9/2013 RAP - D II V A RIPITTÄ Mercedes Bentso opintotuki muuttuu s. 4 YTYY n ve n ä l ä i n e n r u l Paperittomien hoitajat s. 10 e t t i S . 14 pelien naiset s. 16
• H U M A L I STO N K AT U 8 A , T U R KU • pe 6.9. Live: HERR EMIL’S SHOCK & ROCK CIRCUS: KOLMAS ILMESTYS!, SOPHIE LE SUCRÉ, MYSTONS, HERR EMIL’S SHOCK CIRCUS Ovet klo 21.00 Liput 10e/8e (TIKETTI) Kolo: PUNKROCK HIGH FRIDAY NIGHT PARTEE: Dj Boy Named Sue & dj Knappe Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy la 7.9. Live & Ilta: SYDÄN, SYDÄN, SAMMAL, KIVESKIVES, DESCENTS, HANGMAN’S VOODOO Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy (Narikka 2e) Kolo: KLUBIN LAUANTAIDISCO; Dj Sucks! Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy ke 11.9. Live: ESN OVERALL PARTY!! Ovet 22.00 Liput 4e (Sis.Narikka) pe 13.9. Live: MAIDENFEST 2013; Pekka Snellman, Luca Sturniolo, Erkki Leppänen (Dreamtale), Taage Laiho (Kilpi, Mad Hatter’s Den) Ovet 21.00 Liput 12e/10e (Tiketti) Ilta: RAUHA PALESTIINAAN! -KLUBI Ovet 21.00 Liput 5e la 14.9. Live: EEVIL STÖÖ, DJ KRIDLOKK & KOKSUKOO, KEBU, EUROCRACK, KONEKONEKONE Ovet 21.00 Liput 10e/7e (Telmun jäsenet) RETROA, DESING-TUOTTEITA, 60-LUKUA – HUONEKALUISTA KORISTE- JA KÄYTTÖESINEISIIN! KAIKKEA TÄTÄ JA PALJON MUUTA EDULLISESTI! Tervetuloa tekemään löytöjä! KULJET USPALV ELU KIERRÄTYSKESKUS KISÄLLIKELLARI MA, KE, TO 9–16,TI 9–19, PE 9–15 Teollisuuskuja 2, Nuolemo Lieto, puh. (02) 4873 3392 Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä hyllymetreittäin sarjakuvia, paljon pelejä, vähän apinoita. Luutarhasta luoteeseen. Mon-Thu Fri Sat Sun 15-02 15-03 16.30-03 18-03 Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä) www.threebeers.fi Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
NUMERO 9/2013 6.9.2013 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi KANNEN KUVA: LAURI HANNUS akateeminen estejuoksu Uusi lukuvuosi käynnistyy tutun epävarmoissa merkeissä. Taantuman pahin notko saattaa olla taittumassa – tai sitten ei. Edes kaukaisimmilla kesälaitumilla ei ole voinut estää kestävyysvaje-nimistä kutsumatonta vierasta tuppaantumasta aamukahvipöytään. Maamme hallitus sai rakenneuudistuspakettinsa kasaan viime viikon torstaina. Ajatuksena on laittaa vuotavalle taloudelle edes jonkinlainen tulppa. Opiskelijoille tarjotaan paketissa kepin makuista porkkanaa. Opintotukea saisi lyhyemmän ajan, mutta sen kuukausitaso nousisi. Opinnot pitää harppoa läpi tavoiteajassa, muuten tukimatto vedetään alta. Ideana on vanha tuttu työurien pidentäminen. Muutos ei vaikuta laskutikun läpi nähtynä kummoiselta, opintorahaa kun saisi nettomäärässä mitattuna yhtä paljon kuin ennenkin. Suurimmat ongelmat nousevatkin jostain suoran talousmatematiikan ulkopuolelta. Tiukemmat ajalliset raamit vaativat paljon myös opetuksen tarjoajilta. Monet nyt jo ruuhkaiset oppiaineet tarvitsevat todellisia lisäresursseja. Muuten tenttipinot lehtorien pöydillä eivät tule ainakaan madaltumaan. Vaatimus kesäopintojen tarjoamisesta on hyvä, muttei täysin ongelmaton. Kesätyö kun on monelle opiskelijalle se vaivattomin keino hankkia työkokemusta. Ilman työelämäkokemusta kestävyysvaje saattaa muuttua henkilökohtaiseksi mallikkaasti suoritetuista opinnoista huolimatta. Harjoittelujaksojen tehokkaampi sisällyttäminen opintoihin onkin luonnollinen jatkotoimi. “ “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ En pitänyt taukoa ollenkaan. Kun tuli kohtia, joissa ei tarvitse painella mitään, pidin nopean vessatauon ja söin jotakin. Paavo Lahti pelaa maailman nopeimmin. S. 9 Vitriineihin on jähmettyneinä niin pöllöpesue kuin hillopurkkia himoitseva kotihiirikin. Eläinmuseon omituisuudet Tylkkärin kampuskartalla. S. 12 Opintojen sisältöjä tulee myös pitää esillä niin, että ne jäsentyvät muutenkin kuin kuukausittaisina noppa-annoksina. Yliopiston yleissivistävyydestä on pidettävä kiinni muuallakin kuin juhlapuheissa. Suomi tarvitsee joustavia aivoja, sillä tulevaisuudesta emme edelleenkään tiedä. Yliopisto on parhaimmillaan odottamattomien kohtaamisten tyyssija, jossa pieni harhailukin on tavallista tasatahtia tuottavampaa. Valtakunnalliset opiskelijajärjestöt linjasivat uudistuspaketin jälkeisessä kannanotossaan, että paras keino vastata kestävyysvajeeseen on turvata ihmisten työkykyisyys. Vaatimus laajapohjaisemmasta ja paremmasta opiskelijoiden terveydenhuollosta onkin helppo allekirjoittaa. Pohja työssä jaksamiselle luodaan jo opiskeluaikana, ja tahdin kiristyessä pitää huoltojoukkojenkin olla paremmassa kunnossa. Ahtaammalle ajettu opiskelija kun ei keksi, uudista tai luo ympärilleen sitä positiivista humua, jolla tämäkin taantuma lopulta selätetään. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Turun Kaupunginosaviikot Yliopistonmäellä ja Varissuolla 8.9. asti.
KESTÄVÄ KEHITYS OSAKSI yliopiston VAKINAISTA OPETUSTARJONTAA Kestävän kehityksen opintokokonaisuus (KEKO) on vakinaistettu Turun yliopiston opetustarjontaan kuluvasta lukukaudesta alkaen. Tähän saakka kokonaisuus on toiminut strategisella rahoituksella, ja sen jatko on arvioitu vuosittain. 25 opintopisteen monitieteinen sivuainekokonaisuus on ollut opintokokonaisuuden vastuuopettajan ja koordinaattorin Minttu Jaakkolan mukaan suosittu. Viiden toimintavuoden aikana hakijoita on ollut aina vähintään viidestä eri tiedekunnasta. Vuositasolla kokonaisuuden on suorittanut 30–40 opiskelijaa. Ahaa-elämyksiä Kestävän kehityksen opiskelu on Jaakkolan mukaan vaikuttanut monien ohjelmaan tulleiden opintopolkuihin. Pääaineen vaihtoja on nähty ohjelman antamien näkökulmien vanavedessä. Kestävän kehityksen opintokokonaisuus pyrkii haastamaan eri oppiaineista tulevat opiskelijat muodostamaan tieteidenvälisen maailmankuvan. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaavalintaisia opintoja sekä intensiivistä tiimiopiskelua. Kymmenen kertaa lukuvuoden aikana kokoontuvat opiskelutiimit rakennetaan mahdollisimman monitieteellisiksi. Jokainen joutuu vuorollaan tiimissään vastuulliseen tiiminvetäjään rooliin, mikä on Jaakkolan mukaan omiaan lisäämään sitoutumista ryhmän tavoitteisiin. Tiimiprojektien teemat vaihtuvat vuosittain. Tämän lukuvuoden teemoja ovat muun muassa Arktinen alue ja vaateteollisuuden tuottamien jätevuorten kohtalo. Eri tieteenaloilta tulevien opiskelijoiden työskentely on Jaakkolan mukaan ollut pääosin sujuvaa. Poikkeuksiakin on toki nähty. ”Esimerkiksi Vuotos-teemaa pohdittaessa useat kauppakorkeakoulun opiskelijat lähestyivät tekoallasta aluksi pelkän energiatalouden näkökulmasta. Ryhmätyön edetessä näkökulmat kuitenkin monipuolistuivat.” Jaakkolan mukaan näkökulmien monipuolistaminen onkin KEKO-kokonaisuuden keskeistä työelämäantia. Vastuullisuus kun korostuu lähes kaikkien yritysten toiminnassa. Moni on myös Jaakkolan mukaan saanut ahaa-elämyksen, että omissa opinnoissa hankitulla asiantuntijuudella on vihdoin konkreettista käyttöä. Jaakkolan mukaan vakinaistamispäätöksessä otettiin askel jämähtäneistä rakenteista kohti nykypäivää. ”Suomessa puhutaan edelleen viherpiipertämisestä eikä vieläkään nähdä sitä, että rajallisten resurssien maailman kanssa on vain opittava toimimaan.” Esimerkiksi Ruotsin yliopistolaissa vaaditaan jokaiselta instituutiolta kestävän kehityksen edistämistä. Lisäksi kaikilta valtion virastoilta, myös korkeakouluilta, vaaditaan ympäristöjärjestelmä. Jaakkolan mukaan kestävän kehityksen kysymyksiä ei Turun yliopistossa ole aikaisemmin otettu kovin vakavasti. ”Varsin positiivista kehitystä on kuitenkin se, että uudessa Turun kauppakorkeakoulun strategiassa yksi kolmesta strategisesta painopistealueesta on vastuullisuuden integroiminen tiedekunnan toimintaan.” Hänen mukaansa nyt tehty vakinaistamispäätös onkin keskeinen koko Turun yliopiston uskottavuuden kannalta. ”Päätös tuntui toki henkilökohtaisestikin hyvältä, mutta asian merkitys on paljon laajempi.” LAURI HANNUS Turun yliopisto Shanghain listalla jälleen neljänsadan joukkoon Turun yliopisto arvioitiin elokuussa julkistetussa Academic Ranking of World Universities -listauksessa sijoitusluokkaan 301–400. Turun yliopiston menestys ns. Shanghain listalla osuu samaan kategoriaan kuin viime vuoden vertailussa. Yliopistojen tutkimuksellista tasoa kartoittavan listauksen kärkisijat menivät tänäkin vuonna totutusti Yhdysvaltoihin. Turun yliopiston johtotähtenä vertailussa loisti niin sanottu LIFE-kategoria, joka arvioi menestystä mm. biologian, biokemian, genetiikan, neurotieteiden, ekologian ja ympäristötieteiden alueella. Tässä kategoriassa Turun yliopiston sijoitus oli viimevuotiseen tapaan välillä 151–200. Shanghailaisen Jiao Tong -yli- Suomi jälkijunassa? opiston toteuttama listaus on laadittu vuodesta 2003 saakka. Listalla julkistetaan maailmanlaajuisesti 500 parhaaksi arvioitua yliopistoa. Turun yliopiston lisäksi Suomesta listalle ylsi neljä yliopistoa. Ainoana suomalaisyliopistona sadan kärkeen pääsi Helsingin yliopisto, jonka sijoitus oli 76. Shanghain listaa pidetään useissa arvioissa luotettavimpana yliopistojen tutkimuksellista tasoa kartoittavista vertailuista. Toisaalta listausta on kritisoitu luonnontieteiden ylikorostumisesta suhteessa muihin tutkimusaloihin. TYL Opintotuki muuttuu – taas Hallituksen vuoden 2014 budjettiesitys sisältää monia muutoksia, jotka vaikuttavat korkeakouluopiskelijan arkeen. Hallitus päätti budjettiriihessään muuttaa opintotukea jo toisen kerran tänä vuonna. Esityksen mukaan opintorahan määrä nousee, mutta sen kestoa rajataan. Vastaisuudessa opintotukea saa tutkinnon suositusajan ylittymisen jälkeen enintään 5 kuukautta. Useimmilla aloilla opintotuen kesto lyhenee 55 kuukaudesta 50 kuukauteen. Valtio ei saa opintotuen lyhentämisestä suoria säästöjä, sillä säästyvällä rahalla korotetaan opintorahan määrää. Korotus on noin 30 euroa kuukaudessa. Hallitus myös vahvisti budjettiriihessä lupauksensa sitoa opintotuki indeksiin 1.8.2014 alkaen. Opintolainaa voi vastaisuudessa nostaa kuukaudessa 400 euroa, eli satasen aiempaa enemmän. Opintotukea veivataan tiuhaan Viimeksi hallitus muovasi opintotukea kevään budjettiriihessään. Silloin se päätti monista toimista, joiden tarkoitus on lyhentää opiskeluaikoja. Viimeisin iso opintotukiuudistus tehtiin vuonna 2011. Silloin tuki muun muassa muuttui kaksiportaiseksi ja sen opinto- Kajauta sitsilauluja Yliopistonmäellä! Piknik-sitsit lauantaina 7.9. klo 14–18. Ohjelmassa
