7 • 2013 SENIOR ARBE TE 25 Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen. TEEMA:Omaishoito kuntoon! 10 Suomen Punaisen Ristin omaishoidon tukitoiminta täytti 20 vuotta. Juhlaseminaarin avasi SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula. 31 Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa. Seuraava numero ilmestyy 7.2.2014 | Lehden teemana on Tutkimuksesta käytäntöön 2
Sisällys Toimituskunta 4 Yhdessä vahvempia! Pirkko Karjalainen 5 Omaishoitoon investointi kannattaa! Kysy&Vastaa 6 Omaishoitajien lomat ja kuntoutus. Omaishoitaja – tiedä oikeutesi Herttakaisa Kettunen 8 10 13 16 18 19 20 22 Leijonaemot toistensa turvaverkkona Herttakaisa Kettunen Suomen Punainen Risti 20 vuotta omaishoitajien rinnalla Herttakaisa Kettunen Päätoimittaja Etäomaishoito mitä se on? Silvo Nybacka Pirkko Karjalainen pirkko.karjalainen@vtkl.fi Tietoa teknologiasta omaishoitajille Hennariikka Intosalmi Toimitus AIJJOOS-hanke II. Ikäihmiset asiantuntijoina Marja-Liisa Nevala Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Suomalainen Ikägallup selvitti: Vanhuuden ikäraja 72 vuotta Leena Valkonen Taitto Setlementtityössä ikäihminen on oman elämänsä asiantuntija Mona Särkelä-Kukko Iäkkäiden omaishoitajaperheiden voimavarat ovat yhteisen elämän perusta E. Kaskiharju, C. Oesch-Börman, S. Kälkäinen, T. Sulander ja S. Heimonen 24 26 27 31 34 36 38 Pirkko Karjalainen (pj.) Arja Kumpu Marjut Lindberg Aaro Peuraniemi Anne Raassina Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen Milka Hellsten Apuväline 2013 -messut. Ajankohtaista apuvälinealalta Herttakaisa Kettunen Vanhustyön keskusliiton toimintakalenteri kevät 2014 Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa Eeva Mehto Kuulumisia EU:sta: Kaiken se kestää, kaiken se kärsii Sirpa Pietikäinen Teknologian kehittäjien on ymmärrettävä vanhusten arkea Hennariikka Intosalmi Kouvolan ikäihmisten neuvosto haastaa kaikki Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 www.vtkl.fi Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. hyvään yhteistyöhön Herttakaisa Kettunen Ilmoitushinnat 2014 40 Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn tavoiteohjelma Leena Valkonen 42 Ikääntyneen hyvä arki kotona Salla Kettunen ja Pia-Maria Haapala 45 Sulon suihkeet 47 Vanhustyön johtajat 48 Keskusliitto tiedottaa 49 Ajan virrassa 52 Starkare tillsammans! Pirkko Karjalainen 53 Då är det bara att gå till kvällsträffen Markku Lehto 54 Ei muuta kuin iltamiin Markku Lehto Ilmoitusmyynti 1/1 s. mv 1270 e 1/2 s. mv 640 e 1/4 s. mv 340 e 1/8 s. mv 185 e 1 lisävärin hinta on 200 e Hintoihin lisätään arvonlisävero 24 % Sari Aarnio Puhelin 044 566 7194 sari.aarnio@tjm-systems.fi Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy Mainosilmoitusaineistot TJM-Systems Oy PL 75 02921 ESPOO Puh. 09 849 2770 aineistot@tjm-systems.fi Tilaushinnat 2014 Kolumni Kannen kuva: Soili Jussila / vastavalo.fi Kuntien kukkarot ovat kutistuneet. Nyt on siitäkin syystä harjoitettava yhteistyötä. Kunnissa toimivien yhteisöjen olisi koottava voimansa. Yhdessä ne voisivat järjestää tilaisuuksia, joihin kutsutaan paikalle kaikki ne, joiden tiedetään tavalla tai toisella kantavan vastuuta läheisen hoidosta, saivatpa hoitotukea tai eivät, kirjoittaa kolumnissaan sivulla 54 Markku Lehto. Vanhustyö 7 • 2013 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,50 e Ilmestyy 7 numeroa vuodessa Sampo 800017-116347 ISSN 0358-7304 Vanhustyö on Aikakauslehtien Liiton jäsen. Olemme myös Facebookissa! 3
Päätoimittajalta Pirkko Karjalainen Yhdessä vahvempia! T ästähän omaishoidossa aina on kyse. Hoidettava ei yksin pärjää, mutta yhdessä omaishoitajan kanssa arki sujuu. Aika usein kohdataan myös tilanne, jossa läheissuhde muuttuukin hoitosuhteeksi, vaikka niin ei haluttaisi. Omaishoitajien ja hoidettavien joukko on hyvin moninainen. On pienten lasten vanhempia, joiden perhe-elämä mullistuu sairaan tai vammaisen lapsen syntymän myötä. On aikuisiässä vammautuneita ja heidän hoitajiaan. On iäkkäitä pariskuntia, jotka ovat aikoinaan luvanneet kestää niin myötä- kuin vastoinkäymiset yhdessä. Omaishoitajuuden moninaisuus on itselleni kirkastunut vasta viimeisten parin vuoden aikana kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistelevan työryhmän myötä. On valjennut myös se, miten monenlaista säädöstä, rajoitetta, huomioitavaa ja tulkittavaa juttua omaishoitajuuteen liittyy. Miten vaikeaa on sovittaa kohtuullisen yhden- ja oikeudenmukaiseen muottiin erilaisiin perhe- ja elämäntilanteisiin sopivat tuen ja palveluiden muodot. Omaishoidon tuen piirissä kunnan kanssa tehdyn omaishoitosopimuksen perusteella on tuoreimpien tietojen mukaan noin 40 000 omaishoitajaa. Heistä hiukan yli puolet on yli 65-vuotiaita ja hoidettavista noin 2/3 on yli 65-vuotiaita. Yleisin omaishoitotilanne on iäkäs omaishoitoperhe. Alle 18-vuotiaita omaishoidon tuella hoidettavista on vuoden 2012 tiedon mukaan 14 %. Muita omaisiaan eri tavoin auttavia on monin verroin. Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin peräti noin 300 000 henkilön olevan omaisensa ns. pääasiallisia auttajia – osa enemmän, osa vähemmän sitovasti. Näiden jo sinänsä suurien lukujen takana on yhtä suuri määrä yksilöllisiä elämäntilanteita, hyviä ja huonoja päiviä, riittävää ja riittämätöntä tukea ja apua. 4 Vanhustyön keskusliiton vajaat kymmenen vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa ”Omaishoito yhteistyönä” selvitettiin iäkkäiden muistisairasperheiden tukemista kokeilemalla hyvin yksilöidysti räätälöityä tuen ja palveluiden kokonaisuutta. Tuloksena oli, että tällaiset perheet hyötyivät merkittävästi saadessaan omaishoidossa avukseen koordinaattorin, joka selvitti perheen elämäntilanteen, avun ja hoidon tarpeen sekä saatavissa olevat julkiset ja yksityiset sekä järjestöjen ja seurakuntien palvelut. Yksilöity tukikokonaisuuden kokoaminen osoittautui myös taloudellisesti edullisemmaksi kuin tilanne, jossa perhe itse etsi apunsa ja tukensa. Omaishoidosta kerrotaan oikeastaan kahdenlaisia tarinoita: hienoja yhdessäselviämisen kokemuksia ja surullisia raskaan taakkansa alla ilman ulkopuolista riittävää tukea nääntyvien ihmisten kokemuksia. Tämä on ehkä liian yksioikoinen päätelmä, mutta tältä keskustelu usein näyttäytyy. Kun perhe – kooltaan ja koostumukseltaan millainen tahansa – valitsee tai joutuu ottamaan omaishoidon omaksi ratkaisukseen, on lähtötilanne usein hyvin epäselvä. Millaisia valmiuksia hoitajalla on oltava, voimmeko elää yhdessä, saanko taloudellista ja muuta tukea? Elämänmuutos on useimmiten todella suuri. Parhaillaan valmisteltavassa kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa on näitä kaikki asioita – niin haasteita kuin mahdollisuuksia arvioitu monelta kannalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden strategioissa omaishoidon merkitystä korostetaan ja sen ennakoidaan olevan tulevaisuudessa aiempaa yleisempää. Jotta tämä todella olisi mahdollista, on omaishoidon erilaisista vaihtoehdoista luotava sellainen kokonaisuus, joka mukautuu omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa yksilöllisiin elämäntilanteisiin.
& vastaa Marja Tuomi Toiminnanjohtaja Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry Kuva: Antero Aaltonen kysy Omaishoitoon investointi kannattaa! Miten liitossa näette, millainen on omaishoitajien tilanne tällä hetkellä. Suomessa arvioidaan olevan noin 1,2 miljoonaa omaistaan ja läheistään auttavaa henkilöä. Niin sanottuja pääasiallisia auttajia on noin 300 000. Tästä määrästä noin 60 000 hoitaa omaistaan, joka ei selviydy arjestaan ilman jatkuvaa tukea. Kysymys omaishoitajien tilanteesta on suhteellinen ja riippuu siitä mihin sitä verrataan. Jos vertaamme Suomen tilannetta sellaisiin maihin kuin Irlanti ja Iso-Britannia, joissa on laadittu kansallinen omaishoidon strategia, niin meillä on parantamisen varaa. Jos taas useisiin Keski- ja Itä-Euroopan maihin, niin tilanteemme voi sanoa olevan kohtalaisen hyvä. Se, että esimerkiksi omaishoitoon voi saada tukea eri lakien kautta, on varsin haastavaa omaishoitajille, joiden oletetaan tuntevan eri lait ja asetukset. On tärkeää, että kunnissa omaishoidosta vastaavat viranhaltijat osaavat neuvoa ja opastaa omaishoitajia asianmukaisesti. Millaisissa asioissa omaishoitajat ottavat yhteyttä liittoon? Liittoon otetaan yhteyttä sekä neuvontapuhelimen kautta että suoraan. Eniten kysymyksiä tulee perusasioista: miten toimia kun omaishoitotilanne on syntymässä tai jo syntynyt, mistä saa tukea ja apua, minkälaiseen tukeen omaishoitajalla on oikeus, miten hakea omaishoidon tukea kunnalta ja miten toimia tilanteessa, jolloin tukea ei ole myönnetty ja miten päätöksestä voi valittaa. Vanhustyö 7 • 2013 Teema, joka nousee säännöllisesti esiin neuvonnassa, on omaishoidossa tarvittavat hoitotarvikkeet. Lääkärin määräämät hoitotarvikkeet ja välineet tulee luovuttaa omaishoitajalle maksutta, ilman omavastuuosuutta ja toimituskuluja. Näissä käytännöissä on suuria eroja kuntien välillä. Millaisia parannuksia omaishoitajien tilanteeseen odotatte kansalliselta omaishoidon kehittämisohjelmalta? Odotukset kehittämisohjelman suhteen ovat suuret. Työryhmän loppukeväällä antama väliraportti vastaa monilta osin liiton tavoitteisiin. Ehkä merkittävimpänä muutoksena liitto pitää omaishoitajien aseman vahvistamista ja heidän yhdenvertaista kohteluaan riippumatta asuinkunnasta. Näin tulee tapahtumaan, mikäli työryhmän esitys yhtenäisistä omaishoidon tuen myöntämisperusteista ja palkkioluokista toteutuu. Tietysti se edellyttää vielä, että toimeenpanoon varataan riittävästi varoja. Merkittävä muutos olisi myös työryhmän esitys siitä, että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään aina omaishoidon mahdollisuus. Työryhmän esittämä ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen, työelämän joustojen kehittäminen ja todellinen mahdollisuus näiden joustojen hyödyntämiseen olisi myös merkittävä ja varsin ajankohtainen parannus. Miten liitto tukee omaishoitajia? Liitolla on tällä hetkellä 71 paikallisyh- distystä Suomessa eli kattava, maanlaajuinen paikallisyhdistysten verkosto. Helsingin keskustoimiston lisäksi meillä on viisi aluetoimistoa aluevastaavineen. Neuvontapuhelimen lisäksi järjestämme lomia sekä omaishoitajille yksin että yhdessä hoidettavien kanssa, vertaistukitoimintaa, omaishoitajavalmennusta ja muuta koulutusta. Liitto julkaisee myös omaa lehteä. Tämän lisäksi yhdistykset saavat yhdistystiedotteita ja Alueviisarin, jossa on tietoa tapahtumista ja koulutuksista. Internet-sivuillamme on kattava materiaalipankki omaishoitoon liittyvistä kysymyksistä. Jos omaishoitajia ei olisi, mitä tapahtuisi? Myös poliittisten päättäjien olisi hyvä pysähtyä miettimään tätä tehdessään omaishoitajia koskevia päätöksiä. Nykyinen hallitus nosti hallitusohjelmassaan omaishoidon kehittämisen ja iäkkäiden kotona tai kodinomaisessa ympäristössä asumisen turvaamisen yhdeksi tavoitteekseen. Samalla kuitenkin kuntien taloudellinen tilanne heikkenee ja esimerkiksi kuntien vastuulla olevaan määrärahasidonnaiseen omaishoidon tukeen ollaan suunnittelemassa leikkauksia useissa kunnissa. Tämä yhtälö ei oikein toimi. Toisaalta tuetaan, toisaalta leikataan. Leikkaamisen sijaan omaishoitoa tulisi tukea entistä laajemmin. Omaishoitoon investointi kannattaa – se tuottaa pitkällä aikavälillä merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle. 5
Teksti: Herttakaisa Kettunen OMAISHOITO Omaishoitajien lomat ja kuntoutus Omaishoitaja – tiedä oikeutesi Omaishoitajan statusta sekä tukia ja palveluita on aina haettava. Ne eivät ole automaattisia. Suomessa yli 300 000 omaishoitajasta vain noin 40 000 saa omaishoidon tukea. Moni ei edes tiedä olevansa oikeutettu siihen. O maishoitajat- ja Läheiset -Liiton omaishoidon arviointimittariston avulla voi testata, onko omaishoitaja ja tulisiko esimerkiksi asiakas ohjata omaishoidon palvelujen piiriin. Mittaristo löytyy liiton kotisivuilta. Omaishoitaja tekee kunnan kanssa sopimuksen omaishoidosta. Voimassa olevan lain mukaan omaishoidon tuesta sopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jonka ajaksi kunta on velvollinen järjestämään hoidettavan henkilön hoidon. Sopimuksessa sovitaan myös erilaisista tukipalveluista, jotka mahdollistavat hoidettava kotona asumisen ja omaishoitajan jaksamisen. Lisäksi oman kunnan sosiaalitoimesta voi myös tiedustella lyhytaikaishoitoa joko tarvittaessa tai säännöllisesti toistuvasti. Myös vertaistuki eri muodossaan on osoittautunut monelle omaishoitajalle hyväksi. Lomaa ja kuntoutusta Omaishoitajuus on usein vaativaa, sitovaa sekä varsinkin sairauden edetessä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaishoitajan onkin tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja hyvin6 voinnistaan, sillä uupunut omaishoitaja ei ole kenenkään etu. On hyvä pitää kiinni esimerkiksi omista ystävistään ja harrastuksistaan, ja pyrkiä jakamaan hoitovastuuta muiden kanssa. Jokaisella omaishoitajalla tulisi olla mahdollisuus palautua ja kerätä voimia ja päästä esimerkiksi lomalle. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto järjestää vuosittain 16–18 omaishoitajalomaa yhteistyössä Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry:n, Solaris-lomat ry:n ja Hyvinvointilomat ry:n kanssa. Nämä järjestöt ovat ns. sosiaalisia lomajärjestöjä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä. Lomat järjestetään Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Lomajärjestö myöntää lomalaisille lomatuen, joka kattaa pääosan loman hinnasta. Lomalle lähtijä maksaa omavastuun ja matkat. Joillekin lomille voi lähteä yhdessä hoidettavan kanssa. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitosta kerrotaan, että näille lomille osallistuu vuosittain noin 350–400 omaishoitajaa. Ja palautteiden mukaan yli 90 % osallistuneista on erittäin tyytyväisiä lomaansa. Kela järjestää omaishoitajille kuntoutuskursseja sekä yksilö- että parikursseina. Kuntoutuskurssit on tarkoitettu omaishoitajina päivittäin toimivil- le, jotka jonkin sairauden ja/tai mahdollisten uupumusoireiden vuoksi tarvitsevat kuntoutusta. Edellytyksenä on, että omaishoitajan toimintakykyä voidaan turvata tai parantaa suunnitellulla kuntoutuksella. Omaishoitajat voivat olla eri-ikäisiä eikä omaishoidon tuen saaminen ole edellytys valinnalle. Omaishoitajuus on usein vaativaa, sitovaa sekä varsinkin sairauden edetessä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton vuoden 2014 lomat löytyvät liiton sivuilta kohdasta Lomat ja kuntoutus. Liiton omaishoitajalomilla on aina mukana liiton kouluttama lomaohjaaja omaishoitajaryhmää varten. Loma- ja kuntoutuskurssiopas ilmestyy tammikuun alussa. Lisätietoja lomista: kaisu.ylikoski@omaishoitajat.fi p. 020 780 6533. www.omaishoitajat.fi
Kuka on omaishoitaja? Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajaksi henkilön, ”joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.” Tämän määritelmän sisään mahtuu suuri 300 000 omaishoitajan joukko. Laki omaishoidon tuesta (937/2005) puolestaan määrittelee omaishoitajaksi henkilön, joka ”… on hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen.” Vuonna 2013 sopimusomaishoidon piirissä oli noin 40 000 omaishoitajaa eli vain pieni osa koko valtavasta omaishoitajien joukosta. Omaishoidon tuki on lakisääteinen hoidettavan sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä kunta on vastuussa tätä tarkoitusta varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tuki perustuu kunnan päätökseen, jonka pohjalta omaishoitosopimus tehdään. Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoitajan hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tuen hoitopalkkio määritellään työkorvaukseksi (ei palkaksi) ja se on veronalaista tuloa. Vanhustyö 7 • 2013 Yli puolet omaishoitosopimuksen kunnan kanssa tehneistä ja valtaosa hoidettavista on 65 vuotta täyttäneitä. Omaishoitajista oli noin 70 % naisia ja omaishoidettavista noin 56 % miehiä vuonna 2012. Työssäkäyvien omaishoitajien osuus on noin 17 %. Tällä hetkellä, syksyllä 2013, Suomessa on meneillään useita omaishoitajien asemaan vaikuttavia, samanaikaisia uudistusprosesseja. Omaishoitajien kannalta merkittävin niistä on Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma, jota kahdeksi vuodeksi asetettu työryhmä jo viimeistelee. Tämän lisäksi esim. kesällä 2013 voimaantullut vanhuspalvelulaki, valmisteilla olevat kunta- ja palvelurakenneuudistus, sosiaalihuoltolaki, valtionosuusuudistus ja vammaislainsäädäntö vaikuttavat omaishoitajien asemaan. Tärkeää olisi, että uudistuksia suunniteltaessa ja lainvalmistelutyössä katsottaisiin riittävän varhaisessa vaiheessa, että uudistukset tukevat toisiaan ja lopputulos selkiyttäisi nykyistä tilannetta. Lähde: Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 7
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Kati Vaari OMAISHOITO Leijonaemot – toistensa turvaverkkona Leijonaemot ovat erilaisia vanhempia joita yhdistää joukko erityislapsia. Ilman lapsiansa he eivät olisi kohdanneet. Tänä päivänä he ovat toistensa turvaverkko. L eijonaemot ry on perustettu vuonna 2005. Toiminta sai alkunsa jo vuonna 2001, kun perustajajäsenet tapasivat toisensa sairaiden lasten vanhemmille tarkoitetuilla, erilaisten diagnoosien alla toimivilla keskustelupalstoilla internetissä. Pian joukko oli kasvanut seitsemään äitiin, jotka tapailivat ja kirjoittivat toisilleen intiimeistäkin tunteista. He ottivat itselleen nimeksi Leijonaemot. Leijonaemoista kuusi äitiä halusi kertoa oman tarinansa erityislapsen äitinä olosta. Näin syntyi kirja Leijonaemojen tarina. Samoihin aikoihin perustettiin Leijonaemot ry. Yhdistys tarjoaa monenlaista tukea ja toimintaa erityslapsiperheille. – Kaikessa Leijonaemojen toiminnassa on keskeisenä ajatuksena erityislapsiperheiden vanhempien jaksaminen ja tukeminen, kertoo Leijonaemot ry:n jäsensihteeri Kati Vaari. Käytännön apua arkeen Leijonaemojen toimintaa on kuukausittain eri kaupungeissa kokoontuvat vertaisryhmät, Voimauttava Vertaistuki -päivät sekä Voimauttava Vertaistuki -viikonloput. 8 Lisäksi Tukilinjan rahoittama pilottihanke, Leijonapartio, vie apua vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten perheille. Avun tuojina ovat vapaaehtoiset ja apu voi olla esimerkiksi kodin siivoamista, ruoan laittamista, hakemusten täyttämistä esim. Kelaan tai sosiaalivirastoon. – Perheet kaipaisivat usein ihan yksinkertaista käytännön apua. Jonkun joka hoitaisi sisaruksia hetken, jonkun joka tekisi ruuat, pesisi pyykit tai siivoisi. Yksinkertainen ruokakaupassa käyntikin voisi olla monesti se ratkaisevan tärkeä apu jolla selvittäisiin seuraavaan viikkoon, Kati Vaari toteaa. Kuunteleva puhelin Leijonaluuri tarjoaa vertaistukea erityisesti niille vanhemmille, joilla ei lapsen sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollista osallistua muuhun toimintaan, joko käytännön syistä tai voimavarojen puutteesta johtuen. Myös sosiaalisessa mediassa leijonaemot ovat aktiivisia.
Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen elämästä löytyy arjen onnellisuus. Positiivinen energia jota Leijonaemojen tapahtumien jälkeen voi muistella, kantaa pitkälle. Myös miehiä mukana Kati Vaari kertoo, että leijonaemojen toiminta on viime vuosina laajentunut todella nopeasti. Jäsenmäärä on kasvanut ja tapahtumat lisääntyneet. Leijonaemojen ikähaitari on varsin laaja, painottuen kuitenkin pienten lasten sekä kouluikäisten vanhempiin. Mukana on kuitenkin myös aikuistumassa olevien erityislasten vanhempia ja myös heitä, joiden lapsi on menehtynyt. – Miehiä on mukana jo mukavan paljon, tänä vuonna olemme järjestäneet ensimmäisen vain isille suunnatun Voimauttava Vertaistuki -viikonlopun. Aiemmin isiä on ollut mukana parisuhdeviikonlopuissa sekä päivissä, sekä kaikessa muussakin toiminnassa. haluaisimmekin kertoa että elämä jatkuu erilaisena, mutta on täysin mahdollista selvitä. Monissa erityislapsiperheissä eletään melko tavallista lapsiperheen arkea, omilla erityisillä mausteillaan. Leijonaemot ry toivoo, että sosiaalityöntekijät kohtaisivat erityislapsiperheitä aidosti neuvomalla ja ohjeistamalla. He ovat ammattiryhmä, joka voisi tavata erityislapsiperheet akuutissa vaiheessa ja jakaa tietoa perheille lakisääteisistä tukimuodoista ja eduista. – Kriisissä olevan perheen vastuulla ei saisi olla itse etsiä tietoa, vaan tieto ja tuet pitäisi tuoda heille ulkopuolisen tahon puolelta. Tähän kaivattaisiin valtakunnallisesti ryhtiliikettä, apu ja tuki pitää tarjota perheelle, ei niin et- tä perheiden pitää itse etsiä tukitoimia. Kati Vaari itse on nelilapsisen perheen äiti, omaishoitaja. Leijonaemojen kautta hän on löytänyt diagnoosirajatonta vertaistukea, käytännön neuvoja ja ystäviä. Käytännön tieto on helpottanut eri tukimuotojen ja arjen sujuvuuden löytymistä. – Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen elämästä löytyy arjen onnellisuus. Positiivinen energia jota Leijonaemojen tapahtumien jälkeen voi muistella, kantaa pitkälle. Leijonaemojen kautta olen tutustunut myös moniin erilaisiin ihmisiin, nämä ihmissuhteet ovat todellinen rikkaus. Lisätietoja: www.leijonaemot.fi Erityislapsiperheen arki Kati Vaari toteaa, että erityislapsiperheiden vanhempien arki on usein sairaanhoitajana, fysioterapeuttina, taksikuskina jne. toimimista. – Suurimmaksi ongelmaksi monissa keskusteluissa nouseekin se, ettei ole aikaa olla äiti tai isä. Arki pitää suorittaa, kaikesta pitää selviytyä. Omasta itsestä tai parisuhteesta huolehtiminen jää herkästi sairaala- ja kuntoutusmaailman varjoon. Apua on periaatteessa tarjolla, jos osaa itse sitä oikeasta paikasta pyytää. Mutta avun toteutus käytännössä ontuu monilla tavoin. Toisaalta taas, erityislapsiperheen arki voi olla hyvinkin tasapainoista, onnellista ja hyvää lapsiperheen arkea. – Erityisistä piirteistä elämässä tulee osa arkea, sitä ihan tavallista elämää kyseiselle perheelle. Perheille joissa erityisyys lapsella on uusi asia, Kati Vaari on Leijonaemot ry:n jäsensihteeri, omaishoitaja ja nelilapsisen perheen äiti. Vanhustyö 7 • 2013 9
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Johannes Wiehn / Suomen Punainen Risti OMAISHOITO Suomen Punainen Risti 20 vuotta omaishoitajien rinnalla Suomen Punainen Risti aloitti omaishoitajien tukitoiminnan pienimuotoisena Kotimies -kokeiluna 20 vuotta sitten. Kotimiestoiminnasta siirryttiin ammatilliseen lomitukseen, joka jatkui kuudentoista vuoden ajan. Kun lomitustoiminta päättyi, ei SPR unohtanut omaishoitajia vaan alkoi kehittää heidän tukemistaan vapaaehtoistensa avulla. T oiminnassa alusta alkaen mukana ollut omaishoidon tukitoiminnan koordinaattori Sisko Aalto muistelee, kuinka hän sai vuonna 1992 tehtäväkseen silloiselta esimieheltään, Eero Pikkujämsältä, suunnitella omaishoitajien tukitoimintaa. – Aloitimme omaishoitajien tukemisen Kotimieskokeilulla yhteistyössä Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n ja Folkhälsanin kanssa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Kotimieskokeilu käynnistyi vuonna 1993 viidellä paikkakunnalla Helsingissä, Keravalla, Tampereella, Turussa ja Alajärvellä, joissa rekrytoitiin, koulutettiin ja ohjattiin vapaaehtoisia. Tavoitteena oli, että vapaaehtoiset ovat hoidettavan seurana omaishoitajan käydessä esimerkiksi asioilla. – Heti toiminnan suunnittelun alkuvaiheessa tuli esille se, että omaishoitajat tarvitsevat vapautuksen ja hengähdyshetken arkeen eli sijaishoitajia juuri kotiin. Pian kuitenkin huomattiin, että tarvittiin ammattilaisia, jotka ”lomittavat” omaishoitajia. Näin SPR käynnisti ammatillisen lomitustoiminnan, joka jatkui seuraavat 10 16 vuotta. Sisko Aalto kertoo, että lomittajat olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Lomituspalvelujen käyttö lisääntyi huomattavasti, kun Punainen Risti lähti mukaan valtakunnalliseen omaishoidon palvelusetelikokeiluun vuonna 1995. Se antoi perustaa ja näkökulmaa omaishoitajien lomitusmallien suunnitteluun sekä arvokasta tietoa omaishoitajien jaksamisesta, omaishoitotilanteista ja arjen vaikeuksista. Lomitustoiminnasta omaishoitajien tukemiseen Punaisen Ristin lomitustoimintaa alettiin vaiheittain supistaa vuonna 2006. Jo vuonna 2003 oli Raha-automaattiyhdistys antanut ohjeistuksen, etteivät RAY-avustus ja palveluseteli sovi yhteen omaishoidossa. Vuonna 2006 rajoitus ulotettiin koko lomitustoimintaan. Sisko Aalto kertoo, että taustalla vaikutti muun muassa hankintalainsäädäntö, jonka mukaan RAY:lta saatu tuki vääristää vapaata kilpailua palveluntuotannossa. Niinpä vuoden 2006 aikana lähdettiin kehittämään laajemmin omaishoitajien tukemista vapaaehtoisvoimin. Lopullisesti varsinainen lomitustoiminta tuli tiensä päähän vuonna 2009. Huippuvuosina Punaisella Ristillä oli lomitustoimintaa lähes kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Palveluja käyttivät tuhannet omaishoitoperheet. Esimerkiksi vuonna 1998 kertyi pääkaupunkiseudulla kaikkiaan 4 760 asiakaskäyntiä, kestoltaan yhteensä yli 18 500 tuntia. – Olemme tehneet uraauurtavaa työtä ja se onkin järjestöjen tehtävä. Järjestöt käynnistävät hankkeita, tuovat esiin tarpeita ja luovat uusia malleja, Sisko Aalto kertoo. Vapaaehtoiset omaishoitajien tukena – Vapaaehtoiset ovat keskeinen osa Punaisen Ristin nykyistä omaishoitotoimintaa ja heitä on koulutettu vuosien aikana tuhansia, kertoo Sisko Aalto. Aktiivivapaaehtoisia, sellaisia, jotka ovat säännöllisesti omaishoitajien tukitoiminnassa mukana, on yli 300 useal-
Omaishoito koskettaa varmasti meitä jokaista, ainakin jossain elämän vaiheessa. Suomalaisista joka viides auttaa omaistaan tai läheistään säännöllisesti ja määrä kasvaa koko ajan. la eri paikkakunnalla. Omaishoitajille on tarjolla erilaista vapaaehtoisvoimin vedettyä virkistys- ja ryhmätoimintaa, koulutusta, tapaamisia ja juhlia. Punaisen Ristin tavoitteena on kuunnella läheisiään hoitavien tarpeita ja vastata niihin. Esimerkiksi Kanssakulkijavapaaehtoiset toimintamalli on syntynyt näin; palvellaan erityisesti niitä omaishoitajia, joiden on vaikea irrottautua kotoa. – Kanssakulkija-malli toimii niin, että vapaaehtoinen, usein kaksi, menee omaishoitajan kotiin. Tarkoituksena on, että siellä tehdään, mitä halutaan ja mikä tuntuu hyvältä. Ja tavoitteena on, että hoitaja ja hoidettava pääsevät ulos ja pois neljän seinän sisältä. Kun vapaaehtoistyötä tehdään pareittain, on mahdollista antaa toinen toiselle tukea, jos vastaan tulee haasteellinen tilanne. Samoin toinen voi olla hoitajan ja toinen hoidettavan kanssa. – Olemme myös yrittäneet saada lisää miehiä toimintaan mukaan. Ja onneksemme vapaaehtoistoiminnassa on miehiä, jotka puhuvat asian puolesta ja tekevät paljon etsivää työtä. Omaishoitajien tukitoimintaan tulee mukaan vapaaehtoisia SPR:n omien koulutusten kautta. Sisko Aalto kertoo, että tärkeää on löytää juuri oikeanlaisia ja asiaan sitoutuneita vapaaehtoisia. Tässä ovat suurena apuna Punaisen Ristin osastojen vapaaehtoiset ja työntekijät ympäri Suomen. – Tällä hetkellä meillä on hyvin pitkälti seniori- ja keski-ikäisiä vapaaehVanhustyö 7 • 2013 Suomen Punaisen Risti on jo 20 vuoden ajan tukenut omaishoitajia. Tukitoiminnan koordinaattori Sisko Aalto (toinen oik.) on ollut omaishoitajien tukitoiminnassa mukana sen alusta alkaen. toisia ja yhä enemmän on tullut nuorempia. Tavoitteenamme onkin antaa tietoa omaishoitajuudesta ja saada nuoria mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitosten kautta toteuttamaan tapahtumia ja virkistystilaisuuksia yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Haasteena on ollut myös se, miten tavoittaa omaishoitajia. – Omaishoitajahan ei aina edes miellä olevansa omaishoitaja, koska läheistä hoidetaan pyyteettömästi ja rakkaudesta. Omaishoito koskettaa varmasti meitä jokaista, ainakin jossain elämän vaiheessa. Suomalaisista joka viides auttaa omaistaan tai läheistään säännöllisesti ja määrä kasvaa koko ajan, Sisko Aalto toteaa. Punaisen Ristin omaishoitajia tukeva toiminta täydentää kuntien palveluita auttamalla läheisiään hoitavia jaksamaan. Painopisteenä on ehkäistä uupumista ja tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät muuten saisi mitään tukea. Toiminnalla on tarkoitus tavoittaa ja tukea kaikkia omaistaan tai läheistään hoitavia henkilöitä riippumatta siitä, saavatko he kunnallista omaishoidontukea. Punainen Risti haluaa, että omaishoitajat ovat tasaarvoisessa asemassa kunnan palvelujen käyttäjinä. 11
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Paula Paukku / Suomen Punainen Risti SPR:n omaishoitajien tukitoiminnan 20 -vuotisjuhlaa vietettiin Helsingissä Laaja joukko omaishoitajia ja heidän tukijoitaan kokoontui Suomen Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan 20-vuotisjuhlaseminaariin Helsinkiin 23. marraskuuta. Seminaarin avasi SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula. O maishoidon kansallisesta ke- tenkin ongelmana määrärahojen riit- oltiin kuitenkin melko yhtä mieltä, ethittämisestä puhui Itä-Suomen tävyys. Kaikki omaishoidon tuen pii- tä ammattihenkilöstö on tärkeässä rooaluehallintoviraston ylijohtaja riin kuuluvatkaan omaishoitajat eivät lissa omaishoitotilanteita arvioitaessa ja Elli Aaltonen, joka toimii myös omais- saa tukea. Ongelma on valtakunnalli- seurattaessa. Lisäksi seminaarissa puhuivat avushoidon kansallisen kehittämistyöryh- nen. Samaan aikaan on valtakunnallisena tavoitteena kuitenkin se, että jokai- tusvalmistelija Anne Kukkonen Rahamän puheenjohtajana. Työryhmä sai ohjelman toimeen- nen voisi halutessaan elää omassa ko- automaattiyhdistyksestä, SPR:n Kokemäen osaston puheenjohtaja Juhani panoon liittyvän väliraportin valmiik- dissaan huonokuntoisenakin. Omaishoidon tuen rahallisen osuu- Merikallio, SPR:n omaishoidon koorsi kesäkuussa, jonka jälkeen se lähetettiin lausunnolle eri tahoille. Välira- den siirto Kelaan jakoi kyselyyn vastan- dinaattori Sisko Aalto sekä omaishoiportti sai lausunnonantajilta myönteistä neiden mielipiteitä kaikkein eniten. Siitä taja Essi Kaila. palautetta sen strategisten painopisteiden valinnasta. Omaishoidon arvostuksen korosta-minen ja omaishoidon nostaminen hoitomuodoksi muiden hoitomuotojen rinnalle nousi useimmissa lausunnoissa esille, totesi Aaltonen puheessaan. Seminaarissa julkistettiin myös tulokset omaishoidon kyselystä, jonka SPR teki 60 yhteistyökunnalleen tänä keväänä. Kyselyssä selvisi, että omaishoidon tilanne on yhteistyökunnissa keskimääräisesti hyvä ja omaishoitajien tekemää työtä arvostetaan. Paikalla juhlaseminaarissa oli niin omaishoitajia kuin omaishoitajien tukihenkilöitä. Musiikista vastasi Kaartin soittoMonissa kunnissa on kui- kunnan varusmiesyhtye. 12
Teksti: Silvo Nybacka Kuvat: Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry OMAISHOITO Etäomaishoito mitä se on? Lapsuuden koti ja vanhemmat ovat kaukana. Jotta heidän asuminen kotona onnistuu, täytyy siellä käydä usein auttamassa. Kyse on etäomaishoivasta, jossa etäomaishoitaja hoivaa ja huolehtii etäisyyksien päähän. L iisa muutti 70-luvulla kotoaan kaupunkiin opiskelemaan. Valmistuttuaan hän sai kaupungista työpaikan, perusti perheen ja jäi asumaan sinne. Synnyinkodissaan, joka sijaitsee 120 kilometrin päässä, Liisa kävi perheineen loma-aikoina ja juhlapyhinä. Vanhemmat jäivät eläkkeelle ja Vanhustyö 7 • 2013 halusivat edelleen asua omassa kodissaan. Viime aikoina Liisan isä on alkanut kärsiä muistiongelmista. Hänellä todettiin Alzheimerin tauti ja Liisan äiti on hoitanut miestään. Äidillä on kuitenkin nivelreuma, joten selviytyminen kotona on hankalaa. Liisa matkustaa viikonloppuisin auttamaan vanhempiaan. Hän siivoaa, pesee pyykin, käy kaupassa ja valmistaa ruokaa seuraavan viikon tarpeiksi. Joskus Liisan tai hänen miehensä Veikon täytyy myös viikolla käydä auttamassa Liisan vanhempia. Puhelimella vanhemmille soitetaan joka päivä ja varmistetaan, että kaikki on hyvin. 13
Etäomaishoiva on sitovaa toimintaa, omaiseen saatetaan olla yhteydessä jopa päivittäin, sillä asioita on hoidettavana jopa päivittäin. Liisa on tyypillinen etäomaishoitaja. Monet auttavat tai pitävät huolta etäältä läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. He hoitavat läheisensä asioita myös puhelimen ja etäteknologian avulla. Etäomaishoitaja voi olla läheisensä lapsi, isä tai äiti, sisar tai veli, muu sukulainen tai ystävä. Etäomaishoiva on vähiten tunnettu omaishoitajuuden muoto, ja sillä ei ole virallista tarkkarajaista määritelmää. Tyypillistä on, että etäomaishoiva vaatii jatkuvaa sitoutumista ja on usein sekä taloudellisesti että henkisesti varsin raskasta. Omainen voi matkustaa joka viikonloppu huolehtimaan läheisestään auttaen kodinhoidollisissa ja ruokahuollon tehtävissä, ja siten varmistaa läheisensä pärjäämisen seuraavan viikon aikana. Viikolla etäomaishoitaja on jatkuvasti yhteydessä läheiseensä puhelimitse tai muita sähköisiä keinoja käyttäen. sessaan ”Etäomaishoitajien toiminta ja velvollisuudentunto Suomessa” ilmiötä. 1) kunnan palvelujärjestelmä ei tunnista etäomaishoitajia eikä tee heidän kanssaan omaishoitosopimuksia 2) yhteiskunta ei tunnista etäomaishoivaa, eikä sen tueksi ole lainsäädäntöä samalla tavoin kuin esimerkiksi sairaan lapsen hoitamisesta säädetyt palkalliset vapaat 3) tietokatkokset omaishoidettavan tilanteesta, erityisesti silloin, kun kunnan palvelujärjestelmä ei tunnista etäomaishoitajaa ensisijaiseksi tuen antajaksi läheisten joukossa. Etäomaishoitajien haastattelujen mukaan keskeisimpiä ongelmia heidän kannaltaan ovat: Haastateltavat halusivat lisätä tietoa etäomaishoivasta niin kunnan, yhteiskunnan, kansalaisten, kuin etäomaishoitajien keskuudessa. Työssäkäyvät etäomaishoitajat tulisi oikeuttaa vastaaviin lakisääteisiin joustoihin kuin pienten lasten vanhemmat. Kunnallisten palvelujärjestelmien olisi tuettava myös toiselta paikkakunnalta alueelleen tehtävää omaishoitoa. Tiedonkulun parantamiseksi ehdotettiin suojattua internet-portaalia, jonne voitaisiin etäomaishoidettavan luvalla siirtää ajantasaista tietoa hänen tilanteestaan. Tällaisen toiminnan edellytyksenä on luonnollisesti etäomaishoitajan osallistuminen hänen tuettavaansa koskeviin hoitoneuvotteluihin, mitä jo tapahtuukin tietyissä kunnissa esimerkiksi videoneuvotteluyhteyden kautta. Mitä etäomaishoitaja tekee? Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n Etäomaispuoti-hankkeessa kehitetään toimintaa etäomaishoitajien tukemiseen. Tätä varten tehtiin etäomaishoitajille suunnattu kysely, jolla selvitettiin etäomaishoitajien profiilia, tilannetta sekä toiveita. Etäomaishoitaja on yleisimmin 41–65 -vuotias työssä käyvä nainen. Yleisimmin hoidetaan omia vanhempia. Muita hoi- Tutkittua tietoa Vuonna 2010 valmistuneen tutkimuksen mukaan etäomaishoitajia on Suomessa noin 65 000 henkeä. Etäomaishoivaa on tutkittu Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n Paletti-projektin toimesta vuonna 2011. Tutkija Petri Vuorijärvi PohjoisSuomen sosiaalialan osaamis- Puotitekijä Silvo Nybacka sekä ja projektipäällikkö Minna Salminen Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:stä keskuksesta selvitti tutkimuk- esittelemässä etäomaishoitajuutta kauppakeskus Kapteenissa Oulunsalossa. 14
dettavia ovat mm. sisarukset tai puolison vanhemmat. Etäomaishoitaja toimii usein pääasiallisen auttajana mutta hänellä saattaa olla sisko, veli tai muu läheinen, joka osallistuu toimintaan. Tärkein avun muoto on henkinen hyvinvointi kyselyn mukaan. Muita asioita, joissa etäomaishoitaja avustaa ovat raha-asioiden hoito, asiointiapu, esim. kaupassa tai pankissa käynti, sairauden/terveyden hoitoon liittyvä apu ja ohjaus ja neuvonta. Myös yhteydenpito kunnan työntekijöihin, lääkkeistä huolehtiminen, siivous, kuljetuksissa avustaminen ovat yli kolmanneksella etäomaishoitajista huolehdittavana. Etäomaishoiva on sitovaa toimintaa, omaiseen saatetaan olla yhteydessä jopa päivittäin, sillä asioita on hoidettavana jopa päivittäin. Yleisimmin auttaminen tapahtuu arkisin tai viikonloppuisin. Yhteyden pidossa etähoidettavaa käytetään yleisimmin puhelinta. Nettiyhteys on vielä harvoin käytössä. Mitä etäomaishoitaja kaipaa? Apua akuuttiin tilanteeseen, ohjausta, neuvontaa ja koulutusta ja vertaistukea kaivattiin. Myös keskusteluapu, apua arkeen, virkistystoiminta ja työjärjestelyt ja -joustot koettiin tarpeellisiksi. Etäomaishoitajat odottavat apua eniten kunnalta, mutta myös omaishoitajayhdistyksen ja liiton rooli koettiin tärkeäksi. Apua odotettiin myös seurakunnalta, yksityisiltä palveluntarjoajilta, omaisilta ja perheeltä sekä toisilta etäomaishoitajilta ja ystäviltä, tutuilta ja naapureilta. Huolta ja stressiä etähoitotilanne aiheuttaa usein, mutta auttaminen koettiin kuitenkin normaaliin arkeen kuuluvana. Kuormituksen luonne on henkistä ja omaan ajankäyttöön ja jaksamiseen vaikuttavaa. Työstä vapaata oli ottanut tarvittaessa lähes puolet vastaajista. Kolmannekselle etäomaishoitajuus ei ole vaikuttanut työhön. Taloudelliseen tilanteeseen se oli vaikuttanut jonkin verran. Omaan vapaa-aikaansa etäomaishoitajat kokivat tilanteen vaikuttaneen joko jonkin verran tai melko paljon. Sosiaalisten suhteiden vastaajat kokivat pysyneen entisellään lähes ennallaan. Faktaa etäomaishoitajista Suomessa on n. 65 000 etäomaishoitajaa, jotka useimmiten hoitavat toisella paikkakunnalla asuvaa iäkästä vanhempaansa. Etäomaishoitajista suurin osa on keski-ikäisiä ja yli puolet kokopäivätyössä käyviä. Kyselyn mukaan useimmiten etäomaishoitaja on nainen. Lisätietoja: www.oulunseudunomaishoitajat.fi
