7/2012
R U A N DA L A
HIERRY O N KO T
A ? S . 14 R VA S S TU
VELKAKRIISI MAALLIKOILLE S.18
NA TURUS A TOIMIT TA J IS
SA
KATEUS SUOMALAISTAKO? S.12 KANSAT KADUILLA S.16
HALOO HELSINKI
pE 20.4. live, 14e / 12e (Tiketti), showtime klo 21 HALOO HELSINKI mA 23.4. live, 15e (Tiketti) SOLStAfIR (IS), HEXVESSE KE 25.4. live, 22e / 18e (Tiketti) wEEpING wILLOwS (Swe) + support tO 26.4. TAlO, 7e Hybridi: Vappustartti LA 28.4. live, 18e / 16e (Tiketti) KOtItEOLLISuuS, mONStERISER mA 30.4. live, 5e, (free before 23) VAppu - HANG tHE DJ: ZEbRA & SNAKE, buRNING HEARtS, HtDJ DJ'S pE 4.5. live, 15e / 13e (Tiketti) pALEfACE & RÄJÄHtÄVÄ NYRKKI LA 5.5. ilTA, 16e / 14e (Tiketti), showtime klo 20 EmmA SALOKOSKI ENSEmbLE LA 5.5. live, 18e / 16e (Tiketti) Koivu ja tähti-kiertue: mAttI JOHANNES KOIVu & KNIpI LA 12.5. live, 12e / 10e (Tiketti) NOtKEA ROttA
wEEpING wILLOwS
KOtItEOLLISuuS
ZEbRA & SNAKE
pALEfACE
EmmA SALOKOSKI ENSEmbLE
KNIpI
NOtKEA ROttA
HumALIStONK. 8
Katso kaikki tapahtumat: www.KLubI.NEt/tKu » Ennakkomyynti: www.tIKEttI.fI
Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
NUMERO 7/2012 20.4..2012 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 82. vuosikerta. TOIMITUS Rehtoripellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJA VENLA PÖYLIÖ KANNEN KUVA: LAURI HANNUS
ILMOITUSMYYNTI RC kustannus Oy/Markku Räisänen puh. 044 500 0440 markku.raisanen@rckustannus.fi PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209
POP-KANSANNOUSU
AVAAN FAcEbooKIN. Pikarullaus alaspäin uutisvirrassani vakuuttaa minut siitä, että tämä päivä on jälleen ollut touhukas sosiaalisessa mediassa. Siinä, missä eräs kaveri iloitsee veronpalautuksista, haluaa toinen jakaa statuksessaan sen uusimman uutisen. Meemisuhina käy miltei korviin. Jos en pääse muutamaan tuntiin katsomaan, mitä ystäväni ovat Facebookiin jakaneet, olen täysin pihalla kaikesta. UUNItUoREEssA Journalismikritiikin vuosikirjassa mediatutkija Lilly Korpiola erittelee Arabikevään kytköksiä sosiaaliseen mediaan. Korpiolan argumentti kuuluu, että vaikka kansalaisaktivistit käyttivät sosiaalista mediaa kansalaisjournalismin kanavana, ei Arabikeväästä voida puhua sosiaalisen median vallankumouksena. Samoilla linjoilla on tämän Tylkkärin kansalaisaktivismia käsittelevään juttuun (s. 16) haastateltu tutkija Niko Hatakka, jonka mukaan sosiaalinen media toimi korkeintaan kansannousujen katalyyttina. HUHtIKUUN ALUssA Saksassa kohahdettiin kirjailija Günther Grassin Israelia arvostelevaa runoa. Kritisoijat ovat halunneet tähdentää, että Grass kuului aikanaan natsi-Saksan Waffen SS -joukkoihin. Viime sunnuntaina runo julkaistiin suomennettuna myös Helsingin Sanomissa. Miksi sitten on mielekästä käsitellä Grassin nykyrunoutta ja Arabikevättä samassa pääkirjoituksessa? Vastauksen kysymykseen tarjoilee mediatutkimuksen kenties suurin klassikko, Marshall McLuhan. Vaikka teoreetikon 60-luvulla esittämästä ajatuksesta the medium is the message on jo iän myötä kulunut sen terävin kulma, uppoaa lausahduksen perusajatus yhä kuulijaan kuin veitsi voihin. Väline on viesti, ja media vaikuttaa yhteiskuntaan välittämiensä sisältöjen lisäksi myös oman erityisluonteensa kautta. Saksalainen kirjailija Grass runoineen on erityisluonteinen tietysti siksi, että hänellä on henkilökohtainen kytkös natsimenneisyyteen. Kun tällainen ihminen kirjoittaa Israelia kritisoivan runon, lopputulokset ja mediahuomio ovat taatut. Eikä siinä vielä kaikki: hyvällä säkällä myös runon lukija paneutuu Israelin ja Iranin välisiin kansainvälisiin suhteisiin. Sama logiikka pätee myös Arabikevääseen ja sosiaaliseen mediaan. Kansannousussa erityisluonteensa keskusteluun ovat tietysti tuoneet sen maailmanlaajuiset jakoalustat, Facebook ja Twitter. oLENNAIstA oN huomata, että sosiaalisen median ansio on sen aikaansaamassa tavassa popularisoida perinteisesti vaikeasti hahmotettavina pidettyjä asioita. Tällöin mekin, peruspirkot ja -jampat, saamme kuulla kiinnostavista - ja vaikeistakin - asioista. Vaikka näkökulmaa kritisoidaan länsimaiseksi ja asioita yksinkertaistavaksi, ei uuden median uudenlaisesta käyttötavasta välttämättä ole ainakaan mitään haittaa. Ehkä itse kunkin kannattaa jäädä vielä odottamaan uusia nousuja ja liikehdintöjä. Tieto nimittäin lisää tuskaa, sanotaan. LAURA MYLLYMÄKI
"
"
TÄSSÄ LEHDESSÄ
Musta on helppo väri ja hevi-ihmiselle huumorivalinta."
TYRMÄn aktiivi "Lepinkäinen" kertoo pukeutumisestaan s. 8.
Kyllä Bill on kova äijä, mutta asia ei ole niin yksinkertainen."
Bill, Moray & Bill -yhtyeen Jenna Saarinen avautuu bändin nimen syntyhistoriasta s. 20.
iksi tuliais lle sai laukun a Este ss ni Prinse unaisen mi np vaalea
SILVASTI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Get Ready for Your Future! -workshop Kauppakorkeakoulun OP-Pohjola-salissa 25.4. klo 13.
HY VäN TAHDON KONSULTOINTIA KAUPPISLAISILTA
Pro Bono Consulting tarjoaa liiketoiminnan konsultointipalveluita vähävaraisille yrityksille ja järjestöille.
MAALIsKUUN lopulla pääosin kauppakorkeakoulun opiskelijoista koostuva kymmenpäinen opiskelijaporukka perusti liiketoimintaosaamiseen keskittyvän konsultointiyhdistys Pro Bono Consultingin. Yhdistys ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan asiantuntijapalveluita tarjotaan lähtökohtaisesti korvauksetta. Perusidea on auttaa sellaisia yrityksiä ja järjestöjä, joilla ei ole varaa ammattikonsultaatioihin. Samalla opiskelijat saavat työkokemusta omalta alaltaan. Yhdistyksen ideologia näkyy myös sen nimessä. Pro Bono on latinaa ja tarkoittaa "hyväntekeväisyydestä." "Monella opiskelijalla oman alan työt jäävät harjoittelupaikkoja lukuun ottamatta vähäisiksi ennen kandidaatin- tai maisterinpapereita. Tällainen yhdistystoiminta tarjoaa opiskelijalle konkreettista oman alan työkokemusta jo opiskelujen aikana", Pro Bono Consultingin hallituksen puheenjohtaja Otto Sulin sanoo.
Toiminta-avustusrahoitusta
Uutukainen yhdistys kehittää toimintaansa liiketoimintaosaamiseen, erityisesti talous- ja markkinointiosaamisen kautta.
Laajentumisideoitakin Pro Bonolaisilla on. "Tarkoituksena on koota monialainen asiantuntijaverkosto Turun yliopiston opiskelijoista ja sen myötä laajentaa toimintaa esimerkiksi it-osaamiseen, lakineuvontaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamisosaamiseen", tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Sulin sanoo. Yhdistyksen toimintaa organisoidaan tällä hetkellä vapaaehtoisvoimin sähköpostin kautta. Sulinin mukaan tarkoitus on tarjota asiakkaille asiantuntija-apua toiminnan suunnittelussa. Suunnitelmien toteutuksesta asiakas vastaa itse. Pro Bono Consultingin tarjoamista palveluista asiakas maksaa itse päättämänsä hinnan omatuntonsa mukaan. "Emme missään nimessä halua rahoittaa toimintaamme asiakkaiden maksamilla korvauksilla, vaan rahoitusta haetaan erilaisilta toiminta-avustuksia myöntäviltä organisaatioilta", Sulin sanoo. Sulin tähdentääkin, että Pro Bono Consultingin tarkoitus ei ole kilpailla ammattikonsultoinnin kanssa. "Haluamme tarjota matalan kynnyksen konsultointipalveluja ja soveltaa samalla sitä tietotaitoa, jota olemme opinnoistamme saaneet."
VENLA PÖYLIÖ
LAURI HANNUS
VALMENNUSKURSSE VARALLISUUTTA AIN
Tiedekunnat suhtautuvat ainejärjestöjen järjestämiin maksullisiin kursseihin nihkeästi.
VALMENNUsKURssIt ovat Turun yliopiston ainejärjestöille tuottoisa bisnes. Esimerkiksi Turun Lääketieteenkandidaattiseuran omistaman osakeyhtiö Turun Kandivalmennuksen kurssi maksaa osallistujalle 980 euroa. Kurssille osallistuu vuosittain noin 70 henkeä. "Turun Kandivalmennus on iso osa kandidaattiseuran taloudellista tukijalkaa. Kurssin osallistujamäärä on pysynyt miltei samalla tasolla vuodesta toiseen", kertoo yhtiön toimitusjohtaja Rasmus Kentala luonnehtii. Muita valmennuskurssijärjestäjiä ovat Turun Kauppatieteen Ylioppilaat TuKY ry:n omis-
www.probonoconsulting.fi
TURUN YLIOPISTOON HAKI YLI 16 000
Yhteishaun suosituin tiedekunta oli oikeustieteellinen.
tURUN yliopistoon haki tänä keväänä yhteensä 16 264 henkilöä, mikä on 4,5 % enemmän kuin vuosi sitten. Hakijoista naisia oli 62,7 prosenttia. Aloituspaikkoja on tarjolla yhteensä 1909. Tiedekunnista eniten suosiotaan kasvatti oikeustieteellinen tiedekunta, jonka hakijamäärä
kasvoi 21,4 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Hakukohteista eniten, 48,5 prosenttia, hakemuksia aloituspaikkaa kohden tuli erityispedagogiikkaan. Erillisvalintojen hakijamäärät ja uusien ylioppilaiden osuus hakijoista selviävät kesäkuussa.
tYL
tamat Valmennusakatemia ja Verkkoakatamia, oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lex ry sekä valtio-opin ja poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestö Politiikan tutkimuksen klubi ry:n omistama osakeyhtiö Yliopistovalmennus. Kalleimmat kurssit järjestää TuKY ry:n omistaman Valmennusakatemia, jonka Takuuakatemia-kurssista osallistuja pulittaa 1090 euroa. Lex ry:n kallein kurssi kustantaa 729 euroa ja Pklubin Yliopistovalmennuksen kurssi 495 euroa. Valmennusakatemia ja Verkkoakatemia ovat osa TuKY:n KyDealing -yritystä. Yrityksen valmennuspäällikkö Tuomo Mä-
kitalon mukaan kauppatieteen valmennuskurssilla kurssilaisia on vuosittain ollut keskimäärin noin 50 henkeä. "Mikäli halukkaita kurssilaisia on enemmän kuin luentosaliin mahtuu, kasvatamme kurssien määrää. En voi käsittää tilannetta, jossa valmennuskurssijärjestäjä joutuu myymään eioota. Tässä on erityisesti muiden ainejärjestöjen kurssijärjestäjillä petrattavaa ainakin sen mukaan, mitä olen heiltä kuullut", Mäkitalo sanoo.
Ei TYYn tiloissa
P-klubin omistama osakeyh-
Professori Jing Wu Nankain yliopistosta luennoi Kiinan ympäristönsuojelusta Tauno Nurmela
UUTISET
"Turhaa rahastusta"
Turun yliopisto ei tilastoi, kuinka moni opiskelemaan päässyt tutkinto-opiskelija on käynyt valmennuskurssin. "Valmennuskurssit eivät ole yliopiston järjestämiä, joten emme tee niistä tilastoja", kuittaa Turun yliopiston opintoasiainsuunnittelija Päivi Rahkonen. Tiedekunnissa opiskelijoiden järjestämiin valmennuskursseihin suhtaudutaan hyvin varauksellisesti. Esimerkiksi lääketieteen alan valintakoetta on uudistettu siten, että tänä keväänä aiemmin vaatimuksena olleen Galenos-teoksen sijaan valintakoe perustuu lukion kemian, fysiikan ja biologian oppimääriin sekä soveltavaan tehtävään. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Anita Toivola muistuttaa, että hakijoiden sosio-ekonominen tausta ja asuinpaikkakunta ovat seikkoja, jotka määräävät, voiko pyrkijä osallistua valmennuskurssille. "Valintakoetta on valtakunnallisesti viime vuosina pyritty kehittämään siihen suuntaan, että se antaisi yhdenvertaiset lähtökohdat kaikille hakijoille. Tiedekunta ei ole ottanut kantaa opiskelijoiden järjestämiin valmennuskursseihin", hän lisää. "Suhtaudumme opiskelijoitten järjestämiin kursseihin neutraalisti. Emme ota kantaa kursseihin sen enempää. Niille osallistuminen ei ole edellytys opiskelemaan pääsemiselle", oikeustieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Mirkka Ruotsalainen sanoo. "Kauppakorkeakoulun henkilökunta ei voi olla mukana valmennuskurssitoiminnassa. Olemme vetäneet rajan siihen, että yliopiston Abi-päivänä TuKY:n järjestämien valmennuskurssien mainoksia ei saa olla esillä kauppakorkeakoulun tiloissa sen varmistamiseksi, ettei valmennuskursseja yhdistetä Turun kauppakorkeakouluun", toteaa puolestaan kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Veronika Ståhlberg. "Suhtaudumme opiskelijoitten järjestämiin valmennuskursseihin erittäin kielteisesti kuten kaikkiin muihinkin valmennuskursseihin. Ne ovat turhaa rahastusta. Ajatuksella lukeminen ja muu huolellinen valmistautuminen kokeeseen riittävät", linjaa yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Raija Roslakka.
