2 VAPEPAinfo Vapepa-info 2018 JULKAISIJA Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1 a, 00140 Helsinki TOIMITUS Sari Häkkinen ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu Gomedia Oy KANNEN KUVA Joonas Brandt PAINO Takomo Tuotanto Oy ISSN 1456-2553 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu SISÄLTÖ TOIMINTA ON: • Vapaaehtoista • Viranomaista tukevaa • Organisoitua • Koulutettua kansalaistoimintaa AUTTAJIEN VERKOSTO KOKOAA kokoaa yhteen eri alojen vapaaehtoisjärjestöjä. TUKEE viranomaisia pelastustöiden tukitehtävissä. YLEISIMMÄT tehtävät kadonneen etsintä ja ensihuolto tulipalon jälkeen. TOIMINTAA koordinoi Suomen Punainen Risti. IDEA: Jokainen järjestö tarjoaa omaa osaamistaan, vapaaehtoisiaan ja kalustoaan viranomaisen tueksi auttamistilanteisiin. Järjestöt harjoittelevat yhteistyötään säännöllisesti. Pääkirjoitus ........................................................ 3 Missä olen Esittelyssä maastossa liikkujan kännykkäsovellukset ................................................... 4 Vapepan lukuja Työmme muutettuna kuviksi ja numeroiksi .............. 6 Lunta ja aikaa vastaan Lumipelastus tunturissa vaatii nopeutta ja harkintaa. .................................................................... 8 Kursseilta hälytyksiin Kurssit ja harjoitukset valmistavat vapaaehtoisen tositilanteisiin ............................................................. 11 Verenperintönä vapaaehtoistyö Isä ja tytär kertovat, mikä vapaaehtoisuudessa yhdistää ...................................................................... 12 OHTO on vauhdittanut hälytyksiä Uusi hälytysjärjestelmä helpottaa päivystäjän työtä. ....................................................... 15 Vapaaehtoiset Meripelastaja ja Punaisen Ristin vapaaehtoinen kertovat tarinansa. ..................................................... 16 Onko sinussa ainesta Tee pikatesti, jolla paljastat piilevät kykysi ja löydät itsellesi suunnan Vapepassa........................... 18 M A R K U S K II LI vapepa_1_2018_uusi.indd 2 1.6.2018 12.09
VAPEPAinfo 3 SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS V aikuttavuudesta puhutaan juuri nyt paljon. Meiltäkin on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatiojärjestönä kysytty, mitä vaikutuksia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnalla on ja mihin. Säästöä meille kaikille Vapepan ideana on tarjota eri järjestöjen osaajia viranomaisille monenlaisiin auttamistilanteisiin. Isossa auttamistilanteessa viranomaiset pystyvät keskittymään ydintehtäviinsä, kun paljon auttavia käsiä vaativat tehtävät annetaan vapaaehtoisten hoidettaviksi. Vastuu toiminnasta on viranomaisella, mutta kun auttajia on riittävästi, apu saadaan nopeammin perille. Vuoden 2017 aikana vapepalaiset tekivät noin 25 000 tuntia vapaaehtoistyötä viranomaisten tukena. Jos työstä maksettaisiin palkkaa, apu maksaisi meille veronmaksajille satoja tuhansia euroja. Koulutus tuo tehokkuutta Usein viranomaiset hyödyntävät myös kokeneiden vapaaehtoisjohtajien asiantuntemusta operaation eri vaiheissa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Ero koulutettujen vapaaehtoisten ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa organisoituneiden spontaanien ryhmien välillä piileekin juuri johdettavuudessa ja kyvyssä toimia isonakin joukkona järjestelmällisesti. Kun Vapepa johtaa omaa toimintaansa, viranomainen voi ohjata paikalle tulevat auttamishaluiset ihmiset Vapepan pikakoulutettaviksi ja ohjattaviksi. Silloin kaikkien apu saadaan perille. Jotta järjestöt toimisivat keskenään yhtenäisesti ja ennakoitavasti, Punainen Risti koordinoi yhteistä toimintaa ja tukee hälytysryhmissä toimivia vapaaehtoisia. Esimerkkejä tästä tuesta ovat yhteinen koulutus, viestintä ja hälytysjärjestelmä OHTO. Turvallisuutta koteihin ja työpaikoille Tässä lehdessä hauholainen vapaaehtoinen Mari Rantio kertoo lähteneensä mukaan Punaisen Ristin toimintaan siksi, että on halunnut oppia antamaan ensiapua. Samat taidot, joita käytetään viranomaisten tukemiseen hälytystilanteissa, tuovat turvaa myös oman arjen yllättävissä tilanteissa. Vapaaehtoisten tuoma auttamisvalmius ja turvallisuus näkyvät monessa kodissa ja monella työpaikalla. Euroja ja inhimillisyyttä Vapaaehtoisten avulla monet viranomaisten tehtävät voidaan hoitaa tehokkaammin ja nopeammin. Vapepa säästää viranomaisresursseja ja rahaa, mutta tärkeintä on inhimillisen kärsimyksen vähentäminen. Koulutetuilla vapaaehtoisilla on osaamista ja ennen kaikkea aikaa pysähtyä kohtaamaan hädässä oleva ihminen myös kiireisen auttamisoperaation keskellä. Kaikkea tätä on vaikea laskea euroissa, mutta lopputulos on selvä: Vapepalla on vaikutusta. Arsi Veikkolainen, valmiuskoordinaattori Suomen Punainen Risti Vaikuttavat vapaaehtoiset Vapepa säästää rahaa, mutta tärkeintä on inhimillisen kärsimyksen vähentäminen. JO O N A S B R A N D T M A R K U S K II LI vapepa_1_2018_uusi.indd 3 1.6.2018 12.09