Teksti: Hennariikka Intosalmi Kuvat: KÄKÄTE-projekti TEKNOLOGIA Tietoa teknologiasta omaishoitajille Konstikoppa kiertää ympäri Suomen Arkea helpottamaan tarkoitetut teknologiset laitteet kiinnostavat monia ikäihmisiä ja omaisia. Niistä on kuitenkin melko huonosti tietoa saatavilla, eikä laitteita pääse helposti itse kokeilemaan. KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia) kokoama Konstikoppa matkaa parhaillaan eri puolilla Suomea. K onstikoppa on kiertävä ikäteknologianäyttely, jonka tarkoitus on levittää tietoa ikäihmisten elämää ja asumista helpottavista teknisistä tuotteista. Konstikoppaan on valittu yksitoista sellaista laitetta, jotka ovat helppoja ottaa käyttöön, kooltaan pienehköjä ja hinnaltaan kohtuullisia. Kyse on kokeilusta, ja Konstikopan ensimmäiseksi kohderyhmäksi on valittu omaishoitajat ja -hoidettavat. KÄKÄTE-projektin vuonna 2012 teettämässä kyselyssä kävi ilmi, että kolme neljästä iäkästä omaistaan hoitavasta koki, että heillä ei ole riittävästi tietoa teknologisista ratkaisuista. Muita hankinnan esteitä olivat epävarmuus siitä, vastaako ratkaisu tarpeeseen sekä kokeilumahdollisuuden puuttuminen. Konstikoppa on kiertänyt Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton paikallisyhdistyksissä syyskuusta alkaen. Tähän men- nessä se on vieraillut Kuopiossa, Mikkelissä, Ivalossa ja Varkaudessa, ja matka jatkuu tänä vuonna vielä ainakin Joensuun seudulle ja Kauhajoelle. Kokeilu jatkuu vuoden 2014 huhtikuuhun, ja suuren kysynnän vuoksi lähes kaikki ajat on jo varattu. Kevään jälkeen KÄKÄTE-projektissa päätetään jatkosta. Haaveissa siintävät erilaisilta ikäteknologian alueilta kootut tai eri kohderyhmille räätälöidyt Konstikopat. Myös KÄKÄTE-projektin järjestämässä käyttäjäpaneelissa osallistujat arvioivat joitakin Konstikoppaan sopivia laitteita. 16
Konstikopan sisältönä on apuvälineitä, kuten muistuttava lääkeannostelija, avustajankutsulaite ja kuunteluvahvistin eli kommunikaattori. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat voisivat käyttää niitä työssään. Konstikopan sisältönä on apuvälineitä, kuten muistuttava lääkeannostelija, avustajankutsulaite ja kuunteluvahvistin eli kommunikaattori. Lisäksi mukana on tavallisista kaupoista löytyviä, asumiseen liittyviä tuotteita, kuten liesipalovaroitin, esineiden paikannin ja pieniä yövalaisimia. Mukana on myös turvalaitteita kuten hälytinmatto, ovija ikkunahälytin, sekä lyhytaika-ajastin. Laitteiden lisäksi koppaan on koottu tietoa muista samankaltaisista tuotteista. Uusia, kotona-asumisen tueksi soveltuvia tuotteita tulee markkinoille jatkuvasti. Konstikopan yksi tarkoitus onkin herättää ajattelemaan apuvälineitä uudella tavalla ja rohkaista tutus- tumaan uusiin laitteisiin ja kysymään niistä myös muualla. Hyödyllistä hypistelyä Konstikoppa on saanut hyvän vastaanoton. Tärkeimpänä on pidetty sitä, että tilaisuuksissa pääsee todella kokeilemaan ja hypistelemään laitteita. Vain painikkeita kokeilemalla ja hälytysääntä kuuntelemalla voi saada käsityksen siitä, voisiko tuote sopia omaan käyttöön. Esitteen kuvasta tai verkkokaupan teksteistä ei saa samanlaista käsitystä. Omaishoitajan työ on hyvin sitovaa, ja tilaisuuksissa onkin kiitelty sitä, että laitteet tulevat lähelle, omalle kylälle, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Omaiset eivät kuitenkaan ole ainoita, joilta puuttuu tietoa saatavilla olevista laitteista. Myös monet vanhustyön työntekijät ovat oppineet uutta. Lähes kaikkia mukana olevia laitteita on pidetty hyödyllisinä, mutta eniten omaishoitajia ovat kiinnostaneet kutsulaite ja erilaiset yövalot. Eniten kysytään laitteiden toiminnasta, hinnasta sekä mahdollisista hankintapaikoista. – Konstikoppaan tutustuneet suosittelisivat vastaavaan tilaisuuteen osallistumista muillekin omaishoitajille, kertoo suunnittelija Jaana Nykänen, joka on kerännyt Konstikoppa-kierroksesta palautetta ja haastatellut myös paikallisyhdistysten vastuuhenkilöitä. – Kokeilu on ollut KÄKÄTE-projektillekin jännittävä, sillä laitteet matkaavat laukussa eri puolille Suomea ilman, että kukaan meistä laukun koostajista on mukana! Mistä apuvälineitä saa? Kysy aina ensin kunnan kautta: toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumiskyvyn tueksi tarvittavia laitteita on mahdollista saada apuvälinepalveluiden kautta. Laitteiden myöntämisperusteet vaihtelevat paljon. Jos et tiedä, mistä aloittaa, terveyskeskus tai sosiaalitoimen vammaispalvelut neuvovat eteenpäin. Monia välineitä saa myös lainaksi. Jos haluat ostaa apuvälineitä itse, niitä myyvät esimerkiksi apuvälinemyymälät (Aviris, Respecta) sekä monet tavalliset kaupat ja verkkokaupat (esimerkiksi suomalaiset Dementia Online Shop, Suomen Apu-Tuote, lisäksi paljon ulkomaisia). Apuvälineet palvelusuunnitelmassa Palvelusuunnitelma on kunnan sosiaaliviranomaisten kanssa laadittava suunnitelma, johon kirjataan ne avun, tuen ja kuntoutuksen muodot, joita asiakas tarvitsee selviytyäkseen arjessa. Palvelusuunnitelma on tehtävä, jos esimerkiksi omaishoitoperhe saa toistuvasti tai säännöllisesti apua kunnallisista kotipalveluista tai hoidettava käy kuntoutuksessa. Suunnitelma tarkistetaan määräajoin sekä palvelutarpeen muuttuessa oleellisesti. Myös iäkkään henkilön omat näkemykset esimerkiksi apuvälineiden tarpeesta on kirjattava suunnitelmaan. Palvelusuunnitelmasta on lisää tietoa esimerkiksi laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaissa). Vanhustyö 7 • 2013 KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) on Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton yhteinen viisivuotinen projekti, jonka tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä. Projekti toimii vuosina 2010–2014 ja sitä rahoittaa RAY. 17
Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita. Eloisa ikä on RAY:n avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa vuosina 2012–2017. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Teksti: Mona Särkelä-Kukko Kuva: Alejandro Lorenzo Setlementtityössä ikäihminen on oman elämänsä asiantuntija I kääntyminen on arvokasta, aktiivista ja turvallista silloin, kun ikääntyneet ovat asiantuntijoita heitä itseään koskevissa toiminnoissa ja päätöksenteossa. Ikääntyneiden läsnäolon, kokemusten ja osaamisen tulisi olla tärkeitä voimavaroja lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassamme. Kuitenkin Suomessa on suuri joukko ikääntyneitä, jotka tuntevat yksinäisyyttä, turvattomuutta ja itsensä tarpeettomaksi. Ikääntyneen kiinnittyminen erilaisiin yhteisöihin saattaa olla heikentynyttä tai vähitellen heikentymässä. Yhteisöllistä vertaistoimintaa ikääntyneille Setlementtiliiton Yhdessä mukana -projekti kehittää setlementtityöhön seniori- ja vanhustyön yhteisöllisen vertaistoiminnan koulutus- ja toimintamallin. Yhteisöllisen vertaistoiminnan lähtökohtana on ikäihmisten omien voimavarojen tunnistaminen, tasavertaisuus ja aidot kohtaamiset ikäihmisten välillä. Yhteisöllistä vertaistoimintaa ja vertaistoiminnan koulutuksia järjestetään kuudella pilottipaikkakunnalla Helsingissä, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Parkanossa, Rovaniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisella paikkakunnalla on omat yhteisöllisen vertaistoiminnan erityispainotuksensa. Työtä vertaistoiminnan ja sosiaalisen esteettömyyden eteen tehdään osaprojekteissa tiiviissä yhteistyössä paikallisen setlementin kanssa. Kohtaamisen kautta aitoon kansalaistoimintaan Yhteisöllisen vertaistoiminnan tarkoituksena on vahvistaa ikääntyneen toimijuutta, sosiaalista esteettömyyttä ja kansalaistoimintaa. Toiminnan ytimenä on yhteisöllisyyden kokemus. Setlementtikeskukset ovat yhteisöllisiä kansalaistoiminnan paikkoja, joissa ikääntyneet ja eri-ikäiset voivat tavata toisiaan, lukea lehtiä tai osallistua muuten toimintaan. Keskeistä on tila, jossa voi kohdata ja jonne on tervetullut. Yhteisöllisen vertaistoiminnan kohtaamisen sisällöt ja menetelmät muotoutuvat ikääntyneiden toiveiden ja tarpeiden mukaan. Koulutetut vertaistoimijat voivat toimia erilaisten ryhmien vetäjinä, vertaisparina ikääntyneelle tai olla muuten mukana järjestämässä toimintaa, tapahtumia ja tempauksia. Tärkeintä ovat aidot kohtaamiset ikäihmisten kesken. Erilaisten ja eritasoisten kohtaamisten kautta syntyy vertaisuutta, aitoa kansalaistoimintaa ja tarve vaikuttaa oman elämänsä erityiskysymyksiin sekä lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan asioihin. Arjen toiminnassa vertaistoiminnan ei tarvitse olla mitään suurta ollakseen tärkeää. Pieni ja kauniskin voi olla maailman tärkein asia ikääntyneelle, joka tarvitsee vertaista vierelleen! Lisätietoja: www.yhdessamukana.fi Yhdessä mukana -projektilaisia on kuudella pilottipaikkakunnalla. 18
Teksti: Marja-Liisa Nevala Kuva: AIJJOOS-hanke II AIJJOOS-hanke II Ikäihmiset asiantuntijoina M iten 80-vuotiaat kehittävät ikäihmisten palveluja? Muuttuuko näkökulma, kun asiantuntijoina toimivat 72-vuotiaat? Miten kotihoidon asiakkaat kehittävät kotihoitoa? Entä miten omaishoitajat haluavat kehittää omaishoidon palveluja? Mielenkiintoista on myös saada selville, millaisia kannanottoja tekee asiantuntijaryhmä, jossa on ikäihmisten lisäksi myös nuoria ja työikäisiä asiantuntijoita. Tällaisia asiantuntijaryhmiä on kokeiltu ja kehitetty Etelä-Pohjanmaalla, Aijjoos-kumppanuushankkeessa Evijärvellä, Kauhavalla ja Lappajärvellä. Hankkeessa on kehitetty Ikäihminen kehittäjänä -malli, jossa ikäihminen on tasavertaisena toimijana ammattilaisten kanssa. Ikäihminen toimii asiantuntijana, kehittäjänä, tiedottajana, kouluttajana, arvioijana, vaikuttajana ja ryhmänohjaajana. Tästä on saatu hyviä kokemuksia viiden vuoden ajalta, ja nyt toimintaa ollaan laajentamassa useampien sukupolvien toimijuudeksi. Ikäihminen kehittäjänä -toimintamalli on ajankohtainen Suomessa tällä hetkellä. Ikäihmisten ja kaiken ikäisten palveluja kehitetään useimmiten pelkästään viranomaisnäkökulmasta. Ihmisten yksilölliseen osallisuuteen, valtaistumiseen ja voimaantumiseen on syytä kiinnittää huomiota. Kun voimavarat ovat käytössä ja palvelutarpeisiin osataan varautua, hyvinvointia tukeva työ voi toteutua. Sukupolvien välistä yhteistyötä Aijjoos-hanke II:ssa sukupolvet kohtaavat. Ikäihmiset kokoontuvat Aijjoos-kerhoissa, joissa lapset ovat mukana esim. opettelemassa piparien leivontaa. Välillä ikäihmisten kerho kokoontuu päiväkodissa, yläasteen kouluruokailussa tai musiikkiluokassa. Lapset ja nuoret haluavat neuvoa ikäihmisiä tietokoneiden ja kännykän käytössä ja ikäihmisillä on paljon opetettavaa lapsille ja nuorille omasta elämänkokemuksestaan, tiedoistaan ja taidoistaan. Hyvinvointia kulttuurista Ikäihmiset ovat tuoneet vahvasti esille, että hyvinvointia voi saavuttaa myös kulttuurin keinoin. Elämäntilanteita käsitellään sananmukaisesti käsitöiden avulla, musiikin kautta, kirjoittamalla tai harrastamalla jotakin muuta itselle mieluista tekemistä. Ikäihmiset ovat olleet huolissaan siitä, että laitoksissa asuvillekaan ei riitä pelkkä puhtaus ja ruoka. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan myös kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuri ymmärretään tässä hyvin laajasti, sitä on esim. musiikki, liikunta, ruokailu, luonto jne. Myös tässä toiminnassa ovat mukana eri sukupolvet. ”Aijjoos” on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa ajoissa. Hanketta hallinnoi Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys ry ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lisätietoja: www.aijjoos.fi Ikäihmiset, työikäiset ja nuorten edustaja olivat asiantuntijoina Innomarkkinoilla 19.11.2013. Ikäihminen kehittäjänä -toimintamalli oli Innopalkinto-finalistina. Vanhustyö 7 • 2013 19
Teksti: Leena Valkonen Suomalainen Ikägallup selvitti: Vanhuuden ikäraja on 72 vuotta Suomalaisten mielestä keskimäärin 72-vuotias on vanha ihminen ja häntä tulisi kutsua senioriksi tai ikäihmiseksi. Muun muassa tämä käy ilmi Eloisa ikä -ohjelman Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, jonka tulokset esiteltiin marraskuussa Helsingissä. E rityisen kyselystä tekee se, että vastaajina oli myös yli 80-vuotiaita. Heitä haastateltiin marraskuussa 2013 puhelimitse. – Näyttää siltä, että vanhuuden ikäraja nousee huimaa vauhtia. Pari vuotta sitten tehdyn eurobarometrin mukaan keskiarvo oli 65 vuotta ja tässä tutkimuksessa se on jo 72 vuotta, kertoo Eloisa ikä -ohjelmapäällikkö Reija Heinola Vanhustyön keskusliitosta. Mitä vanhemmilta kysyttiin, sitä myöhemmin vanhuuden katsottiin alkavan. Koululaisten ja opiskelijoiden mielestä vanhuus alkaa 66. ikävuodesta kun taas yli 65-vuotiaiden mielestä vanhuus alkaa vasta 76. ikävuodesta. Termit seniori ja ikäihminen kuvaavat parhaiten vanhaa ihmistä Vastaajista mikään ikäryhmä ei juuri haluaisi kutsua vanhaa ihmistä vanhaksi tai vanhukseksi. Parhaiksi katsottuja nimityksiä ovat seniori ja ikäihminen. Alle 50-vuotiaat ja 80 vuotta täyttäneet suosivat hiukan useammin seniori-nimitystä, samoin korkeimmassa tuloluokassa 20 olevat 50–79-vuotiaat pitävät hivenen parempana ikäihminen nimitystä. Kolmannes eläkeläisistä katsoo, että ikäihminen on paras nimitys. Tulevaisuudessa ikäihmiset ovat nykyistä aktiivisempia Yli 90 prosenttia väestöstä aikoo pysyä aktiivisena ikääntyessään. Erityisen aktiivisia aikovat olla Uudellamaalla asuvat vastaajat. Tärkeänä pidettiin läheisten kanssa vietettyä aikaa. Väittämästä ”vanhojen ihmisten pitäisi viettää enemmän aikaa lastenlastensa kanssa” samaa mieltä olivat erityisesti nuorin ja vanhin ikäryhmä. Yli 79-vuotiaat pitävät selkeästi keskimääräistä useammin toisen vanhan ihmisen kanssa keskustelua tylsänä, koska vanhat ihmiset toistavat samoja vanhoja asioita. Tulevaisuuden seniorit ovat toimeliaita vapaaehtoistyössä ja järjestötoiminnassa. Nykyisistäkin kahdeksankymppisistä senioreista lähes puolet on sitä mieltä, että ikäihmisten tulisi tehdä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän. Merkityksellinen tekeminen ja osallis- tuminen koetaan arvokkaaksi ja antoisaksi. Sen ymmärretään ennaltaehkäisevän eriarvoisuutta ja edistävän sukupolvia yhdistävää yhteisöllisyyttä. Kaiken ikäisten vastaajien mielestä seksuaalisuus kuuluu luontevasti vanhankin ihmisen elämään Kysely kertoo, että 15–79-vuotiaiden mielestä kunnan, valtion ja omaisten pitäisi yhdessä vastata vanhojen ihmisten hyvinvoinnista kun yli 79-vuotiaiden mielestä vastuu jakaantuu kaikille tahoille tai pelkästään kunnalle. Tiedotustilaisuudessa tutkimusta esitteli tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta. Lisäksi käytiin panelikeskustelu, jota vetivät ohjelmapäällikkö Reija Heinola Eloisa ikä -ohjelmasta ja kehittämispäällikkö Elina Varjonen RAYstä. Keskustelijoina olivat Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen sekä teollisuusneuvos Risto Anttonen. Lisätietoja Ikägallupin tuloksista: www.eloisaika.fi>Uutiset
Musiikki on muutakin kuin ääntä – se näkyy, tuntuu ja koskettaa. Kiinnostaako Sinua musiikin ja vapaaehtoistoiminnan yhdistäminen? TunneMusiikki Eläkeliiton TunneMusiikki-projekti tukee ikääntyneiden esteetöntä osallistumista ja näkö- ja kuulovammaisten musiikkitoimintaa. Tule mukaan koulutuksiin! Kevään 2014 peruskurssit: 28.1.–1.2.2014 (Salo, 55 euroa) 17.–21.2.2014 (Salo, 55 euroa) 31.3.–4.4.2014 (Rovaniemi, 55 euroa) 19.–23.5.2014 (Lapua, 55 euroa) Yhteistyössä Näkövammaisten Keskusliitto ry, Kuuloliitto ry sekä Vanhustyön Keskusliitto ry. Hakulomakkeet ja lisätiedot Eläkeliitosta: puh. (09) 7257 1178 tai heini.siltainsuu@elakeliitto.fi www.elakeliitto.fi
Teksti: Eija Kaskiharju, Christine Oesch-Börman, Salla Kälkäinen, Tommi Sulander ja Sirkkaliisa Heimonen Kuva: Eeva Mehto / kuvaliiteri.fi TUTKIMUS Iäkkäiden omaishoitajaperheiden voimavarat ovat yhteisen elämän perusta Keväällä 2012 Ikäinstituutissa käynnistyi Läheisestä omaishoitajaksi – tukea hyvinvointiin, toimintakykyyn ja arkiselviytymiseen -tutkimus- ja kehittämishanke (2012–2014). Projektissa keskitytään iäkkäisiin läheisistään huolehtiviin ihmisiin, jotka toimivat ilman omaishoidon tukea. H ankkeessa keskitytään ilman omaishoidon tukea läheistään hoitavien iäkkäiden ihmisten elämäntilanteisiin. Hankkeen tavoitteina on tuottaa uutta tietoa omaishoitajien hyvinvoinnista, toimintakyvystä ja arkiselviytymisestä sekä kehittää ja soveltaa yksilöllisiin tarpeisiin pohjautuvia toimintamuotoja. Projektissa haastateltiin 23 iäkästä pääkaupunkiseudulla asuvaa omaishoitajaa, joista naisia oli neljätoista ja miehiä yhdeksän. Kukaan haastateltavista ei ollut omaishoidon tuen piirissä tapaamisen aikaan. Haastateltavien keski-ikä haastatteluhetkellä oli noin 80 vuotta. Nuorimmat olivat vähän alle 70-vuotiaita ja vanhimmat yli 90-vuotiaita. Haastatteluteemat koskivat muun muassa arjessa jaksamista, hyvinvointia ylläpitäviä ja sitä heikentäviä tekijöitä sekä ajatuksia omaishoidon tuesta ja syistä olla sen ulkopuolella. Hyvä yhteistoiminta arjen perustana Arki ja yhteinen elämä sujuivat useassa omaishoitotilanteessa ”hyvää yhteistoimintaa harjoittaen”, kuten eräs miespuolinen haastateltava kertoi. Monet omaishoitajat kertoivat hoidettavan osallistuvan mahdollisuuksien mukaan 22 mm. päivärutiineihin, kaupassa käyntiin, ruuanlaittoon tai pukeutumiseen. Muutamat omaishoitajat olivat hankkineet arkea helpottavia palveluita, kuten ruokaostosten tilaamista internetin kautta tai kodinhoitopalveluita. Jos hoidettava kykeni osallistumaan yhteisen arjen toimintoihin, omaishoitoperheen elämänmuutokset aiempaan verrattuna olivat pienempiä ja helpommin hallittavia kuin niiden perheiden, joissa kaikki vastuu oli siirtynyt hoitajalle. Oli myös omaishoitotilanteita, joissa yhteistoiminta oli vähäistä eikä hoidettava enää kyennyt osallistumaan jokapäiväisten asioiden hoitamiseen aikaisempaan tapaan. Yhteinen arki saattoi murentua hitaasti tai toisinaan yhtäkkisesti ja arvaamatta. Vastuu arjesta siirtyi kokonaisuudessaan omaishoitajalle. Myös hankalia ja monimutkaisia tilanteita, kuten putkiremonteista johtuvia järjestelyitä, piti ryhtyä hoitamaan yksin ilman puolison tukea. Hyvän yhteistoiminnan mahdollistivat muun muassa läheisen ominaisuudet ja kyvyt, kuten liikkumiskyky, psyykkiset ja kognitiiviset voimavarat. Liikkumiskyvystä puhuttiin haastatteluissa melko paljon. Sen menettämistä pelättiin ja haaveena oli liikkumisen ylläpitäminen mahdollisimman kauan. Psyykkisiin voimavaroihin luetaan sopeutuminen, mukautumiskyky, asen-
