Proffan kellarin monet käänteet ?6 Proffan kellarin monet käänteet ?6 | | Fuksitapahtumat ovat orientaatioviikkojen suola Fuksitapahtumat ovat orientaatioviikkojen suola ?7 ?7 Yliopistossa kansainvälisesti Yliopistossa kansainvälisesti ?10 ?10 | | Sosiaalisen median kuormitus Sosiaalisen median kuormitus ?16 ?16 Kurkistus maanalaiseen Turkuun Kurkistus maanalaiseen Turkuun ?24 ?24 | Milloin alkaa syksy? | Milloin alkaa syksy? ?32 ?32 4/2024 4/2024
Tutkimuksen tulee lii?yä oppimisen tai oppimista tukevien toimien tehostamiseen. Myönne?ävän yksittäisen apurahan suuruus voi olla enintään 20 000 euroa. Hakemukset tulee toimi?aa 1.9.-1.10.2024 välisenä aikana e-lomakkeella osoi?eeseen, jonka linkki kuten myös tarkemmat ohjeet ovat Tot-sää?ön kotsivulla totsaa?o.com. Apurahaa koskeviin ?edusteluihin vastaa sää?ön toimitusjohtaja Erja Vihervaara erja.vihervaara@edu.turku.fi Turun Opiskelijain tukisää?ö julistaa hae?avaksi kannustusapurahaa Turun korkeakouluissa tutkimustyötä tekeville väitöskirjatasoisille tai post doc-tutkijoille.
Apurahoja jaetaan tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn. Tiedeapurahoja myönnetään pääasiassa turkulaisissa yliopistoissa humanististen-, yhteiskunta-, luonnon-, oikeusja kauppatieteiden sekä tekniikan alan tutkimusta tekeville jatko-opiskelijoille. Taideapurahoja myönnetään pääasiassa Turun seudulla toimiville taiteen tekijöille ja toimijoille. Hakuaika 30.9.2024 saakka. Lisätiedot ja sähköiset hakemukset: www.top-saatio.?. Apurahojen jakamisesta päätetään loka-marraskuussa säätiön hallituksen kokouksessa. Saajille ilmoitetaan päätöksestä sähköpostitse. Apurahan saajien on vuoden sisällä annettava säätiön hallitukselle kirjallinen selvitys apurahan käytöstä. TOP-Säätiön tieteen ja taiteen apurahat haettavissa Gradu jumissa? Opinnäytetöihin monipuolista ohjausta ja tukea! info@colorello.Þ
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 13.9.2024 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 94. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Santeri Saarinen ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Inka Oksanen ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 6500 kpl SEURAAVA NUMERO marraskuussa 2024. Maanalainen Turku Somest a uupunut? Yliopistoss a, k ansainvälisesti Henell jututti Anna-Rosa Eerikäistä someväsymyksestä. Historian vaiheet ovat kerrostuneet melko kirjaimellisesti Turun kaupungin alle. Millaisena Turun yliopisto näyttäytyy kansainvälisten opiskelijoiden silmin? 16 16 10 10 24 24 Pääkirjoitus Napit vastakkain ? 5 Uutiset Proffan kellarin monet käänteet Mainosmyynnissä muutoksia Fuksitapahtumat tasapainottavat orientaatioviikkoa ? 6, 7 Tutkija Miksi ihmiset lukevat lehdistä horoskooppeeja, Janne Bäckström? ? 8 Lukijoilta Tapaus Proffan kellari Huolestuneelta asukkaalta ? 9 Essee Opiskelijaelämää omalla tyylillä ? 30 Kolumni Ripaus mielihyvää opiskeluarkeen ? 31 Essee Haikea, kylmä ja kaunis ? 32 Luottoresepti Dekaanin maissikeitto ? 34 Näkökulma Hyvä teko lähellä vai kymmenen kaukaista toivetta? ? 35 sisältö 4/2024
pääkirjoitus he rmanni sanke lo päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi P uhutaanko ilmastonmuutoksesta liikaa? Ottaako Suomi mielestäsi asiassa tarpeeksi yksityiskohtia huomioon? Oletko mielummin sitä mieltä, että kaikkien tulisi muuttaa sen torjumiseksi maakuoppaan? Vanhan sananlaskun mukaan asiat riitelevät, ihmiset eivät. Yhä useammin kuitenkin ihmiset riitelevät asioiden sijaan. Kärjistykset, vastakkaiset leirit sekä henkilökohtaisuudet tuntuvat olevan ennemminkin sääntö poikkeuksen sijaan. O vat kO a jat muuttuneet? Se miten asioista puhutaan on kokenut murroksen Suomessa. Somedata näyttää, että yhteiskunnallinen retoriikka on koventunut ja polarisaatio kasvanut. Kuilu eri ryhmien välillä on syventynyt viime vuosina selkeästi. Ihmiset ryhmittäytyvät entistä enemmän samoihin mielipidekupliin aiheesta riippumatta. Keskustelut ottavat kierroksia sosiaalisessa mediassa, jossa yksilökeskeinen huomionhakuisuus korostuu. Tunnetaso tulee peliin, kun järkevät argumentit loppuvat. t u t k i m u ks i s sa O n havaittu, että kun jokin yhteiskunnallinen asia on nousemassa julkiseen keskusteluun, kuinka ollakaan sitoutumaton materiaali ja tieto vaikuttavat vastakkainasettelun kehitykseen. Pallo tämän kanssa lankeaa viranomaistahoille ja tiedotusvälineille, joilta vaaditaan vahvaa sitoutumista ammattíetikkaan. Jokainen voi myös itse kantaa kortensa kekoon kehitykseen säännöllisin ajoin tarkastelemalla omia näkemyksiä ja mielipiteitään. Ilmaisujen halvaannuttamisen sijaan olennaisempaa lienee kuitenkin lähtökohtaisesti pohtia millaisista motiiveista erilaisia termejä käyttää. a s i at Ovat olleet tapetilla lähiaikoina enemmänkin, kun Yleisradion kummallisia toimintatapoja on pidetty kuluneena kesänä tikunnokassa. Ylellä on töissä paljon hyviä kovan luokan journalisteja, mutta kaikki ei ole tosiaankaan mennyt kuin Strömsössä. Aiheesta on tehty hienoja rohkeita avauksia ja todistettu hämmentäviä jälkimaininkeja. Pidetään huolta siitä, että meillä on Suomessa laaja vapaus ilmaista asioita ja se toimii eri suuntiin. Eripura kuuluu kansanvaltaan ja liiallinen yksimielisyys ei johda hyvään. Suomettunut YYA-ajan Suomi on siitä aika hyvä esimerkki. v as ta k k a i n as e t t e lu n vO i m i s t u m i s e n mukana tulevat haasteet ovat kestettävissä, mutta ne edellyttävät kansalaisvastuun kantamista aivan kaikilta. Erityisesti kuitenkin maan tulevaisuuden asiantuntijoilta eli juuri sinulta, opiskelijalta. Rautalangan vääntäminen voi aika ajoin tuntua turhauttavalta, mutta siitä huolimatta on muistettava jatkuvasti kysyä ajattomia kysymyksiä, joita maassamme olisi pitänyt kysyä jo paljon aikaisemmin. O n kO k e s k u u d e s sa m m e henkilöitä, joita pitäisi kuunnella tai ymmärtää? Onko asioita, joista sanotaan, että toimit vastuuttomasti tai ajattelet kategorisesti väärin ilman, että omaa toimintaa ja pyrkimyksiä pystyttäisiin tarkastelemaan kriittisesti? Itselleen ei kannata valehdella. Siitä ei hyvä seuraa, kuten historian sivut meille moneen kertaan opettavat. Sekä muutosta että pysyvyyttä tarvitaan. Oli maailmanmenosta mitä mieltä tahansa elävä tosiasia on, että molemmat vaativat yhteiskunnassa usein jonkin asteista vastakkainasettelua. Napit vastakkain
uutiset M arkkinointitoimisto Pirunnyrkki on irtisanonut ilmoitustilan myyntisopimuksensa Turun ylioppilaslehden kanssa. Tämä tarkoittaa syksyn ensimmäisen eli vuoden neljännen lehden olevan viimeinen numero, jonka ilmoitusmyynnistä vastaa Pirunnyrkki. Ilmoitus muutoksesta sopimuksen suhteen saapui lehdelle toukokuussa 2024. t u r u n y l i O p p i l as l e h t i kiittää markkinoinitoimistoa pitkästä ja hyvästä yhteistyöstä. Lehdessä mainostamiseen liittyvissä kysymyksissä Tylkkäri ohjeistaa ottamaan yhteyden lehden toimitukseen. TOIMITUS K eväällä 2024 opiskelijayhteisössä kuohahti, kun ravintola Proffan Kellari tiedotti joutuvansa lopettamaan nykyisissä tiloissaan. Muutoksen takana oli kiinteistön omistaja: Kiinteistö Oy Old Pool, joka oli vuokraamassa tilan toiselle yrittäjälle Keilapojat Oy:lle. Proffan Kellari on kampusbaarina tunnettu ravintola, joka on saanut alkunsa 1982. Otto Haaki, yksi ravintolan osakkaista, aloitti ravintolassa baarimikkona jo 2006 ja on toiminut ravintolassa yhtenä yrittäjistä kahdeksan vuotta. p r O f fa n k e l l a r i n vuokrasopimus oli ilmoitettu päättyväksi 31.7.2024. Yrittäjät olivat pyrkineet etsimään jatkopaikkaa syksystä 2023. Uutta tilaa ei löytynyt, sillä baarin haluttiin pysyvän kampusalueella. Ravintola tiedotti opiskelijoita tulevasta muutoksesta ja todennäköisestä Proffan Kellarin lopettamisesta 24. huhtikuuta sähköpostitse. –Ajattelimme, että vappuviikko on hyvää aikaa, kun silloin on kaikki opiskelijat liikkeellä, Haaki kertoo. O p i s k e l i jay h t e i s ö n r e a k t i O lopettamiseen oli voimakas. Materiaalitekniikan jatko-opiskelijan Kimmo Pyyhtiän alulle panema Pelasta Proffan Kellari -adressi keräsi vapun alla lähes 4000 ääntä reilussa kahdessa vuorokaudessa. Proffan kellarin monet käänteet Proffan Kellari on tunnettu kampusbaari, joka on toiminut jo yli neljä vuosikymmentä opiskelijoiden kokouspaikkana ja olohuoneena. Ravintolan kerrottiin lopettavan nykyisellä muodollaan Ylioppilastalojen tiloissa, kunnes se saikin yllättäen jatkoa. Pyyhtiän mukaan asia koettiin tärkeäksi nykyisten ja jo valmistuneiden opiskelijoiden keskuudessa. Haaki kertoo reaktion yllättäneen ravintolankin. –Olihan se upeaa, ei meille tullut mieleenkään, että olisi alettu keräämään mitään adressia, Haaki kiittelee. Pyyhtiä itse luovutti adressin Keilapojat Oy:n toimitusjohtajalle Ville Koivistolle. Pyyhtiän mukaan häneen ei olla oltu yhteydessä adressin luovutuksen jälkeen. p r O f fa n k e l l a r i kertoi sulkevan ovensa heinäkuussa 2024. Vain kolme päivää ennen ilmoitettua sulkemista, ravintola tiedotti, että he saavatkin jatkaa sellaisenaan samoissa tiloissa. Haakin mukaan, on hankala tietää mikä kaikki vaikutti mihinkin. –Voisin olettaa, että se adressikin siihen vaikutti, mutta hyvä, että päästiin sopimukseen nyt vuokraisännän kanssa. Katse on nyt tulevaisuuteen eikä menneeseen, Haaki kertoo. Hänellä ei ole tiedossa vetäytyikö uusi vuokralainen vai muuttiko kiinteistön omistaja mielensä. t O i s ta i s e ks i p r O f fa n Kellari saa jatkaa alkuperäisissä tiloissa Haakin mukaan ainakin useamman vuoden. Ravintolan konsepti on tarkoitus pitää samana, mutta jatkon varmistumisen myötä yrittäjät haluavat mahdollisesti uusia joitain puitteita. Proffan Kellari on ollut aiemminkin lopetusuhan alla, kun ravintoloitsija Teppo Toivanen jäi eläkkeelle keväällä 2016. t ä l lö i n h a a k i osti yrityksen Toivaselta, yhdessä ravintolan nykyisen toimitusjohtajan Lassi Loijaksen sekä Sami Saksen kanssa. –Olemme halunneet pitää tämän akateemisena yliopiston kuppilana. Sellaisena pyrimme sen jatkossakin pitämään, Haaki summaa. ANITA KOMULAINEN 6 uutiset Fuksitapahtumat tasapainottavat orientaatioviikon ohjelmaa Tylkkäri kävi aistimassa fuksiviikkojen tunnelmia kampusalueella ja kaupungilla. Otto Haaki (vas.) ja Lassi Loijas jatkavat Proffan Kellarin yrittäjinä. Proffan Kellari Oy:ssa on mukana myös Sami Saksi. Kuva: Anita Komulainen. 7 Mainoksissa muutoksia Tylkkärin ja markkinointitoimisto Pirunnyrkin välinen sopimus päätökseen. O rientaatioviikolla uusien opiskelijoiden illat ovat täynnä erilaisia fuksitapahtumia. Monien ainejärjestöjen tuutorivastaavien mielestä tärkeintä on, että tapahtumien aikana uudet opiskelijat tutustuvat toisiinsa opiskelijayhteisöön ja mahdollisesti myös uuteen kaupunkiin. a i n e jä r j e s tö j e n O r i e n ta at i Ov i i kO n rakenne on usein perinteinen. Tiettyinä päivinä järjestetään tietyt tapahtumat. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lex ry:n vastuutuutoreiden mukaan heidän nelipäiväisen fuksiviikkonsa tapahtumat ovat pysyneet jo pitkään samoina, mutta niiden sisältöä on muokattu vuosien varrella. Vastuutuutorit kertovat, että tapahtumien alkoholipainotteisuutta on pyritty vähentämään ja ohjelmissa painotetaan ihmisten tutustumista. Myös kauppatieteiden opiskelijoiden yhdistys Turun KY ry:n sosiaalipoliittinen vastaava Ida Hartikainen korostaa alkoholikulttuurin muutosta. –Juomista tai juomattomuutta ei tuomita, Hartikainen tiivistää. m e d i a n , m u s i i k i n ja taiteen tutkimuksen ainejärjestö Affekti ry:n tuutorivastaava Alina Armanto kertoo, että heillä jokainen hallitus saa tuoda oman mausteensa tapahtumiin. Yksi ainejärjestön uusi perinne on flunky ball -niminen peli, jota ainejärjestön uudet opiskelijat eli demot pääsevät pelaamaan heti ensimmäisen orientaatiopäivän iltana. Toisaalta kaikille ainejärjestöille ei ole vielä vakiintunut niin sanottuja perinnetapahtumia. Esimerkiksi kirjallisuustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Mimesis ry:n tuutorivastaava Ruu Kankareen mukaan heidän orientaatioviikkonsa tapahtumissa on melkein joka vuosi tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Mimesis ry on perustettu vuonna 2020. v as tau s k ysy m y ks e e n mikä on orientaatioviikon tärkein fuksitapahtuma riippuu paljolti vastaajasta. Kemian ja biokemian opiskelijoiden ainejärjestö TYK ry:n pilttija tuutorivastaava Iida Hämäläinen sanoo, että orientaatioviikon tärkein tapahtuma on leikki-ilta, jossa leikkejä leikitään yli sadan hengen porukalla. Psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Fobia ry:n tuutorin Santeri Karvolan mielestä heidän orientaatioviikkonsa tärkein tapahtuma on ensimmäisen illan piknik. Sen aikana uudet opiskelijat ehtivät rauhassa keskustelemaan ja tutustumaan toisiinsa. –Jos koko ajan on ohjelmatykitystä ja suorittaa vain erilaisia tehtäviä, niin ei siinä ehdi kunnolla tutustumaan muihin, Karvola pohtii. k asvat u s t i e t e i d e n a i n e jä r j e s tö Katko ry:n orientaatioviikko huipentuu kastajaisiin, joissa uudet opiskelijat liitetään erilaisin perintein osaksi ainejärjestöä. Katko ry:n tuutorivastaava Noora Neuvonen muistelee, että omissa kastajaisissaan hän tunsi olonsa tervetulleeksi uuteen ainejärjestöön. Biotekniikan DI-opiskelijoiden ainejärjestö Nucleus ry:n fuksivastaava Aino Jylhä kertoo, että hän on edelleen mukana järjestötoiminnassa sen takia, että orientaatioviikosta jäi niin mukava fiilis. –Tuntui siltä, että kuului yhteisöön, kun osallistui tapahtumiin, Jylhä sanoo. v a i k k a p e r i n t e i s i m m ät fuksitapahtumat järjestetään orientaatioviikon aikana, uusien opiskelijoiden tapahtumat jatkuvat vielä pitkälle syksyyn. Monella ainejärjestöllä ensimmäiset akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit ja kastajaiset järjestetään vasta virallisen orientaatioviikon jälkeen. INKA OKSANEN Humanitas ry järjesti First rodeo -rastikierroksen uusille humanistisen tiedekunnan opiskelijoille. Yliopistonmäellä ryhmän jäsenet kiinnittivät vuorotellen härälle hännän. Kuva: Inka Oksanen. Anglica ry:n orientaatioviikkoon kuuluu Oldies vs. Newbies -jalkapallopeli, jossa piltit pelaavat vanhoja opiskelijoita vastaan. Kuva: Inka Oksanen. Katko ry:n kastajaiset huipentuivat valatilaisuuteen, jossa uudet opiskelijat liitettiin osaksi ainejärjestöä. Kuva: Inka Oksanen.
