Olen arkkitehti. En suunnittele rakennuksia. Suunnittelen paikkoja, joissa ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. En aloita projektia istuskelemalla hiljaisessa toimistossa. Istun kaupungin ytimessä sen vilkkaimmassa kahvilassa. Näen ihmiset. Kuulen tarinat. Haistan tuoksun. Tunnen valon. Istun ja odotan, kunnes idea tulee luokseni. Se koskettaa minua ja sanoo: “Näin teemme. Juuri näin.” Olen arkkitehti. En suunnittele rakennuksia. Suunnittelen paikkoja, joissa ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Inspiraation löytää sieltä, mistä sitä ikinä etsitkin. Löydä valaistusratkaisusi osoitteessa www.erco.com/inspirations ERCO, valon tekijä.
1/2014 20 24 ajankohtaista 6 VALO on syntynyt 10 Välähdyksiä VALO-lehden alkutaipaleelta 16 Light+Building – poimintoja messuilta 44 Komissio päivittämässä valaistuksen EU-vaatimuksia suunnittelu 30 Uusi tunnelma arvokkaalle torille 38 Sisävalaistuksen laskennan perusteita 46 Kaidevalaistuksen käyttömahdollisuudet projektit 16 20 Metsän valo muuntuu valotaideteokseksi 24 Aina yhtä moderni Meilahden ala-aste 34 Tavoitteena tarpeenmukainen valaistus VAKIOpalstat 5 Valokeilassa 48 Valonvälähdyksiä 50 Projektiuutisia 52 Tuoteuutisia 59 Valotapahtumia 30 20 vuotta Lue lisää sivuilta 5–15.
Shield_White_2013 Tiesitkö, että... Jo 200 000 Philipsin ledivalaisinta valaisee kulkuväyliä yli 250 pohjoismaisessa kunnassa. Valaistusratkaisumme lisäävät turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Ne ovat myös kestäviä. Lediratkaisut säästävät jopa 80 % energiaa perinteisiin HPL-asennuksiin verrattuna. www.philips.fi/lighting Selenium LED Tehokkuutta ja energiansäästöä valon laadusta tinkimättä. Version 1.1 – 25 October 2013
1/2014 VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähkö- ja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkölaitosten sekä Liikenneviraston ja ELY-keskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. VALOKEILASSA Valon juhlaa Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa www.valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry www.valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio.kallasjoki@metropolia.fi Toimituspäällikkö: Markku Varsila Toimitussihteeri: Tiia-Maarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry Särkiniementie 3 00210 Helsinki heikki.harkonen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj), Pasi Jokinen, Riku Järvelä, Marjut Kauppinen, Risto Linnapuomi, Annukka Pokki, Erkki Rousku Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN 1237-3907 20-vuotisjuhlanumero 1/2014 T ämä kädessäsi oleva tai tietokoneesi näyttöruudulta tai mobiililaitteestasi näkyvä VALO-lehti on jättänyt teinivuodet taakseen ja on nyt aikuisiän kynnyksellä. Kaksikymmentä vuotta sitten lehti perustettiin suuren innostuksen vallassa. Tuo into on kantanut tänne saakka. Alkuaikoina lehden teko oli suurelta osin laitetoimittajien vastuulla, mutta aikojen myötä tilanne on muuttunut. Laitetoimittajilla on kuitenkin edelleen suuri rooli lehden aikaansaamisessa. Lehti ei syntyisi ilman tukijayritysten sitoutumista, mistä lehden takakannessa näkyville yrityksille on annettava suuri kiitos. Lehden alkuaikojen kapeasta kirjoittajajoukosta kirjoittajien määrä on kasvanut jo kaikkiaan yli sataan. Nykyään kirjoittajat ovat pääasiassa valaistussuunnittelijoita, mikä sopii hyvin lehteä toimittavan yleishyödyllisen Suomen Valoteknillisen Seuran toimenkuvaan puolueettomana tiedon tuottajana. Ilmeisesti myös kirjoittajat kokevat lehden hyväksi informaatiokanavaksi, koska lehteen on tulossa enemmän kirjoituksia kuin siihen voidaan ottaa. Lehti jaetaan tällä hetkellä yli kuudelle tuhannelle lukijalle, ja näin ollen se on laajalevikkisin valaistusalan ammattilehti Pohjoismaissa. Lehti yhdistääkin lähes kaikki Suomessa valaistusalalla toimivat. ja valon vaikutuksesta ihmiseen tuovat uusia kiinnostavia tuotteita ja suunnitteluratkaisuja. Ajan tasalla pysyminen vaatii valaistusalalla toimivilta entistä enemmän työtä. VALO-lehden kautta jaettava tieto toteutuksista ja valaistuksen mahdollisuuksista auttaa suunnittelijoita ja rakennuttajia toteuttamaan entistä parempia valaistuskohteita ja antaa uusia ideoita valaistusalan kehittämiseksi. Itse valoon liittyy paljon positiivisia mielleyhtymiä. Myös VALO-lehteä pyritään edelleen kehittämään tässä samassa positiivisessa hengessä. Pimeän talven jälkeen edessä on taas valoisa kesä. Nautitaan siitä. Tapio Kallasjoki, puheenjohtaja Suomen Valoteknillinen Seura ry Juhlan jälkeen seuraa arki, mutta tässä tapauk sessa tuo arki näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta. Valaistusalalla riittää informoitavaa. Energiatehokkuusvaatimukset ja niiden johdosta tehtävät päätökset sekä uusi tieto näkemisestä Kannen kuva: Marc Goodwin VALO 1/2014 5
VALO-lehden syntymistä juhlistettiin kutsuvierasjoukon kesken ravintola Sipulin talvipuutarhassa Helsingissä kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1994. Kuva: VALO 2/94 VALO on syntynyt Ajankohtaista Teksti: Marjukka Puolakka N äillä sanoin alkoi ensimmäisen VALOlehden pääkirjoitus vuonna 1994. Suomen Valoteknillisen Seuran jäsenlehti on alusta alkaen ollut oman näköisensä ja perehtynyt valoasioihin monelta kantilta. Tässä jutussa perustajat muistelevat lehden alkuaikoja. Aika ajoin ennen VALO-lehden ensimmäistä numeroa seurassa oli käyty keskustelua oman lehden perustamisesta. Tiedon tarve valoasioista kentällä oli suuri. Jäsenille oli esimerkiksi 50-luvulla toimitettu kirjoituskoneella naputeltuja referaatteja ulkomaisista tutkimuksista. 6 VALO 1/2014 Alusta asti oli selvää, että seuran tuolloisen runsaan 400 jäsenen lisäksi lehdelle tarvittiin laajempi lukijakunta. Sisällössä haluttiin ottaa huomioon valaistusväen ja sähkösuunnittelijoiden lisäksi myös arkkitehdit, sisustussuunnittelijat, tien- ja kadunsuunnittelijat sekä sähkölaitosten väki. Kokonaisjakeluksi muodostui 6 000 kappaletta, kun lukijakunta koostui usean yhdistyksen jäsenistä. Toimitusneuvoston taktiikkana oli, että lehden sisältö suunniteltiin alusta alkaen kaksi vuotta eteenpäin. Tällä haluttiin varmistaa lehden taso ja jämäkkä runko. Lehdestä tehtiin moniteema lehti, jossa kutakin teemaa käsiteltiin niin perusteellisesti kuin asia kulloinkin vaati. – Kyllä siihen useita palavereita tarvittiin ennen kuin päästiin pääkirjoitusta tekemään, kertoo Pentti Hautala, joka oli pitkään seuran puheenjohtaja sekä lehden päätoimittaja. Sisällön lisäksi myös ulkoasu oli tärkeä. Lehdestä ei haluttu sähköalan muiden ammattilehtien toisintoa. Koko lehti tehtiin moniväripainatuksena ja kussakin numerossa tuli olla 50–60 sivua. – Halusimme tyylin ja ulkoasun, joka miellyttää myös taiteenharjoittajia. Porvoolainen Opaksia Oy teki lehdestä mallitaiton. Se oli niin tyylikäs, että porukka oli heti myyty, muistelee seuran silloinen toimitusjohtaja Veikko Ahponen.
Kerran viel… S ain miellyttävän ja muistoja herättävän yhteydenoton VALO-lehdestä. Kun lehteä alettiin julkaista vuonna 1994, sain tilaisuuden sen täyttämiseen. Omat aiheeni liittyivät tietenkin valaisinalaan. Mielestäni tuli julkistaa alan vaikuttajia ja tuoda esille valaistusalan kehitys – tietenkin vain näin harrastajatiedoilla. Oma aikani valaistusalalla alkoi Ornossa vuonna 1947 ja päättyi 1990, siis 43 ”valaistusvuotta”. Tulin tuntemaan kymmeniä valaistusasiantuntijoita ja ehkä siksi halusin eläkkeelle siirryttyäni tuoda esiin heidän osaamistaan ja saavutuksiaan. Kun artikkeliaiheita pohdittiin, löytyi aiheita maanalaisista kaivoksista satamien valonheitintorneihin, tehtaista käsityöpajoihin. Koulu-, kirjasto- ja museoprojektien jälkeen heräsi ajatus, miten 1700–1800-luvuilla senaikaisten valaistuslaitteiden avulla luotiin tänä päivänäkin arvostettua taidetta – kirjoja, tauluja, musiikkia. Lienee varmaa, että senaikainen taiteilija ei odottanut päivänvaloa, vaan öljylamppu ja kynttilä olivat käytettyjä valonlähteitä. Tästä aiheesta syntyi omasta mielestäni oikeaan aikaan tärkeä kirjoitussarja ”Hämärästä häikäisyihin”. Nimen sarjalle keksi kaveri Julle Oksanen, mikä täten tunnustettakoon. VALO-lehden perustamisessa oli mukana myös Neuvottelevat Sähkösuunnittelijat NSS ry, joka toimikin pitkään toisena julkaisijana. Lehden on alusta asti kustantanut SVS ry. Ei mikään kertakäyttölehti Ensimmäisen pääkirjoituksen laativat Pentti Hautala, toinen päätoimittaja Kalevi Hämäläinen NSS:sta sekä toimituspäällikkö Julle Oksanen. Lehden syntyä tervehti omalla kirjoituksellaan CIE:n silloinen presidentti R. C. Aldworth. – Filosofianamme oli tiedon jakaminen valaistuksesta. Toimituksessa olimme silminä, korvina ja kyninä kaikelle sille, mitä valoalalla tapahtui, kertoo Julle Oksanen. Perustamisvaiheessa päätettiin, että numeroita ilmestyisi vuosittain kaksi. Tämä kyettiin toteuttamaan sekä taloudellisten että käytettävissä olevien kirjoittajaresurssien puitteissa. – Ilmoitustulot olivat elinehto lehden julkaisulle. Seuran jäsenyritysten kanssa sovittiin, että jokaisessa numerossa tuli olla vähintään kymmenen ilmoitusta, muistelee Pentti Hautala. 1990-luvulla alkoi ilmestyä uusia valonlähteitä, valotehot kasvoivat ja lamppujen koot pienenivät. Seurauksena oli valaisimien muodon merkityksen väheneminen. Aikanaan valaisimet tehtiin ”ihmisen lähelle” ja muodolla oli suuri merkitys sisustamisessa. Uudessa suuntauksessa annettiin valolle suurempi rooli. Kasvava valikoima lamppuja ja vanhojen hehkulamppujen poistuminen markkinoilta asetti ostajan vaikeaan asemaan. Nyt on tilanne muuttunut ja ollaan palaamassa muodon ja valaistuksen symbioosiin – ja hyvä näin. Eräs mukava aihe 90-luvun VALO-lehtiin oli ”Suomalaisia valoon vaikuttajia”. Se kertoi ajasta, jolloin suomalainen valaisinmuotoilu kohosi maailmalla tunnetuksi. Muotoilijoista on ehdottomasti mainittava Paavo Tynell, Lisa Johansson-Pape, Yki Nummi sekä Heikki Turunen. Heidät palkittiin ulkomaisissa ja kotimaisissa näyttelyissä, mm. Milanon Triennaaleissa. Kotimaisissa rakennusprojekteissa he toimivat yhteistyössä arkkitehtien ja suunnittelijoiden kanssa. Valoon vaikuttajia olivat ehdottomasti myös sähkösuunnittelijat, joita myös esiteltiin kirjoitussarjassa. Jos seuran jäsenkunta oli ennen lehden perustamista purnannut siitä, ettei saa rahoilleen vastinetta, oltiin lehden ilmestymisen jälkeen hyvinkin tyytyväisiä. – Kun lehteä oli julkaistu jonkin aikaa teetimme perusteellisen lukijatutkimuksen, jossa arvioitiin kaikki artikkelit. Tuloksena kuulimme, että VALO-lehti paini samassa sarjassa kuin Tekniikan Maailma, myhäilee Veikko Ahponen. Kotimainen valaisinmuotoilu ja -valmistus lienee tilapäisessä taantumassa, ainakaan ne eivät ole esillä siinä hengessä kuin 1950–80-luvuilla. Tässä mielessä on hyvä todeta muutamien Ornon menestysvalaisimien kuuluvan edelleen myyntimallistoon. Suurin osa mallistosta on myös museoitu. Ornon täyttäessä 60 vuotta perustettiin Ornon historiallinen osasto ja muutaman vuoden kuluttua Ornon Museo, jonka esittely saavutti jopa skandinaavista huomiota. Kun Orno täytti päivälleen 80 vuotta, koko museoitu mallisto luovutettiin Keravan museolle. Ensimmäinen kattava näyttely tapahtui syksystä 2012 kevääseen 2013. Jatkossakin tullaan Ornon mallistoja näkemään, kun näyttelyaiheita ilmenee. Vuonna 1993 julkaistiin kirja ”Yli seitsemänkymmentä vuotta valaistushistoriaa”, joten jälkipolvilIekin on jäänyt tietoja tapahtuneesta valaisinmuotoilu kaudesta. Lopuksi on esitettävä suuri kiitos VALO-lehdelle sen julkaisemasta Kodin VALO -lisälehdestä. Se on verraton tietolehti nimenomaan valaisimien ja valaistuksen käyttäjille. Ystävällisesti ja valoisasti Gunnar Westerling mitti Porvoosta valokopiot artikkeleista seuran toimistoon oikoluettaviksi. Aina ei postin kulkuun ollut aikaa. Silloin oikoluku hoidettiin rivi kerrallaan puhelimessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että valtaosa lukijoista säilytti lehden sen luettuaan. Ahposellakin on edelleen tallella kaikki VALO-lehden numerot, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Numero kahdesta nimittäin loppui painos kesken, ja seuran toimitusjohtaja joutui luopumaan omasta kappaleestaan. Oikolukua ja kirjepostia Kaksikymmentä vuotta sitten sähköposti ja netti olivat vasta yleistymässä, eikä valokuvia otettu digikameroilla. Posti kuljetti paperikuvat taittajalle, ja kirjoittajat lähettivät juttunsa lerpuilla, korpuilla ja myöhemmin rompuilla. Opaksia toiVALO 1/2014 7
Lehden rakenne havaittiin hyväksi. Alussa oli special-artikkeli, jota seurasivat muut jutut sovittujen teemojen ympäriltä. Mukana oli myös alalla tunnetun tekijän henkilöhaastattelu. – Gunnar Westerlingin kirjoittama pakinatyylinen historiajuttu oli suosittu. Ensimmäisessä numerossa sen otsikko oli ”Hämärästä häikäisyihin”, muistelee Veikko Ahponen. Lehden lopussa listattiin valoalan kotimaiset ja ulkomaiset tapahtumat. Suunnittelijat ja rakennuttajat saivat myös kirjoittaa lyhyitä projekti esittelyitä. – Kohde-esittelyt olivat tehokas keino osoittaa lukijoille, mitä kaikkea valolla voi saada aikaan, toteaa Ahponen. Ensimmäisen VALO-lehden special-juttu kertoi Helsinki-Vantaan lentoaseman keskiterminaalin Gateway-valaisimesta arkkitehtonisten ja valaistusteknisten näkökohtien kautta. Seuraavassa jutussa käsiteltiin Itäkeskuksen kauppakeskuksen sisäbulevardin valaisinvalintaa häikäisylaskelmien avulla. Ulkovalaistuksen uusina edistyksellisinä lamppulajeina esiteltiin valkoinen suurpainenat- riumlamppu sekä induktiolamppu. Lehti kertoi lisäksi valokuitujen käytöstä valaistussovelluksissa ja myöskin laskentaohjelmista omassa osiossaan ”ATK ja valaistus”. Edelleen ainoa valolehti Lehteä tehtiin pitkälti talkoovoimin ja kirjoittajat löytyivät avustajakunnasta. – Juttujen kerääminen oli välillä työn takana. Kerrankin soitin arkkitehdille ja pyysin sovittua aukeamajuttua. Kello oli yksitoista aamupäivällä. Hän pyysi ystävällisesti soittamaan uudelleen kello yhden jälkeen, kun olisi herännyt, kertoo Julle Oksanen toimituspäällikön töistään. Vaikka tekeminen oli painopäivän lähestyessä hyvinkin hektistä, niin oikean terminologian käytöstä ei lipsuttu. – Lehden toimitus luki kaikki artikkelit huolellisesti läpi. Vaalimme oikeaa sanastoa ja tarvittaessa korjasimme väärät termit. Alkuaikoina ei ollut oikolukuohjelmia ja kirjoitusvirheitä oli välillä paljonkin. Työ helpottui tekstinkäsittely ohjelmien myötä, kertoo Veikko Ahponen. Lue lehti myös verkossa tai mobiililaitteilla Valon kuvaaminen vaatii oman ammattitaitonsa. Filmikameroiden aikana se oli erityisen haastavaa, kun vasta kehityksen jälkeen näki kuinka moni kuvista onnistui. Lehden teossa kiire oli kuitenkin kaikkein haastavin juttu ja kirjoittajia sai hoputtaa määräaikojen kanssa. Oma operaationsa oli myös 5 000 tilaajan osoiterekisterin ylläpito. Lehti lähetettiin lukijoille osoitteellisena jakeluna joukkokirjeenä. – Kirjapainon postitusosasto vaati osoitetiedostot postinumeron mukaan nousevassa järjestyksessä. Vaikka tietokoneet olivat jo käytössä, ei exceleistä vielä haaveiltukaan. Tein itse ohjelman, joka plarasi osoitteet postitoimipaikan mukaan oikeaan järjestykseen, kertoo Ahponen. Veikko Ahponen kertoo edelleenkin lukevansa VALO-lehden hyvin tarkkaan. – Saamme olla VALO-lehdestä ylpeitä. Se on edelleen maamme ainoa lehti, joka perehtyy vain valoasioihin, toteaa lehden ensimmäinen päätoimittaja Pentti Hautala. iPad, iPhone Android- ja Windows-laitteet Surffaa osoitteeseen www.valosto.com/valolehti tai lataa maksuton Lehtiluukku-sovellus.
