Vapepa-info 2/2014 - Lehtiluukku.fi

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 1 Vapepainfo VAPAAEHTOINEN PELASTUSPALVELU TIEDOTTAA 2|2014 Uusi tapa etsiä TURVALLISESTI VAPAAEHTOISENA KUN OMAINEN KATOAA
Vapepa-info 2|2014 2 Pääkirjoitus Ajankohtaista Kun omainen katoaa Uusi etsintämenetelmä Turvallisesti vapaaehtoisena Svensk resumé OHTO mikä muuttuu? 3 4 6 10 12 14 15 4Helsingin ja Uudenmaan piiri (Helsinki) Jarmo Hollstein, 020 701 2361 4Hämeen piiri (Tampere) Tapani Huhtala, 020 701 2785 4Kaakkois-Suomen piiri (Kouvola) Eila Siira, 020 701 2724 4Lapin piiri (Rovaniemi) Annikki von Pandy, 0400 391 868 4Länsi-Suomen piiri (Jyväskylä) Tave Rautiainen, 020701 2846 4Oulun piiri (Oulu) Markku Grip, 20 701 2619 4Satakunnan piiri (Pori) Kari Petäjä, 020 701 2826 4Savo-Karjalan piiri (Kuopio) Ville-Petteri Pulkkinen, 0400 648 268 4Varsinais-Suomen piiri (Turku) Tommi Virtanen, 020 701 2405 4Åbolands distrikt (Åbo) Annalena Sjöblom, 0400 838 675 4Ålands distrikt (Mariehamn) 020 701 2701 4Österbottens svenska distrikt (Vasa) Rolf Sund, 020 701 2754 YHTEYSTIEDOT 4Valtakunnallinen koordinaatio Heikki Väätämöinen, 020 701 2124 4Koulutusja VIRVE-asiat Jukka-Pekka Kaasinen, 020 701 2131 4Ensihuolto Melinda Palomaa, 020 701 2127 4Psykososiaalisen tuen koordinaatio Ari Saarinen, 020 701 2130 4Viestintä Sari Häkkinen, 020 701 2003 4Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@punainenristi.fi 4Postiosoite Vapaaehtoinen pelastuspalvelu c/o Suomen Punainen Risti PL 168 00141 Helsinki 4Toimitus: Sari Häkkinen Taitto: Sari Häkkinen Kansikuva: Esa Kyyrö Paino: ISSN: 1456-2553 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu auttaa, kun viranomaisten voimat eivät yksin riitä. 20 000 vapaaehtoisen muodostama Vapepa osallistuu vuosittain satoihin hälytystehtäviin ympäri maata. Lisätietoja osoitteessa vapepa.fi ja Facebookissa: facebook.com/vapepa. SISÄLTÖ Esa K yyr ö SIVU 10
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 3 Apu turvallisesti perille PÄÄKIRJOITUS Valmiusjäsenet: Autoliitto, Finlands Svenska Marthaförbund, Folkhälsan, Maaja kotitalousnaisten Keskus, Maanpuolustuskiltojen liitto, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Maanpuolustusnaisten liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto, NADA Suomi / Finland, Paliskuntain yhdistys, Reserviläisliitto, SF-Caravan, Sukeltajaliitto, Suomen Johanniittain apu, Suomen Kylätoiminta, Suomen Latu, Suomen Lentopelastusseura, Suomen Meripelastusseura, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen Mielenterveysseura, Suomen Moottoriliitto, Suomen Palveluskoiraliitto, Suomen Partiolaiset, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Suomen Pelastuskoiraliitto, Suomen Punainen Risti, Suomen Purjehdus ja Veneily, Suomen Radioamatööriliitto, Suomen Rauhanturvaajaliitto, Suomen Reserviupseeriliitto, Suomen riistakeskus, Suomen Suunnistusliitto, Suomen Taksiliitto, Suomen Tiepalvelumiehet STM, Suomen Tiepalvelumiesliitto, Suomen Työväen Urheiluliitto TUL, Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto, Valo Valtakunnallinen liikuntaja urheiluorganisaatio, WWF Suomi Toimintaa tukevat jäsenet: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisten Valmiusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, Suomen Humanitaarisen Oikeuden Seura, Suomen Kuntaliitto, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Tapio, Työturvallisuuskeskus Hämärää, kosteaa ja kylmää – sellainen on suomalainen talvi. Noihin olosuhteisiin eksyneellä tai tulipalon jälkeen ulkosalle jääneellä perheellä on aina hätä ja tarve saada pikaisesti apua. Syksyn poliisilaitoskierroksella olemme korostaneet ennakkohälyttämisen merkitystä: mitä aikaisemmin auttajamme saavat hätätilanteesta tiedon, sitä nopeammin he pääsevät tarvittaessa liikkeelle. Tilanteen muuttuessa voi valmiuden aina purkaa. Kiire lisää vahinkojen ja onnettomuuksien riskiä varsinkin, kun työtä tehdään vaikeissa sääolosuhteissa ja pimeällä. Oma väkemme on nykyisellään jo kohtuullisen hyvin varustautunutta ja talven pimeydessä heijastimet ja valaisimet kuuluvat vapaaehtoisten vakiovarusteisiin. Huolimatta hälytystehtävän luonteesta tai kiireellisestä avun tarpeesta on muistettava pitää huolta oman joukon turvallisuudesta. Kun toimimme rauhallisesti ja huolella, pystymme viemään avun perille. Viime aikojen surulliset perheitä kohdanneet onnettomuudet ja väkivaltatilanteet muistuttavat meitä kaikkia henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen merkityksestä. Aktiiviselle vapaaehtoiselle ei välttämättä tule mieleen, että uupuminen voi sattua omallekin kohdalle. On ilahduttavaa nähdä ja kuulla, että jälkipurkukeskusteluista on tullut Vapepan tehtävissä pysyvä toimintamalli. Olemme toisinaan läsnä tilanteissa, jotka normaalissa arjessa kuuluisivat ehdottomasti ammattilaisen hoidettaviksi. Aito läsnäolo ja kuunteleminen – myötäeläminen ja tukeminen – muodostavat henkisen tuen perustan. Vuoden vapaaehtoisiksi pelastajiksi ehdotettiinkin tänä vuonna huomattavan monia ensihuollon ja varsinkin henkisen tuen osaajia. Sydämelliset onnittelut kaikille huomionosoitusten saajille ja kiitokset arjen sankaruudesta. Maailmanlaajuisesti verrattuna olemme täällä Suomessa auttajina turvallisessa asemassa. Maanjäristysten, hirmumyrskyjen ja aseellisten selkkausten uhka on hyvin alhainen. Maailmalla työskennellessäni en ole koskaan joutunut niin vaativaan tilanteeseen, että olisin joutunut valitsemaan autettavan tarpeiden ja oman turvallisuuteni väliltä. Vapaaehtoiset esimerkiksi Afrikan, Aasian ja Lähiidän avustusoperaatioissa joutuvat kuitenkin tuon valinnan eteen aivan liian usein työskennellessään huomattavan vaarallisissa ympäristöissä. Surullisen usein avun antajien turvallisuutta ei pystytä takaamaan. Sytyttäessäni joulun kynttilöitä toivon, että omat vapaaehtoisemme pystyvät jatkossakin toimimaan tässä turvallisessa ympäristössä. Toivotan kaikille oikein rauhallista ja turvallista loppuvuotta – kypärällä tai ilman. Heikki Väätämöinen Valmiuskoordinaattori Suomen Punainen Risti Anna V uo rinen Välttämättä ei tule mieleen, että uupuminen voi sattua omallekin kohdalle.
Vapepa-info 2|2014 4 RAP-TÄHTI ELASTINEN pääsi tutustumaan kadonneen ihmisen etsintään Vain elämää Goes Punainen Risti –sarjan kuvauksissa. Ohjelma esitettiin Nelosella sunnuntaina 7. joulukuuta ja se on katsottavissa esityksen jälkeen Nelosen Ruudussa. Vain elämää –sarjan kolmen tuotantokauden tähdet saivat valita itselleen sopivalta tuntuvan toimintamuodon, jota he pääsivät harjoittelemaan yhdessä Punaisen Ristin vapaaehtoisten kanssa. Ohjelma kuvattiin lokakuussa Porvoossa. Kuvauksissa Vapepa-johtajana toiminut Ari Ruotsalainen oli harjoituksen jälkeen tyytyväinen. Elastinen selvisi porukan mukana maastossa hienosti. Eikä ihme, sillä mies on kuulunut pikkupoikana vapaapalokuntaan. – Hyvin meni, ei tehnyt tiukkaakaan, Ruotsalainen hymyili. Vuoden pelastajiksi kokeneita vapaaehtoisia Elastinen sujahti etsintäketjuun AJANKOHTAISTA Paula Pihlava KATSO KOKO OHJELMA Nelosen Ruudusta: www.ruutu.fi/ohjelmat/vain-elamaa VUONNA 2014 maakunnallisen pelastajan tunnustukset on myönnetty Lapissa Sirpa Harvelle, Satakunnassa Pohjois-Satakunnan ensihuoltoryhmälle, Hämeessä työpari Raisa Kaukoselle ja Rainer Suomelle sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa Esa Erkkilälle. Monet palkituista ovat olleet Vapepan toiminnassa mukana jo vuosikymmenien ajan. Vuoden 2014 valtakunnalliseksi pelastajaksi valittiin Punaisen Ristin Satakunnan ensihuoltoryhmä. Pääsiäisenä tapahtuneen Jämijärven lentoturman jälkeen ryhmä oli ensimmäisten joukossa antamassa henkistä tukea menehtyneiden omaisille ja Jämille kokoontuneille laskuvarjohyppääjille. Saman pääsiäisen aikana ryhmäläiset hälytettiin auttamaan myös Laviaan, jossa paloi pitkänperjantain vastaisena yönä rivitalo. Maakunnalliset ja valtakunnalliset pelastajat valitsee vuosittain Vapepan keskustoimikunta maakuntatoimikuntien esityksistä. Vuoden valtakunnallinen pelastaja valitaan maakunnallisten pelastajien joukosta.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 5 VAPEPA ON syksyn aikana ollut mukana poliisin järjestämissä koulutustilaisuuksissa, joissa poliisit ovat perehtyneet etsinnän johtamisjärjestelmään MSO:hon. Poliisilaitosten määrä väheni vuoden 2014 alusta 24:stä 11:een ja poliisilaitoskierroksen myötä Vapepan vapaaehtoiset ovat päässeet luomaan yhteistyösiteitä uusiin yhteistyökumppaneihin. Valtaosa poliisilaitoksista on jo käyty läpi, mutta muutama vierailu siirtyy vuoden 2015 alkuun. Kokemukset vierailuista ovat olleet myönteisiä, ja monissa tapaamisissa on jo sovittu tulevista harjoituksista ja yhteistapaamisista poliisin ja paikallisten vapepalaisten kesken. VAPAAEHTOISEN PELASTUSPALVELUN koulutuksia tiivistetään. Ensimmäisenä käsittelyyn on päässyt viestin peruskurssi, joka lyhenee kahdeksaan tuntiin. Koulutusta on kehitetty kokeneiden viestikouluttajien voimin muun muassa valmiuskouluttajien täydennyskoulutuksissa. Sekä viestin peruskurssin että Vapaaehtoisen pelastuspalvelun peruskurssin uudistetut kurssimateriaalit valmistuvat huhtikuuhun mennessä. Silloin järjestetään seuraava valmiuskouluttajakoulutuksen sisältöosa, jolla uudet koulutusaineistot otetaan käyttöön. Todennäköisesti syksyllä 2015 aloitetaan myös viestikoulutuksen tiivistäminen. – Tavoitteena on koostaa mielekkäitä koulutuksia siten, että esimerkiksi etsintäkurssilla käsitellään vain etsintäasioita ja viestikurssilla viestiasioita, Punaisen Ristin valmiuskoulutussuunnittelija Jukka-Pekka Kaasinen kertoo. – Toimintaan on myös helpompaa tulla mukaan, kun kokonaisuudet ovat tiiviitä ja omaksuttavissa. Lähiopetusjaksojen lyhentämisen yhteydessä osa koulutussisällöistä siirretään verkkoon Koulutukset tiiviimpään pakettiin Poliisilaitokset tutuiksi Tutkimus: vapaaehtoisia käytetään liian vähän AJANKOHTAISTA vuoden 2015 aikana. Verkkokurssit toteutetaan Moodle-alustalla, joka on laajasti käytössä Punaisessa Ristissä ja monissa oppilaitoksissa. – Kursseilla päästään harjoittelemaan enemmän, kun ennakkotehtävät tehdään verkossa, Kaasinen toteaa. – Lähiopetuksessa käydään läpi ydinasiat ja verkkoon siirtyvät syventävät tiedot ja ”hyvä tietää” –tyyliset lisätiedot. VALMIUSJA PELASTUSALAN vapaaehtoiset olisivat valmiita tekemään nykyistä enemmän auttamistyötä onnettomuustilanteissa, osoittaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin joulukuussa julkaistu tutkimus. Kasvavasta tarpeesta ja yhteiskunnan resurssipulasta huolimatta osa viranomaisista ja kunnista käyttää vapaaehtoisia tukenaan vain satunnaisesti ja osa ei lainkaan. Kuitenkin esimerkiksi Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja sopimuspalokunnat tarjoavat viranomaisten käyttöön kymmeniä tuhansia koulutettuja vapaaehtoisia. Myös autettujen määrä on merkittävä, sillä tutkimuksen mukaan vuonna 2013 yli 27 000 ihmistä sai apua vapaaehtoiselta yksiköltä tai ryhmältä. – Vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustetaan, tarvittavia vapaaehtoisresursseja ei ole määritelty eivätkä viranomaiset ole kaikilta osin ottaneet kolmatta sektoria huomioon varautumisessaan, SPEKin erikoistutkija Ilona Hatakka toteaa. – On suuria toimijakohtaisia ja alueellisia eroja siinä, miten vapaaehtoisia hyödynnetään viranomaisten tukena onnettomuustilanteissa. Tutkimuksen pohjalta järjestöt laativat viranomaisille toimenpidesuositukset vapaaehtoisten käytettävyyden parantamiseksi. Suosituksissa kehotetaan viranomaisia huomioimaan vapaaehtoiset suunnittelussaan, tukemaan vapaaehtoisten rekrytointia sekä kehittämään toiminnan raportointia, hälytyskäytäntöjä ja yhteisiä toimintamalleja. SPEKin tutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisten osallistumista ja käytettävyyttä hälytystehtäviin laajan kyselytutkimuksen avulla. Siinä tarkasteltiin myös vapaaehtoisten roolia ja heille suunniteltuja tehtäviä viranomaisten varautumisessa sekä koottiin kokonaiskuva niistä tehtävistä, joita vapaaehtoiset suorittavat viranomaisten tukena.
