• 4/2019 s. 8 MITÄ KÄY YRITTÄJYYDELLE? Yliopiston tulevaisuus on nyt puntarissa s. 28 AAVE MENNEESTÄ Vaporwave – oikeaa musaa vai nettivitsi? Turun sairas sydän TUTTU TAUTI s. 18 s. 12 HIGHWAY TO HEL Helsingin imu on kova – alle puolet jää tänne
• DJ keskiviikosta lauantaihin TO 16.5. klo 19.30: KUKAN LEVYRAATI KE 29.5 klo 20: KUKA NAURAA! Stand Upklubi AVOLAVA joka sunnuntai klo 21 KUKAN KAIKKIIN TAPAHTUMIIN AINA VAPAA PÄÄSY Laaja valikoima ulkomaisia oluita ja siidereitä Kaupungin paras lehtivalikoima koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-05 DJ'T KESKIVIIKOSTAISTA LAUANTAIHIN TORSTAISINYOUTUBEJUKEBOX Mystery DynamoTheater 3000 mysteerikino joka toinen keskiviikko YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA K20 (livekeikat K18) auki ke-la 21-05 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta JAUME SERRA SKUMPPAPULLO 12€ / 2,50€ lasi kaikkina aukiolopäivinä klo 23-24 HANAOLUT JA -SIIDERI VAIN 3,50€! pe & la klo 23-24 sekä arkisin klo 21 alkaen! PE 10.5.TELMU 8V: TÄHTIPORTTI , ANNIINA AUF . Liput ennakkoon 8e*/ ovelta 10e. TO 13.6. CLUB KESÄRAUHA: MAUSTETYTÖT, PINTANDWEFALL Liput norm. hintaan 15e / Kesärauhaetuhinnalla 10e. Liput myy Ticketmaster. SEURAAVAN SUKUPOLVEN EUROOPPA #äänitulevaisuudelle #meidänEU Sinivihreä koulutusosaaja janikatakatalo.fi M aks aja : Sin ivih reä suu nta ry JOBBER Kesä Koittaa Mee töihin TYY Jobberista löytyy opiskelijoille kesäksi tekemistä. Käy täyttämässä lomake ja yhteistyökumppanimme ottaa sinuun yhteyttä. Tekemäsi profiilin pohjalta on mahdollisuuksia päästä tekemään töitä joko vakituisesti tai tarpeen mukaan. Ehdit nauttia kesästä tai täydentää syksyn opiskelukassaa. www.tyy.fi
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Kaupungin sydän ei ole parkki­ ruuduissa, halleissa ja rampeissa. Se on meissä. Pääkirjoitus Me emme ole autoja Teemu Perhiö, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 22 ”Tutkijan ura on täynnä minipettymyksiä” 45 väitöskirjaa ohjannut professori emeritus Erno Lehtinen tietää, mitä tohtoriksi valmistuminen vaatii. Siinä pistää itsensä likoon oikein kovasti. TE EM U PE RH IÖ K aupungin syke on jatkuvaa huminaa. Sen ontelot paisuvat ja supistuvat aivan kuin itsekseen. Sen suonet kalkkeutuvat betonista ja raudasta. Liikekeskukset ja lähiöt ovat sen solumöykkyjä. Turku on vanha, mutta se on ehtinyt kuolla ja syntyä uudestaan monta kertaa. Keskuskorttelien suonet tukittiin vuonna 1972, kun kaupunki lakkautti viimeisen ratikkalinjansa, rengaslinjaa ruutukaava-alueella kulkeneen 3B:n. Kaupunki ei ole omaehtoinen organismi, joka eläisi itsenäistä elämää. Emme seuraa sitä sivusta. Kaupunki on politiikkaa, se näyttää siltä miltä haluamme. Suomi autoiStui nopeasti 1960-luvulta alkaen, koska niin oli ennustettu. Kaupungit rakennettiin kumipyöriä varten, ennustus toteutti itsensä. Ihmisellä on jalat, niitä liikuttamalla kuljemme paikasta toiseen. Kymmenessä minuutissa kävelee kilometrin. Ehtii haistella sateen kastelemia katuja. Pitää kädestä kiinni. Hengittää, tuntea pulssinsa nousevan. 50-luvun Turku oli vielä ihmisen mittainen. Dosentti Tiina Männistö­Funkin laskelmien mukaan tuolloin ajoneuvoista yli puolet oli pyöriä – 1980-luvulla luku oli enää 8 prosenttia. Kun kaupunkia alettiin tehdä autoille, jalat unohtuivat. Samalla jäi taakse ihmisen kokoinen mittakaava. Savimonttu turun sydämessä on läpileikkaus menneeseen. Aikaan, kun kaupunki oli ihmisen mittainen (s. 18). Kolo täytetään 40 kilometrin mitalta teräspaaluja. Niillä tuetaan dinosaurusmehulla kulkevia kauppakasseja. Kaupungin brändityöryhmällä onkin kädet täynnä puuhaa sen spinnaamisessa (s. 30). Muitakin ratkaisuja olisi ollut tarjolla, mutta vuosikymmenten härkäpäinen junttaus onnistui lopulta. Toisissa kaupungeissa tehdään investointeja tulevaisuuteen. Aivovuoto on todellisuutta (s. 12). autot tarvitSevat ramppeja, halleja, parkkipaikkoja, moottoriteitä. Mutta me emme ole autoja, vaikka niiden öljynkatkuun olemme kehomme kahlinneet. Me tarvitsemme pienuutta, kiinnostavia näköaloja, intimiteettiä. Kaupungin sydän ei ole parkkiruuduissa, halleissa ja rampeissa. Se on meissä. Mutta mitä vähemmän käytämme jalkoja, sitä vähemmän elämme. Ihmisten kaupunki tarvitsee tilaa hengittää: vähemmän pakokaasua ja liikenteen melua, enemmän raiteita ja kävelykatuja. Sydän kulkee jaloilla. PSSt. Jalkoja voi käyttää polkemiseen. Onko pyörä jo kesäkunnossa? Käy itse fiksaamassa se, ilmaiseksi (s. 6 )
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 TE E MU PE R HIÖ SISÄLLYS 4/2019 Hesaa päin. Työ houkuttelee turkulaisia pääkaupunkiin. Turkulainen maisteri, ota lapio käteen! Työpaikkaa saa todella tonkia. Parkittu sydän. Turun torilla on pitkä historia. Tohtorien isä. Eläköityvä proffa on nähnyt alansa kehityksen. Local Roasters. Two guys roast coffee in Kakola. Vaporwave. Punaisten lyhtyjen genre. Posankan vauvat: ”Posmatti, Posteppo ja Postommiläntinen”. Kasper Strömman analysoi. ”Metsien suojelulla on kasvavaa arvoa”. Gradu tutki brasilialaista luontoa. Sydänkartta. Kannen kuva on koostettu aarteista. NUMERO 4/2019 10.5.2019 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 88. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Anni Savolainen & Lassi Vihko KAnsiKuvA Teemu Perhiö ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 7 000 kpl. 24 17 12 18 KANSI Turun sydän on koetuksella. Sivu 18 Pyöräkeitos. Uusi pyöräpaja auttaa pyörien fiksailussa. Tuleeko meistä yrittäjiä? Strategia ohjaa yliopiston tulevaisuutta. Lääkettä ilmastoahdistukseen. Jyväskyläläiset opiskelijat järkkäsivät lakkopäivän. Oma koti. Kyllä, autossakin voi asua. 10 11 6 ”Haluaisimme ihmisten vapautuvan asenteesta, että jos pyörä on rikki, sitä ei voi korjata.” Iiro Myllyneva Sivu 6 26 31 8 28 30 32
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Laura Boxberg lähti Helsinkiin unelmatyön perässä, mutta muuttaisi Turkuun heti, jos työmarkkinat muuttuisivat. (s. 12) TE EM U PE RH IÖ eng Spot english content! in this issue: “Local roasters” (p. 26). ten questions, two guys, one shared passion for quality coffee. WWW.TYLKKARI.fI ”Kestävän kehityksen tulee läpileikata kaikki toiminta opettajakoulutuksessa” – Rauman yksikön kasvatti Sanni Salmenoja opettajaopiskelijoiden johtoon Uusi puheenjohtaja vaatii kestävän kehityksen linjauksia opettajankoulutukseen sekä toimia uudelta hallitukselta koulutuksen parantamiseksi. Vappugalleria: Kahdeksan kuvaa siitä, kuinka Turussa osataan laittaa lakki päähän parhaiten Katso kuvat Turun lakituksista ja aaton vapputunnelmasta Tylkkärin verkkosivuilta! Nämä jutut vain verkossa: M aR ko VIR Ta TE EM U PE RH IÖ Sa n n a La Un Ia In En Kommentti: Mulan-kopiointia, kung fu -pilailua ja hyperseksuaalisuutta: Hybridi speksi oli iso Aasia-stereotypia, ja yleisö rakasti sitä Viimeinen lohikäärmeisku -speksi on hyvä esimerkki siitä, että suomalaiset yliopisto-opiskelijat eivät ole välttämättä tietoisia orientalismista ja sen tuottamien stereotypioiden ongelmallisuudesta, kirjoittavat Vy Tram ja Hai Nguyen.
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 PYöRÄKEITOS Vanhassa Helkaman kaapelitehtaassa rihdataan nyt pinnoja ja paikataan sisäkumeja. Kyseessä ei ole pyörähuoltamo vaan vapaasti käytettävä tee-se-itse-tila, jossa on työkaluja ja varaosia pyörien korjaamiseen. Siis pyöräpaja. Pajaa organisoi Vapaa Ratas ry. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Iiro Myllyneva (kuvassa) korostaa, että pajalle on tervetullut kuka tahansa. ”Ennakkotaitoja pyörien suhteen ei tarvita. Sisään voi kävellä pyörän kanssa ja polkea sen ulos. Noudatamme myös turvallisemman tilan periaatetta eli kaikenlainen syrjintä on kiellettyä.” Toiminnassa on keskeistä kierrätys ja yhdessä tekeminen. Paikan päällä neuvotaan ja näytetään, miten pyörää korjataan. ”Mitään ei kuitenkaan tehdä ihmisten puolesta.” Toiminta pyörii vapaaehtoisten voimin. Pajan tauStaLLa vaikuttaa ajatus teknologian demokraattisuudesta. Että ihan tavallinen tallaaja voi ottaa sen haltuunsa. Polkupyörät ovat lopulta varsin yksinkertaisia kapineita, eikä niiden huoltamiseen tarvita monimutkaisia työkaluja. ”Haluaisimme ihmisten vapautuvan asenteesta, että jos pyörä on rikki, sitä ei voi korjata.” Työkalujen hankkiminen on silti iso sijoitus. Pyöräpajalla ne ovat ilmaiseksi käytettävissä. Lisäksi tarjolla on varaosia. Niitä otetaan myös lahjoituksina vastaan. Jos kellarissa on maannut vuosikausia käyttämätön pyörän romu, kannattaa se raahata pajalle hyötykäyttöön. Vanhoista pyöristä voi saada varaosia, joita ei enää myydä kaupoissa. PyöräPaja on kansainvälinen ilmiö, jonka historia juontaa 1970-luvulle. Tuolloin Kaliforniassa järjestettiin työllistämishankkeita, joissa nuoria opetettiin korjaamaan pyöriä ja pyörittämään pajoja. Suomessa pajatoiminta käynnistyi 2000-luvulla. Helsingissä on ollut pyöräpaja jo yli kymmenen vuotta. Turun paja toimi aiemmin lähempänä Ylioppilaskylää, Kirkkotien kirpputorin yhteydessä. Rakennus kuitenkin purettiin asuntojen tieltä. Yhteisöllinen tekeminen ja pyörien korjaaminen ovat toiminnan kulmakiviä, mutta ne vaativat fyysisen tilan. Muutaman korttelin päässä Kupittaalta sijaitseva vanha kaapelitehdas oli käytännössä ainoa toimintaan sopiva, edullinen tila, jonne on myös siedettävä matka keskustasta. Vapaa rattaan puheenjohtaja Heikki Mönkkönen on tilaan tyytyväinen. Seiniä koristavat graffitit ja muutaman sponsorin mainostarrat. ”Erona aiempaan on, että nyt ei ole pakko kasata pyöriä myyntiin. Vuokra on niin edullinen.” Voi siis keskittyä pakottomaan tekemiseen ja ihmisten auttamiseen. Suunnitelmissa on muun muassa kouluttaa maahanmuuttajia pyörähuollon perusteista. • Pyöräpaja on auki tiistaisin klo 17–20 osoitteessa Kalevantie 15 (kulku sisäpihan kautta). https://turunpyorapaja.info/ Turussa on taas pyöräpaja. Se on tee-se-itse-fuusiokeittiö, jonka raaka-aineet raavitaan kellarien pohjalta. TeksTi & kuva Teemu perhiö
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 T urun yliopistossa työstetään parhaillaan uutta strategiaohjelmaa ja siten tulevaisuuden linjoja korkeakoulun kehittämiseen. Nykyinen yliopiston strategia on voimassa vuoteen 2020 asti. Seuraavia painotuksia kartoittaa strategiatyön ohjausryhmä. Puheenjohtajana toimii Jukka Kola, joka aloittaa yliopiston rehtorina ensi syksynä. Mitään kovin konkreettista ei ole vielä tehty, mutta yhteisökuulemisessa on jo haettu uusia teemoja. Eniten ääniä saivat perustutkimuksen merkitys, monitieteisyyden vahvistaminen, hyvinvointi, sivistys yliopisto sekä jatkuva oppiminen. Turun yliopisto on vahvasti sitoutunut yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toimintakulttuurin edistämiseen, mutta tämä ei ainakaan vielä korostu teemoissa. Rehtorilla on iso rooli yliopiston suunnan ohjaamisessa. Kola on jo aiem min kehunut Turun yliopiston kasvavaa painotusta yrittäjyyteen. Hän on myös todennut, että yliopiston täytyy vahvistaa poikkitieteellisyyttä, jotta siitä tulisi houkuttelevampi kumppani yrityksille ja muille korkeakouluille. voiSi siis olettaa, että Kola tahtoisi edistää yrittäjyysyliopiston kehittelyä. Kysyimme häneltä lisää yrittäjyyden merkityksestä. ”Sen sijaan, että puhuisimme vain yritteliäästä sivistysyliopistosta, voimme yhtä hyvin puhua sivistyneestä yrittäjyysyliopistosta”, Kola sanoo. Kola ajattelee, että käsitteet voi yhdistää strategisesti, kun haetaan synergisia etuja. Yliopiston tutkimus ja muut tulokset halutaan nykyistä nopeammin käytäntöön. Tästä syystä yritysyhteistyö on tärkeää. Koulutusosaamisen tuotteistaminen ei kuulu vain teknisille ja kauppatieteellisille aloille. Ideaalitilanteessa yrittäjyys läpäisisi kaikki yliopiston seitsemän tiedekuntaa. Rehtorin mukaan yrittäjyys liittyy ennen kaikkea asenteeseen. ”Yrittäminen ei tarkoita pop up -sarjayrittäjyyttä. Sen sijaan kyseessä on kokeileva tekemisen ja ajattelun tapa sekä valmius etsiä ratkaisuja ilman kapea-alaista siiloutumista, eli eri tavalla kuin on totuttu.” TULEEKO MEISTÄ YRITTÄJIÄ? Yliopisto etsii suuntaa vuoteen 2030 asti. Viime strategiakaudella tuotiin esiin yrittäjyyttä, mitä tuleva rehtori Jukka Kola on kehunut. Mitä on luvassa seuraavaksi? TeksTi Leea Vainio & anni SaVoLainen kuva aLeKSi maLinen Turun yliopiston tulevan rehtorin Jukka Kolan mukaan yrittäjyys ei tarkoita ”pop up -sarjayrittäjyyttä.”