ne, vakaumus ja kimmoisuus. Muutamat haastateltavat kertoivat, että heidän läheisensä olivat hyväksyneet omaishoitotilanteen muun muassa sopeutuvaisen luonteensa takia. Virkistystä kodin ulkopuolisesta toiminnasta Haastateltavat kertoivat, että kodin ulkopuolinen virkistys ja toiminta olivat heidän hyvinvoinnilleen äärimmäisen tärkeitä. Muutamat haastateltavat kertoivat kulttuuriharrastuksistaan, joiden parissa he olivat viihtyneet jo vuosikymmeniä. Usea haastatteluun osallistunut omaishoitaja oli yhdistys- ja järjestöaktiivi. Aktiivisuus oli saattanut olla molempien yhteinen ja kestää kauan, mutta toiminnasta luopuminen oli käynyt mielessä hoitovelvoitteiden lisääntyessä. Melko moni vielä kuitenkin kykeni osallistumaan tärkeäksi kokemaansa harrastukseen jossain määrin. Entisten kollegoiden tapaaminen, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta olivat merkityksellisiä toimintoja, joihin haluttiin osallistua jatkossakin. Liikuntaharrastusten pariin pyrittiin aktiivisesti uudelleen, mikäli niihin oli tullut taukoa; liikkumista ja liikunnan parissa tavattuja ihmisiä pidettiin elintärkeinä oman jaksamisen kannalta. Mikäli yhteisistä tai omista menoista ja harrastuksista oli jouduttu luopumaan, saattoi se aiheuttaa suruakin. Jos harrastus oli ollut molempien puolisoiden yhteinen aktiviteetti, niin yksin osallistuminen ei enää tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin aiemmin yhdessä osallistuttaessa. Toisinaan aktiviteettien vähentäminen tai niistä kokonaan luopuminen tuntui parhaalta ratkaisulta jaksamisen kannalta. Läheisestä omaishoitajaksi -projekti on onnistunut tavoittamaan vaikeasti paikannettavan ryhmän: iäkkäät omaishoitajat, jotka huolehtivat läheisestään ilman omaishoidon tukea. Osa haastateltavista ei pitänyt itseään Vanhustyö 7 • 2013 omaishoitajana lainkaan; he halusivat olla puolisoita ja elää yhdessä tuttuun tapaan rakkaan ihmisen kanssa. Kun kysyttiin omaishoidon tuen hakemisesta, pidettiin sitä sitovana toimenpiteenä, johon ryhtymistä haluttiin harkita tarkasti. Tavoittamiemme perheiden omaishoitotilanteet olivat monimuotoisia ja auttamisen vaativuus vaihteli; muutamilla auttamistilanne ei tuntunut kuormittavalta mutta oli mahdollisesti muuttumassa kohti omaishoitajuutta. Joissakin perheissä tilanteet olivat vaativia ja sitovia. Kieltämättä haastateltavat olivat valikoitunut ryhmä, eikä kaikkein kiperimmässä ja uuvuttavimmassa tilanteessa olevat iäkkäät omaishoitajat halunneet tai jaksaneet osallistua haastatteluun. Ikääntyminen on tosiasia, joka merkitsee sitä, että iäkkäiden omaishoitoperheiden tukemiseen olisi panostettava nykyistä enemmän – voidaan puhua ikäerityisyyden huomioimisesta palveluja suunnitellessa. Vaikka kaikki haastateltavat eivät pitäneet hoitamista raskaana taakkana, niin avun tarve voi lisääntyä äkillisesti. Haastattelut toivat esille sen, että hoivan vastaanottajat eivät pelkästään olleet passiivisia osapuolia vaan osallistuivat jaksamisensa mukaan yhteiseen arkeen. Sosiokulttuuriset voimavarat hyvinvoinnin tukena Arkirutiinien lisäksi haastatteluista on pääteltävissä sosiokulttuurisiksi luokiteltavia voimavaroja. Sellaisiksi luettavia ovat esimerkiksi henkilökohtaiset saavutukset, stressaavien tunteiden sekä elämänhallinnan resurssit, erilaiset hallintakeinot, elämänkokemus, hiljainen tieto ja viisaus. Iäkkäillä ihmisillä on monenlaisia kyvykkyyksiä ja osaamista, joita he voivat hyödyntää omaishoitotilanteissa. Kun läheisen hoitaminen tuntuu raskaalta ja jopa ylivoimaiselta, niin sosiokulttuuriset voimavarat voivat auttaa jaksamaan. Kyseessä on laaja ja tärkeä osaamisalue, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Haastateltavien kokemus siitä, että he olivat hyviä tai parhaita mahdollisia hoitajia, oli vahva sosiokulttuurinen voimavara omaishoitoperheessä. Haastattelut osoittivat, että ikääntyvillä omaishoitajilla oli elämän varrella karttuneita elämänhallinnan resursseja, kuten kyky jaksottaa lepo- ja virkistyshetket sekä asennoituminen omaishoitotilanteeseen. Resurssit auttoivat heitä selviytymään monitaitoisuutta vaativissa tehtävissä. Kyky elää päivä kerrallaan oli sosiokulttuurinen voimavara, kuten myös omaishoitoti- lanteen hyväksyminen: haastateltavat kertoivat, että murehtiminen ei auta ketään tai tämä kuuluu nyt elämään. Merkityksellinen ihmissuhde Ihmissuhde oli eittämättä tärkein voimavara ja hoitamisen motiivi. Hoidettava puoliso tai vanhempi oli maailman tärkein ja rakkain ihminen, jonka hyvinvoinnin eteen haluttiin ponnistella. Usein kyse oli vastavuoroisuudesta, sillä nyt hoidettava rakas oli aiemmin tukenut hoitajaansa elämän varrella. Hoiva koettiin mielekkääksi työksi, joka perustui merkitykselliseen ihmissuhteeseen tai pitkään liittoon. Lupaus elää yhdessä toinen toisesta huolehtien koettiin edelleen sitovaksi ja velvoittavaksi periaatteeksi. Omaishoitajat saattoivat tuntea itsensä tärkeiksi henkilöiksi, kun hoidettavalla oli paljon tarpeita täytettävänä. Voimia toi yhdelle miehelle se, että vaimo jaksoi päivä päivältä paremmin rankan hoitojakson jälkeen. Tytär kertoi, että hän koki palkitsevana äitinsä kiitollisuuden. Kultahääpäivää odottava pariskunta totesi hymyillen, että kaikki oli mennyt kivasti. 23
Teksti ja kuvat: Milka Hellsten HANKE Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen Uudessa muistisairaiden kuntoutusmallissa apu ja tuki tuodaan suoraan kotiin. Muistisairaan lisäksi panostetaan myös omaishoitajan jaksamiseen. V iisi pariskuntaa ja yksi tytär. Kolme fysioterapeuttia. Puolipilvinen alkusyksyn perjantai Savonlinnan kupeessa sijaitsevalla Tanhuvaaran urheiluopistolla. Aimo annos intoa, iloa ja sisukkuutta. Meneillään on uuden Limukutomo-hankkeen ensimmäinen testaus- ja virkistyspäivä. Urheiluopistolle on kokoontunut pilottihankkeen viisi ensimmäistä asiakasta, jotka koostuvat tasaveroisista kaksikoista. Päinvastoin kuin useimmissa perinteisissä kuntoutusmalleissa, Limukutomossa kuntoutus kohdistuu sekä muistisairaaseen että hänen omaishoitajaansa. Mikä parasta, kuntoutustoimet laitetaan pyörille, ne tehdään ihmisten kotona tutussa ympäristössä, juuri kotona tarvittavia taitoja harjoitellen. Tavoitteena on tukea muistisairaan kotona asumista ja säästää laitoshoitopaikkoja. Samalla säästetään myös yhteiskunnan varoja ja vaalitaan sairastuneen sekä hänen Päinvastoin kuin useimmissa perinteisissä kuntoutusmalleissa, Limukutomossa kuntoutus kohdistuu sekä muistisairaaseen että hänen omaishoitajaansa. 24 lähipiirinsä psyykkistä hyvinvointia. Hankkeen työmyyrinä hääräävät fysioterapeutit Heikki Molari ja Mari Sihvonen Savonlinnan Seudun Muistiyhdistyksestä. – Idea lähti kytemään muutama vuosi sitten Kuntoutussäätiön järjestämässä tilaisuudessa. Siellä puhuttiin liikuntapainotteisesta mobiilikuntouksesta ja mietimme asiaa paikallisyhdistyksessä. Haimme hankkeelle rahoitusta jo vuosi sitten, mutta vasta tänä vuonna tärppäsi, kun mukaan tuli sopivia yhteistyökumppaneita, Molari kertoo. Kuluvan vuoden keväällä projektiin napattiin haastattelujen kautta mukaan myös Mari Sihvonen. Nuori ja näpsäkän oloinen, muistisairaiden hoitoon erikoistunut Sihvonen kokee olevansa mukana ainutlaatuisessa, joskin haastavassa hankkeessa. – Tässä on hienoa esimerkiksi se, ettei omaishoitajaa passiteta perinteiseen tapaan lenkille siksi aikaa, kun työskennellään muistisairaan kanssa. Toisaalta projektissa riittää myös vastuuta ja organisoitavaa. Ja vaaditaanhan tässä myös hyviä yhteistyötaitoja monien eri tahojen kanssa, Sihvonen pohtii. Omaishoitaja Pauli Nuutinen ja hänen vaimonsa Anni Nuutinen tekevät keppijumppaa kotonaan fysioterapeutin ohjauksessa.
Opiskelija Riina Malmstedt opastaa Yrjö Heljastetta ennen käden puristusvoimaa mittaavaa testiä Tanhuvaaran urheiluopistolla. Tarjotaan mielekästä tekemistä Käytännössä Limukutomo toimii siten, että Molari ja Sihvonen järjestävät alkuhaastattelun kaupungin sosiaaliohjaajien valitsemien perheiden kanssa. Lisäksi tutustutaan perheiden kotiympäristöön ja arvioidaan sekä muistisairaan että omaishoitajan psyykkistä jaksamista tarkoitusta varten kehitetyn indeksin avulla. Koska liikunta on oleellinen osa muistisairauden kuntoutusta ja ihmisten hyvinvointia yleensäkin, Limukutomo panostaa erityisesti siihen. Tanhuvaaran urheiluopiston testeissä katsastetaan perheiden liikunnallisia vahvuuksia ja heikkouksia, joita sitten lähdetään kehittämään ja parantamaan. – Kaiken tämän taustatiedon pohjalta laadimme yhdessä perheiden kanssa kuntoutussuunnitelman sekä muistisairaalle että omaishoitajalle. Avainsana on nimenomaan yhteistyö ja tekemisen mielekkyys, Sihvonen kuvailee. Projektin alkuvaiheessa kaavaillaan, että perheiden luona käydään kahdesti viikossa puolen vuoden ajan. TämäVanhustyö 7 • 2013 kään ei ole kiveen kirjoitettu sääntö, sillä tarpeen tullen ja tilanteiden muuttuessa löytyy myös joustovaraa. Mutta palataanpa hetkeksi Tanhuvaaran tunnelmiin. Iltapäivällä, lounaan jälkeen luentosaliin saapuu energisen oloinen joukko, kuka rollaattorin, kuka kepin, kuka omien jalkojensa voimin. Puna helottaa poskilla ja juttu luistaa, sillä takana on pari tuntia erilaisia testejä seniori-ikäisten liikuntaan erikoistuneen fysioterapeutin ja terveystieteiden maisterin Maria Kasasen johdolla. Kasanen jakaa osallistujille testitulokset ja muistuttaa, ettei kenenkään kannata masentua, mikäli oma tulos ei yllä viitearvojen sisälle. Tärkeintä on se, että kaikki osallistuivat. – Muistakaa myös, että teidät testataan uudelleen ja jokainen voi parantaa omaa suoritustaan, Kasanen kannustaa. Testitulosten pohjalta projektin työntekijät saavat tietoa muun muassa siitä, onko jollakin vaikeuksia tasapainon kanssa. Vai voisiko apuvälineiden käyttämistä jopa vähentää? Entä kuinka onnistuu tuolilta nouseminen? Erityisen paljon fysioterapeutit korostavat mielekkäiden harjoitteiden te- kemistä. Jos ulkoilu ja luonnossa liikkuminen vetreyttävät parhaiten sekä kehoa että mieltä, niin mars metsään. Osallistujat tyytyväisiä Nuutiset ovat yksi Limukutomon pilottivaiheeseen osallistuvista pariskunnista. Anni Nuutinen, 85, sairastui Altzheimerin tautiin useita vuosia sitten. Aviomies Pauli Nuutinen, 86, on toiminut vaimonsa omaishoitajana vuoden verran. Tanhuvaarassa heidän mukanaan on myös tytär, joka ei halua nimeään lehteen. Kaikkien kolmen mielestä Limukutomon idea on hieno ja sitä kannattaisi hyödyntää laajemminkin. – Parasta on se, että voimme osallistua tapahtumiin ja kuntoutukseen yhtä aikaa, Anni Nuutinen kiittelee. Vaikka Heikki Molarilla ja Mari Sihvosella on vielä kädet täynnä projektin käynnistämisen kanssa, katseet suuntautuvat myös tulevaisuuteen. – Toki toivomme, että projekti jatkuu ensimmäisten kolmen vuoden jälkeen. Ehkä idean voisi myös myydä esimerkiksi kunnille, he miettivät. Muistisairaudet yleisin syy laitoshoitoon • Kuntouksella ja liikunnallisella harjoittelulla voidaan tutkimusten mukaan hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä kotona asuvilla muistisairailla. • Omaishoitajiin kohdistuvilla tukitoimilla heidän kuormittuneisuutensa, stressinsä ja depressionsa vähenevät. • Savonlinnan Seudun Muistiyhdistys ry toteuttaa RAY-rahoitteista muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaishoitajiensa kolmivuotista muistikuntoutusprojektia. • Projektin nimi Limukutomo (liikunnallinen muistikuntoutuksen mobilisointi) kuvaa muistisairauteen sairastuneiden kotiin vietävää uutta palvelumuotoa. • Hankkeessa ovat mukana myös Savonlinnan kaupunki ja Tanhuvaaran urheiluopisto. • Kaupungin sosiaaliohjaajien avulla etsitään perheet, joille kuntoutustoimia suositellaan. • Urheiluopistolla suoritetaan fyysisen toimintakyvyn mittauksia. • Hanketyöntekijät laativat yksilöllisen kuntoutusohjelman yhdessä perheiden kanssa. • Psyykkistä jaksamista arvioidaan mm. mielialaa kartoittavilla mittareilla. 25
Teksti ja kuva: Herttakaisa Kettunen HANKE Apuväline 2013 -messut Ajankohtaista apuvälinealalta Apuväline 2013 -messut järjestettiin marraskuun alkupuoliskolla Tampereella Messu- ja urheilukeskuksessa. Messut onnistuivat hyvin ja keräsivät ennätykselliset 12 500 kävijää kolmen päivän aikana. M essuilla oli esillä tuotteita, palveluja ja ratkaisuja sujuvampaan arkeen sekä kuluttajille että ammattilaisille. Muun muassa Invalidiliiton Pyörätuoliklinikalla ja Helppo liikkua -radalla pääsi kokeilemaan miten pyörätuolilla liikutaan arkisista esteistä. Ohjelma-areenalla nähtiin vammaisurheilun lajiesittelyjä, palkintojen jakoja, naurujoogaa, opaskoiria ja perhesirkusta. Lisäksi tapahtumassa kuultiin tasokkaita seminaareja ja ajankohtaisia Tietoiskuja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjesti seminaarin Ajankohtaista apuvälinealalta. Erikoistutkija Heidi Anttila ja tutkija Pia Sirola esittelivät NOMO-tutkimuksen (2011–2013) tuloksia. Tutkimuksessa seurattiin ensimmäistä kertaa sähköpyörätuolin tai -mopedin saaneita yhden vuoden ajan Suomessa. Käyttäjien koettu toimintakyky oli kohtalainen tai heikko. Heillä oli myös useita toimintakyvyn rajoitteita tutkimuksen alkaessa. Tutkimus osoitti, että sähköpyörätuoli tai -mopedi ovat käyttäjilleen erittäin merkityksellisiä. Vaikka liikkumisen määrä pysyi samana, liikkumiseen liittyvä osallistuminen helpottui ja avuntarve väheni. Myös tyytyväisyys 26 sekä apuvälinepalveluun että apuvälineisiin oli korkea. Lisäksi sähköpyörätuoli- ja mopedi säästävät kustannuksia, vaikka terveyteen liittyvä elämänlaatu ei muutu. Erikoissuunnittelija Tuula Hurnasti esitteli Apuvälinepalvelut -sivustoa. THL kehittää apuvälinepalveluja tutkimalla ja arvioimalla niiden vaikuttavuutta, saatavuutta ja laatua. THL:n Apuvälinepalvelut -sivuilta löytyy mm. apuvälinekeskukset ja -yksiköt sekä tietoa apuvälinepalveluja ohjaavasta lainsäädännöstä. Apuvälinetietoa sekä tietoa NOMO-tutkimuksesta THL:n sivuilta www.thl.fi > Aiheet > Tietopaketit. Vanhustyön keskusliiton messuosastolla mm. korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso neuvoi korjausrakentamiseen liittyvissä asioissa.
TOIMINTAKALENTERI KEVÄT 2014 Vanhustyön keskusliitto VAIKUTTAVAA VANHUSTYÖTÄ Vanhustyön keskusliitto on aktiivinen mielipidejohtaja, joka edistää monipuolisesti ikäihmisten hyvinvointia ja toimii vanhustyön järjestöjen edunvalvojana. JÄSENISTÖ Noin 340 jäsenyhteisöä, jotka ylläpitävät palvelutaloja, vanhainkoteja ja dementiakoteja ja tarjoavat koti- ja tukipalveluita sekä kuntoutusta. Lisäksi yhteisöt järjestävät monipuolista vapaa-ajan toimintaa ikääntyneille ja ohjaavat vapaaehtoistyötä. Palveluhaun avulla voi hakea jäsenyhteisöjä ja niiden palveluja alueittain www.vtkl.fi > Palveluhaku. VAIKUTTAMISTOIMINTA Keskusliitto on asiantuntijaorganisaationa mukana vanhustenhuoltoon liittyvässä lainsäädäntö- ja muussa valmistelutyössä. Liitto toimii jäsenistönsä edunvalvojana ja tukee jäsenyhteisöjen toimintaa mm. neuvonnalla ja koulutuksella. VANHUSTYÖTÄ JA KEHITTÄMISTOIMINTAA • Korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille. • Ystäväpiiri-toimintaa ikäihmisille. • Senioritoiminnan kerhoja ja vapaaehtoistoimintaa pääkaupunkiseudulla. • Muistisairaan potilaan ja hänen omaisensa omahoitovalmennus. • KÄKÄTE-projekti. • Eloisa ikä -ohjelman koordinointi. VANHUSTYÖ-LEHTI Alan arvostettu lehti alan ammattilaisille ja päättäjille. VANHUSTENPÄIVÄ ja -VIIKKO Vanhustenpäivä ja -viikko on Vanhustyön keskusliiton vuotuinen kampanja, jonka avulla pyritään kiinnittämään huomiota ikääntymiseen ja ikäihmisiin. Vanhustenpäivää vietetään lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina ja vanhustenviikkoa lokakuun ensimmäisellä viikolla. KOTIHOITO Keskusliitto omistaa kotihoitopalveluja pääkaupunkiseudulla tarjoavan VTKL-palvelut Oy:n. Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki, puhelin 09 350 8600, info@vtkl.fi, www.vtkl.fi
TOIMINTAKALENTERI KEVÄT 2014 KATSO LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISET WWW.VTKL.FI > TAPAHTUMAT TAMMIKUU MAALISKUU 9.1. Ystäväpiiri-koulutus Heinola 14.–15.1. Ystäväpiiri-koulutus Helsinki Koulutus toteutetaan yhteistyössä Jyränkölän Setlementti ry:n kanssa. Koulutus on suunnattu Jyränkölän Setlementti ry:n vapaaehtoisille. Muut koulutuspäivät: 18.–19.1., 1.2., 5.4. ja 10.5. Koulutus on suunnattu vanhustyön ammattilaisille. Koulutus toteutetaan Vanhustyön keskusliitossa. Muut koulutuspäivät: 12.2., 10.4. ja 16.5. 21.1. Ystäväpiiri-koulutus Tampere Koulutus toteutetaan Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n kanssa. Koulutus on ensisijaisesti suunnattu Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n vapaaehtoistoimijoille. Muut koulutuspäivät: 28.1., 11.2., 1.4. ja 6.5. 23.–24.1. Ystäväpiiri-koulutus Mikkeli Koulutus toteutetaan yhteistyössä Mikkelin Seniorisenttereiden kanssa. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti vapaaehtoistoimijoille. Muut koulutuspäivät: 14.2., 11.4. ja 16.5. 22.1. Elämänkulku ja ikäpolvet -loppuseminaari Helsinki 8.3. Ystäväpiiri-koulutus Miehikkälä Koulutus toteutetaan yhteistyössä Palvelukeskus Rateva ry:n Miä ite –myö yhdessä-projektin kanssa. Koulutus on suunnattu sekä vapaaehtoisille että vanhustyön ammattilaisille. Muut koulutuspäivät: 23.-24.11., 14.12.2013 ja 12.4. 10.3. Vapaaehtoistoiminnan kurssi Helsinki 19.–20.3. Eloisa ikä -ohjelman Starttipäivät Helsinki Vapaaehtoistoimintaan perehdyttävä kurssi. Vanhustyön keskusliiton Senioritoiminnan järjestämän kurssin muut koulutusillat ovat 13.3., 17.3. ja 20.3. Starttipäivät on suunnattu ohjelmassa mukana oleville järjestöille. Päivien aikana saadaan tietoa, jaetaan osaamista ja verkostoidutaan. 25.3. Tietoiltapäivä jäsenyhteisöille Seinäjoki Vanhusten palveluasumisen käytännön juridiikkaa. Tietoiltapäivä palveluasumisen arjessa usein esiin nousevista juridisista kysymyksistä. Jäsenyhteisöille. Puhetta iästä, elämänkulusta, sukupolvista, ikäpolvista ja niiden välisestä tajusta sekä draamaa siitä, mitä ajattelemme muista, toisenikäisistä ja toisin elävistä kanssaihmisistä. 20.3. ESKEn (Invalidiliiton Esteettömyyskeskus) verkostoseminaari yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa Teemana ”Miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä”. Helsinki. 28.–29.1. Ystäväpiiri-koulutus 27.3. Invalidiliiton Helppo liikkua -roadshow Yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Kuopio Koulutus toteutetaan yhteistyössä Kuopion kaupungin/Perusturvan/ Yhteisö- ja toimintakeskuspalvelujen/Kulttuuriluotsitoiminnan kanssa. Koulutus on suunnattu erityisesti vapaaehtoistoimijoille. Muut koulutuspäivät: 18.2., 8.4. ja 20.5. HELMIKUU 6.2. Ryhmänohjaajien ideointi- ja koulutuspäivä Lappeenranta 27.–28.3. Sairaanhoitajapäivät Helsingin Messukeskuksessa Vanhustyön keskusliitolla oma osasto. HUHTIKUU Joensuu 1.4. KÄKÄTE-seminaari Helsinki Vuorovaikutuksellinen ideointi – ja koulutuspäivä, jossa pohditaan ryhmätoiminnan haasteita ja jaetaan onnistumisia. Uusinta tietoa ikäteknologiasta – tätä Suomessa tutkitaan ja kehitetään nyt. Seminaari tuo yhteen erilaisia ikäteknologiahankkeita. 7.2. iAreena 4.4. Tietoiltapäivä jäsenyhteisöille Helsinki Vanhustyön keskusliiton ja Ilmarisen yhteinen kutsuseminaari, teemana Mihin rahani riittävät. 11.2. Vanhustyö 2013 -tapahtuma Finlandia-talolla Helsingissä Vanhustyön keskusliitto ja Eloisa ikä -ohjelma ovat mukana messuilla yhteisellä osastolla. 27.2. Invalidiliiton Helppo liikkua -roadshow Yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Toimintakalenteri 2014 Helsinki Lappeenranta Vanhusten palveluasumisen käytännön juridiikkaa. Tietoiltapäivä palveluasumisen arjessa usein esiin nousevista juridisista kysymyksistä. Jäsenyhteisöille. 8.4. APUA! – Kutsujärjestelmät koolla Helsinki KÄKÄTE-projektin tilaisuudessa pohditaan hoitajakutsujärjestelmän hankintaan liittyviä asioita ja tutustutaan vanhusten asumispalveluyksiköihin soveltuviin ratkaisuihin. Järjestelmien toimittajat esittelevät omien tuotteidensa parhaat puolet ja heidän kanssaan on mahdollista keskustella yksityiskohdista esittelypisteissä.