Helppoa säästöä fiksuilla LED-ratkaisuilla Aura Alpinia on erittäin monikäyttöinen LEDyleisvalaisin kaikkiin tiloihin. Sisäänrakennettu HF-tunnistin sytyttää valaisimen liikettä havaittaessa. Yhteen master-valaisimeen voidaan kytkeä lisäksi jopa viisi slave-valaisinta. Valotason tunnistus estää tarpeettoman valaistuksen päiväaikaan. Alpiniasta on saatavilla sekä 3000K että 4000K mallit. Viiveen, valaistusvoimakkuuden sekä tunnistimen herkkyyden säätäminen on helppoa. Materiaalina on tiiivis ja iskunkestävä polykarbonaatti, IK09 ja IP65. Saatavilla on myös kolmen tunnin akulla varustetut mallit. Aura Alpinia MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN AKULLA MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN AKULLA SLAVE LEDVALAISIN SLAVE LEDVALAISIN IQ-4455M-3K IQ-4455M-4K IQ-4455MB-3K IQ-4455MB-4K IQ-4455S-3K IQ-4455S-4K AURA LIGHT TUOTENRO. 465208 465211 465210 465213 465209 465212 SÄHKÖNUMERO 4133202 4133207 4133204 4133206 4133203 4133205 23W 23W 23W 23W 23W 23W 3000K 4000K 3000K 4000K 3000K 4000K VALOVIRTA 1680 lm 1750 lm 1680 lm 1750 lm 1680 lm 1750 lm VALOTEHOKKUUS 73 lm/W 78 lm/W 73 lm/W 78 lm/W 73 lm/W 78 lm/W VALAISIMEN OTTOTEHO VÄRILÄMPÖTILA Lisätietoja tuotteistamme saat vierailemalla osoitteessa www.auralight.fi, tai ottamalla meihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Aura Light Oy ? +358 (09) 855 3640 ? myynti@auralight.fi
Välähdyksiä VALO-lehden alkutaipaleelta Ajankohtaista ATK ja valaistus L ehden vanhoja numeroita selatessani herätti Markku Varsilan VALO 2/95 -lehteen kirjoittama valaistusvisualisointia käsitellyt artikkeli voimakkaita muistoja tapahtumista, jotka vaikuttivat allekirjoittaneen ajautumiseen yhä syvemmälle valaistussuunnittelun maailmaan (ajopuu-/uppotukkiteoria). Taustaa tietotekniikan tilasta vuonna 1995: Windows 95 oli juuri julkaistu, samoin ensimmäinen Internet Explorer. Pentium 90 oli PCkoneiden huippua. WYSIWYG oli tekstinkäsittelyssä jo tuttua. AutoCAD versio 13 oli julkaistu ja 3D Studio oli vielä DOS-versio. Olin ehtinyt olla jo muutamassa valaistusprojektissa avustajan ominaisuudessa. Tehtävänäni oli valaistussuunnitelmien havainnollistaminen, joka oli silloisilla työkaluilla melko työlästä ja epäluotettavaa. Tuolloin kuitenkin selvisi varsin karu totuus, että valaistussuunnittelua tehtiin käytännössä aivan sokkona. Suunnittelijalta vaadittiin valtavasti kokemusta, jos oli tarve tehdä jotakin erikoista, jota ei taulukoista ja standardeista löytynyt. Valaistussuunnittelu oli matematiikkaa ja verbaaliakrobatiaa – integraaleja, taulukoita ja käppyröitä, joita ei kukaan ymmärtänyt – mutta saihan niillä ainakin asiakkaan hiljaiseksi. Nykyisin asiakas uskaltaa jo kysyä, miltä se sitten näyttää. Artikkeli avasi kuitenkin aivan toisenlaiset tulevaisuudennäkymät valaistuksen suunnittelulle. WYSIWYG oli tulossa myös valaistus suunnitteluun. Tässä ”ATK ja valaistus” -sarjan avausjutussa esiteltiin Lightscape-ohjelman ominaisuuksia valaistussuunnittelun työkaluna. Lightscapeohjelma oli jo julkaistu aikaisemmin, ja siitä oli ollut kirjoituksia tietokonegrafiikka-alan medioissa, mutta sen hyödyntäminen todellisessa valaistussimulaatiossa oli jäänyt minulta vähemmälle huomiolle. Lisäksi seikka, että ohjelma toimi vain Unix-työasemissa ja oli kohtuuttoman hintainen paketti siihen aikaan, helpotti asian unohtamista saman tien. Tämä artikkeli herätti kuitenkin mielenkiinnon, ja kun vielä saman vuoden aikana ohjelmasta julkaistiin Windows NT:ssä toimiva versio, oli hankintapäätös tehty. Jutussa keskitytään Lightscape-ohjelman visualisointiominaisuuksiin, jotka tietysti olivatkin se varsinainen uutuus. Ohjelman valaistuksen analysointi- ja mittaustyökalut sekä valonjako tiedostojen nerokas kolmiulotteinen arviointi- ja editointityökalu jäivät jostain syystä kokonaan huomiotta. Jutun kuvamateriaali oli vielä jonkin verran kömpelöä, mutta kuvien avulla oli esitetty aivan oleelliset parannukset tietokoneavustei-
toisiinsa. Tämä oli mielestäni aika yllättävä lähestyminen Enston valaisimiin, mutta mainonnassahan tärkeintä on erilaisuus ja huomion herättäminen. Ainakin minuun se tehosi äärimmäisellä vastakkainasettelulla. sen valaistussuunnittelun ongelmiin. Kuvaus radiositeettilaskennan toimintaperiaatteesta oli hyvä ja edesauttoi 3D-mallien rakentamista järkevästi. Hyvän valaistuslaskentamallin rakenne on edelleen jotain aivan muuta kuin nykyisten IFC-mallien, joilla tuntuu olevan jonkinlainen vaikutus hiustenlähtöön. Juttua lukiessa pysähtyy ihmettelemään toiseenkin kertaan kappaletta laitteistovaatimuksista. Kuvaus Silicon Graphicsin työaseman ominaisuuksista tuntuu vastaavan muutaman vuoden takaisen seniorikännykän ominaisuuksia, mutta näinhän se oli. Vähänkin isomman sisävalaistus kohteen valaistussimuloinnin laskenta-ajat mitattiin vuorokausissa. Tosin laskennan jälkeen liikkuminen tilassa ja mittaukset pinnoilta olivat tehtävissä lähes reaaliaikaisesti. Jutussa maalaillaan varsin osuvasti tulevaisuuden näkymiä. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuna tekniset mahdollisuudet ovat parantuneet huomattavasti nopeammin, kuin tuohon aikaan uskallettiin toivoa. Tietokoneiden prosessoreiden laskentateho on kasvanut Pentium 90 -prosessorien ajasta noin 1 200-kertaiseksi (i7, GFLOPS), ja kun valaistukseen liittyvä laskenta on siirtynyt enemmän grafiikkaprosessoreiden tehtäväksi, voidaan puhua jo yli 50 000-kertaisesta laskentatehosta. Tehonlisäys on ulosmitattu uudemmilla ja tarkemmilla, lähes inhorealistisilla valaistuksen simulointialgoritmeilla. Tuntuu siltä, että aikansa elänyt valonjakojen mittauskäytäntö ja tiedostoformaatti jarruttavat nyt kehitystä. Uudet mahdollisuudet näyttävät kuitenkin siirtyvän varsin hitaasti valaistussuunnittelijan työkalupakkiin. Onhan tässä välissä sentään saatu DIALux, että pysyvät jalat maassa – ja syvällä. Erkki Rousku, Cadvance 90-luvun mainontaa S elaillessani 90-luvun VALO-lehtiä huomioni kiinnittyi muutamaan ”rohkeaan” mainokseen, joilla tietenkin pyrittiin luomaan ko. brändin imagoa ja lisäämään myyntiä. Yksi esimerkki oli Enston ”Suomalaisen valon mestarit” -mainossarja vuosina 1995–1997. Ensto oli, ja on tietysti vieläkin, iso tekijä suomalaisessa sähkömaailmassa, ja siitä lienee saanut inspiraation joko mainostoimisto tai Enston oma mainos osasto verrata suomalaisen maalaustaiteen mestaria Albert Edelfeltiä ja Enston valaisimia Lumiancen mainos VALO 2/98 -lehdessä oli muista poiketen englanninkielinen. Useimmilta taisi viesti mennä täysin ohi. Mainos antoi korkeintaan mielikuvan, että kyseessä on kansainvälinen firma. Allekirjoittaneella on sisäpiirin tietoa mainoksesta siksi, että olin osasyyllinen sen julkaisemiseen. Kyseessä on niukoilla resursseilla toimivien yritysten ongelma, joka on varmaankin tuttu monelle muullekin yritykselle. Olimme varanneet ilmoitustilan Veikko Ahposelta, ja kun ilmoituksen jättöaika lähestyi, huomasimme, että meillä ei ole minkäänlaista käyttökelpoista ilmoitusmateriaalia laittaa lehteen. Puolittain paniikissa totesimme, että ainut vaihtoehto oli käyttää pääkonttorista saatua englanninkielistä mainosta. Kiireessä mainokseen jäi yhteystiedoiksi Lumiancen pääkonttorin tiedot Hollannissa! Kuinkahan moni mainoksen nähnyt otti yhteyttä sinne? Antti Korhonen, ex Havells Sylvania Finland Oy, nykyinen eläkeläinen
Nykyaikainen toimistovalaistus V ALO 1/96 -lehdessä julkaistu artikkeli ”Nykyaikainen toimistovalaistus” on mainio esimerkki Julle Oksasen asia pitoisista kirjoituksista. Siinä on yhdistetty hyvin eri näkökulmia alkaen valaistussuunnittelun historiasta aina kirjoitusajankohdan viimeisiin trendeihin asti. Kirjoitus on historiaan liittyvistä viitteistään huolimatta edelleen ajankohtainen. Kohteen analysointimalli on vieläkin käyttökelpoinen suunnittelun apuväline. Esimerkin 1 matemaattinen tarkastelu on havainnollista ja tukee hyvin kirjoituksen tekstiä. Nykyään tällaiset tiedot tosin saadaan suoraan laskentaohjelmasta. Perustelut ja analyysit ovat loogisia, ja niitä soisi näkevän enemmänkin valaistustapojen valintaan liittyvissä keskusteluissa. Kirjoitus kuvaa myös sitä, miten tekniikka (tietokonenäytöt), standardit ja trendit ovat ajan saatossa muuttuneet. Niin – ja tuolle ajalle tyypillinen valmistajasidonnaisuus pilkistää esiin tekstin seasta. Markku Varsila Teollinen muotoilu G unnar Westerlingin pakinalliset kirjoitukset lehden alkutaipaleelta olivat omia helmiään erilaisten juttujen joukossa, ja ne ovat jääneet parhaiten allekirjoittaneen mieleen alkuaikojen kirjoituksista. VALO 2/97 -lehdessä julkaistu valaisinmuotoilua ruotiva juttu on hyvä esimerkki niistä. Kirjoittajan pitkä käytännön kokemus Suomen valaisinmuotoilun näköalapaikalta antaa tekstiin oman auktoriteettinsa. Teksti on oikeastaan nyt kirjoitusajankohtaakin ajankohtaisempi, joskin valonlähteissä kehitys on mennyt eteenpäin. Kun katselee nykyistä suomalaista valaisintarjontaa, niin kaupallisissa tuotteissa laadukas teollinen muotoilu on valitettavan harvinaista herkkua. Siksi tämä teksti pitäisi ajattomuutensa vuoksi kehystää ja laittaa tauluna seinälle kaikissa valaisimia valmistavissa yrityksissä. Ja pisteenä i:n päälle Gunnar vielä lopetuksessaan ennustaa hyvin muutamaa vuotta myöhemmin löydetyn valon ja vireystilan välisen yhteyden. Markku Varsila, Philips Oy Ammattivalaistus 12 VALO 1/2014
Airamin uudistunut valaisinmallisto on erittäin kattava! Kaikki uudet valaisimet on varustettu led-valonlähteellä. FUTURA LED RONDA / KUBO Led-teollisuusvalaisin on parhaimmillaan kylmissä tiloissa. Se syttyy ja tuottaa täyden valotehon heti. Valaisimet kestävät runsaasti sytytyskertoja, joten niitä voi ohjata liiketunnistimella. Tyylikäs uutuus! Matalat ja sirot yleisvalaisimet sisältävät kiinteän ledvalonlähteen. Värilämpötila 3000 K. • 1.4 3500 lm • 1.4 4400 lm • 1.5 5500 lm • 2.4 7000 lm • 2.4 8800 lm • 2.5 11 000 lm 28 W 35 W 43 W 56 W 69 W 86 W 125 lm/W 125 lm/W 128 lm/W 126 lm/W 127 lm/W 128 lm/W • 10 W 700 lm • 15 W 1050 lm • 21 W 1500 lm PROFI G SLIM IP65 Profi G on matalaprofiilinen metallirunkoinen valaisin julkisten tilojen suoraan valaistukseen. Värilämpötila 4000 K. Uusi AC-ledillä varustettu valaisin, joka ei tarvitse erillistä liitäntälaitetta. Soveltuu erityisesti räystäiden alle ja terassien kattoon. Värilämpötila 4000 K. • 60 W 6000 lm • 37 W 3900 lm • 37 W 3900 lm • 7,3 W 310 lm LUMI SIENA Led-yleisvalaisinsarja julkisiin kohteisiin ja asuinrakentamiseen, sekä kuiviin että kosteisiin tiloihin. Kolme eri tehoa ja halkaisijaa. Kiinteä led. Värilämpötila 3000 K ja 4000 K. Pienikokoinen, alumiinirunkoinen led-valaisin asuinrakentamiseen. Valaisimen kulma säädettävissä. Värilämpötila 2800 K ja 4000 K. • 8 W 500 lm 36D • 250 6 W 480 lm • 320 12 W 1000 lm • 400 18 W 1450 lm SUOMALAINEN VALON ASIANTUNTIJA Löydä kaikki tarvitsemasi tieto www.airam.fi/ammattilaiset
Suuria persoonia seat suuret persoonat ovat vaikuttaneet merkittävästi valaistusalaan Suomessa. Näille henkilöille on ollut ominaista täysi omistautuminen hyvän valaistuksen edistämiselle. Alan merkittäviä henkilöitä esiteltiin 90-luvulla lukuisissa VALO-lehden artikkeleissa, ja toisinaan henkilöt kirjoittivat itsekin juttuja. kenttävalaistuksen kansainvälinen menestys sekä teknisesti että tuloksellisesti. Eskon vahva optiikan hallinta ja sen soveltaminen käytäntöön loi kilpailukykyiset tuotteet, jotka toimivat vaativissakin olosuhteissa. Eino Lampi oli vahva persoona vaikuttamasssa Airamin menestykseen. Hän toi markkinoille valonlähteet erilaisiin käyttötarkoituksiin, joissa näkeminen ja tilan sekä tuotteiden erottuminen oli keskeistä. Gunnar Westerlingin kirjoittamassa sarjassa ”Suomalaisia valoon vaikuttajia” esiteltiin muiden muassa Esko Kasurinen ja Eino Lampi. Esko hallitsi teorian ja käytännön, ja hänen ansiotaan on suurelta osin Idmanin lento VALO 2/94 -lehden artikkelissa valaisinsuunnittelun saloja käsitellyt Heikki Turunen oli osaltaan vaikuttamassa suomalaisen ja pohjoismaisen valaisindesignin luomiseen. Hänen ajattomat valaisinmallinsa elävät pitkään. U Pentti Anttila, GE Consumer & Industrial Oy valaistussuunnittelun periaatteet J ulle Oksasen VALO 2/96 -lehteen kirjoittama artikkeli valaistussuunnitteluprosesseista jäi lähtemättömästi mieleeni, ja se selkeytti minulle valaistussuunnittelun periaatteet. Valo on kiehtonut minua pikkupojasta lähtien. Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani taskulampun. Osin tästä johtuen ja osin sattumien johdattamana minusta tuli valaisinsuunnittelija ja -tehtailija. Aluksi tein työtä kotivalaisimien parissa noin 20 vuotta, myöhemmin arkkitehtuuri- ja valokuituvalaistuksen parissa. Työ oli paljolti yhteistyötä sähkösuunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa, ja me toteutimme lukuisia merkittäviä projekteja, joista osa on VALO-lehdessäkin vuosien saatossa esitelty. Havaitsin joskus, etteivät sähkösuunnittelija ja arkkitehti aina ymmärtäneet toisiaan. Sähkösuunnittelija laski määrällisiä tavoitteita, ja arkki
tehdilla oli puolestaan näkemyksellinen lähestyminen, eli miltä kohteen valaisin ja valaistus pitäisi näyttää. Näkemysten yhteensovittaminen oli joskus ongelmallista. Nykyään käytetään enenevässä määrin valaistussuunnittelijoita, jotka taitavat sekä määrällisen että laadullisen suunnittelun. Koulutus on lisääntynyt useissa maissa. Yhdysvalloissa koulutus on tiettävästi viety pisimmälle, siellä koulutetaan valaistusarkkitehteja, jotka hallitsevat sekä tekniikan että arkkitehtuurin. Minulla oli tilaisuus osallistua osana pohjoismaista ryhmää kurssille Rensselaerin polyteknisessä instituutissa, jossa muun muassa koulutetaan valoarkkitehteja. Siellä tapasin yhdysvaltalaisen huippuvalaistussuunnittelija Howard Brandstonin, joka artikkelissakin mainitaan IALD:n yhtenä perustajana. Hän määritteli valaistuksen laadun seuraavasti: hyvä valaistus saadaan, kun valitaan laadukkaat tuotteet ja noudatetaan suosituksia, mutta erinomainen valaistus on jotakin enemmän, se on aina taidetta. Jullen artikkeli kertoi suunnitteluprosessista selkeästi. Suunnittelu on luova prosessi, joka on parhaimmillaan taidetta. Mikään muu ei ole vaikuttanut ihmisen kehitykseen kuten valo. Se on ollut osa ihmisen kehitystä nuotiotulesta lähtien. Tilojen tunnelmaan ei pystytä millään muulla vaikuttamaan niin kuin valolla. Samalla tavalla kuin korvissa on kaksi toimintoa, kuulo ja tasapainoaisti, silmässä on näön lisäksi hormonitoimintaa ohjaava funktio, ja näiden aistien avulla voimme aistia hyvää oloa. Luonnonvalon kanssa emme pysty kilpailemaan, mutta koskaan ennen meillä ei ole ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia luoda luonnonvalon omaista dynaamista valaistusta. Uusi tekniikka on suuri mahdollisuus ja haaste suunnittelijoille. VALO-lehdellä tulee olemaan jatkossakin tärkeä tehtävä alan kehityksen tiedottamisessa. Kari Ruokonen, Lightwell Oy Artikkelin esittelemät jutut ovat luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.valosto.com/valolehti/20vuotta. VALO 1/2014 15
Kuva: Messe Frankfurt GmbH / Pietro Sutera – poimintoja messuilta Ajankohtaista Teksti ja kuvat: Tapio Kallasjoki F rankfurtin Light+Building kokosi jälleen yhteen ennätysmäärän valaistusalan ammattilaisia. Messut todistivat, että ledien kehittymisestä laaditut ennusteet ovat olleet oikeita. Ledituotteet ovat kehittyneet sekä valotehokkuudeltaan että laadultaan niin, että joutuu jo erikseen pohtimaan, mitkä ovat ne valaistusratkaisut, joita ei ledeillä voitaisi nykyään tehdä. Light+Building on vakiinnuttanut asemansa maailman suurimpana valaistustapahtumana. Maalishuhtikuun taitteessa olleessa tapahtumassa oli 2 458 näytteilleasettajaa ja näyttelypinta-alaa oli 245 000 m2. Näyttelyalueella itsensä uuvutti yli 210 000 kävijää 161 eri maasta. Noin puolet kävijöistä tulee Saksasta. Eniten ulkomaalaisia tulee Keski-Euroopan maista. Hieman yllättävästi kävijämääräänsä viime kerrasta eniten lisänneet 16 VALO 1/2014 maat ovat Espanja, Portugali ja Kreikka. Joko valaistusalalla menee hyvin kaikkialla tai sitten euroalueen kriisi näissä maissa on jo hellittämässä. Keskeisenä teemana tällä kertaa oli energia tehokkuus, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ledien valotehokkuuden kasvuennusteita epäilevinä katselleet joutuivat jälleen yllättymään. Uusia tuotesukupolvia tulee alle vuoden välein. Valonlähteiden ja myös valaisimien valotehokkuudet ovat jo yli 100 lm/W. Osram esitteli osastollaan putkimaisen valonlähteen, jonka valotehokkuus oli ilman liitäntälaitetta 215 lm/W ja liitäntälaitteenkin kanssa 205 lm/W. Tätä tuotetta varmaankin joudutaan odottelemaan jonkin aikaa kauppoihin, mutta esitelty toimiva tuote todisti kuitenkin, mihin ledeillä jo nyt on mahdollista päästä. Valonlähteiden osalta suurin kehitystä eteenpäin lykkivä tekijä on ollut ErP-direktiivi, jonka pohjalta tehdyt toimeenpanosäädökset ovat asettaneet valotehokkuusvaatimuksia eri lampputyypeille ja poistaneet huonoja tuotteita markkinoilta. Kotitalouksissa tämä on näkynyt hehkulamppujen poistumisena. Julkisissa kohteissa suurin muutos on ensi vuoden huhtikuussa voimaan tuleva elohopealamppujen markkinoillesaattamiskielto, joka on saanut aikaan vipinää ulkovalaistuspuolella. Pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa vertailtiin tuolloin markkinoilla olleita perinteiseen E27-kierrekantaan sopivia loistelampputekniikkaan perustuvia energiansäästölamppuja ja ledilamppuja. Tällöin niiden valotehokkuus oli samaa luokkaa eli noin 50–60 lm/W. Tämän jälkeen ledien valotehokkuus on noussut huimasti. Energiansäästölampuissa vastaavaa kehi-
1 tystä ei ole tapahtunut. Kun ottaa huomioon ledien valon laadussa tapahtuneen kehityksen, niiden pitkän polttoiän, välittömän syttymisen ja hintojen putoamisen, ei tarvita ennustajan lahjoja siihen, mikä on seuraava markkinoilta ns. luonnollisesti poistuva tuote. Väkisinkin mieleen nousee kysymys, mikä mahtaisi tilanne olla tällä hetkellä ilman viranomaisten tekemiä pakotteita. Vuonna 2016 kotitalouksien ympärisäteilevien kirkkaiden lamppujen tulisi olla energiatehokkuusluokassa B. Nykyiset halogeenilampputekniikkaan perustuvat ns. ekohehkulamput, joita ei palaessaan ulkonäöltä juurikaan erota vanhoista hehkulampuista, ovat luokassa C, eikä niitä ilman erityisiä kalliita toimenpiteitä pysty B-luokkaan nostamaan. Jos Euroopan komissio pysyy päätöksessään, saattaa monien kotien sähköistettyjen kristallikruunujen ulkonäkö muuttua hyvinkin erilaiseksi. Myös julkisella puolella valaisimissa on käytössä kirkkaita pienikokoisia ja suuritehoisia C-luokan halogeenilamppuja, joiden tilalle tuskin pystyy korvaavaa ledituotetta tekemään. Komissiolla on kuitenkin harkinta-aika menossa, joten se voi vielä perua päätöksensä, jos sopivaa korvaavaa tuotetta ei tule markkinoille. Varsinkin monilla Aasian maiden osastoilla esiteltiin uusia leditekniikkaan perustuvia retrohehkulamppuja, jotka palaessaan muistuttivat ulkonäöltään perinteisiä hehkulamppuja. Lampuissa ei ollut mitään ulkonäköä rumentavia jäähdytyselementtejä, joten niiden tehot ja valovirrat olivat hyvin vaatimattomia. Sähköistettyjen kristallikruunujen 25 W hehkulamppujen korvaajiksi ne ovat kuitenkin mainioita. 2 Elohopealamppujen poistumisen jälkeenkään kuluttaja ei jää ilman valaisimeen sopivaa lamppua. Markkinoille jää todennäköisesti joitakin elohopealamppuvalaisimiin sopivia suurpainenatriumlamppuja. Niitä käytettäessä kuitenkin valon väri muuttuu oranssiksi ja värintoisto huonoksi. Uutena tuotteena messuilla esiteltiin elohopealampun tilalle sopiva monimetallilamppu, joka on valotehokkuudeltaan selvästi elohopealamppua parempi ja jonka värintoisto on erittäin hyvä. Onpa markkinoilla nähty Suomen Valoteknillisen Seuran jäsenilleen lähettämässä aprillipilassa esiintyneitä korvaavia ledilamppujakin, mutta siitä, kuinka hyvin niiden valonjako vastaa elohopealamppua ja kuinka luotettavia ne ovat, ei vielä ainakaan kirjoittajalla ole kokemuksia. Valonlähteiden valotehokkuuden kasvu näkyy luonnollisesti myös valaisimien valotehokkuuksissa, eivätkä yli 100 lm/W arvot ole enää harvinaisuuksia. Modulaaristen ratkaisujen ansiosta valaisimista voidaan koota paketteja, joiden valovirta riittää jo suurten ja korkeiden hallitilojen valaisemiseen. Esimerkiksi Helsingin jäähalli on nykyisin valaistu ledeillä. Ledejä on helppo himmentää, joten valaistuksen ohjauksella voidaan energiatehokkuutta edelleen parantaa. 3 1) Retrohehkulamppu muistuttaa perinteistä hehkulamppua. 2) Moduulirakenteisessa valaisimessa on mahdollista ohjata kutakin moduulia erikseen ja näin muokata valaistusta. 3) Optisilla levyillä voidaan taustavalaistusta ledivalaisimesta saada näinkin eksoottisen näköinen. Valaisimien optiikat ovat kehittyneet huimasti. Aiemmilla messuilla esiintyneiden taustavalaistujen tasahajottavien valaisimien lisäksi esillä oli nyt runsaasti erilaisia optisia kalvoja ja levyjä, joilla pistemäisten ledien valonjakoa ja pinta luminanssia voidaan muokata. VALO 1/2014 17
5 4 6 7 4) Tällaisen valonjaon tekeminen muulla valonlähteellä kuin ledillä voi olla vaikeaa. 5) Ledien valon väriominaisuudet voidaan säätää myytävän tuotteen mukaan. 6) Myös suurikokoisia linssejä voidaan käyttää sekä valon ohjaamiseen että valaisimen valoaukon luminanssin pienentämiseen. 7) Ledi näyttäisi toimivan hyvin myös perinteisessä työmaavalaisimessa. Ledien pieni koko mahdollistaa valon ohjaamisen hyvin tarkasti joko heijastimilla tai linsseillä. Ledeillä voidaan toteuttaa sekä erittäin kapeakeilaisia ja tarkasti rajattuja kohdevalaisimia että ”seinänpesijöitä”, joissa seinä valottuu tasaisesti aivan katon rajaan saakka. Monissa tuotteissa valon hallinta on niin tarkkaa, että itse valaisinta sivusta katsottaessa ei tiedä, onko se päällä vai ei. Aiempien vuosien erittäin häikäiseviä messuosastoja ei enää näkynyt, joten häikäisyn hallintaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Suoraan verkkojännitteeseen kytketyt ledit näyttäisivät olevan tulossa. Esillä oli sekä verkkojännitteisiä ledimoduuleja että hyvin siroja kohdevalaisimia esimerkiksi myymälävalaistukseen. Ledien värintoisto ylittää nykyisin kaikki odotukset. Jos ledi kelpaa valonlähteeksi Leonardo da Vincin Mona Lisan tai Michelangelon Sikstuksen 18 VALO 1/2014 kappelin kattomaalausten valaisemiseen, niin luulisi sen kelpaavan silloin joka paikkaan. Ledeillä voidaan toteuttaa sekä taidenäyttely tilat että myymälät. Käyttämällä samassa valaisimessa värilämpötilaltaan erilaisia ledejä voidaan valon värisävyä muuttaa tilanteen mukaan ja toteuttaa dynaamisia valaistusratkaisuja. RGBvalonlähteen spektriä voidaan täydentää valkoisilla ledeillä ja saada aikaan todella valkoista valoa. Monella valmistajalla näyttikin olevan oma ”erikoisvalkea”-värisävynsä. Toisaalta myymälä valaistuksessa voidaan spektriä muokata niin, että se tuo myytävän tuotteen esille mahdollisimman houkuttelevasti. Tätä samaa tekniikkaa on käytetty jo pitkään lihatiskien sekä hedelmäja vihannesosastojen valaistuksessa, mutta nyt siihen ei tarvita eri valonlähteitä, vaan asia voidaan hoitaa samalla säädettävällä valaisimella. Valaistustuotteiden muuttuessa energiatehokkaammiksi on aika siirtyä myös käyttämään niitä energiatehokkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi uusien itseoppivien säätöjärjestelmien tulona markkinoille. Toinen säätöpuolella näkyvä trendi näyttäisi olevan säädön siirtyminen myös erilaisilla mobiilituotteilla tehtäväksi. Nykyisin voit jo kännykällä vilkutella valoja ja vaihtaa värisävyä kotisi valaisimissa matkoilla ollessasi. Kehityksen rajana näyttää olevan enää mielikuvituksen puute.
LED-valonohjaus hallintaan Aina valonlähteestä järjestelmiin ja käyttöliittymiin. Laaja valikoima LED-moduuleita, LED-liitäntälaitteita sekä monipuoliset DALI -reititin valonohjausjärjestelmät. Tuotetarjonta antaa vapauden toteuttaa älykkäitä energiansäästöratkaisuja. Lisätietoja www.helvar.com. Tilaa uutislehtemme enews@helvar.com tai lähetä meille postia info@helvar.com.
Metsän valo muuntuu valotaideteokseksi Projektit Teksti: Tapio Rosenius, Jari Vuorinen ja Helin & Co Arkkitehdit Kuvat: Marc Goodwin U PM:n uuden pääkonttorin – Biofore Talon – pysyvän valotaideteoksen keinoälyn avulla luodut kuviot toimivat muistumana auringonvalon liikkeestä metsässä. Lusíntesis-teoksen 14 000 yksittäisohjattavaa valkoista lediä hehkuvat Prismex-siivekkeiden sisällä jatkuvassa liikkeessä luoden vapaasti virtaavia abstrakteja kuvioita. Valotaideteoksen on suunnitellut valaistussuunnittelutoimisto Lighting Design Collective yhteistyössä Helin & Co Arkki tehtien kanssa. 20 VALO 1/2014 Biofore Talo Valotaidekonsepti Biofore Talon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Pekka Helin & Co, jonka käsialaa ovat muun muassa Eduskunnan lisärakennus, Metsätapio lan toimitalo ja Finnforestin pääkonttori. UPM muutti uuteen taloon joulukuussa 2013. Viralliset avajaiset pidettiin helmikuussa. Töölönlahden konteksti on erityislaatuinen, joukko poikkeuksellisen vahvaa arkkitehtuuria edustavia rakennuksia eri aikakausilta: Kansallismuseo, Rautatieasema, Eduskuntatalo ja sen lisärakennus, Finlandia-talo sekä Kiasma. Tavoitteena oli löytää synteesi arkkitehtuurin, UPM:n brändin arvojen ja teoksen käyttäjilleen antaman kokemuksellisen laadun kesken. Teos on pysyvä osa uutta pääkonttorirakennusta. Konsepti perustuu UPM:n tarinaan ja kehitykseen. Se yhdistää vanhaa ja tulevaa, kuvastaa perinteitä ja uutta progressiivista osaamista. Uusiutuminen toimii narratiivin kantavana ajatuksena. UPM:n liiketoiminta liittyy olennaisesti metsään ja metsän käyttöön. Puuston jatkuva uusiutuminen ja sen modernit käyttömahdollisuudet toimivat valoteoksen sisällön inspiraationa. Digitaalinen sisältö on jatkuvasti uusiutuvaa. Metsän pohjalle siivilöityvä valo on abstraktia, liikkuvaa, kaunista ja tunnistettavaa. Se muuttuu päivän rytmin, vuodenaikojen, sään ja metsän iän mukana. Valo liikkuu ja hohtaa lämpimänä. Lehtipuun alla istuskellessa voi nähdä ohi kiitävät pilvet projisoituina nurmikolla kuin neulansilmäkameran läpi katsottuna. Valo on energiaa, jota metsä varastoi. Valo mahdollistaa kasvun. UPM asetti tavoitteeksi huippuluokan arkkitehtuurin sekä toiminnallisesti että esteettisesti, kuitenkin normaalien kohtuullisten kustannusten rajoissa. Yrityksen pitkä historia osana Suomen teollisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ydintä perusteli näitä päämääriä. Sisällä pääelementti on vapaamuotoinen atrium, joka tiivistää kommunikaatiota ja antaa talolle oleellisen osan sen identiteettiä. Sisäänkäynnin yhteyteen sijoittuva Bioforum on korkea kartiomainen tila, joka mahdollistaa tuote- ja taidenäyttelyt sekä erilaiset pienimuotoiset tapahtumat. Sisäänkäyntikerroksen kokouskeskus kiertyy atriumin ympärille – vieraat vastaanotetaan korkean atriumin valoisassa kahvilatilassa. Tilallisesti teos pyrkii dialogiin arkkitehtonisen komposition kanssa huomioiden sen suhteen luonnon- ja keinovaloon. Arkkitehdin luoma kyyneleen muotoinen valopiha yhdessä suuren kattoikkunan kanssa antaa teokselle muodon. Teoksen siivekkeet voi nähdä kuiluun kulkeutuvina auringonsäteinä.
