4/2013
P
a
s
s
a
m
e
s
a
a
s
s
e
s
i
l
l
e
s
k
o i k ke u
A k u L o u h im ie s t e k
nettiseksi s. 10
ee
katsoo
n
e
in
la
a
m
o
u
s
a
it
e lo k u v ia , jo
EEPPINEN RETRONIC S. 14
s. 8
AVANTOUINTI S. 18
stEEn1 orkEstra
humalistonkatu 8 a
PE 1.3. Live, 10e / 8e (Tiketti)
hEXVEssEl, sammal
ILTA: stEEn1 orkEstra 10e / 8e (Tiketti)
la 2.3. Live, 6e (Levykauppa Äx)
I AM Prod. esittää: hatEForm,
rEtaliatorY mEasurEs + 1
ILTA: Up?n?Live: VG,
BlaCk BEar sounD 4e
to 7.3. Live, 20e / 18e (Tiketti)
ismo alanko
PE 8.3. Live, 8e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita)
tEro-PEtri, lottas,
hiljaisEt kallot
ismo alanko
tEro-PEtri
la 9.3. Live, vapaa pÄÄsy
tranCEntral
ILTA: Asema esittää: ronskiBiitti,
YhDEntEkEVää, DJ low DE
rok, DJ murkkumisE 6e / 4e (asema)
amaranthE
to 14.3. Live, 17e / 15e (Tiketti)
amaranthE,
onE morninG lEFt
PE 15.3. Live, 9 / 7e (Levykauppa Äx & 8raita)
Kivestivaalit:
PronssinEn Pokaali,
jEss anD thE anCiEnt onEs
www.facebook.com/turunklubi
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
THESE SHOES
ARE MADE FOR
WALKIN? me
ho
Kävele omaan kotiin. Meiltä saat sellaisen edullisesti,
vieläpä laajakaistan, veden ja sähkön kera.
Astu sisään: www.tys.fi
TURUN YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ
Asuntoja opiskelijoille.
NUMERO 4/2013
1.3.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
?
Viime sunnuntaina Lily-verkkosivuston Kuplia-blogin Emilia Pyykkönen julkaisi palstallaan kuvan jääkiekko-ottelusta.
Kuvassa tamperelaisen jääkiekkoseura Ilveksen logolla varustetuissa
paidoissa komeilivat tekstit ?Lipunmyyjä? ja ?Pelimies?.
Kiinnostavan kuvasta tekee se, että ?Lipunmyyjä?-teksti esiintyy vaaleanpunaisessa ja ?Pelimies?-teksti sinisessä paidassa.
Ja tiedättehän te: kulttuurissamme vaaleanpunainen on tavattu ymmärtää tyttöjen ja sininen poikien värinä.
Pop-pakinoitsija avautuu My Bloody
Valentinesta. S.15
Toiset tekevät kellosepän työtä avannolla ja
painavat hampaat irvessä ympäri järveä.
Pilkkikonkari Pauli Ylhäinen etsii isot ahvenet
mieluummin rennolla otteella. S.6
m
po
Ro
uh
ia
in
en
LAURA MYLLYMÄKI
?
?Se kuulostaa siltä, miltä pilvessä
nussiminen tuntuu.?
Sa
Merkitykset eivät kuitenkaan synny yksinään tai tyhjästä. Ne heijastelevat yhteiskuntamme arvoja, asenteita ja tiukassa istuvia rakenteita.
?Tuli poika eli pelimies eikä lipunmyyjä?, totesi Sami Hyypiä vastasyntyneestä pojastaan kesäkuussa 2004 Ilta-Sanomille.
Samaa logiikkaa peilaili Ylen viime tiistain A2-teemaillassa käyty keskustelu. Paneelissa pohdittiin, pitäisikö isiä houkutella jäämään kotiin
käyttämään vanhempainvapaita rakentamalla tietoisesti erityistä kotiisyyden sankarimyyttiä.
Tietynlaisiin olettamuksiin liittyy aina tietynlaisia käsityksiä toimijuudesta.
Lipunmyyjä?pelimies-asetelma on virheellinen, koska se sanelee ennalta vastakkaisten sukupuolten paikat. Mies toimii, nainen mahdollistaa. Ja se nyt vain on coolimpaa olla
pelimies kuin lipunmyyjä.
Onneksi niin monien asioiden,
kuten värien, merkityksiä on mahdollista sopia uusiksi.
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
Lipunmy yjät
ja pelimiehet
Osa tätä pääkirjoitusta lukevista ajattelee nyt, että siellä se nuori akateeminen nainen taas kitisee. Mitä pahaa siinä nyt on, jos tytöt puetaan
vaaleanpunaiseen ja pojat siniseen?
Osa ehkä kysyy, mikä muka tekee lipunmyyjien ammattikunnasta
epäkunnioitettavan pelaajien ammattikuntaan nähden.
No, ei kenties mikään.
Lähtökohtaisesti värit eivät itsessään kanna merkityksiä. Fysikaalisesti
ne ovat sähkömagneettisen säteilyn tiettyjä aallonpituuksia. Se, että sininen olisi poikien väri, on ihmisten keksintöä.
Ja totta vie lipunmyyjiä tarvitaan. Jos jääkiekko-otteluita ei olisi lainkaan tuotteistettu ja joku ei lippuja myisi, pelaisivat pelimiehet halleissa
ihan yksinään. Tällöin tuskin edes tuntisimme edes käsitettä pelimies.
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
tyl-paatoimittaja@utu.fi
OTA IISISTI, ILONA!
TYYn blogissa: ?von Clausewitziä mukaillen; mielenosoittaminen on ylioppilaspolitiikan jatkamista toisin keinoin.?
yopala-kysely tehdään
kevään aikana
Ensimmäinen valtakunnallinen
opiskelijapalautekysely toteutetaan tänä keväänä. YOPALAkysely on tarkoitus teettää yliopistoissa kahdesti vuodessa
kandidaatin tutkinnon suorittaneille tai kolme vuotta opiskelleille opiskelijoille. Kysymyksissä
tullaan keskittymään erityisesti
alueisiin, joita yliopisto itse voi
kyselyn perusteella parantaa.
Vuodesta 2015 lähtien opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa
kolme prosenttia yliopistojen
perusrahoituksesta opiskelijapalautteen perusteella. Palaute kerätään kaikista Suomen yliopistoista samalla kyselyllä.
Opiskelijajärjestöt ovat toivoneet pitkään valtakunnallista
palautekyselyä, jotta yliopistot
voisivat keskittyä investoimaan
koulutuksen laatuun.
?Olemme kaivanneet laadullisia kriteereitä, jotta yliopistolla
tehtäisiin laatutyötä. Rahoitus
on ollut tähän asti sidottu määrällisiin tavoitteisiin, mikä ei
kerro koko totuutta siitä, mitä
yliopistossa tapahtuu?, kommentoi ylioppilaskunnan hallituksen
koulutuspoliittinen vastaava Tero Ahlgren.
Kyselyn toteuttajaksi on valittu saksalainen CHE Consultant
GmbH. Suomen yliopistot UNIFI ry:n verkkosivuilla toteuttamisen ulkoistamista ulkomaille
perusteltiin muun muassa sillä,
että se tarjoaa Suomen yliopistoille kansainvälisiä vertailukohtia ja on kotimaisten yliopistojen
kannalta neutraali ratkaisu.
SAMPO ROUHIAINEN
Opiskelijat:
?Järki takaisin opintotukikeskusteluun!?
Yhteensä 33 ylioppilas- ja
opiskelijakuntaa allekirjoitti yhteisen
opintotukikannanoton.
Tiukentamalla opintotukea entisestään ja lisäämällä opiskeluaikaista taloudellista epävarmuutta
ei saada opiskelijoita valmistumaan nopeammin, uskotaan
opiskelijaliikkeessä.
?Opintoaikojen lyhentymiseen
voidaan vaikuttaa hyvällä koulutuspolitiikalla, ei tiukentamalla
elämisen perusedellytyksiä?, linjataan 33 ylioppilas- ja opiskelijakunnan allekirjoittamassa yhteiskannanotossa.
Yhteisen kannanoton yhtenä
aktiivisimpana puuharina on toiminut Turun yliopiston ylioppilaskunta. Opiskelijat kampanjoivat
myös sosiaalisessa mediassa teemalla ?Näpit irti opintotuesta!?
Helsingin Sanomat uutisoi 14.2.,
että hallituspuolueet kiistelevät nyt
tavoista, joilla opiskelijoita tulisi
kannustaa valmistumaan nopeasti.
Vaihtoehtoisiksi uusiksi malleiksi on väläytelty 3+2 -mallia,
jossa opiskelija saisi kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana opintorahaa ja kahden vuoden
ajalta opintolainaa.
Keskustelua on käyty myös 5+1
-mallista, jossa saatavan opintotuen määrä olisi rajattu tutkinnon
suorittamisvuosiin aloitusvuodes-
ta lukien.
?Molemmat esitetyt mallit kuulostavat TYYn mielestä huonoilta.
Ne ovat syntyneen poliittisen paineen alla työurien pidentämiskeskustelusta eikä niillä olisi toivottuja vaikutuksia?, TYYn hallituksen
puheenjohtaja Heikki Isotalo sanoo.
TYY ei esitä uutta rakennemallia opintotuelle, mutta Isotalo
huomauttaa, että ylioppilaskunta
kannattaa perustuloa.
?Nämä kaikki muut esitetyt
mallit vievät päinvastaiseen suuntaan?, Isotalo sanoo.
Opintotuesta vastaava kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas)
on linjannut, että hän ei halua kasvattaa lainan määrää opintotuessa.
Opiskelijajärjestöt
järjestävät
suurmielenosoituksen maaliskuun
20. päivänä Senaatintorilla Helsingissä.
LAURA MYLLYMÄKI
TYY järjestää opintotukiuudistuskokoontumisen Tauno Nurmela
-luentosalissa tiistaina 5.3. klo
17?19. Illan aikana keskustellaan
esitetyistä uudistuksista liittyen
muun muassa opintotuen lainapainotteisuuteen ja nostovuosien
rajaukseen.
Tenttiakvaarioon päästäkseen opiskelijan on aktivoitava Lyyra-korttinsa TYYn kansliassa. Matematiikan
opiskelija Markus Harteela teki sähköisesti informaatioteknologian tenttiä.
Opiskelijapainostus k
tenttien tarjoajien m
Tenttiakvaarioon pääsee nyt tekemään tenttejä omalla opiskelijako
Sähköinen tenttiminen otti hiljattain askeleen eteenpäin, kun
Lyyra-kortti saatiin toimimaan
PharmaCityn tenttiakvaarion
kulunvalvonnassa.
TYYn kansliassa tehtävän
kerta-aktivoinnin jälkeen kortti
toimii jatkossa tilan avaimena.
?Opiskelijan kannalta tämä
helpottaa tenttimistä olennaisesti?, suunnittelija Hely Lahtinen toteaa.
Uudistuksen odotetaan kasvattavan sähköisen tenttimisen
suosiota entisestään. Tentittävien opintojaksojen määrä nousi
loppuvuodesta nopeasti ja on
nyt kohonnut jo yli sadan.
Tammikuussa 2013 suoritettiin 175 tenttiä, kun viime
vuonna samaan aikaan luku oli
vain 32. Tällä hetkellä sähköisenä tenttinä on mahdollista suorittaa 120 erilaista opintojaksoa.
?Käytän nyt tilaa ensimmäistä
kertaa, koska tämän tentin pystyy nykyisin tekemään ainoastaan sähköisesti. Pääaineessani
sähköisestä tenttimahdollisuudesta ei ole juurikaan hyötyä,
mutta IT:n tenttejä voisin kuvitella suorittavani jatkossakin
täällä?, tenttiakvaariossa informaatioteknologian tenttiä suorittanut matematiikan opiskelija
Markus Harteela pohti.
Universitas Turun hankehaku on käynnissä 25.2.?28.3. Alayhdistyksille jaetaan avustuksia opiskelua
UUTISET
UUTISET
5
KRISTIAN TERVO
KYSYY:
oletko
harrastanut
nettiseksiä?
KRISTIAN TERVO
toimistaan kiitosta myös Lahtiselta. Kannanottoja aiheesta on
tehty myös aine- ja tiedekuntajärjestöjen taholta.
?Paineet opiskelijoiden puolelta saavat tentaattorit näkemään, että kysyntää on?, Lahtinen sanoo.
Pakolla uutta tenttimallia ei
kuitenkaan olla ajamassa opetukseen.
?Mahdollisuus pyritään soveltuvin osin saamaan käyttöön
kaikissa tiedekunnissa, mutta
myös perinteisille massatenteille on oma kysyntänsä ja tarpeensa?, Isotalo muistuttaa.
