3/2013
Mun ihossa
on kuva s.9
KAUPUNGINHALLITUSNUORISO S. 6
AINO VENNA S. 12
KOULUTUSVALINNAT S. 18
kauko RÖYhkÄ
humalistonkatu 8 a
Pe 15.2. LIVE, 17e / 15e (Levykauppa Äx)
Metallihelvetti esittää: TURKU SAATANALLE 2013
aRChGoat, the CResCent,
satuRnian mist,
aRsonist loDGe
la 16.2. ILTA, 10e / 8e (Asema, Tiketti)
Turku Snowcheck: JoDaRok,
PietaRi, me.mP
+ Turku Soundcheck dj?t: djsucks!,
Resupekka
Pe 22.2. LIVE, 9e / 7e (Levykauppa Äx, 8raita)
DisCo ensemBle
hiGh on fiRe
Kivestivaalit: kauko RÖYhkÄ,
sYDÄn, sYDÄn, hisko DetRia
la 23.2. LIVE, 18e / 16e (Tiketti)
DisCo ensemBle, neØV
ILTA: HITTO: lauRi soini 6 e
ke 27.2. LIVE, 4 e
samBa CaRnaVal - tuRku
to 28.2. LIVE, 28e / 25e (Tiketti)
hiGh on fiRe (usa),
liZZaRD (fRa),
JumPinG JaCk (fRa)
Pe 1.3. LIVE, 10e / 8e (Tiketti)
heXVessel, sammal
sammal
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
special offer!
leikkaus 30/40 ?
väri+leikkaus 80-99 ?
(opiskelijakorttia näyttämällä)
www.clipp.fi
linnankatu 17 hämeenkatu 1
forum
p. 232 9096
p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
NUMERO 3/2013
15.2.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
Kakka kestää
En jaksaisi enää puhua kakasta.
?Koska te kakkaatte?? meiltä tiedusteltiin.
?Turun ylioppilaslehti voi olla hajuttomampi, mutta tyylikkäämpi?, ennätti Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja Ari Niemi toteamaan Tylkkäristä TS:n pääkirjoitussivulla Ylioppilaslehden kakkakohua analysoidessaan.
Mutta vaikka en oikeastaan jaksaisi puhua kakasta, puhun kakasta. Saman itsereflektoivan huomion on tehnyt miltei poikkeuksetta jokainen aihetta käsitellyt kolumnisti ja bloggaaja.
Ja olihan Ylioppilaslehden juttu nyt ihan hiton hauska ja nerokas. Vai
mitä sanotte jutun taitosta Ylkkärin printtiversiossa: Tästä on kyse -tietolaatikko! Reps*.
Kakkaamisjutun inspiroimina kaivoimme naftaliinista Tylkkärin vuosikerran 2002.
Tuolloin helmikuun 18. päivänä ? siis melkein tasan yksitoista vuotta
sitten ? ilmestyi Tylkkärin The Kakkajuttu, ?Kakka tuli?, jonka kirjoitti Tero
Kartastenpää. Saman numeron kanteen silloinen päätoimittaja Juri Nummelin laittoi ihka aidon pökäleen, mikä tietenkin nostatti aikanaan oman
kohunsa.
Tuolloin kakka ei kuitenkaan ollut ironinen. Se oli jutun aihe. Eikä Kartastenpään tavoitteena ollut kritisoida itse mediaa tai esittää performanssia. Kakka oli sisältö, ei muoto. Jutun olemassaolon tarkoitus oli pohtia,
miksi niin luonnollista asiaa kuin kakkaa pidettiin tabuna.
Siksi Tylkkärin kakkajuttua ei kannata yrittää verrata Ylkkärin kakkaamisperformanssiin. Se, kumpi on parempi, on oikeastaan irrelevanttia.
LAURA MYLLYMÄKI
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
?
Hei, tykkään siitä mitä teet. Ehkäpä tykkään
sinustakin.
Klubbaajan ja dj:n romanssia uhkaavat
älypuhelimet, pohtii uusi Kulttikamaakolumnisti Anni Kemppainen. S. 16.
?
Käydään heittämässä ylävitoset
oikeiden tyyppien kanssa.
Street LIps -bändi lähtee Hollywoodiin
verkostoitumaan. S. 14
Tervo
tyl-paatoimittaja@utu.fi
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
Kristian
Tammikuun alussa aloittanut, Johanna Vehkoon päätoimittama Long
Play -verkkojulkaisu liputtaa hitaan journalismin puolesta. Long Play aikoo julkistaa Pienen journalistipalkinnon, ja ehdolla on myös juttu, joka
on kirjoitettu vuonna 1996.
Tausta-ajatuksena on, että hyvä journalismi ei vanhene.
Tero Kartastenpään kakkajutun voi edelleen lukea verkossa osoitteessa
http://org.utu.fi/tyy/tyl/vanha/2002/2/uusi_sivu_5.htm.
Nykytoimitus voi eittämättä ylpeillä edellisten sukupolvien saavutuksilla.
Ja okei, ehkä hymähtelemme ironisesti myös 2000-luvun alun interwebille.
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
*Ironinen, onomatopoeettinen ilmaisu, jolla pyritään kuvaamaan jonkin
asiaintilan tai tapahtuman huvittavuutta. Reps on lyhenne lauseesta
?mä repesin?, jolla kuvataan erityisesti internet-kielessä naurukohtaukseen purskahtamisen aktia.
OTA IISISTI, ILONA!
Sosiaalityön aloituspaikkamäärä nousi 32:een, päätti yliopiston hallitus viime kokouksessaan.
REKRY-teema
Talentian opiskelija-asiamies Enni Räisänen (vas.) ja Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat ry:n Turun paikallisjärjestön puheenjohtaja Timo Koivisto kampanjoivat kampuksella helm
muksen allekirjoittajaa tarkistamaan, että työsopimuksessa mainitaan teh
Opiskelijan työkokemus karttuu kes
Noin 80 prosenttia opiskelijoista käy kokoaikatöissä loma-aikana.
Eniten opiskeluaikana tutkinnon alaan liittyvää työkokemusta kertyy diplomi-insinööreille,
ilmenee Turun yliopiston työelämäpalveluiden Rekryn tekemistä kyselyistä.
Kysely tehtiin vuosina 2007?
2010 valmistuneille Turun yliopiston opiskelijoille.
Toiseksi eniten alaan liittyvää
työkokemusta opintojen aikana
kertyi kauppatieteellisen alan
opiskelijoille, kolmanneksi eniten terveystieteiden alaa opiskeleville.
Vähiten oman alan työkokemusta opiskeluaikana kertyi humanistisen ja kasvatustieteiden
alan opiskelijoille.
Työ- ja elinkeinoministeriön
Opiskeluaikainen työssäkäynti
ja sen vaikutukset -raportin mukaan sen sijaan noin kolmannes
opiskelijoista ei tee ollenkaan
töitä lukukausien aikana.
Ministeriön selvitys perustuu
Turun, Tampereen, Oulun ja
Jyväskylän yliopistoista vuonna
2005 valmistuneille viisi vuotta
myöhemmin suunnattuun ky-
selyyn.
Palkkioista
kysymyksiä liitoille
80 prosenttia ministeriön kyselyyn vastanneista ilmoitti käyneensä kokoaikatöissä nimenomaan loma-aikana.
Turun yliopiston Rekryn mukaan myös harjoitteluista valtaosa, noin 90 prosenttia, tehdään
kesäkuukausina. Aktiivisin ajan-
kohta kesätyön hakemiseen on
tammi-helmikuu.
Suomen
Yhteiskunta-alan
Ylioppilaat ry:n Turun paikallisjärjestön puheenjohtaja Timo
Koiviston mukaan opiskelija
kuitenkin tietää verrattain vähän
oikeuksistaan kesätyömarkkinoilla.
Talentian opiskelija-asiamies
Enni Räisänen on samoilla linjoilla.
?Ensimmäisen palkkakuitin
jälkeen liittoon tulee yleensä
paljon yhteydenottoja?, Räisä-
nen sanoo.
Hän nimeää kolme asiaa, joiden tulisi löytyä allekirjoitettavasta työsopimuksesta kirjattuna.
?Tehtäväkuvaus, palkka ja se,
että työehtosopimus mainitaan?,
Räisänen listaa.
Viidennen vuoden luokanopettaja- ja erityisopettajaopiskelija Tuulia Tuomaala on
onnellisessa asemassa. Hänellä
on koulutusta vastaava kesätyöpaikka.
?Menen lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssille kol-
?Työuria on ehdottomasti pidennettävä myös loppupäästä?, toteaa SYL:n hallituksen jäsen Joel Kuuva.
UUTISET
UUTISET
5
Kristian Tervo
Harjoittelutuki
vaihtelee tiedekunnittain
KYSYY:
Pitäisikö suomen
liittyä natoon?
mikuun alussa. Räisänen kehottaa kesätyösopihtäväkuvaus, palkka ja sana ?työehtosopimus?.
kesällä
mannen kerran?, Tuomaala sanoo.
Tuomaala sai työpaikan aikanaan ystävänsä kautta. Hän
pitää kesien aikana saamaansa
työkokemusta opintojen loppuvaiheessa erittäin tärkeänä.
?Samalla tulee osoittaneensa
tulevaisuuden työnantajille, että
pitää työkokemusta tärkeänä.?
?En ollut tehnyt oman alani
töitä aiemmin. Opettajalle on
kuitenkin hyötyä myös siitä, jos
on tehnyt muidenkin alojen töitä?, Tuomaala uskoo.
LAURA MYLLYMÄKI
Akavan opiskelijoiden teettämän Harjoittelubarometri
2012 -kyselytutkimuksen mukaan erilaiset harjoittelutukikäytännöt eriarvoistavat opiskelijoita.
Osa yliopistoista esimerkiksi subventoi työntekijälle
yhden ja toiset kahden kuukauden harjoittelutuen. Jotkut
työnantajat sen sijaan vaativat
useamman kuukauden subvention.
Hannele Kaitaranta Turun
yliopiston työelämäpalveluista Rekrystä sanoo, että Turun
yliopistossa ei enää puhuta
tukikuukausista. Yliopisto tukee harjoittelua yhdellä könttäsummalla, joka kattaa harjoittelun koko keston ja joka
maksetaan työnantajalle harjoittelun päättyessä.
Akavan barometrin mukaan
harjoittelutuen myöntämisessä on yliopistokohtaisia eroja:
osassa yliopistoista harjoittelutuki myönnetään hakuajan
tai opintojen vaiheen ja opintomenestyksen
perusteella.
Toisaalla tuet taas arvotaan.
Turun yliopistossa harjoittelutuen myöntämiseen vaikuttavat suoritettujen opintojen
määrä, opintomenestys, harjoittelutehtävien vastaavuus
suoritettuihin
opintoihin,
vähäinen oman alan työkokemus, harjoittelun sopivuus
omiin työllistymissuunnitelmiin valmistumisen jälkeen
sekä se, ettei aiemmin opintojensa aikana ole saanut yliopiston kotimaan harjoitteluun
myöntämää tukea.
?On oppiaineita, joissa harjoittelu on pakollisena opintoihin kuuluvana osana, ja kriteerit voivat vaihdella. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
edellyttää harjoittelun pääosin
sijoittuvan maisteriopintoihin?, Kaitaranta selvittää.
Lääketieteellisen tiedekunnan harjoittelu on oma lukunsa, josta vastuullinen on
Lääketieteen kandidaattiseura.
Iso tiedekunta,
muhkea budjetti
Tiedekunnat päättävät vuosibudjettia laatiessaan harjoittelutuen määrän. Summa
vaihtelee tiedekunnittain, ja
opiskelijamääriltään suurimmilla tiedekunnilla on myös
suurimmat harjoittelubudjetit.
