6/2013
Vieraassa talossa
Miksi taiteilija vetäytyy residenssiin? S. 10
RIINA PALMQVIST S.12
kääntäjä = aikamatkailija s.14
Aikavaellus s.18
FREnCh Films
humalistonkatu 8 a
la 30.3. LIVE, 10e
tuRku BanDstanD
Finaali 2013
ILTA: kluBin lauantaiDisko:
dj?s Erkko & marko makelove 8e
su 31.3. LIVE, 12e / 10e (Tiketti)
FREnCh Films, thE hEaRinG
ILTA: hauVat & VaikERtaJat
+ Vision sound dj?t VAPAA PÄÄSY
PE 5.4. LIVE, 25e / 20e (Tiketti)
moonsPEll (Por),
sWalloW thE sun, CatalEPtiC
ILTA: Pääruoka esittää: REaCtoR,
suPERtZaR, smokEBEnDER 5e
la 6.4. LIVE, 7e
oDDlanD, nautiCus, sisaRE
ILTA: matti JohannEs koiVu,
sami kukka 10e / 8e (Tiketti)
kE 10.4. LIVE, 14e / 12e (Tiketti)
saBBath assEmBly (USA),
uhRiJuhla
to 11.4. LIVE & ILTA, 4e
FiEsta latina
PE 12.4. ILTA, 14e / 12e (Tiketti)
CouGh (USA),
WitCh mountain (USA)
hauVat & VaikERtaJat
moonsPEll
matti JohannEs koiVu
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
www.facebook.com/turunklubi
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä
hyllymetreittäin sarjakuvia,
paljon pelejä, vähän apinoita.
Kauppiaskatu 4
Ma-To 15-02
Pe-La 15-03
Su 16-02
NUMERO 6/2013
29.3.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
Vetäytyminen
on hyvästä
Mitä yhteistä on taiteilijalla ja opiskelijalla?
No pienet tulot tietenkin.
Mutta yhtymäkohtana voi pitää myös samankaltaisia työskentelytapoja.
Tutkimuksen teon alkeita opettelevan työ on luonteeltaan luovaa: se
vaatii alasta riippumatta heittäytymistä, monesti uudelleen aloittamista
ja keskittymistä.
Ihan niin kuin taiteilijankin.
Pro gradun tai muun opinnäytetyön tekeminen ei onnistu, jos sykkii
koko ajan eri suuntiin. Keskittymiselle on luotava tila.
Taiteilijalle tuo tila voi olla residenssi.
Miksi vetäytyminen on olennaista? Miksi taiteilijan on päästävä pois?
Mitä hyötyä siitä on?
Tässä Tylkkärissä kolme taiteilijaa kertoo kokemuksistaan residenssityöskentelystä.
On kahdenlaisia residenssejä: sellaisia, joihin vetäydytään työskentelemään rauhassa, ja sellaisia, joissa korostuu taiteilijan vuorovaikutus
paikallisen yleisön ja yhteisön kanssa.
Residenssiltä halutaan siis jotain sellaista, mikä poikkeaa totutusta.
Koneen säätiön Saaren kartanon residenssissä työskennellyt taiteilija
Heli Konttinen kiteyttää lähtemättömästi: ?Ainoa, mikä estää taiteen tekemistä, on elämä.?
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
?
Eduskuntaan voisikin Sipilän johdolla perustaa
kokonaisen askarteluvaliokunnan.
Himanen on Kokoomuksen kakkara, väittää
kolumnisti Jantso Jokelin. S. 19
?
Lasten etu on
kulttuuritädeille pyhä asia.
Tylkkäri keräsi kasaan joukon
mielenosoittajatyyppejä. S. 8
Opiskelijankin täytyy voida välillä vetäytyä omasta elämästään.
K arp
pine
LAURA MYLLYMÄKI
n
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Anja
Eräs gradua tekevä ystäväni lähti Lappiin viimeistelemään kirjoitushommiaan, ja toinen luopui täysin sosiaalisesta elämästään opinnäytetyörupeaman viimeisiksi viikoiksi.
Kavereiden kanssa meillä on myös Facebookissa oma ryhmämme gradusta avautumiselle. Ryhmän olemassaolon tarkoitus on, että me gradua
tekevät voimme valittaa rauhassa graduahdistuksesta toisillemme niin,
ettemme ärsytä niitä, joilla ei vastaavia huolia ole. Vertaisryhmä ? check!
On sanomattakin selvää, että kaikilla ei ole mahdollisuutta vetäytyä
työskentelemään idyllisiin vanhoihin kartanoihin tai lähteä hakemaan
inspiraatiota suurkaupunkien sydämiin.
?Tosin ilman elämää ei olisi mitään
mistä tehdä taidetta?, jatkaa myös taiteilija Konttinen ajatustaan.
Avain jonkin asian pitkäjänteiselle
työstämiselle onkin oman tilan raivaaminen ja siinä viihtyminen.
Taidan itse aloittaa alusta siivoamalla
kirjoituspöytäni.
OTA IISISTI, ILONA!
Hae Allianssin ilmastodelegaatiksi! Delegaattina vaikutat päättäjien pöydissä. Lisätietoa: henni.axelin@alli.fi.
Opintotuki on jatkossakin
opintorahapainotteinen
Opintotuki säilyy opintorahapainotteisena, päätettiin hallituksen kehysriihessä.
Lisäksi korkea-asteella otetaan
käyttöön lainahyvitysjärjestelmä.
Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Lainahyvityksen saisi tutkintonsa maksimissaan kuudessa
vuodessa suorittava opiskelija, joka aloittaa opintonsa ensi vuonna
tai sen jälkeen. Hyvityksen määrä
on 40 prosenttia opintolainan 2
500 euroa ylittävästä määrästä.
Hallituksen päätöksen tavoitteena on kannustaa opiskelijaa
vapaaehtoisen lainan ottoon.
Samalla luovutaan opintovelan
korkojen
verovähennysoikeudesta vuonna 2015. Myös yhden
prosentin koron maksamisesta
opiskeluaikana luovutaan.
?On hyvä, että opiskelijalla
säilyy mahdollisuus valita, miten
hän opintonsa opintorahan lisäksi rahoittaa, oli se sitten työtä
tai lainanottoa?, muotoilee TYYn
hallituksen
sosiaalipoliittinen
vastaava Juho Wilska.
Keppiä opiskelijoille tuli 20
opintopisteen vähimmäisvuosimäärästä, joka on tuen saamisen
ehto.
Wilska ja TYYn hallituksen varapuheenjohtaja Essi Karvonen
huomauttavat, että 20 opintopistettä ei vastaa yhtäkään yksittäistä
opintokokonaisuutta.
?Rajoite saattaa opiskelijat tekemään silppukursseja. Siinä
mielessä uudistus on epätarkoituksenmukainen?, Karvonen arvioi.
Lisäksi kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettua tukiaikaa
lyhennetään 70 tukikuukaudesta
64 tukikuukauteen. Asiasta uutisoi Ylioppilaslehti.
Tähän saakka valmistunut
maisteri on saattanut saada 55 tukikuukauden jälkeen 15 tukikuukautta lisäaikaa.
Tukikuukausirajauksen tarkasta sisällöstä ei toistaiseksi ole vielä
tietoa.
?Toivomme, ettei uudistus koskisi jatkotutkintoja. Monet jatkoopiskelijat hyödyntävät 15 lisäkuukauden oikeutta sillä aikaa,
kun muuta tutkimusapurahaa ei
vielä ole?, Wilska huomauttaa.
Suurin kampanjavoitto opiskelijaliikkeelle Wilskan ja Karvosen
mukaan oli, että hallitus piti kiinni lupauksistaan sitoa opintotuen
indeksiin.
?Pahimmat pöydällä olleet
uhat vältettiin ja tasavertainen
koulutusjärjestelmä säilyi?, Karvonen sanoo.
Karvonen ja Wilska antavat
kuitenkin pyyhkeitä opintotuesta
käydylle kokonaiskeskustelulle.
He peräänkuuluttavat myös avoimuutta.
?Enne kehysriihtä hiljennyttiin
kaikista mielipiteistä, ja hieman
hidasta tiedotus on riihen jälkeenkin ollut?, Wilska sanoo.
Opintotukeen on luvassa parannuksia myös toiselle asteelle.
Itsenäisesti
asuvien
18?19-vuotiaiden toisen asteen
opiskelijoiden vanhempien tulorajoja korotetaan asteittain.
Ensimmäisessä vaiheessa tulorajat nousevat 30 prosenttia ensi
vuoden elokuussa. Lisäksi toisen
asteen tukiajan laskentaperusteita
yhtenäistetään.
Laura Myllymäki
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
Hallinnon opiskelijaedustajat:
Nykyrakenne vakiinnuttaa
yliopiston päätöksente
Joukko humanistisen tiedekunnan opiskelijoita erosi tiedekunnan jo
Humanistisen
tiedekunnan
johtokunnan opiskelijaedustajat
Tero Ahlgren, Heikki Isotalo,
Taru Itälinna, Enni Niemelä,
Juuso Suutari ja Kukka-Maaria
Wessman jättävät humanistisen
tiedekunnan johtokunnan.
?Tällä hetkellä opiskelijaedustajalla on johtokunnassa kaksi
roolia. Toinen on opiskelijamielipiteen tuominen esiin tiedotusmielessä sekä vaikuttaminen
joihinkin asiakysymyksiin. Toinen rooli on legitimoida vale-
demokratia. Mahdollinen pieni
vaikutus ensimmäisessä roolissa
ei motivoi minua riittävästi toisen roolin täyttämiseksi?, tilittää
Juuso Suutari.
Opiskelijajäsenten mielestä
tilanne humanistisen tiedekunnan johtokunnassa on ollut jo
pitkään kestämätön.
Viimeinen niitti erokirjeen
jättäneiden opiskelijaedustajien
mukaan oli, kun dekaani ilmoitti, ettei laitosneuvostoja korvaavia valmisteluryhmiä perusteta
ollenkaan.
Tilalle on tulossa dekaanin
päätöksellä kahdesti vuodessa
kokoontuva laitosfoorumi. Suutari näkee foorumin pelkkänä
yksisuuntaisena tiedotuskanavana.
Yliopisto lakkautti laitosneuvostot viime syyskuussa. Samalla
tiedekunnissa ja laitoksissa sovittiin perustettavan laitosneuvostot korvaavia valmisteluryhmiä kolmikannan toteutumisen
turvaamiseksi.
TYYn hallitus järjestää kiitoskahvit onnistuneesta opintotukikampanjasta perjantaina 12.4. klo 15-16. Kah
UUTISET
UUTISET
KRISTIAN TERVO
ttaa valedemokratian
ekoon
ohtokunnasta.
Valmisteluryhmiä on otettu
käyttöön eri asteittain eri tiedekunnissa. Suutarin mukaan
akuutein tilanne on humanistisessa tiedekunnassa, missä
johtajakeskeinen päätöksentekomalli on jo ?uhka yliopistodemokratian toteutumiselle?.
Humanistisen tiedekunnan
dekaani Eija Suomela-Salmen
mukaan laitosfoorumin perustamisesta keskusteltiin opiskelijoiden kanssa.
?Demokratiavaje on sys-
teemissä. Uusi yliopistolaki ei
toteuta demokratiaa samassa
mielessä kuin vanha?, SuomelaSalmi sanoo.
Dekaanin mukaan opiskelijat
ovat hyvällä asialla, kun he kiinnittävät huomiota yliopistodemokratiaan tilaan. Hän kuitenkin näkee, että vaikuttaminen
alkaa oppiainetasolta. Dekaani
sanoo ymmärtävänsä myös opiskelijoiden huolen laitosfoorumeista yksisuuntaisena tiedotuskanavana.
?Jos laitosfoorumi ei ole toimi,
voidaan aina päättää asiasta uudelleen?, Suomela-Salmi sanoo.
?Valmistelu on
normaali käytäntö?
Suutarin mukaan demokratiavaje juontaa juurensa uuteen yliopistolakiin, mutta on osittain
myös yliopistokohtainen.
Esimerkiksi Helsingin yliopis-
LAURA MYLLYMÄKI
Lue opiskelijoiden
mielipidekirjoitus sivulta 7.
KYSYY:
Kuuluuko
opiskelijan ääni
yliopistolla?
