• 5/2012 voimanainen anna Karrila ei ymmärrä ihmisiä, jotka viettävät illat Tv:n ääressä s. 14 TiedeKunTien TalousKriisi s. 4 nyKyemigranTiT s.10 feminismi Kriisissä? s. 12
• Jukka poika & sounD eXplosion banD pe 16.3. live, 16e / 14e (Tiketti) Jukka poika & sounD eXplosion banD + support la 17.3. live, 15e / 13e (Tiketti) elÄkelÄiset pe 23.3. live, 5e humalistonkatukasi Rock night: isoVeli, polaR enDs, faCe of GoD, leG of mutton, 8 1/2 la 24.3. live, 10e turku bandstand 2012 finaali pe 30.3. live, 12e / 10e (Tiketti) kilpi la 31.3. live, 10e / 7e (Tiketti) basso on air tour: kemmuRu, tes la Rok, ChYDeone, DJ Doublem, heineken fReestYle open su 8.4. live, 17e / 15e (Tiketti) Viikate to 12.4. ilTA, 15e / 12e (Tiketti) JunGle bRotheRs (US), dj's Resupekka & Doublem la 28.4. live, 18e / 16e (Tiketti) kotiteollisuus Katso kaikki tapahtumat: www.klubi.net/tku » Ennakkomyynti: www.tiketti.fi kotiteollisuus Viikate elÄkelÄiset kilpi special offer! leikkaus 30/40 väri+leikkaus 80-99 (opiskelijakorttia näyttämällä) humalistonk. 8 www.clipp.fi Linnankatu 17 puh. 232 9096 Hämeenkatu 1 puh. 045 230 6716 Forum puh. 050 311 1101 Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
• NUMERO 5/2012 16.3.2012 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 82. vuosikerta. TOIMITUS Rehtoripellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi PÄÄTOIMITTAJA ANNA-ELINA MATILAINEN puh. 045 3564517, (02) 276 9630 tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. (02) 276 9633, tyl-toimittaja@utu.fi ILMOITUSMYYNTI RC kustannus Oy/Markku Räisänen puh. 044 500 0440 markku.raisanen@rckustannus.fi PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209 KANNEN KUVA: LAURI HANNUS "mä ny T vaan oon Tällanen" MITÄ YhTEIsTÄ on kahvipöytäkeskustelulla AKT:n puheenjohtaja Timo Rädystä, Björn Wahlroosin perusteluilla markkinatalouden siunauksellisuuden puolesta ja lasten leikkikalujen jaottelulla tyttöjen ja poikien leluihin? ALoITETAAN TApAUKsEsTA Räty. Useat hänen johtamassaan ammattiliitossa työskennelleet ovat lähiviikkoina avautuneet mediassa esimiehensä mielivaltaisesta johtamistyylistä. Erityisesti entistä läheistä työpariaan Hilkka Ahdetta Räty on huhujen mukaan terrorisoinut vuosikausia. Mitä sanoo kahvipöytätuomioistuin? Äijän täytyy olla täysi sosiopaatti! Narsisti! Björn Wahlroos taas todistaa aina tilaisuuden tarjoutuessa ­ viimeksi sopiva sauma sattui Hesarin sunnuntaisivujen paraatipaikalla helmikuussa ­, että ihminen on luonnostaan omaa etuaan tavoitteleva ja ahne. Yhteiskunta kannattaa siis rakentaa näiden perustusten varaan. Raskaana ollessani taas en ole voinut huomaamatta, kuinka ihmislapsen ominaisuuksia ryhdytään sikiövaiheesta alkaen luokittelemaan sukupuolen mukaan. Kovaa potkiva vauva on tietenkin reipas poika, ei kiltti tyttö. Synnyttyään hän poikuudestaan johtuen tuskin pysyy syöttötuolissa istumassa tai osaa leikkiä nukeilla. Vanhempana hän osoittaa kyvyttömyytensä empatiaan ja keskusteluun. JoKo ARvAATTE? Kolmen esimerkin yhteinen nimittäjä on asioiden luonnollistaminen. Kiusaaminen ei ole huonoa käytöstä vaan diagnoosi. Ahneuttaan ei kannata peitellä saati suitsia, sillä se on lajityypillinen ominaisuutemme. Jos synnyt pojaksi, olet raisu; jos olet tyttö, olet kiltti. Asioiden luonnollistaminen on tietenkin helpottavaa. Se vapauttaa meidät vastuustamme: en voisikaan toimia toisin. Ajatuskulku kiteytyy sanoihin "mä vaan oon tällanen, minkä mä sille voin". Ahneuden luonnollisuudesta en osaa sanoa mitään varmaan, mutta ainakin pyrkimys päästä helpolla tuntuu kuuluvan ihmiskunnan perusvarusteisiin. Asioiden näkeminen ennalta määräytyneenä antaa luvan nostaa kädet ylös. Se asettaa odotukset valmiiksi mukavan alas. Tyhmempi voisi toki luulla, että mikäli temperamentti tuntuu ohjaavan ihmistä työpaikkakiusaajaksi, ihmisten ahneus johtavan heikompien syrjäytymiseen tai lapsen biologinen sukupuoli rajaavan hänen taitovalikoimaansa, olisi tarvetta juuri päinvastaiseen toimintaan: tietoiseen päätökseen käyttäytyä paremmin, suitsia ahneutta ja tukea niitä luonteenpiirteitä, jotka ovat vaarassa jäädä alakynteen. ANNA-ELINA MATILAINEN " TÄSSÄ LEHDESSÄ Minulle yliopisto on yhtä kuin Juslenia." Väitöskirjantekijät Minna Seppänen ja Inkeri Kinnari pitävät muotiblogia rakennuksesta. S.8 " nipaa mo ee lu ara hak le päästöille Talviva ertaisil nk kymme Kaiken lisäksi nettivitsit ovat loputtomasti uusiutuva järjestelmä. Kulttikamaa-kolumnisti hyppää meemien maailmaan. S. 18 SILVASTI tyl-paatoimittaja@ utu.fi TYY hakee alayhdistystä starttipakettivaraston muuttoon. Lisätietoa TYYn verkkosivuilta.
• SARA PELTONEN TYYn kehitysyhteistyöhanke Meksikossa Santa Catarinan kylässä tähtää wixarika-yhteisön metsien kestävään hyödyntämiseen ja alueiden suojeluun. KehiT ysyhTeisT yö Kuumensi TunTeiTa T y yssä 0,7 prosenttia ylioppilaskunnan varoista ohjataan tulevaisuudessakin kehitysyhteistyöhön. TURUN YLIopIsToN ylioppilaskunta palauttaa 0,7 prosentin kehitysyhteistyölinjauksen poliittiseen linjapaperiinsa. Asiasta päätti ylioppilaskunnan edustajisto keskiviikon kokouksessaan äänin 28-12. Yksi edustajiston jäsen äänesti tyhjää. Päätöksen taustalla on edustajiston viime marraskuun kokouksessaan tekemä ristiriitainen päätös säilyttää 0,7 prosentin varat talousarviossa mutta poistaa linjaus poliittisesta linjapaperista. TYYn hallituksen mukaan tilanne oli kestämätön, sillä 0,7 prosentin linjausta ei mainittu missään muussa dokumentissa kuin talousarviossa. 0,7-toiminnan globaalina päämääränä on YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. TYY määrittelee linjapaperiin lisätyssä tekstissä 0,7-toiminnan tarkoitukseksi myös jäsenistöön vaikuttamisen ja poliittisen vaikuttamisen. Oikeustieteen 4-6 vuoden opiskelijat Pirita Virtanen (vas.), Joel Uusi-Oukari, Paula Kovari den tilanteessa. Opetusta pyöritetään opiskelijoiden mukaan hyvin vähällä henkilökunn vastusti TuKY-listan Joona Rauhamäki. Hän kuvasi kehitysyhteistyövaliokunnan valmistelutyötä käänteisen natsikortin eli AIDS-orpokortin esittämiseksi, piti kehitysapua tehottomana ja linjapaperiin kajoamista huolestuttavana. Hän esitti muutosehdotuksenaan 0,7 prosentin poistamista myös talousarviosta. "Ylioppilaskunta ei ole valtio, eikä se voi ottaa tehtäväkseen mitä tahansa tehtäviä", Rauhamäki veisteli. Vihreän listan Tikli Loivaranta otti Rauhamäen kopin vastaan ja totesi, että monet opiskelijat ovat äänestäneet edustajistovaaleissa juuri sen takia, että TYY on vastuullinen yhteiskunnallinen toimija. "Pitkäjänteistä päätöksentekoa ei nimenomaan ollut 0,7 prosentin poistaminen linjapaperista", Loivaranta totesi. Vääntöä vaikuttamisesta 0,7-toiminta sai edustajistossa aikaan puheenvuororyöpyn. Kiivaimmin 0,7-toimintaa 0,7 % = valiokunnan koko toiminta? Iltaan mahtui myös toinen muutosehdotus. TuKY-listan Jussi Nieminen esitti, että 0,7 prosenttiin tulisi laskea mukaan niin sanotut sektorivarat, jotka koos- tuvat pääasiassa hallinnollisista kuluista kuten kehitysyhteistyövaliokunnan kokousjärjestelyistä ja asiantuntijakoulutuksista. Nykymallissa sektorivarat on pidetty erillään hankebudjetista. "Jos sektorivarat yhdistetään 0,7 prosenttiin, kehy-valiokunta joutuisi oikeasti miettimään, juommeko kokouksissa vettä vai annammeko puhdasta vettä niille AIDS-orvoille", Loivaranta kärjisti. Kehitysyhteistyön historiallisena velanmaksuna ja sitä kautta velvollisuutena näki muun muassa Ryhmä Lexin Vesa Puisto. TYY Terveeksi -listan Joel Holmén puolestaan kertoi, kuinka Lääketieteen Kandidaattiseuran kehitysyhteistyötoiminta on toimittanut lääkiksessä jäsenpalvelutyön virkaa. "Mitä tulee siihen, voiko ylioppilaskunta tehdä kehitysyhteistyötä, niin kyllä voi. Ylioppilaskunnat ovat paljon vanhempia kuin kansallisvaltiot, joten voimme antaa vähän myös kehitysyhteistyöhön", muotoili Vihreän listan Reima Välimäki. Edustajisto äänesti ensin Niemisen ja Rauhamäen esityksen välillä Niemisen esityksen hyväksi ja lopulta TYYn hallituksen ja Niemisen muutosehdotuksen välillä hallituksen esityksen hyväksi. TYL oiKis leiKKasi 70 oIKEUsTIETEELLIsEN tiedekunnan johtokunta joutui leikkaamaan 70 000 euroa opiskelijoiden harjoittelumäärärahoista. Käytännössä se tarkoittaa, että tiedekunta tarjoaa harjoittelupaikalle vain yhden kuukauden palkkatuen aiemman 1­3 kuukauden sijaan. Oikeustieteellisen tiedekunnan harjoittelupaikkojen määrä laski alle puoleen leikkauksen seurauksena. Tänä vuonna tarjolla on reilut kaksikymmentä työpaikkaa. "Harmillista on työelämää ajatellen, että harjoittelupaikkojakin on noin vähän. Tutkintomme on kuitenkin varsin teoreettinen. Kilpailu paikoista lienee kovaa", oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestön LEX ry:n kopo-vastaava Mikael Lustig arvioi. Palkkatuki suunnataan vuonna 2012 vain julkisen sektorin tehtäviin. Opiskelijan itse hankkimassa työpaikassa tehdystä lakimiesharjoittelusta on mahdollista saada vastaisuudessa opintopisteitä. Päätöksen taustalla on oikeus- Tiedekunnat hakevat säästöjä etenkin henkilöst tieteellisen tiedekunnan tiukka taloustilanne. "Rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen siihen, mitä ennen on tehty", oikeustieteellisen hallintopäällikkö Mia Fager sanoo. Fagerin mukaan tiedekunnassa on haettu säästöjä kaikista mahdollisista kohteista, joista niitä voi saada vaarantamatta perustehtäviä, eli tutkimusta ja opetusta. Tästä huolimatta toinen finanssioikeuden professuuri jouduttiin jättämään täyttämättä, kun tehtävän edellinen haltija jäi eläkkeelle. Myös yksi toimistosihteerin paikka on täyttämättä. Säästöjä henkilöstöstä Myös muissa Turun yliopiston tiedekunnissa on taloudellisesti tiukkaa. Tiedekunnat saavat tänä vuonna yliopistolta jonkin verran enemmän rahoitusta kuin viime vuonna. Samaan aikaan ylei- Aivastuttaako kevät? Allergisen nuhan teemapäivillä ke 21.3. ja to 22.3. klo
