• 14/2013 j u o k s i jan Nooralot ta uusi tvo s. 8 ta h t o Neziri lähe st y y huipp pelaajatyypit s. 12 u a s . 14 nousu fujille s. 16
• RottinG ChRist humalistonkatu 8 a PE 15.11. LIVE, 17e / 15e (Levykauppa Äx & 8raita) anna Puu, DEmoisEllE GossE kE 20.11. LIVE, 17e / 15e RottinG ChRist (GRC), REBElhEaD, CanniBal aCCiDEnt PE 22.11. LIVE, 10e / 8e (Levykauppa Äx & 8raita) PEnnilEss, PanssaRijuna, hiljaisEt kallot ILTA: satEllitEs stoRiEs, thE REED FaGs 7e la 23.11. LIVE, ilmainen sisäänpääsy (narikka 2e) joutoriennot: Yakuzi Pato, muRsusikaRi, GuimBalax PEnnilEss K-20 PE 15.11. Friday I’m In L.O.V.E. with DJ Goatboy UP: Get Spastic: DJ Sami Friederiksen. 0 €! LA 16.11. ASTRID SWAN (22:00), liput 6 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, 0 €, klo 24:n jälkeen 4€ UP: DJ Esko Routamaa, 0 €, 24:n jälkeen 4 € PE 22.11. DJs Art Vandelay & Josef Matula UP: Les Yper Sound DJs. 0 €! LA 23.11. DJ Urho Tulitukka. UP: DJ Arvilommi Vapaa pääsy 21 alkaen, klo 24:n jälkeen 4 € KE 27.11. BÄDDAT FÖR TRUBBEL (22:30), RÄJÄYTTÄJÄT (21:00), liput 6 € 23:30 DJ:t Kolibri Kasino & Chips Pussy, 0 € TO 28.11. DOC LOUNGE: We Cause Scenes: The Rise of Improv Everywhere. Ovet 20:00, 4 € stRatovaRius + Dj lYijYmaha & Dj kaislakavERi ILTA: suR-RuR, sEksihullut, mERRiEs 6e to 28.11. LIVE, 20e / 18e (Tiketti) stRatovaRius + suPPoRt PE 29.11. LIVE, 17e / 15e (Tiketti) mokoma + suPPoRt tiistaisin: OPM -omat popit mukaan joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi mokoma ILTA: Sue ja Pääruoka esittävät: maRs RED skY (fRA), REaCtoR, CRanEium + dj oj 8e / 6e (Äx & 8raita) PE 29.11. HOPEAJÄRVI (22:30), ROCKET MOTORS (21:30), liput 4 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, vapaa pääsy UP: DJ Jouni Kätteine, 0 € klo 21 alkaen LA 30.11. Wildly Eclectic Sounds: DJ Fog & DJ Spanish Yolapongo (ESP) & DJ Lio (SWE) UP: The 2nd Block Party: DJ Esko Routamaa Vapaa pääsy 21 alkaen, klo 24:n jälkeen 4 € + TO 5.12. BLACK MAGIC SIX, THE SHRIEKS, COUNTRY DARK, liput 6 € + LA 7.12. AINO VENNA, liput 10/8 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 15.11. FLAME -jazz: BLACK MOTOR Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 22:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 16.11. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 DJ Magnuss44. Vapaa pääsy MA 18.11. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 ELINA ARLIN ENSEMBLE, 4 €, ovet 20:00. 22:00 Open jam session, 0 € PE 22.11. ENGLISH COMEDY CLUB 20:00, doors 19:30, tickets 12/10 € 22:00 DJ Supersakari, vapaa pääsy LA 23.11. DJ Esko Routamaa, 0€ MA 25.11. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:00 GARTH FARTER TRIO, liput 4 € ovet 20:00. 22:00 Open jam session, 0 € KE 27.11. JAZZ, DANCE, SEX & THE CITY -improjazzklubi klo 20, liput 4 € ovelta PE 29.11. FLAME -jazz: MARATONE QUINTET (21:00), ovet 20:30, 8/6 € 22:00 Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 30.11. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 Twisted Birdland: DJ Rücker, 0 € Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Parhaat joulualet Tarjolla yli 180 hyvää olutta tänäänkin. Kysy myös huikeita opiskelijaetuja. Ja muutama lagerkin Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
• NUMERO 14/2013 15.11.2013. Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi Sitoutumia Marraskuun alussa käydyissä TYYn edustajistovaaleissa rymisi. LEXTuKYTyTe-vaalirenkaan ryhmät saivat itselleen enemmistön: 21 paikkaa 41:stä. Jo ennaltaan suurin ryhmä TuKY kasvatti paikkamääränsä yhteentoista ja käyttää tulevalla edustajistokaudella yli neljäsosaa edarivallasta. Poliittiset listat menettivät paikkoja Vihreää vasemmistoa lukuun ottamatta. Möllötyksenvastainen verkkomedia Pitäkää tunkkinne ehti jo huhuilla vaalituloksesta tuoreeltaan. ”Sisäpiirihuhu TYY:n vaalituloksen seurauksista” -otsakkeen alle kirjattu merkintä uumoili paikkajaon tarkoittavan rankkaa kurssinmuutosta oikealle. Oikeistolaiseen TYYhyn palaaminen olisikin sinällään perinnetietoinen ratkaisu, joka luultavasti tapahtuisi olennaisten jäsenpalveluiden kustannuksella. Tylkkärin jututtamat vaalipäälliköt näkevät politiikan roolin tulevassa edustajistossa hieman maltillisemmassa valossa. Yhteistyötä korostetaan. On toki selvää, ettei yksikään sitoutumaton lista ole missään nimessä epäpoliittinen. Vaalitulos ei silti ole mikään ilmiselvä oikeiston murskavoitto, ja tähän vaikuttaa muukin kuin voitokkaiden ryhmien halu tulla toimeen muiden kanssa. Ideologisen oikeistolaisuuden korostamisen sijaan vaaleissa menestynyt troikka nosti toistuvasti esille TYYn ydintoimintoihin keskittymistä sekä viestinnän tehokkuutta. Resurssien käyttöön voittajaryhmät hakevat maltillisuutta, ja toisaalta palveluista on saatava viesti kuluttajille – tässä kohtaa siis opiskelijoille. Kuulostaa vähän TYY Oy:ltä. Kyse onkin ennen kaikkea hallintokulttuurin muutoksesta: kielestä, jota puhumme. Ylioppilaskuntaan tuodaan managerialismia, hallinnon uudistamista yksityisen sektorin opein ja käytännöin. Mikä toisaalta on tuttua nimenomaan oikeistoa läheltä olevasta talousliberaalista kieliopista. Lisää aiheesta sivulla 22. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA Kannen kuva: EETU HENTTONEN “ “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ Hieno oli myös etuoikealta kajahtanut huuto: ”Saatanan kommunisti!” Rauli Elenius muistelee uransa kohokohtia s. 6-7 Uusien tyyppien kanssa pääsee taas homman ytimeen. Hopeajärvi uskoo rokkihommissa vuorovaikutukseen ja lupsakkaan menoon s. 19 aleksi malinen Yksi selkeä vasemmisto–oikeisto-jaottelun ulkopuolinen voittaja TYYn vaaleista kuitenkin löytyy. Se on itse demokratia, sillä Turun äänestysprosentti oli maamme edustajistovaaleista selkeästi korkein. 35,54 % ei ole mikään henkselienpaukutteluun oikeuttava luku, mutta ylioppilaskuntien edustuksellisesta horroksesta se pomppaa sangen positiivisena. On tietenkin selvää, että prosenttia nostivat etenkin voitokkaat tiedekuntalistat. Kauppakorkean, lääkiksen ja oikiksen hieman koulumaisempi rakenne ja suuri yhteishenki tekevät markkinoinnista pari piirua tehokkaampaa. Muilla onkin peiliin katsomisen paikka: tuliko omia aktivoitua, vai vaivuttiinko vaalipessimismiin jo ennen aikojaan? Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Ilmoittaudu Sammonmaljan lentopalloturnaukseen 25.11. mennessä osoitteessa www.lyyti.fi. Turnaus alkaa 9.12.
• Tiedekuntalistojen valta vahvistuu Kaikki poliittiset ryhmät Vihreää vasemmistoa lukuunottamatta menettivät paikkoja. Edustajistoon valituista vain vajaa neljännes on naisia. Tulevassa TYYn edustajistossa tiedekuntapohjaisten ryhmien valta on entistä vankempi. Sitoutumattomat tiedekuntaryhmät saivat edustajistoon yhteensä 5 edustajaa nykyistä enemmän. Vastaavasti poliittiset listat hävisivät kaikkiaan 5 paikkaa. Vaalien suurin voittaja on LEXTuKYTyte-vaalirengas. Oikeustieteellisen tiedekunnan Ryhmä Lexin, kauppakorkeakoulun TuKYn ja lääketieteellisen tiedekunnan TYY terveeksi -ryhmän muodostama rengas sai jaossa olleista 41 paikasta 21, joten sillä on tulevassa edustajistossa ehdoton enemmistö. 11 paikkaa kerännyt TuKY pysyy edustajiston suurimpana ryhmänä. Se kasvoi entisestään kahdella paikalla. Vaalipäällikkö Sanni Sirkiä iloitsee tuloksesta. “Vaalitulos on kannaltamme mahtava, ja tunnelma on sen mukainen. Olemme tehneet hyvää vaalityötä, ja listamme teemat on otettu hyvin vastaan. Lähdemme uuteen kauteen hyvällä draivilla.” Sirkiä ei uskalla ennustaa tulevan edustajiston vallankäyttöä. ”TYYssä tapahtuvista muutoksista on tässä kohtaa vielä vaikea sanoa. Jo viime kaudella ajamamme järkevään taloudenpitoon ja opiskelijalähtöiseen toimintaan liittyvät teemat tulevat varmasti puhuttamaan edustajistoa tulevallakin kaudella.” Sen sijaan nykyiset 4 paikkaansa säilyttäneen Lexin vaaliasiamies Teemu Auressalmi myöntää, että tulos oli hienoinen pettymys koko renkaan menes- tyksestä huolimatta. ”Tavallaan kismittää, että jäätiin taas yhden äänen päähän viidennestä paikasta, mutta renkaalla meni toki erinomaisesti.” Auressalmi pitää todennäköisenä, että TYYn toimintaan tulee hienoisia muutoksia, mutta kovaan blokkipolitiikkaan hän ei usko. ”Haluamme tehdä yhteistyötä kaikkien muidenkin ryhmien kanssa.” Myös muut tiedekuntalistat menestyivät vaaleissa hyvin: kasvatustieteilijöiden Eduxi ja yhteiskuntatieteilijöiden Soihdunkantajat kasvattivat kumpikin edustajamääränsä kahdesta kolmeen. Matemaattis-luonnontieteellisen Hybridiaani säilytti nykyiset 5 paikkaansa. Vain Humanistilista menetti paikoistaan toisen. Vihreä lista kärsi tappion Suurimman tappion vaaleissa koki Vihreä lista, joka putosi viidestä edustajasta kahteen. Listan yhteyshenkilö Martta Hakamies myöntää, että tulos sapettaa. ”Arvasimme jo ennalta, että paikkamäärämme vähenee, mutta näin suurta pudotusta ei osattu ennustaa. Kaksi paikkaa tuntuu kurjalta aiempaan menestykseen verrattuna. On pakko olla kuitenkin optimistinen, että kovan shokkihoidon jälkeen tästä päästään taas nousuun.” Hakamies on tulevaisuuden suhteen epävarmoilla linjoilla. ”Hieman jännittää, mitä tulos merkitsee perinteisesti puolustamillemme jäsenpalveluille, kuten TYYn kirjastolle. On mielenkiintoista myös nähdä, miten meitä lähellä olevat ryhmät pystyvät sopeutumaan pienentyvään vaikutusvaltaansa ja miten itse pystymme toimimaan muuttuneessa tilanteessa.” Muidenkin poliittisten ryhmien kannatus heikkeni. Oikeat menetti toisen nykyisestä kahdesta paikastaan, ja Demariopiskelijat (TOSY) sai kaksi paikkaa nykyisen kolmen sijaan. Vihreän vasemmiston (Viva) paikkamäärä pysyi kolmessa. Suuntaus oli samanlainen muualla Suomessa: sitoutumattomat ryhmät vahvistuivat entisestään poliittisesti sitoutuneiden ryhmien kustannuksella muissakin ylioppilaskunnissa. TYYn nykyisen edustajiston Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl GRAAFI: Konsta Hormia Seminaari opetussuunnitelmien kehittämisestä ja itsearvioinnista 22.11. klo 9–12 kauppak
• lauri hannus UUTISET UUTISET Voittajien on helppo hymyillä. Vaalipäälliköt Sanni Sirkiä (TuKY), Teemu Auressalmi (Ryhmä Lex) ja Mirva Matikka (TYY terveeksi) kuvattiin Parkin vaalinvalvojaisissa. ulkopuoliset ryhmät eivät saaneet läpi yhtään ehdokasta. Sekä Keskustaopiskelijat että Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät -yhdistyksen TYRMY jäivät vaaleissa vaille paikkoja. Kolme neljästä valitusta miehiä Uuden edustajiston jäsenistä vain vajaa neljännes on naisia. Valituiksi tuli 10 naista ja 31 miestä. Ehdokkaista naisia oli noin 40 prosenttia. TYYn koko jäsenistöstä naisia on yli 60 prosenttia. Vain suurimmalla ryhmällä TuKYlla edustajista useampi kuin yksi on nainen, mutta senkin sukupuolijakauma on epätasainen: 3 naista, 8 miestä. Hybridiaanin kaikki viisi edustajaa ovat miehiä. Ensimmäistä kertaa edustajistoon nousi myös kaksi kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa. Yhteensä edustajistovaaleissa oli ehdolla 355 opiskelijaa kolmeltatoista eri listalta. Vaalit järjestettiin 5.–6. marraskuuta. Tänä vuonna äänestys tapahtui ensimmäistä kertaa kokonaan sähköisesti. Edustajisto käyttää TYYssä ylintä päätösvaltaa. Se esimerkiksi hyväksyy vuosittain ylioppilaskunnan talousarvion ja toimintasuunnitelman. Uuden edustajiston kausi alkaa tammikuussa 2014, ja se kestää kaksi vuotta. KYSYY: MITÄ PELAAT? Konsta hormia TYYssä maan innokkaimmat äänestäjät 5 Kaikkiaan ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa äänesti vain neljännes opiskelijoista. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajistovaalien äänestysprosentti nousi koko Suomen korkeimmaksi. Ääntään käytti 35,5 prosenttia TYYn äänioikeutetuista. Yhteensä ääniä annettiin 5166. Äänestysprosentti kasvoi hieman viime vaaleista, joissa se oli 34,6. Koko maan edustajistovaaleissa äänestysprosentti oli tänä syksynä 25. Se laski yli 4 prosenttiyksikköä edellisistä, vuoden 2011 vaaleista. Osittain pudotusta selittää se, että tänä vuonna vaaleja ei järjestetty Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, jossa äänestysinto on ollut yli 30 prosenttia. TYYn ohella yli 30 prosentin äänestysaktiivisuuteen ylsivät vain Svenska Handelhögskolans Studentkår (31,9 %) ja Taide-yliopiston ylioppilaskunta (31,1 %). Laiskimmin äänestivät Itä-Suomen yliopiston (17,3 %) ja Lapin yliopiston (17,7 %) opiskelijat. Edustajistovaalit järjestettiin tänä syksynä 13 ylioppilaskunnassa. Emmi Saari, 3. vuoden yleisen historian opiskelija En harrasta mitään, missä pelataan. Mutta pelaan korttia. Just pelattiin ainejärjestöporukalla Aasia. Milla Ikonen Lauri Hannus Milla Ikonen Koko vaalitulos osoitteessa www.tyy.fi/edustajistovaalit/ edustajistovaalit/vaalitulos. korkeakoulun Osuuskauppasalissa. Ilmoittaudu 18.11. mennessä intran Tapahtumat-sivulla. Juska Pallasmaa, 1. vuoden englannin opiskelija Tietokoneella tulee pelattua paljon. Viime aikoina olen pelannut lähinnä Dota 2 -strategiapeliä. Liina Martti, 6. vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija Tykkään lautapeleistä, esimerkiksi Aliaksesta. Viikonloppuna pelasin Rappakaljaa. Muuta en juuri pelaa, en esimerkiksi harrasta joukkuelajeja.
