• 7/2014 LÄÄKÄRIN MIELI 12 s. Katsaus valkotakin alle JORI SJÖROOS 10 s. NAIMAJUTTU s. 20 ZEITGEIST s. 24
• K-20 K-20 tiistaisin: DJ 21-04lauantaihin vapaa pääsy Tiistaista DJ klo 04 asti joka toinen Joka toinen keskiviikko: keskiviikko Poppivelvollisuus! Poppivelvollisuus-visa/dj Torstaisin YouTubeJukeboxi torstaisin: Yläkerta auki aina pe & la! YouTubeJukeboxi AUKI JOKA PÄIVÄ 16-03 LINNANKATU 17 TURKU Joka sunnuntai klo 20 AVOLAVA - open mic Sunday with Markus Perttula Keskiviikkoisin Docventures Goes Turku klo 20 alkaen PE 3.10. ZORSE (22:00) + ALEC DANGER (21:00) PE 3.10. Sammakon ja Liken Kirjamessuklubilla AINO VENNA, MAAILMANLOPUN TYTTÖ & HYEENAT etc. Ovet jo klo 20:00, ohjelma 21:00, vapaa pääsy LA 4.10. Sammakon ja Liken kirjamessuklubilla RISTO (22:00) ovet 21, liput 10 € KE 8.10. Poppivelvollisuus -baarivisa, jossa on pakko käydä Ovet 19:30, visa klo 20:00, 0 € LA 4.10. NOPAT (21:00) TO 9.10. Doc Lounge: TO 9.10. Himera esittää: Advanced Style, USA 2014. MONOPOLY CHILD STAR SEARCHERS (US) (22:00) + Ovet klo 20, leffa 20:30, liput 4 € DOLPHINS INTO THE FUTURE PE 10.10. Club Continental: (BEL) (21:00) + Himera DJ’t MIREL WAGNER (22:00) 8 € PE 10.10. LAC BELOT (21:00) TO 16.10. YouTubeJukeboxi, 0 € TO 16.10. ALISE JOSTE (LV) UP: 22:00 Anglican ja TAGS:n PE 17.10. ANSSI KELA 15e LA 18.10. VITA BERGEN (SWE) (22:00) + Fistpumping Cats (21:00) Black Music Night, liput 2 € Linnankatu 7 / TI-LA 21-04 www.dynamoklubi.com Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Jaume Serra Brut (11,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Aina maanantaisin klo 20:00 MONDAY JAZZ HAPPENING! PE 3.10. Flame Jazz -klubi: KAHDEN MIEHEN GALAKSI (21:30) ovet 20:30, 10/8 €, 23:00 The Big Spectrum: DJ Esko Routamaa, 0 € LA 4.10. RUNOVIIKKO OPEN Esiintyjät: Juha Kulmala, Kalle Niinikangas, Helianne Kallio. Open mic. Yllätysesiintyjiä. Ovet 19:30, ohjelma 20:00 23:00 Lavasoul: DJ Gismo, 0€ PE 10.10. Friday Night Live: MANUEL DUNKEL QUARTET (22:30) ovet 21:00, 10/8 € o. 24:00 DJ Vesa Yli-Pelkonen (Big Shake, Hki), vapaa pääsy LA 11.10. Klo 21:00 Club Sol -salsaklubi Klo 01:00 Floetry In Potion: dj sucks! Vapaa pääsy PE 31.10. Friday Night Live: NIEMINEN & LITMANEN (22:00) ovet 21:00, 8/6€ op. 23:00 The Big Spectrum: DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Humalistonkatu 8a • K18 • klubi.net/tku pe 3.10. • klo 21.00 • Liput 10e / alk. 9,50e (Tiketti) DAMN SEAGULLS, ANTERO LINDGREN la 4.10. • Live-kerros • klo 20.00 • Liput 35e / alk. 30e (Tiketti) TURKU BURLESQUE WEEKEND ’14 la 4.10. • Ilta-kerros • klo 21.00 • Liput 12e / 10e RUGER HAUER, SAIRAS-T, TIPPA-T, SATTALITE, RONSKIBIITTI to 9.10. • Live-kerros • klo 20.00 • Liput 26e / alk. 24e (Tiketti) STRATOVARIUS pe 10.10. • Live-kerros • klo 22.00 • Liput 28e / alk. 27e (Tiketti) MICHAEL MONROE pe 10.10. • Ilta-kerros • klo 21.00 • Liput 10e / alk. 9,50e (Tiketti) EVA & MANU, BILL, MORAY & BILL la 11.10. • Live-kerros • klo 21.00 • Liput 8e (Ennakot: 8raita record store) ELEANOORA ROSENHOLM, SAMMAL ke 15.10. • Live-kerros • klo 20.00 • Liput 16e / alk. 15,50e (Tiketti) SAMULI PUTRO pe 24.10. • Live-kerros • klo 21.00 • Liput 15e / alk. 15e (Tiketti) GASELLIT, HEIKKI KUULA, PUPPA J www.anniskeluliike.? www.threebeers.? www.cosmic.? Janoisten opiskelijoiden ystävä Pakollinen sivuaine 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Tehkäämme ihminen K SISÄLLYS uvitellaan, että uusia yliopisto-opiskelijoita ei enää jostain syystä ilmaantuisi ja niitä täytyisi rakentaa. Pelkkä ruumis ei tietenkään riittäisi, vaan tarvittaisiin myös persoona. Vaan mistä sille saataisiin ainekset? Tietenkin stereotyypeistä. Lavallinen Cabernet Sauvignonia sekä toinen mokoma Berliinin reissuja ja avot, saamme humanisteja. Muistakaa reflektoida paljon, maisteroitua hitaasti ja kätkeä korkealentoiset suosikkiopuksenne kauhtuneeseen Kånkeniin. Vähätelkää itseänne hieman, niin olette valmiit. Toiselle porukalle paljon burberryä ja nopeasti kasvavaa itsevarmuutta, LinkedIn-profiilit jo päiväkodista. Raskasta bilettämistä ja kovaa yhteishenkeä. Puput, tulkaa yhteen: aamukasin luennolla nukahtaessannekin muistatte olevanne kauppatieteilijöitä. Sitten olisi tällainen koneiden ja kaavioiden keskellä majaileva eliö, jolle funktiot ovat kuin vettä vain ja joka täyttää vaatekaappinsa bofferimiekoilla. Tavataan niin metsässä kuin piuhaviidakossakin. Ei pidä meteliä itsestään, mutta naureskelee laskutaidottomille. Hypoteesi osuu oikeaan: luonnontieteilijähän siinä. Yksinkertaistaminen on tunnetusti hauskaa – tiettyyn pisteeseen asti. Aika moni suomalainen istuu joskus saunassa, mutisee perkelettä ja ottaa naukun Koskenkorvaa. Harva meistä kuitenkaan tekee sitä koko ajan. Stereotypiat ovat hataria aitoja, joihin mieli nojaa, kun se ei saa tukevampaa otetta todellisuudesta. Yllä mainitut alakohtaiset oletukset pitävät kutinsa korkeintaan pintatasolla. Silti ne jylläävät vahvoina mielen pohjalla etenkin silloin, kun olemme epävarmoja itsestämme ja haluamme syleillä ryhmäämme. Tieteenalojen herättämistä mielikuvista kannattaa silti puhua, sillä kliseet eivät ole vain opiskeluaikojen pikkukivaa. Mielikuvilla luodaan ammatillisia identiteettejä ja muovataan samalla yhteiskunnan valtasuhteita. Näitä suhteita ei kannata etsiä opetusohjelmasta. Ne paljastuvat pienemmistä yksityiskohdista, kuten siitä, kenet koetaan hassutteluvideoilla ja illanistujaisissa pottuilemisen arvoisiksi – eli vertaisiksi. Opiskelijan minäkuva vaikuttaa tulevan ammattilaisen uskottavuuteen ja statukseen. Harvassa paikassa asiasta ollaan niin tietoisia kuin lääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa asiantuntijuuteen kasvattaminen on monia muita tiedekuntia päämäärätietoisempaa toimintaa. Lääketieteen opiskelijat ovat eräänlaisia mielikuvakuninkaita. Mikään muu opiskeluala ei herätä niin paljon intohimoja, kateutta ja osin perättömiäkin odotuksia niin yliopiston sisällä kuin ympäröivässä yhteiskunnassakin. Lääkäreistä on jokaisella mielipide. Kävimme tutustumassa medisiinareihin (s. 12-15), jotta emme olisi huhupuheiden varassa. Kaipaan syntistä 20-lukua, jolloin saattoi kokea kapinoivansa vain sillä, että ryyppäsi ja nai. s. 25 Vasta-aiheinen mummo Ahtauden ehdoilla 6 Uutuus: itäinen pääkaupunki Hyvien tyyppien rasittavuudesta Tulpat sisälläni Purppurat jäähyväiset Mul on tietoo / stressinsietoo 10 Muutostilassa Frankkien valtakunta Hellyyden ehdoilla Ajan henki ja ruumiskin Pajaria, dialogia 18 Johnny tässä hei! Viimeinen eräpäivä 4 5 6 8 9 10 12 17 18 20 24 28 29 32 Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi NUMERO 20 7/2014 3.10.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Toimitus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. (02) 276 9630 PÄÄTOIMITTAJA Lauri Hannus, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimittajaT Aleksi Malinen & s. 8 Susanne Salmi, tyl-toimittaja@utu.fi Kansikuva Lauri Hannus ilmoitusmyynti Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi ulkoasu Lauri Hannus Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. Graduni oli kalpea, lähteillä ja noottiapparaatilla tieteelliseen formaattiin naamioitu päkistys. Yliopistossa sitä kiitettiin. 24
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 leikkaahan tästä! TYLKKÄRIN LUENTO BINGO Osa 3: lääketiede Diagnostinen Anamneesi ja status Kapitteli Joni (puhuttaessa ioneista) Mummo TYYn kirjastoa ajetaan alas Kaikki lainattu aineisto tulee palauttaa lokakuun aikana. Kun te kirjoitatte niitä lähetteitä Vastaaiheinen Kliininen kuva Käypä hoito Turun yliopiston ylioppilaskunnan kirjasto lakkautetaan lokakuun lopulla. Kaikki kirjastosta lainatut teokset saavat kiinteän eräpäivän 15.10. Tämän jälkeen lainoja ei ole enää mahdollista uusia. Eräpäivän jälkeen palautettavista teoksista peritään normaali sakkomaksu, 1 euro päivässä kirjaa kohden. TYYn kirjasto on mukana Turun yliopiston kirjaston kanssa samassa tietokannassa ja myös sakot ovat samassa järjestelmässä. Kymmenen euron sakko aiheuttaa lainakiellon. Kirjasto on auki 31.10. saakka. Viimeiset kaksi viikkoa on varattu palautuksille, eikä teoksia voi enää tänä aikana lainata. TYYn edustajisto lakkautti vuonna 1928 perustetun kirjaston kokouksessaan 23. huhtikuuta. Kirjaston aineistoa tarjotaan Turun yliopistolle, mutta kirjojen sijoittumisen kohtalo on vielä avoin. Turun ylioppilaslehti Jatka lausetta: Parisuhteessa täytyy… ”…olla yhteistä aikaa.” Pauliina Gylen, 3. vuoden suomen kielen opiskelija ”…ottaa toinen huomioon” Janne Mäkinen, 3. vuoden kasvatustieteen opiskelija 4 ”…antaa toiselle tarpeeksi tilaa.” Silja-Maija Spets, 1. vuoden suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen opiskelija ”…olla rehellinen.” Marco Quiroz, 1. vuoden biokemian opiskelija
• 7/2014 Lauri Hannus TURUN YLIOPPILASLEHTI Ilona Aalto (vas) ja Ninna Lehtinen rentoutuvat Synapsin Quantumin toimistolla Tekkenin parissa. Vuodenvaihteessa tila tyhjenee, sillä se muutetaan fysiikan laitoksen työhuoneiksi. Kuin sillit suolassa TYYllä on yli 140 alayhdistystä, joista vain osa pääsee nauttimaan yliopiston tarjoamista toimitiloista. Loput vuokraavat tiloja muualta tai sinnittelevät kokonaan ilman. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) alayhdistykset kärsivät tilanpuutteesta. Osalla yhdistyksistä ei ole käytössään lainkaan työskentely- tai ajanviettotilaa. Hiljattain ahdinkoon joutui biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsi ry. Järjestön on luovuttava Quantumissa sijaitsevasta toimistostaan vuoden loppuun mennessä. Synapsin nykyinen toimisto on sekin eräänlainen hätäratkaisu. Järjestö menetti omat tilansa jo syksyllä 2012 Luonnontieteiden talon remontin vuoksi. Nykyinen huone saatiin käyttöön, kun matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden Delta ry luovutti yhden kolmesta opiskelutilastaan Synapsille. Molempien ainejärjestöjen huoneet muutetaan vuodenvaihteessa fysiikan laitoksen työhuoneiksi. Deltalaiset saavat fysiikan laitokselta uudet tilat. Synapsilaiset joutuivat käymään neuvotteluja useaan suuntaan, mutta näillä näkymin järjestölle on luvassa huone Quantumiin valmistuvasta uudesta laboratoriosiivestä. Yliopistonmäellä on kärsitty ahtaudesta jo pitkään. Päärakennusta ja Luonnontieteiden talo I:tä lukuun ottamatta käytännössä kaikki mäellä sijaitsevat tilat ovat tällä hetkellä remontissa. Tämä hankaloittaa niin opiskelija- kuin opetustilojenkin organisointia. Remonttien lisäksi tilojen jakamista vaikeuttaa yliopiston taloudellinen tilanne. Turun yliopiston hallitus linjasi vuonna 2012, että yliopiston kokonaistilaneliöitä tulisi kustannussyistä vähentää kymmenestä viiteentoista prosenttia vuoteen 2014 mennessä. Vaihtoehtona vuokratilat ”Meille on tärkeintä, että opiskelijajärjestö saadaan henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden lähelle”, Synapsin uusista tiloista neuvotellut biologian laitoksen varajohtaja Ilari Sääksjärvi kertoo. Synapsin puheenjohtaja Sofia Tuiskun mukaan tilojen tarjoaminen ainejärjestöille on myös yliopiston etu: ainejärjestössä toimiminen aktivoi opiskelijoita ja kannustaa heitä esimerkiksi hakeutumaan opiskelijaedustajiksi yliopiston hallintoelimiin. ”Nykyisessä huoneessamme jäsenet voivat kohdata toisiaan spontaanisti ja jutella toiminnan järjestäytymisestä. En näe ainejärjestötoiminnalla olevan tulevaisuutta ilman tiloja”, Tuisku pohtii. Mikäli laitokset eivät pysty osoittamaan alayhdis- tyksille paikkaa, yhdistykset voivat vuokrata tiloja yksityisiltä vuokranantajilta tai TYYltä. TYYn vuokralaisina Ylioppilastalo A:ssa on tällä hetkellä vajaa kymmenkunta yhdistystä, Ylioppilastalo B:ssä hieman useampia. TYYn pääsihteeri Tomi Nyström painottaa tilojen tärkeyttä alayhdistyksille. ”Mielestäni on koko yliopistoyhteisön etu, että opiskelijatoimintaa pystytään pyörittämään lähellä yliopistoa. Historiallisesti tähän onkin suhtauduttu yliopistolla hyvin positiivisesti”, Nyström toteaa. Synapsi ry:n kohtaamat ongelmat ovat tuttuja myös muille alayhdistyksille. Esimerkiksi opettajaopiskelijoiden OPEX ry ja kasvatustieteilijöiden Katko ry joutuivat vuosi sitten luopumaan silloisista tiloistaan hyvin lyhyellä varoitusajalla. Nyströmin mukaan tällaiset tilanteet ovat ymmärrettäviä mutta harmillisia. ”Tilojen supistamiset ovat usein tapahtuneet hyvin nopealla aikataululla. Olisi tietysti toivottavaa, että yhdistyksille annettaisiin aikaa uusien tilojen etsimiseen joko yliopiston, TYYn tai yksityisten vuokravälittäjien kautta”, Nyström sanoo. Susanne Salmi 5
