15/2012
s
y
il
ä
p
e
n
o
ä
t
in
e
k
r
ä
t
om
an
lij
jai
kir
on
s
yy
yr
nö
stä
ele
mi
n
ise
mm
Ta
tri
Pe
queer-porno s.7
joukkorahoitus s.8
in ais uu s s.10
digisodat s.12
pe 30.11. LIVE, 10 e / 8 e (Tiketti)
eva & manu,
demoiselle gosse
la 1.12. LIVE, 14 e / 12 e (Tiketti)
JÄtkÄJÄtkÄt,
kÄRkÄs & vaiheiliJat
pe 7.12. LIVE, 9 e / 7 e (8raita & Levykauppa Äx)
Turku Music Awards:
absoluuttinen nollapiste,
tundRamatiks,
kiveskives big band
JÄtkÄJÄtkÄt
absoluuttinen nollapiste
la 8.12. ILTA, 8 e / 6 e (Tiketti, Asema)
Mestarisoundi Live: kemmuRu 10 v.
ke 12.12. LIVE, 8 e
fRank zappa memoRial
pancake bReakfast
kemmuRu
pe 14.12. LIVE, 25 e / 22 e (Tiketti)
amoRphis
lisÄksi kolossa
Joka torstai: toto - touhutorstai
Onnellinen Lapsus, Leffatrivia, Siviili Kuumaksi,
Allsång i Kolo
Joka perjantai: funked up friday
Hosted by dj?s Double M & Resupekka
Joka lauantai: kolo is ok!
Presented by Carlings
Koloon AINA ilmainen sisäänpääsy (sis. narikan)!
humalistonk. 8
amoRphis
Katso kaikki tapahtumat: www.klubi.net/tku »
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
Yli 180 olutta, reilut 20 siideriä,
ja nyt myös edukasta ruokaa!
Kauppiaskatu 4
Ma-To 15-02
Pe-La 15-03
Su 16-02
NUMERO 15/2012
30.11.2012
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
82. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
ILMOITUSMYYNTI
RC kustannus Oy / Markku Räisänen
puh. 044 500 0440
markku.raisanen@rckustannus.fi
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
Naura samalla
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
Syntymäpäiväkortissa oli orvokkeja ja fonttina comic sans.
?Kasvat aikuiseksi sinä päivänä, kun opit nauramaan itsellesi?, se
toivotti.
Jo edesmennyt mummini meni suoraan asiaan, kun hän reilu
kymmenen vuotta sitten toivotti 15-vuotiaalle minälle onnea merkkipäivänä. Angstaavalle teinille oli väännettävä rautalangasta, miten
elämästä tulisi helpompaa, jos vain sisäistäisi erään sen perusasioista.
Viestissä ei ollut ironian häivääkään. Mummi oli tosissaan ja liikkeellä kasvattajana.
?
Tavoittelimme tutkimuksessa
voittoefektin ja peruspelaamisen
aikaansaamia muutoksia.
Tässä Tylkkärissä queer-feministisen pornolehden Ménage à Trois?n
päätoimittajat Saija Nojonen ja Begemot pohtivat suomalaisten naistenlehtien ihmiskuvaa (s. 7). Usein lehdet kertovat, miten kuuluisi
toimia, jotta elämästä tulisi nykyistä parempaa, onnellisempaa ja terveellisempää. Sen sijaan artikkelit eivät läheskään aina kehota toimimaan siten, miten itse haluaisi.
Kulttuurimme kannustaa tutustumaan itsen uusiin puoliin verrattain laiskasti. Hyvän itsetuntemuksen sijaan haaveilemme menestyksestä. Suoritamme ensin opintopisteitä, sitten tutkinnon. Puhumme
urakehityksestä ennen kuin tiedämme, mitä meistä tulee isoina. Pönötämme jo parikymppisinä.
Pärjäämistä peräänkuuluttavassa kulttuurissa ironiasta on tullut
sekä selviytymiskeino että yhteinen sukupolvikokemus. Nauramme
vitsien vitseille, kikkailemme knoppitiedolla ja pukeudumme läpällä. Ironisesta tavasta kokea ja nähdä on muotoutunut keino viestiä
älykkyydestä ja nokkeluudesta, paremmuudestakin. Harmillista tässä
kaikessa on, että ironia myös hautaa alleen. Lopulta emme enää muista, mitä on olla aito.
?
Se on kuulkaas kaikki meidän
omaksi parhaaksemme vaan.
Sampo Rouhiainen pohtii kolumnissaan
sukupolvien välistä kuilua. s. 14.
Kristian Tervo
Tämä Tylkkäri on abinumero. Ensin pohdimme toimituksessa, mistä
tekisimme sellaisia juttuja, joista voisi olla hyötyä tuleville ylioppilaille. Sitten tajusimme onneksi olla tekemättä niin. Päätimme vain
tehdä mahdollisimman hyvän Turun ylioppilaslehden numeron.
Hyödyllisiä neuvoja on vaikea antaa, sillä toiveemme ja halumme
ovat vähintään yhtä pirstaloituneita
kuin yhteiskuntamme itse. Dramaattisesti sanoen: kaikki on epävarmaa.
Näissäkin olosuhteissa itseensä tutustuminen on kuitenkin yhden elämän mittainen matka. Siksi meidän
ironian mestareiden kannattaisi välillä nauraa samalla. Mummini ohjein.
Rahapelaaminen saa addiktin
dopamiinituotannon kuhisemaan. s. 18.
LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
OTA IISISTI, ILONA!
SYL: ?Maksuton koulutus on suomalaisen korkeakoulutuksen kiistämätön kilpailuetu.?
Oikis kasvattaa pottiaan,
kauppatieteilijät ja humanistit häviävät
Turun yliopiston uusi sisäinen rahoitusmalli tuo
samat rahanjakokriteerit kaikkiin tiedekuntiin.
Turun yliopisto on muokannut
opetus- ja kulttuuriministeriön
yliopistojen uuden rahoitusmallin pohjalta yliopiston yksiköiden rahoittamiseen tarkoitetun
sisäisen rahoitusmallin.
Uusi rahanjakomalli perustuu
tuloksellisuuteen. Ensi vuodesta
alkaen tiedekunnat ikään kuin
ansaitsevat rahansa erilaisilla
tutkimuksen ja koulutuksen mittareilla mitattuna. Tähän saakka
yliopisto on jakanut rahoitusta
tiedekunnille niin sanotuin historiallisin jakoperustein.
Mallissa tiedekuntien rahoituksen kriteereinä pidetään puoliksi tutkimusta ja puoliksi koulutusta.
Koulutuksen mittarina pidetään muun muassa 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrää suhteessa läsnäolevien opiskelijoiden määrään.
Yliopiston ylläpitämän tilaston
mukaan humanistisessa tiedekunnassa oli viime vuonna vähiten 55 opintopisteitä suorittaneita opiskelijoita (21,4 %). Eniten
55 opintopistettä suorittaneita oli
lääketieteellisessä tiedekunnassa
(60,2 %). Tutkimuksen mittarina pidetään muun muassa laskennallisten julkaisujen määrää.
Turun ylioppilaslehden saamien tietojen mukaan Turun
kauppakorkeakoulun rahoitus
laskisi miltei 16 prosenttia ja humanistisen tiedekunnan lähes 15
prosenttia. Sen sijaan oikeustieteellinen tiedekunta kasvattaisi
pottiaan miltei 60 prosentilla.
Vuonna 2012 kauppakorkeakoulun budjetti on ollut noin 13 500
000 euroa, humanistiset tiedekunnan noin 15 400 000 euroa
ja oikeustieteellisen tiedekunnan
noin 3 600 000 euroa.
Mallin käyttöönotossa sovelletaan kuitenkin kahden prosentin
vuosirajoitinta, jolla kontrolloidaan, että tiedekuntien rahoitus
ei kasva tai laske enempää tämän
vuoden tasosta.
Yliopiston hallituksen opiskelijajäsen Rauli Eleniuksen mielestä ongelmana ei ole ensi vuoden rahoitus vaan se, onko pitkällä aikavälillä mielekästä palkita keskenään erilaisia tiedekuntia
täysin identtisillä mittareilla.
?Rahoitusmallissa olevat mittarit ovat hyvin geneerisiä koulutuksen ja tutkimuksen sekä
määrää että jossakin määrin
myös laatua mittaavia. Minun
on vaikea nähdä, etteivätkö koulutus ja tutkimus olisi kaikkien
tiedekuntien pääasiallinen tehtävä. Sen vuoksi en näe ongelmalliseksi niiden määrän ja laadun
arviointia rahoituksen perustana. Lisäksi on huomattava, että
budjetista ja sen perusteista päätetään erikseen joka vuosi ja ne
on arvioitava joka tapauksessa
vuosittain?, rehtori Kalervo Väänänen kommentoi.
Opiskelijat
tyrmäävät
Uudesta rahoitusmallista päätti
yliopiston hallitus marraskuun
kokouksessaan.
Turun yliopiston ylioppilaskunta on närkästynyt tapaan,
jolla yliopiston hallinto on vienyt
läpi sisäisen rahoitusmallin valmistelun, jonka aikana yliopisto
ei pyytänyt ylioppilaskunnalta
lausuntoa.
Menettely on kirvoittanut
TYYssä kriittisen keskustelun
yliopistojen nykyisestä linjaorganisaatiomallista, jossa jokaisella
yksiköllä on viime kädessä yksi
johtaja.
?Sisäinen rahoitusmalli on sellaisen mittaluokan päätös, että
valmistelu olisi pitänyt kierrättää
myös opiskelijoilla. Päätös osoittaa, miten linjaorganisaatiomalli
heikoimmillaan toimii?, TYYn
hallituksen koulutuspoliittinen
vastaava Heikki Isotalo sanoo.
Ennen hallituksen kokousta
sisäisen rahoitusmallin valmisteluun olivat osallistuneet yliopiston johtoryhmä sekä tiedekuntien dekaanit.
Elenius olisi toivonut, että keskusteluun hallituksessa olisi ollut
enemmän aikaa.
?Nyt päätös tehtiin kiireellä,
jotta ensi vuoden talous voitiin
suunnitella.?
Rehtori Väänänen sanoo ymmärtävänsä opiskelijoiden närkästyksen mutta katsoo valmistelun edenneen avoimesti.
?Kyse on osittain uusien menettelytapojemme kypsymättömyydestä, jotka ovat yhteistyössä
korjattavissa. Olen avoin ylioppilaskunnan ehdotukselle käydä
läpi prosessia ja tehdä tarvittavia
parannuksia. Kritiikkiä siitä, että
rahoitusmallia ei olisi valmisteltu
avoimesti, minun on kuitenkin
vaikea hyväksyä. Asia oli esillä
syksyn mittaan niin hallituksessa, johtoryhmässä kuin informaatiotilaisuuksissa, jotka ovat
kaikille avoimia.?
LAURA MYLLYMÄKI
HYYn Marina Lampinen SYL:n
hallituksen puheenjohtajaksi
Suomen noin 135 000 yliopistoopiskelijaa edustava Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL valitsi
liittokokouksessaan hallituksen
ensi vuodelle. Puheenjohtajaksi
valittiin kasvatustieteen ylioppilas Marina Lampinen, 25, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta.
Turun yliopiston ylioppilaskunnasta SYL:n hallitukseen valittiin tällä hetkellä TYYn hallituksen puheenjohtajana toimiva
tekniikan ylioppilas Jukka Koivisto. Lampisen ja Koiviston lisäksi SYL:n hallitukseen valittiin
Niina Jurva (Tamy), Joel Kuuva
(LTKY), Noora Laak (AYY),
Aino-Kaisa Manninen (OYY)
ja Turkka Sinisalo (VYY).
