Millä kitkeä liikkumattomuutta, Jukka Jalonen? ?6 Millä kitkeä liikkumattomuutta, Jukka Jalonen? ?6 | | Amerikkalaista jalkapalloa Turun yliopistolla Amerikkalaista jalkapalloa Turun yliopistolla ?16 ?16 Turun Wappuradio kuultavissa ?24 Turun Wappuradio kuultavissa ?24 | | Euroviisut – nimellisesti laulukilpailu ?32 Euroviisut – nimellisesti laulukilpailu ?32 3/2023 3/2023 TESTISSÄ TESTISSÄ VALMISSIMAT ! VALMISSIMAT !
18. turunkesayliopisto.fi KIELIKURSSEJA esim. • Virkamiesruotsi 5 op, ryhmä 1 etäopetus 2.5.-1.6., ryhmä 2 lähiopetus 8.8.-7.9. • American Law Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä 16.5.-20.6. • Espanjan alkeet 1, 4 op, 23.5.-29.8. • Islannin kielen alkeet 29.5.-21.6. • Japanin alkeet 1, 2 op, 2.-25.5. • Japania nuorille 5.-16.6. • Portugalin alkeet 1, 2 op, 4.5.-5.6. • Korean alkeita & K-POP 5.-20.6. Turun kesäyliopisto lähiopetus • etäopetus • verkko-opinnot AVOINTA YLIOPISTO-OPETUSTA • Erityispedagogiikka 25 op, etäopetus 8.5. alkaen • Kasvatusja aikuiskasvatustiede 25 op, etäopetus 9.5. alkaen • Hallinto-oikeus 7 op, lähiopetus 5.-19.6. syksyllä mm. johtaminen, liikuntaja hyvinvointiosaaminen, markkinointi, musiikkiterapia, palvelumuotoilu, ravitsemustiede, urheiluravitsemus ABIKURSSIT , LUKION JA PERUSKOULUN KERTAUS kesä-elokuu: englanti, ruotsi, äidinkieli, matem., fysiikka, kemia, biologia tutustu ja ilmoittaudu netissä • lisätiedot myös p. 02 232 3302 katso kevään ja kesän koko kurssi valikoima netistä Seuraa Turun ylioppilaslehteä Instagramissa @TYLKKARI
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 28.4.2023 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 93. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Kira Kokko ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Toimitus ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 10000 kpl SEURAAVA NUMERO syksyllä 2023. Opiskelijan taajuudella Jenkkifutist a Turun yliopistoll a V almissimat testissä Ihmisshakkinakin tunnettu peli liikuttaa opiskelijoita Turussa. Poikkitieteellisessä Turun Wappuradiossa tapahtuu vapunaikana. Siman paras sesonki on juuri nyt. Tylkkärin raati testasi viittä erilaista markettisimaa. 16 16 10 10 24 24 Pääkirjoitus Peilin edessä ? 5 Uutiset Kauppakorkeakoulun väriä The Voice of Finlandkilpailussa Liikkumattomuus huolettaa Erilainen oppija ? 6, 7 Lukijoilta Venäjän itsetuhoinen erityistie Peppu ylös penkistä ? 8, 9 Essee Sano tiikerille, että se on vaatemytty ? 30 Kolumni Kiinnostaako raha ja valta? ? 31 Essee Euroviisut nimellisesti laulukilpailu ? 32 Luottoresepti Edullinen tofuwokki ? 34 Näkökulma Lukukausi journalismin maailmassa ? 35 sisältö 3/2023 lehti etsii toimitusharjoittelijaa !
pääkirjoitus he rmanni sanke lo Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi O nnea Suomi! Näin se on. Pohjoinen kotimaamme on valittu kuudetta kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hyvä me. Uutiseen on toki sen verran totuttu, että se tuskin nostaa monellakaan hiuskarvoja pystyyn. Kunniamaininta tuntuu pitkälti vain yhdeltä liiskaantuneelta ötökältä enemmän suomalaisen elämänmenon tuulilasissa. M a a i l M a n o n n e l l i s i n maa on käynyt eduskuntavaalit. Tulokset ovat taululla ja kansa puhunut. Peilikuvan edessä pulinoílle ei jää tilaa. Taistelu äänestäjistä osoittautui kevään mittaan kiivaaksi joka puolella valtakuntaa. Kun suurimmat tyrskyt vaaleista ovat laantuneet, itse kampanjoista ja erityisesti niiden sisällöistä on riittänyt pureksittavaa. Ylipäätään kaikkien puolueiden kampanjoista jäi maku, että ne olivat luonteeltaan vauhdikkaita ja ärhäköitä. Kokonaisuudet olivat kuitenkin kapeita. Käsittelemättömien aiheiden muodostama tyhjiö rakentui valtavaksi. Esimerkiksi vastaukset isoihin kysymyksiin Suomen toimimisesta Euroopan unionissa tai kansallisesta omavaraisuudesta ja sen rahoittamisesta loistivat täydellistä poissaoloaan. Myöskään linjanvetoja muun muassa Suomen ja Euroopan asemoitumisesta kauppapolitiikassa Yhdysvaltojen ja Kiinan välille ei tullut juurikaan missään vastaan. K i r s i K K a n a K a K u n päällä oli Nato-jäsenyys. Kaikkien tiedossa on ollut vaalien alla, että puolustusliittoon tullaan menemään muutamien päivien liikkumavaralla. Aloituksen kuvittelisi edellyttävän selkeitä askelmerkkejä ja tarkkaa suunnitelmallisuutta. M i s sä o l i vat avaukset millainen Suomen suhteesta Natoon halutaan? Olemmeko siellä haukka vai kyyhkynen? Miten eduskunnan tiedonsaanti puolustusliittoon tullaan turvaamaan jatkossa? Kun maan uusi hallitus aloittaa työskentelynsä, nämä kysymykset tulevat välittömästi työpöydälle. Se, että asioista ei ole luotu etukäteen yhteiskunnallista keskustelua on valtava puute. Paljon jää arvauksien varaan. M e r K i t tävä r at K a i s u t e K i jä itse vaaleissa oli huomion keskipisteen vallannut vaaliteema eli valtiontalous. Lopputuloksen kolmen kärki tarjosi äänestäjille talouspoliittisesti kolme selkeästi toisistaan poikkeavaa vaihtoehtoa. Näkemyserot korostivat puolueiden asemaa vaalikamppailussa muiden teemojen jäädessä syrjään. Seuraavaksi Suomineidolla on taipaleenaan edessä valtiovarainministeriön arvion mukaan nelivuotinen kuuden miljardin säästökuuri. Ei tarvitse olla Roope Ankka ymmärtääkseen summan olevan luokkaa, että rahoissa ei kylvetä. Hintalappu tulee näkymään jollain tavalla kaikkien: niin opiskelijoiden, professorien kuin putkimiesten arjessa. Etuuksia katoaa ja palvelut muuttuvat. Aika näyttää kirjaimellisesti mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa ennusteet muutoksille poskettomasti alijäämää takoviin hyvinvointialueisiin eivät taida olla tuulesta temmattuja. s u o M e s sa o n aina saatu kasaan hallitus, joko juhannuksena tai jouluna. Näin on varmasti tälläkin kertaa. Näyttää siltä, että puolueiden välillä on edistytty kynnyskysymyksissä. Todennäköisesti soidinmenot siirtyvät neuvotteluihin vapun tienoilla. Nyt kuitenkin aurinko saa painua mailleen vaalien osalta. Parrasvalot keskittyvät kulman taakse koivunlehtisohjoiseen vappuun. Muistakaa nesteyttää. Peilin edessä
uutiset L auantai-iltana Espoon Niittykummussa on hiljaista, asunnossa kuuluu vain jääkaapin tasainen hurina. Pitkä nuori mies kävelee ympäri olohuonetta ja nostelee lattialla lojuvia tavaroita. –Missä se pallo on?” mies kysyy ja osoittaa kysymyksensä sohvan alta ilmestyvälle luppakorvaiselle lemmikkikanille. –Missä sun sininen pallo on? mies kysyy uudestaan samalla viittoen käsillään toimittajaa jatkamaan puhumista. Lopulta kanin sininen pallo löytyy ja mies istuu sohvalle. M at i as o p i s K e l e e diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa. Hän pärjää opinnoissaan hyvin, vaikka hänellä on adhd ja lukihäiriö. Opiskelu ei ole ollut helppoa ja pärjätäkseen on pitänyt tehdä kovasti töitä. Lapsuudessa tuettiin ja kannustettiin Matiaksen isällä on vaikea lukihäiriö ja äidillä keskittymisvaikeuksia. Lapsena vanhemmat eivät koskaan kyseenalaistaneet, jos asiat tuntuivat vaikeilta. Lukemaan opettelu oli haastavaa ja lukihäiriö todettiin ensimmäisellä luokalla. Silti Matias piti lukemisesta ja harjoitteli lukemalla äitinsä kanssa Aku Ankka-sarjakuvia. v a n h e M M i lta sa i paljon tukea, vaikka oppimisvaikeuksista ei suoraan keskusteltu. -Ei ole asetettu paineita, että pitäisi menestyä tosi hyvin eikä ole painostett. Olen itse halunnut, että menee hyvin. Ala-asteen luokanopettaja oli koulutukseltaan erityisopettaja. Luokanopettaja piti tukiopetusta koulun jälkeen tai ennen koulun alkua sitä tarvitseville. Matiaksen mukaan tukiopetuksen avulla oppilaat pääsivät oppimaan asioita, jotka olivat jääneet tunneilla epäselviksi. -Olen pienestä asti ymmärtänyt, että keskittyminen ei toimi samalla tavalla kuin muilla enkä ajattele samalla tavalla kuin muut. M at i as o n keksinyt muistisääntöjä esimerkiksi aakkosten oppimiseen, koska ulkoa opettelu on hänelle vaikeaa. Opettaja kannusti tekemään asiat omalla tavalla. -Paljon järkevämpää tehdä asioita niin, 7 että ne olisivat itselle mahdollisimman kiinnostavia. Välitunneilla Matias oli levoton ja osallistui tappeluihin. Hän pystyi kuitenkin keskittymään muita paremmin itseään kiinnostaviin asioihin, kuten lukemiseen. Lapsena adhd:ta ei osattu epäillä, koska Matiasta vilkkaampi pikkuveli ei saanut diagnoosia. Toisaalta hänen mukaansa sillä ei ollut oikeastaan merkitystä, minkä diagnoosin piikkiin oppimisvaikeudet laitettiin. s e u r a va i K u t ta a opiskeluun. Matias kävi yläasteen lähikoulussa Itä-Vantaalla. Hänestä tuli nopeasti luokan pelle ja yläasteen alussa roolin hakeminen kaveriporukassa kiinnosti opiskelua enemmän. -Opettajat olivat väheksyviä minun tekemistä kohtaan ja olin itse aika ylimielinen. Luokka oli levoton ja ilmapiiriä yritettiin parantaa siirtämällä oppilaita muille luokille. Matias jäi luokkaan ilman kavereita, mikä auttoi keskittymään koulutyöhön. Opettajat eivät suostuneet myöntämään hänelle erivapauksia, jotka olisivat helpottaneet keskittymistä. Yläasteella Matias lintsasi tunneilta, jotta hän pääsi tekemään koulutehtäviä rauhassa käytävälle tai kotiin. Luokassa muiden kanssa keskittyminen oli mahdotonta. -En olisi mitenkään pärjännyt, jos olisin tehnyt niin kuin piti. Matiaksen jaksaminen oli koetuksella. Yhdeksännellä luokalla hän oli niin uupunut opiskelusta ja urheilusta, että sai lopulta rytmihäiriöitä. -Mielenterveyden ja jaksamisen ylläpitäminen ovat minulle nykyään merkittävä osa opiskelua. Siksi urheilu on minulle niin tärkeää. p e r u s Ko u lu n jä l K e e n Matias siirtyi erikoislukioon Helsinkiin. Lukiossa ilmapiiri oli peruskoulua vapaampi ja opinnot sujuivat, koska hänelle sopiva itsenäinen työskentely ja kurssien tenttiminen oli mahdollista. Adhd-tutkimuksiin Matias hakeutui itse heti lukion alussa. Diagnoosin myötä saatu lääkitys auttaa keskittymään koulutyöhön kauemmin. T he Voice of Finlandin knockout-vaiheessa kuultiin tänä vuonna Turun yliopiston opiskelijan ääntä. Porin yksikön kauppatieteilijä Nella Kontiainen selvitti tiensä kilpailussa vaiheeseen, jossa ratkottiin paikat huhtikuussa Logomossa kuvattaviin suoriin lähetyksiin. Laulukilpailun alkukarsinnat käytiin Porvoon Taidetehtaalla. Kilpailuun on osallistunut yhteensä hieman yli sata laulajaa. Pudotuspeli on jatkunut seuraavilla vaiheilla Turun Logomossa. Näistä Kontiainen lauloi itsensä jatkoon kerta toisensa jälkeen aina knockout-vaiheeseen saakka. 