16/2013 VALITSE PIMEYS! s. 12 varjovalmennus s. 5 tinder parittaa s. 6 turkin hipit s. 16
scandinavian music GrouP humalistonkatu 8 a PE 13.12. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) scandinavian music GrouP, harmi la 14.12. LIVE, 15e (Lippu.fi) mika Eirtovaara: irtotavaraa ILTA: sir ElWood -duo 22e / 18e PE 20.12. ILTA, 10e / 8e (Levykauppa Äx & 8raita) Pääruoka 7v.: liEminEn, niEminEn & litmanEn, dJ taBas la 21.12. LIVE, 10e hEvinkElium ILTA: Asema esittää: stEPa & arE niEminEn & litmanEn sin cos tan 9e / 7e (Asema) PE 27.12. LIVE, 8e / 6e (Levykauppa Äx & 8raita) niGhtsatan, sin cos tan la 28.12. LIVE, 10e / 8e Punk Rock X-mas: kakkahÄtÄ-77, katuJEn ÄÄnEt, maakuntaradio ti 31.12. LIVE, 12e / 10e New Year’s reggae bash: laulurastas, hauvat & vaikErtaJat kakkahÄtÄ-77 + Caribbean Nightsift DJ’s tiistaisin: OPM -omat popit mukaan joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 13.12. DJ Jouni Kätteine / UP: DJ Goatboy 0 € LA 14.12. JOOSE KESKITALO: Luoja Auta -kiertue Ovet 21:00, keikka 21:30 liput 6 € 22:30 Hörlur Diskotek med Jori Hulkonnen & Jussi Leihtnen, 0 € klo 24 asti, sen jälkeen 4 € UP: Esko Routamaa, klo 21 0 €, 24:n jälkeen 4 € KE 18.12. Poppivelvollisuus! -baarivisa 20:00 22:30 DJ Kid Kid Mexico, vapaa pääsy TO 19.12. Doc Lounge: Suomibreikkiä 1983-2013 Ovet 20:00, leffa klo 20:30, liput 4€ 23:00 YouTubeJukeboxi, vapaa pääsy PE 20.12. Friday I’m In L.O.V.E.: DJ Urho Tulitukka UP: Get Spastic: DJ:t Vera Wolf & J. Thriller 0 € LA 21.12. DJ Fog/UP: DJ Ionik. Klo 24:n jälkeen 4€ KE 25.12. Kinkunsulatusdisko! DJ Goatboy 0 € TO 26.12. Tapanintanssit! DJ Urho Tulitukka 0€ PE 27.12. DJ. UP: DJs Matula & Fog Drop It Like It’s Hot! Pharrel Williams theme night, 0 € LA 28.12.Wildly Eclectic Sounds: DJ Urho Tulitukka UP: DJ Esko Routamaa. Klo 24:n jälkeen 4 € TI 31.12. New Year’s Bash @ Dynamo! 0 € KE 8.1. Poppivelvollisuus -baarivisa 20:30, 0 € PE 10.1. Jaakko Laitinen ja VääräRaha (22:00) 6€ PE 24.1. Uhrijuhla (22:30) Kimi Kärki (21:30) 4 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Club Sol -salsaklubit keväällä joka toinen lauantai alkuillasta klo 21-01:00! PE 13.12. English Comedy Club! 20:00 Doors 19:30, tickets 12/10 € Tiketti Hosted by Louis Zezeran (AUS) Special guest Tiernan Douieb (UK) 22:00 DJ Esko Routamaa, 0 € LA 14.12. 21:00 Club Sol/01:00 Way Out! MA 16.12. MONDAY JAZZ HAPPENING 20.30 Konservatorion jazz- & fuusio workshopit, liput 4 € ovelta klo 20 22:45 Joulujamit, vapaa pääsy PE 20.12. DJ Arvilommi, vapaa pääsy LA 21.12. DJ Supersakari, vapaa pääsy TO 26.12. Club Sol -salsaklubi 21-03! DJ Marco Polo (ITA) Vapaa pääsy PE 27.12. Friday Night Live at Monk: KAUKO RÖYHKÄ & SEVERI PYYSALO Ovet 20, show 21:00, liput 8/6 € 22:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 28.12. Floetry in Potion: djsucks! 0 € TI 31.12. MONKIN’ NEW YEAR 21:00 Club Sol -salsaklubi: DJ Lucho 01:00 DJ Esko Routamaa. Vapaa pääsy PE 3.1. & LA 4.1. Polar Soul: DJ Yari, 0 € Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Opiskelijakortilla la 11.1. LIVE, 12e / 10e BattlE BEast -20% väh. 5 euron kertaostoista Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä hyllymetreittäin sarjakuvia, paljon pelejä, vähän apinoita. Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
NUMERO 16/2013 13.12.2013. Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi Valon vaihtoehto PimEydessä on se ongelma, ettei siitä saa kuvaa. Valon puutetta ei voi vangita kunnolla. Olematonta ei saa ansaan. Musta valokuva on yhtä kuin valottamaton, todellisuuden kanssa kohtaamaton tyhjä taulu. Hämärä pitää omansa. Pimeyttä pitääkin lähestyä suhteessa kirkkauteen. Varjo voi olla syvä, vaikka se sisältäisi paljon valoa, kunhan muu ympärillä hohtaa hanakammin. Ja toisaalta se, mitä luulemme pimeydeksi, on sitä aika harvoin. Valo pilkkii aina jostain ja saa meidät etsimään lohtua silmälapuista. Tämän numeron teemaksi valikoitui vuodenajalle uskollisesti pimeys. Käänsimme valokeilaa ja seurasimme varjon rajalla tapahtuvia liikkeitä. Kansiartikkelissamme jututimme valosaasteen tutkijaa Janne Rinnettä (s. 12), henkilöjutussamme taas tavataan tummanpuhuvan musiikin ja stadionien wattikimaran välissä operoiva tutkija Kimi Kärki (s. 14). Pimeä voi ahdistaa, mutta sitä myös tarvitaan. Toimittajamme Milla Ikonen summaa asian oivasti: ”Ihmismielen voi mataloittaa valon puuttumisen ohella myös se, ettei valoa pääse pakoon.” Pimeys on totuttu liittämään uskonnollisessa ja kulttuurisessa mielessä pahaan, mutta kytkös on virheellinen. Ainainen valo ei ole taivaallista; ihmiseläin tarvitsee liukuman molempia päitä. Edes maailmankaikkeutta – todellisuutta itseään (s. 11) – ei näe ilman pimeyttä. Tämän tietävät tähtitieteilijöiden kaukoputket, jotka ovat karanneet hämärän helmoissa kauas asutuskeskuksista. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 Kannen kuva: LAURI HANNUS “ “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ Haluan nähdä ensirakkauteensa eksyneen Adelen elämän seuraavat luvut vain tietääkseni, että hänellä on kaikki hyvin. Adelen elämä: osat 1 ja 2 herkistää huolella s. 21 Olin alkanut rakennella sanoja, ja tajusin myöhemmin, että se kertoo vain ihan puhtaasti siitä kun ollaan humalassa! En ollut edes ajatellut sitä kirjoittaessani. Ringa Manner antaa sanojen johdattaa s. 19 Tammikuussa valo alkaa taas voittaa, ja samalla lehtemme luo nahkansa. Käsissäsi oleva lehti on viimeinen nykyformaatilla ilmestyvä Turun ylioppilaslehti. Ensi vuonna lehti painetaan kerran kuukaudessa nykyistä paksumpana aikakauslehtenä. Lisää muutoksista sivulla 7. Vuoden lopussa ja uudistusten kynnyksellä pitäisi kai osata summata jotain olennaista. Onneksi syvimmät elämänohjeet eivät yleensä ole kovin monimutkaisia. Kulttuurisivuille haastattelemani Ringa Manner, alias The Hearing kertoo, miten hän haluaa hieman surullisesta musiikistaan huolimatta saada aina kohtaamansa ihmiset hymyilemään. Välineenä voi toimia vaikkapa hieman odottamaton vitsi. Tylkkäri haluaa menetellä samoin. Uudistumme, jotta ehtisimme tehdä enemmän lukijamme eteen. Yllättääkin. lauri hannus Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Vastaa intranetin tyytyväisyyskyselyyn 20.12. klo 16 mennessä. Linkki kyselyyn intran etusivulla.
SYL ajaa perustuloa Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) päätti liittokokouksessaan 29.–30.11. ryhtyä ajamaan sosiaaliturvan uudistamista perustulon suuntaan. SYL:n mukaan Suomen nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei enää vastaa tarkoitustaan: tuet ovat liian matalia ja järjestelmä rakenteiltaan liian jäykkä. Liiton mielestä perustulo tekisi toimeentulosta ennakoitavaa ja kannustaisi työntekoon, kun työn vastaanottaminen ei johtaisi tukien menetykseen tai työtulon ankaraan verotukseen. Kaikille taattu perustulo voisi liiton mukaan myös madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen. ”SYL haluaa olla mukana rakentamassa sosiaaliturvajärjestelmää, joka kohtelee ihmisiä yhdenvertaisesti ja turvaa kaikille perustoimeentulon. Ensimmäisiä oikeansuuntaisia askelia olisivat kaikkien sosiaaliturvan muotojen muuttaminen yksilökohtaisiksi sekä tukien myöntämisen keskittäminen”, SYL toteaa tiedotteessaan. Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) otti kantaa perustulon puolesta jo vuosi sitten. TYYn hallituksen varapuheen- johtaja ja sosiaalipoliittinen vastaava Essi Karvonen on SYL:n linjaukseen erittäin tyytyväinen. ”Kaikkien ylioppilaskuntien sopo-vastaavat ovat tehneet koko vuoden yhdessä töitä tämän eteen. Perustulo on yksilöllinen ja yhdenvertainen tukimuoto, joka selkeyttää järjestelmää, vähentää byrokratiaa, ottaa eri elämäntilanteet huomioon ja parhaimmillaan nostaa toimeentulon tasoa”, Karvonen sanoo. TYL TY Ylle uudet puheenjohtajat ja hallitus Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) tuore edustajis- to valitsi viime viikon kokouksessaan uudet keskeiset toimijat. TYYn edustajiston puheenjohtajaksi nousi tekniikan ylioppilas Jukka Koivisto (Hybridiaani), joka on toiminut tämän vuoden Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) varapuheenjohtajana. Koivisto kertoo TYYn tiedotteessa odottavansa innolla työtä moniäänisen edustajiston parissa. ”On ilo ja kunnia päästä toimimaan näin valppaan ja innostuneen edustajiston puheenjohtajana. Kyseessä on skarppi porukka, josta löytyy monipuolista näkemystä ja aito halu tehdä yhteistyötä yli ryhmä- ja oppiainerajojen.” Koivisto kokee myös tärkeäksi, että edustajisto tarttuu rohkeasti kaksikielisyyden haasteeseen. Tulevalla kaudella edustajisto tulee työskentelemään suomen lisäksi myös englanniksi kansainvälisten jäsentensä johdosta. Koiviston työpariksi, edustajiston varapuheenjohtajaksi, valittiin Teemu Auressalmi (Lex). Hallitus tavoittelee avoimuutta TYYn hallituksen puheenjohtajaksi edustajisto valitsi kauppatieteiden ylioppilaan Jussi Niemisen (TuKY-lista). Nieminen opiskelee Turun kauppakorkeakoulussa ja on toiminut vuonna 2013 Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n hallituksen varapuheenjohtajana sekä vuodet 2012–2013 TYYn edustajiston jäsenenä. Nieminen kuvailee tunnelmiaan hyviksi ja odottaviksi. Uutta TYYn hallitusta hän kuvailee innostuneeksi. ”Hirveä draivi vaikuttaa olevan päällä kaikilla. Hallitus on myös aika nuori ja hyvin motivoitunut.” Tuore puheenjohtaja uskoo, että hallituksen työskentelyssä painottuvat etenkin valtakunnalliset koulutuspoliittiset teemat, kuten opiskelijavalintauudistus. Toisaalta TYYn organisaatiomuutos, jossa valiokunnat muuttuvat siiviksi, tulee Niemisen mukaan olemaan työllistävä hanke vuonna 2014. Nieminen on ilmaissut kannattavansa avoimuuden ja jäsenlähtöisyyden lisäämistä TYYn toiminnassa. ”Käytönnässä tämä tarkoittaa viestinnän kehittämistä, sillä kaikki avoimuus lähtee viestinnästä. TYYn täytyy viestiä jäsenistölleen tehokkaasti ja mielenkiintoisesti palveluistaan, ja toisaalta viestintäkanavien tulee olla myös jäsenistölle saavutettavia”, Nieminen kertoo. Vuoden 2014 hallituksen muut jäsenet ovat Ilona Häsänen (TuKY-lista), Timo Kovala (TuKY-lista), Mikko Mononen (Ryhmä Lex), Virva Viljanen (Vihreä vasemmisto), Matti Vähä-Heikkilä (Hybridiaani) ja Kukka-Maaria Wessman (Vihreä lista). Turun ylioppilaslehden johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin valtio-opin opiskelija Juha Laurila (Soihdunkantajat). Laurila on toiminut kuluvalla kaudella johtokunnan varapuheenjohtajana. TYL Vaikuta e-kirjavalikoimaan! Kirjaston tietokantaan on lisätty tuhansia e-kirjoja, jotk