Lisää sähköisiä
työkaluja
kasvatti sähköisten
määrää
ortilla yhä useammasta oppiaineesta.
Kesä- ja rästitentit
sähköisiksi
Sähköisen tenttimisen mahdollisuudet olisivat kuitenkin vielä
nykyistä laajemmat.
Esimerkiksi Tampereella tehdään kuukaudessa yli tuhat sähköistä tenttiä, ja tentittävänä on
yli 200 opintojaksoa enemmän
kuin Turussa. Tampereella erityisen aktiivisia tenttien tarjo-
ajia ovat yhteiskuntatieteelliset
oppiaineet, jotka Turussa loistavat poissaolollaan.
?Tampereella määriä on lisännyt erityisesti kesätenttien
laajamittainen lanseeraus sähköisiksi?, Lahtinen kertoo.
Myös Turussa opetushenkilökunnalle on suositeltu sähköisiä
tenttejä varsinkin kesä- ja rästitentteihin sekä kypsyyskokeisiin.
?Tentittävänä olevien opintojaksojen vähyyden vuoksi
syntyy harha siitä, etteivät opiskelijat haluaisi käyttää palvelua. Ja kun käyttäjiä on vähän,
eivät hyvät kokemukset pääse
leviämään?, TYYn hallituksen
puheenjohtaja Heikki Isotalo
huomauttaa.
Ylioppilaskunta on ollut asiassa aktiivisesti yhteydessä yliopiston henkilökuntaan ja saa
Tällä hetkellä kuusi tiedekuntaa
on siirtänyt tietonsa yliopiston
uuteen intranet-järjestelmään.
Soihtu-nimeä kantavan intranetin uudistusta on tehty avoimien työryhmien ja pilottiyksiköiden avulla puolisentoista
vuotta mutta kehitystyö jatkuu
edelleen, yliopiston viestintäyksiköstä kerrotaan.
?Tämän vuoden aikana opintohallinnon tietojärjestelmistä pyritään tuomaan näkymiä
intraan. Opiskelija voisi saada
omaan intraansa tuoreeltaan
esimerkiksi tiedot tenttituloksista,? paljastaa viestintäjohtaja
viestintäpäällikkö Anne Paasi.
Nykyisin Nettiopsun, Moodlen, sähköpostin ja muut tarvitsemansa toiminnot saa koottua
linkeiksi intran työpöydälle,
jossa näkyvät myös personoidut
uutisvirrat ja suorat hakutoiminnot.
Maaliskuussa aletaan suunnitella myös, miten TYY ja
ainejärjestöt saadaan mukaan
sisällöntuottajiksi. Opiskelijoiden aloitussivulla näkyy jo nyt
TYYn oma uutissyöte.
Kokonaan ylioppilaskunnan
verkkosivut eivät kuitenkaan
ole siirtymässä yliopiston sivujen yhteyteen.
?Pidämme tärkeänä, että sivuston tiedot näkyvät myös kokonaan ulkopuoliselle katsojalle?, Heikki Isotalo selittää.
Yliopiston sivuilla tieto on
jaettu julkisten sivujen ja intran välillä sen perusteella, mitä
kunkin kohderyhmän katsotaan tarvitsevan.
?Kyseessä ei kuitenkaan ole
millään tavalla tiedon pimittäminen tai liian siloitellun julkisuuskuvan luominen, vaan sisällön järjestäminen toimiviksi
kokonaisuuksiksi?, Paasi sanoo.
Oona Poukka, 5. vuoden
espanjan kielen opiskelija
Olen. Ja aina poikaystävän kanssa Skypen välityksellä.
Merja Suhonen, 1. vuoden
kauppatieteiden opiskelija
En. Ei ole ollut ajankohtaista. En
ole halunnutkaan. En edes ole
ihan varma, mitä nettiseksin käsitteellä tarkoitetaan.
Olli Kankaanranta, 3. vuoden
laskentatoimen opiskelija
En. Ei ole ollut tarvetta.
RIINA LUMME
tukevan tai yleisemmin akateemisen toiminnan järjestämiseen. Lisätietoja: tyy.fi/universitasturku.
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Anja Karppinen
Mehukatti
Mehukatti on yleisnimitys niille räikeänvärisille tötsille, joita
kaupitellaan supermarketeissa
jossain elintarvikkeiden ja puhdistustarvikkeiden välimaastossa. Mehukattitölkki on modernistisen linjakas muovipuriste ja
syystäkin suosittu verkon koho.
Mehukatin sisältö sulautuu
luontevasti ulkokuoreen. Esanssinen vadelma- tai päärynätiiviste on esikaupungin ihmiselle
tarpeeksi lähellä luontoa, siis
ihan helvetin kaukana siitä. Mehukatti on myös nykyisten kolmekymppisten sukupolvijuoma.
Lama-ajan lapset eivät kurottaneet makumieltymyksissään luomusmoothiesta kohti kipakkaa
saksalaisrieslingiä. Heille suotiin mehukatin koko elinkaari:
mehusta mehujään kautta aina
purnukkaan taiteiltuun kiljuun.
Puntala-rockissa keesipään kädessä killuva kotihiivatäytteinen
mehukattitölkki
palautuukin
illan hämärtyessä luonnon helmaan, josta se ei todellakaan ole
kotoisin.
Mehukatin tymäkämpi versio
on urheilujuoma. Hulkinvihreä
litku luo aistienvaraisen mielikuvan Olkiluodon lauhdevesistä ja sen rypälesokeripitoisuus
lukitsee elimistön hedelmäpelin
kaikki voittolinjat. Hartsporttia
voikin suositella niille voittajapersoonille, joille holtiton kuusimetsään pamahtaminen on
erikoiskokeen kuudetta sijaa hekumallisempi mielikuva.
Kaapo Paatos
Pauli Ylhäinen esittelee luottoviehettään. Huonolla syönnillä kala nappaa tasapainopilkin alla roikkuvaan värikouk
Pyhäjärvellä
metsästetään
isoa ahventa
Ajankohtaisin tieto kalapaikoista on puhelinsoiton päässä.
Teksti ja kuvat: Sampo Rouhiainen
KOKOELMA Kootut teokset
STUDIO Adel Abidin & PIMIÖ Maha Maamoun -17.3.
REIDAR SÄRESTÖNIEMI Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille -28.4.
TURUN TAIDEMUSEO
Aurakatu 26 ? www.turuntaidemuseo.fi
opiskelijat 5 ?, ilmaisilta perjantaisin klo 16?19
Pilkkijöiden kanssa päivittäin
jutuissa olevat mökkiyrittäjät Eeva ja Matti Lähteenmäki tietävät, mistä päin Säkylän Pyhäjärveä milloinkin kalaa nousee. He
suosittelevat, että lähden Kirsti
ja Pauli Ylhäisen matkaan. He
ovat pilkkineet Pyhäjärvellä 40
vuoden ajan. Tänne heitä vetää
erityisesti mahdollisuus saada
suuria ahvenia.
Nokialta tullut pariskunta
on kiskonut monta raitapaitaa
Lähteenmäen rannassa olevalle
tulostaululle, jossa mökeissä majoittuneet kisaavat suurimmasta
ahvenesta. Kirsti johtaa tämän
talven kilpailua 1325 grammaisella möllikällä. Paulin nimissä
on kisan kaikkien aikojen suurin
ahven, joka painoi yli puolitoista
kiloa. Vertailun vuoksi: Sunnuntaipilkkijän koukkuun tarttuvat
ahvenet ovat yleensä alle parinsadan gramman painoisia.
Perskärpäset
ilmaantuvat
Taivaalta leijailee harvakseltaan
isoja hiutaleita ja lämpötila on
juuri nollan alapuolella. Sää on
otollinen ahvenpilkille, joskin
ilmanpaine on turhan korkea,
Kirsti valistaa.
Tapaan Ylhäiset rannassa,
josta ajamme peräkanaa sankassa sumussa järven keskelle,
vedenalaisen karin yläpuolelle.
Kairaamme ensimmäiset reiät
puolimetriseen jäähän. Paikalle,
josta pariskunta seurueineen on
eilen nostanut jäälle puolikiloisia
kyrmyniskoja. Jonnekin jään alle
on jäänyt myös siiman päässä käväissyt ?toistakiloinen?.
Turun AMK:n Taideakatemian sävellyksen opiskelijat järjestävät kolme konserttia s
AJASSA
?Haluamme edistää
harrastuskalastusta?
OPISKELIJAT Sami Mustikkamaa, Jaakko
Havia, Ilari Kolttola ja Heikki Vanhanen
perustivat opiskelijoiden kalastuskerhon.
?Tämä vuodenaika on hyvä ajankohta
aloittaa seuramme toiminta pilkkimisreissulla. Toimintamme perustuu matalan kynnyksen osallistumiseen, emmekä edellytä aikaisempaa kokemusta kalastamisesta?, Jaakko Havia kertoo.
Kerhon suunnitelmissa on tehdä vuodessa noin 4?5 kalastusreissua. Kalastamisen
lisäksi toimintaan kuuluu erilaisia ekskursioita, joista viimeisin tehtiin kalastusvälinekauppaan uusien tarvikkeiden hankkimista
varten.
?Toimintaan voi tulla mukaan myös katsomaan. Emme edellytä kaikkien osallistuvan itse kalastukseen, vaikka se onkin toimintamme lähtökohta?, kertoo Havia.
?Kilpailu ei kuulu seuramme tavoitteisiin ja toimintamme on enemmänkin leikkimielistä ja vapaamuotoista. Ryhmässä on
mukavampi kalastaa kuin yksin?, sanoo Ilari
Kolttola.
?Haluamme edistää harrastuskalastusta?,
kiteyttää Havia.
?Omien kalastustarvikkeiden puuttuminen ei ole este osallistumiselle, sillä seuralta
saa tarpeen tullen lainaksi kalastustarvikkei-
ta?, lupaa Sami Mustikkamaa.
Havia ja Mustikkamaa lupaavat kouluttaa
aloittelijat kalastuksen saloihin.
?Kahden viikon päästä on tulossa ensimmäinen pilkkimisreissumme Littoistenjärvelle. Toivomme, että mahdollisimman
moni pääsisi osallistumaan?, Mustikkamaa
sanoo.
Lisäksi kevään ohjelmassa on mahdollisesti luvassa sekä pohjaongintaa että heittoja perhokalastusta. Kerhon suunnitelmissa
on myös lähteä veneellä kalastamaan Saaristomerelle.
?Tulevaisuudessa voisimme mennä kenties kalastamaan myös ulkomaille?, Mustikkamaa visioi.
?Vaikka saaliin tappaminen kuuluu erottamattomasti kalastukseen, myös eettiset näkökohdat on otettu toiminnassa huomioon.
Saaliskalojen kunnioittava kohtelu on itsestäänselvyys, ja esimerkiksi pilkkireissulle on
tulossa ohjeistus kalojen käsittelystä, johon
kuuluu nopea lopettaminen heti jäistä noston jälkeen?, sanoo Havia.
Kalastuskerho toimii toistaiseksi nimellä
Kompleksin kalastusseura. Jäseneksi kerhoon voi liittyä tykkäämällä kerhon Facebook-sivusta.
MARII KOIKSON
kkuun, joka jäljittelee mätipalloa.
Jossakin sumun alla korkuttaa
korppi, jota säestää jäälle jätetyillä kaloilla herkutteleva varisten hovi. Paksu jää kumahtelee
satunnaisesti jalkojen alla. Kohta
Paulin avannolla loiskahtaa ja
ylös nousee ahven. Kynänmittainen pikkuahven saa kuitenkin
jäädä jäälle merikotkien ruuaksi.
Nyt etsitään isoa.
?Ison ahvenen painon tuntee
ongessa. Silti ihmettelin, että onko tuo totta, kun se nousi jäälle?,
muistelee Kirsti tammikuista ennätyskalaansa.
Järvellä sana kiertää. Kun tieto Kirstin ahvenesta levisi, parin
päivän päästä ottipaikalle oli
parkkeerannut 18 autoa. ?Perskärpäset? ovat osa pilkkikulttuuria. Jäyhät suomalaiset eivät
hyvällä katso lähelle tunkevia,
mutta omalle tutulle kimpalle kyllä kerrotaan hyvät paikat,
Pauli kertoo.
Suurta ahventa
suurpiirteisesti
Vaikka kylkeen kiinni kairaavat
saattavat saada osakseen tuimia
katseita, Ylhäiset eivät salaile
ottipelejään muilta piiloon. He
esittelevät innolla luottovälinettään, kymmensenttistä käsityönä valmistettua Eepe-tasapainopilkkiä.
