10/2013 Takojan tarina Sepän rauha on vasaran paukkeessa S. 12 TARTU AIROON! s. 8 RIKU JA TUNNA s. 16 PAKOLLISET OPUKSET s. 18
BoB malmström humalistonkatu 8 a PE 20.9. LIVE, VAPAA PÄÄSY TuOKio-klubi: kuuma lumi -yhtyE fEaturing yona ILTA: AM Prod. presenterar och urinerar: BoB malmström, nothing morE to Eat, kaos, kris och hElvEtE (Swe), D-BEatlEs ILTA, 7e la 21.9. LIVE, 14e / 12e swallow thE sun ILTA: Asema esittää: kuBE, tiPPa-t K-20 PE 20.9. Friday I’m In L.O.V.E. with DJ Jouni Kätteine. UP: Get Spastic: DJ Urho Tulitukka Molempiin kerroksiin vapaa pääsy swallow thE sun LA 21.9. Synamiitti 2013: NIGHTSATAN ja SYNTETISAATTORIORKESTERI GALAKSI, 5 € 23:30 Wildly Eclectic Sounds with DJ Fog, vapaa pääsy 23:30-24:00, sen jälkeen 4 € UP: The 2nd Block Party: DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy klo 24 asti, sen jälkeen 4 € KE 25.9. POPPIVELVOLLISUUS! -baarivisa, jossa on pakko käydä. Ovet klo 19, kisa 20:00 23:00 DJ Les Yper Sound DJs. Vapaa pääsy. turmion kÄtilöt ILTA, 8e / 6e (Asema) kE 24.9. - la 28.9. LIVE & ILTA, 22e / 16e stanD uP turku! PE 27.9. WHITE HILLS (USA) (22:00) Liput 8 € 23:00 Friday I’m In L.O.V.E. with DJ Urho Tulitukka, vapaa pääsy UP: Get Spastic: DJ:t Vera Wolf & J. Thriller, vapaa pääsy klo 21 alkaen TO 3.10. Doc Lounge Turku: DIRTY WARS, ovet 20:00, leffa klo 20:30, liput ovelta 4€ 23:00 YouTubeJukeboxi, vapaa pääsy kts. ohjelma ja liput: www.standupturku.com to 3.10. LIVE, 17e / 15e turmion kÄtilöt PE 4.10. LIVE, 15e / 13e Dumari & sPugEt ILTA: lorD vicar (Fin/Swe/UK), EarthBounD machinE, mansion ILTA, 12e / 10e (Tiketti) tiistaisin: OPM -omat popit mukaan joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi PE 4.10. Sammakon & Liken kirjamessuklubi! Dumari & sPugEt ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 20.9. DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 21.9. 21:00 Club Sol: DJ Miika OG 01:00 DJ Supersakari. Vapaa pääsy. MA 23.9. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Tommi Rautiainen Trio feat. Kultainen Jarmo Nikku, liput 4€, ovet 20:00. 22:00 Open Jam Session, 0 € TO 26.9. 20:00 Stand up, Turku! 18/14€ PE 27.9. ja LA 28.9. Stand up, Turku! Liput 18/14 €, showt 19 & 22 23:40 alkaen Monkin DJ, vapaa pääsy MA 30.9. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Tuomas Paukku Description 4€, ovet 20. 22 Open Jam Session 0€ KE 2.10. TAIKAA ja KOMIIKKAA -klubi Ovet 19:30, show 20, 4€, kesto n. 2h PE 4.10. FLAME -jazz: Kannaste-Olding 4 Ovet 20:30, show 21, liput 8/6€. 22:00 DJ Esko Routamaa, 0 € Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä hyllymetreittäin sarjakuvia, paljon pelejä, vähän apinoita. Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
NUMERO 10/2013 20.9.2013 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi Puskasta kuuluu huutoa Helsingin Sanomat julkaisee 9.9. Facebook-sivullaan surullisen kolumnin Miksi hädässä oleva ei saa Suomessa apua?, joka käsittelee itsemurhaan päätynyttä espoolaisnuorta. Tekstissä kritisoidaan vaikeuksiin joutuneiden nuorten huonoa avunsaantia. Kolumnissa ei käsitellä maahanmuuttoa tai monikulttuurisuutta mitenkään. Se ei estä Jamia ja Samia kumppaneineen täyttämästä kommenttiosiota väitteillään, että koko murhenäytelmä on maahanmuuttajien ja niin sanottujen hyysääjien vika. Panu huomauttaa, että on melko mautonta käyttää tällaista traagista tapausta vain oman muukalaisvastaisuutensa keppihevosena. Sami vastaa tähän epäilevänsä, että Helsingin Sanomat lietsoo vihaa Suomessa syntyneitä suomalaisia vastaan. Jossain vaiheessa rinnastetaan Allah ja Macbook. Kommenttilaatikoiden huudot on helppo sivuuttaa tarkoitushakuisena trollauksena tai vainoharhaisena puskista huuteluna. Sanat kuitenkin muokkaavat todellisuutta, vaikka argumentointi olisikin hataraa. Kärjistävät heitot luovat fundamentalistien maailmaa neliösentti kerrallaan. Siellä monimutkaiset sosiaaliset ongelmat ovat yksinkertaisia: erilaisiin ihmisiin tiivistyviä ja pois kyyditettäviä. Ja aina jonkun muun syytä. Itse luotan enemmän paikan päällä tapahtuvaan havainnointiin kuin läppärin takaa tehtyihin salamannopeisiin retorisiin temppuihin. Maailma selkeytyy dogmien rummutuksen sijaan avoimella tarkkailulla sekä siihen pohjautuvalla systemaattisella tieteellisellä tutkimuksella. Havainnoida sopii sitäkin, mistä omat reaktiot milloinkin kumpuavat. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA KANNEN KUVA: LAURI HANNUS “ “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ Ylettömältä kakkamyrskyltä tekijöitä on suojellut lähinnä jämäkkä cv. Joukkorahoitus ei aina mene ihan putkeen. S. 14 Huvittava kanadalainen ylikohteliaisuus tuo suurkaupungissa turvallisen tunnelman: joku huomioi minut. Torontossa muukalainen saa vertaistukea. s. 10 Ajankohta tuntuukin sangen sopivalta syksyn uutuutemme, Maailman sivuun -reportaasisarjan esittelyyn. Avausreppari, Heini Kilpamäen Muukalaisten kaupunki, luotaa asukasluvultaan Suomen kokoista Torontoa, joka on maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja – ja samalla myös Pohjois-Amerikan rauhallisin metropolialue. Toronto ei näyttäydy jutussa minään ongelmattomana auvolana. Kaupungin nousu menestykseen on kuitenkin pohjautunut laajamittaiseen ja kontrolloituun maahanmuuttoon. Kanadassa ei käytetä sulatusuunia vaan uskotaan mosaiikkiin. Erilaiset identiteetit tulevat toimeen rinnakkain. Haihattelua! No, The Economistin listauksen mukaan Toronto on maailman neljänneksi paras kaupunki asua. Mitä kommenttiosion Jami ja Sami näkisivät Torontossa? En tiedä, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Eurooppalaisia elokuvia Territorial Cooperation Film Festivalilla 20.–22.9. Logomon MOVE 2-salissa.
lauri hannus Yliopiston hallitus yhdisti hakukohteita Turun yliopiston hallitus päätti kokouksessaan 11.9.2013 vähentää opiskelijavalinnan hakukohteiden määrää. Yhdistettäviin oppiaineisiin haetaan vastaisuudessa samalla pääsykokeella. Sosiaalipolitiikka ja sosiologia yhdistyvät sosiaalitieteiden hakukohteeksi, valtio-oppi ja poliittinen historia politiikan tutkimuksen hakukohteeksi. Kasvatustieteestä, aikuiskasvatustieteestä ja erityispedagogiikasta tulee yksi kasvatustieteiden hakukohde. Myös folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen haut yhdistyvät. Uusiin kohteisiin haetaan ensimmäisen kerran ensi keväänä. Nykyisiin opiskelijoihin muutos ei vaikuta. Kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen hakukohteet hallitus päätti yhdistää vuoden 2016 opiskelijavalinnasta alkaen. Molemmat oppiaineet vastustivat muutosta. Tiedekunnat ja oppiaineet ratkaisevat itse, miten muutos vaikuttaa opintojen sisältöön. Ne päättävät myös, missä vaiheessa ja millä perusteella opis- kelijat erikoistuvat eri oppiaineisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina kannustanut yliopistoja vähentämään hakukohteiden määrää. Myös yliopiston hallituksen tavoitteena on ollut yhdistää pieniä hakukohteita laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi hallitus hyväksyi matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan esityksen koulutuksen rakenneuudistuksesta. Tiedekunnassa koulutus muuttuu aiempaa selkeämmin kaksiportaiseksi. Vastaisuudessa matemaattis-luonnontieteellisessä kandidaatin tutkinnon suorittanut opiskelija voi valita omansa useammasta eri maisterivaiheen tutkinto-ohjelmasta. Tavoite on kasvattaa alemman ja ylemmän tutkinnon erillisyyttä ja edesauttaa liikkuvuutta tutkintojen välillä. Ensi vuoden aloituspaikkojen määräksi päävalinnoissa yliopiston hallitus päätti 1995. Tänä vuonna aloituspaikkoja oli päävalinnoissa 1976. Päätös perustui tiedekuntien esityksiin. TYL Haluatko mielipidekirjoituksesi Tylkkäriin? Ota yhteyttä: tyl-paatoimittaja@utu.fi Uudistuva opiskelijakortti on ruuhkauttanut Turun yliopiston kirjastoa, sillä lainaustunnukset luodaan jokaiselle Frank Kuvassa informaatikko Lassi Toppinen työpisteellään Educariumin Kurssikirjastossa. Uusi opiskelijakortti YTHS otti käyttöön sähköisen asiointitilin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) on ottanut 1.9. alkaen käyttöön suoran sähköisen asiointipalvelun. Palvelun luvataan säätävän opiskelijan aikaa ja helpottavan luottamuksellista yhteydenpitoa YTHS:n henkilökuntaan. Asiointipalvelu toimii valtiollisen Kansalaisen asiointitilin yhteydessä. YTHS:n atk-suunnittelija Elina Heilalan mukaan ”Kansalaisen asiointitili tarjoaa asiakkaillemme tietoturvallisen, sähköisen kanavan kaikkeen omaan hoitosuhteeseen liittyvään, myös arkaluontoiseen viestinvaihtoon.” Kun hoitoon liittyvät seurantakäynnit vähenevät, vapautuu opiskelijoille YTHS:n tiedotteen mukaan nykyistä enemmän