13/2012
Omalla tyylillä
Lan Le: Suomi-design ei ole
enää vientivaltti s.10
NUORISOTYÖTTÖMYYS S. 12
PELIEN REMAKET S. 14
ROBOTTIMATEMATIIKKAA S. 18
THE MIDNIGHT GHOST TRAIN
PE 2.11. LIVE, 9 e / 7 e (8raita & Levykauppa Äx)
Kivestivaalit & Telmu Ry loudly presents:
KUUSUMUN PROFEETTA,
MURMANSK, KIRAHVI NIMELTÄ
TUIKE, THE COUNTRY DARK,
COSMO JONES BEAT MACHINE,
ONE MORE EXCUSE, ELECTRIC
LOVE MACHINE
UTTER
KE 7.11. LIVE, 8 e
MIDNIGHT GHOST TRAIN (USA),
MANGOO, DEVILLAC
TO 8.11. ILTA, VAPAA PÄÄSY
UTTER (POR),
HOUSE OF TREES (SWE)
KOTITEOLLISUUS
PE 9.11. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti)
KOTITEOLLISUUS
LA 10.11. LIVE, 15 e / 13 e (Tiketti)
ELOKUU
LISÄKSI KOLOSSA
Joka torstai: ToTo - Touhutorstai
Improklubi, Leffatrivia, Musavisa, Allsång i Kolo
Joka perjantai: Funked Up Friday
Hosted by dj?s Double M & Resupekka
Joka lauantai: Kolo is ok!
Presented by Carlings
Koloon AINA ilmainen sisäänpääsy
(sisältää narikan)!
HUMALISTONK. 8
ELOKUU
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
Katso kaikki tapahtumat: WWW.KLUBI.NET/TKU »
Ennakkomyynti: WWW.TIKETTI.FI
Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä
hyllymetreittäin sarjakuvia,
paljon pelejä, vähän apinoita.
Kauppiaskatu 4
Ma-To 15-02
Pe-La 15-03
Su 16-02
NUMERO 13/2012
2.11.2012
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
82. vuosikerta.
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
Humanistin perusläppä ei naurata
?
Mitä yhteistä on vastavalmistuneella insinöörillä, kauppatieteilijällä ja filosofian
maisterilla?
He saattavat kaikki olla työttöminä, ilmenee Akavan tuoreesta tutkimuksesta.
Helsingin Sanomat uutisoi 27.10., että akateeminen työttömyys kasvaa nyt
paljon kiivaammin kuin yleinen työttömyys. Korkeasti koulutettujen työttömien
määrät ovat nyt noin 25?35 prosenttia viimevuotista korkeammalla. Alemman
korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita oli työttömänä 14 900 ja ylemmän
13 000.
Humanistin perusvitsi kortistoon valmistumisesta ei yhtäkkiä enää nauratakaan.
Turun yliopiston sijoittumisseuranta vuosilta 2007?2010 paljastaa, että noin 47
prosenttia on jäänyt valmistumisen jälkeen Varsinais-Suomeen töihin. Uudellamaalla työskentelee aineiston mukaan 29 prosenttia ja muualla Suomessa 24 prosenttia valmistuneista.
Luonnontieteelliseltä (62 prosenttia), yhteiskuntatieteelliseltä (53) ja lääketieteelliseltä alalta (50) valmistuneet työllistyvät muilta aloilta valmistuneita useammin Varsinais-Suomeen.
Oikeustieteestä valmistuneista vain noin joka neljäs ja kauppatieteilijöistä kolmannes työskentelee Varsinais-Suomessa.
Opiskelijoiden harjoittelupaikkoja puolestaan tarjoaa ylivoimaisesti eniten yliopisto, jos Turun yliopiston työelämäpalveluiden harjoitteluraporttia vuodelta
2011 on uskominen.
Toiseksi eniten korkeakouluharjoitteluja tehtiin valtiolle, kolmanneksi kunnille
tai kuntayhtymille.
Toistaiseksi esimerkiksi pienyritykset eivät juurikaan tee korkeakouluyhteistyötä. Helpotusta tilanteeseen haetaan nyt esimerkiksi korkeakouluosaajat.fi -verkkopalvelusta, kuten projektikoordinaattori Jenni Iivonen tässä rekry-Tylkkärissä
kertoo (s. 4).
ILMOITUSMYYNTI
RC kustannus Oy / Markku Räisänen
puh. 044 500 0440
markku.raisanen@rckustannus.fi
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
?
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
Liiallinen uudistamispyrkimys näkyy eikä
palvele ketään.
Ylianalyyttisyys saattaa jopa pilata hyvän runon. s. 15.
Pitäisikö mun liikkua peilikuvana
vai samaan suuntaan?
Miehet, jotka eivät
tanssi, kävivät
dancefitissä. s. 8
Seuraava valtuustokausi näyttää, miten Turun ääniharava Li Anderssonin nimeämä valtuustojen sukupolvenvaihdos käytännön päätöksenteossa näkyy.
Turun kaupunginvaltuustoon pääsi yhteensä 29 uutta jäsentä, joiden joukossa
on 13 alle 30-vuotiasta uutta valtuutettua.
Uusien työpaikkojen luomiseen ja kaupungin sekä oppilaitosten yhteistyöhön on nyt tuhannen taalan paikka.
Ne sattuvat olemaan tavoitteita, jotka monen
nuoren valtuutetun on helppo allekirjoittaa yli
puoluerajojen.
LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
OTA IISISTI, ILONA!
Yliopistoliikunnan syksyn liikuntatarran voi nyt ostaa alennettuun, 20 euron hintaan.
Valtuusto nuortuu ?
opiskelijoiden intressit
ylittävät puoluerajat
REKRY-teema
Vaaleissa voittivat perussuomalaisten
lisäksi alle 30-vuotiaat ehdokkaat. Heitä
istuu Turun kaupunginvaltuustossa nyt
aiemman neljän sijaan 13.
Ylen vaalitilastojen mukaan
valtuustoon valittiin yhteensä
13 alle 30-vuotiasta ehdokasta.
Nuorimpina valtuustoon pääsivät 23-vuotiaat Saara Ilvessalo
(vihr.) ja Lauri Kattelus (kok.).
Nuoria on nyt mukana jokaisessa valtuustoryhmässä lukuun
ottamatta ruotsalaista kansanpuoluetta ja yhden keski-ikäisen
miehen ryhmiä eli kristillisdemokraatteja ja sinivalkoisia.
Vaalit olivat melkoinen nuorennusleikkaus, sillä edellisessä
valtuustossa alle 30-vuotiaita oli
mukana vain neljä ja valtuuston
keski-ikä oli 52 vuotta. Valtuustoon nousi nuoria mutta myös
uusia ehdokkaita. 67 valtuutetusta 29 aloittaa siellä ensimmäisen kautensa.
Eniten nuoria ehdokkaita istuu kokoomuksen ryhmässä.
Vihreät puolestaan on 36 vuoden keski-iällään nuorin valtuustoryhmä. Perussuomalaisten ryhmässä sen sijaan on vain
yksi alle 60-vuotias.
Nuorista ehdokkaista ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi ko-
ko kaupungin äänikuningatar
Li Andersson (vas.), joka jätti
taakseen kansanedustajat ja entiset ministerit. Merkille pantavaa Anderssonin äänisaalissa oli
se, että hän on uusi valtuutettu.
Huikeat 2 406 ääntä napannut
Andersson paransi suoritustaan
edellisvaaleista 2231 äänellä.
Kattelus toivoo, että nuoret
lähtisivät ajamaan yhteisiä asioita yli puoluerajojen.
?Vaalipaneelien
perusteella nuoret ovat aika paljon yhtä
mieltä monesta asiasta. Esimerkiksi siitä, että Turusta halutaan
yrityskaupunki, jonne opiskelijat
voivat valmistuttuaan työllistyä. Asuntotuotanto ja nuorten
mielenterveyspalvelut halutaan
myös kuntoon.?
?Nyt ensiaskeleena on tavata
ja tutustua. Kukin varmaan vie
tavoitteita eteenpäin omissa ryhmissään?, Kattelus visioi.
SAMPO ROUHIAINEN
Lue lista alle 30-vuotiaista
valtuutetuista Tylkkärin
verkkosivuilta.
Yhä useampi kaipaa
urasuunnitteluohjausta
Yliopistot keskittyvät nyt räätälöimään työnantajille tietoa opiskelijoista.
?Tilanne on pitkään ollut työnantajapuolella mahdoton. Saadakseen tietoa korkeakoulujen
kanssa tehtävästä yhteistyöstä
työnantajan on täytynyt vierailla yksitellen eri korkeakoulujen
verkkosivuilla?, aloittaa Lähde
työelämään -hankkeen projektikoordinaattori Jenni Iivonen.
Nyt valtakunnalliseen korkeakouluosaajat.fi -verkkopalveluun
on koottu keskitetty, erityisesti
työnantajille suunnattu tietopalvelu opiskelijoiden harjoittelusta,
opinnäytetöistä ja projektitöistä.
Tavoitteena on välittää tietoa
opiskelijoista niille työnantajille,
jotka eivät aiemmin ole tehneet
korkeakouluyhteistyötä. Tällaisia
työnantajia ja harjoittelupaik-
kojen tarjoajia ovat esimerkiksi
pienyritykset.
Iivosen mukaan työnantajille
välittynyt kuva korkeakouluyhteistyöstä on aiemmin ollut puutteellista ja vaikeaselkoista.
Hän uskoo, että työnantaja ei
aina edes ole selvillä erilaisista
mahdollisista tutkinnoista, joita
yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa voi suorittaa.
Portaalin Osaajatutka-osiossa
nostetaan muun muassa esille,
miten teatteriohjaaja on sijoittunut Account Manageriksi kaupalliselle alalle.
?Olemme halunneet korostaa,
että urapolku ei ole yksiselitteinen. Piiloajatuksena on, että
työnantajan ei aina tarvitse pal-
kata vain yhdenlaisen tutkinnon
suorittaneita?, Iivonen jatkaa.
Helsingin Sanomat uutisoi
27.10., että korkeasti koulutettujen työttömyys kasvaa nyt nopeammin kuin yleinen työttömyys.
Uutisen mukaan työttömiä maistereita oli syyskuussa 13 000.
Verkostojen puute
pelottaa
Turun yliopiston työelämäpalvelu Rekryn johtava suunnittelija Sanna Tuominen kertoo,
että yliopiston järjestämiin urasuunnittelupienryhmiin
olisi
kysyntää enemmän kuin niitä
nykyresursseilla pystytään järjestämään.
Ryhmiin voidaan ottaa kerrallaan 8?15 opiskelijaa, kun jokaista aloittavaa ryhmää kohden
hakemuksia tulee yleensä noin
25. Ryhmiä järjestetään lukuvuoden aikana yhteensä kuusi.
Lisäksi Rekry alkaa järjestää
myös jatko-opiskelijoille suunnattua pienryhmäohjausta. Tilausta olisi myös kansainväliselle
eli englanniksi järjestetylle urasuunnittelupienryhmälle.
?Uraryhmien määriä on lisätty viimeisten vuosien aikana ja
kysyntä kasvaa edelleen. Kaikki
halukkaat eivät millään mahdu
kursseillemme?, Tuominen kuvaa tilannetta.
Tuomisen mukaan valmistumaisillaan olevat opiskelijat joko
pohtivat, ovatko he valinneet oppialansa oikein tai pelkäävät, onko heillä liian vähän ammatillisia
verkostoja.
?Pienryhmät ovat poikkitieteellisiä, ja eniten niille osallistuu generalisteja. Ryhmissä on
paljon opiskelijoita humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä
tiedekunnasta?, hän kertoo.
Tuomisen mukaan työnantajalle merkkaavat edelleen kuitenkin hieman yllättävästikin
niin sanotut vanhanaikaiset hyveet.