Lampinen tahtoo erityisesti
panostaa liiton edunvalvontatyön tavoitteiden kirkastamiseen
ja opiskelija- ja nuorisojärjestökentän vahvaan yhteistyöhön.
Myös opiskelijoiden hallitusohjelmatavoitteiden turvaaminen
hallituksen puolivälitarkastelussa on Lampisen mukaan keskeinen ensi vuoden haaste.
TYYn Koiviston mukaan
SYL:n hallituksessa on ensi
vuonna kattava kokoonpano jäseniä eri puolilta Suomea erilaisista ylioppilaskunnista. Myös
Koivisto pitää hallitusohjelman
puolivälitarkastelua yhtenä keskeisimmistä ensi vuoden projekteista.
Koivisto uskoo, että hänen
SYL-työskentelyssään
näkyy
myös kasvattajaylioppilaskunta
TYYn vaikutus.
?Aion viedä Lapinrinteelle tyyläistä huolellisuutta ja valveutuneisuutta?, Koivisto kommentoi
Tylkkärille.
Laura Myllymäki
Näin myyjä toimii:
Tutkija kiinnostuu mahdollisuudesta
saada näkyvyyttä hankkeelleen.
Korkea hinta epäilyttää tutkijaa ja hän
pyytää lisätietoja. Niiden saaminen
sähköpostitse osoittautuu vaikeaksi.
?Akateeminen nig
yliopistojen pro
Useat turkulaisten korkeakoulujen työntekijä
käyneet etenkin EU-hankkeiden parissa työsk
Turkulaisten korkeakoulujen
hankkeiden parissa työskentelevät tutkijat ja projektivetäjät
ovat saaneet viimeisen vuoden
aikana useita soittoja brittijulkaisu Public Service Review?lta.
Puhelinmyyjät ovat tarjonneet
mahdollisuutta saada artikkelia
julkaistua. Oudon tapauksesta
tekee artikkelin julkaisemisen
poikkeuksellisen korkea hinta ja
aggressiivinen myyntitapa.
Puhelinmyyjät ovat hoputtaneet artikkelin kirjoittajia tekemään ostopäätöksen hyvin
lyhyessä ajassa, eikä julkaisusta
ole saanut oleellisia lisätietoja.
Lisäksi myyjät ovat esittäneet
myös valheellisia myyntiväittämiä julkaisun yhteyksistä.
Turun yliopiston viestintäyksikön mukaan joissakin markkinointipuheluissa on annettu
ymmärtää, että julkaisu olisi
yhteydessä EU-komissioon ja
artikkelin julkaiseminen siinä
saattaisi edistää EU-rahoituksen saamista. Public Servive
Review?ta toimittaa kuitenkin
yksityinen brittiyritys, jolla ei
ole havaittu yhteyttä EU-elimiin.
Lisätietoa
nihkeästi tarjolla
?Akateemiseksi nigerialaiskirjeeksi? tapausta kuvaava Turun
Kesäduuni-info
tänä vuonna
myös rakenteelliset
Facebookissa!
Maksuton
palvelu
aloitti 2. toukokuuta,
ja sen
SYL:
?Jatkuvat opintotukeen
kohdistuvat
muutokset
eivät
anna mahdollisuutta
arvioida ja seurata
jo
UUTISET
UUTISET
Myyntihenkilö soittaa tutkijalle ja kertoo Public Service
Review?n haluavan julkaista hänen artikkelinsa.
5
KYSYY:
Miten aiot viettää
itsenäisy yspäivän?
Kristian Tervo
Myyjä pitää pitkän myyntipuheen artikkelin arvostetuista kirjoittajista, suuresta levikistä ja hyvistä kontakteista tärkeisiin elimiin. Artikkelin hinta on korkea.
Myyjä hoputtaa nopeaan päätöksentekoon ja
tarjoaa sopimusta pienemmällä hinnalla. Myyjä
lähettää sopimusluonnoksen.
Susanna Landström,
2. vuoden matematiikan
opiskelija
Vietän kotona. Tiedossa on ihan
normaalia telkkarin katsomista.
Lähde: Piia Nurmi ja Päivi Simi
gerialaiskirje? vaivaa
jektihenkilöitä
Marcus Nordström
1. vuoden kauppatieteen
opiskelija
Menen KY-Gourmetin Sikabrunssille. Sen jälkeen Tuntematon sotilas ja Linnan juhlat kuuluvat itsenäisyyspäivään.
ät ovat saaneet outoja myyntipuheluja brittijulkaisulta. Myyjät ovat
kentelevien kimppuun.
ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Piia Nurmi kertoo, että tietää yhteensä reilut kymmenen ihmistä, jotka ovat saaneet
myyntipuhelun Public Service
Review?sta. Ainakaan hänen tiedossaan ei ole, että kukaan olisi
lähtenyt mukaan.
Sen verran innokkaasti Turkuun on silti soiteltu, ettei Nurmi ihmettele, vaikka joku olisi
tarjoukseen tarttunutkin.
?Monilla hankkeilla on tarve
saada näkyvyyttä hyvillä foorumeilla. Ja julkaistusta artikkelista aiheutuu kirjoittajalle tavallisestikin kustannuksia. Tässä
tapauksessa hinta on vain ollut
paljon korkeampi?, Nurmi perustelee.
Nurmi itse sai puhelun muutama vuosi sitten työskennellessään Turun kauppakorkeakoulussa. Nurmen mukaan
puhelinmyyjä oli kyllä kohtelias, mutta hänen epäilyksensä
heräsivät, kun mitään tietoa ei
saanut sähköpostilla. Kaikki olisi pitänyt hoitaa puhelimessa ja
kiireellisesti.
Tunnin
myyntipuhe
Nurmen kollega, projektipäällikkö Päivi Simi sai puhelun Public
Service Review?sta viime elokuussa.
Hän oli odottanut toista puhelua liittyen artikkeliinsa, kun
Public Service Review?n myyjä
kiilasi väliin. Kun myyntipuhe
puhelimessa kesti noin tunnin,
Simin epäilykset heräsivät.
?Päätin kuitenkin katsoa esityksen loppuun asti.?
Hänelle tarjottiin mahdollisuutta julkaista artikkeli 4000 euron hintaan. Kun Simi ei tarttunut ensimmäiseen tarjoukseen,
viimeisessä sopimusluonnoksessa hinta oli pudonnut jo 2800
euroon.
Simin tapauksessa julkaisun
referensseinä mainittiin muun
muassa Jyrki Katainen ja Suomen ympäristökeskus, joiden
joukkoon Simi olisi artikkelillaan
päässyt.
Missään vaiheessa Simi ei ollut luvannut lähteä mukaan. Kun
hän ei lopultakaan suostunut tarjoukseen, myyjä haukkui hänet
aikansa tuhlaamisesta ja löi luurin korvaan.
Nopealla surffailulla selviää,
että Public Service Review?n
myyntapa on herättänyt närää
muuallakin. Esimerkiksi Imperial College Londonin astrofyysikon blogissa käydään huijauksen
kohteeksi joutuneiden tutkijoiden kesken värikästä keskustelua.
Public Service Review?sta ei
vastattu Tylkkärin yhteydenottopyyntöihin.
SAMPO ROUHIAINEN
Jenni Merta
2. vuoden kauppatieteen
opiskelija
En varmaan lähde sen takia
kotiin käymään. Katsomme kavereiden kanssa Linnan juhlia
telkkarista.
n
on auttaa nuoria kesätöihin
liittyvissä
kysymyksissä.
Soitot
numeroon 0800
179 279.
o tarkoitus
tehtyjen kehittämistoimenpiteiden
vaikutuksia
opiskelijoiden
käyttäytymiseen
ja toimeentuloon
opiskeluaikana.?
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
totta tosiaan voida erota, sillä
eihän ilman taalereita erottaisi
mitään, kenkää kengäntekijästä
tai businessluokan matkustajaa
rahtibanaanista.
Huominen valkenee, ja pukumiehet ovat tyytyväisiä: tämänkin aamun lehti on hinnalla kirjailtu. He ottavat mustan taksin,
samuudessaan erityisen, ja matkaavat konserttitalon aitioon,
joka on varattu juuri määrätyille
pakaroille. Aasialainen pianisti nousee lavalle aplodimeressä
kelluen. Valkoinen flyygeli saa
napakat iskut vakuutetuilta sormenpäiltä. Kappale käynnistyy,
kaikki pyörii taas. Vain koneistosta lattialle tihkuva tomaattimehu häiritsee joitakuita herkkäsieluja.
Kaapo Paatos
Kristian Tervo
Keplerin liikelakeihin tehtiin
vuonna 1630 lisäys, jonka mukaan raha se maailmaa pyörittää.
Asialla olivat Johannes-vainaan
velkojat imaginäärisine perillisineen. Maailmankaikkeuden ihmeiden raottuessa oli aiheellista
muistuttaa taivaitakurottelevaa
syntistä siitä, että perimmäisin
kiilto löytyisi jatkossakin mesenaatin povarista.
Nykyisin kaikilla on keskuslämmitys ja niistä muista emme
ole ihan varmoja. Moni haluaisikin päästä rahasta lopullisesti
eroon. Se kun on likaista, hankalaa ja putoaa aina juna-aseman
eteisritilän väliin, kun pitäisi
lähteä suoraan talonvaltaajien
jatkoilta Thaimaaseen. Huolestuneet pukuherrat sanovat, ettei
moinen vetelehdi. Rahasta ei
Anja Karppinen
Raha
sesti myös opettajaopiskelijoiden
bileissä.
Jokaisella viiksenkasvattajalla
on oma rekisteröity keräyssivunsa. Tuotto on kuitenkin tarkoitus
lahjoittaa eteenpäin yhteisenä Turun opettajaopiskelijoiden ponnistuksena Movember-säätiölle.
Rahaa miehet ovat keränneet yhteensä noin 400 euroa.
?Tämä on maailman helpoin
tapa osallistua hyväntekeväisyyteen. Kyse on viitseliäisyydestä.
Vaikka kaikille ei kasvakaan viikset samalla tavalla, kuka tahansa
mies voi kuitenkin periaatteessa
yrittää kasvattaa niitä?, Hiltunen
pohtii.
Elävät mainokset
Opettajaopiskelijamiehet kasvattivat viikset porukalla.
Viiksitalkoisiin
käy!
Movember sai opettajaopiskelijat
pohtimaan, miten koululaisille
voisi kertoa eturauhassyövästä.
?Idea lähti baarikeskustelusta.
Juttelimme ainejärjestöjemme
liikuntavastaavien kanssa, kuinka
hienoa olisi saada kaikki OKL:n
miehet mukaan. Visioimme, että
kutsumme mukaan eri yrityksiä
ja että tekisimme jopa elokuvan?,
Lukas Priklopil sanoo.
Priklopil on yksi opettajankoulutuslaitoksen Turun yksikön
Movember-ponnistuksen puuhamiehistä. Lokakuun lopussa
kutsu osallistua laitoksen miesten
yhteiseen varainkeruuhankkeeseen lähti kaikille vuosikursseille.
Movember tunnetaan maailmanlaajuisena varainkeruuliikkeenä, jonka tarkoitus on lisätä
tietoisuutta miesten eturauhassyövästä. Miehet keräävät tempaukseen rahaa kasvattamalla viiksiä marraskuun ajaksi.
Priklopilin, Juha Hiltusen ja
Sakari Pelkosen arvion mukaan
noin 35 opettajaksi opiskelevaa
miestä lähti mukaan kasvattamaan viiksiä. Lopulta porukka sai
sponsorikseen If-vakuutusyhtiön,
ja keräyslipas on kiertänyt aktiivi-
Hiltusen mielestä tärkeintä Movember-projektissa ei edes ole raha vaan tietoisuuden lisääminen.
Pelkonen on samoilla linjoilla.