vastaanottoaikoja uusien vaivojen hoitoon. YTHS:n asiointitilipalveluiden käyttö vaatii opiskelijalta asiointitilin perustamisen lisäksi suostumuksen, joka annetaan YTHS:lle vastaanottokäynnin yhteydessä. YTHS voi tämän jälkeen olla opiskelijan kanssa suojatussa yhteydessä kaikissa hoitoon liittyvissä asioissa. Opiskelija saa tilille tulleesta viestistä automaattisesti myös herätteen joko tekstiviestillä tai sähköpostilla. Kansalaisen asiointitili on osa Suomi.fi-kansalaisportaalia. Palvelu korvaa paperipostin niille kansalaisille, jotka ovat ottaneet palvelun käyttöönsä. TYL Opiskelijakorttien toimittaja vaihtuu. Uutta korttia voi käyttää maksuvälineenä, mutta kirjastoissa käytettävä viivakoodi ei siihen mahtunut. Kuluvana syksynä opintonsa aloittaneet saavat lompakkoonsa uudenlaisen opiskelijakortin. Korttien uusi toimittaja on opiskelijapalvelu Frank. Uudet opiskelijat tarvitsevat yliopiston kirjastoon erillisen kortin, sillä Frank-kortti ei toimi kirjastokorttina. Kirjaston lainauslaitteet toimivat viivakoodilla, jota ei voi painaa Frank-korttiin tilan puutteen vuoksi. ”Täällä Turussa se on ikävä asia, koska meillä viivakoodia tarvitaan enemmän kuin monissa muissa yliopistoissa”, sanoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) pääsihteeri Rauli Elenius. Liiketoimintapäällikkö Mikko Jauhiaisen mukaan Frank neuvottelee kirjastojen kanssa sirulukijoihin siirtymisestä. Silloin erillistä korttia ei tarvittaisi. Frank-korttiin voi tilata maksuominaisuuden, jolloin sillä voi maksaa kaikissa MasterCardin hyväksyvissä kaupoissa ja nostaa rahaa myös ulkomailla. Raha on ladattava kortille etukäteen. Vastaisuudessa korttiin saattaa tulla myös luotto-ominaisuus. Alle 25 euron ostokset voi hoitaa lähimaksuna ilman tunnuslukua näyttämällä korttia maksulaitteelle. ”Lähimaksu nopeuttaa pienien ostosten maksamista ruuhkaisissa paikoissa, esimerkiksi opiskelijaruokaloissa”, Jauhiainen sanoo. Ennen kuluvaa syksyä hankittuja opiskelijakortteja ei tarvitse vaihtaa uusiin. Frankin tuomat uudet alennukset saa käyttöönsä myös vanhalla kortilla, kunhan siinä on voimassaoleva lukuvuositarra. Kielten päivä to 26.9. klo 11–16 Educariumilla. Ohjelmassa mm. kielitori ja paneel
UUTISET UUTISET 5 KYSYY: Mitä mieltä olet opiskelijakorttiuudistuksesta? Konsta hormia Katriina Romu, 1. vuoden sosiaalipolitiikan opiskelija En ottanut maksuominaisuutta, mielestäni se on aika turha. Ehkä olisi parempi, jos kortti toimisi kirjastokorttina. k-kortin haltijalle erikseen. Kirjastolta tähdennetään, että vanhat kortit toimivat edelleen normaalisti. kelijakortti ei käy kirjastossa VR:n ja Matkahuollon opiskelija-alennukset säilyvät ennallaan. Lisää alennuksia Frankin taustayhtiö on valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen yhteisyritys SPV Services Finland Oy. Määräysvalta yrityksessä on opiskelijajärjestöillä. Opiskelijakortit tuottaa Frankin yhteistyökumppani, Elisa-konserniin kuuluva Elisa Rahoitus Oy. Viime vuoteen asti opiskelijakorttien tuottamisesta vastasi Lyyra. Opiskelijajärjestöjen yritys osti sen liiketoiminnot tämän vuoden alussa. Kukin ylioppilaskunta päätti erikseen, jatkaako se Lyyran kanssa tehtyä sopimusta muutoksen jälkeen. TYY päätti viime marraskuussa pysyä mukana. ”Kortti on nyt halvempi kuin ennen, ja maksuominaisuus on kätevä. Myös liiketaloudelliset hyödyt koituvat opiskelijajärjestöjen kautta opiskelijan hyväksi”, Rauli Elenius sanoo. ”Nyt mukana on yliopistoopiskelijoiden lisäksi ammattikorkeakoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen opiskelijoita. Näin isolle joukolle yritysten kannattaa tarjota hyviä etuja.” Frank on nyt Suomen suurin opiskelijoiden etupalvelu. Sen piirissä on 350 000 yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen opiskelijaa. Frank toimii yhteistyössä opiskelijaystävällisiksi mainostami- ensa yritysten kanssa ja tarjoaa opiskelijoille entistä enemmän alennuksia ja etuja. Kumppaneina on tällä hetkellä reilu tuhat suomalaista ja kansainvälistä yritystä. Niiden määrää on tarkoitus kasvattaa. Yrityksille Frank tarjoaa keinon opiskelijoiden tavoittamiseen. Mikko Jauhiaisen mukaan opiskelijan yhteystietoja ei kuitenkaan luovuteta kolmansille osapuolille missään tilanteessa. Kortit tulivat myöhässä kolmisen viikkoa normaalista aikataulusta myöhässä. Viivästys johtui uuden tilausjärjestelmän alkuvaikeuksista. Osa korteista on nyt toimitettu opiskelijoille. Loputkin tilaukset toimitetaan pikapuoliin. Kortit painetaan tilausjärjestyksessä, eli nopeimmat tilaajat saavat korttinsa ensimmäisinä. TYY, Frank sekä järjestelmätoimittajat Elisa ja Uni-IT ovat ilmaisseet opiskelijoille pahoittelunsa viivästyksestä. Milla Ikonen Uusien opiskelijakorttien toimitus viivästyi alkusyksyllä pahasti. Ensimmäiset kortit toimitettiin likeskustelu yliopiston monikielisyydestä. Puheenvuoron pitää myös Stefan Wallin. Petteri Lepistö, 5. vuoden kauppatieteiden opiskelija Maksuominaisuus on ihan hyödyllinen, mutta herää kysymys, miksi kortti ei käy kirjastokorttina. Sittenhän se olisi täydellinen. Anna-Karoliina Kauranen, 1. vuoden sosiaalityön opiskelija On huono juttu, että kortti ei käy kirjastossa. Nyt täytyy pitää monta läpyskää mukana. Maksumahdollisuus on hyvä juttu, mutta en vielä ihan ymmärrä, miten se toimii.
Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. JONo Ihmisen elonpolulle mahtuu monta merkittävää jonotuskokemusta. Jonottaminen ensimmäistä kertaa osana kansaa kutsuntatilaisuuden salissa, jossa saa käteen lappusen. Lappunen tarkoittaa jotain miesten kaskujen ja sukujutteluiden arvoista. Mutta kaikki toteutuu ehkä vasta muutaman vuoden päästä, ja aurinko tekee sillä välin ilmasta kauniin. Jännittävä jonottaminen Dynamoon 17-vuotiaana, kun kesäillat oli tehty elettäviksi uudenlaisena aikuisena ja seikkailijana, jollainen kaikista muista kavereista ei ollut vielä tullut. Opiskelutarran jonottaminen, ensimmäistä tai kymmenettä kertaa. Sen hyväksyminen, että tässä on vielä mahdollisuuksia ja harteilla odotuksia, jotka ehtii pettää. Rima on siis asetettu varsin korkealle, mitä jonottamiseen tulee. Joten ei ihme, että tämä keskiviikon jono Bryggessä ei nouse niihin muistettavimpiin. Lähetä toimitukseen tähän asti arvioimatta jäänyt tuote, tavara tai vinkki tuotteesta — oli kyseessä sitten puolityhjä karkkipussi tai aamun parranajo. Jokapäiväinen Kriitikko etsii joka lehdessä kiehtovimmalle ehdotukselle sijaa länsimaiden kulttuurihistoriasta. Osoite: Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4A, 20500 Turku / tyl@utu.fi “ Jono muuten liikkuu aika hitaasti ja pahimmassa tapauksessa se kiertyy linjaston ympärille. Ehkä kyse on siitä, että tulee odotettua jotain tiettyä eikä vain odotettua, eksistentiaalisesti. Päämäärätietoinen jonottaminen tuhoaa ajatusten harhailun ja hetkessä elämisen. Jono muuten liikkuu aika hitaasti ja pahimmassa tapauksessa se kiertyy linjaston ympärille. Jonottaminenkin on poliittista. Tai siitä puhuminen. Tai puhumatta jättäminen. Jossain maailman kolkassa ei välttämättä ole edullista opiskelijaruokaa. Meillä sitä on jonoksi asti. Elämme niukkuuden ja yltäkylläisyyden ristivalossa. Lisäksi joku saattaa juuri viedä tuon viimeisen soijatortillan, joten sen jälkeen tässä pitäisi vielä odotella lisää. Kaksi ja puoli tähteä. Millainen yliopiston rooli on tulevaisuudessa? Kerro ajatuksesi Turun yliopiston
