1/2014 OPERAATIO ERO 28 s. Kaksitvå jatkaa omiin suuntiin SAAGOJEN SAARI 16 s. KODITTOMAN KUVA 22 s. IRSTAILUENNÄTYS 34 s.
tiistaisin: DJ, 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi shininG (sWE) K-20 PE 24.1.UHRIJUHLA (22:30) Ovet 21:00, liput 4€ 23:30 DJ Urho Tulitukka, vapaa pääsy UP: Get Spastic: DJ Jouni Kätteine, 0€ klo 21-> LA 1.2. Gaea esittää: SKOGEN BRINNER (22:00), SEREMONIA (21:00) Ovet klo 20:00, liput 6 € 23:00 Wildly Eclectic Sounds with DJ Urho Tulitukka, vapaa pääsy 23-24, sen jälkeen 4 € UP: The 2nd Block Party: DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy klo 21 alkaen, klo 24:n jälkeen 4 € KE 5.2. POPPIVELVOLLISUUS -baarivisa, jossa on pakko käydä! Ovet 19:30, visa 20:30. 23:00 DJ Kid Kid Mexico, vapaa pääsy TO 6.2. DOWN: Anglican BRITPOP-bileet, liput 2 € UP: YouTubeJukeboxi, vapaa pääsy PE 7.2. Club Continental: DAISY (22:00) 23:00 DJ Jouni Kätteine, vapaa pääsy UP: Les Yper Sound DJ Hanna, 0€ klo 21-> Aina perjantaisin: DOWN: Friday I’m In L.O.V.E. UP: Get Spastic! Vapaa pääsy Aina lauantaisin: DOWN: Wildly Eclectic Sounds UP: The 2nd Block Party Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista humalistonkatu 8 a Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Club Sol -salsaklubit 25.1./ 8.2./ 22.2. MONDAYJAZZ HAPPENING: Livejazzia joka maanantai klo 20:00 (4 €) ja Open Jam Session klo 22:00 (0 €) PE 24.1. Levynjulkkarikeikka: KARI ANTILA "THE NORTHWIND" QUINTET Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 22:30 DJ Esko Routamaa, 0 € KE 29.1. TAIKAA JA KOMIIKKA -klubi Ovet klo 19:30, show 20:00, 6/4 € PE 31.1. DIRTY HARRY SEXTET & The Luv’ly Dirty Dees (22:00) 5 € 23:00 Twisted Birdland: DJ Rücker 0 € PE 7.2. Flame Jazz -klubi: RAKKA Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 15.2. Candy Carousel Companyn BURLESKI-klubi! Ovet 21, liput 11 € 24:00 Lavasoul: DJ Gismo, 0 € PE 21.2. Flame Jazz: EQUALLY STUPID Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 1.3. MONK 8v! DJ Matti Nives! Koko ohjelma: www.monk.fi Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) PE 24.1. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) shininG (sWE) + suPPort ILTA: laPinPolthaJat, DarFur, usElEss Cunts, 1981 6e la 25.1. ILTA, 10e / 8e (Tiketti) loVEX ti 28.1. LIVE, 30e / 28e (Tiketti) kVElErtak (nor) + suPPort PE 31.1. LIVE, 15e / 13e (Tiketti) uk suBs (GBr), tV smith (GBr), YlEislakko ti 4.2. LIVE, 29e / 28e (Tiketti) mustasCh (sWE) PE 21.2. LIVE, 30e / 2 pv (Levykauppa Äx), 1 pv 18e (ovelta) loVEX kVElErtak (nor) Metallihelvetti esittää: TURKU SAATANALLE II: Glorior BElli (Fra), horna, alGhaZanth, saWhill saCriFiCE la 22.2. LIVE, 30e / 2 pv (Levykauppa Äx), 1 pv 18e (ovelta) mustasCh (sWE) Metallihelvetti esittää: TURKU SAATANALLE II: imPalED naZarEnE, sarGEist, saCrilEGious imPalEmEnt, BaPtism + YllätYsEsiintYJä Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi .fi www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Humalassa, rakastuneena U teliaisuus yllätti. En vieraillut alkutalven aikana monessakaan paikassa, jossa uudistuva Tylkkäri ei olisi noussut esille. Toisteisen hissipuheen sijaan yritin oikeasti pysähtyä kuuntelemaan vastauksiani. Mikä tässä lehdessä todella muuttuu? Muutos on jotain hieman salakavalaa. Aina olennaisinta ei ole se, mitä jossakin tapahtuu, vaan miten asia hahmotetaan. Kaksi toisiinsa liikennevaloissa nojailevaa tyyppiä saattavat olla kolmatta päivää umpikännissä tai helliä vastarakastuneita, joille jokainen fyysisen eron hetki on silkkaa murhaa. Toki myös molempia. Niin kauan kuin emme tiedä, edessämme avautuu kiinnostus. Kiinnostus kannattelee myös koko journalismia näinä mediamurroksen aikoina. Muoto ja sisältö on nakattu pesukoneeseen ja resurssit heittelehtivät, mutta mielenkiinto on ja pysyy. Sama koskee tietenkin myös yliopistoyhteisön perustehtäviä: oppimista ja tutkimista. Hyvät kysymykset kun poikivat entistä parempia kysymyksiä. Rehellisyyden nimissä on korostettava, että ylioppilaslehden kaltainen julkaisu muuttuu oikeastaan koko ajan. Jokainen tekijä jättää lehteen jälkensä, jokainen taittokierros on itsenäinen prosessinsa. Formaatin ja julkaisutiheyden muuttaminen on avannut mahdollisuuden sille, että lehti hahmotetaan hieman erilaisella tavalla: avoimempana tilana. Tämä suhtautumismuutos palvelee aikeitamme, sillä minään pönäkkänä instanssina emme halua painokoneita rasittaa. Johtavana ajatuksena lehden uudistuksessa onkin, että jatkuva muutos saa näkyä. Lehden tulee elää ja kukoistaa moneen suuntaan. Uusissa taittopohjissa tämä näkyy vähäeleisyytenä, joka jättää tilaa toisistaan poikkeaville juttukokonaisuuksille ja monipuoliselle sisällölle: havainnoille kokonaisesta elämästä. Formaattia muutettiin, jotta formaatti ei olisi pääasia. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi SISÄLLYS Uhreja ei näytetä. Heillä ei ole väliä. Lisää viinaa ja tissejä, kiitos! s. 34 6 Toni Laiho valitsi tämänkin fontin 7 Syömisen puolesta, ruokaa vastaan 8 9 7 Harvard on lollauksen kehto Sateenkaari vs. olympiatuli 10 Muhis tulkkaa maailmaa Turussa 13 Islanti on kiero ja nerokas 16 Kadonnut: kadunmies 22 13 Ihan vain Marjo ja Piia 28 Pitkä elämä biosirun kera 30 Bitcoin, kansan raha 32 Rahat pois kansalta 34 16 Hyvä saa kaivamaan kuvetta 35 Arviot 36 Nuoruus on lyhyt, kokeile! 38 TYYn hallitus paljastaa kaiken 39 Erasmus+: entistä ehompi 22 LUE L 1/2014 24.1.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Toimitus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi PÄÄTOIMITTAJA ÄÄ NE IS STÄ TI NUMERO Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Niko Rakkolainen ulkoasu Toni Laiho & Lauri Hannus yl t ilmoitusmyynti Piia Aaltonen, puh. 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi, www.opiskelijamediat.fi Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209 30 k k a r i . fi
Haemme uusia laulajia 100-vuotisjuhlavuoden lukuisiin tapahtumiin. Tule koelaulutilaisuuteen ja seuraamaan harjoituksiamme maanantaisin klo 18.05 alkaen laulusalille Puutarhakatu 12. Kysy lisää kuoroharrastuksesta: Jorma Hermonen 040 752 3229 jorma.hermonen@hotmail.com www.laulunystavat.fi ! N EE ÄLÄ M M YYM U N M SI U U LEFFAVUOKRAUS KAUPAN PÄÄLLE, KUN OSTAT 1KG IRTOMAKEISIA! Tarjous voimassa kaikissa FilmTowneissa, kun ostat vähintään 1kg irtomakeisia. Mikä tahansa DVD tai Blu-ray™ vuokraelokuva. Ei voi yhdistää muihin tarjouksiin/etuisuuksiin. MYYMÄLÄN AVAJAISET 29.1. TURKU NUMMI HÄMEENTIE 24, PUH. 050-5925 469 AVOINNA: JOKA PÄIVÄ 12-23
Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Opiskelijat, Tervetuloa Manhattanille! UUTUUTENA! Manhattanilla SHOP IN SHOP myymälä Superfood COCOVI-tuotteet NYT MEILLÄ! Manhattanilla GLUTEENITON -osasto ta leipää! on it en te u gl ä iv pä ka jo e m m ta Pais LED-valaistu osasto ? Laaja valikoima! Löydät helposti kaikki luomutuotteet kerättynä yhteen paikkaan. Tervetuloa luomujen maailmaan! Kuponki voimassa 28.2.2014 asti Tällä kupongilla ? Luomu Lastut Osta yksi, saat toisen kaupanpäälle Aina uutta Suomen Manhattanilta! Tervetuloa! Pitkämäenkatu 4, ark. 7-21, la 7-18. tykkää meistä Facebookissa Su palvelemme 12-18. ILMAISEKSI ? 1/kuponki
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Erasmus-vaihtoon pääsee nyt uudestaan Uusi Erasmus+ kasvattaa EU:n rahoitusta opiskelija- ja nuorisovaihdolle. Vuodenvaihteessa käynnistyi Euroopan unionin uusi vaihto-ohjelma Erasmus+. Se yhdistää EU:n vanhat koulutus- ja nuorisovaihto-ohjelmat, joita ovat muun muassa Erasmus, Erasmus Mundus, Comenius, Leonardo da Vinci ja Youth in action -ohjelmat. Vanhojen ohjelmien nimet pysyvät kuitenkin käytössä. Ohjelman budjetti on 14,7 miljardia euroa, mikä on yli 40 prosenttia enemmän kuin vanhojen ohjelmien rahoitus yhteensä. EU-komissio arvioi, että Erasmus+ tarjoaa jopa neljälle miljoonalle opiskelijalle, nuorelle ja aikuiselle mahdollisuuden lähteä ulkomaille. Ohjelma päättyy vuoden 2020 lopussa. Erasmus+ tarjoaa opiskelijoille ja harjoittelijoille apurahoja opiskeluun tai työharjoitteluun toisessa EU-maassa. Lisäksi opiskelijat voivat saada ohjelman kautta edullista lainaa ulkomaisten opintojensa rahoittamiseen. Vaihtoon voivat lähteä myös opettajat sekä nuoriso- ja vapaaehtoistyöntekijät. Ohjelman piiriin kuuluvat myös nuoret urheilijat. Tavoitteena on tukea ruohonjuuritason kansainvälistä yhteistyötä sekä ehkäistä esimerkiksi dopingia ja sopupelejä. Ohjelmaan voivat osallistua EU-maiden ohella Norja, Islanti, Liechtenstein, Sveitsi, Turkki ja Makedonia. Apurahat säilynevät ennallaan Turun yliopiston opiskelijan näkökulmasta suurin muutos on, että Erasmus-vaihtoon voi nyt lähteä useammin kuin kerran. Rajoituksena on, että yhdellä tutkintotasolla vaihdossa voi olla yhteensä korkeintaan 12 kuukautta. ”Jos opiskelija on ollut vaihdossa vanhan ohjelmakauden aikana esimerkiksi 5 kuukautta, ne kuukaudet lasketaan mukaan”, kertoo kansainvälisten asioiden suunnittelija Tarja Virta Turun yliopistolta. Yksittäisen opiskelijan saama apuraha säilyy luultavasti suunnilleen ennallaan. ”Apurahojen määräytyminen on vielä auki, mutta tuskin niihin tulee hirveästi muutoksia”, Virta sanoo. Tähän saakka Turun yliopistosta vaihtoon lähtevä opiskelija on saanut apurahaa keskimäärin 225 euroa kuukaudelta. Suomalaisista yliopisto-opiskelijoista neljännes käy vaihdossa ulkomailla. EU-ohjelmat rahoittavat suomalaisten oppilaitosten kansainvälisestä liikkuvuudesta jopa puolet. Milla Ikonen Jatka lausetta: VENÄJÄ ON..? ”…monikulttuurinen maa, jolla on erittäin epäilyttävä hallinto. Joskus unohtuu, että Venäjä ei ole vain Moskova, vaan valtava alue, jossa on paljon vähemmistöjä.” Essi Pihkala, valmistumassa oleva englannin kielen kääntämisen opiskelija ”…olympiakisojen järjestäjä ja pessyt sen takia julkisivuaan.” Laura ValkojaLähteenmäki, 5. vuoden kasvatustieteen opiskelija 6 ”…iso maa, mahtivaltio.” Mari Haapaniemi, 6. vuoden ranskan kielen opiskelija ”…tärkeä vientimaa.” Kristian Salokoski, 4. vuoden kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija
TURUN YLIOPPILASLEHTI Mies typografian takana 1/2014 Teksti: Milla Ikonen Kuva: Lauri Hannus Turun ylioppilaslehden uuden ilmeen isä Toni Laiho tahtoi tehdä lehdestä modernin, muttei talloa historian varpaille. Tylkkäri kävi vuodenvaihteessa läpi muodonmuutoksen. Uudistunut lehti ilmestyy yhdeksän kertaa vuodessa sivukooltaan entistä pienempänä, mutta paksumpana ja paremmalle paperille painettuna. Samalla uudistui lehden graafinen ilme. Se muuttui kokonaan kannesta ja typografiasta kuvien asetteluun. Logo vaihtui, pääkirjoituksen kylkeen tuli sisällysluettelo, ja sisäsivuja reunustaneista väripalkeista luovuttiin. Uuden ulkoasun isä on Toni Laiho. Laiho on opiskellut Turun Taideakatemiassa mainonnan suunnittelua, ja hänellä on kymmenen vuoden kokemus töistä mainostoimistoissa. Kuluneen vuoden Laiho on paiskinut töitä freelancerina. Tylkkärin graafisen ilmeen suunnittelijaksi Laihon keksi päätoimittaja Lauri Hannus. ”Lupauduin mukaan heti, kun Lauri pyysi. Lehtien taittaminen on toki tuttua, mutta aivan vastaavaa yhteistyöprojektia en ole ennen tehnyt”, Laiho sanoo. Ajaton, mutta kiinni ajassa Idea Tylkkärin uudeksi ulkoasuksi syntyi Laihon ja Hannuksen yhteistyönä. He pallottelivat ajatuksia, ja sitten Laiho alkoi testata erilaisia kirjasintyylejä, kuvien asettelua ja logoja. ”Olimme samoilla linjoilla alusta lähtien. Halusimme molemmat lehteen esimerkiksi enemmän isoja kuvia. Silti vaati paljon kokeilua, ennen kuin löysimme sen, mikä toimii. Yksittäinen pikkujuttukin voi muuttaa ilmettä paljon”, Laiho kertoo. Suunnittelu alkoi lehden kannesta. Laiho ja Hannus tekivät siitä lukuisia versioita, jotta mikään kokeilematta jäänyt vaihtoehto ei jäisi harmittamaan. Kun kannen ilme löytyi, sitä oli helppo alkaa soveltaa sisäsivuille. ”Olen lopputulokseen tosi tyytyväinen. Isot linjat taipuvat monenlaisiin taittoihin, ja perusilmettä on helppo varioida”, Laiho sanoo. Myös uuden logon suunnittelu vaati useita versioita. Laihon mielestä Tylkkärin tunnuksen on oltava selkeä ja linjassa muun ilmeen kanssa, mutta myös muistutettava lehden pitkästä perinteestä. ”Siinä täytyy yhdistyä arvokkuus ja modernius.” Logo kiteyttää Laihon näkemyksen siitä, miltä ylioppilaslehtien kuuluu näyttää. ”Ylioppilaslehdillä on pitkä historia, mutta niiden lukijoiden keski-ikä on aika nuori. Siksi niiden ilmeen pitää olla moderni ja ajassa kiinni. Toisaalta on aina hienoa pyrkiä myös ajattomuuteen: siihen, että lopputulos kestää aikaa.” 