• 5/2014 SANANSA MIES 32 s. Joose Keskitalo hyvän tuolla puolen NETTISOTA 10 s. LÄÄKETESTIT s. 22 PILOTTIBILEET s. 30
• tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 9.5. NIGHTSATAN levynjulkaisukeikka (22:30) + Nightsatan And The Loops Of Doom -lyhäri, liput 5 €. 23:00 DJ Jouni Kätteine, 0 € UP: DJ Kimito Diskotek, 0 € klo 21 alkaen LA 10.5. Girls On The Mike: SOFA (23:00), KOO TRIP (22:00), liput 5 €. 24:00 DJ Fog, 4 €. UP: The 2nd Block Party: DJ Kulmisjärvi, 0 € klo 21:00 alkaen, klo 24:n liput 4 € PE 16.5. THE HEARING (22:30), CITY LUNGS (21:30), LOISTAVA POLKU (20:30) Ovet klo 20:00 liput 4 € 23:30 DJs Art Vandelay & Josef Matula, 0 € UP: DJ Sami Friederiksen, 0 € klo 21 alkaen LA 17.5. Club Continental: PÖLLÖT (22:30) 4 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, 0 € 23:30-24 -> 4 € UP: DJ Esko Routamaa, klo 21 alkaen 0 €, klo 24:n jälkeen sisäänpääsy 4€ PE 23.5. THE NEW TIGERS (22:30), liput 6 € 23.30 DJ Urho Tulitukka, 0 €. UP: Les Yper Sound: DJs Hanna & Ville, 0 € klo 21 alkaen LA 24.5. YOURNALIST (22:30), KIVESKIVES (21:30), liput 6 € KE 11.6. 8raita-klubi: MARK OLSON (USA, Jayhawks) (22:00) Ovet 21:00, liput 8/6€ op. ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 9.5. Flame Jazz: ABRAHAM´S CAFÉ Ovet 20:30, show 21:00, Liput 8/6 € LA 10.5. DJ EskoRoutamaa, vapaa pääsy MA 12.5. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Kevään loppujamit! 4€, ovet 20 22:00 Open jam session, vapaa pääsy KE 14.5. Stand up, Turku! -treeniklubi Ovet 19:30, show 20:00, liput 4 € PE 16.5. SUPER-IDIOTS (22:00) Ovet 21 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 17.5. 21:00 Club Sol! Kevätkauden viimeinen salsaklubi. 01:00 Music Takes Me Up! DJ Super-Sakari, 0 € PE 23.5. Lavasoul: DJ Gismo, vapaa pääsy LA 24.5. Monkkihitti: DJ Magnuss44, 0 € PE 30.5. Flame Jazz -klubi: POHJOLA Ovet 20:30, show 21:00, liput 10/8 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 31.5. DJ Arvilommi, vapaa pääsy PE 6.6. & LA 7.6. Polar Soul: DJ Yari, 0 € pe 9.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 ESA PULLIAINEN C-KOMBO & MR. BREATHLESS pe 9.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 WOLFMEN • LEAFLET • SOULLESS SOUL la 10.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 AHOLA to 15.5. • Live-kerros • Ovet 20.00 • Show 20.30 WEEPING WILLOWS(SWE) • MATTI JOHANNES KOIVU pe 16.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 SOLONEN & KOSOLA • LEMPI JOE TAPANI KANSALAINEN • TIPPA-T • CHYDEONE Koko ohjelma: www.monk.fi la 17.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI PUPPA J & ITUHIPIT • YLEISLAKKO Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 .fi pe 23.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 NO SHAME • 1981 • MIMICA KLUBI, HUMALISTONKATU 8 • KLUBI.NET/TKU • K-18 • ENNAKOT: TIKETTI www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 V-sana V apaus, olet hankala tapaus. Milloin löydyt osakemarkkinoilta, milloin paluusta luontoon, milloin Suuresta Johtajasta. Vasemmistoanarkisti ja kilpailun nimiin vannova libertaristi saattavat roikkua toistensa kurkuissa, mutta molemmat uskovat sinun löytyvän yhteiskunnallisten rakenteiden purkamisesta. Kaltaiseni pohjoismaalainen taas näkee valon sairaalassa, jonka ovella ei kysytä: ”Credit vai debit?” En ole pessimisti, mutta uumoilen silti, ettei ihmiskunta tule saamaan vapauden olemuksesta kovin tukevaa otetta vielä aikoihin. Käsite on liian kinkkinen, ja kyse on teorian lisäksi kokemuksellisesta tiedosta. Eräästä vapauden tunnusmerkistä voimme ehkä kuitenkin päästä yksimielisyyteen. Ytimellistä vapautta on se, että saa itse muodostaa kantansa asioihin ja myös vaihtaa näkökulmaansa uusien kokemuksien valossa. Vapauskäsitystään kannattaakin aika ajoin verrata ympäröivään todellisuuteen, maasto kun hahmottuu erilaisissa elämänvaiheissa tyystin eri tavalla. Eilispäivän totuuksiensa hämmästelemisessä ei ole mitään hävettävää. Osuvin diagnoosi on yleensä henkinen kasvu. Ihmisen ei tarvitse seestyä, eikä aina kannatakaan, mutta teoriaa maailmasta kannattaa sovittaa käytäntöön. Kesä tuppaa viskomaan opiskelijat maailmalle. Elämä valon valtaamina kuukausina ei välttämättä ole opiskelua suruttomampaa, mutta suvi tarjoaa virkistävän erilaisia oppitunteja. Kesä on sekä toiminnan että toimettomuuden aikaa, jolloin elämä jäsentyy pääosin muun kuin opiskelun ympärille. Uusi oivallus voi löytyä mansikkakojun laarista, mattolaiturijatkoilta tai pitkin Puolaa matelevan junan penkillä kahlatusta pokkarista. Kesälläkin on syntinsä: pitkä opiskelutauko hidastaa valmistumista. Asiantilasta huolestuneita muistuttaisin siitä, että henkinen maisemanvaihdos tekee yleensä harkintakyvylle hyvää. Akatemian ulkopuolinen maailma on tuolla koko ajan, eikä pelkkä omaan alaan käpertyminen opeta kaikkea. Nihkeästäkin kesäduunista voi oppia aika paljon ihmisluonteen rajapyykeistä. Samalla yliopistolla saatuja ideoita pääsee asettamaan luovaan vuorovaikutukseen monimutkaisen todellisuuden kanssa. Suosittelen harhailemaan. Eihän sitä oikein muuten tiedä, mitä vapaus on. SISÄLLYS Vaikka olen aikuinen, minun on kuunneltava isääni ja toteltava häntä. Mistä muuten saisin rahaa elämiseen? s. 25 Mansikkapaikan mies Karhupumppua laumaeläimelle Lobin kirja 10 OL-UT MAISTUU Iskee kuin miljoona volttia Nummilla kuohuu Napa, retki 16 Stigman takana Sähkösilmäni Nupullaan olon aika Kokeellisia kokemuksia Salasuhteita savannilla 20 Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Porilaist tykityst Ainon ahdinko Kaikki huomisen juhlat Iloinen ylösnousemus NUMERO 27 5/2014 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi PÄÄTOIMITTAJA Anna kesän viedä Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Aleks Talve ilmoitusmyynti Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. www.pirunnyrkki.fi Sukufarssia ja pierutyynyjä A Design for Life & muut tärpit 9.5.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Toimitus Rehtorinpellonkatu Kaikki rakastavat Eskoa 34 6 7 8 9 10 12 14 16 19 20 22 24 26 27 30 32 34 36 38 40 Liikutun. Ehkä tästä kuvasta, ehkä kaikista näistä ihmisistä, kaikesta tästä. s. 35
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 TYYn kirjaston viimeinen kesä Edustajisto päätti huhtikuun kokouksessaan lakkauttaa vuonna 1928 perustetun kirjaston. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) kirjaston toiminta päättyy lokakuun lopussa. Asiasta päätti TYYn edustajisto kokouksessaan 23. huhtikuuta. Kirjastosta saa kesälainoja normaalisti toukokuun alusta lähtien. Niiden eräpäivä on vasta 1. syyskuuta. Kirjaston alkusyksyn aukioloajoista TYY tiedottaa myöhemmin. Myöhästyneistä kirjoista kertyneet sakot on maksettava normaalisti kirjaston sulkemisesta huolimatta. 10 euron tai sitä suurempi sakko aiheuttaa lainauskiellon, joka koskee kaikkia Turun yliopiston kirjastoja. Edustajistossa kirjaston lakkauttamista esitti oikeustieteilijöiden Ryhmä Lex, ja sitä kannattamaan ilmoittautuivat kauppakorkeakoulun TuKY-lista ja lääketieteellisen TYY terveeksi. Niiden mukaan kirjasto on käyttäjämääräänsä nähden kallis ja yliopiston kirjastojen kanssa päällekkäinen palvelu. Esitys hyväksyttiin äänin 25–15. Edustajistoryhmistä Vihreä lista, Vihreä vasemmisto, Humanisti- Esitys tuotiin niin nopealla aikataululla, ettei henkilöstö kokenut voivansa vaikuttaa siihen. lista, Soihdunkantajat ja Demariopiskelijat jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen. TYYn kirjasto on ainoa ylioppilaskunnan omistama julkinen kirjasto Suomessa. Se perustettiin vuonna 1928 tohtori Arne Tarénin kuolinpesältä saadun kirjalahjoituksen hyödyntämiseksi. Henkilöstö peräänkuuluttaa jatkuvuutta Päätöksen vuoksi myös TYYn kirjastonhoitajan toimi lakkautetaan tämän vuoden lopussa. TYYn henkilöstö arvosteli lakkautusesitystä ennen edustajiston kokousta antamassaan lausunnossa kireästä aikataulusta ja puutteellisesta valmiste- lusta. ”Esitys tuotiin niin nopealla aikataululla, ettei henkilöstö kokenut voivansa vaikuttaa siihen. Päätös ei anna TYYstä työnantajana luotettavaa kuvaa. Se jätti työpaikalle epävarmuuden ilmapiirin, ja henkilöstö on huolissaan työnsä jatkuvuudesta”, sanoo TYYn luottamusmies, taloussihteeri Tuulikki Grönholm. ”Me työntekijät olemme pitäneet kirjastoa yhtenä TYYn ydinpalveluista. Jos edustajisto katsoo sen turhaksi, herää kysymys, mitä palveluita heidän mielestään sitten on tarpeellista säilyttää.” Kirjastonhoitajan toimen lakkauttaminen ei automaattisesti tarkoita irtisanomista. TYYn kirjastonhoitaja on vakituisessa työsuhteessa, joten työnantajan on selvitettävä mahdollisuudet työllistää hänet muihin tehtäviin. TYYn on otettava asia huomioon rekrytoidessaan työntekijöitä lähitulevaisuudessa avautuviin työpaikkoihin. Milla Ikonen Jatka lausetta: Kesällä ei…? ”…opiskella.” Jesse Väänänen, 4. vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ”…tehdä töitä.” Tikli Loivaranta, 6. vuoden maantieteen opiskelija 4 konsta hormia ”…sada.” Mirva Palola, 1. vuoden sosiologian opiskelija ”…ole mahdollista syödä liian paljon jäätelöä!” Helmi Seppälä, 4. vuoden maantieteen opiskelija
• Lauri Hannus TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mikä YTHS? • YTHS tarjoaa yleisterveyden, mielenterveyden ja suunterveyden palveluja yliopistojen perustutkinto-opiskelijoille. • Palveluita käyttää noin 135 000 opiskelijaa. • Toimipisteitä on 14 paikkakun- nalla. • YTHS tekee myös opiskelijoiden terveyttä ja terveyspalveluita koskevaa tutkimusta. • Säätiöllä on noin 600 työnteki- jää. YTHS joutuu karsimaan palveluitaan Toimitusjohtaja Jukka Männistö pitää mahdollisena, että YTHS joutuu käynnistämään yt-neuvottelut. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän toiminta-avustuksen leikkauksen vuoksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut uhkaavat supistua huomattavasti. Myös opiskelijoiden terveydenhoito- ja käyntimaksut voivat nousta. Säätiön vuokrakustannuksiin tarkoitettu 4,1 miljoonan euron avustus poistuu joko kokonaan vuonna 2015 tai kahdessa jaksossa vuosina 2015–2016. Leikkauspäätöksen vuoksi YTHS:llä on edessään talouden merkittävä sopeuttaminen. ”Tämä on YTHS:lle suuri asia, ja päätös tuli meille aika yllättäen”, säätiön toimitusjohtaja Jukka Männistö sanoo. YTHS:n mukaan pelkästään 4,1 miljoonan euron leikkaus kutistaisi sen budjettia noin kymmenellä prosentilla. Koska Kelan rahoitusosuus säätiön koko budjetista ei saa lain mukaan ylittää 63:a prosenttia, sopeuttamistarve on huomattavasti leikattavaa summaa suurempi. YTHS:ää rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kelan lisäksi ylioppilaskunnat, opiskelijat sekä kunnat, joissa korkeakoulujen oppilaitokset sijaitsevat. YTHS käy rahoittajien kanssa neuvotteluja maksuosuuksien nostamisesta. Neuvottelujen pohjalta YTHS:n hallitus päättää toimenpiteistä kokouksessaan 6. toukokuuta, kun sopeutustarpeen suuruus on selvinnyt. ”Käymme kaikki toiminnot läpi: hallinnolliset työt, opiskelijoiden terveydenhuoltoon liittyvät lakisääteiset tehtävät ja lisäpalvelut”, Männistö sanoo. Hän pitää myös yt-neuvottelujen käynnistämistä mahdollisena. ”Sitä vaihtoehtoa ei voi sulkea pois. Kyse on suuresta summasta, ja tämä on työvoimavaltainen ala.” TYY valmis 12 euron korotukseen YTHS sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja Suomen opiskelijakuntien liitto ovat vedonneet opetus- ja kulttuuriministeriöön, jotta se kohtuullistaisi päätöstään porrastamalla leikkauksen useammalle vuodelle. Myös Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) on lausunut kantansa SYL:lle. TYY pitää leikkauspäätöstä sen yllättävyyden ja suuruuden vuoksi pöyristyttävänä. ”Hallituksen ajama politiikka työurien pidentämisestä opintoaikoja lyhentämällä tuskin toteutuu, jos leikkaukset kohdistuvat opiskelijoiden terveydenhuoltoon. On kaikkien etu, että opiskelijat siirtyvät hyvinvoivina työelämään”, TYYn lausunto painottaa. TYYn mielestä opiskelijoille koituvat korotukset tulisi suunnata ensisijaisesti vuosittaiseen terveydenhoitomaksuun, ei käyntimaksuihin. Se kuitenkin vaatii ehdottomasti, että myös muut rahoittajat osallistuvat budjettivajeen kattamiseen. TYYn mielestä kuntien tulisi korottaa rahoitusosuuttaan samassa suhteessa opiskelijoiden kanssa. Tällöin opiskelijoiden terveydenhoitomaksu nousi- si noin 12 eurolla ja käyntimaksut noin 35 prosentilla, jos Kelan rahoitusosuus pysyy ennallaan. TYYn mukaan terveydenhoitajan ja yleislääkärin palvelut sekä gynekologi- ja mielenterveyspalvelut tulisi säilyttää vastaisuudessakin maksuttomina. Tällä hetkellä terveydenhoitomaksun osuus ylioppilaskuntien jäsenmaksusta on 44 euroa. TYY kuitenkin toivoo, että Kela nostaisi osuutensa YTHS:n rahoituksesta lain sallimaan 63 prosenttiin, jolloin kuntiin ja opiskelijoihin kohdistuvat korotuspaineet pienenisivät. Vuonna 2013 Kelan osuus YTHS:n rahoituksesta oli 58,8 prosenttia. Valtion taloustilanteen vuoksi myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden YTHS-kokeilu päättyy heinäkuun lopussa. YTHS:n sopivuutta AMK-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämiseen on testattu Lappeenrannassa ja Seinäjoella kolmen vuoden ajan. Kokeilulle oli suunniteltu vuoden jatkoaikaa. Se päädyttiin kuitenkin lopettamaan alkuperäisen aikataulun mukaan, koska valtion ensi vuoden budjetissa ei ole osoitettu siihen rahoitusta. Milla Ikonen Tylkkäri seuraa YTHS:n sopeutuspäätöksiä osoitteessa www.tylkkari.fi. 5
