5/2013
Tami
tekee
tarinoita
Tylkkäri kävi
Lion #79:n
kuntokoulussa s. 12
B-TALO JAKOON S. 4
TROLLAUS S. 10
LÄÄKISETIIKKA S. 18
nyrkkitaPPElu
humalistonkatu 8 a
PE 15.3. ILTA, 10e / 8e (Tiketti)
Fucking World,
nyrkkitaPPElu, kirk grim
la 16.3. LIVE, 6e (Ennakot Levykauppa Äx)
I AM Prod. esittää: torturE killEr,
aXEgrEssor, dEciBEl hammEr
to 21.3. LIVE, 14e / 12e (Tiketti)
conan (UK), horsE latitudEs
PE 22.3. LIVE, 17e / 15e
turmion kätilöt
la 23.3. LIVE, 12e / 10e (Tiketti)
kilPi 10v., soullEss soul
ILTA: Mestarisoundi Live:
asa & Polarsoul, notkEa
rotta 3Pack + djsucks! 10e / 8e (Asema)
su 24.3. LIVE, 18e / 15e (Tiketti)
Justimus, nost3 & Protro
kE 27.3. LIVE, 18e / 15e (Tiketti)
hardcorE suPErstar (Swe),
Baton roguE morguE
to 28.3. LIVE, 18e / 15e (Tiketti)
luontEri surF, PoJat,
kumikamEli, kosmikud (eST)
PE 29.3. LIVE, 11e / 9e (Tiketti)
samaE koskisEn korvalääkE,
sans ParadE, Eva on thE
WEstErn castlE island
conan
turmion kätilöt
Justimus
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
www.facebook.com/turunklubi
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
special offer!
leikkaus 30/40 ?
väri+leikkaus 80-99 ?
(opiskelijakorttia näyttämällä)
www.clipp.fi
linnankatu 17 hämeenkatu 1
forum
p. 232 9096
p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
NUMERO 5/2013
15.3.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
Hitler kuulee opintotukiuudistuksesta
En ole ainakaan vielä nähnyt videota, jolla Hitler kuulisi opintotukiuudistuksesta.
Ylioppilaskunnissa on tehty pitkää päivää tehtailemalla rintamerkkejä, pystyttelemällä sosiaalisen median kampanjoita ja suoltamalla kannanottoja ja
mielipidekirjoituksia kaksin käsin.
Siitäkin huolimatta, että opiskelijaliike on mielenosoitusvalmiudessa, eivät
kaikki hallituspuolueet ole virallisia kantojaan opintotukiuudistuksesta tuoneet
toistaiseksi julkisuuteen.
Piilottelu lienee silkkaa politiikkaa ja neuvottelutaktiikkaa. Opiskelijaliikkeeltä se on vienyt mahdollisuuden analyyttiseen argumentointiin, puolesta tai vastaan. Taktiikaksi on pakon sanelemana jätetty väijytysasema ja siilipuolustus.
Opiskelijat, vielä olisi se Hitler kuulee -kortti käyttämättä.
Hallituksen kehysriihessä kuun lopulla tarjottimella uhkaa olla opintotuen
rajoittaminen nykyisen kuuden vuoden sijaan viidelle vuodelle tai tuen jakaminen niin, että kolmena vuotena saisi opintorahaa ja kahtena seuraavana lainaa.
Ne ovat huonoja ehdotuksia opiskelijalle, jonka pitäisi keskittyä opintoihinsa
työnteon sijaan. Puhumattakaan siitä, että ehdotuksissa piilee eriarvoisuusongelmia.
Lainapainotteisuuden lisäämiseen liittyy myös vaarallinen ajatus hyödyllisille
ja ei-hyödyllisille aloille hakeutumisesta. Lääkäriksi opiskeleminen olisi sijoitus
tulevaisuuteen, folkloristiikan opiskelu taas työelämäitsemurha.
Viimeistään Himas-kohu on kuitenkin osoittanut, että riippumatonta perustutkimusta ihmistieteiden aloilla tarvitaan ? ehkä jopa erityisesti tässä ajassa.
Opiskelijajärjestöt sen sijaan ovat huomauttaneet, että opintotuki on opiskelijan sosiaaliturva, ei pelinappula työurakeskustelussa. Kaiken takana on huoltosuhteen korjaaminen, joka voidaan tehdä luomalla pituutta työuriin alusta,
keskeltä ja lopusta.
Nyt kyse olisi myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
?
Ovatko rocktähdet näinä päivinä pelkkiä nostalgisia
aikakoneita, joiden avulla gradujaan kirjoittavat tai
yhteiskuntakelpoisissa duuneissaan eksistentiaalikriisiä
potevat ei-enää-niin-nuoret voivat kaihoisasti fiilistellä
teiniangstejaan?
?
Onko rock sittenkin rahastusta, punnitsee
Kulttikamaa-kolumnisti. S. 15
Speksi vaatii sekä aikaa, ihmisiä
että rahaa.
Index ja Opex tekivät oman shown. S. 14
Kristian Tervo
Hitler kuulee -tyyppinen sosiaalisen median mellakointi on tietysti sukupolvikokemus ja omintakeinen barrikadi.
Sen viesti ei välttämättä avautuisi kaikille ? onhan nykyeduskunnan keski-ikä
50 vuotta ? mutta onnistuisi vähintäänkin tuottamaan absurdin vaikutelman
opintotukikeskustelusta.
Siitä on opiskelijankin mielestä kyse: opintotuki-Absurdistanin mahdollisesta synnystä.
Mene suurmielenosoitukseen 20.3.
Senaatintorille.
Nouse barrikadeille.
Tee Hitler kuulee opintotukiuudistuksesta -video.
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
OTA IISISTI, ILONA!
Yliopiston hallinnoimat apurahat haettavana 11.3.?11.4. myös opiskelijoille! Lisätietoja intranetistä.
Puheenvuoro
!
Oi kerro, kerro opintotuki,
miten tänä vuonna muuttaisit
maailmaa?
Kehysriihi lähestyy. Hallituksen
kokoontuessa päättämään valtion rahankäytöstä moni opiskelija ja opiskelijaksi aikova odottaa varpaillaan uutisia opintotuen tulevaisuudesta. Keskustelu
opintotuesta on käynyt kuumana joulukuusta lähtien, jolloin
viime kehysriihen yhteydessä
perustettu opintotuen rakenteellista kehittämistä pohtinut
työryhmä luovutti muistionsa
asiaa valmistelevalle ministerille, kulttuuri- ja urheiluministeri
Paavo Arhinmäelle. Muistion
luovutustilaisuudessa ministeri
toi vahvasti esille, että uudistus
on tarpeeton. Opintotukea tulisi
kehittää nykyrakenteen pohjalta.
Työryhmän aikataulu ja tavoitteenasettelu olivat vähintäänkin absurdeja, asiantuntijoita ei ehditty kuulla eikä kunnollisia laskelmia tehdä. Poliittinen
paine työurakeskustelujen takia
painoi taka-alalla, ja näin opintotuki asetettiin leikkauspöydälle jälleen kerran, vain vuoden
toipumisen jälkeen. Tällä kertaa
opintotuesta haluttiin saada kannustavampi, jotta opiskelijat valmistuisivat nopeammin ja siirtyisivät näin nopeammin työelämään ja osaltaan parantamaan
tulevaisuuden huoltosuhdetta.
Yllätyksenä ei voine pitää,
että työryhmä ei pystynyt tuottamaan lopullista ehdotusta.
Suurin osa työryhmään osallistuneista tahoista ei suostunut
esittämään omaa malliaan tai
kannattamaan mitään esitettyä
mallia. Lopulta ainoat tahot,
jotka pystyivät omia mallejaan
esittämään opintotuen rakenteen kehittämiseksi, olivat toisen
ja korkea-asteen opiskelijajärjestöt sekä valtiovarainministeriö.
Opiskelijajärjestöjen mallia tukivat työryhmän vasemmistoliiton
ja vihreiden edustajat valtiovarainministeriön esittäessä opintotuen korvaamista kokonaan
lainalla. Tämä sai opiskelijajärjestöt nousemaan varpailleen.
Esitys ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, suureksi pettymykseksi
sitä tosin voi kutsua. Vastaavia
koulutuksellista tasa-arvoa ravisuttavia uhkamalleja on heitelty
ilmaan ennenkin.
33 ylioppilas- ja opiskelijakuntaa, mukaan lukien isoimmat ylioppilaskunnat AYY, HYY, TaMY,
TYY ja JYY, allekirjoittivat yhteiskannanoton 21.2.2013, jossa
työryhmän työskentelyä kuvattiin ?poliittiseksi suhmuroinniksi?, jolla päätöksenteko siirrettiin
suljettujen ovien taakse. Järjestöjen mielestä oli vastuutonta
käyttää opintotukikeskustelua
poliittisena
hämäysliikkeenä,
koska työurakeskustelun oikeasti hankalia kysymyksiä eläkeiästä, työssä jaksamisen ongelmista
ja kannustinloukkuja luovasta
etuusjärjestelmästä ei olla valmiita ratkaisemaan. Myös opiskelijajärjestöjen kattojärjestöt,
SYL mukaan lukien, peräänkuuluttivat oikeudenmukaisuutta
työurakeskusteluun.
Opiskelijajärjestöjen ajatukset
saavat tukea Tilastokeskuksen
laskelmista, jotka osoittavat, että paineen kohdistaminen opiskelijoihin työurakeskustelussa
on turhaa, sillä opintoaikojen
rajaamisella olisi vain marginaalinen vaikutus kokonaisuuden
kannalta. Tilastokeskus tuo esille, että työurat ovat lyhentyneet
erityisesti keskeltä. 30?44-vuotiaiden työllisyysasteen laahaaminen usealla prosenttiyksiköllä
edellistä lamaa edeltävästä ajasta
on erityisen kestämätöntä taloudellisen huoltosuhteen kannalta.
Kun hallitus kokoontui puoliväliriiheen 28.2.2013 keskustelemaan hallitusohjelman
etenemisestä, opiskelijajärjestöt
höristivät korviaan. Tiedotustilaisuudessa saatiin laihalti
uutisia opintotuen osalta. Puoliväliriihen tiedotteessa asiasta
mainittiin seuraavaa: ?Keskimääräisiä opintoaikoja lyhennetään ja opiskelijoiden keskimääräistä valmistumisikää alennetaan parantamalla opintotuen
kannustavuutta sekä opiskelun
ja valmistumisen nopeuttamista
tukevilla toimilla.? Keskustelu
puolueiden välillä ja niiden sisällä käy siis edelleen kuumana
myös opintotuen osalta.
Hyvinvoiva ja yhdenvertainen
Suomi tarvitsee erilaisia osaajia
ja erilaisia kykyjä eri aloilta. Se
tarvitsee työssä jaksavia, motivoituneita kansalaisia, joilla
on ollut mahdollisuus opiskella
sosioekonomisesta taustastaan
huolimatta valitsemallaan alalla. Nykymallinen opintorahapainotteinen opintotuki takaa
tämän mahdollisuuden. Opintotuen jatkuvalla tiukentamisella, milloin mistäkin poliittisesta
agendasta, emme pääse mihinkään. Terveenä ja hyvinvoivana
työelämään siirtyvä opiskelija
on kaikkien etu ja vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla työuriin.
Opiskelijajärjestöt ovat muutoksesta yksimielisiä. SYL, SAMOK ry, OSKU ry, SAKKI ry ja
SLL järjestävät suurmielenosoituksen Helsingissä 20.3.2013.
Opiskelijajärjestöt haluavat sanoutua irti opintotuen leikkauksista ja vaativat, että kaikille
opiskelijoille on turvattava oikeudenmukainen ja kohtuullinen opintotuki, joka mahdollistaa kokopäiväisen opiskelun.
Opintotuen tulee edelleen olla
vahvasti opintorahapainotteinen, se tulee sitoa indeksiin ja
itsenäisesti asuvien toisen asteen
opiskelijoiden opintotuen vanhempien tulojen vaikutus tulee
poistaa.
Yo-talo B:n alakerran
käyttöön ensi
TYS penää ylioppilaskunnalta yhtenäistä
esitystä tilojen käyttötarkoituksista.
MINTTU NAARMINEN
Kirjoittaja on TYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija
Oikaisuja
Tylkkärin 15.2. ilmestyneen numeron pääkirjoituksessa oli nolo virhe. Alkuperäisessä tekstissä väitettiin virheellisesti, että pökäle, joka esiintyi Tylkkärin kannessa vuonna 2002, olisi ollut aito kakka. Todellisuudessa
pökäle oli ostettu pilailukaupasta. Saman lehden Ihonalaista mustetta -jutussa tatuoinnistaan kertonut Anna
paljasti myöhemmin, että tarina hänen tatuoinnistaan oli tekaistu
Yo-talo B:n alakertaa katsellessa
on vielä hieman vaikea hahmottaa, millaisessa käytössä tilat tulevat kevään jälkeen olemaan.