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 aleksi malinen Pelkoa, inhoa ja hevosenlihaa Syömässä Ihmismaantieteen professori Hille Koskela ei pahemmin ruokakulttuurista välitä. Siksi hän onkin erinomainen aloittaja juttusarjallemme, jossa käydään syömässä. ”Tutkimani aiheet eivät asetu mihinkään tieteenalaan, mutta poikkitieteellisyys on nykyään yleistä. Tärkeämpää on aihe kuin ala”, Hille Koskela kertoo, kun keskustelemme hänen työstään. Koskela on ihmismaantieteen lähes uunituore, syksyllä aloittanut professori ja valvonnan tutkija, jonka kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa pelko ja kaupunkitila. Vaikka syksy onkin kulunut kursseja suunnitellessa, Koskelan mielessä siintää jo seuraava tutkimuskohde. ”Ajattelin mennä Tansaniaan tutkimaan, minkälaisia valvonnan muotoja sieltä löytyy. Nairobin pommi-iskun jälkeen kävi ilmi, että yläluokan kauppakeskus on siellä aivan yhtä täynnä valvontakameroita kuin missä tahansa muualla. Afrikka on maanosa, josta puuttuu tietoa.” Ruokapaikaksemme valikoitunut Pub Niska on kuitenkin kaukana savanneista. Kaiuttimista kuuluu musiikkia, kynttilöiden liekit lepattavat. Pian pöytään tuodaan kaksi pyöreää peltileipää, jotka täyttävät lautaset ääriä myöden. Herkullinen ruoka herättää Koskelan kriittisyyden. Ruoka vedenjakajana ”En ole todellakaan kiinnostunut ruoasta. Olen oikeastaan ärtynyt länsimaisten hyvinvointivaltioiden gourmet-kulttuurista. Kun katsoo sitä, mitä 8 ihmiset syövät, Suomi on luokkayhteiskunta”, Koskela sanoo. Hän viittaa kasvaviin tuloeroihin ja ruoan hinnan nousuun. Samalla ruoanlaiton suosio harrastuksena on kasvussa, ja televisio on ympätty täyteen kokkiohjelmia. ”Se on ihan käsittämätöntä. Samalla meillä on leipäjonoissa suuri joukko ihmisiä, jotka syövät, mitä käsiinsä saavat. Ruoka kuvaa hyvin yhteiskunnallisia eroja.” Ongelma kaipaisi Koskelasta enemmän julkista keskustelua. Ruoka on asia, jonka yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ei tuoda tarpeeksi ilmi. ”Meillä on iso ryhmä, joka ei syö ilmakuivattua kinkkua tai vuohenjuustoa. Samaan aikaan meillä on porukka, joka ei politisoi sitä”, Koskela huomauttaa. Keskustelu siirtyy pian gourmet-ruoasta leipäjonoihin, jotka halutaan sysätä syrjään, pois kaupunkikuvasta. Jonoissa seisovista ei ole nousemaan vastarintaan. ”Ei ole uutta, ettei hyvinvoiva keskiluokka halua nähdä köyhiä. Olisi hienoa, jos leipäjonolaiset kerääntyisivät syömään leipiään hienoimpien ravintoloiden eteen, mutta marginaalisilla ryhmillä ei ole resursseja ryhtyä kapinaan. Leipäjonojen sysääminen syrjään on osa ulossulkemisen vahvistumista, mikä on eräänlainen ajankuva.” Väärää lihaa Moni muistaa sattumuksen, jossa jauhelihasta löytyi sinne kuulumatonta hevosenlihaa. Tapauksesta nostettiin haloo, joka paisui yli äyräiden. Koskelasta ruokapaniikki kertoo kadonneesta suhteellisuudentajusta. ”Kun katsoo, mitä ihmiset maailmassa syövät, on makaaberia, että länsimainen Eurooppa saa tästä suuren kohun aikaan. Ymmärrän, että siinä on kyse luottamuksesta tuotantoketjuun, mutta meillä ei ole tietääkseni yhtäkään kulttuurista ryhmää, joka ei saa syödä hevosta. Jos kyse olisi ollut sianlihasta, skandaali olisi ollut paljon suurempi.” Esimerkiksi Sveitsissä hevosenlihaa syödään ravintoloissa, mutta Iso-Britannia veti tapauksesta herneen nenäänsä. Siellä hevonen ei kuulu ruokapöytään. Meillä hevosta on piilotettu lähes kaikkiin meetvursteihin. ”Ruokapaniikit, joissa mitään terveydellistä tai ideologista haittaa ei ole tapahtunut, ovat osa turvallisuuden korostuvaa merkitystä”, Koskela täsmentää. Keskustelua kestää vielä pitkään, kunnes lopettelemme kupeet pullollaan italialais-ahvenanmaalaista fuusioruokaa. Jatkamme jutustelua kävellessämme joenvartta kohti yliopistoa, tosin kevyemmissä merkeissä. Viimeiset sanat liittyvätkin peruutustutkiin ja automaattisiin tuulilasinpyyhkijöihin. Aleksi Malinen
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Salakuuntelija salilla Kuntosalihuoneen monilukuiset televisiot välkyttelevät meille ihanaa viihdettä, joka näyttää jotenkin kummasti typistyvän läheistensä kanssa toraileviin keskisarjan puurtajiin. Joku on kääntänyt äänen armollisesti pois. Suljemme silmät ja häivytämme tajunnastamme niin krapulaisen siipan, entrecotetta paistavan paimenen kuin botoxia hamuavan teiniäidinkin. Kuunnellaan. Äänimaisemasta päätellen olemme saapuneet tehtaaseen. Hyvinvoinnin ja haluttavuuden tuotanto tapahtuu kumman mekaanisesti: juoksumatto Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. vinkuu ja punnukset lempivät kovaäänisesti vastapariensa kanssa. Ihmisiäkin on, ähiseviä ja supattavia. Alituinen kalke kuitenkin pilkkoo sanat lämmityshakkeeksi. Keho on 2010-luvun T-Ford. Kiiltävä pinta kätkee alleen loputtomia mekaanisia toistoja, öljyä ja sappea. Kaikki värit käyvät, kunhan se on musta fitti ja tiukka. Kaiuttimissa uhosteleva Elastinen tislaa riiminsä samasta pumppauksen ja ähinän navettapainista. Kuvitus: Konsta Hormia Ensimmäisen maailman ratkaisut Kalantappaja tiivistää paremmin luutornista kerroksen tai pari. Jokainen englanninkielentaitoinen osaa lukea lollatut tutkimukset. Lollauskuningatar näkeekin blogissaan potentiaalia tieteen popularisoimiselle. ”Monet ovat pyytäneet minua lähettämään alkuperäisiä töitä luettavakseen. Vaivaiset rivin mittaiset tiivistykset ilmeisesti riittävät herättämään ihmisten kiinnostuksen”, Frankel äimistelee. Omankin työnsä Frankel on toki tiivistänyt yhteen virkkeeseen. Se kuuluu näin: I have killed so many fish. Frankel on laboratorioleikeistä innoissaan, mutta joutuu silti koko ajan muistuttelemaan itseään tutkimuksen tekemisen ensisijaisuudesta. Niin hauskaa kun on lollailu. Tervetuloa nykyaikaan, kova tiede. Lauri Hannus lolmythesis.com 9 Konsta Hormia Elämme hissipuheiden aikaa, ja akateemisessakin maailmassa saa turhan verkkainen lässytys väistyä. Gradujen vähimmäispituudet ovat madaltuneet kiehumispisteestä lähemmäksi kivoja kesähelteitä, ja kandityöstä on paketoitu käyttäjäystävällinen muistio. No, monet väitöskirjat ovat edelleen pitkiä kuin Torniojoki, mutta kärsimättömät älkööt kääntäkö vielä sivua. Pelastajanne tottelee nimeä lol my thesis. Lollausgeneraattori lupaa summata vuosien työn yhteen virkkeeseen, ja onnistuukin siinä sangen hyvin. Vai mitä sanotte näistä: If you eat quinoa, you are a baby killer. (Maantiede, University of Texas). Life is better with lesbians and God. (Englannin kieli, Grand Valley State University) Monkeys don’t like eagles. (Antropologia, Durham University). Blogi summaa taitavasti, eikä ihme: sen luonut Angela Frankel opiskelee Harvardin yliopistossa ja tekee omaa tutkimusprojektiaan kantasolututkimuksen saralla. Sekä tietenkin välttelee työnsä valmistumista tehokkaasti lol my thesisin lisäksi kahvihifistelyllä ja Polaroid-muotokuvauksella. Frankel ei kuitenkaan viivyttele aivan niin tehokkaasti, että ehtisi lukea loputtomia pinoja lähdeviitteillä tilkittyjä prujuja. Lollattavat tutkielmat saapuvat blogiin valmiiksi lyhennettyinä. Lollailu on akateemisten ihmisten hupailua, keino leikitellä omalla tutkimusaiheella. Onhan sukulaisillekin sukkelampaa lähettää lyhyt tumblr-linkki kuin sopertaa jotain jäsentymätöntä mitokondrioista. Elitismi on aikamme kirosana, ja lol my thesisin voisi nähdä yhtenä keinona purkaa tieteen norsun- Pienet teot ovat suuria.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Sateenkaaren tuolla puolen Vuosi homopropagandistina Pietarissa. Teksti: Roosa Laaksonen Kuvitus: Anja Karppinen Syksy 2012 Sovavton bussi pysähtyy Pietarin Kamennostrovskiy Prospektille myöhään illalla. Yksitoista tuntia appelsiinimehunärästystä on saanut romanttiset haaveeni tunnelmaillasta lopahtamaan. Toivon tekstarilla vastaani pysäkille kukkien sijasta Rennietä. Kaarramme tummasilmäisen kazakstanilaiseni kanssa metroon. Haluaisin pitää kädestä ja pussailla (Rennie toimii jo), mutta heila vilkuilee ympärilleen: ”Näitkö, kuinka tuo mies katsoi meitä?” Pikku hiljaa kaikki matkustajat muuttuvat potentiaalisiksi päällekarkaajiksi, jokainen katse tuntuu läpivalaisulta. ”Nyt ei olla Suomessa.” Suukotella voi vasta kotona, sillä Pietari kielsi vuonna 2012 ”homoseksualismin” propagoinnin alaikäisille. Pietaria ennen propagandan olivat ehtineet kieltää pohjoisvenäläinen Arkhangelsk ja Moskovan kyljessä sijaitseva Rjazan. Laki ymmärtää homouden poliittiseksi ideologiaksi. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistui Venäjällä 1999, mutta sairauden leima ei hevillä lähde. Tämä tauti on niitä, joiden uskotaan lähtevän hakkaamalla. Siksi metrossakin on oltava varuillaan. Luen The Russian LGBT Networkin raportin vä- Tämä tauti on niitä, joiden uskotaan lähtevän hakkaamalla. 10
TURUN YLIOPPILASLEHTI kivaltatapauksista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Tapauksia per vuosi on raportissa vähän, koska harva apua tarvitseva uskaltaa ottaa yhteyttä järjestöihin – jos edes tietää niiden olemassaolosta. Transihmisillä on valtavassa maassa vain yksi kontaktikanava, nettiportaali ftmperehod. ru. Poliisi kirjaa harvoin uhrin hakkaamisen syyksi hänen homoutensa. Pietarissa syksy 2012 on sentimentaalisen ihana. Juomme tyttöporukalla teetä ja vodkaa ja laulamme Notšnie Snaiperin biisejä. Keväällä palaan Turkuun ja katkaisen kaukorakkaussuhteen. Kesä 2013 Olen jotenkin taas päätynyt Pietariin. Päivisin istuskelen työharjoittelussa ympäristöjärjestössä, iltaisin tutustun paikalliseen queer-skeneen. 29. kesäkuuta Pietarin Marsin aukiolla aktivistit järjestävät gay priden ja päätyvät kaikki putkaan. Pyörittelen hetken peukaloitani ja kirjoitan sitten sähköpostia Igor Kotšetkoville, joka luotsaa the Russian LGBT Networkia. Työskentelen pian hänen toimistossaan. Se sijaitsee ihan keskustassa samassa rakennuksessa lukuisten muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Vielä kesän alussa kulkeminen on vapaata, mutta jo elokuun alussa ovet ovat yhä useammin lukit- tuina. Päästäkseen yhden järjestön tiloihin pitää rimpauttaa toisen lafkan ovikelloa. Poliisi ratsaa järjestöjen tiloja etukäteen ilmoittamatta. Ratsiat tehdään uuden, järjestöjen ulkomaista rahoitusta syynäävän lain varjolla. 29. heinäkuuta duuma hyväksyy koko federaation kattavan lain, joka kieltää kaikkien ”ei-perinteisten” suhdemallien propagoinnin alaikäisille. Uudet ystäväni postailevat Vkontaktessa, Facebookin slaaviversiossa, tasaiseen tahtiin pieniä tietotauluja ilmitulleista murhista: esimerkiksi 24-vuotias Danil Asylgareev murhattiin Kazanissa 23.3.2013 hänen tullessaan ulos homoklubilta. Hänen ruumiinsa löydettiin klubin läheltä vuorokausien kuluttua. Paikalliset päättivät, että mies oli vain kännissä, eivätkä vieneet juttua oikeuteen. 1/2014 allekirjoittaa 25 turkulaisjärjestöä, mutta jota Turun Sanomat ei ikinä julkaise. Ystävyyskaupunkisuhde Pietarin kanssa painostaa vallan vahtikoirankin hiljaiseksi. Amnestyn kynttilämielenosoituksen jälkeen istun kauan Auran rannalla majoittamani Annan, pietarilaisen biseksuaaliryhmän vetäjän kanssa. Kontrasti mellakkapoliisin, ääriortodoksien ja uusnatsien kansoittamiin Venäjän ihmisoikeustempauksiin on valtava. Kävelemme kaduilla käsikkäin, koska voimme. Pari viikkoa festarin jälkeen jokasunnuntainen sateenkaarikahvihetki LaSky-homojärjestön tiloissa saa kutsumattomia vieraita. Anna hakataan baseballmailalla, ja toisen kaverin silmän tilalle sidotaan musta merirosvolappu. Luen venäläisen kansanedustajan lakialoitteesta, joka tekisi mahdolliseksi lasten huostaanoton homovanhemmilta tai vaikka lesboksi tiede- Syksy 2013 Viikko kotiinpaluuni jälkeen kokoontuu ensi kerran eri turkulaisjärjestöistä koottu poppoo, ja pari kuukautta sen jälkeen keskusta-alueella kävelee kaksitoista pietarilaisaktiivia. Voi Venäjä! -tempaukseksi nimetty viisipäiväinen festivaali kerää rahaa pietarilaiselle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Side by Side elokuvajuhlalle. Osana Turun festivaalia kirjoitamme repressiiviseen lainsäädäntöön pureutuvan kannanoton, jonka tyltä yksinhuoltajalta. Uusi vuosi 2014 Ennen Tukholman ilotulitusten alkamista bilekaverikseni Pietarista länteen lentänyt aktivisti näyttää minulle videon homoklubi Malevitšista. Siinä kaunis drag queen laulaa tunteikasta balladia, ja taustalla valkokankaalla pyörivät kuvat vuoden kohokohdista, liehuvista pinkkikolmiolipuista ja poliisikahakoista. Niiden takana palaa rätisten olympiatuli. Lailla turmelusta vastaan Venäjän federaation lakiartikkeli 6.21 määrää sakotettavaksi sellaisen informaation levittämisen, joka houkuttaisi alaikäisiä ”ei-traditionaalisiin suhteisiin” tai saisi heidät ajattelemaan perinteisten ja ei-perinteisten suhdemallien olevan samanarvoisia. Lain rikkomisesta seuraa mojovat sakot, jotka on porrastettu nousevasti tavallisille kansalaisille, julkisviranomaisille ja järjestöille sekä yrityksille. Järjestö tai yritys voidaan myös määrätä toimintakieltoon 90 päiväksi. Ulkomaalaiselle tai paperittomalle tuomioon on lisätty karkotus Venäjältä sekä maksimissaan 15 päivän pidätysaika. 