Isot kalat saadaan isoilla pilkeillä. Ja rennolla otteella.
?Toiset tekevät kellosepän
työtä avannolla ja painavat
hampaat irvessä ympäri järveä?,
Pauli naureskelee.
?Kerran isä tuli poikansa
kanssa kyselemään vinkkejä.
En ollut saanut mitään, joten
ohjasin heidät Kipan (Kirstin)
luokse, joka nosteli kalaa kintaat vinkuen. Pikkupoika totesi
minulle, että eihän se voi saada
kaloja, sehän on nainen?, jatkaa
Pauli tarinointia.
Hän kertoo, että ennakkoluuloista huolimatta viime aikoina
naisia on näkynyt järvellä yhä
enemmän.
Vaikka moni ahven on päättänyt päivänsä huuli Eepen
koukussa, tämän päivän saalilla ei saada kadehtijoita. Minun
pilkkiäni ahvenet ovat käyneet
ainoastaan ilkikurisesti tönimässä. Musta reikä tuijottaa
tyhjänä edessä. On aika lähteä
kohti rantaa.
Kuuntele tunnelmia järveltä netissä osoitteessa tylkkari.fi/tyltv.
?Niin hyvää, että
huuto pääsee?
1.
Pilkkiveteraani Pauli Ylhäinen epäili, osataanko
yliopistolla fileoida kalaa.
No, kohta osataan! Tylkkäri
neuvoo.
Mökkiyrittäjä Matti Lähteenmäki on lupautunut
näyttämään mallia. Maanviljelijän suuret kourat vilkkaavat näppärästi leikkuulaudalla, sillä Lähteenmäen keittiön
läpi kulkee joka talvi useampi
kalakassi, joilla mökkivieraat
muistavat isäntäpariskuntaa.
Terävä veitsi on onnistumisen edellytys, lisäksi tarvitaan fileerauspiikki, jolla kala
pidetään paikoillaan. Kalaa
ei tarvitse perata etukäteen.
Mädin voi ottaa talteen samalla, kun sisälmykset paljastuvat.
1. Tartu kalaa päästä kiinni.
Työnnä veitsi vatsa- ja rintaevien takaa selkärankaan
asti.
2. Käännä kala kyljelleen ja
leikkaa selkärankaa myöten
kohti pyrstöä. Käännä kala
ja leikkaa toinen filee irti samalla tavalla.
3. Laita filee leikkuulaudalle
nahkapuoli alaspäin ja irrota
vatsaruodot fileestä leikaten
keskeltä kohti alareunaa.
4. Irrota viimeiseksi nahka
2.
3.
fileestä leikkaamalla veitsi
nahan pinnassa kiinni. Aloita pyrstöstä ja leikkaa kohti
päätä.
Lähteenmäen mielestä ahvenfilee on parasta sellaisenaan voissa paistettuna.
?Tampereen miehet sanoo,
että se on niin hyvää, että
huuto pääsee, kun sitä syö?,
hän myhäilee.
sisältävän What ever Works! -nykymusiikkifestivaalin 1.?3.3. kaupunginkirjastossa.
4.
7
?Elokuva on
totuuden illuusio?
Elokuvaohjaaja Aku Louhimies etsii
tarinoista emotionaalista totuutta.
Teksti: Jouko Luhtala
Kuva: Kristian Tervo
Aku Louhimies, milloin tiesit,
että sinusta tulee ohjaaja?
?En ole ihan varma tiedänkö
vieläkään. 8-Pallo on kahdeksas
pitkä elokuvani, ja nyt alkaa tuntua, että ehkä tämä on työni. Ei
se ole itsestäänselvyys. Olen tehnyt paljon töitä, ollut onnekas
ja hyvien ihmisten ympäröimä?,
Louhimies sanoo.
Epävarmuudesta huolimatta
Louhimies on Suomessa poikkeuksellisessa asemassa.
Hän on kenties Aki Kaurismäen ja Aleksi Mäkelän ohella
ainoita suomalaisia ohjaajia, jonka töistä suomalainen katsoja on
lähtökohtaisesti kiinnostunut.
Ura pitkien elokuvien parissa
alkoi tuolloin vielä kohtalaisen
tuoreen vuosituhannen alussa
Levottomilla (2000), jossa porukalla pantiin pahaa oloa turraksi. Teinipojille Suomen eturivin
naisnäyttelijöiden hipiän hikinen helmeily kelpasi, mutta kriitikot jakoivat lähinnä murskakritiikkiä tulevalle lemmikilleen.
Vaikka Louhimies sittemmin
on elokuvissaan pihdannut suihkunraikasta paljasta pintaa, pääsi Levottomat yllättävän lähelle
hänen päätöidensä temaattista
ydintä.
Kaupunkiviidakossa vaeltavien x-sukupolven edustajien
selviytymiskamppailu on sittemmin ollut niin Pahan Maan
(2005), Valkoisen kaupungin
(2006), Vuosaaren (2012) kuin
vasta teattereihin saapuneen
8-Pallon (2013) keskeinen sisältö.
Louhimies on noukkinut kotija opiskelukaupunkinsa Helsingin menoon perspektiiviä erito-
ten Yhdysvalloista, jossa hän on
viettänyt aikaansa sekä opiskelun että työn parissa.
?Amerikka-vastaisuus oli aika
yleistä niissä piireissä, joissa elin
nuorena. Näkökulma väistämättä muuttuu, kun tilannetta tarkastelee lähempää. Yhdysvallat
on niin iso, että sieltä löytyy joka
ikistä poliittista mielipidettä ja
erilaisia kulttuureja.?
Opintojen
mielekkyyden
suhteen ohjaajat jakaantuvat
herkästi kuppikuntiin. Joillekin
luentovuodet kristallisoivat tulevaisuuden ja päällystävät tien
huipulle. Toiset taas väittävät käteen jääneen lähinnä todistuksen
virkaa toimittaneen A4:n.
?Elokuvia voi hyvin ohjata
ilman papereitakin ? ei niitä
kukaan kysy. Taideteollisesta
korkeakoulusta oli mulle paljon
iloa ja hyötyä, tapasin paljon ihmisiä.?
Elokuvien pariin Louhimiehen veti se perinteisin syy: niitä
oli hauska katsoa. Lapsuudessa
vhs-nauhurissa jumittivat Chaplinin klassikot ja Tarzanit.
Nyttemmin Louhimies on
nauttinut laaja-alaisesti kaikenlaisista elokuvista.
?Kokonaisvaltaisuus ja vaikuttavuus?, Louhimies summaa audiovisuaalisten teosten tärkeimmät nautintoaineet.
Yksi totuus
on kuollut
Urbaanin suomalaisen sielunmaiseman tulkkina Louhimies
on vaivihkaa vahvasti poliittinen
elokuvantekijä. Hänen parituntisensa ovat täynnä rikkinäisiä,
fyysisesti ja sosiaalisesti itsetuhoisia ihmisiä, joiden tilaa kuvatessa termi ?syrjäytynyt? haiskahtaa vetiseltä fraasilta.
Hyvinvointiyhteiskunnan
nurjan puolen ronski nylkeminen ei kuitenkaan tarkoita,
että Louhimies haluaisi revitellä kärsimysnäytelmien parissa
vuodesta toiseen. Teemat ovat
tärkeä osa kokonaisuutta, mutta
seuraavan projektin etsinnässä
toissijainen tekijä.
?Ennen kaikkea minua kiinnostavat tarinat. Liian propagandistiset elokuvat ovat asia
erikseen. Nykypäivänä ei ole valmiita ajatusmalleja.?
Louhimiehen mielestä elokuvaa voi ajatella moraliteettina.
Opettavainen liikkuva kuva on
kuitenkin konseptina saneerauskelvoton. Vuonna 2013 ei ole
tilaa yksiselitteisille näin elät hyvän elämän ja kuolet onnellisena
-opasfilmeille.
Maailmasta puuttuu rajusta
yrityksestä huolimatta sekä yksi
totuus että tiukka kaksijakoisuuskin. Sekä todellisuus että
elokuva sen peilinä ovat auttamatta muuttuneet. Jean-Luc
Godardin 1960-luvun lopussa
langettama tuomio porvarillisille teoksille on tänä päivänä sekä
ihastuttavan vanhentunut että
akuutin ajankohtainen.
Viime vuodet Louhimies on
tehnyt tiiviisti töitä käsikirjoittajien Mikko Kouki ja Jari Rantala kanssa. Tuttuus luo turvallisuutta, ja veikoilta kumpuaa ehtymättömästi uusia ideoita. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat
syyt pienen piirin pyörimiseen.
?Luen paljon jenkeistä lähetettyjä käsikirjoituksia ja ne ovat
pääsääntöisesti aika huonoja.
Paljon näkee sekavia, hahmottomia kasoja. Kun luettavaa tarjoaa, sen olisi syytä olla hiottua ja
valmista.?
Monta karmivaa kotimaista
kohtaloa valkokankaalle saattanut ohjaaja ei halua profiloitua
vain kivun ja tuskan kuvaajaksi.
Viime vuosien synkeiden
draamojen tullessa puheeksi
Louhimies keskeyttää kysymyksen ja muistuttaa ohjanneensa
myös litrakaupalla kepeämmän
Kuutamolla (2002) ja turkulaisen
komedian Riisuttu Mies (2006).
?Jos joku tuo luettavaksi hyvän
komediakäsikirjoituksen, niin
mieluusti vien sitä eteenpäin. En
arvota lajityyppejä, sillä ne kaikki voi tehdä hyvin. Stanley Kubrick on tehnyt kaikissa genreissä
jotain kiinnostavaa.?
Liian raju
dokumentiksi
Kirjailijoita pyydetään usein
antamaan aloitteleville kyvyille
jokin neuvo. Yksi yleisimpiä ohjeita on kirjoittaa siitä, mistä jo
jotain valmiiksi tietää.
Louhimies ei pidä ajatuksen
soveltamista
elokuvantekoon
mitenkään mahdottomana. Näin
siitäkin huolimatta, että empiirinen todistusaineisto monen scifi-tarinan suhteen on hataralla
pohjalla.
?Elokuva on totuuden illuusio.
Yritetään olla emotionaalisesti
tosia, ja kertoa jotain, jolla on
kaikupohjaa realismissa.?
Emotionaalisen totuuden etsintä on vienyt Louhimiehen
niin dokumenttien kuin fiktion
pariin. Kun tarinan sisältö ylittää
tietyn rankkuusriman, ei tavallisten pulliaisten kuvaaminen ole
enää vaihtoehto. Arki koskettaa,
repii ja rankaisee niin säälimättömästi, että sen taltioiminen
livenä ei ole mahdollista.
?Pidän paljon dokumenteista,
mutta esimerkiksi paljastamatta
8-Pallon juonta sen enempää,
tätä olisi ollut mahdoton tehdä
dokumentin keinoin. Emme voi
näyttää tällaisia asioita oikeista
ihmisistä. Se tuhoaisi nämä ihmiset. Tämän tyyppiset tarinat
vaativat näyttelijöitä.?
Louhimies tosin myöntää, että
osin retuperällä olevien kolmikymppisten ahkerassa kuvaamisessa on kyse rahasta. Modernia,
nykypäivään sijoittuvaa stooria
on halvempi filmata. Trendifarkut
tuppaavat olemaan edullisempia
kuin kokovartalohaarniskat.
Ohjaaja on taiteellinen johtaja.
Hän on se, jonka visiota filmille
tai nykyään yhä useammin kovalevylle pyritään taltioimaan.
Auteur-teorioista
huolimatta
Louhimies tähdentää, että kyse
on taiteenalasta, jolla väistämättä tarvitaan myös muiden työpanosta.
Kuvaustilanteessa Louhimies
kokee paitsi olevansa vastuussa
kokonaisuudessa, myös katsojan
edustaja.
?Jos käytän kaksi tuntia teidän
aikaanne, niin mun täytyy pitää
huolta, että te myös saatte siitä
jotain.?
9
?Temppuja, joita ei
saa muuten tehä?
Virtuaalinen erotiikka ravistelee vanhoja asetelmia:
niin perinteisen pornon suosiota kuin yleisiä moraalisia
sekä juridisia käsityksiä sallitun ja kielletyn rajoista
seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Teksti: Henrik Lahtinen
Kuvitus: Anja Karppinen
Puhtaasti alan harrastajien näkemyksiin perustuvia
tutkimuksia nettiseksin yksityiskohdista tai käyttäjämääristä ei juuri ole tehty, tietää mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen kertoa.
Jonkun on siis aloitettava.
Pysäytän ihmisiä Yliopistonkadulla ja pyydän heitä
kartoittamaan suhdettaan virtuaaliseen seksiin. Pitkän
runnomisen jälkeen saan kerättyä kommentit kolmeltakymmeneltäkolmelta ihmiseltä.