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Gallup missä haluaisit asua valmistumisen jälkeen? TeksTi & kuvaT LaSSi VihKo Ylioppilaskunnalta ”Haluan asua Suomessa: Porissa tai Turussa. Ne ovat riittävän isoja, mutta tarpeeksi pieniä integroitumisen kannalta. Helsinki tuntuisi liian isolta paikalta asua.” Emma Isaksson kotimainen kirjallisuus ”Haluaisin asua jossain Turun lähiseudulla, en kuitenkaan keskustassa. Haluan olla lähellä palveluita, mutta pitää autoa, mikä ei ole käytännöllistä ydinkeskustassa.” Annika Fagerholm kasvatustiede ”Jaa, Turussa varmaan. Muutin tänne Helsingistä, mutta tykkään tästä kaupungista, koska täällä on rauhallisempaa. Ratkaisevaa on se, että asuu paikassa, jossa on mielenkiintoista tekemistä.” Henri Huttunen filosofia PALJONKO PALKKAA voi pyytää? Paljonko asiantuntemuksestani maksetaan? Oli kysymys palkkaneuvotteluista tai tutkimuksen rahoittamisesta, voi oman työn arvon löytäminen akateemisessa maailmassa olla vaikeaa. HENKILÖKOHTAISTEN TAVOITTEIDEN ja omien kiinnostuksen kohteiden kehittämisen ohella jossain vaiheessa tulee yhteismitallisia koetinkiviä, jossa oma osaaminen, röyhkeys ja ylpeys laitetaan muiden kanssa mittaukseen. Rekrytoinnit ja rahoituksen haku ovat monipuoliselle ja kriittiselle osaajalle koettelevia. Miten kilpailussa pärjää? KÄYTÖSTALOUSTIETEESSÄ ON käsite ankkurointi. Käytännössä ankkurointi on ensimmäisenä tarjotun tiedon, usein hinnan, psykologinen vaikutus tulevaisuuden käytökseen. Tavallisessa elämässä tämä näkyy esimerkiksi myydessä korkean hinnan tarjoamista ensin, jolloin hinta ”ankkuroituu” ylöspäin. KOSKAAN EI ole ollut väärin pyytää sitä, minkä kokee ansaitsevansa, ja vähän enemmän. Neuvotteluvara kuuluu elämään. Kuka tietää, tähtäämällä hieman pidemmälle kuin mihin koet olevasi valmis ja pyytämällä enemmän kuin luulet voivasi pyytää, voit päätyä juuri minne sinun pitikin. VILLE KERÄNEN, TYYn hallituksen yritysyhteistyön vastaava Mikä on sinun arvosi? yrittäminen sidottiin jo edellisen strategian tavoitteisiin, kun Turun yliopisto lanseerattiin ”yrittäjyysyliopistoksi”. Linjaus muutti yliopiston organisaatiorakennetta. Yliopiston kehittämisyksikkö loi tutkijoille palvelun, joka auttaa heitä verkostoitumaan yritysten kanssa. Tavoitteena on saada osaajat ja tutkimustiedon tarpeessa olevat toimijat yhteen. Palvelu on suunnattu yrityksille, jotka hakevat akateemisesta maailmasta kumppania tai osaajaa. Yliopistolla on laitteet ja tekijät sekä kyky tuoda yhteen luovia, monitieteellisiä ihmisiä pallottelemaan ideoita. Turun yliopiston yritysasiamies Mikko Pohjola työskentelee tutkimuksen kaupallistamisen parissa. Hän iloitsee hyödystä, jota yhteistyö tarjoaa tutkijoille. Myös opiskelijat pääsevät tekemään yhteistyötä turkulaisten yritysten kanssa. ”Näissä puitteissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan liiketoiminnan ja tuotteen kehittämistä nollasta yrityksen asiantuntijan tukemana. Siihen vaaditaan luottamusta. Onnistunut yritysyhteistyö on pitkälti valmiiden suhteiden fasilitoimista”, Pohjola sanoo. Palvelun avulla tutkijan työtä voidaan jatkojalostaa tuotteeksi yrityksille. Yliopisto tukee myös patentin hakemisessa keksinnöille. Pohjola ei usko yritysyhteistyön uhkaavan tieteen asemaa tai perustutkimuksen rahoitusta. ”Tutkija on sitoutunut riippumattomuuteen ja tieteen etiikkaan. En näe tässä mitään ongelmaa.” • Ohjausryhmä valmistelee strategian vielä tämän vuoden aikana. Ryhmä esitelee strategian toimenpideohjelmat yliopiston hallitukselle viimeistään helmikuussa 2020. Seuraava strategiakausi on alkaa vuonna 2021 ja kestää vuoteen 2030 saakka. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) hallituksen puheenjohtaja Sini Saarinen on yksi ohjausryhmän jäsenistä. Saarinen korostaa valmisteluvaiheen merkitystä. ”Työ on alussa, ja tällä hetkellä ennakoidaan. Pyrimme hyvään prosessiin ja vaikuttamiseen. Etukäteen tunnustellaan, mitä on tulossa.” TYYn keskeinen tavoite on strategiapuheen ja käytännön välisen kuilun kaventaminen. Toiminnan läpinäkyvyyttä halutaan lisätä esimerkiksi blogitekstien avulla. Tänä keväänä ohjausryhmällä oli uusi lähtökohta: strategia laaditaan ministeriön toiveesta neljän sijasta kymmenelle vuodelle. Saarinen muistuttaa, että johdolla ja eri hallinnon tasoilla on suuri viestinnällinen vastuu. ”Strategia ei ole vain viestintäväline valtiolle ja ministeriölle siitä, mihin yliopisto on menossa.” TYY: STRATEGIA EI OLE VAIN VIESTINTÄVÄLINE ”Sen sijaan, että puhuisimme vain yritteliäästä sivistys­ yliopistosta, voimme yhtä hyvin puhua sivistyneestä yrittäjyys­ yliopistosta.”
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 HELMIKUUN ALUSSA Facebookin ilmestyi sivu Opiskelijan tulevaisuus. Sivun takana olevat ihmiset masinoivat keväälle maanlaajuisen ilmastolakkopäivän. Pelkkä somekampanja vei pitkälle, sillä lakkopäivään huhtikuun alussa osallistui yli tuhat opiskelijaa ympäri maata. Järjestäjäryhmä koostuu jyväskyläläisistä yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoista, ja itsenäisiä lakkoja järjestettiin Helsingistä Rovaniemelle. Jyväskyläläiset houkuttelivat ihmisiä mukaan paitsi sosiaalisella medialla, myös opiskelijaja kansalaisjärjestöverkostoidensa ja ylioppilaskunnan verkostojen avulla. Yksi ryhmän viestintävastaavista, Riikka Leinonen, sanoo, että aktivismi ja kansalaistoiminta ovat hyvää lääkettä ilmastoahdistukseen. Järjestäjäporukan tarkoitus oli osallistaa lakkoihin mukaan ihmisiä kaikilta koulutusasteilta. Ilmastolakossa on ollut mukana opiskelijoiden lisäksi myös työssäkäyviä ihmisiä. Miksi ryhmä valitsi vaikutusmuodokseen juuri lakkoilun? ”Haluamme irtautua hetkeksi järjestelmästä ja pysähtyä tärkeän asian äärelle. Ruotsalaisaktivisti Greta TeksTi pihLa hänninen kuva FriDa peSSi LÄÄKETTÄ ILMASTOAHDISTUKSEEN MUUT YLIOPPILASLEHDET kOONNuT LaSSi VihKo Nopeat YLIOPPILASLEHDEN (2/2019) artikkelissa ”Politiikka on perseestä” tarkastellaan laajalti poliittisen järjestelmän ongelmia. Paul Masonin mukaan kansallisvaltiot eivät ole katoamassa mihinkään. Globaalin järjestelmän uudelleenmuotoilu tapahtuu niin, että uudistamisesta kiinnostuneet ”kansallisvaltiot löytävät yhdessä tuloksen, joka on oikeudenmukainen kaikille”. Suomessa yksi esimerkki edustuksellisen demokratian heikkoudesta on alkukeväänä kaatunut sote-uudistus. Tutkijatohtori Johanna Vuorelman mukaan sotesotku vähensi luottamusta politiikkaan, koska uudistusta ei tehty kansalaisten intressit edellä. Vuorelman mukaan politiikan journalismissa korostuu liikaa kilpailu eikä se, kenen etua kulloinkin ajetaan päätöksenteossa. Populismin sanomaan on vaikea vastata, koska muilta puuttuvat visiot. Puolueiden luottamuspulaan on vaikuttanut muun muassa se, että 2000-luvun hallitusohjelmat ovat hyvin samankaltaisia, vaikka puoluepohja on ollut vaihteleva. Politiikassa retoriikka ja uudistuspuhe ovat itseisarvoja. Vaikka poliitikot verhoutuisivat uudistusinnon ja liiallisen optimismin taakse, ei ratkaisuna saa olla valehtelu, kyynisyys tai kaiken ironisoiminen. OPISKELIJAVAIKUTTAMISEN pesteihin on yhä vaikeampi löytää halukkaita yliopistomaailmassa, kirjoittaa Oulun ylioppilaslehti (2/2019). Yksi syy passiivisuuteen on kiristynyt opiskelutahti. Aikaa opiskelijavaikuttamiseen ei ole, koska opiskelijoiden odotetaan suorittavan kursseja vuosittain 60 opintopisteen edestä. Opiskelijoita patistetaan valmistumaan viiden vuoden tavoiteajassa. Toinen syy vallan välttelyyn on rakenteellinen. Opiskelijavaikuttamisesta saatavat opintopisteet ovat vaatimattomia työn määrään verrattuna, eli tutkintorakenne ei kannusta järjestötoimintaan. Haluttomuus osallistua aktiivisesti yliopiston toimintaan voi vaikuttaa koko yhteisöön. Jos ainoa tavoite yliopistossa on valmistuminen, opiskelu typistyy astinkiveksi ennen työelämään siirtymistä. Thunberg on ollut ollut meidänkin innoittajamme”, Leinonen sanoo. Leinosen mukaan lakkoilu toimii myös solidaarisuuden eleenä kehittyviä maita kohtaan, koska ilmastonmuutos vaikeuttaa elinolosuhteita erityisesti kehittyvissä maissa. Julkisessa keskustelussa tietyt ryhmät ovat kuvailleet ilmastopuhetta vouhotukseksi ja hysteriaksi, Leinonen harmittelee. Heidän lakkonsa ei ole kohdannut vastarintaa, mutta vähättelyä kylläkin. Opiskelijan tulevaisuus -ryhmän tavoitteet ovat selkeät. Ryhmä haluaa hiilineutraalin Suomen vuoteen 2028 mennessä. Tämän lisäksi Suomen tulisi omilla toimillaan rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Yleisellä tasolla ryhmä tavoitteleekin yhteiskunnallista muutosta. Se haluaa saada ilmastoasiat hallitusohjelmaan, asettaa puolueille ulkoista painetta ja tiukentaa ilmastotavoitteita. ”Koulutukseen ja tutkimukseen olisi saatava sisäänrakennettu muutos. Ilmastoa on tarkasteltava kokonaisuutena. Muutoksella on todella kiire. Tämä ei ole enää mitään kuluttajien suostuttelua.” Opiskelija-aktiivi Leinonen on pettynyt Suomen ylioppilaskuntien toimiin ilmastoaktivismin osalta. Hän olisi toivonut, että ylioppilaskunnat olisivat olleet enemmän mukana ja reagoineet nopeammin: ”Ilmaston eteen vaaditaan nopeaa toimintaa. Suomalainen opiskelijaliike on ollut historiallisesti aktiivinen monien asioiden suhteen, joten miksei se ottaisi kantaa myös ilmastoasioissa”, Leinonen kysyy.• Jyväskyläläinen porukka pisti töpinäksi ja järkkäsi maanlaajuisen ilmastolakon. Ylioppilaskuntien hidas reaktio saa kritiikkiä. Turkulaiset ilmastolakkoilivat 5.4. Tuomiokirkon portailla.