Vanha lava ja baaritiski puuttuvat. Ravintolaa tai keikkapaikkaa ei enää nähdä, sillä puutteelliset äänieristeet ja seuraavassa
kerroksessa olevat vuokra-asunnot estävät entisenlaisen toiminnan.
Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Heikki Isotalo toteaa, että
tulevaisuudessa alayhdistykset
voivat käyttää tiloja esimerkiksi
yhteisinä toimistoina tai varas-
toina.
Kevään aikana selvitetään,
millaisia tarpeita alayhdistyksillä on, ja tilaa muokataan sen
mukaan. Ainakin ovia pitää vielä
rakentaa.
TYYn tarkoituksena on etsiä
alayhdistykset, jotka sitoutuvat
vuokraamaan tilat. Sen jälkeen
ylioppilaskunta kirjoittaa vuokrasopimuksen Turun ylioppilaskyläsäätiön kanssa.
Vuokran neliöhinnaksi tulee kahdeksan euroa, mikä on
moninkertaisesti verrattuna remonttia edeltävään aikaan.
TYY:n pääsihteeri Rauli Ele-
TYY tukee Tahdon 2013 -kansalaisaloitetta. ?Käsitys parisuhteesta on kulttuurillinen ja muuttuva, ja Suomessa täm
UUTISET
UUTISET
5
KRISTIAN TERVO
KYSYY:
Oletko
työskennellyt
ulkomailla?
KRISTIAN TERVO
Olli Lönnberg, 3. vuoden
yleisen kirjallisuustieteen
opiskelija
Olen tehnyt vähän pimeitä remonttihommia Englannissa.
TYYn pääsihteeri Rauli Elenius (vas.) ja TYYn hallituksen puheenjohtaja Heikki Isotalo tutkivat remontoituja B-talon
entisiä osakuntatiloja. TYY selvittää parhaillaan, mitkä alayhdistykset ovat kiinnostuneita vuokraamaan tilat.
alakerran tilat
syksynä
nius toteaakin, että alayhdistysten vuokranmaksukyky aiheuttaa vielä epävarmuutta. TYY on
päättänyt tukea ylioppilastalojen
elävänä pysymistä subventoimalla Yo-talo B:n alakerran tilojen kuukausivuokria kahdella
eurolla neliöltä.
Suurin ongelma tilavuokrien
maksamisessa on pienillä yhdistyksillä, jotka saavat kerättyä
rahaa nipin napin oman toimintansa ylläpitämiseen.
Entisissä S-Osiksen tiloissa
toiminut Turun yliopiston pohjalainen osakunta ei voi palata
Yo-talo B:n alakertaan taloudellisista syistä.
?Jos päättäisimme lähteä sinne, niin olisimme vararikossa
alta aikayksikön?, toteaa osakun-
nan kuraattori Toni Kangasoja.
Edulliseksi TYS:llekään ei tule
pitää 400 neliön tiloja tyhjillään.
Säätiön toimitusjohtaja Kalervo
Haverinen ilmaiseekin huolensa
asian suhteen.
?Olemme antaneet pallon
puoli vuotta sitten opiskelijajärjestöille, mutta mitään ei ole
tapahtunut. Haluamme ylioppilaskunnalta yhtenäisen esityksen
siitä, millaiseen käyttöön tilat tulevat?, hän näpäyttää.
B-talossa tapahtuneen vesivahingon vuoksi tiloihin ei myöskään aiemmasta suunnitelmasta
poiketen pääse ennen syksyä.
?Tilojen huolelliseen kuivaamiseen menee ainakin kaksi
kuukautta?, arvioi Haverinen.
TYS haluaa antaa tilan ensisi-
jaisesti opiskelijajärjestöjen käyttöön, mutta jos järjestöillä ei ole
resursseja vuokrata tilaa, täytyy
Haverisen mukaan uusia ratkaisuja miettiä.
Yhteiseksi
olohuoneeksi
S-Osiksen tiloista häädetyt osakunnat tekivät 15 000 euron remontin moottoripyöräkerhon
entisiin tiloihin Kirkkotielle.
Osakuntatalo Uusiksesta rakennettiin juhlatila, jota vuokrataan
muun muassa ainejärjestöille.
Satakuntalais-Hämäläisen
Osakunnan varapuheenjohtaja Patrik Niskanen toteaa, että
toiminta on Uusikselle muuton
jälkeen muuttunut.
?Vuokraustoiminnan ja syrjäisen sijainnin vuoksi ihmiset
eivät voi poiketa samalla tavalla päiväkahville kuin aiemmin.
Se aiheuttaa ongelmia uusien
jäsenten hankkimiseen. Ihmiset kyllä tietävät Uusiksesta
juhlien kautta, mutta he eivät
vielä tiedä, että tänne voi tulla
päivystysaikaan vain hengailemaankin.?
Satakuntalais-Hämäläinen ja
Savo-Karjalainen osakunta ovat
päättäneet palata Yo-talo B:n
alakertaan pitämään kaikkien
opiskelijoiden yhteistä olohuonetta. Niskasen mukaan tiloista
on tarkoitus tehdä niin sanottu
sisäänottopaikka uusille aktiiveille. Tiloissa on tarkoitus pitää
muun muassa elokuvanurkkausta ja biljardipöytää.
Vielä on epäselvää, tuleeko
Yo-talo B:n alakerrassa olemaan
myös jonkinlainen juhlatila.
Vector ry:n juhlatila Sotku puretaan kesällä, ja Osakuntatalo
Uusiksella on elinaikaa noin kolme vuotta. Sen jälkeen opiskelijat kohtaavat suuren ongelman
tapahtumanjärjestämisessä.
?Kohta on tilanne, ettei kenelläkään ole tiloja, kun vuokrat
nousevat ja tilat lähtevät alta.
Ideaalitilanne olisi, jos saisimme
kaikki osakunnat, ainejärjestöt
ja TYY:n mukaan tontin ostamiseen ja opiskelijoiden yhteisen tilan rakentamiseen?, visioi Patrik
Niskanen.
Anna Vuorinne, 4. vuoden
yleisen kirjallisuustieteen
opiskelija
En. Suunnitelmissa on kyllä jossain vaiheessa. Harjoittelu antaa
opiskelijalle hyvän mahdollisuuden siihen.
Hanna Virta, 4. vuoden
sosiologian opiskelija
En. En tiedä haluaisinko. Riippuu missä ja millaista työtä.
Terhi Mahlamäki
mä näyttäisi esimerkiksi avioliiton kohdalla olevan paljolti ikäluokkakysymys?, hallituksen pj. Heikki Isotalo toteaa.
OPISKELE KESTÄVÄN KEHITYKSEN ASIANTUNTIJAKSI!
<?????? ??????? ??????? ??????????? ????????? ?? ????????? ????????? ???????? ?? ???????
??????????? Kestävän kehityksen opintokokonaisuus (KEKO) ?? d???? ?????????? ?????
???? ?????????? ?????????????? ????????? ???????????? ?? ????????????? ????????????
????? ??????????? ?????????? ????????????????? ????? ???????? ?????????? ?????????? ??
??????????????????
KEKOssa opitaan
??????????? ???????? ?????????? ??????????? ??? ??? ???????????? ?? ??????
?????????????????? ???????????????? <?????????????? ??????????? ???????? ?????????
??? ?????????????? ?????????????????? ??????????????? ?? ????????????? ?????????????
????????????????? ??????????? ?? ??????????????? ????
??????????????? ??????????????????? ?? ???????????????????????
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
< <K? ?? ?? ????????? ???????????????? ??? ??? ???? ?????????????????? ??????????
?????????? ?? ????
Hakuaika lukuvuoden 2013?2014 KEKOon on avoinna 1.?30.4.2013!
>????????? ?? ?????????? ??????????? ??????????????
K?? ???????? ??????????
Ahdistuksesta
vapauteen
Laura
Kalaja
?Minusta se ei ole niinkään ihme, jos ihminen kokee hetkellistä
rauhaa jossain hiljaisuudessa, kaukana arjen jatkuvista haasteista
ja muista ihmisistä. Jumalan ihme on siinä pysyvässä rauhassa,
jonka Hän voi antaa kiireen ja epämiellyttävienkin olosuhteiden
keskelle...?
Lue Lauran koko stoori ja 14 muuta koskettavaa muutostarinaa ilmaisesta kirjasta. Katso myös BC-TV kanavalla 15
sekä kaapeli-TV:ssä kanavalla 64 klo 19.30. Ohjelmat myös
netissä www.bctv.eu
Tilaa kirja+DVD ilmaiseksi
0800 135 135
(maksuton)
Tekstaa Kirja16 numeroon 18230 (maksuton)
muutokseen.fi
Millaiseen arvomaailmaan opetussuunnitelmat ohjaavat? Vastauksia kysymykseen ja muuta Maailma koulussa - gl
AJASSA
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Yömättö
Pitsa on onnenpyörä kosmoksen ruotsinlaivalla. Hyvässä pitsassa ei ole rosvosektoria edes
hintalapun kohdalla, vaan sen
höveli taksa tervehtii yösyöppöä
kuin vanhaa ystävää. Pitsa on
fantasiaa ja Al Caponea, siihen
sisältyy koko maailma ja siksi
siitä voi työstää myös omannäköisensä niukan preerian, pelkkä salami ilman juustoa. Pitsa on
ahmijansa kuvastin, turvonneen
euforian planeetalle lentelevä
lautanen.
Kebab eli kepappi on pitsan lähisukulainen, huumaavasti pyörivä lihapötkö joka kesytetään
lautaselle veitsenlive kerrallaan.
Mesopotamiasta
kantautuva
herkku on orientaali kokemus,
dervissi, jota maallistetaan latteilla hansa-appeilla: ranskiksilla, riisillä ja pullalla, ehkä myös
suomenlipulla. Ei se mitään,
sanoo vanha Keb?Abi ja jatkaa
huumaavaa hetkumista itsensä
ympäri.
Grillihampurilainen on monimutkainen kerroskakku täynnä
kelvollista pakaste-eläintä ja lukuisia lisäosasia. Grillihampurilaisen turmiollisuus liittyy sen
jonottamiseen ja lukuisiin arkoihin saaliseläimiin, jotka nälkäisinä ovat äreitä kuin rovasti housut
kintuissa. Grillihampurilainen
on todellisimmillaan verenmakuinen, kirkas välähdys valomainosten ja asfaltin välissä.
Kaapo Paatos
Ostamalla onnea
Grechten Rubinin Onnellisuusprojekti kuulostaa kivalta. Vuoden projektiksi kuukausittaisten
teemojen mukaan jaksotettuja
mukavia pikku arkivinkkejä,
joilla tehdä elämästä onnellisem-
paa.
Alussa Rubin kertoo, miten hän
on kokenut yksittäisten ihmisten
yksittäiset onnellisuusvinkit life
coach -kirjailijoiden yleispäteviä
ohjeita paremmiksi. Kirjalle kannattaa antaa siis mahdollisuus
siitä huolimatta, että Rubin on
newyorkilainen viimeisen päälle
laitettu supersuorittaja, ex-juristi,
kirjailija ja perheenäiti.
Rehellisesti vähän kyllä epäilyttää. Eikä tarvitse lukea hirveän
paljon pidemmälle saadakseen
vahvistusta ennakkoluuloille.
Rubin aloittaa projektinsa korostamalla komeroiden siivoa-
Mielipide
Haluatko mielipidekirjoituksesi
Tylkkäriin? Ota yhteyttä:
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Paras keino vaikuttaa
on joukkovoima
Kataisen hallitus pui maa-
liskuun kehysriihessä keinoja
pidentää työuria ja opiskelijoiden toimeentulo on asetettu
Anja K
arppinen
misen merkitystä onnellisuuden
kannalta. Kuulostaa tarpeeksi
pahalta jo sinällään. Muutamaa
lukua myöhemmin hän hankkii
muun muassa askelmittarin ja
laminointikoneen sekä päättää
aloittaa keräilyharrastuksen. Hänelle on tärkeää, että kotona on
tyhjän tilan sijaan sittenkin merkityksellistä rojua.
