• 7/2013 y t C i ero n um j a monitoimihuoneita a j kutupaikko Ty l k k ä r i t e s t a ROBERT MERIRUOHO S. 16 s kopit. s u t i v o s n i g n i kaupu PÄIVÄ TOSI-TV:TÄ s.18 S . 12 ELIITIN VELKAKRIISI S. 22
• GRavEyaRd humalistonkatu 8 a PE 12.4. ILTA, 14e / 12e (Tiketti) CouGh (USA), WitCh mountain (USA) la 13.4. ILTA, 10e / 8e (Asema & Tiketti) Mestarisoundi Live: RuGER hauER kE 17.4. LIVE, 20e / 17e (Tiketti) GRavEyaRd (SWE), dEath haWks ILTA: likE toRChEs (SWE), FoundinG nEvERland 5e to 18.4. ILTA, 5e Razika (No) PE 19.4. ILTA, 6e Pääruoka esittää: tRyER, sold out, tax, RatFaCE la 20.4. LIVE, 13e / 11e (Tiketti) husky REsCuE, BlaCk lizaRd ILTA: Mestarisoundi Live: PalEFaCE & matRE 10e / 8e (Tiketti) to 25.4. ILTA, ilmainen sisäänpääsy husky REsCuE PalEFaCE & matRE Cmx Kivestivaalit loves Poland! tomato, tomato, lxmP, hisko dEtRia, thE kuRWs PE 26.4. LIVE, 20e / 18e (Tiketti) Cmx vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista Ma-Pe 9-18, La 10-15. www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi special offer! leikkaus 30/40 ? väri+leikkaus 80-99 ? (opiskelijakorttia näyttämällä) www.clipp.fi linnankatu 17 hämeenkatu 1 forum p. 232 9096 p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
• NUMERO 7/2013 12.4.2013 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi TOIMITTAJA SAMPO ROUHIAINEN VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA KRISTIAN TERVO PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ: Eliitin alaiset Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli juttu nimeltä Ilmastonmuutoksen suuret syylliset. Artikkelissa listattiin joukko toimijoita, jotka ovat ilmastonmuutoksen edistämisessä suuressa roolissa. Vastaus ei yllätä: ilmaston lämpenemisessä yksittäistä kuluttajaa suuremmassa vastuussa ovat öljymiljardöörit, saastuttavat kiinalaisyhtiöt, teollisuuden lobbarit ja vastuuttomat poliitikot. Toisenlaisen julkisen keskustelun nostatti pintaan näyttelijä Jasper Pääkkönen, joka kertoi Ylen A-Stream -ohjelmassa, kuinka maa- ja metsätalousministeriö oli yrittänyt vaientaa Pääkkösen antamasta Suomen kalapolitiikkaa koskevaa kritiikkiä. Mikä sitten yhdistää näitä kahta keskustelua? Ainakin se, että eliitti määrää. Hieman samankaltaisen huomion teki tähän Tylkkäriin haastateltu, gradunsa talouden poliittisuudesta tehnyt Aino Anttila (s. 22). Politiikan julkisuutta sekä valtavirran mediajulkisuutta tutkinut Anttila huomasi, että velkakriisistä puhuttaessa äänessä ovat poliitikot ? eli eliitti. Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta sen sijaan loistavat keskustelussa poissaolollaan. Ruohonjuuritason toimijat pääsevät ääneen vain vaihtoehto- tai vastamedioissa. Niin sanottu oikea keskustelu on harvojen oikeus. Kansalaisyhteiskunnan systemaattinen huomiotta jättäminen nostaa karvat pystyyn. Todetaanhan perustuslaissakin, että ?kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen?. ? Ridge Forrester, Kalifornian kosminen alkulima (16.12.05). Pop-pakinassa kaivataan Kaunareitten Ridgeä. S. 19 ? Mä harrastan pyöräilyä sen takia, että saa juoda kaljaa. Fillarijengi, uhka vai mahdollisuus? S. 10 Onneksi läheltä löytyy myös ilahduttavia esimerkkejä. Ei tarvitse kuin suunnata katseet kampukselle. Turun yliopiston ja TYYn yhteinen lempilapsi, Universitas Turku, on hyvä esimerkki siitä, miten asioita voi tehdä alhaalta ylöspäin. Ideana on, että opiskelijat suunnittelevat itse itselleen toteuttamiskelpoisia kursseja tai muita opinto- tai opetuskokonaisuuksia. Nyt jaettavasta opiskelijajärjestöjen avustusrahasta kilpailevat niin yrittäjyydestä kiinnostuneet humanistit kuin luonnontieteilijätkin, jotka haluavat petrata taitojaan viestinnässä. Näitä lisää, kiitos. LAURA MYLLYMÄKI Kristian tyl-paatoimittaja@utu.fi Tervo OTA IISISTI, ILONA! ?Hautautuvatko aloitteet valiokuntiin, vai tuodaanko ne suuren salin äänestettäväksi?? kysytään TYYn blogissa.
• Turun yliopisto Suomen toiseksi suosituin yhteishaussa Tänä vuonna Turun yliopistoon pyrkii lähes 18 000 hakijaa, mikä on yli yhdeksän prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Turun yliopistoon pyrkii 17 774 hakijaa, mikä on noin 1500 enemmän kuin viime vuoden yhteishaussa. Suomen yliopistoista Turun yliopistoon pyrkii opiskelijaksi toiseksi eniten hakijoita. Hakuaika yliopistoihin päättyi keskiviikkona 3.4. Hakukohteista eniten hakijamäärää kasvatti sosiaalityö, jonne pyrkii yli 50 prosenttia viime vuotta enemmän hakijoita. Eniten hakemuksia aloituspaikkaa kohden saapui kasvatustieteiden ja luokanopettajan koulutuksiin sekä psykologiaan, biologiaan ja logopediaan ? tänä vuonna myös arkeologiaan. Erityispedagogiikkaan pyrkii peräti 53 hakijaa yhtä opiskelu- paikkaa kohti. Tiedekunnista eniten suosiotaan kasvattivat yhteiskuntatieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta sekä kauppakorkeakoulu. ?Yksittäisissä hakukohteissa saattaa tapahtua vuosittain jyrkkiäkin hakijamäärän vaihteluita. Keskeistä on, että kaikissa oppiaineissa päästään valitsemaan opiskelijat suuresta määrästä hakijoita?, yliopiston rehtori Kalervo Väänänen sanoo yliopiston tiedotteessa. Nyt julkaistut hakijatilastot ovat alustavia, ja niihin saattaa tulla vielä pieniä muutoksia. TYL Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa Yli 30 ainejärjestöä haki itse toteutettaville opintokokonaisuuksille Universitas Turku -hankeavustukset jaetaan vielä ennen vappua. Hak toiveet viestintä- ja työelämätaitojen oppimisesta. lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Universitas Turku -hankeapurahaa haki yhteensä 32 opiskelijajärjestöä. Avustusrahaa on tarkoitus jakaa järjestöille 10 000 euron edestä. Hankekoordinaattori Lauri Miikkulainen kertoo yhdistysten hakemusten tason olleen korkealla. ?Hakemuksia tuli laidasta laitaan. Joihinkin hankkeisiin haettiin avustusta 100, toisiin taas 9000 euroa. Skaala oli valtava?, Miikkulainen kertoo. Universitas Turku on yliopis- ton ja ylioppilaskunnan yhteinen hanke, joka polkaistiin käyntiin vuoden alussa. Tavoitteena on lisätä opiskelijajärjestöjen keinoja kehittää yliopistossa tarjolla olevaa opetusta. Miikkulaisen mukaan opiskelijajärjestöjen hankesuunnitelmissa korostuivat erityisesti toiveet työelämä- ja viestintätaitokurssien järjestämisestä. Hankesuunnitelmista käy ilmi, että järjestöt haikailevat myös opintomatkojen perään. ?Hakemuksista huomaa, että erityisesti käytännön taitojen kurssien perään on kysyntää?, Miikkulainen sanoo. Humanistit liikkeellä Eniten hakemuksia tuli humanistisen tiedekunnan oppiaineitten ainejärjestöiltä, jotka lähettivät yhteensä 14 hankesuunnitelmaa. Toiseksi eniten, yhteensä seitsemän, hakemuksia tuli matemaat- YTHS:ltä Kristiina Kunttu kertoo tuoreesta korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta m
• UUTISET UUTISET 5 Kristian Tervo KYSYY: Ymmärrätkö runoja? KRISTIAN TERVO Eveliina Tamminen, 1. vuoden optometrian opiskelija En kauheasti lue runoja. Lukioaikoina tuli tehtyä muutama analyysi. avustussummaa opintokokonaisuuksille Universitas Turku -projektin hankekoordinaattori Lauri Miikkulainen kiinnitti julistetta TYYn ilmoitustaululle. ?Opiskelijat kaipaavat lisää työelämän kannalta relevanttia opetusta?, hän sanoo. Juha Saarimäki, 2. vuoden kauppatieteen opiskelija En. Yläasteen äidinkielentunneilla ei syntynyt intohimoa. En oppinut ymmärtämään runojen merkitystä. kemuksissa korostuivat tis-luonnontieteellisen tiedekunnan oppiaineitten ainejärjestöiltä. Turun kauppakorkeakoulun, lääketieteellisen tiedekunnan, oikeustieteellisen tiedekunnan ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöiltä tuli kultakin 2?3 hakemusta. Ainoastaan kasvatustietieteiden opiskelijajärjestöiltä ei tullut yhtään hakemusta. Lauri Miikkulaisen tiedossa kuitenkin on, että kasvatustieteilijäopiskelijoiden hakemus ei tältä erää ehtinyt mukaan, vaikka kiinnostusta olikin. Miikkulaisen mukaan rahoitusta pyritään myöntämään ensisijaisesti niille, jotka pystyvät luomaan pysyvää toimintaa. ?Koko Universitas Turun idea on, että opiskelijoiden suunnittelemasta opetuksen järjestämisestä jäisi jotain käteen pitkäksi aikaa. Keskeistä on myös, että tehdään jotain eri tavalla kuin aikaisemmin. Hankesuunnitelmat todistavat viimeistään sen, että opiskelijat osaavat tehdä muutakin kuin järjestää juhlia?, hän sanoo. Rahoitusta kymmenelle Päätökset rahoituksen myöntämisestä tekee Universitas Turun kuusihenkinen ohjausryhmä. Miikkulainen arvioi, että päätös avustusrahan jakamisesta on selvillä vappuun mennessä. Ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunta on mukana arvioimassa, mille järjestöille rahoitus tulisi myöntää. ?Edunvalvontavaliokunnassa on jäseniä usealta oppialalta. On verrattain haasteellista arvioida, keille on suunnitelmista todellista ja pitkäaikaista hyötyä?, Miikkulainen arvioi. Rahoitus on tarkoitus myöntää noin kymmenelle tai useammalle projektille. Kuluva vuosi on Universitas Turun pilottivuosi. Päätökset hankkeen tulevaisuudesta tehdään aikaisintaan ensi syksynä. LAURA MYLLYMÄKI ma 15.4. Janus-salissa klo 18. Ilmoita saapumisesta etukäteen 12.4. mennessä: jejota@utu.fi. Samuli Teuri, 2. vuoden kauppatieteen opiskelija En hirveesti. Voisihan sitä periaatteessa yrittää.