Priklopilin mielestä tietoisuus
ja rahan kerääminen sen sijaan
ovat yhtä tärkeitä tavoitteita. Hänestä on hyvä, että jotain konkreettista myös tehdään asian parantamiseksi.
?Siisteintä Movember-projektissa on ollut se, että on saanut
puhuttua mukaan kavereita ja
tuttavia, minkä ansiosta voimme
kerätä enemmän rahaa?, Priklopil
sanoo.
?Olen aiemmin tukenut rahallisesti esimerkiksi Amnestya ja
Greenpeacea. Aina ei kuitenkaan
tiedä, mihin käyttöön tuo raha
menee, ja kovin usein sellainen
on myös pelkkää omantunnon
puhdistusta. Movemberissa tulee
oikeasti itsekin tehtyä jotain?, Pelkonen miettii.
Kolmikon mielestä Turun
opettajaopiskelijoiden keskuudessa on vallinnut tietynlainen
?Movember-henki?.
?Toista
viiksienkasvattajaa
tulee herkästi morjenstettua. Samalla vaihdetaan pari sanaa siitä,
miten kasvatusprojekti sujuu?,
Priklopil pohtii.
Priklopil, Hiltunen ja Pelkonen
ovat itse jo opettajaopintojen loppusuoralla. Erityisen ylpeitä he
ovat laitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka lähtivät
mukaan opetusharjoittelunkin
uhalla.
?Oppilaille voi olla hankala
paikka selittää, mistä viiksissä oikein on kyse?, Hiltunen sanoo.
He pohtivat olevansa tulevina opettajina ainutlaatuisessa
asemassa lisäämässä tietoisuutta
miesten terveydestä.
?Luokassa on tosi tärkeää pohtia, miten selittää eturauhassyövästä oikealla tavalla oppilaille.
Jonkun isoisä saattaa esimerkiksi
ollut sairastunut?, Hiltunen jatkaa.
?Kun oppilas kysyy, miksi sulla
on viikset, se on upea kohta kertoa ja tiedottaa asiasta. Tietyllä
tavalla olemme eläviä mainostauluja?, Priklopil lisää.
LAURA MYLLYMÄKI
Asumistietokurssi Vimmassa. Kurssin tavoitteena on evästää nuoria asumiseen ja raha-asio
AJASSA
AJASSA
NAAMAKIRJA
Kristian Tervo
Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja.
Begemotin (etualalla) ja Saija Nojosen mielestä pornon avulla voidaan kamppailla yksipuolista ihmiskuvaa
vastaan. ?Seksi on inhimillinen asia, joka voidaan esittää monella tavalla?, Begemot sanoo.
Monipuolisen ihmiskuvan puolesta
Saija Nojonen ja Begemot tekevät queer-feminististä pornolehtä Ylioppilaskylästä käsin.
Begemot ja Saija Nojonen, toimitatte uutta queer-feminististä Ménage à Trois -pornolehteä. Miten erotutte tarjolla olevasta pornolehtiskenestä?
B: Erotumme varmaan kaikin
mahdollisin tavoin. Suurin osa
pornosta on suunnattu heteromiehille. Haluamme luoda moninaisempaa kuvaa pornosta.
Siten lehtemme on myös poliittinen.
S: Tarkoitus on tehdä lehteä,
jossa on esillä erilaisia kehoja ja
seksuaalisuuksia.
Begemot on taiteilijanimesi.
Etkö halua toimittaa omalla
nimelläsi pornolehteä?
B: Haluan erotella eri työroolit
toisistaan. Eräät freelance-työt
menivät minulta jo sivu suun,
kun työnantaja sai kuulla, että
teen pornolehteä. Asenne kertoo suomalaisesta työkulttuurista paljon. Seksiin liittyvä työ on
edelleen aivan sairaan leimaavaa
varsinkin, jos sitä tekee nainen.
Saija, olet toiselta ammatiltasi
puuseppä ja opiskelet parhaillaan matematiikkaa Turun yliopistossa. Begemot, sinulla on
tutkinto poliittisesta historiasta. Mitä hyötyä opinnoistanne
on ollut pornolehden tekemisessä?
B: Olen opiskellut myös sukupuolentutkimusta. Teoreettiset
opinnot ovat ainakin minulla
herättäneet tarpeen tehdä jotain
konkreettista.
S: Matematiikan opintojen
myötä olen oppinut ainakin pitämään kirjaa kaikesta.
Miksi kamppailua yksipuolista
ihmiskuvaa vastaan kannattaa
käydä juuri pornon avulla?
B: Seksi kiinnostaa. Se on
inhimillinen asia, joka voidaan
esittää monella tavalla. Seksin
ei myöskään usein katsota kuuluvan kaikille ryhmille. Seksi on
henkilökohtaisesti myös aina
kiinnostanut minua.
S: Usein porno on erotiikkaa,
kun se on suunnattu naisille. Se
kertoo siitä, että porno on edelleen miesten valtakuntaa. Naisten seksuaalisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla vain pehmeää.
Ensimmäisen lehtenne pääkirjoituksessa toteatte, että
haluatte tehdä ?omaa vastavirtapornoa?. Mikä valtavirtapornossa mättää?
B: Kyllä se on se yksipuolinen
ihmiskuva.
S: Ja jos joku joskus poikkeaa
tästä kuvasta, hän ei ole vakavasti otettava.
Lehteänne toimitetaan suomeksi, viroksi ja ruotsiksi.
Missä tai kuka on kohdeyleisönne?
B: Queer-ihmiset ovat kohderyhmäämme. Koska tämä vähemmistö on Suomessa melko
pieni, halusimme, että lehti saadaan levitettyä mahdollisimman
monelle. Lisäksi Virossa seksuaalivähemmistöjen tilanne on
kammottava.
S: Emme myöskään halunneet
tehdä lehteä englanniksi, koska
englanninkielisiä queer-julkaisuja on jo paljon.
Ménage à trois tarkoittaa ranskaksi kolmen kimppaa. Miksi
se on hyvä nimi pornolehdelle?
B: Se tarkoittaa myös meidän
kolmen kimppaa: queeriä, pornoa ja feminismiä.
S: Samalla queer-painotuksella tarkoitetaan sitä, että seksi
ei ole vain kahden eri sukupuolen välinen juttu eikä sen välttämättä myöskään tarvitse olla
vain kahden ihmisen välistä.
Taistelette
julkaisullanne
myös vallitsevia naistenlehtien seksuaalisuus- ja sukupuolikäsityksiä vastaan. Miten muuttaisitte suomalaisten
naistenlehtien sisältöjä?
B: Perinteiset naistenlehdet
on tehty melko feminiiniselle
oiden hoitoon liittyvissä asioissa. Ilmoittaudu sähköpostitse: info@turunnuorisoasunnot.fi.
yleisölle. Sieltä on ainakin itseni vaikea löytää samaistuttavaa.
Tietynlaiset piirteet ovat lehtien
sisällöissä sisäänkirjoitettuja.
Lehdet sisältävät paljon esimerkiksi terveysohjeita. Se, että jokin artikkeli kehottaa tekemään
tietyllä tavalla, ei tarkoita samaa
kuin se, että ?tee niin kuin itse
parhaaksi tunnet?.
S: Sen sijaa, että kirjoitettaisiin siitä, miten opit tuntemaan
itsesi paremmin, kirjoitetaan
?näin kommunikoit miehellesi?.
Itsen uusiin puoliin ei rohkaista
kovin herkästi tutustumaan.
Millaista on eettinen porno?
B: Sellaista, jossa tekijöitä ei
riistetä. Kaikki tekevät pornoa
omasta tahdostaan.
S: Eettisessä pornossa tekijät
ovat vapaaehtoisia ja kertovat,
mitä haluavat tehdä. En tuomitse, jos joku tekee pornolla
rahaa, mutta Ménage à trois ei
tavoittele voittoa.
LAURA MYLLYMÄKI
7
Maksaisitko
ideasta?
Kickstarter on juuri nyt joukkorahoituksen eli crowdfundingin
kuuma nimi. Kolme kesää sitten perustetun sivuston idea on
simppeli: kerro, mitä haluat tehdä ja paljonko tarvitset siihen
rahaa. Sivuston kautta on rahoitettu niin miljoonien dollarien
videopelejä kuin muutamien satojen eurojen opintomatkoja.
TEKSTI: JOUKO LUHTALA
KUVitus: ANJA KARPPINEN
Tiedonkeruun joukkoistamista
?Maailma on täynnä turhia kirjoja ? emme halunneet teh-
dä yhtä uutta lisää?, sanoo Senja Larsen.
Näin syntyi Kickstarterilla rahoitettu Senja opettaa ruotsia
-opus, jonka rahoitusmekanismi herätti poliisin mielenkiinnon. Tapaus on edelleen kesken ja sen yksityiskohtiin voi
tutustua esimerkiksi senjaopettaa.fi/mediassa -sivulta löytyvästä linkkilistasta.
Vastoinkäymisistä johtuen Larsenin kirja lienee tärkein
syy siihen, että maailmalla erittäin suosittu Kickstarter on
Suomessa ylipäätään huomattu.
?Seuraavan projektimme toteutamme hyvin pienellä budjetilla, ennakkotapaustarkoituksessa. Suomessa Kickstarteria merkittävämpi tulee olemaan Mesenaatti.me, joka on
tällä hetkellä pilottiasteella.?
Vaikka joukkorahoittamisen alku on Suomessa ollut kliseetä mukaillen hankala, ei Larsen usko rahoitusmallin viet-
tävän eläkepäiviään hylättynä tien poskessa.
?Tulevaisuuden maailmassa kuka tahansa voi tehdä mitä
tahansa ? hyvät ideat on yhä helpompi löytää, kun ne pääsevät laajan yleisön vertaisarviointiin.?
Pienille puljuille joukkorahoitus tarjoaa validin keinon
kerätä pääomaa. Korporaatioille se ei Larsenin mielestä
ole minkäänlainen uhka.
?Kustantajat ja kansallisteatterit ovat moottoriteitä,
mutta myös polku- ja kävelyteitä tarvitaan.?
Rahan liikkumisen lisäksi Larsen painottaa tiedonkeruun joukkoistamista, joka tarkoittaa yhden tehtävän jakamista suurelle tekijäryhmälle.
?Luottamus on äärimmäisen tärkeää joukkorahoituksessa. Nigerialaiskirjeiden kaltaisia ilmiöitä on netissä
vaikeampi toistaa. Parviäly on narauttanut niin Wincapitan kuin Enkeli-Elisan.?
Täsmätuotteiden markkinat
Ultrakevyt vaeltaminen jos jokin kuulostaa niche-harrastukselta. Kuitenkin metsään sukeltava 26-osainen video-opas keräsi Kickstarterissa
rapiat 10 000 dollaria.
?Olin yllättynyt! Alku oli hidas, mutta summat kasvoivat tasaisesti. Loppuvaiheessa jopa eräät pienet yritykset ryhtyivät jaksokohtaisiksi sponsoreiksi?,
muistelee Hendrik Morkel.
Suomessa kymmenen vuotta asunut, Saksassa syntynyt Morkel muutti
Suomeen naisen perässä ja jäi tänne luonnon, kulttuurin ja ihmisten vuoksi.
Kickstarterissa menestyy, jos on verkostoja eli toisin sanoen kavereita tai
ainakin tuttuja, jotka ovat valmiita markkinoimaan ideaa. Projektin ympärille pitää saada pöhinää.
?Meillä oli sissimarkkinointikampanja, ja jo muutama päivä projektin
käynnistämisen jälkeen ihmiset alkoivat kirjoitella videoista. Sosiaalinen
media hallitsee näitä markkinoita.?
Erityisen tärkeässä roolissa oli Morkelin ylläpitämä, Suomen suosituin
retkeilyblogi hikinginfinland.fi. Se tarjosi tuotteelle valmiin kohdeyleisön ja
markkinointikanavan.