19v u ot i as K o n t i a n e n kertoo laulukilpailun sujuneen omalta osaltaan hyvin. Hän lähti alun alkujaan formaattiin mukaan kartuttaakseen kokemusta laulamisesta. –Menin Porvooseen koittamaan. Kun alkukarsinnassa tuolit kääntyivät, kaikki konkretisoitui siinä. Silloin tunne oli aika järkyttynyt, Kontiainen naurahtaa. K o n t i a i n e n h a K i mukaan ohjelmaan, kun koulusuunnitelmat olivat vielä avoinna. Tätä nykyään Porissa kauppatiedettä lukeva Kontiainen oli viime vuoden keväällä varasijoilla moneen eri Turun kauppakorkeakoulun väriä Suomen suurimmassa laulukilpailussa Porin yksikön kauppatieteilijä kertoo laulukilpailun olleen mielenkiintoinen ja innostava kokemus. paikkaan ja pohti seuraavia askeliaan. –Piti keksiä jotain tekemistä, jos en olisi päässyt kouluun. Hauskinta oli, että minulle taisi tulla samana päivänä tieto sekä koulupaikasta että paikasta laulukilpailuun, Kontiainen tiivistää. Opiskelun ja laulukilpailun yhdistämisessä Kontiaisella ei haasteita ilmennyt. Lukujärjestykseen harjoituksien sumpliminen on onnistunut ja opintopisteitä kertynyt ensimmäisen opiskeluvuoden aikana mukava määrä. s ata K u n n as sa as u s tava Kontiainen kertoo laulaneensa koko ikänsä. Taustat musiikin parissa ovat rakentuneet pienenä kansalaisopiston laulutunneilta ja kanttorin kanssa harjoitellessa. –Olen huomannut, että en ole saanut sellaista koulutusta, mitä monella muulla kanssakilpailijalla on. Tähtäimenäni on kehittää ääntäni vielä ammattimaisempaan suuntaan. Haluan kuitenkin olla kadottamatta oman ääneni persoonallisuutta, Kontiainen painottaa. Konseptin pyörityksen keskellä laulusuorituksiin keskittyminen oli luonnollisesti haastavaa. Kontiainen kertoo hänelle itselleen olleen tärkeää saada ennen esityksiä omaa tilaa. –Esiintyjiä on erilaisia. Vaikka olen itse tällainen suupaltti, niin kun keskityn, tarvitsen aikaa itselleni, Kontiainen avaa. t e l e v i s i ot u ota n n o s sa s i sä l l ä oleminen ja sen rytmiin pääseminen oli Kontiaisesta mielenkiintoista. Käytännön oppia tarttui muun muassa treenaamisesta ja puvustamisesta. –Tykkäsin. Pääsi näkemään sen, mitä koko homma itsessään on. Sitä nimenomaan lähdin hakemaan. Paljon tuli yllättäviäkin juttuja. Toki itsellänikin oli ollut muutamia vääriä käsityksiä, Kontiainen toteaa. Viimeisestä lähetyksestä laulajalupaukselle jäivät jännittyneet tunnelmat. –Kilpailijat olivat huomattavasti enemmän tosissaan ja väkeä yleisössä paljon enemmän. Puolet tippui pois, joten panokset olivat kovemmat. Jännitti erityisesti, miten muut ihmiset reagoivat kilpailuun, Kontiainen päättää. Koko The Voice of Finland-kilpailu huipentuu vappua edeltävänä perjantaina käytävään finaaliin. Nelosella esitettävä ohjelma perustuu hollantilaiseen ohjelmaformaattiin. TOIMITUS h ä n e n M u K a a n sa pelkän diagnoosin takia tutkimuksiin ei kannata hakeutua, koska se saattaa vaikuttaa tiettyihin vakuutuksiin ja työmahdollisuuksiin. -Lukihäiriöön saatava lisäaika ei auta yhtään, jos jaksan keskittyä ehkä puoli tuntia kerrallaan. Ylioppilaskirjoitukset menivät hyvin ja arvosanoilla aukesi opiskelupaikka Aalto-yliopistossa. Yliopistoon siirtyminen ei ole tuntunut Matiaksen mielestä erityisen rankalta, koska koulunkäynti on muutenkin ollut aina vaikeaa. t e h täv i i n K u lu u nytkin enemmän aikaa kuin muilla ja hän opiskelee paljon yksin. Yliopistoon menemisessä häen ei tarvninnut stressata yhtään. -Jos en nyt osaa mitään. Tiedän, että aina kuitenkin opin. Välillä olisi hauskaa opiskella myös muiden kanssa, mutta silloin hänen on vaikeampaa keskittyä. -Kuinka paljon voin uhrata omasta oppimisesta menemällä koululle? Sosiaalisen elämän ja opiskelun yhdistämiseen Matias on saanut apua yliopiston opintopsykologilta. Uusiin opiskelukavereihin on kuitenkin päässyt tutustumaan vapaa-ajalla ja Matias pitää opiskelijakulttuurin monipuolisuudesta. Vapaa-aika kuluu jatkuvan juhlimisen sijaan pääasiassa urheillessa ja tyttöystävän kanssa. -Jos jokin asia tuntuu mahdottomalta, keksi erilainen keino asian tekemiseksi. Muuten asiaa on vaikea saada tehtyä. 6 Kontiainen esitti alkukarsintavaiheessa Killing Me Softly With His Voice-kappaleen. TOIMITUS uutiset Erilainen oppija Oppimisvaikeuksista huolimatta opinnoissa voi päästä pitkälle. Matias on aina tiennyt joutuvansa tekemään enemmän töitä kuin muut, mutta se ei ole estänyt häntä tavoittelemasta unelmiensa opiskelupaikkaa. IIRIS JOUHILAMPI Liikkumattomuus huolettaa Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja kannustaa opiskelijoita päivittäiseen ulkoiluun. O piskelijat ovat tutkimusten mukaan Suomessa väliinputoajia liikkumisen suhteen. Korkeakouluopiskelijoiden arvioidaan istuvan päivässä yli 10 tuntia. Jääkiekon MM-kilpailuihin valmistautuva Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen epäilee liikkumattomuuden Suomessa yleisesti kumpuavan ympäristön muutoksista. –Jos lapsuuttani mietin, niin olihan se hirvittävän erilainen kuin nykyään lapsilla ja nuorilla. Touhuttiin ulkona, kun sisällä ei ollut tekemistä. Se vaikutti moneen. Pysyi esimerkiksi paremmin terveenä, Jalonen sanoo. r y h M äs sä l i i K K u M i n e n on Jalosesta hyvä tapa sitouttaa itseään liikkumiseen. –Joku tykkää tietenkin tehdä asioita yksin, mutta moni tykkää tehdä porukassa. Kun on harrastusryhmiä ja kaveriporukoita harrastusten ympärillä, porukassa tekeminen ja keskenäinen kilpailu motivoivat. Tämän sosiaalinen puoli voi yllättää positiivisella tavalla, Jalonen kommentoi. Jalonen epäilee, että ihmisellä, joka ei ole hyvässä kunnossa ei ole tajuakaan millainen ero omaan arkeen voi tulla hyväkuntoisena. –Hiljalleen rauhassa, kun fysiikkaa alkaa rakentamaan ja liikkumaan, niin huomaa jaksavan paremmin tehdä kaikkia asioita, Jalonen päättää. j a lo n e n u s Ko o Internetin kehityksen olevan tekijä nykyiseen tilanteeseen. Monia mielekkäitä asioita pystyy tekemään neljä seinän sisällä. –Nämä ovat hienoja juttuja monessa suhteessa, mutta liikkumisen osalta vähentäneet innostusta ainakin osittain, Jalonen kertoo. Liikumattomuuden ratkaisuun ei ole hopealuotia. Päävalmentajasta kuitenkin hyvä ensimmäinen askel yksilötasolla parantaa omaa liikunnallisuutta on lähteä ulkoilmaan. Hyvä harrastus tukee jatkuvuutta merkittävästi. –On tärkeää, että löytää jonkinlaisen intohimon siihen mitä tekee ja lajin, mikä voisi itseään kiinnostaa, Jalonen kuvailee. Haastateltavan nimi muutettu jutussa.
V uosia myöhemmin graduani viimeistellessä olisin tarvinnut tuota artikkelia. En onnistunut sitä löytämään, mutta sen verran hyvin se painui mieleen, että uskalsin siihen kuitenkin epäsuorasti viitata. Artikkelissa analysoitiin, miten Venäjä eristäytyy yhä etenevässä määrin omaan erityislaatuisuuteensa ja vaatii tälle kunnioitusta, vaikka se jääkin muille paljolti selittämättömäksi. Minulla oli tästä erityislaatuisuudesta tuolloin jo oma intuitiivinen, toistaiseksi lähinnä alitajuinen käsitys. Olin muutama vuosi aikaisemmin viettänyt puolisen vuotta Pietarissa kieliopintojen ja vapaaehtoistyön parissa. Vaikka ymmärrykseni Venäjän kulttuurihistoriasta oli tuolloin vielä hyvin hataralla pohjalla, tunsin jo tuolloin, että tässä maassa on tosiaankin jotain ”erityislaatuista”. Tästä tuli minulle jonkinlainen pakkomielle. Jauhoinkin asiasiasta uusille tuttavilleni kyllästymiseen saakka. Kysymykseeni "Onko Venäjä osa Eurooppaa?” sain lähes aina venäläisiltä vastaukseksi: ”Ei, venäläisten maailmankuva on erilainen, mutta Pietari tavallaan on.” t e e M as ta g r a d u n kirjoitettuani voin yhtyä kommentteihin. Venäjällä todella on länsimaista eroava perinne. Aihetta sivuavia yleisteoksia on suomeksikin kirjoitettu monia. Mauno Koiviston Venäjän ideassa käsitellään muinaisia kronikoita, joiden pohjalle perustuu käsitys tšaarin hallitsemisesta Jumalan armosta, ei siis kansan valitsemana. Lähipiiriini kuuluu vuosikymmeniä sitten Suomeen muuttanut jo eläköitynyt venäjän kielen opettaja, jolta opintojeni alkuvaiheessa kyselin valtiovallan ja kansan suhteesta Venäjällä. Hän kertoi orja-mentaliteetista. Tsaari on kuin Jumalan sijainen maan päällä. v l a d i M i r p u t i n on virallisesti (vain) presidentti, mutta Venäjän hyökkäyssodan alettua hänen esiintymiseensä on tullut enemmän tsaarillisia piirteitä. Hän on verrannut itseään muun muassa Pietari Suureen. Koiviston mukaan Pietari ei ollut pelkästään tsaari. Hän oli ensimmäinen imperaattori, mikä länsieurooppalaisessa mielessä tarkoitti, että hänellä tuli olla alaisuudessaan monia kansoja. Täten myös kuninkaita, kaaneja sekä emiirejä. Ollessani Pietarissa keväällä 2011 Putin oli nimitykseltään pääministeri. Venäjän opettajani mukaan kaikki kuitenkin tiesivät hänen palaavan presidentiksi. Luin tähän aikaan kokoelmateosta murhatun toimittaja Anna Politkovskajan artikkeleista, joiden punaisena lankana oli Putinin vallan vertikaali. 2000-luvun puolenvälin aikaan Putinin retoriikkaan ei ollut vielä tullut tsaarillisia piirteitä, mutta artikkeleissa käsiteltiin sitäkin enemmän Putinin pakkomiellettä Neuvostoliiton aikaisen suurvalta-aseman palauttamisesta. p o l i t Kovs K a ja n K u vau s länsimielisestä presidentti Mikheil Saakašvilista ja miten hänen esiintyminen saa duuman kiehumaan raivosta, kun profetoi vuoden 2008 Georgian sodan. Ukrainassa oli tuolloin vielä vallassa Venäjä-mielinen Viktor Janukovitš. Konfliktin siemenet olivat siinäkin suunnassa jo olemassa.Vuosi ennen Politkovskajan kuolemaa Putin piti pahamaineiseksi tulleen linjapuheen Neuvostoliiton hajoamisesta vuosisadan suurimpana geopoliittisena katastrofina. Duuma pyrki tekemään tästä Venäjän virallisen ideologian joulukuussa 2021. Putinin ajan Venäjän historiaan vetoava propaganda menee paljon kauemmaksi kuin Neuvostoliittoon tai edes Pietari Suureen. Opintoihini kuuluvan kielivaihdon aikana keväällä 2016 muistan nähneeni Moskovan Sheremetovan lentokentällä julisteen Kiovan Rusin ensimmäisen kristityn hallitsijan Vladimir Suuren ottamasta kasteesta Krimin niemimaalla vuonna 988.. Uskonnolla propagoiminen näyttäisikin uppoavan traditionaalisesti ajattelevaan kansanosaan. Sen lukumäärä on väestön vanhenemisesta kärsivässä Venäjässä merkittävä. v e n ä l ä i s e s sä h i s to r i a n t u l K i n n as sa mikään ei kuitenkaan ole spahempi tabu ja pyhäinhäväistys, kuin "faktan" kyseenalaistaminen, että Venäjä pelasti Euroopan fasismilta suuressa isänmaallisessa sodassa. Neuvostojoukkojen massiivisista sotarikoksista on tietoinen vain harva ja jokavuotisen 9. toukokuuta juhlittavan voitonpäivän mielekkyyden kyseenalaistajat ottavat todellisen riskin. Jos ei nyt joutua vankilaan, niin ainakin sosiaalisesti eristetyksi. Ukrainalaisten kutsuminen natseiksi ja Zelenskyn vertaaminen Hitleriin ei ainakaan itselleni ole tullut yllätyksenä. Se sopii Venäjän kehittämään narratiivin jatkoksi täydellisesti. Palataan kuitenkin itse Putiniin. Pietarin aikoinani ei paikallisten kanssa politiikkaa juuri puhuttu, mutta vanhemmat suomalaiset puhuivat siitä, miten ”se Putin on kuitenkin saanut täällä aikaan paljon hyvää”. Nykyisessä maailmantilanteessa tämä kuulostaa räikeän epäkorrektilta. Jo tuolloin Putinilla oli Suomessa hyvin kyseenalainen maine, mutta oli selvästi käsinkosketeltavaa, miten yleinen käsitys – jos ei nyt Venäjästä valtiona, niin ainakin venäläisistä ja venäläisyydestä oli reilussa 10 vuodessa muuttunut. Käydessäni ensimmäistä venäjän kielen kurssia viidesluokkalaisena vuonna 1999, oli yleinen mielikuva lähinnä sekasortoinen ja levoton maa täynnä alkoholismia, narkomaaneja, skinhead-jengejä, löyhästi organisoituja mafia-järjestöjä ja prostituoituja. Muistan itsekin tulleeni ryssitellyksi etunimeni vuoksi. Olen täysin suomenkielisestä perheestä. v e n ä jä to d e l l a oli 90-luvulla kaoottisessa tilassa: valtiovallan ollessa löyhää yhteiskuntaa pyörittivät pitkälti mafian tavoin toimivat nopeasti yksityistetyt entiset valtionyhtiöt. En iollut paikan päällä todistamassa, mutta monia tarinoita olen kuullut. Asuessani ja matkustellessani eri puolilla Venäjää Pietarista Yakutskiin ja Habarovskiin) olen nähnyt niukkuutta, likaisuutta, jonkin verran juoppoja, muutamia uhkaavia tilanteita, sitäkin enemmän yleistä apatiaa, mutta en mitenkään erityisen runsaasti kodittomia tai narkomaaneja: itse asiassa törmäsin näihin enemmän muutama vuosi sitten Kaliforniassa. Yhteiskunnan siistiytyminen ja talouden vakauttaminen on tapahtunut autoritaarisuuden hinnalla. Tässä ei ole mitään uutta. Venäjällä on muutamaa lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta ollut aina autoritaarinen johtaja. l y h y e t va pau d e n ajat ole tuoneet rivikansalaiselle usein muuta kuin niukkuutta, turvattomuutta ja epävarmuutta. Niin arvokuin valtatyhjiöt tuppaavat kuitenkin täyttymään. Jos Putin saikin oligarkit kuriin, alkoi valtio itse toimia mafian tavoin. Keskivertokansalaiseen tämä ei kuitenkin samalla tavalla vaikuttanut kuin aiempi sekasorto. Jos pelättävää olikin, tiesi ainakin ketä pelätä ja suunnilleen miksi. Inho valtion virkamiehiä kohtaan säilyi syvänä, mutta tuki Putinille kansan syvien rivien parissa säilyi ainakin nimellisesti vankkana. Se mikä erottaa Putinin muista johtajista sitten Stalinin on hänen itsensä luoma, tai hänelle luotu henkilökultti. 