A sun Turun Yliasunnossa Kurjenmäessä. Siellä alkaa remontti, jonka tarpeellisuus, hyödyllisyys ja tarkoitus ovat hämäriä. Remontissa korjataan keittiön ja vessan pintoja, jotka ovat kuluneita, mutta hyvässä kunnossa. Vuokraan ei tule suurtakaan muutosta vaikka vessaa ja kettiötä ei voi käyttää, koska TYS:n mukaan asunnoissa voi asua: mikä on potaskaa, koska ruokaa ei voi tehdä ja vessaa ei voi käyttää. u u d e t p i n n at heikentävät asumista. Esimerkiksi kaappitilat pienenee ja lavuaarien määrä vähenee keittiössä. Bideesuihku tulee, mutta se ei tule käden ulottuville, kun istuu pytyllä. Itsesiassa normisuihku on edelleen lähempänä kuin uusi suihku. Vessan korvikkeeksi tulee vessakontti toiselle puolelle aluetta. Tämä hankaloittaa vessassa käymistä varsinkin yöllä. Kun ottaa huomioon, että alueella asuu useampi lapsiperhe, vessakäynnit varsinkin yöaikaan tulevat hyvin hankaliksi. Osa asukkaista on huolissaan mahdollisten forma-aldehydin määrästä uusissa kalusteissa, jotka ovat terveydelle haitallisia, varsinkin lapsille. v u O k r a n O u s e e , vaikka talvella vuokria nostettiin, koska sähkön hinta nousi. Vuokria ei kuitenkaan ole laskettu, joten tämä vuokran nosto vaikuttaa rahastukselta. Kurjenmäessä asuu myös kansainvälisiä opiskelijoita ja kansainvälisiä perheitä. joilla ei ole mahdollisuutta majoittua kaverien tai sukulaisten luo. Myös asunnon vuokraaminen remontin ajaksi ei tule kysymykseen, sillä raha ei riitä maksaa vuokraa kahdesta eri asunnosta. k u n Ot e ta a n huomioon TYS:n oma strategia ilmastoja ympäristöasioissa, tämä remontti rikkoo niitä kaikkia. Vastuullista olisi korjata jo ränsistyneet varastot ja pitää huolta taloista, jotta turhilta remonteilta vältyttäisiin. Tämän ränsistymisen huomaisi, jos joku säätiöstä kävelisi ympäri asuinaluetta ja avaisi silmänsä. Tätä ei ole tapahtunut valitettavasti. Myös parkkiviivat parkkipaikalle olisivat hyvä asia, mutta mitään ei ole asian eteen saatu tehtyä. j O i s sa i n as u n n O i s sa esiintyy hometta märkätiloissa, kuten meidän asunnossa. Valitettavasti homeen pesusta huolimatta home on palannut märkätiloihin. Tästä herää kysymys onko talojen ilmastointia huollettu asianmukaisesti? Tässä ei TYS:n mielipide ja ilmoitukset paljoa auta, kun todistusaineisto on sitä vastaan. Toisaalta jos ilmastointia on huollettu asianmukaisesti, tarkoittaa se sitä, että talot on valmistettu väärin, koska kosteus jää seiniin eikä mene ilmastointikanavaan. m yö s h u O l i lasten liikkumista alueella on murheen aihe. Alueen läpi menee pyörätie, jossa sähköpotkulautailijat ja pyöräilijät kulkevat hurjaa vaihtia. Viesteistä huolimatta, joihin TYS ei ole vastannut huoli on edelleen aiheellinen. Hienoja julistuksia ilmastosta ja kestävästä kehityksestä. TYS keskittyy tarpeettomiin asioihin ja rahastamiseen. Vaikka osa asukkaista haluaa remontin, on syytä keskustella isosta kuvasta. Onko tämä oikein ja ehdottoman tarpeellista? t äs sä e i ole myöskään asukkailta kysytty, mitä muutoksia asuntoihin tarvitaan, jos tarvitaan, mikä myös rikkoo TYS:n läpinäkyvyyden strategiaa. Y leisen historian maisteri ja Turun vankilassa rikosseuraamusesimiehenä työskentelevä Janne Bäckström kirjoitti yhdessä Atte Huhtalan ja Boris Branderin kanssa tuoreen tietokirjan Salatieteiden Suomi: Esoteerinen ja Okkultti Turku. i d e a t u r u n esoteriaa ja okkultismia käsittelevästä tietokirjasta syntyi keväällä 2019 Bäckströmin opiskellessa Turun yliopistossa. Suomalaisen esoterian kulttuurihistoriaa 1880-luvulta 1940-luvulle tutkiva monitieteellinen Uuden etsijät -hanke järjesti erikoiskurssin: Modernin länsimaisen esoterian historia. Kurssille osallistunut Bäckström innostui toden teolla. Uuden etsijät -hanke järjesti kansainvälisen esoteriaa käsittelevän symposiumin, johon saapui tutkijoita ympäri Eurooppaa. –Uskontotieteiden lehtori sekä dosentti Tiina Mahlamäki pyysi kiinnostuneita keräämään tietoa symposiumia varten. Turku on kaupunkina toiminut Suomen esoterian keskuksena keskiajalta lähtien, joten tartuimme Aten ja Boriksen kanssa tuumasta toimeen ja aloimme kartoittaa esoterian historiaa Turussa. Näin kirjahankkeemme sai lähtölaukauksen, Bäckström muistelee. e s Ot e r i a n ja okkultismin piiriin liitetyt ilmiöt kiehtovat salamyhkäisyydessään populaarikulttuurissa, mutta okkultismin ja esoterian käsitteet itsessään ovat varmasti monelle tuntemattomia. Mikä on esoterian ja okkultismin ero, Janne Bäckström? –Termejä käytetään arkikielessä synonyymeinä keskenään, mutta akateemisessa tutkimuksessa okkultismista puhutaan esoterian ja esoteeristen ilmiöiden muotoutuessa 1800-luvulta alkaen. Yksinkertaistettuna, kun esoteeriset liikkeet ja ilmiöt laajenevat, järjestäytyvät ja hierarkisoituvat, voidaan puhua okkultismista, Bäckström selventää. e s Ot e r i a , O k k u lt i s m i , salaseurat ja rajatieteet ovat ilmiöitä, joiden parissa tietokirjailija on työskennellyt koko akateemisen uransa. Niiden keskiössä on usko, että on olemassa jokin isompi voima, mihin voi päästä käsiksi harjaantumalla tietyillä opeilla kätketyn tai salatun tiedon avulla. –Laajemmin kyseessä on ajatus ihmisen ja luonnon yhtenäisyydestä osana laajempaa kosmosta. Salaseurat taas ovat okkultistiseen maailmankatsomukseen sitoutuneita, henkisen ajattelun ympärille muotoutuneita yhteisöjä, kuten esimerkiksi vapaamuurarit tai spiritistit. Salaseuroista tekee salaseuroja juuri heidän maailmankatsomuksensa poikkeaminen valtavirrasta, mikä herättää aina mielenkiintoa, Bäckström tiivistää. B äc ks t r ö m k i r j O i t t i pro gradu -tutkielmansa Atlantiksen perijät? : 1990-luvun pseudohistoriallisen tutkimuksen metodit, narratiivisuus ja tulkinta pseudohistoriallisista narratiiveista 1990-luvulla, joten niin sanottua rajatietoa käsittelevä tutkimustyö on hänelle tuttua ennestään. –Rajatiedosta tai rajatieteistä puhutaan laajemmin, kun tarkoitetaan akateemisen maailman ulkopuolista tietoa ja tutkimusta. Rajatiedon kategoriaan ei kuulu ainoastaan esoterian ja okkultismin suuntauksia, kuten alkemia ja taikuus, vaan muitakin aloja, kuten esimerkiksi parapsykologia ja mystiikka, Bäckström listaa. Miksi ihmiset lukevat lehdistä horoskooppeeja, Janne Bäckström? Bäckströmin mukaan ajatus kätketystä tai salatusta tiedosta on ollut olemassa maailman alkuajoista asti. Esoteeriset traditiot, kuten magia ja astrologia, elävät vielä tänä päivänäkin. tutkija 8 13.8. 1934/10 keskiViikoksi teeiltoja! k u n ta m m e e l ä m ä s s ä o n tä h ä n a s t i o lu t e r ä s s u u r i p u u t e , n i m i t tä i n t e e i lta p u u t e . ko ko k ä s i t e " k u n n a n t e e i lta " o n m e i l l ä m e l ko t u n t e m ato n . s i i s pa r i s a n a a s e l i t y ks e ks i . n i m e n s ä ovat t e e i l l at ovat s a a n e e t s i i tä , e t tä t i l a i s u u ks i s s a vo i j u o da t e e tä , m u t ta m yö s k i n k a h v i a ta i o l l a j u o m at ta , m i t e n va a n lys tä ä . pä ä a s i a o n n o i n a i l to i n a , e t tä p i dä m m e , e n s i m m ä i n e n o n n i m . k e s k i v i i k ko o n a k lo 20, y l l ä h au s k a a s e u r u s t e lua . j o k u a lu s ta a a k t u e l l i a k e s k u s t e lua , ja to i n e n h a k k a a p i a n ota s e n k u n k e r k i ä ä . pä ä a s i a s i i s o n va pa a ja h e n k e vä s e u r u s t e lu ja to i s t e n s a ta pa a m i n e n . MITÄ TAPAHTUI 90 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? HistoriaN HaViNaa HistoriaN HaViNaa 9 lukijoilta O sa l l i s t u k e s k u s t e lu u n ! tO i m i t u s p i dät tä ä i t s e l l ä ä n O i k e u d e n va l i ta j u l k a i s tavat k i r j O i t u ks e t . t u r u n y l i o p i s to n o p i s k e l i ja ! m i k ä m ät tä ä o p i s k e l i ja m a a i l m a s s a ? k i r j o i ta m i e l i p i t e e s i ja l ä h e tä s e ot s i ko l l a " m i e l i p i d e " s ä h kö p o s t i i n : t y l pa atO i m i t ta ja @ u t u . f i T eppo Toivanen perusti nykyisessä toimintatavassa olevan Proffan kellarin vuonna 1993. Tarkoituksena oli luoda opiskelijoiden olohuone, jossa kaikki voisivat viihtyä opiskelijaympäristössä. Vuosien ja kymmenien tuhansien työtuntien myötä Toivasen elämäntyö näyttäytyy edelleen Rehtorinpellonkadulla tässä formaatissa. t O i va n e n e l ä kö i t y i vuonna 2016 ja ennen jättäytymistään liiketoiminnan ulkopuolelle halusi löytää yrittäjät jotka ymmärtävät hänen luomansa konseptin tässä myös onnistuen. Nykyinen omistajakolmikko Loijas, Haaki ja Saksi ostivat Toivasen elämäntyön yhteisymmärryksessä Toivasen kanssa kaikkien osapuolten ollessa tyytyväisiä kauppaan. p r O f fa n k e l l a r i on pieni yritys ja sen omistajakolmikko saa siitä toimeentulonsa. Kuten pk-yrityksissä yleensäkään kultakaivoksesta ei voi puhua, vaan yrittäjät elävät ja hengittävät opiskelijaympäristöä ja ovat myös omalla vapaa-ajallaan toisinaan itse asiakkaina. Tämä jos joku osoittaa sitoutumisen korkean asteen. Suuri osa asiakaskuntaa on kanta-asiakkaita ja heillä on pitkä historia nykyisten omistajien kanssa. Proffalla on suuri yhteisöllisyyttä vahvistava merkitys ja juuri omistajuus on tukenut sitä. i t s e O l e n kokenut Proffan omaksi olohuoneekseni niin halutessani. Näin on ollut jo sen perustamisesta lähtien. Nyt olohuoneeseeni ollaan hyökkäämässä, kun tilan vuokranantaja on irtisanonut vuokrasopimuksen ja toinen yrittäjä on astumassa nykyisten omistajien tilalle vieden heidän toimeentulonsa jo vakiintuneessa paikassa. Tässä äärimmäisen aggressiivisessa ja huonoa liikemiestapaa noudattavassa manööverissä suorastaan haisee puhdas voitontavoittelu vailla mitään myötätuntoa paikan historiaa ja nykyisiä yrittäjiä kohtaan. l i sä ks i h e r ä ä vääjäämättä ajatus vuokranantajan ja uuden yrittäjäkandidaatin kytköksestä. Uusi toimija ei voi ymmärtää konseptia samoin, kun sitä vuosikaudet rakentaneet nykyiset toimijat. Esimerkiksi Otto Haaki toimi vuosia jo Toivasen aikana yrityksessä töissä. Lisäksi uusi yrittäjä pyrkii käyttämään kyseessaolevan paikan nykyistä nimeä omassa liiketoiminnassaan. Jos edellä mainittu röyhkeä toimenpide onnistuu, on minulta ja monelta muulta viety olohuone, enkä voi kuvitella istuvani muina miehinä nauttimassa mahdollisen uuden paikan palveluita vailla pistosta sydämessäni. Tässä skenaariossa koko aikakausi on ohi. t O i vO n , e t tä muutkin edes ajattelevat asiaa omalta osaltaan ja pohtivat liiketoiminnan eettisiä ulottuvuuksia sekä missä vapaa-aikansa viettävät, ennen kaikkea kenelle palveluista maksavat. KONSTA LEIKAS JUHO JANTUNEN FILOSOFIAN YLIOPPILAS TURUN YLIOPISTO Tapaus Tapaus Proffan kellari Proffan kellari Huolestuneelta Huolestuneelta asukkaalta asukkaalta HUOLESTUNUT ASUKAS KURJENMÄENKATU 15 j u l k a i s t u v e r kO s sa 8.5.2024!