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Palo säästi, Helsinki vei Pitkä vankkurijono kiemurteli Suurta Rantatietä pitkin Turusta Helsinkiin mukanaan Turun Akatemian irtaimisto. Elettiin vuotta 1828, ja yliopisto muutti tuoreeseen pääkaupunkiin. Mitä kaikkea mukaan oli lastattu? Teksti: Heikki Isotalo Kuvitus: Leo Pahta Turun Akatemia perustettiin 1640 - nimensä mukaisesti Turkuun. Turun palon 1827 jälkeen se määrättiin muuttamaan Helsinkiin, jossa se toimii yhä tänä päivänä Helsingin yliopistona. Opinahjon viimeiseksi päärakennukseksi Turussa jäi Akatemiatalo. Turussa on tunnettu jo pian kaksisataa vuotta katkeruutta menetetystä yliopistosta. Ensimmäisenä muistetaan aina mainita yliopiston mukanaan viemät Akatemiatalon juhlasalin ovet ja kateederi, jotka nykyään koristavat Helsingin yliopiston juhlasalia. Mukana muuttivat myös kirjaston rippeet, yliopiston esinekokoelmat, taidetta, opetus- ja tutkimusvälineitä sekä muuta irtaimistoa. Käytännössä kaikki se vähä, mikä säästyi tuhoisalta Turun palolta. "Ethän sinä muuttaessasikaan jätä tuoleja vanhaan asuntoon, vaan otat ne mukaasi”, Helsingin yliopistomuseon johtaja Sten Björkman selventää. On hyvä muistaa, että Helsinkiin ei muuttanut ainoastaan kiinteää omaisuutta, vaan yliopistoinstituutio kokonaisuudessaan: yliopiston hallinto, professorit, opiskelijat ja traditiot. Esimerkiksi Turun Akatemian perustamisvuonna teetetyt promootiokulkueiden edellä kannetut hopeavaltikat ovat yhä käytössä. ”Proffat jatkoivat samojen luentojen pitämistä kuin Turussakin. Myös juhlaperinne ja traditiot jatkuivat. Lähes kaikkialla muualla Euroopassa promootioperinteet hiljalleen hävisivät. Helsingin yliopiston traditio periytyy vuodelta 1640”, Björkman korostaa. Akatemia jätti jälkeensä enemmän kuin muiston. Turkuun jäi palosta vain vähäisesti vaurioitunut Akatemiatalo, tähtitorni sekä muutama uransa loppupuolella oleva tiedemies, joka ei halunnut muuttaa yliopiston mukana Helsinkiin. Näistä nimekkäimpänä mainittakoon alkuaineenkin löytänyt kemisti Johan Gadolin (1760—1852), jonka käyttämä laboratoriorakennus sijaitsee yhä Luostarinkadulla. Nykyisin lastenkotina toimivan rakennuksen historiasta muistuttaa enää ”mainehikkaalle kemistille” omistettu muistolaatta. Turkulaisen kulttuuriperinnön vaalijana tunnettu poliittisen historian professori Timo Soikkanen pitää ymmärrettävänä sitä, että irtain esineistö pysyy Helsingissä. Akatemiatalon kustavilaiseen sisustuk- 6 seen koskemista hän ei kuitenkaan hyväksy. ”Ovet eivät kuulu irtaimistoon! Jos muutat asunnosta, et vie ovia mukanasi”, Soikkanen puuskahtaa. Pitäisikö jotain palauttaa? ”Kyllä! Historia! Kuvaava on Helsingin yliopiston usein käyttämä ilmaisu: ’Helsingin yliopisto perustettiin Turussa 1640’. Kuningatar Kristiina ja Pietari Brahe varmasti kääntyisivät haudassaan tuon kuullessaan. Kuninkaallinen Akatemia perustettiin Turussa ja on sijainnut Turussa 187 vuotta, eli vielä tänäkin päivänä vuoden pitempään kuin Helsingissä”, Soikkanen vastaa. Kuvaava on Helsingin yliopiston usein käyttämä ilmaisu: "Helsingin yliopisto perustettiin Turussa 1640"
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Tuhka pelasti kolikkokokoelman Kirjaston rippeet Turkulaisten kerrotaan päivitelleen, että yliopisto vei mukanaan ”tuhkatkin pesästä”. Osuvasti ainut Turun palosta lähes kokonaisuudessaan selvinnyt yliopiston kokoelma on kolikkokokoelma, joka palon yhteydessä romahti Akatemiatalon kellariin ja hautautui tuhkaan. Onni onnettomuudessa, sillä liekkien valtaan joutuessaan kolikot olisivat sulaneet kuumuudessa. Kokoelma kuuluu vieläkin Helsingin yliopistolle, vaikka se on sittemmin siirtynyt näytteille Kansallismuseoon. Kolikkokokoelman lisäksi mukana muutti muun muassa kivilajeja, kuivattuja kasveja sekä muutamia palosta selvinneitä taideteoksia. Turun Akatemian kirjastonhoitajat eivät varmasti pitäneet professorien tavasta siirtää kirjakokoelman osia kirjastosta maaseutukartanoihinsa, mutta joskus vain erääntynyt laina on kirjan ja kirjarovion välillä. Kirjasto tuhoutui Turun palossa, mutta lainassa olleet teokset säästyivät. Palolta säästyi myös yliopiston arkisto ja sattuman kaupalla kuningatar Kristiinan hallituksen allekirjoittama yliopiston perustamisasiakirja. Kaikki nämä löytyvät Helsingistä. Yliopiston regalia Turun palo säästi symbolisesti arvokkaat hopeavaltikat vuodelta 1640, joita pedellit eli yliopiston vahtimestarit kantavat juhlakulkueiden edellä. Myös vuonna 1759 teetetyt rehtorin aseman vertauskuvaukselliset avaimet ovat tallessa, samoin kuin perustamisasiakirjan hopeinen lipas ja lippaan mahonkinen jalusta. Regalia ei ole jäänyt pölyttymään museovitriiniin: hopeavaltikoita kannetaan yhä Helsingin yliopiston promootioissa, ja uudelle rehtorille lyödään niin sanotusti avaimet käteen. Akatemiatalon sisustus Osakunnat Turun Akatemian opiskeleva nuoriso ei ollut ryhmittäytynyt ylioppilaskunnaksi tai nykyistenkaltaisiin tiedekuntiin vaan maakuntien perusteella osakuntiin. Alkuperäiset osakunnat muuttivat yliopiston mukana, minkä peruja on se, että edelleen vain helsinkiläiset osakunnat ovat erikseen määritelty yliopistolaissa. Aikakauden varattomien opiskelijoiden muuttokuorma ei tosin ollut suuri. Osakuntien mukana kulkeneet osakuntakirstut eivät sisältäneet kynttelikköjä ja pöytähopeita, vaan korkeintaan käsin kirjoitetun jäsenluettelon ja muutaman kirjan. Mielikuvitusta kutkuttavan perimätiedon mukaan pohjalaiset osakunnat käyttävät yhä vuosittaisessa Porthan-juhlassaan 1700-luvun tieteen suurhahmon Henrik Gabriel Porthanin (1739—1804) miekkaa. Onko miekka todella kuulunut Porthanille tai jollekin hänen oppilaistaan – emme enää voi tietää. Joskus vain erääntynyt laina on kirjan ja kirjarovion välillä. Koska Turun palosta selvinneet Akatemiatalon juhlasalin koristellut ovet, kateederi eli puhujan koroke ja keisari Aleksanteri I:n rintakuva katsottiin keskeisiksi yliopiston symboleiksi, ne muuttivat yliopiston mukana Helsinkiin. Akatemiatalo on kuluvan vuoden restauroinnin aikana palautettu lähemmäs alkuperäistä asuaan, ja saliin on teetetty kopio keisarin rintakuvasta. Julkisivun päätykolmiossa ei kuitenkaan lue alkuperäistä sekä Ruotsin että Venäjän hallitsijoille omistettua kirjoitusta, joka kuuluu suomennettuna: ”Suomalaisille tiedemuusille hallitsijoiden anteliaisuudella”. ”Tätä eivät helsinkiläiset varastaneet, vaan olemme sen itse tyhmyyttämme hävittäneet”, professori Soikkanen toteaa. Akademiska Orkestern etsii soittajia riveihinsä klassisen musiikin ystävistä. Tule mukaan soittamaan Sibeliuksen ja Brahmsin teoksia iloiseen joukkoomme. Ota yhteyttä, niin järjestämme koesoiton. Akademiska Orkestern is looking for musicians from like-minded friends of classical music. Come and play with us favorite tunes of Sibelius and Brahms. Get in touch with us, so we’ll organize a trial. http://www.akademiskaorkestern.fi / ao@abo.fi 7
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 KOLUMNI Aloitin opiskelun Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa syksyllä 1978 ja valmistuin filosofian maisteriksi noin neljässä ja puolessa vuodessa. Vuoden verran tästä ajasta asuin toisessa kaupungissa, suorittamatta juuri mitään. Opiskelin aineita, jotka eivät johtaneet ammattiin eli tahattomasti ennakoin nykytilannetta: entistä useammalla alalla opiskelun jälkeinen työllistyminen jää raadollisesti itsen ja omien valmiuksien varaan. Universitas-merkityksessä olin kiittämätön moukka. Suoritukset olivat sinänsä mallikelpoisia – vain yksi approbatur tuli hyvin, ylemmät arvosanat erinomaisin tiedoin – mutta en osannut arvostaa yliopistoajan periaatteessa tarjoamaa virattoman pällistelyn ja elämänavaruuden venyttämisen mahdollisuutta. En havainnut sitä. Halusin tutkinnon ja pois. Markkina on armoton. Kaikki muut opinnäytteeni, seminaariesitelmät ja tutkielmat paitsi pro gradu -työni onnistuin myöhemmin myymään lehtijutuiksi kohtalaista korvausta vastaan. Laajuus ei ollut ainut tekstin markkinoitavuutta rajoittava tekijä. Graduni oli kalpea, lähteillä ja noottiapparaatilla tieteelliseen formaattiin naamioitu päkistys. Yliopistossa sitä kiitettiin. Samoin kuin jo koulussa pidin opettajista, jotka eivät olleet erityisen suosittuja opiskelijoiden keskuudessa. Rasittavimpia olivat ”hyvät tyypit”. Stand up -koomikoilla oli taputtajansa. Kun nuorempi tyttäreni, joka opiskelee yliopistossa muualla kuin Turussa, nyt puhuu opettajistaan, tunnistan yhä perustypologian: asialliset mumisijat, kosiskelevat lavatähdet ja sen yhden ylivertaisen pätevän. Arvostin tuomiorovasti Lauri Huovista, joka dosenttina luennoi En osannut arvostaa yliopistoajan tarjoamaa virattoman taidehistoriasta maanantai-iltaisin kuudesta kahdeksaan. Hänessä pällistelyn ja elämänavaruuden venyttämisen mahdololi kuulijoista piittaamatonta passiota, jonka vallassa hän ryntäsi lisuutta. En havainnut sitä. Halusin tutkinnon ja pois. pimennetyssä luentosalissa työntämään sormensa kankaalle heijastetun Kristuksen haavoihin. Ensimmäinen opiskelija-asuntoni oli Ylioppilastalolla diskon yläpuolella. Koko rakennus tärähteli. Kuukauden verran valvoin aamuöisin kolmeen, kunnes sain yksiön Yo-kylän vanhalta eli länsipuolelta. Ehdin leikata reilun siivuni iloisesta ylioppilaselämästä, ehkä kokonaisen tangon, mutta opiskelu ei sen vuoksi koskaan kussut. Valmistumistani juhlistin visiitillä Hämeenporttiin, jonka ovenkahva oli osoittautunut käteen sopivaksi. Suoritin niin sanotun vanhamuotoisen tutkinnon. Loppututkinto oli filosofian kandidaatin tutkinto ja maisterin paperit eli titteli piti muodollisesti erikseen anoa tiedekunnan kansliasta. Oi, miten hyvilläni olen ollutkaan: ilman silloista turhamaisuuttani olisin edelleen pelkkä kandi. Juha Seppälä Kirjoittaja on kirjailija. Hyvä syy tulla Sokos Hotelliin No 69 On kiva olla KUUTA– MOLLA Kuutamouinnit perjantaisin 5.9.–31.10.2014 klo 21–24 Opiskelijat 8 € /hlö (ilman opiskelijakorttia 10 € /hlö) 8 Lipunmyynti alkaa klo 20.30. Myynnissä myös kuutamouintipaketit, kysy lisää kylpylän vastaanotosta (puh. 010 7840 198 tai kylpyla.caribia@sokoshotels.fi) Uintiaika klo 23.30 saakka. K–18 veikko somerpuro / wsoy Armoton markkina
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Salakuuntelija Työkkärissä - Sun on nähtävä itses sellaisena vähän riutuneena venäläisenä runoilijatyyppinä. Tai pikemminkin tavallisena kessua vetävänä, norkoilevana duunarisällinä, jossa on se kaikki slaavilainen mystiikka verenperintönä. Jätkä ei paljon kirjoja lue mutta vetää puoleensa katiskan lailla. - Joo… - Siis annettava kuva, että on sisäisiä voimia, jotka vaatimaton ulkokuori kätkee kuin korurasia. Tässä on se koko ortodoksisuuden homma, tästä se markkinoiden valloitus lähtee. Ja naistenkin. - Niin tuota, saako kysyä? - Totta toki, sua vartenhan tässä ollaan. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. - Niin siis miten tää liittyy työnhakuun suoranaisesti? - Hyvä kysymys. Ja ihan olennainen. Anna mä vastaan huolella. Hommahan lähtee siitä, että kukaan ei näinä aikoina palkkaa pelkästään pätevää, vaan tarvetta on sellaiselle joka on ikään kuin täysi mysteeri, mutta vastaa kuitenkin helposti hahmotettavaa mielikuvaa. Ostaja saa ikään kuin palapelin joka on aika helppo koota. Pinnalta sekava mutta lopulta iisi. Stereotyyppi, positiivisessa mielessä. - Joo ihan kiva, mutta miten sellaiseksi käytännössä tullaan? - No kato nyt vaikka mua. ia rm a st Ho n Ko Nousukas Mielessäni asuu ystävä Monilla meistä on ollut mielikuvitusystäviä: kavereita ilman näkyvää ruumista, joiden joutumista oven väliin on täytynyt varoa. Hänelle on täytynyt jättää autossa tilaa, eikä hänen päältään saa tietenkään kävellä. Nyt internetin hämyisässä kolkassa leviää ilmiö, jossa mielen sisäiset ystävät yhdistetään Tiibetiin ja My Little Ponyn katsojiin. Nuoret ovat keksineet, miten lievittää yksinäisyyttä ja ruokkia orastavaa jakomielisyyttä. Lääkkeeksi on anastettu buddhalaiseen mystiikkaan kuuluva ”ajatusmuotojen” eli tulpien luominen. Tulpaa on luonnehdittu viidellä aistilla vuorovaikuttavaksi, itse aiheutetuksi hallusinaatioksi. Se on siis mielikuvitusystävä, jonka voit tuntea, haistaa ja maistaa. Tulpa loihditaan olevaksi vakaan keskittymisen kautta, ja luomus on joidenkin mukaan ikuinen. Näiden aisteihin vaikuttavien harhojen ympärille on kasvanut oma kulttuurinsa. Verkon keskustelupalstoilla jaetaan kokemuksia, annetaan ohjeita ja piirrellään kuvia omista tulpista. Tulpat myös keskustelevat isäntiensä välityksellä toistensa kanssa. Hämmentävää. Ilmiö on syntynyt rapakon takana, mutta myös suomalaisia sivustoja ja yhteisöjä löytyy. Suomessa ilmiö vaikuttaa näppituntumalla olevan nuorten, animea ja mangaa harrastavien tyttöjen suosiossa. Marginaalikulttuuri jatkaa marginalisoitumistaan. Kenties ensimmäisenä länsimaalaisena ilmiön an ja k ar pp in en kohtasi ranskalainen tutkimusmatkailija Alexandra David-Néel, joka kirjoitti 1900-luvun alussa päiväkirjaansa tulpista ja niiden loihtimisesta eloon. David-Néel vietti runsaasti aikaa Tiibetissä tarkkaillen sen väestöä ja kulttuuria. Kokeilipa hän myös itse moisen olennon henkiin herättelyä, ilmeisesti jonkinmoisin tuloksin. Tulpat ovat herättäneet kiinnostusta myös akateemisessa maailmassa. Kanadalaisen McGillin yliopiston vieraileva professori Samuel Veissière on julkaissut aiheesta tieteellisen artikkelin, joka käsittelee tulpa-ilmiön ympärille muodostunutta internetkulttuuria. Tekstissään Veissière järkeistää tulpa-ilmiötä, käyttämällä apunaan uskontotieteellisiä ja psykologisia teorioita. Tulpa nähdään esimerkiksi epätavallisena mielen tilana, joka rinnastetaan uskonnollisiin kokemuksiin. Vessieren tutkimus keskittyy erityisesti ilmiötä ruokkivaan verkkoyhteisöön. Amerikassa yhteisö koostuu osittain samasta porukasta, joka nosti My Little Pony -televisiosarjan uuteen nousuun. Näitä miespuolisia poniviihteen harrastajia kutsutaan nimellä brony, joka on englanninkielisten brother- ja pony- sanojen fuusio. Koska kaikki uusi on arveluttavaa ja ilkeämielistä, vanhoillisuudestaan tunnettu Turun ylioppilaslehden toimitus kehottaa kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan onneaan aineellisten ystävien puolella ennen aineettomiin olentoihin siirtymistä. Aisteihin vaikuttavien harhojen ympärille on kasvanut oma kulttuurinsa. Tulpat myös keskustelevat isäntiensä välityksellä toistensa kanssa. Aleksi Malinen 9
