• TYLKKÄRI 5/2019 Turun juutalaisia on enää alle sata. Marita Baran, 87, on yksi heistä. ”Heti kun mahdollista, lähden tästä paskakaupungista” – Miltä tuntuu ulkopuolisuus yliopistossa? ?29 Vanhimman jokilaivan tarina ?18 ? 10
• SUNBORN LIVEN KULTTUURIELÄMYKSET LOGOMOSSA: LIPUT NYT MYYNNISSÄ LA 21.9. alk. 39,50 THE GHOST OF BRUCE SPRINGSTEEN & THE E STREET BAND KE 9.10. alk. 39,50 CMX ora & labora LA 14.9. alk. 35,00 THE MUSIC FROM THE MOVIES OF DAVID LYNCH VISUAL CONCERT LA 2.11. alk. 35,ELASTINEN TO 5.12. alk. 42,50 MELISSA HORN LA 19.10. alk. 39,50 popeda + neljä ruusua PE 11.10. alk. 36,ISMO ALANKO PE 6.12. alk. 29,50 jvg PE 20.12. alk. 32,THE 69 EYES TO 5.9. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Upklubi TO 12.9. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI PE 13.9. live: HYVÄ POJAT (21.00) Laaja valikoima ulkomaisia oluita ja siidereitä, DJ keskiviikosta lauantaihin, kaupungin paras lehtivalikoima KUKAN KAIKKIIN TAPAHTUMIIN AINA VAPAA PÄÄSY AVOLAVA joka sunnuntai klo 21 koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-05 DJ'T KESKIVIIKOSTAISTA LAUANTAIHIN Mystery DynamoTheater 3000 mysteerikino joka toinen keskiviikko TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOX YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA K20 (livekeikat K18) auki ke-la 22-05 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com LA 7.9. Live: ADIKIA & ROSVO. Liput ennakkoon 8e/ ovelta 10e* PE 13.9. SECRET COMEDY CLUB. Liput 12e/ opiskelijat, varusmiehet jne 6e. Ennakot myy 8raita ja Tiketti. LA 14.9. Live: STEPA. Liput ennakkoon 12e/ ovelta 14e* KE 18.9. Dialectican Band Night: KUPITTAAN VAKUUTUSMYYJÄT, OHIKULKIJAT & TATENOKAI. Liput ovelta 3e LA 21.9. Live: KAURIINMETSÄSTÄJÄT. Liput ennakkoon 12e/ ovelta 14e* PE 27.9. Live: JESSE MARKIN. Liput ennakkoon 10e/ ovelta 12e* LA 28.9. Live: COSTEE. Liput ennakkoon 7e/ ovelta 9e* JAUME SERRA -SKUMPPAPULLO 12€ / 2,50€ lasi kaikkina aukiolopäivinä klo 23-24 HANAOLUT JA -SIIDERI VAIN 3,50€! pe & la klo 23-24 sekä arkisin koko illan!
• s .18? TURUN K AUPUNKIMAISEMAA on vaikea kuvitella ilman jokilaivoja. Kauaa ne eivät ole Aurajoessa velloneet. VANHIN LAIVOISTA on Majland. Se rakennettiin Ruotsissa 1856. Omistajat ja käyttötarkoitukset ovat vaihtuneet, vanhasta on vähän jäljellä. OPISKELIJOILLE LAIVAT ovat tuttuja etenkin Akateemisesta Aurajokilaivuritutkinnosta (AATU). Tapahtumassa kierretään laivoja ja kerätään leimoja ”tutkinnon” suorittamiseksi. Paatista toiseen kiertäessä historia voi jäädä taustalle. Toisaalta nämä ex-proomut ja -matkustaja-alukset eläisivät vain laivaharrastajien some-ryhmissä, jos ne eivät elävöittäisi jokirantaa. KILPAILU ON kovaa. Majlandin ruumassa sijaitsevat vanhat tuhannen litran olutsäiliöt ovat olleet vuosia tyhjillään. Niitä ei ravintoloitsija Jari Tiirikaisen mukaan kannata täyttää, koska yhtä säiliötä ei kuitenkaan juoda tyhjäksi kuukaudessa. Enää ei myydä tuhansia litroja kaljaa mellan sup Majlandin ravintoloitsija Jari Tiirikainen esittelee vanhaa olutkalustoa laivan ruumassa. T Y L K K Ä R I 5 / 1 9
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 6.9.2019 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 88. vuosikerta www.tylkkari.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tylpaatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu. fi TOIMITTAJAT Miika Tiainen & Vy Tram KANSIKUVA Lassi Vihko ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@ pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko). PAINOS 11 000 kpl. taa eteen MEL LAN SUP Mustat kiekot Aurajoen p alvelutalo Hiipuv a seur akunta Majland-vanhus kertoo sinulle tarinansa. Istu alas. Fetissiesineitä, rakkaudella, Turusta = Svart Records! Turun juutalaisyhteisö on huvennut uusien sukupolvien myötä. 18 10 24 Pääkirjoitus ? Ajassa DI-linjat; valtion budjetti pettymys ? 6 Tekstaripalsta ? 7 Voiko tekoäly olla rikollinen? Väitöskirjatutkija Nea Oljakka vastaa Vapaa sana Miltä tuntuu olla ulkopuolinen yliopistossa? ? 30 Valtavirtaa Verta, hikeä ja yrjöä ? 32 Kultur-tärpit Kirppis ja levyraati ? 33 Keskustelu Miesten rationaaliset tunteet! ? 34 sisältö 5 / 2019
• pääkirjoitus 5 Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi Teemu Perhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi Vy Tram Toimitusharjoittelija On lohdullista, että kaikki ei aina ole itsestä kiinni. ” O L E N A I N A tuntenut itseni ulkopuoliseksi, monestakin syystä. En täytä perinteisiä kauneusihanteita. En ole normaali, mitä se ikinä onkaan. En ole tarpeeksi suomalainen. Jossain vaiheessa ulkopuolisuudesta tuli niin tavallinen osa arkea, että totuin siihen: se ei vaivannut minua enää niin paljon. Yliopistossa ulkopuolisuus iski uudelleen tavalla, joka herätti vuosien takaisia tunteita eloon. Kirjoittaessani sivun 32 juttua sain muistutuksen siitä, että tunne vääränlaisuudesta voi johtua yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja sorrosta. Vika ei ole minussa vaan rakenteissa! toimittajalta R ikas ansaitsee varallisuutensa. Köyhät ovat ärsyttäviä loisia. Kaksi tutkijaa perehtyi suomalaisten miljonäärien mielenmaisemaan. Rahakkaat eristäytyvät ja löytävät syyllisen ongelmiin köyhistä, professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela saivat selville haastattelemalla Suomen ylintä tulopromillea (HS 1.9.). Menestyminen vaatii ponnisteluja, mutta olosuhteiden pitää olla kohdillaan: ei sairauksia, rakastava ympäristö, ripaus tuuria. Vaurastumiseen tarvitaan muita. y L I O P I S TO L L A S U H T E E T ovat valuuttaa. Joillakin sitä on liikaa ja joillakin ei yhtään. Kun aloitin yliopistossa, päätin olla sosiaalinen. Menin kaikkeen mukaan. Se olisi itsestäni kiinni! Fresh start! Mutta vaikka menisi kaikkiin hallituksiin ja taittaisi aamuneljään järjestölehteä ja olisi tuutorina vuodesta toiseen voi silti tuntea yksinäisyyttä. Ainejärjestö on omanlaisensa uskonlahko, sisäänpääsyhintana on pala itseä. Muista ihmisistä ei voi pakottaa kavereita, vaikka samoja riittejä suorittaessa siltä voi tuntua. Hauskaa oli, enkä tarkoita tätä pahalla – joskus vain voi ripustautua liikaa. Jos oman oppiaineen meno on tunkkaista, Turun yliopiston ylioppilaskunnan alla on yli 140 järjestöä. Niistä voi löytää omanlaista seuraansa. Kaikki ryhmäytyminen ei ole pahasta. LU K I O S SA O L I N yksinäinen. En osannut tutustua ihmisiin. En musertunut, mutta ei yksin olosta hyötyä ollut. Sain lopulta ystäviä. Se ei ollut itsestäni kiinni. Peruskoulusta tuttu kaveri päätti yhtenä päivänä lyöttäytyä seuraani. Hänellä oli nahkabootsit, aluspaita housuihin tungettuna, päässä stetson-hattu. Aloin viettää aikaa uudessa porukassa ATK-luokan liepeillä. Siellä pelattiin Dotaa, itse en mutta ei se haitannut. Nyt olen tuon statementpukeutujan bestman. On lohdullista, että kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Että joku tulee ja tarttuu sinuun, auttaa. Maailma syntyy kohtaamisista muiden tyyppien kanssa. J O S O L E T suhdevarakas vanhempi opiskelija, kokeile jakaa omastasi. Juttele uudelle opiskelijalle, älä jätä toista yksin. Ei siitä vielä ihmeitä synny, mutta voit pelastaa jonkun päivän. Yliopisto on yhteisö [sic] eikä sinunkaan verkostoasi olisi ilman sitä. Rikas opiskelija, jaa omastasi P S . Lehti uudistui. Lähetä palautetta niin kehitetään sitä paremmaksi. Laita vaikka tekstari: +358403601184.