Heinäkuun otsikko ?Osta onnea? saa sykkeen nousemaan
ennen ensimmäisenkään sivun
kääntämistä. Yksi rahankäytön
vinkeistä onkin:
?Jos uuden iPodin ostaminen
saa sinut ylös sohvalta ja lenkki-
polulle, se on hyvä sijoitus.?
Jos kestää Rubinin kritiikittömän näkemyksen amerikkalaisesta kerskakulutuskulttuurista,
kirjasta löytyy hyvääkin. Yksi
olennaisimmista ajatuksista on se,
ettei tarvitse olla onneton voidakseen lisätä onnellisuuttaan.
Omaan onnellisuuteensa keskittyviä pidetään helposti itsekeskeisinä, mutta Rubin antaa heille
synninpäästön: Onnellisemmat
ihmiset ovat iloksi myös ympärillään oleville.
Kirjan tärkein oppi on, että
tekomme ohjaavat tunteita eikä
päinvastoin. Onhan tunnettua,
että esimerkiksi tekonaurulla on
taipumus tarttua ja muuttua aidoksi. Samoin hyvät teot saavat
meidät tuntemaan itsemme onnellisiksi.
Kannessa mainostettu ?Aloita
oma onnellisuusprojektisi? -opas
osoittautuu neljän aukeaman listaksi palluroiden sisään kirjoitettuja vinkkejä, joita seuraa kattava
lähdeluettelo onnellisuutta eri näkökulmista käsitteleviä opuksia.
Jos kirjaa jollekin pitäisi suositella, kohderyhmä voisi olla jenkkielämää fiilistelevät wannabebisnesnaiset.
tikun nokkaan. Keinona työurien pidentämiseen on esitetty
opintotuen uudistamista ?kannustavampaan? suuntaan, mikä
käytännössä tarkoittaa lainapainotteisuuden kasvattamista tai
opintotuen nostoajan rajaamista
viiteen vuoteen. Esitetyt keinot
eivät Tilastokeskuksen tietojen
perusteella pidennä työuria, ja
niiden konkreettisena seurauksena on ainoastaan opiskelijoiden toimeentulon rapautuminen ja koulutuksellisen tasa-arvon heikentyminen.
Opiskelijaliike on osallistunut
jo vuosia työurakeskusteluun
ja ollut halukas uudistamaan
opintotukea aidosti kannustavampaan suuntaan, kuten esimerkiksi esittämällä vuosittaista
lainakannustinjärjestelmää, joka
toteutuu opiskelijan suorittaessa
opintoja tavoitetahdissa. Opintotukea on uudistettu viimeksi
2011 muuttamalla se kaksiportaiseksi ja kohottamalla kuukausittaista opintopisterajaa. Näiden
uudistusten vaikutuksia ei ole
ehditty arvioimaan. Nyt keväällä
tapahtuneet reaalipoliittiset suhmuroinnit opintotuen ympärillä
ovat ajaneet ylioppilasliikkeen
pisteeseen, jossa täytyy julistaa:
?Näpit irti opintotuesta!?
Opintotuen tulevaisuudesta
huolestunut opiskelija! Tässä
vaiheessa on tarjolla yksi konkreettinen keino vaikuttamiseen,
ja se on perinteinen kaduille
jalkautuminen
mielenosoitusplakaattien kanssa. TYY
järjestää 19.3. yhdessä muiden
turkulaisten ylioppilas- ja opis-
kelijakuntien kanssa paikallisen
mielenilmauksen
yliopistonkadulla ja 20.3. bussikyydityksen Helsingissä järjestettävään
suurmielenosoitukseen. TYY
on myös vedonnut yliopiston
luennoitsijoihin, jotta poissaolot suurmielenosoituspäivänä
jätetään rankaisematta. Jokaisen
mielenosoitukseen osallistuvan
työpanos on tärkeä, sillä ylioppilasliikkeen suuri vahvuus on
sen laajuus. Mielipidekirjoitukset ja hyvät argumentit eivät
tässä vaiheessa enää riitä. Nyt
on tärkeää näyttää poliitikoille,
että opiskelijat eivät suostu taipumaan opintotuen heikennyksiin.
SAMPO ROUHIAINEN
Heikki Isotalo
Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja
lobaalikasvatuksen mahdollisuudet -seminaarissa perjantaina 5.4. klo 10?16 Educariumin luentosali Edu 1:ssä.
7
Omenoiden pakkaaminen vaatii ripeyden lisäksi tarkkaavaisuutta ja hellää otetta, sillä kolhiintuneet tai väritykseltään liian kirjavat hedelmät eivät kelpaa vientiin.
Työtätekevä reissaaja nostelee
tonnitolkulla hedelmiä
Working Holiday -viisumi antaa
mahdollisuuden työskennellä
Uuden-Seelannin farmeilla ja
viinitarhoilla. Toimittaja vietti
puoli vuotta sesonkityöläisenä
mantereella.
Teksti ja kuvat: JOONAS JUSSILA
Odotukseni ovat korkealla,
kun ajan Uuden-Seelannin Eteläsaaren pohjoisosassa sijaitsevan Nelsonin maakunnan he-
delmätarhoja pursuavalle rannikkoalueelle viininviljelyseutu
Marlborough´n keskuskaupunki Blenheimista.
Olen saanut kolmisen kuukautta kestävän pestin omenaja päärynäfarmin pakkaamossa.
Siisti sisätyö kello kahdeksasta
neljään kuulostaa erinomaiselta. Olen odotellut helmikuun
lopulla alkavaa pakkaussesonkia jo pidemmän aikaa.
Epämääräiset
muutamasta
päivästä pariin viikkoon kestäneet työpestini Marlborough´n
viinitiloilla, -pullottamoissa ja
kirsikkitarhoilla ovat sisältäneet erikoisia käänteitä. Olen
esimerkiksi saanut ensimmäiset
potkuni, kun en kuulemma harventanut viiniköynnösrivien rypäleterttuja tarpeeksi nopeasti.
Muutamat 12 tunnin yö-
vuorot
viininpullottamossa
kahdeksan euron tuntipalkalla päättyivät epätietoisuuteen
seuraavan päivän työtilanteesta.
Niinpä eräänä sunnuntaiaamuna huomasin herättyäni kännykässäni 14 saapunutta puhelua.
Ne olivat työnvälittäjältä, joka
sunnuntaina kello 4 olisi halunnut minut ja ruotsalaisen kaverini Perin töihin kello viideksi
aamulla.
Jouduimmepa myös kovaan
sanaharkkaan toisen työnvälittäjämme kanssa saatuamme
liian alhaista palkkaa viiniköynnösten oksia tukevien rautalankojen nostamisesta uusille
sijoilleen. Onneksi blenheimi-
laisen lakitoimiston neuvoilla
saimme korvauksen asianmukaisemmalle tasolle.
Töidensaanti oli hankalaa
Eteläsaaren suurimmalla viininviljelyalueella, sillä maataloustöitä säätelivät sääolot, jotka
keskikesällä vaihtelivat jatkuvasti. Niinpä parin kuukauden
ajan sain odotella töiden alkua
välillä viikkotolkulla.
Tilannetta ei helpottanut töitä vailla olevien Working Holiday -reissaajien suuri määrä.
Uuteen-Seelantiin saapuu vuosittain noin 40 000 matkailijaa,
joille viisumi on myönnetty.
Eniten väkeä saapuu Iso-Britanniasta ja Saksasta, lähes
Kestävän kehityksen asiantuntijaksi? Hae monitieteiseen Kestävän kehityksen opintokokonaisu
AJASSA
10 000 kummastakin.
Nyt tilanne kuitenkin näyttää
lupaavalta. Tulisin asumaan lähes ilmaiseksi hedelmätarhalla.
Tienaisin 7,5 euroa tunnissa, ja
kun tekisin töitä 40 tuntia viikossa, rahaa tulisi tällä kertaa
jopa säästymään. Ahtaiden hostellien
yhteismajoitussaleissa
punkkaaminen on sekin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.
Muutaman tunnin ajomatkan
jälkeen saavun Motuekan kaupungin liepeillä sijaitsevalle
hedelmätarhalle, jonka pakkaamossa pomo Sheldon James
toivottaa minut tervetulleeksi.
Paikkojen esittelyn jälkeen asetun huoneeseeni ja tutustun samaisen pakkaamorakennuksen
vierashuoneissa majoittuviin
slovakialaisiin pariskuntiin Katarinaan ja Henryyn sekä Marekiin ja Michaelaan.
Illalla saan kämppäkaverin,
kun tsekkiläinen Vlastik majoittuu vaatimattomaan huoneeseen. Pian saan huomata,
että jaamme kuuden ihmisen kesken muutaman neliön
keittiö-olohuone-pesuhuone
-yhdistelmän. Yksinäisyyttä ei
maatilallakaan siis tarvitse kokea.
Omenanpoiminta on alkanut
muutamaa päivää aiemmin, ja
farmille on saapunut lisäksemme toistakymmentä Working
Holiday -reissaajaa. Omenanpoiminta ja pakkaamotyöt työllistävät esimerkiksi kanadalaista
Agnesta, tsekkiläistä Annaa,
englantilaista Fionaa ja japanilaista Kanaa.
Seuraavana aamuna työt pakkaamossa alkavat. Tehtäväni on
pinota 10 kilon painoiset päärynälaatikot trukkilavojen päälle
täsmällisiin pinoihin 2,3 metrin
korkeuteen.
Pinoamisen ja laatikoista täyteen ahdettujen trukkilavojen
poiskuljettamisen lisäksi olen
vastuussa pakkausmateriaalin
riittävyydestä kaikille 14 pakkaajalle, joista valtaosa on paikallisia eläkeläisiä.
Iso osa heistä on työskennellyt farmilla jo aiemmin.
?Tämä on mukavaa ja sosiaalista hommaa. Lisäksi tästä
kertyy kivasti lisätienestiä?, on
useimpien vastauksena ihmettelevään kysymykseeni, mikä saa
yli kuusikymppiset uusseelantilaiset tekemään moista duunia ? pakkaamaan liukuhihnan
äärellä tuhansia ja taas tuhansia
hedelmiä pahvilaatikoihin.
Kahdeksan tunnin työpäivä
kuluu nopeasti. Sen aikana pinoan lavoille tuhansia laatikoita. En tiedä, mitä pakkaamiselta
odotin. Nyt tiedän vain sen, että
Viinitiloilla työskentely edellyttää hyvää kuntoa, sillä köynnösrivistöjä pitkin saa kävellä kilometritolkulla päivittäin.
pesti osoittautuu heti alkuunsa
raskaimmaksi ja kiireisimmäksi
työksi, mitä kuunaan olen tehnyt.
Työtaakkani helpottuu seuraavalla viikolla, sillä saan seurakseni parikymppisen englantilaisen Jamesin. Toisaalta päärynälaatikot vaihtuvat samalla 20
kilon omenalaatikoihin, joiden
yhteenliittäminen liimakoneella tuo vaihtelua yksitoikkoiseen
työkuvaamme.
Karkea laskutoimitus osoittaa,
että nostamme viikon aikana lähes 100 000 kiloa omenoita hihnalta lavoille. Sheldonin mukaan
edellisellä
pakkaussesongilla
omenoita vietiin 56 000 laatikkoa. Se tarkoittaa yli miljoonaa
kiloa pinottavia omenoita, joista
valtaosa päätyy Yhdysvaltain ja
Kaakkois-Aasian markkinoille.
Ei ihme että työpäivien jälkeen väsyttää.
Illat ja viikonloput kuluvat
nopeasti hyvässä seurassa muiden sesonkityöläisten kanssa.
Omenanpoimijat joutuvat kuitenkin paiskimaan töitä säiden
armoilla, joten heille viikonloput ovat usein arkisten sadepäivien takia työntäyteisiä.
Kolme viikkoa maatilalla vietettyäni saan sattumalta suomalaista seuraa, kun Anssi ja Jenni
saapuvat omenanpoimintahom-
miin. Se on mukava sattuma,
sillä suomalaisia Workin Holiday -reissaajia on maassa vain
noin 200.
Vietämme nyt yhä enemmän
hauskaa aikaa kansainvälisellä
porukalla, ja arkenakin illat venyvät usein pitkiksi sillä seura-
uksella, että aamun tunteina työ
tuntuu entistä raskaammalta.
Kuukauden laatikoita pinottuani teen päätökseni. Aion lopettaa työni seitsemän viikon
jälkeen. Vaikka seura ja työ ovat
parempia kuin aiemmat duunini Eteläsaarella, alan olla lopen
väsynyt yksitoikkoiseen ja raskaaseen työhön.
