• 14/2012 Ovet auki! Li Andersson haluaa tuulettaa valtuustosalin s.12 TYY 90 vuotta s. 14 VAKAVA HOLLYWOOD S. 18 LUOKAN PALUU S. 22
• 22 PistePiRkko Pe 16.11. LIVE, 15 e / 13 e (Tiketti) lama, Rikoslaki, eYewitness la 17.11. LIVE, 14 e / 12 e (Tiketti) 22 PistePiRkko, kaneli Pe 23.11. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti) Raskasta Joulua Solisteina Ilja Jalkanen, Jarkko Ahola ja Ari Koivunen PÄÄ kii la 24.11. LIVE, 13 e / 10 e (Tiketti) wasteD, sÄRkYneet, PÄÄ kii ke 28.11. ILTA, 12 e / 10 e (Tiketti) sCott kellY (neurosis, usa) sCott kellY Pe 30.11. LIVE, 10 e / 8 e (Tiketti) eVa & manu, Demoiselle Gosse lisÄksi kolossa Joka torstai: toto - touhutorstai Onnellinen Lapsus, Leffatrivia, Siviili Kuumaksi, Allsång i Kolo Joka perjantai: funked up friday Hosted by dj?s Double M & Resupekka Joka lauantai: kolo is ok! Presented by Carlings koloon aina ilmainen sisäänpääsy (sisältää narikan)! humalistonk. 8 eVa & manu vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista Ma-Pe 9-18, La 10-15. Katso kaikki tapahtumat: www.klubi.net/tku » Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä hyllymetreittäin sarjakuvia, paljon pelejä, vähän apinoita. Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
• NUMERO 14/2012 16.11.2012 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 82. vuosikerta. TÄSSÄ LEHDESSÄ: ? 90-vuotias TYY on nähnyt paljon. Jokainen vuosikymmen on muokannut opiskelijaliikettä samalla, kun opiskelijat ovat tehneet historiaa. Vaikka nyky-ylioppilasta syytetään aika ajoin opportunismista, ei hän historiaton ole. Siitä pitävät huolen asemansa vakiinnuttaneet ylioppilasliikkeen perinteet. Vai mitä esimerkiksi olisi vappu ilman Taidemuseonmäkeä ja lakitusta? Siis onnea, ikinuori TYY! Ylioppilaskunnan hallituksesta muihin tehtäviin siirtynyt Salla Mistola kirjoitti taannoin TYYn blogissa yhdenvertaisuudesta. Mistola kiinnitti huomiota siihen, että vaikka TYYn eri toimielimissä on enemmän miehiä kuin naisia, ei ylioppilaskunnassa aina pidetä tätä ongelmana. Monet näkevät, että nuorekas ylioppilaskunta kyllä osaa tehdä henkilövalintansa yhdenvertaisuuden ja pätevyyden välillä oikein tasapainoillen. Lokakuun kokouksessaan ylioppilaskunnan edustajisto ei hyväksynyt sääntömuutosesitystä, jossa esitettiin hallituksen ja taloustoimikunnan kokoonpanon uusimista siten, että kolme jäsentä olisi koetulta sukupuolelta naisia ja kolme miehiä sekä varapuheenjohtaja muuta sukupuolta kuin puheenjohtaja. Niin kuin edustajiston kokouksessa huomattiin, huolet hakijoiden pätevyydestä nousevat keskusteluun aina, kun puhutaan paikkojen täydentämisestä sukupuoliperustein. Kuinka paljon tulisi jakaa vagina- ja penispisteitä substanssiosaamisen kustannuksella? Olet jakanut pyhän yhteytesi tuhansien ja tuhansien opiskelijoiden kanssa yhdeksänkymmenen vuoden aikana. Lotta Aarikka herkistyy ylioppilaskunnan juhlavuoden kunniaksi s. 11. Elina Lappalainen kirjoitti tuotantoeläimistä kirjan, joka ei paasaa mutta valistaa s. 8. u k ko la ? Mikä on eläimen arvo? Mitä on riittävä hyvinvointi? Taru LAURA MYLLYMÄKI PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209 VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA KRISTIAN TERVO Nyt saa jakaa vaginapisteitä 1960-luvun lopussa ylioppilasliikkeen maailmanlaajuinen iskulause jalostui muotoon students as pioneer citizens. Ylioppilas oli edelläkävijä. Yli viisi vuosikymmentä myöhemmin ajatukselle löytyisi käyttöä. Mitä opiskelija edellä, sitä muu yhteiskunta perässä. Jo noin kymmenen vuoden kuluttua tänä päivänä Turku-salin penkkejä kuluttavat nimittäin lienevät siirtyneen eteenpäin aina Arkadianmäen kabinetteja myöten. Tilastollisesti esitettynä 63,8 prosenttia tänä vuonna Turun yliopistoon hyväksytyistä oli naisia. Vaikka yliopistojen naisistuminen on jo itsessään tätä kirjoitusta laajemman keskustelun aihe, henkilövalintoja tekeville se on yhtä kaikki hyvä uutinen. Vaginalliset ovat täällä suorittaakseen akateemisen loppututkinnon. Pätevien ihmisten löytäminen ei ehkä koskaan tule tämän helpommaksi. ILMOITUSMYYNTI RC kustannus Oy / Markku Räisänen puh. 044 500 0440 markku.raisanen@rckustannus.fi TOIMITTAJA SAMPO ROUHIAINEN TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 tyl-paatoimittaja@utu.fi OTA IISISTI, ILONA! TYYn taloudenhoitajakoulutus 27.11. Pub 4:ssä. Aiheena tilinpäätös.
• Yle-vero käyttöön ensi vuonna Uusi Yleisradion rahoitusmalli vapauttaa vähätuloisen opiskelijan maksutaakasta. Vuodenvaihteen jälkeen Suomessa otetaan käyttöön Ylevero. Vanhassa tv-lupamaksujärjestelmässä opiskelijan oli verrattain helppo vetää peitto korviin tv-lupatarkastajan soittaessa ovikelloa ja vältellä maksun maksamista. Sen sijaan uutta Yle-veroa opintotuella elävä opiskelijakaan ei voi välttää. Vanhaan lupamaksuun verrattuna Yle-vero on opiskelijalle kuitenkin edullinen. ?Jos tänä vuonna on maksanut televisiolupamaksua noin 260 euroa, saattaa ensi vuonna selvitä nollamaksulla. Näin käy, jos vuosittaiset tulot jäävät alle 7 352 euron?, sanoo ylitarkastaja Marja-Leena Karhula Verohallinnosta. Pelkällä opintotuella elävä opiskelija ei maksa tulojen pienuuden vuoksi lainkaan Yleveroa. Yle-veron määrä on 0,68 prosenttia yhteenlasketuista pääoma- ja palkkatuloista. Henkilökohtaista tuloista maksettavaa Yle-veroa ei peritä lainkaan, jos veron määrä jää alle 50 euron. ?Yle-vero on siis jokaisen henkilökohtaisesti maksettava vero. Enää ei ole merkitystä sillä, asutko esimerkiksi kimppakämpässä, jossa kaikki katsovat samaa televisiota. Yle-vero maksetaan silloinkin, jos et omista televisiota lainkaan. Jokainen maksaa Yle-veron ja osallistuu sillä tavalla Yleisradion toiminnan rahoittamiseen?, Karhula sanoo. Vero peritään suoraan tuloista automaattisesti. Verokortissa näkyy Yle-veron määrä yhdellä rivillä samaan tapaan kuin esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksut. Ne opiskelijat, jotka tekevät töitä opintotuen lisäksi, maksavat 50 euroa tai enemmän Yle-veroa sen jälkeen, kun tulot nousevat yli 7  353 euroon vuodessa. Yle-vero on enimmillään 140 euroa mikä on noin puolet vähemmän kuin vanha televisiolupamaksu. Maksimisumma täyttyy, kun tulot ovat 20  588 euroa tai enemmän vuodessa. TYL SYL antaa pyyhkeitä opintolainahyvitysesityksestä Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esittämä opintolainahyvitys ei oleellisesti lyhentäisi tutkintojen suorittamisaikoja tai parantaisi opintotuen kannustavuutta nykytilaan nähden. SYL toteaa tiedotteessaan, että esitetty malli ei kohenna opiskeluaikaista toimeentuloa muulta osin kuin lainan nostamisen muodossa, koska esitetty lainahyvitys realisoituu vasta opiskelujen jälkeisenä aikana. ?Lainahyvitys ei kohdistu opiskeluaikaan vaan valmistuneille työelämään siirtyville, joiden taloudellinen asema on pääsääntöisesti parempi kuin opiskelijoiden. Meidän näkemyksemme mukaan opintososiaalisten etuuksien tulee realisoitua nimenomaan opiskeluaikana, jolloin tuen tarve on suurin.? SYL:n puheenjohtaja Jarno Lappalainen painottaa. OKM:n työryhmä esitti marraskuun alussa nykyisen opintolainavähennysjärjestelmän korvaamista opintolainahyvityksellä. Lainahyvitys maksettaisiin korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen valtiolta suoraan pankille opintolainan lyhennyksenä. SYL:n näkemyksen mukaan nykyinen lainavähennysjärjestelmä tulisi korvata lukuvuosittaisella palkkiomallilla eli vuosittaisella lainakannustinmallilla. Mallin mukaan korkeakouluopiskelija saisi lukuvuosittain rahamääräisen etuuden edellisenä lukuvuonna nostamansa lainan perusteella. Lukuvuosittaisen lainakannustimen ehtona olisi, että opiskelija on suorittanut lukuvuoden aikana tietyn opintopistemäärän. OKM:n työryhmän esitystä ei tervehditty ilolla myöskään TYYssä. ?Esitys oli mielestäni suoraan sanottuna mitäänsanomaton. Nyt olisi ollut tilaisuus miettiä kunnolla uudelleen kehittämisehdotuksia?, TYYn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Lauri Miikkulainen sanoo. Miikkulaisen mukaan opintotuesta löytyy myös opintolainaa tärkeämpiä kehityskohteita. ?Toki lainamallin muokkaaminen on kustannuksiltaan realistisin tapa tämänhetkisessä taloustilanteessa?, hän sanoo. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti viime toukokuussa työryhmän valmistelemaan opintotuen rakenteellista kehittämistä. Työryhmän asettamisen taustalla on hallituksen kannanotto, jonka mukaan opintotukeen tehdään kustannusneutraali uudistus, joka astuu voimaan vuonna 2014. Tavoitteena on lyhentää opiskelijoiden valmistumisaikoja. LAURA MYLLYMÄKI Saavutettavuus saavutettavuud TYYn saavutettavuusryhmän tavoitteena on, että kaikilla alayhdistyksillä olisi syksyn päätteeksi yhdenvertaisuusvastaava. TYYn saavutettavuustyöryhmän puheenjohtaja Sara Lehti- mäki uskoo, että saavutettavuuteen liittyvät asiat tiedostetaan alayhdistyksissä entistä paremmin. ?Yhdistyksissä kaivataan kuitenkin lisää käytännön vinkkejä, kuten mitkä juhlatilat ovat todella saavutettavia tai kuinka toteuttaa sukupuolisesti saavutettava saunailta?, Lehtimäki sanoo. Saavutettavuustyöryhmä on valinnut sukupuolen kuluvan vuoden erityisteemaksi. Työryhmä toivoo, että kaikilla alayhdistyksillä olisi syksyn jälkeen yhdenvertaisuusvastaava. ?Oma yhdenvertaisuusvastaava selkiyttäisi saavutettavuuteen liittyvien käytännön seikkojen pohtimista ja järjestelyä.? Varsinkin sukupuolivähemmistöt jäävät sivuun arkisissa käytännöissä. ?Vaikeuksia liittyy etenkin erilaisiin juhliin, kuten perinteisiin avec- ja juhlapukukäytäntöihin?, Kesäduuni-info tänä vuonna myös Facebookissa! Maksuton palvelu aloitti 2. toukokuuta, ja sen Tutkimuseettinen neuvottelukunta julkisti 14.11. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepä
• UUTISET UUTISET 5 Kristian Tervo KYSY Y: Millä perusteella valitset opiskelijaruokalan? Kristian Tervo John Burnett, psykologian vaihto-opiskelija Välimatka on tärkein. Täällä on myös halvempaa syödä kuin kampuksen ulkopuolella. Nea Alasaari (vas.), Annina Välimäki, Leena Rinne, Jael Tuominen ja Ella Poutiainen sukupuolentutkimuksen ainejärjestö F-pisteestä ottivat kantaa sukupuolen moninaisuuden huomioivan tilapolitiikan puolesta. styöryhmä: Lisää vinkkejä den toteuttamiseen Lehtimäki arvelee. Myös saunavuorot, vessat ja pukuhuoneet on jaettu naisille ja miehille. Lomakkeissa on valittavana vain kaksi sukupuolta. Harjoittelupaikkojen ilmoituksissa toivotaan nais- ja mieshakijoita. Saavutettavuustyöryhmä pyrkii puuttumaan epäkohtiin, jotta sukupuolten moninaisuus tulisi huomioiduksi. Vaikuttaminen on tänä vuonna painottunut tietoisuuden lisäämiseen. ?Keväällä nostimme sukupuolisen saavutettavuuden teemoja esiin TYYn tutor-suunnistuksessa. Syksyn puolella alayhdistyksille heitetty saavutettavuushaaste on pyrkinyt lisäämään aiheen saamaa huomiota.? Haaste kannustaa alayhdistyksiä käytännön sukupuolitekoihin. Yhdistysten tulee suorittaa ja raportoida sukupuoliteko työryhmälle 23.11. mennessä, minkä jälkeen paras teko palkitaan. ?Toivottavasti haaste tuo yhdistysten tietoisuuteen, kuinka helposti ja pienillä teoilla saavutettavuutta voi edistää?, Lehtimäki sanoo. Kaikki pohtimaan sukupuolta Saavutettavuushaaste saa kannatusta sukupuolentutkimuksen ainejärjestö F-pisteessä. ?Sukupuolta pääsevät pohtimaan nekin, jotka eivät tavallisesti niin ajattele sitä. Me taas saimme tilaisuuden tehdä jotain näkyvää?, F-pisteen koulutuspoliittinen vastaava Nea Alasaari kiittelee. F-piste julisti viime viikon avoimien vessojen viikoksi. Yhdistys peitti vessojen mies- ja naislogot kysymysmerkeillä noin 20 yliopiston rakennuksessa. Tempauksen tarkoitus oli kiinnittää huomio erityisesti sukupuolivähemmistöjen asemaan. Kaikki opiskelijat eivät yksiselitteisesti identifioidu miehiksi tai naisiksi. ?Yhdelle ihmiselle arkipäiväinen asia voi olla ongelma ja syrjinnän paikka toiselle?, Alasaari huomauttaa. Yhteisvessat ovat saavutettavuustyöryhmän tämän vuoden tavoite. Ryhmä oli edustettuna myös Juslenian uudisrakennusta suunnitelleessa työryhmässä. ?Vastaavien työryhmien kautta olisi hedelmällistä saada edistettyä yhteisvessojen rakentamista, mutta valitettavasti Juslenian uudisrakentaminen jouduttiin lyömään jäihin eikä yliopistolla ole muitakaan suuria uudistamisprojekteja tällä hetkellä konkretisoitumassa?, Lehtimäki harmittelee. Tatjana Tica, psykologian vaihto-opiskelija Käyn paikassa, jonne tutor vei minut ensimmäiselle lounaalle. Jussi Saarnio, n:n vuoden tähtitieteen opiskelija Valitsen paikan, josta saa hyvää kasvisruokaa. Kia andell näilyjen tarkoitus on auttaa nuoria-ohjeen. kesätöihin liittyvissä kysymyksissä. Soitotkäytäntöä. numeroon 0800 179 279. käsitteleminen Suomessa Tavoitteena on edistää hyvää tieteellistä
• Maailmanselityksiä Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan. Viina viini pisimmän korren. Oikeaoppisessa lasissa on samaan aikaan nenä, karhunvatukkaa, satulanahkaa ja ulkomaisista lehdistä löydetty finessi, jonka alle kekkuloinnin katku katoaa. Luotettavin on kirkas menovesi: se ei jätä mitään arvailujen varaan eikä ovia saranoihin. Olin kännissä, kun se tapahtui. Viinasta puhutaan kuin sisäisestä laumanjohtajasta jonka mahtikäskyä vastaan ei tohdita nousta silloinkaan kuin santarmin suuntavaisto on päin honkia. Toisaalta hutikassa kyllä kokee oikeitakin valaistumisen hetkiäkin, joissa tajuaa maantienharmaan kurssikaverinsa jumalaisen kauniiksi henkiolennoksi ja sitä ratapihaa. Ihmeaine! Kysykää vaikka siltä, joka käveli vetten päällä ? tai siltä joka nukkuu veneen alla. anja karppinen Etanoli, tuo hiilivedyistä metkoin. Elämä on epätodennäköisyyksien baletti kvarkkien merijäällä, silti se tuntuu useimmiten yläasteen liikuntatunnin hiihtovaellukselta halki hyhmän. Mäkiä on liikaa ja pitoa liian vähän, tai päinvastoin. Ja viina voitehista vanhurskain. Alkoholi ei ole fysiikkaa, se on metkafysiikkaa. Ajatellaan nyt vaikka simppeliä ryyppäämistä. Omassa seurassaan kotisohvallaan dokaava pyörii sääliteltävästi pahnoillaan, mutta firman bileissä samat promillet vetävä kuoma onkin ihan mainio tapaus, ainakin niin kauan kun ei leivo esimiestä kajuuttaan. Eikä viina edes aina ole viinaa. Siinä missä ison panimon hanalager on välttämätön osa fiilismiehen kiekkomittelöä ja ylihintainen börböni kartanomallisen miehisyyden mittatikku, vetää Kaapo Paatos HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85? TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi Hyväntekeväisyysviiksikampanjan päätös Movember Gal
• AJASSA AJASSA NAAMAKIRJA Kristian Tervo Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja. TYYn hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto sanoo olevansa johtajana konsensushakuinen, mutta tarpeen vaatiessa myös napakka. Diplomaattinen Substanssiosaaja TYYn hallitusta luotsaava Jukka Koivisto on romantikko, joka ratsastaa ja soittaa pianolla mieluusti Für Elisen. TYYn hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto, kosit TYYn 90-vuotisvuosijuhlassa tyttöystävääsi vapaa sana -puheenvuoron aikana kaikkien juhlavieraiden edessä. Oletko parantumaton romantikko? Olen kyllä. Joku sanoikin minulle vuosijuhlassa, että olen palauttanut teollani uskon suomalaisten miesten romanttisuuteen. Tavoittelet SYL:n hallituksen puheenjohtajan paikkaa. Mitä haasteita Suomen ylioppilaskuntien liitossa kohdataan vuonna 2013? Nyt on käynnissä hallituskauden puolivälitarkastelu. Opiskelijoiden on oltava kärppinä erityisesti opintotuen indeksiin sitomisen suhteen. Ylipäätään opiskelijoiden on huolehdittava hyvien poliitikkosuhteiden luomisesta. Tänä vuonna olet hoitanut 90-vuotiaan TYYn asioita. Mikä on ollut keskeisin ylioppilaspoliittinen aihe ylioppilaskunnassa kuluvan vuoden aikana? Kyllä se on tänä vuonna ollut kunnallispolitiikka. TYYssä on pyritty tekemään vaalikampanjoinnista ja omista käytännöistä entistä vaikuttavampia. Nyt vaalien jälkeen tapaamme uusia valtuutettuja sekä TYYn että Ryhmä 30  000:n kokoonpanoilla. Pyrimme ensi vuoden aikana keskittymään kaupunkisuhteiden vakiinnuttamiseen. Sinua on kuvattu johtajana konsensushakuiseksi. Onko tämä vahvuutesi? On totta, että olen pohjimmiltani erittäin konsensushakuinen. Toisaalta, kun tilanne kiristyy, osaan olla myös kontrolloiva ja tehdä nopeitakin ratkaisuja. Olet kilpaillut esteratsastuksessa Suomen maajoukkueessa. Kerro paras ratsastusvinkkisi. Tämä on helppo: kantapäät alas, harjasta kiinni ja silmät kiinni. Kaksi ensimmäistä ohjetta tukevat asennon vakautta ja kolmas auttaa siihen, että ratsastaja ei ala ennakoida. Hevosen liike pitää tuntea. Puhut sujuvasti viittä kieltä. Mikset mennyt opiskelemaan kieliä vaan päädyit teekkarik- la Turku Dynamossa perjantaina 30.11. klo 22 alkaen. si? Kielet tukevat sosiaalista kanssakäymistä. Halusin kuitenkin osata substanssiltani jotain muuta ja käyttää kieliä substanssiosaamiseni välineenä. Pääaineeni on biotekniikka, ja luonnollinen urasuunta olisi lääketeollisuudessa tai kemianteollisuudessa. Toisaalta tämä ylioppilaskuntatoiminta saattaa johdattaa jonnekin muuallekin. tekynällä. Siitä alkaa nyt olla 15 vuotta, kun viimeksi olen sellaisella kynällä kirjoittanut. Osaat kirjoittaa hallitusti täytekynällä eli niin sanotulla fountain penilla. Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka hyödyllinen taito tämä on? En tiedä, mistä tämä huhu on lähtöisin. Kävin ala-asteen saksankielisessä koulussa, missä kirjoittamaan opeteltiin täy- Et kuulu mihinkään puolueeseen. Mikä on keskeisin arvosi ylioppilaskunta-aktiivina? Yhdellä arvolla vastaaminen on vaikeaa. Nostaisin kuitenkin oikeudenmukaisuuden. Se on kunnioitettava arvo, jonka päälle on hyvä rakentaa. Soitat pianoa. Mikä on bravuurisi? Olen käynyt pianotunneilla, mutta aktiivisoittaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Mieluisin kappale soittaa on Für Elise. Vielä kun jaksaisi hioa kuntoon sen kolmososan. LAURA MYLLYMÄKI 7
• Taru ukkola Elina Lappalainen kannustaa kulutustottumusten muuttamiseen mutta haluaa jättää päätöksen Syötäväksi kasvatetut -lukijalle. Hänen mielestään romantisoitu tuotanto mainoksissa on kaukana todellisuudesta. Syötäväksi kasvatettujen jäljillä Elina Lappalainen liputtaa lihan tietoisen kuluttamisen ja raakaaineiden arvostamisen puolesta. Teksti: Aleksandr manzos Kuva: Taru Ukkola Syömämme ruoan ja erityisesti lihan alkuperä kiinnostaa yhä useampia. Viime vuosina keskustelua asiasta on herättänyt muun muassa Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä, jonka hätkähdyttävä katsaus Yhdysvaltojen lihateollisuuteen avasi monien silmät. Suomesta vastaava teos on puuttunut. Nyt sellainen löytyy. Elina Lappalaisen tuore tietokirja Syötäväksi kasvatetut ruotii suomalaista eläinten tehotuotantoa kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Teos palkittiin lokakuun lopulla aikakauslehti Kanavan ja Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinnolla. 10 000 euron arvoinen palkinto jaetaan vuosittain vuoden parhaalle tie- tokirjalle. Teos kilpailee myös tämän vuoden Tieto-Finlandia palkinnosta. ?Tällaista kirjaa ei Suomessa ole ollut, joten lähdin tietoisesti täyttämään aukkoa?, Talouselämä-lehden toimittajana työskentelevä Lappalainen kertoo. ?Sille on tarvetta ja myös markkinat, koska kuluttajat ovat niin etääntyneitä ruoantuotannosta.? Kasvista vai luomua? Kirjassaan Lappalainen käy läpi suomalaisten kanojen, sikojen ja nautojen elämän hyvine ja huonoine vaiheineen. Vaikka kansainvälisessä vertailussa moni asia on suomalaisessa eläintuotannossa suhteellisen hyvin, harhaluulo suomalaisesta lihasta ?melkein luomuna? saa kyytiä. Tiesitkö, että puolet kanojen untuvikoista tapetaan turhina? Tai että vasikoiden sarvenalut poltetaan usein kolvilla ilman kivunlievitystä? Yli puolet lehmistä viettää koko talvikauden päästään liikkumisen estävään parteen kytkettynä, kuulostaako tutulta? Voimakkaita tunteita herättävästä aiheesta huolimatta Syötäväksi kasvatetut on saanut osakseen pelkästään hyvää palautetta, mikä on Lappalaisen mukaan vähän hämmentävääkin. ?Sitä en ole kuullut, että kukaan olisi jättänyt lihansyöntiä kirjan vuoksi?, hän myöntää. ?Monet kasvissyöjäystäväni ovat kyllä siirtyneet esimerkiksi kananmunissa ja maidossa luomutuotteisiin.? Kasvissyöntiä Lappalainen pitää hyvänä ja varteenotettavana vaihtoehtona, mutta haluaa jättää päätöksen kulutustottumusten muuttamisesta lukijalle. Ensisijaisesti hän kannustaa tiedostamaan omat kulutuspäätökset ja arvostamaan raakaaineita. Lappalainen itse syö kyllä lihaa, mutta valitsee tarkkaan, mitä ostaa. Miten päädyin tapahtumajärjestäjäksi ? kolme erilaista uratarinaa tarjolla Rekryn Työssä tapahtumanjärjes