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Pelon maantiedettä Keskustelu käy Facebookissa kuumana. Yksi kaveri haluaa kaikki kirjani, toinen violetin repun, kolmas julisteet. Myös äitini osallistuu väittelyyn ja toteaa olevansa oikeutettu omaisuuteeni – joutuuhan hän maksamaan hautajaisistakin. Vitsi jatkuu koko illan. Olen lähdössä Pietariin Side by Side -elokuvafestivaalille, joka on Venäjällä jo kuudetta kertaa järjestettävä hlbt-tapahtuma. Tarkoitukseni on tukea festivaalia, tavata lokakuiseen Voi Venäjä! -festivaaliin osallistuneita aktivisteja ja tutustua kaupungin hlbtelämään. Suomessa yleinen ilmapiiri on vakuuttunut tapahtuman turvattomuudesta. Itse pelkään, koska Pietarissa aikaisemmin asunut matkatoverini varoittelee kaikesta, ja pari viikkoa aikaisemmin tapahtunut väkivaltainen hyökkäys homojärjestön tiloihin on edelleen tuoreessa muistissa. Ensimmäinen elokuvailtamme Pietarissa keskeytyy pommiuhkan takia. Kyseessä on jo toinen laatuaan, vaikka festivaali on kestänyt vasta kolme päivää. Parin tunnin palloilun jälkeen poliisi toteaa rakennuksen turvalliseksi, ja ehdimme katsoa yhden lyhytelokuvan ennen kuin tilan omistaja kieltäytyy jatkamasta yhteistyötä festivaalin kanssa. Suuntaamme lannistumattomina homoklubille, jossa tapaamme pari viikkoa aikaisemmin silmänsä menettäneen homonuoren. Hän toteaa haluavansa jäädä maahan, sillä pelosta huolimatta on jatkettava taistelua. On mahdotonta olla miettimättä, miten itse toimisi samassa tilanteessa. Tanssimme aamukuuteen asti. Vaatteet haisevat kuolemalta, mutta lyhyiden unien jälkeen lähdemme silti kahvittelemaan LaSky-homojärjestön tiloihin. Niihin samaisiin, joissa edeltävän illan ystävämme menetti silmänsä ja kaksi muuta pahoinpideltiin. Poliisiauto kiertää korttelia, ilmeisesti niin meidän kuin vastapuolenkin turvallisuuden takia. Kaveri varoittelee, ettei saa jäädä yksin pimeille kujille. Kotona huomaan käsieni tärisevän: tekstiviestien naputteleminen huolestuneille ystäville Suomeen vie hetken pidempään. Viimeisenä iltana elokuva keskeytyy jälleen kerran pommiuhkaan. Koko viikonlopun aikana olemme ehtineet nähdä kokonaisuudessaan vain yhden elokuvan. Matkaamme yöbussilla takaisin Helsinkiin. Vasta äidin sohvalle kaatuessani koen olevani taas turvassa. Samu Eeve 12
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Muhis, turkulainen kundi Mohammad Azizi on kulkenut Saddamin kurdivainoista Turkuun kokoomuksen kaupunginvaltuutetuksi. Tulkkina työskentelevä Azizi haluaa raivata keskustelun tieltä paitsi kielimuurit, myös luutuneet poterot. Teksti: Terhi Toppala Kuvat: Maija Kurki 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 A jankohtaisen kakkosen Islamillassa (Yle TV2, 29.10.2013) kirkkaansiniseen paitaan, pikkutakkiin ja kravattiin sonnustautunut kurdimies varastelee puheenvuoroja äänekkäällä Turun murteella. Hän haastaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Simon Elon kanssaan tutustumaan kurdikulttuuriin, moskeijaan rukoilemaan ja päivälliselle vanhempiensa luo. Pari kuukautta aiemmin sama mies on esiintynyt A-studion jaksossa Kurdimiehen pattitilanne (Yle TV1, 19.8.2013). Ohjelmassa liikutaan Turun Varissuolla. Toimittaja Oili Orispää kuvailee miestä henkilöksi, ”jonka jokainen näyttää tuntevan näillä kulmin”. Televisiossa näytetään, kuinka mies tekee kaikkensa auttaakseen 22-vuotiasta luku- ja kirjoitustaidotonta, ilman minkään maan kansalaisuutta ja minkäänlaisia henkilöpapereita elävää kurdipakolaista. Joulun alla päähenkilömme on taas julkisuudessa. Hän esittää, että Turkuun tulisi perustaa maahanmuuttajaneuvosto. Hän on Turun Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, lähes 500 ääntä saanut Mohammad Azizi, tuttavallisemmin Muhis. Kurdi, muslimi, pakolainen, kokoomuslainen, kaupunginvaltuutettu, tulkki, aktivisti, järjestöjäärä, perheenisä... Lukuisat erilaiset identiteettikategoriat ja roolit mahtuvat tähän yhteen ihmiseen, mutta miten Azizista tuli tällainen? Miten hän on tähän kaikkeen elämässään päätynyt? Pakolaislapsena hiekkamyrskyssä Hypätään 1980-luvulle: Saddam Hussein on eristänyt kurdeja keskelle Irakin aavikkoa. Paahteessa lämpötila kipuaa helposti +50 asteeseen. Alstashpakolaisleiriä ympäröivät piikkiesteet. Miehiä kidutetaan ja hirtetään, naisia ja tyttöjä raiskataan. Mohammad Azizi putkahtaa maailmaan perheensä esikoisena. Hänen vanhempansa ovat tulleet leirille Iranista, paeten sotaa ja kurdeihin kohdistuvia vainoja. ”Olen syntynyt joko 1984 tai 1985. Vuodesta ei ole tarkkaa tietoa”, Azizi kertoo. Aluksi hänen perheensä asuu teltassa. Sitten he ryhtyvät muiden leiriläisten tavoin tekemään itse tiiliä savesta ja maasta kaivamastaan vedestä. Tiilistä leiriläiset rakentavat taloja, puitteita elämälleen. ”Meillä ei ollut sähköä, vaatteita, kenkiä, rahaa, mitään. Välillä joimme vettä, jossa oli torakoita. Viranomaisilta saimme vain paperin, jossa luki: PAKOLAINEN.” Lapsuudestaan Azizi muistaa hiekan ja pölyn, joka tunkeutuu silmiin, suuhun ja ihon läpi rohinaksi keuhkoihin. Hän kärsii yhä vaivoista, jotka johtuvat hiekkapölystä. ”Silmistäni kasvaa ikään kuin ylimääräistä nahkaa ja nenäni on aina tukossa.” Fyysisten vaivojen lisäksi elämä pakolaisleirillä 14 Olen syntynyt joko 1984 tai 1985. Vuodesta ei ole tarkkaa tietoa.
TURUN YLIOPPILASLEHTI jättää psyykkiset jälkensä. ”Saan yhä takaumia lapsuudestani.” Yhdessä niistä Azizi on hiekkamyrskyssä. Hän puristaa pikkuveljeään kädestä, ilma on tomusta sakea, läpitunkematon mustuus peittää näkyvyyden. Azizi kaatuu avoviemäriin, lyö kasvonsa johonkin, ote veljen kädestä irtoaa, veli katoaa. Myrskyn laannuttua kuluu kaksi päivää. Sitten minareetista kuulutetaan, että veli on löytynyt. Koulutaipaleensa Azizi aloittaa yhdessä 40 muun pojan kanssa teltassa, jonka keskellä kasvaa puu. Tyttöjen opetus tapahtuu visusti erillään toisessa teltassa. ”Opettajat löivät meitä. Olimme arvottomia,” Azizi muistelee. Telttakoulussa kuitenkin opetetaan kirjoittamista. ”Arvostan sitä nykyään. Osaan lukea ja kirjoittaa äidinkieltäni.” Teininä Paraisilla 9.4.1997 Azizin perhe saapuu Suomeen YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:n avustamana. He ovat matkustaneet bussilla Jordaniaan, sieltä lentäen Hollannin kautta Helsinkiin, ja Helsingistä taas linja-autolla Paraisille. Kun Mohammad Azizi astuu bussista ulos, hän ihmettelee ilman viileyttä. ”Luulin, että koko maassa on ulkonakin joku sähköinen ilmastointi päällä niin kuin hotellihuoneissa. Sitten näin ihmisiä, jotka ulkoiluttivat koiriaan ja juttelivat niille. Oli se outoa. Suomessa on kylmää ja puhutaan koirille.” Paraisilla Azizi laitetaan ensimmäiseksi kielikurssille. Tiina-niminen nainen opettaa hänelle suomea. Nopeasti Azizi oppii myös ruotsia, saaristossa kun ollaan. ”Olen edelleen kiitollinen peruskouluaikaisille opettajilleni ja Anssi-rehtorille Paraisilla. Se asema, jossa nyt olen, on pitkälti heidän ansiotaan. Vaikka asun Turussa, sydämeni on yhä Paraisilla.” Perheensä esikoisena Azizi ryhtyy pian auttamaan vanhempiaan monenlaisten asioiden hoidos- sa ja toimii heille tulkkina. Kotona hän ei voi kuitenkaan puhua kaikesta. ”Yläasteella näin, kun tyttö ja tyttö pussasivat. Kulttuurissamme homous ja lesbous ovat niin suuria tabuja, ettei niistä keskustella. Koulussa sekin oli ihmeellistä, että tyttö ja poika saattoivat kävellä käsi kädessä. Meidät oli kasvatettu mentaliteetissa, että sukupuolet pidetään erillään.” Peruskoulun jälkeen Azizin vanhemmat toivovat pojastaan lääkäriä. ”Minut pakotettiin lukioon, vaikken olisi itse sinne halunnut.” Vuonna 2003 Azizi aloittaa Pernon lukion, ja hänen perheensä muuttaa Turkuun. Murrosikäistä Azizia alkavat kiinnostaa tytöt, mutta samaan aikaan hänen on oltava muslimi ja huomioitava kaikki kulttuuriset seikat ja tabut. ”Kurdiyhteisöissä minusta juoruiltiin, että Muhis liikkuu suomalaisissa kaveriporukoissa ja hänellä on suomalainen muija. Minulla oli koko ajan tyttöjä kavereina.” 1/2014 Vaikuttajana Turussa ”Tulkkina ja maahanmuuttaja-aktivistina autan kaikkia siitä riippumatta, ovatko he eri alueiden kurdeja, kommunisteja, parseja tai mitä tahansa. Olen saanut jopa verivihollisryhmiä saman pöydän ääreen.” Nykyiseltä nuorelta maahanmuuttajasukupolvelta Azizi toivoo, että he eivät enää jämähtäisi vanhempien sukupolvien politiikkaan ja lähtömaidensa konflikteihin. ”On aika keskittyä Suomeen. Olen Suomen kansalainen, minulla on Suomen passi ja olen perustanut perheen suomalaisen naisen kanssa. Koen sopeutuneeni tänne täydellisesti.” Poliitikkona Azizi haluaa tasoittaa tietä tuleville maahanmuuttajasukupolville. Osa kurdeista on perinteisesti ollut kommunisteja. Omaksi poliittiseksi toimintaympäristökseen Azizi on kuitenkin valinnut kokoomuksen. ”Menin sinne, koska se oli Suomen Luulin, että koko maassa on ulkonakin joku suurin puolue, jossa oli vähiten maasähköinen ilmastointi päällä niin kuin hotelli- hanmuuttajia.” Azizi halusi nähdä, mahtuisiko köyhuoneissa. Sitten näin ihmisiä, jotka ulkoiluthänä miehenä porvaripuolueeseen. tivat koiriaan ja juttelivat niille. Oli se outoa. ”Olemme kaikki samassa veneessä. Suomessa on kylmää ja puhutaan koirille.” Jotta ymmärtäisimme toisiamme nykyistä paremmin, sen eteen on tehtävä töitä, käytävä tosissaan dialogia.” Azizi painottaa, että virkamiesten ja tavallisten Yhteisön paine on Azizin mukaan maahanmuutsuomalaisten on myös käsitettävä, ettei maahantajaperheissä edelleen tavallinen ongelma, joka muuttajia voi pitää yhtenä yhtenäisenä kategoriana. vaikuttaa uuteen maahan integroitumiseen. ”Kotouttamistoimenpiteiden suunnittelussa ”Vanhemmat päättävät lastensa puolesta, vaiksiihen on syyllistytty jatkuvasti. Jotta integraatio ka haluaisin, että lapset voisivat päättää itse asioikeasti onnistuisi, on nähtävä erilaiset elämänoistaan. Lapset integroituvat nopeasti, menevät kohtalot ja taustat eri ihmisryhmien takana. Siinä eteenpäin kuin juna, mutta vanhemmat polkevat tarvitaan maahanmuuttajien itsensä omaa osaamishelposti paikoillaan. Silloin vanhemmat luulevat ta ja työpanosta.” automaattisesti, että lapset hylkäävät heidät, mutta Azizi tulkkaa jatkuvasti. Poliitikkonakin. ei se sitä tarkoita.” Azizi ei ryhdy opiskelemaan lääketiedettä, vaan hankkii itselleen asiointitulkin paperit. 15
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 VALTAMEREN KASVATIT Teksti: Anni Savolainen KuvaT: Lauri Hannus & Anni Savolainen
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Islantiin yhdistetään usein sadut, savu ja menninkäiset. Todellisuudessa mannerlaattojen päällä lepäävä saarivaltio kiehahtelee koko ajan. Maalla on asukkaihinsa vaikutus, sillä Islannin henki on ihan omaa luokkaansa. Identiteetti kumpuaa syvältä. “I slanti on kiero kansakunta – ja kerrassaan nerokas!” Näin kuvailee Jóhannes Ágútsson, reykjavíkilaisen levykaupan 12 Tónar inperustaja. Pyysin Jóhannesta kuvailemaan maata kolmella sanalla, ja välitön reaktio oli tämä. Kutsun häntä etunimellä, koska sillä puhutellaan islantilaisittain jopa presidenttiä. Sukunimiä ei ole, vaan normaalisti nimeen kuuluu isän nimen osoittava jatke. Kuvailu on erinomainen, sillä Islannissa on paljon outoja puolia. Koko maassa on alle kahden Turun verran ihmisiä, joista lähes kaksi kolmasosaa pääkaupunkiseudulla. Kulttuuri Reykjavíkissa on kuitenkin asukaslukuun nähden ylitsepursuavaa. Islanti on keskellä Atlanttia sijaitseva saari, jossa ei ole junia, ratikoita tai metroa ja paikallisbussejakin vain rajallisesti pääkaupungissa. Tyhjällä, autiolla sisämaalla on lähinnä lampaita, joita saattaa olla jopa toista miljoonaa. Silti Islanti näyttää jatkuvasti kyntensä. Islannissa asuvan toimittajan Satu Rämön mukaan osa kansallisidentiteettiä on hulluus, johon kuuluu itsevarma luomisen vimma. Kaikkivoipaisuuden ilmapiiri heijastuu talouteen ja kulttuuriin. Siinä missä suomalainen vähättelee kykyjään, islantilainen puolestaan aikoo valloittaa maailman – ja äkkiä. Myös Jóhannes kuvaili heitä heti nerokkaiksi! Kulttuurinaloista kirjallisuudella on Islannissa pisin historia, mutta juuri nyt pinnalla ovat musiikki, elokuva ja design. Suomalainen tunnistaneekin ainakin saagat, Hugleikur Dagssonin sekä Björkin ja Sigur Rósin kaltaiset musiikkivelhot. Otsikoihin on päässyt myös Islannin jalkapallomaajoukkue, joka on ollut syksyn todellinen yllättäjä. ”Kulttuurimme on todella runsasta. Se yllättää jopa meidät sen parissa työskentelevät! Kaikki kulttuurin alueet kasvavat nyt, etenkin nykytaide”, kertoo Jóhannes. Kysymys kuuluukin, että miten homma toimii. Mistä omalaatuinen kulttuuri syntyy?