• Kolme suurta saapasparia Löylyt läpinäkyvässä saunassa, keskustelua vapauden olemuksesta ja tukkimiehen kirjanpitoa toimistolla nukutuista öistä. Kolme pitkän linjan TYY-jäärää muistelee vuosiaan ylioppilaskunnan palveluksessa ennen kuin jättää saappaansa uusien toimijoiden täytettäviksi. 1. Mitä olet oppinut Turun yliopiston ylioppilaskunnassa? 2. Paras TYY -muistosi? 3. Mikä on hulluin tilanne, johon olet TYYssä joutunut? 4. Mitä TYY merkitsee sinulle? 5. Millaisin fiiliksin lähdet? 6. Minkä toiveen jättäisit uusille toimijoille? 7. Mitä alat tehdä nyt? Jukka Vornanen Vuosina 2005-2007 Kritiikki ry:n hallituksen jäsen/ puheenjohtaja, 2008 edustajiston jäsen (ryhmä Soihdunkantajat), 2008 kunnallisvaalikampanjan koordinaattori, 2009 hallituksen puheenjohtaja, 2010 SYL:n hallituksen jäsen, koulutuspoliittinen vastaava, 2011-2013 koulutuspoliittinen asiantuntija 1. Olen oppinut aika paljon siitä, mitä tässä maailmassa voi tehdä, mihin voi vaikuttaa ja mitä haluan elämässäni tehdä. Viiden TYY-vuoteni aikana omat tavoitteeni ovat muotoutuneet ylioppilaskunnan toiminnassa. Kaikesta siitä, mitä olen opis- keluaikana oppinut, olen oppinut ylioppilaskuntatoiminnassa suunnilleen puolet. Tulin yliopistoon historianopettajan ammatti mielessäni, mutta ura kääntyi yhteiskunnallisempaan suuntaan. Olen havahtunut siihen, mitä kaikkea humanistikin voi tehdä, ja kuinka paljon generalisteja lopulta tarvitaankaan. 2. Parhaat ja pahimmat muistot liittyvät kevään 2009 yliopistolakivääntöihin. Silloin hävittiin asioita valtakunnallisesti, mutta onnistuttiin vaikutustyössä Turun yliopiston sisällä. Yliopistoyhteisön toimintatapoja ja muun muassa kollegiaalisuutta ruodittiin peruskiviä myöten. 3. Toimiessani TYYn hallituksen puheenjohtajana asuin Räntämäessä, joka oli pitkät päivät huomioon ottaen hieman liian kaukana. Nukuin hallitusvuoteni aikana yhteensä 33 yötä toimistolla. Pidin niistä tukkimiehen kirjanpitoa työhuoneen seinässä, ja siksi tarkka määrä on tiedossa. Montaa perättäistä hallitusvuotta ei jaksaisi kukaan. 4. TYYhyn tiivistyy koko ylioppi- laselämä Turussa – sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla. Vaikka nykyisin moni opiskelija identifioituukin ensisijaisesti ainejärjestöönsä, TYYn merkitys on kaikkia yhdistävänä tahona suuri. TYY merkitsee myös kulloisenkin opiskelijaikäluokan vapautta ja vastuuta järjestää itse omat asiansa. 5. Lähden hyvillä mielin. Olen kartuttanut paljon hyviä muistoja, ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Olen toki hiukan huolissani, onko juuri tässä taloustilanteessa järkevää luopua vakituisesta työpaikasta, mutta joskus sen gradunkin on valmistuttava! 6. Viime vuosina TYYn aktiivi- toimijoiden sukupuolijakauma on vinoutunut miesten suuntaan. Asia on otettava vakavasti – toivottavasti seuraavassa Tylkkärin eläkejutussa on haastateltavina muitakin kuin tällaisia karvanaamoja! 7. Ensimmäinen tavoitteeni on saada kasvissyönnin historiaa käsittelevä graduni valmiiksi. Lisäksi suunnitteilla on samaan aiheeseen liittyvä kirjaprojekti. Maaliskuusta alkaen aion etsiä uusia töitä. Rauli Elenius Vuonna 2008 kunnallisvaalikampanjan vapaaehtoinen, 2009 edustajiston ja taloustoimikunnan jäsen, 2010 hallituksen jäsen, 2011 hallituksen puheenjohtaja, 2012 edustajiston varapuheenjohtaja, keväällä 2012 järjestö- ja tiedotussihteerin sijainen, 2013 pääsihteerin sijainen. 1. Olen oppinut toimimaan korkeakoulutettujen kontekstissa erilaisten ihmisten kanssa ja ottamaan päätöksenteossa huomi- Jaossa Turun Suomalaisen Yliopistoseuran apurahat loppuvaiheen opiskelijoille ja
• AJASSA Tylkkäri antoi Jukka Vornaselle (vas), Rauli Eleniukselle ja Ville Valkoselle uudet identiteetit, jotta Turku-salissa näyttäytyminen onnistuisi jatkossa ilman töihin ajautumista. Kuva: Lauri Hannus oon eri näkökulmia. Olen myös oppinut johtamaan tilanteita, ihmisiä ja organisaatiota. Sisällöllisesti olen oppinut paljon koulutus- ja sosiaalipolitiikasta sekä opiskelijoiden ongelmista – ja onnesta. 2. Vappupuheen pitäminen taidemuseon mäellä on kokemus, jota en varmasti unohda ja joka tuskin koskaan toistuu. Hieno oli myös etuoikealta kajahtanut huuto: ”Saatanan kommunisti!” Hyvältä tuntui sekin, kun minut valittiin TYYn hallituksen puheenjohtajaksi. Silloin koin, että olin hoitanut hallituspestini vuonna 2010 hyvin. 3. Olen ainakin saunonut läpi- näkyvässä saunassa säätytalon edustalla. Se liittyi Opintotuki indeksiin -kampanjaan. Aprillipäiväksi 2011 teimme erään toisen hallituslaisen kanssa työntekijöille jäyniä, ja vedimme muun muassa silloisen järjestö- ja tiedotussihteerin Aapo Rantasen huoneen täyteen keltaista Opintotuki indeksiin huomionauhaa ikään kuin hämähäkinverkoksi. Aapo sitten pujotteli aamulla huoneeseensa Mission impossible -tyyliin ja istui nauhojen keskellä pää vinossa. 4. TYY on minulle opiskeluajan tärkein viiteryhmä ja sosiaalisen elämäni keskus. Ilman TYYtä olisin valmistunut nopeammin, mutta huonommilla työelämävalmiuksilla ja ilman näin selvää suuntaa siitä, miten haluan tehdä tulevaisuudessa. Henkilökohtaista merkitystä lisää se, että isoisäni Eero Elenius oli aikanaan TYYn kanssa tekemisissä vuosikymmeniä. Omina TYYvuosinani olen huomannut, miten paljon hän on täällä tehnyt. 5. Tuntuu haikealta. Mutta tämän toiminnan luonteeseen kuuluu se, että kukin toimija on täällä oman aikansa. Ehkä nyt on aika antaa tilaa muille. 6. Toiminnan pitää olla sellaista kuin sen hetken toimijat haluavat. Liikaa ei pidä hirttäytyä perinteisiin. Toisaalta kun ollaan luopumassa jostain vanhasta tavasta, kannattaa ensin selvittää, miksi niin on aikanaan alettu tehdä. Usein taustalla on parempi syy kuin vain se, että näin on aina tehty. 7. Teen opinnot loppuun. Gradu puuttuu vielä, muuta ei paljon. Mielelläni olisin TYYssäkin edelleen jollain tavalla mukana. Ville Valkonen Vuonna 2009 myyntipäällikkö (TuKY), 2009-2010 Systeemin puheenjohtaja (TuKY), 2011 TuKY:n hallituksen jäsen, 2011 TYYn taloustoimikunnan jäsen 2011, 2012-2013 TYYn edustajiston puheenjohtaja. Toiminut myös strategiatyöryhmän puheenjohtajana ja TYS:n valtuuskunnan varapuheenjohtajana. 1. Olen oppinut valtavasti siitä, miten organisaatiot toimivat, sekä myös ihmisluonteesta. Ylioppilaskunnan toiminnassa on mukana kattava otos hyvinkin erilaisia fiksuja ihmisiä, joita toki akateemisuus yhdistää. Olen oppinut paljon myös henkilökohtaisesta vastuusta tähänastisen elämäni vastuullisimmassa tehtävässä. TYY-vuodet ovat olleet kokonaisvaltaisen kasvattavia. 2. Parhaat muistoni liittyvät ih- misiin ja heidän kanssaan saavutettuihin asioihin. Myös esimerkiksi TYYn suunnittelumökeillä käydyt pikkutuntien keskustelut lahjakkaiden ja suurisieluisten nuorten vaikuttajien kanssa. Kerran kävimme saunan jälkeen suuren yhteiskuntafilosofisen keskustelun vapauden olemuksesta yhteiskunnassa. Mukana olivat myös Jukka (Vornanen) ja Rauli (Elenius). 3. Hulluimmat tilanteet liittyvät suuriin henkilövalintoihin ja niiden aiheuttamaan kokonaisvaltaiseen valintamylläkkään. EPJ:nä prosessia pitää valvoa tarkasti. Suuret henkilövalinnat herättävät aina tunteita, ja oma pää täytyy pitää kylmänä! Jotkin pitkät prosessit, kuten esimerkiksi strategiatyön tietyt vaiheet, venyivät helposti erittäin raskaiksi työpäiviksi. Toki näiden ruljanssien jälkeen on ne parhaat bileetkin! Kerran tällaisilla jatkoilla eräs hallituslainen ajoi pyörällä TYYn toimistolla ja myöhemmin konttaili lattialla ilman housuja. 4. TYY merkitsee minulle hyviä muistoja, loistavia ystäviä ja oppimista. Se on myös toimimista pitkässä jatkumossa eri aikojen ihmisiä, jotka tekevät töitä edistyneemmän Suomen puolesta. Toki TYY merkitsee myös hauskanpitoa ja henkilökohtaista edistymistä. Moni hioo itseään ylioppilaskunnassa. 5. Aikansa kutakin! Nyt on jo tehnyt suurimman työn, jatkossa homma menisi ehkä liikaakin rutiinilla. Seuraajilla on samoja virheitä tehtävänä – ja hyvä niin. Totta kai ilmassa on pientä haikeuttakin, mutta se kuuluu asiaan. 6. Ajatelkaa, keskustelkaa, tunte- kaa! Asiat eivät ole yksinkertaisia, ja ylioppilaskunnassa pitää ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja jaksaa puhua asioista. Ylioppilaskunta, joka ei osaa keskustella on heikompi kuin sellainen, joka osaa. Jakautuminen täytyy kääntää vahvuudeksi. Ei saa leipääntyä, pitää olla hauskaa ja muistaa myötätunto! 7. Olen töissä eduskunnassa. Aion jatkaa yhteiskunnallisella uralla. nuorille tutkijoille. Hakujulistus ja -lomake osoitteessa www.yliopistoseura.utu.fi/apurahat. Lauri Hannus Milla Ikonen 7
• Lauri Hannus Mitä kuuluu, TVO? Tammikuussa Tylkkäri kirjoitti Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan muuttoaikeista Köydenpunojankadulle. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Vuoden 2012 lopulla Turun alakulttuurielämä sai pitkästä aikaa hyviä uutisia. Vuonna 2010 Yotalosta häädetty ja Ursininkadulla väliaikaisesti kortteeriaan pitävä TVO oli vuokrannut uudet tilat Logomon naapurista. Köydenpunojankadulle VR:n entisiin tiloihin oli tarkoitus avata matalan kynnyksen keikkapaikkana toimiva ravintola. Viime tammikuussa TVO:n kuraattori Sara Bronstein kertoi Turun ylioppilaslehdessä suunnitelmien olevan edelleen samat, vaikka tarkempi aikataulu olikin hämärän peitossa. Sen jälkeen TVO:n tilanteesta on tippunut vain vähän tietoa kaupungilla kiertävien huhujen lisäksi. Missä siis mennään? Byrokratian rattaissa Uusi ja uljas TVO tulee toimimaan näiden ovien takana Köydenpunojankadulla. ”Rakentaminen on aloitettu ja jatkuu niin ripeällä aikataululla kuin mahdollista”, TVO:n kuraattori Sara Bronstein kertoo. ”Tilasta on vuosi sitten tehty vuokrasopimus, minkä jälkeen olemme maksaneet vuokraa jatkuvasti. Tämä on johtanut taloudellisesti monimutkaiseen tilanteeseen. Rakennuslupa saatiin pitkällisen byrokratian rattaissa pyörimisen jälkeen vasta elokuun lopussa”, Bronstein kertoo. Osakunta maksaa tällä hetkellä vuokraa siis sekä Köydenpunojankadun että Ursininkadun tiloista. Tämän vuoksi osakunta on joutunut ottamaan myös lainaa. Rakennusluvan saamiseksi puuhanaiset ja -miehet joutuivat puolestaan sukeltamaan selvitysviidakkoon, jollaista maallikko ei tulisi edes ajatelleeksi. ”Meidän piti ensin hakea poikkeuspäätös luvan hakemiseksi ylipäätään, sillä alueen uusi kaava, jossa koko vanha VR:n rakennuskanta on määritely kulttuuritoiminnoille, ei ole vielä mennyt lopullisesti läpi tai on jossain portaassa vahvistamatta.” Myös lupia myöntäneiltä tahoilta tuli ristiriitaista viestiä. Bronsteinin mukaan aktiivien annettiin ensin ymmärtää, että rakennuslupaa varten vaadittavaksi selvitykseksi alueen maaperästä riittäisi Logomon teettämä laaja tutkimus. Lopulta he joutuivat kuitenkin lisäselvityksenä kustantamaan itse uuden ja ”hirvittävän kalliin” tutkimuksen. ”Ylipäätään, aina kun olimme varmoja, että kaikki on nyt selvitetty ja valmiina rakennuslupaan, ilmaantui jostain aina lisää selvitettävää, tutkittavaa ja osoitettavaa”, Bronstein päivittelee. Kaiken lisäksi luvan käsittelijä ehti vaihtua lomakauden koittaessa. Varsinaisen luvan saamisessa kesti siis yllättävän kauan. Rakennuslupavirastossa vedottiin resurssipulaan ja kiireeseen, mutta myönnettiin myös käsittelyajan olleen kohtuuttoman pitkä. Roomaakaan ei rakennettu päivässä Bronsteinin mukaan byrokratian lisäksi uusien tilojen avaamista ovat hidastaneet myös huomattavasti inhimillisemmät syyt. TVO-aktiivien vaivana on vapaaehtoistyölle tyypillisesti oman ajan ja resurssien rajallisuus. Lupa- ja sopimusasioiden selvittely omin päin ilman aiempaa kokemusta vie valtavasti voimia. ”Kukaan ei tee tätä työkseen eikä kellään ole aiempaa kokemusta rakennuslupien hakemisesta ja ravintolan avaamisesta. Rome wasn’t built in a day. Ei tämä nopeaa ole, kun aktiiviporukalla on paljon muutakin elämässä”. Rakennusluvan irrottua Köydenpunojankadulla on kuitenkin laitettu hihat heilumaan. Töitä paiskitaan niin paljon kuin talkooporukalla pystytään. Silti tilojen avaamisesta on edelleen vaikea sanoa mitään tarkempaa. Kyselyitä on tullut luonnollisesti koko ajan. ”Rakentaminen on aloitettu ja jatkuu niin ripeällä aikataululla kuin mahdollista”, Bronstein tyytyy toteamaan. Nykyisten Ursininkadulla sijaitsevien tilojen vuokrasopimus päättyy vuodenvaihteessa. Tämä helpottaa ainakin osakunnan taloustilannetta, vaikkei uusi TVO siihen mennessä valmistuisikaan. Köydenpunojankadun lisäksi osakunta jatkaa toimintaansa Yo-talo B:ssä osakuntien yhteisissä tiloissa. Entä miten kiinnostuneet voisivat pelkän ihmettelyn sijaan auttaa, jotta uusi ja uljas TVO saataisiin mahdollisimman pian auki? ”Vuokraamalla Ursininkatua kun se vielä on olemassa ja tulemalla mukaan toimintaan, vaikka hallitukseen samantein. Mikäli ammattitaitoa tai ammattitaitoisia ystäviä löytyy, saa tulla mukaan remppaamaankin. Kalusteitakin otetaan vastaan lahjoituksina.” Tuomo Yrttiaho TVO:n syyskokous 20.11. klo 19. Ursininkatu 8 E. Osakunnan toiminnasta kiinnostuneet voivat otaa yhteyttä osoitteeseen tvo@utu.fi. Mittaa tietosi Turun yliopistosta Akateemisessa pubivisassa 26.11. klo 18.15 alkaen ravint