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 10 7/2014
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 ”Välillä täytyy tuhota vanhat jutut” Jori Sjöroos saattelee kotimaisen indierockin valioluokkaan kuulunutta Magenta Skycodea viimeiseen lepoonsa loppuvuoden aikana. Turkulaismuusikko kertoi Tylkkärille, millaista on hajottaa yhden miehen yhtye. Teksti: Jaakko Mikkola KuvA: Lauri Hannus J okirantakahvilan kattoterasilla lattea hörppivä Sjöroos kurtistaa Magenta Skycoden loppusuoran alkaessa otsaansa ainoastaan kotona odottavan remonttiurakan takia. Bändin alasajaminen oli pitkään muhinut päätös, joka vain piti viedä perille asti. ”Lopettamiseen ei liity haikeutta mun omalla kohdallani. Totesin, että tällä sapluunalla mä en pysty enää tekemään musiikkia. Sitä fiilistä on hankala kuvailla, mutta itse sen vaan tietää. Välillä täytyy tuhota vanhat jutut”, Sjöroos kertoo. Kitaristi-laulaja painotti jo lopettamisuutisoinnin aikaan kesällä, että olisi väärin huijata ihmisiä sellaisella jutulla, mihin ei enää löydä oikeanlaista motivaatiota. ”Suomessa on tiettyjä kehäraakkeja, joihin voi suhteuttaa itseään sillä tavalla, että ainakaan tuota mä en halua tehdä.” Kotistudion rauhassa paremmin viihtyvä muusikko käy lävitse lyhyen ajan sisällä jo toista pitkäaikaisen projektinsa päättymistä. Hän todisti tuottajana ja biisintekijänä läheltä PMMP:n nousua suomalaisen popin dinosaurukseksi. rajat löytyvät tekemällä Magenta Skycode on käytännössä yhden miehen bändi, jossa Jori Sjöroos on tehnyt yksin biisit, soittanut levyille kaikki instrumentit ja paistatellut livetilanteessa laulaja-kitaristina kirkkaimmissa valoissa. ”Haaveilin vielä IIIII -levyn (2006) aikoihin siitä, että me oltais oikeasti bändi. Mutta tajusin, että kun tämä ei vaan ole sitä. Lähetin jossain vaiheessa jätkille demoja ja yritin kuulostella, että mikä tässä on teidän mielestä meininki, mutta kukaan ei niihin ikinä mainittavammin tarttunut.” Turkulaisen tuottajavelhon biiseissä on aina vahva oma leimansa, on ne toteutettu sitten Fu-Touristin tai Magenta Skycoden nimissä. Millaista on lopettaa biisintekijänsä soundista vahvasti tunnistettava yhden miehen yhtye? ”Magenta Skycode ei julkaise enää levyjä, eikä meitä nähdä keikoilla. Ihan yhtä konkreettinen loppuhan se on kuin minkä tahansa bändin kohdalla.” ”Eihän sitä pitäisi olla mitään rajoja musiikintekemiselle, mutta kyllähän niitä vaan näköjään on”, omat projektinsa aina vahvasti profiloinut tuottajamuusikko pohtii. keikka vapautti estoista Jori Sjöroos on kertonut aiemmin, että Magenta Skycode kasvoi livebändiksi vähitellen vuosien varrella. Vaikka myös vuorovaikutus yleisön kanssa on kehittynyt silminnähden, on suurin muutos tapahtunut muusikoiden omassa fiiliksessä ja asennoitumisessa esiintymiseen. Onnekkaat näkivät kesällä Flow’ssa bändin vapautuneen vedon. ”Se oli koko bändin historian paras keikka, tai ainakin sellainen fiilis jäi joka jätkälle sen setin jälkeen. Olen ollut monesti aikaisemmin keikan jälkeen tosi pahana, jos oon esimerkiksi huomannut, että mun ääni ei tahdo kestää. Nyt sellainen turha itsetietoisuus oli täysin poissa”, Sjöroos tunnelmoi. Perfektionistisille muusikoille livetilanteen sattumanvaraisuus on ollut aiemmin vaikeasti käsiteltävä asia. Yhtyeen keulamies kertoo, että livesoiton vapautumisen taustalla on laajempi elämänasenteellinen muutos. ”Ylimääräinen stressaaminen ja murehtiminen on jäänyt pois. Se, että haastaa itseään on tietysti kehittävää, mutta on se myös ollut tosi raskasta.” Moni on kysynyt Sjöroosilta kesän jälkeen, että eikö ole sääli viedä bändi telakalle nyt, kun yhtye on alkanut toden teolla nauttia yleisön edessä esiintymisestä. ”Tavallaan se onkin ristiriitaista, miksi lopettaa nyt kun livevedot kulkee koko ajan tiukemmin ja luontevammin. Mutta asia ei oikeastaan liity siihen mitenkään”, hän painottaa. levyteollisuuden korkeakoulu Tom Riskin kanssa vuonna 2005 perustettu Solina Records vie merkittäviä siivuja Jori Sjöroosin ajasta. Miesten levy-yhtiö on julkaissut Magenta Skycoden albumit, mutta tekee tärkeää työtä laajemminkin vieden etenkin Sin Cos Tania ja Nightsatania maailmalle. Opettivatko omilla kasvoilla tehty varhainen FuTourist-projekti tai vuodet PMMP:n supersuosion kulisseissa musiikkibisneksestä jotakin olennaista, mitä voi käyttää hyödyksi oman yhtiön rakennustyössä? ”Me työskenneltiin PMMP:n kanssa aina todella ihanien levy-yhtiön ihmisten piirissä. Sisältöasioihin ei puututtu sieltä suunnasta millään tavalla. FuTourist oli mulle enemmän sellainen korkeakoulu tälle alalle. Sen projektin suhteen puututtiin joihinkin mulle tärkeisiin juttuihin.” Solinan sisällöistä vastaava Sjöroos huomauttaa, että kaikki juoksevat asiat yhtiössä menevät tällä hetkellä Tom Riskin kautta. Sjöroos itse on sitä mieltä, että levyteollisuuden turbulenssia liioitellaan, eivätkä esimerkiksi suuret levy-yhtiöt ole suoratoiston ja kuuntelutottumusten muutoksien kanssa niin suurissa ongelmissa kuin usein annetaan ymmärtää. ”Nuo sun luettelemat jutut koskee yhtälailla niin suuria kuin pieniä lafkoja, joten se tilanne on kaikille sama”, indieyhtiön kulmasta asioita tarkkaileva mies pohtii. Uusi musiikki odottaa oikeaa hetkeä Jori Sjöroos vihjaa, että hän käy murrosaikaa lävitse myös henkilökohtaisessa elämässään. Mies on perustamassa perhettä, ja kotiin rakennetut studiotilat ovat tekemässä tilaa muille toiminnoille. Syksyllä pitää kuitenkin pesänrakennuksen lomassa luotsata pitkäaikainen projekti päätökseen. Magenta Skycode nousee 20. joulukuuta vielä kerran yleisön eteen. Viimeisen shown areenaksi on varattu yhtyeen kotikaupungin paraatipaikka, Logomo-teatterin sali. ”Ajatus lähti siitä, että meidän täytyy jättää jäähyväiset nimenomaan Turussa. Kävin katsomassa Logomon tilaa Mikko Koukin suosituksesta siinä vaiheessa, kun se oli vasta muuttumassa teatteriksi. Tajusin heti, että tämä se on”, Sjöroos kertoo. Entä mitä tapahtuu tammikuun alussa, kun viimeisen keikan encoret on soitettu, jatkot juhlittu ja jäsenet palaavat arkeen muusikkoina, joilla ei ole bändiä? Musiikkiyleisölle olennaisin tieto on se, että vaikka Magenta Skycode tulee päätökseensä, yksi kaupungin kiinnostavimmista musiikintekijöistä ei ole laittamassa syntikkaa ja kitaraa laukkuun viimeistä kertaa. ”Joitakin biisiaihioita on jo tehtynä. Oon huomannut, että kaipaan sellaista suunnitelmallista levyntekoprosessia. Kun teen albumia, niin vietän päivät aamusta iltaan siinä maailmassa. Vielä sellaista vaihetta ei ole tullut.” • Magenta Skycode - Merci - Farewell Logomo-teatterissa la 20.12.2014 klo 15.00 ja 20.00. 11
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 LÄÄKÄRITARINA Teksti: Wilhelmiina Palonen kuvaT: Lauri Hannus Moni opiskelija miettii koko opiskeluaikansa, mitä ihmettä sitä tekisi isona. Osan ei tarvitse. He tietävät, että tulevat käyttämään valkoista takkia. 12
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Y ökerho Marilynin esiintymislavan edessä on ahdasta. Yleisö on pakkautunut lähelle, ja kun esityksen kertosäe alkaa, suuri osa huutaa mukana. Kappale on Robinin Boom Kah, mutta sanat on vaihdettu. Musta tulee lää-kä lää-kää-ri. Kun lavalla valkoisissa takeissa tanssivat ensimmäisen vuoden opiskelijat lopettavat, yleisö alkaa hakata käsiään yhteen rytmikkäästi: ”helvetin hyvä, helvetin hyvä”. Tilaisuus on lääketieteen opiskelijoiden tapahtuma Showtime, jossa uudet opiskelijat esittäytyvät vanhemmille vuosikursseille. Lääketieteellisessä uudet opiskelijat eivät ole fukseja vaan fetuksia, siis sikiöitä. Tapahtuman aloitti kuudennen vuoden opiskelijoiden esitys. Siinä melkein valmiit lääkärit tanssivat stetoskoopit paljasta ihoa vasten ja turkoosit sairaalapaidat ylös sidottuina. Heidän lääkärinvaatteensa ovat taatusti aidot. Nuoremmilla osa valkoisista takeista on todennäköisesti laboratoriossa käytettäviä suojavaatteita, koska moni pääsee sisälle lääketieteelliseen vasta biokemian tai kemian opintojen jälkeen. Sillä ei ole toisaalta mitään väliä. Kaikki tietävät, mitä valkoisella takilla täällä tarkoitetaan. Moni laulaa mukana myös Cheekin Timantit on ikuisia -kappaleen versiossa Lääkis kestää ikuisuuden. Sanoissa haikaillaan loppumattomien opiskeluaikojen perään. Haikailu on kevyttä ja näennäistä. Sellaiseen on varaa, kun on päässyt opintoputkeen, jonka päässä ei häämötä epämääräinen kirjainlyhenne vaan kunnon ammatti. Kollegiaalisuus. Uudet opiskelijat törmäävät sanaan jatkuvasti, vanhempien opiskelijoiden puheessa se vilahtaa vähän väliä ja tiedekunta nimeää sen yhdeksi keskeisistä arvoistaan. Eräs toisen vuoden opiskelija sanoo, että alkuun tuntui hassulta, kun sitä toisteltiin koko ajan. Sitten hän yhtäkkiä huomasi, että kurssin kesken alkoi muodostua vahva yhteishenki. Ihan itsestään, hän arvioi. Kandiseuran puheenjohtaja Mirva Matikka auttaa kollegiaalisuuden ymmärtämisessä. Kun puhutaan yhteishengestä ainejärjestössä ja vuosikurssilla, ei tarkoiteta ihan sitä samaa asiaa, joka kantaa työelämään siirtyviä nuoria lääkäreitä. Mutta osittain ne ovat päällekkäisiä, koska suhteet ja yhteydet luodaan jo opiskellessa. Kollegiaalisuus on tapa tehdä asioita. Käytännössä se on myös sitä, että on joku keneltä kysyä apua. ”Se on yleistä ammattilaisuuden arvostamista”, Matikka lisää, ”Sitä samaa, mitä varmaan joka alalla on.” Lääkärien ammattilaisuuden arvostaminen näkyy kuitenkin tavallista konkreettisemmin. Jokaisen opiskelijan tie ammattiin kulkee yliopistollisten keskussairaaloiden kautta. Niidenkin, jotka myöhemmin siirtyvät yksityisille lääkäriyrityksille. Yliopistollisissa sairaaloissa lääkärit on velvoitettu Vajaata viikkoa myöhemmin joukko lääketieteen ohjaamaan nuorempiaan. opiskelijoita odottele Medisiinan aulassa. Toisen Sama toisen vuoden opiskelija kuvaa, että lääkevuoden opiskelijoilla on alkamassa Kuoleman koh- tieteellisessä auttaminen on itsestäänselvyys. Hätaaminen -seminaari, joka kuuluu juuri alkanee- nestä se on luonnollista, koska tulevaisuudessa on yhteinen etu, että kaikki hallitsevat oppimansa. Päivän aiempi lounas oli heti opiskelijoiden Matikka tunnistaa ajaensimmäisen ruumiinavauksen jälkeen. tuksen. Vaikka työelämässä on lääkäreiden kesken kilpailua ja brändäystä, se ei näy ammattitaidon opiskelussa tai opettamiseen dissektiokurssiin. sessa. Kukaan ei voi omia tehokkaita hoitomuotoja Dissektio tarkoittaa oppivihkosen mukaan anato- tai metodeja. mista leikkelyä. Opetus tapahtuu pääosin ruumiinavauksissa. Sali tulee lähes täyteen. Ensimmäisellä rivillä näyttää istuvan pelkästään henkilökuntaa, vaikka Kuoleman kohtaaminen -seminaarissa koittaa puhujia pitäisi olla vain kourallinen. Puhujien – us- YTHS:n lääkärin Kirsi Norrdahlin vuoro. Puheenkontotieteilijän, patologin, vanhemman opiskelijan vuoron tarkoitus on muistuttaa, että jos alkaa ahja YTHS:n lääkärin – lisäksi rivissä istuvat opettaja- distaa, pitää hakeutua hoitoon. Lääketieteen opistuutorit. Läpi koko seminaarin kaikki uskontotietei- kelijat ovat keskiverto-opiskelijoita siinä suhteessa, että turvautuvat YTHS:n psykiatrisiin palveluihin lijää lukuun ottamatta puhuvat me-muodossa. Me lääkärit Voi vähän ahdistaa yhtä paljon kuin muutkin. Puhe kuitenkin eroaa YTHS:n edustajien tavanomaisista puheenvuoroista. Se on lääkärin puhetta tuleville lääkäreille. Norrdahl kertoo omasta kokemuksesta, että kuuden vuoden opiskelun aikana ehtii tapahtua paljon. Keskenmenot, läheisten sairausdiagnoosit ja oma terveys voivat tehdä sen, että opiskeltava aihe tulee välillä liian lähelle. Hän myös muistuttaa, että yhteisöllisyydellä on oikeasti merkitystä. Samaa ei kuule yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan luennoilla. Lääkärin työhön kuuluu usein kuoleman uhan alla työskenteleminen. Työ on paitsi terveyden, myös sairauden ja kuoleman ammattilaisuutta. Vaikka ammatin kipupisteet ovat yksittäisiä osia laajemmassa kokonaisuudessa, tuntuvat ne melkoisen isoilta asioilta, kun katselee yleisöä. Viidesosa opiskelijoista viittaa, kun kysytään, kuka ei ole menettänyt vielä yhtään läheistään. Parin päivän päästä muutama seminaarissa ollut opiskelija tulee Unican ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Oikeastaan se on päivän toinen lounas. Aiempi oli heti opiskelijoiden ensimmäisen ruumiinavauksen jälkeen. Avauksissa on pidettävä monta tuntia putkeen suojahansikkaita. Niiden ominaishaju tarttuu käsiin. Haju muistutti syödessä liikaa siitä, missä hetki sitten oli oltu. Tilannetta etukäteen hermoillut opiskelija sanoo, että osallistui lopulta itsekin aktiivisesti leikkaamiseen. Kesti vain hetken, ennen kuin tilanteeseen tottui ja pystyi keskittymään anatomian opiskeluun. ”Olihan se alkuun ihan hullu tilanne. Että vaivaako itseäni joku vai näitä kahtakymmentäyhdeksää muuta, jotka suhtautuvat kuin tämä olisi aivan normaalia?” sanoo opiskelija ja nauraa. 13