• Miina PohjOlainen Päivä ilman paperia Ilmastonmuutoksesta pauhaavat tiedostavat nuoret kuluttavat opiskellessaan mottikaupalla paperia. Toimittaja luonnosteli, millainen olisi Paperinpihtaajan päivä. Huhtikuinen kevätaamu paistaa ikävästi Paperinpihtaajan (nimi muutettu) tablettiin. Iltapäivän tenttiin valmistautuminen on taas vaihteeksi jäänyt viime tinkaan. 539 sivuinen jättiläinen löytyi e-kirjana. Se on ohut ja kevyt, eikä sivujen marginaaleja ole sotkettu ties millä tuherruksilla. Ja mikä parasta, sen saatavuutta ei tarvitse jännittää. Suomi on yhä vuonna 2013 ekirjojen kehitysmaa. Kehitysapua tarjoavat lähinnä ulkomaiset nettikaupat ja tarjontaansa lihottaneet kirjastot. Paperinpihtaajan aamumurot jäävät lautaselle, sillä kello näyttää luentopakkoa. Oi, miten dosentti onkaan älykäs ja aikaansa seuraava! Moodlesta löytyvät Powerpoint-esitykset ovat sekä opiskelijoiden että metsien etu. Luennoitsijan jokaisen sanan ylös kirjaaminen ei kuulu moderniin yliopistoon. Luentorungon on löydyttävä netistä. Muistiinpanoja tehdään oppimisen helpottamiseksi, ei tradition vuoksi. Näin jää aikaa sille kuuluisalle omalle ajattelulle. Muistiinpanonsa Paperinpih- taaja naputtelee tabletilla käyttäen hyväksi ilmaista Evernoteohjelmaa. Tekstitiedoston automaattinen synkronisointi eri laitteiden välillä ei ole nörtteilyä vaan nykypäivää. Suunnaksi tenttiakvaario. Paperinpihtaajan mielestä oppiaineet voisivat vihdoin laajamittaisesti tunkea tenttikuoret kierrätykseen ja pyyhkiä pölyt akvaarion littunäytöiltä. Tuskin mikään opinahjojen ulkopuolinen instanssi pakottaa väkeään kirjoittamaan virallisia papereita ilman kunnollista muokkausmahdollisuutta. Tenttiakvaario on jo olemassa, ilmeisesti vain tahto sen käyttöön puuttuu. Tenttipaniikki on ohi. Paperinpihtaaja vilkaisee kalenteriaan. Se luonnollisesti kulkee puhelimessa, eikä vihkontapaisessa sekamelskassa, joka on tarrattu täyteen post it -lappuja. Toiset puhuvat tottumuksesta, Paperinpihtaaja helppoudesta. Aikataulut on niin ikään synkattu muiden laitteiden kanssa. Jos ruokailun tallentaa tiistaille klo 14.00, löytyy tieto joka apparaatista minuutin sisällä. Opiskelupäivä päättyy graduseminaariin. Ryhmään osallistuu parhaimmillaan 15 opiskelijaa, joita varten molemmat päivän käsiteltävät työt on tulostettu ? tulivat he paikalle tai eivät. Vaikka tarjolla onkin päänsärkyfonttia molemmin puolin arkkia, on tulostimesta rykäisty ulos sellaiset 120 A4:sta. Seminaari-istuntoja on kevätlukukaudella tusina ja Paperinpihtaajan pääaineessa graduryhmiä on kaksi. Näin ollen yksi oppiaine hukuttaa lukukaudessa pelkkiin graduseminaareihin pyöreästi Luonto-liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää kevätseurantaretken Naut
• AJASSA ? Paperinpihtaaja ja muutama muu opiskelija ei niitattuja arkkeja käpistele. He käyttävät läppäreitään ja täppäreitään. 3000 arkkia. Osa näistä papereista jää lojumaan lokerikkoon. Monet tulostavat niput jo kotona. Paperinpihtaaja ja muutama muu opiskelija ei niitattuja arkkeja käpistele. He käyttävät läppäreitään ja täppäreitään. Niistä on seminaareissa muutenkin iloa. Wikipediasta voi hakea omituista triviaa ja väittää naama peruslukemilla nojaavansa yleissivistykseensä. Tai jos seminaariaihe ei satu kiinnostamaan, voi asiasta avautua Facebookissa. Parhaassa tapauksessa saa seminaarilaisilta pari tykkäystä. Vapaus! Paperinpihtaaja teki sen. Hän luki tenttiin, kävi luennolla, valitti printtimedian tilasta, vieraili tenttiakvaariossa ja nipotti graduseminaarissa koskematta yhteenkään paperinpalaseen. Akku on kuitenkin tyhjä, eikä tekniikkaan nojaaminen muutenkaan ole yksiulotteinen onnela. Yhä useampi teknologiaihme vaatii erikoistyökaluja avautuakseen, ja näin ollen niiden kierrätys on paitsi aikaa vievää, myös kallista. Paperinpihtaajan omatunto soi myös silloin, kun näytöllä vilisee uutisia IT-firmojen halpatyövoimakäytännöistä. Minimipalkkojen alitus ja surkeat työolot ovat peruskauraa. Valintoja. Peukuta Tylkkäriä 9 miljoonaa arkkia Turun yliopiston tietohallinnon mukaan pelkästään verkkotulostimilla ja monitoimilaitteilla tulostetaan ja monistetaan yliopistolla noin yhdeksän miljoonaa sivua vuodessa. Lukuun eivät sisälly ne tulosteet, jotka printataan suoraan henkilökunnan koneisiin kytketyiltä tulostimilta. Opiskelijoiden kotitulostuksen määrää ei myöskään voida tarkasti arvioida. Henkilökuntaa ja opiskelijoita Turun yliopistolla on yhteensä noin 25 000, joten henkilöä kohden paperia kuluu vuosittain 360 arkkia. Huomattavaa toki on, että aktiivisia tulostajia on selvästi vähemmän kuin mikä 7 Facebookissa: facebook.com/tylkkari on yliopiston kokonaismuonavahvuus. IT-luokissa käyttöön otetuilla tulostuskiintiöillä on saatu aikaan selviä säästöjä. Turun yliopiston kiintiö sallii 300 maksutonta tulostusta tai kopiointia lukukautta kohti. Esimerkiksi Educariumin 3. kerroksen IT-luokassa kului vuodessa aiemmin yli miljoona A4:sta. Tällä hetkellä laskennallinen vuosikulutus on noin puoli miljoonaa arkkia. Vastaavat tulostuskiintiöt ovat laajasti käytössä muissakin Suomen yliopistoissa. Yliopiston paperinkäytön yleistä suuntaa tietohallinto ei lähde arvioimaan. Jouko Luhtala Maailmanselityksiä Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan. Valittajat On ihmisiä, jotka nurisevat kaikesta. Ravinto on kelvotonta, upouusi tietokone ei ole tarpeeksi nopea, kieli tarttuu kylmään kaiteeseen. Valittajia inspiroi huonosti hoidettu suhde omaan rajallisuuteen ja sen jatkuva projisointi lähiympäristöön. En minä muuten, mutta kun kaikki on niin kehnosti hoidettua. Tietenkään valittajat eivät ole täysin väärässä. Maailma kun kohtelee itse kutakin ajoittain kuin Unto-sedän kauppakeskuksen lattialle pudottamaa keinonahkakinnasta. Mutta asian varsinainen pihvi ei ole tässä, sillä kun homman oikein oivaltaa, samassa veneessä oomme jokainen, ja suurin osa etsii poh- jatulppaa vimmoissaan. Valittajilla menee yleensä ihan hyvin tai ainakin kohtuullisesti: heillä on läheisiä, joille marmattaa sekä jaksamista tehdä niin. Onnellisuus ei lopulta ole vaikeuksien poissaoloa vaan aamukuudelta heräämistä ja kävelyä lapio kainalossa läpi pelkoaukean. Tämä on tiedossa, muttei kelpaa kaikille. Valittajat puhkovat neuroosinsa niin tiheiksi säikeiksi, ettei kuuna päivänä tule vaaraa, että he istuisivat alas tyytyväisinä vain tajutakseen kaiken olevan jo täällä ja samalla katoavaista. Niin kauan kun tyydytys häämöttää epäolennaisuuksien vuorten takana, se on samalla ikuinen. Anja Karppinen Kaapo Paatos telankoskelle 28.4. klo 12. Tarkoituksena on tarkkailla erilaisia kasveja.
• Aake Kinnunen Janne Roine (vas.), Tomi Salo, Mikael Topi sekä Toni Isokivi antoivat kehuja Raision Martinsalin akustiikalle. Mario Bros SOI vaskisoittimin Turkulainen vaskikokoonpano Quinsonitus ja Turun oopperakuoro järjestävät ensimmäisenä suomalaisena kokoonpanona tietokone- ja konsolipelimusiikista koostuvan konsertin. Tylkkäri kävi harjoituksissa kuuntelemassa aikaansaannosta. Mario Bros?n tunnusmusiikki pärähtää soimaan. Monille lapsuudesta tuttu melodia 8-bittisestä Nintendosta tarjoillaan puhallinsoittimin. Seuraavan kappaleen aikana kuoro liittyy mukaan. Nyt harjoittelevat turkulainen vaskikokoonpano Quinsonitus ja Turun oopperakuoro. Monille videopelien kuluttajille musiikki on tärkeä osa pelikokemusta. Maailmalla pelimusiikkikonsertit ovat täyttäneet konserttisaleja jo pidemmän aikaa, mutta Suomessa vastaavia konsertteja ei yhtä laajana ole aikaisemmin järjestetty. Viihteellinen tuotanto on keskittynyt lähinnä elokuvamusiikin soittamiseen. Trumpetisti Toni Isokivi kertoo idean saaneen alkunsa omasta peliharrastuksesta. ?Musiikki ei sillä tavalla vanhe- ne niin kuin esimerkiksi grafiikka. Biisit ovat jääneet elämään, ja minulle tuli sellainen olo, että olisi kiva soittaa näitä livenä?, hän sanoo. ?Niin, kyllähän jonkun täytyy nörteillekin tehdä musaa?, naurahtaa vetopasuunaa soittava Torsti Pirkkanen. Ohjelmistoon on mahdutettu Mario Bros?n lisäksi musiikkia muun muassa Halo 2, The Elder Scrolls ja Baldur´s Gate -peleistä. Soittolista koostuu muusikoiden omista suosikeista sekä internetin keskustelupalstoilta ja YouTubesta kaivetuista kappaleista, jotka Isokivi on itse kirjoittanut orkesterille sopivaan muotoon. ?Ei se tietysti aina suju ihan niin kuin ensin ajattelee. Joku biisi saattaa kulkea hyvin siinä Commodore 64:sen 8-bittisellä äänellä, mutta kun sen kirjoittaa trumpetille ja käyrätorvelle, niin tulos voi olla hieman erilainen. Nuotit ovat kuitenkin nuotteja ja pyrimme mahdollisimman lähelle alkuperäistä.? ?Palkaksi riittää hyvä meininki? Kukaan mukana olevista muusikoista ei saa palkkaa, vaan kaikki harjoitukset järjestetään vapaaajalla ja yleensä myöhään illalla. Isokivi sanoo, että muusikon palkka mitataan jollain muulla kuin rahalla. ?Loistava porukka ja loistava musiikki, muu tulee sitten sen jälkeen. Onhan tässä ollut mieletön työ, kun ollaan tehty tämä itse alusta loppuun. Mutta kun lopputulos toimii, niin se sitten myös palkitsee?, hän toteaa. ?Tämä on kyllä erittäin hauskaa vaihtelua perinteiseen oopperaan. Nauratti kun sain nuotit ensimmäistä kertaa eteeni?, lisää kuoronjohtaja Katriina Virta. Suosio yllätti soittajatkin ?Onhan tämä siinäkin mielessä erilainen keikka, että ensimmäinen konsertti on jo ennakkoon loppuunmyyty?, Isokivi myhäilee. Isokiven mukaan tällaiselle konsertille on ollut jo pidemmän aikaa kysyntää tietyn kohderyhmän piirissä. ?Se yleisö, joka tänne nyt on tulossa, ei luultavasti muuten käy kuuntelemassa mitään torvia tai oopperaa. Ikäjakauma on yläasteikäisistä nelikymppisiin miehiin eli sellaista porukkaa, jotka ovat itse pelanneet näitä?, hän toteaa. Seuraava projektikin on jo vireillä. Isokivi aikoo tuoda scifiklassikot areenalle. ?Ehkä jo ensi syksyksi saadaan Terminaattori ja Robocop soittoon?, hän pohtii. SAKARI MUURINEN Suuren kiinnostuksen vuoksi toukokuun alussa järjestetään vielä toinen keikka, jonka lipunmyynti ei ole vielä alkanut. Konsertit järjestetään Raision kaupunginkirjaston Martinsalissa. ESN:n Taste of Turku tulee 24.4. Vaihtarit kokkaavat tiimeissä jotain omalle maalleen perinteis