• AJASSA Hömppä helvettiin politiikasta Kerran lapsena, kun olin leikkimässä naapurin tytön luona, hänen äitinsä antoi meille Tuplapatukat. Olin ehtinyt syödä vasta puolet, kun ystäväni oli jo hotkinut kaiken suklaan. Hän vaati toista puolikastani itselleen. Kun vastustelin, vetosi hän vastaansanomattomasti kädet puuskassa ”ei karkki oo maailman tärkein asia,” ja sinne menivät minunkin suklaani. Myöhemmin olemme muistelleet tapahtumaa huvittuneina. Se sen sijaan ei naurata tänäkään päivänä, että aikuiset ihmiset käyttävät samaa perustelua yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin viisivuotias lapsi hiekkalaatikolla. Kyse on uudesta leikistä nimeltään ”kun sanon tuloerot, hän sanoo kateus”. Yhteiskunnallisen keskustelun taso tuntuu välillä tuskastuttavan onnettomalta. Kaikki pitkällinen tieteellinen tutkimus, kokemus ja hyvä tieto ohitetaan tyystin. Onhan meillä aina kyökkipsykologit hatusta reväistyine projektioineen, kuten että suomalaiset ovat kateellisia, köyhät laiskoja ja feministit vihaisia. Niillä selitetään koko maailma ja oikeutetaan sen epäoikeudenmukaisuudet. Sitä toivoisi, että keskustelijat perehtyisivät edes pintapuolisesti tutkimukseen tuloeroista ja niiden vaikutuksista. Pienten tuloerojen ja korkean verotuksen maissa ollaan onnellisimpia ja suurten tuloerojen maissa onnettomimpia. Toisin kuin väitetään, rikkaiden tulojen kasvu ei hyödytä muita. Alas tulopyramidia valuu ihan jotain muuta kuin vaurautta ja hyvinvointia. Tuloerojen ja onnellisuuden väliseen monimutkaiseen suhteeseen liittyvät muun muassa luottamuksen kokeminen, julki- Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. RAKKAUSLUKOT Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Kieli, mahdollisesti. Tietoisuus itsestä ja omista puutteista, voi olla. Turhamaisuus – ehdottomasti. Mikään viriili ja olennaisessa pitäytyvä eläin ei keksisi mitään niin tolkutonta kuin siltoihin kiinnitettävät rakkauslukot. Ajatus on epäkäytännöllinen, symboleilla ladattu ja järjetön. Juuri siksi se voi olla vain ihmisen keksimä. Rakkauslukkoja kiinnitetään siltoihin. Kukaan ei tiedä miksi. Onko joku pöllimässä yön pimeydessä tuhansien tonnien siltaa? Ei. Kuvaako kylmä ja eloton lukko sielujen ikuista harmoniaa? Eipä kuvaa. Onko lukon kiinnittäminen yksilöllinen ja kiva tapa? Ei, idea on nähty. Ainoa käytäntöä ihmissielun vinkkelistä katsova tulkinta on vastenmielinen: lukon on käynyt jättämässä suhteen ripustautuva osapuoli muistuttaakseen kahlehtivasta perusluonteestaan. Siinähän on ja pysyy. set palvelut ja sukupuolten tasaarvo. Pohjoismaat ovat tavanneet olla maailman mittakaavassa varsinaisia onneloita, mutta viime vuosina tuloeroja on kasvatettu Suomessa maailman huippuvauhtia. Näin, vaikka jopa pimeyden ytimestä IMF:stä on hiljattain myönnetty, että suuret tuloerot ovat haitaksi talouskasvulle ja vähän kaikelle. Ja meillä oman elämänsä Dr. Philit sen kun hurskastelevat, ettei raha tee onnelliseksi. Jokainen köyhä tietää sen olevan paskapuhetta. Jo kansanviisauden mukaan rahaa on oltava sen verran, ettei sitä tarvitse koko ajan miettiä. Köyhän on pakko miettiä koko ajan rahaa. Se on kamalaa. Monilla rikkailla tai sellaiseksi hamuavilla on omituinen pakkomielle kuvitella muut kateellisiksi itselleen. En ole psykiatrian “ asiantuntija, mutta tiedän, että muiden kateellisuuden kuvittelu ja sillä hekumointi on diagnostinen kriteeri eräissä persoonallisuushäiriöissä. Koska kritiikinsietokyky on tällaisilla henkilöillä soikea nolla, kritiikkiä kohdatessa on ammuttava viestintuoja. ”Jos joku ryöstää minut kadulla, en ole hänelle kateellinen”, summasi eräs ystäväni kateusmantran mielestäni täydellisesti. Eivät köyhät ole niinkään kateellisia kuin vihaisia. Ja mikä tärkeintä, heillä on siihen erittäin hyvä syy. Tiedä sitten, mikä on maailman tärkein asia, mutta paha sitä on nälissäänkään miettiä. Emilia Kukkala Onko lukon kiinnittäminen yksilöllinen ja kiva tapa? Ei, idea on nähty. Tarkka silmä huomaa lukkopaljoudessa yllättävän monia samanvärisiä ja -mallisia lukkoja. Tihrustamalla selviää, että yhden kyljessä on ilmeisesti rakkauslukkofirman nimi. A-haa. Löytö parantaa heti rakkauslukkojen arvosanaa. Joku kunnianhimoinen ja dynaaminen yrittäjä on nähnyt turhamaisuudessa markkinaraon ja kiilannut standardoidun tuotteensa häpeilemättä siihen väliin. Tässä oikein herkistyy, kun miettii, millaisia katteita kyseinen menestyjä repii lukoillaan. Äsken se oli vain kiloina ostettava metallimötikkä, nyt se on tulosta niittävä ja ihmisiä yhdistävä yksilöitävä tuote. Taikaa. Sillä jos joku toinen piirre korottaa ihmistä vielä askeleen eläimen yläpuolelle, niin sen täytyy olla kyky myydä ja ostaa turhamaisuuteen vetoavaa krääsää ylihinnoilla. Kaksi ja puoli tähteä. Lähetä toimitukseen tähän asti arvioimatta jäänyt tuote, tavara tai vinkki tuotteesta — oli kyseessä sitten puolityhjä karkkipussi tai aamun parranajo. Jokapäiväinen Kriitikko etsii joka lehdessä kiehtovimmalle ehdotukselle sijaa länsimaiden kulttuurihistoriasta. Osoite: Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4A, 20500 Turku / tyl@utu.fi ola Portissa. Ilmoita 4 hengen joukkueesi 20.11. mennessä osoitteeseen tytti.sokura@utu.fi. 9
• Opetuksen laadusta Tylkkärissä vaadittiin laadukasta opetusta (TYL 13/13). Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaiden yhteisessä mielipiteessä painotettiin yliopistoopiskelijan mahdollisuutta antaa palautetta opinnoistaan keinona varmistaa sen laatu. Yliopisto-opetuksessa nähdään paljon parannettavaa, ja opiskelijoiden antama palaute nähdään arvokkaana tietona siitä, millaista opetuksen tulisi olla. Ehdokkaiden mielipiteessä velvoitetaan ylioppilaskuntaa varmistamaan kaikin keinoin opetuksen laatu. Minusta yliopisto-opetuksen laatu onkin todella tärkeä, tänä päivänä erittäin ajankohtainen kysymys, ja hyvä että siitä keskustellaan. Katson kuitenkin, että laatukysymyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon poliittiset ratkaisut, jotka ovat yliopistojen kurjistuneen tilanteen taustalla. Massaluentojen, henkilökohtaisen ohjauksen puutteen ja kiireen taustalla on opiskelija- ja tutkintomäärien kasvattaminen. Yliopisto-opiskelijoita oli vuonna 2006 yli 176 000, kun vuonna 1988 luku oli 100 000. Ja samaan aikaan opetushenkilökunnan määrä on kasvanut hyvin hitaasti, lehtoreiden ja tuntiopettajien määrä on lisääntynyt vain muutamalla sadalla. Yliopistojen valtiorahoitusta on heikennetty järjestelmällisesti jo pitkään. Siitä on myös tehty vastikkeellista. Rahoitusta on suunnattu valmistuneiden maisterien ja tohtorien määrän mukaan. Tämä ohjaa yliopistoja kasvattamaan sisäänottomääriä ja ”tehostamaan” opetusta. Nyt uuden yliopistolain aikana yliopistojen rahoitus on mullistunut, ja yliopistoja palkitaan siitä, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan yritysrahaa. Tämä tekee yliopistojen rahoituksesta epävarmempaa ja ajaa yliopistot ennen pitkää hakemaan kestävämpää rahoituspohjaa. Lukukausimaksut näyttäytyvät tässä nopeasti ratkaisuna talousongelmiin. Kaikkiaan yliopisto-opiskelun laatu paranee vahvistamalla yliopistojen valtiorahoitusta sille tasolle, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Tuolloin opettajilla ja professoreilla oli aikaa tehdä opetustyötä, eikä aika myöskään mennyt oman tuottavuuden todentamiseen loputtomalla työajanseurantalomakerumballa. Toinen kysymys on se, miten yritysmaailmasta tuttu laatuajattelu on saavuttanut yliopiston. Laatukäsikirjat ja ”asiakkaiden” palaute tuotteen tasalaadun varmistamiseksi ovat arkipäivää ja yleisesti hyväksyttyjä, kyseenalaistamattomia normeja myös korkeimman opetuksen instituutiossa, jossa tulisi varjella kriittisyyttä tällaisiakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan. Eva-Liisa Raekallio (vas.) MIELIPIDE irjoituksesi ek Haluatko mielipid teyttä: ? Tylkkäriin Ota yh utu.fi tyl-paatoimittaja@ Ruoka on uusi uskontomme Lihaton lokakuu on takanapäin. Docventuresin onnistuneesti rummuttama kampanja keräsi yli 30 000 osallistujaa. Siltikin lihaa myytiin lokakuussa kaupoissa enemmän kuin vuosi sitten. Lihaton lokakuu jäi pienten piirien kulttitouhuksi. Osallistuin lihattomuuden iloihin lähinnä mielenkiinnosta kokeilla uusia ruokalajeja. Kuukauteen lähtiessäni kuulin useita varoituksia lihattomuuden vaarallisuudesta. Toiseen korvaan vegaani ituhippi paasasi tuohikengissään lihantuotannon vahingollisuudesta. Suomi on nykyisin perin sekularisoitunut maa. Ennen elintilasta kilpailivat erilaiset uskonnot. Niiltä jääneen tyhjiön ovat täyttäneet karppaajat, kasvissyöjät, vegaanit ja sekasyöjät. Ei sovi unohtaa myöskään porkkana- ja riisikakkudieettejä. Ruuasta on tullut uskontomme. Siitä on poskettoman paljon tietoa netissä. Kaikilla on omat ruokavalionsa, joita he seuraavat uskonnollisella hartaudella. Väärät kulttijohtajat levittävät suorastaan vahingollista tietoa. Karppaajan mielestä kaurakeksi tekee sinusta lihavan, ja terveysasiantuntijan analyysin mukaan pekoni aiheuttaa sydäninfarkteja. Kuten onnistunut uskonto, oikea ruokavalio lupaa hyvän elämän. Karppaus antaa kaikki lihalliset ilot ja tekee sinusta samalla hoikan ja haluttavan. Ravinto- suositus lupaa pitkän elämän alemmalla syöpäriskillä, mikäli suostut elämään kohtuudella. Vegaani ihminen kuolee onnellisempana kiduttamatta eläimiä ja rasittamatta maapallon kantokykyä. Kuvitellaanpa itsemme nyt 2 000 vuotta taaksepäin Rooman aikaan, jolloin mielikuvissamme uskonnot kilpailivat elintilasta ja profeettoja nousi tuon tuostakin. Elämme nykyisin aivan vastaavilla aatemarkkinoilla. Mikä siis avuksi tälle jumalattomalle kansalle? Me tahdomme vastauksia! Ruoka kattaa melko merkittävän osan elämästämme, mutta muuttujia on tolkuton määrä esimerkiksi puhuttaessa syövän aiheuttajista. Kysymys on vaikea, sillä ruuan vaikutuksia on vaikea tutkia. Monet meistä pitävät mukavista vastauksista, jotka sopivat nautinnolliseen tapaamme kuluttaa ruokaa. Karppaus nosti kovien rasvojen ja lihan kulutusta merkittävästi. Viime kuussa julkaistu Pohjoismainen ruokasuositus vaikuttaa tuskin mitenkään merkittävästi tilastoihin. Karppausta puolustava ravintotutkija on yksi kymmenestä tuhannesta. Silti hän saa yhtä paljon palstatilaa lööpeissä kuin THL:n pitkän linjan tutkijajoukko. Pelkästään iltapäivälehtiä lukemalla voi saada vinoutuneen kuvan siitä, miltä virallinen ruokatotuus tällä hetkellä näyttää. Pohjoismainen ruokasuositus on mielestäni paras tällä hetkellä saatavilla oleva ohjenuora. Sitä puolustavat iso otanta, pitkän linjan tutkimustyö ja tutkijajou- kon suhteellinen yksimielisyys kasvisten, marjojen ja kuitujen tärkeydestä. Vaikka ruokasuositus ei olisikaan meille kaikille aivan optimaalisin vaihtoehto, se on luultavasti hyvä yleisohje elämään. Omalla elämällä kun ei haluaisi pelleillä, ja jotkut korjaavat ruo- kavaliotaan vasta, kun se on aivan liian myöhäistä. Joel Kanerva Kirjoittaja suosittelee katsomaan Netflixistä Forks over Knives -ruokapropagandadokumentin. Tviitatkaa muita suosituksia #ruokapropaganda. Konsta Hormia Mikä on suomalaisille pyhää? 50-vuotiasta uskontotieteen oppiainetta juhlistavan Näky