• AJASSA AJASSA ?Riittävän hyvä? ei riitä Syötäväksi kasvatetut maalaa kuvan teollisuudenalasta, jossa tyydytään usein ?riittävän hyvään?. Erityisesti EU:sta tulleet säännökset ja esimerkiksi kanojen virikehäkkien kielto ovat edistäneet tilannetta, mutta varsinainen työ on Lappalaisen mukaan vasta alkanut. ?Liha-alalla muutos lähti käyntiin oikeastaan vasta pari vuotta sitten. Parannettavaa on vielä todella paljon?, hän kertoo. ?Markkinoille pitäisi tulla enemmän vaihtoehtoja niin pian kuin mahdollista, jo parissa vuodessa. Odotan hyvin nopeita reaktioita lihayhtiöiltä.? Vuodelta 1996 peräisin oleva Suomen eläinsuojelulaki kaipaisi sekin kipeästi uudistamista, joten vastuu on myös lainsäätäjillä. Jossain tapauksissa kyse on isoista ja monimutkaisista muutoksista. Emakkosikojen pitäminen ahtaissa porsitushäkeissä on yleinen käytäntö, mutta tilojen uusiminen ajaisi valmiiksi taloudellisissa vaikeuksissa olevaa sikataloutta entistä ahtaammalle. Lappalaisen mukaan muutoksia pitäisikin vauhdittaa muun muassa luomalla taloudellisia kannustimia eläinten hyvinvoinnille. Ongelmia viestinnässä ja asenteissa Kuluttajia harhaanjohtava mainonta on Lappalaisen mielestä myös ongelma. Esimerkiksi Valio mainostaa kaikkea maitoaan onnellisilla lehmillä, mutta ripuliin kuolevista vasikoista ja talveksi sisälle parteen kytketyistä lehmistä ei koskaan kerrota. ?Kun mainosten romantisoidun tuotannon ja todellisuuden välillä on iso kuilu, kuluttajat ei- ? vät enää tiedä millaista normaalituotanto on. Silloin tavallisenkin tilan olot voivat hätkähdyttää?, Lappalainen huomauttaa. Hampaaton maatalousjournalismi on osa ongelmaa. ?Suomalaiset toimittajat eivät ole paljoa vierailleet tiloilla niin, että hyvinvointiin olisi kiinnitetty huomiota.? Lappalainen toivookin näkevänsä tulevaisuudessa lisää tutkivaa journalismia. Tiloilla voitaisiin käydä yhdessä eläinlääkäreiden kanssa ja yritysvastuuta penkoa tarkemmin. Toteutuvatko yhtiöiden lupaukset käytännössä? Asiaa hankaloittavat osaltaan kuluttajien valikoivat standardit. Lappalainen ihmettelee, miten kahvin, kaakaon tai puuvillan tuotannossa yrityksiltä osataan jo vaatia vastuullisuutta, mutta Suomalaiset toimittajat eivät ole paljoa vierailleet tiloilla niin, että hyvinvointiin olisi kiinnitetty huomiota. lihan kohdalla sertifiointeja ei ole ja vastuullisuudelta ummistetaan silmät. ?Se on mukavuudenhalua ja itsekkyyttä, tietoista itsensä etäännyttämistä asiasta, joka on hankala ja ikävä. Oma mielihyvä ajaa päätöksentekoa?, Lappalainen toteaa. Keskustelun kautta muutoksiin Syötäväksi kasvatetut on tarkoitettu herättämään keskustelua ja pohdintaa aiheesta, joka koskee kaikkia mutta jota kaikki eivät halua ajatella. ?Mikä on eläimen arvo? Mitä on riittävä hyvinvointi? Millainen eläinsuojelulaki Suomessa pitäisi olla? Mitä me haluamme kuluttajina?? Lappalainen listaa päätettävien asioiden määrää. Lappalainen toivookin avointa ja rakentavaa keskustelua, jossa vastapuolta ei lokeroitaisi kettutyttöyden kaltaisilla leimoilla. Vain sillä saadaan aikaan muutoksia lihateollisuuden käytäntöihin ja tarjontaa parannettua. ?Kuluttajana koen hankalaksi, että kaupassa on niin vähän vaihtoehtoja. Kuluttajille pitäisi olla vaihtoehtona hyvinvointimerkittyjä tuotteita, joissa eläinten olot ylittäisivät selvästi perustason?, Lappalainen sanoo. Tällä hetkellä kuluttajan on mahdoton tietää, tulevatko liha ja muut tuotteet hyvältä vai heikommalta tilalta. Lappalainen toivoisikin kauppoihin vapaan possun lihaa ja vapaan lehmän maitoa - vapaan kanan munien tapaan. ?Haluan, että eläimillä on hyvä elämä ja ne saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään?, Lappalainen summaa kaipaamansa tuotekategorian pääkriteerit. Kun lihan on tuotettu eettisesti ja siitä viestitetään rehellisesti, lopullinen vastuu siirtyy kuluttajille. Laajamittainen eettinen tuotanto ei ole mahdollista ennen kuin sen puolesta äänestetään lompakolla. Aleksandr Manzos Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) Lisätietoja: www.syotavaksikasvatetut.fi ONNITTELEMME IKINUORTA TYY:TÄ! stäjänä -tilaisuudessa 20.11. klo 14.15?16 Auditorio Agricolassa. Rekisteröidy tapahtumaan Rekryn sivuilla! 9
• Haluatko mielipiteesi Tylkkäriin? Lähetä sähköpostia osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Hyvän ja pahan tuolla puolen Iiro Naukkarinen tyrmää Turun ylioppilaslehdessä 13/2012 mahdollisuuden, että ihmisessä piilisi sisäsyntyistä ?pahuutta.? Hän uskoo idealistisesti, että ?ihminen on sisimmältään hyvä ja rakastava olento.? Kimmokkeen mielipidekirjoitukseensa hän on saanut saman lehden edellisessä numerossa ilmestyneestä haastattelusta, jossa psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, Hannu Lauerma, ilmaisee näkemyksiään ihmisyyden perimmäisistä piirteistä. Hän väittää, että pahuus on osa ihmisyyttä, eikä sitä voi ?karsia ihmisestä menettämättä ihmisyyttä.? Naukkarinen kertoo, että ?sisäsyntyinen ja voittamaton pahuus on oiva keino pitää status quo voimissaan.? Pitää paikkansa. Björn Wahlroos laukoi taannoin Helsingin Sanomissa, että rajoittamaton kapitalismi on ihmisluonto huomioon ottaen ainoa looginen vaihtoehto. On kuitenkin täysin perusteetonta Naukkarisen tavoin väittää, että vallitsevan poliittisen eliitin suojelusta olisi kyse aina, kun joku ? tässä tapauksessa Lauerma - uskoo ihmisessä pesivän kyseenalaisiakin puolia. Kirjoituksen lopussa Naukkarinen puolestaan leimaa ilman asiallisia perusteita Lauerman puheet pessimistisiksi, joiden edessä ei pidä ?alistua.? Onko Lauerman sanoista pahasti järkyttyneelle Naukkariselle tullut mieleen, ettei kaikki näkemämme paha välttämättä aina johdu pessimismin vääristämästä katsantotavasta? Totuus kun ei aina ole miellyttävää. Naukkarinen väittää, että nykyaikana ilmenevä pahuus ei ole luonteeltaan biologista, vaan inhimillisen kulttuurin seurausta. Hänen mukaansa ?pahan kulttuurin? alkutahdit lyötiin noin 10  000 vuotta sitten, jolloin ihminen oppi hyväksikäyttämään luontoa omiin tarkoitusperiinsä. Maanviljelyskulttuurin omaksuminen siis muutti ihmisen yhtäkkiä hyvästä pahaksi? Mielenkiintoista. Kulttuuri ja ihmisen primitiivinen kerrostuma ovat vahvassa vuorovaikutussuhtees- sa, eikä yhteiskunnallisia olosuhteita voi selittää pelkästään valtaan päässeiden poikkeuksellisella pahuudella. Ensinnäkin, pystyisivätkö eliitin epämoraalisuutta arvostelevat itse olemaan eettisempiä johtajia vai ovatko he vain jääneet tappiolle valtataistelussa? Toiseksi, esimerkiksi luonnonvarojen tarpeettomaan tuhoamiseen - minkä Naukkarinen mainitsee ensisijaiseksi pahuuden ilmentymäksi ? syyllistyy enemmistö ?tiedostavistakin? nykylänsimaalaisista. Ihmisen kyky välittää ympäristöstään on usein rajallinen. Harvat meistä haluavat viskata ongelmajätettä jokapäiväisen kävelyreittimme varrelle emmekä usein suhtaudu läheistemme kärsimyksiin välinpitämättömästi. Myötätunto herää taasen laiskemmin, jos hypoteettisen tunnereaktiomme kohde on abstrakti, vailla välitöntä yhteyttä konkreettiseen elämäämme. Empaattinenkaan ihminen ei välttämättä katumaasturia tai lapsityövoimalla tuotettuja kulutushyödykkeitä ostaessaan osaa surra tekojensa kauaskantoisia seurauksia. Ihminen on yhä etupäässä lyhytnäköinen, suhteellisen itsekäs ja omaan pieneen elinpiiriinsä sidottu, vaikka kuinka globalisaatiosta, vihreiden arvojen renessanssista ja universaalista solidaarisuudesta vouhotetaankin. Se, minkä Naukkarinen tuomitsee kulttuurin aiheuttamaksi pahuudeksi, onkin ehkä vain ihmisen luonnollista rajallisuutta. Ihmisen biologinen ydin ei ole ehtinyt kehittyä samaan tahtiin kulttuurisen evoluution rinnalla. En usko täydelliseen biologiseen determinismiin, vaikka tietyt lainalaisuudet asettavatkin toimintaamme rajoituksia. Ihmisellä on lajinsa erityispiirteiden ansiosta myös mahdollisuus nousta sekä primitiivisten tarpeidensa että valtakulttuurin tarjoamien käyttäytymismallien yläpuolelle ja tehdä ennalta arvaamattomiakin moraalisia valintoja. Tämän mahdollistaa paitsi ?hyvyytemme?, ennen kaikkea monimutkaiseksi muodostunut aikakautemme, jossa menestystä voi saavuttaa täysin erilaisillakin toimintamalleilla kuin suoraviivaisella väkivallalla. Lauerma sanookin haastattelussaan, että ?sen (pahuuden) kanssa on vain opittava taiten elämään.? Naukkarisen mielestä tämäkin on auttamatta ?paskapuhetta.? Mielestäni se ei sitä ole, vaikka suosinkin ?pahuuden? sijaan neutraalimpaa terminologiaa. Juuri nykyaikana menestyäkseen on tärkeää oppia luovimaan omien akuuttien himojen ja ympäristön käyttäytymisodotusten välillä. Onko nykyihminen siis sittenkin parempi kuin luolamies? Ei välttämättä. Kulloisissakin olosuhteissa ihminen vain koettaa selviytyä ja tehdä elämän mielekkääksi etupäässä itselleen ja läheisilleen. Tämän taistelun sivutuotteina voi syntyä monenkirjavia seurauksia, joita ei ole suunniteltu. Ihmisluontoa arvioitaessa ?hyvyys? ja ?pahuus? ovat aivan liian yksioikoisia ja idealistisia käsitteitä. Henrik Lahtinen 16.11. on YK:n kansainvälisen suvaitsevaisuuden päivä. YK muistuttaa muu
• Mielipide Armas TY Yni, K Kirjoittaja huomauttaa, että Turku Swing Societyn tunneilla on riittänyt tasaisesti niin naisia kuin miehiäkin. irjoitan tätä syntymäpäiväonnittelua sinua 87 vuotta nuoremman kollegasi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa. Viiden vuoden yliopisto-opiskeluiden aikana teistä molemmista on tullut minulle korvaamattoman tärkeitä. Olette luonteeltanne ja olemukseltanne erilaisia, mutta monella tapaa kiehtovia ja kuumia tapauksia. V PARKETILLA POJATKIN TANSSIVAT Tylkkärin numerossa 13/2012 kirjoitettiin otsikolla ?Pojat eivät tanssi?. Jutussa käsiteltiin erityisesti yliopistoliikunnan järjestämiä rytmiliikuntatunteja, ja niiden naispainotteista sukupuolijakaumaa. Suureen kuvaan on taltioitu kolmen miehen muodostama iskuryhmä, joka oli lähetetty yo-liikunnan dancefittunnille. Miesten ympärillä on liikkumassa varsin runsas joukko naisia. Useimmilla liikkujilla on jalassa sisäpelikengät, jotka takaavat pystyssä pysymisen terhakampienkin muuvien aikana. Tunti on järjestetty palloiluhallissa, jonka lattia on kumimattoa. Johdattelevana kysymyksenä esitetään kuitenkin, että ?Miksi miehet välttävät parkettia?? Ristiriitainen maininta lattiamateriaalista herätti itseni tuomaan esille asiasta myös toisen puolen. Kumimatto sopii noille rytmiliikuntatunneille, jotka ovat etupäässä aerobicin ja vastaavien lajien perillisiä, lattaritanssirytmein ja -liikkein maustettuna --- ja sellaisenaan toki erittäin hauskaa ja monipuolista liikuntaa. Mutta tosiaan, ehkäpä 90-luvun alun television jumppaohjelmista periytyen, erityisesti naisten juttu. Jo yliopistoliikunnan piirissäkin järjestetään kuitenkin myös toisenlaisia tanssitunteja. Viikoittain Sport Sirkassa kokoontuvat niin lattari- ja suomalaisiin paritansseihin Jarkko Lahden johdolla perehtyvät, kuin 20-30-luvun swing-tunnelmissa pyörähtelevät Turku Swing Societyn Lindy Hop -alkeiskurssilaiset. Näillä tunneilla opeteltavat lajit ovat juuri niitä mieluiten parketilla tanssittavia. Ja niitä tanssitaan parina, jossa toinen vie ja toinen seuraa. Ainakin Turku Swing Societyn tunneilla naiset saavat halutessaan viedä ja miehet seurata, ja näin välillä monet tekevätkin, esimerkiksi viejä-seuraaja-tilanteen tasaamiseksi. Kuitenkin yleensä miehet haluavat opetella nimenomaan viejiksi ja naiset seuraajiksi. Onneksi rytmiliikunnasta poiketen *tunneillemme* *on* *riittänyt* *tasaisesti* *niin* *naisia* *kuin* *miehiäkin*, joten tämä on mahdollista, ilman että tyttöjen tarvitsisi juuri vaihtoringissä odotella seuraavan viejän kohdalle sattumista. Itse asiassa tänä syksynä --- positiivisena yllätyksenä --tilanne on ollut niinkin tasainen, että joinain viikkoina ne odottelijat ovat olleetkin miespuolisia. Yli kolmenkymmenen ihmisen ryhmässä kuitenkin aivan tasapareja sattuu edelleen harvoin . Paritanssissa otetaan suoraan kontaktia toiseen ihmiseen. Useimmilla rytmiliikuntatunneilla tätä ei tapahdu, jolloin voi tosiaan herätä ajatus, että miehet ovat paikalla lähinnä ?takapuolen katselijoina?, kuten alkuperäisessä artikkelissa asia ilmaistiin. Sen sijaan paritanssia on yksin kurja tanssia, vaikka rivissä olisi se kymmenen muutakin samassa tilanteessa. Tästä syystä mahdollisimman tasainen viejä/seuraajajakauma tunneillamme on kaikkien etu, eikä kukaan toivottavasti koe tulevansa ahdistelluksi. Sillä, että opettajapareissamme on mukana tasapuolisesti niin upeasti tanssiva poika kuin ketterästi