• UUTISET LAURI HANNUS Kysy y: haluaisiTKo asua mieluummin suomessa vai ulKomailla? LAURI HANNUS Emmi Henttonen 1. vuoden pohjoismaisten kielen opiskelija Haluaisin asua Suomessa. Jos pitäisi asua jossain muualla, haluaisin asua Ruotsissa. Suomessa on neljä vuodenaikaa. En voisi asua maassa, jossa ei ole talvea. i, Antti Vaaja ja Idamaria Utunen ovat huolissaan erityisesti siitä, kuinka oikeustieteellisen tiedekunnan taloustilanne näkyy rikos- ja prosessioikeuden oppiaineinalla ja esimerkiksi määräaikaisia tehtäviä lakkautettu. 000 euroa harjoiTTelusTa nen kustannustaso on kuitenkin noussut: palkankorotukset ovat kasvattaneet henkilöstökuluja vajaat kolme prosenttia ja vuokrankorotukset tilakustannuksia pari prosenttia. Tiedekuntien menoista suurimmat koituvat juuri henkilöstö- ja tilakustannuksista. Talouspäällikkö Anna Järven arvion mukaan tiedekuntien kulut ovatkin kasvaneet rahoituksen nousua enemmän. Siksi yksiköissä on jouduttu etsimään säästökohteita. "Taloudessa on jouduttu tekemään sopeuttamisia. Käytännössä tämä on tarkoittanut tehtävien pitämistä avoinna tai hoidattamista tuntiopetuksena", humanistisen tiedekunnan dekaani Risto Hiltunen toteaa. Hiltunen arvioi, että tiedekunnan säästötoimenpiteet koskevat tänä vuonna noin puoltakymmentä tehtävää. Niiden joukossa on sekä hallintohenkilökuntaa että tutkimus- ja opetushenkilökuntaa. "Toistaiseksi tehtäviä ei ole jouduttu pysyvästi vähentämään, joskin tehtävien täytön suhteen noudatetaan erityistä suunnitelmallisuutta ja varovaisuutta", muotoilee kauppakorkeakoulun hallintopäällikkö Jani-Matti Lehto. Kauppakorkeakoulun tämän vuoden budjetti on laadittu suosiolla alijäämäiseksi, sillä miinusmerkkinen tulos pystytään kattamaan edellisten vuosien säästöillä. "Virkoja on täyttämättä myös siksi, että toimintaa on suunnattu uudelleen. Toinen fakta on se, että tiedekunnissa eletään aina niukkuudessa", tiivistää tilanteen kasvatustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkö Meri Louhi. "Kyllähän se niin on varmasti kaikissa tiedekunnissa, että se raha, mitä valtiolta saadaan, ei riitä", sanoo myös matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Reijo Lahti ja viittaa ulkopuolisen rahoituksen merkitykseen. Lahden mukaan tiedekunnan varoissa tapahtui kuitenkin suurin pudotus jo vuonna 2010, eikä tämän vuoden budjetissa ole enää samanlaista "dramatiikkaa". Joka tiedekunnassa ylimääräiselle rahalla tietenkin keksittäisiin käyttöä: missäpä ei tahdottaisi palkata yhtä lisäprofessoria tai järjestää enemmän kontaktiopetusta luentokurssien sijaan. parhaillaan uusia säästökohteita. Tiedekuntien varat koostuvat yliopiston myöntämästä rahoituksesta ja niin sanotusta täydentävästä rahoituksesta, joka on pääasiassa tutkijoiden hankkimaa ulkopuolista rahoitusta. Valtion perusrahoitus on noin kaksi kolmannesta yliopistojen rahoituksesta. Ulkopuolista rahoitusta saavat erityisesti teknilliset alat, lääketiede ja luonnontieteet. Näillä aloilla täydentävän rahoituksen määrä lähentelee valtion perusrahoituksen suuruutta. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan budjetista vajaa 40 prosenttia tulee ulkopuolisista rahoituslähteistä. "Mutta ei se ole mikään uutuus, että kuluja katetaan ulkopuolisista rahoituslähteistä", Reijo Lahti muistuttaa. Lahti pitääkin selvänä, että ulkopuolisen rahoituksen osuuden täytyy tulevaisuudessa kasvaa. "Etenkin kansainvälistä rahoitusta on mahdollista kasvattaa." ANNA-ELINA MATILAINEN tö- ja tilakustannuksista, kun valtion menokuri tiukentaa yliopiston taloutta. Mimosa Huhtala 1. vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija Haluaisin asua mieluiten Suomessa. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta lähteä muualle. Jos muuttaisin, muuttaisin Keski-Eurooppaan tai johonkin toiseen Pohjoismaahan, koska haluan asua hyvinvointivaltiossa. Ulkopuolinen raha korostuu Tiedekuntien tiukan taloustilanteen takana on osaltaan maan hallituksen päätös puolittaa niin sanottu yliopistoindeksi vuonna 2012. Vuonna 2010 voimaan tullut uusi yliopistolaki loi yliopistoille niiden rahoitusta vuosittain korottavan yliopistoindeksin. Se olisi tuonut yliopistoille tänä vuonna noin 54 miljoonan euron lisärahoituksen. Hallitus kuitenkin leikkasi summasta noin puolet pois osana valtiontalouden muita säästöjä. Säästöt eivät myöskään välttämättä ole vielä ohitse, sillä hallituksen kehysriihessä haetaan Jarmo Salo 9. vuoden taloustieteen ja fysiikan opiskelija Asun mieluimmin Suomessa. Täällä on tutut ympyrät ja olen laittanut täällä kaiken peliin. 11­14 YTHS:llä voit tarkistaa allergialääkityksesi pikavastaanotolla!
• TyöVAATTEISSA Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään viidennessä osassa toimitus teki Politiikan tutkimuksen päivien kunniaksi iskun Publicumin ja Educariumin kulmille ja katsasti yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden vaateparret. eduhiPsTerin jäl jillä TEKsTI: ANNA-ELINA MATILAINEN, KUvAT: LAURI hANNUs Essi Railo, poliittisen historian opiskelija Tämä ovat perusvaatteeni, vaikka usein minulla on vähän enemmän värejä päälläni. Pyrin tyylissäni ehkä vähän boheemiuteen. Haluaisin pukeutua yksilöllisesti: niin ettei kaikilla vastaantulijoilla ole samanlaiset vaatteet. En ole housuihminen, vaan käytän useimmiten hameita. Tyylini on muuttunut yliopistoaikana rennommaksi, sillä opinnot aloittaessani pukeuduin paljon konservatiivisemmin. Mikael Marisa, valtio-opin opiskelija Takkini on ostettu pari vuotta sitten puolalaiselta H&M: ltä. Tyylini on käytännöllinen ja rento. Pukeudun aika paljon kauluspaitoihin, koska niitä on helppo ostaa. Vihaan vaatteiden ostamista ja teen sitä harvoin, mutta sitten kun menen ostoksille, saatan ostaa kerralla niin paljon, että tili menee tyhjäksi. Töissä pukeudun pukuun ja se on ihan jees. Joskus ennen yliopistoaikoja pukeuduin monipuolisemmin ja mietin vaatteitani enemmän ­ enää ei tarvitse rakentaa identiteettiä vaatteilla. Niina Mäkelä, psykologian opiskelija Minulla on päälläni tavalliset arkivaatteeni. Pukeudun välillä hameeseen, välillä housuihin. Kengät olen tilannut eBaysta ja T-paidan ostin vitosella H&M:n alennusmyynnistä. Minulla ei oikeastaan ole erikseen vaatteita eri käyttötarkoituksiin, vaan menen esimerkiksi bileisiin samoissa vaatteissa kuin yliopistolle. Psykologit voivat pukeutua miten haluavat, joten minun ei tarvitse muuttaa tyyliäni valmistuttuanikaan. KOLUMNI PuurolauTasella T aannoin tiskatessani astioita oivalsin, että olen syönyt aamupuuroni puolitoista vuotta samalta lautaselta. Siltä Muumi-lautaselta, jonka muistan mummolasta ­ siltä samaiselta lautaselta, jolta minulle tuputettiin puuroa "lentokone tulee" -tyyliin. Koska pruukaan käyttää aikani turhanpäiväisyyksiin, aloin fundeerata syitäni Muumi-lautasen itsepintaiselle käytölle. Olenko konservatiivinen? Olenko kalkkeutunut, rutinoitunut ja urautunut änkyrä? Saatan olla, koska en asiaa ajateltuanikaan voi kuvitella aamua ilman lapsuuteni lempilautasta. me", kerrottiin kirjan kannessa. Ravistaminen tarkoittaa totuttujen tapojen hylkäämistä uusien tieltä. Me ihmiset jumiudumme kerran kokeilemiimme toimintamalleihin. Emme uskalla valita vaihtoehtoista reittiä yliopistolle, koska pelkäämme menettävämme vanhan tien tuomat edut. Samalla kuitenkin menetämme uuden reitin jännityksen. Mitä kaikkea mullistavaa voisimmekaan kokea, jos joskus valitsisimme kiertotien? sä maailmankaikkeudessa kaikki syntyy, elää ja lopulta kuolee. Herakleitosta mukaillen ainoa pysyvä asia on muutos. I P ari vuotta sitten sain ylioppilaslahjaksi kirjan, jossa voivoteltiin ihmisen hitautta muutoksen tiellä. "Maailma muuttuu nopeasti, ihminen hitaasti. Pysyäksemme mukana meidän on opittava ravistamaan itseäm- I hminen epäröi uuden edellä; me olemme luonnostamme säilyttäjiä. Ydinvoimasta ei haluta luopua, uhanalaisia eläinlajeja suojellaan ja Nokian toivotaan säilyvän suomalaisomistuksessa. Ihminen ei usko, että uudet asiat todella korvaavat vanhat. Tässä asiassa olemme kuitenkin väärässä. Me synnymme, elämme ja kuolemme ­ täs- hmiskunnalla on kautta historian ollut taipumus ajatella, että kehityksen huippu on nyt saavutettu eikä muutosta enää tapahdu kuin huonompaan. Kuinka moni tänäkään päivänä maalailee tulevaisuudesta ruusuista kuvaa? Yleisihmiskunnallinen pessimismi on syy, miksi pelkäämme muutosta ja takerrumme vanhaan. Jos ei veikkaa, ei voi hävitä ­ ei tosin voi voittaakaan. Urautunut elämä ei tarjoa jännitystä. Arvaamaton elämä tarjoaa. Taidan huomenaamuna syödä puuroni toiselta lautaselta. sAMUEL pIhA Hae lukuvuoden 2012­2013 monitieteiseen Kestävän kehityksen opintokokonaisuuteen
• AJASSA NAAMAKIRJA LAURI HANNUS Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja. Lukas priklopil aloitti maailmanympärimatkansa saksasta, josta osti myös polkupyöränsä. Kelpo kulkuneuvo kesti koko 22 000 kilometrin taipaleen ilman yhtään vakavampaa vikaa, vaikka renkaat kuluivatkin matkalla melko sileiksi. "maailma on Turvallinen PaiKKa" Kasvatustieteen opiskelija Lukas Priklopil kiersi polkupyörällä maailman ympäri ja muistelee kaikkea matkalla kokemaansa hyvällä ­ jopa sitä, kun kulkukoira puri häntä reiteen Tiibetissä. Lukas Priklopil, sinulla on turkulaisopiskelijaksi epätavallinen nimi. Mistä se on peräisin? Tsekeistä. Muutin perheeni kanssa Suomeen vuonna 1984, kun olin kaksivuotias. Palasit syyskuussa 14 kuukauden maailmanympärysmatkalta, jonka teit polkupyörällä. Mikä sinut sai ryhtymään moiseen? Päätin vuonna 2006 kävellä maailman ympäri. Ostin myöhemmin matkan varrelta pyörän ja taitoin osan matkaa myös liftaten. Pääsin sillä kerralla vain Israeliin saakka, mutta minussa syttyi jano nähdä maailmaa. Maailman ympäri käveleminen vaatisi suuremman budjetin, sillä se veisi kolmesta neljään vuotta. Polkupyöräily on toteutettavissa oleva idea. Aloitin matkan Saksasta ja jatkoin Aasian sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan halki. Valtameret ylitin lentokoneella. Sinulle kertyi 22 000 ajokilometriä. Mikä oli matkassa hienointa? Ihmisten vieraanvaraisuus ja se kuinka lämpimästi minut otettiin vastaan kaikkialla mihin menin. Sain ihmisiltä apua aina, kun sitä tarvitsin. Entä ikävintä? Jälkeenpäin muistelen kaikkia vaikeuksia ja vastoinkäymisiäkin hyvällä, joten en oikeastaan osaa sanoa. Educariumin toisessa kerroksessa on Safely Around the World -niminen valokuvanäyttelysi maailmanympärysmatkasta. Etkö kohdannut matkalla lainkaan vaaroja? Totta kai. Esimerkiksi kulkukoirat ovat pyöräilijälle tosi ilkeitä. Tiibetissä koira puri minua reiteen ja jouduin ottamaan viikon välein vesikauhurokotteita. Muistelen sitäkin kuitenkin hyvällä, sillä en lopulta sairastunut vesikauhuun. Myös ihmiset saattoivat suhtautua epäluuloisesti: esimerkiksi Intiassa ihmiset tuijottivat ja seurasivat minua omilla polkupyörillään jopa kymmenien kilometrien ajan, vaikka yritin karkottaa heitä kannoiltani ajamalla kovaa. Tutustuttuani kaikki ihmiset olivat kuitenkin avuliaita ja ystävällisiä ja aloin ymmärtää heitä. Tiedon puute luo ennakkoluuloja ja pelkoja. Opin, että maailma on oikeasti turvallinen paikka. siikista, joka herättää ajatuksia. Monet kuuntelemani kappaleet liittyivät myös matkustamiseen. Esimerkiksi Bob Dylan toimii loistavasti pyöräilymusiikkina. muutaman kilometrin matkat. On mukavaa olla kiirehtimättä ja ottaa kävelyyn tarvittava aika. Joulun jälkeen olen kuitenkin alkanut taas pyöräillä lyhyempiäkin matkoja, kun on ollut kaikkia kiireitä. Pyöräilit keskimäärin kymmeniä kilometrejä päivässä. Eikö se käynyt tylsäksi? Välillä saatoin pyöräillä viisi tuntia tasaisella maalla ilman, että vastaan olisi tullut yhtään tienristeystä tai karttaan merkittyä paikkaa. Siksi kuuntelin ajaessani paljon musiikkia. Pidän mu- Näyttelet parhaillaan pyörivässä Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmässä, joka käsittelee suuruudenhulluutta. Etkö pitänyt maailman ympäri pyöräilemistä suuruudenhulluna ajatuksena? Uskoin, että se on toteutettavissa oleva idea, mutta ajattelin, että palaan kotiin ennen joulua, koska sairastun tai polkupyöräni hajoaa tai jotain sellaista. Siinä vaiheessa, kun olin päässyt Intiaan saakka, tajusin olevani niin pitkällä, että matkan keskeyttäminen alkoi tuntua mahdottomalta. Vieläkö jaksat pyöräillä Turussa? Kun syksyllä palasin Suomeen, otin tavakseni kävellä kaikki alle Millaisesta matkasta haaveilet seuraavaksi? En halua päästä mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti. Mieluiten ehkä pyöräilisin kiireettä Afrikan halki pohjois­etelä-suunnassa. Mutta matkan toteuttamisella ei ole kiirettä, voin tehdä sen vaikka eläkepäivinäni. ANNA-ELINA MATILAINEN Safely Around the World -näyttely Educariumin toisessa kerroksessa. Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmä pe 16.3., la 17.3., pe 23.3. ja la 24.3. (KEKO) 2.-30.4.2012! Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa: www.utu.fi/keko.