AJASSA Koulun penkiltä kirjailijaksi Onko kirjoittajakoulutus nykyajan väylä kirjailijuuteen? Turun yliopistossa on vuodesta 2001 toiminut luovan kirjoittamisen oppiaine. Neljä vuotta oppiaineessa työskennellyt Niina Repo on saanut nähdä monen oppilaansa julkaisevan esikoisteoksen. Kirjoittajakoulutus tuntuu olevan yhä itsestään selvempi osa kirjailijoiden taustaa. Yhä useammassa kirjailijaesittelyssä mainitaan opintoja Oriveden opistossa, Jyväskylän yliopistossa, Kriittisessä korkeakoulussa tai Turun yliopistossa. Esikoiskirjailija, joka ei ole opiskellut kirjoittamista, alkaa olla harvinaisuus. Yksistään Turun yliopistossa ovat opiskelleet muun muassa Jenni Linturi, Virpi Pöyhönen, Saara Henriksson, Iida Rauma sekä Salla Simukka. ”Opinnot ovat ennen kaikkea mahdollisuus harjaantua kirjoittajana. Se ei ole suora väy- lä kirjailijuuteen, mutta antaa mahdollisuuden tehdä sitä mitä ihminen todella haluaa, eli kirjoittaa”, Repo selittää. Näki koulutuksen väylänä julkaisemiseen tai ei, tasokkaalle kirjoittajakoulutukselle riittää kysyntää. Tänä vuonna oppiaine järjestää ensimmäistä kertaa kaikille avointa, maksullista kirjoittajakoulutusta. Yhtenä maksullisena kurssina järjestetään Mestarikurssi, jossa opiskelija saa sekä kirjailijoilta että kustannustoimittajilta palautetta työstettävästä käsikirjoituksesta. Ensimmäinen Mestarikurssi järjestettiin vuonna 2012 maksuttomana luovan kirjoittamisen opiskelijoille. Kuudestatoista kurssille valitusta opiskelijasta jo neljä on saanut kustannussopimuksen. Puolesta ja vastaan Luova kirjoittaminen on yksi Turun yliopiston suosituimmista sivuaineista. Hakijoita oli tänä syksynä 115. Perusopintoihin valittiin 16 opiskelijaa ja aineopintotasolle 12. ”Joitakin jouduttiin käännyttämään ovelta, koska he olivat unohtaneet ilmoittautua. Se oli sääli”, Repo pahoittelee. Kirjoittajakoulutuksella on aina ollut puolestapuhujien lisäksi myös joukko epäilijöitä. Useimmin käytetyt vasta-argumentit liittyvät pelkoon teknisesti hiotusta, mutta sisällöllisesti tyhjästä lopputuloksesta. Repo ei ymmärrä pelkoa. ”Minkään muun koulutuksen ympärillä ei pyöri näin paljon epäilyksiä. Laskin muutama vuosi sitten, että Yhdysvalloissa 78 yliopistoa tarjoaa kirjoitta- misen opetusta, Suomessa vain kaksi”, hän summaa. ”En näe mitään vaarallista siinä, että pääsee peilaamaan omia tekstejään muiden teksteihin ja saa palautetta.” Miksi ihmiset oikein haluavat kirjoittaa? ”Kirjoittaminen on mukana jokaisella elämän osa-alueella, joten ei ole ihme, jos sitä haluaa kehittää. Halu luoda tarinoita taas voi olla kaipuuta tehdä jotain muuta kuin mitä arjessa tekee”, hän pohtii. Kirjoittamisen maisteriksi Oppiaineen pitkäaikaisena haaveena on saada perus- ja aineopintojen lisäksi syventävät opinnot. ”Silloin luovaa kirjoittamista voisi opiskella pääaineena, ja opiskelijoista valmistuisi kirjoittamisen maistereita. Lopputyö sisältäisi sekä kaunokirjallisen että teoreettisen osuuden.” Repo näkee kirjoittajakoulutuksen tulevaisuuden valoisana. Asenneilmapiiri on muuttunut, koulutus on lisääntymässä ja vakiintumassa. Teatterikorkeakoulussa suunnitteilla oleva taidekirjoittamisen koulutus on vain yksi esimerkki siitä, että kirjoittajakoulutus voi hyvin. Entä kirjoittaminen ja kirjailijaksi tuleminen ilman koulutusta? Repo ei näe, miksei kirjailijoita voisi vieläkin tulla niin kutsutusti ”pystymetsästä”. ”Koulutuksen voima ja vahvuus on siinä, että siitä on tullut lähellä olevaa. Niillä jotka todella haluavat kirjoittaa, on mahdollisuus lähteä sitä opiskelemaan.” MARISSA MEHR Ovet auki kirjailijoille. Luovan kirjoittamisen opettaja Niina Repo on nähnyt monien esikoiskirjailijoiden kasvavan kirjoittajakoulutuksen mukana. Kuva: Lauri Hannus verkkoaivoriihessä 20.9. mennessä osoitteessa www.utu.fi/vetovoima. 7
Viime vuonna TAS oli Aurasouduissa yliopistoregatan toinen. Tänä vuonna joukkueen piti tyytyä kolmanteen sijaan. Turun Akateemisilla Soutajilla takanaan hyvä kilpailukesä Turun Akateemiset Soutajat (TAS) toi kesän soutukisoista kotiin hienoja sijoituksia: Marianne Oraviita ja Eveliina Marjamäki voittivat naisten B-finaalin pienveneiden SM-kisoissa. Inna Nurmi ja Aino Jalkanen sijoittuivat viidensiksi A-finaalissa. Sama kaksikko edusti seuraa myös PM-kisoissa Tukholmassa ja sijoittui kuudensiksi. Paula Jääskeläinen oli yksiköllä SMkisojen viides. TAS on sekä Turun yliopiston ylioppilaskunnan että Åbo Akademis Studentkårin alayhdistys, jossa on soutajia molemmista ylioppilaskunnista. Lisäksi mukana on vaihtareita ja tutkijoita monesta eri maasta. Englantilai- sesta filologiasta juuri valmistunut Inna Nurmi ja kemiaa opiskeleva Marianne Oraviita ovat soutaneet TAS:n veneissä vuodesta 2007. Molemmat ovat haaveilleet soudusta jo lapsesta asti. ”Muistan, kun katsoin lapsena telkkarista Cambridge–Oxfordsoutukilpailua ja ajattelin, että haluan itsekin soutajaksi. En kuitenkaan pystynyt aloittamaan soutua, sillä koripallo vei kaiken ajan”, Nurmi kertoo. Oraviita on puolestaan kotoisin Tampereelta, missä soudetaan paljon. ”Aloitin soudun kuitenkin vasta muutettuani opiskelemaan Turkuun. Aloitin hyvään aikaan, sillä TAS:ssa oli juuri käynnissä sukupolvenvaihdos. Uusia soutajia tarvittiin kipeästi, joten minut otettiin avosylin vastaan”, Oraviita muistelee. Ensimmäiset kolme vuotta menivät treenatessa, ja vuonna 2010 naiset alkoivat kilpailla. Molemmat kilpailivat myös vaihto-oppilasvuotenaan: Nurmi Chesterissä Englannissa ja Oraviita Nantesissa Ranskassa. ”Paras kokemukseni oli kahdeksikkojen Head of the River -kilpailu Lontoossa. Thamesissa oli silloin yli 300 venettä. Soudimme saman matkan kuin Cambridge–Oxford-kilpailussa”, Nurmi kertoo. Pariairoveneet parhaita Pariairoveneet ovat kummankin lempiveneitä. Yksittäistä suosikkia heillä ei kuitenkaan ole. ”On virkistävää, että veneitä voi vaihdella. Jos haluaa treenata omaa tekniikkaansa rauhassa, voi lähteä yksiköllä. On kuitenkin kivaa, että tämä on joukkuelaji. Yksi hyvä soutaja ei tee nelkkua ja toisaalta yksi voi sabotoida koko veneen, joten kaikkien pitää onnistua”, Oraviita pohtii. Vaikeinta soudussa on naisten mukaan tekniikka. ”Pitää olla yhtä aikaa rento ja voimakas, ja keskittyä moneen pieneen asiaan kerralla”, Oraviita selventää. Parhaiksi puoliksi naiset taas mainitsevat maailman kauneimman saariston ja hienot kesäsäät. ”Toisaalta sekin oli hienoa, kun voitimme Eveliinan kanssa sprintin sellaisessa myrskyssä, että vene oli täynnä vettä ja eteenpäin ei nähnyt ollenkaan”, Oraviita muistelee. ”Ja se on hieno tunne, kun tekniikka alkaa luistaa, saa hyviä vetoja ja vene liukuu kuin itsestään”, Nurmi jatkaa. Hän haaveilee tällä hetkellä omasta veneestä. ”Siihen täytyy kyllä kerätä rahaa jonkin aikaa. Yksiköt maksavat noin 8 000, kaksikot 10 000, nelikot 15 000 ja kahdeksikot 20 000 euroa”, Nurmi kertoo. Valokuvakilpailu TYYn jäsenille käynnissä 26.9. asti. Aiheena ”Orjatyö arjessasi”. Parhaista kuvista
Ajassa KUVAT: Denys Mavrynsky Vuodesta 2007 asti soutaneet Marianne Oraviita ja Inna Nurmi huolehtivat uusien soutajien kouluttamisesta. Kuvassa Nurmi työntämässä vesille alkeiskurssilaisia, joiden perämiehenä toimii Oraviita. Lisäksi veneiden huolto ja kuljettaminen on kallista. TAS:n varainhankinta on siksi huomattavasti massiivisempaa kuin monella muulla alayhdistyksellä. Aikaa jää kuitenkin myös muuhun alayhdistystoimintaan. Tällä hetkellä TAS suunnittelee vuosijuhlasitsejään. Aurasouduissa tappiollinen vuosi TYYlle Akateemisiin soutajiin kuuluu niin TYYn kuin ÅAS:n opiskelijoita. 11. syyskuuta pidetyissä Aurasouduissa seura jaettiin puoliksi, kun ylioppilaskunnat kisasivat keskenään naisten ja miesten pariaironelikoilla. ÅAS vei voitot molemmista sarjoista. Miesten sarjassa voitto meni TYYltä sivu suun ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Kahdeksikoilla soudetussa yliopistoregatassa voiton vei Hel- sinki. Tampere jäi täpärästi kakkoseksi. Turku taas sousi maaliin reilusti kärkikaksikon jälkeen veneestä irronneen penkin takia. Tappio tuli myös TYYn ja ÅAS:n edustajistojen puheenjohtajien välisessä leikkimielisessä kumivenesoutukilpailussa. Ensimmäiset Aurasoudut soudettiin vuonna 1927, jolloin katsojia oli 20 000. Nykyisin katsojaluvut jäävät huomattavasti pienemmiksi. ”Luulen, että kilpailu olisi suositumpi, jos se järjestettäisiin keväällä. Syksyllä samalle viikolle osuu niin paljon kaikkea muuta. Olisi myös kiva saada mukaan vähän lisää kilpailuhenkeä”, Nurmi pohtii. Nyt kisakausi on ohi, mutta uusia harrastajia otetaan mukaan edelleen. Soutua pääsee kokeilemaan maksutta TAS:n opastuksella Uittamon soutu- ja melontakeskuksella keskiviikkoisin klo 18 ja lauantaisin klo 10. HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85€ TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi Janica Rantanen kootaan lokakuussa näyttely TYYn kehitysyhteistyöviikolle. Lisätietoja: www.tyy.fi/node/4136. 9