LAURA MYLLYMÄKI
KYSY Y:
MILLOIN OLIT VIIMEKSI KATEELLINEN?
Tiina Honkala 6. vuoden oikeustieteen opiskelija Kun kaveri pääsi hyviin töihin, hän on samalla alalla kuin minä. En kuitenkaan jäänyt pohtimaan sitä sen kummemmin. Kateus on huono juttu silloin, kun se vaikuttaa toimintaan.
EISTA NEJäRJESTöILLE
tiö Yliopistovalmennus tarjoaa myös muiden kuin valtio-opin ja poliittisen historian oppiaineiden valmennuskursseja. Tällä hetkellä poliittisen historian ja valtio-opin valmennuskurssien tuotto menee lyhentämättömänä P-klubin toiminnan tukemiseen. Yliopistovalmennuksen biologian, englannin kielen, maantieteen, psykologian, sosiaalityön, sosiologian ja kasvatusalan valmennuskurssien tuotto sen sijaan ei mene kyseisten oppiaineiden ainejärjestöille vaan yhtiön pääoman kerryttämiseen. Yliopistovalmennuksen toimitusjohtaja Joonatan Gorskin mukaan Yliopistovalmennuksen perustamisvaiheessa kolme vuotta sitten neuvotteluja käytiin usean eri ainejärjestön kanssa yhteisen osakeyhtiön perustamisesta. Kiinnostusta ei kuitenkaan ollut riittävästi, ja P-klubi perusti yrityksen yksin. "Haluamme mahdollistaa sen, että mahdollisimman monet voisivat osallistua valmennuskursseille. Tästä syystä pidämme kurssien hinnat verrattain edullisina", Gorski tarkentaa. Ylioppilaskunta puolestaan linjaa, että TYYn tiloja tai viestintäkanavia ei saa käyttää valmennuskurssitoimintaan. "TYY ei tue valmennuskurssitoimintaa, mutta yksittäisten alayhdistysten kurssitoimintaa ei myöskään ole katsottu haitalli-
Riina suntioinen opettaa lääketieteen opiskelijoiden omistaman yrityksen Kandivalmennuksen kurssilla kemiaa. suntioinen on yrityksen palkkalistoilla opettamassa jo toista kevättä. "tunneille pitää valmistautua hyvin, sillä kurssilaiset kyselevät paljon", kemian opettajaksi opiskeleva suntioinen sanoo.
Juha-Matti Santala 2. vuoden tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja 1. vuoden tilastotieteen opiskelija Pari viikkoa sitten olin kateellinen kavereille, kun moni heistä opiskelee ulkomailla tai on lähdössä vaihtoon. Itsellänikin olisi tarkoitus lähteä Jenkkeihin, jos vain saan aikaiseksi selvittää hakuprosessin.
seksi", muotoilee ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Lauri Miikkulainen. Turun Kandivalmennuksen kurssit järjestetään lääketieteen opiskelijoiden Tivoli-kerhotilassa Uudenmaankadulla. Lex ry: n kurssit järjestetään BioCityn Mauno Koivisto -keskuksessa ja P-klubin Yliopistovalmennuksen kurssit Kokoomuksen tiloissa Uudenmaankadulla. Valmennusakatemian kurssitoiminta järjestetään Turun kauppaoppilaitoksessa ja TuKY:n kerhotilassa Parkissa. "TYY ei puutu siihen, mitä alayhdistykset tiloissaan tekevät", Miikkulainen tarkentaa.
Minna Rantanen 1. vuoden tietojenkäsittelytieteen opiskelija Viikko sitten kaverini osti todella hienon kämpän. Olin kateellinen siitä, ettei minulla itsellä ole varaa niin isoon ja tilavaan asuntoon. Voisihan sitä hakea lainaa, mutta pankit eivät oikein pidä opiskelijoista.
-salissa 20. ja 25.4. klo. 12-14. Luentojen aihe on "Sustainable development in China".
LAURI HANNUS
Liikuntasuunnittelijat teija Hakala (vas.) ja Anu Hirvonen ovat tyytyväisiä uusien liikuntatilojen sijaintiin, vaikka ne eivät enää kampuksella sijaitsekaan. "Vaikka osoite on sirkkalankatu 13, on sisäänkäynti rakennukseen Uudenmaankadun puolelta", Hakala huomauttaa.
YLIOPISTOLIIKUNTA MUUTTAA SIRKKALANKADULLE
Sport Henrikin syksyllä korvaavat tilat löytyivät Pub Karelian kiinteistöstä.
tURUN yliopistoliikunta muuttaa Sport Henrikin liikuntapalvelut Sirkkalankadun ja Uudenmaankadun kulmassa sijaitsevaan niin sanottuun Pub Karelian kiinteistöön. Aikaisemmin tiloissa ovat toimineet olutravintola ja pankki. Kaikki Sport Henrikissä aikaisemmin olleet ryhmäliikuntatunnit järjestetään ensi syyskuun alusta alkaen uudessa liikuntatilassa. "Alamme pian tehdä syksyn lukujärjestystä, ja aina tunneissa on jotain vaihtuvuutta. Tilanteeseen vaikuttaa edellisen kauden kävijämäärät eli lajien suosio", huomauttaa liikuntasuunnittelija Teija Hakala. Uusissa tiloissa tehdään parhaillaan peruskorjausta, jonka aikana tiloista on tarkoitus tehdä
noin 50 henkilön ryhmäliikuntaan sopivat. Yliopistoliikunnalla on rakennukseen viiden vuoden määräaikainen vuokrasopimus. Parannuksena Sport Henrikin tiloihin nähden on, että uusissa tiloissa on suihkutilat.
n suunnitelmat aloittaa rakennuksen purkutyöt kesällä. Yliopistoliikunta saa avaimet uuteen Sirkkalankadun vuokratilaan toukokuun lopussa, jolloin myös liikuntatuntien pitäminen Sport Henrikissä loppuu. Yliopistoliikunnan kesätunnit keskitetään Educariumin liikuntahalliin.
Kesätunnit Educariumilla
Lattiapinta-alaa rakennuksen liikuntasalissa on noin 200 nelilömetriä. Suihkutilojen lisäksi uudessa tilassa on otettu huomioon ilmastoinnin tehokkuus ja lattian materiaali. Muuton taustalla on Sport Henrikin kiinteistön omistajan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:
Korotus liikuntamaksuun
Yliopistoliikunnan liikuntasuunnittelija Anu Hirvosen mukaan nouseva kiinteistövuokra saattaa näkyä ensi syksynä opiskelijan liikuntamaksun suuruudessa "maltillisena nostona". "Asiasta neuvotellaan parhail-
laan ylioppilaskunnan kanssa", Hirvonen sanoo. Ylioppilaskunnan hallituksen liikuntavastaava Sami Siipola sanoo ymmärtävänsä uusista tiloista johtuvan liikuntamaksun korotuspaineen. Siipolan mukaan lähtötilanne on kuitenkin hyvä, sillä Turun yliopistoliikunnan liikuntamaksu on muihin yliopistoihin verrattuna hyvin pieni. "Kymmenen euron korotus alkaa olla jo liian iso. Pyrimme siihen, että korotus olisi sitä alhaisempi", Siipola sanoo. Joitain ryhmätunteja saatetaan siirtää Educariumilta Uudenmaankadun tiloihin. Hirvonen myös vihjaa, että joitain uusia lajeja on tulossa yliopistoliikunnan tarjontaan. "Tarkoitus on myös vuokrata
tiloja ulkopuolisille viikonloppuisin ja niihin aikoihin, joita ei täytetä yliopistoliikunnan tunneilla", hän lisää. Hirvonen myös sanoo, että rakennuksen ikkunoissa olevat Pub Karelia -tarrat saavat lähteä. Tilalle on tarkoitus laittaa näköestetarrat ja valokalvot. "Liikkujien ei siis tarvitse tuntea olevansa akvaariossa", hän nauraa.
LAURA MYLLYMÄKI
Yliopistoliikunnan nimikilpailu uusien liikuntatilojen nimestä on käynnissä huhtikuun loppuun saakka. Paras nimiehdotus palkitaan kauden 20122013 liikuntakortilla. Kilpailuun voi osallistua nettilomakkeella osoitteessa https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/ Nimikilpailu_2973/fi.
TYYn ympäristövaliokunta ja Dentricum järjestävät jälleen vappupiknikin päätteeksi p
LUKIJOILTA
T Y YN EDUSTA JISTO RA JOITTI PääTöKSENTEKONSA LäPINäKY VY Y TTä
edustuksellisessa edustajistossa sotii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, demokratian perustaa vastaan. TYYn edustajiston työjärjestyksessä aiemmin ollut kirjaus, jonka mukaan puolet edustajistosta voi vaatia äänestystä salaiseksi lippuäänestykseksi, on hyvä ottaen huomioon, että edellisessä edustajistossa muutettiin jo suljetun lippuäänestyksen kirjausta sen läpisaamisen helpottamiseksi. Mielestämme TYYn edustajiston ei tule seurata niitä ylioppilaskuntia, joissa tämän kaltainen salailu on ollut helpompaa ja päätöksenteollinen läpinäkyvyys heikompaa. Ennemminkin mallia pitäisi ottaa toisista ylioppilaskunnista ja esimerkiksi eduskunnasta, joissa kantojen salailu asiakysymyksissä on tehty mahdottomaksi.
tYYN EdUstAjIstoN tulee jat-
tYYN edustajisto päätti maaliskuun edustajistossaan 28.3. hyväksyä Joel Holménin (TyTe) aloitteen suljettuun lippuäänestykseen vaadittavan rajan laskemisesta puolesta kolmannekseen edustajiston jäsenistä. Mielestämme edustajisto osoitti asiassa vastuuttomuutta ja vähättelyä edustuksellisen demokratian periaatetta kohtaan. EdAAttoRIt ovat vastuussa äänestäjilleen, joilla on oikeus tietää, minkälaisia päätöksiä heidän edaattorinsa edustajistossa tekevät. Suljettu lippuäänestys
kossakin edustaa avoimuutta, jonka ansiosta äänestysprosenttimme edustajistovaaleissa on ollut muuta maata korkeampi. Väite, jonka mukaan suljettu lippuäänestys kertoo edaattoreiden todellisen mielipiteen, on mielestämme virheellinen. Mikäli edaattori ei koe kykenevänsä äänestämään omatuntonsa mukaisesti tai mikäli hän kokee oman mielipiteensä julkisen esittämisen epämieluisaksi, pitäisi edustajistoryhmän harkita oman toimintakulttuurinsa muuttamista. Mielestämme on ryhmän sisäinen asia päättää, tuleeko sen edaattoreiden äänestää ryhmäkurin mukaisesti. Mikäli edaattori ei koe kykenevänsä toimimaan edustajistoryhmässä, joka edellyttää ryhmäkuria, voi hän vapaasti harkita oman ryhmänsä perustamista tai ryhmän vaihtoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että
edaattori olisi vapaa vastuustaan äänestäjiään kohtaan.
MIELEstÄMME TYYn edustajiston avoin päätöksenteko tuo vastinetta opiskelijoiden jäsenmaksuille, joiden käytöstä edustajisto päättää. Tieto siitä, mihin jäsenmaksun rahat edustajistossa ohjataan, on mielestämme vähimmäisvaatimus. Parhaimmillaan edustajiston päätöksenteko voisi tavoittaa opiskelijat vielä nykyistä paljon paremmin ja opiskelijat tietäisivät, minkälaista politiikkaa heidän valitsemansa edaattorit tekevät heidän valtuuttaminaan. PÄÄtÖKsENtEoN avoimuus on paras tapa lähentää edustajistoa ja opiskelijoita toisiinsa. Väite, jonka mukaan suljetun lippuäänestyksen kynnystä tulee laskea, mutta sen käytön lisäämistä tulee välttää, on ristiriitainen.
Työkalu edustajiston työkalupakissa, jonka käytöstä tulisi kuitenkin pitäytyä sen jälkeen, kun se on sinne hankittu, on turha työkalu. Sen olemassaolo lisäisi mielestämme houkutusta päätöksenteon avoimuuden rajoittamiseen, edustajiston keskustelevuuden heikentämiseen, linjojen hämärtymiseen ja virkamiesmäiseen salailuun, jotka vaarantaisivat paitsi edustajiston uskottavuuden opiskelijoiden silmissä, myös edustuksellisen demokratian hyvän päätöksenteon tapana. Soihdunkantajat, Noora Hästbacka TOSY, Jan-Erik Lunden Vihreä vasemmisto, Saska Heino Anna Mäkipää Pekka Rantala Janica Rantanen Juho Wilska
FONETIIKAN YLIOPISTO-OPETTA JAN VAKANSSI TäY TETTäVä HETI
tURUN YLIoPIsto lakkautti vuonna 2011 yleisen kielitieteen oppiaineen ja siirsi aiemmin sille kuuluneen, monille kieliopiskelijoille perusopintoihin pakollisena osana kuuluvan, Yleisen kielitieteen perusteet -kurssin fonetiikan oppiaineelle. Samaan aikaan perustettiin fonetiikan ja yleisen kielitieteen yliopistoopettajan toimi vastaamaan fonetiikan oppiaineen lisääntyvään opiskelijamäärään. Kyseiseen vakanssiin kuuluu sekä Yleisen kielitieteen perusteet -kurssin opetus että fonetiikan opetusta, mutta säästösyistä vakanssin täyttöä on lykätty vuodesta 2011 asti. Syyslukukaudella 2012 tarve vakanssin täytölle on kuitenkin akuutti, sillä fonetiikan oppiaineella on tälläkin hetkellä henkilöstövaje ja syksyn pakollisen opetuksen järjestäminen nykyi-
sillä resursseilla on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. -kurssin järjestämättömyys hidastaa kielten opiskelijoiden perusopintojen valmistumista ja saattaa pahimmassa tapauksessa jopa estää opiskelijan etenemisen aineopintoihin. Kurssin järjestäminen on edellytys kieltenopiskelijoiden valmistumiselle, joten sen opetuksen organisointi on järjestettävä kestävästi ennen uuden lukuvuoden alkua.