2000-luvun venäläisestä pop-kulttuurista löytyy Putinia parhaana ystävänä ylistäviä räppäreitä ja sitäkin enemmän nuoria nais-poppareita joille Putin on ihannepuoliso. Venäjän suurhyökkäyksen alettua julkisuudessa on kuitenkin esiintynyt nuupahtaneen oloinen Putin. Suomalaisessa mediassa asiantuntijat ovat analysoineet Putinin kovan jätkän -imagon peruuttamattomasta murenemisesta. Seurannaisena myös hänen lähtölaskentansa on alkanut. Vuonna 2014 luin artikkelin, jossa psykoanalysoitiin yksilöiden sijasta valtioita. Tein tuolloin töitä kuorma-auton kuljettajana samalla, kun hain opiskelemaan venäjän kieltä. Näihin aikoihin tapahtui Venäjän Krimin niemimaan valtaus. lukijoilta 8 Peppu ylös Peppu ylös penkistä! penkistä! Tasavallan presidentti Sauli Niinistö julisti valtiopäivät avatuksi siiteraten Niilo Tarvajärveä. Sama ohjeistus on paikallaan myös kaikille suomalaisille. 9 lukijoilta Venäjän itsetuhoinen erityistie Venäjän itsetuhoinen erityistie v e n ä jä n K i r ja l l i s u u d e n kaanoniin kuuluu 1800-luvun klassikko-pamfletit Mitä on tehtävä? ja Kuka on syyllinen? Nämä ovat yhä venäläisten vakiokysymyksiä yhteiskunnan ongelmiin. Varsinkin jälkimmäinen kysymys on ollut viime aikoina pinnalla Venäjällä. Suomessa on pohdittu ja kiistelty tavallisten venäläisten osuudesta sotaan. Venäjällä tämänkaltainen pohdinta on poikkeuksellista. Venäläiset ovat perinteisesti kansakunta, jonka "omatunto on puhdas”. Esimerkiksi Aleksandr Solženitsynin aikoinaan ehdottama kansallinen katumus kommunistivallan hirmuteoista saavuttanut laajempaa vastakaikua. Venäläiset pitävät kansallisia tragedioitaan maansa ”erityistien” tuloksena. Kun alkaa vahvasti näyttää sodan päättymisestä katastrofiin, on syyllisten etsintä joka tapauksessa alkanut. Sodan alettua huomasin Pietarin aikaisen tuttavani Facebook-postauksen, jonka viesti oli suurin piirtein tämä: ”Tämä hullu mies pitää meitä pelossa ja panttivankeina. Emme voi tehdä tilanteelle mitään. Euroopan pitäisi sen sijaan luopua pelosta ja toimia”. Mielestäni Euroopan pitäisi todella toimia enemmän. Pelko sodan eskaloitumisesta toimii Venäjän pussiin. Venäläisten kohdalla pelko on tietysti aivan eri tavalla konkreettinen, mutta sama periaate toimii myös siellä. Jos tarpeeksi moni lähtee protestoimaan, ei vankilapaikat yksinkertaisesti riitä. i t s e ä n i t u o s sa postauksessa ei yllättänyt niinkään syyllisen etsiminen Venäjän ulkopuolelta kuin Putinin nimittäminen hulluksi. Tämä ”hullu” on kuitenkin edelleen liian suosittu Venäjällä. Suomessa olen jo vuosikaudet kuullut puhuttavan Putinista flipanneena jätkänä. eikä tämä silloinkaan herättänyt minussa kuin lähinnä pään puistatusta. Monet Putinin henkilökohtaisesti tavanneet asiantuntijat kuvailevat häntä kylmäveriseksi ja laskelmoivaksi, sen sijaan että hänellä olisi ruuvi löysällä. v a l M i s t e l l e s sa n i M u u t toa nykyiseen asuinmaahani Japaniin tein opettajan sijaisuuksia eri kouluissa Turun alueella. Erään neljännen luokan käydessä riehakkaaksi otin puheeksi alle kaksi kuukautta aikaisemmin alkaneen sodan. Pelottaako se, kysyin? Ei pelota, kuului yhdestä suusta. Jatkoin kysymällä, että mikä sitä Putinia oikein vaivaa. Onko hän pohjimmiltaan paha ja verenhimoinen? "Ei kun sillä on liikaa valtaa”, vastasi eräs tyttö. Luettuani tuhansia sivua Venäjän yhteiskunnasta, historiasta ja kulttuurista ja kirjoitettuanikin varmaan jo satoja, se on edelleen paras – tai ainakin ytimekkäin vastaus, minkä olen saanut käsissämme olevaan nyky-Venäjän ongelmaan. MISKA VILHUNEN FILOSOFIAN MAISTERI TURUN YLIOPISTO V aalit on käyty, uudet kansanedustajat valittu ja valtiopäivät avattu. Torstaina 13. huhtikuuta järjestetyissä valtiopäivien avajaisissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannusti kansanedustajiamme liikkeelle sanomalla ylös, ulos ja lenkille, saaden hienoisen naurunremakan aikaan. Neuvo oli hekottelusta huolimatta valtavan tärkeä. Kansanedustajat tekevät raskasta työtä ja itsestä huolta pitäminen on ensisijaisen tärkeää. Mikäli unohtaa sen kaikista tärkeimmän eli oman terveytensä, alkaa työn jälkikin kärsiä. p r e s i d e n t i n n e u voa voisi kuunnella pelkästään kansanedustajien sijaan koko Suomen kansa. Liikkumattomuus ja suomalaisten surkea kunto ovat huolestuttavia ongelmia, joita ei sietäisi muiden kriisien ja ongelmien ohella unohtaa. Varusmiesten kuntotesteistä sekä työikäisten kuntotutkimuksista koottu laaja aineisto osoittaa, että kestävyyskunto on selvästi rapistunut. Varusmiesten kuntotesteistä näkee, että Cooperin testin keskimääräinen tulos (vuonna 2021 2376m) on pudonnut lähes 400 metrillä hieman yli 40 vuodessa. Alle 2200 metriä juosseiden osuus on kasvanut samassa ajassa neljästä prosentista jopa 31 prosenttiin. Samalla on huomattava, että varusmiespalvelukseen osallistuvien määrä ikäluokkaan nähden on selvästi laskenut viimeisinä vuosikymmeninä. Ennen varusmiespalvelukseen osallistui myös sellaisia, jotka nykyään saavat terveydellisestä syystä vapautuksen. M yö s t yö i K ä i s t e n kestävyyskunnon mittaukset puoltavat fyysisen kunnon rapistumista. Perinteisenä mittarina työikäisten kunnolle pidetään kuuden minuutin kävelytestiä, jossa heikon kunnon raja-arvo on 32ml/kg/min. Vuonna 2021 kyseisen raja-arvon ylitti 30-vuotiaista 96 prosenttia ja 50-vuotiaista 75 prosenttia. Ennusteen mukaan vastaavat luvut ovat vuonna 2040 enää 83 prosenttia 30-vuotiailla ja 57 prosenttia 50-vuotiailla. Heikon kunnon raja-arvon alittaminen indikoi, että henkilön työkyky on heikko ja riski työkykyongelmille sekä erilaisille taudeille on kohonnut. i n d i K a at to r i n a s u o M a l a i s t e n raihnaistumiseen toimii myös ylipainon yleistymine. Terveyskirjaston mukaan Suomessa lihavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Myös nuorten lihavuuden määrä on jopa kolminkertaistunut. On mielestäni naiivia väittää, että lihavuus ei olisi merkittävä ongelma. Kehopositiivinen saa olla ja itseään kuuluu painostaan huolimatta rakastaa, mutta lihavuutta ei tule pitää ainakaan tavoiteltavana, saati millään tasolla terveellisyyden merkkinä. Kilo sinne tai tänne, mutta jos puhutaan kymmenien kilojen ylipainosta, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Ylipaino aiheuttaa lukuisia sairauksia diabeteksesta verisuonisairauksiin ja mielenterveysongelmiin. Näitä meistä varmasti kukaan ei itselleen, saati läheisilleen toivo. e d e l l i s e t s e i K at huomioiden huoli kohdistuu väistämättä meihin, jotka nyt opiskelemme ja päädymme työelämään tuleviksi vuosikymmeniksi. Tulemmeko me olemaan niitä, jotka eivät jaksa enää nostaa edes peppuaan penkistä, kun kuntomme on niin rapistunut? Miten tämä tulee näkymään työtehokkuudessamme? Jos fyysinen kuntomme on pohjamudissa, miten esimerkiksi aivotoimintamme siitä kärsii? Tutkimustulokset puoltavat merkittävää yhteyttä fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta aivojen toimintaan niin stressinsiedon, ajattelun taitojen energiantason kuin hyvänolontunteenkin kannalta. Jos emme pidä fyysisestä kunnostamme huolta, emme tule olemaan työelämässä tarpeeksi innovatiivisia, luovia tai tehokkaita. l o p p u j e n lo p u Ks i onkin siis tärkeää muistaa terveellisen ruokavalion ja hyvien elintapojen ohella yksi olennainen seikka: ihminen on tehty liikkumaan. Älä siis jää kotisohvalle, vaikka kuinka tekisi mieli. Pistä Salen neuvojen mukaisesti lenkkitossut jalkaan ja lähde ulos nauttimaan kevätauringosta. Näin mieli virkistyy, fyysinen kunto kohenee ja elämä tuntuu heti astetta paremmalta! JULIA SIMENTO KAUPPATIETEEN OPISKELIJA TURKU
Simat testissä s i M at e s t i n täys i n mielivaltaisesti valitun asiantuntijaraadin muodostivat Turun yliopiston ylioppilaskunnan vappusektori eli Anton Kultanen ja Aino Rönkä. Tieteellisempää näkemystä kokoonpanoon toi elintarvikekehityksen opiskelija Malviina Nikola. Simojen testitilana toimi funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen aistilaboratorio. Kyseessä on Turun yliopiston alaisen tutkimuskeskuksen tila, jossa toteutetaan aistinvaraisia arvioita. –Täällä ihmiset arvioivat erilaisia tuotteita. Jos vaikka jotain tuotetta halutaan testauttaa, tänne voidaan kutsua virallisia raatilaisia testaamaan, Nikola kertoo. n i Ko l a n M u K a a n tulokset testeistä vaihtelevat suuresti. Välillä tulee täysiä yllätyksiä, joskus ennakko-olettamukset pitävät paikkansa. Tulevaa testiä ennen Nikola mainostaa vielä Turun yliopiston kemistien omaa simaa. –En usko, että mikään valmissima tulee pärjäämään sille, mutta uskon, että eroja simojen välillä tullaan näkemään erityisesti hapokkuudeen ja sitruunanaromin suhteen. Myös vappusektorin edustajat kertovat tehneensä simaa jo muutama kuukausi sitten. Tämä vaikuttaa luonnollisesti riman asettumiseen tulevassa arvioinnissa. Kultanen uskoo siman ikonisen aseman suomalaisessa keväässä perustuvan sen väriin. –Sima on mielestäni vapun värinen, Kultanen tarkentaa. Viereinen asiantuntijaraadin edustaja huomauttaa tällä kertaa testissä olevien simojen olevan kaikkien erilaisia väreiltäään. –No tuo vaalein väri, Kultanen tarkentaa. t e s t i tot e u t e t t i i n numeroimalla simat ja kaatamalla ne anonyymeihin numeroituihin kuppeihin Simoja maisteltiin yksi kerrallaan. Raatilaisia pyydettiin antamaan mielipiteensä mausta ja koostumuksesta sekä kouluarvosana simalle. Arviointijärjestys testoss' oli Kultanen, Rönkä ja Nikola. e n s i M M ä i s e n ä t e s t i v u o r o s sa oli Mehukatti Sima. Ensituntemukset olivat miellyttävät ja limumaiset. –Makua ei ole liiakseen. Keväinen, mutta myös vähän katkuinen. 6. –Tosi vahva sitruunan maku, mutta silti tosi makea eikä niin hapokas. Menisi ihan sitruunalimpparista, mutta ei simasta. 5. –Sitruunalimpparista tää olisi täydellisyyttä hipova. Simana tästä puuttuu sellainen siman tietty ominaispiirre. 5. t o i s e s sa M u K i s sa tiedossa oli Kaskein juhlasimaa. –Huomattavasti hienostuneempi kuin ensimmäinen. Tässä on sellainen sokerin aiheuttama maku. Musta tuntui, että tämä ei ollut yhtä hapokas kuin ykkönen. Tää on selkeästi aikusempaan makuun. Tuoksu oli herkullinen. 7. –Tosi pehmeä. Tulee mieleen kaverini tekemä sima. Annan tälle täyden arvosanan. 10. –Tämä maistui käymisreaktiolla valmistetulle simalle. Uskon, että sitä on hieman hiilihapotettu lisäksi. Sitruunanmaku jäi puuttumaan ja ehkä vielä vähän liian makeeta. 9. KUVAT & TEKSTIT TOIMITUS Turun ylioppilaslehden asiantuntijaryhmä testasi viittä kaupoissa myytävää valmissimaa. Arviot vaihtelivat järkytyksestä vuolaisiin kehuihin. 11 2. Kaskein juhlasima 1. Mehukatti Sima