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 ALEKSI MALINEN Huippukokin valmistusaineet Erik Mansikka tekee hyvää ruokaa, mutta tahtoo välttää fine diningiin liittyvän hienostelun. ”Ruoanlaitossa näkee oman kädenjälkensä. Jos laittaa siihen monta tuntia työtä, sen näkee heti eikä kuukauden päästä”, sanoo mies, jolle ruoka on ammatti ja intohimo. Hän on Erik Mansikka, Vuoden Kokki, ensimmäinen Suomen Hell’s Kitchen -voittaja ja ravintolayrittäjä. Hän on yksi uuden turkulaisen Kaskis-ravintolan perustajakolmikosta ja kolmen lapsen isä. ”Usein kysytään, teenkö lapsille jotain hienoa, mutta he pitävät perusruuasta, spagetista ja jauhelihakastikkeesta. Töissä saa tehdä hienoa ruokaa ihan riittävästi”, Mansikka sanoo. Istumme lounaalla ravintola Karu Izakayassa, joka sekin on turkulaisen ravintolamaailman tulokas. Herkullinen nuudelikeitto höyryää lautasilla, ja ulkona kirkas aurinko lämmittää ja saa pian maan viheriöimään. Kun luonto herää, myös villiyrtit nousevat esiin. ”Löysimme jo pihatähtimöä. Se on raikas, vähän niin kuin ketunleipä. Käytämme sitä sellaisenaan kalan kaverina.” Villiyrtit ovat olleet kokkien suosiossa jo pitkään, mutta Turusta ei löydy kovin montaa niitä käyttävää Nuorempana keskityin lähinnä Kotitaloustuntien alettua kipinä koulussa se oli jo menoa. 6 Syömässä ravintolaa. ”Luonnosta löytyy vaikka mitä, mutta poimimme kasveista tietysti vain hyvänmakuiset. Ensin asiakkaat hieman ihmettelevät, mutta lopulta he miettivät, miksi eivät ole törmänneet näihin aiemmin”, Mansikka kertoo. Hienostuneen huoletonta Erik Mansikka ja Kaskiksen toinen perustajakokki Simo Raisio tutustuivat toisiinsa ammattikoulussa. Salin puolella hääräävän Topi Pekkasen Mansikka tapasi työskennellessään turkulaisravintola Pinellassa. Yhdessä perustetun ravintolan myötä eteen on tullut rutkasti uusia haasteita. ”Joka päivä tulee uusia juttuja, joita ei tiedä. Remontti meni kuitenkin kivuttomasti.” Työpäivät venyvät välillä pikkutunneille. ”Ennen 15 tuntia oli pitkä päivä. Nyt alkaa tuntua pitkältä, kun on tehnyt töitä 32 tuntia”, Mansikka kuittaa. Hän haluaa välttää fine dining -kulttuuriin liittyvää hienostelua. Kaskiksessa asiakkaat voivat kokin puolesta syödä vaikka verkkareissa. ”Olemme niin paljon näkyvillä kuin mahdolruoan syömiseen. lista ja tuomme annokset itse pöytään. Inhoan jäykistelyä ja syttyi, ja ammattihaluan pitää homman rentona.” Rentoudesta huolimatta Kaskis vaalii ruoan eettisyyttä ja laatua. Villiyrttien lisäksi ravintola käyttää villikaloja, jotka sen oma luottokalastaja pyytää ja tuo paikan päälle. Ravintoloitsijoilla on myös oma viljelijä. Vaivannäkö on ollut sen arvoista. Rentous ja ensiluokkainen ruoka tuntuvat puhuttelevan asiakkaita, ja esimerkiksi julkkiskokki Hans Välimäki on kehunut Kaskista vuolaasti. Pöydästä hellan ääreen ”Nuorempana keskityin lähinnä ruoan syömiseen. Kotitaloustuntien alettua kipinä syttyi, ja ammattikoulussa se oli jo menoa”, Mansikka sanoo. Ammatinvalinta oli selkeä, eikä sitä ole myöhemmin tarvinnut miettiä uudelleen. Mies on myös ottanut osaa ammattikokkien taitoja mittaaviin koitoksiin. ”Kilpailuissa kehittyy ihan sikana. Olen osallistunut Vuoden Kokki -kisaan nyt neljä kertaa. Ensimmäisen kilpailun kuville on hauska naureskella, että en enää ikinä laittaisi tuollaista!” Monet kokit hakevat inspiraatiota ja osaamista ulkomailta, mutta lasten saaminen on pitänyt Mansikan tiukasti kotimaan kamaralla. Hän kuitenkin suoritti ammattikoulun työharjoittelun ruotsalaisessa kahden Michelin-tähden ravintolassa. ”Pilkoin kymmenen kiloa punasipulia pieniksi kuutioiksi ja vein ne ylös, ja siellä kokit totesivat, että ei näin. Piti laittaa koko setti uusiksi”, hän sanoo ja naurahtaa. Vaikka ruoka on kokille työtä, se on myös osa vapaa-aikaa. ”Ruoka on hyvä tapa viettää aikaa. Rinnastan sen kavereihin ja perheeseen. Vaikka muuten olisi kiireistä, ruokailun ohella ehtii aina heittämään läppää”, Mansikka summaa. Aleksi Malinen
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Salakuuntelija Miestenhuoneella – Sä siis kasvatat edelleen? – Joo, sänkysänkeä pukkaa. – Luitko tota et partapiikki on täällä? Tai siis et trendit on taittumassa. – Häh? – Niin siis parta on nyt niin muodikas, että se alkaa poistua muodista. Ihan lähiaikoina. Luin netistä. – Aa. Joo. Mut mä ajattelin kyllä kasvattaa tän pois. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. – Miten muka? – No venaas kun selitän. Kato se menee niin et jos partaa kasvattaa tarpeeksi kauan, niin ihan tilastollisestikin katsottuna joku saksii sen pois jatkojekkuna. Ei tarvita kuin aikaa. – On tossa kai oma logiikkansa. – Siitä jää jälkeen tarina. – No niinpä. Ojennas nyt sitä karhupumppua. Ensimmäisen maailman ratkaisut Sijaiseksyjä Internet on kuin avaruus: suunnat eivät lopu kesken ja syvyyttä piisaa. Netti onkin avannut ihmiskunnalle tiedon runsaudensarven, jonka aikakaudella tylsistymisen luulisi olevan kutakuinkin mahdotonta. Vaan toisin käy: samat meemit kumpuilevat vastaan joka puolelta, ja arjessaan haastettujen valtaama ylisosiaalinen media kaventaa digitaalista näkökulmaa entisestään. Galaksit typistyvät kyläpahaseen, jonka keskeistä hupia on juoruilu. Onneksi apuja löytyy. Random on kotimaisen Futurefulin uusi yritys Applen mobiilialustoille. Random pyrkii tarjoamaan yllättäviä asioita käyttäjää kiinnostavien avainsanojen ympäriltä. Kyse on luovasta työstä tutusta tuottavasta eksymisestä: et löydä sitä mitä etsit, vaan jotain hieman odottamatonta. Ohjelma lupaa siis eräänlaista sokko-Googlea. Ajatus pimeälennosta voi kuulostaa hieman takkuiselta, mutta ensikosketus hypetettyyn applikaatioon on hauska. Flat design -henkinen käyttöliittymä ohjaa odottamattomille poluille ilman kaoottista vaikutelmaa. Vastaan tulee lähinnä luku- Randomin avulla pääsee karkuun laumaansa, lukemaan jotain sellaista, mitä kukaan läheinen ei ole vielä peukuttanut. Pienet teot ovat suuria. juttuja hakusanoittain. Sisällön jäsentely on loogista, mutta harppaukset nopeita ja aiheisiin eksymiset äkkisyviä. Koska samaa sisältöä ei tarjoilla toista kertaa, jutut tulee luettua lävitse. Toki netin minimikiinnostusperiaate toimii Randomissakin: Jos ei nappaa, voi aina plärätä eteenpäin. Tuttujen naamojen poissaolo on sekin virkistävää. Internetin mainosmogulit ovat aikoja sitten päätelleet ihmisen laumaeläimeksi, joka haluaa mennä sinne minne kaverinsakin. Samalla kollektiivinen vahvistusharha sen kun syvenee: kaikki näkevät samat asiat, ja kokonaiskuva jää suppeaksi. Randomin avulla pääsee karkuun laumaansa, lukemaan jotain sellaista, mitä kukaan läheinen ei ole vielä peukuttanut. Samasta syystä ohjelma sopii toki some-pätijöillekin: digitaalisilta vapaapurjehduksilta kun tarttuu taatusti pari ideaa omaan yhteisöön vietäväksi. On tavallaan surullista, että yllättymiseen tarvitaan tiedon kultakaudella oma ohjelmansa. Samalla on hienoa, että joku on kuitenkin koodannut sellaisen. Lauri Hannus www.random.co Random ladattavissa ilmaiseksi App Storesta Konsta Hormia 7
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 vain lobata ja saada poliitikkoja tekemään tiettyjä päätöksiä.” Metsolan mukaan työhön sisältyy myös paljon muuta, ennen kaikkea strategista neuvonantoa. Toimintaan kuuluu niin poliittisiin prosesseihin vaikuttamista kuin akuutteihin ongelmiin reagoimistakin. Päällimmäisenä tarkoituksena on auttaa asiakkaita ymmärtämään, miten poliittiset ja yhteiskunnalliset prosessit vaikuttavat heidän toimintaansa. Konsta Hormia Lobbaus keskittyy komissioon Vaikuttajana Brysselissä Kevään eurovaalit lähestyvät vauhdilla. Viisi vuotta sitten helsinkiläinen Ukko Metsola oli yksi kuhinan ympäröimistä ehdokkaista. Nyt Brysselissä työskentelevä mies katsoo vaaleja hieman erilaisesta asemasta. Viime europarlamenttivaalien alla Ukko Metsolan kuvan saattoi nähdä kadulla jos toisellakin. Hän oli tuolloin kokoomuksen ehdokkaana ja kampanjoi aktiivisesti ympäri maata. Lopputuloksena ei auennut paikkaa Euroopan parlamentissa, mutta hän kipusi ensimmäiselle varasijalle. Nyt hän on taas kampanjoimassa, muttei itsensä, vaan vaimonsa puolesta. Maltalainen Roberta Metsola on tällä hetkellä meppinä Euroopan parlamentissa ja nyt kolmatta kertaa ehdolla. Ukko Metsolan nykyinen europarlamenttikiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain perhesuhteisiin. Yrittäjänä konsulttifirmassa työskentelevä Metsola on asunut yhdeksän vuotta Brysselissä ja on yksi tämän hetken tunnetuimmista suomalaisista lob- 8 bareista. Vuonna 2005 Fipra International - yritys palkkasi hänet luomaan suhteita Suomeen, ja myöhemmin yhteistyö tiivistyi. ”Ensimmäiset projektit liittyivät Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen vuonna 2006. Fipra tarvitsi tiimiinsä suomalaisen poliittisen järjestelmän tuntevan henkilön”, hän kertoo. Metsola kuitenkin vierastaa ajatusta lobbaamisesta Fipran virallisena toimintana. Hänen mukaansa median määritelmät lobbaamisesta ovat usein yksinkertaistettuja, ja hän kokee yrityksensä toiminnan moninaisemmaksi. ”Me yleensä näemme toimialamme vaikuttajaviestintänä. Olemme tekemisissä poliittisten prosessien ja päätöksenteon kanssa. Me emme yritä Suuri osa toiminnasta keskittyy Euroopan komissioon. ”Yllättävän harvoin teemme suoraa lobbaamista Euroopan parlamentissa. Siinä vaiheessa, kun siellä pitää juoksennella viime hetkellä tekemässä muutoksia, on jotain mennyt jo pieleen. Keskitymme yleensä lainsäädäntöprosessin alkuvaiheeseen eli komissioon”, Metsola toteaa. ”En sano, ettemme toimi parlamentissa, mutta uskon joidenkin kilpailijoidemme keskittyvän siihen enemmän. 95 prosenttia parlamentin tapahtumista ei ole asiakkaidemme kannalta tärkeitä, mutta avainvaliokunnissa ilmenee aika ajoin jotain heidän kannaltaan oleellista.” Metsola haluaakin painottaa, että vaikka osa Fipran toiminnasta kohdistuu europarlamentin sidosryhmiin, yrityksen asiakaskunta on huomattavasti laajempi. Asiakkaita löytyy niin matkailupuolelta kuin liikenne- ja lääketeollisuudestakin. ”Meillä on hyvin monipuolinen asiakaskunta, tyypillisesti eri sektoreiden angloamerikkalaisia yrityksiä.” Metsola itse vetää ”maritime-tiimiä”, jonka yksi suuri asiakas on Royal Caribbean Cruises Limited. Toukokuussa europarlamenttiin liittyvän työn suhteen koittaa hiljaisempi vaihe. ”Monille lobbareille tämä on vähän kuin välivuosi, koska parlamentin viisivuotinen lainsäädäntökausi päättyi nyt huhtikuussa viimeiseen Strasbourgin täysistuntoon.” Metsolan mukaan tästäkin vuodesta on silti tulossa kiinnostava. Eurovaalien tuloksen analysointi on oleellista. Uuden komission tulisi olla kasassa 1. marraskuuta, vaikka perinteistä viivästystä onkin odotettavissa. Seuraavia merkittäviä lainsäädäntöehdotuksia on luvassa vasta ensi vuonna. Metsolan oma elämä jatkuu kiireisenä vaalipäivään asti. Nyt hän lentelee edestakaisin Brysselin ja Maltan väliä vaimonsa vaalikampanjan vuoksi. ”Tämä on hektistä ja rankkaa vaihetta. Maltalla vaalityö on todella intensiivistä 24/7-kampanjointia. Mennään ovelta ovelle. Ennuste on tällä hetkellä kuitenkin hyvä. Kampanja on myötätuulessa.” Karoliina Rajala Europarlamenttivaalien vaalipäivä on sunnuntai 25.5.2014. Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 14.–20.5.2014.
• 5/2014 LAURI HANNUS TURUN YLIOPPILASLEHTI Akateeminen rasti. Kesällä 2013 Turun yliopisto päätyi suunnistuskartalle, kun kampusalue isännöi lajin maailmancup-osakilpailua. Oikeaa suuntaa etsimässä Kesällä metsissä ravaa rastien perässä tuhansia pihkaniskoja, suunnistajia. Suunnistus on kasvattanut viime vuosina merkittävästi suosiotaan. Kiinnostuksen syy lienee lajin monipuolisuus: harrastaessa saa hyvän kunnon ja oppii hyödyllisiä taitoja, jotka ovat avuksi myös arkielämässä. Suunnistaessa oppii lukemaan karttaa ja tekemään nopeita päätöksiä. Se kehittää suuntavaistoa ja antaa hyvää vastapainoa kirjastossa tai työtuolissa jököttämiselle. Muita hyviä puolia ovat luonnossa liikkuminen ja rastien löytämisen ilo. Suunnistusta voi harrastaa vuodenajasta riippumatta ja myös öisin. Suunnistus on edullista, eikä sen aloittaminen vaadi erityistaitoja. Aloitteleva suunnistaja tarvitsee vain riittävän innostuksen, kunnon jalkineet ja säänmukaiset vaatteet, joilla voi liikkua maastossa. Lajin juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle Ruotsiin. Idea on yksinkertainen: kartan ja kompassin avulla on löydettävä radan rastipisteet oikeassa järjestyksessä, mahdollisimman nopeasti. Vuosien saatossa suunnistuksesta on kehittynyt erilaisia muunnelmia, kuten pyöräsuunnistus, autosuunnistus, tarkkuussuunnistus ja hiihtosuunnistus. Suunnistuskartat ovat tarkempia kuin tavalliset peruskartat. Niihin on merkitty rastipisteet, jotka ovat luonnossa, ellei kyse ole kaupunkisuunnistuksesta. Ne on sijoitettu havaittaviin maaston kohtei- siin, kuten polkujen risteykseen tai kiven viereen. Karttamerkinnöissä ja rastimääritteissä käytetään yhtenäisiä kuvaustapoja. Nykyään joka rastilla on ajanottolaite, jolle omaa leimauslaitetta tulee näyttää. Turku, kelpo suunnistuskaupunki Monilla suunnistukseen liittyy muistoja kouluajoilta. Aikuisena lajin harrastaminen kuntorasteilla omaan tahtiin on palkitsevaa, koska suorituspaineet ovat poissa. Toisaalta kilpaillakin voi. Suomen tunnetuin suunnistustapahtuma on Jukolan viesti, jossa seitsenhenkiset joukkueet etsivät rasteja kesäyössä. Naiset kilpailevat päiväsaikaan Venlojen viestissä. Suomessa laji sai viime kesänä huomiota myös Vuokatissa pidettyjen MM-kilpailujen ansiosta. Myös Turun yliopistossa opiskelee monia huippusuunnistajia, jotka osallistuvat oman joukkueensa edustajina lajin suurviesteihin. Kesällä 2013 itse Turun yliopisto päätyi suunnistuskartalle, kun kampusalue isännöi lajin maailmancup-osakilpailua. Tapahtuma oli oiva osoitus siitä, että suunnistustapahtumia voidaan järjestää hyvin myös kaupunkiseudulla. Turku on muutenkin tunnettu hyvistä suunnistusmahdollisuuksistaan. Niistä yksi on Turku-Rastit, joita järjestetään joka keskiviikko huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Kartan saa pientä maksua vastaan. Reittien pituus vaihtelee kahdesta kilometristä kuuteen. Lyhyimmällä ja helpoimmalla radalla useimmille rasteille pääsee polkuja pitkin. Matkan pidentyessä yleensä myös rata vaikeutuu. Turku-Rastien yhteydessä käydään joukkueiden välistä firmasarjaa, jossa on mukana vuosittain yli 200 yhteisöä. Myös Turun yliopistolla on sarjassa oma joukkue, joka koostuu sekä opiskelijoista että henkilökunnan jäsenistä. Eniten pisteitä kolmestakymmenestä osakilpailusta saavuttanut joukkue palkitaan kauden lopussa. Viime vuonna yliopiston joukkue voitti sarjan usean vuoden tauon jälkeen. Turun suunnistavilla korkeakouluopiskelijoilla on omakin yhdistys, OL-UT. Sen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suunnistuksesta innostunut. Mikael Dahlström turkurastit.olfellows.fi lisätietoa yliopiston suunnistusringistä: mhkdah@utu.fi 9
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 KYBERSODAN SÄÄNNÖT Scifi-tarinat ovat tänään reaalipolitiikkaa, ja valtiot virittävät kyberarsenaalejaan. Kellarihakkerien lauantai-iltojen huvista on tullut ihmishengillä pelaavaa sodankäyntiä. Vain säännöt puuttuvat. Vuonna 2010 Iranin Natanzin ydinvoimalassa tuhoutui vuosien tutkimuksen tuloksena syntyneet tuhatkunta sentrifugia. Virus laittoi uraniumia jalostavat laitteet vispaamaan itsensä hajalle. Katastrofin länsimaissa kritisoidulle ydinohjelmalle aiheutti Stuxnet-virus, jonka uskotaan olevan Yhdysvaltojen ja Israelin rakkauslapsi. Kyber on juuri nyt budjettiriihien taikasana. Noin 50 valtiota rakentaa kyberarsenaalia, ja niistä tusina on julkisesti ilmoittanut pykäävänsä myös hyökkäyskalustoa. Sotateknisesti tarkastellen kyberiskuilla on lukui- 10 sia etuja perinteiseen ruutiriehaan nähden. Nettikiusa on edullista, ja iskut voi naamioida laitevioiksi. Ja vaikka järjestelmävirhe lopulta paljastuisikin ulkopuolisen tahon aiheuttamaksi, tekijän identiteetin selvittäminen on konstikasta. Vielä sukupolvi sitten kyberhyökkäyksen potentiaalinen kohdelista olisi ollut lyhyt. Enää niin ei ole: moderni yhteiskunta hengittää kilobittejä. Yhdysvaltojen doktriinissa Afganistanista ja Irakista vedetyt joukot on korvattu lennokki- ja kyberiskuilla. ”Kyberaseista on muodostumassa epätyypillisen sodankäynnin toimintatapa. Se tarkoittaa myös vaa- Teksti: Jouko Luhtala KUVITUS: Konsta Hormia rallisten kyberhyökkäysten yleistymistä”, verkkoturvallisuustutkija Mikko Särelä Aalto-yliopistosta sanoo. Turvallisuusteknologiaan keskittyvän McAfeeyrityksen kyberturvallisuusjohtaja Jarno Limnell korostaa, että kyberiskukeskustelu on vielä lapsenkengissään ja nykymuodossaan myös vahingollista. ”Kybersodan hypetys on väärin. Se kiihdyttää turhaan jo käynnissä olevaa kybervarustelukilpaa ja luo pelon ilmapiiriä. Kybersodan käsitekin on haastettu. Asiantuntijat ovat verranneet sitä sellaisiin kiistanalaisiin määritelmiin kuin huumesota ja sota köyhyyttä vastaan”, Limnell sanoo.