• KOLUMNI vaPaan KulTTuurin Kolumni S amaistuin nuoruudessani eksoottiseen heimoon, joka taisteli suljettua kaupunkikulttuuria vastaan valtaamalla taloja. En ollut koskaan itse organisoimassa valtauksia, katutapahtumia tai muita vapaan kulttuurin tempauksia, mutta yritin auttaa tarjoamalla tapahtumiin esimerkiksi musiikkia tai puoltamalla toimintaa lehtikirjoituksilla. Taideslummeista, squateista ja tukikeikoilta löytyy kuitenkin aina muutama umpikänninen jukkapoika, joka talloo soittimia tai muutoin torpedoi vaivalla rakennettua yhteisöllisyyttä. Vastakulttuurin kääntöpuolesta onkin jäänyt niin ikävä fiilis, etten enää hetkeen kokenut heimoa omakseni. Epävarmuuden tunne on ajan mittaan kasvanut myös ideologiselle tasolle. Mitä lopulta on tarve saada vapaan kulttuurin tila? Onko kulttuuri vankina? Talonvaltauksillako se vapautetaan? T imo Hännikäinen kirjoittaa ruohonjuuriväen hitaasta vallankumouksesta: "Sen tavoitteet ovat entistä epämääräisempiä: ei kapitalismia vaan jotain kivaa, itseohjautuvat avoimet tilat, vaihtoehtoiset luovat alueet ja niin edelleen." Meidän olisi ehdottomasti ideoitava uudenlaisia matalan kynnyksen toimintamuotoja, ja ennen kaikkea oltava uskomatta mitä kaupunki sanoo. Näissä tavoitteissa olen edelleen talonvaltaajien puolella. Ymmärrän kuitenkin myös tontin omistajaa, joka ei näe sormiväreissä tai munasiltaan soitetussa punkissa pitkän linjan kehitysmahdollisuuksia. Kylmä totuus on, että tulostavoitteellinen aikamme kaipaa näyttöä myös vapaan tilan hyödystä ja merkityksestä. Talonvaltaajat tarvitsevat konkreettisia ja mielenkiintoisia tavoitteita, jos he mielivät perustella sen byrokratian koneistolle. Työpajatoiminta ja "tiloja taiteilijoille" eivät ole mielekkäitä kuin muutaman hengen ydinporukalle. Kaikille vallankumous ei ala jonglööraamisesta. Monille on myös vaikea tukea avointa tilaa, jossa ei voisi kuvitella koskaan käyvänsä. Inkeri Kinnari (vas.) ja Minna seppänen ihastelevat Juslenian käytävien seinien värejä. maailmanloPun muoTiblogi doKumenToi jusleniaa Väitöskirjantekijät Minna Seppänen ja Inkeri Kinnari valokuvaavat blogiinsa purkutuomion saanutta rakennusta. KLAssILLIsEN kielen ja antiikin kulttuurin väitöskirjantekijät Minna Seppänen ja Inkeri Kinnari pohtivat viime vuonna, kuinka hauskaa olisi perustaa muotiblogi. Kaksikon inspiraation lähteinä olivat humanistisen tiedekunnan Juslenia-rakennuksen monenkirjavat opiskelijat, jotka ilostuttivat kaksikon työpäiviä. Muotiblogia ei kuitenkaan syntynyt. Vuodenvaihteessa huhut Juslenian purkamisesta sen sijaan saivat rakennuksen käytävillä aiempaa virallisemman sävyn. "Ajattelimme, että nyt on viimeiset hetket perustaa blogi. Muodin sijaan teemaksi tuli Juslenia appreciation", Seppänen sanoo. S amaan aikaan kannattaisi muistaa, ettei asuttaminen ole ainoa tapa nauttia tyhjilleen jääneestä kaupunkitilasta. Urbaaneille löytöretkeilijöille suurin vapaus syntyy harhailun kokemuksesta. He vierailevat rakennuksissa, katselevat ympärilleen, ottavat valokuvia ja poistuvat. Matalan kynnyksen tiloja tarvitaan. Yhtä lailla tarvitsemme kuitenkin myös tyhjää tilaa, autioiden tehtaiden sisällä aukeavaa suurenmoista erämaata. jANTso JoKELIN Blogi nimettiin Maailmanlopun muotiblogiksi, ja yllättäen kaksikko löysi itsensä tekemästä tärkeää dokumentointityötä. "Tässä tapauksessa toivon, että se, mitä internetiin kerran laittaa, pysyy siellä aina", Seppänen linjaa. Seppäsen ja Kinnarin blogissa seikkailevat klassillisen filologian käytävän Vuokko Nurmesniemen suunnittelemat verhot, repeytyneet kartat sekä muut "raskausarvet", joita Juslenian seinät pitävät sisällään. Kaksikko myöntää, että blogin ylläpitämiseen liittyy tiettyä haikeutta. "Meillä on täällä kaikkea, mitä tarvitsemme. Vastapäätä löytyy seminaarikirjasto, joka on ainakin filologeille äärimmäisen tärkeä asia. Pelkäämme, että mahdollisessa väistötilassa ei ole samanlaisia olosuhteita", Seppänen sanoo. Blogi on kirjoittajilleen myös kannanotto. "Voimme miettiä, onko 40 vuotta sopiva elinkaari rakennukselle. Vaikka Juslenia on rapistunut, ei sen käyttöarvo välttämättä vähene", Kinnari pohtii. Miten käy apurahatutkijan? Juslenian rakennuksen ongelmakohdat ovat myös Maailmanlopun muotiblogin kirjoittajille tuttuja. "Tiedän täältä sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi tehdä raken- Kotikansainvälisty! Turkuun saapuville kv-opiskelijoille haetaan tuutoreita. Haku käynnissä
• AJASSA KesKusTelua aiheen vieresTä Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaine julkaisi korttipelin, joka ei pelkää Suomi24:n tai Vauva-lehden keskustelualueita. poRIN yliopistokeskuksessa toimivassa digitaalisen kulttuurin oppiaineessa ei pelkästään tutkita vaan myös tehdään pelejä. Vaikka peliprojektit jäävät yleensä pienimuotoisiksi kurssitehtäviksi, on puolentoista vuoden aherrus nyt tuottanut konkreettista tulosta. Oppiaineen Off Topic -peli simuloi nettikeskustelujen sameaa logiikkaa. Kukin pelaaja omaksuu stereotyyppisen, netin keskustelupalstoilta tutun hahmon roolin ja kehittää siitä käsin keskustelua korttien näyttämään suuntaan. Mukana ovat kaikki foorumikliseet talvisodan veteraaneista "En ole rasisti, mutta..." -puheenvuoroon. Oppiaineen professori Jaakko Suominen kertoo pelin idean syntyneen verkkokeskustelujen konventioista, kuten yhtenään esiin vedetystä natsikortista. "Mietimme, millaisia verkkokeskusteluja on ja miten niitä voisi laadullisesti kehittää", hän LAURI HANNUS selittää. Pelin autenttisuuden varmistamiseksi ideoita ja vaikutteita napattiin oikeilta keskustelupalstoilta. Suomi24:n, Helsingin Sanomien ja Vauva-lehden kaltaisia sivuja on luettu tarkasti, vaikka suoraan tekstejä ei olekaan lainattu. Opiskelijoiden tekemä Alun perin Off Topic tarkoitettiin lähinnä opetuksen apuvälineeksi, jota voi hyödyntää esimerkiksi äidinkielen tai mediakasvatuksen tunneilla. Suunnitelma muuttui, kun huomattiin, miten hauskaa peliä yksinkertaisesti oli pelata. "Testipelaajina toimineet Porin lukiolaiset tulivat kyselemään, koska peliä saa ostaa", Suominen kertoo. Nykyisessä muodossaan Off Topic sopiikin niin hupi- kuin hyötykäyttöön. Poikkeuksellisen Off Topicista tekee aiheensa lisäksi se, että se on pääosin opiskelijoiden suunnittelema. Pääsuunittelijoina toimineiden Aliina ja Tuomas Sinkkosen lisäksi pelin kehitystyöhön osallistui noin 30 digitaalisen kulttuurin opiskelijaa. Off Topicia tituleerataan oppiaineen pelijulkaisusarjan ensimmäiseksi tuotteeksi. Kokeilu jää tuskin yhteen kertaan. Tällä hetkellä porilaiset keskittyvät kuitenkin Off Topicin promoamiseen ja palautteen seuraamiseen. Vaikka korttipelin tarkoituksena on herättää keskustelua, se toimii Suomisen mukaan myös "perinteisessä lautapeliympäristössä eli tuopin äärellä". Suomisen väitteen voi tarkistaa vaikka koeajamalla pelin Proffan Kellarissa. ALEKsANDR MANZos Lisätietoja osoitteessa: http:// offtopicpeli.wordpress.com/ nuksessa työtään sen takia, että huoneissa on niin huono sisäilma. Se on vakava ongelma", Seppänen sanoo. Rakennuksessa ei myöskään ole yhteisiä taukotiloja. Seminaarikirjaston kohtalon lisäksi kaksikkoa kuitenkin arveluttaa, kuinka yliopiston ulkopuolisen rahoituksen voimin tutkimusta tekevän tutkijan käy väistötilassa ja aikanaan valmistuvassa uudisrakennuksessa. "Yliopistolla ei ole mitään velvoitetta järjestää heille työhuoneita. Tällä hetkellä Jusleniassa nämä tilat kuitenkin on", Seppänen huolehtii. Moni Juslenian arvostelija pitää rakennusta muotopuolena. 70-luvulla rakennetussa, arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelemassa rakennuksessa on vain yksi sisäänkäynti. Esteettömyys ei Jusleniassa toteudu, sillä sisäänkäyntien ovet eivät ole automatisoituja eikä rakennuksessa ole invavessoja. Sisätiloissa on hissit, mutta ne ovat kapeita. Seppänen ja Kinnari eivät kuitenkaan allekirjoita ajatusta Jusleniasta aikansa suunnittelu- virheenä. Seppäsen mielestä rakennuksen tilaratkaisu ei ole ihmisten kohtaamisen tiellä. "Jos mietitään joitain uusia rakennuksia kuten Publicumia, suuret aulat ovat niissäkin tiloja, joissa ei tehdä mitään", Kinnari lisää. sanoo. "Yläasteaikainen kouluni oli samanlainen kuin Juslenia", Kinnari intoutuu muistelemaan. Juslenia edustaa bloggaaja-tut- kijoille monia tärkeitä asioita. "Olen viettänyt täällä yhden kolmasosan elämästäni. Minulle yliopisto on yhtä kuin Juslenia", Kinnari fiilistelee. "Oppiaineemme opiskelijoiden kahvihuoneesta olen löytänyt nykyisen aviomieheni", Seppänen paljastaa.' LAURA MYLLYMÄKI nyKy-juslenialla armonaiKaa va jaa vuosi JUsLENIAN purkutyöt aloitetaan todennäköisesti alkuvuodesta 2013. Rakennuksen omistaja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n asiakkuusjohtaja Jarno Hellman kertoo, että kesän ja syksyn aikana tarkoitus on luonnostella uudisrakennuksen ensimmäisen osan piirustukset, joiden pohjalta rakennus- ja purkulupaa haetaan. "Tavoitteena on, että uudisrakennuksen rakennustyöt voitaisiin aloittaa kesällä 2013", Hellman sanoo. Uudisrakennuksen suunnittelussa mukana ovat SYK Oy:n ja yliopiston edustajat. Niin sanotun visiosuunnitelman mukaan uudisrakennuksen ensimmäinen osa on suunnilleen nykyisen Jus- Carpe diem, juslenialaiset Seppäsen ja Kinnarin mukaan Jusleniassa työskentelevien keskuudessa vallitsee epämääräisistä purkuhuhuista huolimatta hyvä työskentelyilmapiiri. "Nyt olemme joka päivä tyytyväisiä siihen, että saamme vielä olla täällä", Kinnari muotoilee. Niin kauan kuin rakennuksen työntekijät jatkavat töitään Jusleniassa, aikovat Kinnari ja Seppänen jatkaa bloggaajien tiellään. "Kaikki Juslenian huonekalut ovat alkuperäisiä ja kukin rakennuksen kerros oman värisensä. Kokonaisuus on harkiten luotu ja aikakauteensa sopivia", Seppänen lenian kokoinen. Uuden rakennuksen suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon kirjaston tarpeet, tilojen saavutettavuus ja käyttö, uudenlaisten oppimisympäristöjen mahdollisuudet, viihtyvyys ja valoisuus, tilojen joustavuus ja monikäyttöisyys, tilatehokkuus ja kustannukset. Uudisrakennukseen suunnitellaan myös ravintolaa. "Ennen purkamisen aloittamista yliopiston kanssa tehdään vielä varsinainen vuokrasopimus", Hellman sanoo. Yliopiston hallitus hyväksyi helmikuun kokouksessaan Juslenian uudisrakennusta koskevan esivuokrasopimuksen SYK Oy:n kanssa. SYK Oy omistaa Turun yli- opiston 211 000 huoneistoneliömetristä 160 000 neliömetriä. Esivuokrasopimuksella yliopisto sitoutuu vuokraamaan SYK Oy:n omistamaa Juslenian uudisrakennusta 1 896 000 euron vuosivuokralla 20 vuoden vuokra-ajalla. Uudisrakennuksen arvioidut investointikustannukset ovat 23,3 miljoonaa euroa. Nykyisen Juslenian vuosivuokra on 884 472 euroa. Yliopistonmäellä sijaitseva Juslenia on rakennettu vuonna 1975. Jusleniassa on kielitieteiden ja kulttuurien tutkimuksen oppiaineita sekä kielikeskuksen tiloja. Rakennuksen kunnostaminen nykyvaatimusten mukaiseksi on todettu selvityksissä kustannuksiltaan liian kalliiksi ja riskialttiiksi. ä maaliskuun loppuun saakka, lisätietoa osoitteesta www.utu.fi/opiskelu/kv/tuutorointi.
