Examissa valvotaan tenttejä ja tenttijää ?6 Examissa valvotaan tenttejä ja tenttijää ?6 | | Mitä kuuluu avaruuteen, Esko Valtaoja? Mitä kuuluu avaruuteen, Esko Valtaoja? ?8 ?8 Bryssel mielessä ?16 Bryssel mielessä ?16 | | Katsaus opintolainaan ?24 Katsaus opintolainaan ?24 Saisinko hetken hiljaisuutta? Saisinko hetken hiljaisuutta? ?31 ?31 || Uhkien aika kaipaa aktiivisuutta pessimismin sijaan Uhkien aika kaipaa aktiivisuutta pessimismin sijaan ?35 ?35 3/2024 3/2024 KOHTI KESÄN KOHTI KESÄN AHERRUKSIA! AHERRUKSIA!
Ilmastokriisi ja luontokato kärjistyvät, globaali talouskilpailu on koventunut ja autoritääriset voimat haastavat demokratiaa sekä ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien toteutumista. Yhteistyömme Euroopan unionissa on nyt ensiarvoisen tärkeää suomalaisten tulevaisuudelle ja arvojemme edistämiselle. Jollei Euroopan unionia olisi, tulisi se keksiä. Silti on olemassa hajottavia voimia, jotka haluavat rikkoa EU-maiden yhtenäisyyttä tai asettaa ihmisiä ja eri väestöryhmiä vastakkain ihmisoikeuksien ja demokratian kustankain ihmisoikeuksien ja demokratian kustannuksella. Euroopan unionin tuomaa turvaa ja hyvinvointia suomalaisille ja laajemmin koko Euroopalle ei saa pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä on vaalittava jatkuvasti. Teen europarlamentissa töitä, jotta toivo paremmasta tulevaisuudesta vahvistuu panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen sekä uudistamalla talouttamme kestäväksi. Yhdessä voimme puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, turvata hyvinvointivaltion tulevaisuuden ja ratkoa aikamme ympäristökriisit. Ville Niinistö Europarlamentaarikko SEURAA TYÖTÄNI EUROPARLAMENTISSA WWW.VILLENIINISTO.FI ME SUOMALAISET PÄRJÄÄMME OSANA EUROOPPAA RAKENTAMALLA, EI HAJOTTAMALLA.
KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 230 €-310 €/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi 17.5. ASTRO CAN CARAVAN – KOSMISTA MAAILMANKAIKKEUSMUSIIKKIA 15.6. AMPA – VOODOORYTMEJÄ SUOMEN TURUSTA 19.6. TARTIT – TUAREG-MUSIIKKIA TIMBUKTUSTA 28.6. THOMAS IGNATIUS – CANTUS LATINUS CUM MUSICA ELECTRONICA 31.7. SHAKUHACHI! – PERINNEMUSIIKKIA JAPANISTA 9.8. FREDAGAR PÅ SIBBE VERNERI POHJOLA – MONKEY MIND 22.8. GEORG MARANDER – ÖSTERBOTTENS SVAR PÅ DISCOIKONEN GIORGIO MORODER sibeliusmuseum.fi SIBELIUSMUSEUM Piispankatu 17, 20500 Turku • 050 337 6906 Ke–su klo 11–16 Koko kesän tapahtumat: sibeliusmuseum.fi Sibelius-museon kesä
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 26.4.2024 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 94. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJA Helmi Henell ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Sara Seppälä ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 10000 kpl SEURAAVA NUMERO syyskuussa 2024. Velikulta lainatessa Bryssel mielessä Sensuurin hampaissa Tylkkäri tenttasi kesän eurovaalien nuoria ehdokkaita. Saarinen toteutti katsauksen opintolainaan. Minkälaiset elokuvat ovat päätyneet Suomessa kielletyiksi ja miksi? 16 16 10 10 24 24 Pääkirjoitus Opiskelijan parasta aikaa ? 5 Uutiset Examissa valvotaan tenttejä ja tenttijää Vappu herättää kaupungin taas eloon Kesätöitä ja tulevaisuuden haaveita ? 6, 7 Tutkija Mitä kuuluu avaruuteen, Esko Valtaoja? ? 8 Lukijoilta Orwell ja ajan patina Keskustelun kulttuuri on pilalla ? 9 Essee Opiskelija ja älypuhelin, minne menette? ? 30 Kolumni Saisinko hetken hiljaisuutta? ? 31 Essee Ei koskaan tylsää hetkeä ? 32 Luottoresepti Kreetalainen tomaattikeitto ? 34 Näkökulma Uhkien aika kaipaa aktiivisuutta pessimismin sijaan ? 35 sisältö 3/2024
pääkirjoitus he rmanni sanke lo päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi V u o s i s i t t e n huhtikuussa Tampereen Hervannassa heräsi valtakunnallinen mediamylläkkä. Kohu lähti käyntiin teknillisen yliopiston kampukselta. Vastaan oli tullut teekkareita, jotka olivat aloittaneet vapun juhlinnan. Tapauksen ajankohdaksi kirjattiin kaksi viikkoa ennen juhlan almanakan virallista päivämäärää. Otsikkoa oli kieltämättä ensinäkemältä vaikea uskoa todeksi. Näin myöhään juhlinnan aloittaminen on teekkarikulttuurissa sen verran poikkeuksellista, että asia oli hyvä saattaa koko kansan tietoisuuteen pikimmiten. s u o m a l a i s e n k e Vä ä n ja työn juhla eli vappu lähestyy jälleen. Eri puolilla korkeakoulukaupunkeja teiden varsilla näkyy opiskelijoita haalarit jalassa. Karnevaalitunnelma on valloillaan. Opiskelijat ovat pusertaneet opintojen parissa pitkän lukukauden. Monella vapun tienoilla ei ole juurikaan opetusta. Suurella osalla tulevat kuukaudet tulevat menemään joko kesätöissä tai opintojen parissa. Voi siis sanoa, että tauko on paikallaan. Ilo siitä kaikille suotakoon. Annetaan opiskelijoiden nauttia vapusta, kunkin omalla tavallaan. t ä m ä j o s jokin on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vuosittainen opiskelijoiden kohokohta tuppaa kerta toisensa jälkeen olemaan aina joillekin liian katkera pala sulatettavaksi. Kukkahattujen myyntikurssit ampaisevat nousuun. On aika palata jälleen muistelemaan sitä, että silloin kun ennen oltiin nuoria, ei meluttu keskellä viikkoa kaupungilla. Millä tasolla suomalainen opetus nykyään on, kun opiskelijat juhlivat viikon keskellä kouluvuotta? s e h ä n o n tietysti satavarmaa, että silloin kun kyseiset valveutuneet ovat itse olleet nuoria, kaikki hauskanpitohan on ollut taatusti kiellettyä. On turha pestä kädet ja väittää, että ennen ei olisi rellestetty keskellä viikkoa. Kliseisesti sanottuna nuorisolla on ollut omat kujeensa aina. Tietenkin on ikävää, mikäli joku on juhlintansa ohessa häiriöksi ja toimii järjestysääntöjen vastaisesti. Silloin asiaan tulee puuttua luonne huomioiden. Monesti nämäkin tilanteet pystytään käsitellä reilusti tapauskohtaisesti sopien. a u r a j o e n Va r r e l l a ylioppilaiden juhlahumuun kuuluvat perinteinen Taidemuseonmäen lakitustilaisuus, vapputori ja herkulliset vappubrunssit munkkien ja siman kera. Karkelointiin vastapainoa hakevat voivat suunnata esimerkiksi saaristomaisemiin, kaupungin kuntoilureiteille tai vaikkapa piknikille Vartiovuorenmäelle kelien salliessa. Jokaiselle on siis varmasti tarjolla jotain omannäköistä positiivista pöhinää. t ä h ä n Va p p u r au h a n julistuksen loppuun ei muuta lisättävää kuin mukavaa vappujuhlaa kaikille ja kannustava kehoitus virvokeosastoille siirtymiseen, jotta varautuminen huomiseen, ja seuraavaan, ja sitä seuraavaan on riittävällä tasolla. Huomioidaan samalla kisakunnon lähtökohdat ja pidetään kavereista huolta kotimaisen kevään juhlavissa tyrskyissä. Vielä on vappua jäljellä, mutta kuten asian voi tiivistää onnistuneesti ankaran viihdeillan jälkeen: huh huh, onneksi se on vain kerran vuodessa. Opiskelijan parasta aikaa
uutiset V apunkaltaisen karkeloinnin, talven ja kesän taitteeseen osuvan juhlan juuret ovat niin pakanallisessa historiassa kuin keskiaikaisessa kristinuskossakin, valistaa Turun yliopiston Suomen historian tutkijatohtori Topi Artukka. Ylioppilaat ottivat juhlan omakseen 1800-luvun alussa. a r t u k k a k e r to o , että 200 vuotta sitten Turussakin vietettiin ensimmäisiä opiskelijavappuja majfest-juhlan muodossa. Ylioppilaat ja professorit menivät yhdessä Kupittaan takana sijaitsevalle kentälle, jossa pelattiin, laulettiin ja ryypiskeltiin. –Varmasti siinä on ollut samanlaisia piirteitä kuin tämänkin päivän vapussa, Artukka arvioi. o l e n n a i n e n o sa majfestiä oli, että juhla oli osakunnat ylittävää yhteistyötä ja ylioppilashenkeä. Samaan tapaan tämänkin päivän opiskelijavappu ylittää ainejärjestörajat, Artukka huomauttaa. Majfestin juhlinta siirtyi yliopiston mukana Helsinkiin, mutta kun Åbo Akademi perustettiin vuonne 1918 ja Turun yliopisto vuonna 1920, tuli vapusta Turussakin opiskelijoiden kaupunkilaisjuhla. 1940lu V u l l a Va p u n vieton osaksi tuli Turussa tapa kokoontua Taidemuseonmäelle. Ennen Taidemuseonmäen lakitusperinteen syntymistä ylioppilaslakit painettiin päähän keskiyöllä. 7 Alkoholinhuuruista vapun juhlinta on ollut jossakin määrin alusta saakka, Artukka arvioi. –Ainakin suhteessa siihen, miten alkoholia on yleisesti käytetty opiskelijaja ylioppilaspiireissä. Jo silloin 200 vuotta sitten majfestin yhteydessä tuhottiin pullokaupalla punaviiniä, rommia ja punssia. Esivalta, eli venäläiset sotilaat ja kaupungin poliisi, pelkäsivät, että ylioppilaat ryhtyvät rähinöimään, Artukka kertoo. a l ko h o l i n k äy t tö e i kuitenkaan 1900-luvun alussa ollut välttämättä yhtä näkyvää kaupunkikuvassa. Kieltolaki antoi luonnollisesti myös oman värinsä juhlintaan. Artukka sanoo, että kun yhteiskunnan suhtautuminen alkoholinkäyttöön on liberalisoitunut, on kaduilla juhlimistakin alettu sietää paremmin ja opiskelijat ovat ottaneet samassa suhteessa omaa tilaansa. Opiskelijoiden historiasta kiinnostunut Artukka nimeää omaksi suosikkivappuperinteekseen Taidemuseomäen lakituksen. –Hienointa Taidemuseonmäen traditiossa on, että se on avoin kaikille puheineen ja lakituksineen, Artukka sanoo. h ä n h u o m au t ta a , että Taidemuseonmäen perinteen synnyttyä 1940-luvulla vapusta on tullut kaikkien kaupunkilaisten juhla, kun sitä ennen juhla oli ollut kulloistenkin opiskelijoiden ja ylioppilaiden keskinäinen. ANITA KOMULAINEN Kesätöitä ja tulevaisuuden haaveita 6 uutiset Vappu herättää kaupungin eloon Lääketieteellistä tekniikkaa ja terveysteknologiaa opiskeleva Mutila pohtii mihin alan vie. Kuva: Sara Seppälä. a r t u k k a sa n o o pitävänsä vapussa erityisesti siitä, että kadut ovat täynnä iloisia ihmisiä, ja kaupunki on elossa. Erityisesti hyvällä säällä ihmiset nauttivat kesän odotuksesta, ja kaupunki herää talven jäljiltä. –Suomessa on aika vähän tuollaisia urbaaneja kalenterijuhlia, jotka keräävät yhteen laajasti ihmisiä eri aloilta. Edelleen on aika harvinaista Suomessa, että kadut ovat tuolla tavalla täynnä ihmisiä. Esimerkiksi juhannuksena kaupunki tyhjenee, kun mennään mökeille, Artukka vertaa. V a p u n t r a d i t i ot ovat Artukan mukaan jossakin määrin koko ajan olleet jonkinalaisen muutoksen vallassa. Perinteet eivät ole ikiaikaisia, vaan kukin opiskelijasukupolvi tekee juhlasta oman näköisensä. Artukka ei itse haikaile historian lehdiltä mitään tiettyä perinnettä takaisin vapunjuhlintaan. Sen hän kuitenkin toteaa, että turkulainen opiskelijavappu päättyy monelta osin piknikkiin vappupäivänä. –Aiemmin osattiin juhlia vapunpäivänäkin yöhön saakka, ja TYYkin järjesti juhlia ja tanssiaisia illalla. Ehkä aikoinaan olisin opiskelijana sellaista kaivannut, hän pohtii. Artukan mukaan majfest-juhla loi pohjan nykymuotoiselle opiskelijavapulle. Kuva: Aki Luotonen. A uringon vihdoin pilkottaessa pilvien välistä ja ruohon alkaessa vihertää voi huomata kesän lähestyvän vauhdilla. Monelle opiskelijalle se on tarkoittanut kauan odotetun loman lisäksi kesätöiden hakua. e n s i m m ä i s tä V u ot ta lääketieteellistä tekniikkaa ja terveysteknologiaa opiskeleva Netta Mutila palaa tuttuun kesätyöpaikkaan pieneen turkulaiseen teollisuusfirmaan. Kesä kuluu myynnin lisäksi toimistohommien ja arkistonhoidon parissa. Tuttuun paikkaan on helppo palata myös työnantajan näkökulmasta, kun tekijällä on entuudestaan talon tavat hallussa. m u t i l a a lo i t ta a työt jo opintojen ohella huhtikuussa, mutta miettii kuitenkin puhtaan loman pitämistä elokuun tienoilla. –Yritän tehdä aika paljon töitä, että syksyllä ei tarvitsisi elää tukien varassa, Mutila summaa. Kesäsuunnitelmissa on myös Ruisrock-festivaalit ja mahdollinen ulkomaanmatka. m u t i l a k e r to o hakeneensa myös oman alan työpaikkoja, mutta niitä on hankala saada ensimmäisen vuoden opiskelijana. Useimmiten työnantajat odottavat jo valmistunutta tai valmistumaisillaan olevaa tekijää ja paikat, joihin valmista koulutusta ei tarvita, ovat kovan kilpailun alla. Koska koulutusala on ollut pystyssä vasta kaksi vuotta, ei Mutila osaa sanoa varmaksi, milloin oman alan työpaikkoja voisi olla realistista odottaa. e n s i m m ä i s e n o p i n toV u o d e n hän lopettaa vapautunein tunnelmin, kun rankimmat jaksot ovat väistyneet kevään tieltä. Minkälaista työtä haluaisit tehdä tulevaisuudessa? –En tiedä vielä. Voisin nähdä itseni tyytyväisenä monissakin hommissa. Urheilun liikemallinnus kiinnostaa, joten ehkä työtä urheiluvammojen ehkäisyssä ja jonkinlaista yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa. Mutilan mukaan ala tuo vapautta, mutta myös ahdistusta, kun valmiiksi tallattuja polkuja ei vielä ole. SARA SEPPÄLÄ Opiskelijoiden vuoden pääjuhla on jälleen käsillä. Tylkkäri haastatteli opiskelijavapun tuntijaa juhlan historiasta. S ähköisen tenttimahdollisuuden, EXAMin, ohjeet ovat tiukat: tenttitilaan ei saa tuoda puhelinta, älykelloa, laskinta, papereita tai muita tavaroita. Monelle nämä ohjeet ovat tuttua kauraa, ensimmäisen kerran ohjeistukset tulevat parhaimmillaan vastaan jo orientaatioviikolla. Tilojen ovissa on myös kerrattu mitä mukaan saikaan ottaa, ja mitä ei. Nykyään yhä useampi kurssi tentitään täysin EXAMissa eikä isoja luentosalitenttejä kaikissa aineissa järjestetä. Sähköisen järjestelmän rakenne ja valvonnan aste voi jäädä kuitenkin opiskelijalle vieraaksi. e x a m i n pä ä k äy t tä jä Hely Lahtinen kertoo, että tilojen valvontaa tehdään sekä suorana että järjestelmällisesti tallenteilta. Tenttien valvonnasta vastaavat tiedekuntien opintohallinnon henkilökunta sekä opetuksen tuen henkilökunta sovitun työnjaon mukaisesti. Kuka tahansa ei siis pääse näkemään tenttitiloihin. Eivät edes tentaattorit. Lisäksi tenttitiloissa tehdään ajoittain henkilöllisyyksien tarkistamista, jolloin tenttiin mennessä tai sieltä poistuttaessa pyydetään todistamaan henkilöllisyys. Tätä varten henkilöllisyystodistus tulisi olla aina tentittäessä mukana, mutta ei kuitenkaan tenttitilassa. t e n t t i t i lo i s ta ta l l e n n e ta a n sekä kuva että ääni. Tallennemateriaalia säilytetään enintään kolme kuukautta, jona aikana valvojalla on mahdollisuus palata aikaisempiinkin tentteihin. Lehtisen mukaan iso osa materiaalista käydään läpi valvonnassa. Mikäli valvonnassa herää epäilys vilpistä, välitetään tieto tentaattorille ja opintopäällikölle. Examissa valvotaan tenttejä ja tenttijää t o i sa a lta t e n ta at to r i tai opettaja voi erikseen pyytää tarkistamaan jonkin oman tentin valvontatallenteita. –Tentaattorille välitetään näissä tilanteissa kyseisen tentin valvontamateriaalia eli videokuvaa tai kuvankaappauksia, Lahtinen kertoo. V as ta aVa a m e n e t t e lyä käytetään, mikäli tenttijä ei ole noudattanut EXAM-tenttimisen ohjeita, kuten tuonut tilaan puhelimen. Tenttitilojen valvojille ei kuitenkaan tule lopputulosta selville, eli oliko kyseessä todellinen vilppitapaus. Tenttihuijareiden lukumäärää Lahtinen ei siis osaa sanoa. –Vilppiepäilyksiä tulee ajoittain esille, Lahtinen paljastaa. Examin pääkäyttäjän Hely Lahtisen mukaan tenttien valvonnasta on selkeä sovittu työnjako. Kuva: Helmi Henell. Mitä mukaan EXAM-tenttiin? EXAM-ohjeiden mukaan tilaan ei saisi viedä mitään. Tarvitseeko ohjeita noudattaa ja valvooko niitä kukaan? HELMI HENELL Saksan opiskelija Anna Huuhka odottaa näkevänsä Turun kesän. Kuva: Sara Seppälä. m yö s e n s i m m ä i s tä vuotta saksaa opiskeleva Anna Huuhka on päätynyt muihin kuin oman alan kesätöihin. Hän aloittaa toukokuussa Turun yliopistollisella keskussairaalalla ruokapalvelutyöntekijänä ja muun muassa tiskaa ja vie annoksia potilaille. Huuhka katsoi joitakin oman alan harjoittelupaikkoja, mutta jätti niihin hakemisen myöhemmälle, kun alan opintoja on kertynyt enemmän. –Saksa on niin laaja-alainen ja kielitaidosta on hyötyä kaikkialla, hän kertoo. Se luo toisaalta myös ongelman, kun ei ole selkeitä paikkoja, mihin hakea. o p e t ta j i l l e e i ole kesätöitä ja kääntäjäkin tarvitsee enemmän opintoja alle. Huuhka on kuitenkin tyytyväinen, että sai kesäksi töitä. Alunperin Pieksämäeltä kotoisin oleva Huuhka haluaa nähdä Turun kesän ja nauttia kaupungista joka vuodenaikana. Töiden lisäksi hän yrittää myös lomailla, kerrata ensi vuonna alkavaa ranskan sivuainetta ja “lukea muitakin kuin koulukirjoja”. Intin käynyt ja aiemmin upseerin tehtävistä haaveillut Huuhka unelmoi tulevaisuudessa työstä, jossa yhdistyisi kansainvälisyys ja maanpuolustus.
