Valtava pyöräliikenteen uudistus vireillä ?09 Valtava pyöräliikenteen uudistus vireillä ?09 Miksi Turkua on niin vaikea rakastaa? ?34 Miksi Turkua on niin vaikea rakastaa? ?34 Ainejärjestö, opiskelijaelämän turbohiiva ?36 Ainejärjestö, opiskelijaelämän turbohiiva ?36 Hanna, Riina ja 27 muuta tuki opiskelijaa antavat syksyllä vertaistukea kampuksella. ?6 4/2021 turun ylioppilaslehti 90 vuotta SUN SUN TUKENA TUKENA
1Store Hansakortteli | Yliopistonkatu 20 | Turku 1Store Kamppi | Kauppakeskus Kamppi | Helsinki 1Store WTC | Aleksanterinkatu 17 | Helsinki 1Store Tripla | Mall of Tripla 3. krs | Helsinki ? 010 230 7300 | www.1store.fi Huippuluokan potkua opintoihin. Täydellistä kannettavuutta. Täyttä tehoa opintoihin. MacBook Air alk. 979 € * 1Store-verkkokaupan tilaukset nyt ilman toimitusmaksua suoraan kotiisi. * voimassa 16.10. saakka opiskelijahintaan oikeutetuille lue lisää https://www.1store.fi/fi_fi/back-to-school-2021/
. sa r a ko i r a n e n (vas) ja Sauli Seittenranta (kok) nousivat molemmat Turun valtuustoon edustajistotaustalta kesän kuntavaaleissa. Haastoimme tuoreet valtuutetut debattiin Turun vetovoimasta. Millaiset odotukset teillä on sen suhteen, miten paljon voitte vaikuttaa asioihin valtuustossa? Siitä tulee varmasti erilaista kuin edarissa. saULi: Nuorena ensimmäistä kautta on vaikea paikka. Siellä on vanha establishmentti paikoillansa. Tärkein paikka on vaikuttaa oman ryhmän sisällä, jotta saa ryhmän kannan muodostumaan. Tää on se perusperiaate. Aika hankalaa se on. Musta ei todennäköisesti tule ammattipoliitikkoa, niin uskallan olla äänessä enemmän, enkä pelkää että suututan vääriä ihmisiä. Ykkösjuttu on, että olen hyvä omassa ammatissa, ja sivutoimena teen kunnallispolitiikkaa. sara: Toi mihin Saulikin viittasit on se status quo enemmän tai vähemmän eri ryhmien sisällä ja siellä valtuustossa. Että kuinka toimia niiden valtaja voimasuhteiden keskellä ja välissä… Kuinka löytää vaikuttamistapoja, kun Turun poliittinen kenttä on ehkä vähän luutunut, hahmotan sen sellaisena. Lue koko keskustelu sivulta 16.? Establishmentin sisällä debatti T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 ss ..16? 16? TEKSTI JA KUVA ANNI SAVOLAINEN
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 3.9.2021 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 91. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Reeti Jalasmäki & Ida-Maria Manninen ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Ida-Maria Manninen ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 9 500 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 15.10.2021. etä lähi VÄL I S Boring is good S ara j a S auli Pyöräteiden tilkkutäkki Laitoimme kaksi tuoretta valtuutettua, Sauli Seittenrannan (kok) ja Sara Koirasen (vas), napit vastakkain Turun vetovoimasta. TYY täyttää sata vuotta, Tylkkäri täytti 90. Näihin kuviin tiivistyy ylioppilaskunta. Ikuisuusprojekteja, huonoa infraa, vähäisiä investointeja... Nyt Turku suunnittelee valtavaa uudistusta pyöräliikenteeseen. 16 16 99 23 23 Pääkirjoitus ? Ajassa Tukiopiskelijat, jäsenmaksut ? 6,7 How to turn CO2 into fuel? Researcher Sachin Kochrekar answers. ? 8 Vapaa sana Rakoileva rakkaus ? 34 Essee Opiskelijaelämän turbohiiva ? 36 Kolumni Tyhjän päällä ? 37 TYL90 Oikeiston rahapillien tahtiin ? 38 sisältö 4/2021 kansi juttu T U R U N Y L I O P P I L A S L E H T I 9 V U OT TA A N N I S A V O L A IN E N
pääkirjoitus 5 Fuksi, kapinoi jos siltä tuntuu te e mu pe rhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi samuli tikk ane n Vapaa toimittaja k i r j o i t i n tä h ä n numeroon (s. 36) kokemuksistani ainejärjestöinstituution parissa. Jos olet fuksi, ehdotan että lukaiset sen läpi. Jos olet vanhempi opiskelija, voit ehkä tunnistaa oman järjestösi kuvauksestani. Ainejärjestöjen perinteet antavat ymmärtää, ettei niitä saisi muuttaa. Sitsikäytänteet ja opiskelijahaalarit ovat tekstikirjaesimerkki hobsbawmilaisista ”keksityistä traditioista”, joiden perimmäinen tarkoitus on hyvä: ne sitovat uudet jäsenet yhteisön jaettuihin arvoihin. Vaikka wanhat perinteet voivat tuntua arvokkailta, voi niitä silti kritisoida. Arvon fuksi, kapinoi jos siltä tuntuu. Tai jos et näe ympärilläsi tarvetta muutokseen, niin hyvä. Nauti opiskelijaelämästä! toimittajalta M uistan ensimmäisen kerran hyvin. Kun joku yllättyi asiasta. Fuksikaverini kysyi ihmeissään, olenko humalassa. Olin pudottanut juomalasin lattialle suoriltaan sitsien tauolla. Orientaatioviikolla olin vesiselvä. En ollut juurikaan juonut ennen yliopistoa, enpä sitä missään oppinutkaan. Lähdin kaikkeen silti mukaan innolla, ilman pidikkeitä. Yliopisto tuntui tarjoavan uuden alun, kukaanhan ei tuntenut minua, saatoin olla mitä vain, järkeilin. Eihän vaatteiden riisuminen vaikeaa ole. Pidin itseäni nerona, kun uskalsin osallistua selvin päin hölmöihin opiskelijariitteihin. Minulle ne näyttäytyivät tietynlaisena performanssina. Esitin uutta opiskelijaa, joka rituaalien myötä sosiaalistuu osaksi akateemista yhteisöä. Leikkiä se varmaan oli muillekin. Heidän voiteluaineenaan vain toimi alkoholi. k a i k i s sa b i L e i s sä myytiin olutta, ensin euron, sitten puolentoista euron hintaan. Ainejärjestön hallitus oli pesti Superalko-reissuun. Juomat tuli tietenkin häihin. Hiljalleen omakin etanolin kulutukseni kasvoi. Pahimpia olivat sitsit. Nyt tuntuu käsittämättömältä, kuinka paljon jotkut niissä joivat. ’Eliittisitseillä’ esitin laitapuolen kulkijaa. Ajattelin sen olevan hulvaton temppu: se paljastaisi, ettei meillä keisareilla ole vaatteita. Täällä me vain leikimme me tulevat vallankäyttäjät, kännäämme, kun on ihmisiä, joille alkoholi on oikeasti ongelma. Mutta ei se kovin sensitiivistä ollut; olin vain itsetyytyväinen nokkeluuteeni, kodittomien tilanne pysyi kurjana. Toisaalta aliarvioin muiden fiksuuden. Kai sitä hauskaa saa pitää, vaikka onkin etuoikeutettu. Pian aloin massakuluttaa sitsejä. Hauskimpia olivat ne, joilla laulettiin kovaäänisimmin lauluja eikä lisäsäkeistöjä haudattu haarukoiden kilinään. Välispiikit tekivät tapahtumista karnevaaleja, jotka parhaimmillaan olivat kuin väärän kuninkaan päiviä. Sai irtautua omista rajoitteistaan. Mitä nopeammin sitseillä mentiin jälki ruokalauluihin sen parempi. Lauluvihkoihin piirrettiin sukuelimiä, kekkosia ja muita kauheuksia. Olimme kuin parvi heinäsirkkoja, mikään ei seissyt tiellämme. Vain sitsisäännöt, mutta niidenkin tyylikkäästä rikkomisesta sai lisäpisteitä. a jat t e L i n to k i , että en oikeassa elämässä tekisi sitä kaikkea, mutta juuri sen takia se olikin hulvatonta. Vain yliopisto-opiskelija voi olla niin itsevarma omasta oikeudestaan käyttäytyä hölmösti. Yliopisto opetti minulle, että elämä on performanssia. Se opetti minut juomaan alkoholia. Kyllä siinä puolivahingossa ystävystyikin. Ja kuten ammattilainen voi rakastua työhönsä, rakastuin minäkin opiskelijaelämään. Huomasin kuitenkin jo aikanaan, että se oli poissulkevaa. Lautapeli-illat ja muut alkoholittomat tapahtuvat olivat surkeita näkyjä kovasti valaistuissa, kännisekoilun kuluttamissa, tahmeissa kerhotiloissa. Sitsilaulujen säkeistöt olivat suurilta osin naisvihamielisiä, saunaillat korostuneen miehisiä. Tätä ei ole tarkoitettu katumuspuheeksi. Mutta jos olisin nyt fuksi, toivoisin ehkä vähemmän alkoholinkäytön iskostamista. Se varmaan ratkoisi muutamia opiskelijakulttuurin ongelmia. Viidestoista yö
T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 ajassa M oni opiskelija ei edes tiedä yliopiston tarjoamista tukipalveluista,” sanoo Hanna Korhonen, toisen vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija. Korhosella, 21, on diagnosoitu ADHD. Hän on hakenut yliopiston esteettömyyssuunnittelijan kautta lääkärintodistuksella erityisjärjestelyjä, jotka helpottavat opiskeluun liittyviä vaikeuksia. Riina Tissari, 31, taas on 4. vuoden uskontotieteiden opiskelija. Hänellä on omakohtaista kokemusta ahdistusja masennusoireista sekä mielenterveysongelmien vähättelystä työelämässä esihenkilötasolta. Kumpikin toimii vertaistukea tarjoavana tukiopiskelijana Mielen päällä -hankkeessa, joka leviää syksyllä koko yliopistoon. Tarkoituksena on tarjota matalan kynnyksen apua varhaisessa vaiheessa niin, etteivät opiskelijan henkisen hyvinvoinnin ongelmat ala kasautua. Tukiopiskelijoita on kaikkiaan 29 kappaletta. He eivät edusta omaa tiedekuntaansa vaan ovat kaikkien opiskelijoiden käytettävissä. Yhteydenoton tukioppilaaseen voi tehdä Mielen päällä -hankkeen verkkosivuilla sähköisellä lomakkeella. k a i k k i o n lähtenyt alun perin liikkeelle Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden TuKY:n Terve mieli -hankkeesta. “Sen henki pyritään säilyttämään tässä, kun laajennetaan vertaistukimalli kaikkiin tiedekuntiin”, kertoo ylioppilaskunnan projektityöntekijä Kaisa-Riitta Aho. Toisena osapuolena hankkeessa on Turun yliopisto. OKM:n rahoitus on tälle vuodelle, lisää haetaan syksyllä. TuKY:n hankkeen aikana ehdittiin tehdä ennen koronaa kaksi mielenterveyskyselyä. Niiden välillä nähtiin jo positiivista muutosta, kertoo TYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Ville Ritola. 6 Kävisikö luottamuk sellinen keskustelu? Turun yliopiston tukiopiskelijat tarjoavat syksyllä vertaistukea. Mielen päällä -hankkeen aikana ollaan yhteydessä myös aineja tiedekuntajärjestöihin. Ahon mukaan ihan kaikissa tiedekunnissa ei ole vielä tukiopiskelijoita, mutta tulevaisuudessa siihen pyritään. Etenkin Porin ja Rauman kampuksille heitä kaivattaisiin. Aho korostaa, että tukiopiskelija ei ole itse terveydenhuollon ammattilainen, joten tietyn rajan ylittyessä apua tarvitseva opiskelija ohjataan ammattiavun piiriin. ”Kynnys avun hakemiseen voi olla opiskelijalla aika suuri”, Aho sanoo, ja siksi tukiopiskelijan antama vertaistuki on tärkeää. Tarkoitus ei ole toimia ylhäältä päin ohjatusti, vaan tukiopiskelijat soveltavat itse pohjakoulutustaan, joka on tilattu Mieli ry:ltä. j o k a i s e L L a t U k i o p i s k e L i ja L L a on omat vahvuutensa ja elämänkokemuksensa, jolloin tukea tarvitseva voi kääntyä sellaisen ihmisen puoleen, jolla on voinut olla samanlaisia kokemuksia. Tukiopiskelijaa voi tarvittaessa myös vaihtaa. On hyvä päästä puhumaan matalalla kynnyksellä luotettavalle ihmiselle, joka voi todella ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Esimerkkeinä Riina Tissari mainitsee perheelliset tai menetyksiä kokeneet tukiopiskelijat sekä tukiopiskelijat, jotka ovat käyneet psykoterapiassa. Hänellä ja Hanna Korhosella on molemmilla kokemusta psykoterapiasta. Terapiaan hakeutuminen on molemmista tarpeettoman raskas prosessi, ja hakija tarvitsisi enemmän tukea kuin mitä on tarjolla. Tissari kertoo, että ihmisten kokemia mielenterveysongelmia vähätellään terveydenhuollon piirissä ja avun saaminen voi olla haasteellista. Tämän lisäksi myös esimerkiksi ADHD:ta alidiagnosoidaan, ja diagnoosin hakemiseen voidaan vähättelevästi suhtautua trendinä, Korhonen lisää. Opiskelija saattaa myös ajatella, että erityisjärjestelyjen hakeminen tai omista asioistaan kertominen olisi tarpeetonta. Se, että jättää asioista kertomatta, vaikuttaa kuitenkin myös omaan arviointiin ja siten opintoihin. Kun ei saa tarpeellisia erityisjärjestelyjä tai tukea, se voi entisestään pahentaa tilannetta ja alentaa itsetuntoa, kun ei suoriudu asioista, kuten muuten olettaisi, Korhonen huomauttaa. Tissari ja Korhonen ovat molemmat mukana myös ainejärjestötoiminnassa ja tuutoreina, ja haluaisivat tukiopiskelijoina olla järjestämässä matalan kynnyksen yhteistä toimintaa opiskelijoille, myös poikkitieteellisesti. IDA-MARIA MANNINEN Verkkosivut ovat osoitteessa http://utu.fi/mielenpaalla id a m a r ia m a n n in e n Hanna Korhonen, 21, (vas.) ja Riina Tissari, 31, aloittavat syksyllä tukiopiskelijoina.