Vajaat pari kuukautta hedelmäfarmilla vietettyäni suuntaan
taas tien päälle. On aika nauttia
siitä Uudesta-Seelannista, joka on tuttua fantasialeffoista ja
luontodokumenteista.
Töitä reissujen välillä
Uusi-Seelanti tarjoaa Working Holiday
-viisumin 36 valtion kansalaisille. Suomalaisille ilmaisen viisumin avulla upeista
maisemistaan kuulussa maassa voi viettää
vuoden työskentelemällä maksimissaan
kolme kuukautta samalle työnantajalle.
Viisumi on viimeisten kuuden vuoden
aikana myönnetty vuosittain noin 200
suomalaiselle, joista kaksi kolmasosaa on
naisia.
Lapsettomille 18?30-vuotiaille suunnattu viisumi on mahdollista saada vain
kerran. Viisumin voi hakea kätevästi Uuden-Seelannin maahantuloviranomaisten
nettisivujen kautta. 1970-luvulla lanseerattu Working Holiday- ohjelma on lisännyt
jatkuvasti suosiotaan, ja nykyisin maahan
saapuu ohjelman kautta yli 40 000 reissaajaa vuosittain.
Suomalaiset voivat saada Working Holi-
day -viisumin myös Australiaan.
Töitä on tarjolla etenkin maataloudessa,
teollisuudessa sekä palvelualoilla. Netti,
hostellien infotaulut ja puskaradio ovat
parhaat keinot töiden löytämiseen.
Uuden-Seelannin minimipalkkausta korotettiin vuosi sitten 13,5 dollariin eli noin
8,4 euroon tunnissa. Sesonkitöissä kuten
omenanpoiminnassa käytetään kuitenkin
edelleen monesti urakkapalkkausta, jossa
palkka maksetaan esimerkiksi kerättyjen
korien mukaan.
Hintataso maassa on selvästi Suomea
alhaisempi. Ruoka, juomat, polttoaineet ja
majoitus kustantavat keskimäärin 30 prosenttia vähemmän.
Paikallisen pankkitilin avaaminen ja veronumeron hankkiminen on ilmaista. Työt
voi aloittaa ilman veronumeroa. Sen saamisessa kestää korkeintaan kaksi viikkoa.
uuteen (KEKO) 1.-30.4.2013! Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa: www.utu.fi/keko.
9
Trolli,
trollimpi,
typerä?
Virtuaalihäiriköt eli trollit
työllistävät niin keskustelufoorumien
moderaattoreita kuin netti-ilmiöihin
erikoistuneita tutkijoita.
TEKSTI: KASPERI TEITTINEN
KUVITUS: JULIA KOIVULANAHO
Internetin keskustelupalstoilla trollaus
eli tahallinen provokaatio on tuttu ilmiö jo
ajoilta, jolloin yleisimpänä nettikeskustelun
välineenä toimivat sähköpostilistat ja uutisryhmät.
Termin alkuperä ei näennäisestä yhteydestä huolimatta viittaa peikkoihin vaan
kalastukseen.
Trolling tarkoittaa englanniksi vetouistelua (jota taas ei pidä sekoittaa troolaukseen), jossa syöttiä kuljetetaan saalisparven
läpi odotuksena, että ennen pitkää joku
tarttuu siihen.
Vertauskuva sopii myös virtuaalitrollien
tapaan aiheuttaa hämmennystä eri nettifoorumeilla.
Mutta miten trollaus näkyy keskustelupalstoilla ja miten sen kanssa tulisi toimia?
Erään suositun, nuorille suunnatun keskustelupalstan moderaattorina toimiva
Maria kertoo, että trolleista ja muista häiriköistä koituu vaivaa lähes päivittäin.
Sensaatiomaisilla mutta epäuskottavilla
tarinoilla huomiota kerjäävät trollit onnistuvat useammin tavoitteessaan saada muut
käyttäjät kommentoimaan keskustelua kuin
täysin epäasiallisia viestejä lähettelevät häiriköt.
Edellä mainittujen häirikkötyyppien lisäksi ongelmana ovat viesteissään jonkinlaista koodia hyödyntävät häiriköt, jotka
yrittävät horjuttaa sivuston teknistä toimivuutta.
Maria kertoo, että rasittavimpia häiriköintitapauksia ovat olleet juuri koodit,
joilla on levitetty sivusto täyteen asiatonta
grafiikkaa tai suurennettu tekstin kirjasinkokoa, minkä johdosta sivuston normaali käyttö muuttuu mahdottomaksi ennen
kuin ongelmaviestit saadaan poistettua.
Marian mukaan samat trollit ovat usein
asialla. Vaikka yhden käyttäjätunnuksen
laittaisi käyttökieltoon, on tyypillistä, että samainen häirikkö jatkaa toimintaa eri
nimimerkillä. Foorumin muista käyttäjistä
on Marian mukaan onneksi tullut trollitietoisia.
Sensaatiomaiset keskustelunaloitukset
saavat jatkokseen usein trolliepäilyn esille
tuovia kommentteja, ja vailla järkevää sisältöä olevia viestejä muut käyttäjät harvoin
vaivautuvat edes kommentoimaan.
Marialle tulee myös käyttäjien ilmiantoja
epäilyttävistä tapauksista. Näistä suurin osa
ei liity trolleihin vaan muuhun häiriköintiin. Osa trolli-ilmiannoista on kuitenkin
aiheettomia. Ne saattavat johtua esimerkiksi käyttäjien välisistä riidoista.
?Myös yksinkertaisesti ?vääränlaisen?
mielipiteen omaavaa, kuten vaikkapa uskossa olijaa tai abortin vastustajaa saatetaan pitää trollina ja ilmiantaa hänet siksi?,
Maria sanoo.
Monet älyttömimmät trollaukset tapahtuvat foorumeilla, joihin ei tarvitse rekisteröityä osallistuakseen keskusteluun.
Maria uskookin foorumin rekisteröitymispakon vähentävän trollausta merkittävästi ? varsinkin, jos rekisteröitymisen
vahvistamisessa edellytetään puhelimeen
lähetettävää koodia.
Edistämässä tai
sabotoimassa
Kahtena viime vuotena on jaettu TrolliFinlandia-palkinto. Ensimmäisenä vuonna ehdokkaina palkinnon saajiksi oli viisi
hulvatonta nettikeskusteluketjua. Toisella
kerralla mukana oli myös tosielämän mediatempauksia, joista voittajaksi valittiin
Johan Bäckmanin ?yhden miehen mediaoperaatio?.
Trollaukseen perehtynyt mediatutkija Tero Karppi näkee, että trollaus on käsitteenä
noussut nettiympäristöstä arkikäyttöön.
Monenlaiset mediakohua aiheuttavat
typeryydet tulkitaan trollaukseksi, vaikka
niiden provokaation tarkoituksellisuudesta
ei olisi varmuutta.
?Olisi esimerkiksi kiinnostava tietää,
11
?
Keksityt henkilöt on helpompi paljastaa.
Hankalampia ovat ihmiset, jotka omalla
nimellään palkkaa vastaan levittävät
suotuisia kommentteja esimerkiksi jostain
yrityksestä.
kuinka moni Trolli-Finlandia -ehdokkaista
oli tietoinen trollaus ja kuinka montaa niistä vain pidettiin sellaisena?, Karppi pohtii.
Jotkut ovat menneet harmitonta trollausta pidemmälle oma lehmä ojassa.
Yrityksen tai muun tahon edun ajamista
nettikeskusteluihin osallistumalla kutsutaan nimellä astroturfing. Ilmiölle ei vie-
lä ole vakiintunutta suomennosta. Tähän
tarkoitukseen käytetään niin kuvitteellisia
kuin oikeita ihmisiä.
?Keksityt henkilöt on helpompi paljastaa.
Hankalampia ovat ihmiset, jotka omalla nimellään palkkaa vastaan levittävät suotuisia
kommentteja esimerkiksi jostain yrityksestä?,
Karppi toteaa.
Ilmiön yleistyminen riippuu Karpin mukaan siitä, kokevatko yritykset sen vaivan
arvoiseksi. Yksittäisen henkilön mielipiteillä kun tuskin saadaan ihmeitä aikaan.
Asiaa käsitellessä ei pidä unohtaa Facebookia, johon myös Karpin oma tutkimus
keskittyy.
Siellä valehenkilöistä on suurempaa
haittaa sivuston ylläpidolle kuin tavallisille
käyttäjille. Palvelu myy dataa käyttäjistään
mainonnan kohdentamista varten, ja Karppi näkee, että trollien tuottama ?väärä tieto?
kyseenalaistaa tämän datan luotettavuuden.
Tutkijat eivät pidä trollausta kuitenkaan
täysin negatiivisena asiana.
Eräs tunnetuimmista trollausareenoista
on englanninkielinen kuvafoorumi 4chan,
jonka ?random?-ketjuun käyttäjät postaavat
kuvia mistä tahansa aiheesta shokeeratakseen ja luodakseen uudenlaista kieroutunutta huumoria.
Juuri tällä areenalla ovat useat muuhun
sosiaaliseen mediaan levinneet meemit saaneet alkunsa. Karppi nostaa esille Whitney
Phillipsin 4chania käsittelevän tutkimuksen, jonka mukaan trollaukseen voi foorumilla osallistua kuka vain. Siten se myös luo
yhteisöllisyyttä käyttäjien välille.
4chanin random-ketjusta on saanut alkunsa muun muassa nettiaktivistiryhmä
Anonymous, josta on viime aikoina tullut
uudentyyppinen poliittinen vaikuttaja sananvapautta puolustavilla tempauksillaan.
Marian nimi on muutettu.
Kun järkipuhe ei auta
Sakarias Lehtomäki on keksitty äärikonservatiivinen nettivaikuttaja. Ihminen hahmon takana, ?oululainen tietokonetaiteilija?, haluaa pysytellä nimettömänä. Hän kyllä kirjoittaa verkkoon myös omalla
nimellään. Silloin yleensä aiheista, joista hän on mielestään tavallista tallaajaa paremmin kartalla.
Kun hän toteaa, että ? esimerkiksi kiihkouskovaisten kanssa ? keskustelua on turha jatkaa asiallisella
ja rakentavalla tavalla, esiin astuu alter ego Sakarias
Lehtomäki.
?Trollihahmoni reagoivat aika usein samoihin asioihin, jotka aiheuttavat itsessänikin reaktioita. Netis-
sä suodatan ne trollihahmojen läpi, jolloin näkemykset yleensä kääntyvät totaalisen päinvastaisiksi.?
Lehtomäkeä ylläpitävän henkilön mielestä trollauksesta on mennyt maku. Netissä meuhkaamisesta
on tullut siinä määrin kansanhuvia, että trollia ja
omalla nimellään vaahtoavaa on vaikea erottaa.
Lisäksi Lehtomäen luoja kummastelee joidenkin
poliitikkojen haluja anonyymin nettikirjoittelun
kieltämiseen, sillä suuri osa vihapuheesta kirjoitetaan omalla nimellä. Hän kokee, että valeidentiteetit ja anonymiteetti ovat lieveilmiöistään huolimatta
tärkeitä yhteiskunnallisen keskustelun kannalta.
?Monille on erilaisista syistä johtuen ylitsepääsemätöntä tuoda itselleen tärkeitä asioita esiin omalla
nimellä, joten tällainen ?varaventtiili? on siksi hyvä
olla olemassa.?
Hän myös sanoo, että toisaalta poliitikot voivat
hyödyntää trollien kärjistettyjä mielipiteitä.
?Trollit ovat hyviä liittolaisia saman suunnan poliitikoille, koska niihin verrattuna pystyy helposti
vaikuttamaan maltilliselta?, hän kuvailee Björn Wahlroosia liberaalia talouspolitiikkaa ajavien tahojen
käyttövoimana.
SAMPO ROUHIAINEN
Tarinantekijä
Historialliset teot ovat aina kiehtoneet Juhani Tammista.
Hän ei tyydy vain kertomaan tarinoita. Hän luo niitä.
Hän on itse tarina.
Teksti: Sampo Rouhiainen
KUVA: Kristian Tervo
Hän oli Turun ensimmäinen
ammattijääkiekkoilija. Hän on
nostanut Ranskan maajoukkueen ja liudan muita joukkueita
tuntemattomuudesta kärkikahisijoiksi. Hän on maailmankansalainen, yritysvalmentaja, kirjoittanut nipun kirjoja ja noussut
burnoutista. Ja kyllä, hänen lempinimensä on Aurinkokuningas.
Juhani Tamminen on tarina.