• AJASSA Edestakaisin. Siiri-Maija Heino päätyi taustalla näkyvältä Fennicumilta takaisin Jusleniaan – täsmälleen samaan työhuoneeseen, josta oli kerran lähtenytkin. Kuva: Lauri Hannus Epätietoisuutta Fennicumin ilmassa Turun yliopiston Fennicum-rakennuksen tilanne on hämmentänyt kuluvana vuonna opiskelijoita ja henkilökuntaa. Todetut sisäilma- ja mikrobiongelmat ovat ajaneet talon kolmannen kerroksen käyttäjät väistötiloihin. Remontti on vihdoin saatu käyntiin, mutta prosessin selkeys jättää toivomisen varaa. Ranskan kielen opiskelija SiiriMaija Heino on työskennellyt keväästä saakka Fennicumilla osa-aikaisesti tutkimusavustajana oman oppiaineensa projektissa. Projektityö jatkuu yhä, mutta ympäristö on mennyt vaihtoon. Henkilökunnan edustajien väistötilat löytyivät läheisestä Jusleniasta. Astumme Heinon kanssa Fennicumin tyhjennettyihin kolmannen kerroksen avokonttoritiloihin. Eräs toinen työntekijä pakkailee juuri viimeisiä tavaroitaan. Osa jää pakkaamattakin. Kirjoja ei saa viedä väistötiloihin, sillä homeitiöt imeytyvät paperiin ahnaasti. ”Vien nämä sitten kotiini”, kohtaamamme työntekijä huikkaa. Moni Fennicumilta tavaransa pakannut on löytänyt uudet työtilat läheisestä Jusleniasta. Tämä siitä huolimatta, että kielija käännöstieteiden laitos päätti häipyä purku-uhan alla heiluneesta rakennuksesta viime vuoden lopulla. Heino pääsi itse muuttamaan Fennicumin uutuutta kiiltäviin tiloihin toukokuussa. Heti muu- ton jälkeen kesän alussa tulivat ensimmäiset viestit siitä, että ikkunat vaihdettaisiin. ”Se oli yllätys, sillä en ollut ennen sitä kuullut koko remontista. Ajoitus vähän huvitti, kun olimme juuri muuttaneet vastakunnostettuihin tiloihin.” Remontin piti hoitua kesälomien aikana. Toisin kuitenkin kävi. Turun rakennuslautakunta ei myöntänyt työlle toimenpidelupaa museokeskuksen vastustettua ikkunoiden vaihtoa. Perusteena oli Fennicumin pienieleisen arkkitehtuurin suojeleminen. Fennicumin omistava Suomen yliopistokiinteistöt (SYK) halusi vaihdattaa ikkunat, sillä ne vuosivat ja heikensivät sisäilmaa. Lisäksi ikkunoiden väliosien rakenteissa havaittiin mikrobivaurioita. Käyttäjät palasivat kesälomalta remontoimattomiin tiloihin. Heino kuuli, että Fennicumin sisäilmasta oli löydetty mikrobeja ja teollisuuskuituja. ”Tiedote herätti lähinnä kysymyksiä. Siinä viitattiin siihen, että kolmannen kerroksen käyttäjille haetaan väistötiloja. Oltiin aika ihmeissämme, että mihin tästä mennään.” Heinolle ratkaiseva käänne oli humanistisen tiedekunnan järjestämä tiedotustilaisuus, jossa sisätilaongelmista puhuttiin avoimesti. ”Paikalla oli työterveyslääkäri. Oli rauhoittavaa, kun sai kysellä tilanteesta vapaasti.” Korjaus jatkuu keväälle Lupa ikkunoiden vaihtamiseen saatiin lopulta kuluvana syksynä. Rakennuslautakunta pyörsi aiemman kielteisen kantansa, kun SYK vaihtoi ikkunatyypin aiempaa suunnitelmaa kapeapuitteisemmaksi. Kiinteistön omistajaa edustava SYKin kampusmanageri Tuija Nummelan mukaan varsinainen ikkunoiden vaihto on tarkoitus aloittaa joulun alla. Kaikkien ikkunoiden vaihtamisen lisäksi remontissa korjataan nauhaikkunoiden väliset välitilat sekä viimeistellään rakennuksen poh- jaan liittyviä töitä, jotka jäivät kesken edellisessä remontissa. ”Ikkunaremontin oletettu valmistumisaika on ensi vuoden maaliskuussa, ja joulun aikoihin tehtävät rakennuksen alapohjan työt kestävät vain pari viikkoa. Siivoamista ja muita jälkitöitä ei ole vielä aikataulutettu”, Nummela kertoo. Nummela korostaa, että jälkityöt on tarkoitus tehdä huolellisesti. ”Ne ovat yhtä tärkeitä kuin varsinainen korjaaminen.” Tilojen haarukointi mahdollisten ongelmien osalta jatkuu välttämättömien korjaustöiden jälkeenkin. Siirrot väistötiloihin hoitaa yliopisto. ”Kolmas kerros on tyhjennetty nimenomaan siitä syystä, että tämä oli työterveyden suositus”, sanoo Nummela. Hän korostaa työterveyshuollon kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. ”Sisäilmatapauksissa rakennuksia ei ensisijassa korjata rakenteiden teknisen kunnon nostamiseksi vaan käyttäjien hyvinvoinnin parantamiseksi. Ihmiset eli tilojen käyttäjät ovat se, miksi tätä hommaa tehdään.” yvä ja näkymätön uskonto -luentosarjan päätös 27.11. klo 18–20 Sirkkalan Janus-salissa. Epävarmuus rasittanut oireetontakin Siiri-Maija Heinon mukaan koko prosessi on ollut tilojen käyttäjille vähintäänkin hämmentävä. ”Päädyin Fennicumilta Jusleniaan – täsmälleen samaan työhuoneeseen josta olin kerran lähtenytkin. Surkuhupaisaa, kun tavoitteena oli säästää tilankäytössä. Toisaalta eipä kukaan voinut arvata tällaista ennalta.” Heino ei ole oireillut Fennicumin sisäilman takia, mutta jatkuva epävarmuus on haitannut työrauhaa. ”Fiilis oli silti sellainen, että koska sitä itse sairastuu. Tuli vähän harhaluuloiseksi väistämättäkin heti, kun oli vaikka kurkku kipeä.” Heino ei ole henkilökohtaisesti huolissaan paluusta Fennicumille. ”Edestakaisin muuttaminen ei ole tietenkään kivaa, mutta itse en ole erityisen huolestunut. Minulle sanottiin, että oireet eivät voi olla piileviä, ja luotan siihen.” Lauri Hannus 11
• Miten sinä pelaat? Videopelaaja. Ihminen. 55%:n todennäköisyydellä mies. Kolmikymppinen. Tienaa 2250 euroa. Omistaa kaksi pelilaitetta ja 18 peliä. Pelaa viitenä päivänä viikossa, kaksi ja puoli tuntia päivässä. Riitelee pelaamisesta puolisonsa kanssa kahdesti viikossa. Kaikki pelaajat ovat tasa-arvoisia, mutta toiset pelaajat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Koska karsinointi on inhimillistä, Tylkkäri tarjoaa tiukan subjektiivisen arvion eri pelaajatyypeistä. Teksti: Jouko luhtala, Kuvitus: julia koivulanaho Kirjoittaja on stereotypisoiva peliharrastaja. Tilastolähteet: pixiwoo.com, theesa.com Harrastaja Sormeilija Betonikellarista kaivautunut exnörtti on eliittiä. Ainakin omasta mielestään. Kaikki pelaavat, mutta hän harrastaa. Harrastajan mielestä joka ainoa videopeli tulisi suunnitella hänelle ja vain hänelle. Yksinkertaisuus ja helppokäyttöisyys ovat kirosanoja, monimutkaisuus ja raskaus rakkautta. Luonteessa yhdistyy hellyttävästi sokea fanitus ja äärikriittinen nillitys. Mikään ei ole koskaan oikeasti hyvin, mutta seuraava iso juttu mullistaa aina kaiken. Jatko-osat pilaavat bisneksen ja samalla niitä odotetaan Steam-tili kuumana. Harrastajat jakaantuivat aiemmin tiukasti kahteen ryhmään. PC-jäärät ja konsolifanaatikot haukkuivat toinen tosiaan ja menettivät siinä sivussa lukuisia pelikokemuksia. Sittemmin peliharrastajat ovat keskittyneet enemmän, no, pelaamiseen. Harmikseen harrastaja on pelaamisen valtavirtaistumisen myötä joutunut luomaan nahkansa uudelleen. Samalla hänestä on tullut äärimmäisen reviiritietoinen. Peliteollisuuden taloudellinen kulmakivi nuuhkii tarkasti jokaisen itseään peliharrastajaksi väittävän. Poserit, perkele. Hardcore-pelaajan halveksima sormeilija on mobiilipelifirmojen Allah. Sormeilija on syyllinen pelimaailmaa riivaavaan peli-onilmainen-mutta-voittaminenmaksullista-ilmiöön. Näyttöhiplari teki Supercellin perustajista miljonäärejä. Sormeilijoita on kahdenlaisia. Sormeilija nro yksi pelailee jotain pientä kivaa lentokoneen business-luokassa pikkutakin napit rennosti auki. Hänelle pelaaminen on ajan tap- Tilastokärki Tilastokärkeen sopii noin joka kolmas psykiatrin analyysi. Lapsena tilastokärki osallistui vain lajeihin, joissa hän oli hyvä, mielellään paras. Hän ei tunne kerrallaan kuin muutaman hassun pelin, joista tilastokärjen aika riittää korkeintaan kahteen. Pelissä tärkeintä on armoton rankkausjärjestelmä, äärimmäinen tasapainoisuus ja supersankarimaisen tarkkuuden korostaminen. Käytännössä vain nettipelit kelpaavat. Tarkoitus pyhittää keinot. Tarina ja tunnelma imetään taulukoista. Grafiikka lasketaan pamista. Sormeilija nro kaksi on kasuaalipelaaja. Hän pelaa vähän väliä, mutta ei yli varttia kerrallaan. Hänen ansiotaan on Angry Birds -tuotetulva. Sormeilijan kvartaalitalouden säännöt sisäistäneeseen pelimakuun sopivat vain nopeasti aloitettavat ja milloin tahansa lopetettavissa olevat pikavarvit. Matopeli aiheutti aikanaan kouralliselle opettajia burnoutin, mutta vasta iPhone ja sitten iPad tekivät mobiilipelaamisesta vakavasti otettavan osan pelialaa. selkeyden nimissä minimiin. Pistekunkun luontainen asuinympäristö on Etelä-Korea, jossa StarCraft-turnauksia televisioidaan. Suomessa peliharrastajan kiilusilmäisempi ja putkinäköisempi versio voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Pelimaailman yleinen kehitys häntä kiinnostaa yhtä paljon kuin vastavalmistunutta perusopintojen rakennemuutos. Hän tutkii pelien ja pelityyppien kehitystä vain oman pelisarjansa kautta. Viisi vuotta vanha innovaatio nimetään vallankumoukseksi, jos se ilmestyy tilastokärjen kilpapeliin. Sarjakuvapäivä Necrocomicon 16.11. klo 12 alkaen ravintola Portissa. Ohjelmassa m