35 euron mätky jopa sadoille opiskelijoille V iime vuonna 660 perustutkintoja jatko-opiskelijaa ilmoittautui myöhässä läsnäolevaksi Turun yliopistoon. Yliopisto perii yhdestä myöhästymisestä 35 euron suuruisen maksun. Vuonna 2020 niistä kertyi siis yhteensä 23 100 euron potti. Toissa vuonna myöhässä ilmoittautui 750 opiskelijaa, sitä edeltävänä vuonna 745. Lain mukaan perustutkinto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan, jolla taas on oikeus kerätä jäsenmaksuja. Yliopisto valvoo niiden suorittamista. Ilmoittautuminen läsnäolevaksi tapahtuukin perustutkinto-opiskelijalla suorittamalla ylioppilaskunnalle jäsenmaksu 53 euroa. Myöhästyminen nostaa opiskelijan lukuvuoden hintaa siis käytännössä 66 prosenttia. Jatko-opiskelijalle ylioppilaskuntaan kuuluminen on vapaaehtoista. Tänä syksynä ilmoittautumisissa on ollut ongelmia yliopiston siirryttyä uuteen opintotietojärjestelmään Peppiin. Yliopistoon läsnäolevaksi ilmoittautumisen aikarajaa on pidennetty 10.9.2021 asti. j o s o p i s k e L i ja jättää ilmoittautumatta määräaikaa mennessä, hän menettää opinto-oikeutensa, yliopistolaissa sanotaan. Opiskelijan täytyy tällöin hakea uu7 delleen kirjoille pääsyä saadakseen opinto-oikeutensa takaisin. Asia käsitellään manuaalisesti järjestelmän kautta. Myöhästymismaksu on asetuksessa säädetty korvaus tästä käsittelystä, Turun yliopiston opintoasiainjohtaja Petri Sjöblom selittää. Maksuista saatu raha menee yliopistolla koulutuksen toimialan budjettiin, jonka suuruus on kokonaisuudessaan noin 10 miljoonaa. Summaa ei kuitenkaan voida ottaa huomioon budjetissa, koska sen suuruutta ei tiedetä etukäteen. Sen varaan ei voida myöskään jättää mitään toimintaa, sillä summan haluttaisiin olevan nollassa, Sjöblom kertoo. Hän kuitenkin korostaa, että tilaisuuden tullen hän on pyrkinyt suuntaamaan rahaa mahdollisimman suoraan opiskelijoita tukevaan tarkoitukseen, esimerkiksi opintoneuvojan työsuhteen jatkamiseen. o p i s k e L i ja n p i tä ä muistaa maksaa myös korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksu. Se on lukukausikohtainen ja pitää suorittaa omatoimisesti Omakela-palvelussa. Yhdeltä lukukaudelta maksu on 35,80 euroa, koko lukuvuodelta 71,60 euroa. Syksyn erä pitää maksaa 30.9. mennessä. IDA-MARIA MANNINEN KONTAKTITON OPISKELIJA Opiskelija on muihin väestöryhmiin verrattuna erityisasemassa. Mahdollisuudet sosiaalisiin kontakteihin ovat paljon suuremmat kuin vastaavan ikäisillä työssä käyvillä kansalaisilla. Niinpä voisi luulla, että näitä mahdollisuuksia myös käytettäisiin. Näin ei kuitenkaan ole. Viime vuonna ylioppilaspsykologin vastaanotolla käyneistä melkein puolet tulivat sinne kontaktiongelmien takia. Arvattavaksi jää, miten suuri on niiden joukko, joilla on samoja vaikeuksia, mutta jotka eivät ole hakeutuneet apua saamaan. Aivan pieni heidän määränsä ei kuitenkaan ole. Voidaan hyvällä syyllä puhua opiskelumaailman kontaktittomuudesta. Birgitta Jalander & Keijo Tahkokallio Ote tekstistä, joka julkaistu Turun ylioppilaslehdessä 6/72. pa k i n a Liquid marketing a rvo n j o h to ry h m ä , markkinointiosastomme on ajautunut kriisin partaalle. Kuluttajalla ei ole enää luottoa influensserikumppaneihimme. Future is female -paitainen Rieku Rantamies juttelemassa mukavia ei enää riitä peittämään ponnettomia yrityksiämme olla tuhoamatta luontoa. ta rv i t s e m m e U U d e n ilmastomyötätunnon soturin, joka antaa no bullshittiä. täs sä t e i L L e mielikuva: Jäntevä Jesperi Päällikkönen heittelemässä virveliään ja puhumassa lohien tulevaisuudesta. Padottomista joista, veden liplatuksesta. Yksinkertaisesta elämästä öljykatastrofin jälkeen. vo i s i ko o L L a mahdollista, että potentiaalinen asiakkaamme unohtaa ahdistuksensa, kun justuspöökkönen tarttuu jätteeseen tukehtuvaa lohta nassusta ja hakkaa siltä tajun tainnoksiin? r i k U e h k ä osaa myydä asiakkaalle kynän, mutta aktivisti-Jasper ui tämän liiveihin kuin varkain. Kutsun tätä lähestymistapaa liquid marketingiksi, nestemäiseksi markkinoinniksi. i n f LU e n s s o i n n i n a i k a on ohi. Sehän on kuin lankapuhelimella olisi päällään paita, jossa lukee: future is email. ta rv i ta a n s U o r a a toimintaa, kahluusaappaita ja suomupuukkoja. Tarvomme samassa paskassa. Kiitos ajastanne! m i L L a m a r k k i n o i ja id a m a r ia m a n n in e n ”Utanför Systemet” -jutun (3/21) otsikossa oli kirjoitusvirhe. Lehdessä luki virheellisesti ”Utan för Systemet”. oik aisu
F inland as an exporter of fuels, simultaneously achieving carbon neutrality; billions in investments and tens of thousands of new jobs transforming the worst declining areas. A report from September 2020 by Lappeenranta-Lahti University of Technology (LUT), St1 and Wärtsilä describes a scenario like this for Finland’s future. The utopian sounding changes are thanks to utilizing a technology, which allows capturing carbon dioxide from the air or a factory side stream and turning it into fuel. “Whole world sees carbon dioxide as a greenhouse gas, we see it as a freely available source of carbon“, says Sachin Kochrekar, a researcher at University of Turku. He is working on a project related to this fuel producing method. Turning carbon dioxide into fuel without using a catalyst takes a lot of energy. The aim for Sachin’s project is to develop a catalyst that consumes less energy than the current catalysts. ac c o r d i n g to Sachin, this method could have a huge impact in the fight against climate change. One big problem of renewable energy like wind or solar is that they are not always available when they are needed. On the other hand all the produced renewable energy might not be able to be used immediately and needs to be stored in some form. The electrochemical reaction used to synthesize fuel from carbon dioxide could be powered by renewable energy sources. This way renewable energy could be turned into fuel like methanol, where the infrastructure already exists for storage and transport. Another positive to this method is closing the carbon cycle. Currently carbon dioxide is an open end: when it is released to the air, it will not be processed anymore. However, turning the carbon dioxide into fuel would mean putting it into a cycle, where we would be recycling the same carbon dioxide repeatedly. The report by LUT states that by producing fuel from just half of the carbon dioxide released by Finland’s pulp plants would be enough to replace all of Finland’s transport fuels. L as t m ay , Sachin won the Millennium pitching contest, where he held a pitch telling about his project. He was invited to represent the University of Turku in the contest, when he made it into semifinals in the University’s Three Minute Thesis competition. “Three Minute Thesis is a wonderful platform, because you get to talk about your research to a much broader audience.” Sachin grew up on the west coast of India in Goa. In school, he was always interested in math and sciences. When it came the time to choose a major, he went with chemistry. During his bachelor's studies, his professor introduced him to the material side of chemistry. ”It is so fascinating how the same material on a bulk scale is stable while on a nanoscale it behaves altogether differently.” During his work as a junior researcher in India Sachin heard about a project that had an environmental focus. He wanted to take his chemistry close to the environment and he knew this was something he wanted to do in the future. The project brought him to Finland, specifically the University of Turku, about four years ago. sac h i n i s also a taking part in the EU funded RESPONSE-project where Turku Student Village Foundation is a partner. The idea in the project is that Turku is one of the so-called lighthouse cities in Europe, aiming to go carbon neutral earlier than other places. The plan is to implement energy-positive solutions to all buildings in the Student Village, and turn the Student Village into an energy-positive district that produces 120–130% of its energy consumption through environmentally friendly means. Sachin is working in the projects as a mentor. His job is to familiarize with the topic, collect the residents’ views as well as plan and create new activity to the student village. REETI JALASMÄKI How to turn CO2 into fuel, Sachin Kochrekar? Turku aims to be at the forefront of carbon neutrality. nuori tutkija 8 r e e t i j a l a s m ä k i tyl visio TOP 4 sijoitus vinkit 1 DOGE COIN voi houkuttaa doggolovereita. Totuus kuitenkin on, että ainoa hyvä poika on Osku. Katso nyt tätä kuvaa. Pienen pienen tassut ja iso luu, niin shööpöt korvaset. 2 EIHHH en kestä minkälainen kuva tenterfieldinterrieri Oskusta!!! SE ON NIIN SÖPÖ ETTÄ SYDÄMENI HALKEAA. 3 VOISIN katsoa tätä samaa kuvaa Oskusta joka päivä... MISTÄ SE ON HANKKINUT NOIN HYVÄ LUUN??? Huh huh, vaikea hengittää! 4 JARNA NYT SE ASPITILI TYHJÄKSI!!,, KUKA EDES HALUAA ASUA PORTSASSA KUN VOI ASUA MYNIKSESSÄ OSKUN KANSSA JA SIENESTÄÄ HELPOSTI TAKAPIHALLA,JA IKEASTA SAA NIITÄ PEHMOROTTIA SELLAISIA MEIDÄN OSKULLE AINAKI 10
Pyöräteiden tilkkutäkki tietoa 9 t U r U n pyö r ä i Ly h a n k k e i ta on toteutettu vuosien varrella sirpalemaisesti ilman kokonais suunnitelmaa ja aikataulut venyen. Nyt verkoston riittämättömyyteen on alettu herätä. Seuraavien parantamishankkeiden toteutumisaikataulu on tiedossa. 1. r e h to r i n p e L Lo n k at U vat s e L a n k at U muutos pyöräkaduksi, valmis 10/2022 2. i tä i n e n p i t k ä k at U (väli Uudenmaan katu-Kaivokatu) pyöräkaistat 2021 3. y L i o p i s to n k at U ja k aU p p i as k at U valmis syksyllä 2022 4. i tä i n e n r a n ta k at U (väli Rettiginrinne-Sotalaistenkatu) kadun taso, pyöräkaistat, valmis 10/2023 5. i tä i n e n r a n ta k at U (väli Sotalaistenkatu-Purserinpuisto) kadun taso, pyöräkaistat, valmis 8/2024 Perehdyimme pyöräliikenteen tilaan Turussa ?s. 10 JALMARI SALATERÄ GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ 1 2 3 4 5 Valmistumis aikataulu tiedossa Lähde: Turun kaupunki Suunnitteilla
ANTEEKSI ANTEEKSI ETTÄ OLEN ETTÄ OLEN OLEMASSA OLEMASSA
Helky laulu Aurain ANTEEKSI ANTEEKSI ETTÄ OLEN ETTÄ OLEN OLEMASSA OLEMASSA JALMARI SALATERÄ KUVAT EINA MÄKELÄ GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Turussa pyöräilyyn on investoitu ”harmillisen vähän” ja moni hanke on venynyt ikuisuusprojektiksi. Nyt kaupunki suunnittelee valtavaa uudistusta, jolla pyöräilijän paikka liikenteessä selkiytyisi.