Kickstarter-junaan hyppääminen ei ole teknisesti juuri Huuto.netin käyttöä vaativampaa. Ammattilaiset kuitenkin erottuvat amatööreistä.
?Laadukas esittelyvideo on menestyksen perustyökalu. Nykyään on paljon videoita, jotka eivät näytä kovin hyviltä,
eivätkä nämä projektit yleensä pärjääkään.?
Joukkorahoituksen ihmeelliseen maailmaan
hypätessään täytyy ymmärtää, mihin on ryhtymässä. Kun rahoittajina on rivikansalaisia, on mukana aina jokunen kärsimätön
ja elämän realiteetit unohtanut.
Meillä oli sissimarkkinointi?Yritysten kanssa on helpompi toikampanja, ja jo muutama päivä
mia, sillä ne ymmärtävät, että vastoinkäymiset ovat arkea. Osa yksiprojektin käynnistämisen jälkeen
tyishenkilöistä kysyy joka viikko,
ihmiset alkoivat kirjoitella
joko on valmista.?
?
videoista.
9
Mitä pienet edellä ?
Myös isot tekijät ovat löytäneet jalansijansa Kickstarterista. Aivan
Oy on suunnitellut muun muassa Ramirentin brändiuudistuksen ja
Suomen Pankin palvelumuotoilun.
?Se on meille hyvä sekä rahoituksen että idean testaamisen kannalta?, sanoo Aivan Oy:n design partner Jarkko Jämsén.
Ajatus johdottomasta kaiutinjärjestelmä syntyi, kun muotoilutoimiston väki ei löytänyt markkinoilta sopivia purkkeja kotikäyttöön.
?Ideoitiin, otettiin selville perusasiat ja keskusteltiin parin suomalaisen kaiutinvalmistajan kanssa. Eivät innostuneet, joten päätettiin perustaa Unmonday-kaiutinfirma.?
Kickstarteriin suhtaudutaan ison rahan markkinoilla hieman varauksellisesti.
?Kun aloitimme projektin, kaikki ystävät tulivat sanomaan, että
se on Suomessa laitonta. En uskonut siihen. Soitin poliiseille ja heidän mukaansa homman pitäisi olla ok.?
Projektin tavoite oli 200 000 dollaria. Kaiutin luvattiin jokaiselle
499 dollaria sijoittavalle.
?Kerätyt summat ovat tyypillisesti niin pieniä, että ei niillä oikeasti toteuteta tämänkaltaisia projekteja. Minkäänlaista teknologialaitetta on todella vaikea rakentaa edes 100 000 dollarilla.?
Jämsén ei pidä Kickstarteria jokaisen kituvan taiteilijan pelastuksena. Kapitalismi on uinut joukkorahoitukseenkin. Maailmalla
on jo runsaasti yrityksiä, jotka tarjoavat ammattimaista Kickstarter-markkinointia.
Jämsén ei ollut täysin tyytyväinen ensimmäiseen joukkorahoitusseikkailuunsa. Kokenut yritysmies tekisi tänään useamman asian toisin.
?Tuotteen pitäisi olla yksinkertainen, hauska ja helposti lähestyttävä. Muutamien taalojen sijoittamisella pitäisi jo saada jotain ja
projektin epäonnistumisen riskin tulisi olla olematon.?
Pehmeän tiedon
kirjailija
Kirjailija Petri Tamminen on 15 vuoden ajan pohtinut
työskentelytapojaan ja ammattiaan. Hän on ymmärtänyt
olevansa tietokirjailija.
Teksti: Marissa Mehr, KUVA: KRISTIAN TERVO
Petri Tammisen kanssa on vaikea saada sovituksi tapaamista.
Hänen aikataulunsa on ?nolon
tiukka?, kuten hän itse määrittelee.
Kiireen ymmärtää. Tuorein
teos Rikosromaani (Otava 2012)
ilmestyi elokuussa ja sitä seurannut mediapöly ei ole vielä
laskeutunut. Kirjamessut ovat
takanapäin ja paluu hiljaiseen
kirjoittajan arkeen vasta alkanut.
Vuonna 1997 vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyt Tamminen
opettaa luovaa kirjoittamista
oman kirjoittamisen ohella.
Hänelle on ilo tunnistaa tuleva
kirjailija oppilaiden joukosta,
vaikka hän onkin sitä mieltä, ettei kirjoittajakurssien penkeiltä
valmistu kirjailijaksi sen enempää kuin muualta.
Mentorittomasta
mentoriksi
Omissa oloissaan viihtyvä kirjailija näkee kirjoittamisen opettamisen ennen kaikkea mahdollisuutena ulkoiluun.
?Tässä verkostoitumisen ajassa ja seminaarien Suomessa olen
ollut kotona 15 vuotta kehittämässä sivulauseen rytmiä. Se on
traagista.?
Tamminen on opettanut
muun muassa Oriveden opistossa, Nuoren Voiman Liiton kursseilla sekä Lahden kansalaisopistolla. Nyt hän on yksi Turun
yliopiston luovan kirjoittamisen
järjestämän Mestarikurssin kirjailijamentoreista.
Henkilökohtaista mentoria
kirjailijalla itsellään ei ollut.
?Asuin vuonna 1992 Kööpenhaminassa. Sen syksyn vietin
pitkälti yliopiston kirjastossa,
jossa oli hyvä valikoima suomalaista kirjallisuutta. Sitä sitten
luin koti-ikävääni. Esimerkiksi
Veijo Meri tuli tutuksi.?
Tamminen mainitsee myös
?
tehneet minulle ja kirjoittamiselleni hyvää. En haluaisi nähdä
vanhoja tekstejäni. Ne ovat täynnä patterin naksuntaa ja jääkaapin hurinaa?, hän nauraa.
Tamminen on yksi esimerkki
siitä, kuinka oman tien löytäminen on joskus mutkan takana. Armeijasta kirjailijan tie vei
Tärkein opetus
Tässä verkostoitumisen ajassa ja
seminaarien Suomessa olen ollut
kotona 15 vuotta kehittämässä
sivulauseen rytmiä.Se on
traagista.
kirjoituskilpailusijoitukset tärkeänä
itsetunnonkohottajana
uransa alkuvaiheessa.
?Olen saanut kaksi kertaa kunniamaininnan. Tuntui hyvältä,
kun joku oli oikeasti sitä mieltä,
että teksteistäni oli johonkin.?
Kirjoittamisen kursseilla kirjailija ei ole koskaan käynyt. Hän
kertoo siihen olleen kaksi syytä.
?Olin todella epävarma ja arka. Lisäksi suhtauduin kirjoittamiseen niin vakavasti. Siihen
aikaan kursseja kutsuttiin ?harrastelijakirjoittajien kursseiksi?.
En minä halunnut harrastaa kirjoittamista.?
Nykyisin hänen mielipiteensä
on muuttunut.
?Myönnän, että kurssit olisivat
paaksi kirjailijaksi. Hän katsoo,
että journalistin työ on muokannut hänen kirjoittamistaan
paljon.
Vaikka nuorena tuli seikkailtua yliopistosta toiseen, Tamminen ei koe oppivuosiaan turhiksi. Hän jopa kadehtii oppilaitaan.
?Nuorilla on mahdollisuudet
mihin vain, kun he eivät ole vielä
lähteneet omille raiteilleen.?
Turun yliopistoon matematiikan
laitokselle.
?Jäin kotiin kahden viikon
opiskelun jälkeen, kun en ymmärtänyt ensimmäistäkään lukua, jonka luennoitsija oli taululle kirjoittanut. Jälkeenpäin
ajattelin, että ehkä olikin tarkoitus savustaa pois heti ensi alkuun
minunlaiseni väärät opiskelijat.?
Turusta Tammisen matka jatkui Tampereelle.
?Menin yliopistoon lukemaan
tiedotusoppia. Luulin, että sillä
olisi jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa. Sekin oli väärinkäsitys.?
Valmistuttuaan Tamminen teki toimittajan töitä vuoden verran ennen jättäytymistään va-
Moni haaveilee kirjailijan ammatista, mutta Tammiselle koko
sana tuottaa päänvaivaa.
?Olen vasta nyt ymmärtänyt
jotakin työn tekotavasta. Valitsemaansa aiheeseen tulee suhtautua kuin tietokirjailija. Täytyy uskoa, että aihe on tärkeä ja
siihen täytyy paneutua huolella.?
Yhdeksi tällaiseksi aiheeksi
kirjailija mainitsee piiloutumisen halun.
?Minulla on pehmeää tietoa,
eli olen pehmeän tiedon tietokirjailija. Tämän ymmärtäminen on tuonut mukanaan sen
ongelman, ettei kovin monesta
eri asiasta voi tietää kirjan verran?, mies toteaa.
?Täytyy etsiä uusia aiheita tai
sitten kirjoittaa tutuista asioista.
Ensimmäisestä ei ole takeita, toinen taas johtaa helposti siihen,
että toistaa itseään.?
Oman ammatti-identiteetin
lisäksi Tammisella oli vuosia
kadoksissa opettamisensa päätavoite.
?Mitä kirjoittamisesta voi
opettaa?? hän pohtii.
Hän kertoo, ettei varmuus
omasta osaamisesta kasva kokemuksen myötä opettamisen
kuin kirjoittamisenkaan osalta.
?Tämän ammatin joutuu aina
aloittamaan alusta. Vasta viime
aikoina olen ymmärtänyt, että
riittää kun voin opettaa omaa
estetiikkaani. Ja sitä vastaan saa
sitten kapinoida.?
Joitakin perustyökaluja kirjoittamiseen voi toki antaa.
Tammisen mielestä epäilys on
kirjoittamisen tärkein työkalu,
jota ei sovi unohtaa, oli jo julkaissut kirjoittaja tai harrastelija.
?Kun ei usko itsestään liikoja,
voi vielä saavuttaakin jotain. Se
on perin suomalaista ajattelua.?
Hän myös korostaa tekstin
editoimisen merkitystä.
?Täydellinen lause ei tipahda
taivaasta. Lauseiden hiomisen
merkitys täytyy sisäistää, se on
tie kohti julkaisukelpoista tekstiä.?
Tärkeää on myös ymmärtää,
ettei teos ole kirjoittajaa vaan
lukijaa varten. Kaikenlaista
kiertelyä ja temppuilua Tamminen kehottaa varomaan.
?Älkää pyrkikö kirjailijoiksi,
älkääkä pyrkikö kirjoittamaan
kirjaa. Kertokaa vain asianne,
ilman että pohditte mitä genreä
se on tai haluatte sen kansien
väliin. Se on tärkein opetukseni.?
Intensiivisten opetuspäivien
jälkeen Tamminen ei koskaan
kirjoita.
?Menee muutama päivä siihen, että yritän unohtaa kaiken
mitä olen juuri muille opettanut. Kaavojen mukaan ei voi eikä pidä kirjoittaa?, hän summaa.
11
Anja Karppinen
#Some sodassa
Konfliktit ovat verkottuneet vauhdilla
sosiaaliseen mediaan.
TEKSTI: JOUKO LUHTALA
KUVITUS: ANJA KARPPINEN
?Minutes ago, we surgically targeted a Hamas intelligence operations center on 7th floor of media
building in #Gaza. Direct hit confirmed?.
Tämä viesti ilmestyi Israelin
puolustusvoimien
viralliselle
Twitter-kanavalle 20.11. kelllo
14.30. Se oli yksi IDF:n reilusta
neljästäkymmenestä
twiitista
tuona päivänä. Kanavalla on
207 028 seuraajaa.
?Israel on jo pidemmän aikaa
käyttänyt sosiaalisen median
eri muotoja sotapropagandassaan. Tässä hyödynnetään ennen
muuta Israelille myötämielisiä
järjestöjä?, Lähi-idän mediasodasta väitöskirjan tehnyt tutkija
Tapio Kujala sanoo.