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Hallgrímskirkjan kirkontornista voi nähdä Reykjavíkin leikkisän, tilkkutäkkimäisen ydinkeskustan. Eläväisessä kaupungissa on myös maastureista vapaita vyöhykkeitä. 18
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Luonto kouluttaa Kieroudet alkavat jo alussa, sillä tiedossa on maan ensimmäinen asukas: lainsuojaton Ingólfur Arnarson vuodelta 876. 1300-luvulla tehtiin Asuttamisen kirja, joka listaa jokaisen asukkaan vuoteen 930 saakka. Nyt netistä löytyy Íslendingabók, josta kuka tahansa islantilainen näkee sosiaaliturvatunnuksillaan, mitä sukua on vaikkapa Ingólfurille, aviopuolisolleen tai pomolleen. Koska asukkaita on vähän, kaikki ovat käytännössä sukua toisilleen. Þorgerður Sigurðardóttir Reykjavíkin taidemuseosta kertoo, että asumistiheys vaikuttaa merkittävästi islantilaiseen identiteettiin. Tilanpaljous mahdollistaa omien juttujen tekemisen. Luovuus ylipäänsä on hyvin tyypillistä. Kovin vauhti on nyt musiikilla. Aiemmin se oli pitkään lähes primitiivisellä tasolla. Þorgerðurin mukaan suurin osa ihmisistä osaa silti soittaa jotain. Tämän vuoksi hän näkee yhteyden irlantilaisiin, joiden kanssa islantilaiset jakavat yhä yli puolet geeneistään. Näin todella on. Maan ensimmäiset asukkaat olivat norjalaisia viikinkejä. Osa heistä kävi matkalla hakemassa Irlannista ja Skotlannista mukaan vaimoja ja orjia. Maassa ei juurikaan ole tunnettua arkkitehtuuria tai muita historiallisia kohteita, vaan nähtävyydet ovat luonnossa. Islannissa ei koettu teollista vallankumousta, joka olisi rikastuttanut kansaa. Maan historian on sanellut lähinnä luonto. Islannin sää tunnetaan muutosherkkyydestään. Arvaamattomat luonnonvoimat koettelevat. Esimerkiksi 1700-luvulla Laki-tulivuorenpurkaus tappoi viidenneksen koko kansasta. ”Luulen, että itsenäistymme helposti tällaisissa olosuhteissa. Kun luonto on karua ja maa tuulinen, täytyy vain oppia selviytymään. Täytyy selvitä omilla resursseilla”, Þorgerður kertoo. Osansa on myös tulivuorenpurkauksilla vuosina 2010 ja 2011. Kun maa olikin tuhkan peitossa, piti keksiä ratkaisuja selvitä. Usko itseesi Purkaukset sekä vuoden 2008 pankkikriisi ovat kasvattaneet turismia merkittävästi. Ne ovat tehneet Reykjavíkista metropolimaisemman. Kulttuurin kasvu on kuitenkin ollut näkyvää vuosituhannen vaihteesta. Pääkaupunki sai uuden tärkeän kulttuurikeskuksen, kun musiikkitalo Harpa valmistui vuonna 2011. Projekti koetteli paikallisten hermoja, sillä pankkikriisi keskeytti rakennustyöt. Nyt Harpa on kuitenkin lähes kansallisylpeys. Raha ja politiikka ovat kuitenkin kulttuurista inspiraatiota synnyttäviä teemoja. Jóhanneksen mukaan Islannista puuttuu poliittisen keskustelun traditio. Se on monien ongelmien taustalla, mutta ei vaikuta kulttuuriin. Poliittisia taiteilijoita ei ole montaa. Kansalainen ei koe pystyvänsä vaikuttamaan politiikan ongel- 19
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Karunkaunista maisemaa hallitsee vulkaaninen, lähes puuton luonto. Kostea ilmanala yhdistää vuoristoista Snæfellsnesin niemimaata ja geysireistä tuttua Haukadaluria. 20
TURUN YLIOPPILASLEHTI miin, joten ne täytyy unohtaa. ”Ehkä siksi me olemme niin huolettomia. Täytyy unohtaa usko muihin. Äänestäminen on kuitenkin aina pettymys, ainoastaan nuoret ovat toiveikkaita”, Jóhannes huokaisee. Politiikka viestii, ettei kansalaisella ole vaikutusvaltaa, joten usko itsenäiseen tekemiseen on myös siksi vahva. Monessa suhteessa iso osa paikallisten mentaliteettia on kuitenkin ”miksi tehdä tänään jotain, minkä voit tehdä huomenna” -asenne. Tämä oli osittain myös pankkien kaatumisen syynä, sillä asioita hoidettiin vasemmalla kädellä. Nyt maa on toipumassa ja rahankäyttö palautumassa entiselleen. Ennen kriisiä lainaa sai helposti, joten hulluja ideoita toteutettiin nykyistä enemmän. Sen jälkeen ihmiset puolestaan halusivat muuttaa elämänsä. Kriisiä edeltävää turvallisuuden tunnetta kaivataan yhä. ”Me kuitenkin pidämme aina yhtä. Maan pienuus on tärkeä voima. Kun jotain isoa tapahtuu, kaikki menevät yhdessä samaan suuntaan,” Jóhannes summaa. Saagat kaiken taustalla Islantilaisten saagojen tapahtumat sijoittuvat suunnilleen 900–1000-luvuille, eli aivan asutuksen alkuaikoihin. Islanti on helppo mieltää ikivanhaksi maaksi, mitä se ei ole. Jos Me kuitenkin pidämme aina yhtä. Maan piemaapallo olisi vuoden ikäinen, Islanti nuus on tärkeä voima. Kun jotain isoa tapahtuu, olisi vasta kaksi päivää vanha. kaikki menevät yhdessä samaan suuntaan. Kirjallisuudentuntija Halldór Guðmundssonin mukaan heille ainoa ai- 1/2014 kojen alusta säilynyt kulttuurin muoto on juurikin kirjallisuus. Jo keskiajalla kirjoitettiin paljon: kertomakirjallisuutta syntyi pohjoismaista ylivoimaisesti eniten. Vahvan kirjallisen perinteen vaikutus näkyy Islannissa kaikkialla. Esimerkiksi vesiputouksien läheltä löytää usein infotaulun, jossa selitetään paikan tarina. Tarinat ovat kuitenkin legendoja, joita kukaan ei voi todistaa. Saagat ovat yhä hyvin keskeinen osa koulutusjärjestelmää, mikä on Jóhanneksen mielestä oikein. ”Saagat auttavat meitä tuntemaan itsemme ja sen, mistä tulemme. Ymmärrämme, miten kulttuuri on muuttunut ja mikä kuitenkin on pysyvää. En tiedä, mitä nuoret niistä ajattelevat, mutta vanhemmat kokevat paljon niiden kautta.” Hän kehuu myös maan nykykirjailijoita aivan fantastisiksi. Heille työskentely on kyllä vapaata ja saagoista riippumatonta. Saagojen merkitys silti säilyy – niin koulutuksessa kuin identiteetin osana. Vaikka islantilaiset tuntevat itsensä matkustelun myötä yhä eurooppalaisemmiksi, on islantilaisuus tärkeä piirre. Sitä paitsi, kun kertoo olevansa Islannista, on reaktio vain positiivinen. Ihmiset tulevat uteliaammiksi ja kuuntelevat tarkemmin. Islantilaisuuden hengen tiivistäminen on Jóhanneksen mukaan vähän hankalaa, sillä maata on helppo kuvata tyhjillä kliseillä. Todellista henkeä täytyy kaivaa syvemmältä. ”Nyt tiedän ne kolme kuvaavaa sanaa. Itsepäinen, kaunis ja nerokas. Siinä se.” Lähteenä käytetty lisäksi: Satu Rämö – Mondo Matkaopas Islanti (Otava, 2013) 21
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Kadunmies on kuollut Sillan alta valtakuntaansa tarkastelevan Sepon punainen nenä koristaa hieman ruhjeisia, elämää nähneitä kasvoja. Puhe sammaltaa jo ensimmäisen pitkän Tasavalta-huikan jälkimainingeissa. Seppo on 42-vuotias, eikä hän mieti huomista. 22 Teksti: Jouko Luhtala & Sampo Rouhiainen KuvaT: Lari Jaakkola
TURUN YLIOPPILASLEHTI T ylkkärin urbaani tutkimusmatkailijakolmikko sukelsi Turun yöhön luodakseen muotokuvan suomalaisesta kodittomuudesta. Ingressin Seppo on mielikuvituksen tuottama stereotyyppinen suomalainen koditon. Kuva on auttamatta vanhentunut. Sepon kaltaisia ihmisiä on edelleen, mutta he ovat jäämässä kodittomien heimon kuihtuvaan vähemmistöön. Vielä 90-luvulle asti Espoon Mankkaan kaatopaikan kupeessa eleli ympärivuotisesti jopa satapäinen asunnottomien yhteisö. Läheinen kaatopaikka tarjosi leivän, vaatteet ja muut tarvikkeet. Osa asukkaista kävi välillä töissä, mutta palasi silti asumaan metsän vapauteen. Mankkaalla asuttiin jopa 30 vuoden ajan, tosin viimeiset vuodet Espoon diakoniasäätiön hallinnoimassa parakkimajoituksessa. Pääasiassa alkoholisteista koostuvan yhteisön jäsenten tarinat olivat kutakuinkin samanlaisia. Miehet olivat eläneet nuoruutensa rintamalla, sitten muuttaneet pohjoisesta ja idästä etelään leivän perässä. Kun työt olivat loppuneet, korkki oli auennut ja uusi koti pystytetty metsään. Asukkaat olivat tottuneet elelemään ahtaasti korsuissa ja työmaaparakeissa, tekemään itse tarveesineensä ja yksinkertaiset ruokansa – tulemaan toimeen omillaan. ”Autiotaloissa ja itse tehdyissä koijissa asuminen vaatii paljon sitkeyttä. Sodan käyneiltä miehiltä se luonnistui. Oli paljon helpompaa, kun ei tarvinnut mennä lyijyä pakoon, vaan piti vain selvitä samoissa oloissa kuin sielläkin”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Jouko Karjalainen sanoo. Kyse ei ole pelkästään arjen selviytymistaidoista yksinkertaisissa olosuhteissa. Oleellista menneen 1/2014 ajan asunnottomuudessa olivat yhteisöt, toisista huolta pitäminen. ”Yksilöllistyvä maailma ei voi tuottaa sentyyppistä kulkurielämää, se vaatii omat yhteisönsä. Harva selviää yksin. He ovat poikkeustapauksia”, Karjalainen muistuttaa. Loppiaisiltainen Suomen persereikä esittelee parasta puoltaan ja rätkii Daily Newsin ovesta kadulle astuvien seikkailijoiden naamalle harmaata tihkua. Pimeä on pitänyt kaupunkia kuristusotteessaan jo muutaman tunnin, ja on aika aloittaa kodittomien metsästäminen. Jokirannassa vastaan tulee vain lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Rantojen vakiokasvoja ei näy. Ei yhden yhtä edes vähän puliveivarin oloista kulkijaa. 23
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Tilastot valehtelevat Asunnottomuuden kehitystä on Suomessa seurattu vuodesta 1987 lähtien. Ensimmäinen tutkimus totesi asunnottomia olleen yli 18 000. Kodittomien määrä laski rajusti aina vuoteen 1994 saakka. Toinen laskupiikki sijoittuu 2000-luvun alkuvuosiin. Sen jälkeen kodittomien määrä ei ole enää merkittävästi laskenut. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa asunnottomien määrä jopa kasvoi. Kuten muukin kansa, myös kodittomat valuvat etelään, eritoten Helsinkiin. Suomalaisista kodittomista yli 60 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn tuoreimman tilaston mukaan Suomessa on 7850 asunnotonta ihmistä. Turkulaisia heistä on 224. Jouko Karjalaisen mukaan ei tosin oikeastaan voida puhua tilastoista. ”Ei ole mikään uutinen, että kun asunnottomuutta katsotaan vähän toisesta näkökulmasta, niin ei päädytä samoihin suuruusluokkiin”, Karjalainen sanoo. Samaa sanoo Turun yliopiston tutkija Veera Viitanen. ”ARAn selvityksen mukaan Turussa on nelisen- 24 kymmentä alle 30-vuotiasta asunnotonta. Kun itse tein selvitystä vuonna 2011 ja kävin läpi kaksikymmentä asunnottomien kanssa asioivaa toimipistettä, niin yksittäisissäkin paikoissa saattoi olla samalla tavalla kodittomiksi määriteltyjä lähemmäs sata.” Muutama vuosi sitten Turun keskustassa oli paljon paikkoja satunnaiselle yökyläilijälle. Ainakin Raunistulan viljasiiloissa ja Telakkarannan teollisuuskiinteistössä saattoi törmätä asumisen merkkeihin. Nyt moiset joutomaat on jyrätty luksuslähiöiden alle. Kakolanmäellä sama ilmiö ei ole vielä ehtinyt yhtä pitkälle. Se on vähääkään viekkaammalle etsijälle tilapäisasuntojen aarreaitta. Vielä paremmin asiat ovat mäen alapuolella. Remonttia odottavat tyhjät puutalot Linnanfältin alueella vartovat yöpyjää ovet auki. Kaakeliuuniin voisi virittää tulen kolean yön lämmittäjäksi, makuupaikaksi on tarjolla edellisten asukkaiden sohvia ja jopa puhtaanoloinen runkopatja. Vaihtovaatteitakin löytyisi. Huoneistoja kolutessa aistii selvästi, että niissä on käyty sitten asukkaiden poistumisen. Takanluukut ja puuhellan levyt ovat ka- donneet jonkun matkaan, tapetteja on revitty. kodittomaksi ilman syöksykierrettä Kasvavien kodittomuuslukujen päätekijä ovat syrjäytyneet nuoret. Vaikka päihdeongelmat ovat edelleen yleisiä, niitä ei pitäisi suoraan yhdistää kodittomuuteen. ”Tyypillinen koditon nuori on elänyt turvattomasti erilaisissa sijoituspaikoissa. Häneltä puuttuu kodin kokemus. Sen seurauksena valmiudet perustaa itse oma koti ovat heikot. Tällaisilla ihmisillä on paljon psykososiaalisia vaikeuksia”, Tampereen yliopiston tutkija Riitta Granfelt sanoo. Kodittomuuden leviäminen nuorten keskuuteen ei näy katukuvassa. He pyörivät mieluummin kaveriensa nurkissa kuin tuovat reppunsa asuntolaan. Kyse on Granfeltin mukaan eräänlaisesta piiloasunnottomuudesta. ”Korostan, että asunnottomuus ei edellytä mitään kierrettä tai jatkuvaa päihteidenkäyttöä. Asunnottomuudelta ovat turvassa vain hyvin varakkaat ihmiset. Varsinkin pääkaupunkiseudulla pienituloinen, koulutettukin nuori voi jäädä asunnottomaksi”,
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Autiotaloissa ja itse tehdyissä koijissa asuminen vaatii paljon sitkeyttä. Sodan käyneiltä miehiltä se luonnistui. Oli paljon helpompaa, kun ei tarvinnut mennä lyijyä pakoon, vaan piti vain selvitä. Granfelt muistuttaa. ”Parisuhde katkeaa tai vuokranantaja myy asunnon alta. Ei siinä tarvitse olla mitään hirveän dramaattista”, hän jatkaa. Etelä-Euroopassa talonvaltaus on kasvattanut suosiotaan vuonna 2008 alkaneen talouskriisin myötä. Valmiita asuntoja on tyhjillään, mutta perheillä ei ole varaa maksaa vuokria. Suomessa samanlaista rakenteiden romahtamista ei ole nähty, mutta 90-luvun alussa tilanne oli hälyttävä. ”Silloin monet ihmiset syöksyivät läpi koko sosiaalisen turvaverkon. Sellaiset ihmiset, jotka eivät vielä muutama kuukausi takaperin voineet kuvitellakaan olevansa asuttomia, löysivät itsensä asuntoloista”, Karjalainen muistaa. Moneen piilopaikkaan johtaa märässä heinikossa selvästi erottuva polku, mutta normaaleita elämisen merkkejä, tyhjiä pulloja tai muita roskia ei näy missään. Märkä tammikuun yö ei paljasta merkkiäkään luvattomista yövieraista. Aika lyödä pöytään valttikortti. Raunistulan Sillankorvasta – virallisin termein ”asuntoa vailla oleville turkulaisille päih- deongelmaisille tarkoitetusta väliaikaisesta majoituspaikasta” – löytyy varmasti joku. Oven avaa epäilevin silmin toimittajia tuijottava sosiaalityöntekijäpari, joiden kysymykset jäädyttävät selvästi epätavallisen näköiset tulijat. Sisään päästäkseen pitäisi olla virallisesti koditon. Meille toivotetaan hyvää matkaa. Markkinat eivät tuo ratkaisua Pitkäaikaiseksi asunnottomuudeksi lasketaan vähintään vuoden kestänyt yhtäjaksoinen asunnottomuuskausi tai tilanne, jossa henkilö on toistuvasti asunnoton kolmen vuoden aikana. Pitkäaikaisasunnottomuutta korjattiin vuosien 2008–2011 välillä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma PAAVOlla. Ohjelmaan osallistuivat sekä valtio, kunnat että kolmannen sektorin toimijat. ”Yksinkertaistetusti on panostettu kahteen asiaan: pieniin asuintoihin ja tukipalveluihin. Jälkimmäiset ovat erityisen tärkeitä, sillä monet mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa taistelevat eivät selviä itsenäisestä asumisesta”, Riitta Granfelt sanoo. 25