FoNEtIIKAN oPPIAINE ei kykene enää tarjoamaan opetusta edellisvuosia vastaavalla tavalla, koska tutkija Henna Tamminen vetäytyy opetusvastuusta. Hän on aiemmin opettanut talkoohengessä kursseja, joita ei muuten olisi voitu toteuttaa. Ensi YLEIsEN KIELItIEtEEN perusteet
syksyksi suunnitellaan kurssitarjonnan leikkaamista henkilökuntavajeen takia ja se vaikuttaa suoraan kieltenopiskelijoiden valmistumiseen. Aiemmin fonetiikan perus- ja aineopinnot pystyi suorittamaan vuodessa, mutta Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen päätös olla täyttämättä fonetiikan ja yleisen kielitieteen yliopisto-opettajan toimea saattaa hidastaa muiden kieltenlukijoiden opintojen lisäksi myös fonetiikan opiskelijoiden valmistumista.
tÄLLÄ HEtKELLÄ fonetiikan oppiaineen opetus on käytännössä yhden ihmisen harteilla, mikä fonetiikan 40 vuosittaisen opiskelijan määrä huomioon ottaen on lyhytnäköistä opetus- ja hallintopolitiikkaa. Sekä henkilökunnan työssäjaksaminen että
opetuksen laatu ovat vaarassa ja resurssien vähäisyys johtaa tilanteeseen, jossa opintojen suorittaminen järkevässä aikataulussa muuttuu mahdottomaksi. Vertailun vuoksi englannin kielen oppiaineeseen otetaan vuosittain sisään 60 uutta opiskelijaa ja oppiaineen opetushenkilökuntaan kuuluu 14 työntekijää. Me allekirjoittaneet näemme, että tämänhetkinen tilanne on kestämätön ja että tilanne ei ole yliopiston eikä TYYn linjausten mukainen. Vaadimme siis, että fonetiikan ja yleisen kielitieteen yliopisto-opettajan toimi täytetään heti, koska oppiaineeseen kuitenkin osoitetaan selvästi kiinnostusta opiskelijoiden taholta ja yliopisto-opettajan toimeen on budjetoitu rahaa.
Allekirjoittaneet edustavat ai-
ne- ja tiedekuntajärjestöjään: Salla Rokka, Anglica ry:n puheenjohtaja Tiina Kajala, Sugri ry:n kopovastaava Noora Hännikkälä, Germanica ry:n kopo-vastaava Laura Blomqvist, Forum Romanum ry:n puheenjohtaja Julius Rastela, Palladion ry:n puheenjohtaja ja kopo-vastaava Matilda Herjanto, Kanta ry:n puheenjohtaja Elina Rantanen, Slava ry:n kopo-vastaava Teijo Lehtinen, Foneemi ry:n puheenjohtaja Tiia Rautanen, Pappagallo ry:n puheenjohtaja Anniina Pietilä, Kääntöpiiri ry:n puheenjohtaja Joonas Nikkanen, Humanitas ry:n kopo- ja sopo-vastaava
perinteikkään roskienkeräyskilpailun. Parhaat palkitaan tyylikkäin palkinnoin!
TyöVAATTEISSA
Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään toiseksi viimeisessä osassa toimitus jututti Turun Yliopiston Rooli- ja Strategiapeliseura TYRMÄn pukeutujia.
MUSTANPUHUVAT PELURIT
tEKstI: VENLA PÖYLIÖ, KUVAt: LAURI HANNUs
Teppo Repo Pukeudun yleensä farkkuihin ja t-paitaan ja säästä riippuen johonkin pitkähihaiseen. En varsinaisesti käytä hattuja, mutta kyllästyin liian pieniin lippiksiin ja ostin viime syksynä tämän mustan hatun suojaamaan auringolta ja auringon pistoksilta. Se on kokoa 62 cm eli aika iso, mutta puristaa silti vähän. Kenkäni ovat yleensä lenkkarityylisiä ja talvisin säänkestäviä ulkoilukenkiä. Ostan vaatteeni normaaleista vaateliikkeistä keskustasta. Yleensä suosin yksivärisiä, ei-merkittyjä paitoja. Omistan kuitenkin myös muutaman tapahtumapaidan kuten Suomen suurimman roolipelitapahtuman, Ropeconin, paidan.
Ville Kadenius, "Jenian" Housuissa tärkein ominaisuus on se, että niissä on paljon taskuja ja ne ovat kestävät. Housujen pitää olla sellaiset, että niissä voi ryömiä ja liikkua muutenkin miten sattuu. Ostan reisitaskuni yleensä nimenomaan työvaateliikkeistä, kuten K-Raudasta tai Image Wearista. T-paidat ovat yleensä mustia ja saan niitä eri tapahtumista. Usein niissä voi olla myös luonnontieteilijöiden huumoria, kuten XKCD-nettisarjakuvan huumoria. Nyt päälläni on Oulun yliopiston roolipelikerho CRYOn paita. Kävelen sandaaleissa kesät talvet. Silloin kuin on lunta, käytän maihareita.
Jani Lehtilä, "Lepinkäinen" Käytännössä käytän pelkästään mustia vaatteita, t-paidat saattavat joskus olla jonkin muunkin värisiä. Musta on helppo väri ja hevi-ihmiselle huumorivalinta. En usko, että näytän erityisesti rooli- tai lautapelien pelaajalta. Toisaalta voi olla, että pitäisi pukeutua karikatyyrityylisesti haarniskaan, jotta näyttäisi ulkopuolisen silmään sellaiselta. Normaaliin vaateparteeni kuuluu nahkakengät, mustat suorat housut, t-paita ja joskus myös kauluspaita. Käytän lähinnä bändien, sarjojen tai kirjojen t-paitoja. Muut vaatteeni ostan miestenvaateliikkeistä, kuten Classic Manista. En muutenkaan osta ketjuilta, vaan suosin yksityisiä vaateliikkeitä, joista saa hyvää palvelua.
VERENLUOVUTUS
keskiviikkona 25.4. klo 1115 Turun yliopistolla Educariumin liikuntasalissa, Assistentinkatu 5, Turku. Tervetuloa!
OJENNA KÄTESI. Jokainen verenluovutuksesi on tärkeä. Toivomme, että luovuttaisit verta säännöllisesti 2-3
kertaa vuodessa. Maksuton luovuttajainfo 0800 0 5801. Ota virallinen henkilötodistus mukaan.
www.latokartanonyokyla.fi
Yliopisto, ammattikorkeakoulu ja Turku Science Park järjestävät Monitori 2012 -semin
AJASSA
NAAMAKIRJA
LAURI HANNUS
Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja.
Leena jokinen työskentelee koulutuspäällikkönä turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hän on ollut mukana luomassa verkossa toimivaa Get A Life -työelämäsimulaatiota. Hän uskoo mielikuvaohjauksen auttavaan voimaan.
EDESSä LOISTAVA TULEVAISUUS
Tulevaisuudentutkija Leena Jokinen uskoo, että sopiva määrä itsetuntemusta ja realismia kantavat pitkälle, kun opiskelija siirtyy työelämään.
Tulevaisuudentutkija Leena Jokinen, olet ollut mukana kehittämässä verkossa toimivaa Get A Life -simulaatiota. Mistä siinä oikein on kysymys? Perusajatuksena on kokeilla simulaation kautta työelämää ja auttaa niin sanotun tulevaisuusajattelun lisäämisessä. Simulaation lähtöpisteenä on kysymys siitä, miten siirtymävaiheessa oleva opiskelija ajattelee omaa työuraansa. Simulaatio toimii avoimen lähdekoodin periaatteella, eli sen saa käyttöönsä kuka tahansa. Miten kiinnostuit tulevaisuudentutkimuksesta ja mikä sai sinut kouluttautumaan alalle? Ensimmäisen kosketuksen tulevaisuudentutkimukseen sain, kun menin vahingossa väärään luentosaliin. Piti mennä naistutkimukseen, mutta eksyinkin Tulevaisuuden tutkimuksen eli Tutu-seuran tilaisuuteen. Koulutussuunnittelijana tein aika paljon yhteistyötä tutulaisten kanssa. Siitä yhteistyöstä siirryin ensin sijaiseksi Tutu-keskuksen koulutushommiin ja jäin sitten sille tielle. Minkälaisia vaikeuksia tämän päivän opiskelijat kohtaavat siirtyessään työelämään? Opiskelijasta työelämän vaatimukset saattavat vaikuttaa kohtuuttomilta. Työnantajien odotukset ovat valtavia. Opinnoista pitää olla hyvä track record, pitää olla työkokemusta, paljon annettavaa sekä tietää valtavasti itsestään ja siitä, mitä haluaisi yrityksessä tehdä. Työantajat tuntuvat odottavan joulupukkia, mutta saavatkin tontun. Miten opiskelija voisi helpottaa omaa työelämään siirtymistään? Tietysti opiskelijan tulee kysyä itseltään, mitä elämältään haluaa. Tulisi myös olla perusluottamus itseensä ja siihen, että pärjää ja
selviää. Oikeuksistaan on pidettävä kiinni ja muistettava, ettei voi kantaa vastuuta yhteiskunnan rakenteellisista asioista, kuten tämän hetken surkeasta työllistymistilanteesta. Sopiva määrää itsetuntemusta ja realismia kantavat pitkälle. tä on löytää se, mikä saa juuri sinut sykkimään, what makes you tick. myös kehittää suoritustasoa esimerkiksi urheilussa. Mielikuvaohjaus ei ole mitään temppuilua, se on vain yksinkertaisesti toinen puoli loogis-analyyttisen rinnalla.
Mitä ajattelet suunnitelmista, joilla pyritään lyhentämään opiskeluaikaa ja nopeuttamaan opiskelijoiden valmistumista sekä työelämään siirtymistä? Näen tämän ristiriitaisena asiana, sillä kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Isot opiskelijaryhmät ja nopeasti sisään ja ulos -periaate eivät tuota pitkäaikaisesti laadukasta tulosta. Yrittäjyys tuntuu olevan päivän sana. Ovatko kaikki tulevaisuudessa yrittäjiä? Täytyy muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Vierastan ajatusta henkilöbrändistä. Mielestäni henkilöitä ei voi myydä. Tärkein-
Millaisena näet koulutuksen merkityksen tulevaisuudessa? Uskon, että oppiminen tavallaan karkaa ulos kouluista ja sitä tapahtuu joka puolella. Siitä tulee enemmän modulaarista, jolloin se voi vaihdella esimerkiksi ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kaikki eivät esimerkiksi jaksa istua vuosia paikallaan luokassa. Tämä malli on syrjivä ja oppimisen tulisikin tapahtua tasa-arvoisemmin. Olet opiskellut myös suggestoterapeutiksi. Mihin suggestoterapia auttaa? Suggestoterapia antaa loistavia välineitä tulevaisuusajattelun virittämiseen. Hypnoosi ja mielikuvaohjaus voivat olla avuksi monissa ihmisen kohtaamissa vaikeuksissa, kuten peloissa, kivuissa ja jännityksissä. Se voi
Onko sinussa klassista idealisti-maailmanparantaja-vikaa? Täytyy tunnustautua idealistiksi näinkin vanhalla iällä. Maailmanparannusvimma on kylläkin viime aikoina lieventynyt ja antanut tilaa myöntätuntoiselle ymmärrykselle. Mottoni on, että elämässä pitää olla hauskaa ja jännää ja että viimeiseen palloon asti kannattaa taistella. Millainen on tulevaisuus? Tulevaisuus on ajatuksia tulevista vaihtoehdoista, toiveista, uskomuksista sekä peloista. Tulevaisuus on sellainen, millaiseksi me sen teemme.
EssI PYYKKÖ
Simulaatio löytyy osoitteesta getalife.fi
naarin 23.4. klo 12-16 ICT-talossa. Teemana on "Uudet asiakkaat, uudet markkinat".
KOLUMNI
NAUTI TAI KUOLE
O
lin hörppäämässä cappuccinoa ja syventymässä hyvään kirjaan, kun huomasin kyltin idyllisen kahvilan seinällä. Tekotakan päälle naulatussa plakaatissa luki kaunokirjoituksella: Ole onnellinen tänään. Kehotus tuntui irvokkaalta erikoiskahvien, mutakakkujen ja pestotäytteisten croissanttien keskellä. Jos onni mitattiin vaahterasiirapin määrässä, olin niin onnellinen kuin ihminen voi olla. En usko, että kenenkään asiakkaan tarvitsi miettiä hintaa. Jouduin kuitenkin kysymään kyltiltä: Miksi pitäisi? Onko minun velvollisuuteni olla onnellinen? Illemmalla eksyin lammen rantaan. Kuljin kitara kainalossa pussikaljaa nauttivien piknikporukoiden ohi. Eräs viltillä makaava seurue vaati minua liittymään seuraan ja soittamaan jotain. "Ihan mitä vaan, kunhan se on iloista", rastatukkainen tyttö sanoi. Jotain iloista -repertoaarini jäi lyhyeksi. Soitin yhden Bob Marleyn biisin ja lähdin pois.
M
inulla on vaikeuksia ymmärtää käsitystä, jonka mukaan harmonia syntyy hyvästä hyvän päällä. Iloa kohti uidaan niin raivolla, että siitä pitää muistuttaa kyltillä kahvilassakin. Alakuloisuus on särö ihmisyydessä. Jotain, joka pitää hoitaa pois. Filosofi Slavoj Zizekin mukaan nautinnosta on tullut yliminä. Nautintokäsky ajaa seksin, ruoan, huumeiden, spirituaalisuuden tai muiden ylellisyystarvikkeiden ylikäyttöön ja yliromantisoimiseen. Koska vapaassa maailmassa kaikesta on mahdollista nauttia, kaikesta pitää nauttia. Myös onnellisuudesta on tullut osa velvoitetta. Vaikka hoemme, ettei onni riipu materiaalisista seikoista, pyrimme sitä kohti äärimmäisen materiaalisella ajattelulla. Ilottomuus synnyttää syyllisyyttä. Emme elä, jos emme täytä onnen vaatimusta.
B
arbara Ehrenreich haastatteli Wall Streetin pörssityöntekijöitä edellisen talouskriisin jälkeen. Smile Or Die -raportin mukaan ihmisiä vaiennettiin ja jopa erotettiin ennen taantumaa, jos he kyseenalaistivat ikuisen kasvun. Positiivisuus on sosiaalisen kontrollin muoto. Sen toteutumista voi seurata niin työelämässä, politiikassa kuin sosiaalisessa kanssakäymisessäkin. Työnantajat eivät etsi moniosaajia vaan "hyviä tyyppejä". Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Negailijat saavat kenkää. Minusta meidän ei tarvitse olla onnellisia. Voimme elää myös alakuloisina ilman, että se merkitsee kaiken loppua. Niille, joille iloisuutta on vaikea saavuttaa, on loukkaavaa roskaa väittää, että kaikki riippuu omasta asenteesta. Ainakaan heitä ei tarvitsisi piinata hyökkäävillä onnellisuuskylteillä. Mielialavähemmistöille kehotus voi kuulostaa samalta kuin kyltti: Ole hetero tänään.
jANtso joKELIN
PESäPALLOSTA PORRASKäVELY YN
Alkoholista piittaamaton opiskelija löytää paikkansa liikuntaryhmästä.