• muu maa man Suomalainen korkeakoulutettu nuori aikuinen muuttaa verrattain herkästi ulkomaille asumaan. Tylkkäri paneutui nykyemigranttien lähdön syihin. Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa! Oskar Merikannon 1900-luvun alussa säveltämässä Nälkämaan laulussa Ilmari Kiannon runon merkitys on yksiselitteinen. Muualle lähteminen on raukkamaista. 2010-luvulla tilanne on kovin erilainen. Kunnioitusta herättävää on, jos yksilön henkikirjat ovat jossain muualla kuin Suomessa. Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja Elli Heikkilä vahvistaa, että globaali muuttoliike ei suinkaan ole osoittamassa laantumisen merkkejä. Päinvastoin: maailman ihmiset liikkuvat paikasta toiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka viime vuosien taloudellinen taantuma on hieman hillinnyt maastamuuttoa, lähti Suomesta vuonna 2010 yhteensä 11 905 ihmistä ulkomaille. Maastamuuttajista 74 prosenttia oli Suomen kansalaisia, joista 69 prosenttia emigroitui johonkin toiseen EU-maahan. Ruotsi on pysytellyt vuodesta toiseen kohdemaiden ykkösenä. Ruotsin jälkeen eniten lähdettiin Britanniaan, ja kolmanneksi suosituin kohdemaa oli Yhdysvallat. Heikkilän mukaan ilmiötä selittää suomalaisten verrattain hyvä englannin kielen taito. Eniten muuttivat nuoret, 25-34-vuotiaat aikuiset. Naisia nuorten muuttajien joukossa oli hieman enemmän kuin miehiä, ja eniten ulkomaille lähti ihmisiä Uudeltamaalta. Varsinaissuomalaisia emigrantteja oli yhteensä 1 232, joista turkulaisia oli 752 henkeä. Päästäkseen tilastoon muuttajan on oltava ulkomailla yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. mutta tuolloin ei ollut lähtemistä mahdollistavia vaihto-ohjelmia. Nyt taustalla ovat samat unelmat ja lähteminenkin mahdollista jo opiskeluaikana", Heikkilä sanoo. Korkeakoulujen vaihto-ohjelmien määrä on vaikuttanut keskeisesti suomalaisten nuorten asenteisiin ulkomailla asumista kohtaan. Jos on kerran ollut vaihdossa, mielii ulkomaille todennäköisesti myös myöhemmin. Heikkilä nimeää ilmiön Erasmus-vaikutukseksi. Muuttoliikettä selittävät myös niin sanotut paikkapreferenssit, joita jokaisella on joko maailmanlaajuisesti tai kotimaan sisällä. Kasvavan muuttoliikkeen taustalta löytyvät myös toiveet uralla etenemisestä. Tällöin vetotekijänä toimii unelmien työpaikka tai palkkataso, jota ei Suomesta löydy. "90-luvulla sairaanhoitajia ja lääkäreitä lähti erityisesti Norjaan. 2000-luvulla heitä on värvätty myös Floridaan. Tämä on niin sanottua aivokiertoa", Heikkilä lisää. Hän kiinnittää huomiota myös ulkosuomalaisiin, jotka muodostavat ulkomailla asiantuntijaverkoston ja eräänlaisen ulkosuomalaisen työvoimareservin. "Suomen yritys- ja taidemaailman kannattaisi huomioida tämä expatriaattien määrä. Siellä on monenlaisia osaajia, joilla on hyvä maan- ja kulttuurintuntemus. He olisivat hyviä yhdyshenkilöitä vientimarkkinoilla", Heikkilä näpäyttää. Eksistentiaalisia muuttajia Rationaalis-taloudellisten syiden lisäksi koulutetut nuoret muuttavat ulkomaille yhä useammin myös elämäntyyliin liittyvistä syistä. Ne voivat Heikkilän mukaan olla hyvinkin irrationaalisia. Tutkija Saara Koikkalainen esittää artikkelissaan Higly skil- Tietotaitoa maailmalta "Jo 70-luvulla minulla oli ollut unelmana päästä Yhdysvaltoihin, led Finns in the European labor market: why do they move abroad? ajatuksen eksistentiaalisesta muuttamisesta. Eksistentiaalinen maastamuuttaja on vapaaehtoinen muuttaja, joka etsii mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja haluaa tutusta vieraisiin kulttuureihin määrittääkseen omaa identiteettiään. ANTT Vuonna 2008 toteutettuun Työntekijänä Euroopassa -kyselytutkimukseen vastanneista kolmannes sanoi ulkomaille muuton tärkeimmäksi syyksi jonkin muun seikan kuin työn. Koikkalaisen mukaan suuriin kaupunkeihin emigroituneiden joukossa on eniten urasuuntautuneita työnhakijoita, kun taas pieniin kaupunkeihin tai maalle suunnanneiden muuton syinä olivat esimerkiksi ulkomaalaiset puolisot. Usein suomalaista identiteettiä halutaan kuitenkin näkyvästi ilmentää ulkomailla oleskellessa. Mitä kauemmin on ulkomailla asunut, sitä nostalgisemmin kotimaahan usein suhtautuu. unginosassa. Ku r West Side -kaup New Yorkin Uppe "Symbolit voivat olla Aaltoperheensa kanssa tti Kaartinen asuu maljakoita tai Iittalan tuotteita. Ane Kaartisen poika Nori. ke Niillä kerrotaan suomalaisista juurista", Heikkilä tarkentaa. Tavallaan ulkosuomalainen ulko Kaartisen mukaan istossa opiskellut an, ku elää kahden kulttuurin maailTurun yliop destaan ja uudesta DIATUTKIMUsTA ä kanssa New Yormassa. Hän on ulkopuolinen ME tinen asuu perheens ee on. Antti Kaar unge artinen työskentel mutta samalla osa sisäpiiriä. Osa "Toisaalta eri kaup per West Sidella. Ka joittajana ja vieskissa Up lla puheenkir a, jonka haluaisi m hänestä on suomalaista, osa jolaatuist YK:n väestörahasto ainakin Central P . tain muuta. tintäanalyytikkona ihtovuo- ottaisin rkiin alkoi va aupan. Kaupu w Yo "Ulkomailla asuneesta tulee nolla nettiruokak "Matka Turusta Ne ensimmäisellä luen llä ein suurempi me sensitiivinen muita kulttuureita desta Pariisissa. Sie en tyttö, nykyinen vaimo- lä on us alain aalla." nm kohtaan. Hän usein ymmärtää viereeni istui tansk inaan ensin asui vö lähdin Kööpenham Myös Kaartinen ikä ni, jonka mukana paremmin myös Suomeen tuleun YK:lle." ja salmiak eipää rjoittelu vähän sekä ruisl vaihtoon ja sitten ha via siirtolaisia", Heikkilä päättää. ä opintojaan ja asui "New Yorkissa tehdä kunta viimeisteli sParis ua tehde LAURA MYLLYMÄKI pkaupungissa. Grad uutenkin elämä s ja m aikaa Turussa ja Ka asta, ja myö- la, nkin 2-vuotiaan töitä Kööpenhamin sään Kaartinen sai YK-teh- tä, varsi i tilaisuus jatkaa joutu hiljaisuuteen, sau hemmin hänelle tar na 2008. kaipaa Hän valmistui vuon a. seistä mutta totta." tävissä New Yorkiss ksi vuotta, ja kli p eet täällä kohta ka Kaartisen mukaan r"Olemme asun kotoisalta. New Yo ua varsin - Suomeen kaupunki alkaa tunt in omia pikku yhtei "Jos puolisolleni löy upunginosat ovat ku kin eri ka puolensa. löytyy omat hyvät a me hyvin jäädä pid söjään, joista kaikist Sidea mihin- sim ihtaisi Upper West Itse emme enää va unginosaan." kään muuhun kaup m a n h aT T a n i l l a y K - T y ö Tä
• 11 siKKa K e l l ä K a n s a in v ä l is T ä Kes b r y s s e l iä KAsvATUsTIETEIDEN ma MAARIT HUHTALA IALBUMI TI KAARTISEN KOT ta kuin aikaisemisteriksi Turun yliopistos Toisaalta min. asunut Brysselissä milvalmistunut Katri Eeva on myös suomalaiyhteiskuntei kolmen vuoden ajan. joitteluun Euroopan sen Eeva lähti Belgiaan työhar nan epäkohdat ylempien toimihenkilöikoulutettujen ryhmien ja nousevat esiin rocadresiin vuonna 2009. helden neuvottelukunta Eu - aiempaa sia ja kansainvä in Eevan Bolognan proses " Tuollo pommin. pro gradu -tutkielma oli listä liikkuvuutta käsitellyt UnelmaEevalla vielä kesken. na Suomen pysyvässä päästä "Viimeiset tenttini tentin on edustustossa Brysselissä." palkan- työskentelesuomalaisten Eurocadresista Eeva siirtyi Union- mään YK:lle. jestöjen EU-edustusto Fin saajien keskusjär Muutto Yhtehnyt töitä kahden eri siin, minkä jälkeen hän on dysvaltoihin stajana. europarlamentaarikon avu le mie- houkuttelisi, nuorelle ihmisil "Meppiavustajan työ on uttavaa. mutta toismotivoivaa mutta myös kul lenkiintoista ja taiseksi työt e saatamme usein kokoStrasbourgissa ollessamm pitävät hänustaa iltamyöhään." että hän tä vielä Bel- Katri Eeva löysi kodin oli selvää, Brysselist Jo opiskeluaikana Eevalle en vaih- giassa. Eeva toimiva Eeva pitää työstään, vaiä. Meppiavustajana kka se onkin välillä kutä ulkomailla. Lukioaikain haluaa tehdä töi on oppinut luttavaa. ossa ja yliopisstraliassa, kesätyö Lonto toaika Au pitämään ivät suunnitelmat. Hän asuu tovaihto Irlantiin sinetö ja toimi Brysselistä ja leinin kaupunginmessa ollessaan tyisässä asunnossa Châte kansainvälistyi myös Suo ina ja Turun viih iden tuutor kansainvälisten opiskelijo osassa. ei olisi Eevalle mahdosena puheenjohtajana. ESN:n toi Suomeen muuttaminen sa on Brysselissä asumises Parasta Eevan mielestä ton ajatus. uusiin ihmisiin tutustuestelmä ja luonto ovat kansainvälinen ilmapiiri, "Suomalainen koulutusjärj jonta. atuisia." minen ja rikas kulttuuritar ani paremmin erityisla rrän ja arvostan kotimaat "Ymmä luvassa mukana ku a ä uuomailla huomaa yh o maa Suomi uinka hien ainuteissa on aina jotain w Yorkista mukaansa. Ne tolat ja Parkin, monet ravin ja lähiympäristölungilla n kuin erkitys viihtyvyytee täviään öi perhettään ja ys kkia. tahdilän töitä aika kovalla sa on kiireissuurkaupungis keskeltä n kanssa. Kiireen e. Aika unaan ja kesämökill a myös perhe saattaa palat töitä, voiytyy kiinnostavia ." demmäksikin aikaa Åbo