• TURUN YLIOPPILASLEHTI Terrorismia vai eettistä sodankäyntiä? Kyberisku voi joko vakoilla tai satuttaa. Nettiurkinta nousi Caps Lock -tason otsikoihin Edward Snowdenin NSA-paljastusten myötä. Niiden seurauksena Yhdysvallat muutti toimintatapojaan – ainakin paperilla. Valtiotasolla NSA-pyykki aiheutti lähinnä puheenvuoroja. Vakoilu on vakoilua. Kaikki sitä tekevät, ja loput valehtelevat. Pakkohan se on hyväksyä. Kyberhyökkäykset voivat kuitenkin olla myös tuhoisia. Massiivisella kyberiskulla voidaan pyrkiä esimerkiksi energiahuollon, viestiyhteyksien sekä raha- ja lentoliikenteen samanaikaiseen romahduttamiseen. ”Toisin kuin yleensä kuvitellaan, kyberiskut voivat ihan hyvin uhata ihmishenkiä – ja tulevaisuudessa ne tulevat tappamaan”, Mikko Särelä sanoo. Moraalisesti tarkasteltuna kyberhyökkäykset ovat seilanneet harmaalla alueella. Niin sanotun oikeutetun sodan teorian kanssa painivat akateemikot ovat jo jonkin aikaa pyöritelleet kyberhyökkäysten eettisiä ja lakiteknisiä aspekteja, mutta käytännön tasolla lähtötelineitä vasta kasataan. ”Kyberiskut yhdessä muiden post-humaanien sodankäynnin keinojen kanssa avaavat uuden ulottuvuuden väkivallan käytön moraalisen perustan arvioimiseen”, politiikan ja sodan etiikkaa Turun yliopistossa tutkiva Milla Vaha toteaa. Vahan mukaan kyberiskut voivat periaatteessa tehdä sodankäynnistä nykyistä eettisempää. Mitä tarkempia ja kohdistetumpia hyökkäykset ovat, teoriassa sitä vähemmän sivullisia uhreja vaaditaan. Toisaalta esimerkiksi Iraniin iskenyt Stuxnet-virus aiheutti huomattavaa ja ennalta arvaamatonta vahinkoa Iranin ydinaseohjelman ulkopuolisissa tietoliikennejärjestelmissä. Lisäksi välimatka palvelee kylmää laskelmointia. ”Mitä kauemmaksi sodan suoranaiset kauhut siirtyvät, sen helpommaksi tulee toimia tavalla, joka on eettisesti arveluttavaa”, Vaha arvelee. Eettisesti yksi kyberiskujen suurimmista ongelmista on niiden anonymiteetti. Vaikka nettihyökkäyksen seuraukset olisivat katastrofaaliset, kärsijä ei välttämättä tiedä, mihin suuntaan tykinpiiput tulisi veivata. Reilun sodan säännöstön mukaan osapuolten täytyy ennen tappopuuhiin ryhtymistä pukea päälleen asialliset univormut. Tässä suhteessa kyberiskun tekijä toimii terroristin tavoin. Hän ei paljasta korttejaan. Kybersodan pelisäännöiksi ehdotetut pykälät edustavat monin paikoin partiolaismoraalia. Vai moniko uskoo kyberaseyksikön sisällyttävän virukseensa digitaalisen allekirjoituksen mallia: ”Tämä on Yhdysvaltojen puolustusministeriön koodaama ja rahoittama haittaohjelma. Pahoittelemme aiheuttamaamme vaivaa.” Vaikka kybersodankäynnille onnistuttaisiinkin luomaan kaiken kattava etiikkaopas, valtiot todennäköisesti pikemminkin sopeutuvat olemassa oleviin realiteetteihin kuin luottavat sääntökirjaan. ”Kansainvälinen oikeus muodostuu tapaoikeutena. Kyse on siitä, minkälaisia asioita totutaan pitämään hyväksyttävinä rauhan aikana ja mitä ei”, Särelä sanoo. Jarno Limnell tosin toivoo, että hiljalleen kehitettäisiin edes jonkinlainen säännöstö. Näin ollen valtioiden toimintatavat saattaisivat vähitellen muovautua toivottuun suuntaan. ”Jäykkään oikeusnormistoon en usko. Säännöstön on jäätävä riittävän väljäksi, jotta sen avulla voidaan vastata tulevaisuudenkin kyberuhkiin.” Onkin esitetty, että jos ja kun kyberiskut yleistyvät, niin valtiot eristävät strategisia toimintojaan netistä. Arkisia asioita aletaan jälleen hoitaa hitaammin ja hintavammin, mutta turvallisemmin. Sotaa se on nettisotakin Kyberaseilla ovat tähän mennessä räiskineet lähinnä suurvallat, etunenässä Yhdysvallat ja Kiina, joiden suhteita verkkokärhämät ovatkin mutkistaneet. Suurvaltojen moraalinen mätkiminen on helppoa ja halpaa ajanvietettä. Entäs jos vastakkain ovat pieni ja sisukas Hyvislandia sekä suuri ja mahtava Pahisliitto? ”Sillä ei moraalin näkökulmasta pitäisi olla vaikutusta, onko ihmisoikeuksien rikkoja liberaalidemokraattinen ’mallivaltio’ vai kansainvälisen politiikan häirikkö”, Milla Vaha sanoo. Turun yliopiston käytännöllisen filosofian profes- 5/2014 sorin Eerik Lagerspetzin mukaan se, että jokin teko voidaan tehdä netin avulla, ei vaikuta sen eettiseen arviointiin. ”Rauhan aikana suoritettavien kyberiskujen pitäisi olla kiellettyjä, kuten muidenkin valtioiden organisoimien tuhotoimien”, hän sanoo. Jako perinteisen ja nettisodan välillä onkin oikeastaan vain tekninen. Voidaan katsoa, että sotilaallisen vallankumouksen sijaan kyberissä on kyse evoluutiosta – sodankäynnin sopeutumisesta yhteiskunnan rakenteisiin. Kysymys eettisistä digitaalisista iskuista liittyy filosofien mukaan kiinteästi oikeutetun sodan kysymykseen. Kyberväkivalta on yhtä oikein tai väärin kuin luotikin. ”Jonkin valtion johto voi – harjoittamalla äärimmäistä väkivaltaa ja vääryyttä joko omia kansalaisiaan tai jotakin kolmatta osapuolta kohtaan – riistää itseltään väkivaltasuojan. Tällöin siihen kohdistettu kyberisku, yhdessä muiden toimien kanssa tai niiden sijasta, voi olla oikeutettu”, Lagerspetz sanoo. Milloin kyberhyökkäyksen kohteeksi joutuneella valtiolla sitten on oikeus kirjautua ulos Facebookista, kiskoa nettikaapeli pois seinästä ja hakea varastosta rynnäkkökivääri? ”Kyberisku voi perustella asevoiman käytön, jos se on selvästi ensimmäinen askel aseellisessa hyökkäyksessä tai tarkoitettu tuottamaan vahinkoa, joka on rinnastettavissa aseellisen hyökkäyksen seurauksiin, ja jos hyökkääjä voidaan luotettavasti tunnistaa, eikä muuta yhtä tehokasta vastausta ole käsillä”, Mikko Särelä toteaa. Siitä huolimatta, että kyberiskut kuuluvat moraalisesti yleisen sodankäynnin piiriin, ne muodostavat teoriassa puhtaan materiaalisen luonteensa vuoksi omanlaisensa ongelman. ”Mahdollinen kyberhyökkäyksen vastaisku tulee tehdä jus in bello -normien mukaisesti. Jus in bello sisältää kaksi keskeistä moraalista normia. Ensinnä käytettyjen keinojen tulee olla suhteellisia, eli sen suurempaa väkivaltaa ei käytetä kuin on tarpeen. Toisekseen perinteisen oikeutetun sodan teorian mukaan on tehtävä erottelu sotilas- ja siviilikohteiden välillä”, Milla Vaha sanoo. ”Kyberiskujen ongelma on, että ne eivät välttämättä aiheuta suoria sotilas- tai siviilivahinkoja. Näin ollen niihin liittyvä suhteellisuus- ja syrjimättömyysharkinta on vaikeaa. Esimerkiksi ydinreaktori on kohde, jonka voi katsoa olevan sekä siviili- että sotilaskohde”, hän jatkaa. Näin teoriassa. Entä käytännössä? ”Yhdysvaltojen ja Venäjän virallisten turvallisuusjulistusten mukaan kyberiskuun voidaan vastata sotilaallisin keinoin”, toteaa Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan sotilasprofessori Jari Rantapelkonen. ”Kyberavaruudesta on näin ollen tullut uusi sodankäynnin tanner maa-, meri- ja ilmatilojen rinnalle.” • 11
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mam Torin kukkulan eteläpuolelle jäävän Castletonin reittipolut lähtevät syvästä solasta, jossa laiduntaa lampaita. Nummilla Manchesterin itäpuolella lepäävän Peak District -kansallispuiston ikivihreillä kukkuloilla kaupungin humu vaihtuu lammaslaitumiin ja oluttuoppiin. Teksti: Venla Pöyliö Kuvat: Arttu Laitala ja Venla Pöyliö Verkkaasti eteenpäin puksutteleva paikallisjuna pysähtyy hiljaiselle Edalen asemalle. Piskuisella junapysäkillä on kaksi raidetta. Toinen kulkee Manchesteriin ja toinen päinvastaiseen suuntaan Sheffieldiin. Keskienglantilaisen laakson pohjalla lepäävän kylän molemmin puolin kohoavat rinteet halkovat horisonttia. Täällä, Peak District -kansallispuiston syleilyssä, ei pauhaa suurkaupunkien brittipop. Alitajunnasta kajahtaa Emmerdalen tunnusmusiikki. Kiviaidoilla rajatut nummet ja niillä laiduntavat lampaat ovat alueelle ominaisinta maisemaa. 12 Patikoijan päiväuni Edale on monien muiden pienten kylien tapaan yksi kansallispuiston patikointireittien aloituspaikoista. Kylässä sijaitseva, vuoteen 1557 historiansa ulottava Old Nag’s Head -pubi toimii virallisena starttina kansallispuiston tunnetuimmalle reitille, Pennine Waylle. 270 mailin (noin 435 kilometrin) pituinen himopatikoijan kuntotesti nousee matalaa Penniinien vuoristoa pitkin pohjoiseen, aina Skotlannin rajalle saakka. Edalen lähiympäristö ei kuitenkaan jätä kylmäksi päiväretkeilijääkään. Kylän eteläpuolella kulkee neljän kukkulan harjannejono: Mam Tor, Hollins Cross, Back Tor ja Lose Hill. Lähimpänä kylää on Mam Tor, Mother Hill. Se kohoaa 517 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kurainen polku kukkulan päälle kulkee junaasemalta halki lampaiden laidunmaiden. Reitin kylteissä lukee Public Bridleway. Se tarkoittaa, että sitä saisi edetä myös pyörällä tai hevosella. Lampaat eivät juuri piittaa patikoijien läsnäolosta. Retkietikettiin kuuluu, etteivät patikoijatkaan häiritse lampaita. Reitit kun kulkevat usein yksityisten maanviljelijöiden mailla. Laakson pohjalta katsottuna näyttää siltä, että Mam Tor on lähellä ja helposti saavutettavissa. Kapuaminen pitkin mutkittelevaa rinnettä ottaa kuitenkin oman aikansa kenkien painautuessa mutaiseen maahan. Huipulla maisemat palkitsevat. Vaikka sataa, kukkulaa ympäröivät kaksi laaksoa taloineen ja pihapiireineen erottuvat selvästi. Edale jää takavasemmalle, kun oikealle puolelle laskeutuu Castletonin laakso. Sadetta, olutta ja makkaraa Peak District on aktiivisten englantilaisten viikonloppu- ja lomanviettokohde, ja vastaantulijoita ter-
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mam Torin ja sitä seuraavien kukkuloiden välinen harjanne on nimeltään Great Ridge. vehditään leveästi hymyillen. Kun muualla Englannissa vierastakin puhutellaan sanalla darling, täällä Yorkshiren alueella kuulee olevansa love. Kansallispuiston sää on usein kostea ja tuulinen. Sadepilvet pysähtyvät nummille, ja Peak Districtin alueella sataa yli 4000 millilitraa vuodessa. Vertailun vuoksi: Lontoon ja Helsingin vuosittainen sademäärä on vain reilut 600 milliä. Jos pitemmillä reissuilla ei tahdo nukkua teltassa, majoitusvaihtoehtoja löytyy edulllisista majataloista Bed & Breakfast -paikkoihin. Yöpaikan hinta vaihtelee varustelutasosta riippuen 12 punnasta 100 puntaan, kesäsesongin aikana voi olla kalliimpaa. Patikointiretken voi päättää myös perinteisellä pubiruualla, sillä jokaisessa lähialueen kylässä on vähintään yksi pubi. Oluthanoja pubeissa saattaa olla kymmeniä. Ulkomaiset tuontioluet maksavat enemmän kuin paikallisten panimoiden harvinaiset olutherkut, joista baarimikko antaa mielellään maistiaisen ennen ostopäätöksen tekoa. Jos oluen valinta tuntuu vaikealta, voi juoman valita vaikka nimen perusteella. Miltä kuulostaisi esimerkiksi Robinson-panimon Dizzy Blonde? Oluen lisäksi englantilaiset taitavat myös makkarat. Pitkän ulkoilupäivän kruunaa lautasellinen perunamuusia ja kolme isoa talon makkaraa, joiden päälle kaadetaan aimo annos oluella maustettua kastiketta. • SAARA ILVESSALO Ratkaisujen Eurooppa. Tule tapaamaan Saaraa Vihreiden vaalimökillä Turun kävelykadulla lauantaina 10.5. kello 12–13.30. Tämän ilmoituksen on maksanut Saara Ilvessalo.Tue kampanjaa osoitteessa lahjoita.vihreat.fi. Patikointireittejä Peak Districtiltä voi etsiä esimerkiksi Peak Districtin omilta verkkosivuilta visitpeakdistrict.com, The Long Distance Walkers Associationin sivuilta ldwa.org.uk tai Walking English Manin sivuilta walkingenglishman.uk. Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Vihreät De Gröna 13
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 14 5/2014
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Itsensä näköinen yrittäjä Marjo Granlund on vuodesta 2007 lähtien pyörittänyt kuvitusalan agentuuria. Vaikka Granlundin suku on täynnä yrittäjiä, opiskeluaikoinaan hän ei vielä ajatellut itse sellaiseksi ryhtyvänsä. Teksti: Aura Nikkilä KuvA: Niko Rakkolainen Helsingin Jätkäsaaressa, vanhassa makasiinirakennuksessa keskellä kiivaasti rakentuvaa uutta asuinaluetta sijaitsee Napa Illustrationsin toimisto. Kuvitusagentuuri työllistää tällä hetkellä Marjo Granlundin lisäksi yhden työntekijän ja harjoittelijan. Napan listoilla on19 kuvittajaa – muiden muassa vuoden 2013 graafikoksi valittu Kasper Strömman sekä Puupäähattu-palkinnon vastikään saanut sarjakuvataiteilija Terhi Ekebom. Alun perin Vihdistä kotoisin oleva Granlund opiskeli vuosituhannen vaihteessa Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa. Yliopistossa vierähti lopulta kymmenen vuotta, sillä Granlund puuhasi opintojen ohella paljon muutakin. ”Vuonna 2000 kävelin sisään Titanik-galleriaan juuri, kun siellä oli joku yleisötapahtuma. Hertta Kiiski oli koiriensa kanssa vetämässä opastusta, ja olin tosi vaikuttunut.” Kiisken esimerkistä Granlund liittyi Titanikin kannatusyhdistykseen. Yhdistyksen toiminta oli aiemmin keskittynyt pelkästään rahankeruuseen. ”Meillä ei kuitenkaan ollut kiinnostusta järjestää mitään tanssiaisia, joten me ruvettiin tekemään työtä, tuotiin meidän työpanoksella se kannatus gallerialle.” Yhdistyksen nimi muutettiin Kelluke ry:ksi. Se uudisti esimerkiksi taiteilijoiden työhuoneet yleisölle avaavan Kulkulupa-tapahtuman, joka järjestetään yhä syksyisin. Toimittuaan Kellukkeessa kolmisen vuotta Granlund ja Kiiski päättivät perustaa oman gallerian. Ryhmä nuoria naisia laittoi pystyyn Suunnitelma B ry:n vuonna 2004, ja ensimmäinen näyttely pidettiin saman vuoden syksynä Rauhankadulla vanhassa autohallissa. Seuraavana vuonna Suunnitelma B löysi vakituisen näyttelytilan Aninkaistenmäestä, jossa yhdistyksen pyörittämä B-galleria edelleen toimii. Uudelle, vielä tuntemattomalle toimijalle ei apurahaa heti herunut. ”Kyllä mä sen jälkikäteen ymmärrän, että täytyy olla jotain näyttöä. Me ei kuitenkaan lannistuttu, vaan ajateltiin, että perkele näytetään sitten”, Granlund naurahtaa. Rahoitusta yhdistyksen toiminnalle hankittiin esimerkiksi sponsoroinnin kautta. Palkkaa Granlund ei missään vaiheessa työstään saanut. ”Tein Päiväkotibaarissa duunia yöt ja päivisin pyöritin galleriaa.” Turun pienuus alkoi vähitellen ahdistaa. ”Mulla oli aina vähän jalka Helsinkiin päin tulossa”, Granlund myöntää. ”On Turussa kyllä hitosti hyvääkin. Siellä jutuille sai paljon enemmän huomiota, ja asiat etenivät nopeammin. Helsingissä on paljon enemmän kilpailua.” Omaa reittiä yrittäjäksi Gradunsa Marjo Granlund kirjoitti taidesarjakuvasta. Valmistuttuaan vuonna 2006 hän sai töitä Jenni Ropen pyörittämästä Napa Books -sarjakuvakustantamosta. Ajatus kuvitusagentuurin perustamisesta syntyi kuvittajien tarpeesta saada joku hoitamaan taiteellisen työskentelyn kannalta epäolennaiset tehtävät. ”Mä olin hirveän otettu, kun he kysyivät mua siihen. Nukuin yhden yön yli, ja sitten olin että jes, totta kai!” Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen: ”Mitä mä olin opiskellut yliopistossa, miten olin tutustunut sarjakuvan ja kuvituksen alaan graduni kautta ja hommissa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla sekä toiminta Kellukkeessa ja B-gallerissa, kaikki oli johtanut tähän!” Napa oli ollut olemassa jo vuodesta 1997, ensin sarjakuva-antologiana ja myöhemmin kustantamona ja galleriana. Kuvitusagentuuri linkittyi helposti muiden toimintojen jatkoksi. ”Olin sillä tavalla etuoikeutettu, että Napa oli valmiiksi alalla tunnettu nimi, ja tekijöiden ydinryhmä oli jo valmiina.” Vaikkei Granlund vielä opiskellessaan kuvitellut ryhtyvänsä yrittäjäksi, se ei lopulta ollut suuri yllätys. ”Mun suku on täynnä yrittäjiä, ja jälkiviisaana voin todeta, että olen ihan opinnoista lähtien tehnyt töitä kuin yrittäjä”, hän sanoo. ”Mutta en mä olisi tässä, jos en olisi aktiivisesti häärännyt koko ajan jotain opintojen ohessa.” Granlund kuitenkin toteaa, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mitenkään suunniteltua. ”Jos se olisi ollut suunnitelmissa, olisin varmaan tullut jotain eri reittiä tähän pisteeseen. Mutta olen tullut omaa reittiäni, ja siksi musta on tullut omannäköiseni yrittäjä.” Granlund uskoo, että humanistitausta näkyy hänen työskentelyssään. ”Tietynlainen tapa ajatella on tärkein asia, jonka yliopisto mulle opetti. Sieltä sai kyvyn hallita kokonaisuuksia, etsiä tietoa ja erottaa olennainen epäolennaisesta.” Myöhemmin hän on täydentänyt koulutustaan muun muassa avoimen yliopiston markkinointikurssilla. ”Mutta kyllä kantapää on ollut mun tärkein opettaja.” Kuvittajien ääntä vahvistamassa ”Suomessa on ollut hyviä piirtäjiä ja kuvittajia kautta aikojen. Silloin kun agentuuri perustettiin, ammattikunta oli jo vakiintunut. Sen takia aluksi jotkut kyselivät, että kuka hitto sä siinä välissä olet”, Marjo Granlund kertoo. Aiemmin kuvitusmaailmassa asiakkaat määräsivät pitkälti sen, millä ehdoilla ja mihin hintaan töitä tehtiin. Granlundin mukaan agentuurien myötä kuvittajien ääni on voimistunut. Tällä hetkellä kuvitusalaa vavisuttaa koko mediakentän murros, joka näkyy isojen lehtitalojen avustajasopimuksissa. ”Mä neuvottelen työkseni kuvitusten hinnoista julkaisuoikeuksien mukaan, ja jos pitää myydä sillä vanhalla kertajulkaisun hinnalla kaikki oikeudet, niin ei onnistu”, Granlund napauttaa. Toisaalta häneltä löytyy myös ymmärrystä kustannuspuolta kohtaan. ”Niiden pitäisi pystyä tarjoamaan kuluttajalle se sama tuote niin hemmetin montaa väylää pitkin, eikä sähköiseltä puolelta kuitenkaan mitään rahaa saa.” Sopimusten tekeminen onkin olennainen osa Granlundin työtä. ”Tekijänoikeuslaki on tullut tutuksi vuosien varrella. Välillä mietin, että olisiko pitänytkin opiskella oikeustiedettä”, hän naurahtaa. ”Paljon on sellaista perustyötä, eli neuvottelen hintoja, olen yhteydessä meidän tekijöihin ja teen viestintää.” Yrittäjälle voi olla vaikeaa erottaa työ vapaa-ajasta, mutta Granlundilta se onnistuu. ”Agentuuri henkilöityy tosi paljon muhun, ja helposti ihmisten kanssa puhe kääntyy aina siihen”, Granlund sanoo ja näyttää käsivarteensa tatuoitua lyijykynää, samanlaista kuin Napan ensimmäisen kuvittajakatalogin kannessa. ”Tein kuitenkin jo alussa sen päätöksen, etten tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Ja kun mä olen kesälomalla, niin mä todellakin olen kesälomalla!” Granlundille yrittäjyydessä hienointa on vapaus. ”En osaa kuvitella, että olisin jollain muulla duunissa. Miinuksena on sitten se iso vastuu.” Hänen mielestään yrittäjyys vaatii tietynlaista luonnetta. ”Aina tulee vastatuulta. Jos vaikka talouden kanssa tulee haastetta, niin ei sitä jaksa, jos ei oikeasti usko siihen juttuun, jonka parissa yrittää.” Granlund uskoo pysyvänsä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka. ”En vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä ne tekijät on se ydin, se mihin mä uskon kaikista eniten. Mä teen tätä ihmisten takia.” Pesunkestävä humanisti siis. • 15