UUTISET UUTISET 5 TYY KYSYY: Oletko eksynyt kampuksella? Konsta hormia Eveliina Heinilä, 2. vuoden johtamisen opiskelija En. Kaikki on tähän mennessä ollut samassa rakennuksessa. Aloitan tosin psykologian luennot nyt syksyllä, enkä ole ihan varma, mistä kaikki löytyy. Aapo Kallio, 1. historian opiskelija Opintotuesta on väännetty tiuhaan. Maaliskuussa tukeen kajoamista vastustettiin suurmielenosoituksella Helsingissä. pistevaatimuksen kiristyivät. Suomen ylioppilaskuntien liitto on laskenut, että vuonna 1992 syntynyt opintotukilaki on muuttunut keskimäärin 2,5 kertaa vuodessa. ”Ei ole kohtuullista, että opintotukea muutetaan näin usein. Jatkuvat uudistukset tuovat opiskelijan tilanteeseen epävarmuutta ja turvattomuutta”, sanoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) hallituksen puheenjohtaja Heikki Isotalo. ”Kun uudistuksia tehdään, pitäisi arvioida kunnolla niiden vaikutukset. Näin lyhytjänteisesti se ei onnistu.” Isotalon mielestä opintotuen rajaaminen ei ole toimiva keino opiskeluaikojen lyhentämiseen, vaan opintojen nopeuttaminen vaatii muutoksia yliopistojen sisällä. Opinnoista on hänen mielestään tehtävä nykyistä joustavampia ja opintojen ohjausta parannettava. ”Suurin opintoja hidastava tekijä on opiskelijoiden työssäkäynti, ja sitä ei 30 euron korotus riitä poistamaan.” Opetusta ympäri vuoden Budjettiriihen päätökset vaikuttavat opiskelijan elämään myös muilla tavoilla. Päätoiminen opiskelu on tarkoitus tehdä mahdolliseksi ympäri vuoden. Korkeakouluille tulee velvollisuus järjestää opetusta myös kesällä sekä alkusyksyllä ja loppukeväällä. Heikki Isotalon mukaan se on hyvä asia, kunhan kesäopiskelusta ei tule opiskelijalle pakollista, eikä se häiritse opetushenkilökunnan tutkimuksen tekoa ja lomia. Häntä kuitenkin epäilyttää, riittääkö hallituksen päätös ympärivuotisuuden toteutumiseen. ”Opintojen joustavoittamisessa suunta on yliopistolla hyvä, mutta sitä on vaikeaa nopeuttaa hallituksen mahtikäskyllä.” Opiskeluaikojen lyhentämiseksi hallitus haluaa parantaa alempien korkeakoulututkintojen työmarkkinakelpoisuutta: kaikkien ei tarvitsisi lukea itseään maisteriksi asti, vaan oman alan töihin voisi päästä myös kandidaatin papereilla. TYY kannattaa tavoitetta, mutta Isotalon mukaan sen saavuttamiseen ei ole toistaiseksi löytynyt hyviä keinoja. ”Opiskelijaa ei kuitenkaan voi pakottaa jättämään opintojaan alempaan tutkintoon.” Lisäksi hallitus aikoo kasvattaa ylioppilastutkinnon merkitystä korkeakoulujen sisäänpääsyssä. Ulkomailta tulleiden opiskelijoiden oleskelulupia pidennetään, jotta heidän on helpompi jäädä valmistumisen jälkeen Suomeen töihin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden laajentaminen myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoille jatkuu. Milla Ikonen mm. TYYn kuoron, Sohon Torwien ja Turku Swing Societyn esitykset. Omat eväät mukaan. vuoden Yritin löytää päärakennuksella kahvion wc:hen, mutta päädyinkin ihmettelemään opettajien kahvioon! Kampus vaikuttaa pääosin ihan selkeältä. Susanna Lammi, 4. vuoden biokemian opiskelija Joskus ensimmäisenä vuonna tuli palloiltua ympäriinsä lähinnä eri luentosalien välillä. Luonnontieteiden talot ovat haastavia – niitä kun on jopa kaksi!
Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. Hanskat Saksalaisfilosofi Martin Heidegger katsoi vuonna 1935 Vincent van Goghin maalaamaa maalaiskenkäparia. Hän näki käyttötauolla olevaa jalkinekaksikkoa esittävässä teoksessa mahdollisuuden pohtia taiteen olemista länsimaisen metafysiikan kahlitseman estetiikan ulkopuolella. Jokapäiväinen kriitikko katsoo vuonna 2013 Turun ylioppilaslehden pöydälle jäänyttä hanskaparia paremman arvioitavan puutteessa. Ajatukset eivät ole aivan yhtä hienostuneita. Hanskat ovat ulkonäöltään mustuneet, useasti käteen vedetyn oloiset. Ulkoasu on alkujaan ollut geneerisen valkoinen. Lika on uurtanut omat yksilölliset historiansa sen pintaan. Ne eivät sovi. Vasempaan hanskaan jää ikävää sormitilaa, ja yhdestä sormenpäästä löy- Lähetä toimitukseen tähän asti arvioimatta jäänyt tuote, tavara tai vinkki tuotteesta — oli kyseessä sitten puolityhjä karkkipussi tai aamun parranajo. Jokapäiväinen Kriitikko etsii joka lehdessä kiehtovimmalle ehdotukselle sijaa länsimaiden kulttuurihistoriasta. Osoite: Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4A, 20500 Turku / tyl@utu.fi tyy muovikappaleen kaltainen. Epäsiistiä, kuten elämäkin. Ne herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastaavat. Löikö joku ne symbolisesti tiskiin? Onko kyseessä kannanotto jälkiteollisen kulttuurieliitin unohtamasta, mutta sitä ylläpitävästä raa’asta käsityöstä? Olisiko käsineduolla ollut mahdollisuuksia olla jopa neljän tähden hanskapari, jonain toisena aikana, jonkin sydämeltään lempeämmän arvioitsijan käsittelyssä? Toiseen hanskaan on tarttunut ruskean teipin palanen. Pieni virhe, mutta se tekee siitä myös yksilöllisen, ei vain yhden massatuotetun hanskan. Hanskapari olisi kuitenkin vielä surullisempi, jos jompikumpi hanskoista olisi jäänyt yksin. Kaksi ja puoli tähteä. Opiskelijakortti: eläkeläiskortti, alennuskortti vai jotain siltä väliltä? Tänä syksynä otetaan yliopistoissa käyttöön uusi opiskelijakortti Frank. Kortin markkinoinnissa käytetyt logot ja grafiikka näyttävät hienoilta ja uudet opiskelijatarjoukset mielenkiintoisilta. Uusi korttibrändi pistää kuitenkin myös miettimään: onko takavuosien Kelatai eläkeläiskorttia muistuttava opiskelijastatuksen osoittava kortti muuttumassa puhtaan kaupalliseksi alennuskortiksi? Opiskelijakortin tuoreimmassa kehitysversiossa on selkeänä vahvuutena yhteistyössä ison toimijan kanssa toteutettu maksuvälineominaisuus. Se on varmasti käytännöllisempi kuin edellisen korttimallin omaan järjestelmään perustuva siru, johon sopivia maksupäätteitä ei meillä Turussa juuri ollut. Kortista saadaan varmasti toimiva ja hyvä tunniste myös tenttiakvaarioon ja kirjastolle. Ajatuksia herättävää on kuitenkin kaupallisen toimijan antamien alennusten ja yhteiskunnan antamien etuuksien välisen rajan hämärtyminen: opiskelijakortin ensisijainen tehtävä ei ole tarjota opiskelijalle tarjouksia, vaan todistaa opiskelijastatus käytettäessä ateriatuen tai joukkoliikenteessä annettavien alennusten kaltaisia opiskelijaetuuksia. Opiskelija-alennukset ovat kenen tahansa antamina kannatettava juttu, ja niiden markkinointi opiskelijakortin yhteydessä on fiksua. Opiskelijakortteja pyörittävän firman lisäksi jokaisen opiskelijan kannattaa huomioida, että kuulumme tärkeään asiakasryhmään – opiskelija-alennusta kannattaa pyytää ja sitä usein saa niin tavarataloista kuin torimyyjiltäkin. Samaan aikaan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, mitkä etuisuudet ovat lakien ja säädösten määräämiä oikeuksia, mitkä kaupallisin perustein annettuja alennuksia. Tämä on hyvä pitää mielessä myös, kun opiskelijakorttibrändiä kehitetään jatkossa. DE MIELIPI irjoituksesi ek Haluatko mielipid hteyttä: Tylkkäriin? Ota y @utu.fi tyl-paatoimittaja Juho Wilska Tyyn hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka Ajatuksia lähiöpolitiikasta? Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen kerää ideoita valti
AJASSA Tule mukaan – tukeasi tarvitaan! Pelastakaa Lapset hakee vapaaehtoisia heidän perheidensä tueksi. tukihenkilöitä lasten ja Vapaaehtoistyö lasten parissa sopii kaikenikäisille miehille ja naisille. Aikaa ja tukea antamalla koet elämyksiä ja saat ihmeitä aikaan. Pelastakaa Lapset antaa sinulle kaiken tuen ja järjestää ohella koulutus- ja virkistystoimintaa. Lisätietoa tukihenkilötoiminnasta ja käynnistyvästä valmennuksesta antaa sosiaalityöntekijä Kati Ansaharju 050 431 5186 kati.ansaharju@pelastakaalapset.fi Opiskelija-alennus -20% 2 Pienvarastoja 1-12M . Tavarat turvaan Esim. muuton tai opiskelijavaihdon vuoksi. Avainkortilla varastoon myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toimisto avoinna: ma-pe klo 10.00 - 16.00 Puh 0400 912000 info@turunminivarasto.fi Iso-Heikkiläntie 8, 20200 Turku. TURUN KAUPUNGINTEATTERIN OPISKELIJATARJOUS SYKSYLLE 2013! Voimassaolevan opiskelijakortin haltijalle huikea viime hetken etu: LIPPU ESITYSPÄIVÄN NÄYTÖKSIIN 10€ Lunastus teatterin lippumyymälästä. Etu ei koske THE ROCKY HORROR SHOWta. teatteri.turku.fi Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi ion asuntopolitiikkaan. Avoin keskustelutilaisuus Turun Normaalikoululla pe 6.9. klo 11.30. www.turunminivarasto.fi 7
HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85€ TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi Lounaskahvila Akademiska Orkestern etsii soittajia!