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 ”Voin ajaa kotini minne vaan.” TeksTi pihLa hänninen kuva Teemu perhiö Oma koti Opiskelee energiaja ympäristötekniikkaa ja asuu pakettiautossa. IIDA ILONIITTY, 23 Kotini on tiivistetty pakettiauto, jonka olen sisustanut asumiskelpoiseksi kierrätysmateriaalein. Muutin tähän elokuussa yksiöstä Itäharjulta harkittuani asiaa pari vuotta. Sänky on tärkein huonekaluni, koska se toimii myös sohvana. Olen minimalisti ja minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen, eikä mitään ylimääräistä. Jääkaapittomuus on ainut ongelma. Erikoisimmat asiat kodissani ovat kosteutta imevä kissanhiekka-astia ja webasto-lämmitin. Kotini ympäristö on vaihteleva, koska voin ajaa kotini minne vaan. Tykkään käydä rannoilla. En erityisesti vietä aikaa kotonani. Nukun ja säilytän täällä tavaraa, mutta kaiken muun teen muualla. Syön ruokalassa ja käyn suihkussa Campussportin tiloissa. Kirjasto on olohuoneeni. Etenkin kodin suunnitteluvaihe oli mieleenpainuva, koska olen insinöörihenkinen. Kotini on osa projektia, jonka pitchasin opettajalle opintojeni alkuvaiheessa. Olen kiitollinen, että saan testata tätä. Kodissa tärkeintä on mukavuus, rauhallisuus ja turvallisuus. Kotini on persoonallinen ja olen sisustanut paljon matoilla ja kankailla. Pitsiä pitää olla! Tässä on muutenkin sellaista vanhan ajan meininkiä.
• 12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Lounais-Suomeen houkutellaan jättikampanjalla lisää väkeä, mutta työilmoitusten perusteella korkeakoulutetuille ei ole tarvetta. 2000-luvulla yhä useampi turkulainen maisteri lähteekin tutkintoineen Helsinkiin. A skel taaksepäin. Siltä ehkä tuntuisi muutto takaisin Turkuun Helsingin jälkeen. Tämä voi olla edessä opiskelijoilla, jotka aloittavat työuransa pääkaupunkiseudulta. Vuonna 2010 joka neljäs Turun yliopiston tuore maisteri siirsi osoitteensa Uudellemaalle. Vuonna 2017 lähtijöitä oli jo useampi kuin joka kolmas. Helsingin ja Turun välinen kilpailu ei ole opiskelijoiden näkökulmasta mikään uusi juttu. Mutta kun kerran on lähtenyt, opiskelija ei välttämättä palaa. Syitä on monia, mutta raha voi olla yksi niistä. ”Helsingissä on kalliimpaa asua kuin Turussa, mutta palkatkin ovat korkeammat. Pitäisi kuitenkin tarkkaan harkita, haluaako tietyn pisteen jälkeen siirtyä kaupunkiin, jossa palkkataso on pääkaupunkiseutua matalampi.” Niin arvelee Annabella Polo. Hän työskentelee vientiasiantuntijana Business Finlandilla Madridissa. HESAA PÄIN g TeksTi anni SaVoLainen kuvaT Teemu perhiö
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Laura Boxberg kaipaa Turkuun, mutta miettii välillä myös ulkomaille muuttamista: ”Eihän tää Helsinkikään mikään Graalin malja ole”.
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Ulkomailla asumista edelsi työskentely Helsingissä. Tällä hetkellä noin puolet kaikista Turun yliopiston maistereista jää asumaan Varsinais-Suomeen. Jäävien määrä on kuitenkin lievässä laskussa. Työnteon näkökulmasta tiedekuntien välillä on selkeitä eroja. Viimeisimmät Tilastokeskuksen tilastot maistereiden työllistymisalueesta ovat vuodelta 2016. Silloin tekniikan alojen maistereista 74 prosenttia työllistyi Varsinais-Suomessa. Kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden alalta puolestaan vain joka neljännen maisterin työpaikka löytyi samaisesta maakunnasta. Kaupan alan lähtijöihin kuuluu myös Polo. Hän opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa kansainvälistä liiketoimintaa, joten ulkomaille lähteminen kuului ikään kuin asiaan. Imu Helsinkiinkin oli hänen opiskeluaikanaan kova. Polon mukaan suurin osa oman vuosikurssin opiskelijoista lähti pääkaupunkiseudulle töihin. Toisaalta Turun kauppiksen tarjoama kansainvälinen liiketoiminta houkuttelee opiskelijoiksi paljon ihmisiä Helsingistä ja sen lähistöltä. Kauppislaisten massamuutto pois Turusta johtuu siis osittain siitä, että Uudeltamaalta tulleet opiskelijat palaavat yksinkertaisesti kotikonnuilleen. Monille pääkaupunkiseutu tarjoaa maan mittakaavassa täysin ainutlaatuisia työmahdollisuuksia. Tämän myös Polo tunnistaa. ”Olen työntekijänä aika kunnianhimoinen. Helsingissä yksinkertaisesti ovat kaikki isot yritykset, pääkonttorit ja valtionhallinnon elimet, jotka houkuttelevat.” Kun Polon kaverit alkoivat muuttaa Helsinkiin, tuntui hänestä luontevalta tehdä niin itsekin. Opiskelujen päättyminen oli hänelle yhden etapin päätös, jonka tavallaan pitikin johtaa muuttoon. ”Kyllä sosiaalisten piirien vaikutus oli minulle Helsinkiin muutossa yksi ihan pääkysymys. Ulkomaille lähteminen johtui sitten omasta sisäisestä motivaatiosta oppia lisää.” Polo tulisi takaisin Turkuun ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen puolisonsa haluaisi muuttaa. Muutoin paluu ei ole todennäköinen, vaikka hän onkin täältä kotoisin. TELAKAN JA AUTOTEHTAAN VARJOSSA Lounais-Suomen talouskasvusta on kohistu jo jonkin aikaa. Näkyvimmin alueen ylivertaisuutta on hehkuttanut Töihin tänne -kampanja. Kampanjaa vetää Lounais-Suomen ELY-keskus eri maakuntaliittojen, yritysten, kuntien ja oppilaitosten kanssa. Alueen kasvun kärjessä ovat Meyerin telakka sekä Uudenkaupungin autotehdas. Teollisuuden tilauskanta on lähes 20 miljardia euroa, ja kasvua on odotettavissa 2020-luvun puoliväliin asti. Telakalla ja autotehtaalla on todennäköisesti yleisesti työllistävä vaikutus. Kun alueella menee hyvin, ihmiset käyttävät myös palveluita. Taloudellinen kasvu heijastunee siis ainakin kaupan ja kulttuurin aloille. Hypetys kasvavasta Lounais-Suomesta saa silti miettimään, onko alueella jatkossa töitä myös korkeakoulutetuille. Tällä hetkellä ei siltä näytä. Eräs Turun seudulla kasvava ala on kuitenkin teknologia. Näin arvelee Petri Avikainen, joka on valmistunut täältä tietotekniikan diplomi-insinööriksi. ”Tällä hetkellä on koodareiden markkinat. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Hyvät tyypit ovat kiven alla, koska yritykset eivät halua luopua heistä.” Avikainen työskentelee helsinkiläisen kasvuyrityksen Kaiku Healthin kehitysyksikön vetäjänä. Lähtö Helsinkiin tapahtui impulsiivisesti viisi vuotta sitten. Tuolloin Avikainen oli alan töissä Turussa. Työkaveri muutti Helsinkiin uuden työn perässä ja vinkkasi avoimesta paikasta samassa firmassa muutama kuukausi myöhemmin. ”Ajattelin, että ’mitäs hittoa, vois lähteä’. Opiskeluaikana en ollut analyyttinen enkä miettinyt, missä aion työskennellä. Tuo työpaikka oli kuitenkin siinä hetkessä hyvä peliliike. Lähdin urakehitys mielessä.” Ajatus takaisin Turkuun muuttamisesta ei ole Avikaiselle mahdoton. Hän tulisi takaisin kotikaupunkiinsa, jos Turussa olisi tarjolla todella mielenkiintoinen työpaikka. Hän tunnistaa silti paluumuuttajien downshiftaus ilmiön. ”Ymmärrän ajatuksen hyvin. Mutta jos palkka on jollekin merkittävä asia, niin sitten luulisi, että suunta on ulkomaille. Paluumuuttoon on kuitenkin muitakin tekijöitä, kuten perheenlisäys. Itse etsin ensisijaisesti mielekästä työtä.” Turkulaisen teknologiaskenen profiili on kuitenkin noussut. Avikainen on huomannut, että viime vuosina moni korkean profiilin teknologiayritys on perustanut Turkuun oman haarakonttorin. Petri Avikaisen mukaan Helsingin ”koodaussosiaalinen piiri” on Turkua parempi sekä laajempi ja softa-yritykset kirjavia. ”Jos yritykset tavoittelevat jo valmistuneita opiskelijoita, on liian myöhäistä.”
• 15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Pöhinää ovat Avikaisen mukaan lisänneet myös vapaaehtoisten vetämät tapahtumat. ”Muutokseen ei välttämättä tarvita edes firmoja, koska ihmiset ovat innokkaita ja oma-aloitteisia. Tällaiset tapahtumat ovat sellaisia koodaajien lukupiirejä.” VILKAS MUTTA NIUKKA TAIDE Taidealalla toimiva Laura Boxberg muuttaisi heti takaisin Turkuun, jos paikalliset työmarkkinat olisivat erilaiset. Hän työskentelee viestintäpäällikkönä nykytaiteen tiedotuskeskuksessa Framessa, jonka konttori sijaitsee Helsingissä. ”Onhan tämä tällaista jatkuvaa kamppailua. Olisi kiva asua taas Turussa, mutta tämä työ on niin mahtavaa.” Boxberg siirtyisi Turkuun ”superpaikan” perässä. Niin kauan kun työ on merkityksellistä, hänelle ei ole väliä, missä työpaikka sijaitsee. Opiskelukavereiden massamuutto pois Turusta vaikutti myös Boxbergin lähtöön, mutta hän myös halusi töihin nimenomaan Frameen. ”Kaipasin jotain pysyvämpää pestiä. Tämä työ ei olisi mitenkään mahdollinen Turussa, koska muita viennin parissa toimivia organisaatioita ei ole. Taidekenttä Turussa on sen kokoiseksi kaupungiksi vilkas, mutta ei ne loputtomasti vedä jengiä töihin.” Valmistumisen jälkeen Boxberg oli Turussa alansa töissä kolmen vuoden ajan. Turkulaiset museot, galleriat ja taidetapahtumat työllistävät monia, mutta tarjonta on huomattavasti rajallisempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Yleistä historiaa opiskelleiden keskuudessa työllistyminen ei tarjonnut paljoa vaihtoehtoja, Boxberg sanoo. ”Omana opiskeluaikana 2000-luvun alussa puhuttiin, että kunhan isot ikäluokat jäävät eläkkeelg
• 16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 le, töitä kyllä riittää. Ei niin tietenkään käynyt. Kävi ilmi, että jos ei valmistu opettajaksi tai jää yliopistoon tutkijaksi, täytyy hakeutua pääkaupunkiin.” Boxbergin kokemuksen mukaan Helsinki on ollut useille tutuille sosiaalisesti kurjempi paikka asua. ”Moni on kokenut sosiaalista yksinäisyyttä muutettuaan Turusta Helsinkiin. Aika pienet piirithän täälläkin on. Helsingissä omasta seudusta tai kaupunginosasta on tullut minulle kuitenkin eri tavalla tärkeä, ja siitä on muodostunut oma kyläyhteisö.” Taidealalla työmahdollisuuksia riittää, Boxberg sanoo. Tavoitteellinen hakija ei silti saata löytää hakemaansa Varsinais-Suomesta. ”Jos harrastaa urasuunnittelua, niin Helsinkiin muuttamista täytyy pohtia.” SITOUTTAMINEN AVAINASEMASSA Turun yliopiston työelämäpalvelu Rekryn tutkija Juha Sainio ei ole huolissaan Turusta lähtijöistä. ”Onko puolet paljon vai vähän? Miten paljon tänne pitäisi jäädä, jos puolet ei riitä?” Sainion mukaan monet opiskelijat hahmottavat pääkaupunkiseudun työmahdollisuudet helpommin esimerkiksi siksi, että alueen isot työnantajat tunnetaan paremmin. Hän epäilee, että opiskelijat eivät selvitä Varsinais-Suomen työmahdollisuuksia perusteellisesti. Uudenmaan houkuttelevuutta voi lisätä siis se, että Turun seudun yritykset eivät tuo itseään tarpeeksi näkyvästi esille suhteessa helsinkiläisiin yrityksiin. Näin ajattelee Sainion lisäksi Annabella Polo. Hän kertoo, että monet suuret pääkaupunkiseudun yritykset tarjoavat kauppakorkeakoulun opiskelijoille graduate-ohjelmia. Se on kätevä tapa päästä töihin. Kaksivuotisen ohjelman aikana opiskelija pääsee tutustumaan yrityksen eri osastoihin, ja monesti työsuhde vakinaistetaan ohjelman päätteeksi. Polo ei löytänyt Turusta yhtään yritystä, joka tarjoaisi vastaavaa ohjelmaa. Kesätöitä lukuun ottamatta Turusta oli huomattavasti vaikeampi löytää mitään työpaikkoja. Yritykset voisivat tulla esittäytymään yliopistoille, mistä olisi Polon mukaan molemminpuolista hyötyä. ”Jos yritykset tavoittelevat jo valmistuneita opiskelijoita, on liian myöhäistä. Opiskelijat pitäisi saada sitoutettua esimerkiksi heti kandivaiheen jälkeen”, Polo sanoo. Sainio viittaa samaan aiheeseen puhuessaan yliopiston kolmannesta tehtävästä eli yhteiskuntaan integroitumisesta. Oppiaineiden yhteyksiä mahdollisiin työnantajiin voisi hyödyntää nykyistä enemmän. ”Jos oppiaineella on vahvat verkostot, se voisi tarjota niitä opiskelijan hyödynnettäväksi. Mutta onhan työllistyminen aina opiskelijan oma tehtävä. Jonkinlainen tasapaino täytyy löytää siinä, miten paljon opiskelijan pitää nähdä vaivaa työpaikan löytämiseksi.” Petri Avikaisen mukaan yksi iso ero helsinkiläisen ja turkulaisen teknologiaskenen välillä on pääkaupungin startup-kulttuuri. Se vetää opiskelijoita puoleensa. Erilaiset hautomot tarjoavat Helsingissä runsaasti mahdollisuuksia omien ideoiden esittelyyn. Turun yliopisto voisi skarpata tuomalla eri tiedekuntien opiskelijoita yhteen. Avikaisen opiskeluaikana tätä ei tapahtunut lainkaan. Esimerkiksi lääketieteellisten ohjelmistojen kehityksessä monialainen opiskelutausta olisi hyödyksi. ”Helsingissä on oikeasti monialainen yliopisto. Se johtaa siihen, että teknologia-alalla on todella vahvasti monialaisia opiskelijoita, jotka hallitsevat teknologian lisäksi vaikka psykaa. Nyt ajateltuna se on todella hyvä, sillä softaajat tekee kuitenkin ohjelmia ihmisille.” JUNANVIEMÄT TURKULAISET Kun puhutaan Turkuun työllistymisestä, täytyy ottaa huomioon monta tasoa. Viralliset tilastot tyypillisesti tarkastelevat Varsinais-Suomea, mutta toisinaan puhutaan Turusta tai Lounais-Suomesta. Lisäksi Turun yliopistosta puhuttaessa täytyy muistaa, että yliopistolla on kampukset myös Porissa ja Raumalla. Sainio uskoo, että opiskelijan asuinhistorialla on merkitystä sijoittumisen kannalta. ”Tiettyjä aloja tullaan opiskelemaan tänne muualta, ja valmistumisen jälkeen palataan kotiseudulle. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että mitä kauempaa opiskelija tulee Turkuun, sitä todennäköisemmin hän lähtee valmistuttuaan pois täältä.” Sainion mukaan kuntasektorille työllistyvät opiskelijat sijoittuvat kaikista tasaisimmin ympäri maata. Heihin kuuluvat esimerkiksi kasvatustieteiden maisterit. Tutkija korostaa sosiaalisten verkostojen painoarvoa asuinpaikkakunnan valinnassa. ”Aluepolitiikalla pystytään tekemään jotain, mutta päämotiivit muuttamisen taustalla ovat yleensä henkilökohtaisia.” Maakunnista puhuttaessa käsitellään joko opiskelijoiden työllistymiskuntaa tai asumiskuntaa. Eri kaupunkien välillä pendelöidään jo nyt, vaikka ilmiö on Sainion mukaan vielä pieni. Tulevaisuudessa työnteon ja asumisen yhdistäminen on todennäköisesti joustavampaa. Tunnin junalla olisi iso vaikutus, sillä se yhdistäisi Turun ja Helsingin talouskasvualueet. Sainio uskoo, että jos ihmiset jäisivät Turkuun mutta työskentelisivät junamatkan päässä, pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanne helpottuisi. Sama pätee Tampereeseen. Tutkija odottaa innolla niin sanotun työssäkäyntikolmion eli Turun, Helsingin ja Tampereen välistä kehitystä. Tunnin junaa toivoo myös Turkuun haikaileva Boxberg. ”Helsingissä todella on hirviömäiset vuokrat, ja hyvän asunnon löytäminen on vaikeaa. Toivon, että uudella eduskunnalla ja varsinaissuomalaisilla poliitikoilla olisi rohkeutta edistää tunnin junaa ja raideliikenteen kehittämistä. Se ei välttämättä ole minulle akuutti asia, mutta mahtava juttu monille.” • Kahden tunnin juna. VR g Ro UP
• 17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Kolumni vaLmiStun täSSä kuussa maisteriksi. Päätin jo ajat sitten, että teen kaikkeni, jotta pystyn jäämään Turkuun. Olen metsästänyt työpaikkaa esimerkiksi Facebook-sivuilta ja –ryhmistä, jotka jakavat työilmoituksia. Halusin olla skarppina ja valmis hakemaan, kun jotain kiinnostavaa ilmenee. Tämän lisäksi sähköpostiini on kilahdellut viiden työpaikkavahdin ilmoituksia lähemmäs vuoden ajan. Hakemistyön osittainen automatisoiminen on mahtavaa ja keventää omaa taakkaa, ajattelin. Sanotaan nyt suoraan: Aarresaarta lukuun ottamatta nämä työpaikkavahdit ovat perseestä. Useimmiten määrittelen työpaikkavahdit niin, että saan ilmoitukset seuraavilta aloilta: media, viestintä, tutkimus, kehitys ja kulttuuri. Sähköposteja ja työilmoituksia tulee joka päivä, mutta useimmiten tittelit kilpailevat älyttömyydellään. Jaan tässä muutaman esimerkin. Promoottori . Siis terveystuotteiden myyjä ständeillä. Software test engineer . Okei, tämä menee varmaan kehitys-kategoriaan. Beauty advisor . Asiakaspalveluun tavarataloon? Nyt ei täsmää. Eivät Facebook-sivutkaan ihan vahvoilla ole, vaikka ilmoituksia tuleekin lukuisia päivässä. Naistanssija. Tämä mallitoimisto tarjoaa ”medianäkyvyyttäkin halukkaille”. Jos media-sana oli tässä se ratkaiseva avainsana, niin check . Viimeisin oli ehkä paras: kalanleikkaaja . Mitä? iLmoitukSet ovat masentavia, joten sisällytän työpaikkavahteihin Varsinais-Suomen lisäksi kuitenkin Uudenmaan. Tuntuu, että sieltä töitä ainakin löytyy. Pääkaupunkiseudulla tuntuu oikeasti olevan eri meno. Varsinkin Aarresaari on täynnä mitä kiinnostavimpia harjoitteluilmoituksia. Helsingin houkutus on ymmärrettävää. Tätä kaikkea vasten puhe kasvavasta Lounais-Suomesta tuntuu oudolta. Jos kerta Turussa töitä riittää, niin korkeakoulutetuille tarkoitetut tehtävät ovat kyllä todella pahasti kiven alla. Väitän, että useimmilla opiskelijoilla on tiedekunnasta riippumatta sitkeä ajatus siitä, että ainoastaan pääkaupunkiseudulla on hommia. Opinahjomme työelämäpalveluiden tutkija huomautti, että tämä on lähinnä mielikuva eikä mikään fakta. Varmaan ihan totta, mutta ihmetyttää. Monien meistä kannattanee silti varautua piilotyöpaikkojen kaivuuseen, jos Turusta haluaa kotinsa jatkossakin. anni SaVoLainen Kirjoittaja on Tylkkärin väistyvä toimitusharjoittelija, joka sai kontakteilla määräaikaisen työn tutkimustehtävissä. TURKULAINEN MAISTERI, OTA LAPIO KÄTEEN! ”Työpaikka­ vahdit ovat perseestä.” MAAKUNTA JOHON EI MUUTTANUT KETÄÄN: ETELÄ-SAVO Turun yliopistosta valmistuneiden maakuntakohtainen sijoittuminen on tilastoitu asuinpaikkakunnan mukaan. Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2017. Luvuissa ovat mukana vain opiskelijat, jotka ovat saaneet ylemmän korkeakoulututkinnon vuotta aiemmin. Pallon halkaisija kuvaa opiskelijoiden määrää. Kaaviosta on jätetty pois Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Ahvenanmaa. Niistä kuhunkin muutti 1-4 henkilöä. Etelä-Savoon ei muuttanut ketään. Lähde: Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen Turku 708 Yhteensä 1470 Uusimaa 501 Satakunta 48 Tuntematon 78 Pirkanmaa 48 Pohjanmaa 12 Pohjois-Savo 6 Kymenlaakso 6 Lappi 9 Keski-Suomi 12 Etelä-Pohjanmaa 9