12 A nteeksi, että olen olemassa. Ajattelen, kun pyöräilen autojen seassa Eerikinkadulla. Pyörätie on päättynyt kuin seinään Tuomiokirkolta tullessani, torille pitäisi päästä. Tätä ennen minun piti polkea epätasaisella kivetyksellä, ja toivoa, että renkaat kestävät tärinän – ajo autojen seassa vilkasliikenteisellä Uudenmaankadulla ei houkuttanut. Liikkeelle lähdin Hämeenkadulta. Sen ahdas pyörätie on Turun vilkkain ja mutkittelee yhdessä kohtaa tien keskellä kasvavan puun ympäri. Matkalla piti tietenkin varoa kanttikiviä ja pyörätielle pysäköityjä autoja. Turun pyörätieverkosto on tilkkutäkki, jossa liikkuminen ilman paikallistuntemusta voi helposti päättyä umpikujaan. K aupungin nykyinen pyöräverkosto rakentuu vahvasti yhteisille väylille jalankulun kanssa. Pyöräliikennettä ei ole nähty itsenäisenä liikennemuotona vaan nopeana kävelynä. Sähköpotkulautojen tulo on osoittanut pyöräväylien riittämättömyyden. Kun pyörätietä ei ole ja leveällä ajoradalla ajetaan lujaa, saattaa osa kokea pienempänä pahana jalkakäytävällä lautailun. Selkeän pyöräilyverkoston puuttuminen on johtanut siihen, ettei pyöräilijän paikka liikenteessä ole ilmeinen. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että selkeä infrastruktuuri johtaisi lainkuuliaisempaan pyöräilyyn. Verkoston riittämättömyyteen on herätty Turussa viime vuosina. Tänä vuonna kaupunki julkaisi suunnitelmat keskustan pyöräteiden tavoiteverkosta. Suunnitelma pohjautuu ajatukselle keskustan pyöräliikenteen rakentamisesta yksisuuntaisten väylien varaan. Pyrkimys on suunnitella pyöräliikenne autoliikenteen tapaan omille kaistoilleen. Selvityksissä yksisuuntaiset pyörätiet on todettu kaksisuuntaisia turvallisemmiksi. Kaksisuuntaiset väylät ovat etenkin risteysalueilla yksisuuntaisia turvattomammat ja vievät enemmän tilaa. Tulee kuitenkin pohtia, kuinka kauas keskustasta yksisuuntaisia pyöräväyliä suunnitellaan, huomauttaa Turun kaupungin liikennesuunnitteluinsinööri Taneli Pärssinen. ”Onko esimerkiksi Ylioppilaskylä jatkossa kaksisuuntaisten vai yksisuuntaisten pyöräväylien aluetta?” Pärssinen aloitti kaupungin liikennesuunnittelussa viime vuonna. Hänen erikoisalaansa on erityisesti pyöräliikenteen suunnittelu. Pyöräilyn ominaispiirteistä ei ole Pärssisen mukaan puhuttu paljon Suomessa, ja se on johtanut huonoon toteutukseen. Pyörissä ei ole juurikaan jousia, liikenne tapahtuu taivasalla ja pyörille tarvitaan pysäköintipaikkoja. Nämä seikat vaikuttavat siihen, miten pyöräliikennettä tulisi suunnitella. M oni kaupunki on ilmoittanut tavoitteekseen nostaa pyöräilyn määrää. Turussa tavoite on kasvattaa sekä pyöräilyn että jalankulkun määrää kaksi prosenttia vuosittain. Pyöräilyn suosio taas ei kasva ilman taloudellisia panostuksia. Käytännössä se tarkoittaa uusia ja laadukkaita pyöräteitä. Uuden pyörätien valmistuminen saattaa kuitenkin välillä tuntua vuosien hankkeelta, kun suunnitelmat kulkevat kaupungin koneiston läpi. Poliittisen tahtotilan löytäminen voi olla haastavaa, kun monet toiveet kohtaavat jopa kaupungin yksiköiden välillä. ”Muutoksien suunnitteluun kaupunkiympäristöön liittyy monia intohimoja ja intressejä. Tavoite on löytää kompromissi, joka tyydyttää kaikkia”, Pärssinen sanoo. Monesta pyöräilyn parantamishankkeesta on tullut melkein ikuisuusprojekti. Itäisen Pitkäkadun pyöräkaistat nostettiin jo vuoden 2010 kehittämisohjelmassa korkeimpaan kiireellisyysluokkaan. Tänä vuonna niiden rakentaminen lopulta alkoi. Valmista pyörätietä on vasta reilun sadan metrin matkalla. T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 ? Humalistonkatu
Monesta pyöräilyn parantamishankkeesta on tullut melkein ikuisuusprojekti.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Turun investoinnit pyöräilyyn ovatkin olleet vähäisiä. ”Harmillisen vähän on investoitu. Toisaalta olemme Suomen ainoa kaupunki, jossa on ympärivuorokautiset kaupunkipyörät. Tästä ei tulisi tinkiä tulevaisuudessa.” Pärssinen on arvioinut, että vuosina 2021–2025 Turun kaupunki on budjetoimassa jalankulkuun sekä pyöräilyyn yhteensä 14 euroa asukasta kohden. Esimerkiksi Helsingissä kaupunki investoi pelkästään pyöräilyyn noin 30 euroa euroa asukasta kohden vuosittain. Turussa kaupunki käyttää katujen päällystämiseen edelleen moninkertaisesti rahaa verrattuna jalankulun ja pyöräilyn omiin väyliin. Tänä vuonna kaupunki päällystää ajoteitä 2,3 miljoonalla eurolla, kun pyörätiet ja jalankulku saavat yhteensä alle 80 000 euroa. Määrällisesti summa on selkeästi pienempi verrattuna pyöräilyn määrään kaupungissa. Nykyisin joka kymmenes matka tehdään Turussa pyörällä. Ero vaikkapa Ouluun on merkittävä. Kesäaikaan Oulun seudulla joka viides matka taittuu pyörällä ja talvellakin pyörällä tehdään joka kymmenes matka. 2010-luvun lopulla Oulussa päätettiin korkeatasoisen pyöräilyn baanaverkoston rakentamisesta. Seuraavan kymmenen vuoden aikana on tarkoitus rakentaa 76 kilometriä tällaista väylää. Myös Helsinki on aloittanut baanaverkon suunnittelun. Suunnitelma koostuu 130 kilometriä pitkästä verkostosta, jossa pyöräliikenne on eroteltu jalankulusta leveillä pyöräteillä. Oulu ja Helsinki ovatkin laskeneet pyöräilyyn panostamisen olevan pitkällä aikavälillä taloudellista. Helsingin kaupungin tekemät laskelmat tukevat tätä. Moni suomalaiskaupunki on tilannut Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämän HEAT-laskelman, jolla mitataan pyöräilyn sekä jalankulun aiheuttamat yhteiskunnalliset taloushyödyt. Samanlainen laskelma ollaan tilaamassa myös Turkuun. Sen myötä turkulaisen pyöräliikenteen potentiaali on mahdollista osoittaa myös numeroarvoina. S euraavan vuosikymmenen aikana Turun pyöräilyväyliin on kaavailtu suurempia panostuksia, merkittävimpänä Itäisen Rantakadun pyöräkaistat. Tavoite on rakentaa jokirantaan kaksi kilometriä pitkät yksisuuntaiset pyörätiet, jotka täyttävät kansainväliset suunnitteluohjeet. Samoin Vanhalle Hämeentielle suunnitellaan yksisuuntaisia pyöräväyliä. Katu on pysynyt lähes muuttumattomana sen jälkeen, kun raitiotiekiskot revittiin irti. Työpöydällä ovat myös Itäisen Pitkäkadun pyörätiet. Loppumatka Marttiin asti saataneen vedettyä lähivuosien aikana. Lisäksi Raunistulasta rakennetaan uusi jalankulun ja pyöräliikenteen silta Ylioppilaskylään. Myös Hirvensalon ja Korppoolaismäen välille rakennetaan silta, joka lyhentää pyöräliikenteen matka-aikaa. Mahdollinen raitiotien rakentaminen parantaisi myös pyöräliikenteen olosuhteita. ”Moni ei ensisilmäyksellä hoksaa, että raitiotie toisi mukanaan mielettömästi uusia pyöräteitä. Ratikkakatujen pyörätiet suunnitellaan tällöin uudelleen, jotta kaikki kulkumuodot saadaan sovitettua rajalliseen katutilaan.” Pärssinen luettelee myös jo valmistuneita kohteita: Kirjastosilta, pyöräväylien talvikunnossapidon aloitus ja Uudenmaantien laatukäytävä, jossa pyöräilyväylää levennettiin ja erotettiin jalankulusta. ”Lisäksi Puutarhakadun pyörätie palvelee tiettyjä käyttäjäryhmiä, vaikken itse pidä ratkaisusta.” Päätös Puutarhakadun pyörätiestä tehtiin vuonna 2017. Silloinen kiinteistöliikelaitos päätyi kaksisuuntaiseen ratkaisuun, vaikka yksisuuntainen 14 T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 ”Nykyinen liikenne järjestelmä ei saavuta ilmasto tai hyvinvointi tavoitteita.”
ratkaisu todettiin sujuvammaksi ja houkuttelevammaksi. Ratkaisulla haluttiin säilyttää mahdollisimman paljon parkkipaikkoja. Kaupungin mukaan kaksisuuntainen pyörätie oli suunnattu erityisesti koululaisille. H yvät aikeet rakentaa pyöräkaistoja saattavat johtaa myös kehnoihin lopputuloksiin. Turussa Humalistonkadun pyöräkaistoja suunniteltiin 1980-luvulta lähtien. Pyöräilykaistat saatiin lopulta valmiiksi 2010-luvun lopulla poliittisen väännön päätteeksi. Valmis katu ei kerää kehuja Turun Polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja Antti Vähäsöyringiltä. ”Humalistonkadusta tuli onneton kompromissi.” Yhdellä kadunmitalla pyöräväylä vaihtaa sekä kadunpuolta että väylätyyppiään yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi. Vaihtoehtona Humalistonkadun pyöräteille kaupunki tutki myös reitin vetämistä Käsityöläiskadun kautta. Se olisi kiertänyt Humalistonkatua enemmän ja pysäköintipaikkoja olisi menetetty enemmän. Pysäköintipaikkojen vähentäminen onkin noussut poliittiseksi perunaksi. Autoille annetusta katutilasta ei haluta luopua. Tavanomaista Turun pyöräilyinfran suunnittelulle on ollut myös se, ettei suunniteltu pätkä sulaudu kokonaisuuteen. Pyörätie saattaa päättyä kuin seinään. ”Pyöräilyhankkeita toteutetaan sirpaleisesti ilman kokonaissuunnittelua ja lopulta huolimattomasti valvonnan puuttuessa.” Turun Polkupyöräilijät onkin lobannut kaupungille pyöräilykoordinaattoria, jonka toimenkuvaan kuuluisi pyöräilyn edistäminen ja valvonta. Suomalaiskaupungeista muun muassa Helsinki on palkannut pyöräilykoordinaattorin. Siellä on myös rakennettu paljon yksisuuntaisia pyöräväyliä keskustan alueelle. Vähäsöyringin mukaan samanlaista poliittista tahtoa jakaa kaupunkitilaa joukkoliikenteelle, pyöräilylle ja jalankululle ei esiinny Turussa. ”Todellinen tahto muutoksiin puuttuu ja hienot suunnitelmat jäävät ’poliittisen realismin’ jalkoihin.” Vähäsöyringin mielestä esimerkiksi Linnankatua, Köydenpunojankatua, Koulukatua tai Piispankatua tulisi kehittää pyöräilylle suotuisammaksi. ”Väkivaltaisesta kohtelustaan huolimatta pyöräilyllä on Turussa valtava potentiaali.” L iikennesuunnitteluun ei investoida täällä samaan tapaan kuin Alankomaissa tai Tanskassa, joissa pyöräilykaupunkia on rakennettu 1980-luvulta lähtien. Katuja liikennesuunnitteluun liittyviä väitöskirjoja syntyy Ruotsissa moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Samoin ruotsalaisten yliopistojen liikennetutkimuksen laitokset ovat yliopistorankingeissa suomalaisyliopistoja korkeammalla. Aalto-yliopiston liikennetekniikan apulaisprofessori Milos Mladenovi?in mukaan Suomessa on ammattitaitoa rakentaa moottoriteitä, muttei kaupunkien katuja tai pyöräteitä. Hän arvostelee suomalaiskaupunkien tapaa rakentaa liikenneinfraa vailla ymmärrystä ihmisistä ja heidän käytöksestään. Kaupunkeja rakennetaan kuin koneita, lintuperspektiivistä. Suunnittelijat keskittyvät erilaisiin liikennemuotoihin karttapohjalla. Tärkeämpää pitäisi kuitenkin olla se, miltä ihmisestä tuntuu kulkea kaduilla, Mladenovi? esittää. ”Paperilla kaikki toimii ja näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa kaupunki ei ole ihmisen näkökulmasta miellyttävä eikä se johda ympäristön ja terveyden kannalta toivottuihin lopputuloksiin.” Mladenovi?in mukaan kaikkien kaupunkien tulisi pyrkiä lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta. ”Nykyinen liikennejärjestelmä ei saavuta ilmastotai hyvinvointitavoitteita. Muutosta tarvitaan myös siksi, että kaupunkien tila on rajallista.” Kestämättömästä liikkennejärjestelmästä toisenlaiseen siirtyminen tarkoittaa ennen kaikkea muutosta ihmisten käyttäytymisessä, hän selittää. Siihen taas vaikuttavat monet muutkin seikat kuin paperilla hyvältä näyttävä liikennejärjestelmä: tunteet liikkuessa, sosiaaliset normit ja muut ihmiset. Mladenovi? huomauttaa, että muutos ei ole aluksi helppoa, mutta se on mahdollista. × 15 T Y L K K Ä R I 4 / 2 1
