2 VAPEPAinfo JO O N A S BR AN DT Vapepa-info 2019 JULKAISIJA Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1 a, 00140 Helsinki TOIMITUS Ossi Seppälä ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu Gomedia Oy KANNEN KUVA Joonas Brandt PAINO Takomo Tuotanto Oy ISSN 1456-2553 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu SISÄLTÖ TOIMINTA ON: • Vapaaehtoista • Viranomaista tukevaa • Organisoitua • Koulutettua kansalaistoimintaa AUTTAJIEN VERKOSTO KOKOAA yhteen ja valmentaa eri alojen vapaaehtoisia auttajia. TUKEE viranomaisia pelastustöiden tukitehtävissä. TEHTÄVÄT liittyvät useimmiten kadonneen etsintään ja ensihuoltoon tulipalon jälkeen. TOIMINTAA koordinoi Suomen Punainen Risti. IDEA: Jokainen järjestö tarjoaa omaa osaamistaan, vapaaehtoisiaan ja kalustoaan viranomaisen tueksi auttamistilanteisiin. Järjestöt harjoittelevat yhteistyötään säännöllisesti. Pääkirjoitus ........................................................ 3 Rankka, mutta antoisa henkisen ensiavun työ Henkistä ensiapua tarvitaan niin onnettomuuskuin etsintätilanteissakin .......................4 Vapepa lukuina Verkoston työ esitettynä kuvina ja numeroina .............6 Kiinteistöön kadonnut Kiinteistöetsinnässä pimeys on vain yksi etsijän haasteista .............................................................8 Tehtäviä joka lähtöön Millaisissa tehtävissä Vapepan hälytysryhmien vapaaehtoiset toimivat ....................................................11 Harrastus joka palkitsee Suvi Pyyvaara haluaa olla ryhmänjohtaja, jolta voi kysyä mitä tahansa ...........................................12 Miehittämätön ilmailu etsijän apuna Kauko-ohjattavat ilma-alukset vievät sinne, minne jalka ei kanna ........................................................15 Vapaaehtoiset Sukeltaja ja meripelastaja kertovat tarinansa ...............16 Mitä etsijä pakkaa reppuun? Mitä vapaaehtoiset pakkaavat reppuun etsintään lähtiessään .......................................................18 TO N I R A S IN K A N G A S vapepa_1_2019.indd 2 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 3 SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS S uomen Punaisen Ristin koordinoiman Vapaaehtoisen pelastuspalvelun yli 50 järjestöstä ja yhteistyötahosta muodostuva verkosto tarjoaa viranomaiselle tukea lähes vuoden jokaisena päivänä. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun – tai lyhyemmin Vapepan – hälytysryhmissä toimii liki 10 000 koulutettua ja osaavaa vapaaehtoista, valmiina auttamaan erilaisissa auttamistilanteissa. Tarvetta tälle tuelle on kasvavissa määrin. Järjestäytyneen toiminnan ohella auttamishaluiset ihmiset järjestäytyvät myös sosiaalisen median kautta. Samaan aikaan puhutaan järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan ja pitkäaikaisen sitoutumisen vähentymisestä. Tehokasta auttamista Vapepa on toiminut jo yli 50 vuoden ajan järjestäytyneenä ja tehokkaana kansalaistoimintana viranomaisten ja yksityisten auttajien välissä. Vapepan kautta viranomainen saa tuekseen koulutettuja, itse toimintaansa johtavia vapaaehtoisia. Vapepan kouluttamien hälytysryhmäläisten rinnalla hyödynnetään myös muita, auttamistilanteessa apuaan tarjoavia ihmisiä. Pikakoulutuksen jälkeen heidät otetaan osaksi Vapepan organisaatiota, jolloin viranomaisen ei tarvitse uhrata voimavaroja ihmisten ohjaamiseen. Näiden spontaanien vapaaehtoisten vastaanottamiselle ja hyödyntämiselle on usein kuitenkin rajansa. Uusien hälytysryhmäläisten saaminen ja kouluttaminen on siis edelleen erittäin keskeistä. Ajassaan elävää toimintaa Avainasemassa Vapepan tulevaisuudelle ovat sen jäsenjärjestöt. Kysymys kuuluukin, onko Vapepan toiminta tunnistettu ja näkyvä osa jäsenjärjestöjen toimintaa myös jatkossa? Järjestöjen aktivoiminen Vapepa-toiminnan osalta on ollut painopisteenä muutaman vuoden ajan, mutta tässä on vielä paljon tehtävää. Toiminnan on oltava kiinnostavaa ja ajanmukaista. Tämän lehden artikkelissa kerrotaan esimerkiksi, kuinka dronet on saatu mukaan etsintöihin ja muihin auttamistilanteisiin osana Suomen Lentopelastusseuran koordinoimaa vapaaehtoista lentopelastustoimintaa. Erilaisia koulutuksia ja harjoituksia on tarjolla Vapepassa aiempaa enemmän. Myös verkkopalveluita ja koulutusjärjestelmää kehitetään parempaan. Katse tulevaisuuteen Olemme parhaillaan uuden edessä laatiessamme vuoteen 2030 ulottuvaa toimintalinjausta. Millaisena näemme kymmenen vuoden päästä järjestäytynyttä ja tehokasta kasalaistoimintaa viranomaisen avuksi kanavoivan järjestöjen verkoston? Kuten sanottu, tarvetta toiminnalle riittää ja sen säilyttäminen nykyisellä tasolla on haastava tehtävä muuttuvassa toimintaympäristössämme. Arsi Veikkolainen, valmiuskoordinaattori Suomen Punainen Risti Verkosto jolla on merkitystä Erilaisia koulutuksia ja harjoituksia on tarjolla Vapepassa aiempaa enemmän. JO O N A S B R A N D T TO N I R A S IN K A N G A S vapepa_1_2019.indd 3 13.5.2019 17.00
