• NÄILLÄ EVÄILLÄ PÄÄTETÄÄN SINUN RAHOJESI KÄYTÖSTÄ Turun kasvisruoka­ skenen juuret ? 10 Ryhmä Hau ahtaalla ? 26 Kaikki paskaheinistä ? 6, 8
• PE 18.10. Live: LOCAL AL (21.00) TO 31.10. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI TO 7.11. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Upklubi PE 8.11. klo 19: TULI & SAVULEHDEN 25VKLUBI PE 15.11. klo 19: RUNOVIIKON KIMPPAKYYTIKLUBI LA 16.11. Live: ROSITA LUU (21.00) TO 21.11. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI Laaja valikoima ulkomaisia oluita ja siidereitä, DJ keskiviikosta lauantaihin, kaupungin paras lehtivalikoima KUKAN KAIKKIIN TAPAHTUMIIN AINA VAPAA PÄÄSY AVOLAVA joka sunnuntai klo 21 koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-05 DJ'T KESKIVIIKOSTAISTA LAUANTAIHIN Mystery DynamoTheater 3000 mysteerikino joka toinen keskiviikko TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOX YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA K20 (livekeikat K18) auki ke-la 22-05 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com LA 18.10. Live: KYNNET, LUUKAS OJA. Liput ennakkoon 10e/ ovelta 12e* PE 25.10. Live: ANTTI AUTIO. Liput 12e/ 14e* PE 1.11. Live: DEATH HAWKS. Liput 12e/14e* LA.2.11. Live: AIVOVUOTO. Liput 12e/14e* PE 8.11. Live: MAUSTETYTÖT. Loppuunmyyty. LA 9.11. Live: EEVIL STÖÖ & KOKSUKOO. Liput 13e/16e* PE 15.11.Live: JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA, JUUDAS ISKARIOTIN SUUDELMA. Liput 6e/8e* LA 23.11.TÖÖLÖN KETTERÄ, AVANTO. Liput 11e/13e. JA PALJON MUUTA! JAUME SERRA -SKUMPPAPULLO 12€ 2,50€ lasi & HANAOLUT JA -SIIDERI VAIN 3,50€! kaikkina aukiolopäivinä klo 23-24 TYLKKARI facebookissa TYLKKARI TYLCCARI @ Seuraa Instagramtilejämme! vanha kunnon asiallinen uusi viihdyttävän epämääräinen @ Kestävän kehityksen viikko Olemme kaikki samassa veneessä. Meillä on opiskelijayhteisönä mahdollisuus vaikuttaa, jos lähdemme kaikki yhdessä etsimään ratkaisuja ilmastokriisiin. Kestävän kehityksen viikkoja järjestetään eri puolilla Suomea syksyllä 2019, ja viikkojen toteuttamiseen osallistuvat SYL, HYY, ISYY, JYY, LYY, OYY ja TYY. Linkit paikallisiin ohjelmiin syl.fi/syl/kehitysyhteistyo/ TYYn ohjelma: www.tyy.fi/kekeviikko2019 #kekeviikko 21.–27.10. 2019 #kekeviikko Maanatai 21.10. Tiistai 22.10. Keskiviikko 23.10. Torstai 24.10. Perjantai 25.10. Lauantai 26.10. Sunnuntai 27.10. 11–14 Keke-viikon avaus! Assarin edessä. 18–20 Ilmastonmuutos tulee – riittääkö ruoka? TYYn saunalla. Reilun kaupan Tytti Nahi puhumassa, tarjolla ilmastoystävällistä ruokaa. 16–17 UniPID-verkoston esittely ja Prof. Jukka Käyhkön luento: Globaalimuutos ja kestävä kehitys. Quantum Auditorio. 19–21 Tehdään kestohedelmäpusseja! Turku-sali. 10–12 Eriarvoisuuskahvila Publicumin aulassa. 18–22 Vihreämmät viinit -tasting TYYn saunalla. 12–16 Ilmasto ja ympäristö -seminaari ja järjestötori. Educarium, Edu2. 16–18 kestävän kehityksen työpaja. Educarium, Edu2. 7.30–18 Ekskursio Helsinkiin ympäristöministeriöön ja WWF:lle. vapaapäivä. 12–16 Kårenin kirppis. Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa. Kärsitkö ilmastoahdistuksesta? Tuntuuko, että teoillasi ei ole merkitystä? Tule mukaan viettämään kestävän kehityksen viikkoa! TURUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Ohjelma:
• n o s ta lg i n e n f i i l i s . Sellainen tuli Kim Mustoselle, kun hän selasi 2003 lakkautetun Verso-kasvisravintolan reseptejä. Mustonen, 30, on kasvisravintola Kuoren keittiömestari. ”Sisällöltään [Verson] ruoat eivät poikkea nykypäivästä, mutta ruoanlaittotekniikat ja maustaminen ovat kehittyneet.” Mustonen valitsi Tylkkärin pyynnöstä yhden reseptin modernisoitavaksi. Valinta osui parsakaalipiirakkaan. ”Se vain loikkasi sieltä: täysin nykypäivän annos, jonka voi tehdä niin kotona kuin ravintolassa.” Keittiömestarin oma twisti piirakassa on lempisieni kantarelli. Lisukkeena on hyödynnetty suikaloitu parsakaalin varsi, ja sen päälle on ripoteltu vegaanista parmesaania. m u s to n e n o n työskennellyt erilaisissa keittiöissä niin Soulissa, New Yorkissa kuin Lontoossa. Turkua ennen hän työskenteli viisi vuotta Helsingin Olossa. ”Kasvisruokaskene on yleistynyt todella nopeasti. New Yorkissa liha tai kala ei ole se juttu, vaan menuja tehdään kasvikset edellä.” Mustonen miettii aina, mikä on seuraava trendi. Nyt on hiipumassa japanilais-aasialainen suuntaus, hän arvioi. Seuraavaksi haetaan makuja Kiinasta, esimerkiksi sechuanin pippuria, tai Indonesiasta. ”Katuruokaa tullaan syömään melkein kaikkialla, grillaus ja wokkaus yleistyvät.” Juttu kasvisravintola Verson historiasta s. 16 ? Uutta versoa alkupala Ravintola Kuoren keittiömestari Kim Mustonen valmisti Tylkkärin pyynnöstä uusversion Verson parsakaalipiirakasta. T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 Parsakaalipiirakka Pohja 5 dl vehnäjauhoa 150 g margariini 3 rkl vesi 1 tl suola Sekoita aineet, vaivaa massaa kunnes on kiinteää ja tasaista. Levitä uunivuokaan tasainen ohut kerros taikinaa ja esipaista taikinaa 180 °c 12 min. Täyte 1 parsakaali 1 sipuli 200g kanttarelli 300 g tofua 1/2 tl kurkuma 1 1/4 dl soijamaito makeuttamaton 1/2 tl cayennepippuri 2 rkl rypsiöljy suolaa mustapippuria Hienonna sipuli, leikkaa parsakaalista nuppuja. Wokkaa sipuli, parsakaali ja kanttarelli kevyesti öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita tehosekoittimeen tofu ja soijamaito, lisää cayennepippuri ja kurkuma, aja sileäksi massaksi. Lisää tofuseos esipaistetun pohjan päälle sekä asettele parsakaali, sipuli ja kanttarelli mukaan. Paista 180 °c 15 min. Lisuke: Parsakaalin varsisalaatti ja vegaanista parmesaania parsakaalin varsi 100 g manteli 5 g ravintohiiva 5 g suolaa 1 g valkosipulijauhetta öljyä sitruunamehu Leikkaa parsakaalista suirua, lisää hieman öljyä ja sitruunamehua. Parmesaania varten hienonna manteli, mausta ravintohiivalla, suolalla sekä valkosipulijauheella. s .16? t e e m u p e r h iö
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 18.10.2019 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 88. vuosikerta www.tylkkari.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.? TOIMITTAJAT Miika Tiainen & Vy Tram KANSIKUVA Teemu Perhiö ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.? & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 000 kpl BANAANI reilun kaupan, nakki soijaa. röyh alkupala MEL LAN SUP ”Saatanan kommunisti” Verson juurrutt amaa B anaani­ p arlamentti Kasarin vegemekka toi Euroopan Turkuun. Entinen pääsihteeri jää opintovapaalle. Edaattorit palaavat kausiensa kipukohtiin. 16 10 22 Pääkirjoitus ? Ajassa Parkkipaikat; opiskelijoiden mielenterveys ? 6 Tekstaripalsta ? 7 Katoavako niityt? Väitöskirjatutkija Jussi Lampinen vastaa ? 8 Vapaa sana Ylioppilaslehtien tehtävä: nuuskia ja haukahdella ? 26 Valtavirtaa Meemien kääntöpuoli ? 28 Kultur-tärpit Nykyiskelmää ?29 Keskustelu Milleniaalituska ? 30 Kolumni Tinderswaippailua ? 31 sisältÖ 6 / 2019 tY tt i m uL O n ar ki St O
• pääkirjoitus 5 Toisen keidas on toisen paskaheinää Teemu Perhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.? Miika Tiainen Toimittaja Mitä hyötyä omasta äänestä on? ” tätä l e h t e ä varten vierailin kahdessa erilaisessa metsäisessä ryteikössä. Yliopistoalueelta lanattavaksi suunnitellun metsikön kohtalo (s. 6) on kirvoittanut kommentteja puolesta ja vastaan. Harvoin on käynyt paremmin ilmi, että toisen ”keidas” voi olla toiselle ”paskaheinää”. Puskutraktorin jyräämät pensaat kuolevat tarpeeksi konkreettisesti herättääkseen ihmisten mielenkiinnon. Toisaalla luonto syö itse itseltään elintilaa (s. 8). Näin on ympäri Turun keskustaa: entisajan laidunmaat ja niittykasvit kamppailevat olemassaolostaan pusikkoitumista vastaan. Hiljaa katoavat niityt eivät pidä ääntä itsestään. toiMittajalta E dustajistovaalit tulevat. Töttöröö! Numerot pois alta. Ehdokasmäärä laski hieman edellisestä vuodesta. Yleensä äänestysaktiivisuus korreloi ehdokkaiden määrän kanssa: mitä enemmän ehdokkaita, sitä todennäköisemmin on kaveri tai kaverintuttu, jota äänestää. Viime vaalien äänestysprosentti, 41,98 %, oli Suomen korkein. Edustuksellisuuden kannalta se on silti ongelmallinen. Edustajiston 41 jäsentä päättävät yli 14 000 yliopisto-opiskelijan jäsenmaksujen käyttökohteista ja ylioppilaskunnan poliittisista linjauksista. Voivatko he puhua kaikkien suulla niin pienellä äänestäjäjoukolla? o p i s k e l i jas u k u p o lv e t va i h t u vat tiuhaan. On fuksisyksy, ainejärjestöt, opinnot, työt, harrastukset ja siinä välissä olisi varmaan hyvä perehtyä edariinkin. Kaverin äänestäminen on helppoa ja vaikka äänestäisikin ensi sijassa listaa, mistä tietää, mitä hyötyä omasta äänestä on? Pitäisi jaksaa seurata mitä edari tekee. Se vain päättää asioista. Toteuttavat tahot ovat ylioppilaskunnan vuosittain vaihtuva hallitus sekä tietenkin työntekijät. Tämänkin lehden strategia ja budjetti tulevat edarilta. Tylkkäri on TYYn ”jäsenpalvelu” (lainausmerkit, koska journalismi ei aina ole kivaa, s. 26). Muita palveluita ovat esimerkiksi järjestöjen tilat, koulutukset ja tavarat sekä tuki opiskelijalle. Suurilta osin TYY keskittyy koulutusja sosiaalipoliittiseen edunvalvontaan. Sillä on edustusta yliopiston elimissä ja muissa paikoissa kuten YTHS:ssä – puolustamassa sinua! Se, mistä edarissa käydään tulista debattia, liittyy siihen, kuinka laajasti TYYn tulisi palvella jäsenistöä. Siitä päästään yhteisten rahojen käyttöön, ja siitä demokratioissa vasta puhutaankin. Silloin mielipiteet välillä kärjistyvät. t y y n e d u s ta j i s to oli muinoin varsin kahtiajakautunut (s. 10). Epäsovun hedelmiä oli muun muassa TYYn kirjaston lakkautus. En ota kantaa kirjaston puolesta tai vastaan. Päätös oli varmasti taloudellisesti järkevä, samat kirjat saa Feeniksistä. Käyttöasteet eivät olleet fantastisia. Arvovalintana joku voi päätöksen kyseenalaistaa, jos katsoo ylioppilaskunnan lakiin kirjattua tehtävää. Sen mukaan ylioppilaskunnan tulee edistää jäsentensä ”yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä”. Lisäksi pitää tukea yliopistoa sen kasvatustehtävässä. Sehän on ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä”. Sitten keskustellaan, mikä päätös edistää mitäkin ja miten ja paljon se voi maksaa. e da r i n t e k e m i s e t voivat olla pieniä juuri sinulle juuri nyt, mutta ne ovat osa suurta jatkumoa. Opiskelijan edunvalvonta, järjestöjen resurssit ja palvelut, ei niitä parissa vuodessa rakenneta. Olet täällä vain hiipuvan hetken
