• 6/2012 ONKO LUKUKAUSIMAKSUKOKEILU TÄYSI SUSI? S. 4 OSAKUnnAT MUUTTAVAT S.6 HUKKA AIHeenA MyöS GRADUSSA S.9 RASISMI S.14
• ZebRa & snake pe 30.3. live, 12e / 10e (Tiketti) kilpi ReGina la 31.3. live, 10e / 7e (Tiketti) basso on air tour: kemmuRu, tes la Rok, ChYDeone, DJ Doublem, heineken fReestYle open pelle milJoona uniteD ke 4.4. ilTa, 12e / 10e (Tiketti) pelle milJoona uniteD feat. tumppi Varonen, sÄRkYneet, maakuntaRaDio su 8.4. ilTa, 5e (Telmu ry:n jäsenet 0e) fRenCh films fRenCh films su 8.4. live, 17e / 15e (Tiketti) Viikate, DwYeRs pe 13.4. live, 17e / 15e (Tiketti) noRtheRn GoVeRnoRs (feat. tuomo, osmo ikonen, Jyri & petteri sariola), nuts & bolts, dj esko Routamaa Viikate la 14.4. live, 20e / 15e (Tiketti), ovet klo 22 fest-o-Rama: ReGina, the maGiCian (Bel), the new tiGeRs, JoRi hulkkonen + paljon muita kemmuRu la 20.4. live, 14e / 12e (Tiketti), showtime klo 21 haloo helsinki! kilpi special offer! leikkaus 30/40 väri+leikkaus 80-99 (opiskelijakorttia näyttämällä) ma 30.4. live, 5e, (free before 23) Vappu - hang the DJ: ZebRa & snake, buRninG heaRts, htDJ dj's humalistonk. 8 Katso kaikki tapahtumat: www.klubi.net/tku » Ennakkomyynti: www.tiketti.fi www.clipp.fi Linnankatu 17 puh. 232 9096 Hämeenkatu 1 puh. 045 230 6716 Forum puh. 050 311 1101 Olutta påskeen. Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
• NUMERO 6/2012 30.3.2012 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 82. vuosikerta. TOIMITUS Rehtoripellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 tyl-paatoimittaja@utu.fi ANNA-ELINA MATILAINEN (äitiysvapaalla 1.4. alkaen) KANNEN KUVA: LAURI HANNUS KUVAUSPAIKKA: Turun yliopiston eläinmuseo ILMOITUSMYYNTI RC kustannus Oy/Markku Räisänen puh. 044 500 0440 markku.raisanen@rckustannus.fi PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209 MInKä MAnTRAn SInä AlleKIRjOITAT? TÄMÄN TYLKKÄRIN maahanmuuttoa käsittelevässä jutussa sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti sanoo, että suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan eivät ole kiristyneet. Sen sijaan vääränlainen kysymyksenasettelu ja median osaltaan lietsoma keskustelu voivat olla omiaan edistämään vihamielisiä poliittisia näkökantoja. Tällöin suomalaisten nihkeistä asenteista tulee mantra, jolle ei välttämättä löydy kaikupohjaa todellisuudesta. YKsINKERTAIsIMMILLAAN ympäröivää maailmaa voi itselleen järkeistää jakamalla sen yksilön ja yhteiskunnan tasoihin. Populaarikulttuurista löydämme verrattain helposti tulkintoja näiden tasojen risteymistä. Eräs tunnettu esimerkki löytyy elokuvasta Forrest Gump, jossa hidasälyinen ja rakastettava Forrest seikkailee läpi monien tunnettujen länsimaisen 1900-luvun historian hetkien. Forrest ehtii olla osa hippiliikettä, tavata valtionpäämiehiä, sotia Vietnamissa ja myötävaikuttaa Applen kehitykseen sijoittamalla yritykseen. Stupid is as stupid does, toteaa Forrest elokuvassa, kun häneltä kysytään, onko hän tyhmä. Logiikka on sama kuin Ervastin havainnossa. Samalla tavalla, kuin tyhmyys tyhmentää, alamme pitää erilaisista hokemia annettuina. Emme enää kyseenalaista niitä. ToIMITTAjA Tuomas Enbuske bloggasi viime syksynä Uuden Suomen blogissaan suvaitsevaisuudesta vastenmielisyytenä. Enbuske kirjoitti, että suvaitsija on aina vallankäyttäjä, sillä suvaitsija asettuu aina suvaitsemansa kohteen yläpuolelle. Tietyissä tilanteissa suvaitsija suvaitsee olla myös suvaitsematta, sillä sekin on suvaitsijan oikeus. Hyvin nopeasti kyse on kehäpäätelmästä, joka syö pohjaa koko käsitteeltä. Miksi meidän pitäisi ylipäätään suvaita, jos voimme valita suvaitsevamme myös suvaitsemattomuutta? Näin ymmärrettynä suvaitsevaisuus on ominaisuus, joka määrittää ainoastaan yksilön identiteetinrakennusprojektia. Tällöin sillä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan osana elämisen kanssa. NELjÄKYMMENTÄ vuotta sitten vuonna 1972 terveyssosiologi Irving Kenneth Zola kehitti medikalisaation käsitteen. Medikalisaatiossa arkipäiväisiä ja uusia ilmiöitä tuodaan lääketieteen piiriin, jolloin poikkeavaa toimintaa pyritään sopeuttamaan osaksi yhteiskuntaa. Sairaan käsite laajeni koskettamaan niitä elämänalueita, joita oli perinteisesti pidetty moraalin piiriin kuuluvina ongelmina. Vaikka käsite ymmärretään tänä päivänä arkikielessä useimmiten terveiden ihmisten sairaaksi tekemisenä, kannattaa medikalisaation trendi pitää mielessä silloinkin, kun arvioimme poliittisten ääriliikkeiden suosimaa retoriikkaa. Sekä Ervasti että sosiologi Suvi Keskinen nimittäin ovat yksimielisiä siitä, että tämän päivän maahanmuuttokeskustelussa sallitaan sellaisia sävyjä, joita ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi siedetty ollenkaan. Onkin kysyttävä, kuinka pitkälle viety poliittinen retoriikka ja lopulta toiminta voi ajassamme olla hyväksyttävää. Loppujen lopuksi moni yksilön yhteiskunnassa tekemä teko ja lausuma sana kun ovat puhtaasti arvoihin ja moraaliin kytkeytyneitä. LAURA MYLLYMÄKI " TÄSSÄ LEHDESSÄ Kuvittelin, että yliopistossa kaikki ovat sivistyneitä ja viisaita. Oli pettymys, ettei niin ollutkaan." Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto on vuoden alumni. s.12 Turpoavien megapikselien loppusijoituspaikka on tietenkin netissä. Kulttikamaa-kolumnisti on valokuvan olemuksen äärellä s.18 " SILVASTI lsi on suke mer mes Ca hautaan Ja nien Mariaa tyl-paatoimittaja@utu.fi SYL OKM:lle: historian ja yhteiskuntaopin opetusta ja oppilaanohjausta lisättävä koulussa.
• KOURAllInen MAKSAVIA Lukukausimaksukokeilun tulokset jäävät vähäisiksi, koska kokeiluun osallistuu odotettua vähemmän koulutusohjelmia ja harva "maksava asiakaskaan" pulittaa opintonsa omasta pussistaan. KoRKEAKoULUjEN nihkeä osallistuminen ja maksavien opiskelijoiden vähäinen määrä uhkaavat vesittää meneillään olevan viisivuotisen lukukausimaksukokeilun. Vuonna 2010 alkanut lukukausimaksukokeilu on mahdollistanut nyt reilun kahden vuoden ajan lukukausimaksujen perimisen vieraskielisissä maisteriohjelmissa opiskelevilta, Euroopan Unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimalla kokeilulla on tarkoitus selvittää, millaisia vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä on korkeakoulujen kansainvälistymiselle, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle, opiskelijavirroille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle. Kokeiluun ilmoittautui alun perin 146 koulutusohjelmaa. Niistä vain 27:ssä on todellisuudessa alettu periä lukukausimaksuja. Lukukausimaksukokeilun piirissä olevien opiskelijoiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Lukukausimaksun seurantaryhmän puheenjohtaja Riitta Pyykkö kuitenkin arvioi, että maksukokeilun piirissä on alle sata opiskelijaa. Lähes puolessa maksuja keräävistä ohjelmista on nollasta kahteen opiskelijaa. Vain kolmessa ohjelmassa päästään kymmeneen opiskelijaan. Suurin osa näistäkin opiskelijoista kustantaa opintonsa yliopistojen myöntämin stipendein. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa, josta on mukana eniten koulutusohjelmia, vajaasta 40 maksukokeilun piirissä olevasta opiskelijasta vain yksi maksaa täyttä 8000 euron lukuvuosimaksua. Yhdeksälle opiskelijalle subventoidaan maksusta puolet ja loppujen opintomaksut kustantaa kokonaan yliopisto. "Ylioppilaskunnan tietojen mukaan täysimääräistä maksua maksoi ensin kolme opiskelijaa, mutta sitten kaksi heistä sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen", Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden asiantuntija Hanna Sauli sanoo. Pysyvän oleskeluluvan saaneilta opiskelijoilta maksua ei enää peritä. Sauli pitääkin kokeilua kokonaisuudessaan "floppina". Kauppakorkeakoulun Future Studies -ohjelmassa opiskeleva Rebecca Brückner tuli Turkuun opiskelemaan suomalaisen koulutuksen maineen perässä. "Seurannan ja arvioinnin kannalta on ongelma, että osallistujia on niin vähän. Osallistujamäärä on niin pieni, että en oikein tiedä, mitä voimme arvioida", Pyykkö myöntää. "Tulos se on tietysti sekin, että korkeakoulut eivät lähteneet mukaan." Taloudellisesti miinukselle Pyykkö epäilee, että osa korkeakouluista ilmoitti koulutusohjelmiaan kokeiluun "varmuuden vuoksi", mutta arvioi sitten opintomaksujen käyttöönoton liian raskaaksi prosessiksi. Maksujen perimisen edellytyksenä oli stipendijärjestelmän luominen korkeakoululle. Stipendijärjestelmä ja ohjelmien hallinnointi tulee yliopistoille myös kalliiksi. Kokeilun seurantaryhmän tilannekatsauksen mukaan lukukausimaksutuotot eivät riitä koulutusohjelman toteuttamiseen ja stipendijärjestelmän rahoittamiseen. Yliopistot jäävät siis miinukselle. Esimerkiksi Aallossa jäädään tappiolle, vaikka edes koulutusohjelman toteuttamista ei laskettaisi mukaan. "Jo pelkästään stipendit maksavat enemmän kuin maksuista saadaan. Lisäksi nimenomaan