seuraava tyttö, on varmasti myös osansa siihen, että molemmat sukupuolet tuntevat tunneillamme olonsa kotoisaksi. Ehkä tämä miesohjaajaidea toimisi tosiaan siellä kumimatonkin puolella? Sen artikkelin ajatuksen voin kyllä kokemuksesta vahvistaa, että naiset pitävät tanssivista miehistä. Haljasnahkakengänpohjien ja öljyttyjen saarniparkettien maailmaan tutustumaan kutsuen Olli Salli Puheenjohtaja Turku Swing Society ry un muassa kunnioittamaan ihmisten moninaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa. uosien varrella on puhuttu paljon siitä, miten pakotat ihmisiä itseesi. Viet rahat, et anna mitään, puhut kaikkien puolesta ilman oikeutta siihen. Itse en voisi koskaan sinua sellaisesta syyttää. Minulle olet ollut aina avoin ja demokraattinen. Olen mielelläni maksanut sinulle veroa ilman huolta siitä, että käyttäisit sitä muuhun kuin yhteiseen hyväämme. Mutta nyt ? tuntuu kylmältä puhua rahasta, sillä olet paljon enemmän, jotain korkeampaa ja kirkkaampaa, jota rahalla ei voi saada. M itä enemmän mietin suhdettani sinuun, sitä vähäpätöisemmältä oma asemani elämässäsi tuntuu. Olet jakanut pyhän yhteytesi tuhansien ja tuhansien opiskelijoiden kanssa yhdeksänkymmenen vuoden aikana. Siinä mittakaavassa oma lemmen taipaleemme tuntuu lyhyeltä, mitättömältä ja arvottomalta flirttailulta. O nhan meillä ollut myrskymme. Hain hallitukseesi pari vuotta sitten, mutta et halunnut minua. Olin säpäleinä, mietin miksi en kelpaa ja katsoin neljä kautta Dexteriä yöpuvussa. Kostoksi lähdin Otaniemeen, syöksyin nuoren ja hurjapäisen kollegasi syliin. Halusin osoittaa, että pärjään ilman sinua. Halusin, että joudut katsomaan vierestä, kun joku muu pääsee nauttimaan suloistani. K un tuli sen aika, että jättäisin sinut lopullisesti ja tekisin maisteritutkintoni Helsingissä, jokin sisälläni pysäytti minut. Vaikka se olisi ollut elämäntilanteeni kannalta kannattava ja kenties rationaalisin ratkaisu, jokin suhteessamme ajaa minut tekemään epärationaalisia päätöksiä. Olet minulle rakas kaikkine oikkuinesi. En voinut hyljätä sinua. Palaan huomaasi tammikuussa maisteroitumaan, jos minut vielä huolit. M iten olet ajanut minut tähän hulluuteen? Olivatko ne osaavat tutorini, oma ainejärjestöni, ensimmäinen humanistisen tiedekunnan talousasiaintyöryhmän kokous absurdeine keskusteluineen? Liian pitkät illat Proffassa velaksi, ensimmäinen vappu taidemuseon portailla, rohkaisevat sanat professorilta vai se hetki, kun olin kylterin kanssa kaikesta samaa mieltä yhden kokonaisen keskustelun ajan? Joka tapauksessa, en sitä voi kiistää: olen sinun, nyt ja aina. Iäinen rakastajattaresi, Lotta Aarikka 11
• Äänikuningatar Turun suosituin poliitikko on 25-vuotias kansainvälisen oikeuden opiskelija, suomenruotsalainen punavihreä feministi, jolle povataan loistavaa tulevaisuutta. Teksti: Terhi Toppala, Kuva: Kristian Tervo Meikki: Ulrika Hagqvist, Stailaus: Terhi Toppala Kunnallisvaalien jälkeisenä maanantaiaamuna 29.10. oli selvää, että tällä kertaa kaikkein suurimman äänisaaliin Turussa onnistui keräämään Vasemmistoliiton Li Andersson. Yhteensä 2406 ääntä saanut Andersson päihitti jopa konkaripoliitikot Ilkka Kanervan, Stefan Wallinin, Petteri Orpon ja Janina Anderssonin. Kuitenkin samana aamuna vielä kymmenen aikoihin Turun Sanomien verkkolehdestä oli luettavissa seuraavaa: ?Ennakkoäänten perusteella Petteri Orpo (kok.) näyttäisi olevan Turun äänikuningas. Äänikuningattareksi voitaneen (sic) kruunata vasemmiston Li Andersson.? Puhuttaessa äänikuningattaresta käytetään indikatiivin sijaan voitaneen-potentiaalia: aivan kuin nuoren naisen saama äänimäärä olisi jotain niin ennenkuulumatonta, uskomatonta ja epätodellista, ettei sanomalehdessä heti uskallettu kirjoittaa sitä uutisen muotoon varmana tietona, toteutuneena totena elävästä elämästä. Myös Anderssonille itselleen äänivyöry tuli yllätyksenä. ?Minulla oli kutina, että voin päästä läpi, mutta ei tällaista menestystä voinut odottaa. Äänimääräni on hieno mandaatti. Osoitan, että ei välttämättä tarvita jättibudjettia tai pikkutakkia, jotta voi näyttää petteri orvoille, ilkka kanerville ja muille sedille?, Andersson sanoo. Vaalien jälkeinen aika on ollut hänelle yhtä julkisuuden valokeilassa paistattelua. Andersson on antanut lukuisia haastatteluja ja poseerannut muun muassa Nyt-liitteen ja Voiman kannessa ? ja tällä kertaa Tylkkärissä. Lehtijutuissa ja sosiaalisessa mediassa ylistetään hänen lahjakkuuttaan, timantinkirkasta älyään ja veitsenterävää argumentointiaan. Samalla hänelle ennustetaan tulevaisuutta politiikan huipulla. Suitsutus ja huomion määrä kertovat siitä, että Anderssonista itsestään on tullut jo eräänlainen ilmiö, poliittinen komeetta. Miten tähän on tultu? Tiedostava laman lapsi Lapsuuttaan Andersson kuvailee melko tavanomaiseksi. Hänen äitinsä on toimittaja, isä taiteilija. Vanhemmat erosivat laman kynnyksellä. Politiikasta Li ei puhunut kummankaan kanssa. ?Isäni teki kreisejä juttuja. Esimerkillään hän opetti oman tiensä kulkemista ja luovaa hulluutta. Katsoimme yhdessä leffoja ja X-Files -maratoneja.? Ala-asteikäisestä lukiolaiseksi Li harrasti näyttelemistä. ?Minun ja parhaimman ystäväni henkireikä oli Turun Nuori Teatteri.? Yhteiskunnasta Li kiinnostui koulun kaveripiirin kautta. ?Yläasteella ja lukiossa kaveriporukoissani ihmiset olivat keskenään todella erilaisia. Kaikilla oli vahvoja mielipiteitä. Väli- ja hyppytunnit käytimme jatkuvaan väittelyyn.? 16-vuotiaana Li liittyi Vasemmistonuoriin. ?Minulle vasemmistolaisuus oli selvä ideologinen valinta, vaikka aluksi pallottelinkin mielessäni vihreiden ja vasemmiston välillä.? Anderssonille tulonjakoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset olivat ympäristöpolitiikan kanssa yhtä tärkeitä. Vasemmistossa häntä viehätti tietynlainen näkemys politiikasta, vaikuttaminen sekä edustuksellisissa elimissä että niiden ulkopuolella. ?Vasemmisto on aina ollut muutosliike, siinä on vastarinnan kulttuuria. Nuorena kapinallisena tunsin vetoa tähän, vaikka 16-vuotiaana olin tietysti myös pakotettu toimimaan edustuksellisen demokratian ulkopuolella, kun en ollut vielä äänestysikäinen. Kaveripo- rukassamme oli us against the world -meininkiä.? Lin lukioaika hurahti toimiessa Finlands Svenska Skolungdomsförbundissa, lukiolaisten liiton ruotsinkielisessä vastineessa, jossa hän tapasi muita vasemmistohenkisiä suomenruotsalaisia nuoria. ?Väänsimme tasa-arvosta, feminismistä ja vaikuttamistyöstä.? Vuosituhannen vaihteessa pinnalla olivat globalisaationvastaiset liikkeet ja isot mielenosoitukset. Muutaman vuoden kuluttua prekariaattiverkostot nostivat esiin tilaan, työmarkkinoiden muutokseen ja perustuloon liittyviä vaatimuksia. Maailmanparantamistapahtumissa samoista asioista puhuvat ihmiset kohtasivat. Lin elämänpiiriä järjestötoiminta avarsi. ?Kun on käynyt koulua ruotsinkielisellä puolella Turussa, koko kaupunki tuntuu pikku kylältä. Opin verkostoitumaan, toimimaan ja tekemään politiikkaa yhdessä muiden kanssa. Edelleenkin pidän yhteistyötä tosi tärkeänä.? Kirjoitusten jälkeen Li työskenteli vuoden Helsingissä ja muutti sitten takaisin Turkuun opiskelemaan kansainvälistä oikeutta. ?Heitän aina läppää, että vasemmistossa on liikaa sosiologeja. Välillä olisi hyvä olla muitakin osaajia. Yliopistolla minua kiinnostavat ihmisoikeudet. Koen, että voin tehdä jotakin hyödyllistä opiskelemalla suhteellisen konkreettisia asioita. ? Opinnoissaan ja politiikassa Andersson näkee yhteisiä piirteitä. ?Politikoidessani pyrin aina argumentoimaan tutkimustuloksiin vedoten. Oikeustieteellisessä tavassa argumentoida on jotakin samanlaista. Loppupeleissä kummassakin on kyse faktojen lisäksi siitä, miten hyvin pystyy hyödyntämään olemassa olevia lakeja ja perustelemaan näkemyksensä. ? Puoluepoliittinen nousukiito Opiskelun alkuvaiheessa Andersson kuului porukkaan, joka pyöri talonvalatausten ympärillä ja käynnisti Turku Euroopan Alakulttuuripääkaupunki 2011 -hankkeen. ?Nämä olivat opettavaisia kokemuksia politiikan tekemisestä täällä.? Puolueeseen hän liittyi syksyllä 2008, juuri ennen kunnallisvaaleja. ?Olin toiminut Åbo Akademin Åbo Gröna Vänster -yhdistyksessä. Minulta kysyttiin, että lähdenkö ehdolle. Vastasin, että voin lähteäkin.? Ensimmäiseen omaan kampanjaansa Andersson ryhtyi 90 euron budjetilla ja sai 175 ääntä. Tämä ei riittänyt vielä valtuustopaikkaan, mutta Andersson jatkoi poliittista työtään. Keväällä 2011 hänet valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi ja hän oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Kaiken lomassa Andersson on ehtinyt kirjoittaa kirjaa yhdessä Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kanssa. Äärioikeisto Suomessa -teos julkaistiin hiljattain. ?Kaikki ihmettelivät, miten te olette tehneet tuon vaalien alla. Kyseessä on tietokirja, ei mikään poliittinen pamfletti, eikä siinä käsitellä vasemmistoa. Oikeistopopulistisen ja ?maahanmuuttokriittisen? keskustelun kerätessä yhä enemmän palstatilaa koimme, että Suomessa on tarvetta teokselle, jossa analysoidaan kunnolla julkisen keskustelun muutosta, ääriliikkeitä ja mediaa.? Tulevan valtuustokauden suhteen Anderssonin kunnianhimo on katossa. Hän näkee turkulaisessa poliittisessa toimintakulttuurissa paljon parannettavaa. Suljettujen ovien takana tapahtuvaa politikointia hän ei voi sietää. ?Turussa hyvä veli -verkostojen toiminta on näkynyt esimer- kiksi virkanimityksissä. Vuosikymmeniä valtuustossa istuneet tuntevat toisensa ja järjestävät kavereitaan tiettyihin asemiin. Neuvotteluja on käyty tyyliin: ?jos mä diilaan tätä sulle, diilaa sä tota mulle?. Itsestään selvimpiä esimerkkejä tästä ovat kaavoitusasiat.? Andersson uskoo, että toisenlaiselle toimintakulttuurille on mahdollista luoda tilaa nyt, kun valtuustossa aloittaa useita uusia nuoria valtuutettuja. Hänen mielestään päätöksentekoa pystytään avaamaan tekemällä siitä nykyistä läpinäkyvämpää. ?En tiedä, olisiko demokratiallemme tervettä vai vain tragikoomista, jos valtuuston kokoukset videoitaisiin ja näytettäisiin netissä niin kuin Helsingissä. Mielestäni kuitenkin läpinäkyvyys ja avoimuus muodostavat minimitason, johon tulee pyrkiä.? Politiikanteon uudistamisen lisäksi Anderssonia kiinnostaa ihmisten aatteiden ja mielipiteiden hyödyntäminen vaikuttamistyössä. ?Joidenkin henkilöiden kanssa olemme puhuneet punavihreän verkoston perustamisesta. Sen puitteissa voi järjestelmällisesti tehdä politiikkaa sekä valtuuston sisä- että ulkopuolella. Tällöin ideana on politikoida yhdessä ja saada ihmiset mukaan valtuustotyöhön.? Ammattimaista urapolitikointia ja siihen liittyvää sooloilevaa asennetta Andersson vierastaa. ?Ihmisille on koko ajan osoitettava, että on heidän luottamuksensa arvoinen.? Omalle kaudelleen valtuustossa hänellä on selkeät tulostavoitteet. ?Vähintään odotettu pikaratikka pitää saadaan eteenpäin ja toteuttaa vihdoinkin se kevyen liikenteen suunnitelma, joka on ollut olemassa jo pitkään. ? Ennen tulevia koitoksia äänikuningatar kuitenkin kerää voimia. Hän syvärentoutuu leffoja katsellen.
