Vappukansan odotus palkitaan ? 6 Moisiossa pohditaan elämän suuria kysymyksiä ? 20 Turun hovioikeus huokuu historiaa ? 25 3/2022
tylkkari.fi
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 29.4.2022 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 92. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Reeti Jalasmäki & Ida-Maria Manninen ULKOASU Hermanni Sankelo KANSIKUVA Toimitus ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www. pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 10 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy syksyllä 2022 Munkkina Turun reunalla R aiteilla v aihtoon Turun lähistöllä sijaitsee mielenkiintoinen buddhalaisluostarialue Vaihto-opiskelijan matka junalla vaihtoon 11 11 20 20 6–9 Uutiset Perinteinen vappu palaa Pikkulaskiainen kolmekymppinen Sankelosta uusi päätoimittaja 10 Kenen näkökulmasta historia kirjoitetaan? Maria Syväniemi tarkentaa 18 Kupittaan uumenissa Kupittaankatu Turun ytimessä 30 Essee Suorituksia, imagoa ja dollareita 31 Kolumni Kiistanalainen lempikirjailija 32 Essee Toisenlainen Turku 34 Luottoresepti Veeran valinta 35 Näkökulma Hyvien puolella? sisältö 3/2022 400 vuott a oikeutt a Turun hovioikeuden tie suomalaisen oikeusjärjstelmän myllerryksessä 25 25
pääkirjoitus Tarkastelussa hovioikeus he rmanni sanke lo Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi ida maria mannine n Tylkkärin toimittaja o i k e u s jä r j e s t e l m ä vo i tuntua kaukaiselta yläpuolella olevalta massiiviselta koneistolta, jota on vaikea hahmottaa. Yhteiskunnan instituutioihin ja niiden prosesseihin tutustuminen on kuitenkin mielenkiintoista, vaikka niiden toimintaa ei olisi itse todistamassa. Tuomioistuinten vaikutus yltää ympäröivään todellisuuteen ja suoraan ihmisiin, joten siksi niistä on hyvä olla tietoinen. Lopulta instituutiot koostuvat yksittäisistä ihmisistä, traditioista ja uudistuksista. Olikin mielenkiintoista vierailla Turun hovioikeudessa (s.20 ) ja nähdä itse konkreettisesti historian ja nykyhetken kerroksellisuus. toimittajalta K uluneet kuukaudet ovat taas osoittaneet omalta osaltaan maailman arvaamattomuuden. Helmikuun alussa pitkän korpivaelluksen päätepiste alkoi siintämään ja asiat loksahtamaan paikalleen. Kampukset avautuivat, kadut elävöityvät ja hymynkareet ilmestyivät opiskelijoiden suunpieliin. Juuri kun keventyvät rajoitukset alkoivat lisäämään tunnetta paluusta normaaliin, Euroopan turvallisuustilanne muuttui merkittävästi. Venäjä aloitti tunkeutumisensa Ukrainaan. Toivo poikkeusaikojen päättymisestä vaihtui uuteen kriisiin silmänräpäyksessä. S otat i l a n t e e t ovat synkkiä ja hallitsemattomia asioita. Uutisvirrasta kauhu nousee suoraan silmien verkkokalvoille. Näemme kuvia tuhoutuneista rakennuksista, asekalustosta sekä pakenevista ihmisistä. Pelon ilmapiiristä sodan keskeltä esiin kohoaa kuitenkin myös positiivisia asioita. Hyvyys saa kasvonsa. Moni on valmis auttamaan hätätilanteessa. Välittämistä ja huolenpitoa osoitetaan sitä tarvitseville. Paljon pieniä tekoja, jotka muistuttavat meitä ihmisyydestä. U k r a i n a n t i l a n n e vavisuttaa turvallisuuden tunnetta jokaisella opiskelijalla ja kaikki käsittelevät näitä valtavia asioita omalla tavallaan. On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että toiset osaavat tuoda päänsä sisäiset myllerrykset paremmin pinnalle kuin toiset. Muistetaan siis vaihdella kanssaopiskelijoiden kanssa kuulumisia ja kysellä vointia. e d e l l ä m a i n i t U n lisäksi on tärkeää muistaa pitää huolta myös itsestään. Kukaan ei nimittäin ole sataprosenttisen vastustuskykyinen sodasta saapuvalle tietotulvalle. Omasta vapaa-ajastaan saa nauttia ja arjesta irrottautua. Se ei tarkoita sitä, että olisi kuuro toisten kärsimykselle. Huolehtiesssaan omasta toimintakyvystään ja jaksamisestaan jää myös enemmän kapasiteettia auttaa muita, kun sille aika on. m i e l e n k i i n n o l l a jä ä m m e seuraamaan päättäjien reagointia muuttuneeseen tilanteeseen. Toivottavasti aikaisemmasta sukupolvikokemuksesta oppia on tarttunut käteen. Suomalainen pärjää aina, mutta opiskelijoiden jaksamisen ahdinko kaipaa muitakin vastauksia kuin kuuluisalla H.Moilasella. Ei ole varmuutta siitä, kuinka kauan paine tulee opiskelijoilla jatkumaan. Myös tärkein kysymys on yhä vailla vastausta: "Mitä tapahtuu, jos opiskelijoilla sietokyvyn raja tuleekin vastaan?" Siinä vastauksessa kansan ei kannata valehdella itselleen. Siitä ei hyvää seuraa. Paine jatkuu
u utiset 6 T urun ylioppilaskunnan tapahtumantuottaja Hanna Kiiskilä sekä vapputapahtumatuottaja Maria Nieminen toteavat yhteen ääneen ja epäilyksiä jättämättä opiskelijavapun tulevan tänä vuonna. Tavoitteena on toteuttaa tapahtuma mahdollisimman pitkälle aikaisempien vuosien tapaan. Kiiskilä ja Nieminen kertovat vappuvalmistelujen pääteemana ja ajatuksena olevan tänä keväänä paluu normaalimpaan vappuun ja perinteisiin. "Vappu on sellainen tapahtuma, joka osittain järjestää itse itsensä. Tänä vuonna vapun merkitys on entistä suurempi. Itselleni se merkitsee käännekohtaa vapaampaan ja normaalimpaan tapahtumakulttuuriin", Kiiskilä kommentoi. ”Näen, että tapahtuma symboloi myös iloa vähän ankeamman ajan jälkeen. Tässä on kolme vuosikurssia, joille vappu on ensimmäinen laatuaan”, Nieminen muistuttaa. v a p p Ua at to n a t U r U S Sa järjestetään perinteisesti lakitustilaisuus Taidemuseonmäellä. Aurankadun remontointi vaikuttaa jonkin verran rajoittavasti tapahtuma-alueeseen. Tämän jälkeen ylioppilaskunnan puheenjohtaja pitää vappupuheen, jonka päätteeksi ylioppilaat painavat valkolakit päähänsä. Taidemuseolta siirrytään Auransillan kupeeseen Runeberginpuistoon, missä pestään ja lakitetaan Liljan patsas. Seuraavana päivänä ohjelmistossa on Vappua päästään juhlimaan Turussa perinteisin menoin Vappukansan pitkä odotus palkitaan. Opiskelijatapahtumat järjestetään tänä keväänä normaalisti. puolenpäivän aikaan vappupiknik Vartiovuorenmäellä. Piknikillä on luvassa rentoa musiikkia, viihdyttäviä ohjelmanumeroita sekä perinteisesti parhaan piknikpöydän palkitseminen. j ä r j e S tä j i e n m U k a a n vapputapahtumat ovat hyvä hetki ja mahdollisuus verkoistoitua. Toimivaksi todettu keino tutustua uusiin ihmisiin on saapua tapahtumapaikalla oman ainejärjestön tai harrastejärjestön lipun luo. "Vappu on tosi poikkitieteellinen ja silloin ollaan hyvin avoimia tutustumaan uusiin ihmisiin. Se on helppo paikka, jota ei tarvitse suunnitella, Kiiskilä tarkentaa. "Todennäköisesti paikalla on myös paljon muita ihmisiä, jotka eivät ole kanssaopiskelijoihin ehtineet korona-aikana tutustumaan, joten monet ovat matalalla kynnyksellä liikkeellä", Nieminen toteaa. e n s i m m ä i s tä k e r ta a opiskelijavappua viettäville tapahtuman järjestäjät nostavat ohjenuoriksi seikkailumielen sekä kokeilunhalun. "Kannattaa laittaa haalarit jalkaan ja lähteä avoimin mielin tarkastelemaan meininkiä. Kampuksella tapaa järjestöjä ja muita ihmisiä, Nieminen kertoo. "Vappu on sellainen päivä, mihin ei välttämättä edes tarvitse suunnitelmia. Voi vain kävellä ovesta pihalle ja antaa tapahtuman viedä", Kiiskilä avaa. t e r v e y d e n ja hyvinvoinninlaitos ilmoitti luopuvansa yleisestä maskisuosituksesta huhtikuussa. Poikkeuksina säilytettiin henkilöt, jotka ovat hakeutumassa koronaepäilyn vuoksi testiin. Tapahtumantuottajien muTaidemuseonmäen lakitustilaisuus on yksi turkulaisen vapun kohokohdista. Kuva: Tommi Vuorinen kaan maskeja voi pitää, mikäli terveysturvallisuutensa kannalta haluaa pelata varman päälle, mutta sitä ei velvoiteta. Käyttö perustuu jokaisen omaan harkintaan. v a h va s t i va p p u u n osaksi kuuluvien siman ja munkin välisistä voimasuhteista vapun suunnittelijat eivät päässeet yksimielisyyteen. Siitä johtopäätöksen voivat heidän mukaansa lukijat tehdä itse, vaikka vahvoja näkemyksiä moneen suuntaan olikin. Kiiskilä ja Niieminen toivottavat kaikki Turussa vappua viettävät lämpimästi tervetulleiksi ylioppilaskunnan organisoimiin tapahtumiin. "Meillä vappu menee varsin työntäyteisesti, mutta kyllä varmasti päästään myös itse kevään juhlasta nauttimaan", tapahtuman valmistelijat päättävät. TOIMITUS
Ukrainasta pakeneville opiskelijoille opintomahdollisuus S ankeloSta tUrUn ylioppilaSlehden päätoimittaja T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 T urun yliopisto tarjoaa Ukrainasta Suomeen paenneille korkeakouluopiskelijoille mahdollisuutta suorittaa maksutta monipuolisesti opintoja. Tiedekuntien erillisopintoihin myönnetään opinto-oikeuksia pääasiassa syyslukukaudesta alkaen. Erillisopintojen lisäksi ukrainalaisopiskelijat voivat opiskella maksutta avoimessa yliopistossa. Ukrainalaisopiskelijoille tarjotaan mahdollisuus hakeutua erillisopintoihin Turun yliopistoon. Opinto-oikeus erillisiin opintoihin voidaan myöntää sellaisille henkilöille, jotka ovat väliaikaisen suojelun piirissä ja joilla on voimassa oleva tutkinto-oikeus ukrainalaisessa korkeakoulussa. t i e d e k u n n at s e k ä kielija viestintäopintojen keskus tarjoavat ukrainalaisopiskelijoille maksuttomia erillisopintoja. Tiedekuntien opintotarjonta on laaja keskittyen pääasiassa englanninkieliseen opetukseen. "Yliopisto haluaa tukea Venäjän hyökkäystä pakenevia korkeakouluopiskelijoita ja tarjota mahdollisuuden sodan vuoksi keskeytyneiden opintojen jatkamiseen. Pyrimme tarjoamaan opintoja mahdollisimman joustavasti yliopistomme monipuolisesta opintotarjonnasta": yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Piia Björn sanoo yliopiston tiedotteessa. 