?Pyrimme
voimakkaasti
yhtenäistämään tukisummaa
yhdeksi ja samaksi kaikkien
tiedekuntien välillä. Ensimmäisiä askeleita on jo otettukin. Todennäköistä on, että
tämä toteutuu vuonna 2014.
Aarresaari-yhteistyössä kaikki Suomen yliopistot pyrkivät
löytämään yhden ja ainoan
työnantajatuen määrän, joka
on käytössä kaikissa niissä yliopistoissa, jotka työnantajatukea myöntävät?, Kaitaranta
sanoo.
Akavan kyselyyn vastanneista yliopisto-opiskelijoista
noin neljännes raportoi saaneensa sovellettavan työehtosopimuksen alittavaa palkkaa.
Noin 55 prosenttia ilmoitti
saaneensa vähintään TES:in
mukaista palkkaa. 19 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa, oliko palkka alalla sovellettavan työehtosopimuksen
mukaista.
Yleisintä palkaton harjoittelu oli opetus- ja kasvatusalalla (82 prosenttia) ja
matkailu-, ravintola- ja talousaloilla (73 prosenttia).
Myös sosiaali-, terveys- ja
liikunta-aloilla 61 prosenttia
suorittaa palkattomia harjoitteluita. Tekniikan ja liikenteen aloilla harjoittelut sen
sijaan ovat palkallisia yli yhdeksällä kymmenestä.
LAURA MYLLYMÄKI
KRISTIAN TERVO
Eroavaisuudet tukikäytännöissä saattavat
opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan.
Jussi Kauppila
kemian jatko-opiskelija
En lähtisi kiirehtimään. En näe
tulossa mitään räjähdysherkkää
tilannetta. Nykyään on yhteistyötä aika paljon.
Riku Sundell
farmakologian jatko-opiskelija
Eiks me jo olla siellä? Täytämme
standarditkin aika hyvin.
TYY kannattaa perustuloa
Ylioppilaskunta liittyi BIEN Finlandiin viime joulukuussa.
TYY kannattaa BIEN Finland
? Suomen perustuloverkosto
ry:n kansalaisaloitetta perustulosta.
Ylioppilaskunnan hallituksen
puheenjohtaja Heikki Isotalo
toteaa, että nykyinen perusturva
on puutteellinen ja sisältää kannustinloukkoja.
?TYY näkee, että perustulo on
tulevaisuuden tukimuoto?, hän
muotoilee.
Ylioppilaskunta siirtyi periaatteellisesti kannattamaan perustuloa jo viime marraskuussa edustajiston enemmistön päätöksellä.
Joulukuun lopulla TYY
ryhtyi myös tukemaan BIEN
Finland ry:n kansalaisaloitetta
liittymällä yhdistyksen yhteisöjäseneksi.
Isotalon mukaan perustuloa
ajetaan ylioppilaskunnassa yhteisrintamassa, sillä selkeä enemmistö ylioppilaskunnan edustajistosta oli perustulon kannalla.
Muista
ylioppilaskunnista
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta,
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Tampereen yliopiston
ylioppilaskunta ovat myös liittyneet BIEN Finlandin yhteisöjäseniksi.
?Tämä kertoo siitä, että nykysukupolvi haluaa ajaa asiaa
voimakkaasti?, Isotalo katsoo.
Isotalon mukaan TYY tulee
viestintäväyliään hyväksi käyt-
täen kampanjoimaan perustuloaloitteen allekirjoittamisen
puolesta. Kampukselle suunnitellaan pisteitä, joissa kansalaisaloitteen voisi allekirjoittaa.
BIEN Finland - Suomen perustuloverkosto ry on avoin
verkosto ja yhdistys, jonka tarkoituksena on lisätä keskustelua perustulosta, edistää perustulon toteuttamista Suomessa
ja seurata perustuloaloitteiden
etenemistä kansainvälisesti.
Perustuloverkosto on puoluepoliittisesti sitoutumaton
ja siihen kuuluu perustulosta
kiinnostuneita tutkijoita, aktivisteja ja kansalaisia.
LAURA MYLLYMÄKI
SYL peräänkuuluttaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta työurien pidentämisessä.
Elina Karvo
kulttuurihistorian 5. vuoden
opiskelija
Ööö... ei. En näe sitä tarpeelliseksi. Voisimme joutua sotaan
sitä kautta.
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Anja Karppinen
Söpö
Me tiedämme, mikä on söpöä.
Lapset ovat söpöjä ja kissapennut, vaaleanpunainen punaista
söpömpää ja prinssi kuningasta. Mutta emme me silti puhu
söpöydestä itsestään, sillä sanaa
ulos laskiessamme ajattelemme
vain kohteita, joihin määre söpö
sopii.
Mitä söpöys siis on, sellaisenaan ja puhtaimmillaan?
Vastaus söpöyden mysteeriin
löytyy maailman söpöimmästä
jutusta. Knut. Knut oli berliiniläinen jääkarhunpentu, joka
kietoi koko maailman pikkutassujensa ympärilleen. Knut
sai ihmiset pakahtumaan liikutuksesta, kun se sattui vaikkapa
nukahtamaan tai jotain muuta,
mitä nyt nisäkkäänalut tekevät.
Knut oli puhdas aaww, joka ve-
nähti pitkäksi.
Mutta mitä uneliaanleikkisä
valkonalle todella on? Pidäteltyä
vaaraa, vangittu ja vielä omaa
voimaansa tiedostamaton peto ?
mutta peto silti.
Ja vaikka kaiken tämän tietää
sisuksiaan myöten, ei Knut-videoita voi katsoa ilman nykiviä
poskipäitä. Söpöys uhmaa järkeä
ja luistaa rationaalisuuden kiskot
emootiojyrkänteeltä alas.
Söpöys on potentiaalia ja
muutosvoimaa, hetkellistä avuttomuutta, jota korostaa mahdollisuus tulla joksikin aivan
toiseksi.
Tästä syystä uneliaita ja kellahtelevia vanhuksia ei yleensä
kutsuta söpöiksi. Heitä varten on
aivan toinen sana: herttainen.
Kaapo Paatos
Me ollaan
nuoriso
Neljä nuorta turkulaista kaupunginvaltuutettua toimii
vuosina 2013?2014 myös kaupunginhallituksessa.
Edessä ovat poliittisen toimintakulttuurin
muutostalkoot.
TEKSTI: LAURA MYLLYMÄKI, KUVAT: KRISTIAN TERVO
Kansainvälisty kotona! Osallistu kokkina ESN:n Running Dinner -tapahtumaan 5.3. ja emännöi
AJASSA
Vihreitten Nuorten puheenjohtajana ja Kattelus Kokoomuksen
Turun aluejärjestön puheenjohtajana.
Eklund on toimitusjohtaja,
Vornanen koulutuspoliittinen
asiantuntija TYYssä, Sirén kokoomuksen eduskuntaryhmän
tiedotussihteeri ja Kattelus opiskelija.
Nuorista hallituslaisista kolme, Eklund, Vornanen ja Kattelus, ovat ensimmäisen kauden
kaupunginvaltuutettuja. Sirén
valittiin kaupunginvaltuustoon
ensi kerran vuoden 2008 kuntavaaleissa.
Mutta miksi kaupunkilaisten
tulisi olla kiinnostuneita nimenomaan
kaupunginhallituksen
kokoonpanosta, kun ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää valtuusto?
Kokoomuslainen Lauri Kattelus (vas.), sosiaalidemokraatti Toni
Eklund, kokoomuslainen Saara-Sofia Sirén ja vihreä Jukka Vornanen
löytävät yhteneviä ajatuksia avoimuudesta, luovan talouden kehittämisestä ja opiskelijoiden hyödyntämisestä resurssina kaupungille.
Kaupunginhallituksessa vaikuttava nelikko haluaa luoda Turkuun
toimintakulttuurin, joka sopii nettisukupolven pirtaan.
Turun 13-jäsenisessä kaupunginhallituksessa istuu alkaneella
kaudella neljä alle 30-vuotiasta:
29-vuotias Toni Eklund (sd),
28-vuotias Jukka Vornanen
(vihr), 26-vuotias Saara-Sofia
Sirén ja 23-vuotias Lauri Kattelus (kok).
Kaupunginhallituksen nuorennusleikkaus on lumipal-
loefekti syksyn kunnallisvaalien
vaalituloksesta. Tuolloin Turun valtuustoon valittiin 13 alle
30-vuotiasta edellisen valtuuston
neljän sijaan.
Vertailun vuoksi: edellisten
kunnallisvaalien jälkeen alkaneen kauden kaupunginhallitukseen ei valittu yhtäkään alle
30-vuotiasta.
Tylkkärille yhteishaastattelun
antaneet poliitikot ovat nuoresta
iästään huolimatta jo keränneet
poliittista itsevarmuutta useissa
luottamustehtävissä.
Eklund jatkaa toista kauttaan
kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Sirén on toisen kauden kaupunginvaltuutettu.
Vornanen on toiminut Turun
Siinä, missä kaupunginvaltuustot kokoontuvat keskimäärin
noin kerran kuussa, kokoontuvat hallitukset noin kerran viikossa.
Työn määrä kielii myös suhteellisen vallan määrästä.
Tästä toimivallasta säädetään
kaupungin johtosäännössä. Se
kertoo, kuinka paljon ja minkälaista valtaa kaupunginhallitus
käyttää.
Ja valtaa on.
Kaupunginhallituksen kenties
tärkein tehtävä on valmistella ja
panna täytäntöön kaupunginvaltuuston päätöksiä. Hallitus myös
vastaa kaupungin taloudenpidosta ja edustaa kaupunkia lausunnoillaan ja kannanotoillaan.
Lisäksi kaupunginhallitus johtaa kaupungin elinkeinopolitiikkaa ja kaupunkikehittämistä.
Itse asiassa mikään asia kunnallisessa päätöksenteossa ei kulje valtuustolle kiertämättä ensin
hallituksen kautta.
Tavalliselle opiskelijalle saattaa
näyttäytyä lohdullisena, että päätettäviä asioita toimittavat nyt
ikätoverit, alle kolmekymppiset.
Mutta missä määrin Turussa
voidaan puhua nuorten puolueesta?
?Se ei korvaa oman puolueen
edustusta. Mutta mitä näitä her-
?
7
roja on saanut aiemminkin tuntea, niin uskon, että saamme yhteistyön toimimaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme
aina samaa mieltä?, Saara-Sofia
Sirén avaa.
?Aika ja sukupolvi yhdistävät
varmasti aina näkemyksiä, mutta
ensisijaisesti toimitaan puolueissa?, Toni Eklund komppaa.
?Nyt, kun nuoria on eri puolueissa sekä valtuustoryhmissä
että hallituksessa, puolueittenkin näkemykset alkavat ajautua
väistämättä meidän sukupolven
näköiseen suuntaan?, arvioi Lauri Kattelus.
?Politiikan sisällöissä nuorilla
on jollain tavalla oma näkemyksensä. Toivon erityisesti, että
vaikka olisimme ideologisesti eri
mieltä jostain, poliittiseen toimintakulttuuriin liittyvistä seikoista voitaisiin olla samaa mieltä?, Jukka Vornanen tarkentaa.
Vornanen viittaa toimintakulttuurilla siihen tapaan, jolla politiikkaa tehdään.
Esimerkiksi se, ovatko erilaiset
asiakirjat jo valmisteluvaiheessa
julkisesti verkossa nähtävillä, on
nelikon mukaan uudelle sukupolvelle itsestäänselvyys.