? SAULI & SARA MIKÄ ON SE KRIITTINEN ASIA, JOKA SAISI TEIDÄT PYSYMÄÄN TURUSSA, Laitoimme kaksi tuoretta nuorta valtuutettua, Sauli Seittenrannan (kok) ja Sara Koirasen (vas), napit vastakkain Turun vetovoimasta. Sauli Seittenranta × Syntynyt vuonna 1994 × Kotoisin Kirkkonummelta × Asuu Turussa × Gradua vaille valmis lääketieteen lisensiaatti × Työskentelee Laitilan terveyskeskuksessa × Toimi TYYn edaattorina vuosina 2017–2021 ja TYYn varapuheenjohtajana vuonna 2020
? TEKSTI JA KUVAT ANNI SAVOLAINEN SAULI & SARA MIKÄ ON SE KRIITTINEN ASIA, JOKA SAISI TEIDÄT PYSYMÄÄN TURUSSA, Laitoimme kaksi tuoretta nuorta valtuutettua, Sauli Seittenrannan (kok) ja Sara Koirasen (vas), napit vastakkain Turun vetovoimasta. Sara Koiranen × Syntynyt vuonna 1994 × Kotoisin Turusta × Muutti elokuussa Helsinkiin, missä opiskelee Teatterikorkeakoulussa × Valmistunut maisteriksi 2020 Turun yliopistosta yleisestä kirjallisuustieteestä × Työskentelee Kirjan talon tuottajana ja tiedottajana sekä vapaana kirjoittajana ja teatterintekijänä × Toimi TYYn Vihreän Vasemmiston ryhmäpuheenjohtajana ja edaattorina 2017–2020
E lokuussa vanhat TYYläiset Sara Koiranen (vas.) ja Sauli Seittenranta (kok.) aloittivat kaupunginvaltuutettujen tehtävässä. He edustavat kahta iäkästä turkulaista alaa: kulttuuria ja lääketiedettä. Turun ylioppilaslehti haastoi kaksikon miettimään, minkä alan osaajia Turku tarvitsee. Syntyi keskustelu hyvinvoinnista ja siitä, millä alalla Turusta voisi tulla pioneeri. Tulette eri tieteenaloilta, ja liitytte arvoiltaan erilaisiin valtuustoryhmiin. Tunnette kuitenkin jo edarista eli Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajistosta. Mistä te olette yleensä olleet samaa mieltä tai eri mieltä? sa r a : Me tutustuttiin, kun järkättiin Tyyni mieli -kampanjaa. saU L i : Mielenterveysasiat on joo meille sellaista yhteistä pintaa. Talousasioissa ollaan perinteisesti eri leireissä. Olin paljon äänessä esimerkiksi Tylkkärin leikkaamisen puolesta. sa r a : Uskon, että pohjimmiltaan ollaan asioista aika samaa mieltä, mutta katsomme niitä vaan eri vinkkelistä. saU L i : Mä uskon kans vahvasti näin. Toinen teistä on vastavalmistunut ja toinen gradua vaille valmis. Millaisia keskusteluja olette käyneet opiskelukavereiden kanssa siitä, halutaanko tai aiotaanko Turkuun opintojen jälkeen jäädä? saU L i : Meidän alalta työllistytään vahvasti julkiselle puolelle, ja kysyntää meille lääkäreille on ympäri Suomea. Ei siitä oikein kukaan puhu, että Turkuun pitäis jäädä. Ennemmin mennään sinne erikoistumispaikkaan tai sairaalajaksoon, mihin päästään. sa r a : Minä olen generalistialalta, ja sijoittuminen riippuu tosi paljon siitä, millaisen opintokokonaisuuden itselleen haalii. Tällä alalla on selvästi veto pääkaupunkiseudun suuntaan. Entä mikä on se kriittinen asia, joka saisi juuri teidät pysymään Turussa? sa r a : Työt on olennainen asia, mutta monia kulttuurin ja viestinnän töitä pystyy tekemään periaatteessa mistä tahansa. Toinen tärkeä asia on sosiaaliset suhteet, se, että on turvallisia ja läheisiä ihmisiä lähellä. saU L i : Minä mietin tässä sitä, että on oltava kehittyvä, historiallinen kulttuurikaupunki. On sekä eteenpäin katsova ja vanhaa 18 T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 ”Ei siitä oikein kukaan puhu, että Turkuun pitäis jäädä.” Valmiina taistoon. Sara Koiranen ja Sauli Seittenranta hetki ennen heidän ensimmäistä valtuustokokoustaan 23.8.2021.
? ”Ei siitä oikein kukaan puhu, että Turkuun pitäis jäädä.” Valmiina taistoon. Sara Koiranen ja Sauli Seittenranta hetki ennen heidän ensimmäistä valtuustokokoustaan 23.8.2021. säästävä puoli. Minulle kriittistä ei ole mikään yksittäinen juttu kuten palvelut tai työpaikka. Olen viettänyt pääkaupunkiseudulla lapsuuteni, mutta Helsinki ei vetänyt puoleensa. sa r a : Se, mitä minä Turussa rakastan, on sen rikas historia. Helsingissäkin on aikakausien kerrostumia. Minua vierastuttavat kaupungit, joilla ei jotenkin ole historiaa, kuten joku Espoo. Turkulaisen näkökulmasta sellaiset paikat on… saU L i : … ilmestyneet keskelle metsää. sa r a : On myös oleellista, että kaupungissa voi tehdä jotain. On oltava sitä henkeä, että ihmiset haluavat luoda uutta ja kutsua ihmisiä koolle. Turun historiallisuuteen liittyy sekin, että te molemmat edustatte vanhoja perinteikkäitä aloja. Turussa on ollut esimerkiksi Suomen ensimmäinen taidekoulu ja Suomen ensimmäinen sairaala. Aloitetaan kulttuurialasta: mikä on sen kentän osaamisen tila? Valutaanko täältä väistämättä pääkaupunkiseudulle? sa r a : Taiteen talo on akuutti kysymys. Se liittyy laajemmin Turun kaoottiseen kaupunkisuunnitteluun. Kulttuurin perusedellytykset ovat jo vaarassa, esimerkiksi tilojen suhteen, kun taide tapahtuu pääosin eri tiloissa. Turun tulisi tunnistaa se potentiaali, mitä täällä on. Esimerkiksi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 Turussa tuotti 60 miljoonaa euroa enemmän kuin ennakkoon oli arvioitu. Mitä opintotarjontaan tulee, minä olen myös pohtinut, miksei Turun yliopiston luovan kirjoittamisen sivuaine voisi olla pääaine. Sen antamia taitoja voi soveltaa niin moneen asiaan. Turussa on muutenkin vahva kirjoittamisen traditio. Tampereen yliopistossakin on perinteistä yliopisto-opetusta ja luovaa työtä rinnakkain, siellähän opetetaan esimerkiksi näyttelemistä. saU L i : Minulla on kyllä vähän huoli siitä, kuinka haluttu joku ala on ja samalla kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet on. Humanistisesta valmistuvista joka neljäs ei työllisty omaa koulutusta vastaavaan työhön. Pitäiskö tätä järkevöittää? Opetusja kulttuuriministeriöllä ja muilla, jotka päättävät opiskelijamäärät, on vastuu siitä, työllistyvätkö opiskelijat ja ohjaavatko opinnot oikeaan suuntaan eli työmarkkinoille. Uskoisin kuitenkin, että kulttuurialan osaamisen tila on hyvä. Vaikuttaa siltä, että meillä on paljon osaajia, mutta onko liikaakin? 19
Entä lääketiede, mikä on sen alan osaamisen taso Turussa? Olen haastatellut aikoinaan erästä Orionin tutkijaa, joka sanoi, että lääketieteilijänä esimerkiksi tutkijaksi hakeutuminen on haastavaa, koska tutkimusrahoitusta on leikattu paljon. saU L i : Se onkin kinkkinen juttu, sillä lähtökohtaisesti meidän alalla valmistutaan ammattiin, ja harva lähtee konsultiksi tai niin kuin tieteen pariin. On kaiken tieteen tekemisen ongelma – ei vain lääketieteen – että rahoitus ei meinaa riittää. Siksi on vaikea kannustaa nuoria tutkijanalkuja lähtemään tutkijoiksi. Sanoisin, että lääketieteen osaamisen taso on silti hyvä, ja tehtävä tutkimus on kova tasoista. Myös tämä hiljattainen uutinen Bayerin uudesta lääketehtaasta on merkittävä tieto sikäli, että yksityistä rahaa tulee Turkuun. Ollaan valmiita tänne satsaamaan ja investoimaan. sa r a : Mun sisko on Bayerilla töissä, ja olen seurannut tätä investointiuutista sitäkin kautta. Tuollaiset investoinnit vahvistavat Turusta mielikuvaa isona ja vakaana kaupunkina. Ei se kyllä varmaan ole sellainen turistiseksikäs näkökulma Turun vetovoimaa ajatellen. Minä haastan Sauli nyt kyllä vähän sinua. Lääketieteeseen investointi nähdään aina jotenkin neutraalin hyvänä asiana, mutta kulttuurin tukemisesta puhutaan aina, että kannattaako se. Miksi aineetonta, luovaa kasvualaa ei ajatella teollisuuden alana, vaikka se on kovan rahan paikka? Mieti, kuinka ison kävijäbuustauksen vaikka Ruisrock tuo. saU L i : Mä katson sitä niin, että tapahtumat ovat sitä, että raha vaihtaa omistajaa. Teollisuudessa on taas kyse enemmän siitä, että kun käytetään tätä verorahaa teollisuuteen, tehostetaan itse työtä. Tai sitten lisätään vientiä, mikä on Turun tulevaisuuden kannalta hyvä. Periaatteessa palvelualoillakin on sitä, että jos me lisätään hyvinvointia, ihmisten työkykyä, niin se lisää kerrannaisvaikutuksia. Näen vaan konkreettisemmin sen, että kun rakennetaan kone, eikä yksi ihminen tee sitä koneen työtä, tuottavuus lisääntyy. Näin kone on kannattavampi investointi pitkässä juoksussa. Bayerin tapauksessa vientikin lisääntyy, kun tämä uusi tehdas vie ehkäisytuotteitaan muihin maihin. Vientikin tuo rahaa. Kulttuurialalla sen sijaan voidaan tuottaa palveluita, jotka eivät tehosta taloutta, vaan raha vain vaihtaa omistajaa. sa r a : Sinä olet lääkäri. Mielenterveysongelmat taitavat olla nykyään yleisin sairaseläkkeelle siirtymisen syy, eikö näin ole? saU L i : Kyllä. sa r a : Monissa tutkimuksissa on todettu, että kulttuuri lisää osallisuutta ja toimintakykyä, mikä ehkäisee syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Jos kulttuuritoimintoja tukemalla saadaan ihmisiä, jotka pysyvät pidempään työelämässä ja aiheuttavat vaikka vähemmän rikollisuutta, ovat hyviä ihmisiä läheisilleen, niin eikö kulttuuri ole sitten erittäin kannattavaa? saU L i : Erittäin hyvä pointti, ja uskon siihen, että tällainen osavaikutus on olemassa. Annan raa’an esimerkin hyvinvoinnista: hyvinvointia on sekä kulttuurityöstä saatava palkka että Kela, joka antaa kulttuurialalla työskentelevälle lääkettä, joka ehkäisee aivoinfarktin, työkyvyttömyyden ja elämän pilalle menemisen. Euromääräistä hyvinvoinnin lisääntymistä on ehkä mahdotonta mitata. Allekirjoitan täysin kolmannen sektorin tekemän työn hyvinvoinnin eteen. Vaikea kysymys on se, että kuinka paljon kulttuuria kannattaa tukea ja kuinka iso vaikutus sillä tarkalleen on hyvinvointiin. Kolmas sektori tekee paljon töitä