4 VAPEPAinfo K un tapahtuu onnettomuus, se järkyttää niin osallisia kuin heidän läheisiäänkin. Pelastushenkilöstö voi keskittyä perustehtäväänsä, kun henkisen ensiavun vapaaehtoiset tukevat niitä, joita tapahtuma on järkyttänyt. Anja Tunturi on työskennellyt henkisen ensiavun vapaaehtoisena Pohjois-Satakunnassa jo vuosikymmeniä. Kiitokset hänen lähtemisestään henkisen tuen työhön kuuluvat hänen isälleen. Isä oli kunnan palopäällikkönä ja minä toimin Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Isä pyysi minut pelastustehtäviin huolehtimaan talon väestä, ettei heidän auttamiseensa tarvinnut sitoa palomiehiä, Tunturi kertoo. Henkisen tuen työtä ei tuolloin 1970-1980-luvuilla vielä juuri tunnettu. Heikoissa kantimissa se oli vielä silloinkin, kun Tunturin työtoveri sai surmansa ryöstön yhteydessä 1990-luvun alussa. Saimme jotain tukea, mutta virheitäkin siinä tehtiin. Samoihin aikoihin meillä päin tapahtui useita nuorten onnettomuuksia ja itsemurhia. Pyysimme apua terveyskeskuksen psykologilta, joka koki, ettei hänelläkään ollut osaamista auttaa. SPR:n Satakunnan piiriin perustettiin henkisen ensiavun ryhmät vuonna 2010. Ryhmillä on päivystysvelvollisuus, ja ne tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa. Tehtäviä on vuosittain noin 5–6. Usein tehtäviin kutsuu sosiaalipäivystys, joskus poliisi tai pelastushenkilökunta. Tavallisesti tehtävät liittyvät onnettomuuksiin ja äkkikuolemiin. Henkistä ensiapua tarvitaan niin onnettomuuskuin etsintätilanteissakin. Kokenut vapaaehtoinen Anja Tunturi on auttanut monessa tiukassa paikassa. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVA JUSSI PARTANEN RANKKA, MUTTA ANTOISA HENKISEN ENSIAVUN TYÖ Anja Tunturin mukaan jokaisesta auttamistehtävästä oppii jotain uutta myös itse. vapepa_1_2019.indd 4 13.5.2019 17.00
Suuret korvat ja pieni suu sopivat auttajalle Kouvolan Mielenterveysseuran henkisen ensiavun hälytysryhmässä on 13 aktiivista vapaaehtoista. Ulla-Maija Tukiainen on eräs heistä. Tukiainen kertoo, että Mielenterveysseura kouluttaa vapaaehtoisiaan tukihenkilökurssilla, jossa voi erikoistua esimerkiksi henkisen ensiavun työhön. Henkisen tuen hälytysryhmään lähtijöille seuraa sen jälkeen perehdytys Vapepa-toimintaan. Hälytystehtäviin aloittelija saa työparikseen kokeneen tekijän. Osa Vapepassa toimivista Mielenterveysseuran vapaaehtoisista on mielenterveysalan ammattilaisia, mutta työssä pärjää kuka tahansa auttamishaluinen, tasapainoinen ihminen. Koetut, käsitellyt elämänkriisit voivat tuoda vahvuutta. Kuunteleminen on tärkeä taito. Auttajalla on hyvä olla isot korvat ja pieni suu, Tukiainen kiteyttää. Hälytystehtäviä koskee salassapitovelvollisuus. Tilanteiden jälkihoito tehdään ensisijaisesti omassa ryhmässä omien purkuohjaajien avulla. Tarvittaessa purkuapua saadaan tärkeän yhteistyökumppanin, SPR:n Kaakkois-Suomen piirin valmiuspäällikön kautta. Henkisen ensiavun vapaaehtoistyö on opettanut Tukiaiselle paljon ihmisten kohtaamisesta sekä yhteiskunnasta. Hälytystehtävien ja kokousten lisäksi ryhmäläiset osallistuvat aktiivisesti Vapepan koulutuksiin ja harjoituksiin sekä Kouvolan kaupungin kriisiverkoston tapaamisiin. Jos on auttamisen halu, tämä vapaaehtoistyö avaa ihan uuden maailman. Olen oppinut valtavasti uutta ja saanut vapepalaisia ystäviä ja tuttavia. VAPEPAinfo 5 Auttajapari lähtee paikalle heti tai sovittuna ajankohtana. Ehdimme yleensä rauhassa katsoa, kuka lähtee tehtävään ja valitsemme sopivimmat. Yleensä valitaan auttajat, jotka eivät ennestään tunne autettavaa, Tunturi kertoo. Kokenutkin jännittää Tehtävään mennessä auttajilla on tuntosarvet pystyssä. Tilanteessa toimitaan sen mukaan, mitä autettava toivoo. Autettava saattaa tulla heti halaamaan lujasti, ja se on sallittua. Joka kerta tehtävään mennessä jännittää. Mietin, mitä minun kuuluu sanoa, vaikka tiedän hyvin, ettei tarvitse sanoa