TUOTTEITA VERKKOKAUPASTAMME TUTUSTU JA TILAA WWW.VTKL.FI > VERKKOKAUPPA 10.4. Ryhmänohjaajien ideointi- ja koulutuspäivä Pori Vuorovaikutuksellinen ideointi- ja koulutuspäivä, jossa pohditaan ryhmätoiminnan haasteita ja jaetaan onnistumisia. 10.4. Invalidiliiton Helppo liikkua -roadshow Yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Jyväskylä 29.4. Sukupolvien välisen solidaarisuuden Eurooppa-päivä Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio. TOUKOKUU Vanhustyön aluefoorumit Ajankohtaisfoorumi, jossa kuullaan ja keskustellaan vanhustyössä valtakunnallisesti ja alueellisesti ajankohtaisista aiheista. Jäsenyhteisöille ja muille järjestöille, kunnille, vanhusneuvostoille, muille yhteistyökumppaneille. • Länsi- ja Sisä-Suomi, Tampere • Itä-Suomi, Kuopio • Pohjois-Karjala, Kajaani Päivät tarkentuvat myöhemmin. 7.–8.5. TERVE-SOS 2014 -tapahtuma Eloisa ikä -ohjelma on mukana messuilla. Lappeenranta 8.5. Invalidiliiton Helppo liikkua -roadshow Yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Oulu 15.–16.5. Vanhustyön vastuunkantajat Helsinki Vanhustyön keskusliitto ja Eloisa ikä -ohjelma ovat mukana tapahtumassa yhteisellä osastolla. 22.–23.5. Korjausneuvonnan neuvottelupäivät Jyväskylä 25.–28.5. Nordic Congress of Gerontology Eloisa ikä -ohjelma Göteborg KESÄKUU Johtajien foorumi Helsinki Ajankohtaisfoorumi jäsenyhteisöjen johtajille. Aiheet ja tarkka ajankohta täsmentyvät myöhemmin. SYKSYN TAPAHTUMIA Olemme mukana muun muassa näissä tapahtumissa: 10.–11.9.Kuntamarkkinat, Helsinki 25.–26.9. Hyvä Ikä 2014 -messut, Tampere Vanhustenpäivän pääjuhla 5.10. Mikkeli Vanhustenviikko 5.–12.10. Vanhustyön aluefoorumit Lappi, Lounais-Suomi ja Etelä-Suomi Ikääntyneen ravitsemus ja ruokapalvelut – suunnittelu ja toteutus Oppaan tavoitteena on antaa selkeä kuva ruokapalvelun suunnittelusta ja toteutuksesta. Ikääntyneille ruokaa valmistavilla on tärkeää olla osaamista ruoan ravitsemuksellisesta laadusta, maistuvuudesta ja sopivuudesta ikäryhmälle. Tuotantotapojen, jakelun ja tarjolle asettelun mahdollisuuksista tulee myös olla riittävästi tietoa, jotta kustannukset saadaan optimoitua. Paras ruoka ei aina suinkaan ole mahdollisimman halvalla tuotettua, varsinkin jos ruoka jää lautaselle. Syömättä jäänyt ja pois heitetty ruoka on aina kalleinta ruokaa. Oppaan lopussa on lisäksi esimerkkejä käytännössä hyviksi todetuista ruokaohjeista. (100 sivua). Hinta 20 euroa. Ikääntyneen ravitsemus – opas ravitsemuksen arviointiin ja ravitsemushoitoon Oppaan tavoitteena antaa iäkkäiden parissa työskenteleville eväitä ravitsemusongelmien tunnistamiseen ja vinkkejä ravitsemushoitoon. Ravitsemushoitoa voidaan toteuttaa monin tavoin. Iäkkään parissa työskentelevistä jokainen voi päivittäisessä työssään arvioida asiakkaidensa ravitsemusta: onko ruokahalu hyvä, syökö asiakas koko annoksen ja kuuluuko ruokavalioon päivittäin tuoreita kasviksia ja hedelmiä? Ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty oppaassa käytännön esimerkkien avulla. (60 sivua). Hinta 15 euroa. Selkolaulukirja – Musiikkimateriaalia selkokielellä Kirja sisältää 29 lastenlaulua, 63 kansanlaulua, 70 suosikkisävelmää sekä 16 hengellistä laulua. Jokaiselle laululle on oma sivunsa ja jokaisella sivulla on lauluun piirretty kuva, joka auttaa hahmottamisessa. Teksti on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, jotta se olisi helposti luettavissa. Selkolaulukirjan on toimittanut musiikkiterapeutti Ilpo Ikäheimo ja kustantanut Musiikkipalvelu Ikäheimo Oy. Hinta 35 euroa. Säestäjän selkolaulukirja. Säestäjän selkolaulukirjassa on samat laulut kuin Selkolaulukirjassakin, mutta lauluihin on lisätty sointumerkit säestämistä varten. Säestyssoinnut ovat helposti soitettavia perussointuja, jotka on merkitty selkeästi laulun sanojen yläpuolelle. Hinta 45 euroa. Selkolaulu CD (7 levyä). Selkolaulukirjan laulut cd-levyillä. CDlevyjen tarkoitus on tukea lähinnä seniori-ikäisten yhteislauluhetkien onnistumista, mutta ne soveltuvat yhtä hyvin käytettäväksi myös muihin yhteislaulutilaisuuksiin. Hinta 70 euroa. Toimintakalenteri 2014
SE NIOR AR BE TE Alansa vahva asiantuntija – lehti vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille! Vanhustyö-lehdestä saat uusia ideoita ja virikkeitä oman työsi kehittämiseksi. Lehdessä on käytännön esimerkkejä ja asiantuntijapuheenvuoroja, jotka käsittelevät ikääntymistä laaja-alaisesti. Seuraamme alan kehitystä, kerromme kehittämistoiminnan tuloksista, tutkimuksista sekä arjen kokemuksista. Vuoden 2012 lukijatutkimuksen mukaan vastaajat pitävät Vanhustyölehteä luotettavana ja asiantuntevana. Yli 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että lehti on melko tai hyvin luotettava. Lähes 80 % vastaajista säilyttää lehden ja käyttää sen sisältöä hyödykseen työpalavereissa ja oman työnsä kehittämisessä. Vanhustyö-lehti • toimii tukena henkilöstön koulutuksessa ja kehittämisessä • toimii lähdemateriaalina opetuksessa • auttaa pysymään ajan tasalla vanhustyössä • sopii myös omaishoitajille ja vanhuksille itselleen. Lehti ilmestyy seitsemänä teemanumeroina vuodessa. Kesän lehti on kaksoisnumero. Vuoden 2014 lehtien teemoina ovat Tutkimuksesta käytäntöön, Onko varaa hyvään vanhuuteen?, Arkityön sisällöt toimiviksi, Vanhustenviikon teemanumero, Yhdessä kaiken ikää ja Turvallinen asuminen ja virikkeellinen elinympäristö. TILAUSKORTTI Tilaan Vanhustyö-lehden Vuosikerta vuosikerta 43 € opiskelijatilaus 26 € Kestotilaus 40 €/vuosi Määräalennus -yhteinen laskutusosoite, lehdet voidaan lähettää eri osoitteisiin kpl 2 tilausta 40 €/tilaus/vuosi kpl 3–4 tilausta 33 €/tilaus/vuosi kpl 5> tilausta 26 €/tilaus/vuosi Nimi Vastaanottaja maksaa postimaksun Vanhustyön keskusliitto Vastauslähetys Lähiosoite Tunnus 5007758 Postinumero- ja toimipaikka 00003 Helsinki Laskutusosoite (jos ei sama) Oppilaitos Irtonumero 6,5 € / lehti sisältäen postituskulut! Tilaukset myös: tuote@vtkl.fi tai www.vtkl.fi > Verkkokauppa > Lehti. Toimitus: Päätoimittaja Pirkko Karjalainen Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen Osoite: Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki www.vtkl.fi etunimi.sukunimi@vtkl.fi Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl ry.
Teksti ja kuvat: Eeva Mehto HENKILÖKUVA Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa Jussi Kuokkanen tuli 78-vuotiaana toiseksi Talo Italiassa, tv-ohjelmassa. Edelleen tämä omatoiminen, nyt 86-vuotias muistihirmu ja ikuinen opiskelija, seuraa tiiviisti maailmaa internetin, television sekä tietosanakirjojen välityksellä. J ussi Kuokkasen asunto Lahdessa on täynnä kirjoja. Niitä on olohuoneessa, työhuoneessa ja jopa makuuhuoneessa on kirjahylly. Italiankielentaitoaan hän verryttelee mm. italiankielisiä oopperalibrettoja lukien. Kuokkanen on varsinainen tiedonkerääjä. Itse hän nimittää itseään mapittajaksi, sillä mappeja ja riippukansioita lukaalissa riittää ja hyvässä järjestyksessä ovatkin. Hyllyissä koreilee peräti 10 tietosanakirjasarjaa, mutta ensimmäiseksi silmään osuu Andras Battan valtaisan kokoinen, lähes 1000-sivuinen Ooppera. Jussi Kuokkanen rakastaa oopperaa. Kun Talo Italiassa 2005-kilpailussa Kuokkanen, kilpailun ylivoimaisesti vanhimpana tuli toiseksi, voittaja sattui olemaan kilpailun nuorin, 23-vuotias. Suomen Kieltenopettajien liitto myön- si Kuokkaselle tästä uroteosta ”Vuoden kieliteko 2005”-palkinnon. Samana vuonna Kuokkanen sai myös PäijätHämeen aikuisopiskelijapalkinnon. Tammikuun 18 päivänä 2003 Jussi Kuokkanen istui Suomen Kansallis- oopperassa. Kuokkasella on edelleen ilmiömäinen muisti. Hän muistaa päivämäärät, viikonpäivät, tapahtumien kulut, nimet, maat, kaupungit, oopperatalot, teokset, laulajat ja säveltäjät. Olen koko ikäni sairastanut tätä parantumatonta tautia, nimeltä matkakuume. Vanhustyö 7 • 2013 31
Päivänäytöksessä oli tuolloin Rossinin Perjantaipassio, jossa lauloi Kuokkasen mielilaulaja, latvialainen Elina Garanca, joka 1999 voitti Mirjam Helinin laulukilpailut. Samana päivänä Helsingissä oli matkamessut. – Vanhana matkailuihmisenä olin menossa messuille ja ajattelin, että hyvä, ensin kiertelen messuilla ja sitten menen oopperaan. Kun Elina Garancan upea aaria oli menossa, sydämeni pysähtyi. Luulin silloin, että nyt tämä poika lähti toiseen maailmaan. – Ajattelin, että minulla on todella valtavan hyvä tuuri. Kuolen nyt tähän mielipaikkaani, oopperan ensimmäisen parven ensimmäiselle riville ja lavalta kuuluu upean kaunottaren elämääkin suurempaa musiikkia. Onko minua onnistanut niin, että vältän kokonaan sen pahamaineisen vaippavaiheen, josta puhutaan? Pienen pettymyksen koin, kun sydän lähtikin käyntiin. Ja niin Kuokkanen matkusti junalla kotiinsa Lahteen. Kohtausten jatkuttua vielä seuraavana päivänä, Kuokkanen hakeutui nopeasti sairaalaan. Todettiin, että hänellä oli rytmihäiriö ja seuraavana aamuna hänelle asennettiin sydämen tahdistin. – Ilmoittauduin kilpailuun. Koekuvauksiin valittiin 35 naista ja saman verran miehiä. Kilpailuun pääsi 10 henkilöä. Ryhmä harjoitteli 11 viikkoa italiankieltä, ja joka viikko yksi opiskelija putosi pois. Kilpailuun osallistuminen toi Kuokkaselle kutsuja radioon, televisioon sekä erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan mm. elinikäisestä oppimisesta. Jussi Kuokkasesta ja Ella Kannisesta tuli kilpailun myötä hyvät ystävät, he vierailevat toistensa luona ja perhejuhlissa. Kilpailusta sai myös alkunsa Kuokkasen ja Kannisen vuosia kestänyt kirjeenvaihto, joka jatkuu edelleen. Kirjeenvaihdon tulok- Parantumaton matkakuume Toipuminen toimenpiteestä ja sitä seuranneista komplikaatioista kesti peräti vuoden ja 10 kuukautta. Mutta heti kun Kuokkanen sai lääkäriltä matkustusluvan, hän tilasi matkan Cap Verdelle, Atlantille. – Olen nimittäin koko ikäni sairastanut tätä parantumatonta tautia, nimeltä matkakuume. Kun Kuokkanen palasi matkaltaan ja avasi television, ensimmäinen naama, joka siellä näkyi, oli Ella Kanninen, joka kertoi mahdollisuudesta pyrkiä opiskelemaan itali- Niin kauan kuin pystyn kirjoittamaan edes jotenkuten järkevältä tuntuvaa tekstiä, tunnen olevani elossa, aa Talo Italiassa kilpailuun. sanoo Jussi Kuokkanen. 32
sena syntyi Jussi Kuokkasen omakustannekirja, Katu Firenzessä, joka koostuu Kuokkasen kirjeistä Kanniselle. Etevä poika pääsi vapaaoppilaaksi Jussi Kuokkanen syntyi Inkerissä, Myllyojan kylässä 10-lapsisen perheen kuopuksena. Perheen neljä lasta oli jo tuolloin kuollut. Vanhemmat olivat vahvasti uskovaisia maanviljelijöitä. Kun Jussi oli nelivuotias, perhe muutti Stalinin hirmuvaltaa pakoon Suomeen. Jussi oli nopea oppimaan ja jo kansakoulussa niin etevä oppilas, että opettajat anoivat hänelle vapaaoppilaspaikkaa oppikouluun. Vähävaraisella perheellä ei ollut varaa kouluttaa poikaa. Jussi olikin luokkansa priimus ja perheensä ainoana oppikoululaisena kirjoitti laudaturin ylioppilastodistuksen 17-vuotiaana. Vanhustyö 7 • 2013 Kuokkaselle on kertynyt pitkän uransa aikana merkittävä CV. Diplomi-insinööriksi melkein valmistuttuaan Kuokkanen vaihtoi alaa, suoritti kielenkääntäjän tutkinnon ja perusti mm. oman mainostoimiston. Hän on yrittänyt lääkitä parantumatonta matkakuumettaan jopa toimimalla freelance- matkanjohtajana pitkin maailmaa. Kuokkanen on ikänsä harrastanut kieliä. Hän on omatoimisesti tutustunut 50 kieleen, mutta sanoo tulevansa toimeen vain viidellä kielellä, eikä italia kuulu näihin. Italiankielen taitojaan hän pitää yllä tutkimalla mm. italiankielisiä oopperalibrettoja. Kuokkasen liikuntaväline on nykyään rollaattori. Sillä hän hoitaa omatoimisesti asiansa ja käy joskus musiikkiesityksissä. Kotona hän lukee, kuuntelee päivittäin klassista musiikkia ja katselee televisiota edelleen tutkivan journalistin otteella. – Seuraan oopperaa. Minulla on dvd-levyillä oopperaa ja muuta klassista musiikkia. Oopperaa olen seurannut myös matkoillani pitkin maailmaa. Jussi Kuokkanen käyttää tietokonetta netin lisäksi kirjoittamiseen. Tietosanakirjaikäluokkaan kuuluvana hän tutkii myös edelleen paljon tietosanakirjoja. Tekstiä Kuokkaselle on syntynyt vuosien saatossa useankin kirjan verran. Hän kirjoittaa edelleen myös uutta tekstiä, sillä hän asustaa yksin, eikä päivittäistä puhekumppania ole. Kirjoittaminen toimii terapiana ja poistaa ajoittain väijyvän yksinäisyydentunteen. – Niin kauan kuin pystyn kirjoittamaan edes jotenkuten järkevältä tuntuvaa tekstiä, tunnen olevani elossa, Kuokkanen kirjoittaa teoksessaan Katu Firenzessä. 33
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen Kuulumisia EU:sta Kaiken se kestää, kaiken se kärsii K irjoitin viime lehdessä kestävän ikääntymispolitiikan palasista. Omaishoitajuus koskettaa monia suomalaisia, joko suoran hoitosuhteen tai puolison hoitotyön kautta. Se koskettaa useammin naisia kuin miehiä, mistä johtuen keski-ikään tulleita naisia on alettu kutsua ”voileipä-sukupolveksi” – juuri kun he ovat lakanneet olemasta hoitavia äitejä, heistä tulee hoitavia tyttäriä tai miniöitä. Toki suuri osa omaishoitajista on puolisoita. Silloin on tärkeää huomata, että kun ikäännytään yhdessä, myös kuormittavuus suhteessa voimiin kasvaa. Omaishoitajaksi ei ryhdytä hyvän tienestin, leppoisan työtahdin tai runsaiden lomien toivossa. Päätöstä omaishoidon aloittamisesta ei tehdä useimmissa tapauksissa yhdessä yössä vaan hoitosuhde syntyy ja syvenee pikku hiljaa, arkiaskareiden vähitellen vaikeutuessa. Omaishoito on siitä erityislaatuista työtä, että sen kautta saa välittää ja rakastaa, turvata läheisen ihmisen onnea. Työtä se on siitäkin huolimatta. Omaishoitajiin suhtaudutaan vieläkin ylevöittämällä ja jalustalle nostamalla uhrautumista samalla tapaa, kuin äitiyttä aiemmin – kaiken se kestää, kaikkeen se venyy. Rakkauden voima siivittäköön yli uupumuksen ja taloudellisen ahdingon. Todellisuudessa omaishoitajat ovat joukko työntekijöitä kehno työsopimus taskussaan. Suomessa heitä on nykyään arviolta 300 000, Euroopassa 10–30 miljoonaa. Tarkkoja lukuja on vaikea saada, koska suurin osa omaishoitotyöstä tehdään virallisten raamien ulkopuolella. Tarve omaishoitajille kasvaa jatkuvasti. Väestö ikääntyy ja palvelujen rakennetta pyritään muuttamaan niin, että laitoksissa tapahtuva hoito siirtyisi koteihin. Tällä hetkellä 80 pro34 senttia EU-alueen hoivasta tapahtuu kotona, epävirallisen omaishoitajan toimesta. Samaan aikaan kun omaishoitajat taiteilevat jaksamisen rajamailla, Suomessa ja koko Euroopassa tarvitaan työtä tekijöille. Tässä yhtälössä tarjotaan kaikille jotakin. Perusrakenteet on kuitenkin saatava ensin kuntoon. Omaishoitajien asema tulee virallistaa niin, että heille määrätään selkeät edut, kuten lomapäivät, työterveydenhuolto, veteraanikuntoutuksen kaltainen avoin hoitopaikkakuntoutus yhdessä hoidettavan kanssa sekä oikeus ”lomittajaan”. Erään kanadalaisen tutkimuksen mukaan jo pienikin parannus - vaikkapa kahden tunnin oma aika kahtena päivänä viikossa - vaikuttaa merkittävästi omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoitajan työssä on nimittäin yksi ero tavalliseen työhön: kun välittää toisesta ihmisestä, on vaikeampi saada mieltä toisaalle. Puhelimen sulkeminen viikonlopuksi ei ole vaihtoehto omaishoitajalle. Taloudellinen pärjääminen on turvattava. Kiireisimpänä korjattavana on laintulkinta, jossa tuki keskeytyy hoitajan sairastuessa. Tilanne tulkitaan siten, että kun omaishoitaja ei pysty tekemään työtään, myös tuki katkeaa. Omaishoidon tuen tulisi olla universaali etu omaishoitotilanteesta, ei tehdyn työn mukainen. Paitsi riittävä, katkeamaton tuki, omaishoitajalle on myös taattava mahdollisuus yhdistää omaishoito tavalliseen palkkatyöhön. Verovähennykset, kuten kotitalousvähennys, tulee ulottaa aiempaa laajemmin omaishoitoa tukemaan. Eläkkeen kertyminen tehdystä hoitotyöstä on taattava. Kaiken kaikkiaan omaishoitajuuden ympärille tulisi rakentaa samanlainen projekti kuin lastenhoidon järjestelmässä. Jos lapsi sairastuu, häntä voi jäädä hoitamaan kotiin ilman
pelkoa työpaikan menettämisestä. Sairastuneen vanhemman tai puolison hoitaja voi vain luottaa työnantajansa suopeuteen - mitään takeita työpaikan säilymisestä ei ole. Valmisteilla oleva kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma tarjoaa tärkeän tilaisuuden viedä omaishoitajien asemaa oikeaan suuntaan. Ehdotin muun muassa näitä edellä mainittuja asioita otettaviksi huomioon kehittämisohjelmassa. Eurooppalainen omaishoito -ohjelma Näen, että ratkaisuja omaishoidon kehittämiseen voidaan myös hakea rajojen ulkopuolelta. Suomalaiset omaishoitajat eivät ole tukalassa asemassaan yksin. Euroopan parlamentissa toimii omaishoitajien asemaan keskittynyt meppien yhteistyöryhmä, jonka varapuheenjohtajana toimin. Ryhmä on tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisen Eurocarers-järjestön kanssa, tavoitteenaan edistää omaishoitajien asemaa eurooppalaisessa yhteistyössä. Aloitteestani ryhmä ajaa eurooppalaisen omaishoito-ohjelman luomista ja osana tätä ohjelmaa tulisivat olemaan aiemmin mainitsemani parannusehdotukset. Mitä EU:lla sitten on omaishoitajille annettavanaan? Unionin toimivaltaan ei toistaiseksi kuulu sosiaalipolitiikka, mutta tämän ulottuvuuden lisääminen olisi tärkeää. Omaishoitajien asema on tästä hyvä esimerkki. Olisi tärkeää luoda eurooppalaiset pelisäännöt, jossa omaishoitajille taataan sosiaali- ja eläke-etuudet siinä missä muillekin työntekijöille. Jotain konkreettista on jo meneillään. Sosiaalisia investointeja koskeva eurooppalainen ohjelma kartoittaa pitkäaikaishoidon järjestelyä eri jäsenmaissa. Tavoitteena on löytää parhaat käytännön ja levittää niiden käyttöä muihin maihin. Miten voidaan tehdä investointeja, jotka tekevät hoidosta tuottavampaa, edistävät terveenä pysymistä sekä ylläpitävät itsenäistä elämistä? Näiden tavoitteiden toteutumiselle komissio aikoo ohjata tukea Euroopan sosiaalirahastosta. Omaishoitajien tukeminen on mainittu yhtenä viidestä keinosta, jolla näihin tavoitteisiin päästään. Kansallisesti tai EU-tasolla, uudistusaskelten on joka tapauksessa oltava riittävän suuria, jotta omaishoitajien tilanteeseen todella saadaan parannusta. Vaikka he kaiken kestävät ja tarpeen tullen myös kärsivät, ikääntyvän väestön hoivaa ei voi jättää pelkän rakkauden varaan. R Vanhustyö 7 • 2013 35
Teksti ja kuva: Hennariikka Intosalmi, KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) TEKNOLOGIA Teknologian kehittäjien on ymmärrettävä vanhusten arkea Emeritusprofessori Antti Eskola vaatii iäkkäiden yksilöllisyyden ja elämänhistorian huomaamista ja tunnustamista. Vain siten voidaan saada aikaan ikäihmisille hyödyllisiä ja ihmisarvon säilyttäviä apuvälineitä. H istoria ja elinolot vaikuttavat siihen, miten kukin teknisistä laitteista ajattelee. Apuvälineillä halutaan helpottaa arkea, mutta Antti Eskola muistuttaa, että helppous ei ole kaikille itseisarvo: ennen vanhaan liian helppo työ oli hävettävää, raskaasta työstä oltiin ylpeitä. – Tämän päivän vanhukset ovat eläneet aivan toisenlaisessa maailmassa kuin ne, jotka nyt suunnittelevat heille apuvälineitä, Eskola totesi. – Vanhuksen elämään tietynlainen hitaus voi tuoda turvallisuutta. Apuväline ei saa olla sellainen, mikä saa hätääntymään. Myös kunkin henkilön tarpeet vaikuttavat ajatuksiin tekniikasta. – Jos minulla olisi lapsenlapsi toisella puolen maailman, kai minäkin skypettäisin, mesettäisin ja vaikka mitä. Lisäksi, kun tulee vaivoja ja ruumis alkaa vanheta, apuvälineet alkavat kelvata. Apuvälineiden käyttöön liittyy myös monenlaisia asenteita. ’Minä kyllä hyppään kävelysauvojen yli suoraan rollaattoriin’, voi ajatella vanhus, joka pelkää kävelysauvojen kanssa vaikuttavansa siltä, että yrittää näyttää nuorekkaalta. Miten voisi viestiä, että nämä on tarkoitettu turvaksi, ei nuorekkuuden tavoitteluksi? Ennakko-oletuksia suurempi kysymys ovat kuitenkin hankintakustannukset, jotka voivat olla monelle liian suuret. 36 – Apuvälinelainaamoissa tehdään arvokasta työtä. Esimerkiksi rollaattorin saa hienosti ja se toimii. Jokainen on yksilö Eskola oma koululuokka toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka korkeaan ikään ehtineiden elämäntilanne vaihtelee: koulun lopettaessa kaikki olivat suurin piirtein samassa asemassa, mutta luokkakokouksessa vuosikymmenten jälkeen eroja on kaikessa siviilisäädystä ja terveydentilasta alkaen. Avun ja apuvälineiden tarve riippuu siitäkin, onko henkilöllä lapsia, missä nämä asuvat ja kuinka paljon pystyvät auttamaan. Avun pyytämiseen vapaaehtoiselta on monella iso kynnys. – En osaa nähdä vapaaehtoista välineenä kuten ehkä pitäisi. Eskolan mielestä on väärin, että ikäihmiset erilaisine elämänhistorioineen ja tarpeineen nähdään tilastoissa tasaisen harmaana vanhusväestön ikäluokkana. Erilaisuus on huomattu vain, kun vanhuksista puhutaan markkinana. Talouspuheissa seniorit ovat ”tuottoisa markkina” tai ”kasvava bisnes”. Pelkkä tekninen tieto ja liiketaloudelliset oivallukset eivät kuitenkaan Eskolan mukaan suunnittelijalle ja yrittäjälle riitä, vaan täytyisi ymmärtää vanhusten arkea. Eskola kritisoi iäkkäisiin kohdistuvaa painostusta käyttää omia varoja hoivan saamiseen. Moni ikäihminen pitää edelleen asunnon säästämistä lapsille kunnia-asiana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhus haluaisi kitua kotona. Emeritusprofessori, tietokirjailija ja kunniatohtori Antti Eskola oli pääpuhuja KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia) yhdessä VTT:n kanssa järjestämässä keskustelutilaisuudessa HOPEAMARKKINAT: Tulevaisuuden teknologiaa ikäihmisten arjen tueksi ja iloksi Apuväline 2013 -tapahtumassa 8.11.2013.