• MIELIPIDE Haluatko mielipidekirjoituksesi Tylkkäriin? Ota yhteyttä tyl-paatoimittaja@utu.fi. Vastine: HUMANISTISEN Tiedekunnan laitoksissa useita valmisteluryhmiä Turun Ylioppilaslehden artikkelissa ?Hallinnon opiskelijaedustajat: Nykyrakenne vakiinnuttaa valedemokratian yliopiston päätöksentekoon? (29.3.2013) käsiteltiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan valmistelun ja päätöksenteon käytäntöjä. Artikkelista saa kuvan, ettei humanistisessa tiedekunnassa olisi lainkaan valmistelutyöryhmiä. Dekaanin asettamia tiedekuntatason valmisteluryhmiä ovat Peruskoulutustyöryhmä, Jatkokoulutustyöryhmä, Tutkimuksen kehittämisen työryhmä, Kansainvälisten asioiden työryhmä ja Viestintätyöryhmä. Näissä kaikissa on edustajat professoreiden, opettajien ja tutkijoiden sekä opiskelijoiden ryhmistä. Tiedekuntatason ryhmien lisäksi tiedekunnan laitoksissa on useita valmisteluryhmiä, jotka laitoksen johtaja on asettanut. Laitosten ryhmät ja niiden kokoonpanot on luettavissa laitosten intranetsivuilta. Sekä tiedekuntatason että laitostason työryhmät ovat olleet toiminnassa jo ennen yliopiston johtosäännön 9a pykälän muutosta. Sen jälkeen kun yliopiston johtosääntöön lisättiin pykälä 9a, ryhmien kokoonpanoa tarkastet- tiin johtosäännön mukaiseksi. Käytännössä vuoden 2010 alusta lukien asioita on valmisteltu aiempaa enemmän erilaisissa valmisteluryhmissä, joten Turun Ylioppilaslehdessä 27.3.2013 julkaistu väite, jonka mukaan laitosneuvostoja korvaavia valmisteluryhmiä tiedekunnassa ei ole ollenkaan, ei pidä paikkaansa. Dekaanin päätös ?Toimintaperiaatteet humanistisen tiedekunnan, sen laitosten ja oppiaineiden toimikunnista ja valmisteluryhmistä?, jota käsiteltiin keskusteluasiana ennen päätöksentekoa tiedekunnan johtokunnassa 13.2.2013, sisältää päätöksen laitosfoorumeista, jotka on luotu laitosneuvostojen tilalle. Laitosfoorumeiden tehtävät ovat seuraavat: keskustella määrärahanjaon periaatteista, laitoksen opetukseen ja kehittämiseen liittyvien asioiden valmistelusta sekä tutkintovaatimusten muutosten valmistelusta. Lisäksi laitosfoorumin käsittelyyn voi laitoksen johtaja viedä muita laitoksen toimintaa koskevia kysymyksiä. Ne kokoontuvat vähintään kaksi kertaa vuodessa. Valmisteluryhmien työtä laitosfoorumit eivät korvaa, vaan ne mahdollistavat laitoksen kaikkien oppiaineiden vastuuhenkilöille (sekä mahdollisten linjojen vastuuprofessoreille), kaikkien oppiaineiden keskiryhmän edustajille ja ainejärjestöjen valitsemille opiskelijaedustajille mahdollisuuden osallistua valmisteluun ja keskusteluun laitoksen toiminnan kannalta keskeisistä asioista. Mari Husu Humanistisen tiedekunnan hallintopäällikkö Avoimen päätöksenteon puolesta Humanistisen tiedekunnan hallinnon opiskelijaedustajat erosivat kaksi viikkoa sitten johtokunnasta (Tylkkäri 27.3.). Eroa perusteltiin professorien liian suurella vallalla sekä johtokunnan epädemokraattisuudella. Me yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan hallinnon opiskelijaedustajat tuemme humanistiopiskelijoiden ulosmarssia ja jaamme huolen uudenlaisen hallintokulttuurin epädemokraattisuudesta. Yliopistodemokratian tila humanistisessa tiedekunnassa osoittaa nykyisestä yliopistolaista johdetun hallintokulttuurin ongelmallisuuden. Tilanne yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on tällä hetkellä parempi, mutta johtosääntö ei turvaa opiskelijoiden edustuksellisuuden jatkuvuutta tulevaisuudessa. Ongelma ei ole siinä, että pelkästään opiskelijat olisi syrjäytetty päätöksenteosta, vaan myös muut kolmikannan toimijat ovat voimattomia. Nykytilassa on mahdollista, että varsinaiset merkittävät asiat tuodaan kokouksiin esityslistan ohi tiedoksi ja keskusteltavaksi. Tämä tapahtuu kolmikannan ulkopuolella, jolloin varsinainen päätöksenteko on puutteellista, sillä valmistautuminen siihen on mahdotonta. Tällaisessa tilanteessa todellista päätäntävaltaa käyttävät hallintohenkilökunta ja muutamat professorit, eivät hallintoelimet. Nykymallissa tiedekuntademokratia on yhteisesti sovittujen sääntöjen sijaan kiinni yliopiston johtotehtävissä istuvien hyvästä tah- dosta. Vaikka meillä toimivat laitosneuvostojen korvanneet opetus- ja tutkimustoimikunnat, on pelkona että ne jäävät tyhjiksi työryhmiksi ja todelliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Yliopisto on akateeminen yhteisö, jossa opiskelijoiden tulisi saada äänensä kuuluviin yhteisön tasavertaisina jäseninä. Auttaisiko tilannetta kirjaamalla johtosääntöön jotakin opiskelijoiden äänestä ja demokratiasta? Tai pitäisikö vaikkapa kokoukset sitouttaa hyviin kokouskäytäntöihin, joissa vallitsee avoin valmistelu ja päätöksenteko? Tiedekunnan johtokunnan ja peruskoulutustoimikunnan hallinnon opiskelijaedustajat Nuppu Ervasti Joni Kajander Jukka Väisänen Eero Kivinen Santeri Heinonen Lauri Miikkulainen Virva Viljanen Jaakko Havia tä. Ruokaliput myydään etukäteen 17.4. ja 18.4. TSE:n aulassa kahdentoista ja kahden välillä. 9
• Urheilusta on jo pitkään ammennettu muotiin. Vedenpitävät ja hengittävät kalvot sekä monet joustomateriaalit ovat tulleet kadulle harrastusvaatteiden kautta. Muotipyöräilijäksi ja elämänmakuisen elämän asiantuntijaksi itseään tituleeraava pyöräsuunnittelija Joonas Berggren nostaa esille 90-luvun koripallokenkien tulon katukäyttöön. ?Nyt bensalenkkarit ovat taas muodissa. Ei käy kieltäminen, etteikö lenkkareissa olisi paras olla?, hän nauraa. ?Toisaalta urheiluvaatteiden ei tarvitse aina olla täydellisen käytännöllisiä. Eivät fiksitkään ole käytännöllisiä. Tyyli on tärkeämpää.? Toisille on tärkeää näyttää hyvältä, urheiltiin tai ei. Toiset taas haluavat tuoda harrastustaan esille pukeutumisen kautta. Perinteisin esimerkki harrastusryhmän yhtenäisestä pukeutumiskoodista lienee skeittarimuoti. Berggren uskoo, että nykyään ihmiset haluavat harrastustensa näkyvän enemmän arkipukeutumisessa. Isoa Suuntoa kannetaan ranteessa ylpeydellä osana kovaa treenaavan imagoa. Urheilun piilomarkkinointia Nyt pukeudutaan harrastukseen Muutamia vuosia sitten Berggren polkaisi pystyyn ensimmäisen suomalaisen fiksipyörämerkin, Le Princen. Nyt fiksimerkin isä suuntaa katseensa kohti vaatteita. Kevään aikana Le Prince laajentaa valikoimaansa pyöräilylippiksiin, paitoihin ja kangaskasseihin. Idea sai alkunsa, kun Berggren iski päänsä yhteen toisen nuoren nälkäisen suunnittelijan Elina Laitisen kanssa. Taideteollisen korkeakoulun urheiluvaatesuunnittelun kurssilla Laitinen äkkäsi ystävänsä Berggrenin kumppaniksi projektiin. Urheiluvaatteet olivat uusi tuttavuus Laitiselle, jonka suunnittelutiimi palkittiin viime vuonna Hyères Fashion Festival -kilpailussa Grand Prix -palkinnolla. Pyörät saivat rinnalleen vaatemalliston, sillä Berggren ei halua takertua yhteen tuotteeseen. Mielessä siintää jo salivaatemallisto ja pingismailabrändi. Olennaista on tekemisen meininki, ei se, mitä tekee. ?Olisi kauheaa nähdä asiat selvärajaisina. Ei tarvitse olla vakavissaan, vaan voi poukkoilla, pitää hauskaa ja irrotella.? Urheilua ja hupia yhdistävät tapahtumat kiinnostavat Berggreniä. Parhaillaan työn alla on toukokuisen Turku Design Festivalin osana Bore-laivalla järjestettävä elektronisen musiikin tapahtuma, jossa esitellään Le Prince -uutuuksia. Tulevaisuudessa vielä muutakin. ?Hauskanpito ? siitä lähdetään. Voisin järjestää mitä vain, paitsi ehkä taidenäyttelyn. Tai siitä tulisi ainakin erilainen taidenäyttely. Siihen liittyisi muki aika vahvasti?, Berggren virnuilee. O VID TS yl t TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN KUVAT: KRISTIAN TERVO Tuotteena tekemisen tapa EO Urheiluvaatteet tulevat kadulle, ja tyylitietoiset ryhtyvät urheilemaan näyttävien tuotteiden perässä. KA ?Tavoitteena on luoda maailman kuumin urheilullinen lifestyle -brändi?, toteaa Joonas Berggren siristellessään silmiään ohikulkevien sinkkumimmien perään. Berggren on henkeen ja vereen urheilija, mutta haluaa ajaa liikunnan iloa tyyli edellä häivyttäen urheilun. Hän innostuu ajatuksesta, että voi saada asiakkaansa kiinni urheiluun muodin kautta. ?Olen myynyt fillarin monille, jotka eivät ole ajaneet kymmeneen vuoteen. Kun saan heidät liikkumaan, se on huikea tunne.? Pyöräkauppiaan poikana Berggren on kasvanut kiinni fillareihin, mutta ei pidä itseään pyöräilijänä. ?Varmasti ajan vähemmän kuin asiakkaat. Ajan vain kesäisin.? Berggren on huomannut kolmenkympin ja valmistumisen liepeillä pyörivän tuttavapiirinsä ymmärtäneen urheilemisen merkityksen uudelleen. Hän arvelee, että ilmiö on laajempi: Liikunnallinen elämäntapa on seuraava megatrendi, ja taloudellisesti epävarmat ajat ovat siihen yksi syy. ?Kun talous on tiukalla, katsotaan peiliin. Ihmiset haluavat pitää itsensä kunnossa pelastaakseen oman nahkansa.? k k a ri.f i Katso pyöränkorjausvinkit TYL-TV:stä.