UUTISET UUTISET Helsingissä vasemmisto yrittää puuttua koulutuksen eriarvoistumiseen tarjoamalla ilmaista pääsykoevalmennusta. Varjovalmennus alkaa tarjota Helsingin yliopistoon maksuttomia valmennuskursseja. Sen ovat perustaneet Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto, Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ja Helsingin Yhteiskunnallinen Hormia Konsta Opisto yhteistyössä KSL Opintokeskuksen kanssa. Varjovalmennus aikoo tarjota kursseja ainakin oikeustieteen, lääketieteen, psykologian, taloustieteen, viestinnän ja sosiologian hakijoille. Ensimmäiset kurssit pidetään ensi keväänä. Tarkoitus on järjestää hakijoille ohjattua opetusta ja vertaisryhmiä sekä tuottaa verkkoon kaikille avoimia materiaaleja ja oppimisympäristöjä. Lisäksi Varjovalmennus aikoo tarjota hakijoille tilaisuuksia kuulla eri alojen opiskelijoilta, millaista yliopisto-opiskelu on käytännössä. Maksuttomien kurssien tavoitteena on Varjovalmennuksen mukaan puuttua eriarvoisuuteen ja koulutuksen periytyvyyteen. Erityisesti lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntiin sisään pääsevistä opiskelijoista suuri osa on käynyt valmennuskurssin. ”Kursseillamme on kaksi tarkoitusta. Toisaalta haluamme tarjota valmennusta niille, joilla ei ole kalliisiin kursseihin varaa. Toisaalta haluamme vähitellen murtaa valmennuskurssijärjestelmää. Meillä on aito huoli koulutuksen muuttumisesta maksulliseksi”, kertoo Etelä-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteeri Arto Bäckström. Kurssien opettamisesta ja KYSYY: Mitä mieltä olet nettideittailusta? Konsta hormia Varjovalmennus tahtoo ravistella valmennuskurssijärjestelmää materiaalien tuottamisesta vastaavat vapaaehtoiset Helsingin yliopiston opiskelijat. ”Olemme saaneet hirveän paljon innokkaita vapaaehtoisia mukaan. Monet heistä ovat vetäneet aikaisemmin maksullisia kursseja ainejärjestöissään”, Bäckström sanoo. 5 Turussa ei maksuttomia kursseja Varjovalmennus suunnittelee tarjoavansa verkkomateriaaleja myös muualle kuin Helsingin yliopistoon pyrkiville. Arto Bäckström kertoo, että Varjovalmennus haluaa kannustaa ja auttaa toiminnan laajentamista myös muille paikkakunnille. Turussa ilmaisia valmennuskursseja ei toistaiseksi ole saatavilla. Valtakunnallisten valmennuskurssiyritysten ohella kursseja ja materiaaleja tarjoavat monet aine- ja tiedekuntajärjestöt. Esimerkiksi Turun Lääketieteenkandidaattiseuran valmennuskurssi maksaa 1090 euroa. Oikeustieteellisen tiedekuntajärjestön Lexin kurssien hinnat vaihtelevat vajaasta 300 eurosta noin 750 euroon. Kauppatieteen opiskelijoiden TuKY veloittaa kurssistaan 1290 euroa. Politiikan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön P-klubin omistama Yliopistovalmennus järjestää valmennuskursseja myös muiden oppiaineiden, kuten sosiaalitieteiden, psykologian, historian ja biologian hakijoille. Intensiivikurssien hinnat vaihtelevat 245 eurosta 570 euroon. Lisäksi opiskelijajärjestöt myyvät edullisempia etäkursseja ja itseopiskelumateriaaleja. LexKurssien valmennuskurssivastaava Riikka Laaksonen suhtautuu Varjovalmennuksen kursseihin hieman epäileväisesti. ”Hakijoiden keskuudessa tällaiselle toiminnalle voi olla kysyntää, mutta jos opettajat tulevat paikalle hyvää hyvyyttään, voidaanko taata opetuksen taso? Me kiinnitämme huomiota siihen, että opettajat olisivat parhaita mahdollisia, ja siksi heille myös maksetaan korvaus.” Laaksonen ei usko, että ainakaan alkuvaiheessa maksuton valmennus olisi merkittävä kilpailija maksullisten kurssien järjestäjille. ”Jos toiminta lähtee hyvin pyörimään, toki se voi tulevaisuudessa olla haastaja.” Milla Ikonen ka siirtyvät kirjaston omiksi, jos niitä luetaan tarpeeksi. Lisätietoa kirjaston intrasta. Mikaela Kaukinen, 3. vuoden maantieteen opiskelija Ei ole omakohtaisia kokemuksia, joten en voi tuomita tai kehua, mutta miksei. Jotkut ovat ujoja, ehkä heidän on helpompi tutustua netissä. Tämänikäiset varmaan tiedostavat riskitkin. Aarne Knuutila, 1. vuoden matematiikan opiskelija Luulen, että se on kauhean hyvä. Harmittaa, etten itse ole päässyt siihen mukaan, olisin varmaan ollut netissä aika catch. Helka Ikonen, 2. vuoden luokanopettajaopiskelija Ehkä se on joillekin hyvä tapa tutustua. Itse ei ole tarvinnut kokeilla. Ehkä kuitenkin mieluummin tutustun kasvokkain, että näkee, millainen tyyppi on.
Konsta Hormia Romanttinen lihatiski Sormipeliä Romeon & Julian tapaan Eteesi ilmestyy ihminen. Haluatko tutustua? Kyllä? Hipaise hänet oikealle. Et? Hipaise hänet vasemmalle. Sosionomiksi opiskeleva Julia, 24, istuu paikallisbussin kyydissä. Puisto oikealla, kerrostaloja vasemmalla. Vierusmatkustaja lukee lehteä. Alle kolmikymppiset räpläävät puhelinta tai tablettia. Joku hymähtää. Suurin osa on hiljaa. Julia käynnistää Tinderin. Romeo, 25, tekee iltavuoroa pienen lasipöydän kokoisen näytön edessä. Ruudulla pyörii lukuja. Kauppa käy. Minuutti sitten pöydälle napattu höyryävä kahvi kutsuu lakisääteiselle. Romeo käynnistää Tinderin. Androidille ja iOS:lle ilmaiseksi ladattavissa oleva Tinder sai alkunsa Etelä-Kalifornian yliopiston kampuksella. Sieltä pariutumissofta levisi nopeasti muihin opinahjoihin. ”Tinder is how people meet. It’s like real life, but better” on ääriyksinkertaisten kotisivujen ainoa mainoslause. Tinderin käyttö koukuttaa. Softa vaatii Facebook-tilin, ja asetuksista säädetään oma ja kiinnostava sukupuoli, passeli etäisyys muihin käyttäjiin sekä naseva ikähaitari. Näytöllä on vain ihmisen kuva ja etunimi. Jos kiinnostaa, vie kuva oikealle. Jos ei nappaa, vie otos vasemmalle. Kuvaa näpäyttämällä avautuu lisää räpsyjä ja yhteiset kaverit sekä kiinnostuksen kohteet. Romeon puhelimen ruudulle ilmestyy Marin, 24, lomakuva. Ei kiinnosta. Helena, 19, liian nuori, ei kiinnosta. Minna, 26, ystävälliset kasvot, kiva hymy, outo korvakoru. Sormi painaa hellästi kuvaa. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita on jokunen. Kiinnostaa. Julialle Tinder ehdottaa muun muassa Heikkiä, 27. Hän äänestää fiksusti, käy teatterissa ja matkustaa Alkoa pidemmälle. Kiinnostaa. Jussi, 25, karmea haivenparta, ei kiinnosta. Mikko, 23, kuivan oloinen, ei kiinnosta. Puhelin taskuun. Nyt odotetaan. Romeota vähän jännittääkin. Mieluisiksi merkitsemiensä ihmisten kanssa kun ei pääse keskustelemaan ennen kuin myös vastapuoli ilmoittaa ole- vansa kiinnostunut. ”Oot söpö. Tuu meille.” Julian puhelin värähtelee kutsuvasti. Heikki on kiinnostunut ja muutama muukin mies on kuskannut Julian kuvan näytön oikeaan laitaan. Onpa mukana yksi ikivanha kaverikin. Kaverista pitää totta kai olla kiinnostunut. Chatti-ikkuna auki. Näppäimistö laulaa: ”ajattelin, että joku on kerrankin kiinnostunut musta, mutta se olitkin vain sinä”. Muukalainen numero yksi, 27-vuotias Tommi vaikuttaa ainakin muutaman chattirivin arvoiselta. Muut lykitään vasemmalle. Julia vaihtaa muutaman sanan Tommin kanssa. Julia ei perinteisiin sukupuolirooleihin usko, vaan toimii keskustelussa aloitteen tekijänä, mutta toisaalta odottaa, että toinen osapuoli ottaa seuraavan askeleen. Julialla ja Tommilla on jokunen yhteinen kaveri. Se auttaa, sillä kukapa uskoisi omien kavereidensa viettävän aikaa idioottien kanssa. Ainakaan kovin usein. Keskustelunaloitukset eivät ole runollisia. Julia on Julia myös netissä. Treffeille ei ole kiire. Ajatustenvaihtoa voi kestää kuukaudenkin päivät ilman tapaamista. Joskus keskustelut kuivuvat, joskus eivät. Joistakin tulee kavereita. Yksi tyyppi osoittautuu salarakasta kaipaavaksi ukkomieheksi. Kuluu pari päivää. Lauantaiiltana muinoin kiinnostavaksi hipaistu Teppo, 24, ilmoittaa kelpuuttavansa Julian. Perässä tulee varsin yksiselitteinen viesti: ”Oot söpö. Tuu meille. Osoitteeni on etc.” Julia ei mene. Hän on matkoilla. Sitä, olisiko Julia mennyt jos olisi ollut paikkakunnalla, hän ei kerro. Vaikka Julia ei pidä itseään spontaanina ihmisenä, hän nauttii Tinderin nopeudesta. Naama ja kiinnostuksen kohteet riittävät hyvin alkuun. Perinteisemmissä deittipalveluissa näkyviä loputtomia omaelämäkertoja ei jaksa lukea. Onneksi nettideittailu ei estä silmien auki pitämistä myös arjen keskellä. Muutamista Tindertreffeistä huolimatta Julia löysi avomiehensä ihan ihka elävänä kadulta. Romeo on taas töissä. Periaatteessa Tinderin kaltaiset, nopeaa valintaa korostavat deittipalvelut sopivat nimenomaan kiireisille ihmisille. Käytännössä valtaosa Tinderin käyttäjistä on nippa nappa parikymppisiä diginatiiveja. Mutta kas, hiljaista työpäivää piristää Romeon puhelimesta kuuluva äänimerkki. On aika tarkistaa Tinder-saldo. Romeon edellinen seurustelusuhde kesti vuoden. Sen jälkeen on ollut hajanaista sutinaa, mutta ei mitään merkityksellistä. On aika asettua. Romeo etsii Tinderistä nimenomaan parisuhdetta. Seksiä Romeo uskoo irtoavan helpommin Dynamosta kuin Tinderistä. Molempia nipokriitikot tosin kuvaavat jonkinlaisiksi lihatiskeiksi. Toisin kuin Julia, Romeo uskoo nopeaan toimintaan ja miehen velvollisuuteen lausua ensimmäiset sanat. Riimeistä ei kuitenkaan voida puhua. ”Moi, mitä kuuluu?” riittää kärjeksi. Omaperäistä? Ei. Tehokasta? Kyllä. Muutamassa minuutissa, alle kahdellakymmenellä viestillä, Romeo sopii parit tapaamisetkin. Kahdessa viikossa Romeo on merkannut nelisenkymmentä naista kiinnostaviksi. Treffejä on takana jokuset. Romeo pitää itseään varsin valikoivana. Romeo ja Minna sopivat treffit perjantaiksi kello kuudeksi. Klassista. Tapaamisen näyttämönä toimii pieni ja sympaattinen kahvila. Klassista. Parin minuutin pakkasessa värjöttelyn jälkeen viehkeä nainen tervehtii. Romeo avaa oven, tilaa itselleen kahvin ja Minnalle vihreän teen. Leivos jaetaan. Rupattelu kirmaa syvemmille vesille. Romeo uppoutuu Minnan silmiin. Kaunein ja fiksuin nainen, jonka olen tavannut, Romeo myhäilee. Koska Tinder on paljastanut kiinnostuksen kohteet, voi karikkoisiksikin mielletyistä aiheista, kuten politiikasta, puhua vapaammin. Ilta on menestys. Se päättyy lyhyeen ja lämpimään suudelmaan. Klassista. Minna ja Romeo ovat kulkeneet käsi kädessä kuukauden päivät. Minna ei edes muista heidän tavanneen Tinderissä. Kukaan jutun ihmisistä ei esiinny omalla nimellään. Jouko Luhtala TYY hakee jäseniä avustustoimikuntaan, joka valmistelee päätökset alayhdistyste
AJASSA Taas se uudistuu! Turun ylioppilaslehti uudistuu tammikuussa konseptiltaan kerran kuukaudessa ilmestyväksi aikakauslehdeksi. Lehteä on veivattu uuteen uskoon ennenkin ajan vaatimusten mukaisesti. Tämä lehti jää historiaan. Turun ylioppilaslehden seuraava numero tuntuu erilaiselta kuin nyt käsissäsi oleva. Lehden sivunkoko muuttuu hieman nykyistä pienemmäksi, ja samalla lehdestä tulee sivumäärältään paksumpi. Lehti myös painetaan ensi vuonna nykyistä laadukkaammalle paperille. Graafinen ilme uudistuu sekin. Lehden painopiste tulee nykyistä vahvemmin olemaan pitkissä jutuissa, joihin on käytetty aikaa ja vaivaa. Toki myös lyhyemmät palstat ja ajankohtaiset opiskelijan arkea koskettavat asiat säilyvät lehdessä. Emme tingi myöskään tieteen ja kulttuurin kartoittamisesta. tuntuu luonnolliselta ajankohdalta seuraavalle askeleelle. Lehtemme syklin muutos ei johdu ulkoisista paineista. Ilmestymistiheyttä muutetaan lehden johtokunnan linjaaman strategian mukaisesti, ja muutos on lehden tekijöille mieluinen. Ydinajatuksena on tarjota paperilehteä harvemmin, mutta parempana. Nykyisessä mediailmastossa nopealla silpulla kilpailu on lyhytnäköistä. Laatu ratkaisee, ja vaikka nykyiselläkin formaatilla lehdestä on saatu hyvää palautetta, voidaan rimaa asettaa vielä hieman korkeammalle. Laatu edellä Vuonna 2002 lehtemme sivuilla keskusteltiin sähköpostin vaikutuksista tiedonvälitykseen. Moisen lukeminen saa nykyisin aikaan nostalgisen hymähdyksen. Digitaalinen media on mullistanut koko uutistoiminnan, ja verkko tarjoaa nykyisin ylivoimaiset mahdollisuudet nopealiikkeiseen tiedonvälitykseen. Toisaalta paperilehti on verraton väline laajojen juttukokonaisuuksien luomiseen, eikä se ole katoamassa maailmasta lähiaikoina. Tästä kielii muun muassa se, että jo kertaalleen kokonaan digitaaliseksi vaihtanut yhdysvaltalainen valtalehti Newsweek on viimeisimpien tietojen mukaan palaamassa printtiin. Tuulimyllyjä vastaan taistelu kannattaa kuitenkin harvoin. Kahden viikon välein ilmestyvä lehti ei ole mikään ripeä uutismedia, mutta sen tekokiireet torppaavat pienen toimi- Ehkäpä konkreettisin muutos liittyy kuitenkin ilmestymistiheyteen. Turun ylioppilaslehti ilmestyy jatkossa 9 kertaa vuodessa nykyisen