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Nämä kaksi tekijää ovatkin tutkiTyypillinen koditon nuori on elänyt turvatjoiden mukaan tärkeimmät asuntomasti erilaisissa sijoituspaikoissa. Häneltä nottomuuden korjaamisessa. Veera puuttuu kodin kokemus. Sen seurauksena valViitasen mukaan Turussa on puumiudet perustaa itse oma koti ovat heikot. tetta erityisesti tuetusta asumisesta. Toisesta vinkkelistä tarkasteltuna Turun nuorten tilanne on kuitenkin parempi kuin Helsingissä. Vuokrat ovat siedettäVaikka työtä on edelleen paljon tehtävänä, on vämpiä, eikä asuntopula ole samalla tasolla muu- Granfeltin mukaan kodittomien kohtelussa menty toinkaan. vuosikymmenten aikana eteenpäin. Hyvinvointivaltion pääkaupungissa voi olla vai”Kun tein ensimmäistä tutkimusta 80-luvun puokea pitää kämpästä kiinni, vaikka ainoa ongelma livälissä, niin ihmisiä vielä asui yömajojen saleissa olisivat pienet tulot. Tämä koskee erityisesti maa- ja kaduilla. Asunnottomuuden hoito on muuttunut hanmuuttajanuoria, joiden suurin ongelma on epä- inhimillisemmäksi ja ihmisarvoa kunnioittavammääräiset työsuhteet. maksi”, Granfelt kiittää. ”Nuorten tarpeet ovat niin toisenlaisia kuin asunnottoman perikuvan, alkoholisoituneen keski-ikäi- Iskuryhmän alkuperäisenä tarkoituksena oli viettää sen miehen. Tämä on kansainvälinen ilmiö”, Gran- yö ”kadulla”. Kun illan viimeinen autiotalo ratafelt sanoo. pihan laidalla on tarkastettu ja asumiskelpoiseksi THL:n Jouko Karjalainen alleviivaa, että peruson- sekin todettu, on aika suunnata yöpaikaksi matkan gelma piilee asuntomarkkinoilla. varrella valittuun kaupunkikäymälään. Herää kysy”Asuntopolitiikka on 60-luvulta lähtien ollut mys. Onko siinä mitään järkeä? markkinalähtöistä. Markkinat eivät asunnottoJos suomalainen kodittomuus ei lymyä kaupunmuutta ratkaise. Ne tavoittelevat voittoa. Vuokra- gin hylätyissä komeroissa, tuntuu falskilta lähteä asuntojen rakentaminen ei ole isoja rakennuttajia etsimään kodittomuuden kokemusta julkisen vessan kiinnostanut kuin tietyissä tilanteissa. Heti kun lattialta lukijoille retosteltavaksi. omistusasunnot taas vetävät, niin vuokra-asuntojen Sekin koditon, jonka asiat ovat huonoiten, voi rakentaminen tyssää”, Karjalainen harmittelee. viettää laitoksessa lämpimän yön ja käydä suihkusVuosien 2012–15 PAAVO II -ohjelma keskittyy sa. Turussa lystistä ei edes tarvitse maksaa mitään. etenkin kodittomien nuorten auttamiseen. Turussa Romantisoitu kuva omillaan pärjäävästä rantojen se tarkoittaa erityisesti päihdekuntoutuksesta palaa- miehestä haihtuu mielistämme. Retkemme Turun vien nuorten asumisen ja hoitosuunnitelman järjes- varjoisilla kujilla muuttuu keskiluokkaiseksi keskitämistä. sormennostoksi. Painumme kotiin nukkumaan.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Asunnoton omasta tahdostaan Asunnottomuudessa on sopivien lasien läpi katsottuna jotain etäisesti romanttista. Pummilla läpi maiden ja mantujen matkaava hobo on yhdenlainen vapauden ja itsenäisyyden symboli. Elämäntyylin myyttisyys ja sankarillisuus on kuitenkin aikalailla ulkopuolisten luoma. Jonkin verran puhutaan niin sanotusta vapaaehtoisesta asunnottomuudesta. Tutkijat eivät kuitenkaan termistä innostu, vaan toteavat asunnottomuuden olevan aina jossain määrin pakko, ei valinta. ”Metsien miehiä vastaavat ihmiset asuvat tätä nykyä rappukäytävissä ja aseman vessoissa. He elävät sellaista kulkurielämää ja ovat yleensä erittäin suurissa ongelmissa. Ja jos eivät vielä ole, niin kyllä se elämä kuluttaa nopeasti”, Tampereen yliopiston tutkija Riitta Granfelt toteaa. Kiertäjien joukossa on paljon ulkomaalaisia, tosin he liikkuvat usein ryhmissä. ”EU:n myötä liikkuminen kansallisvaltioiden rajojen yli on helpottunut, minkä seurauksena pitkin Eurooppaa kiertää perinteistä kulkurikansaa, joka on nyt tullut uudella tavalla näkyville”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Jouko Karjalainen sanoo. Turun yliopiston tutkija Veera Viitanen tunnistaa yhden ryhmän, jonka voisi laskea harrastavan vapaaehtoista asunnottomuutta, mutta vain termiä venyttämällä. Kyse on ihmisistä, joille niin sanotun normiyhteiskunnan säännöstö ei kelpaa. He saattavat sanoa ”ei” tarjotulle asunnolle. ”Jotkut ihmiset tahtoisivat asua niin eri tavalla. Kaikki eivät haluaisi sitoutua erikoisasuntojen hiljaisuus-, kaveri- ja päihdesääntöihin. Tällaisia ihmisiä on paljon, mutta meillä ei ole tarjota heille asuntoja, vaikka otettaisiin sekä itsenäinen että tuettu puoli mukaan”, Viitanen harmittelee. Jouko Luhtala 27
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 lusikat jakoon! Helsinkiläinen suunnittelijaduo Kaksitvå kapusi muodin huipulle ja matkusti maailman ääriin. Pian kaikki on kuitenkin ohi. Lastenrattaat pysähtyvät helsinkiläisen kellarihuoneiston ulkopuolelle. Uteliaat kasvot liimautuvat riemuissaan ikkunaan, sillä sisällä on meneillään jotakin kummallista: kaksi naista venkoilee valokuvaajalle mustat peruukit päässään. Lattialla on kasa hassusti kuvioituja tyynyjä. ”Tukka edessä, elämä takana”, toinen kuvattavista hihkaisee peruukin valahtaessa silmille. Tyynyt kaksikko on suunnitellut itse, peruukit ovat tehneet kunniakkaan uran muotinäytösrekvisiittana. Muovihiusten alta paljastuvat Kaksitvån suunnittelijat Piia Keto ja Marjo Kuusinen, joita on moneen otteeseen kutsuttu yhdeksi suomalaisen muodin kärkikaksikoista. Pian tilanne kuitenkin muuttuu. Vain tuntia ennen haastattelua Kaksitvå on ilmoittanut lopettavansa toimintansa. Ihana, kamala ero Keto ja Kuusinen perustivat Kaksitvån vuonna 2005. Ensimmäiset näytekappaleensa naiset suunnittelivat Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisiin. Sittemmin he ovat kiertäneet maailman muotimessuja, asuneet taiteilijaresidensseissä Meksikossa ja New Yorkissa ja järjestäneet kunnianhimoisia muotinäytöksiä. ”Meillä on ollut joka kerta aika isoja näytöksiä. Viimeksi yleisöä oli 800 henkeä, sitä ennen tuhat”, Marjo Kuusinen kertoo. ”Omasta selkänahasta se kaikki revitään. Ollaan päädytty tekemään itse kaikki hanttihommat. Me rakennetaan ja roudataan!” Piia Keto jatkaa. Suuren yleisön tietoisuuteen Kaksitvå on tullut omaperäisen vaate- ja asustemerkkinsä ansiosta. Lisäksi naisilla on suunnittelutoimisto, jonka asiakkaisiin lukeutuvat muun muassa Amnesty, WWF ja Korkeasaaren eläintarha. Matkan varrella kertyneestä kokemuksesta ovat päässeet osingoille muutkin: Keto ja Kuusinen ovat toimineet turkulaisen 28 Julja-merkin yritysmentoreina. Maineesta ja kunniasta ei siis ole pulaa. Mitä mahtaa olla lopettamispäätöksen taustalla? ”Ei siihen liity minkäänlaista draamaa, ei olla konkurssissa eikä riidoissa. On vaan sellainen olo, että tätä on tehty jo pitkään ja saavutettu paljon. Nyt on aika tehdä jotain uutta”, Keto selittää. Kaksitvå on ollut merkittävä osa duon elämää niin pitkään, että lopettaminen aiheuttaa väistämättä ristiriitaisia tunteita. Kuusinen vertaa tilannetta parisuhteen päättymiseen: yhtenä hetkenä vallitsee suunnaton innostus, toisena iskee kirvelevä hätäännys. Teksti: Susanne Salmi KuvAT: Niko Rakkolainen ”Kohta joutuu elämään taas Marjo Kuusisena. Pitää pistää portfolio kuntoon ja hakea töitä”, hän nauraa. Tunteet ovat olleet pinnassa myös työhuoneen ulkopuolella. Kaksitvån entiset harjoittelijat ovat raportoineet purskahtaneensa itkuun uutiset kuultuaan. Sen kummempia nenäliinasulkeisia suunnittelijat eivät kuitenkaan ole järjestäneet. ”Hyvällä vaan on muisteltu. Ei ole mahahaavaa eikä pahoinvointia”, Kuusinen vakuuttaa hymyillen. ”Nyt laitetaan lusikat jakoon! Ne jaetaan kaikille kiinnostuneille”, Keto täydentää.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Takki auki maailmalle Yhdeksään vuoteen mahtuu sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Jälkimmäisistä muistuttaa 300 työhuoneella lojuvaa lautasta, joita tilaaja ei koskaan tullut lunastamaan. Edes konfliktien keskellä paiskottaviksi taisteluaseiksi ylijäämälautasista ei ole: ”Meillä on riita aina kerran vuodessa”, Kuusinen hymähtää. Aihevalinnatkaan eivät kuulosta erityisen vaarallisilta – legendaarisimmat yhteenotot ovat liittyneet hiustenpesuun ja aurinkopuuteriin. Yhteisiä seikkailuja Keto ja Kuusinen ovat kokeneet mitä kummallisimmissa paikoissa. Huumaavimpana nousee esiin parin vuoden takainen Meksikon-matka. ”Lähdettiin sinne sydän ja takki auki, ei tiedetty koko maasta mitään. Kerran saatiin häätö meidän lähipuistosta, kun oli pukeuduttu muka liian vähiin vaatteisiin”, Keto muistelee. Tilanteesta hermostuneena kaksikko päätti lähteä pikavisiitille nakurannalle. Vasta bussissa selvisi, että paikka sijaitsee kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Niinpä naiset päättivät viettää seuraavan viikon loikoillen alastomina hiekalla. ”Lopulta oli pakko palata takaisin, kun taskunpohjalta alkoivat rahat loppua.” Bailaajista sporttimimmeiksi Kaksitvå esittelee viimeisen mallistonsa naistenpäivänä järjestettävässä muotinäytöksessä. Tällä kertaa luvassa on urheiluvaatteita. Inspiraatiota on haettu muun muassa joogasta, tenniksestä ja baseballista. Samasta lähteestä ammentaa juuri nyt moni muukin merkki. Keto ja Kuusinen vakuuttavat silti toimivansa omien lähtökohtiensa mukaisesti. ”Emme varmasti olisi kiinnostuneita sporttivaatteista, ellemme itse tykkäisi urheilla. Firman virkistyspäivät ovat muuttuneet täysin: enää sinne ei tule poliiseja vaan kanoottiohjaajia”, Kuusinen intoilee. Mallistoa myydään toukokuun loppuun saakka. Sen jälkeen edessä on suuri tuntematon. Selvää on ainoastaan se, että sekä Keto että Kuusinen haluavat jatkaa suunnittelijoina. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on kuitenkin paikallaan. ”Meidän juttu on aina ollut, että Kaksitvå tuo bileet mukanaan. En kuitenkaan ole enää mikään himobailaaja. En ole viime aikoina kolhinut autoja enkä hukannut bikinejä laguuniin”, Kuusinen hihittää. ”Nyt me tuodaan ne monttubileet, ja sen jälkeen voidaan olla ihan vain Marjo ja Piia.” Have a Good One -näytös järjestetään Helsingissä naistenpäivänä 8. maaliskuuta. Lopettajaisbileet rahoitetaan mesenaatti.me-sivuston kautta kerätyillä varoilla. ”Meidän juttu on aina ollut, että Kaksitvå tuo bileet mukanaan”, Marjo Kuusinen summaa. 29
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Teknologia pistää terveydenhuollon uusiksi Uudet teknologiat voivat mullistaa terveydenhoidon jo tulevalla vuosikymmenellä, väittää tutkimus. Raportin laatija pitää Suomen terveydenhuoltojärjestelmän muuttumista väistämättömänä. Tautien tunnistaminen pikkuisella biosirulla. Aivovaurioiden tai masennuksen hoito aivoihin asennettavalla implantilla. Uuden elimen kasvattaminen vaurioituneen tilalle. Kuulostaako utopistiselta? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimusryhmän mukaan tämä voi olla todellisuutta jo tulevalla vuosikymmenellä. Tutkimusryhmän laatima raportti esittelee 100 merkittävää tulevaisuuden teknologiaa, jotka on todettu tieteellisesti mahdollisiksi, ja joiden arvellaan tulevan käyttöön 2020-luvulla. Käytön uskotaan olevan laajamittaista viimeistään 2030-luvulla. Loppusyksyllä julkaistun Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut -raportin ovat kirjoittaneet ICT-osaamiskeskus Sovelton muutosjohtaja Risto Linturi, tohtori Osmo Kuusi ja tutkija Toni Alhqvist. Idean takana oli perussuoma- 30 laisten kansanedustaja Ville Vähämäki. Tutkimuksen rahoitti eduskunta, ja se maksoi 30 000 euroa. Vanhat rakenteet tiellä Tutkimuksen tavoite oli tarjota poliittisille päättäjille tietoa tulevaisuuden teknologioista ja arvioida niiden merkittävyyttä. Merkittävyyden mittaamiseen tutkimusryhmä kehitti oman mallinsa: se pisteytti teknologiat niiden kehitysasteen, jatkokehitys- ja vientimahdollisuuksien sekä käyttäjille koituvan hyödyn näkökulmasta. Terveydenhoitoa muokkaavien keksintöjen Teksti: Milla Ikonen Kuvitus: Konsta Hormia