Eklund, Vornanen, Sirén ja
Kattelus löytävätkin avoimuudesta nopeasti yhteisen kiintopisteen.
Kaikki neljä kannattavat kaupunginvaltuuston
kokousten
striimaamista.
?Nettikamerasta on hyvä aloittaa, mutta toivon, että poliittista
keskustelua käytäisiin netissä ja
Facebookissa. Osa kaupungin
päätösten valmistelusta voitaisiin alistaa keskustelulle netissä?,
Vornanen jatkaa.
Kattelus arvioi, että nopeasti
suureksi kysymykseksi saattavat
muodostua ne rajat, joiden mukaan päätöksenteon eri vaiheita
tuodaan julkisuuteen.
?Tätä rajalinjaa tullaan varmasti hakemaan?, hän lisää.
Vielä viime syksynä kaupunginvaltuuston
puheenjohtaja
Seppo Lehtinen (sd) kielsi valtuuston kokouksen kuvaamisen
vetoamalla siihen, että se ei ole
?meidän sääntöjen mukaan sallittua?.
Aika ja sukupolvi yhdistävät
varmasti aina näkemyksiä,
mutta ensisijaisesti toimitaan
puolueissa.
tai isännöi kolmea vaihtariryhmää. Lisätietoja: esnuniturkuboard@lists.utu.fi.
Jatkuu seuraavalla sivulla...
?
Ei kuitenkaan ole kyse mistään
nuorten vallankumouksesta, jossa
nuorten pitäisi päättää kaikesta.
Turun Sanomat uutisoi kuitenkin helmikuun alussa, että
kaupungin oman lakimiehen
Antero Kastemaan mukaan kuvauskielto oli perusteeton ja virheellinen.
Missä määrin nuorilla siis on
varaa muuttaa verrattain sisäänrakennettuja ajatuksia päätöksentekokulttuurissa?
?Ryhmät keskustelevat demokraattisesti yhdessä ja jokaisella
on yksi ääni. Nuorten pitää ottaa
huomioon myös muita ääniä, ei
vain omaansa?, Eklund sanoo.
?Asiat muuttuvat hitaasti.
Jostain muutoksesta kertoo
kuitenkin se, että nuoret ovat
nyt saaneet paikkoja päätöksentekoelimissä. Ei kuitenkaan
ole kyse mistään nuorten vallankumouksesta, jossa nuorten
pitäisi päättää kaikesta. Meillä
on edustuksellinen demokratia,
jolloin siellä pitää olla erilaisia
näkemyksiä edustettuina?, Sirén
sanoo.
Vornanen sanoo odottaneensa
selkeää muutosta toimintakulttuuriin.
?Olemme odottaneet, että vanhoissa puolueissa tapahtuisi su-
Jukka Vornanen.
kupolvenvaihdos ja nyt näyttää
siltä, että näin on käymässä?, hän
tarkentaa.
Eklundin, Vornasen, Sirénin ja
Katteluksen edustamat puolueet
kirjoittivat kaikki niin sanotun
Turku-sopimuksen.
Turku-sopimus on valtuustoryhmien välinen sopimus, jossa
määritellään yleiset linjat kaupungin taloudesta, kilpailukyvystä, palveluista ja hallinnosta.
Menettely on ollut olemassa
Turussa kahden viimeisen valtuustokauden ajan. Sopimuksen
on katsottu jouduttavan päätöksentekoa ja vähentävän vääntöä
ryhmien välillä.
Mutta kritiikkiäkin se on saanut osakseen, erityisesti vasemmistoliitolta, joka jättäytyi tällä
kaudella sopimuksen ulkopuolelle. Li Andersson ennätti nimetä käytännön ?kokoomusvetoiseksi kabinettipolitiikaksi?.
Sopimus muun muassa sitoo
päättäjät sopeuttamaan voimakkaasti kaupungin taloutta.
?Poliittinen keskustelu täytyy
?
Lauri Kattelus.
koittaisi, että meillä on yhtään
minkään puolueen vetoista kabinettipolitiikkaa. En halua, että
se menee sellaiseksi?, Vornanen
pistää.
Mutta millaisia ideologioita
Eklundin, Vornasen, Sirénin ja
Katteluksen harjoittama Turkupolitiikka tulee heijastelemaan?
Kokoomuslaisena Sirén kokee
olevansa ?aika liberaali eikä ainakaan eniten oikealla?. Hän mainitsee itselleen läheisiksi asioiksi
kestävän kehityksen sekä liikunnan ja vapaa-ajan, joista ?voi
Haaste tulee siinä, miten julkista
keskustelu on siinä vaiheessa, kun
sopimusta tarkennetaan ja tulkitaan
neljän vuoden aikana.
käydä ennen sopimuksen tekemistä, ja vaalit olivat tähän melko helppo poliittinen keskustelu.
Haaste tulee siinä, miten julkista
keskustelu on siinä vaiheessa,
kun sopimusta tarkennetaan ja
tulkitaan neljän vuoden aikana?,
Kattelus sanoo.
?Tämä on raamisopimus, joka
luo strategialle pohjaa. Tavoitteiden toteuttamisen tavoista tullaan varmaan käymään tiukkaakin vääntöä?, Eklund sanoo.
Sirén pitää hyvänä tapana, että
vaalien jälkeen luodaan raamit,
yhteinen linja, jonka sisällä toimitaan.
?Minä tulen olemaan tarkkana, miten yhteistyö sujuu.
Kaikilla on kysymyksiä, joista
ollaan edelleen eri mieltä. En
näe, että sopimus itsessään tar-
sosiaalidemokratian oikeisto?
vasemmisto-akselille.
Hänet
tunnetaan elinkeinopolitiikan
tukijana, mutta hän määrittelee
itsensä myös vahvan hyvinvointivaltion kannattajaksi.
?Tervetuloa kokoomukseen,
Toni?, Sirén heittää.
?Päinvastoin,
näkemykseni
ovat erittäin sosiaalidemokraattisia. On selvää, että meidän on
nyt luotava kasvua Turkuun,
koska kasvu luo työpaikkoja?,
Eklund vastaa.
Kattelus pitää itseään ?kataislaisena sosiaaliliberaalina? ja
maltillisena kokoomuslaisena.
?Olen tulevaisuus- ja kasvusuuntautunut. Uskon, että hyvä
elinkeinopolitiikka turvaa hyvinvointivaltion palvelut. Tämä
kysymys tulee olemaan keskiössä myös kaupunginhallituksessa?,
hän sanoo.
Vornanen nimeää poliittiseksi
identiteetikseen punavihreyden.
Hänestä vihreitten tulisi puolueena edelleen pitää kiinni vihreydestään eikä harmaantua niin
sanotuksi valtionhoitajapuolueeksi.
Mutta nyt ollaan jo kaukana
kuntapolitiikasta.
Turussa Vornanen haluaisi nähdä jonkinlaisen uusrenessanssin, suhtautumistavan
muutoksen, jolla kaupungin
historiaa kunnioitettaisiin aiempaa enemmän. Se voisi
tarkoittaa sitä, että myös uusi
rakennuskanta
kunnioittaisi
historiaa ja sopisi estetiikaltaan
ympäristöönsä.
?Uusrenessanssiajatukseen sopisi myös se, että satsataan luovaan talouteen sekä korkeakouluista ja tieteestä kumpuavaan
osaamiseen ja yrittämiseen?, hän
lisää.
Eklund, Kattelus ja Sirén
nyökkäilevät.
Nuoriso on löytänyt toisen yhteisen kiintopisteensä.
Eklundia, Vornasta, Siréniä ja
Kattelusta yhdistää myös ylioppilaskuntatausta: he ovat kaikki
toimineet tai toimivat luottamustehtävissä TYYssä.
Toni Eklund.
saada säästöä myös sote-puolelle
pitkällä tähtäimellä?.
Eklund sen sijaan ei osaa kategorisesti määrittää itseään
?
Onko opiskelija nyt aiempaa
enemmän läsnä päätöksenteon
valmistelussa myös kaupungin
tasolla?
Ainakin nelikko lupailee, että
opiskelijan ja kaupungin välistä
yhteistyötä lisätään.
?Tämä ajatus ei tule pelkästä
ylioppilaskuntataustasta
vaan
siitä, että Turku on yksi suurimpia yliopistokaupunkeja Suomessa?, Eklund sanoo.
Eklundin mukaan opiskelijoita tulisi ajatella kaupungin näkökulmasta resursseina. Erilaisiin
kaupungin kehittämisprojekteihin voisi työllistää opiskelijoita,
jotka löytäisivät valmistumisensa jälkeen samoista projekteista
töitä.
Sirén toivoo, että kaupungin ja
opiskelijoitten välillä olisi enemmän yhteistyötapaamisia, joiden
avulla opiskelijan asiaa tuotaisiin
Saara-Sofia Sirén.
päättäjien tykö.
Katteluksen mielestä on vain
luonnollista, että isossa yliopistokaupungissa samat aktiiviset
ihmiset, jotka vaikuttavat ylioppilaskunnassa, vaikuttavat myös
kaupungin päätöksenteossa.
Vornanen haluaa kuitenkin
heittää keskusteluun piikin:
vaikka puheet saattavat kuulostaa samoilta, erojakin on.
?TYY on kannattanut raitiotietä ja vastustanut toriparkkia.
Samalla asialla olen itsekin?, hän
hymähtää.
Nuorten puolue ei ole valmis.
Kaikilla on kysymyksiä, joista
ollaan edelleen eri mieltä.
Turun pääkirjastossa vietetään vastedes hiljaisia tiistaiipäiviä. Shh!
9
katseenvangitsijoina
Ne paistavat esiin
, vilahtavat
vain satunnaisesti tai paljastuvat vain kaikkein läheisimmille. Joillekin
ne ovat vain koristeita, toisille tapa täydentää ulkonäköä. Kolmannet
haluavat ikuistaa tärkeät hetket ihoonsa. Tuntuu, että on vaikea
löytää pukukoppia tai uimahallia, joissa niihin ei törmäisi. Niitä löytyy sekä
linnakundien rystysistä että kotiäitien pakaroista.
Tylkkäri kysyi, mitä tatuoinnit merkitsevät eri ihmisille.
Ihonalaista
mustetta
Teksti: Sampo Rouhiainen
Kuvat: Kristian Tervo
Muistutus kuolevaisuudesta
Edellisellä sivulla käsivarttaan esittelevä Mikko
Tikkanen hankki ensimmäisen tatuointinsa väiteltyään tohtoriksi. Hän oli juuri lähdössä Sveitsiin kahdeksi vuodeksi tutkijaksi. Käsivarteen tatuoitiin Ph. D.
?Pieni teksti kaipasi vähän täytettä. Koska en viihtynyt hirveän hyvin Sveitsissä, valitsin kallon. Se muistuttaa kuolevaisuudesta; pitää elää tätä hetkeä ja nauttia siitä.?
Myöhemmin tatuointeja on tullut lisää. Tikkanen
varoittaa, että koukkuun jäämisen riskiä lisää tatuoijan
mukava persoona.
?Tatuoinnin vieressä on näyttänyt tyhjältä ja se tyhjä
tila pitää täyttää jollakin. Nyt projekti alkaa jo lähetä
valmista?, sanoo täyteen tatuoituja käsivarsia esittelevä
Tikkanen.
Osaltaan Tikkasen tatuointi-intoon ovat vaikuttaneet harrastukset. Pyöräily- ja thainyrkkeilypiireissä
vilisee koristeltua ihoa.
merimiesrakkautta
Merimies-Ismo seilasi seuraavaan satamaan. Anna jäi
rannalle haaveilemaan pullopostin lähettämisestä.