Kaikki haastatteluun suostuneet ovat 20?40-vuotiaita. Naiset ja miehet ovat otoksessa tasapuolisesti edustettuina.
Perinteisesti nettiseksillä tarkoitetaan internetissä tapahtuvaa toimintaa, jossa vähintään kaksi ihmistä on reaaliaikaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä toistensa
kanssa.
Yli puolet vastaajista sanoi harrastaneensa nettiseksiä, joskin muutaman haastatellun kohdalla päädyttiin
määrittelyongelmiin. Parissa tapauksessa aiheen arkaluontoisuus esti henkilökohtaisten yksityiskohtien avaamisen.
Suurin osa nettilempeä harrastaneista oli kokeillut sitä
kameran välityksellä Skypessä tai vastaavilla foorumeilla ? yhtä henkilöä lukuun ottamatta tutun kumppanin
kanssa.
Nettiseksiä tuntemattomien ihmisten kanssa oli harrastanut kolme miestä ja kolme naista.
Sen sijaan kaikki naiset ja yksi mies olivat harrastaneet
nettiseksiä sanallisin viestein julkisilla chat-foorumeilla.
Yksi miehistä oli käyttänyt useasti maksullisia livekamerapalveluja ja sanoi käyttävänsä vastaisuudessakin.
Lisäksi eräs mies oli pelehtinyt tuntemattomien kanssa seksipelihahmojen välityksellä. Motiivia kysellessäni
hän myönsi, että pelien välityksellä saa tehdä sellaisia
?temppuja, joita ei saa muuten tehä.?
Potentiaalista innostusta vastaajissa herättivät markkinoille ryntäävät virtuaaliset seksilelut, joista käytännössä kukaan ei ollut vielä kuullut.
Seksin konstailemattomin muoto, sukupuoliyhdyntä,
ei yhdenkään vastaajan mielestä ollut kriisissä ? kehittyi
tekniikka sitten mihin sfääreihin tahansa.
Sen sijaan monenlaiset muut käytänteet joutuvat lähitulevaisuudessa puolustusasemiin virtuaalierotiikan
renessanssin seurauksena.
Susanna Paasonen uskoo uhan koskevan ainakin perinteisesti tuotettuja pornoelokuvia.
Ilmapalloerotiikkaa
Lyhyt katsaus internetiin osoittaa, että kaupallisia seksipalvelusivustoja on nykyään pilvin pimein.
Enää ei myöskään tarvitse tyytyä pelkkään sanalliseen
vuorovaikutukseen tai vuosituhannen vaihteen huonos-
ti toimiviin
websivustonraakileisiin.
Skypen
kaltaisten
palvelujen lisäksi maksutta
pääsee tositoimiin esimerkiksi
foorumeilla, joissa saa kuva- ja ääniyhteyden sattumalta valikoituviin ihmisiin.
Monilla kaupallisillakin chatsivustoilla livesessioiden
katsominen on muuten ilmaista, mutta henkilökohtainen private show kustantaa ainakin pari euroa minuutilta.
Heteromiehille suunnatut palvelut ovat edelleen dominanttiasemassa, mutta naisille ja marginaaliryhmillekin on nykyään kosolti silmäniloa.
Susanna Paasosen mukaan tarjonta on pirstaloitunut
rajusti viime vuosien aikana.
Esimerkiksi erilaiset fetissit on sujuvasti kategorisoitu omille foorumeilleen. Erikoisimpana esimerkkinään
Paasonen kertoo eriväristen ilmapallojen varaan eroottiset esityksensä rakentavasta naisesta.
Väestöliiton seksologi Osmo Kontula sen sijaan muistuttaa, että nettimaailma tarjoaa seksipalvelun tuottajille
turvallisempia olosuhteita. Ainakaan sukupuolitaudit
eivät verkossa leviä.
Välistä vetäjien ikiaikainen ammattiryhmä ei kuitenkaan ole henkitoreissaan. Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta
11
Paasonen
arvelee sivustojen ylläpitäjien
rohmuavan suurimman
osan tuotoista.
Uusimmat tulokkaat
Second Life ja muutamat muut seksuaalisenkin toiminnan mahdollistavat virtuaalimaailmat syntyivät jo useita
vuosia sitten.
Tuoreita tapauksia sen sijaan ovat netistä ladattavat
interaktiiviset 3D-seksipelit. Niiden kuukausimaksu on
keskimäärin noin 20 euroa.
Peleissä aukeavat lähes rajattomat mahdollisuudet toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan graafisesti korkeatasoisten ja muokattavissa olevien virtuaalihahmojen kautta.
Tarjonta on sangen kirjavaa: keskiaikaisesta estetiikasta ja hienovaraisesta erotiikasta nauttiville on omat
pelinsä, samoin rehellistä toiminnallisuutta arvostaville.
Räikeimmät tuotokset tulevat suoraviivaisen lemmen
pioneerimaasta, Japanista.
Myös seksivälineteollisuus on siirtymässä virtuaaliai-
kaan, tosin Suomessa ja muualla Euroopassa on vielä
verrattain hiljaista. Interaktiiviseen nettiseksiin liittyviä
tuotteita ei alan liikkeissämme ole, eikä aasialaisia tai
amerikkalaisia leluja välttämättä saada nettikaupankaan
kautta pohjolan perukoille asti.
Yhdysvalloissa ja Itä-Aasian maissa virtuaalisia seksileluja on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mutta lopullista läpimurtoa ei vielä ole tapahtunut.
Kenties suosituin tulokas on HighJoy-tuotesarja, johon
kuuluu elektronisia dildoja ja tekovaginoita. Välineet
ovat interaktiivisesti yhteydessä toisiinsa tietokoneiden
tai älypuhelimien välityksellä.
Tuotteen hinta on noin sadasta dollarista ylöspäin
? riippuen lisälaitteiden tarpeesta. Touhuun tarvitaan
ainakin langaton yhteys. Tuote on suunnattu etupäässä
etäsuhteissa eläville pariskunnille, mutta sitä voi käyttää
jäsenille tarkoitetulla sivustolla tuntemattomienkin ihmisten kanssa.
Parhaillaan useat eri valmistajat kehittelevät mainospuheidensa mukaan vallankumouksellisia virtuaalisia
seksileluja, joista eniten julkisuutta on saanut edellä mainitun Highjoyn kanssa hyvin samantyyppisesti toimiva Lovepalz. Se on nettisivujensa perusteella kuitenkin
Highjoyta kehittyneempi ja yksinkertaisempi ? ylimääräistä teknistä tilpehööriä on karsittu pois.
Tuoteperheestä löytyy niin perinteisiä dildoja ja tekovaginoita kuin kultaisia härveleitäkin, joista saa jo mak-
saa pitkän pennin.
Jos kyseinen tuote ei vielä onnistu mullistamaan seksilelubisnestä, vastaavantyyppinen virtuaalinen väline sen
lähitulevaisuudessa todennäköisesti tekee. Kun tekninen
hienosäätö ja hinnat saadaan kuntoon, on vaikea nähdä
esteitä lelujen menekille.
Rajattomat mahdollisuudet
ja vastuu
Virtuaalimaailman tuoreimmat lieveilmiöt herättävät
addiktoitumisen ja lastensuojelun lisäksi muitakin monimutkaisia huolia.
Saako reaaliaikaisissa seksipeleissä raiskata pelitovereitaan? Onko pieni vilauttelu vallan väärin?
Uudenlaista moraalista sensitiivisyyttä ja henkilökohtaista vastuunkantoa tarvitaan, jotta eettisesti kestävän
toiminnan tunnusmerkit täyttyisivät.
Rikoslaki laahaa perässä. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapanin mielestä olisi korkea aika
laajentaa keskustelua nettiseksin ja juridiikan suhteesta.
Tapanin mukaan Suomessa laki ei ole ottanut huomioon verkkomaailman tuoreimpia spesialiteetteja.
Virtuaalitodellisuuden ja reaalielämän rikosepäilyjä
tutkitaan samojen pykälien kautta ? ikään kuin näiden
kahden ulottuvuuden lainalaisuudet eivät sisältönsäkin puolesta eroaisi toisistaan.
Virtuaalihahmot saavat siis mellastaa miten tahtovat, mutta omilla naamoilla operoiville tilanne on
Tapanin mukaan monimutkaisempi.
Itsensä paljastelu saattaa täyttää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan tunnusmerkit ? mikäli
esimerkiksi Chatroulette-foorumi määritellään julkiseksi tilaksi.
Kokeilunhalu, ikävä kaukana olevaa kumppania
Kanapastakastikkeen
häpäisy ja viriilit
viisikymppiset
Menen
ysexchat.com-sivustolle.
Muutama voipuneen oloinen nainen
yrittää vietellä minua. Eräs merimiespukuun sonnustautunut mies pakkomyy itseään tupakka suussa ja ronkkii hädin tuskin puolikovaa elintään.
Vihdoin tärppää. Saan privaattiyhteyden Aliceen, joka sanoo tykkäävänsä
ruokaleikeistä. Hän kysyy, haluanko
nähdä, miten ?kanapastakastike saa
opetuksen.? Toki, vastaan.
Alice äheltää hetken jonkin härvelin kanssa, kunnes kastikepoloinen
velloo hänen peräreiässään.
?Tästä saatte, säälittävät runkkarit?,
hän huutaa sekä minulle että kastikkeelle. Ei meistä ole kuulemma mihinkään.
Ei ole väkipakosta ei teennäisyydestä tietoakaan, kun Alice valottaa
minun ja kastikkeen osaa arvohierarkian alhaisimpina paskakasoina. Ilol-
kohtaan ja reaalielämää paremmat fantasioidentoteuttamismahdollisuudet olivat tekemäni kyselyn perusteella
motiivit nettiseksin harrastamiseen.
Esimerkiksi seksipelejä pelaavalle miehelle virtuaalimaailma tarjosi mahdollisuuksia purkaa salatuimpiakin
toiveitaan, joita ei voinut muualla toteuttaa lain, moraalin, häpeän tai jonkun muun syyn vuoksi. Osmo Kontula
näkee tämän etupäässä positiivisena asiana.
?Fantasioihin paneutuminen lisää ihmisten itseymmärrystä ja auttaa löytämään asioita, jotka tuottavat itselle erityistä seksuaalista kiihotusta ja nautintoa?, hän
tarkentaa.
Ainakin kolmen haastateltavan kohdalla nettiseksistä
oli jo muodostunut luonteva osa normaalia arkea.
Suuri osa satunnaisemmista harrastajista taas arveli
virtuaalierotiikan roolin kasvavan heidän elämässään,
mikäli sopivia kanavia ja tuotteita sen toteuttamiseen
löytyy.
la maksan seitsemisen euroa ja kiitän.
Jatkan matkaani kaikille avoimelle
ja ilmaiselle Chatroulette-foorumille,
missä nappia painamalla kuvaruutuun pamahtaa kirjavaa porukkaa.
Täällä sukuvärkit vilkkuvat, kertovat
huhupuheet. Viattoman oloisia teinejä valikoituu aluksi, yksikin utelee
harrastuksiani. Annan ruletin pyöriä,
kahlaan läpi kymmeniä kasvoja. Lopulta suoranaista erotiikkaakin alkaa
tihkua ? kiitos useiden keski-ikäisten
valkoihoisten miesten.
Naamat peruslukemilla mutta elimet pontevina he kärkkyvät vastarakkautta. Minusta ei taida olla apua.
Eräskin kuohkeilla silmäpusseilla
varustettu alaston belgialainen herra
pyörittää turhautuneena päätään ja
lopettaa sangen tylysti kenties ainutkertaiseksi jäävän yhteisen hetkemme.
Kolumni
Ay-yhy y
Minä olen sillä tavalla naiivi, että haluan uskoa ammattiyhdistysliikkeeseen. Työntekijäin solidaarisuus, yhdessä
olemme voimakkaampia, tiettekö, semmoista kliseistä kuraa. Se liikuttaa minua, yhteisöllinen jyvä sisälläni suhisee
säkkiä kohden. Aina kun joku sanoo kuuluvansa Loimaan
kassaan, heitän hieman suolaa olkapääni yli ja ajattelen, että enpä olisi uskonut, tuokin on tuommoinen omaa etua
tavoitteleva sika.