4 VAPEPAinfo M oni on kuullut tarinan tuttavan tuttavasta, joka on löytänyt tiettömästä erämaasta kotiin tarkkailemalla jäkälän kasvupaikkoja, muurahaispesän suuntaa ja puun oksien tuuheutta. – Voihan luonnon vihjeistä olla apua, mutta aina kannattaa olla kartta, kehottaa Suomen Suunnistusliiton tapahtumapäällikkö Katri Lilja. Liljan työtehtävänä on edistää suunnistusseurojen järjestämiä harrastustapahtumia, esimerkiksi suosittuja iltarasteja. Kartta kädessä kannattaa lähteä myös marjatai sienimetsään, sillä joka kesä moni suomalainen eksyy kadotettuaan suunnan kesken marjareissun. Kartta tarpeen mukaan – Karttoja tehdään eri tarpeisiin. Ulkoilureissulla kartan täytyy olla sellainen, josta näkee maaston muodot, Lilja muistuttaa. – Suunnistusseurat tekevät suunnistuskarttoja ja saatavilla on eri sovelluksia, joista saa kartan kännykkään. Kirjakauppojen karttavalikoimista löytyy muun muassa kansallispuistojen karttoja, jotka ovat erinomaisia. Pelkkä kännykän Google Maps ei ole niin hyvä, sillä siinä näkyvät vain tiet ja järvet. Karttaan kannattaa tutustua hyvissä ajoin jo kotona. Usein on järkevintä suunnata kulkunsa alueelle, jolta löytyy polkuja ja jossa maasto on mukavan tasaista. Omaa reittiä suunnitellessa on samalla hyvä päättää ”pakosuunta”: pääilmansuunta, jota kohden on lähdettävä, jos eksyy valitsemaltaan reitiltä. – Siellä pitäisi tulla vastaan suuri pitkänomainen kohde: esimerkiksi joki, järvi tai tie, jota voi seurata takaisin ihmisten ilmoille, Lilja kertoo. Pääilmansuunta selviää varmimmin kompassin avulla. Jos kompassia ei ole mukana, ilmansuunnan voi kirkkaalla säällä päätellä Itsensä voi paikantaa maastossa monella eri tavalla. Kartta on metsässä liikkuessa ehdoton, mutta kännykästäkin voi olla hyötyä, kertoo Suomen Suunnistusliiton tapahtumapäällikkö Katri Lilja. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVA PETTERI KIVIMAA MISSÄ OLEN? Erityisen helposti käsitys omasta sijainnista katoaa silloin, kun maasto näyttää joka puolella samalta. Silloin on istuttava hetkeksi alas, muisteltava omaa tulosuuntaa ja katsottava karttaa. vapepa_1_2018_uusi.indd 4 1.6.2018 12.09
Metsässä liikkujalle hyödyllisiä sovelluksia MAASTOKARTAT • Kartta-aineistot valittavissa. • Löytyy hyvä maaston peruskartta, ilmakuvat ja merikartta. • Reitin tallennus (lisämaksusta). • Karttojen esilataus (lisämaksusta). TASKULAMPPU • Oman mobiililaitteen taskulamppusovellus. • Joissakin laitteissa on pikatoiminto lampun käynnistämiselle (esimerkiksi tietynlainen laitteen heilautus). 112 SUOMI • Välittää sijaintitiedon automaattisesti hätäpuhelun yhteydessä. • Löytyy myös muut hälytysnumerot. • Retkipaikka. • Luonnon retkikohteet ja reitit kartalla. MOBO MOBIILISUUNNISTUS • Erinomainen apuväline suunnistustaitojen omatoimiseen harjoitteluun. • Sovelluksessa on laadukas digitaalinen suunnistuskartta ja elektroninen kompassi. • Rasteilla voi leimata älypuhelimen avulla. • Karttoja ja rasteja ympäri Suomen. Tällä hetkellä Suomessa avoinna 169 rataa. • Samassa sovelluksessa on myös karttoja muista maista. • Huom. Suunnistuskartta ei kata koko Suomea. • mobo.suunnistus.fi NETTISOVELLUS MAPANT • Laserkeilausaineistoista ohjelmallisesti koostettu tarkka, koko Suomen kattava kartta. • Tarkkuudeltaan peruskartan ja suunnistuskartan välimaastossa. • Nettiselaimella käytettävä. • Halutun alueen voi tallentaa kuvatiedostoksi laitteeseen. • Matkoja voi mitata viivoittimella. • mapant.fi Listan kokosi Suunnistusliiton sähköisen median asiantuntija Timo Mikkola. VAPEPAinfo 5 auringosta – tai viimeisenä vaihtoehtona muurahaispesien sijainnista ja puunoksien suunnasta. Kun suunta katoaa Metsässä kulkiessa ajantaju katoaa helposti. Lilja vinkkaa, että hyvän marjatai sienipaikan osuessa kohdalle kantamukset kannattaa jättää korkealle paikalle, josta ne näkyvät kauas. Samalla on hyvä katsoa