• 11 Tasapaino säilyi vielä iltapäivällä. Kohta Vallengrach (vas.), Munis, Velo_love ja Sampsa vetävät lisää keitintä kumoon. Muki maistuu mankelisteille ?Mä sanon yleensä muijalle, että lähden ajamaan. Sit mä ajan jonnekin ja ryyppään vitusti.? ?Mä harrastan pyöräilyä sen takia, että saa juoda kaljaa?, aloittaa nimimerkki Velo_love. Aurajoen aurinkoisella laiturilla vauhdista ja maltaasta humaltuvat pyöräilijät nauttivat perjantain kunniaksi peltijugurttia. Pyöräskenen virallinen valuutta, markkalager eli Pirkka-olut, soljahtelee kurkusta. Koiranpaskan ja kevätravan peittämät fiksit makaavat kasassa vieressä. Turun skene on vaihtanut kesäkumit alle ja lähtenyt lämmittelemään lähestyvää pyörätapahtumaa, Räkälärundi vol. 4:ää, varten. Kun fiksikuskit ottavat, silloin sattuu ja tapahtuu. Kovikset skiddaavat (lukkojarruttavat) takarenkaat sauhuten ja painelevat pää täynnä täysiä. Tarinoiden mukaan Martin tunnelissa on muussattu menemään seitsemääkymppiä, kun ensin on juotu pul- lo viinaa pohjiksi. Ei ihme, että pyöräilijät haluavat antaa haastatteluja Yksivaihde.netin nimimerkkiensä suojissa. ?Kerran olin pyöräilemässä kahden ruotsalaisen mimmin kanssa. Toinen oli 189 senttiä pitkä ja toinen 191. Peilailimme itseämme sossun ikkunassa ja päätin vähän esitellä niille taitojani. Keulin monien liikennevalojen välin, kunnes lopulta keulin ympäri niin, että satula hajosi?, aloittaa Munis lesoamisen. ?Yksillä synttäreillä laitettiin roomalainen kynttilä kiinni juhlakalun perseeseen ja se ajoi veloa (velodromia) ympäri ampuen punaisia ja vihreitä palloja?, muistelee puolestaan Velo_love. ?Kerran yks tyyppi sai kallonmurtuman. Lähdettiin ottamaan ryhmästä pientä irtiottoa nousuhumalassa. Se skiddas täysillä päin sellasta liikennemerkin telinettä tietyömaan vieressä. Vähän aikaa ihmeteltiin, kun se sätki maassa eikä vastannut mitään. Sitten soitettiin ambulanssi. Tai oikeestaan se oli vaan joku kasvoluu, joka murtui?, muistelee Munis epäonnisia seikkaluja. Kun rymyremmiltä lopuksi kysytään, meinaavatko he ajaa tänään, vastaus on laimea: ?Tuskin.? Repo, Nordström 17.4. - 12.5. 2013 Liput: 16?|opiskelijat 12? www.jo-joteatteri.com MIKSI SAARA NAUROI Jo-Jo Teatteri, Manilla Itäinen Rantakatu 64 Turku | 040 513 4215
• testaa Suuri Tylkkäri kiersi muotibloggari Reetta Vahasen kanssa keskustan vaateliikkeissä. Sovituskoppien joukosta löytyi erikoisia yllättäjiä. Osa todettiin jopa vaaralliseksi. Matkan varrella bongattiin myös elävä hiiri. TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN KUVAT: KRISTIAN TERVO Paras kuhertelupaikka Keskitien kulkija Lähes täydellinen Sulava sovituskäytävä Yliopistonkatu 22 Eerikinkatu 11 Sokos Wiklund, miestenosasto Zara, naistenosasto Yliopistonkatu 20 Perustoiminnot ovat kunnossa. Valo häikäisee aavistuksen. Oven yläreunaan on jostain syystä jätetty outo reikä, josta pidempi ohikulkija voi nähdä sisään. Toisaalta lyhyemmän on vaikea nähdä, onko koppi varattu. Wiklundin erikoisuus on valonkatkaisija, josta pystyy vaihtamaan valon sävyä. Tilaa on muille jakaa, lattialla on matto ja ulkopuolella makutuomarin penkillä mahtuisi vaikka nukkumaan. Zaran koppien lattialle on jätetty eniten vaatteita, vaikka vieressä olisi rekki sovitetuille vaatteille. Verho ylettyy maahan asti, mutta sitä ei saa sivuista kunnolla kiinni. Naulakon virkaa toimittaa hämmentävä hattuhylly. Stockmann One Way + Hyvä valo + Makutuomareille penkki + Sikana säilytystilaa ? Ovi ?Perushyvä. Ovesta on hankala nähdä, onko sisällä ketään, mutta sitä ei saa lukkoon. Tästä voi aiheutua hämmentäviä tilanteita.? Toimivuus: 3 Fiilis: 2 + Iso peili ja kääntyvä takapeili + Säädettävät valot + Tilava ? Kliininen ?Esimerkillinen, lähes täydellinen sovituskoppi. Ainoastaan vaatteiden palautuskäskystä jää vähän huono maku.? Toimivuus: 4,5 Fiilis: 4 + Palautusrekki + Iso peili käytävässä ? Himmeä valo ? Verho ? Vähän ripustuspaikkoja ?Tykkään tosi paljon isosta käytävän peilistä, vaikka se vääristää. Koppeja on paljon ja käytävällä on hyvin tilaa.? Toimivuus: 4 Fiilis: 3
• 13 tylsiä mutta toimivia koppeja ja toisaalta Testivoittaja Hyvän mielen sovituskoppi Perustylsä ja perustoimiva Karu meininki Lindex Hennes &Mauritz UFF Yliopistonkatu 27 Aurakatu 8 Humalistonkatu 5 Pehmeä kokolattiamatto, rauhallinen musiikki ja sopivan kirkas valaistus. Niistä on hyvä koppi tehty. Jäimme kaipaamaan ainoastaan naulakoissa aiemmin olleita lappuja, joiden avulla sovitettavat tuotteet saattoi jakaa esimerkiksi väärän kokoisiin ja täydellisesti istuviin. Ovi saisi tulla alemmas. Testikopin ovi sulkeutuu kunnolla, vaikka H&M:ssä tuntuu olevan välillä ongelmia kiinnipysymisen kanssa. Sovitusalue vaikuttaa eristetyltä ja kliiniseltä. Verhossa roikkuva iso kyltti kieltää tylysti viemästä koppiin viittä vaatetta enempää sovitettavaa. Verho jää hieman liian lyhyeksi ja mattoon meinaa kompastua. Ripustustilaa on hyvin ja kopissa on testin ainoana pieni hylly asusteille. + Palautusrekki + Sopivat valot + Rauhallinen sijainti ja tunnelma ?Hyvän mielen sovituskoppi. Vähän syrjässä, joten saa olla rauhassa. Tässä on kaikki niin kuin pitääkin.? Toimivuus: 5 Fiilis: 4,5 + Vieressä iso peili + Hyvä valon väri ? Ei palautusrekkiä ? Tylsä ?Perushyvä koppi, mutta ei mitään ekstraa tai pikkusöpöjä juttuja, joista jäisi hyvä mieli.? Toimivuus: 4 Fiilis: 2 + Sopivat valot + Toimivat peilit ? Epäsiisti ? Ulkopuolella ei mahdu peilaamaan ?Tietty epäsiisteys kuuluu kirpparimeininkiin, mutta silti... Tänne olisi voinut kehitellä jotain samanhenkistä kuin Television sovituskopissa.? Toimivuus: 2 Fiilis: 1
• Asiakas on kuningas. Reetta Vahasen mielestä myyjän tehtävä on hoitaa sovitetut vaatteet takaisin paikoilleen. Tiukkasävyiset ohjelaput vaatteiden palauttamisesta ja maksimisovitusmääristä saavat hänet huonolle tuulelle. ? Epäkäytännöllistä vintagetunnelmaa Herkkä haaveilusoppi Lämpeeks mä nyt liikaa tälle, kun tää on niin söpö?? Mummonmökki lastulevykopissa Olga-Neiti Boutique Minne Televisio Lifestyle Store Yliopistonkatu 15 Kaskenkatu 2 Hämeenkatu 32 Testiryhmän käydessä peilit olivat tilapäisesti pois seinältä, ja ne oli laitettu huteran näköisesti jakkaroille. Verho jää sivuista auki ja on liian lyhyt. Sovituskopit ovat ahtaassa tilassa. Koko seinän peittävässä maalauksessa puut kurottelevat oransseja lehtiään sovittajan ylle. Verhot ylettyvät alas asti, mutta jäävät hieman raolleen. Pienen liikkeen ainoa peili on sovituskopissa. Television kopissa oli testin ainoa lukittava ovi. Vaatteita voi ripustaa kahteen jykevään puutappiin tai kopin tukirakenteeseen. Peili on iso, mutta käsipeili pitää pyytää erikseen myyjältä. + Vintagefiilis ? Verho ? Ahdas käytävä ?Harmi, että kopit ovat näin huonot, kun tämä on muuten niin kiva kauppa.? Toimivuus: 1 Fiilis: 3 + Kokeilukorkkarit + Erittäin hyvä naulakko + Mieletön maalaus + Vintagehenki ? Ei mahdollisuutta peilailla kauempaa ?Tämä on kuin menisi ajassa taaksepäin. Lämpeeks mä nyt liikaa tälle, kun tää on niin söpö?? Toimivuus: 2 Fiilis: 5 + Lukittava ovi + Räsymatto ? Hämärää ? Vain yksi peili ?Kotoisa. Räsymatosta tulee hyvä fiilis. Se sulattaa sydämen. Pimeästä kopista pitää tulla ulos valoon tarkastelemaan.? Toimivuus: 3,5 Fiilis: 3
• 15 Himoshoppailija kaipaa tilaa ja valoa ?Kaupassa pitää olla tilaa, eikä siellä saa olla liikaa ihmisiä. Isoissa ketjuliikkeissä tykkään kierrellä rauhassa, mutta pienissä liikkeissä asiakaspalvelu on erittäin tärkeää?, itse kenkäkaupassa työskentelevä Reetta Vahanen kertoo. Hän tykkää kierrellä kaupoissa ja haluaa vaativana shoppailijana päästä sovittamaan ja hipelöimään tuotetta ennen ostopäätöstä. Ulkonäön lisäksi materiaalin tuntu on tärkeää. Siksi hän hi- koilee mieluummin sovituskopissa, kuin tilaa vaatteet kotiinsa netistä. Hyvän sovituskopin kriteerit hän listaa helposti: hyvä valo. Oven pitää mennä kunnolla kiinni. Vaatteiden palautusrekistä tulee aina plussaa. Vahasen mielestä vaatteiden palauttaminen on myyjän tehtävä. ?Ostopäätös ei kuitenkaan ole kiinni kopista?, Vahanen muistuttaa. Arviointiperusteet Sovituskopit arvioitiin ripustusmahdollisuuksien, laskutasojen, valaistuksen, oven tai verhon sekä peilien osalta. KRITEERIEN perusteella annettiin kokonaisarvosana asteikolla yhdestä viiteen. Lisäksi arvioitiin samalla asteikolla ja mielivaltaisilla kriteereillä kopin tunnelma. Mielenkiintoisin Siirtomaa pankkiholvissa Oudoin Rokkia ja asennetta Absurdi monitoimihuone Camu Carlings Turun Työpuku Läntinen Pitkäkatu 6 Eerikinkatu 15 Brahenkatu 9 Kiipeilykaupan seepraseinäisen sovituskopin verho peittää hyvin, mutta epäileväinen voi kiskaista avuksi vielä parikymmensenttisen teräsoven. Matto on pehmeä, tilaa ja ripustusmahdollisuuksia riittää. Farkkuja sovitetaan usein monta paria kerralla, joten niille pitäisi olla enemmän laskutilaa. Sovitettujen vaatteiden palautuspyynnössä on tyly tunnelma. Kaupungin ehdottomasti hämmentävin sovituskoppi löytyy Turun Työpuvusta. Kauppiaan mukaan suurin osa asiakkaista sovittaa reteesti ulko-oven vieressä, sovituskoppina toimivaan toimistohuoneeseen ahtautuvat häveliäimmät asiakkaat. + Kaksi peiliä + Seeprakuviot ? Keltainen himmeä valo ?Törkeän siisti. Hulluna fiilistä ja älyttömästi tilaa. Tämä olisi hienoin, jos olisi paremmat valot.? Toimivuus: 4 Fiilis: 5 + Paljon fiilistä + Ulkopuolella iso peili ? Liian lyhyt verho ? Valot häikäisevät ? Ei palautusrekkiä ?Musta, raffin näkoinen. Asennetta löytyy, muttei käytännöllisyyttä. Pienessä liikkeessä myyjän pitäisi viikata sovitetut vaatteet takaisin paikoilleen.? Toimivuus: 1 Fiilis: 4 + Vessa + Internet + Kunnollinen ovi ? Kauhea valo ? Sekava ja epäsiisti ?Monipuolisimmat lisävarusteet. Absurdi.? Toimivuus: 1 Fiilis: 2