7 Erillisopintojen lisäksi Ukrainasta paenneille tarjotaan mahdollisuus opiskella maksutta avoimessa yliopistossa. He voivat myös hakeutua tutkinto-opiskelijoiksi normaalin opiskelijavalinnan kautta. Tutkinto-opintojen tukemiseen voidaan hyödyntää yliopiston Suomi-stipendiohjelmaa, joka on tarkoitettu Suomessa aloitettavaa Turun yliopiston maisteritutkintoa varten. S U U r i n o Sa englanninkielisestä tarjonnasta sijoittuu ainetai syventäviin opintoihin. Näihin opinto-oikeuden voi saada samaa tai vastaavaa alaa Ukrainassa opiskeleva tai muuten riittävät taustatiedot omaava opiskelija. Myös suomenkielisiin opintoihin on mahdollista hakeutua, mikäli kielitaito on riittävä. Turun yliopisto ohjeistaa hakijoitaan olemaan yhteydessä kotikorkeakouluihinsa, jotta he saisivat tarjotut opinnot osaksi ukrainalaista tutkintoaan. Haku erillisopintoihin on jatkuva ja auki toistaiseksi. Kevään opinnot ovat jo käynnissä ja siten erillisiä opinto-oikeuksia tullaan lähinnä myöntämään syyslukukaudesta 2022 alkaen. Hakijoiden tulee olla yhteydessä tiedekuntiin ennen hakulomakkeen täyttämistä, jotta heidät voidaan ohjata aiempien opintojen perusteella oikeisiin opintoihin. Tiedekunnat tekevät päätökset opinto-oikeuksista aiempien opintojen perusteella. Opinto-oikeuden kesto riippuu opintokokonaisuuksista. TOIMITUS Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi keskiviikkona kokouksessaan Turun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi vaasalaisen Hermanni Sankelon. Valinta oli yksimielinen ja lehden johtokunnan esityksen mukainen. Sankelo on valmistunut hallintotieteiden kandidaatiksi Vaasan yliopistosta ja tähtää kevään aikana maisteriksi. Hän on ollut kolmena vuonna kesätoimittajana Etelä-Pohjanmaan paikallislehdessä Järviseudun Sanomissa. Päätoimittajaksi haki kolme henkilöä, joista lehden johtokunta haastatteli kahta. Kokouksessa todettiin, että Sankelolla oli hakijoista selkeästi parhaimmat edellytykset tehtävään. Sankelo kommentoi valintaansa tuoreeltaan seuraavasti: ”Päätoimittajan työ arvokkaassa lehdessä on mielenkiintoinen haaste, johon lähdetään panostamaan täysillä. Tavoitteena on, että Turun ylioppilaslehdestä luodaan mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa lehden rooli yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä kasvaa tulevaisuudessa.” Tätä tavoitetta olisi tarkoitus lähestyä käytännönläheisillä uutisilla. Sankelo mainitsee myös, että pitää ihmisten nostamisesta artikkeleihin, sillä henkilöt luovat jutuille kasvot. Edellinen päätoimittaja Teemu Perhiö irtisanoutui työstä viime joulukuussa. Anni Savolainen toimi tehtävässä määräaikaisesti tammi-maaliskuun 2022 ajan. REETI JALASMÄKI tyyn hallitUS linjapaperin kimpUSSa edUStajiSto päätti hallintoSäännöStä yliopiStokeSkUS lUopUi käyttörajoitUkSiSta Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus on aloittanut valmistelemaan poliittista linjapaperiaan. Edellisen kerran linjapaperi on päivitetty vuonna 2020. Linjapaperi määrittää ylioppilaskunnan keskeisimmät poliittiset linjat. Edustajisto päivittää linjapaperin lähtökohtaisesti kerran edustajistokauden aikana. Tämä on tarkoitus tulla edustajistolle huhtikuun aikana käytävässä kokouksessa. Linjapaperista toteutettiin läheteskustelu Porissa. TYYn edustajisto kokousti 20. huhtikuuta. Kokouksessa päätettiin hallintosäännön päivittämisestä. Edustajiston päätöksen mukaan hallituksen jäsenet voivat tästä eteenpäin osallistua tietoteknisiä apuvälineitä hyödyntäen hallituksen kokoukseen, kun hallituksen puheenjohtaja kutsuu hallituksen koolle etäkokouksena. Muutosta perusteltiin selkeyden lisäämisellä. Aikaisemmin hallintosäännön työjärjestysosiossa ei ole otettu kantaa hallituksen kokousten järjestämistapaan. Porin yliopistokeskuksen tiloissa ei ole enäää käyttörajotuksia ja opiskelijoiden kulkuoikeudet ovat palautuneet normaaleiksi. Sisällä suositellaan käytettävän edelleen kasvomaskia. EXAM-tenttitila on käytössä arkisin ja lauantaisin klo 8-20. Tenttitilaan saa laina-avaimia palvelukeskuksesta sen aukioloaikoina. Ilman sähköavainta tenttitilan käyttö onnistuu ainoastaan arkisin klo 8-16 alkavissa tenteissä. Tällöin on otettava ennen tenttiä yhteys palvelukeskukseen. TOIMITUS
Pikkulaskiainen rikkoi kolmekympin rajapyykin Jo vuodesta 1991 juhlittu talvifestivaali Pikkulaskiainen järjestettiin ensimmäistä kertaa Itsenäisyydenaukion ympäristössä. Samalla tapahtuma juhli 30 järjestämiskerran mittaista taivaltaan opiskelijatapahtumien keskiössä. T akatalvi ei menoa haitannut, kun perinteisestikin talvisessa ympäristössä toteutettava Pikkulaskiainen järjestettiin Aurajoen rannassa tänä vuonna poikkeuksellisesti huhtikuussa. T unnelma oli korkealla keskustassa läpi päivän, kun ympäri Suomen Turkuun saapunut haalarikansa talsi menemään kaupungin katuja pitkin. ta pa h t u m a n k äy n n i s täväs sä mäenlaskukilpailussa nähtiin perinteiseen tapaan monenlaisia omatoimisesti kyhättyjä kulkuvälineitä. Silmiä hivelevää luovuutta hurraavalle yleisölle tarjoiltiin muun muassa reggaerekan, laskiaspullan sekä viikinkilaivan muodoissa. Kaikki mäkeen lähteneet pääsivät lopulta vaiherikkaiden laskujen jälkeen kunniakkaaseti maaliviivan ylitse. m ä e n l a s k u k i l pa i lu u n n i m e t t y tuomaristo kokoonpanolla Juhani Tamminen, Niklas Rimpi ja Iida Kuusela kertoi kilpailun aikana korostaneensa suoritusten arvosteluissa pelirohkeutta ja luovuutta. Myös luonnollisesti selviytymiselle itse radalla annettiin painoarvoa. T alvipäivä jatkui mäenlaskukilpailun jälkeen approilla, johon osallistui joukko erilaisia ravintoloita eri puolilla Turkua. Tämän jälkeen opiskelijoiden matka jatkui jatkobaareihin monipuolisen artistikattauksen äärelle. p i k k u l a s k i a i s e n m ä e n l a s k u k i l pa i lu järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Itsenäisyydenaukion ympäristössä. Alkuperäinen tapahtuman järjestämisajankohta sijoittui vuodelle 2021. Odotus oli selvästi lisännyt juhlahumua, joka jatkui Turussa pitkälle aamuun asti. 8 Reggaerekan kohtaloksi koitui suistuminen radalta matkan alkuvaiheessa. TOIMITUS
Syl otti kantaa kehySriihen päätökSiin 9 Suomen hallitus on saanut kehysriihineuvottelunsa päätökseen etuajassa, ja julkisen talouden suunnitelma kaudelle 2023–2026 on valmistunut. Opiskelijoiden kannalta riihen tulokset jakavat tunteita. Tieteeseen kaavaillut leikkaukset peruttiin ja tiedekenttää tuetaan kattavalla TKI-paketilla sekä TKI-verokannustimella. ”Hallituksen TKI-panostukset ovat merkittävä askel oikeaan suuntaan. Tällä tiellä on syytä jatkaa tulevaisuudessakin”, SYL:n puheenjohtaja Konstantin Kouzmitchev kehottaa liiton tiedotteessa. Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan tutkimukseen ja koulutukseen tarvitaan pitkäjänteistä lisärahoitusta, jotta yhdessä sovittuihin tavoitteisiin koulutusasteen nostosta ja tiederahoituksen tasosta päästään. Liitto esitti aiemmin viiden toimenpiteen paketin pudokkuuden ehkäisemiseksi ja opintoihin palaamisen helpottamiseksi. Tältä osin riihi todetaan jääneen pettymykseksi. pettymykseksi. SYL sanoo riihipäätösten suunnan olevan oikea tiederahoituksen osalta, mutta vieläkään opiskelijoiden hyvinvointiin ja toimeentuloon tarvittavien panostusten tärkeyttä ei hallituksessa täysin otettu huomioon. Vaalikausi on loppusuoralla ja aika vastata opiskelijoiden odotuksiin on käymässä vähiin. Hallituksella on kuitenkin vielä tilaisuuksia löytää ratkaisuja opiskelijoiden hyvinvointiin ja korkeakoulupudokkuuteen. o ikaiSUja 2/2022 Viime lehdessä julkaistussa Ylioppilaskylän lähikauppojen hintavertailua käsittelevässä jutussa oli virheellistä tietoa tofun kilohinnoista. Jutussa ilmoitetut luvut kertoivat tofun hinnan 250 grammaa kohtaan, eivät kiloa kohtaan. Mäenlaskusuorituksissa lisäpisteitä hamuttiin oheisrekvisiitalla. Vaaleanpunainen joukkue lähti liikkeelle skandinaavisella teemalla. Rinteen paalupaikalla tunnelma oli korkealla läpi tapahtuman. TOIMITUS
K öy h i e n i h m i s t e n elämästä on harvemmin säilynyt heidän itse tuottamaansa aineistoa, mikä asettaa haasteita tutkimukselle. Näin pohtii FM Maria Syväniemi vähävaraisten historiantutkimuksen puutteesta. Hän suuntaa Suomen historian väitöskirjatutkimuksensa niukasti aineistoa tarjoavaan aiheeseen: lasten, varsinkin huutolaislasten kokemuksiin köyhyydestä. Huutolaisuusjärjestelmässä kunta antoi lapsia elätteelle heidän ylläpidostaan vähiten pyytävälle. Huutolaisten lapsuutta väritti usein väkivalta, laiminlyönti ja häpeä. Järjestelmä kiellettiin vuonna 1923, mutta huutokaupat jatkuivat tämän jälkeenkin. k öy h i e n l aS t e n historian tutkimisessa on selvä aukko. Varsinkin ennen toista maailmansotaa eläneiden lasten kokemuksia on tutkittu vähän. Turun yliopiston Suomen historian oppiaine ja sosiaalityö aloittivat vuonna 2021 yhteistyönä hankkeen ”Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään” täyttämään tätä rakoa. Aikarajaus ulottuu vuoden 1827 Turun palosta aina koronapandemiaan. Koneen säätiön rahoittama hanke pyrkii selvittämään, onko kriisien ja köyhyyden kokemuksissa samaa ajasta riippumatta. Hankkeeseen kuuluvaa Syväniemen väitöstutkimusta kehystävät sisällissota ja pulavuodet. Aiheeksi muodostui 1920–30-luvun lasten kokemukset köyhyydestä suomalaisella maaseudulla. Lähdemateriaaliksi valikoituivat valokuvat ja muistitietoaineistona toimiva Sosiaalihuollon perinnekeruu vuodelta 1985. "k e s k u s t e lu l a p s i p e r h e i d e n köyhyydestä sekä kokemuksista koronakriisin ja sodanuhkan keskellä nostavat aiheen ajankohtaiseksi", Syväniemi pohtii. Myös viime vuonna julkaistu Lastensuojelun Keskusliiton tekemä selvitys "Kovemmin käsin – suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2021", herätti väitöstutkijan pohtimaan tutkimuksen merkittävyyttä. ”Osa kyselyyn vastanneista ei edes tajunnut, että tukistaminen lasketaan ruumiilliseksi kurittamiseksi”, Syväniemi kertoo. Hänen mukaansa asiaa on hyvä pitää pinnalla ja muistuttaa vanhempia positiivisen ja hellän kasvatuksen tärkeydestä, se saattaa unohtua." Väitöstutkimus pyrkii syventymään myös siihen, miten lapset ovat selvinneet kriiseistä. ”On tarpeellista tutkia mitä oltaisiin voitu tehdä toisin tai mitä voitaisiin tulevaisuudessa tehdä toisin, jotta jokainen voisi kokea turvallisen lapsuuden.” s y vä n i e m i p e i l a a 1920–30-luvun huutolaisten, köyhien ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lapsuuskokemuksia heidän myöhempään elämäänsä. “Tuohon aikaan lapsuutta eläneet ovat olleet nuoria aikuisia, kun ovat joutuneet toiseen maailmansotaan, ja aloittaneet hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen sen jälkeen”, Syväniemi pohtii. ”On mielenkiintoista, miten lapsuuden köyhyyden kokemukset vaikuttavat. Lapsuuskokemuksia ei ole helppo tutkia, mutta vaienneetkin äänet ansaitsevat oman historiankirjoituksensa. OONA SEPPÄNEN Lasten kokemushistoria suurennuslasin alle Suurmiesten teot ja toinen maailmansota. Kirjakauppojen hyllyt notkuavat niistä. Samaan aikaan monet ovat vailla omaa historiankirjoitusta. tutkija 10 grillit huuruun Kolme nostoa: Aurajoen grillit 1 Martinsillan grilli + ajan tasalla olevat verkkosivut + sijainti jokirannan linnut saattavat puuttua kulinaristiseen kokemukseen 2 Mantun grilli + sijainti + ystävällinen palvelu parkkipaikkojen puute 3 Tuomiokirkon Grilli: + hinta + viihtyisä ympäristö + aukioloajat sijainti Opiskelijailloissa suolaisen nälkä saattaa yllättää. Aurajoen varrella sijaitsee grillit, jossa ravintoarvot saa jälleen kohdalleen ja voi keskittyä suunnitelemaan seuraavia peliliikkeitä.
Turun yliopistosta lähtee tavallisesti 500–600 opiskelijaa ulkomaille vuosittain vaihtoon. Ensi lukuvuodelle suuntautuneissa päähauissa on ollut enemmän hakijoita kuin vuosiin. Opiskelijoita halutaan nyt ohjata matkustamaan vaihtoon maata pitkin ylimääräisillä apurahoilla. Vaihtoon maata pitkin TEKSTI JALMARI SALATERÄ KUVAT SHUTTERSTOCK/HERMANNI SANKELO ?