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Hän ilmoittautui myös vapaaehtoisiin avauksiin, jotta saisi totutettua itsensä tilanteeseen. Siitä huolimatta, että lääketieteellisten ruumiinavausten määrä on laskenut ja vain hyvin pieni osa lääkäreistä joutuu tekemään niitä työssään. Kirjat eivät riitä Oppimisteorioissa puhutaan lähtökohtaisesti kahdenlaisesta oppimisesta. Ensimmäistä tapaa kutsutaan tiedon rakentumiseksi. Tämä on tuttu mielikuva oppimisesta. Tieto omaksutaan yksittäisen ihmisen mielessä. Juuri tällaista yliopisto-opiskelun ajatellaan olevan: luetaan, kirjoitetaan, tentitään ja käydään kuuntelemassa luentoja. Toinen tapa on osallistumalla oppiminen. Tällöin tieto ja käytännöt opitaan ryhmältä, jonka kanssa toimitaan. Helsingin yliopiston professori Kai Hakkarainen on tutkinut aihetta. Hänen mukaansa osallistumalla oppimisessa kasvetaan sisälle yhteisön käytäntöihin. Puhutaan siis sosialisaatiosta. Uudet jäsenet, vaikka fetukset, ovat alkuun yhteisön reunoilla, mutta siirtyvät asiantuntijuuden kehittymisen myötä lähemmäs ydintä. Käytännössä osa siirtyy nopeammin, osa hitaammin. Osa ei koskaan pääse aivan keskiöön. ”Aluksi, reuna-alueilla, tapa hahmottaa itseä muuttuu”, sanoo Hakkarainen. Ammattiin kasvaminen muuttaa identiteettiä. Oppimiseen kuuluu tietenkin paljon silkan tiedon 14 omaksumista, mutta yhteisöllä on suuri merkitys oppimisessa laajemmin. Lääkäreille yhteisö on tärkeä esimerkiksi tiedon päivittämiseen. Kun uusi lääke ilmestyy markkinoille tai hoito-ohjeisiin tulee päivityksiä, lääkäri hyödyntää kollegoitaan ja kyselee kokemuksia. Suurta määrää tietoa pystyy käyttämään, kun se jäsentyy ennakkotapausten mukaan. Lääkärille on tärkeää, että myös muiden lääkärien ennakkotapaukset ovat käytettävissä. Hakkaraisen ääni terävöityy. Hänestä monella alalla opiskelijat ovat liian pitkään opiskelijoiden roolissa. Asiantuntijuus on siirretty liian kauas. ”Olen itse väittänyt, että kukaan ei voi kasvaa hyväksi millään alalla pelkästään kirjoja lukemalla.” opetus nojaa esimerkiksi pitkälti ongelmalähtöiseen opetukseen. Opiskelijat pohtivat aiheitaan jatkuvasti tapausesimerkkien kautta, ratkaisua etsien. Sosialisaation kautta ei tietenkään siirry pelkkä tieteellinen tieto. Yhteisö opettaa nopeasti myös etiikan normit. Lääkärien kohdalla ne korostuvat. Potilasturvallisuus edellyttää, että potilasta ei koskaan pysty tunnistamaan kerrotuista tiedoista. Mutta lääkärien todelliset normit ovat huomattavasti tiukemmat. Kiellot eivät pohjaudu lakiin, eivätkä haastatellut opiskelijat pystyneet täysin nimeämään tarkkoja ohjeita. Jokin ei vain ole sopivaa. Kärjistetysti: ei saa sanoa mitään, mikä voi vahingoittaa tai loukata jotakuta. Helsingin yliopistossa Kiellot eivät pohjaudu lakiin, eivätkä haastatellut opis- syntyi vuosi sitten kohu, kelijat pystyneet täysin nimeämään tarkkoja ohjeita. kun opiskelija julkaisi blogissaan tekstin, jossa Jokin ei vain ole sopivaa. kirjoitti ronskisti opetustilanteissa käytettävien vainajien kohtelusOppimisen pitäisi tapahtua tiiviimmässä yhtey- ta. Tiedekunnan edustajat hermostuivat ja kävivät dessä asiantuntijuuden kanssa. Hakkaraisen mie- kommentoimassa suoraan blogiin. lestä sen pitäisi näkyä myös muualla kuin lääkeAsiavirheiden korjaamisen lisäksi kyse oli sävystieteessä. Yhteiskuntatieteissä, kasvatustieteessä, tä. Kokeneet lääkärit pitivät sitä vainajia loukkaaoikeastaan kaikkialla. vana. Mediassa asetettiin vastakkain opiskelijan Lääketieteessä opiskelijoiden sosialisaatio on sel- sananvapaus ja henkilökunnan oikeus korjata opiskeästi nähtävissä. Tieteenala pyrkii jatkuvaan ke- kelijoidensa sanomisia. hittymiseen. Tampereen yliopistossa lääketieteiden Alan sisällä käydään tietenkin hiukan keskuste-
• TURUN YLIOPPILASLEHTI lua, mutta ulkopuolelle välittyy vahva konsensus. Ensisijaisesti kyse on varmasti ammattikunnan ja sen yhtenäisyyden suojelemisesta. Toisinaan se johtaa outoihin tilanteisiin, niin kuin tänä keväänä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Syöpäosaston lääkärit alkoivat irtisanoutua toinen toisensa jälkeen, kun toimialajohtajan sijaiseksi nimettiin lääkärin sijaan ylihoitaja. Nimitys oli säädösten mukainen ja hoitajalla oli terveystieteiden tohtorin tutkinto. Alkuun osapuolet ilmoittivat, että kiistassa on kyse periaatteista. Sittemmin syyksi vaihtui luottamuspula juuri kyseistä ylihoitajaa kohtaan. Valmiita palikoita Ammatillinen identiteetti saattaa kasvaa hurjan vahvaksi, kun nuorelle, ehkä juuri lukiosta päässeelle, tarjotaan kerralla monta valmista palikkaa identiteetin rakennukseen. Ensiksi on tietysti tiivis ryhmä. Kaikki lääketieteellisessä lähtee vuosikursseista, joilla on jokaisella oma nimensä. Loppuvaiheessa kurssit jakautuvat vielä puolikkaisiin, jotka nekin nimetään. Pestis, Pandemia, Murmur. Ulkopuolisen on vaikea pysyä perillä, kun kaksi lääketieteen opiskelijaa esittäytyy toisilleen. Gaaloihin ja opintojaksojen jälkeen pidettäviin hautajaisbileisiin tuotetaan monen ihmisen voimin videoita. Ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten tiiviisti vuosikurssit toimivat. Kirurgiavai- heen päätteeksi vuosi sitten tehty Mä tahdon leikkaa -video on katsottu YouTubessa yli 85 000 kertaa. Toinen vastaaviin lukuihin yltänyt video on Gangnam stylesta tehty versio Pääsin lääkikseen. Kaikki toiminta ei kietoudu myöskään juhlien ympärille, vaan lääketieteellisessä on esimerkiksi aktiivinen kristillinen ryhmä, Luukas-klubi. Se lupaa pureutumista ”elämän, uskon ja lääkäriyden peruskysymyksiin”. Ryhmän ja ammatillisen roolin lisäksi tarjotaan myös tulevaa yhteiskunnallista lokeroa. Fetukset nimittäin sidotaan löyhästi myös isompaan viiteryhmään kuin vain tuleviin lääkäreihin. Kun katsoo juhliin tehtyjä videoita, näyttää siltä, ettei yliopistolla opiskella muuta kuin lääke-, kauppa- tai oikeustieteitä. Kahteen jälkimmäiseen viitataan toverillisella pisteliäisyydellä. Piikit ovat oikeastaan tunnustuksia. Tulevaisuudessa edustetaan samaa, hyvin toimeentulevaa osaa väestöstä. Syksyisin ainejärjestöt järjestävät yhdessä Statussitseiksi kutsutun tapahtuman. On vaikea tietää, osallistuvatko kaikki tapahtumaan ironisesti. Lääkisläisyyden kantavuus myös valmistumisen jälkeen on hämmentävän vahvaa. Perinteiset salaseurat noukkivat vuosijuhlia vastaavilta Proffiksilta joukkoihinsa kaikkein kiinnostavimmat opiskelijat. Osa tiedekunnan henkilökunnasta taas lähtee mukaan opiskelijoiden tempauksiin, esimerkiksi tanssimaan videota varten eurovii- 7/2014 sun tahtiin Tyksin katolle. Harvalla yliopisto-opiskelijalla on nykyään tulevaa ammattinimikettään tiedossa. Vielä harvemmassa tapauksessa se yhdistää niin kunnianhimoisen ja dynaamisen joukon kuin lääketieteellisessä. Harvalla alalla on yhtä paljon vastuuta jo harjoitteluissa ja yhtä vaikeita aiheita sivuttavina. Harvat opiskelijat jaksavat toteuttaa omaksi huvikseen yhtä massiivisia projekteja kuin lääkisläiset. Neljännen vuoden opiskelija, joka on aiemmin opiskellut humanististen tieteiden kandidaatiksi, tiivistää hyvin eron lääketieteen opiskelijoiden ja enemmistön välillä. Se selittyy ehkä ajatuksella opiskelijoiden toisilleen kertomasta, jokaisen alan omasta ”suuresta tarinasta”. Usein suuri tarina on se, miten opiskelija pääsee yliopistoon, juo siellä punaviiniä liian pitkään ja valmistuu sitten työttömäksi. Toki on poikkeuksiakin. Kauppatieteilijöiden tarinaan saattaa sisältyä enemmän tuloja ja menestystä, mutta senkin loppu on epämääräisyydessään vaisu. Lääketieteellisen tarinassa opiskelija pääsee sisään ja valmistuu lääkäriksi. Tästä opiskelijoiden oma Gangnam stylekin kertoo: Mul on tietoo / stressinsietoo / Oon kuningas / Mut siltikin / Mä tein töitä / Valvoin öitä / Mut vain siks / No sä tiedät miks / Koska sillä lailla pääsin lääkikseen. Viimeisen sanan kohdalla videolla räjähtää. • 15
• KUpittaan kenttä turku 10.-11.10.2014 klo 16:00-24:00 Kanssasi juhlivat Halavatun Papat, Neuman, Osmos´s Cosmos ja Beerfest Tytöt. Tarjolla maukasta ruokaa, hyvää juomaa sekä hulvatonta menoa alusta loppuun. Ilmainen bussikuljetus keskustasta. Liput: 17,50 € Lippupalvelusta tai ovelta Lisätietoa: beerfest.fi tai facebook: BeerfestFinland Rilluttelu. Se on meillä ihan tapana. ? kortteliravintola kerttu, läntinen pitkäkatu 35 ? keRTtU 10-vuOTta. @Tylkkari ?juhlat 1.9. - 31.10.? ??????????????? Kertun Juhlaburgeri 10€ itse leivotun sämpylän väliin kertun jauhelihapihvi ja marinoitua punasipulia, sriracha-chilimajoneesia, pulleita ranskalaisia. (tuplapihvillä 13.80€). myös kasvisversio! ? ??????????????? pullo laatuskumpPAa 15,90€ poks. ??????????????? katso kaikki tarjoukset www. kert t u. f i ??????????????? Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Amï Koiranen AKATEEMINEN transAKTIVISTI Sade Kondelin kirjoitti laudaturin gradun sukupuolen ja seksuaalisuuden muuttuvuudesta. Seta ry:stä hän pysyy kaukana voidakseen haistattaa paskat syrjinnälle. Sirkkalan kasarmilla on tänä vuonna uusi sivari, Sade Kondelin. Kampuksella hän on täydellinen pass – siis tyyppi, josta ei näe, että hän syntyi eri sukupuoleen kuin mitä nyt edustaa. Sade on kuitenkin avoimesti transsukupuolinen tutkijanalku ja kovan luokan aktivisti. Viime keväänä hän kirjoitti sukupuolentutkimuksen oppiaineeseen gradun sukupuolen ja seksuaalisuuden vuorovaikutussuhteesta ei-heteroseksuaalisten transihmisten kokemana. Se sai ylistävät arviot. Muuttuva ruumis Nyky-yhteiskunnassa yksilön sukupuoli jaetaan usein biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen. Edellinen tarkoittaa ruumista, jälkimmäinen rooleja ja normeja. Ruumista pidetään usein pysyvänä: ihminen syntyy, kasvaa ja kuolee samassa kropassa. Kondelin kyseenalaistaa tämän. ”Transtutkimus osoittaa, että biologinen ja sosiaalinen sukupuoli ovat kulttuurisia ilmiöitä, jotka muuttuvat ja joita muutetaan. Vuosisatoja faktoina pidetyt asia, kuten biologisen sukupuolen pysyvyys, eivät välttämättä pidä paikkaansa.” Suomessa transtutkimusta syntyy Sirkkalan lisäksi Helsingissä ja Tampereella. Kondelin listaa, että juuri nyt työn alla on kourallinen transaiheisia graduja ja pari väitöskirjaa. Se on aika vähän. ”Traditio on vahva pääasiassa Jenkeissä ja Australiassa. Suomessa tutkimusta alkoi tulla 90-luvun alussa, pääasiassa yhteiskuntatieteissä, psykologiassa ja lääketieteessä”, Kondelin kertoo. Viime vuosina tutkimusala on laajentunut humanistiseen tiedekuntaan. Uutta on nyt niin kutsuttu transgender standpoint: se, että transihmiset itse tekevät transtutkimusta. Transihmisiä voi tutkia monella laitoksella ja monesta näkökulmasta. ”Kaupunkitutkimuksellisesti kiinnostaisi tutkia, millaisia transyhteisöjä Turussa muodostuu tällä hetkellä. Humanistisen ja lääketieteellisen voisi yhdistää tutkimalla, millaisia kokemuksia trans- ihmisillä on sukupuolenkorjausprosessin ajalta ja miten he hahmottavat oman ruumiinsa ennen prosessia, sen aikana ja sen jälkeen”, Kondelin ideoi. Luentosalien tytöt ja pojat Transnäkökulma saa yliopistoarjen itsestäänselvyydet vessajonoista luentoihin näyttämään ongelmallisilta, joskus jopa turvattomilta. Mitä tapahtuu, kun nimi, sosiaaliturvatunnus ja kasvonpiirteet eivät näytä kuuluvan yhteen? ”Laitostenteissä tenttikuorien jakaminen ei ole koskaan miellyttävä hetki. LT1-talon aula, jossa laitostentteihin jonotetaan, on minulle vieläkin vähän sellainen ”niskakarvat nousee pystyyn” -paikka.” Sukupuolittaminen sulkee osan ihmisistä ulos, kun sopivaa paikkaa ei tahdo löytyä. ”Itse olen käyttänyt miesten vessoja vuodesta 2011 lähtien. Olen kuullut, että jossain päin yliopistoa on jokin sukupuolittamaton vessakoppi”, Kondelin miettii. ”Yliopistolla jengi ei ole sen sensitiivisempää kuin muualla. Tytöttely ja pojittelu kuuluu kaikkialla, luennoillakin.” Onneksi transopiskelijoille turvallisiakin paikkoja on. ”Sukupuolentutkimuksen käytävällä Minervassa minulla on rento ja hyvä fiilis. Tiedän, että muutama muukin transihminen tuntee niin. Toisaalta se käytävä on paikkana aika karu.” Kun Kondelinilta kysyy, onko hän aktivisti, vastaus tulee heti. ”Ehdottomasti. Aktivismiksi luen sekä mielenosoitukset että verkostoitumisen. Olen varajäsen translain ja tasa-arvolain työryhmissä ja aktiivinen Trasekissa [sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö].” Vähemmistöön kuuluvalle pelkkä oleminenkin on usein aktivismia. ”Olen avoimesti trans. En peittele sitä baarikeskusteluissa. Tyypillisimpiä minulle esitettyjä kysymyksiä ovat, että ’ooksä käyny siinä leikkauksessa jo’ ja ’no tykkäätkö sä sit naisista vai miehistä, ooksä homo vai hetero’. Minulla on niihin varioivia standardivastauksia. Sanon kuitenkin yleensä myös, että minulta saa kysyä, mutta älä kysy muilta. Itselläni on heikot henkilökohtaiset rajat, mutta muilla ei välttämättä.” Seksuaalinen tasavertaisuus ry:stä eli Setasta Kondelin pysyy ulkona. ”Setassa tehdään paljon hyvää. Olen kuitenkin Setan kanssa eri mieltä toimintamalleista aktivismissa”, Kondelin toteaa. ”Seta on niin syvällä poliittisessa vaikuttamisessa, että siellä ei ole hyvä suututtaa ihmisiä. Minä haluan säilyttää mahdollisuuden puhua kärkevään sävyyn, suuttua ja osoittaa, missä toisilla on etuoikeuksia. Pitää olla meitä, jotka sanovat tarvittaessa, että haista paska.” Roosa Laaksonen Sateen gradun “Transforming Bodies, Wandering Desires. Intra-actions of Gender and Sexuality in Nonheterosexual Transgender Embodiment” voi lukea Doria-verkkotietokannassa (www.doria.fi). 17
• aika Frankin TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Opiskelijakortteja ja -alennuksia, pahviukkoja ja toimisto Töölössä. Mitä tekee etufirma, jolla on miehen nimi ja jonka opiskelijat omistavat? Teksti ja kuvat: Aleksi Malinen T öölön Runeberginkadulla käy viima. Suuren kivitalon sisuksissa majailee suomalaisten opiskelijoiden omistama yritys, Oy Frank Students Ab, joka keskittyy opiskelijakortti- ja etupalveluihin. Moni muistaa yrityksen sen alkutaipaletta varjostaneesta episodista, jossa opiskelijakorttien saapuminen opiskelijoille viivästyi useita kuukausia. Jotta haastattelu voi alkaa, täytyy ensin löytää ovisummeri. ”Tehdäänkö niin, että painat sitä joogakoulun nappia niin pääset sisään”, opastaa Mikko Jauhiainen puhelimessa. Hän on yrityksen toimitusjohtaja ja vastaa siis puljun pyörittämisestä, sen viisihenkisestä työporukasta ja tuloksesta omistajille. Jauhiainen oli mukana jo Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Suomen ylioppilaskuntien liiton omistamassa Oy Suomen Lyyra Ab:ssa, joka vastasi opiskelijakorteista ja eduista ennen Frankia. Yritys oli kuitenkin kannattamaton, toimintamalliltaan vanhanaikainen. Tilalle haluttiin jotain uutta, dynaamista, tuoretta. Edesmennyt ja Frankiin sulautettu Lyyra oli HYY:n ja SYL:n omistuksessa. Nyt omistajia on aiempaa enemmän. ”Meidät omistavat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt: SYL, SAMOK, SLL ja SAKKI. Tämän lisäksi vähemmistöosakkaana on Kilroy, joka on mukana tuomassa liike- ja kansainvälistä osaamista”, Jauhiainen kertoo. HYY oli aikaisemmin matkatoimisto Kilroyn enemmistöosakas, mutta osakkeet myytiin tanskalaiselle omistusyhtiölle, josta ylioppilaskunnan yritystoiminnasta vastaava HYY Yhtymä omistaa osan. Siis myös Kilroy on saanut alkunsa opiskelijoiden yrityksenä. Voittoa alennuksilla Frank on suomalaisena opiskelijoiden etufirmana ainut laatuaan, mutta ulkomailta löytyy vastaavanlaisia palveluntarjoajia, kuten englantilainen Unidays. Yritystoimintamalli ei siis ole uniikki, mutta opiskelijat halusivat itse hallinnoida yrityksen toimintaa. Alennusfirman liiketoimintamalli on mielen- 18 kiintoinen. Jauhiainen neuvottelee tiiminsä kanssa opiskelija-alennuksia ja saa etuja tarjoavilta yrityksiltä palkkion mainostamisesta, kun alennus laitetaan Frankin verkkosivuille ja jaetaan eteenpäin sosiaalisen median kanavissa. Toinen tapa saada korvaus kumppaneilta on, kun Frankin kautta pystytään lisäämään verkkokaupan menekkiä. Silloin Frank saa syntyneestä tuotosta siivun. Palkkioista ja opiskelijakorteista syntyvästä voitosta muodostuu yrityksen tulos, joka oli viime vuonna ennen uusi investointeja positiivinen. Kokonaisuudessaan yrityksen liikevaihto on yli puolen miljoonan luokkaa, mitä Jauhiainen pitää hyvänä suorituksena lyhytikäiselle start up-firmalle. Ajatus yrityksen takana on kaunis ja peliteorian mukainen: kaikki voittavat. Yritykset saavat lisää myyntiä, opiskelijat saavat tuotteita ja palveluita halvemmalla, Frank tekee voittoa omistajilleen. ”Meidän bisnes on tosi suoraviivaista. Yritämme saada mahdollisimman paljon hyviä ja hyödyllisiä alennuksia sivustolle. Ylioppilaskunnilla on automaatiojäsenyys, mutta esimerkiksi ammattikorkeakouluissa näin ei ole. Tällöin alennukset voivat toimia virikkeenä opiskelijakortin ja opiskelijajärjestön jäsenyyden hankkimiseen”, Jauhiainen selit- tää. Frank panostaa runsaasti myös markkinointiin. TYY:n toimiston läheisyydestäkin löytyvä pahviukko on yhdessä erinäisten lipukkeiden ja haalarimerkkien kanssa osa yrityksen mainonta-arsenaalia, jota jaetaan ja esitellään opiskelijoille esimerkiksi kampuskierroksilla. Yksin tänä syksynä tempauksia on ollut jo yli kolmekymmentä. Yrityksen henkilökunta koostuu myynnin ja markkinoinnin osaajista. Osalla, kuten Jauhiaisella itsellään, opinnot ovat loppusuoralla. Tuntuukin luontevalta, että juuri opiskelijat itse hankkivat hyötyjä itselleen. Kaikkien opiskelijoiden yritys Kun laskee mukana olevien opiskelijajärjestöjen jäsenmäärät yhteen, luku on valtaisa. Näin suuresta joukosta seuraa selkeitä etuja. ”Kun on isompi opiskelijajoukko takana, alennuksia on helpompi neuvotella. Ei pienellä porukalla riitä resurssit keskustella vaikkapa Applen kanssa”, Jauhiainen avaa. Monen eri opiskelijajärjestön jäsenkunta on yhdessä heterogeeninen joukko. Tämä saattaa välillä johtaa ongelmiin, jos joku ryhmä halutaan rajata alennuksen ulkopuolelle. Yle uutisoi taannoin, kuinka yli 25-vuotiaat eivät saa opiskelija-alennusta joukkoliikenteestä Lahdessa. Opiskelija-alennukset vaihtelevat tietysti myös paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa on loogisesti enemmän tarjouksia, kun taas filiaalipaikkakunnat ja muut pikkukaupungit eivät kykene samaan. Suuri osa Frankin tarjoamista alennuksista on kansallisia. ”Lukiolaisten liiton paikallisosastosta Utsjoelta tuli puhelu, että siellä kaksi vastakkaista kahvilaa tarjoavat opiskelijaetua, mikään muu paikka ei. Heidän tilanteessaan kansallisista eduista on suuri hyöty”, Jauhiainen mainitsee. Kansallisille alennuksille on siis tarvetta. Toisaalta pienemmällä paikkakunnalla voi Jauhiaisen mukaan olla hyvätkin mahdollisuudet saada alennuksia oman kylän toimijoilta, mutta Frankilla itsellään ei ole resursseja tämänkaltaiseen neuvotteluun. Tarjoukset hoidetaan usein paikallisten toimijoi-
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 kn ar F Mikko Jauhiainen (vas.), Jasmi Peltokallio ja Irene Eriksson levittävät keltaista ilosanomaa Runeberginkadun toimistolta käsin. den taholta. Niin on esimerkiksi Porissa, jossa opiskelijatalo Saikun taustaryhmä työskentelee Frankin yhteistyökumppanina. Frankin puolesta alennuksia neuvottelevat myös Lukiolaisten liiton aluepiirit. AMK-puolellakin yhteistyötä tehdään, sillä aiemmin ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestöt ovat itse hankkineet jäsenistölleen alennuksia. si tunnistautumisessa”, Jauhiainen kertoo. Jauhainen mainitsee myös, että opiskelijaravintoloissa voi jo nyt tunnistautua edunsaajaksi pelkällä maksutarralla. Frank haluaa kuitenkin jatkossa tarjota enemmän vastaavia palveluita. SYL ylläpitää yhteisrekisteriä, jonne kootaan kaikkien opiskelijoiden tiedot, ja tätä dataa hyödyntämällä tunnistautuminen on mahdollista toteuttaa. Osa tarjouksista menee täysin Frankin ohi. Esimerkiksi pienet, paikalliset toimijat eivät välttämättä ilmoita opiskelijaedusta muualla kuin katuYritys on puolitoistavuotiaana vasta aluillaan. Nä- kyltissä. Skeptikko saattaa kyseenalaistaa, miksi kyvyyden ja uusien opiskelija-alennuksien lisäksi pienen parturin edes kannattaisi laittaa etujaan Frankissa on kaavailtu tapoja palvelun parantami- Frankiin. ”Tämä on meidän Jauhiainen toivoo, että pian otettaisiin askel alaspäin kannalta hieman ongelmallista. Pidemmän Maslow’n portailla, siirryttäisiin haluista tarpeisiin. päälle visiona on, että kaikki alennukset löytyisivät samasta paikasta. Se olisi opiskelijoille seksi. helpompaa”, Jauhiainen kuittaa. Jauhiaisen näkemyksen mukaan etusivusto voisi Hänen mukaansa Frankin vahvuudet ovat maiesimerkiksi toimia samaan tapaa kuin Airbnb-ma- nonnan kohdentamisessa sekä opiskelijastatukjoituspalvelu: yritykset ilmoittaisivat tarjoamansa sen varmentamisessa. Yhtenä etuna on myös se, edut suoraan järjestelmään, josta opiskelijat löytäi- että parhaassa tapauksessa opiskelija saattaa olla sivät ne vaivatta. Frankin asiakkaana jopa viisitoista vuotta, kun eläOn kuitenkin myös alennuksia, jotka eivät ole män polku kuljettaa lukiosta tohtoriopintoihin asti. Frankin hallinnoimia. Yhtenä esimerkkinä on VR, jonka myöntämästä alennuksesta opiskelijajärjestöt neuvottelevat suoraan. Tästä huolimatta Frank tekee VR:n kanssa yhteisiä kampanjoita, joista seu- Frank-kortin voi tilata joko maksuominaisuudella tai ilman. Molempien korttien hinta on sama. Vanraava lanseerataan loka-marraskuussa. ”Kelan ateriatukikin pyörii tietysti omanaan, hoilla, Lyyra-kortin omaavilla opiskelijoilla ei ole mutta teemme heidän kanssaan yhteistyötä opiske- tarvetta vaihtaa uuteen – ellei sitten välttämättä lijakortteihin liittyvissä asioissa, kuten opiskelijak- halua. keskittäminen kannattaa Kuka olet, Frank? ”Nyt maksuominaisuudesta alkaa olla hyötyä, kun lähimaksua hyödyntäviä paikkoja alkaa olla. Meidän kannaltamme on myös mielenkiintoista, jos voisimme tarjota maksutapaa käyttäville erityisiä lisäalennuksia. Esimerkiksi kaupoille lähimaksun käytöstä olisi etua ja samalla jonotusajat lyhenisivät”, Jauhiainen sanoo. Maksukortin hankkiminen ajaa käyttäjät tahtomattaan Elisan asiakkaiksi, sillä rahoja hallinnoidaan Elisan Lompakko-palvelun kautta. Lompakko mahdollistaa erilaisia ominaisuuksia kuten virtuaaliluottokortit ja rahan siirtämisen tekstiviestin kautta. Vaikka vanhojen etujen hallinnoinnissa ja opiskelijakorttibisneksen pyörittämisessä riittää sarkaa, Frankin ydintoimintaa ovat kuitenkin uudet alennukset. Jauhiainen toivoo, että pian otettaisiin askel alaspäin Maslow’n portailla, siirryttäisiin haluista tarpeisiin. Tuhannen euron tietokoneen lisäksi alennusta saisi myös vaikkapa ruokakaupassa. Hyvä etu on siis sellainen, joka helpottaa opiskelijan jokapäiväistä arkea lompakkoa keventämättä. Kuulostaa järkevältä. Mutta yksi asia on jäänyt vaivaamaan. Miksi suomalaisella etufirmalla on ulkomaalainen nimi, ja mitä merkityksiä sen taakse kätkeytyy? ”Meillä oli muutama brändikonsulttien tarjoama vaihtoehto, joista nopeasti päädyimme tähän”, Frankilla työskentelevät Jasmi Peltokallio ja Irene Eriksson kertovat kuin yhdestä suusta. ”Frank toimii kolmella kielellä ja siinä on vielä sivumerkitys, että se tarkoittaa englanniksi suoraa ja rehtiä”, Peltokallio täsmentää. Rehti ja voittoa tuottava – mitä muuta yritykseltä voi edes haluta? • 19