?Substanssiosaamisen lisäksi työhaastattelutilanteessa arvostetaan nöyryyttä mutta ei
Kesäduuni-info
tänä vuonna
Facebookissa!
Maksuton
palveluEducariumilla
aloitti 2. toukokuuta,
ja sen
TYYn juhlavuosinäyttely
on nyt myös
avattu.
Kolme näyttelypistettä
Sirkkalassa,
ja päärakennuksessa
UUTISET
UUTISET
Kristian Tervo
KYSY Y:
Mikä on
unelmiesi
harjoittelupaikka?
Kristian Tervo
Kinnunen ei tekisi harjoittelusta
pakollista, vaikka suositteleekin
harjoitteluun hakeutumista.
?Nykyjärjestelmässä yhden
kuukauden opintotuella tulisi
tulla toimeen kolmen kuukauden ajan, kun harjoittelusta
kerran saa maksimissaan viisi
opintopistettä?, Kinnunen huomauttaa.
Palkattomia harjoitteluja ei
katso hyvällä myöskään oppiaineiden henkilökunta.
Työelämäpäivään osallistuneella mediatutkimuksen lehtori, oppiaineen harjoitteluvastaava Jukka-Pekka Purolla on
huonoja kokemuksia esimerkiksi valtion harjoittelijarekrytoinnista.
?Ei voi olla niin, että esimerkiksi ulkoministeriöllä ei ole
varaa korkeakouluharjoittelijoihin. Näitä asioita valmistelevan
työnantajatahon tulisi itse toimia niin, että aihe kestää kriittisen tarkastelun?, Puro muotoilee.
5
Marika Helin,
valtio-opin 3. vuoden
opiskelija
Jokin EU-toimielin olisi omalla kohdallani hyvä, sillä haluan
mielekkään harjoittelupaikan.
Lisää työelämää
opetukseen
Janica Rantanen (vas.), Aake Kinnunen, Ennisofia Salmela ja Liisa Lalu jakoivat korkeakouluharjoittelukokemuksiaan historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen työelämäpäivässä. Nelikolla oli hyviä
kokemuksia omista harjoitteluistaan, mutta he kritisoivat sekä työelämäkurssien poissaoloa huutavia
opetussuunnitelmia että palkattomia harjoitteluja.
nöyristelyä. Myös pukeutumista
ja käyttäytymistä sosiaalisessa
mediassa katsotaan yhä useammin?, hän listaa.
Tuomisen mukaan tarve uraohjaukseen on edelleen kasvussa.
Tällä hetkellä ohjauksen tarpeen
kasvavaan määrään vaikuttavat
hänen mukaansa eritoten monilla aloilla vellovat yt:t ja säästöohjelmat.
?Opiskelijan oman osaamisen
tunnistaminen jo opintojen alkuvaiheessa olisi erittäin tärkeää,
jotta hämmennykseltä vältyttäisiin myöhemmin. Tähän voisi
kiinnittää huomiota esimerkiksi
HOPSin laatimisen yhteydessä?,
hän kehottaa.
LAURA MYLLYMÄKI
Harjoittelulle peukku,
palkattomuudesta pyyhkeitä
Usein korkeakouluharjoittelu
koetaan tärkeäksi mutta teknisesti
ongelmalliseksi.
Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen
työelämäpäivässä
puhuneet
opiskelijat Aake Kinnunen,
Janica Rantanen, Liisa Lalu
ja Ennisofia Salmela pitivät
hankkimiaan työharjoittelukokemuksia erittäin tärkeinä.
Paimion kaupungin kulttuuripalveluissa harjoittelussa ol-
lut Rantanen kuitenkin nostaa
esiin myös kriittisen huomion
siitä, että läheskään aina eivät
harjoittelut johda työsuhteisiin.
?Tämä on laajempi ongelma
ja tietyllä tavalla myös opiskelijoiden hyväksikäyttöä?, Rantanen pohtii.
Puolustusvoimien kuvakeskuksessa harjoittelussa ollut
Suomen-Ranskan kulttuuri-instituutissa Pariisissa työharjoittelussa ollut Lalu kertoo, että kulttuurihistorian opinnoista oli
hänelle paljon hyötyä paikassa,
jonne tultiin saamaan tietoa nimenomaan Suomen historiasta.
?Harjoittelun jälkeen olen
päässyt usein työhaastatteluihin
muuallekin. Myös instituutissa työskentelevät ihmiset ovat
melkein kaikki entisiä harjoittelijoita?, Lalu kuvaa harjoittelun
vaikutuksia myöhempään työnhakuun.
Nykytaiteen museo Kiasmassa sekä Kanadassa Montrealissa
tapahtumansuunnittelu- ja varainkeruuprojektissa harjoittelut tehnyt Salmela puolestaan
korostaa, miten harjoittelupaikan hakijan kannattaa listata
etukäteen toiveensa siitä, minne
harjoittelunsa haluaisi tehdä.
?Kannattaa ottaa selvää, mitä ja kenelle on menossa tekemään?, remonttimiehenkin
hommista itsensä löytänyt Salmela vinkkaa.
Samalla hän peräänkuuluttaa
lisää työelämäkursseja yliopistojen opetussuunnitelmiin.
?Tiedekunnissa
voitaisiin
miettiä, olisiko mahdollista
käyttää resursseja esimerkiksi
työelämään valmentaviin maisteriohjelmiin.
Vähintäänkin
maisteriopintoihin
siirtyessä
opiskelijaa pitäisi kannustaa
pohtimaan uudestaan, mihin
hänen kannattaisi suuntautua?,
Salmela katsoo.
Janne Lindström,
valtio-opin 3. vuoden
opiskelija
Haluaisin harjoitteluun ministeriöön. Se näyttäisi hyvältä CV:ssä
ja auttaisi saamaan töitä tulevaisuudessa.
Venla Tulppala,
kauppakorkeakoulun 1. vuoden opiskelija
Ulkomainen ja tunnettu suuryritys, joka keskittyy markkinointiin ja suunnitteluun. Sellaisessa
olisi mukava olla töissä.
n lähestyvät
tarkoitusTYYn
on auttaa
nuoria
kesätöihin
liittyvissä
kysymyksissä.
Soitot
numeroon
0800
179 279.
toimintaa
kolmesta
eri näkökulmasta.
Näyttelyyn
voi tutustua
tammikuun
alkuun
saakka.
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
HIUSMUOTOILUA
SUUNNITTELU + LEIKKAUS
+ MONISÄVYVÄRJÄYS
aNJA ka
=
TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA
RPPINEN
Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17
puh. (02) 250 0246
www.avantgarde.fi
Iltapäivälehti
Iltapäivälehti muistuttaa suurieleistä
ja hieman vaatteistaan ylikasvanutta lasta
joka huutaa apua karusellissa ja polkee
samalla nilkat verissä lisää tahtia. Iltapäivälehti toimittaa kansallisen inhohimon
ylipapin virkaa ja tarjoaa pintarationaalisen sivistysvaltion uuvuttamille kimppakyydin tunnevetoisten mielihalujen
temmellyskentälle.
Iltapäivälehden maailmassa draama on
maksimoitu ja keskittymiskyky mini... JA
HUH HUHH MITKÄ BIKINIT! Iltapäivälehdestä voimme havaita, että se viime
viikolla esittelemämme superdieetti onkin ihan kamikazea, joku on aina häpäisemässä Mannerheimiä ja tappajahelteet
vievät hengen heti kun lämpömittari vä-
85?
TESTAA:
rähtää piirun verran kohti koillista.
Iltapäivälehdistö muodostaa kaksipäisen khoroksen, joka laulaa toisella kitalaellaan seireeninkutsua huonosti korvansa vahanneille ja toisella voivottelee
Oden hankalaa matkantekoa. On sillä
kauheaa. Bensan hintakin nousee. Ja ne
seireenit.
Aamulla ständiinsä miekka tanassa
laukkaava iltapäivälehti on illan suussa
köyhä ritari, turvotettu pulla. Kansa ei
sittenkään laskenut allensa tästä maailmaan kauheudesta halvaantuneena, vaan
laski niteet käsistään ja palasi työpisteilleen vain vieno annos painomustetta
kohtalonviivoillaan.
Kaapo Paatos
Nouseeko kunto
Crossfitillä?
Urheilumuoto, joka kehittää tasaisesti
kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja notkeutta. Treeni, jonka tavoitteena on luoda
urheilijan perikuva. Nettiyhteisöt ovat
olennainen osa harrastusta. Päivän treenit vetää läpi jopa alle tunnissa.
Voisiko sitä oikeastaan trendikkäämmin kuvata urheilulajia? Suomalaiset ovat
lähteneet lajin maailmanmestari Mikko
Salon jalanjäljissä kokeilemaan omia rajojaan ja etsimään sisäistä ?maailman kovakuntoisinta ihmistä?.
Myös Tylkkärin toimittaja Sampo
Rouhiainen lähti testaamaan. Nouseeko
kunto kuukauden intensiivisellä Crossfitkurssilla? Joulukuun lehdessä selviää onko kuukauden rutistuksesta mihinkään.
Sampo Rouhiainen
Perjantaina 2.11. klo 14 alkaen vietetään meksikolaista El día de los muertos -juhlaa pääkirjaston Studioss
AJASSA
AJASSA
NAAMAKIRJA
O VID
TS
t
yl
EO
KA
Kristian Tervo
Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja.
k k a ri.f
REKRY-teema
i
Sosiaalisen median konsulttina työskentelevä Minna Valtari uskoo viidakkorummun voimaan. ?Aina löytää yhden keissin jostain. Kun
sen on tehnyt hyvin, siitä saa referenssin. Sana kiertää?, hän sanoo.
Brändää itsesi somessa
Eikö kuulu headhuntterin soittoa? Eikö Twitter-feediin napsahtele työtarjouksia? Sosiaalisen
median konsulttifirman perustanut Minna Valtari kertoo, miten brändäät itsesi ja uit työnantajan
liiveihin sosiaalisen median pyrstö väpättäen.
Someco Oy:n toimitusjohtaja
Minna Valtari, miten päädyit
yrittäjäksi?
Kun valmistuin Åbo Akademista kauppatieteiden maisteriksi, aloitin vapaana toimittajana.
Olen aina ollut vähän liikaa nörtti ja käyttänyt paljon sosiaalista
mediaa. Äidin töihin tarvittiin
Facebook, ja minun piti sepustaa, mistä on kyse ja mitä pitäisi
tehdä. Äidiltä tuli kommentti:
?Tähän tarvii aika moni muukin
apua. Etkö voisi tehdä tätä työksesi??
Oliko oman liiketoiminnan
käyntiin saaminen hankalaa?
Kovasti yritin kaikille huutaa,
että voisin tällaista tehdä. Olin
viestintätoimistoihin yhteydessä
ja surffailin ja ihmettelin, minne
tarvittaisiin kirjoittajia. Sitä vaan
pitää olla ihan sairaan aktiivinen
ja jaksaa tyrkyttää omaa osaamista.
Miten kontakteja saa hankittua?
Tapahtumia kiertämällä tutustuu ihmisiin. Aina löytää yhden
keissin jostain. Kun sen on tehnyt
hyvin, siitä saa referenssin. Sana
kiertää.
Miten verkostoja luodaan sosiaalisessa mediassa?
Osallistumalla keskusteluun.
Jos ei siellä osallistu, niin kuka
sinun ääntäsi nostaa esille?
Twitter on paras muiden alan
tekijöiden kanssa keskusteluun ja
tutustumiseen. Pitää jakaa myös
muiden juttuja. Aina kun jollain
on ongelma, niin neuvon. Siten
saan myös itse nopeasti vastauksen kysymyksiini.
Miten opinnoissa voisi hyödyntää sosiaalista mediaa?
Tämä viesti menee nyt opettajille: Pitäisi ottaa sosiaalisen median välineitä käyttöön ja mahdollistaa opiskeleminen niiden
avulla. Esimerkiksi oppimispäiväkirjaa voi pitää blogissa.