kuudentoista sijaan. Uusi lehti on siis jaossa lukuvuoden aikana kerran kuukaudessa. Lehden ilmestymissykliin ei kajota ensimmäistä kertaa. Vuosittaisten numeroiden määrä on vaihdellut aikojen saatossa reippaasti. Viimeksi asiasta keskusteltiin kiivaasti vuonna 2002, kun Tylkkärin johtokunta päätti harventaa lehden ilmestymistä 24 numerosta kahdeksaantoista, lähelle nykyistä tiheyttä. Perusteet olivat samankaltaisia kuin nytkin: harvemmin ilmestyvä lehti mahdollistaa huolellisemman kokonaisuuden. Lehti on ilmestynyt kahden viikon syklillä nyt reilun vuosikymmenen, ja ensi vuoden alku Verkko virkistyy tuskunnan mahdollisuudet panostaa kunnolla digitaaliseen sisältöön. Verkko jää taittokiireiden jalkoihin. Ylioppilaslehteä voidaan tietyssä mielessä katsoa mediakentän poikkeustapauksena, sillä se on olennaisesti myös jäsenpalvelu. Tämä näkökulma on otettu huomioon uudistuksessa. Ylioppilaiden nenät ovat nykyisin tiiviisti liimattuina älypuhelimiin ja tabletteihin, ja vaikka Tylkkärin menekki onkin kelvollinen, haluamme tavoittaa opiskelijat tehokkaasti myös digitaalista kanavaa pitkin. Lehden nettisivut uudistuvatkin vuoden 2014 aikana. Vastaisuudessa verkossa tapahtuu omiaan: siellä ilmestyvät jutut eivät välttämättä enää ole lehdestä tuttuja. Laadukkaasti toimitetun lehden ja virkeän verkkomedian yhtälö toteuttaa 2010-luvulla ylioppilaslehden palvelutehtävää nykyistä mallia paremmin. Median perustehtävää on tupattu luonnehtimaan fraasilla ”vallan vahtikoira”. Sekä lehteen että verkkoon panostamalla on mahdollista synnyttää elinvoimainen monitoimimusti, joka ei pelkästään vartioi tiluksia, vaan on myös luontevaa lenkkiseuraa. Tärkein ei kuitenkaan muutu. Turun ylioppilaslehti on jatkossakin opiskelijoiden oma lehti. Tämä tarkoittaa sitä, että lehden tekijäksi on suotavaa ja toivottavaa hakeutua, jos intoa journalismiin löytyy. Yhteydenottoja, juttutarjouksia ja palautetta odottaen, Turun ylioppilaslehden toimitus tyl@utu.fi en toiminta-avustuksista. Täytä hakulomake TYYn nettisivuilla 7.1.2014 klo 16.00 mennessä. 7
Vallankumouksen haave Ukrainan kaduilla Kiovassa sadat tuhannet mielenosoittajat ilmaisevat tympääntymisensä presidentti Viktor Janukovytšin itsevaltaiseen politiikkaan. Protestit puhkesivat, kun Janukovytš torjui viime hetkellä valmiiksi neuvotellun sopimuksen EU:n kanssa. Euroopan unionin Itäisen kumppanuuden huippukokous pidettiin Vilnassa 28.–29.11. Ohjelman tarkoitus on vahvistaa EU:n itäisten naapurimaiden yhteiskuntia ja raja-alueen vakautta osana EU:n naapuruuspolitiikkaa. Kohdemaat neuvottelevat EU:n assosiaatiosopimuksesta, joka yhtenäistää osapuolten lainsäädäntöä. Sopimus on EU- jäsenyyden vaihe, vaikkei takaa jäsenyyttä. Vilnan huippukokous herätti huomiota, koska Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš ilmoitti yllättäen, ettei Ukraina allekirjoita valmiiksi neuvoteltua assosiaatiosopimusta. Assosiaatiosopimukseen oli neuvoteltu laaja vapaakauppaosio ja viisumivapaus ukrainalaisille Euroopan-matkaajille. Viime hetken muutos yllätti jopa Ukrainan hallituksen ja Janukovytšin oman puolueen. Ukraina päättikin tiivistää suhteitaan Venäjään Janukovytšin tavattua salaisesti presidentti Vladimir Putinin. Uppiniskainen EU-kumppani Politiikka kytkeytyy Ukrainassa eliittiin. Parlamentissa on ennätysmäärä dollarimiljonäärejä. Ukrainassa politiikkaan hakeudutaan suurten omaisuuksien turvin varallisuutta kartuttamaan, ja jäsenyys parlamentissa suo oikeudellisen koskemattomuuden. Ukraina on presidenttijohtoinen yhteiskunta. Osa parlamen- taarikoista on kerryttänyt omaisuutensa ryöstökapitalismin keinoin, ja Janukovytšin kaudella maa on pudonnut Transparency Internationalin korruptiovertailun sijalle 144. Ukrainan talous on riippuvainen tuonnista. Kaasua maa tuo Venäjältä, mikä lieneekin presidentin suunnanmuutoksen taustalla. Hintataso on korkea, mutta keskipalkka vain noin 1300 euroa. Janukovytšia Venäjä-yhteistyö auttanee maaliskuun 2015 vaaleissa. EU:lle sopimus kehittyvän Ukrainan kanssa on kiinnostava. Kasvun mahdollisuus 45 miljoonan ihmisen maassa nähdään todellisena. EU on Ukrainan suurin kauppakumppani. Suuri ongelma Ukrainan taloudelle on väestönkasvu. Vuodesta 1990 Ukrainan väkiluku on pienentynyt 6,9 miljoonalla ihmisellä. Huoltosuhteen epätasapaino lisää kansalaisten tyytymättömyyttä. Suuri ongelma Ukrainan taloudelle on väestönkasvu. Vuodesta 1990 Ukrainan väkiluku on pienentynyt 6,9 miljoonalla ihmisellä. Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Turun pääkirjaston aulan valokuvanäyttely esittelee Aurajoen pohjasta löytynei
AJASSA Maanlaajuisesti miljoonia mielenosoittajia Kolmen miljoonan asukkaan Kiovan kaduilla on protestoitu viikkojen ajan. Presidentin ilmoitus suututti itsevaltaisiin otteisiin kyllästyneet kansalaiset ja synnytti Euro– Maidan-protestiliikkeen. Ulkoasiainsihteeri Anssi Kullberg Suomen Kiovan suurlähetystöstä arvioi Kiovassa olevan satoja tuhansia mielenosoittajia. Liike ei rajoitu vain pääkaupunkiin. Siinä ovat mukana tärkeimmät oppositiopuolueet, mutta esimerkiksi opiskelijaliike ei tahdo puolueisiin samastua. ”Mielenosoittajia yhdistävät vapauden, demokratian ja oikeusvaltion arvot”, Kullberg sanoo. Hänen mukaansa liikkeen tavoite on integroitua Eurooppaan. Protestien taustalla on myös tympääntyminen Janukovytšin autoritääriseen hallintoon, korruptioon ja Putinin vasallina toimimiseen. ”Venäjä-kielteisyys on vahvistunut voimakkaasti taustatekijänä, kun mellakkapoliisi ja sisäministeriön joukot käyttivät väkivaltaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.” Myös Turun tuomiokirkon edustalla pidettiin ukrainalaisille tukimielenosoitus 26.11. Ukraina tahtoo säilyttää itsensä Kullbergin mukaan protesteissa on kyse enemmän Ukrainasta ja sen tulevaisuudesta kuin Euroopan integraatiosta, vaikka näiden välillä nähdäänkin vahva yhteys. Kaduille lähteneet ukrainalaiset pelkäävät maan taantuvan uudeksi Valko-Venäjäksi. The Economistin toimittaja Edward Lucas raportoi Putinin ja Janukovytšin solmineen viiden miljardin dollarin taloussopimuksen Sotšissa 6.12. Virallisesti sopimus kielletään. Sopimus laskisi Ukrainaan myytävän kaasun hintaa huomattavasti ja liittäisi Ukrainan Venäjän johtamaan kauppaliittoon. Mahdollinen sopimus johtanee mielenosoitusten väkivaltaiseen kukistamiseen. Kullberg arvioi Venäjän tukevan Janukovytšia vahvasti, mutta useat EU-maat Puolan ja Ruotsin johdolla ovat ilmaisseet tukensa mielenosoittajille. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt luonnehtii Ukrainan päätöksen viivästyttäneen maan menestystä. Helppoa muutos ei Ukrainassa ole, mutta Euro–Maidan-liike osoittaa sen mahdolliseksi. Nähtäväksi jää, onko Janukovytšin lähtölaskenta alkanut. Teksti ja kuvat: Jaakko Joki tä roskasukellusten saaliita. Teokset ovat nähtävillä vuoden 2013 loppuun asti. 9
Avoin kirje TY Ylle: Odotamme rohkeita tekoja tasa-arvon puolesta! Vastaus TY Yn alumnien tasa-arvoa käsittelevään avoimeen kirjeeseen Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat jo pitkään aiheuttaneet huolta niin ylioppilaskunnan aktiivisissa toimijoissa, jäsenistössä kuin TYYn alumneissakin. TYYssä toimineet naiset ovat aloittaneet verkostoitumisen syksyllä 2013, ja ensimmäinen TYYn naistoimijoiden alumnitapaaminen on vuoden 2014 alussa. Yksi alumnitoiminnan aloittamisen syy oli huoli sukupuolten välisestä tasa-arvosta TYYssä. Turun yliopiston opiskelijoista 61% on naisia. Tästä huolimatta sukupuolijakauma TYYssä, sen erilaisissa elimissä ja TYYn eri toimielimiin nimeämien opiskelijaedustajien kesken on selkeästi vinoutunut. Se on ollut sitä koko historiansa ajan. Tasa-arvo on aina ollut yksi TYYn kantavia arvoja ainakin sanojen tasolla, ja koska tilanne ei ole vuosien saatossa lainkaan kohentunut, me koemme, että nyt on vihdoin myös tekojen aika. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on aiheuttanut huolta myös TYYn toimistolla. Ylioppilaskunta on tyytyväinen alumnien aktiivisuudesta ja aiheen pitämisestä julkisessa keskustelussa. Ylioppilaskunnan tekemät valinnat ovat hyvä keino tarkastella tasa-arvon toteutumista. Tiedekuntien johtokuntien opiskelijaedustajien rekrytoinnissa sukupuolipariteetin toteutumiseen kiinnitettiin erityistä huomiota ja päätöksessä huomioitiin myös sukupuolten moninaisuus. Johtokuntien tulevan kauden opiskelijajäsenistä tasan puolet on miehiä. Vinouma kuitenkin voimistuu yliopiston ylemmillä portailla: yliopistokollegiossa vastaava suhdeluku on 80/20 ja hallituksessa istuu pelkkiä miehiä. Vastaava tendenssi on myös ylioppilaskunnan tehtävien puolella: luottamustoimijoiden ja henkilöstön sukupuolijakaumat ovat suunnilleen tasan, mutta edustajiston puheenjohtaja, taloustoimikunnan puheenjohtaja, pääsihteeri ja hallituksen puheenjohtaja ovat kaikki miehiä. Suurimpia ongelmia TYYssä ei edes välttämättä ole se, että pätevimmät naiset jätettäisiin systemaattisesti valitsematta vaan se, että naisehdokkaita ei edes ole. Ylioppilaskunnan tasolla taas vinoumaa sukupuolijakaumassa on enää mahdoton korjata. Vastuu tasa-arvon toteutumisessa on TYYn toimiston ja hallituksen lisäksi myös alayhdistyksillä ja edustajistoryhmillä. Myös TYYn päivittäistä toimintakulttuuria on tarkasteltava kriittisesti, koska on selvää, että kynnys osallistua TYYn toimintaan alayhdistyksiä korkeammalla tasolla on naisille selkeästi korkeampi. Naisten tuntuu olevan vaikeampi pätevöityä tai edes hakea TYYn luottamustoimiin. Ja vaikka tasa-arvo on tärkeä myös arvona, huomionarvoisinta ja ongelmallisinta on se, että oikeudellisesti ylioppilaskunnan vastuu julkisyhteisönä pohjautuu myös lakiin. Tasa-arvosta on olemassa kokonainen velvoittava laki ja ennakkotapaus, joita TYYssä järjestelmällisesti rikotaan, mikäli sukupuolten välinen tasa-arvo kieltäydytään ottamasta huomioon esimerkiksi henkilövalinnoissa. Tasa-arvoa voidaan edistää hyvin konkreettisilla asioilla, pelkkä asennekasvatus ei enää riitä, vaikka onkin itsessään jo ehdottoman tärkeää. Edustajistoryhmien on otettava kaikissa ehdokasasetteluissaan huomioon sukupuolten tasapuolinen edustavuus. Sukupuolipariteetti on otettava huomioon kaikissa sellaisissa valinnoissa, joissa se on mahdollista. Alayhdistysten toiminnan tulee olla avointa ja läpinäkyvää, tasa-arvon vastaista toimintaa ei tule hyväksyä tai tukea. TYYn sisäisesti sukupuolittunutta jakoa miesten ja naisten sektoreihin tulee purkaa korostamalla motivaatiota aiemmin hankitun osaamisen sijaan. Nyt on aika tehdä päättäväisesti ja tiedostaen työtä tasa-arvon toteutumiseksi. Meidän TYYmme on yhdenvertainen ja oikeudenmukainen, jossa niin naisilla kuin miehillä on mahdollisuus toimia, edetä ja työskennellä opiskelijan paremman huomisen puolesta. Me allekirjoittaneet alumnit haluamme jatkossakin olla ylpeitä omasta ylioppilaskunnastamme. Turun yliopiston ylioppilaskunnan naisalumniverkosto Anna Kahra, TYY alumni 2009-2013 Anna Mäkipää, TYY 2009Elina Rantanen, TYY-alumni 2004-2006 Essi Karvonen, TYY 2011Hannele Karilainen, TYY-alumni 2008-2010 Helka Hollmén (os. Heinola), TYY-alumni 2001-2002 Johanna Kärki, TYY-alumni 2000-2003 Katariina Ratia, TYY-alumni 1999 Kati Veijonaho, TYY-alumni 2005 Kati Virolainen, TYY-alumni 2001-2002 Katja Sauvola, TYY-alumni 2005-2010 Laura Heinonen, TYY-alumni 2007-2010 Laura Toubale (os. Keihäs), TYY-alumni 1999-2001 Milja Henttonen, TYY-alumni 2010-2012 Minna Uusivirta, TYY-alumni 20062010 Minttu Naarminen, TYY 2008 Nuppu Ervasti, TYY 2009Piia Karjalainen, TYY-alumni 2004-2005 