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Positiivinen Suomen ensimmäisestä hiv-diagnoosista tulee kuluneeksi 31 vuotta. Parannuskeinoa ei ole, mutta nykylääkitys on tehokas. Sairauden sosiaalinen taakka on silti edelleen raskas. 16 Teksti: Sanna Läylönen Kuvitus: Milla-Maria Joki
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 H omorutto, narkkarien ja huorien tauti, tappava tuliainen... Hivillä on monta nimeä. Mielikuvat vievät Saharan eteläpuoleisiin köyhiin kyliin, joissa hiv leviää kulovalkean tavoin ja aids niittää työikäisiä ennenaikaisesti hautaan. Suomalaisen hivin tarina alkaa kesästä 1983, jolloin täällä todettiin ensimmäinen hiv-tartunta. Ensimmäisen vuosikymmenen lööpit olivat raflaavia ja lietsoivat pelkoa. Räikeä lööppikirjoittelu hiipui 90-luvulla, mutta hiljaisuuden aikana hiv-tietämys ei päivittynyt. 80-luvun vahingolliset mielikuvat eivät ole vieläkään hävinneet, ja hiv on edelleen stigmatisoiva sairaus. ”Hiv on viruksen aiheuttama tauti, jossa virus tuhoaa ihmisen puolustuskyvyn kapellimestareita, CD4-positiivisia lymfosyyttejä”, tiivistää Inka Aho, Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) työskentelevä sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri. ”Vuosien tai vuosikymmenien kuluttua tartunnasta näiden solujen hidas tuhoutuminen aiheuttaa lisääntyneen riskin saada sellaisia bakteerien, virusten ja sienten aiheuttamia tauteja, joita perusterve ei saisi. Itse tauti tarkoittaa siis vain sitä, että ihminen on saanut elimistöönsä pysyväksi seuralaiseksi viruksen.” 80- ja 90-luvuilla hiv oli kuolemaan johtava tauti, koska virukseen vaikuttavia lääkkeitä ei ollut. Puolustuskyvyn laskiessa potilaat saivat liitännäistauteja, jotka koituivat kohtaloksi. Tehokas yhdistelmälääke tuli markkinoille vuonna 1996. Nykylääkityksen avulla veren virusmäärä saadaan niin alas, että sitä ei pystytä mittamaan. Vasta-ainetesti pysyy positiivisena. Lääkkeet on otettava säännöllisesti, jotta virusmäärä pysyy alhaisena. Lääkityksen avulla hiv-positiivisen elämä jatkuu – pitkään. Ilman asianmukaista lääkitystä hiv johtaa aidsiin. Kun hiv-positiivisen elimistön vastustuskyky tauteja kohtaan on alentunut, hiv-infektio on edennyt aids-vaiheeseen. Kaikilla hiv-positiivisilla ei ole aidsia, eikä tulekaan olemaan. Aids-diagnoosi edellyttää henkilön sairastumista johonkin hivin oheistautiin, kuten Kaposin sarkoomaan. Hiv voi tarttua seksiteitse ja verikontaktissa. Se ei leviä tavallisessa kanssakäymisessä, kuten saunan lauteilta tai yhteisistä astioista. Aho huomauttaa, että niin suuressa yleisössä kuin hoitoalallakin on edelleen havaittavissa tietovajetta hivin tartuntamekanismista ja ennusteesta. "Hiv voidaan diagnosoida ainoastaan verikokeella eli hiv-testillä. Suoniverinäytteestä tehty hiv-testi voi antaa positiivisen tuloksen jopa parin viikon kuluttua tartunnasta. Yleensä viimeistään noin kuukauden päästä testitulos on luotettava”, Aho sanoo. ”Ennen sanottiin, että vasta kolmen kuukauden kuluttua riskikäyttäytymisestä voi mennä testiin. Se tieto on vanhentunut. Poikkeus on sormenpäästä tehtävä hiv-pikatesti, josta saa vastauksen heti eikä vasta noin viikon päästä. Se on luotettava noin 1-3 kuukauden kuluttua tartunnasta.” Pelkoa, inhoa ja salailua Huhtikuussa ilmestynyt Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen -teos valaisee hiviä ja siihen kytköksissä olevaa laajempaa ilmiötä monesta eri näkökulmasta. Kirja avaa suomalaisen tarinan kesästä 1983 tähän hetkeen. 30 vuodessa on tapahtunut paljon. Parannuskeinoa ei ole, mutta nykylääkitys on tehokas. Silti hiv on yhä kulttuurinen ja sosiaalinen mörkö. Stigma on ollut voimakas ja on yhä. Hivistä ei ole helppo kertoa: Suomessa on vain muutama julkipositiivinen. Kirjan koonneet toimittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi tekivät kymmeniä haastatteluja eri puolella Suomea, ja äänessä ovat hiv-positiiviset ja heidän läheisensä, lääkärit, hoitajat sekä järjestöaktiivit. "Kirjan kirjoittaminen ja tarinoiden kerääminen alleviivaavat, että aihe on tärkeä. Aikanaan hivin vaikutus oli valtava. Se tuli kaikkien elämään ajoittain hyvinkin karmean lööppikirjoittelun kautta. Maltilliset yhteiskunnalliset ratkaisut toimivat, ja epidemia jäi pieneksi. On tärkeää ymmärtää, miksi yksi virus herättää niin paljon tunteita. Aiheeseen liittyy paljon pelkoa, inhoa ja salailua", Nikkanen sanoo. Karanteeni kertoo lukuisia tarinoita, jotka käyvät läpi elämän koko tunneskaalan. Hengissä olevien haastateltavien tarinat ovat toiveikkaita. Ahdistavista ajoista on kulunut jo vuosia. "Riipaisevimmat kokemukset liittyivät tarinoihin ihmisistä, jotka olivat olleet tosi sulkeutuneita ja kuolleet yksin”, Järvi kertoo. ”Eniten liikutti Suomen toisen aids-potilaan tarina. Nuori mies kuoli vuosi diagnoosin jälkeen. Hän oli taudin kanssa tosi yksin. Äiti oli tiennyt. Kuulimme myös tarinoita, että vainajien kuolinsyy oli salattu. Jotkut eivät vieläkään tiedä sukulaisensa kuolleen aidsiin." Suomessa on todettu hiv-tartunta 3281 ihmisellä. Osa diagnosoiduista on kuollut, osa on muuttanut ulkomaille. Inka Aho arvioi, että Suomessa on seurannassa noin 2500 hiv-tartunnan saanutta. Nykyisin vuosittain diagnosoiduista tartunnoista noin kolmasosa on naisilla, kolmasosa miehillä heteroseksistä ja kolmasosa miehillä miestenvälisestä seksistä. Huumeneuloista välittyneet uudet tartunnat ovat todella harvinaisia. ”Tervetuloa elämäsi iltaan” Olohuoneessa on tarjolla kahvia ja pullaa. Keskustelen Ollin kanssa reilut kaksi tuntia elämästä kroonisen sairauden kanssa. Keskustelun punainen lanka on hiv, sillä Olli on hiv-positiivinen. ”Tartuntani todettiin 90-luvun lopulla. Olihan se hirvittävä shokki. Tuolloin olin yksinhuoltajaisä, ja minulla oli suuri hätä lapsistani.” Ollin hiv-status kävi ilmi työpaikan ikäryhmätarkastuksessa. Kun Olli kuuli tartunnastaan, ensimmäisen tunnin aikana muodostui päätös lähteä töistä. Töiden jatkamista oli turha suunnitella, tarkoittihan positiivinen testitulos nurkan takana odottavaa kuolemaa. Tieto Ollin hiv-statuksesta levisi työyhteisöön. Diagnoosin jälkeiset kuukaudet menivät sumussa. ”Aikataulutin elämäni. Diagnoosivuoden joulua minun ei pitänyt nähdä. Eikä vuosituhannen vaihdetta. Rukoilin, että pääsisin pois nukkuessani. Sain diagnoosivuoden lopussa lääkkeet ja tulin kuntoon parissa kuukaudessa. Jos saisin valita uudelleen, luulen, että muutaman vuoden sairausloma riittäi- 17
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 si”, hän sanoo. ”Muistan, kun sain ensimmäisen hiv-positiivisille suunnatun infopaketin käteeni. Se toivotti tervetulleeksi elämäsi iltaan. Se oli 90-lukua.” Nyt runsaat 10 vuotta sairauseläkkeellä ollut Olli kertoo, että hänen suhtautumisensa hiv-statukseen on muuttunut vuosien varrella. ”Nykyisin suhtaudun huumorilla, ja se on niin mustaa kuin olla ja voi. Hiv sulki ovia, mutta se myös avasi uusia. Olen saanut tutustua suureen määrään mahtavia ihmisiä elämän eri osa-alueilta. Olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä hivin parissa, ja se on täyttänyt työelämän jättämän aukon. Olen pystynyt tekemään jotain hyödyllistä ja saanut itse tietoa hivistä.” Ollin mukaan vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää, kun saa tiedon tartunnasta. Pääkaupunkiseudulla vertaistukitapaamisia on tarjolla viikoittain. Muualla Suomessa tilanne on toinen. ”Julkiset tapaamiset rajaavat osallistujia pois. Ide- aalitilanne olisi, jos muissakin kaupungeissa olisi tilat. Informatiivisia tilaisuuksia voisi järjestää pienillä paikkakunnilla vaikka hotellihuoneessa.” Entä seurustelu, seksuaalisuus, seksi? "Oma biseksuaalisuuteni on tullut vahvemmin esiin diagnoosin jälkeen. Olen antanut itselleni luvan tutustua samaan sukupuoleen. Seurustelin vuosia hivnegatiivisen miehen kanssa. Meillä oli keskinäinen sopimus, miten pitkälle leikit voivat mennä." Ikääntyvät positiiviset Karanteeni-kirja tuo esiin hiv-positiivisten kiitollisuuden hyvää, helppoa ja asiantuntevaa erikoissairaanhoitoa kohtaan. Viime aikoina on väläytelty, että hiv-potilaiden hoito siirtyisi terveyskeskuksiin. Olli ei kannata ajatusta erikoissairaanhoidon purkamisesta. ”Minunko pitäisi kouluttaa terveyskeskuslääkäri? Olin kerran pienen paikkakunnan terveyskeskuk- sen ensimmäinen hiv-positiivinen asiakas. Tietyt antibiootit eivät sovi hiv-lääkkeiden kanssa. Lääkäri totesi, että tätä hän ei tiennytkään.” Lääkäri Aho on samalla kannalla. ”Keskityn lähinnä hiv-potilaiden hoitoon ja koen pysyväni jotenkin kärryillä alalla, joka menee eteenpäin ehkä nopeammin kuin mikään muu lääketieteen ala. Minun on vaikea kuvitella, miten avoterveydenhuollon kollega pystyisi siihen muiden töidensä ohella”, hän sanoo. ”Vaikka lääkitys on merkittävästi parantanut potilaiden ennustetta, hiv-infektioon liittyy hoidettunakin merkittävästi lisääntynyt riski saada monia sairauksia. Tämä paletti kokonaisuudessaan vaatii mielestäni potilaiden hoitoa erikoissairaanhoidossa.” Ennen toimivaa yhdistelmälääkitystä ajatus vanhushoidon palveluita tarvitsevasta hiv-positiivisesta oli täysin vieras. Aho muistuttaa, että yhä vanhemmat saavat tartunnan ja hoidossa olevat potilaat elävät yhä pidempään. ”Tämä vaatii jalkautumista. Meillä on onneksi erinomaisia sairaanhoitajia, jotka ovat aina valmiina kouluttamaan. Yleensä ongelmat ratkeavat yksinkertaisella keskustelulla, kun palveluntarjoajat oppivat perustiedot hivistä”, hän sanoo. ”Asenteiden lisäksi senioripotilaiden suurimmat ongelmat ovat muiden sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden ja hiv-lääkkeiden yhteisvaikutuksissa. Valtaosalla hiv-lääkkeistä on erittäin merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.” Ollissa vanheneminen herättää pelkoja. Hän miettii, joutuuko syrjityksi hivin vuoksi. Entä saako hän lääkkeet oikeaan aikaan välipalan kera? "Palvelutalon henkilökunnan ajantasainen tietämys hivistä mietityttää. Toivon, että minuun suhtaudutaan kuin kehen tahansa ihmiseen, että olen täysvaltainen yhteiskunnan jäsen. Niin, ja jos joku kysyy, voin sanoa rehellisesti eläneeni hyvän elämän – hivistä huolimatta." • Olli ei esiinny haastattelussa omalla nimellään. Neljännesvuosisata positiivisten puolesta Syksyllä 1989 joukko hiv-tartunnan saaneita perusti Positiiviset ry:n. Se on edunvalvonta-, vertaistuki- ja potilasjärjestö. Järjestön toimisto sijaitsee Helsingissä. ”Toimintamme tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa hiv-positiivisten ja heidän läheistensä hyvinvointia sekä psyykkisellä, fyysisellä että sosiaalisella tasolla. Järjestämme tapaamisia. Tiedottamalla tarjoamme asianmukaista ja ajankohtaista tietoa hivistä ja pyrimme muuttamaan asenneilmapiiriä”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Sini Pasanen sanoo. Lähes viikoittain järjestöön otetaan yhteyttä epäkohtien vuoksi. Niitä ovat esimerkiksi syrjintä työn- 18 haussa tai epäily, että vaitiolovelvollinen henkilö on vuotanut tiedon hiv-tartunnasta eteenpäin. Järjestö neuvoo, miten epäkohtiin voi puuttua. Vuonna 2010 Positiiviset teki eduskunnan oikeusasiamiehelle hiv-positiivisten hedelmöityshoitoja koskevan kantelun. Vuosi sitten oikeusasiamies ilmoitti, että nykyisellään tasavertainen kohtelu ei toteudu. ”Syksyllä Helsinkiin valmistuu erillinen laboratorio, jossa hiv-positiiviset ja C-hepatiittia kantavat henkilöt saavat hedelmöityshoitoja”, Pasanen kertoo. Hiv-positiivisten voimaantuminen ja tartunnasta kertominen läheisille muokkaavat asenteita. Asennemuutos on kuitenkin hidasta. Pasasen mukaan järjestö työskentelee tulevaisuudessa samojen asioiden äärellä kuin viime vuodetkin. ”Toivottavasti seuraavan 25 vuoden aikana asenteet muuttuvat radikaalisti. Nykylääkitys pitää viruksen kurissa, mutta parantavaa lääkitystä ei tällä hetkellä ole. Lääketieteellinen läpimurto voi tapahtua.” Tulevana syksynä Positiiviset juhlistaa 25-vuotista taivaltaan. Sanna Läylönen
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Tulevaisuuden silmä Google Glass on helppo, nerokas, kömpelö ja pelottava. Onko siitä loppujen lopuksi mihinkään? Teksti: Anni Savolainen KUVITUS: Konsta Hormia Google Glass näyttää futuristiselta laitteelta, vaikka Yhdysvalloissa sitä käyttää jo yli 10 000 ihmistä. On vaikeaa sanoa, ovatko älylasit oikeasti hyödylliset vai vain kokeilu. Silti vaikutelma teknologisen determinismin kelkasta on voimakas. Älylaseiksi tai puettavaksi tietokoneeksi nimitetty Google Glass on viimeisimpiä osoituksia siitä kyborgisesta kuvitelmasta, että teknologia saadaan integroiduksi ihmiseen. Silmälaseja muistuttavien kehysten toisen linssin yläosaan kuuluu kolmen senttimetrin kokoinen näyttö, jonka avulla käyttäjä operoi. Android-pohjaista käyttöjärjestelmää voi ohjailla joko äänikomennoilla tai hipaisemalla oikeaa sankaa, joka mahdollistaa selaamisen. Kuvia voi ottaa silmänräpäyksellä. Laseja kritisoidaankin paljon erityisesti siitä, miten vaivatta ja salaa niitä voi käyttää. Huolet ja uhkakuvat salakuvaavista älylasien käyttäjistä ovat yleisiä. Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen kertoo, että Japanissa on puhuttu älypuhelimen kuvausäänen asettamisesta pakolliseksi. Jos näin käy, myös älylasit kokenevat saman. Google Glass vaatii niin vähän vaivannäköä, että vaikutelma toiseen maailmaan pääsystä syntyy jo siksi. Toisaalta tuntuu siltä, että lasit käyttävät ihmistä eikä toisinpäin. Tunkeutuuko mediaväline osaksi todellisuutta? ”En puhuisi todellisuuden ja median sekoittumisesta, samoin kuin en puhuisi netin ja toden sekoittumisesta. Kyseessä on vain väline, joka on yhtä iso osa todellisuutta kuin kaikki muukin”, Suominen sanoo. Hänen mukaansa lasit ovat, sanalla sanoen, mahdollisuus. Samaa korostaa hollantilainen kuvajournalisti Daphne Channa Horn, joka esitteli laseja mediataidetapahtumassa Turun yliopistossa maaliskuussa. Hänen tärkein viestinsä oli, että kukaan ei tiedä, mitä laseista tulee. ti myös muita palveluita, kuten YouTubea. Jaakko Suominen korostaa markkinoinnin ja imagohyödyn merkitystä. ”Huomionarvoista on se, että lasit kuuluvat juuri Googlelle. Joskus isoja nimiä ovat olleet esimerkiksi IBM ja Microsoft, mutta nyt Google on tietotekniikan ykkösyritys. Google on nykyajan merkki”, hän sanoo. Hänen mukaansa lasit voi kytkeä vallalla olevaan teknologiahypetykseen. Se edustaa uutta mediaa ja läsnä olevia teknologioita siinä missä kännykkäkin. ”Joskus rannekellojenkin luultiin jäävän historiaan. Sitten kelloihin alettiin yhdistää älypuhelimien ominaisuuksia, aivan kuten nyt on tehty silmälaseille”, Suominen huomauttaa. Lasien toiminta onkin hyvin samantyyppistä kuin älykellojen. Ne eivät tuo uusia toimintoja, vaan uudenlaisen ulottuvuuden vanhojen toimintojen käyttämiseen. Mediavälineenä älylasit jatkavat älypuhelinten tallentamisvimman perinnettä. Daphne Channa Hornille lasit merkitsevät sysäystä aiempaa taiteellisempaan ilmaisuun. Lasien avulla tarinankerronta on intensiivisempää. Hän on käyttänyt laseja yhtä soittoa lähes vuoden. Koska teknologian toivoisi olevan myös tyylikästä, suojalaseja muistuttava Google Glass -viritelmä on herättänyt epäilyksiä. Helsingin Sanomat teki helmikuussa mielenkiintoisen testin Hollywoodin Walk of Famella. Siellä toimittaja Pekka Pekkala puki ylleen Google Glassin, bluetooth-kuulokkeen, vyölaukun ja sukat sandaaleihin. Gallupin perusteella 64 prosenttia vastaantulijoista piti pahimpana tyylirikkeenä sukkia ja sandaaleita, kun taas lasit loukkasivat eniten vain 4 prosentin silmää. Suomessa lasit tuskin yleistyvät pian. Keksintö on uusi, ja Pohjoismaissa niitä on vasta muutamia. Lasien hinnat pyörivät nyt yli 1000 eurossa. ”Muotoilua olisi parannettava. Kun otetaan huomioon, että nykyään silmälaseista pyritään eroon laserleikkauksilla, ei älylasien hankinta tapahdu kovin helposti”, Suominen huomauttaa. Ainakin se on hyvä lähtökohta, että lasien käyttö on paljon coolimpaa kuin sandaaleiden ja sukkien. Teknologiahulluus Ajatus älylaseista ei ole uusi. Ensimmäinen puettava tietokone tehtiin jo vuonna 1986, ja virtuaalilaseja kehiteltiin 1990-luvun tieteisfiktiohuuman myötä. Google hyödyntää ja yhdistää laseihin tehokkaas- 19
• Oodi Keväälle sanat: Jenni Hurmerinta Kuva: Solveig Jelena Candolin Venyvien päivien nousuhumalakiimassa katseet laskevat helmojen kohotessa kaikki on otettava talteen, mitään ei voi hukata maa ja ilma, maailma pullollaan merkkejä: vanhojen rouvien kukkalierit puistojen laidoille hylätyt pingviinit rakkauden jätteet joita lapset puhaltavat vappupalloiksi kostean maan sisälmykset ovat huumaavaa herkkua, turistien croissantit lentävät lokkien mukana, rääyt paisuvat ja kaduilla kaikuu levitoiva askellus, vastapestyn pölyn tuoksu Tämä kaikki on läpikäytävää kurotusta kohti auenneita nuppuja
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 pinnistys rinnassa kuin olisi tehnyt jotain tuhmaa, odottaisi joulupukkia juoksisi kädet levällään kaikki ammollaan mäkeä alas itkusta kikattaen, pyörisi vaatteet päältä, pipot ja pitkätkalsarit On riisuttava riittävästi jotta iho voi tuntea ensimmäinen hikipisara nuolaistava ennen kuin tipahtaa kuin ei olisi huomista kaikki tapahtuisi kerralla viimeistä ensimmäistä kertaa Jenni Hurmerinta (s. 1986) on Turun yliopistosta valmistunut helsinkiläinen kirjallisuustieteilijä, sanataideohjaaja ja vapaa kirjoittaja, joka kirjoittaa elääkseen ja elää kirjoittaakseen. Solveig Jelena Candolin (s. 1987) on media-assistentiksi valmistunut saariston kasvatti, nykyisin turkulaistunut valokuvaaja. 21