mitään. Joskus autettavat puhuvat paljon, ja auttaja kuuntelee. Monilla on syyllisyyden tunteita ja kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Jotkut taas ovat hiljaisia, ja silloin auttaja voi kysyä pieniä asioita: onko jano, onko kylmä, haluaisitko puhua? Jos ollaan autettavien kotona, voi olla tarpeen huolehtia vaikkapa ruokaa perheen lapsille. Auttajat ovat paikalla useimmiten pari kolme tuntia. Joskus he tulevat pyynnöstä seuraavana päivänä uudelleen, mutta viimeistään kahden vuorokauden päästä auttamisketju siirtyy esimerkiksi sosiaalipäivystykselle tai perheneuvolalle. Huolehdimme aina, että seuraavalla taholla on tieto tilanteesta, eikä autettava jää oman onnensa nojaan. Tilanteet eivät ole auttajallekaan helppoja. Jaksamista tuo se, kun huomaa, että työstä on apua. Joka tehtävästä myös oppii jotain itse. Nykyisin Tunturi toimii myös henkisen tuen kouluttajana. Joskus tehtävät ovat dramaattisia. Tunturin mieleen on jäänyt esimerkiksi Kauhajoen kouluampuminen, jonka auttamisorganisaatiota hän oli järjestämässä. Myös kotimaisemissa sattunut Jämijärven lentoturma oli suuri tehtävä. Eräs Jämin turman eloonjääneistä kysyi minulta, miten voin harrastaa jotain näin rankkaa. Kai siinä on jotain masokismia mukana, Tunturi naurahtaa. Satakunnan piirissä on linjattu, että ryhmään haluavat käyvät SPR:n henkisen tuen peruskurssin. Myös auttajan oman pään pitää olla kunnossa: meneillään ei saa olla elämänkriisiä eikä vakavaa sairautta. Henkisen ensiavun auttajat osallistuvat Vapepan etsintätehtäviin muun muassa etsittävän omaisten tukena. Etsinnät ovat lähtökohtaisestikin jännittäviä, mutta etenkin vainajan löytymiseen tai ratkaisemattomaan tilanteeseen päättyvät etsinnät herättävät voimakkaita tunteita. Myös auttajien omasta jaksamisesta huolehditaan. Käymme aina tehtävän jälkeen purkukeskustelun ja saamme tarvittaessa työnohjausta piirin kautta, Tunturi kertoo. Huolehdimme aina, että seuraavalla taholla on tieto tilanteesta. vapepa_1_2019.indd 5 13.5.2019 17.00
6 VAPEPAinfo Koko Suomi VAPEPA LUKUINA Vapaaehtoisista naisia on 46 prosenttia ja miehiä 54 prosenttia. Suomen Punainen Risti 414 ryhmää Metsästäjäliitto 90 ryhmää Suomen Suunnistusliitto 50 ryhmää ENITEN HÄLYTYSRYHMIÄ Suomen Meripelastusseura vuonna 2018: Suomen Lentopelastusseura vuonna 2018: 37 ETSINTÄLENTOHÄLYTYSTÄ 42 LENTOTUNTIA ENSIMMÄINEN ETSINTÄ? Tiesitkö että Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisoiminen käynnistyi traagisten tapahtumien kautta toukokuussa 1963? Tuolloin Muoniossa kadonneen viisivuotiaan tytön etsintä päättyi surullisesti, kun tyttö löydettiin menehtyneenä 13 päivää katoamisen jälkeen. Toiminta on kehittynyt tästä huimasti ja Vapepa onkin osallistunut vuosien saatossa arviolta yli kymmeneen tuhanteen etsintään. 1948 MERIPELASTUSTEHTÄVÄÄ 3776 HENKILÖÄ SAI APUA 46 PELASTETTUA IHMISTÄ VASTASI 25–30 % KAIKISTA VESILLÄ TAPAHTUNEISTA PELASTUSTEHTÄVISTÄ JO O N A S B R A N D T Vapepan tilastotiedot on koottu OHTO-hälytysjärjestelmästä ja jäsenjärjestöiltä huhtikuussa 2019. 54 % 46 % vapepa_1_2019.indd 6 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 7 ENITEN HÄLYTYSRYHMIÄ Yleinen pelastuspalvelu vuonna 2018: Kadonneen etsintöjä keskimäärin joka toinen päivä. Ensihuoltotehtäviä keskimäärin kahdesti viikossa . Yhteensä 450 h älytystä. 4502 autettua ihmistä. 391 verkoston koulutusja infotapahtumaa. HÄLYTETTÄVÄT VAPAAEHTOISET ALUEITTAIN (Hälytysjärjestelmä OHTO) EteläKarjala 276 EteläSavo 337 PohjoisSavo 380 Kymenlaakso 335 KeskiSuomi 648 Lappi 1055 Häme 972 VarsinaisSuomi 893 Uusimaa 702 Pohjanmaa 1322 Österbotten 185 Satakunta 671 PohjoisPohjanmaa ja Kainuu 751 PohjoisKarjala 344 Vapepan kautta viranomainen saa tuekseen koulutettuja, itse toimintaansa johtavia vapaaehtoisia. JO O N A S B R A N D T Ahvenanmaa 13 vapepa_1_2019.indd 7 13.5.2019 17.00