ympäristöään ajatuksella: mistä tulin ja mihin olen menossa? – Lähistöllä näkyy luultavasti jotain erottuvaa: rinne, erikoinen puu, hakkuuaukon reuna tai iso kivi. Jos maasto näyttää samalta joka paikassa ja paikka on vieras, voi eksyä helposti, Lilja toteaa. – Siksi on tärkeää painaa mieleen, mistä suunnasta on tullut. Yksi keino on laittaa eväspussi korkeammalle kivelle ja vaikkapa juomapullo sen lähistölle siihen suuntaan, mistä tuli kivelle. Jos kaikesta huolimatta eksyy, ei kannata hätääntyä. – Ihminen pärjää kotonakin muutaman tunnin itsekseen. Yhtä hyvin metsässäkin pärjää, jos vain on terve eikä ole loukkaantunut. Varsinkaan ei pidä lähteä suunnittelematta säntäämään johonkin satunnaiseen suuntaan. Kun oma sijainti alkaa hahmottua edes puolen kilometrin tarkkuudella, on rauhassa valittava suunta, jota päin alkaa kulkea. Aina ei ole pakko lähteä heti minnekään. Jos kylmä tai kastuminen ei uhkaa, voi myös jäädä hetkeksi keräämään voimia ja syömään eväät. Kun lähtiessä on kertonut retkisuunnitelmastaan jollekin toiselle, apua on lopulta todennäköisesti odotettavissa. Kartta ei hyydy Kännyköiden aikakaudella paperisia karttalehtiä kantaa mukanaan jatkuvasti enää vain harva. Jos kartan käyrät, pisteet ja viivat tuntuvat käsittämättömiltä, kartan lukemiseen voi perehtyä omaan tahtiin vaikkapa lähimmällä kuntoradalla. Kun tutun alueen kivet, polut ja kumpareet löytyvät kartalta, voi vähitellen uskaltautua siirtymään kartan turvin tutulta reitiltä hieman sivuun. Suunnistuksen ammattilainen ei kuitenkaan suoralta kädeltä tuomitse paikantamista kännykän avulla. Vaikkapa kännykän navigaattorin kartasta voi olla apua eksyessä, sillä kartan epätarkkuudesta huolimatta sovellus näyttää lähimmän tien ja sen, mihin suuntaan kännykän käyttäjä liikkuu. Itse Lilja tunnustaa olevansa kuitenkin ”karttafriikki”. – Kännykkä voi mennä epäkuntoon. Kunhan ei astu kompassin päälle ja pitää kartan sadesäällä muovisuojuksessa, kartta ja kompassi toimivat aina. Kartan lukemiseen voi perehtyä vaikka tutulla kuntoradalla. vapepa_1_2018_uusi.indd 5 1.6.2018 12.09
6 VAPEPAinfo Koko Suomi VAPEPA LUKUINA Vapaaehtoisista naisia on 46 prosenttia ja miehiä 54 prosenttia. 46 % 54 % Suomen Punainen Risti 370 ryhmää Metsästäjäliitto 80 ryhmää Suomen Suunnistusliitto 40 ryhmää ENITEN HÄLYTYSRYHMIÄ Suomen Meripelastusseura vuonna 2017: Suomen Lentopelastusseura vuonna 2017: 46 ETSINTÄLENTOHÄLYTYSTÄ 76 LENTOTUNTIA MIKÄ ENSIHUOLTO? Ensihuolto tarkoittaa ihmisen perustarpeista huolehtimista heti onnettomuuden tai kriisin jälkeen. Käytännössä ensihuolto voi olla esimerkiksi vaatetuksen, muonituksen ja hätämajoituksen järjestämistä viranomaisten tukena. 348 MERIPELASTUSTEHTÄVÄÄ 27 PELASTETTUA IHMISTÄ JO O N A S B R A N D T Vapepan tilastotiedot on koottu OHTO-hälytysjärjestelmästä ja jäsenjärjestöiltä huhti-toukokuussa 2018. vapepa_1_2018_uusi.indd 6 1.6.2018 12.09
VAPEPAinfo 7 ENITEN HÄLYTYSRYHMIÄ Yleinen pelastuspalvelu: Kadonneen etsintöjä keskimäärin 3–4 kertaa viikossa Ensihuoltotehtäviä keskimäärin kahdesti viikossa . Yhteensä 416 h älytystä vuonna 2017 VAPAAEHTOISET MAAKUNNITTAIN EteläKarjala EteläSavo PohjoisSavo Kymenlaakso KeskiSuomi Lappi Häme VarsinaisSuomi Uusimaa Pohjanmaa Österbotten Satakunta PohjoisPohjanmaa ja Kainuu PohjoisKarjala Vapaaehtoiset tekivät hälytystehtävissä noin 25 000 työtuntia vuonna 2017. JO O N A S B R A N D T JO O N A S B R A N D T Vapepan tilastotiedot on koottu OHTO-hälytysjärjestelmästä toukokuussa 2018. Merija lentopelastuksen tiedot perustuvat Suomen Meripelastusseuran ja Suomen Lentopelastusseuran tietoihin vuodelta 2017. vapepa_1_2018_uusi.indd 7 1.6.2018 12.09
8 VAPEPAinfo LUNTA JA AIKAA VASTAAN Yllästunturin juurella asuva Johanna Parhaniemi on koiransa kanssa valmiina auttamaan lumivyöryn sattuessa. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT MARKUS KIILI P aras asia, jonka lumivyöryn alle jäänyt ihminen voi nähdä, on lapio. Aukko ulkomaailmaan on kaivettava kinoksen läpi nopeasti, sillä tiiviiksi pakkautuneessa lumessa ei ole tilaa liikkua tai hengittää. Auttaja lapion varressa voi hyvinkin olla Johanna Parhaniemi. Yllästunturin juurella asuva vapepalainen ja vapaapalokuntalainen kuuluu pelastuskoiransa kanssa lumiturvallisuusryhmään, joka etsii lumivyöryn alle jääneitä ihmisiä tunturista. Alussa oli pieni koira Parhaniemen rinnepelastusharrastus sai alkunsa pienestä koirasta. – Piku oli arka, pieni koiranpennun rääpäle. Ajattelin, että jotain pitää ryhtyä sen kanssa harrastamaan. Tuore koiranomistaja liittyi Suomen Pelastuskoiraliittoon ja paikalliseen pelastuskoirayhdistykseen. Muutaman vuoden tiiviin treenaamisen jälkeen Pikusta tuli VIRTA-koira: se läpäisi emäntänsä kanssa viranomaisia avustavien koirakoiden käyttöönottotarkastuksen. Etsinnät olivat Parhaniemelle jo tuttuja, sillä hän oli ollut mukana Vapepan riveissä maastoetsijänä jo muutaman vuoden. Kunnan palopäällikkö otti Parhaniemen ja toisen kylään koulutetun pelastuskoirakon mukaan pelastuslaitoksen lumiturvallisuusryhmään. Koiranohjaajat kuuluvat Ylläksen vapaapalokuntaan ja saavat lumivyöryhälytykset itselleen yhtä aikaa pelastusviranomaisten kanssa. Parhaniemi on iloinen, että hälytyksen vasteaikaa on saatu lyhennettyä, sillä vyöryn alle jääneen ihmisen mahdollisuus selviytyä heikkenee nopeasti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen. Jos lumeen on jäänyt ilmatasku, pelastajilla on aikaa hetki enemmän. Jokainen minuutti on arvokas. Toinen laskija aina nopein apu Lumiturvallisuusryhmälle on tarvetta, sillä Yllästunturin rinteille saapuu vuosi vuodelta enemmän vapaalaskijoita. Kun laskijat siirtyvät hoidettujen rinteiden ulkopuolelle, lumivyöryjen todennäköisyys kasvaa. – Oletuksena on, että jokaisen laskijan paras apu on aina toinen laskija. Siinä vaiheessa, kun pelastuskoira on paikalla, tilanne on jo tosi paha. Aina on kuitenkin yksittäisiä lumikenkäilijöitä, joilla ei ole mukana kaveria tai piipparia, Parhaniemi kertoo. vapepa_1_2018_uusi.indd 8 1.6.2018 12.09
VAPEPAinfo 9 Johanna Parhaniemi kertoo, että espanjanvesikoira Piku on sinnikäs etsijä. – Se ei hyväksy, että joku on hukassa, vaan etsii niin pitkään, että kadonnut löytyy. vapepa_1_2018_uusi.indd 9 1.6.2018 12.09
10 VAPEPAinfo Piippari on ulkoilijan matkassa kulkeva radiolähetin-vastaanotin, jolla lumivyöryn alle jäänyt ihminen paikannetaan. Piipparit päästävät vastaanottotilassa ollessaan voimakkaita äänimerkkejä. Vastaanottava piippari ohjaa käyttäjänsä lähettävän laitteen luo. Piipparin rajaamalta alueelta lumen alle jäänyttä haetaan sondilla, pitkällä kevyellä kepillä, jolla tökitään lumeen. Kun sondi osuu lumivyöryn uhriin, häntä aletaan kaivaa esiin. Kaivaminen on oma taitolajinsa. Tärkeää on saada uhri ylös mahdollisimman nopeasti, mutta varoa tallomasta mahdollisia lumeen syntyneitä ilmataskuja. Esiin kaivettu uhri yritetään kuljettaa pelastuslaitoksen moottorikelkalle ja sillä tien varteen ambulanssiin. Pelastushelikopteri saattaa olla monessa paikassa kuitenkin ainoa mahdollinen kuljetuskeino. – Vyöryalueelle pääseminen on usein se suurin haaste. Laskijoiden suosima puuterilumi ei pidä moottorikelkan alla, vaan kelkka tarvitsee varsinkin ylämäessä kantavampaa hankea, Parhaniemi kertoo. Varomaton auttaja voi aiheuttaa uuden vyöryn Ylläksellä vapaaehtoiset pelastuskoirakot harjoittelevat yhdessä viranomaisten kanssa neljästä viiteen kertaa vuodessa, omalla porukalla viikoittain. Harjoitusten tärkein tavoite on oppia toimimaan tiiminä. Treeneissä koira tottuu äänekkäisiin piippareihin ja ihmisiin ja ihmiset puolestaan siihen, että koira sujahtelee vähän väliä jalkojen välistä. Harjoittelu on tärkeää, sillä pahimmillaan taitamaton auttaja voi aiheuttaa itse uuden lumivyöryn tai romahduttaa lumen muodostaman lipan. Varsinkin ensimmäisten paikalle tulleiden pelastajien on varottava, etteivät vyörytä lisää lunta rinnettä vasta nousevien auttajien niskaan. Sekä koiran että pelastajan on pystyttävä toimimaan ankarissakin sääoloissa. Tunturissa on kunnioitettava luontoa ja järki on pidettävä päässä: rinteillä on alueita, joille ei kaikissa sääoloissa ole asiaa lainkaan. Vyöryjä monta kertaa talvessa Eksoottiselta kuulostava tunturipelastus tuntuu Johanna Parhaniemestä luonnolliselta valinnalta. Sitä tehdään, mille on tarvetta. – Kun meillä on talvisin maassa metri lunta, emme pystyisi kuitenkaan tekemään perinteisiä maastoetsintäharjoituksia. Sen sijaan harjoittelemme kaivamalla lumeen tunneleita, joihin ihminen piiloutuu ja koira etsii hänet. Tunturipelastajalle lumipyry on tuttua ja pakkanen perussäätila. – Usein lumitunneli on harjoituksissa se halutuin paikka, sillä siellä on lämpimintä, Parhaniemi nauraa. Toistaiseksi tositilannetta ei ole Parhaniemen kohdalle osunut. Rinnepelastajien iloksi lasketteluyrittäjien