• ?Me ei välitetä muista kuin itsestämme? Tylsät tarinat alkavat syntymästä, siitä missä kävi koulunsa, mistä valmistui, mistä osti asunnon, kuukausipalkan määrästä, sosiaaliturvatunnuksista, työpaikoista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Näin runoilee Robert Meriruoho. Teksti: Jouko Luhtala Kuva: Kristian Tervo Miten Proffan kellarissa keskioluttuoppia silmäilevä runoilija Robert Meriruoho aloittaisi tarinansa kertomisen? ?Elämä koostuu pienistä mukavista hetkistä. Kertomus voisi alkaa vastaavasta hetkestä, kuin missä nyt ollaan. Juttelisin elämästä jossain baarissa jonkun tyypin kanssa. Ei ole kovinkaan keskeistä, miten aloitus loppuisi tai jatkuisi.? Runot olivat Meriruoholle alkujaan tapa purkaa yksinäisyyttä ja ahdistusta. Kutsumattomat ystävät rimpauttivat ovikelloa Göteborgissa ja Tukholmassa, kaupungeissa, joissa tuolloin alle parikymppinen miehenalku opiskeli käytännöllistä filosofiaa. Tililtä puuttui pääomaa. Vähät eurot siirtyivät sukkelasti vuokranantajan säästötilille. ?Runot tuntuivat luontevalta tavalta avata pahaa oloa. Yhden runon pystyi kirjoittamaan lähestulkoon missä ja koska vain. Mä olin liian laiska kirjoittamaan proosaa. Se olisi vaatinut istumalihaksia ja keskittymiskykyä.? Meriruohon riimien tulkinta ei vaadi sivistyssanakirjaa. Ne ovat tujuja makupaloja Ruotsista, jolla on hyvin vähän yhteistä Victorian ja Danielin rakkautta hehkuvien hääkuvien kanssa. Puhtaaksi vapaan tyylin oppilaaksi Meriruoho ei tunnustaudu. Häneltä kuitenkin löytyy myös niin sanottuja proosarunoja. ?Runossa täytyy olla jotain, joka tekee siitä runon. Oli se sitten arkiset kielikuvat tai rytmi. Käytän tehokeinoina aika paljon niin pitkää poljentoa kuin toistoakin. ? Keskustelun tiimellyksessä nousee useamman kerran esille avantgarde ja sen osin haitallinen vaikutus runoudelle. Meriruohon mielestä runoskene on turhan eristäytynyt. Ymmärrettävyys on julistettu lainsuojattomaksi. ?Monet runoilijat runoilevat vain toisille runoilijoille. Se on ihan absurdi tilanne. Kuinka moni sairaanhoitaja hoitaa vain toisia sairaanhoitajia?? Keskiverto kirjastokortteilija on sisäistänyt runoilijoiden toiveet. Runokirjaan ei tartuta, koska ei siitä mitään ymmärrä. ?Ilokseni olen huomannut, että puheenomainen runous on tekemässä aika vahvaa paluuta skeneen. Heli Slungan Orjan kirja ja J.K. Ihalaisen Tisle edustavat molemmat tätä comebackia.? Näkymätön ihminen Vuonna 2012 ilmestynyt Meriruohon runokokoelma Göteborgilainen viikonloppusatu on takakannen mukaan tekijänsä ?anarkistisen elämänfilosofian manifesti?. ?Ehkä se on tosiaan enemmän myyntipuhe. Johonkin saatekirjeeseen sen laitoin, mutta kyllä vapausteema on kirjassa keskeinen. Anarkistinen elämänfilosofia on enemmän henkilökohtaista, yksilöstä lähtevää vapaudenkaipuuta.? Jos esikoisteos Göteborgilainen viikonloppusatu olisi parfyymi, koostuisi se neljästä pääaromista: krapulaisen poikamiesboxin tunkkaisuudesta, vastakorkatun kossupullon lupauksesta, porvarillisen elämäntavan homeisuudesta ja rakkau- den suloisuudesta. Minä-kertojaan nojaavan tarinan rakenne muovautui yhtenä ?vähän rankempana viikonloppuna?, jolloin Meriruoho takoi ajatuksiaan runoiksi kiivaalla tahdilla. Aikansa kutakin. Meriruoho sanoo tietoisesti vievänsä runojaan freesiin suuntaan. ?Olen pyrkinyt pois viinanhuuruisesta Bukowski-meiningistä. Kuinka kiinnostavaa on lukea siitä, mitä lähestulkoon jokainen suomalainen tekee perjantaista sunnuntaihin? Dokaaminen on niin epäkiinnostava aihe.? ?Ihmeen moni myös kirjoittaa runoja runojen kirjoittamisesta. Se on ehkä kaikista tylsin aihe.? Meriruohon porvarillinen kritiikki on iskevimmillään runoissa Isänmaa soitti tänne eilen ja Keskinkertaisen menestyksen mies. Ne puhuvat viiltävän humoristisesti maailmasta, joka ei tunnu omalta. Meriruoho tuskin on ihan heti vaihtamassa maastopusakkaansa klubitakkiin. Elämänkokemuksen myötä osa rahaa kohtaan koetusta happamuudesta on kuitenkin karissut. ?Olin 20-vuotias, kun kirjoitin ihan ensimmäiset jutut Göteborgilaiseen viikonloppusatuun. Joistain ajatuksistani olen kasvanut ulos. Jotkut niistä tuntuvat aika naiiveilta, kun on nähnyt, millaista köyhyys on monille ihmisille. Ei sitä kurjuutta haluaisi liikaa romantisoida. Ei ole kauhean siistiä, jos elämä mahtuu kahteen muovikassiin.? Meriruoho aikoo jatkossakin kirjoittaa puluille leivän muruja nakkelevista, vanhuksilta näyttävistä, 40-vuotiaista unohde- tuista. ?Mutta jos tänä päivänä kirjoitan kerjäläisromanttisia runoja, niin pointtina on kantaaottavuus. Näin ei pitäisi olla.? Puhtaan köyhyyden ohella Meriruohoa rassaa ihmisten kollektiivinen välinpitämättömyys. Empatia ja sympatia ovat monille yhä vieraampia käsitteitä, joita pohditaan lähinnä taksvärkkipäivänä. ?Joku voi kävellä työmatkallaan joka päivä saman romanikerjäläisen ohi ja ennemmin tai myöhemmin se kerjäläinen ikään kuin muuttuu näkymättömäksi. Naapurit, kaverit, ystävät, kaikki voivat muuttua näkymättömiksi. Me ei välitetä muista kuin itsestämme.? Ei vain syksybluesia Ruotsissa vietetyt vuodet laihojen makaronipussien keskellä opettivat Meriruohon kunnioittamaan työtä. Vaikka runoilijan habitus täsmää boheemin taitelijakuvan kanssa, haraavat teot vastaan. ?En halveksu työntekoa. Alusta asti on ollut selvää, että haluan hankkia jonkin ammatin.? Toisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ei tee duunia pelkän toimeentulon vuoksi. Runous on intohimo, ja niin sanotut tavalliset työt ruokkivat aivoja paremmin kuin samppanjasosialistien utopiat. ?Kun on päivät kumihanskat kädessä, kirjoittaminen ei pääse karkaamaan todellisuudesta. Haluan, että ne ihmiset joiden kanssa teen töitä, pystyvät lu- kemaan mun runoja. Multa loppuisivat aiheet, jos en tekisi ihan tavallisia töitä ja olisi ihmisten parissa.? Meriruohon polttoaineena ovat paitsi arjen tapahtumat, myös kärsivän taiteilijan perustyökalut eli voimakkaat tunteet. Meriruoho toteaa, että taiteilijan täytyy ehkä vähän olla ahdistunut tuottaakseen julkaisukelpoista jälkeä. Taide ei kuitenkaan synny pelkästä tuskasta. Tärkeintä on tasapaino. ?Vaikka on huonon päivän runoja, pitää olla myös hyvän päivän runoja. Täytyy löytää samanlainen balanssi kuin elämässä. Jos on pelkkää syksybluesia, niin ei sitä kukaan jaksa lukea. Hyvä kirjallisuus päästää ihmiset pois arjestaan.? Kirjoitusprosessin aikana Meriruoho ei mieti lukijoitaan, sillä kirjoitusvapauden menetys olisi liian suuri uhraus. Meriruoho ei kuitenkaan näe syytä kirjoittaa ja julkaista runoja, jos niitä ei joku lue. Live-esiintymisiä Meriruoho jännittää, mutta silti hän kirjoittaa tänä päivänä pidempiä tekstejä julkinen sana mielessään. ?Populistina olen sitä mieltä, että lavarunoudessa on parasta se, että siten runon voi tuoda kuultavaksi sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten runoja lukisi.? ?Kello tulee viisi ja häppäri loppuu?, huikkaa Proffan kellarin Teppo Toivanen. Lienee aika siirtyä toisaalle. Miten Meriruoho lopettaisi tarinansa? ?Hmm ?ehkä mä päättäisin sen ihan samaan asiaan kuin mistä se alkoikin. Pieneen mukavaan hetkeen baarissa.?
• 17
• Viihtymisen ja sietokyvyn rajamailla Kahdeksan tuntia tusinaviihdettä putkeen ? turtuvatko aivot vai pysyykö järki tallella? Toimittaja pyhitti päivän tosi-tv:n tuijottamiselle. TEKSTI: KASPERI TEITTINEN KUVITUS: JULIA KOIVULANAHO MTV:n, ei Maikkarin vaan entisen Music Televisionin, muutos teineille suunnattuja tosi-tvohjelmia suoltavaksi koneeksi jaksoi vielä joskus kummastuttaa niitä, jotka vanhasta tottumuksesta mielsivät kanavan näyttävän enimmäkseen musiikkivideoita. Nykyään reality-sarjojen seuraamista ei sen sijaan tarvitse häpeillä ? kunhan muistuttaa katselevansa niitä muodikkaan ironisesti. Ystävieni kanssa saimme jon- kin kanavan nykytilaa käsitelleen keskustelun pohjalta idean MTV-katselumaratonista. Nopeasti projekti alkoi tuntua myös toteuttamisen arvoiselta idealta. Toisena pääsiäispäivänä ei olisi edes ollut mitään parempaa tekemistä. Mutta missä piilee näiden sarjojen suosion salaisuus? Päätin ottaa selvää tulkitsemalla ohjelmia kirjaimellisesti ja camp-lasien läpi katsomalla. Klo 12.15 Homma pyörähtää käyntiin Friendzone-ohjelmalla, jossa päähenkilöt pyytävät kaveriaan avuksi treffeille valmistautumisessa vain paljastaakseen, että ovatkin ihastuneita kyseiseen kaveriin. Monta episodia samaa kaavaa noudattavaa ohjelmaa katsoessa iskee puutumisen pelko, mutta ihastuksen kohteen vastausta odotellessa tuskallisuuden myötäelämiseen on joka kerta help- po päästä mukaan. Ohjelmassa ihanan aitoa ovat tunteiden paljastuksen jälkeiset vaivaantuneet ilmeet ja eleet sekä varsinkin kielteistä vastausta seuraavat kiusallisuuden hetket. Ne tuskin voivat olla näyteltyjä. Seuraavaksi pyörähtää käyntiin Made. Se on klassinen muodonmuutosohjelma, jonka kahdesta päivän aikana tulleesta jaksosta mielenkiintoisemmassa animenörttitytöstä pyritään muokkaamaan koulun tanssiaisten kuningatar. Aggressiivisen bisnesbarbin valmennuksessa tyttöä kannustetaan hylkäämään nörttimäisimmät piirteensä, ja hän käy läpi tyylinvaihdoksen. Kaiken päätteeksi todetaan: ?You are now officially girly!? Sopiva tanssiaisparikin löytyy. Harmittelemme, ettei tarinassa enää kerrota, sisäistääkö hieman vastahakoisesti mukana ollut tyttö valmentajan opit pysyvästi oikean persoonallisuutensa hyläten ? toivottavasti ei sentään. Yleisfiilikset kuitenkin ovat Richard Wagner 200 vuotta -luento pääkirjastossa 17.4. klo 18 alkaen. Wagneriaani-lehden