VUosINA 20092010 toteutetun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Sähköisen terveyskysely Sätkyn mukaan Suomen yksinäisimmät opiskelijat asuvat Turussa. Paradoksaalista on, että alkoholia välttävät ovat vaarassa syrjäytyä. "Moni vastaanotollani käynyt opiskelija on valitellut, ettei yliopistoyhteisössä pääse tutustumaan muihin, jos juhliminen ei niin kiinnosta", sanoo YTHS:n psykologi Minna Martin. YTHS on kolmena lukukau-
tena pyörittänyt Yhdessä liikkeelle -ohjelmaa, jossa liikuntatuutorit ohjaavat liikuntaryhmiä erilaisten liikuntalajien pariin. Tavoitteena on yhdistää sosiaalisuus ei-kilpailulliseen liikuntaan. YTHS:n tavoitteena on muodostaa Yhdessä liikkeelle -ohjelmasta vakiintunut käytäntö. Lukukausittain ohjelmaan osallistuu tuutorien lisäksi 4060 opiskelijaa, joista puolet jatkaa loppuun saakka. Konsepti on levinnyt Turun lisäksi myös muihin YTHS- kaupunkeihin.
"Yhdessä liikkuminen on yhteisöllisyyttä, joka voi parhaimmillaan ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjään joutumista. Monille opiskelijoille yhteisöllisyys tarkoittaa yhdessä juhlimista, mutta muihin voi tutustua muillakin tavoin", Martin kiteyttää.
Elämyksellinen vaihtoehto
Eräs Yhdessä liikkeelle -ohjelmaan osallistuva on lääketieteen
Humanistisen tiedekunnan Mitä meille kuuluu? tilaisuus klo 14 Tauno Nurmela -salissa 26.4.
11
LAURI HANNUS
ohjatusta ryhmäliikunnasta ja lattaritanssista. "Haluaisin kokeilla myös maastopyöräilyä", Käsnänen innostuu. Yhdessä liikkeelle -tuutori Katariina Laiho, 21, puolestaan sanoo, että urheilun pitää tuottaa hyvää oloa. Yliopistoliikunnan palveluita päivittäin käyttänyt Laiho halusi panna hyvän kiertämään ja päätti ryhtyä liikuntatuutoriksi. Nyt hän vetää yhtä kolmesta kevään liikuntaryhmästä. Laihon mielestä Yhdessä liikkeelle -ohjelman vahvuus piilee liikunnan elämyksellisyydessä ja sosiaalisuudessa. "On tämä tietysti myös vaihtoehto niille, jotka ovat kyllästyneet opiskelijarientoihin ja viinan kanssa läträämiseen", hän myöntää. "Ryhmäläisten, heidän kiinnostuksensa ja kehityksensä seuraaminen on upeaa, ja palkitsevinta on, kun huomaa ryhmän todella sitoutuvan. Ajattelen ryhmäni kuin omiksi lapsikseni, joista kannan vastuuta", Laiho jatkaa.
Toiminnan pyörittäminen onnistuu kuitenkin järjestäjien mukaan minibudjetillakin. Välttämätön voimavara ovat liikuntatuutoreiden verkostot ja luovuus. "Olen luvannut porkkanan, että teemme loppukeväästä jotain todella kivaa, jos ryhmäläiset jaksavat olla loppuun asti
aktiivisia", paljastaa Laiho. Laiho ei suostu kertomaan asiasta enempää. "Sen on tarkoitus olla yllätys, eihän sitä voi lehteen painaa."
sAMUEL PIHA
YTHS:n Yhdessä liikkeelle -ohjelma starttaa jälleen ensi syksynä.
Opiskelija-ale -15% ( Riikan ja Petran töistä )
Tykkää meistä myös facebookissa
Verkostoja ja luovuutta
Liikuntatuutori Katariina Laiho kävi keilaamassa ohjaamansa liikuntaryhmän kanssa.
Puolalankatu 4 20100 Turku 040-4847728
www.hiusmuotoiluatunteella.fi
Muina aikoina sopimuksen mukaan
Ark. 9-17 La 9-14
opiskelija Jarno Käsnänen, 26. Hän osallistuu ohjelmaan tuutoroitavan roolissa. Käsnänen ei innostu juhlimispainotteisesta opiskeluelämästä eikä juo lainkaan alkoholia. "Miksi ainoan yhteisen ajanviettotavan pitäisi olla juhliminen? En ole ikinä viihtynyt edes lääkiksen bilepaikassa Tivolissa", Käsnänen paljastaa. Käsnäsen ryhmä on ehtinyt kokeilla jo porraskävelyä, seinä-
"
kiipeilyä, keilailua ja spinningiä. Seuraavaksi suunnitelmissa on pelata pesäpalloa. Muissa tuutoriryhmissä on kokemuksia suunnistuksesta,
YTHS:n Opiskeluterveys-teoksen mukaan liikunnalla on tärkeä rooli sosiaalisten suhteiden muodostumisessa, stressin hallinnassa ja voimavarojen lähteenä. Liikunnan on todettu vaikuttavan myös opiskelujen etenemiseen. Yhdessä liikkeelle -ohjelmalla ei ole enää tänä keväänä rahoitusta.
Miksi ainoan yhteisen ajanviettotavan pitäisi olla juhliminen?"
T e us t kö - ! m u ra
Vappupiknikillä palkitaan tänäkin vuonna myös ekologisin kattaus.
"Kateus vie kalatkin vedestä", tietää suomalainen sananlasku.
KANSAKUNNAN PERISYNTI
Suomalaiset ovat kateellista kansaa. Miksi me kadehdimme, miten se ilmenee ja ennen kaikkea: miten kateuteen pitäisi suhtautua?
tEKstI: VENLA PÖYLIÖ, KUVItUs: ANjA KARPPINEN
"Vanhojen kommunistipuolueiden kateus ja kaunainen suhtautuminen näkyi vallankumouksellisena tappamisfantasiana: riistoporvarit haluttiin tappaa", Helsingin yliopiston filosofian professori Timo Airaksinen sanoo. Kateus on vahvasti läsnä myös suomalaisessa klassikkokirjallisuudessa, sillä Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa tunnetaan avoimesti herravihaa. Luokkayhteiskunnassa olikin hyvin yleistä, että alemmat yhteiskuntaluokat kokivat kateutta ja vihaa riistäjiksi tuntemiaan ylempiä luokkia kohtaan. Nyky-yhteiskunnassa rehellinen herraviha on kuitenkin muuttunut mököttämiseen, mediapeleihin ja nettikeskusteluun, eikä kukaan halua myöntää olevansa kateellinen. "Kateutta on lähes mahdotonta mitata, sillä on vaikea osoittaa, mikä yhteiskunnallinen ilmiö johtuu mistäkin inhimil-
lisestä tunteesta. Ahneus näkyy toiminnassa, kateus on yleensä vain kansanetiikalle tyypillistä retoriikkaa", Airaksinen jatkaa. Suomalaisessa kansanperinteessä kateus on näkynyt vahvasti onnen nollasumma -ajattelussa. "On ollut yleistä ajatella, että aineellinen hyvä on rajallinen kokonaisuus, jota voidaan tavoitella eri tavoin. Yhden onnen lisäys on toiselta pois. Tästä on seurannut, että yhdeltä vähentynyt onni on toiselle lisää", Turun yliopiston folkloristiikan professori Pekka Hakamies analysoi.
Työpaikkakateutta
Kateus määritellään kielteiseksi tuntemukseksi, joka sisältää huonommuuden tunnetta, vihaa ja katkeruutta. Kateellinen ihminen haluaisi ottaa menestyvältä ihmiseltä menestyksen pois.
Airaksinen jakaa kateuden käsitteen kolmeen ryhmään. Hänen mukaansa kateus voi olla joko vertaiskateutta, kateutta korkeammassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan tai kaunaisena suhtautumisena ilmenevää kateutta. "Kaunainen ihminen inhoaa lähtökohtaisesti kaikkia ja tuntee kateutta kaikenlaisesta toiminnasta." Vertaiskateus on yleistä varsinkin läheisissä ihmissuhteissa sekä sellaisissa työyhteisöissä, joissa toimijat ovat keskenään jonkinlaisessa kilpailuasemassa. Työyhteisöjen kateutta tutkineen Susanna Lundellin mukaan kateuden ilmentyminen toimintana riippuu ihmisen itsetuntemuksesta. "Normaali, hetkittäinen ja ohimenevä kateus ei välttämättä ilmene mitenkään. Jos ihminen taas ei onnistu hallitsemaan omia kateuden tuntemuksiaan, kateus muuttuu hallitsevaksi ja
tuhoavaksi", Työterveyslaitoksella työskentelevä tutkija sanoo. Lundellin mukaan kateus ilmenee työpaikoilla miedoimmillaan piikittelynä ja pahimmillaan työn sabotointina, epäasiallisena kohteluna tai sosiaalisena eristämisenä. "Kateuden kohde saattaa päätyä syntipukiksi, jonka niskaan kaadetaan työyhteisön emotionaalinen taakka." Kateuden osoittaminen on Lundellin mukaan usein myös sukupuolisidonnaista, sillä miehet ja naiset rakentavat itsearvostustaan erilaisten asioiden varaan. "Miehet kiinnittävät huomiota ulkoisiin menestyksen merkkeihin ja statuksiin, kun taas naiset useammin ihmissuhteisiin ja henkilökemiaan. Naiset pelkäävät enemmän joukosta erottumista ja kadehdittavana oloa. Avoin kilpailu on myös monesti hyväksyttävämpää miesten kuin naisten keskuu-
dessa", Lundell sanoo. Työpaikoilla kadehditaan yleensä sellaisia ihmisiä, joilla on uran kannalta samanlaisia tavoitteita. "Kateus on vaikea aihe sen moraalisen tuomittavuuden takia. Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta kumpuavalle kiukulle on helpompi löytää oikeutus, mutta kateus ei ole koskaan objektiivisesti tarkasteltuna oikeutettua. Kateudesta johtuvan toiminnan voi tunnistaa siitä, että kateellisen on vaikea perustella tuntemuksiaan tai tekojaan uskottavasti kenellekään toiselle", Lundell lisää. Kateuden tuomittavuus näkyy myös suomalaisissa sananlaskuissa. "Kadehtiminen tuomitaan sananlaskuissa vahingollisena kaikille osapuolille: esimerkiksi Kateus vie kalat vedestä ja Kateen koto ei korkene, Hakamies sanoo.
13
dehditulta." Myös itsetutkiskelu ja omien realiteettien ymmärtäminen häivyttävät kateuden problematiikka. "Kateellisen ihmisen pitäisi aina osata erottaa oma tunteensa kadehdittavan tekemisestä tai toiminnasta. Kateustilanteessa oppii eniten juuri itsestään. On hyvä kysyä, miten voisi itse kehittyä niin, että saavuttaisi itselleen tärkeitä asioita", Lundell sanoo.
Kaunaiset johtajat
Sekä Lundellin että Airaksisen näkemyksen mukaan kateuden taustalla on huono itsetunto. Itseensä tyytyväisellä ei ole tarvetta vertailla itseään tai toivoa omakseen toisen menestystä. Vaikka kateudelle onkin ominaista, että sitä tunnetaan joko itsensä kanssa samalla viivalla olevia tai ylempiarvoisia kohtaan, myös alemmassa asemassa olevia kadehditaan, jos esimerkiksi yritysjohtaja tuntee alaiset kilpailijoikseen. "Johtoasemissa olevissa henkilöissä on keskimääräistä enemmän narsistisia ihmisiä. Tämä johtuu osiltaan siitä, että valta ruokkii narsismia ja ihmisessä muutoin piilossa olevia piirteitä. Narsismi on vaarallista juuri siksi, että vallanpitäjät voivat saada aikaan enemmän ja laajemmin pahaa", Lundell sanoo. "Ei ole kauhean toivottavaa, että yliopisto-opettaja sortaa parhaita opiskelijoitaan, koska pelkää heidän kehittyvän vertaisekseen. Tällaista huonoa johtamista esiintyy valitettavan paljon", Airaksinen puolestaan toteaa. "Kapitalistisessa yhteiskunnassa kateuden tunteminen on myönteinen ilmiö, jos se saa ihmiset tekemään enemmän töitä. Jos kateus taas saa ihmisen naarmuttamaan naapurin uutta hienoa Mercedestä, silloin pitää katsoa peiliin", hän jatkaa.
Jurojen juoppojen maa
Suomalainen työkulttuuri on yksinpuurtajan työkulttuuri. Vaikka luovaa taloutta väläytellään talousalhon pelastajana, omien näkemysten jakaminen ja yhdessä ideoiminen tuntuu monen mielestä edelleen epäilyttävältä. Menestyksellä ei myöskään ylpeillä, jotteivät "kateen paskat" ja "pahat kielet" pääse laulamaan. Kateuden ilmentyminen eroaa Hakamiehen mukaan sukupuolen lisäksi myös alueellisesti. "Länsi- ja Itä-Suomen erilaista mentaliteettia on kuvattu kansanperinteen kerronnassa niin, että kun Pohjanmaalla joku yrittää ja menestyy, naapuri miettii, miten voisi itsekin menestyä samalla tavalla. Kun taas Itä-Suomessa joku yrittää ja menestyy, naapuri miettii, miten yrittäjän hankkeen voisi saada nurin." Jos suomalaiset kadehtivat toisiaan, kuka meitä sitten kadehtii? "Suomea ei kadehdi kukaan, koska meillä on maailmalla niin huono maine. Suomalainen nähdään jurona juoppona, joka elää kylmässä ja kivellä", Airaksinen naurahtaa. Toisin ovat asiat länsinaapurissa. Airaksisen mukaan Ruotsia ja ruotsalaisia kadehtivat kaikki, eniten kuitenkin suomalaiset. Suomalaiset myös myöntävät olevansa kateellisia ruotsalaisille ainakin siinä määrin, että Miika Nousiaisen Ruotsi-ihailuun keskittynyt humoristinen romaani Vadelmavenepakolainen nousi nopeasti myyntimenestykseksi. Jos suomalainen osaa kuitenkin nauraa itselleen, miten meistä saisi vähemmän kateellisia ja enemmän onnellisia ja yhteistyökykyisiä? Airaksinen näkee suomalaisen kateusproblematiikan kasvatusfilosofisena ongelmana, johon on vaikea antaa yhtä oikeaa vas-
oletko sinä "katteellinen kuin kerjäläinen"?