selkänahastaan, joten se tuottaakin euromääräisesti enemmän kuin ajatellaan. sa r a : Tässä on kiinnostavaa se, että minä olen selkeän vasemmistolainen ja Sauli selkeän oikeistolainen. Nyt tässä minä puhun yksilön puolesta ja Sauli kollektiiveista ja raaoista numeroista. Voisi ajatella, että asetelma menisi toisinpäin. On puhuttu jo pitkään, että Turku kasvaa ja sitä kautta turkulaisten määrä. Mitä osaamista näissä keskusteluissa ei ole huomioitu tarpeeksi? Mikä ala voisi kasvaa lisää? sa r a : Ilmastokriisi meni minulle viime kesän aikana ensimmäistä kertaa jotenkin nahan alle. Kriisin ratkaisussa kyse on paljon poliittisesta tahtotilasta ja halusta tunnistaa se, mihin tilanne menee, jos ei toimita. Oikean tiedon levittäminen on tän vuosikymmenen tärkein tehtävä. Sauli onkin ollut mukana epäselviä terveysväittämiä oikaisevassa Vastalääke-järjestössä, ja Vastalääkkeen kaltainen toiminta mutta ilmastodenialismin suhteen olisi tosi tervetullutta. Tämä on globaali kriisi niin monella tavalla, että ei sitä paikallisesti missään nimessä ratkota, mutta jonkinlainen johtajuus tässä asiassa kiinnostaisi. Suomella ja Turulla voisi olla siihen edellytykset. saU L i : Periaatteessa kaupungin avustusperiaatteita voisi ohjata siihen, kun Turku on ollut edelläkävijä ilmastotavoitteissaan ainakin saamiensa palkintojen mukaan. Meilläkin oli professori auttamassa perustamaan Vastalääkettä. sa r a : En näe, miksi meillä ei voisi olla opintokokonaisuutta, joka vastaa aikamme suurimpaan globaaliin haasteeseen. Sellaiselle osaamiselle tulee varmasti koko ajan käyttöä. saU L i : Kysyntää olisi varmasti sille, että koulutettaisiin pienissä erissä ilmasto-osaajia. sa r a : Olen itse alkanut suhtautua tähän kuoleman kysymyksenä. Meidän ekosysteemi kuolee, jos tähän ei puututa. Luvut ovat kiistattomia. Päästöt pitää saada laskuun. saU L i : Minä olen pessimistinen sen suhteen, mitä me voidaan tehdä demokraattisessa valtiossa, mutta toki demokratiassa pystytään tukemaan sitä muutosta. EU:nkin hiilitulleja miettii. Minä pelkään niiden satojen miljoonien ihmisten puolesta, jotka joutuvat muuttamaan tai kuolevat tämän kaiken vuoksi. sa r a : Minulla menee tunteisiin ajatus siitä, että minun lapseni eivät voisi uida Itämeressä tai kerätä mustikoita. Vaikka on lamaannuttavaa, toiminta luo toivoa. Koronakriisi on näyttänyt sen, että jos on pakko, on mahdollista ohjata voimakkaasti yhteiskuntaa. × ”Oikean tiedon levittäminen on tän vuosi kymmenen tärkein tehtävä.” T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 20
OPISKELIJAN SÄÄSTÄT 17 €/KK FÖLI-KORTILLA Tee Haka-kirjautuminen helposti netissä foli.fi/opiskelijat PIISPANKATU 17, TURKU Miten kaikki alkoi AAMIAISTA LOUNASTA OPISKELIJALOUNASTA ILLANVIETTOA VARATTAVAT SAUNATILAT VIIKONLOPUN BRUNSSI Unican Kulma TERVETULOA! Brahenkatu 2, 20100 Turku | www.unica.fi www.kirjamessut.fi #kirjamessut
Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi Verenluovutus voi pelastaa ihmishengen. Tule vaikka kaverin kanssa! Tarjoamme hyvän mielen lisäksi aina kahvit ja välipalaa. Veripalvelu Turku Yliopistonkatu 29 b, 3. krs avoinna ma–pe Ojenna kätesi. Muista virallinen henkilötodistus. Luovuttajainfo 0800 5801 Varaa aika: veripalvelu.fi Testaa, voisitko luovuttaa verta: HENGENPELASTAJA? SINUSTAKO sovinkoluovuttajaksi.fi Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista – 20 % ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi vähintään viiden euron kertaostoksesta Ekotekoja opiskelijakortilla Turun ylioppilaslehti etsii avustajia. Tykkäätkö kirjoittaa? Oletko hyvä valokuvaamaan? Haluatko käsitellä kriittisesti yliopistomaailmaa? Ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostitse tylpaatoimittaja@utu.fi ja tule lehden avustajaksi! Jutuista ja valokuvista maksetaan palkkio. Lisäksi toimitus tarjoaa ideointija työstöapua.
TYY täyttää tänä lukuvuonna 100, Turun ylioppilaslehti täytti tänä vuonna 90. Kummatkin opiskelijan asialla, eilen ja tänään. Näihin kuviin tiivistyy Turun yliopiston ylioppilaskunta.
TYYn puheenjohtaja Aliisa Wahlsten, Turun yliopiston rehtori Jukka Kola sekä TYYn edustajiston varapuheenjohtaja Noel Niskanen Turku-salissa Ylioppilastalo A:ssa. Samassa salissa kokoontuu TYYn edustajisto kuukausittain; korona-aikana etänä. Edustajisto aloitti toimintansa 1957. Taustalla ylioppilaskunnan kunniajäsenten muotokuvia, joissa kaksi rehtoria: vasemmassa reunassa A. H. Virkkunen (1924), oikeassa reunassa Keijo Virtanen (2012). Virtanen oli aina opiskelijoiden tavoitettavissa. Hän piti opiskelijoita yhdenvertaisena osana yliopistoyhteisöä sekä varmisti yliopistolain uudistuksen yhteydessä, että TYYlle tärkeät asiat saatiin säilytettyä jatkossakin. Turussa ylioppilaskunta onkin yhä poikkeuksellisen vahvasti mukana yliopiston valmistelutyössä.
T urun yliopiston ylioppilaskunta eli TYY syntyi 18. 7. 1922 rehtori A. H. Virkkusen aloitteesta. Hän ehdotti perustettavan ylioppilaitten ”korporaation”, ”jota vailla yliopisto on ehdottomasti epätäydellinen”; se vaikuttaisi ylioppilasnuorison henkiseen kehitykseen ja tieteellisen vakaumuksen omaksumiseen. Vielä tänä päivänä rehtori vahvistaa ylioppilas kunnan säännöt. Yhteistyö on leimannut ylioppilaskunnan ja yliopiston suhdetta viime vuodet. Eri mieltä on oltu esimerkiksi yhteisön osallistamisesta tiedekuntaratkaisuihin. Korona-ajan yhteistyötä on tehty hyvässä hengessä, vaikka TYYn on pitänyt toistaa itseään, jotta viesti opiskelijoiden korona-ahdistuksesta menisi perille. Koronan takia yliopisto on ollut ristitulessa: se on joutunut tasapainottelemaan maineensa, henkilöstön turvallisuuden, viranomaisten määräysten ja opiskelijoiden jaksamisongelmien kanssa. Johdolta on toki löytynyt ymmärrystä opiskelijoiden huolille – ja myös toivoa luovia linjauksia, mutta niiden jalkauttaminen tiedekuntiin on vaihdellut. Kirkasotsaiset lausunnot, kuten että kaikkiin opiskelijoihin oltaisiin syksyllä henkilökohtaisesti yhteydessä tai että kaikille tarjottaisiin keväällä kontaktiopetusta, ovat lopulta jääneet tahtotiloiksi, kun tiedekunnat eivät ole toteuttaneet niitä tasavertaisesti. Johto on toisaalta painottanut tiedekuntien omaa toimijuutta tilanteessa. y L i o p i s to L L a o n itsehallinto. Sillä pyritään takaamaan tieteen vapaus. Itsehallinto ei kuitenkaan ole täydellistä, eikä se ole koskaan tarkoittanut koko yliopistoyhteisön yhdenvertaisuutta. Päätöksenteossa on kolmikanta: professoreilla, henkilökunnalla ja opiskelijoilla on omat edustajansa. Professorit ovat suhteessa kuitenkin yliedustettuina. Heitä on yliopistolla 300, opiskelijoita 20 000. Myös ylioppilaskunnalla on itsehallinto. Sillä on vaaleilla valittu edustajisto, kuin Suomen eduskunta, ja hallitus, joka toimeenpanee päätökset. Ylioppilaskunta on itse asiassa demokraattisempi kuin johtajakeskeinen yliopisto. Lain mukaan ylioppilaskunta tukee yliopistoa sen tehtävissä. Se nimittää opiskelijaedustajia yliopiston päättäviin elimiin, tekee lausuntoja ja osallistuu yliopistoyhteisöä koskevien asioiden valmistelutyöhön. Rehtoraattia tavataan lounailla ja heidän kanssaan esiinnytään maskit päällä Instagram-videoilla. KUVA & TEKSTI TEEMU PERHIÖ Ylioppilaskunnan päättäjiä kokouksessa joskus 50-luvullla. Kuva: Turun yliopiston mediapankki. VOIMA, JA VASTAVOIMA
Y lioppilaat ovat aina kärvistelleet tilaongelmien kanssa. Nykypäivänä se on Q-talo, josta TYY vuokraa tappiollisesti tiloja järjestöille, tai ylioppilasteatteri, joka joutuu muuttamaan perinteikkäästä rakennuksesta grynderin vuokrankorotuksen takia. Tilaongelmat alkoivat heti ylioppilaskunnan perustamisesta. Yliopiston silloisesta päärakennuksesta, Phoenixistä, osoitetut kaksi huonetta eivät riittäneet alkuunkaan. Ensimmäisenä muutettiin Linnankatu 16:een. Tiloissa oli maksullinen ruokailu ja virvokkeita. Jäsenistön kasvaessa huoneisto kävi ahtaaksi. Uudet tilat avattiin syyskuussa 1929 Sairashuoneenkatu 1:stä, Turun kaupungin omistamasta puutalosta. Ylioppilaslehden 30.11.1930 Turun numerossa huoneistoa kehuttiin: Ihastuksemme kasvoi täällä sitä mukaa, kun Mimmi ehti aukoa huoneiden ovia. Suuria, valoisia saleja, komea kanslia, valtava keittiö ja monilukuisia pikkukomeroita. Ryijyjä, mattoja, tauluja – hillittyjä ja sieviä, joka taholla. Tämä on ruokasali, tämä seurusteluhuone, edelleen naistenhuone, tanssisali, kokoushuone, vilpittömän klubi ja niin päin pois. Tilaa on kuin hämäläisessä talonpoikaistalossa. Sijainti oli lopulta liian syrjäinen kampukseen nähden. Tiloissa viihdyttiin pari vuotta. h a av e i s sa s i i n s i oma ylioppilastalo, pääkaupungin esikuvan mukainen. Sen rakentaminen oli ollut esillä ylioppilaskunnan alkuvuosista lähtien. Varoja päätettiin alkaa kerätä jo 20-luvulla. Hanke kaatui 1930-luvulla tonttiongelmiin ja taloussotkuihin. Toinen maailmansota siirsi talohaavetta vielä lisää, aloittamaan päästiin vasta vuonna 1948. Valmista tuli 1957. Ylioppilastalon symbolinen painoarvo oli dosentti Panu Savolaisen mukaan huomattava. Hän on yksi TYYn tulevan satavuotishistoriateoksen kirjoittajista. Ylioppilaskunnan arjessa tärkeintä oli tilojen käytännöllinen puoli, mutta julkisessa sanassa ja eritoten rehtorien puheenvuoroissa painotettiin ylioppilastalon merkitystä suomenkielisen yliopiston ylioppilaskunnan maamerkkinä. KUVA ANNI SAVOLAINEN TEKSTI TEEMU PERHIÖ OMAAN KOTIIN Kasvatustieteiden opiskelija, TYYn ex-hallituslainen Mari van den Berg ja oikeustieteen opiskelija, Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n kopo Camilla Saarinen mittailemassa TYYn vanhoja tiluksia Sairashuoneenkatu 1:ssä, jossa toimii nykyään päiväkoti. Tänä päivänä uusi ylioppilastalo on epärealistinen haave. On kannattavampaa toimia vuokratiloissa, kuten Q-talossa, vaikka tappiollisestikin.
Kuva Sairashuoneenkadun vuokrahuoneistosta 20-luvulta. Kuva: Turun yliopiston mediapankki.
Universtas Oy:n toimitusjohtaja Toni Eklund, Unica Oy:n toimitusjohtaja Krista Vanhala ja TYYn taloustoimikunnan puheenjohtaja Lauri Toivola Holiday Club Caribian kylpylässä. Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) oli ajaa konkurssiin suureellinen kongressikeskushanke. Pelastajaksi ilmaantui Turun kaupunki, joka sai säätiöstä määräysvallan. Myöhemmin kaupunki myi rakennuksen hotellikäyttöön Rantasipille. Nyt siinä toimii Caribia.