KIINTEISTÖÖN KADONNUT Kun viranomainen hälyttää Vapepan apuun kiinteistöetsinnässä, Martti Kutilainen tietää miten kadonnutta etsitään. TEKSTI OSSI SEPPÄLÄ KUVAT TONI RASINKANGAS, HÄMEEN SANOMAT Y llättävä sähkökatko iskee ja muuttuu pitkäkestoiseksi. Myrskyn jäljiltä pimeäksi voi jäädä niin suuria julkisia kiinteistöjä, varastoja kuin yksityisiä liiketilojakin. Silloin rakennukseen jääneet ihmiset on saatava ulos turvallisesti ja järjestelmällisesti. Tilanteessa puhelinliikenne ei välttämättä toimi ja on syytä olettaa, että kiinteistössä on henkilöitä, jotka eivät löydä sieltä omin avuin ulos. Tapahtumat kehittyvät nopeasti ja saattaa selvitä, että kadonneita onkin yhtäkkiä useampia, kuvailee Vapepajohtaja Martti Kutilainen Hämeenlinnan SPR Hauhon ensiapuja valmiusryhmästä kiinteistöetsinnän mahdollista lähtötilannetta. Etsintää eri tilanteissa Kiinteistöetsintä ei rajoitu pelkkiin sähkökatkoksen pimentämiin tiloihin ja niihin loukkuun jääneisiin ihmisiin. Tyypillistä on, että viranomainen pyytää Vapepalta apua myös niin sanottuun laitosetsintään. Etsittävät kiinteistöt ovat näissä tapauksissa usein sairaaloita, suuria vanhustentaloja tai julkisia rakennuksia, joissa on paljon hätäpoistumisreittejä ja ulospääsyteitä. Etsinnät kohdistuvat monesti muistisairaisiin ihmisiin. Osa etsittävistä saattaa olla myös pakoilevia, eivätkä halua tulla löydetyiksi, Kutilainen kertoo. Kiinteistöetsinnän taidoista on hyötyä myös maastoetsinnässä. Kutilainen muistuttaa, että etsinnässä eteen voi tulla vaikkapa kylmillään olevia navettarakennuksia, jotka tutkitaan viranomaisen luvalla. Apua etsinnästä muonitukseen Kun Vapepan hälytysryhmä hälytetään paikalle viranomaisen tueksi, voi itse kiinteistöetsintä olla vain osa annettavasta avusta. Tehtäviin voi kuulua välittömän ensiavun lisäksi ensihuoltotehtäviä ja henkisen ensiavun antamista. Tilanteesta riippuen järjestämme myös muonitusta ja väliaikaista kokoontumista. Sähkökatkon kohdalla tarvetta voi olla hätämajoitukselle. Etenkin jos tilanne näyttää pitkittyvän tai on kylmä, täytyy evakuoidut ihmiset saada nopeasti lämpimään. Tarkkaavaista etenemistä Kiinteistöetsinnässä edetään järjestelmällisesti niin, että koko tutkittava tila tulee etsittyä tarkasti. Käytännössä tämä tarkoittaa kerros kerrokselta, sulkien etenemistä. 8 VAPEPAinfo Koulutettua pelastuskoiraa voidaan käyttää apuna etsinnässä niin maastossa kuin kiinteistössä. vapepa_1_2019.indd 8 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 9 vapepa_1_2019.indd 9 13.5.2019 17.00
10 VAPEPAinfo TEHTÄVIÄ JOKA LÄHTÖÖN Pimeässä kulkeminen tuo etsintään oman lisänsä. Vapepa-johtaja Martti Kutilaiselle palkitsevinta vapaaehtoistyössä on ihmisten auttaminen. Etsinnässä liikutaan niin, ettei meistä pääse ohi tai mitään jää jälkeemme huomaamatta. Pakoilevaa henkilöä etsittäessä poissuljetaan paikkoja, jotta henkilö ei pääse liikkumaan tai leikkimään piirileikkejä etsijöiden kanssa. Tositilanteessa taakse jäävälle reitille voidaan jättää vahteja, sillä etsittävässä kiinteistössä voi olla mahdollisuuksia takaisin palaamiseen. Henkilömäärällisesti tämä asettaa etsintään omat haasteensa. Tarvitaan kymmeniä etsijöitä, jotta päästään kunnolla etsimään isompaa aluetta. Eräässä keskussairaalan etsinnässä meitä oli yli kolmisenkymmentä, Kutilainen taustoittaa. Pimeys vain yksi haasteista Etsinnässä avuksi voidaan saada pelastussuunnitelman pohja, talokohtaiset piirustukset tai kiinteistön tuntevia vartijoita oppaiksi. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tehtävän suorittamisen ohella myös omaan turvallisuuteen on kiinnitettävä huomioita. Avun antaja ei saa muuttua avun kohteeksi. Pimeässä kulkeminen tuo etsintään oman lisänsä. Valaistus ja oma suojautuminen kypärästä alkaen täytyy olla mietitty. Varsinkin teollisuuskiinteistö luo itsessään monia vaaran paikkoja porraskäytävistä kuiluihin. Hankalimpia paikkoja ovat Kutilaisen mukaan tilat, joissa ihmiset eivät yleensä liiku, ja jotka tarjoavat paljon piilopaikkoja. Tällöin etsintä vaatii aikaa eikä yllätyksiltä voida välttyä. Esimerkiksi sairaaloiden tunnelikäytävät kuljetusvaunuineen, samoin kuin erilaiset varastot ovat mieleen tulevia paikkoja. Usein huomaa että hei, tuostakin pääsee suoraan tuonne kenenkään huomaamatta. Sitä oikein yllättyy, miten vaikeaa on etsiä niin, ettei etsittävä varmasti jää piiloon. Tärkeintä on halu auttaa Kutilainen itse lähti mukaan Vapepan toimintaan jo vuonna 1981. Ensiapukurssin loppuharjoituksessa oli vapepalaisia potilaina, jotka houkuttelivat mukaan, hän muistelee. Vapepassa mukana on pitänyt yhteinen harrastus vaimon kanssa. Joskin Kutilaisen kertomana voidaan puhua enemmänkin yhteisestä elämäntavasta – niin tiiviisti toiminnassa mukana ollaan. Ei ole väliä kummalla päivystys on, yhdessä mennään kuitenkin, Kutilainen naurahtaa. Molemmat pariskunnassa allekirjoittavat, että palkitsevinta vapaaehtoistyössä on ihmisten auttaminen ja tieto siitä, että on ainakin tehnyt