Ollessani töissä maksoin uskollisesti jäsenmaksua, prosenttia palkastani. Vaikka palkkani oli kusinen, syydin
ammattiliitolleni kuukaudessa enemmän rahaa kuin mitä
kulutin elämälle välttämättömimpiin, puhelinliittymään tai
nettiin. Ei se sillä tavalla haitannut. Mitäpä en maksaisi siitä
turvallisuuden tunteesta, että voin joskus tulevaisuudessa
palkkatoivetta itsensä vähättelyn ja törkeän yliarvioinnin
rajamailla sorvatessa kysyä asiantuntijalta, mitä minun oikeasti kuuluu vaatia. Ja ansiosidonnaisesta ja oikeusavusta.
Ja ennen kaikkea siitä, että näinä aikoina, kun suomalainen
työelämä sanoo hyrskynmyrskyn ja akateeminen työttömyys suihsuih, joku siellä lehtipihvin ja ahtaajan hajuisessa
kabinetissa ymmärtää, mitä on olla nuori korkeasti koulutettu nainen 2010-luvun työmarkkinoilla.
Havahduin, kun Sture Fjäder, liittoni liiton Akavan ja
meidän kaikkien akateemisten puheenjohtaja sanoi Suomen Kuvalehdessä, että sosiaaliturva shmosiaaliturva. Sielussani välkähti epäilys, mutta ajattelin, että totta kai kokoomuslaisessa arvomaailmassa ryyditetty keski-ikäinen
ekonomi on tuota mieltä. Ei se vielä mihinkään oikeaan
vaikuta, on vain hyvää viihdettä, kun ay-pomo vähän läpällä kyykyttää heikkoa.
Sitten tuli se opintotuen rakenteelliseen uudistamiseen
liittyvä kannanotto. Korkeasti koulutettujen ammattiliitto
juhlavasti julisti, että valtiovallan on pitävä poistaman tulorajat täysipäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi. Samalla
liitto toivoi, että opiskelijoita palkittaisiin tavoiteaikaa nopeammasta valmistumisesta. Tässä kohtaa on hyvä kerrata,
että yliopistokoulutuksen tavoiteaika on viisi vuotta (3+2).
Akava joko vaati nuorilta jäseniltään pokalla naamaa epäinhimillistä ylisuorittamista, tai ei tiedä mitä ?tavoiteaika?
yliopistotutkintojen tapauksessa tarkoittaa. En tiedä kumpi
on pahempi. Kävelin ympäri asuntoani ja huusin. Teki mieli kirjoittaa omalla verellä joku ponnekas manifesti, mutta
tyydyin avautumaan Akavan FB-sivulla.
Joitain viikkoja sitten Akava julkaisi laaja-alaisen dokumentin nimeltä ?Suomen työn linja 2019?. Opintotukikannanoton kanssa samalla polulla seikkaileva parru
mossahtaa tukevasti sukupolveni auringonpaisteelta välttyvään soppeen tutulla tavalla: Opintotukea pitäisi Akavan
mukaan rukata lainapainotteisemmaksi kohden opintojen
loppuvaihetta ja se tulisi sitoa lukuvuosien määrään. Liitto,
joka itse raportoi akateemisen työttömyyden kasvusta ja
tietää tulevaisuuden olevan epävakaa, haluaa siis ykskantaan sälyttää meille ? minulle ja sinulle ? suuremman velkataakan epävarman tulevaisuuden kylkeen. Kiitoksia vaan.
Kun Fjäder 17.2. kirjoitti Hesarin mielipidepalstalle sympaattisen sukupolvien välisen tasa-arvokirjoituksen, ei sen
sanomaa voi kukaan täysijärkinen enää uskoa. Jos murskasit aamupalapuuroomme lasia, ei me kyl lähdetä sun kanssa
lounaalle. Sukupolvesi kasvatti meidät fiksummiksi.
Lotta Aarikka
Kirjoittaja olisi halunnut lisätä tähän loppuun jonkun lohdullisen kappaleen, jossa tarjotaan vastauksia, mutta ei vielä tiedä niitä ja kuuluu siksi edelleen akavalaiseen liittoon.
www.facebook.com/liedonsp
ASP-tili on
fiksu tapa hankkia
Lue Tylkkäriä
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
netissä osoitteessa
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
ensimmäinen
koti
* tarkoitettu 18 - 30 -vuotiaille
* ensimmäisen omistusasunnon
hankintaan
* lainan korko tavallista asuntolainakorkoa edullisempi
* laina-aika enintään 25 vuotta
Varaa aika, niin kerromme lisää!
www.saastopankki.fi/liedonsp
OPINTOIHIN VAUHTIA KESÄYLIOPISTOSTA
Innostu kielistä!
TY:n Kielikeskuksen opintopisteyttämiä mm.
? Englannin suullinen taito 2 op, ryhmät 6.5./27.5. alkaen
? Ruotsin suullinen ja kirjallinen viestintä 5 op, toukokuu/elokuu
Myös arabiaa, katalaania, kiinaa, koreaa, puolaa ja paljon muuta!
Opiskelija-alennus 10 %.
Perusopinnot haltuun!
Kaarina | Lieto | Loimaa | Naantali | Paimio | Raisio | Turku
Keväällä mm. Kasvatustiede 25 op, Erityispedagogiikka 25 op,
Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi 25 op,
Esiintymisvarmuuden kehittäminen 2 op, Improvisaatio 2 op
Syksyllä esim. Alkukasvatus 25 op, Farmasia 25 op, Tilastotiede 8 op
Katso lisää netistä!
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
kesayliopisto@turunkesayliopisto.fi
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
Ilmoittautumiset ja lisätiedot kursseista
www.turunkesayliopisto.fi
? ILMOITUS ?
Maatalous- ja eläintieteen tohtori Lennart Saari
Älyn ja uskonnon yhteentörmäys
Lue 15
kiehtovaa
muutostarinaa
Tohtori Saari päätyi katsomaan taivaan lintuja hengellisenä
työnä ja omistautui lintutieteilijän työhön, jonka puitteissa
on kiertänyt yhteenlaskettuna 3,5 kertaa maailman ympäri.
M
aatalous- ja eläintieteen
tohtori Lennart V. Saari on tutkijaluonteensa
mukaisesti pitkään ja vakavasti
pohtinut uskon ja luonnontieteiden suhdetta.
Rymättyläläiseen maanviljelijäperheeseen sodan jälkeen syntyneenä hän sai perinteiset arvot
ja luontoon juurtuneisuuden.
Kouluaika Turussa sekä maailman tapahtumat sekoittivat turvallisuuden tunteen.
? Sisimmässäni tiesin, että minulla oli selvittämättömiä asioita
Jumalan kanssa.
? Oppilaskodin uskovat kaverit houkuttelivat hengelliseen iltaan, jossa kuulin evankeliumin
selkokielellä. Halusin tehdä
?empiirisen? kokeen ja tulin vakuuttuneeksi tuloksesta. Kuolemanpelko hävisi ? se tapahtui
huhtikuussa 1964. Myöhemmin
luin Raamatusta, että Jeesus vapauttaa kuoleman pelosta.
? Helsingissä opiskellessa ymmärsin hyvin linkolalaisuutta,
vaikka lähtökohdat olivatkin
erilaiset. Edelleen etsin vastausta kysymykseen, onko usko
Jeesukseen älyllisesti rehellistä. Vakuutuin henkilökohtaisesti siitä, että ylösnousemus
on historiallinen fakta ja että
Raamatun sanoma kestää kovimmankin kritiikin.
? Pohdin myös hengelliseen
työhön lähtöä. Päädyin katsomaan taivaan lintuja yhtä hengellisenä työnä ja jatkoin tutkimusalueellani, jonka puitteissa
olen kiertänyt 3,5 kertaa maailman ympäri. Tiede ja teknologia
löytävät erilaisia ratkaisuja tulevaisuuteen, mutta se ei riitä, koska kaiken takana on ihmisen itsekkyys. Psalmi
24 sanoo, että ?Herran on maa ja kaikki
mitä siinä on?.
? Tämän mahdol-
lisuuden muutokseen Jeesus tarjoaa. Voimaa tarjotaan kaikille,
jotka tahtovat ottaa vastaan.
Katso muutostarinat tv-kanavalla 15 klo 19.30 ja tilaa kirja.
www.muutokseen.fi
Tilaa kirja+DVD
ilmaiseksi
0800 135 135
Tekstaa Kirja16
numeroon 18230
(maksuton)
Katso TV-kanava 15
klo 19.30
muutokseen.fi
? ILMOITUS ?
Ville Kaisla (vas.) ja Mikko Harju jalostavat ideoita, joista viimeisin on Retronic 9000.
Se on sovellus, jolla voi säätää sitä, kuinka vanhalta musiikki kuulostaa.
HETKESSÄ KULLATUT MUISTOT
Retronic tuo vinyylimuistot niillekin, joilla ei niitä ole.
Teksti: Anni Kemppainen
Kuva: Kristian Tervo
?Vinyylilevy on suurimpia saavutuksia musiikin tuotannossa?,
sanoo suunnittelutoimisto Taisteen luova johtaja Ville Kaisla.
Siispä Taiste kehitti jotain, joka
tekee kunniaa kiekoista kauneimmalle.
Retronic 9000 näyttää vinyylisoittimelta. Siinä on levy, joka
pyörii, äänirasiaan kiinnitetty
neula, joka lukee levyä, ja äänivarsi, joka kannattelee äänirasiaa. Levyn voi pysäyttää tökkäämällä sormen kiinni siihen. Skrätsääminenkin onnistuu, ihan
kuten tavallisessa suoravetoisessa levysoittimessa.
Tähän levariin ei tarvitse vaihtaa neulaa, sillä se toimii iPadissä. Fyysisten vinyylilevyjen
sijaan kappaleet tulevat iTuneskirjastosta. Soittimessa on säädin, jossa lukee retro.
Tällä sovelluksella voi todella säätää sitä, kuinka ?vanhalta?
musiikki kuulostaa.
?Retro-säädin tekee biisiin
putkisäröltä kuulostavan efektin.
Kun säädintä nostetaan enemmän, se alkaa leikata taajuuksia,
ja lisätä lämpöä sekä rätinää?,
selittää Taisteen tekninen johtaja
Mikko Harju.
Ääriasennossaan säädin ikään
kuin huonontaa levysoittimen
moottoria. Levy alkaa ?vouvata?.
Mutta miksi musiikista pitää
tehdä kehnomman kuuloista tieten tahtoen?
Ideoiden jalostajat
?Kuuntelin musiikkia Spotifysta
ja mietin, miksei tässä ole filttereitä. Amélie-soundtrackillä on yksi
vanha biisi. Ajattelin, että olisi
hauskaa, jos uusista biiseistä saisi saman kuuloisia?, kertaa Harju
idean syntyä.
?Nykyään musiikki on niin
puhdasta ja tasalaatuista. Ei ole
enää tiettyä luonnetta, joka levyissä on ollut.?
Harju ja Kaisla eivät ole nostalgian kaipuunsa kanssa yksin. Esimerkiksi Instagram-sovellus, jossa valokuvia voi muokata vanhan
ja kuluneen näköisiksi erilaisilla
filttereillä, on todella suosittu ?
tuoreen arvion mukaan palvelulla
on noin 90 miljoonaa käyttäjää.
Retronicilla siihen on vielä
matkaa, vaikka se nousikin parin
viikon sisällä julkaisustaan Suomen ladatuimpien iPad-sovellusten top 5:een. Tulossa on myös
iPhone-versio.
Retronic 9000 ei suinkaan ole
ensimmäinen vinyylisoitin-applikaatio.
?Me tiedettiin, ettei tää idea
ollut uusi. Retronicin kehitysprojektin aikanakin ilmestyi pari
vastaavaa juttua. Mutta niissä ei
ollut läheskään yhtä hyvä soundi ja käytettävyys kuin tässä. Mä
näkisin, että devil is in the details?,
Kaisla täsmentää.
Taiste ideoi, suunnittelee ja toteuttaa erilaisia mobiilipalveluita.
Täysin uusien juttujen keksiminen on kuitenkin harvinaista.
?Usein kuvittelee saaneensa
uniikin idean, menee Googleen ja
huomaa, että joku on jo keksinyt
sen.?
Työ onkin usein kehittelyä ja
jalostamista. Tuotteita kehitetään
käyttäjäpalautteen perusteella.
Retronicin kaltaiset projektit,
joita ei tehdä tilaajalle, ovat myös
tärkeitä. Niiden avulla kehitetään
omia taitoja ja kokeillaan uusia
teknologioita.
Eeppistä sisältöä
Taistelaisilla on paljon ideoita
siitä, miten Retronicia voi lähteä
viemään eteenpäin. Tulevaisuudessa käyttäjät voisivat osallistua
kehittelyyn.
?Jokainen voisi itse visioida
oman lempparisoundinsa ja jakaa sen muiden kanssa; ilmaista
itseään sen soundin kautta. Tällaisia sosiaalisia aspekteja ollaan
mietitty?, Kaisla suunnittelee.