Tutustuin Tapio Roseniukseen ja hänen valoteoksiinsa UPM:n pääkonttorin suunnittelun ollessa aktiivisesti vaiheessa. Inspiroivassa vuorovaikutuksessa kiteytyi ajatus valoteoksen ja vapaamuotoisen atriumtilan dialogista. Talon käyttäjien liike, tilakokemus ja valoteos yhdistyvät dynaamiseksi kokonaisuudeksi, joka resonoi organisaation toiminta-alueen ytimeen: luonnon generoimien voimavarojen ymmärrykseen.” Pekka Helin, arkkitehti VALO 1/2014 21
Biofore Talon atriumia kiertävä teos muistuttaa joka päivä, mistä me kaikki täällä ammennamme niin elantomme kuin energiamme. Biofore kasvaa metsästä, joka valoteoksen lailla elää vuodenaikojen ja säiden vaihtelujen mukaan. Vähän niin kuin me suomalaiset olemme vuosituhansia tehneet!” Elisa Nilsson, UPM 23 200 Prismex-akryylilevy 63 Ledirima 33 Hiekkapuhallettu reuna Siivekkeet Kirkas Valoteoksen muodostavat 26 rivistöä siivekkeitä, joihin on integroitu leditekniikkaa. Siivekkeiden materiaalivalintojen tuli täyttää tiukat vaatimukset huoltoystävällisyyden, kestävyyden ja ennen kaikkea pitkäikäisyyden osalta. Materiaaliksi valittiin lopulta korkealaatuinen Prismexakryylilevy. Levyn molemmille näkyville pinnoille on painettu rasteroitu kuvio, johon valo tarttuu halutulla tavalla. Lisäksi levyjen reunat hiottiin, jotta ne saatiin hehkumaan integroitujen valojen toimesta. Kiillotettu reuna Hiekkapuhallettu reuna 1 460 –1 920 8 mm vaihteleva Prismex-kuvio molemmin puolin Hiekkapuhallettu reuna Teoksen leditekniikka on ns. hyllytavaraa. Jokainen siiveke koostuu matalatehoisista ledirimoista, joissa jokainen yksittäinen 2 700 K valkoinen valopiste on erikseen ohjattavissa. Ledirimat ja leikatut Prismex-levyt muodostavat kolmea eri kokoa olevat valaisinkokonaisuudet, jotka ovat vaihdettavissa. Siivekkeet on asennettu Alupro Oy:n tuottamiin ja asentamiin alumiinikouruihin. Kourut on maalattu neljällä eri vihreän sävyllä ja värit sommiteltu epäsymmetrisesti. Valon liike päivällä Teosta varten kirjoitettiin ohjelmisto, joka muodostaa reaaliajassa algoritmeihin pohjautuvia jatkuvassa liikkeessä olevia valokuvioita. 22 VALO 1/2014 Logiikkana toimii aidossa metsässä muodostuvien valokuvioiden mallintaminen. Lehvästö, oksat ja puiden rungot luovat aukkoja, hahloja ja esteitä, jotka muokkaavat valonsäteitä. Nämä yhdistettynä maapallon pyörimiseen ja sääolosuhteisiin saavat aikaan jatkuvan muutoksen valaistusolosuhteissa. Ohjelmisto laskee jatkuvasti muuttuvista valonsäteistä 3D-hahmoja ja luo näin metsän pohjalle osuvaa valoa muistuttavia kuvioita. Hahmoista leikataan 2D-taso, joka sitten kartoitetaan ledeihin. Helsingin sääolosuhteita monitoroidaan RSS-syötteen kautta, ja selkeät muutokset, kuten kovat tuulenpuuskat, aiheuttavat muutoksia valon liikkeen suunnassa ja nopeudessa. Teos ei kuitenkaan pyri olemaan esittävä eikä luonteeltaan matemaattinen vaan tunnelmaa luova ja abstrakti. Valo kommunikoi tilassa ambientisti ja viitteellisenä. Ohjelmiston luoma linkki ulkomaailmaan on yksinkertainen metodi mahdollistaa tarpeeksi monitasoiset parametriset muutokset ja toiston välttäminen. Koska kyseessä on pysyvä installaatio työympäristössä, liikkeen monimuotoisuuden ja yllätyksellisyyden tärkeys korostuu. Ehkä selkein analogia löytyy joki- tai merimaisemasta. Veden ja siitä heijastuvan valon liike on jatkuvaa, tunnistettavaa ja mieltä rauhoittavaa ilman havaittavaa täsmällistä toistoa. Sen ääressä jaksaa työskennellä useammankin vuoden. Valon liike pimeällä Pimeää aikaa varten inspiraatio haettiin valon muuntumisesta energiaksi puun sisällä. Energiavirtoja kuvastava abstrakti valon liike viittaa nanotekniikkaan ja nesteiden mekaniikkaan. Kapillaarinen nousu siivekkeiden läpi luo tilan vertikaalisuutta vahvistavan tunnelman ja ohjaa
katsetta ylempiin kerroksiin. Käytännössä tämä saavutetaan muuttamalla algoritmia ja sitä muokkaavaa parametriä, joka tässä tapauksessa on virtuaalinen painovoima-asetus. Painovoiman heikentyessä partikkelit hakeutuvat ylöspäin. Valaistuksen ohjaus on sidottu astronomiseen kalenteriin, joka tunnistaa auringon nousu- ja laskuajat. Tämä asetus haetaan ohjausjärjestelmään RSS-syötteen avulla. Ohjaustekniikka Digitaalisen sisällön tuottaa räkkiin asennettu PC-tietokone, jossa pyörii LDC:n kehittämä ohjelmisto. Se on pysyvässä yhteydessä internetiin, josta haetaan ympäristön muutoksiin liittyvää dataa RSS-muodossa. Ohjelmiston toimintaa valvoo etänä LDC:n Helsingin toimisto. Martinin P3-200-serveri vastaanottaa ohjelmiston tuottaman reaaliaikaisen sisällön ja kartoittaa sen ledivalaisimille. Martinin serverin ja virtalähteiden etuna on mahdollisuus niiden keskitettyyn sijoitteluun. Neljällä samaan laitekaappiin sijoitetulla Martin P3 PowerPort 1500 -virtalaitteella syötetään sekä virta että data kaikille 14 000:lle valopisteelle. Ohjausjärjestelmän logiikasta ja taiteellisesta konseptista johtuen kaikki ledit eivät ole koskaan päällä yhtä aikaa eivätkä myöskään lähes koskaan täydellä teholla. Lusíntesis-valotaideteos Suunnittelu ja ohjausohjelmiston kehitys: Lighting Design Collective Tapio Rosenius, Jari Vuorinen, Oscar Martin, Rodolfo Lozano, Victor Soria, Ivan Sanchez, Gorka Cortazar, Rodrigo Arcaya, Paco Gramaje Tilaaja: UPM-Kymmene Oyj Arkkitehti: Helin & Co Arkkitehdit Pekka Helin, Mariitta Helineva, Hanna Euro Sähkösuunnittelu: Insinööritoimisto Tauno Nissinen Oy Rakennuttajakonsultti: Pöyry CM Oy Projektin johto ja rakennusurakointi: YIT Rakennus Oy Sähköurakointi: EMC Talotekniikka Oy Roope Mutenia Teräs- ja alumiinirakenteet: Alupro Oy Mika Salonen, Heikki Raumanni Valaistuslaitteisto: Martin Professional A/S Eloise Bailey, Martin Øvli Andersen, Henrik Kristensen, Ditte Nielsen Valaisin- ja ohjauslaitetoimitus: Studiotec Oy Tapio Järvinen, Juha Kiuru, Esa Horttanainen VALO 1/2014 23
Aina yhtä moderni Meilahden ala-aste Projektit Teksti ja kuvat: Matti A. Kallio M 24 VALO 1/2014 eilahden ala-aste on käynyt läpi kilpailun. Ehdotus nimimerkillä ”Piha” oli vasta- peruskorjauksen. Se on suoritettu kohta jäykälle, arvovaltaiselle ja formalistiselle kunnioittaen rakennuksen alku- kouluarkkitehtuurille. ”Piha” edusti luontoon peräistä arkkitehtuuria. Arkkitehdit Viljo Revell sopeutuvaa, valon ja ilmavuuden arkkitehtuu- ja Osmo Sipari voittivat koulun suunnittelusta ria, joka tuli olemaan leimallista tulevalle vuosi vuonna 1949 järjestetyn avoimen arkkitehtuuri kymmenelle.
– Koulun sijainti kaupunkikuvassa on rauhallinen. Tunnelma on turvallinen ympärillä olevasta vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Rakennuskanta koulun ympärillä on suoraviivaista funktionalistista arkkitehtuuria. Yhdessä Meilahden kirkon kanssa koulurakennus muodostaa kauniin kokonaisuuden, joka liittyy lännessä olevaan Valpurinpuistoon, Helsingin kaupungin rakennusviraston arkkitehti ja hankkeen pääsuunnittelija Jussi Hyvärilä kertoo. Koulun kaarimainen kaksikerroksinen rakennusmassa muodostaa kaupunkitilaa taidokkaasti. Dominoivana rakennusmateriaalina käytetty tiili sopii hyvin plastiikan ilmaisuun, joka rajaa sen katumaisemaan. Muotonsa vuoksi rakennus ei kuitenkaan rajaa katutilaa, vaan ottaa kantaa ympäristön puistomaisemaan asettuen siten suurempaan kontekstiin kaupunkikuvassa. Vain liikuntasalin massamuoto sulautuu samaan yhtey teen ympäröivän asuinrakennuskannan kanssa. Pihan puolella kaarta koulu ottaa huomaansa välituntipihan ja luo siitä suojaisan paikan. Pihan puolen arkkitehtuurin ilmaisu on erilainen kuin kadunvarren julkisivun. Koulun pääsisäänkäynnin Revell ja Sipari suunnittelivat rungon sisään vedetyksi. Sisäänkäynnin tiilimuuripilarit suuntaavat pihatilan aulaan ja rytmittävät julkisivua yhdessä ikkunarivistöjen kanssa. Ikkunarivistöjen alapuoliset matalat rakennuksen pituiset muurit ovat kuin heijasteena kadunpuoleisesta kaarimuurista. Ne korostavat rakennuksen horisontaalisuutta. Pintaan asennettavien pistemäisten valaisimien (Glamox A20-S) määrä luokkahuoneissa on sama kuin alkuperäisessä suunnitelmassa. Tauluvalaistuksena on lisäksi Glamox C50 -riippuvalaisimet. Luokkahuoneiden valaistus syttyy automaattisesti läsnäo lo-/valoisuusanturin ohjaamana perusopetusvalaistustilanteeseen ja ennalta ohjelmoituun valaistusvoimakkuuteen, joka luokkahuoneissa on 500 lx. Painiketauluista voidaan käynnistää muita valmiiksi ohjelmoituja valaistustilanteita, kuten opetus- ja esitystilanne, sekä himmentää valaistusta portaattomasti tai kytkeä valot päälle/pois. Meilahden ala-asteella on merkittävä rakennus- ja kulttuurihistoriallinen arvo suomalaisessa modernissa arkkitehtuurissa. VALO 1/2014 25
26 VALO 1/2014
Ikkunoiden ja valon merkitys Johann Wolfgang von Goethen sanotaan maininneen arkkitehtuurista, että se on kuin paikalleen jähmettynyttä musiikkia. Sanonta on kenties lainana kulunut, mutta Meilahden ala-asteen kohdalla se pitää paikkansa. Koulurakennuksen voimakkaat rakenteelliset muodot ovat ikään kuin perusrytmi, josta melodian asteittain nouseva ja laskeva sävelkulku kumpuaa ja tuo valon siihen. Meilahden ala-aste on mitä suurimmassa määrin valon arkkitehtuuria. Revell ja Sipari ovat palastelleet ja muodostaneet tilaa niin luonnon- ja keinovalon avulla kuin rakenteellisinkin ratkaisuin. Ikkuna-aukotuksella on tässä merkittävä rooli. Kadun puolella kaartuvassa muurissa harvakseltaan sijoitetut tasasivuiset ikkuna-aukot ovat muurimuodolle alisteiset. Ylä- ja alakerran ikkunarivistöt eivät sijoitu päällekkäin. Ne kulkevat aivan kuin tiililadonta. Näin ne eivät rytmitä tai rajaa tiilivyöhykkeitä väliinsä. Tällä tavalla tiili muurin plastinen luonne säilyy vailla katkoksia. Pihan puolella julkisivuja dominoivat ikkunarivistöt, jotka avaavat luonnonvalolle tien luokkahuoneisiin. Tämä oli yksi 1950-luvun teemoista arkkitehtuurissa. Perinteisien umpikorttelien ongelmana oli pimeys. Kaupungin sommittelu puistomaiseen miljööseen avasi mahdollisuuden suunnitella talot siten, että valo saatiin koko runkosyvyyden osalta kaikkiin huoneisiin. On harmi, että ”Piha”-ehdotuksen kattolanterneja ei toteutettu. Ne olisivat luoneet valoa myös rakennusrungon syvimpiin osiin. Rakennuttaja epäili tuolloin tasakattorakenteen teknistä pitävyyttä. Katot rakennettiin siksi harjan muotoon, ja lanterni-idea jäi toteutumatta. Valaistuksessa on luokkien ja käytävien osalta pyritty jäljittelemään alkuperäistä ratkaisua pyöreillä Glamox A20-S -valaisimilla ja niiden sijoittelulla. Valaistusratkaisun kehittämisessä ovat olleet vahvasti mukana Museoviraston edustaja sekä rakennusvalvontaviraston lupa-arkkitehti. Ratkaisussa on myös huomioitu, miltä sisätiloissa olevat valaisimet näyttävät ulkoa pihalta päin katsottuna. Käytävien valaisinmäärä on kaksinkertainen vanhaan verrattuna. Pitkissä käytävissä ja laajoissa tiloissa käytetään läsnäolotunnistimia, joiden valvonta-alue on 24 m. Tunnistimet ohjaavat keskukseen asennettua KNX-binääri vastaanotinta, joka ohjaa valaistusta KNX-väylän kautta. Liikunta-/juhlasalissa valaistusta ohjataan ja säädetään läsnäolotunnistimilla, luonnonvaloa saavilla alueilla valaistusta säädetään myös valoisuuden mukaan. Saliin valittiin erikoisvahvistetut StarA Fluosport -urheilutilavalaisimet. Luonnonvalolla on siis suuri merkitys Meilahden ala-asteen arkkitehtuurissa. Tähän kokonaisuuteen Revell ja Sipari suunnittelivat sisätilan yleisvalaistuksen, jolla oli niin ikään tehtävä rakennustaiteen osana. Alkuperäiset valaisintyypit oli kuitenkin vaihdettu, ja sisätilan luonteesta oli menetetty oleellinen osa. VALO 1/2014 27
Opettajainhuoneen yleisvalaistukseksi asennettiin Riegensin Cirrus Circular -valaisimet. Ruokasalin alkuperäinen ilme palautettiin vanhan mallin mukaan valmistetuilla riippuvalaisimilla. Alkuperäiset valaisimet (61-345) olivat Yki Nummen 50-luvulla Ornolle suunnittelemia, mutta ne oli vuosien saatossa vaihdettu pois. Riippuvalaisimien väliin on upotettu lisäksi Glamox C20-RL -valaisimia. Ruokasalin valaistusta ohjataan KNXläsnäolotunnistimin ja alueittain KNX-vakiovaloanturein. KNX-painikkeilla valaistusta voidaan ohjata kahtena ryhmänä (loisteputki-/riippuvalaisimet) päälle/pois sekä portaattomasti himmentäen. Meilahden ala-asteen peruskorjaus Pääurakoitsija: Lapin Teollisuusrakennus Oy Arkkitehtisuunnittelu: HKR – Arkkitehtuuriosasto, AAT Sähkösuunnittelu: Sähköinsinööritoimisto Delta Oy; Janne Paasto Sähköurakointi: Sähköarina Oy; Tommi Jaatinen Valaisinvalmistajat ja -toimittajat: Glamox Luxo Lighting Oy, Alppilux Oy, Riegens A/S, KT Interior Oy, Rexel Finland Oy 28 VALO 1/2014 – Vuosien kuluessa alkuperäiset valaisimet oli vaihdettu toisenlaisiin, kuten katosta ripustettuihin loisteputkilaatikoihin. Niistä tahdoimme päästä eroon monestakin syystä. Yksi syy oli valon laatu, toinen oli museaalinen näkökulma. Lähdimme miettimään valaistuksen yleisilmeen palauttamista aina valaisinmuoto ja -sommittelu mukaan lukien. Tavoitteena oli samalla päästä eroon hämäryydestä, vanha valaistus ei ollut riittävä. Riittävä valoteho on myös osa esteettömyyttä, joka on otettu huomioon arkkitehtuurisuunnittelussa, arkkitehti Jussi Hyvärilä kertoo. – Valitsimme alkuperäisen tyyppisen kiekkovalaisimen, joka antaa valoa tämän päivän valaistusvaatimusten mukaisesti ja on ohjattu käytön ja luonnonvalon määrän mukaan. Muissa tiloissa, kuten juhla- ja ruokasalissa on alakattoon upotettu alasvalo. Näin olemme saaneet palautettua aulan, käytävien ja luokkien osalta alkuperäisen tunnelman arkkitehtuuriin ottaen huomioon myös energiankulutuksen. Olen erittäin tyytyväinen, että hankkeen ohjauksesta vastanneet henkilöt antoivat mahdollisuuden tähän, Hyvärilä toteaa. Arvostettu koulurakennus Meilahden ala-aste on läpikäynyt perusteellisen rakennusteknisen remontin, silti niin, että sen rakennustaiteellinen olemus on säilynyt ja palautunut sisätilan valaistuksen myötä alkuperäiseen asuunsa. Tälle huolenpidolle on syynsä, sillä Revellin ja Siparin suunnittelema koulurakennus on saanut useita kunniamainintoja. Kansainvälisestä tunnustuksesta kertoo se, että koulurakennus on valittu modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön (Docomomo) merkkiteoskokoelmaan. Museovirasto on valinnut Meilahden ala-asteen yhdessä Meilahden kirkon kanssa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ”Opintiellä: helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980” -julkaisussa se on nostettu ykköskategoriaan. Voidaan sanoa, että ykköskategoriaan koulu kuuluu myös opetusohjelmansa suhteen. Meilahden ala-asteella opetetaan kiinan kieltä ja oppiaineita kiinaksi. Tämä tekee koulusta paikan, jossa luodaan Suomen tulevaisuutta kansainvälisen talouden painottumisen muutosten suhteen.