11 10 Y Yliopistossa liopistossa kansainvälisesti kansainvälisesti helmi henell
12 13 K ansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Turun yliopistossa on viime vuosina ollut tasaisessa kasvussa. Kalenterivuonna 2023 ulkomaisia opiskelijoita oli Turun yliopistossa yhteensä 1 992. Tähän lukuun lasketaan mukaan alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat, väitöskirjatutkijat ja täydennysja erillisopintoja tekevät opiskelijat. Ulkomaisten opiskelijoiden osuus kokonaisopiskelijamäärästä oli 9,1 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2021 opiskelijoita oli 1 723, ja heidän osuutensa oli 7,6 prosenttia. –Minulle korkeakoulutus on kaikin puolin kansainvälistä, sanoo Shashika Harhasni, joka saapui Suomeen vuosi sitten elokuussa suorittamaan maisterintutkintoaan englanninkielisessä kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa. Sri Lankasta kotoisin oleva Shashika sanoo, että ensimmäiset viikot Suomessa olivat vaikeimpia, kun tuttuja ei vielä ollut. Alkuun hän ikävöi kotiaan paljon. –Olin ensimmäistä kertaa kotimaani ulkopuolella. Jouduin todella menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle, hän sanoo. Opintojen alettua asiat helpottuivat. Tutkinto-ohjelma oli opiskelijamäärältään pieni, ja tiiviissä joukossa ihmiset tutustuivat helposti toisiinsa. Shashika etsi myös paljon tekemistä opintojensa ulkopuolelta esimerkiksi vaihtoja kansainvälisten opiskelijoiden järjestöstä ESN:stä. Sieltä löytyi ihmisiä, joiden kanssa puhua englantia. Shashika sanoo, että oman yhteisön löytäminen oli hänelle tärkeää, sillä Sri Lankassa hänellä oli sellainen kanditutkintonsa aikana. Kyberturvallisuuden maisteriohjelmassa toista vuotta opiskeleva Sammani Rajapaksha kuvailee opintojen aloitusta uudessa kaupungissa melko helpoksi. Niin ikään Sri Lankasta kotoisin oleva Rajapaksha kertoo, että saapuvia opiskelijoita oli etukäteen varoitettu Suomen kylmästä ilmastosta, joten hän yllättyi saapuessaan keskelle elokuun kuumuutta. –Myöhään ylhäällä oleva aurinko vähän sekoitti unirytmiä aluksi, etenkin kun oli tullut toisesta maasta, mutta siihen tottui äkkiä, Rajapaksha sanoo. Rajapaksha kuvailee itseään ulospäinsuuntautuneeksi. Hän sanookin, että ystävien löytäminen ei tuottanut hankaluuksia. Integroituminen oli hänen mukaansa siis varsin helppoa. Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden tuutorointi alkaa jo edellisenä keväänä online-tuutoroinnin muodossa, kun opiskelijat saavat tiedon opiskelupaikastaan. Opiskelijoilla on oma chat-alusta, jolla on mahdollista esittää kysymyksiä tulevasta opiskelupaikasta. Tarjolla on myös viikottaisia uutiskirjeita ja webinaareja. Syksyllä on yhteinen orientaatioviikko Suomeen saapuville. T urun yliopiston hakijapalveluiden koulutussuunnittelija Valtteri Kiviö sanoo, että keskeisintä on opintojen sujuva aloittaminen. Orientaatioissa käydään läpi paljon käytännön asioita. Opiskelijoille kerrotaan muun muassa apurahajärjestelmästä, henkilötunnuksen hankkimisesta, yliopiston palveluista ja uusista konsepteista, kuten akateemisesta vartista. Shashika yllättyi siitä, kuinka yksityiskohtainen orientaatio oli. –Meitä ohjeistettiin matkalaukun pakkaamisesta saakka aina siihen, kuinka selviytyä Suomen talvesta, hän kertoo. Rajapaksha kertoo olevansa tyytyväinen orientaatioon. Hän sanoo, että se kattaa oleellisimmat perusasiat. –Kaikilla opiskelijoilla on omat henkilökohtaiset haasteensa, eikä orientaatiossa ole mahdollista luonnollisestikaan käydä jokaisen yksilöllistä tilannetta läpi, hän huomauttaa. Rajapaksha kiittelee myös KV-tuutorijärjestelmää, josta hän sanoo hyötyneensä saapuessaan. Rajapaksha toimi myös itse tuutorina toisena opintovuotenaan. Kansainvälisten opiskelijoiden edunvalvontaa TYYllä tekevä Vilma Virtanen sanoo, että orientaatiossa painottuvat käytännön asiat ovat tärkeitä, mutta hän korostaa myös ylioppilaskuntajärjestöön tutustumista. –Meidän järjestelmämme on hyvin erilainen kuin muualla maailmalla. Järjestöissä toimiminen ja tapahtumiin osallistuminen on iso osa opiskelijoiden arkea. Kotoutuminen ja suomalaisen opiskelijakulttuurin avaaminen on tärkeää, hän sanoo. Virtanen sanoo, että kansainvälisillä opiskelijoilla on todella vahva yhteisö ja he ryhmäytyvät hyvin keskenään. –Siinä on kuitenkin vielä tekemistä, että heille syntyisi yhteenkuuluvuudentunne koko yliopistoyhteisön kanssa, hän pohtii. Shashikan mukaan se, että kansainväliset opiskelijat ovat herkästi omissa kuplissaan, on luonnollista. Kaikki ovat tulleet eri maista, eikä kenelläkään ole vielä siteitä uudessa kotikaupungissa. Samassa tilanteessa olevilla opiskelijoilla on yhteinen tarve ystäville ja verkostoille. Suomalaisilla opiskelijoilla on eri lähtökohdat, koska monella on jo jonkinlaisia verkostoja, vaikka moni toki muuttaakin uuteen kaupunkiin opiskelujen perässä. Kielimuuri hankaloittaa myös suomenkielisiin opiskelijoihin tutustumista. Lisäksi kansainvälisillä opiskelijoilla on oma orientaationsa ja siihen liittyvät tapahtumat, joissa ei tapahdu sekoittumista kotimaisten opiskelijoiden kanssa. Sekoittuminen olisi tärkeää, jotta kansainvälisillä opiskelijoilla olisi tervetullut olo yliopistoyhteisössä. Myös Rajapaksha sanoo, että ystävystyminen suomalaisten opiskelijoiden kanssa on ollut vaikeampaa kuin kansainvälisten opiskelijoiden kuplassa. Hän sanoo, että tarjolla ei ole kovinkaan luonnollisia ympäristöjä tähän. Englanninkielisessä maisteriohjelmassa suurin osa opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita. –Joissakin tapahtumissa ei näy paljoa kansainvälisiä opiskelijoita. Siksi niihin meneminen tuntuu vaikealta, Rajapaksha pohtii.
15 N iin Rajapaksaha kuin Shashikakin toivovat, että tulevaisuudessa järjestettäisiin enemmän tapahtumia, jotka keskittyisivät nimenomaan suomenkielisten ja kansainvälisten opiskelijoiden tuomiseen yhteen. Toistaiseksi tällaisia tapahtumia ei ole paljoakaan. –Jäätä voisi vähän murtaa, Rajapaksha sanoo. Valtteri Kiviö sanoo, että hakijapalveluissa on yritetty koko yliopistonlaajuisesti kasvattaa tietoutta kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista ja siitä, että olisi tärkeää saada heidät osaksi yliopistoyhteisöä. Työtä on tehty aineja harrastejärjestöjen kuten myös oppiaineiden henkilökunnan kanssa. Rajapaksha haluaa lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälisten opiskelijoiden on vaikea valita vapaasti sivuaineita, sillä englanninkielinen kurssitarjonta on pientä. Rajapakshan oma laitos tarjoaa lähes kaikki kurssit englanniksi, mutta kun hän yritti valita sivuainetta ja vapaavalintaisia opintoja, ongelmaksi muodostui se, että monen muun aineen kohdalla englanninkielistä tarjontaa ei ollut. Shashika sanoo, että isoimmat haasteet, joita kansainväliset opiskelijat kohtaavat liittyvät työntekoon. Hän itse saa apurahaa koko tutkintonsa ajaksi, mikä tuo taloudellista turvaa, mutta etenkin alempaa korkeakoulututkintoa suorittavilla apurahat ovat kiven alla. Vaikka apurahaa saisikin, ovat elinkustannukset Suomessa korkeita moneen muuhun maahan verrattuna. Kansainväliseltä opiskelijalta voi kulua useita kuukausia ennen kuin hän löytää sopivan osa-aikatyön, jolla voivat rahoittaa opintojaan. Siinä ajassa iso säästöistä ehtii kulua. Shashika sanoo, että tällainen stressaava tilanne käy huonosti yhteen opiskelemisen kanssa. Työllistymiseen liittyvät kysymykset ovat ylipäätään tärkeitä kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla. Shashika sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan uralla on vaikea edetä ilman kielitaitoa. Hän toivoisi yritysten suhtautuvan avoimemmin eri taustoista tulevien työntekijöiden palkkaamiseen. –Olen nähnyt monien kansainvälisten opiskelijoiden yrittävän parhaansa ja osallistuvan suomen kielen kursseille. Heillä ei kuitenkaan ole kunnon mahdollisuuksia vuorovaikuttaa yhteisön kanssa ja oppia kulttuuria. Se on vaikeaa jo yliopistokaupungeissa, saati niiden ulkopuolella. Yhteisöön kiinnittyminen ja verkostojen saaminen vaikuttaa olennaisesti kansainvälisen opiskelijan halukkuuteen jäädä Suomeen valmistumisen jälkeen, Shashika sanoo. Myös Rajapaksha nostaa esille kuinka haastavaa harjoittelun löytäminen on. Hän sanoo saaneensa itse paikan yliopistolta, mutta yliopiston ulkopuolelta töiden löytäminen on vaikeaa. Kilpailu on kovaa. Osalle yrityksistä saattaa olla vaikea ajatus palkata englanninkielinen työntekijä. –Yritykset eivät välttämättä ole valmiita menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, Rajapaksha pohtii. Y liopiston kansainvälisyysstrategiaan kuuluu, että kansainväliset opiskelijat yritetään saada jäämään Suomeen, kun nämä ovat suorittaneet tutkintonsa. Turun yliopiston työelämäpalveluiden suunnittelija Lotta Metsärinne kertoo työelämäpalveluiden ohjaavan kansainvälisiä opiskelijoita hyvin konkreettisesti. Tarjolla on työnhakuun liittyviä kursseja, cv-klinikoita ja uraohjausta. Paljon puhutaan myös harjoitteluiden tärkeydestä. Opiskelijoita