Parempaa politiikkaa
Kateelliseksi nimittäminen toimii hyvänä lannistuksena silloin, kun halutaan paheksua tai vähätellä jotakuta. Tällöin voidaan Lundellin mukaan yrittää mitätöidä jonkin yhteiskunnallisen epäkohdan oikeutettukin kritiikki. "Helposti sanotaan, että soraäänet ovat kateellisten panettelua, vaikka näin ei oikeasti olisi. Esimerkiksi Finnairin yritysjohtajien nostamien bonusten tapauksessa olisi ollut eri asia, jos sekä henkilöstön palkkojen pienentämisestä että bonusten nostamisesta olisi keskusteltu avoimesti. Salaamistapauksessa epäoikeudenmukaisuus on helppoa osoittaa." Mutta miten ihmisille ominaisiin kateuden tunteisiin pitäisi sitten Lundellin mielestä suhtautua? "Jos huomaa kadehtivansa jotain, pitäisi tuntemus myöntää ja pohtia, mistä ollaan kateellisia, mitä voisi tai haluaisi oppia ka-
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", vai mitä?
tausta. Kasvatustieteilijä Lundellin mukaan asenteita ja käyttäytymismalleja juurrutetaan suomalaiseen jo varhaiskasvatuk-
sen ja peruskoulujen opintosisällöissä. "Tasapäistämällä kateutta ei voi kitkeä pois, vaan kaikille pitäisi antaa mahdollisuus kehit-
tää kykyjään omista lähtökohdistaan käsin. Olisi hyvä välttää epäterveen kilpailun lietsomista ja sen sijaan arvostaa erilaisia kykyjä", Lundell päättää.
TURVAPAIKANHAKIJANA TURUSSA
Ruandalaisen toimittaja Thierry Francisin elämässä on ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nyt hän on Turussa ja etsii turvaa, jotta voisi osallistua kotimaansa rakentamiseen ja sen median kehittämiseen.
tEKstI: tERHI toPPALA, KUVA: LAURI HANNUs LEHtIHAAstAttELUN antaminen
ennen turvapaikkapäätöstä ei ole turvapaikanhakijan tilanteen kannalta välttämättä otollista. Siksi on vain ihailtava Thierry Francisin rohkeutta, kun hän on päättänyt kertoa elämästään. Francis syntyi vuonna 1974 Etelä-Ruandassa perheensä toiseksi vanhimmaksi lapsesi. Hänen isänsä työskenteli Neuvostoliitossa Ruandan suurlähettiläänä. Koulunkäynnin Thierry aloitti Moskovassa. 80-luvulla perhe palasi takaisin Ruandaan, jossa Francis kävi koulunsa loppuun. Hänen molemmat vanhempansa olivat mukana politiikassa. Kun Ruandassa siirryttiin monipuoluejärjestelmään, Francisin isä osallistui maan ensimmäisen oppositiopuolueen perustamiseen. Hänen äitinsä liittyi valtaapitävään puolueeseen. "Se oli hyvin erikoista. Olimme kai maan ainoa perhe, jonka vanhemmat kuuluivat eri puolueisiin. Monet kauhistelivat tätä, mutta kaikki meni hyvin, kunnes väkivalta maassamme raaistui. Oppositiopoliitikkona isästäni tuli maalitaulu, jonka päänahka oli haluttu kohde." Nuori Francis jatkoi opintojaan viestintään erikoistuneessa collegessa. "Luin kieliä: ranskaa, englantia, swahilia, kinyarwandaa ja jopa latinaa. Sitten valmistuin toimittajaksi."
Kadulla he hyökkäilivät ohikulkeviin autoihin tai busseihin, ottivat, mitä halusivat, ja murhasivat. Pakenin papusäkkiin piiloutuneena pääkaupungistamme Kigalista Etelä-Ruandaan." Myös Francisin äiti pakeni. "Koska RPF tappoi ja vangitsi ihmisiä, jotka kuuluivat valtapuolueeseen, äitini oli lähdettävä karkuun. Isäni taas ei voinut paeta, sillä hän toimi oppositiossa ja pako olisi merkinnyt hänelle riskiä joutua surmatuksi ulkomailla. Vanhempieni oli erottava. Meidän lasten piti valita puolemme." Vastavalmistuneena toimittajana Francis lähti äitinsä kanssa ensin Nairobiin ja sitten Itä-Kongoon, jossa hän aloitti työskentelyn nuorisokeskuksen lehdessä. Kun Kongossakin syttyi sota, hänen oli jälleen paettava Keniaan. Maassa hän opiskeli tietotekniikkaa, työskenteli nuorisotyöhön liittyvissä kehitysprojekteissa ja toimi freelancertoimittajana.
Nyky-Ruandan vaiennettu media
2000-luvun alussa Francis muutti takaisin Ruandaan. Nykyään Kigali on niin siisti, että ulkopuolinen tulija vaikuttuu. Infrastruktuuri on naapurimaihin verrattuna kehittynyttä ja maan talous on kasvanut huimasti. Jokaisessa kylässä toimii internet-yhteys ja maan presidentti Kagame on kunnostautunut näkyvänä Facebookin käyttäjänä. Edistys on kuitenkin näennäistä. Nyt Ruandassa eletään uudenlaisessa kauhun tasapainossa, joka syntyy, kun kriittisten äänten kuiskauksetkin vaiennetaan. Pinnan alla kuohuvista ongelmista kukaan ei uskalla puhua. Ruandan hallitus ei siedä min-
Menneisyyden sirpaleet
Vuonna 1994 käynnistyi yksi Afrikan historian verisimmistä tragedioista: Ruandan kansanmurha. Kapinallisryhmä Rwandan Patriotic Front RPF otti vallan. "Näytän fyysiseltä olemukseltani tutsilta, joten olin kohde tappajille. Heitä oli joka puolella.
käänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan kontrolloi mediaa sataprosenttisesti. Toimittajan ammatin harjoittamiseen tarvitaan hallituksen lupa. Jotta ammattiin haluava voi saada maassa pakollisen pressikortin, on hänen läpäistävä tietyt ehdot. Tätä varten hallitus kerää toimittajaehdokkaista kaiken mahdollisen tiedon. Kaikille pressikorttia ei myönnetä. Jo toimiluvan saaneetkin toimittajat pysyvät tiukasti hallituksen talutusnuorassa ja kuristuspannassa, kun heistä kerättyä tietoa voidaan aina tarvittaessa käyttää vaientamaan ruodusta poikkeavat. "Koko systeemi on rakentunut hallituksen linjasta poikkeavien mielipiteiden eliminoimiseksi. Maailmalle halutaan antaa vaikutelma, että Ruandan hallitus on hyväksynyt median ilmaisunvapauden, mutta käytännön todellisuus on aivan toinen", Francis kertoo. "Maassamme on aiheita, joista totuudenmukainen puhuminen johtaa vankilaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kansanmurha, armeija, hallinto ja korruptio. Jos näistä kirjoittaa liian uskaliaasti, paljastaa samalla, että tietää itse jotain hyvin tulenarkaa." Vuonna 2008 Francis aloitti työskentelyn yhteisöradiossa ja teki juttuja mahdollisimman turvallisista aiheista, kuten urheilusta, turismista ja taloudesta. "Aamupalavereissa pomoni aina hokivat, että älkää unohtako työskentelevänne Ruandassa. Olette toimittajia ja tiedätte, mitä täällä tapahtuu. Olkaa siis varovaisia." Puolitoista vuotta sitten maassa pidettiin vaalit. Francis alkoi suunnitella politiikkaa käsittelevää keskusteluohjelmaa, jossa eri puolueiden edustajat, mukaan lukien opposition, olisivat puhuneet keskenään ajankohtaisista aiheista.
"Ohjelmani olisi ollut hyvä tilaisuus välittää tietoa yleisölle. Tuomalla oppositiopuolueet mukaan olin varma, että nauhalle päätyisi jotain, johon hallituksen olisi pakko reagoida. Samalla oppositiolla olisi ollut mahdollisuus keskustella kasvotusten hallituksen edustajien kanssa." Francisia estettiin tekemästä ohjelmaansa. Suomalaisen on ehkä vaikea ymmärtää, millaiseen tilanteeseen vain suunnitelmatasolle jäänyt toteutumaton radio-ohjelma hänet asetti. "Jos nyt menen takaisin Ruandaan, joudun vankilaan, tai minut voidaan tappaa." Francisin oli jätettävä kotimaansa, taas.
Turussa tänään
Suomeen Francis saapui ystävänpäivänä vuonna 2011. Hän oli ensin vastaanottokeskuksessa Helsingissä, mutta anoi yksityismajoitukseen ja muutti Kaarinaan. Kaupunkia hän kuvailee nauraen. "Se on tylsä paikka, jossa ei välttämättä tapaa edes omia naapureitaan. Vietin aikaa sisällä enkä tuntenut ketään." Elokuussa Francis aloitti suomen opiskelun Turussa. Nykyään hänen elämänsä rytmittyy koulun ja Radio Robin Hoodissa työskentelyn mukaan. Paljon lukevana ihmisenä hän viettää iltapäivänsä mielellään kirjastossa. Viikonloppuisin Francis on usein masentunut, mutta yrittää rentoutua. "Kun minulla on vapaa-aikaa, puhun puhelimessa perheeni kanssa ja joskus chattailemme. Tapaan myös kavereitani. Juttelemme, katsomme elokuvia ja pelaamme seurapelejä." Radio Robin Hoodissa Francis tekee omaa maahanmuuttoa
käsittelevää ohjelmaansa. Lisäksi hän aikoo kirjoittaa Afrikan nykytilanteesta suomalaisiin lehtiin. "Olen nähnyt paljon vaivaa, jotta voisin elättää itseni. Tuntuu pahalta, että kaltaiseni täysin työkykyinen henkilö, joka voisi oikeasti tehdä jotain, on riippuvainen sosiaalituista." Työelämään mukaan pääseminen vaatii kuitenkin ponnisteluja. "Systeemi täällä on aivan toisenlainen kuin se, johon olen tottunut. Ei ole helppoa omaksua kaikkea uutta ja uskotella itselleen, että huomenna olen valmis. Minun on opittava ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa, jotta voin elää täällä. Teen parhaani." Vähän aikaa sitten Francis kävi turvapaikkahakemustaan koskevassa haastattelussa. "Emme saaneet haastatteluani vielä valmiiksi, enkä ole varma, tajusiko virkailija kunnolla, kuinka vaarallista elämäni on. Olen ollut täällä nyt vuoden ja joudun ehkä odottamaan taas pitkän aikaa ennen kuin tiedän, saanko jäädä." Suomessa elämisen Francis näkee mahdollisuudeksi parantaa kotimaansa median tilannetta. Jos hän saisi muuttaa yhden asian ruandalaisessa yhteiskunnassa, se olisi totuus, jonka olisi vihdoinkin tultava julki. "Kaikki muuttuisi, jos ruandalaiset saisivat tietää, mitä heidän maassaan on todella tapahtunut ja tapahtuu yhä. Vain sitä kautta Ruanda muuttuisi vapaaksi yhteiskunnaksi." Tässä kehityksessä jopa yksittäisillä toimittajilla on iso rooli. Mahdollisuuksien tori -kansalaisyhteiskuntatapahtuma Vanhalla Suurtorilla 19.5. Tapahtuman teemana on tänä vuonna pakolaisuus ja muuttoliikkeet.
1
LäPI PIPPURISUMUTTEEN!
Uutisvirrat sen paljastavat: maailman eri kolkkien kaduilla osoitetaan jälleen mieltä. Mitä kaikista näistä kylttimerissä aaltoilevista suurista sanomista pitäisi ajatella? Toimittaja kävi Chilessä pohtimassa, myrskyääkö vesilasissa, touhuavatko slaktivistit vai elämmekö uudestaan 60-lukua?
tEKstI jA KUVA: KARoLIINA KNUUtI cHILE oN KIINNostAVA esi-
merkki siitä, kuinka maailmanlaajuisten ongelmien kanssa aikanamme kohkataan. Maassa velloo vuoteen 1990 asti vallinneen oikeistodiktatuurin jäljiltä useiden suomalasiopiskelijoidenkin dystopia, sillä suurin osa maan laitoksista, kouluista ja yliopistoista on yksityistetty. Tilannetta massoittain viime toukokuusta alkaen protestoineet nuoret valtasivat syksyllä valtaosan pääkaupunkiseudun oppilaitoksista ja poliisin pam-
putusta uhaten jopa virastoista. Suuri poru ei selity vain kyynelkaasuilla. Koulutukseen tähtäävien tulee kaivaa alpacatakkinsa saumoista kuukausittain summa, joka vastaa noin kaksinkertaista työläisen minimipalkkaa. Luokkakierrosta voi haaveilla vain lainarahalla. Suomalaisiin opiskelijoihin verrattuina chileläiset ottavat mittavat lainat opintojaan eivätkä opintojen ohella elämistä varten. Samaan aikaan hyväosaiset
nuoret asustavat aidatuissa taloissaan ja käyttävät alaluokan toimittamia siivouspalveluita. Julkiset sairaalat muistuttavat hallissa makaavine leikkaussalitoipujineen kenttäsairaaloita. "Taistelemme sitä järjestelmää vastaan, jonka Pinochet rakensi, mutta johon asemaansa liian tyytyväiset uudet hallitukset eivät ole kajonneetkaan", selittää motiivejansa nimettömäksi jäänyt vallankumouksellinen.
1
"todellista demokratiaa heti" näyttävimmin Madridissa, mutta myös kymmenissä muissa Espanjan kaupungeissa. Kymmeniä tuhansia eri-ikäisiä ihmisiä mielenosoituksiin kerännyttä suuttuneiden liikettä ei voida syyttää ainakaan sisäpiiripiipertelystä. Hajanaisesta slaktivismista eli näennäisestä internet-aktivismista kritisoituja länsimaisia liikkeitä sympatisoivat ovatkin pitäneet yllä harrasta vertailua Arabikevääseen. Vertailuissa on vinhaa tannerta tutisuttavaa voimaa, sillä Arabikevät oli tuloksiltaan vähintäänkin konkreettinen. Politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Kimmo Rentola pitää vertailuja kuitenkin pintapuolisina. "Arabikevät oli luonteeltaan perustavanlaatuinen, siinä missä Occupy on enemmän oireenluontoinen. Vallankumouksellisia aineksia saattaa joukosta löytyä mutta tarvittava muutosvoima puuttakan mukaan liioiteltu. "Ei sosiaalinen media mikään demokratian automaattinen taikakone ole. Sen käyttö esimerkiksi Egyptissä oli pienen aktivistieliitin keskustelua. Tyytymättömyys oli valmiina ja sosiaalinen media on korkeintaan voinut joidenkin ihmisten tapauksessa toimia katalyyttina. Samoin sosiaalisen median rooli OWS:ssä on ollut organisoinnin väline", Hatakka sanoo. laajamittaisen käytön katsotaan olevan todiste siitä, kuinka hanakasti, Arabikevään tapaan, hallitukset haluavat kitkeä juuriltaan tämän "vaarallisen vallankumoksellisen sanoman". Onkin kiinnostavaa, kuinka kattavasti näiden tuoreiden liikkeiden keskiössä on ollut marginaaliryhmien sijaan kansalainen. Vain Chilen liike koostuu erityisesti opiskelijoista, ja heitäkin sympatisoidaan laajalti. Voisivatko nämä ryhmät tällä kertaa puhua kansan nimissä? Rentola olisi varovainen. "Eihän kukaan pysty edustamaan koko kansaa. Tällaisten liikehdintöjen luonteeseen kuitenkin kuuluu, että ilmoittaudutaan tälle paikalle. Siinä missä 1960-luvun opiskelijaliikekään ei vaikkapa sosiaalidemokratian tavoin esiintynyt koko kansan liikkeenä, ei näin tehdä Occupyliikkeessäkään. Mutta vastustaja on molemmissa selvä, ja se nähdään määrällisesti pienenä." Alivoimaisen vastustajan epätoivoisista teoista huolimatta
Liikkeellä koko kansa?