1. k ysy m ys : Esko Valtaoja, jos voisit kertoa juuri nyt avaruudesta mitä vain ihmiskunnalle (eli Tylkkärin lukijoille), mitä kertoisit? –Ehkä lähtisin siitä liikkelle, että muistuttaisin, kuinka tärkeä avaruus on meille ja meidän tulevaisuudellemme. Avaruudesta ihmisille tulee mieleen ehkä Mars, mustat aukot tai maailmankaikkeuden synnyn kaltaiset mysteerit. Helposti kuitenkin unohtuu, kuinka tärkeäksi viime vuosikymmeninä ja vuosina avaruustekniikka ja avaruuden hyödyntäminen on ihmiskunnalle tullut. Avaruuden resursseja on vasta aivan viime aikoina opittu hyöndyntämään. Gps-paikannukset, sääennustukset ja erilaiset viestintäkeinot eivät olisi mahdollisia ilman avaruusteknologiaa ja satelliitteja. 2. k ysy m ys : Mikä on kiinnostavinta avaruustutkimuksessa tällä hetkellä? –Sanoisin, että jännittävimmät asiat liittyvät tähän uuteen, hienoon leluun eli James Webb -avaruusteleskooppiin. Tieteessä tarvitaan havaintoja, ja nyt pystytään tekemään sellaisia havaintoja, joita ei ole vielä koskaan aikaisemmin tehty. Keskeisiä kysymykset liittyvät maailmankaikkeuden syntyyn ja maailmankaikkeuden perussysteemeihin, kuten pimeään aineessen. Ikuinen kysymys on myös, olemmeko maailmankaikkeudessa yksin, vai olemmeko enimmäkseen harmiton, paikallinen ilmiö, kuten Douglas Adamas Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassaan luonnehtii. 3. k ysy m ys : Olet tunnettu tieteen kansantajuistaja. Miksi tieteen popularisointi on tärkeää? –Tiede on hauskaa ja tietäminen on hauskaa. Minusta yksi maailman pöljimmistä sanonnoista on se, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. On paljon hauskempaa katsella kirkkaalle taivaalle ja ihmetellä tähtiä tai katsoa kun kuu nousee, jos tietää mistä on kyse. Toinen osa on tietenkin se, että maailmamme elää tieteen varassa. Iso osa ongelmistamme, vaikkapa ympäristöongelmat, täytyy viime kädessä ratkaista tieteen keinoin. Täytyy esimerkiksi siirtyä fosiilisista polttoaineisto keinoihin, jotka eivät rasita ja tuhoa maapalloa samalla tavalla. Olisi sekä hauskaa, että tärkeää, että ihmiset olisivat kiinnostuneempia tieteestä. Tieteen voisi ottaa vaikka harrastukseksi samaan tapaan kuin penkkiurheilun. 4. k ysy m ys : Mistä itsellesi syntyi kimmoke kansantajuistamiseen? –Minulla itselläni ei ole koskaan ollut pakottavaa tarvetta kirjoittaa tai kansantajuistaa, minkä huomaa siitäkin, että ehdin juuri täyttää 50 ennen kuin ensimmäinen kirjani tuli ulos. Ehkä viimeinen sysäys oli tuossa vuosituhannen vaihteessa, kun tuntui siltä, että kaikkialla oli pelkkää hömppää – kansainvälisiä ufokongresseja ynnä muuta. Ei ollut sellaista helposti saatavilla olevaa asiallista tietoa maailmankaikkeudesta ja elämästä. Ajattelin, että jos kukaan muu ei sellaista kirjoita, kokeilen itse kirjoittaa ja katson, tuleeko siitä mitään. On hauskaa, kun joskus on mielestään onnistunut kirjoittamaan jonkin hankalan asian auki, ja sitten joku tulee kiittämään, että kiva kun kirjoitit noin, että minäkin ymmärsin. 5. k ysy m ys : Jos saisit mahdollisuuden lähteä avaruusmatkalle, lähtisitkö? –Kyllä varmaan. Tässä iässä ei muutenkaan kannata ostaa meno-paluulippua. Menolippukin riittää. Tämä on itse asiassa minulle hyvin katkera kysymys, sillä katsoin ensimmäistä kuuhun laskeutumista, kun olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Silloin oletettiin ihan yleisesti, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua mennään turistimatkoille kuuhun ja Marsiin, eikä näin sitten käynytkään. Jos jostakin asiasta olen elämässäni katkera niin siitä, kuinka hitaasti avaruusmatkailu on edennyt. Nyt on selvää, että en vietä eläkepäiviäni kuussa toisin kuin silloin 50 vuotta sitten suunnittelin. Mitä kuuluu avaruuteen, Esko Valtaoja? Valtaoja on Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritusprofessori. Tylkkäri kysyi Turun yliopiston alumnilta viisi visaista kysymystä avaruudesta ja vähän muustakin. tutkija 8 24.4. 1934/7 ValkolakiN VelVoituksista e N t i s a i ko j e N k u N N i a N i m e t ja a at e l i s a r Vot e i Vät m e i dä N pä i V i N ä m m e e N ä ä s u u r i a m e r k i t s e . s e N s i ja a N o N o p i t t u a N ta m a a N a r Voa to i s e N l a i s e l l e a at e lu u d e l l e , t yö N , ta i d o N , t i e d o N ja h e N g e N a at e lu u d e l l e – e i k ä N u o r u u d e N k a a N a at e lu u s o l e s u i N k a a N p i e N i N ja Vä h ä a r Vo i s i N . m u t ta a at e lu u s V e lVo i t ta a a i N a . k u N h a r m a a pä i N e N Va N h u s Vo i k i r j o i t ta a N u o r u u d e s ta a N s i t e N k u i N to p e l i u s o N m i e t e k i r ja s s a a N k i r j o i t ta N u t : " o l e N Va N h a k s i k äy N y t ja u s e i N p e t t y N y t , m u t ta u s ko N N u o r u u t e e N N i i N k u i N s i i h e N , m i k ä o N pa r a s ta m i N u s s a i t s e s s ä N i " – N i i N y m m ä r r ä m m e s a m a l l a , m i N k ä l a i N e N ja m i t e N s u u r i o N N u o r u u d e N V e lVo i t u s . y l i o p p i l a s l a k k i o N u s e i N N u o r u u d e N sy m b o l i ja s e N V u o ks i m yö s Va l ko l a k k i V e lVo i t ta a . s e V e lVo i t ta a m e i tä k a N ta j i a N s a , Va r s i N k i N N y k ya i k a N a , u h r au t u m i s e e N , s e V e lVo i t ta a m e i tä pa lV e l e m a a N k a N s a a m m e h e N g e s s ä ja tot u u d e s s a , r a k a s ta m a a N s i tä k ä r s i m ys t e N k i N h i N N a l l a , t u N t e m a a N s e y l i m m i s tä a l i m p i i N k e r r o ks i i N s a a k k a . m e o l e m m e V e lVo l l i s i a i l m a N i t s e k k ä i tä s i V u ta r ko i t u ks i a u s ko m a a N k a N s a m m e s u u r e e N t u l e Va i s u u t e e N ja t e k e m ä ä N tä m ä N m u k a i s e s t i k u k i N o m a lta ko h da lta m m e t yötä s e N h y Vä k s i . MITÄ TAPAHTUI 90 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? historiaN haViNaa historiaN haViNaa 9 lukijoilta o sa l l i s t u k e s k u s t e lu u n ! to i m i t u s p i dät tä ä i t s e l l ä ä n o i k e u d e n Va l i ta j u l k a i s taVat k i r j o i t u ks e t . T u r u n y l i o p i s To n o p i s k e l i j a ! m i k ä m äT Tä ä o p i s k e l i j a m a a i l m a s s a Ta i m u u T e n va a n ? k i r j o i Ta m i e l i p i T e e s i j a l ä h e Tä s e oT s i k o l l a " m i e l i p i d e " s ä h k ö p o s T i i n : t y l pa ato i m i t ta ja @ u t u . f i G eorge Orwellin romaanilla Vuonna 1984 on länsimaisessa kaanonissa erityinen asema. Se pysyy vuosikymmenestä toiseen ajankohtaisena, mutta vain neloseen päättyvinä vuosin. Tänäkin vuonna epäilemättä vertaillaan Venäjän ja Kiinan oloja Orwellin Oseaniaan, joka tahallisesti tyhmistää kansalaisiaan ja kirjoittaa historian aina poliittisten suhdanteiden muuttuessa uusiksi. Tarkkana kannattaa olla varsinkin kesäkuussa, jolloin kirjan julkaisusta on kulunut 75 vuotta. 1984 l i e n e e 1900-luvun vaikutusvaltaisin dystopia. Suomessa kirjaa on pitänyt esillä muun muassa Jussi Halla-aho. Monet sen ilmaukset – isoveli, uuskieli, ajatusrikos – ovat siirtyneet yleiskieleen, vaikka Orwell nimenomaan vastusti ilmaisun köyhdyttämistä väkinäisillä uudissanoilla. h a r m i Va i n , että 1984 ei ole romaanina kovinkaan hyvä. Juonta on novellin tarpeiksi, mutta yli 300-sivuista kirjaa ei yksinkertainen tarina jaksa kannatella. Hahmot ovat päähenkilö Winston Smithiä lukuun ottamatta latteita ja epäuskottavia. Smithinkin luonteesta selviää lähinnä se, että hän on rohkea ja arvostaa totuutta. r o m a a n i n to d e l l i n e n päähenkilö on tietysti miljöö, jonka esittely on useimpien kohtausten syy ja sisältö. Kömpelöimmin tämä näkyy kohtauksessa, jossa Smith saa käsiinsä tulenarkaa kirjallisuutta ja lukee sitä tyttöystävälleen ääneen. Totalitaarisen talouspolitiikan analyysiä lainataan peräti kolmen luvun verran, kunnes ajatuspoliisin rynnäkkö keskeyttää romanttisen lukuhetken. Myöhemmin koko kirjaepisodi paljastuu virkavallan masinoimaksi jutuksi, jonka ainoa tarkoitus oli tuottaa Smithille mielipahaa. 1984: n m a a i l m as sa kurjuus ei ole yksinvallan edellytys tai sivuvaikutus, vaan itsetarkoitus. Talouden tehottomuus on suunniteltua, sillä näin estetään kalifiksi kalifin paikalle mielivän keskiluokan synty. Aate on puolueen sisäpiirille pelkkä kulissi ja politiikka peliä, jonka pelaaminen tuottaa sadistista mielihyvää. Orwellin mukaan natsit ja kommunistit menettivät lopulta valtansa, koska heillä ei ollut älyllistä rohkeutta tunnustaa omaa vallanhimoaan. Hirmuvalta vesitettiin ideologisella haihattelulla ja utopioilla. Kun Orwell 1940-luvun lopulla kirjoitti romaaninsa, Euroopassa oli yli 30 vuoden ajan eletty jatkuvien mullistusten aikaa. n y k y pä i Vä n d i k tat u u r e i s ta vain harva muistuttaa 1984:n brutaalin harmaata stalinismia. Summittaisen väkivallan sijaan ne tyytyvät tekemään kärkkäimmistä kriitikoista varoittavia esimerkkejä. Pitkäikäisimpiä ovat olleet järjestelmät, jotka kykenevät talouskasvulla lahjomaan keskiluokan tyytyväiseksi. Jopa Pohjois-Koreaan on syntynyt harmaan talouden vaurastuttama keskiluokka. 1984: n r o i s tot ovat hirviöitä, tietävät sen ja nauttivat siitä. Tosielämässä tällaiset ihmiset lienevät harvinaisia. Diktatuurit eivät aiheuta loputonta kärsimystä siksi, että kärsimykseen tieten tahtoen pyrittäisiin, vaan oman sisäisen logiikkansa ajamina. Julmuuksia ei perustella sillä, että ne olisivat toivottavia, vaan sillä, että ne ovat välttämättömiä. ä ä r i l i i k k e e t e i Vät vedä puoleensa pelkkiä kyynisiä omaneduntavoittelijoita ja hyödyllisiä idiootteja. Myös älykkäät, valistuneet, hyvää tarkoittavat ihmiset voivat uskoa järjettömiin asioihin ja tehdä kauheita tekoja. Tämä on diktatuurien tragedia, jota Orwell ei ymmärtänyt. MIKAEL TUOMINEN JATKO-OPISKELIJA EUROOPAN JA MAAILMANHISTORIAN OPPIAINE TURUN YLIOPISTO HELMI HENELL Orwell ja Orwell ja ajan patina ajan patina E ri media-alustoilla törmää usein kliseiseen havaintoon yhteiskunnan ja keskustelukulttuurin polarisoitumisesta. On kaksi ääripäätä, joista toinen on valittava; kaikki on mustavalkoista. Jos et välittömästi julistaudu jonkin teeman kannattajaksi, olet automaattisesti sen vastustaja. p o l a r i sa at i o n tau s ta l l a on eräs puute. Olipa aihe sitten vaikkapa talouspolitiikka tai ilmastoasiat, keskustelussa loistaa poissaolollaan ratkaisut. Sen sijaan, että käytettäisiin aikaa ja energiaa parempien toimintamallien keksimiseen, keskustelun osapuolet tyytyvät usein epätoivon kylvämiseen ja nokitteluun. Jopa eduskunnan kyselytunnilla keskustelu yltyy toisinaan syyttelyyn siitä, mitä nykyinen tai edellinen hallitus teki tai jätti tekemättä. Syyllisiä etsimällä yhteisiä tavoitteita, mikäli sellaisia vielä on ei saavuteta. s y y l l i s t e n e t s i n tä ä tahdittavat halvat argumentointivirheet, kun olkiukkojen veistely ja henkilön riepotteleminen dominoivat keskusteluja ja valtaavat mediasta palstatilaa. Kohuja tekaistaan tekstiviesteistä, vapaa-ajan juhlista ja jopa vaatekappaleista. Kaupan päälle vielä ihmetellään, miksi ihmiset saattavat olla vastahakoisia keskustelemaan asioista – saati lähtemään mukaan politiikkaan. s e n s i ja a n , että taivastellaan kilpaa päätöksen tai ratkaisun huonoutta, voitaisiin keksiä vaikka kymmenen kohdan lista, jossa on parannusehdotuksia ensi kertaa varten. Rakentava palaute vaatii kyllä taitoa, mutta tarjolla olisi jatkuvasti lukuisia mahdollisuuksia harjoitella sitä. Kaikesta kannattaa myös etsiä positiivisiakin puolia, vaikka toisinaan niitä on hankala ensisilmäyksellä löytää. Epätoivon lietsominen ei auta ketään. a i n a h a n as i o i ta saa kritisoida, mutta kannattaa kysyä itseltään, mitä lisäarvoa kritiikki tai valittaminen tuo pöytään. Kritiikin sijaan olisi syytä keskittyä ongelmien ratkaisuihin ja parempaan ilmapiiriin. Hyville ideoille on yhteiskunnassa aina tilaa. JIMI MAHONEN OIKEUSTIETEEN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO Keskustelun Keskustelun kulttuuri on kulttuuri on pilalla pilalla
11 10 SENS UURI N HAMP AISSA helmi henell
12 13 N euvostokomissaarit juhlivat hotellissa niin railakkaasti, että Nikita Hruštšovin muotokuva putoaa seinältä, ja sen alta paljastuu kuva Josif Stalinista. Nuori tyttö pakotetaan syömään jätöksiä kohtaus toisensa perään. Yllä kuvailtujen elokuvakohtausten sisällön katsottiin aikanaan olleen sellaista, että suomalaisten katsojien ei ollut niitä syytä nähdä. Niin Yks’ kaks’ kolme kuin Sodoman 120 päivääkin kiellettiin aikoinaan Suomessa. –Elokuvasensuuri, kuten kaikki muukin sensuuri, lähtee liikkeelle kontrollin tarpeesta, luonnehtii elokuvasensuurista väitellyt Jari Sedergren, elokuvaja televisiotutkimuksen dosentti. Suomessa sensuuri on ollut pitkälti valtiollista. Suomen suurruhtinaskunnassa harjoitettiin vuodesta 1911 vuoteen 1919 saakka paikallista sensuuria, jonka toteutti yleensä poliisi. Vuonna 1919 perustettiin valtakunnallinen valtion filmilautakunta. Vuosina 1921–1946 tarkastuselimenä oli Valtion Filmitarkastamo. Vuonna 1946 se valtiollistettiin Valtion elokuvatarkastamoksi, jonka tehtävänä oli paitsi asettaa kuvaohjelmille ikärajoja, myös tarvittaessa sensuroida niitä. Lakisääteistä elokuvasensuuria kesti aina vuoteen 2001 saakka, jolloin kuvaohjelmia koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin, ja elokuvasensuurin voi katsoa murtuneen. Nykyään elokuvasensuuria ei Suomessa ole, vaan Valtion elokuvatarkastamon seuraaja Mediakasvatusja kuvaohjelmakeskus tekee niin sanottua lasten ikärajakontrollia. Niitä teoksia, joiden yhteiskunta katsoo olevan lainvastaisia ja sopimattomia, kontrolloi rikoslaki. Esimerkiksi väkivalta-, eläinja lapsipornoa tai äärimmäistä väkivaltaa edustavia teoksia käsitellään tuomioistuimissa, ja ne voivat määrätä teoksen kielletyksi. Tällaiset teokset voivat päätyä poliisitakavarikon kohteeksi. Tunnetuin esityskiellon alaisuudessa edelleen oleva teos lienee Teemu Mäen Sex and Death, joka tunnetaan tutummin kissantappovideona. Vuonna 1988 valmistunut taideopiskelijan väkivaltamontaasi herätti laajaa kohua. Mäki sai Helsingin hovioikeudelta tuomion eläinrääkkäyksestä. Teos on nyky-Suomen yksi tunnetuimmista kulttuurikritiikin kohteista. Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989. Päivänvaloa kissantappovideo ei ole vieläkään nähnyt vaan se on katsottavissa ainoastaan Kansallisgallerian arkistokokoelman tiloissa. Elokuvasensuuri on käynyt läpi erilaisia vaiheita eri vuosikymmeninä. Opetusministeriön asetuksella annettiin vuonna 1935 tarkat sensuuriohjeet, jotka koskivat esimerkiksi hyvää käytöstä ja sopivuutta. –Ne olivat hyvin yksityiskohtaisia. Siinä määrin, että hameen heilunta suurin piirtein mitattiin, Sedergren sanoo. Kauhuelokuvien käsittely Suomessa on ollut kummallista. 1930-luvun alusta alkaen kauhuelokuvat olivat aina järjestään kiellettyjä, eikä niitä hyväksytty edes kaikkein koomisimmissa muodoissaan. –Käytännössä kaikki Frankensteinit ja Draculat olivat kiellettyjä 70-luvun alkuun saakka. Sitä kuvastoa ei sallittu, Sedergren sanoo. Vähitellen alettiin ymmärtää, että kaikkea kauhukuvastoa ei voi kieltää kokonaan. Pohdinnan alle tuli kuitenkin väkivallan esittäminen tällaisissa kauhuelokuvissa. Sedergrenin mukaan ajatusmalli muuttui sellaiseksi, että mielikuvituksellisia hahmoja voidaan kohdella elokuvissa väkivaltaisemmin kuin oikeita ihmisiä. –Nämä ovat kriteereitä, jotka muuttuvat ajan myötä, Sedergren sanoo. Tapauskohtaisesti elokuvat saattoivat ajautua sensuurikierteeseen, ja niiden sisällön sopivuutta saatettiin arvioida aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka, jos tarkastamon päätöksistä valitettiin. 1960-luvulle tultaessa todettiin, että moraaliopin antaminen ei sovi korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tällöin elokuvasensuuri muuttui Sedergrenin mukaan jonkin verran vapaampaan suuntaan. –Korkein hallinto-oikeus kyllästyi päättämään siitä, mikä kaikki on hyvien tapojen vastaista. E ntä kuinka paljon Suomessa on aikojen saatossa ollut elokuvia, jotka on kielletty kokonaan? Kokonaan kielletyllä elokuvalla tarkoitetaan elokuvaa, jota ei ole saanut tuoda markkinoille videotai elokuvateatterilevitykseen. Sedergren sanoo, että ei ole laskupuuhiin ryhtynyt. –Joka tapauksessa niitä on paljon ja ihan liikaa. Sedergrenin mukaan suurimmat kohut ovat liittyneet elokuviin, jotka on kielletty ulkopoliittista syistä tai väkivallan vuoksi. Tällaisten elokuvien kielto johti aina laajan keskusteluun. –Harva pöyristyi julkisesti kielletyistä seksielokuvista, Sedergren sanoo. Sedergren huomauttaa, että vaikka sensuuria harjoitettiin, yritettiin usein viimeiseen saakka leikata elokuvia mahdollisimman hyvin niin, että elokuva läpäisisi sensuurin, mutta katselukokemus ei turmeltuisi täysin. Tässä onnistuttiin vaihtelevalla menestyksellä. –Suomella oli tiettyjä ulkopoliittisia periaatteita, kuten että Neuvostoliittoa, suurta suojelun kohdetta, ei saanut hirveästi loukata. Myöskään muita valtionpäämiehiä ei saanut haukkua, Sedergren luonnehtii. Sedergren antaa esimerkkinä saksalaiset elokuvat. Koska Saksoja oli kaksi, haukuttiin etenkin dokumentaarisissa saksalaisissa elokuvissa vastapuolta. Itä haukkui länttä natsien jälkeläisiksi, länsi itää kommunisteiksi. –Suomi oli ikään kuin tässä välissä ja leikkeli molemmilta puolilta. Neuvostoliitolta tuli usein hanakasti pyyntöjä elokuvia koskien. Verbaalinoottien lisäksi saattoi tulla kirjallinen nootti. Lopputulos oli useimmiten, että elokuvia leikattiin. Sedergren sanoo, että ulkopoliittisista syistä tehty elokuvatarkistus ei ollut kovinkaan läpinäkyvää. Hyvin usein kun Elokuvatarkastamo kohtasi ulkopoliittisesti ongelmallisen elokuvan, otti se yhteyttä ulkoministeriöön. Ulkoministeriöstä joku katsoi elokuvan ja antoi tarkastamolle arvionsa kaikessa hiljaisuudessa. Päätökset tehtiin Elokuvatarkastamon kynällä, mutta asiasta ei nostettu meteliä. Sedergren luonnehtii toimintatapaa jossakin määrin itsesensuuriksi. –Lehtistö taas ei ymmärrä virkamiesten halua salailla tai tehdä asioita rauhassa, vaan tahtoo tehdä asioista julkisia ja mahdollisimman näyttäviä, Sedergren kuvaa. Tämä johti jonkinnäköiseen ristiriitaan. 1960-luvun alussa oltiin tilanteessa, jossa elokuva oltiin valmiita päästämään läpi, koska sen kieltämisestä nousisi isompi kohu kuin läpi päästämisestä. –Tällaiset pienet merkit alkoivat vähitellen muokata sitä ulkopoliittistakin sensuuria sallivampaan suuntaan, Sedergren sanoo. Jari Sedergren on elokuvaja televisiotutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on väitellyt elokuvasensuurista valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Hän toimi Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutiossa erikoistutkijana alkuvuoteen 2024 saakka. Sedergrenin teosta Taistelu elokuvasensuurista (2006) on käytetty tämän jutun tausta-aineistona.
15 4 poim inta a N iin sanottu pitkitetty väkivalta näkyy ja vaikuttaa nykypäivänäkin monen genren elokuvissa. Pitkitetyn väkivallan kohtaukset rantautuivat Suomeen 1970-luvulla kung fuja italowestern-elokuvien myötä. Väkivalta oli elintärkeä osa näitä elokuvia. Ne joutuivatkin Sedergrenin mukaan herkästi sensuurin hampaisiin ja leikkuriin. Nykyään väkivallan määrä on elokuvissa Sedergrenin mukaan kasvanut, ja väkivallasta on tullut yksityiskohtaisempaa. Sedergren pohtii, kuinka tarpeellista väkivalta on, ja kuinka paljon ihmisten on sellaista syytä nähdä. –Aikoinaan tutkittiin paljon sitä psykologiaa siinä taustalla, että miten väkivalta vaikuttaa ihmiseen, hän sanoo. Sedergrenin oma väite on, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei pidä väkivallan näkemisestä. Sedergren sanoo, että sensuurivastaisuus oli 30 vuotta sitten liberaaleiksi itsensä mieltäville perusvelvoite. Annetaan kaikkien kukkien kukkia -ajattelu oli tyypillistä. Toisaalta Sedergrenin mukaan on kuitenkin ilmiselvää, että rikoslaki kieltää tiettyjen asioiden, kuten lapsipornon, esittämisen. Sedergren nostaa esille sen, että nykypäivän digiteknologia mahdollistaa entistä yksityiskohtaisempien väkivaltakohtausten esittämisen. –Kysyä voidaan, että kuka näitä äärimmäisen väkivaltaisia, pitkitettyjä ja yksityyiskohtaisia kohtauksia haluaa nähdä. Tästä ei oikein keskustella tällä hetkellä, Sedergren pohtii. 14 TEXASIN MOOTTORISAHAMURHAT (1974) Texasin moottorisahamurhat oli aikoinaan sensuurin vastustamisen symboli ja aikansa kohuelokuva, joka liikkui ja jota esitettiin niin sanotusti tiskin alta. Elokuva kiellettiin sen raaistavuuden vuoksi. Elokuva vapautettiin Suomessa esitettäväksi vasta 22 vuotta alkuperäisen ensi-iltansa jälkeen. Tosiasiassa elokuvassa lähestulkoon kaikki väkivalta tapahtuu kuvan ulkopuolella. Ehdin jo luvata, että en ottaisi kantaa siihen, kuinka hyvä jokin elokuva on elokuvataiteellisesti, mutta jouduin pyörtämään puheeni jo ensimmäisen katsomani elokuvan kohdalla. Texasin mottorisahamurhat on nähdäkseni melko kelvoton elokuva. Juoni on olematon, mikä ei sinänsä ole epätavallista keskinkertaisillekaan kauhuelokuville, mutta tässä teoksessa tuntuu siltä, että käsikirjoittajat eivät ole edes yrittäneet. Päähenkilöt yhtä lukuunottamatta pätkitään päiviltä varsin vikkelästi, minkä jälkeen loppu kolmannes kuluu yhden hahmon pitkitetyn ja toisteisen takaa-ajon ja kirkunan parissa. Väkivalta syntyy mielikuvista. Siihen nähden, että elokuva oli niin pitkään kiellettynä, odotin ankaraa splatter-menoa, mutta hyvä jos veri edes muutaman kerran lentää. Leatherface on hahmona kohtuullisen karmiva, mutta moottorisahan kanssa kirmaaminen menee loppua kohden lähinnä koomiseksi. Nykyväkivalta on mädättänyt aivoni, enkä kyennyt järkyttämään tästä elokuvasta. Toimittaja katsoi neljä eri syistä aikanaan kiellettyä elokuvaa valveutuneen ja jälkiviisastelevan nykykatsojan silmin ja pohti, kuinka paljon elokuva antaa syytä pöyristyä. Tässä katselukokemuksessa itse elokuvan kerronnallinen ja taiteellinen laatu yritettiin jättää vähemmälle huomiolle, ja pääasiassa huomiota kiinnitettiin niihin seikkoihin, joiden vuoksi elokuva on päätynyt kiellettyjen filmien listalle. yks', kaks', kolme (1961) Kylmän sodan ajan jaettuun Berliiniin sijoittuvassa komediaelokuvassa pilkataan idän ja lännen erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä. Jari Sedergrenin mukaan tämä elokuva on omalla tavallaan poikkeustapaus, mitä tulee esityskieltoon. Elokuvatarkastamo kiinnitti huomiota muutamaan kohtaan, jotka se halusi poistettavan, jotta elokuvaa voisi Suomessa esittää. Yksi poistopyynnöistä liittyi kohtaukseen, jossa kommunistihahmo syö käsin. Ohjaaja ja tuotantoyhtiö kuitenkin kieltäytyivät tekemästä mitään leikkauksia. Maahantuojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä poistoja, joten elokuva päädyttiin kieltämään Suomessa kokonaan. Elokuvan vitsien ymmärtäminen vaatii edes jonkinlaista perusymmärrystä kylmän sodan aikaisista tapahtumista. Elokuva on nopeatahtista hulluttelua, ja se nauraa sodan kummallekin osapuolelle kohtalaisen tasaväkisesti. Suomen poliittista historiaa vasten on helppo ymmärtää, miksi elokuva oli pitkään esityskiellossa, mutta nykykatsojalle huumori näyttäytyy pohjimmiltaan jos ei nyt hyväntahtoisena, jossakin määrin kepeänä. lohikäärmeen kidassa (1973) 1970-luvun alussa markkinoille ilmestyivät taistelulajielokuvat, jotka edustivat vuosikymenelle tyypillistä kiellettävien elokuvien genreä. Taistelulajielokuvissa ongelmiksi muodostuivat potkut, lyönnit, ilmeet ja äänet. Elokuvissa esitettävien tapojen pelättiin leviävän yleisempäänkin katukäyttöön. Lohikäärmeen kidassa oli amerikkalaisvastine hongkongtuotannoille. Elokuvaa tarjottiin esitettäväksi lyhennettynä versiona, mutta se hylättiin. Elokuva ei päässyt leikeltynä myöskään videolevitykseen. Lohikäärmeen kidassa on elokuvana juuri sellainen kuin siltä sopiikin odottaa. Kamppailukohtauksia on paljon, ja ne ovat verrattain pitkiä, usein tarpeettoman venytetyn tuntuisia. Väkivalta on kuitenkin lähes sarjakuvamaista, mikä etäännyttää katsojaa sopivasti. Elokuvan kieltäminen väkivallan vuoksi tuntuu nykykatsojan näkökulmasta sangen liioitellulta. Huoli siitä, että kung fu -elokuvien eleet ja liikkeet leviäisivät laajemmin katukuvaan tuntuu ajatuksena varsin koomiselta. Elokuvan päämääränä tuntuu olevan vain esitellä Bruce Leen kamppailutaitoja niin paljon kuin mahdollista. Juoni on köykäinen, mutta ihan kelpo viihdettä nykykatsojalle Lohikäärmeen kidassa kuitenkin tarjoaa. Elokuva on tässä mielessä kestänyt aikaa, eikä kalpene paljoakaan nykypäivän toimintahötön rinnalla. sodoman 120 päivää (1975) Pier Paolo Pasolinin Sodoman 120 päivää -elokuva kiellettiin epäsiveellisenä ja hyvien tapojen vastaisena. Seksuaalisuutta alistavien valtarakenteiden kautta kuvaavan elokuvan määriteltiin olevan omiaan vaikuttamaan mielenterveyteen vahingoittavasti kauhua herättämällä. Elokuvan tapahtumat on sijoitettu Salón tasavaltaa, italialaisen fasismin viimeiseen turvasatamaan. Elokuvan poliittinen konteksti ei ollut suomalaiselle yleisölle ilmeinen, mikä korostaa elokuvan pornografista ja väkivaltaista kuvastoa. Tämän elokuvan kohdalla päästään kiistatta kysymykseen, täytyykö taiteen olla sellaista, josta voi nauttia. Yllätyin siitä, kuinka vaikeaa elokuvaa oli katsoa ja miten vastenmielinen kokemus ihan oikeasti oli. Seksuaalinen väkivalta lävähtää kasvoille hyvin groteskisti, eikä sitä pääse pakoon koko elokuvan aikana. Kyseessä on ylivoimaisesti iljettävin elokuva, jonka olen koskaan katsonut. Näen kuitenkin jossakin määrin, mikä ohjaajan visio on ollut, kun hän on halunnut kertoa vallan äärimmäisestä vallankäytöstä ja italialaisen fasismin viimeisistä hetkistä liioittelun keinoin. Elokuvassa on silloin tällöin visuaalisesti hienoja hetkiä ja taiteellisesti kekseliäitä ratkaisuja. Mutta enimmäkseen kyseenalaistan tapani viettää perjantai-iltaa, kun tv-ruudulla syödään ihmisulostetta monen monituisen kohtauksen ajan – ja pahemmaksi vain menee. Ymmärrän täysin, miksi Sodoman 120 päivää kiellettiin aikanaan. Haluaisin, että joku olisi kieltänyt minua katsomasta sen.
H E L M I H E N E L L B R Y S S E L M I E L E S S Ä
K uv a: To m as Ku re nn i e m i HENRIINA RANTALA, KOKOOMUS K uv a: R u u su L e p p än en Perussuomalaisen nuorison puheenjohtaja, ensihoitajaopiskelija Lauri Laitinen lähti ehdolle eurovaaleihin, koska hänen mukaansa Brysseliin tarvitaan enemmän nuoria ihmisiä, jotka ajavat Suomen edun mukaista politiikkaa. Laitisen kampanjan keskeisimmät teemat liittyvät EU:n päätöksentekoprosessiin. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin ajatus yksimielisyysperiaatteesta luopumisesta ulkopoliittisten kysymyksen kohdalla. Laitinen vastustaa tätä. –Jos EU-tasolla linjataan yhteistä ulkopolitiikkaa, sen pitäisi tapahtua yhteisymmärryksessä kaikkien kanssa, eikä niin, että tietyt maat voivat sanella ulkopoliittisen linjan, hän sanoo. Laitinen toivoo myös, että EU:n tulonsiirtoja ja tukipaketteja voitaisiin karsia. Hän sanoo, että eurovaluutta kytkeytyy moniin talouskriiseihin. –Ei ole ollut kovinkaan toimiva järjestelmä, että Suomen tai Saksan kaltaiset maat ovat kiinni samassa valuutassa Etelä-Euroopan köyhempien maiden kanssa. Laitinen kannattaa sitä, että yhteisvaluutasta luovuttaisiin kokonaan tai sitä purettaisiin asteittain. Laitinen sanoo, että moni tavallinen suomalainen ei suoraan hahmota kuinka usea asia Suomen lainsäädännöstä tulee EU:n kautta. Sen vuoksi EU näyttäytyy monelle vieraana instituutiona. Tämän vuoksi hänen arvionsa mukaan myös vaaleissa äänestetään laiskasti. Hän arvelee, että lähtökohtaisesti kuitenkin suurin osa suomalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä. –EU:n kohdalla puhutaan usein iloisista ja myönteisistä asioista. Itse olen kuitenkin pyrkinyt nostamaan omassa viestinnässäni esille myös epäkohtia. Jos kukaan ei puhu niistä, niihin ei saada muutosta, hän sanoo. LAURI LAITINEN, PERUSSUOMALAISET K un yksistä vaaleista on selvitty, koputtelevat toiset jo nurkan takana. Munkkiniemen vierastaloon on jo valittu uusi asukas, ja nyt on aika päättää, ketkä 15 edustajaa lähetetään pitämään majaa Brysselissä. Suomessa europarlamenttivaalien äänestyspäivä on sunnuntaina 9. kesäkuuta. Ehdokaslistat alkavat olla täynnä, joten nyt on aika valita. Turun ylioppilaslehti teki elämästäsi rahtusen verran helpompaa ja haastatteli kustakin eduskuntapuolueesta yhden nuoren ehdokkaan. Sosiaalidemokraattisten nuorten puheenjohtaja ja yhteiskuntatieteiden opiskelija Emilia Kangaskolkka näkee, että aikana, jolloin suurvaltapoliittiset jännitteet nousevat, on hyvin helppo perustella, miksi Suomen kaltaisen pienen, unionin rajavaltion perusedellytys on kuulua unioniin ja syventää integraatiota. Kangaskolkka sanoo olevansa näissä vaaleissa Eurooppa-myönteinen nuorten ääni. Hän haluaa puhua ennen kaikkea vihreästä siirtymästä ja osaamisesta EU:ssa. –Tällä hetkellä vihreässä siirtymässä ja osaamisessa jäädään jälkeen, mikä heikentää kilpailukykyä, Kangaskolkka sanoo. Kangaskolkka sanoo edustavansa linjaa, jonka mukaan EU:n yhteisvastuita pitää kasvattaa. Hänen mielestään budjettivaroja täytyy lisätä, jotta vihreään siirtymään ja osaamiseen panostaminen on mahdollista. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että EU:n perussopimuksiin tehdään kirjauksia, joilla varmistetaan ihmisoikeuksien toteutuminen. Hän nostaa esille esimerkiksi sen, että tällä hetkellä unionin jäsenmaa Puola on kiristämässä aborttioikeutta. Kangaskolkan mukaan tulevat vaalit ovat merkittävät kahdestakin syystä. Ensinnäkin tällä hetkellä eletään hänen mukaansa maailmanpoliittisesti järisyttävää tilannetta. Turvallisuuskysymykset ovat siis vaalien keskiössä. Tulevaisuudessa saattaa tulla pohdittavaksi esimerkiksi se, tarjotaanko Ukrainalle polkua EU-jäsenyyteen. Toisena asiana hän nostaa esille laitaoikeiston nousun Euroopassa. –Käännytään tällaisiin protektionistisiin ajatuksiin ja rapautetaan EU:n yhtenäisyyttä. Tämä on äärimmäisen huolestuttava kehityskulku, hän luonnehtii. Ku va : I r ja Va at e ri EMILIA KANGASKOLKKA, SDP –Olen huolissani maailman tilasta. Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate tai tasa-arvon edistäminen eivät ole enää itsestäänselvyys Euroopan unionissa sanoo kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja ja globaalin kestävyyden opiskelija Henriina Rantala. Hän kokee, että edellä mainittujen ydinarvojen puolustamiselle on tulevissa vaaleissa suuri tarve. –Nykyinen parlamentti on edistänyt tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita, hän sanoo. Rantala sanoo turhautuvansa siitä, että EU-päätöksenteosta ei puhuta tarpeeksi, vaikka sillä on suoraan vaikutusta suomalaisiin. Hän tahtoo omassa kampanjassaan korostaa erityisesti talouskasvua maapallon kantokyky edellä. Tässä on hänen mukaansa tärkeänä osana vihreään siirtymään panostaminen ja kiertotalous. Rantalasta talouskasvun ja luonnon on mahdollista mennä käsi kädessä, vaikka nämä usein nähdään toisistaan erillisinä. Rantalan mukaan kestävään talouskasvuun liittyy olennaisesti myös osaamiseen panostaminen. Se, että sivistystä ja korkeaa osaamistasoa pidetään arvossa. –Osaamiseen panostaminen on myös tulevaisuuteen panostamista, hän sanoo. Rantala sanoo, että julkisessa keskustelussa paljon esillä olevat turvallisuuskysymykset ovat niin ikään tärkeitä, ja on ymmärrettävää tarttua niihin. –Niiden varjolla ei kuitenkaan voi unohtaa ilmastoja ympäristökysymyksiä. 19 18
Ku va : K u vaM ai j a Metsätieteiden opiskelijan ja Keskustanuorten Pohjois-Savon piirin puheenjohtajan Venla Kajanin mukaan vaaleissa on keskeistä huomioida EU:n kestävyys. Tarvitaan vahva unioni, joka kykenee selviytymään tulevaisuuden kriiseistä, kuten ilmastonmuutoksesta. –Viime vaalikausi oli todella ilmastokeskeinen. Kysymys kuuluu, miten ihmiset ja yritykset arjessaan sopeutuvat uudistuksiin, Kajan pohtii. Kajan korostaa, että EU:n täytyy olla riittävän omavarainen mitä tulee ruoantuotantoon, teollisuuteen ja puolustukseen. Asioita ei voi enää ulkoistaa EU:n ulkopuolelle. Kajan pitää tärkeänä myös aktiivisen huomion kiinnittämisen unionin demokraattisuuteen. Ihmisille pitäisi luoda erilaisia vaikutustapoja, jotta syntyisi kokemus EU:n päätöksentekoon vaikuttamisen mahdollisuudesta. Hän antaa esimerkkinä erilaiset kansalaispaneelit, joita unionissa on järjestetty. Kajan sanoo, että unioniin kohdistuu tällä hetkellä muutospaineita. –Se EU, jonka tunnemme ja jota pidämme itsestäänselvyytenä, ei välttämättä ole pysyvä. Kajan sanoo, että toisaalta osalla on vahvoja toiveita integraation syventämisen suhteen ja toisaalta maita, jotka pyristelevät irti unionista. Laajentumisen kysymys tulee hänen mukaansa väistämättä esiin, kun sota Ukrainassa loppuu ja maa todennäköisesti pyrkii EU:n jäsenmaaksi. Kajan toivoo, että tulevaisuudessakin EU peräänkuuluttaa yhteisiä arvojaan, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. –Nämä ovat ne vaalit, joissa päätetään onnistuuko vai tuhoutuuko EU, Kajan sanoo. VENLA KAJAN, KESKUSTA K uv a: L o tt a Tu o m in en –EU voi saada paljon hyvää aikaan maailmassa. Tällä hetkellä se kuitenkin tekee paljon myös sellaista politiikkaa, joka heikentää rauhaa, sanoo yhteiskuntapolitiikan opiskelija Lotta Tuominen. Tuominen tahtookin omassa vaalikampanjassaan puhua rauhasta. Hän tarkoittaa niin rajaja kauppapolitiikkaa kuin kokonaisvaltaisempaakin ajattelua, jossa rauha merkitsee sitä, että yhteiskunta on vakaa ja ihmisillä on kokemus siitä, että he ovat osa yhteiskuntaa. Tuominen haluaa vaaliteemoissaan nostaa esille myös reilun työelämän. Hän haluaa, että jokainen voisi luottaa toimeentulonsa olevan turvattu, eikä kenenkään tarvitsisi polttaa itseään loppuun työn vuoksi. LOTTA TUOMINEN, VASEMMISTOLIITTO Tuominen toivoo EU:n myös kirkastavan ulkopolitiikkaansa. Ukrainan tuen jatkaminen on hänen mukaansa ilmiselvä ratkaisu. Tämän lisäksi hän toivoo, että EU tarkastelisi esimerkiksi Israel-politiikkaansa uudelleen ja laittaisi myös muiden maiden kohdalla ihmisoikeudet ulkopolitiikkansa keskiöön. Tuominen sanoo olevansa turhautunut puheeseen EU:n arvoista. –Esimerkiksi vapaata liikkuvuutta toitotetaan juhlapuheissa, ja se toki toteutuukin EU-kansalaisten kohdalla. On kuitenkin tekopyhää puhua vapaasta liikkuvuudesta, kun samaan aikaan ihmisiä kuolee ja katoaa EU:n rajoilla. EU:n arvot kuulostavat hienoilta, mutta ne ovat sanahelinää niin kauan kun päättäjät eivät aktiivisesti toimi niiden eteen, Tuominen sanoo. Hän kannustaa käyttämään ääntään vaaleissa. –Voimme joko ottaa annettuna sen, että EU on rauhanK u va: S am i R e i v in e n JULIA SANGERVO, VIHREÄT Vuosi sitten psykologian maisteriksi valmistunut Julia Sangervo tekee psykologityönsä lisäksi mielenterveysvaikuttamista. Mielenterveyteen liittyvät kysymykset olivatkin pontimena myös eurovaaleihin ehdolle lähtemisessä. –Nyt jos koskaan täytyy toimia koko Euroopassa mielenterveyskriisin pysäyttämiseksi. Tarvitaan päättäjiä, joilla on asiantuntemusta mielenterveydestä, Sangervo sanoo. Sangervo toivoisi, että mielenterveysosaamista saataisiin kaikille päätöksenteon tasoille niin, että päätösten mielenterveysvaikutuksista tehtäisiin ennakkoarviointia. –Kaikki politiikka on mielenterveyspolitiikkaa, hän summaa. Sangervo puhuu myös ilmastonmuutoksesta ja sanoo, että ilmastokriisi on pohjimmiltaan terveyskriisi. Sitä tulisi tarkastella myös siitä kulmasta. Ilmastokysymysten kohdalla Sangervo painottaa, että vaikka Suomi on pieni maa, EU on merkittävä toimija. Hän pitää unionin etuna sitä, että sen on mahdollista sitouttaa kaikki jäsenmaansa samoihin päätöksiin nopeasti. –Meillä on nyt käsillä viimeiset hetket kääntää kelkka ympäristökriisien suhteen. Emme pysty siihen ilman EU:ta, Sangervo sanoo. Sangervon mukaan EU:sta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. –Että se on rajoittava ja ikävä asia. Vaikka on valtava etuoikeus, että EU-kansalaisena on esimerkiksi mahdollisuus asua ja työskennellä missä tahansa EU-maassa tai soittaa kotimaahan samalla hinnalla, hän sanoo. Sangervo haluaa korostaa EU:n olevan modernin ajan suurin rauhanprojekti. Hän sanoo, että EU:n on toimittava polarisaatiota vastaan ja oltava vahvana toimijana ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi Ukrainaan ja Gazaan liittyen. 20 21
ku v a : M ik k o Ka up pi n e n –Euroopan yhdentyminen ja EU on pohjimmiltaan toisen maailmansodan jälkeen ollut kristillisdemokraattinen projekti, perustelee Tommi Terä kiinnostustaan lähteä ehdolle eurovaaleihin. Terä on koulutukseltaan tradenomi. Hän viimeistelee parhaillaan filosofian opintoja Turun yliopistossa. Terä ajattelee, että EU:n pitäisi palata perusperiaatteisiinsa. Unionin tulisi olla suurissa asioissa suuri ja pienissä pieni. –EU:lta on tullut paljon asetuksia, mutta toivon ennemmin direktiivejä. Niiden kohdalla päämäärästä ollaan samaa mieltä, mutta jäsenmaille jätetään ratkaistavaksi keinot, joilla tavoitteisiin päästään, Terä sanoo. Hänen mukaansa tämä on olennaista erityisesti Suomen kaltaiselle jäsenmaalle mainiten Suomen ilmaston ja pitkät etäisyydet verrattuna moneen Keski-Euroopan maahan. Terä sanoo, että EU:n on hyvä olla iso toimija turvallisuuden ja tulevaisuuden suhteen. Hän tahtoo unionin kiinnittävän huomiota rajapolitiikkaan, yhteiseen pakolaispolitiikkaan ja rikollisuuden säätelyyn. Hän tavoittelee unionille yhteistä innovaatiopolitiikkaa ja toivoo unionin kykenevän olemaan omavaraisempi. Terä haluaa painottaa Suomen asemaa EU:ssa. Kyse ei ole itsekkyydestä. Jos suomalaiset mepit eivät aja Suomen etua, kukaan muukaan ei sitä tee, hän sanoo. Hän korostaa yhteistyön merkitystä päätöksenteossa, mutta pitää kiinni, että Suomen on jämptisti ja vahvasti ajettava omaa etuaan. –Olemme kuitenkin olleet nettomaksajia koko ajan. Meidän pitää myös siis uskaltaa vaatia jotakin. TOMMI TERÄ, KRISTILLISDEMOKRAATIT ku v a: Mi ran da Uth ar d t –Moni oman sukupolveni edustaja näkee unionin ja kaiken sen mukana tuoman itsestäänselvyytenä, pohtii Julia Ståhle, RKP-nuorten puheenjohtaja ja valtiotieteiden opiskelija. Ståhle lähti europarlamenttivaaleihin ehdolle, koska hän kokee, että on tärkeää saada parlamenttiin myös nuoria päättäjiä. Ståhle nostaa esille sen, että parlamentin ikäjakauma on vielä enemmän kallellaan vanhempiin edustajiin päin kuin eduskunta Suomessa. Hän sanoo tahtovansa myös haastaa ajatusta, että Brysseliin lähdetään ikään kuin eläköitymään, ja parlamentti nähdään poliittisen uran viimeisenä askeleena. Hän tahtoo kampanjassaan nostaa esille erityisesti aiheita, jotka koskettavat nuoria. Esimerkiksi Erasmus-vaihdot ja niiden rahoitusta uhkaavat leikkaukset ovat asia, josta on Ståhlen mukaan tärkeää puhua. JULIA STÅHLE, RKP Ståhle puhuu myös turvallisuudesta ja Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina. –Kuten varmasti joka ikinen ehdokas tulee puhumaan, hän huomauttaa. Ståhle pitää tärkeänä myös sitä, että teknologiateemoja nostetaan esiin. EU:n AI-asetus on hänen mukaansa tärkeä askel, mutta Ståhlen mukaan teknologian rajoittamisen ohella on tärkeää nähdä teknologian tuomat vapaudet ja mahdollisuudet. EU:ta koskevat asiat koetaan Ståhlen mukaan monesti kaukaisiksi, vaikka päätöksillä on konkreettista vaikutusta jokaiseen jäsenmaahan. EU-tason politiikkaa ei seurata mediassakaan hänen mukaansa samalla intensiteetillä kuin kotimaan politiikkaa. Hän toivoo, että niin ehdokkaat, puolueet kuin mediakin tekisivät oman osansa EU-asioiden esillä pitämisessä. IINA ILMARINEN, LIIKE NYT –Olen huolissani siitä, miten suuri vaikutus EU:n päätöksenteolla on jäsenmaiden toimintaan ja talouteen. Liike Nytin eduskuntaryhmän pääsihteeri ja Liikkeen Nuorten puheenjohtaja Iina Ilmarinen tavoittelee paikkaa Euroopan parlamentista, koska hänen mukaansa Suomi tarvitsee edustajia, joilla on kansainvälistä kokemusta ja jotka uskaltavat ajaa Suomen etua myös vaikeissa päätöksissä. –Tärkeä osa EU-vaikuttamista on, että tuntee muiden jäsenmaiden kulttuurin, Ilmarinen sanoo. Ilmarinen kokee, että häneltä löytyy tämänkaltaista osaamista. Ilmarinen on opiskellut oikeustieteen tutkintonsa ulkomailla Virossa ja Portugalissa. Ilmarisen vaaliteemat liikkuvat talouden ympärillä. –Haluan nähdä tulevaisuudessa Euroopan unionin, joka on omavarainen ja kilpailukykyinen kansainvälinen toimija, hän sanoo. Ilmarisen mukaan lähivuosina on tärkeää tehdä päätöksiä, joilla EU reagoi globaaliin kilpailuun ja panostaa investointeihin. Ilmarinen sanoo erityisesti Liikkeen Nuorten puheejohtajan ominaisuudessa kantavansa huolta eurovaalien matalasta äänestysprosentista ja siitä, kuinka nuoret saadaan kiinnostumaan unionista. Hän toivoo, että unionin asioista japäätöksistä pystyttäisiin puhumaan tarpeeksi ymmärrettävästi. –Haluaisin, että viestintään panostettiaisiin muulloinkin kuin juuri ennen äänestyksiä tai päätöksenteon yhteydessä. Viestinnän pitäisi olla ennakoivaa, jotta kansalaisten kiinnostusta saadaan herätettyä, hän sanoo. 22 23
Santeri Saarinen otti selvää Santeri Saarinen otti selvää opintolainan kehityssuunnista. opintolainan kehityssuunnista. VELIKULTA LAINATESSA, KARHUNPOIKA MAKSETTAESSA Tekstit & grafiikat: Santeri Saarinen 25 J os jotakin lainaa kannattaa ottaa, niin opintolainaa. Tämän neuvon on kuullut moni. Myös minä, ja nostanut pitkään lähes ilmaisena pidettyä velkaa. Opintolainan edulliset lainaehdot, reilu hyvitys määräajassa valmistuneille, valtion takaus, sekä pitkä maksuaika ovat kannustaneet opiskelijoita velkaantumaan entistä enemmän. Ja mikäpä velkaantuessa olemattomien korkojen maailmassa? Ei mikään, kunnes ne taas nousivat. Moni opiskelija pohtii nyt, onko opintolaina enää sama vanha, liki hävyttömän halpa velka kuin ennen. h e n k i lö s tö r a h o i t u ks e n as i a n t u n t i ja Atte Ylä-Mattila OP Ryhmästä kertoo, että yhä useampi opiskelija tuntuu nyt arvioivan haluaako nostaa ainakaan maksimisummaa. –Jos tuloja saa esimerkiksi kesätöistä, saattaa moni puntaroida, nostaako enää aiempaa kalliimpaa opintolainaa, Ylä-Mattila arvioi. Usein opintolainan nostaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Kelan etuuksien ja palveluiden erikoissuunnittelija Ilpo Lahtinen muistuttaa, että kysymys on monelle välttämättömyydestä. –Hintojen nousun myötä opintotuen määrää on korotettava. Koska maan hallitus ei halua lisätä valtion menoja, vaan pikemminkin pienentää niitä, opintotuen ostovoima on turvattava opintolainan kuukausimäärien korotuksella, Lahtinen katsoo. V a lt i o n V e l k a a n t u m i s e n hillitsemistä tavoitteleva Orpon hallitus on laskenut opiskelijoille myönnettävien tukien määrää tämän vuoden budjetissa. Opintotuki on jäädytetty edellisvuoden tasolle ja asumistuesta leikataan tyypillisen opiskelijan kohdalla noin 50–80 euroa kuukaudessa. Tukien leikkauksia kompensoidaan mahdollisuudella nostaa aiempaa enemmän opintolainaa. Valtio takaa elokuusta lähtien opintolainan kuukausierää 850 euroon asti, kun nykyinen taso on 650 euroa. Viidessä vuodessa velkaa kertyisi siis reilut 38 000 euroa. Ennen korkoja. o n ko o p i s k e l i j o i d e n velkapaniikkiin jo syytä ja voiko suomalainen korkeakoulutettu pian samaistua amerikkalaisten kohtalotoverien asemaan? Nordean toimipaikanjohtaja Sami Hämäläinen uskoo, että ei. –Useimmiten ylivelkaantuminen johtuu oman talouden suunnittelemattomasta hoitamisesta. Omaa taloutta budjetoiva henkilö selviää useimmiten opintolainasta hyvin, hän muistuttaa. Opintolainan päätarkoitus: opintojen jouduttaminen, onkin Hämäläisen mukaan paras tae myös lainan ongelmattomalle maksamiselle. –Opiskelut ovat aina satsaus tulevaisuuteen. Töissäkäynti saattaa hidastaa opiskeluja ja jos opintolaina sujuvoittaa valmistumista, se kannattaa edelleen ehdottomasti, hän arvioi. op: n y l ä -m at t i l a vahvistaa, että ylivelkaantuminen johtuu tavanomaisia lainoja useammin esimerkiksi pikavipeistä. –Jos opiskelija pystyy rahoittamaan elämäänsä opintolainalla pikavipin sijaan, on onnistuttu ainakin paremmin, hän pohtii. Opintolainasta suoriutumisessa on kuitenkin eroja myös haalareiden värien välillä. Valtava velkataakka saattaa muodostua ongelmaksi, jos oman alan työllisyystilanne on huono tai tulot turhan epävarmat. –On ihan eri asia maksaa opintolainaa juristin tai lääkärin, kuin lastentarhanopettajan tai sosiaalityöntekijän palkasta, Kelan Lahtinen toteaa. m ata l a pa l k k a i s i l l a a lo i l l a kymmenien tuhansien eurojen velasta saattaa syntyä jo hankaluuksia, hän katsoo. Ylä-Mattila ja Hämäläinen ovat samoilla linjoilla. Opintolainan nostaessa budjetointia kannattaa tehdä jo valmistumisen jälkeistä aikaa ajatellen. Voiko oman alan töillä maksaa myös opintolainaa? Lisäksi kumpikin korostaa opiskelijoiden erilaisia tilanteita sekä opiskelujen aikana että niiden jälkeen. Myös opintolainaan liitetyt tukitoimet vaihtelevat käytännössä: Kelan myöntämää, 30 prosentin hyvitystä opintolainasta ei ole tarjolla, mikäli valmistuminen viivästyy. –Toisaalta esimerkiksi pienillä tuloilla tai työttömänä on oikeutettu opintolainan korkoavustukseen, jolla helpotetaan tilannetta, OP:n Ylä-Mattila luettelee. a s i a n t u n t i jat r i o p i tä ä edelleen opintolainaa useimmille järkevänä vaihtoehtona. –Opintolainaan on liitetty monia kannustimia, kuten tuo reilu hyvitys määräajassa valmistumisen yhteydessä. Lisäksi, koska valtio on lainassa takaajana, maksujärjestelyt (jos sellaisiin päädytään) ovat useammin joustavammat kuin tavallisissa lainoissa, Ylä-Mattila huomauttaa. –Ja vaikka korot ovatkin nousseet, pankin oma korko opintolainalle on edelleen kohtuullinen, Hämäläinen lisää. Aivan niin synkeä tilanne ei siis välttämättä ole kuin joskus annetaan ymmärtää. 24 2 kertaa enemmän opintovelallisia kuin kymmenen vuotta sitten 200 euroa korkeampi lainan maksimitakaus 22 000 euroa, keskimääräisen valmistuneen velkataakka
26 m u t ta n e korot. Inflaation karattua Ukrainan sodan ja runsaas koronaelvytyksen myötä laukalle, Euroopan keskuspankissa tuli hoppu vähentää rahan tarjontaa. Korkoja on ruuvattu ylös useaan otteeseen, kesän 2022 nollan tuntumasta nykyiseen 4–4,5 prosenttiin. Erityisesti koronnostot ovat tuntuneet Suomessa, jossa kiinteiden korkojen sijaan on suosiossa erityisesti vuosittain tarkastettava Euribor-korko. Siihen on sidottu myös useimmat suomalaisten opintolainat. –Kiinteiden korkojen suosio on kasvanut opintolainoissa jonkin verran juuri korkojen nousun takia, mutta ehdoton enemmistö on ainakin Nordean välittäminä edelleen vaihtuvakorkoisia, Hämäläinen kertoo. k äy tä n n ö s sä ko r k e at korot näkyvät vasta tulevaisuudessa. Opintolainaa pääomitetaan nykyisellä markkinakorolla, josta syntyvä kokonaisuus muodostaa valmistumisen jälkeen maksettavaksi tulevan lainan kokonaismäärän. –Se, että koroista nyt puhutaan on tässä mielessä ihan tervettä, Ylä-Mattila toteaa ja avaa tarkemmin: –Opintojen aikana velan kokonaissumma hämärtyy helposti. Ehkä moni on nyt paremmin hereillä velan hinnasta, hän tuumaa. –30 000 euron velalla yhden prosentin nousu merkitsee 25 euroa lisää kuukaudessa, Lahtinen arvioi. m u u to s o n tosiaan vaikuttava. Kelan Lahtinen on laskenut, että nykyisillä koroilla lisäys tyypillisen maisteriopiskelijan velkataakkaan olisi jopa 5000 euroa. Valmistuneet ovat jo nyt kipuilleet opintovelkojensa kanssa, kun lainakustannukset ovat kohonneet. –30 000 euron velalla yhden prosentin nousu merkitsee 25 euroa lisää kuukaudessa, Lahtinen arvioi. Tavoite on nyt saavutettu. Koronnostojen myötävaikutuksella inflaatiota on onnistuttu hillitsemään. Rahaa on liikkeellä aiempaa vähemmän. n i i n m yö s sijoitusmarkkinoilla. Jos moni intoutui siirtämään liki nollakorkoisen opintolainansa osakkeisiin tai kryptovaluuttoihin, paluu arkeen näkyy nyt myös vaurastumisessa. –Tietenkin omalla lainalla saa tehdä mitä tahtoo, mutta suhtautuisin aina velalla sijoittamiseen hyvin varovaisesti, Nordean Hämäläinen toteaa. Myös OP:n Ylä-Mattila vannoo perinteisemmän strategian nimeen. –Oli kyse sitten oman elämän pyörittämisestä, lainanoton suunnittelusta tai vaurastumisesta, omaa taloutta kannattaa aina suunnitella, hän vinkkaa. e päVa r m as sa ta lo u s t i l a n t e e s sa puskurin kokoamisella voi saavuttaa mielenrauhaa. –Jos saa edes vähän säästöön rahaa, ei tarvitse pelätä jatkuvasti yllättäviä menoja, Ylä-Mattila kuvaa. Normaalin säästötilin ohella Hämäläinen kannustaa myös sijoittamaan, esimerkiksi rahastojen kautta. Myöhemmin oman talouden vakaus helpottaa myös opintolainan maksamisen aikana: –Keinot ovat aika simppelit. Vaurastuminen vaatii useimmiten lähinnä suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Y li neljän prosentin ohjauskorosta tullaan todennäköisesti alaspäin jo kesällä. Euroopan keskuspankki on antanut viitteitä korkojen laskusta kesäkuussa. Vaikka tiputukset ovat maltillisia, valoa on siis tunnelin päässä. Korkojen laskua kirittää selkeästi hidastunut inflaatio. Korkopolitiikka onkin kaksilla rattailla ajamista. Kun korot ovat korkealla, velan hinta on kalliimpi ja rahaa on liikkeellä vähemmän. Tällöin inflaatio hidastuu, eli ostovoima säilyy paremmin. Opintolainojen osalta korot vaikuttavat siksi kahdessa vaiheessa: Nostamishetkellä ja maksuhetkellä. Nykyisillä koroilla maksettavaa on myöhemmin enemmän. Toisaalta, jos inflaatio liikkuisi vuoden takaisissa, liki yhdeksän prosentin lukemissa, opintolainasta olisi nyt vähemmän hyötyä. Inflaation tasaantuessa opiskelijoiden ostovoima ei rapaudu enää yhtä nopeasti kuin aiemmin. KAHDEN RATTAAN KORKOPOLITIIKAN ABC 86% valitsee edelleen vaihtuvan 12 kk Euribor-koron 17% vähemmän nostettuja lainoja kuin viime vuonna samaan aikaan 6,2 mrd.e . suomalaisten opintolainan kokonaismäärä 4,46% opintolainan keskikorko TÄLLÄ KUPONGILLA ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY & YLLÄTYS NARIKASTA! Naantalin Musiikkijuhlat Hurmaavin aloitus kesälle Naantalin ja lähiseudun merellisissä miljöissä 20 konserttia ja yli 200 esiintyjää 4.-15.6.2024. Esim. Flok: Kasvetaan pe 7.6. klo 21 Opiskelijaliput 35-50% alennuksella! k o r ko j e n o d ot e ta a n laskevan jo kesällä. Samalla useimmat opiskelijoita koskevat leikkaukset ovat jo astuneet voimaan ja viimeistään ensi elokuussa monen lainantarve kasvaa. Vaikka opintolaina ei enää ole sama pilkkahintainen velka kuin ennen, kalliimpaakin voisi olla, asiantuntijat muistuttavat. Ja vaikka opintolainan sijoittaminen taitaa olla jo taakse jäänyttä todellisuutta, yhteen kohteeseen Ylä-Mattila ja Hämäläinen kehottavat investoimaan. Omaan tulevaisuuteen.
28 Turun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa Tykkäätkö kirjoittaa? Oletko hyvä valokuvaamaan? Haluatko kertoa tarinoita yliopistomaailmasta tai käsitellä sitä kriittisesti? Turun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijaa syyskuusta 2024 toukokuuhun 2025 kestävään työsuhteeseen. Aloitusajankohta on neuvoteltavissa. Tehtävä on puolipäivänen ja työajat joustavat lehden ilmestymiseen liittyvät aikataulut huomioiden. Työn ohessa on mahdollista opiskella. Toimitusharjoittelijan päätehtäviin kuuluvat Tylkkärin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Harjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa, vankkaa suomen kielen osaamista, idearikkautta sekä someosaamista. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle, jolla ei ole pitkää toimittajakokemusta. Toimitusharjoittelijan palkkaus on työehtosopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi viimeistään 11.5.2024 klo 23.59 osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi "Harjoittelijahaku 2024". Liitä mukaan kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit erinomainen toimitusharjoittelija Turun ylioppilaslehteen. Pyydämme palauttamaan juttunäytteet yhdessä pdf-muodossa. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun. Haastattelut pidetään viikoilla 21. Lopullinen valinta tehdään haastattelujen ja toimitettujen työnäytteiden perusteella. Julkisuuslain mukaisesti hakemukset ovat julkisia. Valitun henkilön hakemus arkistoidaan pysyvästi. Lisätiedot: päätoimittaja Hermanni Sankelo, puh. 045 356 4517, tyl-paatoimittaja@utu.fi Tylkkäri hakee järjestöjä jakamaan lehtiä Turun ylioppilaslehti hakee TYYn piirissä toimivia järjestöjä jakamaan Turun ylioppilaslehteä lehtitelineisiin ja TYS:n kohteisiin syksyllä 2024. Lehti ilmestyy syksyn aikana alustavasti kaksi kertaa syyskuun ja joulukuun välillä. Varsinainen jakeluaikataulu sovitaan järjestön kanssa kunkin lehden ilmestymispäivän mukaan. Jakopäivä on yleensä ilmestymisviikon perjantai. Kriteerinä valinnassa otetaan huomioon työtehtävän edellyttämän henkilöreservin ja työtehtävään sitoutumisen osoittaminen hakemuksessa sekä tehtävästä saatavan palkkion tarpeellisuus järjestön varainhankinnalle. Edellytyksenä on myös, että TYYn järjestöllä on Ytunnus ja että TYYn järjestö on ennakkoperintärekisterissä. Y-tunnus ja tieto ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta tulee kirjata hakemukseen. Mikäli käytettävissä on lehtien kuljetukseen soveltuva kulkuneuvo, katsotaan se eduksi hakemuksessa. Kulkuneuvon käytöstä toteutuneet kustannukset korvataan. Ilmoittakaa hakemuksessanne haetteko kaupunkijakelijan, ständivai TYS-jakajan tehtävää. Ständijako Tylkkärillä on noin 30 lehtitelinettä eri puolilla kampusta ja kaupunkia. Palkkio syksyn kahden telinejakelun hoitamisesta on yhteensä 260 euroa. TYS-jako Turun ylioppilaslehden jokainen numero jaetaan TYS:n asuntoihin mm. Ylioppilaskylän ja Halisten alueella. Syys-joulukuulle 2024 jakoa toteuttamaan valitaan kaksi järjestöä. Molemmilla on yksi jakokerta. Järjestölle maksetaan 400 euron palkkio. Kaupunkijakelu Tylkkärin kaupunkinumero jaetaan Turun keskustassa suoraan kaupunkilaisille käteen. Kaupunkijaosta maksetaan 500 euron palkkio. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset tulee lähettää viimeistään 11.5.2024 klo 23.59 sähköpostitse osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ” Jakeluhakemus syksy 2024”. Valinnan tekee hakemusten perusteella Turun ylioppilaslehden johtokunta toukokuun 2024 aikana. Lisätietoja: päätoimittaja Hermanni Sankelo (tyl-paatoimittaja@utu.fi), puh. 045 356 4517
Essee: Opiskelija ja älypuhelin, minne menette? ? 30 ? 30 Kolumni: Saisinko hetkeksi hiljaisuutta? ? 31 ? 31 Essee: Ei yhtään tylsää hetkeä ? 32 ? 32 Luottoresepti: Kreetalainen tomaattikeitto ? 34 ? 34 Näkökulma: Uhkien aika kaipaa aktiivisuutta pessimismin sijaan ? 35 ? 35 "Eilinen oli leffa." Nuorison elämä vaikuttaa välillä olevan yhtä elokuvaa, mutta miten opiskelijaelämää kuvataan elokuvissa? Asiaa esseessään pohtii Kalle Toivonen. Kuva: Universal Pictures.
A rkielämän teknologistumisen ja digitalisoitumisen mukana opiskelijan käyttöön on uinut litteä kosketusnäytöllinen laite. Puhelin tai tarkemmin sanottuna älypuhelin. Oletko koskaan älynnyt, miten uskollisesti opiskelija saattaa kantaa litteää kosketusnäytöllistä laitetta? Tätä tulee ajatelleeksi ehkä yhtä harvoin kuin sitä, kuinka monta pikaviestiä omaan kännykkään kilahtaa päivässä. Mutta luvuista ja tilastoista viis tässä kohtaa. ä ly p u h e l i m i s ta Vo i puhua eräänlaisina käden jatkeena. Puhelin ei toimi ainoastaan yhteydenpidon, vaan mahdollisesti opiskelun, liikkumisen ja viihtymisen apuvälineenä. Käden jatkeeseen voi sulloa vaivatta sitä sun tätä sovellusten muodossa. Ne voivat vaikkapa auttaa hallitsemaan omaa ajankäyttöään opiskelussa, navigoinnissa tai esittää kuvia ja lyhyitä videoita jatkuvana virtana. Puhelimen käyttö on tehty niin vaivattomaksi ja monipuoliseksi, että se voi vaikuttaa opiskelijoiden arkeen kokonaisvaltaisesti. Esimerkkejä tavoista voi mainita lukuisia. Puhelimeesi asettamasi hälytys herättää aamulla. Ensimmäinen asia, jonka herättyäsi saatat tehdä, on tarttua puhelimeesi ja katsoa sinne putkahtaneet viestit ja ilmoitukset. Hampaita pestessäsi ja aamiaista syödessäsi voit katsoa videoita tanssivista ihmisistä ja söpöistä kissoista ja koirista. m at k a l l a ko u lu u n kuuntelet musiikkia tai podcastia suoratoistopalvelusta puhelimellasi. Kuulokkeet korvissasi kenties satoja, tuhansia, miljoonia tapahtumia ja ihmisiä kiitää tietoisuutesi ohi. Koulussa kaivat luennon aikana puhelimen esiin selataksesi viimeisimmät päivitykset ja pöhinät. Sama meno jatkuu lounaalla kampusravintolassa. Päivän mittaan seuraat, kuinka viestejä valuu palstoille solkenaan. Luet niitä, vastaat niihin. Puhelimesi voi suorastaan vaatia huomiotasi herkeämättä ja vielä varmistaa ilmoitusten avulla, että sinulta ei jää mitään tärkeää huomaamatta. Aiot mennä koulupäivän jälkeen kaverisi luokse tekemään yhdessä kurssitehtäviänne tai opinnäytetöitänne, mutta et muista reittiä hänen asunnolleen. Kuljet perille karttasovelluksen opastamana. Mitä tekisitkään ilman teknologista apuriasi? Ehkä kysyisit ohikulkijalta reittiohjeita suunnistamiseen. Illalla viimeinen asia, jonka saatat tehdä ennen nukkumaanmenoa on tuijottaa ruudulta tipahtelevia viestejä. Kenties upea poseerauskuva tai rauhoittavaa taustamusiikkia sisältävä video hyppää silmille. Taas yksi puhelimen käytön täyttämä päivä paketissa. m i tä r u n sa as ta puhelimen käytöstä voi pitkällä aikavälillä seurata opiskelijalle? Ollako huolissaan vaiko eikö olla? Älypuhelimen käytöstä ja vaikutuksista opiskeluun ja opiskelijan arkielämään on syntynyt tutkimuksia, joiden tutkittaviin ovat kuuluneet Opiskelija ja älypuhelin, minne menette? essee TEKSTI MIIKKA KESTIKIEVARI yliopisto-opiskelijat. Suomessa Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulun laatimassa tutkimuksessa 31.8.2021 selvitettiin älypuhelimen käyttöä ja sen vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden opintomenestykseen. Erään Itä-Suomen yliopistoon laaditun yhteiskuntapolitiikan gradun aiheena oli puolestaan älypuhelimen käyttöön liittyvät tavat Itä-Suomen yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden arjessa (Hyttinen, 2021). t e h dä ä n pä k at sau s kumpaankin. Älypuhelimen käytöllä voi olla opiskeluun myönteisiä vaikutuksia. Aiemmin mainitussa Aalto-yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että toisin kuin uskotaan, mobiilioppimisen ja uutissovellusten käytöllä on myönteinen ja suora vaikutus akateemisiin saavutuksiin. Tämä perustuu siihen, että mobiiloppimissovellusten käyttö tukahduttaa nomofobian tunnetta eli pelkoa jäädä ilman matkapuhelinta. Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Eikö teknologian läsnäolo vie huomiota pois itse opiskelusta? Ei välttämättä. Tutkimusryhmään kuuluneen PhD Yanqing Linin mukaan useimma eivät pidä mobiilioppimista hupina sen ollessa käytännöllinen pakollinen osa opiskelua. Tällöin puhelinta käyttävien huomio pysyy opiskelussa, minkä lisäksi he välttyvät vitkastelulta eli toiminnan lykkäämiseltä. Opiskelijan arkielämään älypuhelimen käytöllä voi olla niin ikään joitain myönteisiä vaikutuksia. Hyttinen toteaa tutkielmassaan muun muassa sen, että älypuhelimen funktiona voi pitää arjen rytmittämistä. ä ly p u h e l i n o n laite, jota suuri osa opiskelijoista katsoo välittömästi heräämisen jälkeen. Sen kautta seurataan aikaa. Hyttisen mukaan älypuhelin voi olla monissa talouksissa ajan seuraamisen ainoa paikka. Hän huomauttaa älypuhelimen käytön olevan pääosin vaivatonta. Älypuhelimen avulla voidaan hänen mukaansa hoitaa useita työsuorituksia lyhyellä kosketuksella, pyyhkäisyllä tai puhekomennolla minuuteissa, jopa alle sekunneissa. Opiskelijan näkökulmasta voisi ajatella, että älypuhelin on kätevä väline opiskelussa ja arjessa muutenkin. Ehkä käytöstä on opiskelijalle pikemminkin hyötyä kuin haittaa? e i Vä lt tä m ät tä . Älypuhelimet ovat saattaneet olla osa arkea vasta niin suhteellisen lyhyen ajan, että niiden käytön kaikkia seurauksia ei ole ehkä tunnistettu, mikäli tullaan ikinä tunnistamaan. Tällöin kaikki älypuhelimen käytöstä aiheutuvat haitat eivät ainakaan toistaiseksi ole edes tutkijoiden tiedossa. Opiskelijalle voi koitua älypuhelimen käytöstä myös kielteisiä vaikutuksia. Ne voijo selannut aamun uutiset, tulleet yksityisviestit ja somevirran. Koukuttavuuden ja laitteiden arkipäiväistymisen kannalta näistä toimista tulee rutiineja. Kaikki lähtee siitä, että herätyskello ei ole enää perinteinen herätyskello vaan loputtoman määrän ominaisuuksia sisältävä älylaite. Kurkon mukaan taas laitteita on mahdollista ajatella omina toimijoinaan, jotka kutsuvat ja ohjaavat kohti jotakin toimintaa. Esimerkiksi älypuhelimet saattavat houkutella meidät opiskelijatkin ääreensä yhä uudelleen ja uudelleen ilman, että edes aina tiedostamme, että meille tapahtuu niin ja kuinka moneksi minuutiksi saatamme uppoutua niiden tarjoamaan toiseen todellisuuteen. Se, että hallitsisimme älypuhelimen käyttöämme ei ole koko totuus. Ajatus siitä, että älypuhelimet ohjaavat tai että niiden kautta ohjataan käyttäytymistä saattavat kuulostaa karmivalta. Mitä omasta toimijuudestamme ja itsekontrollistamme oikeastaan jää jäljelle tämän verkoston osina? Toivottavasti sen verran, että emme ajaudu mihinkään teknologiseen dystopiaan, jossa meiltä on riisuttu molemmat kokonaan. m i tä ä ly p u h e l i m e n käytöstä ja sen mahdollisista vaikutuksista opiskeluun ja opiskelijan arkielämään voi aiempien huomioiden perusteella ajatella? Ainakin sen, että älypuhelin voi olla hyödyllinen apuväline opiskelussa ja muutoinkin opiskelija-arjessa, mutta liiallinen käyttö todennäköisesti kostautuu huonompilaatuisten yöunien ja sosiaalisen ylikuormittumisen muodossa. Lisäksi älypuhelimen käyttäjä ei ainoastaan ole itoimijana tuottaessaan sisältöä sosiaalisiin medioihin, vaan myös toiminnan kohteena teknologiayritysten vaikuttaessa hänen älypuhelimen käyttöönsä: tietynlaisten hakutulosten tarjoaminen verkkoselaimessa, tietynlaisten sovellusten tarjoaminen sovelluskaupoissa, tietynlaisten julkaisujen tarjoaminen sosiaalisissa medioissa ja niin edespäin. Voiko sitten älypuhelimen käytön kielteisiä vaikutuksia heikentää ja myönteisiä vaikutuksia vahvistaa? Aiemmin mainitun Aalto-yliopiston tutkimuksen tutkijoiden mukaan käytöstä aiheutuvia haittoja opintomenestykseen lieventää pelkästään se, että on käyttämättä älypuhelinta ennen nukkumaanmenoa. Omia kavereitahan voi edelleen mahdollisuuksien mukaan tavata reaalimaailmassa älypuhelimissa hyrräävän virtuaalimaailman sijaan. Ehkä joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Kauas virtuaalimaailman syövereihin, kunnes voimme huomata, että sosiaalisia ympyröitä on lähempänäkin. Tarvitsee vain laskea puhelin tauolle ja mennä niiden ympyröiden sisään. Meidän on opittava tietoisesti irtautumaan älypuhelimen käytöstä ja täyttämään vapautunut aika jollain muulla, kuten virkistävällä liikunnalla, rauhoittavilla käsitöillä tai rennoilla jutusteluhetkillä ilman älypuhelimien vaikutusta tianteeseen. Tässä suhteessa pallo on meillä. V a i k k a ä ly p u h e l i m i e n käytöstä olemme yksilöinä lähtökohtaisesti itse vastuussa, viime kädessä yhteiskunnan taloudelliset ja teknologiset rakenteet ovat niitä, jotka ovat vastuussa nykymenosta. Perustavanlaatuinen muutos saattaa vaatia kuitenkin vähintään vuosikymmeniä, mutta jo nyt opiskelija voi osoittaa itselleen, että myös hän on edelleen toimija. Hän voi päättää pitävänsä somepaaston tai jopa älypuhelittoman päivän. Ehkä sellainen päivä on jo tänään. vat ilmetä jo fyysisesti kehossa. Hyttinen kertoo, että hänen laatimansa tutkimuskyselyn vastauksissa moni toi esille älypuhelimen häiritsevän vaikutuksen nukahtamiseen tai unen laatuun. Illalla rentoutuminen ja nukkuminen saattaa muuttua vähemmän palauttavaksi. Ei liene ihme, että päivällä väsyttää ja univelkoja maksetaan nukkumalla pidemmälle aamupäivään. h y t t i s e n t u t k i m u ks e s sa älypuhelimen käytössä ilmeni myös sosiaalisiakin haittoja. Hänen mukaansa älypuhelimella saattoi olla painostava vaikutus opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Toisten ihmisten viesteihin vastaaminen saatettiin kokea pakoksi, hyvien keskinäisten suhteiden ylläpitämiseksi. Sosiaaliset suhteet voivat toki olla välttämättömiä, mutta jos täytyy alinomaan ja tahtomattaan olla hereillä toisten viestitellessä, voi sosiaalisten suhteiden ylläpito muuttua jopa myrkylliseksi. Hyttinen pohtii tutkielmassaan älypuhelinten käyttöä myös niiden käyttäjien tietoturvan näkökulmasta. Nämä luovuttavat verkkoa ja sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttäessään runsaasti henkilökohtaisia tietojaan teknologiaa tarjoavien yritysten tietovarantoihin, eikä tietojen saamista takaisin voida täysin taata etenkään suuryritysten ollessa kyseessä. m i tä ä ly p u h e l i m e n hallitseva rooli tarkoittaa itsemääräämisoikeuden kannalta? Opiskelijat toki tuottavat itse sisältöä sosiaaliseen mediaan, mutta missä määrin on mahdollista vaikuttaa siihen, minne, milloin ja miten sitä tuottaa? Teknologiayritykset kun voivat hallita verkon ja sosiaalisen median käyttäjiä esimerkiksi algoritmien ja muiden teknologisten kikkojen kautta. Voidaan puhua myös teknologisesta kontrollista eli yksilöiden hallitsemisesta teknologian avulla. Teknologiayritysten ja käyttäjien välillä vallitsee suhde, jossa käyttäjä tiedostamattaankin on enemmän toiminnan kohteena kuin toimijana. Tämä voi ilmetä älypuhelimien kilpailussa huomiostamme. Digitaalisen teknologian tutkija Vigren on todennut Voima-lehden artikkelissa 18.9.2023, että henkilökohtaisen ja kohdistetun mainonnan myötä ympärillemme on rakentunut kapitalistinen taloudellis-teknologinen verkosto, jonka osaksi joudumme tai valitsemme mennä. Emme kuitenkaan välttämättä ole tehneet tietoista päätöstä verkoston osaksi liittymisestä. Se on voinut tapahtua automaattisesti toistuvan teknologian käytön myötä. Vigren tunnistaa älypuhelimen käytön kehittyvän käyttäjällä rutiininomaiseksi toiminnaksi. Puhelin otetaan käteen ensimmäisenä asiana aamulla ilmoittaessa milloin on aika herätä. Ennen nousemista moni on 30 30 kolumni V asemmanpuoleisesta kuulokenapistani kuuluu alavireinen merkkiääni. Pian oikeassa korvassa köllöttelevä nappula kertoo samanlaisella alakuloisella tavalla, että en ole muistanut ladata sitä. s i t t e n o n k i n hiljaista. Turhauttaa. Poikkeuksetta aina, kun kävelen muutamaa korttelia pidemmän matkan korvissani raikaa äänikirja, podcast tai musiikki. Näin on usein myös, jos siivoan, tiskaan tai teen jotakin muuta pitkäveteistä askaretta. Sanon itselleni, että minähän tässä käytän vain aikani hyödyksi. Uutispodcastien kanssa pysyn ajan tasalla polttavimmista politiikan puheenaiheista. Äänikirjoilla sivistän itseäni, avarran maailmankatsomustani ja raksin to be read -listaani lyhyemmäksi. i k äVä k y l l ä huomaan, että ilman kuulokkeita minulla on tylsää. Oikeastaan hävettää kirjoittaa tällaisesta nykyihmisen teknologiariippuvuudesta ja mielen rappiosta kertovasta aiheesta. Enhän minä kuulu siihen joukkoon, joille puhelin on kasvanut käteen! Seuraan ruutuaikaani, kuten valveutuneen ja ahdistuneen nykyihmisen kuuluu, ja stressaannun, kun puhelimeni kertoo ruutuaikani kasvaneen edellisestä viikosta. t y l s i s t y m i s e n tä r k e y d e s tä puhutaan paljon, mutta usein keskustelu pyörii puhelimeen koukuttumisen ympärillä. En ehkä miellä kuulokkeita ongelmaksi, mutta kyllä jatkuva äänen muodossa tuleva viihdyke opettaa olemaan tylsistymättä aivan samaan tapaan kuin puhelimen aivoton selaaminen. Ja eristäväthän nuo pienet nappulat meidät myös tehokkaasti ympäristöstämme. Kuulokkeet päässä kaikkialle kulkeminen on huomaamattomampi tapa sulkea ulos muu maailma kuin kännykän ruudun tuijottaminen niska kenossa, mutta kyllä siinä jää havaitsematta ääniä ja maailman menoa. Kuulokkeet päässä olevaa toista ihmistä on kiusallista lähestyä. p o h d i n o l e m m e ko puhelimen lisäksi ihmiskuntana addiktoituneita ääneen vai onko omaan äänimaailmaan uppoutumisessa pohjimmiltaan kyse hektisen nykymaailman pois sulkemisesta? Ennen kaikkea minua ehkä häiritsee se, että huomaan olevani harvoin vain omien ajatusteni parissa. Vaikka olisin lepuuttamassa mieltäni metsäpolulla, täytän tilan äänellä, joka pitää mieleni jatkuvasti virittyneenä. k u n a k k u loppuu kuulokkeista, kuulee yllättävän paljon: linnunlaulu, tuulen suhinan. Muutkin aistit terävöityvät. Leskenlehti näyttää tavallista keltaisemmalta, jossain tuoksuu savu. Lämmitetäänkö puusaunaa? Ihan kuin hengittäisinkin selkeämmin ja rauhallisemmin. Mieli lepää. Ajatukset tulevat ja menevät. Niihin ei tarvitse tarttua sen tarkemmin. Ne ovat kuitenkin ennen kaikkea ikiomiani. Ne syntyvät sillä hetkellä siinä paikassa. Niiden kimmokkeena ei ole podcast-jaksossa tehty jonkun muun havainto, äänikirjan juonenkäänne tai musiikin rytmi. Vaellan metsäpolulla ja mieleni vaeltelee omia teitään raukeasti kaikessa rauhassa. Saisinko hetken hiljaisuutta? helmi henell
O piskelija kulkee kampuksen vihreitä nurmikoita. Hänellä on hartiat lysyssä ja syli täynnä oppikirjoja. Urheilustipendillä opiskeleva jenkkifutisjoukkueen kapteeni kävelee reteänä vastaan. Yliopiston joukkueen takki on auki. Kapteeni taklaa kirjoja kantavan opiskelijan kevyellä olkapääkosketuksella. Oppikirjat leviävät nurmikolle. Veljeskuntatalolla on bileet. Gallonan oluttynnyristä juoksee letku hauskan jätkän maineessa olevan urheilujoukkueen maskotin suuhun. Cheerleaderit kikattelevat. Pilvipäinen kämppäkaveri on tapetoinut oman puolensa huoneesta salaliittoteorioita koskevilla lehtileikkeillä. Opettajat kiusaavat oppilaita samalla ilkeydellä kuin toiset opiskelijat. Tältäkö opiskelijaelämä näyttää? e d e ltäVä ko h tau s ei ole mistään tietystä elokuvasta. Amerikkalainen populaarikulttuuri dominoi mielikuvitustamme. Sen luomat kuvat opiskelijaelämästä ovat kaikille tuttuja jo ihan yliopistoalueen ulkonäöstä lähtien. Sanasta kampus ei tule ensimmäisenä mieleen Turun vanha kasarmialue tai Helsingin Kaisaniemi, vaan yhdysvaltalainen Ivy-league yliopisto ja sen vehreät puistot punatiilisten yliopistorakennusten välillä. Oma arkemme ei hallitse mielikuviamme omasta elämästämme. Miten on kotimaisen elokuvan laita? t o i n e n ko h tau s : ylioppilaslakkiin ja vaaleaan kesäpukuun sonnustautunut nuorukainen polkee pisin hiekkatietä. Kesä on alkanut ja loma. Hiekka pöllyää ja verhot heilahtelevat ikkunoissa. Palvelusväki supisee: tuolta se tulee se ylioppinut, Helsingistä asti, takaisin kotikylälle. Kotiin palaava opiskelijapoika saa kuninkaallisen vastaanoton. Isännät läimivät selkää, tyttäret pitävät silmäpeliä. Saatiinhan me Ruikonperäänkin ihka aito ylioppinut, tuleva maisterismies, tuleva nimija rahamies. Tämäkään kohtaus ei ole mistään tietystä elokuvasta. Kuva ei ole niin kulunut kuin näky amerikkalaisista frat house -dorkista, mutta yhtä kaikki jollain tasolla tuttu. Yhtä lailla tuttu, mutta kaukainen. o p i s k e l i j u u s o n aiheena sekä lavea että rajattu. Opiskeleminen ja oppiminen ovat universaaleja, ikuisia aiheita. Mitä laajemmin käsitteen ymmärtää, sitä suuremman osan ihmisenä olemisesta se kattaa. Perinteinen draaman kaari muodostaa tietynlaisen oppimisprosessin: hahmo ja hahmon maailmankuva muuttuu tarinan käänteiden mukana ja niiden seurauksena. Kokemuksista karttuu uutta tietoa. Tarkemmin rajattuna opiskelu on hyvin kapea ja epädramaattinen ilmiö: istumista kirjastossa, opintojen suunnittelua ja suoritEi koskaan tylsää hetkeä essee TEKSTI KALLE TOIVONEN KUVAT UNIVERSAL PICTURES tamista. Käytännön opiskelemista on taiteessa kuvattu hyvin vähän, sillä se on epäesteettistä ja epäkiinnostavaa. Sama pätee työnteon kuvaukseen, jota opiskelemisen lailla nähdään harvoin valtavirtaelokuvissa. Opiskelua kuvataan aina jonkin kulman kautta, jonkin suodattimen lävitse, osana jotain isompaa kokonaisuutta. Opinnot tapahtuvat sotilastai velhokoulussa. Kampuksella on tapahtunut murha. Yliopisto on kulissi koukeroisille ihmissuhdekuvioille. Toisaalta tämä on todenmukainen lähestymistapa opiskeluun. Opiskeleminen on vain osa opiskelijan elämän kokonaisuutta, siihen sisältyy subjektiivinen filtteri: kunkin omat suunnitelmat ja ongelmat, halut ja pelot. k ot i m a i s e n e lo k u Va n opiskelijakuva muodostaa Suomen historiallis-yhteiskunnallisia olosuhteita seurailevan kaaren. Viime vuosisadan alkupuoliskolla vain muutama prosentti ikäluokasta asetti ylioppilaslakin päähänsä. Silti ylioppilas, opiskelija, on vanhan suomiviihteen vakiohahmoja. Varhaisen suomalaisen elokuvan ylioppinut pyörii vuositolkulla lakki päässä, pummii rahaa ja hummailee. Suomifilmin pioneerien Erkki Karun Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus vuodelta 1920 ja Teuvo Puron Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa vuodelta 1921 olivat ensimmäisten pitkien kotimaisten elokuvien joukossa. Molemmissa komedian keskiössä on ylioppilaan valkolakkinen hahmo. Opiskelua ei elokuvissa kuvata. y l i o p p i l as o l i sopiva keskushenkilö komedialle tai farssille. Nuorukaiselle, jolla on vielä luvut kesken, sallitaan toilailu toisin kuin jo valmistuneelle, täysipainoiselle yhteiskunnan jäsenelle.Ylioppilas ei ole ehtinyt sitoutua avioliittoon tai työuraan. Hän voi etsiä ja eksyä, kompuroida, saada rukkaset tai potkut. Hahmoa määrittävät vapaus ja kaikesta päähenkilöt karkaavat opiskelemaan. Opiskelupaikka, nimenomaan Helsingistä saatu, on keino välttää väistämättömältä tuntuva kohtalo, ottaa oman elämänsä ohjaksista kiinni. Lukusalien rauha ja opiskelijakämpän yksinäisyys asettuvat vasten kotiseudun kaljabaarien melua ja melskettä. 1960-luvulla opiskelijoista kertovat elokuvat radikalisoituivat yhdessä todellisten opiskelijoiden kanssa. Yhteiskunnallisissa opiskeluelokuvissa, kuten vaikkapa Tie pimeään, Lapualaismorsian, ja Kesyttömät veljekset opiskelijan hahmo sai rekisteriinsä harmaita sävyjä. Aiemmin hahmo oli joko tai, joko kunnollinen supersuorittaja tai joutilas puolijuoppo. Nyt luvut saattoivat edistyä moneen tahtiin, kiinnostus vuoroin herätä ja herpaantua. Opiskeluvuodet muuttuivat selkeästä osasta jatkumoa sekavaksi itsensä etsimisen ajaksi. k u u s i k y m m e n tä lu V u n o p i s k e l i ja on molempien vanhojen arkkityyppien vinoutunut, moderni versio. Hänen toimeliaisuutensa ei tapahdu annetulla uralla, yhteiskunnan puolesta, vaan poispäin, yhteiskuntaa vastaan. Terveen reippailun sijasta hän loikoilee, tupakoi ja dokaa. Hän ei ole kuitenkaan vanhanmallinen huoleton hulttio, päinvastoin. Humalaiset keskustelut pyörivät yhteiskunnallisten kiistakysymysten ympärillä. Päätä painaa pelkän lakin sijaan koko maailman paino. Kuusikymmentäluvun elokuvan realismi ja yhteiskunnallisuus kiinnittävät elokuvien opiskelijakuvaukset lähemmäksi käytännön todellisuutta. Elokuvissa ollaan fyysisesti läsnä yliopistolla; sen käytävillä, ruokaloissa ja luentosaleissa. Yliopisto tuntuu abstraktin idean sijaan todelliselta paikalta. Pilkallisen vastaiskun uuden aallon opiskelijakuvauksille antaa Ere Kokkosen Spede-tuotanto Jussi Pussi vuodelta 1970. Elokuvassa Vesa-Matti Loirin esittämä nimihenkilö on kyltymättömän kiimainen häntäheikki ja yliopisto-opiskelija. Jussi ajautuu kovana naistenmiehenä sekä oikeistoettä vasemmistonuorten suosioon ja lopulta lähes eduskuntaan saakka. Nuorison kumouksellisuus lyödään lekkeriksi. Perimmäiseksi syyksi niin opiskelun kuin yhteiskunnallisen aktiivisuuden takana paikannetaan seksinhimo. n y k yä ä n s u o m e s sa on enemmän opiskelijoita ja täällä tehdään enemmän elokuvia kuin koskaan aiemmin. Laadukkaita nuorisokuvauksia tehdään paljon, kuten esimerkiksi Eden, Tytöt tytöt tytöt ja Kupla. Itseään etsivät nuoret ovat niissä nuorempia. Kriisi tapahtuu yläasteella tai lukiossa yliopiston sijaan. Korkeakoulussa opiskelemisesta on tullut niin tuikitavallista, että se on populaarikulttuurissa hävinnyt jonnekin taustalle: se on itsestäänselvyys, arjen taustamattoa, vet32 32 16-vuotias tyttö harhailee Pariisin kaduilla keskellä yötä eikä muista hotellinsa nimeä saati sijaintia. Hän on äitinsä vastusteluista huolimatta matkustanut Pariisiin keski-ikäisen valokuvaajamiehen houkuttelemana. Haaveissa on ura valokuvamallina. Norjalaisen Linn Ullmanin teos Tyttö, 1983 on omakohtainen, tämän päivän trendikästä autofiktiota. Ullman kirjoittaa herkästi ja unenomaisesti. Tyylillisesti romaani tuntuu pitkältä, toistuvalta unelta. Ullman tavoittaa hienosti nuoruuteen liittyvät eksymisen teemat. Monesti romaanin lukeminen tekee kipeää, kun valta-asetelmat nuoren kertojan ja tätä huomattavasti vanhemman valokuvaajamiehen välillä iskevät lujasti vasten kasvoja. Ullmanin teos on kirjallisesti vahva. Hän kirjoittaa tarkkanäköisesti ja vetää säikeensä yhteen eheäksi kokonaisuuseksi. Romaani hyppelee sulavasti aikatasosta toiseen. Nykyhetkessä teos kulkee läpi korona-ajan eristyksen ja kertoja yrittää yhä uudelleen ja uudelleen kertoa tarinaansa kuvatem sitä 16-vuotiasta tyttöä, joka hän joskus oli. HELMI HENELL Taistelutovereissa hypätään Yhdysvaltojen armeijan maahanlaskudivisioonan matkaan toisessa maailmansodassa. Tositapahtumiin perustuva reportaasi vie lukijansa sotilaiden kouluttautumisesta Normandian maihinnousun kautta aina Berchtesgadenin valtaukseen. Kirjoittaja Ambrose haastatteli teokseen sodasta hengissä selvinneitä komppanialaisia tuntikausia sekä luki sotilaiden päiväkirjoja ja kirjeitä, joten heidän tarinansa on mahdollista lukea teoksesta miesten omin sanoin. Kirja ei yritäkään olla kaunokirjallisuutta, vaan kulkea mahdollisimman lähellä totuutta. Sitä voi pitää sen etuna. Teos herättää pohtimaan miten sota muuttaa ihmisiä. Sitä voi suositella erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille. TOIMITUS tutustu NäihiN Tyttö, 1983 tekee kipeää Sodan kurimuksessa sekoilusta huolimatta perimmäinen kunnollisuus. Valkoisen lakkinsa alla hän on kuitenkin tyhjähkö taulu, johon voi kiinnittää milloin mitäkin, milloin mihinkin kontekstiin sopivia ominaisuuksia. Vapaa toilailu oli vain yksi juonne vanhan suomalaisen elokuvan opiskelijakuvassa. Terveitä arvoja vaalinut kansallinen elokuva korosti usein opiskelijoiden reippautta, ahkeruutta ja tulevaisuudenuskoa. Opiskelijat olivat puuhakkaita, kirkasotsaisia hahmoja: partiopoikia ja reservinupseereita. Opiskelijaelämä oli sekä välietappi tuulitunnelissa kohti työelämää, että oma itsenäinen kilvoittelun kenttänsä. V a r h a i s i n e lo k u Va , jossa tämä toimelias opiskelijuus on läsnä, on teekkarien omatekoinen vuoden 1924 Polyteekkarifilmi. Hupailussa teekkarit järjestävät rahankeruutempauksen Suomen olympiajoukkueen hyväksi. Vaatimattomasti itse antiikin jumalat innostuvat touhusta ja rientävät avuksi. Puuhakkaat teekkarit kilpailevat leikkimielisissä urheilukisoissa yliopisto-opiskelijoita vastaan Yrjö Nortan elokuvassa Sisulla ja sydämellä vuodelta 1947. Teoksen opiskelijahahmot solahtavat kitkatta aikakauden ihanteelliseen muottiin: he ovat kauniita, urheilullisia ja kunnollisia. Luentosaleissa istumista tai tentteihin valmistautumista ei elokuvassa nähdä. Katsojalla ei silti ole epäilystäkään, etteivätkö elokuvan opiskelijat olisi tulevia laudaturin maistereita. V a n h a n s u o m i f i l m i n muistettavin opiskelukertomus on Hella Wuolijoen näytelmään pohjautuva Valentin Vaalan ohjaus Juurakon Hulda vuodelta 1937, jossa todella nähdään varsinaista opiskelemista. Elokuvassa nimihenkilö matkustaa maaseudulta paremman elämän perässä Helsinkiin. Vastoin ympäröivän yhteiskunnan odotuksia köyhä nainen urakoi tiensä aina maisteriksi asti. Aikakauden keskivertokuvauksessa opiskeleminen oli osa ennalta määrättyä uraputkea. Opiskelija meni sinne, minne hänen oletettiinkin menevän ja teki sitä, mitä hänen odotettiinkin tekevän. Juurakon Huldassa opiskelemaan ryhtyminen on uskonloikka ja luokkahyppy. Huldan opiskelijuuteen suhtaudutaan penseästi, pilkallisesti ja torjuvasti. Sinnikäs opiskeleminen on keino murtaa yhteiskunnan luokkaja sukupuolirajoja. Vihaajille ja epäilijöille tarjotaan järkähtämätöntä tahtoa ja priimuksen todistusta. o p i s k e lu o n usein ollut keino paeta mennyttä elämää. Esimerkiksi elokuvissa Kotia päin ja Veturimiehet heiluttaa pikkukaupungin pikkurikollisten keskellä kasvaneet tä ympärillämme. Modernista opiskelijasta ei ole selkeää karikatyyriä. Opiskelijat opiskelevat omatoimisesti, sivutoimisesti, ikuisesti tai vain hetken. Opiskelu ei välttämättä suuntaudu mihinkään tai merkitse mitään. Opiskelija ei ole eksoottinen harvinaisuusm, kuten viime vuosisadan alkupuoliskolla. Opiskelija ei pönkitä yhteiskuntaa kuten suomifilmin kulta-aikana, taikka pyri mullistamaan sitä kuten uuden aallon ja radikalismin aikana. Vaikka opiskelijat ovat edelleen poliittisesti aktiivisia, elokapinan kaltaiset liikkeet eivät ole muodostaneet 60-luvun vastakulttuurin kokoista ilmiötä, johon taide tarttuisi. Tai sitten Elokuvataide on vajonnut yhteiskunnalliseen apatiaa. Katse on kääntynyt ympäröivän maailman sijaan yksilöön itseensä. 2000lu V u n e lo k u V i a opiskelijoista on tullut yllättävän vähän. Muutamia esimerkkejä aiheen tiimoilta ovat Suden Vuosi, Musta jää tai 21 tapaa pilata avioliitto, joiden opiskelijahahmoja yhdistää se, että he vain sattuvat opiskelemaan. Viime vuosien arvostetuimman kotimaisen elokuvan, Juho Kuosmasen Hytti Nro 6:n päähenkilö on geologian opiskelija. Oireellisesti elokuvan opiskelija on moninkertaisella pakomatkalla opiskelijaelämästä: opintonsa keskeyttäneenä, nostalgisessa menneisyydessä ja vieraassa maassa. Suden Vuodessa pyöritään paljon yliopistolla. Kuva tuntuu silti vielä 20-luvun farssejakin kaukaisemmalta. Päähenkilö on kirjallisuuden opinnot aloittava epileptinen nero. Ensimmäisellä luennolla hän osaa vastata luennoitsijan Baudelaire-kysymykseen. Luennon jälkeen hän astelee Helsingin yliopiston vanhan päärakennuksen käytävää kohti ulko-ovea. Opettaja ja oppilas katselevat kaihoisasti hänen peräänsä. Oppilas toteaa opettajalle siinä kulkevan fiksuimman ja seksikkäimmän naisen, joka on koskaan näitä käytäviä kävellyt. u s ko n ja toivon, että kotimainen elokuva pystyy parempaan. Opiskeleminen on epäfilmaattista ja tylsää. Opiskelijat ovat kuitenkin ihmisiä ja ihmiset ovat joissain tapauksissa filmaattisia ja mielenkiintoisia. Ehkä tavallinen ihminen ei kuulu valkokankaalle. Ehkä elokuvista haetaan pakopaikkaa arjesta arjen samastuttavan kuvauksen sijaan. Keskiverto-opiskelijan elämästä ei paljon äksöniä löydy. Toisaalta Kalle Päätalo kirjoitti metrikaupalla proosaa metsäja rakennustöistä ja myi miljoonittain. Toissavuotisen Sight and Sound -äänestyksen maailman parhaasta elokuvasta voitti Chantal Akermanin Jeanne Dielman, jonka 201 minuutista suurin osa kuluu arjen askareita, tiskaamista, siivoamista ja perunoiden kuorimista kuvatessa. Aika ei kuitenkaan käy pitkäksi. Suurta suomalaista opiskeluelokuvaa odotellessa käy.
A nja Kauranen Snellman on kirjailija, filosofian maisteri,journalisti,ratkaisukeskeinen terapeutti,seksuaaliterapeutti sekä kirjallisuusterapeutti. Snellman on tullut tunnetuksi erityisesti esikoisteoksestaan Sonja.O kävi täällä. s n e l l m a n ry h t y i 17-vuotiaana kasvissyöjäksi ja kokkasi opiskeluaikoina pääosin salaatteja ja kasviskeittoja. Snellman kertoo tekevänsä edelleen kasvispainotteisia ruokia, vaikka ei ole vannoutunut vegaani. Etenkin kesäisin Snellman nauttii järvikalan syömisestä. a n ja s n e l l m a n kertoo asuneensa pitkiä aikoja Kreikassa. Kreikkalainen, välimerellinen keittiö on kirjailijalle erityisen rakas. Laajemmin kuvailtuna Levantin keittiö, sillä Snellman pitää myös Lähi-idän ruoista ja ajatuksesta, että ruokia jaetaan pöydässä ja kaikki maistelevat toistensa annoksia. –Myös intialainen ruoka on minulle mieleen. Olen ollut useasti Intiassa kirjoittamassa ja myös oppaana Helsingin yliopiston alumneille. Intiassa on ihanan helppoa olla kasvissyöjä, jatkaa Snellman. s n e l l m a n k e r to o ruuanlaiton olevan hänelle sopivan rentouttavaa käsillä tekemistä kirjoitustai terapiatyöpäivän jälkeen. Myös isommalle porukalle kokkaaminen ja juhlien järjestäminen on Snellmanista mieleistä tekemistä. Anja Snellmanin kreetalainen tomaattikeitto Snellman kertoo hakevansa ruuanlaittoonsa paljon vaikutteita ulkomailta. luottoresepti ada silander N äkökulma E uroopassa melko tarkasti vuosisata sitten maailmansodan ja espanjantaudin jälkeen uusi aika tarkoitti lähinnä poliittisia mullistuksia, taantumia ja totalitarismin nousua. Aikaa ennen suursotaa alettiinkin kaihoisasti kutsua belle epoqueksi, kauniiksi ajaksi. n i m i t ys t u l i siitä, että sotaa seurannut kriisien aika vei ihmisiltä aiemman elämisen keveyden ja tulevaisuudenuskon. Nyt 2020-lukulla on ajan hengessä paljon samaa, kun pandemian tuomaa poikkeustilaa seurasi käytännössä välittömästi raaka tuhoamissota vain noin 1500 kilometrin päässä meistä. Myöskään Euroopan poliittinen johto ei ole kyennyt uskottavasti pysäyttämään Venäjän etenemistä ja nyt Venäjä on varustautumassa jopa suursotaa varten. n ä m ä n y k ya ja n uhat tulevat myös yhteiskuntamme ulkopuolelta kuin luonnonvoimat ja ihmisyksilö onkin niiden edessä jatkuvasti voimaton sivustaseuraaja. Ei olekaan yllättävää, että maailman tulevaisuuteen suhtautuukin pessimistisesti. EVA:n tutkimuksessa jo yli puolet suomalaisista ja alle 25-vuotiaiden joukossa tulevaisuuden näkee edes jollain tavalla positiivisena enää vain joka viides vastaajista. Varsinkin nuorten pessimismi on kansainvälinen ilmiö. Esimerkiksi Ruotsissa nuorista Uhkien aika kaipaa aktiivisuutta pessimismin sijaan ANTON VALTONEN VALTIOTIETEIDEN KANDIDAATTI TURUN YLIOPISTO Kirjoittaja näkee synkkyydessä vellomisen sijaan aktiivisen kansalaisuuden lääkkeenä tulevaisuuden haasteisiin. noin 70 %:a uskoo, että maailma on kehittymässä väärän suuntaan. h u o l e s t u n e i s u u s ja pessimismi tulevasta eivät silti aina ole pelkästään haitallisia ilmiötä, vaan ne ovat usein kanavoituneet muutosvoimaksi yhteiskunnallisen tilanteen korjaamiseksi. Nykyinen pessimismi kuitenkin näyttäytyy suoranaisena apatiana yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Suomessa äänestysaktiivisuus on ollut laskussa koko 2000-luvun ja äänestysaktiivisuus on alempi nuorilla kuin vanhoilla ikäluokilla. Ruotsissa on myös havaittu jo voimakasta laskua alle 25-vuotiailla uskossa demokraattiseen hallintomuotoon. Jotta kokemus tulevaisuuden heikkenemisestä muuttuisi eteenpäin vieväksi toiminnaksi, vaatisi se vähintään uskoa siihen, että omalla toiminnalla pystyy vaikuttamaan kehitykseen. s y y n ä tä l l a i s e n uskon puuttumiseen onkin todennäköisesti kriisien kansainvälinen mittakaava, joka saa ne täysin tavanomaisten vaikuttamiskeinojen, kuten omien arjen valintojen ja Suomen kaltaisen pienen maan politiikan, ulottumattomiin. Kuitenkin Suomi on Euroopan unionin jäsenmaana osa yli 450 miljoonan asukkaan valtioliittoa ja yhteenlaskettuna maailman toiseksi suurinta taloutta, joka pystyy myös muuttaman kansainvälisen kehityksen suuntaa. n ä i n lo p p u k e Vä ä n europarlamenttivaalien kautta on tavallisten ihmistenkin mahdollisuus kyetä pienellä panoksellaan vaikuttamaan ajan kriisien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi tänä keväänä Euroopan komissio on laatinut EU:lle ensimmäisen puolustusteollisuusstrategian ja ehdottanut rahallista avustuspakettia unionin puolustusteollisuuden ylösajamiseksi. Näiden hyväksymisestä ja toimeenpanosta vastaavatkin vaalien jälkeinen europarlamentti ja komissio. s e u r a aVa l l a V i i s i V u ot i s k au d e l l a otetaan myös käyttöön hiilitullit, joilla voidaan ohjata alas tuotannon hiilidioksidipäästöjä kansainvälisesti. Kuitenkin EU-vaaleissa suomalaisten äänestysaktiivisuus on jäänyt edellisissä vuoden 2019 EU-vaaleissa 42 %:n ja alle 25-vuotiaiden keskuudessa alle 10 %:n, eikä tällainen epäkiinnostus Euroopan politiikka kohtaan luo euroedustajille myöskään kannustimia vastata yksilöiden kokemiin nykyajan uhkiin. Huolen tulevasta toivoisikin kanavoituvan nyt mahdollisuuksia näkemättömän pessimismin sijaan vaikuttamisen haluksi, vaikka edes yhden annetun äänen verran. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Olemme avoinna myös sunnuntaisin! Olemme avoinna myös sunnuntaisin! ma–pe 9–19 ma–pe 9–19 la 11–16 | su 11–16 la 11–16 | su 11–16 Myymälöissämme opiskelijakortilla –– 20 20 % % vähintään 5 euron kertaostoksesta Raaka-aineet (neljä annosta): puolisen kiloa kirsikkatomaatteja 4-6 pulleaa valkosipulinkynttä nautiskelevan desin verran hyvää oliiviöljyä 3 silputtua punasipulia 3 silputtua porkkanaa yksi muodokas keskikokoinen paprika (itse tykkään tässä käyttää keltaista,väri-iloksi) desin verran silputtua fenkolia tai varsiselleriä (oman maun mukaan) n.500g tölkki/pahvipurkki paseerattua tomaattimurskaa tuoreita yrttejä(basilika,timjami,minttu,persilja) halutessasi inkivääriä mustapippuria ja yrttisuolaa (esim. herbamarea) Valmistus: 1. Laita kirsikkatomaatit uuniin astiaan, jossa on leivinpaperia pohjalla 2. Tökistele tomaatteihin reikiä esimerkiksi hammastikulla 3. Murskaa 3-4 valkosipulin kynttä ja levitä murske rikottujen tomaattejen päälle 4. Hipsuta astiaan basilikaa,timjamia ym.yrttejä ja lorauta lopuksi oliiviöljyä päälle 5. Ripsauta sekaan vähän mustapippuria ja yrttisuolaa 6. Laita 200-asteiseen uuniin vartin/ parinkymmenen minuutin ajaksi 7. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pikku kattilassa ja paista pilkkomasi sipulit,paprika,porkkanat sekä fenkoli/varsiselleri, kunnes tuoksahtavat mukavan levanttisesti 8. lisää sekaan uunissa muhiskelleet tomaatit ja tomaattimurskatölkki sekä mahdollinen inkivääri ja hiukan sokeria, anna kiehua miedossa lämmössä n.45min 9. Ripottele valmiin päälle basilikanlehtiä,persiljaa,minttua makusi mukaan 10. Laita soimaan Melina Mercourin/ Manos Hadkidakiksen biisi ”Ta pedia tou Pirea”(Pirean lapset) eli suomeksi Ei koskaan sunnuntaisin Kali oreksi! Hyvää ruokahalua! 35 K u v a : a n t o n v a lt o n en Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi
Seuraa somessa: @studentuniontyy @tyynsiivet Lue lisää: Hae mukaan TYYn siipiin Siivet ovat Turun yliopiston ylioppilaskunnan matalan kynnyksen toimijaryhmiä, joiden kautta on helppoa osallistua ylioppilaskunnan toimintaan. Haku siipiin avataan lukuvuoden alussa. Turun yliopiston opiskelija: Tilaa TYYn uutiskirje: