7/2013
y
t
C i ero
n um
j a monitoimihuoneita
a
j
kutupaikko
Ty l k k ä r i t e s t a
ROBERT MERIRUOHO S. 16
s
kopit.
s
u
t
i
v
o
s
n
i
g
n
i kaupu
PÄIVÄ TOSI-TV:TÄ s.18
S . 12
ELIITIN VELKAKRIISI S. 22
GRavEyaRd
humalistonkatu 8 a
PE 12.4. ILTA, 14e / 12e (Tiketti)
CouGh (USA),
WitCh mountain (USA)
la 13.4. ILTA, 10e / 8e (Asema & Tiketti)
Mestarisoundi Live: RuGER hauER
kE 17.4. LIVE, 20e / 17e (Tiketti)
GRavEyaRd (SWE), dEath haWks
ILTA: likE toRChEs (SWE),
FoundinG nEvERland 5e
to 18.4. ILTA, 5e
Razika (No)
PE 19.4. ILTA, 6e
Pääruoka esittää: tRyER, sold out,
tax, RatFaCE
la 20.4. LIVE, 13e / 11e (Tiketti)
husky REsCuE, BlaCk lizaRd
ILTA: Mestarisoundi Live:
PalEFaCE & matRE 10e / 8e (Tiketti)
to 25.4. ILTA, ilmainen sisäänpääsy
husky REsCuE
PalEFaCE & matRE
Cmx
Kivestivaalit loves Poland!
tomato, tomato, lxmP,
hisko dEtRia, thE kuRWs
PE 26.4. LIVE, 20e / 18e (Tiketti)
Cmx
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
www.facebook.com/turunklubi
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
special offer!
leikkaus 30/40 ?
väri+leikkaus 80-99 ?
(opiskelijakorttia näyttämällä)
www.clipp.fi
linnankatu 17 hämeenkatu 1
forum
p. 232 9096
p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
NUMERO 7/2013
12.4.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
Eliitin alaiset
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli juttu nimeltä Ilmastonmuutoksen suuret syylliset.
Artikkelissa listattiin joukko toimijoita, jotka ovat ilmastonmuutoksen edistämisessä suuressa roolissa.
Vastaus ei yllätä: ilmaston lämpenemisessä yksittäistä kuluttajaa suuremmassa vastuussa ovat öljymiljardöörit, saastuttavat kiinalaisyhtiöt,
teollisuuden lobbarit ja vastuuttomat poliitikot.
Toisenlaisen julkisen keskustelun nostatti pintaan näyttelijä Jasper
Pääkkönen, joka kertoi Ylen A-Stream -ohjelmassa, kuinka maa- ja metsätalousministeriö oli yrittänyt vaientaa Pääkkösen antamasta Suomen
kalapolitiikkaa koskevaa kritiikkiä.
Mikä sitten yhdistää näitä kahta keskustelua?
Ainakin se, että eliitti määrää.
Hieman samankaltaisen huomion teki tähän Tylkkäriin haastateltu,
gradunsa talouden poliittisuudesta tehnyt Aino Anttila (s. 22).
Politiikan julkisuutta sekä valtavirran mediajulkisuutta tutkinut Anttila huomasi, että velkakriisistä puhuttaessa äänessä ovat poliitikot ? eli
eliitti.
Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta sen sijaan loistavat keskustelussa
poissaolollaan. Ruohonjuuritason toimijat pääsevät ääneen vain vaihtoehto- tai vastamedioissa.
Niin sanottu oikea keskustelu on harvojen oikeus.
Kansalaisyhteiskunnan systemaattinen huomiotta jättäminen nostaa
karvat pystyyn.
Todetaanhan perustuslaissakin, että ?kansanvaltaan sisältyy yksilön
oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen?.
?
Ridge Forrester, Kalifornian kosminen alkulima
(16.12.05).
Pop-pakinassa kaivataan Kaunareitten
Ridgeä. S. 19
?
Mä harrastan pyöräilyä sen takia,
että saa juoda kaljaa.
Fillarijengi, uhka vai mahdollisuus? S. 10
Onneksi läheltä löytyy myös ilahduttavia esimerkkejä. Ei tarvitse kuin
suunnata katseet kampukselle.
Turun yliopiston ja TYYn yhteinen lempilapsi, Universitas Turku, on
hyvä esimerkki siitä, miten asioita voi tehdä alhaalta ylöspäin. Ideana on,
että opiskelijat suunnittelevat itse itselleen toteuttamiskelpoisia kursseja
tai muita opinto- tai opetuskokonaisuuksia.
Nyt jaettavasta opiskelijajärjestöjen
avustusrahasta kilpailevat niin yrittäjyydestä kiinnostuneet humanistit kuin
luonnontieteilijätkin, jotka haluavat
petrata taitojaan viestinnässä.
Näitä lisää, kiitos.
LAURA MYLLYMÄKI
Kristian
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Tervo
OTA IISISTI, ILONA!
?Hautautuvatko aloitteet valiokuntiin, vai tuodaanko ne suuren salin äänestettäväksi?? kysytään TYYn blogissa.
Turun yliopisto
Suomen toiseksi
suosituin yhteishaussa
Tänä vuonna Turun yliopistoon pyrkii
lähes 18 000 hakijaa, mikä on yli
yhdeksän prosenttia enemmän kuin
vuosi sitten.
Turun yliopistoon pyrkii 17
774 hakijaa, mikä on noin 1500
enemmän kuin viime vuoden
yhteishaussa. Suomen yliopistoista Turun yliopistoon pyrkii
opiskelijaksi toiseksi eniten hakijoita. Hakuaika yliopistoihin
päättyi keskiviikkona 3.4.
Hakukohteista eniten hakijamäärää kasvatti sosiaalityö, jonne pyrkii yli 50 prosenttia viime
vuotta enemmän hakijoita.
Eniten hakemuksia aloituspaikkaa kohden saapui kasvatustieteiden ja luokanopettajan
koulutuksiin sekä psykologiaan,
biologiaan ja logopediaan ? tänä vuonna myös arkeologiaan.
Erityispedagogiikkaan pyrkii
peräti 53 hakijaa yhtä opiskelu-
paikkaa kohti.
Tiedekunnista eniten suosiotaan kasvattivat yhteiskuntatieteellinen ja oikeustieteellinen
tiedekunta sekä kauppakorkeakoulu.
?Yksittäisissä hakukohteissa saattaa tapahtua vuosittain
jyrkkiäkin hakijamäärän vaihteluita. Keskeistä on, että kaikissa oppiaineissa päästään valitsemaan opiskelijat suuresta
määrästä hakijoita?, yliopiston
rehtori Kalervo Väänänen sanoo yliopiston tiedotteessa.
Nyt julkaistut hakijatilastot
ovat alustavia, ja niihin saattaa
tulla vielä pieniä muutoksia.
TYL
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
Yli 30 ainejärjestöä haki
itse toteutettaville opintokokonaisuuksille
Universitas Turku -hankeavustukset jaetaan vielä ennen vappua. Hak
toiveet viestintä- ja työelämätaitojen oppimisesta.
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
Universitas Turku -hankeapurahaa haki yhteensä 32 opiskelijajärjestöä.
Avustusrahaa
on tarkoitus jakaa järjestöille
10 000 euron edestä.
Hankekoordinaattori Lauri
Miikkulainen kertoo yhdistysten hakemusten tason olleen
korkealla.
?Hakemuksia tuli laidasta laitaan. Joihinkin hankkeisiin haettiin avustusta 100, toisiin taas
9000 euroa. Skaala oli valtava?,
Miikkulainen kertoo.
Universitas Turku on yliopis-
ton ja ylioppilaskunnan yhteinen hanke, joka polkaistiin
käyntiin vuoden alussa. Tavoitteena on lisätä opiskelijajärjestöjen keinoja kehittää yliopistossa tarjolla olevaa opetusta.
Miikkulaisen mukaan opiskelijajärjestöjen hankesuunnitelmissa korostuivat erityisesti
toiveet työelämä- ja viestintätaitokurssien järjestämisestä.
Hankesuunnitelmista käy ilmi,
että järjestöt haikailevat myös
opintomatkojen perään.
?Hakemuksista huomaa, että
erityisesti käytännön taitojen
kurssien perään on kysyntää?,
Miikkulainen sanoo.
Humanistit
liikkeellä
Eniten hakemuksia tuli humanistisen tiedekunnan oppiaineitten
ainejärjestöiltä, jotka lähettivät
yhteensä 14 hankesuunnitelmaa.
Toiseksi eniten, yhteensä seitsemän, hakemuksia tuli matemaat-
YTHS:ltä Kristiina Kunttu kertoo tuoreesta korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta m
UUTISET
UUTISET
5
Kristian Tervo
KYSYY:
Ymmärrätkö
runoja?
KRISTIAN TERVO
Eveliina Tamminen, 1. vuoden
optometrian opiskelija
En kauheasti lue runoja. Lukioaikoina tuli tehtyä muutama
analyysi.
avustussummaa
opintokokonaisuuksille
Universitas Turku -projektin
hankekoordinaattori Lauri
Miikkulainen kiinnitti julistetta
TYYn ilmoitustaululle. ?Opiskelijat kaipaavat lisää työelämän
kannalta relevanttia opetusta?,
hän sanoo.
Juha Saarimäki, 2. vuoden
kauppatieteen opiskelija
En. Yläasteen äidinkielentunneilla ei syntynyt intohimoa. En
oppinut ymmärtämään runojen
merkitystä.
kemuksissa korostuivat
tis-luonnontieteellisen tiedekunnan oppiaineitten ainejärjestöiltä.
Turun kauppakorkeakoulun,
lääketieteellisen
tiedekunnan,
oikeustieteellisen tiedekunnan ja
yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöiltä tuli kultakin 2?3 hakemusta.
Ainoastaan kasvatustietieteiden opiskelijajärjestöiltä ei tullut
yhtään hakemusta. Lauri Miikkulaisen tiedossa kuitenkin on, että
kasvatustieteilijäopiskelijoiden
hakemus ei tältä erää ehtinyt mukaan, vaikka kiinnostusta olikin.
Miikkulaisen mukaan rahoitusta pyritään myöntämään ensisijaisesti niille, jotka pystyvät
luomaan pysyvää toimintaa.
?Koko Universitas Turun idea
on, että opiskelijoiden suunnittelemasta opetuksen järjestämisestä
jäisi jotain käteen pitkäksi aikaa.
Keskeistä on myös, että tehdään
jotain eri tavalla kuin aikaisemmin. Hankesuunnitelmat todistavat viimeistään sen, että opiskelijat osaavat tehdä muutakin kuin
järjestää juhlia?, hän sanoo.
Rahoitusta
kymmenelle
Päätökset rahoituksen myöntämisestä tekee Universitas
Turun kuusihenkinen ohjausryhmä.
Miikkulainen arvioi, että
päätös avustusrahan jakamisesta on selvillä vappuun mennessä. Ylioppilaskunnan edunvalvontavaliokunta on mukana
arvioimassa, mille järjestöille
rahoitus tulisi myöntää.
?Edunvalvontavaliokunnassa
on jäseniä usealta oppialalta.
On verrattain haasteellista arvioida, keille on suunnitelmista
todellista ja pitkäaikaista hyötyä?, Miikkulainen arvioi.
Rahoitus on tarkoitus myöntää noin kymmenelle tai useammalle projektille.
Kuluva vuosi on Universitas
Turun pilottivuosi.
Päätökset hankkeen tulevaisuudesta tehdään aikaisintaan
ensi syksynä.
LAURA MYLLYMÄKI
ma 15.4. Janus-salissa klo 18. Ilmoita saapumisesta etukäteen 12.4. mennessä: jejota@utu.fi.
Samuli Teuri, 2. vuoden
kauppatieteen opiskelija
En hirveesti. Voisihan sitä periaatteessa yrittää.
Miina PohjOlainen
Päivä ilman paperia
Ilmastonmuutoksesta pauhaavat tiedostavat nuoret kuluttavat
opiskellessaan mottikaupalla paperia. Toimittaja luonnosteli,
millainen olisi Paperinpihtaajan päivä.
Huhtikuinen kevätaamu paistaa
ikävästi Paperinpihtaajan (nimi
muutettu) tablettiin. Iltapäivän
tenttiin valmistautuminen on
taas vaihteeksi jäänyt viime tinkaan.
539 sivuinen jättiläinen löytyi
e-kirjana. Se on ohut ja kevyt,
eikä sivujen marginaaleja ole sotkettu ties millä tuherruksilla.
Ja mikä parasta, sen saatavuutta ei tarvitse jännittää.
Suomi on yhä vuonna 2013 ekirjojen kehitysmaa. Kehitysapua
tarjoavat lähinnä ulkomaiset nettikaupat ja tarjontaansa lihottaneet kirjastot.
Paperinpihtaajan aamumurot
jäävät lautaselle, sillä kello näyttää luentopakkoa.
Oi, miten dosentti onkaan älykäs ja aikaansa seuraava! Moodlesta löytyvät Powerpoint-esitykset ovat sekä opiskelijoiden että
metsien etu.
Luennoitsijan jokaisen sanan
ylös kirjaaminen ei kuulu moderniin yliopistoon. Luentorungon
on löydyttävä netistä. Muistiinpanoja tehdään oppimisen helpottamiseksi, ei tradition vuoksi.
Näin jää aikaa sille kuuluisalle
omalle ajattelulle.
Muistiinpanonsa Paperinpih-
taaja naputtelee tabletilla käyttäen hyväksi ilmaista Evernoteohjelmaa. Tekstitiedoston automaattinen synkronisointi eri
laitteiden välillä ei ole nörtteilyä
vaan nykypäivää.
Suunnaksi tenttiakvaario. Paperinpihtaajan mielestä oppiaineet
voisivat vihdoin laajamittaisesti
tunkea tenttikuoret kierrätykseen
ja pyyhkiä pölyt akvaarion littunäytöiltä.
Tuskin mikään opinahjojen
ulkopuolinen instanssi pakottaa
väkeään kirjoittamaan virallisia papereita ilman kunnollista
muokkausmahdollisuutta.
Tenttiakvaario on jo olemassa,
ilmeisesti vain tahto sen käyttöön
puuttuu.
Tenttipaniikki on ohi. Paperinpihtaaja vilkaisee kalenteriaan.
Se luonnollisesti kulkee puhelimessa, eikä vihkontapaisessa
sekamelskassa, joka on tarrattu
täyteen post it -lappuja.
Toiset puhuvat tottumuksesta,
Paperinpihtaaja helppoudesta.
Aikataulut on niin ikään synkattu muiden laitteiden kanssa.
Jos ruokailun tallentaa tiistaille
klo 14.00, löytyy tieto joka apparaatista minuutin sisällä.
Opiskelupäivä päättyy graduseminaariin.
Ryhmään osallistuu parhaimmillaan 15 opiskelijaa, joita varten molemmat päivän käsiteltävät
työt on tulostettu ? tulivat he paikalle tai eivät.
Vaikka tarjolla onkin päänsärkyfonttia molemmin puolin arkkia, on tulostimesta rykäisty ulos
sellaiset 120 A4:sta.
Seminaari-istuntoja on kevätlukukaudella tusina ja Paperinpihtaajan pääaineessa graduryhmiä
on kaksi. Näin ollen yksi oppiaine
hukuttaa lukukaudessa pelkkiin
graduseminaareihin
pyöreästi
Luonto-liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää kevätseurantaretken Naut
AJASSA
?
Paperinpihtaaja ja muutama muu
opiskelija ei niitattuja arkkeja
käpistele. He käyttävät läppäreitään ja
täppäreitään.
3000 arkkia.
Osa näistä papereista jää lojumaan lokerikkoon. Monet tulostavat niput jo kotona.
Paperinpihtaaja ja muutama
muu opiskelija ei niitattuja arkkeja käpistele. He käyttävät läppäreitään ja täppäreitään.
Niistä on seminaareissa muutenkin iloa. Wikipediasta voi
hakea omituista triviaa ja väittää
naama peruslukemilla nojaavansa
yleissivistykseensä.
Tai jos seminaariaihe ei satu
kiinnostamaan, voi asiasta avautua Facebookissa. Parhaassa tapauksessa saa seminaarilaisilta pari
tykkäystä.
Vapaus!
Paperinpihtaaja teki sen. Hän
luki tenttiin, kävi luennolla, valitti printtimedian tilasta, vieraili
tenttiakvaariossa ja nipotti graduseminaarissa koskematta yhteenkään paperinpalaseen.
Akku on kuitenkin tyhjä, eikä
tekniikkaan nojaaminen muutenkaan ole yksiulotteinen onnela.
Yhä useampi teknologiaihme
vaatii erikoistyökaluja avautuakseen, ja näin ollen niiden kierrätys on paitsi aikaa vievää, myös
kallista.
Paperinpihtaajan omatunto soi
myös silloin, kun näytöllä vilisee
uutisia IT-firmojen halpatyövoimakäytännöistä. Minimipalkkojen alitus ja surkeat työolot ovat
peruskauraa.
Valintoja.
Peukuta Tylkkäriä
9 miljoonaa
arkkia
Turun yliopiston tietohallinnon mukaan pelkästään
verkkotulostimilla ja monitoimilaitteilla tulostetaan ja
monistetaan yliopistolla noin
yhdeksän miljoonaa sivua
vuodessa.
Lukuun eivät sisälly ne tulosteet, jotka printataan suoraan henkilökunnan koneisiin kytketyiltä tulostimilta.
Opiskelijoiden
kotitulostuksen määrää ei myöskään
voida tarkasti arvioida.
Henkilökuntaa ja opiskelijoita Turun yliopistolla on
yhteensä noin 25 000, joten
henkilöä kohden paperia
kuluu vuosittain 360 arkkia.
Huomattavaa toki on, että
aktiivisia tulostajia on selvästi vähemmän kuin mikä
7
Facebookissa:
facebook.com/tylkkari
on yliopiston kokonaismuonavahvuus.
IT-luokissa käyttöön otetuilla tulostuskiintiöillä on
saatu aikaan selviä säästöjä.
Turun yliopiston kiintiö sallii 300 maksutonta tulostusta tai kopiointia lukukautta
kohti.
Esimerkiksi Educariumin
3. kerroksen IT-luokassa
kului vuodessa aiemmin yli
miljoona A4:sta. Tällä hetkellä laskennallinen vuosikulutus on noin puoli miljoonaa arkkia.
Vastaavat tulostuskiintiöt
ovat laajasti käytössä muissakin Suomen yliopistoissa.
Yliopiston paperinkäytön
yleistä suuntaa tietohallinto
ei lähde arvioimaan.
Jouko Luhtala
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Valittajat
On ihmisiä, jotka nurisevat kaikesta. Ravinto on kelvotonta,
upouusi tietokone ei ole tarpeeksi nopea, kieli tarttuu kylmään
kaiteeseen. Valittajia inspiroi
huonosti hoidettu suhde omaan
rajallisuuteen ja sen jatkuva projisointi lähiympäristöön. En minä muuten, mutta kun kaikki on
niin kehnosti hoidettua.
Tietenkään valittajat eivät ole
täysin väärässä. Maailma kun
kohtelee itse kutakin ajoittain
kuin Unto-sedän kauppakeskuksen lattialle pudottamaa keinonahkakinnasta. Mutta asian
varsinainen pihvi ei ole tässä,
sillä kun homman oikein oivaltaa, samassa veneessä oomme
jokainen, ja suurin osa etsii poh-
jatulppaa vimmoissaan. Valittajilla menee yleensä ihan hyvin
tai ainakin kohtuullisesti: heillä
on läheisiä, joille marmattaa sekä
jaksamista tehdä niin.
Onnellisuus ei lopulta ole vaikeuksien poissaoloa vaan aamukuudelta heräämistä ja kävelyä lapio kainalossa läpi pelkoaukean.
Tämä on tiedossa, muttei kelpaa
kaikille. Valittajat puhkovat neuroosinsa niin tiheiksi säikeiksi,
ettei kuuna päivänä tule vaaraa,
että he istuisivat alas tyytyväisinä
vain tajutakseen kaiken olevan jo
täällä ja samalla katoavaista. Niin
kauan kun tyydytys häämöttää
epäolennaisuuksien vuorten takana, se on samalla ikuinen.
Anja
Karppinen
Kaapo Paatos
telankoskelle 28.4. klo 12. Tarkoituksena on tarkkailla erilaisia kasveja.
Aake Kinnunen
Janne Roine (vas.), Tomi Salo, Mikael Topi sekä Toni Isokivi antoivat kehuja Raision Martinsalin akustiikalle.
Mario Bros SOI vaskisoittimin
Turkulainen vaskikokoonpano Quinsonitus ja Turun oopperakuoro järjestävät
ensimmäisenä suomalaisena kokoonpanona tietokone- ja konsolipelimusiikista
koostuvan konsertin. Tylkkäri kävi harjoituksissa kuuntelemassa aikaansaannosta.
Mario Bros?n tunnusmusiikki
pärähtää soimaan. Monille lapsuudesta tuttu melodia 8-bittisestä Nintendosta tarjoillaan puhallinsoittimin. Seuraavan kappaleen aikana kuoro liittyy mukaan.
Nyt harjoittelevat turkulainen
vaskikokoonpano Quinsonitus ja
Turun oopperakuoro.
Monille videopelien kuluttajille
musiikki on tärkeä osa pelikokemusta. Maailmalla pelimusiikkikonsertit ovat täyttäneet konserttisaleja jo pidemmän aikaa, mutta
Suomessa vastaavia konsertteja ei
yhtä laajana ole aikaisemmin järjestetty. Viihteellinen tuotanto on
keskittynyt lähinnä elokuvamusiikin soittamiseen.
Trumpetisti Toni Isokivi kertoo idean saaneen alkunsa omasta peliharrastuksesta.
?Musiikki ei sillä tavalla vanhe-
ne niin kuin esimerkiksi grafiikka. Biisit ovat jääneet elämään,
ja minulle tuli sellainen olo, että
olisi kiva soittaa näitä livenä?, hän
sanoo.
?Niin, kyllähän jonkun täytyy
nörteillekin tehdä musaa?, naurahtaa vetopasuunaa soittava
Torsti Pirkkanen.
Ohjelmistoon on mahdutettu
Mario Bros?n lisäksi musiikkia
muun muassa Halo 2, The Elder
Scrolls ja Baldur´s Gate -peleistä.
Soittolista koostuu muusikoiden
omista suosikeista sekä internetin
keskustelupalstoilta ja YouTubesta kaivetuista kappaleista, jotka
Isokivi on itse kirjoittanut orkesterille sopivaan muotoon.
?Ei se tietysti aina suju ihan
niin kuin ensin ajattelee. Joku
biisi saattaa kulkea hyvin siinä
Commodore 64:sen 8-bittisellä
äänellä, mutta kun sen kirjoittaa
trumpetille ja käyrätorvelle, niin
tulos voi olla hieman erilainen.
Nuotit ovat kuitenkin nuotteja ja
pyrimme mahdollisimman lähelle alkuperäistä.?
?Palkaksi riittää
hyvä meininki?
Kukaan mukana olevista muusikoista ei saa palkkaa, vaan kaikki
harjoitukset järjestetään vapaaajalla ja yleensä myöhään illalla. Isokivi sanoo, että muusikon
palkka mitataan jollain muulla
kuin rahalla.
?Loistava porukka ja loistava
musiikki, muu tulee sitten sen
jälkeen. Onhan tässä ollut mieletön työ, kun ollaan tehty tämä
itse alusta loppuun. Mutta kun
lopputulos toimii, niin se sitten
myös palkitsee?, hän toteaa.
?Tämä on kyllä erittäin hauskaa vaihtelua perinteiseen oopperaan. Nauratti kun sain nuotit
ensimmäistä kertaa eteeni?, lisää
kuoronjohtaja Katriina Virta.
Suosio yllätti
soittajatkin
?Onhan tämä siinäkin mielessä
erilainen keikka, että ensimmäinen konsertti on jo ennakkoon loppuunmyyty?, Isokivi
myhäilee.
Isokiven mukaan tällaiselle
konsertille on ollut jo pidemmän aikaa kysyntää tietyn kohderyhmän piirissä.
?Se yleisö, joka tänne nyt on
tulossa, ei luultavasti muuten
käy kuuntelemassa mitään torvia tai oopperaa. Ikäjakauma on
yläasteikäisistä nelikymppisiin
miehiin eli sellaista porukkaa,
jotka ovat itse pelanneet näitä?,
hän toteaa.
Seuraava projektikin on jo vireillä. Isokivi aikoo tuoda scifiklassikot areenalle.
?Ehkä jo ensi syksyksi saadaan Terminaattori ja Robocop
soittoon?, hän pohtii.
SAKARI MUURINEN
Suuren kiinnostuksen vuoksi
toukokuun alussa järjestetään
vielä toinen keikka, jonka lipunmyynti ei ole vielä alkanut.
Konsertit järjestetään Raision
kaupunginkirjaston
Martinsalissa.
ESN:n Taste of Turku tulee 24.4. Vaihtarit kokkaavat tiimeissä jotain omalle maalleen perinteis
MIELIPIDE
Haluatko mielipidekirjoituksesi Tylkkäriin?
Ota yhteyttä tyl-paatoimittaja@utu.fi.
Vastine: HUMANISTISEN Tiedekunnan
laitoksissa useita valmisteluryhmiä
Turun Ylioppilaslehden artikkelissa ?Hallinnon opiskelijaedustajat: Nykyrakenne vakiinnuttaa
valedemokratian yliopiston päätöksentekoon? (29.3.2013) käsiteltiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan valmistelun ja
päätöksenteon käytäntöjä. Artikkelista saa kuvan, ettei humanistisessa tiedekunnassa olisi lainkaan
valmistelutyöryhmiä.
Dekaanin asettamia tiedekuntatason
valmisteluryhmiä
ovat
Peruskoulutustyöryhmä,
Jatkokoulutustyöryhmä, Tutkimuksen kehittämisen työryhmä,
Kansainvälisten asioiden työryhmä ja Viestintätyöryhmä. Näissä
kaikissa on edustajat professoreiden, opettajien ja tutkijoiden
sekä opiskelijoiden ryhmistä.
Tiedekuntatason ryhmien lisäksi
tiedekunnan laitoksissa on useita
valmisteluryhmiä, jotka laitoksen
johtaja on asettanut. Laitosten
ryhmät ja niiden kokoonpanot
on luettavissa laitosten intranetsivuilta.
Sekä tiedekuntatason että laitostason työryhmät ovat olleet
toiminnassa jo ennen yliopiston
johtosäännön 9a pykälän muutosta. Sen jälkeen kun yliopiston
johtosääntöön lisättiin pykälä 9a,
ryhmien kokoonpanoa tarkastet-
tiin johtosäännön mukaiseksi.
Käytännössä vuoden 2010
alusta lukien asioita on valmisteltu aiempaa enemmän erilaisissa
valmisteluryhmissä, joten Turun
Ylioppilaslehdessä 27.3.2013 julkaistu väite, jonka mukaan laitosneuvostoja korvaavia valmisteluryhmiä tiedekunnassa ei ole
ollenkaan, ei pidä paikkaansa.
Dekaanin päätös ?Toimintaperiaatteet humanistisen tiedekunnan, sen laitosten ja oppiaineiden
toimikunnista ja valmisteluryhmistä?, jota käsiteltiin keskusteluasiana ennen päätöksentekoa
tiedekunnan
johtokunnassa
13.2.2013, sisältää päätöksen laitosfoorumeista, jotka on luotu
laitosneuvostojen tilalle.
Laitosfoorumeiden
tehtävät
ovat seuraavat: keskustella määrärahanjaon periaatteista, laitoksen
opetukseen ja kehittämiseen liittyvien asioiden valmistelusta sekä
tutkintovaatimusten muutosten
valmistelusta. Lisäksi laitosfoorumin käsittelyyn voi laitoksen
johtaja viedä muita laitoksen toimintaa koskevia kysymyksiä. Ne
kokoontuvat vähintään kaksi kertaa vuodessa.
Valmisteluryhmien työtä laitosfoorumit eivät korvaa, vaan ne
mahdollistavat laitoksen kaikkien
oppiaineiden vastuuhenkilöille
(sekä mahdollisten linjojen vastuuprofessoreille), kaikkien oppiaineiden keskiryhmän edustajille ja ainejärjestöjen valitsemille
opiskelijaedustajille
mahdollisuuden osallistua valmisteluun
ja keskusteluun laitoksen toiminnan kannalta keskeisistä asioista.
Mari Husu
Humanistisen tiedekunnan
hallintopäällikkö
Avoimen päätöksenteon puolesta
Humanistisen tiedekunnan hallinnon opiskelijaedustajat erosivat kaksi viikkoa sitten johtokunnasta (Tylkkäri 27.3.). Eroa
perusteltiin professorien liian
suurella vallalla sekä johtokunnan epädemokraattisuudella. Me
yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan hallinnon opiskelijaedustajat tuemme humanistiopiskelijoiden ulosmarssia ja jaamme
huolen uudenlaisen hallintokulttuurin epädemokraattisuudesta. Yliopistodemokratian tila
humanistisessa tiedekunnassa
osoittaa nykyisestä yliopistolaista johdetun hallintokulttuurin
ongelmallisuuden. Tilanne yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on tällä hetkellä parempi,
mutta johtosääntö ei turvaa opiskelijoiden edustuksellisuuden
jatkuvuutta tulevaisuudessa.
Ongelma ei ole siinä, että
pelkästään opiskelijat olisi syrjäytetty päätöksenteosta, vaan
myös muut kolmikannan toimijat ovat voimattomia. Nykytilassa on mahdollista, että varsinaiset merkittävät asiat tuodaan
kokouksiin esityslistan ohi tiedoksi ja keskusteltavaksi. Tämä
tapahtuu kolmikannan ulkopuolella, jolloin varsinainen
päätöksenteko on puutteellista,
sillä valmistautuminen siihen
on mahdotonta. Tällaisessa tilanteessa todellista päätäntävaltaa käyttävät hallintohenkilökunta ja muutamat professorit,
eivät hallintoelimet. Nykymallissa tiedekuntademokratia on
yhteisesti sovittujen sääntöjen
sijaan kiinni yliopiston johtotehtävissä istuvien hyvästä tah-
dosta. Vaikka meillä toimivat
laitosneuvostojen korvanneet
opetus- ja tutkimustoimikunnat, on pelkona että ne jäävät
tyhjiksi työryhmiksi ja todelliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Yliopisto on
akateeminen yhteisö, jossa opiskelijoiden tulisi saada äänensä
kuuluviin yhteisön tasavertaisina jäseninä. Auttaisiko tilannetta kirjaamalla johtosääntöön
jotakin opiskelijoiden äänestä
ja demokratiasta? Tai pitäisikö
vaikkapa kokoukset sitouttaa
hyviin
kokouskäytäntöihin,
joissa vallitsee avoin valmistelu
ja päätöksenteko?
Tiedekunnan johtokunnan ja
peruskoulutustoimikunnan hallinnon opiskelijaedustajat
Nuppu Ervasti
Joni Kajander
Jukka Väisänen
Eero Kivinen
Santeri Heinonen
Lauri Miikkulainen
Virva Viljanen
Jaakko Havia
tä. Ruokaliput myydään etukäteen 17.4. ja 18.4. TSE:n aulassa kahdentoista ja kahden välillä.
9
Urheilusta on jo pitkään ammennettu muotiin. Vedenpitävät ja hengittävät kalvot sekä
monet joustomateriaalit ovat
tulleet kadulle harrastusvaatteiden kautta.
Muotipyöräilijäksi ja elämänmakuisen elämän asiantuntijaksi itseään tituleeraava pyöräsuunnittelija Joonas Berggren
nostaa esille 90-luvun koripallokenkien tulon katukäyttöön.
?Nyt bensalenkkarit ovat taas
muodissa. Ei käy kieltäminen,
etteikö lenkkareissa olisi paras
olla?, hän nauraa.
?Toisaalta urheiluvaatteiden
ei tarvitse aina olla täydellisen
käytännöllisiä. Eivät fiksitkään
ole käytännöllisiä. Tyyli on tärkeämpää.?
Toisille on tärkeää näyttää
hyvältä, urheiltiin tai ei. Toiset taas haluavat tuoda harrastustaan esille pukeutumisen
kautta. Perinteisin esimerkki
harrastusryhmän yhtenäisestä pukeutumiskoodista lienee
skeittarimuoti.
Berggren uskoo, että nykyään
ihmiset haluavat harrastustensa
näkyvän enemmän arkipukeutumisessa. Isoa Suuntoa kannetaan ranteessa ylpeydellä osana
kovaa treenaavan imagoa.
Urheilun
piilomarkkinointia
Nyt
pukeudutaan
harrastukseen
Muutamia vuosia sitten Berggren polkaisi pystyyn ensimmäisen suomalaisen fiksipyörämerkin, Le Princen. Nyt fiksimerkin isä suuntaa katseensa
kohti vaatteita. Kevään aikana
Le Prince laajentaa valikoimaansa pyöräilylippiksiin, paitoihin ja kangaskasseihin.
Idea sai alkunsa, kun Berggren iski päänsä yhteen toisen
nuoren nälkäisen suunnittelijan Elina Laitisen kanssa.
Taideteollisen
korkeakoulun
urheiluvaatesuunnittelun kurssilla Laitinen äkkäsi ystävänsä
Berggrenin kumppaniksi projektiin. Urheiluvaatteet olivat
uusi tuttavuus Laitiselle, jonka suunnittelutiimi palkittiin
viime vuonna Hyères Fashion
Festival -kilpailussa Grand Prix
-palkinnolla.
Pyörät saivat rinnalleen vaatemalliston, sillä Berggren ei
halua takertua yhteen tuotteeseen. Mielessä siintää jo salivaatemallisto ja pingismailabrändi.
Olennaista on tekemisen meininki, ei se, mitä tekee.
?Olisi kauheaa nähdä asiat
selvärajaisina. Ei tarvitse olla
vakavissaan, vaan voi poukkoilla, pitää hauskaa ja irrotella.?
Urheilua ja hupia yhdistävät
tapahtumat kiinnostavat Berggreniä. Parhaillaan työn alla on
toukokuisen Turku Design Festivalin osana Bore-laivalla järjestettävä elektronisen musiikin
tapahtuma, jossa esitellään Le
Prince -uutuuksia. Tulevaisuudessa vielä muutakin.
?Hauskanpito ? siitä lähdetään. Voisin järjestää mitä vain,
paitsi ehkä taidenäyttelyn. Tai
siitä tulisi ainakin erilainen taidenäyttely. Siihen liittyisi muki
aika vahvasti?, Berggren virnuilee.
O VID
TS
yl
t
TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN
KUVAT: KRISTIAN TERVO
Tuotteena
tekemisen tapa
EO
Urheiluvaatteet tulevat kadulle, ja tyylitietoiset
ryhtyvät urheilemaan näyttävien tuotteiden
perässä.
KA
?Tavoitteena on luoda maailman kuumin urheilullinen lifestyle -brändi?, toteaa Joonas Berggren siristellessään silmiään ohikulkevien sinkkumimmien perään.
Berggren on henkeen ja vereen
urheilija, mutta haluaa ajaa liikunnan iloa tyyli edellä häivyttäen urheilun. Hän innostuu
ajatuksesta, että voi saada asiakkaansa kiinni urheiluun muodin kautta.
?Olen myynyt fillarin monille, jotka eivät ole ajaneet kymmeneen vuoteen. Kun saan
heidät liikkumaan, se on huikea
tunne.?
Pyöräkauppiaan
poikana
Berggren on kasvanut kiinni
fillareihin, mutta ei pidä itseään
pyöräilijänä.
?Varmasti ajan vähemmän
kuin asiakkaat. Ajan vain kesäisin.?
Berggren on huomannut kolmenkympin ja valmistumisen
liepeillä pyörivän tuttavapiirinsä ymmärtäneen urheilemisen
merkityksen uudelleen.
Hän arvelee, että ilmiö on
laajempi: Liikunnallinen elämäntapa on seuraava megatrendi, ja taloudellisesti epävarmat
ajat ovat siihen yksi syy.
?Kun talous on tiukalla, katsotaan peiliin. Ihmiset haluavat
pitää itsensä kunnossa pelastaakseen oman nahkansa.?
k k a ri.f
i
Katso pyöränkorjausvinkit
TYL-TV:stä.
11
Tasapaino säilyi vielä iltapäivällä. Kohta Vallengrach (vas.), Munis, Velo_love ja Sampsa vetävät lisää keitintä kumoon.
Muki maistuu mankelisteille
?Mä sanon yleensä muijalle, että lähden ajamaan. Sit mä ajan jonnekin ja ryyppään vitusti.?
?Mä harrastan pyöräilyä sen takia, että saa juoda kaljaa?, aloittaa
nimimerkki Velo_love.
Aurajoen aurinkoisella laiturilla vauhdista ja maltaasta humaltuvat pyöräilijät nauttivat perjantain kunniaksi peltijugurttia.
Pyöräskenen virallinen valuutta,
markkalager eli Pirkka-olut, soljahtelee kurkusta. Koiranpaskan
ja kevätravan peittämät fiksit
makaavat kasassa vieressä. Turun
skene on vaihtanut kesäkumit alle
ja lähtenyt lämmittelemään lähestyvää pyörätapahtumaa, Räkälärundi vol. 4:ää, varten.
Kun fiksikuskit ottavat, silloin sattuu ja tapahtuu. Kovikset
skiddaavat (lukkojarruttavat) takarenkaat sauhuten ja painelevat
pää täynnä täysiä. Tarinoiden
mukaan Martin tunnelissa on
muussattu menemään seitsemääkymppiä, kun ensin on juotu pul-
lo viinaa pohjiksi. Ei ihme, että
pyöräilijät haluavat antaa haastatteluja Yksivaihde.netin nimimerkkiensä suojissa.
?Kerran olin pyöräilemässä
kahden ruotsalaisen mimmin
kanssa. Toinen oli 189 senttiä pitkä ja toinen 191. Peilailimme itseämme sossun ikkunassa ja päätin
vähän esitellä niille taitojani. Keulin monien liikennevalojen välin,
kunnes lopulta keulin ympäri
niin, että satula hajosi?, aloittaa
Munis lesoamisen.
?Yksillä synttäreillä laitettiin
roomalainen kynttilä kiinni juhlakalun perseeseen ja se ajoi veloa
(velodromia) ympäri ampuen punaisia ja vihreitä palloja?, muistelee puolestaan Velo_love.
?Kerran yks tyyppi sai kallonmurtuman. Lähdettiin ottamaan
ryhmästä pientä irtiottoa nousuhumalassa. Se skiddas täysillä
päin sellasta liikennemerkin telinettä tietyömaan vieressä. Vähän
aikaa ihmeteltiin, kun se sätki
maassa eikä vastannut mitään.
Sitten soitettiin ambulanssi. Tai
oikeestaan se oli vaan joku kasvoluu, joka murtui?, muistelee Munis epäonnisia seikkaluja.
Kun rymyremmiltä lopuksi
kysytään, meinaavatko he ajaa tänään, vastaus on laimea:
?Tuskin.?
Repo, Nordström
17.4. - 12.5. 2013
Liput: 16?|opiskelijat 12?
www.jo-joteatteri.com
MIKSI
SAARA
NAUROI
Jo-Jo Teatteri, Manilla
Itäinen Rantakatu 64
Turku | 040 513 4215
testaa
Suuri
Tylkkäri kiersi muotibloggari Reetta Vahasen kanssa keskustan vaateliikkeissä. Sovituskoppien joukosta löytyi
erikoisia yllättäjiä. Osa todettiin jopa vaaralliseksi. Matkan varrella bongattiin myös elävä hiiri.
TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN
KUVAT: KRISTIAN TERVO
Paras
kuhertelupaikka
Keskitien
kulkija
Lähes
täydellinen
Sulava
sovituskäytävä
Yliopistonkatu 22
Eerikinkatu 11
Sokos Wiklund, miestenosasto
Zara, naistenosasto
Yliopistonkatu 20
Perustoiminnot ovat kunnossa. Valo häikäisee aavistuksen. Oven yläreunaan on jostain syystä jätetty
outo reikä, josta pidempi ohikulkija voi nähdä sisään. Toisaalta lyhyemmän on vaikea nähdä, onko
koppi varattu.
Wiklundin erikoisuus on valonkatkaisija, josta pystyy vaihtamaan valon sävyä. Tilaa on muille jakaa,
lattialla on matto ja ulkopuolella makutuomarin
penkillä mahtuisi vaikka nukkumaan.
Zaran koppien lattialle on jätetty eniten vaatteita, vaikka vieressä olisi rekki sovitetuille vaatteille.
Verho ylettyy maahan asti, mutta sitä ei saa sivuista
kunnolla kiinni. Naulakon virkaa toimittaa hämmentävä hattuhylly.
Stockmann One Way
+ Hyvä valo
+ Makutuomareille penkki
+ Sikana säilytystilaa
? Ovi
?Perushyvä. Ovesta on hankala nähdä, onko sisällä
ketään, mutta sitä ei saa lukkoon. Tästä voi aiheutua
hämmentäviä tilanteita.?
Toimivuus: 3
Fiilis: 2
+ Iso peili ja kääntyvä takapeili
+ Säädettävät valot
+ Tilava
? Kliininen
?Esimerkillinen, lähes täydellinen sovituskoppi.
Ainoastaan vaatteiden palautuskäskystä jää vähän
huono maku.?
Toimivuus: 4,5
Fiilis: 4
+ Palautusrekki
+ Iso peili käytävässä
? Himmeä valo
? Verho
? Vähän ripustuspaikkoja
?Tykkään tosi paljon isosta käytävän peilistä, vaikka se vääristää. Koppeja on paljon ja käytävällä on
hyvin tilaa.?
Toimivuus: 4
Fiilis: 3
13
tylsiä mutta toimivia koppeja ja toisaalta
Testivoittaja
Hyvän mielen
sovituskoppi
Perustylsä ja
perustoimiva
Karu
meininki
Lindex
Hennes &Mauritz
UFF
Yliopistonkatu 27
Aurakatu 8
Humalistonkatu 5
Pehmeä kokolattiamatto, rauhallinen musiikki ja
sopivan kirkas valaistus. Niistä on hyvä koppi tehty.
Jäimme kaipaamaan ainoastaan naulakoissa aiemmin olleita lappuja, joiden avulla sovitettavat tuotteet saattoi jakaa esimerkiksi väärän kokoisiin ja
täydellisesti istuviin.
Ovi saisi tulla alemmas. Testikopin ovi sulkeutuu
kunnolla, vaikka H&M:ssä tuntuu olevan välillä ongelmia kiinnipysymisen kanssa. Sovitusalue vaikuttaa eristetyltä ja kliiniseltä.
Verhossa roikkuva iso kyltti kieltää tylysti viemästä
koppiin viittä vaatetta enempää sovitettavaa. Verho
jää hieman liian lyhyeksi ja mattoon meinaa kompastua. Ripustustilaa on hyvin ja kopissa on testin
ainoana pieni hylly asusteille.
+ Palautusrekki
+ Sopivat valot
+ Rauhallinen sijainti ja tunnelma
?Hyvän mielen sovituskoppi. Vähän syrjässä, joten
saa olla rauhassa. Tässä on kaikki niin kuin pitääkin.?
Toimivuus: 5
Fiilis: 4,5
+ Vieressä iso peili
+ Hyvä valon väri
? Ei palautusrekkiä
? Tylsä
?Perushyvä koppi, mutta ei mitään ekstraa tai pikkusöpöjä juttuja, joista jäisi hyvä mieli.?
Toimivuus: 4
Fiilis: 2
+ Sopivat valot
+ Toimivat peilit
? Epäsiisti
? Ulkopuolella ei mahdu peilaamaan
?Tietty epäsiisteys kuuluu kirpparimeininkiin, mutta silti... Tänne olisi voinut kehitellä jotain samanhenkistä kuin Television sovituskopissa.?
Toimivuus: 2
Fiilis: 1
Asiakas on kuningas. Reetta Vahasen mielestä myyjän
tehtävä on hoitaa sovitetut vaatteet takaisin paikoilleen.
Tiukkasävyiset ohjelaput vaatteiden palauttamisesta ja
maksimisovitusmääristä saavat hänet huonolle tuulelle.
?
Epäkäytännöllistä
vintagetunnelmaa
Herkkä
haaveilusoppi
Lämpeeks mä nyt
liikaa tälle, kun tää
on niin söpö??
Mummonmökki
lastulevykopissa
Olga-Neiti
Boutique Minne
Televisio Lifestyle Store
Yliopistonkatu 15
Kaskenkatu 2
Hämeenkatu 32
Testiryhmän käydessä peilit olivat tilapäisesti pois
seinältä, ja ne oli laitettu huteran näköisesti jakkaroille. Verho jää sivuista auki ja on liian lyhyt. Sovituskopit ovat ahtaassa tilassa.
Koko seinän peittävässä maalauksessa puut kurottelevat oransseja lehtiään sovittajan ylle. Verhot
ylettyvät alas asti, mutta jäävät hieman raolleen.
Pienen liikkeen ainoa peili on sovituskopissa.
Television kopissa oli testin ainoa lukittava ovi.
Vaatteita voi ripustaa kahteen jykevään puutappiin
tai kopin tukirakenteeseen. Peili on iso, mutta käsipeili pitää pyytää erikseen myyjältä.
+ Vintagefiilis
? Verho
? Ahdas käytävä
?Harmi, että kopit ovat näin huonot, kun tämä on
muuten niin kiva kauppa.?
Toimivuus: 1
Fiilis: 3
+ Kokeilukorkkarit
+ Erittäin hyvä naulakko
+ Mieletön maalaus
+ Vintagehenki
? Ei mahdollisuutta peilailla kauempaa
?Tämä on kuin menisi ajassa taaksepäin. Lämpeeks
mä nyt liikaa tälle, kun tää on niin söpö??
Toimivuus: 2
Fiilis: 5
+ Lukittava ovi
+ Räsymatto
? Hämärää
? Vain yksi peili
?Kotoisa. Räsymatosta tulee hyvä fiilis. Se sulattaa
sydämen. Pimeästä kopista pitää tulla ulos valoon
tarkastelemaan.?
Toimivuus: 3,5
Fiilis: 3
15
Himoshoppailija
kaipaa tilaa ja valoa
?Kaupassa pitää olla tilaa, eikä siellä saa olla liikaa ihmisiä. Isoissa ketjuliikkeissä tykkään kierrellä rauhassa, mutta pienissä liikkeissä asiakaspalvelu on erittäin tärkeää?, itse kenkäkaupassa työskentelevä Reetta Vahanen kertoo.
Hän tykkää kierrellä kaupoissa ja haluaa vaativana shoppailijana päästä sovittamaan ja hipelöimään tuotetta ennen ostopäätöstä. Ulkonäön
lisäksi materiaalin tuntu on tärkeää. Siksi hän hi-
koilee mieluummin sovituskopissa, kuin tilaa vaatteet kotiinsa netistä.
Hyvän sovituskopin kriteerit hän listaa helposti: hyvä valo. Oven pitää mennä kunnolla kiinni.
Vaatteiden palautusrekistä tulee aina plussaa. Vahasen mielestä vaatteiden palauttaminen on myyjän tehtävä.
?Ostopäätös ei kuitenkaan ole kiinni kopista?,
Vahanen muistuttaa.
Arviointiperusteet
Sovituskopit arvioitiin ripustusmahdollisuuksien, laskutasojen,
valaistuksen, oven tai verhon sekä
peilien osalta.
KRITEERIEN perusteella annettiin
kokonaisarvosana asteikolla yhdestä
viiteen.
Lisäksi arvioitiin samalla asteikolla
ja mielivaltaisilla kriteereillä kopin
tunnelma.
Mielenkiintoisin
Siirtomaa
pankkiholvissa
Oudoin
Rokkia ja
asennetta
Absurdi
monitoimihuone
Camu
Carlings
Turun Työpuku
Läntinen Pitkäkatu 6
Eerikinkatu 15
Brahenkatu 9
Kiipeilykaupan seepraseinäisen sovituskopin verho peittää hyvin, mutta epäileväinen voi kiskaista
avuksi vielä parikymmensenttisen teräsoven. Matto
on pehmeä, tilaa ja ripustusmahdollisuuksia riittää.
Farkkuja sovitetaan usein monta paria kerralla, joten niille pitäisi olla enemmän laskutilaa. Sovitettujen vaatteiden palautuspyynnössä on tyly tunnelma.
Kaupungin ehdottomasti hämmentävin sovituskoppi löytyy Turun Työpuvusta. Kauppiaan mukaan
suurin osa asiakkaista sovittaa reteesti ulko-oven
vieressä, sovituskoppina toimivaan toimistohuoneeseen ahtautuvat häveliäimmät asiakkaat.
+ Kaksi peiliä
+ Seeprakuviot
? Keltainen himmeä valo
?Törkeän siisti. Hulluna fiilistä ja älyttömästi tilaa.
Tämä olisi hienoin, jos olisi paremmat valot.?
Toimivuus: 4
Fiilis: 5
+ Paljon fiilistä
+ Ulkopuolella iso peili
? Liian lyhyt verho
? Valot häikäisevät
? Ei palautusrekkiä
?Musta, raffin näkoinen. Asennetta löytyy, muttei
käytännöllisyyttä. Pienessä liikkeessä myyjän pitäisi
viikata sovitetut vaatteet takaisin paikoilleen.?
Toimivuus: 1
Fiilis: 4
+ Vessa
+ Internet
+ Kunnollinen ovi
? Kauhea valo
? Sekava ja epäsiisti
?Monipuolisimmat lisävarusteet. Absurdi.?
Toimivuus: 1
Fiilis: 2
?Me ei välitetä muista
kuin itsestämme?
Tylsät tarinat alkavat syntymästä, siitä missä kävi koulunsa, mistä valmistui, mistä
osti asunnon, kuukausipalkan määrästä, sosiaaliturvatunnuksista, työpaikoista ja
tulevaisuuden suunnitelmista. Näin runoilee Robert Meriruoho.
Teksti: Jouko Luhtala
Kuva: Kristian Tervo
Miten Proffan kellarissa keskioluttuoppia silmäilevä runoilija
Robert Meriruoho aloittaisi tarinansa kertomisen?
?Elämä koostuu pienistä mukavista hetkistä. Kertomus voisi
alkaa vastaavasta hetkestä, kuin
missä nyt ollaan. Juttelisin elämästä jossain baarissa jonkun
tyypin kanssa. Ei ole kovinkaan
keskeistä, miten aloitus loppuisi
tai jatkuisi.?
Runot olivat Meriruoholle alkujaan tapa purkaa yksinäisyyttä ja ahdistusta. Kutsumattomat
ystävät rimpauttivat ovikelloa
Göteborgissa ja Tukholmassa,
kaupungeissa, joissa tuolloin
alle parikymppinen miehenalku
opiskeli käytännöllistä filosofiaa.
Tililtä puuttui pääomaa. Vähät eurot siirtyivät sukkelasti
vuokranantajan säästötilille.
?Runot tuntuivat luontevalta
tavalta avata pahaa oloa. Yhden
runon pystyi kirjoittamaan lähestulkoon missä ja koska vain.
Mä olin liian laiska kirjoittamaan proosaa. Se olisi vaatinut
istumalihaksia ja keskittymiskykyä.?
Meriruohon riimien tulkinta
ei vaadi sivistyssanakirjaa. Ne
ovat tujuja makupaloja Ruotsista, jolla on hyvin vähän yhteistä
Victorian ja Danielin rakkautta
hehkuvien hääkuvien kanssa.
Puhtaaksi vapaan tyylin oppilaaksi Meriruoho ei tunnustaudu. Häneltä kuitenkin löytyy
myös niin sanottuja proosarunoja.
?Runossa täytyy olla jotain,
joka tekee siitä runon. Oli se sitten arkiset kielikuvat tai rytmi.
Käytän tehokeinoina aika paljon
niin pitkää poljentoa kuin toistoakin. ?
Keskustelun
tiimellyksessä
nousee useamman kerran esille
avantgarde ja sen osin haitallinen vaikutus runoudelle.
Meriruohon mielestä runoskene on turhan eristäytynyt.
Ymmärrettävyys on julistettu
lainsuojattomaksi.
?Monet runoilijat runoilevat
vain toisille runoilijoille. Se on
ihan absurdi tilanne. Kuinka
moni sairaanhoitaja hoitaa vain
toisia sairaanhoitajia??
Keskiverto kirjastokortteilija on sisäistänyt runoilijoiden
toiveet. Runokirjaan ei tartuta,
koska ei siitä mitään ymmärrä.
?Ilokseni olen huomannut,
että puheenomainen runous on
tekemässä aika vahvaa paluuta skeneen. Heli Slungan Orjan kirja ja J.K. Ihalaisen Tisle
edustavat molemmat tätä comebackia.?
Näkymätön
ihminen
Vuonna 2012 ilmestynyt Meriruohon runokokoelma Göteborgilainen viikonloppusatu on
takakannen mukaan tekijänsä
?anarkistisen elämänfilosofian
manifesti?.
?Ehkä se on tosiaan enemmän
myyntipuhe. Johonkin saatekirjeeseen sen laitoin, mutta kyllä
vapausteema on kirjassa keskeinen. Anarkistinen elämänfilosofia on enemmän henkilökohtaista, yksilöstä lähtevää vapaudenkaipuuta.?
Jos esikoisteos Göteborgilainen viikonloppusatu olisi
parfyymi, koostuisi se neljästä
pääaromista: krapulaisen poikamiesboxin tunkkaisuudesta,
vastakorkatun kossupullon lupauksesta, porvarillisen elämäntavan homeisuudesta ja rakkau-
den suloisuudesta.
Minä-kertojaan nojaavan tarinan rakenne muovautui yhtenä
?vähän rankempana viikonloppuna?, jolloin Meriruoho takoi
ajatuksiaan runoiksi kiivaalla
tahdilla.
Aikansa kutakin. Meriruoho
sanoo tietoisesti vievänsä runojaan freesiin suuntaan.
?Olen pyrkinyt pois viinanhuuruisesta Bukowski-meiningistä. Kuinka kiinnostavaa on
lukea siitä, mitä lähestulkoon
jokainen suomalainen tekee
perjantaista sunnuntaihin? Dokaaminen on niin epäkiinnostava aihe.?
?Ihmeen moni myös kirjoittaa
runoja runojen kirjoittamisesta.
Se on ehkä kaikista tylsin aihe.?
Meriruohon
porvarillinen
kritiikki on iskevimmillään runoissa Isänmaa soitti tänne eilen
ja Keskinkertaisen menestyksen
mies. Ne puhuvat viiltävän humoristisesti maailmasta, joka ei
tunnu omalta.
Meriruoho tuskin on ihan heti
vaihtamassa maastopusakkaansa klubitakkiin.
Elämänkokemuksen
myötä osa rahaa kohtaan koetusta
happamuudesta on kuitenkin
karissut.
?Olin 20-vuotias, kun kirjoitin ihan ensimmäiset jutut Göteborgilaiseen viikonloppusatuun.
Joistain ajatuksistani olen kasvanut ulos. Jotkut niistä tuntuvat
aika naiiveilta, kun on nähnyt,
millaista köyhyys on monille ihmisille. Ei sitä kurjuutta haluaisi
liikaa romantisoida. Ei ole kauhean siistiä, jos elämä mahtuu
kahteen muovikassiin.?
Meriruoho aikoo jatkossakin
kirjoittaa puluille leivän muruja
nakkelevista, vanhuksilta näyttävistä, 40-vuotiaista unohde-
tuista.
?Mutta jos tänä päivänä kirjoitan kerjäläisromanttisia runoja, niin pointtina on kantaaottavuus. Näin ei pitäisi olla.?
Puhtaan köyhyyden ohella
Meriruohoa rassaa ihmisten
kollektiivinen välinpitämättömyys. Empatia ja sympatia ovat
monille yhä vieraampia käsitteitä, joita pohditaan lähinnä taksvärkkipäivänä.
?Joku voi kävellä työmatkallaan joka päivä saman romanikerjäläisen ohi ja ennemmin
tai myöhemmin se kerjäläinen
ikään kuin muuttuu näkymättömäksi. Naapurit, kaverit, ystävät,
kaikki voivat muuttua näkymättömiksi. Me ei välitetä muista
kuin itsestämme.?
Ei vain
syksybluesia
Ruotsissa vietetyt vuodet laihojen makaronipussien keskellä
opettivat Meriruohon kunnioittamaan työtä. Vaikka runoilijan
habitus täsmää boheemin taitelijakuvan kanssa, haraavat teot
vastaan.
?En halveksu työntekoa.
Alusta asti on ollut selvää, että
haluan hankkia jonkin ammatin.?
Toisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ei tee duunia pelkän toimeentulon vuoksi.
Runous on intohimo, ja niin
sanotut tavalliset työt ruokkivat
aivoja paremmin kuin samppanjasosialistien utopiat.
?Kun on päivät kumihanskat
kädessä, kirjoittaminen ei pääse karkaamaan todellisuudesta.
Haluan, että ne ihmiset joiden
kanssa teen töitä, pystyvät lu-
kemaan mun runoja. Multa
loppuisivat aiheet, jos en tekisi
ihan tavallisia töitä ja olisi ihmisten parissa.?
Meriruohon polttoaineena
ovat paitsi arjen tapahtumat,
myös kärsivän taiteilijan perustyökalut eli voimakkaat tunteet.
Meriruoho toteaa, että taiteilijan täytyy ehkä vähän olla
ahdistunut tuottaakseen julkaisukelpoista jälkeä.
Taide ei kuitenkaan synny
pelkästä tuskasta. Tärkeintä on
tasapaino.
?Vaikka on huonon päivän
runoja, pitää olla myös hyvän
päivän runoja. Täytyy löytää
samanlainen balanssi kuin elämässä. Jos on pelkkää syksybluesia, niin ei sitä kukaan jaksa
lukea. Hyvä kirjallisuus päästää
ihmiset pois arjestaan.?
Kirjoitusprosessin
aikana
Meriruoho ei mieti lukijoitaan,
sillä kirjoitusvapauden menetys
olisi liian suuri uhraus.
Meriruoho ei kuitenkaan näe
syytä kirjoittaa ja julkaista runoja, jos niitä ei joku lue.
Live-esiintymisiä Meriruoho
jännittää, mutta silti hän kirjoittaa tänä päivänä pidempiä tekstejä julkinen sana mielessään.
?Populistina olen sitä mieltä,
että lavarunoudessa on parasta
se, että siten runon voi tuoda
kuultavaksi sellaisille ihmisille,
jotka eivät muuten runoja lukisi.?
?Kello tulee viisi ja häppäri
loppuu?, huikkaa Proffan kellarin Teppo Toivanen.
Lienee aika siirtyä toisaalle.
Miten Meriruoho lopettaisi tarinansa?
?Hmm ?ehkä mä päättäisin
sen ihan samaan asiaan kuin
mistä se alkoikin. Pieneen mukavaan hetkeen baarissa.?
17
Viihtymisen ja sietokyvyn
rajamailla
Kahdeksan tuntia tusinaviihdettä putkeen ? turtuvatko aivot vai pysyykö järki
tallella? Toimittaja pyhitti päivän tosi-tv:n tuijottamiselle.
TEKSTI: KASPERI TEITTINEN
KUVITUS: JULIA KOIVULANAHO
MTV:n, ei Maikkarin vaan entisen Music Televisionin, muutos
teineille suunnattuja tosi-tvohjelmia suoltavaksi koneeksi
jaksoi vielä joskus kummastuttaa niitä, jotka vanhasta tottumuksesta mielsivät kanavan
näyttävän enimmäkseen musiikkivideoita.
Nykyään reality-sarjojen seuraamista ei sen sijaan tarvitse
häpeillä ? kunhan muistuttaa
katselevansa niitä muodikkaan
ironisesti.
Ystävieni kanssa saimme jon-
kin kanavan nykytilaa käsitelleen keskustelun pohjalta idean MTV-katselumaratonista.
Nopeasti projekti alkoi tuntua
myös toteuttamisen arvoiselta
idealta. Toisena pääsiäispäivänä
ei olisi edes ollut mitään parempaa tekemistä.
Mutta missä piilee näiden
sarjojen suosion salaisuus?
Päätin ottaa selvää tulkitsemalla ohjelmia kirjaimellisesti ja
camp-lasien läpi katsomalla.
Klo 12.15
Homma pyörähtää käyntiin
Friendzone-ohjelmalla,
jossa
päähenkilöt pyytävät kaveriaan
avuksi treffeille valmistautumisessa vain paljastaakseen, että
ovatkin ihastuneita kyseiseen
kaveriin.
Monta episodia samaa kaavaa
noudattavaa ohjelmaa katsoessa
iskee puutumisen pelko, mutta
ihastuksen kohteen vastausta
odotellessa tuskallisuuden myötäelämiseen on joka kerta help-
po päästä mukaan. Ohjelmassa
ihanan aitoa ovat tunteiden paljastuksen jälkeiset vaivaantuneet
ilmeet ja eleet sekä varsinkin
kielteistä vastausta seuraavat
kiusallisuuden hetket. Ne tuskin
voivat olla näyteltyjä.
Seuraavaksi pyörähtää käyntiin Made. Se on klassinen
muodonmuutosohjelma, jonka
kahdesta päivän aikana tulleesta
jaksosta mielenkiintoisemmassa animenörttitytöstä pyritään
muokkaamaan koulun tanssiaisten kuningatar.
Aggressiivisen bisnesbarbin
valmennuksessa tyttöä kannustetaan hylkäämään nörttimäisimmät piirteensä, ja hän käy
läpi tyylinvaihdoksen. Kaiken
päätteeksi todetaan: ?You are
now officially girly!? Sopiva tanssiaisparikin löytyy.
Harmittelemme, ettei tarinassa
enää kerrota, sisäistääkö hieman
vastahakoisesti mukana ollut tyttö valmentajan opit pysyvästi oikean persoonallisuutensa hyläten
? toivottavasti ei sentään.
Yleisfiilikset kuitenkin ovat
Richard Wagner 200 vuotta -luento pääkirjastossa 17.4. klo 18 alkaen. Wagneriaani-lehden
KULTTUURI
tässä vaiheessa varsin positiiviset
ja ?ei tää nyt niin pahalta tunnu?
-henkiset.
Klo 16.20
Putken puolivälin tienoilla meitä viihdyttää I Used To Be Fat
-laihdutusprojekti. Ohjelmassa
häiritsee pariin kertaan ääneen
lausuttu oletus, että vain laihana voi olla aidosti onnellinen.
Prosessi etenee muuten positiivisuuden kautta ja jättää onnistumisen avulla hyvän mielen.
Laihtumisen lisäksi ohjelmassa
kuvatun teinitytön vaikea suhde
äitiin kehittyy myös parempaan
suuntaan.
Kaiken ymmärtävyyteen pyrkimisen lomassa en voi välttyä
holhoavalta ajatukselta, että näissä ohjelmissa ei todellakaan pyritä kyseenalaistamaan vallitsevia
ajatusmalleja, vaikka niissä olisi
varsin oiva mahdollisuus iskostaa nuoriin edes hieman kriittistä
ajattelua.
Reality-sarjojen
lomassa
nähdään pari fiktiivistä sarjaa,
joista molemmista jää päällimmäisenä mieleen geneerisyys
ja ontuva vaikutteiden otto aiemmista suosikkisarjoista. Hollywood Heightsissa on yritystä
jopa Gilmore Girls -henkiseen
sanailuun, vaikka juoni on puhdasta saippuaoopperaa ja toteutus muistuttaa lähinnä kotoisia
Salkkareita. Awkward sen sijaan
on kuin 2010-luvulle päivitetty
ja teini-ikäisten maailmaan sijoitettu Sinkkuelämää jo voice-over
-kerrontaa myöten. Sarjat ovat
sen verran teflonpintaisia, että
keskittymiseni pakostakin her-
paantuu hieman.
Sivuhuomiona sanottakoon,
että joka ikisellä mainoskatkolla
pyörii täsmälleen sama mainosruletti. Se vasta alkaakin tässä
kohtaa nyppiä.
Klo 20.35
Selvästi pahinta sosiaalipornoa
tarjoaa Teen Mom -reality, jossa
seurataan teiniäitien moniongelmaista elämää. Jos olisi erehtynyt
saamaan käsityksen, että kanavan ohjelmisto olisi kaikin tavoin
siloteltua, viimeistään tämä inhorealistinen show kumoaa sen
kuvaamalla päihderiippuvuutta
ja väkivaltaa kaunistelemattomasti.
?Tästä tulee jotenkin likainen
olo?, toteaa kaverini.
Pelottavaa kyllä, itse en osaa
enää kauhistua juuri mistään
sarjan järkyttävyyksistä.
Putken viimeisenä ohjelmana
näemme Teen Momista talk show
-tyyppisen kauden päätösjakson,
jossa useiden reality-ohjelmien
vakiokasvo Dr. Drew kaivaa
esiin kaikki detaljit päähenkilöiden ihmissuhdekiemuroista. Lopuksi hän pitää saarnan ehkäisyn
tärkeydestä, mitä teinit myötäilevät hiukan innottoman oloisesti.
Lääkeriippuvuudesta kärsinyt
äiti kertoo tajunneensa vieroitusjakson aikana, että elämästä
voi selvitä, vaikkei pääsisi internetiin joka päivä. Kommentti saa
aikaan katsomossamme yhtenäisen facepalm-reaktion.
Silti sarjassa falskeimmalta
tuntuu teinipariskunta, joka on
antanut lapsensa adoptoitavaksi.
Kaksikon vastuullisuutta koros-
19
tavat puheet ovat täynnä suuhun
laitettuja sanoja, tai siltä ne ainakin kuulostavat.
Maratonin jälkeen
Reilun kahdeksan tunnin pituinen katseluputki sisälsi kohtuuttoman määrän lauseentäytteinä
olleita like-sanoja ja kiekaisuintonaatioita, mutta ei sittenkään
tuntunut aivan niin uuvuttavalta
kuin olisi pahimmassa tapauksessa pelännyt.
Vielä maratonin lopussa koimme jonkinlaisena vieraantumisen huippuna sen, että teiniäidit
viittasivat oman elämänsä käänteisiin ohjelmien tuotantokausien aikamääreillä, tyyliin ?tämän
kauden alussa sitä ja tätä? tai
?olen kasvanut ihmisenä viime
kauteen nähden?. Tähän tunteeseen yhdistyi pieni helpottuneisuus siitä, että suhteellisuudentajumme oli mitä ilmeisimmin
pysynyt ennallaan.
Vaikka en toiste samanlaiseen
katseluoperaatioon ryhdy, en
kuitenkaan suuremmin kummastele, miksi ohjelmat puhuttelevat teinien lisäksi myös aikuistuneempia katsojia, joilla on
?aivot narikkaan? -viihteen vaje.
Ohjelmat olivat helppoa katsottavaa, kun ääripäiden tunteita ei kokenut ihan älyttömän
vaivaannuttavina. Oikeanlainen
camp-mieliala myös löytyi kuin
itsestään.
Turtuminen ja kulttuurinen
etäisyys lievensivät pahinta myötähäpeää. Siten ohjelmat olivat
ainakin miellyttävämpiä seurattavia kuin useimmat kotimaiset
reality-ohjelmat.
POPPa k i n a
?Ridge Forrester,
siunattu
vesipuhveli?
Torstaina 4.4. se sitten tapahtui. Ridge Forrester jätti Kauniit
ja rohkeat päätösjaksossa, joka
jätti paljon kysymysmerkkejä.
En ole niinkään huolestunut
päätösjakson paskuudesta (mitä se kieltämättä oli), vaan niistä
mummoista, jotka ovat herkeämättä seuranneet sarjaa. Mikäli
Kaunareiden ympärillä ollutta
kohua ei ole seurannut, Ritken
häviäminen on oltava sokki.
Ensin menee viikko. Sitten
toinen. Kohta jo kuukausi, eikä
Ridgeä näy missään. On täysin
vastuutonta, ettei Maikkari ole
järjestänyt kriisiterapiaa sarjan
kuuliaisimmille faneille. Nyt
mummot joutuvat vaeltamaan
pimeydessä ja selvittämään itsekseen tämän asian. Onko teräsmies sittenkin kuollut?
Ilta-Sanomat esitteli Ridgen
Kaunarit-CV:tä ennen päätösjaksoa. Jälki vakuuttaa. Ridgeä
on ammuttu päähän, hän on
selvinnyt miekan lävistyksestä
ja kerran hän tippui sulatusuuniin selviytyen siitä hengissä.
Tämän ohella hän on ollut seitsemän kertaa naimisissa saman
naisen kanssa. Ei mitään mattimeikäläisten suorittamista.
Päätösjaksossa Ridgeä näytettiin hävyttömän vähän. Poistuminen oli käytännössä huomaamaton. Sarjan kovimmat
fanit yliopiston käytävillä ovat
esittäneet kaksi teoriaa: lähtö
oli siksi niin karu ja lähes huomaamaton, että paluu on tulossa jo melko pian. Toisen teorian
mukaan tuotantoryhmä halusi
haistattaa pitkät tälle maskuliinisuuden ikonille.
Näiden vuosien jälkeen on
vaikea ellei liki mahdotonta
näytellä muita rooleja. Seuraavaksi Ridge (kuka on Ronn
Moss?) näyttelee toimintaelokuvassa, jossa taustalla soitetaan hänen bändinsä, Playerin,
toimittaja Robert Storm luennoi säveltäjistä ja soittaa levyltä musiikkinäytteitä.
musiikkia. On helppo kuvitella
hänen tokaisevan: ?Tää hahmohan vois olla samanlainen kuin
Ridge Forrester?.
Ridgestä on pakko tulla niin
merkittävä osa näyttelijää, että
se heijastuu siviilielämäänkin.
Ajatus tosielämän Harlequinkirjojen sankarista on hieno.
Leveät leukaperät, lainehtiva
tukka ja graniittiset rintalihakset. Rahaa ja statusta höystettynä oikukkaan mysteerisellä
luonteella. Kenties tosielämän
Ridge pistää elämänsä yhtä
sekaisin kuin fantasiahahmo.
Elämäkerrasta tulee kerta kaikkiaan pakkohankinta.
Ridgeä on ihasteltu Suomen
televisiossa yli 20 vuotta. Osa
Tylkkärin lukijoista ei ollut edes
syntynyt silloin. Me yliopistolaiset olemme kasvaneet samaa
tahtia kuin Ridge on arvokkaasti harmaantunut näköradiossa.
Mikä olisikaan parempi tapa
muistella parhaita hetkiä vuosien varrelta kuin sytyttää kynttilä ja lainata muutamaa Ridge
Forrester -aiheista Kaunaritjakson nimeä.
?Ridge Forrester, yksinäinen
terassimies? (19.5.99), ?Ridge
Forrester, käärmekielinen gigolo? (8.2.01), ?Ridge Forrester,
laulava ristilukki? (12.10.01),
?Ridge Forrester, ahdistunut
avohousu? (26.11.01), ?Ridge
Forrester, seipään niellyt nilvis?
(10.12.01), ?Ridge Forrester, rietasteleva säärimies? (20.11.03),
?Ridge Forrester, mediaeroottinen olento? (22.3.05), ?Ridge
Forrester, Kalifornian kosminen
alkulima? (16.12.05), ?Ridge
Forrester, iloinen pikkuhoususuunnittelija? (19.11.07), ?Ridge Forrester, takatukkatyyppien
kantaisä? (23.1.08).
Kiitos näistä vuosista Vorresterin Ritke!
Joel Kanerva
KULTTIKAMAA
2010-luvun
parasta soulia
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Mitä tänään
kuunneltaisiin?
A
amurutiineihini on hiljattain hiipinyt rasittava tapa.
Jossain hampaiden pesun ja ulko-ovesta astumisen välillä jumitun räpläämään minuuttitolkulla musiikkipalvelu
Spotifyn kännykkäsovellusta. Joka ikinen aamu kohtaan saman ongelman: mieleni tekee kuunnella kaikkea ja samalla
ei mitään. Ahkerasti käyttämässäni palvelussa on enemmän
musiikkia, kuin mitä ikinä pystyisin kuuntelemaan, mutta
järjetön valinnanvara on kääntynyt viime aikoina itseään
vastaan.
S
potifyn kaltaiset suoratoistopalvelut sekä erilaiset musiikkimediat muodostavat yhdessä kurimuksen, josta
selviämiseen ei riitä 24 tuntia päivässä. Yltäkylläisen tarjonnan ja tyrkytyksen myötä rotaatio on kiihtynyt niin vauhdikkaaksi, että hyvätkään albumit eivät säilytä kiinnostavuuttaan paria viikkoa pidempään.
Musiikista on tullut kertakäyttötavaraa. Verkossa jaetaan avokätisesti viidentoista minuutin julkisuutta, mutta
lisäajasta taistellaan vimmatusti. Vain ani harvat tulokkaat
pystyvät sementoimaan paikkansa alati kovenevassa kilpailussa kriitikoiden ja kuuntelijoiden suosiosta.
LEVY. Soul on kuin musta väri
? se ei mene koskaan pois muodista. Sen tietää varsinkin newyorkilainen Daptone Records,
joka on 2000-luvulla kunnostautunut ennen kaikkea perinnetietoisen soulin julkaisijana.
Muun muassa Sharon Jones &
Dap Kingsin levytysten myötä
igitaalisen vallankumouksen lieveilmiö koskettaa musiikin lisäksi oikeastaan lähes kaikkea netin tarjontaa
aina journalistisesta sisällöstä pornoon. Verkossa ei tarvitse
etsiä, eikä odottaa. Kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on alati vain muutaman klikkauksen päässä, eikä perusteelliselle
paneutumiselle riitä aika saati kärsivällisyys.
Ärsyketulvassa ja runsaudenpulassa rypeminen on diginatiivillekin kuluttavaa. Kuten The New Yorker -lehden
kolumnisti Mike Spies ongelman tiivisti: internet vapauttaa
kulttuuriaarteita, mutta samanaikaisesti se rappeutaa mekanismin, joka luo niiden todellisen arvon. On vaikeaa arvostaa kunnolla jotain, minkä eteen ei ole tarvinnut nähdä
juuri lainkaan vaivaa.
S
potify on upea palvelu, jota ilman on enää vaikea kuvitella pärjäävänsä. Silti muistelen lämmöllä ensimmäisiä
omilla rahoillani ostamiani CD-levyjä, joiden suppeasta
biisivalikoimasta löytyi päivittäin jotain kiinnostavaa.
Kirjoittaja on journalismin opiskelija, jolla
on mukanaan nappikuulokkeet useammin
kuin kotiavaimet.
yleisöille riittävän uskottavan
tuulahduksen menneiden vuosikymmenten soulia.
Victim of Love on jälleen
Daptone-tuotantoa parhaimmillaan. Näkemyksellä sovitetut puhallinosuudet tuovat
mieleen
legendaarisimmat
Stax-levytykset sekä toisaalta
Daptone-kollega Budos Bandin
afrobeat-flirtin. Taustayhtyeen
merkityksestä kertoo myös sen
saama tila albumilla: esimerkiksi komea Dusty Blue on instrumentaalina täyosuma. Albumin
pääosassa on kuitenkin Bradley,
jonka karisma nostaa Victim of
Loven korkealle soulin kaanoniin Wilson Picketin ja Otis
Reddingin seuraan.
TUOMO YRTTIAHO
Charles Bradley ?
Victim of Love
Dunham Records 2013
Ihmistä vahvemmat
sanat
D
JOEL HAAPAMÄKI
levy-yhtiö on keskittynyt vaalimaan erityisesti syvän etelän
soundia. Kyse on toki ajallemme
tyypillisestä retroilusta, mutta
sillä erotuksella, että Daptones
on toistaiseksi yltänyt aina pelkkää pintaa syvemmälle.
Charles Bradleyn kohdalla
retrosta puhuminen tuntuu tosin entistä turhemmalta, sillä
vasta myöhemmällä iällään musiikkibisnekseen imaistu mies
on paiskinut soulin sekatöitä
koko ikänsä. Vuosituhannen
vaihteen jälkeen ilmestyneitä
singlejä vuonna 2011 seurannut
debyyttialbumi No Time For
Dreaming nosti Bradleyn kerralla kansainvälisen yleisön tietoisuuten ja aiemmin mun muassa James Brown -covereilla
musikaalisuuttaan toteuttanut
laulaja toi Daptonen alamerkki
Dunhamin huomassa uusille
KIRJA. Riikka Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme
(Teos 2013) on hengästyttävän
intensiivinen tarina yhdestä Venäjän tunnetuimmasta runoilijasta sekä hänen tyttärestään.
Marina Tsvetajevan (1892?
1941) ja Ariadna Efronin (1912?
1975) tarina kasvaa Pelon käsissä
ihmissuhteen läpileikkauksesta
yhden kokonaisen aikakauden ja
yhteiskunnan kuvaukseksi.
Efronit muuttavat vallankumouksen jaloista T?ekkoslovakian
kautta Ranskaan. Pariisissa isä
Serjo?a ja Alja työskentelevät
Neuvostoliiton salaiselle poliisille Marinan selän takana. Lopulta
perhe seuraa tytärtään Moskovaan, ?vapauden ja oikeudenmukaisuuden sydämeen?.
Teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa, vuoden 1923
T?ekkoslovakiassa sekä 1940-luvun vaihteen Neuvostoliitossa.
Marina on vanhan Venäjän kasvatti, Alja vallankumouksen jälkeisen Neuvostoliiton luomus.
Marina uskoo runouteen, Alja
uuteen Moskovaan, sosialismiin
ja tasa-arvoon.
Konfliktit ovat tiheässä, mutta
ne eivät hajota tiivistä perhettä.
Marinan ja Aljan suhde on pahoin vääristynyt, niin kuin kaikki
Marinan ihmissuhteet. Aljan lapsuusajan he elävät tiukassa symbioosissa: Marina haluaa tehdä
tytöstä peilikuvansa, ja Alja tekee kaikkensa miellyttääkseen
ailahtelevaa äitiään. Runoilijan
rakkaus ei yllä sanoista tekoihin,
vaan ilmenee nöyryyttämisenä ja
kahlitsemisena.
Marina opettaa sanojen olevan ihmistä vahvempia, mutta
mitä tapahtuu, kun kohtaa asioita, joille ei ole sanoja? Alja
joutuu jo nuorena rakentamaan
maailmansa uudestaan, tällä
kertaa toiselle pohjalle kuin runonjaloille ja rytmille. Pariisiin
muutettuaan Alja turvautuu
kommunismiin, mutta kun hän
päätyy Komiin työleirille, hänen
on jälleen etsittävä elämälleen
perustaa muualta.
Aljan minämuotoinen kerronta vuorottelee Marinan etäännytetyn näkökulman kanssa.
Välillä teksti kiihtyy hurjaksi
runolliseksi vyöryksi. Kieli ei
päästä helpolla, teos on hahmojensa mukaisesti lyyrinen kautta
linjan. Kauniit kielikuvat ja nopein siveltimen vedoin maalatut
hetket luovat vahvaa kontrastia
köyhyydestä ja pakolaisuudesta
koostuvalle arjelle.
Jokapäiväinen elämämme on
vahva ja vaikuttava historiallinen romaani. Vaikka kirja keskittyy Aljan ja Marinan väliseen
suhteeseen, äidin ja tyttären tematiikka kuroutuu heidän kohtalonsa ylittäväksi ketjuksi. Tätä
kirjaa ei pidä lukea, se on nautittava.
MARISSA MEHR
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. TEOS 2013. 526 s.
Aprillirock 18.4. Klubilla. Lavalle nousee kuusi bändiä, jotka kisaavat voitosta. Juo
KULTTUURI
CINEMA MONDO
Rakkauden riivaamat
Karismaattinen isä johtaa piskuista ortodoksiluostaria elokuvassa Yli vuorten.
4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -ohjaajan uutuuselokuva Yli vuorten päästää
halun ja taikauskon voimat valloilleen.
ELOKUVA. Usko ja rakkaus voivat kantaa yli vuorten,
mutta molemmat voivat lähteä
lapasesta yhtä tuhoisalla tavalla. 24-vuotias Alina (Cristina
Flutur) palaa Saksasta Romaniaan tapaamaan orpokotinsa
huonetoveria Voichitaa (Cosmina Stratan), joka on luopunut maallisesta ja vetäytynyt
karismaattisen isän johtamaan
piskuiseen ortodoksiluostariin.
Alina ei halua lähteä takaisin
ilmaan Voichitaa ja hyökkää tämän valitsemaa patriarkaalista
uskonjärjestystä vastaan. Maallisen ja taivaallisen rakkauden
konflikti äityy väistämättömän
rajuksi hyvää tarkoittavien laupeudensisarten keskellä.
Vääjämättömyydessään ja ankaruudessaan Yli vuorten muistuttaa Krzysztof Kie?lowskin
nerokasta Dekalogia. Näkökulma uskontoon on kuitenkin
armottomampi:
näennäinen
hyvätahtoisuus on valtaan sidottua, ja pelastus raukeaa tyhjiin.
Filosofisesti elokuva kiertyy
Voichitan ympärille: hänet haluaa niin herra kuin Alinakin,
ja molemmat ovat yhtä ehdottomia. Soppaa syventää takapajuisen ympäristön vahva uskomus
riivaajiin ja paholaisen läsnäoloon.
Cristian Mungiun rakentama asetelma on vavahduttava,
mutta verkkaista kerrontaa vaivaa tietty staattisuus. Toisaalta
hahmojen itsepintaisuudessa ja
muutoksen liiallisessa hitaudessa on jotain tosielämästä kaikuvaa ja modernista joustavuudesta piittaamatonta. Elokuva on
ahdistavuudestaan huolimatta
täynnä visuaalista loistoa: tahtojen taistelu käydään kynttilänvalon ja pyryttävän lumen pysähtyneissä maisemissa.
****
Lauri Hannus
Yli vuorten (Dupa dealuri, Romania 2012)
O: Cristian Mungiu
N: Cosmina Stratan, Cristina
Flutur, Valeriu Andriuta
Kadonnutta identiteettiä etsimässä
Musikaalidokumentti Laulu koti-ikävästä sovittaa ruotsinsuomalaisuudesta kaihoisan iskelmän.
grillimakkarasta, milloin hiilenmustista kertomuksista.
Göteborgin elokuvafestivaaleilla palkittu elokuva on koskettava ja varsin pätevästi tehty.
Dokumentiksi se on melko ase-
telmallinen, mutta aihe perustelee tyyliä. Darya Pakarisen,
Anna Järvisen ja kumppanien
esittämän siirtolaislaulut toimivat, vaikkei oma suku lahtea olisikaan ylittänyt.
Klaffi Productions
ELOKUVA. Kaksi miestä ja auto sesta 60- ja 70-lukujen siirtolaion usein elokuvallisen harhailun suudessa perimmiltään oli kyse.
lähtökohta, mutta tällä kertaa Ruotsinsuomalaiset ovat kuin
suunta on selvä. Kai Latvalehto oma heimonsa, jonka yhteinen
on nelikymppinen perheellinen tunnemaisema löytyy jaettavista
rokkari, jota hyvästä elämästä asioista: milloin lavatanssista ja
huolimatta kaihertaa ulkopuolisuuden tunne. Kai lähtee etsimään vastauksia lapsuutensa
ruotsista isänsä Taunon kanssa.
Ajomatkalla Oulusta Göteborgiin avataan niin oman perheen
solmut kuin suomalaissiirtolaisten jaettu mentaalihistoriakin.
Vastaukset eivät ole helppoja,
mutta siinä missä sanat loppuvat,
saadaan apua sävelistä.
Dokumentin aihepiirissä on
omat vellovan patetian sudenkuoppansa. Laulu koti-ikävästä
ei kuitenkaan vajoa niihin, sillä
se avartaa maisemaansa verrattoman lakonisella huumorilla.
Kai Latvalehto
Päähenkilöpari on yksinkertai(vas.) ottaa
isänsä Taunon
sesti mainio, ja kohtalotoverien
kanssa suunnakkohtaamiset kuljettavat tarinaa
si Göteborgin
eteenpäin. Yksittäisten ihmisten Mika Ronkaisen
dokumentissa
tarinat kertovat kaavioita paremLaulu koti-ikävästä.
min, miten suuresta mullistuk-
ontajana häärii Matti Ohtonen. Liput 4 euroa, sata ensimmäistä saa haalarimerkin.
*** 1/2
Lauri Hannus
Laulu koti-ikävästä
(Suomi, 2012)
O: Mika
Ronkainen
21
Tiede
Kristian Tervo
Eliitti omi velkakriisin
Aino Anttila teki gradunsa
talouden poliittisuudesta. Hän
tutki valtajulkisuuksia eli politiikan julkisuutta ja valtavirran
mediajulkisuutta perehtymällä
sekä eduskunnan täysistuntojen
keskustelupöytäkirjoihin että
Helsingin Sanomien velkakriisiuutisointiin.
Aino Anttila huomasi gradussaan, että kansalaisyhteiskunnan ääni loistaa
poissaolollaan velkakriisijulkisuudessa.
?Talous on poliittista.?
Otsikko komeilee keväällä
sosiologiasta valmistuvan Aino
Anttilan painomusteesta tuoreen
gradun kannessa.
Väite tuntuu suurelta. Siihen
lopputulokseen Anttila kuitenkin
päätyi tutkiessaan velkakriisin
poliittisia kiistoja suomalaisissa
valtajulkisuuksissa.
Anttila kävi läpi Helsingin Sanomien taloussivujen sekä kotimaan ja ulkomaan osioiden uutisointia kriisistä vuosilta 2010?
2011. Hän käytti aineistonaan
myös eduskunnan täysistuntojen
keskustelupöytäkirjoja.
Hän löysi mediakeskustelun
huippuhetkien perusteella kolme
kiistaa.
Keväällä 2010 keskustelu vakiintui Kreikan tukipakettia koskevaksi, ja saman vuoden syksyllä keskustelua hallitsi Irlannin
pankkikriisi. Vuonna 2011 keskusteltiin Kreikan lainan vakuuksista, mikä kulminoitui eduskuntavaaleihin ja perussuomalaisten
antamaan kritiikkiin tehdyistä
päätöksistä ja politiikasta.
Kiinnostavaa oli, että valtajulkisuuksissa käydyssä keskustelussa asiantuntijoiden rooli
oli pienempi kuin Anttila ensin
oletti. Pääosassa ja äänessä olivat
suomalaiset poliitikot ? toisin sanoen eliitti.
?Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta olivat puheissa näkymättömissä, vaikka on selvää,
että talouskriisi kuohuttaa myös
tavallisia ihmisiä?, Anttila sanoo.
Anttilan mukaan niin sanotut
mediavälitteiset vastajulkisuudet,
joista hän nimeää esimerkiksi
Voima-lehden, lähestyvät talouskriisiä myös muista näkökulmista. Valtamedioiden velkakriisiuutisoinnissa sen sijaan ruohonjuuritason näkökulmalle ei anneta
tilaa.
?Poliitikkojen puheessa kansaa
pyritään hallitsemaan ja määrittelemään. Todellista osallistamisen
kulttuuria ei ole?, Anttila sanoo.
Yhteinen hyvä
muuttumassa
Anttila huomauttaa, että suomalaista talouskeskustelua on pidetty tavallisesti uusliberalismin
sävyttämä teknis-rationaalisena
puheena.
?Uusliberaalissa paradigmassa taloutta, asiantuntijuutta ja
epäpoliittisuutta pidetään pätevyyden osoituksina sekä oikeanlaisina politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan tapana. Tällöin
yhteinen hyvä kumpuaa markkinavetoisesta ajattelutavasta?, hän
sanoo.
Anttila sanoo, että käsitykset
yhteisestä hyvästä ohjailevat aina
jossain määrin ihmisten tapaa
argumentoida ja perustella mielipiteitään. Tutkimuksen teon
alkutaipaleella hän olettikin, että
kriisin ratkaisuksi tarjottaisiin talouskasvua, kilpailukyvyn parantamista ja voittojen saavuttamista.
?Se ei ollutkaan niin. Esiin nousi, miten kriisin aikana tulee noudattaa sääntöjä, olla tehokkaita ja
noudattaa perinteitä.?
Pian Anttila huomasi, että hänen tutkimustuloksensa osoittivat
talouskriisin horjuttaneen myös
tapoja käsittää yhteistä hyvää.
?Poliittisessa puheessa esiintyvät tunteet, omat kokemukset ja
uudenlainen retoriikka kertovat
muutoksesta. Kriisi on samalla
myös uusliberalismin ja talousajattelua korostavan yhteiskunnan kriisi?, Anttila kiteyttää.
Persujen nousu
Anttila huomasi, että Suomessa
ja Euroopassa nähty populististen puolueitten kannatuksen
nousu liittyy laajemmin edustuksellisen demokratian kriisiin.
?Ongelma on, että kansalaiset
eivät koe tulleensa edustetuiksi. Valtavirtajulkisuus osaltaan
vahvistaa, että kansalaisten ääni
kuuluu vain lehtien mielipidepalstalla. Niin sanotuista tärkeistä asioista puhuttaessa kansalaisvaikuttamisen tie sulkeutuu.?
Anttila hyödynsi gradussaan
ranskalaisen politiikan tutkija
Pierre Rosanvallonin ajatuksia demokratian kriisistä. Ajatusten mukaan ihminen ei ole
passiivinen vaan demokratia
muuttuva.
?Rosanvallonin mukaan populismi on äärimmäinen antidemokratia. Jos populistit pääsevät
tavoitteeseensa, liike lakkaa olemasta. Tällöin populismi on osa
itse ilmiötä. Se toimii vastauksena demokratiavajeen kokemukseen. Populisti myös itse sanoo,
että ?herrat päättävät eikä sille
mahda mitään??, Anttila summaa.
Anttila peräänkuuluttaisi valtavirtajulkisuuteen nykyistä enemmän myös kansalaisyhteiskunnan
näkökulmaa ja moniäänisyyttä.
?Jotain kertoi esimerkiksi se,
että Helsingin Sanomat ei uutisoinut opiskelijoiden kehysriihen
alla järjestämää suurmielenosoitusta seuraavan päivän lehdessä
ollenkaan.?
LAURA MYLLYMÄKI
Vastaa kielikeskuksen kartoituskyselyyn: kielikeskus.utu.fi/ajankohtaista/tarvekartoitus.html.
23
www.hiusmuotoiluatunteella.fi
Opiskelija-alennus
( Riikan, Petran, Jessen ja Tiinan töistä )
Muista mainita opiskelija-alesta aikaa varatessasi!
-15%
Haluaisitko opiskella
turuN avoimessa ammattikorkeakoulussa?
Find us on
Facebook
Avoin ammattikorkeakoulu on sinulle, jos haluat päivittää ammatillista osaamistasi,
kokeilla uuden alan kiinnostavuutta tai opiskella etukäteen opintojaksoja myöhemmin suoritettavaa ammattikorkeakoulututkintoa varten. Syksystä 2013 lähtien sinun
on myös mahdollista suorittaa joidenkin koulutusohjelmien ensimmäisen vuoden
opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Opiskelu avoimessa ammattikorkeakoulussa on maksullista.
Soita ja varaa aika
040-4847728
Ark. 9-17 La 9-14
Muina aikoina sopimuksen
mukaan.
avoimessa ammattikorkeakoulussa voit opiskella amk-tutkintoihin
kuuluvia opintoja iästä tai pohjakoulutuksesta riippumatta
? opiskelu on avointa kaikille!
Kysy rohkeasti lisää!
avoinamk@turkuamk.fi
p. 050 5989 515 tai 050 5985 761
www.latokartanonyokyla.fi
www.turkuamk.fi/avoin
www.turkuamk.fi
opisKeLijat teatteriin
kaksi yhden hinnalla!
KaKsi opisKeLijaa Monsteri oLohuoneessa -esityKseen yhteishintaan 22 ?
Liput
02 232 1215
info@linnateatteri.fi
www.linnateatteri.fi
l i n n at e at t e R i
FaC e B O O k i s s a !
taRjOus kOskee
esityksiä:
pe 12.4. KLo 19,
La 13.4. KLo 18 ja
18.4. KLo 19
24
TYY
Alayhdistysten infopalsta
AKN
Turun akateemiset soutajat
AKN ry pitää maanantaina 15. huhtikuuta klo 17:00 Turku-salissa keskusteluillan opiskelijademokratiasta.
Keskustelijoina toimivat Tyy edustajiston puheenjohtava Ville Valkonen,
kaupunginvaltuutetut Saara Ilvessalo ja
Tuomas Viljamaa sekä TYYn hallituksen jäsen Petra Peltonen. Keskustelun
lomassa myös pientä tarjoilua.
Varmana keväänmerkkinä Turun akateemiset soutaja järjestävät taas alkeiskurssi! Kurssi starttaa tiistaina 16.4.
Kupittaan urheiluhallilla kello 19:00.
Alkeiskurssin jälkeen voit liittyä kisaryhmäämme ja osallistua soudun SMkisoihin elokuussa tai jatkaa kuntoilua
vapaa-ajan soutajien parissa kesästä
nauttien. Kurssi järjestetään neljästi
viikossa kahden viikon ajan. Viikoilla 16 ja 17 tiistaina, keskiviikkona ja
torstaina kello 19:00. Lisäksi viikonloppuna naiset treenaavat lauantaina
20.4. kello 11:00 ja 27.4. kello 10:00 ja
miehet sunnuntaina 21.4. kello 11:00 ja
28.4. kello 10:00. Kurssin hinta on 15?.
Ilmoittautumiset 14.4. mennessä osoitteeseen kmorav@utu.fi, josta saa myös
lisätietoja. Tervetuloa mukaan! www.
academicrowing.net
Delta ry
Delta ja TYK ry järjestävät kaljaviestin 17.4. Kerää 4-10 hengen joukkue,
keksikää mahtava teema ja valmistautukaa kiertämään Turun baareja! Lähtö ja joukkueiden ilmoittautuminen
tapahtuu Proffan kellarista kello 18.00
alkaen. Joukkueiden ilmoittautuminen
päättyy 20.00. Viestiin ilmoittautuminen maksaa 2 euroa per henkilö. Viestin jatkot pidetään Night Club Marilynissä 22.00 alkaen. Lippu bileisiin
maksaa 2 euroa, mutta kiertäjille jatkot
ovat ilmaiset. Päivystykset toimistolla
tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin
12.00-13.15. Futsal-vuoro perjantaisin
14:00-15:00.
Turun ev.lut. opiskelija- ja koululaislähetys
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo
18, Sirkkalankatu 4. Ti 16.4. Ihmiseksi
tullut Jumala (1.Joh.5), Mikko Paavola.
Ti 23.4. Kristitty ja mammona, Tiina
Oinonen. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa,
laulua ja iltapalaa. Olet lämpimästi
tervetullut mukaan toimintaamme!
Lisätietoja www.opko.fi/turku. In English: Glad Tidings Bible Studies on
Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4.
You are warmly welcome! Read more:
www.opko.fi/turku/english
TYYn edunvalvontavaliokunta
TYY:n edunvalvontavaliokunta järjestää Päiväunet kampuksella -tempauksen tiistaina 16.4. Tempauksella
halutaan muistuttaa riittävän unen ja
levon merkityksestä opiskelijoiden jaksamiselle. Päikkäreitä vietetään Educariumin liikuntasalissa klo 10-16 sekä
kauppakorkeakoulun luentosali 05:ssä.
Unien lomassa voi saada YTHS:n tarjoamaa unitietoutta. Tervetuloa nauttimaan nokosista ja hakemaan uutta
virtaa opiskeluun! Samaan aikaan
Turun kauppakorkeakoululla vietetään TuKY:n Edunvalvontajaoston
Hyvinvointipäivää, jossa on tarjolla
mm. ensiapukoulutusta. Suosittelemme osallistumaan! Ylioppilaskunnan
edunvalvontavaliokunta järjestää 22.4.
klo 17.00 alkaen alkoholittoman hengailuillan, joka on kaikille avoin, ilmainen ja hauska. Tarkoituksena on viettää tapahtumaa ulkona, mutta olemme
myös varautuneet huonoon säähän
varaamalla Index kartanon käyttöömme. Tällä kertaa järjestämme mölkyn
sekä grillattavaksi makkaraa (myös
vegevaihtoehto). Mölkkyä ei ole pakko
pelata eikä makkaraa syödä. Paikalle
voi siis saapua pelailemaan myös muita
pelejä tai muuten vaan oleskelemaan.
Myöskään aiempaa kokemusta mölkystä, edunvalvontavaliokunnasta tai
mistään muustakaan ei vaadita. Miten
löydät paikalle: Indexin tilat sijaitsevat
Publicumia vastapäätä olevassa, Pubilta katsottuna vasemmanpuoleisessa
puutalossa.
Turun ylioppilaskamerat
Vuosikokous perjantaina 12.4. klo
17.00 alkaen, Ravintola Proffan kellarin pienempi kabinetti (Rehtorinpellonkatu 6). Tervetuloa! Keväällä tulossa ainakin Valokuvauksen peruskurssi
ja tarvittaessa Pimiökurssi. Lisätietoja
tyok.fi tai jere.kupari@utu.fi.
TVO
Armaat maakuntamme ystävät! Osakuntakokous päätti ottaa huomaamme
kannatusjäseniksi kaikki ihmiset ja yhteisöt oppiarvoon tai -arvottomuuteen
katsomatta. Kunhan viranomainen
vahvistaa säännöt, kaikki kaverit voi
kutsua Tevikselle. TVO:n suurhanke
uuden uljaan osakuntatilan rakentamiseksi etenee, ja tänään 12.4. kokoonnutaan suunnittelemaan kaikkea
senpuoleista elämänmenoa ja järjestystä. Haluatko pysyä ajantasalla? Tilaa Teviksen sähköpostilista, se toimii
kuumina kesäpäivinäkin: https://lists.
utu.fi/mailman/listinfo/tvoaktiivi Okkokous päätti tulevat juhla-ajankohdat,
merkitsehän almanakkaasi: Seniorijuhlia juhlitaan 22.11.2014, 21.11.2015,
19.11.2016, 18.11.2017, 17.11.2018 ja
23.11.2019 ja Vuosijuhlia 8.3.2014,
7.3.2015,
12.3.2016,
11.3.2017,
10.3.2018 ja 9.3.2019. Suuret pidot on
odotettavissa. Lisäksi kerhokeskiviikko
keskiviikkoisin tai torstaisin, tarkkaile
kalenteria ja ole tervetullut!
TYYpillistä
Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan
toiminnasta.
Ehdolle edustajistovaaleissa?
kasvattamaan äänestysprosenttia mukavasti, mutta samalla
ehdokkaiksi asettuneiden määrä laski. Täksi vuodeksi ylioppilaskunta onkin ottanut vaalien
tavoitteeksi
ehdokasmäärien
kääntämisen taas nousuun, kuitenkaan unohtamatta myöskään
äänestysprosentin kasvattamista. Viime vaalien äänestysprosentissa 34,54 on vielä runsaasti
parantamisen varaa. Ehdokasmäärien kasvattamiseksi haluankin pyytää niin vanhoja kuin
myös mahdollisia uusia vaalilistoja aloittamaan ehdokkaiden
rekrytoinnin mahdollisimman
aikaisin, sillä syksy ja vaalit saapuvat aina yllättävän nopeasti.
Miksi sinun siis kannattaa
lähteä ehdolle ylioppilaskunnan vaaleissa? Kuten alussa
mainitsin, on edustajisto ylioppilaskunnan korkein päättävä
elin, joka luo ylioppilaskunnan
linjat. Viime vuosina opiskelijat
ja opiskelijaliike on kohdannut
monia haasteita niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Tällä Turussa esimerkiksi
opiskelijoiden vaikutusvallan
kaventaminen laitostasolla, oppiaineiden yhdistäminen sekä
vaihto-opiskelijoiden asumisen
epävarmuus ovat olleet asioita, joihin ylioppilaskunta on
pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan. Valtakunnan tasolla yli-
oppilaskunnat yhdessä Suomen
ylioppilaskuntien liiton kanssa
vaikuttavat
valtakunnallisiin
haasteisiin, kuten nyt kehitysriihen aikana opintotuen tulevaisuudesta käytyyn taisteluun.
Näihin asioihin ja ylioppilaskunnan kantoihin niistä pääset
parhaiten vaikuttamaan edustajistosta käsin.
Jos et itse halua lähteä ehdolle, käytä kuitenkin äänesi
itse vaaleissa. Edustajistovaalien ennakkoäänestys on 28.10.?
1.11. ja varsinaiset vaalipäivät
5.?6.11.
Lisäksi ylioppilaskunta käynnistää vielä syksyn aikana kilpailun, jossa se etsii edustajisto-
vaalien kampanjalle iskulausetta. Lisätietoa kampanjasta tulee
myöhemmin ylioppilaskunnan
nettisivuille.
Lauri Hannus
Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit ovat
taas tulossa ensi syksynä. Kaksivuotiselle kaudelle valittava
edustajisto on ylioppilaskunnan
korkein päättävä elin, jonka
tehtävä on luoda linjat ylioppilaskuntamme toiminnalle niin
omaa yliopistoamme koskevissa
asioissa kuin valtakunnallisissa
koulutukseen ja opiskelijan hyvinvointiin liittyvissä asioissa.
Edustajisto myös vastaa ylioppilaskunnan budjetista ja siten
ylioppilaskunnan menoista sekä
sinun jäsenmaksusi suuruudesta.
Kahden vuoden takaisissa
edustajistovaaleissa onnistuttiin
Samuli Maxenius
Turun yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunnan
puheenjohtaja
Nuku päiväunet kampuksella 16.4. klo 10.00-16.00 Edulla tai kauppakorkeakoululla.