12 T urun sataman terminaali alkaa hiljalleen täyttyä viikonloppua viettämään saapuvista juhlijoista. Ilmassa leijuu parfyymin ja keskioluen sekoitus. J uhlinnan keskeyttää kuulutus. Laivaan nousu alkaa. Nappaan rinkan, koulurepun sekä matkalaukun kantoon. Väkijoukko hiipii määrätietoisesti porteista sisään. N auru ja puheensorina toimivat terminaalin taustahälynä. Ruotsinlaiva tarjoaa lyhyen tauon arkiseen uurtamiseen. E rotun kantamusteni kanssa joukosta. Valtaosa matkustajista on varustautunut 23 tunnin risteilyyn. Oma varustukseni riittäisi täyttämään puolijoukkueteltan.Ast uttuani laivaan tilanne alkaa vasta realisoitua. Edessä on yö ruotsinlaivalla, jonka jälkeen matkustan junalla 48 tunnissa Bordeaux’hin opiskelijavaihtoon. J ännittää. Tilanne vaatii yhden alkoholijuoman laivan ravintolassa. A loitin lentolakon vuonna 2019. Olin tuolloin Saksassa vaihdossa ja tulin takaisin junalla. J onkinlainen ilmastoherääminen tapahtui, kun paikallisen hypermarketin hyllyt notkuivat lihaa ja maitotuotteita. Kasvisruoat oli piilotettu pölyttymään pieneen hyllykköön. Eihän tämän näin pitäisi mennä. S euraavaksi vuodeksi lähdin vaihtoon Espanjan A Coruñaan, syrjäiseen kaupunkiin Atlantin rannikolla. Istuin junassa yli 33 tuntia, mutta olin myyty. Junamatkustaminen Eurooppaan on parhaimmillaan edullista. Tukholmasta Saksaan pääsee alle kuudellakympillä. Lippuni Tukholmasta Bordeaux’hin maksoivat 180 euroa. O len numerouskovainen pragmaatikko. Kaikki asiat tulee olla mitattavissa. Tämä pätee myös liikenteen päästöihin. Maata pitkin matkustaessa hiilidioksidipäästöt ovat selkeästi lentämistä pienemmät. Yhdensuuntainen lento Bordeaux’hin tupruttaa ilmakehään 509–623 kilogrammaa hiilidioksidia. M aata pitkin perille pääsee 130–190 kilogrammalla. Ruotsinlaivan osalta on vaikea laskea rahdin ja matkustajien osuus päästöistä. Suomalaisen hiilijalanjälki on vuodessa reilut 10 000 kiloa, kun kestävä taso olisi neljäsosa tästä. Matkani jatkuu Tukholmasta. Junassa läntinen kansankoti on laajasti edustettuna. 12 P ukumies naputtaa läppäriään. Sollentunalainen lentopallojoukkue valmistautuu pelimatkaan. Veturi irtaantuu Tukholman asemalta ja varttitunti myöhemmin kiidämme Ruotsin maaseudun halki. Maisemista ei erota, onko Päijät-Hämeessä vai Smålandissa. Maata pitkin matkustaminen on kokenut Ruotsissa renessanssin. Facebookin maata pitkin matkustavien Tågsemester-ryhmä on paisunut yli 127 000 jäsenen ryhmäksi. Suomen vastaava ryhmä on viidesosan tästä. Tästä huolimatta maan rataverkolla on omat ongelmansa. Junat myöhästelevät ja rataverkolla on teknisiä vikoja. Saan tästä itsekin maistiaisen, kun konduktööri kuuluttaa junan matkaavan tänään vain Malmöhön asti. Matka Kööpenhaminaan hoituu paikallisjunilla. J unalla matkustaessa valtioiden rajat katoavat. Saapumisen Tanskaan huomaa ainoastaan siitä, että ihmiset nostavat kasvoillensa maskit. Konduktöörin vahva skånska ei katoa. Vaihtoaikaa on Kööpenhaminassa runsaasti, joten ehdin lounaan kautta Hampurin junaan. Vaunuissa matkustajien kieli vaihtuu ruotsista saksaan. Junat integroivat meitä salaa toisiimme. Vuosikymmenen lopulla matka Kööpenhaminasta Hampuriin taittuu reilussa kolmessa tunnissa. Uutta tunnelia kaivetaan jo Tanskan ja Saksan välillä. Junan kyydissä näkee oikean maan. Pysähdymme Ringstedin, Odensen ja Koldingin asemilla. Lentokoneessa kaupungit jäisivät näkemättä. H aaveiluni katkeaa kuulutukseen. Rata Saksaan on poikki. Nousemme rajalla odottamaan bussikuljetusta. Kuluu puoli tuntia. Tunti. Puolitoista tuntia. Saksalaismatkustaja saa tarpeekseen. "Seuraava juna menee taas rajan yli! Hypätään kyytiin!" Ihmismassa vyöryy takaisin laiturille. Illan viimeinen rajan ylittävä juna lipuu ratapihalle. Konduktööri viittoo ihmisiä nousemaan kyytiin. Ajan teidät Flensburgiin asti, hän huikkaa. Luomet alkavat painaa, kun saavumme Flensburgiin. Mielessäni kiiluvat jo Hampurissa odottavat falafelit ja hotellihuoneen viikatut lakanat. Saavun Hampuriin paikallisjunalla kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Se ei haittaa, sillä saan perillä lämpimän dürümin eteeni.
?
14 H ampuri on portti maailmalle. Sen sijainti on otollinen kaupankäynnille. Merenkauppa Atlantille nostatti Hampurin miljoonakaupungiksi jo 1910-luvulla. Kaupungista pääsee yöjunalla Itävaltaan sekä Sveitsiin ja kesällä Ruotsiin. Junia kulkee kaikkialle Tšekeistä ja Sveitsiin. Konttialuksen kyydillä voi matkustaa vaikka uudelle mantereelle. H erättyäni ostan marketista aamiaista ja odotan junaa laiturilla. Uudenkarhea junani hurauttaa laiturille aikataulussaan. Myös Saksassa junaliikenne on nousussa. Valtio on investoimassa rataverkkoon 62 miljardia euroa vuosikymmenen aikana. Investoinnit tarkoittavat ratatöitä. Ratatyöt tarkoittavat junien myöhästelyä. Frankfurtissa maan tiukat koronarajoitukset näkyvät katukuvassa. Lounaalle ei ole asiaa ilman koronapassia. Jokaisella on kasvoillaan FFP2-maski. Jopa rahaa kerjäävällä miehellä. T oivon lounaan pitävän nälkää iltaan asti. Nostan kantamukseni selkään ja harpon Pariisin junaan sisään. Matkustamossa saksa, ranska ja englanti sekoittuvat toisiinsa. Pian rajan ylitettyään juna kiihdyttää 300 kilometriin tunnissa. Vuosituhannen alussa rakennettu suurnopeusrata Pariisista Saksan suuntaan nopeutti matka-aikoja tunneilla. Matka-aikojen lyhentäminen on myös EU:n suunnitelmissa. Euroopan laajuisesta liikenneverkosta eli TEN-T:stä tehtiin linjaukset jo viime vuosituhannella. Pisin näistä verkoista on Turun sataman kautta kulkeva Helsinki-Valletta -verkko. Pyrkimys on luoda kestävä ja saumaton liikkumismuoto jo vuoteen 2030 mennessä. V arttia ennen saapumista Pariisin esikaupunkialueiden talot alkavat pilkahdella junan ikkunoista. Talot lähestyvät junaani. Ranskassa maan rataverkko on rakennettu Pariisin ympärille. Matka toiselle puolelta maata vaatii juna-aseman vaihdon metrolla. Kaukoliikenteen asemia kaupungissa on kuusi. Vuosisata sitten rakennetussa metrossa ei huomioitu 2020-luvun ilmastoahdistunutta pohjoismaalaista. Käytävät ovat ahtaat. Portaita on paljon. Nousen metrosta maan pinnalle. Sataa. Hiki puskee ylös selän ja repun puristuksissa. Suomalaiset voimasanat lentävät ilmoille Pariisin illassa. J unat ovat pidempiä kuin Turussa. Laiturin alkupäästä ei erota horisontissa makaavia viimeisiä vaunuja. Hymy nousee maskini takaa. Edessä on viimeinen junamatka. Vaunu liikahtaa ja matkaamme pimeydessä. Juna kiihdyttää jälleen yli kolmeensataan. Etäisyys Pariisista Bordeaux’hin on sama kuin Helsingillä ja Oululla. Matka taittuu alle 2,5 tunnissa, kun matka Ouluun kestää lähes 6 tuntia. Ranskalaiset suurnopeusjunat ovat toimineet vuosikymmeniä. Junien ansiosta etäisyydet ovat pienentyneet. Kiidämme maaseutua pitkin pimeydessä. Nopeudesta huolimatta juna matkaa raiteita pitkin millintarkasti. Ikkunan takana alkaa vilahdella asutusta. Ylitämme Garonne-joen ja kaupunki paljastuu pimeässä. Se on Bordeaux. Astronauteilla on havaittu kokemuksellinen perspektiivimuutos. Avaruudesta maapallo näyttää pieneltä ja haavoittuvalta isossa tyhjyydessä. I tselleni syntyy aina samanlainen tunne perillä. 2–3 yössä voi matkustaa maanosan pohjoisimmasta maasta eteläisimpään. Eurooppa on pikkuruinen. Arvioiden mukaan 75 % Erasmus-opiskelijoista lentää vaihtokohteeseensa. Päästötavoitteiden myötä määrää tulisi vähentää. Coimbra-verkosto aloitti syksyllä lukuvuoden kestävän pilotin, jolla opiskelijat saivat Interrail-kortin 20 % alennuksella. Suomesta mukana olivat Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Merkittävämpi uudistus tehtiin kuitenkin uudelle Erasmus-ohjelmakaudelle vuosille 2021–2027. Y htenä painopistealueena on ympäristövastuullisuus. Tämän myötä vihreää matkustusmuotoa käyttävä opiskelija on oikeutettu viidenkymmenen euron lisätukeen ja 2–4 lisätukipäivään pitkissä 2–12 kuukauden Erasmus-vaihdoissa. Rahoitus tulee opetushallituksen kautta Euroopan komissiolta. Pyrkimys on seurata liikkuvuusjaksojen matkaetäisyyksiä. " Tällä tavalla voidaan laskea Erasmus-ohjelmassa syntyviä päästöjä", kansainvälisten asioiden suunnittelija Tarja Virta Turun yliopistolta kertoo.
?
Uusi opiskelijoille suunnattu ravintola on nyt avattu Turun Ylioppilaskylän sydämeen Tyyssijaan. Kylän parhaat munkit! Tarjoilemme asiakkaillemme: • Kela-tuettua monipuolista lounasta • herkullista ja täyttävää aamiaista • kahvilatuotteita • street food -henkistä baariruokaa • pientuottajien raaka-aineita • laadukasta kasvisja vegaaniruokaa • erinomainen juomavalikoima • rentoa ja tyylikästä tunnelmaa • hauskoja opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ELO BAR OPEN! Mon-Fri Breakfast & Lunch 8-15. Evenings Tue-Fri 15-22 & Sat 11-22. Welcome! www.foodmood.fi & @moodravintolaelo #moodravintolat #moodelo #moodcatering 16 Y liopisto ei ole aikaisemmin maksanut vihreän matkustamisen lisää. Viime Erasmus-kaudella tätä harkittiin, mutta rahoitus olisi pitänyt hoitaa omasta takaa. Tarkkaa tietoa yliopistolla ei ole siitä, moniko opiskelija on aiemmin matkustanut maata pitkin vaihtoon. Virta kuitenkin uskoo, että Suomesta lennetään muita maita enemmän vaihtoon maantieteellisen sijainnin takia. Tänä lukuvuonna kymmenisen opiskelijaa on alustavasti ilmoittanut käyttävänsä vihreää kulkutapaa vaihtomatkaan. Määrä saattaa vielä nousta . Perillä kuulen, etten ole ainoa maata pitkin perille tullut opiskelija. Malmössä opiskeleva Santeri Rönty matkasi perille vielä kauempaa, Pohjanmaalta. Myös hän on ollut useamman vuoden lentolakossa. Silti esimerkiksi matkat Sierra Leoneen asti ovat onnistuneet maata pitkin. Rönnyn matka alkoi vanhempien luota Vaasasta laivalla Uumajaan, josta kulkee yöjuna Tukholmaan. Matka jatkui kotiin Malmöhön ja edelleen kohti Ranskaa. S yyt junalla matkustamiseen olivat hänelläkin ilmastoon liittyviä. Vuonna 2018 alkanut flygskam-liike vei mennessään. Jönsson keskusteli junamatkustamisesta muiden ruotsalaisopiskelijoiden kanssa. Moni oli valinnut lentää perille Ranskaan. ”Useampi olisi tullut perille junalla, jos yliopisto kompensoisi junamatkustamista." Matkaliput hän osti junamatkoihin erikoistuneelta matkatoimistolta. Palvelumaksut olivat edulliset. Suomessa tällaisia matkatoimistoja ei tiettävästi ole, mutta konsulttiapua matkan suunnitteluun on saatavilla. Vaikka kotimaanlennot ovat vähentyneet Ruotsissa, ei lentohäpeä ole Jönssonin mukaan realisoitunut. ”Flygskam on enemmän median [luoma]. Ihmiset eivät ole muuttaneet käytösmallejaan.” Junamatkustamista hän ei ole vaihtamassa lentämiseen. Junassa näkee paikkoja, jonne ei muuten menisi. Tekee karmallekin hyvää, hän päättää. × Turun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa. Tykkäätkö kirjoittaa? Oletko hyvä valokuvaamaan? Haluatko kertoa tarinoita yliopistomaailmasta tai käsitellä sitä kriittisesti? Turun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijaa elokuusta 2022 toukokuuhun 2023 kestävään työsuhteeseen. Aloitusajankohta on neuvoteltavissa. Tehtävä on puolipäivänen ja työajat joustavat lehden ilmestymiseen liittyvät aikataulut huomioiden. Työn ohessa on mahdollista opiskella. Toimitusharjoittelijan päätehtäviin kuuluvat Tylkkärin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Harjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa, vankkaa suomen kielen osaamista ja idearikkautta sekä someosaamista. Eduksi katsotaan kokemus videolla esiintymisestä ja videoiden kuvaamisesta sekä vahva englannin kielen taito. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle, jolla ei ole pitkää toimittajakokemusta. Toimitusharjoittelijan palkkaus on työehtosopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi viimeistään 8.5.2022 klo 23.59 osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi "Harjoittelijahaku 2022". Liitä mukaan kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit erinomainen toimitusharjoittelija Turun ylioppilaslehteen. Pyydämme palauttamaan juttunäytteet yhdessä pdf-muodossa. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Haastattelut pidetään viikoilla 19 ja 20. Lopullinen valinta tehdään haastattelujen ja toimitettujen työnäytteiden perusteella. Julkisuuslain mukaisesti hakemukset ovat julkisia. Valitun henkilön hakemus arkistoidaan pysyvästi. Lisätiedot: päätoimittaja Hermanni Sankelo, puh. 045 356 4517, tyl-paatoimittaja@utu.fi K otiyliopisto ei kompensoi maata pitkin matkustamista. Aiemmin rahaa on myönnetty. ”Riippuu minne on menossa vaihtoon, onko se kynnyskysymys. Jos on menossa Eurooppaan, niin moni varmasti menisi [maata pitkin]. Ruotsista on helpompi lähteä maata pitkin matkalle. Malmöstä pääsee saman päivän aikana ympäri Eurooppaa", Rönty kertoo. Rönnyn mukaan Ruotsissa ymmärretään paremmin lentohäpeää, flygskamia. "Silti Ruotsissakin ihmiset lentävät edelleen paljon", hän lisää. Opiskelijan elämäntilanne antaa kuitenkin helpommin myöten junamatkustamiseen. ”Eikö voisi kaksi päivää enemmän laittaa matkustamiseen? Etenkin opiskelijat, jotka voivat kirjoittaa junassa vaikka esseitä?” Hän vinkkaa, että Ruotsista on tullut muitakin opiskelijoita lentämättä. Yksi heistä on ruotsalainen Agnes Jönsson, joka opiskelee niin ikään Malmössä.