Vapepa-info 1|2014 6 Kun läheinen katoaa Vapepan valmiuskouluttaja Pasi Murto heräsi reilu vuosi sitten siihen, että muistisairaita ihmisiä katosi vuosi vuodelta enemmän. Varautumisen keinot ovat kuitenkin yksinkertaisia ja useimmat aivan ilmaisia. A Aktiivisena vapepalaisena Pasi Murto tiesi, että osa muistisairaiden ihmisten katoamisista tulisi työllistämään myös Vapepaa. Vaikka vapaaehtoisia riittää nykyisiin tehtäviin, työmäärän lisääntyessä kaikkiin etsintöihin ei saataisi tarpeeksi väkeä. – Yksi ryhmä hätäkeskuksen tilastoissa sisälsi ihmiset, jotka löytyvät kadulta harhailemasta. Heidän määränsä oli lisääntynyt suhteellisesti eniten. Se johtuu joko siitä, että ihmiset ilmoittavat herkemmin havainnoistaan tai siitä, että näitä eksyneitä on enemmän. Kehitys on joka tapauksessa huolestuttava, Murto toteaa. – Ajattelin, että jos hätäpuhelut lisääntyvät tätä tahtia, viestiä täytyy lähteä viemään myös ennaltaehkäisevälle puolelle. Viimeisten kuukausien ajan Murto on kiertänyt eläkeläisyhdistysten ja omaishoitajien iltoja kertomassa siitä, miten oman läheisen katoamiseen voi varautua. Ikääntyvässä maassa kysyntää tietoiskuille riittää. Valokuvalla pääsee pitkälle – Ainakin sellaisten ihmisten tulisi varautua läheisensä katoamiseen, joiden omainen on muistisairas tai asuu yksin. Muistutan aina myös siitä, ettei tarvitse olla muistisairas kadotakseen. Tapaturma voi sattua kenelle tahansa, Murto huomauttaa. Varautumisen keinot ovat yksinkertaisia ja lähes kaikki ilmaisia. Kyse on rutiineista ja yhdessä sovituista toimintatavoista. On hyvä ottaa tavaksi kertoa, minne on matkalla ja mihin aikaan suunnittelee palaavansa. Kannattaa myös miettiä, miten etsijä tai vastaantulija tunnistaisi harhailevan ihmisen kaupungin vilinästä tai hämärästä metsästä. Murto vinkkaa, että omaisen Teksti Sari Häkkinen
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 7 K atr i Leht ola
Vapepa-info 2|2014 8 eteisnaulakosta kannattaa napata kuva: siitä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä ulkovaatteita ihminen normaalisti käyttää. Eksynyt myös jää helpommin vastaantulijan ja etsijän mieleen, jos hän kulkee kirkasvärisissä, heijastimilla varustetuissa vaatteissa. – Tämä on naisille vaikea juttu, mutta pitäisi opetella käyttämään vain muutamia vaatteita ulos lähtiessä, Murto heittää lisähaasteeksi. – Jos naulakossa on 50 eri ulkotakkia, on mahdoton sanoa, mikä niistä puuttuu. Valokuva tarvitaan luonnollisesti myös omaisesta itsestään. Parasta on, jos omaisesta otettu kuva on tuore ja otettu niissä vaatteissa, jotka päällään omainen yleensä ulkona liikkuu. Vuosikymmeniä sitten sukujuhlissa napattu otos ei välttämättä auta löytämään verkkareissa kulkevaa vanhusta sienimetsästä. Teknologia avuksi Usein rollaattorin kanssa liikkuvia on löydetty pitkienkin taipaleiden päästä. Murto arvelee, että toisinaan syynä on omaisten ylihuolehtivaisuus. Kun matonreunastakin tehdään uhka, ikääntynyt alkaa varoa omaisensa seurassa pienimpiäkin riskejä – jos ei muusta syystä, niin vähentääkseen läheisensä huolta. Yksin ollessa luottamus omaan liikuntakykyyn palaa. – Pistetään rollaattori sivuun ja mennään pystypäin, Murto kuvaa. – Liikkumiskykyä pitää seurata realistisesti. Erilaisia paikantavia ja hälyttäviä apuvälineitä kehitetäänkin jatkuvasti omaishoitajien ja palvelukotien avuksi. Murto suhtautuu laitteisiin varovaisen uteliaasti. – Apuvälineet vaativat aina jonkun, joka valvoo välineen lähettämää tietoa. Joitakin laitteita pitää myös ladata usein, jopa kerran päivässä, hän huomauttaa. Murto vannookin ennemmin välittämisen ja perinteisen kylähengen nimiin. – Naapuriapu on usein katoamisen hetkellä paras apu. Aina omaiselle ei kerrota kaikkea, mutta naapurille tai hyvälle kaverille kerrotaan. Kannattaakin olla terveellä tavalla kiinnostunut naapurinsa voinnista. Katoamisen hetkellä nopeus on valttia Jos läheinen katoaa, hätäkeskukseen kannattaa soittaa heti. Poliisille on hyvä valmistautua kertomaan katoamispaikan lisäksi myös kadonneen käyttämät kulkureitit, entiset asuinja työpaikat, sairaudet ja lääkitykset. – On ollut tapauksia, että puoliso ei ole kertonut lapsille vaimon olevan kadoksissa. Sairauksia ei pidä vähätellä tai hävetä, vaan jos kyseessä on muistisairas ihminen, asia pitää tuoda julki. Etsintöjen aikana omaisen paikka on Murron mielestä ehdottomasti kotona. – Omaisen paikka ei ole etsintäketjussa, vaan omainen on etsinnässä itsekin avun saaja. Parasta on olla kotona läheisten kanssa ja miettiä asioita, jotka voisivat edistää etsintää. Halutessaan ihminen voi saada henkisen tuen vapaaehtoisen tuekseen. Turvallisuutta voi oppia jo lapsena Ikäihmisten tapaamisissa kiertänyt Murto korostaa, että oikea kohderyhmä tietoiskuille olisivat ikääntyvien ihmisten lapset. Kiireisiin työikäisiin on kuitenkin vaikeaa saada yhteyttä. Paras tapa saada tieto perille olisi Murron mielestä se, että muistisairaiden omaisille järjestettäviin infoiltoihin kutsuttaisiin paikalle