Hirvensalolaisen omakotitalon keittiössä jenkkihenkinen
minitelkkari sylkee aamu-uutisia, lampun alla kasvaa rehevä basilika ja jääkaapin oveen
on kiinnitetty motivaatiokuva
27-vuotiaasta Tammisesta, joka
poseeraa puntit kädessä ilman
paitaa.
Nyt keittiön pöydälle nostelee kuppeja keski-iän ohittanut
valmentaja, jonka hiukset ovat
harventuneet ja jonka sikspäkki
on kadonnut keissin alle. Hän
treenaa edelleen tunnin päivässä
ja nostaa satasen penkistä.
Kun 90 kiloa lihasta treenaa
parikymmentä vuotta useamman kerran päivässä ja juoksee
parhaimmillaan 3600 metriä
Cooperin testissä, elimistö kuluttaa valtavasti energiaa. Uran
päättyessä kulutus vähenee,
muut elintavat, kuten syöminen, jäävät. Se näkyy poskissa
ja kyljissä. Kiloja tarttui Tammiseenkin, mutta hän ei ole niitä
jääkiekkomiehiä, jotka pelaajauransa jälkeen jämähtävät vipaitioon leviämään posket täynnä
grillimakkaraa ja nuuskaa.
Kiinni maailman
kahvaan
Tammisen mukaan hänen kohdallaan siirtymävaihetta uran loputtua helpotti se, että hän on ol-
lut aina aktiivinen ja harrastanut
myös muita lajeja. Valmentajana
pitää vielä painella ?luistimet jalassa verkkareissa ja olla terävän
näköinen?. Suurin muutos tapahtuu korvien välissä.
?Se on ennen kaikkea psykologisesti helvetin kova tilanne,?
hän vertaa tilannetta uransa huipulla potkut saavaan pankinjohtajaan.
Tamminen väisti siirtymävaiheen sudenkuopat ryhtyessään
valmentajaksi, mutta unohti
oppinsa kammetessaan Vaasan
Sportin peräsimessä.
?Siinä hullussa työnteossa mä
unohdin itseni. Mä tein 16 tuntia
duunia kahdeksan tunnin kondiksella. Nyt mä olen viisastunut.
Teen edelleen 12 tunnin päiviä,
mut nyt mä olen 16 tunnin kondiksessa. Sen takia mä tänäkin
aamuna treenaan tuolla.?
Alun perin liikunnanopettajaksi opiskelleen Tammisen viesti kaltaisilleen huippusuorittajille on selvä.
?Tunti liikuntaa päivässä. Piste.?
Muutaman vuoden takainen
pohjakosketus on nyt selätetty
ja painettu kansien väliin opiksi
muille. Tammisen rajaton luottamus omaan osaamiseen on edelleen tallella.
?Nyt alkaa olla sellainen olo,
että jos olis maapallossa kahvat,
niin vois ottaa kiinni.?
Peli on bisnestä
Jääkiekossa Tamminen hallitsee
pelin lisäksi bisneksen. Kuten
aikoinaan Vaasassa, myös TUTOssa hän aloitti toimitusjohtajana ja siirtyi valmentajaksi vasta
kun taloudellinen pohjatyö oli
hoidettu kuntoon.
Suomessa ei ymmärretä, miten
?tuotteista, markkinoi, myy -ketju? toimii, väittää Tamminen.
Keskustelussa vilahtaa moneen
otteeseen Göran ?Alexanderin
isä? Stubb, joka nosti HIFK:n
1960-luvulla suomalaisen jääkiekon huipulle. Tamminen kehuu
Stubbin tapaa ymmärtää sitä,
miten lehterit saadaan täyteen,
miksi ihmiset lähtevät katsomaan jääkiekkoa tai miksi eivät.
?Tää taju on helvetin harvan
urheiluihmisen päässä. Mä kuulun siihen kaartiin, jolla on tää
taju. Mä olen näyttänyt sen saatana joka paikassa.?
Tamminen ei yritäkään kieltää, ettei hän olisi rakentanut
myös omaa brändiään tietoisesti.
Nettihitiksi nousseet, Aurinkokuninkaan päivää valottavat Facebook-päivitykset suunniteltiin
alun perin yhdessä ammattilaisten kanssa, jotka järjestivät myös
sivulle kohdistetun tykkäyskampanjan. Ei ihme, että aamuiset
Lumian pirinät ja vastajännäreille osoitetut kuittailut ovat tuttuja
myös monen epätyypillisen lätkäfanin Facebook-seinällä.
?Mä olen sen oman brändin
luonut. Mä pelasin omalla tavallani, esiinnyin omalla tavallani,
mä valmennan omalla tavallani.
Mä kerron just mitä mieltä mä
olen. Osa tykkää, toiset ei.?
Hän vertaa itseään Paavo
Väyryseen ristiriitaisena mutta
vahvana brändinä. Harva kiistää
Väyrysen menestystä ja intoa,
vaikka olisi täysin toista mieltä
toimintatavoista ja tavoitteista.
Tamminen muistuttaa, että
menestyvää brändiä ei tosiaan
luoda päivässä. Hänen mielestään vasta 20 vuoden intohimoinen ja intensiivinen työ antaa
alkeellisen mahdollisuuden olla
ammattilainen.
Don Tamin
perheessä
Joukkueen menestystä ei rakenneta kovimmankaan henkilöbrändin tai ammattilaisen
varaan. Jossain vaiheessa vetovastuu on annettava seuraajille.
Tamminen on kerännyt tiimiinsä nuoria nälkäisiä pelaajia. Kun
hän aloitti TUTOn toimitusjohtajana, bisnesvainuisten Aleksi
Valavuoren, Kim Rafkinin ja
Tuomas Haanpään puhelimet
soivat:
?TUTO on tällainen homehtunut vanha paska. Pannaanko
jätkät homma rokkaamaan??
Osaava ja innostava seura kerää ympärilleen samanhenkisiä
tekijöitä. Seuraavalla sukupolvella on oltava sama bisnesvainu,
jotta homma jää rullaamaan.
Tammisen mukaan Sport on
hänen aikojensa jälkeen taantunut insinöörimäisesti bisnekseen suhtautuvien käsissä, HIFK
porskuttaa edelleen Stubbin
60-luvulla viitoittamalla tiellä.
Turussa, kaupungin toisella laidalla, TPS hiipuu 90-luvun alun
kulta-ajoista, kun ?insinööri ja
pankkiiri? eivät ymmärrä, mikä
kiinnostaa yleisöä.
?Ei se voittaminen voi olla
ainoa kiinnostuksen aihe,? Tamminen kuittaa entisen kotikaukalonsa suuntaan.
Turkulaisuudesta
ammentaen
Kausi 2012?13 päättyi TUTOn
osalta pronssiin. Mitalien lisäksi
joukkue on onnistunut voittamaan katsojat televisioiden äärestä hallille. Tammisen aikana
kotipelien katsojaluvut ovat yli
kaksinkertaistuneet.
Ei ole sattumaa, että TUTOn
pelatessa on mökki turvoksissa.
Pukukopin ovessa oleva Tammisen ohje muistuttaa pelaajia,
että pelin on oltava paitsi voittavaa, myös mielenkiintoista. Hän
sanoo, että mielenkiintoisen pelitavan lisäksi tarvitaan mielenkiintoisia pelaajia.
Sujuvasti englantilaisilla ja
ranskalaisilla sanonnoilla leikittelevä ja vuosia ulkomailla asunut Tamminen luottaa TUTOn
kohdalla turkulaisuuteen.
?Meidän
päävalmentaja
(Tamminen itse) on turkulainen, oma poika. Meidän superstara, Antti Virtanen, on oma
poika. Antti palaa kotiin. Se on
tarina.?
Kotiinpaluulla
Tamminen
viittaa siihen, miten hän TUTOn puikkoihin hypättyään
kävi henkilökohtaisesti hakemassa Jyväskylässä JYPille pisteitä takoneen Virtasen takaisin
Turkuun.
?Sitten on Derek Famulare.
Mikä hänen tarinansa on? Hänen isänsä Guido antoi hirvittävää poikittaista Kiekko 67:ssa,
pokasi kaupungin kauneimman
naisen ja next generation tulee
Quebecistä, pistää mustaa häkkiin, istuu välillä penalty boxissa, mutta on sellanen jätkä, että
se kiinnostaa. Tarina. Sen ydin
on Turussa: Isä on taffi kanadalainen, äiti kaunotar. Tarina! Ei
mitään Tauno Tasalakkia.?
Haastattelu lopuksi palataan
treenaamiseen. Laskeudumme
alakertaan kotisalille. Juhani Tamminen seisoo kameran
edessä ilman paitaa. Tangossa
on 50 kiloa rautaa. Aikaa edellisestä kuvasta on lähes puoli
vuosisataa.
Puoli vuosisataa Aurinkokuninkaan tarinaa.
13
Ohjaaja Anna Hellstén (ovensuussa) ohjeistaa I/O-speksiläisiä tekemään improvisaatioharjoituksen, jossa näyttelijät pääsevät imitoimaan
Annaa itseään. Salla Reinikainen tekee työtä käskettyä.
?Me ollaan parhaimmillamme
joka kerta?
Index ja Opex halusivat oman speksin. Nyt he tekevät sellaisen.
Kolmisenkymmentä naista ja
miestä ryhmittyy sekapallohärdelliin. Puheensorina vastaa volyymiltaan sitä hetkeä, kun luennoitsija vielä pohtii, miten videotykki taas toimiikaan.
?Hei, vähän hiljempaa nyt!
Mä just kehuin, miten hiljennytte kuin itsestään, kun aion sanoa
jotain?, ohjaaja Anna Hellstén tokaisee nauraen.
Indexin ja Opexin riveistä tulevat opiskelijat ovat harjoitelleet
kevään speksiä jo ensimmäisistä
syyssateista lähtien.
Rutiini on kuitenkin väärä termi kuvaamaan poppoota. Improvisaatiota, musiikkia ja tanssia
yhdistelevät speksit ovat toki aina amatööriyden juhlaa, mutta
keväällä nähtävä Pera ja Juulia ?
maailmanlopun rakkaustarina on
ensimmäinen I/O-speksi ikinä.
Turun yliopistossa speksejä
ovat perinteisesti tehneet niin tulevaisuuden lääkärit, lakimiehet
kuin kauppatieteiden maisterit.
Mihin tarvitaan yksi speksi lisää?
?Speksit ovat todella tiedekuntakohtaisia ja aloimme puhua,
että mekin haluamme oman. Idea
lähti P-klubissa liikkeelle jo neljä
vuotta sitten valtsikan speksin
vieraillessa?, tuottaja Johannes
Elmnäinen sanoo.
Maailmanlopun rakkaustarina
-lisänimestään huolimatta I/Ospeksin organisaatio on rakennettu siten, että jatkoa ei tarvitse
kyhätä nollasta.
Speksi vaatii sekä aikaa, ihmisiä
että rahaa. I/O-speksissäkin oli
alkujaan mukana yli 100 ihmistä,
joista varsin moni on ajan saatossa jättänyt leikin kesken.
?Jos ei ole aiemmin tehnyt teatteria, niin ei tiedä kuinka paljon
se vie aikaa?, Hellstén sanoo.
Omasta speksistä haaveileville
tuottajanalueille Elmnäisellä on
suunnitelma valmiina.
?Nakittaisin lähipiiristäni ih-
misiä katsomaan speksiä. Kun he
ovat näytöksen jälkeen sopivan
innostuneita, niin heidät on helppo kusettaa lähtemään mukaan.?
Amatöörivoimaa
I/O-speksi kasataan noin seitsemänkymmenen ihmisen ja 8000
euron panostuksella. Valtaosa
tekijöistä on amatöörejä ? toiset
vähemmän, toiset enemmän.
Reviiri-julkaisu etsii runoilijoita! Lähetä noin 10?25 liuskan tekstit ja saatekirje sähköisesti osoi
KULTTUURI
15
KULTTIKAMAA
Kristian Tervo
myöntää, että esitys ei koskaan
tule olemaan alkuperäisessä muodossaan. Aina joku räävitön sotkee sen omstartilla, mutta toisaalta, sehän on vain mahtavaa!?
Omstart, näyttelijän toive vai
pelko?
?Molempia. Se on tietynlainen
kunnianosoitus. Samaan aikaan
se asettaa paineita, sillä totta kai
haluaa olla mahdollisimman
hauska?, Elmnäinen puntaroi.
Zombeja
Ahvenanmaalla
?Meillä on mukana joitain tällä
tasolla kovia tyyppejä, mutta esimerkiksi minä olen aloittelija. En
ole koskaan ollut millään lailla tekemisissä teatterin kanssa?, lavallakin nähtävä tuottaja Elmnäinen
sanoo.