Viimeistään poliisin mielenosoittajiin kohdistama väkivalta ravistelee myös kriittisesti liikkeeseen suhtautuvia. Libyasta ja Syyriasta puhumattakaan myös Chilessä pampun ja kyynelkaasun käyttö on laajamittaista. Myös verkko pursuaa väkivaltaisuuksista viraaleiksi nousseita näytteitä. Esimerkiksi Al Jazeeran toimittama dokumentti
"
Kuohuuko maailmalla? Marraskuussa chileläiset koululaiset vyöryivät pääkadulta Kansalliskirjaston marmoriportaat ylös ja valtasivat rakennuksen useaksi tunniksi maan pääkaupungissa santiago de chilessä..
"Arabikevät oli luonteeltaan perustavanlaatuinen, siinä missä Occupy on enemmän oireenluontoinen.
tuu". Rentolaa on helppoa uskoa kun katsoo Turun Torikokousta, jonka ei aivan voi sanoa vetäneen puoleensa kansan runsaita enemmistöjä. Lisäksi sosiaalisen median liikkeitä yhdistävää suurta roolia on sosiaalisen median ja politiikan suhteita tutkineen Niko Ha-
Occupy-liikkeen ensimmäisestä vaiheesta painottaa valkoisten tyttöjen pippurisumuttamisen ja valkoisen miehen ampumisen olleen lähtölaukaus yleisen tunnettavuuden saavuttamiseen. Liikeiden omissa viestintäväylissä virkavallan väkivallasta on pyritty tuomaan esiin erikoista näkökulmaa. Väkivallan
kyyniseen tulkintaan hippien puuhista on helppo sortua. Kuitenkin aikamme talouden uhkista saarnaavan Chris Martensonin sanoin: elämme mielenkiintoisia aikoja. Kirjoittaja asui puoli vuotta Chilessa ja tekee graduaan Occupy Wall Street -liikkeestä.
ä
ä
Slaktivistien vallankumous?
Kun väritetään maailmankartalta mellakointeja ja levottomuuksien keskuksia, asemaansa tyytyväiset voidaan helposti nähdä vähemmistönä yhtenä prosenttina, jos Occupy Wall Street -liikettä (OWS) on uskominen. Syyskuusta alkaen poliittisen ja finanssimaailman eliitin etuisuuksia vastustava OWS katsoo
puhuvansa loppujen 99 prosentin puolesta. Erityisesti sosiaalisen median kautta agitoiva liike on saanut alleen tukijoita useilta mantereilta, suurista sekä pienistä kaupungeista. Omissa ilmaisuväylissään OWS taas katsoo polveutuvansa suoraan esimerkiksi Espanjan Indignados (suuttuneet) -liikkeestä. Euroopan korkeimpiin kuuluvasta yleisestä sekä hälyttävästä 50 prosentin nuorisotyöttömyydestä raivostuneiden liike vaati
JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS
EUROKRIISILLä ON TURHA
Talouskeskustelua leimanneen emotionaalisen paatoksen sijaan velkakriisissä tulisi keskittyä etsimään kestäviä ratkaisuja, sanoo Turun yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Virén. Tylkkäri otti selvää, mistä kriisissä pohjimmiltaan on kysymys.
tEKstI: LIIsA REUNANEN, KUVItUs: ANjA KARPPINEN
"oNGELMAKsI velka muodostuu,
kun maa ei enää selviydy sen lyhentämisestä määräajassa ja menettää markkinoiden luottamuksen", kiteyttää Turun yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Virén. Vuonna 2008 Yhdysvaltain asuntokupla puhkesi. Pian talousvaikeudet huuhtoutuivat Atlantin yli Euroopan rannoille. Ensin vaikeuksiin joutui Kreikka, ja pian hädässä olivat myös Irlanti ja Portugali, joille Kreikan tavoin on jo myönnetty hätärahoitusta. Nyt Italiaa ja Espanjaa seurataan huolestuneina. Kriisin ainekset ovat muhineet padassa pitkään. Esimerkiksi Italian korkea valtionvelka ja Kreikan epävakaa taloustilanne ovat olleet tiedossa jo maiden liittyessä euroalueeseen. Silloin vielä ajateltiin tilanteen olevan hallittavissa. "Velkaantuminen ei kuitenkaan ole leimallista eteläisen Euroopan maille. Kaikilla mailla on velkaa. Joillakin sitä vain on enemmän kuin toisilla", toppuuttelee Virén.
Nousukauden hurmassa uhkille on kuitenkin helppo sokaistua. Vaikeita vuosia tulee väistämättä. Ylivelkaantuneen maan talouden ajautuessa umpikujaan vaihtoehtoina on antaa maan mennä konkurssiin tai antaa maalle lisää lainaa. "Globaalisti ajatellen valtioiden ajautuminen konkurssiin ei ole tavatonta. Toisen maailmansodan jälkeen konkursseja on tapahtunut tämän tästä, mutta ilmiö on koskenut lähinnä kehitysmaita. Läntisissä maissa konkurssi on kaukaiselta tuntuva ja järisyttävä uhka", Virén huomauttaa. Raskaasti velkaantuneen maan konkurssissa markkinoiden menetykset ovat valtavia, ja taloudellisesti integroituneella alueella heijastevaikutukset muihin maihin voisivat olla suuria. Niinpä Euroopassa on valittu tukitoimien tie. Ainakin toistaiseksi.
Vakautta rahoituslaitoksesta?
Euroopan unionin pieni budjetti ei riitä auttamaan jäsenmaita niiden massiivisten velkojen kanssa. Niinpä vakauttamiseen on tartuttu perustamalla erillisiä rahoituslaitoksia. Tähän asti ongelmia on hoidettu niin sanotulla väliaikaisella vakauttamismekanismilla (ERVV) ja Euroopan komission alaisella rahoitusohjelmalla (ERVM), mutta niiden lainanantokyky on osoittautunut riittämättömäksi euroalueen tarpeisiin nähden. Pysyväksi tarkoitettu Euroopan vakausmekanismi EVM
Nousukauden hurma sokaisee
"Demokraattiset järjestelmät toimivat siinä mielessä huonosti, että vaalimenestyksen saavuttamiseksi poliitikoilla on kova paine kasvattaa menoja ja jakaa vaurautta", Virén toteaa. Jos kukkaronnyörien tulisi olla kireällä taantuman uhatessa, ei ylikulutuksen huumalle saisi antautua hyvinäkään aikoina. Silloin pitäisi olla poliittista tahtoa kerätä pehmikettä huonojen aikojen varalle.
aloittaa toimintansa tulevana kesänä. Vakautusjärjestelmät eivät nauti yksimielistä luottamusta Euroopassa. Närää aiheuttaa esi-
merkiksi se, että maita palkitaan huonosta taloudenhoidosta antamalla niille muiden takaamaa edullista lainaa. Jatkuvan elvytyksen mielek-
kyydestä kiistellään, sillä sen pelätään kannustavan ylivelkaisia maita jatkamaan holtitonta talouspolitiikkaansa. "Eihän tilanne ihanteellinen
1 1
MäSSäILLä
MIKä EVM?
EVM on Euroopan vakausmekanismi, joka korvaa käytössä olevat väliaikaiset Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) sekä Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM). EVM:n kapasiteetiksi on sovittu 500 miljardia euroa, mikä kasvattaa vakautusvälineiden yhteenlasketun palomuurin noin 800 miljardiin euroon. EVM on itsenäinen rahoituslaitos, joka hankkii EU-maiden takuita vastaan markkinoilta pääomaa, ja lainaa sitä edelleen kriisimaille. Yksin Italian julkistalouden velka on noin 1900 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan velat yhteensä. Kreikalla velkaa on "vain" 360 miljardia euroa, mutta sen osuus maan bruttokansantuotteesta ylittää 160 prosenttia, kun Italialla osuus on 120 prosenttia. Suomen sitoumukset EVM:ssä ovat 12,6 miljardia euroa. Yhteensä Suomi on mukana vakautusmekanismeissa lähes 30 miljardin euron enimmäisvastuilla. Lisäksi tulevat vastuut Euroopan keskuspankin lainaoperaatioista. Vastuita on vaikea määrittää tarkkaan, kun on epäselvää, ketkä vastuita lopulta ovat kantamassa ja miten kauan ongelmat jatkuvat.
ole. Ratkaisu yhteen ongelmaan synnyttää usein ongelmia toisaalla", Virén nyökkää. "Pysyvän mekanismin perustaminen kuitenkin tarkoittaa,
että Euroopassa on tunnustettu ongelmien pysyvyys, ja pitkäjänteisiä ratkaisuja tarvitaan." Edelleen EU-maat nahistelevat siitä, miten suurta palomuuria
voidaan pitää vakautusmekanismille riittävänä. Lisäkapasiteetille olisi tarvetta, mutta halukkaita takaajia on vaikeaa löytää. Epäilyksiä herättää myös, onko järkevää rakentaa unionin järjestelmän ulkopuolella toimivaa itsenäistä organisaatiota, jonka omistajuudesta ei kenelläkään liene selkeää kuvaa. Onko pysyvän vakausmekanismin rakentaminen kenenkään hallinnassa, vai ollaanko pöytään kattamassa nyt jonkinlaista pappilan hätävaraa? "Kaikkihan on mahdollista, ja vakausmekanismikin voi epäonnistua tehtävässään", arvioi Virén. "Todennäköistä se ei silti ole. Jotta rahoitettavan maan lainanmaksu keskeytyisi, täytyisi maan poliittisen järjestelmän käytännössä romahtaa, esimerkiksi sotatilan vuoksi. Tällöin vakautusmekanismien takuut laukeaisivat, mutta todelliset maksajat jäisivätkin sitten vähiin."
Maltti olisi valttia
"On tärkeää että asioista puhutaan, mutta velkakriisiä koskeva keskustelu Euroopassa ja varsinkin Suomessa on usein masentavan kiihkomielistä ja tunnelatautunutta", harmittelee Virén. "Välillä tuntuu, ettei järkevää keskustelua käydä lainkaan." Virénin mukaan on päivänselvää, että suuren ja heterogeenisen Euroopan yhdentymisessä on ongelmia. Yksiselitteisiä ratkaisuja ei ongelmiin ole, mutta järisyttävää katastrofiakaan Virén ei lähtisi povaamaan. "Ehkä järkevämpää olisi jättää tuomiopäivän ennustukset ja ruusuisen tulevaisuuden lupaukset sikseen. Voitaisiin keskittyä miettimään mitä 1015 vuoden aikajänteellä olisi kestävää tehdä", Virén toivoo.
"Pysyvän mekanismin perustaminen kuitenkin tarkoittaa, että Euroopassa on tunnustettu ongelmien pysyvyys, ja pitkäjänteisiä ratkaisuja tarvitaan."
Hän näkee, että Eurooppa-politiikkaa on tähän asti leimannut liiallinen kiire. Eurooppa ei ole tarpeeksi integroitunut ollakseen vielä kypsä toimivaan rahaliittoon, ja jatkossa tarvittaisiinkin maltillisuutta. "Vaikka talous alkaisikin näyttää kohentumisen merkkejä, pitäisi oppia varautumaan siihen, että uusia ongelmia tulee aina. Case is not closed."
LAURI HANNUS
jenna saarinen ja Matti Mustonen voittivat maaliskuun lopussa tYYn Aprillirock-bändikilpailun. "Kyllä esiintymisasut tuovat fiilistä mukaan lavalle", saarinen uskoo.
NAURETTAVAN SULOISIA TARINOITA
Bill, Moray & Bill on pariskunta Jenna Saarisen ja Matti Mustosen yhteinen ajanviettotapa.
jENNA sAARINEN tapasi Matti
Mustosen opiskellessaan Raumalla lastentarhanopettajaksi. Molemmat, Saarinen ja opettajaopiskelija Mustonen, olivat aktiiveja Rauman ylioppilasteatterissa. Nyt Saarisen ja Mustosen asunnossa tuoksuu tuore kahvi, ja keittiön seinät on vuorattu kaksikon itse taiteilemilla keikkajulisteilla. "Emme me mitenkään heti alkaneet seurustella", Saarinen paljastaa. Rakkaus kuitenkin roihahti kaksikon välillä jossain vuosien 2008 ja 2010 välillä. Pariskunta vietti paljon aikaa yhdessä, ja pian hengailun muodoksi jalostui
musisointi. Ei kulunut myöskään kauaa, kun pariskunnan lempilapsi jo syntyi. Leikkimielisistä jamisessioista sai alkunsa bändi nimeltä Bill, Moray & Bill, joka maaliskuun lopussa nappasi voiton TYYn Aprillirock-kilpailussa. Bändi kuvailee tyyliään Facebook-sivuillaan sanoilla ridiculous, twisted, sensitive, surreal ja sweet stories. Samankaltaisilta vaikuttavat myös henkilöt Mustonen ja Saarinen. Tunnelma pariskunnan kotona on rento, ja kaksikko täydentää tämän tästä toistensa lauseita. Bändissä äänet syntyvät pääosin Mustosen sähkökitarasta ja
Saarisen Casio-uruista. "Musiikissa on myös paljon konebiittejä ja luuppeja, joita käytämme kasvattamaan soundiamme. Muutoin vaarana olisi, että kahden ihmisen bändi alkaisi nopeasti toistaa itseään ", Mustonen pohtii.
Avoin asenne auttaa
Mustosella ja Saarisella ei ole musiikinteossa selvää työnjakoa. Kappaleet syntyvät yhdessä pohtimalla ja kokeilemalla. "Yleensä se menee niin, että
jommallakummalla on jokin idea, josta työstetään yhdessä sitten lopullinen versio", Saarinen selvittää. Hän ei ole ottanut pianotunteja tai opiskellut musiikin teoriaa. Silti Saarinen soittaa keikoilla koskettimia ja säveltää aina silloin tällöin yhtyeen kappaleita. "Biisit syntyvät korvakuulolta. Muistia joutuu käyttämään paljon, jotta soittamisen oppii", Saarinen jatkaa. Mustonen sen sijaan on soittanut kitaraa noin 15-vuotiaasta saakka. Molemmat myös laulavat bändissä. Kaksikko ei koe, että parisuhteesta olisi haittaa bändin kannalta. Riitoja tai näkemyseroja ei
ole, tai jos on, niille nauretaan jo seuraavassa hetkessä. "Päinvastoin on tosi kätevää, kun voimme harjoitella milloin vain. Pääsemme tekemään paljon, kun asumme yhdessä", Mustonen innostuu. Saarisen ja Mustosen kodin makuuhuone onkin pyhitetty treenikämpäksi. Samassa huoneessa Bill, Moray & Bill myös nauhoitti ensimmäisen EP:nsä, joka ilmestyi viime syksynä. "Avoin asenne auttaa", lisää Saarinen. "Eikä kummankaan tarvitse juurikaan perustella ideoitaan", jatkaa Mustonen parin työskentelymetodeista.