AKADEMIN kauppakorkeakoul ussa opiskellut Huono ilmanlaatu sekä ruoan Tuomas Nyberg työskentelee business controlleri- ja raaka-aineiden alku TUOMAS NYBE perään na Wärtsilä China Ship Powerissa. RGIN KOTIALB UMI ja laatuun liittyvät kysymykHän asuu Shanghaissa vaimonsa ja kahd en lap- set mietityttävät häntä. Ensi n sensa kanssa. myös liikenne ja pitkät vä"Päädyin Kiinaan työni kautta. Näin työp aikkani limatkat tuskastuttivat perintranetissä ilmoituksen business cont rollerin pai- heenisää. kasta ja päätin hakea, kun kotipuolesta näytettiin Aluksi Shanghain korkeat vihreää valoa. Noin kahden ja puolen kuukauden hinnat yllättivät Nyb ergin. kuluttua hakemisesta olimme myyneet asuntom- Laadukas tavara maksaa same ja muuttaneet Shanghaihin", Nyberg kertoo. man verran kuin Suomessa, Ulkomaille muutto oli pyörinyt Nybergin päässä ellei enemmän. ideatasolla jo pitkään. "Kaipaan mökkiä, karkkia, "Mitään elämää suurempia syitä lähte miselle ei kavereita ja puhtaita raak aollut, lähinnä vain mielenkiinto Euro opan ulko- aineita. Ja äitiä ja isää." puolella asumista kohtaan." Nyberg haluaisi mahdolUudet kokemukset, kulttuuri ja ihmiset ovat Ny- lisesti kokeilla vielä Uud esbergin mukaan parhaimpia puolia ulko mailla asu- sa-Seelannissa asum ista. misessa. Perheessä on kotiapulainen, jota heillä ei Myös lämpimän ilma ston Suomessa asuessaan ole ollut. Lisäksi kaupungista maat kiinnostavat hänt ä. löytyy aina uusia paikkoja. Hän uskoo kuitenkin Tällä hetkellä hän odottaa huhtikuussa järjestet- mitä todennäköisimmin täviä formuloita. palaavansa Suomeen. "Täällä on erilaisia tapahtumia ja kans Tu ainvälisiä "Paikka tulee olemaan ka omas Nyberg muutti vaim esiintyjiä, joita ei Suomessa näe tai joih onsa ja kahden nssa Shangh in on han- Turku." nen tuli töitten aihin, kun Euroopan ulkopu lapsensa kala saada lippuja." puolesta mah olella asumidolliseksi. Huonojakin puolia Nyberg kuitenki n löytää. P er h ee ll is en ä sh a n g h a is sa
• feminismi on aina K Slut Walk -liike marssitti feminismin ulos yliopistoista. TEKsTI: KIA ANDELL KUvA sUvI KIUKAs RUoTsIssA jokainen poliittinen puolue kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta julistautuu feministiseksi. Suomessa poliittinen keskustelu sen sijaan rakentuu toteutuneen tasa-arvon diskurssin ympärille. Katsaus internetin keskustelufoorumeille riittää paljastamaan, että feminismi mielletään Suomessa tasa-arvon vastaiseksi. Palstoilla vallitsevan käsityksen mukaan feminismi on miesvihaa ja pyrkimystä naisten ylivaltaan. Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja Taru Leppänen näkee vihamielisyyteen kolme syytä: muutok- sen pelon, ajalle ominaisen konservatismin sekä stereotyyppiset mielikuvat. "Myös tietoisuus feminismistä on ohutta. Usein se palautuu todellisuutta tuntemattomista perusteista käsin muodostettuun stereotypiaan radikaalifeminismistä, rintaliivien polttamisesta ja telaketjuista", Leppänen pohtii. Osaltaan huonon julkisuuskuvan vuoksi feminismin sanotaan olevan Suomessa kriisissä. Feminismin kriisillä ei kuitenkaan tarkoiteta pelkästään ulkopuolisten ennakkoluuloista suhtautumista aatteeseen. Vuonna 1892 Suomeen perus- tettu Naisasialiitto Unioni kamppailee talousvaikeuksia kanssa. Viime vuosien ongelmaksi on muodostunut nuorten jäsenten vähäinen kiinnostus järjestön toimintaa kohtaan. Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestö F-pisteen puheenjohtaja Janica Rantanenkin tunnustautuu rivijäseneksi. "Unionin käsitys feminismistä poikkeaa omastani, sillä myös miehet tulisi ottaa mukaan tasaarvotyöhön ja feminismiin. Näin on toiminut muun muassa UN Women, joka kampanjoillaan on rohkaissut kehitysmaiden mie- hiä tasa-arvokysymysten pohdiskeluun." Pirstaloituminen on mahdollisuus Feministisen liikkeen sisällä on myös kritisoitu valtavirtafeminismin sokeutta naisten välisille eroille. Feminismi onkin jakautunut lukuisiksi suuntauksiksi, minkä vuoksi nykyään olisi täsmällisempää puhua useista feminismeistä yhden feminismin sijaan. Enää ei voida osoittaa yhtenäistä naisten ryhmää yh-
• 13 lähtöisin oleva Slut Walk -liike, joka järjesti seksuaalisen väkivallan vastaisia mielenosoituksia ympäri maailmaa. Facebookissa liikkeen faniryhmiin kuuluu yli satatuhatta jäsentä. Turun, Helsingin ja Tampereen katuja tallasi elokuun mielenosoituskulkueissa miltei 7000 marssivaa jalkaparia. Lutkamarssien kautta feminismi löysi jälleen tiensä akatemian ulkopuolelle. Osallistujakunnan moninaisuus saa Rantaselta kiitosta. "Slut Walk on maailmanlaajuinen samalla konseptilla toteutettu tapahtuma, jossa mukana ovat miehet, naiset, vanhat, nuoret, sukupuolivähemmistöt, joka alan ihmiset." Marsseille osallistuminen vaatii vain ilmaantumista paikalle. Toisin kuin hitaassa järjestöpuurtamisessa, voi marssiessa tuntea vaikuttavansa nyt ja tässä. Lutkamarssin vetävyyttä lisännee myös sen karnevalistinen luonne. Kyse on totutun järjestyksen hetkellisestä kumoamisesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. "Ylittäessämme Teatterisiltaa näki, miten jokiranta täyttyi kulkueesta. Ohittaessamme jokilaivat niissä istuvat ihmiset nousivat seisomaan ja antamaan aplodeja. Tunnelma oli mieletön!" Turun marssille osallistunut Rantanen hehkuttaa. Tämän valossa feminismi siis on elossa ja potkii. Tulevaisuus yhtä juhlaa? Lutkamarssien suosio enteilee karnevalistisen spektaakkelin ja hetkellisen yhteisön merkityksen korostumista. Feminismin uusi sukupolvi osoittaa, että ilo, juhla ja poliittisuus istuvat yhteen. "Feminismi on sen näköistä kuin tekijänsä. Feministi voi olla huumorintajuinen ja hauskaa", Rantanen kiteyttää. Nykyinen sukupolvi kenties onnistuu tekemään feminismistä mediaseksikästä ja siten saamaan aatteelle näkyvyyttä. Vaikka Roomaa ei rakennettu juhlimalla, voidaanko sitä ylläpitää niin? Rantanen toivoisi järjestöjen aktivoituvan siten, että ne voisivat luoda painetta päätöksentekijöihin ja vaikuttaa lainsäädäntöön. Toisaalta hän näkee samaa potentiaalia Slut Walkin kaltaisissa, näkyvissä ja keskustelua herättävissä tempauksissa. "Paras visio on, että lutkaliike pystyisi vaikuttamaan sellaisenaan esimerkiksi raiskaustuomioihin". Järjestötoimintaan Rantanen kaipaisi ennen kaikkea ihmisläheisyyttä. Jokaisen tulisi voida helposti lähteä mukaan. "Kiintiöt eivät edistä feminismiä. Nuorten naisten kannattaisi vallata paikkoja Unionista ja UN Womenista, sillä he pystyisivät tuomaan keskusteluun uutta, virkeää näkökulmaa." Kriisi feminismissä Kenties ei tulisikaan pohtia, onko feminismi kriisissä, vaan onko kriisi feminismissä. "Feminismin kaltaisten hankalien juttujen kuuluukin olla kriisissä", Leppänen huomauttaa. "Jatkuva reflektointi ja itsekriittisyys ovat osa feminismiä. Näihin pyrkiviin liikkeisiin sisältyy ymmärrys, että asiat muuttuvat ja voidaan nähdä monella eri tavalla." Rantasen mukaan kiinnostus noudattaa yleisestikin aaltomaista liikettä. "Sen herättämiseen tarvitaan aina yksi liikkeelle paneva juttu." Viimeistä vuotta ajatellen tuo juttu oli epäilemättä Slut Walk. Ehkä kyse on siis sittenkin murroksesta. Uudet aktiivit tuovat liikkeeseen omat toiminnan tapansa. Aatteen moninaistuminen puolestaan ulottuu myös tekijöihin ja toimintaan. "Kaikesta toiminnasta voi tehdä feminististä, aina on mahdollista ottaa sukupuolinäkökulma huomioon", Rantanen alleviivaa. riisissä teisine etuineen, mikä osaltaan hämärtää käsitystä siitä, keiden puolesta ollaan taistelemassa ja miten. Leppäsen mukaan tämä on toisaalta avannut mahdollisuuksia. "Feminismissä voisi sanoa olevan kyse siitä, että yritetään etsiä tapoja, miten sukupuoli olisi mahdollisuus eikä rajoite. Tätä moninaistuminen on lisäämässä." Myös Rantaselle moninaisuus näyttäytyy positiivisessa valossa. "Aatteen sisällä on useita erilaisia ajattelutapoja. Esimerkiksi seksityöstä ei enää ole vain yhtä kantaa, vaan moni näkemys on feministinen." Akateemisen oppiaineen nimessä nainen sai väistyä sukupuolen tieltä: Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä naistutkimus on muuttunut sukupuolentutkimukseksi. Sen paremmin Leppänen kuin Rantanenkaan eivät kuitenkaan kannata ajatusta, että uudelleennimeämistä sovellettaisiin myös feminismiin. HAE KESTÄVÄN KEHITYKSEN OPINTOKOKONAISUUTEEN! Kestävä kehitys haastaa yrityksiä, yhteisöitä ja yksilöitä muuttamaan ajattelu- ja toimintatapojaan. Kestävän kehityksen opintokokonaisuus (KEKO) on Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien ja Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoille tarjottava monitieteinen 25 opintopisteen kokonaisuus, jossa opiskelijat rakentavat kokonaisvaltaista kuvaa kestävän kehityksen haasteista ja mahdollisuuksista. KEKOssa opiskelija oppii ymmärtämään kestävän kehityksen määritelmää sen eri ulottuvuuksia ja niiden riippuvuussuhteita tarkastelemalla. Kokonaisuudessa käsitellään kestävää kehitystä sen sosiaalisesta, ympäristöllisestä, taloudellisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta poikkitieteellistä keskustelua ja asiantuntijuutta vuorovaikutus-, projektityöskentely- ja tiimityöskentelytaitoja KEKOn 25 op muodostuu tiimityöosuudesta (10 op) sekä vapaavalintaisista opinnoista (15 op). Hakuaika lukuvuoden 2012­2013 KEKOon on 2.­30.4.2012. Karnevaalin esiinmarssi Viime vuoden feministiseksi menestystarinaksi nousi Kanadasta Hakuaika 30.4.2012 saakka Kouluta itsesi kestävän kehityksen asiantuntijaksi! Ota yhteyttä: KEKOn koordinaattori Minttu Jaakkola Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto
• neiTi Täydellinen Bodausta harrastava lääketieteen opiskelija Anna Karrila on perfektionisti. Työnsä tulokset hän näkee katsomalla peiliin. TEKsTI: LAURA MYLLYMÄKI, KUvA: LAURI hANNUs ANNA KARRILA vaikuttaa supernaiselta. Hän on kirjoittanut yhteensä 11 laudaturia ylioppilaskirjoituksissa, tekee omaa tutkimusta osana Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan syöpätutkimusryhmää ja harrastaa classic bodybuildingia sekä uusimpana aluevaltauksenaan raakavoimanostoa. Karrilalle tuttua ovat elimistöä kuluttavat dieetit, joihin fitnessurheilijat ryhtyvät noin puoli vuotta ennen kilpailuja. Hän tietää, mitä on nähdä nälkää. Karrilan elämä on tiukkaan aikataulutettujen menojen täyttämää, ja vapaa-aika on hänelle vieras käsite. Oikeastaan hän ei sitä edes kaipaa. Nyt Karrila pyrkii aloittamaan varsinaisen kehonrakennuksen, jossa naisille ei enää ole erillisiä painoluokkia Suomessa. "Tällä hetkellä yritän kasvattaa lihasmassaa. Classic bodybuildingissa painoluokkarajat lasketaan pituuden mukaan, ja pituiselleni ihmiselle painoluokkaraja olisi 62 kiloa. Viimeksi painoin lavalla noin 60 kiloa. Hyppäys avoimeen painoluokkaan on niin suuri, että laskin tarvitsevani kaksi vuotta ilman kisadieettejä. Niiden aikana menettää aina lihaksia." Aivan ilman kilpailuja Karrila ei kuitenkaan osaa elää. Hän aikoo osallistua voimanoston EM-kisoihin kesäkuussa ja MMkisoihin joulukuussa. Kilpailunnälkä on suuri. "Melko lähellä oleva kisatähtäin rytmittää treeniä niin, ettei siitä tule tasapaksua puuroa." Revityn kireät lihakset Karrila muistaa urheilleensa aina. Fyysikko-matemaatikko-isän ja lääkäriäidin tytär syntyi Yh- dysvalloissa. Sieltä perhe muutti Espooseen. Yhdeksänvuotias Anna löysi nopeasti henkireiän yleisurheilusta. Kilpaileminen alkoi myös nuorena, ja suosikkilajiksi valikoitui ensin kestävyysjuoksu. "Kai se johtui siitä, että olen aina ollut tällainen työn orja. Kestävyysjuoksu oli laji, jossa pääsi eteenpäin töitä tekemällä." Kilpajuoksusta ylikuntoon mennyt Karrila vaihtoi juoksun ensin kilpakävelyyn, joka alkoi myös sujua. Hän kokeili myös ultramoniottelua, mutta vaihtoi lajinsa lopulta bodyfitnessiin. Tuolloin hän seurusteli bodausta harrastavan pojan kanssa, ja oli seurannut lajia usean vuoden ajan. Valmentajakseen hän löysi Mika Korhosen, joka valmentaa Karrilaa edelleen. "Hyvä valmentaja on kilpaurheilijalle hirmu tärkeä. Varsinkin naiselle fitness-dieetti on niin rankka, että siinä viedään vähän kuin pässiä narussa viimeiset viikot." Kisoissa naisen tulee olla revityn kireä. Rasvaa ei kehossa saa olla. Dieetin aikana kaikkia ravintoaineita syödään, eikä karppauskikkailu pitkäaikaisessa käytössä auta. Kaupan päälliseksi elimistöstä lähtee myös lihasta. Karrilan dieettiateriat ovat useimmiten koostuneet kanasta ja pastasta. Leivästä hän on joutunut luopumaan kokonaan. Alimmillaan hän on syönyt 1500 kaloria päivässä. Bodyfitnessista Karrila vaihtoi lajinsa classic bodybuildingiin, ja seuraavaksi hänene tähtäimessään on kehonrakennus, joka vaatii entistä enemmän lihasmassaa. Massankeräysvaiheessa Karrila ei säätele syömistään. Hän katsoo, että hän saa tarpeeksi proteiinia ja hivenaineita. Hän syö aina, kun hänellä on nälkä. Tavoitteenaan Karrilalla on kerryttää viisi kiloa puhdasta li- hasta joka vuosi. Mutta toisin kuin monet muut bodauksen harrastajat, Karrila tiedostaa erityisen tarkasti, mitä elimistössä kulloinkin tapahtuu. Siitä on osin kiittäminen Karrilan lääketieteen opintoja. Työ = vapaa-aika "Urheilu on elämäntapani mutta tiede ja tutkimus ovat elämäntehtäviäni." Jo pienenä Karrila halusi lääkäriksi. Erityisesti psykiatri roikkui pitkään haaveammattien listalla. Karrila hurmaantui lukion psykologian kognitiivisen neurotieteen kursseista, ja erityistä mielenkiintoa hänessä herättivät psyykenlääkkeiden spesifiset vaikutukset. Samasta syystä Karrila hakeutui Turkuun opiskelemaan. "Olin lukenut PET-avusteisesta masennuslääketutkimuksesta ja kognitiivisesta neurotieteestä. Suomen ainoa PET-keskus veti minut tänne." Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijana Karrila pyrki tutkijalinjalle ja sai parhaat pisteet valintakokeesta. Häntä ei huolittu sinne. Karrila oli yksinkertaisesti liian hyvä. "Olin hirveän vihainen. Tutkijalinja oli ollut minulle se juttu!" Karrila ratkaisi tilanteen hakeutumalla suoraan töihin tutkimusryhmään, joka on erikoistunut solun pinnan kasvutekijäreseptoreihin. Hän sai ryhmästä oman projektin, joka käsittelee paksu- ja peräsuolisyöpää. Aikanaan Karrilan on tarkoitus tehdä projektista väitöskirja. "Ensimmäinen tutkimusjulkaisuni valmistuu pian. Tutkimusaiheena ovat tietyt biologiset lääkkeet paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa. Tutkin, miten ne saataisiin toimimaan entistä paremmin." Karrilan aika jakaantuu arjessa tutkimuksen tekemisen ja urheiluharrastuksen välille. Jokainen päivä on rakenteeltaan melko samanlainen. Aamulla hän menee opiskelemaan, luennoilta laboratorioon tai toimistolle, illalla treenaamaan ja lopulta kotiin nukkumaan. "Tykkään tekemisestä. Koko ajan ympärilläni olisi vain lisää kaikkea, mitä haluaisin tehdä. Joudun jarruttelemaan itseäni, jotta ehtisin tehdä sitä, mitä ainakin haluan tehdä." Karrila kertoo, että hänen "turhaa"-kategoriaansa päätyy usein kaikki se, mikä muiden mielestä on normaalia vapaaajan viettoa. Parhaiten hän sanoo rentoutuvansa silloin, kun hän saa tehdä työnsä hyvin. Silloin hän kertoo pääsevänsä flow-tilaan. "Saan siitä saman nautinnon, jonka muut ihmiset voivat saada esimerkiksi maalatessaan tai piirtäessään." Ken leikkii ryhtyy, leikin kestäköön Karrila kokee elävänsä unelmaansa. Hän ei tähtää ammattiurheilijaksi. "Haluan panostaa urheiluun, mutta se ei saa olla pakollista." Tutkimusta hän haluaa tehdä vastakin. Edes aiheella ei ole niin väliä. Tärkeää on, että hän saa älyllistä haastetta. Karrila myös myöntää olevansa perfektionisti. Kun hän on huomannut, mihin hän pystyy, hän ei ole sallinut itselleen vähempää. "En tavoittele täydellisyyttä vaan omaa parastani." Karrilan mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee edelleen mentaliteetti, jonka mukaan menestymistään ei saisi näyttää. Pitäisi olla vaatimaton. "Tämä ei jostain syystä mene minun kaaliini. Uskallan esimerkiksi lähteä urheilukisoihin sil- loinkin, kun tiedän, etten voita. Uskallan olla tyytyväinen omaan suoritukseeni." Älykkyyttä pohtiessaan Karrilan puheessa vilahtelevat sanat tieteellinen ja rationaalinen. Samaan hengenvetoon hän myöntää, että älykkyyttä on monenlaista. "Se, että olen tieteellisesti lahjakas, ei tarkoita, että olisin älykäs esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa." Usein Karrilalta myös kysytään, miten hän kokee oman ruumiillisuutensa. Uteliaat haluavat tietää, millainen on kehonrakentajan kauneusihanne. Bodauksessa Karrilaa viehättää se, että hyvyys ja paremmuus ovat silmin mitattavissa. "Urheilu on minulle nimenomaan urheilua. En ajattele sitä kauneuden kautta. Hienoa on, että peiliin katsomalla voi arvioida urheilusuoritusta." Nyt, kun Karrila ei ole kisadieetillä, hän kokee itsensä terveeksi ja on myös tyytyväisempi omaan ulkonäköönsä kuin dieetin aikana. Hän myöntää, että hänellä on jonkinasteinen syömishäiriö, jota urheilulajivalinnat selittävät. "Minulle urheilu on tapa hallita elämää." Karrila on saanut osakseen myös paljon ulkonäköön ja syömiseen liittyvää arvostelua. Kun hän on syönyt suklaata kymmenen vuoden tauon jälkeen, paheksujat eivät epäröi kertoa ihmettelyistään myös Karrilalle itselleen. Pahimmat arvostelijat löytyvät niistä ihmisistä, jotka ovat nähneet Karrilan hoikimmillaan dieetin aikana. Nyt on tyttö taas turvonnut kuin suolapussi, kommentoidaan keskustelupalstoilla. Esiintymislavat ja palaute ovat kuitenkin koulineet Karrilaa. Hän osaa suhtautua kommentoijiinsa ammattimaisesti ja neutraalisti. "Kritiikkiä tulee ja sillä siisti."