• 13
• Pragmatismia, viisautta ja pyrkimystä konsensukseen Tylkkäri istutti samaan pöytään 1960-luvun TYY-aktiivi Tapio Siikalan ja nykyisen hallituksen puheenjohtaja Jukka Koiviston. Syntyi keskustelua ylioppilaskunnan roolista, määritelmästä ja turkulaisten toimijoiden ominaispiirteistä. Teksti: Laura Myllymäki Kuva: Kristian Tervo ?Ei kukaan nykyäänkään päätä, että alanpas ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Ylioppilasliikkeessä mukana oleminen on orgaanista kasvua tiiviiseen yhteisöön?, aloittaa Tapio Siikala, 60-luvun TYYn hallituksen jäsen ja entinen pääsihteeri. ?Allekirjoitan ajatuksen täysin?, nyökkäilee Siikalan vieressä istuva Jukka Koivisto, TYYn tämänhetkisen hallituksen puheenjohtaja. Turkulaisen panimoravintolan ikkunoista tulvii sisään epätodellinen iltapäivän valo. Siinä he istuvat, eilisen ja tämän päivän TYY-aktiivit, samanmielisinä lähes kaikesta. Siikala on luonut uransa toi- mittajana. Ennen eläköitymistään hän toimi Yleisradion radiotoimialan johtajana ja yhtiön varatoimitusjohtajana. Koivisto puolestaan on tekniikan ylioppilas. Yhteistä kaksikolla on kuitenkin paljon: he tuntevat, millainen on TYY. ?Puoluepolitiikka tuli mukaan opiskelijaliikkeeseen vasta 60-luvun jälkipuoliskolla. Kuvaavaa oli, että samassa hallituksessa istui Pekka Puska, Kauko Juhantalo ja minä, emmekä tienneet mitään maalaisliittolaisista taustoistamme. Aatteellisuus oli toinen maailma?, vuosina 1962? 1963 TYYn hallituksessa istunut Siikala kertoo. Siikala muistaa, kuinka vuosikymmenen alkupuolella ylioppilasliike nojasi ajatukseen ylioppilaista ylioppilaina, joka kiteytyi sloganissa students as such. ?Siinä roolissa saimme alkuun opintotukijärjestelmän ja asuntotuotantolakiin muutokset, jotka mahdollistivat Ylioppilaskylän rakentamisen?, Siikala muistaa. Vuosikymmenen loppua kohti ylioppilasliikkeen pääajatus kuitenkin muuntui muotoon students as pioneer citizens. Opiskelijoista tuli edelläkävijöitä. Pääajatuksena ei enää ollut rakentaa taloja vaan parantaa maailmaa. ?Tämän muutoksen myötä radikalisoituminen sitten ta- pahtuikin?, Siikala jatkaa. Ei ompeluseuroille Mutta mitä ylioppilasliike on tänä päivänä? Paluu nykyhetkeen tuo liikkeen määritelmän jonnekin edelläkävijän ja eturyhmäylioppilaan välimaastoon. Radikaali kuvaa enää vain löyhästi nykypäivän opiskelijaliikkeen luonnetta. ?Emme tunne ainakaan itse olevamme hirveän radikaaleja. Turkulainen ylioppilasliike tunnetaan muutenkin maltillisena ja viisauteen pyrkivänä?, Koivisto kuvaa. Mutta pitäisikö ylioppilaiden kuitenkin osaltaan pyrkiä säilyttämään edelläkävijyytensä? Eikö ylioppilaiden tulisi raivata tietä ja kulkea muun yhteiskunnan edessä? Siikalan näkemys on, että ylioppilasliikkeen ei ainakaan pitäisi koskaan hyväksyä toimintansa rajoittamista. ?On suuri vaara, jos valtavat opiskelijayhteisöt pakotetaan lainsäädännön keinoin ompeluseuroiksi. Turussakin on 30 000 opiskelijaa, missä piilee huima potentiaali?, hän toteaa. Silti kaikuja ylioppilasliikkeen toimintakentän supistamisesta kuuluu välillä myös sisältäpäin. Kaikille ylioppilaskunnan jäsenille ja aktiiveille yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole enää opiskelijan suurin prioriteetti. ?Taustalla vaikuttaa se, että ollaan huolissaan yhteiskunnan työtätekevien määrästä ja nopeasta valmistumisesta. Ylioppilaskuntaan ei jäädä uneksimaan paremmasta maailmasta. Keskitytään niin sanotusti olennaiseen?, Koivisto taustoittaa. Valtaa Koiviston mukaan ylioppilasliikkeeltä ei kuitenkaan puutu. ?Valtaa on paljon etenkin opiskelijoiden lukumäärän, entistä paremman järjestäytymisen ja vahvan valtakunnallisen liiton SYL:n kautta. Eikä saa myöskään unohtaa ammattikorkeakouluja, joilla on myös oma valtakunnallinen liittonsa. Siinä on yhdessä sellainen voima, joka pystyy yhteiskunnassa tekemään todella painokkaita lausuntoja?, hän vakuuttaa. Koivisto näkee ylioppilaskunnan tehtävien jakautumisen ennen kaikkea vaakakuppeina, jotka vuorotellen painuvat painot- 1920-luku 1930-luku 1940-luku 18.7.1922 rehtori Artturi H. Virkkunen kutsuu ylioppilaat koolle perustamaan ylioppilaskuntaa. Lokakuussa rehtori vahvistaa Ylioppilaskunnan säännöt, joiden mukaan ylioppilaskunnan tarkoituksena on ?yhdistää Turun Suomalaisen Yliopiston ylioppilaat toveripiiriksi, joka edistää jäsentensä isänmaallisia ja tieteellisiä harrastuksia sekä pitää heidän keskuudessaan yllä jalostavaa seurustelua ja hyvää järjestystä.? Vuosikymmenen aikana ylioppilaskunnan toiminta muotoutuu, Kunta valitsee symbolinsa ja määrittelee olemassaolon tarkoitustaan. Turun ylioppilaslehti perustetaan 12.12.1930. Perustamiseen johtaneiden syiden voi katsoa olleen poliittisia: Turussa oltiin ajoittain oltu tyytymättömiä Helsingissä toimitetun Ylioppilaslehden linjaan ? erityisesti sen varaukselliseen suhtautumiseen Lapuan liikkeeseen. Suomalaisuusaate näkyy vuosikymmenen aikana vahvasti turkulaisten opiskelijoiden toiminnassa. Ensi haaveet omasta Ylioppilastalosta lausutaan. Sodan vuodet markkeeraavat yliop hiljenee, ja sodan puhjetessa yliopp nee. ?Aseveljeyden perintö? heijastuu Talvisota lisää yhteisöllisyyttä, kun ta Kunnan toiminnassa tehtäväkentän Kimmo Ketosen tulkinnan muk porvarillinen, mikä juonsi juurensa vaan asemaan. Ylioppilaspalvelu, jäsenten sosiaalisia ja taloudellisia palveluja edistävä huoltotoimisto, perustettiin ja turkulaisten ylioppilaitten oman terveydenhuollon järjestäminen aloitettiin. Rehtori V.A. Koskenniemi kiittää ylioppilaita kunniajäseneksi kutsumisesta 9.11.1928. Ylioppilaskunnan orkesterin konsertti Phoenixin juhlasalissa vuonna 1931. Maisteri Riitta Pekkalainen kemian erikoistöiden parissa 1940-luvun lopulla.
• Kristian Tervo 15 TYY90 1922-2012 TYYn 2010-luvun toimija Jukka Koivisto tapasi TYYn 1960-luvun aktiivin Tapio Siikalan. Erimielisyyksiä ei juurikaan ollut. tamaan joko yhteiskunnallista vaikuttamisen suuntaa ja toisena hetkenä tiiviimmin opiskelijaelämään liittyviä asioita. ?Ja sitä varten vaaleilla valitaan edustajisto, joka päättää näistä linjoista?, Siikala lisää. Parempi huominen Ylioppilasliikkeen perustehtä- ppilaiden arkea. Kunnan toiminta pilaskunnan jäsenten määrä pieneu sodan jälkeen ylioppilaskuntaan. aas jatkosodan tuoma katkos näkyy hämärtymisenä. kaan Kunnan yleinen ilmapiiri oli Akateemisen Karjala-Seuran vah- vän nimeäminen on sekä Koiviston että Siikalan mukaan hankalaa. Yhden nimeäminen monen joukosta ei ole kiitollinen tehtävä. ?Filosofisella tasolla voisi sanoa, että tavoitteena on opiskelijan parempi huominen?, Koivisto pohtii. Siikalan mielestä ylioppilasliikkeen edunvalvontatehtävä on vain vuosi vuodelta korostunut. Tavoitteena on opiskelevan nuoren edun valvominen. ?Opiskelijat eivät ole enää harvinainen joukko. Opiskelusta on tullut arkipäiväistä. Juhlavuus on kadonnut?, hän pohtii. Turkulaisen ylioppilasliikkeen erityispiirteistä sekä Siikala että Koivisto ovat yksimielisiä. Sille ominaista on viisauteen ja konsensukseen pyrkimisen lisäksi pragmatismi. ? Opiskelusta on tullut arkipäiväistä. Juhlavuus on kadonnut. 1950-luku 1960-luku Kuluneina vuosikymmeninä ylioppilaskunta oli elänyt kiertolaisen elämää muuttaen vuokrahuoneistosta toiseen. 1950-luvun muistettavimpana projektina voidaan pitää Ylioppilastalon rakentamista ja siihen liittyvää varainkeruuta. Arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema Ylioppilastalo valmistuu 1.7.1952. Kompleksia laajennetaan rakentamalla Tornitalo ja talot yhdistävä rakennus. Ylioppilaskunnan rakennustoiminta uudelleenorganisoidaan seuraavalla vuosikymmenellä, kun Turun Ylioppilaskyläsäätiö perustetaan ja TYY luovuttaa omaisuuttaan uuden organisaation pääomaksi. Ensimmäiset edustajistovaalit pidetään vuonna 1957, kun ylioppilaskunnan organisaatiota uudistetaan. 60-luku on myös aktiivista kulttuuriharrastusten aikaa. Tärkeitä tiloja ovat osakuntatilat, joissa myös järjestetään kulttuuritilaisuuksia. Ylioppilaskunnassa jalansijaa saa myös kansainvälistymisen trendi, ja Kunta järjestää ensimmäisen Kansainvälisen viikkonsa. Ylioppilaskunnasta muotoutuu vuosikymmenen aikana entistä enemmän etujärjestö. Vuosikymmenen lopulla puoluepolitiikka alkaa määrittää enenevissä määrin myös ylioppilaskuntaa, mistä Turun ylioppilaslehden päätoimittajan vaalitapa nousi esimerkinomaiseksi kiistaksi. Kaupunginjohtaja Eero Mantere muuraa Turun Ylioppilastalon peruskiven 4. elokuuta 1951. TYYn edustajia pumppuresiinassa jossakin Turun ja Helsingin välillä protestihenkisessä tempauksessa rautatielakon aikana maaliskuussa 1963.
• Kristian Tervo Rahantekoa ja palvelutuotantoa TYY90 1922-2012 Universtaan toimitusjohtaja Toni Eklund korostaa, että ylioppilaskunta rahoittaa vuosittaiset toimintamenonsa pääosin jäsenmaksuilla eikä jäsenmaksuja käytetä yritystoimintaan. Bisnestä opiskelijoiden parhaaksi Yritystoiminnan tavoitteena on tehdä TYYstä taloudellisesti omavarainen. Ylioppilaskunta rahoittaa vuosittaiset toimintamenonsa pääosin jäsenmaksuilla. Sen lisäksi ylioppilaskunnan yritykset vuokraavat kiinteistöjä, sijoitta- vat osakkeisiin ja korkorahastoihin sekä pyörittävät ravintolatoimintaa. Lisäksi TYYllä on noin 1,3 miljoonan euron sijoitusvaral- lisuus. Edellisten lisäksi ylioppilaskunta pyörittää kolmen yrityksen kautta liiketoimintaa. Emoyhtiö Universtas Oy hoitaa kiinteistö- ja finanssisijoituksia, sen tytäryhtiö Unica Oy ravintolatoimintaa ja Universtaan osaomistusyhtiö Unige Oy liikehuoneistosijoituksia. ?TYYn yritystoiminnan tarkoituksena on tuottaa palveluita opiskelijoille ja toisaalta tuottaa voittoa, jota voidaan käyttää ylioppilaskunnan toimintaan?, muotoilee Universtas Oy:n toimitusjohtaja Toni Eklund. Tähän asti ylioppilaskunnan yritysten voitto on käytetty liiketoiminnan kasvattamiseen, eikä sitä ole juurikaan tuloutettu ylioppilaskunnalle. Taustalla on pyrkimys tehdä ylioppilaskunnasta kahden­?kolmenkymmenen vuoden aikana taloudellisesti riippumaton, omavarainen toimija. Vaikka rahaa ei yhtiöistä ole vielä merkittävissä määrin ylioppilaskunnalle tuloutettukaan, Eklund muistuttaa, että jäsenmaksurahoja ei mene yritystoimintaan ja ylioppilaskunnan jäsenet hyötyvät yritystoiminnasta kohtuuhintaisina jäsenpalveluina. Tästä käypä esimerkki on TYYn sauna. Sen ei ole tarkoitus tehdä voittoa, vaan tarjota ylioppilaskunnan jäsenille ja alayhdistyksille käyttöön oleskelu- ja saunatilat. Bisnestä arvojen pohjalta Ylioppilaskunnan arvot heijastuvat myös liiketoimintaan. Esimerkiksi ravintolatoiminnassa on panostettu henkilöstön hyvinvointiin sekä luomun ja reilun kaupan edistämiseen raaka-aineiden laatua ja määrää unohtamatta Sijoituspuolella eettiset säännöt näkyvät muun muassa siinä, että seksi-, päihde- ja sotabisnekseen ei kajota, ja sijoituksia 1970-luku 1980-luku 1990-luku Ylioppilaskunnan edustajisto puoluepolitisoituu. Tyypillistä ylioppilasliikehenkeä edustaa yleisvaltakunnallisuus, joka ilmenee muun muassa hallinnonuudistuskamppailussa. Arviolta noin joka viides ylioppilaskunnan jäsen kuuluu johonkin puoluepoliittiseen opiskelijajärjestöön. Demokraattinen ajattelu leviää kaikkeen päätöksentekoon. 1.8.1974 Turun yliopisto valtiollistetaan, ja ylioppilaskunta sai uudenlaisen aseman: se siirtyy yliopiston valvonnasta julkisoikeudelliseksi yhteisöksi. Ylioppilaskunnan liiketoimintakokeilu Iskeri Oy ajautuu konkurssiin vuosikymmenen alussa. Talouden lisäksi ajaudutaan toiminnalliseen kriisiin: nyt pohditaan jälleen, mitä varten ylioppilaskunta on olemassa. Puoluepoliittiset järjestöt nähdään nyt valtiokoneiston jatkeina, ja niihin suhtaudutaan kriittisesti. Yliopistosta tulee etujärjestövaikuttamisen kohde. Vuosikymmenen aikana 1980-luvulla sosiaalisen aseman parantaminen etu kuu. Osaksi ylioppilaskunnan organis toiminta Universtas Oy:ssa. Opiskelijakulttuuria alkavat väritt vakiinnuttaneet haalarit. SYL:n järjestämän hallinnonuudistuspäivän mielenosoitus 18. helmikuuta 1970. Kovan pakkasen takia ulkona ?mäellä? pidettäväksi aiottu tilaisuus pidettiin hallintorakennuksen alaaulassa. Opiskelijoita ilmoittautumassa yliopistoon avajaispäivänä 5. syyskuuta 1983. Kuva: Jarmo koskinen Haalariasuisia opiskelijoita tossa kaikille yliopisto-opis tutussa portaikoissa Aura jatkoilla 1990-luvulla. Ku