KRISTIAN TERVO
Joukko humanistisen tiedekunnan johtokunnan opiskelijoita kokee, että opiskelijoiden on
hankala vaikuttaa tiedekunnan johtokunnassa. Johtokunnasta eronneen opiskelija mukaan
johtajakeskeinen päätöksentekomalli on jo uhka yliopistodemokratian toteutumiselle.
tossa laitos- ja tiedekuntaneuvostot päättävät laitosjohtajan ja
dekaanin valinnoista.
Turun yliopistossa johtajavalinnat tehdään niin sanotusti
ylhäältä alaspäin: rehtori valitsee
dekaanit ja dekaani laitosjohtajan.
?Viime kevään dekaanivalinnan yhteydessä rehtori Virtanen ohjeisti, ettei tiedekunnan
johtokunta saa dekaanista lausuessaan suositella tai arvioida
ehdokkaita, vaan ainoastaan luetella heidät?, Suutari kertoo.
Johtajavalinnoista säädetään
yliopiston johtosäännössä, jonka sisältöä yliopiston hallitus voi
halutessaan muuttaa.
Tiedekunnan tasolla päätetään muun muassa rakenteellisesta kehittämisestä, opetuksen
järjestämistä koskevista asioista
sekä esimerkiksi tilakysymyksistä.
?Kuluneen vuoden aikana
humanistisen tiedekunnan johtokunta on tehnyt ainoastaan
yhden todellisen päätöksen, joka
on eronnut valmistellusta pohjaesityksestä?, Suutari laskee.
Suutarin mukaan asiat tuodaan johtokuntaan sellaisilla aikatauluilla, että päätösesityksiin
on käytännössä mahdotonta
kajota. Hänen mukaansa niin
sanottua perinteistä kokouskulttuuria ei johtokunnassa noudateta.
?Jotkut asiakirjat ovat lähteneet kokouksen jälkeen välittömästi eteenpäin?, hän kuvaa.
Eija Suomela-Salmi sanoo,
että on normaali käytäntö, että
kokouksiin tuodaan asiat hyvin
valmisteltuina.
?Muutoin
päätöksenteossa
kestäisi päiviä. En myöskään
ymmärrä kritiikkiä kiireestä.
Keskustelimme laitosfoorumin
perustamisesta
johtokunnan
kokouksessa noin kaksi tuntia,
minkä jälkeen totesin, että uusia
mielipiteitä ei varmaan enää tule?, Suomela-Salmi sanoo.
Suutari kaipaisi Turun yliopistoon kollegiaalisten päätöksentekoelinten aseman vahvistamista.
?Olisi tärkeää, ettei johtajia nimitettäisi ylhäältä, vaan että yhteisö saisi valita omat johtajansa?,
hän katsoo.
Opiskelijajäsenten ero ei vaikuta tiedekunnan johtokunnan
päätösvaltaisuuteen. SuomelaSalmi toivoo, että johtokunta
säilyy tulevaisuudessakin kolmikantaisena.
Dekaani kertoi Tylkkärille
keskustelevansa johtokunnan
opiskelijajäsenten erosta rehtori
Kalervo Väänäsen kanssa.
5
Justus Jokela,
1. vuoden valtio-opin opiskelija
Proffiin saa ainakin hyvin yhteyttä. Mutta minulla ei ole kokemusta siitä, miten asiat menevät
in the real shit.
Petri Ruohio
2. vuoden poliittisen historian
opiskelija
Vaikka 70-lukulaisesta kolmikannasta onkin siirrytty poispäin, yhteistyö opiskelijoiden ja
yliopiston henkilökunnan kanssa toimii, ainakin omien kokemusteni perusteella.
Päivi Ruotsalainen
5. vuoden ranskan kielen
opiskelija
Kyllä kuuluu.
hvit järjestetään Turku-salissa, Ylioppilastalo A:n toisessa kerroksessa osoitteessa Rehtorinpellonkatu 4 A.
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Anja Karppinen
Viikset
Viikset yleistyivät muutama
vuosi sitten korkeasti koulutetun
ja matalasti työllistetyn kaupunkiväestön keskuudessa rakovalkean tavoin. Lattemukia kantava
viiksipari uhkuu menneisyyden
havinaa kuin rivi Ikean hyllyyn
pinottuja vintagekirjoja. Viikset
ovat kaksiteräinen miekka, mutta molemmista peitsistä voi napsia pikaisukuvia naamakirjaan
kahvikupin taakasta vapaalla
räpylällään.
Hyvin hoidetut viikset ovat
luonnon ja kulttuurin lyömätön liitto: alkuvoimaista kasvua
sykkivä puutarha, jonka viktoriaaninen siveys pitää nuhtees-
sa. Viikset ovat yksiaivoisuuteen
kykenevän keikarin leikkisä keulakoriste. Cityviikset nilkkaavat silmää, naurahtaen samalla
omalla pelailulleen. Yhdistettyinä kireisiin pöksyihin ne lupaavat jatkuvasti ja lunastavat
harvoin.
Metropoliviiksiä ei tule sekoittaa astetta tuuheampiin metsuriviiksiin, joita tapaa siellä missä
busseilla ei ole numeroa. Metsuriviikset eivät sitoudu angliseen
vaan arktiseen traditioon: ne
eivät leikittele menneillä siirtomailla vaan siirtävät maata ihan
tosissaan.
Kaapo Paatos
Kolumni
Kenen joukoissa
seisot ja miksi?
Mietin pitkään, lähdenkö opintotuen heikentämisen
vastaiseen mielenosoitukseen. Ajatus mielenosoitukseen
menemisestä tuntui vaivaannuttavalta ja teennäiseltä.
Ahdistuksessani ei ollut kyse yleisestä mielenosoittamisen vierastamisesta, sillä kailottaminen ja saapastelu ovat
toimintoja, joita suoritan ammattimaisesti päivittäin.
Vaivaantumisen alkujuuri oli falskiudessa. ?Opintotuen
mahdollinen heikentäminen? ei vaan tuntunut riittävältä
syyltä rynnätä kadulle huutamaan.
Nyt ei sovi ymmärtää väärin ? opintotuen opintorahapainotteisuus edistää mielestäni yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia ja on siksi ensisijaisen tärkeää. Vaikka akateemisesti koulutettujen työllisyystilanne on vielä
toistaiseksi erinomainen eikä lainanotossa ole sen suhteen millään alalla (KUULITTEKO, HUMANISTIT!)
pelättävää, on ymmärrettävää, että taustaltaan taloudellisesti epävakaista perheistä ponnistavat kokevat lainan
oton uhkana, eivätkä lähtisi lainapainotteisella tuella
lainkaan opin tielle.
Osittain kyse lienee juuri tästä: mielenosoitettavi-
en asioiden tulisi intuitioni mukaan olla suoraviivaisia,
yhteen lauseeseen mahtuvia, kuten vaikka ?lopettakaa
sota? tai ?alas apartheid?. ?Vaadimme maltillisia kehittämistoimenpiteitä, mutta emme sellaisia jotka johtavat
koulutuksen periytyvyyteen ja muihin mälsiin juttuihin?
ei vaan ole iskevä repla väkijoukosta huudeltavaksi. Tuli
surullinen ja samalla huvittunut olo. Kaipaanko todella
enemmän selkeitä ja kestämättömiä epäkohtia yhteiskuntaamme, jotta olisi niinku hyvä fiilis mielenosoittaa?
Omanlaisensa sukupolvikokemus sekin.
Työkuvioideni vuoksi tiedän hyvin, millaista vaikutustyötä Suomen ylioppilaskuntien liitto tekee. SYL:n työntekijät ja hallitus ovat täynnä skarppia porukkaa, jotka
vääntävät ammattimaisesti asiat kulisseissa kondikseen.
Mietin, onko edunvalvontajärjestön mahdollista saada
molempia: sekä vaikutusvaltaista lobbauskoneistoa että
massoja kadulle. Yrittäkää miettiä nauramatta Elinkeinoelämän keskusliiton agitoimaa väkijoukkoa banderollit kourassa eduskuntatalon edustalla kultaiset solmiot ja
poplaritakit maaliskuun viiltävässä tuulessa lepattaen. Ei
onnistu. Jopa vappumarssit ovat vahvan ja institutionaalistuneen ay-liikkeen viimeinen vitsi. Kuka niillä enää
edes käy?
Lähdin mielenosoitukseen velvollisuudentunnosta ja
koska minulle luvattiin, että saan auttaa tavaroiden purussa ja roudaamisessa, eikä minun tarvitse keskittyä
vaivaantumiseen. Porukkaa oli tullut paikalle paljon,
ympäri Suomea. Fiilis oli tarpeettoman kylmästä ilmasta
huolimatta uskomaton. Mielenosoitus myös kantoi hedelmää: hallitus ei kehysriihessään heikentänyt opintotukea merkittävästi.
Oma epäröinti mielenosoittamisen mielekkyydestä alkoi hävettää. Ehkä asia ja sen muotoilu ei aina ole
tärkeintä. Ehkä tärkeintä on välillä näyttää, että olemme
olemassa, meitä on paljon, meitä ei voi sivuuttaa.
LOTTA AARIKKA
Kirjoittaja lähti mielenosoitukseen niin kutsutuissa ulkoiluhousuissa, koska on näemmä muuttunut järkeväksi tai
keski-ikäiseksi.
Graduun etsitään haastateltavia! Ota yhteyttä, jos olet läsnäoleva perustutkinto-opiskelija ylio
MIELIPIDE
Paluu
professorivaltaan
Vuoden 2010 yliopistouudistuksen yhteydessä tiedekuntien
päätösvaltaa kavennettiin ja tehtäviä siirrettiin dekaaneille ja tie-
dekuntien hallinnoille. Samalla
laitosneuvostoista tuli päätösvallattomia keskustelukerhoja, jotka
eivät kokoontuneet pakollisten
kokousten lisäksi. Viime syksynä
loputkin jäljellä olleista laitosneuvostoista lakkautettiin.
Kolmikantainen päätöksente-
Mielipide
Haluatko mielipidekirjoituksesi
Tylkkäriin? Ota yhteyttä:
tyl-paatoimittaja@utu.fi
ko vastaa vallan painotukseltaan
enemmän 1700-luvun säätyvaltaa, kuin kansanvaltaista demokratiaa. Myös kolmikanta elää
iltaruskon aikaa, sillä yliopistojen
hallintokulttuuri loikannut aimo askeleen kohti yksinvaltiutta
hyödyntäessään uuden julkishallinnon opin mukaista linjajohtamista.
Humanistisen
tiedekunnan
johtokunnan toiminta on kehittynyt kuluneina vuosina samaan
suuntaan. Nykyisten opiskelijaedustajien
johtokuntakaudella
tehdyistä päätöksistä on lähes
kaikki tehty valmistellun pohjaesityksen mukaan. Entistä harvempi asia tuodaan johtokunnan päätettäväksi, ja silloin kun
tuodaan, johtavat liian kireät
aikataulut ?ota tai jätä?-päätöksentekokulttuuriin. Tilanne tiedekuntatason alapuolella on vielä
huolestuttavampi.
Laitosneuvostojen lakkauttamisen jälkeen
ne tuli yliopiston johtosäännön
kirjauksen mukaan korvata uusilla valmisteluryhmillä, joilla ei
olisi suoraa päätöksentekovaltaa tai asemaa hallintoelimenä.
Humanistisessa tiedekunnassa
niiden korvaajaksi lanseerattiin
tänä keväänä laitosfoorumi, joka
on kahdesti vuodessa pidettävä
tiedotustilaisuus, joka ei kykene
valmistelutyöhön.
Muutoksella on kolme seurausta: hallinnon virkamiesten val-
misteluvalta kasvaa, yksiköiden
johtajien päätösvalta korostuu ja
professorien henkilökohtaisten
verkostojen merkitys voimistuu.
Kehityssuunta ei johdu toimijoiden pahantahtoisuudesta, vaan
epädemokraattisten rakenteiden
passiivisesta hyväksymisestä yliopistoyhteisön vallankäytön pohjaksi.
Ylivertaisesti suurin päätöksenteon ulkopuolelle jäävä ryhmittymä on opiskelijat. Valtaa
käyttävien tahojen muodolliset
suhteet ja päätöksenteon portaat
ovat hankalasti ennakoitavissa
opiskelija-aktiivillekin, eikä oman
asian edistäminen ilman luottamuksellista hyvä veli -verkostoa
ole käytännössä enää mahdollista.