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuvat: EIja Tiitinen VANHUSNEUVOSTO Kouvolan ikäihmisten neuvosto haastaa kaikki hyvään yhteistyöhön Kouvolan ikäihmisten neuvosto pitää vanhuspalvelulakia merkittävänä askelena vanhusväestön elinolojen huomioimisessa. Yhteistyön kehittäminen kunnallisten virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä on tärkeää. K ouvolan ikäihmisten neuvostoon nimettiin jäsenet alkaneen valtuustokauden (2013–2016) alussa. Neuvostoon kuuluu eläkeläisjärjestöistä 12 jäsentä, sotaveteraanijärjestöistä yksi jäsen sekä seurakuntien asiantuntijajäsen. Ryhmään kuuluu myös kaupunginhallituksen edustaja ja ikääntyneiden palvelujen johtaja. Sihteerin tehtäviä hoitaa hallintosihteeri. – Keskuudestamme on valittu kolmen henkilön työryhmä, jonka tehtävänä on valita kokouksissa käsiteltävät asiat ja valmistella ne, sekä kartoittaa toimintaympäristössä ikäihmisten elämää vaikeuttavat tekijät, kertoo Kouvolan ikäihmisten neuvoston puheenjohtaja Raimo Kinnunen. Tänä vuonna neuvostolla on ollut marraskuuhun mennessä viisi kokousta. Alkuvuoden aikana on käsitelty esimerkiksi Ikäihmisten neuvoston toi- mintasäännön uudistamista sekä annettu muutamia lausuntoja. Ikääntyneiden palvelujen johtajan Arja Kummun opastuksella neuvosto on tutustunut heinäkuussa voimaan astuneeseen vanhuspalvelulakiin. – Tämän lisäksi olemme olleet lukuisissa muissa tilaisuuksissa, joissa lain sisältöä on meille opetettu, kertoo Kinnunen. Myös nimenmuutosehdotus Ikäihmisten neuvostosta Vanhusneuvostoksi on tehty. – Koska vanhuspalvelulaki puhuu vanhusneuvostoista, halusimme virheellisten käsitysten välttämiseksi käyttää jatkossa neuvoston kyseistä nimeä. Olemme jo saaneet tietää, että kaupunginhallitus on hyväksynyt käytännössä nimiehdotuksemme ja alamme käyttää uutta nimeä ensi vuoden alusta lukien. Jos neuvostoilla on hyvät yhteydet kunnallisiin virkamiehiin, on mahdollista saada aikaan hyvät ja toimivat yhteistyömenetelmät, joiden avulla ikääntyvä ihminen pääsee nauttimaan vanhuspalvelulain eduista. 38 Kouvolan kaupungin terveysjohtaja Sami Loimas selvitti marraskuussa pidetyssä ikäihmisten neuvoston kokouksessa liikkuvan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksikön hankintaa Kouvolaan.
Kouvolan ikäihmisten neuvoston jäsen Oiva Tammi (vas.), varapuheenjohtaja Marjatta Nykänen, puheenjohtaja Raimo Kinnunen ja sihteeri Kirsti Mäkelä. Palvelubussi tavoitteena Kesäkuussa neuvosto teki retken Lappeenrantaan, jossa tutustuttiin EKSOTEN eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toimintaan. – Valitsimme Lappeenrannan retkemme kohteeksi, koska olimme kuulleet, että juuri siellä on terveydenhoitoja sosiaalikysymyksiä hoidettu hyvin. Raimo Kinnunen kertoo, että mieleen jäi erityisesti Mallu -palveluauto, joka tarjoaa terveydenhoitopalveluja sivukylien asukkaille. – Kouvolan kaupunki on maantieteelliseltä olemukseltaan laaja alue. Sillä on reuna-alueita, joilla asuu ikäihmisiä. Heidän on hankalaa lähteä hakemaan terveys- ja sosiaalipalveluja pitkien kulkuyhteyksien takaa kaupungin kiinteistä palvelupisteistä. Sen vuoksi ehdotamme Lappeenrannan retkemme innoittamina, että Kouvolaankin hankittaisiin samantapainen palvelubussi. Lokakuun vanhustenviikon tapahtumia vietettiin kaupungin kuudella taajama-alueella. Jokainen alue oli järjestänyt oman pääjuhlansa. Lisäksi monella alueella oli viikon varrella järjestetty muitakin yhdessäolon tilaisuuksia. – Tilaisuudet rahoitettiin pääosin neuvostomme vuosibudjetista. Osallistujia oli runsaasti ja kaikilla oli hyvä ja iloinen mieli! Vanhustyö 7 • 2013 Kahden viimeisen kokouksen aikana neuvosto on keskittynyt Kouvolan alueen ikäihmisiä, heidän elämäänsä ja harrastustoimintaansa haittaavien epäkohtien korjaamiseen. Neuvostossa on myös pantu merkille eläkeläisjärjestöjen laajeneva toiminta. – Olemme myös esittäneet kaupungin johdolle, että se sallisi kaupungin uimahalleissa ilmaiset uintivuorot ikäihmisille. Eläkeläisjärjestöt torjuvat toiminnallaan syrjäytymistä ja luovat yhdessäolollaan uskoa hyvän elämän jatkumisesta. Raimo Kinnunen toteaa, että heinäkuun alusta voimaan astunut vanhuspalvelulaki on erittäin merkittävä askel vanhusväestön elinolojen huomioimisessa. Hänen mukaansa lain tunnetuksi tekemiseen on nyt kiinnitettävä riittävästi huomiota. Laki asettaa kunnat suureen vastuuseen ja määrää mm. kunnan yhteistyöhön järjestöjen kanssa. Tätä yhteistyöhalukkuutta ei Kouvolan ikäihmisten neuvostossa epäillä yhtään, mutta kypsyyttä yhteistyöhön on löydyttävä myös järjestöistä. – Nyt on kaikki saatava hyvään yhteistyöhön, jolloin ikäihmiset voivat hyötyä tästä tärkeästä mahdollisuudesta. Keskeistä osaa tässä kehityksessä näyttelevät vanhusneuvostot. Jos neuvostoilla on hyvät yhteydet kunnallisiin virkamiehiin, on mahdollista saada aikaan hyvät ja toimivat yhteistyömenetelmät, joiden avulla ikääntyvä ihminen pääsee nauttimaan vanhuspalvelulain eduista. – Eläkeläisjärjestöt torjuvat toiminnallaan syrjäytymistä ja luovat yhdessäolollaan uskoa hyvän elämän jatkumisesta. Pidämme tärkeänä, että kaupunkimme arvostaisi järjestöjen toimintaa ja turvaisi toiminnalle tarpeelliset toimitilat. Raimo Kinnunen toteaa kaupungin saavan mahdolliset taloudelliset uhrauksensa takaisin, kun ikääntyvä, hyvän liikuntakyvyn ja hyvän henkisen vireyden omaava henkilö ei tarvitse kaupungille suuria kustannuksia aiheuttaneita sairaaloita tai muita hoitopaikkoja. Vanhuspalvelulaki merkittävä askel 39
Testi: Leena Valkonen TOIMENPIDEOHJELMA Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn tavoiteohjelma Kaatumiset ja putoamiset yleisin kuoleman aiheuttanut tapaturma Tapaturmat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy. Vuosittain noin 2 800 suomalaista kuolee tapaturmaisesti. Tapaturmakuolemista lähes 90 prosenttia ja vammaan johtavista tapaturmista yli 70 prosenttia sattuu kotona ja vapaa-ajalla. S osiaali- ja terveysministeriön asettama koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn koordinaatioryhmä julkisti marraskuussa ehdotuksen kansalliseksi koti- ja vapaaajan tapaturmien ehkäisyn tavoite- ja toimenpideohjelmaksi vuosille 2014– 2020. Ohjelma sisältää 92 toimenpidettä, jolle kullekin koordinaatioryhmä on osoittanut vastuutahot. Sosiaali- ja terveysministeriön strategian mukaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien aiheuttamia ongelmia on ehkäistävä nykyistä tehokkaammin. Uuden kansallisen koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelman turvallisuusvisio on se, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua tapaturman seurauksena, sanoo työryhmän sihteerinä toiminut neuvotteleva virkamies Merja Söderholm sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ohjelman tavoitteita ovat hyvän turvallisuustason toteutuminen kaikissa ympäristöissä, vakavien tapaturmien väheneminen 25 prosentilla vuoteen 2025 mennessä ja tapaturmien ehkäisyn voimavarojen vahvistuminen ja pysyvyys. 40 Suomen tapaturmakuolleisuus neljänneksi korkein EU:ssa Yleisin tapaturmatyyppi Suomessa ovat kaatumiset ja putoamiset. Kolmannes kuolemaan johtaneista tapaturmista sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Vammojen ja myrkytysten hoidosta aiheutuu toiseksi eniten hoitojaksoja erikoissairaanhoidossa ja neljänneksi eniten perusterveydenhuollon laitoshoidossa. Suuri osa sairaalahoitoa vaatineista tapaturmista sattuu arkisessa ympäristössä, kotona, lenkkipolulla tai muussa vapaa-ajan vietossa. Yli puolet sairaalassa hoidetuista vammoista aiheutuu kaatumisen seurauksena. Yksilön tapatur- Suuri osa sairaalahoitoa vaatineista tapaturmista sattuu arkisessa ympäristössä, kotona, lenkkipolulla tai muussa vapaa-ajan vietossa. mariskiä kasvattavat henkilön korkea ikä, heikko itsenäinen toimintakyky sekä päihtymys. Miehille hoitojaksoja aiheutuu hieman enemmän kuin naisille. Vuosittain 600–700 miestä ja 500– 600 naista kuolee kaatumisten seurauksena. Eniten kuolemia tapahtuu iäkkäille henkilöille, mutta miehillä kuolemien lukumäärä nousee jo 40-ikävuodesta alkaen ja jakautuu tasaisemmin iän mukaan. Naisilla kaatumisesta johtuvat kuolemat keskittyvät erityisesti vanhempiin ikäryhmiin. Naisilla peräti 93 % kaikista kaatumiskuolemista sattuu 75 vuotta täyttäneille ja miehilläkin 65 %. Vuonna 2011 sairaaloissa hoidetut vammat ja myrkytykset maksoivat yhteensä 691 miljoonaa euroa. Tästä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osuus oli 453–532 miljoonaa euroa. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien prosenttiosuudenmukainen kustannus erikoissairaanhoidon avokäynneistä olisi täten 60–71 miljoonaa euroa. Perusterveydenhuollon somaattisen avohoidon koti- ja vapaa-ajan tapaturmien kustannukset avohoidossa vuonna 2011 olivat yhteensä 91–213 miljoonaa euroa, kertoo työryhmän selvitys.
Toimintakokonaisuudet tapaturmien ehkäisemiseksi. Suunta kotitapaturmien ennaltaehkäisyyn Liikenne- ja työtapaturmien määrä on vähentynyt pitkällä aikavälillä tehokkaan ennaltaehkäisyn ansiosta. Myönteisinä merkkeinä yhteiskunnan turvallisuustason paranemisesta ovat myös esimerkiksi lasten tapaturmien ja asuinrakennusten tulipalojen määrien vähentymiset. Myönteinen kehitys heijastaa osaltaan kansalaisten turvallisuustietoisuuden lisääntymistä. Koti ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyön vahvistaminen edesauttaa ja laajentaa tämän kehityksen etenemistä, Merja Söderholm toteaa. – Onnistunut tapaturmien ehkäisytyö perustuu pitkäjänteiseen suunnitteluun ja toimeenpanoon, jossa keskeistä on erilaisten toimenpiteiden yhteisvaikutus. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tehostamisen edellytyksenä on voimavarojen lisääminen ja yhteistyön tiivistäminen yli sektorirajojen. Keskeiset toiminnan alueet koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyssä ovat kansalaisten oman vastuun ja tietoisuuden lisääminen, asuin- ja elinympäristön rakentaminen turvalliseksi ja tuoteturvallisuuden varmistaminen. Kansalaisten tietoisuuden ja osallisuuden lisäämisessä tarvitaan kaikkien eri ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden yhteistä panostusta. Omaa vastuuta turVanhustyö 7 • 2013 vallisuudesta voidaan ottaa silloin, kun on tietoa ja taitoa asiasta, Söderholm jatkaa. Myös eri organisaatioiden tulee ottaa vastuu omasta turvallisuudestaan. Ympäristön ja tuotteiden turvallisuutta on tärkeää lisätä siten, että inhimillisten virheiden mahdollisuus pienenee tai että virheistä ei aiheudu vakavaa vammaa. Lainsäädännön merkitys ympäristön ja tuotteiden turvallisuuden edistämisessä on olennaista, Söderholm päättää. Tavoiteohjelma löytyy sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta kohdasta julkaisut: www.stm.fi. Faktoja tapaturmista • Vammat ja myrkytykset aiheuttavat yli 100 000 sairaaloiden vuodeosastoilla tapahtunutta hoitojaksoa ja noin miljoona hoitopäivää. • Tämä on toiseksi eniten erikoissairaanhoidon ja neljänneksi eniten perusterveydenhuollon hoitojaksoja verrattuna muihin syihin. • Kaatumisen riski ja seurauksien vakavuus kasvaa merkittävästi iäkkäillä henkilöillä. • Yli puolet kaikista naisten tapaturmakuolemista on 75 vuotta täyttäneiden naisten kaatumiskuolemia. Kotitapaturmien ehkäisykampanja Laajamittaisessa yhteistyössä järjestetty Kotitapaturmien ehkäisykampanja on toiminut jo 20 vuotta. Järjestöjen osalta Soste Suomen sosiaali ja terveys ry toimii kampanjan vetäjänä. Kampanjassa valmistetaan muun muassa aineistoa ja järjestetään koulutusta. Tutustu kampanjan nettisivustoon: www.kotitapaturma.fi. Aineisto on maksutonta. Uusin päivitetty esite on iäkkäille tarkoitettu ”Turvallisia vuosia”. 41
Teksti: projektipäällikkö Salla Kettunen ja fysioterapian lehtori Pia-Maria Haapala, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Kuva: Pia-Maria Haapala Ikääntyneen hyvä arki kotona Seinäjoen ammattikorkeakoulun CarePrise -hankkeessa etsittiin keinoja tukea kotona asumista. Hankkeen toteutusta tuki Euroopan sosiaalirahasto ja keinoja etsittiin Suomesta, Itävallasta, Hollannista, Saksasta ja Puolasta. U seimmiten ikääntyneen ihmisen toiveena on asua kotona mahdollisimman pitkään. Sieltä tekee mieli pois yleensä vain, jos olo on turvaton, sairas, yksinäinen tai ei vain enää selviä arjesta. Yhteiskunnallisesti katsoen on suuri tarve sille, että kotona asuttaisiin entistä pidempään. Laitosasumista tai palvelutalopaikkoja on tarjolla rajallinen määrä, samoin alkaa olla myös alan ammattilaisia. Kotihoito ja kotisairaanhoito ovat tällä hetkellä yleisimmin käytössä olevat avun muodot. Ne kattavat perustarpeet, mutta hyvä arki ja laadukkaat vuodet tarvitsevat muutakin. CarePrise -hankkeessa hyviä käytäntöjä löydettiin erilaisia palveluja tuottavilta yrityksiltä, yhteisöiltä sekä yksityisiltä henkilöitä haastattelemalla ja tekemällä tutustumiskäyntejä. Suomessa on yrityksiä, joilta voi tilata hoivan lisäksi siivousta tai muita lisäpalveluita sekä eri yritysten muodostamia verkostoja, jotka näyttäytyvät asiakkaalle yhtenä kokonaisuutena. Asiakkaan kannalta on helpompaa, kun hän voi yhdestä numerosta tilata arkea helpottavien palveluiden koko kirjon ja maksaa yhden laskun, eikä tarvitse soittaa ruokaa yhdestä, siivousta toisesta, vaatteiden pe- 42 sua kolmannesta ja kotiapua neljännestä numerosta. Yhden palvelun kautta verkostoon tullut asiakas saa tietoa myös muista verkoston tarjoamista palveluista ja näin yritykset pystyvät tarjoamaan palvelujaan enenevässä määrin. Löysimme yrityksen, jossa sama henkilö tekee sovitut hoivan ja hoidon toimenpiteet, mutta havaitun tarpeen mukaisesti auttaa myös muissa asioissa. Lumityöt, ruohon leikkuu, lampun vaihtaminen tai tukikahvan asentaminen onnistuvat tarvittaessa. Tämäntyyppisiä yrityksiä saatetaan tarvita yhä enemmän tulevaisuudessa. Kyseisen yrityksen palveluvalikoima oli hyvin laaja, mutta useat muutkin yritykset auttavat hoidon ja hoivan lisäksi esimerkiksi avustusten tai tukien hakemisessa ja tarvittavan lisäavun löytämisessä. Keskitytään elämään, ei hoivaan Eräs hankkeen yhteydessä paikannetuista hyvistä käytännöistä oli arjen apuun keskittyvä saksalaisyritys. Yritysidean mukaisesti ihmisiä autetaan elämään ja erilaisten palvelujen kirjo on laaja. Yritykseltä saa apua, jos esimerkiksi tarvitsee saattajaa, haluaa tilata retkiä tai konserttilippuja, tarjo- taan ”vanhusvahtia”, jotta omaishoitaja pääsee harrastukseen tai asioille, opastetaan tietokoneiden ja teknisten laitteiden käytössä. Yritys toimii kiinteässä yhteistyössä järjestön kanssa. Järjestö kerää varoja ja avustaa siten vähävaraisia henkilöitä palveluiden saamisessa. Yrityksen työntekijöiltä ei edellytetä sosiaali- tai terveysalan koulutusta, vaan soveltuvaa asennetta. Tämän hetken ikääntyneet ovat kasvaneet aikana, jolloin yhteiskunta ei tarjonnut laaja-alaista palveluvalikoimaa. Myös ikäännyttyään he pyrkivät tulemaan toimeen ilman apua mahdollisimman pitkään. Tässä asiassa oletetaan tapahtuvan muutos. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ovat tietoisia tarjotuista palveluista ja osaavat sekä uskaltavat vaatia niitä. Julkisten palveluiden rinnalla ja niitä täydentämään tarvitaan myös vapaaehtoista toimintaa. Julkisen ja vapaaehtoissektorin yhteyttä voisi miettiä uudelleen. Saksassa vapaaehtoistyöstä voidaan maksaa vuosittain korvausta (yleensä 5 euroa tunti) n. 2000 euroa ilman verovelvollisuutta. Maksua ei nähdä palkkatyön tai työllistämisen kilpailijana vaan vapaaehtoisuutta tukevana.