maksukokeilusta koituu ylimääräisiä kuluja", Sauli sanoo. Toisaalta taloudelliset odotukset eivät olleet alkujaankaan korkealla korkeakoulujen johdossa. "Yliopistoissa asia nähdään enemmän brändi-kysymyksenä: hintalappu viestii koulutuksen korkeasta laadusta. Poliitikot taas odottavat lisätuloja", Sauli huomauttaa. Myös Pyykkö uskoo, että osa korkeakouluista halusi lähteä kokeiluun mukaan kohottaakseen mainettaan. "Monilla on myös ajatus, että maksut otetaan käyttöön joka tapauksessa." Pyykkö pitää lukukausimaksuja kaksipiippuisena asiana. "Stipendijärjestelmässä pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon tarveharkinta. Jos stipendijärjestelmä perustuu puhtaasti opintomenestykselle, silloin maksullisuus on askel taaksepäin tasaarvoisessa koulutusjärjestelmässämme", hän pohtii. Myös opiskelijaliike on ko- rostanut hakijoiden tulotason huomioon ottamisen merkitystä stipendien jaossa. Turun yliopisto on kuitenkin yksi harvoista yliopistoista, jotka ottavat tulot huomioon. Esimerkiksi Aaltoyliopisto ei käytä tarveharkintaa. "Ilman stipendiä jääneistä opiskelijoista hyvin suuri osa jätti opiskelupaikan ottamatta vastaan", Sauli sanoo. Hän pitääkin todennäköisenä, että maksut vähentäisivät kvopiskelijoiden määrää. "Puhtaasti poliittinen päätös" Lukukausimaksujen pysyvä käyttöönotto EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille Vapaa toimittaja, kirjailija Hanna Nikkanen puhuu pe 30.3. klo 12 Paasivirta-salissa aiheesta
• UUTISET OpISKelIjOITA LAURI HANNUS KySy y: TeeTKö GRADUA? LAURI HANNUS FUTURe STUDIeS KOKeIlUn pIOneeRInA Maksavia opiskelijoita saattaa istua Turun yliopiston luennoilla ensi syksynä. TURUN YLIopIsTosTA lukukausimaksukokeiluun osallistuu yksi maisteriohjelma, kauppakorkeakoulun Future Studies. Kaksivuotisen ohjelman hinta EU: n ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevalle opiskelijalle on ensi syksystä alkaen 7000 euroa per lukuvuosi. Maksukokeilu velvoittaa yliopistot rakentamaan stipendijärjestelmän. Turun yliopisto on sitoutunut maksamaan lukuvuosimaksun kattavan apurahan yhdestä kolmelle Future Studies -maisteriopiskelijalle vuodessa. Future Studies -ohjelman hakuaika päättyi tammikuussa. Ohjelman sisäänotto on noin 20 opiskelijaa vuodessa. Stipendi myönnetään opiskelijalle taloudellisen tilanteen ja opintomenestyksen perusteella. Etukäteen maksujen käyttöönoton pelättiin romahduttavan ohjelmien hakijamäärät. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa maksut laskivat hakijamääriä. Kokeilun vaikutuksia Future Studies -ohjelman hakijamääriin on hankala arvioida, sillä koulutus uudistui vuonna 2010 ja nykymalliseen ohjelmaan haettiin siis tänä vuonna opiskelijoita vasta toista kertaa. "Hakijoita oli tänä vuonna jonkin verran vähemmän kuin viime vuonna", koulutusohjelman koordinaattori Johanna Kärki sanoo. Viime vuonna hakuehdot täyttäviä hakijoita ohjelmaan MIKä KOKeIlU? - Korkeakoulut voivat 2010­2014 periä maksuja vieraskielisisten maisteriohjelmien ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. - Edellytyksenä on, että korkeakouluilla on apurahaohjelma. - Korkeakoulut voivat itse määritellä maksujen suuruuden. Turun yliopistossa maksu on 7000 euroa lukuvuodelta. - Kokeiluun ilmoittautui 146 koulutusohjelmaa, mutta vain 27:ssä peritään todellisuudessa maksuja. edellyttää eduskuntakäsittelyä. Korkeakoulut ja opetus- ja kulttuuriministeriö toivovat linjauksia tulevaisuudesta viimeistään keväällä 2013 ja lukukausimaksukokeilun odotettiin tuottavan tietoa päätöksenteon tueksi. Pyykön mielestä kokeilu ei osallistujamäärillä anna lisäeväitä päätöksentekoon. "Maksullisuuskokeilun jatkosta päättäminen tulee olemaan puhtaasti poliittinen päätös. Kokeilun tuloksilla ei ole juurikaan vaikutusta." ANNA-ELINA MATILAINEN oli noin viisikymmentä, tänä vuonna reilut kolmekymmentä. EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta näistä reilusta 30:stä tuli noin puolet. Heistä yhtä lukuun ottamatta kaikki hakivat yliopiston stipendiä. Kärki pitää mahdollisena, että joidenkin hakijoiden kohdalla ohjelman muuttuminen maksulliseksi on saattanut olla kynnyskysymys. Toisaalta Future Studies -ohjelman hakijamäärä putosi samassa suhteessa myös EU-maista tulevien opiskelijoiden keskuudessa. Lukukausimaksun seurantaryhmän puheenjohtaja Riitta Pyykkö kuitenkin muistuttaa, etteivät määrällinen ja "laadullinen" lasku kulje aina käsi kädessä: huonotasoisia, "turhia hakemuksia", jotka on lähetetty vain lähettämisen vuoksi, saattaa karsiutua pois. Myös hakija-aineksessa on lukukausimaksujen myötä huomattu muutoksia. Afrikasta tulleiden hakemusten määrä on laskenut, kun taas Kiinasta hakevien määrä pysynyt samana ja Yhdysvalloista hakevien määrä jopa hienoisesti noussut. Afrikkalaisten hakijoiden määrän lasku on huomattu myös Future Studies -ohjelmassa. Turun yliopistossa on lisäksi yksi maksullinen Erasmus Mundus -ohjelma, mutta siinä lukukausimaksuja ei maksa opiskelija vaan EU. ANNA-ELINA MATILAINEN Markus Nokkala 1. vuoden biokemian opiskelija En kyllä tee. En ajatellut edes jäädä biokemiaan tekemään gradua. Suunnitelmissa on hakea lääkikseen. Maija Toivonen 1. vuoden saksan kielen opiskelija En. Meillä kyllä on parhaillaan meneillään kurssi, jolla esitellään joitain oppiaineessa tehtyjä graduja. Aion tehdä gradun saksan kieleen. MAKSUTOn KOUlUTUS HOUKUTTelee sAKsALAINEN Rebecca Brückner kiinnostui Suomessa opiskelemisesta, sillä hän oli kuullut paljon hyvää maan koulujärjestelmästä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon kotikaupungissaan Bremenissä, mutta haki suorittamaan maisterintutkintoa Turkuun Future Studies -ohjelmaan. Lukukausimaksukokeilu ei koske toisesta EU-maasta tulevia opiskelijoita. Brückner pitää kuitenkin maksuttomuutta yhtenä keskeisenä perusteena opiskelupaikan valintaan. Saksassa hän haki vain julkisiin yliopistoihin, joissa ei ole maksuja. "En usko, että olisin tullut Suomeen, jos opetus olisi maksullista." Brücknerillä on paljon opiskelukavereita EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Hän pitää Suomen vetovoimatekijöinä hyvää mainetta ja koulutuksen maksuttomuutta. "Maksujen vaikutus kuvaan suomalaisista yliopistoista olisi negatiivinen." Toinen Future Studies -ohjel- man opiskelija, iranilainen Sara Moqaddamerad olisi valmis harkitsemaan suomalaista yliopistoa riippuen siitä, kuinka korkeita lukukausimaksut olisivat. Hänkin valitsi Suomen opiskelupaikakseen ensisijaisesti opetuksen laadun vuoksi, toiseksi maksuttomuuden takia. ANNA-ELINA MATILAINEN Kristian Lakari 2. vuoden johtamisen ja organisoinnin opiskelija Tulen tekemään. Aihe ei ole vielä mietittynä. Sitä pitää alkaa miettiä parin-kolmen vuoden sisällä. Vallankumouksia kameran edessä ja takana ­ mitä arabikevät kertoi median murroksesta?
• LAURI HANNUS OSAKUnnAT MUUTTAVAT pOIS KAMpUKSelTA S-Osis löysi omakotitalon Kirkkotieltä ja TVO kerhotilan Ursininkadulta. "s-osIKsEN uusi tila on keltainen patrik Niskanen (vas.), otto Lehikoinen ja remonttivastaava Matti "Eikka" Laakso remontoivat s-osiksen uusissa tiloissa Kirkkotiellä. omakotitalo Ekotorin vieressä", kertoo Savo-Karjalaisen Osakunnan toinen kuraattori Petri Teräspuro. Ylioppilastalo B:ssä tähän saakka sijainnut S-Osis joutuu muuttamaan B-talon remontin tieltä viimeistään toukokuun alkuun mennessä. Uusi Kirkkotiellä sijaitseva kerhotila löytyi sattumalta osakuntatoimijoiden tuttavien kautta. Myös Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta TVO muuttaa maaliskuun loppuun mennessä uusiin tiloihin Ursininkadulle. Osakunta joutuu muuttamaan pois nykyisistä tiloista Varialta Itäiseltä Pitkäkadulta rakennuksen peruskorjauksen tieltä. TVO:n kuraattori Anna Puukka on tyytyväinen uuteen tilaan, vaikka rakennus sijaitseekin kaukana kampukselta. Pinta-alaa uudessa osakuntatilassa on 262 neliömetriä, ja rakennuksessa on aikaisemminkin toiminut yhdistys. "Kyllä tämä väliaikaisista tiloista menee. Pysyvän tilan löytyminen niin kaukaa yliopistosta olisi ollut toinen juttu", Puukka toteaa. Myös S-Osiksen toimijat ovat tyytyväisiä uuteen Kirkkotiellä sijaitsevaan tilaansa. Rakennuksen alakerrassa neliöitä on noin 200 ja yläkerrassa 100. "Tilaa remontoidaan paraikaa", Teräspuro lisää. Haaveissa osakuntatalo Ursininkadun kerhotilaan TVO on tehnyt vuokrasopimuksen vuoden 2013 loppuun saakka. Puukka ei näe etäisyyttä kam- puksesta ylitsepääsemättömänä haittana. Hän arvioi, että TVO:n toiminta painottuu jatkossa iltaaikaan. "Tilaa voidaan vuokrata esimerkiksi ainejärjestöjen sitsi-, vuosijuhla- ja karonkkakäyttöön," Puukka visioi. S-Osiksen uusi vuokrasopimus on toistaiseksi voimassaoleva. Kaupunki on kuitenkin kaavoittanut Kirkkotietä sivuavalle alueelle kerrostaloja, ja Teräspuro arvioikin osakuntatoiminnan jatkuvan uusissa tiloissa noin kolmen vuoden ajan. Toiminta S-Osiksella sen sijaan muuttuu ainakin siten, että bänditoiminta jää pois. "Hengailutilana, ainejärjestöille vuokrattavana sitsitilana ja majoituspaikkana S-Osis jatkaa toimintaansa", Teräspuro vakuuttaa. Vaikka Puukka on tyytyväinen TVO:n uuteen Ursininkadun kerhotilaan, hän myöntää, että " yhdistys etsii jatkuvasti pysyviä tiloja. Puukka ei pidä täysin poissuljettuna ajatusta, että TVO:n toimisto joskus sijaitsisi Ylioppilastaloissa. Tärkeää hänen mukaan- osakuntatalon suunnittelusta. Hän kertoo käyneensä keskustelua esimerkiksi lähellä kauppakorkeakoulua sijaitsevasta tontista tontin omistajan kanssa. "Jos TYY on valmis tukemaan Kyllä tämä väliaikaisista tiloista menee." osakuntatalon rakentamista, en näe sen suunnittelulle esteitä", Teräspuro sanoo. LAURA MYLLYMÄKI sa on, että tilat löytyisivät läheltä yliopistoa. Vanhaa TVO:ta on kuitenkin vaikea korvata. "Kaikki vaihtoehdot pidetään avoimina", Puukka summaa. Teräspuro sanoo myös, että ainakin S-Osiksen toimisto pyritään myös tulevaisuudessa sijoittamaan Ylioppilastalo B:hen. Teräspuro myös vahvistaa, että S-Osis ja TVO ovat alustavasti neuvotelleet myös niin sanotun Lopunajan tapahtumia S-Osiksella 16.4.