• Toive DIlinjoista ja kiinan kielestä täyttyi – resurssien riittävyys huolettaa T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 ajassa T urun yliopistossa opiskellaan jatkossa myös koneja materiaalitekniikkaa sekä kiinan kieltä. Yliopiston pitkäaikaiset tavoitteet käyvät nyt toteen, kun tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko antoi kesken lomakauden 11.7. täsmentävän asetuksen asiasta. Tähän mennessä Turun yliopistossa on voinut opiskella vain eurooppalaisia kieliä sekä tekniikan aloista bioja tietotekniikkaa. ”Uudet koulutusvastuut paikkaavat alueen yritysten työvoimapulaa”, sanoo teknologiakampus Turun johtaja ja professori Mika Hannula. Hänen mukaansa diplomi-insinöörien määrä on Varsinais-Suomessa neljäsosa siitä, mitä se on Pirkanmaalla. Tilastokeskuksen koulutuksen jälkeistä sijoittumista tarkastelevat taulukot näyttäisivät tukevan väitettä, mutta täsmällistä vastausta on vaikeaa antaa. T U R U N S E U d U L L A päätös on otettu vastaan riemulla, muualla suhtautuminen on ainakin tekniikan osalta ollut nyreämpää. Turun yliopisto haki tekniikan lisäkoulutusvastuita jo vuonna 2017, mutta tuolloin esitys tyrmättiin. Korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen Opetusja kulttuuriministeriöstä (OKM) kertoo, että nyt tehty myönteinen päätös perustuu kokonaisharkintaan. ”Arvioiden mukaan alueen positiivinen rakennemuutos jatkuu edelleen. Tämä päätös täydentää alueelle jo tehtyjä koulutusinvestointeja”, Vuorinen näkee. Koska Turun yliopistolla on jo aiemmin ollut niin tekniikan kuin kieltenkin koulutusvastuita, päätöksessä on kyse täsmennyksestä. Täysin uusien koulutusvastuiden myöntäminen vaatisi koko valtioneuvoston päätöstä. ”Yliopisto on meille neuvotteluissa vakuuttanut, että tarvittavat resurssit ja valmius koulutuksen aloittamiseen ovat olemassa. Yliopiston esityksessä myös korostettiin, että koulutuksen laatuun aiotaan jatkossa panostaa vielä vahvemmin, myös jo olemassa olevissa koulutuksissa.” L I Sä KO U LU T U KS E L L E O N syynsä, kun tarkastelee diplomi-insinöörien työllisyyttä ja koko maan mittakaavaa, arvioi Juhani Nokela. Hän työskentelee yhteiskuntasuhdejohtajana diplomi-insinöörien ja arkkitehtien ammattijärjestö Tekniikan akateemisissa (TEK). Tehdyn päätöksen perustelut kuitenkin huolettavat häntä. ”Alojen koulutus on hyvin infraja tutkimuspainotteista, eikä uskottavaa pohjaa rakenneta hetkessä. Toistaiseksi Turun yliopiston suunnitelmat eivät ole ainakaan meille asti konkretisoituneet,” Nokela valottaa. Uudet koulutusvastuut ovat TYYn linjojen mukaisia, mutta TEKin huolet herättävät ymmärrystä opiskelijavaikuttajissa. ”Toki pohdituttaa, miten yliopisto onnistuu löytämään tarvittavat resurssit, infran ja osaamisen”, TYYn hallituksen varapuheenjohtaja Jeremi Nyyssönen toteaa. Teknologiakampus Turun johtaja Mika Hannula toppuuttelee huolia. Yliopisto on hänen mukaansa varautunut aloittamaan koulutuksen ilman erillistä rahoitusta. ”Ensi kevään tulossopimusneuvotteluista tarvitaan toki riittävät sitoumukset. Suhtaudun toiveikkaasti myös alueen yritysten haluun lähteä mukaan kustannuksiin esimerkiksi lahjoitusvaroin rahoitettujen professuurien muodossa.” Tulossopimusneuvotteluilla Hannula viittaa korkeakoulujen ja OKM:n nelivuosittaisiin keskusteluihin, joissa sovitaan tarkemmin kunkin korkeakoulun tutkintotavoitemääristä ja ministeriön niihin myöntämästä rahoituksesta. Nykyinen tulossopimuskausi päättyy vuoden 2020 lopussa. T U R U N y L I O P I S TO N alustava suunnitelma sisäänotoksi on 50 opiskelijaa niin konekuin materiaalitekniikkaan syksystä 2020 lähtien. Tietotekniikan koulutukseen tavoitellaan 40 lisäaloituspaikkaa. Humanistisen tiedekunnan dekaanin Jaakko Suomisen mukaan kiinan kielen ohjelmassa ensimmäiset opiskelijat voisivat aloittaa syksyllä 2021. Hänen arvionsa mukaan koulutusohjelman vuosittainen sisäänotto voisi olla 15–20 opiskelijan luokkaa. ”Voi olla, että tämän rinnalla vähennämme 2021 alkaen muutamia aloituspaikkoja tiedekunnan sellaisista oppiaineista, joissa ei ole niin suurta hakupainetta, mutta tästä täytyy käydä vielä keskustelua sekä tiedekunnassa että yliopiston johdon kanssa.” MIIKA TIAINEN Bioja tietotekniikkaa on voinut opiskella Turun yliopistossa muun muassa Agoran tiloissa. Turun yliopistossa opiskellaan jatkossa myös koneja materiaalitekniikkaa sekä kiinan kieltä. Aloituspaikkoja tulee yhteensä jopa 160 lisää. teemu perhiö
• Valtion budjetti pettymys koulutusalan järjestöille ASSARI SÄÄSTÖKUURILLA Haloo, talonmiehetja naiset! Naturassa on jokainen kello eri ajassa ja tosi vaikea tietää, onko myöhässä vai luennolla. Olis tosi hienoa, jos tämä voitais korjata. Kismittää Kyllä nyt eletään säästöaikoja. Ennen Assarilla sai ottaa 4 kpl muhkeita appelsiinisiivuja. Nykyisin saa ottaa vain 3 kpl ohuita viipaleita! Nälkäinen Miksi kaikilla muilla on niin paljon parempi käsiala kuin minulla? Tunnen asiasta loputonta häpeää edelleen lähes kolmikymppisenä. Ruma käsi Miksi kukaan ei tekstaa minulle, mutta Tylkkäriin pitäisi? surkurouva Miksi tekstaripalsta, miksi ei voi olla nykyaikainen Whatsapp-palsta? on kyllä erikoista * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* S uomen valtioneuvosto, tuttavallisemmin hallitus, on antanut jo viitteitä siitä, että se on edeltäjäänsä opiskelija ystävällisempi. Alkukesästä julkaistu hallitusohjelma antoi ymmärtää, että vuosia jatkuneet koulutusleikkaukset päättyisivät ja koulutus saisi runsaasti lisärahoitusta. Jaloimmatkin arvovalinnat punnitaan silti rahassa. Minkä hintalapun koulutus saa valtion seuraavassa budjetissa? Valtion budjetti eli talousarvio tehdään vuosittain, ja sen tekee valtiovarainministeriö. Ministeriö työstää parhaillaan vuoden 2020 talousarvioesitystä sekä julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2020–2023. Kyseessä on siis suunnitelma valtion rahojen käytöstä. Mitä tärkeämpi taho tai ala, sitä enemmän rahaa se saa. Koska valtiovarainministeriö hoitaa valtion taloutta, se myös tekee ensimmäisen ehdotuksen talousarviosta. Ehdotus julkaistiin elokuun puolivälissä. Se tiesi korkeakouluille huonoja uutisia. Lähes välittömästi ehdotuksen ilmestymisen jälkeen Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja seitsemän muuta koulutusalan järjestöä julkaisivat yhteistiedotteen, jonka mukaan budjettiesitys “petti korkeakoulut”. Järjestöt ovat pettyneitä myös siksi, että talousarviossa ei huomioitu opetusja kulttuuriministeriön esitystä. Se mukaili hallitusohjelmaa, jonka mukaan yliopistojen perusrahoitusta nostettaisiin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt julkaistussa valtiovarainministeriön ehdotuksessa korotukset ovat vain neljäsosan siitä, mitä hallitusohjelmassa kaavailtiin. E N S I J U L K A I S U N Jä L K E E N talousarvion työstäminen on edennyt siihen pisteeseen, että eri ministeriöt ovat hoitaneet omat neuvottelunsa valtiovarainministeriön kanssa. Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) neuvottelut korkeakoulurahoista valtiovarainministeriön kanssa eivät johtaneet molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Ministeriöiden ehdottamat summat poikkeavat toisistaan kymmenillä miljoonilla euroilla. Ero on peräti yli sata miljoonaa euroa, kun lukuihin otetaan mukaan aloituspaikkojen lisäykseen ja tutkimukseen tarkoitetut määrärahat. Ajatukset aloituspaikoista kuvaavat hyvin ministeriöiden erimielisyyttä. OKM laittaisi paikkojen lisäämiseen 40 miljoonaa euroa, kun taas valtiovarainministeriö ei laittaisi senttiäkään. Hallitusohjelman mukaan talousja työllisyyskehitys on ollut vahvaa viime vuosina. Valtiovarainministeriö itse ei ole toiveikas jatkon suhteen: kesällä he julkaisivat katsauksen, jonka mukaan Suomen talouskasvu hiipuu lähivuosina. Saman viestin on välittänyt Tilastokeskus. Heikko talouskasvu vaikuttaa siihen, kenelle ministeriö antaisi rahaa. Lähitulevaisuudessa julkisia menoja kuluttaa väistämättä myös ikääntyvä väestö. Valtiovarainministeriön talousarvion voittajia ovat muun muassa puolueet ja liikenne. Ne saavat aiempaa enemmän rahaa. KO S K A O K M : N ja valtiovarainministeriön neuvottelut jäivät näiltä osin kesken, lopullinen korkeakoulutuksen budjetti varmistuu syyskuun loppupuolella. Tuolloin hallitus on pitänyt niin sanotun budjettiriihensä eli käsitellyt talousarvioehdotusta kokonaisuudessaan. Lopullisen talousarvion on määrä ilmestyä valtiovarainministeriön nettisivuille maanantaina 7. lokakuuta. Tämän jälkeen suunnitelma siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi. Tylkkäri seuraa talousarvioesityksen etenemistä syksyn aikana. ANNI SAVOLAINEN netissä Missio Namibiassa TURUN YLIOPISTON uudessa koulutusohjelmassa Namibiassa on vain yksi maksava opiskelija – jos sitäkään. Hanketta käynnistävä professori Erkki Sutinen kutsuu sinutkin Afrikkaan! 7 Rinteen hallitus lupasi ohjelmassaan korkeakouluille enemmän rahaa. Elokuussa valtiovarainministeriö julkaisi talousarvionsa valtion budjetista vuodelle 2020. Rahaa taitaa tulla odotettua vähemmän.
• R ikos on tapahtunut. Syyllistä ei näy, sillä teoriassa se majailee bittiavaruudessa. Kun ihmisen ja tekemisen välille muodostuu uusi taso – tekoäly – on perinteinen rikosoikeus vaikeuksissa. Mitä tapahtuu, kun ihmistä ei voida katsoa syylliseksi, mutta rikos näyttää tapahtuneen? Tähän väitöskirjatutkija Nea Oljakka etsii vastausta. Filosofiaa, tekniikkaa, oikeustiedettä ja ripaus scifi-leffoja: siitä on Oljakan työ Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tehty. Hän pitää varmana, että kohtaamme tulevaisuudessa tilanteita, jossa syylliseksi ei enää uskottavasti pystytä nimeämään ihmistä tai edes yritystä. Ihmisen luomat algoritmit osaavat jo tätä nykyä luoda uusia algoritmeja. Siinä piilee yksi suuri syy ongelmaan. ”Kun algoritmit luovat yhä uusia algoritmeja vaikka neuroverkkojen tai syväoppimisen avulla, on koko homma jo kohta niin monimutkaista, ettei ihminen enää pysy perässä”, Oljakka toteaa. Hyvänä esimerkkinä vastuun kohdentamisesta voidaan mainita lentokonevalmistaja Boeingin traagiset ongelmat 737 MAX -konetyypin kanssa. Asiakasyhtiöiden henkilökuntaa ei oltu koulutettu ymmärtämään riittävästi uuden sakkauksenestojärjestelmän MCAS:in toimintaa. Se johti kahdessa erillisessä onnettomuudessa lähes 350 ihmisen kuolemaan. Autopilotin käyttöönotto oli valmistajan päätös, jolloin vastuun palauttaminen ihmisen toimintaan on vaivattomampaa. ”Kun tällaiset ratkaisut yleistyvät ja luovat jotain uutta itsensä päälle, ei syyllisten löytäminen enää olekaan niin helppoa.” R I I TA AS I A N VO I S I periaatteessa sopia ilman oikeudenkäyntiä, koska osapuolet ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia. Algoritmi ja ihminen eivät sitä ole. Vielä monimutkaisemmaksi asia muuttuu rikosoikeuden kohdalla. Kun tekoäly päätyy tekoon, joka ihmisen tekemänä olisi rikos, kuka on vastuussa? Ihminen on Oljakan sanoin ”spesiaali”. Taustalla vaikuttavat vahvat teoreettiset perusteet: voimme aina valita toisin ja tehdä paremmin. ”Ansaitsemme rangaistuksen, jos feilaamme tuon mahdollisuuden ja teemme rikoksen.” Rikosoikeuden oikeudenmukaisuus murtuu, jos ajatusta venytetään tilanteeseen, jossa emme oikeastaan ole voineet valita toisin, vaan tekoäly on tehnyt sen puolestamme. Voisiko tekoäly joutua tulevaisuudessa oikeusvastuuseen? Sitä Oljakka on miettinyt paljon. Ainakin yrityksille uusi oikeussubjekti saattaisi tarjota porsaanreikiä. ”Voisiko algoritmin selän taakse piiloutua ja välttyä sitä kautta vastuulta? Pyrkisivätkö yritykset enää edes varmistamaan tietävänsä, mitä tapahtuu ja missä?” R I KO S L A I N M U U T TA M I N E N ei välttämättä ratkaisisi tilannetta. ”Ehkä joudumme lähtemään liikkeelle algoritmien tarkasta sääntelystä: missä ne saavat olla ja mitä ne saavat tehdä. Tämä vaatisi kuitenkin laajaa kansainvälistä yhteistyötä.” Oljakka haluaisi yleisempää keskustelua teknologiasta ja sen rajoista yhteiskunnassa. Internet of things -aikana kaikki kodin esineet leivänpaahtimesta kuivausrumpuun ovat kytkettävissä nettiin. Silloin ne voi myös hakkeroida. Viimeksi uutisoitiin kaapatuista anustapeista. ”Haluammeko sitä todella kaikille elämänalueillemme? Jotkin alueet voisi pitää poissa verkosta”, Oljakka naurahtaa. Dystopiat kuuluvat ihmisluontoon, mutta Oljakka jaksaa silti olla optimistinen. Tekoäly mahdollistaa hänen mukaansa valtavasti hyviä asioita, kunhan sitä käytetään oikein. ”Mitä enemmän saamme automatisoitua mekaanista työtä, sitä enemmän vapautamme ihmisille aikaa tehdä jotain mielekkäämpää”, hän toteaa. Tulevaisuuden lainsäädännön tekijöiksi tutkija toivoo ihmisiä, joilla on kyky kuvitella hyviä tulevaisuuksia. ”Tekoälyä voitaisiin käyttää tavalla, joka estää maailmanlopun!” MIIKA TIAINEN Voiko tekoäly olla rikollinen, Nea Oljakka? Tekoälyllä ei ole ihmisille ominaista kykyä valita toisin. nuori tutkija 8 tärkeää Kampuksen parhaat iskulauseet 1 YOU ONLY LIVE ONCE! Sodexon mainosplakaatti ravintola Flavoriassa palauttaa mieliin kesän 2012. Yolo-meemien kukoistuskauden lisäksi se muistuttaa siitä, että me kaikki kuolemme joskus. Tämän rinnalla "Yes We Unican!" saa suun kosteaksi! 2 AITO YHTEISTYÖ Turun Sanomien haastattelussa (1.8.) Turun yliopiston tuore rehtori Jukka Kola totesi, että aidolla yhteistyöllä 1 + 1 on enemmän kuin kaksi. Moni tieteinen kampus laittaa peruskoulunkin matematiikan uusiksi. 3 KOKONAISHARKINTA Turun yliopisto sai vihdoin di -linjansa. Päätöksen taustalla oli "kokonaisharkinta". Uudet koulutusvastuut myönnettiin vikkelään, kun tiedeja kulttuuriministeriksi saatiin varsinaissuomalainen Annika Saarikko. 4 MONIAISTINEN ETÄLÄSNÄOLO Turun yliopiston uusi koulutusohjelma Namibiassa perustuu pitkälti etäläsnäoloon. Opetusja oppimistilanne mallinnetaan useilla eri kameroilla, jolloin 9 200 kilometrinkin päässä luennoitsija huomaa keskittymisvaikeutesi. mi ika tia inen
• Hiipuva yhteisö mellan sup T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 VAIKKA TURUN synagoga on katseilta piilossa lehmusrivistön takana, se on keskellä kaikkea. Tulevaisuudessa sen ohi voi kolistella matkakeskukseen menevä ratikka. SUOMESSA ON vain kaksi synagogaa. Turun lisäksi on yksi Helsingissä. Ne ovat juutalaisten kokousja rukoushuoneita, kuten kirkkoja kristinuskossa. Molemmat on rakennettu 1900-luvun alussa näkyvälle paikalle kadun varteen. TURUN JUUTALAINEN yhteisö ei ole koskaan ollut kovin suuri. Tälle vähemmistölle synagoga on ollut sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä kokoontumispaikka. 1956 sen viereen rakennettiin kaksikerroksinen seurakuntatalo, jossa vietettiin juhlia ja tanssi jaisia. Nyt juhlia vietetään yhä harvemmin. Turun synagoga sijaitsee Brahenkadun ja Tuureporinkadun kulmassa.