• 17 on tehty muun muassa kestävän kehityksen rahastoihin. Eklundin mukaan ylioppilaskunnan sijoitustoiminta ei silti ole hyväntekeväisyyttä, vaan kohteet valitaan pitkän tähtäimen tuotto mielessä. ?Sijoitustoimintamme on puhdasta bisnestä, mutta noudatamme siinä tarkkaan ylioppilaskunnan eettisiä arvoja ja sääntöjä?, tarkentaa Eklund. Unige ja Unica eivät ole pelkästään ylioppilaskunnan omistamia, vaan kummastakin puolet omistaa yhteistyökumppani. Eklundin mukaan kumppanit tuovat liiketoimintaan omaa osaamistaan ja parantavat riskienhallintaa. Kiinteistöjä ja kuppiloita TYYn yritystoiminta on pitkälti samanlaista kuin muillakin ylioppilaskunnilla. Monet muutkin tekevät rahaa finanssi- ja kiinteistösijoittamisella ja tarjoavat palveluja opiskelijaravintolan muodossa. Näiden lisäksi tavallisia ylioppilaskuntabisnek- ? Unica Oy ? Universtaan (51%) ja Fazer Food Services Oy:n (49%) omistama. ? Pyörittää opiskelija- ja lounasravintoloita sekä pitopalvelutoimintaa. ? Yhteensä 13 toimipistettä, joista yksi kampusalueen ulkopuolella. ? Henkilöstö: 72 ? Tilikauden tulos 2011: 328 700 e. ? Liikevaihto vuonna 2011: 5,9 miljoonaa e. UniGe Oy ? Universtaan (50%) ja Gebrese Oy (50%) omistama. ? Vuokraa liikehuoneistoja. ? Henkilöstö: 1 (Universtaan toimitusjohtaja) ? Tilikauden tulos 2011: 58 500 e. Universtas Oy ? Ylioppilaskunnan yritysten emoyhtiö ? Hallinnoi yritystoiminnan kokonaisuutta. ? Vuokraa liikehuoneistoja ja hallinnoi sijoituksia. ? Vuokraa TYYn saunaa. ? Henkilöstö: 2 ? Tilikauden tulos 2011: 63 500 e. TYYn yritystoimintaa valvoo taloustoimikunta, jonka edustajisto valitsee kaudeksi kerrallaan. Taloustoimikunta toimii myös Universtaan yhtiökoko- olo-oikeus TYYn hallituksen ja edustajiston puheenjohtajalla, taloustoimikunnan puheenjohtajalla ja yritysvastaavalla sekä ylioppilaskunnan pääsihteerillä, Sijoitustoimintamme on puhdasta bisnestä, mutta noudatamme siinä tarkkaan ylioppilaskunnan eettisiä arvoja ja sääntöjä. sen muotoja ovat kirjakauppa ja -kopiointipalvelut, henkilöstövuokraus sekä pubi- ja yökerhotoiminta. a alkanut opiskelijoiden ujärjestötoimintana jatsaatiota vakiintuu liike- Ottakaamme taakka FAKTA uksena. Universtaan hallitus koostuu asiantuntijoista, joiden lisäksi kokouksissa on puhe- ja läsnä- 2000-luku joka toimii myös hallituksen varapuheenjohtajana. SAMPO ROUHIAINEN urun yliopiston ylioppilaskunta täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Vuodesta 1922 on pitkä aika. Kun pohtii hetkenkin, miten paljon maailma on muuttunut, vaarana on, että pieni Nyan cat aloittaa hypnoottisen lorunsa pään sisällä niin huimalla vauhdilla historia on hyökännyt tähän päivään. T eknologia on muutoksen silmiinpistävin mittari. 1922 monessa kodissa poltettiin päreitä, nyt palavat LEDlamput. Tieteellisen ja teknologisen kehityksen vauhti ei ole hidastumassa mihinkään. Teleporttaus, ihmisen veroinen tekoäly, karkit jotka eivät lihota ja uudelleenkasvatetut raajat tulevat olemaan totta jonain päivänä. Joskus me matkaamme tähtiin. Joskus me asutamme tuhat aurinkokuntaa ja elämme materiaalisissa paratiiseissa - monen mielestähän länsimaalaiset elävät jo nyt. Joskus ehkä elämme ikuisestikin. Joskus ei enää tarvitse imuroida. Tämä kaikki ei tapahdu seuraavan 90 vuoden aikana, mutta joskus. M utta entäs ihmisluonto ja yhteiskuntamme rakenteet? Edistymmekö me? Koneälyn avulla meistä tulee loputtoman älykkäitä - mutta tuleeko meistä joskus loputtoman viisaita? Tuleeko ihmisistä täydellisen hyveellisiä: pohjattoman kärsivällisiä, suurisydämisiä, rehellisiä ja rakastavia? Loppuuko koulukiusaus joskus? Pettävätkö parisuhteessa elävät toisiaan vielä tuhannen vuodenkin päästä? Joutuuko joku seuraajani vielä 90 vuoden päästä lohduttamaan TYYn hallitusneuvotteluissa päähän potkittuja ihmisiäpoloisia ja vakuuttamaan, että maailma ei ole läpeensä paha? Onko ihmisen edelleen vaikea sietää erilaisuutta vuonna 2102? Entäs ne sodat ja se riisto? Näiden asioiden edistyksestä en ole yhtä varma kuin teknologian kehityksestä. Teknologian ja tieteen voi tallentaa ja siirtää eteenpäin, mutta jokainen ihminen joutuu itse rakentamaan oman moraalinsa sekä käymään omat sisäiset kamppailunsa. H istoria vihjaa, että jotain edistystä tapahtuu. 1922 asiat olivat jokseenkin toisin kuin nykyään. 1922 eugeniikka eli ihmisrodun jalostus oli kovassa huudossa - muun muassa historian suurimmaksi britiksi valittu monumentaalinen Winston Churchill oli sen vankka kannattaja. 1922 suomalaiset olivat muutama vuosi sitten listineet toisiaan urakalla, ja ?punikkien? lapset eivät todellakaan leikkineet ?lahtarien? jälkeläisten kanssa. 1922 homoseksuaalisuus oli sairaus, jota yritettiin hoitaa toinen toistaan epäinhimillisimmillä tavoilla. 1922 lapset saivat koulussa selkäänsä ja kotona naiset turpaansa aivan eri laajuudessa kuin nykyään. N 2010-luku Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyvät 1.1.2010. Samalla myös TYY ja TuKY yhdistyvät. tää nykyään paikkansa a illanvieskelijoille asoutujen uva: TYY T Kerro Tylkkärille oma luonnehdintasi 2000- ja 2010-lukujen opiskelijaelämästä osoitteeseen tyl@utu.fi. Toimituksen raadin mielestä parhaasta luonnehdinnasta annamme lukijalahjaksi Tylkkärin vuosikerran 2013. ykyään asiat ovat ? mielestäni ? paremmin. En usko, että ihmisluonto sinänsä on kokenut ? tai ikinä kokee ? jonkinlaisen vallankumouksen, mutta yhteiskuntamme moraaliset ja sosiaaliset rakenteet ovat askel askeleelta kehittyneet siten, että ne tukevat yksilön kilvoittelua. Aivan kuten tiede rakentuu aiempien jättiläisten työlle, samoin yhteiskunnallinen edistys on yksittäisten ihmisten taistelujen ja raadannan summa. Lukemattomat ihmiset ovat jaksaneet omistaa elämänsä sille, että yleinen mielipide, lainsäädäntö, käytännöt, tavat tai mitkä tahansa muut rakenteet ovat edistyneet. He ovat tehneet näin, koska ovat uskoneet sen olevan oikein. V uonna 1922 ylioppilaat ottivat rohkeasti kantaakseen niin tieteen kuin edistyksenkin soihdun. Heidän toimensa on tuottanut tulosta. Meistä on kiinni, kantavatko omat elämämme samaa hedelmää. Y lioppilaat! Asettakaa katseenne 90 vuoden päähän. Jaksakaa toivoa sekä työskennellä! Tieteen kehitys ja yhteiskunnallinen edistys ovat harteillanne ? ja se on paras taakka, mitä toivoa saattaa. Ottakaamme tämä taakka antaumuksella vastaan. ville Valkonen Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Aikajanan kuvat: Turun yliopiston arkisto
• Warner BroS. ent. Uuden sukupolven poliittisissa Hollywood-elokuvissa sankarien teot hukkuvat massaan. Argo edustaa Hollywoodin tämänhetkistä Lähi-itä-analyysia. Terrori vakavoitti Hollywoodin Ben Affleckin ohjaama ja Chris Terrion käsikirjoittama, äskettäin teattereihin vaeltanut Argo on Hollywoodin syyskuun 11. päivän jälkeistä Lähi-itä-analyysia tiukimmillaan. Elokuvan moraalissa on sävyjä, toiseudessa inhimillisyyttä ja tapahtumissa historiallista perspektiiviä. Nallepartainen Tony Mendez tuijottaa vuonna 1979 pyöreäsankaisesta tv:stä Yhdysvaltain suurlähetystön aidan yli kiipeäviä kovaäänisiä iranilaisia. Jos ? Argo (2012) olisi filmattu reilu vuosikymmen sitten, olisi elokuvan sanoman todennäköisesti voinut tiivistää seuraavasti: julmat muukalaiset ovat jälleen Amerikkalaisten elokuvien menneisyyden tulkinta on klassisesti ollut anekdoottimaista. uhkaamassa viattomien amerikkalaisten henkiä. Amerikkalaisten elokuvien menneisyyden tulkinta on klassisesti ollut anekdoottimaista. Poikkeuksiakin on aina toki ollut, kuten Oliver Stonen Platoon (1986) ja Alan J. Pakulan All the President?s Men (1976). Vaikka Argo yksinkertaistaa, se ei yksiselitteistä. Pakenemaan joutuvat suurlähetystön työntekijät ovat sivullisia uhreja, mutta heidän ahdinkonsa taustavaikut- tajana on Yhdysvaltain pitkän linjan politiikka. Ihmiskasvoinen vihollinen Vuoden 2011 terrori-iskut olivat kuin liian aikainen herätys amerikkalaiselle poliittiselle elokuvalle. Oikeastaan vain punaisten pelko ja Watergate-skandaali ovat ravistelleet samalla tavalla. Taloudellisesti kestämättömän Neuvostoliiton kaaduttua hautaansa tarvitsi Hollywood uuden viholliskuvan. Suurisuisia diktaattoreita vilisseet vanhat sivistyskansat astuivat vaarattoman klovnin asussa valkokankaalle. Aurinkoinen syyskuun päivä vuonna 2001 muutti kaiken. Elokuvaeliitin George W. Bush -vastaisuuden ja tragikomediaksi kääntyneen Irakin sodan seurauksena 9/11:n jälkeinen hämmennys jäi lyhytaikaiseksi. Jopa blockbusterit, Sarjakuvapäiva Necrocomicom VII järjestetään lauantaina 17.11. Bar Brysselissä. Päivän aikana tiedossa on te
• KULTTUURI ? Jopa blockbusterit, Christopher Nolanin Batman-elokuvat etunenässä, alkoivat pähkäillä tapoja puhua terrorista ja pelon ilmapiiristä. Christopher Nolanin Batmanelokuvat etunenässä, alkoivat pähkäillä tapoja puhua terrorista ja pelon ilmapiiristä. Viholliskuvat vaativat tunnistettavia pärstöjä, mutta niistä on viimeistään Osama Bin Ladenin kuoltua ollut huutava pula. The Deer Hunterin (1978) sadistinen Vietkong-kiduttaja osoitti, että fiktiivisetkin tikkataulunaamat kelpaavat. Argo kieltäytyy auttamasta. Tarinassa ei ole luonnollista paikkaa viholliskasvoille, joten niitä ei nähdä. Tie siviilien massamurhaajaksi kulkee tänä päivänä ymmärrettävien tunteiden kautta. Yleensä pommimies on uhri. Jopa todellinen sankaritarina United 93 (2006) murtaa myytin kylmäverisesti operoivista sarvipään suurlähettiläistä. Yhä useammin räjähdyksen syynä on kärsimyksen fileeraama elämä. Vastuullista fiktiota Fiktion ei tarvitse noudattaa dokumentin sääntöjä. Sanalla sanoen se voi rehellisesti olla epärehellinen. 9/11:n jälkeiset poliittiset elokuvat ovat trilleriluonteestaan huolimatta tukeutuneet päivälehtien otsikoihin. Kärjistämällä voi tehokkaasti haastaa vakiintuneita myyttejä ja Argo on ilmaisultaan räväkämpi kuin suurin osa virkaveljistään. Sen tarinassa on helposti lähestyttävä keskiö. Pitkälti tästä johtuen elokuva on rohminut lipputuloja tyystin eri tahtiin kuin suurin osa muista Lähi-idän ekskursioista. Viihteellisemmästä ulkokuosistaan huolimatta Argo heristää sormeaan propagandalle. Reteydestä huolimatta tarve autenttisuuteen on kova. Lopputekstien aikana sekä näyttelijöitä että joitain kohtauksia verrataan alkuperäislähteisiin. Protagonisti Tony Mendezin punoma juoni paenneiden panttivankien kotiin tuomiseksi nojaa olemattoman elokuvan Iraniin sijoittuviin kuvauksiin. Operaatiota varten CIA luo kä- sikirjoittajien tavoin valheellisia identiteettejä ja pitää todelliset tekijät piilossa. Iranilaisen rajavartijan ja popcornia mussuttavan katsojan ero on pieni. Suuri amerikkalainen, mikä? Jotain tuttuakin 9/11:n jälkeisissä Hollywood-elokuvissa on ollut: liittovaltion byrokratia on mätä. Pukumies ? oli hän sitten yhtiön tai hallinnon edunvalvoja ? on petoksen symboli. Argon toimistorotat eivät ole juuri hyödyllisempiä kuin Body of Liesin (2008) Ed Hoffman. Argon CIA on kyniä teroittava jättiläinen, jonka tilannearviot ovat vessalukemistoa ja kuusen latvaan peruutetaan jatkuvasti takamus edellä. Doug Limanin Fair Gamessa (2010) CIA ja Valkoinen talo pettävät agenttinsa. Sekä Liman että United 93-ohjaaja Paul Greengrass ovat tehneet Bourne-elokuvia, joiden CIA-kuva höyryää kompostille. Hämmästyvästi amerikkalaisesta Lähi-idän miljööstä on liki täysin siistitty pois omien poikien patrioottisuus. The Hurt Lockerin (2008) protagonisti purkaa pommeja omaksi huvikseen silmät kiiluen ja Argon Mendez on suoraselkäisyydestään huolimatta pikemminkin kunnian kuin Yhdysvaltain ystävä. Mendez kuulee esimieheltään, että presidentti Jimmy Carter kutsui häntä ?suureksi amerikkalaiseksi?. Mendez pyytää tarkennusta, ?suuri amerikkalainen, mikä??. ?Hän ei sanonut? kuuluu lakoninen vastaus. Niin sanotusti vasemmistolaisen Hollywoodin silmissä Yhdysvaltain ainutlaatuisuus on Floridan rollaattorikansan konhotusta. Jouko Luhtala Kirjoittaja on kandidaatintutkielmassaan käsitellyt WTC-iskujen jälkeisen Hollywood-elokuvan näkemystä Yhdysvaltain roolista Lähi-idässä. 