Collegium Musicum Turku -orkesterin Sinfoniaorkesterin konsertti 21.4. klo 18.00 Mika
KULTTUURI
21
Viittauksia näyttelijöihin
Bill, Moray & Bill ei ole korvamerkittyä hipstereiden peruskauraa. Saarinen ja Mustonen nimittäin eivät suostu määrittelemään, kenelle he musiikkiaan tekevät. "Nuoret tietysti ovat niitä, jotka altistuvat musiikillemme eniten", Mustonen pohtii. "Keikoilla on tullut kaikenlaista palautetta, myös vanhuksilta ja lapsilta", Saarinen huomauttaa. Viime talvena kaksikko päätti jättää Suomen noin kahdeksi kuukaudeksi ja suuntasi Yhdysvaltoihin ja Belizeen. Heidän onnistui buukata muutamat keikat New Yorkiin ja Miamiin. Suloisin keikkamuisto Mustosella ja Saarisella on kuitenkin Belizesta. "Kävimme kysymässä eräästä koulusta, saisimmeko heittää keikan siellä, ja pian esiinnyimme 200 koululaiselle helteisellä hiekkakentällä", Mustonen nauraa. Myös amerikkalainen, lämmin vastaanotto miellytti bändin jäseniä. "Meistä pidettiin, eikä vain meidän nimemme takia", Saarinen sanoo. Niin onko Bill, Moray & Bill -bändin erikoisen nimen takana viittaussuhde amerikkalaisnäyttelijä Bill Murray'hin? "Kyllä Bill on kova äijä, mutta asia ei ole niin yksinkertainen", Saarinen sanoo. Loppujen lopuksi nimen taustalta löytyy varsin tavallinen tarina. Kun Saarinen ja Mustonen eivät vielä asuneet yhdessä ja bändikin oli vielä nuori, antoi kaksikko toinen toisilleen eräänä iltana kotitehtävän. Kummankin tuli keksiä 10 vaihtoehtoa uuden bändin nimeksi. "Kaikki keksimämme vaihtoehdot olivat tosi huonoja", Saarinen muistaa. Hän oli ehdottanut nimeksi Bill & Murray'ta. Jotain kuitenkin puuttui, ja nimi oli Saarisen mukaan too obvious. "Bill, Moray & Bill oli tarpeeksi random. Ja onhan meidän keikalla aina myös se kolmas jäsen", Saarinen sanoo salaperäisesti. Mustonen katoaa makuuhuoneeseen ja tuo takaisin tullessaan mukanaan pehmolelunallen.
LAURA MYLLYMÄKI
NELJäT HAUTAJAISET
S-Osis revittelee näyttävästi viimeiset bändi-iltansa Ylioppilastalo B:n tiloissa. Osakuntatila avasi ovensa elävälle musiikille vuonna 1974 ja sulkee ne pysyvästi vappuna.
"oNHAN tÄMÄ nätisti sanottuna
niin kuin oman lapsensa hautaisi mutta ei ihan elävältä sentään", osakuntaravintola S-Osiksen elämää nähneellä nahkasohvalla istuva Onni Kaarle sanoo. Kaarle on yksi kolmesta SOsiksen hautajaisbileitä organisoivasta osakunta-aktiivista. Toiset kaksi, Saara Eilola ja Tatu Virta jakavat Kaarlen haikeat tuntemukset. Kolmikko on pari viime kuukautta suunnitellut S-Osiksen viimeisiä bändi-iltoja ennen osakuntien muuttoa Kirkkotien uusiin tiloihin. Tarkoitus on järjestää legendaariselle rock-luolalle arvoisansa lopetus.
Hautajaisbileiden esiintyjät on koottu talkoohengessä. Osa pyydettiin paikalle, osa otti itse yhteyttä järjestäjiin. Tulijoita olisi ollut enemmän kuin hautajaiset pystyvät ottamaan. "Lähes kaikki bändit ovat esiintyneet täällä aikaisemminkin. Osa on vetänyt ensimmäisen keikkansa täällä", Eilola "Kyllä täällä on vietetty enem- sanoo. Kaikkina hautajaisiltoina lamän aikaa kuin kotona." valle nousee useampi bändi, metalli-iltana jopa yhdeksän. Punkki-illassa 20.4. S-osiksen lavalla nähdään muun muassa Alley Gods, Büfo ja M.O.R.A., Tai oikeastaan neljä. Indie-iltamat, Höyryturbiini ja konemusaillassa 21.4. Genki ja "Halusimme tarjota mahdol- Kivestivaalit", Virta lataa. Void Crew, metalli- ja hevi-illaslisimman kattavan kokonaisuuden esiintyjiä, joten päätimme pitää neljä erilaista bändi-iltaa. Ensimmäinen ilta on pyhitetty punkille, toinen konemusiikille ja päätösviikonlopun ensimmäinen ilta metallille ja heville, viimeinen rokille", Kaarle sanoo. Sekä osakunta-aktiivien että SOsiksen asiakkaiden keskuudessa ravintolan toiminnan loppuminen on kuumentanut tunteita. Osakuntatiloista on monelle tullut vuosikymmenten saatossa toinen koti, olohuone. "Kyllä täällä on vietetty enemmän aikaa kuin kotona", seitsemän vuotta aktiivisena soholaisena toiminut Eilola korjaa. "Voi olla, että viimeisenä iltana ollaan aika herkkänä", Virta jatkaa.
"
mista elävän musiikin klubeista. Matalan kynnyksen bänditoimintaa ja erilaisia illanviettotapoja yliopistolaisille siellä on järjestetty vuodesta 1974. Osakuntaravintola on toiminut vuosikymmenten aikana ponnahduslautana niin bändeille kuin erinäisille klubikokeiluille. S-Osiksen lavalla on nähty muun muassa Juice Leskinen, Tommi Läntinen, Kauko Röyhkä, Lapko ja Rubik. Ulkomaisista jättinimistä turkulaisia ovat viihdyttäneet esimerkiksi The Flaming Sideburns, Promoe ja The Bellrays. "Klubeista täältä ovat lähtöpontta hakeneet esimerkiksi
Osakuntaravintolalla on 1970luvulta peräisin olevat alkoholin C-anniskeluoikeudet. Vaikka osakunnat muuttavat mitä todennäköisimmin takaisin Ylioppilastalo B:n tiloihin remontin jälkeen, S-Osis ei tiloihin enää palaa.
Toiveena täysi talo
sa 27.4. Hellbox, Cause For Effect ja Nerve End sekä päätösiltana 28.4. Clarkkent, Dwnstrs, Two-by-four ja Kiveskives. Kiveskives on illan päätöskeikallaan S-Osiksen vihoviimeinen esiintyjä. Toiveena suunnittelukolmikolla on täysi talo ja S-Osiksen moninaista historiaa kunnioittava energinen tunnelma. Kaikkien hautajaisvieraiden toivotaan pukeutuvan kokomustaan surupukuun. Dresscodea noudattamalla saa narikan ilmaiseksi. "Idea pukuohjeistuksiin tuli siitä, kun ajattelimme parisatapäisen yleisön kokonaan mustissa vetimissä. Se olisi hieno ja dramaattinen lopetus S-Osiksen toiminnalle", Eilola sanoo.
VENLA PÖYLIÖ
S-Osiksen Hautajaiset S-O(s)is siinä 20., 21., 27. ja 28.4. klo. 20. Liput 6 kolmena ensimmäisenä iltana, päätösiltana 10 . Lisätiedot ja kattavat esiintyjälistat osoitteesta s-osis.fi. sekä S-Osiksen Facebook-sivulta.
TATU VIRTA
Bill, Moray & Bill esiintyy TYYlikkäällä Vappupiknikillä Vartiovuorenmäellä 1.5. https://www.facebook.com/billmoraybill.
Bändien ponnistuslauta
S-Osis on yksi Turun vanhims-osiksen lavalta on ponnistanut vuosikymmenten aikana moni tämän hetken kuuma kotimainen rock-nimi. Kuva disco Ensemblen keikalta vuonna 2005. bändiä oli lämppäämässä Rubik.
aelinkirkossa. Konsertissa kuullaan mestariteoksia Britanniasta ja Suomesta. Liput 10/5.
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat
KYLLä YLEISö TIETää
TäYDELLISEN HAVAINNOIMISEN TAITO
mätöntä, ja empiria kykenee ainoastaan tarkastelemaan, ei koskaan selittämään, ilmiöitä. Yksilö voi lopulta luottaa vain omiin aisteihinsa, mutta ne eivät kerro koko totuutta kohteestaan, eikä yksilön kokemus itsestään ole kaikki se, mitä hän oikeasti on. Tästä johtuen tarvitaan tutkijan analyyttista etäisyyttä ja lopullisten tulkintojen tekemättä jättämistä. On osattava katsoa asiaa etäältä samalla kun sen havainnoi itse, ja käsiteltävä sitä idealisointien tasolla. Husserl kutsuu prosessia nimellä epokee. Subjektiivisuus on sekin riittämätöntä ja kaikki on kyseenalaistettava, perusoletuksista lähtien. Vain siten on mahdollista harjoittaa todellista fenomenologiaa, aitoa analyyttista havainnoimista. Eurooppalaisten tieteiden kriisi on syystä klassikko ja sen vaikutushistoria on valtava, vaikka se onkin usein unohdettu keskusteluista. Sen jälkiä löytää niin tekstianalyysista, tieteenfilosofiasta, kognitiotieteestä kuin Sartrelta. Se sisältää todella nerokasta tieteen ennakko-oletusten kritiikkiä, vaikka onkin psykologian kohdalta hiukan vanhentunut. Upean teoksen ainoa varsinainen ongelma on sen raskaus. Husserl on halunnut sanoa kaiken, jokaista yksityiskohtaa myöten. Kriisi on suoraan sanottuna helvetillisen raskasta luettavaa. Markku Lehtisen erinomainen suomennos kuitenkin helpottaa asiaa paljon, sekä lyhentämällä virkepituuksia että selittämällä runsaasti viittauksia. Lisäksi sisältö kevenee ratkaisevasti ensimmäisten 40 sivun jälkeen, hallittavalle tasolle. Urhea lukija onneksi palkitaan: Kuten Husserl itsekin toteaa, aidon fenomenologisen perspektiivin hahmottaminen on kokonaisvaltainen muutos ihmisen tavassa hahmottaa tapahtumia, ilmiöitä ja ympäröivää todellisuutta. Harva kirja kykenee vastaavaan.
j. tUoMAs HARVIAINEN
B
ioware-yhtiön luomat Mass Effect -scifiroolipelit ovat aina saaneet osakseen yksimielistä ylistystä. Aivan vastikään sarjan päätösosan ilmestymisen myötä ääni on kuitenkin muuttunut kellossa. Fanit eivät nimittäin olleet tyytyväisiä tarinan loppuratkaisuun. Pian huomattiin, ettei nörttejä kannata suututtaa. Energiajuomankatkuiset kiukkupussit antoivat teokselle sankoin joukoin huonoja arvosanoja laskeakseen sen käyttäjäpisteitä erinäisillä verkkosivustoilla. Asiasta tehtiin jopa virallinen vetoomus, jonka allekirjoittivat tuhannet finninaamat ympäri maailman. Huutavaa vääryyttä vastaan noustiin barrikadeille sellaisella nopeudella ja yhteisymmärryksellä, josta Amnesty ja Greenpeace voivat vain uneksia.
Kaikki objektiivinen maailman tarkastelu on "ulkoista", ja se tavoittaa vain "ulkoisuuksia", objektiivisia seikkoja. Radikaali maailman tarkastelu on itsensä ulkoisessa "ilmaisevan" subjektiuden systemaattista, puhtaasti sisäistä tarkastelua. Fenomenologian isän, Edmund Husserlin (1859-1938), myöhäiskauden pääteos Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia on ollut ilmiselvästi aikaansa edellä. Se liikkuu tieteen ja filosofian rajapinnalla, koska Husserlia kiinnosti erityisesti subjektiivisen kokemuksen merkitys tieteellisten havaintojen osana. Hänen mukaansa subjektiivisuus on väistäKIRjA.
H
istoriallista tapauksessa on se, että Bioware todella taipui yleisön vaatimuksiin, ja ilmoitti julkaisevansa päivityksen, jossa finaalia laajennettaisiin "selventävillä lisäkohtauksilla". Ratkaisu oli alkuperäisen loppuratkaisun epäonnistumisesta huolimatta huono. Väitän näin siksi, että hämmästyneet, pettyneet ja joskus vihaisetkin reaktiot ovat olennainen osa tunteiden kirjoa, jota taide voi kokijassaan herättää. Yleisö ei ole irrallaan teoksesta tai sille alisteinen: teoksesta käytävä dialogi on vähintään yhtä tärkeää kuin itse teoskin. Silti sisällön muuttaminen yleisen mielipiteen painostuksesta tuntuu väärältä jo siksi, että taiteen tehtävän ei pitäisi olla pelkkä miellyttäminen.
Edmund Husserl: Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia Gaudeamus 2012
T
ilanne on erityisen ongelmallinen juuri videopelien kohdalla. Viime vuosina peliteollisuus on ajautunut tilaan, jossa rahaa ja kapasiteettia löytyy huomattavasti enemmän kuin tuoreita ideoita. Innovatiivisuutta ja rohkeutta löytyy kyllä ladattavien pikkupelien sektorilta, mutta isommat firmat keskittyvät entistä enemmän megajulkaisuiden samaa turvallista kaavaa kierrättäviin jatko-osiin. Mikäli kuluttajat sanelevat teosten sisällön, on tasapäistyminen vaarassa jatkua. Minkäänlaisia riskejä ei kannata ottaa, koska joku vetäisi kuitenkin herneen nenäänsä. Siinäpä sitä taas oltaisiin lepyttelemässä närkästyneitä nettitrolleja. Hammasta purren olisi kuitenkin myönnettävä, että myös epäonnistuneita ja joskus suorastaan surkeitakin ratkaisuja tarvitaan, jotta taidemuodon sisällä tapahtuisi edes jonkinlaista liikehdintää. Pelit tulisi tehdä yleisölle, mutta ei yleisön ehdoilla.
tUoMAs jALAMo
KULKUREIDEN KUNINgAS
Ylioppilasteatterin näytelmä on lystikäs kertomus tunnollisesta pikkuvirkamiehestä.