Annan kyynärvartta koristaa perinteinen merimiessymboli, jossa ankkurin varren läpi pujotettu paperi
muodostaa I-kirjaimen.
Se muistuttaa Ismosta, raumalaisesta merimiehestä
ja toteutumattomasta rakkaudesta.
?Tapasin Ismon etelän satamassa. Rommi virtasi ja
palmut heiluivat. Se oli kiivas ja tunteikas rakkaus, joka
ansaitsi tulla ikuistetuksi. Emme vaihtaneet mitään yh-
teystietoja. Ajattelin lähettää Ismolle pullopostia, mutta
päädyin ottamaan tatuoinnin. Olen aina pitänyt pullopostista. Se on kannanotto hitaamman kommunikoinnin puolesta.?
Anna noudattaa tatuointien suhteen jostain lukemaansa ohjetta:
?Arvet ja tatuoinnit ovat jotain tosi henkilökohtaista.
Niistä ei pidä kysellä.?
Kipu on plussaa
Tatuoija Harri ?Harri Bastardio? Nieminen nostaa paitaansa ja esittelee suosikkitatuointiaan. Nainen nyrkkeilyn maskuliinisessa maailmassa kiehtoo
edelleen parikymmentä vuotta thainyrkkeilyä harrastanutta Bastardiota. Hän on itse myös valmentanut
naisnyrkkeilijöitä.
Kuvan on tehnyt Suomessa vieraillut amerikkalaiskollega.
?Kivulias alue oli plussaa. Tyyliltään kuva on traditionaalinen länsimainen, josta itsekin tykkään?, Bastardio kuvailee.
Lähes kokonaan tatuoidussa kehossa on myös kohtia, joita ei esitellä yhtä innokkaasti. Jossain housujen
alla on tatuointiuran alkupään harjoituksia.
?On sitä tullut alussa kaverien ja omaa nahkaa pilattua. Mutta ei puhuta niistä?, Bastardio nauraa.
Ammattilainen arvostaa old schoolia ja kivuliasta
aluetta. Harri Bastardiolle tatuoinnin merkitystä lisää se, että tekijäkollega oli vegaanistreittari, kuten
hän itsekin.
Päähänpisto
käsivarteen
Mari Rytkösen vartalossa on yhteensä 12 kuvaa. Niitä
on kertynyt muun muassa ulkomaanreissuilta. Etenkin
Islannista.
?Siellä oma nimi on yleinen tatuointi ja melkein kaikilla on joku tatuointi. Italiassa sen sijaan multa yritettiin
koko ajan ostaa huumeita, vaikka mulla oli silloin puo-
Mari Rytkönen ei pelkää, että kyllästyisi tatuointeihinsa, koska ne eivät ole jatkuvasti näkökentässä.
?Kuinka usein tuijotat esimerkiksi rannettasi??.
let vähemmän tatuointeja. Siellä tatuoitu nainen on joko
huora tai diileri.?
Rytkösen käsivartta koristava teksti sen sijaan tehtiin
Turussa.
?Olin kävelemässä Hansan läpi ja kuuntelin Santigoldin
Look at these hoes -kappaletta. Tekstasin kaverilleni, että
pitäisikö tatuoida tuo teksti. Forumin ovelle mennessä
olin jo tehnyt päätöksen.?
Rytkösen mielestä tatuoinneilla ei tarvitse olla suuria
merkityksiä. Hänen mielestään olennaisempaa on tietää
itse, haluaako täydentää tatuoinnilla itseään vai luoda itsestään tietynlaista kuvaa muille.
11
Kissa ja hiiri
-leikkiä
Juha-Matti Heikkinen päätyi ottamaan tatuoinnin
neljänkympin kriisin kolkutellessa ovelle. Hän oli ollut lukioajoista asti innostunut kulttimainetta nauttivasta Krazy Kat -sarjakuvasta. Lähes yhtä pitkään
hän oli miettinyt tatuoinnin ottamista.
Kun taiteilijakaveri ilmoitti olevansa tulossa Turkuun ja tarjosi viikon ajan sarjakuva-aiheiset tatuoinnit puoleen hintaan, Heikkinen ei voinut olla
tarttumatta tilaisuuteen. Aiheeksi valikoitui sarjakuvassa toistuva kohtaus, jossa hiiri heittää kissaa
tiilellä.
?Anoppikin tykkäsi kuvasta ja lasten mielestä on
kiva, kun isällä on tatska. Ei nykyään ole enää mikään
kovis, jos on tatuointi. Jengillä on kaiken maailman
Speden kuvia niskassa ja muita?, Heikkinen heittää.
Juha-Matti Heikkistä miellyttää sata vuotta vanhan verbaalisesti leikittelevän sarjakuvan klassikkokohtaus. Kissa saa tiilestä päähänsä, mutta kuvittelee sen rakkaudenosoitukseksi.
VIDE
SO
tyl
.f
i
O
KAT
Kuva on valmiina paperilla. Seuraavaksi se siirretään
ihon pintaan ääriviivoiksi, sitten neulalla ihon läpi.
kka
ri
Lohikäärmeet ja samurait vahtivat seinällä Harri Bastardion kädenliikkeitä. Mustetta katoaa
pikkiriikkisestä purkista ihon alle vain muutaman pisaran verran.
Kommentti:
Vähän kuin hammaslääkärissä
mutta nätimpää
Pikkusisko yllätti minut tatuointilahjakortilla. Ei
auttanut muu kyin ryhtyä toimeen vuosia päässä pyörineen ajatuksen kanssa ja ottaa suunta tatuointiliikkeeseen. Suunnittelusessiossa kuvailen Kintaro Tattoon
Harri ?Harri Bastardio? Niemiselle päässäni hahmottunutta tatuointia ja esittelen netistä samantyylisiä kuvia.
Kun palaan seuraavan kerran liikkeeseen, paperilla
odottaa luonnos, joka vastaa aika tarkkaan odotuksiani. Kuva näyttää yllättävän isolta. Bastardio kertoo, että
kuvaa pitää suurentaa lähes aina. Liian pientä kuvaa ei
kannata ruveta tuhrustamaan ihoon.
Haluan viilata vielä paria yksityiskohtaa. Haastattelussa Bastardio myöntää, että moinen välillä harmittaa.
?Asiakas haluaa muutoksia, mutta ei tiedä itse, miltä se
näyttää tatuointina. Koen, että kun piirrän sen itse, saan
myös parhaimman lopputuloksen.?
Tatuointipäivän aamuna tunnelma on kuin pääsykoetta odotellessa. Jännittää!
En ole täysin varma aikeistani vielä edes liikkeessä,
kun Bastardio esittelee viimeisteltyä kuvaa. Mutta kun
kuva siirtyy taikapaperin kautta työpöydältä hauikseen,
alan innostua.
Laitteiden säätäminen kuntoon kestää piinallisen
kauan ja istun penkillä kuunnellen, kun kone surisee
sermin takana. Työpistettään suojaava Bastardio kertoo, että eniten alalla on muuttunut hygienian merkitys.
?70-luvulla ei vielä käytetty kumihanskoja. Tarinoiden mukaan merimiesbaareissa oli peltipurkissa vettä,
jossa tatuoija huljutti välineitä asiakkaiden välillä.?
Tekniikka ei ole suuremmin muuttunut. Neuloja
liikutteleva coil-kone on pääpiirteittäin samanlainen
kuin 1920-luvulla, jolloin se kehitettiin.
Tatuoinnin ottajia pelotellaan muun muassa värien
sisältämillä raskasmetalleilla ja syövällä. Bastardio ei
niistä hätkähdä. Hänen mielestään suurin riski on, että
mieli muuttuu tai kuva ei vastaakaan asiakkaan toiveita.
Vihdoin päästään asiaan. Tunne hauiksessa vastaa
vähän hampaan poraamista. Aika epämiellyttävää, ei
mahdottoman kivuliasta. Alun jälkeen homma alkaa
tuntua aika rutiinilta ja on jännittävää tunnustella, missä kohtaa kättä neula sattuu eniten.
Reilun parin tunnin tikkaamisen jälkeen kone hiljenee, ja saan tarkistaa lopputuloksen tyytyväisenä peilistä. Bastardio kuvaa luomuksensa, sivelee päälle vaseliinia ja kiepauttaa käsivarteni kelmuun.
Jos haluaa tehdä koko loppuelämäänsä vaikuttavan
päätöksen, ei kannata miettiä liian pitkään. Sen kun
menee ja tekee.
Teatraalinen kaupunkiromantikko
Kehutun esikoislevynsä julkaissut ja Turkua sympatisoiva muusikko Aino Venna ei
halua tulla nähdyksi menneisyyden lähettiläänä.
Teksti: Tuomas Jalamo
Kuva: Kristian Tervo
Aino Venna ilmestyi yhtyeineen kuin tyhjästä: 30-vuotias
muusikko julkaisi viime vuoden
lopussa Marlene-nimeä kantaneen esikoisalbuminsa ja oli
välittömästi kaikkien huulilla.
Saumattomasti folk-, chanson-,
ja indievaikutteita yhdistelevää
levyä kehuttiin maasta taivaisiin
ja Vennasta pedattiin kotimaisen
popmusiikin uutta pelastajaa.
Lauluntekijä toteaa, että menestys on vaikuttanut moneen asiaan, vaikka hän yhtyeensä kanssa pyrkiikin olemaan ottamatta
siitä turhia paineita.
?Meistä kirjoitettiin todella
ylistävä juttu Helsingin Sanomiin?, pääkaupungin Café Talon
nurkkapöydässä istuva Venna
muistelee.
?Mietin sen jälkeen, että tämän
jälkeen tulemme menettämään
asemamme mustana hevosena,
josta kukaan ei tiedä mitään.
Nyt tilanne on enemmän ?todistakaapa nyt, kuinka hyviä olette?
-henkinen.?
Kenties valokeilaan astumisella oli myös osansa siihen, ettei
Venna kertomansa mukaan pystynyt heti Marlenen julkaisun jälkeen kirjoittamaan uusia biisejä.
?Tuntui siltä, että salama on
iskenyt ja nyt päätä särkee?, muusikko virnistää.
Turkuun ja takaisin
Venna on kotoisin Helsingistä,
mutta lähti viideksi vuodeksi
opiskelemaan Turun taideakatemian Digital Arts -linjalle.
Takaisin kotikaupunkiin muuttaminen johtui ennen muuta
käytännön syistä.
?Minulle jäi itse kaupungista
todella hyvät fiilikset, mutta Turusta on todella vaikea saada alan
töitä perustamatta omaa firmaa?,
Venna harmittelee.
Aino Vennan Turku-kuva vaikuttaa lähestulkoon romanttiselta. Tämä käy erityisesti ilmi puheenaiheen siirtyessä kaupungin
kulttuurielämään yleisesti.
?Tällä hetkellä olen tyytyväinen siitä, että Helsingissä on
Kallio-liike ja kaupunkifestivaaleja, mutta Turussa oli mielestäni
tuota samaa meininkiä jo aikaisemmin B-gallerian ja Ilmiöfestivaalin muodossa.?
Kuin taikaiskusta pöytämme
ohi kävelee Vennan vanha opettaja Taideakatemiasta. Parivaljakko jää vaihtamaan keskenään
kuulumisia.
Menneisyyttä
tässä hetkessä
Nostalgia on suuressa osassa
myös Aino Vennan musiikissa,
joka tuo mieleen muun muassa
Édith Piafin ja 20-luvun Ranskan. Kuva Vennasta nykyhetkestä pakoon pyrkivänä haihattelijana on kuitenkin väärä.
?En halua elää menneessä.
Nykyaika on todella kiehtovaa.