• 1
• JARI POHJONEN TurKulaisTa TodellisuuTTa TuTKimassa "TURUssA oN tarmokkaita ihmi- Kirjakahvila on hyvä esimerkki pitkään vaikuttaneesta turkulaisyhteisöstä. Kuvassa juhlitaan kahvilan 30-vuotistaivalta. Kaupungin eri yhdistysten haastatteluihin perustuva teatteriproduktio tuo lavalle talkoohengen. siä, jotka haluavat saada jotain aikaan", helsinkiläinen dramaturgi Maria Kilpi sanoo. Hän toteuttaa yhdessä helsinkiläisen ohjaaja Janne Saarakkalan ja Turun kaupunginteatterin kanssa Ny loppu löhöily -teatteriesitystä, jonka tavoitteena on tutkia turkulaista talkoohenkeä. Alun perin Saarakkalan Suomi-teatteriprojektin piti olla vuonna 2003 toteutettava esitys, joka olisi tarjoillut kokonaiskuvan kansakunnan silloisesta tilasta. Eri kaupungeista oli tarkoitus kerätä haastatteluaineistoa, jonka pohjalta Saarakkala olisi työryhmänsä kanssa työstänyt tarkan ajankuvan Suomesta. Näin ei käynyt. "Suomi-projektista tuli minulle ikuinen odysseia", Saarakkala nauraa. Ensin Saarakkala lähti Joensuun kaupunginteatteriin. Mukanaan hänellä oli kysymys siitä, missä piilee Joensuun voima. Se löytyi rohkeista yksilöistä ja jalostui teatteritulkinnaksi. Seuraavaksi Saarakkala matkusti Lahteen, missä teatteri Vanhan Jukon valmiissa esityksessä käsiteltiin yksilöiden jaettua rakkautta kaupunkia kohtaan. Sitten Saarakkala meni Poriin, missä Rakastajat-teatteri pyysi ohjaajaa tutkimaan rakkautta. Porissa Saarakkala myös kohtasi dramaturgi Maria Kilven. Lappeenrannan ja vapauden tutkimisen kautta Saarakkalan Suomi-projekti ajautui lopulta myös Turkuun. Teatteriesitys saa ensi-iltansa syksyllä, ja kevään aikana luvassa on vielä kaksi Turku-aiheista klubi-iltaa. Mukanaan kaupunkiin Saarakkala toi dramaturgi Kilven. "Porissa vaikutuksen minuun oli tehnyt Rakastajat-teatterin elämäntapa ja ajatus siitä, että kuulutaan johonkin perhettä laajempaan yhteisöön. Osittain sen takia päätimme Turussa käsitellä yksilöiden sijaan yhteisöjä", Kilpi sanoo. Niinpä Turun-teemaksi valiLAURI HANNUS Turkulaista talkoohenkeä tulkittiin helmikuussa VPK-talolla. Suomen vaikutusvaltaisimpien naisten listan top 5 Taloussanomien mukaan: Sari Ba
• KULTTUURI 1 koitui talkoohenki. Todellisuusefektejä lavalla Saarakkala on taiteilijakollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsen. Ryhmän tavoitteena on toteuttaa produktioita, joissa pohditaan, miten todellisuus on tutkittavissa teatterin keinoin. Ryhmällä on tallissaan jäseniä noin 30, joista aktiivisia on noin kymmenen. Joka vuodelle on oma tutkimusaiheensa ja tutkimusvastaavansa. "Todellisuus on myös itsessään esitys", Saarakkala maalaa. Alusta saakka Todellisuuden " henki sitten on? "Ainakin sitä on", Saarakkala nauraa. Maaliskuun lopussa järjestettävällä Pist töpinäks -klubilla turkulaista yhteisöllisyyttä peilataan 80-luvun turkulaiseen jälkitaistolaisuuteen. Klubin taustamateriaalina ovat muun muassa Estellen ja Kirjakahvilan toimijoiden haastattelut. Toukokuun klubilla fokus on nykypäivässä, ja tarkoitus on pohtia, miten hallitsemattomasta yhteiskunnasta vallataan oma nurkka. Teeman haastatteluaineistoa on kerätty muun muassa Livonsaaren yhteisökylästä. Aikaisemmin helmikuussa järjestettiin jo yksi klubi, jossa tarkasteltiin 1900-luvun alun turkulaista järjestötoimintaa. design valTasi suomen Design-tuotteiden löytäminen ei tänä päivänä vaadi piireissä liikkumista. MUoToILUA on terminä käytetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien, jolloin se oli viattoman koulutusohjelman nimi. Käsite oli rajattu tarkoittamaan teollista muotoilua kuten autojen ulkonäköä ja ergonomiaa. Taideteolliset alat suosivat taide- ja suunnittelu -termejä, kertoo teollisen muotoilun professori Turkka Keinonen Aaltoyliopistosta. Kylmän sodan loputtua käsitteen sisältö laajentui. Niin korut kuin tekstiilit alkoivat nauttia designin tuomasta statuksesta. Käsitteen kattavuuden laajentumisesta huolimatta Keinonen ei pidä kehitystä suoranaisena vääristymänä. "Yhden määritelmän mukaan design on toimintaa, jossa parannetaan ihmisten suunnittelemaa ympäristöä. Näin ollen kaikki Esityksessä aidon puheen käyttö luo todellisuusefektin, vaikka hahmot ovat fiktiivisiä." mitä ihmiset tekevät, on designia. Luonnonobjekti ei voi olla designia." Toisaalta. "Designilla nostetaan kaiken maailman hyödykkeiden arvoa. Jos ei ole muuta hyvää sanottavaa, niin se on sitten designia." Nimittämällä luomustaan designiksi pyritään usein erottumaan massatuotantoon luottavista kilpailijoista. Keinonen näkee syiden olevan historiallisia. "Design perustuu käsityöläiseen traditioon. Se on piensarjaa ja uniikkia, käsintehtyä ja näin ollen usein kallista. Toinen tapa erottua on positoitua korkeakulttuuriin ja taiteeseen. Myydään kalliita tuotteita taidegalleriamaisissa ympäristöissä." Euroopassa design on levinnyt palveluihin, kuten parturointiin ja matkailupaketteihin aika lailla kysynnän ja tarjonnan sanelemana. Keinosen mukaan palvelualat tarjoavat eurooppalaisille muotoilijoille yksinkertaisesti töitä. "Kaikki teollinen tuotanto on siirtymässä Kiinaan. Muotoilu menee perässä. Eurooppaan jää rahakas ikääntyvä väestö, joka laiskistuu vuosi vuodelta. Kaivataan yksilöityjä palveluja ja niistä ollaan valmiita maksamaan." Vaikka muotoilu onkin saavuttanut pohjolassa arvostusta vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana, on sen asema tuulipukujen valtakunnassa poikkeuksellisen vahva. "Se on Suomessa osa kulttuurista dna:ta. Suomi haluaa olla design-maa." JoUKo LUhTALA tutkimuskeskuksen Suomi-projektissa on ollut ideana kerätä haastatteluaineistoa teatteriesitysten käsikirjoittamista ja dramatisointia varten. Valmiit esitykset on toteutettu yhteistyössä kaupunginteattereiden kanssa. Turussa haastatteluaineistoa on kerännyt käsikirjoitustiimi, johon on kuulunut kaksi Turun yliopiston ja kaksi Taideakatemian opiskelijaa. Haastateltavien joukkoon haettiin ihmisiä teemaa mukaillen eri yhteisöistä. Opiskelijat tekivät haastatteluja yhteensä 11 yhteisölle, joiden joukkoon lukeutuivat muun muassa Turun VPK, Estelle, Yliopistosäätiö, Kaarle Knuutinpojan Jousiampujat ry ja Uusi tuuli ry. "Haastatteluissa pitää saada ihmiset innostumaan ja puhumaan. Hauskaa on ollut se, että yhteisöistä on ollut paikalla enemmän kuin yksi henkilö. Se on ollut kollektiivinen puheenvuoro", Saarakkala sanoo. Nyt haastatteluaineisto on litteroitu. Kilven ja Saarakkalan mukaan tarkoitus ei ole tuottaa fiktiota, vaan käsitellä haastatteluaineistoja dokumentteina. "Esityksessä aidon puheen käyttö luo todellisuusefektin, vaikka hahmot ovat fiktiivisiä", Saarakkala selittää. "Emme tee sosiologista tutkimusta. Teemme taidetta ja ajattelemme silloin, että esitykset on tarkoitettu inspiraation lähteiksi", Saarakkala huomauttaa. Eri kaupungeissa projektia toteuttanut Saarakkala kertoo yllättyneensä, kuinka jokaisesta kaupungista löytyy mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, tarinoita, tragedioitakin. Yksi projektin tavoitteista on saada teatteriyleisö tajuamaan, kuinka mielenkiintoisessa ympäristössä yksilö elää. Saarakkalan mukaan median välittämänä katse kohdistuu usein Helsinkiin tai New Yorkiin, jolloin synnytetään kuva siitä, että "täällä meillä ei tapahdu mitään". "Joka kaupungista löytyy oma Benito Casagrandensa, joka saa hirveästi aikaan ja joka herättää voimakkaita tunteita. Tämä on tunnistettava hahmo suomalaisessa kaupungissa", hän antaa esimerkin. LAURA MYLLYMÄKI LAURI HANNUS Kiinnostava kaupunki Minkälaista turkulainen talkoo- PIST TÖPINÄKS! II, 80-luvun talkoohenki: Rajat auki, maailmaa on muutettava omin avuin! ti 27.3. klo 19 Sopukassa. PIST TÖPINÄKS! III, 21. vuosisadan alun talkoohenki: Pelastautukoon ken voi! ke 16.5. klo 21 urun Kirjakahvilassa Käsikirjoitus:Maria Kilpi Ohjaus: Janne Saarakkala Vapaa pääsy. Onko tämä designia? aldauf, Jutta Urpilainen, Sofi Oksanen, Tarja Halonen, Irja Askola.
• KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat PuhdasTa, KaooTTisTa, rosKaviihdeTTä kaksoisveli palaa maailmaan Forssaan - vuonna 1928 ja yrittää saada maailman herruuden tappamalla vastaantulijoita. Hirviötä estämässä on niin ihmisiä kuin enkeleitäkin. Tuloksena on hetkittäin huvittava, enimmäkseen itseään toistava splatterkirja, jossa ammutaan, ollaan ennakkoluuloisia ja hakataan kiväärinperillä. Koko lyhyt kirja on valitettavasti selkeä yhden idean teos, joka pitkälti jauhaa paikallaan ja toistaa itseään, ja mikä pahinta, sen keskeisiä palasia ovat muut esitelleet jo paljon paremmin. Pahan Kristuksen teema, vieläpä yhdistettynä teknologiseen taivaaseen ja helvettiin, nähtiin jo huolellisemmin kehiteltynä Kari Nenosen Messiaassa (1989). Kirjoittaja myös pyrkii luomaan räävitöntä, uskonnolla leikittelevää tekstiä, mutta päätyy tekemään lähinnä ammuskeluntäyteistä machovastinetta Laura Gustafssonin Huorasadusta, samanlaisin muka-kekseliäin kärjistyksin, neologismein ja loputtomin jankkaamisin. Seassa on silti mainioitakin palasia, jotka tekevät lukukokemuksesta hetkittäin nautittavan. Krapularyypyistä kroonisesti unelmoiva poliisi, Tanner, on sekä viihdyttävän eheä hahmo että pilkkakirves kohti fiktion lukuisia ero-ja-alkoholismi -poliiseja, ja teoksen sijoittaminen kieltolain aikaan sopii ideaan hyvin. Vastaavan loistavasti toimii myös kansalaissodan seurausten käyttö osana juonta, vaikka kirjoittajan puolueellisuus aiheessa toki näkyy. Nummelinille olisi helppoa antaa moni tökeröys anteeksi, koska tulos on välillä hyvin viihdyttävä, ja koska kannet tarjoavat genreksi "apokalyptisen pulpin", jolta ei vain voi liikoja vaatia. Viime vuodet ovat kuitenkin tarjonneet samassa genressä jo valtavan paljon parempaa: Nummelinin mukahauska opus on tosiasiassa vain kalpea varjo verrattuna vaikkapa pohjoismaisen splatterin mestarin, C. J. Håkanssonin, tuotantoon. Roskaakin voi tehdä taidolla, eikä tässä niin tapahdu. J. TUoMAs hARvIAINEN meemien valTaKunTa "I I f you're having adventure problems I feel bad for you son, I fired 99 arrows but my knee took 1", toteaa anonyymi nettisurffaaja YouTube-videon kommentissa. Vitsiä on mahdoton ymmärtää, mikäli ei tiedä, että lause on yhdistelmä räppäri Jay-Z:n lyriikkaa ja Skyrim-roolipelistä irrotettua lentävää lausetta. nternet on täynnä vastaavanlaista läpänheittoa. Loputtomat popkulttuurilainaukset yhdistyvät toisiinsa saumattomammin kuin nörttien saunaillassa. Käyttäjän on musiikin, elokuvien, tv-sarjojen ja pelien lisäksi oltava perillä myös meemien omasta historiasta, sillä ne sisältävät usein viittauksia toinen toisiinsa. Tannerilla oli tärkeämpääkin tekemistä kuin pysähtyä katsomaan. Hän näki silmiensä edessä vaimonsa, joka oli pari iltaa ennen kohtalokkaita juhlia sanonut hänelle, että Tanner ei ollut enää mikään mies. Hän halusi näyttää kaikille, että hänestä olisi vielä mieheksi. Mutta miten hänestä olisi voinutkaan olla, kun hän inhosi työtään ja koko saatanan Forssaa? Roskaviihde on paljon haastavampi lajityyppi kuin voisi kuvitella. Juri Nummelinin hiukan aiheensa vierestä nimetty Jumalten tuho osoittaa asian hyvin selkeästi. Siinä Jeesuksen KIRJA. M eemit ovat kiinnostavia, koska ne tekevät aikaisemmin triviaalina pidetyistä asioista yleissivistystä. Sinäkin olet saattanut aikaisemmin pudistella säälivästi päätäsi kaverille, joka osaa ulkoa jokaisen Star Trek -repliikin. Nyt kuitenkin Facebookissa leviää sarjaan viittaava vitsi, joka on kaikkien muiden mielestä hulvattoman hauska, mutta jota et itse tajua. Voit yrittää väittää, että asia ei vaivaa sinua, mutta vitutuksesi paistaa planeetta