Yrjänä Ermalan ohjaama Mielipuolen päiväkirja on 1980-luvun ylioppilasteatteriaktiivien esitys, joka pohjautuu Nikolai Gogolin vuonna 1835 kirjoittamaan klassikkomonologiin. Pikkuvirkamies Aksenti Ivanovitsh Poprishtshinin (Rauli Mickelsson) työpäivät täyttyvät lyijykynien teroittelusta ja vähäpätöisten juoksevien asioiden hoitamisesta. Vapaa-aikaan Poprishtshin harrastaa pohdiskelua ja haaveilee saavansa kauniin Johtajan tyttären (Iina Hautala) morsiokseen. Alusta lähtien tarinan kuvaus saa katsojan uskomaan, ettei Poprishtshin ole aivan täysissä sielun voimissa. Virkamies suistuu sivuraiteille kuitenkin viimeistään silloin, kun hän erään tavanomaisen työmatkansa aikana äkkiä huomaa ymmärtävänsä koirien puhetta. Poprishtshin alkaa vakoilla Johtajan tyttären koiria toivoen saavansa selville,
tEAttERI.
Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija ja vapaa toimittaja, joka haluaa taiteensa mieluummin ärsyttävänä kuin tylsänä.
rakastaako Johtajan tytär häntä. Vaikka Mielipuolen päiväkirja on ennen kaikkea viihdyttävä teatterikokemus, on tarinasta löydettävissä yhtymäkohtia myös nykyaikana niin yleiseen työpaikka- tai koulukiusaamiseen, sekä yhteiskunnan stressaantumiseen ja siitä seuraavaan yksilön pahoinvointiin. Veera Knuutilan esittämä työpaikan armoton osastopäällikkö kiusaa ja väheksyy Poprishtshinia sumeilematta. Myös vastarakkauden puute ja rakastetun pilkka murehduttavat pikkuvirkamiestä niin, että hänen todellisuudentajunsa lopulta särkyy. Mielipuolen päiväkirjaan sisältyy myös pohdintoja vallasta ja vallankäytöstä. Kenellä on valta ja kenelle se kuuluisi? Voiko vallan ottaa ja kuka sen voi saada? Ylioppilasteatterin Harmaiden panttereiden lisäksi lavalla nähdään nuoremman teatterisukupolven näyttelijöitä sekä elävää
musiikkia. Helka Ermalan johtama orkesteri säestää esitystä muun muassa venäläisten kansanlaulujen tahtiin, ja näyttelijöistä kuoriutuu kirkasäänisiä laulajia. Kaiken kaikkiaan esitys on loistava, mikä johtuu erityisesti Mickelssonin ilmiömäisestä mielipuolen tulkinnasta. Mielipuolen päiväkirja naurattaa, hellyttää ja inhottaakin hetkittäin. Ilahduttavan vastapainon mielipuolen yksinpuheluun tuo Johtajan tyttären koirien lörpöttely. Roduille ominaiset maneerit on näytelty taidokkaasti. Esimerkiksi Nadja Uusiperheen esittämä Medzi on kuin ilmetty puudeli nirppanokkaisen hienostuneine elkeineen.
KARoLIINA KERPPo
Mielipuolen päiväkirja Turun ylioppilasteatteri Ohjaus: Yrjänä Ermala Esitykset: 20.4. asti aina klo 19. Liput: 10/5e
Pop up -kulttuuritila Breathing Linnankatu 14:ssa 10.4.-10.5. Vapaa pääsy.
KULTTUURI
23
MILLA VON KONOW
dokumentti Kovasikajuttu seuraa punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivien elämää treenikämpältä festarilavoille.
REHELLISTä PUNKKIA
Punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät on valloittanut ihmiset jo musiikillaan, mutta dokumentti kartuttaa fanikuntaa entisestään.
Vuonna 2009 kehitysvammaisten kulttuurityöpajalta alkoi kuulua räminää, kun punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät hapuili ensimmäisiä särösäveliään. Nyt muutama vuosi myöhemmin jätkät ovat jo valloittaneet festarilavoja ja promonneet musiikkiaan ulkomailla asti. Kovasikajuttu seuraa poikia kodista bänditreeneihin ja aina keikkalavoille asti. Draamaakin
LEFFA.
saadaan seurata, kun räiskyvät rock-luonteet kohtaavat. Laajan ikähaarukan edustajilla on kuitenkin kaikilla myös omat teemansa. Vanhempaa kaartia edustavalle Pertti Kurikalle punk on kuulunut elämään jo vuosikymmenien ajan, laulaja Kari Aallolla on häät mielessä, porukan suupaltti, basisti Sami Helle viihtyy politiikan parissa ja rumpali Toni Välitalo vielä pohtii kotoa muuttamista.
Loistavan leikkauksen ansiosta kavereiden omat elämänvaiheet ja bändin kehitys kietoutuvat musiikin säestäminä sulavasti yhteen. Punkista kun kuitenkin on kyse, kommentoidaan dokumentissa myös yhteiskuntaa. Sääliin ei silti sorruta lainkaan. Välillä nyt vaan pääsee paskat housuun. Vaikka kehitysvammaisuutta kommentoidaan, on elokuva ensisijaisesti räväkkä punkdo-
kumentti. Mahdollisesti Suomen rehellisimpien punkmiesten sähköinen energia tuntuu katsojaan asti. Poikkeuksellisen hyvän musiikkidokumentin Kovasikajutusta tekee kuitenkin sen kuvissa aika-ajoin vilahtava inhimillisyys. Periksiantamaton jengi pääsee nyt lyriikoidensa lisäksi opastamaan rock-asennetta uhkuvia ohjeitaan myös dokumentin muodossa. Kuten Karikin katsojille filosofoi: "Elä-
mässä pitää päästä eteenpäin ja olla nainen." ****
IdA KANKAANPÄÄ
Kovasikajuttu (The Punk Syndrome. Suomi 2012) O: Jukka Kärkkäinen, Jani-Petteri Passi N: Pertti Kurikka, Kari Aalto, Sami Helle, Toni Välitalo
TEINIöVERIT
Potentiaalisesta taustatiimistä huolimatta high school -sekoilu Project X hävettää todennäköisesti kaikkia muita paitsi puberteetti-ikäisiä hormonihyrriä.
Jenkkiläisen lukion nörteille nuoruus on haastavaa: liimatukat iskevät nenän poskelle ja cheerleaderit eivät suostu. Tämän vuoksi itsevarmuutta uhkuva, mutta huonosti istuvaan ruutuliiviin pukeutuva Costa ja lievästi ylipainoinen J.B. päättävät järjestää ystävälleen Thomasille, sille hintelälle, mutta porukan
LEFFA.
vähiten nörtähtävälle ystävälleen, synttärijuhlat. Bilehypetys on sen verran aktiivista, että katsojakin ymmärtää ongelmia olevan luvassa. Poikaporukan show'n saapuu kuvaamaan nörttejäkin astetta kummallisempi kaveri Dax. Elokuva Project X luottaa siis jo lähes kliseiksi käyneisiin käsi-
varatekniikkaan ja näkökulmaotokseen. Videokameralla räplääminen yhdistettynä megaluokan teinibileisiin on katastrofaalinen yhdistelmä. Elokuva tuntuukin lähinnä yli tunnin pituiselta Youtube-sekoilulta. Tehosteet ja tapahtumat on myös vedetty sen verran överiksi, että älyttömyys
alkaa kyllästyttää. Kyhäelmää latistaa entisestään teinielokuvien stereotypioiden ahkera viljely, sillä kuvassa käyvät niin supermallikansiosta kiskaistut luokkatoverit, huumekokeilut, isin Mersun runnominen kuin pomppivat tissitkin. Jos sattuu haaveilemaan jenkkiläistyylisestä lukioelämästä,
jota tuskin kukaan on edes kokenut, niin ei muuta kuin lippuluukulle. *
IdA KANKAANPÄÄ
Project X (USA 2012) O: Nima Nourizadeh N: Thomas Mann, Oliver Cooper, Jonathan Daniel Brown
Ilmakitaran SM-karsinta Klubilla 21.4. ilmoittaudu kisaan www.ilmakitara.fi
Ty y
ALAYHDIST YSTEN INFOPALSTA
AKATEEMINEN PURJEHDUSSEURA Kevätlukukausi lähenee loppuaan mutta purjehduskausi vasta alkaa. Akateeminen purjehdusseura järjestää 1.5 Vapun päivän purjehduksen. Toukokuun kuluessa seura järjestää lukuisia koulutus- ja iltapäiväpurjehduksia. Lisätietoa seuran toiminnasta ja aikatauluista löytyy seuran Facebook-sivuilta facebook.com/akateeminen. purjehdusseura. AKATEEMISET KANSALLISET NUORET AKN:n toimisto muuttaa tällä viikolla Ylioppilastaloilta uuteen osoitteeseen Uudenmaankatu 19A. Vappu on taas pian täällä ja Kokoomusopiskelijat tarjoileekin jälleen vappuaattona 30.4 perinteisen sinisen wappuboolin Assarin edustalla. Siispä tervetuloa maistelemaan boolia ja juhlistamaan vappua kanssamme! Toiminta ei vappuun pääty vaan ennen kesälaitumille kirmailemista vietetään vielä kevätkauden päättäjäisiä 11.5. Paasikiviopistolla yhdessä Kokoomusnuorten kanssa. Ohjelmassa mm. saunomista, grillailua, leikkimielisiä kilpailuja ja tietenkin iloista kevätmieltä! Lisätietoja näistä tapahtumista ja muusta toimintaan liittyvästä saat nettisivuiltamme www.akn.fi sekä facebookista tai pj. Mikko Pousilta (mikko.pousi@utu.fi). COLLEGIUM MUSICUM TURKU Collegium Musicum Turku -orkesterin (aiemmin Kampus sinfonietta) Sinfoniakonsertti lauantaina 21.4.2012 klo 18.00 Mikaelinkirkossa. Kevät koittaa ja on taas aika CMT:n Sinfoniakonsertin. Tänä keväänä konsertissa kuullaan mestariteoksia Britanniasta ja Suomesta. Konsertin avaa Edward Elgarin herkkä kaksikko Chanson de Nuit ja Chanson de Matin. Konsertin toisessa numerossa, brittiyleisön rakastamassa Ralph Vaughan Williamsin The Lark Ascending -teoksessa kuullaan viulisti Nobu Takizawan tulkinta kiurun lennosta. Konsertin toisella puoliajalla vuorossa on suuren suomalaisen, Jean Sibeliuksen, upea 5. sinfonia, jonka voimakas ja ilmava vaskiteema tuo mieleen joutsenten lennon. Onpa Sibeliuksen 5. sinfonia soinut taustalla BBC:n lähetyksessä Apollo 11:n kuulennosta. Konsertin johtaa Markus Yli-Jokipii. Sinfoniakonsertti lauantaina 21.4. klo 18 Mikaelinkirkossa. Liput 10/5 (alennushinta opiskelijoille). Ennakkomyynti Soitinliike Vertikaali (Eerikinkatu 2, Turku) sekä soittajat. Ennakkolipun ostajille on kirkon etuosasta varattu paikkoja klo 17.50:een saakka. Tervetuloa kuuntelemaan, kuinka yöstä valkenee aamu, kuinka leivonen nousee ilmaan ja joutsenet lentävät raskain siivin. Collegium Musicum Turku welcomes you to the concert on Saturday April 21st , 2012! Spring is here! With spring comes the annual Symphony concert of CMT (formerly Kampus sinfonietta). This year, we present master pieces from Great Britain and Finland. The concert starts with Edward Elgars sentimental pair Chanson de Nuit and Chanson de Matin. The second number is the British favourite by Ralph Vaughan Williams, The Lark Ascending, in which we have the pleasure of hearing Nobu Takizawa interpret the lark. The second half of the concert consists of Jean Sibelius magnificent 5th symphony, which some say reminds of the flight of the swans. Sibelius fifth has even been played on BBC during the broadcast of the Apollo 11 moon mission! The concert is conducted by Markus Yli-Jokipii. Concert on Sat, April 21st, 2012 at 6 pm in St. Michaels church, Turku. Tickets 10 e (normal),5 e (students). Tickets are sold at the music store Vertikaali (Eerikinkatu 2, Turku) and by the members of the orchestra. Seats in the front of the church are reserved until 5.50 om for those who have purchased tickets in advance. WELCOME! DELTA Päivystykset toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15. Urheiluvuoro keskiviikkoisin Iskerissä klo. 18.30-19.30 ja perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00 LEX RY Lex ry järjestää kerhotiloissaan Kirkkotiellä maanantaina 30.4.2012 kello 22:00 alkaen perinteiset, poikkitieteelliset vappukarkelot. Narikkamaksu 2 euroa. Tervetuloa Kirkkotien Vappuun! Poikkitieteelliset Akateemisen Mölkyn MM-kilpailut kisataan sunnuntaina 29.4. klo 13 alkaen Vartiovuorenmäellä. Mölkky-jatkot biletetään Börs Night Clubissa klo 22 alkaen. Lippu on 5 euroa. Lippuja saatavilla Lexin toimistolta aukioloaikoina, tapahtumapaikan tulosteltasta sekä Börsin ovelta SYNAPSI Synapsi ry kutsuu jäsenistönsä ylimääräiseen yleiskokoukseen 23.4 klo 18. Kokous pidetään Tiedekunnan kokoustilassa Luonnontieteiden talo II pohjakerroksessa Synapsi ry:n toimistoa vastapäätä. Tervetuloa!
TURUN YLIOPPILASLEHTI
Ilmestymisaikataulu
KEVÄT Nro 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. DL 16.1. 30.1. 13.2. 27.2. 12.3. 26.3. 16.4. 30.4. Ilmestyy 20.1. 3.2. 17.2. 2.3. 16.3. 30.3. 20.4. 4.5. CITY KESÄ/FESTARIT ABI REKRY ABI 1/4 1/8
Ollaan yhteydessä. Neuvotellaan tarpeitanne vastaava yliopisto-opiskelija näkyvyys.
Teemat 1/1 1/2 Kuponki
Materiaalin toimitus
tyl-paatoimittaja@utu.
Markku 044 5000 440 markku@opiskelijamediat.fi
Heli 020 7528 280 heli@opiskelijamediat.fi
Ilmoitussuunnittelua 044 575 1000 joonas@opiskelijamediat.fi
Synapsi ry:n Vappusumppu Yliopistonmäellä 1.5. klo 10-14. Luvassa avaruusohjelmaa!