@TYLKKARI Instagramissa PE 9.10. Live: LOOK MOM (21.00) KE 21.10. UUTTA! klo 19.30: KUKA TIETÄÄ?! Baarivisailu viihtymisen ysta?ville, tervetuloa mukaan!. 1-4 hengen joukkueet. Visaisäntänä toimii Chyde. Parhaat palkitaan! (kesto n. 2h). TO 29.10. klo 19.30: KUKAN LEVYRAATI PE 30.10. Live: TILHET, PAJUT & MUUT duo (21.00) KE 4.11. UUTTA! klo 19.30: KUKA TIETÄÄ?! TO 5.11. klo 20: KUKA NAURAA! Stand Up-klubi PE 6.11. Live: OCELOT (21.00) + VAFT VIDEORAATI (19.00) AVOLAVA JOKA SUNNUNTAI KLO 20! KE 21.10. SPOTLIGHT-KLUBI: DADA SAMARA + MONOCOTS + PERTTU LEMPINEN & KULTTI. VAPAA PÄÄSY. TO 22.10. ANTTI AUTIO + ARPPA LA 24.10. LOUIE BLUE PE 30.10. JESSE MARKIN PE 20.11. LUUKAS OJA LA 21.11. AAVIKKO koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-01 VIIKONLOPPUISIN D’T TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOXI VAIHTUVIN KESKIVIIKOIN DYNAMO MYSTERY THEATER auki ke-la 20-01 ennakkoliput: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com ikäraja k 2 ( keikoille ja arkisin k18) www.sali82.fi 044 0200 646 • info@sali82.fi • Avaimella 24/7 Avoinna: MA-PE 12-20 • LA 12-15 SALI 82 Saippua Centerin sisäpihalla Erappu, 4 krs Artturinkatu 2, 20200 Turku SALI 82 E-rappu Ruis salon tie Kirsin katu Artt urin katu Tukh olma nkat u Saippua-Center Huom! Ilmainen parkkipaik ka! Tällä kupongilla ryhmätunnille -50% normaalista kertamaksusta. SYYStarjouksena 3kk / 30x salikortti 105€ ja uusille asiakkaille ensimmäinen kuukausi / 10x hintaan 35€ Opiskelijoiden alennettu hinta 39€ / kk tai 10 kertakäyntiä. ? ? KORONA PURAISI HINTOJAMME kuukausikortti alkaen 35€ ( koululaiset/yli 70v) ilman sitoutumista! TULE ILMAISELLE tutustumiskäynnille lokakuun aikana ja saat ilmaisen tutustumisviikon! Tiesitkö, että myös tutkintoon johtava opiskelu kartuttaa eläkettäsi? Työeläke.fi KATSO LISÄÄ
t u r k u l a i s e n ja l k a pa l lo j o u k k u e FC Interin seuraikoni Timo Furuholm on juuri aloittanut sosiaalitieteiden opinnot Turun yliopistossa. Kampukselta hän hakee elämäänsä uusia tuulia, sillä 15 vuotta on vierähtänyt jalkapallon kuplassa. Furuholmin ylioppilaskirjoitukset olivat jääneet puolivalmiiksi vuonna 2011, kun hänen peliuransa eteni Saksaan. Takaraivoon oli jäänyt ajatus yliopiston aloittamisesta, joten keväällä 2020 hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun iltalukiosta. Ammattiurheilijan tapa motivoida itseään on aika ankara, eikä Furuholm haluaisi käyttää sitä yliopistossa. Pääsykokeissa hän psyykkasi itsensä jatkamaan urheilijalle tutulla mallilla. ”Kun olin painamassa kirjaa kiinni, aloitin keskustelun itseni kanssa siitä, että ehkä joku muu tuolla painaa hommia vielä.” Furuholm uskoo kuitenkin pystyvänsä hyödyntämään opinnoissaan ominaisuuksia urheilun puolelta. Hänelle urheilu on sitä, että tekee hommat niin hyvin kuin pystyy, ja tulos punnitaan viikonlopun matsissa. ”En usko, että ihan ekasta epäonnistumisesta täällä tipun polvilleni.” Kentältä luentosaliin game on T Y L K K Ä R I 5 / 2 ss ..22? 22? TEKSTI JA KUVA ILARI VÄLIMÄKI Timo Furuholm uskoo, että tulee pitämään yliopiston ja arkielämän synnyttämästä kontrastista.
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 9.10.2020 Turun yliopiston ylioppil skunn n julk isu, 90. vuosikert , perustettu 1931, tylkkäri.? TOIMITUS Rehtorinpellonk tu 4 A, 20500 Turku, tyl-p toimitt j @utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkk ri Inst gr m: @tylkk ri F cebook: Tylkk ri PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tylp toimitt j @utu.? TOIMITTAJAT S muli Tikk nen & J smin V hter ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Teemu Perhiö ILMOITUSMYYNTI K ri Kettunen, puh. 0400 185 853, k ri.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botni Print, Kokkol , ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20.11.2020. lopus alus VÄL I S Fuksi ja futaaja Uuteen uskoon H aaveena Fuengirol a Toimittaja Tikkanen ”Elämän Puuilossa”. Interin seuraikoni on tuore yhteiskuntatieteiden fuksi. Pääsemmekö koskaan meille luvattuun lepotuoliin? 16 10 22 Pääkirjoitus ? Ajassa Namibian kampus, etäjuhlat, pakina ? 6 Miten lapsuus vaikuttaa terveyteen? Väitöskirjatutkija Elina Puolakka vastaa ? 8 Essee On tämä saatana työmaa ? 26 Valtavirtaa HP 4-EVER ? 28 Keskustelu Elää ja kuolla Fugessa ? 30 Kolumni Vaihdossa voi jäädä yksin ? 31 sisältÖ 5/2020 kansi juttu t ee M u pe rh iÖ ilari VÄliMÄki
Pääkirjoitus 5 Oliko taas pakko perseillä? TE E MU PE RHIÖ Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.? SAMULI TIKK ANE N Toimittaja Vapaus Vapaus löytyi pään löytyi pään sisältä sisältä ”” v u o n n a 2013 nousi haloo, kun Ylioppilaslehden toimittajat paskoivat housuunsa Helsingin ja Turun välisellä bussimatkalla. Viimeksi tänä vuonna eräs toimittaja haki yliopistoon vain, koska se oli porsaanreiän takia mahdollista. Lukijat olivat kummassakin tapauksessa raivon partaalla. Pitikö tuostakin nyt juttu mennä tekemään! Ja miksi tuolla tavalla? Näistä tempauksista inspiroituneena päätin viettää yön hautausmaalla. Sillä verukkeella esittelen pienen palan suomalaista esoteriaa ja pohdin, miksi en osaa uskoa mihinkään yliluonnolliseen. toimittajalta M uutama kymmenen ihmistä lysähti ajotielle päähesoissa. Autoilla ei voinut ajaa siitä suoraan vaan olisi pitänyt kiertää pari korttelia. Poliisi kaasutti pippurisumutteella istujia naamaan. Nousi haloo – miksi poliisi käyttää voimakeinoja väkivallatonta mielenosoitusta kohtaan? Mielenosoitushan on perusoikeus! Ei aikaa kun kommenttipalstoilla riennettiin paheksumaan niskuroivia nulikoita, jotka olivat osallistunet Elokapinan mielenilmaukseen. Poliisihan hoiti hommansa ja piti kaupungin rattaat pyörimässä. Mielenosoittajien aiheuttama haitta oli lopulta yhteiskunnan kannalta mitätön. He olivat vain epämiellyttäviä. t e r ry g i l l i a m i n elokuvassa Brazil (1985) päähenkilö Sam yrittää murtautua yhteiskunnan kahleista. Orwellimaisessa dystopiassa luonto on tuhoutunut ja kansalaisia kontrolloidaan tiukasti. Tietoministeriön virkamies Sam haluaa vapauteen, sitä symboloi unelmien naisen tavoittelu. Hänen kanssaan Sam haluaa paeta torppaan perunamaalle, pois kaupungin saasteista ja kontrollista. Systeemiä vastaan taistellaan myös Charles Chaplinin Diktaattorissa (1940). Fasismin vastaisessa elokuvassa kulkuria muistuttava parturi getosta naamioituu kaksoisolennokseen diktaattori Hynkeliksi. Elokuvan lopussa hän pitää puheen sotajoukoille. ”Ajattelemme liikaa ja tunnemme liian vähän”, parturi sanoo – ”yltäkylläisyyden koneisto on jättänyt meidät puutteeseen, tietoutemme on tehnyt meistä kyynisiä.” Chaplinin sanoittamat tunteet sopivat hyvin tähänkin päivään. Ei ole kyse siitä mitä tiedämme. Ilmaston lämpenemisen ja hiilidioksidin yhteys havaittiin tieteellisesti jo 1800-luvulla. k e s k i lu o k k a i s e e n e l ä m ä ä n kuuluu auto, omistusasunto, ulkomaanmatkat ja hyvät viinit. Eikä ongelmaa ihmisten omasta mielestä ole, jos kerää biojätteet ja kierrättää paristot. Yhteiskunta ja sen elämäntapa on meidän pakkopaitamme. Täytyy käydä töissä, tukea korona-aikana yrittäjiä, kuluttaa ja kasvattaa taloutta, kerätä eläkettä (s. 10), maksaa verot, kierrättää. Koska muuten kaikki loppuu. Elämäntapamme asettaa meille reunaehtoja, joita yksilöinä on vaikea muuttaa. Jos ympäristö arvostaa sinussa omakotitaloa kehyskunnassa ja valkoista bemaria, ajotiellä istuvat mukulat ovat vain naiiveja haihattelijoita. B r a Z i l i n lo p u s sa paljastuu, ja nyt siis spoilaan, että Sam pääsee unelmiensa torppaan unelmiensa naisen kanssa. Mutta vain kuvitelmissaan. Hän istuu kuolleena kidutustuolissa tyytyväinen ilme kasvoillaan. Vapaus löytyi vain pään sisältä. Vain koska elämäntapamme vuoksi meidän ei tarvitse pelätä fyysistä kontrollia ei tarkoita sitä, että olisimme todella vapaita. Ehkä siksi elämäntapaamme kritisoivat saavat defenssimme päälle. He osoittavat systeemimme säröt, saavat meissä aikaan puolustusreaktion. ” e n e m m ä n k u i n nokkeluutta tarvitsemme kiltteyttä ja ystävällisyyttä.” Niin parturi sanoi sotajoukoille. Pakkopaidassa
Namibian kampukselle aikalisä: opiskelijoita kpl T Y L K K Ä R I 5 / 2 ajassa 6 Software Engineering -koulutuksesta vastaava professori Erkki Sutinen epäilee opiskelijapulan syyksi yliopiston kielivaatimuksia. T urun yliopiston Namibian kampuksella ei kouluteta diplomiinsinöörejä tänäkään syksynä. Software Engineering -koulutusohjelmaa ei aloitettu, koska opiskelijoita ei ole tarpeeksi. Toukokuussa päättyneessä haussa koulutukseen haki 32 ihmistä, joista vain muutamat olivat hakukelpoisia. Heistä yhtäkään ei hyväksytty opiskelijaksi. Koulutusohjelma piti käynnistää jo viime vuonna, mutta tuolloin paikan otti vastaan vain neljä opiskelijaa. Maisterikoulutuksen jatkosta käynnistyi huhumylly elokuun lopulla, kun Turun yliopiston hallituksen kokouspöytäkirjan ilmoitusasioihin oli merkitty mystisesti ”Namibian Software Engineering -koulutuksen lakkauttaminen, ennakkotieto”. Tulevaisuuden teknologioiden laitoksen johtajan Jaakko Järven mukaan lakkauttamisesta ei kuitenkaan ole kyse. Sanamuoto oli ”hätiköity” ja ”valmistelematon”, kun tarkoitus oli vain ottaa asian suhteen aikalisä. Järvi sanoo puhelimessa, että koulutuksen jatkosta päätetään myöhemmin, mutta ainakaan toistaiseksi sisäänottoa ei järjestetä. s o f t wa r e e n g i n e e r i n g -koulutuksesta vastaa professori Erkki Sutinen Namibian kampuksella Windhoekissa. Kampus toimii University of Namibialta vuokratuissa tiloissa, ja se on Sutisen mukaan eräänlainen Turun yliopiston plug-in-kampus. Etäyhteyden päässä Sutinen arvelee, että suurimmaksi ongelmaksi maisteriohjelmaan pääsyn kannalta ovat muodostuneet liian korkeat kielivaatimukset. ”Tämä meidän tohtoriopiskelijakin on Namibian yliopiston lehtori ja käynyt 12 vuotta englanninkielistä koulua, ja sen jälkeen englanninkielistä yliopistoa. Turun yliopistolla katsottiin, ettei hän kielitaidoltaan sovi väitöskirjaopiskelijaksi.” Lopulta lehtori pääsi tohtoriopiskelijaksi, kun Itä-Suomen yliopisto hyväksyi hänet harald süpfl e ( cc by sa 2.5 ) koulutukseen ilman kielitodistusta. ”Jos ajatellaan, että lähdetään rakentamaan Afrikassa jotain uutta, niin onhan tämä ihan erilainen ympäristö. Ne perinteiset turkulaissäännöt eivät aina ole järkeviä. Emme me voi aina ajatella, että se sääntö, joka toimii Turussa, toimii myös globaalisti.” t u r u n y l i o p i s to n kansainvälisen koulutuksen asiantuntijan Johanna Kärjen mukaan puutteellinen kielitaito ei kuitenkaan ole keskeinen ongelma, vaan toimittamatta jätetyt asiakirjat, kuten hakuaikana hyväksytty todistus kielitaidosta. ”Testin tekeminen on Namibiassa suhteellisen yksinkertaista.” Kärjen mukaan esimerkiksi IELTSja TOEFL-testejä järjestetään Windhoekissa keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa normaalitilanteessa. IELTS/TOELF-testi maksaa 4 728 Namibian dollaria eli noin 270 euroa. Namibian mediaanikuukausitulo on 5 000 Namibian dollaria eli noin 290 euroa. Tulodesiileittäin palkoissa on suuria eroja maan sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden takia. Sutinen kommentoi koetta epäilevästi. ”Se on kallis, mutta kysymys on myös kulttuurinen, kolonialistinen jopa – miltä kuulostaisi, jos namibialainen yliopisto aloittaisi suomenkielisen tutkinto-ohjelman, ja vaatisi suomalaisilta hakijoilta ulkopuolisen yrityksen kielitaitotestin suomen kielessä?” a l ku k a n g e rt e lu i sta h u o l i m at ta Sutinen maalailee, että opiskelijapulaan voisi hakea ratkaisua Aurajoen varrelta: suomalaiset opiskelijat voisivat tehdä yhden tutkinnon Namibiassa. ”Siitä saa sellaisen afrikkatietämyksen ja osaamisen eli afrikkakompetenssin. Hän vertaa nykyistä yliopistojärjestelmää broilerinkasvattamoon, joka tuottaa tehokkaita ihmisiä nopealla syötöllä. Sutinen kertoo, että tulevaisuuden yliopistoa pohtivalla risteilyllä opiskelijat toivoivat yliopistosta kasvualustaa, jossa he voisivat löytää oman itsensä. Siitä visiosta hän on samaa mieltä. ”Uskoisin, että tavallisen veronmaksajan mielestä yliopisto on se toimija, jonka pitää tehdä jotain uutta ja yllättävää.” SAMULI TIKKANEN