ohjataan aloittamaan mahdollisen harjoittelupaikan etsintä heti kun he saapuvat Suomeen. –Heillä on pitkä matka kotimaisiin opiskelijoihin verrattuna siinä, että onnistuvat luomaan kontakteja niin lyhyessä ajassa, Metsärinne sanoo. Valtakunnallisen mediaanin mukaan 26 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista ei jää valmistumisensa jälkeen Suomeen. Metsärinne huomauttaa, että kansainväliseltä osaajalta vaaditaan paljon, jotta Suomeen voi jäädä valmistumisen jälkeen, mikäli ei ole EUtai ETA-maan kansalainen. Oleskeluluvan saamiseksi on esimerkiksi oltava jonkin verran varallisuutta. Suomen työmarkkinoilla pärjää huonosti pelkällä englannilla. Siksi opinnoissa painotetaan nykyään entistä enemmän suomen kielen oppimisen merkitystä. Metsärinne toivoo, että tilanne muuttuu jossakin vaihessa. –Jotta tulevaisuudessa myös ei-suomea-puhuvat löytäisivät Suomesta asiantuntijatöitä, tulisi myös julkisten organisaatioiden palkata enemmän henkilöitä, joiden suomen kieli ei ole täydellinen, hän ajattelee. Virtanen arvioi, että moni työ on sellaista, että sitä voisi tehdä helposti englanniksikin, mutta suomalaisissa yrityksissä elää vahvana ajatus, että suomea täytyy osata puhua. –Ehkä meidän pitäisi myös yhteiskuntana tarkastella tätä, että miten kansainväliset osaajat saataisiin pidettyä Suomessa. Se on kuitenkin tärkeä kansallinenkin tavoite, Virtanen pohtii. Shashika ja Rajapaksha ovat molemmat löytäneet tiensä myös opiskelijavaikuttamisen äärelle. Shashika on toiminut vuoden alusta lähtien TYYn hallituksessa, Rajapaksha puolestaan edustajistossa. Shashika sanoo havahtuneensa siihen, että monikaan ei-suomenkielinen opiskelija ei ota osaa TYYn toimintaan. –Vaikka nämä opiskelijat ovat yhtä lailla osa yliopistoyhteisöä, hän huomauttaa. –Kansainvälisillä opiskelijoilla on omat erityiset haasteensa opiskelijaelämään liittyen, mutta heillä ei ole mitään paikkaa, jossa voisivat pitää asiasta ääntä. Samaan aikaa meillä on TYY, mutta kansainväliset opiskelijat eivät tiedä siitä mitään, Shashika kuvailee ristiriitaa. Rajapaksha sanoo viihtyneensä edustajistossa, jossa on hänen mukaansa mukavaa seurata, kuinka intohimoisesti opiskelijoiden etuja ajetaan. Hän toivoo, että tulevaisuudessa useampi kansainvälinen opiskelija hakisi edustajistoon, jotta kansainvälisten opiskelijoiden moninainen joukko olisi laajemmin edustettuna ja kansainväliset opiskelijat voisivat osallistua enemmän heitä koskevaan päätöksentekoon. 14
H E L M I H E N E L L SOSIAALINEN MEDIA SOSIAALINEN MEDIA KOUKUTTAA JA UUVUTTAA KOUKUTTAA JA UUVUTTAA
S itä avaa puhelimen. Avaa sovelluksen. Seuraa päämäärätöntä selailua, joka ei johda mihinkään, mutta jonka vain antaa jatkua. Yhtäkkiä tähän on hujahtanut monta tuntia. Kasvokkain käytävät keskustelut katkeavat, kun on pakko välissä vilkaista taskussa värähtävää puhelinta. Kuinka monta tykkäystä, kuinka monta kommenttia ja kuinka monta seuraajaa? Määrät tekee mieli tarkistaa monta kertaa päivässä. Puhelin on ensimmäinen asia kädessä aamulla, illalla viimeinen. Unenlaatu heikkenee. On vaikea muistaa mitään. Filosofian maisteriksi tänä vuonna valmistunut Anna-Rosa Eerikäinen on itse kokenut yllä kuvatun ilmiön, jota voidaan kutsua sosiaalisen median väsymykseksi. –Skrollaamme puhelimiamme monta tuntia päivässä, ja sieltä tulee informaatiota aivan tauotta. Sitä pomppii sovellusten, viestien ja ilmoitusten välillä, Eerikäinen kuvaa. Tämä aiheuttaa aivoille ylikuormitustilan, koska ihmisen on mahdollista suodattaa kerralla vain tietty määrä informaatiota. Kun sitä tulee liikaa, aivot ikään kuin sanovat itsensä irti. Ajatukset rupeavat katkemaan ja unenlaatu heikkenee. Ilmiöön liittyy olennaisesti myös puhelimen käytön kanssa usein käsi kädessä kulkeva addiktio. Puhelinta on vaikea laskea kädestä, ja jatkuvasti tekee mieli tarkistaa ilmoitukset. Kasvokkainen vuorovaikutus häiriintyy. –Osa tätä kaikkea ovat vielä sosiaalisen median luomat paineet, mitä tulee esimerkiksi ulkonäköön ja elämäntilanteeseen, Eerikäinen lisää. Miksi minä en näytä tuolta? Miksi minä en ole vielä saavuttanut elämässäni pistettä x? Kaikki tämä johtaa tilanteeseen, jota Eerikäinen kuvaa katkeamattomaksi karuselliksi. Sosiaalinen media väsyttää käyttäjän niin, että sosiaaliseen mediaan ei jaksaisi mennä. Samaan aikaan käyttäjä kuitenkin pelkää jäävänsä jostakin paitsi, jos ei käytä sosiaalista mediaa. –Tätä on sosiaalisen median aiheuttama uupumus, Eerikäinen tiivistää. Eerikäinen on kirjoittanut aiheesta erinomaiset arviot saaneen gradutyön. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä saa nuoret (18–29-vuotiaat) ottamaan taukoa sosiaalisesta mediasta ja miksi sosiaalisen median käytöllä ylipäätään on negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, ovatko tutkittavat kokeneet someuupumusta ja mitä he ovat tehneet sen eteen. Eerikäinen oli kiinnostunut jo kandia kirjoittaessaan siitä, kuinka sosiaalinen media manipuloi käyttäjiään vahtimaan tykkääjien, kommenttien ja seuraajien määrää ja palaamaan aina sovellusten äärelle. Prahassa alemman korkeakoulututkintonsa suorittanut Eerikäinen pohti, missä tahtoisi opiskella maisterintutkintonsa ja löysi Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman Turun yliopistosta Porin yksiköstä. Hän sai jatkettua jo kandissa tutkimaansa aihetta gradussaan. –Minua kiinnosti se, miten vuorovaikutusväline, joka on luotu helpottamaan kommunkaatiota, aiheuttaakin niin paljon harmia, Eerikäinen summaa. 19 18
20 21 Eerikäinen kertoo asuneensa ulkomailla yhdeksän vuotta. Hän käytti tuona aikana sosiaalista mediaa paljon siihen, että piti yhteyttä Suomessa ja muualla asuviin ystäviinsä ja perheenjäseniinsä. Jossakin kohtaa Eerikäinen havahtui siihen, että oli addiktoitunut puhelimensa ilmoitusten tarkistamiseen. –Seurasin tosi paljon kommenttien ja tykkäysten määrää ja vertasin elämääni somessa näkemieni ihmisten elämään. Tämä johti itsetunto-ongelmiin, Eerikäinen sanoo. –Koko ajan pitäisi olla online, mutta ei sitä vain jaksa. Eräänä kesänä Eerikäinen ja hänen ystävänsä sopivat ottavansa viikon ajaksi käyttöön matopelipuhelimet – tavanomaiset kapulat, joilla ei voi tehdä muuta kuin soittaa tai laittaa viestiä. Eerikäinen sanoo kokeilun olleen vapauttava. Yhtäkkiä oli enemmän aikaa itselle, ja ei ollut koko ajan sellaista tunnetta, että kännykkää tarvitsisi vahtia, jotta ei jää mistään paitsi. Ystävyyssuuhteetkaan eivät kadonneet mihinkään. –Kun menin someen takaisin, osasin aluksi ottaa rauhallisemmin, enkä ollut koko ajan puhelimella. Mutta koska some on rakennettu niin kuin se on, on helppo lipsahtaa siihen, että viettää siellä taas aikansa kaksneljäseitsemän, Eerikäinen sanoo. Hän kertoo pitäneensä viime vuosien aikana sometauon useamman kerran. Aina sen ei ole tarvinnut tarkoittaa ikivanhan puhelimen käyttöönottoa. Sen sijaan puhelimen voi tietoisesti yrittää jättää sivuun, kun on esimerkiksi mökillä perheen kanssa. Sovelluksia voi poistaa. Tauot voivat kestää esimerkiksi vain päivän ajan. –Gradukyselystäkin kävi ilmi, että ihmisillä on valtava määrä asioita, joita he eivät ehdi tehdä, kun aikaa menee sosiaalisen median parissa. Sometauon myötä sitä onkin yllättäen taas aikaa kaikelle: siivoamiselle, ruoanlaitolle, perheelle tai vaikka askartelulle, Eerikäinen sanoo. Eerikäinen sanoo havahtuneensa siihen, että elämä ei loppujen lopuksi ole niin hektistä kuin miltä se sosiaalisessa mediassa tuntuu. Hän puhuu sometauon toiselle puolelle pääsemisestä, ja sanoo sen olevan ihanaa. –Ensimmäinen puoli on se, kun tuntuu, että missaa kaiken eikä keksi mitään tekemistä, Eerikäinen kuvailee. Hyvin pian sitä kuitenkin huomaa kaiken elämän puhelin ulkopuolella, fyysisen maailman. Pakkomielle tarkistaa sosiaalisen median uusimmat käänteet katoaa. Eerikäinen muistuttaa, että se mikä sosiaalisessa mediassa on, ei sieltä katoa, vaikka jotakin päivitystä ei näkisikään juuri tällä sekunnilla.Gradututkimuksessa Eerikäinen kysyi sometauon pitäneiltä nuorilta, mitä he olivat tehneet tauon aikana. Moni kertoi katsoneensa sähköpostia puhelimesta tai pläränneensä puhelinta muuten vain saadakseen jotakin tekemistä. –En tiedä, onko se joku lihasrefleksi, Eerikäinen nauraa. Toinen kysymys, joka Eerikäistä tutkimusta tehdessä kiehtoi oli se onko fyysiessä maailmassa oikeasti tylsää ilman sosiaalista mediaa. –Pienenä pelattiin pihapelejä auringonnoususta sen laskuun saakka, Eerikäinen kärjistää. –Totta kai maailma on nyt ihan erilainen. Fear of missing out eli tutttavallisemmin fomo vaivasi useaa Eerikäisen tutkimukseen vastannutta. Fomolla tarkoitetaan pelkoa siitä, että jää jostakin paitsi.Sosiaalisen median kohdalla tämä pelko vaivaa monia. Eerikäisen gradun kyselyyn tulleista vastauksista kävi ilmi, että osa vastaajista oli päättänyt pitää sosiaalisen median tauon, mutta ei ollutkaan kyennyt pitämään kiinni päätöksestä. –Yksi osallistuja sanoi monen nuoren kokevan, että jos somessa ei ole kuten muut, jää kaikesta paitsi, Eerikäinen kertoo.