• t e e m u p e r h iö HILJAINEN SEURAKUNTA
• August Krookin ja J. Eskil Hindersonin suunnittelema jugendtyylinen Turun synagoga valmistui vuonna 1912. Sen vierestä vasemmalta on purettu vanha seurakuntatalo uuden asuinkerrostalon tieltä. A idan ja seinämuurin välistä nousevat ahnaasti lehmukset. Ne varjostavat vaiteliasta talovanhusta. Puisia ovia koristavat daavidin tähdet, joiden sakaroiden välistä on kuljettu sata vuotta. Synagogan keskellä olevaa salia reunustavat lehterit. Penkit olivat aikaisemmin nimettyjä. Tooraa luettiin kolmesti päivässä. Tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Kreikan kielessä sana synagein tarkoittaa kokoontumista. Juutalaisille pyhä tila on turvapaikka, koti. Kokoontuminen on sen ytimessä. Synagogan viereen rakennetulla seurakuntatalolla järjestettiin vielä 1960-luvulla tansseja ja myyjäisiä. Kuten synagoga, sekin rakennettiin lahjoitetuilla varoilla. Nyt talo on purettu uuden asuinkerrostalon tieltä. Jumalanpalveluksen järjestämiseksi tarvitaan kymmenen miestä. Turussa määrää on ollut vaikea saada kokoon viime vuosikymmeninä. Pienen yhteisön haasteena on säilyminen sukupolvesta toiseen. 1950-luvulla juutalaisia oli Turussa yli 350. Nyt heitä on alle 80. TEKSTI JA KUVAT LASSI VIHKO ? T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 11 Turun pieni juutalainen yhteisö muodosti aikanaan tiiviin perheen. Vuosikymmenten saatossa synagogan penkit ovat tyhjentyneet. Kolme eri sukupolvea kertoo elämästään osana yhteisöä.
• ”Jos minulla olisi joskus ollut joku uskonnollinen koti, se olisi ollut Turun synagoga.” Nicholas Wardi ei ole uskonnollinen, mutta pitää juutalaista perimää tärkeänä osana identiteettiään. N icholas Wardi, 30, muistaa lapsuudestaan jumalanpalvelukset Turun synagogassa perheensä kanssa. ”Jumalanpalvelus oli haastava siinä mielessä, että en puhu tai ymmärrä hepreaa yhtään. Minulle ei ole myöskään opetettu, mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu missäkin kohtaa.” Hän vietti paljon aikaa perheineen toisten isovanhempiensa, Baranien luona. Isoäidin veljen, Josef ”Jussi” Baranin luota oli vain lyhyt matka synagogalle. Wardi on vantaalainen, mutta opiskellut Turun kauppakorkeakoulussa. Hän on elänyt lapsuutensa uskontojen risteyskohdassa. Hänen isänsä on juutalaisesta perheestä ja äiti kristitystä. Kotona kumpikaan uskonto ei periytynyt lapsille. ”Minulla oli uskonnon suhteen kolme identiteettiä: kristillinen, ateistinen ja juutalainen. Ne elivät rinnan mutta ristiriidassa keskenään, varsinkin lapsuudessa”, Wardi sanoo. Vanhemmilla oli molemmista uskonnoista periytyneitä tapoja. Kotona syötiin joskus juutalaisia ruokia, toisinaan käytiin isovanhempien kanssa joulukirkossa. Nuorelle pojalle sianlihan syöminen ei ollut kiellettyä. Uskonnollinen tapa tuntui siksi irralliselta ja selittämättömältä. ”Se [juutalaisuus] oli minulle osittain outo ja hähmäinen asia, josta ei aina saanut kiinni.” Turun juutalaisen seurakuntaan liittyvän yhteisöllisyyden arvo oli helpompi ymmärtää. Synagogassa kaikki tunsivat toisensa. Uskontojen välissä eläminen on tehnyt oman uskonnollisen identiteetin muodostamisesta vaikeaa. Juutalaisuus ei istunut niin hyvin suomalaiseen koulujärjestelmään kuin kristinusko. ”Muistan, kun ensimmäisenä koulupäivänä tehtiin opettajan kanssa ruokarukous. En ollut ikinä rukoillut eikä minulla ollut mitään käsitystä koko asiasta. Välillä siitä tuli erillisyyden tunnetta.” Koska kotona ei puhuttu paljoa uskonnosta, jäi Wardille itselleen paljon pohdittavaa. Ateistinen identiteetti ainoastaan vahvistui, kun kaikki kaverit menivät Wardista poiketen rippikouluun. Juutalainen identiteetti tuntui kristillistä läheisemmältä osin siksi, että kokemukset juutalaisesta yhteisöstä olivat lämpimiä. Kristinusko ei ollut yhtä helposti lähestyttävää. ”Aikanaan kävi mielessä, että olisinkin kääntynyt juutalaiseksi. Tuntuu, että siten olisin saanut jonkin [uskonnollisen] identiteetin.” T urun juutalaiset ovat ortodoksijuutalaisia. Perinteisesti synagogan kolmikerroksinen tila on jaettu miesten ja naisten alueisiin. Naiset istuvat yläkerrassa, miehet alhaalla. Jumalanpalvelukset toimitetaan hepreaksi. Juutalaiset oli Turussa aluksi määrätty asumaan kauppa torin länsipuolelle, nykyisen kävelykadun alueelle. Myöhemmin juutalaisyhteisö keskittyi Läntisen pitkäkadun ”juutalaiskortteleihin”. Valtaväestöstä erilleen siirretyn vähemmistön toimintaa oli helpompi valvoa. Turun lisäksi Suomen juutalaiset olivat asettuneet 1800-luvun alkupuolella Viipuriin ja Helsinkiin. Ennen kansalaisoikeuksien saavuttamista vuonna 1918 vähemmistön elämä oli tarkkaan rajattua. Kaupungin ulkopuolella asuminen oli kiellettyä. Raunistulassa Maarian kunnan alueella asuneita juutalaisia kuljetettiin takaisin Turun rajojen sisäpuolelle poliisivoimin. Vähemmistön erottaminen muusta väestöstä ei helpottanut juutalaisten integroitumista. Kaupunkilaiset pitivät venäjää tai jiddishiä puhuvia muukalaisina, joiden kanssa ei mielellään oltu tekemisissä. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa juutalaiset kohtasivat ennakkoluuloja ja ilkivaltaa. Vuosisataiset juutalaisvastaiset valheet kiersivät. Yksi valheista oli, että pääsiäisenä juutalaiset sekoittivat pääsiäisleipäänsä kristityn pojan verta. Siihen eräs mies vetosi poliisikuulustelussa. Hän oli joukon mukana yrittänyt tunkeutua väkisin asuntoon, jonne juutalaiselta näyttänyt mies oli jahdannut lasta. Ehkä hän aikoi tappaa pojan? Se oli kuitenkin pojan isä, joka oli yrittänyt kurittaa lastansa. Tunkeilijat selviytyivät sakoilla. A lkujaan juutalaisten elinkeinoksi sallittiin ainoastaan käytettyjen vaatteiden ja pientavaran myyminen. Myyntipaikka määrättiin: se sijaitsi pitkään nykyisellä Puutorilla. Pian Suomen itsenäistymisen jälkeen juutalaisten oikeudet paranivat ja elinkeinorajoitteet vapautettiin. Hyvin monet Turun juutalaisperheistä jatkoivat kangasja vaatealalla, koska siitä oli muodostunut jo yhteisön sisäinen perinne. ”Kaikilla vanhoilla juutalaisilla oli kosketusta siihen”, Marita Baran, 87, sanoo. Myös hän teki uransa vaatteiden parissa. Ensin Modelian ja M. Gumplerin Se [juutalaisuus] oli minulle osittain outo ja hähmäinen asia, josta ei aina saanut kiinni. Nicholas Wardi ? T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 13
• T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 15 ”Jokainen syntyy jumalan edessä samanlaisena ja kuolee samanlaisena. Se ajatus iski minuun, kun olin nuori.” Marita Baran kääntyi juutalaisuuteen vasta aikuisena. vaateliikkeissä, lopuksi Brahenkadun ja Eerikinkadun kulmassa sijainneessa kangaskaupassa, Kjisikillä. Ensimmäisen kosketus uskontoon oli jatkosodan aikana Ruotsissa. ”Tyttökoulun uskonnontunneilla yksi poistui aina luokasta käytävän puolelle. Tätini kertoi hänen olevan juutalainen.” Juutalaisuus tuntui Baranin mielestä muihin uskontoihin verrattuna mukavan suoraviivaiselta. Turkuun palattuaan hän ystävystyi nopeasti juutalaisten nuorten kanssa, jotka muodostivat tiiviin kaveriporukan. Yksi ystävyys muuttui pian romanssiksi. Suhde Jussi Baranin kanssa oli yksi syistä, joiden vuoksi Marita teki 1950-luvulla matkoja Tukholman juutalaiskouluun. Toisaalta oma uskonnollinen kiinnostus oli herännyt aikuisuuden kynnyksellä. Kolmas matka kesti pidempään: hän jäi opiskelemaan heprean kieltä ja juutalaista historiaa. Pian hän kääntyi juutalaisuuteen. Turkuun palaamisen jälkeen juutalaisyhteisö tuntui heti läheiseltä. ”Olen oppinut kaiken, mitä juutalaisuuteen kuuluu mieheni äidiltä – ruoanlaittoa ja paljon rukouksia. Ei hän olisi kuitenkaan välittänyt, vaikka en olisi kääntynyt juutalaisuuteen”, Baran sanoo. Nyt Baranin terveys ei suo mahdollisuutta osallistua edes sapattijumalanpalvelukseen. ”Sapatin yhdessäolo. Sitä minulla on ikävä.” A ntisemitismi oli todellisuutta Turussa vielä 1900-luvun puolivälissä. Eniten valtaväestön suhtautumista juutalaisia kohtaan väritti tietämättömyys. Vähemmistö oli pieni ja historiallinen painolasti suuri. Myös Baran sai kuulla ikäviä herjauksia, vaikka oli kääntynyt uskontoon vasta nuorena aikuisena. ”Kerran Lehtisen kahvilassa olin menossa ovesta ulos, kun yksi kaveri haukkui minut jutkuksi. Hän ei huomannut, että [mieheni] Jussi tuli minun takanani. Jussi nosti miehen pitkin seiniä ja sanoi ’sanotko Maritalle vielä joskus näin’. ’Ei, ei, ei’ mies sanoi ja lysähti maahan.” Baran oli niin varma ja tyytyväinen omassa uskossaan, että ei ole ikinä ottanut kommentteja itseensä. Juutalainen yhteisö ei koskaan ole ollut Turussa kovin iso. Toisen maailmansodan jälkeen osa Viipurin juutalaisista saapui kaupunkiin. Parhaimmillaan 1950-luvun alussa seurakunnassa oli 350 jäsentä. ”Siihen aikaan [1950–60-luvuilla] seurakuntatalolla oli kaikki vappujuhlat, kevätjuhlia ja syysjuhlia. Aina oli elävää musiikkia ja tanssimista. Meidän ei tarvinnut ikinä mennä minnekään muualle.” Juutalaisilla oli oma sosiaalitukijärjestelmä jo ennen Kelan sairashoitokorvauksia. Seurakunnan sairaskassa tarjosi apua köyhille tai sairaille juutalaisille. Myös Baran muistaa vieneensä sapattiruokaa Viipurista saapuneille naisille. Vuosisadan puolivälin aikoihin synagogassa järjestettiin kuoroharjoituksia. Juutalaisella urheiluseura Makkabella oli useita jalkapallojoukkueita sekä tennis-, pöytätennisja keilailujaostot. Yhteisöllisyys on juutalaisuuden ytimessä. ”Joka lauantai käytiin jonkun luona iltapäiväkahveilla.” Jo ennen oman lapsen syntymää ystävien ja sukulaisten lapset kävivät kylässä jatkuvasti. ”Mutta sitten tuli 80-luku.” Turusta muutti paljon pariskuntia Ruotsiin, Englantiin ja Israeliin. Seurakunta alkoi hiipua. M eidän turkulaisista juutalaisista kavereista melkein kukaan ei jäänyt Turkuun.” Ben Rubinstein, 59, vietti opiskeluvuotensa Turun yliopiston hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Pian valmistumisen jälkeen Helsingin juutalainen seurakunta pyysi häntä muuttamaan Israeliin, jotta hän voisi käydä rabbiinikoulutuksen. Rabbiini eli rabbi on juutalaisessa uskonnossa Tooran, heprealaisen raamatun ensimmäisen osan lukemiseen erikoistunut henkilö. Rabbiinia voi löyhästi verrata kristinuskossa pappiin. Henkilökohtaisista syistä Rubinstein jäi Israeliin, ja asuu siellä edelleen. Rubinsteinin sisko Eva Samoshi, 57, eli lapsuutensa Turun juutalaisen yhteisön kulta-aikana. Hänen sukupolvestaan suuri osa muutti aikuistuttuaan ”oikeaan” kotimaahan, Israeliin. ”Juutalainen seurakunta oli Suomessa hyvin sionistinen. Israel oli erittäin tärkeä meille kaikille.” Sionismin, eli juutalaisen kansanliikkeen tavoitteena oli 1800-luvulta lähtien oman valtion perustaminen. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Nykyään sana kuvaa lähinnä positiivista suhtautumista Israelin valtioon. Turusta muutettiin 1980-luvulla myös Ruotsiin ja Englantiin. Yhteisön jäsenet etsivät aktiivisempia ja suurempia juutalaisia yhteisöjä. ? Antisemitismi oli todellisuutta Turussa vielä 1900-luvun puolivälissä. Eniten valtaväestön suhtautumista juutalaisia kohtaan väritti tietämättömyys.