Vuosijuhlat striimattuna – SKO juhli 95 vuottaan Zoomissa V apaa pukukoodi, omat eväät, himaan himan kautta. Miltä tällaiset vuosijuhlat kuulostaisivat? Nyt on mitä benchmarkata. Turun yliopiston Savo-Karjalainen osakunta (SKO) nimittäin striimasi 95-vuotisjuhlansa syyskuun kolmantena lauantaina. Ylioppilastalo B:n Osakuntasaliin oli pystytetty tukikohta, jossa taltioitiin kaikki perinteiset vuosijuhlanumerot: juhlapuhe, tervehdykset, orkesterin soittoa, esiintyjän esiintyminen… Juhlijalle jäi tehtäväksi vain klikata Join, laittaa mikki pois päältä yhteislaulun aikana ja kohottaa maljaa webcamille. ”Vuosijuhlafi ilis tuntui tarttuneen hyvin ja osallistujat kiittelivät kovasti toteutusta. Tietysti sitä fyysistä läsnäoloa ja ihmisten kasvokkain tapaamista jäi kaipaamaan”, SKO:n I kuraattori Saana Kallio kertoo sähköpostitse. Jos jotain SKO tekisi nyt toisin, niin valmisteluun laitettaisiin enemmän aikaa. Vuosijuhlat muutettiin etäilyksi kahden viikon varoitusajalla. 7 sy ys k u u n a lu s sa Turussa kävi niin kuin muissakin suurissa yliopistokaupungeissa: koronavirus lähti leviämään opiskelijatapahtumien jatkoilta. Yliopisto tiedotti altistumisista perjantaina 11. syyskuuta. Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) suositteli tartuntatautiviranomaisiin vedoten, että opiskelijajärjestöt pidättäytyisivät joukkotilaisuuksien järjestämisestä toistaiseksi syyskuun loppuun asti. Onnekseen SKO oli kuitenkin päättänyt siirtää vuosijuhlansa etänä toteutettavaksi jo viikkoa aiemmin. Ratkaisuun päädyttiin, koska tilanne näytti jatkuvan epävarmana pitkälle syksyyn. ”Etätapahtuman toteuttaminen motivoi myös tekijöitä enemmän kuin tapahtuman, jota siirretään jatkuvasti tai joka ei mahdollisesti toteudu ollenkaan”, Kallio sanoo. Vuosijuhlat piti itse asiassa toteuttaa jo keväällä huhtikuun alussa, mutta luonnollisesti ne tuolloin piti siirtää. TEEMU PERHIÖ Lue Tylkkärin verkosta 10 vinkkiä etäjuhlien järjestämiseen. PÄRSSISTÄ MUISTAEN Assari voisi skarpata: usein pähkinä on jäänyt merkitsemättä ruoista, joissa sitä oikeasti on! Lisäksi banaani ei ole aina reilun kaupan. Pähkinäallergikko Olisin toivonut Kukko Pärssisen muistonumeroa 11/9 kunniaksi. Lämmöllä muistaen * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstariPalsta +358403601184* Pa k i n a Kutiseva kålo t u r u n to r i pa r k i n torin ja sitä ympäröivien katujen kivet tuodaan Kiinasta. Selvää säästöä puoli milliä – mutta hiilijalanjälki on arviolta nelinkertainen, jos vertaa kotimaiseen kiveen. No, Turkuhan aikoo olla hiilineutraali vasta viiden vuoden päästä. Sitä ennen kehtaa päästellä. Sinänsä kauhistelu on ironista, kun savikolo kannustaa päästöjen kasvattamiseen. Turun liikennesynnit painavat jo nyt yli 200 kilotonnia. m e h u s t e l l a a n tä h ä n väliin visiolla ”Suomen Lahdesta”, jonka eteen on tehty töitä ysäriltä lähtien. Kun toriparkkiin päästettiin rahvas visiitille, vanha TeStamentti uutisoi kuinka ”hämmästys oli suuri”. Parkkiluola näytti siltä itseltään. Hankekehityspäällikkö vain toivoi lisää lapsia seuraavaan vierailupäivään. Pilteille oli varattu omia polkuautoja, niille omat pienet ruudut. 2025 tämä luvattu kansa pääsee parkkiluolasta hissillä suoraan Sokos Wiklund Turku Walo Rooftop Parkiin vetämään pään täyteen hiilineutraalia nakkimuusia. Cityloman kruunaa yö Original Sokos Hotel Wiklundissa – onestop -taktiikalla välttää kaupungin saasteet ja kulkutaudit. ” j o s m ä tiivistän, niin oksennushissi tämä on.” Niin sanoi kunnallisvaltuutettu Jethro Rostedt Ylkk rin henkkarissa. Monitoimimies piti toriparkkia hyvänä ideana 20 vuotta sitten. ”Katso mitä tahansa keskieurooppalaista kaupunkia, ei sinne vittu autolla tulla. Meillä on Turussa mennyt kaikki päin persettä”, hän sanoi lehdelle. Ostakaa tältä mieheltä käytetty auto! AUTÅILIJA Teemu Keskisarja puhui Ylellä – ei Hesarissa, kuten ”Kolonialismi ei mahdu kansalliseen historiaan” kolumnissa virheellisesti sanottiin (4/20). Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Kela vähentää opiskelijan lukuvuonna 2019?2020 käyttämistä tukikuukausista opintojen edistymisen seurannassa 2 kuukautta. oikaisu huom ! T Y L K K A R I . F I Koronatilanne pakottaa järjestöt keksimään vaihtoehtoisia tapoja juhlien viettoon.
L ääketieteen lisensiaatti Elina Puolakka on tutkinut väitöskirjassaan lapsuuden sosioekonomisen aseman vaikutusta aikuisiän sydänterveyteen. Tutkimuksessaan Puolakka havaitsi, että korkea sosioekonominen asema lapsuudessa on yhteydessä terveellisempiin elintapoihin ja pienempään metabolisen oireyhtymän riskiin aikuisuudessa. ”Tutkimustulokset tukevat sitä, että lapsuuden alhainen sosioekonominen asema on osittain itsenäinen riskitekijä heikommalle sydänterveydelle aikuisiässä, vaikka huomioidaan muut lapsuuden ja aikuisuuden perinteiset sydäntervey den riskitekijät ja tutkittavien oma sosioekonominen asema aikuisiässä”, Puolakka sanoo. Erityisesti löydökset, jotka koskevat lapsuuden sosioekonomisen aseman yhteyttä sydämen ja valtimoiden rakennetta ja toimintaa kuvaaviin markkereihin, ovat kansainvälisessäkin mittakaavassa uusia ja merkittäviä. Puolakka toivoisi, että ennaltaehkäisevän työn resursseja suunnattaisiin vielä tarkemmin lapsuusikään ja perheisiin, joiden sosioekonominen asema on alhaisempi. Niin voitaisiin varmistaa, että sydänterveyttä tukevat elintavat pystyttäisiin mahdollisimman hyvin omaksumaan jo lapsuudessa. ”Viimeisimmissä hallitusohjelmissa on toistuvasti nostettu esiin, että väestön sosioekonomiset terveyserot ovat yhä kasvaneet – siihen on pyritty puuttumaan monin toimin, mutta kehitystä ei ole saatu katkeamaan.” Puolakka puhuu Health in all Policies -periaatteesta: että kaikessa poliittisessa päätöksenteossa pyrittäisiin huomioimaan terveysvaikutukset. h e t i a lo i t ta e s sa a n Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Puolakalle oli selvää, että hän haluaa hakeutua kliiniselle tutkija linjalle. Seuraavana kesänä sähköpostilistalle tuli ilmoitus: haetaan syventävien opintojen tekijää Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät LASERI -tutkimukseen. ”Aluksi oli kyse vain syventävistä opinnoista ja yhdestä artikkelista, mutta aihe innosti ja ohjaajat olivat erityisen mukavia ja kannustavia. Näin ollen jatkoin väitöskirjatutkijaksi.” Puolakka teki väitöskirjaansa opintojen aikana. Sosiaalista painetta tutkimuksen aloittamiseen ei ollut, hän kertoo. Uusilla vuosikursseilla tilanne voi kuitenkin olla eri, sillä erikoislääkärikoulutus uudistui vuonna 2019. Aikaisemmin lääkärit vain ilmoittautuivat erikoisalalle, nykyään siihen on erillinen haku, joka pisteytetään muun muassa työja tutkimus kokemuksen mukaan. ”Yksittäiset henkilöt nuoremmilla kursseilla ovat myöntäneet, että se on toiminut kannustimena tutkimustyöhön hakeutumiseen. Opintojen aloitusvaiheessa siis jo mietitään, pitäisikö tutkimustyö aloittaa jo lääkiksen aikana valmistumisen jälkeen tapahtuvan erikoistumisen takia.” l as e r i o n väestöpohjainen seurantatutkimus, jossa ensimmäiset tutkimukset suoritettiin jo vuonna 1980. Tutkittavat olivat tuolloin 3–18-vuotiaita. Kenttätutkimuksia on sen jälkeen tehty säännöllisesti, viimeisin vuosina 2018–2020. Puolakan väitöskirjassa dataa on käytetty vuoteen 2011 asti. Tutkijana Puolakka on kokenut kunnioitusta sitä kohtaan, että tällaista laajamittaista tutkimusta ylipäänsä kyetään tekemään. Haasteena on seurannan laadukas toteuttaminen: otoksen pitää pysyä edustavana vuodesta toiseen eli tutkittavien tulee pysyä mukana. Se vaatii paljon resursseja. ”Meidän tutkimus on ainutlaatuisen hyvin onnistunut, lähes 60 % tutkittavista on edelleen mukana. Viimeisimmän kenttätutkimuksen yhteydessä LASERI laajentui kolme sukupolvea kattavaksi tutkimukseksi, kun mukaan otettiin alkuperäisten tutkittavien lisäksi heidän vanhempansa ja lapsensa.” Puolakan tavoitteena on jossain määrin jatkaa tutkimusta, mutta seuraava projekti ei ole vielä tiedossa. Pian on tosin taas uutta dataa käytettävissä viimeisimmästä kenttätutkimuksesta. TEEMU PERHIÖ Mitä lapsuus kertoo terveydestä, Elina Puolakka? Puolakka aloitti väitöstutkimuksen tekemisen jo lääkisopintojen aikana. nuori tutkija 8 e . pu ol aka n kotiarkisto turussa ja suomen maalla Parhaat lingot 1 SPEDEN LINKO Nosti aikanaan Suomen mäkihyppyharjoittelun uudelle tasolle, Sitran ja Lappeenrannan kaupungin rahallisella tuella. 2 PENTTI LINKOLA Vireä ja tietäväinen, happani vanhetessaan. Linkolalla oli myös mahdollisesti erityisen hyvä kuulo. 3 LORD EST FT. MEGAERTSI: LINKO Kumpi on hienompaa: suomalainen dancehall-musiikki vai perseen heilutuksen samaistaminen linkoamiseen? 4 5G SENTRIFUGI Suomen avaruuskeskuksen tuleva ihmislinko valmentaa lappilaiset marsmiehitykseen. 5 YO-KYLÄN PESUKONE Pesee vaatteet todella tehokkaasti ja varaus systeemi toimii. 6 PUOLUKKA Kalevalais-mytologinen superlinko, todellinen vitamiinitykäri. Jetilingon ja lumilingon lisäksi on hyvä pitää mielessä nämä.
Mitäs me eläkkeiden maksajat? kuvaaja T Y L K K Ä R I 5 / 2 9 e l ä k e jä r j e s t e l m ä p e r u s t u u tulevaisuuteen, jossa huomenna on aina paremmin. Tällä hetkellä tuo tulevaisuus tuntuu utopialta. Kaikki trendit ovat eläke järjestelmän kestävyyttä vastaan. Nuorille tarjolla näyttäisi olevan yhä pidempi työura, yhä korkeammat eläkemaksut, pienemmät eläkkeet, supistuva hyvinvointivaltio, ilmastonmuutokset ja väestön ikääntymisen aiheuttamat lisäkulut sekä monille työkyvyttömyys reilusti ennen tavoite-eläkeikää. Onko sukupolvien välinen reilu diili muuttumassa kurittavaksi pakkopaidaksi? Perkasimme eläkejärjestelmän. ?s. 10 TOIMITUS MIIKA TIAINEN GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Ylempi käyrä: Keskieläke suhteessa keskiansioon vuosina 2005–2085. Tummanvihreä toteutunut, vaaleanvihreä ennuste vuodelta 2019. Alempi käyrä: Työeläkemaksu suhteessa palkkasummaan eli työntekijöille maksettujen bruttopalkkojen summaan vuosina 2005–2085. Tummanpunainen toteutunut, vaaleanpunainen ennuste vuodelta 2019. Ohje lukemiseen: Y-akseli suhdeluku prosenteissa. X-akseli vuosi. Lähde: Eläketurvakeskuksen raportti Lakisääteiset eläkkeet: pitkän aikavälin laskelmat 2019 sivunumero 50 45 40 35 30 25 20 2010 2020 2030 2040 2050 2060 2070 2080 2086 %
MIIKA TIAINEN KUVAT WIKIMEDIA COMMONS E E läkelyfe is real! KYL SÄ PÄÄSET ! Vähän myöhemmin, mut ehdit olla kauemmin!”, Eläkepätäkkä.fi palvelu huutaa minulle. Yritän etsiä tietoa omasta eläkeiästäni: kuinka korkeaksi se kohoaa, entä mitä voisin eläkkeeltäni odottaa – mutta harhaudun ihmettelemään Eläketurvakeskuksen (ETK) psykedeelistä sivustoa. Se on kuvitettu lepotuolein, dollarinkuvin ja kyllästyneen oloisin nuorin. Vanhuksista etääntynyt tubettaja on raahattu eläkeläisten tanssitunnille, tutustumaan siihen aitoon #eläkelyfe’en. Harmaat eläkepäättäjät tahtovat selittää diginatiiveille meidän omilla keinoillamme, et kyl pitäis hei nyt vähän kiinnostaa. Ok, yritän kiinnostua. Jatkan etsintöjä kaivelemalla netistä oman työeläkeotteeni. Sen saman, joka lähetetään jokaiselle paperisena kolmen vuoden välein. Otteeseen on kuvattu arvio eläkkeestä, joka minulle on kertynyt tähänastiselta työuraltani. Sitä kutsutaan eläkekertymäksi. Saan tehdä vahvan tunnistautumisen kahdesti: ensin työeläke.fi -palveluun, sitten omaan eläkevakuutusyhtiööni Varmaan. Se on työnantajani minulle valitsema yhtiö. Työnantajan, jota minulla tällä hetkellä ei ole. Lopulta lista vanhoista duunipaikoistani piirtyy näytölle. Lopputulos tympii: ”sinulle on kertynyt eläkettä 52 euroa kuussa”. Tässä vaiheessa viranomaisen tsemppausviestintä alkaa tuntua ennemmin vittuilulta kuin lohdutukselta. ? HAAVEENA FUENGIROLA HAAVEENA FUENGIROLA HAAVEENA FUENGIROLA Yhä pidempi työura, korkeammat eläkemaksut, pienemmät eläkkeet, supistuva hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos... Jääkö eläkelaiffi nykynuorilla vain päikkäreiden haavekuviin?
12 Vanhuuseläkeikä alkaa nykyopiskelijalla noin 67– 68 vuoden kieppeillä. Niin sanotusti täyden eläkkeen eli maksimimäärän eläkepätäkkää suhteessa omiin ansioihin saisi, jos jatkaa töitään yli 70-vuotiaaksi. Vain harva meistä tulee kuitenkaan jaksamaan töissä niin pitkään. Täsmällisesti tuota täyden eläkkeen ikää ei kukaan ysärillä tai sen jälkeen syntynyt vielä tiedä: vakuutusmatemaatikkojen laskukaavat eivät yllä sinne asti. Eläkejärjestelmää joudutaan tulevaisuudessa muuttamaan jo siksi, että nuoret ylipäätään voivat tavoitella täyttä eläkettä. Eläkettä nimittäin kertyy tällä hetkellä vain 70 ikävuoteen asti. Täysiä takuita siitä, että mekin saamme eläkkeitä joskus, ei kukaan pysty antamaan. Asiantuntijoiden mukaan on silti selvää, että jotain rahaa meillekin heruu. Eläkelyfe todellakin on real, mutta millä ehdoilla? EE läke, schmeläke, miks pitäis kiinnostaa? Koska sä vaikutat sen kokoon ihan itse. Vuonna 1940 syntynyt saa jokaisen palkastaan maksamansa eläkemaksueuron keskimäärin takaisin noin viisinkertaisena. Suurilla ikäluokilla suhdeluku on kolmen ja neljän välissä. Nykypäivän parikymppisellä tuo suhde tulee olemaan noin kaksi. Diili on edelleen ihan hyvä, mutta ei mitään verrattuna aiempaan. Kun palkkaja hintataso nousevat, tulevat eläkkeet olemaan absoluuttisesti rahalliselta arvoltaan suurempia kuin nyt. Pienemmät eläkkeet suhteessa saamaamme palkkaan ovat kuitenkin hinta, jonka me joudumme hyväksymään. Eläkeslangilla puhutaan myös korvausasteen laskusta. Siitä ei neuvotella. Näin nyt vain on, jos haluamme ylipäätään säilyttää eläkejärjestelmän. Asiantuntijat tapaavat tässä kohdin muistuttaa, että pidentyvät elinajan myötä nuoret ehtivät olla eläkkeellä keskimäärin nykyeläkeläisiä pidempään. Se on toki totta. Eläkepätäkkä-sivuston arvion mukaan vuonna 1998 syntyneet ehtisivät olla eläkkeellä 23 vuotta – vuoden tämän päivän 65-vuotiasta pidempään. Samaan aikaan nuorten työurien pitäisi olla reilusti yli neljä vuotta nykyistä pidempiä. Työeläkeeli TYEL-maksu koostuu työntekijän ja työnantajan eläkemaksuista. Työntekijän eläkemaksu vähennetään bruttopalkasta; sen suuruus on noin 7–8 prosenttia. Yhdessä työnantajan maksun kanssa niiden suuruus on suhteessa 24,4 prosenttia palkan kokonaiskustannuksista. Suurimmaksi osaksi tänään maksettavat eläkemaksut menevät nykypäivän eläkeläisten eläkkeiden maksuun. Vain murto-osa niistä rahastoidaan. Toimittaja Jari Hanskan mielestä me elämme nyt historian suurimpien eläkkeiden aikaa. Näin korkeita eläkkeet eivät koskaan ole olleet. Selvää on myös, että näin korkeiksi eläkkeet eivät jatkossa tule nousemaan, ainakaan suhteessa niistä maksettuun eläkemaksuun. Hanska on tunnettu muun muassa yhdessä toimittaja Teemu Muhosen kanssa kirjoittamastaan, eläke järjestelmää kriittisesti perkaavasta Eläketurmakirjasta (Vastapaino, 2016). Kirjan mukaan eläkejärjestelmä on kuin bu? etpöytä, josta kukin vuorollaan pääsee nauttimaan. Maksun kuittaavat aina seuraavaksi pöytään istuvat. Tähän eläkelupaus perustuu. Kukaan ei siis ole maksanut omaa eläkettään itse. Ajatus eläkkeestä itse tienattuna, työuran päätyttyä maksettavana ”jälkipalkkana” on ollut Suomessa yleinen. Tähän Eläketurvakeskuskin osin viittaa: sä vaikutat sen kokoon ihan itse. Mitä enemmän tienaa ja tekee töitä, sitä enemmän työeläkettä saa. Koska eläke on katsottu itse ansaituksi, nauttii se Suomessa perustuslain turvaamaa omaisuudensuojaa. Jo kertyneeseen eläkkeeseen ei voida taannehtivasti puuttua. Tämä tulkinta on muualla maailmassa harT Y L K K Ä R I 5 / 2 € € € € € € € € € € € € € € € € € € € EläkeEläkejärjestelmä järjestelmä on kuin on kuin buffetpöytä, buffetpöytä, josta kukin josta kukin vuorollaan vuorollaan pääsee pääsee nauttimaan. nauttimaan. Maksun Maksun kuittaavat kuittaavat aina aina seuraavaksi seuraavaksi pöytään pöytään istuvat. istuvat.
? Kerttulin Kellonsoittajankatu elokuun iltana. vinainen. Esimerkiksi Ruotsissa eläkejärjestelmään on rakennettu vakautin: eläkkeet joustavat ylöstai alaspäin, eläkejärjestelmän näkymien mukaan. Suomessa työeläkkeiden lisäksi maksetaan kansanja takuueläkettä niille, joiden tulot ovat työuran aikana jääneet pieniksi. Ne menevät valtion varoista, joten niitä voidaan muuttaa milloin huvittaa. M M un eläkepätäkkä = sun eläkepätäkkä. Eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttavat eläkelupauksen lisäksi etenkin väestönkasvu. Suomen ongelmana on samanaikaisesti romahtanut syntyvyys ja yhä vahvemmin ikääntyvä väestö. Koronapandemian myötä myös Suomen kannalta kriittinen maahanmuutto vaikuttaisi vähentyvän. Nykypäivän taapero on huomisen työllinen ja eläkemaksujen maksaja. Jos ihmiset saisivat toivomansa verran vauvoja, eläkejärjestelmän ongelmat poistuisivat. Oma sijansa on työllisyydellä ja työntekijöiden palkkakehityksellä. Mitä enemmän työllisiä, sitä enemmän työeläkemaksujen maksajia. Mitä paremmin taloudessa menee, sitä korkeammiksi palkat nousevat ja sitä enemmän niistä saadaan määrällisesti eläkemaksuja. Sama tosin pätee käänteisesti myös eläkejärjestelmän kuluihin: mitä enemmän työllisiä ja mitä paremmat palkat, sitä enemmän tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä. Yleisesti heikko talouden tilanne vaikuttaa myös sijoitustuottojen kehittymiseen, joita tarvitaan tulevaisuuden eläkkeiden maksamiseen. Tällä hetkellä työeläkerahastoihin on varastoitu noin 200 miljardia euroa. Se vastaa alle kolmannesta suomalaisten tähän asti työllään kerryttämästä 700 miljardin euron eläkelupauksesta. Eläkeslangilla puhutaan eläkevastuista: järjestelmä on sitoutunut maksamaan tulevaisuudessa 700 miljardin edestä eläkkeitä. Monien eläkevakuutusyhtiöiden tuottokehitys on viime vuosina ollut markkinoiden keskimääräistä tuottoa alhaisempaa. Kestävän järjestelmän ylläpitäminen vaatii sijoitustuotoilta vähintään kolmen ja puolen, mielellään neljän prosentin vuosittaista reaalituottoa. EE läkkeellä vietetään keskimäärin 23 vuotta – ajattele, mikä mahdollisuus! Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous päätti viime vuonna ottaa tavoitteeksi työeläkemaksun tason jäädyttämisen. Liiton uuden kannan mukaan eläkemaksua ei tulisi enää nostaa, vaan rahoituspaineet on purettava muilla keinoin. Heinäkuussa 2020 SYL:n puheenjohtaja Tapio Hautamäki kommentoi liiton kesäkannarissa, että ”keinot järjestelmän vahvistamiselle on löydettävä muualta kuin nuorten lompakosta”. Kannanottoon oli sisällytetty kryptinen toive siitä, että sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vuoksi tulisi ”käydä keskustelua käytössä olevista keinoista eläkejärjestelmän turvaamiseksi”. Tämän voi tulkita viittaukseksi eläkkeiden omaisuudensuojaan. Janne Pelkosen mielestä sukupolvidiilin reiluuden pitääkin olla opiskelijapolitiikan aiheena, jopa nykyistä vahvemmin. Pelkonen on yksityisten ja julkisten eläkevakuuttajien etujärjestön, Tela ry:n erityisasiantuntija. Hän myöntää, ettei nykytilanne ole optimaalinen. Nuoret eivät voi luottaa pärjäävänsä keskimäärin paremmin kuin vanhempansa. Pelkonen kuitenkin kritisoi SYL:n kantaa yksipuoliseksi. Tarvittaisiin ”systeemistä mielikuvitusta”. Jos maksutaso jäädytetään, tulee kustannuksia tasapainottaa muilla keinoilla. Tulevia eläkkeitä voidaan leikata elinaikakertoimen tyyliin, eläkeikää nostaa ja eläkkeiden indeksikorotukset jäädyttää. Yhtenä vaihtoehtona on myös nostaa eläkerahastojen riskitasoa. Jämerin toimi olisi omaisuudensuojaan puuttuminen eli leikata maksatuksessa olevia eläkkeitä. Siihen suhtautuvat kuitenkin nuivasti niin eläkealalla työskentelevät kuin järjestelmästä päättävät työmarkkinajärjestöjen edustajat. ”Omaisuudensuoja varmistaa myös nuorille jo kertynyttä eläkettä. Jos se puretaan, on eläkelupaus ihan ilmassa”, Pelkonen toteaa. Pelkonen ennakoi omaisuudensuojasta vähintäänkin keskusteltavan seuraavan eläkeuudistuksen yhteydessä. II sompia uudistuksia eläkejärjestelmään on tehty keskimäärin noin kymmenen vuoden välein. Edellinen tuli voimaan vuonna 2017. Ihan kulman takana uudistusta ei siis liene luvassa. Välitöntä hätää uudistukselle ei liioin ole. Työeläke maksun taso pystyttäisiin pitämään alle 25 prosentissa 2050-luvulle asti. Tuolloin eläkemenot suhteessa palkkasummaan alkaisivat ETK:n laskelmien mukaan nousta voimakkaasti. Maksua jouduttaisiin nostamaan aina yli 30 prosenttiin 2070-luvun puolenvälin jälkeen. Näin siis, jos muita suurempia muutoksia ei tehdä. ”Se on hämäävää, että me selvitään tässä tosi pitkään, vaikka ei tehtäisi mitään”, Pelkonen kuvailee. Selvää on, että muutokset täytyisi sukupolvien välisen reiluuden vuoksi tehdä reippaasti ennen 2050-lukua. Tarvittaviin muutoksiin Pelkonen ei halua tarkemmin ottaa kantaa. Suurimpana ratkaistavana ongelmana hän pitää todellisen eläköitymisiän nostoa. Se on tällä hetkellä 61,5 vuotta. € € € € € € € € € € € € € € € € € € €
Saadakseen täyden eläkkeen nykynuorten pitäisi jatkaa työelämässä yli yhdeksän vuotta nykypäivän keskimääräistä eläkeläistä pidempään. Syitä alhaiseen eläköitymisikään on monia: esimerkiksi työkyvyttömyys, varttuneiden ikäsyrjintä työmarkkinoilla, erilaiset varhaistetut eläkejärjestelyt ja niin kutsuttu eläkeputki. Iän nosto vaatisi myös osatyökykyisten saamista paremmin kiinni työelämään sekä yhä useammalta valmiutta vaihtaa ammattia ja työskennellä esimerkiksi osa-aikaisesti vanhemmalla iällä. Ä Ä lä friikkaa! Lue lisää! Eläkepätäkkä ginost. Jari Hanskan mielestä eläkemaksua joudutaan joka tapauksessa nostamaan seuraavassa uudistuksessa. Samalla hän kritisoi eläkejärjestelmän päättäjiä näköalattomuudesta. ”En ymmärrä, minkä takia kaikki suostuvat siihen, että eläkejärjestelmän kaikki suurimmat ongelmat ratkaistaan aina vain nostamalla eläkemaksua ja nuorten tulevia eläke-etuja leikkaamalla. Eihän yhteiskunnan muitakaan ongelmia ratkaista aina vaan nostamalla verotusta.” Nuorten kukkaron keventymisen lisäksi eläkemaksun nostaminen johtaa Hanskan mukaan myös jatkuvaan muun hyvinvointivaltion kuristamiseen. Työeläkemaksuilla ja verotuksella on nimittäin kohtalonyhteys: eläkemaksu katsotaan osaksi palkansaajan verokiilaa eli palkkaan kohdistuvaa verorasitusta. Poliitikot kautta linjan ovat pitkään pitäneet kiinni siitä, ettei tuo verorasitus nousisi tavallisella palkansaajalla yli 50 prosentin. ”Se on tietysti mielivaltainen raja, mutta on katsottu, että verotusta ei voida loputtomasti nostaa”, Hanska sanoo. Kun eläkemaksut nousevat, kasvaa vastaavasti paine verotuksen, etenkin tuloverojen alentamiseen. Verotusta onkin viime vuosikymmeninä kevennetty osin tämän vuoksi monin tavoin. Kierre on valmis: jotta valtiontaloutta saataisiin jotenkin tasapainoon, jää vaihtoehdoksi palveluista ja muista etuuksista leikkaaminen. Hanskan mielestä työeläke pitäisi jatkossa nähdä yhtenä sosiaaliturvan muotona, kuten mikä tahansa tulonsiirto. Ajatus eläkkeestä jälkikäteen maksettavana palkkana pitäisi haudata. Eläkkeisiin kohdistuvasta omaisuudensuojasta tarvittaisiin todellista keskustelua, Hanska sanoo. ”Jossain vaiheessa me joudutaan muuten sopeuttamaan kaikkea muuta paitsi niitä maksussa olevia eläkkeitä niin paljon, että tulee väistämättä jonkinnäköisiä poliittisia kon? ikteja.” Hanskan mielestä omaisuudensuoja ei ole on-o? -kysymys. Se on ennemminkin jana, jossa on harmaan sävyjä. Vahvimmillaan omaisuudensuoja on jo eläkkeelle siirtyneillä. Mitä kauemmas alaspäin eläkeiästä mennään, sitä köykäisempi omaisuudensuoja on. ”Ei esimerkiksi minun eläkekertymäni ole toistaiseksi nauttinut minkäänlaista omaisuudensuojaa. On eri juttu, jos meillä olisi kokonaan rahastoiva eläkejärjestelmä, jossa eläkettä saisi suoraan suhteessa siihen, € € € € € € € € € € € € € € € € € € € EläkeEläkeneuvotte luissa neuvotte luissa järjestelmän järjestelmän tulevai suudesta tulevai suudesta päättävät työpäättävät työmarkkinoiden markkinoiden keskus järjestöjen keskus järjestöjen edustajat. He edustajat. He ovat tähän asti ovat tähän asti olleet keskiolleet keskiikäisiä miehiä ikäisiä miehiä . .. 14 T Y L K K Ä R I 5 / 2
mitä on säästänyt sinne. Silloin voidaan puhua henkilön omasta omaisuudesta.” Hanska puuttuisi omaisuudensuojaan vähintäänkin rakentamalla järjestelmään jarrumekanismin Ruotsin tyyliin. Jos taloustilanne heikkenisi, niin eläkkeisiin kohdistuvat korotukset voisivat olla negatiivisia. ”Eli suomeksi sanottuna leikkauksia. Luulen, että tuollainen jarru on realistisin juttu, mitä järjestelmään voidaan esitellä.” Osasyy rohkeiden muutosten uupumiseen on Hanskan mukaan siinä, että eläkeläiset äänestävät väestöryhmistä aktiivisimmin. Poliitikot taas pelkäävät äänestäjien tuomiota. ”Poliitikoilla ei ole välttämättä kanttia aloittaa tällaista keskustelua, koska se päätyy helposti sellaiselle eläkepopulistiselle jengalle. Että nyt ollaan kurittamassa Pihtiputaan mummoa.” Hanskan mielestä tällä aliarvioidaan eläkeläisiä monessakin mielessä. Suurituloisia eläkeläisiä on jo paljon. Lisäksi monilla eläkeläisillä on lapsia ja lapsenlapsia, joiden tulevaisuudesta he ovat huolissaan. ”Luulen, että monet voisivat suhtautua pieneen leikkaukseen tietyllä tavalla pragmaattisesti.” Toinen syy on siinä, että eläkejärjestelmän päätöksenteko on Suomessa ulkoistettu politiikan ulkopuolelle, työmarkkinajärjestöjen eli palkansaajien ja työnantajien vastuulle. Ennen ei pidetty edes sopivana, jos poliitikot erehtyivät kommentoimaan eläkejärjestelmän asioita. Nyt tuo tabu on murtumassa. O O ispa eläkkeel. Eläkeneuvotteluissa järjestelmän tulevaisuudesta päättävät työmarkkinoiden keskusjärjestöjen edustajat. He ovat tähän asti olleet keski-ikäisiä miehiä. Nuorten pitäisi kiinnostua eläkkeistään enemmän, mutta millä ihmeellä saada ääni kuuluviin neuvotteluihin asti? Työmarkkinajärjestöjen nuoret edustajat aikovat tällä kertaa ottaa neuvotteluihin varaslähdön. Marras-joulukuussa järjestettäviin nuorten varjoeläkeneuvotteluihin on kutsuttu muitakin sitoutumattomia nuorisoja opiskelijajärjestöjä kuten SYL ja SAMOK. Vaikka varsinaista uudistusta ei ole vielä tiedossa, varjoneuvottelut haluttiin pitää jo nyt. Niin sanotusti ”etupeltoon”, kertoo korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Maria Jokinen. Hän toivoo, että nuorten neuvottelijoiden aloitteellisuus herättäisi varsinaisessa neuvottelupöydässä istuvat ottamaan nuorten ratkaisut vahvemmin todesta. ”Meidän nuorten pitää pitää kovempaa ääntä itsestämme, jotta asiat menevät sukupolvipoliittisesti oikeudenmukaisesti. Emme voi ottaa kaikesta yksin vastuuta.” Jokinen toivoo, että nuorten neuvotteluissa saataisiin muokattua nykyjärjestelmän perusteita. Hän jättää kuitenkin avoimeksi, millaisia muutosten täytyisi olla. Esimerkiksi eläkemaksun tasoon Jokinen ei ota suoraan kantaa, mutta sanoo, että sen nostaminen on Akavalle yksi kipukohdista. Ongelmana on myös työhyvinvointi ja -jaksaminen: liian moni nuori joutuu jättäytymään ennen aikojaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Viimeksi nuorten varjoeläkeneuvottelut käytiin vuonna 2014 edellistä eläkeuudistusta valmisteltaessa. Tuolloin nuorten reunaehtoina kuului eläkeiän nostaminen, mutta eläkkeiden tasoon ei olisi saanut koskea. Eläkemaksua olisi pitänyt nostaa välittömästi ja viimeisille työvuosille luoda lisää kannusteita. Nuorisojärjestöt, poliitikot ja eläkealan päättäjät kehuivat tuolloin kilpaa niin nuorten neuvotteluratkaisua kuin lopulta itse eläkeuudistuksen lopputulosta. Itse uudistuksessa eläkeikä päätettiin nostaa asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen, ja vuoden 2025 jälkeen se sidotaan elinaikaan. Jos elinaika nousee, myös eläkeikä nousee. Oleellinen muutos oli myös se, että eläkkeen perusteena olevasta palkasta ei enää vähennetä reilun seitsemän prosentin suuruista työntekijän eläkemaksua. Eläkettä siis kertyy isommasta summasta rahaa kuin aiemmin, eli sitä myös saa enemmän. Tästä syystä uudistus nähtiin nuorten voitoksi. Hanskan ja Muhosen kirjassa lopputuloksesta annetaan toinen kuva: uudistuksessa tehdyt niin sanottujen korotettujen eläkekarttumien poistot kumosivat nuorten saamat hyödyt. Tulevia eläkkeitä itse asiassa leikattiin merkittävästi. Uudistuksen myötä kaikille työntekijöille kertyy eläkettä 1,5 prosenttia palkasta. Tätä ennen 52–63 vuotiailla eläkettä oli kertynyt 1,9 prosenttia ja 63–68 vuotiailla peräti 4,5 prosentin ”superkarttuman” mukaan. Kaiken kaikkiaan vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistukset söivät Hanskan ja Muhosen laskujen mukaan tulevista eläkkeistä noin kolmanneksen. Jo vuoden 2005 uudistuksessa käyttöön otettiin elinaikakerroin, joka leikkaa tulevia eläkkeitä sitä mukaa, kun elinaika kasvaa. Vain tavoite-eläkeikään eli yli seitsemänkymppiseksi työskentelemällä elinaikakertoimen muutoksen saisi häivytettyä pois. Töitä täytyy siis tehdä reippaasti pidempään ilman anteliaita karttumia. Siinä nuorten voittoa kerrakseen. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, aikanaan mekin muistamme vedota tekemiimme uhrauksiin. 2070-luvulla me nykypäivän pari–kolmekymppiset olemme suuret ikäluokat, kun taas työelämässä ahertavat modernin historian pienimmät ikäluokat, Jari Hanska muistuttaa. ”Silloin me olemme sitten barrikadeilla selittämässä, että kyllä me ollaan ansaittu meidän eläkkeet!” × Kursivoidut lainaukset on otettu eläkepätäkkä.fi -sivustolta. Artikkelia varten on haastateltu myös ETK:n kehityspäällikköä Heikki Tikanmäkeä. € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € €
UUTEEN USKOON
SAMULI TIKKANEN KUVAT TEEMU PERHIÖ ? UUTEEN USKOON Järjellisen maailman tylsistämä toimittaja lähti hautausmaalle etsimään uuden maailmankuvan rakennustarpeita.
urun Ylioppilaskylän keskellä sijaitsee Katariinan hautausmaa. Paikka saa aikaan kivisine muureineen vilunväristyksiä keskellä päivääkin, mutta minulla on missio. Aion yöpyä siellä ja nähdä kalmistoa asutta van haamun. Tarinan mukaan aave on tummahiuksinen, valkoisiin pukeutunut nainen, joka öisin vilkuttaa ja kyselee tietä. Opastamisella on tiettävästi karmivia seurauksia. Turkulaiset tuntevat tarinan, ja kylän asukkaat kyllä kuulevat sii tä, kun ihmettelevät ensi kertaa luutarhan läheisyyttä. Turkuhan on kummitustarinoita täynnä. Artemis Kelosaari on kerännyt Aaveiden Turku -kirjaan pintaraapaisun verran tietoja erilaisista paikallisista kummitustapauksista. Kirjassa Ylioppilaskylälle on varattu oma lukunsa. On itkevää huonetta, kirkon haltiaa ja piippumummoa. Lähteet ovat luonnollisesti kuulopuheen tasolla. Hautuumaalla en aio sekoilla lämpökameroiden ja ghost boxien kanssa etsien jotain hataraa dataa yliluonnollisesta. Olen kiinnostunut enemmän siitä, miksi minua itseäni jo lähtökohtaisesti hävettää antaa yliluonnolliselle edes vieno mahdollisuus olemassaoloon. Järkiperäinen ajattelu on ajallemme niin olennainen piirre, että yliluonnollisen vatvomisesta saa helposti otsaansa hörhön leiman. I ltataivas on pilvetön ja kuu paistaa. Hautausmaalle johtavaa Kirkkotietä kävelee nuorisolaisia Gettomasan tahtiin. Haistan jo kaukaa koko kansan yrtin tuoksun. Portti on jätetty auki. Kirkkomaa on pimeä, mutta olen varautunut taskulampulla. Repussa on eväitä: korvapuusteja, hedelmiä ja pullollinen Jaloviinaa. Hautoja on kaivettu maahan aivan kirkon seinään asti. Ennen tärkeimmät henkilöt haudattiin mahdollisimman lähelle kirkkoa, sillä sen uskottiin lyhentävän aikaa kiirastulessa. Hautakiviä katsellessani mietin hautarauhaa. Pyrin olemaan kunnioittava, mutta pelkkä yöaikainen vierailukin tuntuu rienaukselta. Nojailen kiviseen aitaan. Takaani kadulta loistaa hieman valoa, mutta olen silti kauhuissani, kun katson eteeni. Lähes säkkipimeää. Pimeys on jo itsessään pelottava asia, mutta hautausmaa saa omanlaisen tuskanhien pintaan. Takaraivossa sykkii ajatus: entä jos löydänkin jotain? Silloinhan jutusta häviää kaikki huumori. Voin suosiolla hakeutua kirjoittamaan enää lähinnä Ultra-lehteen eli entiseen Ufoaikaan. Sohin taskulampullani pimeyteen ja heiluttelen keilaa pitkin mäkeä. Lähden kävelemään mäkeä alas ja huomaan kuuloni herkistyneen. Askeleeni kuulostavat äänekkäiltä ja päädyn hiipimään. Tuuli heiluttelee puiden oksia ja säikähdän aina kun jossain rapisee. Mietin, kuinka tilanteen taustamusiikiksi olisi pitänyt valita jokin black metal -klassikko. Ehkä Mayhem. En juurikaan kuuntele raskasta musiikkia. Se tekee hautausmaaympäristöön sopivaan mielentilaan asettumisesta haastavaa. Olisi helpompaa rypeä antikristillisessä hybriksessä, jos sille on oma kannustava ääniraitansa. Se on suurin syy, miksi en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Saatanasta. En pidä hänen musiikistaan. Silti tunnen täällä oloni levynkanneksi. Aidan takana olevia katuvaloja vasten kaljut puunoksat näyttävät black metal -bändien logoilta. Höpisen sanelimeen lämpimikseni. Otan vähän jaloviinaa, koska kylmyys koettelee sormenpäitä. Alan hyräillä Arttu Wiskaria. ”Sinä oot minun valontuoja, kunnes armahtaa meidät Luoja…” Kappaleessa mainittu valon tuoja on latinaksi Lucifer. Mietin, onko Wiskari tehnyt tarkoituksella isänmaallisen kappaleen, jossa puhutaan Saatanasta. Ehkä kirjoittajan teko on vahinko, hän ei itsekään tiedä mihin viittaa. Esoteeriset merkitykset elävät, mutta ne ovat piilossa. E soteria viittaa uusiin ja vanhoihin henkisiin liikkeisiin ja niiden ”salaiseen tietoon”. Ennen sotia esoteria oli valtavirtaisempaa ja verrattavissa massaliikkeisiin. 1900-luvulle mennessä teosofi a, erikoinen aate, joka yhdisteli jälleensyntymistä, Kalevalaa ja kristinuskoa, oli kietoutunut osaksi kulttuuria ja tiedemaailmaa. Kansallistaiteilijat Eino Leinosta Akseli Gallen-Kallelaan olivat syvästi vaikuttuneita teosofi an kummallisesta maailmankuvasta. Minna Canth puolestaan oli 1800-luvulla maamme innokkain spiritististen istuntojen pitäjä, ja kirjoitti aiheesta näytelmänkin. Tämä menneisyys on tavallaan epäolennaista, sillä se ei enää kuulu jaettuun kokemukseemme Suomen historiasta. Henkimaailma, edes mahdollisuus sen olemassaolosta, on poistettu. Modernia länsimaista esoteriaa tutkivan Antti Harmaisen mukaan syy löytyy 1940-luvulta. Toisen maailmansodan ideologista likapyykkiä pestessä osasyy sodan syttymisestä sälytettiin erilaisten esoteeristen liikkeiden harteille. Teosofi a ja spiritualismi olivat siis syösseet kansan joukkohallusinaatioiden ja irrationalismin varaan, mikä taas johti sotaan, Harmainen kuvailee tuolloista selitysmallia. Hiljalleen yliluonnollinen lakaistiin Suomessa maton alle. Vielä 50 vuotta sitten suuretkin mediat uutisoivat, kun Pudasjärvellä nähtiin havaintojen mukaan ufoja. Nyt olemme kuitenkin järkeviä ihmisiä. O ma suhteeni henkimaailmaan ja jumalhahmoihin on agnostinen. En uskalla luottaa vaikeasti todistettavien asioiden olemassaoloon, mutta en myöskään halua sulkea niitä pois, koska niitä ei voi osoittaa vääräksi. Haamumetsästykselläni haluan havainnollistaa, kuinka vaikeaa nykypäivänä on heittäytyä kierkegaardilaisittain uskon varaan. Koko yhteiskunta tolkuttaa, että asioihin ei pidä uskoa ilman todisteita. Järkevästä elonpiiristämme saamme kiittää sekularisaatiota. Maallistumisen seurauksena uskonnollinen maailma sai väistyä tieteellisen edestä. Tai ainakin uskonto irtaantui valtiosta. Sekulaarin maailman ainoa Jumala on pyrkimys objektiiviseen totuuteen ja sen eri kätyrit: looginen T Y L K K Ä R I 5 / 2 18
Maan ulkopuolisen elämän spekuloija pärjää salonki keskusteluissa paremmin kuin sellainen, joka miettii, että olisikohan jossain kummitus kartanossa eetterisumua. päättely, asiantilojen mittaaminen, puhdas havainto ja rationaalisuus. Järkiperäisessä maailmassa magian tai transsendenssin tunnetta voi saada sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla avaruuden havainnoinnista. Kun Marsista löytyy viite elämästä, on hetken aikaa lupa haaveilla. Oikein tieteen luvalla! Maan ulkopuolisen elämän spekuloija pärjää salonkikeskusteluissa paremmin kuin sellainen, joka miettii, että olisikohan jossain kummituskartanossa eetterisumua. Maallistunutta yhteiskuntaa ohjaa järki. Hyvä kansalainen pohtii väitteen totuudellisuutta, omia oletuksiaan ja tunteitaan, ja lopuksi suhteuttaa kaiken aiempaan todennettuun tietoon. ”Faktahan on se” -lausahdus on nykymaailman ”Isä Meidän”. Vähittäin tapahtunut sekularisaatio vapautti ihmisen massauskonnon yhteisöllisestä paineesta ja päästi ajatukset ja ihmiset virtaamaan vapaana. Se on hieno asia, mutta samaan aikaan vapaus tehdä mitä tahansa on varsin halvaannuttava ajatus. L iika vapaus voikin olla syy miksi elämme uushenkisyyden aika kautta. Kaipaamme henkiseen elämäämme vakautta ja turvaa tuovia rajoitteita, henkistä Neuvostoliittoa. Tarot-kortit, biorytmit, horoskoopit ja muut henkiset esineellistymät on helppo tuoda osaksi omaa elämää, koska niitä varten ei tarvitse liittyä lahkoon. Nämä yksilölliset tavat harjoittaa henkisyyttä voidaan niputtaa termin New Age alle. Nimenä se tarkoittaa astrologista siirtymää Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan eli uuteen aikaan. Oman tulkintani mukaan Tarot-luennat ja horoskoopit tuovat kaoottiseen maailmaan jäsentäviä elementtejä, koska emme itse osaa sanoa, mitkä lainalaisuudet elämäämme ajavat. Samalla pääsemme osaksi sosiaalista ryhmää, jolle horoskoopeilla on merkitystä. Instagramista voi ammentaa astrologista tulkintaa helposti sisäistettävässä meemimuodossa. Maailma ei ole avoin vaan onkin olemassa rakenteita, jotka vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn. Kaksonen on niin puhelias ja keskittymiskyvytön! Antti Harmainen on kuitenkin sitä mieltä, että henkisyydestä ei kannattaisi puhua uus-etuliitteellä. ”Ei uushenkisyys ole millään muotoa uusi asia. Sitä ei ole keksitty 2000-luvulla tai edes 1900-luvulla vaan kyse on pidemmästä jatkumosta.” Henkisyyden ”uusi” nousu on Harmaisen mukaan pohjimmiltaan hyvin luterilaista. ”Tämän koko jutun ytimessä on luterilainen käsite: sisäinen minä. Koko evankelis-luterilainen uskonto perustuu siihen ideaan, että meillä on sisäinen minuus. Subjektius, joka oireilee eri tavoin ja antaa erilaisia impulsseja. Se vaikuttaa ihmisen elämään, koska sisäisyydessä toteutuu Jumalan ääni.” Omaa sisäistä minuutta hoidetaan hakeutumalla hengellisten tointen ääreen. Erilaisia oman käden henkisyyksiä on valtava määrä. Onko jonkinlainen taikausko ihmiselle luontaista? Taikausko on ”aika latautunut käsite”, Harmainen sanoo. ”Ihmiselle on tyypillistä pyrkimys maksimoida vaikutusvalta ja kontrolli sellaisten ilmiöiden kohdalla, joissa sitä ei oikeasti ole.” Ihmisen kehitykseen kuuluu illuusio siitä, että voimme lähes rajattomalla tavalla vaikuttaa ympäristöön ja maailmaan, Harmainen sanoo – ”kriisi seuraa myöhemmin siitä, että se valta onkin kauhean rajallista.” ?
A uringon nousuun on vielä monta tuntia, mutta aamukaste on ollut maassa jo tovin. Kiertelen ympäriinsä, olen jo aikaa sitten tottunut pimeyteen. Holiday Club Caribian ilmastointilaitteet pauhaavat hiljaisuuden läpi. Pullo alkaa olla tyhjä. Mitään havaintoja en ole tehnyt. Istuskelen sankarihautojen kupeessa ja katson valaistua patsasta, joka esittää kätensä isänmaalle kohottanutta naista. Yllättäen katulamput syttyvät. Ajankohta on omituinen, ei ole tasatunti eikä hautausmaalla pitäisi olla öisin valaistusta. Kiertelen ympäriinsä, vartija on ehkä tullut tekemään kierrosta ja saisin selittää, mitä teen täällä. Ketään ei kuitenkaan näy. Tunnelmallisuus on kadonnut valojen syttymisen myötä. Alan keräillä tavaroitani. Mietin, sainko reissullani todistettua itselleni yhtään mitään. Lapsuudesta asti minulle on tolkutettu, että kuu vaikuttaa unen laatuuni. Olen lukenut aiheesta ja todennut, että se ei ole totta. Silti ajautuessani keskusteluun kuusta pyrin vakuuttamaan, että sillä totisesti on vaikutus minuun, koska ”ihmisessä nyt on aika paljon vettä ja kyllähän kuu synnyttää vuorovedenkin”. Sain itse selville totuuden kuusta omalla epäilylläni. Se oli järjen voitto, mutta se ei tuntunut siltä. Jotain kiehtovaa oli sammunut maailmasta lopullisesti. Jotain samankaltaista virtaa mieleni läpi tälläkin hetkellä. Olisin halunnut yllättyä, tulla aaveen pelottelemaksi. Y hteiskunnan syvä rationaalisuuden eetos näkyy siinä, miten huonosti siedämme toisinajattelijoita, niitä, jotka ovat ihan pihalla. Kaikki Maria Nordiniin liittyvä uutisointi saa tuttuni repimään pelihousujaan. Nordin jakoi hiljattain Instagramissaan kuvakaappauksen hänen ”koulutukseensa” osallistuneesta naisesta, joka on kuvitellut reiän pois hampaastaan keskittymällä siihen hampaita pestessään. Kuinka raivostuttavaa positiivisuutta! Harmaisen mukaan Nordin on tyypillinen modernin lännen kulttuurihistoriallinen ilmiö, jollaisia on nähty montaa kertaa aiemminkin viimeisen kahden sadan vuoden aikana – ja luultavasti nähdään jatkossakin. ”Ilmiön voi selittää poliittisella ja teknologis-lääketieteellisellä epävakaudella ja katkoksen tunnelmien ilmapiirillä. Ihmiset ovat epävarmoja. Jos penisilliini ei pure niin kusessa ollaan. Se on se mentaliteetti.” Harmainen vertaa Nordinia ja parannuskulttuuria 1800-luvun lopun Saksaan, jolloin siellä syntyi Lebensreformiksi kutsuttu liike. Liikkeen kantava ajatus oli, että moderni lääketiede ja kulttuuri ovat haitaksi ihmisyydelle ja vähentävät ihmisen todellista luontaista elinvoimaa. Nojauduttiin mieluummin luonnonparannuskulttuuriin ja otettiin etäisyyttä perinteiseen lääketieteeseen. Luomuviljely ja kasvissyönti olivat tärkeä osa elämää. Eräs vakiintunut Lebensreformin kannattaja oli Adolf Hitler. Samankaltaisesta modernisaatiokritiikistä voi olla kyse myös Nordinin tapauksessa. Kysyntä Nordinin palveluille saattaa olla oire aliresursoidusta terveydenhuollosta, jossa ihmisten tarpeet eivät tule huomioiduiksi. Heitä ei ehditä tai osata kohdata elävinä ja olevina olentoina, vaan lihamöykkyinä, joilta pitäisi mitata verenpaine ja kuunnella keuhkot. Sitten seuraava potilas. Pettymyksen takia suuret ikäluokat ovat siirtyneet etsimään ratkaisuja kaikenlaisesta vaihtoehtoisesta. Tunne on järkeä nopeampi. Siksi empatiankaipuinen ihminen ajautuu omituisiin paikkoihin etsiessään ratkaisua ongelmilleen. Toisaalta kyse voi olla maailmankuvasta. Suuret ikäluokat ovat altistuneet esoteerisille ajatuksille jo nuoruudessaan, mutta nyt heillä vain on rahaa, jota kuluttaa, ja vanhuuden synnyttämiä vaivoja, joita hoitaa. Omaehtoisen henkisyyden harjoittamisen kasvun voi nähdä oireena siitä, ettei yhteiskunta sellaisenaan täytä ihmisten tarvetta hengellisyyteen. On mukavampi olla pakko-oireinen luontaishoitojen suosija kuin materiaalisen maailman viskoma lihasäkki. I hminen elää pidempään kuin koskaan, mutta ei millekään korkealle voimalle tai yleville aatteille. Siksi internetistä on tullut uskomusten karkkikauppa. Vähän Thelemaa, Church of Satania, predestinaatiota, jälleensyntymistä, teosofiaa ja enkelipalloja. Kirkkomaalla hengaillessa on helpompi antaa mielikuvituksen harhailla. Hautausmaa on osoitus kuolemasta niille, jotka ovat vielä elossa. Täällä jos jossain on otollinen ympäristö antaa mielelle mahdollisuus ylittää järki. Ei varmasti ole sattumaa, että uskonnollista palvontaa on harjoitettu tyypillisesti sitä varten rakennetuissa paikoissa. Mahdollisuus Jumalan olemassaolosta on moottoritiellä kaahatessa kauempana kuin kirkon penkillä, jossa ”Isä Meidän” saattaa joskus saada lausujassa aikaan muutakin kuin naureskelevaa tuhinaa. ”Ihminen ei ajattele, vaan ympäristö ajattelee hänessä” – Yrjö Kallisen ajatus on myös sosiologisesti pätevä. Sen voi tulkita hengellisesti tai maallisesti, mutta joka tapauksessa yhteiskunta määrittää hyvin pitkälle sen, mitä ajattelemme. Sama pätee fyysisiin paikkoihin. Se on niin itsestään selvää, että ihan hävettää. Kaupunkilaisessa ajattelee kaupunki, hautausmaan kävijässä kuolema. Kallinen oli maltillinen sosiaalidemokraatti, joka tahtoi sosialismin rautaiseen kehoon teosofisen sydämen. Teosofia olisi tuonut kylmään sosialismiin mukaan moraalin ja syyn elää. Sekulaari yhteiskunta osasi tarjota elämälle tarkoitukseksi lähinnä työtä, viinaa ja lisääntymistä. Kumpikaan Kallisen haaveista ei ottanut toteutuakseen. Uskallan väittää, että omassa markkinavetoisessa sekataloudessamme kaipaamme myös jotain ahdettavaksi sisällämme ammottavaan tyhjyyteen. Siksi on niin hauskaa nojautua edes hetkeksi yliluonnollisen pariin. Yksilö voimaantuu magiassa yli todellisen maailman. Se on loputtoman potentiaalin leikkikenttä, kuin videopeli, jossa pystymme vaikuttamaan kaikkeen. × Kirjallisuus: Tiina Mahlamäki, Nina Kokkinen (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020); Vesa Iitti, Perttu Häkkinen: Valonkantajat (2015); Artemis Kelosaari: Aaveiden Turku (2019); Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011). 20
20 FUKSI JA FUTAAJA TEKSTI JA KUVAT ILARI VÄLIMÄKI
? Interin maalitykki Timo Furuholm, 32, saa nyt mahdollisuuden perehtyä yhteiskunnallisiin kysymyksiin yliopistossa – ”ajat on niin sanotusti kovat”. FUTAAJA K un Timo Furuholm, 32, astelee areenalle, väripaletissa riittää kylläisyyttä. Partasuinen maalitykki asettaa vasempaan käteensä kapteenin nauhan, jonka väri viestittää hänelle tärkeitä arvoja. Hauista kiristää joko sateenkaarinauha tai punainen, rasisminvastainen nauha. Näissä asioissa mies ei ole valmis tekemään kompromisseja. Myönnytyksiä ei ole luvassa pelikentälläkään. Joukkueelleen ”Furkka” antaa aina kaikkensa. Ottelun jälkeen hyökkääjä lahjoittaa voittobonuksensa seuran nuoria pelaajia auttavaan stipendirahastoon. Kulttipelaaja, jota omat fanit rakastavat ja vastustajat vihaavat. Katsomosta hyökkääjää yritetäänkin kuumentaa. Tyypillisen loanheiton seasta erottuu uusi tapa koittaa päästä pelaajan pään sisälle. Fuksihuutoja koristavat alatyyliset etuliiteet. Furuholm on nimittäin juuri aloittanut sosiaalitieteiden opinnot Turun yliopistossa. Kampukselta ja yliopistosta hän hakee elämäänsä uusia tuulia, sillä 15 vuotta on vierähtänyt jalkapallon kuplassa, Feeniksin kirjastoon haastatteluun saapunut Furuholm kertoo. Turkulaisen FC Interin seuraikoni on tehnyt pitkän uran ammattilaisena Suomessa ja Saksassa. A-maajoukkueessa takana on kymmenen ottelua. Interin kausi on alkanut hyvin ja joukkueen voidaan ennustaa taistelevan kärkikolmikossa. Furuholm on nostanut rooliaan maalintekijänä, ja hän taistelee tällä hetkellä maalipörssin kärjessä. ”Tuun diggaamaan kontrastista, jonka yliopistoelämä ja ammattiurheilijan arki synnyttää. Siinä voi tehdä hyviä havaintoja.” F uruholmin ylioppilaskirjoitukset olivat jääneet puolivalmiiksi vuonna 2011, kun hänen peliuransa eteni Saksaan. Takaraivoon oli jäänyt ajatus yliopiston aloittamisesta, joten keväällä 2020 hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun iltalukiosta. ”Ylioppilaaksi kirjoittaminen oli mulle pakollinen paha. Se piti hoitaa aikaisemmin valmiiksi, mutta siihen tuli eteen aina mukamas tärkeitä pelejä.” ”Mitään seitsemää Laudaturia ei lähdetty hakemaan, vaan suoritus tarvittiin yliopistoon sisään pääsemiseksi. En tykkää puhua siitä kauheasti, koska se oli itseltä kuitenkin tällainen melko intohimoton suoritus.” Furuholm on elänyt epätyypillisen elämän, jossa on menty vain urheilun ehdoilla. Hänen mukaansa rima on noussut korkeaksi sille, että elämässä tekisi asioita, joista ei ole kiinnostunut. Tämän vuoksi hän valitsi aineekseen sosiaalitieteet. ”Ajat on niin sanotusti kovat, ja sosiaalitieteiden käsittelemät kysymykset [eriarvoisuudesta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta] tulevat olemaan esillä vielä kasvavissa määrin”, Furuholm sanoo. Itse hän ei koe panostaan yhteiskunnalliseen keskusteluun suureksi, mutta ei jätä sanomatta, jos jokin ei miellytä. Valinta on tehty tietoisesti. ”Seuraan yhteiskuntaa ja keskustelua, mutta en ole koskaan mennyt pintaa syvemmälle. Ehkä nyt saan sen mahdollisuuden”, Furuholm pohtii. ”Kun futishommat tulee himaan ja siellä joutuu kritiikin silmään, niin intressit tai aika ei ole vaan toistaiseksi riittänyt siihen, että alkaisin Twitterissä jonkun kanssa vänkäämään vähemmistön oikeuksista.” ”Oon nyt fudari, ja sit kun mulla on aikaa, niin mies voi hypätä mukaan näihinkin keskusteluihin isommalla vaihteella.” S yksyn aikan Furuholm on käynyt muutaman kerran yliopistolla katsomassa kirjastoja ja tulevia opiskelupaikkoja, mutta fuksibileet hän on skipannut. Pelihommat painavat oikealta, kouluhommat vasemmalta ja kotona odottaa myös perhe. Omien sanojensa mukaan hän on tällä hetkellä puristuksissa. Myöskin etätyötilanne on vaikuttanut siihen, ettei Furkka ole vielä tavannut ensimmäistäkään vuosikurssinsa opiskelijakaveria. ”Ryhmächatin perusteella heillä oli kuitenkin hauskaa, ja ehkä tämä mun tilanne on vähän erilainen, kun meen joka aamu duuniin, niin en voi kävellä tuolla olutpullo kädessä.” Toisaalta etätyöskentely on antanut Furuholmin opiskeluun enemmän siimaa. Alku on ollut totuttelua eikä hän ole oikein hahmottanut mihin on hypännyt. P orista kotoisin oleva Furuholm aloitti taipaleensa jalkapallon parissa Toejoen Veikkojen kasvattina. ”Olin skidinä jonkin sortin hikari, mutta myöhemmin se homma alkoi kääntyä ja fudis otti enemmän aikaa.” Myöhemmin Furuholm valittiin Satakunnan piirin parhaaksi poikajunioriksi. Hän siirtyi FC Jazziin ja debytoi Veikkausliigassa 15-vuotiaana, sarjan kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana. Päivisin käytiin ysiluokkaa ja illalla pelattiin liigaa. Talousvaikeuksissa painineen Jazzin kanssa syntyi riitaa sopimusasioista. Erimielisyydet johdattivat lopulta Furuholmin Musan Salaman kautta Turun Interiin, jossa pelaajan koti on ollut jo yhteensä kymmenen vuoden ajan. Lupaukselle olisi ollut ottajia myös muualla. Huhujen mukaan kiinnostuneiden joukossa oli myös paikallisvastustaja TPS, mutta seurassa Furuholmin temperamenttia ja luonnetta pidettiin arveluttavana. Interissä asioita on tehty omalla tavalla ja erilaisuutta pidetty arvossaan. Seuran presidentti Stefan Håkans ei porilaista säikähtänyt. ”FC Inter on ollut nuorille ja lapsille tärkeä kasvualusta tähän meidän yhteiskuntaan. Arvot ovat seurassa kohdillaan ja jalkapallon pitääkin olla sellainen asia, johon kaikki ovat tervetulleita. Olen itse saanut jalkapallosta paljon, ja Turussa tärkeää työtä kasvattajana on tehty niin Interissä kuin Tepsissäkin”, Furuholm sanoo. 23
Lajiin suhtautuminen on Furuholmin mukaan muuttunut iän myötä, ja lopettamisfi iliksiäkin on väistämättä syntynyt. ”Mitä vanhemmaksi on tullut ja mitä pidempään tätä ammattia on tehnyt, niin sitä enemmän alkaa kaipaamaan niitä urheilun positiivisia puolia. Ammattiurheilu on raakaa ja kaukana mistään hyvinvoinnista, mutta alemmat divarit ja junioriseurat ovat hyvinvointia tuottavia ja estävät ihmisiä syrjäytymästä.” S aksassa Furuholm vietti yhteensä viisi vuotta. Hän siirtyi vuonna 2012 toista sarjatasoa pelaavaan Fortuna Düsseldorfi in, ja sieltä lainapestin kautta 3. Bundesliigaa pelaavaan Hallescher FC:hen. Saksassa pääsarjaa alemmat sarjatasot ovat myös ammattilaissarjoja, ja katsojia on kymmeniä tuhansia. Maata Furuholm suosittelee kaikille nuorille pelaajille. ”En usko, että olisin pelannut näin pitkään, ellen olisi käynyt siellä. Saksassa pinnalla pysyminen vaatii hirveästi duunia ja jos ei kiinnosta, niin joku muu ottaa kyllä sun paikkasi.” Hän kertoo, että teki huomioita myös ihmisistä ja yhteiskunnasta, ja nostaa esiin esimerkiksi saksalaisten kyvyn ottaa ilon irti työpäivän jälkeisestä oluesta. ”Yhteiskuntana jäi fi ilis, että saksalaiset ovat iloisia ja onnellisia. Yhteisöllisyys jäi mieleen ja siellä näki, kun pukumiehet istuskeli duunipäivän jälkeen katukivetyksellä oluen äärellä ja juttu lensi.” F uruholm on ylpeä porilainen, mutta vuosien aikana hän on turkulaistunut. Kaupunki on ollut koti jo kauan. Turusta hän nostaa esille Dynamo-klubin ja jokirannan, jonka tunnelmaa hän kuvailee uniikiksi, siihen liittyy jotain ”epätyypillistä suomalaista”. Ympäri vuoden pyöräilevä Furuholm ylistää myös kaupungin pyöräilymahdollisuuksia. Kaikkialle pääsee nopeasti. Ensimmäiselle lukuvuodelleen Turun yliopistossa Furuholm kaipaa onnistumisia. Urheilumaailmasta tuttu ilmaus. ”Pääsisi mukaan meininkiin ja saisi raavittua kasaan opintopisteitä. Toivottavasti saan myös jotain kontakteja täältä yliopistolta. Muuten tulee pitkä viis vuotta.” Jalkapallokentillä kokeneella hyökkääjällä riittää auktoriteettia, ja tuomarit joutuvat kokemaan ajoittain kovaa läksytystä. Kuinka käy Turun yliopiston professorien? ”Ei tarvi pro? en huolestuu, kyllä paikalle tulee aika paljon säyseämpi ja pikkaisen pienemmällä itseluottamuksella varusteltu Furuholm.” × Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi TYLKKARI facebookissa Soittolista lehden taittoon 1. Depeche Moden Black Celebration -albumi 2. Depeche Moden Black Celebration -albumi 3. Depeche Moden Black Celebration -albumi 4. Depeche Moden Black Celebration -albumi LEIKKAA TALTEEN 24
T Y L K K Ä R I 5 / 2 25 25 Vapaa sana On tämä saatana työmaa ? 26 ? 26 × Valtavirtaa HP 4-EVER ? 28 ? 28 × Keskustelu Elää ja kuolla Fugessa ? 30 ? 30 × Kolumni Vaihdossa voi jäädä yksin ? 31 ? 31 lopuks lopuks
Closed TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 JASMIN VAHTERA KUVITUS IDA IIVONEN vaPaa sana T e, joiden mielestä sukupuoli on yhdentekevä asia yhteiskunnassa ja tasa-arvo on yksilöstä kiinni – katsokaapa kaikkia otsikoita Marinin pääministeriydestä ympäri maailman ja tulkaa sen jälkeen sanomaan, että tämä on yhdentekevä asia. Sitä se ei millään muotoa ole.” Emmi Venäläisen twiitti joulukuulta 2019 tiivistää politiikan ja sukupuolen suhteen. Se on normitettu, ongelmallinen ja aina neuvottelun alla. Kun 34-vuotias Sanna Marin valittiin Suomen pääministeriksi joulukuussa 2019 johtamaan naisvaltaista ja verrattain nuorta hallitusta, alkoi kritiikki. Arvostelijoita riitti. Twitterissä käytiin kuumaa keskustelua siitä, olisiko oikea nimi hallitukselle ”huulipunahallitus” vai kenties ”spicegirlshallitus”. Uusi valtioneuvosto joutui heti kovan paikan eteen, ja tulisi saamaan väistämättä kovaa arvostelua pandemiaksi äityneen kriisin hoidosta. Liian nuoria, liian naisia, liian kokemattomia, liian kaikkea ja samalla ei tarpeeksi mitään. Sedät olisivat monen mielestä hoitaneet tilanteen paremmin. Marinin hallitus nuorine naisministereineen on ennennäkemätön ja ainutlaatuinen. Se voidaan nähdä vastaiskuna perinteiselle, vuosisatoja vanhalle patriarkaaliselle vallalle, ja siksi se pelottaa monia. n a i s e t u l i i t e to i s e u t ta a , alleviivaa suku puoliasetelmia ja luo vastakkainasetteluita toimijuuden sukupuolisuuteen. Korostaminen on ongelma. Se, miten ja millaisena näemme esimerkiksi naisen, on kulttuurimme meille tuottama kuva, kertomus ja illuusio. Nämä mielikuvat vaikuttavat myös siihen, miten tarkastelemme naisten toimintaa politiikan kentillä. Kuten moni muukin asia, politiikka perustuu mielikuville. Jokaisella on oma käsityksensä siitä, millainen poliitikon tulisi olla, miltä hänen tulisi näyttää ja millaisia asioita edustaa. Politiikan kova maailma ei tunnu sopivan mielikuvaan, jota nainen vielä tänäkin päivänä edustaa. Hän on hoivaava, empaattinen, ymmärtäväinen ja tunteen vietävissä. Johanna Mäkelä (2018) on tutkinut väitöskirjassaan sukupuolittunutta johtajuutta ja naisia politiikassa. Hänen mukaansa naispoliitikko-käsite luo mielleyhtymän siitä, että nainen on ”poliitikkona tai johtajana jotenkin erilainen ja perinteisestä poikkeava, stereotyyppisestä ja maskuliinisesta johtajatyypistä erottuva”. Mäkelän väitöskirjaansa varten haastatteOn tämä saatana työmaa Politiikan sukupuolikeskustelussa on palattu sotienjälkeiseen aikaan. 26 26 T Y L K K Ä R I 5 / 2 lemien poliitikoiden kokemuksissa korostuu koettu ”naislisä”. Haastatellut viittaavat tähän, kun he puhuvat esimerkiksi yksittäisen poliitikon mediakohtelusta ja siitä, mitä poliitikolle sallitaan ja mitä ei. s u o m a l a i s e s sa p o l i t i i k as sa naiset ovat olleet kansainvälisessä vertailussa edelläkävijöitä jo pitkään. Silti naisen valinta politiikan korkeille paikoille herättää edelleen keskustelua muun muassa pätevyydestä. Johtamiskulttuuri ja erityisesti poliittinen johtajuus mielletään maskuliiniseksi, minkä takia jokainen ei-mies joutuu monin eri tavoin todistelemaan oikeuttaan ja pätevyyttään toimia työssään. Miehen pätevyys poliitikkona otetaan herkemmin annettuna, naisen pitää osoittaa se teoillaan ja olemuksellaan. Naispoliitikko joutuu performoimaan vakuuttavaa poliitikkoa esimerkiksi pukeutumisen ja eleiden avulla. Naiseus ja nuoruus, joihin huomio Marinin hallituksessa herkästi keskittyy, vie helposti huomion itse asiasta. Asiantuntijuudesta, osaamisesta ja tietotaidosta. ” o n jat k u va ikävä” – Huippu-uraa tekevä ministeri Sanna Marin valoi uskoa uraäiteihin: ei itsekään millään ehdi joka päivä pienen Emma-tyttären luokse kotiin. Iltalehti 21.9.2019. Sanna Marin avoimena Me Naisissa: ”Toivoisin perheenlisäystä, pikkusisarusta Emmalle” 3.6.2020. Media toimii usein tavalla, joka ylläpitää ikiaikaisia sukupuolinormeja ja hankaloittaa nykyaikaisten lähestymis tapojen muotoutumista. Erityisesti naistenlehdet rakentavat stereotyyppistä kuvaa eri sukupuolista. Esimerkiksi Me Naiset -lehden artikkeleissa käsitellään lähes aina Marinin tytärtä, hehkutetaan pääministerin siivousintoa tai kerrotaan hänen haaveilevan toisesta lapsesta. Lehti haluaa luoda pääministeristä kuvan tavallisena, samaistuttavana naisena. HS: Sanna Marin siivoaa myös itse Kesärannassa – tästä syystä pääministeri pitää siivoamisesta. Ilta-Sanomat 4.7.2020. Politiikan tutkija Erkka Railon tutkimusten mukaan ruumiillisuus ja yksityiselämä rajoittavat ja häiritsevät naispoliitikon uraa. Hänen mukaansa äitiys-diskurssi nousi median suosioon 2000-luvun alussa, jolloin naistenlehdet alkoivat naispoliitikoista kirjoittaessaan käsitellä äitiyttä. Tämä piti yllä kuvaa naispoliitikosta ensisijaisesti naisena ja sitä kautta äitinä, sitten vasta poliitikkona. Politiikka halutaan nykyisin henkilöidä samaistuttavaan muotoon, jota esimerkiksi lapsen saaminen monelle edustaa. Naisten osalta julkinen keskustelu pohtiikin usein perhe-elämän ja johtajantyön yhdistämistä. Miksi poliitikkonaiset sitten itse hehkuttavat vauvauutisilla? Esimerkiksi syyskuussa 2020 lehdet uutisoivat, että opetusministeri Li Andersson saa lapsen.
Me Naisten (3.9.2020) haastatteleman Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivusen mukaan kyse voi olla harkitusta poliittisesta siirrosta, joka taas perustuu sukupuoliin liitettäviin kuvastoihin. ”Naisten on perinteisesti pitänyt olla uskottavia sekä poliitikkoina että naisina”, hän sanoi lehdelle. Vaikka naispoliitikoista tehtävät julkiset representaatiot ovat kyseenalaisia, voivat niiden kohteeksi joutuvat myös hyötyä asetelmasta. Pelin säännöt ovat selvät, mutta monella tavalla ongelmalliset. u l ko n ä kö l i i t e tä ä n kykyyn toimia poliitikkona. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että poliitikkonaisten ulkoiseen olemukseen, kuten pukeutumiseen, ulkonäköön ja ikään kiinnitetään paljon enemmän huomiota kuin miespoliitikkojen kohdalla. Mitä kauneusihanteen mukaisempi ulkomuoto, sitä enemmän joutuu pätevyyttään ja osaamistaan todistelemaan. Väitöskirjatutkija Johanna Mäkelän mukaan Tarja Halosesta käytiin aikanaan presidenttikausiensa yhteydessä erilaista keskustelua, sillä hän on ulkomuodollisesti ja tyyliltään miesmäisempi. Hänet nähtiin miehenä. Pukeutuminen on keskeinen osa poliitikon uskottavuutta ja tyyliä. Näin ollen on ymmärrettävää, mutta samalla masentavaa, ettei Sanna Marinin laajasta haastattelusta Iso-Britannian muotialan arvostetussa Vogue-lehdessä jäänyt kenellekään mieleen mitään muuta kuin Uhana-design. p o l i t i i k a n n a i s e t joutuvat edelleen toimimaan lasikaton varjossa. Käsite on peräisin Yhdysvalloista. Sillä kuvataan työelämän rakenteissa olevia näkymättömiä esteitä, jotka estävät tai vaikeuttavat tietyn ihmisryhmän etenemistä hierarkiassa. Naisten ja miesten väliset palkkaerot, sukupuolinen häirintä ja tytöttely ovat lasikaton ilmentymiä. Lasikattoa ylläpitävät politiikan hyvä veli -verkostot syrjivät naisia järjestelmällisesti. Vuonna 2007 Hufvudstadsbladet nosti esiin Suomessa vuodesta 1942 toimineen ”Keskiviikkokerhon”, jonka jäsenet olivat vaikutusvaltaisia, korkeissa poliittisissa asemissa olevia miehiä. Naiset oli suljettu asemastaan riippumatta eliittiklubin ulkopuolelle. Kutsua ei saanut aikanaan edes presidentti Tarja Halonen. Vasta vuonna 2018 Helsingin Sanomat uutisoi kerhon historiallisesta kokouksesta. Mukana oli tuolloin ensimmäistä kertaa myös muutama nainen. o n ko s u o m i lopulta niin tasa-arvoinen maa kuin aina hehkutetaan? Tasa-arvo jää edelleen syvien rakenteiden varjoon, pohtii erikoistutkija Mona Mannevuo. Hän työskentelee Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksessa. Mannevuon mukaan oletuksemme ja arkiymmärryksemme ovat usein paljon sukupuolittuneempia kuin myönnämme. Suomesta puhutaan aina tasa-arvoisena yhteiskuntana, jolloin rakenteet ja ongelmat jäävät herkästi huomaamatta. Mannevuon mukaan ”nykykeskustelu politiikasta ja sukupuolesta on kuin paluuta sotienjälkeiseen aikaan”, jolloin Suomessa vallitsi voimakas käsitys sukupuolten eroista. Ajatus siitä, että naiset ajattelevat tunteella ja miehet rationaalisesti, läpäisi tuolloin koko yhteiskunnan. Tällä vaalikaudella keskiössä eivät ole vain naiset vaan punavihreät naiset. ”Keskustelussa on tultu siihen, että nimenomaan punavihreät naiset luulevat, että raha tulee töpselistä, ja että he vaan ottavat velkaa ja jakelevat rahaa vastuuttomasti.” Mannevuo muistuttaa, että valtion velkaantumisesta on keskusteltu vuosikymmenet. Viruskriisin keskelle joutuneelle uudelle hallitukselle tilanne on hankala. ”Koronan myötä valtion velanotto henkilöityy nyt naisten holtittomaksi talouspolitiikaksi, mikä on tietysti hallitukselle epäedullista.” Talouskeskustelussa tulisi Mannevuon mielestä muistaa se, että virkamieskunta ja valtiovarainministeriö ovat kuitenkin suhteellisen pysyviä instituutioita. Mannevuo nostaa esille valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk) eroon johtaneen tapauksen ja tuo esille keskustelukulttuurin ongelmallisuuden. ”Yleiskuva oli hallituskauden alussa se, että on tämä huikenteleva viisikko, joka ei ymmärrä rahasta mitään. Lopulta valtiovarainministeriksi valittu Matti Vanhanen tuli ja laittoi tytöt kuriin. Tämä on jo niin sukupuolittunutta, ettei tätä ole enää edes kiinnostavaa analysoida.” Mannevuo toivoo, ettei tällaista keskustelua nähtäisi enää 2020-luvulla, sillä se vie tilaa vakavalta poliittiselta keskustelulta. Kaikelta siltä, mikä olisi oikeasti merkityksellistä. Samalla ”sotienjälkeinen keskustelukulttuuri” ylläpitää syviä rakenteita, joiden läpi peilaamme kuvia sukupuolesta. ”Kun Matti valittiin, keskustelu oli aivan avoimesti sellaista, että tosi hyvä että Matti tulee sinne ja saa aikaan järjestystä. Tämä näkökulma toistui koko ajan eikä kukaan puuttunut siihen mitenkään. Se sotii vastaan ajatusta Suomesta tasa-arvon mallimaana.” Naiset oli suljettu asemastaan riippumatta eliittiklubin ulkopuolelle. Kutsua ei saanut aikanaan edes presidentti Tarja Halonen. 22. e lo k u u ta pääministeri Sanna Marin saapui puoluekokoukseen ja twiittasi: #SDP:n puoluekokous alkoi Tampereella. Ensimmäisiä asioita, joita media minulta kysyi, oli, että siivositko kotona Tampereella. Vastaus oli, että kyllä siivosin. Voin vastaisuuden varalle kertoa, että vastaus tulee joka kerta olemaan sama. Sitä ei liene tarpeen enää kysyä. Samaan aikaan Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 9/20 julkaistiin iso juttu Matti Vanhasen talonrakennusprojektista: ”Tässä on talo, jonka rakensi Matti”. Artikkelissa Vanhanen on kuvattu talonrakennusprojektin keskellä laittamassa lautoja paikoilleen. Ongelma ei rajoitu vain naisiin, sillä julkinen puhe myös miespoliitikosta on normitettua ja stereotypioita vahvistavaa. Esimerkeissä on selvä representaatioero. Miespoliitikko kuvataan herkemmin aktiivisena toimijana, kun taas nainen niin kutsuttujen pehmeiden arvojen edustajana. Mies rakentaa, nainen siivoaa. Miksi media luo ja ylläpitää tällaista kuvastoa? Onko se sitä, mitä vaadimme, jotta voimme samaistua valtaapitäviin ja pitää yllä normitettuja sukupuoli-identiteettejä? Tasa-arvo ei ole valmis. Sen eteen pitää edelleen työskennellä. Siinä vaiheessa, kun valtiovarainministeri Matti Vanhaselta kysytään, mikäli hän siivosi kotona, ollaan edes jollain tavalla tasoissa. ×
H elsingin keskustassa Lönnrotinkadulla vuokra-asuntoani vastapäätä on vuonna 1903 valmistunut kansallisromanttinen kivilinna. Se näkyy asunnon kaikista kolmesta ikkunasta. Jugendtalo on teekkareiden rakennuttama ja alun perin juhlatilaksi tarkoitettu, arkkitehtien Karl Lindahlin ja Valter Thoméen suunnittelema. Nykyisin se toimii hotellina. Harmaat ja jykevät muurit, kaksi tornia, koristeelliset yksityiskohdat. Punatiilinen katto ja korkea ikkunarivi, josta näkyy sisään suureen saliin. Oven pielessä palavat iltaisin soihdut. Tylypahka, toisin sanoen siis. Ajattelin, että mielikuva haalenisi tai vaihtuisi, kun rakennuksen näkee päivittäin kuukaudesta toiseen. Niin ei käynyt. Vähän kuin näkisin lapsuuskuvan aina, kun vilkaisen ulos ikkunasta. Mieleen palautuu automaationa epämääräisiä välähdyksiä, ääniä ja tunteita. Lapsuuden muiston voi sanoa ääneen, yrittää sanoittaa sellaista, mitä ei ole ehkä koskaan sanoittanut, ja kysyä sen aikaisilta ystäviltä, oliko se todella näin tai kirjoittaa niistä fiktiota, mitä tahansa. Mutta nämä mielikuvat, ne ovat toisenlaisia kuin liian paksu kerros huulikiiltoa tai lyijykynän kärjellä reikien kaivertaminen pyyhekumiin. Vanhana Polina tunnettu rakennus saa minut ajattelemaan kiireessä hulmuavia kaapuja, katonharjan ylitse lentämistä ja pylvässängyssä nukkumista. Harry Potter on syöpynyt aivoihini. Enkä ole ainut, tietenkään. Ihmiset kysyvät myös: Is it still okay to like Harry Potter? How many times was Harry Potter turned down by publishers? Is Harry Potter childish? Why do adults like Harry Potter? j o u lu k u u s sa 2019 The New York Times julkaisi Jackson Birdin kirjoituksen. Hän oli pettynyt mies. Kirjoitus koski J. K. Rowlingin tviittiä, jolla tämä asettui transfobisina pidettyjä tviittejä julkaisseen Maya Forstaterin tueksi. Bird kirjoitti siitä, miten Harry Potterit olivat rohkaisseet häntä tulemaan transsukupuolisena kaapista ulos. Vaikka hän oli huolissaan joidenkin sukulaisten tai muiden tuttujen reaktiosta, hän ei ollut kirjoittamansa mukaan koskaan pelännyt, että sukupuolen korjaaminen olisi ongelma Harry Potter -faniyhteisössä, jossa hän toimii aktiivisesti. Birdin HP 4EVER Lapsuudessa sisäänsä imaissut kuvitteellinen maailma ei jätä vuosienkaan jälkeen rauhaan. valtavirtaa WILHELMIINA PALONEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ mukaan yhteisöä yhdistävät kirjasarjasta opitut arvot: ole oma itsesi, hyväksy erilaisuus ja ole altavastaajien puolella. Harrynkin taistelussa Voldemortia vastaan tärkeintä on lopulta rakkaus. Bird kirjoittaa tiedostavansa, että teoksia on jo aiemmin kritisoitu läskifobiasta ja rodullistettujen stereotyyppisestä esittämisestä, mutta hän pitää itselleen merkityksellisempänä juuri faniyhteisöä ja sen järjestämiä tapahtumia. Niissä on hänelle pysyvä arvo huolimatta kirjailijan menneistä tai mahdollisista tulevista tviiteistä. Silti hän kirjoituksen lopuksi osoittaa sanansa juuri Rowlingille, ja kutsuu tätä katsomaan, miten merkityksellisiä kirjasar28 28 jan teokset ovat olleet transfaneille. ”Lähetä meille pöllö”, lopettaa Bird kirjoituksensa The New York Timesissa. Kirjoitus kuvaa ihmisoikeuksien esillä pitämisen lisäksi fanin tarvetta määritellä faniutensa omaan identiteettiinsä sopivaksi. Fanius on aktiivista, käynnissä olevaa ja sosiaalista. Oletan, että koska en koe olevani Harry Potter -fani, minulla ei ole tarvetta olla mitään mieltä J. K. Rowlingin tviiteistä muuta kuin siitä näkökulmasta, että hän on yksi Ison-Britannian rikkaimmista henkilöistä ja hänellä on Twitterissä yli 14 miljoonaa seuraajaa. Olin lapsena Harry Potter -fani, mutta en tiedä mitä faniudesta tulee sen jälkeen, kun se lakkaa olemasta aktiivista, kun se häviää näkyvistä ja kun se muuttuu joksikin ihailua ristiriitaisemmaksi tunteeksi. Se ei nimittäin häviä jälkiä jättämättä. k a i k k i v i h a avat unistaan jaarittelevia ihmisiä. Unet ovat huonoja tarinoita, joissa asiat liukuen muuttuvat toisiksi. Niiden merkityksistä puhuminen on yksinpuhelua, johon kukaan muu kuin unen nähnyt ei voi perustellusti sanoa mitään. Tästä huolimatta: minä olen nähnyt J. K. Rowlingin luoman kirjasarjan maailmaan osin tai kokonaan sijoittuvia unia toistuvasti yli puolet elämästäni. Unissa olen Harry Potter. Pitkän aikaa paras ystäväni alakoulusta oli joko Ron tai Hermione, sillä tavoin kuin unissa yksi voi
T Y L K K Ä R I 5 / 2 samaan aikaan olla monta, häilyvästi ja limittäin. Aikuistumisen myötä Ron ja Hermione ovat melkein kadonneet ja korvautuneet etäisemmillä ja ammattimaisemmilla liittolaisilla Feeniksin killasta. Voldemort on yleensä ollut pelkkä antagonisti. Tavallaan se on luonnollista. Kirjat ilmestyivät samaan aikaan kun kasvoin lapsesta teiniksi. Niiden pohjalla on lujasti juonirakennelma tai löyhä kaava, jota kulttuurintutkijat kutsuvat sankarin matkaksi. Myytti on tunnistettavissa eri puolilla maailmaa kerrotuissa kansansaduissa ja vuosisatoja säilyneissä tarinoissa. Kaavaan kuuluvat vuorollaan kutsu seikkailuun, epäröinti, ensimmäinen haaste, mentorin kohtaaminen, lisää haasteita, testit, liittolaiset, viholliset ja vaikeimman pelon kohtaaminen, tulikoe ja lopulta paluu takaisin omaan yhteisöön sankarina. Se on kaava, johon meidät on eri tavalla totutettu uskomaan, Hollywood-elokuvia ja self help -oppaita myöten. Lapsuuden tutut fiktiiviset maailmat tuntuvat samalta kuin hyvissä oloissa eletty lapsuuskin: turvallisilta. Kun ote maailmasta on hutera darran tai sairauden vuoksi, Muumeista, Disney-elokuvista tai luontodokumenteista voi vetää henkisen vällyn päälleen. Olen muutaman tunnin yöunien jälkeen maannut ystävän vieressä kuuntelemassa Harry Potteria Vesa Vierikon lukemana ja saanut toiselta, vaikeaa asiantuntijatyötä tekevältä ystävältä viestin, että paineiden kanssa elämistä helpottaa, kun voi kuunnella kirjasarjaa Stephen Fryn äänellä. Harry Potterit ovat olleet sukupolvikokemus, toisin kuin kirjallisuus tavallisesti on. Kirjallisuuden luonteeseen kuuluu yksinkokeminen sekä ajasta ja tilasta irtautuminen eri tavalla kuin esimerkiksi musiikkiin. Missä on syy näiden teosten suosioon, kysyi kirjailija A.S. Byatt The New York Timesissa julkaistussa kirjoituksessa melkein 20 vuotta sitten, vuonna 2003, ja yrittää vastata kysymykseen itse. Byatt, oikealta nimeltään Dame Antonia Susan Duffy, on brittiläinen kirjailija, joka on voittanut romaanillaan Riivaus Booker-palkinnon vuonna 1990. Hän etsii selitystä muun muassa Freudilta. Byatt on utelias ja analyyttinen, ja erittelee täsmällisesti, mitkä syyt vetoavat lapsiin ja mitkä aikuisiin, mutta silti en voi välttää ajatusta, että vuonna 1936 syntynyt kirjailija ei voi todella ymmärtää. Tuntuu, että olemme väistämättä lukeneet ensimmäisessä Harry Potterissamme eri teoksen, minä seitsemänvuotiaana ja hän yli kuusikymmenvuotiaana. m i t k ä k i r jat valitsisit, jos tietäisit niiden muodostavan ison osan siitä, mikä on sinua? Tällä hetkellä minä valitsisin siihen pinoon Maggie Nelsonia, Linn Ullmania ja ehkä vielä Milja Sarkolaa ja Elizabeth Stroutia. Näiden kirjailijoiden teoksiin olen palannut viime vuosina toistuvasti, lukenut ja alleviivannut, yrittänyt uuttaa niiden ydintä itseeni, mutta silti teosten maailmat tuntuvat hailakoilta verrattuna siihen, jos ajattelen hetkenkin Viistokujaa tai Weasleyn perheen koti taloa. En usko, että koskaan tulee elämänvaihetta, jolloin en toisinaan ajattele yksin kotona basiliskia. Ehkä kirjallisuuden lukeminen aikuis iällä on vähän kuin botox-pistosten ottaminen: vaikutus säilyy hetken, mutta aikaa myöden aine liukenee pois ja tarvitaan uusi annos. Lapsena ensimmäinen todella sisäänsä imaissut fiktiivinen maailma on rajumpi kokemus, niin kuin hiekkaan kaatuminen. Iho aukeaa, haavaan joutuu pieniä kiviä, joiden päälle kasvaa uusi iho, ja sinne ne jäävät, mielikuvat ja fiktion synnyttämät tunteet, kovina ja liukenemattomina. × Kirjoittaja on Turussa opiskellut kirjailija ja toimittaja. Tasa-arvo on asia, joka koskee molempia sukupuolia tasavertaisesti, mutta jossa naiset jäävät kuitenkin useammin jälkeen. Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön (2020) Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet käy historian lenkkien läpi suomalaisen tasa-arvon kehitystä ja vaiheita. Usein maalattavaa ruusuista kuvaa tasa-arvosta kirja ei kuitenkaan toisinna, vaan tuo terävästi esille sukupuolen asettamat haasteet ja ongelmat, joita esimerkiksi nuori naisministeri työssään kohtaa. Kaarenojan ja Rämön teksti ei sorru parjaukseen tasa-arvon ongelmista vain naisten näkökulmasta, vaan se kuvaa tarkkanäköisesti myös miehiin liittyviä tasa-arvo-ongelmia sekä heidän ansioitaan tasa-arvopolitiikassa. Historiaa peilataan (sittemmin jo historiaan jääneeseen) ”naisviisikkoon”. Heidän kauas historiaan ulottuvien taustojensa kautta tarkastellaan Suomen rakentumista maaksi, jota voi johtaa naisvaltainen hallitus. JASMIN VAHTERA tutustu näihin Pikku naisia Holiday in Cambodia Reindeerspotting-nistidokumentin ohjanneen Joonas Neuvosen toinen teos jatkaa siitä mihin aiempi jäi. Paperilla tarina kiinnostaa. Päähenkilö Jani ja kuvaaja Joonas lähtevät ystävänsä Antin kanssa Kambodžaan huumeturisteilemaan. Jani kuolee hämärissä olosuhteissa. Joonas yrittää löytää kadonnutta ystäväänsä. Harmi ettei itse dokumentti ole yhtä mielenkiintoinen kuin tarina, koska kaikki on oikeastaan jo kerrottu ennen elokuvan alkua. Alkuperäismateriaalia on niukalti. Suuri osa ajasta kuvataan kuolleita rottia, hyönteisiä ja kaupunkimaisemaa, selkeää filleriä. Reindeerspottingin hauskuus on kadonnut ja jatko-osassa painotetaan jatkuvasti, että nyt kuuluu olla ahdistunut. Soundtrack koostuu erilaisista drone-pörinöistä.Edeltäjän vahvuus oli siinä, että kaikki tulkinnat jäivät katsojan tehtäväksi. Parasta antia ovat kaveriporukan sekavat keskustelut tööttien vedon ohessa, sekä Joonaksen pohdinnat tutkintavankeudessa. SAMULI TIKKANEN Kun ote maailmasta on hutera darran tai sairauden vuoksi, Muumeista, Disney-elokuvista tai luontodokumenteista voi vetää henkisen vällyn päälleen . .
Toimittajat Jasmin Vahtera, Samuli Tikkanen ja Teemu Perhiö keskustelevat eläkkeen odotuksesta ja kuolemasta. ××× SAMULI TIKKANEN: Millaista eläkeikää milleniaalit ja zoomerit tulevat elämään? Onko esimerkiksi eläkeläisille suunnattua huumeturismia tai base-hyppyjä? Pelataanko vanhainkodissa Counter-Strikea? JASMIN VAHTERA: En ole koskaan tullut ajatelleeksi eläkettä tai että mitä haluaisin tehdä silloin. Ehkä se johtuu siitä, etten oikein usko, että sukupolvemme tulee koskaan siirtymään eläkkeelle ainakaan samalla tavalla kuin nykypäivän suuret ikäluokat. Elää ja kuolla Fugessa keskustelu JASMIN VAHTERA, SAMULI TIKKANEN & TEEMU PERHIÖ 30 ST: Pakko myöntää, pelkään valtavasti kuolemaa. En sitä, että kaikki tässä olomuodossa loppuu, vaan sitä etten saa kaikkia hommia hoidetuksi! On vaikea sanoa, mitä elämältä ylipäätään haluaa. Se heijastuu myös eläkehaaveisiini, niitä ei ole. JV: Myöskään työeläkeotteen saapuminen postiluukusta ei lisää positiivisia ajatuksia eläkkeelle jäämisestä. TEEMU PERHIÖ: Freelancerina työskennellessä oli suuri houkutus jättää työeläkemaksut maksamatta. Palkat oli jo muutenkin pienet, ja eläke tuntuu niin kaukaiselta asialta. Yrittäjyydestä voi muuten lukea lisää Tylkkäristä 2/2020. ST: Jos saisin päättää oman eläkekertymäni osalta, nostaisin sen varmaan viimeistään 60-vuotiaana ja lähtisin matkustelemaan tai ainakin tuhlailisin huoletta. Toisaalta tuntuu, että elän itse tälläkin hetkellä kuin keskiverto eläkeläinen. On ehkä toiveajattelua, että 60-vuotiaana viitsisi tehdä muuta kuin asioita, jotka on jo pitkän elämänsä aikana hyväksi todennut. TP: Itse haluaisin eläkkeellä puuhastella jotain muutakin kuin vain rahan takia. Kun koko muu elämä on alistettu markkinatalouden realiteeteille, eläkkeellä voisi sitten hyvällä omallatunnolla vaikka syventyä golautapelin saloihin. Herkuttelen ajatuksella Jäniksen vuosi -romaanin tyylisestä pakoretkestä: muuttaisin mökkiin keskelle erämaata sivistyksen reunamaille. Toki kävisin kerran kuukaudessa taajamassa nostamassa vähäiset eläkkeeni, jotka toivon mukaan senhetkinen sukupolvi ystävällisesti minulle maksaa, ja hakisin rahoilla säilykkeitä vähittäistavarakaupasta. JV: Eläkeaika näyttäytyy rauhoittumisen ja tasaantumisen aikana. Oma ihanneajatukseni olisi kuitenkin sellainen, että silloin uskaltaisi edelleen elää rohkeasti eikä jämähtäisi paikoilleen. ST: On mielenkiintoista miksi eläkeläiset eivät irrottele oikein kunnolla työelämästä lähdettyään? Hurjimmat lähtevät korkeintaan Turkkiin tai Fuengirolaan lämmittelemään kylmeneviä luitaan. TP: Eläkkeellä ollaan vähän kuin odotushuoneessa tuonpuoleiseen. Mutta vielä vähemmän kuin eläkettä pohdin kuolemaani. Näyttelijä Keanu Reeves sanoi jossain Late Night -haastattelussa, kun häneltä kysyttiin “mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, että “ne, jotka rakastavat meitä, jäävät kaipaamaan”. Siitä ei voi olla eri mieltä. Oletan, että itselleni filmin poikkeaminen ja sen odottaminen ei tuntuisi missään, mutta läheiset joutuisivat elämään menettämisen kivun kanssa. On toisaalta myös helppo huudella, kun en tällä hetkellä kärsi vakavaa sairautta tai ole hengenvaarassa poliittisten mielipiteideni vuoksi– letkuissa voisi olla toinen ääni kellossa. JV: Kuolema on ollut itselleni aina jollain tavalla kiehtova aihe. Siihen liittyvät filosofiset aspektit kiinnostavat. Esimerkiksi kandityössäni tarkastelin kuoleman kuvausta musiikissa, ja kaverit nimesivät minut kuoleman tutkijaksi. Tutkimusaiheen valintaa sai selitellä monille, sillä kuolema on keskustelun aiheena edelleen kontroversiaali. Kuoleman ajattelua pelätään aivan liikaa. Myös hautausmaissa on aina ollut jotain mystiikkaa ja kauneutta, joka vetoaa minuun. Niissä voi hiljentyä elämän äärelle. Kaikki olevainen kohtaa hiljaisuuden. Tahtoisin rakennuttaa hienon mausoleumin, johon Alvar Gullichsen tulisi tekemään muraalin Posankan hengessä.
T Y L K K Ä R I 5 / 2 KOLUMNI ERIK RUOTSALAINEN M onelle meistä vaihto-opinnot tulevat tutuksi toisen käden tarinoista, joilla on oma erityinen paikkansa yliopistolaisessa folkloressa. Kukapa ei joskus olisi kuullut sitseillä tai bileissä kertomuksia kummallisista dormikämppiksistä, kiusallisista tilanteista kerroskeittiöissä, jekkubatteryistä bar crawleilla, tai suomalaisten kirosanojen opettamisesta espanjalaisille. Tällaiset pikku anekdootit luovat odotuksia myös niille, jotka päättävät vaihtoon lähteä. Matkustin kevätlukukauden alussa toiveikkaana Tukholmaan, ja odotin, no, jos en nyt ikimuistoista elämystä, niin edes sellaista, jota kelpaisi muistella: ehkä muutama ystävä tai kokemus, joista voisin kertoa Osiksella tai Pro? assa, kun ihmiset väistämättä kysyvät, kuinka siellä vaihdossa meni. m e l ko p i a n orientaatiomenojen ja ryhmäytymisrituaalien laannuttua huomasin kuitenkin olevani aivan yksin. Päiväni kuluivat suurimmaksi osaksi pikku solussani Net? ixin tai videopelien parissa. Läppärin äärellä istuskelun lomassa laitoin pikanuudeleita tai muita eineksiä, jotka sattuivat budjettiin sopimaan. Päivien vääjäämättä pidentyessä aloin uskaltautua kävelyille. Kantakaupungin jugendtyyli ja versova luonto loivat pikkiriikkisiä onnen saarekkeita muuten surkeaan arkeen. Lopulta vaihto loppuikin koronaviruksen saavuttua Pohjoismaihin. Oloni oli helpottunut, mutta myös pettynyt. Eipä nimittäin kertynyt tarinoita kerrottavaksi. e n n a k ko o D ot u s t e n i v u o ks i tuntui oireelliselta, ettei vaihdossa yksinkertaisesti ollutkaan kivaa. Lähtijöitä kyllä varoiteltiin kulttuurishokista, mutta yksin jäämisestä ei sanottu mitään. Ryhmäytyminen kuitenkin tuntuu pitkälti olevan arpapeliä, jossa luonteeltaan jurompien on vaikea voittaa. Myönnettäköön, etten viitsinyt osallistua kaikkiin vaihtariryyppäjäisiin, eikä yliopiston käytävillä aina irronnut tutuille kasvoille small talkia. Yksinolo oli silti sietämätöntä. Sellaisesta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä. Toivon, että opiskelijoina tekisimme parhaamme, jotta kaupunkiimme saapuvat vaihtarit eivät jäisi yksin. Vaihtoon lähtevien tai jo siellä olevien ei kannata minun kokemuksiani säikähtää, mutta suosittelen varautumaan tylsyyteen. Mielikuvat Erasmus-elämän kepeydestä eivät aina pidä paikkaansa. Toimittaja Lähtijöitä Lähtijöitä kyllä varoiteltiin kyllä varoiteltiin kulttuurikulttuurishokista, shokista, mutta yksin mutta yksin jäämisestä ei jäämisestä ei sanottu mitään. sanottu mitään. Vaihdossa jää liian helposti yksin ST: Ameriikan Yhdysvalloista on populaarikulttuurin kautta levinnyt ajatus hautajaisbiiseistä. Jos pitäisi valita vain yksi kappale, niin mikä se olisi? Omani olisi varmaan Alice Coltranen ja Pharoah Sandersin kappale ”Journey in Satchidananda”. Se jos soisi hautajaissa niin saattaisi tuurilla syntyä uudelleen. TP: Olisiko Enyan ”Orinoco Flow” hyvä valinta? Se toimii hyvin Satuhäissäkin, kerta toisensa jälkeen. Tai sitten Era-musiikkiprojektin ”Ameno”. JV: Itse nautin synkemmän musiikin kuuntelusta, sillä se tarjoaa usein uusia näkökulmia ja ajatuksia juuri esimerkiksi kuolemasta ja voi jopa auttaa suhtautumaan asiaan uudella tavalla. Musiikki voi pakottaa pohtimaan aihetta, jota ei muuten haluaisi tai uskaltaisi kohdata. Se on ainoastaan positiivista. TP: Haluaisin kuolla eläkkeellä tehdessäni jotain pontevaa. Lahoavan ruumiini voisi jättää vuorenrinteelle kotkien syötäväksi tai sitten sen voisi tuhkata kasvimaalle. ST: Minulle kelpaisi ihan vanhan koulun hauta. Tahtoisin rakennuttaa hienon mausoleumin, johon Alvar Gullichsen tulisi tekemään muraalin Posankan hengessä. ×
KATSO OHJELMA SEE DETAILS tyy.fi Facebook: TYYn Kestävän kehityksen viikko – Sustainable Development Week OPISKELIJA JA JÄRJESTÖ, SEURAA TYYn KORONAOHJETTA! TYYllä on käytössä liikennevalomalli, jonka avulla viestimme jäsenillemme ja järjestöillemme tapahtumien turvallisemmasta järjestämisestä. Tutustu ohjeeseen TYYn verkkosivuilla ja seuraa viestintäämme myös sosiaalisessa mediassa, jotta pysyt ajan tasalla. Olemme jatkuvasti yhteydessä tartuntatautiviranomaisiin ja viestimme opiskelijoille ja järjestöille siitä, mitä ohjeita milloinkin noudatetaan. Seuraathan TYYn ohjeiden lisäksi yliopiston ja viranomaisen ohjeita. Lue lisää verkkosivuiltamme: tyy.fi Ota seurantaan TYYn sosiaalisen median kanavat: Instagram: @Studentuniontyy Facebook: @ Turunyliopistonylioppilaskunta Twitter: @Studentuniontyy YouTube: @Studentuniontyy