22 Hän harmittelee asiaa, koska suurin osa elämän aikana rakennetuista kontakteista on kuitenkin fyysisiä. Ihmisiä tavataan töissä, koulussa ja harrastuksissa, mutta silti nuoret kokevat, että jos ei ole sosiaalisessa mediassa, on ulkona porukasta. Eerikäisen mukaan ryhmäpaine on suurta. Eerikäinen sanoo meidän kaikkien tiedostavan, että sosiaalinen media ei ole menossa mihinkään. Se pikemminkin kehittyy ja menee koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin, ja käyttäjät yrittävät pysytellä perässä. Eerikäinen yrittää painottaa sitä viestiä, että elämä ei pääty, vaikka ei sosiaalisessa mediassa olisikaan. Hän haluaisi ihmisten keskittyvän ensisijaisesti fyysisiin kontakteihinsa ja elämään sosiaalisen median ulkopuolella. –Somemaailma on olemassa koko ajan, mutta oikeassa elämässä olevat hetket ovat vain ja ainoastaan tässä. Et voi päästä huomiseen tai viiden vuoden takaisiin vuosijuhliin. Niitä hetkiä ei saa takaisin, hän sanoo. Hän toivoo, että ihmiset olisivat enemmän läsnä arkisissa hetkissä, eivätkä tottumuksesta pläräisi puhelinta esimerkiksi lounaalla. Jos tilanteessa on oikeasti läsnä, muistaa siitä myöhemmin enemmän. Eerikäinen huomauttaa myös, että jokaisella on oikeus kytkeä sovellusten ja puhelimen ilmoitukset pois päältä. Läpi voi päästää esimerkiksi puhelut ja viestit tärkeiltä ihmisiltä, mutta muutoin ilmoitusasetukset voi säätää sellaisiksi, että aivoilla on tilaa levätä. Hän kehottaa myös jättämään kännykän rauhaan ennen nukkumaanmenoa, jotta unenlaatu ei kärsisi. Myöskään aamulla puhelimen ei tarvitse olla ensimmäinen asia, johon tarttuu. Eerikäinen tosin myöntää sortuvansa edellä mainittuihin itsekin. Sometauon voimaan Eerikäinen uskoo. Hän sanoo, että jos itsestä tuntuu siltä, että pysty olemaan somesta pois, sitä suuremmalla syyllä kannattaa pitää edes päivän tauko. Jo yhden päivän aikana pystyy Eerikäisen mukaan vahtaamaan omaa somekäyttäytymistään ja sitä, ottaako puhelimen koko ajan relfeksinomaisesti käteen. Eerikäinen nostaa esille vielä vuorovaikutuksen tärkeyden. Hän on omien ystäviensä ja perheenjäsentensä kesken sopinut, että kun vietetään aikaa kasvotusten, puhelin pidetään pois. Puhelimen käyttäminen toisen ihmisen seurassa viestii siitä, hyaluaako toisen ihmisen kanssa olla vai ei. –Jokainen ihmiskontakti on tärkeä, oli kyse sitten kumppanista, isoisästä tai kaupan kassasta. Jätämme ihmisiin kuitenkin aina jonkin ensivaikutelman, Eerikäinen pohtii. Eerikäinen sanoo sosiaalisen median olevan kaikessa kiiltokuvamaisuudessaan ja vertailuun kannustavuudessaan hyvin brutaali paikka. Hän toivoo, että nuoret eivät jäisi yksin ajatustensa kanssa, jos kokevat ylikuormitusta sosiaaliseen mediaan liittyen. Hän kannustaa myös olemaan itselleen armollinen ja muistamaan, että sosiaalinen media näyttää vain pienen pienen palan käyttäjiensä elämästä. Eerikäinen kantaa huolta siitä, kuinka sosiaalinen media tulee vaikuttamaan tuleviin sukupolviin. –Some vaikuttaa jo nyt itsetuntoon ja fyysisiin kontakteihin, hän sanoo. Eerikäisen mukaan onkin että onkin hyvä, että asioita tutkitaan jo nyt ja niistä keskustellaan, jotta tulevia sukupolvia voidaan auttaa. –Toivon, että nuoret muistaisivat, että maailma ei lopu kesken ilman sosiaalista mediaa, hän vielä tiivistää. TURUN YLIOPPILASLEHTI TOIVOTTAA HYVÄÄ TURUN YLIOPPILASLEHTI TOIVOTTAA HYVÄÄ LUKUVUODEN ALKUA SEKÄ UUSILLE ETTÄ LUKUVUODEN ALKUA SEKÄ UUSILLE ETTÄ VANHOILLE OPISKELIJOILLE! VANHOILLE OPISKELIJOILLE! SAMALLA LIPULLA! 4.– 6.10.2024 VUODEN 2024 TEEMANA ON PELIN HENKI. Osta lippusi edullisemmin ennakkoon: kirjamessut.fi LIPUT: Aikuinen 13 € (ovelta 15 €) | Alennusryhmä 10 € (ovelta 12 €) | Opiskelija 7 € Monipäivälippu 22 € (ovelta 24 €) | Ryhmä 10 € /per hlö (min. 10 hlöä) (ovelta 12 €/per hlö) Samalla lipulla Turun Ruokaja Viinimessut. AVOINNA: Pe 10-18 La 10-18 (20) Su 10-17 SATOJA KERTOJIA. TUHANSIA TARINOITA. turunkirjamessut turunkirjamessut Ernest Lawson Miika Nousiainen Pirkka-Pekka Petelius Maaret Kallio Satu Rämö Heli Laaksonen
Graniittiseinät tuntuvat tihkuvan koleaa sameaa vettä, vaikka ulkona Graniittiseinät tuntuvat tihkuvan koleaa sameaa vettä, vaikka ulkona lämpötilat lähentelevät kahtakymmentä astetta. lämpötilat lähentelevät kahtakymmentä astetta. MAANALAINEN TURKU MAANALAINEN TURKU TEKSTIT & KUVAT: MITJA JAKONEN
26 t a pa a m i n e n jät tä ä hämmentyneeseen tilaan. Jokainen kadunkulma alkaa näyttää uudelta ja vieraalta. Elementtitalot irvistelevät uudella julmuudella puiden ja vanhojen tönöjen välillä. Jäljelle on jäänyt rakennustekniikaltaan kestämättömiä betonihirvityksiä, jotka hiljakseen valuvat Auransuiston savisissa maissa kohti harmaaselkäisenä matelevaa jokea. Muutama päivä keskustelun jälkeen Rauma laittaa sähköpostiini lehtisen, jonka hän hankki lyöttäytymällä vaivihkaa Turun yliopiston kurssilaisten mukaan, kun he kiersivät Turun salamyhkäisiä kohteita erään kurssin tiimoilta. p i e n e n p i e n i a r k k u , jossa on joskus ollut sammakko, šamaanirumpu ja vuohen pääkallo. Ainakin nämä esineet ovat löytyneet lehtisen mukaan Turun tuomiokirkon hautausmaalta. Nykyisen torin alapuolelta, jonka päällä ihmiset juovat virvokkeita ja paistattelevat päivää kesäisin. Toki kirkkoon sisällekin on haudattu rikkaita läpi vuosien, mutta kirkkoa on myös ympäröinyt laaja, yli 4500 ruumista käsittävä kalmisto. Vauraammat on haudattu eteläpuolelle, rikolliset ja köyhälistö ovat saaneet viimeisen lepopaikkansa pohjoisesta. On omituista kuvitella muutamaa unohtunutta käärinliinaa, luuta ja hammasta, joiden päällä ihmiset istuskelevat juopotellessaan jonain kauniina kesäiltana suurella terassilla. k e s k u s t e lu k i r ja i l i ja n kanssa on selvästi hautautunut johonkin mieleni syvempiin maakerrostumiin. Eräänä iltana kirkkoa ympäröivä tori näyttäytyy koulun pihana, ja hyvästä syystä. Onhan katedraalikoulu aikanaan sijainnut kirkkorakennuksen yhteydessä. Jotain Rauman sanoissa koulujen pihoista kuitenkin liimautuu ajatuksen pinnalle. Kirjailija nimittäin kertoi ajatelleensa vankilamaisia koulurakennuksia runsaasti kirjoittaessaan kirjaansa. Keskellä kaikkea seisoo kirkko, jonka piha on yhtä virikkeetön. Helppo valvoa kuin normaalit ala-asteen pihat. Rauma kuvaili näitä asfalttikentäksi, jossa on yksinäinen hopeapaju, ja jatkoi ihmetellen, miten voimmekaan olla niin hölmöjä, että emme ymmärrä virikkeettömän ympäristön, jossa kokee alati olevansa valvonnan ja kontrollin kohteena aiheuttavan stressiä ja häiriökäyttäytymistä. r au m a m yö s kertoo virikkeettömistä koulurakennuksista. Miten ne heijastavat yhteiskuntaa. Hän on huomannut usein koulurakennusten arkkitehtuuria leimaavan kauhistuttava tehokkuusajattelu. Kaikki kaunis ja inspiroiva tulkitaan valheelliseksi ja tehottomaksi haihatteluksi. Ainoastaan ankea ja lattea mielletään hyödyllisenä hyvänä. Rauma toki kertoo myös jostain valtavan hienosta, joka liittyy inspiroiviin koulurakennuksiin ja maanalaiseen Turkuun. Kun Katedralskolanin jumppasalia korjattiin, paljastui asalin alta suuria holvikellareita, ja paloa edeltävän Turun pohjaa, jonka päälle koulu on aikanaan rakennettu. Taivaalla julmana helottava aurinko, ja huonojen kaavoitusratkaisuiden seuraamuksena syntynyt sekamelska paljastaa vain yhden asian. On taas suunnattava maan alle. V altavat öljyrummut seisovat pimeydessä kuin valtavat pimeyttä tiheämmät varjot ja kumisevat hiljaa, vaikka niiden ympäri kiertäisi varoen. Päästääkseen sisälle on seurattava maaperän merkkejä. Vanhoja raiteita, joilla tapahtui vuonna 1933 kahden ihmisen hengen vienyt junaturma, ryteikköistä polkua ja lopulta kiivettävä vain tavallisen selkärepun kokoisesta aukosta sisälle luolaan, joka on yllättävän siistissä kunnossa, vaikka se on ollut tyhjillään jo ainakin kymmenen vuotta. Tämä luola ei ole paikka, se on portti maanalaiseen mieleen. t u r u n h i s tO r i a ulottuu satoja vuosia historian hämäriin ja monta kymmentä metriä maan kerrostumiin. Kaskenkatua ylös ja vasemmalle. Siinä missä nykyään sijaitsee yksi Turun keskustan liikennöidyimmistä teistä, oli ennen dominikaanikonventti, jonka asukkaat tunnettiin mustina veljinä, hengenmiesten kaapujen värin mukaan. Kadun halki leikkaa pieni ja mitäänsanomaton kuja, Mustainveljestenkuja, jota seuraamalla pääsee Vartiovuorelle. Sen alla kerrotaan risteilevän suuria luolia ja tunneleita, joihin kertoman mukaan pääsee Kårenin takana sijaitsevasta ovesta. Tähtitornin alaisissa tunneleissa sijaitsee urbaanilegendan mukaan kylmänsodan aikainen Washington–Moskova -puhelinlinjan rele. Vaikka väitteen todenmukaisuudesta ei ole tietoa, voi olettaa, että jos huhupuheet pitävät paikkaansa, vielä vastikään lähellä toimineella Venäjän suurlähetystöllä on luultavasti ollut näppinsä pelissä. k u n v a r t i Ov u O r e lta jatkaa itään Hämeenkatua pitkin kohti Halisten savimaiden peittämää polttokenttäkalmistoa, törmää luultavasti opiskelijoiden suosimaan ravintola Porttiin. Sen eräässä pöydässä istuu torstai-iltapäivänä kirjailija Iida Rauma. Hän on myös se henkilö, jolta kuulin Vartiovuoren alaisista tunneleista kertovan urbaanilegendan. Keskustelu polveilee maanalaisista paikoista ja mielentiloista toisiin, kunnes kirjailija kertoo jotain, joka täräyttää lasit, joilla olen katsonut kaupunkia ympärilläni uudella tavalla vinoon. r au m a k e r tO O hakeneensa apurahaa Finlandia-palkinnon voittanutta teostaan Hävitys (2022) käsikirjoitusvaiheessa Turun kaupungilta saatesanoin ”Turku on traumatisoitunut kaupunki”. Vaikka hakemus ei vedonnut, sillä apuraha jäi saamatta ajatus on kutkuttava. Rauma avaa näkemystään näkökulmalla, miten ympäristö heijastuu ihmiseen. Hänen mukaansa elämme kaupungissa, joka on ensin pyyhkiytynyt tulipalojen alla maan tasalle ja sittemmin joutunut Turun taudin piinaamaksi. Miten kaupungin keskusta on alistettu ruutukaavalle ja uusien rakennusten tieltä on raivattu kaikkea Jugend-taloista työläistönöihin. Rauma lopulta päättää polveilevan lauseensa sanoihin: Kun ympäristö tuhotaan, tuhoutuu jotain myös meissä. 27
28 l e g e n da a r i n e n sa d e v e s i t u n n e l i , jonka ovelle on aikanaan kirjoitettu Bandit Cave. Maanalainen maailma avautuu edessämme ahtaana ja vähäeleisenä. Ahtautuessani tunnelissa eteenpäin ainoastaan taskunlampun valoa käyttäen, tajuan jotain kirjailijan mainitsemasta kontrollista ja tarkkailusta. Kun lampun sulkee, tuntuu tunneli turvalliselta ja rauhalliselta. Heti kun valon pistää päälle, tuntee loistavansa kuin majakka pimeällä merellä. Katseleekohan joku minua ohuen valokeilan tuolla puolen? Ja jos katselee, niin kuka tai mikä? t O i sa a lta va lO k e i l a saa ajattelemaan paljon vilkkaammin sen ulkopuolista maailmaa. Ikään kuin ledivalo jatkuisi käsivarren verisuonia pitkin ylös aivoihin. Saisi asiat tuntumaan luonnottomilta ja kiireisiltä. Mieleen juolahtaa jälleen Rauman kertomus, miten maanalaiseen mieleen päästään käsiksi. Kirjoittaessaan Hävitystä hän kertoo tehneensä valtaosan hahmoistaan lapsuuden päiväkirjamerkintöjen pohjalta, jotta dialogi ja hahmot olisivat realistisia. Sen sijaan päähenkilön kirjoittaminen oli erilainen prosessi, jossa oli päästävä käsiksi alitajuntaan. Kirjoittaessaan Rauma huomasi jotain ihmisyydestä ja ympäristöstä. Siinä missä me usein heijastamme maailmaa ympärillämme, myös ympäröivä maailma heijastelee meitä. r e t k i k u n ta m m e y l ä p u O l e l l a kulkee tie, jonka ikeestä vapautuminen merkitsee pimeässä kahden mielenosan yhdistymistä. Yhtäältä pimeässä mönkiminen on lapsellista seikkailunhalua ja kiellettyä. Toisaalta täällä on täysin irti valvonnan piiristä oman itsensä herra. Vastuussa teoistaan. Mikäpä sen aikuisempaa. Ja kuten Rauma kertoi, aina sääntöjen noudattaminen ei ole pelkästään hyvästä. Monet Turun palosta säilyneet kirjat olivat niitä, joita opiskelijat olivat salaa vieneet pois Turun alueelta. Kun liekit nielivät kirjaston, salaa viedyt kappaleet säilyivät. y l l ä m m e r i s t e i l e vä tieverkosto kertoo omaa tarinaansa siitä, miten kaupunki heijastelee sitä mitä me kannamme sisällämme. Modernin Turun kaupunki-infrastruktuuri on pitkälti arkkitehti Olavi Laisaaren käsialaa. Laisaari kaavaili pamfletissaan Tehokas kaupunki (1962) ajatusta automiehen kaupungista. Keskustassa olisi helikopterija lentokenttä. a jat u s h a r h a i l e e Fritz Langin Metropolis-elokuvassa esiteltyyn maanalaiseen kaupunkiin Moloch-koneineen kuumeunimaisine kohtauksineen ja sieltä tosimaailman maanalaiseen kaupunkiin eli toriparkkiin. Autoilijan unelmaan. Outoon reliikkiin menneen maailman kaupunkisuunnittelusta. Takaisin kosteaan ummehtuneeseen maanalaiseen tunneliin. Vaikka tunnelissa hengailu menee ehdottomasti hämärähommien puolelle, uskon tietyn hämäryyden kuuluvan väistämättä Turkuun. a s i as ta k a n s sa n i samaa mieltä voisi olla ehkä itse Porthan, Turun akatemian alumni ja Aurora-salaseuran perustajajäsen, jonka toiminta oli melko harmitonta hämäräveikkojen puuhastelua. Seurakin lainasi nimeään antiikin Aurora-jumalalta, joka tunnettiin aamuhämärän jumalattarena. Aurora-seuran talo tai siitä jäänyt kivijalka sijaitsee vain muutamia metrejä Läntisen Rantakadun alla. Noin sadan metrin päässä Turun pääkirjaston kuuluisasta kellarista, jossa kerrotaan kummittelevan ankarasti. k a i pa kO kO Turussa kummittelee. Ainakin Jacques Derridan hauntologian käsitettä soveltaessa kaupunkitilaan. Joen rannoilla kummittelee vanhoista rakennuksista Laisaaren pamfleteista tyhjiin maanalaisiin luoliin. Niissä kummittelevat mahdollisten, mutta toteutumattomien tulevaisuuksien aaveet. Missä nykyään on kauppatori, kummittelee kenties toteutumaton helikopterikenttä. Missä kulkee Yliopistonkatu, kummittelee ehkä pienlentokenttä. Tai kenties koko kantakaupungin alueella kummittelee keskiaikainen Turku. Kangastus sellaisesta historiasta, jossa kohtalokkaana yönä vuonna 1827 porvari Helmannin talossa Aninkaistenmäellä palo ei olisi saanutkaan ensimmäistä kipinäänsä. k e n t i e s tO r i pa r k i s sa rakennetaan uusia aaveita. Ehkä siellä on kahdenkymmenen vuoden päästä taidegalleria tai skeittihalli. Nykyiset autot ovat kadonneen tulevaisuuden haamuja. Kenties merenpinta lopulta nousee vuosisatojen vieriessä. Kellarit, talot ja parkkihallit peittyvät pinnan alle. Itämeren vesi säilöö ne tuleville sukupolville löydettäväksi Kakolansaaren, Vartiosaaren, Puolalansaaren ja Yliopistosaaren välisille suoalueille.