Miten tärkeää itsensä brändääminen on työnhakijalle?
Valtavan tärkeää. Riippuu tietenkin alasta, mitä haluaa tehdä.
Markkinointi- ja viestintäalalla
se on erityisen tärkeää. Lähes
kaikissa asiantuntijatehtävissä pi-
tää pystyä osoittamaan, että olet
asian ytimessä. Netissä pystyt
tuomaan osaamisesi esille.
Missä kaikkialla työnhakijan
pitäisi näkyä?
Linkedin on selvästi ammatillisen näkymisen paikka. Ehdottomasti kannattaa olla blogi. Lisäksi on About.me tai Flavours.me,
joissa voi kertoa, missä kaikkialla
olen. Ne ovat ihan hirveän helppokäyttöisiä palveluita. Työnantajahan ei saa googlata työnhakijaa. Luvan antaminen siihen on
aina positiivinen merkki siitä että
?minusta löytyy tietoa?.
Entä perinteiset sosiaaliset mediat, esimerkiksi Facebook ja
Twitter?
Kaikella on merkityksensä.
Kannattaa ottaa huomioon, mitä
siellä tekee ja miltä siellä näyttää.
Twitter on verkostoitumisessa
ihan loistava. Siellä voi laittaa
viestiä kenelle vaan. Myös muihin alan ihmisiin on helpompi
tutustua, kun puhuu välillä myös
normaalielämästä.
Miten verkossa voi tuoda itseään esille ilman, että homma
menee tyrkyttämiseksi?
Monelle itsensä brändääminen kuulostaa pahalta. Mutta
en usko, että esimerkiksi omien
bloggausten esilletuonti on ongelma. Varmasti monelle tulee
ähky ja toisaalta se on ymmärrettävää.
SAMPO ROUHIAINEN
sa. Tänä vuonna juhla on omistettu toukokuussa kuolleen meksikolaiskirjailijan Carlos Fuentesin muistolle.
7
Kuvat: Kristian Tervo
Pojat eivät tanssi
Lauri Rantanen (vas.), Tommi Niinimäki
ja Joel Kanerva testasivat naisvaltaisen
dancefit-tunnin soveltuvuuden miehelle,
jolla ei ole aikaisempaa tanssitaustaa.
Tanssiva akateeminen mies on harvinaisuus ? mutta miksi?
Ylioppilasliikunnan tanssitunti
ei välttämättä ole mukava paikka
miehelle.
Kun ymmärtää mistä on kyse,
on jo liian myöhäistä. Lanteitaan
heiluttavien naisten keskeltä ei ole
pakotietä.
?Joka lyyli oma tyyli!? tanssiopettaja huutaa musiikin päälle.
?Tissit eteen, tissit taakse.?
?Peppu eteen, peppu taakse!?
Apua!
Miesten osallistumisprosentti
ylioppilasliikunnan
tanssitunneille on olematon. Tämä siitäkin
huolimatta, että useille tunneille
on pyritty luomaan matala kynnys korostamalla, ettei aiempaa
kokemusta vaadita.
Miksi miehet välttävät parkettia?
Baletti tekee
miehen
Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkija Anu Laukkanen on perehtynyt tanssin ja su-
kupuolisuuden suhteeseen.
Hän on harrastanut Nia-tanssia
yo-liikunnassa kaksi vuotta, naisten kesken. Miksi miehemme eivät tanssi, Anu?
?Tanssi saatetaan kokea maskuliinisuutta uhkaavana, koska
monet tanssit sisältävät piirteitä
jotka kaksinapaisessa sukupuolijaottelussa mielletään feminiinisiksi, kuten herkkyys, tunteellisuus ja ruumiillisuus.?
?Tämä ei ole ajaton ja universaali asetelma. Esimerkiksi baletti on syntynyt Keski-Euroopan
hovien naamiaisissa tanssituista
liikkeistä, joita miehet tanssivat
korostaakseen
aristokraattista
maskuliinisuuttaan.?
Suomessa joogaa ja pilatesta
on markkinoitu miehille ?äijä?etuliitteellä. Tanssin keinotekoista miehistämistä Laukkanen ei
kannata.
?Kyse ei ole yksittäisten lajien
brändäämisestä vaan kokonaisvaltaisista ajattelutavoista. Tanssi
on sellainen taiteen ja liikkumisen tapa, josta toivoisi miestenkin pääsevän osallisiksi kaikissa
muodoissa.?
Iskuryhmä
dancefitissä
Lauri Rantanen, Tommi Niinimäki ja Joel Kanerva ovat maisterivaiheen opiskelijoita. Heidän
ensimmäinen dancefit-tuntinsa
on alkamassa ja heitä jännittää.
?Ainakin on syke jo valmiiksi
korkealla?, Niinimäki lohduttautuu.
Kolmikon on määrä testata
dancefitin soveltuvuutta miehelle,
jolla ei ole aikaisempaa tanssitaustaa.
Educariumin tunnit ovat suosittuja. Miesten saapuessa paikalle
muutamaa minuuttia ennen tunnin alkua sali on jo täynnä. Edessä
keskellä on vielä tilaa, paraatipaikalle siis.
Alku on hankala.
Dancefitissä liikkeet tehdään
suoraan musiikkiin niin, että joka
kappaleella on oma sarjansa. Ilmeistä näkee, ettei kyytiin ei ole
helppo päästä.
?Alussa jäi vain katsomaan sitä
ohjaajaa, että mitä sä teet?!? Kanerva kertoo tunnin jälkeen.
Ensimmäisten kappaleiden liikesarjat ovat vaikeita. Juuri, kun
ensikertalaiset saavat kiinni Iinaohjaaja huutaa:
?Tuplasti nopeammin!?
Loppua kohden miehet alkavat
päästä jyvälle. Kuviot ovat suurpiirteisiä, mutta he pysyvät tahdissa.
Takapuolen
katselijat?
Pukukopissa kaikilla on t-paita
märkä.
?Vauhdikasta meininkiä?, porukka toteaa ykskantaan.
?Ei se kolmestaan ollut niin
paha.?
Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että tunti koostui naisellisista
liikkeistä, joihin oli vaikea mukautua.
?Huomasi, ettei olla miesten
tunnilla, kun ohjaaja oletti kaikkien tietävät mitä on ballerinatanssi?, Kanerva tiivistää.
Hänen mielestään miehille
suunnattu ?äijätanssi? ei olisi ollenkaan huono idea. Jo sekin tekisi paljon, jos olisi miesohjaaja,
joka opettaisi perusteita.
Kaikessa epämukavuudessaan
kokemus oli kuitenkin positiivinen.
?Tämä on sellaista aluetta, jossa ainakin olisi paljon kehitettävää?, Niinimäki pohtii.
?Ja naisethan pitävät tanssivista
miehistä!? Rantanen lisää.
Toisaalta he eivät ole varmoja, haluavatko tytöt heitä tanssimaan. Entä jos heitä pidetään
vain takapuolen katselijoina?
?Mutta kyllä tuolla jo tauolla
tuli joku kannustamaan, että hyvin menee? Vaikkei varmasti
mennyt.?
Ja vaikka normatiivisen miehen lantio ei vielä keinu, iskuryhmän on lujasti sitä mieltä että
?tosimies uskaltaa näyttää naisellisuutensa.?
Heikki Vanhanen
Alayhdistys! Miten olette huomioineet sukupuoliasiat yhdistyksessänne? Osallistukaa saavutettavuuskilpailuun 23.11
AJASSA
AJASSA
9
Henkilökohtainen
on vasenkätistä!
P
eräänkuulutan yliopistoomme uutta oppiainetta. Se
tulee tekemään kerralla selvää yhteisöömme pesiytyneistä perusteettomista valtarakenteista.
Tarkoitan tietenkin oikeakätisten hegemoniaa. Oikeakätisyys sosiaalisena normina on kautta aikain tuottanut
hyväksyttävät tavat nähdä kätisyys, käsitys ja käsi. Tässä
asetelmassa vasen käsi on tuomittu olemaan ikuisesti
toinen käsi, spatiaalinen tabu.
Akateeminen vasenkätisyyden tutkimus eli vasismi
on pyrkimystä emansipaatioon, jota määrittävät muita
ihmistieteitä hienojakoisemmat dekonstruktion ja rekonstruktion prosessit. 2000-luvun vasismi näkee kätisyyden sosiaalisesti tuotettuna ja muuttuvana ihmisen
määrittäjänä.
Kun tarkastellaan yhteiskunnan valtasuhteita huomataan, että esimerkiksi perheväkivalta suoritetaan useammin oikealla kuin vasemmalla kädellä. Avioerossa lapset
menevät tilastollisesti useammin oikeakätiselle. Ekokatastrofikin on pääasiallisesti oikeakätisen maailman luoma ongelma.
On korkea aika herätä käden politiikkaan, nähdä oikean sijasta vasemmalla tavalla.
L
Joel Kanerva ei vastustaisi äijätanssin nimellä kulkevan
tanssitunnin ideaa.
ienee turha kysyä, miksi oikeakätisyys hallitsee
massakulttuurin vuosituhatta. Kätisyys omaksutaan esikuvien ja alitajuisten viestien kautta, vaikka sitä
ei koettaisi omaksi. Jo peruskoulussa kätisyydet opetetaan staattisina kategorioina. Valtasuhteita perustellaan
yksisilmäisesti pelkkiin hatariin biologisiin oletuksiin
vedoten.
Vasistien mukaan kätisyys rakentuu sosiaalisesti. Elekäyttäytymisen järjestyminen dominoivalla frekvenssillä oikealle puolelle torsoa on viime kädessä pseudososiaalisten premissien tulosta, stereotyyppisen kätisyyden
pönkittämistä, jonka taustalla on kyseenalaistamaton
premissi oikeakätisyyden itsestäänselvyydestä.
Esimerkiksi ovi on tilaa oikeakätisille edullisesti jakava vallankäytön väline. Tällaiset urbaanit käsirasismin
välineet konkretisoivat sorron julkisessa tilassa.
V
asismi kysyy: Onko ?väärää? kättä olemassa? Onko
vasemmalla kädellä tehty työ kömpelöä vai erilaista? Vasuritutkijat ovat pyytäneet eri ammateissa toimivia
oikeakätisiä tekemään tarkkuutta vaativia töitä vasemmalla kädellä. Tämän jälkeen vasistit ovat analysoineet
tuloksia.
Siinä missä oikeanormatiiviseen katsantokantaan
ehdollistuneet näkevät ?kuolemaan johtaneen ohitusleikkauksen? tai ?surkeasti pakatun laskuvarjon?, on vasistien näkökulmissa hajontaa: Ohitusleikkaus nähdään
kaivatun improvisatorisen näkökulman tuomisena lääketieteen kentälle ja aukeamaton laskuvarjo kysyvänä
performatiivisuuden manifestina.
Vasismista kiinnostuneiden kannattaa oppiaineen
perustamista odotellessa tutustua pian julkaistavaan
pamflettiin Vasurini on valloillaan. Siihen asti kannattaa
kirjoittaa omia vasurimonologeja.
Ennen kuin huomaatkaan, käsiesi tilalla on sosiaalisesti tuntoherkät queer-sorkat.
Jantso Jokelin
Lauri Rantanen antaa tyylinäytteensä.
1. mennessä osoitteeseen: shmleh@utu.fi. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto ja paras sukupuoliteko palkitaan.
REKRY-teema
Valmis vaate ei ole
valmis tuote
Vaatesuunnittelijaksi opiskellut Lan Le tajusi Dressing Mimia
-projektin myötä, että häntä kiinnostaa vaatteiden suunnittelua
enemmän kaiken muun suunnittelu.
tEKSTI: sAMPO rOUHIAINEN, kUVA: kRISTIAN tERVO
Turkulaista Dressing Mimia
-projektia neljä vuotta luotsannut Lan Le on vasta luovuttanut
projektipäällikön tehtävät Iro
Kaislalle. 10.11. Turun konserttitalolla järjestettävä Kansanäytös on ensimmäinen Kaislan
käsialaa. Vetäjä vaihtuu, mutta
yhteistyön merkitys vaatesuunnittelijoiden menestystekijänä ei
muutu.