Muukalaisten Konsta hormia kaupunki Yli viiden miljoonan asukkaan Suur-Toronto on maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja. Vauras ja hyvinvoiva ”Pikku-Omena” on samalla myös Pohjois-Amerikan rauhallisin metropolialue. Ihannekaupungin palaset näyttävät olevan paikoillaan, mutta toimiiko kaikki oikeasti näin mutkattomasti? Kysytään torontolaisilta. Teksti ja kuvat: Heini Kilpamäki Metro antaa taas odottaa itseään. Se tietää ruuhkaisia metrovaunuja heti aamusta. Chesterin metropysäkin laiturille tulee minuutti minuutilta enemmän ihmisiä, jotka kurkottavat kaulaansa metron tulosuuntaa kohti. Osa matkalaisista nuokkuu, osa näpertää tylsistyneen näköisinä iPhonejaan. Joukkoon mahtuu ryhdikkäitä bisnesnaisia, jotka näyttävät tulleen suoraan aamujoogasta. Vieressä on kadunmiehiä, jotka eivät ole pesey- tyneet muutamaan viikkoon. Myöhässä saapuva metrovaunu pakkautuu laitojaan myöten täyteen. Matkaan ennättää vielä yksi intialaistaustainen raskaana oleva nainen. Muut väistävät, ja naiselle tarjotaan istumapaikka ilman, että hän edes pyytää. The Economistin listauksen mukaan Toronto on maailman neljänneksi paras kaupunki asua. Lisäksi tämä kaupunki tunnetaan erityisen hyvin kahdesta eri tilastosta. Suur-Toronto on rauhallinen metropolialue. Tilastoilla mitattuna täällä tehdään suhteessa vähemmän väkivaltarikoksia kuin Pohjois-Amerikan muissa kaupungeissa. Samalla Torontossa on YK:n mukaan maailman suurin maahanmuuttajien osuus heti Miamin jälkeen. Metromatkalla samassa vaunussa saattaa olla kymmeniä eri kieliä puhuvia henkilöitä, joiden kulttuuripiirit eroavat paljon toisistaan. Juha Mikkonen on yksi Toronton asukkaista. Hän tekee terveyspolitiikan väitöskirjaa Yorkin yliopistossa terveyden tasa-arvon edistämisestä Suomessa ja Kanadassa. Mikkonen on asunut Torontossa muutamaan otteeseen, yhteensä 2,5 vuotta. “Torontossa on mielestäni opittu ottamaan monikulttuurisuus vastaan luontevana asiana. Pääsääntöisesti kaupungissa osataan olla suvaitsevaisia ja kunnioittaa toisten ihmisten kulttuuritaustaa. Suomessa käytävä keskustelu monikulttuurisuudesta tuntuu melko vieraalta katsottu- na Toronton päästä,” hän miettii. Kylä kasvoi siirtolaisvoimalla Jo Toronton kaupungin nettisivuilla monikulttuurisuuden ja rauhallisuuden tilastot esitellään peräjälkeen. Esittelystä jää mielikuva, että monikulttuurisuus vaikuttaisi kaupungin hyvinvointiin positiivisesti. Kanadassa ei ole edes maahanmuuttokriittistä puoluetta. Asia ei kuitenkaan voi olla niin yksinkertainen, että tilastot selittyisivät täysin toisillaan. Aloitetaanpa siis aivan alusta. Toronto perustettiin Ontariojärven rannalle vuonna 1793. Aluksi se oli pieni kylä, eikä kovinkaan merkittävä kaupunki Montrealin ja Quebec cityn rinnalla. Vuonna 1885 Toronton asukasluku oli noussut vasta 100 000 henkilöön. Väestönkasvu miljoonakaupungiksi tapahtui nopeasti 1900-luvun myötä. Liikenteellisessä solmukohdassa sijaitsevalla Torontolla on ollut kaikki edellytykset kasvaa suureksi. Muun muassa metsistä saatiin rakennusten raakaainetta ja Niagaran putoukset tuottivat vesivoimaista sähköä. Kaupungilla oli tarjota työpaikkoja uusille tulokkaille – myös siirtolaisille. Ensimmäiset siirtolaisaallot saapuivat Torontoon 1800-luvun loppupuolella. Suurta kansainvälistä muuttoa saatiin odottaa kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin siirto- Hinku ulkomaille? Tiedotustilaisuus CIMOn vaihto-ohjelmista, uudesta Erasmus+-ohjelmasta ja
Maailman SIVUUN Tietoisku! Torontoa voi hyvällä syyllä luonnehtia muukalaisten kaupungiksi. Metropolialueella puhutaan yli 140:ä kieltä tai murretta, ja jopa kolmanneksen kotikieli on jokin muu kuin englanti tai ranska. Jopa 47 prosenttia Toronton asukkaista on ilmoittanut kuuluvansa johonkin etniseen vähemmistöön. laisia tuli erityisesti Euroopasta ja Aasiasta. Nykyään Kanada johtaa kansainvälisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tilastoja. Vuonna 2011 Kanadan oikeistolainen hallitus päätti, että maahanmuuttajia otettaisiin maahan 240 000–265 000. Määrä vastaa lähes prosenttia koko Kanadan väkiluvusta. Maahanmuuttohalukkaat ihmiset valitaan nykyään maahan pisteytysmenetelmällä. Tämä tarkoittaa sitä, että muun muassa korkeakoulututkinto, englannin kielen taito ja nuori ikä (21– 49 vuotta) lasketaan hakijan eduksi. Maahanmuuttajat pyritään myös työllistämään mahdollisimman nopeasti koulutustaan vastaavaan työhön. Turvattomuutta ja crackpiippuja Katie Kleemolan, 24, isovanhemmat muuttivat Kanadaan Kokkolan seudulta vuonna 1958. He olivat olleet osana sitä siirtolaisvirtaa, joka kasvatti Ontarion provinssin väkilukua toisen maa- ilmansodan jälkeen. ”Isoisäni oli maanviljelijä ja kahdeksanlapsisen perheen lapsi. Jonkun oli siis lähdettävä perheen kotimailta pois.” Kleemola on itse kuitenkin jo kolmannen polven kanadalainen, eikä puhu lainkaan suomea. Hän opiskelee kuitenkin suomea yliopistolla, ja on kiinnostunut juuristaan. Torontolainen hän on ollut jo seitsemän vuoden ajan, sen jälkeen, kun hän muutti opiskelemaan Torontoon tietokonetekniikkaa. Nykyään hän työskentelee verkkoturvallisuuden parissa. Hän listaa kaupungin hyviksi puoliksi sen monipuolisen ravintola- ja kulttuurivalikoiman. ”Tämä kaupunki on kokoelma naapurustoja, joissa kaikissa on erilainen tunnelma. Kenties juuri se tekee monet ihmiset avoimemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi toisia kohtaan? Se on kiva juttu, ja tekee Torontosta luokseen kutsuvan.” Kleemola painottaa, että erityisesti keskustan alue on Torontossa turvallinen ja vartioitu. ”En ole koskaan kaupungilla liikkuessani joutunut väkivallan uhriksi tai pelottavaan tilantee- seen.” Mutta hän on huomannut, ettei kaikkialla ole samoin. ”Olen asunut eri puolilla kaupunkia. Itäpuolella asuin jonkin aikaa epäilyttävämmällä alueella, jossa näki crackpiippuja kadulla, eikä alue tuntunut turvalliselta. Minulle ei kuitenkaan koskaan tapahtunut siellä mitään pahaa.” Ongelma muodostuu hänen mukaansa kuitenkin juuri lähiöistä, jonne kaikki sosiaaliset ongelmat ovat kasaantuneet. ”Vuonna 1999 Torontosta tuli iso kaupunki, kun siihen liitettiin uusia alueita. Samaan aikaan sosiaalikuluista alettiin karsia.” Mallioppilas pärjää yksin “Tunnetko itsesi surumieliseksi? Etkö enää iloitse niistä asioista, joista ennen iloitsit? Älä jää yksin asioittesi kanssa. Soita meille jo tänään”, kehottaa suuri mainos metropysäkillä. Julisteessa nuori miesmalli asettelee kämmentään otsaansa vasten. “Soita meille, niin löydämme juuri sinulle sopivan psykoterapeutin”, ehdottaa toinen mainos. Mielenterveysongelmista voi siis puhua julkisella paikalla ja näinkin luontevasti. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kyseessä ovat yksityisten klinikoiden mainokset. Ne on suunnattu niille ihmisille, joilla on varaa sairastaa, oli kyse fyysisestä vammasta tai mielenterveydestä. Kanada on sosiaalisissa palveluissaan valovuosia edellä etelänaapuriaan Yhdysvaltoja, sillä se tarjoaa universaalin terveydenhuollon kaikille kansalaisilleen. Kuitenkin esimerkiksi työttömien terveydenhoito on heikosti tuettua. ”Tämä näkyy siinä, miten Ontarion provinssissa pyritään hoitamaan syrjäytymiseen liittyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä asunnottomuutta. Toronto on samalla hyvin amerikkalaismentaalinen kaupunki, jossa uralle, menestymiselle ja yksilön pärjäämiselle annetaan iso rooli”, Mikkonen toteaa. Toronton keskusta on täynnä hyvinvoivia veronsa maksavia työläisihmisiä. Mutta kaupungin laidoilla näkee järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä kansalaisia. “Oma näkökulmani on, että hyvällä yhteiskuntapolitiikalla ja laadukkailla palveluilla voidaan tukea yksilöitä ennen ongelmien kärjistymistä. Lopulta tällaiset investoinnit maksavat itsensä takaisin.” Pääteasemalla On aika havahtua, sillä metro on saapunut risteysasemalle. Suurin osa ihmisistä jää pois tällä pysäkillä. Raskaana olevalle naiselle annetaan kohteliaasti tilaa siirtyä pois vaunusta, vaikka kiire tässä olisi muillakin. Tönäisen vahingossa jotakuta ruuhkassa, ja hän sanoo ”sorry”. Huvittava kanadalainen ylikohteliaisuus tuo suurkaupungissa turvallisen tunnelman: joku huomioi minut. Lukuisista kehittämiskohdistaan huolimatta Torontosta onkin paljon hyvää sanottavaa, kenties myös opittavaa. Muukalaisten kaupunki ottaa muukalaisen vastaan vertaisenaan. Huomaan pyytäväni itsekin anteeksi tönäisemältäni ihmiseltä. Kirjoittaja vietti puoli vuotta Torontossa kanadansuomalaisen Kanadan Sanomat -viikkolehden toimittajana. muista mahdollisuuksista kansainvälistymiseen ma 23.9. klo 10–16 yliopiston päärakennuksella. 11