Palestiinalaiset ovat vastanneet haasteeseen, vaikka toiminta ei Israeliin verrattuna ole
samalla tavalla järjestelmällisen
ammattimaista. Erityisesti avustusjärjestöt ovat tuoneet esiin pa-
lestiinalaisten asiaa. Viimeisenä
esimerkkinä Suomen lipun alla
purjehtineen Estellen merikarhujen Twitter-aktivismi kuurasi
otsikoita.
Someryöpyt suunnataan konfliktin varsinaisten osapuolten lisäksi ennen muuta tapahtumien
kehitystä seuraavalle maailmalle.
?Käytän koko virtuaalisesta
maailmasta nimitystä globaali
mieliavaruus. Siellä lopulta ratkaistaan sanojen ja tekojen hyväksyttävyys. Taistelut voitetaan
taisteluilla, sodat globaalissa
mieliavaruudessa?, maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja, everstiluutnantti
Torsti Sirén sanoo.
Kuuluisa esimerkki piippujen
heiluttelun merkityksettömyy-
destä on Vietnamin sota. Yhdysvallat ei sodan aikana hävinnyt
yhtä ainoaa merkittävää strategisen mittakaavan taistelua. Vastavirtaan uineiden hippien marssit
vesittivät aseiden menestyksen.
?Mielestä on tullut ase ja kohde?, Sirén sanoo.
Sosiaalinen media on uusi, tehokas alusta mielikuvakamppailuun. Syykin on yksinkertainen.
Pelkästään Facebookilla on miljardi käyttäjää.
Hypeä vai tekoja?
Lievä someväsymys työnnettiin
syrjään Arabikevään karjuessa
otsikoissa. Lähi-idän asiantuntija toisensa perään joutui muis-
tuttamaan Tunisiasta alkaneen
hiekkamyrskyn historiallisista
syistä eli köyhyydestä, apaattisista tulevaisuuden näkymistä ja
korruptiosta.
Facebook ja Twitter eivät olleet poikkeuksellisen tapahtumavyöryn syy. Mutta mikä oli
niiden välinearvo?
?Arabikevään tulkinnassa tapahtui näköalavirhe. Unohdettiin, että esimerkiksi Egyptissä
on 80 miljoonaa asukasta, joista
hyvin harvalla on pääsy nettiin.
Kansannousu mobilisoitiin pitkälti kännyköiden kautta?, Kujala
toteaa.
Digitaalisen kulttuurin oppiaineen yliopistonlehtori Petri
Saarikoski ei halua väheksyä
sosiaalisen median roolia, mutta
13
keskinäistä luottamusta.?
Torsti Sirén jatkaa samoilla
linjoilla.
?Sosiaalinen media on aidosti
demokraattinen toimintaympäristö, johon pääsyä autoritääriset
hallinnot mielellään rajoittavat. ?
Subjektiivisuuden
sulot
nyökkää Kujalan ajatuksille.
?Arabikevään tapahtumat katsottiin länsimaisen suurennuslasin läpi. Sosiaalisen median
merkitys oli marginaalinen. Se
oli lähinnä koulutetun väestön
työväline. Länsimaissa tartuttiin
sosiaaliseen mediaan, koska se
miellettiin uudeksi ja erikoiseksi. Vapauden korostaminen on
meillä muodikasta.?
Sotilasjohtamisen professori
Aki-Mauri Huhtinen maanpuolustuskorkeakoulusta on eri
mieltä.
?Somesta tuli osa nuorten
identiteettiä. Se antoi heille oman
tilan, jossa vanhemmat ihmiset
eivät toimineet yhtä ketterästi. Jo
pelkkä kommunikointikanavan
vaihdos elävöitti tunnelmaa ja loi
Nettikeskustelu on leimattu
myös huutomerkkien myllerryskentäksi. Sirén pitää yleistystä
vanhentuneena.
?Sosiaalinen media mahdollistaa laajan yhteiskunnallisen
keskustelun, ja mukaan pääsevät
kaikki maailmankatsomukset.
Arabikeväästä ei seurannut länsimaiden toiveista huolimatta
arvoliberaalia demokratiaa.?
Sosiaalisen median vaikutuksesta perinteiseen joukkoviestintään keskustellaan kiivaasti.
Sosiaaliselle medialle leimallista
on esitettyjen näkemysten subjektiivisuus. Yhä pienemmillä
toimijoilla on mahdollisuus ohjata massoja.
?Toimittajien suhtautuminen
sosiaaliseen mediaan on ollut
ansiokkaan kyynistä. Somessa
esitettyjä näkökulmia voitaisiin
kuitenkin useammin välittää
muissakin medioissa. Siellä on
välillä äärimmäisen asiantuntevia puheenvuoroja, jotka tasoltaan ylittävät perinteisen median.?
Huhtinen kritisoi perinteistä
mediaa sodan konservatiivisesta
esittämistä.
?Uusista
ilmaisukeinoista
huolimatta sodan merkitykset
ovat muuttuneet hyvin vähän.
Harva toimittaja pystyy ajan
puutteen vuoksi tekemään hyvää tutkivaa journalismia. Sota
on osa ihmiskulttuuria, ja se
tulisi häpeilemättä esittää sellaisena. Lisää suoria lähetyksiä,
annettaisiin reaalimaailman puhua.?
Myös Kujala ihmettelee joukkotiedotusvälineiden nyrpeää
suhtautumista sosiaaliseen mediaan konfliktitilanteissa.
?Tragikoomisesti tiedotusvälineissä jatkuvasti uutisoidaan
Israelin armeijan mukaan, Hamasin mukaan. Ovatko nämä
lausunnot todella luotettavia?
Nämäkin tahot ajavat syvästi
omaa asiaansa. Tästä ei hirveästi
edes keskustella. Ainoastaan pakon edessä, kuten vuoden 2004
tsunamin aikaan, etsitään vaihtoehtoja niin sanotuille virallisille kanaville.?
Ole
kunnolla
nuori
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi
turhaan murehtimiseen ja ainaiseen
rahan venyttämiseen. Tule käymään
lähipankissasi, niin saat enemmän aikaa olennaiseen: elämiseen.
www.säästöpankki.fi/liedonsp
Kaarina | Lieto | Loimaa | Naantali | Paimio | Raisio | Turku
Monta tapaa
parantaa maailmaa
TULKKI YHDISTÄÄ MAAILMOJA
VIITTOMAKIELENTULKIN
KOULUTUSOHJELMA
Viittomakielentulkki
(AMK), Turku
Voit valita opintojen kuluessa,
haluatko syventää osaamistasi:
Kielten välisessä tulkkauksessa
(viittomakielen tulkkaus)
Kielensisäisessä tulkkauksessa
(tulkkaus puhevammaisille,
tukiviittomapedagogiikka)
HAKEMINEN
Hakuaika 4.3.?3.4.2013
osoitteessa www.amkhaku.fi.
Tutustu hakuohjeisiin ja etukäteistehtävään osoitteessa www.diak.fi.
TÄYDENNYSKOULUTUS
JA AVOIN AMK
Tutustu viittomakieli- ja tulkkausalan
muuhun opetustarjontaamme
osoitteessa www.diak.fi/tyoelama/
koulutukset.
DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU
Maailmanlopun
moniosaajat
MIELIPIDE
T
yöhakemusten loputtomille listoille eri taitojen vaatimuksista on jo naureskeltu pitkään. Se, että opettelemme työelämän vaatimusten mukaisiksi superihmisiksi, on vain yksi askel elinikäisellä oppimisen polulla.
Vanhana sitä vasta tarvitseekin osata soveltaa. Oppia ikä
kaikki.
Se on hyvä, että mattiapuset ja muut yläluokan patriarkat patistavat nuoria innovatiivisiksi moniosaajiksi.
Joillain erikoistaidoilla meidän on korvattava suurten
ikäluokkien eläköitymisestä syntyvä työvoimatyhjiö ja
heidän jälkeensä jättämä jättivelka. Sekä se ympäristöettä valtion velka.
Meidän ei kuitenkaan kannata marista setien neuvoista kehittää osaamistamme. Kannustaminen on kaikki
omaksi parhaaksemme. Totta kai he hyötyvät siitä, että
olemme uutteria ja taitavia työntekijöitä ja kartutamme
isänmaamme verokirstua raatamalla voimiemme rajoilla. Innovatiivinen ajattelu ja yrittäjähenki tulevat takuulla
tarpeeseen työnantajiemme kannalta.
P
yyteettömään ahkeroimiseen ja joustamiseen totuttautuminen työuran aikana palvelee kuitenkin eniten meitä itseämme. Kun joskus 80-vuotiaina pääsemme
lepäämään oravanpyörästä, meidän on pärjättävä omillamme. Silloin on turha enää odottaa valtiota apuun.
Hyvinvointiyhteiskunta on silloin vain muisto kaukaa
lapsuudesta. Nykyisenlaisen taloudellisen ja poliittisen
kehityksen jatkuessa emme voi olettaa saavamme valtiolta sinne maksamiamme veroja takaisin. Silloin innovatiivisen moniosaajan taidot tulevat tarpeeseen.
Myös presidentti haluaa opettaa kansalaisilleen ihan
tavallisia asioita. Sen sijaan, että hän opettaisi meidät heräämään ajoissa ja nostelemaan kadulle heitettyjä roskia,
hänen kannattaisi perehdyttää alamaisiaan hoitamaan
läheistensä sydänleikkaukset ja laatimaan naapuriemme
tuotantolaitosten ympäristöselvitykset. Nämä taidot ovat
paljon hyödyllisempiä siinä tulevaisuudessa, jossa köyhyys on poistettu opettamalla köyhät toimimaan keskiluokan tehokkuudella.
On keksittävä keinot omin neuvoin liikkumiseen,
vaikka titaaniniveliä kolottaa. On järkeiltävä, miten lapsenlapsenlapset saatetaan maailmaan kotioloissa. Innovoitava keittiön tulipalo sammuksiin ja tiimityöskennellä
vähäinen omaisuus suojaan vandaaleilta.
T
ämä kaikki on ollut luonnollinen osa arkipäivää
lapsena susia koulumatkoillaan väistelleille keskiikäisille. He ovat tottuneet pärjäämään omillaan. Eivät
he kiusallaan meitä patista menestymään ja kasvuyrittämään. Se on kuulkaas kaikki meidän omaksi parhaaksemme vaan. He vilpittömästi haluavat, että kerrankin
olisimme aiempaa sukupolvea parempi sukupolvi. Sehän
on heidän, eläkeläisten, etu.
SAMPO ROUHIAINEN
Kirjoittaja on
Tylkkärin toimittaja.
Haluatko mielipiteesi
Tylkkäriin? Ota yhteyttä
tyl-paatoimittaja@utu.fi.
Pahuuden paluu
Henrik Lahtinen oli kirjoittanut
Tylkkärin numeroon 14/2012
vastineen
mielipidekirjoitukseeni ?Tuntuuko pahalta? (nro.
13/2012). Tajusin, että minun
täytyy hieman täsmentää ajatteluani. En missään nimessä idealistisesti kiellä pahuuden olemassaoloa tai käännä siltä päätäni.
Pahat ihmiset tai pahuus eivät
ole meidän kulttuurimme erityispiirre. Ajatus ihmisestä jollain
tavalla viallisena ja sisimmältään
pahana olentona sen sijaan on.
Selitän vielä, miksi tuo ajatus on
mielestäni niin kestämätön ja valheellinen.