järjestämät turvallisuuskoulutukset ovat kasvattaneet suosiotaan yhtä tahtia vapaalaskijoiden määrän kasvun kanssa. Useimmat vapaalaskijat ovat jo hankkineet kokemusta jyrkemmiltä rinteiltä, esimerkiksi Keski-Euroopan vuorilta. Lumivyöryjä sattuu Ylläksellä kuitenkin harva se viikko ja vyöryjen ”sesonkiaika” kestää monta kuukautta alkutalvesta pitkälle kevääseen. Ensimmäinen hälytys Parhaniemen puhelimeen saattaa siis piipata lähes koska tahansa. Kahvilan emännästä pelastajaksi parissa minuutissa Silloin, kun Parhaniemi ei ole treenaamassa Pikun kanssa lumipelastusta, hän pitää tunturin juuressa hiihtokahvilaa. Lähimmälle vyöryvälle seinämälle on tiskin takaa matkaa vain kilometri. Harvaan asutussa Lapissa kaikille on selvää, että jokaista osaavaa auttajaa tarvitaan, sillä viranomaisen saapuminen paikalle voi kestää pitkään. Parhaniemikin ottaa Pikun aina mukaan työpaikalle, kaiken varalta. Kysymys siitä, mikä harrastuksessa motivoi, tuntuu hänestä lähes tarpeettomalta. Olisihan se outoa, jos tunturilla joku katoaisi ja minä istuisin koiran kanssa toimettomana kuppilan pihalla katsomassa, kun pelastuslaitos ajaa pillit vinkuen ohi, hän kuvailee. – Auttaminen on luonnollinen juttu. Kun joku on hukassa, silloin mennään ja kaivetaan hänet esiin. Vyöryalueelle pääseminen on usein suurin haaste. vapepa_1_2018_uusi.indd 10 1.6.2018 12.09
VAPEPAinfo 11 KOULUTUSPOLKU Kun osaat, uskallat auttaa. Vapepalaisena saat aina koulutuksen tehtäviisi. Harjoitukset yhdessä viranomaisten kanssa valmistavat sinua ja ryhmääsi tositilanteisiin! PERUSKOULUTUS HÄLYTYKSIÄ JA HARJOITUKSIA ALUEELLINEN JATKOKOULUTUS VALTAKUNNALLINEN JATKOKOULUTUS HÄLYTYKSIÄ JA HARJOITUKSIA Marttana Vapepassa Helena Hallikas, Imatra ”Tulin mukaan Vapepaan muiden aktiivisten vapaaehtoisten mukana. Olen ollut pitkään myös Punaisen Ristin vankilavierailijana ja Räikkölän martoissakin jo 20 vuotta. Vapepassa toimin yleensä kadonneiden etsinnöissä maastoetsijänä. Usein kuitenkin ajatellaan, että martat ovat kaikkien alojen asiantuntijoita. Kerrankin olin juuri saappaat jalassa eteisessä lähdössä muiden kanssa etsintäketjuun, kun minua nykäistiin hihasta. Kysyjä sanoi, että tuolla on keittiö, tuolla jääkaappi ja tässä ainekset – tekisitkö etsijöille voileivät ja keittäisitkö kahvit? Mikäs siinä, sitä tehdään, mitä pyydetään. Sain hälytettyä avuksi toisen martan ja homma hoitui hienosti. Kokemusta ison joukon muonittamisesta jo oli, sillä pyöritämme martoissa pitopalvelua ja keitämme joka syksy hirvikeitot kyläläisille. Mutta vapepalaisena toimimiseen ei tarvita välttämättä erikoisosaamista – kaikkeen pystyy, kun yhdessä tehdään. Suurimpia ilon hetkiä ovat ne, kun etsittävä löytyy elossa. Vaikka joskus tehtävään lähteminen tuntuu raskaalta, joka reissu palkitsee. Kivassa porukassa on mukava tehdä vaikeitakin asioita.” MIRVA LIIMATTA vapepa_1_2018_uusi.indd 11 1.6.2018 12.09
12 VAPEPAinfo P aljon uusia tuttavuuksia Suomesta ja muista kulttuureista – se oli pikkupaikkakunnan tytöstä jännittävintä Punaisen Ristin leireillä. Kotona Vaalassa vapaaehtoistyöstä ei erityisesti puhuttu, vaan se kuului normaaliin arkeen. – Isä ja äiti olivat molemmat mukana Punaisen Ristin toiminnassa. Me lapset kuljimme mukana kokouksissa ja koulutuksissa, ja pääsimme myös potilaiksi erilaisiin ensiapuharjoituksiin, Paula Ratava muistelee hymyillen. Geeneissä auttamisen halu Mielenkiinto vapaaehtoistyöhön kumpuaa Paula Ratavalla erityisesti halusta auttaa. Hän on mukana niin luontojärjestöjen kuin Punaisen Ristinkin toiminnassa. Varsinainen vapaaehtoistyö lähti liikkeelle öljyntorjunnasta kymmenen vuotta sitten. Tänä keväänä Paula aloitti vapaaehtoisjohtajana ja kouluttajana WWF:n öljyntorjunnan peruskursseilla. Vapepan jäsenjärjestöjen yhteisen Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen myötä öljyntorjuntatoimintaa pyritään vakiinnuttamaan ympäri Suomea. – Luontojärjestöjen kautta haluan auttaa luontoa. Esimerkiksi öljyvahinkojen sattuessa luonto on ihan viaton kärsijä. Punaisen Ristin kautta myös ihmisten auttaminen on lähellä sydäntä. Auttamishalu on varmaankin geeneissä – haluan auttaa, sain siitä palkkaa tai en, Paula Ratava miettii. Myös Lauri Ratava kokee, että auttamisen halu on tullut hänelle verenperintönä äidiltä. – Vapaaehtoistyö on itselleni myös henkireikä – kun auttaa muita, saa itselleenkin hyvän mielen, Lauri Ratava toteaa. Vapaaehtoistyön merkitys sosiaalisena toimintana korostuu etenkin syrjäseuduilla. Ratavien kotitalolta on matkaa lähimpään naapuriin puolitoista kilometriä. Silloin on tärkeää, että sosiaalisia konVERENPERINTÖNÄ VAPAAEHTOISTYÖ Lauri ja Paula Ratava ovat isä ja tytär, mutta myös tahoillaan aktiivisia monenlaisessa vapaaehtoistyössä. Heitä yhdistää vahva halu auttaa – niin luontoa kuin ihmisiäkin. TEKSTI JA KUVAT TERHI TAIKAVAARA Haluan auttaa, saan siitä palkkaa tai en. vapepa_1_2018_uusi.indd 12 1.6.2018 12.09