Uusi opiskelijoille suunnattu ravintola on nyt avattu Turun Ylioppilaskylän sydämeen Tyyssijaan. Kylän parhaat munkit! Tarjoilemme asiakkaillemme: • Kela-tuettua monipuolista lounasta • herkullista ja täyttävää aamiaista • kahvilatuotteita • street food -henkistä baariruokaa • pientuottajien raaka-aineita • laadukasta kasvisja vegaaniruokaa • erinomainen juomavalikoima • rentoa ja tyylikästä tunnelmaa • hauskoja opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ELO BAR OPEN! Mon-Fri Breakfast & Lunch 8-15. Evenings Tue-Fri 15-22 & Sat 11-22. Welcome! www.foodmood.fi & @moodravintolaelo #moodravintolat #moodelo #moodcatering
Kupittaankadun uumenissa Modernista tiedepuistosta villasukkamummolaan. TEKSTI REETI JALASMÄKI KUVAT JULIAN PUUMALAINEN K upittaankadun alkupäässä kevätaurinko heijastuu uututtaan kiiltävien Tiedepuiston rakennusten seinistä ja ikkunoista. Nuoret kävelevät kiireellä luennoilleen ja työpaikoilleen kiinnittämättä sen suurempaa huomiota pieneen punatiiliseen torniin Pharmacityn takaisella kävelytiellä. Kummallisessa paikassa sijaitseva tiilitorni on vanhan savupiipun kanta. Jäänne Kupittaan historiasta, kun Tiedepuiston tilalla kohosi tehdasalue. Tiedepuistossa toimii alueellinen kehitysyritys nimeltä Turku Science Park. “Turku Science Parkin ja Turku Business Regionin tavoitteena on tukea yrityksiä ja yrittäjyydestä kiinnostuneita.” kertoo Tiedepuistossa vuonna 1996 aloittanut Hanna Halme. Halmeen mukaan Turku Science Park Oy on ollut hyvin keskeisessä roolissa Tiedepuiston kehittämisessä vuosien saatossa ja alueen kehitystä on ollut ilo seurata. V uonna 1996 Halme aloitti Tiedepuistossa Electrocityn rakennuksessa. “Electrocity oli aikaisemmin ollut Silon tekstiilitehdas. ‘Silo tekee suloa’ oli heidän sloganinsa.” Halme kertoo, että nykyinen Electrocityn rakennus sijaitsee entisen tekstiilitehtaan rakennuksessa. Rakennukseen on vain tehty lisäkerroksia. Rakennuksen kolmesta alimmasta kerroksesta kuitenkin huomaa ulkoapäin katsoessa, että kerroksissa on tehdastyyliset ikkunat verrattaessa ylempien kerrosten ikkunoihin. Halme muistelee aikaansa saapuessaan taloon 1996. “Muistan, että siellä oli ongelma, kun tehtiin vetokaapeissa laboratoriotyötä. Vetokaappien hormistoista tuli tekstiilipölyä monta vuotta sen jälkeen, kun tekstiilitehdas oli lopetettu.” Electrocityssä oli muitakin erikoisuuksia työympäristönä ennen 2000-lukua. “Kun 1996 tulin töihin, niin ei ollut Pharmacityä, ja Biocityn ja Datacityn vastapäätä oli HK:n makkaratehdas. Ja siellä haisi usein makkaralle. Datacityssä ilmastointiaukot olivat usein Lemminkäisenkadulle päin, niin sieltä tuli aina aamuisin makkaran tai muun haju. Se oli oikeastaan aika inhottava.” Kupittaankadun päässä sijainnut makkaratehdas purettiin 2000-luvun lopulla. Nykyään puretun makkaratehtaan paikalla on kerrostaloja. Alueen teollisesta historiasta muistuttaa kuitenkin tuo 1940-luvulla rakennetun makkaratehtaan punatiilisen savupiipun kanta. Halme muistaa Kupittaankadun myös vanhemmilta ajoilta, sillä 1970-luvulla hän asui hetken aikaa Kaivokadulla “Missä Biocity on nykyään, oli kauppa. Siellä oli melkein sellainen olo, että olit maaseudulla.” H alme muistelee aikaansa saapuessaan taloon 1996. “MuisKun Tiedepuistosta lähtee matkaamaan Kupittaankatua, alkutaipaleella maisemaa hallitsee viereinen Kupittaanpuisto. Puisto perustettiin alun perin kylpylän yhteyteen. Kupittaa oli historiallisesti tunnettu lähteistään ja 1800-luvulla siellä oli kylpylä. Kylpylän palettua siitä on jäänyt nykyaikaan jäljelle vain keltainen paviljonkirakennus. Halmeen mielestä on hienoa, että tämänlainen puisto löytyy läheltä. “Jos pohdin jotain juttuja, niin käyn siellä kävelemässä. Luonnossa liikkuminen rauhoittaa.” Ylittäessä Uudenmaankadun maisema ei näytä siltä, mitä odottaisi löytävänsä läheltä Turun keskustaa. Olemme astuneet ruotsalaistaloalueelle. T ämä on Uudenmaankadun ja Sepänkadun välillä sijaitseva puistomainen omakotitaloalue. Uudenmaankadun ja Kaskenkadun välillä omakotitaloalue koostuu ruotsalaistaloista, jotka on saatu lahjoituksena Ruotsilta Toisen Maailmansodan jälkeen. Alueella toimii Kupittaan Omakotiyhdistys. “Muuttopäivänä omakotiyhdistyksen puheenjohtaja tuli käymään ja toivottamaan tervetulleeksi.” kertoo alueella vuodesta 2013 asunut Karoliina Vitikainen. “Olemme olleet iloisia tästä omakotiyhdistyksestä, joka luo yhteisöllisyyttä ja siinä oppii näin tuntemaan naapureitaan.” Yhdistys järjestää erilaisia tapahtumia, kuten roskienkeruuta tai kirppareita. Omakotitaloalueen eduiksi hän lukee läheisen sijainnin keskustaan ja Kupittaan rautatieasemaan. S otien aikoihin ruotsalaistaloalueiden puutarhoissa viljeltiin monenlaista vihannesta elintarvikkeiden ollessa vähissä. Jopa tuotantoeläimiä pidettiin, kuten sikoja ja kanoja.Sepänkadun ja Kaskenkadun välin talot kuuluvat ruotsalaistaloalueeseen, vaikka eivät ruotsalaistaloja olekaan. Suomalaisvalmisteiset talot rakennettiin ruotsalaistalojen tyyliin. Kupittaankadun loppupäätä hallitsevat värikkäät puiset rivitalot. Kadun varrelta Mäntymäen kohdalta löytyy jopa punainen puutalo, joka on peräisin 1830-luvulta. Puropellon koulun ja Steiner-koulun välisellä kadunpätkällä toimii useita pienyrityksiä, kuten kampaamoja ja kauneushoitoloita. “Täällä on semmoinen rauhallinen villasukkamummola-tunnelma verrattuna keskustaan, mistä minä tykkään. Varsinkin tähän meidän liiketoimintaan se sopii hyvin.”, kertoo Kupittaankadulla neljä vuotta EkoKauneushoitola Karoliina K:ta pitänyt Karoliina Käyhkö. 18 Kupittaankatu on Halmeelle (vas.) ja Vitikaiselle (oik.) tuttu väylä. K upittaankadulla Kampaamo Maritaa 50 vuoden ajan pitänyt Mariitta Koskivaara painottaa myös kadun rauhallisuutta ja mukavia ihmisiä. Pitkän työuran aikana Kupittaankadun varrella on tullut kuitenkin nähtyä erikoisia tapahtumia. ”Mulla oli apulainen ennen täsä. Yhtäkki se apulainen sanos et ´Kauhia, mikä tosa meni´. Niin siinä oli mies alasti, ja oli kengät jalas vaan. Oli kuulemma ollu friiureissul ja isäntä oli tullu kotti.” Nykyään Koskivaara tekee töitä kahtena päivänä viikosta omaksi ilokseen. ”Tulee mielelläs töihin et saa ihmisten kans puhua.” K adun päässä se laskee jyrkästi omakotitaloalueelle Fleminginpuiston viertä, joka yhä tunnetaan alkuperäisellä nimellään Tonttumäki. Mäen maamerkki ovat sen päälle sodan jälkeen telakkatyöntekijöille rakennetut oranssit kerrostalot, jotka näkyvät jo kaukaa. Alunperin kerrostaloihin valittiin asukkaiksi ainoastaan Wärtsilän telakan työntekijöitä. Tonttumäelle kiivettäessä alkaa kuulua terävää haukkumista mäellä sijaitsevasta koirapuistosta. Tonttumäen laelta avautuvat aurinkoiset näkymät merelle. Selkeästi maisemasta erottuvat Hirvensalon kirkkaan valkoiset laskettelurinteet. Mäen päältä näemme myös määränpäämme Kupittaankadun lopun. Rauhallinen katu päättyy rauhalliselle omakotitaloalueelle. Lähdemme laskeutumaan rauhallisesti mäkeä alas.
Kupittaankadun uumenissa Modernista tiedepuistosta villasukkamummolaan. TEKSTI REETI JALASMÄKI KUVAT JULIAN PUUMALAINEN H alme muistelee aikaansa saapuessaan taloon 1996. “MuisKun Tiedepuistosta lähtee matkaamaan Kupittaankatua, alkutaipaleella maisemaa hallitsee viereinen Kupittaanpuisto. Puisto perustettiin alun perin kylpylän yhteyteen. Kupittaa oli historiallisesti tunnettu lähteistään ja 1800-luvulla siellä oli kylpylä. Kylpylän palettua siitä on jäänyt nykyaikaan jäljelle vain keltainen paviljonkirakennus. Halmeen mielestä on hienoa, että tämänlainen puisto löytyy läheltä. “Jos pohdin jotain juttuja, niin käyn siellä kävelemässä. Luonnossa liikkuminen rauhoittaa.” Ylittäessä Uudenmaankadun maisema ei näytä siltä, mitä odottaisi löytävänsä läheltä Turun keskustaa. Olemme astuneet ruotsalaistaloalueelle. T ämä on Uudenmaankadun ja Sepänkadun välillä sijaitseva puistomainen omakotitaloalue. Uudenmaankadun ja Kaskenkadun välillä omakotitaloalue koostuu ruotsalaistaloista, jotka on saatu lahjoituksena Ruotsilta Toisen Maailmansodan jälkeen. Alueella toimii Kupittaan Omakotiyhdistys. “Muuttopäivänä omakotiyhdistyksen puheenjohtaja tuli käymään ja toivottamaan tervetulleeksi.” kertoo alueella vuodesta 2013 asunut Karoliina Vitikainen. “Olemme olleet iloisia tästä omakotiyhdistyksestä, joka luo yhteisöllisyyttä ja siinä oppii näin tuntemaan naapureitaan.” Yhdistys järjestää erilaisia tapahtumia, kuten roskienkeruuta tai kirppareita. Omakotitaloalueen eduiksi hän lukee läheisen sijainnin keskustaan ja Kupittaan rautatieasemaan. S otien aikoihin ruotsalaistaloalueiden puutarhoissa viljeltiin monenlaista vihannesta elintarvikkeiden ollessa vähissä. Jopa tuotantoeläimiä pidettiin, kuten sikoja ja kanoja.Sepänkadun ja Kaskenkadun välin talot kuuluvat ruotsalaistaloalueeseen, vaikka eivät ruotsalaistaloja olekaan. Suomalaisvalmisteiset talot rakennettiin ruotsalaistalojen tyyliin. Kupittaankadun loppupäätä hallitsevat värikkäät puiset rivitalot. Kadun varrelta Mäntymäen kohdalta löytyy jopa punainen puutalo, joka on peräisin 1830-luvulta. Puropellon koulun ja Steiner-koulun välisellä kadunpätkällä toimii useita pienyrityksiä, kuten kampaamoja ja kauneushoitoloita. “Täällä on semmoinen rauhallinen villasukkamummola-tunnelma verrattuna keskustaan, mistä minä tykkään. Varsinkin tähän meidän liiketoimintaan se sopii hyvin.”, kertoo Kupittaankadulla neljä vuotta EkoKauneushoitola Karoliina K:ta pitänyt Karoliina Käyhkö. Kupittaankatu on Halmeelle (vas.) ja Vitikaiselle (oik.) tuttu väylä. K upittaankadulla Kampaamo Maritaa 50 vuoden ajan pitänyt Mariitta Koskivaara painottaa myös kadun rauhallisuutta ja mukavia ihmisiä. Pitkän työuran aikana Kupittaankadun varrella on tullut kuitenkin nähtyä erikoisia tapahtumia. ”Mulla oli apulainen ennen täsä. Yhtäkki se apulainen sanos et ´Kauhia, mikä tosa meni´. Niin siinä oli mies alasti, ja oli kengät jalas vaan. Oli kuulemma ollu friiureissul ja isäntä oli tullu kotti.” Nykyään Koskivaara tekee töitä kahtena päivänä viikosta omaksi ilokseen. ”Tulee mielelläs töihin et saa ihmisten kans puhua.” K adun päässä se laskee jyrkästi omakotitaloalueelle Fleminginpuiston viertä, joka yhä tunnetaan alkuperäisellä nimellään Tonttumäki. Mäen maamerkki ovat sen päälle sodan jälkeen telakkatyöntekijöille rakennetut oranssit kerrostalot, jotka näkyvät jo kaukaa. Alunperin kerrostaloihin valittiin asukkaiksi ainoastaan Wärtsilän telakan työntekijöitä. Tonttumäelle kiivettäessä alkaa kuulua terävää haukkumista mäellä sijaitsevasta koirapuistosta. Tonttumäen laelta avautuvat aurinkoiset näkymät merelle. Selkeästi maisemasta erottuvat Hirvensalon kirkkaan valkoiset laskettelurinteet. Mäen päältä näemme myös määränpäämme Kupittaankadun lopun. Rauhallinen katu päättyy rauhalliselle omakotitaloalueelle. Lähdemme laskeutumaan rauhallisesti mäkeä alas. ?? tylkkar i . fi pidempi j uttu aiheesta verkossa
TEKSTI: RASMUS HELANIEMI KUVITUS: JULIAN PUUMALAINEN Peltojen keskellä sijaitsevassa luostarissa hiljaisessa Pohjois-Turussa kaksi vietnaminbuddhalaista omistaa elämänsä munkkiaatteelle. He ovat jättäneet kaiken maallisen taakseen. Buddhalaismunkkina Turun reunalla
V iidentoista minuutin päässä Turun keskustasta autoilevalle tai esimerkiksi Repoveden kansallispuistoon suuntaavalle pellon keskelle ilmestyvä buddhalainen pagodi saattaa hämmentää. Moisiossa sijaitseva Liên Tâm on Suomen suurin buddhalainen temppeli ja luostari ja poikkeuksellinen koko Pohjoismaissa. Temppeli on myös koti kahdelle munkiksi pyrkivälle. Toinen heistä on suomalainen munkkikokelas Johannes Cairns. Hänellä on kaksi maisterintutkintoa ja tohtorintutkinto mikrobiologiasta, ja vielä viime keväänä hän teki töitä tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Sitten hän jätti kaiken taakseen ja aloitti elämän munkkikokelaana. Cairns on ensimmäinen suomalainen koskaan, joka opiskelee buddhalaismunkiksi Suomessa. Ennen luostarin valmistumista Turkuun se ei ollut edes mahdollista. Buddhalaisia on Suomessa hieman laskutavasta riippuen joistakin tuhansista joihinkin kymmeniin tuhansiin; Turun vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnassa rekisteröityneitä jäseniä on noin 670. S uurimman yhdyskunnan keskus on Turussa osin sattumalta. Yksi asia johti toiseen. Alkuperäinen visio luostarin perustamisesta Turkuun oli Turussa asuneella vietnamilaisella Vinh Tuyenillä 1990-luvun lopulla”, muistelee Ari Vuokko. Hän on ollut mukana Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnan toiminnassa sen alusta saakka ja on nähnyt Turun temppelin koko kehityskaaren. Vietnamilaisten yhteisö kutsui Suomeen ensin munkkeja Vietnamista pitämään vuotuisjuhlia erilaisissa turkulaisissa vuokratiloissa, ja hieman myöhemmin Vinh alkoi esittää jo piirroksia temppelistä. T urussa oli 2000-luvun taitteessa tarpeeksi vietnamilaisia ja vietnaminbuddhalaisia, jotta visio voitiin saattaa toteen. Sopivia paikkoja alettiin jo käydä lävitse ympäri Turkua. ”Tänne on hyvät kulkuyhteydet, tänne pääsee kulkematta Turun keskustan kautta niin Tampereelta kuin Helsingin seudulta, ja lentokenttäkin on lähellä. Ennen kaikkea täällä oli kuitenkin edullista maata”, Vuokko muistelee paikanvalintaa Moisiosta. Rahat saatiin lahjoituksilla. Aasialaisessa buddhalaisessa kulttuurissa anteliaisuus on keskeistä. Vinh ei koskaan ehtinyt nähdä temppeliä valmiina. Suomalaisen Cairnsin lisäksi yksi vietnamilainen opiskelija on Suomessa asuessaan kääntynyt munkiksi ja on tällä hetkellä noviisimunkkina luostarissa. Noviisimunkkina vietetään vähintään kolme vuotta ennen munkkivihkimystä, mutta usein paljon pidempäänkin. C airns nimitetään tänä vuonna noviisimunkiksi, mutta kertoo, että hänelle vihkimysten aikatauluilla ole merkitystä. Yhdyskunnan jäsenillä eli maallikoilla on viisi ohjetta tai sääntöä, joita heidän suositellaan noudattavan kaikessa elämässään. Noviisimunkeilla ohjeita on kymmenen ja munkiksi tai nunnaksi vihityille ohjeiden määrä nousee noin kahteen ja puoleen sataan. Buddhalaiset ohjeet ovat varsin yksinkertaisia. Maallikoiden tulee esimerkiksi pidättäytyä tappamasta, varastamasta, seksuaalisesta väärinkäytöksestä ja tajuntaa sumentavien aineiden käytöstä. Noviisimunkeille seksuaalisesta väärinkäytöksestä pidättäytyminen tarkoittaa selibaattia Buddhalaiset säännöt eivät sinänsä ole mitenkään kummallisia eivätkä ne yleensä tule mistään metafyysisestä totuudesta.