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 TOISIIMME KAHLITUT Puolet liitoista päättyy eroon, loput pariterapiaan. Miksi hakeudumme niin vimmaisesti parisuhteisiin, vaikka maailma on vapaampi kuin koskaan aiemmin? Teksti: Susanne Salmi Säädyttömät susiparit Maistraatissa riittää ruuhkaa, sillä Juuso ja Hanna eivät ole ainoita tulijoita. Viime vuonna Suomessa solmittiin reilut 25 000 avioliittoa. Väestöliiton vuo- 20 Arkistokuvien lähde: flickr.com/commons K un Juuso Koistinen ja Hanna Niemi 14-vuotiaina alkoivat seurustella, ei heidän mieleensä juolahtanut, että suhde saattaisi kestää pitkälle aikuisikään. Niin kuitenkin kävi. Nyt 24-vuotiaiden yliopisto-opiskelijoiden häitä tanssitaan ensi kesänä. Pariskunnan mukaan kymmenessä vuodessa on käynyt selväksi, että yhdessä pysytään loppuun saakka. Edes Hannan vaihto-opiskelu Hollannissa ei suistanut suhdetta raiteiltaan. ”Voimme muistella yhdessä asioita, jotka tapahtuivat vuosia sitten, jopa jo yläasteella. Ei sellaisia muistelisi kenenkään muun kanssa”, Hanna hymyilee. Kaikille ei käy yhtä hyvin. Parisuhteista syntyy onnellisia tarinoita, mutta ne aikaansaavat myös valtavasti turhautumista ja kärsimystä. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä työskentelevä psykologi ja seksuaaliterapeutti Marjo Tossavainen tapaa päivittäin ihmissuhteiden ahdistamia nuoria. ”Vastaanotolle tulijat nimeävät ongelmansa seksuaaliseksi haluttomuudeksi, mutta yleensä kyseessä onkin parin kohtaamattomuus tunnepuolella. Taustalla voi olla opiskeluun tai työhön liittyviä paineita tai luottamuksen puutetta”, Tossavainen kuvailee. Listalle ei ole tulla loppua, kun terapeutti alkaa luetella opiskelijaparien kohtaamia ongelmia: mustasukkaisuus, oman tilan puute, kyttääminen, uskottomuus, ristiriitaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Kuka sellaista haluaa? Maailma on vapaampi kuin koskaan aikaisemmin. Parisuhteeseen ei pakota pappi eikä presidentti, vaan oman polkunsa saa valita ihan itse. Satunnaista seuraa löytyy helposti, sillä netissä kenellä tahansa käy flaksi. Silti suurin osa valitsee hyvin perinteisen reitin. Mistä se johtuu? den 2013 Perhebarometri paljastaa, että suurin osa suomalaisista pitää avioliittoa parhaana mahdollisena suhdemuotona. Silti avioliittoinstituution kuolemaa on ennustettu jo pitkään. Tilastot näyttävät jokseenkin lohduttomilta: avioeroja on viime vuosina ollut yksi lähes joka toista solmittua avioliittoa kohden. Kypsään ikään ehtinyttä instituutiota ei kuitenkaan tapeta tuosta vain – ovathan ihmiset astelleet avioon jo tuhansien vuosien ajan. Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi tietää kertoa, että länsimaisen avioliiton juuret kytkeytyvät sekä kristilliseen kulttuuriin että antiikin ajan roomalaisiin perinteisiin. ”Roomalaisessa lainsäädännössä kihlajais- ja avioliittokäytännöt oli määritelty hyvin tarkasti. Uskoisin, että sillä on ollut suuri vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin”, Salmi selittää. Vuosisatojen ajan avioliitto on ollut ennen kaikkea kahden perheen tai suvun välinen sopimus. Romanttisen rakkauden alkuvaiheet paikannetaan usein keskiajalle, jolloin rakkaudesta tuli trubaduurilyriikan vakioaihe. ”Usein se trubaduuri vielä ylisti linnanherran puolisoa tai muuta saavuttamatonta kohdetta”, Salmi naurahtaa. Silti järjestetyt avioliitot pitivät pintansa Suomessakin 1800-luvulle saakka. Kun sääty-yhteiskunta lopulta alkoi hajota, rakkauteen ja kiintymykseen perustuville liitoille syntyi enemmän sijaa. Avioitu-
• TURUN YLIOPPILASLEHTI päätti luopua turhista raja-aidoista. Siitä lähtien kaksikko on ollut avoimessa suhteessa, jossa muiden tapailu on kaikin puolin sallittua. Paluu suljettuun suhteeseen tuntuu Johannasta lähes mahdottomalta ajatukselta. ”Mä luulen, että ihmiset eivät luonnostaan ole kauhean yksiavioisia. Aika moni on olevinaan suljetussa suhteessa, mutta samalla touhuaa muiden kanssa kumppanin selän takana. Avoimessa suhteessa sitä ongelmaa ei ole”, Johanna sanoo. Äkkiseltään voisi kuvitella, että niin kutsuttu polyamoria, monisuhteisuus, innostaisi yhä useampia. Facebookin polyamoriaryhmissä samanmielisten tapaaminen on helppoa, ja erilaiset vaihtoehdot on Luonnonvalinta näkyy siten, että meillä on taipumus ihastua, rakastua ja muodostaa parisuhteita. Mutta se, miten tämä ilmenee, on pitkälti kulttuurin sanelemaa. minen ei ollut enää säätyrajoista kiinni. Niin, avioituminen – muut järjestelyt ovat lähes aina olleet marginaalisia. Filosofi J. V. Snellman julisti perheen olevan kansakunnan perusyksikkö, ja avoliitossa eläviä nimitettiin pitkään susipareiksi. Uusia tuulahduksia ei Suomeen juuri virrannut: väestön homogeenisyys takasi sen, että maassamme oli vallalla vain yksi totuus kerrallaan. 1960-luvulla ydinperheen ihanteet vahvistuivat joka torstai, kun kansa kokoontui television ääreen katselemaan Heikkiä ja Kaijaa. Akateemisen vapaa suhde Vasta viime vuosikymmenien aikana on alkanut tapahtua. Vielä 1950-luvulla suurin osa naisista avioitui ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. Vuoden 2014 suomalaisella on ollut keskimäärin seitsemän seksikumppania ennen vakiintumista. Väestöliitossa on huomattu, että parisuhteiden kirjo on monipuolistunut. Alle 30-vuotiaiden keskuudessa avoliitot ovat selvästi avioliittoa suositumpi suhdemuoto. Alle 25-vuotiaat eivät turhia hötkyile: he suosivat niin kutsuttuja erillissuhteita, joissa asutaan eri osoitteissa ja deittaillaan kuin Sinkkuelämää-sarjassa ikään. Vaikka alttarille lopulta asteltaisiinkin, matka ei välttämättä jatku suoraan omakotitalon suojiin. Kirjailijat Riku Korhonen ja Anna-Leena Härkönen ovat onnellisesti aviossa, mutta asuvat eri kaupungeissa. Korhonen kertoo järjestelyn johtuvan ”työasioista ja kahdesta dramaattisesta persoonasta”. ”Jos yhteys on vahva ja intensiivinen, etäsuhde tuo uusia jakamisen sävyjä. Eikä ero yhdessä asumiseen minusta pohjimmiltaan kauhean suuri ole”, kirjailija pohtii. Vaikka kuvio kuulostaa kaikin puolin loogiselta, pariskunta on joutunut selittelemään ratkaisuaan kyllästymiseen asti. Miltä mahtaa tuntua heistä, joiden valinnat ovat vielä harvinaisempia? 23-vuotias Johanna on seurustellut poikaystävänsä kanssa pian kolme vuotta. Viime keväänä pari alettu noteerata myös julkisessa keskustelussa. Silti ilmiö on hyvin marginaalinen. Marjo Tossavainen arvioi, että polyamorisissa suhteissa elää noin prosentti suomalaisista. Yhteiskuntamme oletetusta vapaamielisyydestä huolimatta polyamoria ei siis vietä kulta-aikaansa. Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan mukaan vapaat suhteet olivat suosituimmillaan seksuaalisen vallankumouksen jälkimainingeissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Tuolloin avoin suhde oli modernina pidetty vaihtoehto, jota erityisesti akateemiset ihmiset kannattivat. Nuorista, koulutetuista naisista enemmistö oli valmis hyväksymään itselleen tai kumppanilleen muita kumppaneita. Nykyään vastaava lukema on 7/2014 vain viisi prosenttia. ”On tullut tällainen ideaali, että vapaat sinkut saavat elää niin kuin haluavat, mutta kun sitoutuu toiseen, pitää olla oikeasti uskollinen. Se on aika tiukka näkökulma, joka liittyy romantiikan renessanssiin. Uskollisuudesta on tullut rakkauden symboli”, Kontula kuvailee. Tunteita metsästämässä Uskollisuudella on kuitenkin rajansa. Kumppaniin halutaan kyllä sitoutua, mutta harva on valmis pysymään yhdessä hautaan saakka. Eroamista ei enää pidetä maailmanloppuna, vaan elämänlaatua parantavana, harkittuna siirtona. Epätyydyttävä parisuhde vaihdetaan sinkkuelämän sijaan uuteen yritykseen. Väestöliiton Perhebarometrin perusteella vaikuttaisikin siltä, että useiden peräkkäisten suhteiden sarjat yleistyvät jatkuvasti. Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala selittää ilmiön luonnonvalinnan avulla. Hänen mukaansa ihminen ei ole täysin yksiavioinen laji: meille on tyypillistä rakastua, muodostaa parisuhde, pysytellä siinä jonkin aikaa ja siirtyä seuraavaan. Näin on ollut metsästäjä-keräilijöiden kaudelta saakka. Liian vauhdikas kukasta kukkaan hyppely ei kuitenkaan ole ollut evoluution kannalta järkevää. Jälkeläisille käy hullusti, mikäli ne hylätään liian varhain. Siksi ihminen tahtoo sitoutua. ”Ihmislajilla raskaus ja lapsuus kestävät kauan. Siinä ympäristössä, jossa ihmislaji on kehittynyt, kummankin vanhemman panosta on tarvittu, jotta jälkeläinen on selviytynyt lisääntymisikään saakka.” Rantala kuitenkin myöntää, ettei kaikki ole kiinni hormoneista. Havainnollistavana esimerkkinä toimii lähihistoria. Sata vuotta sitten ei rynnätty suhteesta toiseen vaan sinniteltiin aviossa, koska kirkko ja yhteiskunta painostivat siihen. ”Luonnonvalinta näkyy siten, että meillä on taipumus ihastua, rakastua ja muodostaa parisuhteita. Mutta se, miten tämä ilmenee, on pitkälti kulttuurin sanelemaa”, Rantala tuumaa. Johannan pohdinnat myötäilevät Rantalan ajatuksia. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka alkuhuuman lopahdettua alttius ihastua muihin kasvaa. ”Mielestäni naimisiinmeno ja liittojen solmimi- 21
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Jossain vaiheessa sitä tajusi, ettei parisuhde ole omasta elämästä millään tavalla pois. Tossavainen suhtautuu asiaan skeptisesti. ”Kyllä se jonkin aikaa varmasti toimii, että lähi-ihmisen puuttuessa voidaan olla netin kautta vuorovaikutuksessa. Luulen kuitenkin, että pikkuhiljaa palataan siihen, että kaiva- nen ovat kulttuurisia jäännöksiä. Ehkä aikanaan on ollut kannattavaakin perustaa perhe ja elää tietyn ydinyhteisön sisällä, mutta nykyään sille ei välttämättä ole tarvetta. Ihmisillä on luontainen tarve – tai kyky – ihastua muihinkin”, Johanna sanoo. Entäs virtuaaliseura? Historia ja hormonit vaikuttavat osaltaan sitovan meidät nykyisiin käyttäytymismalleihimme. Mutta tarjoaisiko teknologia vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää? Ainakin edellytykset siihen ovat kunnossa. Deittisovellus Tinder tuntuu kilisevän iloisesti joka toisen ikätoverin taskussa. Helsinkiläinen mainostoimisto Miltton Creative julkisti toukokuussa arvion, jonka mukaan Tinderiä käyttää aktiivisesti yli satatuhatta suomalaista. Myös vakiintunutta väkeä kosiskellaan mukaan elektronisen pikadeittailun maailmaan. Pari vuotta sitten Suomeen rantautui muutamakin pettämiseen keskittyvä verkkosivu. Niiden agenda on yksinkertainen. Elämä on lyhyt. Hanki salasuhde, julistaa maailmalla miljoonien ihmisten suosioon kavunnut Ashley Madison -sivusto. YTHS:n Marjo Tossavainen tunnistaa ilmiön. Nykyään jopa suurin osa vastaanotolle tulevista pareista kertoo tavanneensa toisensa alun perin verkossa. Usein kohtaamiset kuitenkin johtavat hyvin perinteiseen sitoutumiseen ja seurustelusuhteeseen. Ainoastaan ongelmat ovat uudenlaisia. ”Nykyään on kolmiodraamoja, joissa kolmantena osapuolena on netti. Viestintä parin välillä köyhtyy, kun asioita puidaan vain Facebookissa. Ainut mahdollinen hetki läheisyydelle koittaa vasta kahdelta yöllä nukkumaan mentäessä”, Tossavainen kuvailee. Mutta eikö verkko olisi helppo kanava romanttisten ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen? Sekä virtuaalista että fyysistä seuraa löytää netistä helposti. Säästäisivätkö älypuhelimen näppäily ja satunnaiset kohtaamiset meidät parisuhteen ylläpidon vaivalta? 22 taan kasvotusten oloa. Ihminen ei voi muuttua niin, että lakkaisi tarvitsemasta ja kaipaamasta toista.” Tinder-viestien ristitulessa olemmekin lopulta musertavan yksin. Verkostomme leviävät ympäri maailmaa, mutta samalla aidon läheisyyden kokemisesta tulee alati harvinaisempaa. Kun yhä useampi muuttaa kauas läheisistään työn tai opiskelun perässä, romanttisten suhteiden merkitys korostuu. ”Toki sosiaalinen media on aktiivisesti läsnä, emmekä siten ole täysin irrallaan toisistamme. Silti fyysisten etäisyyksien kannalta olemme enemmän yksin kuin koskaan aikaisemmin”, sanoo Osmo Kontula. ”Tarve jakaa päivittäisiä asioita keskittyy silloin parisuhteen varaan. Ystävät jäävät helposti etäisten verkostojen laidoille.” Turva löytyy läheltä Pitkiin parisuhteisiin liittyy usein pelko erilleen kasvamisesta – ajatus siitä, että muu elämä kuljettaa kumppaneita ratkaisevalla tavalla eri suuntiin. Miten Juuso ja Hanna ovat välttyneet sellaiselta? ”Ei me mun mielestä ollakaan. Onhan meilläkin ollut välillä vaikeita aikoja ja angsteja. Kymmenessä vuodessa ehtii muuttua tosi paljon”, Juuso kertoo. ”Mutta jossain vaiheessa sitä tajusi, ettei parisuhde ole omasta elämästä millään tavalla pois. Samoja juttuja voi toteuttaa myös suhteessa, ja on vain kivempi, että toinen ihminen on mukana.” Väestöliiton Perhebarometristä selviää, että vuonna 2013 parisuhteessa elävillä oli vähemmän eroajatuksia kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tarvittaessa apua haetaan pariterapiasta. Jos ero kuitenkin koittaa, ensisijainen vaihtoehto on uuden, entistä pysyvämmän suhteen etsiminen. Kenties tilanne on hiukan samantapainen kuin rakkausliittojen yleistyessä 1800-luvulla: kun ympäröivä maailma muuttuu rajusti, pysyvyydestä tulee entistä ajankohtaisempaa. ”Pitkässä parisuhteessa on aikaa ja rauhaa tutustua itseen ja toiseen. Sitoumuksesta syntyy pysyvyyden tunne: ei tarvitse koko ajan pelätä, että kohta tuo lähtee tai että minä en riitä”, Marjo Tossavainen selittää. Parisuhde onkin paitsi romanttisten haaveiden kehto, myös turvallisuuden symboli. Pysyvyyttä voi kuitenkin löytyä myös muunlaisista ratkaisuista. Johanna korostaa, että luottamuksellinen suhde voi syntyä useammankin kuin yhden pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Valinnanvapaus saa siunauksensa myös kirjailijapiireistä. ”On hienoa, että myös vaihtoehtojärjestelyt, kuten pikasuhteet tai rinnakkaissuhteet, ovat yhä hyväksytympiä ja herättävät aiempaa vähemmän kauhistelua ja pilkkaa. Monessa muussa asiassa ajamme katastrofia kohti, mutta tässä suhteessa länsimaailma on selvästi muuttunut paremmaksi paikaksi elää”, Riku Korhonen kiittelee. Mutta suhteen toteutustavasta viis – mies on tutkijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että toisen lähelle on hyvä päästä. ”Kun muut sosiaaliset yhteisöt ovat yhä liikkuvampia, ihmiset tarvitsevat kiintohenkilöitä, joihin juurtua. Yleensä se toive kohdistuu kaikkein lähimpiin.” • Johannan nimi on muutettu.