Nykyjärjestelmässä hallintoon
osallistuvien opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat
opiskelijanäkökulman tarjoamiseen ja pieniin päätöksiin vaikuttamiseen. Meidän johtopäätöksemme on kuitenkin toinen:
nykyjärjestelmän legitimoimisen
sijaan eroamme humanistisen
tiedekunnan johtokunnan tehtävistä. Muutos ei aina ole mahdollista sisältäpäin.
Tero Ahlgren
Heikki Isotalo
Taru Itälinna
Enni Niemelä
Juuso Suutari
Kukka-Maaria Wessman
Miksei lapsia saa tuoda
liikuntatunneille?
Haluaisin ilmaista mielipiteeni
eräästä Turun yliopistoliikunnan ilmeisesti melko äskettäin
luomasta säännöstä.
Olen vienyt 6-vuotiasta poikaani mukanani yliopistoliikunnan vuoroille Educariumissa jo parin lukukauden ajan.
Lapseni on aina käyttäytynyt
hyvin ja leikkinyt rauhallisesti
liikuntasalin nurkassa omilla le-
luillaan. Tämä on sopinut vuorojen ohjaajille ja ovella päivystäville henkilöille; jotkut ovat
jopa kehuneet lapseni käytöstä.
Helmikuun
loppupuolella
eräänä lauantaina päivystäjä
sanoi, että lapsia ei enää päästetä liikuntatiloihin. Vaikuttaisi
siltä, että uusi sääntö saatettiin
voimaan kesken lukukauden ilman selkeää syytä. Tämä sääntö
näyttäisi vaikuttavan vain hyvin
harvoihin ihmisiin, sillä tähän
mennessä olen ollut ainoa lapsen kanssa liikuntatiloissa liikkunut.
Ottaako tämä sääntö huomioon tasavertaisuuden? Olen
ulkomailta tullut yksinhuoltajaäiti jonka on tuotava lapsensa
mukaan liikuntatiloihin, koska
minulla ei ole muita, jotka hä-
nestä voisivat huolehtia. Muut
käyttäjät ovatkin enimmäkseen
nuoria ja lapsettomia, tai heillä
on mahdollisuus viedä lapsensa
jonnekin hoitoon.
Miksi tehdä näin tiukka sääntö joka vaikuttaa vain harvoihin, pieneen vähemmistöön?
Kun kysyin asiasta yliopistoliikunnan toimistosta, eivät he
itse asiassa tienneet kuinka pal-
jon tilojen käyttäjät todellisuudessa tuovat lapsia tiloihin.
Eikö olisi reilumpaa että ehdottoman säännön sijasta esimerkiksi lapsen kanssa liikkuva
voisi kysyä tunnin ohjaajalta ja
muilta liikkujilta, sopiiko heille
että lapsi on omissa oloissaan
nurkassa, mutta kuitenkin aina
vanhempansa vastuulla?
Nelly Llerena
opistossa, sinulla on alle 12-v. lapsi ja teet ansiotyötä min. 3 pv/vko. Lisätietoja: tuusah@utu.fi.
7
Kulttuuritäti
Kulttuuritädin tunnistaa värikkäistä
vaatteista ja niiden päälle kiinnitetyistä
huovutetuista asusteista. Kulttuuritädit
varmistavat, että heidän kotikaupunkinsa, tarkemmin määriteltynä heidän idyllinen kotikorttelinsa, pysyy puhtaana kaikesta inhottavasta: rumista parkkitaloista,
alkoholisteista ja sen sellaisesta. Lasten
etu on kulttuuritädeille pyhä asia.
Nuori vihainen
nainen
Hän kulkee verkkosukkahousuissaan
joukon edellä megafoni huulillaan. Nuori vihainen nainen nauttii esiintymisestä,
johtamisesta ja pahisten vihaamisesta.
Hän on huolissaan etenkin eläinoikeuksista, tasa-arvosta ja Palestiinan tilanteesta. Tämä Voima-lehteä lukeva huumorintajuton aktivisti on vähintään henkisesti
lesbo.
Paheksuja
Paheksujan mielestä hipit, työttömät
ja laiskimukset ovat pilanneet rehellisen
veronmaksajan elämän. Hän haluaa halpaa maitoa ja jauhelihaa automarketista,
ilman syyllisyyttä. Siksi hän tuijottaa katkeruuden kovettamin sydämin ohikulkevia maailmanpelastajia.
Antakaa
äänen k
Opiskelijat osoittivat kehysriihen aatt
nykymuotoisen opintotuen puolesta. T
poikkeuksellisen homogeeninen joukko
mielenosoittajat? Tylkkäri keräsi koko
Teksti: Sampo Rouhiainen
Kuvitus: Anja Karppinen
Kylähullu
Tämä mielenosoittajatyyppi on valjastanut koko elämänsä katkeruuden jonkin
asian vastustamiselle. Vaikka hänellä on
työttömänä ollut paljon aikaa käytettäväksi projektiin, toiminta ei ole vastapuolta pahemmin pelottanut. Paikallislehti on jättänyt julkaisematta sekavat
mielipidekirjoitukset, ja tien laidalle pystytetyt kyltit eivät ole osuneet autoilijoiden silmiin. Kylähullua ei tule sekoittaa
toiseen ulkoisesti samalta vaikuttavaan
mielenosoituksissa viihtyvään henkilöön,
pultsariin.
Tavis
Hän näkee yhteiskunnassa virheen ja haluaa tehdä asialle jotakin, vaikkei tiedäkään oikein, mitä se olisi. Tavis kirjoittaa
nimensä netissä kiertäviin adresseihin,
muttei jaksa lähetellä niitä eteenpäin.
Hän hengailee yleensä joukon hännillä
ja kuljettaa mukanaan polkupyörää tai
lastenvaunuja, joiden avulla hän koettaa
naamioitua viattomaksi ohikulkijaksi.
Haluatko tulla mukaan rakentamaan TYYn kehitysyhteistyöviikkoa? Kehitysyhteistyöviikon
AJASSA
TaustatyöTaneli
Hippityttö
Tämä mies on teoreettisesti suuntautunut
siistin sisätyön tekijä, joka arvostaa myös
virallisia vaikutusmuotoja. Hän pysyttelee asiantuntijuusaiheestaan kärryillä ja
julkaisee mielipiteensä mieluummin blogitekstinä kuin iskulauseena. Lajin vihreä
alatyyppi on retkeilyvaatteisiin ja villapipoon pukeutunut vanhan koulun luontomies.
Hippityttö on löytänyt todellisen minänsä muutettuaan maalta kaupunkiin.
Hän maalailee mielellään banderolleja ja
keittää teetä mielenosoitusväelle. Hippityttö uskoo pienten tekojen voimaan ja
siihen, että paatuneinkin rötösherra on
pohjimmiltaan hyvä ihminen.
aa mun
kuulua!
Bongojengi
tona onnistuneesti mieltään
Tällöin eduskuntatalon edessä oli
o. Minkälaisia ovat muut suomalaiset
oon joukon tunnistettavia tyyppejä.
Tällä porukalla ei ole mitään käryä
mielenosoituksen aiheesta, mutta makea
vihdan haju joukosta kyllä nousee. Pääasia, että rummut raikaavat ja meininki
on hyvä.
Aina äänestäminen ei riitä
Maantieteen laitoksella tutkijana
työskentelevä Niko Humalisto on ollut
mukana
kansalaisjärjestötoiminnassa
2000-luvun alusta alkaen. Hän laskee
osallistuneensa kymmeniin erilaisiin suoran toiminnan muotoihin kadunvaltauksista ydinvoimaloihin tunkeutumisiin.
Vaikka suuri osa toiminnasta on rauhallista, Humalisto on esimerkiksi pidätetty
kansainvälisestä terrorismista epäiltynä,
kun hän pyrki liikkuvaan hiilitankkeriin
vesitykkien ja laivaväen ohi.
Humalisto sanoo ryhtyneensä kansalaisjärjestötoimintaan opiskelujen synnyttämän ympäristöangstin ajamana. Mukana hän on jaksanut, koska kokee samalla
kehittyvänsä itse.
?Toiminnassa oppii hirveästi ja pysyy
ajan hermolla ympäristöpolitiikasta.?
Humalistoa on kansalaisjärjestötoiminnassa kiehtonut se, että sitä kautta voi
vaikuttaa esimerkiksi puoluepolitiikkaa
nopeammin ja suoremmin.
Mikä sitten on yksittäisen aktivistin
merkitys kokonaisuuden kannalta?
?Olen saanut ihmisiä mukaan toimintaan ja tarjonnut kampanjoiden käyttöön
akateemista osaamista ja järjestelykykyä.
Toisaalta näissä hommissa huomaa hyvin
myös yhden ihmisen rajallisuuden,? Humalisto miettii omaa osuuttaan maailman
pelastamisessa.
Humalisto muistuttaa, että ?actionit?
ovat vain jäävuoren huippu. Suurin osa
järjestöjen toiminnasta on tiedonkeruuta, varainhankinnan suunnittelemista ja
vuorovaikutusta yritysten sekä poliitikkojen kanssa. Suora toiminta on monesti se
viimeinen oljenkorsi.
Suomalaisten kaksinaamainen suhtautuminen gandhilaiseen vaikuttamiskeinoon harmittaa Humalistoa.
?Harva kiistää toiminnan oikeutusta,
mutta viesti häviää aina jäätävän pöyristelyn alle. Väkivallatonta suoraa toimintaa
tarvitaan. En näe, että äänestämällä voi
vaikuttaa kaikkeen.?
Sampo Rouhiainen
?Actionit? ovat vain jäävuoren huippu, toteaa kansalaisjärjestöaktiivi Niko Humalisto.
n ensimmäinen kokous on tiistaina 9.4. klo 16.00 Turku-salissa. Lisätietoja: roovas@utu.fi.
9
Taiteilijat
poissa
kotoa
He hakeutuvat residensseihin voidakseen
työskennellä rauhassa tai löytääkseen
inspiraatiota luomistyöhönsä.
Kolme taiteilijaa kertoi Tylkkärille
residenssikokemuksistaan.
Teksti: Aura Nikkilä
Kuvat: Kristian Tervo
FAKTA
Taiteilijaresidenssejä on ympäri maailmaa. Niitä voivat
ylläpitää useat eri tahot, esimerkiksi museot, säätiöt, taidetoimikunnat ja galleriat. Yleensä taiteilijat valitaan residensseihin
hakemusten perusteella. Residenssijaksojen pituus vaihtelee
viikosta jopa vuoteen.
Residenssit voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin:
residensseihin, joihin vetäydytään työskentelemään rauhassa,
ja residensseihin, joissa korostuu taiteilijan vuorovaikutus
paikallisen yleisön ja yhteisön kanssa.
Taiteilijaresidenssien tarkoituksena on mahdollistaa
taiteilijoille oleskeluaika ja -paikka poissa totutusta ympäristöstään. Residenssi tarjoaa yleensä rauhallisen ympäristön
mietiskelylle, tutkimukselle ja luomistyölle. Residenssi voi olla
myös ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua paikalliseen taidekenttään. Useissa taiteilijaresidensseissä korostetaan kulttuurivaihdon ajatusta, uusien ihmisten kohtaamista ja verkostojen
luomista.
?
Käytin käytännössä kaiken ajan
kaupungin valtavasta jazz-tarjonnasta
nauttien. Matkan aikana kävin
kuuntelemassa reilut 20 keikkaa tai
konserttia ja soitin itsekin useissa
jameissa.
Kommunikaatiota
uudessa ympäristössä
Taiwanilainen mediataiteilija I-Yeh Wu
on onnellinen, että tuli valituksi Titanikgallerian residenssiohjelmaan.
?Turku on juuri sopivan kokoinen kaupunki, kaikkialle voi kävellä ja siellä on
helppo tavata avarakatseisia ihmisiä?, kehuu
tämän vuoden tammi- ja helmikuun residenssissä viettänyt Wu.
Visiitti oli Wun ensimmäinen Suomeen.
?Minulla oli perusajatus projektistani
jo ennen residenssiin tuloa, joten pystyin
aluksi rauhassa tutkailemaan uutta ympäristöä ottamatta turhia paineita työn edistymisestä.?
Wu asui Åbo Akademin Domus-asuntolassa ja työskenteli gallerian yhteydessä
olevassa studiotilassa.
?Välillä tein töitä yöaikaan myös asunnolla.?