• KULTTUURI tässä vaiheessa varsin positiiviset ja ?ei tää nyt niin pahalta tunnu? -henkiset. Klo 16.20 Putken puolivälin tienoilla meitä viihdyttää I Used To Be Fat -laihdutusprojekti. Ohjelmassa häiritsee pariin kertaan ääneen lausuttu oletus, että vain laihana voi olla aidosti onnellinen. Prosessi etenee muuten positiivisuuden kautta ja jättää onnistumisen avulla hyvän mielen. Laihtumisen lisäksi ohjelmassa kuvatun teinitytön vaikea suhde äitiin kehittyy myös parempaan suuntaan. Kaiken ymmärtävyyteen pyrkimisen lomassa en voi välttyä holhoavalta ajatukselta, että näissä ohjelmissa ei todellakaan pyritä kyseenalaistamaan vallitsevia ajatusmalleja, vaikka niissä olisi varsin oiva mahdollisuus iskostaa nuoriin edes hieman kriittistä ajattelua. Reality-sarjojen lomassa nähdään pari fiktiivistä sarjaa, joista molemmista jää päällimmäisenä mieleen geneerisyys ja ontuva vaikutteiden otto aiemmista suosikkisarjoista. Hollywood Heightsissa on yritystä jopa Gilmore Girls -henkiseen sanailuun, vaikka juoni on puhdasta saippuaoopperaa ja toteutus muistuttaa lähinnä kotoisia Salkkareita. Awkward sen sijaan on kuin 2010-luvulle päivitetty ja teini-ikäisten maailmaan sijoitettu Sinkkuelämää jo voice-over -kerrontaa myöten. Sarjat ovat sen verran teflonpintaisia, että keskittymiseni pakostakin her- paantuu hieman. Sivuhuomiona sanottakoon, että joka ikisellä mainoskatkolla pyörii täsmälleen sama mainosruletti. Se vasta alkaakin tässä kohtaa nyppiä. Klo 20.35 Selvästi pahinta sosiaalipornoa tarjoaa Teen Mom -reality, jossa seurataan teiniäitien moniongelmaista elämää. Jos olisi erehtynyt saamaan käsityksen, että kanavan ohjelmisto olisi kaikin tavoin siloteltua, viimeistään tämä inhorealistinen show kumoaa sen kuvaamalla päihderiippuvuutta ja väkivaltaa kaunistelemattomasti. ?Tästä tulee jotenkin likainen olo?, toteaa kaverini. Pelottavaa kyllä, itse en osaa enää kauhistua juuri mistään sarjan järkyttävyyksistä. Putken viimeisenä ohjelmana näemme Teen Momista talk show -tyyppisen kauden päätösjakson, jossa useiden reality-ohjelmien vakiokasvo Dr. Drew kaivaa esiin kaikki detaljit päähenkilöiden ihmissuhdekiemuroista. Lopuksi hän pitää saarnan ehkäisyn tärkeydestä, mitä teinit myötäilevät hiukan innottoman oloisesti. Lääkeriippuvuudesta kärsinyt äiti kertoo tajunneensa vieroitusjakson aikana, että elämästä voi selvitä, vaikkei pääsisi internetiin joka päivä. Kommentti saa aikaan katsomossamme yhtenäisen facepalm-reaktion. Silti sarjassa falskeimmalta tuntuu teinipariskunta, joka on antanut lapsensa adoptoitavaksi. Kaksikon vastuullisuutta koros- 19 tavat puheet ovat täynnä suuhun laitettuja sanoja, tai siltä ne ainakin kuulostavat. Maratonin jälkeen Reilun kahdeksan tunnin pituinen katseluputki sisälsi kohtuuttoman määrän lauseentäytteinä olleita like-sanoja ja kiekaisuintonaatioita, mutta ei sittenkään tuntunut aivan niin uuvuttavalta kuin olisi pahimmassa tapauksessa pelännyt. Vielä maratonin lopussa koimme jonkinlaisena vieraantumisen huippuna sen, että teiniäidit viittasivat oman elämänsä käänteisiin ohjelmien tuotantokausien aikamääreillä, tyyliin ?tämän kauden alussa sitä ja tätä? tai ?olen kasvanut ihmisenä viime kauteen nähden?. Tähän tunteeseen yhdistyi pieni helpottuneisuus siitä, että suhteellisuudentajumme oli mitä ilmeisimmin pysynyt ennallaan. Vaikka en toiste samanlaiseen katseluoperaatioon ryhdy, en kuitenkaan suuremmin kummastele, miksi ohjelmat puhuttelevat teinien lisäksi myös aikuistuneempia katsojia, joilla on ?aivot narikkaan? -viihteen vaje. Ohjelmat olivat helppoa katsottavaa, kun ääripäiden tunteita ei kokenut ihan älyttömän vaivaannuttavina. Oikeanlainen camp-mieliala myös löytyi kuin itsestään. Turtuminen ja kulttuurinen etäisyys lievensivät pahinta myötähäpeää. Siten ohjelmat olivat ainakin miellyttävämpiä seurattavia kuin useimmat kotimaiset reality-ohjelmat. POPPa k i n a ?Ridge Forrester, siunattu vesipuhveli? Torstaina 4.4. se sitten tapahtui. Ridge Forrester jätti Kauniit ja rohkeat päätösjaksossa, joka jätti paljon kysymysmerkkejä. En ole niinkään huolestunut päätösjakson paskuudesta (mitä se kieltämättä oli), vaan niistä mummoista, jotka ovat herkeämättä seuranneet sarjaa. Mikäli Kaunareiden ympärillä ollutta kohua ei ole seurannut, Ritken häviäminen on oltava sokki. Ensin menee viikko. Sitten toinen. Kohta jo kuukausi, eikä Ridgeä näy missään. On täysin vastuutonta, ettei Maikkari ole järjestänyt kriisiterapiaa sarjan kuuliaisimmille faneille. Nyt mummot joutuvat vaeltamaan pimeydessä ja selvittämään itsekseen tämän asian. Onko teräsmies sittenkin kuollut? Ilta-Sanomat esitteli Ridgen Kaunarit-CV:tä ennen päätösjaksoa. Jälki vakuuttaa. Ridgeä on ammuttu päähän, hän on selvinnyt miekan lävistyksestä ja kerran hän tippui sulatusuuniin selviytyen siitä hengissä. Tämän ohella hän on ollut seitsemän kertaa naimisissa saman naisen kanssa. Ei mitään mattimeikäläisten suorittamista. Päätösjaksossa Ridgeä näytettiin hävyttömän vähän. Poistuminen oli käytännössä huomaamaton. Sarjan kovimmat fanit yliopiston käytävillä ovat esittäneet kaksi teoriaa: lähtö oli siksi niin karu ja lähes huomaamaton, että paluu on tulossa jo melko pian. Toisen teorian mukaan tuotantoryhmä halusi haistattaa pitkät tälle maskuliinisuuden ikonille. Näiden vuosien jälkeen on vaikea ellei liki mahdotonta näytellä muita rooleja. Seuraavaksi Ridge (kuka on Ronn Moss?) näyttelee toimintaelokuvassa, jossa taustalla soitetaan hänen bändinsä, Playerin, toimittaja Robert Storm luennoi säveltäjistä ja soittaa levyltä musiikkinäytteitä. musiikkia. On helppo kuvitella hänen tokaisevan: ?Tää hahmohan vois olla samanlainen kuin Ridge Forrester?. Ridgestä on pakko tulla niin merkittävä osa näyttelijää, että se heijastuu siviilielämäänkin. Ajatus tosielämän Harlequinkirjojen sankarista on hieno. Leveät leukaperät, lainehtiva tukka ja graniittiset rintalihakset. Rahaa ja statusta höystettynä oikukkaan mysteerisellä luonteella. Kenties tosielämän Ridge pistää elämänsä yhtä sekaisin kuin fantasiahahmo. Elämäkerrasta tulee kerta kaikkiaan pakkohankinta. Ridgeä on ihasteltu Suomen televisiossa yli 20 vuotta. Osa Tylkkärin lukijoista ei ollut edes syntynyt silloin. Me yliopistolaiset olemme kasvaneet samaa tahtia kuin Ridge on arvokkaasti harmaantunut näköradiossa. Mikä olisikaan parempi tapa muistella parhaita hetkiä vuosien varrelta kuin sytyttää kynttilä ja lainata muutamaa Ridge Forrester -aiheista Kaunaritjakson nimeä. ?Ridge Forrester, yksinäinen terassimies? (19.5.99), ?Ridge Forrester, käärmekielinen gigolo? (8.2.01), ?Ridge Forrester, laulava ristilukki? (12.10.01), ?Ridge Forrester, ahdistunut avohousu? (26.11.01), ?Ridge Forrester, seipään niellyt nilvis? (10.12.01), ?Ridge Forrester, rietasteleva säärimies? (20.11.03), ?Ridge Forrester, mediaeroottinen olento? (22.3.05), ?Ridge Forrester, Kalifornian kosminen alkulima? (16.12.05), ?Ridge Forrester, iloinen pikkuhoususuunnittelija? (19.11.07), ?Ridge Forrester, takatukkatyyppien kantaisä? (23.1.08). Kiitos näistä vuosista Vorresterin Ritke! Joel Kanerva
• KULTTIKAMAA 2010-luvun parasta soulia Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Mitä tänään kuunneltaisiin? A amurutiineihini on hiljattain hiipinyt rasittava tapa. Jossain hampaiden pesun ja ulko-ovesta astumisen välillä jumitun räpläämään minuuttitolkulla musiikkipalvelu Spotifyn kännykkäsovellusta. Joka ikinen aamu kohtaan saman ongelman: mieleni tekee kuunnella kaikkea ja samalla ei mitään. Ahkerasti käyttämässäni palvelussa on enemmän musiikkia, kuin mitä ikinä pystyisin kuuntelemaan, mutta järjetön valinnanvara on kääntynyt viime aikoina itseään vastaan. S potifyn kaltaiset suoratoistopalvelut sekä erilaiset musiikkimediat muodostavat yhdessä kurimuksen, josta selviämiseen ei riitä 24 tuntia päivässä. Yltäkylläisen tarjonnan ja tyrkytyksen myötä rotaatio on kiihtynyt niin vauhdikkaaksi, että hyvätkään albumit eivät säilytä kiinnostavuuttaan paria viikkoa pidempään. Musiikista on tullut kertakäyttötavaraa. Verkossa jaetaan avokätisesti viidentoista minuutin julkisuutta, mutta lisäajasta taistellaan vimmatusti. Vain ani harvat tulokkaat pystyvät sementoimaan paikkansa alati kovenevassa kilpailussa kriitikoiden ja kuuntelijoiden suosiosta. LEVY. Soul on kuin musta väri ? se ei mene koskaan pois muodista. Sen tietää varsinkin newyorkilainen Daptone Records, joka on 2000-luvulla kunnostautunut ennen kaikkea perinnetietoisen soulin julkaisijana. Muun muassa Sharon Jones & Dap Kingsin levytysten myötä igitaalisen vallankumouksen lieveilmiö koskettaa musiikin lisäksi oikeastaan lähes kaikkea netin tarjontaa aina journalistisesta sisällöstä pornoon. Verkossa ei tarvitse etsiä, eikä odottaa. Kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on alati vain muutaman klikkauksen päässä, eikä perusteelliselle paneutumiselle riitä aika saati kärsivällisyys. Ärsyketulvassa ja runsaudenpulassa rypeminen on diginatiivillekin kuluttavaa. Kuten The New Yorker -lehden kolumnisti Mike Spies ongelman tiivisti: internet vapauttaa kulttuuriaarteita, mutta samanaikaisesti se rappeutaa mekanismin, joka luo niiden todellisen arvon. On vaikeaa arvostaa kunnolla jotain, minkä eteen ei ole tarvinnut nähdä juuri lainkaan vaivaa. S potify on upea palvelu, jota ilman on enää vaikea kuvitella pärjäävänsä. Silti muistelen lämmöllä ensimmäisiä omilla rahoillani ostamiani CD-levyjä, joiden suppeasta biisivalikoimasta löytyi päivittäin jotain kiinnostavaa. Kirjoittaja on journalismin opiskelija, jolla on mukanaan nappikuulokkeet useammin kuin kotiavaimet. yleisöille riittävän uskottavan tuulahduksen menneiden vuosikymmenten soulia. Victim of Love on jälleen Daptone-tuotantoa parhaimmillaan. Näkemyksellä sovitetut puhallinosuudet tuovat mieleen legendaarisimmat Stax-levytykset sekä toisaalta Daptone-kollega Budos Bandin afrobeat-flirtin. Taustayhtyeen merkityksestä kertoo myös sen saama tila albumilla: esimerkiksi komea Dusty Blue on instrumentaalina täyosuma. Albumin pääosassa on kuitenkin Bradley, jonka karisma nostaa Victim of Loven korkealle soulin kaanoniin Wilson Picketin ja Otis Reddingin seuraan. TUOMO YRTTIAHO Charles Bradley ? Victim of Love Dunham Records 2013 Ihmistä vahvemmat sanat D JOEL HAAPAMÄKI levy-yhtiö on keskittynyt vaalimaan erityisesti syvän etelän soundia. Kyse on toki ajallemme tyypillisestä retroilusta, mutta sillä erotuksella, että Daptones on toistaiseksi yltänyt aina pelkkää pintaa syvemmälle. Charles Bradleyn kohdalla retrosta puhuminen tuntuu tosin entistä turhemmalta, sillä vasta myöhemmällä iällään musiikkibisnekseen imaistu mies on paiskinut soulin sekatöitä koko ikänsä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyneitä singlejä vuonna 2011 seurannut debyyttialbumi No Time For Dreaming nosti Bradleyn kerralla kansainvälisen yleisön tietoisuuten ja aiemmin mun muassa James Brown -covereilla musikaalisuuttaan toteuttanut laulaja toi Daptonen alamerkki Dunhamin huomassa uusille KIRJA. Riikka Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013) on hengästyttävän intensiivinen tarina yhdestä Venäjän tunnetuimmasta runoilijasta sekä hänen tyttärestään. Marina Tsvetajevan (1892? 1941) ja Ariadna Efronin (1912? 