• ÄÄ NE IS t yl STÄ TI Hämeenkatu  14,  20500  Turku puh./fax  02-­233  5714
• LUE L Avoinna: Ma, ke: 10-18 ti, to, pe: 10-17 la: 10-14 k k a r i . fi RETROA, DESING-TUOTTEITA, 60-LUKUA – HUONEKALUISTA KORISTE- JA KÄYTTÖESINEISIIN! KAIKKEA TÄTÄ JA PALJON MUUTA EDULLISESTI! Tervetuloa tekemään löytöjä ja kierrättämään! KULJET USPALV ELU KIERRÄTYSKESKUS KISÄLLIKELLARI MA, KE, TO 9–16,TI 9–19, PE 9–15 Teollisuuskuja 2, Nuolemo Lieto, puh. (02) 4873 3392 www.lieto.fi/kierratyskeskus
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Ajan henki. Nyt! Hallitseeko nykymaailmaa laiskanpulskea hedonismi vai ihmisarvoa kurjistava rahavalta? Riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Teksti: Jouko Luhtala A Kuvitus: Anja Karppinen jan Henki eli muodikkaammin ilmaistuna zeitgeist määritellään usein puhujan tarpeiden mukaisesti. Ja koska myös niin sanottu objektiivinen journalismi on parhaimmillaankin vain näppärästi leikattu ja liimattu illuusio ynnä tapa piilottaa toimittajan oma mielipide, käytämme ajan hengestä mielivaltaisesti seuraavaa määritelmää: ajan henki esittää yhdenlaisen totuuden meistä, ha- lusimme tai emme. Se kertoo, toisinaan ilmiselvästi, toisinaan piilotellen, joskus globaalisti, joskus lokaalisti, mutta yhtä kaikki sekavan selkeästi, miten ihmiset asioista, tietoisesti tai tiedostamattaan, ajattelevat. Ajan henki luo toimintaympäristön, sillä se määrittää kaiken ja ei mitään. Se vaihtaa ja muuttaa muotoaan. Ajan henkeä ylistetään ja vastustetaan. Se kysyy ja vastaa. Mikä on oikein? Mikä on väärin? Miltä maailman pitäisi huomenna näyttää? Sota vai Meistä on tullut omien etujemme maksimoijia Ajan hengen ovat aina määritelleet kulttuurisesti röyhkeimmät ihmiset. Tänä päivänä ajan henki haluaa uuden iPhonen, mutta kiroaa globalisaation, joka sen hänelle halvalla tuottaa. Uskomme blogeihin, boikotteihin ja paheksuntaan. Olemme järkkymättömän globaaleja, kunhan ei tarvitse lähteä rauhoittelemaan lokaaleja tunteita epämukaviin maailmankolkkiin. Pauhaamme ihmisoikeuksista, mutta tuomitsemme NATOn, joka niitä turvaa Afganistanissa. Kotimaassa olemme, tietenkin, lokaaleja. Arvostamme lähiruokaa ja paikalliskulttuuria, kunnes huomaamme porkkananviljelijöiden ajattelevan eri tavalla kuin etelähelsinkiläisten. Meistä on tullut omien etujemme maksimoijia ja poliittisen sisarkateuden näyttämö. Kaipaan porvarillisia arvoja: ahkeruutta, säästäväisyyttä, optimismia. Vuosina 1945–1955 Suomessa oltiin umpimielisiä, mutta päättäväisiä. Kulttuuri ja sivistys olivat arvossaan. Tiukan paikan tullen ei mietitty, miten päästäisiin eroon yhteisistä töistä. Valtiota ei pyydetty apuun joka käänteessä. Ihmiset pyyhkivät nokkansa ja tarttuivat hommiin. Sellaisessa porukassa olisi helppo viihtyä. Matti Apunen Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Tänä päivänä ajan henki haluaa uuden iPhonen, mutta kiroaa globalisaation, joka sen hänelle halvalla tuottaa. 24 rauha? Kapitalismi vai sosialismi? Kuka saa äänestää? Pitääkö äänestää? Ilmainen vai maksullinen koulutus? Ovatko homot täysivaltaisia ihmisiä? Farkut vai verkkarit? Objektiivisen journalismin jaloja periaatteita noudattaen häivytämme tämän alustuksen jälkeen kirjoittajan äänen ja annamme yhteiskunnan eri kolkista kurkistavien ihmisten sanoa sanottavansa (jonka olemme editoineet vastaamaan lehtemme linjaa, tyyliä ja merkkirajoituksia).
• TURUN YLIOPPILASLEHTI Kukaan ei edusta tai johda ajan henkeä Kaipaan syntistä 20-lukua, jolloin saattoi kokea kapinoivansa vain sillä, että ryyppäsi ja nai. Joskus kaipaan myös sitä suloista harhaa, joka radikaalivasemmistolla oli ennen reaalisosialismia: että poliittisella vallankumouksella voidaan perustavanlaatuisesti muuttaa yhteiskuntaa. Koska ajan hengestä ei äänestetä, kukaan ei voi edustaa tai johtaa sitä. Esikuvia ja idoleita kannattavat vain ne massat, jotka tulkitsevat esikuvan ja idolin oikeaksi juuri nyt. Vuosi vuodelta on kuitenkin vaikeampi puhua ajan hengestä. Erilaiset vapauden taskut ja vaihtoehtoiset todellisuudet elävät rinnakkain. Rivikansalaiset määrittävät ajan hengen. Tässä päivässä pidänkin ihanana juuri yksilönvapautta. Vanhemmat eivät juurikaan määrää lastensa ammatti- ja puolisovalintoja. Sukupuolesta voi pyristellä eroon. Voi valita elämäntapansa. Toisaalta aikaamme leimaa piittaamattomuus, joka puetaan tietämättömyyden kaapuun. On turha mennä edustuksellisen demokratian tai rahavallan taakse piiloon. Ei, vastuu lepää yhtä painavana ja raskaana jokaisen ihmisen harteilla. 7/2014 Ajan henki syntyy ihmisten vuorovaikutuksesta Aikamme henki on vahingollinen. Yhteiskuntarakenteemme vaatii kilpailua, itsekkyyttä ja kuluttamista. Taloususkonto estää ihmisiä näkemästä maailmaa yhtenä kokonaisuutena. Asetamme ihmiset arvojärjestykseen kunkin hetken toivottujen ominaisuuksien mukaan. Ongelmista huolimatta aikamme henki ei ole jonkin tahon manipuloima. Se syntyy ihmisten vuorovaikutuksesta ja on kollektiivinen kokemus ympärillämme olevasta maailmasta. Se tieto, joka niin sanotulla suurella yleisöllä on, on kuitenkin rajallista eikä monelta osin perustu todellisuuteen. Näin ollen monet päätökset ovat tuhoisia sekä ihmisten että ympäristön kannalta. Aikamme henki on kuitenkin muuttumassa. Ihmiset tiedostavat enemmän nykykulttuurin ongelmia, ja vähitellen myös niiden perimmäiset syyt. Kilpailun sijaan tarvitsemme yhteistyötä. Yhdessä luodaan parempia ideoita ja tuloksia. Onneksi uudet sukupolvet globalisoivat ajattelua myös Suomessa, jossa ollaan oltu ehkä syrjäisestä sijainnista ja auktoriteettiuskosta johtuen melko putkinäköistä. Rosa Meriläinen Kirjailija Pirjo Toivio Zeitgest-liikkeen aktiivi Pieni aggressiivinen joukko voi hukuttaa faktat Lopulta ihmisten vapauden vietti ohjaa kehitystä. Haluaisin uskoa maailmanpoliittisen turbulenssin olevan vain demokratian kasvukipuja, mutta huolestuttaa, voiko länsimaisen sivistyksen ja demokratian leviäminen pysähtyä tai jopa taantua. Nyt näyttää siltä, että YK:n ihmisoikeusjulistuksen periaatteita on tosissaan puolustettava. Uskon maailman kuitenkin kulkevan kohti tilaa, jossa on helpompi olla oma itsensä, mutta silti globaalin yhteisön jäsen. Vaikka somessa on räyhähenkiä, on se parempi foorumi kuin 1960–70-lukulainen kollektiivinen aivopesu Suomessa. Elämme murrosvaihetta. Silloin on vaarana, että syntyy väärään tietoon pohjautuvaa hysteriaa. Pieni aggressiivinen joukko voi hukuttaa faktat. Länsimailta toivonkin pitkäjänteisyyttä ja tarkempaa ajattelua tekojen seurauksista. Tällä vuosituhannella ongelmat on pystyttävä ennaltaehkäisemään. Markkinatalouden täytyy kehittää itsestään vastuullisempi versio, jossa tulos tarkoittaa muutakin kuin kvartaalin voittoa. Osmo Rauhala Kuvataitelija Vaikka somessa on räyhähenkiä, on se parempi foorumi kuin 1960–70-lukulainen kollektiivinen aivopesu Suomessa. 25
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 Voisiko kaupallisuudelle kääntää selkänsä? Aikamme yksilöllisyys on hierarkkista Yksikään ajan henki ei ole koskaan ollut totaalinen. Jokaisella ajalla on kuitenkin oma johtava tapansa nähdä maailma. Tämän hetken ajan henki tiivistyy tehokkuusajatteluun. Jokaisen täytyy optimoida itsensä ja elämänsä. On tehtävä strategisia valintoja ja kerättävä arvoa sekä resursseja itseensä. Monilla työpaikoilla tehdään töitä liian pienellä porukalla vain, jotta säästettäisiin. Lukuja vertaamalla tehdään politiikkaa niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Eetos on, että talouskasvuun osallistuminen on kansalaisvelvollisuus. Ajan hengen vastustaminen on hankalaa, koska se on ennen muuta hegemoninen ajattelutapa, jota ei aktiivisesti kyseenalaisteta. Lisäksi maailmasta on tullut niin globaali, että finanssikapitalismin kaltaisiin ilmiöihin koetaan olevan yhä vaikeampi vaikuttaa. Maailma on ikään kuin karannut meiltä. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi meidän kuitenkin tulisi muistaa ja osata purkaa kunkin päivän niin sanottuja totuuksia. Erityisesti pitäisi kysyä, voisiko hyvinvointia ajatella muutoinkin kuin talouden ehdoilla? Voisiko kaupallisuudelle sittenkin kääntää selkänsä? Aikamme hengessä näkyy lisääntyvä individualismi, jolla ei ole mitään tekemistä klassisen liberalismin kanssa. Se on pikemminkin tuotanto- ja työmarkkinoiden asettama pakkovalta. Nykyinen yksilöllisyys ei ole itsensä toteuttamista, vaan keskinäistä kilpailua työmarkkinoilla korostavaa eräänlaista pakkoyrittäjyyttä. Aikamme yksilöllisyys on hierarkkista. Sellaisessa ilmapiirissä solidaarisuuden rakentaminen on vaikeaa. Tätä muka-liberalismia edustavat sympaattisina esiintyvät kaupunkilaispoliitikot à la Lasse Männistö, jotka kuitenkin saattavat kompata Jussi Halla-ahoa valtuustopolitiikassa tai Alexander Stubb, joka twiittailee äärivasemmistosta uusnatsien puukotettua ihmistä kirjastossa. Mukamas liberaaliin kapitalismiin nojautuvien purkkayhteiskuntien vastavoimaksi onkin noussut raju konservatismi ja jopa fasistiset tendenssit. Julkisia tiloja halutaan yksityistää ja kontrolloida. Työmarkkinoilla on raportointivelvollisuutta, sähköpostiurkintaa ja huumetestejä. Näennäisyksilöllisyyden lisäksi aikaamme leimaakin dystopinen turvallisuuskulttuuri. Suvi Salmenniemi Turun yliopiston sosiologian apulaisprofessori Eetos on, että talouskasvuun osallistuminen on kansalaisvelvollisuus. Dan Koivulaakso Vasemmistonuorten ex-puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Älä heittäydy ajan hengen vietäväksi Ajan henki on pitkälti subjektiivinen kokemus. Eri henkilöille se näyttäytyy eri tavalla. Kiistatonta lienee kuitenkin se, että kuljemme kohti epävakauden aikaa. Inhosin aikanaan 1990-luvun tylsää konsensuspolitiikkaa. Nyt ikävöin sitä. Nykyään politiikassa ei tunnuta kyettävän sopimaan juuri mistään. Suurvaltapoliittinen voimankäyttö ja etupiiriajattelu ovat nostaneet taas rumaa päätään. Talousjärjestelmä on epävakaa, demokratian ongelmanratkaisukykyyn ei luoteta ja länsimainen vapausajattelu kyseenalaistetaan. Aikamme henki on samankaltainen kuin ennen edellisiä sotia. Nämä ovat isoja virtoja, joita ei noin vain käännetä. Asiat, ilmiöt ja tapahtumat ruokkivat toinen toisiaan. On kuitenkin paljon parempi ajatella asiat itse kuin vain heittäytyä ajan hengen vietäväksi. Moni on jälkikäteen katunut nuoruutensa sokeutta ja massaseikkailuja. Moraalista vastuutaan yksilö kun ei voi koskaan paeta. Emme voi piiloutua fraasin ”no se nyt vain oli silloin ajan henki” taakse. Wille Rydman Kokoomusnuorten ex-puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu 26
• Uutisraivaaja Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu Kertamaksut 10-kortit Kuukausikortit Vuosikortit UUDISTUNUT VALIKOIMA! Kuntosali HIIT Bootcamp BootyShake Muokkaus RVP-muokkaus Bailatino Kehonhuolto BodyCombat Kahvakuula Step Naisten sali BodyPump CoreCircuit PACE Niska-selkä Sh’bam Venyttely Muokkaus30 + Venyttely30 Pilates MOTIVUS CENTRUM - KESKELLÄ KAUPUNKIA Eerikinkatu 7, 20100 Turku. Tervetuloa tutustumaan! Puh. 02-2779190 MEILLÄ MAKSAT VAIN SIITÄ MITÄ KÄYTÄT! Valitse kuntosali, ohjatut tunnit tai Superkortti Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa. Hakuaika päättyy 17.1.2015. Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja suomalaisen viestintäteollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo ovat osa Helsingin Sanomain Säätiötä.
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 ”Ei liian diippi, ei pintaliitäjä” tiin, tahti doubletime-sarjatuleen vai sävelkorkeus miehen tuotemerkiksi muodostuneeseen, nakkenakuttajamaiseen kimitykseen ja ”skrrt”-kiljahduksiin. Kunnioitettavaa on, etteivät temput näytä tuottavan vaikeuksia livenäkään. Vaikka Tippa-T harmittikin aitopäitä liittymällä PME Recordsin riveihin Sini Sabotagen ja JVG:n seuraan, osoittaa Nuari Kukko EP puritaanien huolet aiheettomiksi. Vaikka levyn biiteistä vastaa nyt miehen itsensä lisäksi mm. Justin Bieberiäkin tuottanut MGI, ei levyllä haise raha vaan pajari – jopa siinä määrin, että ihmetyttää miten levityksestä vastaavan Warnerin kaltainen sisäsiisti suuryritys tohtii sitä markkinoida. pme records Kun suurin osa räppiväestä on kohissut Cheekistä, ovat loput luukuttaneet jatkoilla Tippa-T:tä Youtubesta. Turun ylpeys on raikastanut ilmaa ammentamalla eteläräpistä ja trapista synkisteleviä Memphis-kollegoitaan pompöösimmin ja päästämällä tikittävät 808:t suosiolla lapasista. Nuari Kukko EP:n parasta antia ovat edelleen Tippa-T:n itsensä tuottamat raidat. Sisällöltään Tippa-T:n lyriikka on tahallisen yksinkertaista: ”Täs on sulle metafora: haista paska”, läksyttää mies pseudointellektuelleja kilpailijoitaan kappaleessa Loco. Vaikka Tippa ei rassaa päätään filosofialla, ovat sanoitukset täynnä karismaa ja hokemiksi tarttuvia fraaseja. ”Mehun” käyttäminen adjektiivina on tarttunut omaankin sanastooni. Syväanalyysien sijaan Tippa hämmästyttää kuulijoitaan flowlla ja äänenkäytöllä. Levyn verseistä on mahdoton ennustaa, mitä seuraavaksi tapahtuu: vaihtuuko kieli englan- Deniz Kacar Tippa-T – Nuari Kukko EP PME records 2014 Levyllä ei haise raha, vaan pajari. kelpo Toimintaa ja kömpelöä dialogia asema kustannus Karim – Ulkopuoliset on nuoren turkulaisen Toni Karosen käsikirjoittama ja kuvittaja Harri Honkalan piirtämä toimintasarjakuva. Vaihtoehtoista historiaa rakentava tarina sijoittuu laman runtelemaan 1990-luvun Turkuun. Varissuolla asuva teini-ikäinen Karim liittyy skinejä vastaan taistelevaan maahanmuuttajien Ulkopuolisetjengiin, mutta hyvisten ja pahisten rintamalinja ei osoittaudukaan aivan mustavalkoiseksi. Teos edustaa suomalaisen toimintasarjakuvan ensiaskelia, ja se näkyy: potentiaalia löytyy, mutta käsikirjoitus on kovin pinnallinen. Vielä on matkaa esimerkiksi Brian K. Vaughanin Y: the Last Man -sarjakuvan pitkäjänteiseen juonenkehittelyyn ja uskottavan dys- 28 topiakuvauksen rakentamiseen. Vaihtelevat kertojaäänet ja nopeat leikkaukset luovat Karimiin elokuvallista tunnelmaa. Erikokoisilla ruuduilla ja vaihtelevilla sivusommitelmilla tehostetaan liikkeen ja toiminnan tuntua. Teos on visuaalisesti näyttävä, vaikkakin paikoin hieman tunkkainen. Dialogin paperinmakuiset lauseet kaipaisivat reipasta editointia, sillä kankea kieli ja turha selittely johtavat välillä tahattomaan komiikkaan. Turun roolina on toimia tapahtumien suurpiirteisenä kulissina. Myös useat hahmoista jäävät motiiveineen latteiksi. Vaikka tarinan tasolla eletään viime vuosisadalla, voisi naiskuvan päivittää tähän päivään ja kuvata naisia muutenkin kuin vain äiteinä, hoitajina tai uhreina. Sarjaan on tekeillä jatkoa ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan henkilöt kehittyvät. Kaikkine puutteineenkin projekti ansaitsee hatunnoston kunnianhimostaan. Albumi kokoaa yksiin kansiin viisi aiemmin omakustanteina ilmestynyttä osaa, jotka Karonen kirjoitti suorittaessaan asepalvelustaan. Kömpelyyksistään huolimatta Karim toimii kelpona aivot narikkaan -viihteenä. Siten se onkin onnistunut toimintagenren tuotos. Aura Nikkilä Toni Karonen & Harri Honkala: Karim – Ulkopuoliset Asema Kustannus 2014. 156 s.