Rautaa, pölyä ja kipinöitä Sofia Törnroos on taideseppä ja pienyrittäjä. Hän takoo työkseen rautaa. Teksti: Milla Ikonen, Kuva: Lauri Hannus Pienen valkoisen talon kyljessä on rautainen numero 6. ”Nimikylttiä ei vieläkään ole. Koskaan ei ehdi tehdä mitään itselleen”, taideseppä Sofia Törnroos sanoo. Talo on hänen pajansa. Kolmesta pienestä huoneesta koostuva paja on vanha kartanon saunarakennus. Se sijaitsee Mynämäellä, keskustan tuntumassa. ”Pölyistä ja likaista joka paikassa”, Törnroos luonnehtii. Keskimmäisen huoneen nurkassa on ahjo. Sen hiilloksessa Törnroos kuumentaa rautakappaleen hehkuvan punaiseksi ja alkaa vasaroida. Pauke lävistää rauhaisan hämärän. Kappaleeseen alkaa muodostua terävä kärki. Kuuluu sihahdus, kun Törnroos upottaa kuuman raudan vesiämpäriin. Sitten hän leikkaa rälläkällä kappaleen poikki. Kipinät suihkuavat ympäriinsä kuin suuresta tähtisadetikusta. ”Nykyään pidän aina suojalaseja, mutta opiskeluaikana niitä ei tullut käytettyä. Parikin kertaa jouduin terveyskeskukseen.” Raudanpalasta tulee aikanaan osa kynttiläkruunua. Metalli vei mukanaan Sofia Törnroosista tuli taideseppä vahingossa. Turussa varttunut Törnroos tiesi jo varhain olevansa hyvä piirtämään ja tekemään käsillään, mutta takomon perustaminen ei ollut hänen urahaaveensa. 2000-luvun alussa hän haki Turun Taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, mutta ei päässyt. Varasuunnitelmaa ei ollut. Törnroosin poikaystävä, nykyinen aviomies, opiskeli siihen aikaan Mynämäellä LounaisSuomen Käsi- ja Taideteollisuus- oppilaitoksen metallilinjalla. Hän ehdotti, että Törnrooskin tulisi sinne. ”Tiesin, että käsillä tekeminen on minun juttuni, joten otin yhteyttä koulun rehtoriin. Hän sanoi, että tänne vaan.” Aluksi Törnroos keskittyi korujen tekemiseen, poikaystävä Ville taontaan. Kesät kuluivat ahjon äärellä Kustavin savipajalla ja Liedon Vanhalinnassa. ”Vasta kun Ville siirtyi muihin töihin, aloin itse takoa kunnolla. Huomasin, että hallitsen tämän homman.” Korut jäivät sivummalle. Valmistuttuaan metalliartesaaniksi Törnroos etsi omaa pajaa, mutta kun sitä ei löytynyt, hän jatkoi opiskelua muinaistekniikan linjalla ja erikoistui taontaan. Sieltä Törnroos valmistui vuonna 2009, ja samana vuonna hän avasi oman pajan Mynämäelle. Alkuun Törnroosit asuivat pajan vieressä vanhassa kartanorakennuksessa, mutta perheen kasvaessa se jäi pieneksi. Vuosi sitten he muuttivat takaisin Turkuun. Siellä he remontoivat parhaillaan ostamaansa taloa. Sofia Törnroosilla on Turussa toinen toimipiste, jossa hän muun muassa suunnittelee ja valmistaa koruja. Raakaa työtä Törnroosin ammatti herättää usein kummeksuntaa. Törnroosia se huvittaa: hänelle takominen on työtä siinä missä mikä tahansa. ”Ihmiset ajattelevat, että seppä on iso, parrakas mies. Minä olen vain 155 senttiä pitkä. Voima on tietenkin eduksi, mutta tämä on taitolaji.” Sepäntyö on kuitenkin fyysisesti raskasta. Törnroos ei ole toistaiseksi kärsinyt selkäongelmista tai tenniskyynärpäästä, mutta monella vanhemmalla kollegalla ne vaivaavat. ”Raakaa työtähän tämä on. Toivottavasti paikat kestävät.” Metallissa Törnroosia viehättää sen monipuolisuus: materiaalista voi syntyä melkein mitä vain. Itse työkin vaihtelee. Pienen korun tekemiseen voi kuulua 10 työvaihetta suunnittelusta viimeistelyyn. Törnroos valmistaa tuotteita sekä pysyvään valikoimaan että tilaustöinä. Hän tekee käyttöesineitä, kaiteita, veistoksia ja koruja – tuotteita, jollaisia vain seppä voi valmistaa. Viime aikoina häneltä on tilattu erityisesti nimikylttejä seiniin ja oviin. ”Niiden tekeminen on kivaa, koska nimi on joka kerta eri. Aina syntyy uniikki tuote.” Asiakkaat antavat sepälle yleensä vapaat kädet. Törnroos “ Ihmiset ajattelevat, että seppä on iso, parrakas mies. Minä olen vain 155 senttiä pitkä. Voima on tietenkin eduksi, mutta tämä on taitolaji. suunnittelee nimikylttien fontitkin itse. Kesäviikonloppuina ja joulun aikaan Törnroos kiertää markkinoilla esittelemässä tuotteitaan. Markkinoilla kaupaksi käyvät lähinnä pienet esineet, mutta heräteostoksena hankittu koru tai kynttilänjalka on hyvä keino jäädä asiakkaiden mieleen. Törnroos suunnittelee perustavansa jossain vaiheessa myös nettikaupan. ”Tällä alalla olisi hyvä olla myyntitykki, mutta minä uskon, että tuotteet puhuvat puolestaan. Ehkä se on nöyryys, joka siinä tulee tielle.” Pienyrittäjä saa uurastaa tullakseen toimeen. Lomailusta puhuminen saa Törnroosin naurahtamaan. Hänelle loma merkitsee tavallista pidempiä markkinareissuja aviomiehen kanssa ja aikaa, jona hän hoiti kolmea lastaan kotona. Pajalla hän ei tee pitkää päivää, koska lapset ovat vielä pieniä. Mielessä työ seuraa silti kotiin asti. Ajatuksia ei voi päivän päätteeksi napsauttaa pois työasioista, vaikka haluaisi. Se on Törnroosin mielestä yrittäjäelämän nurjin puoli. Tilauksissa on välillä vilkkaampia, välillä hiljaisempia kausia. ”En anna minkään lannistaa, sen verran tykkään tehdä tätä. Toistaiseksi olen pärjännyt”, Törnroos sanoo. ”Ei tässä rikastumaan pääse, mutta kuka helkkari tulee tällaiselle alalle, jos tahtoo paljon rahaa? Palkitsevinta on asiakkaan tyytyväinen ilme.” Pajalla on rauha Törnroos kokee itsensä ennen kaikkea käsityöläiseksi, mutta hän on myös taiteilija. Teokset eivät synny vain tekemällä: ne vaativat silmää ja ajatusta. Tuote pitää nähdä jo ennen kuin se valmistuu. Kuva syntyy Törnroosin mielessä, ja sitten hän hahmottelee sen paperille. Aiheita hän keksii varsinkin luonnonilmiöistä. Niitä hän hakee esimerkiksi mökillä saaristossa ympärilleen katselemalla. Innoittaja voi olla vaikka erikoisen muotoinen oksa. ”Monet ideat tulevat alitajunnasta. Omat teokset syntyvät usein pitkän muhinnan jälkeen. Ajatus voi pyöriä mielessä vuodenkin. Jonain päivänä palaset loksahtavat paikoilleen, ja sitten syntyy hyvä tuote”, hän sanoo. ”Omille tuotteille on hyvä antaa aikaa. Harvoin mitään syntyy niin, että laittaa rautaa ahjoon ja katsoo, mitä tulee.” Törnroos nauttii siitä, että saa työskennellä yksin. Pajalla aika on hänen omaansa. Kun hän “ Omille tuotteille on hyvä antaa aikaa. Harvoin mitään syntyy niin, että laittaa rautaa ahjoon ja katsoo, mitä tulee. kuumentaa raudan ja kohottaa vasaran, kukaan ei saa häiritä. Muita seppiä hän tapaa lähinnä markkinoilla. Monet lähiseutujen kollegat ovat tulleet tutuiksi jo opiskeluaikoina. Törnroos kertoo, että sepät eivät kilpaile keskenään. ”Kaikilla on oma tyylinsä, ja kunnioitamme toistemme töitä. Ohjaamme asiakkaita toisillemme, jos itsellä on kiire.” Törnroosin tyylissä tärkeintä on näyttävyys ja hyvä kädenjälki. Hän tahtoo aina pitää itse siitä, mitä tekee. Työstä pitää tulla omasta mielestä hyvä. ”Ei pidä olla liian monimutkainen. Teos voi olla hyvin simppeli, ja sitten lisään siihen jonkun jutun, joka tekee siitä näyttävän.” Loppusilaus on olennainen. Törnroos on huomannut, että tuote myy sitä paremmin, mitä enemmän sen viimeistelyyn käyttää aikaa. ”Yksi vanha opettaja sanoi, että kun osaa tehdä hienon kiemuran ja vasaranjäljet eivät näy raudassa, alkaa olla hyvä seppä”, hän sanoo. ”Mutta jokaisella on oma näkemys. Minä olen löytänyt oman kädenjälkeni ja olen siitä ylpeä.” www.taidetakomotornroos.com
13
Joukkokupla? Joukkorahoitus tulee ja joukkorahoitus pelastaa. Paitsi jos jokin menee pieleen. Talous ei ihan aina rullaa kuten konsultit hymyillen väittävät. Helsinkiläiseltä Studioravintola Paksulta loppui keväällä pääoma. Lafka keräsi toimintansa jatkamiseen joukkorahoituksena 300 000 euroa. Pari kuukautta myöhemmin rafla meni lopullisesti konkurssiin. Ropot menivät velkoihin. Suomalaisen Mesenaatti.mejoukkorahoitussivuston tuottaja Tanja Jänicke ei pelkää moisten epäonnistumisten laajempia vaikutuksia. ”Ihmiset arvioivat jokaisen projektin erikseen. Mätiä ome- noita pitäisi tulla hirveä kasa, jotta ne pilaisivat joukkorahoituksen maineen”, Jänicke vakuuttaa. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen laitoksen apulaisprofessorin Elias Rantapuskan mielestä epäonnistumisissa näkyy joukkorahoituksen luonne yhtenä sijoitusmuotona muiden joukossa. ”On täysin selvää, että jokainen yritys voi epäonnistua. Valmista tuotetta ei välttämättä koskaan näe ja sijoitetut rahat voi menettää”, Rantapuska muistuttaa. Tyhmiltä rahat pois? Joukkorahoitus rynni hintavien kulttuurituotteiden ponnahduslaudaksi pari vuotta sitten. Double Fine pyysi pelilleen 400 000 dollaria ja rohmusi 3,3 miljoonaa. Ilmiö oli valmis. Double Finen pelin piti valmistua kahdeksassa kuukaudessa. Näin luvattiin helmikuussa 2012. Peli on edelleen kesken ja nyt sen tekemiseen kinutaan lisää rahaa. Ylettömältä kakkamyrskyltä tekijöitä on suojellut lähinnä jämäkkä cv. ”Hirveästi on kiinni siitä, miten viestii. Ylimääräisiä menoja ilmestyy vähän väliä. Tämä on ihan normaalia liike-elämässä. Parhaimmillaan alkuperäiset tukijat avustavat tällaisissa tapauksissa vielä toisellakin kahdellakymmenellä eurolla”, tuottaja Tanja Jänicke arvelee. Muutamalla sadalla tuhannella dollarilla yritetään vähän väliä pystyttää jopa tuotantolaitoksia vaativia projekteja tai luoda ohjelmistoja, joita yleensä koodataan kymmenien miljoonien budjeteilla. Hulluimmilta haaveilta sattumasijoittajia suojelee säädös, jonka perusteella projektille määrätyn rahatavoitteen tulee täyttyä ennen kuin pennoset siirtyvät yrittäjälle. Babson Collegen yrittäjyyden professorin ja Harvardin pitkäaikaisen luennoitsijan Daniel Isenbergin mukaan joukkora- hoitus on tuotekehittäjille uusi kiva lelu. ”Joukkorahoitus hyödyttää myyjää ostajan kustannuksella. Eräs bostonilainen sarjayrittäjäystäväni totesi, että joukkorahoitus tarjoaa hänelle halpaa rahaa, eikä hän juuri muusta välitäkään”, Isenberg kertoo. Maine ennen mammonaa Joukkorahoitus on pinnalla, ja näkyvän hankkeen luominen on tehokas markkinointiväline. Ubuntu Edge -puhelimelle ruinattiin 32 miljoonaa taalaa. 20 000 lahjoittajalta lohkesi kolmetoista isoa rahaa. Tavoite ei täyttynyt, joten miljoonat jäivät sijoittajille. Yritykselle se oli sivuseikka. ”Tämän kampanjan suuri voittaja on Ubuntu. Saamamme huomio ja tuki ovat merkittävä apu, kun muut Ubuntu-puhelimet ilmestyvät vuonna 2014”, Ubuntun Indiegogo-sivulla todettiin. Tanja Jänicke myöntää tällaisten tapausten olevan osittain ongelmallisia. ”Totuus on, että joukkorahoituksen kautta saadaan paljon muutakin kuin rahaa”, Jänicke tietää. Joukkorahoituksen muuttuminen puhtaaksi mainonnaksi on yhdenlainen kauhuskenaario. ”Sama väite voidaan esittää yritysten listautumisanneista: lehtikirjoittelu, some ja kahvipöytäkeskustelut tuovat yrityksen ja sen tuotteet paremmin esille. Riskinä on, että sijoittaja ei tiedä, mikä yritys oikeasti tarvitsee rahaa kehitystyöhön”, rahoituksen apulaisprofessori Elias Rantapuska pohtii. Konsta hORMIA B-galleria etsii harjoittelijaa! Lähetä vapaamuotoinen hakemus sekä