www.osram.fi Siteco Monsun® 2 LED – kestävä valaisin halleihin ja ulkotiloihin Monsun® 2 LED on suunniteltu vaativiin valaistustarpeisiin. Se on energiatehokas ja pitkäikäinen led-valaisin kestävällä rakenteella IK03 tai IK08 ja IP66. Turvavalaisintoiminnoilla varusteltava valaisin sopii käytettäväksi parkkihalleissa, teollisuustiloissa, logistiikka- ja ulkotiloissa sekä katoksissa. Saatavilla 36W (ECG) / 37,3W (Dali). Valovirta 4000lm (PC) – 4210lm (PMMA). Viiden vuoden takuu. Lisätietoja www.siteco.fi Vanha Nurmijärventie 62 Puh. (09) 7422 3300 01670 Vantaa info@osram.fi, www.osram.fi
Uusi tunnelma arvokkaalle torille Suunnittelu Teksti: Heli Nurmi, Miraklo Visual Havainnekuvat: VALOA design Oy 30 VALO 1/2014
S enaatintori on Helsingin perinteisin paraatipaikkana. Koska torin nykyinen valaistus ja pysyvin kaupunkitila, jolla on vahva on tullut tiensä päähän myös teknisesti, on historiallinen merkitys. Nykyisellään käynnistetty projekti Senaatintorin pimeän ajan tori on pimeän aikaan ennemminkin hämärän ilmeen saattamiseksi sen arvon edellyttämälle kätkössä kuin edustavasti esillä pääkaupungin tasolle. Historiallinen maamerkki Senaatintorin rakentaminen käynnistyi, kun Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Arkkitehti Carl Ludvig Engel piirsi siitä pääkaupungin aseman mukaisen monumentaalitilan, jota rajasivat keskeiset valtiolliset instituutiot – senaatti, yliopisto ja kirkko. Torin arkkitehtuuri on säilyttänyt asunsa lähes muuttumattomana, mutta valaistuksessa näkyvät vuosikymmenten kerrostumat ja muutos. Nykyisin tori toimii monenlaisten kansanjuhlien suurnäyttämönä. Aukion päivittäiset käyttäjät ovat usein turisteja, jotka vierailunsa päätteeksi ikuistavat itsensä Senaatintorin maisemissa – kuvat Helsingistä ja Suomesta leviävät maailmalle. Keskustelulla liikkeelle Valaistuksen uudistamisprojekti koskettaa toista kymmentä toimijaa. Suunnitteluun vaikuttavat historian ja arkkitehtuurin luomat kriteerit, kaupalliset, museaaliset ja liikenteelliset intressit sekä kiinteistönomistajien mielipiteet. – Suunnittelun käynnistyessä tiedostimme, että edessä on vaativa ja herkkyyttä edellyttävä prosessi. Jokaisesta ratkaisusta tulisi tarkoin harkittu. Lähdimme liikkeelle haastattelemalla kaikkia projektin osapuolia. Kuuntelimme mielipiteitä, toiveita ja odotuksia. Varasimme erityisesti aikaa keskustelun käymiselle ja yhteisymmärryksen muovaamiselle, kertoo projektin pääsuunnittelija Roope Siiroinen. Yhteiset lähtökohdat Vastauksista kiteytettiin esiin projektin lähtökohdat: arvokas ympäristö tulisi valaista sen arvoa vastaavalla tavalla. Nykyinen valaistustekniikka on vanhentunut ja uusittava. Uusi valaistus tulisi ilmentämään omaa aikaansa muodostaen oman tyylillisen kerroksensa torin ilmeeseen seuraavien 20–30 vuoden ajaksi. Valaistuksen suunnitteluun tulisi vaikuttamaan torin historia ja arkkitehtuuri sekä sen merkitys Helsingin ja Suomen imagolle suosittuna turistikohteena. VALO 1/2014 31
joissa hienovaraiset muutokset luovat arki- ja juhlatunnelmaa. Kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi yleissuunnitelma paketoitiin konkreettiseksi esitykseksi 3D-mallinnuksen avulla. Mallin avulla voidaan katsella torin uutta valaistusilmettä ja sen muutoksia eri suunnista. Malliin voi käydä tutustumassa osoitteessa: www.presentation.fi/senaatintori. Yleissuunnitelmassa keskityttiin valoon, tunnelmaan ja valaistusvaikutukseen. Siinä kerrotaan uudistamisen lähtökohdat ja tavoitteet sekä minkälaiseen lopputulokseen pyritään, mutta ei vielä tarkkoja yksityiskohtia valaisintyypeistä. – Toivottavasti valaistuksen valmistuttua ihmiset kulkevat torikorttelien lyhtyjen valaisemilta kaduilta kohti majesteetillisen rauhaisana odottavaa toria, tunnelmasta nauttien, yhtä luonnollisesti niin pimeän aikaan kuin päivällä. Silloin olemme onnistuneet, miettii Siiroinen. Torikortteleiden katutasoa valaisevat seinälyhdyt. Valaistustavoitteet – Näihin odotuksiin ja tavoitteisiin lähdimme vastaamaan. Halusimme keskittyä valaisemaan toria ympäröiviä rakennuksia emme varsinaista torialuetta. Tässä näkyy oman aikamme valaistustrendi. Esimerkiksi Euroopassa on luovuttu lähes kokonaan alueiden valaisemisesta. Sen sijaan valon avulla tuodaan esiin ympäristöä, jolloin sitä katsottaessa syntyy vaikutelma, että katsoja on ”valaistussa tilassa”, kuvailee projekti päällikkö Marko Kuusisto. – Uuden valaistuksen tavoitteena on nostaa monumentaalirakennukset arvokkaasti esiin ilman, että valo itsessään nousee omaan rooliin. Valon on palveltava kokonaisuutta. Sen tulee ainoastaan korostaa hillitysti rakennusten muotoja ja luoda torista rakennuksineen seesteinen kokonaisuus, tähdentää Siiroinen. Merkittävimpänä valaistuksessa nostetaan esiin Helsingin tuomiokirkko. Sen nykyinen valaistusperiaate on hyvä, ja uudistus koskee ainoastaan vanhentuneen tekniikan uusimista. Kirkolle alistuvat monumentaalirakennukset: Valtioneuvoston linna, yliopiston päärakennus ja kaupungintalokortteli. Suunnitelmassa torikorttelit nähdään monumentaalirakennuksista erottuvana ”kulttuurialueena”, jonka valaistuksessa tavoitellaan lämminhenkistä ja kutsuvaa ilmapiiriä. – Tavoitteemme on luoda sinne monumentaali rakennuksista erottuva tunnelma, jotain samanlaista kuin vaikkapa Tallinnan tai Tukholman vanhoissa kaupunginosissa, kertoo Siiroinen. Yleissuunnitelmasta 3D-malli Valaistussuunnitelmassa on keskitytty torin näkymiin ja yhtenäisen kokonaisilmeen luomiseen. Suunnitelma käsittää lisäksi useita valotilanteita, Senaatintorin valaistuksen yleissuunnitelma Tilaaja: Helsingin kaupungin rakennusvirasto Suunnittelija: VALOA design Oy Suunnittelun aikaiseen dialogiin ovat edellisten lisäksi osallistuneet: • Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelu virasto • Kaupunkikuvaneuvottelukunta • Senaatti-kiinteistöt • Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy • Helsingin kaupungin tilakeskus • Helsingin Leijona Oy • Helsingin seurakuntayhtymä • professori Vilhelm Helander • Museovirasto • Helsingin kaupunginmuseo • Helsingin taidemuseo • Helsingin Energia • Helsingin kaupungin liikennelaitos Panoraamanäkymä torin uudesta iltavalaistuksesta. 32 VALO 1/2014
Combilume on luova valaistusratkaisu Yksinkertainen on kaunista. Laajat valaisevat pinnat ja uusin led-tekniikka tekevät monipuolisesta Combilumesta luovan ja energiatehokkaan valaistusratkaisun työpisteisiin ja avokonttoreihin. www.fagerhult.fi
Tavoitteena tarpeenmukainen valaistus Projektit Teksti: Petri Laitinen, C2 SmartLight Oy H elsingin kaupungissa on totuttu valaisemaan siten, että valoa on aina tarpeeksi. Tällöin uusilla valonlähteillä on päädytty ylivalaisemaan kaupunkiympäristöä erityisesti lumiseen aikaan. Ulkovalaistuksen ohjausjärjestelmän avulla kaupungin tavoite on automatisoida katujen ja erityisalueiden valaistuksen säätö siten, että kullakin alueella on aina tarpeenmukainen valaistus. Viime vuonna Helsingin Energia kilpailutti Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen ohjausjärjestelmän, ja valituksi tuli ISS Palvelut Oy:n toimittamana C2 SmartLight -ohjausratkaisu. Helsingin kaupungin valaistuspäällikkö Juhani Sandström kertoo ohjausratkaisun hankintaan lähdetyn energiansäästön takia. Ohjausratkaisun uusinnan tärkein tavoite oli välttää turhaa valaistusta. ”Vanha järjestelmä ei mahdollistanut mitään muuta kuin päälle/pois-ohjauksen puolen kaupungin tarkkuudella”, toteaa Sandström. Ohjausratkaisun hankinta oli pitkäaikainen prosessi. Tärkeä suunnittelufoorumi oli UV7työryhmä, jossa on edustajat kuudesta eteläisen Suomen suurimmasta kaupungista ja Liikennevirastosta. Työryhmä laati jo vuonna 2009 vaatimusmäärittelyn ohjausratkaisulle, joka toimi ohjenuorana Helsingin Energian vuonna 2013 toteuttamalle ulkovalaistuksen ohjausratkaisun kilpailutukselle. Kuva: Petri Vuorio 34 VALO 1/2014
ISS Palvelut Oy:n Anssi Pietilä esittelee ohjainmoduuleita ja kytkentäliitintä Helen Ulkovalaistuksen Matti Ahokkaalle. Kuvat: Aki Rask, Akifoto Oy tavoitteena energiansäästö ”Ohjausratkaisun saneerausprojektia käyn nistettäessä kaupunki asetti 20–25 % energiansäästötavoitteen, jonka toteutumisen tulevaisuus näyttää”, kertoo Sandström. Helsingin kaupunki ei tule ottamaan käyttöön eri alueiden totaalisia yösammutuksia, vaan ohjausratkaisun avulla tullaan vähentämään turhaa valaistusta. Käyttöönotettaviksi keinoiksi hän luettelee: • Hämäräsytytysten ja -sammutusten ajoittaminen alueellisen tarpeen mukaan. • Valaistustarpeen mukaan säätyvät valaisimet. Tavoitteena on mitata valoisuus muutamasta paikasta katua ja säätää koko kadun valaistus mittauspisteiden valaistustarpeen mukaan. • Säätilan sekä vuodenajan huomioiminen valaistuksen säädössä. Tavoitteena on, että kadulla on aina optimaaliset olosuhteet. • Alueelliset ja asiakkaita palvelevat ohjaukset. Kaupungin on voitava jatkossa sammuttaa valaistus katutapahtumien, esimerkiksi Via Crusis -ristisaattonäytelmän, reitin varrelta ilman manuaalisista sammutuksista aiheutuvia lisätyökustannuksia. • Erityisalueiden turhan valaistuksen välttäminen. Valaistus tullaan optimoimaan leikki- ja harrastekentillä, puistoissa sekä koira-aitauksissa. Helsingissä on esimerkiksi 270 leikkikenttää, joissa otetaan käyttöön liiketunnistuksen mukaan säätyvä valaistus. Vastaavasti puistoissa tarpeen mukaan säätyvän valaistuksen uskotaan tuovan kaupungille merkittävät energiansäästöt. Helsinki siirtyy ledikatuvalaistukseen Kaupunki päätti uusia ohjausratkaisunsa ennen lediulkovalaistukseen siirtymistä. Tämä toteutusjärjestys mahdollistaa käyttöön tulevien valaisimien liittämisen suoraan osaksi kaupungin ohjausratkaisua ja valaisinkohtaisen etähallinnan ja -valvonnan käyttöönoton. Jatkossa Helsinki siirtyy käyttämään kaikissa uudisasennuksissa lediulkovalaisimia. ”SpNa-valaisimia ei enää sallita kuin pääkaduilla. Kaupunkilaiset ovat alkaneet kiinnittää huomiota valaistuksen laatuun. Asiakkaat hyväksyvät keltaisen valon kaupungin keskustaan. Siellä keltaisesta valosta ei valiteta, mutta luonnonläheiseen ympäristöön se ei sovi”, toteaa Sandström. Valaisimien vaatimukset Ohjausratkaisun teknisestä määrittelystä on vastannut Helsingin Energian ulkovalaistusyksikön päällikkö Olli Markkanen. Hänen mukaansa ohjausratkaisun valinnassa oli tärkeää sen laajennettavuus kaupungin tulevaisuuden tarpeisiin ja erityisesti yhteensopivuus ledivalaistuksen kanssa. Ohjausratkaisu oli tärkeä hankkia ennen laajamittaista siirtymistä ledivalaistukseen, jotta valittavat valaisimet saadaan heti etähallintaan. ”Helsingin Energian tavoitteena on valaisin kohtainen ohjaus”, kertoo Markkanen. Valitut ohjausstandardit ovat ZigBee, sekä 1–10V DCja DALI-protokollat valaistuksen ohjauksessa. Tavoitteena on, että Helsingin kaupungille toimitettaviin ulkovalaisimiin pystytään asentamaan DALI- (ensisijainen tavoite) tai 1–10V-ohjausta tukevat valaisinkohtaiset päätelaitteet. Tällöin valaisimet ovat suoraan liitettävissä osaksi kaupungin valaistuksen ohjausratkaisua. Aiheutuvien kustannusten pienentämiseksi tavoite on, että ulkovalaisimen teholähde pystyy tarjoamaan valaisimen sisään asennettavalle päätelaitteelle 5–48 V DC käyttöjännitteen ja valaisimeen on valmiiksi asennettu tarvittava 2,4 GHz:n antenni. Jakokaapit Osa ohjausratkaisuprojektia oli jakokaappien uusinta ennen varsinaisen ohjausratkaisun hankintaa. Jakokaapeissa kaupunki siirtyi isoista ja kalliista kontaktoreista edullisimpiin pienempiin kontaktoreihin. Uudistuksen myötä saavutetut hyödyt olivat: • Kustannussäästöt jakokaappihankinnoissa, koska pienemmät kontaktorit ovat suuri kapasiteettisia edullisempia. • Jakokaapeissa huomioitiin ohjauslaitteen antenneille paikka muovilevyn taakse, jolloin keskuskohtaisen ohjauslaitteen antenni ei ole rikottavissa ulkopuolelta. • Pienempien kontaktoreiden ansiosta kaupunki pääsee pienempiin ohjausalueisiin ja sitä myötä tarkempiin valaistuksen ohjauksiin. • Vikojen vaikutusalueet pienenevät. Kon taktorit ovat yleisimmin vikaantuvia osia jakokaapissa. Pienempien kontaktoreiden avulla vikojen vaikutusalue ja asiakkaille aiheutuva haitta pienenevät. • Ohjausjärjestelmän kautta saadaan kukin kontaktori seurantaan ohjauslaitteen kuorman tunnistuksen avulla, jolloin huoltotoimenpiteet nopeutuvat ja vian vaikutusalue on tarkoin tiedossa. VALO 1/2014 35
kanssa. Vastaavasti ISS:llä on saman kestoinen sopimus 2. tason tuesta ja järjestelmän kehittämisestä C2 SmartLight Oy:n kanssa. ERITYISALUEIDEN OHJAIMET VALAISINKOHTAISET PÄÄTELAITTEET Langaton tietoliikenne (RF) C2 KESKUSKOHTAISET OHJAIMET Ohjausratkaisun valvonnasta ja ylläpidosta vastaa ISS:n energianhallintavalvomo 24/7. Siellä oleva henkilöstö on koulutettu järjestelmän ylläpitoon ja käyttäjiksi. Asiakkaalla on käyttöliittymät järjestelmän seuraamiseen, mutta ISS vastaa kaikista järjestelmään tehtävistä muutoksista ja tuottaa asiakkaan tarvitsemat raportit. 3G-tietoliikenneyhteys Helenin sisäverkko (IP-protokolla) ISS:N YLLÄPITÄMÄ PALVELINYMPÄRISTÖ ASIAKKAAN KÄYTTÖLIITTYMÄT Vuodenajan mukaan vaihtuvat hämäräohjausasetukset (lx), alueelliset energiansäästöparametrit ja jopa yksittäisen valaisimen tuottaman valovirran määrä on asetettavissa energianhallintavalvomosta. Ohjausratkaisun kaikki tiedonsiirto on täysin langatonta eikä vaadi uusia kaapelointeja. Langattoman tiedonsiirron takia järjestelmän tietoturvallisuuteen sekä suojaukseen on kiinnitetty erityistä huomiota, ja esimerkiksi kaikki tietoliikenne on salattu aina yksittäiselle valaisimelle asti. Olli Markkanen kehottaakin ottamaan Heleniin yhteyttä, mikäli joku kunta on kiinnostunut hyödyntämään jakokaapin kehitystyön tuloksia. Erityisalueiden ohjaukset Helsingissä on paljon erityisalueita, kuten harraste- tai leikkikenttiä. Näiden alueiden erillisohjauksia on huomioitu jakokaappien uusinnoissa, mutta niitä tullaan toteuttamaan myös ohjausratkaisun kautta langattomasti. Hyvä asia kaupungille on, että kummassakin tapauksessa näiden erillisalueiden ohjauksista ei tule aiheutumaan tietoliikennekustannuksia. Alueiden ohjaukset on tyypillisesti tehty kelloilla, jotka ovat olleet vikaherkkiä, ja paristojen vaihtotarpeet ovat vaikeasti ennakoitavia. Valot ovat usein palaneet turhaan, ja esimerkiksi rospuuttoaikana turha valaistus on aiheuttanut valituksia. ”Koska tekniikka taipuu asiakastarpeeseen, tapamme palvella asiakkaita tulee tässä asiassa muuttumaan”, toteaa Markkanen. Esimerkkinä mahdollisista parannuskeinoista hän mainitsee liiketunnistimet, joiden avulla turhaa valaistusta saadaan vähenemään ja valaistus käyttäjälähtöisemmäksi. Kustannussäästöjä huoltoon Ohjausratkaisu tuo kustannussäästöjä huoltoon, kun vikahälytysten automatisointi tulee nopeuttamaan huoltotoimenpiteitä. Uutena mer- 36 VALO 1/2014 kittävänä parannuksena Markkanen pitää sitä, että jatkossa eritehoisten valaisinvariaatioiden määrää saadaan pienennettyä, mikä tulee helpottamaan huomattavasti huoltoa. Langattoman valaisinkohtaisen säädön ansiosta kaupungin käytössä voi olla samalta valaisinvalmistajalta esimerkiksi kaksi eri teholuokan valaisinta, jotka ovat säädettävissä aina käyttökohteen valaistustarpeen mukaan. Tällöin huolto ja logistiikka helpottuvat, kun ei tarvita erillisiä 30 W, 40 W ja 60 W ledivalaisimia, vaan kaikki teholuokat saadaan katettua säätämällä 60 W valaisin energianhallintavalvomosta kulloisenkin käyttökohteen valaistustarpeen mukaan. Markkanen toteaakin, että tulevaisuuden ylläpidon järkeistämiseksi ja itseään suojellakseen on pidettävä asiat yksinkertaisina. ”Joskus ne ikuiset ledivalaisimetkin hajoavat. Jos kaikki valaisimet ovat sitten keskenään aina vähän erilaisia, muuttuu tilanne äkkiä hallitsemattomaksi”, sanoo Markkanen. Ohjausratkaisun asennus projekti Palvelujohtaja Kari Rantanen ISS Palvelut Oy:stä tuntee hyvin sekä Helsingin että Vantaan ulkovalaistusverkot, sillä hän on ollut toteuttamassa C2 SmartLight -ohjausratkaisua molempiin kaupunkeihin. Ohjausratkaisun tietojärjestelmistä, niiden ylläpidosta ja tietoliikenteestä Helsingin Energialla on 15 vuoden palvelusopimus ISS:n ”Meneillään oleva ohjauslaitteiden asennusprojekti 1 750:een Helsingin jakokaappiin on pyritty saamaan niin nopeaksi kuin mahdollista”, kertoo Rantanen. ISS:n kokoonpanoyksikkö asentaa ja kaapeloi keskuskohtaisen ohjaimen asennusalustalle, jonka asentaja sitten kytkee jakokaappiin. ISS:llä on asennustyössä kolme asentajaa, joista kukin asentaa 5–6 ohjauslaitetta päivässä. Asentaja on yhteydessä valvomoon käyttöönoton yhteydessä, ja he yhdessä testaavat laitteen. Tämän jälkeen valvomo konfiguroi laitteiston etäyhteyden kautta. Asentajat tallentavat käyttöönottopöytäkirjat sekä muun dokumentaation suoraan kentältä dokumentti pankkiin, josta ne ovat asiakkaan nähtävissä. ”Asiakas pääsee verkossa seuraamaan, montako ohjainlaitetta on päivässä asennettu”, kertoo Rantanen. Ohjausratkaisun tekninen toteutus Helsingin kaupungin ohjausratkaisu muodostuu tietojärjestelmästä ja kenttälaitteistoista. Palvelimet ovat ISS:n ylläpidossa ja sijoitettu osaksi Helenin sisäverkkoa. Ulkopuolelta ei ole pääsyä hallintaympäristöön. Myös kaikki tietoliikenne on salattu koko matkan käyttöliittymästä aina yksittäiselle valaisinkohtaiselle ohjaimelle asti. Teleoperaattoriverkossa tapahtuva tiedonsiirto on suljettu ulkopuolisilta, eikä katuvalokeskuksissa oleviin liittymiin ole mahdollista ottaa yhteyttä muista kuin asiakkaan käytössä olevista teleliittymistä. Katuvalokeskuksissa on keskuskohtaiset ohjauslaitteet, jotka kytkevät valaistusverkon sähköt päälle ja pois. Valaisimien tai valaisinpylväiden sisälle on asennettavissa valaisinkohtaiset päätelaitteet, jotka mahdollistavat valaistuksen kohteenmukaisen säädön. Halutuille erityisalueille on saatavissa omat langattomat päätelaitteet, jotka mahdollistavat alueen valaistuksen sähkönsyötön erillisohjauksen.
Ledin ja lasin saumatonta yhteistyötä Näyttävyyttä niin ripustettaviin kuin seinä- ja kattoasennuksiinkin Ø 400 mm – 560 mm led 16,8 W - 50,4 W Ø 400 mm – 560 mm led 8,4 W - 50,4 W Ø 350 mm – 510 mm led 16,8 W - 50,4 W Ø 350 mm – 510 mm led 8,4 W - 50,4 W Led valaisimet suoran ja suoran/epäsuoran valaistuksen toteutuksiin 5509 led 25,3 W 4246 led 50,6 W 5508 led 25,3 W 4244 led 50,6 W Erikoistilauksesta valaisinrungot saatavissa kaikissa RAL väreissä. ACCENTA – suuret mahdollisuudet pienessä kokoluokassa Glashütte Limburg 2014 – 2015 luettelo Upotusaukko Ø 68 mm Upotussyvyys vain 48 mm - 230 V AC 1-10V ohjattava tehonlähde sisältyy - 24 V DC 1-10V ohjattava ilman tehonlähdettä - led 4,2/4,3 W ja 6,2/6,3 W Uusi luettelo nyt saatavilla! 4 eri värivaihtoehtoa Valaistus Hedengren yhtiö Lauttasaarentie 50, 00200 Helsinki Puh. 0207 638 000 www.hedec.fi, valaistus@hedtec.fi
Miten työalue määritellään? Toimistotyössä työalue on se osa työpöytää, jossa luetaan papereita, kirjoitetaan ja suoritetaan muita katselua vaativia tehtäviä. Käytännössä tämä tarkoittaa pöydän etuosaa noin 50 cm syvyydeltä siltä leveydeltä, jossa työtä tehdään. Toisaalta taas esimerkiksi metalliteollisuudessa työalueen muodostavat kaikki ne kohteet, joissa koneen toimintaa ja työstön onnistumista tarkkaillaan, vaihdetaan työkaluja tai -kappaleita sekä tehdään huoltotöitä. Koska työalueen määrittely ei ole yksiselitteistä, on työalueen koko ja sijainti päätettävä yhdessä tilaajan kanssa. Jos tilaaja ei muuta edellytä, olen toimistokohteissa käyttänyt työalueena koko työpöydän leveyttä sen etureunasta 50 cm syvyydeltä, ja jos työpöydässä on sivupöytä, olen vähentänyt sen syvyyden työalueen leveydestä. Sivupöydän määrittäminen työalueeksi on aina suorassa ristiriidassa energiatehokkuusvaatimusten kanssa, ja se rajoittaa selvästi käytettävissä olevia valaistusratkaisuja. Mikäli myös sivupöydän pinta valitaan mukaan työalueeseen, se vaatii työalueen valaistusvoimakkuuteen mitoitetun yleisvalaistuksen tai molempien pöytien päälle paikallistetun yleisvalaistuksen. Työalueen sijainti ei kuitenkaan aina ole tiedossa, ja tällöin on joko pidettävä koko tilaa työalueena tai koko alueen on oltava tasaisesti (Uo ? 0,40) valaistuna suunnittelijan määrittelemälle valaistusvoimakkuustasolle. Standardin mukaan työalueen sijainnin selvittyä on varmistuttava, että vaaditut valaistusvoimakkuudet työalueella toteutuvat. EN 12464-1 -standardi sisältää valaistusvoimakkuusvaatimukset myös työalueen välittömään lähiympäristöön ja tausta-alueelle. Ne perustuvat tuttuun 10:3:1 luminanssijakaumaan, eli työalueen välittömän lähiympäristön luminanssi on 1/3 ja kaukoympäristön 1/10 kohteen luminanssista. Standardissa luminanssivaatimukset on vain muutettu helppokäyttöisempään muotoon. Työalueen välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuuden keskiarvoa ja tasaisuutta laskettaessa ei oteta huomioon työalueen valaistusarvoja, ja samaa pätee myös tausta-alueen laskentaan. Standardi asettaa välittömän lähiympäristön ja tausta-alueen mitoille vähimmäisarvot. Tausta-alueeksi on yleensä mielekästä määritellä koko tila aina 0,5 m etäisyydelle seinistä saakka. Välittömän lähiympäristön koon kasvattaminen on mielekästä, kun • työalueiden välittömät lähiympäristöt tulevat hyvin lähelle toisiaan (ja tällöin ne kannattaa yhdistää) • itse työalue on pienikokoinen • työalueella esiintyy suuria valaistusvoimakkuuksia • työ on hyvin liikkuvaa • kalustukselta edellytetään tavallista enemmän joustavuutta. Seinistä 0,5 m päähän ulottuva vyöhyke jätetään pois laskettavista alueista paitsi työalueen osalta, jos työalue sijaitsee tällä reuna-alueella tai ulottuu sille. Suunnittelijan kannattaa huomata, että kaikkien alueiden sijainti ja koko on dokumentoitava. Työalue Työalue on se alue työpisteessä, koneessa tai työympäristössä, jossa näkötehtäviä suoritetaan. Työalue voi työn luonteesta riippuen sijaita vaaka- tai pystytasolla tai myös kaltevalla pinnalla. Työalue ei normaalisti kata koko työpöytää/-tilaa. Erityyppisissä tehtävissä saattaa työalueen koko vaihdella merkittävästi. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden valmistuslinjalla työalue on merkittävästi pienempi kuin autoteollisuuden kokoonpanopisteessä. ? 0,5 m Välitön lähiympäristö ?3m Tausta-alue Työalueen, välittömän lähiympäristön ja tausta-alueen määrittely. Työalue Välitön lähiympäristö Tausta-alue > 750 lx 500 lx 150 lx 500 lx 300 lx 100 lx 300 lx 200 lx 75 lx 200 lx 150 lx 50 lx 50–150 lx sama kuin työalueella 1/3 lähiympäristön Em Standardin EN 12464-1 vaatimukset koskien välitöntä lähiympäristöä. Taulukkoon on lisätty vastaavat tausta-alueen valaistusvoimakkuudet pyöristettyinä lähimpiin standardiarvoihin. Entä pinnat ja sylinterivalaistusvoimakkuus? Vuonna 2011 ilmestyneessä standardin revisiossa asetettiin vaatimukset myös tilan tärkeimpien pintojen valaistusvoimakkuuksille sekä sylinteri valaistusvoimakkuudelle tilassa. Kaikissa suljetuissa tiloissa katto- ja seinä pintojen ylläpidettyjen valaistusvoimakkuuksien tulee olla standardin asettamien vaatimusten mukaiset. Seinillä tämä tarkoittaa keskimäärin > 50 lx ja katossa > 30 lx valaistusvoimakkuutta. Toimistoissa, opetustiloissa, terveydenhuoltotiloissa ja yleisissä sisäänkäynti-, käytävä- ja porrastiloissa käytetään korotettuja arvoja (seinät > 75 lx ja katto > 50 lx). Valaistuslaskentaohjelmat laskevat automaattisesti seinä- ja kattopintojen valaistusvoimakkuudet. Tyypillisissä sisätiloissa jo pelkästään lattiasta heijastuva valo auttaa täyttämään edellä mainitut vaatimukset, joten suunnitteluvaiheessa ei erillistä tarkastelua yleensä tarvita. Kuitenkin tiloissa, joissa valaistusvoimakkuus on alle 300 lx, jää heijastuvan valon määrä niin pieneksi, että kattopinnalla ei enää saavuteta korotettua 50 lx valaistusvoimakkuutta. Tällaisissa kohteissa on kiinnitettävä tarkempaa huomiota valaisimien valintaan ja niiden sijoitukseen. Yksi kattopinnan valaistusvoimakkuuden kannalta hankalimmista suunnittelukohteista ovat käytävät, joissa valaistusvoimakkuusvaatimus on vain 100 lx ja valaisimet ovat yleensä upotettuja. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi hyllyvarastojen, terästehtaiden ja rautatieterminaalien koon, monimutkaisuuden ja toiminnallisten syiden vuoksi näiden pintojen valaistustasojen saavuttaminen ei ole käytännössä mahdollista. Näissä paikoissa sallitaan suositeltuja arvoja alemmat tasot. Ylläpidettävän keskimääräisen sylinterivalaistusvoimakkuuden on oltava toiminta- ja sisätiloissa vähintään 50 lx vaakatasossa määrätyllä korkeudella lattiasta, esimerkiksi istuvalle henkilölle 1,2 m korkeudella ja seisovalle henkilölle 1,6 m korkeudella lattian yläpuolella. Alueilla, joilla hyvä visuaalinen kommunikaatio on tärkeää, erityisesti toimisto-, neuvottelu- ja opetustiloissa, tulee sylinterivalaistusvoimakkuuden olla vähintään 150 lx. VALO 1/2014 39