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 S yyskuu 1690. Turkulainen muurari Henrik Wiitainen viimeistelee kaakeliuuninsa viimeistä kerrosta. Työ on haastavaa, koska kaakelit kiinnitetään paikoilleen yhtä aikaa muun muurauksen kanssa, vaivalloisesti yksi kerros kerrallaan. Wiitaiselle oman uunin viimeistely on yksi elämän tärkeimmistä hetkistä. Se on osoitus siitä, että lähes oman terveyden tuhonnut ura muurarina on tuottanut hedelmää. Ylpeänä Henrik istuutuu tuoliin ja ihailee kättensä työtä. Taskustaan hän kaivaa liitupiipun ja tupakkaa. Asukkaat, sukupolvet ja vuosisadat tulevat vaihtumaan tässä talossa, mutta uuni pysyy, muurari pohtii. Vuosisatoja myöhemmin aamun koleudessa lapio iskeytyy maahan. Se viiltää skalpellin tavoin ensimmäisen viillon Turun sydämeen. Diagnoosi: molempien kammioiden toiminnallinen vajaus. Hoito: mekaanisen tukilaitteen asentaminen. Pienessä sairaalahuoneessa vastaava kirurgi selittää epäröimättä leikkauksen eri vaiheet ja niihin liittyvät riskit. Potilaan läheisten kasvot ovat vääntyneet epätoivosta ja surusta. Kirurgille tunteet ovat vieraita. ”Tässä muutamia leikkauksessa käytettäviä työkaluja: kaivinkone, metallipaalu, betonimylly.” ”Potilaan keho on niin hauras, että vakava riski on avohaavaa ympäröivän aineksen romahtaminen. Tämä voi aiheuttaa koko verenkierron pysähtymisen, mistä ei olisi enää paluuta.” Läheiset ovat valmistautuneet. Jäähyväissanoja on tavailtu vuosikymmeniä. Vuosisatoja kasvua ja kehitystä, päätepysäkki: verinen operaatiopöytä. Turku on vastustanut leikkausta sinnikkäästi, mutta nyt tilanteesta ei ole enää poispääsyä. Anestesialääkäri asettaa laskimokanyylin. Potilas alkaa lähtölaskun. Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan— eLokuu 1713. Wiitainen pitää haljennutta kaakelinpalaa kädessään ja kohottaa katseensa kohti autioitunutta ja tuhottua korttelia. Venäläiset sotilaat ovat polttaneet suuren osan taloista, vieneet kaiken hopean ja pahoinpidelleet viattomia. Suurin osa asukkaista oli tajunnut lähteä jo aikaisemmin, mutta muurarille kodin hylkääminen olisi ollut pahempi kohtalo kuin oman hengen riistäminen. Katsoessaan tuhoa Henrik puristaa lasitettua kaakelinpalaa niin kovaa, että keramiikkapala survoutuu kämmeneen. Leikkaussalin kontrollihuoneeseen ovat kokootuneet niin maan huippukirurgit kuin tuoreet lääketieteen kandidaatitkin. Kaikki kirjoittavat keskittyneesti muistiinpanoja historiallisen leikkauksen edetessä. Vastaava sydänkirurgi ottaa timanttisahan vastaan avustajalta. TeksTi LaSSi VihKo kuvakOllaasi Teemu perhiö PARKITTU SYDÄN g
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 ”Halkaisen rintalastan.” Leikkauspöydän valon sirinä rikkoo huoneessa vallitsevan hiljaisuuden. Osa päästää hallitsemattoman hengenvedon näyn edessä. “Potilastiedot ovat puutteelliset: tämä sydän on sykkinyt jo 1600-luvulla.” Kirurgi oli luullut, että sydän varttui vuosisataa myöhemmin. keSäkuu 1731. Ranskan kielimestari Jacob De l’Ecluse tihrustaa likaisesta ikkunaruudusta takapihalle ja sitoo vyönsolkea pellavahousujensa ympärille. Nahkurin tunkiosta on tullut ruma näky muutoin viehkeällä sisäpihalla. Vuoteessa raukeana makaava neiti Björksten kysyy, mihin Jacobilla on niin kova kiire. Jacob polvistuu sängyn reunalle. ”Rakas, sydämeni kuuluu sinulle ikuisesti, mutta oppilaani odottavat minua akatemian aulassa. Voit jäädä tänne lepäämään, jos tahdot.” De l’Ecluse vihasi Turkua. Se oli saastainen peräkylä täynnä kapisia koiria, sairaita ja köyhiä. Hän ei olisi ikinä ottanut konsistorin privilegiota vastaan, jos olisi arvannut, minkälainen mätäpaise häntä laivamatkan päässä odotti. Oli kulunut kaksikymmentä vuotta, mutta kaupunki ei ollut vielä toipunut rutosta saati venäläisten julmuuksista. Kohdatessaan kerjäläisen Turun akatemian ranskan kielimestari potkaisee kerjuukupin nurin. Operaatiohuoneen valo särisee. Sydänkirurgi yrittää muistuttaa mieleensä Turun potilashistoriaa. Käsityöläisten ja porvariston romanssi Aurajoen länsipuolen kanssa synnytti laajempaa ja tiiviimpää kortteliasutusta, kuin mitä lääkärit hypoteeseissaan olivat uskaltaneet arvioida. 1700-luvun taitteessa nälkä, sota ja rutto mursivat Turun sydämen vuosikymmeniksi. Kaupunki taantui, kukoistavat korttelit purettiin pelloiksi. Hetken näytti siltä, että Turku ei selviä takaiskusta. Kaupunki heräsi koomasta puolen vuosisadan jälkeen. Elintoiminnot kiihtyivät uuden torin ympärillä, kun uudet korttelit nousivat uusien kivijalkojen päälle. Uutta verta alkoi virrata kauppatorin alueelle kivetettyjä katuja pitkin. Levein kaduista kulki nykyisen kauppatorin keskeltä, jossa se pysyi aina Turun paloon asti – aortta. Kirurgi istahtaa kaivinkoneeseen ja painaa sauvaohjainta vakaasti eteenpäin. Potilas näyttää olemattoman pieneltä ohjaamon ikkunan läpi. Kauha kalahtaa sydänpussin reunaan. Rosoisesta avohaavasta alkaa tursuta historiaa niin runsaasti, ettei vuotoa voi täysin tyrehdyttää. Neiti Björksten makaa sängyssä vain hetken, kunnes kuulee oven käyvän. Hänen sydämensä hyppää kurkkuun. ”--Kiinalaista porsliinia. Kuvioiden sininen väri tulee koboltista. Miehelläni on Turun kaunein kokoelma eurooppalaisia ja itämaisia astioita”, yläkertaan kantautuva ääni sanoo. De l’Ecluse oli vannonut asuvansa talossa yksin. Björksten riuhtoo alusmekkoa vimmaisesti ylleen. Polvisukat, sukkanauhat, nahkakengät. Korsettia sitoessa sormet tärisevät niin paljon, ettei solmun tekeminen tahdo onnistua. Alushame, villahame, kaulahuivi. Portaikosta kuuluu lähestyvien askelten ääni. ”Kauneinta englantilaista maljakkoa Jacob pitää makuuhuoneensa—” Ovi narahtaa, ja De l’Eclusen vaimo Elisabeth Fontelia kiljahtaa kuin defibrillaattori ennen sähköimpulssia. Hän vilkaisee petaamatonta sänkyä, sitten Björkstenin vapaana hulmuavia hiuksia. Ikkuna lävähtää sepposen selälleen. Björksten mahtuu juuri ja juuri sujahtamaan aukosta loput vaatteet syliin käärittynä. Kirurgi hikoilee niin paljon, että suojavarusteiden tiukasti istuvat reunat alkavat kutittaa sietämättömästi. Hän ei anna sen haitata.
• 21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Potilaan runsas verenvuoto leikkaushaavan reunoilla heikentää näkyvyyden. Jokainen kuluva sekunti voi pitkittää leikkausta kymmenillä minuuteilla, pahimmillaan tunneilla. Pitkä leikkaus altistaa lisäkomplikaatioille ja pahimmillaan vaarantaa potilaan hengen. ”Ojentakaa kemiallinen hemostaatti. Pysäytän verenvuodon.” Raivostunut Fontelia ryntää kohti ikkunaa, mutta liian myöhään. Karkuri tömähtää nahkaiseen jätekasaan, joka pehmittää pudotusta. Björksten pinkoo kohti asuinkorttelin takana avautuvaa peltoaukeaa. Pellon reunalla Björksten kerää ajatuksiaan kasaan ja antaa sykkeen laskea. De l’Ecluse oli valehdellut päin hänen kasvojaan jo lähes vuoden. Nöyryytetty olo muuttuu nopeasti kostonhimoksi. Sisuuntunut neiti Björksten pukee essun, takin ja myssyn päälleen ja kääntyy kohti akatemiataloa. Hän on päättänyt pilata ranskan kielimestarin uran ja kenties oman maineensa kertomalla konsistorille salavuoteudesta, mikäli Jacob ei suostu polvistumaan. Kirurgi pursottaa hyydyttävää ainetta rintalastan reunalle. Kahdessa minuutissa pahin vuoto on ohi ja leikkaushaava tyhjennetään verestä. Kaksi lääkäriä valvoo tarkasti sydänkeuhkolaitteen toimintaa komplikaation aikana. Sydämen apupumpun asentaminen voi alkaa. Ensin kirurgi paaluttaa sydämen oikean kammion, ja vetää kunnallistekniikan pienen verenkierron pääsuoneen – keuhkovaltimoon. Seuraavaksi paalutetaan vasen kammio, josta vedetään ajoramppi suoraan aorttaan. Aikaisemmasta takaiskusta huolimatta kirurgi saa liitettyä tekopumput onnistuneesti paikoilleen. Mekaaninen tukilaite on valmiina kytkettäväksi päälle. Leikkaussalin henkilökunta tarkkailee hengitystään pidätellen, kun kammioita tukevat pumput aloittavat työnsä. Kontrollihuoneen väki alkaa taputtaa onnistuneelle asennukselle. Helpottunut kirurgi kaataa vettä sementtiin, ja alkaa sekoittaa betonia. Heinäkuu 1790. Tynnyrimestari Kristian Boman elää rauhallista perhe-elämää uuden torin reunalla. Hän on päättänyt etsiä pikkuiselle leikkikalun Turun suurilta markkinoilta. Päivä on kuuma. Pistävä kipu rintakehässä yllättää Bomanin hänen ojentaessaan hopearahan kauppiaalle. Keraaminen sika pirstoutuu kolahtaessaan katukivetykseen. Tynnyrimestari tarttuu vaistomaisesti kiinni hamppupaitansa rinnuksesta ja romahtaa maahan. Väenpaljoudessa silminnäkijät alkavat syyttää kauppiasta Bomanin myrkyttämisestä. Huutokilpailu äityy pian käsirysyksi eestiläisen myyjän ja kahden paikallisen välillä. Pian paniikki leviää koko markkinaväen keskuudessa. Tynnyrintekijä makaa katukivetyksellä, kun vauhkoontunut yleisö talloo ja kompuroi hänen ylitseen karjalauman voimalla. Hän tuijottaa polttavaa keskipäivän aurinkoa tummien hahmojen vilistäessä ohi. Betoni valuu myllystä suoraan sydämeen ja täyttää avohaavan. Operaatio on suoritettu onnistuneesti, sydämen kansi on asennettu paikoilleen. Kirurgi tuhahtaa itsevarmasti. Samassa leikkaussalin valot sammuvat – sähkökatko. Tekopumppu pysähtyy. Betoni on jo kuivunut. Rouva Boman kantaa vuoden ikäistä poikaansa sylissään Turun tuomiokirkon käytävää pitkin. Tumman hunnun taakse kätketyt silmät ovat punaiset ja itkusta turvonneet. Entisen tynnyrintekijän vaimo jäi leskeksi vain 25-vuotiaana. Kävellessään äitinsä saattamana kohti arkkua Bomanin läheiset ystävät koskettavat lesken olkapäätä ja selkää tuen ja turvan merkiksi. Arkulle astuessaan rouva asettaa rikki menneen keraamisen sian palasen miehensä rinnan päälle. Siihen missä sydän sykki. • Juttua varten on haastateltu Maria Carpelania, Heidi Martiskaista ja Kari Uotilaa Muuritutkimus ky:stä.