Saara Pellander, TYY-alumni 2005-2008 Saara Rinne, TYY-alumni 2006-2007 Salla Mistola, TYY 2011Sini Terävä, TYY-alumni 2005-2010 Susanna Kärki TYY-alumni 1998 Tiina Naskali TYY-alumni 2005 Vappu Nieminen-Pihala, TYY-alumni 2008-2013 Ruohonjuuritasolta lähtevä muutos on ainakin mahdollinen, mutta se ei toteudu ilman sitä tukevia toimenpiteitä. Tämän vuoden aikana olemme päivittäneet yhdenvertaisuusohjelman toimenpidemuotoon, jotta yhdenvertaisuuden edistämiselle olisi mahdollisimman vaikuttavat keinot. Toimenpiteisiin kuuluu muun muassa koulutuksia edustajistolle, hallitukselle ja työntekijöille sukupuolivaikutusten arvioinnista päätöksenteossa. Alayhdistyksille järjestetään yhdenvertaisuuskoulutus. Olemme lisäksi muuttaneet henkilöstön ja luottamustoimijoiden rekrytoinnin anonyymiin muotoon sekä päivittäneet hakukuulutuksen houkuttelemaan paremmin hakijoita kirjavista taustoista. Yhdenvertaisuusohjelman toimenpiteiden toteuttaminen on myös kirjattu yhdeksi alayhdistysavustusten jakokriteeriksi. Tehokkaimmat työkalut muutokseen ovat avoin keskustelu, toimijoiden koulutus ja yhdenvertaisuusohjelmassa toimenpidetasolle puretut välitavoitteet. Osa toimenpiteistä on jo toteutettu, mutta paljon on vielä jäljellä: TYYssä ei vielä seurata puheenvuorojen jakaantumista kokouksissa, ja hallinnon opiskelijaedustajien valinnassa sovellettava kriteeristö ei ole sukupuolipariteetin soveltamisen kannalta yksiselitteinen. TYYn toimintakulttuuri toisintaa yhteiskuntamme laajempia sukupuolittuneita malleja johtamisesta ja aktiivisesta toimijuudesta. Ylioppilaskuntien tulisi olla tasa-arvon edelläkävijöitä. Tätä roolia emme ole toistaiseksi pystyneet täyttämään. Turun yliopiston ylioppilaskunnan puolesta Heikki Isotalo hallituksen puheenjohtaja Tomi Nyström pääsihteeri Ville Valkonen edustajiston puheenjohtaja MIELIPIDE uksesi o mielipidekirjoit Haluatk teyttä: Tylkkäriin? Ota yh .fi @utu tyl-paatoimittaja Tapaa kiinnostavia työnantajia Contact & Career -rekrytointimessuilla 14.1.2014 ICT-t
AJASSA “ Maailmankaikkeus Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. Maailmankaikkeuden suunnattoman mittakaavan kohtaaminen saa ihmisen tuntemaan olonsa perinteisesti pieneksi. Miksi ihmeessä? Ota kädestäni ja seuraa. Vain mitätön osa maailmankaikkeudesta on edes havaittavaa. Tästä osasta vain pikkuriikkinen osuus on tunnettua avaruutta. Tähän miniosuuteen on sattunut Linnunradan galaksi. Linnunradan miljardeista tähdistä yksi on Aurinkomme. Aurinkoa kiertävistä planeetoista yksi on sattunut just eikä melkein sopivalle etäisyydelle, jotta elämää on syntynyt. Epätodennäköinen evoluutio on kehittänyt maapallolle sopivan kasvi- ja eläinravintopyramidin, jonka pohjalta ihminen ponnahti pystyyn. Ihmisen historiallinen polku on johtanut keskinäisen tappelun, keskinäisen naiskentelun ja kytkykauppojen kautta nykyyhteiskuntaan, joka on järjestäytynyt valtioiksi. Yhden valtion nimeksi saatiin Suomi. Kesäyönä jokirannassa kaikuu Matti ja Teppo kutsuna parempaan, turkulaiseen elämään. Suomessa on kaupunki nimeltä Turku, joka on pullollaan huomaavaisia ja lempeitä varsinaissuomalaisia ja varsinaissuomalaisiksi kouliintuvia miehiä. Olut maksaa vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla, ja turkulaisnaisten sylit ovat avoimia. Kesäyönä jokirannassa kaikuu Matti ja Teppo kutsuna parempaan, turkulaiseen elämään. Kaikista ajanhetkistä ja mahdollisista maailmoista elät arjen juhlaasi netin kissakuvien yhdistämässä maailmassa, jossa annetaan ylioppilaslehtien sekoilla yhteisillä rahoilla. Förillä sydämen kukkopilliin tarttuu turkulainen tuulenvire. Annat loput tähtesi sopivan kokoiseksi muuttuneelle maailmankaikkeudelle. Olet tässä. Viisi tähteä. M ART IS S A N YT U U S I H AM PU RIL AIS RAVIN T O L A IT S E T E H D YT H AM PU RIL AIS E T JA B U RRIT O T E T C HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85€ TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA A-O IK E U D E T AVO IN N A M YÖ S S U N N U N T AIS IN T IIS T AIS IN O PIS K E L IJA-AL E N N U S Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi ÄÄ NE IS t yl talolla. Tämän vuoden teemana sosiaaliset taidot. Lisätietoja: www.contactcareer.com. STÄ TI LUE L w w w .s loppy.fi k k a ri.f i 11
Tulkoon pimeys Mutta pimeys ei tullut. Tuli keinovalo. Pimeää ei kaupungeista enää juuri löydy. Lumeton joulukuu vaivuttaa suomalaiset läpipääsemättömään joukkosynkkyyteen. Masentavaa, kun on niin pimeää. Ei jaksa mitään. Tulisi jo lunta, että olisi vähän valoisampaa. Todellisuudessa kaupungeissa ei ole koskaan kunnolla pimeää. Valon rakastaminen on kulttuurissamme syvällä. Varhaisissa uskonnoissa palvottiin aurinkoa, ja edelleen eri uskonnot esittävät jumalan valona ja kirkkautena. Samoin puhutaan järjen valosta, rakkauden liekistä ja säteilevästä onnesta. Pimeys taas yhdistyy pahuuteen, suruun, uhkaan, tuntemattomaan. Luontainen pimeän pelko käy järkeen. Sysimustassa pusikossa kun voi milloin tahansa piileskellä pahantahtoinen vihollinen tai nälkäinen sapelihammastiikeri. Ihminen onkin nähnyt koko lailla vaivaa voittaakseen pimeyden. Avaruuteen ei ihmisen tekeleistä näy Kiinan muuri, vaan keinovalojen hehku. Pimeys on kuitenkin myös hyvä asia. Me tarvitsemme pimeää. Ihmismielen voi mataloittaa valon puuttumisen ohella myös se, ettei valoa pääse pakoon. Valon vangit Valosaaste on kaupunkialueille ominainen ympäristö- ja terveysongelma. Näin kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Rinne, joka on yhdessä Jari Lyytimäen kanssa kirjoittanut syksyllä ilmestyneen kirjan Valon varjopuolet. Valosaaste on keinovaloa, joka suuntautuu väärin, on päällä turhaan tai on liian voimakasta, häiritsevää tai haitallista. Sen määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä nopeasti melkein kaikilla maapallon kaupunkimaisilla alueilla. Valaistukseen käytetään noin viidesosa kaikesta maapallolla tuotetusta sähköstä. Noin neljännes maapallon väestöstä asuu alueilla, joilla keinovalojen kirkkaus on öisin yhtä voimakas kuin täyden kuutamon hohde. Rikkaissa teollisuusmaissa ihmiset eivät välttämättä edes tiedä, millaista on täysi, läpäisemätön pimeys. Valtaosa ei pääse kotipaikassaan koskaan näkemään loistavaa tähtitaivasta. Valosaasteen yleisimmät lähteet ovat asutus ja liikenne. Muita aiheuttajia ovat teollisuus sekä ”Itse siltaa näkyvämpi muutos iltamaisemassa on sen valaistus, joka väriltään poikkeaa jokirannan muista valoista. Valosaastekeskustelussa korostuvat esteettiset kysymykset, enkä ihmettele, että niistä on puhuttu myös tässä yhteydessä”, toteaa Janne Rinne uuden kirjastosillan vierellä. Joulurauhan julistus 24.12. klo 12.00 Brinkkalan talon parvekkeelta Vanhalla Suurtorilla
13 Ilmiö Keinovalon rikkoma rytmi Ihmisen elimistö tarvitsee pimeitä öitä. Öinen keinovalo häiritsee ihmisen luontaista vuorokausirytmiä. Valo vähentää unihormoni melatoniinin tuotantoa. Melatoniini ohjaa elimistömme vireystilaa vuorokaudenajan mukaan ja säätelee koko hormonijärjestelmäämme. Pienikin valomäärää – kirkas lukulamppu illalla tai makuuhuoneen verhojen läpi kajastava katuvalo – laskee melatoniinin tuotantoa, mikä voi aiheuttaa univaikeuksia ja siten väsymystä. Melatoniini vaikuttaa myös estrogeenihormonin tuotantoon, ja häiriöt sen erityksessä on tutkimuksissa yhdistetty lisääntyneeseen rintasyövän riskiin naisilla. Miehillä jatkuva valoisuus saattaa kasvattaa vaaraa sairastua eturauhassyöpään. Vuorokausirytmin häiriintymisen kautta valosaaste voi olla yhteydessä moniin muihinkin terveysongelmiin, kuten masennukseen, stressiin ja verisuonitauteihin. Lisäksi keinovalo voi aiheuttaa päänsärkyä, migreeniä ja silmäoireita. Valosaaste saattaa liittyä myös lihavuuden yleistymiseen, sillä vuorokausirytmin häiriintyminen ja univaje voivat muuttaa aineenvaihduntaa ja lisätä ruokahalua. ”Tieto valon terveysvaikutuksista on vielä sirpaleista, eikä siitä ole vakiintunutta yhteisymmärrystä. Yksittäisen tekijän terveysvaikutuksia on aina vaikea selvittää”, Janne Rinne korostaa. Keinovalaistuksen lisäänty- minen ei vaikuta vain ihmiseen, vaan sillä on myös ekologisia seurauksia. Valosaaste uhkaa luonnon monimuotoisuutta: hämärä- ja yöaktiiviset lajit tarvitsevat pimeyttä ravinnonhankintaan, pedoilta suojautumiseen ja lisääntymiseen. Valosaaste myös esimerkiksi harhauttaa lintuja, jotka suunnistavat tähtien avulla. Lisäksi keinovalo häiritsee kasvien kasvurytmiä, joka perustuu valon ja pimeän vaihteluun. Pimeyden puolustus Vaikka tutkimusnäyttöä valosaasteen haitoista kertyy jatkuvasti lisää, niitä ei vielä oteta tosissaan. Niiden vakavuutta ympäristöongelmien joukossa vähätellään. Rinteen mukaan valokeskustelua hallitsevat mielipidekysymykset ja esteettiset näkemykset, mutta terveys- ja ympäristövaikutuksissa ei ole kyse vain makuasioista. Syy vähättelylle on usein tietämättömyys. Rinteen mielestä tärkeintä onkin lisätä tietoisuutta keinovalon haitoista. Valoaltistuksen ja muiden ympäris- tömuutosten yhteisvaikutukset tunnetaan vielä huonosti, joten lisätutkimuksellekin on tarvetta. ”Periaatteessa ympäristökuormitukseen pitää voida vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta se on hyödytöntä, jos valvontaan ei ole resursseja. Lain keinoin on syytä puuttua räikeimpiin tapauksiin, mutta ensisijaisesti tarvitaan valistusta”, Rinne sanoo. ”Valosaasteeseen ei ole vielä kiinnitetty juurikaan huomiota. Siksi on olemassa ratkaisuja, jotka eivät ole mistään pois. Järkevämpi valaistus suojelee luontoa, vähentää ihmisten kokemia haittoja, säästää rahaa ja tuo valaistusalan ammattilaisille töitä.” Ratkaisut eivät välttämättä ole edes vaikeita: valot pidetään päällä vain kun niille on todellinen tarve, liian kirkkaista lampuista luovutaan, valo suunnataan tarkasti kohteeseensa. Esimerkiksi ulkotiloissa valaisimet tulee suunnata ylhäältä alaspäin, jotta taivaalle suuntautuva hukkavalo vähenee. Asennemuutos on tarpeellinen myös siksi, että tekniikan kehitys synnyttää uusia helppoja ja halpoja valaistuskeinoja. Rinne pi- a. Joulurauha on julistettu Turussa lähes katkeamattomana perinteenä 1300-luvulta asti. tää todennäköisenä, että niiden vuoksi keinovalon harkitsematon käyttö yleistyy entisestään, jos ajattelutavat eivät muutu. Hänen mielestään pimeyden arvostusta pitää lisätä myönteisten kokemusten kautta. ”Syyllistäminen aiheuttaa usein vastareaktion. Kirkkaan tähtitaivaan näkeminen ja Linnunradan erottaminen sen sijaan on pysäyttävä positiivinen kokemus”, hän sanoo. ”Ehkä suurin este on kulttuurinen tapamme suhtautua valoon. Usein ajatellaan, että mitä enemmän valoa, sen parempi. Silloin unohtuu, että niin luonto kuin me ihmisetkin tarvitsemme sekä valoa että pimeyttä.” Kenties pimeys on ylivalottuneen kulttuurimme väärin ymmärretty syntipukki, joka on ansainnut kunnioittavamman kohtelun. Vaikka olemme oppineet rakastamaan säihkettä ja loistetta, biologiamme kaipaa valon ja pimeyden vuorottelua. Pimeä pelottaa, mutta se ei ole pahuutta. Milla Ikonen lauri Hannus energian- ja ruoantuotanto. Sitä lisäävät myös esimerkiksi valomainokset, kauppojen yövalaistus, rakennusten koristevalot ja voimakkaasti valaistut urheilustadionit. Usein valaistus suunnitellaan autojen ja liikenteen näkökulmasta, ei ihmisten. Valaistuksella on myös esteettinen ulottuvuus. Valosaasteeksi voi lukea myös valaistuksen, joka koetaan rumaksi ja epämiellyttäväksi. Se on tietenkin makuasia. Joskus arvostukset menevät ristiin: ympäristön kannalta suotuisin valoratkaisu ei välttämättä miellytä silmää.