Sosiaaliset aspektit ovatkin
tärkeässä osassa monissa teknologiasovelluksissa. Harju uumoilee, että esimerkiksi Instagram on
suosittu, koska se mahdollistaa
?eeppisen sisällön luomisen?.
?Netissä halutaan esittää oma
elämä mahdollisimman eeppisenä. Mitä eeppisempää sun tuottama sisältö on, sen parempi.?
Sielukkaat vinyylilevyt ovat
kieltämättä eeppisempiä kuin
kliiniset mp3-tiedostot. Kaikki
eivät ole niiden yhdistämisestä
mielissään.
?Mun silmin ? Suomessa asuvien somalinuorten kuvakulmia maailmaan? -näyttely Siirt
KULTTUURI
POP-
?Se kuulostaa siltä, miltä pilvessä nussiminen tuntuu.?
Olin junassa matkalla Helsingistä Turkuun peruskoulun ja
lukion erottavana kesänä, kun
parin penkkirivin päässä istuvien
nuorten miesten kiivas keskustelu kiinnitti huomioni. Miekkoset
debatoivat My Bloody Valentinesta, yhtyeestä, josta olin vielä
tuolloin autuaan tietämätön. Yhtyeestä, jonka olin kai aikaisemmin sekoittanut joko My Chemical Romanceen tai Bullet For My
Valentineen.
Toinen heistä oli hullaantunut
My Bloody Valentinesta totaalisesti ja antoi sen kuulua: muistan
hänen runoilleen muun muassa
siitä, miten ei enää ikinä tuhlai-
si aikaansa tyttöihin, jotka eivät
dublinilaisnelikon nerokkuutta
ymmärtäneet. Vaikka fanaatikko ei onnistunut vakuuttamaan
vieruskaveriaan
alkuunkaan,
minuun hän teki lähtemättömän
vaikutuksen. Erityisesti yhtyeen
merkkiteoksen Lovelessin vertaaminen aineissa suoritettuun
aktiin iski 15-vuotiaaseen miehenalkuun, ja niinpä kyseinen
albumi oli hankittava käsiin mitä
pikimmiten.
Se oli rakkautta ensikuulemalta.
Ihmisten suhtautuminen My
Bloody Valentineen on jakautunut samalla tapaa kuin tuon junamatkan parivaljakolla. Kyseessä
on bändi, jota joko rakastetaan
tai vihataan. Bändi, josta kellään
ei ole kädenlämpöisen neutraalia
mielipidettä.
Mutta mistä tämä kahtiajako
johtuu?
Kuten The Needle Drop -sivuston ylläpitäjä, suosittu musiikkikriitikko Anthony Fantano
osuvasti tiivisti: jos yrität lähestyä
My Bloody Valentinea samalla tavalla kuin muita bändejä, teet sen
väärin. Yhtyeen musiikki onkin
paikoitellen lähempänä kokonaisvaltaisia ääni-installaatioita
kuin ikiaikaista pop rock -protokollaa noudattavia säkeistökertsi-säkeistö-rallatuksia. Se on
musiikkia, jota on tarkoitus paitsi
kuunnella, myös kokea.
My Bloody Valentinen toismaailmallisesta shoegaze-soundista on kiittäminen nokkamies
Kevin Shieldsin neuroottista studiouurastusta. Shieldsin kehittämä sähkökitaran vibrakammen ja
tremolo-ääniefektin kombinaatio
loi sen myrskyävän meren lailla
pauhaavan, aaltoihinsa hukuttavan äänimaailman, jonka syntymätodistuksena Loveless toimii.
Musertavat kitaravallit vyöryvät
samanaikaisesti sekasortoisessa
kakofoniassa ja täysin loogisessa
järjestyksessä. Ne ovat kuin Jackson Pollockin maalauksia, joissa
jokaisella siveltimen vedolla ? tai
tässä tapauksessa kitaran synnyttämällä äänellä ? on tarkoituksensa.
My Bloody Valentinen distinktiivisestä soundista ovat ammentaneet inspiraatiota lukuisat
vaihtoehtomusiikin suuruudet.
?On tullut paljon kommentteja kovan luokan musiikkipuristeilta, että tää on pyhäinhäväistys?, Kaisla myöntää.
?Mutta iPad voi olla esimerkiksi lapsille ensimmäinen
ikkuna musiikkiin. Retronic
tarjoaa heille mahdollisuuden
muistella aikoja, joita heillä ei
ole koskaan ollutkaan. Tää on
hatunnosto vinyylilevyjen ajalle,
mutta modernissa kontekstissa.?
le. Jos otan arkisesta tilanteesta
Instagram-kuvan, se tuntuu jo
vähän nostalgisemmalta. Harmaan arjen keskellä se on pieni
väripilkahdus. Mutta kun kaikki
tekee niin, ei se enää ole sitä. Kun
Instagram on standardi, palataan
normivalokuvaan, että wau, miten yksinkertaista?, Kaisla pohtii.
Niin. Asiat menevät pois muodista vain palatakseen uudelleen
muotiin. Esimerkiksi vaatteissa
90-luku on jo hyvän tovin ollut
iso juttu. Valokuvissa taas suorasalamatyyli on alkanut hiipiä
takaisin muotikuviin. Kaikki
kiertää sykleissä. Onko 10 vuo-
Niin Radioheadin Thom Yorke,
Smashing Pumpkinsin Billy Corgan, The Curen Robert Smith
kuin Nine Inch Nailsin Trent
Reznorkin ovat ilmoittautuneet
yhtyeen faneiksi.
Esikoisalbuminsa Isn?t Anything vuonna 1988 ja virstanpylväänsä Lovelessin 1991 julkaissut
yhtye vietti hiljaiseloa yli viisitoista vuotta kunnes palasi keikkailemaan kesällä 2008. Samalla yhtye
heitti litrakaupalla vettä uudesta
julkaisusta pyörivään huhumyllyyn.
Shields oli kiusannut fanejaan vuosikausia epämääräisillä
lausunnoillaan ja lupauksillaan
tuoreesta albumista. Ei siis ihme,
että kun hän tammikuun lopulla
ilmoitti sen ilmestyvän in two or
three days, heittoa pidettiin lähinnä itseironisena vitsinä. Shields
oli kuitenkin tällä kertaa tosissaan. Helmikuun toinen päivä My
Bloody Valentine julkaisi verkkosivuillaan kolmannen studioalbuminsa m b v ja palasi näin lähes 22
vuotta kestäneeltä levytystauolta.
den kuluttua siis odotettavissa
cd-soitinta imitoiva sovellus?
?Se oli yksi mitä harkittiin.
Muistan, miten levyt ihan ekoissa cd-soittimissa jäi jumiin, ja
kuului sitä nykivää ääntä. Se herättää muistoja, vaikka silloin se
vain ärsytti?, Kaisla muistelee.
Harju teki vanhojen hevikasettien inspiroimana itselleen kasetti-Retronicin iPhoneen. Sekin
saattaa tulla yleisön saataville.
Vinyyli on kuitenkin musiikkiformaateista legendaarisin. Siksi
Taiste on panostanut siihen.
?Vinyylissä on eniten kyse
soundista.?
Pa k i n a
Metelimessiaiden
toinen tuleminen
Onko 22 vuoden levytystauolta
palannut My Bloody Valentine silkkaa
äänisaastetta vai vaihtoehtorockin
merkittävin yhtye?
Muistojen
pikakultaus
Kun nostalgiaa aletaan luoda
keinotekoisesti, siitä tulee helposti latteaa. Siitä seuraa vastareaktio.
?Jos aika kultaa muistot, niin
tässä ne kullataan tosi nopeasti ja sitten tarjoillaan kaveril-
?
Kuten odotettujen comebackalbumien kohdalla aina, myös
My Bloody Valentinen paluuseen
liittyvästä jännityksestä puolet
oli lapsenomaista innostusta
ja puolet silkkaa pelkoa. Miten
yhtye voisi ikinä kuulostaa yhtä
vallankumoukselliselta ja omaleimaiselta kuin aikaisemmin?
Kärsiikö bändin kiehtovuuteen
keskeisesti liittyvä mystiikka uuden julkaisun myötä? Mitä jos albumi on yksinkertaisesti kehno?
Pelot osoittautuivat turhiksi.
On tullut paljon kommentteja
kovan luokan musiikkipuristeilta,
että tää on pyhäinhäväistys.
olaisinstituutissa 7.3. klo 14 alkaen. Näyttelyssä esillä on valokuvia ja videoteoksia.
My Bloody Valentine on päivittänyt soundinsa uudelle vuosituhannelle kadottamatta itseään.
Sekä albumin aloittava she found
now että sitä seuraavat only tomorrow ja who sees you ovat
kuin Lovelessin vasta löydettyjä
piiloraitoja.
Tavaramerkeiksi
vakiintuneet kitarahyökyaallot
ovat paikallaan ja kitaristi-solisti
Bilinda Butcherin hauraan kauniit vokaaliosuudet kuulostavat
yhtä eteerisiltä kuin aina ennenkin.
Jos kolme ensimmäistä kappaletta tarjoavat pehmeän laskun päivitettyyn My Bloody
Valentineen, osoittaa albumin
loppu mistä päivityksessä on
kyse. M b v tarjoilee sekä minimalistista ambient-maalailua (is
this and yes) että yhtyeen suoraviivaisimman pop-kappaleen
koskaan (new you). Kerrassaan
hengästyttävän intensiivinen
loppuhuipennus ? kappalepari
nothing is ja wonder 2 ? on puolestaan äärimmäisen kokeellista
musiikkia jopa My Bloody Valentinen mittapuulla.
Vaikka tyylilajien kirjossa on
huomattavasti enemmän varianssia, kuin aikaisemmilla My
Bloody Valentine -albumeilla,
pysyy punainen lanka alusta
loppuun Shieldsin virtuoosimaisessa otteessa. Tällä kertaa
tärkeimpien nyanssien löytäminen vaatii vain mahdollisesti
useampia kuuntelukertoja kuin
yhtyeen aikaisemmat albumit.
M b v on rakkautta, muttei
ihan ensi kuulemalta.
JOEL HAAPAMÄKI
15
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Turkulaisyhtye
haastaa ja palkitsee
Elokuvissa vanhus
istuu katsomossa
I
äkäs viskikurkku kähisee viimeisiä sanojaan. Tarinan sankari, 25-vuotias mies, tirauttaa kyyneleen. Ohjaaja huutaa
?poikki? ja kiittää veteraaninäyttelijää. Hänen roolityönsä
on valmis, vaikka kuvaukset ovat hädin tuskin alkaneet.
Kun kakussa on 60 kynttilää, uroksen näyttelijänura on
lopussa. Naiset eivät Meryl Streepiä lukuun ottamatta voi
edes haaveilla tuosta. Mentorin rooleista kamppaillaan kävelykepit kolisten, ja niistäkin suurin osa menee muutamalle örisijälle.
Ikäihmiset ovat sanattomia uhreja, jotka sankari voi montaasissa pelastaa. Viisaita laukovat ukot tarjoavat hekin vain
inspiraatiota, eivät ratkaisuja.
N
O
malla tavallaan ilahduttava trendi on Gran Torinon
(2009) ja Harry Brownin (2008) kaltaisten tarinoiden
virkoaminen. Vihainen mies pistää naapuruston jööhön ja
murisee vastaväitteille. Tähän on tultu: kärttyinen, aseella
ongelmia ratkova sotaveteraani on positiivinen kuva seniorista.
Väitetään, että vanhukset ovat naapureita kaihtimien
välistä mulkoilevia tylsimyksiä, joiden elämässä ei ole tapahtunut mitään viimeiseen vuosikymmeneen. Elokuva on
toiminnan kieli! Väärin. Vaikka ei pyrkisikään Das Bootin
(1981) tapaan kuvaamaan tylsyyden syövyttävyyttä, on harhapoluilla, jos kuvittelee liikkeen olevan oikotie draamaan.
Hidas, aikansa ottava ja jopa
pysähtynyt asetelma oli jo Alfred Hitchcockin
tehokkaimpia
aseita.
Jouko Luhtala
Kirjoittaja on historian opiskelija
ja vapaa toimittaja, jolla lienee
ikäkriisi.
entisestään jättämällä albumille
vielä enemmän pelkkää musiikkia ilman laulua, vaikka Perttulan sinänsä hieno ja heittäytyvä
ääni onkin ehdottomasti tärkeä
osa Sans Paraden viehätystä.