• T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 16 Turussa 1950ja 60-luvulla syntyneiden lasten oli mahdollista käydä hepreankielisessä päiväkodissa ja saada uskonnonopetusta koulun jälkeen israelilaiselta opettajalta. Rubinsteinin ja Samoshin lapsuudessa ystäviä löytyi paljon omasta yhteisöstä. Turun suomalaisesta yhteiskoulusta oli lyhyt matka käydä näkemässä kavereita koulun jälkeen. ”Synagoga oli meille identiteettitekijä, toinen maailma. Paikka, jossa meillä oli omat koodit ja intressit”, Rubinstein sanoo. Oman yhteisön tiiviys vaikutti toisaalta suhteeseen omaan asuinmaahan. ”Oli erillisyyden tunnetta, niin meidät kasvatettiin. Ulkoisesti näki, että oli eroa, mutta enemmän se oli temperamenttiin liittyvää. Suomalaiset ovat hiljaisempia, me olimme äänekkäitä”, Samoshi sanoo. Sisarukset eivät muista kohdanneensa varsinaista juutalaisvastaisuutta lapsuudessaan. ”Meillä oli erilaiset nimet. Omaa nimeä ei voi paeta. Ei ollut suoranaista riitasointua meidän ja muiden välillä, olimme vain erilaisia suhteessa muihin”, Rubinstein jatkaa. Rubinstein perusti Israelissa perheen ja siirtyi takaisin hammaslääkäriksi. Vaikka Turku on molemmille sisaruksista jo kaukaista historiaa, seuraa kumpikin edelleen TPS:n menestystä jääkiekon SM-liigassa. E va Samoshi muutti Israeliin elokuussa 1982. Hän asuu kibbutsissa pari kilometriä Libanonin rajalta. Kibbutsit ovat sosialistisia juutalaisia kyläyhteisöjä, joita perustettiin Palestiinaan jo ennen Israelin valtion perustamista. Yhteisöt olivat aluksi maanviljelyyn perustuvia kommuuneja, joissa kaikki oli yhteistä. Kibbutsin ideologiasta on jäljellä enää häivähdys alkuperäisestä. Moderni kibbutsi on tiiviisti rakennettu, tavanomaista yhteisöllisempi kylä. Elämä Israelissa on kiihkeämpää kuin Suomessa, riippumatta siitä asuuko pienessä kibbutsissa vai Jerusalemissa. Maassa, joka on sotatilassa, täytyy varautua pahimpaan. ”Täällä ei voi lähteä mihinkään, missä ei ole pommisuojaa”, Rubinstein sanoo. ”Meidän ei tarvitse kestää vain raketteja. Joku voi heittää päällesi kiviä, joillakin on puukkoja. On hirveä ajatus tottua sellaiseen”, Samoshi jatkaa. Keskeinen erottava tekijä Suomen ja Israelin välillä on suhde uskontoon ja uskonnollisuuteen. Israelin peruslakiin kirjattiin vuonna 2018 kohta, jossa mainitaan, että Israel on juutalainen ja demokraattinen valtio. Uskontokunnat ovat eriarvoisessa asemassa: käytännössä maassa asuvat muslimit eivät voi lain mukaan koota hallitusta. Rubinsteinin mielestä uskonnollisuus on Suomessa hyvin hillittyä. Sen sijaan Israelissa uskonto on sisäänrakennettu arkiseen toimintaan. Asuessaan Israelissa 29-vuotiaana Rubinsteiniä pyydettiin käymään asepalvelus Suomessa. Vaikka hänellä ei ollut mitään armeijaa vastaan, palvelus osoittautui mahdottomaksi kosher-ruoan ja päässä pidettävän kipan takia. Hänelle sanottiin suoraan, että on parempi välttää Suomessa vierailemista muutaman vuoden ajan. S amoshille ja Rubinsteinille Suomi on alkanut tuntua vuosikymmenten aikana etäiseltä. Heidän on vaikea kuvitella asuvansa muualla kuin Israelissa. ”Se oli ihan selvää minulle, että kun koulu loppuu, niin muutan tänne”, Samoshi muistelee. Ihastuminen luvattuun maahan oli välitöntä. ”Kun astuin ensimmäistä kertaa lentokoneen rappuset alas Israelissa, en tuntenut itseäni vieraaksi. Ajattelin, että ’vau, kaikki ovat täällä kuin minä’.” Suomessa asumisen aikana kerrostalon hississä naapurit eivät edes katsoneet kohti. Israelissa tarvitsee tuskin koputtaa, kun menee viereiseen asuntoon. ”Meidän kasvatettiin ajattelemaan, että Israel on se paikka, johon voi aina mennä.” × Meidät kasvatettiin ajattelemaan, että Israel on se paikka, johon voi aina mennä. Eva Samoshi
• Akademiska Orkestern etsii soittajia. Oletko sinä klassisen musiikin ystävä? Ovatko maanantai-iltasi vapaana? Jos vastauksesi on kyllä molempiin kysymyksiin, ota toki yhteyttä. Akademiska Orkestern is looking for musicians from like-minded friends of classical music. Come and play with us by dropping a line or two to below address. http://www.akademiskaorkestern.fi – ao@abo.fi Opiskelijapuhallinorkesterifestivaali Puhallus saapuu Suomen Turkuun. Katso tarkat aikataulut: www.puhallus2019.fi Facebookissa: Puhallus 2019 Nastja Säde Rönkkö for your charred bones and restless soul VUODEN NUORI TAITEILIJA 2019 ICELAND, 2019. HD video 13.9.–3.11.2019 Itäinen Rantakatu 4-6, Turku | Avoinna joka päivä 11–19 | www.aboavetusarsnova.fi Kerro koko Tylkkärin lukija­ kunnalle, mitä ajattelet! Kun on syytä kehua tai kimpaantua, kiittää tai kysyä, Tylkkärin UUSI teksti­ viestipalsta auttaa. Kirjoita haluamasi viesti ja lähetä se meille teksti­ viestitse numeroon +358 40 360 1184. Kirjoita tiiviisti ja sel keästi. Toivottu enimmäispituus on 500 merkkiä. Liitä mukaan nimimerkkisi. Valitsemme lehdessä julkaistavat viestit ja lyhennämme niitä tarvittaessa. Viestin hinta on oman liittymäsopimuksesi mukainen, ei erillistä palvelu­ maksua.
• YHÄ PINNALLA 18
• YHÄ PINNALLA JASMIN VAHTERA KUVAT TEEMU PERHIÖ Ravintol alaivoje n kupeissa lepää satoja vuosia historia a. Kaljaa ei kulu takavuos ien tapaan, mutta 163-vuot ias Majland pitää pintansa . Majlandin ravintoloitsija Jari Tiirikainen haaveilee saunatilasta laivan ruumaan.
• S e on kuin puuvene, rungon levyt on niitattu limittäin, hehkuvanpunaisilla pulteilla. Paikkaukset täplittävät iäkästä vartta. Ruosteen ja eristevaahdon yläpuolella pöydälle laskeutuu kylmä oluttuoppi. Aurajoki keinuttaa hellästi laivan kupeita. Elokuinen lauantai-ilta on hiljainen. Majlandin sisätiloissa soi Maroon 5, mutta maltillisella äänenvoimakkuudella. Kannella istuu kaksikko ja alakerran sisätiloissa yksi suurempi porukka, jo reippaasti humalan puolella. Puheet kulkevat härskin rajamailla ja aika ajoin koko poppoo räjähtää hillittömään nauruun. Muuten on huomattavan rauhallista. Ikkunalasin takana Jakke Jokilautta lipuu lähes täyteen ahdettuna. Bileet ovat ylimmillään. Lasin tällä puolen on tilaa istua rennosti ja katsella joenvarren ohikiitäviä tapahtumia. Vain tuoppien ajoittainen helähdys havahduttaa. Valomerkki tulee ennen aikojaan. 40 vuotta aiemmin Erik Paulin on hankkinut rahtilaivan juuri omistukseensa Hän päättää tehdä laivalle suurremontin, ja hiekkapuhalluttaa koko rungon. Paljastuu, että se on täynnä reikiä. Täyskunnostaminen tulisi kalliiksi. Merenkulun tarkastaja ei anna lupaa liikennöintiin. Laivalle on keksittävä uusi käyttötarkoitus. Vasta Paulinin kuoltua runkoa aletaan kunnostaa. Reiät paikataan, sisätiloja varten rakennetaan ilmanvaihtoputket. Ravintolalaiva on syntynyt. V uosi 1856. Telakalla Ruotsin Motalassa, Vättern-järven rannalla, valmistuu alus. Transit 4. Se on rakennettu Englannin ja Venäjän välistä matkustajaliikennettä varten. Transit 4:n on määrä alkaa kuljettaa matkustajia välillä Grimsby–Götan kanava–Pietari. Alus on juuri sopivan kokoinen kulkeakseen Ruotsin poikki mutkittelevan, Pohjanmeren Itämereen yhdistävän Götan kanavan kautta. Niin laivavarustamo välttää Juutinrauman tullimaksut. Matkustaminen on harvinaista, ja laivalla liikkuvat pääasiassa rikkaat. Turismia, kuten sen tänä päivänä ymmärrämme, ei ole vielä keksitty. Alempaan keskiluokkaan kuuluvat matkustavat ainoastaan työn perässä, ja silloinkin joko rahtilaivalla tai matkustajalaivan kolmannessa luokassa. Luokkahierarkia rajoittaa vapautta liikkua. Transit 4 kuljettaa matkustajia idästä länteen ja takaisin. Tulevina vuosikymmeninä alus myydään useaan otteeseen ja asetetaan vaihteleville reiteille. Vuonna 1919 Ångfartygs AB Tor ostaa Majlandin. Varustamo ajaa tuolloin vielä Gute-nimisen laivan Suomeen. Se asetetaan kulkemaan väliä Turku–Maarianhamina–Tukholma. Yhdensuuntainen matka ensimmäisessä luokassa maksaa 200 markkaa, toisessa luokassa 150 markkaa, ja kolmannessa luokassa 100 markkaa. Samaan aikaan Yhteisliikennevarustamon muodostaneet alukset tekevät yhteistyötä Turun ja Tukholman välisellä reitillä. Majland kilpailee samalla reitillä. Vuonna 1922 Yhteisliikennevarustamon mitta täyttyy. Se päättää ostaa reittiä ajavan kilpailijansa pois. Varustamon toiminnasta kehittyy myöhemmin Silja Line. R uumassa on pölyistä ja pimeää. Pohjalle kaarien väliin on kertynyt vettä ja ruostekukkasia. Aluksen keittiön alapuolella on kolme vanhaa tuhannen litran oluttankkia. Niitä on käytetty viimeksi viitisen vuotta sitten, laivan nykyinen ravintoloitsija Jari Tiirikainen kertoo. ”Enää tankkeja ei kannata täyttää, sillä kysyntää ei ole riittävästi.” Yksi säiliö pitäisi juoda tyhjäksi kuukaudessa. Ravintolalaivabisnes on muuttunut, vaikka laivat ovatkin päällisin puolin säilyneet ennallaan. Majland aloitti aikanaan ravintolalaiva-aikakautensa karaokeen keskittyvänä ravintolana, Tiirikaisen mukaan yhtenä ensimmäisistä Turussa. Se näkyi suosiossa. ”Viikonloppuisin ovella oli aina jono. Kaikki eivät mahtuneet sisään.” Välissä pizzerianakin toiminut Majland ehti olla suljettuna monta vuotta ennen kuin Tiirikainen vuokrasi laivan liiketoiminnan. Laiva oli päässyt rapistumaan pahasti. tuntematon valokuvaaja public domain 20 T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 Gute-laiva vuonna 1910. Majland-nimen se sai vuoden 1925 jälkeen.