Dressing Mimia -projekti
lähti liikkeelle muotinäytöstapahtumana, mutta sen nimellä
perustettiin myös yhdistys, jotta
toiminta ei jäisi pelkkien tapahtumien varaan. Nyt luovat ideat
saavat kukoistaa yhdessä myös
muulloin kuin näytöksiä valmisteltaessa.
Dressing Mimian alkuperäinen tavoite oli perustaa yhteistyökanava auttamaan eri toimijoita markkinoinnissa ja verkostoitumisessa. Idea lähti Len
omasta tarpeesta vaatesuunnittelijana. Kysymys kuului, miten
erottautua.
?Tajusin silloin, että kukaan ei
tule hakemaan meitä kotoa. Mikä muu olisi parempi, kuin luoda viihteellinen tapahtuma, joka
esittelee samalla kertaa useampia
osaajia. Siinä samassa tutustuu
muihin tekijöihin.?
Vaatesuunnittelija
tarvitsee
mallistonsa markkinointiin kuvia. Niihin taas tarvitaan malleja,
valokuvaajia, meikkaajia, kampaajia ja markkinoinnin ammattilaisia. Tapahtuma mahdollistaa
eri tahojen kohtaamisen, eikä yksittäisen suunnittelijan ei tarvitse
tehdä kaikkea itse.
Projektin tarkoituksena ei ole,
että samalla porukalla tehdään
töitä hamaan tulevaisuuteen asti, vaan se tarjoaa enemmänkin
mahdollisuuden opetella toimimaan eri yhteistyötahojen kanssa.
Dressing Mimiassa ihmisiä yhdistää halu luoda uutta ja toimia
talkoohengellä. Tapahtumat ovat
tekijöidensä näköisiä. Vaikka
ekologinen ajatusmaailma projektissa näkyykin, ei ulkopuolelle
suljeta pvc:tä tai turkistakaan, jos
joku niitä haluaa tehokeinona
käyttää.
?Yhteisö on avoin muutokselle
ja avoin areena kaikelle uudelle
osaamiselle. Se ei ole ikinä valmis
paketti. Oppiminen on touhussa
suurin motivaattori?, Le korostaa.
Projektin myötä pääsee vapauttamaan luovuutensa paremmin kuin arkityössään.
?Tämä on toiminut monille areenana harrastaa taidetta.
Useimmat ammattilaiset tekevät
leipätyökseen sellaista, jossa täytyy rajata ideat kaupallisesti toimiviin. Tässä on mahdollisuus
kokeilla jotain muuta.?
Jokainen Dressing Mimia
-näytöksiin osallistuva tietysti
saa portfolioonsa yhden työnäytteen lisää, mutta Len mukaan
lyhyen tähtäimen rahallinen
hyötyminen mielessä projektiin
ei kannata osallistua.
Aivan pelkällä hyvällä mielellä ei projekteja silti ole tarvinnut
vääntää. Le kertoo, että suunnittelijoita on totutettu myös
yritysyhteistyöhön muun muassa teettämällä käyntikortteja ja
mainoksia edullisemmalla yhteisdiilillä.
Muutakin kuin
kangasta
Käytännön kontaktien lisäksi
Dressing Mimia auttaa suunnittelijoita muokkaamaan luomuksistaan kuluttajalle ymmärrettäviä brändejä. Len mielestä
suunnittelijat harvoin hahmottavat tuotetta konkreettisen materiaalin ja mielikuvien kokonaisuutena.
?Se syy miksi loppujen lopuksi
joku valitsee juuri jonkun tietyn
suunnittelijan vaatteen, ei ole se,
että siinä on paremmat hihat.
Väittäisin, että 80 prosenttia on
kaikkea muuta?, Le sanoo.
Hänen mukaansa olennaisempaa kuluttajalle on se periaate,
jolle suunnittelija perustaa brän-
dinsä. Olkoon se sitten ekologisuus, uutuus tai joku muu vaatteen käyttöön liittymätön arvo.
Vaatteet ja tuotteet ylipäätään
ovat ihmisille erilaisia arvoja
edustavia symboleita.
Dressing Mimiassa ei uskota,
että huomion kiinnittyminen itse vaatteesta ulkopuolisiin asioihin olisi välttämättä huono asia.
Selvä brändi helpottaa kuluttajan
valintaa. Tiedostava kuluttaja
miettii syvällisesti ostopäätöksensä seuraukset, mutta tavallisen tallaajan valintaa ?valmiit
arvopaketit helpottavat?.
?Keskiverto-ostaja
arvottaa
ensin visuaalisen puolen. Kun
hän on huomannut vaatteen näillä perusteilla, hän rupeaa katsomaan tägiä ja mitä siinä lukee?, Le
huomauttaa.
Väärinymmärrettyjä
viestejä
Erityyppisten ammattiryhmien
toimintatapojen yhteensovittaminen voi olla välillä aikamoista
sukkulointia. Projektin lankoja
käsissään pitelevä joutuu välillä
tekemään ratkaisuja, jotka eivät
kaikkia miellytä. Yhteisen päämäärän ? onnistuneen tapahtuman ? vuoksi joustamaan joutuu
niin työryhmä, suunnittelija kuin
stylistikin.
Tehokas viestintä on Len mielestä olennaisen tärkeää, sillä
suuri osa Dressing Mimian kommunikaatiosta käydään sähköisesti. Tiimitapaamisissa voidaan
keskustella ja kysellä, mutta Facebookissa ja sähköpostilla tapahtuvan viestittelyn pitää olla
selkeää.
?Lähes kaikki meidän markkinointi ja yhteistyö pohjautuu
sähköiseen toimintaan. Se on
johtamisessa aikamoinen homma, että viesti saadaan kaikille
selväksi.?
Le muistelee erästä valokuvaajaa, joka lähetteli tulikivenkat-
kuiselta kuulostavia sähköposteja.
?Livenä hän kiroilee todella
paljon. Kun kuulee äänen ja näkee naaman, tajuaa, että hän tekee sitä tavan vuoksi. Mutta kun
se tulee sähköpostissa, sen saattaa ymmärtää väärin.?
Kaupallistamisen
vaikeutta
Viestinnän lisäksi yhteentörmäyksiä sattuu, kun erilaiset ideologiat kohtaavat. Luomuksen kaupallistaminen ei välttämättä istu
taiteilijan ajatusmaailmaan.
?Tavallaan halutaan lisää
myyntiä, mutta vieroksutaan
markkinointia ja myyntiä todella
paljon. Monelle suunnittelijalle
ei ole itselleenkään selvää, mitä
tuloksia hän toiminnaltaan haluaa. Suunnittelijoita on niin hemmetin vaikea saada uskomaan,
että jos he haluavat tästä leipätyötä, niin on joustettava taiteellisesta aspektista ja hyväksyttävä
kaupallisuus.?
Suunnittelija ei välttämättä
ole vaatetta tehdessään miettinyt
sen kohderyhmää. Kohderyhmän hahmottaminen helpottaisi
myyntiä ja hinnoittelua, mutta
harva suunnittelija jaksaa tai
osaa ottaa aihetta haltuun. Len
mielestä kaikkea tavaraa ei voi
myydä kaikkialla.
?Jos sulla on tuote, jota ei voi
valmistaa kuin kymmenen kappaletta vuodessa, niin ethän sä
rupee myymään sitä massoille 15
eurolla?, sanoo Le.
Häntä harmittaa, että monet
suunnittelijat jättävät tuotoksensa pöytälaatikkoon odottamaan
löytäjäänsä, sillä ei niitä kukaan
sieltä tule tilaamaan. Dressing
Mimian tavoitteena on juuri auttaa suunnittelijoita markkinoimaan itseään.
Le haluaa luoda Dressing Mimiasta areenan, jossa nostetaan
esille olemassa olevia tuotteita.
Hän ei halua nähdä tapahtumaa
kaiken keskipisteenä, jota varten
suunnittelijat erikseen tekevät
uudet mallistot.
Dressing Mimian vahvuus on
siinä, että se saattaa yhteen eri
alojen ihmisiä, joilla on paras
näkemys omasta alastaan. Kun
suunnittelija saa verkostossa ilmaisia vinkkejä esimerkiksi päivätyötä markkinoinnin parissa
tekevältä, niistä kannattaa Len ja
Kaislan mukaan ottaa vaari.
?Toki ne ovat aina vain mielipiteitä, mutta ilmaisia mielipiteitä. Kyllä niitä kannattaa kuunnella?, Kaisla muistuttaa.
Ei keppihevosta
suomalaisuudesta
Le luottaa suomalaiseen designiin, mutta hänen mielestään olisi tärkeämpää puhua siitä, miten
suomalainen osaaminen kohtaa
kysynnän.
?Suomessa on paljon potentiaalia, mutta on vanhanaikaista puhua Suomi-designista. Jos
löytää kohderyhmän esimerkiksi jostain alatyylistä mistä päin
maailmaa vaan, niin Suomen
esille nostaminen ei ole välttämätöntä.?
Dressing Mimiassa uskotaan
enemmän kysynnän löytymisen
marginaaleista. Siellä kuluttajat
ovat uskollisia ja ottavat aktiivisesti selvää tuotteista. Yleiset
Suomi-tuotteiden vientimatkat
eivät enää toimi pirstaloituneessa maailmassa, vaan suunnittelijan kannattaa keskittyä tekemään
?omaa juttuaan?.
?On joitain merkkejä, jotka edustavat suomalaisuutta.
Toisaalta se myös leimaa. Mun
mielestä pitäisi sallia eri tyylejä.
Antaa kaikkien kukkien kukkia
vaan?, Le pohtii.
Le luottaa silti, että suomalainen osaaminen tulee jatkossakin
näkymään maailmalla.
?Ihmiset ovat rohkaistuneet
tuomaan enemmän omaa näkemystään esille.?
11
REKRY-teema
Anja Karppinen
VERTAILUSSA NUORISOTYÖTTÖMY YS SAKSASSA JA SUOMESSA
Väliinputoajien
yhteiskunta?
Nuorisotyöttömyyden teema näkyy niin siitä kirjoitettujen lehtijuttujen
määrässä kuin laajassa tutkimusten kirjossakin. Suomea pidetään koulutuksen
mallimaana mutta Saksa kerää kehuja työelämästään. Miksi?
13
Nuoret väliinputoajat, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet,
syrjäytyneet.
Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston Eurostatin heinäkuussa julkaiseman raportin mukaan
Suomen nuorisotyöttömyysprosentti on 17,7. Nuorisotyöttömäksi lasketaan 18?25-vuotias
nuori aikuinen, joka on ilman
työtä ja opiskelupaikkaa. Syyskuisen OECD:n Education at a
?
Coffartilla ei ole tarjolla selkeitä
vastauksia. Viimeisen 30-vuoden ajan Saksassa on panostettu
koulutusjärjestelmään, Coffart
kertoo. Aikaisemmin opiskelu
oli pienen eliitin mahdollisuus,
mutta tällä hetkellä erilaisia koulutusväyliä ja mahdollisuuksia
pyritään tarjoamaan kaikille.
Eräs selittäjä Saksan vähäisessä
nuorisotyöttömyydessä
saattaa olla monipuoliset kou-
Viimeisen 30-vuoden ajan
Saksassa on panostettu
koulutusjärjestelmään.
clance -raportin mukaan joka
kymmenes alle 29-vuotias suomalainen on työtön tai koulutuksen ulkopuolella.
Samoissa raporteissa muistetaan jatkuvasti ylistää Saksaa.
Viime vuosien taloudellisesta
kriisistä huolimatta maan nuorisotyöttömyysprosentti oli heinäkuussa vain 7,9.