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Koekaniinit Vuosittain kymmenettuhannet suomalaiset testaavat kehitteillä olevia lääkkeitä vapaaehtoisesti. Teksti: Milla Ikonen KUVITUS: Konsta Hormia K ymmenisen vuotta sitten nyt 27-vuotias Elisa lähti mukaan tutkimukseen, jossa Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskus testasi papilloomavirusta vastaan kehitettyä HPV-rokotetta. ”Päätin osallistua, koska kaveripiirissäni tosi moni muukin lähti mukaan. Tuntui, että se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Olin myös juuri alkanut seurustella, ja tutkimuksen kautta sain ehkäisypillerit ilmaiseksi”, Elisa kertoo. Muutaman kuukauden kuluttua tutkimuksen käynnistymisestä hän alkoi kärsiä voimakkaista päänsäryistä. Ne olivat välillä niin kovia, että silmissä sumeni. Eräänä päivänä kokeisiin lukiessaan hän huomasi korvansa takana omituisen patin. Lääkärissä patin syyksi paljastui turvonnut imusolmuke. Se päätettiin varmuuden vuoksi leikata. ”Leikkauksessa selvisi, että imusolmuke oli tulehtunut ja alkanut koteloitua. Lääkäri kertoi, että se voi merkitä syövän esiastetta”, Elisa sanoo. ”Äitini meni pitkin seiniä. Hän syyllisti itseään siitä, että oli antanut minun mennä mukaan tutkimukseen.” Puolen vuoden sisällä Elisalta leikattiin vielä kaksi muutakin tulehtunutta imusolmuketta, toinen korvan takaa ja toinen selästä. Oireiden yhteys HPV-rokotteeseen ei ole varma. Elisa reagoi muutenkin herkästi moniin aineisiin ja kärsii useista allergioista. Kuitenkin myös muilla tutkimukseen osallistuneilla ilmeni samanlaisia oireita, ja imusolmukkeiden vastareaktio kirjattiin tutkimuksen lopputuloksissa rokotteen mahdollisiin haittavaikutuksiin. Kymmeniätuhansia testaajia Vuosittain kymmenettuhannet suomalaiset testaavat vapaaehtoisesti kehitteillä olevia uusia lääkkeitä. Vuonna 2012 Lääketeollisuus ry:n jäsenyrityksissä kliinisiin lääketutkimuksiin osallistui yhteensä noin 39 000 potilasta ja tervettä vapaaehtoista koehenkilöä. 2009–2011 testaajia oli vuosittain yli 90 000. Edellisvuonna tapahtuneen pudotuksen selittää Lääketeollisuus ry:n mukaan muutaman ison rokotetutkimuksen loppuminen. Kaikki lääkkeet testataan ihmisillä kliinisissä tutkimuksissa, ennen kuin ne tulevat markkinoille. Niissä selvitetään lääkkeen vaikutusta ihmiseen 22
• TURUN YLIOPPILASLEHTI sekä sen imeytymistä, jakaantumista, hajoamista ja erittymistä ihmisen elimistössä. Suurin osa tutkimuksista tehdään erilaisten lääkeyritysten toimeksiannosta ja rahoittamina. Koehenkilöiden valintaperusteet vaihtelevat tutkimuksesta riippuen. Joskus tarvitaan täysin terveitä testaajia, joskus tiettyä tautia sairastavia. Tavallisia valintaperusteita ovat ikä, paino, terveydentila ja lääkitys sekä alkoholin, tupakan ja kofeiinin käyttö. Alle 15-vuotiaan osallistuminen vaatii huoltajan suostumuksen. Yli 15-vuotias alaikäinen voi päättää koehenkilöksi lähtemisestä itse, mutta siitä on ilmoitettava hänen huoltajalleen. Turun yliopiston kliinisen tutkimuksen palveluyksikön (CRST) mukaan tutkittavien joukossa on paljon opiskelijoita, eläkeläisiä ja vuorotyötä tekeviä, koska koehenkilöiden on usein päästävä osallistumaan tutkimusjaksoille arkipäivisin ja -öisin. Vapaaehtoisia rekrytoidaan ilmoittelemalla sanomalehdissä, potilasjärjestöjen lehdissä, tutkimuslaitosten ja lääkeyritysten verkkosivuilla, opiskelijajärjestöjen sähköpostilistoilla ja oppilaitosten ilmoitustauluilla. Joskus tutkijalääkärit voivat kertoa käynnistyvistä tutkimuksista suoraan potilailleen lääkärikäynnin yhteydessä. Suomalaiset innokkaita ”Suomalaiset ovat hyvin tutkimusmyönteisiä. Usein mukaan pääsevät vain nopeimmat halukkaat”, sanoo ylilääkäri Johanna Honkalammi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta. ”Jos tutkittavana on lääke harvinaiseen sairauteen tai tutkimus sisältää ikäviä toimenpiteitä, silloin vapaaehtoisia voi olla vaikeampi löytää.” Terveet vapaaehtoiset voivat saada lääkkeen testaamisesta 50–510 euron korvauksen tutkimuksen kestosta ja sen aiheuttamasta haitasta riippuen. Sen sijaan tutkimushoitoa saaville potilaille ei korvauksia yleensä makseta, koska he voivat hyötyä tutkimuksesta. Kaikille koehenkilöille voidaan kuitenkin korvata tutkimuksesta aiheutuvat kulut, kuten matkat ja ansionmenetykset. Ilman vapaaehtoisia koekaniineja uudet lääkkeet eivät tulisi käyttöön. ”Yleinen syy osallistua tutkimuksiin on halu tukea tiedettä”, Honkalammi sanoo. ”Lääketutkimus voi myös olla potilaalle keino saada uusi lääke käyttöönsä nopeammin.” CRST:n mukaan monilla vapaaehtoisilla on vaka- vasti sairas läheinen, jonka sairauden hoitoa he haluavat auttaa kehittämään. Lääketieteen opiskelijat taas ovat aktiivisia vapaaehtoisia, koska heille se on keino päästä seuraamaan alan tutkimusta lähietäisyydeltä. Opiskelijoiden kiinnostusta voi lisätä myös osallistumisesta maksettava korvaus. Ennen ihmisillä tehtäviä kokeita lääkettä testataan muun muassa soluilla ja mikrobeilla, tietokonesimulaatioilla sekä koe-eläimillä. Kliinistä lääketutkimusta säätelevät Suomessa lääkelaki ja laki lääketieteellisestä tutkimuksesta. Ihmisillä tehtävät tutkimukset on ilmoitettava Fimealle. Se saa ilmoituksia uusista tutkimuksista vuosittain noin 150. Tutkimuksen eettisyydestä antaa lausunnon riippumaton toimikunta, joka arvioi, ovatko tutkimuksen hyödyt suuremmat kuin mahdolliset haitat. Toimikuntaan kuuluu sekä lääkäreitä että maallikoita. ”Lisäksi tutkijalääkäri vastaa tutkimuksen turvallisuudesta”, Honkalammi sanoo. Tutkittavaa lääkettä testataan ensin terveillä vapaaehtoisilla. Sitten sitä annetaan potilaille, joiden sairauden hoitoon lääkettä kehitetään. Kolmannessa vaiheessa sitä testataan laajalla potilasjoukolla, johon voi kuulua jopa tuhansia ihmisiä. Koehenkilölle tehdään ennen tutkimusta alkutarkastus, jossa häntä haastatellaan esimerkiksi elämäntavoista ja aiemmista sairauksista. Lisäksi osallistujat käyvät lääkärintarkastuksessa. Tutkimusten pituus vaihtelee muutamasta kuukaudesta jopa 10 vuoteen. Osallistumisen pitää aina perustua vapaaehtoisuuteen. Koehenkilölle täytyy selvittää hänen oikeutensa sekä tutkimuksen tarkoitus, siinä käytettävät menetelmät ja mahdolliset riskit. Myös lääkkeen jo tunnetut haittavaikutukset on kerrottava. Koehenkilö voi jättää tutkimuksen kesken milloin tahansa, syytä kertomatta. ”Henkilökunnan plussaksi voi sanoa, että he korostivat sitä koko ajan. En tosin tiedä, mitä järkeä on lopettaa kesken enää siinä vaiheessa, kun rokote on sisällä”, Elisa sanoo. Haittoja on aina ”Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Juuri se on yksi syy, miksi tutkimuksia täytyy tehdä”, Fimean Johanna Honkalammi sanoo. CRST:n mukaan yleisimpiä haittoja ovat päänsär- 5/2014 ky ja pahoinvointi. Tutkijalääkärit keräävät tietoa kaikista tutkimuksen aikana sattuneista ei-toivotuista tapahtumista, vaikka ei olisi varmaa, johtuvatko ne testattavasta lääkkeestä. Kaikista haittatapahtumista on raportoitava tutkimuksen toimeksiantajalle, joka ilmoittaa ne eteenpäin viranomaisille. Vakavista haitoista raportti on tehtävä 24 tunnin kuluessa. Haittatapahtuma on vakava, jos se johtaa potilaan kuolemaan, hengenvaaraan tai sairaalahoitoon, aiheuttaa synnynnäisen epämuodostuman, pysyvän tai merkittävän vamman tai on muuten lääketieteellisesti merkittävä. ”Monessa tutkimuksessa raportteja vakavista haittatapahtumista ei tule yhtäkään, mutta esimerkiksi vakavasti sydänsairaille tehtävien tutkimusten yhteydessä niitä voi tulla paljonkin. Tällöin kuitenkaan tapahtuman syy ei useinkaan ole tutkimus”, Honkalammi kertoo. Raportoitujen haittojen perusteella lääkeyritys arvioi, onko lääkkeen kehittäminen kannattavaa. Joskus riskit ovat niin suuria, että lääke ei päädy markkinoille. Lievemmissä tapauksissa esimerkiksi tuoteselosteeseen tulee merkintä siitä, kenelle lääke ei sovellu. Koehenkilöllä on oikeus saada tutkimuksen aiheuttamista ongelmista hyvitys. Tutkimuksen tekijän pitää ottaa osallistujille vakuutus, joka kattaa mahdolliset terveydelliset haitat. Elisa ei aikanaan saanut hyvityksiä HPV-tutkimuksen aiheuttamista oireista. Hän muistelee, että ei myöskään vaatinut niitä. Pysyviä haittoja hänelle ei tutkimuksesta tullut lukuun ottamatta leikkauksista jääneitä pieniä arpia. ”Silloin kun oireet alkoivat, tutkimukseen osallistuminen kadutti. Enää siitä ei kuitenkaan ole kauhean ikävää fiilistä. On aina sattuman kauppaa, kuka reagoi mihinkin milläkin tavalla. En silti lähtisi kovin herkästi vastaavaan uudestaan”, hän sanoo. Silti Elisa pitää edelleen lääketutkimuksia tärkeänä työnä. ”Vaikka rokotteisiin joskus liittyy jotain huonojakin vaikutuksia, ne ovat kuitenkin todella hyvä asia.” • Elisan nimi on muutettu. 23
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Maailma on tullut Tansaniaankin Nuorten tansanialaisten arvomaailma on globalisaation myötä murroksessa, ja kuilu edeltävään sukupolveen on suuri. Vaikka esimerkiksi kirkossa käyminen ei enää kuulu kaikkien nuorten arkeen, riippuvaisuus vanhemmista pitää nuoret kiinni vanhoissa perinteissä. Teksti & KUVAT: Anni Pajari Berthalina Daudi astelee Keski-Tansaniassa sijaitsevan Iringan kaupungin syrjäiseen pieneen kirkkoon. Paikallisessa yliopistossa opiskeleva Daudi ei yleensä kirkossa juuri käy, ja nytkin on vain tarkoitus esitellä paikkoja suomalaiselle vieraalle. Sisällä Daudin ystävä Janeth Mesompya valmistautuu esiintymään seurakunnan edessä. Lavalle viritellään sähkökitaroita ja rummut. Tytöt kertovat, että suurimmalle osalle opiskelijoista kirkossa käynti ei ole jokaviikkoista arkea. ”Asiat ovat muuttuneet. Itse en aio painostaa omia lapsiani kirkkoon, niin kuin omat vanhempani tekivät, vaikka haluankin heidän oppivan hyviä tapoja kristinuskosta”, Daudi kertoo. University of Iringassa lehtorina toimiva pastori Lambert Mtatifikolo on hänkin huomannut, että uskonnon merkitys nuorille on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Hänen mukaansa se aiheuttaa ristiriitoja nuorten ja heidän vanhempiensa välillä. ”Itsekin jouduin pakottamaan omia lapsiani käymään kirkossa heidän kasvaessaan. Kirkko ei kiinnosta nuoria samalla tavalla kuin ennen.” Vanhempien mielipiteet ratkaisevat Berthalina Daudi opiskelee yliopistossa Iringan kaupungissa. Hän kertoo, että maaseudulla monet nuoret elävät yhä perinteisten heimotapojen mukaan. 24 Tansanialla ei ole virallista valtionuskontoa. Väestöstä kristittyjä on 30 prosenttia, muslimeja 35 prosenttia ja alkuperäis- ja muihin uskontoihin kuuluvia toiset 35 prosenttia. Muslimien ja kristittyjen yhteiselo on tähän asti ollut sopuisaa – suvaitsevaisuus toisia uskontoja kohtaan on maan perinne. Tansaniassa uskonto ei kuitenkaan ole erotettavissa omaksi alueekseen muusta elämästä, sillä se on tiukasti yhteydessä kulttuuriin ja yhteisön tapoihin. Siksi vanhempien, suvun ja perinteisten tapojen rooli on yhä valtava nuorten aikuisten tansanialaisten elämässä. Tytöt kertovat, että seurustelusuhteita ja yhden yön juttuja harrastetaan ennen naimisiinmenoa, mutta satunnaisia tyttö- tai poikaystäviä ei viedä kotiin näytille. Vanhemmat eivät yleensä enää valitse lapsensa puolisoa, mutta morsiamesta maksetaan yhä myötäjäiset. Monet vanhempien tuomitsemat asiat saavat nuorten hiljaisen hyväksynnän. Osa nuorista suhtautuu myönteisesti esimerkiksi homoseksuaalisuuteen, joka on maassa rikos ja vanhemmille tabu. Myös perheen perustaminen ennen avioliittoa jakaa mielipiteitä ikäluokkien välillä. Vanhempien kanssa kannattaa kuitenkin olla ai-
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Kirkossa käyminen ei ole tansanialaisnuorille yhtä tärkeää kuin vanhemmille sukupolville. Uskonnon vaikutus elämään on silti suuri. nakin näennäisesti samaa mieltä. Opiskelijoilla ei ole juuri työmahdollisuuksia koulun ohessa, joten suurin osa heistä on taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan. ”Vaikka olen aikuinen, minun on kuunneltava isääni ja toteltava häntä. Mistä muuten saisin rahaa elämiseen?”, Daudi selittää. Nationalismi hajotti heimoajattelun Uskonnon lisäksi myös heimolla on perinteisesti ollut suuri vaikutus tansanialaisten elämään. Nykyään Janeth Mesompya ja monet muut kaupungeissa asu- vat nuoret eivät kuitenkaan puhu oman heimonsa kieltä. Koska puolisoa ei enää tarvitse valita omasta heimosta, heimojen tavat ja kulttuurit sekoittuvat toisiinsa. Osin tämä on myös tarkoituksellista. Ennen Tansanian itsenäistymistä heimojen alueet olivat tarkat, ja jokaisella oli oma erityinen kulttuuri ja kieli. Maan itsenäistyttyä hallitus halusi yhdistää hajanaisen kansan ja rohkaista rajojen hajottamista kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Nuoret arvelevat nopeasti tapahtuneen globalisaation ja koulutuksen lisääntymisen muokanneet arvoja eniten. Heidän mukaansa kaupungeissa uskonnon ja heimon merkitys on pienempi kuin maaseudulla, jossa nuoret voivat elää vielä hyvinkin perinteisesti. Usein koulutetut nuoret kohtaavatkin ennakkoluuloja sekä omilta vanhemmiltaan että kouluttamattomilta ikätovereiltaan palatessaan viettämään lomia kotiseudulleen. ”Monet vanhat ystäväni eivät halua olla tekemisissä kanssani, koska minä opiskelen ja he ovat jo naimisissa ja perheenäitejä. Heidän mielestään en tiedä oikeasta elämästä mitään”, Berthalina Daudi kertoo. • 25
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Taidetta taistelun tilassa Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin tutkintokoulutus loppuu Porista, mutta kaupungin kuvataidekenttä ei osoita lannistumisen merkkejä. Toista kertaa järjestettävä Space Invaders -tapahtuma sukeltaa tilan hankauksiin ja mahdollisuuksiin. Teksti & KUVA: Lauri Hannus On helppo lähteä mahdottomalta tuntuvaan ponnistukseen, kun tietää kerran jo onnistuneensa vastaavassa. Eliisa Suvanto huoahtaa hymyillen odottavansa lähiviikkoja sekä innolla että kauhulla. Luvassa on rakentamista, yllätyksiä sekä ”epätoivoisia soittoja ystäville ja kollegoille myöhäisillä tunneilla”. Vastoinkäymisten voittaminen kuitenkin kutkuttaa. Turussa asuva Suvanto on toinen Space Invaders II -taidetapahtuman koordinaattoreista. Sekä Suvanto että hänen Helsingissä asuva järjestäjäparinsa Anna Jensen ovat opiskelleet Aalto-yliopiston Porin yksikön visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmassa. Porin taidekenttää elävöittäneen ohjelman opetus siirtyy syksyllä pääkaupunkiseudulle Aallon keskittämistoimien takia. Space Invaders II toimii itsenäisen näyttelyn lisäksi osana Porin tutkinto-opetusten päätösjuhlaa. Tavoitteena on järjestäjien mukaan yksikön kokeellisia toimintamalleja kunnioittava ja reflektoiva tapahtuma. Kattoteemana on vallankumous. Mitä se tarkoittaa käytännössä? ”Jo viimevuotisen Space Invadersin tavoite oli, että se elää ja muuttuu: löytää uusia kysymyksiä ja vastauksia. Uusi tapahtuma on sekä jatkoa viimevuotiselle että koko Aalto-yliopiston Porin uran kunnioittamista.” Tapahtumapaikkana toimiva Autotalo on toiminut työtiloina niin Aallon maisteriohjelmien kuin Porin taidekoulunkin opiskelijoille. Space Invaders II on rakennuksen kaupunkikuvallinen finaali, sillä talo puretaan lähiaikoina. ”Tarkoitus on rakentaa näyttelyä tilan ehdoilla. Porin kaupunki on tarjonnut käyttöömme tilan, jolla ei ole tämän tapahtuman jälkeistä tulevaisuutta.” Autotalon tapahtumaa lähtee rakentamaan parikymmentä taiteilijaa. Haku on ollut avoin, mutta suurella osalla on vahvat siteet Aaltoon. Moni on maisteriohjelmien alumni tai jatko-opiskelija, mutta opiskelijoiden karkeloista ei ole kyse. Mukana on myös henkilökuntaa. Suvanto ja Jensen kuratoivat tapahtuman, mutta eivät halua määrätä teoksille tarkkoja raameja. Ideana on edetä tilan ehdoilla – sekä myös niistä piittaamatta. Suvannon mukaan keskeistä on kollektiivinen ajatus radikaalista haltuunotosta, joka voi ulottua Autotalon ulkopuolelle tai kaupunkitilaan. Rajojen haastamista Space Invaders -nimestä tulee monelle mieleen klassikkovideopeli, jossa räiskitään tykillä avaruusolentoja. Pelissä torjutaan omaa alaa valtaavia muukalai- 26 sia asevoimin. Jaetun tilan dynamiikka ei ole Eliisa Suvannolle vieras, sillä samaa aihetta käsittelee hänen työn alla oleva gradunsa. Kommentoiko tapahtuma kaupungeissa käytävää taistelua tilasta ja huomiosta? ”Ehdottomasti, sillä kaupunkitila on pelkkää kamppailua eri tahojen välillä. Kyse ei tietenkään ole pelkästään siitä, miten taide pystyy toimimaan, vaan paljon laajemmista asioista: esimerkiksi siitä, miten julkinen tila ymmärretään.” Taide on Suvannon mukaan vain yksi keino puuttua eri tilojen välille piirrettyihin rajoihin, mutta sellaisenaan hyvin kiinnostava. ”Kyse ei ole niinkään siitä, että haluttaisiin muokata kaupunkitilaa jonkun tietyn ideologian mukaiseksi vaan siitä, että halutaan herättää keskustelua ja ottaa ilmiöitä julkiseen tarkasteluun. Se vaatii asioiden esille nostamista, jossa taide on erinomainen väline.” Space invaders -konseptin alkuperäinen idea oli toisenlainen. Vuoden 2013 projekti kumpusi halusta tuoda Aalto-yliopistoa osaksi muuta porilaista taidekenttää, pois opiskelijoiden sisäänpäin lämpiävästä piiristä. ”Keskeistä oli kokemus siitä, miltä tuntuu tulla tekemään taidetta toiseen paikkaan. Suurin osa laitoksemme opiskelijoista oli tullut Poriin kaukaa, ja ulkopuolisuuden teemat kohosivat sitäkin kautta esille.” Tänä vuonna tilanne on toisenlainen. Aallon toimintojen muuttuessa kaupungin taidekenttään jää lovi, joka etsii täyttäjäänsä. Suvanto ei kuitenkaan näe erityistä aihetta synkkyyteen. ”Mielestäni on sääli, että tutkintokoulutus lakkautetaan, mutta uskon, että kaupunkiin on syntynyt vahva pohja poikkitaiteelliselle ja -tieteelliselle toiminnalle. Tästä kertoo sekin, että monet aaltolaiset asuvat jo muualla, mutta Space Invadersin kaltaiset yhteiset projektimme keskittyvät edelleen Poriin. Kaupungissa on jotain sellaista avoimuutta ja innostunutta otetta, jotka mahdollistavat toimimisen laitosten ja instituutioiden ulkopuolellakin.” Ja voihan porilaisella tavalla toimia Satakunnan ulkopuolellakin. ”Olemme jo päättäneet järjestää Space Invaders III:n Otaniemessä, Aalto-yliopiston yhteiskampuksella. Siinä kohtaa tilan valtaaminen saa taas uuden merkityksen!” • Kokeileva taidetila Space Invaders II Porin Autotalolla 22.–25.5. spaceinvaderspori.tumblr.com. Porissa tarjottava korkeakouluopetus harvenee kuluvan vuoden syksyllä, kun Porin yliopistokeskuksen Aalto-yliopiston maisteriohjelmat poistuvat kaupungista. Aallon opetusta keskitetään tutkintouudistuksen yhteydessä pääkaupunkiseudulle. Poriin jää toiminta-alusta, joka mahdollistaa yksittäisten kurssien järjestämisen. Taiteiden laitoksen varajohtajan, professori Harri Laakson mukaan Porin yksikköön on suunniteltu myös tutkimusprojekteja sekä Post doc -tason toimintoja muun muassa arkkitehtuurin saralla. Space Invaders -konseptiin kuuluvat myös näyttelytilaan tuodut keikat. Viime vuonna tapahtumassa soittivat helsinkiläinen Cold Pupu Sauna (kuvassa) sekä porilainen Petit Zeus.