TURUN YLIOPPILASLEHTI ohella listalle nousi muun muassa oppimiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, liikkumiseen, käyttöliittymiin ja energiantuotantoon liittyviä teknologioita. Risto Linturi uskoo, että uudet keksinnöt tulevat mullistamaan terveydenhuollon myös Suomessa. Ne antavat esimerkiksi itsehoitoon moninkertaiset mahdollisuudet nykyiseen verrattuna. ”Muutos on väistämätön. Joko järjestelmä sopeutuu, tai sitten muut maat ohittavat meidät, ja ihmiset alkavat virrata hoitoon ulkomaille.” Teknologian hyödyntämistä jarruttavat Linturin mukaan vallitsevat rakenteet, jotka muuttuvat hitaasti. Esimerkiksi nykyiset terveydenhuollon tietojärjestelmät palvelevat hänen mielestään pikemminkin viranomaisia kuin lääkäriä tai potilasta. ”Niin kauan kuin häntä heiluttaa koiraa, uusien mahdollisuuksien ja vanhan vallan välillä säilyy jännite.” Pelkkää parannusta? Uudet keksinnöt voivat epäilemättä parantaa ihmisten elämänlaatua monella tavalla. Niihin saattaa kuitenkin liittyä myös nurjia puolia. Keksinnöt voivat tehdä lääkkeistä tai toimenpiteistä nykyistä halvempia ja vaivattomampia, mutta mahdollisuus yhä useampien sairauksien hoitoon lisää terveydenhuollon kustannuksia. Oman terveyden seuraamista ja itsediagnosointia helpottavat laitteet puolestaan vähentävät terveydenhuollossa tapahtuvien ihmiskontaktien määrää. Se toki säästää vaivaa ja rahaa, mutta saattaa samalla lisätä entisestään sairaiden eristäytymistä ja esimerkiksi vanhusten yksinäisyyttä. Linturin mielestä huoli on perusteeton. ”Tällä hetkellä ihmisiä kuolee hoitojonoihin, ja terveydenhuollon henkilökunnalla on tuskallinen kiire. Parempi olisi palkata seuranpitäjiä kuin jättää vanhusten kontaktit lääkärikäyntien varaan.” Entä kuinka tarpeellista tai eettistä on yrittää merkittävästi hidastaa vanhenemista? Onko hyvä asia, että ihmiset elävät nykyistä pidempään, kun maapallo on liikakansoitettu muutenkin? Linturin mukaan eliniän pidentyminen voi johtaa siihen, että maapallon väestönkasvu ei pysähdy 11 miljardiin, kuten tähän asti on ennustettu. ”Kamala katastrofihan siitä tulee, mutta kukapa ei haluaisi elää pidempään?”, Linturi toteaa. ”Esimerkiksi energiantuotannon kehittyminen mahdollistaa kyllä valtavan monta asiaa. Maapallolle mahtuisi vaikka sata miljardia ihmistä, jos kaikki raporttimme teknologiat otettaisiin käyttöön.” Linturin mukaan vaikeinta on murroskausi, koska yhteiskunnan rakenteet hidastavat uusien ratkaisujen omaksumista. ”Kehittyneissä maissa ei ole koskaan ollut näin isoa kuilua sen välillä, mitä olisi mahdollista tehdä ja mitä oikeasti tehdään. Mutta jollain aikataululla asiat tuppaavat menemään oikeaan suuntaan, kun tulee kriisi, joka pistää vanhat rakenteet nurin.” Perimä selville kännykällä Rutiininomainen, kattava DNA-luenta mahdollistaisi perimän selvittämisen helposti ja halvalla, jopa kotioloissa kännykkäkameran kaltaisella laitteella. Tämä johtaisi geenitiedon määrän paisumiseen ja auttaisi esimerkiksi selvittämään ihmisen alttiuden eri taudeille. Mittaa itse terveydentilasi Henkilökohtaisella oman kehon analysaattorilla ihmisen olisi mahdollista selvittää itse terveydentilansa verenpainemittauksen tapaan. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi kroonisten sairauksien hoidossa ja ruokavalion suunnittelussa. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto Nasa on jo kehittänyt sisäisesti käytettävän, nanohiiliin perustuvan biokapselin, joka seuraa jatkuvasti kehon tilaa ja lääkitsee sitä tarvittaessa. Risto Linturi uskoo, että vuonna 2020 on käytössä kannettava laite, joka maallikon käyttämänä tunnistaa sata tautia keskimääräistä lääkäriä paremmin. Biosiru korvaa laboratorion Pienillä biosiruilla tai -sensoreilla voisi tunnistaa tauteja, fysiologisia tiloja ja organismien ominaisuuksia nopeasti ja halvalla. Ne voisivat korvata aikaa vievät laboratoriotutkimukset. Tutkimusryhmän mukaan tämä avaisi suuria mahdollisuuksia tee-se-itse-diagnostiikkaan ja terveydenhuollon uudelleenjärjestämiseen. Lääke dementiaan Dementiaa ehkäisevän lääkkeen kehittäminen näyttää mahdolliselta. Ratkaisevaa on ilmeisesti torjua beta-amylopidiplakkien muodostumista aivoihin. Lääkkeen löytyminen vähentäisi paitsi yhteiskunnalle koituvia kustannuksia, myös ikäihmisten ja heidän läheistensä kokemaa inhimillistä kärsimystä. Aivot kyvykkäämmiksi implanteilla Raportin mukaan tulevina vuosikymmeninä aivovaurioita ja muistisairauksia 1/2014 pystytään hoitamaan aivoihin asennettavien implanttien avulla. Elektroniset implantit mittaisivat aivojen toimintoja, säätelisivät tunnetiloja ja ohjaisivat ajattelua. Niillä on jo hoidettu masennusta ja Parkinsonin tautia sairastavia ihmisiä. Aivoimplantit voisivat myös lisätä ihmisen kykyjä: lyhentää reaktioaikaa nopeustehtävissä, edistää oppimista, parantaa muistia sekä lisätä havainnointikykyä ja päättelytaitoja. Kantasoluista uusia elimiä Tulevaisuudessa voi olla mahdollista kasvattaa ihmiselle uusia elimiä. Jos jokin elin vaurioituu, se voitaisiin kantasolutekniikan avulla korjata tai kasvattaa tilalle uusi ihmisen omista soluista. Esimerkiksi sydänkohtauksessa kärsineen sydänlihaksen voisi korjata ruiskuttamalla vaurioituneeseen kohtaan terveitä sydänlihassoluja. Mikrorobotti hoitaa sisäisesti Nanohiukkasiin perustuvat laitteet ja mikrokokoiset robotit voisivat esimerkiksi tehdä kirurgiaa korvaavia toimenpiteitä, tuhota syöpäsoluja tai puhdistaa verisuonet tukkeuttavista aineista. Keinosolu korvaa koe-eläimen Riittävästi ihmisen tai eläimen solua muistuttavalla keinosolulla voitaisiin tutkia muun muassa lääkkeiden ja ravintoaineiden vaikutuksia solun toimintaan. Se helpottaisi ja nopeuttaisi tutkimusta ja vähentäisi tarvetta testata aineita koeeläimillä. 150 vuoden elämä Vanhenemisen aiheuttavat mekanismit alkavat vähitellen selvitä: aivojen hypotalamuksen merkitys ikääntymisessä ja monia siihen liittyviä geenejä on jo tunnistettu. Tutkimukset ovat antaneet näyttöä, että vanhenemista voidaan pystyä lykkäämään ja tervettä elinikää pidentämään. Uskaliaimpien arvioiden mukaan ihmiselämää olisi mahdollista venyttää jopa 150 vuoteen.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Herra bitcoin Kryptovaluutan suomalainen keulakuva Henry Brade haluaa eroon nykyisenkaltaisesta demokratiasta, pankeista ja progressiivisesta verotuksesta. Teksti: Jouko Luhtala kuva: Niko Rakkolainen Raha vaikuttaa maailmankuvaan. ”Bitcoin on muovannut poliittisia ja ideologisia ajatuksiani.” ”Uskoni säätelemättömään, jopa anarkistiseen, puhtaan markkinatalouden kaltaiseen järjestelmään on kasvanut. Kaikessa hallitsemattomuudessaan ja markkinamekanismivapaudessaan Bitcoin vain yksinkertaisesti toimii.” Näin toteaa Bittirahan toimitusjohtaja Henry Brade. Vielä viisi vuotta sitten Brade ei olisi sanonut noita sanoja. Jyväskylässä asuvan ja Helsingissä syntyneen Braden ajatusmaailman muutos käynnistyi 3. päivänä tammikuutta vuonna 2009. Hän ei tosin sitä silloin vielä tiennyt. Tuolloin nimimerkillä Satoshi Nakamoto toimiva, edelleen tuntematon henkilö tai ryhmä perusti avoimeen lähdekoodiin pohjautuvan kryptovaluutta bitcoinin. Ensimmäiset bitcoinit laskettiin liikkeelle vajaa viikko myöhemmin. Bitcoinia ei voi hypistellä. Raha on ja pysyy bitcoin-ohjelmaa pyörittävien tietokoneiden muodostamassa vertaisverkossa. Brade vastaa täydellisesti kryptovaluutan keskivertokäyttäjää. Hän on 28-vuotias mies, jonka taustalta löytyy niin teknistä osaamista kuin yhteiskun- nallista aktivismiakin. Brade on koulutukseltaan IT-tradenomi, mutta tietoteknisesti pääosin itseoppinut. Bitcoinin synnyn aikoihin hän oli perustamassa Zeitgeist-liikkeen Suomen-siipeä. ”Zeitgeistissa ajatellaan, että markkinataloudesta on siirryttävä eteenpäin kohti uutta järjestelmää. Olin aiemmin itsekin markkinatalouskriittinen, kun taas nykyään pikemminkin markkinataloususkovainen”, Brade arvioi. Kortinlätkinnästä louhijaksi Kryptovaluutan ideologisesti määrittävä tekijä on sen sitoutumattomuus. Sillä ei ole keskuspankkia, vaan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Toukokuuhun 2010 asti kyse oli pennikaupasta, sillä yhden bitcoinin arvo oli alle 0,01 euroa. Helmikuussa 2011 päästiin 0,7 euroon eli yhteen dollariin. Tässä vaiheessa Brade kuuli bitcoinista. ”Pelasin silloin vielä nettipokeria ammatikseni. Peliporukalla törmättiin siihen. Ostimme ison määrän tietokoneita ja vuokrasimme tiloja bitcoinien louhimista varten.” Louhimista? Niin, tätä rahaa louhitaan. Uudet ”Tavoitteenani on sulkea pankkitilini tänä tai viimeistään ensi vuonna. En halua tukea rahaliikennettä monopolisoivaa järjestelmää yhtään pidempään kuin on pakko”, Henry Brade kertoo Bitcoin-automaatin äärellä. 32 bitcoinit arvotaan louhintaohjelman pyörittäjien kesken. Käytännössä kyse on uuden rahan liikkeelle laskemisesta. Arvonnassa voittomahdollisuudet ovat sitä suuremmat, mitä enemmän oma kone on laskenut. ”Louhinta ei ollut lopulta hirveän tuottoisaa. Aluksi näytti siltä, että kannattavuus nousee pilviin tehokkaiden koneiden kanssa. Louhintalaite maksoi itsensä takaisin viikossa. Investoinnit menivät kuitenkin vähän yli, ja moni muukin hamstrasi koneita.” Heinäkuussa vuonna 2011 puhkesi ensimmäinen bitcoin-kupla. Arvo oli kivunnut parissa kuukaudessa vajaasta eurosta 21 euroon. Sitten hinta sukelsi alle kahden euron kolikon. Bitcoinin arvon vaihtelu on jatkunut rajuna. Marraskuussa 2013 sen arvo räjähti. Tuhannen taalan rajapyykin bitcoin ylitti 27.11.2013. Alkaneen vuoden tammikuun puolivälissä sen arvo oli 625 euroa. Vaikka markkinoille laskettujen bitcoinien arvo pyörii tällä hetkellä vajaassa kahdeksassa miljardissa eurossa, on valuutta edelleen äärimmäisen herkkä kurssivaihteluille. Uusia louhijoita ja käyttäjiä hyppää mukaan joka päivä. Suomessa käyttäjiä on vähintään 10 000 ja maailmalla varovasti arvioiden miljoona. Kysyntä
TURUN YLIOPPILASLEHTI infograafi: Joel Kanerva Digitaalinen lompakko: Näin maksu tallentuu: Bitcoineilla voi maksaa kivijalkakaupoissa, kun myyjä näyttää puhelimestaan QR-koodin. Ostaja ottaa kuvan koodista. Puhelin ohjautuu ruutuun, jossa ostaja hyväksyy maksun. Rahan vaihdot tallennetaan digitaalisiin lohkoihin. Ne muodostavat jonon verkossa. Uusia lohkoja syntyy kerran kymmenessä minuutissa. Uuden lohkon löytäjä palkitaan. Asiakas 11/ 2013 Palkinto puolittuu 215 000 lohkon välein. 12/ 2040 Bitcoinin käyttäjät yrittävät löytää uusia lohkoja, jotka sopivat jonon jatkoksi. Lohkot muodostuvat monimutkaisista matemaattisista yhtälöistä. My Walletilla 5 000 käyttäjää. 09/ 2013 Arkadianmäen lisäksi Brade on saanut tarpeekseen pankkijärjestelmästä. ”Tavoitteenani on sulkea pankkitilini tänä tai viimeistään ensi vuonna. En halua tukea rahaliiken- Ostaja: Anon1 Myyjä: Anon2 Summa: 0,03 Koodi: aE39418490 BTC:n arvo ylittää 1 USD:n. 12/ 2012 1/ 2013 Bitcoin toimii P2P-verkossa käyttäjien nettiyhteyksiä hyödyntäen. 05/ 2012 BTC:n arvo = 13 USD. Koko kansan valuutta? Ostajan ja myyjän tiedot tallennetaan anonyymisti verkkoon. Verkko varmentaa maksun oikeellisuuden ja raha vaihtaa omistajaa. 2 pizzaa ostetaan 10 000 BTC:llä. 01/ 2011 Bitcoinin arvo ylittää 1000 dollaria. Bitcoin perust etaan. 05/ 2010 Seuraavat 215 000 lohkoa, Palkinto: 25 btc/lohko 01/ 2009 ”Valtiodemokratia on täysi vitsi” Keskivertosuomalainen on valtiouskovainen. Lait ovat tärkeämpiä kuin oma moraali. Bittirahan Henry Brade ei nykyisenkaltaisesta keskushallinnosta välitä. ”Suomalainen valtiodemokratia on täysi vitsi. Ihmiset eivät oikeasti päätä mistään. Valta on isojen puolueiden johdolla. Ääneni annan piraattipuolueelle. Se on pienin paha. Uskoni järjestelmään olen menettänyt jo vuosia sitten”, Brade naurahtaa. ”Järjestelmä, jossa on minimaalisesti holhoamista ja säätelyä, toimii. Valta tulisi jakaa mahdollisimman moniin käsiin.” Jos Brade saisi päättää, Suomessa otettaisiin käyttöön Sveitsin mallin mukainen aktiivista vaikuttamista painottava, kansanäänestysrikas systeemi. Koko valtioinstituutiota Brade ei ole valmis kuoppaamaan. Veroja kuuluu maksaa, sillä armeijan ja sosiaaliturvan kaltaisten palveluiden tuottamiseen valtio soveltuu. ”Kannatan perustuloa. On tosin väärä lähtökohta, että perustulolla pitäisi voida elää hyvää elämää. Sen ei tulisi elättää, vaan pitää hengissä”, hän sanoo. ”Yhä isompi osa töistä on freelancer- ja pätkätöitä. Perustulon hienous olisi siinä, että sitä ei vähennettäisi, jos saa tuloja. Jokainen penni, jonka tienaisi, myös pysyisi kukkarossa.” Suomessa on käytössä progressiivinen verotus. Ennen Brade kannatti sitä. Ei enää. ”Se on järkyttävän epäreilu. Tasaverossa jokainen antaisi suhteellisesti saman siivun. On käsittämätöntä, että hyvätuloisia verotetaan yli 50 prosenttia”, hän sanoo. ”Kannatan verosuunnittelua, mutta en veronkiertoa. Ihmiset ovat isänmaallisia. Jos verot ovat kohtuulliset, ne maksetaan. Mutta siinäkin on kipuraja. Liika on liikaa. Jos se ylittyy, niin yritykset siirtyvät muualle. Se ei ole moraalitonta. Moraalitonta on se, että valtio ottaa liikaa.” Ensimmäiset 215 000 lohkoa, Palkinto: 50 btc/lohko Myyjä B My Walletilla 400 000 käyttäjää. kasvaa, ja arvo nousee. Henry Braden urakehitys bitcoinin parissa vertautuu paremman kastin kullankaivajiin. Samalla kun Braden ja kavereiden kiinnostus kryptovaluuttaa kohtaan kasvoi, alkoi myös horisontti leventyä. ”Suomessa ei ollut hyviä bitcoin-palveluita. Bittiraha perustettiin maaliskuussa 2012 ja sivut saatiin pyörimään toukokuussa.” Bittirahan ydintoimintaa on bitcoinien ostaminen ja myyminen eli välittäminen halukkaille. Viime vuoden marras- ja joulukuussa Bittirahan läpi virtasi kahden miljoonan euron edestä kryptovaluuttaa. Bittirahalla on kaksi kokopäiväistä ja useita osa-aikaisia työntekijöitä. 