REMMIAHDET TU PÖLYTTÄJÄ Ford F6 1948 ROTTAKUORKKI Rutkasti asennetta Westcoast Motor Show, Vaasa SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € Plymouth Duster 1970 UNIIKKI DeTomaso Pantera 1972 132217_.indd 1 28.10.2019 14.30.04
133845_.indd 2 28.10.2019 11.20.17
Kiivaan kesäsesongin jälkeen ainakin itselläni on edessä ”pakollinen” hengähdystauko. Takki on positiivisesti tyhjä. Juuri muuta ei elokuun lopun ? naalikisan jälkeen kilpurille saanut tehtyä kuin nostettua se pukeille. Mutta kerrankin tuli joutokäyntiaika käytettyä hyödyksi. Ainahan voi tehdä talven varsinaista harrastamista edistävää toimintaa. Sain inspiraation siivota, ihan vapaaehtoisesti. Talli ei ole järin suuri, mutta riittävän iso kerätäkseen turhaa voin joskus tarvita -tavaraa, rasvaa, muuta likaa ja pölyä. Roudasin kaikki lattialla olleet tavarat ulos, kilpuria myöden. Lattia pestiin tehopesuaineella, huuhdeltiin kunnolla juoksevalla vedellä ja kuivattiin. Seinäpintoja ja hyllyjä putsattiin pahimmista kohdista. Kertyipä romukeikkaan peräkärrylle myös pois heitettävää, tosin ei ihan hirveästi, kun kaikesta ei raskinutkaan luopua. Projektiin yhdistettiin kuljetusbussin tyhjennys. Talliin siirrettiin mukana olleet työkalut ja varaosat. Tavarat sijoitettiin omille paikoilleen, itse asiassa samassa yhteydessä jopa muutettiin niitä toimivampiin kohtiin. Bussi putsattiin kesän turneiden jäljistä ja vietiin päätteeksi talvisäilöön sisätiloihin, plussan puolella pysyttelevään halliin. Kaikki vaan pysyy paljon parempana kuin vesija lumisateessa taivasalla säilytettäessä. Aivan helposti tähän kaikkeen hupeni pari toimeliasta viikonloppua, mutta tuloksesta nauttiikin koko talven ja vähän pidempäänkin…joka vuosi ei samaa urakkaa kyllä tule tehtyä. Mutta panostus oli kaiken sen väärti. En ollut uskoa, kuinka motivaatio ja into kasvoi kerrasta! On se vaan hauskaa pyöritellä puhtaita uusia osia puhtaassa ”uudessa” tallissa. Niin kuin muussakin rakentelussa, mutta etenkin kisakuvioissa, kaikki epäpuhtaudet ovat pahasta. Työkaluja ei tarvitse etsiä vaan ne löytää juuri sieltä mistä pitääkin. Sinettinä hankin poppivehkeisiin paremmat kaiuttimet antiikinaikaisten tilalle. Eiköhän me nyt ZZ Topin kanssa viihdytä mainiosti tallissa tuleva talvi. Jarmo Markkanen Siisti talli, parempi mieli V8-MAGAZINE 3 Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat mahdollisista ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaan. Ilmoitusasiakas on korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta kolmannelle osapuolelle ja/tai lehdelle. V8-Magazinen tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Yhtiöllä on oikeus käyttää tietoja suoramarkkinointiin, etämyyntiin ja markkinatutkimuksiin henkilöstölain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön. Postiosoite V8-Magazine Hämeentie 135 A 00560 Helsinki Sähköpostiosoite v8-toimitus@fokusmedia. V8-Marketin sähköpostiosoite v8-market@fokusmedia. Facebook-osoite www.facebook.com/V8Magazine TOIMITUS Päätoimittaja Jarmo Markkanen Toimituspäällikkö Petri Laulajainen AD Isma Valkama Avustajat Juha Airio, Bo Bertilsson, Paul Granvik, Hannele Hatanpää, Mikko Isokangas, Harri Jukarainen, Harri Kunnasvuo, Michael Lamm, Peter S. Linney, Heikki Malinen, Jim Maxwell, Kari Mörö, Anders Odeholm, Heikki Parviainen, Juha Peltonen, Pekka Polvinen, Kai Salmio, Matti Saloranta, Joke Simonen, Erik Stigsson, Pekka Vaisto ASIAKASPALVELU Sähköpostiosoite asiakaspalvelu@fokusmedia. Puhelin 020 735 4130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/ puh + 7,02snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8.35 snt/puh + 17,17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Eloranta JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy PAINOPAIKKA Kroonpress AS, Tartto 2018 ISSN 0780-2102 V8-Magazine on Aikakauslehtien liiton jäsen 132219_.indd 3 28.10.2019 20.35.10
76 PLYMOUTH DUSTER 1970 Jouni Kähkösen 360-kuutiotuumaisella pikkulohkolla varustettu Plymouth Duster on muutettu etanolitoimiseksi ja varustettu Lysholmin ahtimella. Kevyehkö auto onkin varsin ripeäliikkeinen. SISÄLTÖ 9/2019 KANNESSA 60 KANSIKUVA: JOKE SIMONEN 50 KUN ULKONÄKÖ PETTÄÄ Kenneth Mattfolkin ’55 Dodge Coronet näyttää päällisin puolin ajan hampaan puraisemalta vakiokuntoiselta yksilöltä, mutta totuus on jotakin muuta. Kesäistä käyttöautoa on nimittäin modernisoitu mm. Jeep Grand Cherokeen 318-kuutiotuumaisella Magnum-pikkulohkolla sekä levyjarruilla. 60 DETOMASO PANTERA 1972 Kim Kronholm muokkasi Panterasta näköisensä 3500 työtuntia vaatineen projektin aikana. Muutosten kirjo on valtava, ja niihin lukeutuu mm. voimanlähteen vaihto BMW:n 5,0-litraiseen veekasiin. PIENOISMALLIT 70 CCM OPEN 2019 Tukholman alueen automallarit, Capital City Modelers (CCM), muuttivat vuosittaisen Open-näyttelynsä ajankohdan ja pitopaikan, osittain jopa konseptinkin. Lue kuinka kävi. VEEKASI KIERTÄÄ 42 WESTCOAST MOTOR SHOW, VAASA 21.–22.9. Välivuoden jälkeen pidetty näyttely oli entistä suurempi ja kauniimpi. ESITTELYSSÄ LISÄKSI 8 CHRYSLER 300 H HARDTOP 1962 Useampia rodeja rakentanut Kauko Latva entisöi vähän valmistetun kirjainsarjalaisen upeaan kuntoon. 16 FORD MODEL T 1920 T-Bucket on harvemmin Suomessa tavattu rodirakentamisen genren edustaja. Keravalainen Pekka Vesterinen rikastutti maamme kantaa upealla yksilöllä. 28 KELTAKUUMEINEN KATAPULTTI Leif Morinin ’66 Chevrolet Corvette on saanut tekniikakseen GM:n Performance LSX454-moottorin vahvistetun 4L70E-automaatin kera. Viritetyn alustan ja tehokkaiden jarrujen ansiosta autosta on muokkautunut hienoviritteinen katapultti, kuten omistaja kuvailee autoaan. 34 ROTTAKUORKKI Kauhtuneen ulkoasun omaavat rodipikkikset ovat olleet viimeaikoina kasvava trendi. Tämä yksilö poikkeaa massasta, sillä se on rakennettu ’48 Ford F6 kuorma-autosta. 45 AMC JAVELIN SST COUPE 1970 Lähes uudesta lähtien saman suvun omistuksessa ollut Javelin on aito suomiauto. Ford F6 1948 ROTTAKUORKKI Rutkasti asennetta Westcoast Motor Show, Vaasa SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ REMMIAH DETTU PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ PÖLYTTÄ JÄ SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € ROTTAKUORKKI ROTTAKUORKKI ROTTAKUORKKI PÖLYTTÄ JÄ Plymouth Duster 1970 UNIIKKI DeTomaso Pantera 1972 REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU REMMIAH DETTU UNIIKKI DeTomaso Pantera 1972 55 4 V8-MAGAZINE 132244_.indd 4 28.10.2019 16.36.02
55 60-LUVUN AUTOMAINOKSET Automainokset olivat 60-luvulla melkoisia taideteoksia ja ne antavat hyvän kuvan kyseisestä ajanjaksosta. KISAJUTUT 38 GULF HISTORIC RACE CUP 2019 Cupissa jaettiin pisteitä peräti 24 luokassa. TEKNIIKKAA 72 PROJEKTIN PURKUHOMMIA Uusi projekti aloitetaan yleensä sen purkamisella. Käymme tässä toimenpiteen vaiheita läpi ’58 Cadillacin osalta. KERÄILYKUVAT 41 HARLEY-DAVIDSON CHOPPER 42 CHRYSLER 300 H HARDTOP 1962 50 KALENTERIKUVA: PETER S. LINNEY KERÄILYKUVA: HARRI JUKARAINEN 8 28 68 TAPAHTUMAKALENTERI 69 V8-MARKET OSTOJA MYYNTIPALSTA 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 3 PÄÄKIRJOITUS 6 NAPPILAUKAUS 20 UUTISIA JA ASIAA 40 KALIFORNIA KRUZIN VAKIOPALSTAT V8-MAGAZINE 5 132244_.indd 5 28.10.2019 16.37.51
Nappilaukaus TOIMI NÄIN: Nappilaukaus julkaistaan jokaisessa Veekasissa aukeaman kokoisena kuvana. Ideana on, että te lukijat lähetätte V8-Magazinen toimitukseen omia kuvianne, joiden joukosta toimitus valitsee kuhunkin numeroon sopivan kuvan. Mahdollisuudet paranevat, jos kuvassa on hauska idea, tai se on jollakin muulla tavalla uniikki. Kuvia voi lähettää osoitteeseen v8-toimitus@fokusmedia. . Aihekenttään maininta Nappilaukaus. 6 V8-MAGAZINE 132221_.indd 6 28.10.2019 15.41.15
Chrysler 300 H Hardtop 1962 Herrojen Herkkua Chrysler 300 H:ta valmistettiin hardtop-mallina vain 435 ja avona 123 kappaletta. 8 V8-MAGAZINE 132285_.indd 8 28.10.2019 17.40.31
Herrojen Herkkua Kauko Latvan rakentamia rodeja on esitelty lehdessämme jo muutaman kerran. Kaukoa nimitellään rodipiireissä myös vanhemmaksi entistäjäksi. Miehen uusin tuotos vahvistaa, että nimittelyllä on vahvaa katetta. TEKSTI JA KUVAT HARRI JUKARAINEN V8-MAGAZINE 9 132285_.indd 9 28.10.2019 17.40.48
C hryslerin kirjainsarjalaiset ovat aina nauttineet samankaltaista arvostusta Mopar-harrastajien piirissä kuin konsernin Hemi-nimikkeellä varustetut voimanlähteet moottoripuolella. Kesken mallivuoden 1955 Chrysler lanseerasi uuden tehokkaan C-300 luksusauton, jonka pellin alta löytyi 300 hevosvoimaa tuottava 331 Hemi. Nämä teholukemat saavutettiin kireämmällä nokka-akselilla, säädettävillä nostajilla, kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella sekä hyvin virtaavilla pakosarjoilla. Ajettavuuteen oli myös panostettu heavy duty -alustapaketilla. Ulkokuori oli aitoa Virgil Exner designia. Listoitukseltaan auto muistutti halvempaa Windsor-mallia, mutta keulaa koristi konsernin edustusautosta Imperialista lainattu maski. Auton tehokkuudesta kielii muun muassa Nascar mestaruus. Aakkoset mukaan Seuraavana vuonna mallin 300-nimeen liitettiin kirjain B. Teholukemat kasvoivat 354 Hemin osalta 340 hevosvoimaan sekä kireämmässä versiossa 355 hevosvoimaan, eli ensimmäistä kertaa saavutettiin hevosvoima per kuutiotuuma. Vuosina 1955 ja 1956 autoa sai vain kaksiovisena hardtopina. Värivaihtoehtoja oli kolme ja sisustus oli aina vaalean hiekan väristä nahkaa. Vuodelle 1957 300 C koki täydellisen muodonmuutoksen valtavine siipineen. Auto edustaakin suunnittelupomo Virgil Exnerin ”Forward Lookkia” parhaimmillaan. Uutta oli myös vääntösauvajousitus edessä. Hemin tilavuutta oli kasvatettu 392 kuutiotuumaan, jonka kireämmästä versiosta puristettiin ulos 390 hevosvoimaa. Autoa sai ensimmäistä kertaa myös avomallina. Vuosien 1958 ja 1959 300 D ja E eivät kadunmiehen silmin juurikaan poikkea 300 C mallista, vaikka muutoksia tehtiin molempina vuosina. Suurin muutos tapahtui 300 E:n konepellin alla 413 Golden Lion koneen korvatessa Hemin. Myös etupenkeille laskeutuminen oli tehty helpommaksi 60 astetta kääntyvillä etuistuimilla. Vuonna 1960 runko typistyi erilliseen Vanhemmalla entistäjällä on hymy herkässä, kun iso projekti on saatu valmiiksi. Autossa on värilasit ympäriinsä. Sekä etuettä takalasin yläreuna on tummennettu. Topatun kojelaudan alla huomio kiinnittyy erikoiseen Astradome-mittaristoon, joka oli ainoastaan kirjainsarjalaisissa 150 Mph näytöllä. Keskikonsolissa sijaitseva mekaaninen kierroslukumittari saa tiedon vaijerilla suoraan virranjakajasta. 10 V8-MAGAZINE 132285_.indd 10 28.10.2019 17.41.12
eturunkoon peruskorin ollessa itsekantava. Myös koko design oli uusittu ja hennommat siivet kallistuivat nyt sivulle. Golden Lion -moottori varustettiin massiivisen kokoisella Cross Ram -imusarjapaketilla. 300 F:n sisustasta löytyi muun muassa futuristinen Astradome-mittaristo 150 mailin näytöllä sekä koko kabiinin jakava keskikonsoli, mikä teki autosta nelipaikkaisen. 1961 oli viimeinen siivillä varustettu malli. Lisävarusteita oli valittavissa entistä runsaammin. 300 G:n maski oli ikään kuin käännetty ylösalaisin edellisvuodesta ja etuvalot sijoitettu vinoon. Vuonna 1962 siivet olivat siis poissa. Keulassa säilyi ”käännetty” maski ja vinot etuvalot. Akseliväli lyheni Newport-mallin vastaavaan, joka pudotti myös painoa. 413 Golden Lion -koneessa oli perinteisempi peräkkäisillä kaasuttimilla varustettu imusarja. Dealer-optiona asennettiin myös Cross Ram -imusarjan lyhyt runnerista tehokkaampaa versiota. 300 H:n lisäksi valikoimaan tuli tavallinen 300 Sport Series, joka korvasi Windsor mallin. Kirjainsarja säilyi mallistossa vielä kolme vuotta, mutta kirjainta I ei käytetty, joten 1965 malli kantoi nimeä 300 L. Kaliforniasta Suomeen Kuvien 300 H rantautui Suomeen 1989 niin sanotun uustuonnin alkuvuosina. Auton osti Kaliforniasta Timo Tanskanen, joka myöhemmin asettui asumaan sinne pysyvästi. Suhteellisen vähän ajettuun autoon oli aikaisemman omistajan toimesta teetetty koneremontti. Timo kunnosti auton jarrut ja hankki siihen uuden kattoverhoilun sekä muotoon ommellut nahkaiset penkkien verhoilut Gary Goersilta Montanasta. Goers on erikoistunut ainoastaan Chryslerin kirjainsarjalaisten sisutuksiin. Auto oli tuolloin pääosin yhdessä neljästä tehdasväreistä. Vaaleanruskea sävy kantoi nimeä Caramel. Auton katto oli tosin maalattu jossain vaiheessa kuparinväriseksi. Timo myi auton kaverilleen Juhalle, mutta autoa ei tuolloin rekisteröity SuoVuodeksi 1962 olivat siivet hävinneet sekä kirjainsarjan akseliväli lyhentynyt. Urheilullinen luksusauto on sitä myös sisätiloiltaan. Erillisten etujakkaroiden lisäksi löytyy samanlaiset myös takamatkustajille. V8-MAGAZINE 11 132285_.indd 11 28.10.2019 17.41.41
meen, vaan ajelut suoritettiin siirtokilpien voimin. Se ajettiin Kuopioon Juhan sukulaisten luo, mihin sei jäi seisomaan. Jossain vaiheessa auto haettiin Juhan tontille Mäntsälään, missä Kaukokin kävi sitä katsastamassa, kun kuuli että se on mahdollisesti ostettavissa. Työn alle Kaupat syntyivät 2015 ja Kauko alkoi pikku hiljaa purkamaan autoa dokumentoiden samalla huolella osien paikan ja kunnon. Pikkuosien ja kokonaisuuksien puhdistus ja kunnostus alkoi samalla, kun puuttuvien ja rikkoutuneiden tai huonojen osien tilalle alettiin etsiä uusia. Takavalot kehyksineen olivat ensimmäiset metsästettävät. Ne ovat onneksi samanlaiset kaikissa tuon vuoden Chryslereissa. Koska joitain tiivisteitä lukuun ottamatta lähes mitään korinosia ei saa uustuotantona, ovat NOStai purkuosat ainoat vaihtoehdot. Auton aikanaan Suomeen ostanut Timo osoittautui korvaamattomaksi avuksi miehen hyvien siipimopar-kontaktien ansiosta. Takavalojen lisäksi Timon kautta löytyi muun muassa muutaman huonoon kuntoon syöpyneen kojelaudan painevaluosan tilalle korvaavat. Kun auto oli täysin purettu ja monia pikkuosia toki jo kunnostettu, kuskasi Kake peruskorin sekä irralliset luukut ja lokasuojat korkeapainepesuun. Vesi irrotti korista kaiken maalin, kitit sekä ruosteet. Peltipuhdas lopputulos ei tarjonnut mitään järkytyksiä. Pari pientä reikää takahelmoissa olivat pikaisesti paikattu peltihommiin tottuneelta Kaukolta. Osa takaluukun pohjaa oli joskus korjattu, mutta ilman oikeanlaisia sikkejä. Kauko teki tilalle pellin, josta löytyivät oikeantyyppiset kuviot. Takalokasuojat olivat saaneet pientä osumaa ja vaativat oikomista. Kun peruskorin peltityöt olivat valChryslerin 413 Golden Lion isolohko kahdella Carterin nelikurkkuisella on komea paketti, jonka tehoksi tehdas ilmoitti 380 hevosvoimaa. ? 12 V8-MAGAZINE 132285_.indd 12 28.10.2019 17.42.11
miina, kuskattiin se grillissä Viikkiin Hemmolle Airbag automaalaamoon. Epoksipohjavärin ruiskutuksen jälkeen Kauko kävi itse laittamassa korikitin kaikkiin saumoihin. Tämän jälkeen Hemmo laski koriin reilun kerroksen mustaa akryyliväriä ja kori siirrettiin takaisin tallille, missä se sai kuivua rauhassa puoli vuotta. Alusta ja voimansiirto iskuun Auton eturunko ja lukuisat alustan komponentit kuskattiin hiekkapuhallukseen, minkä jälkeen ne saivat pintaan puolikiiltävän pulverimaalin. Perä avattiin ja tarkastettiin. Jarrut olivat selvinneet vuosien seisomisesta yllättävän hyvin. Pyöräsylinterit vaativat kevyen hoonauksen ja uudet kumit. Rummut, kengät sekä jouset ja tapit olivat hyvässä kunnossa. Pääsylinteri oli syöpynyt jo niin paljon, että Kauko toi sen tuliaisina lomamatkaltaan Kaliforniasta. Moottoria koekäytettiin auton oston jälkeen, mutta sekin purettiin tarkastusta varten. Sylintereissä oli edelleen näkyvissä hoonijäljet joskus teetetyn koneremontin jäljiltä. Ensimmäisessä ylikoossa oleva moottori kasattiin tarkistuksen jälkeen uusilla laakereilla ja männänrenkailla. Puuhaa riitti myös apulaitteiden läpikäymisessä. Kaasarit putsattiin ja niihin asennettiin korjaussarjat. Laturi ja startti vaativat vain puhdistuksen ja osien maalausta sekä pinnoitusta. Ilmastoinnin kompressorin tiivisteet vaihdettiin muun ehostuksen lisäksi. Torqueflite 727 -automaatin kunnostustalkoisiin saapui avuksi kyseiset askit hyvin tunteva kaveri. Tertsin tiukassa valvonnassa vaihteisto tarkastettiin ja siihen uusittiin tarvittavat osat ja tiivisteet. Kokoonpanolinjalla Moottori ja vaihteisto pultattiin eturunkoon, johon oli jo valmiiksi asennettu koko eturipustus. Samoin taka-akselisto niputettiin valmiiksi paketiksi. Pakettien liittäminen peruskoriin tehtiin autonostimella laskemalla kori alas valmiiden komponenttien päälle. Samalla asennettiin myös jarru ja bensaputket sekä bensatankki. Bensatankki oli aikoinaan uusittu Timon toimesta. Se vaati sitruunahappoliuotuksen vuosia siellä seisseen bensan pinnan tuntumaan syntyneen pintaruosteen poistamiseksi. Sisäpuolen puhdistuksen jälkeen tankin ulkopinnat puhallettiin ja pulverimaalattiin. Auto kuskattiin takaisin maalaamoon, jossa Hemmo suoritti kevyen hionnan ja ? V8-MAGAZINE 13 132285_.indd 13 28.10.2019 17.42.37
ruiskutti pintaan uuden kerroksen mustaa. Etulokasuojat ja luukut maalattiin irrallaan. Tallilla Kauko ruiskutti kotelosuojaa kaikkiin koteloihin sekä kiveniskumassaa pohjaan. Loppukokoonpano on mielenkiintoinen vaihe kokonaisuuden palautuessa pala palalta, mutta samalla hermoja raastava, koska on varottava tuoretta maalausta. Bruno valmisti autoon uuden tuplaputkiston valmiiden kaavojen mukaan. Ennen sisustusta liimattiin uudet äänieristematot. Yli kaksikymmentä vuotta paketissa olleen kattoverhoilun taitosten poistaminen vaati hieman taikoja lämmön kanssa, mutta onnistui lopulta. Kaasisen Uki teki uudet toppaukset pulverimaalattujen penkkien runkojen päälle. Penkit viimeisteltiin muotoon ommelluilla päällisillä. Sivuverhoilut olivat vielä 80-luvulla olleet varmaan hyvässä kunnossa mutta kosteus oli jättänyt niihin jälkensä. Gary Goers ei enää tee materiaaleja, mutta onneksi häneltä löytyi vielä satsi 300 H -materiaalia sivuverhoilujen uusimista varten. Kojelaudan toppaus on tehty Ruotsissa. Myös osin läpinäkyvä ratti korjautettiin Ruotsissa. Valmiiksi kunnostettujen osien asentaminen oli joutuisaa, eikä aikaa tuhraantunut siihen, että tässä vaiheessa olisi tarvinnut alkaa etsimään uutta pisteosaa huonon tilalle tai odottelemaan osia pinnoituksesta. Uudelleen kromatut puskurit Kauko sai hankittua Guy Falkstedtin kautta. Sporttinen luksusauto Kuten aiemmin mainittiin, olivat kirjainsarjalaiset aikansa muskeliautoja edustuskuosissa. Miten 1962 300 H sitten poikkeaa tavallisista Chrysler malleista? Heavy Duty alustapaketti tarkoitti 40 prosenttia jäykempää jousitusta edessä ja 50 prosenttia jäykempää jousitusta takana kuin muissa Chrysler-malleissa. Myös iskunvaimentimet ovat tarkoitettu tälle jäykemmälle alustalle. Rumpujarrut ovat 12-tuumaiset ja 2,5 tuumaa leveät muiden mallien vakio 11-tuumaisiin verrattuna. Vanteet ovat 15-tuumaiset, kun muissa malleissa ne olivat vakiona tuumaa matalammat. Kuusi tuumaa leveät vanteet oli kengitetty tehtaalta 7,50–16 renkailla. Kauko on asentanut omaansa vastaavan korkuiset 235/75 R15 vyörenkaat kapealla valkosivulla. Konehuoneessa työskentelee 413-kuutiotuumainen isolohko. Jyrkällä nokalla, säädettävillä mekaanisilla nostajilla, hyvin virtaavilla valusarjoilla sekä kahdella peräkkäisellä nelikurkkuisella Carterilla ilmoitettiin tehoksi 380 hevosvoimaa. Auto on myös lähes 200 kiloa edellisvuoden mallia kevyempi lyhentyneen akselivälin johdosta. Kaasareista vain takimmainen on varustettu automaattihuikalla. Kaasuvivusto on progressiivinen, mikä tekee autosta edeltäjiään taloudellisemman. Vaihteistona oli käytännössä aina kolmiportainen TF 727 -automaatti, vaikka muutama auto toimitettiin Chryslerin kolmiportaisella manuaalilaatikolla, jossa oli lattiavalitsin. Taka-akseli oli vakiona Chryslerin 8 ¾-tuumainen 3,23 välityksellä ja ilman lukkoa. Toki muita välityksiä sekä lukon Korkeapainepesurilla putsatusta korista ei onneksi löytynyt ikäviä yllätyksiä. Muutaman pienemmän kolhun ja ruostereiän korjaus riitti. Eturunko rullakossa odottamassa asentamista. Kojelauta ennen asennusta. ? 14 V8-MAGAZINE 132285_.indd 14 28.10.2019 17.43.05
sai optiona. Kaukon auto on varustettu juuri mainitulla vakiovälityksellä. Chryslerin aikanaan ostanut henkilö on arvostanut sporttisuutta eikä ole ladannut autoon kaikkia mahdollisia varusteita. Ilmastointi autosta toki löytyy, sekä sähköikkunat. Mutta radioksi on valittu halvempi Golden Tone versio, eikä takakaiutinta ja vakionopeudensäädintä ole myöskään ruksattu varustelistalta. Penkit ovat käsisäätöiset ja sivupeilikin vain kuljettajan puolella. Kaukon luottokaveri Pena oli suurena apuna autoa kasattaessa. Iso kiitos myös muille projektin aikana auttaneille. Auto valmistui sopivasti Tampereen näyttelyyn ja on ollut ahkerasti ajossa kesän aikana lokakuulle asti. Vinoon sijoitetut etuvalot lanseerattiin 1961 Chrysleriin sekä DeSotoon, joka myös poistui merkkinä tuolloin. Akselistojen ja voimansiirron yhdistäminen koriin tapahtuu autotehtaassa ns. marriage pointissa. Pari päivää ennen jouluaattoa 2018 oltiin tässä vaiheessa. Pohja oli ehjä, mutta takakontin pohja oli korjattu aikanaan pellillä, josta puuttui alkuperäisen kaltaiset sikit. Kauko teki tilalle oikeilla sikeillä varustetun pellin. 300 logot olivat ensimmäisen kerran vuonna 1962 ilman vuosimallia osoittavaa kirjainta ja takaluukussa oli erillinen H-kirjain numeron perässä. V8-MAGAZINE 15 132285_.indd 15 28.10.2019 17.43.39
Ford Model T 1920 TOIVEENA OMA T-BUCKET On olemassa autoharrastajia, joilta löytyy jo etukäteen useampia autoja, ja jotka kuitenkin himoitsevat kokoelmaansa vielä jotain uutta ja erikoisempaa. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN H enry Fordin luomus T-Ford lienee enemmän kuin tuttu kaikille autoharrastajille, jos ei muuten niin ainakin kuvien perusteella. Kyseistä autoa valmistettiin vuosina 1908–1927 ja kokonaismäärä kipusi yli 15 miljoonaan yksilöön. Ihan ensimmäisten käsityönä valmistuneiden yksilöiden kohdalla oli tarjolla useampia värivaihtoehtoja. Mutta kiivaasti kasvaneen menekin myötä ja siirryttäessä mallin liukuhihnavalmistukseen vuonna 1914, tarjolla oli vain mustia autoja. Tähän vaihtoehtoon päätyminen johtui vain yhdestä syystä, musta oli ainoa väri joka kuivui valmistuslinjalla riittävän nopeasti. Tämän väriratkaisun johdosta Henry Ford loihti nopeasti oman lentävän mainoslauseensa ”T-Fordiin voi valita minkä värin tahansa, kunhan se on musta”. T-Fordit eivät pitäneet sisällään mitenkään erityislaatuista tekniikkaa. Nelisylinteriset moottorit yhdessä helppokäyttöisen 2-vaihteisen planeettapyörästön kanssa ja yksinkertainen alusta taakse sijoitetulla poikittaisella lehtijousella toimi pakettina hyvin. Suurille massoille suunnatun auton alle 1000 taalaan jäänyt hintalappu riitti vetämään asiakkaita puoleensa magneetin lailla. Sitä paitsi T-Fordin ajo-ominaisuudet ja luotettavuus riittivät viemään autot käytännössä minne tahansa. Ajan saatossa markkinoille ilmestyi toinen toistaan hienompia muita autoja, 16 V8-MAGAZINE 132223_.indd 16 28.10.2019 17.54.28
? TOIVEENA OMA T-BUCKET mutta T-Fordit jatkoivat porskuttamistaan. Jos ei muuten niin, sitten vaikka perheitten kakkosautoina. Aktiivisten käyttövuosien jälkeen monet eivät edes tohtineet kiikuttaa autojaan romikseen asti, vaan näitä jäi runsain määrin pihapiireihin ja tallien nurkkiin seisomaan. T-Bucketin esi-isä Hot rod -maailmasta tunnetuiksi tulleiden T-Bucket versioiden esi-isänä ja luojana pidetään Norm Grabowskia. Vuonna 1959 hän rakensi sinisen ja liekkimaalatun Lightning Bug -nimisen T-Fordin TV-sarjaan nimeltään 77 Sunset Strip. Tässä sarjassa autoa ajoi roolihenkilö nimeltään Gerald Lloyd ”Kookie” Kookson III. Tämän roolihenkilön suosion johdosta Grabowskin luomusta ryhdyttiin kutsumaan TV-yleisön suussa lisänimellä Kookie Kar. Kyseinen TV-sarja nautti suurta suosiota etenkin nuorison parissa ja toimi samalla kuin bensaa liekkeihin kaatamalla nostamaan hot rod -henkisten autojen menestystä, ja nimenomaan nuorison suunnalla. Hot rodit nousivat nopeassa tahdissa romuista aarteiksi, etenkin heidän kohdalla, jotka halusivat olla aikaansa edellä ja omalla tavallaan muiden ihmisten joukossa asenteeltaan coolimpia. Ajan saatossa nuorison haalimien T-Fordien korit alkoivat olla melko rapeita, tai ainakin ne noin 40 vuotta vanV8-MAGAZINE 17 132223_.indd 17 28.10.2019 17.54.49