Vapaaehtoistyö on paljon suositumpaa Saksassa ja Hollannissa kuin Suomessa. Valtiovarainministeriö on nyt esittänyt, että työtön henkilö saisi hankkia 400 euroa kuukaudessa menettämättä etuuksiaan. Tällä ehdotuksella tuettaisiin myös vapaaehtoistyön kehittymistä. Ehdotusta käsitellään syksyn aikana hallituksessa ja eduskunnassa. Ennakoiva auttaminen Ajoissa annettuna kevyillä tukitoimilla voidaan lykätä suuremman avun tarvetta. Suomessa yksityisesti toteutettava yhteisöllinen asuminen on tästä hyvä esimerkki. Periaatteessa kyse on tavallisesta (yleensä) kerrostalosta, jossa on joitakin yhteisiä tiloja. Yhteisöllisen asumismuodon valitessaan asukkaat sitoutuvat tietoisesti normaalia tiiviimpään naapuriapuun. Yhteisöissä on usein erilaisia harrastus- ja ohjelmamahdollisuuksia sekä suuri keittiö, joka mahdollistaa yhteiset ateriat. Asukkaat päättävät itse, millaista toimintaa ja tapoja talossa on. Ohjatun senioriasumisen mallissa puolestaan asukkaille tarjotaan julkisin varoin palkatun työntekijän apua. Työntekijä ei kuitenkaan ole hoitaja, vaan hänen tehtävänään on kehitellä ja auttaa toteuttamaan yhdessä asukkaiden kanssa aktiivista arkea. Tulokset näyttävät hyviltä. Monet asukkaat ovat löytäneet taas elämänilon. Kannustava rinnalla kulkija auttaa ja ohjaa jo unholaan jääneitä taitoja uudelleen käyttöön sekä rohkaisee uusien asioiden tekemiseen. Intensiivisen hoivantarve on siirtynyt huomattavasti. Myös tässä mallissa olennaista on eri järjestöjen ja vapaaehtoisten tahojen kanssa verkostoituminen sekä tilaisuuksien ja toiminnan järjestäminen yhdessä. Kolmantena esimerkkinä ennakoivasta auttamisesta on heikosti liikkuvien, mutta muistiltaan ja mieleltään virkeiden ikäihmisten videoneuvottelulaitteiston kautta toimiva yhteys. Ikäihmiset saavat kotiinsa laitteiston’, joka käynnistyy muutamalla kosketuksella. Videovälitteisesti pienryhmän kesken vaihdetaan kuulumisia aamukahvin merkeissä sekä ohjataan jumppaa toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja jopa parantamiseksi. Osallistuminen on vapaaehtoista ja omaan kiinnostukseen perustuvaa. Osallistujat ovat olleet hyvin tyytyväisiä. He kokevat kannustavaksi sen, että heihin ollaan vielä valmiita panostamaan, samalla he saavat mahdol- lisuuden ajatusten vaihtamiseen yhteisissä keskusteluissa sekä vertaistukeen. Mielekästä arkea Hollannissa tutustumiskohteina olleiden vanhainkotien ruoka- ja muut palvelut olivat ympäristössä asuvien sekä vanhusten että kaikkien muidenkin käytössä ja ostettavissa. Palvelu- ja vanhainkotien lähiympäristöön rakennettujen kerrostalojen asukkaat voivat ostaa ja käyttää tarvitsemiaan palveluja em. keskuksista ja näin helpottaa itsenäistä asumistaan. Tämä avoimuus ja palvelujen ympärille rakentuvat ikäihmisille tarkoitetut esteettömät pienkerrostalot eroavat jokseenkin suomalaisesta käytännöstä, vaikka uusien palvelutalojen ja niiden ympäristöjen suunnittelussa ja rakentamisessa huomioidaan esteettömyys. Tulevaisuudessa erilaisten teknologisten apuvälineiden hyödyntäminen vanhusten turvallisessa asumisessa ja liikkumisessa tulisi huomioida vielä enemmän. GPS-Iaitteiden ja erilaisten valvontakameroiden nettiyhteyksien kautta omaiset voivat seurata ikääntyvien läheistensä liikehdintää kotona ja ympäristössä luoden molemminpuolisen turvallisuuden tunteen mahdollistaen siellä omassa kodissa asumisen. Kotona asumisen tukeminen ei ole pelkän hoivan ja kotisairaanhoidon järjestämistä. Ollakseen vahvasti kiinni elämässä ja voidakseen hyvin, ihminen tarvitsee mielekästä arkea ja elämän iloa. Arjen pienistä asioista kuten kauniista kattauksesta jokaiseen ruokailuhetkeen valkoisine liinoineen tekee arjestakin juhlaa. Julkisin varoin on tuskin mahdollista laajentaa hyvän arjen palveluita. Niiden tarjoajiksi tarvitaan sekä vapaaehtoisia, sukulaisia että erilaisia yrityksiä. Vapaaehtoiset rakentavat pihaa ja pelialuetta palvelukeskuksen sisäpihalle. Vanhustyö 7 • 2013 43
S H O P R I D E R® VERRATON APUVÄLINE LIIKKUMISEEN apuajoneuvo.fi TAATTUAA! LAATU TILAA KATTAVA ESITE 040 1244 282 MAAHANTUONTI, MYYNTI JA VUOKRAUS: KUUSILUOTO OY Kehittäjänkatu 16, 04440 JÄRVENPÄÄ info@apuajoneuvo.fi
Sulon suihkeet Sulo Aho, sosiaalineuvos Omaishoito kaipaa tukea E nnen yhteiskuntamme suuria rakennemuutoksia omaishoito oli yleisin vanhusten hoitomuoto. Se oli luontevaa kun perheet olivat isoja ja joku sen jäsenistä oli aina kotona. Ne, joilla ei omaisia ollut joutuivat sitten vaivaistaloon tai huutokaupattiin muiden hoidettaviksi. Nimityksiä hoitomuodoista on sitten vähitellen kaunisteltu. Vaivaistaloista tuli ensin kunnalliskoteja sitten vanhainkoteja ja nyt eri-asteisia palvelu- ja hoivakoteja. Omaishoitoa on edelleen olemassa vaikka tilanne on toinen. Nyt samassa taloudessa asuu useimmiten vain se hoidettava ja hänen omaishoitajansa. Omaishoidosta ja sen tukemisesta käydään parhaillaan keskustelua. Omaishoito ansaitsee kyllä keskustelun ja myös tukemiseen liittyvää selkeää järjestelmää, sillä se on arvokas elementti vanhustyössä ja tuettunakin säästää yhteiskunnan voimavaroja, joista on pulaa. Ne, jotka ryhtyvät omaishoitajiksi tekevät sen rakkaudesta ja velvollisuuden tunnosta omaistaan kohtaan. Aviopuolisot auttavat elämänkumppaniaan, lapset vanhempiaan ja vanhemmat esim. vammaisia lapsiaan. He kokevat, että ovat aikanaan saaneet siltä läheiseltään jotakin sellaista, jonka he ovat velvollisia korvaamaan huolehtimalla heistä jatkossa. Se on oikein ja hyvää ja se pitäisi yhteiskunnankin tunnustaa, koska se pitkällä tähtäyksellä tuottaa yhteiskunnalle huomattavaa hyötyä, eikä vain pelkkää imagoetua vaan myös taloudellista säästöä kun siltä osin ei tarvita kalliita hoitopaikkoja. Pitäisi siis olla selvää, että omaishoitoa kannattaa tukea kaikin mahdollisin tavoin. Joku todennee, että niinhän me teemmekin, on olemassa omaishoidon tuki, jolla maksamme suorastaan palkkaa tai ainakin palkkiota omaishoitajille työstään. On myös ns. intervallihoitoa, jolloin hoidettava otetaan vähäksi aikaa johonkin sopivaan hoitokotiin, että omaishoitaja voi levähtää tai tehdä lomamatkan. Hyvin usein kuitenkin kuullaan, ettei systeemi toimi kaikkialla tai ei ainakaan yhtä hyvin vaan riippuu kunnan järjestämistä resursseista. Toiminnalta puuttuu yhtenäiset ja velvoittavat säännökset. Vanhustyö 7 • 2013 Keskustelua nyt seuratessani olen tullut ajatelleeksi, että meillähän on olemassa mainio esimerkki tukitoimesta, joka mielestäni sopisi myös erinomaisesti omaishoidon tueksi. Tarkoitan maatalousyrittäjien lomittajapalvelua. Muistan sosiaalijohtaja ajaltani kun systeemi luotiin. Pieneksi suureksi kaupungiksi itseään luonnehtivassa kotikaupungissani kaikki järjestyi helposti, oli nimittäin sen alueella vain 11 maatilaa silloin. Sosiaalilautakunta palkkasi osa-aikaisen hoitajan hommalle ja vaivatta ne lomittajatkin löytyivät. Eikä valituksia juuri kuulunut. Miksei siis järjestettäisi omaishoitoon lomittajapalvelua. Omaishoitajat ovat tavallisia ihmisiä, joilla on elämäntilanteita, joissa olisi päästävä hetkeksi irti hoidettavansa vieressä olemisesta. Intervallihoito sopii vain suunnitelluille lomamatkoille tai lepohetkille koska hoitoa ei voi yleensä tänään järjestää, vaan siihen menee aikaa. Tarvittaisiin systeemi, jossa sijainen löytyy huomiseksi, jos hoitajalla on välttämätön tehtävä hoidettavana muualla. Uskon että saisimme jopa paljon uusia omaishoitajia, jos tällainen systeemi olisi käytettävissä ja sehän olisi yhteiskunnan kannalta hyvä ja kannattava investointi. Yrittäjien lomapalvelussa on myös jo hankittu joustavat hallintorutiinit. Ehkäpä asia voitaisiin liittää tähän lomittajasysteemiin myös omaishoitajien osalta. Tarvittaisiin vain uudenlaisia lomittajia. Nykyiset lähihoitajat käsittääkseni sopisivat hyvin ja uusia voitaisiin aluksi kouluttaa pikakoulutuksella, kuten aikoinaan kotiavustajia ja myöhemmin saada sitten aikaan vakinainen systeemi. Olen kuullut jonkun päättäjän toteavan, että tarvitsemme omaishoitolain, jolla luodaan yhtenäiset ja kaikkialla noudatettavat säännökset. Siihen voitaisiin liittää myös lomittajapalvelu. Heitänpä tämän idean ”sote-ihmisten” mietittäväksi. Toivon että tartutte siihen. Ja mistäpä löytyy kunta tai vanhusjärjestö, joka uskaltaa ensimmäisenä kokeilla? 45
Kangasniemen Apteekki Kasken Apteekki Otto Mannisen tie 1–3, 51200 Kangasniemi puh. 015-431 631 Kaskenkatu 10, Turku puh. (02) 2311 030 KUOPION EV.LUT. SEURAKUNNAT Willan Apteekki Prisma, Kauppakuja 2, Hyvinkää puh. 019-475 7700 HYVÄÄ JOULUA Parikkalan 1. apteekki 59100 Parikkala puh. 05-430 016 Saaren sivuapteekki puh. 05-435 256 Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki www.ipty.fi S OTA I N VA L I D I - J A V E T E R A A N I KU N TO U T U S TA LAITOS-, PÄIVÄ- JA AVOKUNTOUTUSTA Veteraanipolku 3, 13600 Hämeenlinna, puh. 03 5706 100, fax 03 5706 119 www.ilveskoti.com Martinkuja 4, 02270 Espoo puh. (09) 887 0120, fax (09) 8870 1291 www.vestek.fi HENKISTÄ HYVINVOINTIA AIKUISILLE JA LAPSILLE
Vanhustyön johtajat Vanhustyön johtajat kirjoittavat tällä palstalla vanhustyöhön liittyvistä ajankohtaisista ja kiinnostavista asioista. Muistisairautta sairastavan omaishoito J otta omaishoitaja jaksaisi hoitaa ikääntynyttä muistisairautta sairastavaa läheistään, hän tarvitsee monenlaista tukea. Omaishoitajan tukemisen ydinasia on monimuotoinen palvelujärjestelmä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kuntien on syytä panostaa paljon palveluita tarvitsevien asiakasryhmien palvelujen kehittämiseen. Ikääntyneet muistisairaat ja heidän omaishoitonsa kehittäminen on kunnan talouden kannalta keskeisessä asemassa. Kun kehitämme heille monimuotoisen palvelujärjestelmän, voimme loiventaa väestön ikääntymisestä vääjäämättä seuraavaa kustannusten kasvua. Ydinasia on turvata ikääntyneen muistisairaan ja hänen omaishoitajansa inhimillinen, hyvä elämä. Minkälainen voisi olla monimuotoinen palvelujärjestelmä, joka tukisi omaishoitajan jaksamista? Esimerkkinä kuvaan yhtä mallia, Kaarinan mallia turvata omaishoitajille monimuotoiset palvelut. Omaishoitajalla tulee olla oma palveluohjaaja, omaishoidon palveluohjaaja, jolla on päävastuu punoa riittävän laaja ja yksilöllinen tukiverkko omaishoitajan ympärille. Palveluohjaajana voi toimia myös esimerkiksi muistineuvoja, jolla on erityisosaamista muistisairauksista. Omaishoitaja tarvitsee konkreettista apua arjen raskaimmissa tehtävissä. Hyväksi koettu toimintamalli on omaishoitajan mahdollisuus muuttaa osa hoitopalkkiostaan siivouspalvelun palveluseteliksi. Asiakastyytyväisyys- Vanhustyö 7 • 2013 kyselyn mukaan omaishoitajat kokevat siivouspalvelun tukevan erinomaisesti heidän jaksamistaan. Omaishoidon hoitajat käyvät auttamassa omaishoitajia raskaimmissa hoitotehtävissä, lähinnä hoidettavan sauna- ja muissa peseytymistilanteissa. Päivätoiminnan erilaisten palveluiden avulla voidaan varmistaa omaishoitajalle mahdollisuus pitää vapaata, mahdollisuus omaan aikaan ja lepoon. Omaishoitajien fyysisen kunnon tukemiseksi heillä on mahdollisuus käydä maksutta kuntosalilla ja/tai uimahallissa. Omaishoitajille on tarjolla myös monimuotoista vertaisryhmätoimintaa, mikä auttaa heitä ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan ja henkisiä voimavarojaan. Omaishoitajien vertaisryhmätoiminnan onnistumisessa on keskeistä ryhmien toiminnan kehittäminen ja koordinointi eri toimijoiden kesken. Täten voidaan varmistaa riittävän monimuotoinen ryhmätoiminta ja suunnata ryhmätoimintaa tasavertaisesti eri omaishoitajien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Käytännössä suurena haasteena on järjestää omaishoidettavan asianmukainen huolenpito sinä aikana, jolloin omaishoitaja on mukana vertaisryhmässä. Onnistuneeksi ratkaisuksi on osoittautunut vapaaehtoisten käyttäminen apuna omaishoidettavan huolenpidossa omaishoitajan ollessa mukana vertaisryhmässä. Vapaaehtoisille on järjestetty vapaaehtoistyön peruskoulutuksen lisäksi valmennusta muistisairautta sai- rastavan kohtaamisesta. Omaishoitajan jaksamisen tukemisen yhtenä keskeisenä kivijalkana on riittävien lyhytaikaishoidon palveluiden turvaaminen. Omaishoitajalla on oltava mahdollisuus saada lakisääteisten vapaapäivien aikaisen hoidon lisäksi myös muuta lyhytaikaishoitoa hoidettavalle yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Muistisairaiden lyhytaikaishoidon paikkojen lisäämiseen on monessa kunnassa, myös Kaarinassa, selkeä tarve. Kunnassa tulisi olla myös muistisairaille asianmukaisia kriisihoitopaikkoja. Omaishoitajan sairastuessa äkillisesti ja joutuessa sairaalaan, ei muistisairautta sairastavalle ole hyvä hoitopaikka terveyskeskuksen akuutti osasto, jossa voi monesti olla hyvin levotonta. Erilaisten yhdistystoiminnan avulla omaishoitaja voi saada parasta mahdollista tukea jaksamiseensa ja arjessa selviämiseensä. Vertaistuki on tarpeen myös siinä vaiheessa, kun omaishoitosuhde on päättynyt. Riittävä tuki omaishoitosuhteen päättymisen jälkeen varmistaa oman elämän tarkoituksellisuuden ja merkityksen syvällisen ymmärtämisen uudessa elämäntilanteessa. Seija Sjöblom Kaarinan kaupunki/Hyvinvointipalvelut vanhuspalvelujohtaja Vanhustyön johtajat ja asiantuntija ry hallituksen jäsen 47
Keskusliitto tiedottaa Pirkko Karjalainen toiminnanjohtaja O n tämän vuoden jonkinmoisen tilinpäätöksen aika. Mitä on luvattu ja mitä haluttu. Mitä saatu aikaan ja mitä vielä pitää petrata. Kun katsotaan suurta kuvaa koko kansakunnan suhteen, on melkoisen epävarmaa mitä ns. viivan alle jää. Jokaisessa työyhteisössä tehdään samaa arviointia – kuka milläkin mittareilla ja osa positiivisella, osa synkemmällä mielin. Samalla mietitään tulevaa vuotta ja vuosia. Loppusyksy on kaikkialla alkavan vuoden budjettien teon aikaa. On pakko todeta, että eipä oikein missään ole esitetty kovin optimistisia näkymiä. Talousviisaat tosin esittävät varovaisia arvioita hiukan kirkastuvasta tulevaisuudesta. Mutta tässä ja nyt eli ensi vuonna ollaan tiukan euron paikassa. Tämä tulee väistämättä näkymään myös ikäihmisten tarvitsemissa palveluissa ja heidän arkielämässään. Miten – siitä nyt kuntien ja kuntayhtymien päättäjät vääntävät kättä. Samaa mietitään myös järjestöissä. Mitä Vanhustyön keskusliiton vuoden 2013 tuotoksesta voisi nyt sanoa? Yleisesti ottaen on pärjätty kohtuullisesti niin toiminnassa kuin taloudessa. Olemme yhteistyössä jäsenyhteisöjen kanssa ja Raha-automaattiyhdistyksen talou- dellisella tuella toteuttaneet suunnitellut toiminnat. Toivottavasti liitto on kyennyt myös tukemaan jäsenyhteisöjä niiden työssä. Suurena huolena on palveluita tuottavien järjestöjen tilanne. Kuntien kilpailutukset näkyvät siinä, että liittoon on tullut vuoden mittaan useita ilmoituksia järjestön oman palvelutoiminnan loppumisesta. Tyytyväisiä kuitenkin voimme olla siitä, että niin monet järjestöt ovat edelleen voimissaan ja jatkavat omien periaatteittensa mukaista toimintaa. Liiton omassa toiminnassa olemme kyenneet vahvistamaan työtä alueilla – liitolla on 15 korjausneuvojaa ja neljä Ystäväpiiritoiminnan alueohjaajaa eri puolilla Suomea. Yhteys ikäihmisten arkeen on tiivis. Samoin Eloisa ikä-avustusohjelman koordinointitehtävän kautta on yhteys niin saamelaiseen vanhuuteen kuin monenlaisiin järjestöjen toteuttamiin läheisverkostoihin. Tämä kaikki antaa sanomallemme uskottavuutta ja painoarvoa. Vuoden lopuksi on kiitoksen aika! Kiitokset Teille kaikille, jotka olette vuoden mittaan antaneet osaamistanne ja aikaanne hyvän vanhuuden puolesta. Sitä jatkamme myös tulevana vuonna 2014. Jäsenyhteisöjen toiminta valtakunnallisesti merkittävää V anhustyön keskusliitto on tänä vuonna toteuttanut jäsenkyselyn ja koonnut ajantasaisen tiedon kaikkien 340 jäsenyhteisönsä toiminnasta. Tulosten mukaan jäsenistöstä 62 % (211 yhteisöä) tuottaa palveluja ikäihmisille. Muulla tavoin ikäihmisten hyvinvointia edistää 38 % jäsenyhteisöistä (129 yhteisöä). Jäsenyhteisöjen tarjoamien palvelujen ja toiminnan määrä on valtakunnallisesti merkittävä. Tehostetun palveluasumisen asiakasmäärä on yli 7 800. Tämä on 24 % kaikista tehostetun palveluasumisen asiakkaista Suomessa. Ns. tavallista palveluasumista tarjotaan yli 3 400 ikäihmiselle. Jäsenyhteisöillä on lisäksi 18 830 muuta vuokra-asuntoa. Kodinhoitoapua tarjotaan yli 5 400 ja kotona asumisen tukipalveluita yli 6 700 ikäihmiselle. 48 Ryhmä-, virike- ja virkistystoimintaa toteuttaa 176 jäsenjärjestöä, vapaaehtoistoimintaa 136 järjestöä. Tämän laajan toiminnan avulla tuetaan kymmenientuhansien ikäihmisten hyvinvointia. Jäsenjärjestöillä on meneillään myös lukuisia kehittämishankkeita. Hankkeissa keskitytään edistämään mm. ikäihmisten osallisuutta, mielen hyvinvointia sekä muistisairaiden ihmisten ja omaishoitajien hyvinvointia. Kehittämiskohteina ovat myös vapaaehtoistoiminta, taiteen ja kulttuurin käyttö sekä teknologian käyttö vanhustyössä. Meneillään on myös useita rakennushankkeita, niin uudis- kuin korjausrakentamista. Lisätietoja: www.vtkl.fi/ajankohtaista.