Muutamilla albumin kappaleilla
hieman päämäärättömästi harhailevat ja toisiaan muistuttavat
vokaalit jopa latistavat kokonaisuudessaan hyvin hallittua tunnelmaa. Toisaalta, esimerkiksi
A Ballet in the Sea -kappaleessa
juuri Perttulan ääni tuo mukaan
poikkeuksellista syvyyttä.
Kahdentoista kappaleen albumi on lievästä tasaisuudestaan ja
massiivisuudestaan huolimatta
virkistävä ja kaikin puolin tervetullut avaus. Se haastaa mutta
myös palkitsee.
TUOMO YRTTIAHO
Sans Parade ? s/t.
Solina Records, 2013.
Meri valtaa alaa
Kaupunginteatterin uuden draamakomedian
aiheena on ilmastonmuutos.
TEATTERI. Pipsa Longan käsikirjoitus Lauluja harmaan meren
laidalta ? These little town blues
are melting away voitti kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 järjestetyn New Baltic Drama -näytelmäkirjoituskilpailun Suomen
sarjan. Voittoteos saa nyt kantaesityksensä Turun kaupunginteatterissa.
Näytelmä kertoo Itämeren rannalla sijaitsevan pikkukylän asukkaista. Meri nousee nopeasti tehden taloista asuinkelvottomia. Ihmiset elävät tragikoomisia elämiään alati kapenevaan elintilaansa
mukautuen mutta harvemmin
varsinaisesti muuttuen. Jumala
(Jukka Soila) harhailee eksyneenä metsässä ja kaikkea kommentoi sivusta seuraten nimettömäksi
jäävä Vierailija (Hanna Raiskinmäki).
Näytelmän tempo on hidas
ja pohdiskeleva, mutta samalla
sen huumori on hienovaraista ja
toimivaa, välillä suorastaan loistavaa. On helppo todeta tekstin
ansainneen voittonsa kirjoituskilpailussa. Ongelmiakin tosin on.
Esitys nojaa hyvin vahvasti kertojaan, jonka kommenttiraita ei aina
tuo näytelmään mitään lisäarvoa.
Pette Rissanen
uori, nuorempi, paras. Sikariporras kirnuaa teinien
euroja, joten kumaraselille ei ole tilaa. Another Year
(2010) ja Straight Story (1999) ovat poikkeuksia. Amour
(2012), Cannesin Palme d?Or -palkinnon voittaja ja viisinkertainen Oscar-ehdokas, ei varmasti saa kilpailijoita. Twilight-teiniromanssille niitä ilmestyy tusina vuodessa.
Vanhusten kategorisesta marginalisoinnista kertoo jotain
se, että ongelmaan tartutaan tavalla tai toisella aina, kun
Amourin kaltainen elokuva saapuu teattereihin. Niin kauan,
kuin vaarit ja muorit suljetaan omiin yhden genren elokuviinsa, ei ongelmaa edes ymmärretä.
LEVY. Viimeistään 2000-luvun
mittaan on käynyt yhä selvemmäksi, ettei rock tarkoita ainoastaan kitaran, basson ja rumpujen
varaan rakentuvaa roiskintaa,
vaan se voi syntyä myös entistä
monipuolisemmista aineksista.
Toki esimerkiksi puhaltimia
ja jousia on käytetty rockin historiassa jo vuosikymmeniä,
mutta vuosituhannen vaihteen
jäljiltä esimerkiksi niin kutsutut
kamaripop-sävyt ovat tuntuneet
olevan kovassa huudossa myös
kitaravetoisemman musiikin piirissä.
Mitä tulee turkulaiseen Sans
Paradeen, ainakin yhtyeen debyytin perusteella nuo sävyt vaikuttavat olevan sen musiikissa
keskeisessä roolissa ? suorastaan
pääväreinä.
Albumin avaava The Last Song
is a Love Song sekä sitä seuraava
The End of the World 1964 ovat
kenties onnistuneimmat kiteytykset Jani Lehdon, Markus
Perttulan ja Pekka Tuppuraisen
muodostaman yhtyeen barokkisesta laajakangassoundista, josta
ei tarvittaessa mahtipontisuutta
puutu. Rikkaista instrumentaatioistaan huolimatta albumia ei
ole sävelletty ja sovitettu täyteen,
vaan myös hienovaraiselle kehittymiselle on jätetty tilaa ja aikaa.
Yhtyeeltä olisi silti toivonut
rohkeutta rikkoa rockin kaavoja
Tragikoomisen Lauluja harmaan meren laidalta -näytelmän huumori toimii erinomaisesti.
Kokonaisuus on komea ja hyvin toteutettu. Itämeren rannalla
videoidut ja näyttämölle heijastetut kohtaukset toimivat mainiosti
osana näytelmää. Näyttelijäntyö
kantaa hyvin. Erityisesti Riitta
Selin avantouinnista nauttivana
Ailana ja Kirsi Tarvainen Katri
Helenaa palvovana Tyttinä tekevät mainiota työtä.
Jo käsiohjelmasta selviää, että
näytelmä kommentoi muun muassa ilmastonmuutosta. Esityksen
alkupuolella sanoma tuodaan
esiin miellyttävän hienovaraisesti.
Sävy kuitenkin muuttuu näytelmän edetessä. Lopun sinänsä visuaalisesti komeat tuomiopäivän
profetiat olisi saanut jättää pois,
sillä näytelmä toimii huomattavasti paremmin ihmiskohtaloiden kuvauksena.
Lauri Miikkulainen
Turun kaupunginteatteri.
Pipsa Lonka: Lauluja harmaan
meren laidalta. Ohjaus Maarit
Ruikka, lavastus Jani Uljas, kuvaus ja videosuunnittelu Timo
Teräväinen, animaatiot Sanna
Malkavaara.
YK-yhdistyksen naistenpäivän varaslähdön elokuvaillassa Mika Kaurismäen Mama Africa torstaina 7.
Scanbox Finland
KULTTUURI
Parker (Jason Statham) tylyttää ja Leslie (Jennifer Lopez) ihailee elokuvassa Parker.
Superäijä rymistelee menemään
Jason Stathamin tähdittämä kostotrilleri Parker
etenee kaavamaisesti pitkin lama-Amerikkaa.
ELOKUVA. Parker (Jason Statham) on omaa kunniakoodistoaan vaaliva rosmo, joka tahtoo
rahat ilman viattomien vahingoittamista. Mies ryöstää possensa
kanssa maatalousmessut onnistuneesti, mutta keikan jälkeen rikostoverit kieltäytyvät antamasta
Parkerille tämän osuutta. Kapinoiva Parker teilataan tienpos-
keen ? tai näin lurjukset luulevat.
Maalaisten pelastama mies nuolee
haavansa ja lähtee Palm Beachiin
hakemaan oikeutta vihulaistensa
mafiayhteyksistä hetkahtamatta.
Samassa metakassa vaarantuvat
niin omat läheiset kuin Jennifer
Lopezin esittämä kiinteistövälittäjä Leslie.
Alun perin film noiriksi kaa-
vailtu Parker etenee ilman suuria kömmähdyksiä mutta hyvin
ennalta-arvattavasti.
Parkerin
hahmoa ei pohjusteta juuri mitenkään, vaan rehti rikollinen
-sapluunan oletetaan istuvan katsojan takaraivossa ilman taustatietojakin. Mies menee ja lahtaa
naisten ihastellessa vierestä. Hahmonmuodostus on muutenkin
kömpelöä, pahimmillaan sketsitasoista pipo päähän ja menoksi
-meininkiä.
Humisevien palmujen etelässä
kuvattu Parker on yllättävän ankea myös kuvallisesti. Otot ovat
kliseisiä eikä moneen otteeseen
käytetty sukkahousufiltteri paranna lopputulosta. Parkerissa onkin
hulppeista miljöistä huolimatta
ehtaa lama-ajan tunnelmaa. Statham tylyttää ihan kelvollisesti,
mutta Bruce Willis -henkinen
nasevuus ei oikein lähde.
*½
Lauri Hannus
Parker (USA, 2013)
O: Taylor Hackford
N: Jason Statham, Jennifer Lopez,
Michael Chiklis
Todellista fantasiaa
Kadonneen artistin metsästyksestä kehkeytyy yksi viime vuosien
liikuttavimmista dokumenttielokuvista.
Elokuva. Jotkut tositarinat
ovat uskomattomia, ja Sixto
Rodriguezilla faneineen on sellainen. Meksikolaistaustainen
folkmuusikko ponnistaa riutuvan Detroitin sumuisilta kujilta
ja julkaisee 70-luvun alussa pari
puhuttelevan kaunista albumia.
Levyt eivät juuri myy, ja mies
vajoaa kotimantereellaan unohduksiin. Apartheidin ikeen alla
elävässä Etelä-Afrikassa on kuitenkin toisin, ja maahan päätynyt Cold Fact -albumi leviää
lukemattomina kopioina sukupolvikokemuksen muodostaen.
Paikalliset etsivät turhaan tietoja supertähdestään, ja niiden
puutteessa kaduilla leviävät villit
huhut miehen teatraalisesta itsemurhasta.
Searching for Sugar Man kie-
toutuu Rodriguezin etsimisen
ja löytämisen sinällään fantastisen tositarinan ympärille, mutta
elokuvan ydin on juonipaljastuksia syvemmällä. Rodriguezin
lannistumaton elämänasenne
ja kaukaisten fanien väsymätön
innostuminen yhden äänilevyn
sanomasta ovat puhuttelevaa
inhimillisyyttä parhaimmillaan.
Rodriguezin menestyksestä hä-
keltymätön persoona välkehtii
aitoa taiteilijuutta. Miehen elämä
tekee vaikutuksen nöyrän sinnikkyyden ja mystisen karisman
erikoislaatuisella yhtälöllä.
Malik Bendjelloulin ohjaustyö on sangen idealistista muttei
naiivia. Audiovisuaalisesti dokumentti on paikoin huikaiseva
Rodriguezin heleiden laulujen
soljuessa sisään näkemyksellä
kuvattuihin
kaupunkimaisemiin. Innostava ja hyvällä tavalla
sentimentaalinen elokuva osaa
myös välttää kerronnan liiallisen
venyttämisen. Tarina on hieno,
ja se kantaa.
*****
Lauri Hannus
Searching for Sugar Man (Ruotsi,
Iso-Britannia, 2012)
O: Malik Bendjelloul
.3. klo 18.00 Publicumin luentosalissa Pub4. Elokuva kertoo eteläafrikkalaisesta Miriam Makebasta.
17
O VID
TS
t
yl
EO
KA
Tiede
k k a ri.f
i
Noriko Hatano (vas.) ja Mika Tsurutani ilmeet ennen avantoon menoa olivat pelokkaat. Ensikertalaiset innostuivat kuitenkin pulahtamaan avantoon useamman kerran. Psyykkisen sopeutumisen ansiosta kylmä vesi ei aiheuta myöhemmin niin voimakasta fyysistä reaktiota.
Avannosta ammennetaan
vaivaan kuin vaivaan
Jatkuva, säännöllinen karaisu kylmässä nostaa elimistön vastustuskykyä. Mitä muita vaikutuksia
avannosta nousee?
Teksti: Sampo Rouhiainen
Kuva: Kristian Tervo
Saaronniemen Saukkojen saunalta Ruissalosta löytyy monta
avantouinnin puolestapuhujaa.
Irja Jokinen on tullut hiihtolenkin päätteeksi uimaan ja saunomaan.
?Teen päätetyötä ja minulla
on ongelmia niskassa ja hartioissa. (Avantouinnin) ensimmäinen vaikutus on se, että
pystyn nukkumaan yöni hyvin?,
kertoo Jokinen, joka hoitaa terveyttään avannon ja liikunnan
lisäksi käymällä lymfahoidossa.
Mauri Kärki puolestaan kertoo, että avannosta noustessa
koko kehossa tuntuu hyvältä.
Sen lisäksi, että veri lähtee kiertämään kunnolla, Kärki sanoo
avannon auttavan myös hermosto- ja iskiasvaivoihin.
?Vasen jalka on leikattu
useamman kerran polvesta ja
lonkasta. Ongelmia on ollut
hermojen kanssa jo 40 vuotta.
Avannon jälkeen menee aina
pari kolme päivää mukavasti.?
Valtakunnallisen PET-keskuksen erikoistutkija Juho Raiko on tutkinut kylmälle altistumisen reaktioita. Hän kuuntelee
kiinnostuneena
uimareiden
näkemyksiä, mutta ei löydä kylmästä selitystä oireiden lievittymiselle.
?Voihan kylmä vesi toimia
puudutteena. Luulen, että kyse
on enemmän endorfiinin vaikutuksesta.?