-29.4. lioppilastalo B:ssä. Luvassa kirpputoreja sekä tanssi- ja bändi-iltamia. Seuraa tiedotusta S-Osiksen nettisivuilla s-osis.utu.fi ja Facebookissa. Ylioppilasliike tekee kehitysyhteistyötä! Suunnittele sen kunniaksi logo SYL:n kehy-toiminna
• AJASSA IDeOI UUSI lAKI Kaikki 50 000 allekirjoitusta keränneet kansalaisaloitteet otetaan eduskunnan käsittelyyn. Puuttuuko Suomesta mielestäsi jokin olennainen laki? Maaliskuun alussa voimaan tullut kansalaisaloitelaki mahdollistaa sen, että 50 000 Suomen kansalaisen allekirjoittamat lakialoitteet käsitellään eduskunnassa. Uusi säännös sai esimerkiksi turkulaisen opiskelijan Ville Haikosen liikkeelle. Hän toimii kannabiksen laillistamisen lakialoitteen vireillepanijana. "Ajan asiaa henkilökohtaisista syistä. Olen sen velkaa kannabikselle", Haikonen paljastaa. Haikosen aloitteessa kannabiksesta halutaan verotuksen alainen päihde. Aloitteessa todetaan, että veroprosentin tulisi olla riittävän korkea, jotta se kattaisi kannabiksesta yhteiskunnalle aiheutuvat menot, ja toisaalta riittävän matala, jotta myyntihinta pysyy katukauppahintojen alapuolella. Tunnettujen kansalaisaloitteiden joukkoon on mediassa tiensä puskenut myös esimerkiksi BIEN Finland -yhteenliittymän ajama perustulo, jonka kampanjointi alkoi keskiviikkona 28.3. Aloitteen allekirjoittajat esittävät, että Suomessa otettaisiin käyttöön vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen, kaikille täysi-ikäisille maassa pysyvästi asuville maksettava perustulo. ottoja ympäri Suomea. 10 keräyspäivän aikana allekirjoituksia on arviolta muutama tuhat", hän kertoo. Kannatusilmoitusten keräämisvaiheessa allekirjoittajien nimet on pidettävä salassa. Nimet tulevat julkisiksi, kun Väestörekisterikeskus on varmistanut, että kannatusilmoituksia on 50 000 nimen vähimmäismäärä. missiota tekemään säädösehdotuksen EU:n toimivaltaan kuuluvista aiheista. Aloja ovat esimerkiksi ympäristönsuojelu, maatalous, liikenne ja kansanterveys. EU-kansalaisaloitteen tekemistä varten eurooppalaisen on perustettava kansalaistoimikunta, jossa on oltava vähintään seitsemän EU-kansalaista seitsemästä eri EU-maasta. Toimikunnan jäsenten on oltava äänioikeutettuja Euroopan parlamentin vaaleissa. Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta säädetään vuonna 2009 voimaan astuneessa Lissabonin sopimuksessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen viime helmikuussa. LAURA MYLLYMÄKI VääRää SAMAA MIelTä S e tapahtui sairauslomalla. Kaikkien kanavien verkkopalveluiden sisällöt oli katsottu viimeistä tositeeveeiloittelua myöten, oli tylsää. Kirjoitin viattoman valkoiseen kenttään nimeni. Mitä hakukone kertoo ihmisestä nimeltä Lotta Aarikka? Tulokset kytkeytyivät pääasiassa erilaisiin luottamustehtäviin ja työpaikkoihin. Ilahduttavasti linkkirivissä oli aika lailla listattuna myös jokainen kolumni, jonka olen Turun ylioppilaslehteen kirjoittanut. Ensimmäisten osumien joukossa oli kuitenkin myös yllätys: linkki Sound system -nimiseen blogiin, jonne joku oli kommentoimatta kopioinut kolumnini "Römpsällä on asiaa" (TYL 23.4.2010). Okei, mitäs mitäs. Tee aloite myös EU:lle Kansalaisaloitteen voi tehdä huhtikuun alusta alkaen myös Euroopan komissiolle. Vähintään seitsemästä EUmaasta tulevalla miljoonalla allekirjoituksella voi pyytää ko- M näIn TeeT KAnSAlAISAlOITTeen: 1. Nimeä edustaja ja varaedustaja Vireillepanijan on nimettävä vähintään yksi edustaja ja varaedustaja. Vireillepanijan, edustajan ja varaedustajan yhteystiedot on ilmoitettava asioidessa Väestörekisterikeskuksen, oikeusministeriön ja eduskunnan kanssa. 2. Keksi aloitteelle otsikko Aloitteella on oltava sisältöä kuvaava otsikko. Aloitteen voi laatia suomeksi tai ruotsiksi. Päivää aloite. 3. Kerää kannatusilmoituksia eli allekirjoituksia Kannatusilmoitukset kerätään sähköisesti tai paperimuodossa, jolloin on käytettävä oikeusministeriön vahvistamaa lomaketta. Oikeusministeriön maksuton verkkopalvelu aukeaa kuluvan vuoden lopussa. Vireillepanijan itsensä järjestämälle tietojärjestelmälle tarvittaan Viestintäviraston lupa. Kannatusilmoituksen allekirjoittajien on nähtävä vireillepanijan ja edustajan yhteystiedot. Älä muuta aloitetta allekirjoitusten keräämisen aloittamisen jälkeen. Merkitse aloitteen otsikko ja päiväys sekä kannatusilmoituksen päiväys kannatusilmoitukseen. Kukin allekirjoittaja saa kirjoittaa nimensä kuhunkin aloitteeseen kerran, ja allekirjoittajien on oltava Suomen kansalaisia. Kerää 50 000 nimeä kuuden kuukauden aikana. 4. Vie kannatusilmoitukset Väestörekisterikeskukselle Väestörekisterikeskus vahvistaa hyväksyttyjen kannatusilmoitusten määrän. Vireillepanija ja edustaja voivat luovuttaa henkilötietoja vain Väestörekisterikeskukselle. 5. Toimita aloite eduskunnalle Edustaja toimittaa kansalaisaloitteen ja Väestörekisterikeskuksen päätöksen eduskunnalle. Aloite raukeaa, jos aloitetta ei toimiteta eduskunnalle kuuden kuukauden kuluttua Väestörekisterikeskuksen päätöksestä. Lisätietoja: www.kansanvalta.fi uutamalla klikkauksella blogin kirjoittaja paljastui: Mikko Ellilä. "Kannatan eurooppalaista kulttuuria, oikeusvaltiota, yksityistä omistusoikeutta ja vapaata markkinataloutta. Vastustan monikulttuurisuusideologiaa, islamia ja poliittisesti epäkorrektien tosiasioiden sensurointia", kertoo blogistikuvaus. Lisäselvitykset pahensivat asiaa, oksennus kiipesi kurkkuun, paniikki nousi. Millä helvetin oikeudella? Ajatus siitä, että oma provokatiivinen kirjoitukseni tulee tulkituksi hommahenkisten laasaslaislasien lävitse, pyörrytti ja pelotti. Käsi hamuili puhelinta nenäliinojen alta ­ minne tästä voi soittaa ja valittaa? Ei kai kenen tahansa tekstiä voi tuolla tavoin irrottaa kohdeyleisöstä ja suunnata miten sattuu? Kaikkihan ymmärtävät kirjoitukseni ihan väärin, jos lukevat sen tuollaisen ihmisen blogista! Pyristelyni oli turhaa: Ellilä on kopioinut kolumnini aivan asianmukaisesti lähdeviittein varustettuna, siihen on aivan jokaisella täysi oikeus. Pulssin tasaannuttua oli aika tuumiskella tapahtunutta. Aikaa kuusi kuukautta Uuden säännöksen mukaan aloitteen voi laittaa vireille yksi tai useampi äänioikeutettu Suomen kansalainen. Aloite voi sisältää joko lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä. Se voi koskea myös voimassa olevan lain muuttamista tai kumoamista. Kansalaisaloitetta tukevat allekirjoitukset eli kannatusilmoitukset on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa. Haikonen pyrkii saamaan tarvittavan määrän nimiä kasaan vappuun mennessä. "50 000 nimen keräämisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Olen saanut paljon yhteyden- M iksi jonkun ihmisen selkeä samanmielisyyden ilmaiseminen aiheutti minussa niin syvää ja pyhää inhoa? Eikö kaiken omahyväisyyden nimissä ole kiva, että joku diggailee kirjoitustani siinä määrin, että on valmis jakamaan sitä omassa blogissaan? Mikä tekee Mikko Ellilästä ­ miehestä, jota en ole koskaan tavannut ­ väärän ihmisen olemaan kanssani mistään samaa mieltä? Vaikka hermostumisessani oli pääasiassa kyse oman imagon vaalimisesta ja repivästä halusta kuulua ällöliberaalien vihervassareiden suvaitsevaistoon, osoittaa tekstini kontekstin vaihtumisen pelko jotakin ahdistavaa yhteiskunnastamme. Se kertoo paitsi haluttomuudesta ymmärtää tai samaistua, myös kyvyttömyydestä tehdä niin. Mietin kauan, pyytäisinkö Ellilää poistamaan kirjoitukseni blogistaan. Lopulta päätin antaa tekstien rakentaa siltoja sinne, missä ihmiset eivät siihen kykene. LoTTA AARIKKA alle. Ehdotukset pdf:nä osoitteeseen johanna.ursin-escobar@syl.fi ma 30.4. klo 16 mennessä.