Stadionluokan tutkija ei kaihda marginaaleja Kulttuurihistorioitsija Kimi Kärjelle populaarikulttuuri on tuttua tutkijana ja tekijänä. Areenarockin visuaalisuuteen keskittyvää väitöskirjaa työstäessä myös omista esiintymislavoilta kertyneistä kokemuksista on hyötyä. Työn viimeistely tapahtui Seilin saarella, haamujen maisemissa. TEKSTI: Tuomo Yrttiaho, kuva: Lauri Hannus Kimi Kärki istuu marraskuisen aamupäivän valaisemassa työhuoneessaan Sirkkalan Historicumissa. Pöytä on täynnä kirjoja ja papereita, paperit puolestaan täynnä merkintöjä. Takana on työntäyteinen syksy: kulttuurihistorian väitöskirjansa viimeistelyn ohella Kärki on valmistellut joulukuussa ilmestyvää sooloalbumiaan. Molemmat projektit alkavat olla kalkkiviivoilla, sillä suurin työ on jo tehty. Vielä tarvitaan viimeinen puristus. Siksi Kärki vietti lokakuussa aikaa Seilin saarella Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasemalla väitöskirjaansa hioen. Ympäristö tarjosi hyvät puitteet keskittymistä vaativaan työhön, mutta saaren rankka menneisyys hiipi historiantutkijan yksinäisiin ja pitkiksi venyneisiin iltoihin. Aikoinaan spitaali- ja mielisairauspotilaiden sijoituspaikkana toimineella saarella kun tarinan mukaan kummittelee. ”Viimeisenä yönä havahduin johonkin. Avasin silmät ja näin sänkyni vieressä kalpean ja mustatukkaisen tytön hahmon, joka katosi hitaasti pimeään, ” Kärki nauraa, ja jatkaa: ”Saarelta lähtiessäni en vilkuillut taakseni!” Areenojen unimaailma Kärjen kertoessa omasta väitöksestään akateemisen tutkimuksen monimuotoisuus yllättää jälleen kerran iloisesti. Angloamerikkalaisen lavasuunnittelun, stadionrocktähteyden ja teknologian suhdetta tarkasteleva tutkimus ei liene sieltä tylsimmästä päästä. ”Kartoitan kulttuurihistoriallista näkökulmaa siihen, kuinka lavarakennelmat ovat muuttuneet sitten 1960-luvun, jolloin areenarock ilmiönä oikeastaan syntyi. Monien olympialaisten avajaisten lavasuunnittelusta vastannut Mark Fisher teki 1970-luvulta lähtien yhteistyötä useiden suurten poptähtien kanssa. Hänen luomansa estetiikka muun muassa Pink Floydille, The Rolling Stonesille ja U2:lle on työni keskiössä”, Kärki selittää. Seitsemänvuotiaana Pink Floydin The Dark Side of the Moon -albumista hämmentynyt Kärki pääsi tutkimukseensa liittyen tekemään jonkin verran myös kenttätyötä. Roger Watersin The Wall -spektaakkeli Hartwall Areenalla vuonna 2011 teki suuren vaikutuksen. ”Se vei jalat alta – sekä taiteellisessa että teknologisessa mielessä. Parhaimmillaanhan stadionkonsertit ovat juuri visuaalisesti kokonaisvaltaisia ja muistuttavat jonkinlaista fantasia- ja unimaailmaa.” Doom-pioneerin kokemuksella Populaarikulttuuriin erikoistuneena tutkijana Kärki on tottunut silloin tällöin selittämään ihmettelijöille omia tutkimusintressejään. Hänen mukaansa yliopistomaailmassa ennakkoasenteisiin törmää kuitenkin lopulta enää harvoin, jos koskaan. Ero korkean ja matalan välillä ei ole ollenkaan niin merkittävä kuin vielä jokunen vuosikymmen sitten. Itse asiassa populaarikulttuurin tutkimus on jo pitkään ollut nosteessa. ”Populaarikulttuuri liittyy niin monen ihmisen elämänhistoriaan ja tunnekulttuuriin. Kaikilla on jokin emotionaalinen sidos siihen.” Kärjellä itsellään sidos on poikkeuksellisen vahva. Tutkimustyönsä ohella hän toimii muutenkin aktiivisesti populaarikulttuurin parissa. Lukuisissa bändeissä soittaneen miehen historiasta löytyy esimerkiksi 2000-luvun alussa kolme albumia julkaissut Reverend Bizarre, jota pidetään kotimaisen doom-metallin tärkeimpänä pioneerina. Vuosina 1995–2007 toiminut yhtye nauttii edelleen vankkaa arvostusta ulkomaita myöten. Kärjen tapauksessa toimiminen populaarikulttuurin sisällä muovaa väistämättä myös tutkijanidentiteettiä. ”Martin Heideggerhan puhuu kokemus- Hänen mukaansa myös tutkimuksessa on olemassa vastaava intuitiivinen ulottuvuus. Historioitsijalle lähteet ovat tärkeä viesti menneisyydestä, mutta niille annetut merkitykset syntyvät kuitenkin nykyajassa, siinä kulttuurissa, jossa kulloinkin eletään. Ympäröivän maailman tapahtumat ja muutokset muovaavat käsityksiä siitä, miten menneisyyttä voidaan tutkia. ”Se on jatkuvaa ymmärryksen muuttumisen prosessia. Tutkimustyössä ja musiikin tekemisessähän on lopulta hyvin paljon samaa. Molemmat vaativat aikaa ja syventymistä, eikä ”Viimeisenä yönä havah- kumpaakaan puolta itduin johonkin. Avasin sessä voi noin vain kytkeä pois päältä”, Kärki silmät ja näin sänkyni vieressä kalpean ja musta- pohtii. Aivot ovat jatkuvassa tukkaisen tytön hahmon, valmiustilassa. Tutkijoka katosi hitaasti pime- muksessa saattaa tulla ään.” vastaan ideoita, jotka päätyvät muodossa tai toisessa musiikkiin – ja tiedosta. Käsitellessäni vaikkapa toisin päin. Myös silloin kirjojen musiikin soittamiseen tai esiin- ja papereiden marginaalit täyttytymiseen liittyviä asioita minulla vät muistiinpanoista. itselläni on niistä myös paljon omaan kokemukseen pohjaavaa tietoa. Kyse ei ole siis ainoastaan teoriaan nojaavasta tiedosta. Sta- Sietämättömyys dionyleisöistä minulla ei ole to- ja autuus sin kokemusta, mutta parin kolmen tuhannen hengen yleisöistä kuitenkin”, hän selventää. Tutkimustyön, opetus- ja koordinointivastuiden, musiikin tekemisen ja lapsiperheen arjen Vaiston varassa yhdistäminen vaatii paitsi tehokasta organisointitaitoa, myös Tutkijan taustan voisi helposti valtavasti energiaa. Kahden ajatella tuovan musiikin teke- lapsen isänä Kärki tietää tämän miseen erilaista näkökulmaa. hyvin. Joskus on vain sanottava Rockmusiikin ikuisen aitouden ei, vaikka tiedossa olisi huikean vaateen huomioon ottaen tämän kiinnostavia projekteja artikkeluulisi herättävän epäilyksiä. lien kirjoittamisen tai musiikin ”Musiikin teossa en yritä teore- parissa. Silti kalenteri täyttyy yleensä tisoida tekemisiäni. Itse asiassa pyrin aika raakaankin intuitiivi- viikoiksi eteenpäin. Esimerkiksi seen työskentelyyn kunnioittaen haastatteluhetkellä Kärjen miemusiikintekoprosessin tiedosta- lessä on Lord Vicar -yhtyeen lyhyt kiertue Saksassa, Italiassa, mattomia puolia”, Kärki kertoo. “ Unkarissa ja Itävallassa. Tällä hetkellä miestä työllistää joulukuun alussa ilmestynyt sooloalbumi keikkoineen. Svart Recordsin julkaisema The Bone of My Bones on Kärjen metallitaustaan nähden mietiskelevä ja harmoninen folk-levy. Ajatus soololevyn tekemisestä syntyi pikkuhiljaa. Muutamien pistokeikkojen seurauksena Kärki päätyi Dubliniin soittamaan pienelle kellariklubille, josta italialainen promoottori buukkasi hänet vielä neljän keikan vierailulle Italiaan. Yksin esiintymisen sietämättömyys ja autuus alkoi miellyttää Kärkeä. Samalla usko aiempaa riisutumman materiaalin voimaan vahvistui. ”Olen 2000-luvun alkupuolelta lähtien kiertänyt Jenkeissä ja Euroopassa. Esiintyminen isoillekaan yleisöille ei siis sinänsä pelota. Mutta yksin, pelkän akustisen kitaran kanssa esiintyessä on tilanne toinen. Se on todella jännittävää, mutta samalla äärettömän haastavaa.” Lisäksi Kärki on mukana myös ambient-musiikkia tekevässä E-Musikgruppe Lux Ohrissa sekä Kauko Röyhkän keulakuvittamassa Uhrijuhlayhtyeessä. Innokkaalle ja aikaansaavalle tekijälle tuntuu piisaavan tilausta. ”Kun Uhrijuhlan tyypit pyysivät mukaan, ei tarvinnut miettiä kauaa. Se on hauska psykedeelinen popbändi. Kaukoon tutustuin jo pari vuotta sitten TYYn järjestämässä väittelyillassa. Aiheena oli populaarimusiikki. Suurimman osan illasta istuimme takahuoneessa, joimme viiniä ja paransimme maailmaa”, Kärki hörähtää. Kimi Kärki keikalla: 13.12. Svart Records Night (+ Seremonia, Domowoyd) Bar Loose, Hki 8.1. 2014 Bar Kuka, Tku
“ Musiikin teossa en yritä teoretisoida tekemisiäni. Itse asiassa pyrin aika raakaankin intuitiiviseen työskentelyyn kunnioittaen musiikintekoprosessin tiedostamattomia puolia. 15
Turkin tyytymättömät odottavat uutta kevättä Kun uskonnolliset konservatiivit tiukentavat otettaan Istanbulissa, Ankarassa ja muissa suurissa kaupungeissa, Turkin nuoriso pakenee politiikkaa maaseudun rauhaan. Teksti ja Kuvat: Sampo Rouhiainen Navakka mutta lämmin iltatuuli kuljettaa tyhjää vesipulloa pitkin rantaa, havisuttaa oliivipuiden oksia ja kuljettaa jostakin makean sätkätupakan tuoksun. Sekalainen koirasakki nahistelee rannalla. Tuntematon tulija on keskeyttää niiden leikin. Päät kääntyvät, ja ilmoille rähähtää äänekäs haukku. Erimittaiset jalat vilkkaavat, hännät heiluvat, ja kymmenpäinen lauma rynnistää tervehtimään tulijaa. Muutama tuikku valaisee tyhjenneitä nurmikenttiä. Pensaiden takaa loistavat kirkkaammat valot opastavat myöhäisen saapujan laakson ainoalle avoinna olevalle leirintäalueelle. Kasa kissanpentuja nukkuu sopuisasti pikkukoiran kainalossa pihakatoksen sohvalla. Tylsistyneen näköinen työntekijä nojailee baaritiskiin. Kabakin laakso, muutaman sadan metrin pätkä rantaa taivaisiin kohoavien jyrkänteiden välissä, sijaitsee parisataa kilometriä länteen Alanyan lomakohteesta. Kylään ei pääse kuin maastoautolla tai kävellen, eikä sitä ole merkattu edes Google Mapsiin. Se tunnetaankin enemmän leirintäalueistaan. Sinne Turkin urbaanit boheemit suuntaavat lomalle. Lepäilemään rannalle, joogaamaan, juomaan viiniä, pelaamaan backgammonia ja nukkumaan puumajoissa. Nyt ei hippejä näy. Muutama repaleinen teltanraato on kellahtanut ojaan, riippukeinut heiluvat yksinäisinä tuulessa. Marraskuinen ranta on muutamaa satunnaista kävijää lukuun ottamatta autio, vaikka ilma ja meri ovat vähintään yhtä lämpimiä kuin suomalaiset sisarensa elokuussa. Myös kevään sesonki Kabakissa oli hiljainen. Liberaali nuoriso, joka Kabakin normaalisti kansoittaa, telttaili silloin toisaalla – Gezi-puistossa. Viime toukokuun lopulla ryhmä turkkilaisia aktivisteja leiriytyi puistoon estääkseen luksusostoskeskuksen rakennustyöt. Poliisi valtasi puiston takaisin kyynelkaasua ja vesitykkejä säästelemättä. Puut jäivät pystyyn, mutta levottomuudet levisivät. Kyse ei ollut pelkästään kaupungin viimeisen vihreän pläntin päälle rakennettavasta luksustelupalatsista. Rakennuksen oli tarkoitus olla kopio puretusta Taksimin kasarmista, jolla on historiansa symbolina Turkin armeijan yrityksistä puuttua maan politiikkaan. Konsta Hormia Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava Voi Venäjä! -ryhmä etsii järjestäjiä kansain