M unkkikokelas Cairns kuvailee kyseessä olevan kulttuurisidonnaisista käytäntöä, joilla pyritään jalostamaan ihmisen hyviä piirteitä. Cairns itse kiinnostui buddhalaisuudesta nuorena. Yläasteikäisenä hän kävi läpi kaikki buddhalaisuutta käsittelevät kirjat, mitä Nastolan kirjastosta löytyi. Kaikki buddhalaisuuteen liittyvä, koulukunnasta riippumatta, tuntui resonoivan vahvasti. Pian syntynyt unelma elämästä buddhalaisena munkkina koki kuitenkin aluksi kolauksen. ”19-vuotiaana lähdin Luumukylään, buddhalaiseen luostariin Ranskassa, ja pyysin ryhtyä munkkikokelaaksi. Heillä oli ilmeisesti kuitenkin ollut aiemmin ongelmia nuorten länsimaalaisten kanssa, joten sain pysyä vain viisi viikkoa. Olin kylläkin maksanut vain kahdesta viikosta, joten vastaanotto ei sinänsä ollut nuiva.”Suomessa ei kuitenkaan ollut tukiverkkoa, joka olisi kannustanut palaamaan vuoden päästä uudelleen. K oska työttömäksikään ei voinut jäädä, Cairns ajautui omien sanojensa mukaan opiskelukierteeseen. Hän teki maisterintutkinnon Itä-Aasian tutkimuksesta, toisen maisterin mikrobiologiasta ja vielä tohtorintutkinnon mikrobiologiasta. Haave munkkina elämisestä ei kuitenkaan unohtunut, vaikka aikaa Luumukylän vierailusta ehti kulua yli 15 vuotta. Cairns teki tutkijatohtorin töitä Helsingin yliopistolla, mutta erilaisten rahoitushakemusten ollessa vireillä tiesi, että saisi pian omia tohtoriopiskelijoita ja paljon lisää sitoumuksia. Vastuuntuntoisena ihmisenä hän ei välttämättä olisi pystynyt irtautumaan töistä pitkään aikaan, jos koskaan. ”Kolmetoista vuotta kestänyt parisuhde oli myös hiljattain päättynyt ja 20-vuotiaaksi elänyt kissakin kuollut pari vuotta aikaisemmin.” N iin Cairns otti yhteyttä suomalaiseen munkkiin Taehye sunimiin eli Mikael Niinimäkeen ja kysyi, kannattaisiko hänen palata Luumukylään. Sunimin mielestä suomalaiselle buddhalaiselle yhteisölle olisi hyvin hyödyllistä, jos Cairns jäisi munkkikokelaaksi Turun luostariin. Suomeen jääminen kuulosti hyvältä Cairnsista. Niin hän jätti kaiken. Omistautuminen buddhalaiselle munkki-ihanteelle tarkoittaa irtautumista yhteiskunnasta ja työstä. Myös Cairns on lopettanut kaiken palkkatyönsä. Maallikoiden yhteisö ylläpitää luostarin munkkeja ja nunnia lahjoituksillaan. Cairns edistää yhä toista väitöskirjaansa, jonka aihe on buddhalaisuuden ja ilmastoaktivismin suhde. Hän ei kuitenkaan saa väitöskirjalleen minkäänlaista rahoitusta tai ole esimerkiksi ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, vaan on ikään kuin järjestelmän ulkopuolella. S uomalaiselle yhteiskunnan ja työn ulkopuolella oleminen ei ole sinänsä ongelma, mutta Suomen palkkakeskittynyt malli on tuottanut ongelmia ulkomaisten munkkien saamisessa luostariin. Maahanmuuttovirastolle on vaikea perustella vietnamilaisen työttömän tuomista Suomeen elämään lahjoitusvaroilla – usein tulkinta on, että Suomeen tullaan vain sosiaalitukien varaan. Palkkajärjestelmän ylläpitäminen sivukuluineen ja työeläkkeineen ei sovi buddhalaiseen kulttuuriin ja veisi paljon aikaa, joten buddhalaisten opettajien viisumit ovat yleensä vain lyhyitä turistiviisumeita, vaikka yhteisö toivoisi pidempiäkin vierailuja. 23 T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 ?
T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 C airns sanoo maahanmuuttajataustaisten buddhalaisten kannalta olevan merkittävä yhdenvertaisuuskysymys, että he pystyisivät harjoittamaan omaa kulttuuriaan ja tuomaan tänne munkkeja lähtömaista. ”Tavallaan kansanedustajat ja lääkärit ynnä muut ovat kaikki yhteiskunnan loisia, joita ylläpidetään tehoyhteiskuntamme ylijäämällä, mutta jotka eivät suoranaisesti ole välttämättömiä sen eteen, että selviäisimme hengissä. Opettajan ja psykologin tyyppiset funktiot yhdistyvät buddhalaisen munkin tai nunnan roolissa, ja he ovatkin täysin vastaavanlaista, perusylläpidettävää toimintaa maissa kuten Vietnamissa.” Temppeli on valmistunut vuonna 2013. Rakennustyöt kestivät useita vuosia, kun varoja kerättiin. Temppeli oli pitkään perustusvaiheessa, ja paikalliset ihmettelivät, mitä paikalle tulisi. Nuoriso käytti perustuksia muun muassa skeittiramppina. K un rahat oli saatu kasaan ja rakennustyöt aloitettu, temppeli kohtasi kuitenkin merkittävää ilkivaltaa. Lähialueille oli piirretty hakaristejä ja rakennuksen kehikko yritettiin polttaa. Jälkimmäinen ja tuhoisampi tuhopoltto tapahtui 11. syyskuuta 2010. Vaikka tuhopoltto järkytti aluksi, sen seuraukset olivat positiivisempia. ”Jälkeenpäin ajateltuna se oli aika hienoakin, koska saimme hurjan paljon myötätuntoa osaksemme tuhopolton jälkeen suomalaisilta ja turkulaisilta. Tuhopolton jälkeen olemme myös saaneet Turun kaupungilta pienen avustuksen vuosittain”, Ari Vuokko kertoo. O petusyhteisö on rakentunut alueelle hitaasti. ”Parikin munkkia ehti vierailla paikalla, mutta yleensä vietnamilaiset munkit eivät viihtyneet Suomessa. Tai sitten viihtyivät hyvin aina marraskuun paikkeille saakka”, Vuokko hymähtää. Lopulta ensimmäinen nunna Shakya Trinh suostui jäämään organisoimaan temppelin loppuunsaattamista yhden kesän ajan. Luostarin johtajaksi eli apotiksi saatiin Thich Hanh Bao, joka oli pitänyt Suomessa seremonioita myös ennen luostarin olemassaoloa. Cairnsin ja vietnamilaisen noviisimunkin lisäksi luostarin vietnamilainen johtaja asuu luostarissa noin 8 kuukautta vuodesta. M onet vietnamilaiset nuoret Suomessa ovat osoittaneet kiinnostusta munkin elämää kohtaan, joten edellytykset yhteisön kasvulle on olemassa. Herätys luostarissa on aamuisin kello 4.15 ja ensimmäisen seremonia kello 4.45. Siihen kuuluu meditaatiota ja yli tuhat vuotta buddhalaisissa zen-koulukunnan luostareissa lausuttuja säkeitä. Päivää rytmittävät myöhemmin muun muassa ruokauhriseremonia noin kello 12, puhtaan maan seremonia noin kello 16 ja myötätunnon seremonia noin kello 18. Vaikka munkiksi kääntyminen on äärimmäinen sitoumus ja luopuminen aiemmasta elämästä, ei vanhoja ystävyystai sukulaisuussuhteita tarvitse täysin hylätä. ”Kunnioituksesta perinnettä kohtaan en ole lähtenyt millekään omille retkilleni – en voi lähteä kahville tai leffaan. En kuitenkaan ryhtynyt munkiksi hylätäkseni ihmiset, ei tämä ole mikään kultti”, Cairns kuvailee. Y hteyttä läheisiin ylläpidetään luostarista muun muassa WhatsAppin ja videopuheluiden avulla. Aiemmassa elämässä tärkeät ihmiset saavat edelleen olla tärkeitä. Cairnsin paras lapsuudenystävä on vieraillut luostarissa jo kolmesti, vaikka ei ole millään tapaa buddhalainen. "Ystävieni pitää kuitenkin tottua siihen, että emme voi enää nähdä perinteisellä tavalla. Tai perheen esimerkiksi siihen, että en ole jouluna kotona.” Luostarissa eläessään Cairns harjoittaa buddhalaisuutta muuntaakseen sekä omaa mieltään että maailmaa. N yky-yhteiskunta ei hänen mukaansa täytä buddhalaisia ihanteita kovinkaan hyvin. ”Elämme aikaa, jolloin koulutus, sivistys ja teknologinen osaaminen ovat korkeampia kuin koskaan. Silti tuntuu, että moni ihminen ei pohdi ollenkaan, mitä on hyvä elämä tai mitä on viisas elämä. Se on minun mielestäni elämän tärkein kysymys”, Cairns sanoo. Cairnsin mukaan nykyihminen on voimakkaasti dopamiinikierteen illuusion lumoissa. Saadessaan jotain, mitä haluaa, ihminen alkaa haluta aina vain seuraavaa asiaa. ”Lapsikin pystyy tajuamaan, että se on ongelmallista, mutta älykkäinkään sukupolvi ei saa kehää muutettua. Olen täysin vakuuttunut, että syvempi tyytyväisyys elämässä syntyy siitä, kun oppii päästämään irti.” × 24
400 vuotta oikeutta TEKSTI JA KUVAT IDA-MARIA MANNINEN Turun hovioikeuden matka 1600-luvun valtion väkivaltakoneistosta nykypäivän ihmisten ongelmien käsittelijäksi.