parhaansa. Kehuja saavat myös vapaaehtoiskaverit, joiden kanssa vaihdetaan säännöllisesti kuulumiset kahvin äärellä. Hälytysryhmätoiminnasta kiinnostuneille Kutilaisella on selkeä viesti. Jokaiselle löytyy tekemistä kykyjen ja halujen mukaan. Ei tarvitse olla huippukuntoinen tai loistava suunnistaja. Johtopaikalle tarvitaan yhtä lailla sihteerejä ja leivänvoitelijoita. Tärkeintä on halu auttaa. Pelastuskoira löytää sen, mitä ihminen ei näe Apuna kiinteistöetsinnöissä käytetään myös pelastuskoiria. Tällä hetkellä Pelastuskoiraliiton 44:ssä hälytysryhmässä toimii yli 100 hälytyskelpoista koiraa. Vuonna 2018 sen yhdistykset järjestivät yhteensä 4042 säännöllistä viikkoharjoitusta. Tuntimäärällisesti tämä tarkoitti yli 12 000 tunnin harjoittelua. Nämä ryhmät harjoittelevat vain ja ainoastaan kadonneen henkilön etsintää ja ovat siihen erikoistuneita. Valmiutemme auttaa on todella hyvä, mutta sitä pyritään koko ajan kehittämään. Tällä hetkellä tavoitteenamme on lisätä hälytyskoirien määrää, Suomen Pelastuskoiraliiton toiminnanjohtaja Mika Soininen kertoo. Peruasiat hallitsevaa pelastuskoiraa voidaan käyttää niin maastossa kuin kiinteistössä. Joskin teollisuuskiinteistöjen ritilät ja liukkaat pinnat voivat olla koiralle haastavia. Päämäärä on silti sama. Etsinnässä koira löytää sen, mitä ihminen ei näe. Harjoittelu on aina tärkeää, sillä kiinteistössä hajut liikkuvat eri tavalla kuin maastossa. vapepa_1_2019.indd 10 14.5.2019 9.55
VAPEPAinfo 11 TEHTÄVIÄ JOKA LÄHTÖÖN Vapepan koulutettuna vapaaehtoisena pääset auttamaan erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa. Tässä muutamia esimerkkejä Vapepan hälytysryhmissä toimivista vapaaehtoisista. Lisää tietoa ja tarinoita vapaaehtoisista löydät verkkosivuiltamme osoitteessa www.vapepa.fi. LIIKENTEENOHJAAJA Uutena järjestönä Vapepassa Pelastakaa Lapset pyrkii toiminnassaan suojelemaan lapsia ja huomioimaan heidän erityistarpeensa erilaisissa kriisitilanteissa. Järjestö liittyi Vapepa-verkoston jäseneksi, jotta lasten tarpeet tulisivat huomioiduksi kriisitilanteissa entistä kattavammin. Parhaillaan kartoitetaan toimintaan osallistumisen mahdollisuuksia. Meillä valmiustyössä varaudutaan olemaan viranomaisten tukena kriisija häiriötilanteissa, jotka koskettavat lapsia ja perheitä Suomessa, kertoo Eveliina Viitanen Pelastakaa Lasten Helsingin-keskustoimistosta. Esimerkiksi maastoetsinnöissä on tärkeää olla ymmärrys lapsen kohtaamisesta, huomioimisesta ja siitä, miten lapsi käyttäytyy poikkeavissa olosuhteissa. Työstämme parhaillaan Lapsen kohtaaminen kriiseissä -koulutusta, joka antaa valmiuksia kohdata lapsia yllättävässä tilanteessa, jatkaa järjestössä työskentelevä psykologi Jenni Häikiö. Kun Suomeen tuli vuonna 2015 paljon turvapaikanhakijoita, toi järjestö kansainvälisen Lapsiystävällinen tila -toiminnan ensin Pasilan poliisiasemalle ja sitten vastaanottokeskuksiin. Jaettiin lämpimiä vaatteita ja leikittiin lasten kanssa vanhempien hoitaessa asioita. Perheille merkitsee paljon, että on joku, joka hymyilee, kohtelee ystävällisesti ja kysyy, mitä kuuluu, Viitanen painottaa. www.pelastakaalapset.fi MUONITTAJA ENSIHUOLTOVAPAAEHTOINEN VIESTITTÄJÄ ÖLJYNTORJUJA MAASTOETSIJÄ K U V A T JO O N A S B R A N D T vapepa_1_2019.indd 11 13.5.2019 17.00
12 VAPEPAinfo Kiva yhteishenki syntyy yhteisestä arvostuksesta työhön, uskoo Suvi Pyyvaara. vapepa_1_2019.indd 12 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 13 S uvi Pyyvaaran perhe muutti Tampereen Teiskoon tämän ollessa seitsemän vanha. Ikäluokasta monet harrastivat partiota, johon mukaan lähteminen tuntui luontevalta. Meillä oli lippukunnassa eräs Vapepan suunnalla aktiivinen johtaja, joka järjesti meille vuonna 2013 etsintäkurssin. Siitä mentiin kaikki hälytysryhmään ja päästiin suoraan mukaan toimintaan, expartiolaisaktiivi kertoo ensikosketuksestaan Vapepaan. Oma hälytysryhmä aktiiviseksi Tampereen alueen partiolaisten hälytysryhmän toiminta oli aiemmin lähinnä nimellisestä. Jäsenet olivat valmiina, mutta toiminnasta puuttui aktiivisuus. Vuoden 2018 loppupuolella Pyyvaara päätti ottaa asian – ja uuden hälytysryhmän – hoitaakseen. Halusin viedä toimintaa eteenpäin ja paikallistoimikunnastamme sanottiin, että ota siitä vähän hälytysryhmää hoitaaksesi. Että kyllä me täältä sinua autetaan. Tämän jälkeen asiat kehittyivät rivakasti. Alkutaipaleelta mieleen jäivät etenkin yhteydenotot Suomen Punaisen Ristin Hämeen-piiritoimistoon. Kaikki järjestyi ihan superhyvin. Heti kysyttiin, että mitä materiaaleja tarvitset ja koska haluat hakea. Tarjottiin myös asioita, joita en itse tajunnut edes kysyä. Hyvästä vastaanotosta tuli tosi mukava olo, Pyyvaara muistelee. Vastuuta ja avoimuutta Hälytysryhmän vetäjällä on merkittävä vastuu ryhmästään. Tiedon on kuljettava ryhmäläisille ja ihmiset on pidettävä ajan tasalla tulevista tapahtumista. Perusasioiden lisäksi on tarjottava tukea ja turvaa, jos tilanne sitä vaatii. Vastuullani on olla se henkilö, jolle voi tulla puhumaan sekä purkamaan tapahtumia ja tuntemuksia, jos yhtään siltä tuntuu. Haluan olla sellainen ryhmänjohtaja, jolta saa kysyä ihan mitä tahansa. Jos HARRASTUS JOKA PALKITSEE Suvi Pyyvaara herätti toimintaan Tampereen partiolaisten hälytysryhmän. Omalle ryhmälleen hän haluaa olla ihminen, jolle voi puhua mistä vain. TEKSTI OSSI SEPPÄLÄ KUVAT RAMI MARJAMÄKI Hyvästä vastaanotosta tuli tosi mukava olo. vapepa_1_2019.indd 13 13.5.2019 17.00
14 VAPEPAinfo en tiedä, niin sitten ainakin selvitän, Pyyvaara painottaa. Hyvää ryhmänjohtajaa Pyyvaara kuvailee järjestelmälliseksi, sillä kartalla on pysyttävä tilanteessa kuin tilanteessa. Myös tiettyä aktiivisuutta ja herkkyyttä omaa ryhmää kohtaan tarvitaan. Olen sellainen, että huomaan jos ryhmäläisillä on jokin yhtään huonosti ja vien asiaa heti eteenpäin. On tärkeää osata kysyä niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja on avoin, helpottaa asioita huomattavasti. Arvostus luo yhteishengen Pyyvaara kertoo, että koskaan ei ole tullut tilannetta, ettei ”keikalle” olisi ollut mukavaa lähteä. Päinvastoin. Kiva yhteishenki syntyy yhteisestä arvostuksesta työhön. Kaikki otetaan tehtäväpaikalla lämmöllä vastaan ja kaikkien aika on yhtä tärkeää. On hienoa, että kenenkään taustalla, ammatilla tai taidoilla ei ole väliä. Kaikkien tunti on tunti. Yhteiset hetket palkitsevat Etsinnästä kotiin päästessä voi olla yleensä rauhassa ja hyvin mielin, oli se lopputulokseltaan sitten millainen tahansa. Kun tehtävään on laittanut aikaa ja kaikki tehtävissä oleva on tehty, tuntuu se aina vaivan arvoiselta. Mieleen on jäänyt eräs pitkä maastoetsintä, joka kesti lopulta yli neljätoista tuntia. Siinä sai olla omista jäsenistään aika lailla ylpeä. Porukka oli ihan äärirajoilla ja antoi kaikkensa. Oli hieno tunne nähdä, että yhteistyö pelaa tositilanteessa ja kaikki olivat etsinnässä täysillä mukana, hän jatkaa. Innostavaa on myös nähdä ihmisten aktivoituvan ja kuulla palautetta. Eräs entinen ryhmänvetäjä sanoi, että kiva kun olet tehnyt tällaista. Sellainen pitää voimissa ja innostuneena. Joka hälytyksellä oppii uutta Vapaaehtoistyön kautta Pyyvaara kertoo paitsi tutustuneensa ihmisiin, myös oppineensa paljon uusia asioita ja taitoja. Jokainen hälytys kun on omanlaisensa. Lisäksi olen saanut tosi hyviä kavereita. Tämä on myös siitä hyvä harrastus, että ihmisiä tulee nähtyä – johtopaikalla sitä huomaa, että kivaa, nämäkin tutut ovat täällä. Tässä tapaa paljon erilaista porukkaa ja oppii eri järjestöistä ja taustoista tulevista ihmisistä. Tulevaisuudessa Pyyvaara haluaisi kasvattaa hälytysryhmän jäsenmäärää. Tämä ei kuitenkaan saa olla muusta pois. Haluan että meillä on jatkossakin laadukas ja toimiva ryhmä. Jäsenillä pitää olla asiat hyvin ja harrastuksen täytyy pysyä kaikin puolin mielekkäänä. Omaa harjoitustoimintaakin olisi mukavaa saada käynnisteltyä, ryhmänjohtaja jo lähes lupailee. Kaikki otetaan tehtäväpaikalla lämmöllä vastaan ja kaikkien aika on yhtä tärkeää. Tulevaisuudessa Suvi Pyyvaara haluaisi järjestää myös omaa harjoitustoimintaa. vapepa_1_2019.indd 14 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 15 M iehittämätön ilmailu on nosteessa niin maailmalla kuin Suomessakin. Usein kuulee puhuttavan droneista. Viralliseen käyttöön on kuitenkin vakiintunut RPA (Remotely Piloted Aircraft, kauko-ohjattu ilma-alus) itse lennätettävän laitteen osalta. Kun tähän lisätään lennättäjä ja muut asiat, saadaan RPAS (Remotely Piloted Aircraft System, kauko-ohjattu ilma-alusjärjestelmä). Etsintätilanteessa RPAS-hälytysryhmä toimii yhtenä aluetta etsivänä yksikkönä. RPAS-tiimissä kauko-ohjaaja keskittyy laitteen ohjaamiseen ja reaaliaikaisen kuvan seuraamiseen. Kauko-ohjaustähystäjä on taas laitteen ja ilmatilan valvoja. Laite itsessään voi olla helikopterityyppinen tai kiinteäsiipinen. Sensoreina eli tunnistuslaitteina toimivat pääosin erilaiset kamerat. Minne jalka ei kanna Vapaaehtoista lentopelastustoimintaa Suomessa koordinoiva Suomen Lentopelastusseura jakaa miehittämättömän ilmailun etsintäja valvontalentoihin. Etsintälennot ovat näistä numero yksi, niitä tulee eniten ja niihin keskitytään. On myös tulva-, öljyja myrskytuhojen tiedustelua sekä tilannekuvan päivittämistä, joita on suhteessa vähän, kertoo Suomen Lentopelastusseuran valmiuspäällikkö Arto Kupiainen. Ilma-aluksen avulla tutkittavaa aluetta päästään tarkkailemaan suoraan ylhäältä. Näin voidaan katsoa suhteellisen laajoja alueita ja tutkia muutoin vaikeakulkuisia maastoja. Esimerkkejä näistä ovat hakkuualueet, pehmeät suot ja rantakaislikot. Voidaan lentää matalalla, jolloin meillä on näköyhteys puiden juurille. Laite voidaan myös pysäyttää paikoilleen paikkaan, jossa kohteen epäillään olevan, Kupiainen avaa. Liikkumista paikasta toiseen Miehitetyn lentokoneen tyypillinen etsintäalue on noin viisi kertaa viisi kilometriä. RPAlaitteella tämä on ympyrä 500 metrin säteellä ohjauspaikasta. Voi olla, että kauko-ohjauspaikka on etsittävän alueen reunassa. Jos etsittäväksi annetaan isompi alue, täytyy paikkaa vaihdella. Silloin tsekataan yksi alue, otetaan laite maahan ja siirrytään uudelle. Jotkut luulevat, että me vain tulemme paikalle, kiinnitämme akut laitteisiin ja lähdemme lentämään. Meidän työmme kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, Kupiainen hymähtää. Koulutettua toimintaa Nykyisen käytännön mukaisesti kaikki Vapepassa tapahtuva ilmailutoiminta on Suomen Lentopelastusseuran koordinoimaa. Miehitetyn ilmailun ja miehittämättömän ilmailun ohella toimintaan lukeutuvat moottoroidut varjoliitimet eli MOVAt. Hälytysryhmät toimivat samoin kuin maassa – koulutettujen vapaaehtoisten voimalla. Tällä hetkellä meillä on viisi RPAS-hälytysryhmää. Lukua on tarkoitus kasvattaa siten, että ryhmien toimintasäde kattaa lopulta koko Suomen, Kupiainen sanoo. Kouluttautuminen RPA-kauko-ohjaajaksi ja kauko-ohjaustähystäjäksi tapahtuu Lentopelastusseuran tehtäväkohtaisen koulutuksen kautta. Täysi-ikäisen kauko-ohjaajan on oltava Suomen kansalainen ja osattava lentää valmiiksi omistamaansa laitetta. Verkossa käytävän teoriaosuuden ja kokeen jälkeen teoria muutetaan käytännöksi maaja lentokoulutustapahtumassa. Jos kaikki menee hyvin, hälytysryhmän johtaja ehdottaa kelpoisuutta ja henkilö liitetään hälytysryhmään. Tutustu: www.lentopelastus.fi MIEHITTÄMÄTÖN ILMAILU ETSINNÄN APUNA Maasta käsin kaukoohjattavat ilma-alukset yleistyvät harrastusja ammattilaiskäytössä. Suomen Lentopelastusseuran kouluttamien RPAShälytysryhmien määrä on kasvussa myös Vapepassa. TEKSTI OSSI SEPPÄLÄ KUVA JOONAS BRANDT vapepa_1_2019.indd 15 13.5.2019 17.00
” HEIKKI UUSVUO, TURKU Kansimiehenä vastaan meripelastus aluksen yleistehtävistä. Näitä ovat esimerkiksi navigointi, aluksen ajaminen, hinausja lähtövalmistelut sekä pinta pelastus tehtävät. Meripelastusseuran koulutusvastaavana suunnittelen koulutuksia vapaaehtoisille. Harrastajaporukkamme on tosi samanhenkinen ja meillä on kivaa keskenämme. Perjantaina kun lähtee päivystämään, niin sunnuntai tulee vastaan yllättävän nopeasti. Hienointa harrastuksessa on, kun saadaan autettua ihmisiä. Ihan vaikka hinaamalla pois mereltä alus, jolta on polttoaine päässyt loppumaan. Koskaan kun lähdetään vesille, ei voi tietää mitä on tulossa. ” VAPAAEHTOISET JU S S I V IE R IM A A 16 VAPEPAinfo vapepa_1_2019.indd 16 13.5.2019 17.00
” SANNA PAUKKU, VANTAA Toimin tällä hetkellä sukellusseuramme laitesukelluskouluttajana ja johtokunnan jäsenenä. Vuosien aikana olen käynyt erilaisia sukelluskursseja ja kouluttautunut eri osa-alueille. Sain kipinän lähteä tutustumaan Vapepa-toimintaan, sillä yhdessä tekeminen, ihmisten kanssa toimiminen ja tietenkin muiden auttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Toivon, että pääsen Vapepan kautta kehittämään itseäni ja saamaan uusia näkökulmia sukellusharrastukseen. Olisi hienoa, jos sukellusosaamisestani olisi hyötyä tilanteissa ja paikoissa, jotka edellyttävät erityisiä taitoja. Myös viranomaisyhteistyön näkeminen kiinnostaa minua. JU S S I V IE R IM A A VAPEPAinfo 17 vapepa_1_2019.indd 17 13.5.2019 17.00
18 VAPEPAinfo MITÄ MUKAAN ETSINTÄÄN? Otsalamppu ja kompassi – kartta sekä kahvia? Eri tehtävissä toimivat Vapepan vapaaehtoiset kertovat, mitä he pakkaavat reppuun etsintään lähtiessään. Entä miten muonittaja varautuu hälytykseen? YHTEYSTIEDOT ”Vesi ja otsalamppu ovat minulle sellaisia, jotka ainakin on oltava. Etsinnässä ei ikinä tiedä mihin sitä oikein päätyy.” ”Ihan ensimmäisenä pakkaan mukaan keltaiset etsintäliivit.” ”Varmistan aina, että mukana on ainakin vettä tai muuta juotavaa.” ”Pakkaan reppuun mukaan jotain helppoa evästä. Esimerkiksi hedelmiä tai proteiinipatukoita.” ”Kelistä riippuen varaan mukaan kuivia vaihtovaatteita hanskoista sukkiin. Myös lämmin varatakki voi olla tarpeen.” MAASTOETSIJÄ ”Meillä kun matkat ovat pitkiä, niin metsässä mennään mielellään kevyillä varusteilla. Juotavat, lamppu ja merkkausnauhat ovat aina mukana – samoin kuin liiviin kiinnitetty kompassi.” ”Koiran kanssa käydään nopeasti läpi laajat alueet, joten kilometrejä tulee käveltyä reilusti. Vyölaukku on reppua huomattavasti kätevämpi metsässä, eikä tule kannettua mukana turhaa rompetta.” ”Koiralle pakataan omat varusteet kuten liivit, makupalat sekä ruuat etsinnän ajankohdasta riippuen. Ja tietenkin palkkauslelu.” KOIRAOHJAAJA ”Pieni ensiapulaukku on hyvä. Tuotteet käyvät sekä koiralle että ihmiselle.” ”Ilman kompassia en lähde ja juomista tulee aina olla. Koirapartio on yleensä se, joka kulkee tehtävältä toiselle ilman autolla käymistä.” vapepa_1_2019.indd 18 13.5.2019 17.00
VAPEPAinfo 19 Löydä itsellesi sopiva järjestö ja koulutus www.vapepa.fi. Vapepassa on sekä kokemusta vaativia että aloittelijalle sopivia tehtäviä. Ota yhteyttä Vapepan jäsenjärjestöön, niin kerromme sinulle lisää! YHTEYSTIEDOT Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja vastaa Vapepan valtakunnallisesta ja alueellisesta koordinaatiosta yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@punainenristi.fi. VALTAKUNNALLINEN KOORDINAATIO Valtakunnallinen koordinaatio: valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen, p. 040 120 9022 Viestintä: Viestinnän asiantuntija (Vapepa) Ossi Seppälä, p. 040 664 7779 Koulutus: valmiuskoulutussuunnittelija Taru Hakanen, p. 040 809 7370 Ensihuolto: valmiussuunnittelija Melinda Palomaa, p. 0400 724 663 Psykososiaalisen tuen koordinaatio: psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma, p. 0400 458 369 Oil spill -hanke: Hankesuunnittelija Heta Hyvärinen p. 040 191 3393 Postiosoite: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, c/o Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki ALUEELLINEN KOORDINAATIO Punaisen Ristin piirien valmiuspäälliköt koordinoivat Vapepa-järjestöjen alueellista yhteistyötä ja tukevat hälytysryhmien vapaaehtoisia eri puolilla Suomea. Valmiuspäälliköt HELSINKI JA UUSIMAA (Helsinki) Jarmo Hollstein, p. 0400 465 162 HÄME (Tampere) Tommi Mattila, p. 040 5895 780 KAAKKOIS-SUOMI (Kouvola) Eila Siira, p. 0400 965 407 LAPPI (Rovaniemi) Annikki von Pandy, p. 0400 391 868 LÄNSI-SUOMI (Seinäjoki) Aki Valonen, p. 040 528 0902 OULU Ari Haaranen, p. 040 7276691 SATAKUNTA (Pori) Kari Petäjä, p. 0400 322 191 SAVO-KARJALA (Kuopio) Mika Korppinen, p. 0400 648268 VARSINAIS-SUOMI (Turku) Tommi Virtanen, p. 0400 127 152 ÅBOLAND (Åbo) Annalena Sjöblom, p. 0400 838 675 ÅLAND (Mariehamn) Olof Collin, p. 040 675 8455 ÖSTERBOTTEN (Vasa) Rolf Sund, p. 0400 263 448 Vapepan meripelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Meripelastusseura: meripelastus.fi Vapepan lentopelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Lentopelastusseura: lentopelastus.fi ”Se mitä muonittaja ensimmäisenä ajattelee, on nesteytys. Minulla on kanisterit, joihin otan vettä tai omista marjoista tehtyä maukasta mehua.” ”Kahvi on sellainen, jota ihmiset herkästi odottavat. Janoahan se ei sammuta, mutta kun sitä saa tarjolle, niin ihmiset ovat heti kummasti paremmalla tuulella.” ”Tätä nykyä tehdään usein nuotio ja paistetaan siinä makkaraa. Samalla luodaan mukava levähdystauko ja sosiaalinen jutustelutuokio ihmisille.” MUONITTAJA ”Voileivät ovat suhteellisen helppo vaihtoehto tarjottavaksi. Jos tilanne pitenee, niin sitten tarvitaan tarjolle ihan oikeaa ruokaa.” ”Kun hälytysruokaa tehdään, se on useimmiten keittoa. Se tehdään valmiiksi etukäteen ja tuodaan paikan päälle lämpimänä. Vastoin monien luuloja soppatykkiä emme käytä.” vapepa_1_2019.indd 19 13.5.2019 17.00
Suomen Suunnistusliitto T TT T O O R Y . . . . KE E R N E A V I II L L Y Y AUTTAJIEN VERKOSTO Löydä itsestäsi pelastaja – tule vapaaehtoiseksi www.vapepa.fi vapepa_1_2019.indd 20 13.5.2019 17.00