• Aie lanata kampus­ metsikkö parkki­ paikoiksi nosti yli­ opistolaiset vastarintaan T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 ajassa E ducariumin ja Calonian väliin suunniteltu uusi paikoitusalue herätti yliopistolla syys-lokakuun vaihteessa poikkeuksellisen vilkasta keskustelua, ja sitä vastaan järjestettiin myös mielenosoitus. Alueen raivaus on protestien vuoksi laitettu jäihin. Parkkipaikat ovat uuden Aurum-rakennuksen kaavan vaatimus, yliopiston toimitilapäällikkö Anu Aalto kertoo. Rakennusluvassa määritellään autopaikoille normi, joka rakennuttajan eli Suomen yliopistokiinteistöjen (SYK) täytyy täyttää. ”Tässä tapauksessa olemassa oleva paikoitustila ei riittänyt täyttämään tuota tarvetta.” Aurumin välittömään yhteyteen Yliopistonmäelle paikat eivät mahdu. Paikalta puretun Juslenia-rakennuksen paikoitusalue jää nyt uuden ja isomman talon alle. ”Alakampuksella on tilaa ja rakennusoikeuttakin. Katsottiin, että paikka voisi soveltua tuohon [Educariumin ja Calonian väliseen] kohtaan”, Aalto kuvailee. Uudelle parkkipaikalle ajettaisiin jatkossa Assistentinkadun kautta, Educariumin ja sen viereisen hiekkakentän välistä kulkevaa ajoväylää pitkin. Alue on Skanskan käytössä Aurumin rakennustöiden ajan vuoteen 2021. Vaikka kaava velvoittaa rakentamaan tietyn määrän parkkipaikkoja, voi niiden osalta aina hakea poikkeusta. Aurumin kaavasta itse asiassa haettiin poikkeamispäätöstä, joka hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa. Hakemuksessa SYK haki poikkeuksia julkisivun korkeuteen sekä autopaikkojen sijoittamiseen (Aurumin korttelin sijasta Educariumin ja Calonian kortteliin). k e s k i v i i k ko n a 2.10. Assistentinaukiolla järjestettiin mielenosoitus metsikön puolesta. Protestilla haluttiin kannustaa rakennuttajaa etsimään parkkipaikalle uusi sijainti tai vähentämään parkkipaikkojen määrää. Parkkipaikkaa vastustanut adressi keräsi puolestaan yli 1 600 allekirjoitusta. Protestia järjestäneiden mielestä päätös vähentää kampusviihtyvyyttä ja asettaa yliopiston hiilineutraalisuustavoitteen ristiriitaiseen valoon. Myös Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) ilmoitti vastustavansa parkkipaikkaa ja liittyi tukemaan protestia. Yliopistot ja SYK järjestivät perjantaina 4.10. keskustelutilaisuuden aiheesta. SYK:n johtaja Aki Havia kommentoi ennen sitä Tylkkärille, että parkkipaikkojen tekemättä jättäminen vaarantaisi koko hankkeen. Tiedotteensa mukaan SYK on sitoutunut istuttamaan vastaavan määrän puita kuin mitä paikalta kaadetaan. Turun yliopiston palvelujohtaja Päivi Mikkola kertoi tilaisuuden järjestetyn nimenomaan keskustelua varten, jotta voidaan tehdä jatkotarkastelua. ”Aurum on SYK:n hanke, ja Åbo Akademi on siinä yliopistoa suurempi vuokralainen. Se on monitahoinen juttu, emme voi yliopistona yksipuolisesti todeta, että parkkipaikkaa ei toteutettaisi suunnitellusti,” hän toteaa. Uutta kerrottavaa töiden aloittamisesta ei Aki Havian mukaan ollut lehden mennessä painoon. o sa n a y l i o p i s to n hiilineutraalisuustyötä pohditaan nyt, sisällytetäänkö henkilökunnan työmatkat laskentaan ja kuinka niiden hiilijalanjälkeä käytännössä arvioitaisiin. Kestävän kehityksen toimenpideohjelmassa otetaan huomioon kannustimet julkisen liikenteen, kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen. y h dys k u n ta ja kaupunkisuunnittelun alan erikoistutkija Sari Puustinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta ei näe estettä parkkipaikkapäätöksen muuttamiselle. ”Niin kauan kun parkkipaikkaa ei ole alettu rakentaa, päätöksen muuttaminen on täysin mahdollista, jos tahtotilaa löytyy.” Hänen mukaansa yliopiston ja SYK:n olisi yleisesti hyvä käydä neuvotteluja yliopistoyhteisön kanssa avoimesti ja usein. “Yleisesti vastakkain ovat yksittäisten ihmisten liikkumisen helppous ja koko yhteisön terveyden ja ympäristön heikentäminen." Puustinen pitää kannustimia kestävään liikkumiseen hyvänä ideana. Samalla pysäköinnin todelliset kustannukset tulisi hänestä saattaa käyttäjien maksettaviksi. ”Yliopiston pysäköintimaksuja voisi korottaa reippaasti. Missä kaupunkikeskustassa saat parkkeerata alle euron päivähinnalla?” MIIKA TIAINEN Parkkipaikkaa vastaan osoitti mieltä noin pari sataa ihmistä 2. lokakuuta. Osallistujat muodostivat ihmisrenkaan metsikön ympärille. Educariumin ja Calonian väliin suunnittelun paikoitusalueen raivaustöiden piti jo käynnistyä, mutta protestit panivat ne toistaiseksi jäihin. teemu perhiö
• Opiskelijoiden oma kurssi rikkoo tabuja: ”Uskallettaisiin sanoa, että ei jaksa” VIELÄ APPELSIINI­ VIIPALEISTA Olen kaivannut sinua, Kerttuli (Tylkkäri 5/2019) oli koskettavan kaunis kuvaus rakkaudesta pieneen ja aika tuntemattomaan Turun spottiin. Kiitos Sara! Pieni on kaunista Huh, olipas sekava tuo uusi Tylkkäri. Ja vaikutelmaa pahensi vielä se, että lehti ei ollut kunnolla nidottu kiinni. Niittien ystävä Vastaamme Tylkkärin lukijapalauttee­ seen (Tylkkäri 5/2019). Meillä on ollut kolmen [appelsiini]viipaleen kappalemäärä jo vuodesta 2011. Haluamme tarjota monipuolisen ja runsaan salaattipöydän mahdollisimman monelle. Neljä viipaletta on ollut ajoittain, jos hedelmäpalan koko on todettu alimittaiseksi. Kiitos palautteesta! assarinullakko (instagramissa) Rehtorinpellonkadun parkkipaikat voisi muuttaa pyöräkaistaksi! Parantaisi huomattavasti tiellä liikkuvien turvallisuutta. Kampus jaloille * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* P arempia mielenterveystaitoja ja kilpailuhenkisen kulttuurin muutosta: tätä tehdään nyt Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden voimin. Kyse on Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n Terve mieli -hankkeesta, jonka avulla koulutetaan järjestötoimijoita ja henkilökuntaa, jotta jaksamisongelmista puhuminen olisi helpompaa. Hanke sai Turun yliopiston ja Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) myöntämää Universitas Turku -projektirahaa 5 000 euroon asti. TuKYn koulutuspoliittisen vastaavan Samuli Tähtisen mukaan ajatus lähti hänen ja yliopisto-opettaja Helena Rusa­ sen keskusteluista. Järjestön sosiaalipoliittinen vastaava Aku Lehojärvi tuli nopeasti mukaan hankkeeseen. Kolmikko oli tahoillaan huomannut, että opiskelijoilla on ongelmia jaksamisen kanssa. ”Ongelmat ovat yleensä tosi pieniä aluksi, ja sitten ne kasvavat ja kasvavat.” Tähtinen kuvaa. ”Tarkoitus on katkaista kierre ennen, kuin se lähtee käyntiin.” Tähtinen kantaa huolta kauppakorkeakoulun suorituskeskeisyyttä korostavasta kulttuurista. Hyvästä CV:stä huolehtiessa moni vaikuttaisi uupuvan. ”Halutaan tehdä töitä, valmistua alle viidessä vuodessa, olla järjestötoiminnassa mukana, ja yhtäkkiä hommia onkin ihan hirveästi. Myös huoli taloudellisesta pärjäämisestä nousi opiskelijoille tehdyssä kyselyssä esiin”, Tähtinen havainnoi. Tätä pärjäämistä ihannoivaa ajattelutapaa hanke pyrkii muuttamaan. ”Puhuttaisiin avoimemmin ja uskallettaisiin sanoa, että ei jaksa.” Osana hanketta pidetään "Haavoittuva mieli – tue ja tunnista" -kurssi TuKYn eri toimijoille. Tutoreille mielenterveystaidoista on puhuttu jo kevään aikana. ”Tarkoitus on, että jokainen osaisi kertoa ihan perusasiat ja ohjata eteenpäin, YTHS:ään tai muualle. Ettei kukaan jäisi umpikujaan”, Tähtinen kertoo. Kauppakorkeakoulun omaopettajat, kandija graduohjaajat saavat omat ohjeistukset. Lisäksi opiskelijat valitsevat keskuudestaan tukiopiskelijat, joita voisi lähestyä matalalla kynnyksellä. t y y n ko u lu t u s p o l i i t t i n e n asiantuntija Joni Kajander on mukana hankkeen ohjausryhmässä. Kajanderin mukaan viime vuosina tehdyn työn tuloksena yliopiston yhteiset hyvinvointipalvelut ja tuki ovat nyt paremmin hanskassa. Hän pitää uutta hanketta hyvänä lisänä tälle työlle, sillä se on paitsi opiskelijalähtöinen myös yksikön arjessa tapahtuva. ”Koko yhteisön näkökulmasta tässä on kiinnostavaa se, miten pystyisimme matalalla kynnyksellä ja jo aikaisessa vaiheessa tukemaan opiskelijoita ja monessa kohtaa henkilökuntaa siinä, että arjen haasteet ja huolet eivät kasaantuisi.” Kajander toivoo, että hankkeen myötä myös olemassa olevat palvelut löydettäisiin paremmin. Myös kauppakorkeakoulun johto, YTHS ja yliopiston hyvinvointipalvelut ovat mukana hankkeessa. Hyvinvointipalveluiden johtaja Tom Riski ja hyvinvointisuunnittelija Anu Mäkelä kommentoivat opiskelijoiden jaksamisongelmien olevan tuttuja myös yliopiston tasolla. Havaintojen perusteella tiedekunnat eivät juuri poikkea toisistaan, mutta vaihteluakin löytyy. ”Osa jaksamisen haasteiden takana olevista syistä vaihtelee koulutusaloittain: kuormitusta voi aiheuttaa esimerkiksi huoli työllistymisestä, omassa opiskeluryhmässä koettu kilpailuhenkisyys tai opetusaikataulujen tiiviys ja kuormittavuus,” he kirjoittavat. Riski ja Mäkelä toivovat, että hankkeesta syntyy hyviä käytäntöjä, joita voidaan jakaa Turun yliopiston sisällä sekä mahdollisesti valtakunnallisesti. MIIKA TIAINEN vain netissä Ulla Appelsin: autolla sieneen TURUN YLIOPISTON alakampukselle suunniteltu parkkipaikka sai kierroksia somessa, kun asiaa kommentoivat niin kansanedustaja kuin Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin. 7 Kauppislaisten syksyllä käynnistyvällä kurssilla koulutetaan opiskelijoille ja henkilökunnalle mielenterveystaitoja.
• P uistomäenkadun reunaan jäävä pusikko Turun Puistomäessä tuskin pistää ohikulkijan silmään. Niittytutkijalle metsikkö on kuitenkin aarreaitta – mutta samalla merkki rappiosta. Aiemmin se on ollut puuton laidunmaa täynnä kedoille tyypillisiä ruohovartisia kasveja ja kukkia. Turun yliopiston biologian laitokselta pian väittelevä Jussi Lampinen kyykistelee mättään juurella. ”Tämä hassu heinä on hina. Eihän se näytä miltään, tuommoinen tupas. Mutta ihan kiva kaveri.” ”Ja tuossa on ahdekaurio!” Lampinen tutkii perinnebiotooppeja, kuten niittyjä ja ketoja. Ne ovat entisajan karjatalouden luomia elinympäristöjä. Vanhat laidunmaat ympäröivät Turun keskustaa. Nykyään ne ovat tosin lähinnä metsittyneitä ryteikkötilkkuja. Maatalouden muuttuessa tehotuotetuksi myös niittykasvien tila on käynyt vähiin. Enää täällä ei näe laiduntavia lehmiä tai lampaita, jotka syödessään ja kuopsutellessaan pitäisivät niityt puuttomina. Lampisen mukaan Turussa on yllättävän paljon Puistomäen metsikön kaltaisia kallioketoja, jotka ovat aikanaan olleet paljaita ja puuttomia laidunmaita. ”Esimerkiksi Korppolaismäen avoimet rinteet, Tonttumäki, Vähäheikkiläntien laitamat…” o sa k e d o i s ta nauttii ainakin jonkinlaista suojelustatusta. Juhannuskukkulan ja Patterinhaan kedot on arvioitu valtakunnallisesti merkittäviksi perinnebiotooppikohteiksi. Riittämätön suojelu ja hoidon puute uhkaavat valtaosaa turkulaisista kedoista. Asematai yleiskaavan suojelumerkinnät toki takaavat, ettei kallioketojen päälle rakenneta taloja. Mutta jos karja tai ihmiset eivät pidä ketoja avoimina, ei mikään estä puita peittämästä niitä. Lampisen mukaan yhteiskunta on ”vähän kädetön” siinä, miten niittyaukeita pystyttäisiin säilyttämään perinteisen karjatalouden aikojen tyyliin elinvoimaisina. Entisajan maatalouteen ei laajamittaisesti ole paluuta. ”Se on lohdutonta. Näillä [niityillä] on käsittämättömiä lajistoarvoja paitsi kasvien myös hyönteisten osalta.” Niittyjen ja ketojen menettäminen on väistämättä huono juttu pölyttäjähyönteisille, jotka ovat yhtä lailla sidottuja niitty-ympäristöihin. Ihmisvoimin jo metsittyneitä ketoja on hankala saada palautettua ilman valtavaa työtä. ”Rakastan itse talkootyötä, mutta ajattelen, että se on vauraan ja perustarpeet täyttävän yhteiskunnan luksusta, että voimme harrastaa sitä luonnon itsensä vuoksi”, Lampinen kuvailee. Laiduntamiseen kaupunkiniityistä ei välttämättä olisi, vaikka puut saataisiin raivattua. Pieni koko, roskaisuus ja ympäröivät asuinalueet voivat rajoittaa käyttöä. ”Tarvittaisiin tutkimusta, jossa kysytään karjanomistajilta, mitä he ajattelisivat tällaisten kaupunkilaitumien soveltuvuudesta heidän eläimilleen.” Hänen mukaansa kaupunkiniityille pitäisi keksiä jotain muuta käyttöä, jotta ne säilyisivät. ”Tuntuu hoopolta, että näiden lajien tulevaisuus tällä paikalla riippuisi siitä, että ihmiset jaksaisivat tulla tänne raivaamaan pensaita ja puita ja niittämään heinää.” Tutkijana Lampinen pyrkii etsimään niittylajeille uusia kasvupaikkoja. Esimerkiksi voimajohtoaukeat ja tienvarret voisivat oikein hoidettuina sopia tarpeeseen hyvin, ja niitä onkin “niin perkeleesti”. Liikenneturvallisuus ja sujuva sähkönsiirto määrittelevät kuitenkin ensi sijassa hoitoa, ei niittylajiston suojelu. n i i t t y k asv e ja e i Lampisen mukaan ole vielä hävinnyt sukupuuttoon Suomesta ”hirveän montaa”. Suuri osa niityille sopeutuneista lajeista täyttää silti jonkin uhanalaisuusluokituksen kriteerit. ”Tuollakin kedolla, jossa olimme, on ketoneilikka ja ahdekaurio, jotka ovat silmällä pidettäviä, on keltamatara, joka on vaarantunut…”, Lampinen luettelee. Positiivisia esimerkkejä silti on. Esimerkiksi hirvenkello, entisten kaski-ahojen kukka on kelpuuttanut tienvarret joissakin populaatioissa uudeksi kasvupaikakseen. ”Kaikki ei ole synkkää kuitenkaan!” MIIKA TIAINEN Katoavatko niityt, Jussi Lampinen? Turun vanhat niityt kaipaisivat pelastajakseen lehmiä ja lampaita. nuori tutkija 8 ehdotus Ilmasto­ kapteeni Turun yliopistolle! 1 KIMI RÄIKKÖNEN Lyhytsanainen jäämies toisi viilentävän vaikutuksen lisäksi yliopistolle kokemusasiantuntemusta parkeeraamisesta tiukoissa paikoissa. 2 ULLA APPELSIN Vaikutusvaltainen kommentaattori päähesoista toisi näkyvyyttä Turun yliopiston kestävän kehityksen tavoitteille kansallisella tasolla. 3 JUHANI ”TAMI” TAMMINEN Jaguaarien ystävänä tunnettu sanavalmis kiekkoikoni muodostaisi hyvän tutkaparin Saku Koivulle. Ilmastotavoitteiden saavuttamisessa pitää painaa kaasu pohjaan! 4 MARJA TYRNI Vanhojen sketsihahmojen kierrättäminen olisi yliopistolta todellinen ekoteko. Mars Pallivahaan! m iik a tia ine n Turun kaupungilla ilmaston puolesta veivaa Saku Koivu, mutta Turun yliopistolta kapteeni puuttuu – tässä ehdotuksemme.
• Tuuraajaa haetaan inFoa T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 e d u s ta j i s to n ko ko u ks i s ta tiettyjen ryhmien varsinaiset edustajat ovat poissa useammin kuin toiset. Kuvaajan x-akseli kertoo varsinaisten edustajien poissaolojen prosenttiosuuden. Esimerkiksi TSE-listalla on yhdeksän edustajaa, ja tilastoituja kokouksia kaudella 2018–2019 on 15 kappaletta (01/18–09/19), joten TSE-listan maksimi läsnäolomäärä on 135! Pienemmillä ryhmillä yksittäiset poissaolot korottavat nopeasti poissaolojen suhteellista osuutta. Poissaolevaa edaattoria korvaa varajäsen. Jos varajäsen ei tule kokoukseen, yksi ääni on kokonaan poissa. Eduxilla lähes kolmasosaan poissaoloista ei löytynyt korvaajaa, TSE-listalla taas 18,5 prosenttiin. Muilla ryhmillä korvaajat useimmiten löytyivät. Lähde: Edustajiston pöytäkirjat TSE-lista (9 paikkaa) Tyy Terveeksi (7 paikkaa) Lex (6 paikkaa) Hybridiaani (5 paikkaa) Vihreä lista (4 paikkaa) Soihdunkantajat (3 paikkaa) Vihreä vasemmisto (3 paikkaa) Eduxi (2 paikkaa) Kokoomus (1 paikka) Humanistit (1 paikka) 100 % % Varsinaisten edustajien poissaolot
• PUOLIK KAIDEN B A N A A N I E N PA R L A MENTTI TEKSTI JA KUVAT TEEMU PERHIÖ ? ­ ­ Piknik-eväistä voimansa saava edustajisto päättää 14 000 opiskelijajäsenen asioista – aika pienistä, mutta lopulta myös aika tärkeistä.
• 12 ? B anaanin puolikkaita, viinirypäleitä, juustoleipiä. Kun katsoo kokouseväitä, tulee mieleen eskarin kevätretki. Tämä on kuitenkin aikusten leikkiä. Täällä harjoitellaan politikointia, juntataan päätöksiä ja väitellään väittelyn ilosta. Pitääkö mielikuva ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävästä edustajistosta paikkansa? Ainakin joskus. Aiemmin paljon pahemmin, silloin kun oltiin kahta leiriä. Inari Harjuniemen (Soihdunkantajat) aloittaessa edarissa välit eivät enää olleet niin tulehtuneet. Vuosi oli 2016. ”Kumpikin osapuoli oli kuitenkin varpaillaan sen suhteen, miten tehdä yhteistyötä.” Harjuniemi on edustajiston jäsen eli edaattori ja keskusvaalilautakunnan varapuheenjohtaja. Osapuolilla hän viittaa ”renkaaseen” ja sen ulkopuolisiin ryhmiin. Renkaan muodostivat oikeustieteen opiskelijoiden ryhmä Lex, kauppatieteen opiskelijoiden TSE-lista ja lääketieteen opiskelijoiden ryhmä Tyy Terveeksi eli TyTe. Ulkopuolelle jäivät kaikki muut: luonnontieteiden ja tekniikan Hybridi, kasvatustieteen Eduxi, Punavihreä vasemmisto, vihreät nuoret, Soihdunkantajat, Kokoomus, Humanistit… Edustajiston nykyinen puheenjohtaja Tuomas Dahlström (Lex) muistaa jakautuneisuuden ajan hyvin. Hänen aloittaessaan 2014 edustajisto oli hyvin toisenlainen. ”Joistakin asioista väiteltiin tai tapeltiin vain väittelyn vuoksi. Rengas oli erillään muista, mutta nyt rajat ovat vähän laskeutuneet. Tehdään korostuneesti enemmän yhtenäistä ylioppilaskuntaa", Dahlström sanoo. Harjuniemi muistaa, että joillakin edaattoreilla oli selkeänä tavoitteena lisätä renkaan ja muiden ryhmien välistä vuoropuhelua. Toimintakulttuuri on siistiytynyt. ”Mutta edelleen kummaltakin puolelta löytyy ajattelua, että nuo ovat meidän kanssa eri mieltä vain periaatteesta tai koska niiden kuuluu vastustaa meitä,” Harjuniemi sanoo. Toisaalta vanhat kiistat eivät ole enää ajankohtaisia. Kuten TYYn kirjasto. T YYn kirjasto perustettiin 10. helmikuuta 1928. Se keskittyi peruskurssikirjojen tarjoamiseen, mutta kokoelmaan kuului myös muuta kirjallisuutta. Sillä oli palkattu kirjastonhoitaja. Kirjasto lopetettiin vuonna 2014. Vääntöä oli kestänyt monta vuotta, lakkautusta esitettiin kerta toisensa perään. Harjuniemi kutsuttiin ’Minäkin käytän TYYn kirjastoa’ -Facebook-ryhmään. Proffassa hän joutui kuuntelemaan kaverien argumentointia siitä, mitä kirjastolle pitäisi tehdä. ”Silloin edari alkoi kiinnostaa enemmän.” Kolme kautta edarissa viihtynyt Paavo Palanterä (Hybridiaani) aloitti ryhmänsä puheenjohtajana juuri silloin, kun viimeinen, ratkaiseva esitys kirjaston kohtalosta oli tulossa käsittelyyn. Keskustelu oli hänen mukaansa turhankin kärkästä, ajoittain asiatonta. ”Tuolloin oli vielä siirtymävaihe käynnissä asenteiden puolesta.” ”Nyt edustajisto on kypsempi.” Syyksi hän arvelee ajan kulumista: Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskuntien yhdistymisestä on kymmenen vuotta. Suurin osa nykyisistä edustajista ei ole ollut opiskelijoina silloin, kun yhdistyminen oli pinnalla. ”Luulen, että se auttaa yhtenäisen TYY-kuvan luomisessa.” Yleisesti Palanterä ei näe junttausta ryhmiin liittyvänä asiana, vaan ”valitettavana osana opiskelijavaikuttamisen henkeä”. ”Kaksi vuotta on suhteellisen pitkä aika opiskelijan ajassa. Suuri osa toimii edarissa vain yhden kauden. Vaihtuvuuden kulttuurin takia samoja asioita tuodaan kausittain esille.” K irjaston lakkautuspäätös kuvaa yhtä selkeää jakolinjaa edarissa: tulisiko ylioppilaskunnan olla laajasti palveleva vai tiiviisti koulutusja sosiaalipoliittiseen edunvalvontaan keskittyvä? Siitä päästään rahojen käyttöön, ja sen ympärillä mielipiteet välillä kärjistyvät, Katariina Kulha (Vihreä lista) sanoo. ”Eikä keskustelussa aina tähdätä toisen näkökulman syvälliseen ymmärtämiseen.” Aikaisemmin pienistäkin rahasummista on kiistelty. Senkaltainen toiminta on kuitenkin Kulhan mukaan jäänyt taaksepäin. ”On puhuttu isommista periaatteellisista kysymyksistä, kuten siitä, pitäisikö Q-taloa pyörittää vaikka se olisi tappiollista. Se on mielekkäämpää kuin edestakainen jankkaaminen jostain sadasta eurosta.” Toisaalta kaikissa demokraattisissa elimissä puhutaan siitä, miten yhteisiä rahoja käytetään. Onko edarissa aitoa keskustelua ja mahdollisuus tehdä kompromissejä? Dahlströmin mukaan ihmisillä on monesti hyvin samanlaisiakin näkemyksiä asioista. ”Mutta sitten saatetaan poteroitua eikä löydetä yhteistä säveltä, vaikka se olisi jo olemassa – juututaan ajattelemaan, että ’tuo on tuosta ryhmästä’ eikä nähdä, että voi olla yhteisiä intressejä.” ”Pitäisi vain uskaltaa laskea omia suojamuureja.” Edustajiston puheenjohtajana Dahlström on yrittänyt toimia siltojen rakentajana. Hän on äänestänyt kaikissa äänestyksissä tyhjää, koska puheenvuoroja on hankala jakaa, jos ottaa itse kantaa isoihin asiakysymyksiin. Tulevalla kaudella edustajiston puheenjohtaja menettää edustajiston jäsenyytensä ja hänen tilalleen tulee varajäsen. Tarkoitus on varmistaa puheenjohtajan riippumattomuus. Dahlström onkin kokenut monesti paineita äänestää. ”Esimerkiksi Tylkkärin formaatista äänestettäessä.” Syksyllä 2018 äänestettiin ensin äänestystavasta. Päätettiin järjestää suljettu lippuäänestys. Kokoomuksen Roope Ruohonen katuu, että äänesti sen puolesta. ”Olisi ollut parempi, että äänestyskäyttäytyminen olisi ollut avointa.” Viimeinen äänestys päätettiin arvalla. Tylkkärin budjetti ja formaatti säilyi entisellään. E darin aloittaessa kaksivuotiskautensa toiminta on alkuun hakemista. Iso osa tekijöistä vaihtuu. Moni on toiminut aiemmin järjestöaktiivina, mikä voi luoda turhan isoja odotuksia. He ovat tottuneet tekemään konkreettisesti asioita. Mutta edarissa tehdään vain päätöksiä, kuin kumileimasin. Joku muu toteuttaa ne. Se voi olla vaikeaa hyväksyä. Vielä pahempaa on, kun tärkeä asia, jonka halusi laittaa kuntoon, ei olekaan TYY:ssä rikki. Sen puolesta on saatettu puhua jopa kymmeniä vuosia, ja se on edennyt hiljalleen. Opiskelijoiden mieltä kaihertaviin opintotukeen ja sosiaaliturvaan taas voi vaikuttaa vain vähän ja epäsuorasti. Tai sitten ei edes pääse päättämään mistään, jos tulee vaikka vain kevätkaudeksi! ”Voi olla hirveästi ajatuksia mitä TYYn pitäisi tehdä. Toteuttavista asioista pitäisi kuitenkin päättää kerran vuodessa, ja jättää toteuttaville tahoille työrauha,” Harjuniemi sanoo. Hän toivoo, että edari kävisi enemmän keskustelua siitä, mihin asioihin keskitytään.
• ”Kaikki haluavat aina lisätä toimintasuunnitelmiin omia kivoja ja tärkeitä projekteja, eikä kukaan vastusta. Se vain menee helposti siihen, että projekteja on ihan liikaa.” Kaksivuotiskausi on tietyllä tapaa ongelmallinen. Ensimmäinen vuosi menee opetteluun, toinen vaaleihin valmistautumiseen. Myös Dahlström haluaisi edariin lisää pitkäjänteisyyttä, ”yhteisiä maamerkkejä tulevaisuuteen”. Kun jostain asiasta tehdään päätös ja suunnitelma, siinä tulisi pitäytyä. ”Ei aina yritettäisi löytää jotain uutta ja omanlaista.” Edustajiston lyhyt toimikausi ja tiuhaan vaihtuva jäsenpohja voivat vähentää halukkuutta tai kykyä arvioida päätösten vaikutusta vuosikymmenten päähän. K auden 2018–2019 toinen puolisko on ollut edarissa hiljainen, pääsihteerin ja Tylkkärin päätoimittajan valintaa lukuun ottamatta. Suuret keskustelut käytiin viime vuonna: OLL-jäsenyys, etäkampuksilla käyminen, Tylkkäri-selvitysten tekeminen ja läpikäynti. Iltakoulussakin käytiin aiemmin enemmän debattia asioista, Harjuniemi sanoo. ”Nykyään tuntuu, että siellä lähinnä briiffataan edaattoreita kokousasioista. Silloin kun itse aloitin, kaikki olivat jo perehtyneet asioihin iltakouluun mennessä ja silloin tunnusteltiin muiden aikeita.” Kokousten jälkeinen vapaamuotoinen hengailu Proffassa on myös jonkin verran menettänyt suosiotaan. Ovatko edaattorit väsyneitä? ”Paljon enemmän ihmiset juttelee omista jaksamisongelmistaan”, Harjuniemi toteaa. Dahlström tunnistaa myös ilmiön. ”Maailma on muuttunut opintoaikojen ja tukien pienentämisen takia. Ihmiset saattavat mieluummin mennä töihin tai opiskella kuin vaikuttaa yhteisiin asioihin. En usko, että päättäjät eduskunnassa ymmärtävät näitä kerrannaisvaikutuksia.” Opiskelijat miettivät tarkkaan, mihin lähtevät mukaan. Varajäsenten ansiosta on toki mahdollista jäädä pois kesken kauden, jos esimerkiksi saa opintonsa valmiiksi. Varajäsenet paikkaavat myös poissaoloja kokouksista. Haastatelluista edaattoreista moni kokee kokoonpanojen vaihtelun ongelmallisena, jos varajäsenet eivät ole perehtyneet käsiteltäviin asioihin. Toisaalta sitä kautta useampi pääsee kokeilemaan edarin toimintaa. Jatkuvuuden kannalta olisi myös hyvä, jos edarissa olisi useamman kauden edustajia. Yhä harvemmalla vain on käytettävänään neljä vuotta opiskelijavaikuttamiseen. Edariura pitäisi aloittaa heti opintojen alussa, jos haluaa saada maisterin paperit viidessä vuodessa. Ä änestysprosentti TYYn edarivaaleissa on Suomen huippua: 41,98 prosenttia vuonna 2017. Se on hyvä saavutus, vaikka legitimiteetin kannalta silti ongelmallinen. Edustajisto kuitenkin puhuu 14 000 jäsenen suulla ja päättää poliittiset linjaukset. Jos vain 40 prosenttia opiskelijoista on ollut valitsemassa edustajia linjan määrittelyyn, voi kysyä, onko se opiskelijoiden tahto. ”Toisaalta edustuksellisessa demokratiassa voidaan ajatella, että ne jotka jättävät äänensä käyttämättä, tekevät sen tietoisesti ja ikään kuin luovuttavat käsissään olevan vallan muille äänestäjille”, Katariina Kulha sanoo. Hän näkee, että alhaisen äänestysprosentin nostamiseksi pitää tehdä töitä, mutta se ei ole peruste vaatia ylioppilaskuntaa olemaan tekemättä sitä tai tätä. ”Kun vaalit on käyty, edustajistolla on mandaatti tehdä poliittiset linjaukset ja rahankäyttöpäätökset.” Haastatelluista edaattoreista muutama myöntää itsekin jättäneensä äänestämättä ensimmäisissä vaaleissaan. ”En fuksina tiennyt, mikä se edari on.” ”Kun itse tulin valituksi, huomasin, että tämä on oikeasti aika tärkeää. Jos haluaa, että edari puhuu asioista, joihin itse uskoo, niin kannattaa äänestää”, Harjuniemi sanoo. Myös Dahlsröm jätti äänestämättä 2011. ”Edustajiston toiminta on etäistä riviopiskelijalle, olin itsekin sellainen. Eikä kaikkia kiinnosta, vaikka mitä tekisi.” Valtio-opin erikoistutkija Juha Ylisalo Turun yliopistosta arvioi, että edustajisto lienee keskiverto-opiskelijalle melko tuntematon. Opiskelija ei tiedä mitä se tekee tai mitä omasta äänestysvalinnasta seuraa. ”Ehkä ajatellaan, että se on tekemisissä aika pienten asioiden kanssa. Yksittäiset kysymykset saattavat kiinnostaa suurempia joukkoja, muistan muutaman vuoden takaa kirjaston kohtalon, joka keskustelutti.” Ylisalo lisäisi valistustyötä edarista. 14
• Haasteensa asettaa 2000-luvulla syntyneiden mediankäyttötottumukset. Eivät he välttämättä seuraa uutiskirjeitä tai Facebook-sivuja. Dahlström arvioi, että moni äänestäisi, jos vain saisi vielä lisää tietoa. Yksi selkeä ratkaisu äänestysaktiivisuuden kasvattamiseksi olisi tuoda lisää ihmisiä ehdolle. Äänestysprosentti korreloi vahvasti ehdokkaiden määrän kanssa. Moni äänestää tuttavaansa. Aktiivisimmin vaaleissa äänestävät oikeustieteellisen ja lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat: noin 60 prosenttia heistä käytti viimeksi äänioikeuttansa. Oikis on lääkiksen tapaan vahvasti professionaalinen. Siellä on vain yksi pääaine ja vahva me-henki. Lisäksi se on tiedekuntana esimerkiksi humanistista pienempi. ”Omalle listalle” ei tarvita kovin montaa henkilöä, niin äänestettävänä on jonkun kaveri tai kaverinkaveri. Pelkkä oppiaineidentiteetti ei silti riitä. Alhaisin äänestysprosentti 2017 oli kasvatustieteissä, hieman päälle 30 prosenttia. Kokoomuksen Ruohoselle kysymys alhaisesta äänestysaktiivisuudesta näyttäytyy automaatiojäsenyyden kautta. ”Mielestäni se kertoo siitä, että opiskelijat eivät koe ylioppilaskuntaa omakseen. Jos ylioppilaskuntaan kuuluisivat vain ne, jotka siihen haluaisivat, äänestysaktiivisuus nousisi”, Ruohonen väittää. Ammattikorkeakouluissa äänestysprosentit ovat kuitenkin vapaaehtoisesta jäsenyydestä huolimatta alhaiset. Viime vuonna Turun AMK:n opiskelijakunnan vaaleissa se oli 13,1 %. Oulun yliopiston ylioppilaskunta päätti viime vuonna lisätä linjapaperiinsa, että se ajaa automaatiojäsenyyden poistamista siirtymäajalla. TYYn linjapaperia päivittäessä kysymys ei noussut esiin. T YYn kirjaston jälkeen uudeksi ”ikuisuusaiheeksi” on noussut ylioppilaskunnan jäsenyys Opiskelijoiden liikuntaliitossa (OLL). Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) päätti erota OLL:sta 2013, ja jokaisen ylioppilaskunnan piti itse päättää liittyäkö siihen. TYY liittyi OLL:iin vuoden 2015 alusta. Jäsenyys maksaa ylioppilaskunnalle noin 7 000 euroa vuodessa. Osa ryhmistä on sitä mieltä, että se on turhaa rahan menoa. Lex aikoi esittää tällä kaudella toistamiseen liikuntaliitosta eroamista, mutta perui aikeensa, kun muut ryhmät ilmaisivat turhautumisensa uuteen käsittelyyn. ”Voimasuhteiden muuttuessa varmaan halutaan taas testata, onko tämä se vuosi, kun siitä päästään eroon”, Harjuniemi kuvailee. Kun hän itse oli käsittelemässä asiaa ensimmäistä kertaa, lopputulos pysymisen puolesta oli selvempi – ”Nyt se on mennyt lähemmäksi fifty-fifty-tilannetta.” Lopulta oman kantansa saa läpi se, joka jaksaa sitä pisimpään toistaa. ”Kyllähän se OLL:stä eroaminen junttaamiselta vaikuttaa, mutta en koe sitä huonona asiana”, sanoo Ruohonen. ”Varmaan siitä taas ensi vuonna äänestetään.” ”Voidaan äänestää vaikka joka kokouksessa. Tietysti jos tulee selkeästi turpaan jossain asiassa, niin kannattaa odottaa seuraavaan edustajistokauteen.” Välillä pöydälle tuodaan esityksiä nopealla aikataululla, ilman mitään pohjakeskustelua. Tällainen oli esimerkiksi Turun ylioppilasteatterin tuen puolittaminen vuonna 2016. ”Toisinaan tuntuu, että esitykset rahojen suhteen eivät ole loppuun asti mietittyjä”, Kulha kommentoi. Ruohosta asioiden hidas eteneminen turhauttaa, mutta hän ei pidä sitä välttämättä huonona asiana. ”Se on demokraattisen prosessin ominaisuus.” Hänen mieleensä muistuu vanha edarivaikuttaja. ”Hän sanoi, että jos hitaus on se hinta, joka pitää maksaa rauhallisesta demokraattisesta ympäristöstä, on hän valmis sen maksamaan.” ”Olen samoilla linjoilla.” E rikoistutkija Juha Ylisalon mukaan edustajisto on yliopistossa tärkeä itsehallinnon muoto, varsinkin kun yliopistodemokratia muuten on ”aika rajoittunutta”. ”Sillä on myös demokratiakasvatuksen tehtävä. Moni poliitikko on oppinut edarissa yhteisten asioiden hoitamista ja ponnistanut politiikkaan.” Ilman edustajistoa ja ylioppilaskuntaa yliopisto muistuttaisi enemmän palveluorganisaatiota, jonne tullaan asiakkaaksi, Ylisalo sanoo. ”Ei se olisi niin yhteisöllinen kuin mitä se tällä hetkellä on.” × Lue Tylkkärin verkosta, miten edustajistoryhmät muuttaisivat TYYn poliittista linjapaperia. 15 Ilman edustajistoa ja ylioppilas­ kuntaa yliopisto muistuttaisi enemmän palvelu­ organisaatiota, jonne tullaan asiakkaaksi, erikoistutkija Juha Ylisalo sanoo.
• Istutettiin yhdessä puu Kasvisravintola Verso edisti yli kahdenkymmenen vuoden ajan vaihtoehtoista ruokavaliota ja vaihtoehtoista kulttuuria turkulaisille. MIIKKA RUSI KUVITUS TEEMU PERHIÖ
• P itkä rivi vihiksiä, vuustoja, vönereitä ja muita vitsikkäästi nimettyjä kasvis valmisteita. Marokkolaisen, thaimaalaisen ja korealaisen keittiön vege-eineksiä. Kinkkusiivuilta näyttäviä vegaanisia leikkeleitä. Kun katselee tavallisen 2010-lukulaisen supermarketin vegehyllyä, tuntuu kenties jo kaukaiselta ajatukselta, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi Suomessa jotakin erikoista tai vaivalloisesti toteutettavaa. Vegetarismin yleistyminen ja normalisoituminen on ollut pian päättyvän vuosikymmenen yksi keskeisimmistä ruokatrendeistä. Toisin oli vielä vuonna 1980, kun Turkuun Aurajoen kupeeseen perustettiin pelkkää kasvisruokaa tarjonnut ravintola Verso. Osoitteessa Linnankatu 3 toimineesta Versosta ehti ennen lopettamistaan 2003 tulla vanhin yhtäjaksoisesti Suomessa toiminut kasvisravintola. Se oli kapinallinen, joka kulki vastavirtaan muun Suomen lisätessä tasaisesti omaa lihankulutustaan. A lussa oli turkulaisten opiskelijoiden toimittama vaihtoehtolehti Kynttilä, jonka yhdessä numerossa 1970-luvun lopulla oli pieni ilmoitus: avoin kutsu suunnitteilla olevan kasvisravintolan perustamiskokoukseen. Pelkkä harmiton kokeilu, joka tuskin johtaa mihinkään, lehden tekijät ajattelivat. Toisin kuitenkin kävi. ”Yllättäen perustamiskokoukseen tulikin noin 160 ihmistä. Sen jälkeen kaikki alkoi tapahtua nopeasti”, Risto Mikkonen toteaa 40 vuotta myöhemmin. Versossa avajaisista viimeiseen kattaukseen asti työskennelleen Mikkosen mukaan ravintolan innoittajat olivat ulkomailla, suurempien eurooppalaisten kaupunkien kasvisruokakulttuurissa. ”70-luvun lopun aikaan Suomi oli köyhä ja kulttuurisesti hyvin jämähtänyt paikka. Meidän keskuudessa, jotka oltiin vähän matkusteltu Euroopassa, oli sellaista liikehdintää, että Turussakin pitäisi olla jotain tällaista.” Yksi tärkeä esikuva Versolle toki löytyi Suomestakin: Oraansuojelijat ry:n Helsingin Ullanlinnassa pitämä ravintola Kasvis, jonka lisäksi Suomessa oli toiminnassa pari muutakin vegetaristista ravintolaa. ”Helsingissä oli myös toinen, näin jälkikäteen ajateltuna aika radikaali raakaravintoon keskittynyt paikka, nimeltä Aurinkotuuli. Jyväskylässä taas oli paikallisen Marttayhdistyksen pitämä pieni kasvisravintola.” Versolaisten oma ravintolaprojekti lähti toden teolla vauhtiin, kun ryhmä onnistui saamaan edullisesti vuokralle huonoon kuntoon päässeen arvokiinteistön Turun keskustasta. Historiallisen Seipelin salin remontointi takaisin käyttökuntoon vaati omin voimin tehtävää talkootyötä. ”Mukana oli opiskelijoita, taiteilijoita ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, esimerkiksi arkkitehteja. Ei se remontti olisi koskaan valmistunut pelkkien opiskelijoiden ja taiteilijoiden voimin.” Kun ravintolan toiminta saatiin lopulta käynnistettyä, suosio yllätti positiivisesti kaikki osalliset. Asiak kaita riitti jonoksi saakka heti alusta alkaen. ”Sosiologit puhuvat, että jollekin asialle on sosiaalinen tilaus. Versolle sellainen oli selkeästi olemassa. Ihmiset jaksoivat jonottaa tunninkin päästäkseen meidän papupatoihin kiinni, mikä oli hämmentävää.” T urkulaisen vegetarismin kirjoitettu historia alkaa huomattavasti Versoa kauempaa, sillä jo vuonna 1910 Åbo Underrättelserissa on ilmoitus kasvisruokatarjoilusta osoitteessa Humalistonkatu 10. Helsingissä ensimmäiset kasvisravintolat perustettiin sitäkin aiemmin 1890-luvulla, jolloin Suomessa julkaistiin myös ensimmäiset kasvisruoka-aiheiset keittokirjat. ? T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 17
• T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 18 Väitöskirjatutkijana Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa työskentelevän Suvi Rytyn mukaan vegetarismin käsite ymmärrettiin 1900-luvun alussa paljon sen nykyistä merkitystä laajemmin. Käytännössä se oli synonyymi luonnolliselle elintavalle, jossa olennaista oli ihmisruumiin pitäminen puhtaana sitä sairastuttavista kuona-aineista. ”Näihin luettiin erityisesti liha, mutta myös nautintoaineet, kuten alkoholi, tupakka ja kahvi, sekä myös lääkkeet ja rokotukset”, Rytty toteaa. Kaikkein vanhimmat perusteet länsimaiselle vegetarismille ovat filosofisia. Esimerkiksi kreikkalaisen Pythagoraan roolia vegetarismin historiassa on pidetty niin merkittävänä, että pitkään lihatonta ruokavaliota kutsuttiin pythagoralaiseksi ruokavalioksi. Perinteisissä itämaisissa uskonnoissa liharavinnosta kieltäytymisellä on pitkät perinteet, mutta vastaavasti myös kristinusko on inspiroinut kasvissyöntiin länsimaissa. Kristinuskon valtakaudella perusteita vegetarismille alettiin etsiä Raamatusta. Sieltä löytyi todisteita siitä, että Jumala on määrännyt ihmisen syömään kasvisravintoa. ”Näitä samoja perusteita käytettiin vielä 1900-luvun alun suomalaisten vegetarismin kannattajien keskuudessa.” Lisäksi varhaisessa kristinuskossa liharavinnosta kieltäytyminen on ollut keskeinen osa askeesia, jonka avulla on ajateltu olevan mahdollista jalostaa sielua ja moraalia. ”Tämä ajatus oli keskeinen myös suomalaisten luonnollisen elintavan kannattajien keskuudessa. He uskoivat, että vegetarismin moraalia jalostava vaikutus lopettaisi ihmisen halun tappaa eläimiä ja toisia ihmisiä. Eli vegetarismi kukistaisi väkivaltarikollisuuden sekä lopettaisi sodat.” V egetarismin historiaa Suomessa on niin ikään tutkinut turkulainen kaupunginvaltuutettu Jukka Vornanen. Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineeseen työn alla olevassa väitöskirjassaan Vornanen kutsuu 1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka jatkunutta ajanjaksoa ensimmäisen aallon vegetarismiksi Suomessa. Tämän kauden jälkeen kasvissyönnin perinteeseen tuli äkillinen kulttuurinen katkos. 1940ja 50-luvuilla vegetarismi väliaikaisesti hävisi Suomessa kartalta lähes täysin. ”Se johtui varmasti sotavuosista ja niiden jälkeen koventuneista arvoista, jonkinlaisesta yhteiskunnallisesta konservatiivisuudesta. Ehkä Ihmiset jaksoivat jonottaa tunninkin päästäkseen meidän papupatoihin kiinni, mikä oli hämmentävää. Risto Mikkonen ”
• T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 19 kansakunnan yhtenäisyyden korostamisen tarpeesta johtuen ilmapiiri ei ollut sellainen, missä kasvissyönnin kaltaiset ilmiöt olisivat olleet kovin vahvoilla.” Seuraavan aallon vegetarismi syntyi 1960–70-lukujen aikana. Maassa tapahtui laajempaa henkisen ilmaston myllerrystä ja edellisiä sukupolvia haastavan nuorisokulttuurin nousu. Kasvissyönnin asialla olivat tuolloin erityisesti erilaiset vaihtoehtoliikkeet. Yksi keskeisimmistä toimijoista uuden vegetarismin nousussa oli Versoakin inspiroinut Kasvis. Helsingin Korkeavuorenkadulla sijainneen Kasviksen taustalla oli Oraansuojelijat-niminen yhdistys, joka oli myöhemmin vaikuttamassa myös vihreän liikkeen syntyyn. Ryhmän jäseniin kuului mm. nykyinen Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala. K asvisravintola Verso perustettiin parantamaan kasvisruoan tarjontaa Turussa, mutta sillä oli myös tärkeä sosiaalinen merkitys. ”Silloin ei ollut somea. Meillä oli eteisessä kaksi isoa ilmoitustaulua, joista tuli hyvin tärkeä juttu. Ne olivat jatkuvasti täynnä tapahtumamainoksia ja muuta”, Risto Mikkonen kertoo. Turkulaisille vaihtoehtokulttuurin edustajille ravintolasta tuli tärkeä omanhenkisten keskittymä. Verson ympärille alkoi nopeasti muodostua muunkinlaista kulttuuria ja oma moneen suuntaan rönsyilevä yhteisönsä. ”Verso, Kirjakahvila, Titanik-galleria, Estelle ja Auran panimo. Esimerkiksi nämä asiat liittyivät toisiinsa ja kaikissa toimi osittain samoja ihmisiä.” Tyypillistä Versoa oli esimerkiksi se, kuinka rave-kulttuurin saapuessa Suomeen 80ja 90-lukujen vaihteessa ravintola oli heti kiinni uudessa ilmiössä. ”Turkuhan oli edelläkävijä siinä, kun house saapui Suomeen.” Niinpä Versossa järjestettiin kesällä 1990 bileet, jossa oli soittamassa muun muassa elektronisen musiikin pioneeri Mika Vainio. Hän toimi myös joitakin vuosia Versossa keittiöapulaisena. Tärkeä osa Versoa olivat ravintolan tiloissa järjestetyt taidenäyttelyt. 1980-luvun Turussa oli nykyistä vähemmän gallerioita, joten ravintola oli suosittu näyttelytila nuorten taiteilijoiden keskuudessa. Musiikkija taidetapahtumien lisäksi Versossa nähtiin toisinaan poikkeuksellisempiakin tempauksia. Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin toimittamassa Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (Like, 2015) -teoksessa mainitaan mystikko Reima Saarisen Versossa esoteerisista aiheista pitämä luentosarja. V uonna 2019 eletään määritelmästä riippuen ehkä jo vegetarismin kolmatta aaltoa. Ajalle varsin tyypillinen kasvissyöjä on kaltaiseni kuluttaja, joka on ensin kokeiluluonteisesti poistanut lihan ruokavaliostaan, mutta jäänyt pysyvästi vegeksi kuin vahingossa. Siinä missä suomalaiselta kasvisruokailijalta saatettiin aiemmin vaatia suurtakin sitoutumista ja vaivannäköä ruokavalionsa toteuttamiseksi, minulle muutos oli suunnilleen yhtä arkinen ja huoleton kuin pesuainemerkin vaihto toiseen. Toisaalta on huomattava, että aina liha ei edes ole ollut suomalaisissa kodeissa arkinen elintarvike. Nykyisenkaltainen lihansyönti Suomessa alkoi vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla maatalouden tehostumisen, kaupungistumisen ja maan vaurastumisen vaikutuksesta. Elintason nousun myötä lihankulutus kasvoi huomattavasti. ”Vasta silloin lihaa alkoi olla enemmän saatavilla”, Jukka Vornanen muistuttaa. Viime vuosina lisääntynyt kiinnostus vegetarismia kohtaan liittyy Vornasen mukaan erityisesti ilmastonmuutokseen ja sen vastaiseen kulutuskäyttäytymiseen. Vaikka yksilön syyt kasvisruokavalion valitsemiseen ovatkin yleensä moninaisia, on tyypillistä, että eri aikakausina tietty motiivi painottuu muiden ohi. ”Esimerkiksi 1970–80-luvuilla tieto kehitysmaiden nälänhädästä lisääntyi, jolloin puhuttiin luonnon resurssien käytöstä ja ruoantuotantojärjestelmän kestävyydestä. 90-luvulla taas eläinoikeusliike oli vahvassa nousussa ja tällä vuosituhannella ilmastodiskurssi on vahvistunut.” V ersossa vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan 80-luvun jälkeen koitti vaikeampi ja hiljaisempi 90-luku. Alun menestystunnelmien ja innostuksen jälkeen ravintolan kävijämäärät alkoivat vähitellen laskea. ”Noin vuoteen 1991 asti meni todella hyvin. Kun sitten tuli 90-luvun lama, niin Suomessa tyssäsi kaikki ja meiltäkin loppui asiakkaat”, Mikkonen toteaa. Verso sinnitteli toiminnassa vielä vuoteen 2003 saakka, kunnes ravintola lakkautettiin kannattamattomana. Kun lappu lopulta lyötiin luukulle, korvaavia ruokapaikkoja löytyi aluksi heikosti. ”Muistan kun olin eräässä pizzeriassa syömässä kasvispizzaa, jossa oli paljon juustoa ja puoliraakoja paprikasuikaleita. Melkein tuli itku siinä, että enhän minä elä tällaisella ruoalla.” Tällä hetkellä asiat ovat toisin. Vanhoja versolaisia työskentelee Betel-kirkossa toimivassa kasvislounasravintolassa. Turkulaisista illallisravintoloista kokonaan vegeruokaan keskittyviä ovat Hügge ja Kuori. Risto Mikkonen on iloinen käynnissä olevasta kasvisruokatrendistä, mutta se on myös saanut mietteliääksi. Miksi toimimme vasta nyt, kun suuri osa kasvissyönnin ekologisista perusteluista on tiedetty jo vuosikymmeniä? ”Kun huoli maailmanlopusta on noussut uudestaan, olen itsekin miettinyt, missä vaiheessa tuli sellainen idea, että tämä ei olekaan niin kiireellinen asia. Että meillä olisi tuhat vuotta aikaa näiden ongelmien ratkaisemiseen, eikä kymmenen vuotta, kuten nyt ajatellaan.” ×
• Etsimme jakeluun, esivalmisteluun ja pakettilajitteluun työntekijöitä. Tuntimäärään mahdollisuus itse vaikuttaa. Lähetä ansioluettelosi minulle sähköpostiini mervi.santavuori@sol.fi, niin otan sinuun yhteyttä ja kerron asiasta lisää. . SOL Henkilöstöpalvelut kutsuu sinua HEI OPISKELIJA, TULE MEILLE T ÖIHIN! Ravintola Turun Upseerikerho Lounas arkisin klo. 10.30 13.30 Brunssi lauantaisin klo. 11.00 14.00 Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla. Juhlapalvelusta ruoat ja kakut mukaan. Kaivokatu 12 20520 Turku 0400 487 167 0400 487 167 info@turunupseerikerho.fi www.turunupseerikerho.fi Käytä ääntäsi Use your voice 01.11.2019, 10.00 06.11.2019, 17.00 Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto käyttää ylioppilaskunnassa ylintä päätäntävaltaa. Äänestäminen on helpoin tapa vaikuttaa ylioppilaskunnan toimintaan. Vaaleissa on käytössä sähköinen äänestysjärjestelmä. The new Student Union Council is the highest decision-making authority in the Student Union. To vote in the council election is the easiest way to make a difference in the Student Union. The election is organised through an electronic voting system. Äänestä! / Vote! www.tyy.fi/vaalit Tervetuloa juhlimaan kanssamme Turun yliopiston ylioppilaskunnan 97. vuosijuhlia Akatemiatalolle lauantaina 9.11.2019! Welcome to celebrate the TYY annual ball with us! The ball takes place on Saturday 11 November 2019 at Akatemiatalo. Päivämäärä / Date: 9.11.2019 Paikka / Place: 16.00 Raatihuone (cocktail) 18.00 Akatemiatalo (illallinen / dinner) Hinta / Price: TYYn jäsenille / TYY members: 100 € TYYn jäsenille, alkoholiton / TYY members, alcohol free: 95 € Muille / Others: 110 € Ilmoittautuminen / Registration: Kide.app / www.tyy.fi/tyy97 –
• S e oli ysäriä. Pahimman lama-ajan jälkeen, kun lapsen mieleni alkoi kehitellä ensimmäisiä muistoja. Käsitykseni maailmankaikkeudesta ulottui kodin, tarhan ja Halistenkosken rajoille. Asuimme keltaisessa rivitalossa, jossa oli kaksi kerrosta ja punainen katto. Se oli koti, jossa pudotin ensimmäiset maitohampaat. Ne hampaat, jotka eivät pudonneet itsestään, kiskoi isosiskoni irti solmimalla heiluvan hampaan ympärille ompelulankaa. Halisissa minulle oli jo kehittynyt jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä sai ja mitä ei saanut tehdä. Välillä kyse oli vain välinpitämättömyydestä, joten piirsimme pikkusiskoni kanssa kodin seiniin. Olimme nuorimman siskoni kanssa pieniä tuholaisia. Äidilläni oli iso tyräkkipuu, jonka lehtiä revimme irti. Niistä tuli valkoista nestettä, ”maitoa”, jota olisi tehnyt mieli lipaista. Yhtenä jouluna koristelimme lehdettömän tyräkkipuun, se korvasi kuusen. Olihan sekin korkea ja vihreä. Öisin muiden ollessa jo nukkumassa isäni opetti minulle keittiön valossa, miten lasketaan vietnamiksi sataan. M?t hai ba jne.. Toistelin numeroita niin pitkään, kunnes pääsin virheettä sataan. Hiljalleen numerot alkoivat sekoittua haukotuksiin. Silloin unen saanti oli vielä vaivatonta. h a l i s t e n m e t säs sä aloin itsenäistyä. Kotimme takapihalta alkoi jyrkkä ylämäki, joka johti Virnamäen vehreälle muinaisjäännösalueelle. Kun sain ensimmäisen kerran luvan lähteä yksin ulos, ponnistelin mäen huipulle. Sieltä löytyivät maailman mielenkiintoisimmat lasinsirut, mutta myös sisiliskoja, jotka pudottelivat häntiään. Istahdin kaatuneelle puunrungolle ja pitelin kädessä aikuisen kämmenen kokoista lasinpalaa. Lumoutuneena sivelin etusormen päällä sirun terää. Se viilsi sormen auki. Minut valtasi pakokauhu, huusin keuhkojeni kyllyydestä. Kotona siskoni piti veristä sormeani juoksevan vesihanan alla. Se sattui. Maailmankaikkeuteni Halinen Paluu menneeseen tässä paikassa TEKSTI JA KUVAT VY TRAM T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 21 x e n o sa n n u t pelätä loukkaantumista, vaikka kompastuin ja teloin jatkuvasti itseäni. Eivätkä loukkaantumiset saaneet minua yhtään varovaisemmaksi. En enää edes itkenyt kun näin raajoistani vuotavan verta. Siihen aikaan vatsassani ei vielä möyrinyt samalla tavalla kuin nykyään, kun katson korkealta paikalta alas. Mikään määrä piiskaa tai kotiaresteja ei saanut minua sovittuun aikaan kotiin. Osasin kyllä lukea kelloa ja tiesin, mitä oli sovittu. Minua kiinnosti enemmän ottaa selvää tuntemattomista poluista. Kerran livahdin Halistenkoskelle, padon luokse. En ollut koskaan ennen poistunut yksin kotoa näin kauas. En ajatellut, mitä kauhukuvia äitini mielessä pyöri, kun hänen 5-vuotias tyttärensä oli kadoksissa yömyöhään. Löysin aina turvallisesti kotiin, oli valoisaa tai pimeää. k a ks i k y m m e n tä v u ot ta myöhemmin kolmen kilometrin päässä Halisista muhin yksin asunnossani. Olisinpa yhtä utelias, rohkea ja avoin kuin lapsena. Uskaltaisinpa poistua kotoa ja ottaa selvää kaikesta tuntemattomasta. ×
• K un Rauli Elenius liikkuu toimistolla, on kuin hän ei koskettaisi lattiaa. Ikään kuin hän ei tarvitsisi oviin avaimia eikä puhumiseen suuta. Hänen verkkainen olemuksensa saattaa sijaita vaakatasossa pöydällä, tai pitkine jalkoineen taukotilan sohvalla, kun työpisteet loppuvat kesken. Hän on Rehtorinpellonkatu 4 A:n kotikissa, josta ei ensikohtaamisella osaa sanoa, onko kynnet esillä vai sisälle vedettynä. On ollut hauska seurata, kuinka monen ensivaikutelma Raulista on, että hän tuntuu virallisuudessaan pelottavalta. Kuva muuttuu, kun tutustuu tarkemmin Raulin pedanttiin tapaan hoitaa asioita. Elenius, 32, toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) pääsihteerinä vuosina 2013 ja 2015–2019, tehtävän vaatimalla pieteetillä. Kerran se pukeutui rastikierrokselle Lumikiksi, kun kaikki hallituslaiset olivat häntä [lähes olemattomasti] lyhyempiä. Tämän vuoden syyskuussa 2019 koitti opintovapaa. Filosofian maisterista tulee juristi. Pääsihteerin sijaiseksi valittiin TYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Petra Peltonen. Ylioppilaskunnan kaltaisessa työympäristössä ei kannata viipyä liian pitkään – ”Oli jo siinä rajoilla.” Y liopiston alkaessa nuori Elenius mietti: nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua ihmisiin eri paikoista ja taustoista! Lukiossa hän oli viihtynyt omissa porukoissaan eikä tuonut itseään esille. Tapasin Raulin ensimmäistä kertaa syksyllä 2010 Soihdunkantajien Poliittisten laulujen kebab-sitseillä. Rauli oli aika cool, vähän hippi. Sillä oli päällä takki, jonka selkään oli ommeltu kysymysmerkin muotoon nappeja ja nippeleitä. Opiskelijatoiminta tempaisi nopeasti mukaansa, Elenius valittiin historian ainejärjestön Kritiikin hallituksen puheenjohtajaksi. Olin P-klubin hallituksessa. Meillä oli viereiset toimistot Kritiikin kanssa. Usein iltaisin tehtiin omia juttuja ja huudeltiin seinän läpi, olisiko siellä toisessa toimistossa joku juttukaveri. Eräänä noista illoista askarreltiin Raulin kanssa lahja TYYn vuosijuhlille: Abstrakti muotokuva Jukka Vornasesta, ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajasta. Ainejärjestökaverit pyysivät Eleniusta ehdokkaaksi edustajistovaaleihin 2009. Hän tuli valituksi, kenties tunnettuus ainejärjestössä auttoi. Vaalikentällä ei juuri tarvinnut kamppailla. Edustajisto tuntui tutulta maailmalta, vain ammattimaisemmalta ja järjestelmällisemmältä. Sinne valitut opiskelijat käyttävät ylioppilaskunnassa ylintä valtaa. He tekevät päätöksen 14 000 jäsenestä koostuR aulin oppivuodet TEKSTI JA KUVAT TEEMU PERHIÖ 23 T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 TYYn kellariin on kertynyt tavaroita. Eleniuksen lähemmässä tarkastelussa kuivalta vaikuttava juomaleili. Pääsihteerinä Rauli Elenius oli pedantti, mutta taitoi puujalkavitsit ja pukeutui tarvittaessa vaikka Lumikiksi. Opintovapaa koitti kymmenen vuoden TYY-uran jälkeen. ?
• van organisaation budjetista ja linjavedoista. ”Askel eteenpäin; ei ylitsepääsemättömän iso, juuri sopiva.” Edessä oli paljon tehtävää: edustajisto sai eteensä jo valmistellun Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskuntien yhdistymisen. Ura aukeni. Seuraavana vuonna Elenius haki TYYn hallitukseen, sitä seuraavana TYYn hallituksen puheenjohtajaksi. Puheenjohtajavuoteen 2011 osuivat eduskuntavaalit ja Perussuomalaisten jytky. Taidemuseonmäellä pitämässään vappupuheessa Elenius puolusti avointa yhteiskuntaa ja tasa-arvoa. Kesken puheen yleisöstä kuului huuto: ”Saatanan kommunisti!”. ”Se oli sinänsä kiinnostavaa, koska en ottanut millään tavalla kantaa tuotantovälineiden omistukseen.” Rauli on tosi sivistynyt, hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ihan mistä vain. Paitsi jalkapallosta ja jääkiekosta. Eikä Euroviisuista. Puujalkavitsejä ja sanaleikkejä tulee ikävä. Vuonna 2012 Elenius toimi TYYn järjestöja tiedotussihteerin sijaisena, seuraavana vuonna jo pääsihteerin sijaisena. ”Mielelläni olisin TYYssäkin edelleen jollain tavalla mukana”, Elenius totesi Tylkkärin haastattelussa sijaisuuden päättyessä. Toive toteutui. A laisten ja työtovereiden mukaan Elenius on reilu ja helposti lähestyttävä esihenkilö, joka uskaltaa antaa palautetta silloin, kun on tarve. Rauli pitää viimeiseen asti oman porukkansa puolia ja huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista, mutta uskaltaa kuitenkin vaatia kaikilta täyttä panosta yhteisen hyvän eteen. Kehityskeskustelut muuttuvat usein tavoitepalavereiksi, joissa pitää keksiä, missä haluaa kehittyä seuraavan neljänneksen aikana. Jos oli itse vaatimaton, Rauli aina keksi jotakin. Sellaisten ihmisten kanssa on kiva työskennellä, jotka osaavat tuoda sinusta parhaat puolet esiin. Mutta Rauli kävelee ihan sairaan nopeasti. Kahdesti kehityskeskustelussa jalkani menivät rakoille, kun käveltiin niin kovaa. Myöhemmin hän hidasti vauhtia. Kun oli kolmekymppisten aika, Elenius kutsui juhliinsa kaikki työkaverit ja ystävät. Hän piti heille kauniita puheita, muisti mainita jokaisen vieraan nimeltä. Työkavereista hän kertoi, mitä oli oppinut meiltä, se oli jotenkin tosi vaikuttavaa. Hän on kiinnostunut työntekijöiden asioista, mutta ”ei liikaa”. Hän luottaa alaisiinsa eikä pelkää luovuttaa kontrollia muille. Elenius täydensi osaamistaan tekemällä töiden ohessa yritysjohtamisen tutkinnon – se pitkitti pääsihteerin pestiä parilla vuodella. Rauli osaa reflektoida omia kehittämiskohteitaan, mikä on johtajalle yksi tärkeimpiä taitoja. Kiitosta Elenius saa myös ylioppilastalojen monivuotisen peruskorjauksen onnistuneesta hallinnoimisesta sekä toimistotyön ammattimaistamisesta. Hän kertoi pääsihteerihaastattelussa valintatoimikunnalle, että haluaa tulla muistetuksi esihenkilönä, joka sai paljon aikaan ja oli reilu, hauska ja mukava. K un Eleniukselta itseltään kysyy, mikä on hänen perintönsä, hänellä on vastaus valmiina. ”TYY tietää nyt paremmin, mitä se tekee ja miksi.” Ylioppilaskunta teettää säännöllisesti sisäisiä kyselyitä henkilöstölle. Vuosien varrella niissä oli korostunut ymmärryksen puute TYYn tarkoituksesta. ”Uusimmassa kyselyssä ongelmaa ei enää ollut.” Byrokratia on Eleniuksen mukaan pienentynyt: kokouksiin viedään vähemmän päätösasioita, sen sijaan niitä delegoidaan eteenpäin. Paperia on vähennetty, sähköinen valmistelu ja etäkokoukset lisäävät tehokkuutta. ”Joskus meistä ivailtiin, että olemme Suomen paperinmakuisin ylioppilaskunta.” Suomen ylioppilaskuntien liiton avausseminaarissa 2016 Rauli ja Jyri Lähdemaa ottivat ylivoimaisen voiton Danceoke-kilpailussa. Rauli nosti Jyrin ilmaan ja pyöritti häntä ’Peto on irti’ -biisin tahtiin. Muuten Elenius näkee, että TYYssä asiat saadaan aikaan vähemmällä työllä kuin muissa ylioppilaskunnissa. Syynä on kenties yliopisto. ”Turussa yliopisto on muuttunut hitaammin kuin muualla, sillä koko rakennetta ei ole myllätty uusiksi.” Elenius pitää ylioppilaskunnan suhdetta yliopistoon hyvänä, vaikka toisinaan eri mieltä ollaankin. Keskeiset kysymykset liittyvät vallankäyttöön: kuinka paljon johdettavilla ihmisillä on valtaa johtamisen tapoihin, millä tavalla yliopistossa jaetaan rahaa yksiköille. Yhteisymmärrys on löydetty esimerkiksi uusien opiskelijoiden vastaanottamisessa. Yhdessä on pohdittu, millainen opiskelijan oma vastuu opinnoista on ja miten yliopisto voi tukea, jotta vastuun kanssa pärjää. ”Yliopisto on ottanut opiskelijoiden pahoinvoinnin vakavasti.” S kenaario: ylioppilaskuntaa ei ole. Pian tulisi tarve sen kaltaisen järjestelmän luomiseksi, Elenius sanoo. Jos ainoat opiskelijoiden yhteenliittymät olisivat tiedekuntatasolla, varsin nopeasti syntyisi tilanne, jossa muutamassa tiedekunnissa asiat olisivat paremmin. ”Yhdenvertaisuuden kannalta ei voi olla niin, että eri tiedekunnissa opiskelijoita kohdellaan eri tavoilla.” Jonkun pitäisi siis yleisemmällä tasolla käydä keskusteluja siitä, kuinka opiskelijoiden asioita hoidetaan ja kuinka heitä kohdellaan. ’Hajota ja hallitse’ perustuu siihen, että yhtenäinen vastavoima puuttuu. Ilmeistä on, että yhdessä opiskelijat ovat vahvempia, Elenius sanoo. ”Siitä riippumatta, onko automaatiojäsenyys oikein, on selvää, että heikommin resursoitu ylioppilaskunta toimisi huonommin jäsenten edun ajamiseksi ja aseman parantamiseksi.” Haasteena ylioppilasliikkeessä on kilpailu opiskelijan huomiosta. Ärsykkeitä ja ajankäyttömahdollisuuksia on valtavasti. ”En halua moralisoida opiskelijoita. Se vain on realiteetti uusien medioiden ja globalisoituneen internetmaailman aikana.” Miten huomion saisi kohdistumaan omaan opiskeluympäristöön? Miten opiskelijatoiminta tuntuisi kiinnostavalta ja se koettaisiin tärkeäksi ja opiskelijaa itseään hyödyttäväksi? Mitään helppoa ratkaisua Elenius ei pysty antamaan. ”Hyvä tapa suolata seuraajani.” Jähmeän leikkisä hymy. U lkona vihmoo syksyn vettä, mutta Eleniuksella on sateenvarjo mukana. Onhan hänellä tweedtakki päällä. Rauli oli tyylillisesti kameleontti, se saattoi tulla maanantaina töihin vaaleanpunaisissa housuissa ja tiistaina puvussa. Koskaan ei tiennyt. Hän pitää varjoa molempien yllä, ja kysyy, kuinka töissä menee. × Kursivoidut kohdat ovat sitaatteja Rauli Eleniuksen alaisilta ja työkavereilta. Elenius on toiminut kirjoittajan esihenkilönä. 24 T Y L K K Ä R I 6 / 1 9
• T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 25 Vapaa sana Ryhmä Hau pulassa ? 26 × Valtavirtaa Brexit-meemit ?28 × Kulttuuritärpit opiskelijabudjetille ? 29 × Keskustelu Milleniaalituska ? 30 × Kolumni Vasemmalle swaippailusta ? 31 räyh
• U usi ylioppilasmedia”, ”kokonaan uusi media”, ”jotain muuta hyödyllistä”. Jos on seurannut ylioppilaslehtiä koskevaa keskustelua viimeisen vuoden aikana, on törmännyt näihin epämääräisiin ilmauksiin siitä, mitä ylioppilaskunnissa halutaan tulevaisuudessa. Monta ylioppilaslehteä on jo lakkautettu. Tampereella pohditaan parhaillaan, millä Aviisi korvataan vai korvataanko millään. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on mietintätauko Ainon suhteen. Kummankin ylioppilaskunnan tiedotusta seuratessa kaksi asiaa on käynyt selväksi: kovin avoimesti keskustelua ei haluta käydä eikä riippumatonta journalismia nähdä välttämättömänä. Jotain haluttaisiin selvästi tehdä uudella tavalla, mutta on vaikea saada kiinni siitä, mihin ollaan tyytymättömiä ja mitä lehdiltä käytännössä toivottaisiin. Printin sijaan vain verkkolehteä? Ylioppilaskunnan omaa viestintää useamman ihmisen voimin? Instagram-päivityksiä ja niille enemmän tykkäyksiä? Ilmiöjuttuja ja haastatteluja, mutta vain myönteisistä näkökulmista? Vai mitä tahansa, kunhan rahaa menee vähemmän? ”Kyse ei välttämättä ole taloudesta vaan siitä, että journalismin pitää pystyä entistä konkreettisemmin perustelemaan tarpeellisuutensa hyötynäkökulmasta”, kuvasi toimittaja Pasi Kivioja Suomen Kuvalehdessä vuoden alussa sitä, miltä politiikka ylioppilaslehtien suhteen näyttää. Osa edustajistoryhmistä olisi halunnut leikata Turun ylioppilaslehden budjettia syksyllä 2018. Nykyinen budjetti säilyi, arpa ratkaisi. Jo aiemmin lehdestä teetettiin selvitys, jossa kartoitettiin formaatin merkitystä. Selvityksen teki Viestintäluotsi, jonka toinen osakas Kivioja on. Tuloksena oli, että printistä luopumisella ei saavutettaisi suuria säästöjä. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta taas on tilannut selvityksen viestintätoimisto Kaskas Medialta. Sillä pyritään kartoittamaan ”opiskelijakohderyhmän tarpeita”. Välillä ylioppilaskuntapolitiikassa puhutaan opiskelijoista niin kuin kyseessä olisivat hintatietoiset asiakkaat ja ylioppilaskunta myisi palveluitaan. Tylkkäristä on käytetty ilmaisua mukavuushyödyke. Laatua saa vaatia, tietysti, samoin kiinnostavuutta. Ja rahan käyttöä vahtia. Mutta pelkkä palvelu-ajattelu hukkaa kokonaiskuvan journalismin osasta päätöksenteossa. Vahtikoiran tehtävänä on nuuskia, haukahdella ja joskus tarttua lahkeesta kiinni. Opiskelijat ovat opiskelijoita, eivätkä asiakkaita, ja ylioppilaskunta tuhansien ihmisten muodostama julkisyhteisö. On toiveajattelua, että sellaisessa kaikki olisi aina kunnossa. a a lto y l i o p i s to n y l i o p p i l as k u n n a n ohjesäännössä määriteltiin Ainon tehtävää muun muassa näin: ”lehdellä tulee olla rohkeutta tarttua myös keskeneräisiin, valmistelussa oleviin asioihin ja toimia aktiivisena keskustelun avaajana”. Lehdessä on viime vuosina julkaistu esimerkiksi juttu siitä, miltä tuntuu, kun epäonnistuu startup-yrityksessä, johon on satsannut kaiken, sekä siitä, millä tavoin vanhusten hoitoon liittyvät kysymykset tulevat lankeamaan niskaan sille sukupolvelle, joka parhaillaan opiskelee. Aikaisemmin toimitus teki opiskelijoille kyselyn burnoutista. Isompi lehti, jonka keskivertolukija on 10, 20 tai 30 vuotta ylioppilaslehden lukijaa vanhempi, tuskin olisi tehnyt samanlaisia juttua. Viime vuoden alussa Ainossa julkaistiin juttu ”Sisäpiirivitsi”, joka käsitteli rasismia opiskelijayhteisössä. Jutussa käytiin lävitse muun muassa rastikierrokseen kuulunutta rastia, jolla tehtävänä oli kertoa rasistisia vitsejä ja sitä, millaisina opiskelijajuhlien teemat ja pukeutumiset näyttäytyivät suhteessa Aallon tavoitteeseen olla kansainvälinen yhteisö. Lehden silloinen päätoimittaja Emilia Mäenmaa joutui jutusta edustajiston kuultavaksi. Myöhemmin keväällä Mäenmaa irtisanoutui ja ylioppilaskunnan hallitus esitti edustajistolle, että Aino jää vuoden loppuun asti kestävälle julkaisutauolle. Hallituksen puheenjohtajan blogikirjoituksen mukaan hallitus halusi ”aidosti selvittää, miten jäsenmaksulla kerätyt jäsenmaksutulot käytetään jäsenten kannalta ihanteellisella tavalla”. Ainoa on kritisoitu siitä, että lehti repii yhteisöä enemmän kuin rakentaa. Samoin Tylkkärin olemassaoloa on kyseenalaistettu sillä perusteella, että lehti vahvistaa vastakkainasettelua eri alojen opiskelijoiden kesken. ”Kriittisyys” saattaa kuulostaa strategiapuheessa mukavammalta kuin mitä se on käytännössä. Usein tilanteet ovat epäselviä ja niiden selvittäminen vaatii kyseenalaistamista ja pikkumaiselta tuntuvaa läpikäyntiä. Joskus tahtomattakin jollekin tulee paha mieli. Toimitustyössä joutuu koko ajan punH au h au WILHELMIINA PALONEN 26 Kadonneiden haukkuvahtien arvoitus eli kuinka kampuksilta katosi kritiikki vapaa sana
• T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 nitsemaan, mikä on pientä ja mikä isoa, mille kannattaa antaa tilaa. Tylkkärin viimeisimmässä strategiassa lehden ensimmäiseksi määritelty tehtävä on yliopiston ja ylioppilaskunnan valvominen. Yhteisöllisyyden kehittäminen mainitaan jäljempänä myös: lehden tulisi tarjota alusta keskustelulle. Stereotypioihin sortuminen esimerkiksi eri alojen opiskelijoista on laiskaa kirjoittamista ja usein sekä tylsää että pintapuolista. Mutta ehkä se kielii myös ennakkoluuloista, jotka on hyvä huomata siksi, että niille voisi tehdä jotakin? Ehkä yhteisöllisyyden kehittämistä tulisi ajatella pidemmällä aikavälillä kuin esimerkiksi yhden lukukauden aikana. Aviisin viimeiseksi jäänyt päätoimittaja Tuija Siltamäki kirjoitti lehden lakkauttamisen jälkeen Journalisti-lehdessä, että ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa juuri haluttomuus sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia. s i l lo i n , k u n puhutaan ylioppilaslehden rahoituksen vähentämisestä, täytyisi avoimesti myöntää, mihin kehitys voi johtaa. ”Foliohatun ei tarvitse olla kovin syvällä päässä tajutakseen, että mitä kevyemmäksi organisaatio tai instituutio on heikennetty, sitä helpompi se on pyyhkiä pois niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan”, kirjoitti Siltamäki myös Aviisin lakkauttamisen yhteydessä. Lehdissä rahoituksen vähentäminen johtaa yleensä laadun huonontumiseen, mikä taas johtaa kiinnostuksen vähenemiseen. Voihan 25 euron lahjakortillakin saada kiinnostavaa sisältöä, tuurilla. Lupaavia tekijöitä sellaisella mallilla tuskin saadaan sitoutettua. Pienten resurssien lisäksi ylioppilaslehdet ovat myös muuten poikkeuksellisia paikkoja työskentelyyn. Pieni toimitus on paljon suojattomampi työpaikka kuin isompi. Ylioppilaslehdissä toimijoiden esimiehenä on ylioppilaskunnan pääsihteeri, jonka osaaminen ja kokemus ovat todennäköisesti jossakin muualla kuin julkaisutoiminnassa. Lehti henkilöityy muutamaan ihmiseen. Kampus alkaa tuntua nopeasti pieneltä, jos esimerkiksi Jodelissa tartutaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Jos opiskelijamedioita lähdetään laajemmin tekemään ”uudenlaisina medioina” eikä journalismina, työstä katoavat myös journalistisen periaatteiden tarjoama välineistö. Tylkkärikin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston vahvistamiin Journalistin ohjeisiin. Niistä on iso apu päätösten teossa. Ja siltikin alalla joudutaan käymään toistuvasti keskustelua esimerkiksi julkaisuperusteista tai markkinoinnin ja journalismin suhteesta. Sellaista etiikka vain on. sy ys k u u s sa 2019 Aalto-yliopiston opetus ja käytännöt ovat olleet esillä muun muassa Helsingin Sanomissa ja Ylellä. Laajoihin ja tutkiviin juttuihin erikoistunut Long Play julkaisi ”Muodin huipulla” -jutun, joka käsitteli Aallon muodin linjan vanhemman lehtorin opetusta. Juttua varten oli haastateltu kymmentä entistä ja nykyistä linjan opiskelijaa. He kertoivat siitä, miten kandidaatinkoulutuksesta vastuussa ollut lehtori on kieltäytynyt opettamasta osaa opiskelijoista ja suosinut avoimesti toisia. Yliopiston puolesta opiskelijoiden yhteydenottoihin suhtauduttiin Long Playn tietojen mukaan erikoisesti: muodin linjan johtaja ehdotti YTHS:n kanssa pidetyssä palaverissa, että yliopistolle toimitettaisiin tiedot niistä opiskelijoista, jotka hakeutuvat hoidon piiriin. Tapauksen selvittely herätti keskustelua esimerkiksi siitä, millä tavoin priorisoidaan opiskelijoiden hyvinvointi ja yhdenvertaisuus sekä toisaalta taas suomalaisten tekijöiden mahdollisuudet pärjätä kansainvälisesti kilpaillulla alalla. Mediataloissa on ollut jatkuvasti YT-kierroksia ja resurssit ovat aiempaa tiukemmassa. Tarvitaan vähän hyvää tuuria, että joku tarttuu tällaiseen vyyhtiin ja alkaa selvitellä sitä. Ehkä Ainolle riittäisi työsarkaa. s e k ä e d u s ta j i s to s sa että lehden toimituksessa voi pahimmillaan tuntua siltä, että toiminta on puuhastelua, joka ei kiinnosta ketään kampuksen ulkopuolella tai edes kampuksella. Toimijat vaihtuvat nopeasti, yhteisön muisti on lyhyt. Samoihin kysymyksiin palataan toistuvasti. Koko ajan joku vasta opettelee toimintaa. Long Playn käynnistämä keskustelu Aallon muodin linjan opetustavoista ja yliopiston keinoista kuitenkin muistutti, miksi yliopistosta ja yliopistolla olisi käytävä keskustelua. Vaikka kampukset välillä tuntuvat pieniltä, niillä kuitenkin tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, työuriin ja Suomen kokoisessa maassa myös kokonaisiin aloihin. × Kirjoittaja on Helsingissä asuva toimittaja ja valtiotieteiden maisteri, joka on työskennellyt Turun ylioppilaslehdessä 2015–2016 ja avustanut ylioppilaslehti Ainoa 2016–2017, sekä toiminut Turun yliopiston Soihdunkantajat ry:ssä vuosina 2014 ja 2015. Hänen ryhmävalintaansa vaikuttivat ratkaisevasti Soihdunkantajien järjestämät kebabsitsit. Vahtikoiran tehtävänä on nuuskia, haukahdella ja joskus tarttua lahkeesta kiinni.
• K esäkuussa 2009 Iso-Britannian konservatiivipuolueen puheenjohtaja ja tuleva pääministeri David Cameron piti puheen Imperial College Londonissa. Hän hehkutti internetiä poliittisena työkaluna. Internet pölyttää ihmisiä kuin mehiläiset kukkia, Cameron sanoi vapaasti kääntäen. ”Se kääntää yksinäiset taistelut massojen kampanjoiksi; tuskanpurskaukset poliittiseksi liikehdinnäksi; herättää satojen, tuhansien, ellei jopa miljoonien ihmisten mielenkiinnon ja avartaa heille uusia toimintamahdollisuuksia.” Kesäkuussa 2016 David Cameron erosi virastaan. Syy: ”pieleen” mennyt EU-kansanäänestys. Yli puolet äänestäjistä (52 %) halusikin erota EU:sta. Cameron oli ollut varma siitä, että britit haluaisivat säilyä EU:n jäseninä. Cameronin kohtalo naurattaa. Miljoonia ihmisiä koskettanut poliittinen liikehdintä kääntyi Cameronia itseään vastaan. Massat vakuuttuivat ja mobilisoituivat internetin kautta äänestämään Iso-Britannian ulos EU:sta. Mutta miten pääministeri yllätettiin tweed-housut kintuissa? Propagandalla. Tunteisiin vetoavilla meemeillä ja hashtageilla. j o k a i n e n m e i s tä on törmännyt internet-meemeihin, jopa nauranut niille ja jakanut niitä eteenpäin. Mitä useampi ihminen jakaa sisältöä eteenpäin, sitä viraalimpia yksittäisistä meemeistä tulee. Meemin säilyminen viraalina ei silti selity pelkällä hauskalla vitsillä. ”Yksi perusominaisuus, joka on näillä suosituilla, vuositolkulla kiertelevillä meemeillä on se, että niistä tehdään eri variaatioita ja sama aihe toistuu”, kuvailee yliopistolehtori Petri Saarikoski Turun yliopistosta. Hän nostaa esimerkiksi tunnetun facepalm-meemin Star Trekin Captain Pickardin tähdittämänä. Meemin tarttuvuutta edistävät myös niistä lähtevät lentävät lauseet, esimerkiksi juuri ”facepalm” ja vaikkapa ”se tunne, kun”-tyyppiset lausahdukset. ”Facepalm” ja ”se tunne, kun” liittyvät suoraan jonkin tunteen ilmaisuun kuvan avulla. Se tekee meemeistä samaistuttavia, mutta myös vaarallisia manipulaatiovälineitä. Meemien kääntöpuoli Miten viattomilta vaikuttavat internetmeemit vaikuttavat poliittiseen käyttäytymiseen? valtavirtaa OLAVI PARTANEN k aua n e n n e n EU-kansanäänestyspäivää niin ”Brexit”-kuin ”Remain”-leirissä pohdittiin mahdollisia vaaliteemoja ja iskulauseita, joilla vedota äänestäjiin. EU-jäsenyyden puolesta kampanjoivat ottivat vaaliteemoikseen talouden ja Brexitin tuomat pitkän aikavälin riskit. Brexit-tiimin vaalilause ”Take Back Control” liittyi erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan. Asiat ovat riistäytyneet käsistä, nyt on meidän brittien aika ottaa ohjat taas omiin käsiimme. Ei ”Take Control”, vaan ”Take Back Control”. Eroa vaatinut kampanja tarjosi hedelmällisemmän maaperän meemien jakamiselle. Kampajan viesti oli selkeä ja yksinkertainen. Tämä on Saarikosken mukaan avainasemassa, kun puhutaan meemien vaikuttavuudesta. ”Viraalin meemin pitää olla helposti jaettava ja selkeä. Kuva ja video ovat yleensä tehokkaampia, tekstin kautta viestiä voidaan tehostaa. Viestin on kuitenkin oltava yksinkertainen.” Edinburghin yliopistossa tehtiin elokuusta 2015 aina huhtikuuhun 2018 selvitystä Twitter-hashtageista, jotka liittyivät jollain tavalla Brexitiin. Valtavan datamäärän perusteella tutkimuksen työryhmä päätyi varsin häkellyttävään lopputulokseen. Vain 12 % hashtageista olivat EU-myönteisiä (esim. #refugeeswelcome, #voteremain) ja loput 88 % olivat EU-vastaisia. Ylivoimaisen suosikin voi jo arvatakin: #Brexit. Näin kallellaan oli siis yksi käytetyimmistä sosiaalisen median alustoista. Hashtageja liitettiin meemikuvien perään. Esimerkiksi jonkin EU-myönteisen poliitikon sanomisia saatettiin irrottaa kontekstista ja asettaa vierelle Captain Pickardfacepalm-meemi. Hashtagiksi tietysti #Brexit tai vaikkapa #VoteLeave. Eräs meemikampanja liittyi kyniin. Brexitiä puoltavat tahot levittivät #usepens-twiittiä Twitterissä aina äänestyspäivään asti. Taustalla oli salaliittoteoria: ihmisiä kehotettiin ottamaan äänestyskoppiin omat kuulakärkikynät, koska lyijykynin kirjoitettuja äänestyslappuja voitaisiin kumittaa. Joku siis laittoi oikeasti liikkeelle huhun ääntenlaskijoiden salaliitosta, joka pyrkii manipuloimaan EU-eron puolesta äänestävien lappuja. Ulkopuoliselle logiikka ei millään tavalla käy järkeen. Juuri tämän takia meemit ovat vaarallinen ja tehokas manipulaatioväline. Meemin huumoritaso peittää alleen mahdollisen viestin, joka luo valheellisen kuvan jostain asiantilasta tai vahvistaa jo olemassaolevaa harhakäsitystä. Esimerkiksi #usepens-meemi saattaa olla joidenkin mielestä vain hauska, mutta joillekin meemi sopii omaan maailmankuvaan, jossa Britannia haluaa väenväkisin, jopa kepulikonstein, säilyä EU:n jäsenenä. Tällöin meemi on sekä hauska että samaistuttava. Täysin humoristisilla tai leikittelevällä kulttuurisisällöllä voidaan siis vaikuttaa vakaviin ja laajaa ymmärrystä vaatiiviin asioihin. Humoristista sisältöä jaettaessa tätä ei välttämättä ymmärretä: se mielletään jakamishetkellä vain hauskaksi tai nokkelaksi.
• 1 KE 6.11. klo 18.00 VIIME VUONNA MARIENBADISSA Ranskalaisen uuden aallon elokuvan alkuvuodesta 1959 on tänä syksynä kulunut 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kinokopla, Turun Elokuvakerho ja Varsinais-Suomen Elokuvakeskus järjestävät ”la nouvelle vaguen” helmistä näytössarjan keskiviikkoiltaisin Kino Dianassa. Sarjan suurin vetonaula on varmasti uusi 4K-restauraatio Alain Resnais’n ohjauksesta Viime vuonn M rienb diss . Elokuvahistorian klassikoihin kuuluva teos on inspiroinut esimerkiksi Fellinin, Kubrickin ja Lynchin kaltaisia vaikutusvaltaisia ohjaajia ja turmellut satojatuhansia nuorukaisia modernistisen elokuvailmaisun pariin. Jämäkkää uuden aallon elokuvasyksyä Turussa täydentää KAVI:n Turun sarja Logomossa, jossa nähdään maanantaisin mm. Godardia, Vardaa ja Cocteauta. ? Kino Diana, Humalistonkatu 3. Liput 7 €. 2 TO 16.11. klo 21.00 ROSITA LUU Tukholmalainen ystäväni Magnus on kovan luokan musiikkinörtti ja vannoutunut suomifani. Hän on vakuuttunut siitä, että elämme parhaillaan suomenkielisen musiikin uutta ”kulta-aikaa” Litku Klemetin ja Jukka Nousiaisen kaltaisten artistien johtamana. Jos Magnuksen periodisointi hyväksytään, niin yksi kulta-ajan ilmiöistä on varmastikin Rosita Luu -taiteilijanimellä esiintyvä Merita Berg. Viime vuonna ilmestynyttä Rosita Luun debyyttialbumia verrattiin lähes jokaisessa siitä kirjoitetussa arviossa yhteen suomalaisen populaarimusiikin jättiläisistä, Leevi and the Leavingsiin. Gösta Sundqvistin kappaleet tarjoavat kieltämättä osuvan vertailukohdan Rosita Luun virkistävän kierteiselle nykyiskelmälle, jossa epätavalliset sanoitukset kohtaavat syntikoilla kuorrutetun, hyvällä maulla sovitetun popmusiikin. ? Bar Kuka, Linnankatu 17. Ranskalaisklassikko ja nykyiskelmää T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 MIIKKA RUSI 29 kultur tärpit Kirjoittaja on turkulainen dj ja dokumenttielokuvaklubin järjestäjä (joka suosittelee palstalla muita kuin omia tapahtumiaan). m e e m e i l l ä o n sama toimintarakenne kuin DNA:lla, kirjoittaa Susan Blackmore kirjassaan Meemit – kulttuurigeenit. Aivan kuten biologiset geenit, kulttuurigeenit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Peritty kulttuuritieto mukautuu kulloisenkin sukupolven etujen mukaisiksi. Näin syntyy ilmiöitä, meemejä. Ne ovat yleisinhimillistä toimintaa. Saarikosken mukaan meemit ovat eräänlaista leikkiä, joka toistaa ja uusintaa kulttuurille ominaista sisältöä. Tutkimukset vahvistavat tämän: kulttuureilla on omat toimintapiirteensä, joita me muovaamme. Muutoksen keskiössä ovat leikittely ja huumori, jotka ovat yleisinhimillistä toimintaa. Internetmeemit ovat kulttuurigeenien ilmentymä. Ne ovat yleensä lyhytikäisempiä kuin perinteisesti ymmärretty kulttuuritieto. Yksittäinen internetmeemi Englannin poliittisesta tilanteesta voi lakastua jo alle vuorokaudessa, kun taas stereotypia Englannin sateisuudesta säilyy sitkeästi sukupolvelta toiselle. to i vo h a i m i on Yle Kioskin toimittaja, joka pohtii työkseen meemien ja uutisten yhdistämistä. Hän väittää, että etenkin poliittiset liikkeet hyötyvät memeettisestä viestinnästä. ”Poliittiset liikkeet tekevät meemejä omille kannattajille, joilla on jaettu kokemus maailmasta ja siitä, miten yhteiskunnan tulisi toimia”, Haimi perustelee. Haimin mukaan näin muodostuu jaettu todellisuus, jossa voidaan ilkkua jollekin asialle. Esimerkiksi radikaalioikeistolaiset ilkkuvat maahanmuuttajille, vasemmistolaisille ja ilmastonmuutoksesta huolissaan oleville ihmisille. Haimin mukaan radikaalioikeisto nostaa harvoin itseään ylös meemejä postailleessaan. Tavoitteena on painaa poliittisia vastustajia alas. Viesti omille on kutakuinkin: hei, nämä tyypit ovat noloja ja tyhmiä eli siis pilkan arvoisia. Tunteisiin vetoavaan sisältöön on helppo langeta. Kuten Brexit osoitti, propagandan taito perustuu suurten massojen tunteiden ymmärtämiseen. Edellisen virkkeen päälause ei ole täysin omaa pohdintaani. Tuota nimenomaista propagandan ominaisuutta ovat hyödyntäneet monet totalitaristiset hallitsijat, kuten Adolf Hitler ja Mao Zedong. × n e LL a k e S k i O Ja
• S yyskuussa Long Play julkaisi Oskari Onnisen laajan artikkelin ”Tarpeettomia ihmisiä”, jossa Onninen ei tajua, miksi hänen ikätoverinsa ovat niin ahdistuneita kaikesta. Tilastojen mukaan näillä ”tarpeettomilla” milleniaaleilla pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin. Mistä tämä jatkuva ahdistus kumpuaa? Tutkijoiden mukaan yksi syy on internet. ×× Miksi milleniaalit tuskailevat? keskustelu VY TRAM & TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 6 / 1 9 30 v y t r a m : Tämä oli kiinnostava artikkeli. Eivät mielenterveysongelmat yksinään tee meistä yliopisto-opiskelijoista mitenkään autenttisia, kuten artikkelissa tuodaan esille. Välillä ärsyttää joidenkin opiskelijoiden välinen kilpailu jopa siitä, kenellä menee huonoiten, kun puhutaan mielenterveysongelmista… t e e m u p e r h i ö : Kun aloitin yliopistossa, ongelmista ei puhuttu niin avoimesti opiskelukaverien kesken. Viime vuosina moni tuttu on tullut julki omine jaksamisongelmineen, moni josta en osannut ”epäillä” mitään. Hyvä että ongelmista uskalletaan puhua avoimesti, silloin ne voi myös selättää nopeammin. Ehkä se avoin puhe voi myös hillitä paineita ylisuorittamiseen. v t : Julkituleminen saattoi olla artikkelin mukaan nykyään myös identiteetin rakentamista. t p : Toisaalta tuntuu että kaiken saa spinnattua identiteetin rakentamiseksi. v t : Joka tapauksessa ahdistus on todellinen, kun pysyvänä mielentilana on, että kaikki on epävarmaa. Sosiaalinen media on myös lisännyt vertailua ja kilpailua. Ne pärjäävät, jotka jaksaa pelata mukana. Koetko sä mistään epävarmuutta? t p : Pelkään, että teen asioita, jotka eivät kiinnosta tarpeeksi. Sillä tavalla jaan toiveen ”merkityksellisestä työstä”. Mutta en tarkoita merkityksellisellä sitä, että se työ tekisi suuren muutoksen maailmaan, vaan että se tuottaisi iloa minulle ja muille. Ehkä koen epävarmuutta siitä, kiinnostaako ketään ne asiat, joita pidän tärkeinä. v t : Mehän olemme uusilberalismin synnyttämä Minäminäminä-sukupolvi. Tähän kaikkeen milleniaalina olemiseen kuuluu muuten myös kriiseily. Itsehän kriiseilen kuukauden sykleissä. Mitä hittoa teen seuraavaksi? Kaikki, mitä tähän mennessä on tehty, on sata varmaa paskaa. Miksi olen tuhlannut ”kallista aikaa” johonkin turhaan, mikä on muutenkin epävarmaa? t p : En mieti käyttämääni aikaa tuhlattuna, vaikka tekemiäni valintoja voin joskus kyseenalaistaa. Sekin tosin riippuu kunkin hetkisestä elämäntilanteesta. v t : Minunkin pitäisi sosiaalitieteiden opiskelijana tietää, etteivät kokemukseni ole kovin uniikkeja ja erityisiä vaan hemmetin geneerisiä. Ollaan kaikki lopulta toistemme kopioita, mistä taas tulee paineita erottua joukosta. Me ollaan helposti korvattavissa. Tämä taas pakottaa siihen henkilöbrändäykseen työmarkkinoilla, mikä taas lisää sitä ahdistusta, kun ei edes tiedä kuka on ja mitä pitäisi olla! Äähh… ja taas mennään oravan pyörässä! t p : Itse samaistun artikkelissa nostettuun yksillöllisyyden kokemukseen, mutta koen sen vapauttavana. En kuitenkaan tee valintoja erottuakseni joukosta vaan yritän miettiä kokonaiskuvaa. No, CV:stä olen yrittänyt tehdä erikoisen näköisen… Ja yliopiston alussa itsetiedostavana hippinä yritin brändätä itseäni sellaisena, jota brändi ei kiinnosta – varmaan aika ärsyttävääkin! Milleniaalina on tavallaan aika helppoa, kun voi olla mitä vain. Silloin sillä ei oikeastaan olekaan väliä, kunhan vain ei tee valitsemisesta liian vaikeaa. Luulen, että arkeani on helpottanut arvojen mukaan eläminen ja itsensä kunnioittaminen. ×
• Työskentele yöllä! Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia varhaisjakajia Turkuun ja ympäristökuntiin. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Tarjoamme sinulle vakituisen, tai halutessasi määräaikaisen, työsuhteen sekä mahdollisuuden lisäansioihin esimerkiksi muun työn tai opiskelun ohessa. Soittolista lehden taittoon 1. Tieto: Value for life 2. Seija Simola: Juna Turkuun 3. Ajattelenkin tässä nyt Oonaa (Dance Remix) 4. Tommi Läntinen: Kevät ja minä 5. Maustetytöt: Se oli SOS 6. Mies & elämä: Turussa 7. Aksuli: Nyt! 8. Matti ja Teppo: Vauhti kiihtyy KOLUMNI LEIKKAA TALTEEN VY TRAM O len käyttänyt Tinderiä vuodesta 2014 lähtien. Silloin koin sovelluksen käytön vaivattomaksi ja hauskaksi tavaksi etsiä uutta seuraa. Tinderin ominaisuudet ovat muuttuneet näistä alkuajoista, mutta niin myös minun tapani käyttää sitä. Ennen jaksoin tutustua muiden profi ileihin ja mätchäilin yhteisten kiinnostusten kohteiden perusteella. Pidemmän käytön jälkeen minua alkoi hallita mentaliteetti, jossa luulin tietäväni, mitä etsin, ja aion etsiä niin kauan kunnes se tulee vastaan. Luulisi, että nettideittailu toisi enemmän mahdollisuuksia, mutta sen sijaan runsaat mahdollisuudet ovat lisänneet valinnanvaikeutta. Olen älyttömän pikkumainen eikä mikään tunnu kelpaavan. Kai siellä jossain on jotain vielä parempaa? j u u r i i l m e s t y n e e s sä Ulkonäköyhteiskunta-kirjassa (Into, 2019) kerrotaan sosiologi Eva Illouzin tulkinnasta, jonka mukaan teknologiavälitteinen pariutuminen johtaa niin sanottuun tunteiden kapitalismiin, jossa korostuvat massatuotannon lait: runsaus, tehokkuus, rationaalisuus ja standardointi. Ihmissuhteet muuttuvat ikään kuin kulutustavaraksi. Tarjontaa löytyy niin paljon, että jokaisen kontaktin voi korvata uudella. Tunnistan tunteiden kapitalismin omassa tavassani käyttää Tinderiä. Olen todennäköisesti jo tuominnut henkilön tylsäksi lukematta esittelyä. Swaippaan armotta vasemmalle ihmisiä, jotka eivät kykene profi ilikuvallaan herättämään kiinnostustani sekunneissa. Mutta sehän on vain pelin henki? Oman turhamaisuuteni lisäksi turhauttavaa on myös sen totuuden käsittäminen, kuinka nopeasti ja armottomasti minua arvioidaan. Tinderin takia koin aiempaa enemmän ulko näköpaineita. Piti jatkuvasti pitää yllä mielenkiintoista kiiltokuvaa itsestään, vaikka todellisuudessa olen juuri se maailman tylsin ihminen, joka makaa yksin kotona tuijottamassa puhelimen näyttöä. o l e n lu o p u n u t Tinderistä, sillä olen huomannut, miten eri tavalla suhtaudun toisiin ihmisiin virtuaalisen maailman ulkopuolella. Olen avoimempi, ystävällisempi ja yleisesti ottaen suhtaudun paljon inhimillisemmin muihin. En ajattele, että ehkä seuraava vastaantulija olisi kiinnostavampi. Nykyään ihastun ihmisiin, joita swaippaisin Tinderissä vasemmalle. Viimeksi taisin ihastua kaverini opiskelijatoveriin, joka oli mielettömän ystävällinen ja lämmin. Hänellä oli myös pitkä letitetty parta, mitä olisin pitänyt Tinderissä epäviehättävänä, mutta siinä tilanteessa se oli oikein puoleensavetävä! Ihastun ihmisiin, jotka swaippaan vasem­ malle Toimittaja
• Äänestäminen TYYn edustajistovaaleissa on helpoin tapa vaikuttaa ylioppilaskunnan tomintaan! Turun yliopiston ylioppilaskunta järjestää 1.–6.11.2019 edustajiston vaalin. Vaalissa valitaan 41 edustajaa yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon, joka käyttää ylioppilaskunnassa ylintä päätäntävaltaa. Edustajiston kaksivuotinen toimikausi alkaa tammikuussa 2020. Sähköinen äänestysjärjestelmä tekee äänestämisestä helppoa Vaalissa on käytössä sähköinen äänestysjärjestelmä. Se toimii Turun yliopiston alustalla ja äänestäminen tapahtuu utu-tunnuksella – vaikka kännykällä. Äänestäminen on mahdollista 1.11.2019 klo 10.00 ja 6.11.2019 klo 17.00 välisenä aikana. Linkki äänestysosoitteeseen löytyy koko äänestyksen ajan TYYn nettisivuilta, osoitteesta www.tyy.fi/vaalit. Äänioikeutettuja ovat kaikki Turun yliopiston läsnä oleviksi ilmoittautuneet opiskelijat, jotka ovat TYYn jäseniä. Vaalien tulos julkistetaan keskiviikkona 6.11. klo 17 jälkeen Mercatorilla. Tulos vahvistetaan viimeistään 20.11.2019 TYYn virallisella ilmoitustaululla. Tule vaalitoreille tutustumaan vaaliliittoihin ja ehdokkaisiin sekä seuraamaan vaalipaneeleita Vaalitori ja vaalipaneeli järjestetään kolmella kampuksella Turussa, Raumalla ja Porissa. Vaalitorilla pääset tutustumaan niin vaaliliittoihin kuin ehdokkaisiin sekä kysymään lisätietoja vaaleista ja äänestämisestä TYYltä. Vaalitorit ja paneelit: Porissa 29.10. Raumalla 30.10. Turussa 31.10. Jaossa myös vaalien viralliset haalarimerkit ja heijastimet. Katso tarkemmat tiedot sekä ehdokkaat TYYn verkkosivuilta. Vaaliliitot ja vaalirenkaat löydät myös tämän sivun alalaidasta. Muista myös vaalikone! Kaikki vaaleista: www.tyy.fi/vaalit KÄYTÄ ÄÄNTÄSI TYYn EDUSTAJISTOVAALEISSA 1.–6.11.2019 www.tyy.fi/vaalit VOTE IN TYY’s COUNCIL ELECTIONS From 1 Nov to 6 Nov 2019 www.tyy.fi/council_elections VaaliliiToT: (VaalirenkaaT): Demokraatit (Punavihreä kupla) Eduxi (HEH) Humanistilista (HEH) Hybridiaani (HEH) Kokoomus Ryhmä Lex (Lääketieteilijöiden ja oikeustieteilijöiden liitto) Soihdunkantajat TSE-lista TYY Terveeksi (Lääketieteilijöiden ja oikeustieteilijöiden liitto) Vihreä lista (Punavihreä kupla) Vihreä vasemmisto Viva (Punavihreä kupla)