? hat korinosat, joita näissä ylipäätään oli jäljellä. Hyvin yleistä oli jättää jäljelle vain pelkät istuinkaukaloa suojaavat pellit. Kaikki muu kuten lokasuojat ja konepellit saivat ensimmäisenä huutia. Melko pian 60-luvun alkupuolella muutamat eri tahot ryhtyivät valmistamaan riisuttuja T-Fordien koreja lasikuidusta ja näihin sopivia yksinkertaisia runkoja. Yksinkertaisemmillaan näistä puuttuivat takaluukut, konepellit sekä lokasuojat, ja ne olivat vain kaksipaikkaisia. Eikä aikaakaan, kun näitä ryhdyttiin hyvin yleisesti kutsumaan nimellä T-Bucket (suomeksi T-koppa). Saippuakuppi voisi olla toinen kelvollinen suomalainen nimiehdotus. Eri versioita peltija kuitukoppaisina ilmaantui useiden erikokoisten pajojen tahoilta pikavauhdilla ihan tuhottomat määrät mitä erilaisemmilla teknisillä ja korin muotoilua koskevilla ratkaisuilla toteutettuina. Osa näistä oli tarkoitettu puhtaasti kilpailutoimintaan varttimailille, tai Bonnevillen suola-aavikolle. Toiset taasen lipumaan rauhallisesti cruising-tapahtumien iltavalaistuksessa. Kyseessä oli kuitenkin jo silloin 50ja 60-luvuilla kohtuullisen hauska ja halpa tapa harrastaa. T-Bucketteihin liittyvä hauskuus ja harrastus jatkuvat edelleen tänä päivänä muutamien pajojen jatkaessa toimintaansa saman konseptin ympärillä. Ne tarjoavat asiakaskunnalleen joko rakennussarjoja, tai valmiita yksilöitä erilaisten varustelutasojen kera. Yhtä kaikki, monilla ihmisillä on oma näkemyksensä siitä mikä on oikeaoppinen T-Bucket, ja kuten me kaikki hyvin tiedetään, makuasioista ei voi kiistellä. Mutta katsotaanpa tässä yhteydessä yhtä vaihtoehtoa, ja nimenomaan sellaista, minkä kaavan mukaan toteutettuja T-Bucketteja löytyy useita yksilöitä ympäri maailman. Ohi meni, mutta ei mennytkään Keravalla asuva Pekka Vesterinen on pitkän linjan autoharrastaja, jolla on ollut useampia amerikkalaisia autoja, ja joita löytyy edelleen talleista kohtuullinen määrä. Pekka oli jokunen vuosi takaperin Jenkkireissulla kaveriporukan kanssa, ja siellä syntyi päätös rakentaa T-Bucket. Matkalla he näkivät ja tutkivat useampia yksilöitä ja näin syntyi yhteispäätös, että tuollainen pitää saada. Kotiinpaluun jälkeen kyseinen porukka ehti parin vuoden ajan hahmotella mahdollisia aihioita, miettiä osien hankkimista ja tutkia hintoja. Oleellisen tärkeänä asiana pidettiin paperillisen auton löytämistä. Kuin jostain ihmeen kautta kuvien auto nousi esiin eräästä Suomessa pidettävästä antiikkiaiheisesta huutokauppailmoituksesta. Kyseinen huutokauppa oli tarkoitus järjestää Turengissa, ja kuin onnenkantamoisena samana 2018 keväänä huhtikuisena viikonloppuna oli luvassa Tampereen Swap Meet. Huutokaupassa myytävän kaluston ennakkonäyttö tapahtui lauantaina, ja siellä Pekka tuumi kaveriporukkansa kanssa, että koska myyntipaikka on Turenki, niin eipä sinne taida paljon huutajia löytää. T-Bucketille meklari ilmoitti huutonumeron jotain +500 ja huudettavaksi hän uskoi tämän tulevan varsinaisena huutokauppapäivänä sunnuntaina joskus kello 15 jälkeen. Tampereelta porukka saapui iltapäivällä kolmen kieppeillä Turenkiin intoa puhkuen. Siellä he saivat yllätykseen todeta, että siellä mentiin jo jossain +550 huudoissa ja T-Bucketin huuto oli mennyt heiltä sivusuun. Luojan kiitos, muutama muukin oli saanut samat huutoaikoihin liittyvät tiedot kuin Pekan porukka, ja salissa paikalla olleet huutajat eivät olleet ylittäneet vaadittua myyjän asettamaa pohjahintaa. Huutokaupan avustaja oli kuitenkin kertonut, että auton omistaja istuu edelleen paikanpäällä. Siinä ei sitten tarvinnut muuta kuin napata kaveria hihasta kiinni. Tätä seurasi jonkun verran neuvottelua ja tinkaamista suuntaan jos toiseen. Jossain vaiheessa löytyi se oikea kohta ja tämän johdosta lyötiin heti kättä päälle kaupan merkiksi. Kaikki tämä tapahtui huutokaupan jälkeen ja näin T-Bucket vaihtoi omistajaa. Auto käytiin hakemassa Turengista maanantaina, sillä Pekan porukka ei ollut lähtenyt kaksipäiväiselle Tampere-Turenki-reissulleen minkään trailerin kanssa. Auton aikaisemmasta Suomi-historiasta kerrottakoon sen verran, että Vintage-kuJotta asia ei unohdu, Pekan T-Bucket on ihan ehta lava-auto. Katto päällä T-Bucket vaikuttaa korkealta ja kapealta. Nahkasohva siellä olla pitää ja käynti ohjaamoon hoituu yhdestä ainoasta oikeanpuoleisesta ovesta. 18 V8-MAGAZINE 132223_.indd 18 28.10.2019 17.55.17
vioista tutuksi tullut Mike Kairenius toi kyseisen yksilön Jenkeistä vuonna 2010. T-Bucket oli sittemmin ennättänyt olla mukana muutamissa kotimaisissa näyttelyissä ja loput ajasta vain seissyt parkissa Miken tallissa. Kerava on Sherwood Siinä vaiheessa kun Weird Antiques joutui muuttamaan Verkkosaaresta nykyiseen osoitteeseensa Hyrylään, oli Miken samalla luovuttava tallipaikoistaan, ja näin tämä T-Bucket oli laitettu myyntiin. Mike on itse asiassa tuonut parikin kappaletta T-Bucketteja Suomeen, mutta juuri tämä yksilö oli Pekan mielestä näistä kahdesta se hienompi. Tiedon tästä toisesta Miken tuomasta Pekka sai vasta kesällä 2019. Pekalle auto tuli kuvien mukaisessa kunnossa. Auton aikaisemmasta historiasta hän on saanut sen verran selville, että tämä on valmistettu 70-luvulla Pomonassa, Kaliforniassa. Se on vieläpä valmistunut tähän kuosiin ja mitä ilmeisemmin käytännössä pitkälti tehdastekoisena jollain silloisella T-Bucketteihin erikoistuneella pajalla. Tekniikkana toimii 1972 Chevrolet Corvetten 327-kuutiotuumainen moottori, nelivaihteinen manuaalilaatikko ja Corvetten perä. Auton ensimmäinen omistaja oli kuollut melko pian, todellisuudessa muutaman vuoden auton valmistumisen jälkeen, ja T-Bucket oli jäänyt perikunnan haltuun. Omistajan poika oli seisottanut autoa tallissa siihen asti, kunnes Mike oli saanut vihiä mahdollisesti kaupan olevasta yksilöstä. Mike onnistui tekemään tästä kaupat, ja auto oli edelleen täysin siinä kunnossa kuin mihin se oli alun perin rakennettu. Pekka on omalta osaltaan tyytyväinen auton hyvään yleiskuntoon. Kaliforniasta tuotuna tässä yksilössä ei ole siellä hyvin yleistä auringon polttamaa maalipintaa, ja helposti paikoiltaan pois nostettavissa oleva kangaskatto on kaikin puolin ehjä. Tämä kielii siitä, että auto on saanut seistä omassa rauhassa ja auringolta suojassa tallin syövereissä. Mitä ilmeisemmin pojalla itsellään ei ole ollut mitään mielenkiintoa ajella T-Bucketilla. Kokonaisuudesta löytyy paljon oikeaoppisia vanhoja osia, kuten US Magin magnesiumista valmistetut etuvanteet ja takapäästä leveät TrueSpoke-pinnavanteet. Jäähdyttimen maski on kullattu eikä messinkiä, mikä oli hyvin yleinen vaihtoehto. Etulamppujen kehykset ovat kullatut ja muilta osin ne ovat ihan ehtaa vanhaa 1920 T-Ford-kamaa. Myös takavalot ovat täysin oikeaoppiset. Pystyä tuulilasia tukevat aisaputket ja sivupeili ovat messinkisiä. Penkin verhoilut ovat juuri oikein, eikä vain sinnepäin, kuten on melko yleistä. Pekka iloitsee T-Bucketistaan löytyvän kaikki perinteiset hot rod -osat. Hevoseton kärry Vahvistuksen näihin asioihin tuo omalla tavallaan myös Pekan hallusta löytyvä kasaamaton Monogramin vanha 1/8-kokoluokkaa edustava Golden ”T” Street Rod -pienoismalli. Se on monilta ratkaisuiltaan hyvin lähellä Pekan tallista löytyvää, mukaan lukien väritys ja straippi-linjat. Takavinkkelistä katsottuna T-Bucket muistuttaa hyvin vahvasti vanhanaikaista hevoskärryä, sellaista millä amerikkalaiset amissit edelleen ajavat ympäriinsä. Poikkeuksena vain se, että amissien kärryjen vetojuhtina toimivat hevoset, Pekalla tuo aikaisemmin mainittu V8-moottori. Muistutuksena vetovoimasta T-Bucketin perästä löytyy rekisterikilpi Horseless Carriage -tekstillä varustettuna. Pekka on omilta kiireiltään yrittänyt selvittää lähemmin kuka olisi voinut tehdä hänen T-Bucketinsa, ja missä? Huolellinen työnjälki ja oikeat osavalinnat edustavat joka tapauksessa sitä tasoa, että ihan mikä tahansa nyrkkipaja tai satunnainen harrastaja ei ole voinut pystyä moiseen omassa pikkutallissaan. Useiden Pekan autoa tutkineiden silmin katsottuna kaikki asiat vaikuttavat siltä kuin olisivat asiansa osaavalla pajalla tehtyjä. Pekka on pyytänyt omia jenkkikontaktejaan selvittämään, josko jostain löytyisi tietoa kyseisestä pajasta. Tietojen löytymisestä voisi olla paljon hyötyä ja arvoa auton tulevaisuutta ajatellen. T-Bucketin hankinnan jälkeen Pekka on ennättänyt kahtena menneenä kesänä ulkoiluttamaan ostostaan muutamia kertoja siirtolappujen avulla. Ilmiselvää on, että kyseinen auto herättää paljon ihmettelevän hämmästyneitä ilmeitä liikkuessaan. Keskisormien sijasta Pekka on kohdannut runsaasti peukkujen saattelemia leveitä hymyjä. Auton mukana tulleiden virallisten Jenkki-papereiden mukaan T-Bucket on kirjattu vuosimalliksi 1920 ja näin Pekka voi ensi vuonna 2020 juhlia ajokkinsa 100-vuotisjuhlia. Olemassa olevat paperit sinällään ovat hyvin tärkeät siinä vaiheessa, jos Pekka ryhtyy havittelemaan silmäteränsä viemistä katsastuskonttorille. Runkoaisojen välistä löytyy Chevy Corvetten 327 cid pikkulohko juuri oikeaoppisine herkkuineen. Pekan omistuksesta löytyy Monogramin vuonna 1985 valmistama Golden ”T” Street Rod -koottava. Ratin Pekka on joutunut asentamaan ylösalaisin, muuten hänen jaloilleen ei jäisi tilaa. Hurstin vaihdekepin nuppina toimii vanhasta tunnetusta jenkki tv-sarjasta tuttu hahmo. Hevosettoman kärryn takavalot ovat enemmän lyhdyt kuin nykyhenkiset perusvalot. Monogramin paketin kyljestä löytyy ”tuoteseloste” siitä minkälainen on oikeaoppinen T-Bucket. V8-MAGAZINE 19 132223_.indd 19 28.10.2019 17.55.58
Näin joulu joutuu Jenkkilässä Suuntana Drag Week! Amerikan valloitus jatkuu. Nyt vaativalle Hot Rod Drag Weekille lähtee Blacklist Buickilla Janne Uskali, apukuljettajanaan Hannu Hellman. Suomalainen VIP-team osallistui Amerikassa muutama vuosi sitten Hot Rod Magazinen järjestämälle Drag Weekille. Janne Uskali oli jo tuolloin mukana kuviossa kuljettajana. Kokemusta kertyi niin rutkasti, että nyt päätettiin käynnistää oma projekti omalla kalustolla. Drag Weekillä ajetaan viikon aikana siirtymätaipaleineen yhteensä noin 1600 km! Maantieosuuksien lisäksi kiihdytetään neljällä eri stripillä viisi kisaa viidessä päivässä. Turneen luonne huomioiden tehdään autolle tulevana talvena iso päivitys. Se saa uudistetun turvakehikon, kestävämmän perän ja yli tuhat hevosvoimainen moottori muutetaan ilokaasutoimisesta tulpaturbotetuksi. Muutosten jälkeen ovat vuorossa testiajot, ja auto lähetetään kontissa Amerikkaan jo ensi vuoden heinäkuussa, jotta se ehtii ajoissa paikalle. Amerikan valloitusprojektia voi seurata aktiivisesti päivityksiä ja live videoita sisältävällä facebook-sivustolla: www.facebook.com/BlacklistBuick/. Charlotte Speedway Buickin kylkeä koristaa jo projektista viestivä näyttävä teippaus. Kotimaan Black List -kahinoissa Janne on taistellut Buickillaan jatkuvasti listan kärkisijoista. Katolla olevalla kuormalla on kokoa, mutta näin se homma hoituu siirtymätaipaleilla. Toki reissussa on mukana aina yleensä myös huoltoauto yllättävien tilanteiden varalle. Jannella on jo kokemusta Drag Weekiltä parin vuoden takaa, silloin Plymouth Vipin kuljettajana. Saimme seurata silloin porukan edesottamuksia juttusarjan välityksellä. Kaikki ovat varmaan nähneet amerikkalaiskotien hurjia jouluvalovirityksiä, ainakin televisiosta ellei muuten. Charlotten Motor Speedwayllä Pohjois-Carolinan Concordissa liikutaan vielä suuremmassa mittakaavassa. Moottoriradalla vietetään joulunaikaa jo kymmenettä kertaa Speedway Christmas -tapahtuman merkeissä. Rata koristellaan 22.11.2019 – 5.1.2020 väliseksi ajaksi jouluvaloilla, joita on 3,5 miljoonaa! Ne reunustavat 3,75 mailin matkan, suurimman osan ovaaliradasta sekä keskialueelle luodusta lisäväylästä. Radalla voi ajaa omalla autolla katsellen valomerta ja tunnelmoiden kuuntelemalla autoradiosta joulumusiikkia 101.3 FM -kanavalta. Alueen joulukylässä on tarjolla nähtävää ja huvituksia, mm. maailmanpyörä, Betlehemin kylä, joulupukki ja jouluisia ruokia sekä Drive-In -elokuvia, jotka pyörivät torstaista sunnuntaihin Speedwayn jättiscreenillä. Charlotten rata ei ole mitenkään USA:n ainoa moottoristadion, joka saa jouluvalaistuksen. Esimerkiksi Teksasissa Fort Worthissa sijaitsevalla Texas Motor Speedwayllä on Gift Lights at Texas -tapahtuma 28.11.2019–1.5.2020. 20 V8-MAGAZINE 132211_.indd 20 28.10.2019 18.07.15
Muistomerkki Suomen ensimmäisestä moottoristadionista Keimolan Ombra Keimolan entisen moottoristadionin valvontatornin ympärille ja radan tilalle on noussut Keimolanmäen asuinalue. Ombraksi nimetyn tornin avajaisia vietettiin 22. Lokakuuta. Rappeutumaan päässyt Dag Englundin suunnittelema radan valvontatorni on kunnostettu 1,5 miljoonalla maamerkiksi ja instrumentiksi. Kuvataiteilija Marjukka Korhosen johtaman WPS-työryhmän ja äänisuunnittelija/muusikko Markus Raivion interaktiivinen tilataideteos ”soittaa Keimolassa kilpailleen Leo Kinnusen (Porsche) rata-auton äänistä muodostetulla sävelasteikolla, jossa sävelet syntyvät tornia ympäröivästä liikkeestä”, kerrotaan Vantaan kaupungilta. Ombra sijaitsee osoitteessa, joka on nimetty radan perustajan ja kuuluisan kilpa-autoilijamme Curt Lincolnin mukaan Lincolninaukioksi. Aukion asvalttiin on maalattu Keimolan ratapro? ili ja ruutukuviota. Hämeenlinnan väylän (vt3) länsipuolella Vantaalla sijaitsevasta Keimolanmäestä löytyy muitakin rataan viittaavia kadunnimiä, kuten Currenkuja, Leksankuja, Keimolankaarre, Varikkokaarre ja -polku, Vauhtikuja, Ajoja Saunalenkki sekä Ruutulipunkuja ja -puisto. Flat Track -kahinat Euroopan tasolla Australian Federal Chamber of Automotive Industryn mukaan lähes 60 % verkossa myynnissä olevista sytytystulpista ovat väärennöksiä. Jotkut näistä eivät toimi ollenkaan ja toiset eivät kestä niin pitkään kuin tunnettujen tuotemerkkien aidot tulpat, voiden myös huonontaa auton toimintaa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttavat mekaanisia vaurioita. Sytytystulppavalmistaja NGK on julkaissut teknisen informaation ”Fake Spark Plug” netissä. Myös YouTubesta löytyy videoita siitä miten tunnistaa feikkitulpat. V8 Thunder NEZ -ratasarjan tämän kauden mestaruus meni 35 pisteen etumatkalla Chevrolet Camarolla kilpailevalle viialalaiselle Toni Lähteenmäelle. Muut mitalistit, sarjakakkonen Petri Blomqvist ja -kolmonen Petri Ortju, luottivat kapinoissa niin ikään Camaro-korisiin autoihin. Suomalaiset Memphis Racingin Camaron kuljettajat ottivat NASCAR Whelen Euro -ratasarjassa kaksi luokkamestaruutta. Challenger Trophyn voitti Henri Tuomaala ja Legend Trophyn Eric Waden. Kausi koostui 13 osakilpailusta eri puolella Eurooppaa. Elite 1 divisioonan mestaruuteen ajoi ranskalainen Loris Hezemans Mustangilla, Elite 2:sen tanskalainen Lasse Sorensen Camarolla ja Elite Clubin ranskalainen Alain Mosqueron Camarolla. FIVA:n, museoajoneuvoalan kansainvälinen yhteistyöja edunvalvontajärjestön lainsäädäntötoimikunta vieraili syyskuussa Suomessa. He kokoustavat aina maassa, joka on vuorollaan EU:n neuvoston puheenjohtajamaa. FIVA: n lakikomission puheenjohtaja Tiddo Bresters kiitteli SAHK:ta tilaisuuden isännöinnistä ja oli tyytyväinen kerrottuaan tavoitteet ja huolet suojella moottoriperintöä Henna Virkkuselle, EU-parlamentin liikenneja matkailuvaliokunnan valmistelijalle. Yksi kokousaiheista oli kasvava kiinnostus historiallisten ajoneuvojen ”sähköistämiseen”. FIVA:n kanta on, että sähköistettyjä ajoneuvoja ei voida pitää historiallisina ajoneuvoina. Bergé Auto Group on tehnyt ostosopimuksen FCA Group Finland Oy:stä, joka on maahantuonut mm. uusia Jeeppejä. Ostaja edustaa entuudestaan Mitsubishiä sekä Kiaa, ja nyt valikoima kasvaa Jeepin lisäksi Alfa Romeon, Fiatin ja Abarthin mallistoilla. FCA Group Finlandin nykyinen henkilöstö jatkaa uudelleen nimetyssä FCA Groupissa eli Italmotor Finland Oy:ssä, joka on ostajan sisaryhtiö. Kevyempiä ja vahvempia Gorilla Glass’in tuulilaseja tarjotaan nyt Jeep Wranglerihin ja Ford F-150:siin ajatuksena palvella erityisesti rankemmissa olosuhteissa seikkailevia offroadisteja. Nämä halkeamien kestävät ja painopistettä alentavat tuulilasit maksavat puolet tai tuplasti enemmän kuin tavalliset lasit. Valmistajalla on tarkoituksena laajentaa tuulilasituotantoa myös muihin merkkeihin. Kuvatekstit: UA_KeimolanOmbra 1: Avajaisissa kaupungin edustajien ja kaupunkilaisten lisäksi Keimolan muistoa kunnioitettiin kilpa-autojen voimin. Ensimmäinen Formula V -luokan ratakilpailu Suomessa ajettiin juuri Keimolassa. Paikalla olikin neljä 60-luvun FV:tä, joista kolme on koskettanut Keimolan radan asvalttia. Numero 17 on Leo Kinnusen entinen kilpavaunu. UA_KeimolanOmbra 3: Ombra-tornin iltavalaistus näkyy Hämeenlinnan moottoritielle saakka. Vanha kuva: Suomalainen kiihdytyshistoria käynnistyi myös Keimolan radalla, kun FHRA:n ensimmäinen drag race ajettiin pääsuoralla 1975. Tapahtumaa muisteltiin V8-Magazinen numerossa 1/1990. Indian-moottoripyörävalmistajan sponsoroiman Flat Track -moottoripyörien Euro-sarjan ? naalit käytiin Englannin Green? eldin maaradalla. Osanottajia oli yli 150 eri puolilta Eurooppaa. Kolmesta osakilpailusta koostuneen DTRA:n (Dirt Track Riders Association) masinoiman sarjan Hooligan-luokan mestaruuden vei saarivaltakunnasta Gary Birtwistle Ducatilla. Vintage-luokassa nähtiin Harley-Davidsonejakin, joista saksalainen Martin Hüningin Panther-runkoisella XR750:lla sijoittui sarjan kolmanneksi. Mestariksi ajoi Triumphilla Anthony Brown Englannista. Krazy Horse -tiimin Leah Tokelove sijoittui Indian Scoutilla EM-sarjan Hooligan-luokassa toiseksi. Suomalainen kiihdytyshistoria käynnistyi myös Keimolan radalla, kun FHRA:n ensimmäinen drag race -kilpailu ajettiin pääsuoralla 1975. Tapahtumaa muisteltiin V8Magazinen numerossa 1/1990. Ombra-tornin iltavalaistus näkyy Hämeenlinnan moottoritielle saakka. Avajaisissa kaupungin edustajien ja kaupunkilaisten lisäksi Keimolan muistoa kunnioitettiin kilpa-autojen voimin. Ensimmäinen Formula V -luokan ratakilpailu Suomessa ajettiin juuri Keimolassa. Paikalla olikin neljä 60-luvun FV:tä, joista kolme on koskettanut Keimolan radan asvalttia. Numero 17 on Leo Kinnusen entinen kilpavaunu. Indian Motorcycles TEKSTI HANNELE HATANPÄÄ, KUVAT JUHA LIUKKONEN V8-MAGAZINE 21 132211_.indd 21 28.10.2019 18.07.34
Kustomoija George Barrisin 50–70-luvuilla kuvaamia valokuvia hot rodeista, kustomeista, kilpaja elokuva-autoista, pin up -neidoista, autonäyttelyistä, omasta kustom shopistaan sekä hänen tekemiään logoja ja piirroskuvia on kaupan digikuvina, kehystettyinä painokuvina ja kankaalle painettuina tauluina. Kuvista voi teettää lisäksi vaikkapa mukin, t-paidan tai kännykän suojakuoren. Näiden nostalgisten kuvien verkkokaupan nettiosoitte on www. barriskustomcity.com. Veteraaniajoneuvotestien mainostaminen on lisääntynyt Ruotsissa, missä luovuttiin yli 30-vuotiaiden ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksista. Eräs katsastusyritysketju tarjoaa testausta autoille, moottoripyörille ja kuorma-autoille hieman alle 30 euron hintaan. Sipoolainen Janne’s Garage valmistaa mittatilausja erikoisosia. Yrityksen itse suunniteltujen ja valmistettujen tuotteiden valikoimissa on mm. kiinnikkeet hot rod/custom-moottorille sekä ilmajousille akselin sivuun ja yläpuolelle. Monet autovalmistajat ovat siirtyneet perinteisistä automessuista muihin esittelytapoihin, mm. vanhojen kilpa-autojen Goodwood Festival of Speed -tapahtumassa Iso-Britanniassa julkaistiin 20 kokonaan uutta automallia. Puitteet olivat ainakin kunnossa 200 000 kävijää ja mittavan joukon legendaarisia kilpakuljettajia omaavassa vauhtijuhlassa. Holleyn tuotevalikoimiin ovat tulleet Hurst Pistol-Grip Quarter Stick -shifterit GM:n 4-vaihteisiin automaattilaatikoihin. Ne on kehitetty erityisesti 700R4-, 4L60-, 4L60Eja 4L80E-vaihteistoihin ja perustuvat Hurstin suosittuihin 2ja 4-vaihteisiin Quarter Stick -kisashiftereihin. Gareth Maxwell Robertsin moottoripyöräkulttuurista ohjaama dokumentti? lmi ”Oil In The Blood” ilmestyi lokakuussa. Se ei kerro vain moottoripyöristä, vaan erityisesti moottoripyöräilijöistä. Dokumenttia varten ohjaaja on haastatellut kolmisensataa moottoripyörärakentajaa, -toimittajaa, -harrastajaa sekä -kisakuljettajaa luodakseen kuvan moottoripyörien ympärille kehittyneestä rikkaasta kulttuurista. Filmi on tilattavissa DVDtai Blu-ray -levynä Amazon.co.uk-verkkokaupasta. MP-moottoripyörämessut hakevat jälleen naiskauneutta Miss MP -kilpailuun, mutta myös rakenneltuja moottoripyöriä ja mopoja Petrol Circus -osastolleen. Helsingin messukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on ensi vuonna 31.1.–2.2. Ilmoittautua voi osoitteeseen: petrol.circus@pp.inet.? . Studebaker-Porsche 50-luvulla syntyi Studebakerin ja Porschen yhteistyönä auto, joka oli projektinimeltään Z-87 (Porsche-nimeltään 542). Studebakerilla oli oikeudet käyttää Porschen nimeä auton promoamisessa, mikäli se tulisi myyntiin. Se ei kuitenkaan päätynyt tuotantolinjalle saakka. Kaikki alkoi vuonna 1952 Porschen johtajan, Ferry Porschen käydessä konsultoimassa Studebaker Corporationissa South Bendissä, missä asetettiin raameja suunnittelulle. Saksan Stuttgartissa seuraavana vuonna rakennetusta prototyypistä tuli lopulta etumoottorinen, tilava ja moderni sedan sekä ensimmäinen 4-ovinen “Porsche”. Moottoriksi kehitettiin 2-litrainen V6:nen 120 asteen kulmalla ja kahtena eri versiona, toinen ilmaja toinen vesijäähdytteisenä. Autossa oli paljon Studebakerilta toimitettuja osia, mm. Commanderissa käytetty 3-vaihteinen vaihteisto. Vuonna 1954 toimitettiin neljä prototyypiä Studebakerille. Ne kuitenkin hautautuivat osin siksi, että Studebakerilla oli täysi työ yrityksen pystyssä pitämisessä. Pari vuotta myöhemmin se sulautuikin Packardiin. Maalipinnan paksuusmittari Tokya CTG-1 on mittalaite, jolla voi mitata auton maalipinnan, lakan ja pinnoitteen kokonaispaksuuden. Tämä saattaa kiinnostaa siinä vaiheessa, kun alkaa myllyttämään maalipintaa koneellisesti ja pyrkii välttämään maalin puhkikulumista. Jopa kahden millimetrin kerroksia 0,02 mm tarkkuudella mittaava laite tuo esiin myös pakkeloidut ja päällemaalatut alueet. Yleisimmillä rautaja metallipohjaisilla pinnoilla toimivaa mittaria saa ainakin Autodudesta, jonka valikoimissa on myös lommot, naarmut, hologrammit ja pinnotteiden epätasaisuudet tarkasti esiin tuovia tarkastusvaloja. Studebaker-Packard Corporationilla oli Packardilta tullut nuori insinööri, joka sai tehtäväkseen arvioida nyt miltei kaksi vuotta vanhentuneen Studebaker-Porsche -prototyypin. Hänestä autolla ei ollut enää mitään tarkoitusta tässä vaiheessa eikä se vetoaisi amerikkalaisostajiinkaan. Hän käytti vertailukohtana ’56 Studebaker Championia ja Commanderia mukavuuden ja ajettavuuden kannalta. Kyseinen lahjakkaana pidetty insinööri rekrytoitiin muuten pian General Motorsille. Pontiac Divisioonassa tämän John Z. DeLoreanin maine karttui, ja entisestään se kasvoi hänen vuonna 1973 perustamassa DeLorean Motor Companyssä. Edullinen suojaustapa Moottoripyörän talvivarastointiin Corvetten maineikkaan kilpahistorian jatkajaksi suunniteltu C8.R Uusi keskimoottorinen Chevrolet Corvette C8.R GTLM -ratakilpuri esiteltiin Petit Le Mansissa Road Atlantassa. Mallin ensimmäinen kilpailu tulee olemaan 25.–26. tammikuuta Daytonan 24 tunnin ajot. Raaserin vapaastihengittävästä 5,5-litraisesta V8-kilpamoottorista irtoaa 500 hevosvoimaa ja vääntöä 480 jalkapaunaa. Tuplaturbo DOHC-moottorissa on mm. ? at-plane -kampiakseli, jossa kiertokangen kaulojen ero on 180 astetta. Moottoreita tultaneen toimittamaan myös sarjatuotantoautoihin ainakin yli 300 kappaletta, koska se määrä vaaditaan FIA LM GTE -kilpaluokan luokituksen saamiseksi. Vaihteistona on Xtracin kuusivaihteinen sekventiaalivaihdelaatikko, joka on suunniteltu uudelleen siten, että se jättää enemmän tilaa takana aerodynaamista pitoa lisäävälle diffuusorille. Alcon Louis Saksalaisella Louis-moottoripyörätarvikekauppaketjulla on valikoimissaan moottoripyörien säilytystä varten suunniteltu polyeteeni-muovipussi VCI Folding Garage. Se on ilmatiivis ja käsitelty sisäpuolelta myrkyttömällä korroosionestoaineella (VCI). Aine muodostaa suojaavan kaasukehän muutamassa tunnissa suljettuun pussiin ja se vaikuttaa pari kautta, jonka jälkeen käsittely on uusittava. Lousin mukaan se ei vahingoita maali-, muovitai kumiosia, eikä siitä jää mitään moottoripyörän pinnoille. Saatavilla on kahta eri kokoa ja hinnat ovat alle 30 euroa. 22 V8-MAGAZINE 132211_.indd 22 28.10.2019 18.07.50
SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com Äänestä tämän numeron paras juttu! LUKIJAKILPAILU Äänestä mielestäsi tämän numeron paras juttu, niin osallistut akkukäyttöisen Black & Deckerin gyro driver ruuvinvääntimen arvontaan. Gyroskooppinen ruuvinväännin on varsin kätevä, sillä se vaihtaa pyörimissuuntaa automaattisesti ruuvinvääntimen asentoa muuttamalla. Palkinnon arvo on noin 50 euroa. Äänestää voit osoitteessa overdrive.? /kilpailut/. Ford F6 1948 ROTTAKUORKK I Rutkasti asennetta Westcoast Motor Show, Vaasa SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOL EHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOL EHTI SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOL EHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € ROTTAKUORKK I ROTTAKUORKK I ROTTAKUORKK I PÖLYTT ÄJÄ Duster 1970 UNIIKKI DeTomaso Pantera 1972 REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU UNIIKKI DeTomaso Pantera 1972 REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ REMMIA HDETTU PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ PÖLYTT ÄJÄ Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Plymou th Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 Duster 1970 REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU REMMIA HDETTU V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ Hanki omasi: v8.? /tilaa 132212_.indd 23 28.10.2019 12.58.12
Westcoast Motor Show, Vaasa 21.–22.9. KOVAN TASON PALUU Vuodesta 2014 lähtien järjestetyn Westcoast Motor Show’n kohdalla pidettiin viime syksynä välivuosi. Tauko ei vaikuttanut näyttelyn tasoon ainakaan alentavasti, sillä se oli tällä kertaa entistäkin ”suurempi ja kauniimpi”. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK. T apahtuman taustalla on nykyisin 14:sta alan harrastajasta koostuva Westcoast Street Cruisers Ry, joka perustettiin keväällä 2014 helpottamaan tuona samana syksynä ensi kertaa pidetyn näyttelyn käytännön järjestämistä. Alun perin ajatuksena oli saada aikaiseksi tasokas Amerikan autonäyttely, mutta lopulta se paisui nykyiseksi kaiken kattavaksi harrasteajoneuvotapahtumaksi. Ja sitä se on edelleenkin, sillä tämän kertaisessa show’ssa oli esillä yli 270 nelija kaksipyöräistä jenkeistä japseihin ja tuningeista klassikoihin, erilaisia kilpureita unohtamatta. Tapahtuma oli myös todella laadukas, mistä piti omalta osaltaan huolen parikymmentä ruotsalaista ajoneuvoa, joiden viimeistely oli ”maailman luokkaa”. Tapahtuman puuhamiehiin kuuluvan Jarkko Mäki-Istan mukaan näyttelyn tämän vuotisena teemana olivat rakennetut autot ja pyörät. Sen seurauksena etenkin rodeja, kustomeita sekä choppereita oli näytillä poikkeuksellisen paljon. Myöskin 60-vuotissyntymäpäiviä viettäviä 1959 vuosimallin edustajia oli esillä tavanomaista enemmän. – Suomessa ennen näkemätön Shelby-osasto oli sekin suunnitelmissa, mutta ruotsalainen ’65 Daytonan omistaja perui tulonsa viime hetkellä, harmittelee Mäki-Ista. Tosin turhaan, sillä kyllä ’66 AC Cobra 427:ssa, ’67 Ford GT 40 302:ssa ja ’68 Ford Mustang Shelby GT 500 KR 428 Cobra Jetissä oli ihmeteltävää ihan tarpeeksi. Näyttelyyn tutustui kahden aukiolopäivän aikana vajaat 5000 katsojaa, jotka olivat saadusta palautteesta päätellen tyytyväisiä näkemäänsä. Tyytyväisiä tapahtumaan ja sen järjestelyihin olivat myös näytteilleasettajat, joten jatkoa seurannee parin vuoden päästä. – Välivuoden ansiosta puuhaporukka ehtii vetää vähän henkeä ja kalustokin uusiutua siinä määrin, että tasokasta katsottavaa taas riittää, toteaa Mäki-Ista tulevaisuudensuunnitelmista. Ulf Mannfolkin vain 1026 kappaletta valmistetussa ’58 Buick Limited Riviera Hardtop Coupessa on punainen sisusta, joka toimii sinisen ulkokuoren kanssa yllättävän hyvin. Ei liene ihan tavanomaisempia yhdistelmiä. Yhtenäisesti viimeistellyt autoja asuntovaunuyhdistelmät säväyttävät aina, kuten Ralf Rågårdin pinkki ’58 Oldsmobile 98 Hardtop 371 ja ’69 SMV 14. ”Lilianiksi” nimetyn kromiOldsin kuntoakaan ei voi kuin kehua. Peter Strömsholmin nätti ’49 Dodge Wayfarer Business Coupe 267 on saanut keulalleen komeat liekit, jotka sopivat autoon kuin rusinat pullaan. Fenderskirtsit täydentävät tyylipuhtaan ”tail dragger”-olemuksen. Eemeli Stenströmin listoista ja ovenkahvoista karsitun tyylikkään ’66 Cadillac Sedan de Ville 429 Hardtopin viimeistelee hienostunut neljällä eri metallinhohtovihreällä toteutettu fadeaway-häivytysmaalaus. 24 V8-MAGAZINE 132288_.indd 24 28.10.2019 18.35.57
Ulf Mannfolkin vain 1026 kappaletta valmistetussa ’58 Buick Limited Riviera Hardtop Coupessa on punainen sisusta, joka toimii sinisen ulkokuoren kanssa yllättävän hyvin. Ei liene ihan tavanomaisempia yhdistelmiä. Ahkerana autorakentajana tunnetuksi tulleen Jaakko Kurun uusin tuotos on kesäksi 2019 valmistunut ’56 DeSoto Fireflite Sportsman 330 Hemi, jonka hienon työn jäljen tuomaristo palkitsi USA Top Ten valinnalla. Kustomeista räväkämpiin kuului ruotsalaisen Mikael Danielssonin lilalla metal flakella maalattu ’54 Pontiac Chieftain 327. ”The Sin” eli synniksi ristityn tinareen varustukseen kuului ViAirin ilmajouset joka kulmassa. Tukholmalaisen World of Classics-museon USA Top Teniin valitun ’59 Cadillac Eldorado Biarritz Convertiblen tehdasoptioista erikoisimpia olivat kolmella kaksikurkkuisella kaasarilla varustettu 390-kone ja ilmajousitus. Ilmeisestikin omistajansa Patricia Järviön mukaan ”Patricia”-mallinimen saanut full kustom on suomiauto, jonka purkaamosta pelastettu ’49 Fordin kori on saanut osakseen mittavat ja sopusuhtaiset muutostyöt. Peter Strömsholmin nätti ’49 Dodge Wayfarer Business Coupe 267 on saanut keulalleen komeat liekit, jotka sopivat autoon kuin rusinat pullaan. Fenderskirtsit täydentävät tyylipuhtaan ”tail dragger”-olemuksen. Eemeli Stenströmin listoista ja ovenkahvoista karsitun tyylikkään ’66 Cadillac Sedan de Ville 429 Hardtopin viimeistelee hienostunut neljällä eri metallinhohtovihreällä toteutettu fadeaway-häivytysmaalaus. Ford-friikeille silmänruokaa tarjosivat Kurt Högholmin mitä ilmeisemminkin alkuperäinen ’66 AC Cobra 427 ja ruotsalaisen Markus Wallströmin ’67 Ford GT40 -replica, jonka 302-pikkulohko oli varustettu ruiskulla. ? V8-MAGAZINE 25 132288_.indd 25 28.10.2019 18.36.45
? Jim Backullin yhdessä isänsä kanssa 15 vuoden ajan rakentama nätti ’67 Acadian Canso on ollut alkujaan neliovinen Sedan. Korimuutoksen lisäksi auto vastaa nykyisin Chevrolet Novaa yksityiskohtiensa osalta. Näyttely oli todella kovatasoinen, ja monta hienoa ajoneuvoa jäi ilman palkintoa. Yksi näistä oli ruotsalaisen Sven Grenholmin ’67 Pontiac GTO 400 Ram Air Hardtop Coupe, jonka viimeistelystä ei vikaa juuri löytynyt. Paikallista kiihdytyskalustoa edusti kunnialla Hannu Tekoniemen tyttärelleen Emilialle rakentama ja hienosti viimeistelty Pro ET -ryhmän ’69 AMC Javelin SST 512, joka valittiin aivan aiheesta Racing-luokan Top Fiveen. Monta hienoa Moparia entisöineen Kent Sandmanin tuorein taidonnäyte on 340-tehoversion ’72 Plymouth Duster. Sähäkkä Sassy Green -vihreä väri yhdistettynä alkuperäisiin mustiin teippauksiin toimii mainiosti. Antti Kaasalaisen voimaa uhkuva ’08 Ford Mustang Shelby GT 500 on aito Super Snake -erikoisversio, jonka ahdettu 5,4 litran pikkulohko tuottaa tuimat + 725 tehdashevosta! Huippuja luvataan huimat 320 km/h. Tapahtuman Best in Show’ksi raati rankkasi Kim Kronholmin radikaalisti rakennetun, BMW:n 5,0-litran veekasilla ruuditetun ’72 DeTomaso Panteran, jonka korimuutokset on tehty pellistä todella taidokkaasti. Ruotsalaisen Frans Sjölanderin upeassa ’55 Chevrolet Beauville Wagonissa on LT1 350-ruiskupikkulohko, nelivaihteinen 4LT60Eautomaatti ja ajettavaksi tehty alusta Willwood-levyjarruineen. Ansaittu USA Top Ten -valinta. 26 V8-MAGAZINE 132288_.indd 26 28.10.2019 18.37.36
Kevin Ömanin värinsä mukaan Red Rubyksi ristityn maukkaan ’83 Chevrolet Stepside 350:n maata raapiva stance on saavutettu Ride Techin alustan osilla ja Accuairin joka suuntaan säätyvällä ilmajousituksella. Mielenkiintoinen kotimainen uutuus oli myös Leif Mannfolkin ’57 Mercury Turnpike Cruiser Convertible 368, joka on vain 1265 kappaletta tehty aito Indy Pace Car -replica. Auton continental kit on tehdasasenteinen. Tom Svarvarsin ”show-tyylisen” ’33 Ford pickupin alkuperäistä peltikoria on channeloitu 3". Samankokoinen siivu on lähtenyt myös katon korkeudesta. Lava on tehty itse lasikuidusta, kuten myöskin takalokasuojat. Minkä Tero Muilun ’34 Chevrolet Master 350 häviää viimeistelyssä, niin sen auto voittaa tuplasti asenteensa puolesta. Suomi aihiosta tehty rottarodi oli Mattokeisari Oy -yhteistyötahon valinta parhaaksi USA-autoksi. Kotimaisiin rodi-uutuuksiin lukeutui Kari Kolehmaisen linjakas ’38 Chevrolet Business Coupe 350, joka on tuoretta tuontia Amerikasta. Ajettavaksi tehdyssä autossa on mm. Mustang II:n eturipustus levyjarruineen. Ruotsalaisen High Coast Low Life -kerhon kalustosta USA Top Ten -pystin pokkasi Mats Anderssonin ’83 Chevrolet El Camino 350. Hydraulijousituksen avulla auton sai mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin. Näyttelyn kohokohtiin kuului ruotsalaisen Sven Grenholmin kaunis ’32 Ford 5W Coupe 400, joka valittiin syystäkin USA Top Teniin. United Paci? cin uustuotantokorin kattoa oli laskettu juuri sopivasti, eli 2". V8-MAGAZINE 27 132288_.indd 27 28.10.2019 18.38.37
Chevrolet Corvette LSX454 1966 Keltakuumeinen Katapultti Oman auton voi ja saa rakentaa miten juuri sen itse kukin haluaa toteuttaa. Jotkut tekevät kaiken itse, kun taas toiset ostavat rakentelupalvelut joltain tietyltä ja kehuja osakseen saaneelta suunnalta. Kolmas mahdollinen vaihtoehto on hääriä niskapokana ja lisäkätenä rakentajan nurkissa kuukausikaupalla. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI MALINEN 28 V8-MAGAZINE 132335_.indd 28 28.10.2019 20.12.16
T ukholman Sollentunassa asuva Leif ”Leffe” Morin osti Corvettensa Helsingborgista vuonna 2011. Kaupantekohetkellä kyseessä oli alkuperäiskuntoinen matching numbers -auto 350 hv 327 cid pikkulohkolla ja manuaalivaihteistolla. Vette oli ollut aikaisemman omistajaperheen hallussa peräti 25 vuotta ja kyseessä oli kaikin puolin sekä ulkokuoreltaan että sisustaltaan hyvin hoidettu yksilö. Autosta oli entisten omistajien toimesta jo aikaisemmin nostettu koppa pois rungolta ja tehty tämän yhteydessä paljon tarpeellisia huoltoja korjaustoimenpiteitä. Leffe on kuitenkin ennättänyt tehdä ja teettää saman tempun uudestaan nykyisin autossa sijaitsevaa tekniikkaa varten. Epäonninen moottorikauppa Leffe osti Vetten pitääkseen auton tismalleen alkuperäiskuntoisena ajopelinä. Kauppojen jälkeen hän ajautui juttelemaan kuuluisan ruotsalaisen renkaanpolttohahmon ja lapsuudenkaverinsa ”Bjersanin” kanssa. Bjersan oli tilannut 1972 Chevy Novaansa 598-kuutiotuumaisen katumoottorin Jenkeistä. Pian Johan ryhtyi miettimään, että hänenkin Vettessä olisi ihan kiva olla joku reippaan hauska moottori. Kaverukset pääsivät sopuun siitä, että sama amerikkalainen moottorirakentaja kasaisi Leffelle täysalumiinisen racing-lohkoon perustuvan 434-vaparimoottorin. Moottori valmistui ruiskulla varustettuna, mutta vasta peräti 1,5 vuoden odotusajan jälkeen kesällä 2013. Odotusajan kuluessa Leffe ja Bjersan ennättivät matkustaa yhdessä Amerikkaan tarkistamaan jenkkiukon siistiltä näyttänyttä pajaa ja touhuja. Kotona Ruotsissa moottorin sinne saapuessa valkeni jäätävä totuus, lohko oli hitsattu aikaisemman kasaan halkeamisen jäljiltä. Leffen oltua yhteydessä moottorinvalmistajaan, huijariksi osoittautunut jenkki totesi rauhalliseen sävyyn, että ethän sinä tilannut täysin uutta lohkoa. Muutoinkin kaveri tuntui vain vedättävän eurooppalaisia, Bjersanin moottorin kalut hän taisi kustantaa Leffeltä saamillaan rahoilla ja Leffen moottorin kalut jonkun toisen huijatun kaverin taaloilla. ? Leif ”Leffe” Morinin 1966 Corvette eroaa monista kanssasisaristaan erilaisen värityksensä ja etenkin tekniikkansa puolesta. V8-MAGAZINE 29 132335_.indd 29 28.10.2019 20.12.35
Nuo kalut ja moottorinsa eri palikat Leffe onnistui sentään myymään erillisinä ja irrallaan eteenpäin, ja lopulta hän pääsi talousasioissa ainakin hyvin lähelle break even -nollatasoa, siis ilman suurempia tappioita. Vain rahtikulut jäivät hänen maksettavikseen. Bjersanin jo aikaisemmin itselleen tilaaman moottorin valmistuminen oli sekin venynyt paljon luvattua myöhempään. Tämän moottorin kanssa Bjersan meni välittömästi moottorija jarrupenkkivelhona tunnetun Mats Appelgrenin luokse näyttämään ja tarkistuttamaan ostostaan. Ylläri pylläri, heti ilmeni, että venttiilit osuivat mäntiin ja muuta vastaavaa pientä kivaa. Samassa yhteydessä Leffellä kävi mielessä, että hän ei ehkä koskaan saisi omaa moottoriaan Ruotsiin, eivätkä pelkopuheet osuneet edes pahasti pieleen. Periaatteessa jenkki olisi pahimmillaan voinut lähettää Ruotsiin vaikka puulaatikkoon pakatun säkillisen soraa. Tämä olisi toiminut Vetten keulalla yhtä hyvin kuin myöhässä valmistunut 434-kuutiotuumainen lohkeillut alumiinikasa. Moottoria odotellessaan Leffe päätyi ajatukseen rakentaa Vetten koko alustan uusiksi. Taakse oli ennätetty tilaamaan Västeråsissa sijaitsevan Autotechin omistaja Fredrikin kautta lasikuidusta valmistetut uudet lehtijouset ja kokonaan uudet etuja takaiskarit. Autotechin omistaja Fredrikin kanssa Leffe pääsi vieläpä sopuun, että hän voisi käydä auttamassa tavaroiden asennusvaiheessa niin pitkälle kuin hän ei vain liialti pyörisi pajan omistajan ja hänen työntekijöidensä jaloissa. Mutta heti kun ilmeni, että moottori ei suinkaan saapuisi Ruotsiin luvatussa aikataulussa, päätettiin projekti jättää keskeneräisenä seisomaan Västeråsiin. Tässä vaiheessa Leffe kehitteli uusia suunnitelmia niinkin pian kuin kuukauden sisällä, ja vielä tämän jälkeen auto makasi koskemattomana puolisen vuotta. Lisää odottelua Uutta potkua Leffe lähti hakemaan antamalla Fredrikille tehtäväksi hankkia tehdasuusi GM Performance LSX454-moottori ja vahvistettu 4L70E-automaatti. Tämän jälkeen Fredrik etsi omatoimisesti erityisesti Vetteä varten suunnitellut ja modernia ajattelua edustavat coil over -iskarein varustetut Shark Bite -pajan etuja taka-akselin ripustukset. Näin suunnitelmat muuttuivat paljon radikaalimpaan suuntaan aikaisemmin mainituista kuitujousista ja muista kilkkeistä. Näiden uusien ideoiden myötä Vette-projektin valmistuminen siirtyi taas ajateltua kauemmaksi. Fredrik käynnisti projektin ”Stage-2” vaiheen joulukuussa 2013. Ensin piti tietysti saada kotiin kaikki halutut ja tilatut palikat. Nykyisinhän jenkkipajoilla ja -valLeffe kutsuu autoaan katapultiksi, ja sen voi ymmärtää, kun paljastuu mitä konepellin alta löytyy. Vetten ohjaamo on tilava, mutta vain kahdelle henkilölle. Baerin suurimmat 14-tuumaiset levyt edessä ja hivenen pienemmät takana. 30 V8-MAGAZINE 132335_.indd 30 28.10.2019 20.14.00
mistajilla ei juuri kenelläkään ole tavaroita, ja sitä kautta rahaa makaamassa hyllyissä. Näin ollen odotteluun hukkui siihenkin taas enemmän aikaa. Fredrik käy itse Jenkeissä pakkaamassa omat konttinsa, joita hän lähettelee sieltä Ruotsin suuntaan keskimäärin kolmen kuukauden välein. Bjersan lähti Fredrikin kanssa Atlantin ylitse pakkaamaan kontin, jonka mukana lähti suurin osa Vetten palikoista, loput kamat saapuivat Ruotsiin lentorahtina. Vasta aivan kaikkien tarvikkeiden saavuttua Västeråsiin hyökkäsi Fredrik uudella tarmolla auton kimppuun, hän ei nimittäin halunnut toimia lukuisten keskeneräisten projektien kanssa, sillä keskittyminen yhteen kerrallaan toimii loppupäässä paljon paremmin. Pikemminkin tarkoituksena oli tehdä kaikki yhdellä kertaa lähtöviivalta ruutulipulle asti. Olihan Vette senKeulan ilme muuttuu nopeasti ajovalojen kannet avattuina. tään saanut odotella uutta huolenpitoa autonosturilla kattoa kohti nostettuna peräti 8 kuukautta. Sinällään Leffe oli siinä hyvässä asemassa, että Fredrik on hänen kaverinsa, joten asiat luonnistuivat paljon helpommin. Auton uudelleenrakentamisen yhteydessä Leffe kävi usein auttamassa Fredrikin pajalla omistajaa itseään ja auton ympärillä häärineitä työntekijöitä. Kesän lähestyessä tahti kiihtyi kiihtymistään ja päälle painoivat lukuisat eri tapahtumat, eikä vähiten Västeråsin Power Big Meet -tapahtuma. Leffe itse kertoo ahkeroineensa jo talven aikana Västeråsissa Vetten ympärillä yli 200 tuntia, ja lopulta kevätrutistuksen yhteydessä kokonaiset kaksi kuukautta putkeen. Valmistuminen häämöttää Projektin toteuttaminen ei lopulta ollut mikään ihan kädenkäänteessä ja bolt on -osin kasattu helppo nakki. Runkoon jouduttiin hitsailemaan useita uusia kiinnityspisteitä ja erilaisia mittoja oli samassa yhteydessä pakko käväistä katsastamassa useilla eri suunnilla. Tehtävää ei yhtään helpottanut sekään, että Ruotsissa ei kenelläkään muulla Vette-omistajalla ollut olemassa samanlaista alustapakettia, mistä olisi voinut ottaa edes pikkuruisen verran mallia. Valmista kalua Vetestä syntyi juuri vuoden 2014 Power Meetin kynnyksellä. Ulkokuoren osalta Leffen ei ole tarvinnut maalauttaa autoaan uusiksi, kyseessä on sama väri, minkälaisena hän osti auton Helsingborgista. Väri sinällään on tyylikäs ja samalla riittävän harvinainen. Silti hienosti juuri tämän Vetten muotoihin istuva ja muotoja sopivasti korostava. Alustan ja rungon Leffe ja Fredrik putsasivat huolellisesti, ja maalasivat sen jälkeen kaiken. Sisusta on verhoiltu kokonaan uusiksi, mutta tarkasti alkuperäisen mallin mukaan. Moderni Shark Bite coil over -ripustus takaa hyvät kyydit maantiellä. V8-MAGAZINE 31 132335_.indd 31 28.10.2019 20.15.47
Vetteä on käytetty PPF:llä ”Ärtanin” luona Krylbossa, ja hän on tehnyt siellä paljon hienosäätöä moottorinohjauksen ja muiden pikkujuttujen kanssa. Ärtan tunnetaan erityisesti raceja drag racehommien parissa osaavana kaverina. Vetteä on niin ikään käytetty Andersin luona Spångassa, ja hän katsoo kokonaiskuvaa enemmän ajettavuuden ja luotettavuuden näkökulmasta. Anders ei etsi huipputehoa moottorijarrusta, vaan keskittyy enemmän kokonaisuuteen liittyviin perussäätöihin. Nykyiset elektronisten polttoaineen ruiskujärjestelmien aivot hakevat omapäisesti koko ajan omia säätöjään auton käyttötavan mukaan. Leffe kertoo ensimmäisten 3000 kilometrin ajan Vetten moottorin käyneen hyvinkin ihmeellisellä tavalla. Kaupunkiliikenteessä ruiskun aivot olivat hakeutuneet cityajoasentoon ja siihen perään maantielle lähdettäessä Leffestä tuntui siltä kuin koneessa ei olisi ollut kaikki sylinterit hereillä. Tämän jälkeen kaupunkiin palatessa moottorin aivot tuntuivat taas ihmettelevän, että haloo missä mennään? Näihin asioihin Anders paneutui erityisen suurella huolella ja aivot on sittemmin saatu toimimaan ja heräilemään paljon paremmin. Edelleen Leffestä tuntuu siltä, että normi maantienopeuksilla ajettaessa 2000 rpm kierrosalueella 120 km/h, koneen käynti vaeltaa, vaikkakin tiedonkeruu näyttää, että sillä suunnalla käynti olisi täysin puhdasta. Ajoittain Leffellä on käynyt mielessä, että mahtaako hän itse olla päästään kipeä, koska hän ei ole ollut ihan sata prosenttisen tyytyväinen moottorin käyntiin. Kaikki kuitenkin perustuu hänen omiin tuntemuksiinsa. Voihan myös olla niinkin, että kaikki nuo tuntemukset ja vaeltaminen perustuvat moottorin ja vaihteiston yhteistyön puolelta johtuviin asioihin. Ruiskun Connecting Cruise -aivoista löytyy lukematon määrä eri parametrejä. Näiden ympärillä Anders on jumpannut ja pohtinut uusia ratkaisuja. Leffe on kuitenkin jo tähän astisiin ajonautintoihinsa ja kokemuksiinsa perustuen ollut enemmän kuin tyytyväinen moottorin toiminAuton todelliset linjakkaat muodot paljastuvat takavinkkelistä katsottuna. taan ja auton tarjoamaan kyytiin. Leffe itse kutsuu Vetteään hienoviritteiseksi katapultiksi. Se on äärimmäisen sähäkkä kulkemaan ja komentojen kanssa saa olla varovainen, mutta oikein käsiteltynä nautinto on aivan huippua. Vette-projektia käynnistäessään Leffellä oli selvä kuva siitä mitä hän halusi. Täydellisyyttä hipova käyttöauto kiilui hänen ajatuksissaan vimpan päälle hienoa näyttelyautoa enemmän. Omasta mielestään hän katsoo päässeensä tavoitellulle tasolle 90 prosentin tarkkuudella. Auton alla pyörivät 18-tuumaiset American Racing -vanteet ja vannevalinta osui edellä mainittuihin jo pelkästään siitä syystä, että etupäästä löytyy Baerin suurimmat 14-tuumaiset levyt kuudella puristimella, ja takaa vastaavasti hivenen pienemmät levyt neljällä puristimella. Isot jarrut vaativat hyvää ja tunnokasta jarrupainetta, ja Leffe onkin jo päättänyt asentaa samanlaisen ja hyväksi todetun hydroboosterin, minkälainen hänen toisesta harrasteautostaan, hienosta 1955 Classic Chevystä löytyy. Rengasvalintojen kohdalla päädyttiin Kumho Ecsta LE Sport -kumeihin. Edessä rengaskoko on 225/45ZR18 ja takana 255/45ZR18. Leffe ei halunnut vanteiden ympärille pelkkää Pro Touring -tyylistä ohuehkoa teippikerrosta, pikemminkin nämä alla olevat nykyiset ja aavistuksen korkeampisivuiset. Kuten kaikki autoharrastajat tietävät, aina löytyy joitain pikkuasioita jotka voisi tehdä erilailla tai paremmin. Leffe uskaltaa koska tahansa jättää autonsa kadunvarteen parkkiin ja ihmiset saavat katsoa ja ihailla sitä. Tätä Vetteä ei ole lähdetty tarkoitushakuisesti hiomaan miksikään särmittömäksi timantiksi. Vette on Leffen silmin katsottuna ja omakohtaisten tuntumien perusteella erittäin kuljettajaystävällinen. Haluttaessa äärimmäisen nopea ja silti maantieajossa polttoainekulutus pysyy normi vauhdeissa tasolla 10 litraa satasella. Voivatko autoharrastajan toiveet ja unelmat paljoakaan paremmin toteutua? Leffen Vette oli alun perin varustettu 350 hv 327-pikkulohkolla ja manuaalilla, nyt vaihtaminen suoriutuu automaatilla. Tässä yhteydessä Leffe vahvisti molempien etupenkkien selkänojat kestämään paremmin raskaalla kaasujalalla konehuoneen suuntaan annettuja komentoja. Kaikki eivät sitä ihan ensisilmäyksellä huomaa, mutta pohjalevyä on nostettu etureunastaan aavistuksen verran ylöspäin antamaan paremmin tilaa Leffen hankkimille longtube-mallisille pakosarjoille. Muussa tapauksessa nämä pakosarjat olisivat jääneet aivan liian alas ja tätä kautta alttiiksi pohjakosketuksille ajoalustan kanssa. Tämä Vette on muutostöidensä ja 10 cm maavaransa kanssa sen verran matala, että väärin vaikkapa bensa-aseman pihaan käännyttäessä rungon poikittaisvahvistuksien läpi kulkevat pakoputket ottavat maakosketuksia. Puhumattakaan, että pakosarjat olisi jätetty vielä alemmalle tasolle, ilman pohjalevyyn kohdistettuja muokkauksia. Hienosäätöä Käytössä Vette on osoittautunut hienoksi ajettavaksi. Moottorin toiminnan kanssa on kuitenkin ollut pientä jumppaa, ei sinänsä mitään teknisiä ongelmia. Pikemminkin tämä on vaatinut vain pieniä justeerauksia. Moottorin ilmanottoa varten Fredrik ja Leffe rakensivat konehuoneeseen kaksihaaraisen ilmanoton, mutta sen kera konepellin kanssa ilmeni turbulenssiä, eikä kone käynyt puhtaasti. 32 V8-MAGAZINE 132335_.indd 32 28.10.2019 20.17.04
WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA Jo 15 vuoden kokemuksella Konttikuljetukset, lentorahdit ym. AMERIKAN autot, 4X4 Pick upit, moottoripyörät, varaosat, tuning, erikoisvanteet. EBAY Osta suoraan ilman välikäsiä! Tapani Iivanainen Usan suunta +1561 632-5154 Seija Iivanainen ’’ +1561 632-5153 Office ’’ 1 803 796 5183 E-mail benzboy@benzboy.com Automaattivaihteistojen erikoisliike Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA Puh. 09-302847 / 050-3305780, fax 09-3401073 e-mail: jaakko.husso@pp.inet.fi Autoverhoilut kaikkiin USA-autoihin! Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Autonsuojapeitteet kaikkiin malleihin. • Meillä on myös muita autonsisustustarvikkeita. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! www.westfix.fi, westfix@netikka.fi Korsnäs Biloch Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs (06) 364 1406 Amer Trading, Inc. Florida auto dealer since 1991 www.amercars.com Myymme, välitämme autot ja moottoripyörät, Ebay jne. Kontit Floridasta viikottain! USA:n sisäiset kuljetukset! Kysy lisää! AUTOT, PYÖRÄT, OSAT USA:STA Tilaa osasi itse tallillemme, maksa vain merirahdista 1851 NW 9th St., Okeechobee, FL 34972, USA/oma nimi amercars@msn.com Soitot suomeksi klo 15.00 jälk. (aikaero) +1-561-7623060 / Marco Casagrande Kimonkyläntie 194 puh. 040 5617427 rodit, customit rakentelu raatohitsaukset Ls swap frame off ym. APY Artjärven autokorj mo APY-mainos-V8-0319_61x67.indd 1 11.3.2019 12.38.50 Hanki omasi: v8.? /tilaa V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ 132228_.indd 33 28.10.2019 13.31.21
Ford F6 2 ton 1948 TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S iitä on kulunut jo 28 vuotta, kun Kallen autoja on esitelty viimeksi lehdessä. Vuoden 1992 ensimmäisessä numerossa kansaa ilahdutettiin persoonallisella ’61 Cadillac Coupe de Villellä. 60-luvun alun Käkkylä ei ollut mikään perinteinen kustom-aihio 90-luvun alussa, eikä se ole sitä vielä tänä päivänäkään. Kalle ei vaan yksinkertaisesti halunnut talsia hyväksi todettuja polkuja, vaan ”vieraat polut” herättivät miehessä enemmän intohimoa. Näin kustom-alttarille kuskattiin monien yllätykseksi sikariportaan kulkine, josta Kalle leipoi omien mieltymystensä mukaisen katseenkääntäjän. Valmis auto oli helppo tunnistaa ns. Suomi-kustomiksi, jollaisia alkoi näkyä maanteillämme enenevässä määrin kultaisella 80-luvulla. Japsikotterosta Amerikan herkkuun Cadillac oli Kallen ensimmäinen jenkkiauto, jonka 16-vuotias nuorukainen hankki kotitalliinsa 80-luvun lopulla. Siihen aikaan ei ollut kovinkaan yleistä, että jenkkitaival aloitettiin pramealla Caddyllä. Tänä päivänä on tilanne toinen, koska aihioita on nyt tarjolla huomattavasti enemmän kuin ns. uustuonnin aikakautena. Kallen polte jenkkiautoiluun syntyi jo vuosia aiemmin. Eikä mikään ihme, sillä hän asui Loimaalla, missä on pitkät perinteet jenkkiautoilulle. – Coupe de Ville ei kuitenkaan ollut ensimmäinen autoni. Olin vasta 10-vuotias, kun sain hankkia japsikinnerin lähinnä jäärata-ajokiksi. Riisuin autosta pois kaiken ylimääräisen, joten kyse taisi olla jo tuolloin jonkinmoisesta kustomoinnin esiasteesta. Cadillac oli uitettu Suomeen uustuonnin kultavuosina. Käytännössä siis heti, kun kuusykkösiä oli ylipäätään mahdollista roudata takapajulaan ilman älyttömän suuria veroseuraamuksia. Maahantuojan oli tiettävästi tarkoitus entisöidä Cadillac, mutta projekti ei lopulta saanut tuulta siipiensä alle. Aihio oli erinomainen myös entisöintiä silmällä pitäen, koska kyse ei ollut mistään korroosion tiuhaan Kalle Uusitalon rottakuosisessa Ford F6 kuorma-autossa on rutkasti asennetta! Rat rod -henkisiä rodeja on nähty vuosien saatossa jos jonkinmoisia, mutta loimaalaismiehen brutaali kuorkki pistää tuplatakarenkaineen jauhot suuhun jo kaiken nähneelle kadunmiehelle. 34 V8-MAGAZINE 132293_.indd 34 28.10.2019 16.19.11
lounastamasta yksilöstä. Päätin lopulta pelastaa Coupe de Villen entisöinniltä, huikkaa Kalle pilke silmäkulmassa. Katu-uskottava kustom syntyi melko perinteisillä toimenpiteillä, kuten katon madalluksella viidellä sentillä. Choppauksen yhteydessä kattoa jouduttiin samalla myös pidentämään. Suomi-kustom -tatsia toivat pienehkö ovaalinmallinen takaikkuna ja vähintään omaperäinen continental kit yhdessä uudelleen muotoillun takapään kera. Maskiaukkoon iskettiin peräti 11 Volkswagen Kuplan puskurikäpyä. – Käkkylä tuli luonnollisesti myös tontitettua. Tämän johdosta asensin sekä 390-moottorin että Hydramatic-vaihteiston öljypohjien suojaksi eräänlaiset panssarilevyt, jotka puolsivat paikkaansa käytössä. Maalasin auton lopulta vaaleansiniseksi. Kylkiin maalattiin vielä yksinkertaiset scallop-koristeet tummansinisellä sävyllä toteutettuna, muistelee Kalle, jonka kotitallista Coupe de Ville löytyy edelleen. Yllätysbongaus Craiglistilta Kallen kutom herätti aikanaan myös toimituksen mielenkiinnon. Näin auto päätyi esiteltäväksi lehdessä. Kuvauspaikaksi valiVajaassa kolmessa vuosikymmenessä on kuvauskohde vaihtunut ja Kallekin on aavistuksen miehistynyt sitten viime näkemän. Kallen ’61 Cadillac Coupe de Ville kuvattiin Heimolinnan edessä 1991 ja esiteltiin vuoden 1992 ensimmäisessä numerossa. ton öljypohjien suojaksi eräänlaiset panston öljypohjien suojaksi eräänlaiset panssarilevyt, jotka puolsivat paikkaansa käytössä. Maalasin auton lopulta vaaleansiniseksi. Kylkiin maalattiin vielä yksinkertaiVajaassa kolmessa vuosikymmenessä Eipä voisi kuorma-auto olla juurikaan enää härskimpi! Kallen tontitettu F6 on Fordin ensimmäisen sukupolven F-sarjalaisia (’48–’52), jotka debytoivat juuri vuodeksi 1948. Ne korvasivat vuodesta 1941 tuotannossa olleet edeltäjänsä. koitui Loimaan keskustassa sijaitseva konserttija juhlatalo Heimolinna. Historiallinen rakennus on vuosien saatossa toiminut muun muassa suojeluskuntatalona. Sen yhteydessä on toiminut myös elokuvateatteri ja muuta aktiviteettia. Perinteitä kunnioittaen valikoin kuvauspaikaksi myös Heimolinnan, kuten legenV8-MAGAZINE 35 132293_.indd 35 28.10.2019 16.20.00
daarinen Fiskis vuosikymmeniä sitten. Kohde oli nyt eri ja Kallekin oli vuosien saatossa jonnin verran miehistynyt. Tällä erää kuvattavaksi päätyi miehen härski ’48 Ford F6 kuormuri, jota voinee samalla kutsua melkoiseksi ihmismagneetiksi. Emme ehtineet nimittäin viritellä edes kuvauskalustoa valmiiksi, kun paikalle ilmaantui jo ensimmäinen utelias kaduntallaaja. Hieman oli pokassa pitelemistä, kun kadunmies tiedusteli Kallelta, että onko auto kolaroitu. Ilmeisesti lokasuojattomuus sai kiesin näyttämään asiaan perehtymättömän silmissä tosiaan kolaroidulta. – Tutkailin yhtenä joulukuisena iltana 2017 jenkkiläisen Craiglistin tarjontaa. En ollut varsinaisesti etsimässä mitään tiettyä autoa. Bongasin chicagolaisen myyjän ilmoituksen, jossa kaupiteltiin härskinoloista kakstonnista F6 pickupia. Ilmoitus oli tullut verkkopalveluun vasta hetki sitten. Kohde kolahti välittömästi, joten laitoin siltä istumalta viestiä Yhdysvaltoihin Sami´s Bikes LLC:n Sami Minkkiselle, joka on tuottanut kaksija nelipyöräisiä menopelejä USA:sta Suomeen aina 90-luvulta saakka. Sami vaikuttaa Michiganin Grand Rapidsissa, josta on neljän tunnin ajomatka Chicagoon. Tiedustelin Samilta, josko hänellä olisi menoa Chicagon suunnalle lähipäivien aikana. Sami pyysi linkkiä ilmoitukseen, minkä nähtyään hän totesi sen olevan riittävän hyvä syy pistäytyä Chicagossa, toteaa Kalle. Kaverukset sopivat, että Sami ottaa yhteyttä myyjään ja kyselee papereiden ja muiden perään. Sami soitti puolen tunnin kuluttua ja ilmoitti, että paperiasiat ovat kunnossa, ja kärrykin on jo kiinnitettynä vetoautoon, joten haetaanko kohde pois kuleksimasta. Kalle näytti vihreätä valoa ja loppu on historiaa. F6:nen oli myös Samista sen verran mukavanoloinen pirssi, että hän pyysi Kallelta lupaa käyttää kuorkkia muutaman viikon ajan, ennen kuin se kontitettaisiin ja laivattaisiin kohti Suomea. Rengistä isännäksi – Kuormuri saapui Suomeen kevättalvella 2018. Ei ollut suuri yllätys, että auto näytti luonnossa entistäkin härskimmältä. Chevroletin isolohkon käyntiäänet olivat myös melkoisen miehekkäät, sillä pakopuolella oli ainoastaan lyhyet suorat putket kuin jossakin dragsterissa konsanaan. Asensin Craiglistilta bongattu brutaali F6:nen oli Kallelle kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Lähes koko ikänsä Harrikoiden parissa puuhastelleelle loimaalaismiehelle isolla kädellä roddattu pikkis tarjoaa vastaavaa vapauden tunnetta kuin kaksipyöräisellä kurvailu. kuluttua ja ilmoitti, että paperiasiat ovat Jykevä runko suorastaan nuolee maanteitä. Tälle rotikselle ovat nykyaikaiset hidastetöyssyt kuin punainen vaate härälle, vaikka takapään ilmajousitus hieman helpottaa kulkua. 8-pulttisista vanteistakin näkee, että tässä ei ole kyse mistään höyhensarjan rodipikkiksestä. Etuakseli on tuettu ”hiuspinneillä”. Työjuhdan urakointia käskyttää Chevroletin isolohkovinkkeli, josta löytyy vääntöä ja tehoa ihan riittävästi. Kuormurin pysähtymistä avittavat hydroboost-tehostin ja jarrulevyt etuakselistolla. Moottorin tulppien vaihtaminen on helpompaa kuin kaurapuuron syönti. 36 V8-MAGAZINE 132293_.indd 36 28.10.2019 16.21.06
tilalle peltisarjat ja pakoputkistot, jotka päättyvät jo ohjaamon takaseinän tienoille. Pakoäänet ovat muutoksenkin jälkeen katu-uskottavalla tasolla, naurahtaa Kalle. Fordiin oli tehtävä muitakin toimenpiteitä pakoputkiston uusimisen lisäksi, kuten puuttuvan lämmityslaitteen asentaminen kabiiniin. Autossa oli hankintahetkellä vain lyhyet ajovalot, eikä edestä löytynyt vilkkuja lainkaan. Oli siis toteutettava lisäsähköistystä. Olemassa olevat ajovaloumpiot voitiin jatkohyödyntää myös pitkille valoille. Lyhtyjen läheisyyteen asennettiin vielä pienehköt irralliset vilkkuvalot, jotka ovat tuttuja tarvikkeita konepyöristä. Niitä valoja löytyi omasta takaa, sillä Kalle isännöi monille motoristeille tuttua Loimaan V-Twin Cityä. Vajaassa kolmessa vuosikymtilalle peltisarjat ja pakoputkistot, jotka menessä oli tapahtunut muutoksia myös työrintamalla, sillä edellisen Heimolinna-kuvauksen aikana Kalle toimi vielä työntekijänä samassa yrityksessä, mutta siirtyi myöhemmässä vaiheessa heiluttamaan Harrikkamestan tahtipuikkoa yrittäjänä. – V-Twin City Oy sijaitsi aikanaan samassa rakennuksessa kuin loimaalaisen Matti Rautakummun US Center Oy. Mattihan tuli monille pitkänlinjan jenkkiautoilijoille tutuksi eräästä tipunkeltaisesta ’65 Chevrolet Chevy II 2d sedanista, jota oli mm. chopattu ja levitetty. Työympäristö oli siihen aikaan enemmän kuin motivoiva, sillä US Centerin huudeilla pyöri monenkirjavaa jenkkikalustoa ja omalla työpaikalla vastaavasti toinen toistaan komeampia moottoripyöriä. US Center sijaitsee edelleen saman kadun varrella, mutta nykyään kivenheiton päässä V-Twin Citystä, selventää Kalle. Janoinen isolohko Ensimmäiset reissut uudella hankinnalla ovat usein ne ikimuistoisimmat. Näin kävi myös Kallelle, jonka ensimmäinen pidempi ajomatka suuntautui Tampereelle. Ikimuistoisen reissusta teki kuitenkin tässä tapauksessa bensiinin hupeneminen, sillä isolohkon kaasuttimen säädöt olivat päin prinkkalaa. Näin menovettä kului hulppeat 70 litraa satasella! Huoltikset tulivat enemmän kuin tutuiksi sillä reissulla. – Vaihdoin kaasuttimeen mm. suuttimia ja venttiileitä. Korvasin samassa yhteydessä valurautaisen imusarjan Edelbrockin alumiinisella Performerilla. Tämän jälkeen polttoaineen kulutus putosi merkittävästi, iloitsee Kalle. F-sarjalaisiin oli valittavissa yli 70 vuotta sitten seitsemän eri moottorivaihtoehtoa. F6:seen oli tilauskaavakkeesta rastitettavissa kahta eri Lättäpää-kuutosta, joko 226tai 254-kuutiotuumaisena. Viimeksi mainittua pataa sai ainoastaan F-kuutoseen. V8-moottoria oli myös tarjolla 239-kuutiotuumaisena Flatheadina. F-sarjalaisten kuutiotilavuudeltaan suurin pannu oli 337 cid:n V8-lättis, jota sai virallisesti kuitenkin vain F7ja F8-raskassarjalaisiin. Lättäpää on Kallen kuorkissa menneen talven lumia, kun sivuventtiilipadan sijaan konetilassa pauhaa nykyaikaisempi kansiventtiilivinkkeli. Ohjaamon koruttomuus natsaa brutaaliin ulkokuoreen. Vaihteistoa käskytetään uniikilla shifterillä, joka valmistui italialaisesta mustaruutihaulikosta. Vaijeriratti luo sopivasti äijähenkeä muutenkin karuun kokonaisuuteen. Autossa ei ollut hankintahetkellä käsijarrua, joten Kallen piti rakentaa sellainen. tilalle peltisarjat ja pakoputkistot, jotka tilalle peltisarjat ja pakoputkistot, jotka menessä oli tapahtunut muutoksia myös menessä oli tapahtunut muutoksia myös työrintamalla, sillä edellisen Heimolinna-kuedelleen saman kadun varrella, mutta nykyään kivenheiton päässä V-Twin Citystä, Ohjaamon koruttomuus natsaa brutaaliin ulkokuoreen. Ohjaamon koruttomuus natsaa brutaaliin ulkokuoreen. Vaihteistoa käskytetään uniikilla shifterillä, joka valmistui italialaisesta mustaruutihaulikosta. Vaijeriratti luo sopivasti äijähenkeä muutenkin karuun Vaijeriratti luo sopivasti äijähenkeä muutenkin karuun kokonaisuuteen. Autossa ei ollut hankintahetkellä kokonaisuuteen. Autossa ei ollut hankintahetkellä käsijarrua, joten Kallen piti rakentaa sellainen. käsijarrua, joten Kallen piti rakentaa sellainen. 10-pulttinen taka-akseli on tiettävästi hyödynnetty 90-luvun taitteen Chevy pickupista. Samasta pikkiksestä on hyödynnetty myös vaihteisto ja moottori. Huomaa persoonallinen kilpiteline. Etupään jousituksesta vastaa poikittainen lehtijousipakka. Jenkkirakentaja on asentanut etuakseliston yhteyteen levyjarrut 90-luvun taitteen Chevy pikkiksestä. Kulahtanutta maskia on koristeltu straipeilla. Lavalle on sijoitettu nostalgisia kylmälaukkuja, joissa voi kuljettaa juomien ohessa vaikka työkaluja. V8-MAGAZINE 37 132293_.indd 37 28.10.2019 16.23.16
Gulf Historic Race Cup 2019 Kokemus oli valttia mestaruuspistejahdissa varsinkin suurimmissa kuutiotilavuusluokissa Gulf Historic Race Cupissa. Kaiken kaikkiaan pisteitä jaettiin 24 luokassa. TEKSTI JA KUVAT HANNELE HATANPÄÄ ka-ajoissa, mutta kisalähtöjen voitot kirjattiin BMW 1800Ti:llä ajavalle Markku Pietilälle Liukkosen ollessa FIA:n valvojana historiallisten F1:sten kisassa Magny-Coursissa. Ainoastaan Ahvenistolla kilpaillut Falcon-kuljettaja Henry Snabb meni menojaan niin aika-ajossa kuin kilpailuissa. ”Ylivuotisilla renkailla” Liukkonen oli niin aika-ajojen kuin molempien kisojen kakkonen. Silver-fish Racing palasi pienen tauon jälkeen kilparadoille – ’65 Plymouth Barracudalla sijoituksia kalasteleva Harri Ukkonen oli lähtöjen kolmonen. Motoparkissa Ukkonen näytti taivaan merkit kilpakumppaneilleen ollen nopein niin aika-ajossa kuin finaalikilpailuissakin. Liukkonen oli kahdesti kakkonen varmistaen samalla F/A-luokan sarjamestaruuden. Sarjahopealle sijoittunut Itävuori ei päässyt Porschellaan lähtöihin takapyörän keskiön pettäessä aika-ajossa. Neljään osakilpailuun osallistunut Ukkonen oli lopulta sarjan kolmas. Roadsport V8 Kemoran rataprofiili on suosiollinen V8-autoille. Ensimmäisenä ruutulipulle luisteli vesikelillä V8-luokkalaisista Ari Mikkola Ahvenistolla vantaalainen Juha Liukkonen piti Falconillaan iisalmelaisen Harri Ukkosen Barracudan takanaan. Barracudaan on ollut rakenteilla uusi moottori, mutta vanhallakin ehti. VANHAA KUNNON V8-VOIMAA RADALLA Ahvenistolla Camaro-kuljettaja Juha Liukkonen pääsi lähdöstä ’88 Vettellä kilpailevan tamperelaisen Jukka Sjöstedtin edelle. Parin kierroksen vääntämisen jälkeen Vette siirtyi V8-luokan piikkipaikalle. Y li puolet kahdeksasta osakilpailuista ajettiin kostealla radalla luokasta riippuen. Kolein keli ja vetisimmät sateet osuivat Motoparkin finaaliin. Uusina luokkina mukaan sarjaan tulivat Fiat Historic Ratapotti, jossa kilpaillaan 1-ryhmän Fiat 127:lla, sekä koko sarjan nopein luokka, Formula 3:set. Historic F/A Kemoran osakilpailuissa ratasarjan konkarin Juha Liukkosen ajama '64 Ford Falcon Sprint liiti niin paalupaikalle kuin voittoihin Historic F/A -luokassa. 911 Porschella kilpailevan Jussi Itävuoren oli tyytyminen kakkossijoihin. Botniaringillä Itävuori oli nopein ai38 V8-MAGAZINE 132295_.indd 38 28.10.2019 19.57.54
Kokkolalainen Ari Mikkola palasi sarjamestaruuskantaan ’87 Camarollaan. Takana hiillostavan, mäntsäläläisen Markus Vuoren ’89 Mustang oli Botniaringilla ensikertaa kisatoimissa. Roadsport A:ssa mestariksi taituroi hyvinkääläinen Heikki Mattila 3,2-litraisella ’69 Opel Commodorella viidellä voitolla ja kakkostilalla. Kalantilaisella Markku Hannulalla otti viidennen mestaruutensa Roadsport 2A:ssa ’95 BMW M3:lla. ’87 Camarolla, Petri Raution ollessa kakkonen ’80 Porsche 928 S:llä. Sijoitukset toistuivat sunnuntain kisassa. Tiimikaverit Jukka Rytiniemi ’64 Chevy II:lla ja Mikkola Camarolla veivät Botniaringin kisaviikonlopun nimiinsä. Rytiniemi voitti molemmat lähdöt, Mikkolan ollessa toinen. Aiemmin Escortilla Roadsport B:ssä kilpaillut Markus Vuori ajoi ensimmäisen kisansa Fox-korisella ’89 GT-Mustangilla. Tuloksena oli kaksi kolmatta sijaa. Historic Grand Race Ahvenistolla houkutteli paikalle lähes 170 kilpailijaa. Jukka Sjöstedt tehtaili C4 Corvettella tuplavoitot V8-luokassa. Runsas viikko ennen kisaa alatukivarsi repesi harjoituksissa ja taka-akseli, iskarit, tukivarret ja vetonivelet menivät vaihtoon. Mikkola oli ensimmäisen osakisan kakkonen ennen Juha Liukkosen ’70 1/2 Camaroa. Viikonlopun toisessa lähdössä Liukkonen nousi kakkoseksi ja ensimmäisen kisan keskeyttänyt Vuori oli kolmas Mustangilla. Mikkola ajoi neljänneksi. Mestaruuden jo Ahvenistolla varmistanut Mikkola ei osallistunut Motoparkin finaaleihin. V8-luokan nopeimman aika-ajoajan kellottanut Liukkonen voitti ensimmäisen koitoksen ja oli toinen viimeisessä kisassa, jonka Rytiniemi voitti. Vuori oli ensimmäisessä startissa toinen, Rytiniemen ollessa kolmas. Kaikki kisat maaliin kaudella tahkonnut Rautio toi Porschensa toisen lähdön kolmosena maaliviivalle ja sijoittui luokan sarjakakkoseksi. Vuori saavutti tälle kaudelle valmistuneella autolla sarjan kolmossijan. Sarjapisteet löytyvät kokonaisuudessaan nettiosoitteesta: www.historicrace.fi/cup/. V8-luokan sarjakolmosen, lapaluotolaisen Petri Raution näyttävässä 928 S Porschessa on 360 cid V8. V8-MAGAZINE 39 132295_.indd 39 28.10.2019 20.37.07
60-luvun pikkikset 60ja 70 -lukujen vaihteen Chevy pickupit ovat olleet suosittuja uudesta pitäen, mutta roddarit etsivät yleensä erikoisia malleja. Ensin suosiossa olivat lyhytlavaiset stepside-mallit, mutta pian niiden jälkeen rakentajat ostivat lyhytlavaisia eetside-malleja. Kuvien pikkis on harvinainen malli pienellä takaikkunalla. Tämä ’67 Chevy kuului alkujaan malliston yksinkertaisimpaan ja halvimpaan päähän, suoralla kuutosmoottorilla ja kolmivaihteisella manuaalilla. Tänään alustaltaan madallettu auto liikkuu LS-moottorilla ja 4L-60 nelivaihteisella automaatilla. Jenkkikirjeenvaihtajamme Bo Bertilsson kokosi viimeisimmät kuulumiset Atlantin takaa. Cal lookerien comeback Alkuvuodesta Pomonassa järjestetyssä Grand National Roadster Show’ssa German Folks -klubin iso osasto ennustelee California lookereiden vahvaa paluuta. Jäsenja kalustomäärä kasvaa, vaikka Kalifornia Kuplia ei olekaan näkynyt lehdissä tai netissä. Yksi suosion merkki on, että vanhojen Volkswagenien hinnat ovat nousseet ja autoja on vaikea löytää. Nelioviset hot rodit? Nelioviset 30-luvun Fordit eivät ole perinteisesti olleet roddareiden ostoslistan kärjessä. ’32 Ford on street rodina halutuin kaikissa versioissaan: roadster, 3Wja 5W Coupet… Mutta montaa hot roddattua Fordoria ei ole näkynyt. Toisin on nyt, kun alkuperäiset 30-luvun Fordit alkavat olla kiven alla ja replicat kalliita. Niinpä roddarit suuntaavat enenevässä määrin katseensa neliovisiin malleihin. Ovien määrä ei ole tosiaankaan este näyttävän rodin tekemiselle. Jeepster Willys-Overland laajensi maasturimallistoaan toisen maailmansodan jälkeen sporttisemmalla versiolla ja esitteli Jeepsterin 1948. Autossa oli sama perusrunko kuin pickupissa ja Wagonissa, mutta ilme muutettiin henkilöautomaisemmaksi linjakkaalla avomallin korilla. Jeepster ei saavuttanut toivottua suosiota ja niitä valmistettiin 1948–1950 vain noin 20 000 kappaletta. Isoin moottorivaihtoehto oli 2,6-litrainen suora kuutonen, mutta roddatuissa versioissa pikkulohko-Chevy V8 on tuttu näky. Mild-kustomit Nykyinen nostalgia-aalto tuo takaisin paljon hyvää, joka oli ominaista 60ja 70-luvuilla. Amerikan länsirannikolla ihmiset alkoivat niihin aikoihin personalisoida uusia autojaan autokauppojen tai muiden tahojen, kuten kustom-maalareiden toimesta. Larry Watson on hyvä esimerkki. Hän alkoi tehdä pienempiä maalausprojekteja, kuten scallopeita, ystäviensä autoihin. Merkit ja ovikahvat poistettiin. minkä jälkeen autoon asennettiin mm. putkimaski ja alustaa madallettiin. Näin syntyi mild-kustom. Näemme niitä nykyään yhä enemmän, sillä kaikki autot eivät päädy entisöinnin alttarille. 40 V8-MAGAZINE 132232_.indd 40 28.10.2019 20.28.41
JOULUkuu MARRASkuu MA TI KE TO PE LA SU vk 1 2 3 44 4 5 6 7 8 9 10 45 11 12 13 14 15 16 17 46 18 19 20 21 22 23 24 47 25 26 27 28 29 30 48 MA TI KE TO PE LA SU vk 1 48 2 3 4 5 6 7 8 49 9 10 11 12 13 14 15 50 16 17 18 19 20 21 22 51 23 24 25 26 27 28 29 52 30 31 1 V8 132233_.indd 41 28.10.2019 13.44.49
132234_.indd 42 28.10.2019 18.40.55
CHRYSLER 300 H HARDTOP 1962 132234_.indd 43 28.10.2019 18.41.08
? Omistaja Dave Kite, Kalifornia ? Kuvaaja Peter S. Linney HARLEY-DAVIDSON CHOPPER 132235_.indd 44 28.10.2019 18.20.13
AMC Javelin SST Coupe 1970 Suomeen eksyi tuoreeltaan jokunen ’70 AMC Javelin Super Sonic Transport. Yksi näistä suomiautoista on majaillut jo pitkään Ilmajoella, ollen lähes uudesta lähtien saman suvun omistuksessa. Nykyisin sporttikiesiä ulkoiluttavat lähinnä nuoremman polven serkukset. TEKSTI JA KUVAT KAI SALMIO S uomesta löytyy monia legendaarisia sanontoja, kuten esimerkiksi ”kreivin aikaan”. Kreivillä viitataan Suomen kenraalikuvernööriin Per Abrahamsson Brahe nuorempaan alias Pietari Braheen. Sanonnan merkitys on heittänyt häränpyllyä vuosisatojen saatossa. Alun perin sillä tarkoitettiin kreivi Brahen aikakautta kenraalikuvernöörinä 1600-luvun Suomessa, mutta tiettävästi 1800-luvulta lähtien sanonta sai aivan uuden merkityksen, että jotakin tapahtuu juuri sopivalla hetkellä. ”Kreivin aikaan” -viisaus toteutui sananmukaisesti saapuessani Etelä-Pohjanmaan Ilmajoelle, sillä kauniin maatalon ruokapöytä oli sopivasti katettu nälkäisille ruokailijoille. Pöydän ääreen istahti lisäkseni AMC-harrastajia muutamassa sukupolvessa. Harvoin on tullut nautittua pohjanmaalaista soppaa näin hyvässä seurassa! Javelin päätyi Ilmajoelle Nautinnollisen soppahetken jälkeen oli aika siirtyä sorvin äärelle. Kävimme siis laittamassa suvun aarteen, ’70 AMC Javelin SST:n tulille kuvausta varten. Ilmassa oli nostalgisia ? iliksiä ja kaikesta vaistosi, että nyt oltiin sellaisen asian äärellä, mikä yhdisti suvun miesväestöä. Kuvat napattiin maatilamiljöön pihapiirissä, josta ei etsimällä tarvinnut hakea sopivaa rakennusta taustaksi. Vanhaa maalaisidylliä ei voita mikään! Kuvaussession jälkeen kokoonnuimme toistamiseen Javelinin säilytyshalliin, jossa sana oli ns. vapaa. – Javelin vaikutti uutena pääkaupunkiseudulla, mistä sen nouti Keski-Suomeen vaatetusalalla vaikuttanut Kalle Aukia. Auton alkutaival on toistaiseksi hieman pimennossa ja mielellämme siitä kuulisimme, mikäli jollakin on tietoa siitä. Jave oli Kallella vain jonkin aikaa, kunnes se päätyi myyntiin seinäjokelaiseen autoliikkeeseen. Sieltä auton bongasi isäni Antti Ala-Fossi. Isällä oli tuolloin käyttöautona Toyota Hilux lava-auto, jolla hän ei oikein tykännyt kurvailla. Näin taloon tuli täysin eriluonteinen auto 1972, vain vuotta ennen maailmanlaajuista öljykriisiä. Javelin oli lähes uutta vastaavassa kunnossa. AMC ei ollut isäni ensimmäinen jenkkiauto. Hänellä oli sitä ennen ’62 Chevrolet Bel Air ja ’51 sämpylä-Mercury, jonka hän hankki jo 50-luvun puolivälin tienoilla. Mercurystä tuli aikanaan minulle peltoauto, päätyen myöhemmin autohajottamoon, kärrynpyöriin vaihdettuna. Siitä en ole varma loppuiko Mercuryn elämänkaari siihen, vai tekikö siitä joku vielä pirssin, huomauttaa Juha Ala-Fossi, joka oli reilu parikymppinen miehenalku siinä vaiheessa, kun Javelin ostettiin perheeseen. Javelin tuli ympärivuotiseen käyttöön, AMX:n ram-air vakiokonepeltiä oli saatavissa optiolistalta myös kaikkiin niihin Javelineihin, joihin iskettiin tehtaalla nelireikäisellä ruokkijalla varustettu 360tai 390-kuutiotuumainen vinkkeli. Javessa ei ole ensiasennuskilvet, koska paikkakunnan vaihdon myötä kilvet vaihtuivat IHV-30-kilpiin aikanaan. SUVUN AARRE V8-MAGAZINE 45 132294_.indd 45 28.10.2019 16.49.48