• 22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 TOHTORIEN ISÄ Tohtorikoulutus ei ole entisellään. Melkein puoli sataa väitöskirjaa ohjannut professori emeritus Erno Lehtinen tietää, miten valtavia ponnisteluja tutkijan ura vaatii. TeksTi & kuvaT Teemu perhiö
• 23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 T ämä on elinkautinen.” Nyt puhutaan väitöskirjojen ohjaamisesta. Yhden jälkeen seuraa toinen, sitten kolmas. Sen kasvatustieteiden professori emeritus Erno Lehtinen, 69, sai huomata jo nuorena, vastanimitettynä professorina. Jos kaikki hänen ohjaamansa väitöskirjat kasattaisiin nyt, pino huojuisi. Lehtinen hypistelee tyytyväisenä pöydällä lepäävää väitöskirjaa. Se on hänen viimeisin ohjauksensa, järjestyksessään 45. väitös. Jo ensimmäiset ohjaukset olivat intensiivisiä. Viidestä ensimmäisestä tohtoriopiskelijasta kolme on nyt kovatasoisia professoreita, yksi opetusministeriön ylijohtaja. Vakinaisesta professuurista pitäisi kuitenkin jäädä eläkkeelle 68 vuoden iässä. Hän kokee olevansa jo yliajalla. Monta isoa tutkimusprojektia on kesken. Vähän aikaa on vielä. Professuuria on jatkettu määräaikaisena ensi vuoden heinäkuuhun saakka. MERITOITUMISESTA RYHMÄTYöHöN Lehtinen itse aloitti jatko-opintonsa Turussa 1979. Uran varrella opinnot ovat kansainvälistyneet ja tekeminen ammattimaistunut. Professorina Lehtinen lähti viemään tohtoriopiskelijoita heti kansainvälisiin kongresseihin. Samalla he alkoivat kirjoittaa artikkelipohjaisia väitöskirjoja, joiden artikkelit oli julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä. Vielä 1970-luvulla kaikki oli toisin. Yksittäiset kasvatustieteiden tutkijat ”vain tekivät jotakin”, jonka päämääränä oli meritoituminen, yliopistovirkojen saaminen. Lehtinen kumppaneineen halusi muuttaa tutkimuksen tekemisen ammattimaiseksi – työksi, jota tehdään tutkimusryhmissä. ”Artikkeliväitöskirjojen tekemisessä kasvatustieteissä olimme ensimmäisten joukossa Suomessa. Periaatteita lähdimme kehittämään ensimmäisestä tohtorista alkaen.” Lehtisen uran aikana ohjauksesta on tullut systemaattisempaa. Kun tohtorikoulutus oli aikaisemmin professorien yksityisbisnes, nyt on ohjaustiimit ja tohtoriohjelmat. ”Tutkimus kaiken kaikkiaan on paljon kontrolloidumpaa.” Aluksi tulivat valtakunnalliset tohtoriohjelmat, joille opetusministeriö antoi rahoitusta hakemuksista. Myös Lehtinen oli aktiivisesti mukana rakentamassa mallia. Eri yliopistojen professorit kokosivat valtakunnallisen tohtorikoulun, joka kohdistui oppimisympäristöjen monitieteiseen tutkimiseen. Tutkijoita tuli mukaan psykologiasta, informaatiotieteistä, tietojenkäsittelystä, taiteista ja insinööritieteistä. Lehtisen mukaan uudistus oli valtavan hieno. Tuli lisää yhteistyötä, tulivat päätoimiset tohtorikoulutuspaikat. Sitä ennen laitosassistentit ja yliopiston ulkopuolella työskennelleet eivät ehtineet tehdä tutkimusta melkein lainkaan. Malli sisälsi kuitenkin ristiriidan. Kansainvälinen arviointiryhmä toki totesi, että kansallinen yhteistyö on myönteinen asia. Ongelmana oli, että yliopisto tasolla puuttui johdonmukainen jatkokoulutusjärjestelmä – niissä säädettiin vain väitöskirjojen hyväksymisestä. Päätökset tehtiin yksittäisessä tiedekunnassa, mutta suurin osa ohjauksen ja koulutuksen organisoinnista tapahtui valtakunnallisessa verkostossa. ”Konflikteilta onneksi vältyttiin.” Sitten kansalliselle yhteistyölle tuli iso takaisku. Rahoitus siirtyi yliopistoille. Niitä velvoitettiin rakentamaan paikallinen järjestelmä. ”Kansallisten verkostojen rahoituksen loppuessa niistä useimmat lakkautettiin saman tien. Lapsi meni pesuveden mukana.” Kasvatusalalla verkosto on yhä pystyssä, mutta karsittuna. Sillä ei ole tohtorikoulutettavien paikkoja eikä budjettia koulutuksen järjestämiseen. Rahat tulevat yliopistoilta. Järjestäytyneempi tohtorikoulutus mahdollisti myös kansainvälisen yhteistyön syventämisen. ”Omassa tohtorikoulutuksessa rakensimme yhteistyötä useaan suuntaan. Merkittäviä projekteja on edelleen Göteborgin yliopiston ja hollantilaisen verkoston kanssa.” Parin vuoden välein yliopistot ympäri Eurooppaa järjestävät tohtorikoulutettaville kesätai syyskouluja, jotka ovat viikon mittaisia intensiivisiä koulutuksia. Osallistujia on noin sata eri Euroopan maista ja ohjaajia 30. Ohjelma on huolellisesti suunniteltu. ”Se on saanut huippupalautetta.” ARTIKKELIT KESKIöSSÄ Kasvatustieteiden alalle mahtuu erilaisia tutkimustraditioita. Yhdessä päässä on hyvin eksakti empiirinen oppimistutkimus, johon sopivat ryhmätyöskentely ja artikkelien kirjoittaminen. Empiirisesti suuntautuneilla kasvatustieteiden aloilla artikkeliväitöskirja alkaa olla hallitseva. Niitä tehdään yhä enemmän myös yhteiskuntatieteissä. ”Meillä artikkeliväitöskirjaan vaaditaan vähintään kolme artikkelia, joista kaksi on hyväksytty julkaistavaksi ja yksi tarkastusprosessissa.” Väitöskirjaan tulevissa artikkeleissa voi olla monta tekijää. Käytännöt ovat selkeitä siitä, kuka tulee artikkelin ensimmäiseksi kirjoittajaksi. Väittelijällä täytyy olla päävastuu. Ryhmätyöskentelyyn liittyy usein jokin tutkimuskokonaisuus. Sen ovat suunnitelleet ”seniorit”. Toisessa päässä tutkimustraditioita ovat historialliset, filosofiset teemat. Niissä voi olla perusteltua kirjoittaa perinteistä monografiaa yksin. Silloin ohjaajat saattavat laittaa paljonkin omaansa tekstin muotoiluun. Se huomioidaan korkeintaan kiitoksissa. Tutkimusaiheen valinta on keskeistä. Monella saattaa olla kiinnostuksena jokin teema, joka ei sovellu tutkittavaksi. Ohjaajalla onkin tärkeä rooli tukea suunnitelman täsmentymisessä. ”Julkisuudessa näkyy aika usein, että väitöskirjojen taso olisi laskenut, mutta olen jyrkästi eri mieltä.” Itsenäisyys ei vain samaa luokkaa kuin aiemmin. Ohjaajien rooli on kasvanut. Se johtuu osin aikataulupaineista. Artikkeliväitöskirjoissa tavoitetason määrittely on hyvin tärkeää, mutta ongelmana on, että artikkeleiden julkaisupäätökset eivät ole tutkijoiden käsissä. Jopa hyvä ja teemoiltaan tärkeä käsikirjoitus saatetaan hylätä. Huippulehdet ovat hyvin vaativia. Artikkelin kirjoittaminen vaatii valtavaa ponnistusta. Siinä pistää itsensä likoon oikein kovasti – sen Lehtinen sanoo painokkaasti. ”Kun saa oikein kriittiset arviointilausunnot, se on emotionaalisesti kova paikka. Siinä tarvitaan tukea. Pitää realistisesti katsoa, mitä se tarkoittaa, vaikka näyttäisi pahalta.” g
• 24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Alkuaikoina oli helpompaa, kun kommunikointi ei tapahtunut sähköpostitse. ”Tuli vain kirje lehdestä. Sovimme opiskelijan kanssa, että avataan se yhdessä.” ”Kaikki palaute on hyödyllistä, mutta jos se menee liikaa negatiivisten tunteiden puolelle, sitä ei kyetä käyttämään hyödyksi. Tutkijan ura on täynnä minipettymyksiä.” Vaikka tulos olisi hylky, palaute voi olla hyvää. Korjauksilla tekstistä saa julkaisukelpoisten. ”Osa lehdistä taas on niin huonosti toimitettuja, että saattaa kestää vuoden ennen kuin tekijä saa palautteen. Huonoimmissa tapauksissa ne kadottavat käsikirjoituksen.” Hylkäykset eivät siis ole ongelma, vaan huonosti käyttäytyvät lehdet. Jos artikkelin julkaisulla kestää yli vuosi, aikataulut paukkuvat. Ylipiston rahoitus taas riippuu suoritettujen tutkintojen määrästä. Tavoiteaika tohtoriksi valmistumiselle on neljä vuotta. Kasvatustieteissä päätoimiset opiskelijat pääosin pysyvät tavoitteissa. Valtaosa tohtoriopiskelijoista tosin on sivutoimisia, mutta heidän ei odoteta valmistuvan aikataulussa. Jos tohtoriopiskelija on erityisen kunnianhimoinen, ohjaajan epäilyksistä huolimatta saatetaan kokeilla, menisikö artikkeli läpi kovatasoisesta julkaisusta. Joillekin taas kelpaavat helpommatkin julkaisukanavat. VÄRISUORA Tutkimusteemat sitovat tohtorikoulutettavan ja ohjaajan yhteen. Lehtisellä on mistä valita. Uransa aluksi Lehtinen alkoi nuorten kollegoidensa, Erkki Olkinuoran, Pekka Salosen ja Marja Vauraan, kanssa tutkia oppimisvaikeuksia uudesta näkökulmasta. Näiden varhaisten tutkimusten pohjalta perustettiin kasvatustieteiden ja psykologian yhteinen oppimistutkimuksen keskus. Se toimi monta vuosikymmentä. Psykologian puolella tutkimusintressit kuitenkin muuttuivat ja oppimiseen liittyvät teemat syrjäytyivät. Kasvatustieteissä opetukseen liittyvät kysymykset taas kytkeytyvät oppimiseen. Nyt on rakenteilla opetuksen ja oppimisen tutkimuskeskus. 1980-luvulla Lehtinen kiinnostui opetusteknologiasta. ”Olin onnekas, sillä sellaista tutkimusperinnettä ei oikeastaan ollut – eikä opetusvirkoja.” Samaan aikaan Joensuun yliopisto sai erityisrahoituksen, jolla se perusti professuurin opetusteknologian ja oppimisen tutkimiseen. Lehtinen sai pestin. Opetusteknologiaan kytkeytyi kolmas Lehtiselle tärkeä tutkimusalue, yhteisölliset prosessit. ”Olimme ensimmäisten joukossa maailmassa, kun aloimme tutkia syventyvän yhteistoiminnan roolia oppimiselle verkkoympäristöissä.” Tutkimustulosten avulla on luotu pedagogisia menetelmiä, joita käytetään verkkokurssien kuten MOOCcien toteutukseen. Myös matemaattiset kysymykset ovat aina kiinnostaneet Lehtistä. Viime vuosina se on noussut hänen keskeisimmäksi tutkimusaluekseensa. Vuonna 2010 Lehtinen valittiin akatemiaprofessoriksi, joka on hänen mukaansa ”professorien lottovoitto”. Viisivuotisia akatemiaprofessuureja on noin 40 ja niistä kilpailevat kaikki tieteenalat jokaisesta yliopistosta. Lehtisen akatemiaprofessoriprojekti keskittyi matemaattisen oppimisen kysymyksiin. Siitä syntyi iso tutkimustraditio, jota jatkaa tällä hetkellä 15 hengen tutkimusryhmä. Tärkeä teema on myös asiantuntijuuden tutkimus, joka on osa yhdessä oppimisen teoriaa. ”Aluksi se oli teoreettinen kysymys, mutta 2000-luvun alussa teimme siitä myös empiirisen.” Lehtinen tutki asiantuntijaverkostoja ja yhteisöllistä asiantuntijuutta nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Työryhmä ryhtyi selvittämään Suomen tilannetta. Joillakin korkeasti koulutetuilla aloilla, kuten lääkäreiden kohdalla, on ollut hyvä sisäinen koulutusmalli erikoisasiantuntijuuden kehittämiseen. Hyvin suuresta osasta akateemisia aloja sellainen malli puuttuu. Kansainvälisen kartoituksen ja teoreettisen analyysin jälkeen ryhmällä oli opetusja kulttuuriministeriölle esitys: asialle pitäisi tehdä jotain. Seurauksena yliopistoja AMK-lakia muutettiin. Kaikille aloille luotiin korkeatasoiset erikoistumiskoulutukset. ÄÄRILIbERAALI MALLI Suomalainen tohtorikoulutusmalli on hyvin liberaali. Tutkintoihin ei ole mitään rajoituksia. ”Se on ainutlaatuista maailmassa. Melkein kaikkialla muualla opinto-oikeus on määräaikainen.” Kun on kerran saanut oikeuden, opiskelua voi jatkaa niin kauan kuin haluaa. Lehtisellä on kokemuksia opiskelijoista, jotka ovat tulleet kovalla innolla ja vaatineet paljon ohjausresursseja. ”Prosessi laitetaan liikkeelle, henkilö häviää muutamaksi vuodeksi ja tulee sitten takaisin uusilla ajatuksilla – vain taas pian hävitäkseen.” ”Tutkijan ura on täynnä minipettymyksiä.” Lehtinen juo kahvia. Espresso on hänen suosikkinsa.