Maailman sivuun Kapeneva vapaus Turkin asemaa modernina Aasian ja Euroopan yhdistäjänä symbolisoiva Bosporinsalmen alittava metrotunneli avattiin marraskuussa. Euroopan unionin jäsenneuvottelut kulkevat silti tahmeasti, eikä hallitus toimillaan erityisesti koeta kulttuurisesti Eurooppaa lähentyäkään. Pääministeri Recep Tayyip Erdogan on vaatinut turkkilaisia hankkimaan vähintään kolme lasta ja tiukentanut alkoholilainsäädäntöä. Nyt hän on kieltämässä eri sukupuolta olevien opiskelijoiden asumisen samoissa asuntoloissa. Uskonnollisen vihan lietsomisesta vankeuteenkin 90-luvun lopulla tuomitun Erdoganin käsi hamuilee myös aborttioikeuden ja keisarinleikkausten suuntaan. Konservatiiveilta löytyy ajatuksille ymmärrystä, mutta nuoret kaipaavat vapautta. Esimerkiksi Ankarassa julkisille paikoille julistettu suutelukielto aiheutti joukkopussailun metrossa. Erdogan käänsi katseensa muualle, kun islamistinationalistit hyökkäsivät metrossa suutelevien kimppuun teräasein. Poliisit pysäyttelevät Istanbulin kaduilla summamutikassa nuoria miehiä, jotka pukeutuvat valtavirrasta poikkeavasti. Viral- lisesti ruumiintarkastukset perustellaan terrorismin vastaisilla toimilla, todellisuudessa poliisin sanotaan etsivän kesän mielenosoituksiin osallistuneita. Kaupunkeihin kyllästyneet Turkki muistuttaa Thaimaata siinä, että molemmille turismi on merkittävä elinkeino, ja poliittiset erimielisyydet koetetaan pitää poissa hotellirivien ja rannan välisiltä kaistaleilta. Kabak on kuitenkin paikka, jossa mielipide saa näkyä. Leirintäalueen ravintolan terassilla teekupin äärellä jutellessa baaritiskin nojailija paljastuu Aysegül Aydiniksi, 28-vuotiaaksi yrittäjäksi, joka on vuokrannut leirintäalue Natural Lifen liiketoiminnan kymmeneksi vuodeksi. Paikan kokkina hääräävä vuokraisäntä pitää Aydinia rohkeana, jopa tyhmänrohkeana. Hänen mielestään matkailuyrittäjyys poliittisesti huojuvassa Turkissa on itsemurha. Aydin nauraa puheille vienosti. Eri puolilla Turkkia törmää tarinoihin kaupunkielämää pakenevista nuorista. Istanbulilainen muusikko muutti luomutilalle kutsuntoja pakoon, ankaralainen pariskunta suunnittelee elämää etelässä majatalonpitäjinä. Aydin on yksi Turkin nuorista toivoista, joka on hylännyt Istanbulin. Hän väsyi jatkuviin ruuhkiin ja siihen, että on oltava koko ajan työnantajan tavoitettavissa. ”Moni pitää Istanbulin vauhdista, mutta siellä unohtaa niin helposti muiden elämäntapojen vaihtoehdot.” Opiskellessaan toimittajaksi hän tiesi rahan olevan alalla tiukassa. ”Alalla vain nimekkäät tienaavat. Muut ovat ikuisia harjoittelijoita. Johtajatkin voivat joutua painamaan viisi vuotta 1000 liiralla (360 eurolla)”, Aydin summaa. Syy, joka sai hänet vaihtamaan maisemaa, ei kuitenkaan ollut raha. ”Opettajani pidätettiin, sillä hän oli kirjoittanut kirjan, jossa puolusti kurdeja. Hänet leimattiin hyökkääjäksi. Se oli minulle shokki”, ihmisoikeuksista ja kulttuuriaiheista aiemmin kirjoittanut Aydin kertoo. Tyytymättömyys talvehtii Turkissa on vaikea olla törmäämättä tasavallan isän Mustafa Kemal Atatürkin kuviin. Ne täplittävät jokaista kadunkulmaa yhdessä Turkin lippujen kanssa. Kabakissa niitä ei näy. Siellä värikkäästi maalatut kyltit opastavat patikoimaan vesiputoukselle ja mainostavat tarot-tulkintaa, reiki-hoitoa ja joogatunteja. Aydin kertoo, että hänkin kunnioittaa suuresti lempeähkösti hallinnutta diktaattoria, mutta haluaa suhtautua asioihin humanistisella otteella. ”Atatürkia käytetään myös monen huonon asian keppihevosena”, hän muistuttaa. Isä Turkin kuvan sijaan leirintäalueen portilla roikkuu ”Occupy Gezi” -kyltti. Kesällä sen alla oli kori, johon Gezi-puistosta tulleet telttailijat jättivät sukelluslaseja ja kaasunaamareita takaisin mielenosoitukseen lähtijöille. Aydin ripusti kyltin toukokuussa, jotta kävijät tietäisivät, mitä maassa tapahtuu. Kotimaisista tiedotusvälineistä ei juuri saanut tietoa tapahtumien kulusta. Ei ennen väkivaltaisuuksien käynnistymistä. Silloin valtiollinen uutiskoneisto näytti mielel- lään kuvaa poliisia vastaan mellakoivista ihmisistä. Turkissa moni poliittinen ryhmittymä haluaisi vapaamman maan. Aydinia harmittaa hallituksen tapa luoda keinotekoisesti jännitteitä ryhmien välille. ”Tulevaisuudessa täytyy elää myös vastapuolen kanssa. Hallitus haluaa luoda vihaa ryhmien välille, jotta näillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta.” Viime aikoina Turkki on vaikuttanut suhteellisen rauhalliselta. Kurdien satunnaisesti heittämät kivet Istanbulin keskustassa eivät suomalaislehtien palstakahinoissa pärjää. Konservatiivien kylmät tuulet puhaltavat silti tasaisesti eteenpäin. Talven ajaksi Kabak vaipuu hiljaisuuteen. Historiallinen Lyykian vaellusreitti tuo satunnaisia tulijoita laaksoon, mutta liiketoiminnan kannalta sillä ei juuri ole merkitystä. Natural Life on ainoa leirintäalue, joka on auki ympäri vuoden. Aydin ja hänen asiakkaansa odottavat kevättä, joka toisi tullessaan vapaamman Turkin. Hallitus tukahdutti alkukesän mielenosoitukset, mutta nuorten tyytymättömyys Erdoganin itsevaltaisiin otteisiin kytee pinnan alla. Se on kuin sipuli, joka säilöö väkevän verson sisäänsä kevättä varten. nväliseen seminaariin kesäksi 2014. Ota yhteyttä: Roosa Laaksonen, romila.venaja@gmail.com 17
lauri hannus Puoleensavetävä rock-klisee “ Kauko Röyhkä mielletään edelleen lähes yksinomaan rockmuusikoksi ja tekstittäjäksi. Miehen ensimmäinen romaani Tien laidalla Waterloo julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1980, jolloin myös debyyttialbumi Steppaillen saapui levykauppojen hyllyille. Uutuusteos Poika Mancini on vuosikymmenen takaisen Miss Farkku-Suomi -romaanin itsenäinen jatko-osa. Turkulaistuneen taiteilijan uraa seuranneen kannattaa tarttua kirjaan jo siitäkin syystä, että teos on löyhän omaelämäkerrallinen kurkistus räyhähengen nuoruuteen. Poika Mancini on ajankuva ’80-luvun alun takapajuisesta varmasti tillisyyteen nuortenkirjamaisen asetelmallisesti. Katja jää ylipäätään aika ohueksi hahmoksi. Uutuusromaani on Röyhkän tyyliuskollinen ylistys nuoruudelle ja vapaudelle. Lopulta tietty epäjohdonmukaisuus ja tarinalinjojen keskeneräisyys häiritsevät lukukokemusta jättäen jälkeensä välityön maun. JAAKKO MIKKOLA Kauko Röyhkä: Poika Mancini. Like 2013. 247 s. Teos kertaa rock-kliseitä rehellisen reteesti palauttaen mieleen myöhäispuberteetin suloisen holtittomuuden. Haastavaa ja lennokasta Moni Suomesta. Röyhkä on purkanut viha–rakkaus-suhdettaan kotikaupunkiinsa Ouluun koko tuotantonsa ajan. Myös uutukainen saa osan voimastaan siitä ahdistuksesta, jota joukkoon sopimaton nuori tuntee pienessä kaupungissa. Päähenkilö Mancini on itselleen rock-identiteetin luonut nuorukainen, josta kehittyy kirjassa eräänlainen Peräpohjolan Orfeus-hahmo. Teos kertaa rock-kliseitä rehellisen reteesti palauttaen mieleen myöhäispuberteetin suloisen holtittomuuden. Mancinin vapaus ja rock’n’rollunelma törmäävät toisen päähenkilön, Katjan, herännäiskris- kyllästyi odottamaan Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennosprojektin valmistumista. Olli Koistisen, Markus Nikkarlan ja Kreeta Rankin työryhmä otti aikansa käännöksen viimeistelemiseksi, mutta urakan laajuuden huomioiden ratkaisu oli oikea. Puhtaan järjen kritiikki on yritys määrittää teoreettisen tiedon alue. Teos silloittaa tiedon kokemusperäisyydestä vakuuttuneiden empiristien ja järjen tiedonhankintakykyä painottaneiden rationalistien kantoja. Kantin mukaan maailmaa koskeva tietomme on kokemusperäistä, mutta aistimellisuutemme ja ymmärryksemme muovaamaa. Täten meillä on tietoa vain ilmentymistä, oliot itsessään jäävät kokemuksemme ulkopuolelle. Käännöksessä riittää erityistermejä, mutta lukukokemus on enimmäkseen nautittava. Kantin yllättävän lennokkaat lauseet saavat kauniin suomenkielisen muodon. Alaviitteiden vähäisyyden takia saksankieliset monimieliset termit jäävät usein piiloon. Lukijan on vain hyväksyttävä käännösratkaisut. Tutkimuskäytössä saksankielinen versio olisi pidettävä jatkuvasti käsillä. Työryhmän pyrkimys tarkkuuteen johtaa välillä kömpelöihin kohtiin, kuten ”-- synteesi, jonka avulla apprehentoimme sen, on toki suksessiivinen”. Saksan kääntäminen latinapohjaisesti ohjaa Kantia ehkä liikaa kohti vanhempaa filosofiaa. Toi- saalta termistöä on käytetty johdonmukaisesti, ja siihen tottuu. Puhtaan järjen kritiikin suomentaminen on tärkeä kulttuuriteko. Saksaa osataan nyky-Suomessa huonosti, ja taiten tehty käännös lienee oiva varsinkin opetuskäytössä. Ehkä nyt syntyy uusi Kant-nörttien sukupolvi? Veikka Lahtinen Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki Gaudeamus 2013 Alkup. Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787. Suom. Markus Nikkarla ja Kreeta Ranki, työryhmän johtaja Olli Koistinen. 599 s. “ Ehkä nyt syntyy uusi Kant-nörttien sukupolvi? Lue lisää s. 22 TYYn Meksiko-kehitysyhteistyöhankkeen osa-aikaisen hankekoordinaattorin hak