Naisen ja naistaitelijan asema ei
olisi ollut kaksikymmentäluvulla
kovin hyvä?, Venna luettelee äänensävyllä, joka paljastaa tämän
tarkentaneen samat asiat aikaisemmissakin haastatteluissa.
?Menneisyys on ennemminkin etäännyttämiskeino, se
puhuttelee minua. Kyse ei ole
myöskään
ryppyotsaisuudesta, vaan minusta on hauskaa ja
vitsikästäkin pukeutua diivan
viittaan tai teeskennellä olevani
saluunalaulaja.?
Romanttis-historiallisen estetiikan vaarana on tietysti se, että
koko homma muuttuu yhdeksi
isoksi pastissiksi. Tätä Vennan
yhtye on kuitenkin halunnut tiedostetustikin välttää.
?Vaikka tunnelma on läsnä,
menemme esimerkiksi lavalle aivan omissa kuteissamme naamiaisleikin sijaan?, laulaja korostaa.
Enemmän tai vähemmän suorat vertaukset bändin oletettuihin vaikutteisiin ovat välillä jopa
hirvittäneet nuorta säveltäjää.
Toimittajien ennakkokäsitykset
sanelevat sen, minkälaisia juttuja
yhtyeestä kirjoitetaan, ja loppu-
tulos on Vennan mielestä ollut
joskus ahdistava.
?En ole Suomen Piaf tai Helsingin varpunen?, aikaisempia
lehtiartikkeleja muisteleva taiteilija hymyilee.
Dramatiikkaa
lavalla
Onko Aino Vennan boheemi taiteilijaminä sitten jonkinlainen alter ego? Taiteilija itse kokee, että
kyse on pikemminkin siitä, että
estradille astuessa tietyt persoonallisuuden puolet korostuvat.
?Lavalla hahmosta tulee eräänlainen draamaelvis, joka voi
rauhassa nakella niskojaan. Tosielämässä kaikki bändin jäsenet
painivat kuitenkin hyvin arkisten
ongelmien kanssa, tyyliin: Alepan kauppalista on hukassa ? mihin taskuun laitoin sen??
Tämä ei kuitenkaan estä yhtyettä tavoittelemasta entistä
suurempiin korkeuksiin teatraalisuuden suhteen.
?Toistaiseksi ollaan oltu aika
minimalistisia, mutta kyllä minä
haaveilen siitä, että jonain päivänä voin roikkua vaijerilla katosta
siivet selässä?, Venna nauraa.
Huolettomasti ilmoille heitetty toteamus on hyvä osoitus
Vennan tyylistä taiteilijana. Siinä maailmassa mikään ei ole
mahdotonta, eikä mikään liian
rönsyilevää. Osaltaan tähän ovat
vaikuttaneet Vennan vanhemmat, joiden kautta tämä altistui
kaikenlaiselle popmusiikille hyvin nuoressa iässä, aina Talking
Headsistä ranskalaiseen iskelmään.
Toinen tärkeä elementti Vennan näkemyksessä on visuaalisuus. Tässä mielessä ei ole merkityksetöntä, että monella saralla
lahjakas tekijä ohjasi Taideakatemia-aikoinaan juuri lyhytelokuvia.
?Olen hyvin visuaalinen ihminen. Minulle kaikki lähtee kuvista. Jos olen tarpeeksi pitkään
missä tahansa tilassa, alan lavastaa sitä.?
Säveltäjä kertoo samaan hengenvetoon olevansa ruotsalaisohjaaja Roy Anderssonin suuri
fani, koska tällä on kyky tehdä
arjen hetkistä visuaalisesti harkittua teatteria. Juuri tästä on tiivistetysti kyse myös Vennan bändin
musiikissa: taidokkaasta asetelmallisuudesta. Siksi on kysyttävä,
kenet taiteilija näkisi mieluiten
ohjaajan penkillä ja pääosan esittäjänä, mikäli Aino Venna todella
olisi yhtyeen sijaan elokuva.
?Olisi mahtavaa, jos siinä olisi mukana Gary Grant. Hänen
kanssaan voisi näytellä Alain
Delon ja ohjaajana toimia vaikkapa Sofia Coppola?, Venna tuumii hetken harkittuaan.
13
Hyvästi räntä, me menn
Hollywoodiin!
Kristian Tervo
Street Lips lähtee
kylmästä lämpimään.
Bändi työstää
kevään aikana
esikoislevyään
hollywoodilaisessa
studiossa.
Wiklundin kahvilassa odottaa tummahiuksinen mies, jonka
murre ei jätä mitään epäselväksi. Marios Kleovoulou väänttä
gauhia rauma, kun istumme
pöytään seuranamme Joona
Rinne. Street Lipsin laulaja ja kitaristi sekä bändin kaksi muuta
jäsentä ovat lähdössä helmikuun
lopulla Hollywoodiin. Ponnistaminen kotimaan pubikeikoilta viihdemaailman sykkivään
sydämeen saa bändin innostumaan.
?Onhan se aivan eri fiilis tehdä levyä auringon paisteessa
Hollywood Boulevardilla kuin
80 sentin lumikinoksessa. Jos
suomalainen bändi tekee levyn
Hollywoodissa, ihmisten kiinnostus herää ihan eri tavalla,
kuin tekisimme levyn Sipoossa?,
Kleovoulou hehkuttaa.
Jenkkiasennetta
tekemiseen
Street Lips määrittelee soittavansa elektronista rokkia, jota ilmentää muun muassa livekokoonpanossa mukana olevana ?ääni-insinööri? eli dj. Marios Kleovoulou (vas.) ja Joona Rinne eivät jää kaipaamaan Suomen loskaa lähtiessään Hollywoodiin levyttämään.
Hollywood ei ole pelkkä markkinointikikka. Sieltä lähdetään
etsimään amerikkalaista tekemisen meininkiä ja kansainvälisiä
kontakteja. Ammattitaitoa ja
teknistä osaamista löytyy kyllä
Suomen studioista, mutta Hollywoodin pitkä viihdeperinne
näkyy ammattimaisena kunnianhimona.
?Homma on hektistä tykittämistä. Siellä luodaan maksimaalista suoritusta ensimmäisistä
demosessioista asti?, Kleovoulou
kuvailee.
Hänen mukaansa Hollywoo-
Miten todellisuus ja fiktio limittyvät ihmisen mielessä? Jemena Höijer ja Maria Kokkonen käsittelevät näitä ky
Kristian Tervo
KULTTUURI
mennään
din tarkkakorvaiset visionäärit
haluavat luoda jotakin uutta ja
pitää tuotoksissa aina hyvän tason. Myös palaute on suoraa.
Kaikkea Street Lips ei aio silti
antaa tuottajien hoidettavaksi. Biisien pohjaratkaisut ovat
edelleen omaa käsialaa, toisin
kuin esimerkiksi r?n?b:ssä, jossa
tuottajat usein tekevät artistille
valmiin levyn.
?Paneudumme esimerkiksi
mun lausumiseen. Se pitää saada
kuulostamaan jenkiltä?, virnistää
Kleovoulou.
Studiovääntöä ja
ylävitosia
Mitään lomareissuja levytyssessiot eivät tule olemaan. Ensimmäiseen, vajaan kuukauden
reissuun mahtuu ainoastaan pari lomapäivää. Ne pojat aikovat
viettää Las Vegasissa. Herätykset
le esitellä Street Lipsin kaltaisia
nousevia bändejä.
Letkeällä
meiningillä
Tähtäin on korkealla kansainvälisellä tasolla, mutta Amerikan
valloittaminen ei ole vielä Street
Lipsin to do -listan ykkösvaihe.
Ensin pitää saada levy pakettiin. Sinkun pitäisi tulla ulos
toukokuussa ja siivittää bändi
kesän festareiden viimehetken
kiinnitykseksi. Kun kotimaa on
hanskassa, jatketaan Saksan ja
Japanin markkinoille.
Mutta miten bändi alun perin
päätyi lähtemään Hollywoodiin?
Kleovouloun mukaan homma
lähti siitä, kun he lähettivät demon nykyisen managerinsa Eero Palon kollegalle Mika Karhumaalle. Demoa seurasi monta
tuoppia kaljaa ja monta kuppia
?
Homma on hektistä tykittämistä.
Siellä luodaan maksimaalista
suoritusta ensimmäisistä
demosessioista asti.
ovat sentään rokkareille sopivasti vasta vähän ennen puolta päivää, mutta aamukahvien jälkeen
studiossa painetaan kahdeksan?
yhdeksän tuntia duunia. Illat kuluvat verkostoituessa. Tai kuten
Kleovoulou asian ilmaisee:
?Käydään heittämässä ylävitoset oikeiden tyyppien kanssa.?
Musiikkimaailmassa menestyneillä ruotsalaisilla on ollut
pitkään hyvät jenkkikontaktit.
Himin menestyksen jälkimainingeissa myös suomalaiset ovat
saaneet jalkaa oikeiden ovien
väliin ja löytäneet ihmisiä, joil-
kahvia. Jossain vaiheessa kuvioon tuli mukaan tuottaja Jimmy
Westerlund. Yhteistyö vaikutti
toimivan ja lopulta päätettiin
katsoa, mihin rahkeet riittävät.
Maksoi mitä maksoi.
?Lips on ollut meille kaikille alun perin kakkosprojekti ja
henkireikä, josta se on muodostunut ykkösprojektiksi. Ollaan
pidetty siinä edelleen alkuaikojen huoleton meininki. Ehkä se
oli juuri tuo hyvä fiilis, joka tarttui tuottajaankin?, Kleovoulou ja
Rinne päättelevät.
Aria Arai haluaa kirjoittaa uudelleen historiaa - yhteisöllisesti.
Voittajien historiaa?
Aria Arain elämäntarinasta ideoitu
näyttelykuukausi on kuin verensiirto.
Puhe Mustista panttereista,
Barack Obamasta ja Martti Ahtisaaresta hengästyttää.
Kertomus siitä, että afroamerikkalaiset eivät tehneet mitään
vapautumisekseen, on haastettu. Supersankari Abraham Lincoln on muutakin kuin sarjakuvamainen, taikaiskusta toimiva.
Virallisen historiankirjoituksen
keskustelukaveriksi
tarvitaan toisenlaisia tarinoita, ilmenee Say it loud ? Black
American History Month -kulttuuri- ja taidetapahtumassa
Turun kaupunginkirjastossa.
Tapahtumakuukauden aikana kirjastossa kävijä kutsutaan
tutustumaan
näkökulmaan,
joka ei ole tuttu peruskoulun
historian oppikirjoista. Kuukauden aikana pohditaan mustan väestönosan historiaa.
Tapahtuman tavoitteena on
myös toimia maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten kohtauspaikkana.
Näyttelyt, elokuvat ja työpajat luotaavat postkolonialismista, identiteettikysymyksistä
ja historiasta.
Tapahtuman ideoi Aria
Arain.
Hän kertoo kaihtavansa vastakkainasetteluja tai ylipäätään
ihmisen käsitteen kaventamista.
Viestiksi hän nostaa historian vaikutuksen olemiseen ja
ennakkoasenteista vapautumi-
sen.
On muutakin kuin
ennakkoluuloja
Yhdysvaltain suurlähetystön
America Resource Centerin
kokoama kirjaston näyttely on
kompaktiudessaan täydellisen
optimoitu.
Laskiaisen jälkeen kirjastoilla aiheeseen johdattavat niin
elokuvat kuin työpajatkin.
Aria muistaa häpeän, kun
hän kuudennella luokalla ensimmäistä kertaa elämässään
tajusi olevansa afroamerikkalainen.