Essee: Opiskelijaelämää omalla tyylillä ? 30 ? 30 Kolumni: Ripaus mielihyvää opiskeluarkeen ? 31 ? 31 Essee: Kylmä, haikea ja kaunis ? 32 ? 32 Luottoresepti: Suomisen maissikeitto ? 34 ? 34 Näkökulma: Hyvä teko lähellä vai kymmenen kaukaista toivetta? ? 35 ? 35 Elokuun lähestyessä se käynnistyy. Syyskuun lopussa hiipuu. Ikuinen kädenvääntö siitä, koska voi puhua syksyn alkaneen valtaa lukuisat keskustelualustat joka vuosi. Nyt oman vastauksensa kysymykseen tarjoaa esseessään avustaja Emma Aav. Kuva: Turun kaupunki.
K aikki oli uutta. Edessäni oli aivan uusi elämän vaihe. Olin uudessa kaupungissa uusien ihmisten ympäröimäänä. Yhdessä yössä minusta oli tullut yliopisto-opiskelija. Ensimmäisenä koulupäivänä tietotulva oli valtava. Kuulimme heti kättelyssä myös tulevat opiskelijabileet, sitsit ja baarikierrokset. Maksani voi pahoin jo pelkästään tämän listauksen kuullessaan. a lu ks i k äv i n muutamissa opiskelijabileissä, mutta nopeasti kuitenkin huomasin, että opiskelijariennot eivät olleet minua varten. Olen juuri se tyyppi, joka tilaa baarissa maksimissaan sen yhden juoman ja suuntaa juhlista puolenyön aikaan kotia kohti. Käperryn aikaisin vällyjen väliin, ja herään aamulla kukonlaulun aikaan. Nautin kuitenkin tapahtumista yhtä lailla, vaikka en bilettänyt aamuyön pikkutunneille asti. a l k u h u u m a n jä l k e e n jättäydyin hiljalleen tapahtumista pois. Jatkuva juhliminen ei tuntunut omalta jutulta. Alkuun minua jännitti jäisinkö kaikesta ulkopuoliseksi ja löydänkö ollenkaan omaa porukkaani. Löysin kuitenkin nopeasti ympärilleni samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa keksimme muuta tekemistä juhlimisen tilalle. Kävimme pitkillä kävelylenkeillä, elokuvissa ja istuimme kotisohvalla tuoksukynttilöiden keskellä. Enkä kokenut jääväni mistään paitsi. Vietimme unohtumattomia hetkiä yhdessä, ilman alkoholia ja biletystä. O p i s k e l i jat sa avat oikein luvan kanssa viettää keskellä viikkoa kosteita iltoja. Jatkuvaa promillien kerryttämistä ei kyseenalaisteta oleenkaan. Oikeastaan kyseenalaistusta sattavat kokea ne, jotka lipittävät limua tai viettävät perjantai-iltansa kuntosalilla baarin sijaan. Sellaisten ihmisten, jotka eivät viihdy jokaviikkoisissa bileissä, voi olla vaikea kiinnittyä opiskelijaelämään alkoholikeskeisen opiskelijakulttuurin takia. Moni opisekelija saattaakin pohtia, onko tervetullut tapahtumiin, jos baaritiskillä kädessä onkin oluttölkin tilalta vesilasi. Opiskelijatapahtumiin ei kuitenkaan pidä mennä sen takia, että miellyttäisi kavereita. Eikä alkoholinkäyttö tai tapahtumiin meneminen ole tae kavereiden saamiselle. Siinä missä juhlista poisjättäytyvällä henkilöllä voi olla valtava kaveriporukka, saattaa se jokaisten bileiden kuningas tuntea itsensä yksinäiseksi. v a i k k a a l kO h O l i ja siihen liityvät tapahtumat ovat opiskelija-arjessa näkyvä asia, ei ketään tulisi painostaa juomaan alkoholia. Harvoin kukaan tuleekaan tyrkyttämään tölkkiä käteen. Uskaltaudu tapahtumiin sellaisena kuin olet. Kukaan kanssajuhlia ei Opiskelijaelämää omalla tyylillä essee TEKSTI JA KUVAT ELLEN KORPELA tuomitse vaikka olisitkin juomapelissä limulinjalla, ja toisaalta tuskin alkoholittomasti juhliin tulevat katsovat pahalla railakkaammin bilettäviä henkilöitä. Kovin moni ei edes kiinnitä huomiota siihen mitä muut juo tai on juomatta. u l kO p u O l e l l e e i tarvitse jättäytyä. Vaikka alkoholi ei maistuisikaan, vappupiknikistä voi nauttia munkkien ja tippaleivän merkeissä. Sitseillä voi laulaa mehunkin voimalla ja approkierroksella pysyy toisten kintereillä ilmankin alkoholia. Opiskelijaperinteet eivät ole alkoholista riippuvaisia. Tärkeintä on viettää aikaa kavereiden kanssa hyvällä fiiliksellä, holilla tai ilman. Opiskelijaperinteet luovat yhteenkuuluvuudentunnetta ja tarjoilevat ikimuistoisia tarinoita kerrottavaksi jälkipolville. Älä siis jättäydy tapahtumista pois, vain koska lasissasi on viinin tilalta omenamehua. t u r u s sa O n paljon poikkitieteellisiä tapahtumia. Jos siis oman ainejärjestön tapahtumat ei tunnu omalta, jossain muualla on varmasti tapahtuma, jossa viihdyt. Jos alkoholin huurteinen approkierros ei houkuttele, herkkuapproilla kierretään baarien sijaan kahviloita, ja täyteätään vatsa mitä ihanimmilla herkuilla. Alkoholittomiakin opiskelijatapahtumia on roppa kaupalla. Kannattaa tutustua myös muihin vaihtoehtoihin, joita opiskelijakaupungilla on tarjota. O p i s k e l i jay h t e i s öt ta r j Oavat kattavasti vaihtoehtoista toimintaa bileiden tilalle. Tarjolla on kaikkea käsityökerhoista urheiluporukoihin. Moni on myös paikkansa järjestötoiminnasta. Turun yliopiston ylioppilaskunnassa on lukematon määrä aineja tiedekuntajärjestöjä, osakuntia sekä harrastejärjestöjä. Tekemistä siis riittää vaikka jokaiselle viikonpäivälle. Lisäksi tarjolla on valtavasti muitakin vaihtoehtoja vapaa-ajan viettoon. Opiskelijat saavat laajasti erilaisia alennuksia esimerkiksi kuntosaleilta, museoista ja teattereista tai ihan vaan vaikka kahvilan kahvikupposesta. Kannustankin jokaista kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja puntaroimaan, mikä itseä kiinnostaa. Anna itsellesi aikaa. Omia kiinnostuksen kohteita seuraamalla saa myös olleet enemmän tai vähemmän hukassa. Jokaista uuta opiskelijaa jännittää. Jokainen hakee omaa paikkaansa. On ihan luonnollista tuntea ulkopuolisuuden tunnetta uudessa ympäristössä ja täysin uudessa elämäntilanteessa. Voi tulla paineita sopeutua joukkoon ja mahtua johonkin tiettyyn muottiin. Vaikka alku voi tuntua kankealta, joku päivä havahdut siihen, että sun ympärillä on huipputyyppejä, joiden kanssa voit olla juuri sellainen kuin olet. Tärkeintä on olla oma itsensä. t u r u s sa O n 40 000 opiskelijaa. Et varmasti jää yksin. Opiskelijoita on siis joka lähtöön. Tässä joukossa on niin kreisibailaajia, lukutoukkia, järjestöjyriä kuin kotisohvalla makoilijoitakin. Jokaiselle on paikka tästä kaupungista. Jokainen varmasti saa yhteisön ympärilleen, vaikka se veisikin aikaa. Tärkeintä on pysyä omille arvoilleen uskollisena eikä lähteä mihinkään mukaan painostuksesta tai pakon sanelemana. Mihinkään ei tarvitse mennä miellyttääkseen muita. Tämä on sinun opiskelijaelämäsi. u s k a ltau d u kO k e i l e m a a n juttuja erilaisia juttuja. Heittäydy! Alkuun voi tuntua raskaalta ravata erilaisissa kissanristiäisissä, mutta vain kokeilemmalla voit keksiä juuri sen sinun juttusi. Ehkä siellä tapahtumissa käyminen paljastaa sen, että perinteiset opiskelijariennot eivät ole sinua varten, mutta se selviää vain kokeilemalla. Tee juuri niitä asioita, joista itse nautit. Vapaa-ajalla ei kuulu lyöttäytyä hammasta purren tapahtumiin, jotka eivät kiinnosta. Vapaa-aika kannattaa käyttää niiden aktiviteettien parissa, joissa oikeasti rentoudut, ja jotka auttavat karistamaan opiskelumurheet ja stressin. Jollekin parasta vapaa-ajan vietettä on bileissä käyminen. Toiselle se on villasukan kutominen kotisohvalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää opiskeluvuosia. O p i s k e lua i k a O n rajallinen. Sinä elät vain kerran tätä opiskelijaelämää. Näitä vuosia et saa enää koskaan takaisin ja siksi kannattaakin tehdä juuri niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi juuri tässä hetkessä. Älä yritä mahtua johonkin stereotypiseen muottiin tai tehdä jotain siksi, koska kaikki muutkin. Jos juuri tänään sut tekee onnelliseksi leffamaratoni ja popcornit, anna mennä. Jos huomenna opiskelijabileet ja Alkon kyykkyviini vetää puoleensa, lähde bilettämään. Tärkeitä on se, että itse nautit omista opiskeluvuosistasi ja kerrytät muistoja, jotka pistävät hymyilyttämään vielä vuosikymmentenkin päästä. Ota tästä hetkestä kaikki irti, omalla tyylilläsi. helpoiten samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen. i t s e O l e n oman opiskeluaikani käyttänyt lenkkipoluilla, Netflixin ääressä villasukat jalassa, kotona kokkaillessa sekä perheen ja ystävien kanssa. Vaikka en vietäkään stereotyyppistä opiskelijaelämää, nautin vapaa-ajastani täysillä. En kuitenkaan ole ehdoton alkoholin suhteen. Tykkään käydä kavereiden kanssa viinillä, testaamassa erilaisia ravintoloita ja viettää cocktail-iltoja hyvällä porukalla. Yksi menneen kesän kohokohdistani olikin terassi-ilta opiskelukaverini kanssa Kirkkopuiston terassilla ulkoilmakonsertissa. v a i k k a pä ä as i as sa nautin rauhallisista illoista kotona ja darravapaista aamuista, ei se poissulje hauskanpitoa. Vastapainona on välillä kiva pyörähtää haalarikansan keskuudessa ja nauttia opiskelijahumusta. Esimerkiksi Pikkulaskiaisesta keräsin muistoja, joita haikailen vielä kiikkustuolissakin. Turku on täynnä tekemistä. Testaa päiväristeilyä saaristossa. Tee retki Ruissaloon. Käy jokirannassa jäätelöllä. Tutustu Kakolanmäen historiaan tai testaa vaikka TikTokissakin trendaavia lavatansseja. e t e n k i n u u d e t opiskelijat saattavat ajatella olevansa ihan hukassa. Saanko täältä ikinä kavereita? Keksinkö sitä mun juttua? Kyllä keksit. Meistä jokainen on ollut tuossa samassa tilanteessa. Kaikki meistä ovat Muistan edelleen sen, kuinka pari vuotta takaperin ensimmäisenä koulupäivänä vatsanpohjaani kihelmöi jännityksestä. 31 31 kolumni a da s ilander I stun kotisohvalla ja tutkailen nopeasti täyttyvää kalenteriani tulevalle lukuvuodelle. Minua innostaa ja jännittää se, että kuinka tulen jaksamaan tehdä kaiken mitä olen suunnitellut ja kaiken johon olen lupautunut syksyn alussa kesälomalla lepäämisen jälkeen. Itseasiassa tämä kalenterin järjestely ja ennen kaikkea hermostunut kalenterin tutkailu on muodostunut jokavuotiseksi elokuiseksi syksyn aloituksen rituaaliksi. j O k a sy ys lu k u k au d e n alussa alan loman jäljiltä hyvin levänneenä aina yhtä innokkaana suorittamaan pitkää tehtävälistaani, joka johtaa siihen, että viimeistään marraskuun kohdalla raahustan vähemmän innokkaana ja rättiväsyneenä kohti sovittuja tekemisiä. Tämä ei ole mitään uutta eikä enää yllätä. Kesälomalta saatu tekemisen meininki näyttää hiipuvan ripeästi asteittain viimeistään ensilumen saapumisen tienoilla. k e sä lO m a n i v i e t i n pääosin etäopiskelujen parissa. Opiskelun lisäksi rentouduin mökillä meren ääressä, osallistuin monenlaisiin yhteisöllisiin kaupunkitapahtumiin ja nautin ystävien ja perheen seurasta. Samanaikaisesti suoritin yliopistolla useita etäkursseja koko kesän ajan. Sanoisin, että lomani oli erittäin rentouttava, joten tavoitteeni tälle lomalle täyttyi lähes täydellisesti. Opiskelu tuntuiyhdistyvän luonnollisesti osaksi rentoa ja mielekästä auringontäyteistä arkea. Miten saisin tämän saman rennon tekemisen meiningin kestämään läpi syksyn haasteiden tai parhaimmillaan jopa läpi koko tulevan lukuvuoden? v as tau s O n suhteellisen yksinkertainen. Tekemällä opiskelusta ja työnteosta itselleni mahdollisimman nautinnollista. Huomaan, että syksyisin tapani tehdä asioita muuttuu. Alitajunnassani alkaa syksyn myötä hakata ajatus siitä, että ainoa oikea tapa tehdä töitä tai opintoja on pöydän äärellä, opiskeluun suotuisassa paikassa kuten kirjastossa, syöden joka päivä samaa arkista ruokaa, tietenkin eläen pienellä univajeella varustettuna. On korkea aika rikkoa edellä mainitut mielikuvat suhteessa opiskeluun ja arkeen. f i i l i s t e l e n k y n t t i lö i tä ja kokkaamista, pitkiä iltakävelyitä ja rannalla istuskelua. Tänä vuonna aion kokata etäpäivänä maittavan aterian pitkän kaavan kautta, sekä sytyttää kynttilät ja opiskella illalla kynttilänvalossa. Kirjastossa istumisen sijaan otan jonkun päivän keskeltä viikkoa täysin vapaaksi ja siirrän opiskelut viikon loppupuolelle. Pienestä vaihtelusta aikatauluttamisessa ei ole varmasti mitään haittaa. Kyse ei ole isoista muutoksista käytännön arjessa, vaan pienistä rutiinien muutoksista ja vaihtelusta, jolla väitän olevan yllättävän suuri vaikutus kokonaisvaltaiseen jaksamiseen. p a r h a i m m i l l a a n a r k i on yhdistelmä sopivaa rakennetta sekä nautiskelua. Tänä vuonna en aio odottaa tulevaa joululomaa marraskuun alussa, vaan tehdä arjesta niin nautinnollista, että se tuntuu melkein lomalta. Ripaus mielihyvää opiskeluarkeen