14 VAPEPAinfo takteja saa vapaaehtoistyön kautta. – Samanhenkisen porukan kanssa on pitkään toimittu yhdessä, se tuo paljon iloa. Haluan jatkuvasti tehdä ja oppia uusia asioita, siksi lähdin mukaan Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeeseenkin, sanoo Lauri Ratava. Vapaaehtoisten vastuut kasvavat Nyky-yhteiskunnassa vapaaehtoistyön rooli korostuu entisestään. Paulasta ja Laurista tuntuu, että nykyisin järjestöillä on paljon etenkin ihmisten hyvinvointiin ja luonnonsuojeluun liittyviä tehtäviä, jotka oikeastaan kuuluisivat viranomaisille. Avun tarve ei kuitenkaan ole vähentynyt vuosien saatossa. – Mielestäni vapaaehtoistyössä tehdään monesti asioita, joista voisi ihan oikeasti maksaakin. Jos valtio ei halua johonkin asiaan panostaa, usein vapaaehtoiset tekevät sen, pohtii Paula Ratava. Jo kolmekymmentä vuotta Punaisen Ristin ja lähes yhtä kauan Vapepan toiminnassa mukana ollut Lauri Ratava on nähnyt yhteiskunnan ja järjestötyön muutoksen. – Vapaaehtoistoiminnan merkitys yhteiskunnassa on koko ajan kasvanut. Silloin pitäisi antaa myös resursseja. Olemme etsintöjen osalta tyytyväisiä esimerkiksi sosiaalisen median herättämästä auttamishalusta, mutta apu olisi huomattavasti tehokkaampaa, jos saisimme ihmiset koulutettua etsintään. Vapepa tarjoaa 52 eri mahdollisuutta liittyä jäsenjärjestöön ja samalla saa myös vakuutusturvan toimintaan, Lauri Ratava muistuttaa. Oma jaksaminen etusijalle Nyky-yhteiskunnasta keskustelu kääntyy luontevasti järjestöjen rooliin ja aktiivisten vapaaehtoisten hupenevaan joukkoon. Lauri Ratavan mielestä työelämän vaatimukset ovat nykyään niin kovia, että työn, perhe-elämän ja harrastusten ristipaineessa ei vapaaehtoistyölle juuri jää aikaa tai jaksamista. – Olen nähnyt vapaaehtoistöissä olevien ihmisten väsyvän, ja moni kokeekin esimerkiksi tihentyvät päivystysvuorot uuvuttavina. Auttajien tulisi pitää huolta myös omasta jaksamisestaan, Lauri Ratava sanoo. Paula Ratava on huomannut saman omassa elämässään. Kalenteri täyttyy eri järjestöjen koulutuksista, kokouksista ja harjoituksista. Välillä ympäristökasvattajaksi valmistunutta kielten sekä maantiedon ja biologian opettajaa mietityttää, miten kaikki arjen palaset sovitellaan yhteen järjestötyön kanssa. – Nyt kun olen ollut työttömänä, aikaa tietenkin riittää vapaaehtoistoiminnalle ja se tuntuu mielekkäältä. Välillä kyllä itsekin ihmettelen, miten monipuolisesti sitä voikaan vapaaehtoiskentässä toimia, Paula naurahtaa. Seuraava sukupolvi auttamishaluisia on jo kasvamassa, sillä Paulan 4ja 8-vuotiaat pojat seuraavat tiiviisti äidin vapaaehtoistyötä. – Pojat luultavasti tulevat myös olemaan potilaana jossakin ensiapuharjoituksessa, kuten minunkin urani vapaaehtoistoiminnassa alkoi. VAPAAEHTOISET ÖLJYNTORJUNNASSA ON VAPEPAN JÄSENJÄRJESTÖJEN YHTEINEN HANKE. Hankkeessa viranomaisten avuksi muodostetaan alueellisia koulutettuja vapaaehtoisjoukkoja, jotka toimivat viranomaisten tukena öljyn rantatorjunnassa. Vapaaehtoisjoukot puhdistavat öljyyntyneitä rantoja ja pystyvät tarvittaessa itsenäisesti johtamaan toimintaansa, huoltamaan eri toimijoita sekä kouluttamaan lisää vapaaehtoisia auttamistyöhön. Vapaaehtoistoimintaan on annettava myös resursseja. vapepa_1_2018_uusi.indd 14 1.6.2018 12.10