Siis kymmenisen prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomessa.
Mistä tämä johtuu?
Saksan malliin
Kölnin yliopiston työneuvonnassa työskentelevällä Carina
lutusväylät. Kaikkien ei odoteta
kouluttautuvan, ja reitti työelämään on tehty matalaksi. Esimerkiksi oppisopimuskoulutus,
niin sanottu dual studium, on
Saksassa erittäin suosittua. Ohjelma kestää noin kolme vuotta
ja jakautuu kolmen kuukauden
jaksoihin. Niistä osa vietetään
koulun penkillä ja osa työnantajan palveluksessa.
Tavallista on, että työnantaja
palkkaa koulutetun heti valmistumisen jälkeen. Dual studium ei
käsitä ainoastaan ammattikoulualoja vaan esimerkiksi kaupallisen tutkinnon voi suorittaa suoraan työelämään.
Mielipide
Haluatko mielipidekirjoituksesi Tylkkäriin? Ota yhteyttä:
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Tuntuuko pahalta?
Turun ylioppilaslehden numerossa 12/2012 oli artikkeli Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäristä, Hannu Lauermasta. Artikkelin sisältöön ei minulla ole
aihetta sen suuremmin puuttua,
mutta aloinpa kirjottaa, koska
mieleni pääsi hieman kiihty-
mään jutun ingressistä: ?Pahuus
on osa ihmisyyttä, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.?
Ihmisen sisäsyntyinen pahuus
on kulttuurimme suurimpia
ja
kyseenalaistamattomimpia
myyttejä, ja juurensa tämä myytti
Eliitin hommaa
Mutta onko elitistinen koulutusjärjestelmä todella menneisyyttä?
Ei nyt aivan. Saksassahan
lapset käyvät vain neljä vuotta
peruskoulua, minkä jälkeen jatketaan opettajan suosituksesta
kansalaiskouluun, reaalikouluun
tai lukioon.
Opettajan sana painaa kupissa
paljon, vaikka se ei välttämättä
olisikaan paras ratkaisu, kertoo
Manuel, 22, joka opiskelee musiikkitiedettä ja skandinavistiikkaa Kölnin yliopistossa.
Opettajan mielestä pikkuManuelista ei olisi ollut muuhun kuin kansalaiskouluun. Äiti
taisteli pojalle paikan reaalikoulusta, josta hän jatkoi lukioon ja
yliopistoon, missä hän on pärjännyt hyvin. Manuelin mielestä vanhemmilla ja opettajilla on
suuri vaikutus siihen, mitä nuoresta tulee.
?Systeemi on mielestäni edelleen elitistinen, sillä koulutettujen vanhempien lapset päätyvät
parhaisiin kouluihin ja päinvastoin. Itsellänikään ei olisi varaa
opiskella, jos lukukausimaksut
eivät olisi poistuneet?, kertoo
Manuel, joka haaveilee tulevaisuudesta musiikkijournalismin
parissa.
OECD:n
koulutusraportin
mukaan Suomessa 49 prosenttia
ikäluokasta suorittaa loppuun
korkeakoulututkinnon, kun Saksan vastaava luku on 30 prosent-
on kaivanut syvälle kulttuuriperintöömme ja sitä myöten myös
alitajuntaamme. Raamattukin
opettaa, että ihminen kantaa sydämellään syntymästään saakka
perisyntiä, joka täytyy oikein
korkeammilta voimilta anoa
anteeksi. Täyttä roskaa. Pahuus
ei ole yleisinhimillinen ominaisuus, vaan meidän kulttuurimme surullinen erityispiirre.
Kulttuurista kirjoittaessani en
suinkaan tarkoita suomalaista
kulttuuria. En viittaa sillä myöskään laajempaan länsimaalaiseen kulttuuriin. Kulttuurilla
tarkoitan sitä tänä päivänä globaaliksi muodostunutta kulttuuria ja sivilisaatiota, joka sai
alkunsa yli 10 000 vuotta sitten,
kun keksittiin, että maasta voidaan muokkaamalla tehdä ihmiselle otollisempi. Samalla alettiin
kultivoida sellaista kerrassaan
järjetöntä ideaa, että maapallo
on annettu meille, ja voimme sitä
parhaaksi katsomallamme tavalla käyttää omaksi hyödyksemme
piittaamatta muista kulttuureista, muista eliölajeista, luonnon
monimuotoisuudesta ja maa-
tia.
Toisaalta Suomessa on jo pitkään keskusteltu siitä, koulutetaanko ihmisiä liikaa.
Kortistossa on työttömiä
maistereita ja tohtoreita pilvin
pimein.
Suomessa
asenneongelma?
Turun yliopiston Rekryssä työskentelevä tutkija Juha Sainio
korostaa, että koulutus kannattaa aina mutta yliopistosta työelämään siirtyminen voi joskus
olla mutkikasta.
Sainio pitää mahdollisena,
että nuorisotyöttömyyden taustalla voivat piillä myös nuorten
asenteet.
?Koen, että nuorilla on opis-
?
jattavaa sekä nuorilla että myös
työntarjoajilla ja yhteiskunnassa
laajemminkin.?
Sainion mukaan Suomen osin
passivoivalla sosiaaliturvajärjestelmällä voi olla vaikutusta
nuorisotyöttömyyteen.
?Näkisin, että työttömyyttä
ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa tulisi lisätä?, hän toteaa.
Oli kyse sitten asenteista tai
eliiteistä, mahdollisuuksista tai
omasta aktiivisuudesta, selvää
ainakin on, että sekä Suomessa että Saksassa porskutetaan
varsin hyvin verrattuna moniin
Etelä-Euroopan maihin.
Suomen koulutusjärjestelmä
on tasa-arvoinen, mutta Saksassa on kenties ymmärretty, että
kaikkiin työtehtäviin ei tarvita
korkeaa koulutusta vaan käytäntöä.
Siinä, missä suomalainen
Toisaalta Suomessa on jo
pitkään keskusteltu siitä,
koulutetaanko ihmisiä liikaa.
kelumahdollisuuksia,
mutta
nuorten kiinnostukset eivät
kohtaa tarvetta. Joillekin aloille on tunkua, kun taas toiset
työtehtävät eivät näyttäydy
kiinnostavina. Asenne- ja arvomaailmassa voisi siis olla kor-
kouluttautuu saksalaista helpommin, pääsee saksalainen
suomalaista nopeammin kiinni
töihin.
pallon ekosysteemien elinvoimasta. Daniel Quinn on kirjassaan Ishmael kutsunut meitä ja
meidän kulttuuriamme osuvasti
?ottajiksi?.
Sisäsyntyinen ja voittamaton pahuus on oiva keino pitää status quo voimissaan ja
vahvana. Sitä käytetään ketterästi myös ottajakulttuurin
käsienpesuun ja vastuunpakoiluun. Aina kun tätä myyttiä joku
Lauerman tavoin ajattelemattomasti toistelee, kollektiivinen
tajuntamme lannistuu kohti
tällaista pahuuden determinismiä: Eihän meidän kannata edes
yrittää edistyä ihmiskuntana
moraalisesti ja eettisesti, koska
se on mahdotonta! Turha toivo.
Ihmisillä on mustat sydämet ja
niitä emme valkeiksi saa kuin
valehtelemalla! Juuri tällaisten
ajatusten voimistumisen vuoksi
minua niin suunnattomasti ärsyttää, kun tuota myyttiä toistellaan ja vahvistetaan.
Jutun lopussa oli yllätys, josta
iloitseminen kostautui ennenaikaiseksi. Pahuudesta puhuttiin
tosiaan osana kulttuuriamme,
joskin vain yhdessä lauseessa,
jonka muotoilua ei ehkä ollutkaan sen tarkemmin harkittu.
Lauerma nimittäin lyttää tuon
näkökulman heti seuraavassa
lauseessa: ?Pahuutta on mahdotonta karsia ihmisestä menettämättä ihmisyyttä. Sen kanssa
on vain opittava taiten elämään.?
Paskapuhetta.
Haluammeko
todella alistua tuollaiseen pessimismiin ja apatiaan vai voisimmeko yrittää voittaa kulttuurimme sisäsyntyisen pahuuden
ja korostaa, että ihminen on
sisimmiltään hyvä ja rakastava
olento?
Ottakaamme siis oppia Dostojevskin Karamazovin veljesten viisaasta munkista: ?Do not
say ?Sin is mighty, wickedness is
mighty, evil environment is mighty, and we are lonely and helpless
and evil environment is wearing us away and hindering our
good work from being done.?
Fly away from that dejection my
children!? Ja ketäpä kannattasi
kuunnella, jos ei viisaita ja vanhoja munkkeja?
Heidi Viherjuuri
Kirjoittaja opettaa suomea
Kölnin yliopistossa.
IIRO NAUKKARINEN
Black Mesa Modification Team
Pelihistorian tunnetuin tunarointi, Black Mesa
-tutkimuslaitoksen pieleen mennyt koe, näyttää
vuonna 2012 tältä.
Nostalgia iski
peliteollisuuteen
Uusintaversiot, nuo elokuvamaailman sylkykupit, rynnistivät videopelien pariin.
Syystalvella 2012 pelikansan
pariin laskeutuu niin UFO: Enemy Unknownin, Half-Lifen kuin
Baldur?s Gaten uusintaversiot.
Kolmikko on pelimaailman vastine Das Bootille, Citizen Kanelle
ja The Godfatherille.
Elokuvien uusintafilmatisoinnit ovat ongelmajätteen maineessa. Asenteen siirtymisestä
pelimaailmaan ei ole yksimielisyyttä.
?Tyypillisesti pelaajat odottavat pahinta?, sanoo Pelaajalehden päätoimittaja Miika Huttunen.
Pessimismistään
tunnetun
Murobbs-keskustelualueen veteraanipelaajat kuitenkin haastavat väitteen.
?Parhaimmillaan uusintaversiot tarjoavat sen saman pelikokemuksen kuin alkuperäinen
peli, mutta uudistetuilla grafiikoilla ja joillakin peliteknisillä
korjauksilla?, toteaa 90-luvun
puolivälissä
peliharrastuksen
aloittanut Tatu Virta.
?Toivon, että uusintaversioihin saataisiin edes hieman sitä
taikaa, mikä sai junnuna liimautumaan ruudun ääreen tuntikausiksi?, haaveilee vuodesta
1986 joystickia kurittanut Antti
Manninen.
Odotukset ja lopputunnelmat
eivät aina täsmää.
?Suhtautumiseni uusintaversioihin on etukäteen positiivinen,
joskin olen tainnut joutua pettymään joka kerta?, toteaa 90-luvun alusta saakka pelannut Ilmari Lemmetyinen lakonisesti.
Vanhat
hyvät ajat
?Peliala on kovin nuori, mutta
pelaajat ovat kuitenkin jo valmiita vanhojen aikojen muisteluun,
Huttunen sanoo.
Iäkkäät pelit vaativat usein
kohtuutonta säätöä toimiakseen.
Uutuuttaan kiiltelevä pelikonsoli
ei pyöritä vanhoja pelejä. PC:llä
on emulaattoreita ja kikkapaketteja, mutta niiden käyttö vaatii
sekä osaamista että kärsivällisyyttä.
?Pelit toimivat periaatteessa
uusintaversioina muita viihdemuotoja paremmin, sillä ne ovat
enemmän aikansa teknologiaan
ja sen rajoituksiin sidottuja?,
Lemmetyinen sanoo.
Aina kultaiset muistot ja avoin
mieli eivät riitä. Ei, vaikka lopputulos olisikin mieluisa. Näin kävi
Lemmetyiselle X-Com: Enemy
Unknownin parissa.
?Tämä taitaa kyllä ikävä kyllä liittyä ihan vanhenemiseen.
Eivät muutkaan viihdemuodot
enää ihan samanlaista vaikutusta
tee kuin nuorempana?, Lemmetyinen tilittää.