Tervetuloa mukaan Suomen vanhimman yliopisto-orkesterin toimintaan. Tulevana kautena on luvassa mm. musiikkia niin Beethovenilta kuin Sibeliukselta. Ota rohkeasti yhteyttä! S-posti: ao@abo.fi Symphony Orchestra Akademiska Orkestern is looking for musicians! Welcome to play with the oldest university orchestra in Finland! This season we will play compositions from Beethoven and Sibelius among others. Contacts with email: ao@abo.fi http://www.akademiskaorkestern.fi Lounaskahvila Resepti • Kiinanmyllynkatu 5 (Tyksiä vastapäätä) Avoinna ma-pe 7.30 - 17.00 la ja su suljettu Puhelin: 02-4340305 • www.nurmisulonen.fi Vuoden 2013 Mauno Koivisto -luento Turun kauppakorkeakoulun Osuuskauppa-salissa pe 13.9. klo
AJASSA 9 Maailmanennätys motivoi nörttisuuruutta Tuhat silmäparia seuraa Twitch.tv:n nettistriimin kautta lohjalaisen Paavo Lahden, 19, pelisuoritusta. Super Mario Sunshinea on takana vajaa puolitoista tuntia ja väliaikamittauspaikoilla kello on näyttänyt miinusta hyvän vauhdin merkiksi. Takaraivossa jyskyttää ajatus mahdollisesta maailmanennätyksestä. nen mielestään pelaajalle annetaan kaikki valmiiksi käsiteltynä, eikä itse selvittämisen iloa löydy samalla tavalla. Haastetta saa, kun lähtee kilpailemaan maailmanennätyksistä. Lahdella on hallussaan GameCubelle julkaistusta Super Mario Sunshinesta kaksi nopeusmaailmanennätystä. Ennätykset ovat todella kovia. Sen lisäksi hänellä on ollut Playstationin Crash Bandicootin maailmanennätys. Lahdelle on tärkeää näyttää monipuolisuutensa pelaajana, eikä keskittyä vain yhteen peliin. Lahti kertaa peliuransa tärkeimpiä muistoja. Kertaalleen hän pelasi nettiyleisön edessä viisi kolmiulotteista The Legend of Zelda -peliä läpi putkeen vajaassa 18 tunnissa. Lahti pitää aikaa kovana, vaikka kategoriassa ei lasketakaan virallisia maailmanennätyksiä. ”En pitänyt taukoa ollenkaan. Kun tuli kohtia, joissa ei tarvitse painella mitään, pidin nopean vessatauon ja söin jotakin”, Lahti muistelee suoritustaan. Kärsivällisyys ja kurinalaisuus näyttävät olevan ennätyksen haltijan vahvuuksia. Eittämättä myös paineensietokykyä ja näppäryyttä tarvitaan huippusuorituksissa. Lahti on omasta mielestään nopea oppimaan ja motivoitunut. ”En ole kovinkaan hyvä suunnittelemaan reittejä ja erilaisia strategioita. Sitten kun tiedän, miten peli kannattaa pelata, niin vahvuuteni astuvat esille”, Lahti puntaroi. Lauantaina 17. elokuuta japanilainen Toobou ottaa ennätyksensä takaisin ajalla 1:30:45. Lahti yrittää nokittaa heti samana päivänä ja kerää ruutujen ääreen reilut tuhat katsojaa. Ennen maailmanennätyskilpailua Lahden katsojamäärät olivat huomattavasti pienempiä. Selvää on, että maailmanennätysjahti jatkuu Twitch.tv:ssä kiihkeänä. Ennätyksen takaisin ottamiseksi tarvittaisiin lähes täydellinen puolentoista tunnin pelisuoritus. Silloin kaiken täytyy mennä nappiin. Joel Kanerva Pelisuoritukset verkossa: http://www.twitch.tv/samura1man Super Mario Sunshinen maailmanennätykset: Mikä on Twitch.tv? Justin.tv-striimauspalvelun omistajat perustivat vuonna 2011 peleihin keskittyvän palvelun. Verkkosivulla ja mobiilipalvelun kautta käyttäjillä on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti pelaajien pelisuorituksia. Sivustolla vierailee kuukaudessa keskimäärin 35 miljoonaa käyttäjää. Kaikkein suosituimpia lähetyksiä ovat verkkoroolipelit. Yksittäinen lähetys voi saada yli 50 000 katsojaa. Palvelun kautta pelaajat striimaavat satoja erilaisia tietokone- ja konsolipelejä. http://www.youtube.com/watch?v=1xCJbJYpeIs http://www.twitch.tv/samura1man/c/2755904 14. Luennoitsijana professori Paul De Grauwe London School of Economics and Political Sciencesta. Konsta hormia Tämä on se suoritus, jonka takia 1 500 tunnin harjoittelu ei ole mennyt hukkaan. Paavo Lahden käsissä Mario ohjautuu virheettömästi hurjaa vauhtia pitkin saaren maisemia. Jokainen pelin yksityiskohta on jäänyt mieleen lukemattomien yritysten kautta. ”Pari pientä virhettä tähän on tullut ja vähän huonoa onnea, mutta muuten suoritukseni on erinomainen”, Lahti analysoi suoritustaan. Kuten huippu-urheilijoilla, myös huipputason pelaajilla sattuu välillä hyviä päiviä. Pari tätä ennen tehtyä suoritusta ovat olleet erittäin hyviä. Kilpailun jäniksenä toimii muuan japanilainen peluri, jonka maailmanennätyksen Lahti mielellään ryöstäisi. Yleensä Lahdella ei sydän hakkaa pelatessa, mutta tämä pelisuoritus tekee siinä poikkeuksen. Super Mario Sunshinen maailmanennätys olisi arvokas, sillä siitä kilpaillaan jatkuvasti peliyhteisössä. Peli huipentuu lopputaisteluun, jossa Mario kohtaa arkkivihollisensa Bowserin. Ilman sähläämistä tai huonoa tuuria Mario saa prinsessansa ja Lahti vieläkin enemmän himoitsemansa maailmanennätyksen. Ja niin lopulta käy, että lohjalainen Paavo Lahti ottaa maailmanennätyksen haltuunsa ajalla 1:31:08. Tästä maailmanennätyksestä harvempi suomalainen tietää, mutta Lahdelle se on tärkeä. ”Tosi mukavaa, että suomalaisella on tällainen peliennätys hallussaan. Tykkään pelata livenä netissä katsojien edessä ja muita vastaan kisaaminen tuo peliin tarpeeksi haastetta. Tämä on sellainen maailmanennätys, josta en halua luopua.” Lahden mielestä pelit eivät ole nykyään tarpeeksi vaikeita. Hä-
Paperittomia tavoittamassa salaista sairaanhoitoa Tylkkäri yritti tavata turkulaisia paperittomia, joita uhkaa karkotus. Etsinnän aikana kuultiin monta lohdutonta tarinaa. Keväällä Turkuun avattiin ilman lupaa maassa oleskelevien klinikka. Sen osoite on salainen. Haluan tutustua paremmin ilman lupaa maassa olevien tilanteeseen. Sitä varten tapaan henkilön, joka tuntee Turussa oleskelevia paperittomia. ”Olen ollut tekemässä dokumenttia ihmisiä salakuljettavista henkilöistä ja itse mukana salakuljetustilanteissa”, oppaani kertoo. Paperittomille hän järjestää tarvittaessa ruokaa, vaatteita, yösijan, asuntoja ja pimeitä työpaikkoja. Niitä tarvitaan kipeästi. ”Uskoisin poliisienkin tietävän, että on olemassa minun kaltaisiani, jotka auttavat näitä ihmisiä. Haluan toimia niin kuin on sekä auttamieni ihmisten että Suomen valtion kannalta parasta. Nykyisessä järjestelmässä molempien edut kärsivät”, opas sanoo. Hän vie minut kierrokselle Turun lähiöihin. Tarkoituksemme on mennä tapaamaan henkilöitä, joita uhkaa karkotus. Piilottelu on hidasta kuolemaa Aikeemme kuitenkin kariutuu, kun oppaani soittaa henkilölle, joka meidän piti tavata. Hän haluaakin levätä. ”Usein paperittomat valvovat öisin ja nukkuvat päivisin. Monilla on pahoja univaikeuksia”, opas sanoo. On myös mahdollista, että tavoittelemamme henkilö on tullut toisiin aatoksiin haastattelun suhteen. Paperittomille itselleen ei ole edullista esiintyä julkisuudessa. He ovat arkoja ihmisiä, jotka sekä lähtömaassaan että Suomessa ovat joutuneet olemaan jatkuvasti varuillaan ja pelkäämään joko teloittajia tai poliisia. Piilossa eläminen on sinnittelyä päivä kerrallaan. ”Se on hidasta kuolemaa, kiduttavampaa kuin kidutus. Monet ovat sanoneet, että olisi sittenkin ollut helpompaa tulla vain tapetuksi omassa kotimaassaan.” Kun on ei-toivottu kaikkialla, on sosiaalisesti vähän niin kuin kuollut. Siinä tilanteessa harva kokee enää omaa elämäänsä tai itseään arvokkaaksi. ”Juuri eräs 21-vuotias nuori tappoi itsensä Turussa. Olen nähnyt paljon itsemurhia.” Pysähdymme Varissuon kauppakeskukseen. Oppaani tuntee lähes joka toisen vastaan- tulijan ja tervehtii ihmisiä tottuneesti. Eräästä nuoresta miehestä hän toteaa: ”Hän oli vähän syrjäytynyt, toimi diilerinä aiemmin. Nyt hän notkuu täällä, kun ei ole muutakaan tekemistä.” Kuulen vastaavia tarinoita muistakin kohtaamistamme ihmisistä ja myös niistä, joita emme kohtaa. Esimerkiksi Nasima-nimeä käyttänyt nainen tuli Turkuun miehensä kanssa muutama vuosi sitten. Pariskunta oli tutustunut ja mennyt naimisiin matkustaessaan Kreikan kautta Suomeen. Saapuessaan Turkuun nainen oli raskaana. Hän synnytti Tyksissä. Saatuaan turvapaikkahakemukseensa kolmannen kerran kieltävän vastauksen mies hirttäytyi kaulaliinaansa. Nainen ja lapsi ovat olleet siitä asti kadoksissa. Oppaani on yhä huolissaan heidän kohtalostaan. Sairaalakin pelottaa Tällä reissulla emme tavoita ketään, joka olisi oppaani mukaan paperiton. Hän päättää kuitenkin kutsua minut uudelle kier- Konsta hormia rokselle yöaikaan. Sovittuna tapaamishetkenä, iltakymmeneltä, oppaani soittaa. On tapahtunut ikävä välikohtaus. Kaksi paperitonta miestä on tapellut, ja toinen on puukottanut toista. Molemmilla on vuotavia haavoja, ja he tarvitsevat pikaisesti lääkärin apua. ”Tiedätkö ketään, joka osaisi sitoa haavoja? Tunnetko lääkäreitä? Mitä teen näiden miesten kanssa?”, oppaani kyselee hädissään minulta. Olen hämmentynyt tilanteen saamasta käänteestä, mutta kehotan opastani viemään miehet Tyksiin. Jokaisella on oikeus akuuttihoitoon. Suomen lain mukaan miehet pitäisi siis hoitaa, henkilöllisyystodistuksista tai niiden puutteesta riippumatta. Oppaani empii. Tyksissä asiointi arveluttaa häntä selvästi, vaikka sairaalahenkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus: heillä ei ole oikeutta ilmiantaa paperittomia. Lääkäreitä puolestaan velvoittaa vala: ”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. (...)Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.” Seuraavana päivänä kuulen, että oppaani ei uskaltanut viedä miehiä Tyksiin. Hän kuitenkin onnistui järjestämään heille muuta hoitoa. Terhi Toppala ”Kun rasismista tuli Suomessa salonkikelpoista, mietin, mitä voisin tehdä. Minulla on terveet kädet ja sairaanhoitajan ammatti. Tämä on minulle luonteva tapa toimia”, Anna Napola kertoo. Hän on yksi Turun Global Clinicin perustajista. Hän sai innostettua hankkeeseen mukaan ystävänsä, lääkäri Jenni Peltosen. He ryhtyivät puuhaamaan klinikkaa yhteistyössä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Diakoniakeskuksen kanssa. Klinikka avasi ovensa viime huhtikuussa. Helsingissä vastaavanlainen klinikka on toiminut keväästä 2011. Tarve toiminnalle on huutava. Suomessa oikeus julkiseen terveydenhuoltoon määräytyy asuinpaikan mukaan. ”Ne ihmiset, joilla ei ole kotipaikkaoikeutta, mutta jotka silti asuvat täällä, jäävät kokonaan ilman sairauksien hoidon kannalta välttämätöntä terveydenhuoltoa”, Peltonen kertoo. Lain mukaan vain kiireellinen hoito kuuluu kaikille. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä päivystystilanteita. Silti joidenkin sairauksien kiireetönkin hoito saattaa olla ihmisen terveydelle välttämätöntä. Esimerkiksi diabetes tai muut pitkäaikaissairaudet ovat hoitamattomina kohtalokkaita. Peltosen mielestä tämä on paperittomien hoidon suurin epäkohta. ”Oikeus terveyteen on ihmisen perusoikeus. Suomi on allekirjoittanut useita kansainvälisiä sopimuksia, joissa luvataan huolehtia kaikista täällä olevista ihmisistä, mukaan lukien heidän terveydestään. Käytännössä näin ei nyt tapahdu.” Laki ei tunne käsitettä paperiton. Virallisesti on vain joko laillisesti tai laittomasti maassa oleskelevia. Paperiton elää maassa, mutta maan alla, jatkuvassa pidätyksen ja karkotuksen pelossa. Paperittomia voivat olla esimerkiksi kielteisen turvapaikka- Mahdollisuuksien tori järjestetään 15.9. klo 12-18 Brinkkalan sisäpihalla. Koko