• 25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Pahimmat tapaukset voi nykyään ohjata passiivirekisteriin. Ja niin on tehtykin. ”Ääriliberaali malli mahdollistaa väärinkäytön. Joskus olemme kieltäytyneet ohjaamasta.” Vaikka Lehtinen suhtautuu aiheeseen vakavasti, hän ei ota kantaa siihen, onko malli hyvä vai huono. Hymyilemättä hän ei kuitenkaan voi olla. ”Yliopistoperinteeseemme kuuluu paljon vapauksia.” Resurssien tarkoituksenmukainen käyttäminen on asiaan kytkeytyvä teema. Koulutusleikkauksissa sitä ei pohdittu – vedettiin vain valtava määrä rahaa pois eikä korjattu systeemiä. Hyvin outoa ja harkitsematonta politiikkaa, Lehtinen kommentoi. Hän myöntää, että koulutukseen kohdistettuja resursseja ei ole käytetty tarkoituksenmukaisesti – mutta sitä olisi pitänyt tutkia. ”Kestävyysvaje on trendi, mutta vaikeudet olivat suhteellisen pieniä. Taloudellisesti vaikeita aikoja on ollut ennenkin, eikä silloin ole tehty koulutusleikkauksia.” Pikemminkin silloin investoitiin tuotekehitykseen ja korkeakoulutukseen, mikä helpotti tilanteesta selviytymistä. Jos katsoo oppivelvollisuusiän ohittanutta väestönosaa, Suomessa on OECD-järjestöön kuuluvista rikkaista teollisuusmaista eniten ihmisiä koulutuksessa. Koulutustaso ei kuitenkaan nouse, vaan valmistuneiden määrä on alkanut laskea. Jotkut eivät vain valmistu. Lehtinen nostaa vielä suuremman syyn esille: Ihmiset jäävät systeemiin pörräämään ja tekemään kohtuuttoman laajoja tutkintoja tai vaihtavat koulutusalaa valmistumatta. Ilmiö on tuttu ammattikoulutuksessa, mutta nykyisin yhä enemmän myös yliopistoissa. Asiaan on yritetty vaikuttaa esimerkiksi sisäänpääsykiintiöillä. Näyttää vain siltä, että uusien ylioppilaiden pääsy yliopistoon on entistä vaikeampaa. ”Jokin rakenteellinen ongelma tässä on. Mutta sen sijaan että sitä selvitettäisiin, ajatellaan, että se ratkeaa itsestään.” Lehtisen mukaan yliopistoissa pitäisi kasvattaa sisäänottoja: Suomi on jäämässä jälkeen korkeakoulututkintojen suorittaneiden määrässä vastaavalla kehitysasteella olevista maista. MOLEMMINPUOLINEN OPPIMISKOKEMUS Väitöskirjan tekeminen ei saa olla pakonomaista. Maailmassa on kuitenkin tavattoman paljon muitakin mielenkiintoisia asioita, Lehtinen sanoo melkein pakahtuen. Ohjaajan yksi ensimmäisiä tehtäviä onkin selvittää, mitä opiskelija edes haluaa tehdä – eikä se välttämättä ole väitöskirja. Sen tekemisessä tavoitteena on tulla tiedeyhteisön jäseneksi, ja hiljalleen kasvaa tulokkaasta lähemmäksi yhteisön ydintä. Ohjaajan rooli siinä on monipuolinen. Hän on tietenkin yhteisön edustaja, mutta myös opiskelijan auttaja. Jokaisen prosessin yhteydessä oppii myös ohjaaja. ”On innostavaa tutustua uusiin opiskelijoihin, joilla on raikkaita ajatuksia. Se on valtavan hieno oppimiskokemus.” • Lehtinen johtaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan OPPIohjelmaa. Sen siipien suojissa on yli 20 väitöskirjaohjaajaa.
• 26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Viime marraskuussa Twitter-keskustelu johti uuden, miesten asemaa edistävän yhdistyksen perustamiseen. Miehet ry:n puheenjohtaja on Janne Salakka, joka opiskelee valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita Turun yliopistossa. TeksTi anni SaVoLainen kuva aLeKSi maLinen 10 kysymystä From the green bean to the black beverage, Kyle Papai and Samuli Pääkkönen roast coffee in a transparent and honest way at the Kakola Hill. aRTicle rooS heKKenS PhOTO anni SaVoLainen LOcAL ROASTERS 10 questions eng
• 27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 What was your motivation to start Frukt Coffee Roasters? S: Most coffees people know are blends of different origins for the sake of consistency. By producing quantity over quality you can reach a lot of people. But for us it makes no sense to drink a lot of coffee. You don’t need coffee to survive. Instead, coffee producers need better fees for their product to survive. That is a fact and we can do our part to pay more for quality. How did the two of you team up to start Frukt? S: We met at Turun Kahvipaahtimo (Turku Coffee Roastery) in the beginning of 2015. I had just started there and had gotten into coffee the year before. K: I had a work practice there for two months. We got to learn a lot in a short time. After the practice I still helped out a couple of times for example at Helsinki Coffee Festival and I started roasting myself with a home roaster. S: When we had the chance to get a place on the Kakola Hill, I asked Kyle if he wanted to start a roastery with me in Turku. What influences the quality of a coffee bean? K: There are many variables in the process of getting a nice cup of speciality coffee. But cultivar and location are the first important things we are interested in when we buy green coffee (ie. unroasted coffee). S: The cultivar means the cultivated coffee plant that has its certain qualities. Then the location where the coffee is farmed determines a lot about the tastes. For example Kenyan coffees often are more acidic than Brazilian coffees that have more chocolate and nut flavours. Where the coffee is cultivated includes variables such as altitude, soil and the weather. S: It’s important whether the coffee is picked by hand or with machinery. The processing of the coffee after picking, for example washing and drying, have an effect too. All these different stages add up to the quality of the coffee. If you try to cut corners you will taste it in the cup. What does it require to start a roastery in Turku? K: Just before Samuli asked me to start Frukt I had bought the roaster we are using here now. Then it was a matter of getting good space on a good location in the city with a lot of businesses and people around. S: Indeed, and we both have different kind of skill sets that are useful. Kyle has a lot of experience working at cafes, he is good with technical stuff and taught himself with the home roasting. I have the overall knowledge of the production and running a roastery besides the actual roasting. What is a speciality coffee? S: When we talk about coffee we refer to both commodity coffee, which is about 95% of the coffee market in the world, and speciality coffee, which is the remaining 5%. This division is made with a scoring system that ranges from 0–100. These points relate to all the variables and different stages the coffee bean goes through. The more points the coffee has, the better tasting it is. From 80 points up the tastes just get better and that is why the coffee is considered speciality coffee. What is commodity coffee? S: Everything under 80 points is commodity coffee because it has some elements in the processing and in the production of the green coffee that makes the taste less interesting. K: Commodity means cheaper coffee, cheaper prices paid and big production volumes. It can be done in industrial scale coffee farming and it is not often hand picked or carefully processed. It’s quantity over quality. In speciality coffee there is more concern for the whole process from farming to the actual cup of coffee. How do you get your supplies for the roastery? S: We buy the coffee from Norwegian Collaborative Coffee Source, who has scored the coffees and bought them from an exporter in the producing countries. All these coffees are scored over 84 points so they are quite high up on the quality scale. What is the main difference between coffee from a local roastery and a national brand? K: National brands have the capacity to produce high volumes of coffee. S: Of course we have to buy small quantities, but on the other hand we can buy higher quality. We can work with the speciality coffees at Frukt, which leads to more interesting tasting cups of coffee. This puts us in a different position in the market all together. How can you make the best possible coffee at home for a student price? K: You don’t need big machines, but you do need coffee beans that are in season, freshly roasted and freshly ground. S: So the best thing you can probably do is to get a simple Wilfa grinder or a hand grinder at home. How do you image the future on the Kakola Hill? S: The future looks bright! The whole building project on the hill is something that hasn’t been done before and it will be exciting to see it develop. K: It looks like it will become a community with like minded people and businesses that care for quality as much as we do! • 6 1 2 3 4 5 7 8 9 10
• 28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 2770 81 hotel luxury forever studio KOTIINPALUU VHS-kasetin särinää ja hissimusiikkia lapsuudesta – Vaporwave on häiritsevän tuttua ja huvittavaa. Onko netin alakulttuurin ilmentymä pelkkä vitsi vai vakavasti otettava musiikkigenre? TeksTi Tony VeSaLainen kuviTus aLeTTe Koppe
• 29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 U lko-oveesi koputtaa joku yllättäen. Kun avaat oven, tunnistat koputtajan nopeasti. Oven takana seisova hahmo on aikojen saatossa muuttunut ulkonäöltään ja ääneltään. Se on sisaresi, joka lähti vuosia sitten – ikinä palaamatta. Vaporwave on kuin haamu menneisyydestä. Näitä haamuja luodaan pimeissä makuuhuoneissa, tietokoneen näytön kelmeässä valossa. Verhojen takana pilkotaan ja järjestellään uudelleen eli samplataan muiden esittäjien säveltämää jazzia, mainosja hissimusiikkia sekä kasarin voimaballadeja. Samplattu kappale hidastetaan ja siihen lisätään efektejä, jotka tuovat musiikkiin suuren tilan tuntua. Näin syntyvä tunnusomainen soundi on tunnelmaltaan häiritsevä ja epätodellinen – jopa huvittava. Turun yliopiston populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärki tunnistaa ilmiön. ”Esimerkiksi [vaporwave-artisti] Macintosh Plusin musiikki kuulostaa tavallaan hyvältä. Minulle tulee siitä vähän saastaisella tavalla nostalginen olo.” Vaporwave on kuin punaisten lyhtyjen katu. Moni kieltää salaa käyvänsä siellä, mutta kun kukaan ei näe, voikin sujahtaa ovenraosta sisään. Harva myöntää kuuntelevansa vaporwavea, saati nauttivansa siitä. MENNEIDEN VUOSIKYMMENTEN ESTETIIKKAA Tuijotat yksin loputonta pilvenpiirtäjien merta öisessä New Yorkissa, ja sade hakkaa ikkunaa. Ainoastaan neonväriset mainoskyltit valaisevat suurkaupungin katkun ja pinnallisen kulutushelvetin. Ostarin kaiuttimista kantautuva hissimusiikki kietoo kulutusyhteiskunnan shoppailukokemuksen kultaiseen kääreeseen. Tämä kuvaus on kuin suoraan vaporwave-albumin kannesta. Genren estetiikkaa pidetään usein vitsinä ja kapitalismia ihannoivana, sillä suuri osa siitä kuvaa kulutusyhteiskuntaa. Alankomaalainen Cat System Corporation (? ? Corp.) on yksi tunnetuimmista vaporwave-artisteista. Hän toteaa kuvaston selittyvän osittain sillä, että jokaisen genren on etsittävä oma tyylinsä. ”80ja 