• Ilmiö Liitäjä Retroilija Elokuvahistorioitsija Peter von Baghin ajattelun voisi ilkeästi tiivistää yhteen virkkeeseen: ennen kaikki oli paremmin. Retroilija on vähän samaa sarjaa, innostuksen lähde vain on eri. Tässä vaiheessa retroilija puolustautuu toteamalla pelaavansa myös laadukkaita uusia pelejä. Kyseisten pelisarjojen ensimmäiset osat tosin julkaistiin joko 1980-luvulla tai ennen Ultra Bran ensimmäistä levyä. Retroilija vannoo tätä nykyä liki yksinomaan Nintendon nimeen. Super Mario on jumala ja sen Ensimmäisen Kerran ylittänyttä kokemusta ei ole. Eikä tule, sen retroilija on päättänyt. Hänen mielestään myös jokaisen bändin ensimmäinen treeninauha on sen paras levy. Ensimmäi- Tunnetko sinä sen henkilön, joka on viimeisen puolen tusinan vuoden aikana katsonut elokuvateattereissa Avatarin, The Dark Knightin ja The Avengersin, eikä mitään muuta? Hän on se piirun verran rasittava tyyppi, joka haluaa mukaan jokaiseen Isoon Juttuun tietämättä siitä yhtään mitään. Noin kuukauden ajan hän on kuitenkin milloin minkäkin videopelin ja näin ollen myös koko harrastuksen asiantuntija. Tällä hetkellä trendispotteria kiinnostaa tasan kaksi pelisarjaa: Grand Theft Auto ja Call of Duty. Muita pelejä hän ei ole edes vilkaissut viimeiseen viiteen vuoteen. Paitsi World of WarCraftia silloin kun se oli suosionsa huipulla. Siihen hän kyllästyi. ”Mulla on hei elämä, en mä ole mikään nörtti!” Liitäjä on tavallaan kuin sööttien kasvojen perään kirkuva teinityttö. Jokainen valtavalla budjetilla tuotettu peli unelmoi pääsevänsä ilmiöhaukan suosioon. Peliliikkeiden jonot olivat Suomessa Grand Theft Auto V:n julkaisun aikaan – puoliltaöin – kymmenien metrien pituisia. Pelkkien peliharrastajien kukkaroilla ei tienata 800:a miljoonaa dollaria ensimmäisen vuorokauden aikana. nen demo on jo ylituotettu. 3D on humpuukia, samoin ergonomiset ohjaimet ja yli neliväriset grafiikat. Tavallaan retroilija on puhtaan pelimekaniikan ystäviä, sillä tarinan kaltaiset höpötykset ovat vain hauskanpidon tiellä. Jos sisäinen antropologisi heräsi ja haluat tavata tällaisen yksilön ihan ilmielävänä, niin Akateemisesta Nintendoseurasta saattaa löytyä jokunen malliyksilö. Lähesty varoen. Kaveri Olisi väärin sanoa, että kaveri ei purista ohjainta pelaamisen takia. Selvää kuitenkin on, että hän ei pelaa pelejä vain pelaamisen vuoksi. Kokemuksen yhteisöllisyys eli muiden ihmisten läsnäolo on lähtökohta, josta ei tingitä. Siinä missä kilpapelaajat haluavat olla pelimaailman sulttaaneja, on kaverilla muita päämääriä. Chatti on tärkeämpi kuin käyttöliittymä. Hän ei vaihda peliä, jollei kollektiivinen päätös vie porukkaa pelistä toiseen. Pelin täytyy tarjota liki loputtomasti sisältöä, oli se kuinka toisteista tahansa. Läpipelaamista halveksivat massiivimoninpelit kaappaavat kavereita kuin ufot kylähulluja Eisenhowerin aikana. Valtamediassa kaveri esitetään elämän hyljänneenä World of WarCraft -orjana. Todellisuu- Nainen dessa kaveri on sosiaalisesti aktiivinen myös virtuaalimaailman ulkopuolella. Ei hän nyt huvikseen kommunikaatiota painottavaa peliä hehkuta yhdeksättä vuotta putkeen. Kaverin yhdenlainen serkku on wiiläinen, joka heiluttaa tattia kerran pari vuodessa ennen baariin lähtöä. Hui. Pelit-lehden lukijakirjeiden 1990-luvun kauhukuvissa nainen oli vaarallinen peto, joka vei tosimiesten pelit. Samalla samasta jargonista jotain ymmärtävä nörttityttö taisi olla joka toisen peliharrastajan haave. Tätä nykyä pelaavien naisten omaksi ryhmäksi erottelussa on jotakuinkin saman verran järkeä kuin pelaavien miesten ihmettelyssä. Sekä pelaavia miehiä että naisia tungetaan kuitenkin yhä omiin tiukkoihin askeihinsa. Miesten karsinassa hiki haisee, mm. tekijöiden ja harrastajien haastatteluja sekä Fingerpori-repliikkibattle. eikä t-paita juuri vaihdu. Pelaava nainen on puolestaan outo, miesten hylkimä läski. Jep. Ja minä olen isomunainen atleetti, joka siteeraa Oscar Wildeä Clint Eastwoodin äänellä. Osa Tosipelaajat ry:n miessiivestä haluaa sulkea naispelaajat omalle osastolleen. Argumenttien taso huimaa. Naiset pelaavat vain kevyitä pelejä. Väärin. Naiset eivät pelaa oikeita pelejä. Väärin. Tosiasiassa pelaavat miehet ja naiset käyttävät tätä nykyä yhtä paljon aikaa ja rahaa videopeleihin. Vuonna 2013 naisten erotteleminen omaksi pelaajaryhmäkseen on keinotekoista. 13
• Kampuksen nopein Suomalaisen yleisurheilun pelastajanviittaa ei sovitella tulevina vuosina murahtelevalle metsien miehelle. Porilainen Nooralotta Neziri, 21, on maahanmuuttajataustainen, yliopistossa opiskeleva pikajuoksijanainen, joka on jo tällä hetkellä lähellä maailman huippua lajissaan, 100 metrin aidoissa. Pitkän aikavälin tavoitteena hänellä on myös maisterin tutkinto Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä. Teksti: Jaakko mikkola , Kuva: Eetu henttonen Nooralotta Neziri on ensivaikutelman perusteella kuin kuka tahansa parikymppinen porilaisnainen. Makedonialaistaustaisen isän ja suomalaisen äidin esikoistytär vaikuttaa kuitenkin haastattelutilanteessa ikäistään kypsemmältä ja äärimmäisen päämäärätietoiselta nuorelta urheilijalta. Aitajuoksija on jo nyt hyvin lähellä lajinsa eurooppalaista huippua. Vaikka valmistautuminen kesään 2013 oli vaikeuksien sävyttämä, hän saavutti vajaakuntoisenakin pronssia alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa. EM-kisojen lievän pettymyksen jälkeen kauden ikimuistoisimmaksi mittelyksi muodostuivat aikuisten Moskovan MM-kilpailut. Neziri selviytyi välieriin viimeisenä urheilijana. Se tarkoittaa, että hän on lajinsa 24 parhaan urheilijan joukossa. Vaikka MM-finaali jäi vielä kauas, syntyi välierässä uusi Suomen ennätys. Urheilijan aamu on pitänyt sisällään peruskuntokaudelle tyypillisesti voimaharjoittelua. Haastattelun jälkeen on vuorossa vauhtikestävyyttä kehittävä juoksuharjoitus. ”Onhan se harjoittelu varsinkin tähän aikaan vuodesta välillä puristamista. Motivaatio harjoitteluun tulee kilpailemisesta, siitä, että huomaan kehittyväni. Kesän kilpailukausi taas ei rasita niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Viikosta toiseen pitää olla terävänä ja jahdata arvokisojen tulosrajaa.” Neziri on joutunut kohtaamaan jo nuorena myös toisenlaisia, urheilua huomattavasti vakavampia haasteita. Käänne kasitiellä Nezirin perheen elämä koki peruuttamattoman käänteen vuonna 1999. Matka kasitietä Porista Turkuun pysähtyi äkisti noin 35 kilometriä ennen määränpäätä. Autoa kuljettanut Basri-isä sekä perheen lapset selvisivät hirvikolarista säikähdyksellä. Yhtä hyvin ei käynyt Mari-äidille. Hän sai kolarissa pysyvän aivovamman ja menetti liikuntakykynsä pitkäksi ajaksi. Perheen esikoistyttö Nooralotta oli pienestä pitäen isänsä apuna hoitaen asioita, joita moni 7-vuotias ei joudu kohtaamaan. ”Ei se onnettomuus vaikuta enää suoranaisesti meidän elämään. Mutta lapsuuteen ja siihen, miten mä kasvoin se on vaikuttanut tosi voimakkaasti. Jokapäiväisessä elämässä olen kuitenkin jo tottunut siihen, että äidillä on ne tietyt rajoitteet, jotka pitää ottaa huomioon.” Nuorena kannettu vastuu on saattanut koulia huippu-urheilijalta vaadittavia ominaisuuksia. Neziri ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi miettiä uraansa suhteessa onnettomuuteen. ”Mä jouduin tosi nuorena itsenäistymään ja ottamaan asioista vastuuta, ehkä se on koulinut tiettyjä ominaisuuksia. En mä ole kuitenkaan juurikaan miettinyt tuota asiaa noin.” Ammattimainen urheilu vaatii niin suurta omistautumista, että vain pieni ihmisryhmä on siihen valmis. Ehkä tästä syystä toimittajat, siis kaltaiseni aladivareissa futaavat ’perusjarnot’, kysyvät usein, millaisia asioita Neziri kaipaa kurinalaisen harjoittelurääkin ulkopuolelta. ”Usein kysytään, mitä koen menettäneeni urheilun takia tai saaneeni sen ansiosta. En mä osaa ajatella niin. Urheilu on mulle kokonaisvaltainen elämäntapa. Tämä on mun elämääni, enkä osaa kuvitella, mitä se olisi, jos en urheilisi.” Juoksija on tullut tunnetuksi vahvasta luonteestaan ja voitontahdostaan. Hän näyttää avoimesti tunteensa sekä pettymyksen että onnistumisen hetkellä. ”Tässä kun me keskustellaan, musta saa varmaan aika rauhallisen vaikutelman. Kisatilanteessa saatan kiroilla ja vaikuttaa ylipäätään jopa kiukkuiselta. Mutta kilpailuissa pärjääminen edellyttää sitä, että siirrän kiltin ja kohteliaan Nooralotan hetkeksi syrjään. Lähtöviivalla ei saa olla mikään lammas.” Urheilijan sopeutuminen tavalliseen työelämään, joka koostuu puuduttavissa palavereissa istumisesta, Facebookin selailemisesta ja viikonlopun odottamisesta, on teema, josta on kirjoitettu viime vuosina kirjoja ja käyty paljon keskustelua. Muun muassa entinen pikajuoksijalahjakkuus Manuela Bosco on puhunut julkisuudessa jatkuvista paineista ja urheiluuran jälkeisestä tyhjyydentunteesta. ”Urheilun parissa käy jatkuvasti läpi suuria tunteita, joita ei jossain tavallisessa duunissa välttämättä koe. Onnistumisen tunteen ja itsensä voittamisen takia mä tätä teen. Nuorempana mun haaveena oli kiertää maailmaa ja matkustella paljon enemmän. Sitä mä varmaan tekisin opiskelun ohella, jos en olisi huippu-urheilija,” Neziri summaa. Perhe pitää Porissa Ennen haastattelutuokiotamme Neziri on ehtinyt myös tenttiin Porin yliopistokeskukselle. Juuri julkistetut viime vuoden verotiedot kertovat karua kieltään siitä, että jos havittelee urheilun parista ainoastaan lihavaa lompakkoa, kannattaa käyttää harjoituksissa hikoillut tunnit johonkin aivan muuhun. Neziri sanoo suoraan, että vaikka juoksu-uran jälkeisen tien silottaminen on pääsyy siihen, miksi hän suorittaa yliopistokursseja aktiivisesti, on opintotuella merkittävä osa hänen toimeentulossaan. Maailman eliittiä lähestyvän urheilijan arki on tehty monessa maassa helpommaksi. ”Jenkeissä urheiluun keskitty- minen on kaikin puolin helpompaa. Myös valmentajat ovat siellä ammattilaisia. Mun henkilökohtainen valmentaja Jussi Ihamäki tekee pitkää työpäivää toisaalla, ja hoitaa sen päälle mun treeniohjelmat ja harjoitukset.” Yliopistourheilu on niin valtava ilmiö Yhdysvalloissa, että eu- “ Urheilun parissa käy jatkuvasti läpi suuria tunteita, joita ei jossain tavallisessa duunissa välttämättä koe. Onnistumisen tunteen ja itsensä voittamisen takia mä tätä teen. rooppalaisen opiskelijan on sitä vaikea ymmärtää. Lahjakkuuksia rekrytoidaan maailmanlaajuisesti. ”On mulle tullut sieltä tarjouksia. Ei mulla ole kuitenkaan mitään syytä lähteä. Olisi eri asia, jos olisin syntyperäinen jenkki, mutta en usko, että tie huipulle olisi mitenkään olennaisesti helpompi, jos lähtisin suomalaisena sinne raivaamaan sitä. Olisin siellä vain yksi monista. Suomessa Jussi suunnittelee harjoitusohjelmat nimenomaan mun tarpeisiini.” Onnettomuuden seurauksena suhteet perheenjäseniin ovat muodostuneet Nezirille tavallistakin tärkeämmiksi. ”Jos miettisin pelkästään urheilu-uraani, saattaisin muuttaakin ulkomaille. Perhe on kuitenkin tiiviin valmennussuhteen lisäksi se syy, joka pitää mua Suomessa ja Porissa.” Suuret odotukset eivät hetkauta Edellinen suomalainen pika- juoksumitali takautuu Los Angelesin olympiakesään 1984, kun Arto Bryggare saavutti pronssia 110 metrin aidoissa. Olin itse silloin neljän kuukauden ikäinen. Nezirin vanhemmat olivat tuskin vielä edes tavanneet. Uuden sukupolven pikajuoksulahjakkuus ei tunnu olevan toisten asettamista odotuksista moksiskaan. Hän ottaa paineita ainoastaan itseltään. ”Silloin kun en ole kunnossa, ulkoiset paineet häiritsevät enemmän. Tunnen itse parhaiten kuntoni ja vireeni ja tiedän milloin en pysty vastaamaan ihmisten odotuksiin. Yleisesti ottaen ne ei kuitenkaan hetkauta mua mitenkään.” Toinen porilaislahjakkuus, uimari Matti Mattson uhosi joitakin vuosia sitten voittavansa olympiakultaa Rio de Janeirossa vuonna 2016. Lausunto sai muun muassa uinnin entisen lajipäällikön Kari Ormon toppuuttelemaan julkista tavoitteenasettelua. Neziri ei ole kohdannut vastaavaa. ”Mä en halua sanoa, että olisin jonain tiettynä päivänä maailman paras. Mun tavoite juoksuurallani on saavuttaa mitali aikuisten arvokisoissa. Pääasiassa ihmiset ovat kannustaneet, että hienoa, miten suomalainen urheilija uskaltaa sanoa avoimesti tavoittelevansa maailman huippua. ” Ensi kesän Zürichin EM-kilpailuissa juoksijan vähimmäistavoitteena on finaalipaikka. Urheilija joutuu elämään suurten riskien kanssa. Yksi vaikea loukkaantuminen voi päättää uran hetkessä. Neziri ei laita kaikkea yhden kortin varaan. Hän on edennyt kauppatieteen opinnoissa toistaiseksi omassa tavoitetahdissaan. ”Kandin paperit tahdon suorittaa ennen kuin pidän välivuosia ja keskityn täydellisesti aitajuoksuun. Maisterin tutkinto siintää sitten jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa.”