Keskusliitto tiedottaa Suuntana tulevaisuus -aineisto osallistaville ohjaajille M etropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat tekivät ryhmänohjausaineiston yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton Senioritoiminnan kanssa. Suuntana tulevaisuus -aineisto sisältää erilaisia käytännöllisiä ideoita ja ohjeita, joiden avulla unelmat saavat siivet. Oppaasta löytyy esimerkiksi käytännön vinkkejä osallistaville ohjaajille, Unelmapeli ja Ennustajaeukon pussi -kuvahoroskooppi. Opas on tehty selkeäksi ja helppokäyttöiseksi, jotta myös vapaaehtoiset ja uudetkin ohjaajat voivat sitä käyttää. Aineisto on vapaasti tulostettavissa Vanhustyön keskusliiton nettisivuilta: www.vtkl.fi > Senioritoiminta > Ryhmätoiminta. Uusia korjausneuvojia kentällä V anhustyön keskusliiton korjausneuvonnassa aloitti marraskuussa kaksi uutta työntekijää. Pekka Hulkkonen tekee töitä Lappeenrannasta käsin ja Pekka Martikaisen työpaikka on Helsingin Malmilla. Ari Viippola aloitti jo aiemmin syksyllä Lapin alueen uutena korjausneuvojana. Korjausneuvojat avustavat veteraaneja ja vanhuksia asunnossa tarvittavien muutostöiden kartoittamisessa, suunnittelussa, korjausavustusten hakemisessa ja tarvittaessa myös muutostyöt suorittavan urakoitsijan löytämisessä. Palvelu on ikäihmisille maksutonta. Korjausneuvojat auttavat myös keskusliiton jäsenyhteisöjä korjauksiin liittyvissä kysymyksissä. Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät keskusliiton nettisivuilta www.vtkl.fi>Korjausneuvonta. Kuntoutus lisää ikääntyneiden turvallisuudentunnetta T urvallisuudentunteen vahvistuminen, elämänlaadun, liikkumis- ja toimintakyvyn paraneminen sekä omalta ikäpolvelta saatu tuki edistävät ikääntyneen ihmisen mahdollisuuksia jatkaa itsenäistä elämää ja osallistua kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Kelan Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeen (IKKU 2009– 2013) loppuraportti julkistettiin marraskuussa. Hankkeen tavoitteena oli edistää yli 74-vuotiaiden kuntoutujien kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä. Kehittämishankkeessa kartoitettiin gerontologisen kuntoutuksen nykytilaa, tutkitVanhustyö 7 • 2013 tiin kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä kuntoutujaa koskevaa tietoa ja sen välittymistä. Kuntoutuslaitoksissa hyödynnettiin myös Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan mentorointimallia. Julkaisu Pikkarainen A, Vaara M, Salmelainen U. Gerontologisen kuntoutuksen toteutus,vaikuttavuus ja tiedon välittyminen. Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen kehittämishankkeen loppuraportti on tilattavissa Kelasta, hinta 20 euroa. Raportti on luettavissa nettisivuilla www.kela.fi > Julkaisut > Heldan digitaalinen arkisto. 49
Ajan virrassa Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU valitsi puheenjohtajakseen Tapani Mörttisen E ETU on kuuden eläkeläisjärjestön muodostama yhteistyöelin. Siihen kuuluvat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Niiden henkilöjäsenmäärä on yhteensä yli 271 000. Puheenjohtajuus vaihtuu järjestöjen kesken vuosittain. Tänä vuonna vetovastuu on ollut Eläkeliitolla. Puheenjohtajana on toiminut Eläkeliiton puheenjohtaja Hannes Manninen. Vuorotteluperiaatteen mukaisesti ensi vuonna puheenjohtajana toimii Tapani Mörttinen Kansallisesta senioriliitosta. EETUn hallitus valitsi varapuheenjohtajakseen Ole Norrbackin, joka on Svenska pensionärsförbundetin puheenjohtaja (SPF). SPF on EETUn puheenjohtajajärjestö vuonna 2015. EETUn puheenjohtajana on tänä vuonna toiminut Eläkeliiton puheenjohtaja, kaupunkineuvos Hannes Manninen. Vahvat vanhusneuvostot Ääni kuuluviin – osaaminen näkyväksi läkeläisliittojen etujärjestö EETU ry ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra järjestävät 2014 valtakunnallisen seminaarikiertueen vanhusneuvostotyön kehittämiseksi. Osallistujiksi toivotaan vanhusneuvostojen toiminnasta kiinnostuneita. Seminaarit ovat maksuttomia. Lisätietoja ja ohjelmat: www.eetury.fi ja www.facebook.com/eetury E 16.1. Turku 20.2. Tampere 5.3. Jyväskylä 26.3. Joensuu 27.3. Kuopio 9.4. Porvoo 13.5. Kajaani 14.5. Oulu 15.5. Rovaniemi 17.9. Seinäjoki 18.9. Kokkola 2.10. Vantaa 23.10. Kouvola 12.11. Vaasa Suomessa on paljon ikäsyrjintää S uomalaisista kolme neljästä (75 %) yhtyy väittämään, jonka mukaan yhteiskunnassa on paljon ikään perustuvaa syrjintää. Selvä enemmistö (59 %) kansalaisista sanoo, että ikääntyneitä kohdellaan nykyisin toisen luokan kansalaisina. Nuorempi osa väestöä (15–30-vuotiaat) ei ole aivan yhtä vakuuttunut tästä asiasta kuin ikääntyneemmät kansalaiset. Kuitenkin myös nuorista lähes joka toinen yhtyy väittämään. Tutkimuksen teki TNS Gallup Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n toimeksiannosta. Tutkimuksessa tehtiin 912 haastattelua. Vastaajat olivat 18–74-vuotiaita. Lue raportti: www.eetury.fi>lausunnot. Palkkatyössä kolmannella sektorilla S uomen kolmannen sektorin palkkatyöntekijöiltä kerätty kyselyaineisto kertoo, että sektorin työntekijät kokevat työnsä laadun muita sektoreita heikommaksi. Heillä on kuitenkin enemmän tehtävien suorittamiseen ja työnaikajärjestelyihin liittyvää autonomiaa, mutta mahdollisuus käyttää luovuutta työssä on vähäisempää kuin yksityisellä ja julkisella sektoreilla. Samalla kolmannen sektorin työssä on muita sektoreita enemmän sekä työsuhteen pysyvyy- 50 teen että työn sisältöjen ja määrän ennakoimattomuuteen liittyvää epävarmuutta. Lisäksi kolmannen sektorin työntekijät kokevat muita enemmän aikapaineita. Julkaisu: Ruuskanen, Petri & Selander, Kirsikka & Anttila, Timo, Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 20/2013.
Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat T yö- ja elinkeinoministeriö on julkaissut Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat -oppaan. Oppaassa käydään läpi lukuisat hankintalain mahdollistamat tavat ottaa huomioon sosiaalisia näkökohtia julkisissa hankinnoissa. Lisäksi kerrotaan eri hankintayksiköiltä kerättyjen esimerkkien avulla, miten tämä on tapahtunut käytännössä. Opas on suunnattu hankintoja tekeville viranomaisille ja kunnille. Opas on julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.tem.fi/julkaisut. Kuvia kaikille V alokuvataiteen museo on avannut marraskuussa Kuvia kaikille -palvelun. Kuvia kaikille -sivusto on julkinen, netissä oleva runsaan 200 kuvan kokonaisuus. Siihen kootut kuvat ovat yli viidenkymmenen vuoden takaa. Tämä palvelun idea syntyi yhdessä Helsingin Seniorisäätiön neljän eri vanhainkodin kanssa toteutetun Valokuva virkistää -hankkeesta saadulla kokemuksella. Valokuvataiteen museon Kuvia kaikille -palvelu on merkittävä avaus kulttuurisen anhustyön alalla. Museolle on karttunut ensikäden kokemusta yhteiskuntamme iäkkäimpien kulttuurisista tarpeista. Valokuva virkistää -hankeen yhtenä tavoitteena oli parantaa taiteen saatavuutta ja viedä valokuvanäyttelyitä sellaisten ihmisten luo, jotka eivät itse pääse liikkumaan. Kuvia kaikille -sivusto pohjautuu Suomen valokuvataiteen museon Uuden Suomen kokoelmaan. Alma Media/Iltalehti lahjoitti museolle Uuden Suomen noin 2,5 miljoonan kuvan negatiiviarkiston, jota on luetteloitu ja digitoitu Suomen Kulttuurirahaston tuella. Valokuva virkistää -hanketta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö. www.valokuvataiteenmuseo.fi Kuntoutukseen pääsy kiven alla K untoutusjärjestelmässä on kuntoutujan kannalta pahoja puutteita, arvioivat järjestöjen kuntoutusammattilaiset sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön SOSTEn Järjestöbarometrissa, joka julkaistiin marraskuun lopussa. Kuntoutuksen saatavuudessa on alueellisia eroja, hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekoa laiminlyödään ja kuntoutukseen pääsy on liian vaikeaa. Järjestöjen mukaan niiden edustamien asiakasryhmien pää- sy kuntoutukseen on vaikeutunut viidessä vuodessa. Eniten on vaikeutunut pääsy sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kustantamaan kuntoutukseen sekä Kelan harkinnanvara Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tehneet sosiaali- ja terveysministeriölle aloitteen kuntoutuksen ongelmien korjaamiseksi. Järjestöjen mielestä kuntoutukseen pääsy on turvattava kuntoutustakuulla. Lisätietoa: www.soste.fi. Ikääntymisen ennakointi J os sairastun vakavasti tai jos en vanhana kykene ilmaisemaan omaa tahtoani, mitkä ovat toiveeni? Minkälaista hoitoa ja hoivaa haluan? Miten haluan omaisuuttani käytettävän, ja kenen haluan päättävän asioistani? Anna Mäkipetäjä-Leinosen kirjoittamassa Ikääntymisen ennakointi – vanhuuteen varautumisen keinot -julkaisussa selvitetään, mitä oikeudellisia keinoja yksilöllä on käytettävissään hänen suunnitellessaan ennakkoon omaa tulevaisuuttaan. Tarkasteltavaksi tulee Vanhustyö 7 • 2013 mm. valtakirjan, edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon merkitys tulevaisuuden suunnittelun välineinä. Lisäksi pohditaan, millä tavoin ikääntyvän ihmisen tulevaisuuden suunnittelua voidaan tukea: millaisia ovat mm. lakimiehen ja viranhaltijan vastuut ja velvollisuudet vaikuttaa yksilön ennakointiin esimerkiksi ohjaamalla ja neuvomalla hoitotahdon tai edunvalvontavaltuutuksen tekemisessä. Esimerkiksi lääkärit, sosiaalityöntekijät tai maistraatin viranhaltijat toimivat ennakoinnin mahdollistajina. Anna Mäkipetäjä-Leinonen, Ikääntymisen ennakointi – vanhuuteen varautumisen keinot, Talentum, 377 sivua, suositushinta 88 euroa. 51
Chefredaktör Pirkko Karjalainen Starkare tillsammans! D etta är det ju alltid frågan om i egenvården. Den vårdad klarar sig inte själv, men tillsammans med anhörigvårdaren löper vardagen. Ganska ofta påträffas också situationen där en närrelation förändras till vårdrelation, även om man inte önskar det. Anhörigvårdarnas och de vårdades skara är mångahanda. Där finns småbarnsföräldrar vars familjeliv vänds upp och ner då ett barn föds som är sjukt eller skadat. Där finns i vuxen ålder invalidiserade och deras vårdare. Där finns äldre par som i tiden lovat att klara både med- och motgångar tillsammans. Mångfalden i anhörigvårdarskapet har klarnat för mig själv först de senaste åren i arbetsgruppen som bereder det nationella anhörigvårdsprogrammets utvecklingsarbete. Även har det klarnat hur mycket man blir tvungen att beakta och tolka regler, begränsningar, omständigheter som är förknippade med anhörigvårdarskapet. Hur svårt är det inte att i en enhetlig och rättvis form jämka ihop alla former av tjänster som lämpar sig för olika familje- och livssituationer. De färskaste uppgifterna säger att 40 000 anhörigvårdare omfattas av anhörigvårdarbidrag enligt anhörigvårdaravtal med kommunen. Av dem är över hälften över 65 år och av de vårdade är 2/3 över 65 år. Den vanligaste vårdsituationen är en äldre anhörigvårdarfamilj. Under 18-åringar som vårdas med anhörigvårdarbidrag var enligt uppgift från år 2012 14 %. Andra som hjälper sina anhöriga på olika sätt finns det mångfalt fler av. I en undersökning för några år sedan uppskattades att så många som 300 000 personer var den som huvudsakliga hjälpte en anhörig – en del mer, andra mindre bindande. Bakom dessa redan i sig höga siffror finns en stor mängd individuella livssituationer, goda och dåliga dagar, tillräckligt och otillräckligt stödjande och hjälpande. 52 I undersökningen ”Omaishoito yhteistyönä” (Anhörigvård i samarbete) av Centralförbundet för de gamlas väl för knappt tio år sedan utreddes stödjandet av äldre minnessjukdoms-familjer genom ett försök med en mycket individuellt skräddarsydd helhet av stöd och tjänster. Resultatet var att sådana familjer hade avsevärd fördel av att de i anhörigvården fick till hjälp en koordinator som utredde familjens livssituation, behov av hjälp och vård samt tillgängliga offentliga och privata tjänster samt organisationernas och församlingarnas utbud. En individuell sammanställning av stödhelheten visade sig även ekonomiskt fördelaktigare än en situation där familjen själv söker sin hjälp och sitt stöd. Om anhörigvården berättas egentligen två slags historier: fina upplevelser av att leva tillsammans och sorgliga upplevelser av människor som förgås under sin stora börda utan tillräcklig utomstående hjälp. Detta är kanske en alltför onyanserad konklusion men så ser debatten ofta ut. När en familj – till storlek och sammansättning hurdan som helst – väljer eller blir tvungen att ta anhörigvården till sin lösning är utgångsläget ofta mycket oklar. Vilka färdigheter skall vårdaren ha, kan vi leva tillsammans, får jag ekonomiskt och annat bidrag? Livet förändras oftast mycket. I det nationella utvecklingsprogrammet för anhörigvården har alla dessa saker – såväl utmaningar som möjligheter – bedömts ur många synvinklar. I social- och hälsovårdens framtidsstrategier betonas betydelsen av anhörigvården som förutsägs bli allt vanligare i framtiden. För att detta verkligen skall vara möjligt skall man av anhörigvårdens olika alternativ skapa en sådan helhet som formar sig efter anhörigvårdarnas och de vårdades individuella livssituationer.
Kolumn Markku Lehto Då är det bara att gå till kvällsträffen D et har gått över ett kvartssekel sedan den första anhörigvårdarkommitténs arbete. Dess syfte var att höja på värderingen av arbetet som anhöriga utförde och underlätta vardagen för vårdarna. Man tänkte att bidraget skall lätta även den vårdades sinne när den bindande vården på något sätt blir ersatt för den anhöriga. Vid sidan om ivern hos dem som talar för kunde man skönja även betvivlande, till och med starkt avvisande attityder till att ge bidrag till anhörigvården. Det bromsade upp starten och fördröjde verkställningen av reformerna. Den avvisande attitydens grund var något man ännu hör: ”det hör inte till samhället att bekosta vård av anhöriga ”. Det har till en del inverkat på att kommunbeslutsfattarna har hållit antalet som omfattas av bidraget lågt och även fortsättningen för dem osäker. På ett allmänt plan har motståndet nog minskat och det finns gott om dem som talar för utvidgning och klargörande. De praktiska lösningarna gällande stödstrukturen låter ändå fortfarande vänta på sig. Tvivlarna frågade å sin sida hur anhöriga klarar av det krävande uppdraget. Det finns orsak till oron. Bakom en anhörigs vård finns en nära och långvarig människorelation, inte ett uppdrag som hör till yrket. Ett gammalt talesätt, man lär genom att göra, illustrerar mångas livssituation. Alltid är läran inte tillräcklig. I anhörigvårdarens tankar vaknar återkommande bekymrade frågor. En del av dem gäller i allmänhet effekter av mediciner och egenrehabilitering, en del förändrade symtom och vårdåtgärder i anslutning till dem och eventuella nödsituationer. Från första början har man betonat vikten av yrkesmässigt stöd och goda exempel finns. De visar att yrkeshjälparnas handledning är nödvändig och nyttig. Utdelningen av yrkesmässig hjälp säkrar till en del att anhörigvårdarens arbete Vanhustyö 7 • 2013 löper tryggt ur allas synvinkel. Dessvärre finns också tråkiga exempel på att anhöriga lämnats bokstavligen vind för våg. Verksamhetsmodellerna kan göras bättre och det kostar inte mycket men ger desto mer. Under vårdens gång stöter man även på vardagliga och kanske ömtåliga saker som man kanske kunde samtala med en sådan person som har samma erfarenheter. Att hitta kamratstöd är inte alltid problemfritt. Människorna måste lära känna varandra för att förstå om deras kemi fungerar, om det känns att ord och meningar betyder samma sak. Det är inte bara frågan om kunskap utan också om att fundera på vad som är etiskt rätt. I sinnet snurrar frågor som inte har rätta kunskapsmässiga svar men på vilka man genom samtal finner tolkningar som lugnar sinnet. Kommunernas penningbörsar har krympt. Nu måste man också av den orsaken samarbeta. Samfunden i kommunerna borde samla sina krafter. Tillsammans kunde de ordna tillfällen dit alla de kallas som man vet att på ett eller annat sätt bär ansvar för vård av närstående, med eller utan vårdbidrag. Under kvällen hör man sakkunniga, pratar över en kaffekopp, njuter av trevliga trubadurer och andra som får stämningen att stiga. Upprepade anhörigkvällar erbjuder forum för att bli bekanta, träffa likasinnade och skapa nya nätverk. Anhörigkvällar är ett sätt att visa uppskattning för människor som tar hand som sina anhöriga. Alla och även anhörigvårdarna blir varma om hjärtat när de ser att man ansträngt sig för dem, har gjort mer än ämbetet eller uppgiften kräver. Man har stigit in i den vanliga vardagen men har också av vardagen gjort en fest där anhörigvårdare bemöts som hedersgäster. Målet kunde vara att när Finland fyller hundra år är anhörigkvällarna landets sed – en god sed i landet. 53
Kolumni Markku Lehto Ei muuta kuin iltamiin E nsimmäisen omaishoitotoimikunnan työstä on kulunut yli neljännesvuosisata. Sen tavoitteena oli nostaa omaisten tekemän työn arvostusta ja helpottaa hoitajan arjen sujumista. Ajateltiin, että tuki huojentaa myös hoidettavan mieltä, kun hoidon sitovuus tulee omaiselle jollakin tavalla korvattua. Puolesta puhujien innokkuuden ohella oli aistittavissa myös epäilevää, jopa jyrkän torjuvaa suhtautumista omaishoidon tukemiseen. Se jarrutti liikkeelle lähtöä ja hidasti uudistusten toimeenpanoa. Torjuvan suhtautumisen perusteena oli edelleenkin kuultu: ”ei omaisen hoitamista kuulu yhteiskunnan rahoittaa”. Se on osaltaan vaikuttanut siihen, että kuntapäättäjät ovat pitäneet tuen piiriin päässeiden määrän pienenä ja heidänkin osaltaan jatkuvuuden epävarmana. Yleisellä tasolla vastustus on kyllä vähentynyt ja puhetta riittää laajentamisen ja selkeyttämisen puolesta. Tukirakennelmaa koskevat käytännön ratkaisut antavat kuitenkin edelleen odottaa itseään. Epäilijät puolestaan kyselivät, miten omaiset selviävät vaativasta tehtävästä. Huoleen on aihettakin. Omaisen hoidon taustalla on läheinen ja pitkäaikainen ihmissuhde, ei ammattiin liittyvä tehtävä. Vanha sanonta, työ tekijäänsä opettaa, kuvaa monen elämäntilannetta. Aina se opetus ei riitä. Omaishoitajan mielessä herää toistuvasti huolestuneita kysymyksiä. Osa niistä koskee yleensä lääkkeiden tai omatoimisen kuntoutuksen vaikutuksia, osa oireiden muutoksia ja niihin liittyviä hoidollisia toimenpiteitä ja osa mahdollisia hätätilanteita. Alusta pitäen on korostettu ammatillisen tuen tärkeyttä ja hyviä esimerkkejäkin löytyy. Ne osoittavat ammattiauttajan tarjoaman opastuksen välttämättömyyden ja hyödyllisyyden. Ammatillisen osaamisen jakaminen varmistaa osaltaan, että omaishoitajan työ sujuu turvallisesti kaikkien kannalta kat- 54 sottuna. Valitettavasti löytyy myös ikäviä esimerkkejä siitä, että omainen on jätetty sanan mukaisesti oman onnensa nojaan. Toimintamalleissa on parantamisen varaa eikä se maksa paljon, mutta tuottaa sitäkin enemmän. Hoidon kuluessa tulee vastaan myös arkisia ja ehkä herkkiäkin asioita, joista keskustelisi jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka jakaa samat kokemukset. Vertaistuen löytäminen ei ole aina mutkatonta. Ihmisten on tutustuttava toisiinsa ymmärtääkseen toimivatko heidän kemiansa, tuntuuko siltä, että sanat ja lauseet tarkoittavat samoja asioita. Kysymys ei ole vain tiedosta, vaan myös sen pohtimisesta, mikä on eettisesti oikein. Mielessä pyörii kysymyksiä, joihin ei ole tiedollisesti oikeaa vastausta, mutta joihin keskustelemalla löytää mieltä rauhoittavan tulkinnan. Kuntien kukkarot ovat kutistuneet. Nyt on siitäkin syystä harjoitettava yhteistyötä. Kunnissa toimivien yhteisöjen olisi koottava voimansa. Yhdessä ne voisivat järjestää tilaisuuksia, joihin kutsutaan paikalle kaikki ne, joiden tiedetään tavalla tai toisella kantavan vastuuta läheisen hoidosta, saivatpa hoitotukea tai eivät. Illan aikana kuullaan asiantuntijoita, rupatellaan kahvikupin äärellä, nautitaan mukavista trubaduureista ja muista tunnelman virittäjistä. Toistuessaan omaisiltamat tarjoavat foorumin tutustumiselle, hengenheimolaisten kohtaamiselle ja uusien verkostojen syntymiselle. Omaisiltamat ovat yksi tapa osoittaa arvostusta omaisia hoitaville ihmisille. Kaikkien ja niin myös omaishoitajien mieltä lämmittää, kun he näkevät että heidän vuokseen on nähty vaivaa, on tehty enemmän kuin virka tai tehtävä edellyttää. On astuttu tavalliseen arkeen, mutta on myös muutettu arki juhlaksi, jossa omaista hoitavia kohdellaan kunniavieraina. Tavoitteeksi voisi asettaa, että kun Suomi täyttää sata vuotta, omaisiltamat ovat maan tapa – hyvä maan tapa.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! God Jul och Gott Nytt År! Vanhustyön keskusliitto - Centralförbundet för de gamlas väl ry