• TyöVAATTEISSA Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään kuudennessa osassa toimitus teki täsmäiskun yliopiston puutyöverstaalle. TURVAllISUUS ennen KAIKKeA TEKsTI: LAURA MYLLYMÄKI, KUVAT: LAURI HANNUs Lasse Sainio, työesimies Tyylini on rento enkä oikeastaan koskaan käytä kravattia. Töissä käytän haalareita, suojapukua ja turvakenkiä, jotka suojaavat varpaita. Kiinnitän huomiota turvallisuuteen. Aamuisin käytän noin kolme minuuttia pukeutumiseen ennen lähtöä töihin. Työvaatteet ostan Mertekistä. Vapaa-ajan vaatetukseni poikkeaa paljon työvaatetuksestani. Käytän silloin farkkuja tai verryttelyhousuja. Pukeutuminen riippuu paljon myös tilanteesta. Keväällä pukeutumiseni muuttuu kevyemmäksi, mutta suojapuku pysyy töissä. Jouni Laiho, puuseppä Minulla on tällainen tavistyyli. Töissä vaatteeni ovat mukavat ja jalassa on turvakengät. Aamuisin käytän pukeutumiseen aikaa noin pari minuuttia. Tukkaa ei tarvitse kammata. Ostan työvaatteeni myös Mertekistä. Käyn kuitenkin harvoin vaateostoksilla. Vapaa-ajan vaatetukseni poikkeaa aika paljon työvaatetuksestani. En käytä haalareita kotona. Asuni on rento, ja päälläni on usein farkut ja paita. Musta väri näyttää olevan suosikkini. Kevät ei erityisesti vaikuta pukeutumiseeni. Käytän normaaleja vaatteita. Raimo Heinonen, puuseppä Tyylini on rauhallinen ja harkitseva. Joskus pohdin liiankin pitkään, mitä laitan päälleni. Työvaatteiden pitää olla toimivat, sopivat ja käytännölliset. Aamuisin käytän 10 minuuttia laittautumiseen. Käyn suihkussa ja pesen hampaat. Tukka täytyy myös kammata. Ostan vaatteeni usein Dressmanista. Vapaa-ajalla työvaatteet vaihtuvat farkkuihin ja t-paitaan, ja tavoittelen rentoa ja kevyttä oloa. Sininen on yksi suosikkiväreistäni. Kevät on vuoden parasta aikaa, kun päälle saa heittää kevyempää vaatetta ja ulkona tarkenee vähemmällä. Suosikkivärit pysyvät kuitenkin samoina. Turun Upseerikerho Edullinen lounas arkisin klo 10:30-13:30 -Tilausravintola -Juhlasaleja ja erikokoisia kabinetteja -Juhlapalvelu -Perhejuhlat, kokoukset, yritysjuhlat, karonkat ym. Turun Upseerikerho Kaivokatu 12 20520 Turku 02 - 251 1122 0400 - 487 167 turun.upseerikerho@turunupseerikerho. www.turunupseerikerho. www.latokartanonyokyla.fi Yhteystiedot Oletko kiinnostunut rooli-, lauta- tai korttipeleistä? Peliyhdistys Tyrmä ry:n tapa
• AJASSA NAAMAKIRJA LAURI HANNUS Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja. Heta Lähdemäen mukaan susi kiinnostaa monia, sillä ajassamme suden määritelmä on moninainen. "on epäselvää, mikä susi on", Lähdesmäki pohtii. SUDen jäl jIllä Gradunsa suden ja ihmisen valtasuhteesta tehnyt Heta Lähdesmäki ei lähtisi susisafarille, muttei panisi pahakseen, jos törmäisi suteen sattumalta. Filosofian maisteri Heta Lähdesmäki, periikö hukka sinut? Ehkä lopulta. Tai todennäköisesti. Teit gradusi ihmisen ja suden välisestä valtasuhteesta poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa. Miksi humanistin kannattaa hypätä biologin alueelle? Siellä on tosi paljon tutkittavaa. Ihmisen ja luonnon suhde on myös humanismin perimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Suteen taas kulminoituu hyvin vahvoja näkemyksiä ihmisen ja luonnon suhteesta. Kulttuurihistorian gradusi aineisto on peräisin 90-luvulta. Miten Euroopan unioniin liittyminen vaikutti susien kohteluun Suomessa? EU:n myötä susipolitiikkaan ilmestyi uusi, ulkopuolinen toimija. Bryssel toimii ikään kuin vahtivana isoveljenä susien suojeluun liittyvässä politiikassa. Graduni aineistona minulla oli lehtiartikkeleita, kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä sekä riistanhoidon raportteja. Mikä oli gradusi keskeisin havainto? Ehkä se, että on inhimillistä haluta hallita omaa elinympäristöään. Gradutaipaleeni alussa ihmettelin susialueilla elävien ihmisten susivastaisuutta. Nykyään ymmärrän heitä paremmin. Jotkut Turussa asuvat vastustavat vastaavasti esimerkiksi Toriparkkia. On ymmärrettävää, että susialueilla elävät ihmiset haluavat yhtä lailla vaikuttaa ympäristöönsä. Turun seudun median kestoaihe on tänä vuonna ollut susi. Miksi susi kiinnostaa niin monia? Postmodernina aikana käsitys sudesta on moninainen, ja näkemykset sudesta ovat keskenään erilaisia. Susi on puhuttava aihe, koska on epäselvää, mikä susi on. Myös susien paluu Varsinais-Suomeen pitkän poissaolon jälkeen herättää tunteita. Mikä on hulluin susimytologia, johon olet törmännyt? Historiantutkijana on tietysti kiinnostavaa, että sudesta kirjoitetaan monipuolisesti. Lähteitä on siis paljon. En myöskään ole mikään sanomaan, minkälainen susikuva olisi oikea tai totuudenmukainen. Liioittelun makua kirjoittelussa kyllä välillä esiintyy. Toisaalta voimmeko sanoa, että liioiteltu kuva olisi väärä? Onko niin, että kaupungeissa asuvat fiilistelevät ja maaseudulla asuvat dissailevat sutta? Jos jokin asia ei kuulu ihmisen arkeen, on hänen suhtautumisensa asiaan erilainen kuin sillä, jolle ilmiö on arjesta tuttu. Sutta voi pelätä myös, vaikka asuisi Turun keskustassa, ja maaseudulla asua, vaikka ei pelkäisi susia. En näe tässä suurta kaupunki-maaseutu-jakoa. Oletko törmännyt elävään suteen? Eläintarhassa. En ole toisaalta pyrkinytkään susien pariin. En lähtisi susisafarille, mutta haluaisin tutkia sitä, miksi ihmiset haluavat kokemuksia susista. Sattumalta voisin haluta törmätä suteen. Minkä asian korjaisit nyt käytävässä petokeskustelussa? Toivoisin, että puolin ja toisin vältettäisiin äärimmäisyyksiin menemistä. Kaikkien pitäisi antaa vähän periksi. Jos sudet aiheuttavat vahinkoja karjanhoidolle tai kotieläimille, pitäisi miettiä, miten tätä voitaisiin ennaltaehkäistä. Susikin on kuitenkin toimija Suomen luonnossa. Tämä pitäisi nähdä, ja löytää sudelle oma paikkansa. Mikä on lempieläimesi? Pidän varislinnuista. Susikin on kiva, mutta eniten pidän ehkä naakoista, joita pidetään jollain tavalla ongelmaeläiminä. Pidän ihmisen eläimiin kohdistamia toiveita ja haluja paljastavina, sillä ne kertovat paljon ihmisyydestä. Käytit gradusi teoreettisena viitekehyksenä Michel Foucault'n näkemyksiä vallasta. Kuuluuko salonkikelpoisen humanistin aina viitata Foucault'hon? Tiedän, että monet käyttävät Foucault'ta. Tutustuin Foucault'hon kuitenkin tarkemmin vasta graduvaiheessa. Hänen näkemyksiensä mukaan valta on toimijoiden välinen suhde, mikä tekee lähtötilanteesta varsin tasa-arvoisen. Se sopi hyvin tutkielmaani. Kerro susivitsi. Susista ei taideta paljoa vitsailla, sillä susi ei ole naurun aihe. Sananlaskuja susista sen sijaan on paljon, mutta käytän niitäkin harvoin, sillä ne ovat melko arvottavia. LAURA MYLLYMÄKI Heta Lähdesmäen gradu Hallittu ja hallitsematon susi ­ Valta ihmisen ja suden välisessä suhteessa poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa 1990-luvun lopulla on luettavissa Doria-julkaisuarkistossa osoitteessa www.doria.fi. ahtuma Conklaavi XIII 14.­15. huhtikuuta T-talolla Vanhalla Hämeentiellä.
• GRADUA KeSy TTäMäSSä Päättötyö on opiskeluajan loppuvastus, iso pomo, jonka takana maisteriksi valmistuminen häämöttää. Silti se voi olla opiskeluajan kohokohta. TEKsTI jA KUVITUs: MERI HEIKKILÄ seminaari-istunnon jälkeen masentaa vain enemmän", vaikeroi turhautunut opiskelutoverini. Hän ei ole ainoa. En tunne yhtään ihmistä, joka olisi suhtautunut graduunsa riemulla. Facebook vilisee jatkuvaa graduruikutusta ja synkkää vertaistukea. "joKAIsEN Itsekään en ole yhtään parempi. Tutkimusmielialani vaihtelee säkenöivästä innostuksesta passiiviseen murjotukseen. Gradu näyttäisi olevan enimmäkseen jotain muodotonta, etäistä ja kammottavaa ­ prosessi, joka ei pääty koskaan. Kollektiivisesta ahdistuksesta huolimatta Suomessakin valmistuu joka vuosi läjäpäin maistereita. Onko gradupelko asenneongelma? Tuoreen näkökulman kammok- suntaan tarjoaa Ylioppilaslehden toimittaja Maria Ruuska. Hän väittää, että "gradunteko on brändätty päin honkia", ja että "sille luodaan myyttisen kauheita mittasuhteita jo fuksisuunnistuksen ensimmäisillä rasteilla." Tämä on totta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa gradu aiheuttaa lähinnä pelonsekaista supinaa ja epäuskoista hihittelyä. Jos pro gradu työtä markkinoitaisiin opintojen kohokohtana, asenteet saattaisivat muuttua. "Taakka helpottui kummasti, kun aloin ajatella graduani isona
• Graduguru Kimmo Svinhufvudin blogi pursuaa hätääntyneiden opiskelijoiden kysymyksiä siitä, miten heidän tulisi tutkimusprosessissaan edetä. Svinhufvudin mukaan gradun tekeminen on samanaikaisesti kiinnostavaa ja vaikeaa. Olennaisinta tutkimusprosessissa on päättäväisyys ja järkevä ajankäyttö: gradu valmistuu kohtuullisessa ajassa, kun tekijä niin päättää. Svinhufvud suosittelee gradun jakamista pieniksi osaprojekteiksi, jolloin epämääräiseltä tuntuvasta tutkimuksesta tulee konkreettinen. Tutkimusoppaita kirjoitelleen Juha T. Hakalan mukaan on turhaa etsiä aina parasta mahdollista vaihtoehtoa. Gradu ei valmistu, jos jokaisen päätöksen kohdalla jahkailee ja tavoittelee täydellistä lopputulosta. Tarpeeksi hyvä riittää. Hakala korostaa, että hyvä ohjaaja on graduntekijälle kullanarvoinen. Puutteellinen tai huono ohjaus taas saattaa lannistaa innokkaimmankin tutkijanalun. Itselläni on tapana mennä parkumaan ohjaajani vastaanotolle, kun graduni ei etene tai en osaa päättää. Aina helpottaa. Hakalan mukaan graduntekijä tarvitsee ennen kaikkea tukea. Hyvä ohjaaja karsii myös liian monimutkaiseksi haarautuvasta tutkimuksesta epäolennaisuudet pois. " 11 Omat ajatuksetkin selkiintyvät kummasti, kun niitä joutuu muotoilemaan ja perustelemaan jollekulle." Koska joukossa into tuplaantuu, kannattaa graduja vääntää kaksistaan tai porukalla. Gradukaverin kanssa voi jakaa tutkimuksenteon ilot ja surut. Omat ajatuksetkin selkiintyvät kummasti, kun niitä joutuu muotoilemaan ja perustelemaan jollekulle. Gradun tekemisen ei tarvitse olla pelkkää yksinäistä puurtamista. Parhaimmillaan se on vuorovaikutteista pähkäilyä, hihittelyä kahvimukien äärellä ja kovaa työtä. tymisestä kasvavat. Innostu yhdessä Epätoivon hetkistä huolimatta graduilu on myös ja jopa enimmäkseen kivaa. Kirjastossa istuksiminen on oikeastaan aika mukavaa, ja onhan mahtavaa uppoutua viimein siihen, mikä todella kiinnostaa. GRADUnTeKIjän HUOneenTAUlU 1. MUIsTA, että gradussa harjoi- tellaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Älä kuvittele, että sinun tulisi jo tietää ja taitaa kaikki graduun liittyvät asiat. Älä siis aseta itsellesi liian suuria vaatimuksia gradun suhteen. Perfektionismitaipumus haittaa tehokasta ja joustavaa työn tekemistä. 2. GRAdUN TEKEMIsEEN, ja ylei- tyy ja ylläpysyy toiminnan ja sinnikkyyden avulla. Älä siis odota gradumotivaatiota, vaan tee itsellesi päivä- ja työrutiinit, joita noudatat säännöllisesti. Rutiinit ovat parhaita aikaansaamattomuuden vastavoimia. 4. KIRjoITTAMINEN on psyyk- Gradu vaatii aikaa Yksinkertaisimman neuvon saankin ohjaajaltani, kun kitisen olevani hidas lukija. Gradun tekemiseen on oltava aikaa. Hyvä gradu ei valmistu puolihuolimattomana sivuprojektina, vaan siihen on keskityttävä ihan oikeasti. Ja muista töistä pitää pysytellä kaukana. Graduntekijän kannattaa vältellä palkkatyötä jo ihan taloudellisistakin syistä: valmistumattoman palkasta lohkeaa usein iso osa pois. "Laskin, että menetin yli 6000 euroa vuodessa, kun en tehnyt gradua heti valmiiksi", harmittelee nykyinen erityispedagogi. Toisaalta opiskelijan vaihtoehdot voivat olla vähissä, kun tukikuukaudet hupenevat ja paineet työelämään siir- semminkin suoritustilanteisiin, voi liittyä vaikeita tunteita ja ajatuksia. Ne ovat merkki siitä, että psyyke toimii ja tekee tehtäväänsä. Emme voi valita niitä tai käskeä mieltämme vaikenemaan. Voimme kuitenkin valita tekoja eli voimme kirjoittaa vaikka tuntuu pahalta ja ahdistaa. Älä siis turhaan odota ns. parempaa aikaa, vaan hyväksymällä tunteesi ja ajatuksesi annat mielesi tehdä tehtäväänsä; tee sinä samoin eli suunnittele ja tee tekoja, joiden avulla gradusi etenee. 3. MoTIVAATIo ei synny tyhjästä kisesti kuormittavaa. Kirjoita gradua niin sanotulla primetime-ajallasi . Älä esimerkiksi hae toistuvasti lähdemateriaalia silloin kun olet virkeimmilläsi, vaan käytä se aika vaativampaan kirjoittamistyöhön. 5. GRAdUA EI pIdÄ tehdä "jat- kuvasti" ilman riittäviä taukoja. Se on Mission Impossible, jossa epäonnistuminen aiheuttaa stressiä ja syyllisyyden tunteita. Suunnittele ja tee selkeä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Vapaa-ajalla palaudutaan gradutyöstä ja kerätään voimia, jotta voidaan jälleen palata virkeänä gradun pariin. Vinkkejä antoi pintopsykologi Ari Kaukiainen Ohjauksen ja koulutuksen tukipalveluista tai tipahda taivaasta. Se käynnis- raporttina", toteaa entinen ­ nyt jo valmistunut ­ erityispedagogiikan opiskelija. Gradun hahmottaminen onnistuu, kun tutkielmaa ei kuvittele ylitsepääsemättömäksi projektiksi. Opinnäytetyökin on vain laaja kirjoitelma, ja parhaassa tapauksessa mielenkiin- toinen sellainen. Hyvä ohjaaja on korvaamaton Hankalinta lienee se, ettei gradusta meinaa saada oikein otetta. "Taakka helpottui kummasti, kun aloin ajatella graduani isona raporttina."