Koulun kaikki muut oppilaat
olivat valkoisia. Eräänä päivänä historian tunnilla käsiteltiin orjuutta. Kaikkien katseet
kääntyivät häneen.
Arialle tärkein syy näyttelyn
järjestämiseen oli halu jakaa
tietoa siitä, että on muutakin
kuin ihmisen itsestään sisäistämät ennakkoluulot.
Hän ei haluaisi, että lapset
omaksuisivat yhteiskunnan jäseniksi kasvaessaan, että jengielämän ainut vaihtoehto on ura
beatboksaajana tai pikaruokapaikassa.
Populaarikulttuurin kuvaston rinnalle tarvitaan ihmisen
omaa ajattelua.
Kaikenikäisten pitäisi uskal-
taa antaa itselleen mahdollisuus ja lupa haluta asioita.
?Kaikkien ei tarvitse pyrkiä
astronauteiksi, mutta on tärkeää, että lapset saavat tietää,
että heitäkin on?, sanoo Aria
ja katsoo merkitsevästi syvälle
silmiin.
Amerikkalainen yhteiskunta
on muuttunut paljon viidessäkymmenessä vuodessa. On
huomattu, että työelämässä
tarvitaan erilaisia näkemyksiä.
Aria kaipaa periyhdysvaltalaista yhdessä tekemisen ja
yhteisöllisyyden
kulttuuria.
Suomeen hän haluaisi tuoda
ajattelutavan, että ihminen
kohdattaisiin yksilönä.
Vaikeaahan se on, sillä luokittelemme ihmisiä tiedostamattamme ulkoisen olemuksen perusteella.
Entäpä jos vain olisimme
läsnä hetkessä sosiaalisina
olentoina?
LEEA VAINIO
What Do I Do With This Hair?
-workshop pe 22.2. klo 16?18,
Varissuon kirjastossa.
Ilmoittautumiset 20.2. mennessä osoitteeseen juliearai(at)
netscape.net.
Race and
Movies: To kill a Mockingbird Kuin surmaisi satakielen
Ke 27.2. klo 17,
Pääkirjasto,
Studio.
SAMPO ROUHIAINEN
ysymyksiä Köysiratagalleriassa yhteisnäyttelyssään Rajamailla 20.2.?1.3. Galleria on avoinna ma?pe klo 12?17.
15
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Täysi ja kokonainen elämä
Soidin ei kaipaa
sovellusta
?
Hei! Tämä on mahtava levy!?
?Tiedän!?
?Minun nimeni on Laura.?
?Minä olen Rob. Tule takaisin ensi viikolla, niin nauhoitan sinulle kasetin.?
Sieltä se alkaa, levysoittimien takaa ? erään musiikkinörtin
rakkaustarina kauniin vaaleaverikön kanssa kirjassa ja sittemmin myös elokuvassa nimeltä High Fidelity.
Klubilla soivan musiikin kommentointi onkin luonteva tapa
avata keskustelu kiinnostavan tiskijukan kanssa. Hei, tykkään
siitä mitä teet. Ehkäpä tykkään sinustakin.
Minäkin olen joskus rohjennut lähestyä mukavaa deejiitä
musiikista puhumisen varjolla. Ja vaikkei saisikaan vastakaikua, on silti hauskaa jutella toisen musiikki-intoilijan kanssa.
High Fidelityn Robista ja Laurasta tulee pariskunta. Seuraa
kädestä pitelyä, naurua ja pakahtumisen tunteita. Ja myöhemmin pettämistä, riitoja, kyräilyä ja vihaisia puheluita. Sellaiset
asiat kuuluvat elämään ja rakkauteen.
Nyt lemmenjanoisten klubbaajien ja tiskijukkien välinen
kanssakäyminen on kuitenkin vaarassa. Syy on älypuhelimien,
noiden 2010-luvun syntisäkkien.
H
ei, älä turhaan lähesty tuontioluesta ja omasta erinomaisuudestaan päihtynyttä hyvännäköistä dj:tä, jos haluat
tietää mikä kappale soi juuri nyt. There?s an app for that! Sovellukset kuten Shazam ja Soundhound tunnistavat parhaillaan
soivan musiikin yhdellä napin hipaisulla. Tuossa tuokiossa ruudulla lukee biisin nimi, esittäjä, levy ja tietysti linkki verkkokauppaan, josta voit ostaa kappaleen puhelimeesi.
Kukaan ei enää lähesty dj:tä kysyäkseen, mikä kappale nyt
soi.
Toisaalta musiikkisovellus voi pelastaa ihmisen monelta itkulta ja hammasten kiristykseltä. Jos Laura ei olisi mennyt juttelemaan Robille Double Door -klubilla, ei Rob olisi koskaan
voinut pettää Lauraa. He eivät olisi päätyneet eroamaan eikä
Robin olisi tarvinnut kärvistellä ajatellessaan Lauraa tämän uuden, huonoa maailmanmusiikkia kuuntelevan niljakepoikaystävän kanssa.
?Sinä olet sama ihminen kuin aina ennenkin. Minä en ole?,
sanoo Laura, kun Rob kysyy, miksi he erosivat.
KIRJA. Laura Saven (1983?
2012) Paljain jaloin on kevään
pysähdyttävin kirja.
Se kertoo nuoren naisen vimmaisen tarinan vuosia kestävästä taistelusta syöpää vastaan.
Kirjailija itse ei koskaan saanut
tietää kirjansa julkaisemisesta.
Hän menehtyi osteosarkoomaan
ennen tietoa myönteisestä kustannuspäätöksestä.
Teoksen päähenkilö Laura on
lääketieteen kandidaatti, jonka
elämä vaatii äkillistä uudelleenjärjestämistä luusyöpädiagnoosin jälkeen. SOS-auton kriisiapu
muodostuu henkireiäksi tilanteessa, jossa suhde omaan kehoon, elämään ja tulevaisuuteen
muuttuvat peruuttamattomasti.
Tilanteesta kärsivät myös vaimo
Sofia ja pieni Otso-poika.
ANNI KEMPPAINEN
Kirjoittaja on yrittänyt
päästä käsiksi romanssiin
sekä klubikävijänä että
dj:nä.
neet Otson kanssa kaljukerhon.
Kerhon virallisena tavoitteena
on kasvattaa hiuksia ja opetella
kävelemään. Tällä hetkellä minä
johdan kävelyssä ja Otso hiusten
kasvatuksessa.?
Huumori pelastaa paljon,
muttei sekään kuolemalta.
Saven teos tarjoaa vertaistukea
vakavasti sairaille, mutta antaa
tärkeää ajateltavaa myös muille.
Osin omiin päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani auttaa
käsittelemään
jokapäiväisestä
katukuvasta sivuun työnnettyjä
asioita kuten vakavia sairauksia
ja kuolemaa. Samalla se päästää
kurkistamaan
syöpäosastojen
arkeen ja suomalaisen terveydenhuollon toimintaan lähietäisyydeltä.
Paljain jaloin on paljas ja
koskettava dokumenttiromaani
menettämisestä. Se muistuttaa
kuinka tärkeää on elää omannäköistä elämää. Kuka tahansa
voi sairastua vakavasti ja silloin
utopistiset lauseet kuten ?eläkepäivillä sitten? laukeavat tyhjiin. Kuoleman ajankohdasta
huolimatta jokaisen elämä on
kokonainen ja täysi. Kuolema itsessään ei tee kenenkään elämää
vajavaiseksi, sen voi tehdä vain
ihminen itse.
MARISSA MEHR
Laura Save: Paljain jaloin.
WSOY 2013. 380 s.
Rokkari kotikutoisen
iskelmän äärellä
I
hmiset ja heidän tunteensa ovat samoja kuin aina ennenkin.
Levyjen soittaminen ei ole. Kuka ehtii luoda pitkiä katseita
dj-kopin suuntaan, jos katse on nauliutunut älypuhelimen ruutuun?
Asianhan pitäisi mennä niin kuin Rob kiteyttää: ?Lupaavien
naisten tapaaminen kuuluu tiskijukkien elämään.?
Rob ja Laura palaavat lopulta yhteen. Musiikintunnistussovellukset eivät ehtineet heidän rakkautensa tielle, sillä Nick
Hornby kirjoitti heidän
tarinansa ennen älypuhelimia.
Lähde
viikonloppuna
baariin. Poista sovellus
puhelimestasi. Lähesty paikallista tiskijukkaasi.
Syöpä nakertaa Lauran terveyden lisäksi läheisiä ihmissuhteita ja myrkyttää ajatukset.
Syöpäsairaan roolista on vaikea
saada vapaata ja tilannetta on
vaikea hyväksyä, etenkin jos ei
koe itseään sairaaksi.
?Tällä hetkellä kaikki oireeni
tulevat lääkityksestä, eivät syövästä. Olen vakavasti tai kuolettavasti sairas, mutta minulla ei
ole yhtäkään oiretta.?
Sairauden lisäksi Laura taistelee muiden sääliä vastaan. Vaikka hän ei eläkään vanhaksi, hän
painottaa elämänsä olevan yhtä
kokonainen kuin muidenkin.
Ylpeys siitä, että on elänyt omannäköistään elämää, on vahva.
Omaa kuolemaa ei ole helppo
hyväksyä. Tunteiden heittelehtiminen heijastuu rakenteeseen,
mikä vahvistaa teoksen tunnelmaa. Kerronta hyppelehtii, katkeilee ja koostuu lyhyistä fragmentaarisista teksteistä. Lopulta
rosoisuus asettuu syvällisiin
pohdintoihin tulevaisuudesta.
Itsekkyys väistyy nöyrän rakkauden tieltä; miten voi käyttää
jäljellä olevan aikansa rakkaimpiensa hyväksi?
Laura ei halua ryhtyä kohtalotoverinsa Katrin lailla positiiviseksi, hän haluaa sairastaa
omalla tavallaan. Se ei silti tarkoita, ettei kirjassa olisi ilon ja
onnen hetkiä: ?Olemme perusta-
LEVY. Mistä johtuu,
että
kotimaisen iskelmällisen rockin
saralla mielenkiintoisinta jälkeä
syntyy usein enemmän marginaalissa ahertavien tekijöiden
käsissä kuin nykyisessä puskutraktori-iskelmän hallitsemassa
valtavirrassa? Aiemmin pienehköjen piirien suosimissa Office
Building- ja Laurila- yhtyeissä
englanniksi musiikkia tehnyt
Janne Laurila vain vahvistaa tätä käsitystä toisella suomenkieli-
sellä albumillaan.
Tällä kertaa laulaja-lauluntekijää komppaa Tuhlaajapojatyhtye, jonka soinnissa iskelmä ja
rock kohtaavat Ville Leinosen ja
erityisesti tämän Valumo-taustayhtyeen levytysten hengessä.
Ja kappas, Tuhlaajapoikien riveissä kitaroikin muun muassa
Valumon viehättävästä rautalankasoundista vastannut Tuomas
Luukkonen.
Juuri Luukkosen tyylitajuinen
soitto liittää Laurilan ja Tuhlaajapojat selkeämmin sukuhaaraan, johon edellä mainittujen
ohella kuuluvat vaikkapa Agentsin, Marko Haaviston tai Tuomari Nurmion kaltaiset nimet.
Näissä porukoissa roku on aina
hieman niskan päällä.
Jos albumin musiikki on kallellaan iskelmään, hyödyntää
Laurila teksteissään niin ikään
samaa kuvastoa.
Mukana on kuitenkin myös
varovaisia ponnisteluja oman äänen löytämiseksi salaisten haaveiden ja vaikeroivien sydänten
saadessa kaivattua vastapainoa
arkisemmista
näkökulmista.