Kierrätys
kunniaan
Pelimaailmassa uusintapainokset usein vain päivittävät grafiikan HD-aikaan.
?Tällöin on parempi puhua
remasteroinnista?, sanoo Huttunen.
Aitoja uusintaversioita on
aina tehty silloin tällöin, mutta
Huttusen mukaan nykyisessä buumissa uutta on nimenomaan niiden määrä.
Baldur?s Gaten retusoijien
lupaamat laajennettu maailma,
uudet hahmot ja pelimekaniikan korjaukset ovat sellaisia
viilauksia, joita tuskin edes puristit paheksuvat. Niin X-Com:
Enemy Unknown kuin HalfLife -fanien tekemä Black Mesa
on saanut kriitikoilta aplodit.
Villityksen arvellaan ja toivotaan jatkuvan.
?Eritoten konsoleille, puhe-
limille ja tableteille vanhojen
pelien julkaiseminen kiihtyy?,
Huttunen uskoo.
Pelinteko ei ole tänä päivänä
nörttien puuhastelua kellareissa.
?Uudet ideat ovat kalliitta ja
riskialttiita, joten vanhan pelin
uudelleen tekeminen tuo turvaa
tutun nimen kautta?, Huttunen
pohtii.
Pelaajat ovat valmiita rahoittamaan uusintaversioita.
?Peleissä on todella nostalgisia ja hienoja sarjoja, jotka ovat
jääneet täysin käyttämättömiksi?, avaa Lemmetyinen.
?90-luvulla syntyneille monet
vanhat nimikkeet ovat täysin
tuntemattomia?, jatkaa Manninen.
Virta säestää:
?Se, että ?rahastettaisiin vanhoilla ideoilla?, ei päde, mikäli
vanhat ideat ovat toimivia.?
Jouko Luhtala
Turun kaupunginkirjaston marraskuun Nautinto ja kiusaus -luentosarja tarkastelee tieteen, taiteen ja tunteen
15
KULTTUURI
NykyrunoilijA on myös esiintyjä
Runoileva mies leimataan usein nössöksi ja naisrunoilijan työ tyttörunoudeksi,
pohtivat nuoret runoilijat Sami Lehtinen ja Veera Kivijärvi.
jille Lehtisen nimi on jo tullut
tutuksi. Hän voitti vuoden 2012
Runo-Kaarina -kilpailun, joka
on valtakunnallinen runokokoelmakilpailu esikoisrunoilijoille.
Kaarinan kaupunki kustantaa
voittaneen runoteoksen. Lehtisen esikoiskokoelma Painaja julkaistiin Turun Kansainvälisillä
Kirjamessuilla lokakuun alussa.
?Olen iloinen siitä, että läpimurto tapahtui tässä kilpailussa.
Tuttu kaveri auttoi käsikirjoituksen tiivistämisessä?, Lehtinen
kertoo.
Kristian tervo
Turun yliopistossa yleistä
kirjallisuustiedettä opiskeleva
runoilija Sami Lehtinen, 24, on
kirjoittanut runoja jo yli kymmenen vuotta.
?Runous on aina tuntunut
luontevimmalta tavalta kirjoittaa?, hän sanoo.
Veera Kivijärvi, 22, kirjoittaa
runoja, koska haluaa kuvata asioita lapsen näkökulmasta.
?Runokieli sopii lapsen suuhun niin sanaston kuin rytmin
puolesta?, kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Kivijärvi pohtii.
Hän on julkaissut runojaan
antologioissa ja kirjallisuuslehdissä, ja toimii turkulaisen kirjallisuuden kentällä aktiivisesti.
?Minulle sanataiteilijan ammatti ei ole alkuunkaan kotona
istumista, vaan siihen kuuluu
oman osaamisen esittäminen
jollain tavalla. Se voi olla osallistumista yhdistystoimintaan tai
esiintymistä runoklubeilla?, hän
sanoo.
Esittävä runous on keskeinen
osa nykyrunoutta. Lehtisen mielestä esiintyminen on nykyrunoilijalle välttämätöntä.
?Se onkin osin ongelmallista,
sillä kirjoittajana olen enemmän
hiljainen pohdiskelija enkä etukäteen mieti sitä, sopivatko runoni esitettäviksi. Mutta näkyvyyttä pitää saada, jos tätä työtä
haluaa tehdä?, hän toteaa.
Monille runouden harrasta-
Madaltunut kynnys
julkaista
Viime vuosina runokirjoja on
ilmestynyt enemmän kuin koskaan.
?Julkaisemisen kynnys on madaltunut. Kokoelmia julkaistaan
tosi paljon, riippumatta siitä,
onko niissä tuore ote vai ei, Lehtinen pohtii.
Kivijärvi on hänen kanssaan
samoilla linjoilla. Nykyään julkaistaan myös verrattain keskeneräisiä kokoelmia, joista huomaa,
ettei toimitustyötä juuri ole tehty.
Nykyrunoudessa pyritään jatkuvasti etsimää uusia ilmaisun
muotoja. Lehtisen ja Kivijärven
mielestä kirjoittajan ei kuiten-
?Parhaimmassa tapauksessa onnistunut runoklubi voi rohkaista muitakin kirjoittamaan?, Sami Lehtinen
sanoo. Hän ja Veera Kivijärvi esiintyvät Varsinais-Suomen Runoviikolla.
kaan pidä liikaa miettiä sitä,
onko oma teksti uudistavaa ja
mihin koulukuntaan se sijoittuu.
?Liiallinen uudistamispyrkimys näkyy eikä palvele ketään.
Päinvastoin se tekee runosta
huonon?, he sanovat.
Lehtisen mielestä runoilijoihin liittyvät stereotypiat elävät
vielä vahvasti. Monet tutut ovat
Runo-Kaarinan voiton jälkeen
tulleet sanomaan, että ?ai säkin
oot tollanen herkistelijä?.
?Runoileva mies leimataan
helposti nössöksi tai ?rappiorunoilijaksi?, mutta 600-sivuisia romaaneja kirjoittava mies on äijä?,
hän ihmettelee.
Kivijärvi puolestaan on huomannut, että tietyistä teemoista
kirjoittavan naisrunoilijan työ
leimataan usein ?tyttörunoudeksi?.
?Tietyt motiivit ovat niin käytettyjä tällä hetkellä, että leima
on helppo lyödä. Itse haluan kirjoittaa hyvää runoutta lapsille, ja
lasten näkökulmasta aikuisille.
Ehkä tällä kaksoisroolilla voisi
välttää runotyttöleimaa?, Kivijärvi pohtii.
EMILIA VÄHÄTALO
Kivijärvi ja Lehtinen esiintyvät
Varsinais-Suomen Runoviikolla
muun muassa Runorevanssi
yliopistolla -tapahtumassa
Sirkkalan kampusalueella
tiistaina 6.11. klo 11?15 ja
iltaklubilla ainejärjestötalo
Mimesiksessä klo 19 alkaen.
Lisätietoja osoitteesta
www.vsrunoviikko.net.
Herrasmiessävelmiä rakkaudennälkään
Kosteat Kosijat löi hynttyyt yhteen Kvartetten LØKin kanssa.
Vuonna 2008 Turun yliopiston ylioppilaskunnan kuoro eli
aikaa, jota leimasivat entisten
laulajien eläköityminen ja kvartettilaisten pula. Apuun riensivät
eri tiedekunnissa opiskelevat
Antti Koivumäki, Oskari Leino, Maunu Toivari ja Tommi
Penttinen, jotka pistivät pystyyn
täysin uuden mieskvartetin. Nimeksi valikoitui Kosteat Kosijat,
jonka todettiin kuvaavan parhaiten nelikon musiikkitarjontaa
termin ?kosteat? viitatessa kvartetin juomalauluihin ja sanan
?kosijat? ryhmän esittämiin rakkausballadeihin.
?Inspiraatio voi iskeä milloin
vain, missä vain?, kakkosbasso
Penttinen kuvailee.
?Härskeimmistä biiseistä tulee
eniten hajontaa.?
Muun muassa kappale Kondomin käyttö mieskuorolle ei ole vielä nähnyt päivänvaloa julkisissa
esiintymistilanteissa.
Useimmiten esityslista saa vaikutteita kuuntelijoiden toiveista.
Ykkösbasso Koivumäki mainitsee kvartetin esittäneen taannoin
esimerkiksi Pokémon-sovituksen
Turun yliopiston informaatioteknologian opiskelijoiden ainejärjestön vuosijuhlissa.
Vuosijuhlat ovatkin yksi tyypillistä tilaisuuksista, joissa Kosteat
kosijat ovat keränneet esiintymiskokemusta.
Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista tähän mennessä on ollut
200-päiselle naiskuororyhmälle
esiintyminen. Kvartetin bravuuriksi muodostuneen Tahdon rakastella sinua -coverin esittäminen sai tuolloin hurmioituneen
vastaanoton ja poikien sanoin
?sytytti sydämiä liekkeihin ikään
katsomatta.?
Kosteita kosijoita on kiitelty
musiikin lisäksi luovuudesta, joka
ulottuu koreografioihin, vaihtuviin esiintymisasuihin sekä rekvisiittaan. Jäsenet ovat päässeet kokeilemaan esimerkiksi munkkien
ja öljyttyjen palomiesten rooleja.
Useimmiten esitys kuitenkin toteutetaan frakeissa ja lavalla keskitytään hyödyntämään muita
visuaalisia elementtejä.
Kahdeksan tahtoa
yhteensovitettuna
Uusin projekti, turkulaisen Kvartetten LØKin kanssa yhteistyössä
toteutettava The Male Quartet
Experience tuodaan päätökseen
marraskuun kolmantena, jolloin
kaksi mieskvartettia astelevat parrasvaloihin Turun Akatemiatalolla. Oma konsertti on kummallekin kvartetille ensimmäinen.
Idea projektiin syntyi viime
vuoden lopulla, kun jo pidemmän aikaa toisensa tunteneet
kvartettien jäsenet päättivät
pistää kykynsä yhteen.
Kvartetten LØKin edustaja,
kakkostenori Markus Holopainen kommentoi yhteistyön
Kosteiden kosijoiden kanssa
sujuneen hyvin.
?Molemmat kvartetit ovat
antaneet toisilleen tilaa tehdä se
oma juttu.?
Kahdeksan tahdon yhteensovittaminen on tuonut välillä
ymmärrettäviä haasteita, mutta
kompromissien kautta on päädytty taiteellisesti eheään kokonaisuuteen.
Kosteat kosijat kuvailevat tulevan konsertin kappalelistan
ensimmäisen osion koostuvan
pop-musiikkitulkinnoista sekä muutamista hieman vakavammista kappaleista. Toisella
puoliajalla mopo sitten ?karkaa
käsistä?.
KAROLIINA RAJALA
kautta, mikä houkuttaa ja koukuttaa. Sarjan avaa tiistaina 6.11. Tero Liukkonen otsikolla Hetken nautinnot.
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Valinnanvapaustaistelu
Kieleen kätketty
salaisuus
K
uluneen vuosikymmenen ajan ihmiskunta on
käynyt kenties historiansa merkittävintä taistelua: sotaa perinteistä televisioformaattia vastaan. Kun
digitaaliset televisiolähetykset syrjäyttivät Suomessa
maanpäälliset lähetykset vuonna 2007, ilmassa oli
odotuksen tuntua. Hurjimmissa haavekuvissa digitv:n oli tarkoitus muuttaa kankeana ja vanhanaikaisena pidetty televisiokulttuuri kertaheitolla. Ei enää
riippuvuutta esitysajoista! Päätä itse milloin ja mitä
katsot! Teknologiatyrannian aika on ohi!