Emme voi enää jatkaa elämäämme maapallolla uskoen,
että emme pysty parempaan
ja tuhoamme planeettaa ja sen
ekosysteemejä ikään kuin se olisi
meidän luontainen taipumuksemme ihmisen ollessa sisimmältään ahne ja paha eläin. Tämä on
väärin. Ihminen ei ole viallinen
olento tai luonteeltaan ahne ja
paha. Viallinen on vain tämä yksi
kulttuuri, jonka sisään me olemme sattuneet kasvamaan. Tämä
yksi kulttuuri kasvattaa meidät
myös luulemaan, että edustamme
koko ihmiskuntaa. Yksi kulttuuri,
joka ajattelee, että ihmisen tehtä-
vä on maapallon valloittaminen
ja alistaminen tarpeisiinsa. Yksi
kulttuuri, joka uskoo kykenevänsä elämän ja kuoleman hallitsemiseen. Yksi kulttuuri, joka
tuhoaa järjestelmällisesti muiden
lajien ja kulttuurien elinehtoja
laajentumisensa tieltä. Yksi kulttuuri, joka tekee tarpeettoman
paljon ja tarpeettoman monimutkaista työtä ruokansa eteen. Yksi
kulttuuri, joka ei tiedä, miten
maapallolla voi elää kestävästi.
Jäljellä on kuitenkin vielä rippeet niistä kulttuureista, jotka
eivät em. raameihin mahdu. Nimittäin monet alkuperäiskulttuurit, jotka ovat eläneet kestävällä
tavalla planeetallamme ihmisen
kehityksen alkuajoista saakka.
Eihän sellaisia kulttuureja täällä
enää miljoonien vuosien jälkeen
olisi, jos heidän elintapansa olisi
osoittautunut vialliseksi ja kestämättömäksi. Emme siis voi sanoa,
että ihminen on olentona viallinen, sillä voimme todeta, että on
olemassa kokonaisia kulttuureja,
joihin tuo viallisuus tai sisäsyntyinen pahuus eivät sovi. Tästä
johtuen emme voi paeta vastuutamme elämäntapamme seurauksista selitellen, ettemme mahda
itsellemme mitään, sillä olemme
ihmisiä ja satumme olemaan pahoja ja onnettomia olentoja. On
nähtävä, että voimme elää kestävästi, jos me niin haluamme.
Sen tiellä ei ole minkäänlaista
ihmisen sisäsyntyistä viallisuutta tai vaillinaisuutta, mutta sitä
hidastavat meidän kulttuuriimme rakennetut myytit ihmisestä
viallisena tai vaillinaisena olentona. Kehotan siis kaikkia laajentamaan mieltään ja katsomaan
maailmaa avoimin silmin ilman
kulttuurimme meille valmiiksi
värittämiä linssejä.
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
IIRO NAUKKARINEN
FS Film Oy
KULTTUURI
Mika Kaurismäen ohjaus Tie pohjoiseen (2012) avaa suomalaisen tie-elokuvan genren perinteitä noudattaen päähenkilöidensä henkisiä lukkoja.
Moottoritie on kuuma
Nuori suomalainen ottaa auton alle. Minne matka? kysyvät rakkaat. Kauas. Koska lähdet?
Välittömästi. Miksi ihmeessä? Koska sydän sanoi niin.
Suomalainen
tie-elokuvia
on tehty 1950-luvun lopusta
alkaen. Lasisydämessä (1959)
elämänsä harmauteen kyllästynyt taitelija (Jussi Jurkka) otti
auton alle ja lähti etsimään reippaampaa huomista.
?Liikkeelle lähtö on aina juhlava tai vähintään toivoa täynnä
oleva hetki?, sanoo tutkija Tommi Römpötti.
Römpötiltä ilmestyi syksyllä väitöskirja Vieraana omassa
maassa, joka avaa suomalaisen
tie-elokuvan sisältöjä 1950-luvun lopusta nykypäivään.
Kytkimen nostajat ovat tyypillisesti nuoria. Välipysäkeillä
ei juuri rötöstellä, eikä matkaan
useinkaan lähdetä minkään selvärajaisen ulkoisen tekijän pakottamana.
Pakko tulee sisältä. Pihasta ei
peruuteta hienovaraisesti, vaan
talla painetaan pohjaan. Reissuun lähdetään yleensä ilman
suunnitelmaa.
?Lähdön ja pakon suhde voi
tietenkin matkan aikana muuttua, mikä on ainakin draamallisista syistä myös oletettavaa. ?
Vapaus on suuri
vankila
Suomessa jossain määrin vierastetaan amerikkalaisesta kulttuurista tuttua individualismin
eetosta.
?Meidän tie-elokuvissamme
vapaus on tavallisimmin snellmanilais-hegeliläistä eli positiivista vapautta. Yksilön vapaus
on vapautta suhteessa yhteisöön, Suomessa lopulta valtioon?, Römpötti toteaa.
Liikkumiseen kuitenkin liittyy aina myyttinen vapauden
ulottuvuus, tunne irti pääsemisestä. Ahkerinkin työn orja
haaveilee parista viikosta Mallorcan Suomi-baarissa.
Matkalle lähdön äänenlausutut syyt vaihtelevat, mutta lopulta kyse on vanhempien vastustamisesta tai oravanpyörän
hylkäämisestä.
?Kapina on kirjaimellista
eikä vertauskuvallista. Kyse
ei ole kuitenkaan ainoastaan
vastaelokuvasta, sillä kapinallisessakin tie-elokuvassa voi olla
tulkinnallisesti ristiriitaisia aineksia.?
Montaasi, ääniraidan täyttävä
populaarimusiikki ja rohkeasti liikkuva kamera ovat niitä
elokuvakielen keinoja, joilla ilmennetään vapautta.
Reitillä tavattavat ihmiset
muovaavat
tahtomattaankin
tarinasta episodimaisen. Niin
kansainvälisessä kuin suomalaisessa elokuvassa paloiteltu
juoni on 1960-luvulta lähtien
ollut yksi yhteiskuntakriittisen
elokuvan tavaramerkki.
Mitä tänään
koulussa opit
Klisee matka on tärkeämpi kuin
päämäärä kruunataan tie-elokuvissa totuudeksi. Päähenkilön
kannalta reissu ja liikkeelle lähtö ovat palkkio, vaikka odotettu
Edenin puutarha osoittautuisikin lähikylän kukkakaupaksi.
Amerikkalainen muukalainen kyseenalaistaa yhteisön järjestyksen. Suomessa pyhitetyn
konsensuksen mukaan tasapäisyys on pienen kansakunnan
voima. Valkokankaallakin yhteiskuntajärjestys näyttää voimansa.
?Se kykenee eliminoimaan
vallitsevan järjestyksen kyseenalaistavan uhan?, Römpötti sanoo.
Suomalainen tie-elokuva ei
kuitenkaan ole vanhempien
parituntinen saarna kotoa karkaavalle teinille. Kapinallinen
löytää usein jotain henkilökohtaista, joka validoi matkan.
?Kerronnan tasolla korostetaan irtaantumisen tärkeyttä.
Vaikka juonessa status quo palautetaan, sitä ei näytetä.?
Vaikka ovi lukitaan, jättävät
elokuvantekijät avaimen katsojalle. He eivät rankaise päähenkilöään, vaikka hän sen periaatteessa ansaitsisikin. Esimerkki
yhteiskuntajärjestys haastamisesta on annettu. Päätös jatkosta
jää katsojalle.
Jouko Luhtala
Tommi Römpötti: Vieraana
omassa maassa ? suomalaiset
road-elokuvat vapauden ja
vastustuksen kertomuksina
1950-luvun lopusta
2000-luvulle.
Turun yliopisto 2012, 517 s.
Jean Sibeliukselle omistetun kuorokilpailun avajaiset Mikaelinkirkossa 7.12. klo 9.30.
15
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Ihan jo periaatteesta
M
etro-lehti uutisoi vastikään tv-lupatarkastusten päättymisestä ensi vuoden alusta maksettavan Yle-veron
alta. Viestintäviraston edustaja Anssi Laakson mukaan ilmassa on muutoksen myötä tiettyä haikeutta. Tämä pitää
varmasti paikkansa puolin ja toisin: lupamaksun maksamisessa tai maksamatta jättämisessä ei koskaan ollut kyse
rahasummasta itsestään, vaan keskenään taistelevista periaatteista.
M
aksamatta jättäminen vaikutti olevan monelle protesti holhoavana koettua lupajärjestelmää vastaan.
Kyse oli lähestulkoon kansallisesta projektista. Tarkastajien
vierailuista kerrottiin hurjia taistelutarinoita ja työpaikkojen
kahvitauoilla jaettiin vinkkejä siitä, miten noita rappukäytävissä vaanivia sortajia oli parhaiten mahdollista vältellä.
Viestintävirasto taas piti kiinni omista arvoistaan, ja esiintyi
eräänlaisena yhteiskunnan moraalisena selkärankana, joka
teki vapaamatkustavista luopioista Varoittavia Esimerkkejä,
ja vetosi mainoskampanjoillaan siihen, miten jatkuvasta pelossa elämisestä on mahdollista päästä eroon leikkimällä Yhteisten Pelisääntöjen mukaisesti. Tosin näidenkin painopiste
siirtyi maksun viimeisinä vuosina korostamaan hieman surumielisesti sitä, että Televisiostahan Tulee Hei Vaikka Mitä,
minkä vuoksi Olet Ihan Epäreilu Paska Jos Et Maksa.
L
Omaehtoista popestetiikkaa
LEVY. Heti alkuun lienee syytä
mainita, että tämä albumi on
alun perin julkaistu jo kuluvan
vuoden kesäkuussa ja on saatavilla ainoastaan digitaalisessa
muodossa. Aivan liian vähälle
huomiolle jäänyt albumi ansaitsee kuitenkin palstatilansa julkaisuajankohdasta tai -formaatista riippumatta.
Laran debyyttialbumin tarina
on mielenkiintoinen. 2000-luvun puolivälistä asti tekeillä ollut End of Part One on toteutettu
kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja
singer-songwriter-pohjalta operoivan Laran sovituskumppanina albumilla on puuhaillut Rubikista tuttu Artturi Taira. Pitkäjänteinen työ myös kannatti.
Kun albumi vihdoin alkukesästä
2012 saatiin julki, päätyi siltä
irroitettu Teeth To Match Our
Wounds -kappale välittömästi
YleX:n voimasoittoon.
Hartaudella kasattu End of
Part One on pohjimmiltaan puh-
dasverinen pop-albumi, mutta
sen soundia on vaikea kuvailla.
Sympaattisen omaleimainen äänimaailma on jonkinlainen sekoitus kevyttä melodista rockia,
epäkonventionaalisia sovitusratkaisuja ja lievää ylivilkkaushäiriötä. Kokonaisuutta on myös sävytetty enemmän tai vähemmän
omituisilla soundivalinnoilla,
joista erinomaisena esimerkkinä
toimikoot Our Goal -kappaleen
mainiot torvisovitukset. Albumille mahtuu luonnollisesti
myös ohilaukauksia, mutta liian omaperäisyyden tavoittelun
painolastina valitettavan usein
seuraava introvertti kikkailu on
onnistuttu välttämään.
Omituisin piirre Laran debyytissä on se, että se on julkaistu
omakustanteena. Musiikkiteollisuus on tunnetusti kriisissä, ja itse albumejaan julkaisevien artistien joukko kasvaa jatkuvasti. En
silti jaksa uskoa, että yhdenkään
levy-yhtiön edustajat ovat niin
pihalla, että olisivat nukkuneet
näin potentiaalisen radiohitin
ohi. Laran tapauksessa lienee siis
kyse aidosta halusta tehdä itse,
mutta olen kohtuullisen yllättynyt, jollei artistin seuraavaa albumia korista levy-yhtiön logo.
Harva pop-artisti löytää heti
debyytillään näin harvinaislaatuisen hyvän tasapainon persoonallisuuden ja pop-sensibiliteetin välillä. End Of Part One
esittelee kadehdittavan eheän
kokonaispaketin, jonka soisi
varmistavan Laralle valoisan
tulevaisuuden musiikkialalla.