?Minulla oli residenssiaikana työn alla
kaksi teosta, omatekoinen sähköpostiohjelma sekä videoteos. Niissä tarkastelen
nykyteknologian mahdollistamaa huippunopeaa kommunikaatiota inhimillisestä
näkökulmasta.?
Taitelijan kehittämän sähköpostiohjelman juju on, että lähettäjä voi valita siinä ei-
sähköisen kuljetusvälineen, jonka mukaan
viestin toimitusaika määräytyy.
Videoteoksessa visioidaan tulevaisuuden
kommunikaatioteknologiaa, joka ei aina
toimi moitteettomasti. Teos käsittelee ihmisten välistä kommunikaatiota humoristisella otteella.
?Gallerian henkilökunta auttoi minua
paljon varsinkin videon toteuttamisessa.?
Residenssiaikana tuntemukset vaihtelivat
laidasta laitaan.
?Välillä on koti-ikävää ja välillä taas menee täysillä mukaan uuden ympäristön elämään, seuraa vain sydäntään ja elää siinä
hetkessä?, Wu miettii ja toteaa, että silloin
tällöin tekee hyvää paeta tuttua ympäristöä
ja saada uusia vaikutteita.
Titanikin residenssikoordinaattori Valtteri Virtanen toteaakin, että useimmat heidän residenssitaiteilijansa tulevat Turkuun
hakemaan uusia kokemuksia, tutustumaan
kaupunkiin ja kohtaamaan ihmisiä. Mediataiteilija Wu on vakuuttunut, että Turussa vietetty aika tulee vaikuttamaan hänen
työskentelyynsä tulevaisuudessakin.
Dollar-Post 2.0 -sähköpostiohjelma:
http://dollar-post.com
11
Pyhiinvaellus
jazzin mekkaan
Jazzpianisti Lassi Kouvo vietti viime
syksynä kaksi viikkoa Varsinais-Suomen
taidetoimikunnan (nykyinen Taiteen edistämiskeskuksen Lounais-Suomen toimipiste) ja Läntisen tanssin aluekeskuksen
pyörittämässä taiteilijaresidenssissä New
Yorkissa.
Residenssiaika typistyi viikolla Sandymyrskyn vuoksi, mutta Kouvo otti lyhentyneestä reissusta kaiken irti.
?Käytin käytännössä kaiken ajan kaupungin valtavasta jazz-tarjonnasta nauttien. Matkan aikana kävin kuuntelemassa
reilut 20 keikkaa tai konserttia ja soitin itsekin useissa jameissa.?
Vehmaalta kotoisin oleva muusikko olisi muutenkin matkustanut New Yorkiin
?jazz-pyhiinvaellukselle?, joten residenssi
sopi kuvioihin mainiosti. Kouvo oli käynyt
kaupungissa aiemmin, ja tiesi mitä odottaa.
?Kaupunki todella sykkii elämää ympäri
vuorokauden ja jazztarjonta on aivan uskomaton.?
Residenssiasunto oli vaatimaton huone
kerrostalossa Harlemissa. Kouvo sanoo
alueen olevan Manhattanin pahamaineisimpia, mutta mitään ongelmia ei matkan
Talvi viiden tähden
residenssissä
aikana tullut.
Kouvo tunsi ennestään joitakin paikallisia muusikoita ja tutustui residenssiaikana
muutamaan uuteen.
?Amerikkalaiset ovat tuttavallisia muukalaisiakin kohtaan. Myös suomalaisia
jazzmuusikoita tuntui tulevan vähän joka
kulman takaa vastaan.?
Residenssimatka toimi Kouvolle valtavana inspiraation lähteenä.
?Missään muualla ei voi päästä tekemisiin jazztradition kanssa yhtä hyvin kuin
New Yorkissa.?
Kouvo huomasi ilokseen, että rapakon
takana soitetaan samoja jazzstandardeja
kuin koto-Suomessakin.
?Jameissa lavalle hypätessä ei pahemmin
tarvinnut miettiä yhteisiä biisejä.?
Tämäntyyppisessä residenssissä on eristäytymisen sijaan kyse pikemminkin hakeutumisesta taiteenalan ytimeen ja inspiraation etsimisestä.
?New Yorkissa kuulemillani keikoilla ja
jamikokemuksilla on ehdottomasti ollut
vaikutusta taiteelliseen toimintaani. Samoin tapaamillani muusikoilla ja heidän
uratarinoillaan.?
Kuvataiteilija Heli Konttinen haki Koneen Säätiön ylläpitämään Saaren kartanon
residenssiin valmistuttuaan Taideteollisesta
korkeakoulusta vuonna 2009.
?Minulla oli ajatus elokuvasta ja halusin
päästä ideoimaan sitä rauhassa. Mieli tarvitsee tilaa ison urakan alussa.?
Konttinen vietti kolme kuukautta Mietoisissa sydäntalvella 2010. Samaan aikaan
residenssissä olleelle kahdeksan hengen
taiteilijajoukolle syntyi yhteisiä rituaaleja
kokkaamisesta elokuvailtoihin.
?Meistä muodostui väliaikainen, muusta
maailmasta eristyksissä oleva sosiaalinen
yhteisö.?
Myös työskentely luisti maaseudun hiljaisuudessa.
?Menin sinne käsikirjoittamaan heteronormatiivisen maailman suvaitsemattomuutta käsittelevää 20 minuutin fiktiivistä
dokumenttia. Residenssistä palatessani olin
tekemässä kokoillan elokuvaa.?
Seesteinen tunnelma vapautti taiteilijan
mielikuvituksen valloilleen.
?Talvi eristää ihan omalla tavallaan. En
varmaan olisi saanut niin paljon aikaiseksi
jos olisin ollut siellä kesällä.?
Saaren kartanossa Konttinen teki pohjatyötä ja opiskeli elokuvanteon perusteita.
Samaan aikaan residenssissä ollut muusikko perehdytti häntä elokuvien äänimaailmaan.
?Siellä oli aikaa katsoa elokuvia analyyttisemmin kuin arkielämässä.?
Konttinen kertoo ympäristöllä olleen
myös suora vaikutus elokuvaan.
?Siinä tulee näkymään kuusimetsää ja
punainen mökki.?
Ajoittaisen eristäytymisen ja arjesta irrottautumisen Konttinen näkee hyödyllisenä
taiteilijan työskentelylle.
?Ainoa, mikä estää taiteen tekemistä, on
elämä.?
?Näin me yhdessä muiden residenssitaiteilijoiden kanssa totesimme. Tosin ilman
elämää ei olisi mitään, mistä tehdä taidetta.?
Konttinen on myöhemmin viettänyt residenssikausia ulkomailla ja sanoo, ettei Saaren kartano vertailussa kalpene.
?Monessa paikassa annetaan tilat ja rahoitus, mutta muuten taiteilija jää aika yksin. Saaren kartano on viiden tähden residenssi, jossa taiteilijoista pidetään todella
hyvää huolta.?
Tuomiopäivän
kätilö
Kyynisellä maailmankuvalla on paikkansa Riina
Palmqvistin taiteessa. Hän yrittää olla uskollinen
itselleen miellyttämättä muita.
TEKSTI: LAURA MYLLYMÄKI
KUVA: KRISTIAN TERVO
Riina Palmqvist käyskentelee
Turun taidemuseon Studiossa,
vastaa toisella kädellä puhelimeen ja keräilee tavaroitaan toisella.
Hän on saanut valmiiksi näyttelynsä Tuomiopäivän, joka on
28-vuotiaan Palmqvistin taiteellinen opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta.
Ikkunalaudalla on pullo kuohuviiniä ja hedelmiä, ikään kuin
odottamassa avajaisten juhlallisuuksia.
Ne luovat kontrastia näyttelyn
teemoille: masennukselle, ahdistukselle ja epävarmuudelle.
Kuudesta videoteoksesta sekä vanerista, hiekasta, oksista ja
täytetyistä marsuista rakennetun
installaation jokainen hiekanjyvä on nyt löytänyt Studiosta
paikkansa.
Valo tulvii ikkunoista sisään.
?On iso juttu, että saan pitää
opinnäytetyönäyttelyni Taidemuseossa. Se on osoitus siitä,
että omalla tekemiselläni on
muidenkin mielestä merkitystä.
Taiteellinen itsetuntoni on kohonnut?, Palmqvist sanoo.
Taidemuseo valitsee vuosittain yhden Taideakatemiasta
valmistuvan opiskelijan järjestämään näyttelynsä museon tiloissa. Kilpailu paikasta on kovaa.
Vaikka lähimmät ystävät ovat
olleet Palmqvistin puolesta iloisia, kateuttakin hän on saanut
osakseen.
Näyttelypaikkaa haettiin näyttelysuunnitelmalla ja taiteellisella portfoliolla. Museonjohtaja ja
amanuenssi kävivät myös tutustumassa opiskelijoihin ja opiskelijoiden työhuoneisiin. Lopuksi
museon johto teki valintansa.
Palmqvistille valinta tuli yllä-
tyksenä. Jopa siinä määrin, että
häntä aidosti ihmetyttää, kun
muut ovat kiinnostuneita hänen
työstään ja taiteestaan.
?En todellakaan olettanut, että
saisin paikan. Mutta on se siistiä.?
Tuomiopäivä pitää sisällään
sen, minkä lupaileekin.
Palmqvistin teokset kuvailevat
yksilön kokemaa masennusta,
ahdistusta, pelkoa ja häpeää.
Videoissa esiintyy Palmqvist
itse. Se on hänelle luonteva tapa
tehdä taidetta. Yhdessä videossa
hän kyyhöttää peiton alla, toisessa hänen naamaltaan valuu kermavaahtoa.
Vain hän itse sanoo tietävänsä,
minkä tunnetilan hän kulloinkin
haluaa esittää ja tuoda julki.
Palmqvist kuitenkin painottaa, että teos ei ole omakuva.
?Esiinnyn videoissani erilaisissa rooleissa, joilla kuvaan
psyykkisiä tuntemuksia.?
Kolmiulotteinen
kokonaisuus
Turkuun Palmqvistin tie on käynyt Helsingin, Anjalankosken,
Kuopion ja Tampereen kautta.
Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kallion ilmaisutaidon lukiosta, minkä jälkeen hän opiskeli vuoden
kuvallista ilmaisua Kymenlaakson opistossa.
Opistovuoden jälkeen hän hakeutui opiskelemaan keramiikka- ja lasimuotoilua Kuopion
Muotoiluakatemiaan. Kahden
opiskeluvuoden jälkeen hän kuitenkin huomasi, ettei muotoilu
ollutkaan hänen intohimonsa.
Hän päätti hakea opiskelemaan Turun taideakatemiaan.
?Olin kuullut, että Taideakatemiassa painottuisi myös tekninen osaaminen. Siihen aikaan
minusta tuntui, että halusin niin
sanotusti oppia tekemään kunnolla.?
Siksi on verrattain paradoksaalista, että video on valikoitunut Palmqvistin opinnäytetyönäyttelyn keskeiseksi tekniikaksi.
?Koulussa oli mahdollisuus
käydä vain yksi videokurssi
opintojen aikana. Tekniikan
olen lopulta oppinut itsenäisesti
kokeilemalla ja muilta kyselemällä.?
Historia muotoilun opiskelijana kuitenkin näkyy Palmqvistin
jäljessä nykyäänkin. Tuomiopäivä ei ole pelkkää videota vaan
kolmiulotteinen
kokonaisuus
marsuineen ja vanerilevyineen.
?Videoteokseni ovat performatiivisia. En kuitenkaan ajattele itseäni performanssitaiteilijana, koska en oikein tiedä, mitä
yleisön edessä tekisin. Pystyn
videoiden kautta ilmaisemaan
paremmin näkemykseni ja ajatukseni?, hän selvittää videoiden
olemassaolon tarkoitusta.
Palmqvist myöntää, että hänen maailmankuvansa on synkkä. Siksi Tuomiopäivä ei voisi
olla mitään muuta, kuin mitä se
nyt on. Sateenkaaret ja perhoset
hän jättää suosiolla muille.
?Elämä on kyynistänyt minua,
ja minulla on oma näkemykseni
asioista. Aistin maailman tietyllä
tavalla, ehkä vähän epäillen.?
Vaikka Palmqvistin valitsemat
teemat ovat henkilökohtaisia,
ovat ne samalla myös yleismaailmallisia. Ärsyttävää hänen mielestään on, että häpeää ja masennusta ei saisi näyttää ulospäin.