T
ietenkään digi-tv ei täyttänyt kenenkään odotuksia. Muutoksen kutsuminen vallankumoukseksi
herättää jälkikäteen tarkasteltuna vapaan viihtymisen puolesta marssivissa taistelijoissa lähinnä kyynisiä naurunpyrähdyksiä. Digi-tv toi meille digiboksit,
jotka eivät futuristisesta nimestään huolimatta olleet
juuri muuta kuin VHS-nauhurien tilataloudellisempi, kerran vuodessa hajoava inkarnaatio.
Vastikään näilläkin lakeuksilla aloittanut Netflix
edustaa monille toivoa paremmasta huomisesta. 8
euron kuukausimaksulla palvelun kautta voi läppärin, pelikonsolin tai puhelimen välityksellä katsoa
mitä tahansa, koska tahansa ja kuinka paljon tahansa.
MTV3:n edustajan raportoitiin antaneen palvelusta katkeria kommentteja, joiden mukaan kanava ei
tulisi antamaan Netflixille ?yhtään sympatiapistettä?
ja että palvelua ?potkitaan munille niin paljon kuin
pystytään?. Vapaustaistelijat olivat haltioissaan: tällä
kertaa mahtava imperiumikin vapisee uudistuksen
edessä.
E
nsikokeilun perusteella Netflix on kuitenkin hienoinen pettymys. Tämä ei johdu niinkään itse
palvelusta, kuin niistä tavoista joilla olemme tottuneet viihdyttämään itseämme. Vaikka valinnanvaraa
olisikin, emme välttämättä silti osaa tai halua valita.
Oma Netflix-kokemukseni nimittäin paljasti, että
en ole lainkaan niin kultivoitunut viihteen kuluttaja, kuin olin aikaisemmin halunnut uskoa. Jokainen
kirjautumiseni on noudattanut pitkälti samaa kaavaa:
selailen pitkään palvelun tarjontaa, enkä silti tiedä
mitä katsoa.
Aloitan yhtä elokuvaa, vaihdan toiseen. Kolmannesta katson kymmenen minuuttia teoksen keskeltä. Toimintani alkaa muistuttaa ? häpeän tunnustaa
? kanavasurffailua. Lopulta päädyn tuijottamaan
Transformersia täynnä musertavaa epätoivoa.
Niin tervetullut uudistus kuin Netflix onkin, tuntuu samalla nololta huomata, että kenties televisioyhtiöiden sijaan olemme koko tämän ajan rajoittaneet
vapauttamme valita enimmäkseen omatoimisesti.
Tuomas Jalamo
Kirjoittaja on viestinnän opiskelija ja vapaa
toimittaja, joka ei jaa
Netflix-historiaansa
Facebookissa.
?Oli miten oli: näistä kuulusteluista ja keskusteluista ja todistuksista ja vaikutelmista ei saa
yhtenäistä kuvaa ? ei totisesti!
? vaan jonkinlaisen luonnoksen
mahdollisesta tapahtumain kulusta, olettamuksen, monin paikoin täynnä aukkoja ja ristiriitaisuuksia ja kysymysmerkkejä.
Se on jonkinlainen lähtökohta.?
KIRJA. Tuntuu kohtuuttomalta, jotenkin läpensä kierolta,
arvioida Monika Fagerholmin
tasoisen kirjoittajan tekstiä
pelkkään suomennokseen nojautuen. Fagerholm kun lukeutuu niihin kirjailijoihin, joiden
ilmaisun poikkeuksellista, kokonaisvaltaista sävykkyyttä edes
erinomainen käännös ei välttämättä onnistu kahlitsemaan.
Tällainen olo myös Lola ylösalaisin -romaanista jää. Liisa
Ryömän käännös on toki itsessään nautinnollisen hienoa kiel-
tä ja epäilemättä paras mahdollinen tulkinta ruotsinkielisestä
alkutekstistä. Ja yhäti tuntuu
siltä, kuin suomea ei vain olisi
luotu tavoittamaan Fagerholmin tekstin liikettä, limittymisiä ja kimurantteja nivellyksiä,
lauseen suvereenia tanssia. Painokseen eksynyt panovihreiden
legioona ei auta asiaa yhtään.
Vaikka mistäs minä virkamiesruotsini läpi kompuroinut
mitään tietäisin. Käännöksen
varassa mennään ja Lola ylösalaisin on kaikesta huolimatta
silkkaa lukemisen juhlaa. Tarinassa on painajaismaista imua,
henkilöhahmot ovat häiritsevästi vinossa ja tekstipinnan
alla liikkuu koko ajan jotain
muodotonta, ylimääräistä, pelottavaa.
Amerikkalaisen
tyttönsä
(2006) ja Säihkenäyttämönsä
(2009) lukeneille teoksen maailma voi vaikuttaa turhankin
tutulta. Kerronta on mutkistaan
huolimatta ehkä aavistuksen
aiempaa
suoraviivaisempaa,
tarinavetoista. Rönsyjä on tipahdellut matkalla ja on lukijan
mieltymyksistä kiinni, miten
ratkaisuun suhtautuu. Itse tykkäsin ja en tykännyt.
Yhtä kaikki, tuttua asetelmaa
piisaa: pieneen suomenruotsalaiseen yhteisöön sijoittuva
murhamysteeri rakentuu ker-
ronnallisesti aavistuksenomaisten jännitteiden ja tarkoituksellisen hämärien vihjausten
varaan. Näkökulmat vaihtelevat, sama tapahtuma kuvataan
usein monesta eri vinkkelistä.
Kahteen eri aikatasoon jaetun tarinan keskiössä irvistää
vanha nappisilmäinen Lolaräsynukke, joka tekstissä toistuvan fraasin mukaan ?kätkee salaisuuden?. Näitä juttuja ei lueta
yksin kotona, kun ilta pimenee
ja oksat koputtelevat ikkunaan.
Omaleimainen, rajusti aksentoitu symboliikka ja Fagerholmin tuotannossa toistuva
leikkimotiivi jättävätkin kosolti
tilaa esimerkiksi psykoanalyyttisille tai performatiivisille
mehusteluille, keitä tällaiset
tulkintalinjat nyt sattuvat vielä
kiinnostamaan.
Yhtä aikaa aukkoisen säästeliäs ja kieleltään täysi kerronta mahdollistaa onneksi myös
muunlaisia lähestymistapoja.
Hienovireisen tekstin kaikkia
reikiä ei ole mikään pakko selittää umpeen ja hyvästä kirjallisuudesta lienee toisinaan lupa
nauttia myös sellaisenaan.
MIIKKA LAIHINEN
Monika Fagerholm:
Lola ylösalaisin.
Suom. Liisa Ryömä.
Teos 2012. 497 s.
Keisarin uudet
vaatteet
LEVY. Kummasta anekdootista
sitä Death Gripsin kohdalla aloittaisi? Siitä, että yhtye solmi sopimuksen Epic Recordsin kanssa,
mutta päätti vuotaa levyn mielivaltaisesti itse ennen julkaisupäivää kaikkien ladattavaksi. Vai
siitä, että levyn kannessa nimi on
kirjoitettu erektiotilassa olevaan
penikseen.
No Love Deep Webin ensimmäinen läppä piilee sen romanttisessa
nimessä. Siihen romantiikan anti
sitten jääkin. Edeltäjäänsä The
Money Storea klaustrofobisempana se tuo nokkamies Stefan
?MC Ride? Burnettin hajanaiset
fraasit masokistisen lähelle kuulijan kasvoja. Jos raadollisten synasoundien heitteleminen kokeellisten konebiittien päälle ei saa
havahtumaan, niin viimeistään
MC Riden holtiton ja tuhnuisesti
talletettu vokaalisoundi tekee sen.
Prince sai 80-luvulla Purple
Rain -levyllään siveysjärjestön
ajamaan läpi levyille laitettavia
Parental Advisory -tarroja varoittamaan vanhempia levyjen sisältämistä lapsille haitallisista teksteistä. Death Grips on suurempi
ilmiö kuin pelkkä uhoaminen.
Se kykenee tinkittömästi rikkomaan 2010-luvulla vallitsevia es-
tetiikannormeja saaden kuulijan
epäilemään omaa kykyään hahmottaa hyvän ja huonon maun
rajat. Vaikuttavan artistin tavoin
Death Grips osaa hyödyntää aikakautensa resursseja, tässä tapauksessa sosiaalista mediaa ja
vaihtoehtoisia julkaisuväyliä saaden aikaan provokaatiovyöryn ja
juuri oikeanlaisen keisarin uudet
vaatteet -ilmiön.
NAWRAS ODDA
Death Grips:
No Love Deep Web
Erpic Records/
omakustanne 2012
Kinokopla hakee uusia toimijoita! Kinokoplan hallitukseen voivat hakea kaikki elokuvista kiinnostuneet
Future film
KULTTUURI
Joseph Gordon-Levitt tähdittää Looper-elokuvaa, joka
tarjoilee parin tunnin koukutuksen lisäksi muutaman
ajatuksen.
On aika sijoiltaan
Looper esittelee tulevaisuuden, joka on hieman kuin menneisyys
hienommilla härveleillä varustettuna.
ELOKUVA. Ollaan vuoden 2044
Kansasissa, ja yhteiskunta on romahtanut, kuinkas muutenkaan.
Joe (Joseph Gordon-Levitt)
viettää päiviään dinerissa istuskellen ja posauttelee siinä sivussa
tulevaisuudesta lähetettyjä tapettavia. Vuonna 2074 aikamatkailu on nimittäin keksittyä, mutta
ruumiista on hemmetin hanka-
laa päästä eroon. Joen kaltaiset
mafiamiehet hoitavat hommat
loppuun. Vaan mitä tehdä, kun
Joen oma vanhempi versio (Bruce Willis) pullahtaakin eräänä
päivänä luupin päästä lahdattavaksi, ja kun vielä selviää, että
mies on asialla tulevaisuuden
pelastamiseksi?
Looper on näppärästi toteu-
tettua haulikkoscifiä, joka nojaa
aikamatkustamisen aiheuttamiin
klassisiin sekaannuksiin. Kaikki
haluavat ohjailla tulevaisuutta
omaksi edukseen, joten miten
toimia oikein ja ketä uskoa? Looperin kuvaama maailma rakentuu sekin aika pitkälti tuttujen
kaavojen mukaan: on vaeltavia
kerjäläislaumoja, teknohuumeita
ja Maon kuva setelissä. Leffassa
on myös aimo annos konservatismia: lopulta jokaisen on puolustettava omaa perhettään kuistiltaan kiväärinpiippua pitkin.
Lopputuloksena on toimiva ja
sopivan rosoinen elokuva, joka
tarjoaa parin tunnin koukutuksen ja muutaman ajatuksenkin.
Syvempää nautintoa etsiviä suo-
sittelen kaivamaan hyllystä Blade
Runnerin ja Children of Menin
kaltaisia alan klassikoita.
maansa meditoiden, ja jälki on
kaunista pienistä ylilyönneistä
huolimatta. Elokuvan vahvaa
tunnelmaa verottaa ajoittain alleviivaavaksi yltyvä kertojaääni,
joka tuntuu selittävän katsojalle
liikaa sellaistakin, jonka voi lukea valkokankaan levottomista
odotuksen hetkistä. Onneksi
hieno ääniraita paikkaa tätä kau-
neusvirhettä.
***
Lauri Hannus
Looper (Yhdysvallat, 2012)
O: Rian Johnson
N: Bruce Willis, Joseph GordonLevitt, Emily Blunt
Perhe poteroissa
Tunteellinen taistelukertomus tempaa mukaansa hienoisesta
hapuilustaan huolimatta.
ELOKUVA. Pariisilaisboheemit
Roméo ja Juliette tapaavat, rakastuvat ja saavat pojan. Adamin
ollessa parivuotias käy ilmi, ettei kaikki ole kunnossa, ja pian
paljastuu että lapsi on vaikeasti sairas. Epävarmuus vaihtuu
taisteluksi näkymätöntä uhkaa
vastaan, ja käyttöä on kaikille
panoksille.