myös poliisi tai kokenut vapepalainen. Tämä voisi kertoa lyhyesti siitä, mitä turvallisuusriskejä muistisairauksiin liittyy ja miten niitä voidaan vähentää. Jos Murto saisi päättää, turvallisiin toimintatapoihin kasvattaminen aloitettaisiin jo lapsena. Välittäminenkin on opettelukysymys. – Jos jo lapsena opittaisiin kertomaan, minne menee ja milloin tulee takaisin, ehkä se jäisi mieleen silloinkin, kun kaikki muu unohtuu, Murto arvelee. – Että meillä oli tapana kirjoittaa jääkaapin oveen lappu. ARKI TURVALLISEMMAKSI – VINKIT OMAISELLE OTTAKAA TAVAKSI kertoa menemisistä ja tulemisista. Silloin osaat hälyttää apua heti, jos sitä tarvitaan. OTA VALOKUVA läheisestäsi ja pidä se mukanasi vaikkapa kännykässä. KUVA KANNATTAA ottaa myös eteisen naulakosta – silloin näet heti, mitkä ulkovaatteet puuttuvat. PANOSTA VÄREIHIN. Kirkassävyiset ulkovaatteet erottuvat ja jäävät vastaantulijan mieleen. Muista myös heijastimet! MUISTA VÄLITTÄÄ – kysele kuulumiset. Mitä enemmän tunnet omaisesi arkea, sitä paremmin osaat toimia myös katoamisen sattuessa.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 9 syömässä lunta janoonsa. Kahden päivän sairaalareissun jälkeen Antti Hietala pääsi takaisin kotiin. Paikannuslaite olisi ollut tarpeen Vielä yksin ulkona liikkuessaan Antti Hietalalla oli kaulassaan kotiavain, jossa oli SOS-merkki ja vaimon yhteystiedot. Vappu Hietala arvelee, että paikantavasta teknologiasta olisi ollut apua silloin, kun puoliso vielä liikkui omatoimisesti kodin ulkopuolella. Silloin suuri osa apuvälineistä oli kuitenkin vasta kehittelyasteella ja osa välineistä oli sellaisia, etteivät ne olisi pysyneet muistisairaan ihmisen matkassa. Hietalan mielestä paikantava ranneke, jota ei saisi kädestä pois, voisi vapauttaa monet suhteellisen hyväkuntoiset muistisairaat liikkumaan vapaammin omassa lähiympäristössään. – Toiset sanovat, että muistisairasta ei saisi päästää liikkumaan. Minusta on väärin, jos ihmistä aletaan kahlita. Vappu Hietalan onni on ollut, ettei hänen miehellään ole sairaudesta huolimatta ollut taipumusta lähteä kotoa odottamattomasti. Sairauden edetessä katoamisen riski on muutenkin pienentynyt, sillä nykyisin pariskunta liikkuu ulkona aina kahdestaan. Liikunnan määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt, vaan Hietalat odottavat tänäkin vuonna lumista talvea. – Sitten mennään hiihtämään. Mutta niin, että minä hiihdän edeltä ja sinä tulet perässä, Vappu Hietala hymyilee miehelleen. Hiihtoretkillä minä aina tavallisesti voitelen meidän sukset. Sillä kertaa minun sukseni lipsuivat, mutta Antilla hiihto meni hyvin. Minä sanoin, että nyt sukset lipsuvat niin, että menen mieluummin vapaalla tyylillä ja vaihdan latua. Antti halusi kuitenkin jatkaa ladulla hiihtoa ja minä en pysynyt vauhdissa mukana ja niin harhauduimme toisistamme, hämeenlinnalainen omaishoitaja Vappu Hietala kertoo hänen ja miehensä Antti Hietalan neljän vuoden takaisesta hiihtoretkestä. Vappu Hietala on toiminut miehensä Antti Hietalan omaishoitajana vuoden ajan. Antilla jo suhteellisen nuorena todettu muistisairaus eteni alkuun hitaasti ja pariskunnalla oli aina ollut tapana liikkua paljon. Niinpä Vappu Hietala ei hätääntynyt, kun hänen miehensä lähti sivakoimaan latua omaan tahtiinsa. Hän huolestui vasta, kun hiihtäjää ei kuulunut kotiin lounaalle. Illan hämärtyessä Hietala otti auton alleen ja lähti etsimään miestään Aulankojärven majalta ja Vanajaveden rannoita. Hetken kierrettyään hän soitti hätäkeskukseen. Antti Hietalaa etsimään lähti poliisi ja 40 vapepalaista. – Tiesin, että Antti on hyväkuntoinen ja uskaltaa sanoa ohikulkijalle, että on eksyksissä, Vappu Hietala muistelee. – En pelännyt, että Antti olisi avuton, mutta en arvannut, että hän menisi niin pitkälle. Noin kuuden tunnin etsintöjen jälkeen kadonnut löytyi yli 20 kilometrin päästä tienvarresta hiihtämästä. Löydettäessä mies oli litimärkä, sillä hän oli istunut useampaan otteeseen hangessa Pitkäksi mennyt hiihtoretki Vappu ja Antti Hietala ovat aina urheilleet paljon yhdessä – vielä senkin jälkeen, kun Antilla todettiin etenevä muistisairaus. Neljä vuotta sitten pariskunta eksyi toisistaan hiihtoretkellä. Apuun tulivat poliisi ja vapepalaiset. Teksti ja kuva Sari Häkkinen