Nukkavierusta tuotannosta persoonallisuuspisteitä keräävä levy
onkin parhaimmillaan kappaleissa Laura ja Salainen haave,
joissa nämä kaksi maailmaa kohtaavat uskottavasti niin tekstin
kuin musiikin tasolla.
Päällimmäiseksi jää silti orastava epäilys siitä, olisiko albumi
lainkaan näin kiinnostava ilman
Tuhlaajapoikia.
TUOMO YRTTIAHO
Janne Laurila & Tuhlaajapojat:
Janne Laurila & Tuhlaajapojat
Lumpeela Julkaisut, 2013.
Talvilomalle Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan! Talvipuutarhahuoneeseen on kerätty yli kaksikymmentä erilaista tu
17
FUTURE FILM
KULTTUURI
Paul Thomas Andersonin Mestari jatkaa There Will Be Bloodin viitoittamalla tiellä.
Pääosassa nähdään Joaquin Phoenix.
Unien ja turhautumien kapteenit
Paul Thomas Anderson jatkaa messiaanista 1900-luvun sapenvuodatustaan elokuvassa.
ELOKUVA. Mies palaa rintamalta juoppona ja tärähtäneenä. Freddie Quell (Joaquin
Phoenix) on toisen maailmansodan jälkeen vaelteleva seksimaanikko, joka painiskelee
traumojensa kanssa ja kulkee
työstä ja kaupungista toiseen.
Eräänä pimeänä tuntina Freddie sammuu laivaan, joka seilaa
kulttijohtaja Lancaster Doddin
(Philip Seymour Hoffman)
johdattamana. Kahden poikkeuksellisen miehen tiet risteävät, ja Quell päätyy Doddin, eli
mestarin, suosikiksi ja koekaniiniksi sodanjälkeisen Amerikan aatemarkkinoilla.
Mestari jatkaa kiihkoisan
There Will Be Bloodin (2007)
viitoittamalla tiellä. Modernin
miehen eläimellinen puoli skalpeerataan jälleen esille, mutta näkökulma on rakennettu
hieman toisin. Skientologian
perustajan L. Ron Hubbardin
inspiroima Lancaster Doddin
tarina näytetään itseään hallitsemattoman ja monella tavalla
vaikean päähenkilön Freddien
kautta. Päähenkilön, jonka läpeensä sankariton läsnäolo on
kiusallista ja vaikeaa, mutta juuri siksi täysin olennaista. Doddilla on vastaukset kaikkeen,
mutta Mestari on lopulta äänet-
tömien kysymysten ja hiljaisen
tiedon tarina.
Anderson ei Doddin tapaan
lupaa nopeaa muutosta. Pitkä elokuva palkitsee viiveellä,
mutta sen väkevät 65-milliselle
filmille kuvatut otokset vangitsevat nopeammin. Maanisen häikäisevien Phoenixin ja
Hoffmanin lisäksi Amy Adams
nousee esille mestarin siekailemattomana vaimona. Jonny
Greenwoodin upean musiikin
tuttu pulssimaisuus rytmittää
rikkinäistä ja epäsuhtaista rakkaustarinaa mainiosti.
****
Lauri Hannus
Mestari
(The Master, USA 2012)
O: Paul Thomas Anderson
N: Joaquin Phoenix,
Philip Seymour Hoffman,
Amy Adams.
Räyhää ja rakkautta
Retrohenkisellä pelianimaatiolla Räyhä-Ralfilla on ylivilkas luonne mutta hyvä sydän.
ELOKUVA. Räyhä-Ralf on oman
pelinsä pahis, jonka osa on pistää
paikat palasiksi ja katsoa vierestä, kun hyvis Fiksari-Felix junior
korjaa kaiken glorian. Ralf on masentunut pakerrettuaan samassa
duunissa kaatopaikalta käsin kolmekymmentä vuotta, eikä anonyymeissä pahiksissa käyminen
helpota oloa. Ralf päättää hypätä
ulos pelistään ansaitsemaan sankarin kannuksia, mutta tulee sa-
malla aloittaneeksi aikamoisen
metakan, joka kohta uhkaa koko
digitaalisen maailman olemassaoloa.
Tässä kohtaa apuun rientävät
pikselikamut, ja homma saa loppua kohden melkein tolkienmaiset
mittapuitteet.
Taidokkaasti tehty animaatio
on parhaimmillaan siinä, kun se
flirttailee eri pelaajasukupolvien
kokemuksille ja limittää pikseli-
grafiikkaa sukkelasti 3D:hen.
Räyhä-Ralf on myös aidosti
hauska, eikä sen tunnelma tunnu
kärsivän pahasti suomenkielisestä
dubbauksesta. Ralfin hahmossa
on Donkey Kongista ja Shrekistä
tuttua koomista vipinää, mutta
välillä maailmassa välkehtii jopa
Halomaista uhkaa.
Pelimaailma kuvataan Toy Story
-henkisesti omaa elämäänsä elävänä kokonaisuutena, jossa kaikki ei
aina olekaan sitä miltä näyttäisi.
Räyhä-Ralf uhkaa juonensa
puolesta lipua ajoittain ennalta arvattavaan ja militaristiseen
pelastustarinaan, mutta Disneyn
tuotos ei lopulta tyrkytä katsojalle tylsää prinsessa-sankari-asetelmaa. Animaatio on virkistävän
moniarvoinen, mikä takaa raikkaan katselukokemuksen. Myös
viittaukset populaarikulttuuriin
aina Kill Billistä Skrillexiin ovat
toimivia.
Alkukuvana nähtävä Paperman
(6 min) toimii hunajaisena herkistyspalana.
***
Lauri Hannus
Räyhä-Ralf
(Wreck-It Ralph, USA 2012)
O: Rich Moore
N: Äänirooleissa Niko Saarela, Iina
Kuustonen, Riku Nieminen,
Elina Knihtilä.
ulppaanilajiketta. Välimerenhuoneessa punakorvakilpikonnat odottavat katselijoita. Avoinna joka päivä klo 10.00?16.00.
Tiede
REKRY-teema
Anja Karppinen
?Lyhytnäköisy ys on
turmiollista?
Tulevaisuuden tutkijat patistavat päättäjiä
hallituskausiajattelua pidemmälle vietyyn
visiointiin koulutuksen järjestämisestä.
Työurien pidentäminen, työurien pidentäminen, työurien
pidentäminen.
Tähän kysymykseen hallitus
etsii kuumeisesti vastauksia pyrkimällä nopeuttamaan opiskelijoiden valmistumisaikoja.
Tulevaisuuden tutkija, projektikoordinaattori Johanna Ollila
kuitenkin katsoo, että massaratkaisujen aika on auttamattomasti ohi.
?Välillä tuntuu siltä, että Suomeen mahtuu yksi asia kerrallaan. Se on homogeenisen kulttuuriperintömme
riippakivi?,
Ollila kuvaa.
Hän koordinoi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa tehtävää, Euroopan
sosiaalirahaston
rahoittamaa
Koukku-hanketta, jossa tutkitaan nuorten koulutusvalintoja.
?Tällä hetkellä opintoneuvonta näyttäytyy nuorelle enemmän
interventiona kuin kasvuna ja
prosessina?, Ollila kuvaa.
Se tarkoittaa sitä, että nuoren
ympäriltä löytyy usein ?hyvän-
tahtoinen sumuverho?: sekä
vanhemmat että opinto-ohjaajat
jakavat neuvoja ja mielipiteitä
uravalintojen suhteen.
?Se ei välttämättä auta, jos ei
tiedä, mitä haluaa?, Ollila tarkentaa.
Vastassa pirstaloitunut yhteiskunta
Toisin kuin aiemmilla sukupolvilla, nykyopiskelijan on vaikeampi luoda koulutuksestaan
työtä. Työpaikan löytäminen on
omalla vastuulla eikä suinkaan
automaattista.
?Korkeakoulutettujen määrä
kasvaa koko ajan, mutta esimerkiksi julkishallinnon työpaikkojen määrä ei. Systemaattinen
ajattelu on vaikeaa?, Ollila sanoo.
Tähän pirstaloituneeseen tilanteeseen tulevaisuuden tutkijat
ajavat nyt perspektiivin laajentamista. Ollila puhuu teollisrationaalisen ja eksistentiaalisen
maailman törmäämisestä.
?Isojen organisaatioiden määrä vähenee ja pk-yritysten määrä
kasvaa. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen
kehitysjohtaja
Olli Hietanen on sanonut, että
valistuksen aika on loppumassa.
Se tarkoittaa sitä, että vastauksia
ei voida enää tarjoilla ainoastaan
tieteen näkökulmasta?, hän sanoo.
Ollilan mukaan niin sanottu
hallituskausiajattelu on hiipinyt
viime vuosina mukaan päättäjien puheisiin koskettamaan myös
koulutuksen järjestämistä.
?Jos ihmisen koulutuspolku
kestää 12?17 vuotta, yksittäisellä hallituksella ei yksittäisen ihmisen työuran kanssa ole juurikaan tekemistä?, hän muotoilee.
Ollilan mukaan keskeistä on
ymmärtää, että jos tulevaisuuden osaamistarpeet räätälöidään
liian suppeiksi, lähtökohdat tulevaisuuden osaamiseen ovat tässä
päivässä.
?Esimerkiksi ne yritykset,
jotka vaativat nyt lisäämään pe-
FAKTA
?
?
?
Koukku - koulutusvalinnat kuntoon on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimushanke, joka
päättyy kuluvan vuoden lopussa.
Hankkeessa tutkitaan nuorten koulutusvalintoihin
vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena on luoda työkaluja koulutusvalinnan tekemisen tueksi.
Työkaluiksi tutkijat ovat kehittäneet kurssimuotoisen HUPS-menetelmän, Pienet, suuret valinnat
-korttipelin sekä Seikkailu sumussa -simulaation,
jotka lähestyvät koulutusvalintaa eri näkökulmista
ja toiminnallisesti.
lialan koulutusta, eivät välttämättä ole olemassa kolmen vuoden päästä.?
Tällöin myös yksilön osaamisen ja asiantuntijuuden kytkeminen vain yhteen osa-alueeseen
on ongelmallista.
?Lyhytnäköisyys on turmiollista?, Ollila kiteyttää.
Tiedonjanon
ylläpitämistä
Yksilön näkökulmasta tärkeää
olisi, että nuori löytäisi tiensä
koulutusalalle, josta hän olisi
kiinnostunut pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on Ollilan sanoin
?tiedonjanon ylläpitämisestä?.
Hän kritisoi suomalaisessa
kulttuurissa esiintyvää yksin
pärjäämisen eetosta, niin sanottua tietokilpailukulttuuria,
johon jo lukio-opiskelu suurelta
osin kasvattaa.
Nykytilanne kuitenkin on, että mikään yksittäinen yksilön te-
kemä valinta ei yksinään määrää
yksilön tulevaisuudesta.
Yliopistohakua ollaan kovaa
vauhtia viemässä suuntaan, jossa hakija hakisi aiempaa suurempiin opintokokonaisuuksiin.
Ollilan mukaan jo sähköinen
hakujärjestelmä itsessään tulee
muuttamaan valinnan prosessin
dynamiikkaa niin yksilön kuin
koulutuksenjärjestäjän näkökulmasta.
Ollilan mukaan yliopistot pyrkivät tällä tavalla vastaamaan
yksilön pelkoihin siitä, että elämä olisi lukkoonlyöty yhdellä
koulutuspaikkavalinnalla. Hän
näkee kehityksen hyvänä.
?Polkua ei pitäisi rajata liikaa
valinnan sisällä. Esimerkiksi
kauppakorkeakoulussa tämä toteutuu jo, kun pääaine valitaan
vasta ensimmäisen vuoden jälkeen.?