• 15
• Fuji - kaunis ja kauhea tuhkakuppi Japanilaisten pyhä vuori nimettiin hiljattain Unescon maailmanperintökohteeksi. Kiipeilyretki symboliikkaa huokuvalle huipulle paljastaa postikorttimaiseman todellisen luonteen. Teksti ja kuvat: Mia Surakka Konsta Hormia Japanin korkein vuori Fuji nimettiin 2013 elokuussa Unescon maailmanperintökohteeksi. Tulivuorta ei pidetty tarpeeksi poikkeuksellisena luonnonkohteena, joten nimitys myönnettiin kulttuurisin perustein: Fuji on japanilaisille pyhä ja taiteita inspiroiva kansallissymboli. Maalauksissa ja valokuvissa Fuji on lumen hunnuttama fantasiavuori. Sen etualaa koristaa perinteisesti kukkiva kirsikanoksa tai idyllinen maisema. Vuori esiintyy myös hyväntuulisina pehmoleluina ja hassuina mainoskuvina, joissa on viitteitä animistisesta ajattelusta, että luonnonmuodostelmillakin voi olla elävä sielu. Fujille kiipeää vuosittain yli 200 000 ihmistä. Rahaa seudulle tuovan turismin varjopuolena on ollut jo kauan roskaaminen ja rinteiden eroosio, joka johtaa maanvyörymiin. Kymmenet tuhannet vapaaehtoiset siivoavat vierailijoiden jälkiä, ja alueen suojelu- sekä kunnostustoimenpiteille suunnitellaan kerättävän rahaa kiipeilymaksuilla. Eeppistä – ja ankeaa Japanilaisen sananlaskun mukaan viisas kiipeää Fujille kerran, typerä kahdesti. Heinä- ja elokuu ovat viralliset kiipeilykuukaudet, jolloin sää on leutoa mutta sateista. Fuji näkyykin usein vain sinertävänä varjona utuisella taivaalla. Kirkkaina öinä kiipeäjien lamput ja majojen valopisteet piirtyvät ketjuna pimeyteen, aivan kuin muodostaen oman tähtikuvionsa taivaalle. Fujin polut ovat helppokulkuisia ja väliasemia on paljon, mutta jyrkkyys lisää haastetta. Lähtöpaikasta Kawakuchikosta on 3776-metriselle huipulle korkeuseroa melkein kolme kilometriä. Puolet siitä kuljetaan bussilla ja loput kävellään esimerkiksi suosituinta Yoshida-reittiä pitkin. Kilometrien mittaisessa letkassa kiipeäminen oli ristiriitainen kokemus: toisaalta ankeaa, toisaalta eeppistä. Monille japanilaisille matka on vanhojen perinteiden mukaisesti synneistä puhdistava pyhiinvaellus, ulkomaalaisille puolestaan myytein hehkutettu reissu, joka pitää tehdä kerran elämässä. Huipulle suuntaavia näytti olevan joka lähtöön. Edelläni paarusti vanhus linttaan poljetuilla tarralenkkareilla. Äitinsä käsipuolessa raahautuva lapsi kuulosti itkuiselta, mutta jaksoi silti käyttäytyä. Asemien penkeillä kyyhötti kylmettyneitä liian ohuissa vaatteissa. Toiset puolestaan näyttivät varautuneen Antarktiksen olosuhteisiin. Huolehtivaiset vuorioppaat päivystivät rinteessä valopatukat kädessä, ohjaten oikealle reitille ja varmistaen, että polun varteen hyytyneet pääsivät takaisin tolpilleen. Ehdottomasti hienointa yksitoikkoisessa nousussa oli se, että Perseidien huippuyön tähdenlennot halkoivat taivaankantta ja kirvoittivat kiipeilijöiden joukosta haltioituneita kohahduksia. Oikukkaat sääolosuhteet saattavat näpäyttää, etenkin jos on valinnut kritisoidun ylös ja alas nukkumatta -reissun. Ilman oheneminen painaa askeleissa, päätä huippaa ja ruokahalu katoaa. Öisellä huipulla ujeltaa kerrospukeutumisesta huolimatta luihin ja ytimiin käyvä hyytävä tuuli, ja päivällä rinteitä kärventää läkähdyttävä auringonpaiste. Saavuttuamme huipulle aamukahdelta jouduimme odottelemaan kuuluisaa auringonnousua hätähuopaan kääriytyneinä ikiroudanlämpöisessä kallionkolossa torkkuen. Kraaterin reunalla tuuli niin lujaa, että puuska pyöräytti TYYn edunvalvontavaliokunta järjestää aine- ja tiedekuntajärjestöjen kopo-vastaaville Viini- ja
• Maailman sivuun kivimuurien suojasta lähtevän melkein nurin, ja lentävä laavahiekka hioi naamaa kuin hiekkapaperi. Kasvava väkijoukko värjötteli kylki kyljessä etelämantereen pingviinien lailla välttäen silti kohteliaasti tönimistä ja varpaille tallomista. Lopulta odotettu aurinko nousi idästä kalpean pastellinsävyisenä. Yleisö hurrasi ja taputti sille ilahtuneena. Alapuolella vellova pilvien meri oli huikea näky. Paluupatikalla kävi selväksi, että Fuji on maalauksellinen vain kaukaa katsottuna. Tuntui kuin olisi laahustanut valtavassa tuhkakupissa, jossa tuhansien askelten alta nouseva laavapöly tunkeutui nenään, silmiin, suuhun, korviin ja vaatteiden alle. Laakson bajamajat näyttivät siltä kuin maanjäristys olisi heittänyt ne kerran ympäri. Hengityssuojaimin varustautuneet japanilaiset olivat naurattaneet meitä vielä alkumatkasta, mutta paluumatkalla kävi jo kateeksi. Kävelyllä kummitusmetsässä Fujin juurelta ei ole kiire pois. Laaksoista ja järvien rannoilta löytyy lukuisia viehättäviä luonnonnähtävyyksiä ja museoita, kuten Yrttihalli, Dayan-kissan talo, mekaanisten soittimien museo, perinnekylä sekä luontokeskus. Turisteja vetää puoleensa myös synkkämaineinen ”puiden meri” eli Aokigaharan metsä. Pistäydyimme siellä vulkaanisissa jääja lepakkoluolissa sekä patikoimme niukkaravinteisella laavapohjalla kärvistelevän ja liaanikasvien tukahduttaman kummitusmetsän halki. Väitetään, että kompassit, puhelimet ja gps lakkaavat siellä toimimasta, koska maaperässä on niin paljon magneettista rautaa. Kun hämärää hiljaisuutta leikkasi karmeaäänisen linnun rääkäisy, selkäpiillä kulkivat kylmät väreet ja vastaan tulevat japanilaiset näyttivät aidosti pelästyneiltä. Kerrotaan, että metsään on aikoinaan jätetty taakaksi käyneitä ihmisiä kuolemaan nälkään, ja näiden sielut jäivät vainoamaan seutua. Ehkä juuri tarinoiden takia metsästä on tullut Japanin suosituin ja maailman toiseksi suosituin itsemurhapaikka. Metsänvartijat löytävät sieltä satakunta lopullisen ratkaisun tehnyttä vuosittain. Joskus jäljellä on vain luut ja lahonneet vaatteet. Jälkeen jätetyt viestit kertovat ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä työkeskeisessä, tehokkuutta ihannoivassa ja virtuaaliseen viestintään keskittyneessä yhteiskunnassa. a valitusillan 22.11. klo 18 TYYn saunalla. Ilmoittaudu 20.11. mennessä asta.vainionpaa@utu.fi. 17
• Moskovan balettihistoria neljässä tunnissa Lokakuun lopussa Turun suomenkielisellä työväenopistolla nähtiin pliéta ja pirouettea niin livenä kuin videoltakin. Samalla alan vakiintuneet ja nousevat tähdet raottivat verhoa venäläisen baletin arkikulisseihin ja lavahohtoon. Lari jaakkola Sateisesta iltapäivästä huolimatta lokakuun viimeinen lauantai onnistui keräämään joukon baletin ystäviä Turun suomenkieliselle työväenopistolle. Paikalla nähtiin niin pieniä ballerinoja kuin varttuneempiakin tanssitaiteen ystäviä. Kyseessä oli Turun työväenopiston yhteistyössä Venäjän Federaation Pääkonsulaatin kanssa järjestämä Venäläinen baletti Turussa -seminaari, joka on osa Turun ja Pietarin ystävyyssuhteen 60-vuotisjuhlavuoden tapahtumakirjoa. Tapahtuman suunnittelusta vastasivat taidehistorioitsija Elena Levantovskaja sekä Young Russian Ballet -yrityksen johtaja Anastasia Sverchkova. Aikaisemmin myös muita venäläisiä kulttuuritapahtumia Suomessa järjestänyt Levantovskaja kertoo seminaarin valmisteluiden kestäneen yhteensä noin puoli vuotta. Tapahtuman lopullinen ohjelmisto tarjosi osanottajille mahdollisuuden tutustua moskovalaisen Bolšoi-teatterin historiaan videoesitysten ja luennoinnin muodossa. Yksi esitelmöijistä oli Bolšoi-teatterin nykyisenä koreografina ja aikaisemmin 20 vuotta balettitanssijana toiminut Irina Lazareva. Tämä ei ollut Lazarevan ensimmäinen kerta Suomessa: hän kävi Turussa viimeksi kuluvan vuoden huhtikuussa. Lazarevan luennoinnin lomassa nähtiin videoesityksiä, joiden katkelmat oli haalittu yhteen useista balettihistorian suurteoksista aina koreografi Aleksandr Gorskin viihdyttävästä Don Quijotesta Juri Grigorovitsin lapsuuden viattomuudesta ja hyvyydestä kertovaan Pähkinänsärkijään sekä mahtipontiseen Spartacukseen. Lisäksi yleisöä viihdyttivät Young Russian Balletin livetulkinnat. Yhtiö esiintyi Turussa ensi kerran kesäkuussa 2010, minkä jälkeen sen tanssijat on nähty Suomessa useaan otteeseen. Heidän edustamaansa tanssityyliä voisi kuvailla monipuoliseksi: se yltää aina klassisesta avantgardeen tanssitaiteeseen. Nyt Young Russian Ballet päätyi esittämään kolme varsin erityyppistä numeroa. En- simmäisenä nähtiin koreografi Mihail Fokin laatima, Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaali -orkesterisarjan Joutsenkappaleen innoittama Kuoleva joutsen -näytäntö. Solistitanssija Anastasia Sverchkova hurmasi katsojat herkällä tulkinnalla lavan puolelta toiselle liihottavasta joutsenesta. Kenties mieleenpainuvin liveesiintymisistä oli kuitenkin myöhemmin nähty Kultainen aikakausi -teoksen viettelevä tango. Eleonora Strelkovan ja Mihail Martynjukin esitys toi mieleen hehkeän 20- ja 30-luvun Pariisin ja sen hämärien kapakoiden tunnelman. Viimeiseksi nähty Irina Lazarevan käsialaa oleva koreografia taas oli humoristinen paritulkinta, jota vauhditti nopeutuva tempo. Kaiken kaikkiaan seminaari esitteli monipuolisesti venäläisen baletin menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä niiden välisiä kytköksiä. Lisäksi se nosti esille kysymyksiä venäläisen ja suomalaisen baletin eroavaisuuksista. Viimeisenä nähty videoesitys oli ote Suomen kansallisbaletin tänä vuonna esittämästä Kevätuhritulkinnasta Bolšoi-teatterissa. Lazareva kuvaili kyseistä näytäntöä voimakkaaksi ja totesi, että kenties eri maiden baletti eroaa pääasiassa juuri niiden edustajien teoksista tekemissä tulkinnoissa. Arkipäiväisiä eroja suomalaisen ja venäläisen baletin välillä Lazareva ei halunnut kommentoida. Hän totesi käyvänsä Suomessa liian harvoin osatakseen arvioida niitä. Lisäperspektiiviä keskusteluun toi seminaarin virallisemman osuuden jälkeen pidetty, Lazarevan vetämä Master Class -balettitunti, joka antoi yleisölle mahdollisuuden päästä seuraamaan kokeneiden tanssijoiden harjoittelua. Jos jotkut baletti-intoilijat jäivät kuitenkin kaipaamaan vielä lisää, niin suomalais-venäläinen yhteistyö balettimaailmassa jatkuu kevättalvella. Helmikuussa 2014 Young Russian Balletin teos Viimeinen venäläinen tango Pariisissa nähdään Turun konserttitalon estradilla. Karoliina Rajala Suomen museot keräävät kokoelmiinsa arkisia ruokakuvia. Kuka tahansa v
• KULTTUURI Ohuen viivan zorrot Helsinkiläisyhtye Hopeajärvi nousee Klubin lavalle vetämään ensimmäisen Turunkeikkansa. Särkevät kitarat säestävät laulun väkeviä sanoja, ja yleisö huojuu tahdissa. Muutamaa tuntia aiemmin istuin bändin kanssa eräässä toisessa baarissa, paossa syystuulia. ”Ihan hyvä meininki, varsin- kin kun on viikonloppu”, toteaa basisti Ari Salonen. ”Turku on kaunis syyskaupunki”, mainitsee Teemu Tanner, bändin laulaja. Yhtyeen muut jäsenet, kitaristi Ukko Perttilä ja rumpali Timo Tikka, nyökkäilevät hyväksyvästi. ”Saan heitellä femmat joka toiselle ohikulkijalle”, Teemu sanoo, kun kysyn suhteesta Turkuun. ”Olen käynyt täällä lapsesta asti, paljon hyviä kasvisravintoloita”, Ari kertoo vuorostaan. Rumpali Timo mainitsee pyöräilleensä viime kesänä Helsingistä Turkuun. Reissusta selvittiin pienin vaurioin. ”Vain polvet menivät paskaksi”, Timo naurahtaa. Enemmän kuin osiensa summa Tämän vuoden Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä toiseksi sijoittunut Hopeajärvi on toiminut vuodesta 2011. Sen lisäksi muusikot soittavat muun muassa yhtyeissä DWNSTRS, Lady Escape, Straktobeam ja Torso. Laulaja Teemu vierailee myös Gasellien levyillä nimimerkillä Tohtori Käärme. ”Onhan näitä”, Teemu naurahtaa. Mutta mitkä tekijät ovat synnyttäneet Hopeajärven? ”Hopeajärvi syntyi halusta tehdä musiikkia juuri näiden tyyppien kanssa. Arin kanssa oltiin pyöritty jo pitkään samoissa porukoissa”, Teemu aloittaa. ”En ollut moneen vuoteen soittanut biisejä bändin kanssa, joten oli mukavaa päästä taas soittamaan”, Ari toteaa. ”Yhtyeen perustaminen oli monta vuotta ilmassa”, Ukko lisää. Soittokaverit ovat yhtyeen toimivuuden kannalta tärkeitä. Uusien soittajien kanssa saattaa löytyä uusia näkökulmia. ”Uusien tyyppien kanssa pääsee taas homman ytimeen”, Teemu täsmentää. Kun kyselen yhtyeen vaikutteista, pojat pyörittelevät päitään. ”Kulutetaan kaikki todella paljon erilaista musiikkia. Tässä vaiheessa kaikki vaikutteet alkavat olla niin sulautuneina toisiinsa, ettei niitä oikein voi eritellä. Meat Puppets taisi olla tapetilla, kun bändiä pystytettiin”, Teemu kertoilee. ”Kaverit tuntien, odotin jotain epämääräisempää”, Ukko naurahtaa. Luonnoksesta levynkanneksi Hopeajärveltä on tähän mennessä julkaistu yksi 12-tuumainen vinyyli. Sen kansikuvassa pälyilee epämääräisen näköinen viiksisankari. ”Pyysin erästä ihailemaani taiteilijaa (Kristina Sedlerova) tekemään meille kannen. Hänellä oli kuitenkin niin kiire, että lopulta kansikuva valittiin luonnoslehtiöstä”, Ukko selittää. ”Se kuvaa hyvin tätä bändiä. Se on semmoinen ohuen viivan zorro”, Teemu lisää. Yhtyeen nimi kuulostaa skan- Purukalustot esille! Hopeajärvi jaksaa velmuilla niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Kuva: Aleksi Malinen voi lisätä marraskuun aikana oman kuvansa osoitteessa www.suomisyojajuo.fi. dinaavisen kansallisepookin tapahtumapaikalta. ”Nimelle ei ollut muita vaihtoehtoja”, Teemu sanoo. Käy ilmi, että nimi oli odottanut sopivaa käyttöä Arin bändinnimivarastossa. ”Se mainittiin jossain tekstiviestissä, eikä siihen ollut oikein mitään vastaansanomista”, Ukko toteaa. Entä miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää? ”Lisää biisejä ja keikkoja”, Ari toteaa. ”Seuraavaksi on tulossa seiskatuumainen ja keväällä äänitellään uutta materiaalia”, Teemu kertoo. Vahvistimet surisevat, ja ihmiset odottavat paikoillaan. Kymmenet käsiparit lyövät tasatahtia yhteen. Pian Hopeajärvi palaa lavalle soittamaan vielä yhden kappaleen. Aleksi Malinen 19
• Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Hiekkalaatikon reunoista K un The Witcher 3: Wild Huntissa ilmoitettiin olevan avoin maailma, alkoi netin kollektiivinen libido sykkiä villisti. Minua alkoi pelottaa. Kuuntelin lupaukset. Tällä kertaa kaikki on toisin! Meidän pelissä avoin maailma elää! Jokainen kohtaaminen on käsikirjoitettu! Olet vain läpikulkumatkalla, mutta voit silti vaikuttaa kaikkeen! Parkaisin ja vaadin päästä syliin. Olen kuullut samat värssyt liian monta kertaa uskoakseni niihin. Traumani kristallisoituvat The Elder Scrolls V: Skyrimiin (2011). P elasin peliä kaksikymmentä tuntia. Maagi näki minussa potentiaalia. Tapoin kymmenkunta lohikäärmettä. Maagi näki minussa edelleen potentiaalia. Klikkasin helvettiin-mun-kovalevyltä-kuvaketta, kun tärkeäksi väitetyssä tehtäväketjussa minut komennettiin putsaamaan viides kopiolinnoitus, jossa geneeriset konnat -kerhon juoksupojat kököttivät passissa. Joillekin se on sisältöä, minulle ajanhukkaa. Toiset laskevat pelitunteja, minä niiden laatua. Tässä kohtaa voit tuomita minut putkiräiskintöjä ihailevaksi vapauden vastustajaksi. V aikka kumarran käsikirjoitusta ja arvostan jämäkästi skriptattua kohtausta enemmän kuin haahuilua kahden funktiottoman vuoren välissä, pidän valinnanvapaudesta. Liian usein laajan vapauden hinta on tyhjyys. Jokseenkin täydellinen esimerkki ihailemastani pelisuunnittelusta on hiiviskelypeli Dishonored (2012). Dishonoredissa pelialue on kenttäpohjaisesti rajattu. Se ei ole este vaihtoehtoisille reiteille ja luovalle etenemiselle. Dunwall elää. Matkan varrella on mielenkiintoisia sivutehtäviä ja särmiä hahmoja. En halua, että peli pitää kädestä kiinni. Vaadin elämyksiä. Vaadin vaihtelua. Vaadin ympäristöä, joka ei jätä vetovastuuta mielikuvitukselleni. Vaadin vähemmän polveen ammuttuja miehiä mitäänsanomattomissa linnoituksissa. Jouko Luhtala Kirjoittajan Vuoden Peli 2014 on Witcher 3: Wild Hunt. Tykkään tai itken ja tykkään. Karunkaunis mosaiikki Lontoon lähiöelämästä ”Niinhän Michelillä on tapana sanoa: ei kaikkia voi kutsua juhliin. Ei tällä vuosisadalla. Julma näkemys – hän ei siihen yhdy. Ei kaikki avioliitossa ole yhteistä.” Zadie Smithin uusin teos Risteymiä on seikkailu lontoolaisten esikaupunkilaisten ajatuksiin. Kukaan henkilöhahmoista ei jää pintaraapaisuksi, vaan jokaisesta löytyy tasoja, jotka risteytyvät muiden henkilöhahmojen kanssa luoden kiinnostavan ja elämänmakuisen kudelman monikulttuurisesta lähiöstä LuoteisLontoossa. Risteymiä kertoo ystävysten, nimensä vaihtaneen Natalien ja Leahan kasvutarinaa. Tummaihoisen Keishan kamppailu köyhästä lähiölapsesta arvostetuksi juristi Natalieksi ja valkoisen Leahin vaikeus löytää paikkaansa vievät lukijan monikulttuurisuuden ytimeen. Alkuperällä on väliä, ja vaikka sitä kuin- Warner Bros., 2013, SF Film Finland Oy KULTTIKAMAA ka yrittäisi karistaa kannoiltaan, se seuraa tyttöjä läpi elämän aina aikuisuuteen asti. Nataliella on menestyksekäs ura ja perheidylli, mutta halu vie salaa häntä toisaalle. Hyväuskoinen Leah kamppailee aviomiehensä lapsitoiveita vastaan, eikä saa otetta elämästä. Molemmilla on vaikeuksia hallita elämäänsä, kuten monilla muilla Braytonin koulua käyneillä. Sirpaloitunut kerronta luo oman lisänsä ja vahvistuksensa monikulttuuriseen tarinaan. Tajunnan virta nappaa mukaansa luoden rytmin kerronnalle. Teos on lämmin ja tunteita herättävä kokonaisuus elämisen vaikeudesta ja helppoudesta – olemisen hankaluudesta ja hankauksesta. Noora Lehtimäki Zadie Smith: Risteymiä WSOY, 2013 Jalat maassa, pää pilvissä Mikä erottaa Jonathan Wilsonin muista amerikkalaisista nykylaulaja-lauluntekijöistä? Ensiksikin, Wilsonin vuonna 2011 ilmestynyt hieno soolodebyytti Gentle Spirit nostettiin useassa yhteydessä vuoden albumitapausten joukkoon. Levy yhdisti kunnianhimoisesti länsirannikon huuruperintöä ja mystiikkaa periamerikkalaisen popmusiikin aurinkoiseen perinteeseen. Toiseksi, Wilsonin tuttavapiiri näyttää kuhisevan arvostettuja muusikkoja, jotka tulevat ilmeisen mielellään soittamaan hänen albumeilleen. Uudella Fanfare-albumilla mukana ovat muun mu- assa konkarit Graham Nash, David Crosby ja Jackson Browne. Vierailijat vihjaavat paljon Fanfaren ääni- ja mielenmaisemasta. Albumin avaava nimibiisi toimii porttina maailmaan, jossa jalat ovat tiukasti maassa, mutta pää pilvissä. Wilsonin tulkinta juurevasta psykedeliarockista ei jää silti vanhan kierrättämiseksi. Se pursuaa ideoita, jotka purkautuvat siellä täällä kiehtovina puhallin- ja jousisovituksina, kosketinkuvioina ja kitarasooloina. Stemmat kulkevat kuin Eaglesilla tai muilla LA-skenen laululinnuilla, ja Wilsonin itse tuottama albumi soi miellyttävän pehmeästi. Mietiskelevä ja raukea albumi terävöityy aika ajoin juuri sen verran, ettei kuuntelijan huomio herpaannu. Future Vision tekee sen kuudessa minuutissaan useamman kerran. Mainio Love to Love on puolestaan kuin The Jayhawksia popeimmillaan. Kolmanneksi Wilsonin erottaa useimmista kollegoistaan se, että kahden näin hienon albumin jälkeen on edelleen vaikea sanoa, mihin vie hänen seuraava askeleensa. Tuomo Yrttiaho Jonathan Wilson - Fanfare Bella Union, 2013 Tarjolla kesäkurssiapurahoja Saksaan! Infotilaisuus DAAD-kesäk
• 21 KULTTUURI Pian tämän otoksen jälkeen käynnistyy Ryan Stonen (Sandra Bullock) ja Matt Kowalskin (George Clooney) huikean visuaalinen ja sykettä nostattava selviytymistaistelu. 2013: Avaruusseikkailu Adrenaliinia hönkivän trillerin isoin yllätys on sen peittelemätön yksinkertaisuus. Gravity (2013) on ylittänyt kriittisen pisteen. Se on liian hyvä viihde-elokuvaksi. Näin ollen 2001: A Space Odyssey -vertauksia on kulutettu kuin happea paniikissa. Tosiasiassa Alfonso Cuarónin ohjaus on virtaviivainen visuaalinen spektaakkeli, jonka syvemmät merkitykset joko lausutaan ääneen tai kohdataan päivänselvän kuvaston avittamana. Avaruusonnettomuuden jäl- keinen selviytymiseepos koskettaa ennen muuta mahtipontisuudellaan. Elokuva ei häpeile helppouttaan. Se ei esitä älykästä. Otokset mylvivät puhdasta tunnetta. Henkinen ja fyysinen evoluutio esitetään yksinkertaisen tehokkaasti. Harmittavasti käsikirjoituksessa on joitain halpoja ratkaisuja, jotka lantraavat henkeäsalpaavien toimintakohtausten tehoa. Eritoten Ryan Stonen (Sandra Bullock) menneisyyden läpikäynti on aromiköyhää lässyn lässyä. Dialogia on suhteellisen vähän, mutta iso osa siitä on pula-ajan kyökkiterapeutin kynästä. Henkilöhahmojen ohuudesta huolimatta Cuarón loihtii avaruusromun seassa selviämisestä yhden viime vuosien jännittävimmistä vuoristorata-ajeluista. Scifiä Gravityssa on vain nimeksi. Avaruus on ehkä vaikuttavempi kuin missään elokuvassa aiemmin, mutta pakopaikkana ja tappavana kauneutena se ei ole symbolina autiomaata ihmeellisempi. Suhde teknologiaan on välinpitämätön ja käytännöllinen. Keskiössä on ihmisen sisu, luovuus ja selviytymiskyky. Olemme aikamme alpha-saalistajia, joiden ainoa heikkous on taipumus murehtia liikaa. Gravityn äärellä ei tarvitse pohtia päätään puhki. Voi vain nauttia. Se on välillä ihan okei. **** Jouko Luhtala Gravity (Yhdysvallat, 2013) O: Alfonso Cuarón N: Sandra Bullock, George Clooney VLMedia Oy Sontaa! Vuonna 1987 Jari Halonen heitti ulosteita teatteriyleisöön. Vuonna 2013 kuonatykki on suunnattu elokuvakatsomoon. Halonen alusti ohjaustaan korostamalla, että katsoja voi kiinnittää huomionsa joko positiivisiin tai negatiivisiin seikkoihin. Kalevala – Uusi aika -hirviöstä (2013) on vaikea löytää mitään kehuttavaa. Elias Lönnrotin raapustama nationalistinen tarusto on Halosen mukaan ymmärretty väärin. Nyt sen korjattu versio on filmattu. Lopputulos on Laihian Nuukuuren museon rahoittaman fantasia-aiheisen toriesityksen ja huumorittoman The Joulukalenterin (1997) yhdistelmä. Halosen aivoitus jakautuu kahteen aikatasoon, ja niiden välissä tuputetaan nolostuttavia välitekstejä. Nykypäivään sijoittuvissa osioissa on sentään reipasta kapitalismin kritiikkiä. Nolosti kuvattu moraalisaarna on tosin pääosin kuin kuolevan kurpan väsynyt rääkäisy. Nykypäivän bisnesmiesten karikatyyrit ovat hilpeitä, mutta metsän siimekseen sijoittuvat muinaisjaksot kaarnaisine monologeineen ovat helvetillistä kuunneltavaa. Rytmityksestä tai kerronnasta ei voida puhua. Ylipäätään Kalevalan arviointi elokuvana on likimain typerää ajanhukkaa. Kaikki ammukset on ladattu kansan sivistystyöhön. Egoistisen provokaattorin kompuroiva opas henkiseen kasvuun on itsensä ympärille hirttäytyvässä puisevuudessaan kuin Roosa Karon Avain Italiaan (2011). Kalevalassa on ainesta kulttiklassikoksi. Halosen oma faniklubi puolustanee sitä raivoisasti auteurmaisena taidonnäytteenä. Toiset löytänevät huumoria sen kesäteatteri-ilmapiiristä. Otan mieluummin ulosteita Kalevala - Uusi aika on hämmästyttävän katselukelvoton elokuva. niskaani kuin katson Kalevalan uudelleen. Paska kun lähtee pesemällä. * Jouko Luhtala Kalevala - Uusi aika (Suomi, 2013) O: Jari Halonen N: Tommi Eronen, Ari Vakkilainen, Konsta Mäkelä Late lunch goes Gado! Studentlunch served until 7 pm from Monday to Thursday. kurssihausta 18.11. klo 14.15 Turun kauppakorkeakoulun luentosalissa 6. Café Gadolinia, Porthaninkatu 3-5
• Tiede Konsta Hormia Talous valtasi yliopistokeskustelun 2000-luvulla yliopistoa koskevassa puheessa ottivat vallan hyöty ja tuottavuus. Puhe suomalaisten yliopistojen roolista on muuttunut selvästi 1980-luvun puolivälin jälkeen. 2000-luvulla yliopistoa koskevassa puheessa korostuvat hyöty, tuottavuus ja talouden edistäminen. Näin osoittaa kasvatustieteilijä Jenni Kankaanpään väitöstutkimus, joka hyväksyttiin Turun yliopistossa 1. marraskuuta. Väitöskirjassaan Kankaanpää selvitti, miten yliopiston tehtäviä ja olemusta koskevat puhetavat muuttuivat 1980-luvun puolivälistä vuoteen 2006. Hänen aineistonsa koostui 39:stä opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupoliittisesta asiakirjasta. Lisäksi hän haastatteli tutkimusta varten vuonna 2005 Tampereen yliopiston, Lapin yliopiston ja silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun johtohenkilöitä. ”Talousajattelun läpilyönti tulee selvästi esiin käsitteiden muutoksessa. 1990-luvun alussa asiakirjoihin ilmestyivät ensimmäistä kertaa sellaiset sanat kuin innovaatiojärjestelmä, hyödyntäminen ja kilpailukyky”, Kankaanpää kertoo. Sen jälkeen niiden määrä on kasvanut tasaisesti. ”1980- ja 1990-luvuilla puhuttiin yhteiskunnan tarpeista ja tieteen kehittämisestä. 