K o l M as a rv i o i tava kohde oli Marlin perinteinen sima. –Poikkeuksellisen pistävä tuoksu ja maku joka hyökkää kielelle. Toisin kuin ensimmäiset tämä oli aggressiivinen maussaan. En tiedä pidänkö siitä vai en. Luulen, että tämä on hidas lämmittäjä. Jos juo lisää saattaa maku parantua. 7. –Mielestäni tosi samanlainen kuin ensimmäinen. Samanlainen sitruunanmaku. Ainut ero on se, että oli pehmeämpi kuin ensimmäinen. Ei tullut vappua. 6. –Musta tuosta puuttui lähes täysin maku. Se tuli vasta jälkimakuna. Sitruuna jää vähän kielelle. Se on toisaalta aivan hyvä, koska siellä kävi hiivainen sivumaku. Luultavasti tässä on käymisreaktiota takana, mitä kaikissa kaupan simoissa ei todellakaan ole. Ei vakuuttanut. 4. n e l ja n t e n ä v u o r o s sa oli Rainbow Sima. –Nyt on kyllä pakko sanoa, että oli siellä jokin sitruunainen maku, mutta lähinnä tuo maistuu liuotetulta fariinisokerilta. Haju ja maku epämiellyttäviä. Kuin mutainen autonrengas tulee mieleen. Ehkä jos joku tykkää näin sokerisesta mausta, niin hänelle vähän parempi. 4. –En tunnista simaksi. Ehkä jos vappuna juo ja ei ole verrannut mihinkään, niin silloin voisi mennä simasta. Ei maistu ollenkaan samalta kuin muut. Vastakohta toiselle. 4. –Maistuu siltä, että simaprosessi on aloitettu ja sinne veteen on vihdoin saatu fariinisokeri liuotettuu ja pari sitruunan kuorta laitettuu, mutta jätetty sitten siihen. En ollut oikeastaan edes ihan varma mitä join. 4. v i i d e n t e n ä r a a d i l l e tarjoiltiin Poikain parhaiden perinteistä käsityöläissimaa. –Mielenkiintoinen. Samankaltainen kuin kolmonen. Paljon juodessa saattaisi maku kasvaa ja parantua kun siihen tottuu. Tässä maistuu makeutta ja sitruunaa. Saattaa olla myös muita mausteita. En tiedä, että mitä, mutta jotain siinä on. 6. –Mulla meni pasmat sekaisin edellisestä. Muihin verrattuna aivan siman makuista. Aika neutraali 7. –Alusta alkaen miettinyt mikä täällä haisee hiivalle. Nyt se löytyi. Tää haisee hiivalle ja maistuu hiivalle. Pientä makeutta. Enemmän simaksi lasken kuin monet muut, mutta ei mun mielestäni hyvä ollut. Vaikuttaisi, että tässä on paljon happoja ja kuplia, mutta sitten se olikin tasaisen tuntuista suussa. 6. 12 13 K a i K K i e n t e s t i e n jälkeen raadilta pyydettiin yhteenvetoa koko testistä. Suosikki ja heikoiten pärjännyt erottuivat selkeästi. –Nelonen (Rainbow) oli ehdottomasti huonoin. Fariinisokerivesi, ei sitä simaksi voi sanoa. Sanoisin mututuntumalta kakkosen (Kaskein juhlasima) olleen paras. Pienellä varauksella voin sanoa, että kolmosta jos juo lisää, niin se saattaa yltää huippuun. Ilman totutteluja kuitenkin kakkonen. –Kakkonen oli paras. Sanoin heti alussa, että tätä paremmaksi tuskin tulee menemään. Se oli selkeästi paras ja huonoin nelonen. –Samalla kannalla. Kakkonen paras. Se maistui oikealta simalta. Se maistui siltä, miltä itse tehty sima maistuu. Nelonen maistuu siltä, että unohdit tehdä siman loppuun ja unohdit lisätä sinne puolet raaka-aineista. Se saa heikoimman paikan. Tuote Rainbow Sima Kaskein juhlasima Mehukatti Sima Poikain parhaat käsityöläissima Marlin perinteinen sima Litrahinta 1,57 € 4,09 € 2,57 € 9,24 € 2,57 € 5. Poikain parhaat käsityöläissima 4. Rainbow Sima 3. Marlin perinteinen sima 4. Rainbow Sima Yhteenveto
Turun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa Tykkäätkö kirjoittaa? Oletko hyvä valokuvaamaan? Haluatko kertoa tarinoita yliopistomaailmasta tai käsitellä sitä kriittisesti? Turun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijaa elokuusta 2023 toukokuuhun 2024 kestävään työsuhteeseen. Aloitusajankohta on neuvoteltavissa. Tehtävä on puolipäivänen ja työajat joustavat lehden ilmestymiseen liittyvät aikataulut huomioiden. Työn ohessa on mahdollista opiskella. Toimitusharjoittelijan päätehtäviin kuuluvat Tylkkärin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Harjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa, vankkaa suomen kielen osaamista, idearikkautta sekä someosaamista. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle, jolla ei ole pitkää toimittajakokemusta. Toimitusharjoittelijan palkkaus on työehtosopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi viimeistään 7.5.2023 klo 23.59 osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi "Harjoittelijahaku 2023". Liitä mukaan kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit erinomainen toimitusharjoittelija Turun ylioppilaslehteen. Pyydämme palauttamaan juttunäytteet yhdessä pdf-muodossa. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Haastattelut pidetään viikoilla 20 ja 21. Lopullinen valinta tehdään haastattelujen ja toimitettujen työnäytteiden perusteella. Julkisuuslain mukaisesti hakemukset ovat julkisia. Valitun henkilön hakemus arkistoidaan pysyvästi. Lisätiedot: päätoimittaja Hermanni Sankelo, puh. 045 356 4517, tyl-paatoimittaja@utu.fi 15 14 Kaskein juhlasima valikoitui Tylkkärin markettisimatestin voittajaksi.
Korkeakoulujen ihmisshakkia Korkeakoulujen ihmisshakkia Kuvat & tekstit: Helmi Henell Kuvat & tekstit: Helmi Henell Amerikkalaisen jalkapallon herättämissä Amerikkalaisen jalkapallon herättämissä mielikuvissa satakiloiset pelaajat rynnivät mielikuvissa satakiloiset pelaajat rynnivät väkivaltaisesti toisiaan päin. väkivaltaisesti toisiaan päin. Tämä ei ole koko totuus lajista. Tämä ei ole koko totuus lajista.
18 V aikka tietämys amerikkalaisesta jalkapallosta olisi täysin olematonta, ei ole voinut välttyä kuulemasta termiä Super Bowl. Vuosittain tammi-helmikuun vaihteessa Yhdysvalloissa pelattava amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu on maassa vuoden suurin urheilutapahtuma. Spektaakkelimainen finaaliotteluttelu kerää yhä enemmän katsojia myös Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Suomalainenkin media uutisoi tämän vuoden Super Bowlista näkyvästi. Otsikoissa näkyivät niin vastakkaisissa joukkueissa pelaavat veljekset kuin väliaikashow’n Rihannan paluukeikka. Amerikkalaisen jalkapallon eli tutummin jenkkifutiksen suosio on myös Suomessa kasvussa, oli kyse sitten Super Bowlia seuraavista penkkiurheilijoista tai lajin aktiivisista harrastajista. Lisenssinhaltijoiden määrä on vuodesta 2017 alkaen ollut 3000 lisenssin tienoilla. Suomessa on lähemmäs 40 amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta. Se on enemmän kuin moni ehkä ensi kädeltä uskoisi. Yksi joukkueista on UTU Beaver Hunters, joka kerää alleen Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Korkeakoulujoukkueita varten on perustettu oma korkeakoulusarja, jonka mestaruudesta kisasi keväällä 2023 kuusi joukkuetta. Mikael Viljanen aloitti jenkkifutisharrastuksensa 14-vuotiaana. Hän kertoo päätyneensä huvikseen katsomaan urheilukanavalta amerikkalaista jalkapalloa. –En ollut katsonut jenkkifutista koskaan aiemmin, mutta puhtaasta mielenkiinnosta katsoin sen matsin loppuun. Sen jälkeen päätin selvittää, missä on lähin seura, Viljanen kertoo. ” –Lähdin kokeilemaan ja laji tuntui heti minulle sopivalta. Nyt Viljanen on pelannut lähemmäs kymmenen vuotta ja on nykyään Turun yliopiston amerikkalaisen jalkapallon seuran puheenjohtaja. –Tämä oli ensimmäinen laji, jossa koin, että pystyin käyttämään oman ruumiinrakenteeni vahvuuksia, Viljanen pohtii. Monen mielikuva amerikkalaisesta jalkapallosta on, että laji on erittäin fyysinen ja raakaa voimaa vaativa. Pelissä juostaan päin toisia pelaajia ja taistellaan pallosta armottomasti painien. Kentällä näkyy ihmiskasoja ja rajuja taklauksia. Viljanen naurahtaa ja sanoo, että tämä mielikuva ei ole täysin väärä, eikä kovin kaukaa haettukaan. –Tässä lajissa on tosi paljon erilaisia rooleja, joista osa on tosiaan hyvin fyysisiä ja joissa kamppaillaan paljon tilasta. Viljasen joukkuekaveri Eemeli Kirjonen täydentää, että fyysisyydellä pääsee johonkin pisteeseen saakka. Ei kuitenkaan kovin pitkälle. Peliä pitää osata lukea, eikä vain juosta päin ensimmäistä vastapelaajaa. –Pitää osata katsoa kenen kanssa jää painimaan ja pitää tietää, milloin on aika irrottautua. Kirjonen itse kertoo katsoneensa pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Super Bowlia ystäviensä kutsusta. Viime vuonna ammattikorkeakoulun aloitettuaan häntä tultiin bileissä rekryämään korkeakoulujoukkueeseen. –Siinä enemmän tai vähemmän virvoitusjuomia nauttineena aloin uhoamaan, että totta kai tulisin. Tänne minä sitten jäin, Kirjonen virnistää. Lauri Melanen kertoo samankaltaista tarinaa. Hän aloitti yliopiston alun perin Lappeenrannassa, jossa inttikaveri yritti houkutella häntä Lappeenrannan korkeakoulujoukkueeseen. Melanen päätyi kuitenkin Turun yliopistoon ja aloitti pelaamiseen siellä. –Vastustajajoukkueessa, Melanen huomauttaa. –Pelaan vielä vastakkaista pelipaikkaa kuin kaverini, joten emmeköhän tule vielä jossakin pelissä törmäämään.. Viljanen, Kirjonen ja Melanen puhuvat mielellään lajin hienouksista. Amerikkalainen jalkapallo eroaa monin tavoin muista pallopeleistä. Luonteenomaista pelille ovat aiemmin mainitut pelaajien kovat fyysiset kontaktit, pelitilanteiden nopeus sekä taktisuus. Peli saattaa vaikuttaa monimutkaiselta ja sekavalta, mutta kyseessä on pohjimmiltaan loogisesta toiminnasta. –Jenkkifutiksen luonteeseen kuuluu, että hyökkäysyritykset kestävän sen noin viisi sekuntia. Pallo lähtee peliin ja siinä suoritetaan jonkinnäköinen hyökkäyskuvio, jolla yritetään päästä kentällä eteenpäin. Puolustus yrittää estää tätä taklaamalla pallonkantajan maahan, ja hyökkäysvuoro päättyy siihen, Viljanen avaa. Koska kaikki tapahtuu yhdessä hetkessä, lajissa korostuu muita pallopelejä enemmän se, että jokaisella pelaajalla on hyvin tarkasti määritelty oma tehtävä. –Muut pallopelit ovat enemmän free flow. Amerikkalaisessa jalkapallossa puolestaan on hyvin tarkat asetelmat. Kun yritys päättyy, palataan joukkueen kesken aloituskokoukseen puhumaan, mitä tehdään seuraavassa yrityksessä, Viljanen kuvailee.