• jOHTAMISOppIA GOGOlIlTA Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto kannustaa taiteen ja tieteen asiantuntijoita mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kehottaa esimiesasemaan tähtääviä nuoria lukemaan kaunokirjallisuutta. TEKsTI: ANNA-ELINA MATILAINEN, KUVA: LAURI HANNUs TURUN sANoMIEN päätoimitta- ja Riitta Monto tunnustaa, että hän yllättää itsensä toisinaan henkisestä laiskuudesta. "Valitettavasti kyllä. Se on asia, josta toimittajan pitää jatkuvasti muistuttaa itseään: omaksunko asian pureskelematta yhdestä lähteestä vai soitanko vielä muutaman puhelun? Mitään ei saisi ottaa itsestäänselvyytenä", Monto pohtii. Turun yliopiston Vuoden alumniksi nimitetty Monto on ylpeä ammatistaan. "Kyllähän toimittaja on etuoikeutetussa asemassa, kun hän saa työkseen ottaa asioista selvää." Monto muutti Turkuun opiskelemaan suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä 70-luvun puolivälissä. Vaikka hän ei opintojensa alussa tiennyt, mitä haluaisi tehdä työkseen, oli hänelle ensimmäisestä syksystä saakka selvää, että valittu opiskeluala oli oikea. "Tuntui ylellisyydeltä, että sain lukea kaunokirjallisuutta tentteihin! Ja toisaalta suomen kielen opintojen teoreettisuus oli kirjallisuudelle hyvää vastapainoa", Monto muistelee. Hän suhtautui opintoihinsa intohimoisesti, eikä aina ymmärtänyt niitä, jotka eivät jakaneet hänen tunnettaan. "Olen kotoisin Lahdesta, joka ei todellakaan ole mikään yliopistokaupunki. Siksi minulla oli kauhean ihanteellinen kuva yliopistosta. Kuvittelin, että yliopistossa kaikki ihmiset ovat sivistyneitä ja viisaita. Oli pettymys, ettei niin ollutkaan." Hän ei käsittänyt, miten joku saattoi olla niin hienoon työhön leipiintynyt. Koska hän näkee tutkijan ja toimittajan ammateissa paljon yhteistä, hänen on edelleen "vaikea sulattaa" henkistä laiskuutta tai välinpitämättömyyttä kollegoissaan. Alaiset tuntevatkin hänet pait- si helposti lähestyttävänä, lämpimänä ja tasapuolisena, myös vaativana pomona. Nyt hän kuitenkin osaa jo nauraa nuoruuden idealismilleen. "Iän myötä myös ymmärrys on lisääntynyt. Ei niin ihanteellista maailmaa olekaan kuin yliopiston aloittaessani kuvittelin." Sivupolut sallittuja Monto valitsi Turun opiskelukaupungikseen, koska hänen silloinen poikaystävänsä ja nykyinen aviomiehensä pääsi Turun yliopistoon opettajankoulutukseen. Nuoripari muutti tuliterään, valmiiksi kalustettuun Ylioppilaskylän asuntoon. Monto muistelee lämmöllä, kuinka hän luki tenttiin Halistenkosken partaalla istuen. Vaikka hän ei osallistunut organisoituun opiskelijatoimintaan, opiskelutovereista muodostui tärkeä yhteisö. Toimittajanura alkoi kesätöistä Salon Seudun Sanomissa. Lopullisesti Monto menetti sydämensä journalismille kuitenkin vasta työskennellessään Turun Ylellä. Vuoden alumni korostaakin, ettei sivuaskelia tai pientä harhailua ennen todellisen ammatillisen kutsumuksen löytymistä tarvitse hävetä. "Kaikesta mitä on tehnyt, on hyötyä - joko seuraavassa työpaikassa tai elämässä muuten. Mikään opiskelu ei ole turhaa, vaan erikoisetkin aineyhdistelmät voivat olla hyviä." Montolla on itselläänkin siitä kokemusta. Muutettuaan Ruotsin Eskilstunaan puolisonsa työn vuoksi Monto teki sijaisuuksia suomenkielisen luokan opettajana ja huolehti kymmenvuotiaan pojan tukiopetuksesta. Hän kuvailee sitä edelleen "ehkä tärkeimmäksi työksi, jota hän on koskaan tehnyt". Toimittajaksi sattumalta päätynyt Monto pitääkin selkeitä urasuunnitelmia hieman huvittavina. Hänen oma filosofiansa on ollut tehdä työnsä aina niin hyvin kuin hän suinkin osaa. Paneutuminen ja kunnianhimo on pantu merkille, mikä on poikinut uusia tehtäviä. Saman neuvon hän antaa nykyopiskelijalle. "Miettikää, mitä haluatte todella tehdä ja paneutukaa siihen kunnolla." märtää sellaisia asioita, joita ei ole itse koskaan tullut ajatelleeksikaan", hän selittää. "Ja Päällystakki on aivan loistava novelli. Siitä oppii, miten kaltoin pientä ihmistä voidaan kohdella ja miltä hänestä tuntuu olla osa koneiston rattaita." Ollessaan puhumassa seminaarissa luovan yhteisön johtamisesta Monto antoikin esimiesasemaan tähtääville nuorille yhden neuvon. "Johtamisoppaita kannattaa varmasti lukea, mutta paljon tärkeämpää on lukea kaunokirjallisuutta." Tutkimus opettaa ajattelemaan Monto on toimittajaksi siinä mielessä klassinen tapaus, että vaikka hänen opintonsa etenivät aluksi vauhdilla, gradun hän sai kansien väliin vasta viitisentoista vuotta myöhemmin. Työ Ylellä vei hänet nopeasti mukanaan ja puolivalmis päättötyö jäi pitkäksi aikaa roikkumaan. Lopulta se valmistui hänen ollessaan äitiysvapaalla kolmannen lapsensa syntymän jälkeen vuonna 1991. Montosta minkä tahansa alan tutkimuksen tekemisestä on toimittajan työssä hyötyä. "Tutkijan täytyy osata tehdä kysymyksiä, hakea tietoa ja korjata tarvittaessa kysymystään. Se on melkein verrannollista toimittajan työhön." Hänen gradunsa käsitteli Nikolai Gogolin novellin Päällystakki eri käännöksiä. Vaikka ulkopuolinen ei sitä heti tulisi ajatelleeksi, on hänestä selvää, että myös gradun aiheesta on ollut päätoimittajan työssä apua. "Esimiestyössä täytyy ymmärtää ihmisiä. Kaunokirjallisuutta lukemalla on mahdollista ym- Rohkeasti vastavirtaan Kaunokirjallisuuden lisäksi Monto kuluttaa intohimoisesti muutakin kulttuuria. Se on näkynyt hänen kädenjäljessään Turun Sanomissa. Ennen siirtymistään Kari Vainion rinnalle Turun Sanomien päätoimittajaksi Monto työskenteli kulttuuriosaston esimiehenä. Päätoimittajana hän on vastannut lehden kulttuurisivuista, liitteistä ja televisiotuotannosta. Heti aloittaessaan hän linjasi kulttuurin painoarvon nostamisesta lehdessä. "Se ei todellakaan ole ollut suunta, johon muut mediat olisivat olleet menossa. Esimerkiksi kritiikkien määrää lehdissä on vähennetty ja lehtien yhteistyö on tarkoittanut, että sama arvio julkaistaan monessa lehdessä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomeen pitää mahtua useampia mielipiteitä." Monto sanoo myös halunneensa toimittajana vaikuttaa siihen, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuu poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien lisäksi myös taiteilijoita sekä kulttuurin ja tieteen asiantuntijoita. Hän on ylpeä siitä, että on rohjennut luotsata Turun Sanomia vastavirtaan. Hän onkin ollut lehtitalossa raikas tuuli paitsi kulttuuritoimittajataustansa, myös sukupuolensa vuoksi. Suurten maakuntalehtien päätoimittajana nainen on 2010-luvullakin harvinaisuus. "Minusta tasa-arvo on itsestäänselvyys. Kaikissa tehtävissä täytyy voida olla yhtä hyvin naisia kuin miehiä", hän kuittaa puheet sukupuolen merkityksestä. Tutkimustenkin mukaan naiset harkitsevat miehiä tarkemmin esimiesasemaan ryhtymistä. Siitä Montollakin on omakohtaista kokemusta. "Minulle tarjottiin aikanaan ylennystä esimiestehtävään. Kun sanoin työlle ei, eräs hallituksessa istunut vanha konkari sanoi minulle, että hän ei ole koskaan tavannut miestä, joka olisi kieltäytynyt johtoasemasta." Mies oli arvostanut naistoimittajan kriittisyyttä ja ollut kieltäytymisen jälkeen kahta vakuuttuneempi, että tämän pitäisi ottaa tehtävä vastaan. Toisin kuin hallituksen konkari ajatteli, Monto ei kuitenkaan kieltäytynyt työstä siksi, ettei olisi uskonut selviävänsä siitä. Häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnostanut tehtävä kylliksi. Pelkkä aseman kohoaminen ei riittänyt. Yhtä asiaa Monto kuitenkin sukupuoleensa liittyen korostaa. Neljän lapsen äitinä hän on mielellään nuoremmille naisille esimerkki siitä, että haastavan työn ja perheen yhdistäminen on mahdollista. Se ei välttämättä ole aina helppoa, mutta mikäli puolisot arvostavat toistensa töitä, se on mahdollista. "Pidän tärkeänä, että naiset eivät joudu luopumaan työstään sen vuoksi, että haluavat perhettä."