Instituutioiden tulisi Ollilan
mukaan pystyä tukemaan ajatusta siitä, että putket eivät ole tukkoisia vaan täynnä sivupolkuja.
LAURA MYLLYMÄKI
Cambridge Journals Online 2012 -palvelun julkaisut maksutta yliopistolaisten käytössä maaliskuuhun saakka.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
ADAPTUS
Kokouskutsu, Adaptus ry:n kevätkokous. Tervetuloa Adaptus
ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen keskiviikkona 27.2.2013
klo 16. Kokous järjestetään Turun
yliopiston Sanitas rakennuksen 2.
kerroksessa luokassa 227. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset
asiat. Turussa 6.2.2013, Adaptus
ry:n hallitus.
DELTA
Päivystykset toimistolla tiistaisin,
keskiviikkoisin ja torstaisin 12.0013.15. Futsal-vuoro perjantaisin
14:00-15:00..
KANTA
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 19.3.
Turku-salissa. Kokous alkaa klo
18.00. Kokouksessa vahvistetaan
tilinpäätös ja päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä edellisen toimikauden hallitukselle.
Tämän lisäksi päätetään Kannan
yhteydessä toimivan alumniyhdistyksen taloudellisesta tukemisesta.
Tervetuloa!
KRITIIKKI
Turun yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestön Kritiikki ry:n
sääntömääräinen kevätkokous pi-
detään 22.2.2013 Sirkkalan Janusauditoriossa osoitteessa Kaivokatu 12, Turku. Kokous alkaa kello
17.00.
SKO
Hei sinä tuleva osakunta-aktiivi!
Tervetuloa Fennicumiin SKOn
myyjäisisiin ke 20.2. ja ti 19.3.
Osakunnat asustavat nykyisin
osoitteessa Kirkkotie 6 (keltainen talo YTHS:n vieressä).
Tervetuloa tutustumaan Uusikseen! Paikalla SKO:n päivystys aina maanantaisin kello 15.00-17.00!
-> http://uusi-s.utu.fi/. Kaipaatko
poikkitieteellistä seuraa ja mukavaa toimintaa opiskelijoiden ylläpitämissä tiloissa. Jos niin olet sydämellisesti tervetullut OSAKUNTATALO UUSI-S:n tiloihin Kirkkotie
6:een, ihan YTHS:iötä vastapäätä
olevaan keltaiseen omakotitaloon.
Olit sitten yksinäinen, seurallinen,
leikkisä tai muuten vain outo, olet
aina tervetullut Osakuntien hellään huomaan! Paikalla SHO:n
päivystys aina maanantaisin kello
12.00-18.00!
TLKS
Amnesty Internationalin Mediryhmän info-tilaisuus keskiviikkona 20.2.2013 klo 18 Medisiinalla,
Osmo Järvi-salissa (Kiinanmyllyn-
katu 10, Turku). Amnestyn Mediryhmä on terveyden alan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitettu
verkosto, joka keskittyy nostamaan
esiin Suomessa ja ympäri maailmaa tapahtuvia terveyteen kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia
ja vetoamaan ihmisoikeusrikkomusten lopettamisen puolesta. Jos
koet että jonkun ihmisryhmän terveyteen liittyvät oikeudet eivät toteudu, Medi-ryhmä tarjoaa hyvän
väylän asiaan puuttumiseksi. Kaikki ryhmän jäsenet ovat vapaaehtoisia aktivisteja. Ryhmän toiminta
perustuu Amnesty Internationalin
linjan mukaan vapaaehtoisuuteen
ja uskonnolliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Mediryhmä on tarkoitettu ensisijaisesti
terveyden alan ammattilaisille eli
lääkäreille, hoitajille, psykologeille, sosiologeille, ym., sekä näiden
alojen opiskelijoille. Ryhmää ollaan vasta perustamassa ja uudet
jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita! Tule kuulemaan lisää toiminnasta ja Amnesty Internationalista
info-tilaisuuteemme. Olet erittäin
tervetullut mukaan ihmisoikeustyöhömme! Lisätietoja: mediryhma@amnesty.fi.
TURUN EV. LUT. OPISKELIJA- JA
KOULULAISINFO
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti
19.2. Pulkkamäki. Ti 26.2. Mikko
Paavola: Jumalan Henki ja Antikristuksen henki (1.Joh.2:15-3:10).
Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa,
laulua ja iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja http://www.opko.
fi/turku. In English: Glad Tidings
Bible Studies on Tuesdays at 16.15
in Sirkkalankatu 4. Downhill on
Tue 19.2. and Student Evening on
Tue 5.3. at 6 pm. You are warmly
welcome! Read more: www.opko.
fi/turku/english
TURKU SWING SOCIETY
Kurkkaa uudistuksen alla olevia
kotisivujamme! http://www.turkuswingsociety.com/.
TVO
Torstai oli toivoa täynnä, mutta
riimi vei ainakin toistaiseksi voiton
kertomakirjallisuudesta.
Aikaisempina vuosina torstaisin järjestetty vapaamielinen ja epäformaali
TVO:n hengailuiltama on nimittäin nyt Kerhokeskiviikko. To-Kekamppailu jatkunee, sillä kerhoilu
väistellee potentiaalisia sitsejä ja
esiintyviä orkestereita, ja varman
päälle viihtyjät tarkistavatkin tilanteen etukäteen kalenterista ttp://
tyyala.utu.fi/tvo/board/calendar.
php. Kerhollinen ohjelma on ollut
usein osin ennalta suunnittelematon ja kävijöiden mielihaluista riippuvainen, ja useimmiten on pelailtu esimerkiksi flipuja, kikkeriä ja
lautapelejä, katseltu taide-elokuvia,
hörpitty pilsneriä sivistyneessä
seurassa ja oltu haaveilemaisillaan
jostain romanttisesta. TVO:n 85.
vuosijuhlaa juhlistetaan osakunnan vuosipäivänä 9.3. Kupittaan
paviljongissa. Luvassa akateemista loistoa ja osakunnan ylevyyttä,
joten ei kun juhlarensselit päälle
ja bailaamaan. Samaisessa juhlassa jaetaan aktiivisille tevisläisille
TVO:n tukisäätiön stipendejä. Jos
olet ollut reipas, katso hakuohjeet
Palstalta. Jos satut rahan tarpeen
lisäksi omistamaan Tevisten keikoista videomateriaalia, jonka esittämistä tekijänoikeustekijät eivät
estä, sellaista kaivataan osakunnan
tulevalle YouTube-kanavalle. Osoite pullontuke ät hotmail piste com
toimii vastaanottavana osapuolena. Vuosijuhlasta ja muista aktiviteeteista pysyy parhaiten kyydissä
vilkuilemalla TVO:n kalenteria,
ja nettietusivun linkistä kannattaa
myös tilata aktiivien sähköpostilista.
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
HITTI - hyvinvointipalvelujen innovatiivinen
johtaminen ja kehittäminen -hanke
Kauppatieteiden maisteriksi hyvinvointialalle
Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen
maisteriohjelma (KTM, 120 op)
Oletko kiinnostunut hyvinvointipalvelujen kehittämisesta ja liiketoimintaosaamisesi syventämisestä? Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma kouluttaa laaja-alaisia osaajia hyvinvointialan asiantuntija- ja
johtotehtäviin. Vahvan kauppatieteellisen osaamisen lisäksi saat kokonaisvaltaisen näkemyksen hyvinvointialan palveluverkostoista ja olet asiantuntija erityisesti julkisten hyvinvointipalvelujen muutoksen johtamisessa.
Maisteriohjelmaan voivat hakea soveltuvan yliopistossa suoritetun
kandidaatin/maisterin tai liiketalouden tradenomin tutkinnon suorittaneet. Maisteriohjelmaan ei ole valintakoetta. Hakuaika 7.1.-18.3.2013.
Tutustu tarkemmin maisteriopintoihin ja valintaperusteisiin
osoitteessa www.utu.fi/tse/pori
Lisätiedot: sini.lehto@utu.fi, puh. 050 442 0652
HUOM! Tulossa v. 2014 Asiantuntijaorganisaatioiden
liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma!
Ylioppilaskuntien yhdistymisen vuosipäivää juhlitaan 15.2. Eläköön TYY ja TuKY!
19
Turun ylioppilaslehti
hakee siviilipalvelushenkilöä
1. elokuuta 2013 alkavaan palvelussuhteeseen.
Siviilipalvelushenkilön tehtäviin kuuluu Tylkkäriin kirjoittaminen ja/tai valokuvaus ja graafinen suunnittelu ja/tai muu toimitustyö, verkkolehden päivittäminen,
lehtien jako sekä erilaiset tehtävät ylioppilaskunnassa, kuten toimistotyö. Kirjoitus- ja taittokokemus sekä näkemys verkkoviestinnästä katsotaan hakijalle eduksi,
mutta eivät ole välttämättömiä. Tärkeintä on kiinnostus lehtityöhön ? siviilipalvelus ylioppilaslehdessä tarjoaa hyvän mahdollisuuden päästä kehittymään niin
kirjoittajana kuin taittajanakin. Ajokortti on työssä välttämätön.
Siviilipalvelushenkilön on ennen palvelukseen astumista suoritettava kuukauden mittainen harjoittelujakso Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Lähetä hakemuksesi, CV:si ja mahdolliset työnäytteesi 31.3. mennessä klo 14
mennessä osoitteeseen Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku tai sähköpostilla tyl-paatoimittaja@utu.fi. Haastattelut järjestetään huhtikuun alussa.
Lisätietoja: päätoimittaja Laura Myllymäki puh. 045 3564517.
materiaalin toimitus
Turun ylioppilaslehti
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Printti-ilmoitusten koot
1 palsta
2 palstaa
3 palstaa
4 palstaa
5 palstaa
PAINOS: 9000-15000 KPL
Lehti 2013 MEDIAKORTTI
tavoitat opiskelijat turun ylioppilaslehden kautta!
Tylkkäri jaetaan Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoille ja
henkilökunnalle. Lehteä jaetaan myös Turun keskustassa Hansa-korttelissa, Forumissa
ja Kivikukkarossa sekä rautatieasemilla.
muut Hinnat:
Palstamillimetrihinnoittelun mukaisesti.
45 mm
95 mm
145 mm
195 mm
245 mm
Huom. Koko sivun ?rajaton? ilmoitus on
kooltaan 260x368mm. Ilmoituksessa on
otettava huomioon leikkausvara 3 mm.
Teksti
Takasivu
Määräpaikkalisä
Lisäväri
1,50 euroa/pmm
1,90 euroa/pmm
0,20 euroa/pmm
0,50 euroa/pmm
KEVÄT
NRO
DL
ILMESTYY
1.
14.1.
TEEMAT
18.1.
2.
28.1.
1.2.
ABI
ilmoitusmarkkinointi
ilmoitustaitto
3.
11.2.
15.2.
REKRY
Piia Aaltonen
Sanni Ruippo
Mia Talvinen
Markku Räisänen
Joonas Pääkkö 044 5751 000
joonas@opiskelijamediat.fi
4.
25.2.
1.3.
ABI
5.
11.3.
15.3.
6.
25.3.
29.3.
7.
8.4.
12.4.
8.
22.4.
26.4.
044 5400 200
044 5000 450
044 5000 460
044 5000 440
Sähköpostit ovat muotoa
etunimi.sukunimi@opiskelijamediat.fi
alV
Hintoihin ei lisätä arvonlisäveroa.
Puhelin 020 7528 280 www.opiskelijamediat.fi Y 1710272-4
CITY