2000-luvulla taloudellinen hyöty ja kilpailukyky ovat nousseet pääasioiksi. Nyt puhutaan liike-elämän tarpeista ja tuotannon edistämisestä.” Kankaanpää käytti tutkimusmenetelmänään diskurssianalyysiä. Sen perusajatus on, että kielen muutosta luova voima kytkeytyy konkreettiseen muutokseen. Sivistys pyristelee mukana 1980-luvun puoliväliä on usein pidetty käännekohtana, jolloin Suomi lähti mukaan tulosohjausajatteluun. Kuitenkin yliopistoa koskevassa puheessa sivistyksellä oli paikkansa vielä 1980-luvulla. Silloin ministeriön asiakirjoissa puhuttiin henkisestä kehityksestä, kansalaisten kasvattamisesta ja yliopistosta alueen kulttuurisena kehittäjänä. ”Nämä eivät enää 2000-luvulla olleet mukana millään tavalla”, Kankaanpää sanoo. Asiakirjoissa ei myöskään puhuta yliopistosta tieteen edistäjänä tai kriittisen ajattelun paik- kana. Vaikka talous sai Kankaanpään tutkimalla ajanjaksolla ministeriön papereissa ylivallan, sivistysdiskurssi ei kuitenkaan ole kadonnut niistä kokonaan. Uusimmatkin asiakirjat muistuttivat silloin tällöin, ettei tehokkuuden ja kilpailukyvyn edistäminen ole yliopiston ainoa tehtävä. Kankaanpään mielestä paikoin vaikuttaa siltä, että maininta sivistyksestä on lisätty tekstiin vain tavan vuoksi tai koska joku on sen sinne vaatinut. ”Toivon kuitenkin, ettei sivistys ole vain irrallinen muistutus, vaan että kirjoittajat ovat ajatelleet sitä ihan aidosti.” Sen sijaan yliopistojen sisällä sivistyksen rooli on edelleen tärkeä. Kankaanpään haastattelemat yliopistojen johtohenkilöt kokivat, että yliopisto ei voi toimia kuten yritys. He korostivat yliopiston erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta ja kokivat tehokkuusajattelun sille uhkaksi. Haastateltavista myös yliopistojen uudistumiseen myönteisesti suhtautuvat halusivat suojella yliopiston ydintä muutoksilta. Tuo ydin on Kankaanpään mukaan kriittisyys ja riippumatto- muus: esimerkiksi ulkopuoliset rahoittajat eivät voi sanella sitä, mitä yliopistot tutkivat ja opettavat. Vaikka Kankaanpään haastattelemat yliopistolaiset tunsivat pelkoa kriittisyyden ja riippumattomuuden rappeutumisesta, heidän uskonsa niiden kestävyyteen oli yhä vankka. Sanat sokeuttavat Jenni Kankaanpään tutkimuksen perusteella ei voi suoraan sanoa, mistä hyötypuheen läpilyönti johtuu. Hän kuitenkin arvelee, että se on osa koko yhteiskuntaa koskevaa muutosta. Rahasta on tullut normaali tapa perustella päätökset. Kilpailusta ja jatkuvasta kasvusta puhuminen tuntuu luonnolliselta, itsestään selvältä. ”Mielestäni yliopistoa koskevassa puheessa näkyy voimakkaasti myös EU:n ja OECD:n vaikutus. Niiden ajatus kilpailukyvyn edistämisestä koulutuksen kehittämisen lähtökohtana on omaksuttu meillä suoraan.” Kankaanpään mielestä puhetavat ovat tärkeitä. Sanat, joilla yliopistosta puhutaan, vaikuttavat siihen, mitä siitä ajatellaan. Ajattelu taas ohjaa konkreettisia tekoja. ”Kieli on niin arkipäiväinen asia, että yleensä sitä ei edes huomaa. Samojen sanojen hokeminen sokeuttaa. Lopulta niiden merkitystä ei enää tule ajatelleeksi”, hän sanoo. Hänen mukaansa ihmisten ajattelua ja toimintaa ohjaavat niin monet asiat, että on vaikeaa arvioida, kuinka suuri kielen vaikutus niihin on. ”Joka tapauksessa talousnäkökulma ei saisi olla ainoa tapa keskustella yliopistosta. On huolestuttavaa, jos ihmiset pitävät ihan normaalina ajatuksena, että yliopiston tarkoitus on vain edistää taloutta. Se kaventaa yliopiston ainutlaatuista merkitystä.” Kankaanpään tutkimus päättyy vuoteen 2006. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Korkeakoulumaailmaa ovat muovanneet muun muassa yliopistouudistus ja uusi yliopistolaki. Kankaanpää kuitenkin arvelee, että puhetapojen kehitys on jatkunut samansuuntaisena. Talouspuhe valtaa alaa, mutta esimerkiksi Jyrki Kataisen hallitusohjelma mainitsee vielä sivistyksenkin. Taideakatemian musiikinopiskelijat esiintyvät 15.11. klo 14 Crichton-salissa, Linnankatu 60. Milla Ikonen
• TY Y TY Ypillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Mitä sä opiskelitkaan? Jaa siis missä? Otsikon kysymyksiin vastaaminen on itselleni jo refleksinomaista. Digitaalista kulttuuria Porissa. Kolme sanaa, jotka herättävät kolmesataa jatkokysymystä. Kyllä, Porissakin voi saada yliopistotason koulutusta. Itse saan sitä Turun yliopiston etäpisteessä Porin yliopistokeskuksessa. Tämän verran lisää yleensä avaan kysyjälle, mutta en selitä sen oikean yliopiston ja yliopistokeskuksen eroja. Saati mitä digitaalisen kulttuurin oppiaine pitää sisällään. Kun oma opiskeleminen herättää jatkuvasti ihmetystä, tuntee sitä itsensä väkisinkin outolinnuksi. Monen muun tavoin kykenin samaistumaan Helsingin Ylioppilaslehdessä taannoin julkaistuun Johanna Mitjosen tekstiin, jossa kuvaillaan tarkkasilmäisesti sitä, kun opiskelun lähtökohdat eivät ole aivan ne ilmiselvimmät. Tapauksessani hämäräperäisen ja ei-perinteisen pääaineen lisäksi pahamaineinen kaupunki kismittää. No, pääaine voi olla sadan vuoden päästä perinteikäs, ja mielenkiintoisia ihmisiä ne porilaisetkin ovat. Joskus kannattaa lähteä ihmettelemään paikkoihin, joihin ei ihan ensimmäiseksi eksyisi. Yliopistokeskuksessa näkee läpileikkauksen useamman yliopiston arjesta, mikä tarkoittaa Porin tapauksessa neljää yliopistoa. Järjestöpesteissä pyöriessä huomaa pian muistavansa ulkoa enemmän opiskelijajärjestöjä kuin Euroopan pääkaupunkeja. Bileissäkin heiluu opiskelijoita neljästä opinahjosta. Yliopistokokemukseni ei ole kovin vinoutunut, vaikka olenkin päätynyt korkeakoulukartalla sivummalle länteen. Opiskelupaikkojen marssijärjestystä määrittävät ensisijaisesti resurssit, mutta lopulta opiskelupaikan valinta pohjautuu mielikuviin. Mielikuvat taas eivät aina vastaa todellisuutta. Opiskelkaa siis alaanne asiaankuuluvalla ylpeydellä. Terve itsekunnioitus ei sulje pois toisten arvostamista. Stadin folkloristi ja Kuopion kylteri voivat varmasti paiskata kättä tartuttamatta lepraa toisiinsa. Vaikka julkisuudessa tai opetus- ja kulttuuriministeriössä mielellään jaoteltaisiin opiskelupaikat oikeisiin ja vääriin, ei kannata antaa myöten. Kuten sanottu, maailma ei pyöri pelkästään lääkäreiden, asianajajien ja ydinfyysikoiden voimin. Samalla voisi todeta, että Suomikaan ei välttämättä ole vain se kaksi tai kolme kaupunkikeskittymää. Niin. Miksi Porissa? Sattumalta ja tarkoituksella. Elämä on pitkä, ehkä olen joskus vielä jossain toisaalla. Siihen asti, tulkaa poikkeamaan ja selvittämään itse. Esa Keskinen Kirjoittaja on Porin ylioppilaslehden vastaava päätoimittaja, Porin ylioppilasyhdistyksen viestintävastaava ja freelance-outolintu. Alayhdistysten infopalsta Academic Nintendo Club ry ANC:n seuraava peli-ilta järjestetään ke 20.11. Turku-salissa klo 17 - 22 (Ylioppilastalo A, 2. krs). Illan aikana pelataan vapaamuotoisesti Nintendon eri konsolien pelejä. Tapahtuma on maksuton ja avoinna kaikille. Tervetuloa! Kritiikki ry Kritiikin ekskursio Helsinkiin on 15.11. Hol-seminaarin 16.11. yhteydessä. Lehden deadline on 17.11. Yhdistyksen syyskokous on 18.11. klo 18 Turku-salissa. Saunailta on 19.11. klo 20 - 22. Kriittinen kirpputori on 19.11. Turku-salissa klo 10–17, Kritiikille saa lahjoittaa tavaraa etukäteen tai tulla itse myymään, pöydän varaus (3 e) nanise@utu.fi. Mellakkasitsit ovat 21.11. ja Aikala-päivystys harjoitteluinfolla 26.11 ja samana iltana on myös leffailta. OPKO Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18 Sirkkalankatu 4. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua, iltapalaa. 19.11. How about me? Jussi Miettinen 26.11. Kukkia ja mehiläisiä - seksuaalisuus kristityn näkökulmasta. Saara Kinnunen. Lisäksi pienryhmiä, leirejä, tutustumistoimintaa... Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku In English: Student Evening Jussi Miettinen: How about me? on Tuesday 19.11. at 18 in Sirkkalankatu 4. Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4. You are warmly welcome! Read more: www.opko.fi/turku/english TVO Kunnassa kajahtaa! Ja kommerssissa räjähti maksa. Alla tulevien aikojen tärkeimmät päivät, tietäisit ne jo jos olisit postituslistalla. Tai muuten aktiivi. Muuten: Kahvii, flipperei, kikkerii jne. Yo-talo B:n osakuntatilassa suunnilleen aina kun tarvii. Remonttiriemua Köydenpunojankadulla lähes aina, ota yhteys jos jotain osaat: tvo@utu.fi Tulossa: Joulukalenteri! Can’t wait! Menossa: sitsitila. Vielä ehtii juhlia! Yhteys meihin: ohjelmapaallikko@gmail.com. Flame on, children! 16.11. TVO:n tukikeikka 20.11. klo 19 syyskokous Ursininkadulla 23.11. klo 19 seniorijuhla 5.12. Pikkujoulut Selostus yliopiston hallituksen opiskelijajäsenten valintamenettelystä Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenten valinta on herättänyt vilkasta keskustelua. Tässä kirjoituksessa emme ota kantaa valinnan lopputulokseen, vaan avaamme valintamenettelyn prosessin TYYn näkökulmasta. Ylioppilaskunnan päätöksentekoa ohjaavat yliopistolaki ja siihen liittyvät asetukset, muu lainsäädäntö sekä ylioppilaskunnan omat säännöt ja muut asiakirjat. Käytännössä säännöt ovat ylioppilaskunnan päätöksenteon keskeisin asiakirja, koska laki on varsin yleisluontoinen. Erilaisten hallinnon opiskelijaedustajien valintaa ohjaa erityisesti ohjesääntö opiskelijaedustajien valinnasta. Hakemukset yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi toimitettiin TYYn koulutuspoliittiselle asiantuntijalle, joka laati hakijoista anonyymin koonnin. TYYllä on henkilövalintoja valmisteleva valintatoimikunta, jossa on yksi edustaja jokaisesta edustajistoryhmästä sekä edustajiston puheenjohtajisto. Valintatoimikunta päätti kutsua haastatteluun kuusi seitsemästä hakijasta. Kokouksessa käsiteltiin myös hallituksen opiskelijaedustajan toivottuja ominaisuuksia. Haastattelujen jälkeen valintatoimikunta päätti esittää yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi yhtä naista ja yhtä miestä. Valintakriteereinä se käytti sukupuolten edustavuutta, hakemuksessa ja haastatteluissa ilmennyttä pätevyyttä ja tiedekuntien edustavuutta. Valintatoimikunnan esitys toimi edustajiston kokouksessa pohjaesityksenä. Pohjaesityksen lisäksi edustajistoryhmät esittivät kaikkia neljää muuta haastatteluun kutsuttua ehdokasta. Edustajistossa oikeus esityksiin on valmistelevalla elimellä eli tässä tapauksessa valintatoimikunnalla sekä edustajiston äänivaltaisilla jäsenillä. Esitysten jälkeen edustajisto kävi keskustelun valintatavasta, koska säännöt ja aikaisempi käytäntö sisälsivät tulkinnanvaraisuuksia. Pohjaesityksenä toimi edustajiston puheenjohtajan esitys kahden henkilön listavaalista, jolloin niin hakijoiden muodostama työpari kuin sukupuolipariteetti olisi voitu ottaa huomioon. Menettelyesitys oli vastoin ylioppilaskunnan sääntöjä, koska ne toteavat yksiselitteisesti, että jos hakijoita on enemmän kuin paikkoja, on suoritettava suhteellinen vaali. Vaikka käytäntö ei ole toivottava, voi edustajisto poiketa säännöistään yksimielisellä päätöksellä. Eräs edustajiston jäsen vaati sääntöjen noudattamista, jolloin suhteellinen vaali todettiin menettelytavaksi. Tämän jälkeen edustajisto keskusteli vielä siitä, käytetäänkö suhteellista henkilökohtaista vaalia vai suhteellista listavaalia. Näistä päädyttiin edustajiston puheenjohtajan esityksestä suhteelliseen henkilökohtaiseen vaaliin, koska se on ylioppilaskunnan aiemman käytännön mukainen ja koska listoja ei olisi voinut muodostaa ilman ehdokkaiden suostumusta. Kyseisellä menettelyllä edustajisto äänesti kuudesta ehdokkaasta, ja kaksi eniten ääniä saanutta tulivat valituiksi. Se, millaisia keskusteluja ryhmät kävivät ja millaisin perustein edustajiston jäsenet tekivät äänestyspäätöksensä, ei ole ylioppilaskunnan ohjauksen piirissä. Ryhmien näkemykset ohjaavat ylioppilaskuntaa, ei toisin päin. Yliopiston hallituksen jäsenet ovat luottamushenkilöitä, eivät työsuhteessa, joten työhönottomenettelyä koskevat säännökset eivät koske heidän valintaansa tai hakumenettelyä. Edustajisto on ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, ja sillä on pidätysoikeus kaikkiin ylioppilaskunnan asioihin. Nyt edustajisto päätti poiketa sekä valintatoimikunnan pohjaesityksestä että edustajiston puheenjohtajan valintatapaesityksestä, mutta sillä on tähän sääntöjen mukaan oikeus. Ville Valkonen Edustajiston puheenjohtaja Rauli Elenius Pääsihteeri YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. kynttilätapahtuma kävelykadulla. 23
• SATO VuokraKoti ???? Mukavaa vuokra-asumista kaupungin keskustassa HIUSMUOTOILUA UUDENMAANKATU 13, 20500 TURKU Klassisen selkeälinjainen 50-luvun taloyhtiö sijaitsee loistopaikalla keskustan palvelujen ja puistojen tuntumassa. Peruskorjatut kaupunkikodit on uudistettu hohtavilla, raikkailla pinnoilla; lattioissa tammilaminaatit, sisäkatot paneloitu ja kylpyhuoneet kaakeloitu. Tee netissä asuntohakemus sato.fi VAPAITA ASUNTOJA 2h+k, 53,5-65,5 m 2 SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS alk. 748 €/kk = TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Valmius Soneran laajakaistaan 2/2 Mb/s sisältyy vuokraan. Ei välityspalkkiota. Vuokravakuus vain 250 €. Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4190 Brahenkatu 20, 20101 Turku www.olkkari.fi sato.fi ÄÄ NE IS t yl STÄ TI LUE L Puhelujen hinnat Suomessa: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti. k k a ri.f i M ART IS S A N YT U U S I H AM PU RIL AIS RAVIN T O L A IT S E T E H D YT H AM PU RIL AIS E T JA B U RRIT O T E T C A-O IK E U D E T AVO IN N A M YÖ S S U N N U N T AIS IN T IIS T AIS IN O PIS K E L IJA-AL E N N U S w w w .s loppy.fi facebook.com/UnicaRavintolat 85€