• 13
• KyöKKIpUHeeSTA pOlIITTISeKSI Pitkän aikavälin tutkimusten mukaan suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan eivät ole kiristyneet. Keskustelu maahanmuutosta sen sijaan on sellaista, ettei sellaista olisi parikymmentä vuotta sitten siedetty. TEKsTI: ANNA-ELINA MATILAINEN KUVITUs: ANjA KARppINEN "pUHEET, joiden mukaan suoma- laisten asenteet maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan olisivat viime vuosina kiristyneet, eivät pidä paikkaansa." Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti on vetänyt vuodesta 2002 lähtien Suomessa European Social Survey -tutkimusta, joka on 30 Euroopan maassa tehtävä asennetutkimus. Tutkimuksessa kerätään joka toinen vuosi tietoa väestön arvoista, asenteista ja käyttäytymisestä. Ervasti pitää yhtenä tutkimuksen päällimmäisistä löydöistä sitä, että vaikka useat kotimaiset gallup-tutkimukset ovat rummuttaneet muukalaisvihan lisääntymistä, väestötasolla käännettä ei ole havaittavissa. "Maahanmuuttoon myön- teisesti suhtautuvia oli vuonna 2010 hieman enemmän kuin vuonna 2008. Suomi on muiden Pohjoismaiden ja Luxemburgin ohella Euroopan vähiten ksenofobisia maita." Pitkän aikavälin tutkimuksissa maahanmuuttovastaisuus ei ole lisääntynyt niin, että se selittäisi myöskään Suomen poliittisia käänteitä, kuten perussuomalaisten kannatuksen nousua. Ervastin mielestä esimerkiksi vaalirahoituskohulla on saattanut olla enemmän vaikutusta perussuomalaisten nousussa kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää. Ervasti pitää julkisuudessa synnytettyä kuvaa suomalaisten rasistisuudesta virheellisenä. Muutokset, joiden pohjalta tulkintoja on mediassa vedetty, eivät ole tilastollisesti merkitse- viä ja kysymyksenasettelut ovat ohjanneet vastauksia. Virheellisillä tulkinnoilla on voinut olla kielteisiä vaikutuksia. Se, että valtakunnan päälehdessä toitotetaan rasismin lisääntyneen, saattaa Ervastista rohkaista tai oikeuttaa vihamielisiä kantoja. "Kaiken lisäksi rasismin noususta kertovilla gallupeilla oli ajallinen yhteys puolueiden
• 1 Euroopassa. Keskinen kertoo tänä keväänä Helsingin yliopistossa tarkistettavasta väitöstutkimuksesta, jonka mukaan vielä niin sanotut toisen polven maahanmuuttajatkaan eivät koe kelpaavansa suomalaisiksi vaan määrittelevät itsensä ulkomaalaisiksi. "On koko yhteiskunnan ongelma, että meillä on Suomessa syntyneitä ihmisiä, jotka eivät silti tunne mahtuvansa suomalaisuuden määritelmään." Tätä kautta perussuomalaisten nousulla ja rasismilla on yhteys. Puolue tarjosi kanavan jo ennestään olemassa olleelle muukalaiskammolle. "Perussuomalaiset kykenivät mobilisoimaan joukon, joka on aina ollut olemassa, mutta joka ei ollut aiemmin ollut poliittinen voima", Ervasti sanoo. nAIS- jA pUnIKKIVIHAA Rasismi kytkeytyy Suomessakin konservatiivisiin perhearvoihin ja vasemmistovastaisuuteen. Keskustelu naisen asemasta on osa maahanmuuttokeskustelua. "Maahanmuuton vastustajat haluavat nostaa esiin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten niin sanottua kunniaväkivaltaa, ja osoittaa sitä kautta, mitä haittaa maahanmuutosta voi olla", maahanmuuttokeskustelua tutkinut sosiologian yliopistonlehtori Suvi Keskinen sanoo. Ihmisoikeusrikkomusten nostaminen huomion kohteeksi on tietenkin aina myönteinen asia, mutta keskustelunavaukset asettuvat kyseenalaisempaan valoon, kun niitä verrataan maahanmuuttovastaisten puolueiden muihin näkemyksiin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Samat henkilöt, jotka korostavat ihmisoikeusloukkauksia ulkomaalaistaustaisissa perheissä, eivät välttämättä ole ollenkaan samassa määrin kiinnostuneita siitä, kuinka etnisesti suomalaisissa kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää. "Näkemys tasa-arvosta ja naisten asemasta on usein maahanmuuttoa vastustavissa puolueissa konservatiivinen." keistolaiseksi. Kun tutkimuksissa on tarkasteltu sitä, kuinka vasemmalle tai oikealla eri puolueiden kannattajat identifioivat itsensä, perussuomalaisten keskuudessa on hajontaa: enemmistö määrittelee olevansa vasemmisto-oikeistoakselin keskivaiheilla, mutta pieni joukko sijoittaa itsensä hyvin oikealle. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervastin mukaan Suomessa perussuomalaisten kannattajat ovat selvästi maahanmuuttovastaisempia kuin muiden puolueiden kannattajat. "Toisaalta etenkin Pohjoismaissa 'painukaa kotiin' -puolueet ovat monissa linjauksissaan melko vasemmistolaisia. Esimerkiksi Tanskan kansanpuolue on hyvin lähellä sosiaalidemokraatteja talous- ja sosiaalipolitiikassa." Radikaalin maahanmuuttovastaisen liikkeen suhde vasemmistolaisuuteen onkin kaiken kaikkiaan kompleksinen: esimerkiksi Suomen Sisun jäsenten retoriikka on rasistisuuden ohessa vasemmistovihamielistä. Siitä Harvat mutta äänekkäät Maahanmuuttovastaisten perussuomalaisehdokkaiden nousu päättäviin elimiin on koventanut julkisen keskustelun äänenpainoja. Maahanmuuttokeskustelua tutkineen Keskisen mukaan sekä muut puolueet että media omaksuivat maahanmuuttovastaisten ehdokkaiden rasistisia argumentteja esimerkiksi turvapaikkapolitiikasta puhuttaessa. Keskisen tutkimuksen mukaan muutos keskustelussa tapahtui vuoden 2008 kuntavaalien alla. Vaaleissa oli ehdokkaita, jotka kampanjoivat nimenomaan maahanmuuttovastaisuudella ja esimerkiksi ministeri Astrid Thorsia vastaan masinoitiin todellinen uhkailukampanja. Polarisoituminen ei näy väestötasolla, mutta saattaa tuottaa äänekkäitä ryhmiä, jotka vaikuttavat voimakkaasti valtakunnallisen keskustelun suuntaan. Sekä Ervastin että Keskisen mukaan se, mitä sopii sanoa ääneen, onkin muuttunut. "Rasisinen puhe, jota ei olisi missään nimessä siedetty kaksikymmentä vuotta sitten, on lisääntynyt. Vielä 90-luvulla ei olisi ollut mahdollista puhua maahanmuutosta ja maahanmuuttajista samoilla sanavalinnoilla ja äänenpainoilla eduskunnassa", Ervasti sanoo. "Myös havainnot arkipäivän rasismista ovat lisääntyneet. Voi olla, että keskusteluilmapiirin muutos on antanut oikeutuksen jo pitkään olemassa olleiden ennakkoluulojen purkamiselle", Keskinen pohtii. VOIMAKSI eduskuntavaalikampanjoiden starttaamiseen vuonna 2010", hän pohtii. ettei Suomessa olisi rasismia. Sosiologian yliopistonlehtori Suvi Keskinen huomauttaa, että monet Suomessa asuvat, ulkomaalaistaustaiset ihmiset kokevat arjessaan paljon rasismia. Esimerkiksi EU:n perusoikeusviraston 2009 julkaiseman raportin mukaan Suomen somalit kokivat enemmän uhkailua, väkivaltaa ja vakavaa häirintää kuin mikään muu vähemmistö "Näkemys tasa-arvosta ja naisten asemasta on usein maahanmuuttoa vastustavissa puolueissa konservatiivinen." Nettikirjoittelussa kuva vastustajan mustamaalaamiseen käytetään naisellisia stereotypioita: heistä rakennetaan kuva kukkahattutäteinä ja hyysäävinä sosiaalitanttoina. Keskisen mukaan maahanmuuton vastustamisen ja konservatiivisten perhearvojen taustalla on pelko siitä, että maahanmuuttajien korkeampi hedelmällisyys johtaa etnisten suomalaisten häviämiseen. "Onhan perussuomalaisten vaaliohjelmassakin maininta 'kantasuomalaisten' hedelmällisyyden lisäämisestä maahanmuuton vaihtoehtona." Asennetutkimuksissa kielteiset maahanmuuttoasenteet korreloivat sen kanssa, että vastaaja määrittelee itsensä oihuolimatta kannattajilla saattaa esimerkiksi sosiaalipoliittisissa kysymyksissä olla perinteisen vasemmistolaisia mielipiteitä. Suomalaista ja tanskalaista keskustelua tutkinut Keskinen kuitenkin kyseenalaistaa, onko kyse vasemmistolaisuudesta. "Oikeistopopulistiset puolueet Pohjoismaissa ovat ottaneet käyttöönsä hyvinvointivaltioretoriikkaa, jolla on laaja tuki näissä yhteiskunnissa läpi puoluekentän." Pohjimmiltaan kyse onkin vasemmistolaisuuden määrittelystä. Tekeekö hyvinvointivaltion puolustaminen puolueesta vasemmistolaisen, vai vaatiiko määrittelyn täyttäminen myös esimerkiksi tasa-arvon korostamista? Kanava vanhoille ennakkoluuloille Se, etteivät asenteet maahanmuuttajia kohtaan ole tiukentuneet, ei kuitenkaan tarkoita sitä,
• KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN ARKISTO Suomalaisen elokuvan festivaalilla nähtävässä Olli Soinion Kuutamosonaatissa (188) Johannesta näyttelee Kim Gunell ja Annia Tiina Björkman. SUO, KUOKKA jA KAUHU Kotimaisessa elokuvassa pahuus asuu maaseudulla. sUoMALAIsTEN kauhuelokuvien määrä mahtuu aika lailla kahden käden sormiin. Niukkuudestaan huolimatta kyseessä on kuitenkin melko yhtenäinen kotimaisen elokuvan lajityyppi. Tänä keväänä kauhu onkin yksi Suomalaisen elokuvan festivaalin teemoista. Suomi-kauhun merkittävyydestä kertoo paljon muun muassa se, että festivaalilla esitettävä Erik Blombergin ohjaama lappilainen vampyyritarina Valkoinen peura (1952) on yksi tunnetumpia elokuviamme maailmalla. Elokuva on ainoa Golden Globe -palkinnon saanut kotimainen ja yksi harvoista Cannesissa palkituista elokuvistamme. Suomalaiseen kauhuelokuvaan ei siis tule suhtautua aivan välinpitämättömästi. Kotimaiset kauhufilmit perustuvat hyvin samantyyppisille piirteille. Tapahtumapaikkana on yleensä maaseutu ja juoni käsittelee tilanteita, joissa pitkään piilossa ollut pahuus pääsee yht- " äkkiä valloilleen. Juuri näin käy esimerkiksi festivaaleilla esitettävässä Olli Soinion Kuutamosonaatissa (1988). Elokuva kertoo julkisuutta maalle pakenevasta missistä. Naapurissa asuva sosiaalisesti kyvytön aikamiespoika iskee Maalaiskauhussa käsitellään menneisyyden salaisuuksia ja unohdettuja pelkoja. Tehdyt teot ovat ikään kuin hautautuneet maalle." kuitenkin silmänsä häneen. Pojan pitkään patoutuneina olleet seksuaaliset mielihalut alkavat purkautua. Rauhallinen maaseutu muuttuu pahuuden tyyssijaksi. "Ei siinä sinällään ole mitään ihmeellistä, että kotimaiset kauhuelokuvat tapahtuvat maalla. Maaseutu on ylipäätään toiminut keskeisenä elementtinä suomalaisessa elokuvassa", festivaaleilla vieraana nähtävä Soinio kertoo. Soinion mukaan Kuutamosonaatti on eräänlainen variaatio klassisesta kaunotar ja hirviö asetelmasta. Elokuvaa voi pitää aikuisten satuna. "Hain elokuvaan muodon Maurice Ravelin Bolerosta. Se pyörittää koko ajan samaa chorusta. Tempo kiihtyy, kunnes lopussa tapahtuu musikaalinen räjähdys. Tätä markkeeraa traktorin räjähtäminen elokuvan lopussa", Soinio sanoo. Maaseudun mystiikka Festivaalien toisen kotimaisen kauhuohjaajavieraan Atro Lahtelan mukaan maaseutuun liittyy joitain hyvin pelottavia elementtejä. Tämän vuoksi monet sekä suomalaiset että ulkomaalaiset ohjaajat sijoittavat kauhuelokuvansa maalle. Maaseudussa on enemmän mystiikkaa kuin kau- "Rock-antropologi" Timo Saarniemen Turun musiikkielämää dokumentoivat valokuvat esillä Sirk