?Mutta näissäkin teemoissa
on huumoria. Näen huumoria
monesti kaikessa, mitä teen. Editoidessani videoita saatoin välillä
oikein purskahtaa nauruun.?
Kun synkkyys ja huumori
paiskaavat kättä, lopputuloksena
on, ettei Palmqvistin teoksesta
huou toivottomuus.
?En kulkenut missään pohjamudissa, kun tein tätä näyttelyä.
Taiteen tekeminen voi olla myös
terapeuttista.?
Kohti
taiteilijuutta
Tuomiopäivä on Palmqvistin ensimmäinen yksityisnäyttely. Taiteilijan arjen eläminen on ollut
hänestä mahtavaa.
Rutiineja ei ole ollut, ja aikataulut ovat joustaneet. Taidemuseon näyttely on toiminut Palmqvistille kiintopisteenä, jota
kohti hän on kulkenut. Hän on
nauttinut vapaudestaan ja harjoitellut luonteenlujuutta.
?En ole sairaalloinen perfektionisti. Itselleen kuitenkin asettaa riman korkealle, ja epävarmuuden hetkiä on ollut.?
Palmqvistin työtapana on
miettiä hyvin pitkälle ennen hihojen ylös käärimistä.
Hän punnitsee, arvottaa, pohtii, sulattelee ja kyseenalaistaa
ennen kuin ryhtyy toteuttamaan.
?Tuomiopäivä kypsyi hitaasti
muotoonsa puolen vuoden aikana. En kokenut mitään yhtä
valaistumisen hetkeä.?
Palmqvist sanoo jo odottavansa valmistumista. Hän haluaisi oman työhuoneen. Taiteiljan elämänrytmistä hänelle on
muodostunut jo jonkinlainen
näkemys: se on tasapainottelua
näyttelyaikojen ja apurahojen
hakemisen välillä.
?Ihanteellista olisi elättää itsensä taiteilijana.?
Ja kukapa taiteilija ei näin ajattelisi.
Mutta Palmqvist tietää, että
ajat ovat kovat. Hän voisi tehdä
myös koulutustaan vastaamatonta palkkatyötä, mutta silloin
taiteen tekemisen aika olisi kortilla. Kokemusta hänellä on postinkantajan ja puistotyöntekijän
töistä.
?Ulkomaille lähtö tuntuu
luontevalta vaihtoehdolta jossain vaiheessa. Tai maisteriopinnot. Koetan elää päivän kerrallaan. Turkuun en ajatellut jäädä
loppuelämäkseni.?
Yhdestä asiasta Palmqvist on
varma: hän haluaa tehdä juuri
sitä, mitä nyt tekeekin.
?Se vain on tosi kivaa. Elän
mieluummin niukasti ja teen
sitä, mitä haluan. Plussaa on, jos
joku muukin voi saada jotain taiteestani.?
Aina Palmqvist ei suinkaan
tiennyt päätyvänsä taiteilijaksi.
Alavalinta selkeni vasta lukion
jälkeen. Hänen vanhempansa
eivät ole taiteilijoita, ja hänellä
saattaa olla kausia, jolloin hän
ei edes itse seuraa, mitä taiteessa
tapahtuu.
?Koetan myös tietoisesti välttää seuraamasta trendejä. Haluan pysyä uskollisena itselleni ja
välttää miellyttämästä muita.?
Palmqvistia kiehtoo taidemaailmassa sen alati muuttuva luonne. Edes hän itse ei voi
tietää, minkälaista taidetta hän
kymmenen vuoden päästä tekee.
Tekniikat voivat muuttua, ihmisiä tulla ja mennä.
?Se pitää mielenkiinnon yllä.?
13
tää uraauurtavuus ja yllättävän
moderni tyyli.
?Nämä kirjat loivat perustaa
romaanitaiteelle, ne ovat pohja ja
alkusoitto niille kirjallisuustyypeille, joita nykyään luemme. Espanjankieliset kirjailijat puhuvat
aina Lazarillosta vaikutteinaan,
juurinaan. Näiden kirjojen on
yksinkertaisesti oltava olemassa
suomeksi?, Rintala hehkuttaa.
Vanha espanjankielinen kirjallisuus on jäänyt Suomessa väliinputoajan asemaan. Aikanaan
ei löytynyt espanjantaitoisia
kääntäjiä, ja myöhemmin lattaribuumin aikaan taas keskityttiin
suomentamaan nykykirjallisuutta. Edelleen alan kääntäjä tekee
Suomessa työtään melko yksin.
Läpänheittoa
renessanssityyliin
Arto Rintala on erikoistunut Suomessa unohdetun vanhan espanjalaisen kirjallisuuden suomentamiseen.
Suomentaja on
aikamatkailija
Kirjallisuuden kääntäminen on
lopulta enemmän taidetta kuin
tekniikkaa, toteaa Arto Rintala.
TEKSTI JA KUVA: VERA SAARIVUORI
Kun kääntäjä Arto Rintala
kahlaa läpi kasan kirjoja selvittääkseen
renessanssiaikaisen
suurprämmipurjeen
tarkan
merkityksen, on kyse intohimosta ? halusta välittää muinaisen
romaaniveijarin elämä yksityiskohtineen suomalaisille.
Siis niin hyvin kuin kääntäminen 500 vuoden jälkeen, vieraasta kielestä ja kulttuurista, on
mahdollista.
Vanhan kirjallisuuden kääntäminen on Rintalalle kutsumustyö, vaikka harvinaisella alalla
saa usein olla selvittelemässä
muinaisten purjeiden saloja varsin yksin.
Rintalan tuore käännös Lazarillo De Tormes on veijariromaanin pioneeri: satiirinen, rakastettu, monesti kielletty ja sensuroitu
kirja uuden ajan alusta.
Mystisen tuntemattoman kirjoittajan kulkuritarina on syntynyt historian hetkellä, jolloin
nykyinen aikakautemme moderneine mentaliteetteineen oli nupullaan. Siksi puoli vuosituhatta
vanha tarina pystyy puhuttelemaan lukijaa vielä nykyäänkin.
Rintala on erikoistunut merkittävän mutta Suomessa unohdetun vanhan espanjalaisen kirjallisuuden suomentajaksi.
Espanja oli tuolloin sekä ensimmäinen suurvalta että johtava kirjallisuusmaa. Lazarilloa
ja Rintalan aiempia Cervanteskäännöksiä Opettavaisia kertomuksia sekä Välinäytöksiä yhdis-
Espanjankielinen kirjallisuus ja
uuden ajan alku ovat kiehtoneet
Rintalaa nuoruudesta asti. Kirjallisuuden jatko-opiskelijana ja
tutkijana Rintala uskoo tekevänsä parasta kirjallisuustiedettä nimenomaan kääntäjänä.
?Tämä jos jokin on kirjallisuuden tutkimusta kaikkein luovimmalla tavalla ? tuotetaan uusia
kirjoja lukijoille!?
Nykyisen uran kannalta vuosi
vaihto-opiskelijana Granadassa
Espanjassa oli ratkaiseva eikä
vain kielen kannalta.
?Kun vanhassa kaupungissa
seinänaapurina on yhdistetty
kirkko ja 1400-luvun ruttosairaala ? se vaikuttaa vähän eri tavalla kuin asuminen betonikuutiossa Turussa.?
Ruttosairaalan katveesta ja
Granadan ikivanhoilta kujilta
lähti Rintalan mukaan Espanjan
värikästä ja vanhakantaista katukieltä. Juuri sellaiseen hulluttelevaan kieleen Rintala on hurmaantunut myös kääntämissään
kirjoissa.
?Espanjankielisen kirjallisuuden sosiaalisuus on mahtavaa.
Jengi vouhottaa ja möykkää koko ajan kauheasti. Välinäytöksien kieli oli niin kirjavaa, että oli
pakko suomentajana päästä yrittämään sitä läpänheittoa.?
Samalla tavalla katupoika Lazarillon viittauksia ja vivahteita
vilisevä slangi on hurja haaste
kääntäjälle. Kun suomennettavana ei olekaan vain kieli vaan
kokonainen mennyt kulttuuri
ja elämäntapa, vaaditaan laajaalaista asiantuntemusta ja kulttuurihistoriallisia tiedonetsintätaitoja.
Karaokekisa Neuroviisut tulee! Tapahtuma järjestetään 18.4. Night Club Marilynissa klo 22. Kisan voittaja
Haasteena on luoda kieltä, joka säilyttää vanhan ajan hengen
ja tietynlaisen vierauden mutta ei
ole liian hankalaa lukijalle.
?Vanhan kirjallisuuden kääntäjän työ on paljon vaikeampaa
kuin nykykirjallisuuden. Työstä
on yksi neljäsosa kieltä, kaksi
neljännestä kulttuuri- ja kirjallisuustiedettä ja loppu silkkaa
luovaa työtä. Käännösprosessi
etenee standardiedition lisäksi
4?5 muun edition, uusimman
tutkimuksen, muiden käännösten sekä historiakirjojen avulla.?
15
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
KULTTUURI
Tinkimätön
asenne
Rintala ei ole opiskellut espanjan
kääntämistä, mutta on saanut
asiantuntijoiltakin erinomaista
palautetta työstään. Hän ei koe
filologian opintoja edes tarpeellisiksi.
?Sen sijaan, että toimisi kielen
pohjalta
liukuhihna-ammattilaisena, kirjallisuuden kääntäminen on lopulta enemmän
taidetta kuin tekniikkaa.?
Työtä tehdään apurahoilla.
Rintalan käännösten julkaisun
on toistaiseksi mahdollistanut
onnekas yhteistyösuhde kulttuurihistorian professori Hannu
Salmen kanssa. Salmen Faroskustantamo julkaisee vanhaa,
aiemmin
suomentamatonta
mutta kulttuurihistoriallisesti
merkittävää kirjallisuutta.
Salmea ja Rintalaa yhdistää
kiinnostus julkaista sitä, mikä
on tärkeää ? ei vain sitä, mikä
myy.
Rintala on huomannut, kuinka vanhan kirjallisuuden suomentamisessa ovat ajat ja arvostukset muuttuneet. Kaukana
on aika, jolloin Otto Manninen
lennätettiin Kreikkaan saakka
kielenopiskeluun Odysseuksen
kääntämistä varten.
?Pelkään, että sivistysyliopisto
katoaa ja haluan toimia itse vastavirtaan, siitäkin huolimatta,
etteivät apurahat käytännössä
työhön riitä?, Rintala julistaa.
Rintala ihailee Lähi-idän kirjallisuuden käännöksiin erikoistuneen Jaakko Hämeen-Anttilan työtä ja asennetta.
?Tyyppi tekee aivan omiin nimiinsä projektia, koska haluaa
olla tietyn kulttuurialan tuntija.
Tyyliin ?vaikkei kukaan lukisi
eikä rahoiksi löisi, niin minähän väännän tätä silti!? Tällaisia,
oman kulttuurialansa asiantuntijoiksi tähtääviä kääntäjiä saisi
olla paljon enemmän.?
Speedy Gonzales (Spede Pasanen) ja kapakoitsija (Olavi Ahonen) tunsivat sekä länkkärien perinteet että katsojien toiveet.
Villi pohjola
Suomalainen lännenelokuva
ratsastaa huhtikuussa Logomoon.
Länkkäri on amerikkalaisen
elokuvan symboli. Clint Eastwoodin ja John Waynen sänkisiltä kasvoilta burgerinpurija
on drive in:ssä kököttäen etsinyt identiteettiään. Intiaanien
demonisointi ja myöhemmin
asteittainen inhimillistäminen
ovat peilanneet kansakunnan
tilaa.
Kun Turussa 10.?14.4. järjestettävä Suomalaisen elokuvan
festivaalin julkaisi vuoden 2013
ohjelmistonsa, herätti lännenelokuviin keskittyvä sarja hilpeyttä.
Lännenelokuvia? Suomessa?
?Lännenelokuvia on tehty niin
Italiassa, Ranskassa, Intiassa,
Neuvostoliitossa kuin Japanissa, miksei siis myös Suomessa??
sarjan koonnut SEF:n toimikunnan jäsen Juri Nummelin kysyy.
Festivaalijohtaja, professori
Hannu Salmi on samoilla linjoilla. Lännenelokuva toki sijoittuu klassisimmillaan Yhdysvaltoihin vuosien 1865?1890 välille, mutta Sergio Leonen klassikoiden johtamat eurowesternit
eivät ole ajallisesti tai paikallisesti samalla tavalla täsmällisiä.