• TURUN YLIOPPILASLEHTI Ohjaaja Pekka Lehto seuraa Anneli Aueria oikeussalista toiseen. filmikamari Tuomiolla ”On meidän yhteiskunnan epäonnistuminen, että tää prosessi jatkuu edelleen.” Kahdeksan vuotta. Niin kauan on soudettu ja huovattu Ulvilassa tapahtunutta Jukka S. Lahden surmaa. Tapauksen tutkinnassa ja uutisoinnissa totuuden selvittäminen on siirtynyt kauan sitten taka-alalle. Tapahtuneesta on tullut mediasirkus, jossa oletettua syyllistä pyritään rankaisemaan keinolla millä hyvänsä riippumatta siitä, onko näyttö häntä vastaan varmasti riittävää oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Näin tulkitsee Pekka Lehdon dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri. Tosipohjaisia surmatöitä aiemminkin elokuvissaan tarkastellut Lehto ei arkaile sanojaan avatessaan Ulvila-tutkintaan liittyviä ristiriitoja ja laiminlyöntejä. Murhasta epäilty Anneli Auer on joutunut kirjavien syytösten kohteeksi ja istunut oikeudessa kuudesti. Seitsemäs oikeuskäsittely on parhaillaan käynnissä. Lehto ei julista Aueria sen pahemmin syylliseksi kuin syyttömäksi. Aihetodisteita riittää molempiin suuntiin. Surman sijaan dokumentti seuraa sen tutkintaa, joka on sisältänyt muun muassa saatananpalvontasyytöksiä ja selvänäkijän konsultointia. Tapauksen ainekset vaihtelevat kafkamaisesta jännitysnäy- 7/2014 telmästä absurdiin komediaan. Kattava materiaali hyödyntää paisuneen rikostutkinnan kaikkia tarjolla olevia muotoja. Lehto itse ei puhu vaan antaa haastatteluissa niin Auerille kuin poliisille, syyttäjille ja toimittajillekin tilaa jakaa näkemyksiään. Häpeilemättömän tyylitellyt haastattelutilanteet ja rekonstruktiot pitävät huolen siitä, ettei elokuva vajoa puolivillaiseksi tv-dokumentiksi. Täydelliseen puolueettomuuteen dokkari ei pyri – ellei se jo nimestä käy selväksi. Tosin mikäpä elokuva siihen edes kykenisi. Lehdon tarkoituksena ei olekaan esittää lopullista totuutta, vaan haastaa. Hän ravistelee niin kuvaamansa rikostutkinnan laatua kuin katsojan oikeustajua. Moni asia jää silti vain maininnan tasolle. Huolimattomuus lipsuu hetkittäin rikostutkinnasta myös elokuvan omaan otteeseen, sillä kahdeksanvuotisen prosessin tiivistäminen on hankalaa. Ei mikään ihme, että Lehto on pohtinut jatko-osan mahdollisuutta. ***½ Ilkka Hemmilä Ulvilan murhamysteeri (Suomi, 2014, 82 min) Ohjaus ja käsikirjoitus: Pekka Lehto. Haastatellut: Anneli Auer, Jarmo Valkama, Juha Joutsenlahti, Pauli Kuusivirta, Erik Salonsaari, Pekka Santtila, Risto Hemmi. Kirotut kasuaalit! Candy Crush Sagat ja Angry Birdsit ovat suuryritysten optimoimia kyynisiä helvetinkoneita, joiden ainoa tarkoitus on kyniä hyväuskoisten pelaajien rahat hyväksikäyttämällä pinnallisia koukutusmekanismeja. Eiväthän ne ole edes kunnolla pelejä! Näin puhuvat hc-pelaajat, ja samaa mieltä olin itsekin, kunnes jumituin mökille iPadin kanssa ja kohtasin Kingin ja Rovion uusimmat kasuaalipelit vakavasti. Nopeasti takana oli 70 selvitettyä tasoa, ja roskiksessa monta ennakkoluuloa. Suosituimmat free-to-play-pelit on suunniteltu niin hyvin, että niitä on todella mahdollista pelata ilmaiseksi. Itse en ole maksanut senttiäkään Angry Birdseistä, Bubble Witch Sagasta tai Diamond Digger Sagasta. Lisäksi lajityyppiin kuuluvat energiamekaniikat eivät lopulta ole niin ja ohjaa tekemään välillä muuta. Sitä paitsi laitteen kelloa voi aina siirtää eteenpäin, jos haluaa jatkaa pelaamista heti. Nykyään suhtaudun aivottoKasuaalipelit tarjoavat nopeasti miin pikapeleihin kevyttä iloa ja onnistumisen kuten kutomikokemuksia. Samaa ei voi sanoa seen: pelaan niitä elämästä yleensä. keskittyäkseni paremmin johonkin muuhun, kuten podcastien ärsyttäviä kuin väitetään. Kun elämät kuuntelemiseen. loppuvat, Diamond Digger pakottaa Kasuaalipelit tarjoavat nopeasti joko maksamaan tai odottamaan 30 kevyttä iloa ja onnistumisen kokeminuuttia. Joskus on vapauttavaa, että muksia. Samaa ei voi sanoa elämästä joku muu ottaa vastuun pelaamisesta yleensä. Laadukkaat kasuaalit ovat pelaamisen skumppaa: kevyttä ja pinnallista viihdettä, joka nousee nopeasti päähän ja unohtuu yhtä nopeasti. Mitä pahaa siinä on? Pontus Purokuru Angry Birds Stella Rovio (iOS, Android) Diamond Digger Saga King (iOS, Android) 29
• TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2014 George Eastman House kavi KOKEILE TÄTÄ! Lavataidetta. Turun ylioppilasteatterin uutukainen näytelmä saa ensi-iltansa suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10. Anni Mikkelsonin käsikirjoittama ja ohjaama Haurelia – hankalien laulu on näytelmä naisista, peloista ja menneisyydestä. Haurela on hullujen paikka, jonne normeihin sopimattomat suljetaan. Ei suositella lapsille. turunylioppilasteatteri.fi jouni kuru Hohtoa. Elokuvan ystävän paikka löytyy Logomosta. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti tuo joka maanantai valkokankaalle kulttileffoja. Tänä syksynä mukaan mahtuu kaikkea Stanley Kubrickin Hohdosta (6.10.) neuvostoliittolaisiin harvinaisuuksiin ja 70-lukulaiseen hirviörymistelyyn. Näytökset järjestetään maanantai-iltaisin klo 20:00 Logomon Move 2 -salissa. kavi.fi/fi/ohjelmisto/aluesarjat/turku Uppoutumista. Kirjallisuuden ystävät kokoontuvat Turun messu- ja kongressikeskukseen 23. kertaa. Luvassa on noin 700 esiintyjää, 450 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia. Miten sopivat yhteen messujen pääteemat, kotoinen Sastamala ja elegantti Ranska? Tapahtuma järjestetään 3.–5.10. kirjamessut.fi Herkuttelua. Maittavaa ruokaa ja leppoisaa tunnelmaa. Food & Fun -tapahtuman aikaan yhdeksän keittiömestaria tekee yhdeksään jokirannan ravintolaan menut lähiraaka-aineita hyödyntäen. Islantilainen konsepti rantautuu Suomeen ensimmäistä kertaa. Ruokafestivaali on käynnissä 1. –5.10. foodandfunfinland.fi Sunnuntairuokaa. Kirjallisuuskuume ulottuu myös TVO:lle, jossa vietetään kirjamessubrunssia. Pöydän antimien lisäksi tarjolla on Pelkkä Väliviivan akustinen soolokeikka ja ota tai jätä -periaatteella toimiva hyllyllinen käytettyjä kirjallisuushelmiä. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä koko lysti kustantaa pyöreät nolla euroa. Brunssia vietetään Ylioppilastalo B:ssä sunnuntaina 5.10. klo 13 alkaen. Alayhdistysten infopalsta SHO Torwisitsit 23.10. Lisätietoja fb-ryhmästä (Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläinen Osakunta) ja http://sho.utu.fi . 6.11. Ysäribileet @Vegas night club! YO-talo B:llä (Rehtorinpellonkatu 4-6) vohvelipäivystys ma klo 11-17. B-talolla kokoontuu viikoittain: mahjongkerho ma klo 18, biljardikerho pe klo 17 ja pelikerho su klo 18. Teekerho joka toinen su klo 16 Yo-talo B (12.10. ja 26.10.). S-osakunnat ry S-Osakunnat ry on uusi yhdistys, jonka tehtävänä on hankkia, ylläpitää ja kehittää opiskelijatoimintaan sopivia tiloja. Yhdistyksen hallitus muodostetaan osakuntien (SHO & SKO) yhdistyskokousten nimittämistä henkilöistä, mutta virkalijoita värvätään ympäri vuoden monenlaisiin erilaisiin pesteihin. Myös uusia pestejä luodaan tarpeen ja henkilöiden kiinnostuksen mukaan. Yhdistys ylläpitää Osakuntatalo Uusi-S sekä Yo-talo B:n osakuntasali yhdessä Aaly ryn kanssa. Yhdistyksen hallitus kokoustaa sunnuntaina 5.10. kello 20.00 lähtien Osakuntatalo Uusiksella. Tervetuloa tutustumaan toimintaan ja tiloihin! Ja tervetuloa auttamaan turkulaista opiskelijakulttuuria! Lisää tietoa toiminnasta sivuilta http://uusi-s.utu.fi ja http://s-osakunnat.utu.fi Turun ylioppilaskamerat Hoi valokuvauksesta kiinnostuneet! Tiistaina 7.10. luvassa järjestelmäkameran tekniikkakurssi, joka alkaa luennolla ja jatkuu 14.10. käytännön harjoituksella. Lauantaina 18.10. järjestetään bussiseikkailu, jossa kierretään Turkua ja ympäryskuntia kamerat ojossa. Lisätiedot kursseista osoitteessa tyok.fi. Päivystys ti 7.10. ja to 16.10. klo 17-18 pimiöllä (Yo-talo A:n kellarissa). Opiskelijakortilla -20% 30 väh. 5 euron kertaostoista ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 8-18, la 10-15 www. .fi
• SelloFaani avoinna Ma-pe 10-18 la 10-15 TerveTuloa pallovalobaariin , josta voit valita omat värisi! Tällä kupongilla -15% yhdestä pallovalosarjasta. puh. 044-3238113 www.sellofaani.fi -15 Kuponki voimassa 31.10.saakka. % SuShigalleria len’S avoinna SuShigalleria len’S Kupongilla 15% alennus lista annoksista (ei koske lounasta) puh. 02-36144123 www.lens.fi -15 % Kuponki voimassa 31.10.saakka. häMeenkaTu 1, 20500 Turku Neuvottelu pankki- ja vakuutusasioissa onnistuu vaikka kotisohvalta. Varaa aika verkkoneuvotteluun joko op.fi:ssä tai soittamalla 010 256 9213. *Puhelut 010-numeroihin maksavat lankaliittymistä 0,0835 €/puhelu + 0,07 €/ min. ja matkapuhelinliittymistä 0,0835 €/puhelu + 0,17 €/min. (hinnat sis. alv). Yhdessä hyvä tulee. Ma-To 10-19 pe 10-20 la 12-18
• TYYPILLISTÄ Tällä sivulla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta Hannu Aaltonen TYYn kirjasto viettää päättäjäisiä Ylioppilaskunnan kirjasto sulkee ovensa lokakuun lopussa. Lainojen viimeinen palautuspäivä on 15.10., jolloin kirjastossa järjestetään myös päättäjäiset. Mikä on paras muistosi kirjastosta? Kirjoita se muistokirjaan. TYYn kirjasto on ollut Suomen viimeinen ylioppilaskunnan omistama julkinen kirjasto. – Ylioppilaskunnan kirjastolla on ollut rooli yliopiston kirjastoja täydentävänä kirjastona. Valikoima on keskittynyt erityisesti kurssikirjoihin, kertaa kirjastonhoitaja Juha Helin. Kirjasto sai alkunsa vuonna 1928 tohtori Arne Tarénin kuolinpesältä saadusta kirjalahjoituksesta. Kirjaston kokoelmia on ylläpidetty TYYn rahoituksen ja ulkopuolisten kirjalahjoitusten turvin. Kirjastot ympäri maata ovat muutospaineiden alla. Kirjojen sähköistyminen ja työtapojen muuttuminen luo muutospaineita kirjastoille: perinteisistä hiirenhiljaisista kirjastotiloista muovataan monikäyttöisiä ryhmätyöskentelytiloja. – Uusi aika vaatii aina jotain muutoksia. Kirjastot joutuvat tarkasti miettimään toimintatapojaan, kun luku- ja opiskelukäyttäytyminen muuttuu. Kirjastojen tulee jatkossa myös löytää uusia tapoja, joilla pystytään viestimään kirjastojen merkitystä, Helin pohtii. TYYn kirjaston päättäjäisiä vietetään 15.10.2014 klo 10–16. Tämä on myös lainojen viimeinen palautuspäivä. Päättäjäispäivänä kirjastossa on pienen tarjoilun lisäksi muistokirja, johon kirjaston käyttäjät voivat kirjoittaa mietteitään ja muistojaan TYYn kirjastosta. Hannu Aaltonen OIKEUSAPUTOIMIKUNTA helimitse (02 2769 614) tai henkilökohtaisesti TYYn toimistolla päivystysaikoina keskiviikkoisin kello 1820 (sosiaalipoliittisen asiantuntijan huone, Yo-talo A, 1. krs). free legal aid service for the members of the Student Union of The University of Turku (TYY). If you have questions about legal matters concerning for example your lease, employment, or inheritance you can visit the legal aid committee. Available Wednesdays from 18.00 to 20.00. On duty in the TYY Secretary for Social Affairs office, Student House A, 1st floor (TYY Office). Jos sinulla on kysyttävää esimerkiksi vuokrasopimukseen, työsuhteeseen, perintöön, avo- tai avioliittoon liittyvissä oikeudellisissa asioissa, käänny rohkeasti oikeusaputoimikunnan puoleen. TYYn oikeusaputoimikunta tarjoaa ilmaista oikeudellista neuvontaa sähköpostitse (oikeusapu@lex.fi) sekä pu- LEGAL AID COMMITTEE The Law students association Lex provides a cost- KontTi KaupAlla HyvÄÄ Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Satakunnantie 105, 20320 Turku Avoinna ma-pe 9-18, la 9-15 kontti.punainenristi.fi SISUSTUSPÄIVÄT TO-LA 2.-4.10. Äänestä kaunein kattaus ja voita lahjakortti Konttiin Ilmainen kotiinkuljetus yli 100€ huonekaluostokselle Kodintekstiilit -50%