21 A merikkalaisesta jalkapallosta kuuleekin välillä käytettävän sellaisia termejä kuin ihmisshakki tai ruohokenttien shakki. Pelaajat ovat sitä mieltä, että kuvaukset ovat osuvia. Melanen antaa esimerkin lajin tarkkaan hiotusta taktiikasta: –Minulle laitahyökkääjänä on voitu määritellä ennen peliä, että juoksen oikealta laidalta kolme metriä eteenpäin ja käännyn sen jälkeen 90 astetta vasemmalle. Sitten vasemmalta laidalta voi joukkuetoveri juosta neljä metriä eteenpäin ja kääntyä siitä oikealle. Ideana on, että meitä seuraavat puolustajat törmäävät tämän seurauksena yhteen. Kirjonen sanoo, että jos ulkopuolisena katsoo koko joukkueen toimintaa, näyttää se monimutkaiselta ja kaoottiselta. Loppukädessä kuitenkin yksilön toiminta on hyvin yksinkertaista. –Sinulla on se tietty rooli ja yksi tietty tehtävä, johon keskityt ja jota sinulta odotetaan. Kun kaikki tapahtuu samaan aikaan, näyttää toiminta sekavalta, mutta yksittäisellä pelaajalla on aika selkeä kuva siitä, mitä täytyy tehdä. Luodulle pelikuviolla pyritään löytämään heikkouksia vastustajan puolustuksesta. –Valmentaja katsoo miten vihollinen – ei kun vastustaja – puolustaa ja yrittää keksiä hyvän shakkikuvion, jolla saadaan pelattua haluttu lopputulos, Melanen vetää yhteen. Amerikkalainen jalkapallo lajina vakiintui Suomessa 1970-luvun lopulla, kun vuonna 1979 perustettiin Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto. On kuitenkin mahdotonta sanoa, milloin peliä on ihka ensimmäisen kerran pelattu Suomessa. 1950-luvulta alkaen suomalaisia on käynyt paljon vaihto-oppilaina Yhdysvalloissa, joten on mahdollista, että he ovat tuoneet pelin tuliaisinaan. Ensimmäiset korkeakoulujen väliset pelit pelattiin Suomessa vuonna 2010, ja 2012 kisattiin ensimmäisestä virallisesta Suomen-mestaruudesta. Historiansa aikana UTU Beaver Hunters on voittanut mestaruuden yhteensä viisi kertaa. Se oli hallitseva mestari korkeakoulusarjan alkuvuosina 2012–2015 ja nappasi mestaruuden vielä 2017. Tänä vuonna Beaver Hunters ei yltänyt korkeakoulusarjan loppuotteluun saakka. Tällä hetkellä Beaver Hunters rakentaa itseään ikään kuin uudelleen. Aiemmin innostus oli korkeakoulutasolla suurempaa. Turussakin oli kolme joukkuetta: Turun yliopiston, Åbo Akademin ja ammattikorkeakoulun. –Nyt kaikista joukkueista on kerätty jämät tähän yhteen joukkueeseen, Melanen vitsailee. –Meillä on paljon uusia pelaajia ja harrastajia ja suurin osa joukkueen pelaajista on vasta aloittanut tämän harrastuksen. –Kauden ensimmäisessä pelissä koutsi kysyi, että kuinka moni pelasi tänään ensimmäisen jenkkifutispelinsä. Vähintään kaksi kolmasosaa nosti kätensä pystyyn, Viljanen täydentää. –Olemme kyllä kehittyneet paljon siitä, Kirjonen pohtii. Amerikkalainen jalkapallo on pelaajien mukaan lajina todella monipuolinen. On mahdollista mennä pelaamaan sellaista paikkaa, jossa ei joudu niinkään ottamaan kontaktia tai osallistumaan fyysiseen painiin. –Riippuu vähän, minkälainen lihapää on. Jos tykkää ottaa enemmän kontaktia, voi tulla pelaamaan linjan lähelle, ja siellä pääsee kyllä juoksemaan ihan niin kovaa päin kuin itse vain uskaltaa, Kirjonen myhäilee. Mikael Viljanen antaa markkinointipuheen harrastuksen aloittamista harkitseville. –Laji soveltuu hyvin monenlaisille. Mielikuva usein on, että kaikki pelaajat ovat yli satakiloisia ja rynnivät voimalla toisiaan päin. Se on vain puolet tarinasta. Peliin tarvitaan myös pienempiä ja vikkelämpiä kavereita, jotka pelaavat sillä nopeudellaan. –Ei tarvitse välttämättä jaksaa juosta kymmentäkään metriä. Itse pelaan pelipaikkaa, jossa juoksen juuri ja juuri sen kymmenen metriä, tappelen hetken aikaa ja se on sitten siinä. Lauri, sinä puolestaan et muuta teekään kuin juokset – ja näytät hyvältä, Kirjonen heittää Melaselle, joka nauraa ja jatkaa. –Pelin jälkeen sen sitten näkee, että ne jotka siellä menevät taklaamaan ovat usein kädet täynnä mustelmia, ja kyynärpäästä saattaa valua verta. Itse katson vähän, että taittuiko sormi vai ei. Kaikki kolme korostavat kuitenkin sitä, että lajia on koko ajan kansainväliselläkin tasolla viety turvallisempaan suuntaan. Vaikka kyseessä on kova ja tietyllä tavalla hetkittäin väkivaltainenkin peli, on ylimääräistä väkivaltaa pyritty karsimaan pois. Jenkkifutiskulttuurissa vastustajan loukkaaminen on ehdoton ei. –Lähtökohtaisesti kannustetaan siihen, että pelataan kovaa, mutta reilusti, Viljanen kuvailee. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että liiallisesta tuulettamisesta tai maalin juhlimisesta voi saada rangaistuksen. Vastustajalle kettuileminen maalin tekemisestä kun saattaa lisätä väkivallan uhkaa. –Myös jos sanoo jotakin tarpeeksi typerää tai aukoo päätä vastustajalle, puuttuu tuomari siihen hyvin äkkiä, Kirjonen lisää.
P illin vihellyksen jälkeen vedetään kovaa, mutta sen jälkeen pudotetaan pelin aggressiivisuus. –Itsekin olen usein vastustajien kanssa siinä naureskellut hetken ennen peliä, kunnes pilli on viheltänyt. Sitten painitaan taas vähän, sanoo Kirjonen. Kaikki kolme kannustavat aloittamaan harrastuksen ennakkoluulottomasti. Seuran puheenjohtaja Viljanen korostaa, että jatkuvasti pääsee mukaan treenaamaan, kesken kaudenkin. Kaikki kolme kannustavat aloittamaan harrastuksen ennakkoluulottomasti. Seuran yleiseen politiikkaan kuuluu, että kaikki pelaavat. Vaikka pelataan korkeakoulusarjan mestaruudesta ja korkeilla tavoitteilla, halutaan samaan aikaan pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät pelikentälle kokemaan jenkkifutishetkiä. Melasen mukaan hauskinta on se, että suurin osa joukkueen sisällä ei ole harrastanut lajia aiemmin ja laji on mahdollista aloittaa ihan alkutekijöistä yli parikymppisenäkin. –Tämä on hauska uusi laji aloittaa, oli sitten urheilutaustaa tai ei. Tässä on nimittäin hyvät mahdollisuudet kehittyä taitavaksi parissa kolmessa vuodessa. Tällöin alkaa olla yliopistosarjassa jo aika hyvä. Laji sopii siis monenlaisista taustoista tuleville, ja monenlaisille vahvuuksille on paikkansa. –Pienoinen hulluus kuitenkin on hyväksi, sanoo Viljanen pilke silmäkulmassaan. 9.4. 1933/6 j ä ä pa l lo pa k i n a a m yö s h e l s i n k i i n k a n tau t u i i vat h u h u t t u r k u l a i s t e n y l i o p p i l a i d e n " p e lot tava s ta " j o u k k u e e s ta j a s i e ltä pä i n ta r j o ot t i i n ot t e lua y h d i s t e t t yä h e l s i n k i l ä i s tä j o u k k u e t ta va s ta a n . a lu k s i s e t u n t u i m a h d ot to m a lta , m u t ta v i h d o i n s a at i i n k u i t e n k i n ot t e lu a i k a a n , s i l l ä e i m e i l l ä o l lu t m i tä ä n m e n e t e t tävä ä , j a n i i n h ä n s e o n : m i e s h äv i n n y t k u i n vo i t ta n u t k i n . ot t e lu pä ät e t t i i n p e l ata t u r u s s a . pä i vä o l i s i k ä l i e pä e d u l l i n e n , e t tä tä ä l l ä o l i j u u r i h e n i e k u u m e ko r k e i m m i l l a a n j a l i s ä k s i h e l s i n k i l ä i s t e n j a t u r k u l a i s t e n n a i s t e n ot t e lu t , j ot e n y l e i s öä e i ta r v i n n u t to i voa k a a n . ot t e lu s ta t u l i m i lt e i pa n n u k a k k u , s i l l ä j ä ä t e k i t e p p o s e t . lu i s t e l l a e i vo i n u t o l l e n k a a n j a pa l lo k i n ta h to i h u k k ua lu m i s o h j u u n . k e v e i m m ät m i e h e t vo i vat k u i t e n k i n j u o s ta lu i s t i m i l l a , m u t ta r a s k a a m m at , e s i m . l e h t i n e n o l i vat a i i va n s tat i s t e j a . p e l i pä ät t y i ta s a n (0-0) m i k ä o l i k i n m i e l e s tä n i o i k e i n tä l l a i s e l l a k e n tä l l ä . k u m m i n k i n s a i k u va n s i i tä , e t tä h e l s i n k i l ä i s t e n j o u k k u e o l i h y vä , j ot e n pa r e m m a l l a j ä ä l l ä o l i s i lo p p u t u lo s o l lu t a i va n to i n e n . e r i ko i s e s t i p i s t i vät s i l m ä ä n h e l s i n k i l ä i s t e n n o p e at y t t e r i t , j ot k a v i h u r i n a k i i i t i vät l a i d o i l l a a n ko h t i m a a l i a , m u t ta l au k a i s ta e i vo i n u t . j o u k k u e e m m e o l i tä s s ä ot t e lu s s a s a m a k u i n e d e l l i s e l l ä k e r r a l l a , pa i t d s i e t tä da h l s t r ö m i n pa i k a l l a p e l a s i l j u n g qv i s t j a h ä n e n t i l a l l a a n k u f f s c h i n o f f lo p u k s i to d e t ta ko o n , e t tä e n s i m m ä i n e n ta lv i j ä ä pa l lo i lu n a l a l l a o n n i s t u i k i n h y v i n , j ot e n e i m u u ta k u i n e n s i ta lv e n a u u d e l l e e n . MITÄ TAPAHTUI 90 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? historiaN haViNaa historiaN haViNaa
Keväällä Turusta ponnistaa vuosittain täysin opiskelijavetoisesti toteutettu vappuradio. OPISKELIJAN TAAJUUDELLA Kuvat: Mikko Miettinen Tekstit: Ruut Parikka
26 27 ? O piskelijoiden oma poikkitieteellinen Turun Wappuradio on taas kuultavissa 20.-30.4.2023 välisenä aikana. Opiskelijoiden itse tuottamaa ohjelmaa lähetetään radiosta kellon ympäri tällä kertaa peräti 11 päivää. –Odotan innolla tämän vuoden Wappuradiota. Luvassa on jälleen kerran aivan mahtavia ohjelmia, niin kuin aina, radion päätoimittaja Eena Kujanpää kommentoi. –Onhan se nyt älyttömän hienoa, kun noin puolen vuoden työ yli sadan ihmisen projektissa on jälleen tullut siihen kiitokseen ja nautintoon, missä voidaan viihdyttää koko turkulaista opiskelijakaartia ja muita opiskelijamielisiä ihmisiä. Aivan huikee wappufiilishän tästä tulee, radion toinen päätoimittaja Roni Lindeman hehkuttaa. t u r u n W a p p u r a d i o on syksyllä 2018 käynnistynyt opiskelijaradio, jonka ensimmäinen lähetys järjestettiin huhtikuussa 2019. Radion toteutukseen osallistuu tekijöitä jokaisesta Turun korkeakoulusta. Radiota on mahdollista kuunnella osoitteessa 93,8 MHZ ja osoitteesta turunwappuradio.com. Opiskelijat ovat ottaneet radioyleisönsä vastaan avoimesti ja heille sisältöä tehden. Tämä on havaittavissa Turun Wappuradion sosiaalisen median kanavista. M u u ta M as sa v u o d e s sa Turun Wappuradiolla on noussut perinteeksi tehdä kanavataajuuden paljastamisesta humoristinen video. Lisäksi Turun Wappuradion fanit ovat voineet halutessaan tilata radion logoilla varustettuja tuotteita. Perinteitä pidetään yllä myös ohjelmasisällöissä. Kulinaristien kauhut tulee taas tänäkin wappuna. Wappuviikon maanantaina pääsee nauttimaan tällä kertaa vohveliraudalla toteuteusta kolmen ruokalajin illallisesta. –Kuten muutamat muutkin, Kulinaristien kauhut on yksi perinteisimpiä ohjelmia. Se on ollut mukana jo alusta alkaen, Lindeman ilmoittaa. M u u ta M a Ks i K i i n n o s tav i Ks i ohjelmatärpiksi Turun Wappuradion päätoimittajat nostavat seuraavia ohjelmia. Ensimmäisen maininnan saa hoitsuradio, jossa päästään kiinni kaikkiin kinkkisimpiinkin kyssäreihin terveydenhoitoalalta. Toinen suositus menee Ensitreffit wappuradiossa -ohjelmalle, jossa päästetään jälleen sinkut irti. Kolmantena draamannälkäisille tarjotaan muun muassa Vähän ärsyttää kaikki, Tuhannen ja yhden yön juttuja sekä Turun Wappuradion tekniikka -metaohjelma. Lisäksi ohjelmatarjontaan kuuluu lukuisia eri musiikkigenreihin ja muuhunkin liittyviä ohjelmia. v i i d e t tä l ä h e t ys tä Turun Wappuradion historiassa kuultaessa on mukana myös pari hienoa jippoa. Ohjelmaa on yksi päivä enemmän kuin koskaan ennen. –Lisäksi kannattaa kuunnella radiota vielä hetki loppushow'n jälkeenkin, vinkkaa Lindeman. –Viime vuonna kun oli ensimmäinen ruotsinkielinen ohjelma radiossamme, niin tänä vuonna on sitten englanninkielinen. Tätä saamme kuulla ohjelmassa Culture shocks in Finnish party culture, Kujanpää paljastaa. –Mahtavaa saada monikielisiä ohjelmia, Kujanpää jatkaa. Myös yritysyhteistöissä on havaittu Turun Wappuradioon liittyen positiivista vilkkautta. –Niin kuin aikaisempinakin vuosina, myös tänäkin vuonna olemme saaneet hurjasti kaupallisia yhteistöitä. Viime vuoden tapaan Turun Wappuradio on saanut lisää jalansijaa opiskelijoille markkinoinnin näkökulmasta, päätoimittajat kommentoivat. s e K ä K u ja n pä ä n että Lindemanin vappuun kuuluvat edellisvuosien tapaan vahvasti radion kuuntelu. Tämän lisäksi he pyörivät kulissien takana. Radiohattu vaihtaa omistajaa päivittäin heidän välillään. Välillä istutaan tuottajan, välillä itse juontajan penkissä. Ohjelmia on tänä vuonna noin 100 kappaletta. Radion tekijöiden määrässä aletaankin mennä lähemmäs 200. Kuunneltavaa siis riittää. Turun opiskelijakulttuurista on taas mahdollisuus haukata maistiainen kuuntelemalla Turun Wappuradiota. "Wappuradio on saanut lisää jalansijaa opiskelijoille markkinoinnin näkökulmasta."