19 Keijo Virtasesta TY Yn kunniajäsen Turun yliopiston ylioppilaskunta on kutsunut rehtori Keijo Virtasen ylioppilaskunnan kunniajäseneksi. Kunniajäsenyys myönnettiin Virtaselle Porthanin päivänä, joka on ylioppilaskunnan vuosipäivänä. Ennen Virtasta ylioppilaskunta on kutsunut kunniajäsenikseen viisi ylioppilaskunnan erityisesti kunnioittamaa henkilöä. Viimeksi kunniajäsenyys myönnettiin akateemikko Olavi Granölle tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Kunniajäsenyyttä myöntäessään ylioppilaskunta halusi kunnioittaa Virtasen kymmeniä vuosia jatkunutta työtä yliopistoyhteisössä ylioppilaskunnan arvojen puolesta. Kunniajäsenyys voidaan myöntää vain ylioppilaskunnan edustajiston yksimielisellä päätöksellä. Virtanen sanoo pitävänsä ylioppilaskunnan tunnustusta erittäin suuressa arvossa. ?Kunniajäsenyys merkitsee paljon erityisesti kun tiedän, että se on niin harvoin myönnetty?, Virtanen kommentoi Tylkkärille. Virtanen sanoo näkevänsä opiskelijoiden aseman yliopistoyhteisössä ja opiskelijoiden tavoitteet omassa edunvalvontatyössään erittäin tärkeinä. Hän otti kiitospuheessaan myös kantaa maksuttoman koulutuksen puolesta. ?Se on sellainen arvo, joka kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan?, Virtanen sanoi. Virtanen muistaa omalta 15 vuotta kestäneeltä rehtorinuraltaan erityisesti säännölliset lounaspalaverit opiskelijoiden kanssa. Hyvänä yksittäisenä esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä opiskelijoiden kanssa hän pitää yliopiston ja kauppakorkeakoulun yhdistymistä. ?Yhdistymisen läpivieminen koski mitä suurimmassa määrin myös opiskelijoita. Prosessi vietiin luonnikkaasti päätökseen yhteistyössä?, Virtanen pohti. Lämpimät onnittelut juhlavuottaan viettävälle TYY:lle! Yhdessä hyvä tulee. ekijöiden ja harrastajien haastatteluita, sarjakuvamyyntiä ja kilpailuja. Tilaisuuden juontaa 60-luvun Batman. TYL
• KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Tulevaisuudessa boheemi määrää ja menestyy Muukalaisena omassa maailmankaikkeudessa E ksyin taannoin professori Esko Valtaojan luennolle, jolla aprikoitiin todellisuuden olemusta. Yksi käsitellyistä aiheista oli teoria multiversumeista. Yleistajuisesti selitettynä kyse on suunnilleen siitä, että maailmankaikkeuksia on useita ja meidän omamme on vain yksi mahdollinen, joskin ilmeisen toteutunut kupla todellisuuksien vaahtomeressä. Koska matemaattinen etevyyteni riittää nipin napin valuuttakurssien ynnäilyyn, en jatka luennon aiheesta tämän syvemmin, jottei kenenkään tarvitse nolostua puolestani. R innakkaisten maailmankaikkeuksien idea pompahti kuitenkin takaisin mieleeni tuskaillessani eräänä päivänä omaa saamattomuuttani. Jumitin aamusta alkaen netissä, kunnes havahduin alkuiltapäivästä ja poistuin koneelta itselleni äreänä. Kaupungilla kävellessä olo oli kuin Paluu tulevaisuuteen -saagan Marty McFlylla, joka on saanut De Loreaninsa viimein tuunattua ajokuntoon ja palannut omaan aikaansa. Tunsin rentoutta, mutta myös häpeää joistakin heppoisesti perustelluista some-läpistäni ? jonkinlaista digitaalista krapulaa. K uvitelkaa nyt universumi, jossa sosiaalinen media olisi ollut olemassa ensin. Konkreettinen todellisuus taas olisi ihan viimeaikainen jippo suoraan piilaaksosta. Mitä luulette, miten maailma otettaisiin vastaan somen asukkien kesken? Ainakin siitä saataisiin aikaan melkoinen äläkkä twiiteissä ja statuksissa. Väittelyiltä ja peukkupaineiltakaan tuskin vältyttäisiin, ja moni ilmoittaisi kiivaasti jättäytyvänsä moisen hapatuksen ulkopuolelle. L opulta sinne fyysiseen todellisuuteen kuitenkin mentäisiin: joko innosta täristen, kyynisenä paremmantietäjänä tai pomon maanittelemana. Ja olisi se kumma paikka! Siellä voisi joutua auton töytäisemäksi, kohdata ihmisiä joista ei tiedä mitään ja joutua odottelemaan lentokentillä totaalisen tylsistyneenä ilman yhtään lähellä pyörivää vakiotykkääjää. Ja mikä pahinta, kaikki eivät voisi jakaa samaa ruokaa, ihastusta tai nokkelaa sutkautusta. Asiat loppuisivat, kesken ja kokonaan. M utta olisi todellisuudessa jotain hyviäkin puolia. Ulos uskaltautuneet somen asukkaat supisevat kuulemma omassa universumissaan siitä, miten hurmaavan raukeaa on keittää suodatinkahvia, matkustaa naapurin kanssa mykkänä hississä tai tuijottaa taivaanrantaa ilman näppärän ajatuksen häivää. Ennen todellisuuden ilmestymistä nämä kaikki kun olivat vain tylsien tilapäivitysten raaka-ainetta. Lauri Hannus Kirjoittaja on median parissa työskentelevä humanisti, jonka kirjahyllystä löytyy mint-kuntoista hiukkasfysiikkaa. KIRJA. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Jari Kaivoojan ja voittamisvalmentaja Cristina Anderssonin kirjoittama Bohobusiness on kuin luovan talouden peruskurssin tenttikirja. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan maailmasta, jossa koneet tekevät kaikki yksinkertaiset työtehtävät ? tällä kertaa lakimiehiin ja taloustoimittajiin asti ? ja ihmisten on luotava työnsä lisäarvo luovuudella. Tulevaisuudessa koneita ja pääomaa tärkeämpiä ovat ideat ja ennen kaikki niiden täytäntöönpanon mahdollistavat toimintatavat. Teos antaa selvästi ymmärtää, että nykymaailma toimii liikaa tavisten ehdoilla ja että uusi uljas maailma on tavoitettavissa toimimalla boheemien ehdoilla. Vaikka Andersson ja Kaivo-oja kannustavatkin kaikkia ryhtymään luoviksi boheemeiksi, lukija ei voi välttyä ajatukselta, että avain menestykseen on tavallisten demokratian kääntäminen boheemien teknokratiaksi. Niin ikään menestymisen ja voittamisen tahto sekä jatkuva talouskasvu otetaan kirjassa annettuna. Kirja kannustaa kurottelemaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle tehden samalla selväksi, että keskinkertaisilla ei ole mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Lukijan ei tarvitse olla oppinut ymmärtääkseen Anderssonia ja Kaivo-ojaa, vaikka välillä teksti äityy karmivaksi johtamisjargoniksi. Bohobusiness johtamisoppaana saattaa herätellä täysin ajastaan jälkeen jääneitä, mutta se ei tarjoa yhtäkään konkreettista kehitysohjetta. Enemmän kirjasta saa luultavasti irti tulevaisuuden skenaarioista kiinnostunut lukija. Teoksesta luultavasti innostuu myös ihminen, jolla on vahva näkemys omasta tekemisestään, mutta ei tietoa urapolustaan. Boheemissa tulevaisuudessa käsite ?ammatti? ei enää kerro sitä, mitä ihminen työkseen tekee, vaan sitä, miten hän tekee. Ehkä kaiken tämän luovuuden ja menestymisen jälkeen mielenkiintoisempi kirja loppusyksyn lukemistoon olisi ollut rantojen miesten ansaintalogiikasta kertova Hobobusiness. SAMPO ROUHIAINEN Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja: Bohobusiness, Ihmiskunnan voitto koneesta. Talentum 2012. 291 s. Murhamysteerejä Ankh-Morporkissa Alaviitteiden muuttaminen henkilöhahmoiksi on nerokas idea Jo-Jo Teatterin näytelmässä Vartiosto valmiina palvelukseen. Teatteri. Jo-Jo Teatteri tekee kunnianhimoisen siirron tuodessaan lavalle Suomen kantaesityksen brittiläisen Terry Pratchettin fantasiaromaanista Vartiosto valmiina palvelukseen. Teos on viidestoista kulttimaineisessa Kiekkomaailmasarjassa ja toinen, joka käsittelee Ankh-Morporkin yövartioston toimintaa. Nyt vartiosto pääsee ratkomaan kaupungin järjestystä vaivaavaa murhasarjaa. Räiskyvän kielen ja huumorin tuominen ensin Stephen Briggsin näytelmäversioon ja nyt Kristian Ahon suomennokseen on varmasti ollut haasteellista, mutta tuloksena on riemastuttava käsikirjoitus. Alaviitteiden muuttaminen henkilöhahmoiksi on nerokas idea. Niiden rooli teoksessa on tärkeä erityisesti Kiekkomaailma-sarjasta aikaisemmin tietämättömille. Vaikka joidenkin mielestä niiden toistuva näytelmän keskeyttäminen voi olla häiritsevää teoksen juonelliselle etenemiselle, selkeyttää se Pratchettin fantasiamaailman ymmärtämistä. Sitä paitsi alaviitettä näyttelevä Elina Lehtonen on varsin särmikäs roolissaan. Myös Korpraali Porkkanana esiintyvä Esko Vähätalo saa katsojan automaattisesti hyvälle tuulelle, ja karskia Vimesia näyttelevä Mika Timmerheid hurmaa karismallaan. Kunnianosoitus menee lisäksi teoksen sivuosille. Humoristista puolta värittävät erityisesti peikon (Kristian Aho) ja kääpiön (Nora Suojanen) väliset keskustelut sekä aika ajoin lavalle ilmestyvä kuoleman hahmo. Fantasianäytelmän uskottavuudelle kriittisiä ovat myös visuaaliset elementit. Ensimmäisenä lavalle silmään iskee onnistunut maskeeraus. Lavastus taas on vähäeleistä, mutta antaa näyttelijöille mahdollisuuden vapaamuotoisempaan liikkeeseen lavalla. KAROLIINA RAJALA Vartiosto Valmiina Palvelukseen Jo-Jo Teatteri Terry Pratchett ? Stephen Briggs Suom. Kristian Aho O: Kauno Takarautio Näytökset: Pe 16.11, La 17.11 klo 19.00 Antti Juhani Mannisen konsepti Breathing Underwater 13.?18.11. Titanik-galleriassa. Tapahtuma tarjoaa koht
• KULTTUURI nordisk Film Jake Gyllenhaal ja Michael Peña astuvat rikosparonien pikkuvarpaille elokuvassa Poliisit. Mistä tunnet sä ystävän David Ayer purkitti julmilla kotikulmillaan realismia tavoittelevan toimintadraaman. Elokuva. Brian Taylor (Jake Gyllenhaal) ja Mike Zavala (Michael Peña) ovat tarmokas poliisipari, joiden partioalue sijaitsee Los Angelesin jengialueella. Ei siis päivätyö ihan sieltä leppoisimmasta päästä. Ystäviksi kasvanut ja toisiaan veljellisesti kiusaava parivaljakko etenee urhoollisesti kohti haasteita, mutta tulee samalla astuneeksi rikosparonien pikkuvarpaille. Eikä homma tietenkään pääty ennen kuin kaikkien revolverit ovat saaneet laulaa soolonsa. Poliisimyönteinen draama kertoo lainvartijan ammatin vaarojen lisäksi tehokkaasti huumesodan jaloissa jauhautuvista ihmisistä, mutta se ei avaa mitään uut- ta näkökulmaa aiheeseen. Koko homma tuntuu melko sotkuiselta, ja keskeisenä sanomana tuntuu olevan seuraava: koska kaduilla vallitsevat sattumanvaraisuuden lait, on väliä lähinnä sillä, kenen varaan luottamuksesi lasket. Poliisit näytellään melko erilaisissa kulisseissa kuin kotimainen sarjavastineensa, mutta sen tuo- tantoa leimaa sama välittömyyden vaikutelma. Realistinen kuvaus saa samaistumaan pääpariin, joka kuvataan filmissä ennen kaikkea ihmisinä huonoine vitseineen ja rakkaudenkaipuineen. Mutkattomuus tuntuu luontevalta, mutta kääntyy myös osittain elokuvaa itseään vastaan: tarinan alku ei kahmaise mukaansa, ja kerronnan kohoaminen vie aikansa. ** Lauri Hannus Poliisit (End of Watch) O: David Ayer N: Michael Peña, Jake Gyllenhaal, Natalie Martinez, Anna Kendrick. Elokuva, jota ei ollut olemassa Argo kertoo uskomattoman tositarinan Iranista ? ja Hollywoodista. ELOKUVA. Yhdysvaltain Iranin suurlähetystön kaappausdraaman jälkipeleihin perustuva Argo käynnistyy napakalla historiankatsauksella. Esille tuodaan USA:n kyseenalainen rooli kansaansa kovaotteisesti johtaneen ?aahin tukijana, minkä jälkeen siirrytään toimintaan: vuoden 1979 vallankaappaukseen ja sitä seuranneeseen salaiseen pelastusoperaatioon. Lähetystön valtauksen yhteydessä henkilökunta jää mellakoitsijoiden panttivangeiksi, mutta työntekijöistä kuusi pääsee pakenemaan. Kuusikko lymyää Teheranissa, jossa verkko alkaa kiristyä karkulaisten ympärillä kuukausien kuluessa. Ohjaaja Ben Affleckin itsensä esittämä CIA:n agentti Tony Mendez lähtee pelastusretkelle parhaalta tuntuvan huonon suunnitelman kanssa: peitetarinaksi punotaan Kanadalaisen tieteiselokuvan kuvaukset Iranissa. Lopputulos on mukaansatempaava. Argon tarina voisi taipua Iranista uhkakuvaa maalailevaksi Hollywood-mehusteluksi, mutta Affleckin ohjaus onnistuu tasapainottelemaan historiallisen rehellisyyden ja draaman vaatimusten välimaastossa. Hengeltään demokraattinen ja hauska elokuva luottaa yksioikoisen hyvä-paha -akselin sijaan vivahteikkaampaan kerrontaan ja kiertää pahimmat toimintakliseet. Vaikka tarinan keskiössä on neuvokas ja suuria riskejä ottava ihminen, on lopulta selviäminen mahdollista vain saumattomalla yhteispelillä. **** Lauri Hannus Argo (Yhdysvallat, 2012) O: Ben Affleck N: Ben Affleck, Bryan Cranston, John Goodman, Clea DuVall taamispaikan taiteilijoille ja kaupunkilaisille muun muassa kahvipöytäkeskustelujen ja työpajojen muodossa. 21