1/2014 B 5 miljoonaa euroa on vaihtanut omistajaa Bitcoinien avulla. Summa on pieni louhittuun 7 miljardiin euroon verrattuna. Vaihtosuhde. Ostokurssi: 564,70 €, myyntikurssi: 569,21 €. Bitcoineja saa helpoimmin ostamalla. Valuutta jakautuu 100 miljoonaan pienempään yksikköön, joten kokonaista Bitcoinia ei tarvitse ostaa. Yli 12 miljoonaa Bitcoinia on avattu lohkoista. Se vastaa 7 miljardia euroa. Lohkojen ratkaiseminen eli niin sanottu louhinta vie paljon energiaa. Tilastointi on epätarkkaa, koska kunkin laitteiston kulutusta on vaikea tietää. Karkea arvio on, että louhinta vastaa 10 000 kotitalouden kulutusta. Tiedot: 27.12.2013, blockchain.info nettä monopolisoivaa järjestelmää yhtään pidempään kuin on pakko”, hän toteaa. Bitcoin-vertaisverkossa oman rahaliikenteen salaaminen on asiansa osaavalle helppoa. Teoriassa kryptovaluutoilla on mahdollisuus kasvaa maailman kattavimmaksi maksujärjestelmäksi. Maksupäätteeksi kun periaatteessa käy mikä tahansa laite, jolla pääsee nettiin. ”Millään muulla järjestelmällä ei muutamassa minuutissa pysty siirtämään Suomesta Kiinaan minkä tahansa suuruista summaa lähes ilmaiseksi.” Miksi bitcoin ei sitten ole jo levinnyt maailmanlaajuiseksi ykkösmaksutavaksi? Siihen on kaksi pääsyytä. Ensimmäinen on kryptovaluutan rajatut käyttömahdollisuudet. Toisekseen valuutan turvallinen käyttö vaatii vielä teknistä osaamista. ”Täytyy osata varmuuskopioida, asentaa lompakko-ohjelmia ja huolehtia muusta turvallisuudesta. Jos koneessa on viruksia, voivat kolikot lähteä kävelemään”, Brade kertoo. ”Kryptovaluutan tehokäyttäjillä ja pörssipalveluilla varat ovat suurelta osin poissa nettipalvelimilta ja sellaisilta koneilta, jotka ylipäätään ovat netissä. Tähän helppokäyttöisyyteen ja turvallisuuteen meidän palveluntarjoajien täytyy panostaa.” Palvelun alkuaikoina lohkoja laskettiin kotitietokoneilla. Nykyisin yhtälöt ovat niin vaikeita, että niihin tarvitaan erikoislaitteet. Viimeisen lohkon löytäjä saa 1 Bitcoinin. Palvelussa on tässä vaiheessa sen maksimimäärä Bitcoineja, 21 miljoonaa. Tällä hetkellä bitcoinit ovat luonteeltaan yhdistelmä rahaa ja osaketta. ”Toistaiseksi kyse on kieltämättä enemmän sijoittamisesta kuin arkisesta rahankäytöstä. Toisaalta tilanne on kehittynyt nopeasti puhtaan valuutan suuntaan parin viimeisen vuoden aikana. Tänä päivänä bitcoineilla voi käytännössä ostaa mitä tahansa sopivia palveluita käyttämällä.” Henry Brade on tehnyt töitä bitcoinien parissa kolme vuotta. Jari Sarasvuon mukaan vain vasemmistolaiset utelevat muiden rahoista. En ole vasemmistolainen, mutta kysyn silti. Henry Brade, paljonko sinulla on bitcoineja? ”Bitcoinin idean ytimessä on se, että rahaliikenne on yksityistä. Muut eivät saa tietää paljonko mulla on rahaa, jos en halua sitä kertoa. Ja sitä en kerro kenellekään.” Niinpä tietysti. Yksityisyys ja valinnanvapaus ennen kaikkea. 33
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Paramount Pictures ”My name is Jordan Belfort. The year I turned 26, I made 49 million dollars, which really pissed me off because it was three shy of a million a week.” - Jordan Belfort Seksiä, kokaiinia ja huoria Wall Streetilla Martin Scorsesen ohjaaman ja Terence Winterin käsikirjoittaman The Wolf of Wall Streetin paras vitsi on ulkoelokuvallinen. Teksti: Jouko Luhtala ”Greed, for lack of a better word, is good. Greed is right. Greed Works.” Pörssimeklari Gordon Gekkon kuolemattomat sanat Oliver Stonen ohjaamassa Wall Streetissa (1987) viitoittivat tien lukemattomille mittatilauspukuun sonnustautuneille liimaleteille. Stone halusi filmata ahneuden ja pörssimaailman kritiikin. Hän teki inspiraationlähteen. 25 vuotta eteenpäin. Martin Scorsesen The Wolf of Wall Streetin (2013) Jordan Belfort on pröystäilevä, irstaileva ja moraalisesti läpilaho meklari, joka tuulettaa nenänsä kokaiinilla. Lasipöytä vain on korvattu prostituoidun anuksella. Tyyli on satiiri ja loppupäätelmä selvä: nämä ihmiset ansaitsevat tulla tuomituksi. Ja paskat. 34 Olen aidosti yllättynyt, jos Belfortista ja hänen bilefrendeistään ei tule uutta esikuvaa kauppatieteiden korruptiolinjan pääaineopiskelijoille. Paljon puhuvassa kohtauksessa Belfort raivoaa, koska hänestä on tehty negatiivinen artikkeli. Syyte? Belfort on vinoutunut Robin Hood, joka varastaa rikkailta ja antaa itselleen. Tuomio? Satoja työhakemuksia. Belfort on, näyteltynä tai ei, ilmiömäinen myyntimies. Elokuvassa hän myy itseään, imagoaan ja elämäntyyliään. Leffahypen vuoksi lehdet painavat monen sivun juttuja fiksusti pukeutuvasta ja nopeasti puhuvasta Belfortista. Belfortille lienee orgastinen kokemus, että Leonardo DiCaprio näyttelee häntä 100 miljoonan dollarin Hollywood-elokuvassa. FUCK YOU! Fiktiivisen Belfortin ensimmäinen pomo listaa kolme avainta menestykseen: runkkaus, kokaiini ja huorat. Kielenkäytöstä voisi päätellä, että taalapinojen kasvattaminen vaatii myös kiroilua. Fuck pärähtää elokuvan aikana kaikissa runollisissa muodoissaan yhteensä 506 kertaa. Rikkaat ihmiset ovat tutkitusti ahneita, kirjoitti Helsingin Sanomien Jani Kaaro äskettäin kolumnissaan. The Wolf of Wall Street on pitkälti tämän löydöksen audiovisuaalinen manifesti. Se on myös löytänyt yleisönsä. Kriitikot ovat ihastelleet, ja niin sanottu elokuvakansa on osoittanut suosiotaan.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Keskiverrolle ensi-iltakatsojalle kolmituntinen sodomia on kuitenkin ollut tuskaa. Heti leffan päättymisen jälkeen Yhdysvalloissa tehtävä ovensuukysely määrittää niin sanotun Cinemascoren. Vain ani harvoin kohtelias keskivertoveronmaksaja lätkäisee arvosanaksi muuta kuin A:n tai B:n. The Wolf of Wall Street sai pohjanoteerauksenomaisen C:n. Belfortin vallan lonkerot valjastavat kerronnan kätyrikseen. Tarina perustuu hänen teksteihinsä. Epäluotettavana kertojana hän ohjaa sadan dollarin seteleistä käärittyä luksuskatastrofia kohti karikkoa. Rankaisuvaihe on lyhyt ja loppukaneetti selvä: aina löytyy lisää kusetettavia. Uhreja ei näytetä. Heillä ei ole väliä. Lisää viinaa ja tissejä, kiitos! Elokuva on kuin sisäpiirin kuvaama pilvenpiirtäjän kokoinen haistattelu jokaiselle, joka arvelee ison rahan ehkä kuitenkin välittävän pienestä ihmisestä. Seksin, huumeiden ja taalojen täyteisen komedian suurin vitsi on se, että monet eivät joko tajua tai halua tajuta elokuvan olevan kriittinen. Ymmärrän pörssikeinottelijan urasta haaveilevia. Raha, villi elämäntyyli, nopeat autot ja loputon naiminen houkuttelevat. Pää on niin syvällä rappiossa, että sitä ei edes huomata. Surullista on se, että joidenkin elokuvanlukutaito on sillä tasolla, että The Wolf of Wall Street näyttäytyy Hangover-sarjan epäonnistuneena Wall Street -syrjähyppynä. Tarkoitus pyhittää keinot The Wolf of Wall Streetilla on sekä rakenteellisesti että rytmityksellisesti paljon yhteistä Martin Scorsesen kahden viheliäisen rikoseepoksen, Goodfellasin (1990) ja Casinon (1995) kanssa. Näistä kahdesta klassikosta Belfortin rypälepommimainen revittely eroaa siten, että rikollisuutta ei nostalgisoida tai historiallisteta. Scorsesen 1990-luvun mafiaelokuvat ovat väkivallan- ja päihteidentäyteisiä, hallitsemattomia syöksykierteitä, joissa ei säästetä sen enempää lihaa kuin sieluakaan. Ruumiista huolimatta edessä ovat kuitenkin vielä tympeämmät ajat. Casinon loppu toimii tietynlaisena esipuheena The Wolf of Wall Streetille. Raha tulee ja syö niin tyylin kuin kunnian. Scorsese totesi haastattelussa, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana rahan tekemisestä millä keinoilla tahansa on tullut yhä hyväksyttävämpää. Yhdysvalloissa rahan mahtia ja rikkainta prosenttia kritisoivat leimataan sosialistipummeiksi. On tavallaan törkeän ironista, että rahantekotehdas Hollywood tuottaa laittomasti voittomarginaaleja korottaneesta Jordan Belfortista paljastuskirjamaisen elokuvan. Ironia hälvenee, kun seuraa rahaa. Käytännössä Hollywood noudattaa Belfortin oppeja: tekniikalla ei ole väliä, tärkeintä on sikamainen rikastuminen. 1/2014 Vähemmän lisukkeita, Kiitos Pitkään veitsenterällä toiminut Radio Helsinki vaihtoi uuden vuoden kunniaksi omistajaa. Uusi johto toi mukanaan uuden ajattelutavan. Se toivoo turvaavansa aseman olemassaolon joukkorahoituksella: kanavan kuuntelu olisi edelleen avointa, mutta vapaaehtoista kuukausilahjoitusta vastaan saisi kiitoksena etuuksia. Poliisihallituksen vastusteluista huolimatta aseman fanikunta on ilmaissut innostuksensa ideaa kohtaan. Reaktio paljastaa, että konseptilla olisi potentiaalia laajemmassakin käytössä. Asia ei yllätä. Kuluttaminen tapahtuu nykyään usein kapea-alaisten kiinnostusten mukaan. Kaikenkattavien yleispakettien sijaan rahojaan voi ja kannattaa käyttää vain tietyn teeman ympärille rajattuihin palveluihin. Elokuvan ystävien on turha hankkia leffakanavan vuoksi tv:n maksukanavapakettia, kun Netflix kilpailijoineen on olemassa. Muualla ei-kaupalliset toimijat ovat jo tarttuneet Radio Helsingin havittelemaan maksukonseptiin. Yhdysvalloista käsin toimivilla Subbable ja Patreon -sivustoilla voi tukea niin YouTubessa julkaistavia lukio- ja yliopistotasoisia opetusvideosarjoja, sarjakuvataiteilijoita, lyhytelokuvien tekijöitä kuin kielikurssejakin. Sivustojen toimintalogiikka on osittain tuttu Kickstarterista: internetin innovatiiviset propellihattupäät esittelevät hankkeensa ja pyytävät niihin rahoitusta. Erona Kickstarteriin on, että yksittäishankkeiden sijaan lahjoituksia kerätään jatkuvaan projektiin toistuvana tukena. Myyntipuheena toimii projektin aiempi tuotanto. Hyvin toteutetusta harrasteesta voi kasvaa kokopäivätyö, vaikka sen tuotokset tarjotaan näytille ilmaiseksi ilman mainoksia. Hankkeiden kuukausittainen tukijärjestelmä muistuttaa paljon perinteisen median tilausmallia. Silti rajatun sisällön tarjoamisen ja kuluttamisen kulttuuria ei uutismediasta vielä löydä. Tarjontansa räätälöimisen sijaan mediajätit sulkevat antejaan yksien maksumuurien taakse. Miksi? Omaan tarpeeseen keskittyminen karsisi kuluja tuotteesta, jota ei käytä kokonaan. On turha esimerkiksi kestotilata koko Hesaria, jos haluaa lukea vain Kuukausiliitteen ja kulttuurisivut. Paperiaikakaudella yksittäisten osioiden jakelu olisi luonut logistisen painajaisen; digilehtiaikana sen luulisi olevan jo arkipäivää. Subbable, Patreon ja Radio Helsinki osoittavat, että mikäli omaan makuun sovitettu laatutuote löytyy, sen olemassaolo on ilmaisuutta tärkeämpi tekijä. Hyvästä tarjonnasta kehtaa kaivaa kuvetta. Ja siitä, ettei maksa ylimääräisestä. Ilkka Hemmilä 35
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 LAURI HANNUS Cathya etsimässä Taiteilijakaksikko tuo Humisevan harjun nummien karun luonnon nykypäivään. telyssä Humisevan harjun tunnelma on omalla tavallaan läsnä, mutta päivitettynä nykypäivään. Taiteilijakaksikko (vai pitäisikö puhua kolmikosta?) tuo näyttelyyn autiotaloestetiikkaa löytötavaran ja luonnonmateriaalien muodossa. Kaappisänky-teoksessa on hyödynnetty oivaltavasti myös graffitimaalausta. Sängyn yllä leijuva höyhenpuku on kaunis, hauras ja pelottava, kuin Catherinen aaveen ruumiillistuma. Romaania lävistävää tunteen paloa näyttely ei tavoita, mutta ei se tunnu SOLITI Vuonna 1847 julkaistu Emily Brontën Humiseva harju on klassikkoromaani, joka tuntuu olevan aina ajankohtainen: uusia filmatisointeja tehdään jatkuvasti, ja populaarikulttuuri pursuilee viittauksia teokseen. Myös Linda Granfors ja Aura Hakuri ammentavat Brontën romaanista yhteisnäyttelyssään Titanik-galleriassa. Tai oikeastaan – omien sanojensa mukaan – ottavat ryhmänsä jäseneksi yhden kirjan henkilöhahmoista, Catherine Earnshawn. Earnshaw–Granfors–Hakuri-näyt- Tammikuu, ikuisesti Media Molecule Delay Trees on julkaissut kolmannen albuminsa optimaaliseen aikaan. Yhtyeen melankoliset laulut on kuin luotu pimeydessä kärvistelevien talvipäivien taustalle. Astetta hidastempoisemman Dozealbumin jälkeen Delay Trees on lähte- nyt uusille urille. Kolkosti soivasta kokonaisuudesta nousee esiin muutama kimmeltävä pop-helmi, jotka säkenöivät valoaan muun kappalemateriaalin ylle. Fireworks on pätevä aloitus: kuulaina leijuvat kitarat ja Rami Vierulan eteeriset vokaalit saattelevat kuuli- jansa herkistyneeseen mielentilaan. Steady syöksyy eteenpäin kuin viimeisiä henkäyksiään haukkova virta hetkeä ennen jäätymistä. Levyn itseoikeutettu kohokohta on single Perfect Heartache, jota Vierula itse on kuvaillut oodiksi sydänsuruille. Kaikesta päätellen henkilökohtaiset kriisit saavat yhtyeeseen potkua: kappaleessa on toimiva pop-koukku, tarttuvat sanat ja orgastisesti säriseviä kitaroita. Biisi onkin kaivattu irtiotto laahaavasta dreampop-maalailusta, johon bändillä on tapana turvautua. Paradoksaalista kyllä, Delay Trees muuttuisi persoonallisemmaksi tekemällä nykyistä enemmän kolmen Sormet peliin Älypuhelimet ovat suosituimpia pelikoneita. Laite on aina mukana, ja pelit ovat halpoja ja koukuttavia. Toisaalta akku loppuu nopeasti, pientä kosketusnäyttöä tökkiessä sormet mähnäävät ja tukkivat näkymää, eikä pelaamiseen keskity samalla tavalla kuin muilla laitteilla. Playstation Vitalle julkaistu Tearaway on argumentti kannettavien konsolien paremmuuden puolesta. Äly- 36 olevan taiteilijoiden tavoitekaan. Leikillisyys leimaa teoksia, mutta Brontën romaanin goottilaista kauhuakin on paikoin aistittavissa. Esimerkiksi Matkamuistoja puutarhassa -installaatiossa puunoksassa roikkuvan valokuva-albumin naishahmoista huokuu kammottavaa toiseutta. Humisevan harjun tunteva löytää teoksista kiinnostavia ulottuvuuksia, mutta romaania lukemattoman näyttely saattaa jättää kylmäksi. Isot, naivistisesti toteutetut hiilipiirrokset tuntuvat istuvan huonosti kokonai- puhelin ei sittenkään korvaa käsikonsolia. Omaperäiseen paperimaailmaan sijoittuva tasohyppelyseikkailu kikkailee Vitan takapuolen kosketuspinnalla, kahdella kameralla, gyroskoopilla, analogisilla tateilla ja kosketusnäytöllä. Visuaalinen design pidensi peliaikaani, koska juutuin jatkuvasti kuvaamaan kauniita maisemia. Etukamerasta näkyvä pelaaja on Tearawayn maailmaa valaiseva aurinko, joka ohjaa paperisen viestinviejän matkaa pelaajan luokse. Ympäristöjä muokataan työntämällä sormet laitteen takapaneelin “läpi”, askartele- suuteen. Karsiminen olisikin voinut tehdä turhan rönsyilevälle näyttelylle hyvää. Kolmen henkilön yhteistyön sijaan Earnshaw–Granfors–Hakuri näyttäytyy pikemminkin kahden taiteilijan etsintäretkenä, joka on saanut alkusysäyksensä Brontën teoksesta. Mielenkiintoista on, että näyttelyssä romaanin mieshahmot ovat kutistuneet pelkiksi statisteiksi. Cathya houkuttelevat nummille juoksentelemaan ja leikkimään nyt Granfors ja Hakuri, ei Heathcliff. Aura Nikkilä Linda Granfors & Aura Hakuri: Earnshaw–Granfors–Hakuri 9.1.