• KULTTUURI pungissa. "Kaupunkikauhu kertoo yleensä viatonta uhria jahtaavasta anonyymistä murhaajasta tai siitä, miten teknologia jollakin tavalla pimahtaa. Maalaiskauhussa käsitellään menneisyyden salaisuuksia ja unohdettuja pelkoja. Tehdyt teot ovat ikään kuin hautautuneet maalle. Ja kun juttuun yhdistetään seonneet hillybillyt, niin homma muuttuu rankaksi", Lahtela kertoo. Lahtelalta nähdään festareilla niin ikään maalaiskauhua edustava Silmä silmästä (1999). Yliluonnollisia elementtejä sisältävä elokuva kertoo taiteilijasta, joka saapuu entiseen kotipitäjäänsä uusimaan kirkon taideteoksia. Hän törmää yllättäen itsemurhan tehneen isänsä kätkettyyn salaisuuteen. Festivaalien maalaiskauhua edustavat myös ensimmäinen suomalainen kauhufilmi Noidan kirot (1927) ja Mika Waltarin näytelmään perustuva Noita palaa elämään (1952). Harmi, että Soinion Kuutamosonaatin jatkoosaa Kadunlakaisijoita (1991) ei nähdä festareilla. Elokuva olisi ollut mielenkiintoinen esimerkki sekä suomalaisesta kaupunkikauhusta että camp-huumorista. 1 IRTI pASSIIVISeSTA KATSOMISeSTA Kokemusteatteri ravistelee katsojan ottamaan osaa esitykseen ­ turvallisesti. "KoKEMUsTEATTERIssA katsojan Lisää kauhua! Soinio ja Lahtela kannustavat nuoria elokuvantekijöitä kauhun tekoon. Kyseessä on hyvin antoisa lajityyppi, joka sisältää hienoja mahdollisuuksia. Viime vuosina kotimaisessa elokuvakentässä onkin keskitytty entistä ahkerimmin kauhuun, kuten Dark Floors (2008), Sauna (2008) ja Syvälle salattu (2011) osoittavat. Mutta lisääkin voisi tehdä. Kauhuun ei kuitenkaan välttämättä uskalleta tarttua, koska kyseessä on vaativa lajityyppi. Soinion mukaan kauhu vaatii tekijältään vahvaa teknisen atmosfäärin osaamista ja ihmismielen tuntemusta. Tämän lisäksi kauhuelokuvan tekeminen Suomessa on kaupallisesti arveluttavaa, sillä katsojien yleisen asenteen mukaan kyse on sivistymättömästä lajityypistä. "Onhan kauhussa oma roskahaaransa. Mutta kauhu sisältää myös mahdollisuuksia, joilla voidaan tehdä laadukasta jälkeä ja päätä huimiin filosofisiin asetelmiin", Soinio kertoo. HENRI WALTTER REHNsTRÖM passiivinen rooli halutaan rikkoa, ja katsoja toteuttaa esitystä yhdessä esiintyjien kanssa", tiivistää Kodit(on)-teatteriprojektin tuottaja Siiri Heino. "Katsojan tuntemukset nousevat kokemusteatterissa osaksi esitystä. Kokemusesitys kysyy, missä esitys tapahtuu", jatkaa ohjaaja Kiisu Alén. Kodit(on) on Turun Taideakatemiasta valmistuvan Alénin taiteellinen lopputyö. Teoksen teemaksi valikoitui kodittomuus ­ eikä vähiten siksi, että Alénilla on myös omakohtainen kokemus kodittomuudesta. Alénille kodittomuus ei tarkoita pelkästään asunnottomuutta vaan myös henkistä turvattomuutta. Juuri turvattomuuden tunteen lisääntyminen huolestuttaa häntä. "Halusin esityksen myötä antaa katsojille tilaisuuden prosessoida omaa kodittomuuttaan. En ole ollut asunnottomana, vaan kokemukseni kodittomuudesta liittyi turvattomuuteen muutettuani pois lapsuudenkodistani nuorena", Alén paljastaa. Erikoisen Kodit(on)-produktiosta tekee se, että esitykseen mahtuu kerrallaan mukaan vain kuusi katsojaa. Vielä epätavallisempaa on, että teatterilavan virkaa esityksessä toimittaa yksityishenkilön koti. "Tästä syystä emme paljasta esityksen osoitetta etukäteen vaan vasta lippuvarauksen yhteydessä", Heino selvittää. "Esityksen aikana katsojat kuljetetaan toiseen paikkaan, ja siirtymä on osa esitystä", Alén paljastaa. Retki epämukavuusalueelle Alén ja Heino ymmärtävät, että monelle suomalaiselle osallistava teatteri on verrattain vierasta. "Mielestäni yleisö on ottanut kokemusteatterin hyvin vastaan. Ihmiset ovat olleet innoissaan kuullessaan esityksestäni", Alén vahvistaa. Alénin mukaan arkuus osallistavaa teatteria kohtaan saattaa johtua myös siitä, että suuntaus on vielä nuori, noin kymmenvuotias. Alén kuitenkin myöntää, että katsoja saattaa joutua matkustamaan epämukavuusalueelle esityksen aikana. "Turvallisuus on minulle tärkeää. En halua aiheuttaa kenellekään traumoja", hän tarkentaa. Alén muistuttaa, että teatteria kannattaa aina mennä katsomaan avoimin mielin. Ennakkoodotuksia ei kannata liiemmin rakentaa. "Teatteri on hyvä media kodittomuuden teeman käsittelyyn. Tavoitteena on empatian tunteen synnyttäminen, mikä saa aikaan sen, että ilmiöön herätään eri tavalla kuin aiemmin", Alén toteaa. LAURA MYLLYMÄKI Kodit(on) ­ Experience ohj. Kiisu Alén Esitystä ei suositella alle 15vuotiaille. Esityspaikassa ei pääse kulkemaan pyörätuolilla. Lisätietoja tuottaja Siiri Heinolta, p. 040 730 5213. JOUNI EKKO Suomalaisen elokuvan festivaali 11.14.4. Puutarhakadun auditoriossa. Lisätietoja www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi Hennariikka Laaksola (vas.), Pauliina Laaksonen-Elden, Tuomas Pullola (takana), Juulia Soidinaho, Riitta Lindroos ja Sanni Swahn tulkitsevat kodittomuutta Kiisu Alénin ohjaamassa Kodit(on)-teatteriesityksessä. kkalan kampuksen Artium-rakennuksen 1. kerroksessa osoitteessa Kaivokatu 12 huhtikuun ajan.
• KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat OMAn yleISönSä SUOSIKKI Herkulliselta kuulostava tarina pilataan keskittymällä visuaalisuuteen ja huumorilla kikkailuun. ELoKUVA. Star Trekiä ja Babylon OleT SAApUnUT KOHTeeSeen jat ovat muuttuneet siitä, kun vanha Jooseppi kiersi kameransa kanssa kylästä toiseen taltioimassa syntyneet, kuolleet ja kaiken siltä väliltä. Siinä missä valokuvaaminen joskus oli oman teknisen vihkiytymisen vaativa ammattikuntansa, kulkee nykyisin jokaisen kuluttajan povarissa ainakin kamerapuhelin. Ammattina kuvaamisesta on tässä rytäkässä tulossa kirjoittamisen kaltaista trapetsitaiteilua: siinä, missä tuotantovälineet ovat lähes kaikkien saavutettavissa, tyyli ja taito ratkaisevat ­ ja joskus silkka lykkykin. urpoavien megapikselien loppusijoituspaikka on tietenkin netissä. Otosten kiihtyvä jakaminen sosiaalisessa mediassa aikaansaa monituisia seurauksia: nolojen känniotosten aiheuttamasta myötähäpeästä aina nerokkaan outsider-taiteen globaaliin levikkiin. Tekniset kumoukset muuttavat myös kytkentöjä aivoissamme. Tila ja aika hahmottuvat uudella tavalla, ja onkin jännää arvuutella, kuka aikamme some-guruista nostetaan Einsteinin ja Eisensteinin kerhoon tajuntamme uudistajana. No, tuskin ainakaan sitä tyyppiä joka kuvasi kaikki syömänsä pitsat. Kuvien geotäggäys on tässä kuhinassa yksi mielenkiintoinen sivujuonne. Ennen muinoin valokuva toimi yleensä itsenäisenä näkymänä jonnekin. Google Mapsin, Flickrin ja Foursquaren aikana otos tavataan kiinnitettynä karttaan, minä olin täällä -todisteena. Kuva on yhä useammin osa bittivirtaa kuin erillinen lohko todellisuutta. treet View:n kaltaiset palvelut todella mahdollistavat odottamattomia nautintoja, kuten sen että valokuvien avulla pääsee matkustamaan. Tovi sitten ihastelin Bratislavassa asuvan ystäväni Facebookissa jakamia kuvia ja hyppäsin katunäkymään jatkamaan kokemustani. Onhan se aikamoista: toisessa maassa majailevan kuoman kanssa voi tehdä iltapäiväkävelyitä kelistä ja tilin saldosta välittämättä. Jos moinen ei maistu, voi aina muumioitua takaisin keihäsmatkojen aikakauteen. ilti minua hieman arvelluttaa, mitä itse kuville on tapahtumassa ­ tai oikeastaan meille, katsojina. Sillä jos valokuva on vain kulkuväline uusiin paikkoihin, on sillä logiikan lyhyen oppimäärän mukaan lähinnä välinearvoa. Kuvien itseisarvo ja niiden tuottama pysähtyminen ovatkin olleet jo jonkin aikaa notkollaan: liukkaissa digitaalisissa verkostoissa kun ei stoppeja kovin syvään kumarreta. Hyvien kuvien tehtävä on silti nimenomaan jähmettää katsojansa, naulita vaelteleva katse johonkin syvempään. Ikoneista sanotaan, että niissä pyhyys katsoo katsojaa, ja siinä ollaan mielestäni asian ytimessä. Erittäin hyvän kuvan tunnistaa siitä, ettei sen luota kaipaa enää minnekään. LAURI HANNUs A T 5:sta parodioiva suomalainen amatöörielokuva Star Wreck: In the Perkinning (2005) keräsi aikoinaan netissä hurjan suosion ja onnistui nousemaan kulttimaineeseen. Kuusi vuotta kestäneen hypetyksen ja odottelun jälkeen osittain samasta taustatiimistä koostuva porukka julkaisee Suomen elokuvahistorian kalleimman elokuvan, Iron Skyn. Turun ennakkonäytös keräsikin Kinopalatsin valtavan ykkössalin täyteen hurmoksellisen innokkaita faneja. Näin suuri kannattajakunta ei voi olla väärässä. Vai voiko? Iron Skyn tarina on mainio. Toisen maailmansodan jälkeen kuun pimeälle puolelle paennut natsijoukko suunnittelee valloitusmatkaa maahan. Vuoden 2018 elämästä natsiparoilla ei kuitenkaan ole käsitystä, eikä matka täten mene aivan suunnitelmien