Lauri Hannus Ajassa Paperittomien hoitaja. Turun Global Clinicillä työskentelevä lääkäri Jenni Peltonen korostaa, että oikeus terveyteen on ihmisen jakamaton perusoikeus. päätöksen saaneet, kunniaväkivaltaa pakenevat, seksuaali-identiteettinsä takia kotimaassaan henkensä puolesta pelkäävät, ihmiskaupan uhrit ja pimeänä työvoimana hyväksikäytetyt henkilöt. Euroopassa heitä on noin 8 miljoonaa, Ruotsissa kymmenen tuhatta. Eri arvioiden mukaan Suomessa noin 3000–4000 paperitonta. Turussa puhtaasti paperittomia on Anna Napolan arvion mukaan joitakin kymmeniä. Silti potentiaalisia Global Clinicin asiakkaita on täällä 200–300. Lukua kasvattavat Bulgarian ja Romanian romanit sekä tilapäisen oleskeluluvan saaneet, jotka eivät akuuttihoitoa lukuun ottamatta ole oikeutettuja julkiseen terveydenhuoltoon. Koko yhteiskunnan kannalta olisi ideaalitilanne, että ainakin tarttuvat taudit diagnosoitaisiin ja hoidettaisiin ajoissa. Siten ehkäistäisiin ennalta niiden leviäminen ja säästyttäisiin valtavilta laskuilta. Ihanteellista olisi myös, että Global Clinic -tyyp- pistä toimintaa ei tarvittaisi. ”Suomessa tuhansien ihmisten terveydenhuolto ei voi olla vain vapaaehtoisten harteilla”, Napola sanoo. Välineet vähissä Klinikkaa perustettaessa vaikeinta oli terveydenhuollon ammattilaisten rekrytoiminen vapaaehtoisiksi. Nyt koossa on noin 50-henkinen moniammatillinen tiimi: lääkäreitä, sairaanhoitajia, kätilöitä, ensihoitajia, tulkkeja, psykologeja, psykoterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä. Toinen suuri klinikan avaamiseen liittyvä haaste oli saada tieto salaisesta klinikasta sen kohderyhmälle. ”Paperittomien kanssa työskennelleet ovat ohjanneet potilaita luoksemme. Lisäksi sana on levinnyt viidakkorummun kautta. Myös meistä kertovat lehtijutut ovat auttaneet ihmisiä löytämään tänne”, Napola kertoo. Tähän mennessä vastaanotto- ja on ollut kymmenen. Klinikka on ollut auki joka toinen viikko, säännöllisesti samaan aikaan, kaksi tuntia kerrallaan. ”Haluamme pitää ovemme auki lupaaminamme ajankohtina, vaikka ei kukaan tulisikaan. Jo valmiiksi viranomaisia pelkäävien potilaiden luottamus syntyy hitaasti. Meillä ei ole varaa pettää sitä.” Herättääkseen luottamusta Global Clinicin vapaaehtoiset työskentelevät siviilivaatteissaan. Klinikalla ei törmää valkoisiin takkeihin. Kun asiakas saapuu vastaanotolle, häneltä kysytään asiointikieltä, ei lähtömaata. Ihmisen ei tarvitse paljastaa omasta taustastaan muuta kuin on hoidon kannalta välttämätöntä. Klinikalla tehdään yleislääkärintyötä, ilman diagnostiikkaa tukevia toimia. Työkaluina toimivat stetoskooppi, korvalamppu ja verenpainemittari. ”Meillä ei ole mahdollisuutta laboratoriotutkimuksiin, verikokeisiin tai röntgenkuviin,” Pelto- nen sanoo. ”Monista lääkäreistä tämä voi tuntua jännittävältä, ainakin jos on tottunut työskentelemään Suomessa, jossa voi yleensä pyytää potilasta tarvittaessa lisätutkimuksiin. Suurin osa ihmisten vaivoista ei kuitenkaan vaadi lisätutkimuksia. Toistaiseksi olemme pärjänneet näin.” Napolan mukaan suurin osa klinikan potilaista on noin 20–40-vuotiaita, mutta mukana on myös lapsia ja vanhuksia. He kärsivät pitkälti samoista vaivoista kuin valtaväestökin: on infektioita, tuki- ja liikuntaelinvaivoja, tulehduksia, vatsavaivoja, hammassärkyjä ja mielenterveysongelmia. Oman ryhmänsä muodostavat raskaana olevat tai juuri synnyttäneet naiset. ”Raskaudenseuranta ja odotuksen aikainen terveydenhuolto jää näiltä äideiltä saamatta. Synnytyksen jälkeen he vain katoavat jonnekin vauvojensa kanssa”, Napola sanoo. Turun Global Clinic on ikään kuin Diakoniakeskuksen hanke. Sillä ei ole mitään säännöllistä rahoitusta tai varainkeruulupaa. Klinikan tarvikkeet ovat tulleet lahjoituksina vapaaehtoisilta. ”Jos potilas tarvitsee lääkkeitä, eikä hänellä ole varaa maksaa niitä itse, voimme kirjoittaa maksusitoumuksen apteekkiin. Klinikan lääkärit ovat myös tuoneet vastaanotolle päivystyspakkauksia omista varannoistaan”, Peltonen sanoo. Ilman suomalaista sairausvakuutusnumeroa joutuu maksamaan kaikki lääkkeet kokonaan itse ilman Kela-korvausta. Paperittomilla siihen on harvoin varaa. perheen tapahtuma tarjoaa keskustelutilaisuuksia, esittävää taidetta ja kulttuurielämyksiä. Terhi Toppala 11
Kampuksen elämysopas Turun yliopistokampuksella voi oppia muutenkin kuin kuluttamalla takapuoltaan teorian kyllästämissä luentosaleissa. Mitä jos kävisit tarkastamassa, miltä supikoira oikeasti näyttää tai keskittyisit hetkeksi kuuntelemaan avaruuden kohinaa kavutessasi Ylipistonmäelle? Nakupulahdus Iskerin uimahallin altaaseen piristää kummasti pitkäksi venyneen päivän – tai miksei yönkin jälkeen. Tylkkäri kokosi kiinnostavia kohteita, joissa voit piipahtaa ohimennen ankaran opiskelun kevennykseksi. Innokkaampi tietenkin kiertää kerralla kaikki rastit samalla sivistyen! TEKSTI: Liisa Kyttälä, KUVITUS: Anja Karppinen 1. Juslenia Juslenia on Yliopistonmäen epäonnisin rakennus. Ehta 70-luvun kaakeloitu utopiabunkkeri on kapseloitua menneisyyden tulevaisuutta. Nostalginen opintopommisuoja vie tahtomattaan mielikuvat vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin ydinsota oli vain ajan kysymys. Ennen humanistien täyttämä rakennus on hiljalleen tyhjentynyt, vaikka alaaulan repaleiset sohvatkin ovat vaihtuneet uusiin. Ahtailla käytävillä voi kuitenkin vielä käydä nauttimassa 70-luvun väri-ilottelusta sekä kahvin ja kopiopaperin tunkkaisesta tuoksukombosta. Juslenia, Henrikinkatu 2. 2. Foucault’n heiluri Korkeammat luonnonlait eivät aukene ihan kaikille, mutta fysiikan iloihin voi perehtyä vaikka silkalla äimistelylläkin. Luotisuoran varaan ripustettu katosta roikkuva lyijypunnus tekee kaaria kauniinvalkoisen mittaympyrän päällä tavalla, jota voisi kutsua huumaavaksi. Samalla mieli kartuttaa tietoa maapallon pyörimisestä ja muistuttaa Umberto Econ monelta kesken jääneestä klassikosta. Tiedossa ei ole, käytetäänkö heiluria auringonpimennysten aikaisiin riittimenoihin. Quantum, Yliopistonmäki. 3. Avaruuskohina Tiedon portaiden huipulla kohisevat tötteröt eivät ole kotoisin keltaisesta sukellusveneestä, vaan niistä voi pop-kipaleiden sijaan kuulla avaruuden kohinaa. Markus Copperin taideteos Big Bang Echo vastaanottaa ihka oikeaa kosmista säteilyä, jonka se heijastaa korviemme kuultaviksi. Vuonna 2007 pystytetty teos välitti aluksi kohinan 85 desibelin voimalla, ja ääni oli niin suureksi häiriöksi, että se jouduttiin katkaisemaan. Kohina itsessään ei ole ihan uusinta huutoa, vaan se on peräisin maailmankaikkeuden syntyajoilta, yli 13 miljardin vuoden takaa. Yliopistonmäki. 4. Eläinmuseo Yliopiston söpöimmät asukit löytyvät Luonnontieteidentalo I:n ensimmäisestä kerroksesta, Eläinfysiologian oppiaineen käytävän päästä. Vitriineissä on jähmettyneinä niin pöllöpesue kuin hillopurkkia himoitseva kotihiirikin. Luonnosta vieraantunutta tallaajaa yllättävä lajipaljous ilahduttaa, joskin täytetyt jänikset tuijottavat kävijää hieman syyllistävästi. Jos metsäneläimet eivät kiinnosta, on näytteillä myös luurankoja ja kattava kokoelma ulosteita. Erikoisuutena mainittakoon kierreportaiden päällä surffaava halli. Luonnontieteidentalo I, Yliopistonmäki.
13 7. Sirkkala 6. Iskerin uimahalli Kiipeilyn jälkeen on hiki, joten on ainoastaan kohtuullista, että keskustan ainoa uimahalli sijaitsee sekin näppärästi yliopistolla. Sisäänkäynti on Assarin ullakon vieressä. Halli on vuoropäivin avoinna miehille ja naisille, sillä nakuna uiminen on tiloissa sallittua. Uimapukupakkoakin on kokeiltu, mutta siitä luovuttiin yksinkertaisesta syystä: alasti uimaan tottuneet vakiokävijät eivät innostuneet verhoamaan luonnontilaansa. Yo-talo A, Rehtorinpellonkatu 4. 5. Vesilinna Eduskuntataloa muistuttava mystinen möhkäle mäen harjalla on Vesilinna, 1940-luvun alussa rakennettu monumentaalinen vesitorni. Torni on sijainnut mäellä jo ennen yliopistoa, eikä sillä olekaan akateemista historiaa. Vettä tornissa ei ole virrannut enää vähään aikaan, vaan nykyään se toimii kiipeilyhallina. Korkean paikan kammoa voikin linnassa uhmata olan takaa, mutta mukaan tarvitaan varmistajana toimiva ystävä. Jos varmistajasi on liian kevyt, hänet kiinnitetään lenkeillä lattiaan. Kuinka käytännöllistä! Hallissa ei ole suihkuja, joten et tarvitse mukaan omaa saippuaa. Vesilinnantie 1, Yliopistonmäki. Sirkkalan kasarmin rakennuskanta on vanhaa, mutta kampuksen osana Sirkkala on varsin tuore. Aiemmin rakennuksia ovat asuttaneet köyhät, sairaat ja sotilaat, mutta tänä päivänä siellä temmeltää hilpeitä historian- ja taiteentutkijoita. Rakennuksista vanhimman, 1830-luvulla rakennetun vaivaistalon, luulisi olevan toimistoista ankein. Päinvastoin: hulppeaksi kunnostettu ja hyvin ilmastoitu historian oppiaineiden kehto takaa sen, että tutkijoiden lukulamput palavat kirkkaina synkkinä syysiltoinakin. Kaivokatu 12. 8. Bonuskohde: Yo-talo A:n puu Ylioppilastalo A:n toisen kerroksen parvekkeelta pilkistää betonilattiasta kasvava puu. Mitä ihmettä? Terveen oloinen puu ei näytä nauttivan mitään lisäravinteita, ellei parvekkeella lainehtivaa lasimurskaa lasketa. Koska puu kasvaa TYYn maineikkaan kuoron parvekkeella, soitamme kuorolle. Puun alkuperää ei sieltäkään osata kertoa – kyse on mitä ilmeisimmin jonkun menneen kevään ihmeestä. Lasimurskalle löytyy sentään säntillinen selitys: ylemmän kerroksen hajonnut ikkuna. Kummallinen parveke on readymade-taidetta, joka on koettava paikan päällä. Yo-talo A, Rehtorinpellonkatu 4.