B oring is good”. Tällä lauseella TYYn taloustoimikunnan puheenjohtaja Lauri Toivola kuvailee ylioppilaskunnan nykypäivän talousstrategiaa. Se on täysin vastakohtainen TYYn villille ja riskien täyteiselle historialle. Ylioppilastalot olivat TYYlle jättimäinen hanke, kun ne rakennutettiin 50-luvulla. Kun TYY 1966 perusti Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS), se siirsi ylioppilastalot säätiön alkupääomaksi. TYSin suuri projekti oli kongressikeskus Ikituurin rakennuttaminen 70-luvulla. Kallis rakennus ei kuitenkaan ollut niin tuottoisa kuin etukäteen oli arvioitu. Se ajoi TYSin talousongelmiin. TYY ei pystynyt TYSiä pelastamaan, minkä takia pelastajaksi löytyi Turun kaupunki. Se kuitenkin myöhemmin vaati rahoituksensa vastineeksi päätäntävaltaa TYSin päätäntäelimissä, eikä TYSillä ollut mahdollisuutta taloustilanteensa takia kieltäytyä. Toinen epäonninen hanke oli konkurssiin mennyt ravintola Iskeri. Se sijaitsi nykyisen Assarin ullakon tiloissa. t y y jä i 80-luvulla nuolemaan haavojaan, ja keskittyi järjestötoimintaan laittaen liiketoiminnan hetkeksi sivuun. Universtas Oy perustettiin 1990, jolloin ylioppilaskunta lähti uudelleen aloittamaan ravintolatoimintaa. Toiminta ammattimaistui, kun vuonna 2000 syntyi Unica Oy, johon valikoitui kumppaniksi Fazer. Nykypäivänä liiketoiminta on pääasiassa hajautettua sijoitustoimintaa. Jos mukaan ei lasketa Unicaa ja asuinja liikehuoneistoyhtiötä, sijoitusten arvo on velkoineen noin 10 miljoonaa euroa. Haasteita on asettanut korona, joka näkyy erityisesti ravintolatoiminnassa. Pahimmillaan jopa 80 % Unican työntekijöistä on ollut lomautettuna, jotkut pisimmillään koko puolitoistavuotisen koronakauden ajan. Universtaan toimitusjohtajan Toni Eklundin mukaan TYYn toiminta on kuitenkin vakaalla pohjalla ja etenee pitkän aikavälin strategian mukaisesti. Taloustoiminnan pitkäaikaisena suunnitelmana on saavuttaa sijoitustoiminnalla taloudellinen riippumattomuus jäsenmaksuista vuoteen 2035 mennessä. KUVA JUHA LAURILA TEKSTI REETI JALASMÄKI BORING IS GOOD Congress Center Turun eli CCT:n avajaisissa keskusteltiin siitä, kuinka juna seuraavien isojen juhlien alla pysähtyy aivan viereen. Kuva: Markku Mäkitalon kotialbumi
Lääketieteen opiskelija Tatu Han kotonaan tekemässä ajalle tyypillisiä etäopintoja elokuussa 2021.
T atu han, 25, opiskelee kotonaan mieluiten makuuhuoneessa. Siellä on nojatuoli ja työpöytä. Fyysisiä kirjoja opintoihin sisältyy vain vähän, suurin osa materiaaleista on netissä. Lääketieteen opinnoissa alkaa kuudes vuosi. Ala on innostava, mutta potilastyön lisäksi myös muunlaiset työnkuvat ovat alkaneet kiinnostaa. Siksi Han aloitti tänä syksynä tuotantotalouden opinnot Tampereella. Tulevaisuudessa kiinnostaisi työ esimerkiksi julkisen terveydenhuollon tehostamisen parissa. Monelle Han voi olla tuttu Turun yliopiston Instagram-tililtä. Viime lukuvuotena hän jakoi siellä opiskelijan arkeaan ”utu-lähettiläänä” ja vastasi alasta kiinnostuneiden lukiolaisten kysymyksiin. Yliopisto maksaa vuoden kestävästä sometuksesta nimellisen palkkion. Lähettiläänä toimimisesta jäi erityisesti mieleen se, kuinka eksoottisena hänen omasta mielestään tylsä opiskelijaelämä koettiin. Korona-aikana monen opiskelijan arki on ollut neljän seinän sisällä istumista. Lääkiksessä on onneksi ollut pakollista lähiopetusta. Han on päässyt tapaamaan joitakin kurssilaisia pienryhmissä, mutta etäluennot ovat selkeästi vähentäneet sosiaalisten kontaktien määrää. ”Tämä on ehdottomasti vaikuttanut henkiseen jaksamiseen ja opiskelumotivaatioon. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, mikäli opiskelu on siirtynyt kokonaisuudessaan etäopiskeluksi.” k U n t U r U n yliopisto perustettiin 1920, opiskelijoita oli 87 kappaletta ja tiedekuntia kaksi: humanistinen ja luonnontieteellinen. Lääketieteellinen perustettiin vuonna 1943. Opiskelijamäärät lähtivät nousuun kunnolla vasta 50-luvulla. Vuonna 2020 perustutkintoa suoritti 14 491 opiskelijaa, kaikki tutkinnot ja opinnot mukaan lukien 20 768. × KUVA JA TEKSTI TEEMU PERHIÖ ELÄMÄÄ VARTEN Asukas ajalle tyypillisesti kalustetussa opiskelija-asunnossaan Ylioppilastalossa 1950-luvun jälkipuolella. Kuva: Turun yliopiston mediapankki.
Turun Yliopistosäätiö onnittelee 90-vuotiasta Tylkkäriä! Turun Yliopistosäätiön tehtävänä on tukea ja edistää Turun yliopiston toimintaa. Säätiön tärkein toimintamuoto on sen rahastot, joiden tuotosta säätiö jakaa apurahoja. Säätiön tuen kohteena ovat erityisesti omaa tutkijauraa aloittavat nuoret tutkijat. Turun Opiskelijain tukisäätiö julistaa haettavaksi kannustusapurahaa Turun korkeakouluissa tutkimustyötä tekeville väitöskirjatasoisille tai post doc -tutkijoille. Tutkimuksen tulee liittyä oppimisen tai oppimista tukevien toimien tehostamiseen. Myönnettävän yksittäisen apurahan suuruus voi olla enintään 20 000 euroa. Hakemukset tulee toimittaa 1.9.–1.10.2021 välisenä aikana e-lomakkeella osoitteeseen, jonka linkki kuten myös tarkemmat ohjeet ovat Tot-säätiön kotisivulla totsaatio.com. Apurahaa koskeviin tiedusteluihin vastaa säätiön toimitusjohtaja Erja Vihervaara erja.vihervaara@turku.fi TYLKKARI @TYLKKARI facebookissa Instagramissa tylkkari.fi Ajankohtaisia uutisia ja keskustelunavauksia. Kaikki printissä julkaistut pitkät jutut ja lehtiarkisto.
T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 Vapaa sana: Rakoileva rakkaus ? 34 ? 34 × Essee: Opiskelijaelämän turbohiiva ? 36 ? 36 Kolumni: Tyhjän päällä ? 37 ? 37 × TYL90: Oikeiston rahapillien tahtiin ? 38 ? 38
K aksijakoinen tunne tulee aina Kupittaan aseman edessä. Parkkipaikkoja, odottavia takseja. Vesivärilaveerausta muistuttava taivas ja sitä vasten Tuomiokirkon torni. Liikenteen melu. Ensiksi: olen kotona. Ja toiseksi: ainakin Mikael Agricolan patsaan nyrkin kokoinen murikka alkaa painaa rintakehää. Täällä ei ole aina helppoa. Noniin. Täältä olen ja tänne olen palannut ja lähtenyt taas. Yrittänyt löytää rauhallista suhdetta tähän kaupunkiin. Tähän mennessä se ei ole onnistunut. Älä ymmärrä väärin, tajuan kirkkaasti olevani nirso. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen, niin kuin yhä useampi suomalainen. Mikä tahansa taajama ei tunnu kodilta. Kaupungissa asuminen maksaa ja on ahdasta, mutta taloyhtiön puhdistamattomista nukkasihdeistä ja keittokomeroista haluaa vastineeksi juuri sitä itseään. Kaupunkia. Rima myös nousee kuin huomaamatta, jos norkoilee teini-ikänsä Suomen vanhimmissa kaupunkikortteleissa. Välissä olen helsinkiläistynyt ja se on kasvattanut nälkääni mahdollisimman kaupunkimaisen arjen suhteen. Kaupunkia ja dynaamisuutta ei tule lisää sillä, että kaiken perään lisätään sana City, vaikka BioCity, DataCity ja ElectroCity miten yrittäisivät. Erityisesti seuraavat kymmenen asiaa riepovat alun perin Tyksissä päivänvalon nähnyttä sieluani. r i n ta k e h ä n L i sä ks i Kupittaalla väsyy käsi. Laukut painavat ja ensimmäiseksi niitä täytyy lähteä raahaamaan Itäistä Pitkäkatua kohti Uudenmaankatua, jonne juna-asemalta ei ole järkevää yhteyttä. Niin, vaikka se on yksi kaupungin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista. Turun julkinen liikenne onkin itkettävän epäkäytännöllinen (1). Föli-reittiopas ilmoittaa keskellä arkipäivääkin vaihtoehtoja, joista voi tehdä sen valinnan, että istuu kahden bussin välillä odottamassa 37 minuuttia tai sitten aloittaa reitin kävelemällä 54 minuuttia. Föllärillä ei pääsisi kovin pitkälle. Suomessa kouluun-hiihtää-sukupolvien mukaan jo kahdesta vuorosta päivässä pitäisi olla kiitollinen. Lumi kuitenkin suli ja nyt äänessä on sukupolvi, joka kuljetti suksensa paikallisbussissa, jotta pääRakoileva rakkaus vapaa sana WILHELMIINA PALONEN KUVITUS JOSE JOMPERO si sivakoimaan Kupittaan puiston loskassa koulun talviurheilupäivänä. Turussa bussilla pääsee, riippumatta siitä mihin haluaisi, torille. Tai siis sille kuopalle. Arkisin turkulainen ei halua liikkua ilta yhdentoista jälkeen mihinkään ja pyhinä nyt ei ainakaan mihinkään. Tämä kaikki vielä menettelisi, jos Turku olisi tiiviimmin rakennettu. Kadut hiljenevät kuitenkin jo ruutukaava-alueen ulkopuolella. Sen jälkeen: autioita teitä, jättömaata, pienteollisuusalue, sitten lopulta lähiö, jossa ei kuitenkaan ole palveluita, koska kaikille on helpompaa lähteä autollaan Skanssiin tai Myllyyn. Turku on toisin sanoen kaupunkina hajanainen (2). Kaupunginarkkitehtinä toi34 34 mi 1960-luvulla autointoilija Olavi Laisaari, jonka mielestä autoissa oli tulevaisuus ja niin niissä tietysti olikin, kun kaupunki rakennettiin niitä varten. Eikä tulevaisuudessa näy vielä valoa. Olisikin pienet ratikan etulyhdyt (3). Aiemmin nauratti se, että Tampereen valtuustossa esitettiin raitiovaunun kielteiseksi perusteeksi sitä, että se houkuttelee kaupunkilaiset tekemään itsemurhia. Nykyinen pääministeri Sanna Marin nousi valtakunnansuosikiksi pidettyään ylikierroksilla käyvää keskustelua kurissa. Enää ei hymyilytä. Kateus kalvaa. Nyt raiteet vievät kiiltäviä ja tiilenpunaisia vaunuja Tammerkosken yli. Noin 16 kilometriä raiteita ja muikeat manselaiset ovat liikaa kestettäväksi. Ja lisää on tulossa. Tampereella tehtiin heti päätös ratikan laajentamisesta. Liikkuminen on vaikeaa paitsi maalla niin myös merellä. Turusta alkaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen saaristo, mutta sitä ei juuri huomaa (4). (Jokea ei voi olla huomaamatta, luojan kiitos, mutta kun samalla kaupungilla voisi olla molemmat!) Vasta Helsingissä tajusin, että ”merellinen kaupunki” voi tarkoittaa myös sitä, että merelle pääsee helposti ja saaresta toiseen voi hyppiä paikallisliikenteen hinnalla. Onhan Turussa Ruissalo. Ja sen kyllä huomaa, kun ajaa aurinkoisena sunnuntaina Kuuvannokan parkkipaikalle, jossa autoja on luontopolun edessä, ojassa ja melkein päällekkäin. Ja toki on Vepsä. Vesibussi ajaa sinne tosin vain parhaimmillaankin kolme kertaa päivässä. Se ei oikein toimi arki-illan piipahdukseen. Ehkä hyville palveluille löytyisi kauniita uusia paikkoja, joita voisi kehittää yhdessä Tässä kymmenen syytä, miksi sinua on niin vaikea rakastaa, Turku.