• ”Uusimme keittiön ja maalasimme koko laivan. Vanhaa ovat enää oikeastaan baarin seinät ja katot.” Laivan runko on jo sen verran vanha, että sitä korjataan ja vahvistetaan aina tarpeen mukaan. Erityisesti talvi on haastava. ”Talvella meillä on käytössä uppopumput. Ne kierrättävät vettä, jolloin jään ja laivan rungon väliin jää aukko. Jää ei pääse vahingoittamaan runkoa”, Tiirikainen selittää. Talvisin jään pauke ja natina kantautuvat aavemaisesti romuvarastona toimivaan ruumaan. Tiirikaisen haaveena on sijoittaa sinne saunaosasto. ”Mutta ei sitä Eurojackpottia ole tullut vieläkään.” T ransit 4:n valmistumisen aikaan tapahtui suuria murroksia, jotka tekivät aluksesta lopulta kannattamattoman. Kehittynyt laivatekniikka saavutti myös matkustajalaivat. 1800-luvun loppupuolella Majlandia uudemmissa laivoissa oli sähkövalo ja pesuallas hytissä. ”Ne olivat merkittäviä parannuksia matkustusmukavuuteen. Se merkitsi varakkaille ja rahoilleen vastinetta haluaville matkustajille paljon”, kertoo Jarmo Saarinen. Hän toimii Merenkulun valtakunnallisen museon ja merivoimien museo Forum Marinumin amanuenssina ja vanhempana kuraattorina. 21 ? Majland on kiinnitetty Martin sillan viereen. Jyrkät portaat johtavat Majlandin ruumaan.
• Lopulta Transit 4, tuolloin Mailandiksi nimetty, jäi kehityksen jalkoihin. Se alkoi menettää suosiotaan uudemmille aluksille. Lähes 70-vuotias alus alkoi olla huonossa kunnossa ja sen matkustusmukavuus oli kärsinyt huomattavasti. Syyskuussa 1923 alus myytiin romutettavaksi Helsingfors Skeppsvarville. Mailand kuitenkin vältti täysromuttamisen ja jatkoi proomuna Lounais-Suomen meriliikenteessä. Se kuljetti muun muassa hiekkaa ja toimi kuljetusapuna sahateollisuudessa. Syyt aluksen rungon säilyttämiseen olivat käytännöllisiä. ”Runko ei ollut niinkään arvokasta myyntitavaraa, kun taas muulla romuraudalla oli arvoa. Kun romutettavasta laivasta myytiin höyrykone ja -kattila sekä muita merenkulkuvarusteita, saatiin siitä jo mukavasti valuuttaa, ja lisäksi jäljelle jäi uutta käyttötarkoitustaan odottava runko”, Saarinen kertoo. Kuten useimmissa tapauksissa, myös Mailandin kohdalla runko päätettiin lopulta muuttaa proomuksi teollisuuden kuljetustarpeisiin. Uusiokäyttö oli halvempaa kuin uuden rakentaminen, sillä vaikka työ oli halpaa, materiaalit olivat kalliita. Mailand myytiin Turkuun proomuksi vuonna 1925. Laivan silloinen uusi omistaja Karl Forsström AB muutti laivan nimen kirjoitusasun kirjoitettavaksi j-kirjaimella, Majland. Alus jatkoi tehtäväänsä kuljetusapuna erilaisilla teollisuudenaloilla. Omistajat vaihtuivat tiuhaan. Vuonna 1961 alus muutettiin moottorilaivaksi. Erik Paulinin tarkastuksessa selvisi, että ikä oli lopulta tehnyt siitä merenkulkukelvottoman. Ravintoloitsija Leena Lindqvist osti Majlandin 1990-luvulla ja teetti sille remontin. Alus kuljetettiin Turun Martinsillan kupeeseen, jossa se avasi ovensa ravintolana vuoden 1995 vapunaattona. S anoisin, että ravintolalaivat ovat laivojen vanhainkodissa, eivät hautausmaalla.” Saarisen mukaan jokilaivoissa on vielä jäljellä jotain alkuperäistä, kauas kantavaa historiaa, mutta pääosin ne on muokattu uusia tarpeita varten. Laivoilla on nykyään oma, uudenlainen arvonsa kaupunkikuvan osina ja muokkaajina. Aurajoessa olevia aluksia voidaan pitää myös kehityksen heijastajina. Modernien ajoneuvojen, lossien ja siltojen myötä entiset matkustajalaivat ovat saaneet uusia käyttötarkoituksia jo vuosikymmeniä sitten. Laivojen muuttaminen juuri ravintolalaivoiksi on Saarisen mukaan perusteltua. ”Kun aluksesta on löytynyt jokin suurempi vika, ei sitä ole enää ollut järkevää kunnostaa matkustuskäyttöön.” Joki taas on otollinen paikka ”säilyttää” vielä jollain tavalla toimintakuntoista laivaa, sillä siellä ei ole aallokkoa, vuorovettä eikä pahoja virtoja. ”Jäiden lähtö on oikeastaan ainoa laivoille aiheutuva rasitus, mutta sitäkin voidaan tehokkaasti vähentää esimerkiksi lämmityspumpuilla”, Saarinen sanoo. M oni saaristossa aikoinaan seilannut matkustajaja rahtilaiva tai proomu on saanut uuden elämän ravintolalaivana Aurajoessa. Niitä on täällä enemmän kuin missään muussa kaupungissa Suomessa tai Pohjoismaissa. Laivat ovat kiinteä osa Turun kaupunkimaisemaa sekä kaupunkija opiskelijakulttuuria. Joka toukokuu opiskelijat ympäri Suomen saapuvat kiertämään ravintolaivoja suorittaakseen Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon, AATUn. Vaikka ravintolalaivat nauttivat suurta suosiota, ei niin kuitenkaan aina ole ollut. Ravintoloitsija Tiirikaisen mukaan ravintolalaivoihin suhtauduttiin aluksi hyvin epäilevästi. ”Ihmiset pelkäsivät, että joki tulee täyteen juottoloita.” Hän ei ole huomannut, että kaupunkilaiset olisivat kyllästyneet ravintolalaivoihin, päinvastoin. ”Meillä on järjestetty täällä häitäkin. En näe mitään syytä, miksei ravintolalaivatoiminta jatkuisi maailman tappiin saakka.” Nykypäivänä laivapaikkoja ei ole enää saatavilla. Vielä 1990-luvun alussa niitä oli tarjolla monta, ja j . robert boman cc by sa T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 Majland vuonna 1972.
• ne täyttyivät nopeasti. Suurin osa nykyään Aurajoessa kelluvista laivoista avasi ovensa ravintoloina tuona vuosikymmenenä. Ravintolalaivakulttuuri alkoi muodostua kuin itsestään, amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo. ”Turku on niin pieni kaupunki, ettei tänne mahdu kovin montaa ideaa. Kun yksi keksii ja menestyy, toiset tekevät perässä.” K un opetusministeriö asetti laivamuseotoimikunnan kartoittamaan Suomen merenkulun historian kannalta arvokkaiden laivojen lukumäärää, listattiin Suomessa säilyneen 137 kulttuurihistoriallisesti arvokasta alusta. Majland oli peruskartoituksen vanhin säilynyt alus. Voi vain arvailla, miksi Majland asetettiin 1990-luvulla juuri Martinsillan kupeeseen. Yksi syy voisi olla se, että ennen Majlandia samalla paikalla kellui ensimmäinen ravintolalaiva Pikinytky, jossa toimi ravintola L’Escale. Pikinytky paloi meren tasalle 90-luvun alussa. Sen purku epäonnistui, ja laivan rungon osia lepää yhä pohjaan hautautuneena, Majlandin kölin alla. × 23 Majlandin runko on valmistettu niittaustekniikalla, jossa levyt on pultattu toisiinsa limittäin. Rakenne muistuttaa puuveneestä. Baarin katto ja seinät ovat remontin jälkeen vanhinta mitä laivasta on jäljellä.
• M usiikkibisnes ei ole helppo ala. Ylen Elävän Arkiston tallenteessa Love Recordsin toimitusjohtaja Otto Donner pohtii, miksi levy-yhtiöt eivät ole kuin tavalliset firmat. On huhtikuu 1979 ja toimittaja haastattelee viiksekästä Donneria televisiodokumenttiin konkurssikypsän Loven talousongelmien takia. ”Levy-yhtiö ei ole mikään sukkatehdas, jossa tehdään trikoosukkaa ja sitten sukka menee kauppaan. Ja jos se on oikean väristä niin kauppakin käy”, hän toteaa mietteliäänä. 40 vuotta myöhemmin turkulainen Svart Records, vinyylilevyihin erikoistunut levy-yhtiö, täyttää kymmenen vuotta. Se on hyvä saavutus, sillä Loven aikoihin levyjä sentään myytiin monikymmenkertaisesti nykypäivään verrattuna. ”Meidän juhlavuotta on leimannut se, ettei sitä ole juurikaan ehtinyt juhlistaa. Työ on vienyt kaiken ajan”, toteaa Tomi Pulkki. Pulkki on Svartin toinen perustajajäsen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Kun hän vuonna 2009 perusti yrityksen Jarkko Pietarisen kanssa, toimintafilosofiana oli julkaista ”satunnaisesti niitä näitä”. Kysyntä yllätti kuitenkin positiivisesti. Toiminnan kunnianhimo kasvoi nopeasti, ja Pietarinen päätyi muun muassa myymään autonsa satsatakseen firmaan täysillä. Helpoksi alkua ei silti voi kutsua. Parin ensimmäisen toimintavuoden aikana firman kaatuminen oli useaan otteeseen hyvin lähellä. ”Ei se ollut silloin kauhean pitkälle suunniteltua toimintaa”, Pulkki muistelee. Jos pitkän tähtäimen suunnitelmia olisikin ollut, ne olisivat todennäköisesti olleet suurelta osin toteuttamiskelvottomia. Svartin kymmenen vuoden olemassaolon aikana sekä musiikinkulutus että levybisnes ovat muuttuneet ennakoimattomasti ja radikaalisti. Pari vuotta yhtiön perustamisen jälkeen alettiin puhua uudesta ”vinyylibuumista”, joka herätti isompienkin levy-yhtiöiden kiinnostuksen vinyyliin pitkän tauon jälkeen. Yhdysvaltojen ääniteteollisuuden etujärjestö RIAA:n raportin mukaan vuonna 2018 vinyylejä myytiin jo enemmän kuin koskaan edellisen 30 vuoden aikana. Toisaalta fyysisten äänitteiden kokonaismyyntilukemat ovat vaatimattomampia kuin ikinä äänilevyjen tilastoidun myynnin historiassa. Syynä on cd-levyjen myynnin nopea ja lähes täydellinen romahdus tällä vuosikymmenellä. ”Vinyylin tekeminen on monta kertaa kalliimpaa kuin cd:n, mutta kate on suurin piirtein sama, jos edes sitä. JulUskolliset äänilevyt MIIKKA RUSI KUVAT ALEKS TALVE 25 T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 Jarkko Pietarinen ja Tomi Pulkki ovat Svart Recordsin perustajajäsenet. Vaikka levymyynti on vähentynyt dramaattisesti, pienet toimijat voivat yhä pärjätä. "Niitä näitä" julkaiseminen johti lopulta turkulaisen Svart Recordsin menestykseen. ?
• kaisussa otettava rahallinen riski on siis moninkertainen.” Kun huomioon otetaan suoratoistopalveluista saatavat muodolliset korvausmaksut, on musiikin julkaisijoiden ja levittäjien ansaintalogiikasta tullut entistä sumeampaa. Ikkunat auki maailmaan Yksi pärjäämisen edellytyksistä on asiakkaiden tavoittaminen mahdollisimman laajalta alueelta. Svartin toiminnassa se on näkynyt esimerkiksi siten, että verkkosivujen kaikki sisältö on ollut aina englanniksi. ”Aika pitkään kotimaisetkin asiakkaat saattoivat laittaa meille viestiä englanniksi. Se on tietysti ymmärrettävää, kun sivuilla ei ole sanaakaan suomea”, Pulkki hymähtää. Kieliasioihin liittyy myös tietty julkaisupoliittinen ristiriita. Valta osa Suomessa kulutetusta musiikista on suomenkielistä, mutta toisaalta ulkomainen kysyntä kohdistuu lähinnä vain englanniksi laulaviin yhtyeisiin. ”Toki on poikkeuksiakin, kuten Oranssi Pazuzu, joka kiinnostaa kansainvälisesti suomenkielisistä teksteistä huolimatta. Mutta heti kun puhutaan jostain muusta kuin äärimetallista, tulee haasteita.” Esimerkki: Svartin artisteista Teksti-TV 666 on Pulkin mukaan herättänyt kiinnostusta ulkomailla, mutta varsinainen läpimurto on jäänyt tapahtumatta ainakin osittain kielisyistä. ”NPR, iso amerikkalainen sivusto, oli kiinnostunut kirjoittamaan jutun heistä. Jossain vaiheessa siellä kuitenkin älyttiin, että nämähän laulavat jollakin vieraalla kielellä. Juttu jäi tekemättä.” Yhtiön suurin myyntija vientimenestys on ollut helsinkiläisyhtye Beastmilkin ainoaksi jäänyt albumi Climax (2013), jota on myyty yhteensä noin 11 000 yksikköä. Se on yli 20-kertaisesti Svartin tavallisimman, 500 kappaleen painosmäärän verran. Beastmilk oli komeetta, joka sai osakseen poikkeuksellisen määrän kansainvälistä mediahypeä aina Guardiania myöten. 1980-luvun postpunkista ammentanutta bändiä yritettiin signata isommille ulkomaisille levy-yhtiöille, mutta bändi hajosi sisäisiin ristiriitoihin ennen kuin diilejä ehti tapahtua. ”Oli se meillekin hetkellinen tuntemus siitä, että nyt tämä meidän homma oikeasti lähtee. Mutta se on ehkä yksi sadasta levystä, joka lyö tuolla tavalla läpi.” Ääniä ääripäästä toiseen Yksi Svartin katalogin tunnuspiirteistä on sen moniulotteisuus. Yhtiöllä on julkaisuja lähes jokaisesta kuviteltavissa olevasta genrestä, minkä lisäksi se tuo markkinoille tasapuolisesti sekä uutta musiikkia että uudelleenjulkaisee vanhaa. Halu olla rajoittumatta musiikillisiin lokeroihin on ollut tietoinen linjanveto. Intohimoisena vinyyliharrastajana Tomi Pulkki on huomannut, että aktiivisimmin levyjä ostavan asiakaskunnan maku on tyypilisesti samanlainen kuin hänellä itselläänkin. Siis erittäin monipuolinen. ”Kuuntelutottumukset saattavat mennä ihan äärilaidasta toiseen. Että aamulla kuunnellaan reggaeta ja illalla Burzumia”, hän muotoilee. Svartin tuoreimpiin niche-aluevaltauksiin kuuluu suomalainen disko ja syntikkapop, joita käsitteleviä kokoelmalevyjä on ilmestynyt tutkija, DJ ja toimittaja Mikko Mattlarin kasaamana kaksi kappaletta. Syyskuun lopulla julkaistaan jo sarjan kolmas julkaisu, Cold War on the Rocks – Disco and Electronic Music from Finland 1980–1991. ”Kokoelmien vastaanotto yllätti varmaan kaikki asianosaiset, sillä Satan In Lovehan [ensimmäinen kokoelma] nousi Suomen viralliselle albumilistalle”, Mattlar toteaa. Hän kuvailee Svartia laaja-alaisimmaksi ja varteenotettavimmaksi kotimaiseksi uudelleenjulkaisuja tekeväksi levy-yhtiöksi. ”Suomalaista musiikkia uudelleenjulkaisevia yhtiöitä, joilla on kontakteja myös ulkomaille, ei yksinkertaisesti ole muita.” Uuden kokoelmalevyn kyljessä Svart julkaisee syyskuussa Mattlarin toimittaman kirjan Synteettinen Suomi, joka esittelee kotimaisen syntetisaattorimusiikin alkuvaiheita ja sen pioneereja. Teoksessa käy aikalaishaastattelujen kautta ilmi, miten Daruden ja Sandstormin kotimaa ei ollut aluksi lainkaan vaikuttunut elektronisesta musiikista. Syntikkabändien ja -artistien varhaishistoria on ollut kotimaisessa musiikkihistoriassa aiemmin täysin koskematon. Mattlar saikin haastateltaviltaan paljon uutta ensikäden tietoa syntetisaattorien tulosta suomalaiseen populaarimusiikkiin. ”Jotkut musiikintekijät jopa sanoivat, että heitä ei ole koskaan haastateltu mihinkään ennen tätä kirjaa.” Rakkaudesta lajiin Love Records on helppo nähdä eräänlaisena Svart Recordsin henkisenä esi-isänä. Kesällä ilmestyneessä jutussaan Suomen Kuvalehti kutsuikin Svartia suoraan ”oman aikamme Loveksi”. Yhtymäkohtia on monia. Ilmeisin niistä on yksinkertaisesti se, että Svart on uudelleenjulkaissut vinyylillä merkittävän osan Love Recordsin katalogia. Toisena yhteytenä voi pitää sitä, että Svartin tavoin myös Lovella oli sisaryhtiönsä kautta kirjankustannustoimintaa. Love Kirjoja pidetään Suomen ensimmäisenä riippumattomana pienkustantamona. Syvempiä yhtäläisyyksiä voi löytää yhtiöiden toimintaja julkaisufilosofioista. Love Records oli tunnettu siitä, miten Hurriganesin kaltaisten suurten kaupallisten menestysten avulla rahoitettiin julkaisutoimintaa, jonka kaupallinen potentiaali tiedettiin olemattomaksi. Samankaltaista toimintatapaa noudatetaan myös Svartilla – hieman pienemmässä mittakaavassa. ”Julkaistaan siis jotain vähän enemmän myyvää heviä, jotta voidaan vuorostaan julkaista joku Läjä Äijälän noise-levy”, Pulkki kuvailee. Taloudellisista riskeistä huolimatta Svart Recordsin tulevaisuus kokonaisuudessaan näyttää vakaalta. Pulkki ei usko siihen, että vinyyliharrastukseen olisi tulossa hetkeen olennaisia muutoksia. ”Vinyyli on fetissiesine, ja sillä on paljon pidempi historia kuin muilla formaateilla, jotka ovat tulleet ja menneet.” Vinyylille ominaisen soundin, suurempien kansien ja muiden teknis-esteettisten viehätysten lisäksi Pulkki uskoo, että vinyyli houkuttelee ihmisiä puoleensa jostain syvän inhimillisestä syystä. ”Ehkä vinyylinhimo on jonkinlaista alkukantaista pyrkimystä pysyvyyteen, kun formaatti on sama, jota pari edellistäkin sukupolvea on musiikinhimoissaan käpälöinyt.” Kesäkuussa 1979 Love Records ajautui konkurssiin 13 toimintavuoden jälkeen. Konkurssin jälkimainingeissa Otto Donner perusti vielä uuden levy-yhtiön. Ponsi-nimisen levymerkin toiminta lakkasi lopulta noin kahdessa vuodessa. Svartin tie sen sijaan jatkuu. × 26 T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 Vinyyli on fetissiesine
• K un minä muutin Kerttuliin, sinä et ollut mitään. Kukaan ei puhunut sinusta, ei sanallakaan. Mutta jos on Portsasta, se kuuluu kertoa, koska siellä syreenit kukkivat kauniiden talojen pihoilla, ja talojen sisuksissa kauniit ihmiset kilistelevät korkeita laseja. Kun kerroin, että asun Kerttulissa, minä ”asuin kaukana keskustasta”, ”asut siis Kupittaalla?” ”ei Kerttuli oo mikään paikka” Mutta kyllä minä tiesin, että sinussa on jotain. Sellaista, mikä ei pidä ääntä itsestään, mutta johon kyllä ihastuu. KO S K A A N E I voi tietää etukäteen, miten aurinko todella paistaa uuteen asuntoon ja vetääkö sen ikkunoista. Ensimmäisenä yönä seinät olivat vaaleat ja tyhjät. Valuneiden ikkunoiden takana huojui lempeitä puita. Kivinen rappukäytävä kaikui, mutta juuri sillä tavalla oikein, että siellä teki mieli laulaa. Kerttuli silitteli päätäni, ja minä tiesin, että olen kotona. K U T E N KOT I A N I , rakastin matkaani sinne. Kerttulinkadun varrella kohoava sammalkallio hengittää tummanvihreää ja kosteaa. Talvisin siitä roikkuu jääpuikkoja, auringossa kimaltavina. Keväällä ne sulavat kilpaa juokseviksi puroiksi, jotka saavat kiirehtiessään saniaiset taas kasvamaan. Kadun toisella puolella kirsikkapuut alkavat kukkia. Niin kauniina, että levottomana vellova mieli tyyntyy hetkeksi. K E R T T U L I I N M U U T TAV I E N on hyvä tietää, että Kerttulinkadun kello on kaksi minuuttia Tuomiokirkon kelloa jäljessä. Hirttokalliolle kiivetään katsomaan auringonlaskuja sekä itkemään sydänsuruja. Niin minä tein, kun Tinder-matchini lopetti päivittäisen viestittelyn kanssani ja kuvittelin olevani loppuelämäni yksin. Kalliolla katsotaan Turun päivän ilotulituksia ja vietetään Ilmiö-jatkoja. Hyväksyin sen tosiasian, että Kerttulinkadun kaupalta on käveltävä kauemmas. Viiden vuoden suhteen jälkeen en edelleenkään saanut hyllyyn lempivalmispastaani tai korianteria. Enkä kaljaa ilman papereita. N y T S I N UA kutsutaan Bermudan neliöksi. Vaikka niillä kirjaimilla kirjailtua kassia haikailinkin, minulle olet aina Kerttuli. Minä olen jättänyt sinut. Olen repinyt juureni pois paikoiltaan, vaikka kasvukausi on vielä käynnissä. Olen viherkasvi, joka pelästyy uuteen isompaan ruukkuun siirtymistä niin paljon, että ihan vain tästä tiedosta pudottaa kaikki lehtensä ja nuppunsa. Olen pudotellut itsestäni pieniä pistokkaita katukivetyksen saumoihin, enkä millään ehdi kerätä niitä kaikkia talteen. Jos löydät, pidä niitä hyvänä. Olen kaivannut sinua, Kerttuli Tämä on rakkauskirje tässä paikassa SARA KOIRANEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 28 x
• T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 29 Vapaa sana Ulkopuolisuus yliopistossa ? 30 × Valtavirtaa Verta, hikeä ja yrjöä ?32 × Kulttuuritärpit opiskelijabudjetille ? 33 × Keskustelu Miesten rationaaliset tunteet ? 34 taa
• O rientaatioviikko. Tuijotan Publicumin lasiovia mietteliäänä: Tästä alkaisi minun tieni yliopistoon. Olin taas Turussa, vaikka niin vannoin, etten tähän kaupunkiin enää astuisi. Pub1-auditoriossa käyn katseellani läpi jokaisen salissa olevan. Heistä yksi on entinen koulukiusaaja yläasteelta. Hermostun, palanen tuntuu takertuvan kurkkuuni. Pyyhin kylmää hikeä otsaltani. Yritin järkeillä, että ihmiset ovat varmasti kasvaneet, ja samalla muuttuneet. En minäkään ole samanlainen kuin seitsemän vuotta sitten. Pujottelen Educariumin kirjaston hyllyjen välissä. Vastaan tulee peruskoulusta tuttuja kasvoja, niitä, jotka ovat pyyhkiytyneet muististani aikoja sitten pois. En ole ajatellut näitä ihmisiä vuosiin. Samalla kaikki vanhat muistot palautuvat yksi kerrallaan mieleeni. Olisiko kaikki erilaista tällä kertaa? O L E N K ASVA N U T Turussa ja käynyt täällä peruskoulut. Niitä aikoja varjosti rasismi ja koulukiusatuksi joutuminen. Olin jatkuvasti ahdistunut olemassaolostani. ”Painu takaisin sinne, mistä tulitkin!” ”Hei ching chang chong” ”Vitun vinokiikari!” En ymmärtänyt, miksi ihmiset olivat niin vihaisia minulle. Mitä minä olin tehnyt, jotta minun pitäisi painua takaisin sinne mistä tulinkin? Pelkkä olemassaoloni ei voinut oikeuttaa näiden vihaajien solvauksia. Myöhemmin ahdistus, pelko ja tunne epäoikeudenmukaisuudesta muuttuivat raivoksi. Aloin kasvattaa suojakilpeä, vaikka haukkuminen ja kiusaaminen tuntuivat pahalta. Nielin itkua. En antanut itselleni lupaa tuntea surua, en halunnut näyttää muille heikkoutta tai sitä tosiasiaa, että he satuttivat minua. Muutuin vihaiseksi teiniksi, jonka ainoana tavoitteena oli päästä muualle. ”Heti kun mahdollista, lähden tästä paskakaupungista”, hoin itselleni 16-vuotiaana. ”Älä ota kuuta taivaalta”, yläasteen opinto-ohjaajani sanoi nauraen, kun kerroin suunnitelmistani hakea Helsingin kuvataidelukioon. Samalla hän tarjosi realistisempia vaihtoehtoja, kuten ammattikoulun merkonomilinjaa. Tuhisin itsekseni, että näyttäisin hänelle vielä. Ottaisin sen vitun kuun taivaalta, katsotaan sitten kuka nauraa ja kenelle. Ja tiedättekö mitä? Minä otin sen kuun taivaalta, ja näytin lähtiessäni keskaria Turulle ja kaikille niille, jotka eivät uskoneet minuun. Nousin junan kyytiin kohti uutta alkua. Helsingissä olin kuin minulla ei olisi menneisyyttä. En osannut käsitellä kokemiani asioita, joten työnsin ne syrjään. Halusin keskittyä tulevaan. S E I T S E M ä N V U OT TA myöhemmin yritän asettua uudelleen Turkuun. Odotukseni ovat suuria. Opiskelisin vihdoin jotain, mihin suhtaudun intohimoisesti. Olen varma, etten koskaan kyllästyisi tähän alaan. Sosiaalitieteiden laitokselta löytäisin paikkani, ajattelen. Vuosikurssillani olen kuitenkin ainoa, joka ei näytä kantasuomalaiselta. Hiljaisesti alamme yhdessä leikkiä, ettei minussa ole mitään muista opiskelijoista poikkeavaa. Minulla ei ole ulkomaalaistaustaista nimeäni, jota harva osaa lausua oikein, eikä aasialaisia piirteitä tai sitä pitkää, kadehdittavan paksua mustaa tukkaa. Tästä leikistä huolimatta erotun joukosta, mutta muista syistä kuin aasialaisuudestani. Minulla ei ole valmiina yhtä kattavaa kulttuurista pääomaa kuin muilla opiskelijoilla. Heidän väitellessään teorioista ja name droppaillessaan klassikkojen nimiä olen hädissäni. Pitäisikö minunkin jo tässä vaiheessa tietää näistä tyypeistä, joista en ole koskaan kuullut? Kuinka paljon jäljessä olen muista? Koin itseni vielä entistä epävarmemmaksi, kun yritin pysyä keskusteluissa mukana. Välillä minusta tuntuu siltä kuin ”akateemisesti vanhemmat” viljelevät puolen sivun mittaisissa lauseissaan mitä erikoisimpia sivistyssanoja tietämättä itsekään, mistä puhuvat. ”Mm...” nyökkäilen, vaikka en ymmärrä sanaakaan. y L I O P I S TO L ä H T E E käyntiin mukavasti. Saan kavereita, joiden kanssa käymme rutiininomaisesti syömässä tiettyihin kellonaikoihin. ”Tuu jiiros siksti sent” ”Ottaisin vielä lounaskahvin kiitos” ”Ai sä puhutkin suomea... tosi kiva.” ”Juu tosi kiva”, vastaan Assarin ravintolan työntekijälle. Kaverini tuttu kysyy kaveriltani, miksi hän viettää aina aikaa vaihto-opiskelijan kanssa. Kaverini korjaa, että kyseessä ei ole vaihto-opiskelija. ”En usko.” Ymmärrän vielä sen, että minua saatetaan palvella välillä englanniksi tai että minua voidaan luulla vaihto-opiskelijaksi. Tällöin oikaisen ja kerron, että puhun suomea, Ensimmäinen vuoteni yliopistoss a oli musert ava Fuksivuotenani koin sopeutumis vaikeuksia ja elin traumoja uudelleen. vapaa sana TEKSTI JA KUVITUS VY TRAM 30
• T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 olen tutkinto-opiskelija, ja päässyt sisään yliopistoon samassa kiintiössä kuin muutkin suomalaiset opiskelijat. Sen pitäisi riittää. Tiedostan taas erottuvani joukosta ”aasialaisena”. Asiaa ei auta sekään, että saan hylätyn johdantokurssista. Mielestäni vastasin tenttikysymykseen, vaikka hylättyä perusteltiin lyhyesti sillä, että vastaukseni ei muka liittynyt aiheeseen. Oikaisen professoria. Hän muuttaa hylätyn perustelua siten, että en ollut tarpeeksi tarkka. Ainejärjestömme koulutuspoliittisesta vastaavasta ei ole tilanteessa apua. Selitän hänelle, että mielestäni arviointiperusteluja ei saa muuttaa jälkeenpäin, mutta hän ei ymmärrä asiaani. ”Jos olet vastannut väärin, asialle ei voi mitään” Hops-ohjaajani puolestaan töksäyttää, että pitäisikö minun vaihtaa ammattikorkeakouluun, jos vaikka pärjäisin siellä paremmin. Alan itkeä hysteerisesti. Koen itseni nöyryytetyksi. Olin ehtinyt vuosien varrella kasvattaa suojamuuria, opetellut uskomaan itseeni, mutta yliopistossa tunsin itseni jälleen kerran heikoksi. Ehkä olen oikeasti väärässä paikassa. ”Minä en riitä, minä en kuulu tänne” aloin itsekin hokea itselleni. Olin varma, että en syksyllä enää palaisi yliopistoon. O N U U S I lukuvuosi. Lähden kotoani kävelemään Publicumia kohti. ”Minä riitän, minä kuulun tänne.” ”Minä riitän, minä kuulun tänne.” ”Minä riitän, minä kuulun tänne” toistelen itselleni. En näe itseäni opiskelemassa missään muualla kuin yliopistossa. Tunnistan silti, että jossain määrin haluni opiskella yliopistossa perustui (ja perustuu edelleen aina välillä) tarpeelle todistella muille olevani tarpeeksi kelvollinen, jonkin arvoinen. Halusin osoittaa muiden ennakkoluulot vääriksi. Halusin oikeuttaa olemassaoloni. Ennen kaikkea halusin myös näyttää muille nuorille, joita kehotetaan tyytymään vähempään, että lukio ja yliopisto ovat vaihtoehtoja myös heille. En ole realisti. Olen unelmoija. Unelmointi ei ole minulle passiivista, se on konkreettista toimintaa. Unelmani on muuttaa sitä, mitä pidetään realistisena. Unelmani on toimia realistisuuden vastaisesti. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen aloin vasta ymmärtää paremmin julkilausumattomat käytännöt, normit ja pelisäännöt. Minun oli pelattava samoilla säännöillä, jotta pärjäisin, vaikka pidin niitä välillä järjettöminä. Tungin teksteihini ja puheeseeni tarpeettoman paljon sivistyssanoja ja ilmaisin asiani mahdollisimman monimutkaisesti kierrellen ja kaarrellen. Aloin oppia tavoille. En vielä hyväksy kaikkia tapoja, joiden perusteluna on ”näin on aina tehty, näin on aina ollut”. Esimerkiksi pidän kummallisena ajatusta, että professori olisi hierarkiassa niin korkealla, että saisi sen vuoksi toimia mielivaltaisesti ilman minkäänlaisia seurauksia. Yritän parhaani mukaan sopeutua yliopistoon ja pitää mieleni avoimena, vaikka täällä on edelleen vieraannuttavilta tuntuvia asioita. Kaikesta negatiivisuudesta huolimatta yliopistossa on asioita, joita pidän tärkeinä: keskustelutaitojen, argumenttien ja ajattelun kehittäminen. Tunnen edelleen ajoittain häpeää, kun avaan suuni ja tajuan kuulostavani idiootilta. Silloin haluaisin taas juosta pois tästä kaupungista katsomatta taakseni. Haluan silti uskoa siihen, että jokainen itsensä irralliseksi tunteva voi vielä löytää kuuluvuuden tunteen yliopistossa. Itse viihdyin toisen vuoden aikana pahamaineisen Akateemisen gansta rap -seuran rennoissa tapahtumissa. Päädyin vahingossa jopa seuran hallitukseen. Minut otettiin ilolla mukaan toimintaan, vaikka en ole räppinörtti tai muutenkaan kummoinen gangsta. × Muiden väitellessä teorioista ja name droppaillessa klassikkojen nimiä olen hädissäni. Pitäisikö minunkin jo tässä vaiheessa tietää näistä tyypeistä, joista en ole koskaan kuullut?
• I stun liki tyhjän vanhan elokuvateatterin salissa epämukavalla penkillä enkä näe valkokangasta kunnolla. Elokuvassa sekava mies on asettanut peräaukkoonsa ilotulitusraketin varren. Sytytyslanka palaa. Rakettiin on sidottu naru, jonka toisessa päässä on jeesusteippiin kääritty toisen miehen penis. Pian raketti räiskii kipinöitä miehen pakaroille. Ilotulite sinkoilee ympäriinsä narun varassa ennen räjähtämistä. Freskojen ja pylväiden koristama tasalattiainen sali kaikuu ulvovasta naurusta. Siitä on kauan, kun valehtelin ikäni päästäkseni Helsingin elokuvateatteri Forumiin katsomaan ensimmäistä Jackass-elokuvaa. On vierinyt kymmenisen vuotta siitä, kun skeittarija muusikkopiirien kasettiringeistä alkanut ja lopulta televisiokanavien öiset ohjelmapaikat vallannut sekoilu alkoi hiljalleen hävitä ohjelmakartoista. Kyseiset viihteen monitaitajat ovat ehtineet setämiesten ikään. Mistä tuossa 2000-luvun vaihteen törkyisessä tosi-tv:ssä oli pohjimmiltaan kyse? Lähdetään intensiivikurssille, joka kattaa kapinaa sovinnaisuutta vastaan, tv-viihteen rajojen hakemista, vaihtoehtokulttuurien kaupallistumista, eskapismia ja vähän muutakin, eritteitä unohtamatta. 1990 LU V U N LO P P U U N mennessä kansainväliseen televisiotarjontaan oli hiljalleen edennyt alati suosiotaan kasvattanut tosi-tv-genre. Pioneerisarjat pyrkivät autenttisuuteen ilman käsikirjoitusta ja näyttelijöitä sekä hyödyntämällä Steadicameja ja reaaliaikaisia tapahtumia. Niitä olivat esimerkiksi koti videokilpailut, sosiaalipornolla rehvastellut Jerry Springer Show, Napakympin kaltaiset deittisarjat, Music Televisionin (MTV) Real World sekä vähemmistöjen ja narkomaanien jahtaamiseen keskittynyt Lain Nimessä. Milleniumin lähestyessä tyyli alkoi muuttua huomionhakuisemmaksi ja särmikkäämmäksi. Selviytyjät, Pelkokerroin ja Yllytyshullut tarjosivat dramaattisuutta ja kilpailuhenkisyyttä sekä puskivat ihmisten henkisiä ja fyysisiä rajoja äärimmilleen. Julkkiksetkin astuivat trendin kyytiin: The Osbournes läväytti katsojien aisteille rekkalasteittain geriatriaa ja kiroilua. Ihmisten julkinen nöyryyttäminen ui samaan aikaan Verta, hikeä ja yrjöä Lyhyt oppimäärä vuosituhannen vaihteen rellestys-realitysta mainstream essee VILLE MALINEN 32 kisailuohjelmiin, paraatiesimerkkinä kilpailijoita traumatisoinut Heikoin Lenkki -sarjan brittiversio. Aikakautta leimasivat uudet kulttuuristeknologiset muutokset. Erinäiset marginaali-ilmiöt, kuten skeittauskulttuuri ja huumeidenkäytön vuoksi paheksuntaa herättäneet rave-musiikkitapahtumat, uivat salonkikelpoisina valtavirtaan. Internetja kamerateknologian digitaalisuus loivat viraalikulttuurille elintilaa samalla kun kauhuskenaariot tietokoneiden kaatumisesta vuosituhannen vaihtuessa maalasivat ihmiskunnan tuhoa. Ajasta ja tilasta vapautunut cyber-teknologia, maailmanloppua povanneet uutisoinnit ja block buster -katastrofielokuvien paluu kiihdyttivät globalisoituvan maailman uudelle vaihteelle Nokia tunen tahtiin. Tai sitten ei. T E K N O LO g I A K I I M A N , g LO b A A L I E N kriisien ja efekteihin hukkuvien leffojen keskellä uusi shokkiviihde kattoi anatomisia reaktiota, extreme-urheilua, piilokamerajäyniä ja poliklinikkakäyntejä. Kotivideohenkiset toilailut olivat puhutuin ilmiö ympäri maailman, ja MTV:n masinoimaan sarjatarjontaan tartuttiin pian myös Suomessa. Nelonen vei kaavan pisimmälle lanseeraamalla oman myöhäisillan Törkytorstaiohjelmapaikan, jolla esiteltiin juontojen lomassa erilaisia suosituimpia paheksuntaa herättäneitä sarjoja lähinnä Briteistä ja Pohjois-Amerikasta. Dirty Sanchezin äijämasokismi, Tom Greenin absurdi performanssikomiikka, Trailer Park Boysin reality-sitcom ja visailuohjelmien irvikuva Häiritsevä Tekijä valtasivat ruudut. Suomi-erikoisuutena kaapelikanava MoonTV:lla pyörivät ruohonjuuritason kulttuuripersoonien tekemät Festariraportit, jotka ovat edelleen lähin kotimainen vastine Hunter S. Thompsonin huuruiselle, mutta terävälle gonzo-journalismille aikamme uusheimolaisuuksista ja massapsykooseista. Koulujen välitunneilla väiteltiin tiuhaan, että kuka kopioi ketä, vaikka kyseessä oli saman trendin aallonharja: temppuja sekoiluvideoiden kaupallisen potentiaalin oivaltaminen. Big Brother -skeittilehden väestä ja CKY-rockyhtyeen sekoiluista fuusioitunut Jackass oli verrannollinen Mötley Crüe -yhtyeen huuruiseen ja häpeilemättömään tarinaan. Extreme Duudsonit sen sijaan olivat lähempänä Eläkeläiset-yhtyettä: puolivahingossa menestynyttä tykittelyä, jossa itsensä toteuttaminen koheltamalla oli pääosassa. Telomisen ja hyvän maun vastaisen komedian liitto ei ollut kuitenkaan uutta. Elokuvaja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon on todennut, että kauhuja toimintaelokuvien väkivallalla ilottelu ja ylilyönnit eivät ole vain keventämisen keino, vaan myös tyyli. Se juontaa 1500-luvun Italian Commedia dell’ arte -teatteriperinteestä aina Tom & Jerryn, komediasarja Älypäiden tai b-elokuvayhtiö Troman pläjäysten rujoon huumoriin asti. Koheltamisen tunnepitoisuuteen liittyy usein myös epämiellyttävyys, ja sen
• 1 LA 7.9. klo 14.00 KIRJAKAHVILAN LAUANTAIKIRPPIS Kirjakahvilan ulkoilmakirppiksellä Brinkkalan pihalla voi hankkiutua eroon ylijäämätavaroistaan tai hankkia täytettä opiskelija-asuntonsa kiusallisen tyhjiin hyllyihin. Ei tavallisten kirpputorien ahtaita käytäviä, tunkkaista ilmaa, hintavia loosivuokria tai trokaavia ammattimyyjiä. Lauantaikirppiksen myyntipaikat ovat maksuttomia ja ne täytetään saapumisjärjestyksessä klo 13 alkaen. ? Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3. 2 TO 12.9. klo 19.30 KUKAN LEVYRAATI R.I.P. Jukka Virtanen, kauan eläköön levyraati. Jo reilun kymmenen vuoden ajan Turun baarikulttuuria ilahduttanut Kukan Levyraati on instituutio. Hiljattain siitä on tullut myös vientituote, sillä sen konsepti on viety Tampereen Arthouse Cafe Kehräsaareen sellaisenaan. Onnea Tampere. Kukan Levyraadissa vaihtuva raati sekä vakiojäsen Jori Hulkkonen ruotivat yleisön ehdottamia biisejä, joiden pisteytykseen yleisö myös osallistuu. Eklektiset biisiehdotukset, polveilevat analyysit ja YK:n vaalitarkkailijoiden hyväksymä demokraattinen pisteytys tarjoavat laatuviihdettä torstai-iltaan. ? Bar Kuka, Linnankatu 17. 3 LA 28.9. klo 21:00 WAMbience Dance WAMbience-tapahtumissa Suomen vanhin elektronisen musiikin yhdistys, turkulainen X-Rust, ottaa haltuunsa Wäinö Aaltosen Museon tilat ja muuttaa ne vaikuttavaksi poikkitaiteelliseksi klubiksi. Live-esiintyjinä ovat Gesloten Cirkel, Morphology ja Vapor. 3Dvisualisoinneista vastaa VJ Turu Sanoma. ? Wäinö Aaltosen Museo, Itäinen Rantakatu 38. Liput 14,50€. Kirppikselle ja levyraatiin T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 MIIKKA RUSI kultur tärpit Kirjoittaja on turkulainen dj ja dokumenttielokuvaklubin järjestäjä (joka suosittelee palstalla muita kuin omia tapahtumiaan). käyttäminen osana niin törkyisyyden lumoa kuin moralisointia – oli kyseessä sitten slapstick-huumori tai Britannian Video Nasty -kohu, jonka seurauksena väkivaltaisia kauhuelokuvia asetettiin kieltoon niiden turmelevan luonteen vuoksi. N O I N K A KS I K y M M E N Tä vuotta myöhemmin aikansa ruumisgenren tähdet ovat joko seestyneitä setiä, prime time -juontajia, katkolla tai haudassa. Duudsonien takana ollut Rabbit Films tekee nykyään Posse!:n kaltaisia ohjelmia, ja Jackass-retkueen väkeä on siirtynyt näyteltyjen elokuvien pariin. Reality-buumin kärki alkoi taittua viimeistään 2010-luvulla, mutta sen lopullinen niitti oli suoratoiston mahdollistama prosumer-kulttuuri, jolloin julkisuus oli latauksen päässä. Hölmöilysi näki nyt koko huomiotalouden huumaama maailma. Oi niitä aikoja, kun skeittikengät muistuttivat futuristisia ranskanleipiä. Tavallaan silloisen sekoilun taustalla oli 2000-luvun teknologisen yli-ihmisen irvikuvan kehittyminen: taantuminen lapsen leikkeihin, ahdistavan arjen pakeneminen uuden teknologian avulla, ehkä myös itsetuhoista välinpitämättömyyttä. Ei ollut kyse vain mieslasten leikkisyydestä, vaan trendit ja kulttuurikohtaiset maut eskaloituivat uuden tunnepitoisen varaventtiilin muodossa. Kenties kyse oli myös ihmisen poikkeuksellisuudesta eläimenä, jolla leikkiminen kestää sosiaalisen käytöksen muotona hautaan asti. Vaikka huono maku on suhteellista, helpoilla kohteilla vitsailu ja tabuilla leikkiminen eivät ole yhtä häilyväisiä. Hyvän maun ja taiteen välisen alati neuvoteltavan suhteen voinee tiivistää Jackass-elokuvan takakanteen valikoituihin kritiikkeihin: ”Jos helvetissä on elokuvateatteri, tätä esitetään siellä tauotta.” ”Vuoden 2003 mahtavin elokuva, vaikka leffasnobit eivät tule sitä koskaan myöntämään.” Samana vuonna 2003, kun istuin leffasalissa, taidemuseo Kiasmassa oli esillä taiteilija Roi Vaaran protestiteos, jossa hän söi makkaraa oksentamiseen asti. Siinäpä itseensä menemistä ja henkireikää. × n e ll a k e s k i o ja Oi niitä aikoja, kun skeittikengät muistuttivat futuristisia ranskanleipiä.
• E lokuun lopulla aktivistiksi mielletyn Veikka Lahtisen Nyt.fi-sivustolle kirjoittama essee ”Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen” puhutteli verkkokansaa – usealla tapaa. Esseetä pidettiin rohkeana puheenvuorona, jossa osoitettiin sormella suoraan feministinettiaktivistien ongelmakohtiin. Kritiikkiä essee sai luomastaan mielikuvasta, että ongelmallinen nettikäyttäytyminen olisi ainoastaan feministinettiaktivistien piirre. Lahtisen essee sai meidätkin keskustelemaan! ×× Miksi miesten tunteet ovat rationaalisia? keskustelu VY TRAM & MIIKA TIAINEN T Y L K K Ä R I 5 / 1 9 34 V y T R A M : Olennainen pointti Lahtisen esseessä oli huomio, jonka mukaan ihmisillä on koulutustaustasta johtuen erilaiset valmiudet osallistua hienovaraiseen ja monimutkaisia käsitteitä vaativaan keskusteluun. Tämän kritiikin ei pitäisi kohdistua ainoastaan epämääräiseen verkkofeminismiin, eikä se ole yksinomaan nettiaktivismin ongelma. Ylipäätänsä pitäisi ymmärtää, että keskusteluissa, joissa käytämme tietynlaista terminologiaa, suljemme ulos ne, joilla terminologia ei ole hallussa. M I I K A T I A I N E N : Sitä käytetään varmasti keinona sulkea ulos, mutta varmaan myös tahattomasti. Ei siis tajuta, että sellaista kieltä ei käytetä oman piirin ulkopuolella. vt : Se on varmasti totta, että ulossulkeminen voi olla myös tahatonta, jos ei tule tajunneeksi, että keskustelukumppani ei ehkä ymmärrä mistä puhuu. Välillä kyseessä saattaa olla tarve pitää itseään jotenkin tärkeänä, esimerkiksi akateemisissa piireissä selittämällä jonkin asian mahdollisimman monimutkaisesti. Eikö jonkinlaiseen älyllisyyteen kuulu myös taito selittää asiat yksinkertaistetusti niin, että myös 5-vuotias voisi ymmärtää? mt : Tavallaan kyllä. Lahtisen kanssa olin samaa mieltä tästä: jos joku hylkää edustamasi yhteiskunnallisen muutoksen suunnan vain sen takia, että vastailet tylysti tai vaikeilla sanoilla vaivautumatta selittämään, niin onhan se pois siltä kehitykseltä – ja tavallaan ”sun vika”. Dialogilla on suuri merkitys. Samalla kuitenkin ajattelen, että ihmiset voivat hyvin itse googlettaa ja etsiä tietoa – ilman että vaatisivat vähemmistön edustajaa selittämään samat asiat yhä uusille kysyjille. Hieman empatiaa kaipaisin tähänkin keskusteluun. vt : No joo, mutta jos on valmis hylkäämään edustamansa yhteiskunnallisen muutoksen suunnan sen takia, että joku oli netissä ilkeä, niin siinä ei ole koskaan ollut edes kyse siitä muutoksesta vaan jostain muusta. Facebook-ryhmissä roikkuminen ei ole ainoa tapa vaikuttaa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, jos oikeasti välittää ajamastaan asiasta. Eikä vähemmistön taakkana pitäisi tietenkään olla jatkuva oman olemassaolon perustelu, se on kuormittavaa ja väsyttävää. Toisaalta vähemmistön väsyttäminen voi olla taktiikka pitää kiinni valta-asemasta. mt : Kritiikki ylipäänsä nähdään monesti ”suuttumisena”, ”kohuna” tai ”nokitteluna”, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen keskustelu, jossa tunteet eivät ole sen kummemmin pelissä vaan pyrkimyksenä on ymmärtää. ”Menikö tunteisiin?” -taktiikkaa näkee kyllä paljon. Kun ei muuta keksitä, niin vastapuolen argumentti on helppo leimata tunnepohjaiseksi, jolloin siltä ikään kuin putoaa pohja pois. vt : On itse asiassa aika mielenkiintoista keihin tuota ”menikö tunteisiin” -taktiikkaa käytetään. Aika usein nimenomaan vähemmistön ja ylipäänsä naisten tunteita pidetään irrationaalisina, minkä vuoksi myös kritiikki voidaan ohittaa. Lahtisen kohdalla tunnelatautunutta esseetä taas ylistettiin itse reflektiiviseksi ja kriittiseksi jutuksi. Tekstin taustalla vaikuttavat vahvasti henkilökohtainen pettymys ja kitkerä katkeruuden tunne. Kiehtovaa huomata, kuinka kyseisiä tunteita pidetään täysin rationaalisina eivätkä ne ole vieneet pohjaa Lahtisen kritiikiltä. Omalla kohdalla samankaltainen essee tulkittaisiin väistämättä ”uhriutumiseksi”. ×
• #OJENNAKÄTESI veripalvelu.fi OJENNA KÄTESI. LUOVUTA VERTA. Turun veripalvelutoimisto Yliopistonkatu 29 b 3. kerros ma, ti, to klo 11–18 ke klo 10–16 pe klo 9–16 Tule kehittämään museoidemme toimintaa, ryhdy museolähettilääksi! Lähettiläänä pääset tutustumaan 3 museota -kokonaisuuteemme, johon kuuluvat Sibelius-museo, Casa Haartman ja Ett hem. Toimintaan osallistuminen on ilmaista. Tervetuloa kuulemaan lisää ti 17.9. klo 17.00 Sibelius-museolle (Piispankatu 17) Lisätietoja ja ilmoittautumiset: aatu.pyy@stiftelsenabo.? OLETKO MUSIIKIN, TAITEEN JA ARKKITEHTUURIN YSTÄVÄ? 3 MUSEER 3 MUSEOTA 3 MUSEUMS Työskentele yöllä! Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia varhaisjakajia Turkuun ja ympäristökuntiin. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Tarjoamme sinulle vakituisen, tai halutessasi määräaikaisen, työsuhteen sekä mahdollisuuden lisäansioihin esimerkiksi muun työn tai opiskelun ohessa. TYLKKARI TYLCCARI TYLKKARI facebookissa @ Seuraa Instagramtilejämme! vanha kunnon asiallinen uusi viihdyttävän epämääräinen @
• 1Store Hansakortteli • Yliopistonkatu 20 • Turku 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki ? 010 230 7300 | www.1store.fi Täydellinen opiskelukumppani. Hanki nyt Mac-kannettava tavattoman edulliseen opiskelijahintaan. MacBook Air alk. 1099 € Lisäksi voit hyödyntää 100 € vaihtohyvityksen.