Ehtoollinen Kalliossa Rap-artisti Mercedes Bentso ripittäytyy Tylkkärille. Hän on selviytynyt hyväksikäytöstä, päihdeongelmasta ja väkivaltaisista poikaystävistä. Nyt hän toteuttaa unelmiaan ravistellen räppipiirien seksismiä. Teksti: Terhi Toppala, Kuva: Lauri Hannus ”Mun videol et nää silikonipaskaa / vaan kaikki on aitoo, kato Piritorin Jaskaa”, Mercedes Bentso, alias Linda-Maria Roine, tykittää. Hänen riimittelynsä on räävitöntä. Kun Roineen kirjoittamia tekstejä kuuntelee, ei heti tule mieleen tavata tätä tyyppiä herranhuoneessa. Helsingin Kallion kirkossa urut soivat, puisille penkeille on hiljentynyt ihmisiä. Punaiseen toppiin ja mikroshortseihin sonnustautunut Roine, 20, kävelee tottuneesti suntion perässä. Hänelle kirkot ovat tuttuja. Jopa hänen Personal Raineri -videonsa on kuvattu Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä. Elämässään Roine on rukoillut monet kerrat. Idän ulkopuolinen Lapsuutensa Linda-Maria vietti 90-luvun Itä-Helsingissä, kerrostalokaksiossa äitinsä kanssa. Isäänsä hän ei tavannut juuri koskaan. 4-vuotiaana Linda-Maria koki ensimmäisen kerran väkivaltaa. Hänen kerho-ohjaajanaan toiminut mies jäi kiinni useamman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Linda-Mariasta tuli pelokas lapsi, joka oppi 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa, raapusteli päiväkirjaa, keksi tarinoita ja lauluja. 10-vuotiaana Linda-Maria oli kirjoittanut oman elämäkertansa alusta loppuun: syntymästä aikuisuuden kautta vanhuuteen ja kuolemaan. Kuvitteellisessa elämäkerrassaan Linda-Maria fantasioi Hollywood-tähteydestä ja koulukavereihinsa kohdistuvasta kostosta. Hän halusi tulla yhtä kauniiksi, kadehdituksi ja kuuluisaksi kuin Audrey Hepburn. ”Sitten koulukaverini katuisivat, kuinka olivat minua kohdelleet.” Koulussa Linda-Mariaa haukuttiin esimerkiksi mustaksi ryssäksi ja kauheaksi ali-ihmiseksi. Luokkakaverit pitivät ilman aikuisten ohjausta bändiä, johon Linda-Mariakin halusi. Siihen ei niin vain päässyt, vaan mukaan piti pyrkiä. Lapsijoukosta koostunut tuomaristo oli kuin Idolsraati, mutta julmempi. Bändikokeissa oli tehtäviä, kuten musiikkiluokan ikkunasta hyppääminen, juustojen varastaminen ruokalasta ja ryöstösaaliiden heittäminen seinille. ”Tein, mitä pyydettiin, mutten ikinä päässyt mukaan.” Jossain vaiheessa kaikki muut luokan tytöt kuuluivat bändiin, mutta Linda-Maria jätettiin aina ulkopuolelle. ”Siksi minusta kai tuli sooloartisti.” Venäläinen ruletti Viettäessään aikaa itsekseen Linda-Maria oli 13-vuotiaana lukenut kannesta kanteen Mormonin kirjan, yhden mormonikirkon neljästä pyhästä kirjasta. 14-vuotiaana hän luki Koraanin, 16-vuotiaana Raamatun. Hän oli aina uskonut jumalaan, vaikkei tiennytkään, minkä uskonnon jumalaan. Jumalaltaan Linda-Maria rukoili, että joku ihastuisi häneen. Ysiluokalla Linda-Maria oli tulossa koulusta kotiin. Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla parikymppinen, pitkä, lihaksikas ja tumma mies pyysi häntä kahville. ”Kundi kertoi, että oli juuri päässyt vankilasta eikä hänellä ollut muijaa.” Läheisyyttä kipeästi janoavasta 15-vuotiaasta tämä kuulosti pelkästään romanttiselta. He ryhtyivät seurustelemaan. Muutaman viikon jälkeen mies kertoi käyttäneensä aiemmin huumeita, mutta lopettaneensa. ”Samalla kundikaverini kääri sätkää, joka ei näyttänyt tavalliselta tupakalta.” Taustalla soi Rihannan biisi Russian Roulette. ”Kundikaverini väitti röökiään Venäläinen ruletti -nimiseksi yrttitupakaksi.” Linda-Mariakin kokeili Venäläistä rulettia. Hän aloitti myös lukion, joka meni aluksi ihan hyvin. Vähitellen Linda-Maria meni syvemmälle miehen kaveripiiriin, piriin ja subutexiin. Pian hän liikkui pelkästään narkkariporukoissa. Kevätlukukaudella LindaMaria ei enää kyennyt käymään koulussa. Linda-Maria sai tietää kundikaverinsa pettävän häntä. Linda-Maria ja mies erosivat, mutta kyseisen pääpoikaystävän jälkeen tuli muita poikaystäviä. He kaikki olivat Linda-Mariaa huomattavasti vanhempia, kaikki tulivat samasta huumeidenhuuruisesta kaveripiiristä – ja kaikki istuivat aina välillä linnassa. ”Koin, ettei minulla ollut mitään arvoa. Koko ajan halusin, että minulla olisi joku, joka välittäisi, mutta aina ne narkkarimiehet kusettivat. ” Pelastava Pyhimys Linda-Maria äiti vei raivoavan, 40-kiloiseksi kuihtuneen tyttärensä mökille rauhoittumaan. Siellä Linda-Maria kuunteli Steen1:n räppiä ja alkoi itsekin kirjoittaa riimejä Itiksen menosta. Nuorten toimintakeskus Hapessa Linda-Maria aloitti Bass Campus-yhdistyksen räppikoulun. Kerrankin Linda-Marialla oli päämäärä, jonka eteen ponnistella: hän halusi olla selvin päin aina kun räppikoulu pidettiin. Syksyllä pääpoikaystävä ja Linda-Maria kohtasivat jälleen. Pääpoikaystävä halusi palata yhteen. Uudenvuodenpäivänä 2011 Linda-Maria heräsi pääpoikaystävän kämpästä hirvittävässä krapulassa. Asunnosta kadonnut kundikaveri soitti Linda-Marialle ja kertoi puukottaneensa erästä ihmistä. ”Halusin häipyä sieltä, mutten ehtinyt ennen kuin kundikaverini säntäsi ovesta sisään.” 197-senttinen mies oli aivan sekaisin, rojahti sängylle ja nukahti. Linda-Maria meni herättämään miehen kertoakseen, että lähtee nyt. Mies raivostui, repi Linda-Mariaa hiuksista ja kuristi, potki ja retuutti ympäri asuntoa. Pahoinpitely jatkui neljä tuntia. ”Olin varma, että kuolen. Mietin, että räppikoulussa olimme saaneet ensimmäisen yhteisbiisimme valmiiksi ja harmittelin, etten pääsisi jatkamaan riimejäni.” Yhtäkkiä LindaMaria muisti äitinsä. ”Havahduin ajatukseen, että äitini ei halua minun makaavan malmilaisen nistikämpän lattialla raa’asti tapettuna. Tajusin, etten saa kuolla.” Linda-Maria onnistui lähettämään äidilleen tekstiviestin, jossa pyysi soittamaan poliisit asuntoon. Virkavalta saapui paikalle ja Linda-Maria selvisi hengissä. Pääpoikaystävä, joka muutenkin olisi joutunut kolmen päivän kuluttua taas vankilaan, sai uuden pahoinpitelytuomion. Äitinsä hoivissa toipunut Linda-Maria ei kyennyt kahteen viikkoon puhumaan tai liikkumaan, vaan makasi kipulääkkeiden ja rauhoittavien turruttamana. Silloin hän sai sähköpostin räppäri Pyhimykseltä, joka ehdotti yhteistyötä ja levyntekoa yhdessä. ”Elämäni muuttui.” Linda-Maria ei halunnut mitään niin paljon kuin räpätä. Saavuttaakseen unelmansa hänen oli jätettävä vanhat piirinsä ja entinen elämänsä. Nyt tupakka on enää ainoa myrkky, johon hän on koukussa. ”Haluan olla selvin päin. Olen käyttänyt päihteitä jo liikaa.” Suomiräpin tulevaisuus Nykyään Roineella on palava halu vaikuttaa. ”Sydämeni sykkii punaista. Olen liittynyt Vasemmistonuoriin.” Räpätessään hän vastustaa rasismia ja seksismiä, puolustaa vähäosaisia ja kannattaa tasaarvoista avioliittolakia. Pinttyneitä ennakkoluuloja vastaan hän on joutunut taistelemaan erityisesti räppipiireissä. ”En näytä siltä, miltä räppäreiden kuvitellaan näyttävän. Vaikka itse räppärit ovat olleet minua kohtaan kannustavia, muut ihmiset räpin ympärillä eivät.” Heinäkuussa Roine esiintyi tapahtumassa, jossa häntä ei päästetty back stagelle. ”Kun kerroin olevani esiintyjä, minulle naurettiin, että mikäs artisti sinä olet.” Roinetta luultiin bändäriksi. ”Tosin bändäreihinkin suhtaudutaan suopeammin kuin naisräppäreihin.” Roineella ei ollut mitään tilaa, jossa valmistautua keikkaansa. Hän joutui odottelemaan esiintymistään yleisön seassa, lavaa kauhuissaan tuijottaen. Keikka meni silti hyvin. Mercedes Bentson showssa räiskyi suuttumuksesta kimmonnut energia. Keskustelupalstoilla Roinetta on nimitelty Pyhimyksen hoidoksi. Netissä arvuutellaan, tekeekö hän todellakin biisinsä itse. ”Jos miesräppärit kirjoittaisivat peniksillään, ymmärtäisin spekuloinnin. Nyt se tuntuu todella loukkaavalta.” Vilpittömän hyvää tarkoittavissa fanipalautteissa Mercedes Bentsoa on kiitelty, että ”sulla on asennetta, vaikka ootkin naisräppäri”. Suomen rap-skenessä asenteet ja käsitykset sukupuolista vaikuttavat yhä aataminaikaisilta ja auttamattoman konservatiivisilta. ”Naisen tehtävä on mennä vikisee kertsii mikkiin/ tai imee Itikses Mertsin dikkii”, Mercedes Bentso laukoo Personal Rainerissa. Enää Roine ei jätä mitään sanomatta. Hän uskoo edelleen Jumalaan, joka johdattaa, ja jolla on suunnitelmia hänen varalleen. Hänen oma suunnitelmansa on kaataa räpin sisällä vallitseva sovinistikulttuuri. Stailaus, kampaus ja meikki: Terhi Toppala Vintage-iltapuku, hansikkaat, helmet ja strassikorut: VintagEija’s, Turku
15
Moderni Lara Croft on moniulotteinen selviytyjä, jonka rinnatkin ovat tätä nykyä inhimillistä kokoluokkaa. Dig ita alinen lasikatto Videopelien naishahmoilla pyyhkii paremmin kuin koskaan aiemmin. Aihetta juhlaan ei silti ole. Fantasianeito ei pelkää kuolemaa. Vaikka tornissa luuraa lohikäärme frendeineen, ei jäisessä talvessa seisova typy pue päälleen kuin lateksin tavoin vartaloa nuolevan bikinipanssarin. Paljasta pintaa on tyrkyllä keskiverron Victoria’s Secret -muotinäytöksen verran. Videopelejä pelaavia naisia on Entertainment Software Associationin tutkimuksen mukaan joka kylässä. Pelaavista yhdysvaltalaisista 47 prosenttia on naisia. Pelejä ei kuitenkaan tehdä heille. ”Pelintekijät ovat enimmäkseen miehiä ja pelien suurimpana kohdeyleisönä pidetään yhä teini-ikäisiä poikia”, sanoo videopelien naispelihahmoista gradun äskettäin kirjoittanut Usva Friman. Kohderyhmäajattelu jyrää. Videopelissä nainen on kaunis ja hyppää miehen syliin helpommin kuin pelaajaksi kuvitellun teinipojan pyykkikoriin päätyvässä unessa. Naishahmot ovat, paremman sanan puutteessa, objekteja. ”Naishahmot osoittavat usein romanttista mielenkiintoa pelin miespäähahmoa kohtaan ja naishahmoja kuvatessa kuvakulma keskittyy esimerkiksi naishahmon rintoihin tai takapuoleen”, Friman tarkentaa. Kop kop! Vuosi 2013 on ollut ensivilkaisun perusteella naisvideopelihahmoille fantastinen. Jopa törrötissi Lara Crofista saatiin sekä fyysisesti että henkisesti inhimillisempi painos. Myös miessankareiden rinnalla on tepastellut poikkeuksellisen aktiivisia neitejä. ”Sekä