KULTTUURI Robert seger Kupliiko? Joukkorahoituksella menee lujaa. Suomessa kyse on niin uudesta ilmiöstä, että lakipykäläsolmua lukuun ottamatta kriisejä ei ole juuri nähty. Ilmiön syntymailla Yhdysvalloissa on kuitenkin alettu ensimmäisten suurten epäonnistumisten myötä spekuloida joukkorahoituskuplalla. ”Mielestäni joukkorahoitus toimii, kun sijoittaja ei oleta saavansa jotain selvää vastiketta panostukselleen. Uskon, että tällainen lahjoitusmainen joukkorahoitus tulee löytämään oman niche-roolinsa markkinoilta”, yrittäjyyden professori Daniel Isenberg profetoi. Tanja Jänicke ei kuplaan usko. ”Joukkorahoituksen pitää pystyä mukautumaan, mutta kuplasta ei ole kyse. Talouden rakenteet ovat muuttumassa ja joukkorahoitusta tarvitaan hyvinvointivaltion tueksi. Eri alat löytävät omat tapansa toimia”, Jänicke visioi. Elias Rantapuska ei ole yhtä optimistinen. ”Jos omat rahat eivät riitä, niin pienillä yrityksillä on karkeasti kolme rahoituskanavaa. Yksi näistä on ’FFF’. Se tulee sanoista ’Friends, Family and Fools’. Joukkorahoituksessa laajennetaan ’Friends’-käsitettä yrittäjän omista ystävistä kehitettävän tuotteen ystäviin”, Rantapuska sanoo. ”Jossain vaiheessa varmasti nähdään Suomessa myös sellainen tapaus, jossa ’Friends’ -ryhmään kuuluvat huomaavatkin kuuluvansa ryhmään ’Fools’. Siinä vaiheessa mahdollinen kupla puhkeaa”, Rantapuska arvioi. Jouko Luhtala Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl absurdi näkemys siitä, että yhden henkilön näkemys riittää ja siihen luotetaan.” Nietzschellä on monta ääntä Perspektiiviä ääriliikkeisiin Näytelmäteos Berg Heil! — Nietzscheläisiä vaelluslauluja antaa kasvot sanojen vaarallisuudelle, ongelmalliselle sisarsuhteelle ja arvojen kyseenalaistamiselle. ”Haluan korostaa, etten missään nimessä ole Nietzscheasiantuntija. Lähestyn hänen filosofiaansa näytelmäkirjailijana”, toteaa dramaturgi Seppo Parkkinen. Parkkinen on käsikirjoittanut teatteriryhmä Kolmannen Tilan uusimman näytelmäteoksen Berg Heil! – Nietzscheläisiä vaelluslauluja. Teos pohjautuu todellisiin tapahtumiin Euroopassa ja Paraguayssa 1800-luvun lopusta toisen maailmansodan kynnykselle. Käsikirjoituksen lähtökohtana on ollut saksalaisfilosofi Friedrich Nietzschen sisar, Saksan keisariaikaa ihannoiva Elisabeth Förster-Nietzsche. ”Elisabethin hahmossa näkyvät vahvasti preussilainen tausta, nationalismin ihanteet sekä räikeä antisemitismi. Hän oli myös aikaansa vasten rohkea nainen, joka oli kolme kertaa Nobel-ehdokkaana veljestään kirjoittamistaan elämäkerroista.” Parkkisen mukaan Elisabeth oli monella tapaa veljensä vastakohta: siinä missä veli oli ateistinen, sisar verhosi ajattelunsa tiukkaan kristillisyyteen. Sisaruussuhteessa räiskyivät ristiriidat. Nueva Germania, toimimaton utopia Käsikirjoittajaa kiinnostaa Elisabethissa myös utopiayhteisö Nueva Germania, Uusi Saksa, jonka nainen perusti Paraguayhin yhdessä miehensä Bernard Försterin kanssa. Pieni yhteisö eli eristäytyneenä muusta maailmasta yrittäen soveltaa eurooppalaista elämäntapaa Etelä-Amerikkaan. Elisabeth ei halunnut luoda kontaktia paikallisiin intiaaneihin, koska ei kokenut tarvitsevansa heitä. Näytelmässä kulkukoirat kertovat kolonialismista, orjuudesta, diktaattoreista, vallankumouksista – kolonisaation todellisuudesta. ”Siirtolaisuudessa minua puhuttelee identiteetin kysymys. Yksilön suhde omaan taustaansa ja se, mitä lähtö tarkoittaa. Usein utopiayhteisöissä vallitsee CV:si sähköpostilla viimeistään 22.9.2013 osoitteeseen bgalleria@gmail.com Elisabethin roolin tekee Minna Kangas. Nietzscheä ei tulkitse kukaan yksittäinen näyttelijä. Hahmolle äänen antaa kuoro ja liikkeen tanssija Arttu Wäänänen. ”Tuntui väärältä sitoa Nietzsche yhteen mieshenkilöön. Näen hänet kubistisena hahmona, joka kääntyy ja muuttuu jatkuvasti. Hän etsii, tekee, hylkää, etsii toisesta suunnasta, tekee ja hylkää taas. Ensiarvoista on itsensä ja vallitsevien arvojen kyseenalaistaminen.” Berg Heil! on dokumentin ja fiktion yhdistelmä. Työryhmä on tutustunut tekstiin ja Nietzschen filosofiaan yli vuoden ajan työpajojen ja yleisöluentojen avulla. Näytelmäteoksen ohjaa Juha Malmivaara. Koreografian on tehnyt Panu Varstala ja musiikin Kari Mäkiranta. Parkkisen tekstin pohjana toimivat sisarusten biografiat. Tekstin materiaalina on käytetty Nietzschen teoksia, kuten Näin puhui Zarathustraa. Nietzschehahmon runkona toimii filosofin omaelämäkerta Ecce Homo. Elisabeth eli Saksassa vielä 35 vuotta veljensä kuoleman jälkeen. Hän kokosi filosofin ajatukset arkistoksi ja julkaisi jäämistöstä toimittamiaan tekstejä. Viimeisinä elinvuosinaan Elisabeth tuki Adolf Hitleriä ja kansallissosialismia, kuulumatta virallisesti puolueeseen. Parkkinen ei ole kuitenkaan kirjoittanut tekstiään Nietzschen maineen puhdistamiseksi. Teoksen tarkoitus on muiden Kolmas Tila -ryhmän teosten tapaan avata tiedettä, historiaa ja yhteiskuntaa taiteen kautta. ”Teos antaa perspektiiviä nykypäivän ääriliikkeille ja nationalismille. Tärkeintä on se, mitä Elisabeth teki Nietzschen tuotannolle: sanojen vaarallisuus ja niiden manipuloiminen. Mitä voi seurata, kun valjastaa tietyt sanat tietylle toiminnalle.” Berg Heil! — Nietzscheläisiä vaelluslauluja Logomossa 19.9.— 12.10. VENLA PÖYLIÖ 15
KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Riku ja Tunna, sukupolvemme sankarit K un Docventuresin avauselokuva Baraka esitettiin elokuussa Helsingin juhlaviikkojen Leffapiknikillä, Kansalaistori täyttyi ääriään myöten. Nurmikentän yleisökapasiteetin ylityttyä piknikpeittoja alettiin levittää viereiselle asfalttitielle. Istumalihaksia runteleva alusta ei vaikuttanut häiritsevän ketään: Barakan hypnoottiseksi ylistetty kuvasto jähmetti katsojat ihastuksesta jo ennen alkamistaan. Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, nuo suomalaisen populaarikulttuurin mammutit, seikkailivat itsensä katsojien sydämiin jo Madventuresin myötä. Suosio ei kummastuta aikana, jona joka toinen 18 vuotta täyttävä sijoittaa rahansa autokoulun sijaan Aasian-matkaan. Samalla reissumiehistämme on tullut huikean vaikutusvaltaisia. Esimerkiksi Mad Cookilla lienee jotain tekemistä sen kanssa, kuinka paljon närää Eviran taannoinen hyönteistensyöntikielto on herättänyt. S ilti vasta Docventures tuntuu todella räjäyttäneen potin. Se tarjoaa informaatiotulvaan tottuneille vieraita elementtejä: asianmukaista pohjustusta, syvällistä paneutumista ja self-made-meininkiä, jonka alkuperä on jossain aivan muualla kuin Hollywoodin tähtitehtailla. Pop-kulttuuri synnyttää nykyisin profeettoja vain harvoin. Rikusta ja Tunnasta sellaisia on kuitenkin muodostumassa. Kanssaeläjiä on turha houkutella ulkoilemaan keskiviikkoiltaisin, sillä kaikki ovat liimautuneet tapittamaan viikon dokkaria: ihmettelemään, inspiroitumaan, ihailemaan. Ken seuraavana päivänä ei kykene keskustelemaan aiheesta, hän lienee välinpitämätön urpo – tai ainakin onnettoman epämuodikas. F anittamisella on kuitenkin myös varjopuolensa. Kriittinen ajattelu tuppaa unohtumaan, kun maailmaa päätyy tarkastelemaan vaaleanpunertavien fanilasien läpi. Varaukseton ihailu on ristiriidassa Docventuresin sanoman kanssa: Riku ja Tunna nimittäin paitsi tarjoavat ”päräyttäviä matkoja ihmisyyteen”, myös kehottavat ajattelemaan itse. Toivoa sopii, että kriittinen ajattelu pysyy pinnalla vielä päätösdokkari Koyaanisqatsin lopputekstien kadottua ruudulta. Tai ehkä vielä silloinkin, kun Madventures-sukupolvi on uuvahtanut lopullisen jet lagin myötä ja ötökkägurmeekin poistunut muodista. THE fullbright company nautittavaa hiippailua On kesäkuun alku vuonna 1995. Katie saapuu lentokentältä perheensä luokse Portlandiin, Oregoniin