1975) tarina kasvaa Pelon käsissä ihmissuhteen läpileikkauksesta yhden kokonaisen aikakauden ja yhteiskunnan kuvaukseksi. Efronit muuttavat vallankumouksen jaloista T?ekkoslovakian kautta Ranskaan. Pariisissa isä Serjo?a ja Alja työskentelevät Neuvostoliiton salaiselle poliisille Marinan selän takana. Lopulta perhe seuraa tytärtään Moskovaan, ?vapauden ja oikeudenmukaisuuden sydämeen?. Teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa, vuoden 1923 T?ekkoslovakiassa sekä 1940-luvun vaihteen Neuvostoliitossa. Marina on vanhan Venäjän kasvatti, Alja vallankumouksen jälkeisen Neuvostoliiton luomus. Marina uskoo runouteen, Alja uuteen Moskovaan, sosialismiin ja tasa-arvoon. Konfliktit ovat tiheässä, mutta ne eivät hajota tiivistä perhettä. Marinan ja Aljan suhde on pahoin vääristynyt, niin kuin kaikki Marinan ihmissuhteet. Aljan lapsuusajan he elävät tiukassa symbioosissa: Marina haluaa tehdä tytöstä peilikuvansa, ja Alja tekee kaikkensa miellyttääkseen ailahtelevaa äitiään. Runoilijan rakkaus ei yllä sanoista tekoihin, vaan ilmenee nöyryyttämisenä ja kahlitsemisena. Marina opettaa sanojen olevan ihmistä vahvempia, mutta mitä tapahtuu, kun kohtaa asioita, joille ei ole sanoja? Alja joutuu jo nuorena rakentamaan maailmansa uudestaan, tällä kertaa toiselle pohjalle kuin runonjaloille ja rytmille. Pariisiin muutettuaan Alja turvautuu kommunismiin, mutta kun hän päätyy Komiin työleirille, hänen on jälleen etsittävä elämälleen perustaa muualta. Aljan minämuotoinen kerronta vuorottelee Marinan etäännytetyn näkökulman kanssa. Välillä teksti kiihtyy hurjaksi runolliseksi vyöryksi. Kieli ei päästä helpolla, teos on hahmojensa mukaisesti lyyrinen kautta linjan. Kauniit kielikuvat ja nopein siveltimen vedoin maalatut hetket luovat vahvaa kontrastia köyhyydestä ja pakolaisuudesta koostuvalle arjelle. Jokapäiväinen elämämme on vahva ja vaikuttava historiallinen romaani. Vaikka kirja keskittyy Aljan ja Marinan väliseen suhteeseen, äidin ja tyttären tematiikka kuroutuu heidän kohtalonsa ylittäväksi ketjuksi. Tätä kirjaa ei pidä lukea, se on nautittava. MARISSA MEHR Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. TEOS 2013. 526 s. Aprillirock 18.4. Klubilla. Lavalle nousee kuusi bändiä, jotka kisaavat voitosta. Juo
• KULTTUURI CINEMA MONDO Rakkauden riivaamat Karismaattinen isä johtaa piskuista ortodoksiluostaria elokuvassa Yli vuorten. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -ohjaajan uutuuselokuva Yli vuorten päästää halun ja taikauskon voimat valloilleen. ELOKUVA. Usko ja rakkaus voivat kantaa yli vuorten, mutta molemmat voivat lähteä lapasesta yhtä tuhoisalla tavalla. 24-vuotias Alina (Cristina Flutur) palaa Saksasta Romaniaan tapaamaan orpokotinsa huonetoveria Voichitaa (Cosmina Stratan), joka on luopunut maallisesta ja vetäytynyt karismaattisen isän johtamaan piskuiseen ortodoksiluostariin. Alina ei halua lähteä takaisin ilmaan Voichitaa ja hyökkää tämän valitsemaa patriarkaalista uskonjärjestystä vastaan. Maallisen ja taivaallisen rakkauden konflikti äityy väistämättömän rajuksi hyvää tarkoittavien laupeudensisarten keskellä. Vääjämättömyydessään ja ankaruudessaan Yli vuorten muistuttaa Krzysztof  Kie?lowskin nerokasta Dekalogia. Näkökulma uskontoon on kuitenkin armottomampi: näennäinen hyvätahtoisuus on valtaan sidottua, ja pelastus raukeaa tyhjiin. Filosofisesti elokuva kiertyy Voichitan ympärille: hänet haluaa niin herra kuin Alinakin, ja molemmat ovat yhtä ehdottomia. Soppaa syventää takapajuisen ympäristön vahva uskomus riivaajiin ja paholaisen läsnäoloon. Cristian Mungiun rakentama asetelma on vavahduttava, mutta verkkaista kerrontaa vaivaa tietty staattisuus. Toisaalta hahmojen itsepintaisuudessa ja muutoksen liiallisessa hitaudessa on jotain tosielämästä kaikuvaa ja modernista joustavuudesta piittaamatonta. Elokuva on ahdistavuudestaan huolimatta täynnä visuaalista loistoa: tahtojen taistelu käydään kynttilänvalon ja pyryttävän lumen pysähtyneissä maisemissa. **** Lauri Hannus Yli vuorten (Dupa dealuri, Romania 2012) O: Cristian Mungiu N: Cosmina Stratan, Cristina Flutur, Valeriu Andriuta Kadonnutta identiteettiä etsimässä Musikaalidokumentti Laulu koti-ikävästä sovittaa ruotsinsuomalaisuudesta kaihoisan iskelmän. grillimakkarasta, milloin hiilenmustista kertomuksista. Göteborgin elokuvafestivaaleilla palkittu elokuva on koskettava ja varsin pätevästi tehty. Dokumentiksi se on melko ase- telmallinen, mutta aihe perustelee tyyliä. Darya Pakarisen, Anna Järvisen ja kumppanien esittämän siirtolaislaulut toimivat, vaikkei oma suku lahtea olisikaan ylittänyt. Klaffi Productions ELOKUVA. Kaksi miestä ja auto sesta 60- ja 70-lukujen siirtolaion usein elokuvallisen harhailun suudessa perimmiltään oli kyse. lähtökohta, mutta tällä kertaa Ruotsinsuomalaiset ovat kuin suunta on selvä. Kai Latvalehto oma heimonsa, jonka yhteinen on nelikymppinen perheellinen tunnemaisema löytyy jaettavista rokkari, jota hyvästä elämästä asioista: milloin lavatanssista ja huolimatta kaihertaa ulkopuolisuuden tunne. Kai lähtee etsimään vastauksia lapsuutensa ruotsista isänsä Taunon kanssa. Ajomatkalla Oulusta Göteborgiin avataan niin oman perheen solmut kuin suomalaissiirtolaisten jaettu mentaalihistoriakin. Vastaukset eivät ole helppoja, mutta siinä missä sanat loppuvat, saadaan apua sävelistä. Dokumentin aihepiirissä on omat vellovan patetian sudenkuoppansa. Laulu koti-ikävästä ei kuitenkaan vajoa niihin, sillä se avartaa maisemaansa verrattoman lakonisella huumorilla. Kai Latvalehto Päähenkilöpari on yksinkertai(vas.) ottaa isänsä Taunon sesti mainio, ja kohtalotoverien kanssa suunnakkohtaamiset kuljettavat tarinaa si Göteborgin eteenpäin. Yksittäisten ihmisten Mika Ronkaisen dokumentissa tarinat kertovat kaavioita paremLaulu koti-ikävästä. min, miten suuresta mullistuk- ontajana häärii Matti Ohtonen. Liput 4 euroa, sata ensimmäistä saa haalarimerkin. *** 1/2 Lauri Hannus Laulu koti-ikävästä (Suomi, 2012) O: Mika Ronkainen 21
• Tiede Kristian Tervo Eliitti omi velkakriisin Aino Anttila teki gradunsa talouden poliittisuudesta. Hän tutki valtajulkisuuksia eli politiikan julkisuutta ja valtavirran mediajulkisuutta perehtymällä sekä eduskunnan täysistuntojen keskustelupöytäkirjoihin että Helsingin Sanomien velkakriisiuutisointiin. Aino Anttila huomasi gradussaan, että kansalaisyhteiskunnan ääni loistaa poissaolollaan velkakriisijulkisuudessa. ?Talous on poliittista.? Otsikko komeilee keväällä sosiologiasta valmistuvan Aino Anttilan painomusteesta tuoreen gradun kannessa. Väite tuntuu suurelta. Siihen lopputulokseen Anttila kuitenkin päätyi tutkiessaan velkakriisin poliittisia kiistoja suomalaisissa valtajulkisuuksissa. Anttila kävi läpi Helsingin Sanomien taloussivujen sekä kotimaan ja ulkomaan osioiden uutisointia kriisistä vuosilta 2010? 2011. Hän käytti aineistonaan myös eduskunnan täysistuntojen keskustelupöytäkirjoja. Hän löysi mediakeskustelun huippuhetkien perusteella kolme kiistaa. Keväällä 2010 keskustelu vakiintui Kreikan tukipakettia koskevaksi, ja saman vuoden syksyllä keskustelua hallitsi Irlannin pankkikriisi. Vuonna 2011 keskusteltiin Kreikan lainan vakuuksista, mikä kulminoitui eduskuntavaaleihin ja perussuomalaisten antamaan kritiikkiin tehdyistä päätöksistä ja politiikasta. Kiinnostavaa oli, että valtajulkisuuksissa käydyssä keskustelussa asiantuntijoiden rooli oli pienempi kuin Anttila ensin oletti. Pääosassa ja äänessä olivat suomalaiset poliitikot ? toisin sanoen eliitti. ?Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta olivat puheissa näkymättömissä, vaikka on selvää, että talouskriisi kuohuttaa myös tavallisia ihmisiä?, Anttila sanoo. Anttilan mukaan niin sanotut mediavälitteiset vastajulkisuudet, joista hän nimeää esimerkiksi Voima-lehden, lähestyvät talouskriisiä myös muista näkökulmista. Valtamedioiden velkakriisiuutisoinnissa sen sijaan ruohonjuuritason näkökulmalle ei anneta tilaa. ?Poliitikkojen puheessa kansaa pyritään hallitsemaan ja määrittelemään. Todellista osallistamisen kulttuuria ei ole?, Anttila sanoo. Yhteinen hyvä muuttumassa Anttila huomauttaa, että suomalaista talouskeskustelua on pidetty tavallisesti uusliberalismin sävyttämä teknis-rationaalisena puheena. ?Uusliberaalissa paradigmassa taloutta, asiantuntijuutta ja epäpoliittisuutta pidetään pätevyyden osoituksina sekä oikeanlaisina politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan tapana. Tällöin yhteinen hyvä kumpuaa markkinavetoisesta ajattelutavasta?, hän sanoo. Anttila sanoo, että käsitykset yhteisestä hyvästä ohjailevat aina jossain määrin ihmisten tapaa argumentoida ja perustella mielipiteitään. Tutkimuksen teon alkutaipaleella hän olettikin, että kriisin ratkaisuksi tarjottaisiin talouskasvua, kilpailukyvyn parantamista ja voittojen saavuttamista. ?Se ei ollutkaan niin. Esiin nousi, miten kriisin aikana tulee noudattaa sääntöjä, olla tehokkaita ja noudattaa perinteitä.? Pian Anttila huomasi, että hänen tutkimustuloksensa osoittivat talouskriisin horjuttaneen myös tapoja käsittää yhteistä hyvää. ?Poliittisessa puheessa esiintyvät tunteet, omat kokemukset ja uudenlainen retoriikka kertovat muutoksesta. Kriisi on samalla myös uusliberalismin ja talousajattelua korostavan yhteiskunnan kriisi?, Anttila kiteyttää. Persujen nousu Anttila huomasi, että Suomessa ja Euroopassa nähty populististen puolueitten kannatuksen nousu liittyy laajemmin edustuksellisen demokratian kriisiin. ?Ongelma on, että kansalaiset eivät koe tulleensa edustetuiksi. Valtavirtajulkisuus osaltaan vahvistaa, että kansalaisten ääni kuuluu vain lehtien mielipidepalstalla. Niin sanotuista tärkeistä asioista puhuttaessa kansalaisvaikuttamisen tie sulkeutuu.? Anttila hyödynsi gradussaan ranskalaisen politiikan tutkija Pierre Rosanvallonin ajatuksia demokratian kriisistä. Ajatusten mukaan ihminen ei ole passiivinen vaan demokratia muuttuva. ?Rosanvallonin mukaan populismi on äärimmäinen antidemokratia. Jos populistit pääsevät tavoitteeseensa, liike lakkaa olemasta. Tällöin populismi on osa itse ilmiötä. Se toimii vastauksena demokratiavajeen kokemukseen. Populisti myös itse sanoo, että ?herrat päättävät eikä sille mahda mitään??, Anttila summaa. Anttila peräänkuuluttaisi valtavirtajulkisuuteen nykyistä enemmän myös kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa ja moniäänisyyttä. ?Jotain kertoi esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat ei uutisoinut opiskelijoiden kehysriihen alla järjestämää suurmielenosoitusta seuraavan päivän lehdessä ollenkaan.? LAURA MYLLYMÄKI Vastaa kielikeskuksen kartoituskyselyyn: kielikeskus.utu.fi/ajankohtaista/tarvekartoitus.html.