Vapepa-info 2|2014 10 Uusi työkalu etsijän pakkiin Lapissa jo useamman vuoden ajan testattu partioetsintämenetelmä on jalkautumassa vauhdilla myös muualle Suomeen. Partioetsintämenetelmässä kadonnutta ihmistä etsitään maastosta kolmen hengen partioissa, joissa mukana on yksi maastojohtaja. Kullekin partiolle annetaan etsittävästä alueesta yksi osaalue eli lohko, jonka se etsii itsenäisesti. Jo aiemmin Vapepalla on ollut käytössään runsaasti erilaisia maastoetsintämenetelmiä: näkötuntumaharavointi, kuulotuntumaharavointi, harvaharavointi ja reittiharavointi. Näissä kaikissa etsijät etenevät haravana eli rivissä tietyn välimatkan välein. Jo ennen partioetsintämenetelmää kadonnutta on etsitty tarpeen mukaan myös partioissa silloin, kun etsintää on tehty vaikkapa taajamissa tai kadonneen omassa pihapiirissä. Testeistä hälytystilanteisiin Hämeeseen uusi etsintämenetelmä jalkautui koulutettujen vapaaehtoisten mukana. Syksyn valmiuskouluttajien täydennyskoulutukseen osallistui alueelta viisi etsintäkouluttajaa. Nyt menetelmää on jo käytetty oikeassa hälytystilanteessakin. – Muutama viikko sitten meillä oli etsintä, jossa käytimme kolmen hengen partioita. Poliisin antama etsintäalue lohkottiin melko pieniin lohkoihin. Etsijöiden mielestä pienen lohkon etsiminen oli kohtalaisen nopeaa ja siksi mielekästä, Hämeen piirin valmiuspäällikkö Tapani Huhtala kertoo. – Menetelmä ei ratkaissut etsintää, mutta se todettiin toimivaksi. Hämäläiset olivat testanneet partioetsintämenetelmää aiemminkin. Harjoituksissa kellotettuna partioetsintämenetelmä osoittautui etenemisvauhdiltaan jotakuinkin yhtä nopeaksi kuin kuulotuntumaharavointi. Etsittävä alue käydään läpi kuulotuntumalla silloin, kun etsittävän oletetaan pystyvän vastaamaan kutsuhuutoon. Huhtala pitää partioetsintää hieman kuulotuntumaharavointia tarkempana menetelmänä. Etsintä nopeasti käyntiin Testien perusteella Huhtala on uuteen menetelmään tyytyväinen. Menetelmä voidaan ottaa käyttöön heti, kun astutaan kulkureiteiltä ja taajamista maastoon.Tärkeänä syynä tyytyväisyyteen on myös etsinnän käynnistämisen nopeus. – Kun aiemmin on odotettu, että saadaan 6-7 hengen ketju kokoon, nyt tarvitaan vain kolme henkilöä, joista yksi on johtamistaitoinen. Koska maasto eri puolilla Suomea vaihtelee, menetelmä on aina sovitettava paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Aukeassa maastossa etsijät kulkevat vastapäivään spiraalin muotoista kehää. Ajatuksena on osua yhteen yleensä myötäpäivään kulkevan eksyneen kanssa. Hämeen tiheissä sekametsissä aluskasvillisuus on kuitenkin runsaampaa ja eteneminen hitaampaa kuin pohjoisen harvoissa metsiköissä. – Jos maaston peitteisyys kasvaa, spiraali ei tahdo onnistua. Silloin kannattaa mennä suoraan etsintälohkon laidasta laitaan, Huhtala kertoo. – Alueen tulee olla peitteisellä alueella pienempi kuin Pohjois-Suomen harvemmissa metsissä. Sopivalla alueella etsijöiden motivaatio säilyy ja alue tulee katsottua tarkasti läpi. Koulutusta tarvitaan Aiemmin itse vapaaehtoisena toiminut Huhtala osallistui puolitoista vuotta sitten Poliisiammattikorkeakoulun etsintäkoulutukseen. Hänen mukaansa menetelmä on helppo oppia, mutta partion johtamiseen vaaditaan jonkin verran kokemusta. Menetelmä vaatii suunnistamistaitoa ja kykyä käyttää itse viestivälineitä, sillä mukana ei ole erillistä suunnistajaa tai viestivastaavaa. Myös johtajia tarvitaan etsintäjoukoissa entistä enemmän, sillä partioetsintään osallistuvista joka kolmannen on oltava maastojohtamistaitoinen. – Maastojohtajien tarve ainakin tuplaantuu, mutta se on koulutuskysymys, sanoo Huhtala. Tulevan vuoden aikana partioetsintämenetelmä liitetään osaksi etsinnän peruskurssia ja maastojohtajakoulutusta. Partioetsintämenetelmä on myös aiheena seuraavien kahden vuoden valmiuskouluttajien täydennyskoulutuksissa ja vuoden 2015 Vapepa-johtajien täydennyskoulutuksessa. Maastojohtajille on suunnitteilla oma täydennyskoulutus todennäköisesti syksyksi. ETSINTÄ
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 11 MIKÄ PARTIOETSINTÄMENETELMÄ? Te ks ti Sar i Häkkinen K uva Esa K yyr ö PARTIOETSINTÄMENETELMÄ on Vapepan uusin maastoetsintämenetelmä, jossa kadonnutta ihmistä etsitään kolmen hengen partioissa. Mukana on partionjohtaja ja kaksi muuta etsijää. AVOIMESSA MAASTOSSA partiot etsivät kadonnutta kiertämällä ympyrää vastapäivään. Eksynyt ihminen lähtee yleensä kiertämään kehää myötäpäivään ja ideana on tulla kadonnutta vastaan. Tiheäkasvuisessa metsässä partio etenee suoraan etsittävän lohkon laidasta laitaan. LOHKOT eli partioittain etsittävät alueet ovat partioetsintämenetelmässä pieniä. Se, mitkä lohkot etsitään ensimmäisenä, ratkaistaan profiloinnin avulla. PROFILOINNIN avulla yritetään selvittää, miten henkilö kadotessaan käyttäytyy. Profiilin kokoaminen on aina viranomaisen tehtävä ja siihen kerätään tietoja esimerkiksi kadonneen iästä, kunnosta ja katoamisen epäillystä syystä. Kerätyillä tiedoilla päivitetään ja laajennetaan viranomaisen pitämää tapausrekisteriä, jota voidaan käyttää hyödyksi tulevissa etsinnöissä. PARTIOETSINTÄMENETELMÄ TUKEE poliisin MSO-etsinnänjohtamisjärjestelmää. MSO tulee sanoista Managing Search Operations. Vapepalaisten parissa lyhenne on myös avattu kysymykseksi: Missä sie oot? PARTIOETSINTÄMENETELMÄ RANTAUTUI Suomeen Ruotsista. Suomessa sitä testattiin ensimmäisenä Lapissa Peräpohjolan poliisin ja Lapin alueen Vapepan yhteistyönä. Kyseessä on ensimmäinen Vapepan etsintämenetelmä ja -koulutus, joka on kehitetty yhdessä poliisin kanssa. SOPIVA ETSINTÄMENETELMÄ valitaan esimerkiksi maaston, kadonneen oletetun kunnon ja löytymishalukkuuden mukaan. Partioetsintämenetelmä soveltuu myös pimeässä etsimiseen.
Vapepa-info 1|2014 12 Oulun Hietasaaressa järjestettiin marraskuun alkupuolella Vapaaehtoisen pelastuspalvelun porukalle suunnattu ensiapukurssi, josta sai taskuunsa EA 1-kurssin todistuksen. Kurssin kouluttajina olivat nivalalainen Marjut Holappa ja tyrnäväläinen Jukka Tuuri. – Tavoitteemme on peilata kaikkia ensiaputilanteita niihin olosuhteisiin, joissa vapepalaiset useimmin auttajiksi joutuvat, Tuuri sanoo. Aamuvarhaisesta iltamyöhään kestävällä kurssilla perehdyttiin ykköskurssin normaalista sisällöstä poiketen enemmän muun muassa murtumien ja haavojen ensiapuun maastossa sekä loukkaantuneen kuljettamiseen tilapäisvälinein. – Vapepalainen kohtaa tehtävissään monia haastavia tilanteita, ja mielestäni on tärkeätä, että perusensiaputaidot ovat hallussa. Kun kaikki koulutettavat ovat tietystä ryhmästä, voidaan koulutuksessa keskittyä niihin tilanteisiin, joita heillä yleisimmin on edessään, Marjut Holappa tiivistää. Asiaa tiiviisti Kouluttajat tarjosivat päivän mittaisen kurssin ilmaiseksi Vapepan 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. – Emme halua kilpailla kenenkään kanssa kurssien järjestämisessä, mutta halusimme antaa ryhmille mahdollisuuden kouluttaa väkeään todistusmaksun ja kulkemisien kustannuksella. Aamusta iltaan kestävään kurssiin päädyimme, koska tiedämme, Ensiaputaidot voivat tulla vapepalaiselle tarpeeseen yllättävässäkin tilanteessa. Oulussa Vapepan aktiiveille tarjottiin oma ensiapukurssi. Teksti ja kuva Teea Tunturi Vapepalaiset räätälöidyssä ensiapuopissa TURVALLISUUS VAPAAEHTOISEN TURVALLISUUDEN ABC miten aika on nykyihmisillä kortilla, Holappa ja Tuuri kertovat. Kempeleläinen Tiina Pekkala on ollut SAR Oulun toiminnassa mukana noin vuoden. Ennen ensiapukurssia hän on kasvattanut taitojaan etsintäja ensihuoltokurssin verran. Pekkala on tullut mukaan Vapepan toimintaan yleisestä auttamisen halusta. Menneen vuoden aikana vapaaehtoinen pelastuspalvelu on imaissut Pekkalan mukaansa. – Aluksi ajattelin, että pelkkä etsinnöissä mukana oleminen riittää, mutta sitten kiinnostuinkin aiheesta laajemmin. Minulla on sairaanhoitajan koulutus, mutta ensiapukurssin käymällä voin herätellä taitojani ja tutustua siihen, mitä maallikkona pystyn tositilanteessa tekemään. Samalla tutustun myös muihin VAPAAEHTOISEN TURVALLISUUDEN ABC Harrastaminen on turvallista, kun muistat muutamat perusasiat. KOULUTUS JA KERTAUS. Kun osaat, toimit turvallisesti. Vapepan peruskursseilla ja harjoituksissa käydään läpi turvalliset toimintatavat. Ensiavun EA1-kurssi on monessa hälytysryhmässä mukanaolon edellytys. SELKEÄ TEHTÄVÄNANTO. Hälytystilanteessa sekä viranomaisen että Vapepa-johtajan on annettava tehtävä riittävän yksiselitteisesti. Jos et ymmärrä, kysy rohkeasti. Voit myös kieltäytyä tehtävästä, jos arvelet, että oma tai toisen turvallisuus voi vaarantua. MUUT VAPAAEHTOISET. Vapaaehtoisena toimit ani harvoin yksin. Vaikeissa ja riskialttiissa tilanteissa kaveri on aina tarpeen. EVÄÄT JA UNI. Tiesitkö, että vuorokauden valvominen vastaa promillen humalaa? Pidä huolta jaksamisestasi. Silloin sinusta on apua myös muille.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 13 vapepalaisiin eli niihin ihmisiin, joita todennäköisesti vaikkapa etsintätilanteissa kohtaan. Tauotkin käytetään hyödyksi Osallistujat pitivät ideaa vapepalaisille suunnatusta ensiapukurssista hyvänä. – Keskustelut tauoilla kääntyvät väistämättä niihin tilanteisiin, joissa on oltu. On helppo löytää yhteisiä aiheita ja jakaa kokemuksiaan, kiiminkiläinen Oulun Seudun Etsintäkoiria (OSE) edustava Marika Tähti sanoo. Heidän ryhmässään etsintöihin osallistumisen ehtona on myös ensiavun I-kurssin käyminen. – Ainoa asia, mikä tässä mietityttää, on se, tuleeko informaatioähky. Toisaalta asioita voi sitten kerrata lisää kotonakin, OSE:n iiläisedustaja Aino Hyyryläinen aprikoi. Ensiapuopin lisäksi kurssin aikana ehdittiin käydä läpi myös esimerkiksi etsijän henkilökohtaisia ensiapuvarusteita ja pohtia sitä, millaisia ensiapuvarusteita pitäisi koiralle varata matkaan. – Kurssilaiset ovat olleet tosi innostuneita ja motivoituneita. Haluamme löytää sellaisia ratkaisuja näiden kurssien järjestämiseen, että ihmisten olisi helppo tulla mukaan toimintaan, kouluttajat tiivistävät. Kurssi oli Vapepan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntatoimikunnan järjestämä. VARUSTUS. Kokeneemmilta voi kysyä, mitä hälytyskeikoilla kannattaa pitää mukanaan. Hifistellä voi omien halujen ja varojen mukaan, mutta perusvarustuksella ja säähän sopivilla vaatteilla pärjää hyvin. PURKUKESKUSTELU. Jotta rankat tehtävät eivät jäisi painamaan mieltä, purkukeskustelu kannattaa järjestää jokaisen hälytystilanteen, vuoron vaihdon tai harjoituksen päätteeksi. Purkukeskustelukoulutusta voi kysyä oman piirin valmiuspäälliköltä. JÄRKI. Tämä kulkee jokaisella mukana, suojataan pipolla. Tiukoissa paikoissa kannattaa käyttää sekä omaa että muiden harkintakykyä. VAKUUTUS. Jos jotain kuitenkin sattuu, vakuutusta tarvitaan. Vapepan tilaisuuksissa osallistujat kuuluvat Punaisen Ristin ryhmätapaturmavakuutuksen piiriin. Jokaisen oma vakuutus on etusijalla, joten vapaa-ajan vakuutuksen hankkimista kannattaa harkita. Kysy myös järjestösi omia vakuutuksia. Hälytystehtävässä vapepalainen on viranomaisen vakuuttama.
Vapepa-info 1|2014 14 FRIVILLIGA RÄDDNINGSTJÄNSTEN , Vapepa, kommer att komprimera sina grundkurser under 2015. Jukka-Pekka Kaasinen som planerar beredskapsutbildningen berättar att man vill skapa vettiga helheter och undvika att kurserna överlappar varandra. Då man kortar ner antalet närstudiedagar flyttar man också en del av innehållet till nätet, detta för att öka mängden praktiska övningar under närstudiedagarna. Först kommer man att förkorta signalverksamhetskursen så att den omfattar 8 timmar, grundkursen om den frivilliga räddningstjänsten blir i sin tur 4 timmar lång. VAPEPA HAR under hösten varit med på utbildningar anordnade av polisen där man fått fördjupa sig i ledandet av efterspaningar med betoning på den nya MSOmodellen (MSO=Managing Land Search Operations). Erfarenheten av besöken har varit positiva. I många fall har man redan kommit överens om kommande övningar och nya träffar mellan polisen och de aktiva i den frivilliga räddningstjänsten. RAP-STJÄRNAN ELASTINEN fick bekanta sig med efterspaning av en försvunnen i samband med filmandet av TV-programmet Vain elämää Goes Punainen Risti. Programmet visades på Nelonen söndagen den 7 december och man kan se programmet på nätet på Nelonens webbtjänst Ruutu. ÅR 2014 HAR landskapens utmärkelsetecken beviljats enligt följande: Sirpa Harve i Lappland, norra Satakuntas grupp för första omsorgen i Satakunta , arbetsparet Raisa Kaukonen och Rainer Suomi i Tavastland och Esa Erkkilä i norra Österbotten och Kajanaland. Vapepa deltar i ett projekt som går ut på att bygga upp en klar handlingsplan, utbildning och arbetsfördelning vid oljebekämpning. Modellen testas under 2015 i Egentliga Finland och i södra Savolax vid Saimen. Projektet administreras av SPEK, Räddningsbranschens Centralorganisation I Finland. BEREDSKAPSUTBILDARE PASI MURTO från Vapepa utbildar närståendevårdare och pensionärer så att de har beredskap för fall då någon anhörig saknas. Enligt Murto är de förebyggande åtgärderna enkla och nästan alla är gratis. Det viktigaste är att lära sig att alltid berätta för någon nära vart man går och när man har tänkt vara tillbaka. I ULEÅBORG ANORDNADES i november en första hjälpenkurs riktad till aktiva inom Vapepa. På kursen tog man i synnerhet upp skador i terräng, t.ex. frakturer och sår samt transport i terräng med tillfälliga hjälpmedel. DET SYSTEM FÖR efterspaning i terräng som redan under många år testats i Lappland sprider sig nu till övriga Finland. I Tavastland har systemet testats i riktiga larmsituationer och erfarenheterna har varit positiva. Enligt Tapani Huhtala som är beredskapschef i Tavastland är den största fördelen med systemet att efterspaningarna så snabbt kommer igång. MAN HOPPAS ATT så många frivilliga som möjligt ska delta i utvecklandet av Vapepas nya styrredskap för verksamheten, OHTO. Under hela den tid som OHTO utvecklas släpps nya uppdateringar varannan vecka från början av 2015. Alla som vill kan genast från början vara med och testa och påverka utvecklingen. Mera info: www.vapepa.fi/ohto. SVENSK RESUMÉ Esa K yyr ö
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tiedottaa 15 NÄIN OSALLISTUT OHTON KEHITTÄMISEEN Helpoin tapa olla mukana vaikuttamassa uuden toiminnanohjausjärjestelmän kehittämisessä on tarkastaa ja päivittää hälytysryhmien ja käyttäjien tiedot ajan tasalle. Vapepan vapaaehtoisten antama palaute on tärkein yksittäinen OHTOn kehitystä ohjaava tekijä. OHTOn koko kehityksen ajan julkaistaan uusia toiminnallisuuksia kahden viikon välein. Jokainen halukas pääsee testaamaan järjestelmää ja vaikuttamaan sen kehitykseen heti alusta alkaen. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.vapepa.fi/ohto. Lisätietoja saa myös projektisuunnittelija Eero Sariolta Punaisen Ristin keskustoimistosta, p. 040 664 6118 tai eero.sario@ punainenristi.fi. PROJEKTISUUNNITTELIJA EERO SARIO, MIKÄ OHTO ON? OHTO tulee sanoista OHjaamme TOimintaa ja se on tuleva Vapepan toiminnanohjausjärjestelmä, joka korvaa nykyiset nettisivut ja valmiustietokannan sekä tuo lisäksi uusia toiminnallisuuksia, joita on toivottu paljon vuosien varrella. MIKSI TARVITAAN UUSI TOIMINNANOHJAUSJÄRJESTELMÄ? Sekä valmiustietokanta että nettisivut ovat vanhentuneita niin ilmeeltään kuin tekniikaltaankin ja lisäksi molempiin tarvitaan tällä hetkellä eri salasanat. Molempien toiminnallisuudessa on ollut jo pidempään teknisiä ongelmia ja lisäksi niiden toiminnallisuus on melko rajallista. Monet toimikunnat ovat perustaneet omia nettisivujaan ja lisäksi vapaaehtoisvoimin on luotu useampia täydentäviä järjestelmiä, kuten SARMS, ViHa ja eHäti. Nämä ovat selkeitä merkkejä siitä, että Vapepan omat nettisivut ja järjestelmät eivät palvele tällä hetkellä hyvin tarkoitustaan. MIKÄ OHTOSSA ON UUTTA? Yksi keskeisimmistä uudistuksista on se, että OHTO mahdollistaa myös henkilöjäsenten tietojen hallinnoinnin pelkkien hälytysryhmien sijaan. Sen ansiosta pystymme tekemään esimerkiksi parempaa koulutussuunnittelua. Lisäksi paikkatiedon hyödyntäminen monissa toiminnoissa tuo mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia muun muassa hälytystoimintaan ja valmiuden suunnitteluun. Järjestelmä tulee olemaan alusta lähtien responsiivinen, eli sitä voi käyttää sujuvasti myös älypuhelimilla ja tableteilla ruudun koosta riippumatta. MITÄ OHTO MAKSAA? OHTOn kehittämiseen on varattu noin 100 000 euroa, joka tulee Raha-automaattiyhdistykseltä ja Punaiselta Ristiltä. MILLOIN UUSI JÄRJESTELMÄ ON KÄYTÖSSÄ? Järjestelmän kehittämisestä pidettiin syksyllä julkinen hankintakilpailutus ja kilpailutuksen voitti tamperelainen ohjelmistotalo Vincit Oy. Olemme erittäin iloisia Vincit Oy:n voitosta, koska heidän aikaisempien projektiensa asiakastyytyväisyys on todella hyvä. Odotuksemme heidän suhteensa ovatkin erittäin korkealla. OHTO toteutetaan ketterän kehityksen menetelmällä, joka tarkoittaa sitä, että toiminnallisuuksia rakennetaan ja julkaistaan kahden viikon mittaisissa jaksoissa. Siten ensimmäiset tärkeimmät toiminnallisuudet ovat testattavissa jo tammikuussa. Suurin osa toteutettavista toiminnallisuuksista valmistuu kevään 2015 aikana. MITEN JA MILLOIN VAPAAEHTOISET SAAVAT KOULUTUSTA UUDEN JÄRJESTELMÄN KÄYTTÖÖN? Järjestelmään pääsee tutustumaan toiminnallisuus kerrallaan jo kehityksen aikana, mutta lisäksi koulutusta järjestetään tarpeen mukaan ympäri Suomea. Tärkeimpänä tavoitteena on tietysti rakentaa järjestelmä, joka on niin helppokäyttöinen, että pitkien koulutusten järjestämiseen olisi mahdollisimman vähän tarvetta. OHTO on vapaaehtoiselle vaikuttamisen paikka Vapepan tuleva toiminnanohjausjärjestelmä OHTO muuttaa paitsi teknologiaa, myös toiminnan tapoja. Projektisuunnittelija Eero Sario kertoo, että järjestelmä saadaan käyttöön kevään aikana.
Vapepa-info 2|2014 16 KOULUTUKSET HÄME 4Lentopelastuskurssi, Pirkkala 24.1. 4Vapepan peruskurssi, Tampere 31.1. 4 Vapepalaisen hätäensiapu, Tampere 31.1. 4Ensihuollon peruskurssi, Tampere 6.-7.2. 4Vapepalaisen EA1-kurssi, Tampere 14.-15.2. 4Etsinnän peruskurssi, Tampere 6.-7.3. 4Viestin peruskurssi, Riihimäki 7.3. 4Ensihuollon peruskurssi, Nastola 13.-14.3. 4Vapepan peruskurssi, Pirkkala 14.3. 4Vapepalaisen EA2-kurssi, Tampere 21.-22.3. 4Viestin peruskurssi, Tampere 25.4. 4Maastojohtajakoulutus, Räyskälä 23.-24.5. KAAKKOIS-SUOMI 4Viestin peruskurssi, Kouvola 10.1. 4Ensihuollon peruskurssi, Pieksämäki 14.-15.3. 4Etsinnän peruskurssi, Virolahti 18.-19.4. LAPPI 4Vapepan peruskurssi, Kemijärvi 28.1. 4Vapepa-johtaja-kurssi, paikka avoin 8.-10.5. LÄNSI-SUOMI 4Vapepa-johtaja-koulutus, Seinäjoki 10.-11.1. 4Ensihuollon peruskurssi, Kauhava 14.3. 4Johtoryhmäkoulutus, Jyväskylä 11.3. OULU 4Vapepan viestintäpäivä, Oulu 31.1. 4Vapepan peruskurssi ja etsintäpäivä, Hyrynsalmi 9.5. 4Valmiuskouluttajien kertaus, Oulu 29.-30.5. SATAKUNTA 4Partioetsintäkoulutus ja –harjoitus, Pori 3.1. 4Etsinnän peruskurssi, Pori 9.-10.1. 4Ensihuollon peruskurssi, Pori 12.1. ja 17.1. 4Laitosetsintäkoulutus, Kankaanpää 27.1. 4Suunnistuksen perusteet, Kankaanpää 12.2. 4Vapepa-viestintäkoulutus, paikka avoin 14.2. 4Viestin peruskurssi, Pori 2.3. ja 13.4. 4Tieturva 1-kurssi ja liikenteenohjaajakoulutus, Kankaanpää 28.3. 4Lähietsintäkoulutus, Rauma 18.4. 4Laitosetsintäkoulutus, Sastamala 18.4. SAVO-KARJALA 4Vapepa-johtaja-koulutukseen hakeutuvien orientaatio, Kuopio 23.-24.1. 4Ensihuollon jatkokurssi, Varkaus 28.-29.3. Tapahtumatiedot ovat alustavia. Tarkista alueesi koulutustarjonta Punaisen Ristin piirin valmiuspäälliköltä tai osoitteesta vapepa.fi. Ilmoittautumiset piirikohtaisiin tapahtumiin ja koulutuksiin Punaisen Ristin piirien kautta. Valtakunnallisiin tapahtumiin ja koulutuksiin ilmoittaudutaan erillisten ohjeiden mukaisesti. Tervetuloa mukaan! UUSIMAA 4Henkisen ensiavun koulutus, Järvenpää 10.1. 4Vapepan peruskurssi, Hyvinkää 17.1. 4Viestin peruskurssi, Järvenpää 23.-24.1. VARSINAIS-SUOMI 4Talvikoulutustilaisuus, Turku 12.1. 4Vapepa-viestintäkoulutus, paikka avoin 14.2. 4Ensihuoltokurssi, Salo 20.-21.2. 4Vapepa-maastojohtajakoulutus 9.4, 21.4. ja 26.4. 4Kevätkoulutustilaisuus, Turku 13.4. 4Etsintäja viestikurssi, Turku 25.-26.4. 4Kenttäkeitinkurssi (MPK) 23.5. ÖSTERBOTTEN 4Utbildning för hundgrupper och FRT-ledare, Seinäjoki 14.-15.2. 4Efterspaningsutbildning, Kronoby 11.-12.4. 4Etsinnän peruskurssi, Vaasa 25.-26.4. VALTAKUNNALLISET KOULUTUKSET 4Vapepa-johtajien täydennyskoulutus, Heinola 7.2. 4Vapepa-johtajien koulutus, Heinola 20.-22.3. 4Valmiuskouluttajakoulutuksen sisältöosa, Heinola 10.-12.4.