90-lukujen kuvat liitettiin nopeasti osaksi vaporwavea, sillä genressä käytetyt samplet ovat usein samalta ajalta. Itse asiassa suuri osa vaporwave-yhteisöstä on syntynyt tuolloin – jotkut 2000 luvulla”, ? ? Corp. pohtii. Ursula’s Cartridges -artistinimen takaa toimivan suomalaisen vaporwave-artistin Pekka Lavian mukaan vaporwave-estetiikassa pyritään palaamaan 80–90-lukujen aikakauteen. ”Tuohon aikaan länsimaisessa kulttuurissa elettiin kylmän sodan lopun, taloudellisen vaurastumisen, tulevan laman ja popkulttuurin välimaastossa. Aikakaudella on ollut iso vaikutus lapsuuttaan eläneeseen ikäluokkaan”, Lavia toteaa. IRONIA ESTETIIKAN ASEENA Vaporwaven kapitalismia imitoiva kuvasto yhdistettynä hissimusiikkiin on saanut monet uskomaan, että genre on nettimeemi. Lavian mukaan tämä käsitys on väärä. ”Osa on saanut käsityksen, että vaporwave olisikin genrenä pääasiassa jonkin sortin vitsi tai muotivillitys. Käsitys ei kuitenkaan ole totta.” Vaporwave on ristiriitainen genre. Se dramatisoi nyky-yhteiskunnan rappiota kiihdyttämällä sitä kapitalistisella kuvastollaan ja ostareiden hissimusiikilla. Genre esittää kapitalistisen yhteiskunnan raa’asti juuri sellaisena kuin se on. Kapitalismin matkimista voi pitää kannanottona yhteiskunnan tilaan. Vaporwave joutuu kuitenkin tekemään myös itsestään naurunalaisen kritisoidessaan kapitalismia, sillä sen musiikki ja kuvasto kumpuavat kapitalismista. ”Vaporwave on erityinen genre, sillä se sijaitsee tavallaan genrejen ulkopuolella. On ikään kuin sovittu, että nyt tällainen yhteiskuntakriittinen mutta vitsikäs hybridijuttu on totta”, Kärki selittää. ”Vaporwave on samaan aikaan sekä vitsi että vakavasti otettavaa. Tämä jos mikä on täydellisen kaksijakoista musiikkia.” Lajityypin kuvasto tuntuu rakentuvan sirpaleisista osista, kuten öisistä yritysrakennuksista, tietotekniikkakuvista, autioituneista ostoskeskuksista ja roomalaisista patsaista. Aiheita esittämällä vaporwave kuitenkin kritisoi yhteiskunnan tilaa – sen tarkoituksena on kyseenalaistaa, mitä kapitalismi on tehnyt yhteiskunnalle. ”Uskon, että vaporwave-estetiikka on nostalgiakaipuuta ja kaipuuta vanhaan aikaan. Se on myös paluuta aikaan, jolloin kaikki oli yksinkertaista: ei kännyköitä tai nettiä. Aikaan ennen 9/11 iskuja. Haluamme vain olla rauhassa ja elää lapsuutemme uudestaan aikuisina”, ? ? Corp. pohtii. ULOS MAKUUHUONEISTA Verkon mikrogenreillä on tapana kuolla nopeasti, mutta vaporwave on selvinnyt jo lähes vuosikymmenen. Syinä on pidetty muun muassa uusien alagenrejen syntyä ja vaporwaven siirtymistä pois samplaamisesta. Vaporwaven yleisimpiä alagenrejä ovat esimerkiksi shoppailuparatiiseissa kylpevä mallsoft ja funk-biisejä uuteen uskoon samplaava future funk , joka on haarautuneista genreistä tunnetuin. Vaporwave on siirtynyt kritisoimiensa luksustuotteiden joukkoon, sillä loppuunmyydyistä albumeista pyydetään myyntipalstoilla jopa satoja euroja. Intohimoiset vaporwave-fanit metsästävät keräilyharvinaisuuksia kuumeisesti eri sosiaalisen median kanavissa. ”Minusta nettimeemikulttuurista on ollut genrelle hyötyä. Kaikki, mikä risteyttää asioita ja tuo niitä näkyville, on hyvästä. Joskus vitsi johtaa hakemaan lisätietoa ja saattaa jopa lisätä kriittistä ajattelua”, Kärki sanoo. Vaporwave-artistit ovat alkaneet esiintyä livenä jopa kiertueilla ja suurissa tapahtumissa 2010-luvun lopulla, vaikka genreä oli alun perin tarkoitus kuunnella yksin pimeässä huoneessa Sonyn Walkmanista. Sosiaalinen media ja nettimeemit räjäyttivät koko genren synkälle yötaivaalle pilvenpiirtäjien mainoskylttien rinnalle. • 13.8. André Wickström & Felix Zenger feat. Tommy Lindgren Ruissalon Telakalla on harvinaislaatuinen tilaisuus kuulla sekä André Wickströmin tarkkanäköistä stand uppia suomalaisuuden erikoisuuksista että Felix Zengerin ja Tommy Lindgrenin duosovituksia molempien omasta tuotannosta ja uusista DJBB:n kappaleista. TI 13.8. KLO 19 RUISSALON TELAKKA Opiskelijat 20 € (norm. 38 €) Lippuja myy Lippupiste. TMJ.FI
• 30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 Tule jakamaan Turun Sanomia! Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia lehdenjakajia Turun ja ympäristökuntien varhaisjakeluun. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Tarjoamme sinulle vakituisen, tai halutessasi määräaikaisen, työsuhteen sekä mahdollisuuden lisäansioihin esimerkiksi muun työn tai opiskelun ohessa. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä, joista päätuote on Turun Sanomat. Turun alueen varhaisjakelussa työskentelee noin 350 lehdenjakajaa. Lounais-Suomen Tietojakelu Oy kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Kiinnostuitko? Täytä hakemuksesi osoitteessa www.lstj.fi ja valitse ”Hae jakajaksi” Lisätietoa tehtävästä saat numerosta 02 269 4128 arkisin klo 8–15. Seuraa Turun yLioppiLaSLehTeä FaCeBooKiSSa & inSTaGramiSSa ”TURKUHAN ON TUNNETTU monista asioista, kuten autiosta juna-asemastaan, Ruisrockin VIP-alueesta sekä uusimpana saveen dreijatusta parkkiluolastaan”, Kasper Strömman listaa. ”Posankka tulee oikein hyvänä nelosena.” Patsaalle on hankittu kolme ”design-vauvaa” pyöreiden vuosien kunniaksi, sillä lujitemuovista valmistettu Posankka lipui Turkuun alun perin vappuna 1999. Strömman tietää, että Cracked-sivustolla patsas on listattu maailman 11 häritsevimmän turistinähtävyyden joukkoon perustelulla ”a giant statue made entirely out of ass”. ”Sikäli Turun brändin vahvistaminen posankan avulla on siis oikein perusteltua. Tätä tukee se että 1) samoihin aikoihin Posankan kanssa Aurajokeen ilmestyi iso pyrstö ja 2) kaupungin slogan on ”Kiss my Turku”.” Perimmäisenä tavoitteena lieneekin nostaa kumiankan ja marsipaanipossun risteymä Turun tunnetuimpien asioiden top-kolmoseen. Siitä aiotaan tehdä ”kaupunkieläin”. Kolme pientä posankkaa on kuitenkin helppo sekoittaa toisiinsa. Strömman tarjoaa ratkaisun. ”Ehdotukseni nimiksi ovat Posmatti, Posteppo ja Postommiläntinen.” Sosiaalisen median influensseri nojaa näppäimistöä kohti ja painaa enteriä kappaleen vaihtamiseksi. ”Entisenä turkulaisena voin myös kertoa, että perimätiedon mukaan Turun linnasta vie tunneli suoraan Posankan alle, mutta se taitaa olla pelkkä myytti, koska kaikkihan ymmärtävät, ettei siihen savimaahan kannata rakentaa mitään.” • Miniposankat voi tavata laivaja lentoliikenteen terminaaleissa. POSANKAN VAUVAT: ”POSMATTI, POSTEPPO JA POSTOMMILÄNTINEN” Turkulaisuuden asiantuntija, ex-turkulainen Kasper Strömman kommentoi Posankan perheen lisäystä suorilta käsin sähköpostitse. VAPU EI LOPU Viking Linen terminaalissa sijaitsee miniversio taiteilija Alvar Gullichsenin luomasta Posankasta. TeksTi & kuva Teemu perhiö Oikaisu Jutussa Kustavin sirkuspioneeri (TYL 3/2019) väitettiin virheellisesti, että Suomessa ei olisi naistaikureita. Jutusta jäivät pois myös tekijätiedot: Teksti: Sara Koiranen, Kuvat: Juha Laurila.
• 31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2019 ”Metsien suojelulla on kasvavaa arvoa” TeksTi iLKKa hemmiLä kuva Teemu perhiö Gradu BraSiLian SademetSän suojelualueet sitovat paljon hiiltä ja ovat siten tärkeitä työkaluja niin ilmastonmuutoksen kuin biodiversiteettikadon ehkäisyssä. Tämän tietää ekologian ja evoluutiobiologian maisteriohjelmasta valmistunut Teemu Koskimäki, joka tutki gradussaan suojelualueiden toimivuutta Acren osavaltiossa LänsiBrasiliassa. Brasiliassa tulosta ei välttämättä oteta avosylin vastaan. Tuore oikeistopresidentti Jair Bolsonaro vastustaa luonnonsuojelua ja alkuperäisväestön oikeuksia sekä ajaa Amazonian alueen talouskäyttöä. Koskimäki huomauttaa, että suojelusta voisi olla Brasilialle myös taloudellista hyötyä. Kansainvälisessä päästökaupassa muut valtiot voisivat maksaa sille hiilen sidonnasta. ”Metsien hakkuut eivät ole ainoa eikä todellakaan kestävin tapa kasvattaa taloutta. Niiden suojelulla on kasvavaa arvoa.” Acren osavaltio on puolen Suomen kokoinen. Siitä noin puolet on suojeltu, suurelta osin alkuperäiskansojen käyttöön. vaikein aSia työssä oli aiheen valinta, Koskimäki kertoo. Miten tiivistää tukalammaksi muuttuva ilmasto ja lajikato gradun kokoiseksi aiheeksi? Teemoja edusti lopulta planeetan keuhkoiksi kutsuttu Amazonian sademetsä, jossa asuu lukuisia eläinlajeja ja myös alkuperäiskansoja. Koskimäki vertasi suojelemattomia ja suojeltuja alueita counterfactual matching -menetelmällä. Matemaattinen malli vertaili samankaltaisia alueita keskenään ja kertoi, mitä metsille olisi tapahtunut, jos niitä ei olisi ollut suojeltu. Alueiden tehokkuus vaihteli, mutta yhtä kaikki ne toimivat estäen hakkuita. Hakkuupaineita aiheuttaa kuitenkin levittäytyvä moderni yhteiskunta. Brasiliassa hakattuja sademetsiä ei istuteta uudelleen. Varsinkin karjaja soijateollisuus ottavat alueet käyttöönsä. ”Suurimmassa vaarassa ovat alueet, joihin on helpoin päästä. Se on aivan loogista.” Koskimäki aikoo jatkaa ympäristönsuojeluun liittyvän tiedon tuottamista. Gradun tulokset on työstetty tutkimusartikkeliksi, ja tekijä aloittaa heinäkuussa väitöskirjatyön Australiassa. ”Tiede on kansainvälinen asia. On ihan sama, kuka näitä asioita tutkii. Kaikki auttaa suomalaisia ja ihmiskuntaa.” • Nimi: Effectiveness of protected areas in the deforestation fronts of Acre, Brazil Tunnelma: Voimabiisi: Enter Shikari – Constellations GRADU
• Punasavesta valmistetun vadin pohja 1700-luvun lopulta. Piiposliinisen lautasen pala 1800-luvun alkupuolelta. Punasavesta valmistettu keraaminen eläinfiguuri 1700ja 1800-lukujen vaihteesta. Piiposliinisen, ananaskuvioisen astian palasia ajalta 1760–1765. Valmistaja Josiah Wedgwood & Sons. Davenportin valmistama piiposliininen lautanen 1800-l. alusta. Kiinalaista posliinia, kulhon, teetai kahvikupin ja lautasen palasia 1700-luvulta. Tunkiosta löydetty punasavesta valmistettu vati 1700-luvun alkupuolelta. Tunkiosta löydetyn lasipullon pala 1700-luvun alkupuolelta. Valkosavikeramiikkaa 1700-luvun alkupuolelta. Fajanssista valmistetun lautasen pala 1700-luvun alkupuolelta. Pala kivisavikannua, joka on valmistettu Westerwaldissa Saksassa, 1700-luvun alkupuolelta. Lasipullon kaula 1700-luvun alkupuolelta. Liitupiipun varsia. Punasavesta valmistettu kulho 1700-luvun alkupuolelta. Punasavesta valmistettujen vatien paloja 1700-luvun alkupuolelta. Keramiikka-astioiden palasta muotoiltu pelinappula 1700-luvun alkupuolelta. Piikiven pala, jota on käytetty piilukkoaseessa, 1700-luvun alkupuolelta. Ikkunalasia. Kolmijalkapatojen paloja. Kannen sydän on muodostettu Turun kauppatorin arkeo logisen kaivauksen löydöistä. SYDÄNKARTTA 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 TeksTi & GRaFiikka Teemu perhiö Lähde: Turun kauppatorin arkeologisen kaivauksen 2018 löytöluettelo 19 3 14 10 19 18 8 11 17 7 9 5 6 4 2 15 16 15 15 1 13 13 13 12 7 7 19 19