Bioshock Infiniten Elizabeth että The Last of Us -pelin Ellie osoittavat, että perinteinen sivuosahahmo voi olla pelin sielu ja eteenpäin ajava voima”, pelikriitikko Ursula Borg sanoo. On kuitenkin välttämätöntä kysyä, iloitaanko nyt liian aikaisin? Kolahtavatko naisten kasvot videopeleissäkin lasikattoon? Protagonisti on videopeleissä vielä merkittävämmässä roolissa kuin elokuvissa, sillä pelaaja pääsääntöisesti ohjaa vain ja ainoastaan päähenkilöä. Bioshockissa Elizabethilla ei pelata lainkaan, The Last of Usin Elliellä vain hy- vin vähän. ”Naishahmot vaikuttavat edelleen toimivan peleissä enemmän mieshahmojen ehdoilla ja heitä varten kuin itsenäisesti omien tavoitteidensa pohjalta”, Usva Friman muistuttaa. Nainen, sinä et myy! Penny Arcade Reportin 669 peliä kattanut selvitys osoitti, että pelaaja pakotettiin ohjaamaan naista vain neljässä pelissä sadasta. Videopelit ovat valtaisa bisnes. Viimeisen viiden vuoden aikana peleillä on rohmuttu joka vuosi pelkästään Yhdysvalloissa noin 16 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi Hollywood nettosi kotimarkkinoillaan ennätysvuonna 2012 vaihtorahat vaille 11 miljardia dollaria. Naishahmojen rajattua toimitilaa perustellaan usein samalla taktiikalla kuin elokuvissa: naissankarit eivät myy. Luvut tukevat argumenttia. Jos pelissä on vain miessankari, se myy 75 prosenttia paremmin kuin vain sankarittaren tarjoava kokemus. Nämä numerot ovat kuitenkin vain osa kokonaiskuvaa. Pelit eivät synny tasa-arvoisina. Naissankari joutuu tyytymään liki puolet pienempään markkinointibudjettiin kuin mieskollegansa. Huora! Naispelihahmot ovat saaneet rutkasti huomiota viimeisen parin vuoden aikana. Syitä on monia. Yksi merkittävä tekijä on digitaalisten pelien kiri kulttuurituotteiksi, joista voidaan puhua samalla tavalla kuin vaikka elokuvista, kirjallisuudesta ja musiikista. Kanadalainen bloggaaja Anita Sarkeesian rohmusi 150 000 dollaria projektilleen, jossa hän käsittelee naishahmoihin liittyviä kliseitä. Kaikkia herännyt keskustelu ei kuitenkaan miellytä. Rahan lisäksi Sarkeesian sai osakseen uhkailuja, räksytystä ja perinnetietoista naisvihaa. Netti täyttyi videoista, joissa pelihahmot raiskasivat toimittajan. Eräässä selainpelissä Sarkeesiania taotaan turpaan. Keskimääräinen naispelihahmo on valkoihoinen, hetero ja vastaa länsimaisia kauneusihanteita. Hän kelpaisi sellaisenaan isoon osaan Hollywood-spektaakkeleita. Taiteilijat avaavat työhuoneidensa ovat yleisölle Kulkulupa-tapahtumassa
KULTTUURI Crystal Dynamics, Eidos Montreal, Square Enix. Bioshock Infinitessa köriläs suojelee ja selvittää, mutta eipä ole Elizabethkaan vain avuton sivustakatsoja. ”Aineistoni peleissä naishahmojen välillä ei ollut juurikaan vuorovaikutusta. Vaikka naishahmot puhuivat viidessätoista aineistoni kuudestatoista pelistä, vain viidessä niistä naishahmot keskustelivat keskenään jostakin muusta aiheesta kuin pelin miespäähahmosta”, Usva Friman harmittelee. Roolin ehdoilla Pelitoimittajat Jenni Ahlapuro ja Ursula Borg ovat näpytelleet pädejä pitkään. Molempien hyllyjä koristavat hardcore-pelaajien suosikit. Borgin ja Ahlapuron pelisessioissa veri virtaa ja sääri vilkkuu. Vaikka Mass Effect -sarjan Mirandan takapuolen kohdalle pysähtyvä kamera onkin yhden sortin irvikuvaklassikko, eivät Ahlapuro ja Borg viitsi vetää pepun vuoksi palkokasveja nostraaleihinsa. ”Heh, ei se ärsytä. Miranda on fiksu, kaunis ja pärjää taistelutilanteissa. Lisäksi naisena olen sitä mieltä, että jos on jotain mitä näyttää, niin go for it”, Ahlapuro toteaa. Borg on samoilla linjoilla, mutta muistuttaa, että vaikka biogeneettisesti muunnellulle Mirandalle seksistinen kuvakulma sopiikin, ei se istu jokaiselle naishahmolle. ”Ainoa asia, mikä aidosti aiheuttaa ahdistusta, on naishahmojen vaatetus – tai lähinnä sen puute. Shepard (Mass Effectin päähenkilö) voisi huomauttaa parillekin seuralaiselleen näiden puutteellisesta kenttävarustuksesta”, Borg sanoo. Pelaajille kyse tuntuu olevan ennen muuta tasapuolisuudesta. Sukupuolella ei ole kantavaa merkitystä. Hyvä hahmo on hyvä hahmo. ”Jos voimakasta naishahmoa korostetaan joka käänteessä, niin se ei kanna yhtään sen pidemmälle kuin äärimmäiset äijäpelitkään. Uskottava ja realistinen naishahmo ei vaadi sukupuolen jatkuvaa esille tuomista”, Ahlapuro muistuttaa. Penny Arcade Reportin 669 pelin otoksesta 96 prosentissa mies oli joko ainoa tai valinnainen päähenkilö. Jos pelimaailmojen naiset ovat stereotyyppisesti seksikkäitä kaunottaria, niin eipä ole ukkojenkaan varianssissa kehumista. Miessankari on lihaksikas ja naurettavan usein sängellä ryyditetty siilitukka, jonka ääni on lähempänä death metal -örinää kuin humanistivaikerrusta. Miksi tämä ei sitten aiheuta itkupotkuraivareita? Irrational Games, 2K Australia, 2K Games. Jouko Luhtala Millisängen varjossa Ensinnäkin miesten yksipuolisesta esittämisestä ei ole samalla tavalla muodikasta keskustella. Toisekseen, naispelihahmoihin verrattuna miehillä menee helvetin hyvin. Pelit ovat usein sankari- tai antisankaritarinoita. Päähenkilöt ovat karskeja ja kaiken nähneitä. Ulkoinen olemus reflektoi tätä. Ongelman juuret ovat pelialan perusluonteessa. Miespelintekijät kertovat miehisiä tarinoita, mielellään vähän liioitellen. Äijäilevän lihamyllyn lopussa karvakuono saa naisen. Vähemmän yllättäen aika usein miehet tykkäävät tarinoista, joissa he ovat sankareita ja kaatavat kaunottaren. Tähänkö naispelihahmojen sitten pitäisi tähdätä? Omiin machosankaritarinoihinsa? Ei tietenkään. Vaikka joku väittäisi, että mieshahmojen nykytila on optimaalinen, niin naishahmot olisivat silti takamatkalla. Heitä on vähemmän ja ennen kaikkea yksiulotteisemmissa ja halventavissa rooleissa. Lopulta kyse on laajemmasta ongelmasta. Pelihahmot ovat usein sukupuolesta riippumatta vieläkin valitettavan yksiselitteisiä ja kapeita luomuksia. Poikkeusten määrä onneksi kasvaa päivä päivältä. Säälin niitä miehiä, jotka halveksuvat naishahmoista käytävää kriittistä keskustelua. Sielukkaat nais- ja mieshahmot ovat jokaisen pelaajan etu. lauantaina 7.9. ja sunnuntaina 8.9. klo 11–17. Ohjelmatiedot: www.kulkulupa.com Jouko Luhtala 17
KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Miley Cyrus, satiirikko ja moralisti? J ättimäinen pehmonalle ilmestyy lavalle. Nallen vatsasta aukeaa ovi, josta astuu ulos vähäpukeinen, kieltään pyörittelevä Miley Cyrus. Taustatanssijat liittyvät seuraan. Hekin ovat pukeutuneet nalleiksi. Miley kiemurtelee, pyllistää ja sheikkaa takamustaan. Seuraavaksi mukaan liittyy eksyneen näköinen, aurinkolaseihin sonnustautunut Robin Thicke. Mileyn vaatteet vähenevät entisestään ja korvautuvat jättimäisellä vaahtomuovisormella, jolla entinen lapsitähti hieroo haaroväliään. Esitys huipentuu Mileyn kyyristyessä Thicken eteen pyörittämään persettään. Yleisöstä kuuluu kovaa kirkumista. Jos Bret Easton Ellis tekisi elokuvakäsikirjoituksen Fellinin kanssa, lopputulos voisi olla jotakin tällaista. Näky on kuitenkin peräisin tämän vuoden MTV Video Music Awards -tapahtumasta. Mileyn esitys käynnisti välittömästi paskamyrskyn sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa. Kukaan ei ollut turvassa Miley-meemeiltä ja loputtomilta päivittelyiltä. Miten tällaista voidaan näyttää televisiossa? Mitä Mileyn päässä on oikein liikkunut? Käyttääköhän Miley huumeita? Herttinen sentään. P erformanssi oli ilman muuta absurdi ja mauton. On silti yllättävää, miksi juuri sen onnistui herättää niin paljon kohua skenessä, joka syö absurdia aamupalaksi ja harjaa mauttomuudella hampaansa. VMA:n tarjoilemassa rahan, julkkisten ja överiyden kaanonissa Cyruksen epätodellisessa esityksessä ei ollut kerrassaan mitään erikoista. Palatkaamme takaisin tanssiviin nallekarhuihin. Nalle on lapsuuden symboli, joka kenties tarkoituksella muistutti katsojia Cyruksen uran alkuvaiheista Disneyn Hannah Montana -sarjassa. Irvokkalla ja karnevalistisella tavalla erotisoidun esityksen yhdistäminen tähän mielikuvaan oli luultavasti suurin syy siihen, miksi esitys aiheutti niin suuria epämukavuuden tunteita. T ämä herättää kysymyksen siitä, oliko se myös koko performanssin pointti. Voisiko olla mahdollista, että Miley Cyruksesta on salaa kehittynyt nerokas satiristi ja kulttuurikriitikko, joka onnistui vetämään Rihannan ja One Directionin hiljaiseksi – ei siksi, että esitys oli huono, vaan koska se tiivisti jotakin hirvittävän synkkää pop-bisneksen perimmäisestä luonteesta? Tuossa maailmassa teinitähtöset marinoidaan rahassa ja kokaiinissa ja valjastetaan suurimpaan tehtäväänsä: ahterinsa keikutteluun pukumiesten ja heidän pankkitiliensä iloksi. Tässä suhteessa Cyruksen esitys tuo mieleen toisen hermostunutta naurua herättäneen tapauksen: Charlie Sheenin huumehöyryisen ja aggressiivisen sekoilun, jota epäiltiin niin ikään tarkoitukselliseksi parodiaksi. Hämmentävintä on se, että ristiriitaiset tähdet ovat myös löytäneet toisensa: Cyrus ja Sheen ovat heittäneet keskenään kannustavaa läppää Twitterissä. Kenties saamme vielä tietää, että nallekarhuesitys oli todellisuudessa kaksikon yhdessä suunnittelema hyökkäys kaksinaismoralistista viihdeteollisuutta vastaan. Tai sitten kyse on vain erikoisesta yhteensattumasta, säröstä, jonka läpi on mahdollista kurkistaa pinnan alle kulttuurissa, joka on pelkkää pintaa. Tuomas Jalamo Kirjoittaja on viestinnän opiskelija ja vapaa toimittaja, joka kieltäytyy uskomasta, että mikään on sitä miltä näyttää. Pintaa syvemmälle soliti Vuonna 2011 kiitellyn debyyttialbuminsa julkaissut The New Tigers kävi uutta albumia äänittäessään läpi pienehkön kokoonpanomuutoksen rumpali Kecen jouduttua jättämään paikkansa. Tilalle istahti Cats on Firen kitaristi Ville Hopponen. Kumpaakin kuullaan yhtyeen tuoreella kakkoslevyllä. Esikoisalbumilta tuttu sympaattinen huolettomuus (vai huolimattomuus?) pistää esiin myös The Badgerilla, mutta iloiseksi yllätykseksi soundillinen ja sovituksellinen lo-fi ei ole enää yhtä määräävässä osassa. The