joten siihen hankittiin hankittiin nastarenkaat. Autoa käytettiin alussa aktiivisesti, mutta päivittäiset kauppareissut saatettiin tehdä siitä huolimatta muulla kalustolla. Jave ei ollut ihanteellisin kiesi talvikäytössä, lähinnä suhteellisen tehokkaan moottorin ja raskaahkon kaasujalan ansiosta. Peräluisut tulivat jokseenkin tutuiksi, lukkoperän jättäessä hankeen kahdet sutimisjäljet. Juhakin pääsi aika ajoin ulkoiluttamaan Javelinia, joten jenkkierikoisuus tuli aikanaan tutuksi nuorison suosimilla mestoilla esim. Ilmajoella ja Seinäjoella. Javelin saattoi tarjota ikimuistoiset kyydit myös paikkakuntien kuumille kissoille. Lähti hanskasta – Javelinille annettiin joskus kunnolla kenkää, kun kävimme seinäjokelaisella asfalttiradalla kurvailemassa. Leikkimielinen kisailu kostautui turbiinin hajoamisella. Javeliniin iskettiin tehtaalla 360-kuutiotuumainen kasi, minkä takia etulokasuojista löytyy 360-merkit. Autossa ei kuitenkaan ole enää orkkismoottoria, vaan se on korvattu väkevämmällä 390-kuutiotuumaisella. Moottoriswappi oli tehty jo ennen nyt edesmenneen isäni omistusaikaa. Meillä ei ole tietoa, miksi Javeliniin on vaihdettu moottori niinkin tuoreeltaan, kummastelee Juha. Javelin koki myös kovia vuosien saatossa. Autolla kolaroitiin Antin toimesta 80-luvun taitteessa. Tämän seurauksena vioittui korjauskelvottomaksi mm. kuskin puoleinen helmalista. Tästä syystä ei autossa ole nyt helmalistoja lainkaan. Auto lähti eräänä syksyisenä päivän liukkauden takia hanskasta, päätyen metsikköön. Antti ja hänen vaimonsa toimitettiin sairaalaan, missä Antilla todettiin mm. jokunen murtuma. Pahemminkin olisi voinut käydä! Antti Ala-Fossi siirtyi autuaammille cruisailubaanoille vuonna 1982. Tämän jälkeen Javelin siirtyi maatalousyhtymän/kuolinpesän omistukseen. Auto oli edelleen ympärivuotisessa, mutta ei kuitenkaan päivittäisessä käytössä. Nykyisin rekisteriotteesta löytyy nimi Antti Penttilä. Hän on Juhan siskon poika, mutta ei omista autoa yksinään, vaan yhdessä kolmen muun serkuksen kanssa. Javeliniin ei ole vuosien saatossa tehty suurempia korjauksia, kolarikorjausta lukuun ottamatta. Ajoittaiset sähköviat ovat olleet välillä riesana, mutta ei niiden takia sentään yöunia ole menetetty. Kilometrejä auton mittariin on kertynyt kaikkiaan 119 000 liki 50 vuodessa. Alkuperäinen maalaus oli tullut tiensä päähän, joten Javelin maalautettiin seitsemän vuotta sitten 2012. Värivaihtoehtojen kanssa ei tarvinnut painia, sillä niitä oli tasan tarkkaan yksi: tehdasvalkoinen. Kylkiin maalattiin mustat raidat, jollaiset autossa oli myös aikaisemmin. Jave maalattiin ilmajokelaisessa Kolarikorjaamo Erkki Haapamäki Ky:ssä. – Samassa yhteydessä ? ksattiin myös sisäkattoverhoilua, joka oli vuosien saatossa repsahtanut. Verhoilua ei tarvinnut uusia, vaan ammattitaitoinen verhoilija sai korjattua alkuperäisen verhoilun, iloitsee nuoremman polven Antti, jolta löytyy suvussa aiemmin ollut ’90 Buick Riviera. Kisamenestyksellä ratsastamista Ala-Fossin, kuten muiden Suomi-Javelinien maahantuojana toimi Helsingin Mekaanikonkadulla vaikuttanut Wihuri-Yhtymä Oy:n Wi-auto. Yritys hyödynsi markkinoinnissa vahvasti Javelinien menestystä kilparadoilla. Wi-auto mainosti aikanaan mm. kansan suosimassa Valitut Palat -julkaisussa, jonka mainoksesta löytyi melkoisia ylistyssanoja: ”Vajaassa kolmessa kuukaudessa Javelin voitti peräti viidessä autokilpailussa muut GT-luokan urheiluautot. Muut kilpailijat kokivat sen lievästi sanoen yllätyksenä. Ja niin pitikin. Eräässä kilpailussa oli kaikkiaan 23 muun valmistajan autoa meidän kolmea Javeliniamme vastaan. Javelin voitti. Tämä kuulostaa suoranaiselta loukkaukselta muita kilpailijoita kohtaan, mutta se voitti tosiaan kokonaisella kierValkoinen Javelin siirtyi Ala-Fossin suvulle 47 vuotta sitten vuonna 1972. Autoa valmistettiin aikanaan selvästi vähemmän kuin esim. Chevrolet Camaroa tai Pontiac Firebirdiä. 46 V8-MAGAZINE 132294_.indd 46 28.10.2019 16.50.06
Autossa on alla klassiset ruotsalaisvalmisteiset JP:n viisipuolavanteet. Tekstirenkaat tukevat entisestään 70-luvun ? ilistä. Etulokasuojista löytyvät vanhan moottorin 360-merkit. Etuakselistolla käytettiin jo levyjarruja. Eipä voisi olla kabiini enää värimaailmaltaan juurikaan pornompi! Mikäli tehdas olisi aikanaan päätynyt käyttämään verhoilumateriaalina punaista plyyshiä, voitaisiin puhua jo superpornosta! Pyöreät mittarit omintakeisessa kojetaulussa ovat ehdotonta plussaa. Kaksipuolainen ratti on varsin kevyenoloinen, vaikka onkin halkaisijaltaan melko suuri. Javelinin varustukseen kuuluu myös sisältä säädettävä sivupeili. Hanttarin puolelta ei löydy minkäänlaista sivupeiliä. Ikkunat avautuvat mekaanisesti veiviä vääntämällä, sähköikkunat istuisivat jokseenkin heikosti sporttivaunun imagoon. Kaikkien penkkien verhoilut ovat edelleen alkuperäiset ja vielä liki 50 vuotta myöhemmin lähes uudenveroiset muutamaa tahraa lukuun ottamatta. Syynä se, että autoon hankittiin likimain heti lampaankarvaiset istuinsuojat. Keskikonsoli ja siihen sijoitettu automaatin Shift-Command -vaihteenvalitsin ovat hieno kokonaisuus. Takaikkunasta löytyy hauska vanha tarra: ”Tämä auto on varustettu Lokari sisälokasuojilla”. V8-MAGAZINE 47 132294_.indd 47 28.10.2019 16.50.58
roksella. Eräässä toisessa kilpailussa Javelin teki uuden rataennätyksen. Siihen saakka jotain toista kilpailijaa, jolla oli enemmän kokemusta kuin meillä, pidettiin aina varmana voittajana”. Elleivät edelliset mainoslauseet tehonneet 70-luvun alussa suomalaisiin autoilijoihin, niin ei sitten mikään. Toki mainoksessa oli samalla tietynlaista ironiaa, vai mitä sanotte seuraavasta lainauksesta: ”Tietystikin, kuten kilpailijoittemme autot, meidänkin Javelinimme ovat erikoisvarusteisia kilpailumalleja. Niinpä ne saavuttavat jopa 280 kilometrin tuntinopeuden. Tarvitsevat 400 metrin matkaan vähemmän kuin 11 sekuntia. Ja kiihtyvät 0–100 alle viidessä sekunnissa. Vaikka haluaisimmekin, me emme voi myydä näitä Javelineja normaaliin maantiekäyttöön. Se olisi laitonta. Niinpä tarjoammekin teille seuraavaksi parhaan Javelinin, joka kehittää 145 hevosvoimaa. Siinä on vakiona kolminopeuksinen täysin synkronoitu lattiavaihde. Lisäksi saatte puisen ohjauspyörän ja korkeaselkäiset erilliset etuistuimet vakiovarusteina. Lisävarusteina myös ratavanteet. Vaikka ette omalla Javelinillanne voisikaan kilpailla, saatte varmasti käsityksen siitä, miltä se tuntuisi”. Stanuja optiopannuja Ironiaa tai ei, niin tuskin 232-kuutiotuumaisella (145 hv) suoralla kuutosella sentään olisi kovin hyvää menestystä irronnut kilparadoilta, jos vastassa olisi ollut 390-kuutiotuumaisella vinkkelillä (325/340 hv) varustettu Jave. 232:nen oli toki perus-Javelinin vakiopata, mutta olisi sitä hehkutusta voinut ehkä jatkaa tuotantomallienkin suhteen. Vai pelättiinkö 200–300-hevosvoimaisen katuversion olevan liian iso pala purtavaksi Härmän poikien suussa. Siksikö maltillisempi lähestymistapa ostajakuntaa kohtaan? Javelineja voitiin varustaa kuutosen lisäksi useammalla vinkkelillä, 390:sen ohessa. Kesymmän 390:sen sai Javeen optiona. Se oli lisävaruste myös AMX, Rebel SST ja Ambassador SST -malleille. Väkevämpi versio oli vakiona ainoastaan Rebel ”The Machinessa”, mutta oli tarjolla muihinkin malleihin. Saatavilla oli myös 304-kuutiotuumainen vinkkeli (210 hv), jollainen iskettiin vakiona SST-malleihin. Sitä sai muihinkin Javelineihin. Konetarjonta käsitti myös 360-kuutiotuumaisen, kuten jo aikaisemmin tuli selväksi, kahtena eri versiona (245/290 hv). Näistä kesympää pataa sai Javelinin lisäksi Rebeliin ja Ambassadoriin. Tehokkaampi 360:nen oli 2-paikkaisen ”Vette tappajan” AMX:n stanupannu, mutta sen sai toki lisävarusteena myös Rebeliin, Ambassadoriin ja Javeliniin. Lopuksi lienee syytä muistuttaa, ettei AMC:llä ole lainkaan pikkutai isolohkomoottoreita, kuten esim. Fordilla, Chevroletilla tai Mopareilla. Siksi ei esim. 360:sen osalta puhuta pikkulohkosta, kuten ei vastaavasti 390:sen kohdalla isolohkosta. Saman sukupolven vinkkelien lohkot olivat aina samoja, kuutiotuumista riippumatta. Kokoerot muodostuivat porauksia muuttamalla, jolloin iskutilavuudet vaihtelivat suuntaan tai toiseen. On siinä kadunmies ollut aikanaan kummissaan, kun landau-mallisella vinyylikatolla varustettu Amerikan ihme on kiitänyt ohitse. Takapuskurin yläpuolelta löytyy melkoinen valoarsenaali. Tuplapakoputkisto viestittää omaa tarinaa ”ainoasta” oikeasta auton moottorista! Takapuskuri uusittiin ylimaalauksen yhteydessä 2012. 48 V8-MAGAZINE 132294_.indd 48 28.10.2019 16.51.51
Takaboksista löytyvät ajanpatinoimat vararengas, täyttöpullo, tunkki, ristikkoavain ja starttikaapelit. Suvun herrasmiehet eivät muista, onko täytettävällä vararenkaalla ollut joskus jopa käyttöä. Aika kultaa muistot! Moottoritila on yleisilmeeltään siisti, vaikka ajanpatina näkyykin jo monessa komponentissa. Javelin varustettiin jo tehtaalla toimivalla moottorin ram-airilmanottojärjestelmällä, jonka kautta nykyinen 390-kuutiotuumainen vinkkeli saa sisuksiinsa raikasta maaseutuhappea. Autossa on myös ohjausja jarrutehostin. 4-kurkkuinen kaasutin uusittiin 2012. Alkuperäisessä myyntiesitteessä 4-paikkaista sportsterJavelinia kehutaan vauhdikkaaksi, tyylikkääksi, voimakkaaksi ja peilikirkkaaksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. SST-malli löytyy esitteestä punaisena, valkoisella landau-vinyylillä ja samanvärisillä kylkien koristeraidoilla varustettuna. V8-MAGAZINE 49 132294_.indd 49 28.10.2019 16.55.21
Dodge Coronet 1955 Kun Moparit ovat se ainoa oikea vaihtoehto, on myös kesäisen käyttöauton oltava sellainen. Kristiinankaupunkilainen, kiihdytysradoiltakin jo vuodesta 1987 tuttu Kenneth Mattfolk modernisoi ajan hampaan pureman ’55 Dodge Coronetin käyttikseksi, jolla on taittunut viiden vuoden aikana 25 000 km matka. TEKSTI JA KUVAT PETRI LAULAJAINEN K enneth on tuttu kaveri kiihdytysbaanoilta, joilla miehen nopea ’65 Plymouth Valiant on tahkonnut kahdeksan sekunnin puolelle painuneita aikoja. Myös kilparatojen ulkopuolella ajokalusto on ollut varsin Mopar-voitoista. Varasta parempi Tämän auton tarina sai alkunsa siitä, kun Kenneth löysi sattumalta eBayn kautta Kaliforniassa kaupatun ’55 Coronetin, jota joku meksikolainen myi kohtuulliseen 800 taalan hintaan. Niinpä Kenneth osti auton lähinnä varaosa-autoksi toiselle omistamalleen ’55 Coronetille. Kun auto saapui Suomeen, osoittautui se jopa kunnoltaan olemassa ollutta paremmaksi. Niinpä mieleen tuli ajatus auton kunnostamisesta liikenteeseen. Kauppaan sisältyi 360-kuutiotuumainen moottori, mutta periaatteessa auto oli ilman tekniikkaa. Kyseisen voimanlähteen kunnostaminen ei tullut kysymykseen, joten ajatuksiin tuli modernimman voimalinjaston hankkiminen, mikä lisäisi auton käytettävyyttä tuntuvasti. Ruotsista löytyi kolaroitu ja osina kaupiteltu vuosimallin 1993 Jeep Grand Cherokee. Kenneth osti siitä 318-kuutiotuumaisen Magnum-pikkulohkon, joka tuotti vakiona tehoa 230 hevosvoimaa. Grand Cherokeen vaihdelaatikkoa projektissa ei voitu hyödyntää, sillä olihan kyseessä nelivetoinen auto. Projektiin sopiva vaihteisto löytyi lopulta Ruotsinkylästä, ja se oli ollut kiinni vanissa, ja alkujaan lähtöisin jostain ambulanssista. – Hain sen ämpäreissä keskellä talvea, pakkasen huidellessa -30 asteen lukemissa. En tarkastellut ostosta sen kummemmin paikan päällä, koska sormet meinasivat jäätyä, Kenneth muistelee. Kotitallissa selvisi, että vaihteiston planeetta oli hajonnut, vaikka askin piti olla puheiden mukaan kunnossa. Osia kuitenkin oli tarjolla hyvin, joten se saatiin kunnostettua. Kyseessä on nelivaihteinen 42RH-ylivaihdeautomaatti, jossa nelosen välityssuhde on 0,69:1:een. 3,70-välitteinen Dana 30 50 V8-MAGAZINE 133463_.indd 50 28.10.2019 15.53.29
? -perä löytyi puolestaan Jeep Cherokeesta, ja sen mukana tulivat myös levyjarrut taakse. Eteen Kenneth asensi saman vuosimallin Cherokeen levyt, jotka asettuivat adapterin avulla hyvin paikoilleen. Kaikki jarrulinjat uusittiin luonnollisesti samalla. Jarrusylinteri, -tehostaja ja Wilwoodin jarrupaineensäädin tulivat Amerikasta. Auton alkuperäinen polttoainetankki vaihtui alumiiniseen, joka on samannäköinen -ja kokoinen kuin vanha. Polttoainepumppu on upotettu tankkiin. Auto purettiin kunnostuksen yhteydessä täysin, mutta koria ei nostettu rungolta. Yllätykseksi kori oli käytännössä ruosteeton lukuun ottamatta yhtä pientä paikkaa oven edessä lattialla. Yksi lommo löytyi, mutta se oikaistiin. Ennen ja nyt Vuosikymmenien kuluessa autot ovat sähköistyneet melkoisesti. Kun ’55 Coronetin koko auton sähkökaavio mahtui yhdelle A4-paperille, täytti Jeepin sähkökaavio 30 sivua molemmin puolin. – Suurin työ sähköjen kanssa oli siinä, että sai poistettua kaiken, mitä ei tarvitse. Grand Cherokeessa on piuhaa valtavasti, joten karsia piti rankasti, Kenneth toteaa. Huolellisen työn ansiosta jopa ASD (auto shutdown relay) on toimiva. Eli jos moottori sammuu, sammuttaa se mm. bensapumpun ym. Mitään erillisiä nappivirityksiä ei tarvittu. Myös vakionopeudensäädin toimii moottorin ohjainyksikön kautta. Alkuperäinen kuuden voltin sähköjärjestelmä vaihtui samalla luonnollisesti 12-volttiseksi. Jeepin omasta ohjainyksiköstä Kenneth onnistui saamaan heti alkajaisiksi käynnistykseneston päälle pysyvästi, joten hän tilasi Amerikasta Mopar Performancen viritysohjausyksikön, jota käytettiin aikoinaan mm. stock-autoissa. Kun sen heitti kiinni, kävi moottori heti sytytyksen säädön jälkeen. Moottorin teho kasvoi yksikön myötä 20–30 hevosvoimalla. – Lambda-sensorin ostin Englannista Jeep-kaupasta, mutta se oli rikki jo pakeAjan patinoima ulkonäkö on Kennethin mieleen. Laseja ei ole uusittu, vaikka apukuskin puolen sivulasissa on halkeama. Se kuuluu asiaan. V8-MAGAZINE 51 133463_.indd 51 28.10.2019 15.54.19
tissa. Tilalle hankin kiinalaisvalmisteisen lambdan, joka hajosi Tukholmassa. Kotiin sillä päästiin kuitenkin. Lopulta ostin alkuperäisen ja kalliin, joka on ollut paikoillaan viisi vuotta ilman ongelmia, muistelee Kenneth auton alkutaipaleita. Ajettavuus kohdallaan Alustaa on madallettu edessä pari tuumaa, minkä lisäksi paikoilleen asennettiin vanin kallistuksenvakaaja. Takana puolestaan on ylhäällä Jeepin tukivarret ja alhaalla lehtijouset, mikä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Nelilinkkien kiinnitystä varten Kenneth teki taakse uuden poikkipalkin. Ajettavuus muuttui toimenpiteiden jälkeen huomattavasti alkuperäistä paremmaksi. Moottorin pakosarjat ovat lähtöisin Dodge Dakotasta, koska Jeepin omat eivät sopineet paikoilleen. – Jostain syystä Jeepissä on starttimoottori toisella puolella, mitä kukaan ei osannut aavistaa. Kenneth kertoo. Pakokaasujen poistosta vastaa halkaisijaltaan kolmetuumainen rosteriputkisto yhdellä vaimentimella varustettuna. Auto on hivenen äänekäs kaasua painettaessa, mutta niinhän sen pitää olla. Projektin perusajatuksena oli toimiva käyttöauto, joten siihen asennettiin myös riittävä äänentoistojärjestelmä ajomukavuuden maksimoimiseksi. Poppikoneena on halpa Kenwoodin perussoitin ja tehon tuotosta vastaa vanha 500 watin vahvistin. Kaiuttimina puolestaan toimivat kaksi 12-tuumaista bassoa, jotka on sijoitettu takapenkin taakse, ja lisäksi kaksi kymppituumaista kolmetiekaiutinta, jotka sijaitsevat hattuhyllyllä. Edestä löytyy puolestaan joitakin diskanttikaiuttimia. Auto on toiminut erinomaisen hyvin. Normaaliajossa kulutuslukema on noin 12-tuumaiset Bassokaiuttimet on sijoitettu penkkien taakse, ja kymppituumaiset kolmetiekajarit hattuhyllylle. Vain vakionopeudensäätimen käyttöviiksi viestii ohjaamossa, että tässä autossa on jotain poikkeavaa. Penkit ovat alkuperäiset, mutta ne on verhoiltu uudestaan joskus 70-luvulla ’58 Edselin kankaalla. ”Sitä sai varmaan ilmaiseksi, kun kukaan ei huolinut Edseleitä siihen aikaan”, pohtii Kenneth. Coronet oli liikkunut viimeksi Amerikassa vuonna 1988. Katto ja konepelti on ? ksattu siellä ennen sitä. Taustalla häämöttä Kennethin seuraava projekti, Dodge D200 Camper Special pickup. Kenneth tilasi autoon SMS Auto Fabricsilta alkuperäistä autoon kuuluvaa kangasta, jolla penkit on tarkoitus verhoilla vielä tämän syksyn aikana. Alkuperäisellä kojetaulussa sijaitsevalla vaihteenvalitsimella käskytetään modernia nelivaihteista 42RH-automaattia. Nelonen on käytännössä ylivaihde, joka takaa kohtuulliset kulutuslukemat matka-ajossa. 52 V8-MAGAZINE 133463_.indd 52 28.10.2019 15.56.19
10,5 litraa satasella, ja autolla voi hyvin ajaa moottoritienopeuksia. – Tämä on ainoa autoistani, joka kulkee tarvittaessa niin kovaa, etten ole uskaltanut kokeilla. Laskennallinen huippunopeus on 228 km/h, Kenneth toteaa. Tien päällä kanssa-autoilijat eivät huomaa, että auto ei ole niin alkuperäinen kuin miltä se näyttää. Se oli koko tämän projektin idea, joten homma onnistui täysin suunnitellulla tavalla. Coronet oli liikkunut viimeksi Amerikassa vuonna 1988. Katto ja konepelti on fiksattu siellä ennen sitä. Taustalla häämöttä Kennethin seuraava projekti, Dodge D200 Camper Special pickup. ’93 Jeep Grand Cherokeen 318-kuutiotuumainen Magnum -moottori istuu hyvin liki 40 vuotta vanhemmassa autossa uusien moottorikiinnikkeiden ja vaihteistopalkin tekemisen jälkeen. Lämmöt pitää kurissa alumiininen jäähdytin. Grand Cherokeen moottorin ohjainyksikkö jämähti ikuiseen käynnistyksenestotilaan, joten Kenneth asensi tilalle Mopar Performancen astetta pirteämmin käskyjä jakelevan version. Modernisoidut jarrut takaavat hyvän pysähtymisen. Levyt joka kulmassa, tehostaja ja Wilwoodin jarrupaineensäädin hoitavat homman. V8-MAGAZINE 53 133463_.indd 53 28.10.2019 15.58.56
60-LUVUN AUTOMAINOKSET Kuusikymmentäluku oli jännittävää aikaa Amerikan autoteollisuudessa. Luomme tässä katsauksen kyseiseen ajanjaksoon eri autovalmistajien silloisten mainoksien välityksellä. TEKSTI JA KUVAT JIM MAXWELL S iihen aikaan oli tyypillistä käyttää mainoksissa piirrettyjä kuvia, ja niinpä ne olivat visuaalisesti todella upeita verrattuna nykypäivän tuotoksiin. Mainokset olivat houkuttelevia ja pyrkivät saamaan aikaan sen nähneessä niin hyvän fiiliksen, että auton vaihto uuteen alkoi kummitella näkijän takaraivossa. 60-luku oli myös muutoksen aikaa. Uusia malleja tuli markkkinoille lukuisia ja myös autojen kokoluokkaan tuli vaihtelua. Autojen suorituskyky ja moottoreiden hevosvoimamäärät olivat argumentteja, jotka purivat ostajakuntaan. Bensa oli edullista, eivätkä ilmastoseikat olleet päällimmäinen asia uutta autoa valittaessa. 1961 Plymouthin muotoilu oli varsin omintakeinen sekä edestä että takaa katsottuna, ja vain todelliset Mopar-fanaatikot pitävät sitä onnistuneena. Keula oli varsin ulospäin hyökkäävä ja takaa oli karsittu pois siivet, minkä lisäksi auto oli varustettu sivuille kiinnitetyillä bullet-tyyppisillä takavaloilla. Huomioi kookas takalasi. Ford tarjosi vuonna 1966 Galaxie 500:seen 64 dollarilla optiona tehokkaan Q-koodin 428-kuutiotuumaisen isolohkon, joka tuli tunnetuksi nimellä ”7 litre” auton merkkien ansiosta. Kyseisellä moottorilla varustetut autot varustettiin glass-back vaimentimilla ja resonaattoreilla, joiden ansiosta pakoääni oli todella vaikuttava. On mysteeri, miksi tässä ilmoituksessa auton kerrotaan olevan hiljainen, sillä 428-kuutiotuumaisella moottorilla varustettu Galaxie 500 oli tuntuvasti perusmoottorilla varustettuja malleja äänekkäämpi. 54 V8-MAGAZINE 132334_.indd 54 28.10.2019 19.26.31
? Chrysler Newportissa oli vuonna 1966 miltei veistokselliset koripaneelit, leveä ja muotoiltu maski sekä etukulmien yli taittuvat puskurit edessä ja takana. Se pohjautui yhtiön C-koreihin ja oli varustettu 119 tuuman akselivälillä. Kuvassa olevan kaksiovisen hardtopin perusmoottori oli 383-kuutiotuumainen kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu versio, mutta ensimmäistä kertaa kyseisenä vuonna oli tarjolla myös 440-kuutiotuumainen moottorioptio. Auton perushinta oli 3534 dollaria. Muodikas naishenkilö nojailee 1966 Chevelle SS 396:seen. Isolohkoinen Turbo-Jet-moottori oli saatavilla 325,360,ja 375-hevosvoimaisina versioina. Turvallisuutta markkinoitiin mainoksen alaosan pienillä teksteillä kertomalla, että autossa on turvavyöt sekä edessä että takana. Lisänä oli myös kehotus niiden käyttöön, ja kuljettajaa vaadittiin huolehtimaan, että myös matkustajat käyttävät niitä. Dodgen mainososasto loi White Hat Special -kampanjan, jossa hyödynnettiin myös Dodge Fever -tyttöä. Kampanja sisälsi mm. vinyylikaton ja DeLuxe pölykapselit. Kuvassa olevan ’68 Dodge Coronetin vakiomoottori oli 318-kuutiotuumainen pikkulohko, mutta White Hat Special -kamppis tarjosi vaihtoehtona myös kaksikurkkuisella kaasuttimella varustetun 383-kuutiotuumaisen moottorin alennettuun hintaan. V8-MAGAZINE 55 132334_.indd 55 28.10.2019 19.27.02
Kirkkaan keltainen ’68 Olds 442 convertible oli varustettu etuosan pystyllä raidoituksella ja punaisella raidalla varustetuilla renkailla. Moottorina oli 325-hevosvoimainen ja 400-kuutiotuumainen Rocket V8 10,5:1-puristuksilla. Vääntöä siitä irtosi 440 jalkapaunaa 3200 kierroksella. Saatavilla oli myös 360-hevosvoimainen versio, jolloin autossa oli Force-Air-ilmanottojärjestelmä. Pääse fiilikseen, vaihda tyyliä ja toteuta se Amerikan teiden jännittävimmällä autolla. Näin kynäilivät Fordin copywriterit promotessaan vuoden 1968 Mustangeja. Kirjastonhoitaja voi muuntua esimerkiksi kuumaksi blondiksi, ainakin oheisen mainoksen mukaan. Aikoinaan julkaistiin monia mainoksia, joissa painotettiin kuinka valitsemalla Fordin pony carin voi imago muuttua aivan toiseksi. Gulf Oil valitsi mainokseensa ’66 Plymouth Barracudan, ja valittu kuvakulma korosti massiivista kattolinjan jatkeena olevaa takalasia. Auton ylittävä Racing-raidoitus lisättiin kyseisenä mallivuonna, ja Barracuda oli Plymouthin parhaiten myynyt malli 64 596 kappaleella. Auton kori pohjautui Valiant-sarjaan, ja takalasi oli aikoinaan suurin tuotantoautossa käytetty. Auton takapenkin selkänoja oli alas käännettävä, mikä tarjosi tarvittaessa käyttöön suuren tavaroiden kuljetuskapasiteetin. ? 56 V8-MAGAZINE 132334_.indd 56 28.10.2019 19.27.38