P akkaan kangasreppuuni pyyhkeen ja vaihtovaatteet. Kuluvan kesän aikana olen oppinut nauttimaan juoksemisesta, mutta nyt haluaisin saada sen osaksi arkeani. Erillisten hikiaherrusten sijaan haluaisin juosta yliopistolle ja töihin, mutta siten, että kenenkään muun ei tarvitsisi liiemmin häiriintyä iloisista aherruksen odööreistäni. Hölkkään joenrantaa ja ylitän Martin sillan kautta toispuol. a a m uau r i n kO h e h k u u oranssina ja liikenne pauhaa tuttuun tapaan ja säännönmukaisuudesta poikkeamatta. Joen pinta väreilee lämmönvaihtelussaan ja sen yllä leikittelee kylmän ja kostean aamun usva. Pian saavutan Ruissalon ja sen tuulessa keinuvat vaahteranlehdet. Luonnonsuojelualueen värit vihjaavat odotuksesta. Vielä ei ole ruska, mutta lehtivihreä ei ole uuden elämän kirkas enää. Se odottaa luvattua levon aikaa. p a i n a n m i e l e e n i kultaisena kuultavan valon siivilöitymisen tammien ja vaahteroiden täyttämän metsän läpi: sen valossa hehkuvat kasvistot ja aamuisessa tuulessa väreilevän ruskeiden lehtien maaston. Puikkelehdin kapealla polulla Ruissalon halki, ohitan golf-kentän ja saavun lopulta perille Kuuvannokkaan. Männyt kehystävät kallioista maisemaa, jonka takana turkoosi meri hehkuu aaltojen liikkeessä. Lieneekö tulevan syksyn vaiko suomalaisen mentaliteetin vaatimaa itserangaistusta, mutta päätän selvittää puhuuko meri kesän vai syksyn kielellä. Helpotuksekseni huomaan, että meri ei ole kylmä. Se ei ole kesäisen lämminkään. Meren lämpöä vaivaa omituinen levottomuus, aivan kuin se ei osaisi päättää ollakko vai eikö olla. Syksyä edeltää päättämättömyyden aika, loppukesän levottomuus. s y ksy O n : ruskan värimeri, runsaat sateet, sienisato ja kenties villasukat. Ilmatieteen laitoksen sivuilta selviää, että tähtitieteellinen vuodenaika määritetään suhteessa aurinkoon. Maapallon akselin ollessa poispäin auringosta, koittaa pohjoiselle pallonpuoliskolle talvi ja eteläiselle kesä. Termiset vuoden ajat määritellään lämpötilan mukaan ja syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle. Sisäinen kelloni väittää nähneensä syksyn merkit, mutta kylmä data kumoaa arveluiltani peHaikea, kylmä ja kaunis essee TEKSTI EMMA AAV rustan. Katson kelloani ja nopeutan askeliani, sillä olen sopinut kahvilatreffit Ruissalon Kasvitieteellisen Puutarhan ylipuutarhurin kanssa. Ylipuutarhuri Simo Laine huokuu sellaista rauhallisuutta ja onnea, jonka automaattisesti yhdistän luonnon kanssa työskentelevien ihmisten olemukseen. l öy dä m m e r au h a i sa n ja varjoisan paikan ulkopuutarhasta. Simon mukaan kasvikunnan syksy alkaa, kun lehtivihreä hajoaa ja muut värit nousevat esiin. Lehtivihreän hajoaminen liittyy siihen, että puu varastoi typpeä talvea varten. Valon väheneminen on puulle siis merkki siitä, että on aika valmistautua talvea varten. Keskustelumme johdattavat meidät pohtimaan myös järjestystä. Muun luonnon ekologian vaatima systeemi ei aina vastaa ihmisen esteettisen silmän vaatimuksia. Pyhän hengen ja ympäröivän metsä inspiroimana päätän möläyttää, että ihmiset voisivat antaa oman luontonsa rehottaa avoimemmin ja vähentää takapihojensa pakonomaista järjestelyä. Simo toteaa tähän, että on monia tapoja hoitaa puutarhaa eikä kaikille tarvitse olla yhtä muottia. Juuri näin. Jään kuitenkin miettimään ihmismaiseman järjestystä ja sitä, mitä se meistä paljastaa. k i i tä n s i m Oa keskustelusta ja kierrän vielä tovin puutarhassa. Kasvitieteellinen puutarha on kaunis pakopaikka arkiselle kulkijalle. Lähellä keskustaa sijaitsevan Ruissalon pieni paratiisi antaa mahdollisuuden levätä kasvikunnan ihmeellisessä maailmassa. Samalla se on kuin pieni metropoli. Täynnä erilaisia ja eri kolkista noudettuja toisiaan lähekkäin sijoitettuja kasvimaailman ihmeitä. Kasvikunnan kaupunki. Se on täynnä sitä vierautta, josta rikastuneena on niin mukava palata omaan tutulla tavalla pimenevään ja viilenevään kaupunkiin. i s t u n B u s s i s sa ja seuraan kuinka villi tammimetsä ja mäet vaihtuvat tasaiseen betonimaisemaan, jota koristaa säännönmukainen puurivistö. Koin rauhaa Ruissalon luontopoluilla ja viilenevän meren läheisyydessä, mutta yhtä lailla tavoitan jotain miellyttävää kaupungin kaavoissa, sen symmetriassa ja järjestyksessä. Tämä järjestys vetoaa minussa siihen, että kaikille asioille on oma paikkansa, ja voin keskittyä yhteen kerrallaan. Suuntaan kohti kahvilaa ja samanaikaisesti lähelläni baarit, toimistot, yliopisto, kirjastot ja kaupat pysyvat. Ehkä typen varastointiin perustuva ruskan kauneus voisi opettaa meidät hyväksymään syksyn tuoman viestin. Voimme antaa talven hidastaa meidät, nauttia pimeyden suomasta hiljaisuudesta ja kylmän vaatimasta rauhallisuudesta, ja olla syyttämättä itseämme silloin, kun yksi aamu ei lähdekään käyntiin täydellä tarmolla. k Ot i m at k a n i k u l k e e jokirantaa pitkin ja huomaan päivän kääntyneen kohti illan hämärää ja viileyttä. Tässä levottoman auringon illassa huomaan ihmisten nauttivan viimeisistä kesän lämmöistä. En lainkaan tavoita haikeutta tai synkkänä syksyn hämäriin hiljentyvää tunnelmaa. Vuodenajat ovat veressämme, rytmissämme, ja ne tuovat turvaa ja omanlaista säännönmukaisuuttaan kalenterikuukaudesta toiseen soljuvaan elämäämme. Syksyä edeltävää iltaa värittää ilo ja uuden vuoden alun odotus. Syksy on aina myös uusi lukuvuosi koulussa, lukiossa, yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Uusi vuosi työpaikalla. Palaamme työpisteillemme virkistyneinä ja tuomme kesän sadon arjen voimavaraksi. Valonmäärä ei ehkä kerro meille, milloin kasvaa, milloin syödä ja milloin nukkua. Olemme kuitenkin kuin puut, joiden kerroksiin jokaisen vuoden lämpötilat ja valonmäärät tallentuvat. Sieltä ovat löydettävissä myös ensimmäinen koulupäivä, ensimmäinen ihastus, ystävät, rakkaus, häät, erot, hautajaiset, keväät, kesät, syksyt ja talvet. s p r i n g t i m e , s u m m e r and Fall: days to behold a world. Näin runoilija W.H. Auden aloittaa runonsa In Due Season. Syksystä löydämme myös ajan, tuon ikuisen mysteerin, joka ottaa muotonsa elämämme kokemuksissa ja jonka poljentoa vuodenajat maisemoittavat ja tahdittavat. Kun ulkoiset olosuhteet muuttuvat ja saavat meidätkin varastoimaan, pitämään huolta D-vitamiinin saannista, riittävästä rasvakerroksesta ja vapaan tahdon illuusiosta, sisäinen kokemuksen kello sykkii elämän ajassa ja pohtii, etsii ja luo omaa hetkeään. Kun eläinkunnassa syksyllä vietetään häitä, on ihmisen mielessä rauhoittumisen sesonki. W.H. Auden kuvaa kukkien ajattelua konkreettisena tuoksujen ja värien leikkinä ja ihmisen arkea horisontaalisena elämänä, jossa jumalalliseksi nousemisen tavoitteet eivät toteudu. t a lv i ta r j Oa a itsereflektion ajan. Pysähdyksen kesän tapahtumien pohdinnalle. Vuodenaikojen muutokset ovat Audenin runossa muistutus omasta pienuudestamme, asettaen älykkyytemme rinnakkain luonnon syklin kanssa: onko barbaarinen luonto meitä vähäisempi vai onko tapamme ajatella vain yksi sen monista lakastuvista ja keväällä uuteen elämään heräävistä kukista? NBC:n tuottama komediasarja The Office kertoo tavallisesta länsimaalaisesta yksitoikkoisesta toimistotyöpaikasta. Sarjassa yksikamerainen kuvausryhmä on saapunut seuraamaan millaista arki on paperiyritys Dunder Mifflinin Scrantonin-haarakonttorissa, jossa irtisanomisuhka jatkuvasti leijailee. Työntekijät avautuvat työja siviiliasioistaan vuorotellen kameralle. Sarja on luonteeltaan kevyt, mutta samaistuttava sekä oivaltava. Toisinaan myös surullinen ja vakava. Firman aluetoimiston tylsä, intohimoton ja masentava ilmapiiri persoonallisineen hahmoineen tarjoaa jaksoissaan vajaan puolen tunnin mittaisen paketin kevyttä televisioviihdettä, joka sopii erityisesti pitkän raastavan työtai opiskelupäivän jälkeen. TOIMITUS Kauhukirjailija Stephen Kingin vuonna 2012 julkaisema neljän pienoisromaanin kokoelmateos käsittelee koston teemaa useista eri näkökulmista: sekä syyllisten kuin myös uhrien vinkkelistä. Kirjailijan vahvuus on luoda ja kirjoittaa kauhua hyvin ympäristöihin, joissa sitä ei voisi odottaa. Tällä kertaa asia ei kuitenkaan ole näin, vaan miljööt ovat sellaisia, että se mitä tuleman pitää on jo kohtalaisen varhaisessa vaiheessa ennakoitavissa. Kokonaisuudessaan tarinat ovat kauheita ja häiriintyneitä. Eli juuri sellaisia mitä kauhukirjailijalta voi odottaa. Kingin kirjoja lukeneiden mielipide kirjailijasta siis tuskin kokee mitään muutoksia näiden neljän pienoisromaanin aikana. Uuden lukijan sen sijaan kannatanee aloittaa perehtymisen kirjailijan luomuksiin jostain muusta kappaleessta. TOIMITUS tutustu NäiHiN Vertaistukea oravanpyörään Koston kierteessä vät omissa sopeissaan. Kahvila on täynnä keskustelevia pöytäkuntia, omasta rauhastaan nauttivia lukijoita ja sen kosmista yhtenäisyyttä kuvaa rento ilmapiiri, jonka vuoksi täällä ei tarvitse ahdistua työpaikan kiireestä, ostoskeskuksen melusta tai edes omasta saamattomuudestaan. Samalla tavoin syksyllä on meidän vuosikalenterissamme oma paikkansa – mutta mikä? m e i h m i s e t olemme vastavirtaan uimisen taitureita. Kun muu luonto tekee yhteistyötä ja sopeutuu toisiinsa, me rakennamme kaupungille muurit ja tehostamme luonnon hyötykäyttöä. Kun muu luonto menee nukkumaan talviunille, me aloitamme työvuoden ja laitamme vaihteen nollasta sataan. Vastaavasti kun kesällä luonto on herännyt eloon, me päästämme irti elämästä ja siirrymme kirkkaaseen vapauteen. Se on humalaisiin sfääreihin nousua, loputtomia öitä painottomuuden tilassa, päiviä riippumatossa tai omaehtoista aherrusta puutarhan kukintojen keskellä. Ei ihme, että ihminen vaikuttaa niin luonnosta irtaantuneelta. Emme edes elä samassa ajassa. Toisaalta mekin varastoimme kesän aikana ravintoa syvälle sielun sopukoihin: sen satokauden tarjontaa, sen valoa, sen huolettomuutta. Milloin syksy alkaa ihmiskunnan kannalta? s y ys m as e n n u ks e n y h t e y d e s sä puhutaan siitä, kuinka melatoniinin määrä lisääntyy ja serotoniinin ja dopamiinin määrä vähentyvät. Valonmäärä siis vaikuttaa meihin, kuten me melankolikkoina ja D-vitamiinilisän suurkuluttajakansana tiedämme. Kun siis masennut, on syksy. Kun palaat lomilta töihin, on syksy. Kun vapaus on ohi, ja arjen rattaat pyörivät, on syksy. Ihmisen vuotuisessa rytmissä syyskevät vaikuttaisi olevan varsinaisen elämämme aikaa, arkea. Se on samanaikaisesti itse elämää, mutta myös aikaa, jolloin varastoimme kesää varten. t e e m m e tö i tä ahkerasti, jotta kesällä