28 Turun Wappuradion ohjelmakartta vapun aikana
Essee: Sano tiikerille, että se on vaatemytty ? 30 ? 30 Kolumni: Kiinnostaako raha ja valta? ? 31 ? 31 Essee: Euroviisut nimellisesti laulukilpailu ? 32 ? 32 Luottoresepti: Edullinen tofuwokki ? 34 ? 34 Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskelevan Ella Rantalan luottoresepteihin kuuluu opiskelijabudjettiin soveltuva tofuwokki.
Y len teettämästä Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselytutkimuksesta (2022) selviää, että tulevaisuus herättää ihmisissä huolta. Tutkimuksesta käy ilmi, että suomalaisia huolettavat tällä hetkellä erityisesti kansainvälisen politiikan vaikutukset Suomeen, sodan uhka, vanhusten hoito, eriarvoistuminen ja syrjäytyminen sekä ilmastonmuutos. Ylen mukaan yl puolet suomalaisista kokee maailmankuvansa muuttuneen koronapandemian ja Ukrainan sodan aikana. e n vo i s i olla tutkimustulosten kanssa henkilökohtaisesti enempää samaa mieltä. Myös minä olen viimeisten kahden vuoden aikana ollut huolissani tulevaisuudesta. Ajatuksiin on ajoittain hiipinyt murhe tulevasta. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Mikä on seuraava kriisi, jonka synkkään silmään joudumme? Tulevaisuus on ajoittain tuntunut jopa toivottomalta. Miten tässä maailmassa voisi mitenkään olla levollisin mielin, kun tuntuu, että jatkuvasti tapahtuu ei-toivottuja, suorastaan pahoja asioita? Murheeni tulevasta hellittivät hitusen sattumalta viime kesänä, kun luin erästä kirjaa. Kirja kertoi kotikaupunkini lähihistoriasta ja joistakin merkittävistä Suomea koskevista tapahtumista. Lukiessani palasinkin mielikuvissani aikaan, jolloin Tarja Halonen oli presidenttinä ja jolloin Lordi voitti Euroviisut. Aikaan, jolloin kotikaupunkiini perustettiin keilahalli, jolloin paikallinen jumppaseura täytti 80 vuotta ja jolloin pääkatu koki massiivisen muodonmuutoksen. Ylipäätään kirjassa kerrottiin sellaisista tapahtumista, jotka lapsuudestani jotenkuten muistan. Tapahtumista, jotka joskus olivat ajankohtaisia, mutta eivät enää. K i r ja sa i minut pohtimaan aikaa ja sitä, millä tavalla me ihmiset suhtaudumme siihen; miten suhtaudumme menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan. Kun olin lapsi, paikallisen pääkadun massiivinen uudelleenrakentaminen oli minulle iso murheenaihe. Muistan ajatelleeni epätoivoisesti silloin, ettei rakentamisesta tule ikinä loppua. Oli vaikeaa uskoa, että valtavasta määrästä rahisevaa soraa ja kolkonharmaata kiveä tulisi jonakin päivänä oikea katu liikenneympyröineen. Huoli rakkaasta pääkadusta hiipikin alituisesti ajatusmaailmaani silloin. Vaan ei enää. Nyt on kulunut yli viisitoista vuotta siitä, kun uusi pääkatu liikenneympyröineen saatiin valmiiksi. Eikä pääkadun massiivinen muodonmuutos viivästymisineen enää tunnu isolta asialta, päinvastoin – ei se tunnu enää oikeastaan miltään. Kirjaa selatessani aloinkin pohtia seuraavaa kysymystä: miten on mahdollista, että asia, joka joskus tuntui suurelta, jännittävältä ja merkitykselliseltä, ei tunnu suurelta, jännittävältä eikä välttämättä edes merkitykselliseltä, kun aikaa on kulunut tarpeeksi? Sano tiikerille, että se on vain vaatemytty essee TEKSTI SANNI OJALA a lo i n M i e t t i ä asiaa laajemmin. Oli kyseessä sitten huoli paikallisen pääkadun valmistumisen viivästymisestä tai vaikkapa pelko kolmannen maailmansodan syttymisestä, tulevaisuus on aina herättänyt ihmisissä enemmän tai vähemmän huolta. Tulevaisuus on ollut ja tulee aina olemaan epävarmaa, ja erilaisina aikoina ihmisiä huolettavat eri asiat. Toisinaan elämää suurempana murheenkryyninä on pieni paikallinen pääkatu, toisinaan taas isot maailmanmurheet. Siinä missä meissä 2020-luvun ihmisolennoissa pelkoa herättävät muun muassa Ukrainan sota ja sen mahdollinen laajentuminen, luontokato ja ilmastonmuutos, jossakin toisessa eletyssä ajassa uhkakuvat ovat olleet toisenlaisia. Koemme huolta tulevaisuudesta vuonna 2022, mutta niin kokivat myös esimerkiksi ydinsodan syttymistä pelkäävät nuoret kylmän sodan aikaan – ja minä silloin viisitoista vuotta sitten, kun murehdin paikallista pääkatua. Kautta aikain ihmiset ovat nyt-hetkeä eläessään olleet murheissaan vaikka minkälaisista tulevaisuudenkuvista. Kärjistetysti voisikin todeta: ihmisten huoli pysyy, mutta huolenaiheet vaihtuvat. M i l l ä tava l l a edellinen pohdintani kevensi tulevaisuuteen liittyviä maailmanmurheitani?Ensinnäkin siten, että oivalsin seuraavan asian: vaikka meistä vuonna 2022 nyt-hetkeä elävistä ihmisistä toisinaan tuntuukin siltä, että juuri meidän aikanamme tulevaisuudesta joutuu aidosti kantamaan huolta, ei 2020-luku ole loppujen lopuksi sen erikoisempi tai pelottavampi ajanjakso kuin muutkaan eletyt ajat. Nyt-hetkestä käsin arvailtu tulevaisuus on aina, ei ainoastaan nyt 2020-luvulla, tuntunut ihmisestä epävarmalta. Esimerkiksi vuonna 2001 terrori-iskut World Trade Centerin kaksoistorneihin horjuttivat kansainvälisesti turvallisuuden tunnetta pitkäksi aikaa. Varmasti joku mietti toivottomana jo silloin, että maailma on muuttunut turvattomaksi, ennalta-arvaamattomaksi paikaksi, jossa ei enää uskalla elää rauhallisin mielin. 1980-luvulla pelättiin aidosti ydinsodan puhkeamista, ja siitä noin 60 vuotta aikaisemmin huolta aiheutti espanjantautipandemia. Pelkästään sadan vuoden ajalta tulevaisuudenuskoa laajasti koetelleita tapahtumia voisi listata vaikka kuinka paljon, aina Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksista sotiin, kulkutauteihin ja valtaisiin onnettomuuksiin. Kun ajassa mennään vielä kauemmaksi, tulevaisuudenuskoa ovat koetelleet niin noitavainot, musta surma kuin 200-luvun kriisikin – ja lukemattomat muut tapahtumat. Ei meidän tule lamaantua ja julistaa vasta nyt 2020-luvulla, että tulevaisuus on pilalla. Historian tapahtumien valossa niin olisi pitänyt julistaa jo aikoja sitten. kautta aikain jotenkin selvitty. Eikö tämä jos jokin ole kannustava ja toivoa luova ajatus siitä, että asioista selvitään myös tulevaisuudessa? h u o j e n tava a o n mielestäni huomioida myös se tosiasia, että aika saati sen kuluminen ei ole kenenkään ihmisen hallittavissa. Kenestäkään ihmisestä riippumatta nyt-hetkistä tulee menneisyyttä. Kenestäkään riippumatta tulevaisuus muuttuu käsillä oleviksi äärimmäisen lyhyiksi, ainutlaatuisiksi nyt-hetkiksi, katoaviksi ajan palasiksi. Voimakaskaan mahdollisten maailmanlaajuisten kriisien murehtiminen ja vastoinkäymisten vatvominen ei saa ihmistä hallitsemaan aikaa, vaikka hän niin kuinka tahtoisi. Myönnettäköön, että toki tulevaisuudesta saa ja pitääkin huolehtia. Tulevaisuudessa tapahtuvat asiat ovat pitkälti omissa käsissämme, eikä tulevasta huolen kantaminen ole aina lainkaan huono asia. Ei ole kuitenkaan tarkoituksellista märehtiä murheisena sellaisia asioita, joihin ei voi itse mitenkään omalla toiminnallaan vaikuttaa. Voi myöhemmin jopa kaduttaa, jos nyt-hetkessä on jatkuvasti liian murheissaan itsestä riippumattomista, mahdollisesti tapahtuvista skenaarioista; vaikkapa siitä, valmistuuko kolkonharmaan kiven peittämästä paikallisesta pääkadusta koskaan oikeaa katua ja liikenneympyrää. Katumusta kasvattaa se,kun ajan myötä ymmärtää, kuinka mitättömän pieniä murehtimisen aiheet olivatkaan. Ja se vasta kaduttaakin, kun huomaa, että murehtimiseen on käyttänyt elämästään kohtuuttomasti aikaa – että elämä on jäänyt elämättä. Miksi edes olin paikallisen pääkadun tilanteesta niin hirveän huolissani silloin? Miksen keskittynyt johonkin iloa ja energiaa tuottavaan tekemiseen raudanraskaan ruminaation sijaan? K a l l i sa rvo i s ta n y t h e t K e ä , jota me juuri tällä hetkellä elämme vuonna 2022, ei saa enää koskaan takaisin. Miksi käyttää tätä ainutkertaista hetkeä tulevaisuudesta murehtimiseen, kun tulevaisuus joka tapauksessa tapahtuu joskus? Minä en halua vuosien kuluttua joutua katuvana järkeilemään seuraavia kysymyksiä: miksi tuhlasin ainutkertaista opiskelijaelämääni, katoavaa henkilökohtaista nuoruuttani 2020-luvun maailmankriiseistä murehtimiseen? Miksi kannoin koko maailman murheita vain omilla harteillani? Haluan vuosien päästä muistaa, mitä kaikkea kivaa sain kaksikymppisenä kokea, en sitä, että aprikoin uutisten äärellä tuntitolkulla Putinin mielenliikkeitä. Juuri siihen meidän kenties tulisikin kiinnittää huomiota – siis siihen, ettemme murehtisi liikaa tulevaa. Entinen kansanedustaja Ville Komsi kertoo 1980-luvulla esitetyssä Moi-ohjelmassa: Nuorten pelot ja toiveet eräästä tilanteesta, jossa hän oli yhdessä lastensa kanssa. Komsi kertoo, että tämän (silloin) alle 4-vuotiaat lapset eivät pelkää kylmää sotaa, vaan mörköä pimeässä. Hän kertoo sanoneensa lapsilleen näin: “ kun sä pelkäät et siel on tiikeri tuol hyllyllä, nii tuu kattomaan, mä nostan sut mun syliin, niin koita itte, siin on vaan vaatemytty. Et siin on sun koko tiikeris.” Vaatemytyn nähtyään lapset olivat rauhoittuneet ja alkaneet nauraa: Eihän tiikerimyttyä tarvitse pelätä! Sehän on vain mytty! Kysyttäessä Komsi toteaakin ohjelmassa, että toivoisi lastensa omaksuvan samankaltaisen elämänasenteen maailmanmurheita, kuten sodan uhan pelkoa, kohtaan. Komsi toteaa painokkaasti vertauskuvallisen puheenvuoronsa päätteeksi: “Vaatemytylle on uskallettava sanoa, et se on vaan vaatemytty, vaikka sillä olis kanuunoita niin helkkaristi”. Aika rohkeasti sanottu silloin kylmän sodan aikaan 1980-luvulla, jolloin aidosti pelättiin ydinsodan syttymistä – hän ei paljoa paikallisia pääkatuja murehtinut! K i r ja a s e l at e s sa n i oivalsin myös toisen asian. Monet ihmiset, yhteisöt ja valtiot ovat aikojen saatossa selvinneet vaikka minkälaisista vaikeuksista. Monet haastavat, jopa mahdottomilta tuntuvat ajat ovat lopulta menneet ohi. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen loppuvuodesta 1939, suomalaiset aikalaiset elivät riipivässä, henkisesti äärimmäisen kuluttavassa epävarmuudessa. Eivät he tienneet, tulisiko puoliso kotiin rintamalta, riittävätkö rahat elämiseen saati sitä, milloin sota loppuu. He tiesivät vain, että vihollinen vyöryy täydellä voimalla rajan yli tuhoten kaiken mahdollisen. Tulevaisuuden täytyi näyttää vuoden 1939 aikalaisen silmissä valtavan raskaalta, lamauttavaltakin. Suomi kuitenkin selvisi vaikeista vuosista itsenäisenä valtiona. Sydänjuuria repivä, äärimmäisen raskas epävarmuuden aikakausi päättyi ja vaihtui toiveikkaaseen jälleenrakentamiseen. Iloinen 50-luku alkoi. Uskonkin, että jonakin päivänä tarkastelemme haastavalta tuntunutta 2020-luvun alkua menneisyytenä ja toteamme levollisin mielin, että siitäkin ajasta selvittiin. o n M i e l e s tä n i lohduttavaa ajatella myös niin, että nyt-hetkistä arvaamattomine tulevaisuudenkuvineen ja huolestuttavine uhkineen tulee jonakin päivänä menneisyyttä. Turvattomilta tuntuvat, repivän riipivät nyt-hetket katoavat muuttuen vaarattomiksi muistoiksi. Jo tapahtuneet asiat eivät herätä epävarmuutta ja huolta samalla tavalla kuin nyt-hetkestä käsin arvailtu tulevaisuus, sillä menneisyys on jo tapahtunut; tiedämme, miten tarinassa tulee käymään. Äärimmäisen raskaita menneisyyden tapahtumia tai aikalaisten kokemuksia ei silti sovi vähätellä. Veteraanit, jotka olivat taistelemassa juuri puhjenneessa talvisodassa, saattavat omakohtaisesti vielä tänäkin päivänä muistaa rintaman hyytävät kauheudet. Heidän kokemuksiaan ei tule unohtaa. Huomattavaa kuitenkin on, että isotkin asiat saavat toisenlaiset, erilaiset mittasuhteet, kun aikaa kuluu. Muistot saattavat olla pelon sävyttämiä, mutta muistot itsessään eivät herätä samanlaista pelkoa kuin silloin, kun tapahtumat olivat ajankohtaisia ja kun huomispäivästä ei tiedetty. Aika ei paranna kaikkea, mutta melko tehokkaasti se vaikeat asiat kultaa. Paikallista pääkatua isommatkin murheet ovat katoavaisia. Mitkään murheet eivät ole ikuisia. e d e l l i s e n va lo s sa väitänkin, että menneen tarkasteleminen voi parhaimmillaan luoda luottamusta tulevaan. Jos ennenkin on asioista selvitty, niin miksei nyt ja tulevaisuudessa? En tarkoita, että menneestä voitaisiin loogisesti päätellä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siitä, että ennenkin on selvitty, ei voi johtaa päätelmää, että tulevaisuudessakin selvitään. Sen sijaan tarkoitan, että menneen tarkasteleminen voi parhaimmillaan tuottaa ihmiselle tunteen siitä, että nykyisyyteen ja tulevaisuuteen uskaltaa luottaa. Kyse on siis tulevaisuudenuskon luomisesta ja turvallisuudentunteen kasvattamisesta, ei viileän loogisesta päättelystä. Sotia, kulkutauteja, suuronnettomuuksia, poliittisesti kireitä tilanteita ja niin edelleen on ollut ennenkin vaikka kuinka monia, eikä maailmanloppua ole vielä tullut. Monista mahdottomilta tuntuvista, ikävistä ja jopa pahoista maailmantapahtumista on Pelkääminen on inhimillistä, mutta pelon ei tarvitse antaa hallita elämää. 30 30 kolumni veera semi K umpaakin olisi tarjolla hallinnon opiskelijaedustajille eli hallopedeille. Pestiin pääsee nollabudjetilla ja hyvin vähäisellä kilpailulla, sillä tehtävä ei opiskelijoita kiinnosta. y l i o p i s to n Ko l M i K a n ta tarkoittaa, että johtokunnissa ja työryhmissä kolmella ryhmällä eli opiskelijoilla, professoreilla ja muulla henkilöstöllä tulee kaikilla olla edustus. Hallopedit ovat opiskelijoiden paras palautekanava. Proffat eivät käy Naturan vessassa lukemassa seinäkirjoituksia, mutta he kuuntelevat työryhmän opiskelijaedustajaa. Paikat työryhmissä ja johtokunnissa eivät ole tyhjillään, mutta hakijoita voisi olla enemmän. Koronan jälkimainingeissa opiskelija-aktiivien kapea joukko on käynyt entistä laihemmaksi. Typerä käytäntö opinnoissa on helpompi kärsiä kuin yrittää muuttaa. Hedelmistä ei tavoiteaikojen paineissa ehdi itse nauttia. s u o M a l a i s e t ä ä n e s tävät innokkaimmin presidentinvaaleissa ja vähiten aluevaaleissa, vaikka presidentin kosketus yksittäisen ihmisen arkeen on ohut. Sote-palveluita taas tarvitsevat liki kaikki jossain vaiheessa. Hallopedien kanssa on hiukan sama juttu. Pesti ainejärjestön tapahtumavastaavana on opiskelijayhteisössä näkyvämpi ja sisältää enemmän glamouria kuin yliopiston kokoushuoneet. Legendaaristen pikkujoulujen jälkeen kiitoksia satelee. Hallopedejä taas muistaa korkeintaan tiedekuntajärjestön kopo. s a n o n s e n suoraan: siellä työryhmissä kannattaa istua ja monesta syystä. Ensinnäkin yliopiston henkilökunta janoaa opiskelijoiden mielipiteitä. Heille kokouspöytä on luontevin reitti kuulla näkemyksiä. Olemalla aktiivinen johtokunnissa ja työryhmissä saa hiljaista tietoa, jolloin asioihin voi vaikuttaa oikealla hetkellä. Opiskelijat ovat täysivaltaisia jäseniä näissä elimissä, minkä vuoksi he voivat myös itse nostaa asioita esityslistoille ja keskusteluun. Päätöksiin on usein helpointa vaikuttaa valmisteluvaiheessa. Ei slloin, kun nuijaa on jo napautettu. n ä i tä t e h täv i ä mainostetaan aina CV-merkinnöillä,. Se ei ole täyttä pötypuhetta. Alumnina olen päässyt maistamaan työelämää ja voin kertoa, että siellä sitä vasta rakastetaan työryhmiä. On myös hauskaa juoda bisse proffan kanssa tiedekunnan suunnittelupäivän päätteeksi. Suomi on pieni maa. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Harvalla opiskelijalla on liikaa rahaa tai valtaa. Ensi syksynä haetaan taas uusia hallopedejä. Ota mahdollisuus vastaan, kun sitä tarjotaan. Luultavasti kädenjälkesi säilyy opetussuunnitelmissa kauemmin kuin ainejärjestön perinteissä. Kirjoittaja on valmistunut, mutta ei voi vastustaa kiusausta räntätä koulutuspolitiikasta. Kiinnostaako raha ja valta?
A lkuperäinen ajatus Euroviisuista perustui kahteen tavoitteeseen. Se oli ensisijaisesti seitsemän Euroopan valtion yhdistämisharjoitus sodanjälkeisinä vaikeina vuosina. Toissijaisena tavoitteena oli venyttää suorien televisiolähetysten tarjoamia mahdollisuuksia äärimmilleen. Lähtökohtaisesti kilpailijoiden tuli laulaa omalla äidinkielellään. Poikkeuksia tähän vaatimukseen alkoi kuitenkin vähitellen ilmaantua. Tyystin unholaan se painui kuitenkin vuoteen 1974 mennessä. Voiton tuonut kappale, ABBA:n Waterloo oli täysin englanninkielinen. s i t t e M M i n v u ot u i s e s ta laulukilpailusta on tullut neljänkymmenenneljän valtion viikonlopun mittainen tapahtuma. Sen virallisena päätavoitteena on, että tapahtuman ajaksi poliittiset erimielisyyt jäävät syrjään, jotta Euroopan (ja Australian) kansalaiset pääsevät nauttimaan yleiseurooppalaisesta popista. Euroopan yleisradiounioni eli Euroviisujen järjestävä taho onkin linjannut, että Euroviisuissa on kyse kulturellista tapahtumasta, joka edistää kansainvälistä vaihtoa ja ymmärrystä. Euroviisut ovat myös täysin epäpoliittinen tapahtuma. On kuitenkin ilmeistä, että nämä arvot eivät toteudu. Itse asiassa väitän, että Euroviisut ei ole ainoastaan poliittinen tapahtuma. Kilpailun poliittisuus ottaa kaksi sävyeroa. Yhtäältä kilpailu on joidenkin silmissä poliittisen propagandan väline, jonka räikeimmät muodot tulee sensuroida. Toisaalta kilpailu on arvokas kulttuurisen diplomatian väline, joka voi parhaimmassa tapauksessa yhtenäistä Eurooppaa. h i s to r i a l l i s i a e s i M e r K K e jä riittää molemmista. Aloitetaan propagandasta. Vuoden 1974 kilpailussa toiseksi sijoittui Italia, Gigliola Cinquetti balladillaan Si. Laajalti laulun myöntyvän vastauksen tulkittiin Italiassa ottavan kantaa maan silloiseen sisäpolitiikkaan. Toukokuussa 1974 näet järjestettiin kansanäänestys pitäisikö avioeron salliva laki kumota. Kyllä toistuu laulussa niin monta kertaa, että jotkut puhuivat jopa alitajuisen viestin ujuttamisesta italialaisten mieliin. Lopulta Italian viralliset tahot sensuroivat kappaleen. Sitä ei soitettu hetkeen radiossa. Viisi vuotta aiemmin Itävalta oli valjastanut toisenlaiset sensuurin otteet. Maa oli kieltäytynyt tyystin osallistumasta vuoden 1969 viisuihin vastustuksena Espanjan diktaattori Francon fasistiselle politiikalEuroviisut – nimellisesti laulukilpailu essee TEKSTI OLAVI PARTANEN KUVA EUROPEAN BROADCASTING UNION le. Vastaavasta toiminnasta on kaksi tuoreempaa esimerkkiä. Turkki ei ole osallistunut viisuihin vuoden 2013 jälkeen eikä myöskään Unkari vuoden 2019 jälkeen. Taannoisen Espanjan tavoin maissa on ollut pitkään hallinto, joka henkilöityy Turkissa vahvasti Erdoganiin ja Unkarissa yhtä lailla Viktor Orbaniin. Virallista lausuntoa asiaan kumpikaan maa ei ole julkaissut, mutta boikotoinnin arvellaan johtuvan viisujen vapaamielisen leiman, eli siis poliittisen propagandan vuoksi. i t s e as i as sa Krista Siegfredsin ”Marry Me” -kappaleen esityksen koreografia taisi saaneen Turkin pasmat lopullisesti sekaisin. Kappaleen koreografiassa Krista suutelee toista naista. Tästä Turkin radion ja television viralliset tahot suuttuivat. Seuraavana vuonna Turkki ei enää osallistunut. Silloinen Turkin yleisradion johtaja päätti silti suolata kisajärjestäjiä. Hänestä turkkilaisten lapsien ei tule nähdä televisiossa parhaaseen katseluaikaan heilumassa parrakasta naista. Ironista kyllä Itävallan edustaja Conchita Wurst voitti kyseisen vuoden kilpailun. Vuorostaan vuonna 2020. Unkarin virallisen hallinnon ohjenuoraan tiukasti köytetyn televisiokanavan puhuva pää kuvasi viisukilpailijoita homolaivueeksi. s e Ks ua a l i vä h e M M i s tö j e n ja viisujen suhteeseen kytkeytyy muukin puoli. Jotkut maat lähettävät nimittäin kisoihin maan virallisien kantojen kannalta päinvastaisia arvoja ajavia musiikkiesityksiä. Syy on arvatenkin maiden halu kiillottaa kuvaansa kansainvälisellä näyttämöllä. Simyös esseen pointin kanssa. Viimeistään nyt on selvää, että Euroviisut ovat läpensä poliittinen tapahtuma. j o K u vo i s i esittää tässä kohdassa vastaväitteen, että yksittäisen taiteilijan sanoman voi irrottaa hänen kansallisuutensa kontekstista. Ei kotimaan asioilla ole niin väliä, jos yksittäisenä artistina ajaa itselleen tärkeitä arvoja. Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Puhutaanhan heistä viisuissa yleisesti edustajina, oman maansa sanansaattajina. Kilpailussa ovat ensisijaisesti vastakkain kansallisvaltiot eivätkä yksilöt. Ja tuossa edustajan roolissa he toimivat myös kulttuurisina diplomaatteina. Kuten todettua, viisujen idea perustuu alkujaan Euroopan yhtenäistämiseen Miten tämä diplomatia sitten näkyy käytännössä? Viisuihin osaaottavien maiden lukumäärä on noussut suunnilleen yhtäläisesti suhteessa Euroopan unioniin ja Natoon. Näiden tavoin Euroviisut laajeni Välimeren maihin 1960ja 70-luvuilla ja Itä-Eurooppaan Berliinin muurin murtumisen myötä. v u o s i e n sa ato s sa Euroviisut onkin sekä piirtänyt että jopa muuttanut Euroopan rajoja. Euroopan yleisradiounioni noudattaa vuonna 1932 Madridissa pidetyn kansainvälisen radiopuhelinliiton konferenssin päätöstä. Tämä määritteli Euroopan itäja etelärajat siten, että myöhemmin perustettu Israelkin on oikeutettu osallistumaan viisuihin. Vielä myöhemmin tehtiin muutos, että Kaukasuksen reunavaltiotkin Armenia, Azerbaidzhan ja Georgia mahtuisivat rajojen sisälle. Poikkeuksena sääntöihin on Australia, jonka osallistumisoikeus sinetöityi vuonna 2015. Takana eivät tietenkään olleet maantieteelliset syyt. Euroopan yleisradiounioni kutsui Australian mukaan kilpalaulun 60-vuotisjuhliin, koska Euroviisut on maassa niin suosittu tapahtuma. Australialaiset nostivat paikan päällä sellaisen tarmon ja hurmion sävyttämän metelin, että he ovat saaneet oman edustajansa siitä lähtien. j o K a ta pau Ks e s sa osallistujamaiden jatkuvasti kasvava määrä on laajentanut ja venyttänyt käsitystä mitkä maat kuuluvat Eurooppaan kulttuurisena kokonaisuutena. Maantieteellisten rajojen lisäksi Euroviisut on ollut omiaan määrittämään ja lujittamaan Euroopan kulttuuripoliittisia rajoja. Menestys kilpailussa on yleensä johtanut siihen, että kyseinen maa on ottanut askeleen kohti eurooppalaista ajatusmaailmaa: libe33 33 Kari Nenosen kirjoittama Ken kuolleita kutsuu (1991) kuuluu kotimaisen kauhukirjallisuuden harvalukuiseen joukkoon. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, jossa Jokke niminen paikallinen nuori saa lahjaksi tietokoneen. Hän luo ajanvietteekseen satunnaisgeneraattorilla toimivan tietokoneohjelman, jonka avulla voi keskustella vainajien kanssa. Ohjelma alkaa kuitenkin osoittaa enemmän älyä kuin aluksi on suunniteltukaan. Vastaukset alkavat muodostua liiankin loogisiksi ja yliluonnollinen kauhu hiipii hiljalleen viattomaan ja hupaisaan suomalaiseen arkipäivään. Kirjan perusidea on hyvä ja omaperäinen. Vaikka teoksen maailmankuva on synkkä, yleiskuva kirjasta jää positiiviseksi. Tarinassa kauhu luodaan pikkutarkkojen kuvausten kautta. Ohjelmointiin enemmän perehtyneille vastaan tulee jonkin verran epäloogisuuksia, mutta mitäs pienistä, kun kerran kokonaisuus toimii. TOIMITUS Temptation Island Suomen alussakin ruudulle pamahtaa Oscar Wilden romaanin Dorian Grayn muotokuvan lainaus “Voin vastustaa kaikkea muuta paitsi viettelystä”. Lukuisista aforismeistaan tuttu Dorian Grayn muotokuva nauttii kulttiklassikon mainetta ja on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. Romaani kertoo nuoresta Dorian Graysta, joka haluaa saavuttaa iankaikkisen nuoruuden ja säilyttää kauneutensa. Hän myy sielunsa paholaiselle ja toivoo, että hänen muotokuvansa vanhenisi hänen sijastaan. Toive toteutuu, mutta hinta on suuri. Ulkonäköpaineet ja pelko ikääntymisestä ovat ajattomia aiheita. Wilde kuvailee 1800-luvun Lontoon seurapiirielämää vivahteikkaiden sanakäänteiden avulla ja monet romaanin lausahduksista ovatkin jääneet elämään. Kielellisesti runsas teos on klassikoksi helppo luettava ja sen monitulkintaisuus on vetänyt puoleensa lukijoita jo vuosikymmeniä. KIRA KOKKO tutustu NäihiN Kotimaista kauhua Klassikkoteos nuoruudesta ja kauneudesta täkin voi kutsua yhtä lailla propagandaksi. Niin kutsutusta pinkkipesusta on ainakin kaksi selvää tapausta. Vuonna 2020 Azerbaidzhania edusti Efendi, jonka kappaleen sanoituksien sisältämä viesti seksuaalisuudesta ei jättänyt varaa tulkinnoille. Vain vuotta aiemmin ihmisoikeusjärjestö ILGA-Europe oli teettänyt 49 maata kattavan vertailun millaiset olot maissa on elää seksuaalivähemmistöön kuuluvana. Azerbaidzhan jäi tuloksissa jumboksi. Saman vuoden viisuissa San Marinon edustajan kappale koreografioineen leikitteli seksuaalisella vapaudella. Pelleilyähän se olikin eikä rehti kannanotto. San Marino on avioliittolakiensa suhteen kaksinaismoralistinen. Homot, jotka ovat San Marinon kansalaisia eivät saa mennä naimisiin, mutta ulkomaalaiset saavat. p i tä ä K u i t e n K i n tähdentää, että seksuaalija sukupuolivähemmistöyhteisöjen arvojen ajaminen ei ole viisuissa pelkkää teatteria. Ensimmäinen avoimesti seksuaalivähemmistöä edustanut esiintyjä oli vuoden 1997 viisujen Islannin edustaja Páll Óskar. Tämän jälkeen viisuihin on osallistunut yhä useampi kilpailija erilaisella taustalla pärjännnyt myös kisoissa hyvin. Jotain kertoo tämän lisäksi sekin, että viisut ovat keränneet vankan suosion sateenkaaripiireissä. Kiitosta saavat kautta rannan esiintymispukujen ja esitysten räikeä normeja rikkova perinne ja kisajärjestäjien yleisesti pitkään jatkunut suopea asennoituminen erilaisia ihmisiä kohtaan. Viisujen järjestäjät nostavat osallistujamaiden lisäksi salkoon Euroopan unionin lipun ja sateenkaarilipun. Tämä on linjassa raaleja, moniarvoisia ja demokraattisia ihanteita. e s i M e r K i Ks i i tä -e u r o o pa n maat, jotka ottivat viisuihin osaa ensi kerran 1990-luvulla suhtautuivat laulukilpailuun länsimaisen vapauden symbolina. Viro osallistui viisuihin ensimmäistä kertaa vuonna 1993. Odottamaton menestys: viides sija vuoden 1995 kilpailussa oli maassa etusivun uutinen. Virolaiset ylpeilivät sillä, että heidän äidinkielensä oli tullut kuulluksi. Muut maat olivat äänestäneet heitä. Kuusi vuotta myöhemmin, jolloin valtio otti vakavasti osaa EU:n jäsenyysneuvotteluihin Viro voitti viisut. Silloinen pääministeri Mart Laar sanoi, että Viro vapautti itsensä itäblokin kahleista laulun avulla. Viro liittyi Euroopan unioniin kolme vuotta myöhemmin vuonna 2004. j o s e u r ov i i s u ja ajattelee kulttuurispoliittisena tapahtumana joka vie eteenpäin ”eurooppalaisuuteen”, se jakaa samat uhat ja mahdollisuudet kuin mikä tahansa poliittinen liike. Sekaan mahtuu tahoja, jotka ovat aidosti mukana. Heitä, joiden palo ja rohkeus tarttuu muihin. Tärkeitä asioita nytkähtää eteenpäin ympäröivään kulttuuri-ilmapiiriin vaikuttaen. Mukaan mahtuu kuitenkin myös teeskentelijöitä. Oman arvonsa tuntevia tahoja, jotka ovat vain naamioituneet poliittisen liikkeen arvojen taakse. Välillä syntyy kitkaa, mutta niin kuuluukin. Ainoa ongelma on se, että Euroviisut julistautuu epäpoliittiseksi tapahtumaksi. Se on valhe. t ä M ä n v u o d e n Suomen viisuedustajan Käärijän kappale ei vaikuta järin poliittiselta. Oodi viikonlopun riennoille, jolloin arjen huolet voi jättää syrjään. Toisaalta kappaleen sanat voi tulkita alitajuiseksi viestiksi, joka puhuttelee koronan, Ukrainan sodan ja ilmastokriisin pönkittämän kollektiivisen pelkotilaa. ”En pelkääkään tätä maailmaa”, kappaleessa sanotaan. Se on kuin kutsu tarttua vapauteen. Paitsi että tuokin itse asiassa olisi poliittinen sanoma… Onko kansainvälinen laulukilpailu pelkkä propagandan näyttämö tai poliittinen väline, joka ajaa kulttuurista diplomatiaa? Lymyileekä taustalla jotain muutakin kuin politiikkaa?
K olmatta vuotta Turun kauppakorkeakoulussa opiskeleva Ella Rantala arvostaa opiskelijana ruoan edullisuutta sekä helppoutta. –Harvoin ehtii laittamaan ruokaa, joten suosin usein opiskelijaravintoloita, toteaa Rantala. Moni opiskelija valitsee opiskelijaravintolan juuri sen helppouden takia. Tylkkäriin reseptiksi valikoitui edullinen tofuwokki, jonka annoksen hinnaksi tulee noin kaksi euroa. Kyseinen wokki onnistuu myös kokemattomalta ruuanlaittajalta, eikä tiskiäkään synny liiakseen. Monella opiskelijalla on pieni tila kokkaamiselle, eikä välineitäkään ole huimasti. K e r r a l l a i s o M M a n annoksen valmistaminen kannattaa opiskelijabudjetilla. Ruokaan kuitenkin helposti kyllästyy, eikä kaikki ruoat maistu enää yhtä hyviltä seuraavana päivänä. Rantala toteaakin yhdeksi tofuwokin plussaksi sen, että se on helppo lämmittää uudelleen, eikä annoksen maku kärsi kovinkaan paljoa jääkaapissa. –Tää on siitä hyvä, että siitä tulee kerralla useampi annos ja se säilyy hyvin kaapissa ja maistuu vielä parinkin päivän päästä, sanoo Rantala. t o f u Wo K K i M a i s t u u myös hyvältä, mikä on monelle opiskelijalle pelkästään plussaa. Yleensä helppous ja edullisuus on opiskelijoille pääkriteeri ruoan valmistuksessa –Paras opiskelijaruoka on helppoa, nopeaa ja edullista, naurahtaa Rantala kokkailun päätteeksi. Edullinen tofuwokki Ella Rantalan opiskelijabudjettiin sopiva tofuwokki tuo makuja kevään keskelle. luottoresepti Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi kira kokko N äkökulma E n ollut tehnyt varsinaisia toimittajan hommia päivääkään, mutta pidin kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Tämän lisäksi minulla oli järjestötoiminnan myötä kertynyt viestinnällistä osaamista. Jännitin hakemuksen lähettämistä, mutta lopulta päädyin sen laittamaan eteenpäin. e lo K u u s sa to i M i t u s h a r j o i t t e l i ja n hommat alkoivat ja pääsinkin heti työn touhuun ja kiinni journalismin saloihin. Tein ensimmäisiä haastattelujani sekä kävin kuvaamassa opiskelijatapahtumia ja tekemässä niistä juttuja. Kirjoittamisen lisäksi sain suhteellisen vapaat kädet Tylkkärin sosiaalisen median kanssa. Sinne pääsin tekemään esimerkiksi videokoosteita tapahtumista. Harjoittelun aikana olen päässyt muun muassa haastattelemaan nuoria eduskuntavaaliehdokkaita, maistelemaan erilaisia reLukukausi journalismin maailmassa KIRA KOKKO TOIMITUSHARJOITTELIJA TURUN YLIOPPILASLEHTI Suunnilleen vuosi sitten istuin tietokoneen ääressä pohtien, että laitanko hakemusta menemään Tylkkärin toimitusharjoittelijaksi. Vatvoin asiaa pitkät päivät ja mietin, että riittääkö aikaisempi kokemukseni tehtävään. septinurkkauksen ruokia, kuvaamaan Torisitsejä ja paljon muuta. Tehtävät mukautuvat pitkälti harjoittelijan oman kiinnostuksen ja osaamisen mukaan. Olen myös taittanut jotain juttuja lehteen. e n i t e n o l e n nauttinut jutuista, joissa on päässyt haastattelemaan ihmisiä. Erityisesti livenä tapahtuvat haastattelut ovat olleet mieleeni, vaikka aluksi ne jännittivätkin kovin. Yleensä haastateltavilta tulee kiinnostavia näkemyksiä ja vastauksia kysymyksiin. Niiden pohjalta on mukavaa kirjoittaa. Esimerkiksi nuorten eduskuntavaaliehdokkaiden haastattelu oli mielenkiintoista. Yksi juttu sisälsi useamman haastattelun ja jutun sisältö rakentui pitkälti juuri haastateltavien kommenteista ja näkemyksistä. i t s e t yö s sä mukavinta on ollut se, kuinka itsenäisesti hommia pääsee halutessaan tekemään. Olen päässyt itse vaikuttamaan juttujen aiheisiin ja miettimään, mistä itse haluaisin kirjoittaa. Työ on joustavaa ja olen pystynyt tekemään töitä sujuvasti opintojen ohella. Näin harjoittelun lopussa voin suositella Tylkkärin toimitusharjoittelijan paikkaa oikeastaan kaikille opiskelijoille. Harjoitteluun lähtiessä ei tarvitse olla millään tasolla ammattilainen. Tällainen harjoittelupesti on mitä mainioin kaikille niille, jotka pohtivat voisiko toimittajan ura olla heitä varten. t o i M i t ta ja Ks i ry h dy tä ä n monista eri lähtökohdista. On jopa aina vain parempi, mitä monipuolisemmin toimittajia on eri opiskelutaustoista. Ei siis tarvitse olla opiskellut viestintää tai journalismia, jotta voisi laittaa hakemusta toimitusharjoittelijaksi! Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta Raaka-aineet: 250 g maustamatonta kiinteää tofua (noin 2,60 euroa) 1 ps (450 g) pakaste wok -vihannessekoitusta (noin 1,60 euroa) Nuudelia, esimerkiksi 2-3 pkt pikanuudeleita (noin 2 euroa) Sweet chili kastiketta (noin 5,30 euroa/ litra) Soijakastiketta Valkosipulijauhetta Mustapippuria Öljyä Hunajaa Vettä Valmistus: 1. Huuhdo tofu juoksevalla vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Leikkaa kuutioiksi. 2. Lisää pannulle öljy, soijakastiketta, sweet chili kastiketta, hunajaa sekä mausteita. Lisää tofukuutiot ja paista kunnes ne saavat hiukan paistoväriä. 3. Lisää sekaan pakastevihannekset ja paista kunnes vihannekset ovat saaneet hieman väriä. Lisää halutessasi vielä lisää mausteita. 4. Valmista nuudelit erillisessä astiassa ja lisää wokin sekaan. Lisää tarvittaessa sekaan vettä, jos wokki tuntuu liian kuivalta. 35
TYYLIKÄS VAPPU # S I I S T I V A P P U 202 3 Tsekkaa vapun ohjelma ja oleellinen tyy.fi/vappu2023 ja Instagramista @studentuniontyy