Myös sylinterivalaistusvoimakkuuden perusvaatimus toteutuu hyvin tyypillisillä valaistusratkaisuilla, mutta luokkahuoneissa tyypillinen 300 lx valaistusvoimakkuus yhdistettynä valaisimien näyttöpäätetyötä koskeviin luminanssivaatimuksiin ja korotettu sylinterivalaistusvoimakkuuden vaatimus on hankala yhdistelmä. Moni pienluminanssivalaisin rajaa valoa liikaa riittävän sylinterivalaistusvoimakkuuden saavuttamiseksi, ja epäsuora valaistus taas ei täytä energiatehokkuuden vaatimuksia. Yllättäen jotkut perinteiset lamelliritilävalaisimet täyttävät vaatimukset myös sylinterivalaistusvoimakkuuden osalta. Erityisesti kouluvalaistuksessa kannattaa tähän ongelmatiikkaan paneutua tarkemmin. epäolennaista. Näin laskenta- ja lähtötietojen syöttö nopeutuu. Kun tilan osista tehdään tyypillisesti useita eri laskentaversioita, on kumulatiivinen ajan säästö merkittävä. Myöskään sellaisia rakenteellisia yksityiskohtia ei kannata ottaa mukaan, jotka eivät selvästi vaikuta työalueen valaistukseen. Myös tämä nopeuttaa laskentatyötä. Koska suunnittelun vaatimukset koskevat työaluetta, kannattaa laskelmaan määrittää erillinen laskentataso työalueelle aina, kun sen sijainti tunnetaan. Jos työaluetta ei tunneta, on tärkeää selvittää sen epäedullisimman ja tyypillisimmän sijoituspaikan valaistustilanteet. Laskentaa tehtäessä ei saa unohtaa valaistuksen laadullisia tavoitteita. Tasaisuusvaatimuksista Suurikokoiset symmetriset tilat Valaistusvoimakkuuden tasaisuuden on täytettävä kunkin alueen osalta standardin niille asettamat vaatimukset. Normaalilla yleisvalaistuksella valaistussa tilassa, sen keskelle valaisimien väliin sijoitetussa työpisteessä voi olla jopa 30 % pienempi valaistusvoimakkuus verrattuna suoraan valaisimen alla sijaitsevaan työpisteeseen. Pelkällä oikein suunnitellulla yleisvalaistuksellakin voidaan täyttää EN 12464-1 -standardin vaatimukset riippumatta työpisteen sijainnista tilassa. Oikeaoppisella suunnittelulla tarkoitetaan tässä valaisimien valonjaon sopivuutta asennusgeometriaan ja erityisesti asennuskorkeuteen. Tällöin kuitenkin tausta-alueen ja välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuus on samaa tasoa työalueen kanssa, mikä ei ole energiatehokkuuden kannalta suotavaa. Mikäli yleisvalaistuksen valaistusvoimakkuutta ei tilassa voida nostaa, tulee valaistuksen olla paikallistettu ja avotilassa myös siirrettävissä. Pienempi laskenta-alue nopeuttaa lähtötietojen antamista, lyhentää koneen laskenta-aikaa ja tulokset saadaan tarkemmin näkyviin A4-kokoisiin tulosteisiin. Symmetrisissä tiloissa saadaan tarkka tulos käyttämällä laskentatasona tilan puolikasta tai sen neljäsosaa. Tällaisessa tilanteessa tilan tulee olla avoimena jatkuvien sivujen puolelta yhden valaisinrivin verran puolikasta tai neljäsosaa suurempi, ja näiden sivujen seinien heijastuskertoimiksi tulee valita 0,99. Näin laskenta-alueen pistekohtaiset tulokset ja keskiarvo vastaavat isommasta tilasta saatavia tuloksia. Kuvitteellinen seinä, jonka heijastuskerroin on 0,99 Laskenta-alue 1/4 alkuperäisestä Sama kuin tilan seinän heijastuskerroin Tilan mitoitus ja laskenta-alueen valinta Tilat kannattaa laskea toiminnallisina kokonaisuuksina. Jos suurempikokoinen tila jakautuu luontevasti osiin, joissa toiminnot eivät ole samoja tai tila on muuten mutkikas, kannattaa tilasta laskea vain oleelliset osat. Huomiota tulee kiinnittää vain alueisiin, joissa työskennellään tai liikutaan. Muu on Suurikokoisen symmetrisen tilan laskenta. Tilaan laitetaan kuvitteellinen seinä yhden valaisin rivin verran tilan neljänneksen tai puolikkaan ulkopuolelle. Kaltevat lattiat/auditoriot Mikäli työtä tehdään vain punaisella merkityllä alueella, kannattaa laskenta-alue rajata työalueen mukaiseksi. Näin säästetään aikaa sekä itse laskennassa että tilan rakentamisessa. Lattia simuloidaan kaltevalla levyllä tai sopivan kokoisella kiilakappaleella, joita löytyy laskentaohjelmien tilaelementeistä. Tämän kaltevan pinnan yläpuolelle sijoitetaan 0,85 m korkeuteen samansuuntainen laskentataso. Koska laskentatason tulokset pätevät valaistusvoimakkuudelle kohtisuoraan kaltevaa pintaa vastaan, korjataan tulokset vaakatason suuntaisiksi jakamalla pisteiden laskentatulokset lattian kaltevuuskulman kosinilla. Tämä jakaja voidaan liittää laskennassa mukaan joko alenemakertoimeen, valovirran korjauskertoimeen tai sillä voidaan korjata lamppujen valovirtaa. Heijastuskertoimien valinta Tilan väritys on aina selvitettävä arkkitehdilta ennen laskentaa. Mitä pienemmästä tilasta on kyse ja mitä tummempia värejä käytetään, sitä enemmän väritys vaikuttaa valaistustulokseen. Epäsuoran valon osuuden kasvaessa 40 VALO 1/2014
heijastuskertoimien tarkkuusvaatimukset kasvavat. Värisävyn tarkkoja heijastuskertoimia kannattaa käyttää aina, kun niitä on saatavilla. Lattian heijastuskertoimen vaikutus tuloksiin on kuitenkin hyvin pieni. Kannattaa myös huomata, että kalustamattomassa tilassa seinäpintojen heijastus kerroin edustaa kalusteiden ja pinnan yhdessä muodostamia keskimääräisiä heijastuskertoimia. EN 12464-1 -standardin mukaisesti valaistussuunnittelijan tulee harkita ja valita sisäpinnoille soveltuvat heijastussuhteet seuraavasti: • katto: 0,7 … 0,9 • seinät: 0,5 … 0,8 • lattia: 0,2 … 0,4 • tärkeimpien esineiden (kuten kalusteet, koneet jne.) heijastuskertoimen tulisi olla alueella 0,2 … 0,7. On siis hyvä huomata, että standardin mukaan heijastuskertoimien määrittely kuuluu valaistussuunnittelijan vastuulle. Mikäli arkkitehti esittää tilaan em. tummempaa väritystä, tulee valaistussuunnittelijan ottaa kantaa väritykseen ja muistuttaa sen vaikutuksesta näkömukavuuteen ja energiatehokkuuteen. Tummaksi väritetyissä tiloissa silmät rasittuvat enemmän, ja valaistustehoa joudutaan lisäämään suhteessa vaaleasti väritettyyn tilaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tummien värien käyttö olisi mahdollista, vaan että niitä on käytettävä harkiten ja suhteessa tilassa tehtävään työhön. Joidenkin RAL-sävyjen standardin mukaiset heijastuskertoimet sisältyvät valmiina DIALux-ohjelmaan. Heijastuskerroin voidaan arvioida myös luksi mittarin avulla. Seinästä heijastuva valaistusvoimakkuus mitataan 5–15 cm etäisyydeltä (mittarin varjoa varoen), ja se jaetaan seinäpinnalle tulevalla valaistusvoimakkuudella. Mikäli minkäänlaisia tietoja ei ole käytettävissä, on hyvä arvio edelleen katto 0,7 %, seinät 0,5 % ja lattia 0,2 %. Nämä kuvaavat hyvin kalustetun tilan pintojen keskimääräisiä heijastuskertoimia, kun itse pinnat ovat hyvin vaaleita. Lasipinnan heijastuskerroin on tyypillisesti 10 %, koska suurilla tulokulmilla valo kokonaisheijastuu lasipinnasta. Mikäli lasipinnan takana on samalla tavalla valaistua tilaa, voidaan seinä kuvata täysin heijastavana (heijastuskerroin 100 %). Valaisimien/lamppujen valovirta Valovirtatiedot ovat yleensä valmiina laskentaohjelmien valaisintiedostoissa. Valaisintietokannan ulkopuolisten valaisintiedostojen valovirtaarvot kannattaa kuitenkin aina tarkastaa ennen laskentaa, koska ne voivat poiketa todellisista. Täysväriloistelamppuja (Ra > 90) käytettäessä on muistettava korjata lähtötiedoissa lampun valovirta vastaamaan täysväri lampun pienempää (noin 30 %) valovirta-arvoa. Tarkat tiedot löytyvät lamppuvalmistajien luetteloista. Ledivalaisimien osalta valmistajat ilmoittavat usein vain valaisimen nettovalovirran, ja tällöin valaisimen hyötysuhde on valaisintiedostossa merkitty 100 %:ksi. Loistelamppuja käytettäessä on ollut helppoa vaihtaa lamppu tyypin valovirtaa sopivaa ratkaisua etsittäessä. Ledien kanssa tämä ei ole samalla tavalla yksinkertaista, koska niiden valovirta-arvot eivät ole standardoituja, vaan ne riippuvat esimerkiksi värilämpötilasta ja syöttövirrasta. Siksi ledivalaisimien valovirtatietojen muuttamisessa kannattaa olla varovainen ja pyytää valmistajalta ohjeita, jos harkitsee eritehoisen ledimoduulin käyttöä jossain ledivalaisimessa. Ratkaisuja valaistuksen ammattilaisille TORI LED IP44 3x2,5mm² Perinteinen puistojen ja pihojen valaisin energiatehokkaalla LED-tekniikalla. Torin käyttökohteita ovat mm. aukiot, torit, kävelykadut, puistot, pysäköintialueet ja leikkikentät. • ottoteho 42W • valovirta 3100lm • värilämpötila 4000K • LED-moduulin elinikä 50 000 h (L70) • väri antrasiitti tai helmenharmaa OPERA IP44 3x1,5mm² Laadukas uutuus LED-valaisin puistojen ja pihojen valaisuun. Energiatehokas tekniikka ja erinomainen häikäisynesto. Operan käyttö-kohteita ovat mm. aukiot, kävelykadut, puistot, pysäköintialueet ja leikkikentät. • ottoteho 42W / 20W • valovirta 3670lm / 1950lm • värilämpötila 4000K • LED-moduulin elinikä 50 000 h (L70) • väri grafiitinharmaa tai helmenharmaa ? BP 50% Valaisimiin on saatavissa itsenäisesti toimiva Bi-power-tehonalennustoiminto (50% himmennys 8 tuntia, 3 ennen ja 5 jälkeen laskennallisen keskiyön), jonka avulla energiankulutusta voidaan alentaa ilman, että värintoistoindeksi tai värilämpötila kärsivät. Katso lisätiedot www.alppilux.fi/fi/puistot. www.alppilux.fi
Lampputyyppi Puhdas 0,9 Keskimääräinen 0,75 Likainen 0,6 LED L70B50 0,63 0,53 0,42 Loistelamppu T5 ja T8 0,81 0,68 0,54 Pienloistelamppu 0,72 0,60 0,48 Monimetallilamppu (keraaminen) 0,76 0,64 0,51 Suurpainenatriumlamppu 0,81 0,68 0,54 Halogeenilamppu 0,90 0,75 0,60 Alenemakertoimia eri lampputyypeille likaantumiseltaan erilaisissa tiloissa. Tarkempia ohjeita löytyy julkaisusta CIE 97:2005. Alenemakerroin Alenemakerroin riippuu lampun, liitäntälaitteen ja valaisimen ominaisuuksista, ympäristöstä ja huolto-ohjelmasta. Alenemakerroin ottaa huomioon siis myös valaisimen likaantumisherkkyyden, joka johtuu valaisimen avoimuudesta ja pölyn mahdollisuudesta kertyä kupujen, valonlähteiden ja heijastimien pinnoille. Lisäksi alenemakerroin huomioi myös tilan pintojen likaantumisen. Lamppujen lämpöolot valaisimen sisällä on otettu huomioon valaisimen valonjakotietoja mitattaessa. Ne käyvät ilmi valaisimen käyttöhyötysuhteesta (tästä johtuen T5-loistevalaisimen hyötysuhde voi ylittää 100 %). Alenemakertoimen valintaan löytyy ohjeita julkaisusta CIE97:2005. Alenemakertoimella on suuri vaikutus energiatehokkuuteen. Suunnittelijan tehtäviä EN 12464-1 -standardin mukaisesti: • määritellä alenemakerroin ja esittää ne oletukset, joita on käytetty kerrointa määritettäessä • valita käyttöympäristöön sopivat valaistuslaitteet. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi valaisimen puhdistettavuutta ja polttoiän sopivuutta asennuskohteeseen ja puhdistusväliin. • määritellä perusteellinen huolto-ohjelma, jossa esitetään lampunvaihto väli, valaisimien, tilan ja ikkunoiden puhdistusvälit sekä puhdistus menetelmä. Yksi tyypillisempiä valaistuslaskennassa syntyviä virheitä on se, että alenemakerroin oletetaan vakioksi eikä sitä tarkasteta lähtötietoja syötettäessä. Esimerkiksi samassa tilassa käytettäväksi tarkoitettujen ledi-, loiste- tai pienloistevalaisimien alenemakertoimet ovat erilaiset. Sivun yläreunan taulukkoa voidaan käyttää suuntaa-antavana ohjeena. Harvinaisempia tilanteita ovat ne, joissa lämpötilan vaikutus joudutaan ottamaan huomioon. Lampun ympäristön lämpötila valaisimen sisällä ratkaisee valontuoton, ja se riippuu ulkolämpötilan lisäksi myös valaisimen tehosta, lamppumäärästä, rakenteesta ja kiinnitystavasta, lampun polttoasennosta, liitäntälaitteista ja tuulen/vedon jäähdyttävästä vaikutuksesta. Loistelampuilla valovirta pienenee sitä enemmän, mitä kylmemmässä lamppua käytetään. Ledeillä tilanne on päinvastainen, ja siksi ledit sopivat erinomaisesti kylmiin olosuhteisiin. Kannattaa muistaa, että likaantumisen vaikutus on helppo selvittää tilasta tehtävillä mittauksilla. Samasta mittauspisteestä 2–3 vuoden ajalta otetut mittaukset kertovat todellisen kokonaisaleneman, ja kun siitä poistetaan valonlähteen aleneman osuus, jäljelle jää valaisimen ja tilan pintojen likaantumisen vaikutus. Tämä vain lopuksi korjataan vastaamaan mittausjakson asemesta koko huoltoväliä. 42 VALO 1/2014 Valaisimien sijoitus ja laskentapisteruudukko Standardi antaa ohjeet laskentapisteiden määrälle riippuen alueen koosta. Laskentaruudukon ruutujen suositeltava muoto on suunnilleen neliö, ruudukon ruudun pituuden suhde leveyteen tulee olla välillä 0,5 … 2. Jotta tasaisuudesta saadaan riittävän hyvä kuva, tulee valaisinvälille osua vähintään kolme laskentapistettä. Nykyiset laskentaohjelmat määrittelevät laskentaruudukon automaattisesti, ja sen tarkkuus on yleensä riittävä. Valaisinväli ei kuitenkaan saa olla laskentapistejaolla jaollinen. Näin pisteiden paikka suhteessa valaisimiin vaihtelee, mikä lisää tarkkuutta. Myös kattopinnan laskentaruudukon tulee olla tarkka epäsuoraa valoa laskettaessa. Valon tulee langeta työalueelle niin, että näkökohteessa saavutetaan mahdollisimman hyvä kontrasti. Paras valon tulosuunta on työntekijän kätisyyteen nähden vastakkaisella puolella. Epäsymmetrisiä valaisimia sijoitettaessa on varmistuttava oikeasta suuntauksesta. Nykyisissä laskentaohjelmissa suuntaus voidaan päätellä helposti. Esimerkiksi DIALuxohjelmassa valonjako saadaan näkyviin valikkorivin painikkeella. Valaisimen asennuskorkeus tarkoittaa valaisimen optisen keskipisteen etäisyyttä lattiasta. Optinen keskipiste on valoaukollisilla valaisimilla aukon keskipiste, opaalikupuisilla valaisimilla kuvun geometrinen keskipiste ja kirkaskupuisilla vastaavasti valokappaleen keskipiste. Useissa tapauksissa valaisimen optinen keskipiste on muussa tasossa kuin asennusalustassa. Matalissa tiloissa ja suurikokoisilla valaisimilla väärin määritelty asennuskorkeus voi aiheuttaa virheitä laskentatuloksiin. Valaisintiedostoista ei aina ole helppoa päätellä, miten valaisimen optinen keskipiste suhteutuu valaisimen asennusalustaan. Erityyppisten valaisimien optisen keskipisteen sijainti. Kuvassa harmaaksi piirretty kupu kuvaa opaali- tai prismakupua. Kalusteiden vaikutus Kalusteet pienentävät avotilan valaistusvoimakkuutta jopa 20–30 %. Kalusteiden käyttö valaistuslaskennassa on perustelua vain, jos • tarkoituksena on mallintaa myös rakenteiden varjostavaa vaikutusta • pyritään mahdollisimman tarkkaan lopputulokseen (tällöin tilan ja kalusteiden tarkka väritys on tunnettava) • valaistusvoimakkuuden tavoitearvo on pieni (epätarkkuus voi johtaa liian pieneen valaistustasoon) • tilasta halutaan myös visualisointikuva. Tunnetaanko tilan kalustus niin, että se voidaan ottaa huomioon valaistuslaskennassa? Onko kalusteiden sijoitus kiinteä vai tarvitaanko joustavuutta? Kalustusta tehtäessä on hyvä muistaa, että valaistustulokseen vaikuttavat lähinnä yli 85 cm korkeat kaapit ja seinäkkeet. Kalusteiden väritys vaikuttaa myös, mutta sen ollessa yleensä 20 % lattiaa vaaleampi, se itse asiassa parantaa valaistustulosta. Moduulihuoneen valaisinjakoa kannattaa käyt-
tää avotilan mitoituksen lähtökohtana, jos avotilan kalustusta ei tunneta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kalustuksen vaikutus valaistustulokseen on samaa luokkaa kuin kalustamattoman avotilan ja moduulihuoneen ero, jos valaisinjako on molemmissa tiloissa sama. Entä häikäisy ja UGR-luku? Valaistuksen suunnitteluun kuuluu yhtenä osan häikäisyn arviointi. Standardin EN 12464-1 mukaisesti häikäisyä arvioidaan UGR-luvun avulla. Koska UGR-luku riippuu tarkastelijan katsesuunnasta tilassa, ei sen arvioinnissa ole mieltä, ellei tyypillisiä katsesuuntia tunneta. DIALux-ohjelmassa voidaan asettaa tilaan katsojia, joiden näkökulmasta UGR-arvo lasketaan. Tarkastelu on siis mielekäs, mikäli työpisteiden sijainti on tiedossa. UGR-arvot on porrastettu alueelle 10...28, ja mitä pienempi arvo, sitä vähemmän katsoja kokee häikäisyä. Standardin vaatimus on maksimiarvo, jonka saa ja joka kannattaa alittaa. Laskentatulosten tulkinta Tulosten oikea tulkitseminen on aivan yhtä tärkeää kuin lähtötietojen oikeellisuus. Aivan aluksi kannattaa vielä tarkastaa, että tulosta verrataan oikeaan tavoitearvoon (normaali, suurempi tai pienempi). Koska standardin vaatimukset pätevät riippumatta valaistusjärjestelmän iästä ja kunnosta, saadaan laskennan tuloksena ylläpidettävä valaistusvoimakkuus. Tässä vaiheessa on siis varmistuttava, että laskelmissa on käytetty oikeaa alenemakerrointa ja valonlähteiden valovirta-arvoja. Seuraavaksi on kiinnitettävä huomiota matematiikan ja näkemisen perusteisiin. Toisin sanoen, onko tulos ilmoitettu oikein merkitsevien numeroiden ja standardin porrastuksen näkökulmasta? Peruskoulussa olemme oppineet, että laskentatuloksessa on saman verran merkitseviä numeroita kuin vähiten merkitseviä numeroita omaavassa lähtöarvossa. Merkitsevien numeroiden määrä on usein yksi esimerkiksi heijastuskertoimissa ja alenemassa. Tällöin tuloksessa voi siis olla enintään yksi merkitsevä numero! Standardin lukusarja perustuu pienimpään subjektiivisesti havaittavissa olevaan valaistusvoimakkuuseroon, joka on 1,5-kertainen. Siksi tuloksia arvioitaessa ei pelkästään pidä arvioida, miten tulos pyöristetään merkitsevien numeroiden näkökulmasta, vaan myös millaisilla eroilla on merkitystä. Havainnollistetaan asiaa: jos tietokoneen antama laskentatulos on 72 lx, se on merkitsevien numeroiden mukaan 70 lx. Mikäli vaatimus on 75 lx, on tulos alle vaaditun. Toisaalta ero ei ole lähellekään subjektiivisesti havaittavissa. Jos tuon viiden lisäluksin vuoksi joudutaan käyttämään suhteessa reilusti enemmän energiaa, kannattaa näiden vaihtoehtojen välillä käydä keskustelu tilaajan kanssa. Tuloksia on siis aina arvioitava suhteessa merkitsevien numeroiden määrään ja pienimpään havaittavissa olevaan valaistusvoimakkuuseroon. Lopuksi muistutan, että standardin vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia. Ylimitoitus lisää energiankulutusta ja voi aiheuttaa ongelmia näyttöpääte työssä. Olen valitettavasti törmännyt aivan uusiinkin kohteisiin, joissa valaistuksen ylimitoitus voi olla jopa nelinkertainen. Tarkasti asetetut vaatimukset toteuttava valaistus on merkki osaavasta ja asiantuntevasta valaistussuunnittelusta. Toisaalta nykyisen valaistushuollon suurpiirteisyyden vuoksi lievä ylimitoittaminen ei ole haitaksi, mutta energiatehokkain valaistus on tarkasti suunniteltu ja suunnitelman mukaisesti systemaattisesti huollettu. Cariitti Shop Kauppakeskus Viisari Martinkyläntie 47, Vantaa (09) 2219 040, myynti@cariitti.com www.cariitti.com
Komissio päivittämässä valaistuksen EU-vaatimuksia Ajankohtaista Teksti: Markku Norhio, Helvar Oy Ab Kuvat: Oy OSRAM Ab E uroopan komissio antaa ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiivien nojalla tuotekohtaisia vaatimuksia sisältäviä asetuksia. Ne astuvat voimaan kaikissa EU-jäsenmaissa samanaikaisesti ja -sisältöisesti. Valaistustuotteille on annettu kolme ecodesign-asetusta ja yksi energiamerkintäasetus. päästötavoitteiden saavuttamista pidettiin tärkeämpänä kuin korvaavien lamppujen puutteesta kuluttajille syntyvää haittaa. Teollisuuden viesti on, että korvaavia ledilamppuja ei ole vielä vuonna 2018 kattavasti saatavilla kuluttajalle sopivaan hintaan. G9-/R7s-lamppujen pienen koon vuoksi niille ei nykynäkymin edes pystytä tekemään vastaavia ledilamppuja. Asetus 244/2009 + muutos 859/2009, ns. hehkulamppuasetus Maaliskuun lopulla komissiolta tuli uusi kompromissiehdotus perusteluineen, jossa ehdotettiin 6. vaiheen vaatimusten siirtämistä kahdella vuodella (astuisi voimaan 1.9.2018) ilman G9/R7s-poikkeuksen kumoamista. Komissio totesi lisäksi, että 244/2009-asetuksessa poikkeuksena olevia erikoislamppuja käytetään vastoin vaatimuksia yleisvalaistukseen. Tämän estämiseksi asetuksen erikoislamppuja koskevia vaatimuksia muutetaan. Asetus koskee kotitaloudessa käytettäviä ympärisäteileviä lamppuja, käytännössä hehku- ja halogeenilamppuja, kompaktiloistelamppuja, joissa on sisäinen virranrajoitin sekä muita ympärisäteileviä kotitalouskäyttöön tarkoitettuja lamppuja (mm. ledilamput). Asetus poisti markkinoilta käytännössä kaikki mattapintaiset hehku- ja halogeenilamput 1.9.2009 lähtien ja kirkaskupuiset hehkulamput vaiheittain 1.9.2012 mennessä. Ne korvautuivat lähinnä kompaktiloistelampuilla eli ns. energiansäästölampuilla ja entisiä hehkulamppuja ulkoisesti muistuttavilla halogeeniversioilla. Aivan ilman ongelmia asetuksen toteuttaminen ei sujunut. Energiansäästölampuilla oli aluksi laatuongelmia, eikä korvaava lamppu aina ollut yhteensopiva valonjaoltaan, kokonsa puolesta tai jonkin muun ominaisuuden suhteen. Lisäksi korvaavat lamput olivat paljon kalliimpia, eikä elinikäkään aina vastannut lupauksia. Nyt tilanne on parantunut. Asetuksessa edellytetään, että komissio arvioi viiden vuoden kuluessa markkinoiden ja teknologisen kehityksen valossa, miten asetuksella on saavutettu sille asetetut tavoitteet ja onko sitä tarvetta muuttaa. Komissio on arvioinut erityisesti seuraavan tulossa olevan ns. kuudennen vaiheen tilannetta, jonka vaatimukset astuvat voimaan 1.9.2016. Tällöin kaikkien lamppujen olisi oltava energialuokka B:tä vastaavia. Poikkeuksena ovat G9- ja R7s-kantaiset halogeenilamput, jotka saisivat edelleen olla C-luokan mukaisia. Käytännössä kaikki muut verkkojännitteiset halogeenilamput poistuisivat markkinoilta. R7s G9 Komissio ehdotti viime vuoden lopulla, että 6. vaiheen voimaanastumista lykättäisiin vuoteen 2018, ja samalla G9- ja R7s-lamppuja koskeva poikkeus poistettaisiin. Lisäksi valaisimille tulisi vaatimus, että niiden tulisi olla yhteensopivia luokan A+ lamppujen kanssa. Käytännössä vain ledilamput yltävät tähän luokkaan. Vastausta pyydettiin jäsenmailta 15.01.2014 mennessä. Jäsenmaiden näkemykset olivat kuitenkin niin toisistaan poikkeavat, ettei sen perusteella löytynyt konsensusta. Toiset jäsenmaat eivät hyväksyneet lykkäystä, ja halusivat jopa poistaa G9/R7s-poikkeuksen. CO2- 44 VALO 1/2014 Ecodesign-kuulemisfoorumin kokous, jossa jäsenmaiden ja sidosryhmien edustajat keskustelivat ecodesign-asetusten kehittämisestä, pidettiin Brysselissä 5.5.2014. Edellä mainittu 6. vaihetta koskeva komission kompromissiehdotus oli myös asialistalla. Ensi tietojen mukaan komission ehdotus on menossa eteenpäin, vaikka jäsenmailla on edelleen erilaisia näkemyksiä sisällöstä ja täytäntöönpanoajasta. Komissio valmistelee lopullisen asetusluonnoksen jäsenmaiden hyväksyttäväksi. Ehdotuksesta äänestetään sääntelykomitean kokouksessa, joka voi olla aikaisintaan heinäkuussa, mutta siirtynee eurovaalien vuoksi todennäköisesti alkusyksyyn. Asetus 245/2009 + muutos 347/2010, ns. palvelu sektorin valaistustuotteita koskeva asetus Asetus sisältää ecodesign-vaatimukset loiste- ja HID-lampuille sekä niiden virranrajoittimille ja valaisimille. Tämän asetuksen valotehokkuusvaatimukset ovat poistaneet huonoimmat loiste- ja HID-lamput markkinoilta. Varsinkin tie- ja ulkovalaistuksessa käytettyjen elohopealamppujen ja ns. korvaavien natriumlamppujen markkinoille saattaminen päättyy 13.4.2015. Käytännössä nämä valaisimet on vaihdettava, kun lamppujen saanti loppuu. Asetus poisti myös ns. C-energialuokan loistelamppujen virranrajoittimet ja asetti HID-lamppujen virranrajoittimille minimihyötysuhdevaatimukset. Tämän asetuksen viimeinen vaihe astuu voimaan 13.4.2017. Tällöin loiste lampun virranrajoittimen tulee olla vähintään A2-energialuokkaa, mikä käytännössä tarkoittaa magneettisten loistelamppukuristimien poistumista markkinoilta. Tällöin poistuvat myös kaksinastaiset kompaktiloistelamput ja niiden valaisimet, sillä ne eivät toimi A2-luokan (elektronisilla) liitäntälaitteilla. Myös HID-lamppujen virranrajoittimien hyötysuhdevaatimukset kiristyvät A3-luokasta A2-luokkaan. Magneettiset kuristimet voidaan tehdä tähän luokkaan. Myös tämä asetus sisältää komission arviointivelvoitteen. Komission teettämässä arviointiraportissa ehdotetaan lamppujen valotehokkuusvaatimusten kiristämistä, esimerkiksi T5-HO-lamppujen (high output) kieltämistä ja virranrajoittimien raja-arvojen mahdollisia tiukentamisia. Raportissa ehdotetaan, että kaikki kolme valaistuksen ecodesign-asetusta tarkasteltaisiin yhdessä ja tarvittavat muutokset tehtäisiin yhdessä muutosasetuksessa.