Omaelämänkerrallinen Sota
on julistettu kertoo vaikean tarinansa nykyaikaisesti mutta samalla periranskalaiseen tapaan.
Sairaskertomusta
rytmittävät
juhlat, riidat ja suloiset sovinnot:
kuoleman uhka ei muuta pääparin elämää retkeksi nyyhkyvuorelle. Olennaisena sanomana
välkkyy perheyhteisön voima
rankkojen tapahtumien edessä,
mutta mistään yksilöiden kapinasta sortavaa järjestelmää vastaan ei lopulta ole kyse. Taistelukenttä on sisäinen, sen pimeässä
päässä häämöttävät epätoivo ja
lamaantuminen.
Valérie Donzelli ja Jérémie
Elkaïm vetävät roolinsa sydänverellä kuin tosielämässä koke-
***1/2
Lauri Hannus
Sota on julistettu (La Guerre est
déclarée, Ranska 2011)
O: Valérie Donzelli N: Valérie
Donzelli, Jérémie Elkaïm, César
Desseix, Frédéric Pierrot
TYYn jäsenet. Hakuaika päättyy sunnuntaina 18.11. klo 23. Hakemukset osoitteeseen kinokopla@utu.fi.
17
Tiede
t
yl
EO
KA
Kristian Tervo
O VID
TS
k k a ri.f
Tylkkäri tavoitti Kine Robot Solutionin ohjelmistokehityspäällikkö Joonas Suomisen tutkimusyhteistyöseminaarin päätteeksi Publicumilta.
?Olemme lähteneet tekemään kehitystyötä tekemisen kautta ja palkanneet projektiin ihmisiä yliopistolta. Koska meillä ei ole ollut rahoittajatahoa, tahti on ollut nopeaa?, hän kertoo.
Matemaatikot ratkovat robotiikan ongelmia
Turun yliopiston matematiikan ja tilastotieteen sekä informaatioteknologian laitosten
tekemä yritysyhteistyö vauhditti itse tieteellistä ongelmanratkaisua
Kaikki eteni hyvin nopeasti.
Viime toukokuussa naantalilainen yritys Kine Robot Solutions hakeutui tekemään yhteistyötä Turun yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksen
sekä informaatioteknologian
laitoksen kanssa.
Motiivina oli löytää ratkaisu
lavanpakkausongelmaan, joka
ilmeni logistiikkateollisuuteen
tuotettavassa lavansuunnitteluohjelmassa.
Ongelman ratkaisuun tarvittiin matemaattinen laskentaalgoritmi.
Kyse on optimointiongelmasta: ihminen on ollut perinteisesti laatikoiden pakkaamisessa
konetta parempi.
Turun yliopiston sovelletun
matematiikan professori Marko Mäkelän mukaan kehitettävä algoritmi on evoluutioperäinen. Erilaisia heuristiikkoja
hyödyntämällä projektissa py-
ritään saamaan selville, miten
ihminen käyttäytyy.
Jo kahdessa kuukaudessa,
kesän lopulla, työryhmä oli
saanut aikaan tuloksia. Nyt ohjelmistosta on jo olemassa ensimmäinen versio, jolla robotin
automatiikkaa ohjataan.
?Meidän tehtävämme on
perehtyä aiheesta julkaistuihin tieteellisiin artikkeleihin ja
pohtia, mitä ongelmasta matemaattisesti tiedetään. Selvitämme taustoja ja valitsemme
ongelman ratkaisuun sopivia
matemaattisia menetelmiä?, yhteistyöprojektiin palkattu matematiikan opiskelija Teemu kertoo työskentelystään.
Ilman byrokratiaa
Kine Robot Solutionin ohjelmistokehityspäällikkö Joonas
Suomisen mukaan yhteistyön
aikana nopeita tuloksia on saatu
aikaan siksi, että taustalla ei ole
ollut aikaa ja rahaa vievää hankeorganisaatiorakennetta.
?Olemme lähteneet tekemään
kehitystyötä tekemisen kautta ja
palkanneet projektiin ihmisiä
yliopistolta. Koska meillä ei ole
ollut rahoittajatahoa, tahti on
ollut nopeaa.?
Samaa mieltä on Mäkelä.
Erilaisista lähestymistavoista kertoo se, että yhteistyön
alkumetreillä yrityksen tavoitteena oli saada tuloksia aikaan
parissa kuukaudessa, kun taas
yliopistolaisten
näkökulma
ongelmaan oli, että algoritmin
suunnittelu veisi mahdollisesti
vuosia.
?Yritysyhteistyössä kyse on
yhdestä tilauksesta, jolla on
oma aikataulunsa, josta halutaan pitää kiinni. Matemaatikot
sen sijaan etsivät täydellistä ratkaisua?, Mäkelä jatkaa.
Syventävää
tutkimusta
Kyseinen matemaattinen ongelma ei ole uusi robottialan
yrityksille.
Tutkimusongelma
on haastava osittain juuri siksi:
osa artikkeleista on piilossa julkisuudelta yrityssalaisuuksien
vuoksi.
?Vaikka matemaattinen ongelma onkin tunnettu jo pitkään,
on tietokoneiden viimeaikainen
laskentakapasiteetin kehitys vasta nyt mahdollistanut ongelman
käsittelyn täydessä laajuudessaan.?
?Tutkimusongelman käsittely
ei jää tähän yhteen tilaustyöhön
vaan syvennämme tutkimusta
edelleen?, Mäkelä huomauttaa.
Robottiyhtiön ja yliopiston
yhteistä matemaattista ongelmaa
on lähestytty projektissa kuukausittaisten tieteellisten semi-
naarien kautta. Lisäksi aiheesta
on tekeillä yksi pro gradu -työ.
Suomisen sanoo, että yrityksen intresseissä on vastavalmistuvien matemaatikkojen rekrytointi yrityksen palvelukseen.
?Olemme tavallaan ohjelmistoyritys, joka tarvitsee yhä
enemmän korkean tason matemaattista osaamista?, hän tiivistää taustalla vaikuttavan ajatuksen.
Mäkelän mukaan käytännönläheisten ja toimeksiantoina tehtävien gradujen määrä on matematiikan laitoksella viimeisen
kahden vuoden aikana kasvanut
merkittävästi, vaikka edelleen
suurin osa opinnäytetöistä onkin
perinteiseen tyyliin akateemisia.
?Kyllä tällaiseen yritysyhteistyöhön pyritään enenevissä
määrin. Se on yliopiston kolmannen tehtävän täyttämistä?,
katsoo Mäkelä.
Turun kauppakorkeakoulun vuoden 2012 alumniksi on valittu KTT Mika Aaltonen. Onnea!
LAURA MYLLYMÄKI
i
TYY
19
Alayhdistysten infopalsta
Adaptus ry
Kokouskutsu,
Adaptus
ry:n
syyskokous
Tervetuloa Adaptus ry:n sääntömääräiseen
syyskokoukseen
maanantaina 5.11.2012 klo 16.
Kokous järjestetään Turun yliopiston Sanitas rakennuksen
2. kerroksessa luokassa 227.
Kokouksessa
käsitellään
sääntömääräiset
asiat sekä sääntöjen muutosta.
Turussa, Adaptus ry:n hallitus
Urheiluvuoro perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00
Kompleksi
Kompleksin sääntömääräinen vaalikokous pidetään 13.11.2012 klo
17 Ikituurin kerhotilassa. Kokouksessa ovat äänioikeutettuja kaikki
Kompleksin jäsenet. Kokouksen
päätyttyä pidetään myös Viini &
Valitus ja Syyshimmennys, joten
jokainen kompleksilainen on erittäin tervetullut paikalle.
Delta
Museion ry
Päivystykset
toimistolla
tiitaisin,
keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15
Museion ry kutsuu kaikki jäsenensä Syyskokoukseen, joka pidetään
Proffan Kellarissa 21.11. klo 18.
Tervetuloa!
Opex
Opex syyskokoustaa torstaina
8.11.2012 klo 17 Edu 3 -salissa.
Syyskokouksessa tärkeimpänä valitaan uusi hallitus kaudelle 2013!
Tule kokoukseen, asetu ehdolle
hallitukseen ja/tai äänestä parhaat
ihmiset toimijoiksi! Koko jäsenistö
on tervetullut. Tarjolla myös herkkuja! Vuosikymmenen viimeiset
Hyvä Meininki -bileet 8.11. Marilynissä klo 22.00. Tiedossa Hyvää
Meininkiä, mahtavaa ohjelmaa
sekä kultaisten haalarimerkkien
etsintää! Sisäänpääsymaksu 2?
opexlaisilta ja 3? muilta.
8.11. legendary Hyvä Meininki
-parties at Marilyn. The last of this
decade! Doors open at 22.00, entrance fee is 2? for Opex members
and 3? from others.
Savo-Karjalainen Osakunta
Päivystykset Uusiksella maanantaisin klo 15 - 17. Viinikerho ChTR
kokoontuu joka keskiviikko. Naistenkerho kokoontuu kuun ensimmäinen maanantai, Miestenkerho joka kuun viimeinen ja Väliin
Putoajien Kerho siinä välissä.
Vaakunasitsit 15.11. Seniorijuhla
24.11. Säännölliset tapahtumat,
ilmoittautumiset ja muut lisätiedot
odoitteessa sko.utu.fi.
TuKoRes
Yhdistyksen
sääntömääräinen
syyskokous
järjestetään
15.11.2012 klo 1700 Proffan
Kellarin isommassa kabinetissa, Rehtorinpellonkatu 6:ssa.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9§ asiat, sekä kahden edellisen
vuoden
tilinpäätökset.
Uudessa
hallituksessa
paikkoja tarjolla. Tule ja vaikuta.
Kokouksen jälkeen legendaariset
TuKoResin
pikkujoulut, vielä salaisessa sijainnissa.
Tervetuloa seuraamaan uuden hallituksen muodostumista.
TYYn juhlaviikko
5. - 11.11.
MA 5.11.
Lauluilta Proffan kellarissa klo 19. Vieraille luvassa laulujen lisäksi jotain
kivaa! Pukukoodina ylioppilaslakki.
TI 6.11.
Pelejä ja viihdettä Turku-salissa klo 18.
Mukana TYRMÄ, Turun Animeseura sekä Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti. Luvassa esim. Star Trek -videoilta ja japanilaista teetä!
KE 7.11.
TYY-tanssit TVO:lla (Ursininkatu 8E) klo 20.
TAGS tanssittaa TYYn jäsenistöä tumman rytmimusiikin tahtiin.
Tilaisuuteen tulee ilmoittautua tapahtuman Facebook-sivulla.
TO 8.11.
Isänmaan kasvot - musiikkia ja esityksiä TYYn vuosikymmeniltä
Mercatorilla klo 18.
Mukana TYYn kuoro, Sohon Torwet sekä Turku Swing Society
PE 9.11.
TYYn vuosipäivä:
Kulkue ja seppeleenlasku Porthanin patsaalle klo 16.45 alkaen
Edustajiston juhlakokous klo 18.15
LA 10.11.
TYYn 90. vuosijuhlat:
- cocktailtilaisuus Turun yliopiston päärakennuksen aulassa klo 16.30
- akateemiset vuosijuhlat Turun VPK:n talolla
klo 19.00
SU 11.11.
Akateeminen silliaamiainen ravintola
Bryggessä ja TYYn saunalla klo 10 - 14
Ylioppilaskunnan kunniakäynti Porthanin patsaalla vuosijuhlapäivänä 9. marraskuuta 1951.
Kuva: Turun yliopiston arkisto
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
Ole
kunnolla
nuori
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi
turhaan murehtimiseen ja ainaiseen
rahan venyttämiseen. Tule käymään
lähipankissasi, niin saat enemmän aikaa olennaiseen: elämiseen.
www.säästöpankki.fi/liedonsp
Kaarina | Lieto | Loimaa | Naantali | Paimio | Raisio | Turku