?Western edellyttää tiettyä
ikonografiaa saluunoineen, hattuineen ja revolvereineen?, Salmi
sanoo.
Vaikka länkkärit ovat kirjallisen perinnön kautta vanhan
mantereen innovaatio, inspiroituivat korpimetsien elokuvantekijät nimenomaan Hollywoodista. Kehitys on osa toisen
maailmansodan jälkeistä yleiseurooppalaista kulttuurin amerikanisaatiota.
Suomalainen länkkäri on kuitenkin omaleimaista. Sankarin
ponchoa kantavat cowboyn ja
tukkijätkän välimallit vaeltavat
amerikkalaisen ja suomalaisen
kulttuurin välimaastossa kuulumatta Salmen mielestä oikeastaan kumpaankaan.
Lajityyppitietoista
parodiaa
Mikään loputon aarreaitta suomalaiset lännenelokuvat eivät ole.
Täyspitkiä villin lännen tarinoita
on Suomessa filmattu puolentusinaa. Mikä tekee suomalaisesta
lännenelokuvasta Sisu-pastillin
makuisen kokemuksen?
?Se, että niissä puhutaan suomea! Parodisuus on myös yhdistävä piirre. Parodia on merkki
rakkaudesta ja Suomessa on aina
rakastettu länkkäreitä?, Nummelin sanoo.
Villi Pohjola -trilogiasta vastannut edesmennyt ohjaajakäsikirjoittaja Aarne Tarkas on tosin
huomauttanut, että hänen elokuviinsa moista pohjavirettä ei tarkoituksenmukaisesti haettu.
Salmen mukaan Tarkasin Villin
Pohjolan kulta (1955) on ainoa
suomilänkkäri, jossa parodiaelementti ei ole hallitseva.
?Se on puhdas genre-elokuva,
aika lähellä amerikkalaista b-westerniä. Suomalaiset westernit ovat
yleensä hyvin lajityyppitietoisia,
ja niissä on taajaan viittauksia
muihin lännenelokuviin?, Salmi
sanoo.
Suomi ei tokikaan ollut ainoa
maailman kolkka, jossa lierihatuille naureskeltiin. Hollywoodissa lännenkomediat yleistyivät
1950-luvun lopulta lähtien. Näin
kävi myös esimerkiksi Italiassa,
jossa huumori on kuitenkin jäänyt Leonen ja Sergio Corbuccin
töiden jalkoihin.
Viime vuosikymmeninä puhtaita suomalaisia lännenelokuvia
ei ole tehty, vaikka esimerkiksi Jukka-Pekka Siilin Härmä
(2012) onkin läheistä sukua westerneille.
Genren alamäki alkoi Suomessa jonkin verran myöhemmin
kuin rapakon takana. Ere Kokkosen Speedy Gonzales (1970) ja
Spede Pasasen sekä Vesa-Matti
Loirin Hirttämättömät (1971)
menestyivät mukavasti, mutta jäivät lajinsa toistaiseksi viimeisiksi
teatterivisiiteiksi.
Auringonlaskun
metsästäjät
löysivät Suomessa kotinsa televisiosta. Pitkin 1970-luvun saattoi
kannuksien kilinän kuulla niin
sketseissä kuin mainoksissa. Myös
Turun ylioppilaskylän asukit saivat aikanaan oman länkkärinsä.
?Rauno Halmeen ja Veijo
O. T. Järvisen ohjaama Kultajuna Fort Montanaan on tehty
TYY:n Kylä-TV -kaapelikanavalle vuonna 1985. Sitä ei ole
koskaan nähty valkokankaalla,
eikä 1980-luvun jälkeen myöskään esitetty julkisesti?, Nummelin sanoo.
Jouko Luhtala
Suomalaisen elokuvan
festivaali 10.?14.4.2013,
näytökset Logomossa
(Köydenputojankatu 14)
Ohjelmistossa 26 täyspitkää
elokuvaa.
Liput 5?, festivaalikortti 20?
(oikeuttaa pääsyn kaikkiin
näytöksiin, mikäli
paikkoja riittää)
Länkkäriseminaari perjantaina
12.4. klo 12
?15 (vapaa pääsy)
www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi
n ainejärjestö saa kunnian järjestää seuraavan vuoden kisailut. Tänä vuonna tapahtuman järjestää Fobia.
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Hölmönnäköistä
hommaa
N
etissä levisi uuden paavin valinnan jälkeen NBC:n kuvakollaasi, jossa oli kaksi uutiskuvaa Vatikaanin Pietarinaukiolta vuosilta 2005 ja 2013. Välissä oli kahdeksan
vaivaista vuotta, mutta kaikki tuntui muuttuneen. Vanhemmassa kuvassa oli ihmisiä, uudempi täyttyi kummallisista
kyborgeista ? siis kosketusnäyttöjä kannattelevista käsipareista. Vuotta 2013 ei muisteta ensimmäisestä latinalaisamerikkalaisesta paavista vaan siitä, miten häntä kuvattiin.
Olen jokseenkin varma että vanhemmassakin kuvassa on
kameroita. Ne eivät vain näy ? erästä yksinäisen sympaattista simpukkapuhelinta lukuun ottamatta. Tähän armon
vuoteen mennessä älypuhelimien LED-matto on räjähtänyt
kaikkialle, eikä loppua näy. Kaikkein hätkähdyttävintä on
kuitenkin tabletilla valokuvaaminen: se muistuttaa hieman
sitä, että käyttäisi kanoottia kumisaappaana.
K
oomiseltahan se näyttää. Mutta entä jos valolautasiaan heilutteleviin ihmismassoihin pitäisikin suhtautua
vähemmällä penseydellä? Voi nimittäin olla, että näppärät
tablettitietokoneet ovat uusi totuus kuvaamisesta. Esimerkiksi iPadin kamera on aika vaatimaton mutta näyttö iso ja
terävä. Laitteella ei vangita vuosikymmeniä ihailtuja klassikoita, vaan sillä katsotaan tätä hetkeä ruudun lävitse ? ja
samalla näytetään se kaikille muille.
Olemmekin vaivihkaa siirtyneet hetkien ikuistamisesta
jatkuvan monitoroinnin aikaan. Kuva katsellaan sillä, millä
se otettiinkin, ja tämä mullistaa asioiden mittasuhteet. Lätkävalmentajan termein: peli tapahtuu nykyhetkessä, näytöt
ovat olennaisia ja iso kaunista.
Raakuutta ja hekumaa
? elämää ja kuolemaa
KIRJA. Naiset ovat himokkaita
huoria ja miehet kiimaisia pervoja. Ihminen muuttuu hetkessä
raa?aksi murhaajaksi, jolle mikään ei ole pyhää. Katja Kettu
sanoo jälleen suoraan ja häpeilemättä. Hänen uusin novellikokoelmansa Piippuhylly jatkaa
vahvasti
Runeberg-palkitun
teoksen Kätilön jäljissä.
Jokainen novelli on Kätilön
isän Pietari Kutilan kertomus
tyttärelleen, kertomus piipun
aikaisemmasta omistajasta. Piippukokoelman aarteet kutovat tarinoista taidokkaan verkon, joka
Lauri Hannus
Kirjoittaja on
kulttuurihistorian opiskelija
ja valokuvaaja,
jonka kameran
strategiset mitat
ovat aika maltilliset.
va. Ja rajuihin tarinoihin mahtuu rakkautta, kaiken kirjavaa
ja kaiken antavaa. Rakkautta,
jossa mies tekee mitä vain rakastettunsa vuoksi. ?Kävi Ruotsissa
Taalainmaalla, sitten Lyypekissä
ja Riossa ja sen luultiin jo seilanneen sen seitsemän merta ja
tipahtaneen maailman laidalta
menemään.?
Kiehtovinta on kuitenkin
taito, jolla Kettu huomaamatta
rakentaa elämäntarinoita novelliensa taakse. Sivulauseissa esiin
nousevat Kätilöstä tutut hahmot
punovat omaa kerrontaansa
piipputarinoiden rinnalle. Jokainen henkilöhahmo saa kokonaisen elämäntarinan pienistä tiedon muruista, joita lukija
jäljittää ahnaasti. Tätä teosta ei
malta jättää, se on luettava heti
uudelleen.
Noora Lehtimäki
Katja Kettu: Piippuhylly.
WSOY 2013. 236 s.
Homonormatiivisuuden
kitkerä ylistys
V
etoan silti teihin, ettette tässä uudessa uljaassa maailmassakaan tekisi itsestänne täysiä lurjuksia. Ai miten?
Raahaamalla sitä tablettia häihin tai hautajaisiin.
kietoo tarun ja toden elementit
hämmentävän
pirstaleiseksi
kokonaisuudeksi, todelliseksi
elämäksi. Kettu vie lukijansa takaisin Kuolleen miehen vuonon
salaisuuksille kiidättäen samalla
maailmojen halki.
Ketun tyylille tuttu rietas,
mutta rehellinen kieli pääsee
oikeuksiinsa vuonoilla elävän
yksinäisen miehen tarinoissa.
Omaperäiset sanat maistuvat
eksoottisilta herkuilta ja kielen
rakenne kutkuttaa ainutlaatuisuudessaan. Ajoittain kieli kuitenkin sortuu liiallisen hekumalla ja väkivallalla mässäilyyn
hävittäen herkkyytensä.
Novellien
henkilöhahmoja
yhdistää erilaisuus, normaalista
poikkeaminen. Transsukupuoliset, hiekkanaiset, Rasputinin
rakastajattaret, jokainen on väärinymmärretty ja väärin kohdattu, mutta siitä huolimatta vahva
ihminen ? rakkauden ansaitse-
?Silloin keksin mielessäni, että tähän yhteiskuntasopeutujalesbojen ylivaltaan kyllästyneillä kapinhenkisillä homoilla pitäisi olla
tarjottavana tällaisen ilmihelpon
ja valheellisen kulttuurisen kategoriatiedon kyseenalaistava vasta-argumentti, siinä että lesbojen
mukahomopuheet ja homokuva
olivat oikeasti ihraisesta rekkalesboperseestä.?
Kirja. Harald Birger Olausenin Egyptin prinssi ja muita
homonovelleja ei nimestään
huolimatta ole novellikokoelma. Se on pikemminkin joukko
esseitä, joissa kirjailija purkaa
turhautumistaan
vallitsevaan
homokulttuuriin ja sen eri muo-
toihin. Olausen tekee hyvin pian
äärettömän selväksi, että hänelle on olemassa vain gay shame
-henkinen Tosihomous, josta
tinkiminen tai siitä poikkeavien näkemysten esittäminen on
Väärin.
Olausen kuvaa itsensä eräänlaisena Prometheus-hahmona,
joka kantaa sivistyksen tulta siitä tietämättömille. Vihollisinaan
hänellä ovat niin yhteiskunnan
konservatiivit kuin pahat Setalesbot, jotka ovat määritelleet
homouden joksikin mitä se ei
Olausenin mukaan ole: yhteiskuntakelpoiseksi
sopeutumiseksi. Aseinaan tätä vastaan
kirjoittajalla on äärettömän
vieraannuttava, kappalejaoton
teksti, joka toistaa itseään kauas
kyllästymispisteen ohi. Olausen
namedroppaa sarjalla filosofeja
ja taiteilijoita ? joista osan nimet
kirjoittaa säännöllisesti väärin.
Tyylillä on ilmeisesti haettu voimakasta toiseutta, mutta se ei
toteudu. Vaikutelmaksi jää lähes
skitsofreenisen tuntuinen heilunta teemasta ja sävystä toiseen,
kekseliäästä tympeään.
Tämä on sääli, sillä mukana
on monta terävääkin pointtia
vallitsevien normien ongelmista. Samoin Olausenin kirjalliset
lahjat, jotka loistivat Homorunoissa (2011), antavat pieniä
välähdyksiä itsestään kaaoksen
seassakin. Jos lukija sinnittelee
läpi alun lähes 70 sivua, joilla
lähinnä vain keskitytään todella
rumasti haukkumaan ?Kyltymättömyyden abbedissaa? (joka
ilmiselvästi osoitetaan Pirkko
Saisioksi), tai on tarpeeksi fiksu ohittaakseen koko roskan,
voi myöhemmiltä sivuilta löytää myös helmiä: pieniä, todella
kauniita, pikemminkin proosarunoa kuin novellia muistuttavia välähdyksiä ihmiskohtaloista homoeroottisten tunteiden
kourissa. Ne osoittavat, että
Olausenilla on paljon taiteellista annettavaa, mutta ei vihaisen
homonormatiivisena tilittäjänä,
vaan omaa tietään seuraavana
taiteilijana.