Hormonihommia
Avantouinnin ja kylmän fysiologisia vaikutuksia tutkineen
termobiologi Pirkko Huttusen
tutkimusten mukaan stressihormonien vapautuminen kiihtyy
avannossa. Henkisen stressin
vapauttamat hormonit jäävät
elimistöltä käyttämättä, mutta
kylmässä avannossa elimistö
käyttää vastaavat hormonit pitääkseen kehon lämpimänä.
Kun stressihormonitaso ensin
nousee ja sitten laskee, ihminen
kokee rentoutuvansa.
Huttusen mukaan avantopulahdus nostaa matalalla olevaa
ja laskee korkealla olevaa adrenaliinitasoa. Puheet siitä, että
avanto sekä virkistää että rentouttaa, pitävät siis paikkansa.
Vaikka avantouinnin ihanuus
perustuu pitkälti kehon tuottamiin hyvänolon hormoneihin,
kylmä vesi voi vaikuttaa myös
kehon koostumukseen.
Pitkän aikavälin kylmäaltistuksen on todettu lisäävän ruskeaa rasvaa eläimillä. Ihmisillä
tutkimusta ei ole tehty, mutta
Raiko uskoo riittävän usein
toistuvan avantouinnin lisäävän
ruskeaa rasvaa myös ihmisillä.
Siinä missä ?tavallinen? valkoinen rasvakudos toimii lämmöneristeenä ja energiavarastona, ruskea rasva toimii lämmön
tuottajana. Se sisältää paljon
mitokondrioita, jotka kylmälle
altistuttaessa tuottavat lämpöä.
Ruskea rasvakudos muuttaa
energian suoraan lämmöksi,
kun taas lihakset tuottavat lämpöä värisemällä.
Kankeutta
viltin alle
Saukkojen saunassa puheenaiheet harhailevat vähän väliä
kauemmas laiturilta ja saunalta.
Keskusteluissa on tullut esille,
että avannosta voi ammentaa
myös seksielämään. Talviuimarit väittävät kylmän veden vaikuttavan sekä suorituskykyyn
että tunnepuoleen. Sitä, onko
taika avannon tuomassa rentoudessa vai laittaako kylmyys
myös sukupuolihormonit hyrräämään, ei ole saunassa saatu
pääteltyä. Mitä mieltä väitteestä
on Juho Raiko?
?Seksuaaliseen
halukkuuteen ja suorituskykyyn liittyvät
vaikutukset liittynevät avantouinnin stressiä lievittävään
vaikutukseen ja avantouinnista
saatavaan mielihyvään. Voihan
tähän liittyä myös hyvänlaatuinen plasebovaikutuskin.?
Huttunen vahvistaa Hyinen
hurmio -kirjassaan avantouinnin kasvattavan psyykkisiä
voimavaroja. Saukkojen puuhamies Teuvo Tikkanen tietää
tunteen:
?Katson vettä, että hui, mää
oon taas täällä. Voitan itseni joka kerta. Se tekee siitä mielenkiintoisen.?
Altti Kuusamon yleisöluento 4.3.:Muistin taide (ars memoriae) ja taiteen pitkä muisti klo 16.00 Janus-salissa.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
ANC
ANC:n seuraava peli-ilta järjestetään
5.3. klo 18 - 22 Turku-salissa (Ylioppilastalo A, 2. krs). Illassa pelataan eri
Nintendo-konsolien videopelejä, tällä
kertaa mukana myös PS3. Tapahtuma
on maksuton ja avoin kaikille.
EVVK
Ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunta järjestää 11.3. klo 18.00 alkaen alkoholittoman hengailuillan, joka on kaikille avoin, ilmainen ja hauska. Tapahtumapaikkana toimii Mannerheim-Sali.
EVVK presents ? Bingo & Waffles. On
the 11th of March from 6 pm onwards,
The TYY Committee on Student Affairs
(aka EVVK) organizes an alcohol-free
hangout event, which is open for all, free
and fun. The venue will be the Mannerheim-hall.
GERMANICA
Heippa jäsenistö! Tässä hieman tietoa
Germanican maaliskuun tapahtumista:
* Germanican kevätkokous järjestetään
14.3. Proffan kellarin isossa kabinetissa
klo 18.15. Tämän vuoden kevätkokouksessa valitaan ensi syksyksi mm. uusi
puheenjohtaja sekä tiedotus- ja wwwvastaava (yhdistetty toimi), joten kaikki
kiinnostuneet tulkaahan rohkeasti paikalle! Ja vaikkei hallitustoiminta kiinnostaisikaan, niin kaikki jäsenet ovat
lämpimästi tervetulleita kuuntelemaan,
mitä ainejärjestöllemme kuuluu! * Torstaina 7.3. on vuorossa kevään hypetetyin
tapahtuma, U-Boot sitsit! Germanica ja
KY-Hansa sitsaavat Parkin alakerrassa
klo 18.30 alkaen. Jäsenille sitsit kustantavat 10e ja muille 12e. Nettilipunmyynti on jo sulkeutunut, mutta lippuja myydään vielä maanantaina 4.3. kauppiksen
aulassa klo 11.45. * Tiistaina 21.3. Germanican myyjäiset Fennicumin aulassa.
* Torstaina 27.3. Germanica viettää karnevaaleja Vegasissa.
he järjestävät ke 6.3. klo 22 Snow White
-bileet Vegasissa. Luvassa on kisailuja ja
paras puku palkitaan! Sisäänpääsy 3 euroa, nopeimmille haalarimerkki! Kanta
and Opex are arranging Snow white
-parties at Nightclub Vegas on the 6.3. at
22. Entrance fee is 3 euros and 100 first
will get patches.
SHO
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 19.3. Turkusalissa. Kokous alkaa klo 18.00. Kokouksessa vahvistetaan tilinpäätös ja päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä edellisen toimikauden hallitukselle. Tämän lisäksi päätetään Kannan
yhteydessä toimivan alumniyhdistyksen
taloudellisesta tukemisesta.
Hei sinä tuleva yliopisto-opiskelija!
Kaipaatko
poikkitieteellistä seuraa ja mukavaa toimintaa
opiskelijoiden ylläpitämissä tiloissa? Jos
niin olet sydämellisesti tervetullut OSAKUNTATALO UUSI-S:n tiloihin Kirkkotie 6:een, ihan YTHS:iötä vastapäätä
olevaan keltaiseen omakotitaloon. Olit
sitten yksinäinen, seurallinen, leikkisä
tai muuten vain outo, olet aina tervetullut Osakuntien hellään huomaan! Uusiksella paikalla SHO:n päivystys aina
maanantaisin kello 12.00-18.00! ->
uusi-s.utu.fi
OPEX
SKO
Opexin ylimääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 19.3. klo 16.00 Mannerheim-salissa. Kokouksessa päätetään
Opexin hallituksen 2012 vastuunvapauden myöntämisestä. Koko jäsenistö
on tervetullut ja äänivaltainen. Tarjolla
on kahvia ja pullaa. Olipa kerran kaksi
ainejärjestöä, Kanta ja Opex. Yhdessä
Osakunnat kutsuvat sinut mukaan
poikkitieteelliseen toimintaansa. Tuutorisi tutustuttavat sinut toivottavasti
tiloihimme Uusiksella (Kirkkotie 6).
Päivystämme maanantaisin klo 15-17.
Tule osaksi elävää perinnettä ja löydä
sisäinen osakuntalaisesi!
KANTA
TYYn kulttuurivaliokunta järjestää 18.4. Turun
Klubilla jokakeväisen bändikilpailunsa. Jos sinulla tai yhtyeelläsi on omia biisejä ja hinku estradille, hae rohkeasti mukaan. Tyyli on vapaa. Aiempaa esiintymiskokemusta ei edellytetä, pääasia
on, että soitto kulkee!
Klubin lavalle nousee 5-6 esiraadin valitsemaa
esiintyjää. Valitut soittavat noin puolituntisen keikan ja saavat näkyvyyttä tapahtuman tiedotuksessa. Asiantunteva tuomaristo valitsee kilpailun
voittajan, joka pääsee esiintymään sadoille kuulijoille Vappupiknikillä 1.5. Lisäksi yleisö äänestää suosikkinsa, jolle on luvassa yllätyspalkinto!
TURUN EV.LUT. OPISKELIJA- JA
KOULULAISLÄHETYS
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo
18, Sirkkalankatu 4. Ti 5.3. The Lord?s
Prayer, Pauli Huhtinen. Ti 12.3. Risti,
Jarmo Mäki-Mikola. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa
yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa. Olet
lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turkuIn English: Glad Tidings Bible Studies
on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4.
Student Evening on Tue 5.3. at 6 pm, The
Lord?s Prayer, Pauli Huhtinen. You are
warmly welcome! Read more: www.opko.fi/turku/english
TURUN YK-YHDISTYS
Leffailta to 7.3. klo 18 salissa PUB3. Elokuvana Mika Kaurismäen dokumentti
Mama Africa. Tilaisuus on kaikille avoin
ja maksuton. Tervetuloa! Movie night
on 7th of March at 6pm in PUB3. We?ll
be watching Mika Kaurismäki?s documentary film Mama Africa. The film is
in English. The event is free of charge
and open to everyone. Welcome!
TVO
TVO:lla on tekeillä suurprojekti Turun
kulttuuritarjonnan
elävöittämiseksi,
ja klubihuoneiston avaamisen aatto
lähestyy Köydenpunojankatu 14:ssa.
Sitä ennen, nyt ja osin samanaikaisesti
TVO toimii Ursininkatu 8 E:ssä, jossa
osakuntatila on avoin akateemisille kinkereille ja hippasille. Hyvä tapa tutustua
Tevikseen on esimerkiksi Kerhoiltamat
keskiviikkoisin tai torstaisin klo 18
alkaen. Ahkeralle nuorelle jännittävä
tilaisuus perehtyä yhteistoiminnan saloihin ja poikkitieteelliseen käytäntöön
on osakuntaelämän jälkien siivous- ja
somistustalkoissa ke 6.3. klo 18 - pe
8.3. 9.3. pippaloidaan TVO:n 85. vuosijuhlaa. Teräksisten kuulien melojat
puolestaan kohtaavat TVO:lla pe 15.3.
järjestettävässä Turun yliopiston avoin
flipperimestaruus 2013 -turnauksessa.
Katso lisätiedot Tevis-Palstalta: http://
tyyala.utu.fi/tvo/board/ Tervetuloa!
TYRMY
TYRMY ry järjestää kevään ensimmäisen keikkaillan 23.3. Streetbar 95:ssä.
Tällä kertaa lavalle astuvat seuraavat bändit (esiintymisjärjestyksessä): Arathor
- http://www.arathor.fi/. Devastracktor - http://www.reverbnation.com/
devastracktor. Cumbeast - http://www.
myspace.com/cumbeast. Keikkaillan
hinta on 4? TYRMYn jäseniltä, ja 6?
muilta (hinta sisältää pakollisen narikkamaksun). Ovet aukeavat klo 21. Aika:
23.3. klo 21,Paikka: Streetbar 95 (Satakunnantie 95), Mitä maksaa: 4 / 6 ?.
Osallistumisen edellytyksenä on, että artisti tai
yksi bändin jäsenistä on Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsen.
Ilmoittaudu lähettämällä seuraavat tiedot osoitteeseen aprillirockhaku@gmail.com:
s artistin/orkesterin nimi
s orkesterin jäsenet ja instrumentit
s musiikkilaji
s artistin/orkesterin kotisivu, jossa esiraati voi tutustua hengentuotoksiinne ja johon voidaan viitata tapahtuman tiedotuksessa
s yhteyshenkilön nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite
Edunvalvontavaliokunnan Bingoa ja vohveleita -teemailta 11.3. klo 18 Mannerheim-salissa.
19
a
t
n
o
M
tapaa
parantaa
.
maailmaa
.?3.4.2013
Yhteishaku 4.3
TULKKAUS
TOMAKIELEN
T
II
V
S,
U
A
K
LK
SIAALIALA, TU
HOITOTYÖ, SO
sa 24/7
is
k
o
o
b
e
c
a
F
ä
t
Kysy meil
!
e
m
m
a
a
t
s
a
? me v
UUDET
ISET KELPOIS
MYÖS KIRKOLL
Lähimmäisenrakkaudesta
voi tehdä ammatin.
Diakin opiskelijat ja jo valmistuneet
kertovat kuinka. Kysy mitä haluat, me
vastaamme. Kokeile myös
ammatinvalintakonettamme!
facebook.com/diakamk
Angry Birds is a trademark of Rovio Entertainment Ltd.
Copyright 2009-2013 Rovio Entertainment Ltd. All rights reserved.
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Bongaa Osuuspankin
uudet maksukortit.
Angry Birds -linnut nyt Osuuspankin maksukorteissa.
Tilaa omasi. op.fi/angrybirds