saisimme levätä. Ja lepäämme, jotta talvella jaksaisimme tehdä töitä. Syksy sallii meille psykologista tilaa lomilta palaamiseen ja työn teon ääreen orientoitumiseen, mutta samalla se saa ojentaa meitä varsinaisella pilkan ruoskalla. Melatoniin määrä saa meidät väsymään samanaikaisesti, kun onnellisuushormonimme romahtaVanhetessa huomaa jokaisen vuoden tapahtumien vilahtavat nopeammin ohi. Matka läpi tuntemattoman maiseman vaikuttaisi aina vaativan meiltä enemmän aikaa, mutta reissu omaan kantabaariin vilahtaa ohi ennen kuin huomaa sinne lähteneensäkään. Löydämme itsestämme vuosien kerrokset ja nämä ajan renkaat vaikuttavat siihen, kuinka tämänkin syksyn otamme vastaan. Ehkä yliluonnollisen ihmisyyden tavoittelemisen sijaan syksyn aika tarjoaa meille luontoon palaamisen teeman sijaan illan hämäriin rauhoittuvan, kesän tapahtumia reflektoivan ja kurssivalikoimaa selailevan opiskelijan. a ja n m ys t e e r i i n syventyessämme voimme löytää toisen, ikuisesti kiehtovan tai kahleiden lailla meitä paikoillaan polkemassa pitelevän leikkikentän: mielen ja ruumiin yhteistyön. Syksy tarjoaa lääkkeen ja herättää meidät tuosta kankean ajattelun jäänteestä. Voimme kuvitella sulautuvamme kauniiseen maisemaan ja olemaan onnekkaita, jos kompasteleva ajatuksenkulkumme edes hetkeksi tavoittaisi sen korkeudet. Vuoropuhelussa mielen ja ruumiin välillä, kuten vanhojen ystävien kesken konsanaan – yksi koputtaa toista olkapäähän ja kertoo, että on aika mennä talviunille. O sa a m m e ta p e l l a ja laittaa kampoihin, jatkaa iltaa, vaikka väsyttäisi, tehdä työpäiviä, kunnes palamme loppuun tai jaksaa loputtomiin työpäivän jälkeisestä suklaakakusta tai yksistä haaveillen. Ympäristössä tapahtuva väriloisto ja illan pimeneminen muistuttavat meitä siitä, että rytmimme ei ole vain kellonviisareiden ja kalentereiden sanelema ja voimme jollain tapaa hyväksyä ja vaalia syksyn tuomaa rauhaa. Voimme löytää mielemme kehosta, erottamattomana, ja oppia sisäistämään syksyn merkit. s a a m m e väsä h tä ä , rupsahtaa ja oikutella. Syksyn muuttuvien värien loisteessa meillä on vapaus tuntea rakkautta, haikeutta, kaipuuta ja iloa. Saamme kadota sammalmaiseman vihreään taustaan, huomaamattomiksi, ja nousta sieltä, kun siltä tuntuu. Vapaus ei jäänyt kesään vaan kulkee läpi vuoden, samassa ajassa ruskassa hehkuvien puiden kanssa. Meidän ajan renkaisiimme mahtuvat talven kokemisen tarve, elämän kukkaan puhkeaminen, talvivarastojen täydentäminen, satunnaiset syyshäät ja talven pimeyteen rauhoittuminen. Syksy tulee kutsuttaessa. Se alkaa, kun huomaamme tarvitsevamme sen tuomaa rauhaa. Milloin alkaa syksy? 32 32
H umanistisen tiedekunnan dekaani Jaakko Suominen kertoo omana opiskeluaikanaan käyneen arkipäivisin opiskelijaravintoloissa ja kotona syöneensä useimmiten kevyemmin, kuten leipää ja hedelmiä. –Opiskelijaravintolat ovat tärkeitä myös nykyisin, koska niiden kautta ruokailuun tulee vaihtelua. Jos kokkaa aina kotona, on mahdollista, että tulee valmistettua usein samaa ruokaa, ja tämä käy helposti yksipuoliseksi, Suominen sanoo. r u O k a k a a p p i n sa k u l m a k i v e n ä Suominen kertoo olleen opiskeluaikoina pastan, erilaisten makaronien ja spagetin. –Ehkä olisi voinut olla jotain monipuolisempaakin, mutta niistä oli helppo valmistaa monia eri reseptejä. Nykyisinkin kuivakaapissa on aina muutamaa tiettyä pastaa, Suominen sanoo. –Vaikka tämä ei ole varsinaisesti ruoanlaittoni kulmakivi, olen syönyt aina todella paljon kurkkua. Viime vuonna tasavuotissyntymäpäivänäni serkkuni toi minulle lahjaksi kurkun. Jos se loppuu, on lähdettävä kauppaan hakemaan lisää, Suominen kommentoi. s u O m i s e s ta O l i s i t odella tärkeää, että ateriatuki pysyy ja opiskelijat pystyvät jatkossakin hyödyntämään ruokailua opiskelijaravintoloissa. Ruuan monipuolisuuden lisäksi tässä tulee hänen mukaansa myös sosiaalisuuden näkökulma eli tulee lähdettyä kotoa ja nähtyä ystäviä, mikä on myös oman jaksamisen kannalta tärkeää. d e k a a n i k a n n u s ta a reseptien vaihtamiseen sekä uusien ainesosien kokeilemiseen resepteissä. Esimerkiksi satokausivihanneksia ja -juureksia voi testata porukalla, jos ne ovat itselle vieraita käyttää. –Opiskelijalle hyvä työkalu ovat myös erilaiset ylijäämäruokaa myyvät sovellukset, kuten ResQ. Sovelluksissa myydään ravintoloiden ja kahviloiden ruokaa alennuksella, jotta ravintoloiden hävikki pienenisi, Suominen toteaa. –Lisäksi joissakin ravintoloissa, kuten Fabbes Caféssa saa viimeisinä tunteina ennen sulkemisaikaa ostettua lounasruokaa kotiin alennettuun hintaan, Suominen vinkkaa. Suominen luottaa maissikeittoon Dekaanin luottoresepti on helppo maissikeitto, jossa tärkeimpiä ainesosia on vain kaksi: tomaattimurska ja maissi. luottoresepti Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi sulo vierula N äkökulma O sa ongelmista, kuten taantuma, koskettavat myös opiskelijoita suoraan. Säästöt opiskelijoiden tuista näkyvät useimpien taloudessa. Samalla useimmat ja huonoimmat uutiset tulevat pitkälti kauempaa. s O dat u k r a i n as sa , Lähi-idässä ja muualla maailmassa jatkuvat. Politiikassa riittää turbulenssia Yhdysvalloissa sekä ympäri Eurooppaa. Ilmastonmuutoksesta aiheutumat huolet eivät ole ainakaan loppumaan päin. Juuri nämä asiat aiheuttavat ainakin tutkimusten perusteella ahdistusta ja synkkyyttä myös opiskelijoiden keskuudessa. Siinä missä omaa taloutta voi sentään yrittää kohentaa työpaikalla tai kiristämällä omia menoja, maailman kriiseihin puuttuminen on hankalampaa, jos ei mahdotonta. Asiaa ei helpota se, että juuri jälkimmäisten osalta ainakin sosiaalinen paine määrää ottamaan kantaa, seisomaan takana ja toimimaan. Liian ankara ote siihen kuinka maailman vääryyksiin suhtautuu, on varmasti monen uupumuksen takana. m a a i l m a n O n g e l m at , kuten sodat, ilmastonmuutos, pandemiat ja talousvaikeudet eivät ole asioita, joissa on hyvä ja paha, oikea ja väärä. Mukana on triljoonia dollareita, valtaa ja kaunaa tuhansien vuosien takaa: öljyä, vettä ja viljavaa maata. Yhden pienen ihmisen moraali ja mielipide on niiden keskellä niin kevyttä valuuttaa, että ei ole hölmöin idea pohtia, kannattaako niiden suremiseen uhrata koko omaa elämäänsä. t a r kO i t u ks e n a e i ole olla kyyninen. Joskus maailma hyötyy kuitenkin enemmän yhden lähimmäisen kuin kymmenen kauimHyvä teko lähellä vai kymmenen kaukaista toivetta? SANTERI SAARINEN TOIMITUSHARJOITTELIJA TURUN YLIOPPILASLEHTI Jos valtakunnallisia uutisotsikoita on uskominen, tiedossa on huono syksy. maisen auttamisesta. Hyvää saa paljon enemmän aikaan, jos muistaa soittaa omalle äidilleen, lähtee sienestämään kaverin kanssa ja on vähemmän vittumainen baarimikolle. Koomassa makaaminen maailman väkivallan vuoksi ja jatkuva yhteiskunnan epäreiluuden kiroaminen ei palvele ketään. Kaikkein vähiten omaa itseä. Tee se mitä pystyt kunnolla ja sen jälkeen anna olla. i t s e ä l ä h e l l ä olevien asioiden parantaminen ei tarkoita sitä, että koko muun maailman antaisi palaa. Sillä, että ihmiset pitävät meteliä kokemistaan vääryyksistä on arvoa. Ideaalitilanteessa ne ainakin hillitsevät suurimpia julmuuksia. Ainakin mitä tulee länsimaihin. Venäjää ja muita autoritäärisiä maita ne eivät ole hetkauttaneet. Sattumalta kyseiset maat myös edistävät kaikkein suurimpia harmeja. j O k a ta pau ks e s sa hyödyllistä saattaisi olla, suurien ja pienien ongelmien edessä, kylmän rationaalinen harkinta. Voiko asialle tehdä jotain? Kuinka paljon sille voi tehdä? Jos teen, miten se vaikuttaa muihin tekemisiini? Itse olen todennut, että Ukrainan sotaan voin vaikuttaa lähinnä äänestämällä ja rajatussa määrin oman ammattini kautta. Kun se on tehty, en tietoisesti ajattele asiaa enempää kuin tahdon. Sillä, että näen taas yhden pommitetun kodin ei ole merkitystä kenellekään. Korkeintaan masennun ja olen kykenemätön tekemään sen minkä voin. e r i t y i s e s t i n y t , kun murhetta ja huonoja tulevaisuudenkuvia puskee ihmisten puheista ja kohtaloista uutisotsikoihin, empatian ja sympatian eron tunnistaminen on tärkeää. On syytä suhtautua asioihin sympaattisesti eli tiedostaa ja ymmärtää ne. Sen sijaan empaattisuus, eläytyminen, palvelee harvoin ketään. Useimmiten se johtaa vain lamaantumiseen. Erityisesti silloin, kun mitään konkreettista ei voi tai kannata tehdä. Maailma pelastuisi, jos kaikki kykenisivät empaattisuuteen. Mutta niin kauan kuin ihminen on ihminen, niin ei ole, ja silloin ylitsevuotava empatia on pahinta myrkkyä. Propagandistit kaikkien aatteiden, valtioiden ja yritysten takana tietävät sen. s u u r i n ta a p ua ihmiskunnalle saadaan vakaasta oikeudenmukaisuudesta, ei fanaattisesta moraalipaniikista. Asetelmassa on samaa kuin alas syöksyvässä koneessa. Lapselleen ensimmäisenä happimaskia räpeltävä vanhempi tappaa molemmat. Ensin oma turvallisuus, sitten toisen. Hyviä asioita lähellä ja kaukana oleville ihmisille kuuluu tehdä. Samalla on tärkeää suhtautua kriittisesti mikä milloinkin on hyvää ja pahaa. Historian tuomio on harvoin yksioikoinen. Kaikista sankareista löytyy likaa. Jokaisella roistoilla on motiivinsa. Humaanius ei vaadi ajattelun lopettamista. k a i k e n m O n i m u t k a i s u u d e n keskellä helpottaa, että joidenkin tekojen hyvyydestä voi olla lähes varma. Tietä antavalle autolle nyökkääminen tai jonkun vitsille nauraminen ovat yksinkertaisesti hyviä asioita. Niiden vaikutus on välitön. Pommia ei ehkä voi estää lippuemojilla, mutta sen voi, että kaverilla on huono päivä. Ongelmia riittää maailmassa aina. Kannattaa keskittyä niiden ratkaisemiseen, jotka ovat ratkottavissa. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi Olemme avoinna myös sunnuntaisin! Olemme avoinna myös sunnuntaisin! ma–pe 9–19 ma–pe 9–19 la 11–16 | su 11–16 la 11–16 | su 11–16 Myymälöissämme opiskelijakortilla –– 20 20 % % vähintään 5 euron kertaostoksesta Suomisen maissikeitto Raaka-aineet: 1 sipuli 1-2 valkosipulin kynttä 1 pieni chili ½-1 litraa vettä 1 pakkaus tomaattimurskaa 1 kasvisliemikuutio 1 ruokalusikallinen sokeria (ruskeaa sokeria tai siirappia, jos on) 1-2 teelusikallista basilikaa tai muuta maustetta 1 paketti maissia tai 2 tuoretta maissintähkää 1 pieni kesäkurpitsa 1 paprika (suippo tai tavallinen) maissilastuja Valmistus: 1. Pieni sipuli, valkosipuli ja chili. Leikkaa maissi sormenpaksuisiksi siivuiksi sekä kesäkurpitsa ja paprika suikaleiksi. 2. Kuullota parin litran kattilassa tai pannussa sipuli, valkosipuli ja chili. 3. Lisää kattilaan noin puolilleen vesi, tomaattimurska ja kasvisliemikuutio ja anna kiehahtaa. 4. Lisää sitten maissiviipaleet ja anna kiehua miedommalla lämmöllä noin 10 minuuttia. 5. Laita kattilaan myös kesäkurpitsan suikaleet, sokeria ja basilikaa ja anna kypsyä miedommalla lämmöllä noin 10 minuuttia. 6. Lisää viimeiseksi paprikan suikaleet ja halutessasi maissilastuja ja anna kypsyä noin 7 minuuttia. 7. Ota sitten levy pois päältä ja anna keiton kypsyä vielä noin 10 minuuttia. Voit laittaa keittolautaselle lisää maissilastuja ja kaataa keiton niiden päälle. Koristele halutessasi tuoreilla yrteillä. ole myöskään huono idea). 35 K u v a : S a n t e r i S aa rin en .
Miten TYYn menot Miten TYYn menot jakautuvat? jakautuvat? Lisätietoa toiminnasta: tyy.fi Instagram: @studentuniontyy Tilaa TYYn uutiskirje: