? 22 | Torilla tavataan! ? 26 | Kulutus on juhlaa ? 10 | Lähi-etä-konflikti ? 16 | Tove-elokuvan käsikirjoittajalle työnteko on yksi suurimmista rakkauksista eeva putro eeva putro 6/2020
lääketiede pääsykoetilannetta pääsykoetta simuloivan kokeen avulla. tai puhelimitse 045 787 55235. p Ilmoittaudu kurssille suoraan: l l l l l l l l l l l
s o s i a a l i t i e t e i d e n o p i s k e l i ja Tuomas Räisänen teki gradunsa huumekaupasta. Haastateltavat hän löysi netin huumelaudoilta. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi anonymi teetin säilyttämisellä oli työssä suuri painoarvo. Se tarkoitti, että suu oli pidettävä kiinni. Haastat teluista ja niissä keskustelluista asioista ei voinut kertoa kenellekään. Räisäsen mukaan tilanne on samankaltainen kuin huumekauppiailla. Kun tehdään työtä, josta ei voi puhua avoimes ti, ja jota ei voi jakaa muiden kanssa, tekemisen henkinen kuormittavuus kasvaa. Räisänen sai haastateltaviltaan ja Torilaudalla tapaamiltaan henkilöiltä kiitosta siitä, että hänelle oli helppo puhua. Moni huumekauppias kertoi, että teki hyvää päästä purkamaan työhön liittyvää salailun taak kaa, koska siitä ei kukaan koskaan heiltä kysele. Silloin kun kysellään, ollaan tekemissä samaa ammattia harjoittavien tai virkavallan kanssa. ”Ei kukaan ulkopuolinen heiltä kysy, että miten sun työpäivä rakentuu.” Lue juttu siitä, kuinka graduntekijä perehtyi huumekauppiaiden työhön s. 22 ?. Suut supussa arkaluontoista T Y L K K Ä R I 6 / 2 ss ..22? 22? JASMIN VAHTERA KUVA TEEMU PERHIÖ Tuomas Räisänen ei tavannut huumekauppiaita joutomailla, vaan julkisilla paikoilla – niin oli kummankin osapuolen kannalta turvallisinta.
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 20.11.2020 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 90. vuosikerta, perustettu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tylpaatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Samuli Tikkanen & Jasmin Vahtera ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Teemu Perhiö ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 900 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy tammi–helmikuun vaihteessa 2021. etä lähi VÄL I S Reunalla Huum aava lek a Sä l aitoit minut nettiin Tove-elokuvan käsikirjoittaja Eeva Putro otti uskon loikan. Tuomas Räisänen haastatteli huumekauppiaita gradua varten. Loppumaton etäily syö opiskelijaa. 16 10 22 Pääkirjoitus ? Ajassa Opiskelijan toimeentulo, Juudelia pöytään! ? 6, 7 Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu? Väitöskirjatutkija Niko Heikkilä vastaa ? 8 Essee Kulutus on juhlaa ? 26 Valtavirtaa Edes jotain noppia ? 28 Kolumni Puhuttaisiinko seksistä? ? 29 Keskustelu Miellyttävä marraskuu ? 30 sisältö 6/2020 kansi juttu t e em u pe rh iö teemu perhiö jos e jom per o
pääkirjoitus 5 Työhön liittyvästä motivaatiosta on vaikea keskustella te e mu pe rhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi wilhe lmiina palone n Toimittaja Hybridi Hybridi mallista on mallista on vannottu vannottu pelastajaa. pelastajaa. ”” t yö o n parhaimmillaan ihanaa, mutta siitä on vaikea puhua. Kun puhutaan intohimoaloista, tasoitetaan samalla tietä sille ajatukselle, että osalle meistä ei tarvitse maksaa työstä kunnon palkkaa. Työstä nauttimisen hehkuttaminen taas voi ruokkia kulttuuria, jossa kaikki ovat väsyneitä ja loppuupalaminen normi. Mutta jos työn imusta puhutaan vain hyvinvointia vaarantavana tekijänä, työhön liittyvästä motivaatiosta on vaikea keskustella. Työn mielekkyys ja tärkeys eivät mene yksi yhteen, mutta niillä on yhteys. Kaikki työ on tärkeää, hoetaan. Se on vaarallinen ajatus maailmassa, jossa on ylikulutuksen aiheuttama ilmastohätätila. toimittajalta P elot kävivät toteen lokakuussa. Tuli yliopiston päätös ensi keväästä: pääosin etänä. Syksystä poiketen kaikille opiskelijoille on kuitenkin tavoitteena tarjota jotakin lähiopetusta tai -ohjausta. Linjaus saatiin ylioppilaskunnan edunvalvonnan ansiosta. Myöhemmin marraskuussa ylioppilaskunta ja kymmenet ainejärjestöt julkaisivat kannanoton, että ”linjaus kevään opetusjärjestelyistä ei tarkoita pelkkää etäopetusta”. ”Lähiopetusmahdollisuuksien toteutuminen on välttämätöntä opetuksen laadun ja päämäärien takaamiseksi sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn sekä koko yliopistoyhteisön yhteisöllisyyden turvaamiseksi”, paperissa todettiin. Yhdessä yksin vietettyjen periodien myötä opinnoista on jäänyt puuttumaan jotain olennaista. Yliopistossa on kyse yhteisöstä, oli kyseessä sitten ainejärjestön hengailuilta, luennon jälkeiset keskustelut tai rentouttavat tenttikaljat. Tiede ei ole koskaan yksilösuoritus. k a n sa l l i n e n ko u lu t u ks e n arviointikeskus Karvi on tehnyt yhteenvetoa kevään 2020 aikana tehdyistä kyselyistä – niihin kuului myös TYYn tekemä kysely, johon tuli keväällä yli 1 200 vastausta. Maanlaajuisesti tarkasteltuna korkeakouluopiskelijat kokivat, että opiskelumotivaatio oli kärsinyt tai kadonnut etäopiskelussa. Valtaosa kuitenkin uskoi, että pystyi suorittamaan opintonsa poikkeusajasta huolimatta. Opinnäytetöitä onkin tehty jopa aiempaa enemmän. Mutta se voi kertoa siitä, että edellytykset ovat olleet kunnossa – hiljaiselossa on ollut aikaa keskittyä tutkinnon viimeistelyyn. Tilanteen pitkittyessä voi tulla romahdus, pelätään. Suoritustapojen muutokset ovat voineet toki tuoda opintoihin lisää laatua. Voi tehdä kursseja oman elämän tahtiin, joustavasti. Aremmalle opiskelijalle seminaarityöskentely on voinut muuttua helpommaksi. e tä ja lähiopetuksen yhdistelmästä, hybridimallista, on vannottu pelastajaa. Tärkeää on myös muistaa opettajien jaksaminen. Opetuksen valmistelu kahdelle eri yleisölle voi käydä työlääksi. Resurssit pitää ohjata sinne, mikä on koulutuksen laadun kannalta tärkeää. Kaikkia tusinaluentoja tuskin enää tarvitsee pitää lähiopetuksena – sen sijaan voi keskittyä vaikka keskusteluihin pienryhmissä. Yksisuuntainen tiedon välitys siirtyy luontevasti digimaailmaan. Parhaista yhdistelmistä lähija etäopetuksen metodeja käydään varmasti vielä paljon keskustelua tulevina vuosina. p o i k k e u s t i l a n t e e n a l k a e s sa oli ymmärrettävää, että yliopisto laittoi liinat kiinni. Mutta näin ei voi jatkua loputtomiin. Kevättä koskeva linjaus antaa toivoa, ja osoittaa, että Turun yliopisto kyllä kuuntelee akateemista yhteisöään: tutkijoita, opettajia, opiskelijoita. Me yhdessä varmistamme, etteivät tiedotteet jää sanahelinäksi. Yhdessä yksin
T Y L K K Ä R I 6 / 2 ajassa 6 Opiskelijan toimeen tulosta, kootusti SAMULI TIKKANEN Ajankohtainen tietopaketti, ole hyvä. v u o d e n a lu s ta opiskelijan mak settavaksi tulee YTHS:n tervey denhoitomaksu. Se on määrä maksaa jokaisen lukukauden alussa. Ensimmäinen erä, 38,5 euroa, suoritetaan Kelan verkkosivujen kautta tammi kuussa 2021. Lukuvuodessa kuluerä on noin 77 euroa, eli 20 euroa enemmän kuin ennen uudistusta. Samalla YTHS:n käyntimaksut poistuvat, joten säästöä voi tulla tiettyjä pal veluja hyödyntävälle. Muista maksaa terveydenhoitomaksu Kelan sivuilla! o p i s k e l i ja r u oa n e n i m m ä i s h i n ta a korotettiin tänä syksynä, jonka seurauksena opiskelijalounas on maksa nut 2,90 aiemman 2,60 euron sijaan. Tammikuussa ateria tukea korotetaan 1,94 eurosta 2,30 euroon. Unica ei ollut vielä lehden mennessä painoon tehnyt päätöstä uudesta ateriahinnasta, mutta se tulee pakostikin laskemaan jonkin verran. o p i n tot u e n sa a ja n omien tu lojen vuositulorajoja korotetaan joka toinen vuosi palkkojen muu toksen mukaan. Vuosien 2020 ja 2021 tulorajoihin tulee näin ollen 4,5% korotus. Jos vuonna 2019 opiskelija sai tienata 9 kuukauden opintotuet nostettuaan 11 973 euroa, nyt ja ensi vuonna raja on 12 498. Suomen ylioppilaskuntien liitto puolestaan linjasi liitto kokouksessaan 13.11., että se tavoittelee 50 % korotusta vuositulorajoihin. e d u s k u n ta va l m i s t e l e e laki esitystä opintolainahyvityksen muokkaamiseen, jotta vuonna 2020 valmistunut voi saada lisä vuoden opintolainahyvityksen velvoittamaan määräaikaan. Nykyisessä 300 op tutkintoko konaisuudessa tavoiteaika on 6 vuotta. Lain on määrä tulla voimaan vuoden alusta. Koronaviruksen vuoksi opiskelijan lukuvuonna 2019?2020 käyttämistä tukikuukausista vähenne tään opintojen edistymisen seurannassa 2 kuukautta. Vähennys huomioidaan vain syksyllä 2020 tehtävässä opintojen edistymisen seurannassa. ca m p u s s p o r t i n h i n ta pysyy entisellään vuonna 2021. Hintoja korotettiin syksyllä 66 eurosta 73 euroon (koko vuo den jäsenyys) ja 44 eurosta 48 euroon (puolen vuoden jäsenyys). tys : i n v u o k r i a ei koroteta vuonna 2021 koronan myötä. TYS:in kokeilu vakuusmak suista luopumises ta jat kuu myös vuoden 2021 loppuun asti. 1. 2. 4. 3. 6. 5. Muistutus
Juudelia pöytään! Unican ohjaus puhututti edustajistoa T urun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto hyväksyi uuden ympäristöohjelman kokouksessaan keskiviikkona 28.10. Edellinen ohjelma on vuodelta 2016. Kokouksessa Ryhmä Vihreä vasemmisto ehdotti ympäristöohjelmaan lisättäväksi kirjauksen Keskustellaan Unican johdon kanssa mahdollisuuksista luopua naudanlihasta ja siirtyä vegaanisempaan tarjontaan. Esitys hylättiin, koska useiden puheenvuorojen perusteella se nähtiin liiallisena omistajaohjaustoimena. Taustalla on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan päätös luopua naudanlihasta Unicafé-ravintoloissa. ”Tässä on se ongelma, että miten TYYn omistajaohjausta tehdään”, TYYn puheenjohtaja Sofia Engblom kommentoi. TYY omistaa Unicasta 51 prosenttia, kun taas HYY:n Unicafé on täysin opiskelijaomisteinen. Unica tietää, että ympäristöarvot ovat TYYlle tärkeitä. Sähköpostitse Unican toimitusjohtaja Krista Vanhala kertoo, että 7 uusia kasvisproteiinivaihtoehtoja etsitään ja tällä hetkellä kokeiluun on tulossa Laitilan vihanneksen kanssa tehty kotimainen nuudelinkorvike Juudeli. v i i m e i s e n k a h d e n vuoden ajan on myös keskusteltu siitä, tulisiko TYYn asettaa itselleen hiilineutraalisuustavoite. Toimiston hiilijalanjälkeä alettiin laskea vuonna 2019. Resurssisyistä laskennan kohteena olivat vain TYYn hallitus ja työntekijät. Edustajiston hyväksymässä ympäristö ohjelmassa hiilineutraalisuustavoitetta ei kuitenkaan mainita. ”Suurin ongelma on se, että meillä ei ole resursseja mitata hiilijalanjälkeä. Toinen ongelma on se, ettei mittausta nykyisessä muodossa ole tarkoituksenmukaista tehdä. TYYn toimiston jälki on kolmasosa yksittäisen henkilön hiilijalanjäljestä”, Engblom sanoo. Vapautuneet resurssit ohjataan vaikutustyöhön, jonka merkitys on viime vuosina kasvanut Turussa. Engblom uskoo, että hiilijalanjäljen laskemiselle voi olla tarvetta tulevaisuudessa konsernin tasolla. Laskennassa huomiotaisiin myös Tylkkärin osuus. Hiilineutraalisuuden saavuttaminen vaatisi kompensaatiota, mistä on jo keskusteltu edustajiston kanssa. SAMULI TIKKANEN LÄÄH PUUH PUKKI PUHUTTAA Edelleenkin potuttaa Bad Santa Lääh Puuh -seksisti pukki Assarin alakerrassa. Voisiko toimitilassa olla jotain yliopisto-opiskelijan elämään liittyvää, kuten kirjakauppa, eikä joku vitun viinajäätelömainos? Kysynpähän vaan Suomalaisten suurin ongelma on kateus. Roope Ankka Chili sin Carnea voisi olla joka päivä Assarilla. Se on lempiruokani. Papua pataan * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* pa k i n a Ilmoitus h a k ua i k a : 12/2020–01/2021. s u o m e n a k at e m i a kokeilee uutta tapaa seuloa akateemiset jyvät akanoista. Tämä on Apurahahaku Saarella 2021. 500 000 euron Akatemiaapuraha myönnetään yhdelle postdoctutkijal le, joka selviytyy neljän viikon mieltä ja ruumista koettelevasta leiristä autiolla saarella. Emme vaadi tutkimussuunnitelmaa, avoin mieli ja oma aktiivisuusranneke riittää! l e i r i n tavo i t t e e n a on ideoida kuinka yliopistoinstituutio voisi pysyä rele vanttina ja nuorekkaana internetin ja tositelevision aikakaudella. Lisäämme monitieteisyyttä törmäyt tämällä tieteenaloja toisiinsa. Sukupuo lentutkijat opiskelevat evoluutiobiologi an perusopinnot ja päin vastoin. Katso taulukosta tieteenalasi kohdalta, mitkä perusopinnot leirillä tulee suorittaa. Valtakunnallisen Pylly Ylös kam panjan kanssa yhteistyössä järjestetty kurinpidollinen ja ruumiin kulttuuriin keskittyvä Boot Camp kokonaisuus karsii apurahahakijoita fyysisen kyvyk kyyden perusteella. Neljän viikon leiri suoritetaan seisten. to i vo m m e h a k i j o i lta aktiivi suutta sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #MeidänAkatemia #UskallaAjatella #AkatemiaUlapalla. Toimitathan hakupalveluille myös tutkijahenkisen potretin itsestäsi. Kä det puuskassa, keho hieman sivuttain ja katse tuimana kameraa kohti. p i d e tä ä n t i e d e korkealaatuisena. terkuin, STRATEGISEN TUTKIMUKSEN NEUVOSTÅ STN Turku tavoittelee hiilineutraalisuutta vuoteen 2029 mennessä – ei 2025 mennessä, kuten numeron 5/2020 pakinassa (s. 7) annettiin ymmärtää. oikaisu TYYn uudessa ympäristö ohjelmassa vaikutustyö yliopiston suuntaan korostuu.
Y hdysvalloissa vallitsee nyt poliittisesti kiristynyt ilmapiiri. Donald Trumpin presidenttikausi on syventänyt vastakkainasetteluita ja ajanut maan tilanteeseen, jossa kauhukuvia jopa sisällissodasta on pidetty esillä. Tammikuussa 2021 järjestettävissä virkaanastujaisissa Yhdysvaltain johtoon siirtyvät vuosikymmenten uran politiikassa tehnyt demokraatti, ex-varapresidentti Joe Biden ja hänen varapresidenttinsä, senaattori Kamala Harris. Mielipidemittaukset ennustivat reilua voittoa Bidenille. Niin ei kuitenkaan lopulta käynyt, vaan kisa oli erityisen tiukka. Istuva presidentti Trump on tyytymätön vaalien lopputulokseen, eikä ole hyväksynyt omaa häviötään. Hän on uhonnut viedä ”petokseksi” kutsumansa vaalit oikeuteen. Mitään sellaisia todisteita, joiden myötä asia voitaisiin ottaa vakavasti, tuskin löytyy, uskoo kulttuurihistorian väitöskirjatutkija Niko Heikkilä. ”Luulen, että pandemian hoitaminen oli suurin syy, minkä takia Trump hävisi. Ilman pandemiaa hän olisi saattanut mennä aika helposti voittoon.” Muun muassa Pohjois-Amerikan tutkimuskeskus John Mortonissa tutkimusavustajana ja avustavana opettajana työskennellyt Heikkilä palasi kesällä takaisin Suomeen Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinasta, missä hän vietti 10 kuukautta Fulbright-tutkijavaihdossa viimeistelemässä väitöskirjaansa. Heikkilän mukaan Trump onnistui näissä vaaleissa laajentamaan äänestäjäkuntaansa muun muassa mustien, latinojen ja lgbt-yhteisön keskuudessa ja sai paljon enemmän ääniä kuin vuonna 2016. Tähän vaikutti erityisesti talous, jonka hoidossa Trumpin katsotaan onnistuneen hyvin. Ennen koronaa työttömyys oli alimmillaan moneen vuosikymmeneen ja Trump kasvatti erityisesti pienituloisten tuloluokkaa. y h dysva l l at o n maailman vanhin demokratia. Se on kuitenkin ajautunut Trumpin aikana kriittiseen tilaan. Presidentti itse lietsoo epäluottamusta järjestelmää kohtaan kyseenalaistamalla vaalien ja median luotettavuuden. Demokratian suhteen Heikkilää huolestuttaa erityisesti rahan valta. ”On ongelmallista, että rikkain prosentti kansalaisista tekee maan poliittiset päätökset, sillä ne eivät useimmiten edusta kansan mieltymyksiä.” Yhdysvaltain poliittisessa ilmastossa on muitakin huolestuttavia piirteitä. Heikkilä uskoo, että republikaanipuolue tulee jatkamaan ainakin jossain määrin Trumpin viitoittamalla talouspopulismin, anti-globalisaation ja maahanmuuttovastaisuuden tiellä. Hän on erityisen huolestunut Trumpin kannattajakunnan äärioikeiston liikehdinnästä. Viime aikoina erilaiset miliisijoukot ovat olleet uutisissa. Väkivaltaisuuksien uhka on lisääntynyt. Heikkilä uskoo, että neoliberalismin aika alkaa olla ohi ja globalisaatio ja multilateralismi ottavat uusia suuntia. ”Paljon riippuu myös siitä, asettuuko Trump vielä vaaleihin tai tuleeko sieltä joku Trumpin kaltainen hahmo neljän vuoden päästä.” h e i k k i l ä n m u k a a n olisi hyvin vaikea kuvitella, että pienemmät puolueet onnistuisivat horjuttamaan Yhdysvaltojen vankkaa kaksipuoluejärjestelmää. Syyt tähän ovat puhtaasti taloudellisia. Yhdysvalloissa vaaleihin asettuminen vaatii todella paljon resursseja, joita pienemmillä puolueilla ei ole. Demokraattien ja republikaanien puoluekoneistot taas ovat rakentuneet vahvasti tiettyjen lahjoittajien ympärille. Pienemmillä puolueilla ja yhteiskunnallisilla liikkeillä on ollut ja on kaikesta huolimatta keskeinen tehtävä politiikassa. Esimerkiksi orjuuden lakkauttaminen ja kansalaisoikeuksien myöntäminen ovat molemmat toteutuneet kolmansien puolueiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden aloitteista. JASMIN VAHTERA Mitä USA:ssa tapahtuu, Niko Heikkilä? Trumpismi ei katoa maailmasta, vaikka Trump hävisikin vaalit. nuori tutkija 8 jasmin vahtera kauan sitten TOP 5 Metsola hahmot 1 ERKKI Yrittäjämieli nen alkoholisti, Kaukovaa ran kukistaja, piikki suurtilallisten lihassa. Populaarikulttuurim me liki ainoa esimerkki mukavasta yksityis yrittäjästä. 2 LIISA Tuoreen pol ven Metsola, joka muuttaa kotikaupungistaan Tampereelta suvun kotikonnuille ja perus taa uuden maatilan. Ainoa epäuskottava juonikulku muuten niin realistisessa sarjassa. 3 JAANA Sympaatti nen laskel moija, jota kiinnostavat lähinnä rahaasiat. Paljon ko on metsää, kuka perii kenet, saiko joku enemmän ja kuka on kenellekin velkaa? 4 ANTTI Karjalan evakko, joka jupisee, nap sii nitroja ja veistelee puulusikoita. On myö häisellä iällän kärsinyt ruokakulttuurista, joka yrittää turhaan rajoittaa ikäihmisen täysmaidon ja karjalan piirakoiden kulutusta. 5 MARIA ”Mitä minä vanha ihmi nen testa mentilla tekisin?” ehtii mummo tokaista, kun jo potkaiseekin tyhjää. Paskin hahmo on Kari Kaukovaara.
Pohja näkyy tietoa T Y L K K Ä R I 6 / 2 9 pa n i m ot u ot t e i d e n k ysy n tä on laskenut Hä meenkadun Kmarket Puhakassa 38 prosent tia syys–lokakuussa, kun vertaa vuoteen 2019. Kauppias Maria Puhakka kertoo sähkö postitse, että isoimpana syynä on ”tietysti fuksiaisten peruminen”. ”Lisäksi sisään kävelevien asiakkaiden määrä on vähentynyt, kun merkittävä osa alueen työntekijöistä ja opiskelijoista on etä opetuksessa”, hän jatkaa. Yliopiston etäilyn jatkuminen näkyy suo raan kampuksen lähiympäristössä: kaduilla on vähemmän eloa, Assarilla vähemmän ruokailijoita ja liikkeissä vähemmän kuluttajia. Mutta miten etäily näkyy yliopistokoulutuksen laadussa? ?s. 10 TEKSTI JA KUVA TEEMU PERHIÖ 9–10/2019 Panimotuotteiden kysyntä on laskenut 38 % Puhakassa viime vuoteen verrattuna. (Kuvaaja hieman hämää, koska pullon suu kapenee.) 9–10/2020
TEEMU PERHIÖ KUVITUS JOSE JOMPERO O lisitko muuttanut Turkuun opiskelemaan, jos olisit tiennyt, että koko lukuvuosi on etänä? Tuskin, Siiri Turunen sanoo. Ainakin hän olisi harkinnut paljon tarkemmin. Ensimmäisen vuoden sosiaalitieteiden opiskelijalla ei ole toistaiseksi ollut yhtään lähiopetusta. Oman pääaineen kurssit ovat Moodleen ladattuja luentotallenteita, tentit tehdään Examissa. Turun yliopisto siirtyi etämoodiin maaliskuussa, kun valtiovalta julisti Suomeen poikkeustilan. Vaikka yhteiskuntaa alettiin avata kesällä, yliopisto päätti jatkaa omaa etäilyään syyslukukauden loppuun. Yliopiston koronaohjeistusta ovat tulkinneet tiukimman mukaan niin tiedekunnat, opettajat ja opiskelijatkin: lähes kaikki on tehty etänä. Se on ollut monelle turhauttavaa. ”Orientaatioviikolla meille tosi paljon korostettiin, että yliopisto on yhteisö – että ei puhuta koulusta vaan tiedeyhteisöstä. Tuntuu kuitenkin, että en ole ollenkaan päässyt kokemaan minkäänlaista kiinnittymistä yhteisöön”, Turunen kertoo. Yliopiston aloittaminen etänä aiheutti fuksille epävarmuuden tuntemuksia. Niitä saattoi aistia myös opettajista ja professoreista. Vuorovaikutuksen puute on luonut haasteita, on ollut epätietoisuutta vaatimuksista ja oppimisen tavoitteista. Syksyn alussa löytyi onneksi ystäviä, joiden kanssa jutella poikkeuksellisista opinnoista, ”kävi hyvä tuuri”. ”Mutta tiedän meidänkin ainejärjestöstä opiskelijoita, jotka ovat olleet kipeänä tai mahdollisesti töissä elokuun ajan, ja tippuneet siksi kyydistä. Nyt he yrittävät kovasti etänä viestimien kautta löytää ihmisiä, ja se on tosi hankalaa.” L okakuun lopussa tapahtui se, mitä moni pelkäsi. Tieto tulevasta päätöksestä alkoi liikkua viikkoa aiemmin: Turun yliopisto oli linjaamassa, että etäopetus jatkuisi myös koko seuraavan kevään. Ylioppilaskunta (TYY) halusi opiskelijat vahvemmin mukaan päätöksentekoon. Se neuvotteli omista täydennyksistään. Marraskuun alussa julkaistun tiedotteen otsikko oli yhä muotoiltu etäopetusta korostaen, mutta tekstiin saatiin merkittävä uusi linjaus: kaikille opiskelijoille tulee tarjota mahdollisuus päästä osaksi jotain lähiopetustilannetta kevään 2021 aikana. ? Sä laitoit minut nettiin Kaukosuhde yliopistoon turhauttaa monia opiskelijoita. Mitä tapahtuu koulutuksen laadulle, kun lähiopetusta ei saa? 10 T Y L K K Ä R I 6 / 2
12 Selväsanainen tavoite siis. Ohjeistus on myös luettavissa kiihtymisvaihetta koskevaksi, ja alueelliset näkökulmat on huomioitu. Kyseessä on selkeä muutos aiempaan ohjeistukseen. Varsinkin alkusyksystä montaa opiskelijaa harmitti, että lähiopetusta ei olekaan, vaikka oli tiedotettu, että sitä voidaan järjestää. Yliopisto puhuu nyt selkeämmin ”hybridimallista” – siis etäja lähiopetuksen yhdistelmästä – ja tekee eron välttämättömän läsnäolon ja hybridimallin välille. Se, mikä on välttämätöntä läsnäoloa, jää tiedekuntien päätettäväksi. Massaluennot eivät tietenkään vaadi lähiopetusta. Professiokeskeisillä aloilla kuten lääkiksessä taas on opetusta, jota ei voi ollenkaan hoitaa etänä. Siihen väliin jää suuri osa opetusta, joka on mahdollista hoitaa etänä, mutta jota lähiopetus kuitenkin tukee. ”Siinä kaikista selkeimmin tullaan rajankäyntiin, että mikä on koulutuksen ja opiskelun laadun kannalta välttämätöntä,” TYYn koulutuspoliittinen asiantuntija Joni Kajander pohtii. TYYn näkökulmasta laatua ei määritä vain se, että asiat opitaan, vaan myös se, että itse opiskelu on laadukasta. Kuinka laadukasta onkaan istua yksin kotona tapittamassa videotallennetta? P oikkeustilanne muutti radikaalisti yliopiston tapoja tehdä asioita. Aiemmin epärealistiset toimintatavat ovat muuttuneet kertaheitoilla mahdollisiksi. On esimerkiksi puhuttu vuosikymmeniä siitä, että yliopisto ei voi olla kirjekurssi. Nyt tilanne monella alalla on se, että lukumääräisten suoritusten perusteella kirjekurssi vaikuttaa, lyhyellä tähtäimellä, toimivalta ratkaisulta – jos tavoite on siis tuottaa suorituksia. Asiantuntijat kuitenkin epäilevät, että syy hyviin suoritusmääriin kertoo enemmän siitä, että aiempi työ on tehty hyvin ja nyt on syntynyt tilanne, jossa on helppo keskittyä tutkinnon loppuun saattamiseen. Jos tilanne pitkittyy, saattaa tulla romahdus. Päätelmien kanssa pitää olla varovainen. Poikkeusoloista muodostuu kuitenkin hyvä vertailu kohta sille, mikä tekee koulutuksesta laadukasta. Normaalisti voi olla vaikea saada selville, saavutetaanko tiettyä tavoitetta oikeasti tai mikä asia on kokonaisuuden kannalta välttämätöntä. On vaikea määritellä täsmällisesti, mikä on koulutuksen laatua. Hahmottamista voi helpottaa, jos sitä ajattelee tavoitteiden kautta, Kajander pohtii. ”Jos tavoitteena on vain tutkinto ja suoritukset, niin silloin tavoitteet toteutuvat laadusta huolimatta.” Kun pohdintaan yhdistää opetussuunnitelman, jossa on määritelty, että tutkinnon suorittanut hallitsee tiettyjä asioita, tavoitteet muuttuvat. Toisaalta koulutuksen laatua ei ole sekään, että yliopistossa on kirjoilla ihmisiä, jotka saavuttavat sisällölliset tavoitteet, mutta eivät valmistu koskaan. ”Laatu muodostuu siitä kokonaisuudesta.” L aadun mittaamisessa keskeistä on yleensä ollut opiskelijoiden antama palaute. Keväällä TYY keräsikin palautetta poikkeusajan vaikutuksista arkeen, opintoihin, jaksamiseen. Kyselyyn saatiin yli 1 200 vastausta. Lähes puolet vastanneista, 48 prosenttia, koki opetuksen laadun heikentyneen etäopetukseen siirtymisen myötä. TYYn mukaan kyselyn tulokset on ymmärretty yliopistolla ja niihin on osattu myös reagoida. Haasteena on yliopisto-organisaation valtava koko: on liian aikaista sanoa, missä on onnistuttu ja missä ei. Monin paikoin yliopistolla on saatu myös positiivista palautetta poikkeusoloista. Esimerkiksi seminaarityöskentelyssä vuorovaikutus on saattanut jopa parantua etänä. Se on korostanut niiden opiskelijoiden vahvuuksia, jotka ovat vaikkapa arkoja osallistumaan perinteisillä tavoilla. Etäilyn aikana sekä opettajat että oppilaat ovat huomanneet kaipaavansa yhteyttä toisiinsa. Opettajille on ollut epämotivoivaa puhua yksin huoneessa tietokoneelle. Opiskelijat taas ovat kaivanneet mahdollisuutta jäädä luennon jälkeen keskustelemaan opettajan kanssa esimerkiksi asiasta, joka on jäänyt mietityttämään. Tällaiset vuorovaikutuksen muodot syntyvät välillisesti opetustilanteen yhteydessä, mutta etänä ne jäävät uupumaan. Staattinen opetus on ollut helppo viedä verkkoon, vuorovaikutusta ei niinkään. Kanssakäymisen puute korostaa sitä, mitä yliopistolta odotamme. Ei ole kyse vain oppilaitoksesta, jossa tankataan tietoa. Yliopisto onkin tutkimuslaitos, jossa tiede ei koskaan ole yksilösuoritus vaan syntyy vuorovaikutuksesta samoja asioita pohtivien kanssa. Paikan, aidon sosiaalisen yhteisön ja pitkäkestoisen opettajasuhteen merkitys koulutukselle säilyy. Etänä on myös hankalampi keskustella ja perehtyä alan tyypilliseen tieteelliseen ajattelutapaan, kasvatustieteiden emeritusprofessori Erno Lehtinen arvioi Tylkkärille viime keväänä. Opetusta voi toki helposti ajatella vain tietojen ja taitojen siirtämisenä opiskelijalle. Mutta jos katsoo yliopiston lakisääteistä tehtävää, siihen sisältyy myös kasvatuksellinen ja sivistyksellinen puoli. Lain mukaan ylioppilaskunnan tulee tukea yliopistoa tässä kasvatustehtävässä. Keskeistä siinä on ollut elävä järjestötoiminta. Nyt sekin on tauolla. Yliopisto on myös opiskelijan työympäristö. Opetussuunnitelmien tavoitteissa ei kuitenkaan näy työskentelytilojen ja -välineiden tarjoaminen opiskelijoille. Turun yliopiston kirjasto onneksi saatiin auki elokuussa kulkuoikeudellisille yliopistolaisille, ja marraskuussa yliopisto tiedotti, että ryhmätyötiloja voi taas varata. Kuinka hyvin näitä seikkoja osataan tunnistaa yliopistokoulutuksen laaduksi? M oni yliopistolainen olisi jo valmis siirtymään pois laajasta etätyömoodista. Työntekijöiden ja opiskelijoiden turvallisuus kuitenkin perustellusti huolettaa yliopiston johtoa. Viranomaisten määräykset ovat minimitaso, mutta yliopisto ei halua olla se paikka, josta syntyy tartuntaketju. Riskejä vältetään, vaikka kyseessä olisikin vain turvallisen lähiopetuksen kokeilu. Yliopiston varovaisuus koronatilanteen kanssa on saanut toki kiitosta. Opiskelija Siiri Turusenkin mielestä varovaisuus on hyvästä. Päätös keväästä oli kuitenkin väärin ajoitettu, hän pohtii. Se tuli samalla liian myöhään ja liian ajoissa. ”Jos tieto olisi tullut lukuvuoden alussa, moni olisi tehnyt erilaisia päätöksiä esimerkiksi asumisestaan. Toisaalta kun päätös tehtiin, tätä vuotta oli vielä kaksi kuukautta jäljellä. Pandemiatilanne vaihtelee aika paljon, se tuntui turhalta hätiköinniltä.” Turunen on kiinnittänyt huomionsa yliopiston sisäisiin ja yliopistojen välisiin eroihin poikkeusajan opetuksen toteuttamistavoissa. Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa monella muulla pääaineella on ollut lähiopetusta ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Oppiaineiden omat päätökset ovat asettaneet opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan, Turunen näkee. Yhteinen linja puuttuu. ”Ihmiset kuulevat ja näkevät ympärillä tapahtuvia asioita, vertailua tapahtuu.” Turusen mielestä siksi olisikin tärkeää keskittyä siihen, miten kaikille opiskelijoille luodaan samanlaiset mahdollisuudet opetustoiminnan suhteen. Etäopiskelumetodeista hän kaipaisi pysyviä ratkaisuja lähiopetuksen rinnalle. Ne ovat antaneet mahdollisuuden käyttää aikaa itselle parhaalla mahdollisella tavalla. T Y L K K Ä R I 6 / 2
”Ja läsnäolo, onko pakko olla paikalla? Onko se relevanttia yliopistomaailmassa enää?” T ietokoneen näytöllä on droonikuva alakampuksesta, sen edessä Turun yliopiston rehtori Jukka Kola. Teams-kokouksessa Kola kehuu yliopistoyhteisön resilienssiä, eli sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä, koronakriisissä. ”Olihan se uskomaton siirtymä hetkessä sellaiseen, mitä ei oltu aikaisemmin tehty.” Kun Kolalta kysyy, onko poikkeusaika auttanut kirkastamaan sitä, mitä kaikkea yliopistokoulutuksen laatuun kuuluu, vastaus lähtee liikkeelle yhteisöstä. ”Nuoren ihmisen kasvun laatua on kontaktit ihmisiin.” Ihmisiin, jotka tulevat eri paikkakunnilta ja eri taustaryhmistä, ja joilla on erilaisia ajatuksia – ”oppii paremmin ymmärtämään toisia ja itseään.” ”Kyllähän etämoodissa on menetetty spontaaneja vuorovaikutustilanteita”, Kola myöntää. On kuitenkin vaikea määritellä, mikä sen suora vaikutus on laatuun, hän pohtii. ”Ainakin pidämme kiinni siitä, että meillä opetusta tarjoavat ne henkilöt, jotka ovat parhaita asiantuntijoita. On löydettävä uudet tavat tehdä paras mahdollinen koulutus tässä tilanteessa.” Syksyllä osa opiskelijoista on kokenut tilanteen epätasa-arvoiseksi, kun joillakin aloilla on ollut lähiopetusta ja toisilla ei. ”Yliopisto on iso organisaatio, ja nopeat muutokset eivät kaikilta osin mene aina mutkatta. Meillä on kuitenkin aina mahdollisuus ja halu parantaa asioita. Arvostamme ja kuuntelemme opiskelijoiden palautetta – näin toimimme tässäkin tapauksessa.” Syyskuun alussa julkaistussa tiedotteessa siis muotoiltiin, että ”ensimmäisen vuoden opiskelijoille voidaan järjestää [korostus toimituksen] lähiopetusta yliopistoyhteisöön integroitumisen helpottamiseksi.” Kola pohtii, että syksyn osalta lähiopetuksesta ei ehkä osattu linjata riittävän hyvin. Ensi kevättä koskevassa päätöksessä on velvoittavampi muotoilu. ”Kevään tilanteeseen on hyvin selvästi linjattu, että kaikille opiskelijoille tulee tarjota lähiopetusta pienryhmissä. Kiinnitämme erityistä huomiota ohjaukseen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin seurantaan.” Kola myös muistuttaa, että osa opiskelijoista kokee etäopiskelun itselleen sopivammaksi. Sen vuoksi on tärkeää tarjota opetusta hybridi mallilla. Oletko samaa mieltä siitä, että yliopistot, ja Turun yliopisto, ovat vetäneet muuta yhteiskuntaa tiukempaa linjaa koronakriisissä? ”Tietyllä tapaa tämä pitää paikkansa, jonkin verran tiukempaa. Yliopisto on merkittävä risteyspaikka, ja liikkuvuus yliopistolaisten keskuudessa on suurta. Pääsyy tiukemmalle linjalle on, että muutokset opetusjärjestelyissä ovat hitaita tehdä näin suuressa organisaatiossa.” Miksi päätös kevään etäopetuksesta tehtiin juuri loka– marraskuun vaihteessa, eikä vaikka lukuvuoden alussa tai lähempänä kevättä? ”Jotkut yliopistot päättivät asiasta jo aiemmin – me halusimme tarkkailla tilanteen kehittymistä pidempään. Toisaalta opetushenkilökunnalla on tarve tietää, miten valmistella kevään opetusta. Heidän jaksamisensa tukeminen tässä tilanteessa on myös erittäin tärkeää.” Eikö olisi voitu välimuotona lähteä ajamaan laajempaa hybridimallia, josta tarvittaessa olisi voitu hypätä vahvempaan etämoodiin? ”Kyllä sitä pohdittiin, ja paljon opetusta on nytkin hybridimallissa”, Kola sanoo. Rehtorin mukaan hybridimalli on varmasti tullut jäädäkseen, kun yliopisto joskus palaa normaaliin. ”Uusi normaali on sellainen, että voimme tavata toisiamme, että ihmiset voivat palata vanhaan tapaan toimia. Toisia tukemalla kaikki jaksamme paremmin, se on opetus poikkeustilasta. Kaikki riippuu meistä ihmisistä.” ×
Joukkila ELINA JALO, MIRANDA PALOVIITA JA SANNI LILJA GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ KUVAT TYS:N ARKISTO Ikituuri Aitiopaikka Pyhän Katariinan kirkko ja hautausmaa Kaksitoista Yokylän asukasta eri vuosi kymmeniltä muistelee elämäänsä osana kyläyhteisöä. Kumppanit, juhlat, pienet hetket – kylästä on löytynyt kaikki. 1 Vuonna 1969 käyttöön vihityssä Ylioppilaskylässä julkisen ja yksityisen tilan ero on ollut häilyvä. Toisinaan on puhuttu jopa ”pakkososialisoimisesta”, kun soluasuminen on jäänyt ainoaksi asumisvaihtoehdoksi. Tilan loppuessa sisätiloista on siirrytty helposti asuntojen ulkopuolelle. Ylioppilaskylässä yhteisöllisyys on ilmennyt naapurien ja lähellä asuvien ystävien kanssa seurusteluna sekä tukena arjen keskellä. Apua on ollut helposti saatavilla niin muuttourakkaan kuin lapsen vahtimiseen. Pienet välimatkat ja samanlaiset elämäntilanteet ovat tuoneet ihmisiä yhteen. Meillä oli [1970-luvulla] hyvä vertaistuki. Kesäaika kun oli, olimme paljon takapihalla, jokaisella omat pallogrillit ja vietimme yhdessä aikaa, korttiakin pelattiin. Toisten naapureiden kanssa myös kyläilimme toistemme luona, tai saatoimme lähteä yhdessä vaikkapa rannalle, tulimme enemmän tutuiksi heidän kanssaan, koska miehet opiskelivat samalla luokalla. Näiden naapureiden vauva oli myös jonkin aikaa hoidossani, kun hänen äitinsä piti palata töihin eikä uusi päiväkoti vielä ollut auki. Minusta parasta Yo-kylässä asumisessa oli se yhteisöllisyys lähinaapureiden kanssa. Olimme kaikki samanlaisessa tilanteessa, nuoria perheitä, samanikäiset esikoiset. Kanssakäyminen oli luontevaa ja sokerin tms. lainaaminen kävi helposti. Takapiha teki asumisestamme lähes rivitalomaista. Monet ylioppilaskylän entiset asukkaat kertovat löytäneensä kumppanin kylästä tai muuttaneensa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon kylään. Parin kuukauden [yo-kylässä] asumisen jälkeen silloinen tyttöystäväni muutti Nummesta Yo-kylään. Järjettömällä tsägällä hän sai asunnon naapuritalosta, samasta kerroksesta, parin oven päästä minun luotani. Ylioppilaskyläsäätiö siis käytännössä muutti meidät yhteen, sillä sen jälkeen emme kyllä juurikaan enää erillämme nukkuneet. MuuYlioppilaskyläsäätiö perustettiin 1966 ja Ylioppilaskylä vihit tiin käyttöön 1969. Ensin rakennettiin Ylioppilaskylän länsipuoli 1968–1972 neljässä eri vaihees sa. Vapun juhlinta alkamassa Ylioppilaskylän yhteiskeittiössä vuonna 1983. Ylioppilaskylässä oli 1970luvulla tunnelmaa kuin etelän lomakoh teessa. Tyyssija nousee paikalle X , jossa ennen sijaitsi uimaallas. Kylän valinnan rakennus on purettu. timme lopulta pois kylästä alle vuoden seurustelun jälkeen yhteiseen asuntoon. Nyt olemme naimisissa ja meille syntyi juuri lapsi. Asuntoa on voitu vaihdella tiuhaan. Ensin tyttökaverin kanssa epävirallisesti kerroskeittiöllisessä yksiössä länsipuolella. Sen jälkeen oli kaksio ja kolmio, takaisin yksiöön, kaksioon ja lopulta kolmioon, missä asuu nyt neljä henkeä. Kämppiä on ollut hieman laskentatavasta riippuen seitsemän. Ensimmäistä lukuun ottamatta jokainen on ollut itäpuolella. 2 Ylioppilaskylän rakennukset ovat luhti taloja eli asuntoihin kuljetaan parvekemaisten avoimien käytävien kautta. Sen lisäksi vierekkäiset rakennukset ovat kytköksissä toisiinsa käytävien kautta. Rakennuksesta toiseen johtavat kulkureitit sekä yhtenäinen rakennustyyli luovat labyrinttimaisen kokonaisuuden, jossa liikkuminen on jäänyt asukkaiden mieleen. Parasta on ollut se, että opiskelukavereisArtikkelin lyhentämätön version on julkaistu Kulttuurihistorian oppiaineen blogissa 25.5.2020. 10D 6C X
tani kaksi asuu niin lähellä, että pystymme helposti vierailemaan toistemme luona iltateellä pelkissä pyjamissa ja pörrösukissa. Eräs vastaaja muistaa kulkeneensa kaverinsa kanssa luhtikäytäviä pitkin rakennuksesta 10D rakennukseen 6C, mikä vaati tarkkuutta ovien valitsemisessa. Toinen vastaaja puolestaan kertoo eksyneensä aina, kun luuli keksineensä hyvän oikoreitin. Ylioppilaskylässä on pieniä, alle 20 neliömetrin kokoisia asuntoja, joista on jo pitkään käytetty nimitystä “itsemurhayksiö”. Sellaisessa 2000-luvun alussa asunut haastateltava kertoo pystyneensä viettämään päiviä asunnossaan koskematta lattiaan muualla kuin vessassa. Opiskelija-asunnot toimivat vielä 70-luvulla turistien väliaikaisina majoituspaikkoina. Tilan yksityisyys oli melko hataraa, eikä suhde omaan asuntoon ollut samanlainen kuin nykyään. Huonekaluilla ei ollut tunnearvoa, ja ne olivat usein kierrätys tavaraa tai halvalla jostain saatuja. Kämppien sisustuksessa turvauduttiin luovuuteen, omaan nikkarointiin ja uusiokäyttöön. Tavaroiden hankkiminen on ollut kylässä helppoa, koska niin on ollut myös niistä eroon pääseminen. Olen kantanut lukuisia pesukoneita, sohvia, tauluja ja ties mitä erilaisempaa sontaa monissa muutoissa sekä hävittänyt täysin kaatopaikkatason tavaraa kierrätyskatoksiin vain huomatakseni, että joku on ottanut ne käyttöön. 3 Ylioppilaskylässä sijainneet palvelut ovat vaihdelleet eri aikoina. Monet muistelevat erityisellä lämmöllä Three Beers -ravintolaa, joka lakkautettiin 2018. Eräs vastaaja kuvaa baarin poistumisen olleen kova kolaus koko kylän yhteishengelle. Tuossa paikassa viihdyin vuosien mittaan todella monta pitkää iltaa, ja iltapäivää – tunneissa laskettuna en ehkä sentään pidempään kuin kämpässäni, mutta hyvin todennäköisesti pidempään kuin luentosaleissa, jos ajanjaksona on koko aika opiskelijana. Treba Hiihtämistä talvella ennen ilmastokriisiä. oli yksiössä asuvalle tyypille käytännössä olohuone, ja muutenkin myös yleisin jatkopaikka saunaillan tai kerhistapahtuman jälkeen. Myös VY:n eli Vuokralaisyhdistyksen toiminta ja juhlatila olivat monelle asukkaalle tärkeitä. VY:n tiloissa järjestettiin niin sitsit kuin pikkujoulut. Juhlittu on toki kotonakin. Olen ehtinyt olemaan kotibileissä kaikilla mahdollisilla konsepteilla. Oli käytäväbileitä, yksiöbileitä, kaksiobileitä, useamman kerroksen bileitä... Oma juttunsa olivat ”vaihtarikorttelien” bileet. Lisäksi kylässä on järjestetty erilaisia musiikkitapahtumia, joista erään haastateltavan mieleen ovat jääneet erityisesti Läsnäolopakkofestarit. Viimeisen parin vuoden aikana uutena isompana ja näkyvämpänä tapahtumana on ollut Yo-kylä Block Party. Erään haastateltavan kylämuistoissa korostuvat ”miljoonat pienet jutut”: Yo-kylän kettu, kaikki vaput, Ruisrockin aikaan autoja pysäköidään pitkin nurmikoita, Inspehtorinkadulla törmäsi usein tuttuihin, samoin kuin Kylänvalinnassa. Silloisen tyttökaverin löytyminen kuuden asunnon päästä samasta talosta ja kerroksesta. Joskus kannettiin telkkari länsipuolen poikki, jotta saatiin iso tv isompaan asuntoon Euroviisuja varten. Vuoden 2011 jääkiekkomestaruus sai naapurit bilettämään 06:00 asti. Vuosina 1995–2003 Ylioppilaskylässä asunut henkilö kertoo parhaina muistonaan sen, kun päätti ystävänsä kanssa boikotoida vappua: teippasimme ikkunaan mustat kankaat ja katsoimme Salaisia kansioita ja John Watersin elokuvia pari päivää putkeen. Mieleen jäi myös kyyti jokilautalla Down by the Laiturista Yo-kylän jokipenkalle. 4 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun aikana sekä läntisellä että itäisellä puoliskolla suoritettiin peruskorjaus, jossa monia soluasuntoja muutettiin yksiöiksi ja yksittäisiin asuntoihin lisättiin parvekkeita ja ikkunoita. Nykyään, jos jostain syystä Yo-kylän hoodeille eksyn, näyttää kaikki vähemmän rosoiselta. Autot ovat kalliimpia ja ikkunoissa näkyy design-lamppuja. Meidän aikanamme kaikilla oli identtiset Ikean riisipaperivalaisimet. × Itäpuoli rakennettiin vuosina 1972–1979. Yhdentoista vuoden aikana Ylioppilaskylään rakennettiin yhteensä 3 825 asuntopaikkaa. 15 T Y L K K Ä R I 6 / 2
WILHELMIINA PALONEN KUVAT TEEMU PERHIÖ ? Huumaava leka Tove-elokuvan käsikirjoittajalle Eeva Putrolle työn tekeminen on yksi elämän suurimmista rakkauksista. O hjaaja lähetti työryhmälle linkin. Siitä pääsi katsomaan Tove-elokuvan ensimmäisen leikkausversion. Eeva Putro oli käsikirjoittanut elokuvan, mutta sen lisäksi hän myös näytteli siinä. Roolina oli Maya Vanni, Tove Janssonin läheinen ystävä. Putro katsoi elokuvan ensimmäistä kertaa, itsekseen kotona. Elokuvan loppumisen jälkeen hän ajatteli, että ura oli siinä. Hän oli epäonnistunut roolissa ja vielä kaikkien edessä. Ja koko muu työryhmä näytti onnistuneen. Putroa huvittaa, nyt. Silloin pelko tuntui täydeltä todelta, hän sanoo. Seuraavana päivänä läheinen ystävä tuli käymään ja katsomaan hänen kanssaan lävitse jokaisen kohtauksen, jossa Putro esiintyi. Tämä roolihan onnistui tosi hyvin, ystävä sanoi. Niinkö, Putro ajatteli. Tove on menestynyt, pandemia-ajasta huolimatta. Se on ensimmäinen suomenruotsalainen elokuva, joka on ylittänyt 100 000 katsojan rajan. Elokuva on myyty yli 30 maahan ja sitä on kiitelty sekä suomalaisissa että ulkomaisissa kritiikeissä. Usea kriitikko on kehunut Mayan roolihahmoa, vaikka kyseessä on sivuhenkilö. Kiittävä palaute ja useammat katsomiskerrat helpottivat Putron oloa. Ja tottumus. Tunne on sama jokaisen elokuvan kohdalla, jokaisten kuvausten jälkeen. Samasta pelosta on puhunut moni tuttu näyttelijä ja ohjaaja. Välillä Putro on pyytänyt ystävän seurakseen, kun katsoo uutta elokuvaansa läpi ensimmäistä kertaa.
T Y L K K Ä R I 6 / 2 18 Toisen ihmisen katsomisen tarkkailu rauhoittaa. Muut näkevät kohtaukset sellaisina kuin ne on elokuvaan leikattu, eivät näyttelijän jännitystä kuvaustilanteessa tai päässä ollutta visiota. ”Sitten se mun pelko vain pikkuhiljaa valuu pois.” Toven ensi-iltanäytöksessä olo oli jo täysin toinen. Putro istui katsomossa keskellä muuta työryhmää ja hymyili valokuvissa punaisella matolla vintage-iltapuvussa. Kokonaisuus oli sellainen kuin piti. ”Läheiset ovat sanoneet, että se elokuva on merkillisellä tavalla ihan kuin mä itse. Siihen sisältyy kaikki mun elämän polttavimmat kysymykset.” Ä iti oli huolissaan. Alakouluikäinen Putro nukkui huonosti, kun ajatteli seuraavan päivän balettituntia. Miten tanssi sujuisi? Pääsisikö hän eturiviin vai joutuisi takariviin huonosti menneen harjoittelun vuoksi? Hän kävi tunneilla monta kertaa viikossa, myöhemmin viitenäkin iltana. Kun Putro oli yläasteella, äiti ilmoitti hänet Tikkurilassa järjestetylle teatterikurssille. Kaksi viikkoa, improvisointia ja kontaktiharjoituksia. Liikkeiden kurinalaisuudesta ei tarvinnut välittää samalla tavalla kuin baletissa. Tekeminen oli myös yhteisöllisempää. Lyhyt kurssi riitti, Putro oli vaikuttunut. ”Musta tuntui, kun joku olisi lyönyt isolla huumaavalla lekalla päähän”, hän sanoo. Tässä oli hänen tuleva ammattinsa, 14-vuotias päätti. Näytteleminen tuntui siltä, että siinä oli kaikki. Fyysinen ilmaisu ja sanat. Tanssimisesta puuttui puhe. Kurssin jälkeen hän lopetti baletin kuin seinään. Balettiopettaja oli häkeltynyt. M uutama vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen Putro opiskeli Helsingin yliopistossa, eikä ollut oikein tyytyväinen. Hän oli hakenut kirjoitusten jälkeen muutaman kerran opiskelemaan näyttelijäksi ja oli päässyt hauissa pitkälle, mutta pudonnut. Ja sitten taipunut ajattelemaan, että voisi sittenkin opiskella biologiaa. Silloinen tyttöystävä oli sitä mieltä, että Putro eli b-suunnitelmaansa. Hän haastoi valinnasta. Tyttöystävä luetutti puheidensa tueksi Kierkegaardiakin, Putro nauraa. Søren Kierkegaard oli 1800-luvulla elänyt tanskalainen filosofi, joka kirjoitti siitä, mitä ihmisen on tehtävä ollakseen todella olemassa, ei pelkästään elossa. Kierkegaardin mukaan vastaus oli uskon hyppy tyhjyyteen. Siis epävarmalle taidealalle tässä tapauksessa. Putro päätti, että satsaisi näyttelemiseen kaikkensa. Hän on kiitollinen eksälleen oikeaan suuntaan sysimisestä. Päätöksen jälkeen Putro haki suomalaisten yliopistojen lisäksi Isoon-Britanniaan ja Venäjälle, kolmeen eri opintokokonaisuuteen Pietarin valtiolliseen teatteritaiteen akatemiaan. Hän sai paikan Pietarista, draamanäyttelemisen kurssilta. Viivettä näyttelijäopintojen aloittamisessa oli nuorempana vaikea hyväksyä, Putro sanoo. Pelotti, että aikaa meni hukkaan. Vaikka myöhemmin muutama vuosi on tuntunut lyhyeltä ajalta. Ja samalla hyödylliseltä, tieteellisen maailmankuvan ja kieliopintojen vuoksi. Pietariin lähtö osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vaikka ei helpoksi. Putro ei osannut lainkaan venäjää. Pääsykokeisiin hän oli opetellut monologin englanniksi. Opiskelujen alussa paljastui kuitenkin, että kaikki opetus olisi venäjäksi. Ryhmässä oli yksi opiskelija, joka pystyi tulkkaamaan Putrolle, mitä heiltä milloinkin odotettiin. ”Kun mä olin sitä Sergeitä kaksi viikkoa nykinyt hihasta ja näin, miten ärtyneeksi se alkaa käydä, tajusin ettei kannata jatkaa tällä linjalla”, Putro sanoo. Hän alkoi opetella venäjää. Myöhemmin hän on opiskellut kieliä lisää ja näytellyt myös suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kielitaidon ylläpitäminen vaatii edelleen säännöllistä työtä. Opetus Venäjällä oli professorikeskeistä. He kutsuivat professoriaan masteriksi ja tämä valikoi heille parhaaksi katsomansa opettajat koko koulutuksen ajan. Master saattoi halutessaan myös pudottaa opiskelijoita pois kurssilta. Putro viihtyi. Tarkimmin keskityttiin näyttelijäntyön perusteisiin, stanislavskilaisin metodein. Niiden pohjalla ovat venäläisen teatteriteoreetikko Konstantin Stanislavskin (1863–1938) ajatukset siitä, että näyttelijän pitää pyrkiä psykologisesti uskottavaan roolityöhön sekä hyödyntää omia muistojaan ja tunteitaan työssä. Mutta sen lisäksi oli paljon muutakin opiskeltavaa. Venäjän kielen tunteja. Kolme kertaa viikossa tanssia, balettia mutta myös esimerkiksi hovitansseja. Opinnoissa oli lisäksi musiikkipainotus: laulutunteja, kuorolaulua. Tutkinnon suorittaminen kesti neljä vuotta. Sen jälkeen Putro on työskennellyt freelancerina ja näytellyt niin teatterissa, tv-sarjoissa kuin elokuvissakin. Hän on vastikään siirtynyt Panorama Agencyn listoille. Kyseessä on suuri tanskalainen agentuuri. Lokakuussa Tanskassa tuli ensi-iltaan elokuva Breeder, jossa Putro esiintyy. Kevääksi on koronatilanteen salliessa luvassa kahden teatteriproduktion ensi-illat Suomessa, Det svarta fåret Virus-teatterilla ja Älä jätä jälkiä Aleksanterin teatterilla. E n voi koskaan olla varma työllistymisestä. Mietin pidetäänkö minua alalla outolintuna, koska olen saanut koulutuksen Pietarin teatteriakatemiasta, minun on pakko kysellä töiden perään, olen pienikokoinen, vähän kummallisen näköinen, enkä edes hetero”, Putro kirjoitti tänä syksynä Näkymämedia-sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan. Ja: ”Välillä haluan melkein purra käteni irti.” Freelancerina asiat ratkeavat aina vain hetkeksi kerrallaan, vaikka välillä onnistuisi miten hyvin. Päässä pyörii jatkuvasti ajatus, että mitä pitäisi tehdä juuri nyt, jotta saisi taas tehdä töitä. ”Se on se iso kysymys”, Putro sanoo. Tilanne on ihan erilainen kuin monilla tutuista, jotka samaan aikaan miettivät, milloin on seuraava loma. Ero on niin suuri, että välillä tuntuu kuin olisi itse toisen luokan kansalainen. Töiden mielekkyys ei silti muuta sitä tosiasiaa, että työt vievät voimia. Jouluna tai kesällä ei ole palkallista lomaa odottamassa. ”Totta kai mä olen ollut välillä aivan hemmetin hädässä.” Yksittäisten töiden saaminen voi olla pienestä kiinni. Sen vuoksi pikkujutut voivat myös jäädä vaivaamaan liikaa. ”Jokainen juuri sillä hetkellä käsillä oleva työ tuntuu maailman tärkeimmältä”, Putro sanoo. Sen vuoksi ajatus epäonnistumisesta tuntuu niin raskaalta. Sitä lipsahtaa helposti liian ankaraksi itselleen. Vaikka morkkaaminen ei auta mitään. Epävarmuutta täytyy sietää paitsi töiden välillä, myös niitä tehdessä. Koe-esiintyminen elokuviin ja sarjoihin tapahtuu usein kuvaa?
malla nauha, self-tape. Niihin saatetaan toivoa samat kohtaukset vaikka englanniksi ja venäjäksi. Näyttelijän täytyy kääntää repliikit ja opettella ääntämystä. Sen jälkeen seuraa harjoittelu ja kuvaaminen, lopuksi editointi. Putro on hankkinut kotiinsa kaiken tarvittavan. Taustakankaan, valot, kameran. Ja varmistuneetkin produktiot etenevät hitaasti, monessa vaiheessa. Tovesta Putro käsikirjoitti ensimmäisen synopsiksien yhdessä Jarno Elosen kanssa sitä varten, että käsikirjoitusta voisi edes tarjota tuotantoja rahoittavalle Elokuvasäätiölle. Ensimmäistä versiota seurasi ensimmäinen hylkäys. He eivät olleet ensimmäisiä ideaa esittäneitä. Onnistumiseen tarvittaisiin Janssonin perikunnan tuki. Sen saaminen tuntui epätodennäköiseltä. Perikunta kuitenkin kiinnostui Elosen ja Putron synopsiksesta. Heidän näkemyksensä poikkesi tavallisesta elämäkertaelokuvasta. Ajatus oli kertoa vain joistakin uran ja identiteetin kannalta tärkeistä vuosista, ei koko elämää. Tekstin työstäminen kunnolla alkoi. Elokuvan noin 15 liuskan mittainen tiivistelmä piti kirjoittaa uudelleen kerta toisensa jälkeen. Elonen jättäytyi myöhemmin pois ja Putro jatkoi yksin. Käsikirjoitusta luetutettiin milloin tuottajilla, milloin ulkopuolisilla dramaturgeilla. Mutta palautteen vastaanottaminen ei ollut vaikeaa, Putro sanoo. Niin hän ajattelee näyttelemisestäkin. Että palaute on apu, jonka avulla voi korjata omaa työskentelyään ja pyrkiä parempaan lopputulokseen. T ove Jansson eli työnsä ja identiteettinsä kannalta tärkeitä vuosia 70 vuotta sitten. Jälkikäteen katsottuna näyttää hämmästyttävältä, millaisia valintoja Jansson pystyi sodanjälkeisessä Suomessa tekemään. Tämä herätti Putron kiinnostuksen. Jansson jätti biseksuaalisuutensa salailematta, eikä valinta ollut yksinkertainen. Julkisesti tai yksityisesti. Jansson oli läheinen lapsuudenperheensä kanssa ja asui vanhempiensa luona 27-vuotiaaksi asti. Silti vanhempien kanssa keskusteleminen oli myöhempinä vuosina välillä vaikeaa. Putrokin on hävennyt, kun hänen normeista poikkeaviin tunteisiinsa on teini-ikäisenä suhtauduttu avoimen inhoten. Janssonin kaltaiset hahmot ovat tästä syystä ”kuin desi raikasta happea”, Putro kirjoitti elokuvan ensi-illan aikaan. Jansson vaikutti valitsevan elämäänsä juuri ne asiat, jotka halusi. Moni tuntee Janssonin ex librikseen eli kirjanomistajan merkkiinsä valitseman moton: labora et amare. Latinaa ja vähän väärin kirjoitettu, mutta merkitys on selvä. Tärkeintä Janssonin mielestä oli tehdä töitä ja rakastaa. Järjestykseen on kiinnittänyt huomiota moni, muun muassa Janssonista elämäkerran kirjoittanut Tuula Karjalainen. Jansson pohti valintojaan kirjeidensä ja päiväkirjojensa perusteella paljon. Muutti mielipiteitään, haaveili eksoottisille paratiisisaarille muuttamisesta ja oli välillä ahdistunut. Hän pelkäsi paljon. Erityisesti sitä, ettei kehittyisi maalarina tarpeeksi hyväksi. Sarjakuvat, kuvitukset ja muut tilaustyöt näyttäytyivät välillä hukkaan heitettynä aikana. Putrokin on pelännyt, että kirjoittaminen vaikeuttaa hänen näyttelemistään. Ja samoin monen muun asian kohdalla. Niin kuin parisuhteen vaikka. Valintoja on täytynyt tehdä jatkuvasti, esimerkiksi ajankäytön suhteen. Pitkään hän valitsi aina varman päälle niin, ettei työ ainakaan kärsisi. Nykyisin elämään mahtuu muutakin. Ja vaikka kirjoittaminen näyttelemisen ohella on stressannut, on se enemmän vapauttanut. Saatuaan ensimmäisen kerran rahoituksen käsikirjoittamiseen vuonna 2013 Putro tajusi, että hänellä on muitakin mahdollisuuksia tehdä taiteellista työtä kuin näytellä. ”Siitä tuli sellainen varmuus ja ilo elämään.” Samoin rentoutta on tuonut tietoinen optimismin opettelu, jossa on auttanut muun muassa meditointi. P ietarin Teatteriakatemiassa puhuttiin paljon kontaktista. Kaiken näyttelijän työssä piti perustua siihen, että saa yhteyden kameraan tai yleisöön ja vastanäyttelijään. Näyttämöllä tehty temppu oli pelkkä temppu, vasta luonnollisena osana teosta siitä tuli taidetta. Niistä onnistumisen hetkistä Putro edelleen saa parhaat kiksit työssään. Kuvauksissa onnistuminen tuntuu vielä paremmalta kuin teatterilavalla. ”Kamera on niin armoton, yhteyden puuttuminen vastanäyttelijään näkyy helpommin.” Tunne on koukuttava, sama kuin teininä teatterikurssilla. Silti työ ei yksiselitteisesti tee onnelliseksi. ”Se on vähän sama kuin rakkaudessa”, Putro sanoo. ”Jos on tosi rakastunut johonkuhun, niin on paljon suurempi riski, että se tekee onnettomaksi, mutta sitten myös suurempi mahdollisuus, että se tekee onnelliseksi.” Merkityksellisen työn suhteen on sama tilanne. ”Koen, että olen plussan puolella kuitenkin.” Mutta tuntuu trendin vastaiselta puhua työnteosta tällä tavalla, sanoo Putro. ”Nytkin, kun sä kyselet, niin tuntuu siltä, etten vastaa niin kuin pitäisi.” Tuntuu, että taidealallakin leimataan vähän hulluksi, jos liikaa korostaa työn tärkeyttä. Kuulostaa liian idealistilta. On kuitenkin ihan hyvä, jos onnellisuus tulee elämään monesta eri asiasta, Putro sanoo. ”Mutta silti haluan pitää kiinni siitä, että kuulun niihin ihmisiin, joille työn tekeminen on yksi elämän suurimmista rakkauksista.” Tuntuuko tämän sanominen epätrendikkäältä? ”Tuntuu.” T ove-elokuvassa on kohtaus, jossa Jansson on allekirjoittamassa sarjakuvan piirtämisestä sopimusta suuren brittiläisen lehden kustantajan kanssa. ”Olen epäonnistunut taiteilijana”, sanoo Jansson miehelle ravintolapöydässä. ”Olen pahoillani siitä, mutta se koituu lukijoidemme eduksi”, vastaa kustantaja. Putro pitää kohtauksen lempeästä huumorista. Taiteen kannalta tärkeä kysymys ei ole, onko ihminen menestynyt vai ei. Sitä hän ajattelee self-tapejakin kuvatessaan. ”Sitä ei voi tehdä vain hyödyn vuoksi. Siitä roolista pitää nauttia, vaikka tekee vain koe-esiintymisnauhan.” ”Samalla mua ilahduttaa sen ajatuksen tyhmyys ja lapsellisuus.” Yksioikoisissa menestystarinoissa tärkeää on palkinnon pitäminen mielessä ja se, ettei luovuta. Putron mielestä arvokasta on se, että voi joka päivä keskittyä siihen, mihin haluaa. Jo se ajatus tuottaa nautintoa. ”Mistä silloin edes luovuttaisi? Elämästä vai?” × 20 T Y L K K Ä R I 6 / 2
Tiistaisin ja torstaisin klo 20.30-21.30 Perjantaisin klo 20.00 21.00 HINTA: 99 € + tasokoemaksu 30 € KESTO: 16 harjoitusta, á 1 tunti HARJOITUSAJAT PERUSKURSSILLA: Katso tarkemmat ohjeet ja lisätiedot www.kravmagaturku.fi info@kravmagaturku.fi AIKA : Tiistaina 5.1.2021 klo 20.00 PAIKKA: TFC (Turku Fighting Center) Hakapellonkatu 2, 20540 Turku KRAV MAGA TURKU K-17 PERUSKURSSI ALKAA: Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi LUKIJAKYSELY Kerro mielipiteesi Turun Ylioppilaslehdestä! Kysely on auki 1.12. asti. https://fi.surveymonkey.com/r/Ylioppilaslehdet2020lukijakyselyTurku
20 TEKSTI JA KUVAT ILARI VÄLIMÄKI 22 22
Verkossa huumekauppa kukoistaa. Tuomas Räisänen päätti selvittää, millaista diilerin elämä on. REUNALLA T ällä kertaa tapaaminen on sovittu Telakkarannassa sijaitsevan Kaasukellon kupeeseen. Yleensä Tuomas Räisänen saapuu haastattelupaikalle hyvissä ajoin. Hänellä on tapana tarkistaa ympäristö ja jäädä odottamaan tuntomerkkien mukaista henkilöä. Nyt kaava rikkoutuu. Ensimmäistä kertaa Räisänen huomaa olevansa varautunut. Haastateltava on saapunut paikalle ennen häntä. Sen lisäksi heitä on sovitun yhden henkilön sijasta kaksi. Yksi huumekauppiaista istuu kaiteella, toinen seisoo hänen vierellään. Molemmat polttavat tupakkaa ja vilkuilevat kohti. Räisänen saapuu tapaamiseen jokseenkin hermostuneena. Diileri ja hänen kaverinsa osoittautuvat kuitenkin ”tosi mukaviksi” ja hetkellinen jännitys häipyy. Isompi kaveri on mukana turvaamassa selustaa. Kaiken varalta. ”Me keskusteltiin lopulta muutamakin tunti. Niillä oli tosi paljon kerrottavaa ja myös suuri halu kertoa niistä jutuista.” S osiaalitieteiden opiskelija Tuomas Räisänen halusi tutustua yhteiskunnan reuna-alueilla eläviin ihmisiin ja heidän elämäntapaansa. Hän valitsi gradunsa aiheeksi huumekauppiaan työn internetvälitteisessä huumekaupassa. Tutkimus keskittyisi salatussa Tor-verkossa toimivaan Torilauta-foorumiin. Gradullaan Räisänen halusi rikkoa stereotypioita, joita huumeiden käyttöön ja myyntiin liittyy. ”Huumeaiheisia graduja on tosi paljon, mutta sellaisia taas ei niinkään, joissa oikeesti kohdataan näitä ihmisiä, jotka tekee huumekauppaa työkseen.” Vaikka Räisänen lähestyi aihettaan avoimin mielin, myös hänellä oli ennakkoluuloja, joita pääsi tutkimuksen aikana testaamaan. Tästä huolimatta hän ei halunnut rakentaa gradustaan kertomusta ennakkoluulojensa mahdollisesta murtumisesta. ”Tottakai mun tutkimus sisälsi ne omat ennakkoluulonsa ja -oletuksensa. Ja samalla tiedostin sen, että mä tuotan tästä [huumekauppiaiden] joukosta tietynlaista kuvaa.” ”Tein esimerkiksi varovaisen tulkinnan siitä, että huumekauppiaan elämäntyyli on yllättävä ja aika lailla kiinni hetkessä.” T oisin kuin usein ehkä ajatellaan, huumekauppiaat ovat erittäin heterogeeninen eli moninainen joukko. Itse termillä huumekauppias taas on hyvin negatiivinen kaiku. Räisänen halusi tutkimuksellaan määritellä termiä uudelleen ja tuoda esille, että huumekauppiaisiin kuuluu eri ikäisiä ja eri taustaisia henkilöitä. ”Huumekauppiaat nähdään yhteiskunnan huono-osaisina, jotka tekevät rikoksia, kun eivät muuhun pysty. Tapaamieni henkilöiden parissa oli kuitenkin myös esimerkiksi skarppeja opiskelijoita, jotka tekevät huumekauppaa lisätienestien toivossa.” Vaikka useimmat haastattelukokemuksista olivat positiivisia, mahtui mukaan myös kovempia kohtaloita. Räisänen kohtasi henkilöitä, joiden elämässä monenlaiset sosiaaliset ongelmat kietoutuivat toisiinsa. Hän kertoo yhden haastateltavan saapuneen paikalle suoraan putkasta ja olleen aivan ”rikki”. ”Haastattelu kesti tosi vähän aikaa, koska tyypin piti lähteä hakemaan omaa myyntituotettaan, Subutexia.” Tällaisissa tilanteissa Räisäsen omat ennakkoluulonsa tulivat esille ja hän huomasi tuntevansa jonkinlaista sääliä ja surua. Haastateltavat päästivät Räisäsen usein hyvinkin syvälle omaan maailmaansa. Eräs haastateltavista oli suuremman luokan tekijä, joka kertoi monien kilojen salakuljetusoperaatioista ulkomailta Suomeen. Tarinaan liittyi paljon monia väkivaltaisia tilanteita. Räisästä tarinat eivät kuitenkaan pelottaneet. ”Mä osasin olla jotenkin aika tyynenä siinä. Ehkä siksi, että en olisi koskaan uskonu tästä tyypistä päällepäin, että ne tarinat ois totta. Ja voihan siinä olla sellasta, että puheen tasolla ne tarinat saa vähän suurempia mittasuhteita.” R äisäsen gradun aiheen juuret juontavat sosiologian oppiaineen järjestämälle haastattelukurssille, johon Räisänen osallistui vuoden 2019 keväällä. Kurssityönä oli tehdä haastattelututkimus pienestä, selkeästi rajatusta joukosta. Räisänen lähetti testinä tutkimushaastattelukutsun Torilaudalle. Yllätyksekseen hän sai heti kiinnostuneita yhteydenottoja. ”Oli innostunut fiilis. Sellainen, että on tekemässä jotain tosi poikkeavaa ja myös tosi tärkeää. Tää oli yleensä jaettu kokemus myös haastateltavien kanssa, ja sen takia haastattelutilanteissa oli aina jotenkin sellainen erityinen lataus ja jännitys.” Tor-verkko, niin kutsuttu pimeä verkko, mahdollistaa yksityisen nettiselaamisen, sillä siellä tapahtuva liikenne kulkee salattujen sovelluskerrosten läpi. Tor-verkossa liikutaan anonyyminä, joten siellä selailtuja sivuja, lähetettyjä viestejä ja käytettyjä palveluita on lähes mahdoton jäljittää. Torilauta taas on Tor-verkossa toimiva myyntialusta, jossa myydään pääasiassa huumeita. Sen edeltäjä oli Sipulikanava, jonka tietotekniikka-alan ammattilainen Kim Holviala perusti vuonna 2014. Sinne Holviala oli tehnyt eri kaupungeille omat osionsa eli alalaudat. Tästä alkoi Suomen ”lautahuumekauppa”. Lautahuumekauppa toimii samalla tavalla kuin esimerkiksi käytetyn tavaran ostoja myyntifoorumi tori.fi. Myynti-ilmoituksessa kerrotaan yleensä ytimekkäästi se, mitä on tarjolla ja millä hinnalla. Ilmoituksessa on hinnan lisäksi kauppiaan myyntitunnus, johon asiakas voi ottaa yhteyttä Wickr-pikaviestisovelluksella. Mikäli kaupat saadaan sovittua, myyjä ja ostaja tapaavat, ja rahat ja huumeet vaihtavat omistajaa. JASMIN VAHTERA KUVAT TEEMU PERHIÖ ?
Sipulikanavan toiminta päättyi Holvialan pidätykseen vuonna 2017. Torilaudan toimintaan perehtynyt toimittaja Aarno Malin kirjoittaa Imagessa (10/2020) poliisin kehuneen sivuston sulkemisen merkittävyyttä, vaikka alle vuorokaudessa verkkoon avattiin uusi myyntifoorumi, Torilauta. Kolme vuotta toiminut menestyksekäs sivusto suljettiin 1. marraskuuta 2020. Määräaika oli suunniteltu etukäteen kiinnijäämisen välttämiseksi. Imagen haastattelussa Torilaudan perustanut nimimerkki Sysop kertoo, että mahdollinen seuraaja myyntialustalle on jo tiedossa. T orilaudalla Räisänen tutustui ja jutteli kymmenien henkilöiden kanssa taustoittaen ilmiötä ja perehtyen siihen syvemmin. Näistä henkilöistä tapaamiseen suostuneet olivat vain pieni joukko. Gradua varten Räisänen haastatteli seitsemää henkilöä. ”Aluksi viestiteltiin tyyppien kanssa salatuilla pikaviesteillä, joita käytetään normaalisti kauppojen sopimiseen. Sitten sain sovittua ensimmäisen haastattelun.” Haastattelu järjestettiin jokirantaan, ulkonäkötunnusmerkkejä jaettiin. Räisänen muistaa olleensa jännittynyt, koska haastattelu oli ensimmäinen. Hetken odottelun jälkeen noin kolmekymppinen mies saapui huppu päässä pyörällä. ”Mentiin molemmat siihen asetelmaan heti tosi hyvin. Oli siistiä, että hän kohteli mua tutkijana. Se oli yllättävän tavallinen keskustelutilanne.” Luottamuksen saavuttamiseksi Räisäsen oli ujuttauduttava osaksi tutkimaansa joukkoa. Laudan puhetapojen ja käsitteiden haltuunotto oli ensisijaisen tärkeää. ”Vaikka Tor-verkko oli internet-maailmana mulle ennestään tuttu, jouduin kuitenkin perehtymään Torilauta-foorumiin ja sen käytäntöihin erikseen.” Joidenkin myyjien tyyliin kuuluu käyttää myyntipuhetta. Ensiluokkaista ja vahvaa kannabistuotetta saatettiin markkinoida ”hartsiseksi nupuksi, joka kolahtaa jopa päivittäispolttelijalle”, Räisänen kertoo. Jossakin ilmoituksessa kerrottiin, että ”rottiin on varauduttu”. Tällä myyjä viesti siitä, että kantaa pippurisumutetta tai teräasetta mukana mahdollisten ryöstöyritysten varalta. Koska tutkimuksen kohteena oli laiton toiminta, Räisäsen oli voitettava haastateltavien luottamus. Siinä auttoi tuntemus kentästä ja ilmiön taustoista. ”Haastateltavien kanssa täytyi saavuttaa ikään kuin samanarvoinen ja hyväksyvä suhde. Mä toin esille ihan jo haastattelukutsussa, että mä en tuomitse, vaan oon vaan kiinnostunut aiheesta ja haluan lisätä siitä tietoa myös akateemisessa maailmassa.” Viestittely ja etenkin mahdollinen tapaaminen olisi suuri riski huumekauppiaille. Moni halusikin jonkinlaisen vakuuden siitä, kuka Räisänen on ja mitä hän tekee. Tätä varten Räisänen teki Turun yliopiston takaaman vaitiolositoumuksen. Hän lähetti viestillä kuvan sitoumuksesta aina ennen haastattelua ja näytti virallisen paperin myös haastattelun yhteydessä. G radun myötä Räisänen ymmärsi, että tutkijan työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällistä luonnetta. Kärsivällisyys joutui välillä koetukselle, vaikka monien kanssa haastatteluiden sopiminen ja viestittely sujuikin jouhevasti. Jännitystä lisäsi se, ettei koskaan voinut tietää, millainen ihminen haastattelutilanteessa on vastassa tai toteutuuko haastattelu. Räisänen kertoo, että hänen graduaiheeseensa suhtauduttiin pääasiassa suurella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla. Jotkut läheiset varoittelivat ja olivat ehkä hetkittäin huolissaan. Mahdollisia haastateltavia pystyi kuitenkin tulkitsemaan jo viestittelyvaiheessa sen suhteen, kenet kannattaa tavata ja kenet ei. Tulkintataidot myös harjaantuivat tutkimuksen myötä. ”Samalla mulla oli myös sellainen luottamus tätä porukkaa kohtaan, että ei ne ole sen kummallisempia kuin ketkään muutkaan tässä yhteiskunnassa elävät ihmiset. Värikäs porukka eritaustaisia ihmisiä, kuten ketkä tahansa muutkin.” × Tulevaisuudessa Räisänen aikoo jatkaa tutkimusta aiheen parissa joko artikkelin tai mahdollisesti väitöskirjan muodossa. 24 24
T Y L K K Ä R I 6 / 2 25 25 Vapaa sana Hemulin ostospäiväkirja ? 26 ? 26 × Valtavirtaa Edes jotain noppia ? 28 ? 28 × Kolumni Puhutaanko seksistä? ? 29 ? 29 × Keskustelu Mmmm marraskuu ? 30 ? 30 etä etä
Y outube-videolla huutava mies esittelee avaamattomia Pokémon-korttipakkoja. Niitä on varattu jaksoa varten kymmeniä. Pakkojen ostohinnaksi hän arvioi joitain tuhansia dollareita. Mies repii auki metallisena kiiltävän suojapaperin ja esittelee kortit yksi kerrallaan. Joskus eteen sattuu kortti, joka on suomalaisen vuosipalkan arvoinen. Innostuksissaan mies huutaa täyttä päätä kaksi minuuttia, sitten hiljentyy ja kommentoi, onko kortissa kulumaa ja mikähän sen kuntoluokitus on. Näitä omituisia huutovideoita on katsottu miljoonia kertoja. Kommenttikentät ovat täynnä iloista nostalgiaa ja spekulointia omien ullakolla pölyttyvien korttien arvosta. En ole muistanut Pokémon-korttien olemassaoloa vuosiin, mutta nyt saan avausvideoiden katsomisesta samanlaiset kiksit kuin vuosia sitten niiden ostamisesta. Pokémon-kortit syöksivät minut vuosituhannen alussa ensimmäiseen omaan keräilyharrastukseeni. Aloin säästää viikkorahoja kortteihin, ja sain ostettua kaksi pakkaa joka kuukausi, jos en ostanut mitään muuta. Yleensä ostin yhden ja lopuilla karkkeja. 13-vuotiaana löysin vinyylilevyt. Olin tutustunut suomalaiseen rap-musiikkiin ja tehnyt nettifoorumeilla pyöriessäni havainnon, että on olemassa suuri määrä musiikkia, jota ei ole saatavissa missään digitaalisessa muodossa. Aloin jahdata harvinaisia levyjä. Musiikki oli niukkaa ja ajatus harvoin kuultujen äänien omistamisesta viehätti. Sitten striimaus teki musiikin kuuntelusta kertaheitolla demokraattisempaa. Spotifyn datatulvaan monet suosikit kuitenkin unohtuvat. Levy on hyvin konkreettinen esine, jota on vaikea sivuuttaa. Se on muistipaikka. Nykyään levykaupasta kävellessäni dopamiinin mukana tulee pieni häpeän ryöppy. Kotona mietin, miksi ihmeessä taas ostin jotain, mitä en aivan välttämättä tarvinnut? Mieleeni rymistää kulttuurimme ehkä ärsyttävin askeetikko, Nuuskamuikkunen. n u u s k a m u i k k u n e n o n monelle rakas muumihahmo. Hän on Muumilaakson vaelteleva nomadi, joka soittelee huuliharppua ja asustelee teltassa ilman mitään ylimääräistä tavaraa. Hän liikkuu paikasta toiseen oman tahtonsa mukaan, ja palaa keväisin disruptoimaan muumien arkea. Muumilaakso on kuin moderni kyläyhteisö, jossa ei tehdä työtä, mutta jonka Hemulin ostospäiväkirja Kuinka voi tuntea olevansa elossa, jos ei voi kuluttaa? vapaa sana SAMULI TIKKANEN KUVITUS IDA IIVONEN arvoista kertoo se, että Nuuskamuikkusen asketismi on asukkaiden mielestä arveluttavaa. Epäilys on myös ymmärrettävää, sillä kerran Nuuskamuikkunen heittää telttansakin rotkoon, koska oli mielestään kiintynyt siihen liiaksi. ”Nyt teillä on taas uusi huonekalu, hän sanoi virnistäen, sillä Nuuskamuikkunen ei käsittänyt omistamisen iloa.” Näin hän veistelee, kun näkee taikurin hatun aseteltuna roskakoriksi muumitalon tuvassa. Näitä Nuuskamuikkusen omistamiseen liittyviä lausahduksia on Tove Janssonin tuotannossa runsaasti. Mikä on Nuuskamuikkusen salaisuus, miksi hän on immuuni kuluttamiselle? Jos ihmiset eivät tahtoisi omistaa asioita, ei 26 26 kauppoja olisi edes olemassa, olisi vain kirjastoja ja erinäisiä leasing-sopimuksia, palveluita. Nuuskamuikkunen on kuin Muumilaakson johtava kulutuskulttuurikriitikko. Sama vastakulttuuri on tuttu omastakin maailmaamme. Minimalistit tulivat ensin, sitten konmarittajat. Kummatkin uskovat, että tavara saastuttaa kodin. Kaikki materia joutuu ansaitsemaan paikkansa valkoisena hohtavassa asunnossa. Minimalismin voi lukea signaalina yhteiskunnallisesta luottamuksesta, siitä että kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Voi luottaa, että palveluita on tarjolla, kun niitä oikeasti tarvitsee. Minimalistit ovat usein hyvin toimeentulevia. Ihmisiä, jotka voisivat ostaa paljon, mutta eivät niin tee. Se että omistaa vain vähän aikana, jolloin kaikki ostavat holtittomasti koko ajan, voi kertoa jonkinlaisesta korostuneesta itsehillinnästä. Kyse voi olla myös luokka-asemasta. Vähävarainen säästää kaiken turhankin tavaran varmuuden varalle, hyväosainen silloin kun tarvitsee. Nuuskamuikkunen vertauskuvana minimalistille ontuu hieman, koska hän on rahaton ja asuu teltassa. Kuvitellaan nyt kuitenkin, että Nuuskamuikkunen on tehnyt merkittävän uran Muumilaakson liike-elämässä. Nuoruuseläkkeellä hän on innostunut joogasta ja päätynyt konmarituksen kautta asumaan tyytyväisenä telttaan. Nyt Nuuskamuikkunen on taideopiskelijahenkinen köyhyydellä koreilija. Nuuskamuikkusella voisi olla kaikki ha
T Y L K K Ä R I 6 / 2 luamansa roju maailmassa, mutta hän ei siitä haaveile. Hän saa tarpeensa täytetyksi elämyksillä, ei tavaroilla. Olisi mahtavaa olla kuin Nuuskamuikkunen, mutta se tuntuu kamalan etäiseltä ja vaikealta. s h o p pa i lu , ta i kerskakuluttaminen sanan tämän päiväisessä merkityksessä, levisi yläluokkaisesta erikoisuudentavoittelusta hiljalleen koko kansan huviksi 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Pariisissa. Teollistuminen ja ammattiliitot mahdollistivat sen, että töissä ei oltu yötä päivää ja taskuun saattoi jäädä rahaakin. Frankfurtin koulukunnassa kritisoitiin tätä kehitystä jo ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Filosofi Walter Benjamin haahuili Pariisissa ja pohdiskeli massayhteiskuntaa ja kuluttamista. Ennen teollistumista työ oli usein palkitsevaa: ihminen näki oman työnsä tuloksen ja nautti siitä. Sitten työ siirtyi tehtaisiin ja toisteisuus täytti työpäivät. 1900-luvun alussa ihmisen päämäärä ei enää ollut työ, vaan sen sijaistoiminto, kulutus. Kulutus kulkee käsi kädessä työn kanssa. Toinen mahdollistaa toisen. Kulutus on ilmaus siitä, että on työllään ansainnut oikeuden kuluttaa. Työ tai kulutus osoittavat ihmiselle, että hän on aktiivinen toimija maailmassa. Benjaminin mukaan pieleen mentiin, kun ihmisen kiinnostus siirtyi tuotannosta kulutukseen. Voi kuulostaa saivartelulta pitää ihmisen päämääränä kumpaakaan mainituista. Tämä on kuitenkin olennaista, kun kyseenalaistamme kulutusta ja pohdimme sen vähentämistä ilmastokriisin aikana. Tänä päivänä kulutuskulttuuria pidetään jopa perusoikeutena: ihmisellä on oikeus kasvattaa elintasoaan hankinnoilla. Sillä verukkeella voi sitten kohautella olkapäitään ja todeta, miksi ympäristötavoitteet ovat liian utopistisia. Kuluttajalle täytyy luoda tunne, että hän on tosiaankin vapaa valitsemaan, vapaa kuluttamaan. On oltava substituutteja. Siksi Prismassa on myynnissä viisi erilaista vessaharjaa. Mikä on se tapa, jolla luomme uudelleen suhteemme ympäröivään maailmaan? Kuinka voi tuntea olevansa elossa? Pelkkään immateriaaliseen kulutukseen nojautuminenkaan ei ole vastaus itsessään. Elämystalous voi olla yhtä saastuttavaa kuin muoviroju. m o n e t i h m i s e t ovat heränneet tavaramereen ympärillään ja alkaneet esittää perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten: Tarvitsenko tätä oikeasti? Self-jelppiopas Konmarin ohje hankkiutua eroon ylimääräisistä tavaroista oli 2010-luvulla vallankumouksellinen. Suomessakin Marie Kondon kirjoittama kirja myi hyvin. Pian sen jälkeen tuli Netflix-sarja, jossa siivottiin tavaraa ahnehtivien ihmisten koteja. Tätä seurasivat yksityisyrittäjät, jotka kutsuvat itseään ”ammattisiistijöiksi” ja laskuttivat tavaroiden järjestelystä. Kondon määrittämässä kodissa sai olla korkeintaan 30 kirjaa. Omassa päässäni herää kysymys, että millä ilveellä sitten erottaudutaan muista ihmisistä, persoonallisuudellako? Syvin sfääri oman kulutuksen ymmärtämiseen saattaa olla siinä, kuinka viestii itsestään ja kokee vaikuttavansa ympäröivään maailmaan. Ostaessaan tavaroita ihminen rakentaa ympäristöönsä jatketta keholleen. Omaa luonnetta korostetaan keräämällä asioita, joita arvostaa, jotka kertovat millainen niiden omistaja on. Ihminen rakentaa alttaria omalle itselleen. Se on kätevä tapa vääntää merkityksiä rautalangasta. Minimalisti kenties on niin itsevarma, ettei hänen tarvitse tehdä sitä. Olisi mahtavaa todeta ympäripyöreästi, kuinka kapitalismi ei voi tarjota ihmiselle muuta kuin hataralle pohjalle rakennetut materiaaliset hengen pitimet, mutta enpä usko, että ympäristötuhoon on systeemisiä vastauksia muillakaan ideologioilla. Yksilötasolla toimii parhaiten rahkasammal-anarkismi. 1900 lu v u n a lu s sa Ranskan ensimmäisiä mainosikkunoita ihmetellyt Walter Benjamin kirjoitti myös keräilystä. Hän oli bibliofiili. Benjamin samaistaa keräilyn lapsen tapaan oppia ymmärtämään maailmaa. Lapsi koskee asioihin, nimeää ne ja asettaa ne mieleensä. Keräily on tapa lokeroida osa ympäristöään ymmärrettäväksi. Se on tapa, jolla maailma ja sen asiat ja esineet uusiutuvat. Palkitsen usein itseäni ostamalla musiikkia, kirjoja tai mitä ikinä haluankaan sillä hetkellä. Olen ehdottomasti keräilijäluonne, vaikka yritän välillä taistella itseäni vastaan. Haalin ympärille kaikenlaista kivan näköistä ja tuntuista tavaraa. Ostamiseni on pitkälti tunteen tasolla. Janssoniaanisten arkkityyppien tasolla liikuttaessa en kuitenkaan ole kylmästi laskelmoiva kapitalisti-Nipsu. Olen lämmöllä ja ylpeydellä ympäröivään roinaani suhtautuva keräilijäHemuli. × Kolme vuotta kuolemansa jälkeen turkulainen muusikko Mika Vainio saa ensimmäisen laajan näyttelynsä Kiasmaan, Helsinkiin. Vainio tunnetaan maailmalla erityisesti Pan Sonic -yhtyeestä sekä Ø-nimellä tehdystä soolotuotannostaan. Björk, joka teki Vainion kanssa yhteistyötä, kuvaili häntä jo 1990-luvulla muutosvoimaiseksi muusikoksi, joka toi elektroniseen musiikkiin skandinaavisen minimalismin tunnelmaa. Näyttelyyn on kerätty Vainion jäämistöä, dub-levyjä ja ortodoksinen ikoni. Kuriositeettina on myös vanha Roland TR-808 -rumpukone. Painopiste on kuitenkin äänissä. Ääni-installaatiot ovat kiinnostavia, mutta koettelevat kuuntelijan keskittymiskykyä loppua kohden. Teoksia tuskin on muutenkaan tarkoitettu soitettavaksi peräkkäin. Hienoin installaatio on näyttelysalien välissä käytävällä. Suurin osa kävijöistä vaeltaa äänimaiseman ohi, mutta tarkka havainnoija saattaa huomata pienen äänimaiseman kulman takana. SAMULI TIKKANEN tutustu näihin Siniaaltoa Reellä pankkiin Laura Voutilaisen joululevy Lumikuningatar (1997) on jo kansitaiteensa puolesta näyttävä ilmestys. Sininen tausta on koristeltu digitaalisilla lumihiutaleilla, päälle on liimattu valkoisessa mekossa poseeraava Voutilainen. Määrätietoinen katse kertoo, että joulu ja joululevymarkkinat ovat aivan nurkan takana. Let’s get this cash. Aikansa moderneimman rippilahja pianon kulkus-kilinät ja uusimmat sähkörummut on viritetty kuntoon. Äänimaailma vaihtelee amerikkalaisen omakustanne-gospelin ja keltti-folk Enyan väliltä, kotimaisen iskelmälaulun raameissa tietenkin. Kappalelistaus on tyypillinen: käännöksiä sekä hyväksi todettuja joulukappaleita. Aina arveluttava ”Joulupukki suukon sai”, mutta ei varpusta jouluaamuna, luojan kiitos siitä. Iloinen yllätys on Irwin Goodmanin inhorealistinen ”Ai ai ai ja voi voi voi”, jossa valitellaan jouluna tarjoiltavien ruokien rasvaisuutta. ”Vatsa kasvaa liikaa rasvaa jouluruokiin laitetaan.” Tämä kappale on joulumusiikkia parhaimmillaan. SAMULI TIKKANEN
Closed TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 NIKO NIKKILÄ KUVITUS TEEMU PERHIÖ valtavirtaa K ahdeksan henkilöä istuu pöydän ääressä ja tuijottaa intensiivisesti toisiaan. Heistä reunimmainen, rotevarakenteinen parrakas mies, Travis Willingham, heittää noppaa. ”Natural 20.” ”Ei, ei!” pelinjohtaja Matthew Mercer huudahtaa ja ponkaisee ylös tuoliltaan. Mercer kumartuu heitetyn nopan ylle ja menettää pokkansa. ”Tuo on jumalauta naurettavaa. Kuvatkaa tuota.” Kamera näyttää pöydällä makaavan nopan kymmenille tuhansille katsojille kotiyleisössä. Suurin meteli lähtee kuitenkin niistä faneista, jotka ovat täyttäneet Los Angelesin 1 600-paikkaisen Ace Hotel -teatterin. Kyseessä on Critical Role, maailman suurin Dungeons & Dragons -ohjelma, ja tätä on pöytäroolipelaaminen 2000-luvulla. p öy tä r o o l i p e l a a m i n e n o n selvinnyt elinvoimaisena jo miltei 40 vuoden ajan, mutta ei ole koskaan päässyt puskemaan valtavirtaan. Viime aikoina suosio on ollut kasvamaan päin. Roolipeleistä tunnetuin on perinteiseen fantasiamaailmaan sijoittuva Dungeons & Dragons. Pelin julkaisija Wizards of the Coast on ilmoittanut, että D&D:n pelaajamäärät ovat kasvaneet joka vuosi vuodesta 2014 lähtien. Suomen suurin roolipelitapahtuma Ropecon on sekin kasvattanut suosiotaan, ja ylsi vuonna 2019 yli 4 900 kävijään. Critical Role puolestaan rikkoi odotuksia, kun fanit lahjoittivat Kickstarterissa ennätyssumman ohjelmaan perustuvaa animaatiosarjaa varten: yli 11 miljoonaa dollaria, enemmän kuin mihinkään muuhun sivuston elokuva & tv -keräykseen. Myöhemmin teknologiajätti Amazon osti sarjan lähetysoikeudet ja rahoitti heti perään toisen kauden. Syyt siihen, miksi ”analoginen” pelaaminen vetoaa juuri tänä digitaalisena aikakautena, ovat pitkälti samat kuin ne, miksi Critical Rolen kaltaiset ohjelmat ovat onnistuneet nousemaan uusmedian jättihiteiksi. Useimmissa videopeleissä ei nykyään edes ole mahdollisuutta pelata kaverin kanssa saman sohvan ääressä. Ihmiset kaipaavat paluuta aitoihin, spontaaneihin kokemuksiin, ja niitä syntyy helpommin, kun ollaan toisten kanssa samassa tilassa. m e r k i t tävä sy y pöytäroolipelien vetovoimaan ovat niiden tarjoamat rajattomat mahdollisuudet. Samalla kun tietokonepelejä ohjaa rajoitteinen tekoäly, valvoo pöytäroolipelin kulkua äärettömästi tehokkaampi järEdes jotain noppia Roolipelien suosio on viime vuosina kasvanut. Käsitys kääpiöleikeistä on syytä laittaa romukoppaan. 28 28 T Y L K K Ä R I 6 / 2 jestelmä: lihasta ja verestä koostuva pelinjohtaja. Miltei kaikki on mahdollista, jos pelinjohtaja sen vain sallii. Ongelmatilanteen ratkaisemiseksi voi yrittää kaikkea mieleen putkahtavaa. Pelaaja voi sanoa hahmojen välisessä keskustelussaan täsmälleen haluamansa, johon pelinjohtaja puolestaan vastaa. Kampanjan eli ”tarinan” ei tarvitse noudattaa etukäteen määriteltyä polkua, vaan kesken kaiken voidaan puida hahmojen sisäisiä ongelmia, ihmissuhteiden solmuja tai lähteä vaikkapa kalaretkelle. Tämä mahdollisuus improvisaatioon tekee roolipeleistä suuria leikkikenttiä luovan alan ammattilaisille. Se on eittämättä osa roolipeliohjelmien suosion salaisuutta – kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, mihin illan jakso tulee suuntaamaan. Roolipeleissä onnistumiseen vaikuttavat tietenkin myös nopat. Päällisin puolin samankaltaisiin muovinpalasiin liittyy usein taikauskoa, jonka perusteella osa nopista tuomitaan onnekkaiksi ja osa petollisiksi. Noppien voimaa voi pelin kontekstissa kuvata jopa jumalalliseksi: yksi heitto voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Näkeekö huijattu poliitikko vilpin lävitse vai onnistuuko kavala petos, se on lopulta onnenkauppaa. Luovuus ja sattuma tekevät roolipeliohjelmista genrerajoja rikkovan outolinnun, joka tuntuu tasapainottelevan jossain pelin ja tv-sarjan välimaastossa. Pelinjohtajalla on jokaista jaksoa varten omat suunnitelmansa, mutta pelaajien ei tarvitse noudattaa niitä. Väärä nopanheitto voi viedä jakson suuntaan, jollaista kukaan ei osannut odottaa. Siteet improvisaatioteatteriin ovat vahvat. Se kyky, jolla näyttelijäkaari pystyy vastaamaan yllättäviin tilanteisiin, on vaikuttavaa katsottavaa. r o o l i p e l a a m i s e n vo i m a k k a i n elementti löytyy sen nimestä: pelaajat pääsevät ottamaan haltuunsa jonkin roolin. Päällisin puolin kyse on eskapismista, jossa tavalliset pulliaiset leikkivät haltioita, kääpiöitä, velhoja ja muita mielikuvitusolentoja. Vaikka kyseessä on mainio tapa irrottautua arjesta, se voi myös tarjota kosketuksen johonkin syvempään. Toisen henkilön minuuden omaksumiseen ei tosielämä taivu. Pelaaja voi päästä uppoutumaan mitä erikoisempiin tilanteisiin tai käsittelemään oman elämänsä kipukohtia turvallisessa ympäristössä. Monesta itselleen ongelmallisesta asiasta voi olla helpompi puhua roolihahmon suulla. Pelitilanne vapauttaa käyttäytymään tavoilla, jotka tuntuvat normaalissa elämässä vaikeilta tai ahdistavilta. Roolipelaamista onkin käytetty jo pitkään terapiavälineenä. Tältä osin roolipeliohjelmat muistuttavat perinteistä mediaa, joiden tenho muodostuu samaistuttavista hahmoista. Katsojat tykästyvät ammattinäyttelijöiden eloon tuomiin hahmoihin, nauravat ja itkevät heidän kanssaan – tai joskus heidän vuokseen. Roolipelin arvaamattomuus on kuitenkin elementti, joka voi saada hahmot tuntumaan jopa aidommilta kuin perinteisessä
mediassa. Koska mitään ei ole käsikirjoitettu etukäteen, on hahmon käytös näyttelijöiden improvisaation ja hahmontuntemuksen varassa. Pelaajilla on myös huomattavasti suurempi päätäntävalta hahmoonsa kuin perinteisillä näyttelijöillä. Joskus tällä voi olla dramaattisia seuraamuksia, kun pelaaja päättää tehdä jotain, mikä rikkoo sarjan asetelman täysin. Dungeons & Dragonsin pelisuunnittelija Jeremy Crawford onkin sanonut, että pelin uusimman laitoksen suunnittelussa tärkeää on ollut pelaajien itseilmaisun tukeminen. ”Emme luoneet niinkään sääntöjä vaan luovuusmoottorin, joka kannustaa tarinankerrontaan”, Crawford selitti IGN-sivuston haastattelussa 2019. Pelikaverin pelitapa tai valinnat voivat olla suora väylä tämän persoonaan, ja pelatessa on välillä pakko antaa oma kohtalo muiden käsiin. Intensiivisissä sessioissa päästään jakamaan pelien aallonpohjat ja harjanteet, joista syntyy elinikäisiä jaettuja muistoja. × Roolipelitapahtumia järjestävät Turussa muun muassa Puolenkuun pelit, Fantasiapelit ja Turun Yliopiston Roolija Strategiapeliseura Tyrmä. Verkossa peliseuraa voi hakea muun muassa Dungeons & Dragons Finland-, Roolipelaajien Suomija Peliseuranhaku (roolipelit, figut, kortit, larp) Facebook-ryhmistä. Yksi heitto voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. kolumni vy tram K atson Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa eli Enskareita siinä esiintyvien asiantuntijoiden vuoksi. Minusta on kiinnostavaa tietää, millaisin perustein he muodostavat pareja. Suomen Enskareissa asiantuntijat korostavat parien samoja arvoja, kiinnostuksen kohteita ja toiveita – asioita, jotka ovat aivan varmasti tärkeitä peruspilareita parisuhteen muotoutumiselle. Silti katsojalle jää tunne kuin jotain hyvin olennaista pimitettäisiin. Annetaan jotain, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Seksistä puhuminen on ohitettu aiemmillakin kausilla. Tuotanto on selittänyt asiaa sillä, että sarjassa mennään osallistujien ehdoilla, ja jos he eivät puhu seksistä niin luonnollisesti se ei sarjassa myöskään näy. Katsojana kuitenkin huomaa, tuntevatko parit vetoa toisiinsa vai pettyvätkö he ensisilmäyksellä alttarilla. tä m ä n k au d e n kymmenennessä jaksossa Tommi ja Juudit puhuivat avoimesti ja kypsästi vetovoiman puutteesta. Asiantuntijat nyökkäilivät ja tuntuivat lähinnä ohittavan ongelman. Tähän mennessä he eivät ole tarjonneet yhtään vinkkiä siihen, miten kipinän saisi syttymään. Ruotsin kolmannen tuotantokauden Enskareissa parien muodostamisessa keskityttiin avoimesti seksuaaliseen puoleensavetävyyteen. Miksi kuitenkin Suomen Enskareissa ohitetaan seksuaalinen vetovoiman merkitys? Sarjan yhtenä asiantuntijana on erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen, joka varmasti osaisi puhua aiheesta lähestyttävästi ja luontevasti. Miksi Tanskasen ammattitaitoa ja tietämystä ei hyödynnetä niin, että se näkyisi myös katsojille? k at s o ja n a m i n u l l a pyörii lukuisia kysymyksiä päässä: Miten kunnioitetaan toisen rajoja? Kuinka lähestyä luontevasti uutta kumppania? Entä jos tulee torjutuksi, kuinka sitä voi käsitellä ilman itsetunnon lopullista murenemista? Miten seksistä puhutaan uuden ihmisen kanssa? Riittääkö vain läheisyys? Entä jos suhde jää pysyvästi kaveritasolle? Niin paljon kysymyksiä mutta niin vähän vastauksia! Toimittaja Miten seksistä Miten seksistä puhutaan uuden puhutaan uuden ihmisen kanssa? ihmisen kanssa? Entä jos suhde Entä jos suhde jää pysyvästi jää pysyvästi kaveritasolle? kaveritasolle? Puhuttaisiinko avoimemmin seksistä?
Toimittajat Jasmin Vahtera, Samuli Tikkanen ja Teemu Perhiö keskustelevat marraskuun vietosta. ××× SAMULI TIKKANEN: Marraskuu on monen mielestä kurjin kaikista kuukausista. Miten teidän mielestänne sitä kannattaisi viettää, niin että se olisi mahdollisimman mukava? Lanseerattaisiin vaikka Miellyttävä Marraskuu -kampanja. Nyt vinkit kehiin! Lämmin vaatetus on kylmässä ja kosteassa säässä selviytymisen a ja o. Erityisesti kannattaa keskittyä sukkiin. Viime vuonna löysin Mujista maailman miellyttävimmät pitkävartiset puuvillasukat. Järkytyin saadessani tietää, että kaikki Mujin käyttämä puuvilla tulee alueelta, jossa puuvillan viljelevät pakkotyönä vankileireille sysätyt uiguurit. Maailman mehevimmät sukat saivat ikävän sivumaun. #Miellyttävämarraskuu keskustelu JASMIN VAHTERA, SAMULI TIKKANEN & TEEMU PERHIÖ 30 JASMIN VAHTERA: Villasukat ovat parhautta. Käytän villasukkia läpi vuoden, mutta marraskuussa ne ilahduttavat erityisesti. Sateisen koleassa säässä tarpomisen jälkeen mikään ei ole parempaa kuin vaihtaa kengissä kastuneet sukat kuiviin ja lämpimiin villasukkiin. TEEMU PERHIÖ: Kaiken kyllä kestää kuivilla sukilla. Tarvehierarkiani vaihtelee kontekstin mukaan, mutta pyramidin huipulla on aina varvaslämmittimet. Ne ovat ainoita tuotteita, joihin suhtaudun puhtaasti kulutustavarana. Ennen reiät parsittiin, nyt pyörälähetti tuo monikansallisen kauppaketjun tusinasukat suoraan ovelle. JV: Niin kliseistä kuin se onkin, tykkään tunnelmoida kynttilänvalossa. Asunnossani on myös pieni Porin Matti, jonne on kiva laittaa iltaisin tuli. Porin Matin päällä on levy, jossa voi samalla keitellä vaikka teevettä. TP : Minä tykkään pimeydestä. Sammuttelen kotona valoja kuin kylähullu. Eipähän tule migreeni. ST: Minulla on vanha suolalamppu, jonka kellertävää valoa on kiva tuijotella, kun ulkona hämärtyy jo neljän aikaan. Olen huomannut heräämisen olevan vaikeampaa, mutta muuten pimeys ei tunnu vaikuttavan. JV: Minuakaan pimeys ei ahdista, vaikka onhan se välillä nihkeää, kun ilta alkaa ennen neljää. Ainoa asia, mikä marraskuussa ottaa päähän, on loppumaton tihkusade. Sataisi sitten edes kunnolla saatana. ST: Niin tai sataisi edes lunta! Sokeri on usein vastaus kaikkeen. En ole jouluhenkinen ihminen, mutta glögiä on kiva alkaa tankata jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Tietysti elokuvia kannattaa katsoa joka ilta, jos vain ehtii. Teemulla on varmaan jotain leffavinkkejä? TP: Areenassa on Harakiri (Seppuku, 1962), Masaki Kobayashin samuraileffa, jota voi vilpittömästi kutsua täydelliseksi filmiksi. Kerronta, toiminta, tunteet, kuvaus, kaikki kohdillaan. Tietty näillä keleillä voi katsoa mitä tahansa mitä tuutista tulee, vaikka Kurkunleikkaajien saaren, joka on Renny Harlinin versio seppukusta. ST: Toismaailmallisuus on syksyn juttu. Muumikirjat pitäisi lukea joskus uudelleen läpi, viimeisin lukemani fantasiasarja taisi olla Maameren tarinat, jota voin ilolla suositella. Ei tarvitse plärätä niitä iänikuisia härripottereita. JV: Kuuntelemani musiikki menee enemmän tai vähemmän vuodenaikojen mukaan. Yksi syksymusan kuninkaista on The Cure ja erityisesti levy Seventeen Seconds. Twin Peaks taas on sarja, jota marraskuisempaa saa hakea. Sen musiikki ja tunnelma ällistyttää joka kerta uudelleen. Suosittelen kaikkia katsomaan Youtubesta videon, jolla säveltäjä Angelo Badalamenti kertoo Laura Palmerin teeman säveltämisestä. TP: Leevi and the Leavingsin koko tuotanto vaan pyörimään. Rakkauden planeetalla on hyvää kantaaottavaa kamaa luonnon puolesta, 25 vuotta sitten. Sitä voi luukuttaa Black Friday -katalogeja selatessa. Voi lauleskella “Paskaa lapsille” kun ostaa paskaa lapsille :). ST: Kerran syksyssä on myös hyvä tuulettaa koko Magnetic Fieldsin tuotanto. × Minä tykkään pimeydestä. Sammuttelen kotona valoja kuin kylähullu. Eipähän tule migreeni. Ylioppilaslehdet 2020 on Helsingin Sanomain säätiön rahoittama Viestintäluotsi Oy:n tekemä riippumaton selvitys suomalaisista ylioppilaslehdistä. Osana selvitystä teemme lukijakyselyn, joka kartoittaa ylioppilaskunnan jäsenten näkemyksiä Turun ylioppilaslehden merkityksistä ja käyttötarpeista. Vastaamalla kyselyyn 1.12. mennessä autat selvittämään, mikä Tylkkärissä on lukijoille tärkeää.
LUKIJAKYSELY Kerro mielipiteesi Turun Ylioppilaslehdestä Ylioppilaslehdet 2020 on Helsingin Sanomain säätiön rahoittama Viestintäluotsi Oy:n tekemä riippumaton selvitys suomalaisista ylioppilaslehdistä. Osana selvitystä teemme lukijakyselyn, joka kartoittaa ylioppilaskunnan jäsenten näkemyksiä Turun ylioppilaslehden merkityksistä ja käyttötarpeista. Vastaamalla kyselyyn 1.12. mennessä autat selvittämään, mikä Tylkkärissä on lukijoille tärkeää. htt ps :// fi.s urv ey m on ke y.c om /r/ Ylio pp ila sle hd et2 02 0l uk ija ky se lyT urk u
v Kiinnostaako sinua: > Terveys ja hyvinvointi? > Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus? > Liiketoiminta ja teknologia? > Yhteiskunnallinen vaikuttaminen? > Kestävä kehitys? Millaisia erilaisia ja yllättäviäkin koulutusja urapolkuja alalta löytyy? Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? Mihin opiskelu keskittyy ja kenelle voisi sopia? Studytalkin 5 teemajaksossa vieraina alan asiantuntijoita keskustelemassa ja jakamassa vinkkejään omaa uravalintaansa miettivälle. Juontajana opiskelijamme, Studycast-ohjelmasta tuttu Fanny-Sofia. Tutustu ja katso: Löydä oma urapolkusi STUDYtalk / > utu.fi/studytalk Opiskelijaksi Turun yliopistoon > utu.fi/hae Seuraa opiskelijalähettiläitämme #utulähettiläs STUDYtalkin 1. tuotantokauden 5 jaksoa 3.12.2020 alkaen Youtubessa & IGTV:ssä