T urun ylioppilaslehden toimitus pääsi vierailemaan pian 400 vuotta täyttävän Turun hovioikeuden tiloihin Hämeenkadun varrella sijaitsevassa Akatemiatalossa. Niin hovioikeus kuin itse vuonna 1815 valmistunut Akatemiatalo rakennuksena kätkevät sisäänsä paljon historiaa ollen kuitenkin samalla tärkeä osa myös nykyhetken yhteiskuntaa. t u r u n h ov i o i k e u d e n kansliapäällikkö Nina Ovaska esittelee tiloja ja johdattaa hovioikeuden entiseen täysistuntosaliin, Plenum-saliin, jota kutsutaan ykköseksi. Hänen mukaansa täysistunto on menettänyt merkitystään uuden tuomioistuinlain myötä. Ennen täysistunnossa käsiteltiin muun muassa nimittämisasioita. Nykyään lausuntovaliokunta käsittelee tuomarien nimitykset hovioikeudessa ja laatii tuomarinvalintalautakuntaan lähetettävän lausunnon. Hän lisää kuitenkin, että hovioikeuden presidentti voi edelleen kutsua täysistunnon koolle ratkaisemaan merkittäviä lainkäyttöasioita. Presidentti istuu melkein huoneenpituisen, 14 metriä pitkän pöydän päässä, ja vanhin neuvos istuu hänen oikealla puolellaan. Loppu järjestyksestä etenee vanhimmasta nuorimpaan virkaiän mukaisesti pöydän toiseen päätyyn asti. "Meilä on täällä noin sata ihmistä töissä. Niistä kolmekymmentä on kansliahenkilökuntaan kuuluvia, loput esittelijöitä, asessoreita ja hovioikeuden neuvoksia sekä yksi hovioikeuden laamanni ja yksi presidentti.” p öy dä n to i s e s s a päässä lepää myös kuningatar Kristiinan raamatuksi kutsuttu ensimmäinen suomenkielinen kokoraamattu, jota käytettiin ennen Turun hovioikeuden valaraamattuna. Painosta tehtiin Tukholmassa 1 200 kappaletta vuonna 1642. Tuomarinvalansa sen edessä ehtivät vannoa muun muassa kolme tasavallan presidenttiä heidän ollessaan vielä lakimiehiä: Svinhufvud, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen. Ovaska kertoo, että uuden tuomioistuinlain myötä tuomarinvalan vannominen on vaihtunut käräjäoikeuteen. Mielenkiintoista on, että tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on toiminut Turun hovioikeuden esittelijänä 70–80-luvuilla. o va s k a k e r to o , että salin seinät ovat täynnä ennen Suomen itsenäistymisen aikaa toimineiden hovioikeuden presidenttien muotokuvia. Suuri osa heistä on hänen mukaansa Ruotsista tulleita aatelisia. “Rakennuksella on oma historiansa, joka nivoutuu kuitenkin hyvin varhaisessa vaiheessa hovioikeuden historiaan”, hän toteaa. Ovaska kertoo, että Akatemiatalo olisi ollut ensimmäinen ammattiarkkitehdin suunnittelema rakennus Suomessa ja siten poikkeuksellinen. Arkkitehtina toimi Tukholman kaupungin arkkitehti. “Akatemiatalon peruskiven muuraus [vuonna 1802] oli seurapiiritapahtuma.” Paikalla oli muun muassa Ruotsin kuningaspari ja englantilainen herttua. r a k e n n u ks e n o l i tarkoitus valmistua nopeasti. Ovaska kertoo, että Suomen sota (1808–1809) hidastutti rakentamista ja se, että siirryttiin Ruotsin kuninkaan alaisuudesta Venäjän tsaarin alaisuuteen, vaikutti rakennukseen. Hänen mukaansa ulkoseinään oli tarkoitus kirjoittaa kultaisin kirjaimin ylistysteksti Ruotsin kuninkaalle, joka muuttuikin ylistykseksi “hallitsijoiden suomalaisille laulun jumalattarille osoittamaa anteliaisuutta” kohtaan. Myös tsaari Aleksanteri II vieraili Akatemiatalossa, jonka kunniaksi hän maalautti ja lahjoitti hovioikeudelle itsestään valtavan taulun. Ovaska kertoo, että taulu oli niin suuri, että hovioikeus joutui pyytämään määrärahoja, että silloisen Plenum-salin kattoa saatiin nostettua, jotta taulu saataisiin mahtumaan rakennukseen. Taulu sijaitsee tällä hetkellä hovioikeuden aulassa. 26
O vaska kertoo, että Akatemiatalo toimi alun perin yliopistona. Turun palon (1827) aikana useat kaupungissa toimivat virastot menettivät tilansa, jolloin Akatemiatalon kunnostamisen myötä sinne muutti useampia virastoja. Yksi niistä oli Turun hovioikeus, joka on palosta asti sijainnut rakennuksessa. Itse yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Turun hovioikeus oli kuitenkin ollut olemassa jo kauan ennen Akatemiatalon rakentamista, sillä se perustettiin vuonna 1623, kun Suomi oli itäinen osa Ruotsia. Sen perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf, jonka patsas koristaa hovioikeuden etupihaa. Turun hovioikeuden laamanni Asko Nurmi kertoo, että perustamisesta on kaksi tulkintaa. Toinen niistä on se, että hyvä kuningas halusi järjestää oikeusolot Suomessa paremmin. Toinen tulkinta on se, että valtakunnan hallinto edellytti, että alueelle saataisiin yhtenäinen oikeus, ilman että jokaisen täytyy käydä pyytämässä kuninkaalta erikseen erikoisvapauksia, koska “niin sanotut lainlukijat eivät olleet erityisen luottamusta herättäviä kansassa” h a l l i n to ko n e i s to va at i Nurmen mukaan hovioikeuden perustamista. Hän tuo esille, että vielä 1600-luvun Suomen alueella henkirikoksetkin saateitiin sovittaa sukujen kesken siten, että maksettiin tapporahaa toiselle. Hänen mukaansa yhden tulkinnan mukaan tämä oli vääryys, vaikka asianosaisille se kelpasi, sillä kuninkaan alamaisten henki ei saanut olla alamaisten ratkaistavissa. “Sopimukset siitä, että hyvä sotilas tapetaan, kun hän voisi olla uhrattavissa muualla, koettiin väärinä.” Hovioikeuden tultua ja otettua nämä hallintaan esimerkiksi kuolemanrangaistukset piti vahvistaa hovioikeudessa. Nurmi kertoo, että tuomarille maksettiin rahaa, että hän palkkaisi oikean henkilön lainlukijaksi maaseudulle ratkomaan oikeudellisia asioita. “Oli motiivi sitten mikä hyvänsä, niin oikeusturvaa levitettiin Ruotsin valtakunnan alueella.” “ t o i s a a lta h ov i o i k e u s on osa valtion väkivaltakoneistoa, jossa laitetaan ihmisiä ruotuun ja hoidetaan sellaisia asioita, jotka estäisivät, että jokainen ottaisi oman käden oikeutta”, Nurmi toteaa, mutta kertoo, että kyseessä on hyvin vanha tulkinta. Hän korostaa, että nykyisessä järjestyksessä hovioikeuden tehtävä on toisenlainen, eli ylläpitää yhteiskuntarauhaa lempeämmin keinoin kuin aiemmin 1600-luvulla, jolloin systeemi hänen mukaansa lyötiin väkisin läpi. Hovioikeus on etääntynyt valtion vallankäytöstä ja erkaantunut Montesquieun oppien mukaisesti “täysin omaksi pöydänjalakseen yhteiskuntaa ylläpitävänä tahona”. “Isossa mittakaavassa hovioikeuden rooli ei ole muuttunut, mutta pienemmässä kyllä olemmehan paljon lähempänä ihmisiä kuin nuo peruukkipäät tuolla”, hän viittaa hovioikeuden presidenteistä tehtyihin maalauksiin seinillä. “Millainen heidän kosketuksensa todelliseen yhteiskuntaan mahtoi olla? [Hovioikeuden] kolmas presidentti oli Suomen rikkain mies.” n u r m e n m u k a a n vallankäytön taso on tullut lähemmäs ihmistä. “Hovioikeus on samanlainen kuin muukin yhteiskunta ja muuttuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla.” Hän kertoo, että hovioikeus on muuttunut pariin otteeseen siitäkin, kun hän ensimmäisen kerran tuli sinne esittelijäksi 1980-luvulla. Hänen mukaansa seuraava mullistus odottaa oven takana ja seuraava ovikin on yhä lähempänä. 80-luvulla alle yksi prosentti jutuista oli suullisia esittelyjä. Nykyään niitä on kolmekymmentä prosenttia. Hän kuvailee siirtymistä pelkästä kirjallisesta prosessista, jossa todellisuutta peilattiin prosessin tuottamien tekstien läpi, kohti henkilökohtaisempaa lähestymistapaa. “Se vastaa tämän päivän tarpeisiin, sillä ihminen täytyy kohdata eri tavalla kuin ennen.” 27
N urmi näkee hovioikeuden olevan merkityksellinen myös tulevaisuudessa. Hänen mukaansa jokainen järjestelmä tarvitsee muutoksenhakumahdollisuuden, sillä niin kauan kuin kyse on ihmisistä, niin erehdyksiä voi tapahtua. Hän pohtii myös tekoälyn roolia ja näkee siinä ongelman siinä, mikä on ohjelmoitsijan tai suunnittelijan totuus asiassa. Ongelmana hän näkee myös valtiovallan halun supistaa kustannuksia ja sen, että pitkällä tähtäimellä hovioikeuteen valittamiseen on tullut enemmän ja enemmän esteitä. o va s k a tot e a a myös, että on ollut puhetta siitä, pitäisikö hovioikeuksien määrää vähentää. Hän näkee kuitenkin Turun hovioikeuden olevan merkittävä Turun kaupungille ja korostaa Turussa olevaa oikeudellista keskittymää. Turussa on käräjä-, hallintoja hovioikeus, sekä yliopisto, jossa koulutetaan juristeja. Turun yliopiston lisäksi nyt myös Åbo Akademi on saanut luvan maisterivaiheen juridiikan opinnoille. ”Tämä on minusta ihan mielettömän hyvä juttu.” × tylkkar i . fi pidempi j uttu aiheesta verkossa ??
T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 Essee: Suorituksia, imagoa ja dollareita ? 30 ? 30 Kolumni: Kiistanalainen lempikirjailija ? 31 ? 31 Essee: Toisenlainen Turku ? 32 ? 32 Luottoresepti: Veeran valinta ? 34 ? 34 TYYn hallituksen järjestövastaavan Veera Pajusen kokkikirjan kätköistä paljastuu fetapastan resepti.
T uijotan työkaverin puhelimesta, kuinka Iivo Niskanen raivoaa viimeiset metrit räkä poskella Pekingissä. Nyt tulee muuten kultaa. Tilanne oli sama liki neljätoista vuonna sitten, kun näin sattumalta televisiosta, miten Satu Mäkelä-Nummela toi saman kaupungin kesäolympialaisista Suomen ainoan kultamitalin. Omaa voitonriemuani hillitsi kummallakin kerralla olympialaisia edeltänyt kansalaisja ihmisoikeusjärjestöjen kritiikki. Kiinan 2008 olympiakisojen järjestämistä puolsivat järjestäjien kyvykkyyden ohella ihanne siitä, että suurtapahtumien myöntäminen parantaisi myös poliittisesta ja humanitaarisesta näkökulmasta kritiikkiä saaneiden isäntämaiden tilannetta. Useisiin eri urheilutapahtumien järjestäjämaihin on liittynyt viimeisen 15-20 vuoden ajalta kysymyksiä humanitaarisista seikoista, poliittisista jännitteistä tai muuta suhmurointia. Qatar, Venäjä, Brasilia ja Saudi-Arabia ovat olleet eräitä, puhumattakaan lajien menneiden vuosien lahjusepäilyistä. Tänä vuonna Venäjä on hyökkäystoimiensa vuoksi suljettu ulos liki kaikesta järjestäytyneestä urheilutoiminnasta. Ohjukset ovat räjähdelleet Saudien F1-kisan yhteydessä. Kotimaan Olympiakomitean häirintäskandaalien seuraukset on ulottuneet puoluepolitiikkaan asti. Suuret urheilutapahtumat ovat niin monisyinen ilmiö, että asiaa voisi lähestyä poikkitieteellisesti useamman tiedekunnan oppiaineesta. Niihin liittyy inhimillisten rajojen rikkomisen ohella symbolista arvoa, kulttuurista identifioitumista, taloudellisia resursseja ja pääomien liikettä sekä poliittisia intressejä ja vallankäyttöä unohtamatta teknologian saavutuksia. S U U r ta pa h t U m i e n lU v U t ovat vakuuttavia. Esimerkiksi vuoden 2018 jalkapallon MM-kisoilla Venäjällä oli FIFAN mukaan yhteensä 3,572 miljardia katsojaa – liki puolet maailman väestöstä. Lippuja myytiin yli 2,4 miljoonaa kappaletta, ja voittoja taottiin liki 5,36 miljardia dollaria. Luvut eivät tule ilmaiseksi. Esimerkiksi Yle uutisoi vuonna 2015 Hollannin päätöksestä julkistaa FIFA:n asettamat kisojen ehdot, joiden perusteella maa päätti perääntyä vuoden 2018 kisojen järjestämisestä. Näitä olivat muun muassa täysi verovapaus FIFA:lle, sen tytäryhtiöille sekä yhteistyökumppaneille. Tämän vuoden talviolympialaistenkin kohdalla useat kandidaatit heittivät pyyhkeen kehään järjestämisen kalleuden ja vaivan vuoksi. Urheilun suurtapahtumien funktio on kasvaneiden järjestämiskulujen ja tavoiteltujen voittojen myötä siirtynyt yhä useammin Suorituksia, imagoa ja dollareita essee VILLE MALINEN spektaakkelien ja imagopolitiikan suuntaan sellaisille maille, joilla on resurssien ohella syy parantaa mainettaan. Tilanne ei ole uusi, vaan urheilun ilosanoman ohella taloudelliset syyt ovat menneet pitkään käsi kädessä kansallisen imagon kiillottamisen kanssa. Jo ensimmäisen modernit olympialaiset Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) toimesta vuodelta 1894 Ateenassa juontavat ajankohtaan, jota teollistumisen ja länsimaiden hyvinvoinnin kasvun ohella leimasivat nationalismi sekä eri kansojen kyvykkyys maailmannäyttelyineen. Ei ole tuulesta temmattua, että Suomi aikoinaan juostiin maailmankartalle. KOK piti pitkään kiinni amatööriperiaatteesta sekä tehtävästään urheilun ja hyvinvoinnin edistäjänä. l a j i l i i t to j e n i d e a a l e i S ta huolimatta ongelmat ovat harvemmin loistaneet poissaolollaan. Eri lajien kisat ovat toimineet näyteikkunoina ja valkopesun messuina 1900-luvun alkupuolelta tähän päivään. Italian 1934 ja Argentiinan 1978 kotikisojen jalkapallon maailmanmestaruudet saavutettiin vähintäänkin kyseenalaisissa autoritaarisissa olosuhteissa. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto boikotoivat vuoron perään toistensa olympialaisia 1980 ja 1984. Meksikon olympialaisia 1968 varjostivat hallituksen joukkojen ampumat protestoivat 30 opiskelijat. München 1972 muistetaan maailmalla terrori-iskustaan, ja Berliinin 1936 kisojen taustamotiivit olivat aivan muualla, kuin solidaarisen kilpailuntapahtuman järjestämisessä. Etenkin olympialaisista on muodostunut isännöiville valtioille näytönpaikkoja, ja lajeissa menestyminen on edustanut suurvaltojen symbolista kilpailua. Yksittäisten urheilijoiden kannanotot eivät ole harvinaisia, oli kyse selvästä eleestä tai tahattomista letkautuksista, jotka voivat paljastaa piileviä jännitteitä. Jääkiekkoilija Jaromir Jagrin pelinumero 68 ei ole sattumaa Prahan kevään 1968 kanssa. Valokuvasta Tommie Smithin ja John Carloksen Black Power -eleestä Meksikon olympialaisissa 1968 tuli välittömästi ikoninen. Kiinalaisuimari Fu Yuanhuin harmiton heitto kuukautisistaan vuoden 2014 Rion olympialaisissa mursi naisurheilijoihin kohdistettuja tabuja. k a i k e S ta h U o l i m at ta ja osittain näistä syistä, suurtapahtumat kiinnostavat ihmisiä ja herättävät vahvoja tunteita saavutusten, suurten tarinoiden ja näyttävyyden muodossa Suuri muutos kisojen seuraamisessa tapahtui 1970-1980-luvulla, kun esimeriksi sekä KOK että kansainvälisen autoliiton FIA:n alaisuudessa ollut F1-sarja rämpivät taloudellisesti: voittoa ei tullut ja kulut kasvoivat. Samaan aikaan urheilun funktio sen itseisarvon ja nationalismin sijaan alkoi liukua yhä enemmän kohti televisioitunutta, kulutettavaa viihdettä oheistuotteineen. Kummankin kohdalla pelastukseksi koituvat sponsorisopimukset ja rahakkaat televisio-oikeudet. Aate koki lievän konkurssin, mutta lajitoiminnat pelastuivat ison rahan myötä. Viihteellistetyn urheilun symbolista arvoa ei voi kiistää, eikä sen olemusta itsenäisenä kulttuurin muotona. Identifioituminen ja suuret tarinat vetoavat ihmisiin taustasta riippumatta. Esimerkiksi omalta aikakaudeltaan suunnatonta medianäkyvyyttä nauttineet Diego Maradona, Michael Jordan, Ayrton Senna tai Williamsin siskokset ovat maailmanlaajuisia kansallissankareina ja menesKulunut vuosi on osoittanut jälleen, että kysymystä urheilun poliittisuudesta ja vaikuttajien riippuvuussuhteista ei voi väistellä loputtomiin.