KULTTUURI Vastavaloon. Ringa Manner on muusikin tekemisen ohessa ”maailman epätehokkain kulttuurintuotannon opiskelija” ja harrastaa lisäksi valokuvausta. Ensimmäinen näyttely on valmisteilla. KUULIN, KUULEN The Hearing, eli Ringa Manner, tekee pöhköilevällä elämäntyylillä hartaankaunista musiikkia. Kilpailemaan hän ei suostu, mutta hakkauttaa silti ulkomaankeikkansa musteena ihoonsa. Olen matkannut Helsinkiin päässäni kaikuvan äänen johdattelemana. The Hearingin debyyttialbumi Dorian (GAEA, 2013) on vuoden parhaita levyjä, joka on soinut kuulokkeissani syksyn mittaan tiuhaan. Istun Lasipalatsissa sijaitsevassa kahvilassa, ja nainen äänen takana pyörähtää sisään. Ringa Manner kertoo olevansa lievässä krapulassa, mutta on silti erittäin hyväntuulinen. Pohdimme jonkin aikaa vihreän ja valkoisen teen eroja ennen kuin laitan nauhurin pyörimään. The Hearing syntyi Mannerin mukaan hieman puolivahingossa. ”Ensimmäinen biisi, jonka tein tällä levyllä käyttämälläni luupperilla, oli tarkoitettu pääbändilleni Pintandwefallille, mutta sitten jotenkin alkoi tuntua, etten ole valmis siihen.” Tällöin elettiin vuotta 2011, ja Paintit valmistelivat kolmatta levyään. Yksin esitettävän biisin kynnys nousi Mannerille liian suureksi, ja toisaalta myös kunnianhimo vei. ”Se tuntui heti isommalta jutulta, josta haluan ottaa vastuun yksin. Toisaalta en halunnut syödä muiden tilaa bändissä.” Mannerille sooloilu ei edusta emobändistä irtautumista, vaan tarjoaa luonnollisen vastavoiman. ”Olen huono kilpailemaan sosiaalisesta tilasta, ja jos tuntuu että joudun puolustamaan omaa paikkaani, niin yleensä vain luovutan. Tuntui hauskemmalta rajata oma tila, jossa saan diivailla keskenäni.” Pintandwefallissa Mannerin alter-ego on Cute Pint. Hän ei kuitenkaan pidä The Hearingia selvänä irtiottona söpöilystä. ”Dorianista on sanottu, että se on vakava levy. Siellä on silti paljon itselleni luontaista pöhköilyä mukana.” Levyn tekeminen on ollut myös omien ominaisuuksien hyväksymisprosessi. ”Tajusin, etten vain saa sisäistä poppiani pois kappaleista, ja sen toteaminen vapautti. Eipä tarvitse pelätä vieraannuttavaan taideilmaisuun päätymistä. Tietty kepeys pysyy aina mukana. ” Mistä tämä sisäinen pop sitten oikein kumpuaa? ”Se tulee varmaan lapsuuteni suosikilta, Queenilta, jolta olen oppinut myös paljon musiikin kerroksellisesta rakentamisesta, sekä Michael Jacksonilta. Olen radiopopin kasvatti, ja muille ymmärrettävien biisien tekeminen tuntuu kotoisalta.” Vähät genreistä The Hearing -nimelle on Mannerin mukaan kaksikin selitystä. ”En ole vielä päättänyt, onko se kuuloaisti vai kuulustelu (Court Hearing). Eikä ehkä tarvitsekaan, sillä tajusin, että selityksen voi jättää vain auki. Se on foneettisesti kiva sana, ja siinä on Ringa-nimeni kanssa soiva ’Ring’ päässä.” Nimen valinta oli vaikeaa, mutta ratkaisu syntyi luovassa pakossa. Nimi piti päättää ennen yhtä keikkaa, ja Manner oli samaan aikaan lomalla New Yorkissa poikaystävänsä kanssa. ”Olin pyöritellyt White Lady and the Owl -henkisiä hirveyksiä, kun bongasin muistikirjastani The Hearingin. Katsoin, että tuo on paras näistä ja kaikin puolin hyvä.” Dorian syntyi treenikämpällä ilman suurempia tuotantopaineita. Studion kello ei raksuttanut, ja sovitukset saivat nousta rauhassa esille. ”Levy on looginen sekamelska kaikesta siitä, mitä olen elämäni aikana sisäistänyt. Olen aina tykännyt vähän kolkosta ja liikuttavasta ilmaisusta. Toisaalta Pintandwefall on ollut täydellinen rokkikoulu, enkä enää murehdi genreasioita. Voin tehdä mitä vain ja katsoa sille oikean kanavan. Levyn laulujen maailmaa selittää myös se, että olen laulanut kymmenen vuotta kuorossa.” Dorianissa vaikuttavaa ovatkin juuri selkäpiitä hivelevät vokaaliharmoniat. Mannerin monessa kerroksessa soivat äänet muodostavat tilan, joka avautuu parhaiten juuri kuulokekuuntelun jyrkkäpiirteisessä stereomaastossa. Manner toteaa, että tästäkin tuotantotavasta on kiittäminen juuri ikisuosikki Queenia. Humalaa ja onnea En tohtinut aiemmin kysyä kohmelosta, mutta nyt darra on nostettava pöydälle. Sometimeskappaleessa lauletaan ”Maybe it’s all the alcohol, but you make me warm inside.” Herätäänkö seuraavana aamuna onnellisina vai katuvina? “Siinä herätään ihan perusdarrassa. Tuonkin biisin kohdalla kuaikaa on jatkettu 2.1.2014 klo 12 asti. Lisätietoa työpaikasta TYYn nettisivuilta. oli jännä jälkikäteen tajuta, mistä se todella kertoo. Olin alkanut rakennella sanoja, ja tajusin myöhemmin, että se kertoo vain ihan puhtaasti siitä kun ollaan humalassa! En ollut edes ajatellut sitä kirjoittaessani.” Samassa kappaleessa on myös rivi, jossa Manner kokee paljastavansa eniten persoonastaan. ”I want to make you happy, I’ll start by making you laugh’ -laini kiteyttää miellyttämisen tarpeeni ja haluni tuottaa hyvää oloa ihmisille jotka tapaan – ja niillekin, joita en tapaa. Teen vähän surullista musiikkia, mutta silti tekee mieli vitsailla koko ajan.” Kävellessämme kahvilasta kuvauspaikalle Manner kertookin hauskan tarinan vasemman kätensä tatuoinneista. Ne lisääntyvät jokaisen ulkomaankeikan myötä yhdellä. Ensimmäinen tuli otettua spontaanisti, mutta nyt kyseessä on jo vakaa hanke ikuistaa matkat iholle. Musteena kulkevat matkamuistot ovatkin The Hearingille sopivia. Vapaa ääni matkustaa kevyin kantamuksin. Teksti ja kuva: Lauri Hannus The Hearing keikalla Bar Kukassa perjantaina 20.12. 19
KULTTIKAMAA Kriisi istumapaikalla K ävin vastikään katsomassa islantilaisen Sigur Rós -yhtyeen keikkaa Hartwall Areenalla. Hieno konsertti olisi todennäköisimmin mennyt minulta täysin ohi, ellen olisi sattunut saamaan sinne ilmaista lippua. Onnekkaassa sattumassa oli kuitenkin varjopuoli: rivi- ja penkkinumero. Illan jälkeen olen vakuuttunut siitä, että istumapaikka rock-konsertissa ei ole psyykkistä terveyttä edistävä ratkaisu. Istumapaikalla tuntee itsensä vanhaksi kuin vaihtoaitiolle koko pelin ajaksi siirretty senioriurheilija. Istumapaikat ovat firman lipuilla sisään ratsastaville, henkisesti ja fyysisesti keski-ikäistyneille pukumiehille ja -naisille, jotka ovat kuulleet esiintyjältä yhden biisin radiossa ja eivät järkyty siitä, että olut maksaa areenakeikalla seitsemän ja puoli euroa. Kasvavan ihmisen hämmennyksestä Aapo Huhta luo näyttelyssään tunnistettavan kuvan varhaisteinien maailmasta. Murrosikä on usein hämmentävää aikaa: kroppa muuttuu yhtäkkiä vieraaksi, sisällä velloo ristiriitaisia tunteita eivätkä aikuiset vaan tajuu. Valokuvakeskus Perin näyttelyssä A Bird in a Cage Aapo Huhta kuvaa juuri tätä myllerryksen ikäkautta. Useimmiten Huhdan valokuvien keskiössä on ihminen. Huhta viittaa henkilökuvissaan miljöömuotokuvan perinteeseen asettamalla nuoret keskelle arkiympäristöään. Yksityiskohdat hevoskirjoista ja kulahtaneesta kissapaidasta epävarman apaattisiin olemuksiin rakentavat ku- vaa varhaisteinien elämästä. Suoraan kameraan katsovien hahmojen ilmeissä voi nähdä kasvavan ihmisen hämmennystä. Helga-nimisessä teoksessa taianomainen ympäristö satutapetteineen on herkullisessa ristiriidassa tytön tylsistyneen olemuksen kanssa. Pienemmät maisemakuvat taas jäävät hieman irrallisiksi muusta kokonaisuudesta. Esillä on myös kuvia varhaisteinien kirjoittamista päiväkirjansivuista ja kirjeistä, joissa on tunnistettavaa epävarmuutta. Myllertävien tunteiden sanal- O ma bisseni oli valunut kurkustani alas noin minuutissa – en kiireessä osannut ajatella, että juomien vieminen katsomoon on kiellettyä. Nopea juominen sai aikaan vessahädän. Selkäni oli kipeä koneen ääressä vietetyn viikon jäljiltä, eikä mikään asento piskuisessa jäähallipenkissä tuntunut oikealta. Ajatukseni alkoivat harhailla. Bändi kuulosti ja näytti huikealta, mutta en olisi voinut kokea olevani kauempana lavan tapahtumista olematta jossakin muualla. Keikan katsominen istuen nimittäin pakottaa kuulijan hyvin passiiviseen asemaan suhteessa esiintyjään. ”Täällä hengaan”, röyhtäisi tylsämielinen antirokkari sisälläni, ”viihdyttäkää minua”. S uurin kunnianosoitus, jonka istumapaikkaa kuluttava voi orkesterille antaa, on löysä, muutaman iskun mittainen taputus. Vähänkään pidempään jatkettuna se alkaa tuntua istuma-asennossa omituiselta. Vieressäni istunut naisihminen yritti sentään ulvoa kannustavasti. Tiedättehän, kuten rock-keikoilla on tapana, mikäli sijaintisi on lavan edessä. Istumapaikoilla moinen tunteenpurkaus sai osakseen välittömästi hermostuneita katseita. Mietin, että Sigur Rósin soittajien on oltava minua vanhempia. Sivukatsomossani minusta tuntui kuin olisin heidän isänsä, joka on tullut paikalle lukemaan sanomalehteä ennen kuin lähtee kuskaamaan kavereita kotiin. Eturivin ihmiset: suokaa lämmin ajatus niille, jotka istuvat. Me katsomme teitä varjoista pohtien, miksi emme voi olla kanssanne. Tuomas Jalamo listamisyritykset ”alaks oleen” -tyyppisistä ala-asteunelmista angstisempiin ”luuli mua huorax vittu” -vuodatuksiin herättävät omakohtaisia muistoja, jotka nostalgisten sijaan ovat lähinnä kiusallisia. Videoteoksen Elokuvissa valkokangasta vasten painautuva hahmo tuntuu symboloivan eläytymistä elokuvien epätodellisen täydellisiin rakkaustarinoihin, mutta myös havahtumista kasvavan ihmisen haavemaailmasta todellisuuteen. Teininä kun suurin rakkaus saattoi olla projisointi valkokankaalla tai kiiltävä juliste seinällä, ja reaalimaailman ihastukset olivat vain murusia tästä pakahduttavasta tunteesta. Videoteos on mystisessä melankolisuudessaan koskettava ja syventää näyttelyä asettamalla valokuvatkin toisenlaiseen valoon. Aura Nikkilä Aapo Huhta: A Bird in a Cage 5.12.2013–5.1.2014 Valokuvakeskus Peri Itäinen Rantakatu 38 ti–pe 10–18 Aapo Huhta: Helga (2011) Kappaleita kellarista Päällisin puolin Sasha Perera on tyypillinen muovisen hipsterestetiikan uhri. Berliiniläislaulajattarella on turkoosi siilitukka ja omituinen taiteilijanimi, eikä hänen olemassaolostaan tiedä Pitchforkin lisäksi kukaan. Tumblr-sivulleen Perera postailee musiikin sijaan psykedeelisiä kuvia kävyistä ja kasvottomista ihmishahmoista. Debyyttialbumi Everlast onnistuu kuitenkin kurkottamaan pintaa syvemmälle. Se vangitsee kuulijansa hetkeksi omituiseen maailmaan, jossa pieninkin rasahdus kaikuu kuin kylmänkosteassa maakellarissa. Perera lymyilee loukon kauimmaisessa nurkassa ja huokailee sanoja, joista on mahdotonta saada selvää. Hän kuulostaa Cat Powerin laiskasti artikuloivalta pikkusiskolta: yhtä aikaa uniselta ja vaaralliselta. Everlast on kauttaaltaan lähes alastomaksi riisuttu. Lohduttoman kaiun lisäksi Pereran laulua säestää vain muutama instrumentti kerrallaan. Light Bulb nojaa tyhjyyden keskeltä aavemaisesti kohoavaan pianoon, Bongoloid puolestaan nimensä mukaisiin lyömäsoittimiin. Nigeriassa äänitetty, pelkistetyn heijaava Ebora kuulostaa ihmeellisen eläväiseltä vereslihaisen levyn muihin kappaleisiin verrattuna. Ihanimmillaan Perera Elsewhere on kuin PJ Harvey, pelottavimmillaan kuin pahantahtoinen henkiolento. Everlast on merkillinen levy: se saa ikävöimään auringonvaloa, mutta jättää jälkeensä omituisen kaipuun takaisin kellariin. Tällaisten mielentilojen luojalta sopii odottaa vahvoja näyttöjä myös tulevaisuudessa. Susanne Salmi Perera Elsewhere – Everlast Friends of Friends, 2013 Friends of Friends Kirjoittaja on viestinnän opiskelija, joka toivoo, että on vielä tarpeeksi nuori tanssimaan – tai edes pönöttämään kädet puuskassa. Cinema Mondo Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Kuralan Kylämäessä pääsee tutustumaan 1950-luvun maalaistalon jou