1965 Oldsmobile Star? re oli akseliväliltään 123-tuumainen, linjakas, täysikokoinen ja luksusvarusteltu auto, jonka moottori tuotti 370 hevosvoimaa. Hintaa sillä oli 4148 dollaria. Yksi sleeper-määritelmän edustajista oli 1969 Chevrolet Nova SS, joka tuli vakiona nelikurkkuisella kaasuttimella varustetulla 350-kuutiotuumaisella ja 295-hevosvoimaisella pikkulohkolla sekä 2 ¼-tuumaisella tuplaputkistolla varustettuna. 198 dollarilla autoon sai 325-hevosvoimaisen L-79 327-moottorin. Nopea auto, joka näytti ensivilkaisulta isoäidin kauppakassilta. Jos tämä ei riitä, niin huippuna löytyy 396 cid / 375 hv BB. Vain harvat voivat sanoa 1961 Rambleria muotoilultaan hyvännäköiseksi amerikkalaiseksi autoksi. Se oli kuitenkin luotettava ja taloudellinen kulkuneuvo, eikä mikään autovarkaiden suosikkimalli. Oheisen mainoksen mukaan auton ulkonäköä ei muuteta vuosittain kustannuksien kurissa pitämiseksi. Voimanlähteenä toimi 90-hevosvoimainen suora kuutonen tilavuudeltaan 196,6 kuutiotuumaa. Tässä upeassa mainoksessa esitellään kuvassa olevan ’61 4d Pontiac Catalinan välityksellä Pontiacin uutta raideleveyttä, joka eliminoi kylkien pullistumaa ja paransi ajovakautta. Teami Art Fitzpatrick ja Van Kaufman vastasivat Pontiacin taiteesta vuodesta 1959 vuoteen 1971, joten pääosa Pontiac Motor Divisioonan mainoksista ja esitteistä olivat heidän tekemiään. Fitz vastasi autojen mallinnuksesta ja Van puolestaan toteutti kuviin ihmiset ja taustat. Heidän taidettaan pidettiin todella korkealaatuisena ja ilmoitusten mukana oleminen eri julkaisuissa oli kustantajille pelkkää plussaa. Fastback-korilliset autot nauttivat suosiota 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Ramblerin suunnittelijat (myöhemmin American Motors) halusivat omalla tuotteellaan markkinoille. Näin syntyi Marlin, Amerikan ensimmäinen täysikokoinen sportti fastback. Kaikkien mielestä kattoratkaisu ei kuitenkaan istunut hyvin tämän kokoluokan autoon. Ennen Marlinin julkaisua suunnittelijat Kenoshassa Wisconsinissa loivat pienemmän Rambler American -pohjaisen Tarponin, joka miellytti kokonsa puolesta enemmän silmää. Good Year promosi uusia suorituskykyisiä Wide Trade GT -renkaitaan kansallisessa kampanjassaan ilmoituksella, jossa oli kolme kaksipaikkaista 1969 AMX:ää viiden valkoisiin puetun neidon kera. Gragar S/S -vanteet olivat vuonna 1969 suosittuja, joten sellaiset olivat luonnollisesti mukana. Tämä oli kilparenkaita imitoivien valkokirjaimisten katurenkaiden ensimmäinen vuosi. Mallivuoden 1961 puolivälissä Buick esitteli uuden kompaktikokoisen auton Skylarkin, jonka hankintahinta oli edullisempi täysikorisiin Buickeihin verrattuna. Tyylikäs muotoilu ja koon mukanaan tuoma polttoainetalous vetosivat osaan ostajakunnasta. Moottorina oli 215-kuutiotuumainen veekasi. Hardtopkatollisen ja premium-ominaisuuksilla varustetun uutuuden hinta lähti 2787 dollarista. ”Race on Sunday, Sell on Monday”. Siinä oli tämän mainoksen viesti lyhykäisyydessään. Se promosi 1967 Ford Fairlanea. Parnelli Jones oli niihin aikoihin kuuluisa kisakuski, ja hänen kilpurinsa kuva oli napattu sateisena päivänä Riversidessa Kaliforniassa. Vastapainona mainoksessa oli piirroskuva tuotanto-Fairlanesta 427-kuutiotuumaisella moottorilla varustettuna kilpurin tapaan. Katuversio kehitti tehoa 425 hevosvoimaa. V8-MAGAZINE 57 132334_.indd 57 28.10.2019 19.28.52
Lentokoneen pilotti ei ollut ainoa, joka ajoi Ford Thunderbirdillä vuonna 1966. Sellainen kuitenkin sai esitellä mainoksessa auton kattokonsolia. Auton sivukuva puolestaan esittelee uutta landaubar-kattoa, ja auton muotoilu on kombinaatio luksusta ja sporttisuutta. Moottorimalliston huipulla oli 428-kuutiotuumainen ja 345 hevosvoimaa tuottava veekasi. Optiolistalta ruksattavissa ollut äänentoistojärjestelmä käsitti rca-liitännällä varustetun Motorolan kasiraitasoittimen ja neljä erilaista kaiutinta. Dodge Coronetin koriin pohjautuva fastback-malli Dodge Charger esiteltiin vuonna 1966. Auto oli varustettu koko takapään levyisellä takavalokokonaisuudella, erillisistuimilla edessä ja takana, omalla kojetaululla, kääntyvillä ajovaloilla sekä täysilevyisellä maskilla. Autoa myytiin kyseisenä vuonna 37 300 kappaletta. Plymouth keksi idean yhdistää riisuttuun Belvedereen 383-kuutiotuumaisen ja 335 hevosvoimaa kehittävän veekasin, ja lisäsi vielä tarjolle optiona 425-hevosvoimaisen 426 Hemin. Auto nimettiin Road Runneriksi. Autoa myytiin 44 599 kappaletta, joista 1019 varustettiin Hemillä. Chrysler maksoi Warner Bros.-Seven Artsille 50 tuhatta dollaria suositun Road Runner -animaation kuvien käyttöoikeuksista auton mainonnan yhteydessä. Chevroletin ”Pony Car” Camaro pääsi kekkereihin mukaan hieman myöhässä vuonna 1967, kaksi vuotta Mustangin jälkeen. Tarjolla oli kuitenkin useita versioita, perus Camaro, Rally Sport piiloon kääntyvillä ajovaloilla, Camaro ”SS” keulan bumblebee-raidoituksella ja SS Rally Sport -varustelulla. Pontiacin vastine F-Body Camaroille oli Firebird, joka oli varustettu erilaisella konepeitolla, terävällä keulan muotoilulla sekä uniikeilla takavaloilla ja puskureilla. Autossa oli paranneltu alusta ja alkuperäinen Pontiacin voimanlähde. Firebirdit olivat myös hivenen Camaroa matalampia. Mustang oli yksi 60-luvun suurimpia menestyjiä myynnin saralla. Vuonna 1966 Ford nosti panoksia tuomalla markkinoille ulkoasuoptioita, jotka mahdollistivat auton omistajille mm. GT-fiiliksen ilman kalliimman Shelby GT 350:sen ostoa. Racing-teippaukset, puuta mukaileva ratti, Cobra-kierroslukumittari, Rally Pack -mittaristo, GT-Maski upotetuilla sumuvaloilla, tyylikkäät teräsvanteet ja racing-tyyppiset peilit olivat Ford dealereiden markkinoimia varusteita. Halutessaan auto oli tilattavissa myös GT-paketilla, joka sisälsi 271-hevosvoimaisen veekasin ja nelipykäläisen manuaalivaihteiston. ? 58 V8-MAGAZINE 132334_.indd 58 28.10.2019 19.30.19
1969 Buick GS400 poseerasi mainoksessa taustanaan Kalifornian Willow Srings Raceway. Autoa sai optiona 360-hevosvoimaisella Stage 1 -moottorilla varustettuna, josta irtosi 20 hevosvoimaa vakiota 400-kuutiotuumaista voimanlähdettä enemmän tehoa. Konepelti oli varustettu toimivalla scoopilla, jonka välityksellä nelireikäinen Rochester Quadrajet -kaasutin sai raitista ilmaa. Myös 2 ¼-tuumainen putkisto oli vapaammin hengittävä. Klassinen ja tyylikäs muskeliauto. Ostava yleisö alkoi olla kyllästynyt 50-luvun siipivoittoiseen trendiin, joten autojen muotoilu sai uuden suunnan 60-luvulla. Tässä on Chrysler New Yorker, joka varustettiin vakiona 413-kuutiotumaisella RB-moottorilla sekä Torgueflite-automaatilla. 1960 oli ensimmäinen vuosi Chryslerilla, jolloin käytettiin itsekantavia koreja erillisen rungon sijaan. Suositussa tv-show’ssa nimeltään ”Laugh In” nähtiin Sammy Davis Jr:n komedia osuus, missä hän oli pukeutunut tuomariksi ja sanoi ”Here comes the judge!” John DeLorean Pontiacilla päätti, että se voisi olla hauska nimi erikoiselle Carousel Red -oranssille ja ”The Judge” grafiikalla varustetulle autolle. Copyright-asioiden takia here comes the judge -lausahdusta ei voinut käyttää mainonnassa, joten siinä käytettiin sen sijaan ”The Judge can be bought”-slogania. Yhdysvaltain asianajajaliitto teki siitä kuitenkin valituksen, joten kuvan mainos oli lyhytikäinen. V8-MAGAZINE 59 132334_.indd 59 28.10.2019 19.31.01
DeTomaso Pantera 1972 Käsityön Monille ’72 DeTomaso Pantera kelpaisi sellaisenaan, mutta ei helsingbyläiselle Kim Kronholmille, joka teki oman yksilönsä täysin uusiksi niin tekniikaltaan, koriltaan kuin sisustaltaankin. Lopputulokseksi tuli tämä todellinen käsityön taidonnäyte, jonka tyylitaju ja viimeistely hakevat vertaistaan. TEKSTI JA KUVAT PAUL GRANVIK taidonnäyte 60 V8-MAGAZINE 133790_.indd 60 28.10.2019 19.09.30
Ovista poistetut alkuperäiset tuuletusikkunat on korvattu Kimin tekemien muottien mukaan valmistetuilla yksiosaisilla laseilla. Myös auton tuulilasi ja takalasi on uusittu yhdessä tiivisteiden kanssa. taidonnäyte V8-MAGAZINE 61 133790_.indd 61 28.10.2019 19.09.45
K im ei ole mikään ”eilisen teeren poika”, mitä tulee Panteroiden pykäämiseen. Hän on nimittäin muutamia vuosia sitten muokannut täysin uusiksi toisenkin tällaisen petokissan (V8: 8/2007), jossa oli niin ikään koko joukko tyylillä toteutettuja omaperäisiä oivalluksia. Myös Kim itse oli tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin joitain kohtia tässä hänen yhä omistamassaan ’71-yksilössä olisi voinut tehdä ”pikkuisen paremmin”, kuten mies asian ilmaisee. Tästä huolimatta Kimillä ei ollut kuitenkaan mitään aikomusta hankkia toista Panteraa, kun hän alkoi etsiä uutta harrasteautoaihiota talvella 2016. Kimin tarkoituksena oli rakentaa Chip Foosen ”Impressioniksi” ristityn ’36 Ford Roadsterin kaltainen modernisoitu rodi, mutta toisin kävi. 40 Kiloa kitti-iloa Passelin rodiprojektin haku ei ehtinyt kunnolla edes käynnistyä, kun Kimiin otettiin yhteyttä Ruotsin Pantera Clubin kautta ja hänelle tarjottiin pitkään seissyttä sekä osittain keskeneräiseksi jäänyttä ’72 DeTomaso Panteraa. Yhteydenoton syynä oli Kimin oma Pantera, joka oli aikoinaan herättänyt runsaasti huomiota Länsinaapurin harrastajien keskuudessa, ja myös tämän auton omistajan kohdalla. Tarjoajan mukaan Panteraa ei ollut vielä kaupattu missään, koska hän halusi auton päätyvän sellaisen henkilön käsiin, joka tekisi sen valmiiksi asiallisella tavalla. Omistajalla itsellään ei ollut kertomansa mukaan siihen tarvittavaa aikaa eikä oikein taitoakaan. Kohtuuhintainen Pantera vaikutti hyvältä aihiolta, ja kun auto oli osiltaankin lähes täydellinen, niin kaupathan siitä syntyivät lopulta tosi pikaisesti. Kim nimittäin näki ensimmäiset kuvat Panterasta kyseisen viikon keskiviikkona, katseli niitä päivän verran, teki ostopäätöksen torstaina ja haki auton Suomeen perjantaina! Yksityistuontia Kimin toinen Pantera oli tullut yksityistuontina Ruotsiin joskus 1970-luvun lopulla Italiasta, ja se oli tuolloin hyvässä käyttökunnossa. Alkuperäisasussa olleella autolla oli ajettu sellaisenaan vuoteen 1986 asti, jolloin se oli otettu työn alle ilmeisesti korissa ilmenneiden korroosio-ongelmien vuoksi. Pellit oli paikkailtu ja alun perin sininen Pantera maalattu hopean väriseksi. Tämän jälkeen alkuperäiset 351-pikkulohko ja ZF:n transakseli oli pultattu paikalle ja auto tehty rullaavaksi. Lopullista kasaamista ei kuitenkaan tapahtunut, vaan viittä vaille valmis Pantera keräsi pölyä tallin nurkassa seuraavat 30 vuotta, kunnes omistaja tunnisti tosiasiat ja tarjosi autoa Kimille, joka luuli tehneensä siitä hyvät kaupat. Nimenomaan ”luuli”, sillä Kimin tutkittua tarkemmin tätä ensinäkemältä siistiltä vaikuttanutta Panteraa paljastui, että sen peltityöt oli tehty todella surkeasti ja pääasiassa pakkelia hyväksi käyttäen. Itse asiassa ”bondoa” löytyi lopulta paikoin jopa 3 sentin kerroksia mm. auton helmoista ja takalokasuojien alaosista. – Panterassa oli niin paljon pakkelia, että kaavailtua soodapuhallusta ei kannattanut käyttää, koska se olisi vienyt aikaa ihan tuhottomasti, kertaa Kim, joka arvioi ”iloista kittiainesta” poistetun auton pinnasta yli 40 kiloa. Syy tälle pakkelin yltäkylläiselle käytölle löytyi, sillä Pantera näytti peltipuhtaana entistäkin pahemmalta, kun lukuisista pikku palasista tehdyt korjaukset karkeine hitsisaumoineen paljastuivat koko karmeudessaan. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että auton kori olisi tehtävä täysin uusiksi, mutta toisaalta se ei Kimiä niin hirveästi harmittanut, koska hän olisi muokannut sen uuteen uskoon joka tapauksessa. Visiot valmiina Panteran työt käynnistyivät sen perusteellisella purkamisella, mikä piti sisällään mm. 351-pikkulohkosta sekä viisivaihteisesta manuaalista ja lukkoperästä koostuvan ZF-transakseliyhdistelmän poispulttaamisen. Myös auton etuja taka-akselistot irrotettiin, mikä osoittautui oletettua helpommaksi hommaksi, kun kävi ilmi, että ne olivat kiinni vain muutamilla pulteilla. Tämän jälkeen Panteran onnettomaksi osoittautunut kori asennettiin grilliin ja peltitöitä alettiin pakertamaan oikein urakalla. Vaikka tämä toinen Pantera oli perin pikainen hankinta, niin siitä huolimatta Kimillä oli selvä visio siitä, mitä hän halusi autolle tehdä. Projektin eräänlaisena ”punaisena lankana” oli rakentaa parannettu versio ensimmäisestä Panterasta, jossa kaikki Kimiä vaivanneet ”viat” pyrittiin välttämään tällä toisella kerralla. Tavoitteeksi asetettiin saada aikaiseksi modernilla tekniikalla varustettu Pro Touring -tyylin menopeli, jonka koria ja sisustaa muokattaisiin merkittävästi, mutta se olisi yhä tunnistettavissa Panteraksi. – Ajatuksena oli toteuttaa oma päivitetty näkemykseni klassisesta Panterasta, joka vastaisi tämän päivän urheiluautoja joka suhteessa, kiteyttää Kim projektin lähtökohtia, joita voidaan pitää vähintäänkin vaativina. Panteran kunnostaminen aloitettiin kaikkien kötystämällä toteutettujen korjausten poistamisella ja niiden uudelleen tekemisellä. Vaihtoon menivät mm. koko pohja ja kynnykset niin sisäkuin ulkopelleiltään. Myös ovien yläja alaosat, ohjaamon ja konehuoneen välinen seinä sekä kummatkin B-pilarit uusittiin. Tämän jälPanteran muskelisen muhkeat muodot tulevat parhaiten esiin autoa takaa päin tarkasteltaessa. Kimin itse pellistä pokkaamat ja ympäriinsä 10-senttiset levitykset istuvat korin muotoihin todella maukkaasti. Kimin rosterista tekemät jäähdytysnesteen paisuntasäiliöt sijoitettiin konehuoneen etuosaan, missä ne ovat hyvin käsillä. Toisaalta, kyllä näin hienot käsintehdyt osat on syytäkin laittaa esille. 62 V8-MAGAZINE 133790_.indd 62 28.10.2019 19.09.58
keen päästiin itse asiaan, eli Panteran koria ryhdyttiin muokkaamaan Kimin mieleiseksi. Edellisen Panteran tapaan hän halusi lisää muhkeutta auton muotoihin, ja tässä tavoitteessa keskeisessä roolissa oli etuja takalokasuojien reilu levittäminen. – Halusin, että levitysten lippa tulee samalle tasolle renkaiden ja vanteiden kanssa, minkä vuoksi laitoinkin kiekot ensitöiksi tilaukseen englantilaiseen Image Wheelsiin, joka valmisti ne mittatilaustyönä, kertaa Kim korimuutosten lähtökohtia. Kimin itse suunnittelemien, klassisen puolavannemuotoilun omaavien alumiinikiekkojen mitoiksi tuli eteen 11 " x 18 " ja taakse tuimat 13 " x 18 ". Reilut kaksi kuukautta työn alla olleiden ainutlaatuisten vanteiden saavuttua Suomeen kietaistiin renkaiksi 275/35–18 ja 335/30–18 Michelinit, minkä jälkeen niitä alettiin sovitella Panteran alle. Autosta poistettujen akseleiden tilalle Kim valmisti lattaraudasta iskarin kiinnityskohtiin ”sabluunat”, joiden avulla pyörät saatiin täsmälleen oikealle kohdilleen ja levitysten tekeminen voitiin viimein aloittaa. – Ja pellistä tietysti, lisää Kim, jolle kuttaperkka on kirosana. Levitysten lähtökohdiksi Kim taivutteli metalliputkesta kehikon, jonka ulkoreunan muoto noudatti tarkasti vanteiden ja renkaiden ulkoreunojen muotoa. Tämän jälkeen kehikon ja korin väli täytettiin millin pellistä pokatuilla kiilamaisesti levenevillä levityksillä niin edessä kuin takana. Levitysten kooksi tuli 10 senttiä ympäriinsä, mikä vastaa Pantera GT5-S -muskelimallissa käytettyjä versioita. Seuraavaksi otettiin työn alle takahiekkapelti, joka alkuperäisasussaan ei jatkunut Kimistä sujuvasti helmoihin, vaan kaartui liian jyrkästi eteenpäin. Se sai auton näyttämään sivulta katsottuna siltä kuin sen ”maha roikkuisi”, kuten Kim itse asian ilmaisee. Tilanteen korjaamiseksi käännettiin takahiekkapellin alaosaa 6 senttiä taaksepäin, jolloin perä jäi pystympään asentoon, ja yhdistyi sen ansiosta helmoihin alkuperäistä linjakkaammalla tavalla. Samainen toimenpide samoilla mitoilla suoritettiin myös etuhiekkapellille, joka sai lisäksi koristeekseen keulan uusiin muotoihin sovitetun täysin itse tehdyn etuspoilerin. Yksityiskohtien ylistystä Panteran korin saatua uudet muhkeammat perusmuodot oli aika keskittyä yksityiskohtien muokkaamiseen niihin sopiBMW:n 5,0 litran veekasi istuu Panteran pannuhuoneessa kuin tehtaan jäljiltä. Kimin täysin itsetekemä rosteriputkisto on todellinen taideteos, jonka viimeistelee vaimentajaan stanssattu DeTomason logo. Lämpöjen kurissapitämiseksi Kim asensi Panteraan Fluidynen peräti seitsemän rivisen alumiinijäähdyttäjän ja varusti sen vielä kahdella tehokkaalla sähkö? ektillä, jotka lähtevät käyntiin moottorinohjauksella. Menovettä Panteraan lisätään konepellin kuskinpuolelle tehdystä kehystetystä reiästä, josta erillinen täyttöputki tulee lävitse. Hieno yksityiskohta, joka ei ollut helppo toteuttaa, mutta oli vaivansa arvoista. Tavaratilan kansi maalattiin sisäpuolelta Panteran vanteiden harmaalla ja syvennykset verhoiltiin sisustan tapaan mustalla Alcantaralla oranssine kanttinauhoineen. Tuplat itsetehdyt scoopit ovat toimivat. Panteran ”muodollisen” tavaratilan täyttävät akku, vaahtosammutin, jarrutehostaja sekä koria vahvistava rosterinen kolmiotuki, joka on Kimin kätten töitä. Sisustaa mukaileva verhoilu viimeistelee kokonaisuuden. Panteroita valmistettiin vuosina 1971–1991 kaikkiaan 7260 kappaletta, mikä ei ole suuri määrä. Kimin autossa on yhä tallella sen alkuperäinen tyyppikilpi, josta löytyy sen valmistenumero 3650. Kimin rosterista tekemät jäähdytysnesteen paisuntasäiliöt sijoitettiin konehuoneen etuosaan, missä ne ovat hyvin käsillä. Toisaalta, kyllä näin hienot käsintehdyt osat on syytäkin laittaa esille. V8-MAGAZINE 63 133790_.indd 63 28.10.2019 19.10.30
viksi. Näihin kuuluivat myös puskurien täysin uusiksi tekeminen, minkä yhteydessä niiden kokoa pienennettiin ja ne tuotiin myös lähemmäksi koria. Pantera ei ole Kimistä ”parhaimmillaan” luukkulamput ylhäällä, ja niinpä hän päätyikin ”piilottamaan” uusien puskureiden alapuolelle tekemiinsä jäähdyttäjän ilmanottoaukkoihin tehokkaat led-valot, jotka ovat täysin riittävät normaaleissa valaistusolosuhteissa. – Nyt Panteran kauniit linjat rikkovia luukkulamppuja ei ole tarvetta juurikaan käyttää, perustelee Kim ratkaisua, jonka hän teki puhtaasti ulkonäöksellisistä syistä. Samasta syystä myös ovien alkuperäiset tuuletusikkunat poistettiin. Ne korvattiin yksiosaisilla kokopitkillä sivulaseilla, jotka saavat auton näyttämään paitsi matalammalta ja pidemmältä, niin myös linjakkaammalta. Panteran linjakkuuden lisäämiseksi myös kaikki ikkunalistat nostettiin tarkasti korin tasolle ”sileämmän” yleisilmeen saavuttamiseksi. Kimin edellisessä Panterassa ongelmana oli 351-pikkulohkon tuottama kuumuus, mikä aiheutti aikaa myöten konepellin maalipinnan kupruilemisen. Kim halusi välttää tuon toistumisen uuden autonsa kanssa, joten hän varusti sen konepellin kahdeksalla toimivalla scoopilla riittävän viilennyksen varmistamiseksi. Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun Kim päätti työstää kyseiset ilmanotot pellistä ja vieläpä siten, että ne olisivat paitsi keskenään samannäköiset, niin niiden tulisi olla vierekkäin sijoitettuina myös tarkkoja peilikuvia toisistaan. Työtunteja paloi paljon, mutta se kannatti, sillä lopputuloksesta tuli todella tyylikäs ja ennen kaikkea toimiva, eikä kupruiluja ole esiintynyt. Tässä yhteydessä konepeliin yläosaa myös jatkettiin 15 senttiä eräänlaisella kattospoilerilla, jonka alle sijoitettiin lisäjarruvalo. Spoilerin mittaa ei valittu summamutikassa, vaan Kim halusi, että sen takareuna on samalla tasolla ohjaamon ja konehuoneen korotetun väliseinän kanssa, kun Panteraa katsoo suoraa takaapäin. – Halusin, että näkymä olisi yhtenäinen, perustelee Kim tätä maukasta muutosta, jota moni ei edes huomaa. tuuletusikkunat poistettiin. Ne korvattiin yksiosaisilla kokopitkillä sivulaseilla, jotka Kim päätti työstää kyseiset ilmanotot pel– Halusin, että näkymä olisi yhtenäinen, perustelee Kim tätä maukasta muutosta, jota moni ei edes huomaa. Kimin itse tekemästä ja aidolla nahalla verhoilemasta kattokonsolista löytyvät moottorinohjauksen ja sähköisen bensapumpun käyttökatkaisimet. Kolmas katkaisija on vielä toistaiseksi ns. ”tyhjä”. Panteran koko kojelauta on täysin Kimin suunnittelema ja tekemä aina runkoaan myöten. Alkuperäistä siinä ovat enää mittarit, jotka nekin on uudelleen sijoitettu niin, että ne ovat helpommin kuskin luettavissa. Kimi halusi, että uuden kojelaudan muotoilu jatkuisi pykälättömästi myös ovipaneeleihin, ja niinpä hän valmisti ne itse aina alumiinipellistä tehtyjä runkoja myöten. Alkuperäistä niissä on enää vain kyynärnoja. Panteran kookas ja liukas ratti korvattiin Luigin valmistamalla 13" tarvikeversiolla, jonka mokkanahkaisessa kehässä käsi pitää kovassakin kyydissä. Yläosan punainen raita kertoo milloin auton pyörät ovat suorassa. BMW:n kone oli sen verran leveä, että Panteran alkuperäiset vaihteensiirtäjän tangot eivät enää mahtuneet paikalle. Kim muuttikin mekanismin vaijeritoimiseksi ja vaihtoi shifteriksi uudehkon Toyota Corollan osan. Panteran ainutlaatuiset vanteet ovat Kimin suunnittelemat ja englantilaisen Image Wheelsin valmistamat. 11" x 18"ja 13" x 18" -kokoisille alukiekoille on kietaistu miehekkäät 275/35–18 ja 335/30–18 Michelinit. 64 V8-MAGAZINE 133790_.indd 64 28.10.2019 19.11.12
Viilennyksen varmistamiseksi myös takapyörän aukkojen eteen tehtiin alumiinista ritilät kylmän ilmavirran ohjaamiseksi jarruihin. Koneen jäähdytystä ja toivon mukaan myös sen tehojen määrää pyrittiin lisäämään poistamalla takatolppien peitelevyt, jotka korvattiin niin ikään alumiinisilla ritilöillä. Niiden kautta ohjautuu rosteriputkien välittämänä viileää ilmaa suoraan alumiinipellistä itsetehtyihin ilmanputsarikoteloihin, mikä saa moottorin hengittämään paremmin. Toki Panteralle tehtiin koko joukko muita pienempiä ja vähemmän näkyviä muutoksia, mutta nämä edellä mainitut yksityiskohdat antanevat pientä osviittaa siitä työmäärästä, joka Kimillä on mennyt auton muokkaamiseen haluamansalaiseksi. – Kompromisseja ei tehty etenkään viimeistelyjen suhteen, mikä vei tosi paljon aikaa, kertoo Kim, joka arvioi pelkästään peltitöiden tekemiseen kuluneen reilut pari tuhatta tuntia. Kim ei päässyt vähällä vaivalla myöskään auton värin valinnan kanssa. Yli puoli vuotta kestäneestä hartaasta hakemisesta ja yli 30 koepalan ruiskuttamisesta huolimatta sitä ”oikeaa” sävyä ei vain ollut löytynyt. Tilanne alkoi tuntua jo hieman toivottomalta, kunnes Kim törmäsi netissä surfatessaan BMW i8 -sähköurheiluauton erikoisvärikarttaan. Klikattuaan tiedoston auki, pisti hänen silmäänsä saman tien N42-koodin omannut ”Lava Orange” -helmiäsioranssi. Ensivaikutelma oli oikeaan osunut, sillä kyseinen väri näytti koepalassa jopa paremmalta kuin värikartan pienessä mallipalassa. Kimi myös maalasi Panteran kyseisellä värillä, eikä ole katunut valintaansa kertaakaan. Auton puskurit, ilmanottoritilät, konepellin keskiosa ja kaikki listat maalattiin vanteiden puolien mukaisella harmaalla, mikä tuo muskelista kontrastia muuten karkkimaisen kauniiseen kokonaisuuteen. Ohjaamo omaa suunnittelua Vaikka Panteran korin muutokset ovat mittavat, niin ne eivät ole kuitenkaan mitään sisustaan verrattuna, sillä auton ohjaamo on käytännössä kokonaan Kimin omaa suunnittelua. – Panteran muovinen 70-lukulainen kabiini oli minusta suoraan sanottuna ruma, joten ja päätin tehdä sen täysin uusiksi, kertaa Kim ratkaisuaan, jonka hän toteutti kiitettävän kompromissittomasti. Pahiten Kimiä häiritsi Panteran alkuperäinen kojelauta, jossa mittarit oli sijoiteltu sikin sokin, ja ne olivat myös hankalasti luettavissa. Pienillä petrauksilla tilanne ei Kimistä juuri paranisi ja niinpä hän valmisti alumiinipellistä täysin uuden rungon, jossa oleellisimmat alkuperäiset mittarit ovat lähekkäin ja suoraan kuljettajan näkökentässä. Kojelaudan keskikohtaan tehtiin lisäksi syvennys tietokoneen näytölle ja kaikki käyttökatkaisijat vaihdettiin nykytyyliin paremmin sopiviksi. Kojelaudan uudelleen muokkaamisen yhteydessä myös lattiakonsoli tehtiin täysin uusiksi, koska Kim halusi niiden muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden. Konsoli sovitettiin kojetaulun suoraksi jatkeeksi, ja se muotoiltiin alkuperäistä pyöreämmän malliseksi. Konsolia myös korotettiin ja levennettiin, minkä lisäksi siihen sovitettiin kolme tehdasmittaria ja kojetaulusta poistettu hansikaslokero, jonka lukittava kansi toimii samalla eräänlaisena kyynärnojana. Kojetaulun uudelleenmuokkaus aiheutti muutoksia myös ovipahveihin, tai tässä tapauksessa ovipelteihin, sillä niiden rungot Kim pokkasi kokonaan uusiksi alumiinipellistä. Syy moiseen oli se, että Kim halusi kojelaudan jatkuvan saumattomasti ovipahveihin. Nyt sen ja oven väliin jäi jyrkkä pykälä, mistä hän halusi päästä ehdottomasti eroon. Uusien itsetehtyjen ovipahvien avulla homma hoitui kiitettävän tehdastyylisesti siitäkin huolimatta, että Kimillä ei ollut mitään tarkkoja suunnitelmia tai piirustuksia tämän, eikä itse asiassa muidenkaan Panteralle tekemiensä muutosten toteuttamiseen. Se kertoo aika paljon hänen ammattitaidostaan ja hyvästä kokonaisuuksien hahmotuskyvystä. Panteran alkuperäiset erillisistuimet ovat liukkaat kuin pulkat eikä niissä ole juurikaan sivuttaistukea, minkä vuoksi Kim päätti jo projektin alkuvaiheessa korvata ne joillakin lähtökohdiltaan paremmilla versioilla. Tässä vaiheessa hänen kaverinsa ilmoitti omistavansa ylimääräiset Subaru Sti:n erillisistuimet, jotka Kim saisi, jos ne vain kelpaisivat. Ilmaisten penkkien hinta/ laatusuhde oli sen verran hyvä, että Kim tarttui tarjoukseen ja nouti ne. Subarun istuinten sovittaminen Panteran ahtaaseen ohjaamoon osoittautui oletettua työläämmäksi toimenpiteeksi ja edellytti lopulta niiden täysin uusiksi tekemistä. Käytännössä tämä tarkoitti selkänojien lyhentämistä 8,5 sentillä minkä lisäksi niiden takaosasta hiottiin pois 4 senttiä lisätilan saamiseksi. Myös istuinosaa madallettiin 4 senttiä, minkä jälkeen nämä 12,5 senttiä ”chopatut” penkit sopivat paikolleen kuin tehtaan jäljiltä. Istuinten materiaaliksi Kim valitsi mustan aidon nahan ja Alcantara-kankaan yhdistelmän, joilla verhoiltiin myös kojetaulunpäällinen, ovipahvit ja sisäkatto. Upeasti uudistuneen sisustan viimeistelevät Panteran ulkokuoren väriin sointuvat oranssit tikkaukset sekä penkkien ja ovipahvien brodeeraukset. Veekasiksi kummajainen Kimin ensimmäisen Panteran alkuperäinen viritetty Fordin 351 Cleveland -pikkulohko oli kylläkin melkoinen tehopakkaus, mutta sen toimivarmuutta ei voinut kehua, käyttömukavuudesta puhumattakaan. Vahingosta viisastuneena Kim päätti asentaa toiseen Panteraan modernin moottorin, jossa yhteistä orgiskoneen kanssa olisi lähinnä sylinterien määrä. Kimin alkuperäisenä ajatuksena oli korvata 330-heppainen 351:nen Volvossa käytetyllä Yamahan valmistamalla veekasilla, mutta kun ruotsalaisella BMW-nettiforumilla myytiin vuosina 1999–2003 valmistetun 500-mallisarjan M5-tehoversion 5,0-litraista, tuli hän toisiin ajatuksiin. Ilmoituksen mukaan tällä kolariautosta irrotetulla koneella oli ajettu reilut 120 000 kilometriä, ja sen piti oleman kaikin puolin priimaLiukkaat alkuperäisistuimet korvattiin Subaru Sti:n runsaasti muokatuilla kuppipenkeillä, jotka verhoiltiin aidolla nahalla ja Alcantara-kankaalla. Oranssit Pantera-brodeeraukset ja Sabeltin nelipistevyöt ovat piste iin päälle. Etupään tapaan myös takapään alaosa on vakiota pystymmässä asennossa, minkä ansiosta se yhtyy siistimmin helmoihin, eikä auton sivupro? ilista tullut ”mahastaan roikkuva”, kuten Kim asian ilmaisee. V8-MAGAZINE 65 133790_.indd 65 28.10.2019 19.11.39