mukaisesti. Paperilla kaikki näyttää loistavalta, mutta elokuvan toteutus tökkii kuin vanha kotivideo. Panostus onkin ollut visuaalisessa puolessa. Katsojan silmä saa tottua lepäämään näyttävissä digitaalisissa efekteissä ja lähes loppuun asti hiotussa kuvamaailmassa. Kaikkeen muuhun onkin hyvä valmistautua pettymään. Matkalla Iron Sky kaatuu omaan nokkeluuteensa. Tohtori Outolempi (1964) -viittaukset vielä toimivat, mutta muun muassa Perikadosta (2004) syntyneen Youtube-hitin uusintaversio ja Sarah Palinia muistuttava tantta Yhdysvaltojen presidenttinä eivät jaksa naurattaa. Parhaimmillaan elokuva onnistuu poliittisena satiirina saamaan hersyvät naurut, mutta pahim- millaan puujalkamaisuus ja väkisinnaurattaminen ovat ankean puuduttavaa, jopa myötähäpeää herättävää. Tiimi olisi myös voinut ottaa kritiikin kohteensa huomattavasti ilkeämpään käsittelyyn, sillä nyt kaverit vain lääppivät silkkihansikkain. Vaikka Iron Skyta kuinka sättisi, on sillä oma vankkumaton yleisönsä. On silti sääli, että elokuvassa on keskitytty avaruustoiminnalla brassailuun ja heikkojen vitsien viljelyyn, sillä kaikkein mielenkiintoisin, ne natsit siellä kuussa, jäävät aivan liian taka-alalle. ** IdA KANKAANpÄÄ Iron Sky (Suomi/Saksa/Australia 2012) O: Timo Vuorensola N: Julia Dietze, Götz Otto, Udo Kier S T ylKKäRI HAKee TOIMITTA jAHARjOITTelIjAA Turun ylioppilaslehti etsii toimittajaharjoittelijaa elokuun 2012 puolivälissä alkavaan työsuhteeseen. Työ jatkuu toukokuuhun 2013 saakka ja sitä tehdään 18,75 tuntia viikossa. Toimittajaharjoittelija on yksi Tylkkärin kolmesta toimittajasta. Hän ideoi, kirjoittaa ja muokkaa juttuja yhdessä päätoimittajan ja siviilipalvelustoimittajan kanssa. Toimittajaharjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa ja ideointikykyä. Kiinnostus videokuvaamiseen ja multimediasisältöjen tuottamiseen katsotaan eduksi. Toimittajaharjoittelijan palkkaus on Journalistiliiton työehtosopimuksen mukainen. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle. Lähetä hakemuksesi 17.4. klo 12 mennessä osoitteeseen Turun ylioppilaslehti Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 Turku tai sähköpostilla osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Haastattelut järjestetään viikoilla 16 ja 17. Laita mukaan enintään kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit mahtava toimittaja Turun ylioppilaslehteen. Lisätietoja: päätoimittaja Laura Myllymäki puh. 045 3564517, tyl-paatoimittaja@utu.fi S Kirjoittaja on valokuvaaja, jonka suosikkisivusto on The Last Page of the Internet. Kinokoplan kevätsarjassa sunnuntaina 1. huhtikuuta Lars von Trierin Melancholia. Sarja
• KULTTUURI KULTTUURI 1 1 HeRKKUA AUDReyFAneIlle Suurisilmäinen Audrey Tautou kannattelee horjahtelevaa romanttista draamaa elokuvassa Nainen, jonka nimi on Nathalie. Nathalien elämä vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä: komea siippa, söpö asunto ja hyvä työ. Onni kuitenkin särkyy, kun mies joutuu onnettomuuteen ja kuolee. Nuori leski vetäytyy välittömästi kuoreensa ja keskittyy toimimaan duunipaikan robottina. Elokuva onkin pitkään kuvausta surevan naisen yrityksestä selviytyä jokapäiväisistä ELoKUVA. askareista. Hentorakenteinen Audrey Tautou on oiva valinta melankolian myrskyyn joutuneeksi Nathalieksi. Suklaasilmän surumielisyys saa katsojankin masentumaan. Pelkästä draamasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan romantiikkaa ja aavistus komediaakin saadaan, kun Nathalien ruotsalainen kollega, Markus astuu kuvaan. Pahasti kaljuuntuva, Ihastuttava Audreu Tautou on jälleen viaton massahurmaaja. kömpelö nallekarhu on Nathalien vastakohta, mutta se ei setä Amoria estä. Vaikka ranskalainen romantiikka on aina piristystä vahvasti amerikkalaisessa valtavirtatarjonnassa, ei Nainen, jonka nimi on Nathalie ole mitenkään erityinen elokuva. Särkyneen sydämen korjausprosessilla on herkät ja suloiset hetkensä, mutta kokonaisuus on vaisu. Ilman Audreyn keijukaismaista olemusta ja ilmeikkäitä kasvoja elokuva olisi helppo unohtaa hetkessä. **1/2 IdA KANKAANpÄÄ Nainen, jonka nimi on Nathalie (La délicatesse, Ranska 2011) O: David Foenkinos, Stéphane Foenkinos N:Audrey Tautou, François Damiens, Bruno Todeschini, Pio Marmaï Tuntuuko sinusta paremmalta, mutta et ole vielä täysin toipunut? Tämä masennustutkimus arvioi tutkimuslääkettä, joka on suunniteltu otettavaksi yhdessä nykyisen masennuslääkkeesi (SSRI) kanssa, jotta nähdään, auttaako se masennuksen tämänhetkisten oireiden lievittämisessä. Kaikki tutkimukseen soveltuvat osallistujat saavat tutkimuslääkkeen, korvauksia tällä hetkellä reseptillä saatavasta masennuslääkkeestään ja tutkimukseen liittyvää hoitoa ilmaiseksi. Jos olet yli 18-vuotias, sinulla on diagnosoitu vakava masennus (MDD) ja käytät reseptillä saatavaa masennuslääkettä, saatat voida osallistua tähän tutkimukseen. LISÄTIETOJA SAAT OTTAMALLA YHTEYTTÄ: Turun Perhelääkärit Sibeliuksenkatu 3, 20100 Turku Puh. 02­2504433 klo 8­16 Email: tiedustelu@perhelaakarit.com www.perhelaakarit.com akortti opiskelijoille 16 euroa, näytökset Humalistonkadun ML Media Liv -salissa.
• Ty y AlAyHDIST ySTen InFOpAlSTA DELTA Päivystykset toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15. Urheiluvuoro keskiviikkoisin Iskerissä klo. 18.30-19.30 ja perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00 OL-UT Turun korkeakoulujen yhteinen suunnistusalayhdistys OL-UT järjestää suunnistuksen alkeiskurssin, joka on tarkoitettu vasta-alkajille ja jo vähän suunnistaneille. Kurssilla opetellaan suunnistuksen alkeita pienryhmissä kävellen/kevyesti hölkäten. Kevään kurssi koostuu kolmesta harjoituskerrasta. ke 11.4. aloitusluento + suunnistusharjoitus, Yliopistonmäki klo 17:00 ke 18.4. suunnistusharjoitus, Turkurastit klo 16:30 ke 25.4. suunnistusharjoitus, Turkurastit klo 16:30 Kurssin hinta on 10 , mihin sisältyy opetus, materiaalit ja kartat. Sitovat ilmoittautumiset ja tiedustelut sähköpostitse tai puhelimitse Riina Suntioinen rmvalo@ utu.fi 044-0969695. Kurssille otetaan max 20 henkilöä. Min. 6 hlö. Ilmoittautuminen viimeistään 4.4. SHO Satakuntalais-Hämäläinen Osakunta esittää: Hard Comedy Experience 5.4. klo 20.00 (Ovet klo 19.00) JP KANGAS, RICH LYONS, JOONAS NORDMAN ja HEIKKI VILJA, Liput 15 , 10 (opiskelijat) ja 8 (SHO:n jäsenille). Lippuja voi lunastaa ovelta tai ennakkoon SHO:n toimistolta arkisin klo 12-13 ja stand-up viikolla klo 12-14. Lipunmyynti alkaa ma 26.3. Lisätietoja: https://www.facebook. com/hardcomedyexperience SKO Päivystykset toimistolla S-Osiksella maanantaisin klo 12­14. 87. vuosijuhla 14.4. klo 18 S-Osiksella. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: sko.utu.fi/ilmoittaudu. Leevi & the Leavings -sitsit 19.4. S-Osiksella. Säännölliset tapahtumat ja muut lisätiedot osoitteessa sko.utu.fi. TURUN EV.LUT. OPISKELIJA- JA KOULULAISLÄHETYS Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 3.4. Mikko Paavola: The Crucifixion of Jesus. 10.4. Jarmo Mäki-Mikola: Ylösnousemus. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa. Lisäksi pienryhmiä, leirejä... Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku. In English: Student Evening 3.4. Mikko Paavola: The Crucifixion of Jesus at 6 pm in Sirkkalankatu 4. Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4. You are warmly welcome! Read more: www.opko. fi/turku/english TURUN YLIOPPILASKAMERAT Kursseja tulossa! Pimiökurssi (huhtikuussa, kysy jere.kupari@utu.fi), Valokuvauksen perusteet (keväällä). Mahdollisesti myös kuvankäsittelyä, valokuvauksen jatkokurssia tai neulanreikätyöpajaa. Katso päivystyspäivät netistä http://org.utu. fi/tyyala/ylioppilaskamerat/ TYRMÄ Tyrmä järjestää jälleen rooli-, kortti- ja lautapelitapahtuma Conklaavin T-talolla 14. ja 15.4. Tiedossa on mm. figupelejä, larppeja, Nintendo-pelejä, Magic the Gathering -MM-karsinnat, Warhammer 40k -minikampanja ja Warmachine/Hordes-turnaus (molempiin ilm. Sotavasara. net), uunituoreen Iron Sky -lautapelin demotusta, pukukilpailu ja mitä erikoisimpia pelejä modatusta salamurhaajapelistä Live-Ubongoon. Tänä vuonna con on viikonloppulipulla auki koko yön. Päivälippu maksaa 5 ja viikonloppulippu 8 . Etsi meidät käsiisi osoitteesta http://www. tyrma.net/conklaavi/. Happy Burger + 0,3 l iii olut / iso virvoke (Manhattan Premiumburger) Jauhettu naudan kokolihapihvi 75 g, quesoa, tomaattia, kananmunaa, perunaa, pekonia, rapeaa salaattia, talon majoneesia, suolakurkkua, ketsuppia Kaksi jauhettua naudan kokolihapihviä, cheddar-juustoa, pekonia, pepperonipaprikaa, tomaattia, punasipulia, rapeaa salaattia, talon majoneesia, ketsuppia ja ranskalaisia perunoita rock Burger meal 13,50 15,50 Pakettitarjous 1.3.­30.4.2012 ma-to klo 14­18 Jauhettu naudan kokolihapihvi, quesoa, tomaattia, kananmunaa, perunaa, pekonia,rapeaa salaattia, talon majoneesia, suolakurkkua, ketsuppia ja ranskalaisia perunoita manhattan Premiumburger meal 15,50 13,50 Jauhettu naudan kokolihapihvi, quesoa, avocadoa, jalapenoa, tomaattia, punasipulia, rapeaa salaattia, talon majoneesia, ketsuppia sekä nachoja ja salsaa mexican Burger meal 14,50 12,90 Chèvre-Chickenburger meal talon majoneesia, ketsuppia, sekä olutpaneroituja sipulirenkaita ja talon majoneesia 16,50 14,90 shamrockCafe Burger sampler meal Neljä burgeria (juusto-, valkosipuli-, maalais- ja chèvre-broileri) ja korillinen ranskalaisia perunoita, ketsuppia ja talonmajoneesia 26,90 24,90 eerikinkatu 10, turku sokos Hotel Hamburger Börsin yhteydessä. TYYn kirjasto siirtyy remontin ajaksi 1.5. alkaen osoitteeseen Inspehtorinkatu 4b (entinen VY).