matkailtuaan vuoden ympäri Eurooppaa. Vanhemmat ja pikkusisko ovat muuttaneet tällä välin uuteen kotiin, syrjäiseen kartanoon kaupungin laitamilla. Yllättäen kotiverannalla ei ole vastassa ketään. Ulko-ovessa on käsittämätön lappu siskolta, puhelinvastaajassa vielä kuuntelemattomana Katien viesti paluulennon ajankohdasta, ja koko talo vaikuttaa kuin tulipalokiireessä hylätyltä. Näistä lähtökohdista yhdeksän peliä kymmenestä kääntyisi toimintakauhuksi öisessä kartanossa, mutta Gone Home tekee jotain muuta. Se ottaa lähtökohdaksi mysteerin, ja alkaa sitten kertoa tarinaa perheen kuluneesta vuodesta uudessa kodissa. Pelaajalle annetaan vapaat kädet penkoa nurkkia niin paljon kuin jaksaa, ja samalla tarjoutuu mahdollisuus löytää pitkiäkin tarinoita perheen elämästä. Vivahteikas peli on samalla rakkaudentunnustus 90-luvulle. Zinentekonurkkaus, riot grrrl -bändin treenikämppäkasetit, Super Nintendo -pelit, ja suttuiset muistiinpanot vaikkapa Chun-Lin erikoisliikkeistä on toteutettu huomattavalla pieteetillä. Yksityiskohdat ovat niin runsaita ja eläviä, niin täynnä fiilistä ja huumoria, että ne kuljettavat vaivattomasti kertomusta menneestä. Myrsky-yönä oudossa kartanossa hiippailu on myös itsessään sopivan kuumottavaa puuhaa. Uuteen huoneeseen mennessä tulee aina etsittyä ensimmäiseksi valokatkaisijaa. Gone Home on tunnelman ja tarinan liikuttava täysosuma. Se sopii harvinaisesti myös yhdessä illassa, kerralla nautittavaksi. Risto Mikkonen Gone Home (PC/Mac) The Fullbright Company Gone Home saatavilla Steamistä tai kotisivuilta gonehomegame.com. Kuolemisen kaaoksen kontrolli Susanne Salmi Kirjoittaja on ranskan opiskelija ja vapaa toimittaja, joka ei ole maistanut heinäsirkkaa, mutta pitää etanoista. Äiti kirjoittaa kuolemansa aattona kirjeen pienelle pojalleen. Viimeisten sanojen sanominen on vaikeaa, ja pian kirjeitä pojan elämän ohjenuoraksi syntyy myös pojan tuleville huoltajille, naapureille, pojan tulevalle opettajalle ja tulevalle vaimolle. Maija Muinonen vangitsee esikoisromaanissaan täydellisesti kuolevan ihmisen epätoivon. Lopputulemana on kiehtova kertomus elämästä ja kuolemasta, päättymisestä ja päättymättömyydestä. Miten osallistua aikaan, jolloin ei enää itseä ole? Yritys taata lapsen onnellisuus haudan takaa riistäytyy sarjaksi vaatimuksia, jossa alkuun hyväntahtoiset ohjeet muuttuvat ohjailuksi. Äiti kuvittelee kirjeissään poikansa ystävät, koulumenestyksen, ensimmäisen kesätyön, matkustelut ja avioliiton, myös tulevat lapsenlapsensa. Kaikki täytyy kirjoittaa valmiiksi, jopa pojan kortti lomamatkaltaan ottovanhemmille. Muinosen kieli on omaperäistä ja herkkää kuin silkistä nyplättyä pitsiliina. Teoksen vahvassa tunnelmassa hehkuvat kaikki elämän värit. Kirjeet kätkevät hienovaraisesti sisäänsä äidin viimeisen teon järjestelmällisyyden liukumisen sekasorroksi. ”--alas ne leijailisivat sekaisin mustat ja valkoiset paperit kaikki mikä lopullisesti päättyy // päättyy aina keskeytykseen --.” Elämä on arvaamatonta: se jää kesken, vaikka sitä kuinka yrittäisi rakentaa valmiiksi 40 gramman paperille. Muinonen onnistuu tavoittamaan esikoisteoksessaan jotain olennaista. Noora Lehtimäki Maija Muinonen: Mustat paperit. Teos 2013. s.167 Kalevala – Uusi aika -elokuvan ohjaaja Jari Halonen esittelee projektiaan ja kertoo,
17 Atlantic Film, Gaumot, Screen Australia, Ciné@, Hopscotch Features, Mon Voisin Productions, France 2 Cinéma, Screen NSW, France Télévisions, Canal+, Ciné+ KULTTUURI Perfect Mothersissa rakkaus kestää päivänvalon, mutta ei ulkopuolisia katseita. Pikkutuhma fantasia kahdelle, kiitos Haaveet ja todellisuus halaavat Anne Fontainen kiusoittelevassa päiväunessa. Kaksi keski-ikäistä ystävätärtä rakastuvat toistensa surffaripoikiin. Jotain uutta, jotain vanhaa, merinäköala ja puraisu kielletystä hedelmästä. Anne Fontainen ohjaama keski-ikäisten naisten pikkutuhma eroottinen taipale ei irstaile. Seksi on viatonta, lähes näkymätöntä. Tarinassa ei ole lähtökohtaansa lukuun ottamatta mitään paheellista. Sovinnaisuudessaan sovitteleva elokuva on varovaisuudessaan jopa pinnallinen. Tabua ei kyseenalaisteta, vaan sen kutkuttavuudella ainoastaan nuhteellisesti leikitellään. Rakkauden ja seksuaalisuuden väljyn vemppaamisen ohessa jää lähes sivuhuomioksi se rehellisyys, jolla lähikuvat tarkastelevat Naomi Wattsin ja Robin Wrightin uurtuvia kasvoja. On virkistävää nähdä kahden Hollywood-näyttelijättären antautuvan pohtimaan pelkällä läsnäolollaan eritoten naisnäyttelijöitä koskevaa ikäproblematiikkaa. Sen sijaan ikäeropolemiikki jää pehmustetuksi hymistelyksi, vaikka dramaattisesti pettymyksellisen helpolla tiellä onkin puheenvuorona painoarvoa. Valitettavasti kaikkensa anta- vat naisnäyttelijät eivät saa lainkaan tukea jälkikasvunsa tulkitsijoilta. Niin Xavier Samuel kuin James Frecheville riutuvat puumien käsittelyssä. Elokuva vaikuttaa kuin mittatilaustyöltä keski-ikäiselle rouvalle, joka palaa halusta olla enemmän kuin ulkopuolelta asetetut ulkonäkökeskeiset standardit antavat myöten. Miljöö tukee elokuvan traagi- suudestaan huolimatta fantasiamaista tunnelmaa. Onni voi elää vain kaukana, arvostelevien katseiden ulottumattomissa. ** Jouko Luhtala Perfect Mothers (Adore, Australia, Ranska, 2013) O: Anne Fontaine N: Naomi Watts, Robin Wright, Xavier Samuel, James Frecheville Vauhtiviihdettä Kauniin mielen ja Apollo 13:n ohjaaja Ron Howard ei luota katsojaan. Aina se ei ole ongelma. Hienovaraisuus ei kuulu F1-suharien James Huntin ja Niki Laudan legendaariseen vuoden 1976 kaksintaisteluun keskittyvän Rushin (2013) sanavarastoon. Välienselvittely on ammattitaidolla rytmitetty ja umpeen sävelletty hektinen toimintaeepos. Päähenkilöt ovat samastuttavia, genretietoisia karikatyyrejä. Kahden klassisen F1-kuljetta- jan ystävyyssuhteen vihamieliseksi vastakkainasetteluksi kääntävä fiktio ei tarvitse vilunkipeliä kisatilanteissa. Vuonna 1976 draamaa ja vaarallisia tilanteita riitti. Henki oli formuloissa löyhässä ja kisoissa oli aidosti sitä vaaran tuntua, jota selostajat koittavat tänäkin päivänä lähetyksiin lietsoa. Laudan ja Huntin kyräily on täynnä tunnetta ja adrenaliinia. Vaikka kyse on vain radan kiertämisestä, tavoittaa Rush onnis- tuneesti ylettömien riskien luoman hekuman. Historiallisiin henkilökuviin erikoistuneen käsikirjoittajan Peter Morganin naputtelema dialogi on ajoittain raa’asti ylikirjoitettua ja ihmissuhteiden luonteiden vääristely epäilemättä kyrsii puristeja. Vauhdissa ei kuitenkaan analysoida, vaan reagoidaan. Kauneusvirheitä ei ehdi liiaksi murehtia. Jännite ja kepeydestään huolimatta elämää suurempi , miksi halusi ohjata oman näkemyksensä Kalevalasta. Ke 25.9. klo 17–19, Fennicum. draama pitävät otteessaan. Kuoleman ja uhrauksen kaltaisista suurista teemoista huolimatta Rush on ennen kaikkea mallikelpoista viihdettä. Se ei herätä debattia, mutta enpä sitä ehtinyt juuri kaivatakaan. *** Jouko Luhtala Rush (Yhdysvallat, Saksa, IsoBritannia, 2013) O: Ron Howard N: Chris Hemsworth, Daniel Brühl
Tiede Pakolliset opinnot – kevyesti. Professorien kirjalista ei painavasta asiasta huolimatta uhkaa kirjoituspöydän kantokykyä. Kuva: Lauri Hannus Lue edes tämä! Tylkkäri pyysi eri alojen professoreita suosittelemaan yhtä klassikkokirjaa, joka jokaisen alan opiskelijan pitäisi lukea. Pakko lukea -listalle nousi teoksia antiikin filosofiasta scifiin. Filosofia Professori Juha Räikkä Platon: Valtio (noin 390 eaa.) ”Platonin Valtio on esimerkki sokraattisesta dialogista, jossa parhaan argumentin esittäjä voittaa. Platonin mukaan oikeamieliset ovat onnellisia ja väärämieliset onnettomia. Sielun järkiosan tulisi ohjata toimintaamme. Valtio herättää yhä kuumia tunteita, sillä siinä hallitsijoita kehotetaan muun muassa valehtelemaan kansalle.” Kansantaloustiede Professori Kaisa Kotakorpi Paul De Grauwe: Economics of Monetary Union (2003) ”Economics of Monetary Union on todella helppolukuinen johdatus euroalueen (ja yleisemmin rahaliittojen) talouden keskeisiin kysymyksiin ja teki itseeni opiskeluaikana ison vaikutuksen. Kirja on eurokriisin myötä tietysti nyt myös erityisen ajankohtainen. Toinen asia, jota haluaisin vahvasti suositella taloustieteen opiskelijoille, on yhteiskuntafilosofian lukeminen. En osaa sanoa mikä kirja tässä olisi ylitse muiden, mutta esimerkiksi nobelisti Amartya Senin kirjoitukset.” Kasvatustiede Professori Arto Jauhiainen Peter L. Berger ja Thomas Luckman: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: Tiedonsosiologinen tutkielma (1966) ”Teos ilmestyi alun perin englanniksi vuonna 1966 nimellä Social Construction of Reality: A Treatise in the Sociology of Knowledge. Suomeksi se ilmestyi vasta