J. Tuomas Harviainen
Harald Birger Olausen: Egyptin
prinssi ja muita homonovelleja,
eli kertomus siitä miksi rannetta
vispaavat sutturat eivät nappaa
Kulttuuriklubi 2012
Matkakirjallisuuspiiri aloittaa Kirjakahvilassa! Ensimmäinen tapaaminen on tiistaina 2.4. klo 1
17
Universal Pictures
KULTTUURI
Megan Charpentier näyttelee Victoriaa elokuvassa Mama. Elokuvaa ei suositella hankalaa äitisuhdetta poteville.
Kasvatusoppia kummitukselta
Äitiydestä kauhua juottava Mama tarjoaa mukiinmenevät vilunväreet.
ELOKUVA. Modernin talouskurimuksen luulisi olevan aika
kaukana 1800-lukulaisesta mielisairaalasta, mutta fantasiassa mikään ei ole mahdotonta.
Vuoden 2008 finanssikriisistä
seonnut liikemies Jeffrey tappaa
yhtiökumppaninsa ja vaimonsa ja kaappaa pienet tyttärensä
mukaan epätoivoiselle pakomatkalle. Jeffreyn kaksoisveli Lucas
(Nikolaj Coster-Waldau) löytää
kadonneet veljentyttärensä viisi
vuotta myöhemmin, mutta metsämökissä asuneet siskot kärsivät kehityshäiriöistä: murisevat
kuin eläimet ja puhuvat seinille ?
tai siltä ainakin aluksi vaikuttaa.
Guillermo del Toron tuottama Mama kietoutuu särmäkkäiden naishahmojensa ympärille.
Päätähti Jessica Chastainin
Blue Valentine -ohjaajan pitkä ja
surumielinen rikosdraama The Place
Beyond the Pines palkitsee väkevällä
tunnelmallaan.
Elokuva. Luke (Ryan Gosling) on kasvoja myöten tatuoitu stunttiajaja, joka kaahaa
prätkällään karnevaalin kuolemanpyörässä. Schenectadyn
pikkukaupungissa kiertolainen
kohtaa vanhan heilansa Rominan (Eva Mendes) ja saa tietää
tulleensa isäksi. Luke päättää
yrittää tavallista työntekoa voittaakseen perheen itselleen, mutta vaihtaa nopeasti pankkiryös-
töihin ja saa vastaansa Avery
Cross ?nimisen poliisin (Bradley Cooper). Kunnianhimoisen lainvalvojan ja myyttisen
hurjapään kohtalot kietoutuvat
yhteen seuraavan viidentoista
vuoden ajaksi.
The Place Beyond the Pines
käynnistyy melko lailla Drivea
muistuttavista asetelmista, mutta siitä sukeutuu lopulta melko
toisenlainen tarina. Kyse ei ole
niinkään nurkkaan ajetun yksilön ratkaisuista vaan moraalisesta jatkuvuudesta, kohtalonyhteydestä ja perheestä. Elokuva leikittelee nimeään myöten
sovituksen kaksinaisuudella: se
tarjoaa väkivallan syöksykierteen mutta myös sen loppumisen
mahdollisuuden.
Tarina petaa asetelmansa huolella, ja leffan suurin heikkous
onkin ajoittainen hajanaisuus
väkevän alun ja lopun välissä.
Tunnelmaltaan elokuva kuitenkin palkitsee. Hyviä roolisuorituksia on useita: sinällään
särmikästä Goslingia enemmän
pääsevät loistamaan nuoret Dane DeHaan ja Emory Cohen.
Elokuvan alkupuoli huokuu ilmiselvää kasarinostalgiaa, mutta
Mike Pattonin musiikki irrottautuu helpoimmista klassikois-
melko yksiulotteisiksi, hönttejä
ratkaisuja tekeviksi juonenkuljettajaksi.
Mama tarjoaa säikyttelykauhun ystäville laadukasta perustavaraa. Visuaalisesti pramea
elokuva osaa rakentaa jännitystä, tosin loppupuolella näytetään
sitten jo vähän liikaakin. Pieni
miinus myös musiikista: loputtomiin keinuva ja kelloja kilkut-
televa ääniraita olisi kaivannut
hieman potkua. Ei suositella
hankalaa äitisuhdetta poteville.
***
Lauri Hannus
Mama (Espanja/Kanada, 2013)
O: Andrés Muschietti
N: Jessica Chastain, Nikolaj Coster-Waldau, Megan Charpentier,
Isabelle Nélisse
Scanbox
Öljyinen alamäki
esittämä Annabel on rock-basisti ja Lucaksen tyttöystävä, joka ajautuu hankalien siskosten
kasvatusäidiksi tahtomattaan.
Elokuvassa keskeistä onkin äitiyden tunteiden käsittely niin riipivän menetyksen kuin hieman
vastentahtoisen vastuunotonkin
kautta. Chastain on hyvä ja asetelma toimii, mutta tätä kehystä
vaalien mieshahmot on uhrattu
Ryan Gosling!!11 <3333333
ta. Sopivan rakeinen kuva ottaa
paljon irti metsäisistä maisemista ja luonnonvalosta.
*** ½
Lauri Hannus
The Place Beyond the Pines
(USA, 2012)
O: Derek Cianfrance
N: Ryan Gosling, Bradley Cooper,
Eva Mendes
18 Kirjakahvilassa, mutta mitä luetaan? Käy Kirjiksen verkkosivuilla äänestämässä ehdokkaita.
Kristian Tervo
Aikamatka-messinkilaatat kampusalueen ympäristössä kuvaavat maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä. Matkalla yksi kilometri vastaa miljardia ja yksi metri
miljoonaa vuotta. Astrobiologi Kirsi Lehto kertoo, että ilman matelijoiden valtakauden päättänyttä meteoriitin törmäystä ei lajistossamme olisi fiksuja yliopistoopiskelijoita ollenkaan.
Vain fysiikan lait pysyvät
Maailman ilmasto ja lajisto ovat kokeneet monta mullistusta. Astrobiologi
Kirsi Lehdon mukaan pallomme tulevaisuuteen vaikuttaisi ilmaston
lämpenemistä enemmän ihmislajin katoaminen.
Tuorlan observatoriolla on
räjähtänyt. Eikä mikä tahansa
pikkupaukku vaan alkuräjähdys,
maailmankaikkeuden synnyttäjä. Räjähdyksestä kertovassa
messinkilaatassa todetaan ?aineen aikakauden alkavan?. Kun
lähtee astelemaan kohti Turkua,
laattoja on lisää. Muutaman sadan metrin päässä oleva laatta
kuvaa hetkeä, jolloin tuli valkeus
? ensimmäiset tähdet syntyivät.
Kiviin kiinnitetyt laatat ovat
osa 13,7 kilometrin mittaista
ulkoilureittiä,
Aikavaellusta,
joka valottaa historiaa maailmankaikkeuden synnystä tähän
päivään. Matkalla yksi kilometri vastaa miljardia ja yksi metri
miljoonaa vuotta maailmankaikkeuden historiassa. Reitti kiertää Tuorlasta Kaarinan kautta
yliopistonmäelle. Polku päättyy
sopivasti Tiedon portaiden yläpäässä alkuräjähdyksen kaikua
toistavan taideteoksen luokse.
Yksi reittiä toteuttamassa olleista henkilöistä on astrobiologi
Kirsi Lehto. Hän työskentelee
molekulaarisen kasvibiologian
osastolla Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitoksella.
Astrobiologina hän on perehtynyt siihen, miten elämä on
maapallolle kehittynyt.
?Jatkumo tulee sieltä alkuräjähdyksestä. Yksi iso kysymys
on, mitkä asiat ovat olleet kriittisiä elämän syntymisen kannalta. Olisiko elämä voinut syntyä
muita reittejä pitkin ? ja onko
elämän oltava juuri tällaista??
Mullistuksesta
toiseen
Aivan reitin viimeisen kilo-
metrin matkalle mahtuu nykyperspektiivistä katsottuna maapallollemme mullistavia tapahtumia.
?Maan keskiläpötila on vaihdellut noin kymmenen asteen
verran ja totaalijääkauden aikaan vielä enemmän, merenpinta on noussut ja laskenut jopa
kahden sadan metrin vaihteluvälillä. Mantereet ovat seilanneeet
pitkin maapallon pintaa.?
Hitaasti tapahtuvien muutosten lisäksi maailmaa ovat
muokanneet äkilliset katastrofit,
jotka ovat kertaheitolla kiepauttaneet olosuhteet toisenlaiseksi.
Esimerkkeinä Lehto mainitsee
matelijoiden valtakauden päättäneen meteoriitin törmäyksen
noin 65 miljoonaa vuotta sitten.
?Ilman sitä lajistossa ei nyt olisi fiksuja yliopisto-opiskelijoita.
Vallalla olisi joitain krokotiilejä?,
hän lohkaisee.
Sitä ennen, noin 250 miljoonaa vuotta sitten, tapahtui vielä
suurempi kaksois-massasukupuutto. Silloin 90 prosenttia
maailman lajistosta hävisi.
Mikään ei ole
ikuista
Lehdon mukaan maailmankaikkeuden tapahtumaketjua
seuratessa syntyy jännä flow,
kun tajuaa, ettei mikään ole
pysyvää. Hän muistuttaa, ettei
maapallolla ole esimerkiksi pysyvää lajistoa. Vain fysiikan ja
kemian peruslait pysyvät.
Mutta miltä näyttää tulevaisuus, johon vaikuttaa muun
muassa ihmisen toiminnan
seurauksena lämpenevä ilmasto? Lehto viittaa taaemmas polulle:
?Tuossa meillä on sapelihammastiikerit ja mammutit.
Ne eivät ole kaukana. Lajisto
on muuttunut paljon viimeisen
metrin (miljoonan vuoden) aikana, ihminen ilmestyi vasta
viimeisen 20 senttimetrin matkalla. Ihminen voi kyllä nyt vaikuttaa ilmastoon käytöksellään,
mutta toisaalta nämä aiemmat
syklit ovat olleet hirveän paljon
isompia.?
Ilmastonmuutoksen aiheuttama 2?6 celsiusasteen lämpötilan nousu ei Lehdon mukaan
pomppaisi mitenkään esille Aikavaelluksen mittakaavassa.
?Paitsi, jos ihminen häviää, se
kyllä näkyy. Ihminen tässä on
se herkkähipiäinen olento, joka
jättää tänne paljon jälkiä. Ilmaston vaikutukset heijastuvat ihmisen toimintaan ja vaikuttavat
siksi paljon enemmän.?
SAMPO ROUHIAINEN
University Advisory Board, University Communications, Discipline ja Life Philosophy. Yliopiston terminologiatyöryh
Tiede
19
Kolumni
Himanen on iso kakkara
J
uha Sipilä olisi voinut rankan syksyn jälkeen mennä
kotiin, istua joulupöytään, viettää laatuaikaa vaimon
ja lasten kanssa, katsoa televisiota ja ladata akkuja.
Sen sijaan hän meni joulupyhiksi autotalliin ja alkoi
vuolla puista kakkaraa. Sipilä halusi havainnollistaa
insinöörityöllään kansalle, kuinka yhden sektorin suurentaminen pienentää väistämättä toista.
Sipilä olisi toki voinut tehdä saman vartissa tietokoneellakin, 2000-luvulla kun ollaan. Tai yksinkertaisesti
mennä yleisön eteen ja sanoa: ?Kaikki vaikuttaa kaikkeen.? Mutta olihan se näin paljon hauskempaa.
Suomen taloutta Kakkara ei ole vielä ehtinyt pelastaa,
mutta se sai jo aikaan jotain vielä epätodellisempaa. Timo Soini meni tv-väittelyssä hiljaiseksi.
N
o niin, nyt ollaan naurettu Keskustalle. Samaan
aikaan toisaalla Jyrki Katainen on pistänyt 700
000 euroa haisemaan filosofi Pekka Himasen sanataideteokseen Sininen kirja, jonka pitäisi päivittää Suomi
?reaktiivisesta proaktiiviseen? versioon.