21 KULTTUURI Lähellä. Adelen elämä: osat 1 ja 2 ei peittele fyysisyyden voimaa. Hellivä ja kuristava rakkaus Kaikki on ihanaa. Kaikki on kaunista. Ero. Kaikki on kylmää. Kaikki on turhaa. Cannesin elokuvajuhlilla pääpalkinnon voittanut Abdellatif Kechichen ohjaus Adelen elämä: osat 1 ja 2 (La vie d’Adèle, 2013) ei pysäytä ajattelemaan omaa elämää tai yhteiskunnan tilaa. Adelen elämän keskiössä et ole sinä tai minä, vaan Adele. Kolmituntinen myrsky ei ole minuuttiakaan liian pitkä, vaan jokaisella kohtauksella on tarkoi- tuksensa, oma merkityksellinen roolinsa kiintymyskirjon täydellisyyttä hipovassa läpikäynnissä. Sydäntä kuristava ja hellivä tunteellinen totuus repii, raastaa ja on julmuuteen asti koskettava, lipsumatta kuitenkaan melodramaattisuuteen. Adelen kasvu ei viihdytä tai pikkunätisti nyyhkytä. Kipeitä arpia kantaa pitkään. Haluan nähdä ensirakkau- Romanttinen sekasikiö Freesit ajatukset valuvat viemäriin Saara Cantellin romanttisessa komediassa. Ainoat oikeat (2013) on kriitikoille kuin ladattu ase. Olli Keskevaarin kirjoittama, järkyttävän ylipitkä Ainoat oikeat (2013) on juonenkäänteiltään jopa rohkea ja sukupuolirooleiltaan avaramielinen romanttinen komedia. Ja se on tehty päin helvettiä. Ensimmäiset minuutit ovat sella tavalla läsnä. Ne eivät ainoastaan vahvista mielikuvia rakkaudesta, vaan kuvaavat himoa ja hyväksyntää puhtaimmillaan. Viimeiset pari vuotta ovat olleet rakkaudelle elokuvallisesti vaikuttavaa aikaa. Terrence Malickin To the Wonder (2012), Michael Haneken Rakkaus (Amour, 2012) ja Abdellatif Kechichen Adelen elämä: osat 1 ja 2 ovat julmia, mutta aistillisesti tosia elokuvia. Ne eivät myy unelmia, vaan elämää. Ota, älä jätä. karmeaa saippuaoopperaa yhdistettynä satumaiseen romantiikkaan. Vaihdoin okulaarit. Aloin katsoa elokuvaa satiirina genren konventioista. Mutta ei, teoria ei toimi. Vaikka elokuva on taajaan yhdistelmä löysää ja aidosti laiskaa dialogia, tv-mainosten ihastusta ja hämmästyttävän heikkoa näyttelemistä, on se aina välillä perustuksiltaan jopa oivaltava ja perusnäppärästi koottu chick flick. Koska elokuva ei ilmeisesti ole tahallisesti huono, on sen käsittely naljailevana parodiana toivotonta. Absurdeimmillaan ja samalla hauskimmillaan pienimuotoinen katastrofi on käsitellessään pikaisesti pikajulkisuutta ja po- litiikkaa. Niin ikään naisten suusta kuultava, runsailla vituilla kukkaistettu panoläppä menettelee, vaikka Bridesmaidsin (2011) kuivana-kakkoseen-ja-ulosteetposkeen-tasosta jäädänkin kauas. Cantell yrittää epäonnistuneesti naittaa pehmeää sydänkonvehtia ja kirpeää ufo-kara- mellia yhteen. Aina vastakohtaisuudet eivät täydennä toisiaan. uluvalmisteluihin. Avoinna 15.12. asti, pe klo 9–14 ja la–su klo 11–17. ****½ Jouko Luhtala Adelen elämä: osat 1 ja 2 / La vie d’Adèle (Ranska, Belgia, Espanja, 2013) O: Abdellatif Kechiche N: Adèle Exarchopoulos, Léa Seydoux *½ Jouko Luhtala Ainoat oikeat (Suomi, 2013) O: Saara Cantell N: Anna-Maija Tuokko, Antti Reini, Ilkka Villi Nordisk Film Cantell nousi suomalaisten kriitikoiden lemmikiksi kahden viimeisen pitkän elokuvansa myötä. Kohtaamisia (2009) ja Tähtitaivas talon yllä (2012) ovat elämänmakuisia draamoja. Ehkä Cantell ei pidä maineestaan. Ensin hän arvosteli, syystäkin ja perustellusti, suomalaisen elokuvakritiikin tason. Kamala teensa eksyneen Adelen elämän seuraavat luvut vain tietääkseni, että hänellä on kaikki hyvin. Onnesta Julie Marohin sarjakuva-albumiin pohjaava elokuva ei anna takuita. Rakkaus, tuska, ilo ja karmiva epävarmuus kohdataan puolustuskyvyttömänä. Ranskalaisen elokuvan perinteitä noudattaen seksi ei ole tabu. Alastomuus ja naiminen ovat Adelen elämässä liki ainutlaatui-
Tiede Immanuel Kantin (1724–1804) mahtiteos vaatii aikaa ja vaivaa kääntäjien lisäksi lukijoilta. Tiheätahtisia sivuja on 599. Hitaasti hyvä tulee Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomentaminen kesti kymmenen vuotta. Kääntäjätyöryhmän mukaan kääntäminen sujui niin kuin pitikin ja aikaa meni, koska teos on vaikea. Olli Koistinen, Markus Nikkarla ja Kreeta Ranki ovat tyytyväisiä. Valtava urakka on saatu päätökseen, ja Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin (Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787), suomennos lepää edessämme pöydällä. ”En ole vielä uskaltanut lukea sitä, mutta hyvä se on”, Ranki toteaa. Puhtaan järjen kritiikki on kenties länsimaisen filosofian kuuluisin teos. Samalla sitä pidetään yhtenä vaikeimmista. Siksi käännöstyöryhmä koostui Kanttuntijoista. Teoksen varsinaiset suomentajat Ranki ja Nikkarla valmistelevat molemmat väitöskirjaa Kantin filosofiasta Turun yliopistossa. Koistinen taas on Turun yliopiston filosofian professori ja julkaisi selitysteoksen Kantin puhtaan järjen kritiikki vuonna 2008. Suomen sanat eivät riitä Teoksen käännöstyö aloitettiin vuonna 2003 Turun yliopiston filosofian laitoksella. Aluksi laitoksen väki kokoontui perjantaisin käymään läpi pikkutarkasti muutamaa teoksen sivua kerrallaan. Kääntämisen ongelmat olivat yhtä lailla filosofisia kuin kielellisiä, joten asiantuntijaryhmä oli välttämätön. Koistisen mukaan sanavalinnoissa pyrittiin ennen kaikkea tarkkuuteen. ”Kant teki käsitteellisiä erotteluja, joita tavallinen ihminen ei näe. Olemme käyttäneet paljon erityissanastoa luettavuudenkin kustannuksella. Emme halunneet tärvellä tätä käännöstä hyvällä suomen kielellä.” Kun suomen kielestä ei löytynyt hyvää sanaa, kääntäjät valitsivat latinapohjaisen sanan, joka on Kantin saksan taustalla. Näin käännökseen on päätynyt sanoja kuten representaatio ja intuitio, joita ei saksankielisessä alkuperäisteoksessa ole. ”Saksa oli tieteen kielenä vielä nuori Kantin aikaan, joten monet ilmaisut pohjaavat suoraan latinaan ja kreikkaan, joista mekin tarvittaessa ammensimme”, Ranki ja Nikkarla selventävät. “ Emme halunneet tärvellä tätä käännöstä hyvällä suomen kielellä. Käännöksen tekeminen kesti kymmenen vuotta, koska teos on vaikea, ja välillä piti hengähtää ja tehdä muutakin. Kääntäjät eivät myönnä, että tie olisi noussut pystyyn missään vaiheessa. Polii- tikko kenties sanoisi, että asiaan ei liity dramatiikkaa. Puuttuva palanen Puhtaan järjen kritiikki täyttää suuren aukon suomen kielellä saatavilla olevassa filosofiassa. Kant muodostaa pisteen, johon filosofit yli koulukuntarajojen jatkuvasti viittaavat, ja jonka tunteminen on välttämätöntä nykyajan filosofian ymmärtämiseksi. Kääntäjät eivät pyrkineet tekemään helposti suurelle yleisölle avautuvaa käännöstä, vaan sellaisen, joka kestäisi aikaa. Ilmaisujen tarkkuus edesauttaa käännöksen käyttämistä myös tutkimuksessa ja opetuksessa. ”Tutkijalle käännöksestä on eniten hyötyä, kun sitä lukee rinnan saksankielisen version kanssa. Toisaalta ei saksan osaa- minen ole välttämätöntä Kantin ymmärtämiseksi. Luetaanhan Aristotelestakin osaamatta muinaiskreikkaa,” Koistinen summaa. Käännöstyöryhmä on yhtä mieltä siitä, että filosofiaa on hyvä lukea myös omalla äidinkielellä. Saksaa osataan nykyään huonosti, joten Puhtaan järjen kritiikki palvelee laajaa lukijakuntaa. Seuraavaa tärkeää filosofista suomennosprojektia kääntäjät eivät halua arvailla. Sartre ja Hegel nousevat kuitenkin esiin puutteina suomeksi saatavilla olevassa filosofiassa. Ja tietenkin yksi Kantin kolmesta pääteoksesta, Arvostelukyvyn kritiikki. Nyt on kuitenkin täytetty puutteista ehkä se suurin ja ilmeisin. Teksti: Veikka Lahtinen Kuva: Lauri Hannus Sibelius-museoon vapaa pääsy joulukuussa ja tammikuussa keskiviikkoiltaisin klo 18–20.
TY Y TY Ypillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Kirje joulupukille Rakas joulupukki, me tämän vuoden TYYn hallituslaiset olemme olleet koko vuoden suurin piirtein kiltisti. Vaikka joku tonttu saattaa muuta väittääkin, emme oikeasti uhanneet polttaa kenenkään autoa kevään rähinöissä. Olemme myös palauttaneet melkein kaikki vuoden aikana muilta opiskelijajärjestöiltä varastamamme esineet. Vaikka sinulla onkin kiire lahjojen askartelussa, pyytäisimme tutkimaan myös meidän toivelistaamme: • Iloa, suklaata ja lisää muistia Arkadianmäelle. Muutama suklaakonvehti pehmittäisi varmasti eduskunnan ja ministeriöiden väkeä sen verran, että he pitäisivät jatkossa näppinsä irti meidän opintotuesta. Ehkä he myös muistaisivat perheellisiä opiskelijoita ja ymmärtäisivät, kuinka tärkeää olisi saada huoltajakorotus opintotukeen. • Aputonttu TYYn toimistolle. Viherkasvimme uhkaavat välillä lakastua ja kahvitahrat pinttyvät toimiston sohviin, kun toimiston väki säntäilee kiireissään kokouksesta toiseen ja siivoaminen unohtuu. Auttavan käsiparin lisäksi toivomme kuitenkin, että mahdollisimman moni opiskelija tulisi kertomaan meille mieltään askarruttavista asioista, koska kahvitahrat ovat merkki siitä, että meillä on kiire tärkeiden asioiden parissa. • Valkoinen joulu. Jokaisen meidänkin sisällämme elää pieni lapsi. Tonttusi ovatkin varmasti huomanneet, kuinka kokouksen aikana tuijotamme välillä tyhjyyteen. Todennäköisesti mietimme, miten ihanaa olisi päästä pulkkamäkeen tai rakentaa suuri lumilinna. Suothan meille tämän ilon joululomalla. Toivoisimme myös, että harkitsisit laittavasi 0,7 % rahoistasi kehitysyhteistyöhön. Joku tarvitsee niitäkin rahoja enemmän kuin kukaan meistä. Muista lämpimästi myös kaikkia turkulaisia opiskelijoita. Monet meistä ovat muuttaneet Turkuun vasta tullessaan opiskelemaan, eikä kaikilla ole mahdollisuutta lähteä mummon lihapatojen ääreen jouluksi. Monessa Ikituurin ikkunassa on valot myös jouluaattona. Toivomme iloista ja rauhallista joulunaikaa kaikille tasapuolisesti, huolimatta siitä, miten ja missä he joulunsa viettävät. Kaiken kaikkiaan hyvää joulua, menestyksekästä uutta vuotta ja uutta tarmoa kaikille opiskelijoille toivoen, kristian tervo TYYn hallitus 2013 TYY hakee jäseniä uusiin vapaaehtoisryhmiin, siipiin. Sähköinen haku päättyy 17.1.2014 kello 12. 23