vuonna 1994. Kirja on tiedonsosiologian klassikko, jolla on paljon annettavaa myös kasvatustieteille. Se käsittelee paitsi tiedon rakentumisen kulttuurista ja yhteiskunnallista luonnetta, myös kiehtovalla tavalla sosialisaation, kasvatuksen, yksilön kehityksen ja oppimisen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ehtoja.” Yleislääketiede Professori (ma.) Paula Vainionmäki P.C. Jersild: Sielun silmin (1981) ”P.C. Jersild (s. 1935) opiskeli lääkäriksi, mutta ryhtyi kirjailijaksi. Nuorena lääkärinä luin 1980-luvulla science fiction -teoksen Sielun silmin, alkukielellä En levande själ. Päähenkilö on ihmisaivot Ypsilon. Aivot kelluvat laboratoriossa elatusnesteessä ja haluavat elää. Taloudellista voittoa himoava yritys on maksimoinut aivojen älyllisen kapasiteetin. Yksinäinen silmä näkee ja havaitsee, korvat kuulevat paljon. Ypsilonilla on inhimillisiä tunteita, hän on rakastunut, mutta hän myös pelkää elatusnesteen lisäämisen unohtuvan, pelkää kuolemaa. Missä on ihmisyyden raja, kun pelkät aivotkin rakastuvat ja haluavat elää, pelkäävät kuolemaa? Onko Ypsilon lainkaan ihminen? Terveydenhuollon kaupallistuminen tuo kirjan sanoman vahvasti nykypäivään. Kenen hyötyjä tavoitellaan: voittoa haluavan Biochines Medical Corp -yrityksen vai Ypsilon-aivojen? Kirja ottaa kantaa ja haastaa tarkastelemaan käsitystämme ihmisyydestä.” Teoreettinen fysiikka Professori Jarmo Hietarinta Herbert Goldstein: Classical Mechanics (1951) ”Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1951 ja oli heti kovin suosittu. Se tarjosi sopivan paketin klassista mekaniikkaa sekä ajattelun terävöittämiseksi yleensä että taustaksi kvanttimekaniikan opiskeluun. Kirjan suosiota kuvaa se, että siitä on otettu useita laajennettuja painoksia: toinen vuonna 1980 ja kolmas, jossa oli mukana uusia kirjoittajia, vuonna 2001. Kirjan sivumäärä on samalla paisunut 400:sta 680:een. Uusia klassisen mekaniikan kirjoja tulee tasaiseen tahtiin, ja ehkä voisin valita jonkun uudemman kirjan kurssille. Goldsteinin mekaniikalla on kuitenkin ollut suuri vaikutus ja siksi se ansaitsee klassikkostatuksen.” Yleinen kirjallisuustiede Professori Liisa Steinby Erich Auerbach: Mimesis – Todellisuuden kuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa (1946) ”Mimesis on kirjallisuudentutkimuksen klassikko, joka mielestäni jokaisen kirjallisuuden opiskelijan tulisi lukea. Kirja käsittelee teoksia eri maiden eurooppalaisista kirjallisuuksista antiikin Kreikasta 1900-luvulle asti. Se on kirjoitettu toisen maailmansodan tuhotessa Eurooppaa, ja se suuntautuu kansalliskiihkoa ja ihmisten eriarvoisuutta vastaan. Kirjassa ei kuitenkaan ole mitään tendenssimäistä. Siinä analysoidaan tekstejä niiden pienimmistä piirteistä alkaen, osoittaen ne isommat merkitysyhteydet, joihin nuo piirteet kuuluvat, ja rakentaen näkyviin ne suuret taiteen, ajattelun ja yhteiskunnan historian kuviot, joihin kukin teksti liittyy.” Milla Ikonen Oikeustieteellisestä tiedekunnasta ei vastattu Tylkkärin kirjasuosituspyyntöön. Näkyykö klassinen musiikki arjessa? Rakkautta ja päänsärkyä -luento 21.9. klo 13–14 kaupunginkirjastolla.
TY Y TY Ypillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Alayhdistysten infopalsta Delta ry Kunniaa ja kuva T oivottavasti olet käynyt Turku-salissa. Jos olet, olet saattanut ihmetellä seinillä roikkuvia muotokuvia. Muotokuvat esittävät 91-vuotiaan ylioppilaskuntamme kunniajäseniä. TYY:llä on ollut pitkän historiansa aikana vain kuusi kunniajäsentä, joista jokainen on ikuistettu maalauttamalla muotokuva. Ylioppilaskunnan tuorein kunniajäsen on professori, rehtori emeritus Keijo Virtanen, joka saa oman muotokuvansa tämän vuoden marraskuussa. Ylioppilaskunta voi edustajiston yksimielisellä päätöksellä kutsua kunniajäsenekseen henkilön, jolle se haluaa osoittaa kunnioitustaan. Kunniajäsenyys tarkoittaa erittäin pitkäkestoista ja tärkeää toimintaa ylioppilaskunnan eteen. Virtanen nimitettiin kunniajäseneksi kiitoksena vuosikymmenten työstä opiskelijoiden hyväksi. Hän toimi Turun yliopiston rehtorina vuodesta 1997 vuoteen 2012 ja oli koko tämän ajan halukas aidosti kuuntelemaan opiskelijoita. M uotokuvan Keijo Virtasesta maalaa turkulainen taiteilija, ja teos julkistetaan ylioppilaskunnan vuosipäivänä 9. marraskuuta. Professori Virtanen saa itselleen maalauksesta pienennöksen omaan käyttöönsä. Tällä kertaa kunniajäsentä muistetaan myös hieman uudenlaisilla tavoilla. Muotokuvan varainhankintaa tehdään muun muassa teettämällä Keijo Virtasesta haalarimerkki, joita myydään jäsenistölle. Vaikka historia on vahvasti läsnä myös ylioppilaskunnan jokapäiväisessä toiminnassa, haluamme Keijo-tempauksella tuoda perinteitä lähemmäs jäsenistöämme. Tuoretta kunniajäsentä voi siis kunnioittaa pian myös muilla tavoin, kuin vierailemalla Turku-salissa. Toimiston päivystykset ti-to 12:00-13:15 - Deltan saunavuoro on keskiviikkoisin 20:00-22:00 - Deltan Futsal-vuoro on perjantaisin 14:00-15:00 Iskerissä Homoglobiini Tervetuloa Homoglobiinin l. HG:n uusien iltaan la 21.9. klo 19 TuSetan toimistolle (Rauhankatu 1c B 22)! Toimisto on tavallinen kerrostalohuoneisto; sisään pääsee soittamalla ovisummeria, jossa lukee Seta. Tuo mukanasi nyyttärimeiningillä pientä syötävää, sekä kaikki yhdistyksestä kiinnostuneet kaverisi! Vanhat jäsenet mukaan vaan. HG welcomes y’all to the official newbie night on Saturday 21 September at TuSeta office starting at 7PM! You’ll find the office at Rauhankatu 1cB22; it’s an apartment building so buzz ’Seta’ to enter. Please bring your own snacks and drinks -- like the Carebears, we encourage sharing. Also, feel free to bring all your furry or shaved buddies! This applies to old members, too i.e. all are welcome! Kritiikki ry Kritiikin Universitas Turku -tapahtuma 20.9. Näkökulmia Suomeen tarjoaa mielenkiintoista pohdintaa Suomen kulttuurista ja historiasta. Tapahtumassa otetaan erityisesti huomioon vaihto-opiskelijat mutta muillekin on luvassa kiinnostavia keskusteluja. 21.-22. on viittatalkoot ja fuksisitsejä sitsataan 26.9. Perinteiseen Mustien viittojen yöhön 3.10. mennessä jäsenmaksujen pitäisi olla kunnossa. Turun ylioppilaskamerat ry Tyokin vauhdikkaalla syyskaudella mukana pimiö- ja kuvauskursseja, tekniikkapajaa sekä kuvailtoja. Kurssit soveltuvat niin vasta-alkajille kuin kehittyneillekin kuvausvälineistä ja taidoista riippumatta. Osa kursseista on jäsenille täysin ilmaisia ja muille pääsee osallistumaan huokeaan 5 euron syyshintaan! Kuvailta järjestetään seuraavan kerran 8.10. klo 17 ICT-talolla (sali tarkentuu myöhemmin). Päivystykset yhdistyksen pimiöllä klo 17-18 (ylioppilastalo A:n kellarikerroksessa) kuukauden ensimmäisenä tiistaina ja kolmantena torstaina – seuraavan kerran to 19.9. Tykkää meistä myös Facebookissa ja seuraa Twitterissä! Katso tarkemmat tiedot ja osallistumisohjeet uusituilta nettisivuiltamme: http://tyok.fi TYRMY ry Turun yliopiston raskaan musiikin ystävät TYRMY ry:n tutustumisilta järjestetään perjantaina 20.9. kello 18.00 alkaen TYYn saunalla. Tervetuloa niin uudet kasvot kuin vanhatkin jäsenet tutustumaan toisiinne! Paikalle saapuminen ei velvoita mihinkään, mutta mikäli liityt tapahtumassa yhdistyksen jäseneksi, saat tämän vuoden jäsenmaksulla (5 €) lisäksi ensi vuoden jäsenyyden samaan hintaan! TYYn kirjasto TYYn kirjasto löytyy Ylioppilastalo B:n toisesta kerroksesta (Rehtorinpellonkatu 4 B, 2. krs) Aukioloajat: ma 14.00–18, ti-pe 10–14.30. p. 045 843 3428 tyy-kirja@utu.fi T oivon näkeväni syksyn aikana mahdollisimman monta Keijoa haalareiden lahkeissa! Keijoilkaa muullakin tavoin tänä syksynä oikein olan takaa! Keijo on sen ansainnut. Samalla toivon myös, että mahdollisimman moni kuntalainen saapuu paikalle, kun muotokuva paljastetaan marraskuussa. Ja muutamat teistä voisivat ottaa tavoitteekseen riippua itse jonain päivänä Turku-salin seinällä. Hyvää alkanutta syksyä jokaiselle! Ville Valkonen Edustajiston puheenjohtaja Haemme uusia laulajia 100-vuotisjuhlavuoden lukuisiin tapahtumiin. Tule koelaulutilaisuuteen ja seuraamaan harjoituksiamme maanantaisin klo 18.05 alkaen laulusalille Puutarhakatu 12. Kysy lisää kuoroharrastuksesta: Jorma Hermonen 040 752 3229 jorma.hermonen@hotmail.com www.laulunystavat.fi TYYn edustajiston kokous 25.09. klo 18.15 Turku-salissa. Kokoukset ovat avoimia kaikille TYYn jäsenille. 19
turku vuonna 2033 Lähetä oma ajatuksesi unelmien kaupungista osoitteeseen tyl@utu.fi otsikolla ”Turku2033” ja lue näkemyksesi Turun ylioppilaslehden kaupunkinumerosta 4.10. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. kuva: Wechselberger / wikimedia commons Haluatko tällaisen kaupungin? Vai haluatko jotain aivan muuta?