Vulcanille asti. J uuri tästä syystä meemien perimmäinen luonne on anarkistinen. Ne haastavat perinteisen kulttuurihierarkian, ja leviävät linkityksien kautta kuin tauti. Mikäli kelkan mukana ei pysyttele, on syytä varautua siihen, että kohta ei surffaillessaan enää ymmärrä mistään mitään. "Matalan" ja "korkean" kulttuurin loputtomassa sodassa meemit edustavat nörttien voitokasta vastaiskua vuosikymmeniä jatkuneen puolustustaistelun jälkeen. Juri Nummelin - Jumalten tuho Pikku-idis 2012 N K erokkainta meemeissä on tapa, jolla ne vakiinnuttavat asemansa muuttumalla omaksi kielekseen. On aivan tavallista käydä keskustelua chatissä tai foorumeilla pelkästään linkittämällä tilanteeseen sopivia meemejä. Masentunutta ystävää voi piristää Socially Awkward Penguinilla, opiskelijaelämää pystyy kommentoimaan Lazy Senior Studentilla ja teologinen väittely on mahdollista voittaa God is an Epic Troll -sarjan kuvilla. aiken lisäksi nettivitsit ovat loputtomasti uusiutuva järjestelmä. Vanhat läpät siirtyvät kyllä syrjään uusien tieltä, mutta verkossa yksikään niistä ei koskaan häviä lopullisesti. On siis parempi alkaa harjoitella meemien kanssa elämistä. Tulevaisuus kuuluu videopelisloganeille ja hassuille eläinvideoille. TUoMAs JALAMo Pomon PaaTos albumi käynnistyy lupaavasti: paljon radiosoittoakin saanut mahtipontinen We Take Care Of Our Own on yksi Springsteenin uran ehtoopuolen hienoimmista sävellyksistä. Myös aloitusraitaa seuraava Easy Money toimii kantaaottavuudessaan. Vahvan startin jälkeen Wrecking Ball lähtee kuitenkin auttamattomasti pyörimään kohti keskinkertaisuutta. Lähestulkoon jokaisen Springsteen-klassikon takana ollut E Street Band loistaa poissaolollaan. Vakioporukka on korvattu monimuotoisella muusikkokatraalla, joka hämmentää soppaa enemmän kuin tarve olisi ­ Wrecking Ballin keltti- ja gospel-vaikutteet sopivat Springsteenin yleissoundiin kuin Lou Reed Metallicaan. Nimikappale ja erityisesti sitä pohjustava This Depression piristävät albumia hetkellisesti, mutta viimeistään loppupäähän ladatut rallatukset paremmasta huomisesta painavat kokonaisuuden auttamatta miinuksen puolelle. Pahin rimanalitus on Rocky Ground, joka puhelaulettuine väliosineen kuulostaa vain ja ainoastaan Springsteenin epätoivoiselta yritykseltä pysyä musiikillisesti ajan hermolla. Bruce Springsteen on erinomainen esimerkki artistista, jonka albumit ovat parhaimmillaan kompakteina, korkeintaan kymmenen biisin mittaisina paketteina. Puoli tuntia liian pitkästä Wrecking Ballista ei ole katkaisemaan Tunnel of Loven (1987) aloittamaa puuduttavien Springsteen-levyjen putkea. Ikävä kyllä. JoEL hAApAMÄKI Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija ja vapaa toimittaja, joka harkitsee puhuvansa tästä lähin ainoastaan pelisitaatteja käyttäen. Amerikkalaisen sinikaulusväen äänitorven Bruce Springsteenin kohta neljäkymmentävuotinen ura on polkenut paikallaan jälkimmäisen puoliskonsa. Nyt 17. studioalbumillaan Wrecking Ball kaavamaisuudestaan soimattu Springsteen osoittaa vihdoin uudistumisen merkkejä. Ikävä kyllä. Yhdysvaltojen talouskriisiä ja sen seuraamuksia suomiva LEvY. Bruce Springsteen: Wrecking Ball Columbia 2012 "Ylioppilastutkinnosta on tullut peli, jossa tehdään valintoja ankarasti taktikoiden", sanoo pr
• KULTTUURI KULTTUURI 1 1 Agenttisankarit skabaavat kaunottaren huomiosta harvinaisen huonossa toimintasekoilussa. Kahden miehen TaisTelu Genrehirviö osoittautuu kliseitä pyörittäväksi jenkkihattaraksi. ELoKUvA. Romanttinen toimintakomedia kuulostaa jo lähtökohtaisesti epäilyttävältä. Kyseisestä genrestä onkin vaikea löytää hyviä edustajia, eikä Keinoja kaihtamatta tule astumaan siihen maineeseen. Lähinnä kyseessä onkin halpa yritys saada katsomoon niin miehet kuin naisetkin, kun paketissa yhdistyy kliseisesti sukupuolitetut gen- ret ja niiden kiiltokuvakasvoiset näyttelijät. Elokuvan toimintasankareina toimivat CIA:n huippuagentit FDR ja Tuck, jotka sattuvat olemaan myös siviilissä bestiksiä. Ensimmäinen edustaa naisia kaatavaa tunteetonta machoa, kun taas jälkimmäinen joutuu brittiaksenttinsa kanssa tyytymään turvallisen herrasmiehen rooliin. Romantiikan tarinaan tuo Lauren, jota urokset päätyvät deittailemaan kilpaa. Alkukantaista kilpailuhimoa uhkuen miehet käyttävät agenttietuja myös Laureniin tutustuessaan. Toimintaa tungetaan kuvaan tasaiseen tahtiin, mutta toteutus on hävyttömän huonoa. Pääseepä kuvassa vilahtamaan jopa jenkkien suosikkipahikset, sakemanni ja itäblokin Ivan. Pientä piristystä tuo Laurenia esittävä raikas ja kupliva Reese Whitherspoon, jonka pirteys toki saattaa ärsyttääkin. Lauren edustaa myös tavattoman tylsää Hollywood-kaunotarta, jonka mielessä pyörii lähinnä tuleva siippa. Toiminta tökkii, vitsit eivät naurata ja romantiikka ei läm- mitä. Kolmea genreä huolimattomasti yhdistelevä elokuvatiimi onnistuu luomaan vain täydellisen katastrofin. *1/2 IDA KANKAANpÄÄ Keinoja kaihtamatta (This Means War. USA 2012) O: McG N: Reese Whitherspoon, Chris Pine, Tom Hardy KesKinKerTaisTa viiKonloPPuviihdeTTä Sutjakkaasti etenevä toimintajännitys Salakuljettaja lässähtää ennalta arvattavaan lopetukseen. Islantilaisohjaaja Baltasar Kormákur on hankkinut mainetta lähinnä kotimaansa puolella, mutta viimeistään Salakuljettajassa on Hollywoodin makua. Pätkä on uusintaversio elokuvasta Reykjavik-Rotterdam (2008), jonka tuottajana ja pääosanäyttelijänä Kormákur ELoKUvA. toimi. Nyt Kormákurin paikalla nähdään suuren maailman tyyliin kovanaama Mark Wahlberg, jonka esittämä Chris Farraday on keskiluokkaista taviselämää viettävä entinen salakuljettaja. Vaimon törttöilevän pikkuveljen takia Chris joutuu kuitenkin uhrautumaan vielä yhdelle keikalle. Elokuvassa toiminta ja sykettä kohottava jännitys esiintyvät tasapainoisesti. Vaikka toteutus ei ole mitään Mission Impossible -tasoa, on Salakuljettajan räiske kuitenkin selkeää ja viihdyttävää. Erityisesti rahtialuskohta- usten tiivis tunnelma pitää katsojankin valppaana. Valitettavasti varsin periamerikkalaiseen tyyliin luottavan elokuvan loppuratkaisu on arvattavissa jo ennen ensimmäisiä sekunteja. Sujuvuudestaan huolimatta Salakuljettaja jääkin helposti vain perjantai-illan dvd- valinnaksi. **1/2 IDA KANKAANpÄÄ Salakuljettaja (Contraband USA/Iso-Britannia/Ranska 2012) O: Baltasar Kormákur N: Mark Wahlberg, Ben Foster, Kate Beckinsale, J.K. Simmons rofessori Patrik Scheinin HS:ssa. Hänestä koe ei siksi sovellu korkeakoulujen pääsykokeeksi.
• Ty y alayhdisT ysTen infoPalsTa AKATEEMISET KANSALLISET NUORET Turun Kokoomusopiskelijoiden sääntömääräinen kävetkokous järjestetään tiistaina 20.3. klo. 18.00 alkaen piiritoimistoimiston alakerrassa(Uudenmaankatu 19). Käsittelylistalla mm. vuoden 2012 tilinpäätös, toimintakertomus ja yhdistyksen sääntöjen uudistaminen. Koko jäsenistö on lämpimästi tervetullut, tarjolla myös poliittinen tilannekatsaus ja kahvitarjoilu. Lisätietoa pj. Mikko Pousilta mikko.pousi@ utu.fi) sekä nettisivuilta www. akn.fi, joilla näet myös muita tulevia tapahtumia! TURUN EV.LUT. OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 20.3. Olli Koskenniemi: Onko apostoleilla mitään virkaa? (Ef. 3). Ti 27.3. Soili Haverinen: Henkimaailman juttuja (Ef. 6:10-24). Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa. Lisäksi pienryhmiä, leirejä... Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku. In English: Student Evening Tue 3.4. Mikko Paavola: The Crucifixion of Jesus at 6 pm in Sirkkalankatu 4. Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 and at 18.00 in Sirkkalankatu 4. You are warmly welcome! Read more: www.opko. fi/turku/english. DELTA Päivystykset toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15 Urheiluvuoro keskiviikkoisin Iskerissä klo. 18.30-19.30 ja perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00 KANTA' Kannan kevätkokous ma 26.3. klo 16 Turku-salissa. Kannan sääntömääräinen kevätyleiskokous pidetään tänä vuonna maanantaina 26.3. kello 16 alkaen Turkusalissa. Kokouksessa käsitellään vuoden 2011 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnetään vastuuvapaus viime vuoden hallitukselle. Tervetuloa kaikki jäsenet! TURUN KESKUSTAOPISKELIJAT Kevätkokouksemme on torstaina 22.3. klo 18 toimistollamme osoitteessa Rehtorinpellonkatu 4B, 2krs. Tervetuloa paikalle! Keskiviikkona 28.3. pidämme tuttuun tapaan myyjäiset Jusleniassa, tarjolla on monenlaista uunituoretta herkkua. KOMPLEKSI Torstaina 15.3. järjestetään Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry:n sääntömääräinen kevätkokous. Kokouksessa käsitellään normaalit kevätkokousasiat sekä valitaan hallitukseen Excuvastaava. Kokouksen jälkeen on opintopalautetapahtuma Viini & Valitus. Kaikkien vuosikurssien opiskelijat ovat erittäin tervetulleita. TAS-ÅAR Haluaisitko saada itsesi kovempaan kuin timmiin kuntoon? Haluaisitko ihmisten luulevan, että sinulla on kolmaskin pakara kahden edellisen lisäksi? Jos vastauksesi on kyllä, tule kokeilemaan soutua soutukurssille! Soutamisella emme tarkoita melomista tai kirkkovenesoutua, vaan soutamista olympialuokan veneillä (siis sellaisilla kaukaloilla, joihin takapuolesi mahtuu juuri ja juuri). Seuraava soudun alkeiskurssi alkaa keskiviikkona 11.4. klo 18:00 Kupittaan urheiluhallilla. Kurssi pidetään viikolla 15 ke, to ja su sekä viikolla 16 ma, ke, to ja su klo 18:00. Saat mahdollisuuden kohottaa kuntoasi tehokkaasti ja monipuolisesti, ja halutessasi voit jatkaa soutua myöhemmin vesillä. Kurssilla käydään läpi soututekniikan perusteita sisäsoutulaitteilla ja tehdään muita soutua tukevia harjoitteita oman kunnon mukaan. Aiempaa kokemusta soutamisesta ei tarvita. Jos et pelkää itseäsi, meitä tai atleettisuutta ja koet edes lievää mielenkiintoa päästä meidän kanssamme samaan veneeseen, ilmoittaudu rohkeasti kurssille! Ilmoittautumiset 8.4. mennessä ja lisätietoja: melauk@utu.fi. Kurssilla tilaa rajoitetusti! Kurssin hinta on 10 euroa. TURUN YLIOPPILASKAMERAT Tervetuloa sääntömääräiseen vuosikokoukseen ma 19.3. klo 18 Ravintola Proffan Kellarin kabinetissa. Seuraava päivystys ti 20.3. klo 17-18 pimiöllä, YOtalo A:n kellarissa, portaiden alta palo-ovesta sisään. Pimiökurssille haluavat voivat ottaa yhteyttä Jere Kupariin, jemaku@utu.fi, kurssi maksaa jäsenmaksuineen 15 euroa. http://org.utu.fi/tyyala/ ylioppilaskamerat/ APRILLIROCK! @ KLUBI 29.3. 2012 Maaliskuussa räjähtää jälleen, kun opiskelijabändit valtaavat Klubin lavan. Jo perinteeksi muodostunut TYYn kulttuurivaliokunnan järjestämä Aprillirock on jälleen täällä! Illan paras esiintyjä pääsee viihdyttämään TYYlikkään vapun vappupiknikille! Yleisön suosikki puolestaan pääsee tanssittamaan juhlakansaa TYYn 90-vuotisvuosijuhlien jatkoille. Illan aikana lavalle nousevat: The 5th of April | Bill, Moray & Bill | Day at the office Korpikuusen kyynel | Sammal | The Toilet Nuke Ovet avautuvat klo 20 ja showtime tasan klo 21. Arvovaltaisessa tuomaristossa vaikuttavat Salla Mistola (TYY), Laura Myllymäki (Tylkkäri), Mikko Tirri (Kirahvi nimeltä Tuike), Jari Pohjonen (Kirjakahvilan pj/TVO:n entinen ohjelmapäällikkö) sekä Kauko Röyhkä. Aprillirockin liput maksavat vaivaiset 3e ja ensimmäisille on luvassa hieno haalarimerkki. Paikalle kannattaa siis saapua hyvissä ajoin! Illan juontavat Konsta ja Jaakko! Merkitse Aprillirock kalenteriisi, ja saavu ystäviesi kanssa kannustamaan suosikkiasi! Tapahtuma sekä kulttuurivaliokunta löytyvät myös Facebookista. Aprillirock on osa TYYn 90v. juhlavuotta. TYY: Laitosneuvostot korvaavien työryhmien tehtävät on kirjattava yliopiston johtosääntöön.