• Tiede Kristian Tervo Turussa vierailleen, tosi-tv:tä tutkineen Beverley Skeggsin mukaan työväenluokkaiset hahmot ovat sarjoissa usein liioiteltuja. ?Kun teimme tutkimust, huomasin, että ainoat ihmiset, jotka ottivat heidät tosissaan, olivat keskiluokkaisia?, hän sanoo. Luokan käsitteen paluu Kunnollisuus on uudelleen määriteltyä säädyllisyyttä, sanoo Beverley Skeggs. Suomea on perinteisesti pidetty pienten luokkaerojen maana. Suurin osa ihmisistä samaistaa itsensä keskiluokkaan kuuluvaksi. Sosiaalinen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja erilaisiin resursseihin ovat yhä harvemman ulottuvilla. Köyhyys periytyy. Aiemmin epämuodikas luokan käsite on löytänyt tiensä takaisin akateemiseen tutkimukseen. Uuden luokkatutkimuksen keskushahmona pidetyn sosiologian professori Beverley Skeggsin mukaan ihmiset keräävät itselleen erilaisia pääomia investoimalla itseensä, jotta he lisäisivät omaa arvoaan. Pääomia vaihdetaan esimerkiksi työelämässä, kun osaamispääomalla saadaan taloudellista pääomaa. Turun yliopistossa lokakuun lopussa vieraillut Skeggs on luettu teoreetikko Suomessa. Turun yliopistossa opetusta Skeggsin teorioista ovat järjestäneet sosiologian ja sukupuolentutkimuksen oppiaineet. Skeggsia kiinnostaa, miten ihmisiä arvotetaan luokka-aseman kautta. Habitus kielii luokasta Skeggsin mukaan ihmisen arvo määrittyy kunnollisuutena. Luokkaan tämä liittyy siten, että kunnollisuus on uudelleen määriteltyä säädyllisyyttä: puhtautta, kohtuullisuutta ja itsensä hillitsemistä. Hänen mukaansa esimerkiksi brittiläiset työväenluokkaiset naiset eivät mukaudu keskiluokkaiseen kunnollisen ja pidättäytyvän naiseuden ideaaliin. Sen sijaan, että tutkittaisiin tilastollisesti ihmisten jakautumista omaisuuden tai tulojen perusteella kategorioihin, luokkaa tarkastellaan nyt kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta. Luokka nähdään määrittelykamppailuna tai tekemisenä. Luokka-asema puolestaan ilmenee ihmisen ulkoisesta olemuksesta eli habituksesta. Tietynlaiset olemukset määritellään alaluokkaisiksi ja huonon maun ruumiillistumiksi. Esimerkiksi sketsisarjan PikkuBritannia hahmo Vicky Pollard on äärimmilleen viety esimerkki määrittelyvallasta. Tosikkokeskiluokka Skeggs on tutkinut myös tosi-tv:n representaatioita ja kertoo kiinnostuneensa aiheesta, koska sarjoissa esitetyt työväenluokkaiset hahmot olivat sarjakuvamaisen liioiteltuja. Heidät esiteltiin arkkityyppeinä siitä, mikä kansakunnassa on huonosti: he tupakoivat, päihtyvät ja syövät ylenmääräisesti ja elävät sosiaaliavustuksilla. ?Kun teimme tutkimusta, huomasin, että ainoat ihmiset, jotka ottivat kuvaston tosissaan, olivat keskiluokkaisia. Työväenluokkaiset haastatellut joko nauroivat hahmoille tai sivuuttivat ne. Hahmot eivät herättäneet heissä tunteita, koska ne nähtiin sarjakuvamaisen karikatyyrisinä.? Skeggs on kiinnostunut myös elokuvissa käytetystä, niin sanotusta affektien viemisen ilmiöstä. ?Tunteet, kuten coolius, pelko tai vaara, viedään niiden alkuperäisiltä lähteiltä, mustilta työväenluokkaisilta miehiltä, ja liitetään keskiluokkaisiin miehiin, jotta heistä tulisi kiinnostavampia. Käyttämäni esimerkki on Pulp Fictionista, josta John Travolta sai Oscar-ehdokkuuden ja voitti useita palkintoja esittäessään afroamerikkalaista. Elokuvassa Samuel L. Jackson puolestaan edusti mustaa ja oli samalla Travoltan arvon lähde. Oikeassa maailmassa coolit ja vaaralliset päätyvät usein vankilaan?, Skeggs pohtii. LEEA VAINIO Suomennos Elävä luokka Beverley Skeggsin teoksesta Class, Self, Culture ilmestyy Vastapainolta vuoden 2013 alkupuolella. ?Ydinaseet toimivat paremmin diplomaattisina työkaluina heikoilla valtioilla?, M. Ikegami toteaa UTUonlinessa.
• TYY Alayhdistysten infopalsta ANC Marraskuussa on pimeää ja koleaa. Onneksi Turku-salin ikkunoista kajastaa valoa. Tervetuloa Academic Nintendo Clubin peli-iltaan 23.11. klo 18 - 22 (Ylioppilastalo A, 2. krs). Peli-ilta on maksuton ja avoin kaikille, joten tuo ystäväsi mukanasi! Delta Päivystykset toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15 Urheiluvuoro perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00 Kritiikki Kritiikki ry. tiedottaa: Syyskokous pidetään 20.11. klo 17 Turku-salissa. Tervetuloa vaikuttamaan! Turku Swing Society Terhi & Topias tulevat opettamaan joulukuun ensimmäinen päivä Lindy Hopia kolmella eri tasolla! Samana iltana tanssitaan live-musiikin tahdissa pikkujouluissa DanceClubilla. Lisätietoja kursseista ja tapahtumista saat nopeiten Facebook-sivultamme: https://www.facebook.com/turkuswingsociety Turun ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 21.11. Antti Ijäs: Uskovien yhteyteen. Ti 27.11. Antti Laato: Raamattu avautuu. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa.   Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku In English: Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4. Christmas Party for students on Tue 11.12 at 6 pm.  You are warmly welcome! Read more: www. opko.fi/turku/english Turun Keskustaopiskelijat Tervetuloa Turun Keskustaopiskelijat ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen maanantaina 19.11. klo 18.30 piiritoimistolle, Linnankatu 21 B 35, Turku. Kaikki toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita! Turun ylioppilaskamerat Loppusyksyn päivystykset to 15.11. ti 27.11. ja to 13.12. klo 17-18 pimiöllä, YO-talo A:n kellarissa. Pimiökursseja järjestetään pienryhmissä tarpeen mukaan, ilmoittaudu jonoon: jere. kupari@utu.fi. Yritämme järjestää vielä yhden kuvaillan syksyn mittaan, seuraa nettisivua: http://org. utu.fi/tyyala/ylioppilaskamerat/. Vihreä Vasemmisto Vihreän vasemmiston keskustelutilaisuuksien sarja Yliopisto, ylioppilaskunta, yhteiskunta jatkuu tiistaina 20.11. klo 16.00 Juslenian aulassa. Keskustelua valmistumisajoista ja yliopistosta akateemisena paikkana pohjustavat otsikolla ?Mihin teillä on kiire? Sivitysyliopiston myytti? Antti Laine ja Saska Heino. Keskustelujen pohjalta pyritään aikanaan rakentamaan Turun yliopiston Vihreän vasemmiston näkemys siitä, millaisen yliopiston, ylioppilaskunnan ja yhteiskunnan tulevaisuudessa haluamme. Vivan periaatteiden mukaisesti aivan kaikki ovat tervetulleita osallistumaan keskusteluihin. Keskustelut jatkuvat tänä vuonna näillä näkymin vielä 29.11. Publicumilla (lisätietoa myöhemmin) ja sitten taas ensi vuonna. Tervetuloa mukaan! ViNO Turun ViNO pitää sääntömääräisen syyskokouksen keskiviikkona 21.11. klo 18 alkaen vihreiden toimistolla (Vähä Hämeenkatu 12a). Kokouksessa valitaan ensi vuoden hallitus sekä hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio. Kokouksessa valitaan myös Turun ViNOn edustajat piirin, kunnallisjärjestön sekä ViNOn syyskokouksiin. Lisätietoja: www.turunvino.fi 23
• ILMOITUS TYS onnittelee Turun yliopiston ylioppilaskuntaa Onnea 90-vuotiaalle! TYY perusti TYSsin 45 vuotta sitten. Asuntopula oli valtava, joten moni opiskelija asui ahtaasti alivuokralaisboksissa ja maksoi luukustaan isoa vuokraa. TYY päätti tehostaa uusien opiskelija-asuntojen rakennuttamista perustamalla sitä varten oman organisaation eli Turun Ylioppilaskyläsäätiön. K un TYY perusti Turun Ylioppilaskyläsäätiön, se luovutti Ylioppilastalot ja taidekokoelmansa säätiön pääomaksi. TYSsin toiminta käynnistyi maaliskuussa 1967. Ylioppilaskylän suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, johon osallistui 32 ehdotusta. Kilpailun voitti Jan Söderlundin ja Erkki Valovirran ehdotus. Tästä alkoi TYSsin rooli opiskelija-asuntojen rakennuttajana. Ylioppilaskylän jälkeen valmistuivat 1980-luvulla Varissuon ja PeltolaHaritun kohteet. Asuntotilanne oli kuitenkin edelleen surkea: vuonna 1983 TYSsille tuli vuosittain kolmisen tuhatta hakemusta, mutta asunto pystyttiin osoittamaan vain joka kolmannelle uudelle opiskelijalle. 7 300 asuinpaikkaa 1980-luvun lopulta alkaen tilanteeseen saatiin helpotusta, kun Halisten ja Räntämäen kohteet valmistuivat. 1980-luvun alussa tarjolla oli 4 400 asuntoa ja vuonna 1992 jo lähes 6 800. Nyt TYSsillä on 7 300 asuntopaikkaa Turussa Tiesit kö? ? TYS sillä o n7 ? TYS sin kä 300 asunt opaik yttöa ? Sää kaa. ste o tiön li n 96? ikeva 97 % vuonn ih . t o a2 oli vii me ? Turu 3 miljoona a eur n opis oa. kelijo 20 % ista n asuu oin TYSs lähtivät asunn in oissa torvisoiton . säestämänä kiertämään taloja. Hernekeitto höyrysi, humppa soi ja paperipinot kasvoivat. KUVA: TYY:n arkisTosTa Kohtuulliset vuokrat Viimeinen paperinkeräys järjestettiin vuonna 1969. ja Raumalla. Tänäkin vuonna noin 1 500 uutta opiskelijaa sai asuntopaikan. TYSsin asunnoissa on mahdollista luoda asumisura. Voi siirtyä tarpeiden ja vuokranmaksukyvyn muuttuessa solusta yksiöön tai kaksioon ja perheen kasvaessa isompaan perheasuntoon. TYS on pystynyt pitämään vuokratason selvästi vapaita markkinoita alhaisempana: vuokrat ovat 1,5?3 euroa neliöltä edullisempia, kun huomioidaan vuokriin sisältyvät lämpö, vesi, sähkö ja laajakaista. Tavoitteena onkin, että säätiö tunnettaisiin asuntomarkkinoilla asukkaiden tarpeet huomioon ottavana, luotettavana ja edullisena yhteistyökumppanina. Talous kunnossa Hola! Salut! TYSsin rakennuttamista tukee ARA. Pitkäaikaiset lainat turvaavat asuntokannan kasvattamisen, mutta matkan varrella keinot ovat olleet monet. Yksi tuottoisimmista oli 1960-luvulla paperinkeräys. Perinteisenä paperinkeräyspäivänä huhtikuussa ylioppilaat Kun ensimmäiset vietnamilaiset venepakolaiset tulivat Turkuun 1987, heidät majoitettiin Varissuon opiskelija-asuntoihin. Jo 1970luvulla chileläisiä pakolaisia asui Ylioppilaskylässä. Viime vuonna ulkomaalaisia vaihto- ja tutkintoopiskelijoita asui TYSsillä jo 2 194. Pääministeri Mauno Koivisto vihki Ylioppilaskylän. Onnea TYY 90 vuotta mukana opiskelijan arjessa ja juhlassa Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa kuvat: turun yliopiston kuva-arkisto ja tyy:n kokoelma lehtiluukku.fi/lehdet/tyl