Päättömien lauseiden listaamisen tahdon tässä yhteydessä jättää sikseen. Minua kiinnostaa enemmän,
saammeko kansakuntana Sinisen kirjan sisällöstä irti
mitään.
Olen täysin valmis uskomaan, että teoksessa on myös
hyviä ajatuksia. En ole kuitenkaan löytänyt kovin montaa, sillä Sinisen kirjan kieleen on äärimmäisen vaikea
tarttua. Rohkenen uskoa, että kyse on muustakin kuin
omasta tyhmyydestäni.
Himasen sietäisi ottaa oppia konkreettisesta Juha Sipilästä. Voisiko osan hänen palkkiostaan korvamerkitä vaikka höyläpenkkiin ja työkalupakkiin? Himaselle
tekisi hyvää veistellä kovasta suomalaisesta kuusesta
vaikka ?hyvän kehä vs. noidankehä? -hyrrä.
Lopulta Sipilän ja Himasen iltapuhteissa on nimittäin
kyse pitkälti samasta asiasta. Aluksi en nähnyt yhteyttä,
mutta nyt se tuntuu jopa ilmeiseltä. Pekka Himanen on
Kokoomuksen kakkara.
Pojat yrittävät havainnollistaa meille pitkälti samoja
talouden ja hyvinvoinnin suhteita. Heillä vain on omat
tyylinsä tehdä asiat. Jyrki Katainen tahtoo sähköpostiinsa suomi2.0_elämäntaito-opas.pdf:n, jossa käytetään suomen kielen hahmottomimpia ilmaisuja. Sen
pitää maksaa paljon koska hei, älä ruoki lamaa.
Samaan aikaan tosikepulainen tekee graafin puusta.
V
oisimme laskea Himasen villin raportin ansioksi
ainakin sen, että se on herättänyt keskustelua. Ellei sitä tekisi maassamme myös housuihin paskominen.
Mutta sen sijaan, että olisimme vihaisia näistä kakkaroista, Suomi 2.0:ssa pitäisi mielestäni keskittyä kannustamaan. Poliitikot voisivatkin esitellä kakkaroitaan
nykyistä useammin.
Esimerkiksi Carl Haglund voisi vääntää puolustusbudjettia kuvaavan selvityksen rautalangasta. Soininvaara voisi ottaa kantaa matalapalkkatöihin vaikkapa
hauskan
makaronipelin
avulla. Eduskuntaan
voisikin
Sipilän
johdolla perustaa
kokonaisen askarteluvaliokunnan.
Mikä parasta:
ei tarvitsisi pistää
puolta miljoonaa
euroa palamaan.
Jantso Jokelin
www.latokartanonyokyla.fi
OPISKELIJA,
vieLä ehtii huokeaan hintaan!
ISYYSPAKKAUS
ti 16.4.?ke 8.5.
REMPALLAAN
La 25.5. aSti
PEEP SHOW
enSi-iLta ke 17.7.
Liput
(02) 232 1215
info@linnateatteri.fi
www.linnateatteri.fi
L I N N AT E AT T E R I
FAC E B O O K I S S A !
hmä on saanut työnsä päätökseen yliopistossa käytettävistä englanninkielisistä termeistä. Lisätietoja intranetissä.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
Academic Nintendo Club
Keskustaopiskelijat
Tule hyistä alkukevättä pakoon Academic Nintendo Clubi peli-iltaan!
Seuraava peli-ilta on 2.4. klo 18 - 22
Turku-salissa (Ylioppilastalo A, 2.
krs). Peli-illassa mukana myös upouusi Wii U -konsoli sekä muita Nintendon konsoleita ja Xbox 360. Tapahtuma on maksuton ja avoinna kaikille.
Tervetuloa!
Mikä kehityspolitiikka? -seminaari
13.4 Turussa. Turun Keskustanopiskelijat ja Keskustan Opiskelijaliitto
järjestää lauantaina 13.4 kehityspoliittisen seminaarin, jossa keskustellaan, mitä talous-, ympäristö-, maahanmuutto- ja turvallisuuspoliittisia
valintoja teemme, jotka vaikuttavat
suoraan kehitysmaihin. Seminaari on Turun Keskustaopiskelijoiden
juhlaseminaari, sillä samana iltana
juhlitaan osaston 55-vuotis juhlia
Kupittaan Paviljongissa. AIKA: Lauantai 13.4. PAIKKA: Turun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunnan
luentosali EDU 1 (Assistentinkatu
5, 20500 Turku) Seminaari on maksuton ja kaikille avoin. OHJELMA:
10.45 Kahvi 11.00 Seminaarin avaus
TuKon puheenjohtaja Riikka Laaninen KOL:n puheenjohtaja Jirka
Hakala 11.15 Kehityspolitiikka on
politiikkaa! Kepan kehityspoliitinen
asiantuntija Niklas Kaskeala 12.00
Panelistien puheenvuorot Keskustan
kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen
Vasemmistoliiton kansanedustaja ja
eduskuntaryhmän pj Annika Lapintie
Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka
Kanerva Kepan kehityspoliittinen
asiantuntija Nilkas Kaskeala. Paneelin
Germanica ry
Hei taas kaikki germit! Hyinen maaliskuu on vihdoin takana, ja nyt on aika suunnata katseet kohti huhtikuuta!
* 12.?14.4. Germanica lähtee mökkeilemään Aurinkolahteen eli siis vuorossa on perinteinen Mökkiwochenende! Tänä vuonna Germanica saa
seurakseen myös Kääntöpiirin, joten
hauskuudelta ei voi välttyä! * 16.4.
järjestetään sivuaineiltamat. Opiskeluissaan pidemmälle ehtineet germanistit kertovat omista sivuaineistaan
ja tulevaisuuden urasuunnitelmistaan.
Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille
avoin ja etenkin te, jotka vielä etsitte
sopivaa sivuainetta, hyödytte varmasti
vanhempien opiske-lijoiden vinkeistä
ja ideoista. Tarkempaa lisäinfoa tapahtumista saat sähköpostitse ja facebookissa.
vetää Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko
13.00 Keskustelu panelistien alustuksen pohjalta 13.45 Tilaisuus päättyy
Lisätietoja: Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeri Elina Helmanen 0456569264 elina.helmanen(at)keskustaopiskelijat.fi. Tilaisuus järjestetään
yhteistyössä MSL:n kanssa
Oikeusaputoimikunta
Jos sinulla on kysyttävää esimerkiksi
vuokrasopimukseen, työsuhteeseen,
perintöön, avo- tai avioliittoon liittyvissä oikeudellisissa asioissa, käänny rohkeasti oikeusaputoimikunnan
puoleen. TYYn oikeusaputoimikunta
tarjoaa ilmaista oikeudellista neuvontaa sähköpostitse (oikeusapu@lex.
fi) sekä puhelimitse (02 2769 614) tai
henkilökohtaisesti TYYn toimistolla
päivystysaikoina keskiviikkoisin kello
18-20 (sosiaalipoliittisen asiantuntijan
huone, Yo-talo A, 1. krs). LEAGAL
AID COMMITTEE: The Law students
association Lex provides a cost-free
legal aid service for the members of
the Student Union of The University
of Turku (TYY). If you have questions about legal matters concerning
for example your lease, employment,
or inheritance you can visit the legal
aid committee. Available Wednesdays
from 18.00 to 20.00. On duty in the
TYY Secretary for Social Affairs office, Student House A, 1st floor (TYY
Office). Tel. (02) 2769 614, E-mail: oikeusapu@lex.fi.
Turun ev.lut. opiskelija- ja koululaislähetys
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin
klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 2.4. Jumalan käytössä lähellä ja kaukana, Anna.
Ti 9.4. Resurrection, Timo Nisula. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja
iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut
mukaan toimintaamme! Lisätietoja
www.opko.fi/turku
Turku Swing Society
Järjestämme upat kevättanssiaiset 18.
huhtikuuta DanceClubilla! Tanssiaisissa on mahdollisuus oppia tanssimaan West Coast Swingiä ja tanssia
live-bändin tahtiin. Lisätietoja Facebook-ryhmästämme: https://www.
facebook.com/turkuswingsociety
TVO
Mikäli olet kiinnostunut kurinpidosta, TVO ja Kirjakahvila ovat järjestämässä järjestyksenvalvojakurssin,
kurssi toteutuu touko-kesäkuussa.
Kysy lisää, tvo@utu.fi. Kerhokeskiviikko osakuntatilassa keskiviikkoisin
kello 18.Tervetuloa lautapelaamaan,
flipperöimään ja pelaamaan pöytäjalkapalloa! TVO:n hulppeat, keskustassa sijaitsevat tilat ovat käytettävissä
sitsejä, valmistujaisia, syntymäpäiviä,
musiikillisia iltamia ja muita yksityisluontoisia tapahtumia varten. Tervetuloa tutustumaan tiloihin. Osoite on
Ursininkatu 8. Lisätiedot ja varaukset,
ohjelmapaallikko@gmail.com
Tyrmä
Tyrmä järjestää ylimääräisen yhdistyksen kokouksen 11.4. klo 18:00
luolalla. Käsiteltävänä tilinpäätös sekä
tili- ja vastuuvapauden myöntäminen
vuoden 2012 hallitukselle, kokouksessa tiedotetaan myös yhdistyksen
uusista tiloista.
Skandica
Skandican kevään tapahtumat: Träffetid 9.4 Fennicumin opiskelijatilassa,
Myyjäiset 10.4 Fennicumin aulassa,
Skandican 45. vuosijuhla 13.4 Aula
Cafessa, Perinteinen vappubooli 30.4,
Vappupiknik 1.5 Vartiovuorenmäellä, AATUa lähdetään kiertämään
yhdessä 16.5, KAKS-turnaus keväällä
(ajankohta ilmoitetaan myöhemmin).
Lisäinfoa luvassa myöhemmin!
TYYpillistä
Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan
toiminnasta.
Bringing together Finns and foreigners
I am an international master?s
degree student from India studying information technology
at the University of Turku. It is
an honor for me to represent
the Committee on International
Affairs, TYY, as its chair for the
year 2013. I joined as a member
in 2012 from August until December.
My motivation to join the
committee came from the fact
that I always marveled at the
number and diversity of international students in our university
but not much was being done to
bring them a bit closer and give them a chance to show their
cultural vibrancy. Through this
committee I wanted to provide a
platform where everyone could
come and participate to enhance their sense of belonging with
other students as well as to the
university.
This is the first time that an
international student is the chair
of this committee and I hope I
will be able to encourage more
foreign students to participate in various committees of the
Student Union. The TYY staff is
extremely helpful and gives me a
lot of support and guidance. The
former chair has also been very
helpful in getting me started.
Here I would like to tell briefly
about the Committee, its activities and my experience so far.
The Committee on International Affairs is one of the seven
major committees of TYY. Its
responsibility covers the promotion of multiculturalism on
campus, helping Finnish students going for exchange, distri-
bution of information in English
and bridging the gap between
foreign and domestic students.
This year we are concentrating on bringing together international and Finnish students
with a two prong strategy. One,
we will organize events which
attracts both Finnish and international students, such as the
ice skating event held on 13th
February and peace symbol on
19th March. Upcoming events
will include traditional Finnish
sports, cultural festival, etc. Two,
collaborate with Finnish as well
as international student organizations. For instance, we are in
touch with sub-organizations,
mostly dominated by Finns, to
make them more international.
In this regard, we will organize a
competition for the most inter-
nationally focused action by the
sub-organizations.
The Committee has learned
an important lesson ? to always
advertize any event both in Finnish and English so that no student feels alienated and unwelcome.
The most valuable experience
of leading the Committee is that
I get to work with ten members
who are all Finns. I have to say
they are very reliable, sharp and
?get things done?. Although I
wish they tend to be a little more
expressive but now I am getting
used to asking for their opinion
instead of waiting to hear one.
Sometimes I feel that flexibility
is frowned upon in Finland while rules are followed with near
religious commitment, which in
my opinion hampers creativity
to some extent. As the chair, I
have come to realize that listening to team members is very
important; it makes them more
involved and work coherently.
I welcome everyone to our
meetings and events. Find us
on: www.facebook.com/groups/
tyykvvk/
Zaki Khan
TYYn toimisto ja kirjasto viettävät pääsiäistä 29.3.?1.4. Kanslia on suljettuna jo torstaina 28.3.
20