VAPEPAinfo 15 E nnen Vapepan uutta hälytysjärjestelmää OHTOa vapaaehtoiset kutsuttiin monessa maakunnassa tehtävään soittoringin kautta. Vuorossa oleva valmiuspäivystäjä otti yhteyttä hälytysryhmien hälyttäjiin soittamalla tai tekstiviestillä ja nämä soittelivat vuorostaan omille ryhmäläisilleen. Puhelimet pärähtelivät myös Satakunnassa. – Tunti ei siinä systeemissä ollut vielä mitään, muistelee Vapepan Porin ja Pohjois-Satakunnan valmiuspäivystäjä Juha Laine hieman huvittuneena. – Ryhmien hälyttäjät sitten ilmoittivat minulle, montako vapaaehtoista heiltä on osallistumassa operaatioon. Viranomaiselle piti alkuun näppituntumalla kertoa, kuinka monta vapaaehtoista saadaan. Kokemuksen myötä arvio osui toki aika hyvin kohdalleen, mutta varmaa tietoa ei ollut. Tarkempaa tietoa viranomaisille Sen jälkeen, kun OHTO parisen vuotta sitten otettiin Pohjois-Satakunnassa käyttöön, hälytysten tekeminen on nopeutunut. – Nyt homma sujuu viidessä minuutissa. Pystyn myös sanomaan tarkasti, kuinka monta ihmistä tehtävään saadaan, Laine kertoo. Samansuuntaisia kokemuksia tiedonkulun parantumisesta on Ylä-Savon valmiuspäivystäjällä Seppo Määtällä. – Se helpottaa, että OHTOsta näkee suoraan hälytettävät ryhmät ja henkilömäärät ja että vastaukset tulevat reaaliaikaisesti. Ylä-Savossa hälytykset hoidettiin aiemmin netistä lähetettävillä ryhmätekstiviesteillä, mutta kiireellisimmissä tilanteissa lähimmät auttajat soitettiin suoraan paikalle. Vaihdos ryhmäviesteistä OHTOon ei tunnu Määtästä suurelta. Vanha palvelu on edelleen olemassa varasysteeminä, mutta siihen ei ole tarvinnut turvautua. Ryhmät edelleen tärkeitä Siinä, missä ennen tehtäviin pyydettiin väkeä ryhmittäin, nyt viesti kilahtaa yhtä aikaa jokaisen tehtävään sopivan vapaaehtoisen puhelimeen. Sekä Laine että Määttä ovat huomanneet, että uusi järjestelmä on vaikuttanut hälytysryhmien toimintatapoihin. – Ennen monet ryhmät kokoontuivat hälytyksen tullessa yhteen paikkaan, hakivat varusteensa ja lähtivät porukalla tehtävään. – Vaikka lähdettäisiin erikseen, on yhä tärkeää sopia ryhmän kesken perusasioista: kuka lähtee tehtävään, mitä varusteita otetaan mukaan ja niin edelleen. Molemmissa maakunnissa on myös havaittu, että OHTOsta tulevaan tekstiviestiin ei välttämättä vastata. – Monella on korkea kynnys vastata, ettei pääse mukaan, Laine arvelee. – Valmiuspäivystäjän näkökulmasta kieltäytyminenkin on silti tärkeä tieto: sen perusteella päivystäjä päättää, odottaako vielä vastauksia vai laajentaako hälytettävien rinkiä. Päivystäjän aika säästyy muihin tehtäviin Valmiuspäivystäjän työ jatkuu vielä pitkään sen jälkeen, kun ensimmäiset vapaaehtoiset on saatu hälytettyä paikalle. OHTOn kautta päivystäjä voi kesken operaation lähettää mukana oleville lisätietoa tai pyytää paikalle lisää vapaaehtoisia tai kalustoa. Laine on käyttänyt hälyttämisestä säästyneen ajan muihin valmiuspäivystäjän tehtäviin. Viimeisimmissä hälytyksissä hän on ollut entistä useammin yhteyksissä Vapepa-johtajaan ja tiedustellut esimerkiksi muonituksen ja lisäväen tarvetta. Vuosia pestiään hoitanut valmiuspäivystäjä on miltei hämmentynyt OHTOn tuomasta muutoksesta omaan tehtäväänsä. – Valmiuspäivystäjän rooli on kyllä kutistunut. Juuri tässä vähän aikaa sitten tein hälytyksen muutamassa minuutissa istuessani kotisohvalla ja mietin, voiko tämä mennä näin helposti, hän hämmästelee. OHTO ON VAUHDITTANUT HÄLYTYKSIÄ Reilun vuoden käytössä ollut OHTO-hälytysjärjestelmä on helpottanut monien valmiuspäivystäjien työtä. Hälytysryhmiltä uusi järjestelmä vaatii yhteisten pelisääntöjen tarkistamista. NÄIN HÄLYTYS ETENEE OHTOSSA 4. Vapaaehtoiset vastaavat viestiin, pääsevätkö mukaan. 5 . Tarvittaessa päivystäjä voi hälyttää paikalle lisää vapaaehtoisia ja kalustoa tilanteen aikana. 3. Päivystäjä hälyttää vapaaehtoiset OHTOsta tekstiviestillä. 2. Päivystäjä hälyttää tehtävään Vapepajohtajan. 1. Valmiuspäivystäjä saa viranomaiselta hälytyksen. vapepa_1_2018_uusi.indd 15 1.6.2018 12.10
” SAIJA NAARAJÄRVI, JÄMSÄ Toimin perämiehenä päivystäessämme meri pelastusaluksellamme. Teen kaikkia meripelastusaluksen töitä ohjaamotyöskentelystä kansitöihin, johtamiseen ja toiminnan suunnitteluun. Toimin Meripelastusseurassa myös ensivasteen pääkouluttajana eli kehitän ja koulutan ensivaste toimintaa. Parasta tässä on se, että saa kehittää itseään. Olen saanut valtavasti elämyksiä ja oppinut paljon. Mieleenpainuvin juttu on ollut koko Itämeren alueen meripelastus viranomaisten yhteisharjoitus Sarex Tanskassa. Ja jokaisessa auttamis tehtävässä oppii aina jotain uutta. VAPAAEHTOISET JO O N A S B R A N D T 16 VAPEPAinfo vapepa_1_2018_uusi.indd 16 1.6.2018 12.10
” MARI RANTIO, HAUHO Kiertelin aiemmin työssäni ihmisten kodeissa pitkien välimatkojen päässä. Ajattelin, että minun on osattava toimia, jos joku vaikka saa sairaskohtauksen ja apu on kaukana. Minut otettiin heti iloisesti vastaan Punaisessa Ristissä. Toimin nyt ensiapuja valmiusryhmän vetäjänä. Punainen Risti on vuosien varrella antanut minulle ydinperheen ja sosiaalisen perheen – puolison ja sydänystäviä. En pelkää kohdata ihmistä hädän hetkellä. Parasta tässä ovat hetket, jolloin olen saanut auttamiltani ihmisiltä kiitosta jälkikäteen. JO O N A S B R A N D T JO O N A S B R A N D T VAPEPAinfo 17 vapepa_1_2018_uusi.indd 17 1.6.2018 12.10