T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 esimerkiksi Ruissalon yrittäjien kanssa? Mistä tulikin mieleen sauna (5). Turku on surkea saunakaupunki. Kaupunkisaunoja ei käytännössä ole. Tai on yksi, Kupittaan Cittarin takana, Forum-niminen yleinen sauna. Mutta se on auki kolme tuntia yhtenä päivänä viikossa. Jos haluaisi esimerkiksi arki-iltana pistäytyä ystävän kanssa saunomassa ja syödä sen jälkeen samassa paikassa, niin ainoita vaihtoehtoja on istua Impivaaran kahviossa syömässä sämpylää. Välillä uiminenkin riittäisi (6). Helteiset kesät eivät tule loppumaan. Luonnonvesissä uiminen on helppo ja halpa tapa virkistäytyä. Säännöllisellä kylmäuinnilla taas on melkein naurettavan paljon raportoituja hyötyjä, niin kuin stressin ja masennusoireiden lievittäminen. Tampereella on 31 virallista uimarantaa. Helsingissä 26, Oulussa saman verran. Espoossakin 21. Turussa on viisi. (Maauimaloista en valita. Turku voisi julistautua Suomen maauimalapääkaupungiksi. Samppalinnan maauimalan maisema kaupungin ylle on taivaallinen. Ja sen lisäksi on vielä Kupittaakin.) Aurajokeen on suunnitteilla uusi uimala, mutta uskon vasta kun istun altaan reunalla. Jostakin syystä tämä kaupunki ei herätä toiveita nopeista muutoksista (7). Jos Turun kunnallispolitiikan henkeä ummehtuneimmillaan pullottaisi, se näyttäisi ehkä samalta kuin Aurajoki keväisin. Ja haisisi myös. Ei kovin kutsuvalta, mutta kieltämättä vuosien takaa tutulta. Ei edes mennä siihen, miten absurdilla tavalla voidaan jumittaa samoissa aiheissa vuosikymmenistä toiseen. On valotäpliä. Puoluekannasta riippumatta moni valtuustoon haluava tai siellä istuva turkulainen ränttää esimerkiksi somessa nautinnollisen tarkasti Turun asioista. Se on ihanaa, koska paikallismediaa ei ole liikaa. Keskellä Artukaisten peltoja toimitettu Turun Sanomat ei varsinaisesti ole kaupunki kulttuurin ytimessä (8). Tai nostanut linjaansa uudistuksilla. Opiskelija saa broadsheet-sivuista iloa onneksi kuitenkin silloin, kun pakkaa tavaroitaan Helsinkiin muuttamista varten. Niin siinä nimittäin käy. Yliopistovuosien jälkeen moni muuttaa pois. On pakko (9). Valtiotieteilijänä omista opiskelukavereista useampi asuu nykyisin Brysselissä Matias Riikosen Matara (Teos, 2021) on lumoavasti kirjoitettu kuvaus poikien sotaleikeistä metsissä. Lasten maailma tuntuu totisimmalta todelta, juuri sellaiselta kuin lapsuudet leikit jännittävimmillään voivat olla. Taikaa ei saanut rikkoa, ja niin myös Mataran pojat varovat viittaamasta ulkopuoliseen. Heillä on oma valtio virkoineen ja sotalaitoksineen. Romaanissa luonto muodostaa kunnioitusta herättävän taustan poikien hurmoshenkisille leikeille. Luonto odottaa ja ottaa meistä jokaisen. Liikkeestä metsien halki tulee sarjakuva Rämeen olento mieleen, se on niin symbioottista. Ympäristöä kuvaavat sanat ovat välillä uppo-outoja, kuin toisesta maailmasta. TEEMU PERHIÖ Bo Burnhamin Netflix-spesiaali Insidea ei voi olla hehkuttamatta liikaa. Kaltaiselleni kolmekymppiselle someallergikolle spesiaalin parhaimmat musiikkinumerot ovat kymmenien toistojenkin jälkeen vavahduttavia. Okei, Burnham laulaa ironisesti omista etuoikeuksistaan valkoisena kolmikymppisenä miehenä, ei kovin freshiä. Hän tekee kuitenkin tuplakieputuksen ja osoittaa kyseessä olevan performanssi. Hän nauraa paitsi ilmiöille, myös itselleen, joka on osa ilmiötä, jota yrittää kritisoida. Introspektio ei kuitenkaan ole syy, mikä vetää minua Burnhamin pariin. Ensinnäkin Burnham purkaa nykyistä mediamaisemaa niin suvereenisti osiinsa, että oivalluksilta ei voi välttyä. Toisaalta hän tekee itsekin taitavaa multimediashow ’ta, joka koostuu vastustamattomista pop melodioista, visuaalisesta tykityksestä ja koukuttavista lyriikoista. Välillä Burnham on niin rehellinen, että melkein itkettää. Ja sitten hän vetää maton jalkojeni alta. TEEMU PERHIÖ tutustu näihin Pikku miehiä Performanssi kuin Turussa. Helsingissä vielä enemmän. Osa olisi halunnut jäädä, mutta töitä ei oikein ole. Ja moni muukin tuttu haikailee takaisin. Kauppatieteilijät, humanistit, luovilla aloilla olevat. Osa ratkoo asiaa etätöillä, mutta pahimmillaan se on luopumista. Moni asiantuntijatyössä haluaisi pystyä käymään lounaalla tai aftereilla samoilla aloilla olevien kanssa. Tai jakaa yhteisen työhuoneen. Halua ei kannata ohittaa pelkkänä hauskuuksien jahtaamisella. Ihmiset tutkitusti saavat paljon apua niin sanotuilta heikoilta sidoksiltaan. Etäiseltä opiskelukaverilta, kahvihuoneeseen samaan aikaan sattuneelta työkaverilta. Juhlissa vastaan tulleelta tutulta. Me yksinkertaisesti opimme enemmän ja saamme enemmän apua, kun emme istu pelkästään keittiönpöytiemme ääressä kuulokkeet korvissa. Voi Turku. (10) t U r k U on niin kaunis ja halpa ja hienolla paikalla ja täynnä hyviä ihmisiä, museoita ja ravintoloita, että ottaa päähän, miksi kaupunkimainen asuminen on Turussa niin vaikeaa. Missään kevät ei pakahduta yhtä kaistapäisesti kun jokirannassa narsissien kukkimisen aikaan. × Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja, joka on asunut Turussa kuudessa ja Helsingissä neljässä eri osoitteessa sekä opiskellut Tampereella.
SAMULI TIKKANEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ essee F ukseista koulitaan oikeita opiskelijoita vauhdilla. Orientaatioviikkojen aikana omaksuttava tietomäärä on niin suuri, ettei niihin edes mahdu varsinaisia kurssiopintoja. Tuutori kertoo, millaisia meidän alamme opiskelijat ovat ja millaisia stereotypioita muihin aloihin liittyy. Haalarit, jännät perinteet, sitsilaulujen lisäsäkeet. Ensimmäisen vuoden aikana uusi identiteetti on uponnut fuksiin, jos on upotakseen. Eikä kestä kauaa, kun ylisukupolvisia perinteitä ja ainejärjestöidentiteettiä on itsekin siirtämässä eteenpäin. Tarvittaessa niitä on valmis puolustamassa verisesti. Niin minullekin kävi. Aloittaessani yliopiston oma ainejärjestöni sulautui toisen järjestön kanssa. Se oli seurausta kandiuudistuksesta: kaikki kandiohjelman pääaineet löytyivät nyt samasta järjestöstä. Loogista. Tilanne, johon uudet opiskelijat heitettiin, oli puolestaan absurdi. Uusi synnytetty kompromissi ärsytti vanhoja opiskelijoita. He riitelivät fuksien edessä siitä, kuinka ainejärjestökulttuurit nyt tuhoutuisivat törmätessään toisiinsa. Vanhempien opiskelijoiden innostamana fuksit ajautuivat valitsemaan kiistassa puolensa. Sain itsekin räksyttää sellaisen järjestön puolesta, jonka olemassaolosta en vielä muutamaa kuukautta aiemmin ollut edes tietoinen. i d e n t i t e e t t i e n p ö L Ly t ys herättää tunteita. Vuoden 2020 marraskuussa Instagramvaikuttaja Natalia Salmela julkaisi päivityksen, jossa hän jakoi opiskeluajoiltaan kokemuksensa miesteekkareiden sopimattomasta käytöksestä naisia kohtaan. Summattuna: erilaisilla teekkarien salaseuroilla on monia luovia tapoja juottaa järjestöperinteiden siivellä naiset humalaan ja kammeta heiltä vaatteet päältään. Päivityksen seurauksena Salmelalle jaettiin satoja vastaavia kokemuksia, eri yliopistoista, tieteenaloilta ja järjestöistä. Kohun keskellä olleet teekkarijärjestöt pyysivät anteeksi. Opiskelijakulttuuriin kytkeytyviä kohuja nousee julkisuuteen lähes vuosittain. Usein ne liittyvät rasistiseen kielenkäyttöön tai toimintaan sitseillä, seksuaaliseen häirintään tai rajuun viinalla läträämiseen. Lähes aina kohujen jälkipuinnissa kuulee ongelmien vähättelyä: yhteiskunnasta näet löytyisi varmasti muutakin mihin puuttua. Seksuaalisen häirinnän vastustamisen moni ymmärtää, mutta esimerkiksi n-sanan Opiskelijaelämän turbohiiva Koronan jälkeen ainejärjestöillä on mainio tilaisuus uudistaa perinteitään. 36 36 T Y L K K Ä R I 4 / 2 1 sisältävät sitsilaulujen lisäsäkeistöt saavat aina jostain internetin uumenista omituisen puolustajajoukkonsa. Jokainen valitkoon taistelunsa. Itselläni oli uutena opiskelijana naiivi käsitys siitä, että me kollektiivina olisimme jonkinlaista yhteiskunnallisen aallon harjaa, kovinta kärkeä. Että edistys, sen löyhästi ymmärretyssä mielessä, olisi kuin sisäänrakennettu opiskelijayhteisöön. Kävi ilmi, että yhteiskunnan ongelmat eivät ole mitenkään vähäisempiä yliopistolla. Ja että opiskelijoiden sosiaalisuuden ylläpitävä liima, eli opiskelijakulttuuri, olikin yllättävän taaksepäin katsovaa. Se rakentuu pitkälti erilaisten perinteiden päälle. U s e i ta v U o s i ta r r o ja keräiltyäni olin jo ehtinyt kuulla jos jonkinlaista tarinaa ainejärjestöjen kaistapäisistä perinteistä, mädästä järjestökulttuurista ja hämäristä rastikierroksista. Kävin itsekin pyörähtämässä ainejärjestöni hallituksessa yhden kauden ajan. Myönnettäköön, toiminta oli hauskaa, mutta harmikseni pienetkin muutosehdotukset tuntuivat törmäävän kuin tiiliseinään. Olisin esimerkiksi halunnut, että sitseillä olisi voinut käydä vessassa ilman rangaistuksia. Koin säännön rajoittavan tarpeettomasti kävijöiden (eli minun) vapautta. Vastaukseksi sain naureskelua ja nostatuspuheen perinteiden tärkeydestä. Jätin asian sikseen, koska ehdotukseni typeryys kävi kyllä selväksi. Näin on aina toimittu, miksei siis jatkossakin. Vuonna 2019 ylioppilaskunta alkoikin jo velvoittaa, että vessareissuista ei saa rankaista. Olin siis historian oikealla puolella! Toinen hyvä esimerkki järjestökulttuurin kyvyttömyydestä vastata muuttuvaan ympäristöön on alkoholinkäyttö. Uudet sukupolvet nimittäin käyttävät tilastollisesti edeltäjiään huomattavasti vähemmän alkoholia. Jossain vaiheessa ainejärjestöt tulevat helisemään tämän asian kanssa. Jo nyt järjestöjen kalentereissa näkee kaikenlaisia väkinäisiä ’ viinirypäle ja sipsipussi’ -iltoja, jotka ovat alkoholittomia, koska toimintasuunnitelmassa mainitaan, että ainejärjestö on muutakin kuin initiaatio läpi elämän kestäviin alkoholiongelmiin. Näissä tilaisuuksissa viettävät aikaa aktiivisimmat jäsenet ja hallitus. Muut tulevat sitseille ja muihin ryyppäjäisiin. Alkoholi on neulottu niin tiiviisti yhteen opiskelijakulttuuriin, että kaikenlaiset tervehenkiset avaukset ovat heti tuomittavissa ankeuttajien hauskanpidoksi. En tiedä itsekään, miten osaisin suhtautua opiskelijakulttuuriin, joka ei olisi pelkän juhlimisen ympärille konstruoitua. Miksi maailma muuttuu, mutta ainejärjestö ei? a i n e jä r j e s töt ovat Zygmunt Baumanin kehittämän käsitteen mukaisesti ”narikkayhteisöjä”. Se on löyhä tapa kuulua sosiaaliseen ryhmään, ja perustuu yksilön vapaaehtoisuuteen. Yhteisöstä poistuminen on helppoa. Väki vaihtuu, ainejärjestö pysyy. Siksi toiminnan keskiössä ovat perinteet. Ne sitovat ihmiset yhteen ja luovat järjestölle ylisukupolvisen jatkuvuuden. Suurin osa pe