kuntoinen. Kyseisen veekasin tietoja tarkemmin tutkittaessa alkoi tämä täysalumiinimoottori tuntua aina vain varteenotettavammalta vaihtoehdolta, sillä paitsi että se oli orgiskonetta 150 kiloa kevyempi, niin se myös tuotti tuimat 405 heppaa, ja vieläpä takapyöristä. – Panteran teho-painosuhde paranisi tuolla pannulla oleellisesti, tuumi Kim ja teki kaupat tästä hinnaltaankin kohtuullisesta viisilitraisesta. Plussana hän piti lisäksi sitä, että BMW teki DeTomason kanssa aikoinaan yhteistyötä mm. ZF-transakseliin liittyen, minkä vuoksi koneella oli eräänlainen ”historiallinen yhteys” Panteraan, mikä sekin puolsi sen asentamista autoon. Myyjän puheet moottorin hyvästä kunnosta ja vähistä ajokilometreistä näyttivät pitävän paikkansa, sillä se osoittautui purkamisen jälkeen uudenveroiseksi. Tästä huolimatta koneelle tehtiin peruskunnostus, ja sen kaikki kulutusosat uusittiin vakiokamoja käyttäen. BMW:ssä edessä sijainneen veekasin sovittaminen keskimoottoriseen Panteraan vaati kiinnikkeiden ja koko pakoputkiston uudelleen pokkaamista. Täysin itsetehty tuplarööristö koostuu rosterista tehdyistä 1 3/4 " primääriputkista ja samasta materiaalista valmistetuista 3 " kollektoreista. Kimin kätten työtä on myös niin ikään rosterinen äänenvaimentaja, johon stanssattiin DeTomason logo. Jos oli putkiston teko työlästä, niin samaa voidaan sanoa niiden kiillottamisesta, jossa Kimin mukaan vierähti ihan tolkuttomasti tunteja. Se oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä rööristö näyttää tosi hyvältä ja kuulostaa vieläkin paremmalta. Myös muutamia lisäheppoja lienee saatu, sillä sen verran kierrosherkästi tämä viisilitrainen karjaisee, kun kaasua käyttää vähän rivakammin. Panteran alkuperäinen viisivaihteisesta manuaalista ja lukollisesta perästä koostuva ZF-transakseli purettiin ja sen kunto tarkastettiin. Kun kaikki näytti hyvältä, päätettiin sille tehdä pelkkä huolto tiivisteiden ja öljyjen vaihtoineen. Varmuuden vuoksi myös vetoakseleiden laakerit vaihdettiin ja alkuperäiset malliltaan avonaiset sellaiset korvattiin umpinaisilla öljyroiskeiden välttämiseksi. BMW:n voimanlähde yhdistettiin transakseliin mittatilaustyönä teetetyllä alumiiniadapterilla ja kytkimeksi valittiin Centerforcen Dual Friction paineasetelma laakereineen ja levyineen. Tässä yhteydessä alkuperäinen 18,9-kiloinen vauhtipyörä korvattiin kevyemmällä itsetehdyllä alumiiniosalla, jonka paino on kierrosherkkyyttä korostava 9,6 kiloa. Myös alkuperäinen raskas mekaanisilla tangoilla toimiva kytkin muutettiin Staberin nestetoimiseksi versioksi. – Kytkin on miellyttävän kevyt käyttää, mutta toisin kuin takarenkaat, se ei luista kovissakaan lähdöissä, toteaa tyytyväinen Kim pilke silmäkulmassaan. Vaikka Panterassa on ihan kelpo ajo-ominaisuudet jo vakiona, päätti Kim petrata autoaan myös tältä osin, kun tälle ”kompromissittomalle tielle” oli kerta lähdetty. Nytkään ei tosin toimittu tavanomaisella tavalla, sillä Kim valmisti Panteraan haluamansa, alkuperäisiä kumisia puslia jämäkämmät ureetaaniversiot täysin itse aina muotteja myöten. Eikä tässä vielä kaikki, sillä myös etupään ylätukivarsia muokattiin suoristamalla ja jatkamalla niitä siten, että camber-kulmaa saatiin lisättyä. – Ensimmäisessä Panterassani etupyörien kulmia ei saatu ihanneasentoon vakio tukivarsilla, koska niiden säätövara loppui kolmeen asteeseen. Tehdyillä muutoksilla lukema suureni 6,5 asteeseen, minkä ansiosta kulmat ovat nyt justiinsa oikein, kiittelee Kim muutosta, jolla oli suuri positiivinen vaikutus Panteran ajettavuuteen. Niin oli myös auton iskareiksi asennetuilla Konin säädettävillä coil overeilla ja pysäyttimiksi pultatuilla tehostetuilla, ympäriinsä 365-millisillä tarvikelevyillä 8-mäntäisine jarrusatuloineen. Pantera valmistui nykyiseen loistoonsa kesäksi 2019 vajaan vuoden verran kestäneen huolellisesti suoritetun kasaamisen jälkeen. Kim arvio työtunteja kuluneen kaikkiaan 3500, mikä on huima määrä, mutta se myös näkyy lopputuloksesta. Kimin mukaan tämä päivitetty versio ensimmäisestä Panterasta on ulkonäöltään sitä onnistuneempi ja sisustaltaan viihtyisämpi, kiitos runsaan äänieristyksen. Myös auton kulku ja ajettuvuus ovat astetta paremmat hevosvoimiltaan entistä väkevämmästä ja painoltaan reilut 150 kiloa kevyemmästä voimanlähteestä johtuen. – Mitään en olisi tehnyt toisin, tiivistää Kim tuntemuksensa tästä tuoreimmasta Panterasta, jota hän kuvaa sivistyneeksi versioksi ensimmäisestä petokissastaan. Saattaa auto olla sitäkin, mutta kyydissä olleena voin todeta, että kyllä siinä on alkuperäistä petomaisuuttakin jäljellä ihan kiitettävästi. Kim muokkasi Panteran kojelaudan ja lattiakonsolin uuteen uskoon yhdistämällä ne toisiinsa upealla täysin itsetehdyllä runkorakenteella. Peltipuhdasta lopputulosta katsellessa mennyttä työmäärää voi vain arvailla. Myös etulokasuojan levittäminen muodostui melkoiseksi palapeliksi etenkin, kun keulan muotoa muutettiin samalla. Homma ei myöskään helpottanut se, että Kim halusi spoilerin koristamaan Panteran etuhelmaa. Voimanlähteeksi valitun BMW:n veekasin pakosarjat ja tuplaputket oli tehtävä täysin uusiksi, että ne saatiin sopimaan Panteraan ahtaaseen pannuhuoneeseen. Homma vaati hyviä hermoja, kuten Kim asian ilmaisee. Kim hankki Panteraan uudet ympäriinsä 356 mm tarvikelevyjarrut, joiden kahdeksan mäntäisten satuloiden väri matsasi auton oranssiin sävyyn täydellisesti. Kimin tekosia ovat DeTomason logot, jotka hän jyrsi niihin. Takajarrujen jäähdytyksen tehostamiseksi Kim leikkasi takapyörän aukkojen eteen kookkaat reiät, jotka hän peitti alumiinista jyrsimällään ritiliköllä. Samaa tekniikka hän käytti myös takatolppien ilmanottojen teossa. 66 V8-MAGAZINE 133790_.indd 66 28.10.2019 19.12.06
-Vakioputkistot-Virtaavat viritysputkistot-Peltisarjat-Taivutukset mallin mukaan-Räätälöinnit suoraan autoon-Räätälöidyt vaimentajat-Myös tuurnataivutus ja RST-Katalysaattorit-Keraamiset pinnoitteet-Pinnoitustyöt kaikkiin osiinMARTELIUS-EXHAUST OY 02-856 616 www.martelius.com PAKOPUTKET USA-AUTOIHIN 40-LUVULTA ALKAEN WWW.ROCKDALEMOTORS.FI INFO@ROCKDALEMOTORS.FI 050-371 7886 FACEBOOK.COM/ROCKDALEMOTORS -Ajoneuvojen ennakkotilaukset 1.12-20.12.19 Usan hankintamatkallemme tehtävä NYT! -Autojen tuonti ja tuontikatsastukset -Isommat varaosakokonaisuudet -Kontti, lastaus, huolinta, tullaus sekä purku kokonaan Rockdale Motorsin toiminnan alla ROCKDALE AUTOJA USASTA MOTORS FINLAND LTD Alkuperäisja tarvikeosat amerikkalaisiin automerkkeihin. mm.: – Peltiosat – Kumitiivisteet – Alusta – Tekniikka – Sisusta – Lattiamatot – Puskurit – Race-osat – Kendall öljyt www.sepponiemensivu.fi Seppo Niemensivu, puh. 0400 591 428 Ojantie 24, 28130 Pori Hanki omasi: v8.? /tilaa KAHDEKSAN SY YTÄ ELÄÄ V O I S I H A N S I TÄ H A R R A S TA A VA I K K A P I T S I N N Y P L ÄY S TÄ 132297_.indd 67 28.10.2019 13.29.37
Tietoja tulevista alan tapahtumista kannattaa lähettää osoitteeseen V8-MAGAZINE/ Tapahtumakalenteri, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostiosoitteella v8-toimitus@fokusmedia.fi Päivämääriin saattaa tulla muutoksia, eikä V8-Magazine vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. KOONNUT: HANNELE HATANPÄÄ Tapahtumakalenteri Kotimaa 2019 30.11. HANAA EXPO -AUTOURHEILUMESSUT Lahden Urheiluja messukeskus, Salpausselänkatu 7, Lahti: Hanaa-media, risto.laine@hanaa. , 040 096 9550 30.11. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org (ennakkoilm.) 7.–8.12. VEHONIEMEN JOULUMYYJÄISET Vehoniemen Automuseo, Vehoniemenharjuntie 92, Kangasala: Vehoniemen Automuseo 14.12. FJDC:N AJOPÄIVÄ (MAASTOJA PAKETTIAUTOT) Kulmakorpi Off Road Park, Espoo: Finnish Jeep Drivers’ Club, hallitus@fjdc.org (ennakkoilm.) Kotimaa 2020 11.1. JYVÄSKYLÄN ROMPEPÄIVÄ (MP) Jyväskylän Paviljonki, Jyväskylä: Keski-Suomen Konepyöräseura rompepaiva@elisanet. 11.1. KIURUVESI HISTORIC RALLI (HRT) Kiuruvesi: Kiuruveden Urheiluautoilijat 31.1.–1.2. MESIKÄMMEN HISTORIC RALLI (HRT, NEAFP) Ähtäri: Alavuden Urheiluautoilijat 8.–9.2. KUSTOM KULTURE SHOW Kaapelitehdas, Tallberginkat 1, Helsinki: platu@kustomkulture. , 040 039 1616 22.2. LAMMI HISTORIC RALLI (HRT, NEAFP) Lammi/Hämeenlinna: Lammin Urheiluautoilijat 10.–12.4. AMERICAN CAR SHOW, CLASSIC CAR SHOW, TUNING CAR SHOW, MC HEAVEN Helsingin messukeskus, Messuaukio, Helsinki: Finnish Hot Rod Association, info@fhra. , 020 743 0750 25.–26.4. HOT ROD & ROCK SHOW Tampereen Messuja Urheilukeskus Pirkkahalli, Tampere: FHRA Tampereen seutu, of ce@fhra-tre.net, (03) 214 2599 Muut Pohjoismaat 2019 16.11. Stumpemarked, Herning, Tanska 30.11. Classic Motor Marknad, Västerås, Ruotsi Muut Pohjoismaat 2020 6.1. Snösvängen Rally, Visby/Gotlanti, Ruotsi 25.1. Veteranfordonsmarknad, Luulaja, Ruotsi 7.3. Moon Bike Show, Avesta, Ruotsi 4.4. Stumpemarked, Herning, Tanska PohjoisAmerikka 2019 14.–17.11. Auto Club NHRA Finals, Pomona, Kalifornia 14.–17.11. Zephyrhills Auto Event, Zephyrhills, Florida 15.–17.11. Goodguys Speedway Motors Southwest Nationals, Scottsdale, Arizona 17.11. NASCAR, Homestead, Florida 17.11. Menards Chevy Show, Orlando, Florida 22.–24.11. Mc Cormick’s Palm Springs Classic Car Show Pienoismallit 9.12. PIENOISAJONEUVONÄYTTELY BY KSWAH Virastotalo, Juankoski: Koilis-Savon Wanhojen Ajoneuvojen Harrastajat 8.2.2020 CCM OPEN Soldathemmet Livgardet, Kungsängen, Ruotsi Cruisingit 2019 Kajaani (ABC) 7.12. Nummela (Hiidenpirtti) 14.12. Pori (ABC Tikkula) 6.12. Porvoo 30.11. Raasepori (Karjaan ABC) 6.12. Vantaa (Tikkurila Heureka) 15.11., 20.12. Viikkokokoontumisia 2019 Hollola (Matkakeidas) Keskiviikko Mikkeli (Pitkäjärven ABC) Torstai Oulu (Nallikarinranta) Perjantai Pori (Tiilimäen Neste) Perjantai Vääksy (Vintage Rusty Cafe) Torstai (harrasteajoneuvot) and Auction, Palm Springs, Kalifornia 22.11.–1.12. LA Auto Show, Los Angeles, Kalifornia 24.11. Ponies Under The Palms – Mustang and Ford Show, Sarasota, Florida 24.11. Auto Parts Swapmeet, Hesperia, Kalifornia 28.11.–1.12. AutoRama, Houston, Teksas 28.11.–1.12. San Francisco Auto Show, San Francisco, Kalifornia 28.11.–1.12. Daytona Turkey Run, Daytona Beach, Florida 30.11. Harbor Corvettes’ ”a Holiday Happening” Open Car and Truck Show (Muscle Car City), Punta Gorda, Florida 30.11. Double Down Truck, Car & Motorcycle Show, Las Vegas, Nevada 1.12. Freeman’s Super Sunday Swap, Indianapolis, Indiana 1.12. Hi-Prformance Swap Meet, Long Beach, Kalifornia 1.12. Brea Holiday Car Show, Brea Downtown, Kalifornia 4.–8.12. HDR Sebring Classic 12 Hour, Sebring, Florida 5.12. Thursday Night Thunder, Irwindale (Dragstrip), Kalifornia 5.–7.12. Mecum Auction, Kansas City, Kansas 6.–7.12. The Raleigh Classic, Raleigh, Etelä-Carolina 8.12. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 8.12. Sumter Swap Meet, Bushnell, Florida 12.12. Thursday Night Thunder, Irwindale (Dragstrip), Kalifornia 12.–14.12. Performance Racing Industry (PRI) Show, Indianapolis, Indiana 14.12. CCFA Car and Truck Show, St. Petersburg, Florida 14.12. Blazing Wheels Car Show, Palm Bay, Florida 14.12. Thursday Night Thunder, Irwindale (Dragstrip), Kalifornia 15.12. Pickers Paradise Swap Meet, Buena Park, Kalifornia 19.12. Thursday Night Thunder, Irwindale (Dragstrip), Kalifornia 21.12. Cal-Rods Car Corral, Covina, Kalifornia 26.12. Thursday Night Thunder, Irwindale (Dragstrip), Kalifornia 28.12. Gateway Classic Cars Caffeine & Chrome, Houston, Teksas 29.12. Million Dollar Breakfast Cruise, Tustin, Kalifornia 29.12. Hi-Desert Auto Parts Swap Meet, Hesperia, Kalifornia 29.12. Cars & Coffee, Ventura, Kalifornia PohjoisAmerikka 2020 1.–5.1. San Diego International Auto Show, San Diego, Kalifornia 2.–12.1. Mecum Auction, Kissimmee, Florida 5.1. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 5.1. Freeman’s Super Sunday Swap, Indianapolis, Indiana 9.–12.1. Silicon Valley Auto Show, San Jose, Kalifornia 11.1. Dragfest – Indoor Drag Racing Showcase, Lebanon, Pennsylvania 12.1. Fabulous Fords Forever Car Show, Buena Park, Kalifornia 15.–19.1. Russo and Steele’s Scottsdale Sale Auction, Scottsdale, Arizona 17.1. Mesquite Motor Mania, Mesquite, Nevada 17. –19.1. Automania by Carlisle, Allentown, Pennsylvania 19.1. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 24.–26.1. Grand National Roadster Show, Pomona, Kalifornia 2.2. Snow Buster Automotive Swap, Hamburg, New York 2.2. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 6.–9.2. Lucas Oil NHRA Winternationals, Pomona, Kalifornia 7.–8.2. Mopar Super Swap and Show, Melbourne, Florida 7.–9.2. Boca Raton Concours d’Elegance, Boca Raton, Florida 7.–9.2. Socal Historic Sports Car Festival, Fontana, Kalifornia 7.–9.2. Winter Extravaganza, Bushnell, Florida 13.–16.2. Zephyrhills Festival Park Auto Event, Zephyrhills, Florida 14.–16.2. Sacramento Autorama, Sacramento, Kalifornia 14.–16.2. Jacksonville International Auto Show, Jacksonville, Florida 15.2. Motorama – Races and Shows, Harrisburg, Pennsylvania 21.–23.2. NHRA Arizona Nationals, Chandler, Arizona 21.–23.2. Winter Autofest Lakeland by Carlisle, Lakeland, Florida 27.2.–1.3. Sepring Vintage Classic, Sebring, Florida 1.3. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 1.3. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 5.–8.3. Amelia Island Concours d’Elegance, Fernandina Beach, Florida 6.–15.3. Daytona Bike Week, Daytona Beach, Florida 8.3. Florida Mopar National Car Show, Florida 12.–15.3. Amalie Motor Oil NHRA Gatornationals, Gainesville, Florida 14.–15.3. Packards in Paradise Concours, Newport Beach, Kalifornia 15.3. Venice Florida Corvettes – Annual Vette Together, Venice, Florida 21.3. Vero Beach Antique Automobile Show, Vero Beach, Florida 26.–29.3. Road Atlanta Grand Prix, Braselton, Georgia 28.3. Peedee Roundup – Mustang & All Ford, Florence, Etelä-Carolina 29.3. Freeman’s Super Sunday Swap, Indianapolis, Indiana 3.–5.4. Denso Spark Plugs NHRA Four-Wide Nationals, Las Vegas, Nevada 5.4. Sumter Swap Meets, Bushnell, Florida 9.–12.4. Viva Las Vegas, Las Vegas, Nevada 11.4. California Truck Invasion, San Bernardino, Kalifornia 17.–19.4. Acura Grand Prix of Long Beach, Long Beach, Kalifornia 17.–19.4. Mopar Express Lane NHRA SpringNationals, Baytown, Teksas 19.4. Pomona Swap Meet & Classic Car Show, Pomona, Kalifornia 22.–26.4. Spring Carlisle, Carlisle, Pennsylvania 24.–26.4. NHRA Four-Wide Nationals, Concord, Pohjois-Carolina 25.4. Bif Barn Classic Car Shoew, Menifee, Kalifornia 68 V8-MAGAZINE 132277_.indd 68 28.10.2019 20.41.43
TEE ILMOITUS Lähetä ilmoitus kirjallisena tikkukirjaimin tai koneella kirjoitettuna. Yhden ilmoituksen maksimimerkkimäärä on 1000. Merkitse myös osasto, jossa toivot sen julkaistavaksi. Sähköpostissa kirjoita ilmoitusteksti viestikenttään ja aiheeksi sen osaston nimi. Muista suuntanumero puhelinnumeroon ja kännykkänumeroissa mainitse paikkakunta. Puhelimitse emme vastaanota ilmoituksia. Ilmoitus julkaistaan seuraavaksi ilmestyvässä lehdessä, mutta jos se ei siihen ehtinyt tai mahtunut, laitamme sen automaattisesti sitä seuraavaan numeroon. ILMOITUKSEN KUVA Kuvia julkaistaan mahdollisuuksien mukaan 1 kuva/ilmoitus. Merkitse kuvan taakse ilmoituksessa oleva nimi ja puhelinnumero. Kuvaa ei palauteta. Sähköpostitse liitteenä lähetettävän kuvan tulee olla JPG-muodossa, leveydeltään vähintään 6 cm ja resoluutioltaan 300 dpi. V8-MARKETIN YHTEYSTIEDOT Postiosoite V8-Market/V8-Magazine, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti v8-market@fokusmedia. KAUPALLISET ILMOITUKSET: Hansanova Oy, puh. (09) 670 375, 0400 442 616 ILMOITUSOHJEET TEE ILMOITUS Ilmaisella V8-MARKET-palstalla lukijamme voivat myydä ja ostaa kaikkea harrastukseen liittyvää. Tilaa on varattu AINOASTAAN YKSITYISHENKILÖIDEN ilmoituksille. V8-MARKET MYYDÄÄN SEKALAISTA MYYDÄÄN OSAT JA TARVIKKEET Muskeliin renkaat 225/60R15” Yokohama YK420 ,pintaa tasaiset 6 mm. 2 kappaletta yhteensä 90 €. 050 501 0621 Vantaa. Jenkkirenkaat 2 kappaletta, 225/70R15” Maxxis MA-1 , uudet. Hinta 170 € (1001 renkaat 127,79 € kappale). 050 501 0621 Vantaa. Uudet scat H-pro? ilin kanget Chevy 454 cid. Osa nro: 2-454-6385-2200. Hinta 500 € / 8 kpl. +358 40 546 6220 Loppi. Kaksi kappaletta uusia Mickey Thompson katuslicksejä, 295/45R17 ET Street Radial . Hinta yhteensä 500 €. +358 40 546 6220 Loppi . Erilaisia USA takavaloja: Cougar 1967, Monterey 1962, Lincoln MK III, MK V. Pontiac, Ford, ym. USA-autoihin. Maskeja, jousellisia keulamerkkejä, kapselisarjoja 1950–1990 = moniin USA autoihin + kaksi sarjaa uusia 15” Lincoln kapseleita. Noin 300 alkuperäistä korjaamokäsikirjaa. Noin 600 erilaista käyttöohjekirjaa. Vanhin Cadillac 1914, uusimmat Viper, Prowler. Paljon suuria keulamerkkejä, Pontiac, Packard, DeSoto, Plymouth, Studebaker. Kaikenlaisia katkaisijoita, listoja, soittimia ym. useista eri USA-merkeistä. autoharri@hotmail.com. 040 554 4358. Corvette-lehtiä (30 kappaletta) ja V8-Magazineja (noin 200 kappaletta) vuosilta 1979–2016. Myös muita autolehtiä. 040 587 1515. V8-MAGAZINE 69 132296_.indd 69 28.10.2019 20.24.37
Tukholman alueen automallarit, Capital City Modelers (CCM), muuttivat vuosittaisen Open -näyttelynsä ajankohdan ja pitopaikan, osittain jopa konseptinkin. Kuinka kävi? TEKSTI JA KUVAT JUHA AIRIO Vuosituhannen alussa CCM Openit olivat Tukholman alueen ykkösnäyttelyitä, jonne Suomesta järjestettiin ryhmämatkoja ja rakentajia saapui satunnaisesti jopa Saksasta asti. Kehitys ei kuitenkaan ole ollut pelkästään positiivinen, vaan pöydillä on näkynyt myös tyhjää tilaa. CCM Openin siirtäminen osaksi International Plastic Modeleres Societyn (IPMS) Tukholman yleispienoismallinäyttelyä toi sekin vain väliaikaisen muutoksen parempaan. Yhteistoiminta IPMS:n kanssa laitettiin täksi vuodeksi katkolle ja CCM Openista tehtiin jälleen omillaan oleva näyttely. Uusi ajankohta sovitettiin alkuvuoteen, peräti jo helmikuulle, jolloin täysikokoisten autojen näyttelyt eivät vielä vie potentiaalisia osallistujia. Näyttelypaikan muutos oli vielä radikaalimpi. Hyvien julkisten yhteyksien päässä ollut koulu Solnassa hylättiin ja uudeksi paikaksi valittiin Soldathemmet Livgardet Kungsängen. Sotilaskoti, joka sijaitsee n. 30 km Tukholman keskustasta, keskellä ei mitään, ja mihin ei ole suoraa julkista liikennettä. Viimeisestä lauseesta on liiankin helppo arvata lopputulos: mallien tai näyttelyvieraiden määrä ei lähtenyt nousuun, ja olisi ollut yllätys, jos näistä lähtökohdista niin olisi käynyt. Näyttelytila sinänsä oli sovelias ja järjestelyt hoituivat vuosien hiomalla rutiinilla. Näyttelyesineitä, kenties myös alan kauppiaita, olisi kuitenkin pitänyt yksinkertaisesti olla enemmän, jotta näyttely olisi ansainnut puhtaasti positiivisen arvosanan. Perusongelma taitaa olla myös se, että parhaimmillaan CCM Open oli massiivinen tapahtuma, josta ei voi olla kuin yksi suunta, alaspäin. Pohdiskelua CCM:ssä varmasti pohdittiin näyttelyn jälkeen mitä tuli tehtyä ja olisivatko jonkinlaiset korjausliikkeet paikallaan. Jos toimittaja saisi ehdottaa, niin paluu 10 vuoden takaiseen esikaupunkialueen lounasravintolan kaltaiseen paikkaan voisi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto. Lounastilat ovat kenties hieman ahtaat, mutta luultavasti nykypäivänä riittävät. Sijainti kohtuuetäisyydellä ydinkeskustasta olisi myös muualta tuleville lähes ideaalinen. Toisaalta yhteistyön palauttamisesta IPMS:n kanssa Solnassa voisi saada kauppiaiden, oheisohjelman ja paikalle tulevien satunnaisvierailijoiden muodossa synergiaetua, joka nyt jäi täysin puuttumaan. Voi olla että tehdyn ratkaisun taustalla oli taloudellisia seikkoja, eivätkä em. ehdotukset siten ole edes toteuttamiskelpoisia. Pienoistoimittajan toiveiden perusteella ei näyttelyitä järjestetä ja uusimman tiedon mukaan CCM Open jatkaa sotilaskodissa Kungsängenissä myös ensi talvena, tarkempi ajankohta on jo lauantai 8.2.2020. Jää nähtäväksi pelottiko liian suuria muutoksia sisältänyt ja hieman epäonnistuneelta vaikuttanut ratkaisu tulevienkin vuosien osallistujia pois. Ilman muutoksia ei kuitenkaan voinut jatkaa ja riskejä on otettava. CCM Open 2019 MUUTOKSEN TUULIA TUKHOLMASSA Custom-luokan uutuuksista oli kenties huomionarvoisin Jocke Johanssonin cab over engine Ford. Ei ehkä maailmaakaatavan radikaali sinällään, mutta uusi aluevaltaus aiemmin mattapintaisten rottarodien kanssa puuhanneelle miehelle. Toivottavasti jatkoa seuraa. Jocke Johanssonin rottarodit olivat muutama vuosi sitten näyttelyiden vakiokalustoa, joidenkin mielestä peräti jo maanvaiva. Mies teki omat päätelmänsä ja hävisi kuvioista, palatakseen nyt uusien rakennelmien kera. 1950 Ford kuului miehen mattapintaisten rakennelmien poliittisesti korrektimpaan päähän. Pari hyvin samanlaisin miedoin eväin rakennettua customia, molemmat vieläpä candy -sävyin maalattuja. Sekä 1956 Ford että 1958 Chevy ovat Jimmi Widellin työpöydältä ja kilpailivat modi? ed-luokassa, jossa ei edellytetä korimuutoksia. 70 V8-MAGAZINE 132268_.indd 70 28.10.2019 20.20.03