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 PUOLIMIELINEN PÄRJÄÄJÄ Kevät tuo auringon ja kiihkon – ja kasvavat itsemurhatilastot. Samaan aikaan kun toiset kylpevät riemussa, toiset vajoavat valon edessä masennukseen. Aino (nimi muutettu) on ekstrovertti superpärjääjä, klassinen kympin tyttö. Vuosi sitten hän erosi, tulosti netistä ohjeet 1300 kalorin dieettiruokiin, masentui ja koukuttui pakkoliikuntaan. Tällä haastattelulla hän haluaa saada ylipirteät opiskelijat avautumaan ongelmistaan ennen kuin on liian myöhäistä. Syksyllä 2010 Aino asettui pieneen yksiöön Ylioppilaskylään ja aloitti venäjän kielen kandinopinnot. Elämä oli hallinnassa ja perhe tyytyväinen korkeakoulupaikkaan. Lieden vieressä kuivuivat keittiöveitset, jotka viilsivät tiensä uniin. ”Kun mä soitin YHTS:n mielenterveyspuhelimeen, aattelin ironisesti, että oon mä niin helvetin pätevä”, Aino hymyilee vinosti. Hän sai akuuttiajan ja aloitti psykoterapian, joka loppui virallisesti maaliskuussa 2014. 11 000 potilaskontaktia vuodessa Palaamme Ainon kanssa hänen hoitopolkunsa alkulähteelle, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Turun toimipisteen neljänteen kerrokseen. Mielenterveyden ylilääkäri Matti Keinänen valaisee meille opiskelijoiden oloa. ”8 prosenttia opiskelijoista kääntyy joka vuosi mielenterveyspalvelujen puoleen. Tämä tarkoittaa noin 1500:a asiakasta vuosittain. Luku on Suomen yliopistomaailman suurin, ja fuksien osuus siitä on Teksti: Roosa Laaksonen Kuvat: Eino Nurmisto kasvamassa. Gradun kanssa kamppailevat kolmekymppiset ovat toinen suuri potilasryhmä”, Keinänen kertoo. ”Potilaskontaktien kokonaismäärä on 11 000 per vuosi, ja 75 prosenttia avunpyytäjistä on naisia. Miehet tulevat usein vasta, kun ongelmat ovat kasvaneet jo mammuttikokoon.” Ensimmäisellä käynnillään opiskelijat kertovat kärsivänsä ahdistuksesta, masennuksesta, paniikkihäiriöistä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, psykosomaattisista oireista ja elämäntilannekriiseistä. Kymmenellä prosentilla on jokin syömishäiriö. Heitä auttaa kuusi psykologia, neljä psykiatria ja kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa. Kuitenkin viisi heistä työskentelee vain osa-aikaisesti. ”Jotta voi- 27
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 simme vastata kunnolla akuuttiin tarpeeseen, tarvitsisimme yhden psykiatrin ja psykologin lisää”, Keinänen laskee. 95 prosenttia opiskelijoiden palautteesta on kuitenkin myönteistä. Kritiikkiä herättää jonojen pituus. Ainoa lykästi, sillä hänen hoitopolkunsa oli nopea ja suora: psykologista tuli myös terapeutti. Saamattomat opiskelijat Ainon mukaan hoitosuhde alkoi hyvin, mutta se ei hillinnyt itsekontrollia eikä syyllisyyttä. ”Kaikki kumppanini kommentoivat ruokahaluani, ja viime eron jälkeen ajattelin, etten kelpaisi kellekään. Aloin laihduttaa. Treenasin kurinalaisesti salilla ja hoidin opinnot. Luin lehdistä, kuinka saamattomat opiskelijat pitäisi saada nopeammin töihin. Tunsin repivää syyllisyyttä siitä, että valmistuisin kandiksi vuoden tavoiteaikataulusta myöhässä”, Aino sanoo. ”Kävin kaksi kertaa viikossa terapiassa kertomassa, kuinka vihainen olen. Sitten päätin lopettaa koko hoidon.” Aino haki työharjoitteluun ulkomaille tehostaakseen opintojaan. ”Kaksi päivää ennen lähtöä uneksin 28 taas veitsistä. Pakokauhu kuristi kurkkua. Aamulla lähdin kävelylle ja soitin summamutikassa kaverille. Sen kävelylenkin ajan hän piti minut kiinni elämässä. Kesällä ajoin kroppani kymmenen kiloa pienemmäksi ja näin pilvissä hirviöitä.” Ainon pää parani ja paino palasi vasta syksyllä Turussa kimppakämpässä uusien projektien ja ihmisten parissa. Laman lapset sekoavat Ainon ongelmia voi peilata 1990-luvun lamaan. Matti Keinänen puhuu varhaislapsuuden kiintymyssuhteista. Nykyoireilijat ovat laman lapsia, ja talouskurimus rikkoi perheitä. Ainon eroperheessä on seitsemän lasta. Itsetunto sitoutui jo varhain rooliin vaikean perheen Pärjääjänä. Koulu ei tarjonnut vastapainoa perhejännitteille. ”Yhdeksästä peruskouluvuodestani muistan sen, kuinka pelkäsin nousta portaat toiseen kerrokseen. Minulla oli paha akne, ja se huomioitiin. Yksi tyyppi kuiski aina perään, että spitaalinen, häivy tästä koulusta. En häipynyt. Vedin päättötodistuksen ulos keskiarvolla 9,5”, Aino summaa koulutaipaleensa. Lukiossa Ainon piina lakkasi. Kaikilla ei kuiten- kaan käy yhtä hyvä mäihä: YTHS:n vuoden 2012 terveystutkimuksen mukaan Turussa viidennes vastaajista koki tulleensa yliopistossa kiusatuksi useiden vuosien ajan. Myös ulkopuolisuuden tunne vaivaa monia, Turussa melkein kolmannesta vastaajista. Aino löysi ainejärjestönsä vasta viime keväänä. ”Fuksivuonna jäin syrjään opiskelijaelämästä, kun en tipattomana tiennyt, mitä tekisin tipallisissa kastajaisissa.” Hän kuitenkin pärjäsi ja suoritti. Kandiin mahtui 242 opintopistettä. Varjoissa Ainon takana Mielenterveysongelmista kertominen on edelleen tabu. Sen takia suurin osa niistä kirjoitetuista jutuista perustuu anonyymeihin haastatteluihin ja kasvottomiin kuviin. Ainon takana on tämän artikkelin kirjoittaja Roosa. Voi olla, että olemme törmänneet lounasjonossa tai luennolla. Voi olla, että olemme jutelleet niitä näitä. Mitä todennäköisimmin olemme hämääntyneet toinen toistemme ulkokuorista. Mitä sinulle oikeasti kuuluu, kun ”pärjäilen” ei enää riitä vastaukseksi? •
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Peli, jonka sääntöjä ei kerrota ”Eka vuosi joka vuosi.” Sitä mantraa Erkki Härkönen toistelee. Härkönen työskentelee Turun yliopiston ohjauksen ja koulutuksen tukipalvelujen osastopäällikkönä. Fuksivuoden onnistumiset kantavat tutkimusten mukaan pitkälle. Ensimmäisenä vuonna pitäisi laatia henkilökohtainen opintosuunnitelma ja juurtua Turkuun. Toimeentulo uudessa ympäristössä ja kokemus opintojen mielekkyydestä ovat palasia käsitteestä nimeltä opiskelukyky. Siihen kuuluvat omat voimavarat ja opiskelutaidot sekä opiskeluympäristö ja opetustoiminta. Kahden viimeksi mainitun eteen puurtavat muiden muassa opintoneuvojat ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY). Kummallakin on tontillaan pulmia. ”Palvelujen perusongelma on tuottajalähtöisyys”, Härkönen lataa. ”Eri kysymyksissä pitäisi kääntyä eri paikkoihin. Haaveilen, että netissä olisi opiskelijoille viestikenttä, johon voisi kirjoittaa kysymyksensä ja saada vastauksena ohjeet siitä, kenen puoleen kannattaa kääntyä.” TYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Minttu Naarminen on samaa mieltä. ”Yliopisto ei ole selkeä paikka. Turkuun tullaan muilta paikkakunnilta, ja välttämättä kaikki odotukset eivät täyty.” Molemmat peräänkuuluttavat yhteisöllisyyttä. ”Meillä on kirkuva tarve ryhmämuotoiselle työlle”, Härkönen huokaa. Opintopsykologin työaika kuluu vastaanotoilla, ja hänelle kerrotut pulmat harvemmin liittyvät opintoihin. YTHS:n jonot purkautuvat nimittäin osittain opintopsykologille ja opintoneuvojille. Naarminen korostaa myös laitosten vastuuta opiskelijoistaan. ”Jos ei voi hyvin, tuki laitokselta on tärkeää. Opintojen ohjaukseen on varattu tietty määrä tunteja, mutta käytännön toteutus vaihtelee paljon eri tiedekuntien välillä.” Tärkein tuki tulee kohtaamisissa. Kuitenkin monien opinto-ohjaajienkin on vaikeaa kysyä, mitä opiskelijalle kuuluu. Tähän ollaan Naarmisen mukaan jo puuttumassa: tiedekuntiin viedään POPkoulutusta, joka tarkoittaa Puheeksi Ottamisen Psykologiaa. TYY keskittyy opiskeluympäristön parantamiseen valtakunnallisella tasolla. Opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia poliittisia päätöksiä ovat esimerkiksi opintotuen määrä ja opintoajan rajaus. Kummassakin opiskelijajärjestöt on viime aikoina pakotettu polvilleen. Joka kymmenes uhkaa uupua Opiskelijoiden pitäisi ottaa enemmän vastuuta elämästään. Opiskelijoita paapotaan. Yliopisto on itsenäisten aikuisten tiedeyhteisö. Fuksit ovat jo sisäistäneet nämä yhteiskunnallisessa keskustelussa usein toistuvat väitteet. Erkki Härkönen kertoo, että opintoneuvontaan tullaan tavoitteena karsia pois kaikki ”turha”. Koetaan kiirettä. Pian pää alkaa hajoilla. ”Tutkimusten mukaan 10 prosenttia opiskelijoista on uupumuksen partaalla”, Minttu Naarminen toteaa. Härkönen ei kiellä yksilön vastuuta opinnoistaan. Hän kuitenkin painottaa, että yliopisto on luvannut luoda edellytykset menestyksekkäälle oppimiselle. Opiskelukyvyn vaaliminen on perusedellytys tavoiteaikatauluputkessa selviämiselle. Eka vuosi johtaa toiseen ja lopulta tutkintoon. Syksyn 2013 kandipalautteessa eräs vastaaja tiivistää kokemuksensa Turun yliopistossa seuraavasti: ”On kuin pelaisi peliä, jonka sääntöjä kukaan ei kerro.” Roosa Laaksonen KOLUMNI Oppia työnhausta En odottanutkaan, että työnhaku maisteriksi valmistumisen jälkeen olisi helppoa. Aiemmin kesätöitä sai taikasanoilla ”ahkera ja oma-aloitteinen” ja harjoittelupaikkoja hakiessa oli olennaisempaa kertoa, mitä haluaa oppia, kuin mitä jo osaa. Tiesin, että omat taidot tulee tuoda esille itsensä kehumisen äärirajoilla, mutta asiantuntijan identiteetin omaksuminen tuntui vaikealta. On vaikea välttyä kokemasta, että maisterin tutkintokin kertoo vain potentiaalista, joka vaatisi tuekseen kokemusta vastuutehtävistä. Harjoittelupainotteisella työkokemuksella ei vain ole pahemmin päässyt ottamaan vastuuta suuremmista kokonaisuuksista. Työhakemuksia kirjoittaessa tulee usein sorruttua kliseisiin, joilla tietää jo todennäköisesti hukkuvansa hakijoiden massaan. Silti, kun hakemuksessa on pyrittävä tiiviyteen, mutta myös vastaamaan ilmoituksessa esitettyihin vaatimuksiin ja toiveisiin, ollaan hankalassa tilanteessa. Pätevyyden todista- minen lyhyesti johtaa salakavalasti kirjoittamaan kuluneita fraaseja, joiden omaperäistäminen onkin vaikeampaa. Tähän kun lisätään tarve keksiä keinot, joilla ikään kuin hyvittää kokemuksen vähyyden, tulee hakemusten kirjoittamisesta piinallisen neuroottista puuhaa. Siinä missä yliopistossa oppi olemaan kriittinen niin vallalla olevia ajatusmalleja kuin heikkoa argumentaatiotakin kohtaan, olisi monen työpaikkailmoituksen perusteella tarpeellista osata myös käänteinen taito: kyky maksimoida positiivisten asioiden esilletuonti ja kätkeä negatiiviset puolet huomaamattomasti. Työpaikkailmoitusten vaatimuksiin kun vastaisi mielellään käytännön esimerkeillä omista taidoistaan, mutta ongelmana voi olla se, ettei työnkuvaa ole kerrottu kovin tarkasti. Työnantajalta tarkempia tietoja kysyessä taas on helposti turhan varovainen, ettei vaan tule paljastaneeksi omaa noviisiuttaan. Välillä sitä tuntee oivaltaneensa ja sisäistäneensä jotain työnhaussa hyödyllistä. Sitten tunteen kadottaa löytääkseen sen uudelleen jonkin pienen toivoa herättävän kipinän seurauksena. Tämä sykli on tullut tutuksi viime kuukausien aikana. Samoin usko onnistumiseen, tai ajatukseen ”kyllä sitä aina jotain keksii” vaihtelee – välillä tuntuu, ettei näinä hankalina aikoina tällaiseen yleisoptimismin kulmakiveenkään voi enää nojata, mutta oikeastaan tämänkään ei pitäisi antaa haitata. Jotta hommaa jaksaa, on iloittava jo pelkistä haastattelukutsuista ja luotettava myös siihen, että sinnikäs työnhaku auttaisi löytämään itsestä luennoilla ja tenttikirjojen parissa vietettyjen vuosien aikana syrjään jääneitä kykyjä. Kasperi Teittinen 29
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Muutakin kuin Ruisrock Kaikkihan sen tietävät: kesäinen Turku on musiikkifestivaalien kehto. Vuosien saatossa monista pienistä tapahtumista on kasvanut valtakunnallisella tasolla noteerattuja kansanjuhlia – kiitos asialleen omistautuneiden turkulaisten. Teksti: Tuomo Yrttiaho Elinvoimainen kulttuurielämä vaatii taakseen paljon työtä. Jotta ilmapiiri pysyy virkeänä, asemansa vakiinnuttaneet suurtapahtumat on haastettava kerta toisensa jälkeen. Helppoa se ei ole. On edettävä vuosi kerrallaan, mutta katsottava myös riittävän pitkälle tulevaisuuteen. On taisteltava byrokratian rattaissa ja elintilasta muiden kulttuuritapahtumien puristuksessa. Samalla pitäisi erottautua toisista sekä tasapainoilla oman linjan ja uudistumisen tarpeen välillä. Ja vaikka kaikki täsmäisi paperilla, ei lopputuloksesta voi koskaan olla varma. Tämän tietää vuosia keikkoja ja klubeja Turussa järjestänyt Niko Toiskallio, yksi nyt kuopatun Turku Soundcheck -festivaalin takapiruista. Klubille ja jokirantaan kesän kynnyksellä levittäytynyt tapah- 30 tuma ehti kuudessa vuodessa muodostua jo perinteeksi. ”TSC oli alusta asti vaikea yhtälö, joka kuitenkin onnistuttiin kuuden vuoden ajan saamaan taloudellisesti lähelle nollatulosta. Mahtavia tapahtumia, joista sekä esiintyjät että yleisö diggailivat, mutta koska me järjestäjät emme alun alkaenkaan suhtautuneet tapahtumaan bisneksenä, tuli kukkaron pohja vastaan”, Toiskallio kertoo. Hänen mukaansa tapahtumien järjestäminen on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Siinä missä klubeja sai aiemmin järjestää käytännössä yksin ilman isompien baarien kiinnostusta, on tilanne nyt täysin toinen. ”Melkein kaikkien bileiden kanssa päällekkäin on KuvITUS: Konsta Hormia joku mikaelgabriel tai muu jossain tanssiravintolassa.” Katse on silti jo tulevassa. Toukokuun 16. päivänä Klubilla pidettävä Asema Spring Break muistuttaa tyyliltään edesmennyttä Turku Soundcheckiä. Vaikka suomiräppiä on tarjolla kesän tapahtumissa yllin kyllin, järjestäjät luottavat asiantuntemukseensa. Mukana on Solosen ja Kosolan kaltaisia nimiä kotimaisen hiphopin eturivistä, vahvaa turkulaispainotusta unohtamatta. ”Teemme tämän vähän pilottihengessä. Turussa tilanne on myös täkäläisten esiintyjien ja heidän julkaisujensa suhteen just nyt aika hyvä. Jatkoa seuraa siis varmasti, mikäli kaikki menee hyvin.”