Turussa on tarjolla Suomen
mittakaavassa huippuluokan budjetilla ja nimillä tuotettua teatteria. Hellstén kuitenkin huomauttaa, että vaikka kaupunginteattereilla on valtavat resurssit, ovat ne
pitkälti laitoksia, joiden esiintyjät
pakostakin puutuvat.
?Harrastajavoimin
tehtyjen
juttujen voimavara on kipinä.
Näytöksiä on vain muutama ja
ne ovat luultavasti esiintyjien
vuoden huippuhetkiä. Me ollaan
parhaimmillamme joka kerta?,
Hellstén sanoo.
Omstart-huudot ovat speksien
kulmakivi. Silloin kohtaus tai roolisuoritus uusitaan, esimerkiksi
ulvoen tai konemaisesti esitettynä. Jos ja kun yleisö ottaa esityksen omakseen, saattaa puolitoistatuntisesta käsikirjoituksesta
kasvaa nelituntinen show.
I/O-speksin treenikausi alkoi
improvisaatiolla ja sitä harjataan
H-hetkeen saakka. Sekä Hellstén
että Elmnäinen pitävät erilaisia
tempauksia speksien suolana.
?Kuinka monta kertaa voi kaupunginteatterilla huutaa ?omstart!
Krista Kosonen tekee saksaksi
jotain???, Elmnäinen pohtii.
Hellstén lisää harmistuneen
huvittuneena, että taiteellisesta
kokonaisuudesta vastaavalle ohjaajalle omstartit ovat yhden sortin termiittejä.
?Olen ohjannut musikaalia,
mutta nyt täytyy irrottautua ja
I/O-speksi nojaa lähtökohtaan,
josta suomalainen elokuva voisi
oppia jotain: käsikirjoitus on kuningas. Kokemattomille tekijöille
kyse oli lisäksi uskottavuudesta.
?Jos ei ole käsistä, ei ole speksiä.
Kun se on valmis, on jotain mitä
näyttää ihmisille. Sähköpostilistoilta rekrytty kymmenhenkinen
työryhmä kirjoitti juonta kesän
yli?, Elmnäinen sanoo.
Yhteiskunnallisella parodialla
pippuroitu tarina on sekasosetta.
Eineksessä on niin kolmiodraamaa, zombiemaista epidemiaa
kuin Ahvenanmaan ekskursiota.
Ohjaaja Hellstén värvättiin
produktioon Taideakatemiasta.
Ulkopuoliseen näkemykseen turvauduttiin, sillä näytelmän kapteeniksi haluttiin joku, joka tietää
mitä tekee.
?Tai ainakin luulee tietävänsä?,
Hellstén tarkentaa.
Spekseillä on maine tiedekuntien kokoisina sisäpiirivitseinä,
joiden terminologiakomiikasta ei
kukaan ulkopuolinen tajua yhtikäs mitään. Elmnäinen ei usko
stereotypian pätevän I/O-speksin
kohdalla.
?Meillä on käytössä filtteri. Jos
ohjaaja ei ymmärrä jotain vitsiä,
niin se on tehokkaasti heitetty
pois käsikirjoituksesta.?
Mitä muuta ohjaaja on tarinalle
tuotannon aikana tehnyt? Vastauksen alustaa mairea hymy ja
naururämäkkä.
?Vähän järjestellyt?, Hellstén
heittää.
Niin. Kumpi on pomo, ohjaaja
vai tuottaja?
?Muodollisesti minä?, tuottaja
Elmnäinen aloittaa.
?Mutta varmaan minä?, ohjaaja
Hellstén lopettaa.
Jouko Luhtala
Pera ja Juulia ? Maailmanlopun
rakkaustarina. Näytökset Turun
ylioppilasteatterilla (Linnankatu 24):Pe 5.4.2013 klo 19,
Su 7.4.2013 klo 19, Ti 9.4.2013
klo 19,To 11.4.2013 klo 19,Pe
12.4.2013 klo 19, La 13.4.2013
klo 13 ja klo 19. Normaalilippu 15
euroa, opiskelijoille ja alaikäisille
10 euroa. http://iospeksi.fi/
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Menneiden aikojen
jättiläiset
I
lmassa on kevään merkkejä. En usko olevani ainut, josta tuntuu siltä, että 90-luvulla uransa huipusta nauttineet
rocktähdet ovat päättäneet yhtä aikaa ryömiä esiin pimeistä
luolistaan. Suede ilmoitti viime vuoden lopulla julkaisevansa
uuden albumin tänä keväänä. Shoegaze-pioneeri My Bloody
Valentinelta sitä vastoin ilmestyi ensimmäinen uusi levy sitten
vuoden 1991. Nine Inch Nails -yhtyeensä kanssa neljä vuotta
sitten määrittämättömälle tauolle jäänyt Trent Reznor päätti
hänkin ottaa tilaisuudesta vaarin ja julisti vastikään palaavansa
areenoille uuden kokoonpanon kanssa.
I
lmiö heijastuu myös tämän kesän festaritarjonnassa: Provinssirockissa esiintyvät Blur, Bad Religion ja Danzig. Ruisrockin vetonaula on Pet Shop Boys. Flow?n pääesiintyjäksi on
sitä vastoin kiinnitetty Nick Cave. Älkäämme unohtako myöskään Rock the Beach -festivaalia, jossa lavalle nousevat peräkanaa Queens of the Stone Age, Rammstein ja Green Day.
Monet edellä mainituista artisteista aiheuttavat minussa innostusta, mutta samalla en voi välttyä ajatukselta, että
asetelmassa on jotakin häiritsevää. Tuntuu siltä, kuin meille
80-luvulla syntyneille, hiljalleen maksukykyisiksi kehittyneille
asiakkaille tarjottaisiin leipää ja sirkushuveja turhankin suoraviivaisesti.
K
uluneiden vuosikymmenten rock-suuruudet tekevät melko varmasti tapahtumasta kuin tapahtumasta loppuunmyydyn, mutta eikö kyse ole samalla turhankin helpposta
rahastuksesta? Ovatko rocktähdet näinä päivinä pelkkiä nostalgisia aikakoneita, joiden avulla gradujaan kirjoittavat tai
yhteiskuntakelpoisissa duuneissaan eksistentiaalikriisiä potevat ei-enää-niin-nuoret voivat kaihoisasti fiilistellä teiniangstejaan?
Kysymykset herättävät ainoastaan lisää kysymyksiä. Miten
ihmeessä 90-luvun megabändit voivat olla myös 2010-luvun
megabändejä? Eikö kahdessakymmenessä vuodessa ole tapahtunut popmusiikin kentällä mitään merkittävää? En haluaisi
uskoa moiseen katkeraan toteamukseen hetkeäkään.
S
ilti lumien hitaasti sulaessa olen jatkuvasti vakuuttuneempi
siitä, että tulevan suveni soundtrack tulee olemaan samanlainen kuin aina aiemminkin. Löydätte minut yleisön joukosta
siltä perinteiseltä paikalta miksauskopin vierestä ? uskaltakaakin keskeyttää tarinani siitä, miten kuuntelin tämän esiintyjän
levyjä jo 15-vuotiaana.
TUOMAS JALAMO
Kirjottaja on viestinnän opiskelija ja
vapaa toimittaja,
joka fanittaa edelleen vanhoja suosikkejaan, mutta
toivoo vielä kykenevänsä löytämään
myös uusia.
itteeseen reviiri2013@gmail.com. Lisätietoja: Tommi Parkko, parkko@kaapeli.fi.
Turun ylioppilaslehti
hakee TOIMITTAJAHARJOITTELIJAA
elokuun 2013 puolivälissä alkavaan työsuhteeseen.
Työ jatkuu toukokuulle 2014 saakka ja sitä tehdään 18,75 tuntia
viikossa. Toimittajaharjoittelija on yksi Tylkkärin kolmesta toimittajasta.
Hän ideoi, kirjoittaa ja muokkaa juttuja yhdessä päätoimittajan ja siviilipalvelustoimittajan kanssa. Toimittajaharjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa ja
ideointikykyä. Kiinnostus videokuvaamiseen, multimediasisältöjen tuottamiseen
ja sosiaalisen median tuntemus katsotaan eduksi. Toimittajaharjoittelijan palkkaus
on Journalistiliiton työehtosopimuksen mukainen. Harjoittelupaikka on tarkoitettu
korkeakouluopiskelijalle.
Lähetä hakemuksesi 5.4.2013 klo 14 mennessä osoitteeseen Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500
Turku tai sähköpostilla tyl-paatoimittaja@utu.fi. Laita mukaan enintään kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä
olisit mahtava toimittaja Turun ylioppilaslehteen. Haastattelut järjestetään viikoilla 15 ja 16.
Lisätietoja: päätoimittaja Laura Myllymäki puh. 045 3564517
Sympaattisen lauluntekijän vakavampi puoli
Levy. Sanovat, että huumori on
vaikea laji, ja että artistit saavat varauksettomammin
hyväksyntää
ymmärtäessään kurtistaa hieman
kulmiaan ja vaihtaessaan kirkasotsaisuuden ryppyotsaisuuteen. Mutta voisiko olla niin, että toisille tietty
vakavuus on vain luontevampaa?
Vaikka Matti Johannes Koivua
ei aiempien levytystensäkään perusteella voi miksikään kupletistiksi kutusua, on laulaja-lauluntekijän
viides sooloalbumi hänen tähänastisista töistään selvästi kaikkein
vakavin. Samalla se on kiistaton
osoitus siitä, kuinka uudella albumillaan viimein täysimittaiseksi
laulunkirjoittajaksi kasvanut Koivu
on parhaiten kotonaan juuri pohdiskelevien ja outoa lopullisuutta
huokuvien kappaleiden keskellä.
Silti Koivu erottautuu useimmista
kollegoistaan pistämättömällä kyvyllään yhdistää alakuloisuutta toiveikkuuteen ? taito, joka teki myös
Ultramariinista
parhaimmillaan
niin poikkeuksellisen kotimaisessa
popmusiikissa.
Suomen sympaattisin laulaja-lauluntekijä ei ryve murheissaan, vaan
tyytyy toteamaan: On elämä lopulta
yhden ajatuksen varassa. Edes albumin mykistävin sävellys, onnesta
haaveileva Kun katsoin kauas, ei anna periksi vaan luo uskoa.
Albumin viehättävyys syntyy sen
saumattomuudesta. Koivun jäällä
liukastelevaa bambia muistuttava
lauluääni saa tuekseen lauluntekijän tähänastisen uran parhaimpia
luomuksia. Uneliaan ja hienovaraisen soiton keskelle kaivattua säröä
tuo Ultramariinista muistuttava
Paratiisi lasilla, joka vain vahvistaa
poikkeuksellaan albumin yhtenäisyyttä. Ainoastaan Laulu pohjoisesta
tuntuu olevan hieman väärässä paikassa, vaikka komea sävellys onkin.
TUOMO YRTTIAHO
Matti Johannes Koivu
Matti Johannes Koivu
M. dulor, 2013
Puhdas liike
pysäyttää
Tanssi. Mitä on ei-miiminen tanssi? Onko
tanssia ilman tunnetta ja kertomusta? Jouni
Järvenpää ja Maija Reeta Raumannin koreografia ja tanssiesitys Sovituksia raunioista
ja kuvajaisista pyrkii pois tanssiesityksen
teatterimaisuudesta. Tavoitteena on tehdä
abstraktia viihdettä ilmavasti, ilman kerrontaa.
Kutomon seesteinen ja avara tila luo nykytanssiteokselle osuvat puitteet. Kotoinen
puulattia ja valkoiset seinät antavat tanssille
kaiken kunnian, jota valosuunnittelija Antti
Helmisen tunnelmaa muovaavat valaistukset tukevat. Giacinto Scelsin musiikki jää
taustalle, kun pari kävelee huoneeseen ja
huoneessa.
Lähes jatkuvana soljuva, välillä hullunkuriselta näyttävä liike kantaa teosta. Tahattomat asennot ja askeleet lähtevät kehosta,
ikään kuin tanssijoilla ei enää olisi omaa
tahtoa. On vain tahto liikkua ? miten ja
minne vain.
Kauneus syntyy pienistä pysähdyksen
hetkistä, joissa Järvenpään ja Raumannin
liike kohtaavat ja saavuttavat samanaikaisuuden. Tempo vaihtelee vaivattomasti kii-
vaasta tasahypystä hallittuun, zenmäisen
rauhalliseen asennosta toiseen siirtymiseen.