Rosoisen mutta äärimmäisen
kiehtovan debyyttialbumin perusteella kaikki edellytykset
huomattavasti nykyistä suurempaan menestykseen ovat
olemassa.
VILLE YLI-KNUUTILA
Lara
End of Part One
2012
upatarkastusten kuollessa näiden samojen periaatteiden
taistelu on siirtynyt kyberavaruuteen. Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus TTVK on saanut julkisuutta
kampanjalla, jossa BitTorrent-tekniikalla musiikkia ilmaiseksi ladanneille ja jakaneille yksityishenkilöille on lähetetty
suoraan laskuja kotiin. Koomisin käänne jutussa on ollut
toistaiseksi vastikään esille tullut tapaus, jossa poliisit takavarikoivat 9-vuotiaan tytön tietokoneen.
TTVK:n luulisi tietävän, että sen toiminta ei ratkaise itse
ongelmaa millään tavalla. Sen ei voi myöskään katsoa olevan
?artistien asialla?, sillä yksikään muusikko tuskin kokee pikkulapsien sakottamisen olevan hyväksi julkisuuskuvalleen,
saatikka sitten levymyynnilleen.
M
utta kyse onkin jälleen Periaatteista isolla P:llä. Sellaisista, joista ei voida tinkiä, mutta jotka todellisuudessa luovat ainoastaan itseään vastaan kääntyviä rakenteita.
Periaatteita, jotka korostavat luovien, osallistavien ja ajanmukaistettujen markkinointimallien sijaan sokeasti rankaisemista, yksityisyyden rikkomista ja uhkailua.
TUOMAS JALAMO
Kirjoittaja on
viestinnän opiskelija ja vapaa
toimittaja.
Kaksijakoinen
sovitus klassikosta
TEATTERI. Nikolai Gogolin
vuonna 1836 kirjoittama satiiri
Reviisori on aina ajankohtainen
satiiri korruptoituneen hallinnon pakkomielteisestä tarpeesta
pitää yllä kauniita kulisseja viimeiseen asti. Turun ylioppilasteatterin versio on aavistuksen
hapuileva, mutta monin paikoin
myös hillitön tulkinta aiheesta.
Näytelmä sijoittuu venäläiseen pikkukaupunkiin, jonka
johto valmistautuu pelonsekaisin tuntein valtiollisen tarkastajan vierailuun. Väärinkäsityksen seurauksena paikallisessa
majatalossa pummilla elävää
tyhjäntoimittajaa erehdytään
luulemaan täksi korkea-arvoiseksi virkamieheksi. Kaupunginjohtajan
vieraanvaraisuudesta aluksi hämmentynyt keinottelija ymmärtää pian ottaa
tilanteesta kaiken irti.
Jaakko Lenni-Taattolan ohjaus on käyntiin lähtiessään
aivan mainio. Reviisorin ensimmäinen kohtaaminen virkamiesten kanssa, herkullinen
kanssakäyminen kaupunginjohtajan vaimon ja tämän tyttären
kanssa, sekä ääneen naurattavan
räikeäksi äityvä loppunäytös
ovat oivaltavaa farssia parhaimmillaan.
Ongelmaksi muodostuu näiden huippukohtien väliin jäävä
hienoinen tyhjäkäynti. Yskähtelevää rytmitystä korostaa
entisestään päätös vaihtaa reviisorin roolia lennosta näyttelijöiden välillä. Ratkaisun lienee
tarkoituskin esitellä hahmosta
erilaisia tulkintoja, mutta johtaa
käytännössä liian usein siihen,
että pakka jaetaan uudelleen
juuri sillä hetkellä, kun näyttelijät ovat päässeet parhaaseen
vauhtiin. Tämä jättää katsojalle
ristiriitaisen jälkimaun.
Parhaimmillaan teos on kuitenkin mainio osoitus siitä,
miten rajallisella budjetilla ja
näyttelijämäärällä on mahdollista tehdä teatteria nokkelasti
ja luovasti. Lenni-Taattolalla on
erinomaista silmää yksityiskohdille: Gogol kuvailee tekstissään
virkamiesveljesten
Bobchinskyn ja Dobchinskyn hahmot
keskenään lähes samannäköisiksi, joten näyttämöllä Jukka
Kittilä hoitaa molemmat roolit
yhtäaikaisesti. Virneen kasvoille
nostaa myös kaupungin perinteinen, pahalta maistuva mutta
nopeasti humalluttava juoma,
jota esittää pullollinen Lasolia.
TUOMAS JALAMO
Käsikirjoitus: Nikolai Gogol
Sovitus ja ohjaus:
Jaakko Lenni-Taattola
Esitykset 1.12., 5.12. ja 6.12. klo
16; 8.12., 9.12.,
12.12., 13.12. ja 15.12.
klo 19.00
Turun ylioppilasteatterissa
Kirjakahvilan Megamusaperjantai kulutuskriittisenä Älä osta mitään -päivänä 30.11. tarjoilee kello 11 alkaen
17
KULTTUURI
Mikael Marcimain/Nordisk Film
Syntien slussen
Laadukas ruotsalaistrilleri Call Girl
sukeltaa ABBA-ajan likaisiin
pohjamutiin.
ELOKUVA. Vuonna 1976 disko
nytkii ja Ruotsi on hyvinvoinnin
ja tasa-arvon ihmemaa. Pinnan
alla kuitenkin kuohuu. Tukholmalaisen poliisin tutkimuksissa
paljastuu paritusrinki, jonka
asiakaskontaktit viittaavat moniin johtaviin valtaapitäviin.
Kun ilmenee, että mukana on
ollut alaikäisiä tyttöjä, on skandaali valmis. Näistä lähtökohdista käynnistyy paljastuksien
ja salailun piirileikki, jonka rinnalla kuljetetaan tarinaa nuorisokotiin sijoitettujen Iriksen ja
Sonjan eksymisestä valtapiirien
likaiselle puolelle.
Todelliseen Bordellhärvanprosituutioskandaaliin perustu-
va elokuva on ehtinyt jo nostattaa Ruotsissa kohun Olof Palme
?viittausten takia. Call Girlin
voi kuitenkin katsoa ilman poliittista painolastiaan 70-luvun
lopun ajankuvana, joka viittaa
korruption, lasten hyväksikäytön ja siirtolaisuuden teemojensa kautta vahvasti nykyhetkeen.
Aavistuksen ylipitkä elokuva
viehättää kauniilla visuaalisella
tyylillään, joka maalaa sateisesta
Tukholmasta paheellisen suurkaupungin.
Pernilla August loistaa viskiinmenevänä parittajamammana ja Simon J. Berger tekee
vahvan, joskin aavistuksen
kaavamaisesti kirjoitetun suori-
Pernilla Augustin loistavan roolisuorituksen lisäksi Sofia Karemyr vakuuttaa
Call Girlissa Iriksenä, jonka varassa tarinan olennaisin osa lepää.
tuksen mädännäistä systeemiä
vastaan nousevana sankaripoliisina. Tarinan olennaisin osa
lepää lopulta Sofia Karemyrin
Iriksen harteilla. Kapinoivan
tytön luottamus etsii vikasuun-
tia tavalla, joka luotaa koko yhteiskunnan peruseetosta. Teema
on modernin skandinaavisen
draaman ystäville tuttu, mutta
Call Girl kertoo sen katsomisen
arvoisesti. ***1/2
Lauri Hannus
Call Girl (Ruotsi, 2012)
O: Mikael Marcimain
N: Sofia Karemyr, Simon J. Berger, Pernilla August,
Josefin Asplund
Alkoeläimeksi taantumisesta
Juha Vuorisen räävitön dokaussaaga Juoppohullun päiväkirja taipuu ugrilaiseksi viemärihumpaksi.
ELOKUVA. Kolmekymppinen
Juha Berg (Joonas Saartamo)
elämöi toimettomana Kalliossa
ja dokaa, koska miksi ei. Erään
vähän rankemman reissun jälkeen mies päätyy virkavallan
käsiin ja välttää syytteet lupautumalla AA:n asiakkaaksi. Auvoisa
ryhmänvetäjä Tiina (Krista Kosonen) saa Juhan pyristelemään
raitistumisen polulle, mutta
ryyppykaverit eivät tietenkään
moisesta innostu. Eikä kauan kekkuloineen antisankarin
omakaan pinna tunnu kestävän
ilman putelia.
Juoppohullun päiväkirja on samanaikaisesti räkäistä farssia että alakuloinen tosikuva viinaanmenevästä Suomesta. Maasta,
jossa yleisin perustelu dokaamiselle on se, että muutkin juovat
ja jossa Juha Bergin vakiohokema ?Mulle ei vittuilla? kajahtaa
monen ihmisyyden perälautasta.
Elokuvassa tämä tarkoittaa väkivaltaista ja irvokasta todellisuutta, jota käsitellään Vuorisen
maneerein ? raaoin ottein, mutta
kuitenkin kumman kepeästi. Iskut näyttävät pahalta, mutta ne
eivät tunnu.
Esikoisohjaaja Lauri Maijala
ei päästä katsojaansa visuaalisesti helpolla, vaan kierroksia
väännetään kuin varastetusta
pappamoposta. Kakkavitsientäyteisen elokuvan rytmitys
toimii, ja Kerkko Koskisen Balkan-heijaus on oivaltava valinta
jätkärokin uuvuttamassa genressä. Rujon remuamisen vastakuviksi asetellaan välähdyksiä
puhtaudesta, taivasta maalliselle.
Samalla kaikki synnit tuntuvat
peseytyvän pois kuin suuren
kosmisen deliriumin anteeksiantamina.
** ½
Lauri Hannus
Juoppohullun päiväkirja
(Suomi, 2012)
O: Lauri Maijala
N: Joonas Saartamo, Krista
Kosonen, Santtu Karvonen.
KTM-tutkinto
pääaineena kansantaloustiede
Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston
kauppakorkeakouluun KTM-tutkinto pääaineena
kansantaloustiede.
Tarjoamme sinulle laadukasta
kansantaloustieteen opetusta
kauppakorkeakouluympäristössä
monipuolisessa Jyväskylän
yliopistossa.
https://www.jyu.fi/jsbe/
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON
KAUPPAKORKEAKOULU
JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF
BUSINESS AND ECONOMICS
n tasatunnein kirjakahvilalaisten ja heidän bändiensä musiikkiesityksiä iltakahdeksaan saakka. Vapaa pääsy.
Tiede
Kristian Tervo
Aiemmin on oletettu, että peliriippuvainen pelaa lisää ja lisää, koska aivojen palkkiojärjestelmä toimii vajaateholla.
Todellisuudessa palkkiojärjestelmä käykin ylikierroksilla, eikä siihen vaikuta edes pelin lopputulos.
Peliriippuvaisen dopamiinipajatso
kilisee yliaktiivisena
Tutkimus paljasti, että peliriippuvuus eroaa päihderiippuvuudesta. Mutta mitä aivoissa tapahtuu,
kun peliriippuvainen näppää pelikonetta?
Alkusyksystä pelihimon neurobiologiasta lääketieteen tohtoriksi väitellyt Juho Joutsa totesi
tutkimuksessaan, että peliriippuvuus ei johdu aivojen palkkiojärjestelmän vajaatoiminnasta.
Päinvastoin, pelaamisen aikana
dopamiinitoiminta oli kaikkein
voimakkainta vaikeimmin riippuvaisilla henkilöillä.
Tutkimuksessa
seurattiin
PET-menetelmällä peliriippuvaisten henkilöiden aivojen dopamiinivälitteisen palkkiojärjestelmän toimintaa. Dopamiini
on aivojen välittäjäaine, jolla on
tärkeä rooli oppimisessa ja palkitsemistoiminnoissa.