• 5/2014 KUVA: LAURI HANNUS TURUN YLIOPPILASLEHTI Ilmiön tasoittamalla tiellä Uuden edessä ovat myös Mikko Levón ja Tuomas Sara. Kaksikolla on kädet täynnä työtä heinäkuussa Ruissalon telakka-alueella ensi kertaa järjestettävän H2Ö-festivaalin kanssa. Uittamolla vietetyn Ilmiön perintöä jatkava H2Ö tähtää astetta korkeamman profiilin festariksi. Järjestäjille se tarkoittaa lisää töitä. ”Itselläni menee nyt tämän tapahtuman osalta valtavasti aikaa virkamiesten kanssa asioimiseen. Projektihan on toki aivan eri mittaluokkaa kuin Ilmiö alkujaan, ja uuden paikan ottaminen yleisökäyttöön asettaa suuria haasteita. Silti olen myös yleisellä tasolla ehtinyt näiden vuosien aikana huomata, että byrokratiaviidakko tihenee entisestään”, Sara kertoo. Tyhjästä ei uutta festivaalia ole kuitenkaan tarvinnut alkaa puuhata. Ilmiön saavuttama positiivinen huomio on kaksikon mukaan tasoittanut tietä myös virallisten tahojen silmissä. Pakollisesta byrokratiasta huolimatta pohjavire on ollut jopa kannustava. ”Olen saanut tietyiltä tahoilta kaupungin sisällä suurta vetoapua projektin kanssa, ja olemme saaneet kaupungilta myös oleellisen tärkeää taloudellista tukea”, Sara kiittelee. H2Ö:n kaltaiselle tapahtumalle profiloituminen valtavirrasta poikkeavaksi festivaaliksi on elinehto. Järjestäjät vakuuttavatkin H2Ö:n jatkavan edeltäjänsä linjalla. Luvassa on kirjavan musiikkitarjonnan lisäksi installaatioita, performansseja ja työpajoja. Kasvava suosio herättää vaihtoehtoisuudestaan tarkan yleisön joukossa tietysti kaikenlaisia tunteita. ”Purskahdin just hymyilemään yhtenä päivänä, kun joku kirjoitti H2Ö:stä kyynisesti jonnekin kommenttiosioon, että Ihan eri asia kuin Ilmiö 2009 selkeesti. Vitun kiinnostavaa ”, Levón kertoo. Pienten pitkät perinteet Pienemmänkin tapahtuman puitteissa on silti mahdollista rakentaa pitkät perinteet. Indie-iltamat ja Turku Jazz ovat molemmat saavuttaneet iän, joka voidaan laskea jo vuosikymmenissä. Silti ne ovat pysyneet kohtuullisen pieninä tapahtumina muiden joukossa. Heinäkuun lopulla Klubilla vietettävä Indie-iltamat juhli viime vuonna kaksikymppisiään. Festivaalia puuhaavan Kimmo Nurmisen mukaan tapahtuma ei ole vuosien saatossa itse asiassa juuri muuttunut. Indien laajasti käsittävä sisäfestari on koko taipaleensa ajan luottanut valtavirran ulkopuolella operoiviin nimiin, vaikka tänäkin vuonna mukana on myös laajemmin noteerattuja nimiä kuten Asa ja Pää kii. ”Uusia hyviä bändejä löytyy joka vuosi, ja tapahtuma kerää aina uutta yleisöä”, Nurminen hehkuttaa. Turun festarikauden elokuussa päättävä Turku Jazz on niin ikään pitänyt linjansa vuosien varrella. Festivaali luottaa tosin moneen kertaan testattuun laatuun. Panimoravintola Koulun miljöössä esiintyy kotimaisen jazzin kärkeä sekä Miles Davisinkin kanssa työskennellyt yhdysvaltalainen saksofonisti Dave Liebman. Vaikka jazz saattaa yhä herättää ennakkoasenteita elitismistä, on Turku Jazzilla itse asiassa hyvin paljon yhteistä muiden marginaalissa toimivien tapahtumien kanssa. Vuodesta 1969 järjestetty festivaali asemoi itsensä haastajaksi jo historiansa ensimmäisessä tiedotteessa: ”Paljon on virrannut tuota merkillistä haisevaa tahdasta Auransillan ali sen jälkeen kun turkulainen jazz viimeksi osoitti elonmerkkejä. Siitä huolimatta on Turku tiukasti väittänyt olevansa kulttuurikaupunki. Perinteisen eliittikulttuurin osalta ei täällä ole ollutkaan valittamista, toisin modernin. Asiaintilan korjaamiseksi ja kunnallispamppujen herättämiseksi tarvitaankin kovia otteita.” Kesäsesonki on siis lyhyt ja kilpailu kovaa. Järjestäjiä se ei huoleta. Rakkaus musiikkiin on edelleen tärkein motiivi, vaikka kollegoiden tekemisiä toki seurataankin. ”Käyn nykyään festareilla lähinnä varmistamassa, ettei pöllitä toisten ideoita ja kiroamassa, kun toiset ovat pöllineet meiltä. Eiköhän tänne kaikki mahdu ja tule mahtumaan jatkossakin”, Mikko Levón summaa. • 16.5. Asema Spring Break! Mm. Solonen & Kosola, Chydeone, Tippa-T 18.–19.7. H2Ö. Mm. GONG (UK/FRA), Ville Leinonen, Accu 23.–26.7. Indie-iltamat. Mm. Asa, Pää kii, No Shame 14.–17.8. Turku Jazz. Mm. Dave Liebman (USA), Timo Lassy, Heikki Sarmanto Juttua kirjoitettaessa elektrofestivaali Turku Modernin tulevaisuus oli vielä auki. 31
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Maailmanpalosta ylösnousemukseen Joose Keskitaloa ei enää kiinnosta tehdä hyviä lauluja. Hän tekee musiikkia löytääkseen merkityksiä, jotka eivät heti tyhjene. ”The late Will Gallagher is burning head to feet Kurt Cobain is in pain he's burning as we speak” Näin laulaa Joose Keskitalo huhtikuussa ilmestyneellä albumillaan Ylösnousemus. Vaihdos suomen kielestä englantiin ja viittaus populaarimusiikkiin tuntuvat hätkähdyttäviltä, jopa epäsopivilta. Niin omalaatuinen ja tinkimätön on Keskitalon aiemmissa lauluissaan luoma maailma. Mutta katkelma ilmestyikin laulajalle unessa, ja unilleen hän on uskollinen. ”Ensimmäisellä levyllä oli kauhean tärkeää tehdä mahdollisimman hyviä lauluja. Nykyään en välitä siitä. Sen sijaan on tärkeämpää, että tekee sellaisen laulun, joka on itselle merkityksellinen”, Keskitalo kertoo. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta hänen esikoislevynsä Luoja auta julkaisusta. Näiden vuosien aikana Keskitalo on julkaissut seitsemän albumillista raa'an kauniita lauluja ja noussut niin trenditietoisen vaihtoehtoyleisön kuin musiikkikriitikoidenkin kestosuosikiksi. Verkkojulkaisu Nuorgam nimesi hänet yhdeksi 2000-luvun neroista. Erityisesti artistin soolokeikoilla vallitsee aina harras tunnelma. Kaikki tämä huolimatta siitä, että Keskitalo on hyvin epäajanmukainen hahmo: tunnustuksellinen kristitty, joka viljelee sanoituksissaan hengellistä kuvastoa. Keskitalo vertaa uraansa maratonjuoksuun: ”Siinä ei tehdä hittejä, mutta suosioni on tasaisesti kasvanut. En ole ikinä breikannut, niin kuin sanotaan.” Kymmenvuotisen levytysuran lisäksi uusi albumi merkitsee toistakin virstanpylvästä Keskitalon muusikontiellä. Viime vuoden keväänä hän ilmoitti lopettavansa yhteistyön Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä kanssa. Yhtye oli mukana Keskitalon levyillä ja keikoilla vuodesta 2008 asti, ja sitä on kehuttu varsinkin live-energialtaan yhdeksi Suomen parhaista bändeistä. ”Kun aloin työstää uusinta levyäni, tiesin aika pian, että Maailmanpalo ei olisi sopiva yhtye sille”, Keskitalo sanoo. ”Koin aina kiusallisena Maailmanpalossa sen, että yhtye ja musiikki oli niin paljon esillä. Että en päässyt itse niin paljon esille ja että minun tekstini ei päässyt niin paljon esille. Kaikelle on aikansa.” Keskitalo ja Maailmanpalon jäsenet jatkavat kuitenkin yhteistyötään kansanlauluja soittavana Inariveljet-yhtyeenä. Keskitalon mukaan Inariveljissä kehitetään eteenpäin kaikkea sitä, mikä Maailmanpalossa oli hyvää. Yhtye esiintyy tulevana kesänä 32 muun muassa tuoreilla turkulaisilla H2Ö-festivaaleilla. Ja soittaapa Maailmanpalon rumpali Arwi Lind bassoa ja rumpuja myös Ylösnousemuksella. Unien johdattamana Uudella levyllään Keskitalo on nostanut keskeiseksi tekstin ja tarinat. ”Keskityin yhden vuoden vain kirjoittamiseen. Kun se vaihe oli valmis, ja oli puolitoista levyllistä tavaraa valmiina, niin sitten vasta lähdin muiden kanssa katselemaan, että mitä näille pitäisi tehdä”, hän kertoo. ”Loppujen lopuksi kirjoittaminen on se syy, miksi teen tätä. Laulu on yksi formaatti teksteille. Toisaalta vaikka kirjoitan paljon, minulla ei ole tarvetta julkaista tekstejä sellaisenaan. Jostain syystä musiikkia on tarve julkaista.” Kaiken takana on pyrkimys löytää merkityksiä. Keskitalo on tullut tunnetuksi rosoisista ja surrealistisista sanoituksistaan, joissa esiintyvät taajaan kuolema ja maailmanloppu. Synkäksikin häntä on kutsuttu. ”Semmoinen synkistely tai groteskius, josta minua välillä syytetään, ovat vain teknisiä seikkoja ja valittuja tyylilajeja”, kirjoittaja toteaa. Ne ovat pintataso, ovi, josta lauluun mennään sisään. Hyvässä laulussa on Keskitalon mukaan lisää ovia ja huoneita, joissa voi viivähtää. Keskitalolle lauluissa tärkeintä on merkityksellisyyden kokemus, se, että lauluilla on jokin syy olemassaoloonsa. ”Ajattelen niin, että kun tekee laulun, täytyy osata ajatella vain itseään, ja miksi se on itselle tärkeää, että tekee tämän laulun. Täytyy olla joku syy tehdä levy.” Semmoinen synkistely tai groteskius, josta minua välillä syytetään, ovat vain teknisiä seikkoja ja valittuja tyylilajeja. ”Tule minun luokseni kulta -levyn kohdalla ilmoitin, että minusta tuntuu, että tämä on viimeinen levy jonka julkaisen. Joku toimittaja kirjoittikin siitä, että viimeinen levy. Mutta todellisuudessa sanoin, että minusta tuntuu siltä, koska minusta tuntui siltä. Ei ollut mitään syytä tehdä uutta levyä. Vasta siinä vaiheessa, kun tuli jonkinlainen syy tehdä uusi levy, niin rupesin tekemään sitä. Aiempien levyjen kohdalla tällainen ajattelu ei olisi tullut kysymykseen, koska oli tärkeää tehdä hyviä lauluja, se oli itseisarvo. Se ei ole enää sitä.” Keskitalo tavoittelee mahdollisimman tislautunutta merkitystä karsimalla tekstistään tekniset hie- Teksti: Helena Kulmala Kuva: Aleks Talve noudet ja hyödyntämällä uniaan laulujen pohjana. ”Olen aina käyttänyt uniani, mutta nyt olen alkanut käyttää niitä systemaattisesti. Enkä pyri keksimään niihin jotain lisää vaan pyrin uskollisuuteen niitä kohtaan. Täytyy luottaa niihin syy- ja seuraussuhteisiin ja siihen kertomuksen kulkuun, jotka on nähnyt. Symbolismi ja sellainen monitulkintaisuus tulee sinne vahingossa.” Keskitalo puhuu sanoituksistaan samaan aikaan sekä mystisesti että suoraan. Hänelle on tärkeää säilyttää laulujensa salaperäiset ja selittämättömät ainekset. Puhki analysoiminen kun ei välttämättä auta ymmärtämään niiden merkitystä. ”Olen luottanut kertomusten voimaan, enkä välttämättä ole selvittänyt väkisin sitä, mitä tässä halutaan sanoa”, hän selittää. ”Perimmäisiä syitä tai tarkoituksia ehkä vähitellen avautuu. Tai sitten ei.” Iloinen ylösnousemus Ylösnousemusta on monessa yhteydessä luonnehdittu pirteämmäksi ja iloisemmaksi kuin Keskitalon aiempia levyjä. Albumi onkin äänimaailmaltaan kaukana esimerkiksi Tule minun luokseni kulta -levyn rämisevästä bluesista. ”Siinä on paljon duureja, yksinkertaisesti. Mutta syy siihen oli kuitenkin vain se, että asetin keskiöön tekstit ja kertomukset, ja siihen piti löytää sopiva muoto. En halunnut ylidramatisoida tekstiä. Halusin häivyttää sitä musiikillista dramaturgiaa, ja että teksti on se, joka vetää lauluja eteenpäin.” Tekstit seisovat tai kaatuvat omin voimineen. Myös Ylösnousemuksesta on löydettävissä Keskitalolle ominainen pinta- ja syvätason, iloisen ja synkän leikki. ”Ylösnousemus on sillä tavalla hyvä sana, että sillä on positiivinen klangi, mutta se pitää sisällään sen, että aluksi on täytynyt olla jotain todella negatiivista. Se alasmeneminen, että voi ylösnousta. Vaikka kuoleminen tai helvettiin astuminen”, hän sanoo. ”Se on tietysti kauhean luontevaa, että uuden levyn nimi on Ylösnousemus, koska edellinen vaihe oli tämä Kolmas Maailmanpalo -vaihe”, Keskitalo miettii. Hän kuitenkin kieltää ehdottomasti, että kyseessä olisi hänen ylösnousemuksensa artistina, ja naurahtaa ajatukselle. ”En ole ajatellut isoja kokonaisuuksia, oman urani kokonaisuutta, vaan olen ajatellut vain tätä levyä”, hän vakuuttaa. Nimi liittyy puhtaasti laulujen teemoihin. ”Että kaikki muodostuu isoksi kokonaisuudeksi, niin sille minä en mahda mitään.” On vain luotettava tarinaan. •
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 33
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Kansallinen ja kansainvälinen Esko Valokuvataiteilija Esko Männikön retrospektiivisessä näyttelyssä eri kausien työt limittyvät osaksi assosiatiivista kuvavirtaa. Kesällä Time Flies -näyttely valtaa Turun taidemuseon. On helmikuinen sunnuntai, ja jonotan Taidehallin aulassa lippukassalle – kuten noin puolet helsinkiläisistä, tai siltä se tungoksessa ainakin tuntuu. Valokuvaaja Esko Männikön Time Flies -näyttelystä on muodostunut talven taidetapaus. Sanomalehtien kulttuurisivut täyttyvät Männikön haastatteluista ja näyttelyarvioista. Siinä sivussa ne vahvistavat taiteilijamyyttiä pohjoisen itseoppineesta valokuvaajanerosta. Pudasjärvellä vuonna 1959 syntynyt Esko Männikkö ampaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1995, kun hänet valittiin ensimmäisenä valokuvaajana Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Parhaiten Männikkö muistetaan Pohjois-Suomen yksinäisiä miehiä kuvanneesta sarjasta Naarashauki. Haastatteluissa valokuvataiteilija on sanonut ärsyyntyneensä iänikuiseen leimaansa erakkomiesten tunteiden tulkkina. 1990-luvulla Männikön teoksista puhuttiin yleensä dokumentaarisen valokuvauksen kontekstissa ja korostettiin aiheiden aitoutta ja kuvien uskottavuutta. Männikkö on itse kieltänyt kuviensa dokumentaarisuuden, ja hän sanoo etsivänsä ensisijaisesti kauneutta. Vuosien varrella Männikön aihemaailma on laajentunut henkilökuvista esimerkiksi autiotaloihin, eläimiin ja hautausmaiden patsaisiin. Männikkö on 1990-luvun puolivälistä saakka ollut näkyvästi esillä myös ulkomailla. Suomen ulkopuolella hänen teoksiaan on usein esitelty pohjoismaisen eksotiikan ilmentyminä. Myös kotimaassa Männikön maailma pohjoisine peräkammarinmiehineen on muuttunut osaksi kansallista kertomusta, ja ”Eskosta” on tullut kaikkien tuttu. Kuvien ja kehysten vuoropuhelua Taidehallin näyttelyssä tekstiä on niukasti. Kuvat dominoivat. Seinään painetun esittelyn lisäksi tekstiä on vain näyttelysaleihin ripotelluissa teosluettelonipuissa. Taidehallissa Esko Männikön valokuvia oli esillä sekä kuvajonoiksi seinille ripustettuina että katosta roikkuvissa kehikoissa. Kehikon sisällä katsojan ympärille aukesi panoraamamaisema. 34 Teksti: Aura Nikkilä Selitysten puuttuminen tuntuu virkistävältä, sillä viimeaikainen tendenssi on ollut selittää teokset taidepuheella puhki. Vähäinen tekstiaines kielii siitä, että Männikön maine on näyttelyn lähtöoletus: kaikkihan Eskon tuntevat. Tai sitten kyse on vankasta luottamuksesta kuvien kertovaan voimaan. Näyttely avautuu katsojan edessä yhtenä valtavana installaationa. Männikön eri aikakausien ja sarjojen valokuvat roikkuvat Taidehallin seinillä sekaisin kuin ajatusvirtana. Kuvanauhamainen ripustus on assosiatiivinen. Yhdestä kuvasta kulkeutuu toiseen jokin väri tai muoto, toisissa ihmiset ja patsaat ovat samankaltaisissa asennoissa. Veistossalin korkealla seinällä kohti kattoa kurottelee kuvarykelmä, jossa tajunnanvirran merkitys korostuu. Ripustuksen runsaus vie ajatukset digitaaliseen kuvavirtaan, mutta parempi vertauskuva olisi ehkä filmirulla, jonka jokaisen ruudun aihe on tarkkaan mietitty.
• TURUN YLIOPPILASLEHTI Intensiteetti ei säily ihan jokaisella seinällä, mutta sinne tänne ripotellut täsmäiskut toimivat: muumioituneet kasvot tai eksoottisten kasvien varsien lailla ylöspäin sojottavat eläinten penikset herättävät katsojan shokeeraavuudellaan. Männikölle teosten kehykset ovat yhtä tärkeitä kuin itse kuvat, ja ne käyvätkin usein vuoropuhelua keskenään. Valokuvan autiotalo saattaa materialisoitua kehysten värissä, hiiltymissä, kulumissa tai jopa niissä kasvavassa sammaleessa. Männikkö on kertonut siirtyneensä kuviensa käsittelyssä täysin digiaikaan. Kehykset, jotka valokuvataiteilija tekee ja asentaa kokonaan itse, ovat kuitenkin säilyneet alusta asti samanlaisena käsityönä kuva-aiheiden vaihdellessa ja tekniikan muuttuessa. Koko kansan Esko Näyttelyä on tullut katsomaan muitakin kuin taidekonossäärejä: jonkun kädessä on Alepan muovipussi, ja useammalla kävijällä on toppatakki päällä, vaikka aulan piskuinen narikka olisi ilmainen. Ihmiset keskustelevat vilkkaasti keskenään, myös tuntemattomien kanssa. Eräs vanha rouva alkaa rupatella kanssani ja kertoo olevansa entinen biologian opettaja. Eläkeläisrouva pitää erityisesti Männikön eläinaiheisista töistä, koska niissä kuvataan eläimiä eri tavalla kuin yleensä, yksityiskohtiin kes- kittyen. Joku huomauttaa ystävälleen: ”Toi takka on ihan selvästi savuttanut sisään, tuosta nokijäljestä sen näkee.” Taide linkittyy arkisiin kokemuksiin. Vaikka Männikkö pitää näyttelyitä milloin missäkin taidemaailman keskuksessa, hän asuu ja työskentelee edelleen puutalossa Oulussa. Valokuvaaja on pysynyt juurillaan, lähellä luontoa, eikä ole muuttunut kosmopoliitiksi diivaksi. Hän on samaan aikaan sekä kansallinen että kansainvälinen ylpeys. männikkömyyttiä Rakentamassa Valokuva on IN -kirjassaan suomalaisen valokuvan menestystarinaa kriittisesti tarkastelevan Juha Suonpään mukaan Esko Männiköstä on 1990-luvun puolivälistä saakka rakennettu mediassa ”männikkömyyttiä”. Se kertoo ulkomailla menestyneestä taiteilijasta, joka kuvaa jotain olennaista suomalaisuudesta. Suonpää kutsuu tätä hypepuheeksi. Ei Männikkö silti median kritiikiltäkään ole säästynyt. Hänen kuviaan on syytetty konservatiivisuudesta, suomistereotypioiden toisintamisesta ja korostetusta maskuliinisuudesta. Allekirjoitan syytteet osittain, ja ehkäpä siksi Männikön taide ei ole 5/2014 minuun aikaisemmin juuri vedonnut. Nyt kuitenkin vaikutun näyttelystä installaationa, jopa tapahtumana. Näen, kuinka se onnistuu puhuttelemaan erilaisia ihmisiä ja tuomaan heitä yhteen. Time Flies -näyttelyn voima muodostuu kuvien määrästä, niiden vyörystä. Katsojan kuuluukin hengästyä. Välillä katseeni turtuu, en oikeastaan enää näe mitään kuvien vilistessä silmieni edessä. Ehkä siksi alan etsiä katseellani yksittäisiä, itselleni merkityksellistyviä kuvia. Ja yksittäisen kuvan löydänkin. Pysähdyn kuluneen marmoripatsaan kasvoja esittävän teoksen kohdalle. Vaikka kasvot suljettuine silmineen ovat aavemaiset, niissä on silti jotain inhimillistä, surullista mutta toiveikasta. Kehysten materiaali muistuttaa kuvan veistoksen halkeillutta pintaa. Liikutun. Ehkä tästä kuvasta, ehkä kaikista näistä ihmisistä, kaikesta tästä. Antaudun männikkömyytin vietäväksi. • Esko Männikkö: Time Flies 16.5.–14.9.2014 Turun taidemuseo Aurakatu 26 ti–pe 11–19, la–su 11–17 kuva: Taidehalli / Patrik Rastenberger 35