• 23 www.hiusmuotoiluatunteella.fi Opiskelija-alennus ( Riikan, Petran, Jessen ja Tiinan töistä ) Muista mainita opiskelija-alesta aikaa varatessasi! -15% Haluaisitko opiskella turuN avoimessa ammattikorkeakoulussa? Find us on Facebook Avoin ammattikorkeakoulu on sinulle, jos haluat päivittää ammatillista osaamistasi, kokeilla uuden alan kiinnostavuutta tai opiskella etukäteen opintojaksoja myöhemmin suoritettavaa ammattikorkeakoulututkintoa varten. Syksystä 2013 lähtien sinun on myös mahdollista suorittaa joidenkin koulutusohjelmien ensimmäisen vuoden opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Opiskelu avoimessa ammattikorkeakoulussa on maksullista. Soita ja varaa aika 040-4847728 Ark. 9-17 La 9-14 Muina aikoina sopimuksen mukaan. avoimessa ammattikorkeakoulussa voit opiskella amk-tutkintoihin kuuluvia opintoja iästä tai pohjakoulutuksesta riippumatta ? opiskelu on avointa kaikille! Kysy rohkeasti lisää! avoinamk@turkuamk.fi p. 050 5989 515 tai 050 5985 761 www.latokartanonyokyla.fi www.turkuamk.fi/avoin www.turkuamk.fi opisKeLijat teatteriin kaksi yhden hinnalla! KaKsi opisKeLijaa Monsteri oLohuoneessa -esityKseen yhteishintaan 22 ? Liput 02 232 1215 info@linnateatteri.fi www.linnateatteri.fi l i n n at e at t e R i FaC e B O O k i s s a ! taRjOus kOskee esityksiä: pe 12.4. KLo 19, La 13.4. KLo 18 ja 18.4. KLo 19
• 24 TYY Alayhdistysten infopalsta AKN Turun akateemiset soutajat AKN ry pitää maanantaina 15. huhtikuuta klo 17:00 Turku-salissa keskusteluillan opiskelijademokratiasta. Keskustelijoina toimivat Tyy edustajiston puheenjohtava Ville Valkonen, kaupunginvaltuutetut Saara Ilvessalo ja Tuomas Viljamaa sekä TYYn hallituksen jäsen Petra Peltonen. Keskustelun lomassa myös pientä tarjoilua. Varmana keväänmerkkinä Turun akateemiset soutaja järjestävät taas alkeiskurssi! Kurssi starttaa tiistaina 16.4. Kupittaan urheiluhallilla kello 19:00. Alkeiskurssin jälkeen voit liittyä kisaryhmäämme ja osallistua soudun SMkisoihin elokuussa tai jatkaa kuntoilua vapaa-ajan soutajien parissa kesästä nauttien. Kurssi järjestetään neljästi viikossa kahden viikon ajan. Viikoilla 16 ja 17 tiistaina, keskiviikkona ja torstaina kello 19:00. Lisäksi viikonloppuna naiset treenaavat lauantaina 20.4. kello 11:00 ja 27.4. kello 10:00 ja miehet sunnuntaina 21.4. kello 11:00 ja 28.4. kello 10:00. Kurssin hinta on 15?. Ilmoittautumiset 14.4. mennessä osoitteeseen kmorav@utu.fi, josta saa myös lisätietoja. Tervetuloa mukaan! www. academicrowing.net Delta ry Delta ja TYK ry järjestävät kaljaviestin 17.4. Kerää 4-10 hengen joukkue, keksikää mahtava teema ja valmistautukaa kiertämään Turun baareja! Lähtö ja joukkueiden ilmoittautuminen tapahtuu Proffan kellarista kello 18.00 alkaen. Joukkueiden ilmoittautuminen päättyy 20.00. Viestiin ilmoittautuminen maksaa 2 euroa per henkilö. Viestin jatkot pidetään Night Club Marilynissä 22.00 alkaen. Lippu bileisiin maksaa 2 euroa, mutta kiertäjille jatkot ovat ilmaiset. Päivystykset toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15. Futsal-vuoro perjantaisin 14:00-15:00. Turun ev.lut. opiskelija- ja koululaislähetys Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 16.4. Ihmiseksi tullut Jumala (1.Joh.5), Mikko Paavola. Ti 23.4. Kristitty ja mammona, Tiina Oinonen. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku. In English: Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4. You are warmly welcome! Read more: www.opko.fi/turku/english TYYn edunvalvontavaliokunta TYY:n edunvalvontavaliokunta järjestää Päiväunet kampuksella -tempauksen tiistaina 16.4. Tempauksella halutaan muistuttaa riittävän unen ja levon merkityksestä opiskelijoiden jaksamiselle. Päikkäreitä vietetään Educariumin liikuntasalissa klo 10-16 sekä kauppakorkeakoulun luentosali 05:ssä. Unien lomassa voi saada YTHS:n tarjoamaa unitietoutta. Tervetuloa nauttimaan nokosista ja hakemaan uutta virtaa opiskeluun! Samaan aikaan Turun kauppakorkeakoululla vietetään TuKY:n Edunvalvontajaoston Hyvinvointipäivää, jossa on tarjolla mm. ensiapukoulutusta. Suosittelemme osallistumaan! Ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunta järjestää 22.4. klo 17.00 alkaen alkoholittoman hengailuillan, joka on kaikille avoin, ilmainen ja hauska. Tarkoituksena on viettää tapahtumaa ulkona, mutta olemme myös varautuneet huonoon säähän varaamalla Index kartanon käyttöömme. Tällä kertaa järjestämme mölkyn sekä grillattavaksi makkaraa (myös vegevaihtoehto). Mölkkyä ei ole pakko pelata eikä makkaraa syödä. Paikalle voi siis saapua pelailemaan myös muita pelejä tai muuten vaan oleskelemaan. Myöskään aiempaa kokemusta mölkystä, edunvalvontavaliokunnasta tai mistään muustakaan ei vaadita. Miten löydät paikalle: Indexin tilat sijaitsevat Publicumia vastapäätä olevassa, Pubilta katsottuna vasemmanpuoleisessa puutalossa. Turun ylioppilaskamerat Vuosikokous perjantaina 12.4. klo 17.00 alkaen, Ravintola Proffan kellarin pienempi kabinetti (Rehtorinpellonkatu 6). Tervetuloa! Keväällä tulossa ainakin Valokuvauksen peruskurssi ja tarvittaessa Pimiökurssi. Lisätietoja tyok.fi tai jere.kupari@utu.fi. TVO Armaat maakuntamme ystävät! Osakuntakokous päätti ottaa huomaamme kannatusjäseniksi kaikki ihmiset ja yhteisöt oppiarvoon tai -arvottomuuteen katsomatta. Kunhan viranomainen vahvistaa säännöt, kaikki kaverit voi kutsua Tevikselle. TVO:n suurhanke uuden uljaan osakuntatilan rakentamiseksi etenee, ja tänään 12.4. kokoonnutaan suunnittelemaan kaikkea senpuoleista elämänmenoa ja järjestystä. Haluatko pysyä ajantasalla? Tilaa Teviksen sähköpostilista, se toimii kuumina kesäpäivinäkin: https://lists. utu.fi/mailman/listinfo/tvoaktiivi Okkokous päätti tulevat juhla-ajankohdat, merkitsehän almanakkaasi: Seniorijuhlia juhlitaan 22.11.2014, 21.11.2015, 19.11.2016, 18.11.2017, 17.11.2018 ja 23.11.2019 ja Vuosijuhlia 8.3.2014, 7.3.2015, 12.3.2016, 11.3.2017, 10.3.2018 ja 9.3.2019. Suuret pidot on odotettavissa. Lisäksi kerhokeskiviikko keskiviikkoisin tai torstaisin, tarkkaile kalenteria ja ole tervetullut! TYYpillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Ehdolle edustajistovaaleissa? kasvattamaan äänestysprosenttia mukavasti, mutta samalla ehdokkaiksi asettuneiden määrä laski. Täksi vuodeksi ylioppilaskunta onkin ottanut vaalien tavoitteeksi ehdokasmäärien kääntämisen taas nousuun, kuitenkaan unohtamatta myöskään äänestysprosentin kasvattamista. Viime vaalien äänestysprosentissa 34,54 on vielä runsaasti parantamisen varaa. Ehdokasmäärien kasvattamiseksi haluankin pyytää niin vanhoja kuin myös mahdollisia uusia vaalilistoja aloittamaan ehdokkaiden rekrytoinnin mahdollisimman aikaisin, sillä syksy ja vaalit saapuvat aina yllättävän nopeasti. Miksi sinun siis kannattaa lähteä ehdolle ylioppilaskunnan vaaleissa? Kuten alussa mainitsin, on edustajisto ylioppilaskunnan korkein päättävä elin, joka luo ylioppilaskunnan linjat. Viime vuosina opiskelijat ja opiskelijaliike on kohdannut monia haasteita niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Tällä Turussa esimerkiksi opiskelijoiden vaikutusvallan kaventaminen laitostasolla, oppiaineiden yhdistäminen sekä vaihto-opiskelijoiden asumisen epävarmuus ovat olleet asioita, joihin ylioppilaskunta on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan. Valtakunnan tasolla yli- oppilaskunnat yhdessä Suomen ylioppilaskuntien liiton kanssa vaikuttavat valtakunnallisiin haasteisiin, kuten nyt kehitysriihen aikana opintotuen tulevaisuudesta käytyyn taisteluun. Näihin asioihin ja ylioppilaskunnan kantoihin niistä pääset parhaiten vaikuttamaan edustajistosta käsin. Jos et itse halua lähteä ehdolle, käytä kuitenkin äänesi itse vaaleissa. Edustajistovaalien ennakkoäänestys on 28.10.? 1.11. ja varsinaiset vaalipäivät 5.?6.11. Lisäksi ylioppilaskunta käynnistää vielä syksyn aikana kilpailun, jossa se etsii edustajisto- vaalien kampanjalle iskulausetta. Lisätietoa kampanjasta tulee myöhemmin ylioppilaskunnan nettisivuille. Lauri Hannus Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit ovat taas tulossa ensi syksynä. Kaksivuotiselle kaudelle valittava edustajisto on ylioppilaskunnan korkein päättävä elin, jonka tehtävä on luoda linjat ylioppilaskuntamme toiminnalle niin omaa yliopistoamme koskevissa asioissa kuin valtakunnallisissa koulutukseen ja opiskelijan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Edustajisto myös vastaa ylioppilaskunnan budjetista ja siten ylioppilaskunnan menoista sekä sinun jäsenmaksusi suuruudesta. Kahden vuoden takaisissa edustajistovaaleissa onnistuttiin Samuli Maxenius Turun yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Nuku päiväunet kampuksella 16.4. klo 10.00-16.00 Edulla tai kauppakorkeakoululla.