?Kun huumeiden käyttäjä näkee vaikkapa ruiskun, välittyy
hänen aivoissaan dopamiinia,
joka puolestaan saa hänet haluamaan ainetta. Samalla tavalla
pelikoneen näkeminen ja pelaamiseen liittyvä ympäristö herättävät himon peliriippuvaisella?,
tähdentää Joutsa.
Pelin tuloksella
ei merkitystä
Aiemmin on oletettu, että peliriippuvaisia vaivaa sama dopamiinivälitteisen järjestelmän
vajaatoiminta, joka on todettu
päihderiippuvaisilla. Kun päihteet eivät enää nosta dopamiinitasoja samalla tavalla kuin ennen, niitä on saatava useammin
ja enemmän. Nyt tutkimuksessa
todettiin, että dopamiintoiminta
on peliriippuvaisilla voimakasta.
?Ainakin
peliriippuvuuden
osalta teoria palkkiojärjestelmän
vajaatoiminnasta
osoittautui
vääräksi?, Joutsa toteaa.
Tämä herättää myös kysymyksen. Onko vajaa dopamiinitoiminta syypää päihderiippuvuuteen vai seurausta päihteiden
käytöstä?
Tutkimuksessa
havaittiin
myös, että dopamiinia vapautui
aivojen
palkkiojärjestelmään
huolimatta siitä, voittiko pelaaja
vai ei. Tämä saattaa osaltaan selittää, miksi uhkapelit kiehtovat
ihmisiä, vaikka päätyyn tuplatessa jää aina lopulta seiska käteen.
Lääkkeillä päinvastainen vaikutus
Vaikka dopamiinin osalta peliriippuvuus eroaa muista riippuvuuksista, niillä on myös
yhteistä. Joutsa havaitsi tutkimuksessaan myös peliriippuvaisilla aivojen valkean aineen, eli
tietoa välittävien hermoratojen,
rappeutumista. Samaa rappeutumista esiintyy myös päihderiippuvaisilla. Havainto oli ensimmäisiä maailmassa, joten sen
merkitys on vielä avoin.
?Tämä on vähän ?Kumpi oli
ensin, muna vai kana? -ongelma.
Rappeuttaako riippuvuus aivoja
vai aiheutuuko riippuvuus tiettyjen radastojen rappeumista??
Joutsa pohtii.
Tällä hetkellä käytössä ei ole
peliriippuvuuteen kehitettyä lääkettä. Peliriippuvuuteen käytetyt
lääkkeet olivat alun perin muihin tarkoituksiin tarkoitettuja.
Tutkimusnäyttöä lääkehoitojen
tehosta on toistaiseksi niukasti.
Selvää kuitenkin on, että dopamiinitoimintaa lisäävillä lääkkeillä on täysin päinvastainen
vaikutus. Esimerkiksi Parkinsonin tautia hoidetaan dopamiinitoimintaa lisäävillä lääkkeillä.
Joutsa osoitti tutkimuksessaan,
että peliriippuvaisuus on Parkinsonin tautia sairastavilla seitsemän kertaa yleisempää kuin
muilla suomalaisilla.
Fakta:
Tutkimusta ei voitu toteuttaa
marketin tuulikaapissa, sillä tutkittavan oli maattava PET-kuvantamislaitteessa liikkumatta.
Ratkaisu tähän oli valkokankaalle heijastettu Raha-automaattiyhdistyksen verkkopeli, jota
tutkittava pelasi hiirellä.
Pelin alkuperäiset äänet ja muut
efektit olivat mukana. Tutkittavat henkilöt saivat käyttöönsä
pelikassan, jonne mahdollisesti
voittamansa rahan he saivat pitää tutkimuksen päätyttyä.
?Tavoittelimme tutkimuksessa
voittoefektin ja peruspelaamisen
aikaansaamia muutoksia. Häviämisen negatiivisten vaikutusten
tutkiminen olisi ollut liian monitahoista tässä asetelmassa?, Joutsa kertoo.
SAMPO ROUHIAINEN
Eduskuntatutkimuksen keskuksen 10-vuotisseminaari Demokratia nyt Arcanumissa 3.12. klo 14.00 alkaen.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
Akateeminen partiokilta
Yhdistyksen ylimääräinen jäsenkokous järjestetään 17.12
klo 17 Turku-salissa. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntömuutokset. Kokousmateriaali tulee nähtäville APK:n
nettisivuille. Hallitus toivottaa
kaikki jäsenet lämpimästi tervetulleiksi!
ANC
Vielä ehdit tänä vuonna mukaan
peli-iltaan, jos edelliset ovat jääneet väliin! Academic Nintendo Club ry järjestää joulukuun
peli-illan Turku-salissa 4.12. klo
18 - 22. Turku-sali löytyy tuttuun tapaan Ylioppilastalo A:sta
osoitteesta Rehtorinpellonkatu
4 A. Kaikki ovat tervetulleita!
Delta
Päivystykset
la
tiistaisin,
toimistolkeskiviikkoi-
sin ja torstaisin 12.00-13.15
Urheiluvuoro perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00.
Savo-Karjalainen osakunta
Päivystykset Uusiksella maanantaisin klo 15 - 17. Naistenkerho
kokoontuu kuun ensimmäinen
maanantai, Miestenkerho joka
kuun viimeinen ja Väliin Putoajien Kerho joskus siinä välissä.
Magic: The Gathering -peli-illat
tiistaisin klo 17. Koirakerho kokoontuu keskiviikkoisin yhteislenkille klo 17. Viinikerho ChTR
keskiviikkoisin klo 19. Osakuntain ja Sohon Torwien pikkujoulut 7.12. Säännölliset tapahtumat, ilmoittautumiset ja muut
lisätiedot odoitteessa sko.utu.fi.
TVO
Onko taustasi liian puhtoinen? Tule TVO:lle, tutummin Tevikselle, on sitten jo-
tain, millä voi vanhempana
lapsenlapsilleen
kehuskella.
Osakunnassa tapahtuu monenmoista: tänään 30.11. Teviksen lavalla jammaillaan,
ota oma soitin mukaan tai tule
soimaan muuten vaan tai lainapelein. Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen, eli se
on oiva tilaisuus tutustua akateemiseen musiikkimakuun ja
vieläpä jalostaa sitä edelleen.
Keskiviikkona 5.12. juhlitaan
TVO:n perinteistä Pikkujoulua. Paikalle odotetaan saapuvaksi itse Joulupukkia, joka
kuulemma on pyytänyt varmuuden vuoksi kilttejä aikuisia ottamaan mukaansa pientä
lahjoitettavaa (arvo n. 5?), sillä
lahjalogistiikan tulosvastuuyksikkö ei välttämättä saa kaikkea
lastattua rekeen ennen jouluaattoa. Ilman lahjaakin voi toki
tulla, tällöin tontut saattavat
muistaa. Lisäksi Pikkujouluissa
esitettäneen perinteinen joulunäytelmä ja kuunneltaneen
taidemusiikkia,
jouluruokaa
on tarjolla taatusti. Lysti kustantaa vain 5? sisältäen ruuan,
viihteen ja juhlahumun. Hiippapipo päähän ja hippaamaan!
Maanantaina 10.12. klo 19 on
ylimääräinen osakuntakokous, joka päättää vuoden 2013
talousarviosta, valitsee varatoiminnantarkastajat ja käsitellee
sääntömuutosehdotusten ensimmäisen kierroksen.
Joulukuun alusta jouluaattoon
auotaan TVO:n joulukalenterin
luukkuja. Perinteikäs avausarvonta tapahtuu päivittäin kello
19.00 paitsi jouluaattona klo
23.59. Joka päivä mahdollisuus voittaa vinkeitä palkintoja, kannattaa kokeilla onneaan,
onpahan ainakin yritetty sitten.
Lisäksi osakunnalla kokoontuu
POLYTEKNIKKOJEN KUORON
PERINTEINEN
JOULUKONSERTTI
TURUN TUOMIOKIRKKO
LA 15.12. KLO 19
LIPUT 21/13 ?
Vihreä vasemmisto
Vihreän Vasemmiston syyskokous Proffan kellarissa keskiviikkona 5.12. klo 17.00. Valitaan ensi vuoden hallitus ja
suunnitellaan tulevaa toimintaa.
Tervetuloa niin vanhat kuin uudet jäsenet!
6.12.
Itsenäisyyspäivän soihtukulkue
Turkulaisten ylioppilaiden yhteinen soihtukulkue sankarihaudoille järjestetään
jälleen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta. Mukana Turun yliopiston ylioppilaskunta, Åbo Akademis Studentkår, Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
ja Studerandekåren vid Yrkeshögskolan Novia. Kaikki opiskelijat ovat tervetulleita mukaan!
JOULUKONSERTTI.FI
FACEBOOK
SPOTIFY
POLYTEKNIKKOJEN KUORO
Kulkue lähtee klo 17.45 Yo-talo A:n edestä (Rehtorinpellonkatu 4 A). Åbo Akademis Studentkårin ja Studerandekåren vid Yrkeshögskolan Novian opiskelijat
liittyvät kulkueeseen Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä. Kävely
sankarihaudoille kestää noin kolme varttia.
Reitti: Rehtorinpellonkatu - Hämeenkatu - Uudenmaankatu - Uudenmaantie
- Turun hautausmaa.
HIUSMUOTOILUA
Paluukuljetus takaisin Yo-talolle
linja-autolla.
SUUNNITTELU + LEIKKAUS
+ MONISÄVYVÄRJÄYS
OHJELMA SANKARIHAUDOILLA:
=
Lopputyötyöstämö opinnäytetyön tai vastaavan urakan kanssa painiskeleville. Metodeina
vertaistuki ja alumniyhteistyö.
Aikataulu
keskustelupalstalla, mukaan mahtuu hyvin.
Kaikki tämä nykyisissä tiloissamme Ursininkatu 8 E:ssä
(erillinen matala valkoinen rakennus). Ajantasaisin tieto Teviksestä ja muustakin osakunnan keskustelupalstalta http://
org.utu.fi/tyyala/tvo/board Tervetuloa käymään! Päivystys
ti&to klo 18 eteenpäin.
85?
TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA
Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17
puh. (02) 250 0246
www.avantgarde.fi
? seppeleen lasku haudoille
? TYYn edustajiston puheenjohtaja
Ville Valkosen puhe
? ÅAS:n hallituksen puheenjohtaja
Raine Katajamäen puhe
? Sohon Torwet, TYYn kuoro ja
Cantus Mercurialis esiintyvät
? Maamme - Vårt land
TERVETULOA MUKAAN!
19
Danske Bank Oyj, www.danskebank.fi
Nuorille 18?30-vuotiaille
ensiasunnon säästäjille
ASP-laina
Miksi kannattaa ryhtyä ASP-säästäjäksi?
Helpot
ASP-säästäjänä saat:
ensias a
unnon
? hyvän verottoman talletuskoron
h
ankinta
omasäästöosuudellesi
a!
? edullisemman ensiasuntolainan
? valtion korkotuen lainalle
? asuntosi riittää yleensä lainan vakuudeksi
yhdessä valtion asuntolainatakauksen kanssa
Kysy lisää konttoreistamme!
Kaarina, Pyhän Katariinan tie 7, p. 010 546 0350
Raisio, Tasalanaukio 3, p. 010 546 0750
Turku?Keskusta, Yliopistonkatu 18, p. 010 546 0800
Turku?Länsikeskus, Markulantie 150, p. 010 546 0980
Turku?Hämeenkatu, Hämeenkatu 3 A, p. 010 546 0990
Humanistinen Matemaattis-luonnontieteellinen Lääketieteellinen Oikeustieteellinen Yhteiskuntatieteellinen Kasvatustieteiden Turun kauppakorkeakoulu