–2.2.2014 Titanik-galleria, Itäinen Rantakatu 8 ti–pe 12–18, la–su 12–16 minuutin pop-biisejä. Hidastempoinen jumittaminen ei kuulosta hullummalta, muttei myöskään jätä riittävästi muistijälkiä. Perfect Heartache on kuin se ihmeellinen hetki, joka toisinaan koittaa tammikuisena päivänä: auringonsäteet ilmestyvät kuin tyhjästä, valo lävistää tietoisuuden, ilmassa on lupaus keväästä. Väistämättä lämpö kuitenkin katoaa, ja jäljelle jää vain hyytävä viima. Susanne Salmi Delay Trees: Readymade Soliti, 2014 malla esineitä hahmoille, ottamalla valokuvia ja puhumalla mikrofoniin. Pelin paperimalleja voi myös tulostaa ja askarrella reaalimaailmassa. Tearaway on hyväntuulisuudessaan verrattavissa Nintendon värikkäimpiin klassikoihin. Tämä pitäisi pakata jokaisen Vitan mukaan. Pontus Purokuru Tearaway Media Molecule, 2013 Playstation Vita
SF Film Finland Oy TURUN YLIOPPILASLEHTI Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor, oik.) todistaa orjuuden tuhoamia ihmiskohtaloita. Puuvilla, ruoska ja Solomon tammi 12 Years a Slave on selviytymiskuvaus maailmasta, jossa ei ole voittajia. Tragikoominen kehitystarina Itä-Saksassa syntyneen Judith Schalanskyn (s. 1980) toinen romaani Kirahvin kaula on tragikoominen ja kerronnallisesti vahva tarina biologianopettajasta DDR:n raunioilla. Inge Lohmark on opettanut menestyksekkäästi murrosikäisiä oppilaita monta vuosikymmentä. Sitten yhteiskuntajärjestelmä kaatuu, ja Ingen pedagogiset metodit vanhentuvat. Yhtäkkiä kukaan ei enää ymmärrä: aviomies syytää kaiken liikenevän rakkautensa strutseille, ja ainoa lapsi on muuttanut Amerikkaan. Tapahtumat sijoittuvat syrjäseudulle kaupunkiin, joka on täynnä hylättyjä teollisuushalleja ja romahtamispisteessä olevia rakennuksia. Koulu on lakkautusuhan alla, sillä ainoa muuttoliikenne suuntaa kaupungista poispäin. ”Ei täällä sairauteen kuoltu, vaan menneisyyteen. Menneisyyteen, Mustien orjuutta Yhdysvaltain eteläosissa käsitteleviä elokuvia ilmestyy yhä, vaikka aiheen luulisi olevan puhkikulutettu. Lakkautettiinhan järjestelmä jo 150 vuotta sitten. 12 Years a Slave todistaa luulon vääräksi tuoreella vedolla: nostamalla päähenkilökseen orjaksi vangitun. Näkökulma on samalla piristävä ja hävettävän itsestään selvä. Masentavan usein tällaisissa kuvauksissa keskiöön nousee sortojärjestelmän ulkopuolelta tuleva orjuuden vastustaja. Historiallisia vääryyksiä käsitellään tällöin turvallisesti niiden loppumisen näkökulmasta. 12 Years a Slave sen sijaan pyrkii olemaan perinpohjainen kuvaus orjuuden mielentilasta. Orjaelämän kauhut kokee New Yorkin osavaltiossa vapaana kasvanut Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor), joka kaapataan ja kaupataan orjaksi Louisianan pelloille. Elokuva ei tyydy olemaan vain kuvaus plantaasielämästä, vaan se kertoo ensisijaisesti orjuuteen alistumisesta ja minuuden murskautumisesta. Vapaus ja tasa-arvo eivät näyttäydy abstrakteina käsitteinä. Ylväitä mutta kankeita puheita useammin ne tuodaan esille vertaamalla Northupin orjavuosia hänen aikaisempaan elämäänsä. Vaikka ruoska heiluu elokuvassa usein, hahmot kärsivät ennen kaikkea joka ei ollut valmistellut meitä tähän nykyisyyteen.” Maailma on unohtanut. Inge uskoo Darwiniin: vahvat jäävät, selviytyvät ja jatkavat kehittymistä. Pitkät luentomaiset osuudet eliökunnan selviytymisstrategioista ja sukupuuttoon kuolleista eläimistä kätkevät alleen paljon enemmän kuin ensi katsomalta näyttää. Alaotsikkona oleva ”kehitysromaani” saa kuin varkain uusia kutkuttavia ulottuvuuksia. Huumori on ironista ja synkkää. Ihmiset takertuvat menneeseen, koska nykyhetki on kuollut, eikä tulevaisuudessa ole odotettavaa: ”Hans kertoi kerran, että oli hän ennen aikaan sentään Stasia kiinnostanut. Se luki itsestään laadittuja raportteja kun tunsi olonsa erityisen yksinäiseksi. Lohduttautui sillä, kuinka tärkeä oli aikoinaan ollut.” 1/2014 henkisellä tasolla. Pelko, viha ja halveksunta näkyvät hahmojen katseissa kaiken aikaa. Jokaista rangaistavaa orjaa kohden on lukuisia muita, jotka pyrkivät tekemään itsensä näkymättömiksi pelätessään samaa kohtaloa. Plantaasinomistajat repivät ruoskilla rikki omia sielujaan orjiensa kehojen ohella. Henkiseen kärsimykseen keskittyminen takaa, ettei kavahtamattomasti kuvattu fyysinen kuritus muutu mässäilyksi. Katsojalle avautuu kuvottava järjestelmä, jonka vangiksi hyvät teot ja vapaat ihmiset jäävät siinä missä orjatkin. **** Ilkka Hemmilä 12 Years a Slave (USA, 2013, 134 min) O: Steve McQueen, K: John Ridley N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Brad Pit, Sarah Paulson Ilona Nykyri on onnistunut käännöksessään. Virkkeet ovat punnittuja ja lauseen rytmi lähes sotilaallinen. Schalanskyn kieli on ilmaisuvoimaista ja virtaavaa. Kerronnan rinnalla kulkee mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka aiheet sopivat Ingen päänsisäiseen monologiin. Kirahvin kaula on vahva ja omaääninen romaani. Harvoin törmää teokseen, joka kertoo, mitä Itä-Saksan puolella tapahtui muurin murruttua. Osa lähti, mutta miten kävi niiden, jotka jäivät? Marissa Mehr Judith Schalansky: Kirahvin kaula. (Der Hals der Giraffe, 2013) suom. Ilona Nykyri. Tammi. 231 s 37
TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2014 Kukka-Maaria Wessman (vas.), Virva Viljanen, Mikko Mononen, Jussi Nieminen, Matti Vähä-Heikkilä, Ilona Häsänen ja Timo Kovala valjastivat voimaeläimensä ylioppilaskunnan palvelukseen. TYYn hallituksessa puhetta johtaa puuma Teksti: Katja Keto Kuva: Lauri Hannus 1. Tavoitteesi hallitusvuodelle? 2. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla. 3. Mitkä ovat uuden hallituksen supervoimat? 4. Voimaeläimesi? 5. Millä sanoilla olet aina halunnut kuulla vappupuheen alkavan? 6. Tärkeintä elämässä? Jussi Nieminen hallituksen puheenjohtaja 1. Viettää yksi elämäni parhaista vuosista mielettömän porukan kanssa ja samalla valvoa väsymättömästi opiskelijoiden etua. 2. Lupsakka. 3. Uusi hallitus on kuin teräsmies konsanaan. 4. Puuma. 5. Se selvinnee sitten vappuna vasta. 6. Perhe ja ystävät. Virva Viljanen varapuheenjohtaja, sosiaalipolitiikka ja yhdenvertaisuus 1. Panostaa paljon yliopiston ja ylioppilaskunnan yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä kysymyksiin opiskelijan riittävästä toimeentulosta, paremmasta terveydestä ja hyvinvoinnista. 2. Hymyileväinen. 3. Supervoimamme ovat varmaankin demokraattinen päätöksenteko ja rautainen opiskelijan edunvalvonta. 4. Eniten elinvoimaa saan ainakin karvaisista koirakavereista, joten vastaan koira. 5. ”Ylioppilaat! Tänä vuonna me opiskelijat olemme onnistuneet kaikessa.”6. Rakkaus. Turun yliopiston ylioppilaskunnan uusi hallitus on ehtinyt tutustua toisiinsa ja tämän vuoden tärkeimpään tehtäväänsä jo kuukauden ajan. Miten sujuu työnteko, kun puhetta johtaa puuma, yksi on yllytyshullu, toinen teekkari, joku hikottelee vappupuheessa ja joku panostaa rakkauteen? Ilona Häsänen Timo Kovala opiskelijakulttuuri ja kehitysyhteistyö kansainvälisyys ja sosiaalipolitiikka 1. Hoitaa hommat hyvin, kehittää sektoreita, toteuttaa uusia ideoita, oppia paljon ja nauttii nin bali täysil! 2. Yllytyshullu 3. Mikon lakikirjat, Timon laulu, Jussin kyvyt keksiä kaikille lempinimiä, Virvan hymykuopat, Matti, joka osaa kaiken, Kukkiksen kodin uima-allas ja mun supervoima häslätä niin paljon, että koko hallitus viihtyy. 4. Manaatti. 5. ”Gyl maar oikke.” 6. Elää hetkessä ja arvostaa sitä, mitä tällä hetkellä on. 1. Tavoitteeni on olla kaikessa mukana avoimin mielin ja oppia hallitusvuodesta mahdollisimman paljon uutta. 2. Tunnollinen 3. Lentäminen. Nyt kun TYY saa siivet, niin eiköhän niillä lentoon pääse. 4. Kettu 5. ”And now for something completely different...” 6. Rohkeus. Rohkeus olla totuudenmukainen itselleen ja toisille, rohkeus tarttua haasteisiin sekä rohkeus hyväksyä epäonnistumiset ja oppia niistä. Mikko Mononen Matti Vähä-Heikkilä viestintä, kaupunkisuhteet, työelämäasiat ja yritysyhteistyö 1. Tavoitteenani on saada ylioppilaskunta lähemmäksi jäsenistöään viestintäsektoria kehittämällä. Haluan lisäksi olla mukana kehittämässä Turkua opiskelijakaupunkina siihen suuntaan, että tulevaisuudessa Turun seudulta opiskelijalle löytyisi valmistumisen jälkeen työpaikkoja nykyistä enemmän. Muihin tavoitteisiini kuuluvat TYYn toimiston leuanvetoennätyksen rikkominen ja hyvä elämä. 2. Monipuolinen 3. Ne eivät ole vielä manifestoituneet. Odotan innolla, kuka hallituksen jäsenistä alkaa ampua laseria silmistään. 4. Norsu. Ne ovat viisaita ja voimakkaita otuksia, joiden sanomaa on syytä kuunnella. 5. “My name is Maximus Decimus Meridius…” 6. Miettiä minne haluaa mennä ja millaista reittiä seuraten sinne pääsee. Sen jälkeen tulee vain etsiä matkaseuraa samaan suuntaan menevistä ihmisistä ja nauttia matkasta. alayhdistykset, tuutorointi ja liikunta 1. Tehdä TYYstä yhä näkyvämpi osa jokaisen opiskelijan arkipäivää lähestyttävämmän ja tavoittavamman alayhdistystoiminnan ja tuutoroinnin edesauttamana. 2. Teekkari. 3. Hallitus annihiloi kahvia yliluonnollisella nopeudella. 4. Motivaatiovalas. 5. ”Juuh elikkäs...” 6. Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan. Kukka-Maaria Wessman koulutuspolitiikka ja ympäristö 1. Alayhdistysten koulutuspoliittisten vastaavien verkoston luominen ja ympäristösektorilla ympäristösiiven toiminnan käynnistäminen. 2. Opiskelija. 3. Ei ainakaan näkymättömyys! 4. Lohikäärme. 5. ”Hik hik.” 6. Hyvä ruoka. Ja linjaaminen. 39
MUUTTUVA BISNES KAIPAA UUDENLAISIA MAISTEREITA. ASIANTUNTIJAORGANISAATIOIDEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN MAISTERIOHJELMA Kauppatieteiden maisterin tutkinto, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: sini.lehto@utu.fi, 050 442 0652 Hakutiedot: www.utu.fi/alma TURUN KAUPPAKORKEAKOULU PORIN YKSIKKÖ HAE PORIIN 7.1.-3.3.! TRADENOMISTA KAUPPATIETEIDEN MAISTERIKSI Kauppatieteiden maisterin tutkinto, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: henna.huovinen@utu.fi, 050 520 0789 Hakutiedot: www.utu.fi/tse/pori Yhdistä tutkintoosi neljän yliopiston tarjontaa. Tampereen YliopisTo Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTk) 180 op Yhteiskuntatieteiden maisteri (YTm) 120 op erillisvalinta 3.–28.2.2014 Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto • Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma (opintosuunnat: sosiologia ja sosiaalipolitiikka) • Sosiaalityön tutkinto-ohjelma Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto • Sosiaalipolitiikan maisterikoulutus • Sosiologian maisterikoulutus • Sosiaalityön maisterikoulutus • Hyvinvointipalvelujen järjestämisen maisteriohjelma lisätiedot pori@uta.fi | www.uta.fi/opiskelijaksi Tampereen Teknillinen YliopisTo Diplomi-insinööri (Di) 120 op erillisvalinta 3.3–1.4.2014 Johtamisen ja tietotekniikan Di-tutkinto-ohjelma tekniikan kandidaateille, insinööreille • ohjelmistotuotanto ja tiedonhallinta • tietoverkkojen hallinta ja tietoturva • tuotantotalous lisätiedot www.poridi.fi | poridi@tut.fi | 040 826 2723 / 040 826 2923 Turun YliopisTo kulttuurituotanto ja maisemantutkimus Humanististen tieteiden kandidaatti (Huk) 180 op Filosofian maisteri (FM) 120 op Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 pääsykokeeton opiskelijavalinta, valinnat todistusten ja motivaatiotehtävän perusteella erillisvalinta 13.1.–28.2.2014 kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille lisätiedot www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/opiskelijaksi ktmt-info@utu.fi | 02 333 8129 Turun YliopisTon kauppakorkeakoulu kauppatieteiden kandidaatti (kTk) 180 op kauppatieteiden maisteri (kTm) 120 op kauppatieteellisen alan yhteisvalinta 3.3.–1.4.2014 erillisvalinta 7.1.–3.3.2014 • Liiketalouden tradenomien erillisvalinta • Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma soveltuvan yliopistotutkinnon tai liiketalouden tradenomin tutkinnon suorittaneille lisätiedot www.utu.fi/tse/pori | poriopintotoimisto@utu.fi 050 520 0789 www.ucpori.fi/haku