rinteistä on mukavaa yhteistä toimintaa ja siksi myös epämiellyttäviä perinteitä siedetään. Toimintaan osallistumalla ainejärjestön jäsenet uusintavat omaa järjestökulttuuriaan. Tässä ainejärjestöjäärät ovat tärkeässä asemassa. He vastaavat perinteiden säilyttämisestä. Toimiakseen ainejärjestön täytyy sosiaalistaa kaikki uudet jäsenet osaksi itseään samalla tavalla, muuten ajatusta yhteenkuuluvuudesta ei synny. Siinä kulttuurissa ainejärjestö on pyhä, muuttumaton monoliitti. Tämä on mielestäni inhimillisin selitys sille, miksi joku järjestö ylpeilee laulamillaan törkeillä lauluilla, toinen salaseuroillaan ja kolmas läträä jopa yliopistomaailman mittarilla aivan liikaa. Ainejärjestö on olemassa ikään kuin aikakapselina, jonka jokin vanha opiskelijasukupolvi laittoi etenemään mahdollisimman muuttumattomana tulevaisuuteen. Monet pitävät perinteiden jatkumoa arvokkaana ja siksi vanhoja toimintatapoja ollaan valmiita puolustamaan verisestikin. On otettava myös huomioon, että ainejärjestöt pyörivät vapaaehtoisvoimin ja ne vievät hallituksen jäseniltä paljon aikaa. Jos jo järjestöarjen pyörittämiseen menee paljon aikaa, ei ole ihme, että uudistuminen tuntuisi paremmalta toteuttaa joskus hamassa tulevaisuudessa. ko r o n av i r U s o n käytännössä pysäyttänyt järjestöarjen yli vuodeksi. Etämoodi on tarkoittanut joillekin järjestöille Zoomissa hengailua, toisille toiminnan jäädyttämistä parempia aikoja odotellessa. Fukseille etäsitsit voivat olla hieno juttu, mutta vanhemmissa opiskelijoissa Zoomissa tinaaminen ei herättänyt intoa. Korona ärsytti ja etätapahtumat olivat karvas muistutus siitä. Opiskeluvuodet tuntuivat valuvan hukkaan näyttöpäätteen edessä. Näyttää siltä, että tänä syksynä opiskelijaelämä palaa taas kampukselle. Sen myötä jo osittain koronafukseistakin koostuvat hallitukset pääsevät järjestämään tapahtumia ja saavat vihdoin osansa opiskelijaelämästä. Koronaviruksen aiheuttama kulttuurinen repeämä on synnyttänyt erinomaisen hetken ainejärjestöjen uudistamiselle oikeasti jäsentensä näköisiksi. Siilipuolustus ei auta. Vaikka jotain tapahtumaa olisi järjestetty kymmenien vuosien ajan, ei se tarkoita, että se toisi mitään tähän päivään. Järjestöjen tulisi käyttää edes pieni osa perinteiden ylläpitoon käytetystä energiasta niiden kriittiseen tarkasteluun. Perinteiden kritisoijia taas pitäisi kuunnella avoimin mielin, koska uudistajia löytyy kyllä joka ikisestä järjestöstä. Lopulta tärkeintä on kysyä, onko järjestö olemassa itseään vai ihmisiä varten. × kolumni ida maria manninen M ikään ei synny tyhjiössä. Korona ajan etäopiskelusta on keskusteltu paljon opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Sen lisäksi on kuitenkin kyseessä myös opiskelijoiden tulevaisuus, ura ja verkostot, jotka kaikki muovautuvat opiskeluaikana. Osa opiskelijoista ei ole päässyt osaksi yliopistomaailmaa. Osa heistä on keskeyttänyt opinnot. Osa heistä on jäänyt kotipaikkakunnilleen, eikä ole tavannut edes oman alansa vuosikurssilaisia. Nekin, jotka ovat muuttaneet opiskelupaikkakunnalleen, elävät omassa kuplassaan olematta osa isompaa yhteisöä. Kyseessä on myös tulevaisuuden monitieteellinen osaaminen ja yhteistyö. Modernin maailman monimutkaisuuden syvempään ymmärtämiseen ja ongelmien ratkomiseen tarvitaan väistämättä monitieteellistä lähestymistapaa ja yhteistyötä useiden eri tekijöiden ja alojen välillä. Miten tämä voidaan mahdollistaa, jos vuorovaikutusta ja kontakteja ei ole voinut muodostaa? Olemme tulevaisuuden asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka ovat opiskelleet tähän mennessä eristyksissä tiedeyhteisöstä. ko r k e a ko U LU o p i s k e L i jat ovat kriittisessä vaiheessa oman urapolun muodostamisessa. Luonnollinen tiedonvälitys ihmisten välillä on häiriintynyt, ja se vaikuttaa väistämättä siihen, että emme saa kaikkea sitä tietoa, jota ennen on ollut saatavilla. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani en tavannut yhtäkään oman alani opettajaa paikan päällä, eikä osa heistä varmaan edes tiedä, keitä minun vuosikurssini opiskelijat ovat. Miten tällaisessa tilanteessa voisi saada tietoa omasta ja muista aloista, sekä kaikista mahdollisuuksista, joita voisi olla? Miten voisi päästä käsiksi tietoon, jota ei edes tiedä olevan olemassa? Yliopistossa opiskelun kuuluisi olla vuorovaikutteista. Oikeaa vuorovaikutusta eri alojen opiskelijoiden kanssa ei ole ollut oikeastaan lainkaan. Aivan kuin heitä ei olisi olemassa. m U U t i n s U o r a a n perheeni luota ensimmäistä kertaa yksin asumaan toiselle puolelle maata uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. En ole koskaan kokenut niin absoluuttista yksinäisyyttä kuin se, että asuu pienessä luukussa ilman ihmiskontaktia fuksisyksynä tiedostaen sen, että ainoat ihmiset, joille voisin puhua, ovat maantieteellisesti satojen kilometrien päässä minusta. Vaikka olen tutustunut oman alani opiskelijoihin ja ollut aktiivinen, tämä on minun kokemukseni täysin etänä olleesta fuksi vuodesta – pieni oma tyhjiöni, joka leijuu erillään kaikesta koskematta sitä ympäröivää todellisuutta. En kuulu mihinkään. En ole enää osa entistä kotikaupunkiani, mutta en ole myöskään osa tätä uutta. En ole enää osa vanhoja verkostojani, mutta en ole myöskään osa yliopistoa ja opiskelijayhteisöä. Ajelehdin välitilassa olematta oikein kunnolla missään elämänvaiheessa. ko k e m U s s i i tä , että olisi osa opiskelijayhteisöä ja yliopistoa, olisi tärkeä mahdollistaa opiskelijoille niin tulevaisuuden tieteen tekemisen kuin opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Turun ylioppilaslehden toimittaja Ajelehdin Ajelehdin välitilassa välitilassa olematta olematta oikein oikein kunnolla kunnolla missään. missään. Tyhjän päällä
S uuri osa 70-luvun alun Turun ylioppilaslehdessä käsitteli opiskelijapolitiikkaa ja kansallista politiikkaa. Poliittiset mielipiteet olivat läsnä melkeinpä jokaisessa jutussa. Lehti jatkoi 60-luvun tapaansa toimimista mielipidefoorumina, jossa sen hetkisen päätoimittajan poliittinen kanta näkyi lehden annissa. Myös päätoimittajan puoluekanta ilmoitettiin aina uuden päätoimittajan aloittaessa. Lehden tuon aikakauden strategiasta selosti päätoimittaja Juhani Niinistö (11/73): Lehti on kirjoittajakuntansa mielipiteitten esittämisen vapaa foorumi, joka ei ole sidottu julkaisijansa, eikä muiden sen hallintoon osallistuvien yhdistysten virallisiin mielipiteisiin. Vuoden 1970 numerossa 12 juhlittiin näkyvästi Vladimir Leninin 100-vuotispäiviä. Lehden etukansi oli normaalien artikkeleiden sijaan varattu kokonaan Leninin kuvalle. Lehdessä oli kokonainen aukeama pelkästään Leninistä kertovia artikkeleita, joista yhden otsikoksi oli valittu ”Lenin – nero mutta vaatimaton”. Lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Matti Vimpari muisteli Leniniä: Lenin irroitti Venäjän kansainvälisestä kapitalismista, organisoi kansalliset voimavarat sosialistisesti ja pani alulle kehityksen, josta on tullut kapitalismin voittava mahtava voima. Tänä aikakautena lehden päätoimittajan valinta kuvasti TYYn hallituksen poliittista kantaa. Kun hallitus joskus vaihtui ennen päätoimittajaa, johti se tilanteeseen missä päätoimittaja ja edustajisto olivat vastakkaisilla laidoilla. Tilanne näkyi silloin hallituksen kritiikissä lehteä kohtaan ja lehden pääkirjoitusten kritiikissä hallitusta kohtaan. TYYn hallitus aloitti vaalitaistelun omalta osaltaan levittämällä julkiselle sanalle valheellisia tietoja Turun ylioppilaslehti–Åbo studentbladin sisällöstä. (11/73) Matti Vimpari erotettiin 1970, ja vuonna 1972 päätoimittaja oli vaihtunut kokoomuslaiseen Heikki Vuohelaiseen. Vuonna 1972 Erkki Kanerva kritisoi lehden sisältöä artikkelissa ”Turun ylioppilaslehti kokoomuksen kourissa”: Ylioppilaslehdet ovat tunnetusti päätoimittajiensa lehtiä. On puhuttu Vimparin lehdestä, Niemelän lehdestä verrattuna Piimiehen lehteen; puhutaan Vuohelaisen lehdestä. Seuraavassa pyrin lähinnä tilastollisen tutkimukseni valossa selvittämään, miten oikeutettua on puhua Turun ylioppilaslehdestä oikeiston sanansaattajana. Onko Turun ylioppilaslehti päätoimittajansa edustaman poliittisen puolueen, kokoomuksen, äänitorvi? […] Yhteenvetona voidaan todeta, että turkulainen suomenkielinen akateeminen oikeistojuntta on vallannut neljän turkulaisen ylioppilaskunnan jäsenistölle tarkoitetun opiskelijaja kulttuuripoliittisen viikkolehden omiin harmaisiin käsiinsä. Toimitus nöyrii oikeiston rahapillien tahtiin kuin poliittinen silmälasikäärme. (16/72) v U o s i e n 1971–72 välisenä talvena lehdessä oli vahvasti esillä Turpiina-hanke, eli Turun, Piikkiön ja Naantalin välille suunniteltu tieyhteys. ”Toimitus nöyrii oikeiston rahapillien tahtiin” tyl 90 Turpiina olisi kulkenut nykyiseltä Helsingin valtatieltä Ylioppilaskylän kohdalta Aurajoen yli ja sieltä Raunistulan alta tunneliin. Tästä tie olisi jatkanut länteen Kähärin puistoalueen läpi ja Manhattanin pohjoispuolelta, lopulta yhtyen nykyiseen Naantalin pikatiehen. Tiehanketta arvostelivat Hannu Oikarinen ja Heikki Tiainen artikkelissaan ”Peltilehmä laiduntaa” (31/71): Jos vielä otetaan huomioon, että autoistumisesta johtuva kaupunkimiljöön turmeltuminen kohdistuu yhtä hyvin autoilijoihin kuin autottomiinkin, huomataan, että autoistumisesta hyötyvää väestöryhmää ei itse asiassa ole olemassakaan. Koska kaikki vielä yhteisesti maksavat liikenteestä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen yleiset kulut ynnä liikennejärjestelyjen kulut, jää ainoaksi ajateltavissa olevaksi tilanteesta hyötyväksi olennoksi itse peltilehmä! Niin hullulta kuin ajatus tuntuukin, se on arjen todellisuutta. Tämän superolennon tulevaisuudelle, menestykselle ja lisääntymiselle näyttää vihkiytyneen koko liikennesuunnittelu. Suunnittelijat pitäytyvät vain ikuisiin arvioihin; ihminen, ailahteleva eläin, sopeutukoon oloihin, joita autoistumiselle, ainoalle pysyvälle ja varmalle tulevaisuuden perustalle luodaan. Kukaan ei näytä asetavan kyseenalaiseksi nykyisen räjähdysmäisen autoistumisen trendin jatkumista vielä vuoteen 2000 saakka myös Turussa. Suunnittelijat antavat Pyhän peltilehmän laiduntaa vapaasti Turun kaupunkia huolimatta siitä, että ihminen kilpailee samoista laitumista: kaupungin niukoista julkisista kaikille avoimista tiloista. TYYn hallitus vastusti Turpiina-tiesuunnitelmaa. Yhtenä argumenttina he mainitsivat siitä seuraavan ylioppilaskylän eristäytymisen: Useiden sosiologien mielestä moottoritie on aluesuunnittelussa suurimpia eristäviä tekijöitä. Moottoritie eristäisi ylioppilaskylän sekä yliopistosta että kaupunkirakenteesta. Niihin molempiin se on nyt voinut liittyä suhteellisen hyvin. (33/71) Ajankuvaan kuuluen tässäkin hankkeessa oikeiston ja vasemmiston kannat olivat jyrkästi jakautuneet. Lopputuloksena saatu nykyinen tiejärjestely oli kuitenkin jotakuinkin kompromissi osapuolten välillä. × Turun Ylioppilaslehti täytti 90. Kahlaamme läpi eri vuosikertoja, tällä kertaa 70-luvun alkua. REETI JALASMÄKI 38 38
Tilaa Turun ylioppilaslehti Saat kotiisi kuusi kertaa vuodessa teräviä juttuja opiskelijan arjesta, kaupunkikulttuurista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. • Turun yliopiston opiskelijoiden tilausmaksu on 7,95 euroa / vuosikerta. (Maksa ilmoittautumisen yhteydessä). • Muut opiskelijat 11 € / vuosikerta • Normaali tilausmaksu 26 € / vuosikerta Tilaukset: tyl-paatoimittaja@utu.fi