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Hulvaton sukufarssi Into Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Pavel Sanajevin esikoisteos julkaistiin Venäjällä jo vuonna 2003. Kirja oli suurmenestys, eikä ihme: Haudatkaa minut jalkalistan taakse sekoittaa tuttua ja rajoja rikkovaa kuvaa venäläisestä elämänmenosta sekä perhedy- namiikan stereotypioista. Kirjan päähenkilö, Saša Saveljev, on pieni sairaalloinen poika, jonka kaikkea muuta kuin pullantuoksuinen babuška Nina tunkee täyteen lääkkeitä. Sašan diagnoosi on pidempi kuin Siperian talvi: on koliitti, krooninen poskiontelo- ja haimatulehdus, astma ja kaiken lisäksi kullanvärinen stafylokokki. Ninan mukaan poika mätänee sisältä ja kuolee kuusitoistavuotiaana. Sašan äiti Olga taas edustaa tuttua huonon naisen kuvastoa. Hän on ”vaihtanut lapsensa kääpiöön” ja muuttanut Sotšiin. Sašaa retuutetaan kuin jyväsäkkiä. Hän saa kirjaimellisesti pelätä henkiriepunsa puolesta isoäidin huomassa. Rangaistavien tekojen listalla ovat muun muassa hikoileminen, vaatteiden riisuminen ja rakennustyömaalla leikkiminen. Sanajevin pienoisromaani rikkoo venäläisille lähes pyhäksi muodostunutta isoäitikulttia raivoisasti, ja meno on hulvatonta. Ninalla ei ole hermoja nimeksikään, ja hänen uhkauksensa lähenevät taidetta: ”Minulla on lääkärintodistus siitä, että olen psyykkisesti sairas. Voin vaikka tappaa, eikä minua tuomita siitä. Jos te menette MATIin, niin muista tämä juttu, jookos?” Kirjan isoäiti ei jää yksiulotteiseksi riehujaksi, vaan Sanajev avaa hahmoa menneisyyden avulla. Myös isovanhempien ja vanhempien välistä suhdetta hän kuvaa useasta eri näkökulmasta. Teoksen hahmot muuttuvat kameleonttimaisesti sen mukaan, kuka kenestäkin laukoo mielipiteitä. Saša imee milloin toisen ja taas toisen näkökulman. Kapean minäkerronnan vuoksi teos ei kerjää sääliä, vaan poika ennemmin toimii ilmapuntarina ympärillä elävien ihmisten keskellä: ”Tuossa äiti pyytää palauttamaan hänelle turkin, ja mummo kiljaisee ’Tässä on sinulle Olja turkki!’, kääntyy selin ja pudottaa salaatinväriset housunsa, niin että ällistys on jotain muodottoman suurta ja vaaleanpu- nertavaa.” On sääli, että Pavel Sanajevin kaunokirjallinen tuotanto on jäänyt yhteen romaaniin. Jos Venäjän nykykirjallisuus ei ole tuttua, Sanajevin pienoisromaani on nappi esimerkki siitä, millaista tämän vuosituhannen venäläinen kirjallisuus parhaimmillaan on. Marissa Mehr Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Pohoronite menja za plintusom). suom. Kirsti Era. Into 2014. 207 s. Istun pierutyynylle. Ääniefekti on tuskallisen hidas. “Sinun täytyy soluttautua Neuvostoliiton lähetystöön”, johtaja sanoo. “Jos tarvitset minua, olen viinikellarissani”, hän jatkaa ja laskeutuu pöytänsä alle. Nousen ja heitän pöydän alle läntätyn purkanjämän suuhuni. Johtaja makaa lattialla keilamaisena pahvihahmona. Aloitan tehtävän nappaamalla Missionoyl-pillerin. Kaikki muutkin ihmiset ovat keiloja, joiden muoto on tuttu vessanovien sukupuolisymboleista. Hakkaan heitä kärpäslätkällä. Ihmiset surisevat ja lentävät tiehensä. “Älä ikinä ylikellota alusvaatteitasi”, robottihobo neuvoo ja jatkaa virtsaamista Tokion sivukujalla. Kyberpunknoirslapstickpizzaselviytymiskauhukomediaksi kutsuttu Jazzpunk vetää lentävän maton pelaajan jalkojen alta, käärii sen rullalle ja tuikkaa tuleen. Käsikirjoittajat ovat vetäisseet hilpeitä henkosia luodessaan Leslie Nielsenin elokuviin vertautuvan agenttipelin, joka sijoittuu 36 kylmän sodan vuoteen “1959b”. Pelin nimi kuvaa kokemusta: mukana on jazzin improvisaatiokykyä ja punkin asenteikasta mauttomuutta. Komiikka perustuu aiheiden lisäksi tyyliin ja ajoitukseen. Toimiiko se pelissä, jossa rytmiä voi itse ohjata? Ensimmäisellä pelikerralla otin liian tietoisen “naurata mua” -asenteen ja petyin hienoisesti. Vitsit tuntuivat liian helpoilta. Toisella kerralla seura teki kokemuksesta kirjaimellisesti naurettavan. Harhailin sivupoluilla ja löysin paljon uutta absurdia, kuten minipelin, jossa taistellaan zombeja vastaan pizzalapiolla. Viime vuonna pelit ottivat uusia narratiivisia askeleita, kiitos Gone Homen ja Last of Usin. Nyt on komedian vuoro uudistua. Pontus Purokuru Jazzpunk Necrophone Games Windows, Mac, Linux NECROPHONE GAMES Alusvaatteiden ylikellotusta
• TURUN YLIOPPILASLEHTI Fox Searchlight Pictures Ammattilainen, vaadittava työväline ja kasa tahdottomia statisteja. Valkoisen naisen taakka Kärsimys jää vaille uskottavia kehyksiä entisen sotavalokuvaajan ohjaamassa perhedraamassa. Uutteran uranaisen valinta perheen ja työn välillä voi olla tarpeeksi hankalaa ilman sitäkin, että jälkimmäinen on kutsumuksellinen maailmanparannustoimi. Kun kriisialueita kiertävä uutisvalokuvaaja Rebecca (Juliette Binoche) loukkaantuu Afganistanissa, saatetaan hänet kotiin aviomiehen ja kahden lapsen luo. Kotonaan toipuva Rebecca tasapainottelee vaimon ja kuvaajan roolien välillä. Hän selvittää itselleen ja lähi- 5/2014 piirilleen – sekä tietenkin katsojalle – haluaan tehdä maailman kärsimys näkyväksi. Myös elokuvan ohjannut Erik Poppe on konfliktialueita kiertänyt entinen valokuvaaja. Elokuva voisikin tarinansa puolesta käydä intohimoprojektista, mutta kosketus sekä Rebeccan perheeseen että hänen työhönsä jää yllättävän kevyeksi. Sivuhahmoista tulee statisteja, ja kanssakäyminen heidän parissaan jää ontoksi. Rebecca ei koskaan kunnolla kohtaa sitä, että hänen perheensä ei niinkään kammoa fyysistä poissaoloa vaan siihen liittyvää henkistä epävarmuutta. Sodassa hänen tarkkuutensa toimii jouhevammin kuin rakkaudessa. Tosin myös kolmannen maailman sotatantereilla kohdattavat ihmiset ovat onttoja objekteja. Heitä koettelevien kriisien ainoa ratkaisu on se, että länsimainen reportteri pamahtaa paikalle ja aktivoi maamiehensä apuun. Kun sen pahemmin perhe kuin sotakaan eivät tunnu eläviltä, Rebeccan sinänsä määrätietoisesta suhtautumisesta työhönsä on vaikea syttyä. Kärsimystä tallennetaan, mutta siihen ei päästä sisälle. Harhaileva käsikirjoitus kärsii Rebeccan tavoin kohdistusongelmista. Näyttelijät osaavat työnsä, mutta dialogin kautta intohimot ja ahdistukset välittyvät kömpelösti. Ilmaisuvoimaisen Binochen päähenkilöstä välittämä uupumus kuvaa hahmoa vakuuttavammin kuin tämän suusta kuultavat jäykät latteudet, kuten halveksunta Paris Hilton -uutisointia kohtaan. Tuhat kertaa hyvää yötä on täynnä mielenkiintoisia kysymyksiä vastuullisesta elämästä. Toimivaan elokuvaan tosin tarvittaisiin myös pari uskottavaa hahmoa, joiden avulla tästä teemasta saisi jotain mielekästä irti. ** Ilkka Hemmilä Tuhat kertaa hyvää yötä (A Thousand Times Good Night, Norja, 2013, 117 min) O: Erik Poppe; K: Erik Poppe, Harald Rosenløw-Eeg; N: Juliette Binoche, Nikolaj Coster-Waldau, Lauryn Canny Sielukasta poppia Retroilijoiden juhlittua soulin eturintamassa jo useamman vuoden ajan on virkistävää kuulla selvemmin tähän aikaan kiinnittyvää tulkintaa samasta perinteestä. Turkulaisella Tears Apartilla on toinen jalka tukevasti pehmosoulissa toisen iskiessä tahtia popin puolella. Mukaan sekoitetut elektroakustiset elementit tuovat kokonaisuuteen arvoituksellisuutta, jonka avulla yhtyeen on mahdollista liikkua luontevammin yli genrerajojen. Tears Apartin debyyttialbumin kes- kiössä on aikaisemmin I’Dees-yhtyeessä laulanut Lotta Svartsjö, jonka notkean ja miellyttävästi artikuloivan laulun varaan useat kappaleet nojaavat. Yhtyeen muilla jäsenillä on taustaa muun muassa Limonadi Elohopean ja Suurlähettiläiden kaltaisista takavuosien tunnustetuista turkulaisbändeistä. Taitavan yhtyeen sisällä vallitsee kuitenkin hienoinen epäsuhta. Sielukkaampi groove pukee kieltämättä bändiä, mutta Svartsjön laulu pääsee todella oikeuksiinsa viipyilevämmissä kappaleissa. Välillä poiketaan puhdasverisempien popballadien puolelle, mikä kumma kyllä ei tunnu lainkaan niin kornilta kuin alkuun voisi luulla. Saviour ja Still In Love ovat kaikkine kliseineenkin osoituksia tekijöiden kiistattomasta ammattitaidosta. Tears Apart erottuu kuitenkin kotimaisten kollegoidensa usein muodollisesti pätevistä levytyksistä Tearsin ja Stayn kaltaisilla kappaleilla. Ne ovat kuin yhdistelmiä Lambin, Everything But The Girlin ja Saden suosimasta melankoliasta, jota yhtye on vain tyylitajuisesti jalostanut vielä pidemmälle. Se on myös suunta, johon Tears Apartin toivoisi jatkavan matkaansa. Tuomo Yrttiaho Tears Apart: s/t Ilmaa Music, 2014 37
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 KOKEILE TÄTÄ! Vaihtokämppävinkkejä. Eurasmus on uusi, maksuton verkkoportaali, jonka kautta vaihto-opiskelijat voivat etsiä ja varata asunnon vaihdon ajaksi. Sivusto listaa myös vapaita harjoittelupaikkoja ympäri Eurooppaa ja tarjoaa tietoa esimerkiksi eri kaupunkien julkisesta liikenteestä. www.eurasmus.com. Muodollista. Turku Design Festival valtaa kaupungin 14.–20.5. Neljättä kertaa järjestettävän muotoilutapahtuman masinoi nyt vastaperustettu Uuden muotoilun yhdistys. Festivaaliviikon aikana turkulainen muotoiluosaaminen on esillä pop upeissa, näyttelyissä ja markkinoilla. www.turkudesignfestival.fi Klusteria. Raumalla on satunnaisesti muutakin kuin vanhoja puutaloja. Piknik-henkinen Klustermus-festivaali esittelee uutta musiikkia Syväraumanlahdella 7. kesäkuuta. Esiintyjinä mm. Lost Boots, Musta valo, Hopeajärvi ja Markus Perttula. Vapaa pääsy. www.klustermus.fi Osakuntasapuskaa. Ravintolapäivänä Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan eli TVO:n Kisko & Disko -rafla tarjoilee rakkaudella valmistettua kasvisruokaa, kuten linssiburgereita. Taustalla raikaa elektroninen musiikki, josta vastaavat ROLOV, HMR ja muut dj:t levylaukkuineen. Ravintolan tuotto lahjoitetaan TVOn toimintaan. 17.5. klo 11–18, Köydenpunojankatu 14. Kirjallista. Neljännen kerran järjestettävä Kirja irti! -festivaali houkuttelee jälleen kirjallisuuden pariin Brinkkalan sisäpihalle lauantaina 17.5. Ohjelma koostuu sanataiteilijoiden haastatteluista ja keskusteluista, runoudesta ja nukketeatterista. Iltaklubilla ohjelmassa musiikki- ja runoperformanssia. Tapahtuman järjestävät Turun Kirjakahvila ja Kirjan talo yhteistyössä Turun yliopiston kirjallisuusaineiden opiskelijajärjestöjen, Prometheus ry:n ja Kammio ry:n, kanssa. http://kirjairti.wordpress.com/ Kaupunkilaista. Taidetta yli kolmensadan neliökilometrin verran! Olohuone 306,4km2 -kaupunkitaidetapahtuma valtaa Turun 4.–7.6. Ideana on kannustaa ihmisiä näkemään asuinympäristönsä toisin ja tehdä kaupungista olohuone, jossa voi törmätä taiteeseen yllättävissäkin paikoissa. Tämän vuoden teema on Klisee. www.olohuone.org Alayhdistysten infopalsta Academic Nintendo Club ry Academic Nintendo Club ry:n ja Date ry:n lanit 9.–11.5. ICT-talolla Mordorissa. Lanien lisäksi paikalla pelataan myös Super Smash Bros. -peliturnaus. ANC:n tapahtumat ovat avoimia kaikille. Tervetuloa pelaamaan! Collegium Musicum Turku Collegium Musicum Turku järjestää sinfoniakonsertin 10.5. klo 18.00 Mikaelinkirkossa. Ohjelmistossa: Felix Mendelssohnin Hebriditalkusoitto, Pjotr Tšaikovskin Rokokoo-variaatiot, jossa solistina Samuli Peltonen, sekä Joseph Haydnin Sinfonia 101. 38 Kompleksi ry Tervetuloa Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry:n ylimääräiseen jäsenkokoukseen tiistaina 13.5.2014 kello 17 Proffan Kellariin (Rehtoripellonkatu 6). Kokouksessa äänestetään Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry:n ja Sosiologian klubi ry:n yhdistymissopimuksen hyväksymisestä. i can haz interwebz? Tylkkari.fi i can haz interwebz? on uudistunut Tylkkari.fi on – Kokeile! uudistunut – testaa!
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Opiskelija-asunto Tukholmassa kullan kallis Halpojen vuokra-asuntojen puute aiheuttaa vaikeuksia Tukholmaan saapuville vaihto-opiskelijoille. Valmistumisaikojen lyhentämispuheista ja -toimista huolimatta opiskelijoista löytyy edelleen niitä, jotka haluavat viettää erilaisen välivuoden suuntaamalla hetkeksi Suomen rajojen ulkopuolelle ulkomaiseen opinahjoon. Viime vuonna Turun yliopiston opiskelijoista vaihtoon lähti 913. Heistä 44, minut mukaan lukien, päätti suunnata kohti auringonlaskua Itämeren yli länsinaapuriin ihmettelemään kansankodin tarjoamia opiskelumahdollisuuksia. Edellisvuonna Tukholman alueelle suuntasi 13 turkulaista opiskelijaa. Yksi uudelle paikkakunnalle muuttavan opiskelijan haasteista on sopivan asunnon löytäminen. Vaatimukseksi asetetaan yleensä mahdollisimman hyvä mahdollisimman halvalla. Mitä suurempaan kaupunkiin siirtyy, sen vaikeammaksi asunnon löytäminen muuttuu. Tukholmassa populaa riittää, sillä alueella asuu noin 900 000 ihmistä ja Suur-Tukholman alueella rutkasti enemmän. Tukholman yliopistoon rekisteröityneitä opiskelijoita oli viime vuonna yli 60 000, joista hieman alle 30 000 opiskeli täyspäiväisesti. Luvusta puuttuvat Karolinska Institutenin ja Kungliga Högskolanin opiskelijat. Huokeille asun- noille on siis ottajia. Vaihto-opiskelijaa saattaa odottaa yliopiston tarjoama, yo-kyläkuution kaltainen pieni asuntolahuone, mutta suomalaisen vaihto-opiskelijan kohtalona on useimmiten yksityisten asuntomarkkinoiden koluaminen. Suomi-kortti käyttöön Itseäni lykästi, ja sain varmistettua katon pääni päälle jo varhaisessa vaiheessa. Länsirajan yli on ravannut meikäläisiä jo varsin pitkään ja varsin paljon, ja monet tapaamani suomalaiset vaihto-opiskelijat olivatkin löytäneet asuinpaikan maanmiehensä tai -naisensa luota. Itse päädyin Tullingeen yli 30 vuotta Tukholmassa asuneen suomalaisnaisen alivuokralaiseksi. Useita vaihtoon saapuneita odottaa kuitenkin hostelliin kirjautuminen ja asunnon metsästäminen paikan päältä. Asunnon etsimistä helpottamaan löytyy monia eri nettisivustoja, kuten Bostad Direkt. Ilmoitusten joukossa on luonnollisesti runsaasti huijausyrityksiä. Nyrkkisääntönä onkin: jos asunto tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköi- sesti myös on sitä. Oikeissa ilmoituksissa tarjotaan useimmiten huonetta alivuokralle, jolloin yleiset tilat jaetaan vuokranantajan kanssa. Vuokrataso ei ole halvimmasta päästä, etenkään jos kelpuuttaa asuinalueekseen ainoastaan keskustan. Epätoivoista tilannetta osataan kyllä hyödyntää: eräs ystävistäni kävi katsomassa pientä huonetta, jossa ei ollut ikkunoita. Vuokrapyyntö 5000 kruunua, siis noin 560 euroa, kuussa. Halpojen vuokra-asuntojen puutteen ovat noteeranneet myös poliitikot. Puolueista ainakin sosiaalidemokraatit ovat vaatineet rahan budjetoimista opiskelija-asuntojen rakentamiseen. Tulevaisuudessa investoinnit uusiin asuntoihin lienevät välttämättömiä Tukholman vetäessä puoleensa yhä enemmän väkeä. Sitä odotellessa Tukholmaan lähtöä suunnittelevan kannattaa pitää Suomi-kortti mielessä asunnonhakuilmoitusta kirjoittaessaan. Se nimittäin saattaa taata nopean ja helpon asunnonsaannin muuten vaikeilla markkinoilla. Essi Nummi Koko kesän! Hiillos GRILLIMAKKARAT 400 g (4,72/kg) 1 89 pkt 1 GRILLISALAATIT 350 g (5,68/kg) 99 rasia A.Le Cog III-OLUT 24x0,33 L Sis. pantit 3,60 Wilhelm perinteinen GRILLIMAKKARA 23 99 (2,57 L) Voimassa 28.4. alkaen 400 g (5,97/kg) 2 39 pkt Aina uutta Suomen Manhattanilta! Tervetuloa! Pitkämäenkatu 4, ark. 7-21, la 7-18. Su palvelemme 12-18. tykkää meistä Facebookissa Pakettiautomaatti nyt meillä! 39
• Tällä sivulla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta Ilona Häsänen TYYPILLISTÄ Kulttyyrikesä Turussa Kevään opiskelijariennot alkavat olla ohi, ja vapustakin on jo selvitty. Kohdentakaamme katseemme siis tulevaan kesään. Turun kesä on opiskeluaikana koettava. Päivät kuluisivat Aurajoen rannalla piknikillä, Turun linnassa tai taidemuseolla tutustumassa, Ruissalossa festivaaleilla tai nauttimassa ihanasta auringosta Uittamon rannalla. Turussa on paljon erilaista kulttuuritoimintaa, mutta lukuvuoden aikana opiskelijoilla on muutenkin niin paljon ohjelmaa kalentereissaan, ettei kaikkea kulttuuritarjontaa huomaa. Kesällä olisi siis loistava aika tutkia Turun kulttuurimahdollisuuksia. TURKULTUR! Loppukevään kulttuuritarjonnasta löydät Turku Design Festivalin 14.5–20.5., joka kokoaa yhteen Turun alueen mielenkiintoisimmmat muotoilijat ja muotoilutapahtumat. Pirskettä kevääseen tuo myös Turkuun saapuva Samppanjamarkkinat-kiertue 16.–17.5. Siellä pääsee nautiskelemaan samppanjamaistelun lomassa asiaankuuluvia ruokaherkkuja ja sukeltamaan samppanjan maailmaan tasting-tilaisuuksissa, ! paneelikeskusteluissa ja samppanjaluennoilla. Kesän kulttuuritarjontaan kuuluvat muun muassa perinteiset festarit, Ruisrock 4.–6.7. ja Down By The Laituri 22.–27.7. Keskiaikaiset markkinat viihdyttävät kaupunkilaisia 26.–29.6. Loppukesästä turkulaisten kulttuurinälkää tyydyttävät Turun Taiteiden Yö 14.8. ja Turun musiikkijuhlat 8.–23.8. Kesäteatterit ja Logomo tarjoavat koko kesän mahtavaa ohjelmaa. Osta extempore-liput ja lähde kavereiden kanssa Kaarinaan kesäteatteriin! Flowparkissa viettää päivän tai pari ottaen itsestään ja kavereistaan mittaa. Samppalinnan ja Kupittaan maauimaloissa voi urheilun lomassa saada rusketuksen iholle. Turulla on tarjota kaikkea isoista festivaaleista pieniin taidenäyttelyihin. Tee aikamatka 1800-luvulle ja käy katsastamassa Luostarinmäen Käsityöläismuseo. Myös Turun biologisessa museossa ja Wäinö Aaltosen museossa kannattaa vierailla. Vanhan Suurtorin alueella Turun museokeskus ja Turun taiteilijaseura ylläpitävät ainutlaatuisessa miljöössä neljää galleriaa ja Taidelainaamoa. Jos Turun tarjonta ei koko kesälle riitä, voi poiketa Naantalin upeassa vierasvenesatamassa tai Muumimaailmassa. ELÄMYSTEN KESÄ Turku-kesän must do -listalla on myös ihanien pikkukahviloiden ja ravintoloiden kiertäminen. Opiskelukiireiden ohessa ei aina pääse ulos syömään ja nauttimaan Turun ravintoloiden tarjoamista herkuista, mutta kesällä aikaa riittää. Pysähdy kupposelle tai käy läpi koko menu ystäviesi seurassa. Mene, koe ja nauti! Pysähdy Kauppahalliin ja pieniin putiikkeihin ihmettelemään ja tee löytöjä. Tee kirpparikierros ja laita vaatekaappisi tai sisustuksesi uuteen uskoon. Ota kaikki irti Turku-kesästäsi! Muista rentoutua, kuunnella musiikkia ja ottaa aurinkoa. Lataa pattereita pitkään talveen. Haluan haastaa kaikki opiskelijat käymään ainakin yhdessä Turun kulttuurikohteessa, jossa ei ole ennen tullut käytyä. Kesä 2014 – tee siitä paras kesäsi tähän asti! Ilona Häsänen Näytä muillekin mitä sinun opiskelijakesäsi Turussa pitää sisällään! Laita kuvia kulttuurikesästäsi Turussa Instagramiin tunnisteella #kulttyyrikesä. Paras kuva voittaa vapaalippuja kulttuuriin pariin. Kilpailu on voimassa 1.6–31.8.