Edellinen hautajaishenkinen kokonaisuus oli esillä muutama numero sitten teema tuntuu jotenkin kiehtovan pienoismallareita. CCM Openissa toimi hautajaisurakoitsijana Janne Lundberg. Slow Pokes -kerhon pikku-Rancherolle on 1937 Chevy turhan raskas vedettävä ja perä painuu uhkaavasti, mikä kiinnittää jo poliisinkin huomion. Näin ei ajatus varsinaisesti mennyt Tommie Gullbergin ajoneuvoyhdistelmässä, vaan poliisi kuuluu viereiseen Frank Nelsonin dioraamaan. Jimmi Widellin nimeen törmää useimmiten rodija custom-luokissa myös palkintojenjaossa, niin nytkin. Eikä ihme, mieheltä löytyy periodikorrektia tietoa ja osaamista, mitä todistaa tässä lähes hempeän violetti 1930 Ford. Näyttelyn teemaluokka oli Oldsmobile. Magnus Jonsson tuli yhdistäneeksi samalla kaksikin teemaa, Oldsin ja ruotsalaisen raggariperinteen. Jälkimmäisellä ei ole tarkoin määriteltävää vuosimallia, Oldsmobile Cutlass F-85:lla se on 1962. Steve Möllerin Volkkarin tyyppi kakkonen elämää nähneenä poliisiautona. Tuliko näitä edes tehtaalta virheettömän kiiltäväpintaisina? Sellaisia ei ainakaan näyttelyissä näe – vihje, ellei peräti toive, rakentajille. Kilpa-autoluokassa nähtiin gasser-Willyksiä, joista osa on tainnut olla esillä muualla jo aiemmin. Janne Södegrenin vuosimallin 1941 candy-oranssi yksilö on kuitenkin toimituksen käsityksen mukaan uusi tuttavuus. Vanhempi brittikalustokin voi olla viehättävää, etenkin jos ei lähdetä liikaa entisöimään. Mats Stråhlen Bedfordissa on hyppysellinen rodihenkeä puolikiiltävän maalauksen ja valkosivujen muodossa. Wild Bill Maverick ja kilpa-ajajalle niin tyypillinen show-poseeraus Claes Beck-Friisin pikku-dioraamassa. Jos aikaa ei ole isompaan kokonaisuuteen, pitää osata pelkistää asiat olennaiseen. Tukholman 1973 pankkiryöstön pakoautona oli 1971 Ford Mustang Grande. Porrasperäisen Mustin fastbackin rakennussarjasta muokkasi Olof Möllheden, ammatiltaan sattumoisin poliisi. Ties vaikka olisi itse ollut aikanaan paikalla. Sotilaskalustoa ei varsinaisesti näyttelyssä ollut, mutta street machineihin voidaan soveltaa militääristä rakentelutapaa niittisrivistöjen ja värityksen muodossa. Tunnusnumero menee samaan kategoriaan. Mats Stråhlen Roadrunnerin numero 43 viittaa myös toisenlaisiin taistoihin. Ingemar Haglund on yhdistänyt muuten nostalgiahenkiseen 1932 viisi-ikkunaiseen kupeeseensa lättäpäätä selvästi uudemman ja samalla melkoisen kilpahenkisen 427 SOHC Cammerin. V8-MAGAZINE 71 132268_.indd 71 28.10.2019 20.20.51
P rojektiksi päätynyt 1958 Cadillac on hankittu Amerikasta. Pääpiirteissään ajokuntoinen auto vaati kuitenkin alkuun hieman askartelua ollakseen täysin kelvollinen tien päälle. Ensi vaiheessa autoa haluttiin testata ajossa, jotta olisi parempi käsitys mihin kohtiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Samalla se haluttiin myös rekisteröidä kotimaisten kilpien väliin, jotta tämä virallinen puolikin olisi jo hoidettuna. Kun autolla oli ajeltu riittävästi ja kerätty tietoja sen toimivuudesta, oli aika aloittaa seuraava vaihe. Jo alusta lähtien oli selvää, että uusi hankinta tulee päätymään hieman isomman projektin alle ennemmin tai myöhemmin. Testiajojen seurauksena Cadillacin kunnossa oli sen verran itseä häiritseviä asioita, että projekti päädyttiin aloittamaan jopa hieman aikaisemmin kuin alkuperäisenä ajatuksena oli. Tallin puolella tapahtuvat harrasteaktiviteetit ovat kuitenkin puolet harrastuksen huvista, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää harmitella. TEKSTI JA KUVAT HARRI KUNNASVUO Uusi mieluinen projekti oli jo odottelemassa vuoroaan tallissa. Koeajojen jälkeen projekti päätettiin aloittaa, vaikka kesää olikin vielä reilusti jäljellä. PROJEKTIN PURKUHOMMIA Keväällä Cadillac oli valmis koeajolle. Kokonaisuus vaikuttaa varsin ryhdikkäältä, mutta helmoissa pilkistelee hieman ruosteen aiheuttamia vaurioita. Kaikkiaan auto on kuitenkin erinomainen lähtökohta uudelle projektille. Projektin alkumetreillä päädyttiin purkamaan etupään pellit pois. Lokasuojan alta löytyi aika paljon tavaraa, kuten lämmityslaitteen romppeita. Lokasuojien irrotuksen jälkeen oli paremmin pääsy irrottaa niihin kiinnitetyt koristeosat. Helmalistojen alta paljastui odotetusti ruostetta. Tämä on kuitenkin yksi niistä vakikohteista, mistä vaurioita on mitä todennäköisemmin odotettavissa. 72 V8-MAGAZINE 132336_.indd 72 28.10.2019 19.47.09
Kiinnikemysteerit Kun henkinen päätös projektin aloituksesta oli saatu tehtyä, eräänä päivänä kaivettiin työkalut esiin ja käytiin hommiin. Ensimmäisessä vaiheessa ajatuksena oli purkaa Cadillacin lukuisia koristelistoja pois. Tämä oli tarpeen myös siksi, että oli halu saada auton vanhan maalikerroksen poistaminen alkuun. Tämä projektin likaisempi vaihe haluttiin tehdä ulkotiloissa. Vaikka pääosin koristelistojen kiinnityskohdat ovat selkeitä ja loogisia, joidenkin kiinnitystapa voi toisinaan olla hieman työn takana selvittää. Kiinnikkeisiin käsiksi pääsemiseksi on yleensä tarpeen purkaa verhoiluja tai muita osia pois tieltä. Mainittakoon vähän hankalammista listoista tuulija takalasin ylemmät koristelistat. Niiden kiinnitysmutterit löytyivät kattoverhoilun ja katon tukirakenteiden alta piilotettuna. Verhoilu oli irrotettava etureunastaan ja sen alta löytyi peltirakenteissa olevat aukot, joiden sisältä kiinnikkeiden mutterit viimein löytyivät. Myös listojen purkujärjestyksellä oli paikoitellen merkitystä, sillä ruuvit tai muut kiinnikkeet löytyivät vasta toisen listan alta. Jonkinasteinen ongelma olivat ne kiinnikkeet, joissa ruoste oli pehmittänyt vastakappaleita. Hankalimmillaan kiinnikkeen ”pulttiosuus” ei ollut enää kiinni kiinnikkeen peltilevyssä, jolloin se pääsi pyörimään yhdessä mutterin kanssa. Tai kanta oli murentunut jo niin, ettei se ottanut listaan kiinni. Ruoste ei ollut kuitenkaan tuhonnut itse pulttia siinä määrin, että se menisi vain poikki. Ahtaissa paikoissa näiden irrotus olikin hieman hankalaa. Toimivimmaksi keinoksi näiden ongelmatapausten kanssa osoittautui lopulta nitkutella ohut pulttiosuus poikki. Poraamistakin käytettiin apuna jos paikat menivät oikein ahtaiksi. Toisaalta oman hankaluutensa purkamisessa aiheutti alustarakenteissa käytetty massa. Esimerkiksi kylkilistojen kiinnikkeitä oli korin taustapuolella massan alla, joka oli tietysti saatava ensin pois. Puskureiden pulteissa oli hienot kierteet. Vaikka niitä oli pyritty puhdistamaan ennen avaamista, oli niiden auki ruuvailu toisinaan varsin tuskaista. Edes irrotusöljy ei olennaisesti helpottanut avaamista. Pikkuhiljaa kaikki koristelistat sekä muut tarpeelliset osat saatiin kuitenkin riisuttua korista irti ja ne pistettiin toistaiseksi syrjään odottamaan omaa vuoroaan. PROJEKTIN Jos listassa oli jonkinasteinen säätövara, kuvattiin lähtötilanne muistiin, jotta ne saadaan koottua myöhemmin samalla tavalla. Toki hienosäätöä on edessä kuitenkin, kun kokonaisuus hahmottuu. Työtä on jo oikeastaan aika paljon tehtynä, osiakin on lähtenyt keulalta paljon. Sisälokasuojat ovat koottu monesta palasta, joten oli ihan paikallaan hieman kuvata niiden rakennetta muistin tueksi. Erilaisia pienempiä detaljeja kuvattiin myös, tässä A-pilarin tiivisteitä. Sisälokarit olivat kaikkiaan aika törkyiset. Alustamassaakin niihin oli tehtaalla ruiskutettu sanotaanko riittävästi. Pulttien kannat sai kaivella esiin massan alta ennen kuin purku oli mahdollista. Takavalojen kehykset ruuvattiin pois korista. Kuskin puolen valon takana on bensatankin täyttöaukko, siksi valossa on saranointi. Osat menivät purkuun ja kunnostuksen alle. Vaikka ensimmäisessä vaiheessa purkutyöt keskittyivät enemmänkin koristelistojen poistamiseen, edessä oli aika paljon myös muiden kohteiden purkamista. Esimerkiksi sivuverhoilut oli poistettava, jotta oli pääsy kyljen kotelorakenteisiin. V8-MAGAZINE 73 132336_.indd 73 28.10.2019 19.48.29
Hyvillä ? iliksillä Vanhan maalipinnan poistoa aloitettiin jo samoihin aikoihin listojen poiston kanssa. Kulmahiomakoneeseen hankittiin nylonlaikkoja, tapa on osoittautunut toimivaksi ja mukavan joustavaksi tavaksi aikatauluttaa työtä omaan kalenteriin sopivaksi. Työtä ei välttämättä voi kuvailla kaikista hauskimmaksi vaiheeksi, mutta oman ? iliksen mukaan sopivina paloina tehtynä tämä osuus eteni kuitenkin ihan mallikkaasti. Lisäksi työtä saattoi palastella sen mukaan, kun vuoronperään oli irrotellut koristelistoja korista pois. Puhdistettavaa pinta-alaa oli reippaanlaisesti. Sitä mukaa kun paljas peltipinta alkoi olla näkyvillä, saatiin totuus selville missä kunnossa auto todellisuudessa on. Helmojen ruostevauriot olivat jo osittain näkyvillä, joten niiden olemassaolo ei ollut mikään yllätys. Jos joku yllätys pitäisi mainita, niin ehkä paremminkin niin päin, kuinka hyvässä kunnossa auton ulkopellit loppujen lopuksi olivat. Löytyneet ruostevauriot olivat hyvin tyypillisiä, joita tämän ikäisistä aihioista aina löytyy. Muutama pakollinen kolhukin toki löytyi, mutta kaikkiaan lähtökohta projektille oli suorastaan erinomainen. Projekti oli saatu käyntiin varsin hyvissä tunnelmissa. Maalinpoisto pintapelleistä oli varsin iso urakka. Tässä työn alla takakylki. Työtä pystyi tekemään sopivina paloina, vaikka kaikkia listoja ei oltu vielä irrotettu. Yksi kulma on puhdistettuna, muutama muu vielä jäljellä. Pintapelleistä löytyi varsin vähän vaurioita, mutta tässä pyöränaukon kulma on kuitenkin mennyt rapsakaksi. Joku vanha korjaus on tehty puuhamassalla. Toisinaan koristelistojen irrotus on tehtävä tietyssä järjestyksessä. Kun yksi pala on saatu pois, löytyvät seuraavat ruuvit, joilla seuraavia osia saadaan irti. Takaikkunan tiivisteen reunassa pilkottaa yksi ulkopuolisen listan kiinnike. Sivulla näkyvien muovitulppien altakin löytyi kiinnikkeitä. Tämän alemman listan irrotusta piti hämmästellä hieman. Lopulta selvisi, että se on painettuna tiivisteen alla olevien klipsien päälle. Lista lähti irtoamaan yksinkertaisesti vetämällä sitä sivulle päin. 74 V8-MAGAZINE 132336_.indd 74 28.10.2019 19.50.07
Koripeltejä on hinkattu antaumuksella ja tämä osuus alkaa olla loppusuoralla. Viimeistelevää hiontaa tehdään vielä hienolla hiomapaperilla. Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Tuulilasin ylemmän vaakalistan kiinnikkeet olivat mukavasti piilossa kattoverhoilun ja korin kotelorakenteen sisällä. Pultti oli oikeastaan vaaka-asennossa kotelon sisällä. Lokasuojat ovat jo pääpiirteissään puhtaana. Viimeistelevän hionnan jälkeen työvuoro siirtyy muutaman vauriokohdan korjaamiseen. Tiivisteen alle laitettu listaklipsi. Projektin muistivihkoon tehtiin merkintä, että nämä klipsit pitää olla asennettuna ennen tiivisteen ja lasin asennusta! Listanpidike on ruuvattu koriin. Lista lähtee pois vetämällä. V8-MAGAZINE 75 132336_.indd 75 28.10.2019 19.51.31
Plymouth Duster 1970 PARHAISTA PALOISTA Joidenkin autojen kohtalo on vajota ajan saatossa pelastamattomaan kuntoon, joidenkin pelastukseksi ne päätyvät oikeisiin käsiin ja nousevat uuteen loistoonsa. Näistä jälkimmäinen osui Kähkösen Jounin eteen. Ladon ovien takaa paljastui Duster, päältä kaunis kuin karkki ja pellin alla varttimaililla hyväksi todettua ahdettua voimaa. TEKSTI JA KUVAT JOKE SIMONEN Koriltaan Duster oli ehditty käydä läpi jo muutama omistaja sitten, mutta hyvin tehtynä maalipinta on edelleen moitteettomassa kunnossa. Ja niin Jounin kuin Saminkin mielestä sininen väri on paras mahdollinen Dusteriin. 76 V8-MAGAZINE 132290_.indd 76 28.10.2019 17.11.06
PARHAISTA PALOISTA V oihan sen auton vain antaa niellä kilometrejä ja rapistua ajan saatossa, kunnes joutaa paalattavaksi. Näin käy valitettavan monelle hienollekin klassikolle, joiden huolenpito unohtuu öljynvaihtoa lukuun ottamatta. Mutta on niitäkin, jotka vaalivat auton alkuperäistä kuntoa. Ja niitäkin, jotka haluavat viedä asiat vieläkin pidemmälle, kuten tämän Dusterin tapauksessa oli käynyt onnekkaasti. Tämäkin yksilö oli jo ehkä ollut vaarassa vajota unohdettujen joukkoon, mutta auton pelastukseksi joku edellisistä omistajista oli päättänyt maalata auton ja myydä sen pois maatumisen sijaan. Duster taisi tässä välissä käydä jonkun toisenkin omistuksessa, mutta Sami Virtanen sitten viimein bongasi auton netistä. Sami ei ollut etsimässä varsinaisesti Dusteria, mutta tiedossa oli vanteet, jollaiset Jenkkiin pitäisi laittaa, jotta auto näyttää hyvältä. Ja Dusterin korissa ne nyt näyttäisivät hyvältä. – Kuvissa auto näytti siistiltä ja sininen väri sopi mielestäni hyvin Dusteriin. En edes muista paikan nimeä mistä auton hain, mutta Orimattilasta taisi tulla 350 km suuntaansa, Sami toteaa. Pelastettu Korityöt ja maalaus oli tehty ilmeisen hyvin, joten sillä saralla ei parsimisen tarvetta ollut. Voi jopa olla, että autoa oli aloitettu projektoimaan, sillä työn jälkeä voisi luennehtia selkeästi paremmaksi kuin pelkkä nopea myynti? ksaus. Maalipinta oli jopa kehuttavan hyvä. Sen sijaan osviittaa huolettomasta, tai sanotaanko huoltamattomasta aikaisemmasta elämästä antoi sisusta. Ovipahveihin oli maalailtu piristykseksi vähän vauhtiraitaa, lattiaverhoilut muistuttivat tilkkutäkkiä, eikä etupenkkejäkään voinut kehua. Tekniikkana oli tuolloin parhaat päivänsä nähnyt 318-pikkulohko, perä oli loppunsa edellä oleva lukoton 8 ¼ -tuumainen ja laatikkona mikä lie, mutta auto kulki, joten Sami ajeli sillä pienten sähkömurheiden saattelemana sellaisenaan kesän 2016. Talvella Sami sai tietoonsa, että maineikas Pauli “Pate” Paloniemi oli kaupannut jollekulle kilpurinsa tekniikkaa. Patella tuo tekniikka oli ollut Coronetissaan, jonka parhaaksi ajaksi vartilla oli kellotettu 11,7 sekuntia. Pate oli luopumassa koneesta laatikkoineen uuden HEMI-tekniikan tieltä. – Minulla on ollut muutama jenkkiauto ja aina on ollut haaveissa remmiahdin. Nyt tiesin tekijän ja sen, että pakettiin voi luottaa, Sami toteaa. Yleisessä myynnissä paketti ei tietenkään ollut, mikä tavallaan oli Samin pelastus, sillä tekniikka olisi varmasti viety käsistä saman tien. Sami oli kuitenkin taannoin tavannut Paten ja nyt tietoisena myyntiaikeista avautuivat ovet kauppaneuvotteluihin. Täydellisen koneen ja laatikon mukaan lähti vielä uudet bensapumput ja suuttimet, sekä Paten lupaus avustaa ja ohjeistaa tekniikan vaihdon kanssa siihen saakka, että savut saadaan koneesta irti Dusterin pellin alta. Raaka pata Koneen speksilista on sanalla sanoen pitkä ja puhutteleva. Lähtökohtana on 360-kuutiotuumainen lohko vakio kamV8-MAGAZINE 77 132290_.indd 77 28.10.2019 17.11.53
piakselilla. Kiertokanget ovat Eaglet, jotka yhdessä Ross-mäntien kanssa tuottavat 8,2:1-puristussuhteen. Yläkerran elämä muodostuu Crane Camsin 278/290-asteisesta nokasta, hydraulisista nostajista ja Cranen rullakeinuista. Venttiilit ovat kooltaan 2.02 " ja 1,60 ", ja Vesa Koskenojan käsialaa oleva kansi virtaa 520 hevosvoiman edestä. Pisteenä iin päällä ja varsinaisena sielunantajana koneelle on Edelbrock Torker II -imusarjan jatkeena oleva Lysholm 2300AX ahdin, joka puskee ilmaa koneeseen 0,65 barin ahtopaineella. Polttoainetta, tässä tapauksessa RE85:ta, ruutataan ilman sekaan kahdeksalla 500 cc suuttimella, joilla tuotto riittää aina 800 hevosvoimaan asti. Koneen sielunelämästä huolehtii Autronic-moottorinohjaus suorasytytyksellä ja tiedonkeruulla. Kauppapakettiin kuulunut laatikko oli mallia TF904, jota oli paranneltu lisälevyin ja Trangon TF3 Reprogrammin kitillä. Speksilista sen kuin vain jatkuu, mutta jo näillä tiedoilla aukeaa paljon koneen luonteesta. Paketin sijoittaminen Dusteriin vaati sovittelua kiinnitysten kanssa ja erityisesti sähköpuolella, sillä siirryttäessä kaasaritekniikasta täysin elektroniseen moottorinohjaukseen, on sitä varten vedettävä muutama uusi johto. Ajossa Tekniikka asettui talven aikana Dusterin nokalle. Samalla rupeamalla myös sisustan ilme tuli kirkastettua. Takapenkki ja ovipahvit kävivät verhoilijalla, kun taas lattiaverhoilun ja etupenkkien kohdalla Sami katsoi parhaaksi ostaa suosiolla uudet. Uuden tekniikan informaatioantia tarjoilemaan kojelautaan istutettiin vielä tuiki tarpeelliset lisämittarit. Ajamaan piti päästä heti. Lopun edellä oleva perä olisi varmasti paukahtanut saman tien, jos se vetävä rengas olisi saanut vähänkään pitoja. Tuo oli selkeä Akilleen kantapää, joten Sami laittoi kaverinsa asialle uuden perän etsintään. Tilanteeseen löytyi jostain maailman kolkasta lukollinen 8 ¾ -perä rahaa vastaan. Ja ne vanteet, jotka olivat tiedossa jo ennen auton hankintaa, hankittiin hinnasta välittämättä. Keväällä Sami käytti auton konttorilla, missä muutokset merkattiin papereihin. Tuosta suoriltaan Sami toimitti auton penkkiin, jotta säätöihin saataisiin varmuus ja samalla selviäisi paljonko padasta irtoaa voimaa. Säätöihin saatiin kyllä varmuus, mutta “Luistonesto täytyy löytyä nilkasta ja ajonvakautus korvien välistä.” Sisustan ilme on kirkastettu huolettoman ajanjakson jäljiltä. Takapenkki ja oviverhoilut ovat uudelleen verhoillut. Lattiaverhoilut ja etupenkit ovat uudet. Kireän tekniikan sielunelämästä kartalla pysymiseksi lisämittareita on tarpeellinen määrä. 78 V8-MAGAZINE 132290_.indd 78 28.10.2019 17.13.23
harmiksi turbiinin stefa alkoi falskaamaan ja Samin oli ajettava nilkuttaen takaisin talliin. Laatikko otettiin irti ja se katsottiin parhaaksi toimittaa asiaan vihkiytyneelle taholle. Noin siksi, että samalla reissulla laatikkoon laitatettiin manuaalikoneisto. Noilla eväin Dusterin olemus muuttui kerralla tähän päivään. Ja Duster, joka on Coronettia kevyempi, liikkui melko liukkaasti. – Luistonesto täytyy löytyä nilkasta ja ajonvakautus korvien välistä, Sami veistelee. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat Sotkamolainen Jouni Kähkönen on omistanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme 70-luvun alkupuolen C-korista Moparia, ja haaveissa oli pyörinyt jo jonkin aikaa pienempi ja sporttisempi kaksiovinen jenkki. Myytyään viimeisen Furynsä, Jouni alkoi selailla kotimaista autotarjontaa. Seuraavan auton oli oltava hyväkuntoinen, sillä yrittäjän arjessa ei ole aikaa mittaviin projekteihin. Vaihtoehtoina Jounilla olivat GM:n tekeleistä 70-luvun korimallin Firebirdit tai Camarot. Parikymppisenä ollessaan Jounilla oli ollutkin Camaro, ja ilmeisesti aika oli kullannut muistot, sillä parinkin Camaron koeajon jälkeen tunnelma oli edelleen varsin lattea. – Lähdimme eräs viikonloppu naisystäväni kanssa ihan asioikseen ajamaan autojen perässä ympäri Suomea. Ensin eksyimme Kokkolaan, missä kävin koeajamassa kahta Firebirdia ja yhtä Chargeria. Charger jäi kyllä mietityttämään, mutta päätimme jatkaa etsintää, Jouni kertoo. Jo ennen auton hankintaa Samilla oli tiedossa vanteet, jollaiset Jenkkiautossa pitää olla. Kun Duster sitten päätyi Samin käsiin, niin Centerlinen vanteet olivat yksi ensimmäisistä hankinnoista. Pellin alta paljastuu kruunun jalokivi, Pate Racingin rakentama 360-kuutiotuumainen tekniikka. Etanolilla ja Lysholmin ahtimella ruuditettu pata on ollut aikoinaan Pauli “Pate” Paloniemen kilpuri Coronetissa ja varttimaililta paras aika on 11,7 sekuntia loppunopeudella 190 km/h. Tällä paketilla Coronettia kevyempi Duster liikahtaa iloisesti. Ahdin kurkkii konepellin läpi. V8-MAGAZINE 79 132290_.indd 79 28.10.2019 17.17.26
Kokkolassa hotellissa yöpyessään Jouni löysi netistä mielenkiintoisen ilmoituksen Orimattilassa myynnissä olevasta 1970 Dusterista. Toden totta. Sami oli laittanut Dusterin myyntiin. – Kallis harrastushan tämä on, ja ehkä autoihin tuli pieni kyllästyminenkin. Varmasti joku päivä vielä laitan auton, mutta aikansa kutakin, muotoilee Sami myyntipäätöstään. Puhelinkeskustelun pohjalta Jouni oli sitä mieltä, että auto vaikutti sopivalta hänen tarpeeseen. – Kun kuulin enemmän tekniikasta, en voinut olla lähtemättä katsomaan autoa. Uusiin käsiin Seuraavana päivänä Jouni suunnisti kauppapaikalle. Vanhan tallin ovien takaa, mattojen päältä paljastui karkin kaunis Duster, ja Jouni oli saman tien myyty, vaikkei autoa ehditty edes käynnistää. – Lähdimme koeajolle ja elämäni paras myyntipuhe oli se, kun Sami piirteli Dusterilla 100 metriä viivaa tiehen, Jouni muistelee. Kotimatkalle Jouni lähti Dusterilla ajaen. Auto toimi maantieajossa kuin unelma, mutta selväksi kävi heti, että jäähdytys ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaupunkiajo meinasi jopa muodostua mahdottomaksi lämpöjen karkaillessa. Suuremmalla sähkö? ektillä akuutein ongelma kuitenkin korjaantui vaivatta. – Pari viikkoa auton ostosta tuli sitten polkaistua nilkka suoraksi. Sen seurauksena turbiinin kaula katkesi täyskaasuvedosta ja öljyt lensivät kuumalle pakosarjalle kauhean savun saattelemana. Hyvä ettei tulta sentään ottanut, Jouni kertoo. Tuossahan ei muu auttanut kuin toi“Lähdimme koeajolle ja elämäni paras myyntipuhe oli se, kun Sami piirteli Dusterilla 100 metriä viivaa tiehen.” Shifterin varresta löytyy line lockin katkaisin ja vaihteisto itsessään on varustettu manuaalikoneistolla. 80 V8-MAGAZINE 132290_.indd 80 28.10.2019 17.21.22
mittaa laatikko paikalliselle automaattiaskispecialistille, joka Jounin onneksi totesi, ettei laatikosta ole hajonnut turbiinin lisäksi muuta. Duster oli melkoisen äänekäs olemattomine äänieristyksineen. Ja kävipä vielä niinkin, että kylmäkäynnistyksessä kone yskäisi vähän reilummin pakoputkiin, minkä jopa hilpeyttä herättäneenä seurauksena molemmat äänenvaimentajat poksahtivat halki kuin Repe Sorsan mörssäri. Tuosta intoutuneena Jouni hommasi tilalle vähän paremmin vaimentavat 2,5 tuuman Raptorit ja lisäsi lattiaan itseliimautuvat äänieristematot. Noilla tempuilla melutaso konttorissa tippui merkittävästi ja ajomukavuus nousi seuraavalle tasolle. Edelleen hyvissä käsissä Duster on nyt ollut Jounilla yhden kesän, eikä mies ole vielä ehtinyt isommin jättää omaa kädenjälkeä autoon. Mainittujen osien antautumisen korjaamisen lisäksi ainoastaan ulkonäköä on hieman päivitetty tummennetuilla laseilla. Eikä oikeastaan hyvin toimivaa ja edustavan näköistä pakettia ole tarpeellista alkaa säveltämään uudelleen. Voimavaroissa löytyy omiksi tarpeiksi ja ruuvaamalla irtoaisi lisääkin, mutta käyttötarkoitusta palvellen ja luotettavuuden nimissä kone antaa 514 helposti käytössä olevaa hevosta. – Ensi kesäksi olisi tarkoitus saada ajettavuutta paremmaksi jäykemmillä etuvääntötangoilla ja paremmilla iskareilla. Myös kaikki puslat ja nivelet on tarkoitus uusia, ja syyläri pitää vielä vaihtaa suurempaan, Jouni suunnittelee. Useamman C-korisen Moparin jälkeen Jounilla oli etsinnässä pienempi ja sporttisempi kaksiovinen. Duster täytti linjakkaalla olemuksellaan nuo vaatimukset ja ostopäätös autosta syntyi jo ennen auton käynnistystä. Myyntipuhe oli sitten vailla vertaansa. V8-MAGAZINE 81 132290_.indd 81 28.10.2019 17.23.07
Ketosten komea kul uuriteko Harjavaltalaiset AMC-fanaatikot Maria ja Samu Ketonen eivät toteuttaneet ainoastaan heidän oman unelmansa hankkimalla Suomeen historian ensimmäisen ’69 AMC Hurst SC/ Ramblerin. Tästä autosta ovat unelmoineet lukuisat AMCmerkkiharrastajat sekä myös monet muut jenkkiautoilijat. 50 vuoden odotuksen jälkeen se on nyt vihdoin totta! Kla ikko kaiki a maustei a Oulunsalossa asuvien Esa ja Minna Liikasen maukkaasti modernisoitu ’57 Chevrolet Bel Air Hardtop Coupe on rakennettu nykyiseen näyttävään kuosiinsa jo reilut kaksi vuosikymmentä sitten. Edelleenkin erinomaisessa kunnossa olevalla autolla on myös mielenkiintoinen historia, sillä sen on aikoinaan omistanut itse Teemu Selänne. Pontiac Firebird Trans Am GTA 1987 Seinäjokelaisen Ilkka Kuusiston ’87 GTA on kokenut monta evoluutioversiota parinkymmenen omistusvuoden aikana, ja nyt auto alkaa olla vihdoinkin mieleinen. Stroukattu 385-kuutiotuumainen veekasi Paxtonin Novi-2000 keskipakoahtimella varustettuna tarjoaa käyttöön tehoa ja vääntöä aivan riittävästi. Buick Riviera 1971 Ylläksen jylheissä maisemissa tien pintaa viistää Huttusen Tumpin Buick Riviera. Ilmajousilla ja suurilla kromivanteilla ilmestys on ehta Lapin Pimp. Ja paljon muuta… SEMA Show, NHRA Drag Race finaalit… Ketosten komea Ketosten komea 10/2019 ilmestyy joulukuussa viikolla 51 82 V8-MAGAZINE 132272_.indd 82 28.10.2019 16.31.01
132273_.indd 83 28.10.2019 11.14.24
PAL. VKO 2019-51 90 07 20 -1 90 9 Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Annal ehtilahja! Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.? + lahja! 29 € 6 kk VAIN 132284_.indd 84 28.10.2019 11.09.16
REMMIAHDET TU PÖLYTTÄJÄ Ford F6 1948 ROTTAKUORKKI Rutkasti asennetta Westcoast Motor Show, Vaasa SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI 9/ 20 19 H IN TA 10 ,6 € Plymouth Duster 1970 8 90 ,DeTomaso Pantera 1972 132217_.indd 1 28.10.2019 14.33.45