Asetus 1194/2012, kohdelamppuja, ledilamppuja ja niihin liittyviä laitteita koskeva asetus Asetus sisältää vaatimukset kohdelampuille, toiminnalliset vaatimukset ympärisäteileville ledilampuille (puuttuivat asetuksesta 244/2009) ja vaatimukset lampun ja verkon välissä oleville laitteille (säätimet, virranrajoittimet, valaisimet). Asetuksen määritelmän mukaan ledimoduulit ovat myös lamppuja ja kuuluvat asetuksen piiriin. Asetus määrittelee myös erityistarkoituksiin suunnitellut lamput (engl. special purpose lamps), joille se antaa vain informaatiovaatimuksia. Näitä lamppuja ei saa käyttää yleisvalaistukseen. Vaatimukset astuvat voimaan kolmessa vaiheessa vuosina 2013, 2014 ja 2016 aina syyskuun 1. päivänä. Kohdelampuille asetus antaa energiatehokkuus-, toiminnallisuus- ja tuoteinformaatiovaatimuksia. Energiatehokkuusvaatimukset annetaan asetuksessa määritetyn energiatehokkuusindeksin (EEI) arvona. Energiatehokkuusindeksi lasketaan asetuksessa olevalla kaavalla, joka ottaa huomioon mm. lampun tehon, valovirran, mahdollisen liitäntälaitteen tehon, värintoistoindeksin ja/tai lampussa olevan häikäisysuojan. Application date Valitettavasti asetuksen lakiteksti vaatii melkoista asiaan paneutumista, jotta vaatimuksista saisi tolkkua. Tästä syystä LightingEurope-järjestö on julkaissut asetuksesta oppaan, joka on saatavilla järjestön nettisivulta. Oppaan alussa on kullekin tuotteelle oma lohkokaavionsa, josta selviää mitkä asetuksen vaatimukset tuotteen tulee täyttää. Asetus 874/2012, lamppujen ja valaisimien energiamerkintää koskeva asetus Asetus korvasi vanhan lamppujen energiamerkintää koskevan direktiivin 98/11/EC. Asetuksen vaatimukset astuivat voimaan 1.9.2013. Uuden asetuksen sovellutusalaa laajennettiin käsittämään ledilamput (< 4 W), kohdelamput ja ammattikäyttöön tarkoitetut lamput. Asetus esittelee uudet energialuokat A+ ja A++ sekä tulevaisuutta varten vielä luokan A+++. Luokkien kokonaismäärä on 7, joten huonoimpia luokkia pudotetaan vastaavasti. Vanhojen luokkien osalta raja-arvot pysyvät entisinä. Maximum energy efficiency index (EEI) Mains-voltage filament lamps Other filament lamps High-intensity discharge lamps Other lamps Stage 1, September 2013 If ?use > 450 lm: 1,75 If ?use ? 450 lm: 1,20 If ?use > 450 lm: 0,95 0,50 0,50 Stage 2, September 2014 1,75 0,95 0,50 0,50 Stage 3, September 2016 0,95* 0,95 0,36 0,20 Asetuksessa 1194/2012 esitetty taulukko, jossa on annettu energiatehokkuusindeksin maksimiraja-arvot eri voimaantulovaiheissa. Ledilamput kuuluvat ryhmään ”other lamps”. *) Astuu voimaan, jos korvaavia lamppuja on tarjolla. Lampputyypit R50, R63, R80, R95, R120 > 450 lm Vaihe 1 (1.9.2013) Vaihe 2 (1.9.2014) Vaihe 3 (1.9.2016) 1,75 & 1 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h R50, R63, R80, R95, R120 ? 450 lm R63 Eco, R80 Eco, R95 Eco, R100 Eco > 450 lm 1,75 & 1000 h R50 Eco, R63 Eco, R80 Eco ? 450 lm 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h MR16 > 450 lm 0,95 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h MR16 ? 450 lm 1,2 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h MR11 > 450 lm 0,95 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h MR11 ? 450 lm 1,2 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h LEDi-R (PAR16) 0,5 0,5 0,2 PAR16 > 450 lm 1,75 & 1 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h PAR16 ? 450 lm PAR20, PAR30, PAR38 > 450 lm 1,75 & 1 000 h PAR20, PAR30, PAR38 ? 450 lm 1,75 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h AR48/AR70 > 450 lm 0,95 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h AR48/AR70 ? 450 lm 1,2 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h AR111 > 450 lm 0,95 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h AR111 ? 450 lm 1,2 & 2 000 h 0,95 & 2 000 h 0,95 & 4 000 h CFLi-R 0,5 0,5 0,20 HID-R 0,5 0,5 0,36 LEDi-R (MR16) 0,5 0,5 0,2 Taulukossa on arvioitu, miten energiatehokkuus- ja elinikävaatimukset vaikuttavat käytännössä. Vertailussa on käytetty LightingEuropen jäsenyritysten vuonna 2012 markkinoilla olleiden lamppujen tietoja. Kokonaan punainen väri osoittaa, että lampputyyppi ei täytä vaatimuksia ja poistuu markkinoilta. Osittain punainen väri osoittaa, että kaikki markkinoilla olevat kyseisen tyypin lamput eivät täytä vaatimuksia (valmistajakohtaisia eroja). Lähde: LightingEurope Uutta ovat myös vaatimukset valaisimien energiamerkinnästä, joka osoittaa valaisimessa käytettävien lamppujen energialuokan. Tämän tarkoitus on, että kuluttaja tietää, minkä energia luokan lamppuja voidaan valaisimessa käyttää ja minkä energialuokan lamppu valaisimeen on mahdollisesti asennettu valmiiksi. Merkintä osoittaa myös, jos valaisimessa on valonlähde, jota ei ole tarkoitettu loppukäyttäjän vaihdettavaksi. LightingEurope on tehnyt tästäkin asetuksesta laajan oppaan, joka auttaa asetusten vaatimusten ymmärtämisessä. Valmisteltavana olevat uudet EU-vaatimukset Edellä mainittiin, että komissio on käynnistänyt esiselvityksen kolmen valaistusasetuksen kehittämisestä ja yhdistämisestä. Sen on määrä valmistua vuoden 2015 loppupuolella. Esiselvitys kattaa myös uusissa asetuksissa, 1194/2012 ja 874/2012, olevan tarkistusvaatimuksen. Esiselvityksen tavoitteena on löytää 36 TWh lisäsäästöt näiden asetusten alueelta, mikä tietää energiatehokkuusvaatimusten kiristämistä entisestään. Uutena asiana ovat valaistusjärjestelmien vaatimukset, jotka ovat komission ecodesign-työlistalla kakkosprioriteetilla (Lot 37). Ne sisältävät huomattavan energiansäästöpotentiaalin, mutta niiden saattaminen lakisäädöksiksi voi olla vaikeaa. Valaistusalan EU-säädöksistä ja niiden kehityksestä on tiedotettu kattavasti mm. Suomen Valoteknillisen Seuran nettisivuilla. LightingEuropen oppaat ja muut julkaisut löytyvät osoitteesta: www.lightingeurope.org/library. VALO 1/2014 45
Kaidevalaistuksen käyttömahdollisuudet Suunnittelu Teksti ja kuvat: Jussi Vikström T ekniikkansa ja pienen kokonsa ansiosta ledit ovat tuoneet uusia ja entistä kehittyneempiä ideoita valaistuksen integroimiseksi ympäristössämme oleviin rakenteisiin. Ledien ansiosta myös kaiteeseen integroitu valaistus on tullut aiempaa huomattavasti helpommaksi toteuttaa. Kaidevalaistuksia onkin alkanut näkyä entistä enemmän sekä sisä- että ulkotiloissa. Harvoin sitä on kuitenkaan käytetty kohteen ainoana valaistuksena. Olisiko siitä edes siihen? Tein insinöörityöni Helsingissä sijaitsevan Auroransillan kulkuväylän valaistuksista. Työssä käsiteltiin kaidevalaistuksen käyttömahdollisuuksia kevyen liikenteen väylällä sekä kaide- ja pylväsvalaistuksen eroja. Tässä artikkelissa esitellään työssä saatuja tuloksia. Auroransillalla tehtyjä mittauksia ja havaintoja voidaan hyödyntää muissakin vastaavissa kohteissa. Standardien mukaista, mutta kasvot piiloon jättävää Auroransillalla tehtyjen mittausten mukaan pelkällä kaidevalaistuksella on mahdollista täyttää kevyen liikenteen väylälle asetetut valaistusvaatimukset, kun kohde on tarpeeksi kapea. Jos kohteessa vaaditaan myös hyvää kasvojen tunnistamisen tasoa turvallisuudentunteen lisäämiseksi, tarvitsee kaidevalaistus kuitenkin rinnalleen lisävalaistusta. Pelkkä kaidevalaistus ei siis riitä täyttämään standardin lisävaatimuksia, joissa määritellään arvot myös puolisylinterivalaistusvoimakkuudelle. Valon suuntautuessa ainoastaan kaiteesta alaspäin on sen heijastuminen maanpinnasta kasvoihin niin heikkoa, että kasvojentunnistus vaikeutuu. Toisaalta valaistus ei ainakaan pääse häikäisemään. Auroransillan tapauksessa kaide- ja pylväsvalaistuksen yhteiskäyttö varmistaa hyvän kasvojentunnistuksen. Auroransillan kaidevalaistus ylitti K-luokkien vaatimukset moninkertaisesti keskimääräisen valaistusvoimakkuuden ollessa noin 85 lx. Kaide valaistuksen korkein mitattu arvo oli 161 lx ja pienin arvo 35 lx. Auroransillan pylväsvalaistuskin on mittausten perusteella hiukan ylimitoitettua. Vertailun vuoksi mainittakoon, että myös Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan Ylisoutajansillan valovoima on runsasta, mutta sen suuntaus on kehnoa. Ylisoutajansillalla satunnaismittauksella saatiin valaistusvoimakkuusarvoiksi kaiteen alta mitattuna 250 lx ja 2,5 metrin etäisyydellä kaiteesta 1,6 lx. Kummankin sillan kulkuväylän leveys on 5 m. Kaidevalaistuksella siis saadaan kyllä valoa aikaan, jopa niin paljon, että sitä voisi olla viisasta himmentää matalammalle tasolle. Kasvojentunnistus hankaloituu pelkällä kaidevalaistuksella. Haasteena on valon suuntaaminen oikeaan paikkaan. Auroransillan valaistusvoimakkuuden yleistasaisuus ei aivan yllä sillalla olevan pylväsvalaistuksen tasolle: kaidevalaistuksella yleistasaisuus oli 0,42 ja pylväsvalaistuksella 0,47. Kaidevalaistuksen pitkittäistasaisuus oli puolestaan todella hyvää arvon ollessa 0,9 tienoilla. Kaidevalaistuksella on siis mahdollista saada runsasta, tasaista ja häikäisemätöntä valoa kulku väylälle silloin, kun väylä on tarpeeksi kapea. Laajojen alueiden valaisu kaidevalaistuksella on ongelmallista. Koska kaidevalaistus sijaitsee matalalla verrattuna pylväsvalaistukseen, on sillä yksinkertaisesti mahdotonta valaista yhtä laajaa aluetta. Jos valaistusta ei suunnata kaidetta laajemmalle, saattaa valo tuntua osoittavan miltei suoraan alaspäin kaiteesta, kuten Ylisoutajansillalla. Tällöin valaistuksen hyöty saattaa jäädä vajavaiseksi, ja kaidevalaistus toimii lähinnä korostusvalaistuksena. Käsijohdevalaistus Ylisoutajansillalla 46 VALO 1/2014 Kaidevalaistuksien valonjakojen optimointi kannattaa suunnitella hyvin, jotta ledeistä saataisiin paras mahdollinen hyöty sekä valaistuksellisesti että energiatehokkaasti. Koevalaistus suunnittelun yhteydessä auttaa hyvän lopputuloksen aikaansaamisessa.
Kaidevalaistus Auroransillalla Pylväsvalaistus Auroransillalla L [ cd/m2 ] L [ cd/m2 ] 10 5 9 4,5 8 4 7 3,5 6 3 5 2,5 4 2 3 1,5 2 1 1 0,5 0 0 Kaidevalaistuksen selvä ohjaavuus voidaan havaita, kun esitetään luminanssiarvot kuvannettuina. Haastattelut tukevat mittausten havaintoja Kaidevalaistuksen käyttömahdollisuuksia tutkittaessa haastateltiin Auroransillalla Näkövammaisten Keskusliiton asiantuntijaa. Erityisesti esteettömyyttä ajateltaessa kaidevalaistuksella saatava ohjaavuus koettiin erityisen hyväksi. Myös sen tasaisuus, häikäisemättömyys ja poikkeavuus muusta valaistuksesta saivat kiitosta. Kaidevalaistuksen koettiin olevan erinomaisen hyvä näkövammaisten liikkumista ja suunnistautumista ajateltaessa, koska se muodostaa selkeän, hyvin valaistun väylän. Mittausten lisäksi myös haastattelussa kävi ilmi, että kasvojentunnistus saisi olla helpompaa, vaikka sillä ei näkövammaiselle ole välttämättä suurta merkitystä. On hyvä muistaa, että erityisryhmät eivät välttämättä tarvitse erityisvalaistusta, vaan hyvin suunniteltu valaistus palvelee esteettömästi kaikkia. Auroransillan esimerkkitapauksessa kaidevalaistuksesta tehtiin käyttäjäkysely, jossa ohikulkijat pääsivät vertailemaan ja kommentoimaan vuoroin kaide- ja pylväsvalaistusta. Otanta oli tilastolliseen vertailuun liian pieni, mutta kysely avasi silti näkökulmia käyttäjien ajatuksiin. Käyttäjäkyselyssä kehuttiin kaidevalaistuksen tapaa valaista ja sen mukanaan tuomaa ilmettä, mutta moitittiin hankalaa kasvojentunnistusta. Kaidevalaistuksen tuoma tunnelma oli vastaajien mukaan mieleenpainuva. Kaidevalaistus voi siis samaan aikaan olla toimiva ja ympäristön esteettistä miellyttävyyttä lisäävä valaistustapa. Mihin kaidevalaistus sopii? Kaidevalaistukselle parhaita asennuskohteita ovat ennen kaikkea sellaiset paikat, joissa valaistuksen halutaan olevan runsasta ja tasaista, ohjaavan tiettyyn suuntaan, näyttävän esteettiseltä ja päiväsaikaan vähäeleiseltä. Pylväs valaistus saattaa vaikuttaa kohteen arkkiteh- tuuriin, koska pylväät ovat paikallaan silloinkin kun valaistusta ei tarvita. Tästä poiketen kaidevalaistus ei integrointinsa ansiosta erotu rakenteesta. Hyvänä esimerkkinä ovat sillat, joiden arkkitehtuuria voidaan tukea tuomatta lainkaan ylimääräisiä, ehkä jopa sopimattomia, valaisimia kohteeseen. Vaikka kaidevalaistuksen kokonaiskustannukset ovat perinteiseen valaistustapaan verrattuna vielä korkeat, kannattaa huomioida tällaisen erikoisvalaistuksen muut arvot. Esteettömyyden kaltaisten hyötyjen lisäksi kaidevalaistus tuo ympäristöön parhaimmillaan uudenlaista tunnelmaa sekä viihtyisyyttä, ja se voi korostaa (tai olla pilaamatta) kohteiden arkkitehtuuria. Toivottavasti kaidevalaistusten hyödyntämistä ja kehittämistä jatketaan myös tulevaisuudessa uusien kohteiden suunnittelun yhteydessä. Lue lisää Auroransillan valaistuksesta VALO 1/2013 -lehdestä. VALO 1/2014 47
Luminord 2014 -Valaisinsuunnittelukilpailu Valolight Messukeskuksessa 10.–14.9.2014 Seitsemättä kertaa järjestettävän Luminordvalaisinsuunnittelukilpailun tehtävänä on suunnitella kodin valaistukseen soveltuva muotokieleltään yhtenäinen valaisinsarja tai yksittäinen valaisin. Suomalaisten kotien valaistus kaipaa tuuletusta. Luminord-kilpailun järjestäjät haastavat muotoilijat ja valaistuksen ammattilaiset luomaan uusia klassikoita, innovatiivisia valaistustapoja ja laadukasta valoa arkeen. Hyvä valaistus on yksi kodin sisustuksen tärkeimpiä toiminnallisia ja esteettisiä tekijöitä. Kodissa tarvitaan monenlaista valoa vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Hyvä valaistus luo tunnelmaa, parantaa turvallisuutta, antaa vireyttä sekä tehostaa tilojen käyttöä. Valo tuo sisustuksen värit, materiaalit ja tilojen muodot esiin. Näkyvillä valaisimilla on vaikutusta tilan jäsentymiseen ja tunnelmaan. Kilpailun pääpalkinto on Suomen Messusäätiön lahjoittama LUMINORD 2014 -palkinto, jonka arvo on 5 000 euroa. Lisäksi jaetaan Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry:n lahjoittama STEK-nimikkopalkinto, arvoltaan 5 000 euroa. Kilpailutyöt tulee jättää 15.8.2014 mennessä. Luminord-kilpailun järjestävät Sähkösuunnittelijat NSS ry, Suomen Valoteknillinen Seura ry, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry ja Sähköteknisen Kaupan Liitto ry yhteistyössä Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry:n kanssa. Kilpailu on avoin kaikille, mutta järjestäjät toivovat, että kilpailun myötä löytyisi muotoilun ja teknisen osaamisen yhdistäviä työpareja tai -ryhmiä. Kilpailun tulokset julkistetaan Habitaremessukokonaisuuteen kuuluvan ValoLight 2014 -tapahtuman avajaispäivänä 10.9.2014 Messukeskuksessa. Julkistamisen jälkeen palkitut työt ovat näytteillä Messukeskuksen ValoLight-tapahtumassa 10.–14.9.2014. Kilpailuohjeet ja -säännöt löytyvät osoitteesta: www.nssoy.fi/luminord. Lisätietoja: Virpi Kumpulainen, Sähkösuunnittelijat NSS ry, p. 040 585 6127, (09) 701 4611 virpi.kumpulainen@nssoy.fi 48 VALO 1/2014 Valaistusalan ammattitapahtuma Kuva: Markku Ojala V alaistusalan tapahtuma ValoLight esittelee julki- ja yleisvalaistusta, koti- ja sisustus valaistusta, lamppuja ja muita valonlähteitä sekä ulkovalaistusta ja valaisintarvikkeita. ValoLight järjestetään nyt jo viidettä kertaa yhdessä Suomen suurimman huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma Habitaren kanssa. Samanaikaisesti järjestetään myös ArtHelsinki-nykytaidemessut sekä antiikin, vanhan taiteen ja vintagen myyntinäyttely Antiikki. Kävijät pääsevät yhdellä lipulla kaikkiin tapahtumiin. ValoLight on suunnattu valais tus- ja sisustussuunnittelijoille, arkkitehdeille ja sähkösuunnittelijoille, kiinteistön omistajille, rakennuttajille, isännöitsijöille ja alan opiskelijoille. Luvassa on näytteilleasettajien uutuuksia ja mielenkiintoista ohjelmaa! Ammattilaisryhmien lisäksi tapahtuma puhuttelee myös suurta yleisöä – kävijöiden mukaan valaisimet ovat yksi tärkeimmistä syistä tulla Habitare-messuille. Kuluttajille on tarjolla tietoa muun muassa valaisinuutuuksista ja valaistustrendeistä. Ammattilaiset pääsevät tutustumaan myös Pro Valo -erikoisalueeseen, joka löytyy ValoLight-tapahtumasta jo kolmannen kerran. Tapahtuman yhteistyökumppaneina ovat Sähkösuunnittelijat NSS ry ja Suomen Valoteknillinen Seura ry. Lisätietoja: www.valotapahtuma.fi Kimmo Saarinen SESKOn kunniapuheenjohtajaksi S ESKOn pitkäaikainen puheenjohtaja Kimmo Saarinen on kutsuttu yhdistyksen kunnia puheenjohtajaksi hänen ansioistaan SESKOn ja sähköteknisen standardoinnin hyväksi. Kimmo Saarinen vastaanotti kunniapuheenjohtajuu den SESKOn hallituksen joulukuun kokouksessa 14.12.2013. Samassa yhteydessä Saariselle luo vutettiin myös Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki. SESKOlla on ollut historiansa aikana vain kaksi muuta kunniapuheenjohtajaa – Erkki Yrjölä (1990) ja Kalervo Rudanko (1995). Kimmo Saarisen ansiot sähköteknisessä standar doinnissa ja SESKOn johdossa ovat mittavat. Hän on vaikuttanut SESKOn hallinnon luottamusteh tävissä aina 1980-luvun alusta saakka. SESKOn puheenjohtajana hän on toiminut kuusi kolmivuo tiskautta eli yhteensä 18 vuotta. Kimmo Saarinen on merkittävällä henkilökohtaisella panoksellaan vaikuttanut niin Suomen kansallisen kuin kansain välisenkin sähköteknisen standardoinnin kehittä miseen neljällä vuosikymmenellä – niin teknisessä standardoinnissa ja sertifiointitoiminnassa kuin hallinnon tasolla. Sähköteknisen standardoinnin lisäksi Kimmo Saari nen on toiminut myös Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana 15 vuotta. Kansainvälisellä tasolla hän on vaikuttanut IEC:n hallituksen jäsenenä vuosina 2003–2008 sekä eurooppalaisella tasolla CENELECissä ja sen edel täjässä CECC:ssä monissa eri luottamustehtävissä vuodesta 1981 alkaen. Teknisen standardoinnin alueella Kimmon ansiot ovat poikkeuksellisen mer kittävät, sillä hän on toiminut mm. IEC:n komite oissa TC 40 ja 91 sekä niiden lukuisissa työryh missä ja tiimeissä kaikissa mahdollisissa rooleissa: puheenjohtajana, sihteerinä, kokoonkutsujana ja jäsenenä. Hänellä on ollut vetovastuu elektroniikan komponentteja koskevan sertifiointijärjestelmän IECQ:n toiminnasta Suomessa. Vuonna 2009 IEC palkitsi hänet 1906 Awardilla. Kimmo Saarinen jatkaa vielä sähköteknisen stan dardoinnin parissa Senior Adviserina, mm. IEC:n komitean TC 40 puheenjohtajana sekä vastaavan eurooppalaisen CENELECin komitean TC 40XA sihteerinä.
VALONVÄLÄHDYKSIÄ Väitös – TkL, TeM Heli Nikunen CIE:n uusimmat julkaisut kistysmahdollisuuksiin valoisaan aikaan kiinnitetään jo varsin paljon huomiota. Suomessa huomattava osa vapaa-ajasta sijoittuu kuitenkin pimeän ajan tunteihin. Millaisia virkistäytymismahdollisuuksia tarjoaa keinovalon valaisema ympäristö? H eli Nikunen väitteli Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulussa 22.11.2013 otsikolla “Perceptions of lighting, perceived restorativeness, preference and fear in outdoor spaces” (Valaistushavaintojen yhteys elvyttävyyspotentiaaliin, pelkoon ja preferenssiin ulkotiloissa). Luontoympäristön merkitystä elpymiselle, stressi tason laskulle ja tarkkaavuuden ylläpitokyvylle on tutkittu laajalti viime vuosina. Koska valolla on tärkeä rooli visuaalisessa ympäristökokemuksessa, myös valaistus voi vaikuttaa ympäristön elvyttävyyspotentiaaliin. Väitöskirjassa pyritään selvittämään valaistuksen yhteyttä ympäristön havaittuun elvyttävyyteen, pelon tunteeseen ja siihen, kuinka paljon ympäristöstä pidetään. Näillä tekijöillä voi olla huomattava vaikutus ulkotilojen käyttöön pimeän aikaan ja siihen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat omaan asuinalueeseensa. Asuinympäristöjen vir- Väitöskirjatyö antoi näyttöä siitä, että valaistuksella voi olla aiemmin tuntematonta elvyttävyyspotentiaalia. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että valon kohdistuminen luontoympäristöön lisää elvyttävyyspotentiaalia. Valon kohdistuminen luontoympäristöä sisältämättömään rakennettuun ympäristöön, kuten teihin ja parkkipaikkoihin, voi puolestaan heikentää elvyttävyyttä. Se voi heikentää myös turvallisuuden tunnetta ja tehdä ympäristöstä epämiellyttävämmän. Myös valon väriominaisuuksien kokeminen miellyttävinä oli yhteydessä elvyttävyyspotentiaaliin. Väitöskirja tarjoaa uuden viitekehyksen valaistujen ympäristöjen tarkasteluun ja kertoo valaistuksen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Vastaväittäjänä toimi professori Thorbjörn Laike (Lunds Universitet, Ruotsi) ja valvojana professori Liisa Halonen Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun elektroniikan laitokselta. 209:2014: Rationalizing Nomenclature for UV Doses and Effects on Humans 208:2014: Effect of Stimulus Size on Colour Appearance 207:2014: Sensitivity of Human Skin to Ultraviolet Radiation, Expressed as Minimal Erythema Dose (MED) 206:2014: The Effect of Spectral Power Distribution on Lighting for Urban and Pedestrian Areas ISO/CIE 11664-6:2014(E): Colorimetry – Part 6: CIEDE2000 Colour-Difference Formula Suomen Valoteknillisen Seuran jäsenille 66,7 % alennus CIE:n julkaisuista. Lisätietoja: www.cie.co.at Aalto PRO Aalto-yliopiston täydennyskoulutusta Valon arkkitehtuuri 20.11.2014–16.10.2015 (20 pv) Opi suunnittelemaan valaistus, joka on yhtä aikaa esteettinen, terveellinen, toimiva sekä energiatehokas. 91 % suositte lee Aalto P ROta* Ammattilaisille tarkoitettu koulutusohjelma keskittyy rakennusten ulko- ja sisävalaistuksen sekä kaupunkitilan valaistuksen arkkitehtonisesti korkealuokkaiseen suunnitteluun. Klikkaa nettiin tai soita! Glamox Luxon uusi tuoteluettelo - lux&lumen 2014 aaltopro.fi/valonarkkitehtuuri elisabeth.pesola@aaltoee.fi, 050 469 1713 Glamox Luxon uusi tuoteluettelo on ilmestynyt. Tilaa omasi osoitteessa: info.fi@glamoxluxo.com. Ihastu ja inspiroidu! aaltopro.fi * asiakasvaikuttavuuskysely 2013 Verkkos www.glamoxluxo.fi tietoa 5
projektiuutisiA Poggenpohl Studio, Espoo Paloisvirran silta, Iisalmi Poggenpohl on yksi maailman tunnetuimmista keittiökalustemerkeistä. Se on tarjonnut eksklusiivisia tuotteitaan jo yli 120 vuoden ajan. Uuden studion suunnittelussa haluttiin panostaa myös valaistuksen osalta laatuun, ulkonäköön ja energiatehokkuuteen. Valaistuksen rooli tuotteiden esillepanossa ja myymälän kokonaiskuvassa on merkittävä. Projektissa käytettiin iGuzzinin Front Light -ledikohdevalaisimia ja Pixel Pro -ledialasvaloja. Paloisvirta ympäristöineen on kaupunkikuvallisesti merkittävä alue. Paloisvirran silta toimii sisääntuloporttina kaupunkiin etelästä päin saavuttaessa. Silta peruskorjattiin syksyllä 2013, minkä yhteydessä toteutettiin ledikaidevalaistus. Valonvärinä on lämmin valkoinen ja valaistus on himmennettävä. Ledivalaistuksen toimitti kotimainen Savled Oy. Sijainti: Martinkuja 10, Espoo Valmistumisaika: huhtikuu 2014 Valaistussuunnittelu: iGuzzini Finland & Baltic Oy, Antti Heiskanen Lisätietoja: www.keittiomaailma.fi, www.iguzzini.fi Sijainti: Paloisvirran silta, Iisalmi (Pohjolankadun eteläpäässä) Valmistumisaika: tammikuu 2014 Valaistussuunnittelu: Ari Tiilikainen, LITE-designs Sähkösuunnittelu ja -urakointi: SähköRami Ky Rakennuttaja: Iisalmen kaupunki, Kaupunkirakennepalvelut Lisätietoja: www.litedesigns.fi, www.iisalmi.fi Kuva: Simon Örnberg 50 Solo for Men pyöräkatosmallin valaistus SOLO-miestenvaateliikkeen uudet 600 m² tilat saneerattiin Skannon vanhoihin tiloihin Helsingin ydinkeskustaan. Tilojen uusi käyttö vaati muutoksia ja täydennystä sisustukseen ja valaistukseen. Vanhentunutta valaistustekniikkaa korvattiin uusilla energia- ja huoltokustannuksia säästävillä ledivalaisimilla. Kohdevalaisimina käytettiin Siden Luxor XS 25 watin lediheittimiä. Yleisvalaistusta täydennettiin Castanin Minus Line -ledilineaaririippuvalaisimilla, joilla luotiin tasaiset valkoiset valoviivat kattoon. Tuotehyllyissä hyvä yleisvalo pehmentää kohdevalojen luomaa kontrastia. Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) tilasi WSP:ltä pääkaupunkiseudun polkupyörien säilytyskalustesarjan muotoilun ja rakennesuunnittelun. Ensimmäiset pyöräkatokset asennettiin Puotilan metroasemalle vuonna 2013 ja Espoon keskuksen juna-asemalle vuonna 2014. Pyöräkatoksen etureunan taakse upotettu kapea ledivalaisin on 45 asteen kulmassa, jolloin valaisin jää piiloon. Tasainen valopinta tuottaa pyöreän valonjaon, joka luo varjottoman valaistuksen katoksen alle, valaisee nätisti alakattoa eikä aiheuta häikäisyä lasiseinän kautta. Lähes katkeamaton valoviiva tukee katoksen muotokieltä. Sijainti: Mannerheimintie 6, Helsinki Valmistumisaika: huhtikuu 2013 Valaistus- ja sisustussuunnittelu: Kati Miettinen, Arkkitehtitoimisto Suominen Oy Lisätietoja: www.candelaimport.fi Valmistumisaika: keväästä 2013 lähtien Valaistussuunnittelu: WSP Finland Oy Design Studio, Tom Schneider Muotoilu: WSP Finland Oy Design Studio, Simon Örnberg Valaistustekniikka: Insta instalight 4010 LS LISÄTIETOJA: http://tinyurl.com/wsp2013 VALO 1/2014
Kuva: Tom Nuutinen Kuva: Pekka Agarth Kauppakeskus AINOA – Tapiola Oulun uusi seurakuntatalo Aikaisemmin rakennuksessa toimineen Tapiolan Sokos-kiinteistön (1979– 2011) sisätilat saneerattiin täysin, ja uusiin tiloihin avattiin kauppakeskus AINOA. Valaistus toteutettiin energiatehokkailla ja pitkäikäisillä valaistusratkaisuilla. Yleisötilojen yleisvalaistus toteutettiin ledialasvaloilla. Modernia ilmapiiriä täydentävät erilaiset ledeillä toteutetut Barrisolvalokatot. Galleria-alueen valkoiset kierreportaat valaistiin näyttävästi upotetuilla ledispottivalaisimilla. Kohteessa käytettiin myös valaisimia, joissa valonlähteinä on monimetalli-, T5- ja pienloistelamppuja. Tiiviillä yhteistyöllä arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden kanssa AINOAsta saatiin viihtyisä ja houkutteleva kauppakeskus. Oulun uuden seurakuntatalon valmistuttua saatiin eri puolille kaupunkia hajautetut seurakunnan toiminnot vihdoin koottua saman katon alle. Seurakuntatalon sydän on valoisa ja avara seurakuntasali ja sen katseenvangitsijoina yhdeksän näyttävää Freedom-ympyrää sekä niitä täydentävät hauskat Freedom-valoviivat. Alttarin taakse asennetuille screeneille voidaan projisoida erilaisia kuvia tilaisuuden luonteesta riippuen. Käytävä- ja kahvilatiloihin asennettiin Pleiad G2 -alasvaloja sekä upotettavia Pozzo II RGB -valaisimia. DALI-ohjaus tuo säästöjä energiankulutukseen sekä antaa mahdollisuuden erilaisten valaistustilanteiden luomiseen. Sijainti: Länsituulentie 12, Espoo Valmistumisaika: lokakuu 2013 Pääsuunnittelu: VAHANEN / Innovarch Oy Valaistussuunnittelu: Tom Nuutinen, Pöyry Finland Oy Sähkösuunnittelu: Vladimir Mukkula, Pöyry Finland Oy Kuva: Toni Ollikainen Sijainti: Isokatu 17, Oulu Valmistumisaika: tammikuu 2014 Suunnittelu: arkkitehti Pekka Lukkaroinen Sähkösuunnittelu: Sweco Talotekniikka Oy Sähköurakointi: Sähkö-Polar Oy Lisätietoja: www.fagerhult.fi Kuva: Jussi Vartiainen Kuopion vanhan kauppahallin ulkovalaistus Kenraalinpuiston valaistus, Vantaa Vuonna 1902 toimintansa aloittanut, arkkitehti J. V. Strömbergin suunnittelema kauppahalli on ollut nykyisessä asussaan vuodesta 1973. Viimeisin remontti valmistui keväällä 2013, ja hallin uusi ulkovalaistus valmistui syksyllä 2013. Elävät Kaupunkikeskustat ry palkitsi Kuopion kaupungin onnistuneesta ja taitavasta keskustauudistuksesta, jossa kauppahallilla on keskeinen merkitys torialueen ytimessä. Kauppahallin julkisivuvalaistus on toteutettu Simeksen Slot-seinävalaisimilla sekä maahan upotettavilla Megazip-valaisimilla. Jugendtyylisiä eläinreliefejä korostavat huomaamattomat, reunuksen alle asennetut Simeksen Led Rod -valaisimet. Puisto sijaitsee Vantaan Kivistössä vuoden 2015 asuntomessualueen pohjoispuolella. Puistoon on rakennettu käytäviä, leikkipaikkoja ja talviliukumäki, ja niiden valaistus on toteutettu energiatehokkailla ja pitkäikäisillä ledivalaisimilla. Käytävillä on käytetty katuvalo-optiikkaa ja leikkialueilla pyörähdyssymmetristä optiikkaa. Näin valaistuksesta on saatu yhtenäinen, huomioiden kuitenkin eri alueiden valaistustarpeet. Leikkipaikan maamerkkinä toimiva kiipeilyverkko on valaistu värillisillä ledikorostusvalaisimilla. Sijainti: Kuopion tori Valmistumisaika: syksy 2013 Sähkö- ja valaistussuunnittelu: Granlund Kuopio Oy Sähköurakointi: JOB Kiinteistötekniikka Oy Lisätietoja: www.fagerhult.fi Sijainti: Kivistö, Vantaa Valmistumisaika: tammikuu 2014 Valaistus- ja sähkösuunnittelu: Jussi Vartiainen, Pöyry Finland Oy Valaistustekniikka: Artequa Ecovalo KP, Philips eColor Graze Rakennuttaja: Vantaan kaupunki, Kuntatekniikan keskus, Viheralueyksikkö VALO 1/2014 51
iGuzzinin Woody-valonheittimet COB-tekniikalla Innolux Alma Meeri Särkkä suunnitteli Alma-valaisimen opinnäytetyönään, ja Innolux valmisti siitä protosarjan turkulaiseen ravintola Kaskikseen. Suomessa valaisimia tuottava Innolux on palannut Alvar Aallon viitoittamalle tielle ja valmistaa valaisimia myös projektikohtaisesti haluttujen mittojen ja tunnelman mukaan. Projektituotteet voivat olla mittatilauksesta alusta asti suunniteltuja tai Innoluxin valikoimasta projektikäyttöön muokattuja. iGuzzinin Woody-valonheitinsarja on nyt kokonaisuudessaan päivitetty COB-tekniikalla. Runko kokoja on neljä, ja mallien valovirrat sijoittuvat alueelle 850–7 300 lm. Tehokkaimman version valovirta on kasvannut lähes 2,5-kertaiseksi edelliseen versioon verrattuna. Woody-valonheittimien ominaisuuksia ovat hyvä häikäisynsuojaus, valoteknisesti hyvin toimivat linssi- ja heijastinjärjestelmät, pitkä käyttöikä ( > 100 000 h, L80) ja helppo ohjattavuus (DALI, 1-10V). iGuzzinin valaisimilla on viiden vuoden takuu. Lisätietoja: iGuzzini Finland & Baltic Oy www.iguzzini.fi tunnelmallinen Innolux Dyyni Innolux Dyyni on tunnelmallinen valaisin toimisto tiloihin ja koteihin. Dyynissä yhdistyy muotoilija Mikko Laakkosen uniikki muotoiluosaaminen uusimpaan lediteknologiaan ja perinteiseen, suomalaiseen puuosaamiseen. Valo siivilöityy akryylikuvun läpi pehmeästi ja häikäisemättömästi ja heijastuu saarnipinnasta ympäristöönsä lämpimänä. Dyynin luoma valo on riittävä toimistoon, mutta muotoilunsa ansiosta valaisin sopii aivan yhtä hyvin myös koteihin. Dyyniä saa 700 mm ja 1 250 mm pituisena. Lisätietoja: Innojok Oy (09) 4789 2200 www.innolux.fi Helvarin tuotevalikoima täydentyy ledimoduuleilla Helvar on yhdistänyt voimansa Samsungin kanssa voidakseen tarjota asiakkailleen yhä kattavampia valaistusratkaisuja ja aloittaa ledimoduuliliiketoiminnan. Ensimmäiset tuotteet ovat COB- (Chip On Board), Linear- ja Multiplex-moduulit. Ne kattavat kolme päävalaisinsovellusta: downlight-valaisimet, lineaariset valaisimet ja neliönmuotoiset valaisimet. Yhteensopivia ledimoduuli ja -liitäntälaiteratkaisuja löytyy kätevästi LEDesign-työkalulla osoitteessa www.helvar.com/downloads/tools. Helvarin ledituotevalikoimasta löytyy ennestään lediliitäntälaitteita ja -valonohjausjärjestelmiä, jotka yhdessä tarjoavat älykkäitä energiansäästöratkaisuja. Lisätietoja: Helvar Oy Ab (09) 565 41 www.helvar.com Lisätietoja: Innojok Oy (09) 4789 2200 www.innolux.fi MASTER LED -lamppuja uudenlaisella prismalla Philipsin MASTER LED -lamppuperheen kynttilä-, mainos- ja koristelamput ovat uudistuneet. Lampuissa on nyt entistäkin säkenöivämmän valon antava prisma. Tehovaihtoehdot ovat 3,5 W (250 lm) ja 6 W (470 lm). Lamppujen värilämpötila on 2 700 K, ja niillä on pitkä polttoikä 25 000 tuntia (3,5 W) tai 20 000 tuntia (6 W). Lamput ovat himmennettäviä. Valikoimassa on kynttilä- ja mainoslamput E14-kannalla sekä koristelamput E27-kannalla. Lisätietoja: Philips Valaistus (09) 615 800 www.philips.fi/lighting 52 VALO 1/2014
TUOTEUUTISIA Glashütte Limburgin uusi luettelo on ilmestynyt Uudessa luettelossa esitellään Limburgin laadukkaat lasivalaisimet entistä laajempana, yli 2 000 tuotetta sisältävänä mallistona niin julkiseen rakentamiseen kuin yksityistalouksiinkin. Mukana on runsaasti aivan uusia valaisinsarjoja, jotka hyödyntävät pääsääntöisesti ledejä valonlähteinään. Myös vanhemmat Limburg-mallit ovat kokeneet päivityksiä, ja perinteiset valonlähteet on joko kokonaan korvattu ledeillä tai niiden rinnalle on tullut ledivaihtoehto. Limburg-valaisimiin on saatavissa tarvikkeina sekä varalaseja että ledielementtejä jopa 20 vuotta valaisinhankinnan jälkeen. Lisätietoja: Oy Hedtec Ab 0207 638 000 www.hedtec.fi Glamox D70-R 108 – suunnattava alasvalo Glamox D70-R 108 on oikea valaistusratkaisu, kun halutaan tuoda valolla sisustuskauneutta esiin. Suunnattavana alasvalona se takaa sähkösuunnittelijoille ja sisustusarkkitehdeille mahdollisuuden luoda yhdestä ja samasta valonlähteestä sekä yleisvaloa että kohdevaloa, sillä valaisinta voidaan kallistaa 25 astetta vapaasti kaikkiin suuntiin. Kuten Glamox Luxon muissa D70-sarjan alasvaloissa, myös D70-R 108 -valaisimessa runko ja valaisinosa on tarkoin suunniteltu lämmöntuoton hallintaan. Valaisin on hyvin asennus ystävällinen ja ledivalonlähteensä ansiosta myös energiatehokas. Lisätietoja: Glamox Luxo Lighting Oy 010 841 0440 www.glamoxluxo.fi Combilume-ledivalaisinsarja Combilume on Fagerhultin uusi ledeille suunniteltu valaisinsarja, jonka näkyvimpiä tunnusmerkkejä ovat laajat, valaisevat pinnat. Sarja sisältää erikokoisia suoraa tai suoraa/epäsuoraa valoa tuottavia valaisimia seinä- ja kattoasennukseen sekä ripustettavaksi. Combilume on luova valaistusratkaisu niin yksittäisiin työpisteisiin, avokonttoreihin kuin suuriin kohtaamistiloihinkin. Energiatehokas Combilume on saatavana joko valkoisena tai alumiininharmaana. Häikäisysuojavaihtoehtoja ovat Delta-mikroprisma tai Opal, joka on valmistettu huurretusta akryylista. Ripustettavassa suoran/epäsuoran valonjaon Combilumessa käytetään nykyaikaista reunavalaistustekniikkaa, eli valaisimessa on reunavalaistu laserleikattu kirkas akryylilevy. Sammutettuna valaisin on läpinäkyvä. Värilämpötilavaihtoehdot ovat 3 000 K tai 4 000 K, värintoistoindeksi Ra > 80 ja polttoikä L70 50 000 h, MacAdam 4 SDCM. Valaisimien ohjausvaihtoehdot ovat DALI ja e-Sense ActiLume tai e-Sense Connect lisänumeroilla. Glamox C70-R -moduulivalaisin C70-R-valaisin on suunniteltu sopimaan suurimpaan osaan markkinoilla olevista alakatto järjestelmistä. Valaisin on rakennettu siten, että sen valonjakopinta ja kehys muodostavat yhtenäisen, tasaisen ja saumattoman pinnan yhdessä alakaton kanssa. C70-R on yhtenäinen komponentti, joka on asennusvalmis vailla esivalmistelujen tarvetta. Se on erinomainen valinta suurten avoimien tilojen, kuten avotoimistojen, neuvottelutilojen, auditorioiden tai opetustilojen, yleisvalaistuksen perustaksi. C70-R on saatavana sekä opaali- että mikro prismaoptiikalla, mikä on tae häikäisemättömästä valosta. Hyötysuhteen parantamiseksi valaisimessa on käytössä uusi, edistyksellinen heijastin tekniikka, jonka avulla valaisimesta saadaan parhaimmillaan ulos 118 lm/W. Valaisimeen on valittavana useita ledipaketteja (2 200–4 300 lm). Liitäntälaitevaihtoehtoja ovat HF- ja DALI-ohjaus. C70-R on oikea valaisinvalinta, kun tähtäimessä ovat LEED-sertifioinnin korkeimmat energia tavoitteet. Lisätietoja: Glamox Luxo Lighting Oy 010 841 0440 www.glamoxluxo.fi Fagerhultin uusi tuoteluettelo Fagerhultin uusi valaisinluettelo, Lighting Solutions, Indoor & Outdoor 2014–2015, on ilmestynyt. Luettelo on ehdoton perustyökalu kaikille niille, jotka työskentelevät valaistuksen parissa. Mallistosta löytyy valaisimia kaikkeen julkiseen rakentamiseen, niin sisällä kuin ulkona. Lisätietoja: Fagerhult Oy (09) 777 1580 www.fagerhult.fi VALO 1/2014 53
iGuzzini Trick – Graafisia valaistusefektejä Trick-järjestelmä muodostuu pienistä ledivalaisinmoduuleista, joilla voidaan luoda tehokkaita valaistusefektejä ulko- ja sisätiloihin. Trick-seinänpesijöillä voidaan valaista hyvin esimerkiksi julki sivun reliefit. Trick-järjestelmää voidaan ohjata DMX-väylällä. Trick Sliver -versiot tuottavat tarkkaan rajatun valoviivan, joka kiertää koko tilan 360° tai 180°. Vaihtoehtoisesti valokeila saadaan rajoittumaan ainoastaan sille pinnalle, jolle Trick on asennettu. Myös radiaalisesti säteilevät versiot kuuluvat mallistoon. Lisätietoja: iGuzzini Finland & Baltic Oy www.iguzzini.fi LFM LED -suurennuslasivalaisin Laaduntarkastuksessa, hoitotoimenpiteen aikana tai pienikokoisen teknisen laitteen tarkastelussa tarvitaan usein sekä suurennuslasia että valoa. Nämä ominaisuudet yhdistyvät Luxon LFM LED -suurennuslasivalaisimessa. Kiinnitysmekanismi on suunniteltu siten, että valaisin ei irtoa kiinnitysalustastaan vartta liikuteltaessa. Valaisimen jokainen komponentti on metallia. Valaisinvarsi on jousitasapainotettu ja erittäin vakaa. Jousitasapainotus ja nivellys on suunniteltu toimimaan mahdollisimman kevyesti, mikä takaa hyvän käyttöergonomian. Valaisimen 7 W ledit kiertävät kehämäisesti 12,7 cm halkaisijaltaan olevaa suurennuslasia ja valaisevat varjotta. Valittavana on vakiona joko 3- tai 5-diopterin lasilinssit. Ledejä voidaan säätää kolmeen eri himmennysasteeseen 0/50/100 %. Lisätietoja: Glamox Luxo Lighting Oy 010 841 0440 www.glamoxluxo.fi Tehokas Olsys aluevalaistukseen Alppiluxin monikäyttöinen Olsys tuo ledien hyödyt aluevalaistuksen tarpeisiin. Alumiinivalettu runko, karkaistu suojalasi ja pitkäikäinen ledimoduuli tekevät valaisimesta kestävän ja huoltovapaan. Olsys-malliston vakiovaihtoehdot ovat ottoteholtaan 67 W (valaisimen valovirta 5 556 lm) ja 89 W (7 410 lm). Molempien värilämpötila on 4 000 K, värintoistoindeksi Ra=75 ja tehokerroin 0,98. Ledimoduulin elinikä on 80 000 tuntia (L70), Ta=25 °C ja käyttöympäristön lämpötila -20…+30 °C. Olsysvalaisimen voi lisäksi tilata eri teho-, valonjako-, optiikka- ja kupuvaihtoehdoilla. Tarjolla on myös Bi-power-tehonvaihtotoiminto sekä 3 000 kelvinin mallit. Lisätietoja: Alppilux Oy (019) 328 51 www.alppilux.fi 54 VALO 1/2014 Iridium LED gen3 – älykäs tievalaisin Philipsin Iridium LED gen3 -älyvalaisin tarjoaa saumattoman liitettävyyden, ja sen käyttöönotto on todella helppoa. Kun valaisin on asennettu, sitä voidaan etähallita CityTouch-ohjelmistolla. Valaisimen tehokkuus takaa huomattavat energiansäästöt. Valovirta-, optiikka- ja värilämpötilavalikoima on laaja, minkä ansiosta Iridium LED gen3 soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin. Uusklassinen muotoilu sulautuu ympäristöön luoden yhtenäisen ulkoasun ja tunnelman. Valaisimen asennus sujuu helposti erillisen asennussovittimen avulla. Uusi ”Plug & Play” -tekniikka mahdollistaa turvallisen ja vaivattoman kolmivaiheisen asennuksen: 1) asenna asennussovitin 2) kytke päävirta 3) kallista ja sulje valaisin. Tuoteperheessä on kolme kokovaihtoehtoa ja tehoja löytyy välillä 9–138 W. Valaisimien valotehokkuus on jopa 130 lm/W. Valovoimavalikoima kattaa vaihtoehdot 1 100–18 500 lm. Värilämpötilaksi voidaan valita neutraali tai lämmin valkoinen. Optiikkavaihtoehtoja on kolme: keski leveä optiikka (MSO), leveä optiikka (WSO) ja tieoptiikka märälle pinnalle (DK). Valaisimen käyttöikä on erittäin pitkä: 100 000 tuntia (L80F10). Valaisimen luokitukset ovat IP66 ja IK09. Käyttökohteita ovat esim. asuinalueiden kadut, pyörä- ja kävelytiet, liikenneympyrät, suojatiet, pysäköintialueet, teollisuusalueet, huoltoasemat, lentokentät, satamat ja vesiväylät. Lisätietoja: Philips Valaistus (09) 615 800 www.philips.fi/lighting
GentleSpace gen2 – teollisuustilojen tyylikäs syväsäteilijä Philipsin GentleSpace gen2 -valaisimen tehonkulutus on edeltäjäänsäkin alhaisempi, ja sen käyttöikä entistä pidempi – myös korkeissa käyttölämpötiloissa. Muotoilukin on saanut uuden silauksen. Valaisimen pieni koko auttaa vastaamaan ESFR-sprinklereitä koskeviin vaatimuksiin. GentleSpace gen2 -valaisimien valotehokkuus on jopa 110 lm/W, ja lisävarusteena saatava CLO-tekniikka säästää energiaa. Käyttämällä DALI-ohjausta saavutetaan vieläkin suuremmat säästöt. Valaisimen käyttöikä on erittäin pitkä, jopa 70 000 tuntia. Entistä parempi lämmönhallinta mahdollistaa käytön jopa 45 °C:n lämpö tiloissa. Valaisin täyttää EN 12464-1 -standardin vaatimukset: häikäisytaso on alhainen ja värintoistoindeksi Ra ? 80. Valaisimien tehot ovat 119–234 W ja valontuotto 13 000–25 000 lm. Optiikkavaihtoehtoja on neljä: NB, MB, WB ja HRO. GentleSpace gen 2 -valaisimet soveltuvat uudisrakennuksiin ja korvaamaan HPI 250 W, HPL 400 W ja HPI 400 W -lamppuja (energian kulutus pienenee vähintään 45 %). Käyttökohteita ovat teollisuustilat, varastot, hallit, näyttely tilat ja myymälät. Lisätietoja: Philips Valaistus (09) 615 800 www.philips.fi/lighting iGuzzini 2014 -valaisinluettelo on ilmestynyt Uuden luettelon ulkoasua on muutettu selkeämmäksi – visuaalisuutta on lisätty ja kuvia on käytetty runsaasti. Lisäksi sisä- ja ulkovalaisimet löytyvät nyt samasta luettelosta. Valaisimien valonjaot on esitetty vertailua helpottavien havainnekuvien avulla. Luettelo on ladattavissa myös PDF-muodossa osoitteesta www.iguzzini.fi/Luettelot. Valaisimien tarkat valaistustekniset tiedot löytyvät Online-valaisinluettelosta. Fagerhultin uudet pylväsvalaisimet Lunova on kustannustehokas, ledeille suunniteltu pylväsvalaisin, jonka valonjako on pyörähdyssymmetrinen. Ledit ovat hyvin häikäisysuojattuja, joten Lunovan visuaalinen näkömukavuus on erittäin hyvä ja valaistus miellyttävää. Ledeille optimoidun Lunovan jäähdytys on integroitu pylväskiinnikkeeseen. Viileä käyttölämpötila takaa Lunovalle pitkän eliniän. Valaisin sopii kävely- ja pyöräteille, puistoihin sekä asuinalueille. Runko on antrasiitinharmaata alumiinivalua ja heijastin valkoiseksi maalattua eloksoitua alumiinia. Valaisin sopii pylväisiin: Ø 60 mm tai Ø 76 mm. Kupu on iskunkestävää, UV-suojattua akryylia. Valaisinrungossa on tilaa myös tulevaisuuden valonohjausratkaisuille. Valaisimessa on mahdollisuus esimerkiksi yöaikaiseen valonohjaukseen, jolloin valaistus himmennetään ennalta määrätyksi ajaksi yön hiljaisina tunteina. Vialume 1 on uusi pohjoismainen klassikko valaisin, joka tarjoaa visuaalista näkömukavuutta, luonnollista muotoilua sekä energiatehokkuutta. Vialume 1 on ledeille suunniteltu pylväsvalaisin kävely- ja pyöräteiden, asuinalueiden sekä kaupunkikatujen valaisemiseen. Valaisimessa käytetään uusia AGC-linssejä (Advanced Glare Control), joiden avulla valaisimen visuaalinen näkömukavuus on optimaalisella tasolla. Lisäksi Vialume 1 -valaisimessa on käytössä CLO-järjestelmä (Constant Light Output), jossa liitäntälaitteen teho on ohjelmoitu alhaisemmaksi valaisimen käyttöiän alussa ja jossa tehoa lisätään käyttöiän loppua kohti. Valittavissa on useita eri valonohjausvaihtoehtoja. Myös yöaikainen valotehon pudotus on mahdollinen. Valonohjauksen avulla Vialume 1 -valaisimen energiankulutusta voidaan vähentää jopa 40 %. Valaisimen runko, jäähdytysyksikkö ja portaaton kallistusmoduuli (± 15°) ovat alumiininharmaata alumiinivalua. Linssien suojana on tasolasi tai PMMA-suojalevy. Valaisin voidaan asentaa pylvään päähän Ø 60 mm tai valaisinvarteen Ø 42–48 mm, pylväskorkeudelle 3–8 m. AGClinsseillä on epäsymmetrinen valonjako ja hyvä häikäisysuojaus. Lisätietoja: Fagerhult Oy (09) 777 1580 www.fagerhult.fi Lunova Vialume 1 Lisätietoja: iGuzzini Finland & Baltic Oy www.iguzzini.fi i70 – vaativiin olosuhteisiin Työpaikan turvallisuus on monitahoinen kokonaisuus järjestelyjä, joilla pyritään takaamaan mahdollisimman hyvä työympäristö. Yksi työturvallisuuden komponenteista on työmaa-alueen valaistus. Varjottomuus, tehokkuus, hyvä värientoisto ja oikea yleisnäkyvyyden tae antaa työtä suorittaville ammattilaisille näkemisen osalta laadukkaan perustan työlleen. Glamox Luxon vesitiivis i70-ledivalaisin on ratkaisu vaativien tuotantotilojen ja äärimmäisten olosuhteiden yleisvalaistuksen luomiseksi. i70 on laadukas, kapealinjainen ledivalaisin, joka itsessään on toimintavarma, luotettava ja helppo pitää puhtaana. Ledimoduulivaihtoehdot ovat 2 200 lm, 4 500 lm ja 6 000 lm 840-värisävyllä. Ledien elinikä on +45 °C ympäristölämpötilassa 100 000 h (L70). Valaisin on suunniteltu toimimaan -35 °C pakkasesta +55 °C lämpötilaan saakka. Lisätietoja: Glamox Luxo Lighting Oy 010 841 0440 www.glamoxluxo.fi VALO 1/2014 55
ZUMTOBEL SEQUENCE joustavaan työpistevalaistukseen EYEleds orientoitumisvalaisimet lattia- ja seinäpinnoille Eyeleds-orientoitumisvalaisimet ovat uusin lisä Hedtec Valaistuksen tuotevalikoimaan. Näiden pienikokoisten ja helposti sijoitettavien ledivalaisimien avulla voidaan helposti ja tyylikkäästi luoda kulkua opastava tai tilan ilmettä korostava valaistuslisä. Mallistossa on valaisimia sekä sisä- että ulkokäyttöön. Valaisimet ovat IP67-luokiteltuja ja kestävät päälle astumista (jopa 285 kg). Pienimmät valaisimet vaativat upotussyvyyttä vain 7 mm ja soveltuvat siten upotettaviksi laminaatti- ja parkettipintoihin sekä erillisen kiinnikerenkaan avulla myös useimpiin kokolattiamattoihin. Nämä lattiaan upotettavat valaisimet ovat saatavissa pyöreänä (0,3 W / 1,6 lm) ja neliskulmaisena (0,6 W / 2,0 lm) mallina. Ledien värisävyvaihtoehdot ovat lämmin valkoinen, kylmä valkoinen sekä värilliset sininen ja meripihka. Myös 0,42 W RGB-vaihtoehto on saatavissa pyöreänä mallina, mihin löytyvät myös valmiiksi kytketyt kolmen ja viiden valaisimen vaihtoehdot valkoisilla ledivaloilla. Lisätietoja: Oy Hedtec Ab 0207 638 000 www.hedtec.fi Sequence-ledivalaisin tarjoaa täydellisen yhdistelmän suoraa ja epäsuoraa valoa yhdistettynä edistykselliseen moduulirakenteeseen, jossa jokainen moduuli muodostaa oman, erikseen ohjattavan yksikön. Sequence-valaisimia on saatavana sekä ripustettavina että pinta-asenteisina malleina. Niissä on joko 8 tai 14 peräkkäistä, samankaltaista moduulia, jossa on keskeisesti asennettuna 6 x 3 ledivalopistettä. Symmetriset tai epäsymmetriset erikoislinssit jokaisen 18 ledin edessä varmistavat työtasolle täydellisen valaistuksen hyvällä häikäisysuojauksella. Samanaikaisesti ulkoreunojen opaalikehyksen 24 lediä tuottavat leveän yleisvalaistuksen ja pehmentävät näin valonjakoa. Valaisin on DALI-ohjattava. Basic-malleissa suora ja epäsuora valaistus on erikseen ohjattavissa (2 DALI-osoitetta). Infinitymalleissa uuden LITECOM-ohjausjärjestelmän avulla voidaan hyödyntää valaisimen mahdollisuudet täydellisesti ja aikaansaada pehmeät valon vaihtumiset moduulien välillä. Valaisinpituudet ovat 1 200 mm ja 2 100 mm, ledien värilämpötilavaihtoehdot ovat 3 000 K ja 4 000 K, värintoistoindeksi Ra 80, ja häikäisysuojakerroin UGR < 19. Ripustettavassa versiossa suoran/ epäsuoran valon valonjako on 85/15. Pidemmän mallin teho on 90 W ja valotehokkuus 100 lm/W. Lisätietoja: Oy Hedtec Ab 0207 638 000 www.hedtec.fi Glamox i85 LED – kestävä yleisvalaisin i85 LED tuo laadukasta valoa esimerkiksi kotien, työpaikkojen tai palvelukeskusten yhteydessä sijaitseviin parkkihalleihin. Se soveltuu myös matalahkojen tuotantotilojen tai varastojen yleisvalaistuksen toteuttamiseen. i85 LED valaisee erittäin laajasti ja häikäisemättä. Valaisimeen on valittavissa kaksi eri optiikkaa. i85 LED takaa pitkän käyttöiän: +25 °C lämpötilassa ledien elinikä on vähintään 80 000 h (L70). Ledipaketteja on saatavana joko 4 500 lm tai 5 500 lm valovirralla, 840-värisävyllä. Liitäntälaitevaihtoehtoina voidaan käyttää joko HF- tai DALI-ohjattua liitäntälaitetta. IP66-kotelointiluokka takaa tiiviin ja kestävän valaistusratkaisun. Lisätietoja: Glamox Luxo Lighting Oy 010 841 0440 www.glamoxluxo.fi Syl-Lighter LED 110 -alasvalo Openlight spots nyt myös android-laitteille Maksuton OpenLight Spots -mobiiliapplikaatio on nyt ladattavissa Google Play Storesta Androidlaitteille ja App Storesta iOS-laitteille. Spots-palveluun on koottu tietoa useiden suunnittelijoiden ja valmistajien ideoista, referensseistä ja tuotteista. Paikkatietoon perustuva, karttapohjainen sovellus antaa entistä laajemmat mahdollisuudet valaistuskohteiden tarkasteluun ja esittelyyn. Lisätietoja: www.openlightspots.com 56 VALO 1/2014 Syl-Lighter LED -sarja on täydentynyt pienikokoisella mutta valotehokkaalla Syl-Lighter LED 110 -valaisimella. Valaisin sopii matalan rakenteensa ansiosta erinomaisesti saneerauskohteisiin ja tiloihin, joissa on vain vähän upotussyvyyttä (tilantarve 220 x 220 x 100 mm). Valaisinta ei voida avata edestäpäin, joten sen rakenne sopii erinomaisesti esim. kouluihin ja päiväkoteihin. IP44-kotelointiluokka laajentaa käyttöalueen myös kosteisiin tiloihin, mm. kylpy- ja kodinhoitohuoneisiin, sekä ulkokäyttöön suljetuissa kattorakenteissa. Leveän valonjaon ansiosta Syl-Lighter LED 110 soveltuu myös erittäin hyvin yleisvalaistukseen. Ledivalonlähteen teho on 12 W, sen värilämpötilavaihtoehdot ovat 4 000 K (760 lm) ja 3 000 K (800 lm), ja sillä on pitkä elinikä (35 000 h). Erillinen himmennettävä lediohjain sisältyy toimitukseen (triac/transistori). Lisätietoja: Havells Sylvania Finland Oy (09) 5421 2100 www.sylvania.fi
VALAISTUSALAN AMMATTITAPAHTUMA Valaistusalan tapahtuma ValoLight esittelee julki- ja yleisvalaistusta, koti- ja sisustusvalaistusta, lamppuja ja muita valonlähteitä sekä ulkovalaistusta ja valaisintarvikkeita. ValoLight järjestetään 10.–14.9.2014, nyt jo viidettä kertaa yhdessä Habitare-messujen kanssa Messukeskuksessa Helsingissä. Tarjontaa niin ammattilaisille kuin kuluttajillekin ValoLight-tapahtuma on suunnattu valaistusja sisustussuunnittelijoille, arkkitehdeille ja sähkösuunnittelijoille, kiinteistön omistajille, rakennuttajille, isännöitsijöille ja alan opiskelijoille. Luvassa on näytteilleasettajien uutuuksia ja mielenkiintoista ohjelmaa! Ammattilaisryhmien lisäksi tapahtuma puhuttelee myös suurta yleisöä – kävijöiden mukaan valaisimet ovat yksi tärkeimmistä syistä tulla Habitare-messuille. Kuluttajille on tarjolla tietoa muun muassa valaistusuutuuksista ja trendeistä. Pro Valo -alue tulee taas Ammattilaiset pääsevät tutustumaan myös Pro Valo -erikoisalueeseen, joka löytyy ValoLight -tapahtumasta jo kolmannen kerran. Valaisinsuunnittelukilpailu Luminord 2014 etsii uusia ratkaisuja kodin valaistukseen 10.–14.9.2014 Messukeskus Esillä julkisten tilojen ja kotien sisustusvalaistuksia sekä valonlähteitä ja valaisintarvikkeita. Erikoisnäyttelyitä, ammattilaisohjelmaa ja erityisesti arkkitehdeille ja sähkö-suunnittelijoille suunnattu Pro Valo -alue. www.valotapahtuma.fi Yhteistyökumppaneina Sähkösuunnittelijat NSS ry ja Suomen Valoteknillinen Seura ry AMMATTILAISAJAT: KE KLO 10–18, TO KLO 10–14. PÄÄSYLIPPU 30 € YLEISÖLLE: TO KLO 14–18, PE KLO 10–19, LA–SU 10–18. PÄÄSYLIPUT 16/10 € OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Suomalaisten kotien valaistus kaipaa tuuletusta. Kodissa tarvitaan monenlaista valoa vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Hyvä valaistus luo tunnelmaa, parantaa turvallisuutta, antaa vireyttä sekä tehostaa tilojen käyttöä. Valo tuo sisustuksen värit, materiaalit ja tilojen muodot esiin. Luminord-kilpailun järjestäjät haastavat muotoilijat ja valaistuksen ammattilaiset luomaan uusia klassikoita, innovatiivisia valaistustapoja ja laadukasta valoa arkeen. Seitsemättä kertaa järjestettävän Luminord-valaisinsuunnittelukilpailun tehtävänä on suunnitella kodin valaistukseen soveltuva muotokieleltään yhtenäinen valaisinsarja tai yksittäinen valaisin. Kilpailutyöt tulee jättää 15.8.2014 mennessä. Kilpailun tulokset julkistetaan Messukeskuksessa ValoLight 2014 -tapahtuman avajaispäivänä 10.9.2014. Lisätietoja kilpailusta: www.nssoy.fi/ luminord. Samanaikaisesti järjestetään Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma Habitare, ArtHelsinki-nykytaidemessut sekä antiikin, vanhan taiteen ja vintagen myyntinäyttely Antiikki. Kävijät pääsevät yhdellä lipulla kaikkiin tapahtumiin.
valotapahtumia 2014 www.valosto.com/tapahtumat KESÄKUU 9.–12.6.2014 Guangzhou, Kiina 10.–13.6.2014 17.–19.6.2014 22.–27.6.2014 23.6.–6.7.2014 Sozopol, Bulgaria Taipei, Taiwan Comojärvi, Italia Kalajoki Guangzhou International Lighting Exhibition (GILE 2014) http://guangzhou-international-lighting-exhibition.hk.messefrankfurt.com BulLight 2014 www.bnci.eu/EN LED Lighting Taiwan 2014 www.optotaiwan.com/ledlighting 14th International Symposium on the Science and Technology of Lighting (LS14) www.ls14-symposium.org Loma-asuntomessut www.asuntomessut.fi/kalajoki-2014 HEINÄKUU 11.7.–10.8.2014 Jyväskylä Asuntomessut www.asuntomessut.fi ELOKUU 8.8.2014 14.–17.8.2014 17.–21.8.2014 18.–19.8.2014 21.–24.8.2014 27.–28.8.2014 30.–31.8.2014 Jyväskylä Herning, Tanska San Diego, Yhdysvallat Melbourne, Australia Helsinki Tampere Tampere Ulkovalaistusseminaari www.valonkaupunki.jyvaskyla.fi/projektit/seminaarikiertue/Jyvaskyla Formland UPgraded www.formlandupgraded.com SPIE Optics + Photonics 2014 http://spie.org/optics-photonics.xml Australian Smart Lighting Summit 2014 www.lightingconference.com.au Media Facades Festival Helsinki www.mediafacadeshelsinki.fi Väylät & Liikenne 2014 www.tieyhdistys.fi/tapahtumat/vaylat+ja+liikenne KotiVisio www.kotivisiomessut.fi SYYSKUU 4.–14.9.2014 9.9.2014 9.–12.9.2014 10.–11.9.2014 10.–14.9.2014 10.–14.9.2014 14.–17.9.2014 16.–18.9.2014 16.–18.9.2014 17.–20.9.2014 17.–20.9.2014 20.–21.9.2014 20.–27.9.2014 21.–24.9.2014 22.–24.9.2014 24.9.2014 25.–27.9.2014 25.–28.9.2014 26.9.–2.11.2014 27.–28.9.2014 30.9.–2.10.2014 Helsinki Tukholma, Ruotsi Bukarest, Romania Helsinki Helsinki Helsinki Nashville, Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat Berkeley, Yhdysvallat Lontoo, Iso-Britannia Albertslund, Tanska Kokkola Alingsås, Ruotsi Haag, Alankomaat Cambridge, Yhdysvallat Kööpenhamina, Tanska Jyväskylä Istanbul, Turkki Alingsås, Ruotsi Oulu Bregenz, Itävalta Helsinki Design Week www.helsinkidesignweek.com Ljusdagen 2014 http://belysningsbranschen.se/kalendarium/ljusdagen-2014 International Electric & Automation Show www.ieas.ro/english.html Kuntamarkkinat www.kuntamarkkinat.fi ValoLight www.valomessut.fi Habitare www.habitare.fi 2014 IES Street and Area Lighting Conference www.ies.org/salc The LED Show www.theledshow.com OLEDs World Summit 2014 www.oledsworldsummit.com 100% Design www.100percentdesign.co.uk City under Microscope Albertslund www.luciassociation.org Rakenna-Sisusta-Asu Kokkola www.messu.com Lights in Alingsås workshop www.lightsinalingsas.se Licht 2014 http://licht2014.nl LEDs and the SSL Ecosystem 2014 www.ledsconference.com Lysets Dag 2014 www.conferencemanager.dk/lysetsdag2014 Valo kaupunki -tapahtuma http://valonkaupunki.jyvaskyla.fi/valonkaupunki LED & LED Lighting Exhibition www.ledfuari.com Lights in Alingsås www.lightsinalingsas.se Rakenna-Sisusta-Asu Oulu www.messu.com LpS 2014 – LED professional Symposium + Expo www.led-professional-symposium.com LOKAKUU 1.–3.10.2014 4.–5.10.2014 5.–8.10.2014 9.–11.10.2014 10.–19.10.2014 11.–12.10.2014 14.–15.10.2014 14.–17.10.2014 15.–16.10.2014 15.–17.10.2014 16.–18.10.2014 17.–26.10.2014 19.–21.10.2014 21.–23.10.2014 21.–25.10.2014 23.–25.10.2014 24.–26.10.2014 25.–26.10.2014 27.–30.10.2014 Helsinki Rauma Lontoo, Iso-Britannia Padova, Italia Berliini, Saksa Hämeenlinna Pariisi, Ranska Guangzhou, Kiina Coventry, Iso-Britannia Jokohama, Japani San Diego, Yhdysvallat Kortrijk, Belgia Luzern, Sveitsi München, Saksa Köln, Saksa Eskilstuna, Ruotsi Vantaa Mustasaari Hongkong, Kiina FinnBuild www.finnbuild.fi Rakenna-Sisusta-Asu Rauma www.messu.com PLASA London www.plasashow.com ILLUMINOTRONICA www.illuminotronica.it FESTIVAL OF LIGHTS http://festival-of-lights.de Rakenna-Sisusta-Asu Hämeenlinna www.messu.com ForumLED Europe 2014 www.forumled.com Asian Lighting Exhibition www.aleex.cn/LE Photonex www.photonex.org LED Japan / Strategies in Light www.sil-ledjapan.com IALD Enlighten Americas 2014 www.iald.org/about/events INTERIEUR 2014 www.interieur.be light & sound www.lightandsound.ch/htm/home.htm Strategies in Light Europe www.sileurope.com ORGATEC – Modern Office & Facility www.orgatec.com Light in the City Eskilstuna www.valonkaupunki.jyvaskyla.fi/english/projects/lic/activities Omakoti-messut www.omakotimessut.net Vasara – Pohjanmaan rakennusmessut & Huonekalu 2014 www.vasaramessut.fi Hong Kong International Lighting Fair (Autumn Edition) www.hktdc.com/fair/hklightingfairae-en MARRASKUU 3.–5.11.2014 9.–11.11.2014 11.–14.11.2014 11.–14.11.2014 12.–14.11.2014 19.–20.11.2014 Dubai, Arabiemiirikunnat Berliini, Saksa München, Saksa Moskova, Venäjä Bangkok, Thaimaa Lontoo, Iso-Britannia Light Middle East www.lightme.net IALD Enlighten Europe 2014 www.iald.org/about/events electronica 2014 www.electronica.de Interlight Moscow powered by Light+Building www.interlight.messefrankfurt.ru EcoLightTech Asia 2014 www.ecolighttech.com LuxLive 2014 www.luxlive.co.uk JOULUKUU 5.–7.12.2014 New Delhi, Intia LED Expo 2014 www.theledexpo.com SVS:n kursseja 2014 Tietoja tulevista kursseista seuran verkkosivuilla www.valosto.com VALO 1/2014 59
M – Itella Oyj VALO-lehden tukijayritykset: Halogen Galleria