Loppusiloittelua vaille jätetty tanssiliike ja
hiljaisuudesta syntyvät tanssijoiden kehojen
äänet tekevät esityksestä inhimillisen uskottavan ja humoristisen. Varpaiden rapina lattiaa vasten ja ylikorostetut aukikiertoliikkeet
hymyilyttävät ja laittavat miettimään: Saako
abstraktille tanssille nauraa?
Teoksen intensiteetti säilyy koko esityksen ajan ja myös näkyy tanssijoiden hiestä
märkinä paitoina, huohottavana hengityksenä. Järvenpään ja Raumannin liike niin
yhdessä kuin erikseen lumoaa katsojansa.
Kiihtyvä ja hidastuva meno pitää otteessaan
ja saa nauttimaan liikkeen visuaalisuudesta,
sen rumuudesta ja kauneudesta. Taidokasta
tanssia, josta on lupa nauttia miettimättä mitä tämä tarkoittaa.
Noora Lehtimäki
Kutomo. Sovituksia raunioista ja
kuvajaisista. Koreografia ja tanssi: Jouni
Järvenpää ja Maija Reeta Raumanni.
Jouni Järvenpään seuraava
koregragia ?Kiotoko??
saa ensi-iltansa Kutomossa 24.5.
Mitä Suomi luki 1700-luvulla? Selvitä se perjantaina 22.3. kaupunginkirjaston Studiossa pidett
KULTTUURI
Katso ihmistä
Hilton! kuvaa ulosottokirjeiden ja kaljapurkkien täyttämää
arkea ilman turhaa shokkihakuisuutta.
ELOKUVA. Dokumenttielokuva
on parhaimmillaan silloin, kun
se ei sotkeudu lankoihinsa vaan
esittää vakain vedoin yhden palan inhimillistä todellisuutta.
Virpi Suutarin itähelsinkiläiseen
vuokrataloon sijoittuva Hilton!
pääsee lähelle ideaalia ja onnistuu suuntaamaan katseen politisoituneen syrjäytymispuheen
tuolle puolelle: ihmiseen.
Elokuvassa seurataan ironisesti Hiltoniksi ristityn lähiötalon
asukkien Miran, Jannen, Tonin,
Peten ja Maken elämää: kamppailua niin toimeentulo- kuin
itsetunto-ongelmienkin kanssa.
Viisikon elämäntarinat muistuttavat toisiaan mutta kutoutuvat
jokainen omakseen. Taustalla
on toiseen sukupolveen jatkuvia
päihdeongelmia, huostaanottoja
ja yhteiskuntaa kohtaan tunnettua vierautta. Sana syrjäytyminen
kalskahtaa silti oudolta: jokainen
on oman elämänsä päähenkilö, ja
vain luottoihmiset voivat pelastaa
hakkaamasta päätä seinään.
Hilton! ei ole mikään kevyt
tunnelmapala mutta ei erityisen raskaskaan katselukokemus.
Ekonominen 75-minuttinen osaa
tiivistää olennaisen ja kuljettaa
draamaa puhumattomuudesta
dialogiin. Mallikkaasti leikattu,
Heikki Färm
Parikymppinen Mira etsii rakkautta itähelsinkiläisestä lähiömaastosta Virpi Suutarin elokuvassa Hilton! Täällä ollaan elämä.
aidon välittävä elokuva ohjaa
katseen todellisuuteen pompöösien juhlapuheiden takana.
Suutari ei liputa tiettyjen ratkaisumallien puolesta, mutta viinan
ja väkivallan jälkiä hän kuvaa si-
lottelematta.
****
Lauri Hannus
HILTON! Täällä ollaan elämä
(Suomi, 2013)
O: Virpi Suutari
Metatrilleriä mahan täydeltä
Pakkomielteisiin sukeltava Vieras talossa on reseptiltään
persoonallinen mutta jälkimaultaan ylikypsä.
Elokuva. Germain (Fabrice
Luchini) on keski-ikäinen ranskanopettaja, jota työ ei palkitse:
oppilaat tuntuvat vuosi vuodelta
lahjattomammilta. Uuden lukukauden alussa luokan takariviin
ilmestyy kirjallisesti kyvykäs
Claude (Ernst Umhauer), jonka
tiivistunnelmaiset aineet kiinnittyvät pakkomielteisesti luokkatoverin perheeseen ja etenkin
tämän äitiin. Germain imeytyy
tarinoihin ja ryhtyy Clauden
henkilökohtaiseksi opastajaksi,
kertomuksen lukijaksi ja kriitikoksi. Galleristivaimo Jeanne
(Kristin Scott Thomas) varoittelee, mutta tekstin imu on liian
suuri.
Vieras talossa uittaa spiraalimaiseen kertomukseensa aimo
annoksen epäluotettavaa kertojaa ja rinnakkaista näkökulmaa.
Juan Mayorgan näytelmään perustuva käsikirjoitus onkin läpeensä kirjallinen mysteeri, joka
tarkkailee itseään herkeämättä.
Vahvimmillaan elokuva on ruudulla esitettävien kerronnallisten
ratkaisujen reaaliaikaisessa tarkastelussa, huojunnassa kahden
totuuden välillä. Tyylikeino on
oivaltava, mutta samalla hieman
puuduttavaa katsottavaa.
Ohjaaja François Ozon esittelee tyylipalettiaan, mutta jälki
on hieman epäyhtenäistä. Aika
lähteä -elokuvan vähäeleisestä
koskettavuudesta jäädään kauas,
ja Vieras talossa lipuu estetiikassaan Amélie-haitarin säestämään
ranskalaiseen valtavirtaan. Väkevimmän roolisuorituksen tekee
Ernst Umhauer nuorena ulkopuolisena, miellyttävän pysähtyneisyyden ravistelijana.
Cinema Mondo
** 1/2
Lauri Hannus
Vieras talossa
(Dans la Maison, Ranska 2012)
O: François Ozon
N: Fabrice Luchini,
Ernst Umhauer,
Kristin Scott Thomas
tävässä seminaarissa Sanat ja sävelet ? 1700-luvun kirjallisuuden reseptio.
Germain (Fabrice Luchini) on ranskanopettaja, joka ihastuu oppilaansa ainekirjoitustyyliin. Vaimo Jeanne (Kristin
Scott Thomas ) varoittelee.
17
Opiskelijoiden Samu Östermanin (vas.) ja Anna-Kaisa Kestin mielestä lääkiksessä on tarpeeksi etiikkaa. Pakollisina, omina kursseinaan lääketieteen etiikkaa on toistaiseksi Turun ja Helsingin yliopistoissa.
Lääkäriopiskelijan etiikka
Turussa lääkisläiset opiskelevat kolmen opintopisteen verran lääketieteen etiikkaa. Abortti on
keskusteluissa mukana esimerkkinä, ei omana kokonaisuutenaan. Sen sijaan opiskelija sosiaalistetaan
osaksi lääkäreiden omaa eetosta.
TEKSTI: LAURA MYLLYMÄKI
KUVAT: KRISTIAN TERVO
?Lääkärin käsitellessä ras-
kauden keskeyttämistä koskevia
kysymyksiä asiaan vaikuttavat
myös hänen omat eettiset periaatteensa. Hän saattaa nähdä
ristiriitaa raskauden keskeytyksen ja elämän kunnioittamisen
periaatteen välillä. Lääkärillä on
oikeus toimia vakaumuksensa
mukaisesti, mutta tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa potilaan
oikeutta saada tarvitsemaansa
hoitoa, ehkäisyä tai raskauden
keskeytystä.?
Lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis ottaa yllä olevan ajatuksen käsittelyyn
keskustellessaan abortista opiskelijoidensa kanssa.
Sitaatti on Lääkäriliiton kustantamasta ja liiton eettisen toimikunnan toimittamasta Lääkärin etiikka -teoksesta (2013),
jota käytetään Turussa oppikir-
jana.
Launiksen mukaan kulloinkin julkisuudessa esillä olevat
kysymykset heijastuvat myös
lääketieteen etiikan pienryhmäopetustunneille.
?Olemme muutamassa ryhmässä keskustelleet abortista
ja lääkärin vakaumuksen kunnioittamisesta. Mutta voi olla,
että taas ensi vuonna sellaista
keskustelua ei ole meneillään, ja
me keskustelemme jostain ihan
muusta, esimerkiksi hedelmöityshoidoista?, Launis sanoo.
Hän sanoo, että Lääkärin etiikassa tiivistetään lääkäreiden
oma eetos raskauden keskeyttämisestä.
?Julkisessa terveydenhuollossa raskauden keskeytys kuuluu
lääkärien virkavelvollisuuksiin,
mikä lääkärin tulee ottaa huomioon erikoisalan valinnassa
ja työhön hakeutuessaan. Myös
perusterveydenhuollossa lääkäri voi joutua ottamaan kantaa keskeytyksiin. Jos lääkärin
vakaumus ei salli sitä, että hän
osallistuu millään tavalla raskauden keskeytyksen järjestämiseen, asia tulisi pyrkiä hoitamaan työnjohdollisin ja kollegiaalisin keinoin?, teoksessa
jatketaan ajatusta.
Pienryhmätyöskentelyä
Turun yliopistossa lääketieteen
etiikkaa on kaikille lääkäriopiskelijoille pakollisina opintoina
kolmen opintopisteen verran.
Ensimmäisen kerran etiikan kysymyksiä pohditaan ensimmäisen vuoden syksyllä, seuraavan
kerran kolmannen vuoden keväällä keskustelukurssilla.
Viidentenä vuonna etiikan
kysymyksiä syvennetään entisestään, kun opiskelijat ovat jo
tehneet kliinistä työtä.
Suomalaisista
yliopistoista
Helsingissä on laajuudessaan
vastaavaa lääketieteen etiikan
opetusta. Pakollisten opintojen
kokonaisuutta
suunnitellaan
myös Oulun yliopistoon.
Muissa yliopistoissa, joissa
lääketiedettä voi Suomessa opiskella, ei vastaavia kursseja ole
toistaiseksi lainkaan pakollisina.
Turussa etiikan kurssit ovat
olleet pakollisia vuodesta 2005
alkaen. Sitä ennen, ja osin edelleen, etiikka on ollut mukana
opinnoissa läpäisyperiaatteella.
Se tarkoittaa sitä, että kliinisen opetuksen yhteydessä puhutaan asioista, jotka ovat luon-
teeltaan eettisiä. Esimerkiksi
naistentautien kurssilla voidaan
sivuta raskauden keskeytystä.
Launis arvioi, että etiikkaa
sisältyy kliinisiin opintoihin
yhteensä noin yhden opintopisteen verran.
Näyttää siis siltä, että opiskelijoita evästetään lääkärin työssä
kohtaamiin eettisiin ongelmiin
yhteensä neljän opintopisteen
verran. Veikko Launiksen mielestä se on riittävästi.
Myös viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Anna-Kaisa
Kesti kokee, että opiskelijoille
on annettu työkaluja käsitellä
etiikan kysymyksiä.
?Tärkeintä on se, että on valmis myös itse miettimään asioita eettiseltä kannalta?, arvioi
puolestaan kuudennen vuoden
lääketieteen opiskelija Samu
Österman.
Ehdota Vuoden Humanistitekoa! Turun yliopiston humanistinen tiedekunta myöntää Vuoden Humanistit
Tiede
Launis pitää tärkeänä, että
etiikan opiskelu mahdollistetaan tulevaisuudessakin pienryhmätyöskentelynä.
?Kun lääketieteen opiskelijamäärät kasvavat, tulee tila- ja
ryhmäkoollisia ongelmia. Mutta
eivät ne toistaiseksi ole ylitsepääsemättömiä asioita järjestää?,
hän pohtii.
Launis myös kannustaa.
?Myös esseissä näkyy aika
paljon se, mitä julkisuudessa on
keskusteltu?, hän lisää.
Kesti ja Österman ottavat esimerkiksi käytännön tilanteen,
jossa rattijuoppo ja rattijuopon
uhri tulevat molemmat hoidettaviksi. Kaksikon mukaan tilan-
ne ?herättää tunteita?.
?Mutta siinä tilanteessa vain
yrittää ajatella potilasta ja sairautta. Myöhemmin siitä voi
sitten keskustella opiskelijakavereitten kanssa?, Kesti pohtii.
?Ja usein on niin, että itse
vaiva on niin mielenkiintoinen,
että muut tapahtumat unohde-
taan. Se saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta ehkä vähän omituiseltakin?, Österman lisää.