Badgerilla turkulaisyhtye tuntuu jopa hieman irtautuvan Solitin artisteille tutusta tyylikeskeisyydestä ja liikkuvan kohti monipuolisempaa ja arvaamattomampaa ilmaisua. Tämä siis siitäkin huolimatta, että albumi on jälleen täynnä tutusti surisevia kitaroita ja etäisenä kaikuvaa laulua. Se kaikkein kiinnostavin muutos onkin tapahtunut pinnan alla, itse kappaleissa. Avauskolmikko Where Is It, Secondary City ja Antarktis on kenties selkein osoitus yhtyeen kehittyneestä kyvystä kiteyttää. Toisaalta seitsemänminuuttinen Quicksilver on kuin koko albumi Turkulaisyhtye The New Tigers sukeltaa uutukaisellaan mäyrän maailmaan. pienoiskoossa: näennäisen tasainen kokonaisuus, joka siellä täällä väläyttää potentiaaliaan kiehtovien melodioiden ja sovitusten muodossa. The New Tigers vahvistaa asemiaan Solitin kiinnostavimpana artistina. Vaikka yhtye pysyy vielä turvallisesti shoegazen maailmassa, löytyy The Badgerista varmasti edeltäjäänsä huomattavasti enemmän pureskeltavaa 90-lukulaisen britti-indien estetiikasta piittaamattomallekin kuuntelijalle. Tuomo Yrttiaho The New Tigers The Badger Soliti, 2013 Läskigiljotiini Palkittua Studio-trillerisarjaa kirjoittava Pekka Hiltunen pureutuu kolmannessa romaanissaan yhteiskunnalliseen tabuun. ISO osoittaa, kuinka maailma on rakennettu hoikkia varten ja miten vaikea reilusti isojen ihmisten on siinä elää. Kirjan päähenkilö on 37-vuotias korkeakoulutettu Anni Kantto. Hän painaa 138 kiloa. Kun yhteiskunta haluaa leikata Annilta hänen kilonsa, haluaa Anni leikata ihmisiltä vanhentuneet ja vääristyneet käsitykset lihavuudesta. Annin arkeen kuuluu vähättely, työpaikkasyrjintä sekä syvälle juurtunut häpeä. Hän on murjottu ihmisraunio, joka unelmissaan ottaa tilan haltuunsa ja puhuu suurille väkijoukoille läskihysteriaa vastaan. ”Kaunis ihminen on useimmista meistä hoikka. Ei edes keskipainoinen – jos näemme keskiverron kokoisen ihmisen, hän on lähes jokaisen silmissä jo vähän lihava.” Puheet rytmittävät tarinaa ja tuovat romaaniin ryhtiä. Niissä viljellään historiallisten henkilöiden kohtaloita aina Minna Canthista ja BMI:n keksijästä Adolphe Quetelet’sta surullisen kuuluisaan Saartjie Baartmaniin saakka. Ne kytkevät Annin tarinan sulavasti lihavuuden kulttuurihistoriaan. Annin viehätys liittyy kontrastiin, joka syntyy henkisesti ruhjotun olemuksen ja retorisesti taidokkaiden puheiden välisestä ristiriidasta. Halu ja muutokseen tarvittava tieto löytyvät, vain kuunteleva yleisö puuttuu. Hiltunen kirjoittaa sujuvaa ja vahvaa tekstiä. Faktoja putoilee kuin ministereiltä päitä. Hän tarjoaa peilin joka olisi pitänyt nostaa eteemme aikaa sitten. Pelkäämmekö ihraa niin paljon, että sallimme siitä puhuttavan epidemiana ja ihmisiä tappavana tautina? ISO on tarpeellinen keskustelunavaus. Ajoittaisesta toistoon sortumisesta huolimatta se kuvaa osuvasti tuntemuksia ja tunteita, joita häpeä omasta kehosta tuottaa. Annin kohtalo koskettaa, ahdistus suorastaan liimautuu iholle. ISO tekee lihavuusleikkauksen läskihysterialle. Se osoittaa katteettomiksi monet yleistyneet käsitykset lihavuuden terveysvaikutuksista. Jäljelle jää kysymys siitä, heräävätkö ihmiset. Toimiiko Hiltusen rakentama giljotiini järjetöntä läskihysteriaa vastaan? Marissa Mehr Pekka Hiltunen: ISO. WSOY, 2013. 418 s. Elokuvafestivaali Kinokult 2013 esittää harvinaisia kaitafilmejä perjantaina 6.9. ja lauantaina 7.9. Sirkkal
Perdido Productions, Scanbox KULTTUURI Vaari on yhä vetreä Cate Blanchett tekee Blue Jasminessa yhden uransa vivahteikkaimmista rooleista. Woody Allen on mielestään keskinkertainen elokuvaohjaaja. Hän on väärässä. Imagolasien käytön arkkivaari on rumasti sanottuna tehnyt lähestulkoon samaa elokuvaa koko uransa ajan. Repeilevät romanssit, terävät kielet ja katoava rakkaus eivät ole päästäneet Allenia otteestaan edes kiikkutuoli-iässä. Sydän haluaa, mitä sydän haluaa. Haikea, jopa armoton Blue Jasmine on vetreintä Allenia vähään aikaan. Vodkamartiini- tujauksella maustettu mielenterveyscocktail on sekoitettu tutuista raaka-aineista, mutta maku on melankolisessa happamuudessaan koukuttava. Crimes and Misdemeanorsin (1989) ja Husbands and Wifesin (1992) tuntemuksissa leijuva Blue Jasmine on pienimuotoinen timantti, jonka kepeät piirrot viiltävät syvältä. Itsensä ympärille kietoutunut Jasmine (Cate Blanchett) on ikään kuin ohjaajan naispuolinen alter ego. Hänen epätoivoisen naiivit yrityksensä kivuta koivilleen naurattavat ja nöyryyttävät. Huumoria riittää, mutta sitä leimaa katkeruuden kitkeryys. Taakse jääneestä pintaliidosta ei ole jäljellä kuin Louis Vuitton -laukku ja muistoja koristeleva tekopirteä monologi. Allen tekee elokuvataiteelliset perusasiat liian hyvin. Usein myös kritiikeissä keskitytään näppärään dialogiin. Unholaan jää se vaivaton sujuvuus, jolla maestron elokuvat kitkatta liukuvat ajasta ja paikasta toiseen. Ilman Annie Hallia (1977), Manhattania (1979) ja puolta tusinaa muuta klassikkoa kokonainen hipsteriohjaajasukupolvi olisi joutunut hakemaan esikuvansa toisaalta. Blue Jasminen värikylläisen synkeyden keskellä ei voi kuin nostaa hattua ja myöntyä. Woody Allen tekee edelleen parhaat Woody Allen -elokuvat. **** Jouko Luhtala Blue Jasmine (Yhdysvallat, 2013) O: Woody Allen N: Cate Blanchett, Sally Hawkins, Alec Baldwin Lapsuuden rauniolla Peter Franzénin esikoisohjaus on tärkeä elokuva vain Peter Franzénille. Aviomies lyö vaimoa. Lapset näkevät. Äiti ja lapset ryömivät isovanhempien luo turvaan. Kuluu päiviä, ehkä viikko. Perhe palaa yhteen. Sitten kuvio toistuu. Uudelleen ja uudelleen. Peter Franzénilla on meneillään jonkinlainen keski-iän kriisi. Osin omaelämänkerrallinen Tumman veden päällä on yhtä aikaa sekä esikoisromaani että -ohjaus. Aloittelijan epävarmuus näkyy ensikuvista lähtien. Franzén ei luota kuvaamaansa materiaaliin. Täysin turhaan lukuisat arjen kuvat, myös ne pelkistetyn koskettavat, on puuteroitu päällekäyvällä piano- ja viuluvalituksella. Sivuroolin tekevä ohjaaja uskoo kuvallisesti näyttelijöitä halaaviin lähikuviin ja tilan paljastaviin yleisotoksiin. Jälki ei lavastusta ja valaistusta lukuun ottamatta juuri eroa saippuaoopperasta. Elokuvakielen pökkelyyttä lavennetaan lapsen näkökulmalla. Haaveet ja todellisuus leikkaavat mallikkaasti ristiin. Lapsuuden kriisejä on käsitelty kotimaisissa elokuvissa viime vuosina taajaan. Franzén ei tuo sinällään kiehtovaan ydinperheen helvettiin merkittävää lisäpanosta. Lapsen selviytymiskeinoja pyörittelevässä optimistisessa tragediassa on paperilla voimaa, mutta sen esiintuonti on väljähtänyttä. Tunteellinen keskiö kadotetaan vähän väliä. Toisteinen tapahtumakulku jää temaattisesti yksitoikkoiseksi kokoelmaksi anekdootteja väkivaltaisen mustasukkaisuuden ja heikon päätöskyvyn lamaannuttavasta yhdistelmästä. ** Jouko Luhtala Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Tumman Veden Päällä (Suomi, 2013) O: Peter Franzen N: Olavi Angervo, Samuli Edelman, Matleena Kuusniemi lan vanhan kasarmialueen pihalla. Elokuvia alustavat vankan filmitietoiset asiantuntijat. Näytökset klo 20. 19
Tiede LAURI HANNUS ”Yo-kylä on hyvä esimerkki kaupunginosasta, jonka status on betonoitu. Alueella asuu aina samankaltaisia ihmisiä, vaikka väki sinällään vaihtuu”, kaupunkitutkija Jarkko Rasinkangas toteaa. ASUMISEN TUTKIJA AMMENTAA LÄHIÖLABORATORIOSTA Juuri väitellyt Jarkko Rasinkangas näkee kurjistuneillakin alueilla yllättävää potentiaalia. Jarkko Rasinkangas myhäilee työhuoneellaan tyytyväisenä. Suurikokoisen Turun kaupunkialueen kartan alla istuva sosiaalipolitiikan tutkija on juuri saanut väitöskirjansa hyväksyttyä. Väitöstilaisuus meni Rasinkankaan mielestä mainiosti. Ja ennen kaikkea läpi. Rasinkankaan väitöskirja tarkastelee sosiaalista eriytymistä Turun kaupunkiseudulla. Tutkijan luupin alla ovat asumisen alueelliset muutokset ja asumispreferenssit – siis se, missä eri sosiaaliryhmien turkulaiset asuvat ja missä he haluaisivat asua. ”Vastaväittäjäni, professori Maria Vaattovaara teki erittäin hyviä havaintoja – hän muun muassa nosti esille pohdinnan siitä, missä kohdin kaupunkialueiden eriytyminen muuttuu eriarvoistumiseksi.” Opiskelijoiden kaupunki Eriytyminen ja eriarvoistuminen hahmottuvat paremmin, kun hypätään hetkeksi Helsinginkadun toiselle puolelle. Ylioppilaskylä on asuinalue epätyypillisimmästä päästä. Se on sosiaalisesti niin yhtenäinen, että se piti jopa pudottaa pois Rasinkankaan aineistosta. ”Yokylä on hyvä esimerkki kaupunginosasta, jonka status on betonoitu. Alueella asuu aina samankaltaisia ihmisiä, vaikka väki sinällään vaihtuu”, Rasinkangas täsmentää. Jotain yhtä radikaalia voisi Turun mittakaavassa olla eläkeläiskylä, jonka asukkaaksi kelpuutettaisiin vain yli 65-vuotiaita. Rasinkankaan mukaan Sun City -henkiset hyvätuloisten ikääntyneiden kaupungit ovatkin maailmalla yleisiä, vaikkei moisia Suomessa näy. Turussa eläkeläiset ja opiskelijat asuvat yllättävän lähellä toisiaan – kaupungin keskustassa. Yliopistoalueelta satamaan ulottuvan ydinkeskusta on tyypiltään urbaani asuinkunta, jolle tyypillistä ovat pienet asunnot sekä yksin- tai kaksinasuminen. Rasinkankaan mukaan opiskelijat viihtyvät keskustan sykkeessä, ja kaupungin yli 30 000 opiskelijaa muokkaavat kaupunkikuvaa valtavasti. Nuoret perheetkin viihtyvät keskusta-alueilla pitkään. Monelle vasta toisen lapsen syntymä on se rajapyykki, jonka jälkeen muutetaan esikaupunkimaisempaan ympäristöön. Detroitin kohtalo? Turun keskustan kohdalla on väläytelty jopa kauhukuvaa slummiutumisesta, kun hyvätuloinen keskiluokka pakkaa farmarinsa ja jäljelle jää vain pienituloisia asukkaita ja tyhjiä liiketiloja. Kaupunkitutkija tyrmää kuitenkin moisen skenaarion. ”Turussa keskusta-asuminen on ollut kautta historian varakkaiden ja arvostettujen ihmisten asia aina papistosta ja aatelistosta alkaen, ja keskustan viihtyvyyteen on satsattu viime aikoina paljon.” Turun keskusta onkin toistuvasti kaupungin halutuimpien asuinalueiden listalla ja yhden maamme harvojen kasvukeskusten ydin. Tyhjistä liiketiloista ei kannata tutkijan mukaan vetää liian voimakkaita johtopäätöksiä. Palveluiden tärkeydestä huolimatta asuminen ja kauppa ovat kaksi eri asiaa. Tulevaisuutta kaupunkitutkija ei lähde ennustamaan. Turku on opiskelijakaupunkina vetovoimainen, mutta moni muuttaa työn perässä pääkaupunkiseudulle. Aivovuoto on jatkuvaa. Turun vahvuuksista korostuvat pääkaupunkiseudun tasoa matalampina pysyneet asuinkustannukset. Työn Turusta löytävä vastavalmistunut voi onnitella itseään mukavan elintason lisäksi kohtuullisista etäisyyksistä. ”Turun alue tiivistyy ja hajautuu samanaikaisesti, mutta tiivistyminen on näistä kahdesta voimakkaampaa.” Lähiöiden uusi nousu Halutuin asuinpaikka ei ole vakio, vaan se muuttuu hyvinkin radikaalisti ajan saatossa. Hyvä esimerkki on Port Arthurin idyllinen puukaupunginosa. Portsa on tutkijalle tuttu: hän asui siellä lapsena. ”Silloin Portsa oli huonomaineinen työläiskaupunginosa. Paljon porukkaa pienissä kämpissä.” Nykyisin Portsa on tukevan keskiluokkainen. Olennaista oli Rasinkankaan mukaan ihmisten itsensä tekemä muutos. Pehmeä gentrifikaatio lähtee siitä, että tietylle alueelle halutaan, ja sen status nousee kuin itsestään. Rasinkangas ei ole varma, onnistuisiko samanlainen keikaus vaikkapa Varissuon suurlähiössä. Huonomaineisille alueille suunnatut tukitoimet eivät aina pysäytä kurjistumista, sillä tietyn alueen notkahtanut maine saattaa säilyä kokonaisen sukupolven mielessä. Varissuo on Rasinkankaan mielestä eräänlainen laboratorio kaupunkitutkijoille. Alueen maine on kiirinyt pitkälle. Asukkaiden haastatteluissa nousee toistuvasti esille se, että oma kotikaupunginosa on paljon mainettaan parempi paikka. Viesti on tutkijan mukaan niin sanotuissa huonomaineisissa lähiössä kaupungista toiseen sama. Vaikka Varissuo nähdään maahanmuuttajien kautta, asuu siellä paljon alkuperäisiä asukkaita 1970-luvulta. Muualta tulleet muodostavat toisaalta selkeän enemmistön nuorimmissa ikäluokissa. Suurlähiö onkin kantaväestön ja siirtolaisten sulatusuuni – ja monen mielestä maineestaan huolimatta varsin toimiva sellainen. Ongelmien kautta nähdyillä alueilla on oma potentiaalinsa. ”Juttelin erään New Yorkissa kesänsä viettäneen ihmisen kanssa. Hän oli kokenut Suomen suurkaupungin jälkeen liian hiljaiseksi, mutta kotikulmilla Varissuolla odotti mukavan tuntuinen vilinä”, tutkija summaa. Small Houses (USA) instore –keikalla 8raidassa pe 13.9. klo 17. Yliopistonkatu 11b. LAURI HANNUS
TY Y 21 TY Ypillistä Alayhdistysten infopalsta Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Tiedotus, tiedotus, tiedotus – ja pal jon muuta Y lioppilaskunta on tänä syksynä suuren haasteen edessä. Sen lisäksi, että olemme toimintasuunnitelmassamme pyhästi vannoneet parantavamme viestintäämme jäsenistön suuntaan, olemme onnistuneet saamaan siihen myös lisäresursseja. Ylioppilaskunnan toimistolla aloittaa piakkoin uusi kokopäiväinen tiedottaja, joka tulee viemään ylioppilaskunnan viestinnän ”aivan uusiin sfääreihin”, kuten hallituksen puheenjohtaja Heikki Isotalo totesi TYYn taannoisessa tiedotteessa. Tämän lisäksi meillä on jopa epäsuora mittari, jolla tarkastella tiedotuksen parantumista vielä tämän syksyn aikana: edustajistovaalit. Ylioppilaskunnan jäsenilleen välittämän tiedon määrä mitataan edustajistovaaleissa. Mikäli jäsenistö ei tiedä mitä ylioppilaskunta tekee, mikä on edustajisto ja miksi pitäisi äänestää, äänestysprosentti jää alhaiseksi ja edustajiston asema koko jäsenistön puolesta päätöksiä tekevänä tahona voidaan kyseenalaistaa. Ylioppilaskunta sanoo edustavansa kaikkia 15 000 jäsentään ja siksi toiminnan tulisi olla jäsenten näköistä. T iedotuksen resursseja ylioppilaskunnassa on lisätty, jotta jäsenistölle välittyisi entistä parempi kuva siitä, millä tavalla ylioppilaskunta ajaa jäsentensä etua. Edunvalvontakysymyksistä tiedottamisen perimmäinen tavoite on aktivoida jäsenistöä osallistumaan keskusteluun ja vaikuttamaan vaaleissa, jotta toiminnasta tulisi yhä enemmän jäsenistön näköistä. Tiedotuksen parantaminen on pieni askel eteenpäin kohti ihanteellista keskustelevaa ylioppilaskuntaa ja yliopistoyhteisöä. Cantus Mercurialis Kanta ry. Turun YK-yhdistys Haluaisitko laulaa hyvässä seurassa rennoissa tunnelmissa? Tervetuloa Cantus Mercurialiksen riveihin! Kauppakorkeakoulun suojissa toimiva sekakuoro on avoin kaikille opiskelijoille ja opiskelijahenkisille. Syksyn ensimmäiset uusille laulajille suunnatut harjoitukset järjestetään maanantaisin 9.9. ja 16.9. klo 18.30. Löydät meidät kauppakorkeakoulun Mercatorin flyygelin luota. Tule, ja tuo kaverisikin! Yhdistyksen kokous Turku-salissa tiistaina 1.10 klo 18.30. Kokouksessa päätetään hallituksen sihteerin, koulutuspoliittisen vastaavan, fuksivastaavan ja toisen tapahtumavastaavan paikkojen täyttämisestä loppuvuodeksi ja valitaan tehtäviin tarvittavat henkilöt. Tarjolla kansainvälistä tunnelmaa! Mahdollisuuksien tori järjestetään 15.9. klo 12-18 Brinkkalan sisäpihalla. Mahdollisuuksien tori on ilmainen koko perheelle sopiva tapahtuma. Torialueella on useita kansalaisjärjestöjä esittelemässä toimintaansa sekä keskustelutilaisuuksia, esittävää taidetta ja kulttuurielämyksiä. YK-yhdistyksen kojulla tarjolla mm. tietoa ihmisoikeuksista ja yhdistyksen toiminnasta, kohtalokasta arvontaa unohtamatta.. Saatavilla nyt myös uusi, upea haalarimerkkimme! Lisätietoja Turun Mahdollisuuksien torin fb-sivuilta. Tervetuloa! www.cantusmercurialis.fi Kritiikki ry Iltojen pimetessä 6. - 7.9. Sirkkalan kasarmin valtaa Kritiikin elokuvafestivaali Kinokult. Tapahtumaan on vapaa pääsy kaikille. Turku tutuksi -ekskursiot käynnistyvät 10.9. vierailulla Turun Tuomiokirkkoon ja 13.9. Turun Taidemuseoon. Language Circles for international students and Finnish students, autumn 2013 Language circle is a free time activity carried out by international and Finnish students. There are voluntary meetings where international students can meet Finnish and other international students. Groups are available in different languages, and the idea is to use that specific language in the group so that the native speakers can help non-native speakers practice their language skills. It is completely up to the group members to decide what they want to do in their group. At the end of the semester, the participants will receive a certificate to show that they have participated. The following voluntary language and culture groups, Language Circles, will start in the week 38 (16th – 19th September) in Juslenia, Henrikinkatu 2: Chinese Dutch English Finnish for Foreigners French German Hungarian Italian Japanese Korean Russian Spanish Swedish Tue 16.30 Mon 16.30 Thu 16.00 Thu 18.00 Wed 18.00 Wed 16.00 Wed 16.30 Tue 16.00 Mon 16.00 Thu 16.30 Tue 18.00 Mon 18.00 Mon 18.15 room K 108 room K108 room K 136 room K 136 room K 136 room K 136 room K 108 room K 136 room K 136 room K 108 room K 136 room K 136 room K 108 Come and meet new people and learn about different languages and cultures! No need to sign up but there will be changes in the times and places after the first meeting, so it is advisable to attend the first meeting. If you are not able to come to the first meeting, please contact the coordinator for more information. Katja Arola, Coordinator e-mail: katja.arola@utu.fi Kielikeskus • Language Centre Turun yliopisto • University of Turku FI-20014 Turun yliopisto, Finland • www.utu.fi Puhelin/Telephone +358 (0)2 333 5975 • Faksi/Fax +358 (0)2 333 6563 kielikeskus.utu.fi V aikka myös edustajistovaaleissa äänestämättä jättäminen voi olla tietoinen päätös, lähtökohta on se, että ehdokkaiden joukosta löytyy jokaiselle jotakin. Voihan jokainen ylioppilaskunnan jäsen itse asettua ehdolle. Nyt onkin hyvä aika tutustua nykyisiin edustajiston jäseniin ja edustajistoryhmiin. Jos on pieninkään epäilys siitä, ettei omaa arvomaailmaa edustavia ihmisiä ole päättämässä opiskeluyhteisömme isoista linjoista, asian tilan saa muutettua syksyn vaaleissa. Petra Peltonen TYYn hallituksen viestintävastaava Löydä lajisi! Yliopistoliikunnan ryhmätunteja ja kuntosalia voi kokeilla ilmaiseksi 15.9. asti.
Turvaa kalleimpasi Alle 20 sentillä päivässä saat nuorten kotivakuutuspaketin. Valitse mistä välität eniten, ja voita se. folksam.fi sentillä päivässä.
23 Kalusteet kotiisi Kontista Punainen Risti Kontti TOP-SÄÄTIÖN stipendit lahjakkaille opiskelijoille ja Syyskautemme alkoi! Kahvakuula, BootCamb, Party, PACE, BodyCombat, Indoor Cycling, BodyPump, Free, Jooga, Step, Kiinteytys, Bailatino, Afro, Muokkaus, Free, Venyttely, Pilates, Teho-x, Sykemuokkaus, Vatsatreeni, Niska-selkä... Viihtyisät kuntosalit ja erittäin laaja valikoima ohjattuja tunteja - käytössäsi yli sata vaihtoehtoa joka viikko! apurahat tieteelliseen tutkimus-, julkaisu- ja koulutustoimintaan sekä taiteen tukemiseen. Julistetaan täten haettavaksi. Stipendejä myönnetään ensisijaisesti turkulaisissa korkeakouluissa opiskeleville lahjakkaille 1. ja 2. vuoden opiskelijoille ja varsinaissuomalaisille eri korkeakouluissa opiskeleville lahjakkaille 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Hakuaika vuosittain syyskuun 30. päivään mennessä. Sähköinen hakulomake täytettävissä www.top-saatio.fi. Apurahoja myönnetään ensisijaisesti perustutkinnon jälkeisiin opintoihin/tutkimustoimintaan turkulaisissa korkeakouluissa sekä varsinaissuomalaisen taiteen ja kulttuurin tukemiseen. Hakuaika vuosittain syyskuun 30. päivään mennessä. Sähköiset hakulomakkeet täytettävissä www.top-saatio.fi. Stipendeistä ja apurahoista päätetään vuosittain marrasjoulukuussa pidettävässä säätiön hallituksen kokouksessa. Saajille ilmoitetaan päätöksestä kirjeitse. Lisätiedot: www.top-saatio.fi Apurahan saajien on vuoden sisällä annettava säätiön hallitukselle kirjallinen selvitys apurahan käytöstä. TOP-SÄÄTIÖ hallitus Meillä voit liikkua kertamaksulla sarjakortilla kuukausikorteilla vuosikorteilla aina edullisesti! Eniten vaihtoehtoja www.motivus.fi