T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 tyksen symboleita, mutta myös taipuneet kulutuskulttuurin tuotteiksi. Samaistuminen tarve ei kumpua tyhjästä. Esimeriksi Nick Horbyn romaani Hornankattila käsittelee protagonistinsa liki uskonnollista vakaumusta jalkapallojoukkue Arsenalia kohtaan ihmissuhteiden rinnalla. Futishuliganismi on taas ääriesimerkki yhteisöllisyyden tarpeesta, jonka taustalta löytyy niin kulttuurisia kuin sosioekonomisia ja poliittisia motiiveja. U r h e i lU n S U U r ta pa h t U m i e n kehitystä vasten on aiheellista kysyä, onko niitä nykymuodossaan mielekästä järjestää? Silkalla tykkilumella tehdyt laskettelupaikat, doping, väestöjen pakkosiirrot kisakylien tieltä, jätevuoret, ja tarpeettomiksi jääneet kisakylät mietityttävät. Ongelmat liittyvät lisäksi tapahtumien välittämiseen. TV-oikeuksien hinnoittelu lähti lapasesta 1990-luvulla: kasvanut kilpailu oikeuksista johti hintojen nousuun ja lopulta siihen, että ne veivät varmemmin konkurssiin kuin toivat voittoa. Ihmisillä on myös yhä enemmän mahdollisuuksia viihteensä suhteen, mutta urheilu tapahtumineen luo edelleen median välityksellä yhteisöllisyyttä ja muistoja, ja on siten kanavapakettien myyntivaltti. Raha ratkaisee usein. Sekin taipuu kuitenkin moraalille viimeistään silloin, kun kellään ei ole varaa sijoittaa tapahtumaan, jota vääjäämättä paheksutaan globaalisti. Tätä vasten mieleeni tulee urheilukomedia Lämäri, jossa konkurssikypsä jääkiekkojoukkue saa uutta virtaa ja katsojansa takaisin, kun joukkue keskittää voimansa tappeluihin ja kieroiluun. Väkivallasta tulee tavoite, jota yleisö janoaa. Urheilun aatteen kadottua viihteen ja rahan tieltä ei ole enää mitään väliä, mitä hallissa tapahtuu. Tämän tajuaa loppuottelussa menoon kyllästynyt joukkueen tähtipelaaja, joka luistelee kesken valtavan joukkotappelun jäälle ja aloittaa yleisön riemuksi koomisen striptease-esityksen, jota tappelupukarit eivät voi käsittää ”hän pilaa lajin!”. Triviana mainittakoon lopuksi eräs antiikin Kreikan liikuntaideaali: alastomuus. Spektaakkelin murtamisen välineenä viuhahtaminen stadioneilla on edelleen vähintäänkin tehokas ja aseistariisuva metodi. Näitä vasten on hyvä välillä miettiä, että kuka pelaa ja kelle, ja ken katsoo mitäkin ja miksi. kolumni mikael tuominen N uorempana haaveilin urasta roolipelien parissa. Tarjosin tekstejäni alan lehdille ja sain kuin sainkin muutaman seikkailun julkaistuksi. Kaksi niistä oli tarkoitettu lisämateriaaliksi Empire of the Petal Throneen, suosikkipeliini. Sain niistä jopa vähän rahaa. Olin haljeta onnesta. Empire of the Petal Throne ilmestyi jo 1975. Se oli ensimmäinen roolipeli, jossa oli juoni ja miljöö. Aiemmissa lähinnä tapettiin hirviöitä ja ryövättiin aarteita. Peli kannusti eläytymään vieraan maailman vieraisiin arvoihin. Miljöö oli sekoitus Intiaa ja muinaista Väli-Amerikkaa. EPT oli myös ensimmäinen roolipeli, jonka taustatarinaan oli kirjoitettu HLBT-hahmoja. Pelin suunnittelija oli minnesotalainen kielitieteilijä ja antropologi M. A. R. Barker (1929–2012). Hän oli nörtti kauan ennen kuin se oli muodikasta. Pitkän aikaa Barker oli minulle esikuva: professoritason tutkija, joka vapaa-ajallaan teki käänteentekeviä pelejä. Tänä keväänä paljastui, että Barker oli pitkän linjan kansallissosialisti. Hän kirjoitti salanimellä uusnatsikirjallisuutta ja istui holokaustin kiistämiseen erikoistuneen The Journal of Historical Review’n toimitusneuvostossa vuosikaudet. Barker tuntuu epätodennäköiseltä valkoisen ylivallan kannattajalta. Hän kääntyi islamiin 1952 ja sittemmin avioitui pakistanilaisen naisen kanssa. Itse en koskaan ollut tekemisissä Barkerin kanssa. Ne, jotka olivat, ovat kuvanneet häntä älykkääksi ja huomaavaiseksi, mutta myös ylimieliseksi ja katkeraksi. Hän ei ollut ensimmäinen yliopistoihminen, joka linnoittautui norsunluutorniin ja hurahti ääriaatteisiin — tuskin viimeinenkään. Barker oli riittävän viisas pitämään asian salassa, muttei kuitenkaan niin viisas, etteikö olisi uskonut rotuja salaliittoteorioihin. Olen viettänyt satoja tunteja Empire of the Petal Thronen parissa. En tuomitse niitä, jotka edelleen pelaavat sitä. Ehkä minäkin teen niin vielä joskus. Peli on ihan yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Mutta hauskuus tuntuu yhtäkkiä kadonneen. Minulle peli oli ajatuskoe radikaalin erilaisesta maailmasta, jossa ihmiset eivät pelkästään toimi eri tavalla vaan myös ajattelevat eri tavalla. Barkerille pelimaailman kunniakeskeinen velvollisuusetiikka ja jäykkä luokkayhteiskunta eivät välttämättä olleet pelkkä ajatuskoe. Proffan aatteisiin olisi ehkä helpompi suhtautua, jos ne olisivat olleet alusta lähtien tiedossa. Nyt minusta tuntuu kuin minut olisi huijattu osalliseksi sellaiseen, missä en välittäisi olla mukana. Olen aina pitänyt ilkeästä, provosoivasta taiteesta. Olen ajatellut, että kauhusta voi nauttia olematta itse kauhea. Barker-paljastuksien jälkeen tunnen tarvetta itsetutkiskeluun, mutta en ole varma, uskallanko. Kiistanalainen lempikirjailija "Hauskuus "Hauskuus tuntuu yhtäkkiä tuntuu yhtäkkiä kadonneen. " kadonneen. " tylkkar i . fi pidempi j uttu aiheesta verkossa ??
T avoitteessa on edistytty hyvin. Vuonna 2020 kaupungin päästöt olivat puolittuneet vuodesta 1990. Leikkauksia on saatu aikaan muun muassa energiatuotannon muutoksilla. Jotta hiilineutraaliustavoite saavutettaisiin määräaikaan mennessä, on kuitenkin myös liikennepäästöt saatava laskemaan nykytahtia nopeammin. t ä m ä ta r ko i t ta a käytännössä merkittäviä satsauksia pyöräilyja kävelyreittien sekä joukkoliikenteen kehittämiseen. Kun ottaa huomioon, että Turun tieliikennepäästöjen tulisi puoliintua vuoteen 2029 mennessä, on ratkaisuja tehtävä nopeasti. Töitä riittää, sillä Turkua, kuten monia muita Suomen kaupunkeja, on vuosikymmeniä kehitetty autojen ja yksityisautoilun ehdoilla. Turussa autojen asemaa on edistänyt etenkin kaupungin asemakaava-arkkitehtinä vuosina 1948–1960 vaikuttanut Olavi Laisaari. Laisaari toteutti merkittäviä uudistuksia, joiden tarkoituksena oli sujuvoittaa autoliikennettä muun liikenteen ja kaupunkitilan kustannuksella. Laisaaren ”autokaupunki” vaikuttaa olevan voimissaan edelleen, tai siltä ainakin kaupungissa liikkuessa monesti tuntuu – esimerkiksi silloin kun odottaa Aurakadun ja Linnankadun risteyksen valojen vaihtumista jalankulkijana. Liikennevalot palavat eri suunnista saapuville autoilijoille minuutteja putkeen, jalankulkijoiden on kipitettävä risteyksen läpi 20 sekunnissa. Tällaisia ratkaisuja perustellaan liikenteen sujuvoittamisella, millä tarkoitetaan liki poikkeuksetta mahdollisimman vaivatonta ja nopeaa autolla etenemistä. v a i vato n ta ja nopeaa autolla etenemistä perustellaan myös liikenteen turvallisuudella. Jalankulkijoita turvataan esimerkiksi vaarallisia suojateitä poistamalla sen sijaan, että varmistettaisiin autoilijoiden noudattavan liikennesääntöjä. Jalankulkijat ja pyöräilijät patistetaan autoliikenteen tieltä gangsterimaiseen tyyliin, ”oman parhaansa” tähden. Hiilineutraaliutta tavoitteleva Turku Toisenlainen Turku essee TEKSTI MILLA MILLASNOORE KUVITUS ROLLIE POBRE/UNSPLASH joutunee tulevaisuudessa hävittämään tilaa yksityisautoilulta, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, kun joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen olosuhteita parannetaan. Se olisi lopulta toimivin tapa vähentää tieliikenteen päästöjä, jotka vuonna 2019 muodostivat liki kolmanneksen Turun alueen kasvihuonepäästöistä. Parempien pyöräilyreittien ja sujuvamman bussi-infran ohella kaupunkilaisia voisi kannustaa yksityisautoilun vähentämiseen keskustan viihtyisyyteen satsaamalla. Tämä ei tarkoita yksiselitteisesti autojen karkottamista. Sen sijaan keskustassa autotta liikkumisesta on tehtävä helpompaa ja mukavampaa. Tällaisia kehitystä voisi vauhdittaa esimerkiksi paikoilleen kohoavaan Kauppatoriin satsaamalla. Torin on tietenkin palveltava käyttötarkoitustaan kauppapaikkana. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei torista voisi tehdä turisteja lumoavaa ja kaupunkilaisia ilahduttavaa keskustaa. Uudenlaisella, puistomaisella torilla olisi viihtyisiä hengähdyspaikkoja asioitaan toimittaville eikä se jäisi pelkäksi autojen ympäröimäksi katukivisaarekkeeksi. Ehkä samalla torin alla tyhjillään seisovaan toriparkkiin voitaisiin perustaa ympärivuotinen sisäskeittiparkki. t o r i n v e h r e y t tä m i n e n tuskin edes vähentäisi maaperän savikerroksiin tallettuvaa lämpöenergiaa, jota on tarkoitus hyödyntää toriparkin lämmittämisessä. Teknologian on kerrottu edesauttavan Turun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista. Tarkoituksena on siis vähentää päästöjä rakentamalla lisää parkkitilaa, mikä siis välillisesti lisää autoilua. Voisiko keskustan viihtyvyyttä lisätä jotenkin muuten? Ainakin vastavalmistunutta Kauppiaskadun pätkää Börsin kupeessa voisi kehittää. Tällä hetkellä katu on kummallinen: se on kivetty, mutta jalkakäytävää, parkkipaikkoja ja ajorataa on hankala erottaa toisistaan, sillä kivetys näyttää samalta koko kadun leveydeltä. Se, ettei kadulla ole selkeästi erotettu ajorataa ja jalkakäytävää toisistaan aiheuttaa vaaratilanteita, kun liikenteenkäyttäjille on epäselvää, missä heidän kuuluu liikkua. Toistuvana jatkuvalla kivetyksellä on lisäksi hengästyttävä vaikutus, tie vaikuttaa kokoaan suuremmalta ja pidemmältä. Miten läkähdyttävää vaikutelmaa voisi sitten hillitä? Jalkakäytävän reunalle olisi esimerkiksi voitu istuttaa puita rajaamaan paitsi jalkakäytävää ajoradasta, myös parkTurulla on kunnianhimoinen tavoite: kaupungin on tarkoitus olla hiilineutraali vuoteen 2029 mennessä.