18 VAPEPAinfo ONKO SINUSSA AINESTA? Olisitko hyvä öljyntorjuja, viestittäjä tai valmiuspäivystäjä? Tee testi ja löydä itsellesi tehtävä Vapepassa! YHTEYSTIEDOT ”Olen avarakatseinen ja tarkastelen mielelläni asioita kaukaa.” LENTOPELASTAJA ILMA NÄIN TEET TESTIN: Päätä ensin, haluatko toimia vapaaehtoisena maalla, vesillä vai ilmassa – vai niissä kaikissa. Valitse sen jälkeen lause, joka kuvaa juuri sinua parhaiten. Ja kas – olet löytänyt itsellesi tulevan vapaaehtoistehtävän! ”Olen ihan huippu löytämään tavaroita ja ihmisiä. Kaverit kehuvat hämäränäkökykyäni.” MAASTOETSIJÄ ”Tulen hyvin toimeen myös nelijalkaisten työkaverien kanssa.” PELASTUSKOIRAN OHJAAJA ”Minulla on iso olkapää ja lämmin halaus.” HENKISEN TUEN VAPAAEHTOINEN ”Jos saan käsiini henkarin, pätkän kaapelia ja vanhan telkkarin, osaan ottaa niillä radioyhteyden Australiaan.” VIESTITTÄJÄ ”Moottoritiet ovat sielunmaisemaani ja asfaltti jalkojen alla parasta, mitä tiedän.” LIIKENTEENOHJAAJA ”Olin jo lapsena uimakoulun priimus. Jos en olisi ihminen, olisin kala.” VAPEPASUKELTAJA VESI ”Kun on kysymys varusteista, enemmän on enemmän. Haluan sekä kypärän, haalarin, pelastusliivit että radiopuhelimen.” MERIPELASTAJA ”Nakkikeittoa 50:lle hengelle, kuljetus Rovaniemeltä Hankoon tai hammasharjat sadalle – minä hoidan!” ENSIHUOLTOVAPAAEHTOINEN ”Olen tottunut suuriin siivousurakoihin. Sotku ja lika suorastaan kutsuvat minua luokseen.” ÖLJYNTORJUJA ”Olen sinnikäs ja minulla on erityisen hyvä hajuaisti.” PELASTUSKOIRA MAA vapepa_1_2018_uusi.indd 18 1.6.2018 12.10
VAPEPAinfo 19 Löydä itsellesi sopiva järjestö ja koulutus www.vapepa.fi. Vapepassa on sekä kokemusta vaativia että aloittelijalle sopivia tehtäviä. Ota yhteyttä Vapepan jäsenjärjestöön, niin kerromme sinulle lisää! YHTEYSTIEDOT Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja vastaa Vapepan valtakunnallisesta ja alueellisesta koordinaatiosta yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@punainenristi.fi. VALTAKUNNALLINEN KOORDINAATIO Valmiuskoordinaattori: Arsi Veikkolainen, p. 020 701 2137 Viestintä: tiedottaja Sari Häkkinen, p. 020 701 2003 Koulutus: valmiuskoulutussuunnittelija Jukka-Pekka Kaasinen, p. 020 701 2131 Ensihuolto: valmiussuunnittelija Melinda Palomaa, p. 020 701 2127 Psykososiaalisen tuen koordinaatio: psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma, p. 020 701 2130 Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hanke: Hankesuunnittelija Niki Haake, p. 020 701 2142 Postiosoite: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, c/o Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki ALUEELLINEN KOORDINAATIO Punaisen Ristin piirien valmiuspäälliköt koordinoivat Vapepa-järjestöjen alueellista yhteistyötä ja tukevat hälytysryhmien vapaaehtoisia eri puolilla Suomea. Valmiuspäälliköt HELSINKI JA UUSIMAA (Helsinki) Jarmo Hollstein, p. 020 701 2361 HÄME (Tampere) Tommi Mattila, p. 040 589 5780 KAAKKOIS-SUOMI (Kouvola) Eila Siira, p. 020 701 2724 LAPPI (Rovaniemi) Annikki von Pandy, p. 0400 391 868 LÄNSI-SUOMI (Seinäjoki) Aki Valonen, p. 040 528 0902 OULU Ari Haaranen, p. 040 727 6691 SATAKUNTA (Pori) Kari Petäjä, p.020 701 2826 SAVO-KARJALA (Kuopio) Mika Korppinen, p. 0400 648 268 VARSINAIS-SUOMI (Turku) Tommi Virtanen, p. 020 701 2405 ÅBOLAND (Åbo) Annalena Sjöblom, p. 020 701 2504 ÅLAND (Mariehamn) Olof Collin, p. 020 701 2704 ÖSTERBOTTEN (Vasa) Rolf Sund, p. 0400 263 448 Vapepan meripelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Meripelastusseura: meripelastus.fi. Vapepan lentopelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Lentopelastusseura: lentopelastus.fi. ”Tykkään järjestellä asioita, tavaroita ja ihmisiä.” VAPEPAJOHTAJA ”Jos puhelin soi keskellä yötä, herään sekunneissa. Voisin siltä istumalta osallistua vaikka tietokilpailuun.” VALMIUSPÄIVYSTÄJÄ ”Osaan ja tiedän jo aika paljon. Minusta olisi voinut tulla opettaja.” VALMIUSKOULUTTAJA KAIKKI KÄY vapepa_1_2018_uusi.indd 19 1.6.2018 12.10
Suomen Suunnistusliitto T TT T O O R Y . . . . KE E R N E A V I II L L Y Y AUTTAJIEN VERKOSTO Löydä itsestäsi pelastaja – tule vapaaehtoiseksi www.vapepa.fi vapepa_1_2018_uusi.indd 20 1.6.2018 12.10