Österman myöntää, että kun
hän tuli lääkikseen, hän ajatteli
etiikan olevan ?pakollista diipadaapaa?. Hän kuitenkin yhtyy
Kestin näkemykseen siitä, että
ensimmäisten työharjoittelujen
jälkeen lääkäriopiskelijalla on
jo suuri tarve päästä puhumaan
kokemuksistaan eettisissä päätöksentekotilanteissa.
?Luulen myös, että lääkisläiset miettivät etiikan ongelmia
enemmän kuin ehkä antavat
ulospäin ymmärtää?, Österman
lisää.
?Pakollista
diipa-daapaa?
mutta hyödyllistä
Launis kertoo, että etiikan opiskelussa abortin ja eutanasian
kaltaiset moraaliset ongelmat
eivät ole käsittelyssä erityisinä,
omina temaattisina kokonaisuuksinaan. Sen sijaan opiskelu
on ongelmanratkaisukeskeistä:
kursseilla käsitellään kliinisiä tilanteita, joissa on eettinen ulottuvuus.
?Tyypillinen esimerkki on
DNR-päätös eli ei elvytetä -päätös. Niin sanotut keissit ovat
opiskelijalle mielekkäitä, sillä
niissä pysytään lääkärin arjessa.
Opettajalle ne ovat herkullisia,
sillä niistä päästää nopeasti kiinni myös perimmäisiin kysymyksiin?, Launis sanoo.
Abortti on Launiksen mukaan
hyvä keissi, mutta se ei ole välttämättä aina mukana opetuksessa. Viidennen vuoden kurssilla
opiskelijat voivat kuitenkin nostaa omaan esitelmäkäsittelyynsä
minkä tahansa aiheen. Tähän
Näitä etiikan kysymyksiä
lääkäriopiskelijat pohtivat:
Hoitosuhteen keskeytyminen
harjoitteluvaiheessa
Opiskelijat hoitavat suhteellisen itsenäisesti
potilaita harjoitteluvaiheessa. Hoitosuhde
keskeytyy, kun opiskelija vaihtaa paikkaa.
Opiskelija ei saa tietää, miten potilaan käy, ja
tarina ei ikään kuin saa loppua.
Omaisten interventiot
Omainen saattaa höykyttää nuorta lääkäriä
esittämällä omia näkemyksiään ja vaatimuksiaan potilaan hoidossa. Opiskelija voi jäädä
miettimään, miten pitää kiinni kliinisestä
autonomiasta eli siitä, että lääkärillä on oikeus
ja velvollisuus tehdä päätöksiä pelkästään
lääketieteellisten näkökohtien perusteella.
Itseaiheutetut sairaudet ja
medikalisaatio
Opiskelijat pohtivat paljon, onko kyseessä
sairauden hoito, kun hoidetaan esimerkiksi
liikalihavuutta, tupakoitsijoita tai elinsiirtoihin
tulevia alkoholin suurkuluttajia.
Lähde: Veikko Launis
Lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis kertoo, että lääketieteen
etiikan opiskelu on ongelmanratkaisukeskeistä. ?Tyypillinen esimerkki on DNRpäätös eli ei elvytetä -päätös?, Launis kertoo.
?On vaarallinen asia, jos
omantunnon vapautta ei
kunnioiteta?
Valvonta, kontrolli, hallinta.
Näitä adjektiiveja Veikko
Launis käyttää, kun hän kuvailee nykymuotoista aborttilakia
ja siitä kerääntyvää dataa.
?Se toimii lukujen valossa hyvin, kattavasti ja valtakunnallisesti sikäli kuin terveydenhuolto
on oikeudenmukaista kaikille.?
Launis pitää hyvänä, että
abortti on lääkäreille lähtökohtaisesti moraalinen ongelma.
Hänen mukaansa ammattikunnassa on tilaa omantunnon vapaudelle.
?On vaarallinen asia, jos
omantunnon vapautta ei kunnioiteta. Silloin ammattikunnalta
viedään mahdollisuus erottaa
laki ja moraali toisistaan?, hän
sanoo.
Launis viittaa natsi-Saksaan,
missä epäinhimilliset toimet
olivat lakiin kirjattuja. Hän kuitenkin huomauttaa, että omantunnon vapauden tulee toimia
rinnakkain olemassa olevan
lainsäädännön kanssa.
Se, mitä Launiksen mukaan
ei tule sallia, on, että valmistuisi
korvamerkittyjä lääkäreitä.
?On selvää, että jos alkaa tulla sellaisia paineita, kuten ?minä olen lääkäri, joka ei hoida
maahanmuuttajia tai ?minä olen
lääkäri, joka ei hoida vaikkapa
Ilkka Kanervaa?, siitä ei tule
mitään. Jokaisen lääkärin täytyy
tehdä perusvalinta, ollako lääkäri vai jotain muuta.?
Mitä mieltä opiskelijat ovat?
Pitäisikö lääkärillä olla oikeus
kieltäytyä abortin tekemisestä
vakaumuksensa nojalla? Ainakin Anna-Kaisa Kestiltä ja Samu Östermanilta vastaus tulee
kuin apteekin hyllyltä: ?Ei.?
?Oikeus kieltäytyä voi helposti
alkaa laventua muuallekin. Kuka
määrittelee, mikä on vakaumus?
Onko se uskonnollista vai vain
en halua tehdä tätä -ajatus?? Österman kysyy.
?Ja kun tietää, että se on naisille vaikeaa, ei ole lääkärin paikka
olla hankaloittamassa tätä tilannetta?, Kesti pohtii.
eko -kunniamaininnan. Perustellut esitykset 12.3.?31.3. välisenä aikana osoitteeseen mailpa@utu.fi.
19
TYY
Alayhdistysten infopalsta
Kompleksi
Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi
ry:n sääntömääräinen kevätkokous
järjestetään tiistaina 19.3. klo 17 Index-kartanolla. Kokouksessa päätetään
sääntömääräiset asiat ja luovutetaan
vastuuvapaus edeltävän vuoden hallitukselle. Tervetuloa!
Synapsi
Synapsi ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 26.3 klo
18.00 Luonnontieteiden talo 1:n luentosalissa XV, 4krs. Kokouksessa
päätetään Synapsi ry:n vuoden 2012
hallituksen vastuunvapauden myöntä-
misestä. Koko jäsenistö on tervetullut
paikalle. Tarjolla kahvia ja pullaa.
Turun ev.lut. opiskelija- ja koululaislähetys
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo
18, Sirkkalankatu 4. Ti 19.3. Miehenä
ja naisena, Soili Haverinen. Ti 26.3.
Jumalan rakkaus ja meidän rakkautemme (1.Joh.3:11-4), Mikko Paavola.
Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja
iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut
mukaan toimintaamme! Lisätietoja
www.opko.fi/turku In English: Glad
Tidings Bible Studies on Tuesdays at
16.15 in Sirkkalankatu 4. Student Eve-
ning on Tue 9.4. at 6 pm, Resurrection,
Timo Nisula. You are warmly welcome! Read more: www.opko.fi/turku/
english
Tyrmä
Yhdistyksemme kevätkokous on 25.3.
kello 18:00 yhdistyksemme toimistolla,
Luolalla. Käsiteltävinä on sääntömääräiset asiat. Päivystykset jatkuvat maanantaisin klo 16:00-18:00 ja Torstaisin
18:00-20:00. Peli-illat parittomien
viikkojen sunnuntaina klo 12:00 Turku-salissa, Ylioppilastalo A:n toisessa
kerroksessa.
TYRMY
TYRMY järjestää kevään ensimmäisen
keikkaillan la 23.3. Streetbar 95:ssä (Satakunnantie 95). Sulosointuja ilmoille
päästelevät Arathor, Devastracktor ja
Cumbeast. Keikkaillan hinta on 4 ?
TYRMYn jäseniltä ja 6 ? muilta (hinta sisältää pakollisen narikkamaksun).
Ovet aukeavat klo 21.
Akateemisen heviekskursion ilmoittautuminen on alkanut. Vierailemme
yhdessä muiden hevikerhojen kanssa
lappeen Rannan Pikametallimiesten
Mustassa Wapussa 26.-28.4. Lue lisää
nettisivuiltamme (www.tyrmy.net).
TVO
osallistuneille, hyvät karkelot oli! Tänään ilmassa onkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun kisataan siitä, kuka
parhaiten hallitsee teräksisiä kuulia.
Petankkia pelattaneen kesemmällä,
mutta tällä kertaa kyseessä on Yliopiston avoin flipperimestaruus 2013 -turnaus. Samalla kuviolla kuin ennenkin:
3 euron osallistumismaksu, kolme
konetta, täydellinen alkusarja, neljän
pelaajan finaali, loistavat ja unohtumattomat palkinnot ja osallistujat.
Tavalliseen tapaan myös kerhoilta keskiviikkona tai torstaina, seuraa Palstaa
http://tyyala.utu.fi/tvo/board/
Vuosijuhla oli ja meni, kiitos kaikille
TYYpillistä
Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan
toiminnasta.
EVVK - ei voisi enempää
kiinnostaa
Harvoin on ollut yhtä monta
hyvää syytä kiinnostua edunvalvonnasta kuin juuri nyt. Annan
muutamia esimerkkejä:
Pelkästään lähikuukausien
aikana ylioppilaiden elämään
tulevat keskustelu opintotuesta,
opiskelijoiden omia opintomahdollisuuksia tukeva Universitas
Turku -hanke ja uudella tavalla
painotettu yliopiston rahoitusmalli, joka muuttaa tiedekuntien ja laitosten rahoitusta.
Unohtamatta YTHS:n tuoretta
tutkimusta korkeakouluopiskelijoiden terveydentilasta.
Isoja muutoksia, isoja mahdollisuuksia. Kannattaa ehdottomasti kiinnostua; nämä koskettavat kaikkia opiskelijoita.
Me edunvalvontavaliokunnassa toimimme TYYn hallituksen apuna näissä ja muissa opiskelijoita koskettavissa asioissa.
Olemme
molemminpuolista
viestintää edistävä yhdysside
TYYn toimiston ja jäsenistön
välillä. Keskustelemme julkisesti muun muassa Facebookin
kautta, järjestämme matalan
kynnyksen tapahtumia ja nostamme esiin opiskelijaelämän
vaihtoehtoja.
Edunvalvontavaliokunta toimii TYYn ja sen jäsenistön eri
toimijoiden välillä. Meillä ei ole
erityistä kotipesää missään nurkassa.
Se on vahvuus ja heikkous.
Ehkä valiokunnan toiminta
tuntuu etäiseltä, kun suoraa
suhdetta omaan opiskeltavaan
aineeseen ei ole. Toisaalta me
voimme toimia ainejärjestöjen
ja opiskelijayhdistysten välillä,
yhteistyön mahdollistajana. Se
on yksi tämän vuoden EVVK:n
pääteemoista.
Tuomme tänä vuonna sekä
koulutus- että sosiaalipoliittiset
aktiivit yhteen rennon tapahtuman merkeissä. Näissä tapahtumissa voi keskustella siitä, miten
ongelmia on ratkottu omalla
tontilla ja kuulla muiden kokemuksista.
Ylioppilaskunta on yhteinen,
ja hyvien käytäntöjen jakamisesta hyötyvät kaikki. Hyvistä
opiskelukäytännöistä muistu-
tamme tulevien viestintäkampanjoiden kautta. Viestinnän
kehittäminen onkin toinen tämän vuoden valiokunnan pääteemoista.
Järjestämme tasaisesti alkoholittomia ja hauskoja hengailuiltoja. Ne on tarkoitettu myös
niille, jotka saattavat kokea
muut opiskelijajärjestöt vieraaksi.
Vuoden 2013 edunvalvontavaliokunta on innokas ja täynnä
kokeneita aktiiveja. Siitä innosta
ja kokemuksesta kannattaa ottaa kaikki irti ottamalla meihin
yhteyttä, osallistumalla tapahtumiin ja kehittämällä yhteistyötä.
Edunvalvontaa ei kannata
jäädä tekemään yksin. Valio-
Näpit irti
opintotuesta!
kuntien toiminta on avointa ?
kokouksiin saa heitellä ideoita
ja mukaan saa tulla.
EVVK Facebookissa: https://
www.facebook.com/TYY.
EVVK?ref=hl
Petri Rautiainen
Edunvalvontavaliokunnan
puheenjohtaja
Mielenilmaus
Turussa 19.3.
Mielenosoitus
Helsingissä 20.3.
www.tyy.fi/opintotuki2013
Ehdota Vuoden opettajaa ja opintojaksoa! Täytä lomake TYYn sivuilla. Lisätiedot: tyy-koposihteeri@utu.fi.
20