T Y L K K Ä R I 3 / 2 2 kipaikkoja toisistaan. Koska Börsin Kauppiaankadun puoleisella sisäänkäynnillä on useita vanhoja puita, puiden jatkuminen Kauppiaskadulle olisi luontevaa. Kauppiaskadun pätkästä voitaisiin tehdä viihtyisä bulevardi, jota pitkin kulkea keskustasta Aurajoen rantaan. k e s k u s ta n v i i h t y i sy y t tä ja helppokulkuisuutta voitaisiin varmasti parantaa myös muilla ratkaisuilla – esimerkiksi kävelykatuosuuksia lisäämällä ja liikennevalojärjestelyillä. Jos samalla, kun yksityisautoille tarkoitettua tilaa kavennetaan, panostetaan keskustan viihtyisyyteen, ei autoilun vähentäminen ehkä kirpaisisi niin paljon. Vaikka Turun liikenteessä on tapahduttava melko suuria muutoksia lyhyessä ajassa, vievät muutokset kuitenkin aina aikaa. Nykyään viihtyisänä pyöräilykaupunkina tunnetussa Kööpenhaminassa alettiin 1960-luvun alussa päämäärätietoisesti vähentää autoilua keskustassa: pysäköintipaikkoja harvennettiin ja keskusta-alueen katuja muutettiin kävelykaduiksi. Johdonmukaisten päätösten ja muutosten seurauksena jalankulkijoille omistettu tila seitsenkertaistui kaupungin keskusta-alueella 40 vuodessa. Samalla Kööpenhaminassa myös pyöräilyn olosuhteita parannettiin tuntuvasti. Muutosten myötä pyöräliikenteen määrä kaksinkertaistui vuosien 1995 ja 2005 välillä ja jo vuonna 2005 Kööpenhaminan keskustaan saavuttiin useammin pyörällä kuin yksityisautolla. Tätä nykyä noin puolet kaikista työja koulumatkoista kuljetaan Kööpenhaminassa pyörällä. Kööpenhaminassa pyöräilyyn kannustaa toimiva infrastruktuuri, joka suosii pyöriä autojen sijaan. Pyöräily on myös turvallista. Autoilijat osaavat väistää pyöräilijöitä ja pyörällä liikkuva voi luottaa siihen, että autoilija noudattaa liikennesääntöjä. Suomessa samanlaista liikennekulttuuria ei – toistaiseksi – ole ja varsinkin väistämissääntöjen noudattaminen jättää toivomisen varaa. 33 33 Mitä tapahtuisi, jos tekisimme vain päätöksen lähteä ja jättäytyä kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle? Arto Paasilinnan vuonna 1975 kirjoittama Jäniksen vuosi kertoo Kaarlo Vatasen turhautumisesta ja uupumisesta suomalaisen yhteiskunnan oravanpyörään. Tarinassa toimittaja törmää työmatkallaan sattumalta jänikseen ja päättää hetken viemänä lähteä pitkäkoipi mukanaan karkuun järjestelmällistä elämäänsä. Yhteiskunnalta ja sen rakenteilta pakeneminen ja eristäytyminen on kuitenkin lopulta paljon helpommin sanottu kuin tehty. Paasilinnan ajattomassa menestysromaanissa seikkailu vie lukijan läpi Lapin erämaan aina Varsinais-Suomen saaristoihin. Huumorilla höystetty teos antaa mielenkiintoisen tarkastelukulman vapauteen ja nykypäivän elämänmenoon. Anthony Bourgain 1962 julkaisema Kellopeli appelsiini ei esittelyjä kaipaa. Kirja kertoo nuoresta jengielämää viettävästä Alexista, jonka elämä pyörii väkivallan ympärillä. Lopulta Alex päätyy teoistaan vankilaan. Hänelle annetaan mahdollisuus lyhentää tuomiotaan osallistumalla hoito-ohjelmaan, jossa rikollinen aivopestään kyvyttömäksi väkivallalle. Alex palaa hoitojen jälkeen kaduille. Siellä hän huomaa, että koettelemukset ovat kaikkea muuta kuin ohi. Kaikki tapahtuu uudelleen, mutta roolit ovat vaihtuneet. Aikaisemmilla teoilla on seurauksensa. Kellopeli appelsiini on tulevaisuudenkuva yhteiskunnasta, jossa jengit ovat vallanneet kadut ja päättäjiä kiinnostaa vain vallassa pysyminen. Kirja herättää kysymyksiä vapaan tahdon ja henkilökohtaisen vastuun välisestä suhteesta. tutustu näihin Vatanen vapauteen Kolea tulevaisuus v a i k k a S U o m a l a i S e n l iikennekulttuurin autokeskeisyyteen on viime vuosina kohdistunut aiempaa enemmän kritiikkiä, vaikuttaa autoilija edelleen olevan tienkäyttäjien kuningas. Esimerkiksi huhtikuun alussa julkaistussa Ylen artikkelissa kirjoitettiin, että jalankulkijoiden tulisi huomioida, että autoilija saattaa keskittyä muuhunkin kuin ajamiseen. Samassa jutussa liikenneinsinööri vaikutti harmittelevan autoilijan kontolle kasaantuvaa vastuuta liikenteen turvallisuudesta. Mielestäni on kuitenkin ihan ymmärrettävää, että muille tienkäyttäjille hengenvaarallista liikennevälinettä operoivalla on muita enemmän vastuuta. Tietenkään autojen ykkössija ei ole vain Turun ongelma. Turku on kuitenkin ainoita suomalaisia kaupunkeja, jota halkoo kaksi valtavaa kaupunkimoottoritietä. Näistä toinen kaiken lisäksi jylisee aivan idyllisen Portsan rajalla, tuutaten päivittäin valtavat määrät katupölyä historiallisten puutalojen räystäille ja ikkunanpieliin. Kun muutin syksyllä 2013 Turkuun opiskelemaan vakuuttelin ystävilleni ja tuttavilleni palaavani Helsinkiin heti opintojeni jälkeen. Vuosien vieriessä kuitenkin tykästyin Turkuun, sillä kaupunki on kaunis ja kompakti. Turussa myös järjestetään monenlaisia kiinnostavia kulttuuritapahtumia. Turun vetovoimaisuus on kuitenkin laskenut takaperoiselta tuntuvan kaupunkikehityksen ja jatkuvan parkkipaikkojen perään haikailun vuoksi. Viimeisimpänä surkeutena mainittakoon ajatus Kupittaan siirtolapuutarhan lanaamisesta kerrostalojen tieltä. En varmasti ole ainoa, jota kehitys, tai oikeastaan sen puute, tympii. Ehkä tilanne kuitenkin muuttuu, kun vuosi 2029 lähestyy.
T ylkkäri haastatteli TYYn hallituksen järjestövastaavaa Veera Pajusta hänen luottoreseptistään uunifetapastasta, ”Nykyään puolet päivästä menee täällä. Sitten jää paljon vähemmän aikaa käyttää ruuanlaittoon. Nämä nopeat reseptit ovat itselle tämän hetken juttu", Pajunen kommentoi. ”Löysin tuon reseptin noin vuosi sitten. Sen jälkeen siitä on tullut itselle sellainen arjen helppo ja nopea.”Muutaman vuoden takainen hittiruoka uunifetapasta on helposti tuunattavissa. Ruuan runkona toimivat feta ja pasta. Pajusen versioon kuuluvat myös kirsikkatomaatit, chiliä, oliiviöljyä, valkosipulia, basilikaa sekä suolaa ja pippuria. Hän on kuitenkin kokeillut uunifetapastassa myös muita raaka-aineita, kuten parsakaalia. Pajunen pitää reseptissä erityisesti siitä, miten nopea se on valmistaa. Kiireisellä hallituslaisella ei ole aina välttämättä paljoa aikaa käyttää ruuanlaittoon. "Ruuan valmistelu kestää n. 10 min. Uunissa ruoka on puolisen tuntia. Kun ruoka on uunissa niin voi multitaskata hyvin, itse ruuanlaitto ei kestä kauaa." k o r o n a a ja n a lU S Sa alussa oli aiRuokaa kiireiselle makua unohtamatta kaa, mistä syystä Pajusella tuli kokattua enemmän. Muutenkin hän tykkää kokeilla erilaisia ruokia. Inspiraatio löytyy Valion reseptisivuilta. ”Kyllästyn ruokiin helposti, mistä syystä haluan kokeilla uusia reseptejä.” Luottoreseptiinsä Pajunen ei kuitenkaan ole kyllästynyt, vaikka sitä tulee tehtyä usein, ainakin kahdesti kuussa. ”Yleensä jos ei keksi ideaa niin tämä on helppo ja nopea.” Jos ruokaa tekee tupla-annoksen, riittää siitä helposti useammalle päivälle. Ruoka ei myös maksa kauheasti, sillä siihen ei tarvitse ostaa montaa raaka-ainetta. Tupla-annos maksaa alle kympin. p a j U S e l l e r U UaS Sa tärkeintä ei silti ole kuitenkaan sen nopeus. ”Maku on itselle tärkein. Vaikka olisi nopeita ruokia, niin niiden täytyy silti maistua hyvältä.” Hyvän maun takeena ovat tuoreet raaka-aineet. ”Pakastevihanneksia en itse tykkää käyttää, sillä en pidä niiden mausta. Kaikkien raaka-aineiden pitää olla tuoreita ja hyviä.” Veera Pajunen kyllästyy ruokiin helposti. Vuosi sitten löytyi kuitenkin yksi resepti, mihin hän ei ole kyllästynyt. Pajunen katsoo fetapastan eduiksi sen käytännöllisyyden ja tehokkudeen. luottoresepti reeti jalasmäki Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta
Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi n äkökulma P ahuus on epämiellyttävää ja kauhistuttavaa katsottavaa, mutta olisi vielä karmeampaa, jos se kaikki tapahtuisi tietämättäni. Minusta ei ole mihinkään edistämään sodan loppumista tai auttamaan ukrainalaisia. Vain katson ja järkytyn. En tiedä, miten minun pitäisi toimia. Mitä minä voisin tehdä? Lamaannun. t o i s i n a a n a jat t e l e n , että oikeastaan voisin luopua kaikesta näiden ihmisten hyväksi, silti en saa tehtyä edes pientä tilisiirtoa. Ihaillen luen juttuja ihmisistä, jotka todella toimivat. He pelastavat ihmishenkiä, auttavat turvaan, antavat ruokaa ja suojaa. Itse onnistuin jopa olemaan ostamatta lähikaupassa edelläni asioineelle naiselle kahta maitolitraa, joihin tällä ei ollutkaan varaa. Eikä se ollut edes ensimmäinen kerta. Mietin, miksi auttaminen on niin vaikeaa? a u t ta m i n e n l i i t tä i s i minut osaksi kamppailua pahuutta vastaan, ja pelkuruuttani väistän. On helpompaa pysytellä etäällä, olla sekaantumatta ja säilyttää jokin kuviteltu arvokkuus. Tunnen kauhua: en halua kohdata sitä haavoittuvuutta, joka voisi yhtä hyvin olla minussa. Haluaisin vain lopettaa tapahtuvat vääryydet. Kun se ei ole vallassani, turhaudun ja jäädyn paikalleni. Sorrun suuriin sanoihin, enkä ole vielä tavannut kaltaistani idealistia. Kuitenkin sanat ovat vain sanoja, eikä mitään tapahdu, kunnes jotakin tehdään. MutHyvien puolella? VUOKKO SUOMÄKI Olen viettänyt viimeiset kaksi kuukautta syvän järkytyksen vallassa. Raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa vyöryy tajuntaani joka päivä. En voi, enkä halua sulkea silmiäni siltä. ta minä pelkään. Pelkään oman turvallisuuteni puolesta. Kassajonossa kai pelkäsin, että maksamalla maitotölkit olen itse muutaman euron lähempänä samaa ahdinkoa. Kadun ja häpeän itsekästä pelkoani. En ole se ihminen, joka haluaisin olla. Pitäisi pystyä luopumaan omastaan toisten hyväksi, niin että tuntuu. m i n u l l a o n toinenkin syy olla auttamatta: ajattelen olevani matkalla jonnekin, mistä voin auttaa paljon suuremmin. Siellä jossakin minulla on varmuutta, vaikutusvaltaa ja resursseja toimia. Matkalla sinne tarvitsen itsekin vielä niin paljon. Sitten joskus autan näidenkin päivien edestä, lupaan. Silloin olen mukana huolehtimassa siitä, että kaikilla on varaa elämiseen ja ettei missään ole sotaa. Mutta sota on nyt, ja sen seurauksena tuhannet joutuvat luopumaan unelmista, joita vaaliessani olen liian kiireinen auttamaan. h a av e i s sa n i p u h u n ja kirjoitan ihmisille viisaita. Kuinka joka päivä kohtaamme mahdollisuuksia tehdä hyvää, olla hyvien puolella. Kuinka kaikki se pahuus, joka maailmassa tapahtuu ja on tapahtunut, lopulta asuu myös minussa, ja miten joka päivä voin sanoillani ja teoillani vaikuttaa siihen, pääseekö se ulos maailmaan vai onnistunko ylittämään sen ja kurottamaan kohti hyvää. Miten on itse asetuttava alttiiksi kamppailussa hyvän puolesta. y r i tä n to d e l l a , mutta en kuitenkaan pysty selittämään itseäni ulos siitä, etten antanut omastani, etten auttanut. Tunnontuskissani sain lopulta lahjoitettua pakenevien lasten hyväksi. Voin ajatella tehneeni jotakin, ja teen sen uudestaan. Kuvittelen, etten ole tarpeeksi hyvä auttamaan. En osaa tehdä mitään hyödyllistä, enkä kykene lahjoittamaan merkittäviä summia. Kuitenkin jo teko itse, oli se mikä hyvänsä, on kaikkein tärkein. Lopulta, toiston kautta, antaminen tulee osaksi minua. Sen harjoitteleminen on aloitettava tänään, sillä jos vain odotan, kunnes olen tarpeeksi valmis, voi apu jäädä kokonaan antamatta. Seuraavan kerran kassajonossa teen niin kuin on oikein. Kun tapahtuu näin silmitöntä pahuutta, on itse tehtävä niin paljon hyvää kuin ikinä mahdollista. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta