Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??25. vuosikerta viro.nyt 1/2025
Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 25. vuosikerta Levikki: 2000–3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618 svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Kajar Kattai / Visit Estonia Lehden koko: 20 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: PunaMusta Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 2/2025: Ilmestyy 9.5.2025 Aineiston jättäminen viimeistään 11.4.2025. Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Kulttuuripääkaupunkivuoden tilinpäätös 7 Barclay de Tollyn muisto 10 SVYL:n toimintaa 13 Toivo Kala in memoriam 13 Liina Ernesaks, kirjailija Mikkelistä 14 Tarinoita tiedesillalta: Virolaisia opintiellä Helsingissä, osa 2 16 Sarjakuvaromaani musiikista kiinnostuneille – ja kaikille muillekin 17 Suomen-poikien tarina jäämässä perinteen varaan 18 Kirjallisuus kulttuurin keskiössä 19 Eestikeelse kogudusetöö kevad 2025 20 verkkopuoti.svyl.fi 2 1/2025?viro.nyt
Toimituksesta J os joku luuli, että tahti Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen hellittää, niin erehtyi pahoin – alkanut vuosi on Virossa sekä kansallisia että kansainvälisiä teemavuosia pullollaan. Jälkimmäisiin liittyvät pääkaupunki Tallinna ja itäinen Narva, sillä Tallinna on tänä vuonna Euroopan urheilupääkaupunki ja Narva taas suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki (sujuvasti Suomen Kuhmon jälkeen). Urheilupääkaupunkivuoden tavoitteena on kannustaa tallinnalaisia entistä aktiivisempaan elämään ja tuoda kaupunkiin kansainvälisiä urheilutapahtumia. Vuoden ohjelma on kuin stadion, jossa on 12 rataa, joista kukin edustaa eri urheilulajin teemakuukautta. Tammikuussa teemana on hiihto, helmikuussa ampumahiihto, maaliskuussa vaellus ja sauvakävely, toukokuussa juoksu, kesäkuussa pyöräily, heinäkuussa rantalajit, elokuussa pallopelit, syyskuussa suunnistus, lokakuussa kuntoilu, marraskuussa lempiurheilu ja joulukuussa frisbeegolf. Narvassa suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunkivuoden vetämisestä vastaa Narva Ingeri Maja, Narvan Inkeri-talo. Vuosi on täynnä erilaisia sukulaiskansoihin ja -kulttuureihin liittyviä tapahtumia, joista voi katsoa listaa vaikkapa täältä: fennougria.ee/soome-ugri-kultuuripealinna-aasta-kavanarva-2025. Ja tuopa vuosi kesäkuun lopulla Narvaan myös ESTOn, ulkovirolaisten kulttuurifestivaalin, joka oli kuusi vuotta sitten Helsingissä. Viron kesän suurtapahtuma, Tallinnan lauluja tanssijuhlat, olivat nekin edelliskerran kuusi vuotta sitten. Moni meistä varmasti matkaa heinäkuun alussa Tallinnan laululavalle, jonne voi ottaa nyt jo alkuvuodesta varaslähdön urheilupääkaupunkivuoden tiimoilta ja mennä vaikka hiihtämään! Meille Suomessa Viron vuoden teemoista näkynevät eniten tänä vuonna 90 vuotta täyttävä Arvo Pärt sekä Viron kulttuuriministeriön julistama virolaisen kirjan vuosi. Nämä molemmat merkkivuodet yhdistyvät tämän lehden sivuilla 16–17, kun SVYL:n puheenjohtaja Jenni Kavén kertoo lukuvinkkinään viime syksynä suomeksi ilmestyneestä Arvo Pärt -sarjakuvateoksesta (Suuri Kurpitsa, suom. Kaisu Lahikainen). Mutta nyt vielä hetkeksi Tarttoon (s. 4–6) ja kuulemaan tunnelmia Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden järjestäneestä Tartu2024-organisaatiosta! ? Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja 3 viro.nyt?1/2025
T arton ja koko EteläViron vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina huipentui marraskuun viimeisenä päivänä Raatihuoneentorilla ja Pirogovin puistossa konserttien ja valonäytösten merkeissä. Nyt etelävirolaiset saavat hyvällä omallatunnolla hengähtää hetkeksi pohtimaan, mitä kaikkea tapahtumarikkaasta vuodesta jäi käteen. Haastattelimme Tartu2024-organisaation johtajaa Kuldar Leisiä ja tiedustelimme, kuinka vuosi sujui järjestävän tahon näkökulmasta. Palataan hetkeksi muutama vuosi taaksepäin ja muistellaan, kuinka Tartosta tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tittelistä kilvoittelu alkoi vuoden 2018 hakuprosessilla, ja valintapäätös Tarton hyväksi tehtiin vuonna 2019. Kaupunki perusti kulttuuripääkaupunkikokonaisuudesta vastaavan Tartu2024säätiön vuonna 2020. Talousasiat ja verkkosivut jäivät kaupungin huoleksi, Tartu2024-tiimin harteille puolestaan ohjelmasta ja markkinoinnista huolehtiminen. Markkinointi ja viestintä ovat kulttuuripääkaupungin kaltaisen suurprojektin kannalta elintärkeitä, ja liikkuvia osia on paljon. Järjestelyissä tuli tarpeeseen monenlainen asiantuntijuus. Niinpä teatterimaailman, yliopiston, yrittäjien ja monien muiden alojen edustajista koostuva järjestäjäjoukko kasvoi pian 50:een. Järjestäjäorganisaation johtajan suuriin saappaisiin astunut etelävirolainen Kuldar Leis on työskennellyt vuosikausia yritysmaailmassa. Kulttuuriala oli hänelle ennestään sisällöllisesti jokseenkin tuntematonta seutua. Toisaalta, kuten hän asian ilmaisee, ihmisläheinen tehtävä oli olennaisilta osiltaan samanhenkinen kuin yritysmaailmassakin: ”johtaminen on aina johtamista”. Kuinka kulttuuripääkaupunkivuosi kokonaisuudessaan meni? ”Kokonaisuutena vuosi sujui oikein hyvin. Kokoamme vielä loppuraportteja ja selontekoja, mutta tämä on päällimmäinen tunne.” Juhlavuoden tavoitteisiin kuuluivat Tartu2024-organisaation näkökulmasta erilaisten yleisöjen tavoittaminen, ohjelman järjestäminen pitkin vuotta, koko Etelä-Viron mukaan ottaminen ja se, että varsinainen järjestäjäorganisaatio vastaisi itse vain muutamasta tapahtumasta. Tavoitteisiin toden totta päästiin. Jokaiseen makuun oli tarjolla jotain aina rokista sinfoniaan ja tragediasta komediaan, kesän ulkopuolella tapahtui monenlaista, jokainen etelävirolainen kunta järjesti tapahtumia, ja mikä parasta, projektien ja tapahtumien organisointiin otti osaa yli tuhat kulttuuritoimijaa, jotka saivat perinnöksi tulevaisuudessa hyödyllistä kansainvälistä kokemusta. Vuoden 2024 aikana järjestettiin tosiaankin paljon ja monenlaisia tapahtumia. Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Mitä opittiin? ”Avajaiset saivat paljon mediahuomiota. Joissakin kommenteissa paistoi yleinen hämmennys siitä, mistä kaikessa oli kyse. Olisi pitänyt kenties avata vieläkin selkeämmin etukäteen, mitä ja missä ja milloinkin tapahtuu.” Avajaisista saatiin Leisin mukaan sellainen yleinen opetus, ettei etukäteistiedotusta voi koskaan olla liikaa. Hän myös arvioi kulttuurivuoden rytmitykseen jääneen parantamisen varaa. Suuria avajaisjuhlallisuuksia tammikuun lopussa Kulttuuripääkaupunkivuoden tilinpäätös Tarton ja Etelä-Viron huimaavan vilkas kulttuuripääkaupunkivuosi on takana. Kuinka kaikki sujui vuoden järjestäjien näkökulmasta ja mitä vuodesta jäi käteen? Atte Huhtala 4 1/2025?viro.nyt
seurasi pitemmän puoleinen tauko helmikuusta huhtikuuhun, mikä jätti tunteen kokonaisuuden aukkoisuudesta. Lopputalvesta tapahtumia oli kuitenkin hankalaa järjestää ulkosalla, eikä kevättalven sisätapahtumien markkinointi ollut helppoa. Suurin tapahtumien suma puolestaan osui kesälle, ja kun niitä järjestettiin Tarton lisäksi muuallakin Etelä-Virossa, ei kaikkialle voinut suosittuna ajankohtana ehtiä mitenkään. Tartu2024-organisaation harteilla oli tapahtumista tiedottaminen ja niiden markkinointi. Suuren määrän vuoksi (noin 1 600) kaikkia ei ollut kuitenkaan mahdollista mainostaa tasapuolisesti. Onnistuneimmille tapahtumille olikin yhteistä se, että järjestäjät markkinoivat niitä aktiivisesti itse. Kulttuuripääkaupunkivuosi toi kaupunkiin paljon vieraita, ja menoa ja melskettä oli varmasti enemmän kuin tavallisesti. Millaista palautetta olette saaneet kaupunkilaisilta? ”Yleisesti ottaen virolaiset eivät juurikaan anna palautetta. Teimme kuitenkin kahdessa tapahtumassa kävijäkyselyitä.” Kesäja heinäkuussa Tarton ehostetulla laululavalla järjestetyt suurkonsertit olivat menestys. Perusohjelman puitteissa esiintyneet Sting, Jacob Collier ja Take 6 sekä lisäohjelmaan kuuluneet Genialistid, Bryan Adams ja HAUSER keräsivät yhteensä liki 50 000 hengen yleisön. ”Kiitos sen, että artisteista ensimmäisenä konsertoineen Stingin liput myytiin hyvin nopeasti loppuun, konserttijärjestäjät ymmärsivät, että vastaavia tapahtumia kannattaa järjestää Tartossa vastakin.” Laululavan suurkonserttien suosio lupaa Tarton musiikinystäville hyvää jatkossakin. Kävijäpalautteissa ilmeni tyytyväisyys laululavan henkiin herättämiseen, mikä sai osakseen paljon myönteistä huomiota. Kävijäkyselyiden perusteella konserttivieraista osapuilleen puolet oli saapunut paikalle Tarton ja Etelä-Viron ulkopuolelta, ulkomaalaisten kävijöiden osuus ylsi parhaimmillaan kymmenykseen. Saatu palaute oli valtaosin kiittävää. Entäpä sitten negatiivinen palaute? ”Vähemmän kiittävä palaute tuntui tulevan kahdesta suunnasta. Ensinnä olivat kulttuuritoimijat, jotka eivät olleet huomanneet hakea ajoissa mukaan avoimien hakukierrosten ollessa käynnissä ja jotka olisivat halunneet hypätä kelkkaan jälkikäteen.” Toinen toistuva moite kumpusi näkökulmasta, jonka mukaan kulttuuripääkaupunkitoiminta olisi pitänyt suunnata ensisijaisesti tarttolaisille ja Tartossa. Leis kuitenkin muistuttaa, että Euroopan kulttuuripääkaupunki edellyttää jo nimensäkin puolesta paikallista laajempaa kulttuurikäsitystä ja -tarjontaa. Samantapaiset vastalauseet eivät liene vieraita muidenkaan maiden kulttuuripääkaupungeissa. Millainen on Tartu2024:n perintö? Jättääkö se jälkeensä uusia käytänteitä tai toistuvia tapahtumia? ”Suurena saavutuksena voi pitää sitä, että Etelä-Virossa tehtiin paljon keskinäistä yhteistyötä, minkä lisäksi oli etsittävä uusia kumppaneita muualta Euroopasta. Oppia saatiin myös esimerkiksi projektirahoituksen hakemisesta. Osa projekteista ja tapahtumista jää edelleen elämään.” Tartto ja Etelä-Viro kattavat neljänneksen Virosta, ja yhdessä ne ovat voima, joka kykenee selvittämään suuriakin haasteita. Kulttuurin saralla käyntiin polkaistu yhteistyö laajenee tulevaisuudessa yritysmaailmaan ja turismin pariin, ja Tartto toimii siinä ansaitusti vetäjän roolissa. Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta ja jatkoa saavasta tapahtumasta Leis mainitsee suomalais-virolaisen saunaja keskustelufestivaalin Alaston totuus. Toukokuun alussa Emajoen rantaan pystytettiin kaksitoista erilaista saunaa, joissa löylyttelyn lomassa parannettiin maailmaa solidaarisessa hengessä. Kiitosta kerännyt festivaali palaa tänä vuonna entistä ehompana. Eräs Tarton kaupungin tavoitteista on nostaa Toomemäkeä ulkoilumahdollisuuksineen asukkaiden laajempaan tietoisuuteen. Kaupungin keskuspuistoon lähivuosina nousevan Siuru-kulttuurikeskuksen myötä kulttuurielämä pyritään keskittämään sen ympäristöön, ja vastaavasti ohjaamaan kaupunkilaisia hyödyntämään Toomemäen puistoa viheralueena aiempaa enemmän. Muinaisjäännöksistään tunnetulla, arvokkaana kulttuurihistoriallisena ympäristönä laajasti suojellulla Toomemäellä ei käy päinsä järjestää suuria tapahtumia, mutta pysyvänä piristysruiskeena puistoalueelle jää Tarton tuomiokirkon raunioita somistava valotaideteos Koit ja hämarik. Mikä oli henkilökohtainen suosikkitapahtumanne kulttuuripääkaupungissa? ”Tapahtumat olivat keskenään niin erilaisia, että niitä on hankala vertailla tai nimetä yhtä tai kahta suosikkia.” Muutamia Leis kuitenkin mainitsee: jo aiemmin mainitun Alaston totuus -festivaalin, kansallismuseossa järjestetyt suomalais-ugrilaiset tapahtumat, Viron draamateatterin Rahamaa-näytelmän sekä Põlvassa järjestetyn Orient-musiikkifestivaalin. Unohdetut kansat -nimellä kulkeneet suomalais-ugrilainen elokuvafestivaali ja kuorokonsertti houkuttelivat kesäkuun puolivälissä sukukansa-asioista kiinnostuneita Viron kansallismuseoon. Harvinaislaatuisessa konsertissa Pariisin filharmoninen kuoro esitti Veljo Tormiksen kuorosävellyksiä Inkerinmaan uhanalaisten itämerensuomalaisten kansojen kielillä. Põlvan Orient-festivaali puolestaan tutustutti kävijöitään itämaisen musiikin saloihin. Suosituissa konserteissa kuultiin muun muassa japanilaista taiko-musiikkia ja uppouduttiin dervissien pyöriviin tansseihin. Suuren vaikutuksen Leisiin teki taannoiseen Danske Bankin rahanpesuskandaaliin pohjautuva Rahamaa-näytelmä, jota esitettiin Tarton kampatehtaalla. Draamateatterin ylistetty luomus päätyi osaksi kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa muiden projektien tapaan avoimen haun kautta. Pieteetillä toteutetulla näytelmällä olisi potentiaalia tavoittaa kansainvälistäkin yleisöä. Tartto ja Etelä-Viro jakoivat Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungin aseman norjalaisen Bodøn ja itävaltalaisen Bad Ischlin kaupungin kanssa. Millaiset suhteet Tartolla oli niihin aiemmin? Entä viime vuonna? ”Aikaisemmin suhteita ei ollut lainkaan. Viime vuonna perustettiin norjalaisten kanssa yhteinen kulttuurinvaihtoprojekti Bodø-Tartu Duo Networking, jonka kautta esimerkiksi Bodøn ilmailumuseo ja Viron kansallismuseo löysivät toisensa yhteisnäyttelyn merkeissä.” Tarton ja Bodøn kulttuurilähettiläsprojektissa Etelä-Viron ja Pohjois-Norjan suomalaisugrilaisia vähemmistökansoja edustavat nuoret pääsivät tutusKulttuuripääkaupunkivuoden päätösjuhla valaisi Tarton raatihuoneentorin. Kuva: Maanus Kullamaa. 5 viro.nyt?1/2025
6 1/2025?viro.nyt tumaan toisiinsa ja toistensa kotiseutuihin. Bad Ischl puolestaan kantoi oman kortensa tarttolaisten kekoon, kun joukkosuutelutempausta saapui itävaltalaiskaupungista juontamaan takavuosien euroviisutähti Conchita Wurst. Nähtiinpä marraskuisessa lopettajaisjuhlassa vielä kolmen kulttuuripääkaupungin yhteinen tanssinäytelmäkin. Kuluvana vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat Slovenian Nova Gorica ja Saksassa Chemnitz, ensi vuonna puolestaan Slovakian Tren?ín ja monelle lukijoistamme tuttu Oulu. Millaisia neuvoja antaisitte niille? ”Avoimet hakukierrokset ovat tärkeitä, jotta kaikki saavat äänensä kuuluviin ja pääsevät esittämään ideoitaan. Nuorten osallistaminen on hyvin olennaista, sillä kokeneet kulttuuritoimijat tietävät jo, kuinka alalla toimitaan, kun taas nuorten joukossa on monia, jotka eivät vielä tunne tätä maailmaa, mutta ovat kiinnostuneita tutustumaan siihen tämänkaltaisen sopivan tilaisuuden tullen.” Tartu2024 on järjestänyt vuodesta 2022 alkaen nuorille suunnattuja koulutuksia, joissa perehdytään kulttuurituotannon eri osa-alueisiin. Koulutukset ovat kantaneet hedelmää: kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumista kolmisenkymmentä oli koulutuksiin osallistuneiden nuorten järjestämiä. Hauskana esimerkkinä sellaisesta Leis mainitsee Genialistide klubilla lopettajaispäivän aluksi järjestetyn Iättömän juhlan, jonne alle 65-vuotiaat pääsivät vain vanhemman sukulaisen tai tuttavan seurassa. Millaisin mielialoin järjestäjäporukka jätti vuoden taakseen? Joko kulttuuripääkaupungin titteli alkoi painaa hartioita, vai olisiko lysti saanut jatkua vaikka toisenkin vuoden? Yhdestä upeasta vuodesta piisasi Leisin mukaan vallan mainiosti, sen verran kuormittavaa kokonaisuuden hallinnointi oli. Ajoittain työskentely otti toden teolla voimille, mutta kunniatehtävän ainutkertaisuuden vaaliminen auttoi jaksamaan. ”Kukaan tiimissä ei ollut lähtenyt mukaan aikomuksenaan olla näissä hommissa lopun ikänsä. Väki asennoitui hommaan oikein: tämä oli kerran elämässä -kokemus!” Aika aikaansa kutakin – vai miten tämän kaiken lopulta kiteyttäisi? ”Kulttuuripääkaupunkivuosi oli hyvin tarpeellinen erityisesti Etelä-Virolle. Tarttohan on ennestäänkin nuorekas ja aktiivinen kaupunki, mutta juuri muulle EteläVirolle tämä antoi erityisen paljon. Lisäksi oli upeaa saada järjestelyihin mukaan niin monta paikallista huipputyyppiä!” ? Kirjoittaja on viro.nyt-lehden Tartonkirjeenvaihtaja. Kulttuuripääkaupunkiin kuului koko Etelä-Viro. Kuvassa tapahtumapaikka Valga Glow -festivaalilla kesäkuussa. Kuva: Tartu2024. Kuldar Leis johti Tartu2024-organisaatiota. Kuva: Tartu2024. Kulttuuripääkaupunkivuosi herätti Tarton laululavan eloon. Yksi odotetuimpia kotimaisia esiintyjiä oli yhtye Genialistid Heinäkuussa. Kuva: Reigo Teervalt.
7 viro.nyt?1/2025 J . L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa (1846/1860) kaikkiaan kaksitoista venäläisurhoa pääsee jonkinlaiselle maininnalle. Runoista Kulnev on silti kokoelman ainoa, joka on myös kirjoitettu venäläisestä upseerista. Tällaiseen erikoisasemaan kenraalimajuri Kulnevin nostavat runojen selitysten mukaan se, että hän oli ”peloton sotilas, mutta toisaalta ihmisenä lämmin ja hyväsydäminen”. Lisäksi kerrotaan, ehkä sitkeänä legendana, että ”parrakas Kulnev olisi Pietarsaaressa 1808 viivähtäessään keinuttanut nelivuotiasta Johan Ludvig Runebergia polvellaan, mikä oli pitkään säilynyt runoilijan muistossa”. Itse Kulnev-runossa venäläisiä mainitaan kolme: ”Se venäläisten armeija / toi muassaan nimimiehiä, / ja monet heistä kuuluja / jo sodan edeltä. / Barclay, Kamenski, Bagration, / he joka pojan tutut on, / ja tuima taisto raivosi, / kun nämä hyökkäsi.” Huomiota kiinnittää ”Barclayn” kovin vaatimaton asema Runebergin klassikossa. Mihail Bogdanovitš Barclay de Tolly oli Suomen sodassa sentään Sandelsin vastustaja, siinä tosin epäonninen, sekä Uumajan retken toteuttaja, sodan jälkeen taas Suomen kenraalikuvernööri ja suomalaisten joukkojen ylipäällikkö, sitten myös Venäjän sotaministeri. Napoleonia vastaan käydyssä kahakassa hän johti Pariisin valloitusta ja tuli Kutuzovin jälkeen koko Venäjän armeijan ylipäälliköksi. Runeberg tunsi varmasti Barclaynsa huikean jälkimaineen – sillä ovathan kokoelmien varhaisimmatkin runot vasta 1830luvulta – mutta Tarinoissa sotapäällikkö näkyy enemmän selityksissä kuin runoissa. Kansallisrunoilijamme näkyy tieten tai tahtomattaan vähätelleen Barclay de Tollyn merkitystä. Kukapa vihollisen pääjehuja kovin haluaisikaan muistella, mutta silti sopii kysyä, millainen oikein oli Barclay de Tolly? Liivinmaalainen ruhtinas Sotilaallisista ansioistaan Barclay de Tolly (1761–1818) korotettiin sotamarsalkaksi ja vuonna 1815 myös ruhtinaaksi ennen kuolemaansa. Hän polveutui skotlantilaistaustaisesta Baltian Liivinmaalle jo 1600-luvulla asettuneesta, sittemmin venäläistyneestä aatelissuvusta. Suvun vaikutusvalta näkyi eri puolilla Baltiaa: Barclay de Tollyn isoisä oli aikoinaan Riian pormestari, ja Mihail itsekin syntyi Puola-Liettuassa, nykyisen Liettuan alueella. Kasvatuksensa poika taas Barclay de Tollyn muisto Kuka oli Barclay de Tolly, jonka nimi vilahtaa Vänrikki Stoolin tarinoissa ja jonka patsas löytyy Tarton keskustasta? Ja kuinka Barclay de Tolly liittyy Viroon ja Suomeen? Hannu Oittinen Barclay de Tollyn vuonna 1849 valmistunut muistopatsas löytyy aivan Tarton keskustasta osoitteesta Ülikooli1. Kuva: Hannu Oittinen.
8 1/2025?viro.nyt sai pienestä pitäen Pietarissa tätinsä hoteissa. Pyrkimyksenä oli jo alun perin edetä sotilasuralla, mikä Baltiassa olisi tuskin onnistunut luterilaiselle ja äidinkielenään saksaa puhuvalle vesselille. Nuori de Tolly oli ikään kuin imperiumin sisäinen mamu, ei-venäläinen, jonka venäläiset sittemmin korottivat kansallissankarikseen. Liivinmaalaisuus Barclay de Tollyn tapauksessa tarkoittaa silti ennen kaikkea etelävirolaisuutta. Hän vietti varhaislapsuutensa äitinsä kotikartanossa Beckhofissa eli Jõgevestessä lähellä Tõrvaa. Viroon oli asettunut muitakin sukulaisia äidin puolelta, von Smitteneitä, joten lähipiiristä löytyi vaimoksi serkku, Helene Auguste Eleonore von Smitten, jonka äiti taas oli von Stackelbergejä. Ruotsista alun perin tulleet Smittenit olivat Riian kautta päätyneet Jõgevesteen ja muualle Viroon, Stackelbergit puolestaan olivat jo 1700-luvulta lähtien tunnettu kulttuurisuku. Sotaretkiensä jälkeen Barclay de Tolly asettui heikentyneen terveytensä vuoksi asumaan perimäänsä Jõgevesten kartanoon. Eläkeläispäivistä hän ehti nauttia vain muutaman vuoden ajan. Tätä nykyä hävinneen kartanon lähistölle Venäjän sankarille valmistui vuonna 1823 komea hautamausoleumi lesken tilauksesta ja arkkitehti, akateemikko Apollon Štšedrinin luonnosten mukaan. Mausoleumi tunnetaan myös samana vuonna valmistuneesta muistomerkistä, jonka on suunnitellut tunnettu venäläinen kuvanveistäjä Vasili Demut-Malinovski (1778–1846). Pari vuosikymmentä myöhemmin Demut-Malinovskin suunnittelema komea muistopatsas valmistui myös Tarttoon, joskin taiteilijan kuoleman vuoksi Štšedrinin viimeistelemänä. Patsas on ollut ja on yhä keskustan ylivoimaisesti näyttävimpiä muistomerkkejä. Sankarilla on Tartossa muistolaatta myös Tarton taidemuseon niin sanotussa Vinossa talossa, joka tunnetaan virheellisesti myös Barclay de Tollyn talona. Talon kuitenkin osti vasta hänen leskensä vuonna 1819 miehen kuoleman jälkeen. Demut-Malinovskin patsaat eivät suinkaan edusta pelkistettyä pönäkkyyttä Walter Runebergin tai Wäinö Aaltosen tyyliin, vaan niiden runsas klassisistinen koristelu viskoo viitteitä niin henkilöhistoriaan kuin antiikin mytologiaan. Hautamausoleumin muistomerkissä sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar Pallas Athene kruunaa sankarin laakeriseppeleellä, ja toisella laidalla häntä suree allegorinen naishahmo, äiti Venäjä. Pystin alle on vielä lisätty muun muassa mitaleita, taistelulippuja ja ruhtinaankruunu, ja jalustan reliefissä Barclay de Tolly johtaa – Montmartren tuulimyllyjen editse – venäläiset joukot Pariisiin 31. maaliskuuta 1814. Barclay de Tollylla on nykyään muistomerkki myös (ainakin) Pietarissa Kazanin aukiolla (1837) sekä Tšernjahovskin kaupungissa Kaliningradin alueella. Jälkimmäinen paikka on sama entisen Itä-Preussin Insterburg, jossa Barclay de Tolly kuoli matkalla terveyshoitoon Keski-Eurooppaan. Palvontaellei peräti pyhiinvaelluspaikkoja idän kansallissankarille siis riittää. Tulkoon samalla todetuksi, että Jõgevesten muistomerkin alue palvelee myös neuvostoaikaisen veljeshaudan sijoituspaikkana. Sen muistomerkin (1973) arkkitehti on Allan Murdmaa. Sotasankari vai hyökkäyssodan ikoni? Sotapäällikölle oli pystytetty patsas myös Latvian Riikaan, mutta se ehti olla paikallaan keskustan Esplanadin puistossa vain kaksi vuotta, kunnes se vuonna 1915 evakuoitiin ja upposi merten syvyyksiin matkalla Pietariin. Vuodesta 2002 Riiassa oli esillä alkuperäisen patsaan kopio vuoden 2024 syksyyn asti, kunnes Riian kaupunginvaltuusto päätti palauttaa kopion sen lahjoittaneelle venäläiselle liikemiehelle. Syynä oli Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan: Esplan?des laukums ir br?vs no krievu imperi?lisma simbola, asia tiivistettiin Latvian yleisradion uutisiin: ’Esplanadin aukio on vapautettu venäläisen imperialismin symbolista’. Latvialaisten asennoituminen Barclay de Tollyn patsaaseen kuulostaa yllättävältä ja liioitellultakin, sillä Neuvostoliiton tai nyky-Venäjän toilauksia voi tuskin muitta mutkitta panna tsaarien Venäjän tiliin. Suhtautuminen historiallisiin muistomerkkeihin tunnetusti vaihtelee eri maissa: Helsingissä Aleksanteri II ja Venäjän kaksoiskotka Keisarinnankivessä ovat olleet aina esillä Senaatintorilla ja Kauppatorin rannassa, jälkimmäinen jo vuodesta 1835 asti. Virossa kipuiltiin vuonna 2024 neuvostosymboliikan poistamiseksi katukuvasta, mutta presidentti ei vahvistanut asiasta Jõgevestessä on vuonna 1823 valmistunut Barclay de Tollyn mausoleumi. Etualalla näkyy vuoden 1944 taisteluissa kaatuneiden hautamuistomerkki. Kuva: Hannu Oittinen.
9 viro.nyt?1/2025 laadittua lakiehdotusta sen monitulkintaisuuden takia. Maassa on poliittista tahtoa vähentää julkista neuvostosymboliikkaa, mutta asia on tätä kirjoitettaessa yhä kesken. Suomessa Barclay de Tollylla ei tiettävästi ole patsasta, mutta Mustasaaren kunnan Valassaarilla, Merenkurkun kapeimmassa kohdassa, on häneen liittyvä erikoinen muistomerkki. Tsaarin käskystä Barclay de Tolly suuntasi Suomen sodassa meren yli Ruotsin Uumajaan, joskin vastahakoisesti. Viikon kestänyt talvinen Ruotsin-reissu vei satojen venäläisten hengen. Heidän luitaan on koottu joukkohautaan kivikummelin alle. De Tolly ja Sandels Useiden lähteiden perusteella Barclay de Tollyyn suhtauduttiin omana aikanaan vähintään varauksellisesti, mihin oli syynä hänen ”länsimaisuutensa” eli vainoharhaisesti tulkitun ”saksalaisuuden” ja luterilaisuuden ohella sotilaallinen taito ja tiukka itsekuri, mikä ilmeni esimerkiksi yrityksinä kitkeä lahjontaa ja lisätä armeijan tehokkuutta. Ilman tsaarin toistuvaa tukea Barclay de Tolly olisi tuskin säilyttänyt asemaansa Venäjän ylimmässä sotilasjohdossa. Toisaalta Barclay de Tollyn sotilasura kulki aallonpohjista aallonharjoille. Suomen sodassa hän ei sittenkään kuulunut menestyneimpiin ”urhoihin”, vaan menetti päällikkyytensä, kun Sandels oli pysäyttänyt hänen Savon-valloituksensa Iisalmen Toivalassa. Kansallisbiografian artikkelissa Veli-Matti Syrjö arvelee, että kysymys oli tällöin myös valtataistelusta venäläisen ja ei-venäläisen päällystön välillä. Kränää oli myöhemmin myös Napoleonin-sodan muiden päälliköiden eli Kutuzovin ja Bagrationin kanssa, ja Napoleonia vastaan käydyssä sodassa Barclay de Tolly menetti ylipäällikkyytensä viivytystaistelujen ja vetäytymisen jälkeen. Pariisiin hän silti marssi voittajien joukossa. Suomen kannalta katsoen Barclay de Tolly kohosi rauhanteon jälkeen maamme merkkihenkilöksi, olihan hän Venäjän vallan aikana toinen kenraalikuvernööri Georg Magnus Sprengtportenin jälkeen ja hallinnon tärkeä uudistaja. Se ei ole tuonut hänelle patsasta Suomeen, eikä sitä näissä suhdanteissa tietysti kaivatakaan. Ruotsalaisella eversti Sandelsilla on mennyt paljon paremmin: Runebergin Tarinoihin Sandels sai niin nimeään kantavan runon kuin mainintoja kahteen muuhun runoon. Koljonvirran taistelun muistomerkin (1885) lisäksi hänelle on tätä nykyä rustattu myös ratsastajapatsas (1989). Ehkä Olutsillan kokouksessa kannattaa sen vuoksi kohottaa huurteiset juuri ruotsalaiseverstille, sittemmin sotamarsalkka Sandelsille Barclay de Tollyn sijaan. ? Lähteet: Chandler, David: Barclay’s War (London Review of Books, Vol. 3 No. 5, 19 March 1981. Arvio kirjasta Josselson, Michael; Josselson, Diana: The Commander: A Life of Barclay de Tolly [Oxford University Press 1980]) et.wikipedia.org/wiki/Smitten (’Smitten’) Kas tunned maad. Teatmik Eesti NSV matkajale ning kodu-uurijale. (Eesti Raamat 1966, useita kirjoittajia) ?irsis, Vilnis: Barclay De Tolly monument in R?ga dismantled (eng. lsm.lv/article/culture/history/31.10. 2024-barclay-de-tolly-monumentin-riga-dismantled.a574648/, Latvian Public Broadcasting 31.10. 2024) Mägi, Heino; Veri, Karl: Siinja sealpool maanteed. Valga rajoon (Eesti Raamat 1976) Onnela, Tapio: Muistomerkkien politiikkaa: Barclay de Tolly ja Pietari Suuri Riiassa (agricolaverkko.fi/keskustelu/ viewtopic.php?t=3958, Agricola – Suomen humanistiverkko 21.10. 2011) Pärli, Merilin: Tallinn loodab enda hoonetelt Nõukogude sümboolika selle aasta jooksul eemaldada (www. err.ee/1609385186/tallinn-loodabenda-hoonetelt-noukogudesumboolika-selle-aasta-jooksuleemaldada, Eesti Rahvusringhääling 30.6.2024) Runeberg, J. L.: Fänrik Ståls sägner (Söderström & C:o 1938) Runeberg, J. L.: Vänrikki Stoolin tarinat (Gummerus 1988, suom. Paavo Cajander) Runeberg, J. L.: Vänrikki Stålin tarinat. Ensimmäinen kokoelma (WSOY 2007, suom. Juhani Lindholm) Syrjö, Veli-Matti: Barclay de Tolly, Mihail (urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg000616, Kansallisbiografiaverkkojulkaisu. Studia Biographica 4., Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1997) Valassaarten majakka (www. itameri.fi/fi-FI/Vapaaajan_vietto/ Nahtavaa_merella/Majakat/ Valassaaren_majakka_Mustasaari, Suomen ympäristökeskus) Jõgevesten mausoleumin muistomerkin jalustan reliefissä Barclay de Tolly johtaa venäläiset joukot Montmartren tuulimyllyjen editse Pariisiin 31.3.1814. Kuva: Hannu Oittinen.
Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki), ellei toisin mainita. Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. 12.2. Hiidenmaan lumo, Järvi Lipasti 22.2. Olutsillan 30-vuotisjuhlat ravintola Laulussa (ilmoittautuminen päättynyt!) 12.3. Olutsillan sääntömääräinen kevätkokous 9.4. Vierailu Olarin Panimossa Konepajalla 14.5. Kävelykierros, aihe vielä avoin 11.6. Museo & picnic, suunnitelmat vielä kesken Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebookryhmässä Olutsilta Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa. Saunaklubi 22.2. Olutsillan 30-vuotisjuhlasauna Allas Sea Poolissa 13.–16.3. Saunamatka Riikaan 10.4. Lauttasaunomaan Puotilaan 3.5. Saunaklubi vierailee Viron Lammasmäellä Tulevien tapahtumien tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä Saunaklubin sähköpost?akeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 26.2. Vibami (Kluuvin ostoskeskus, Yliopistonkatu 6) 26.3. Treffi (Capellanranta 3, Kalasatama) Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Keilailu Fun Bowling (Hesarin urheilutalo, Helsinginkatu 25) klo 12: 20.2., 6.3. ja 20.3. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Kevätmatka 2025 suuntautuu Itäja Keski-Uusimaalle. Kesämatkalla 2025 suunnaksi otetaan Narva ja NarvaJõesuu, ja samalla se on Olutsillan Sauna-klubin 10-vuotisjuhlamatka. Seuraa ilmoittelua! Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ ollekomando/ Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi 24.2. klo 12 seuran hallitus laskee kukat Viron vapaussotaan osallistuneiden akaalaisten vapaaehtoisten muistokivelle Akaan hautausmaalla To?alassa 8.–10.8. Seuran kesäretki Tallinnaan Yksityiskohdista tiedotetaan myöhemmin. OLUTSILTA – ÕLLESILD AKAAN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA Viron itsenäisyyspäivä Helsingissä 24.2. Viron itsenäisyyspäivää vietetään Helsingissä perinteisin menoin: klo 13.30 Kunniakäynti ja seppeleenlasku sodissamme kaatuneiden virolaisten vapaaehtoisten hauta-alueelle Malmin hautausmaalla klo 15.00 Seppeleenlasku Vanhankirkon puistossa Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten haudalle n. klo 15.30 Runohetki Eino Leinon patsaalla Esplanadin puistossa (siirrytään Vanhankirkon puistosta) klo 17.00 Jumalanpalvelus Alppilan kirkossa Järjestelyissä mukana Helsingin vironkielinen seurakuntatyö, Suomen-poikien perinneyhdistys, SVYL, Tuglas-seura ja Viron suurlähetystö. Muun Suomen juhlinnasta voit lukea sivuilta 10–12! Latvialaisen ja virolaisen kirjallisuuden etälukupiiri 25.3. klo 18 Virolaisen kirjan vuosi laajenee Latviaan Rozent?ls-seuran ja SVYL:n lukupiirin kautta! Lukupiirin ensimmäisellä tapaamiskerralla käsiteltävänä on romaani Bille (Paperiporo 2019), jonka on kirjoittanut Vizma Belševica ja suomentanut Mirja Hovila. Lukupiiri järjestetään Zoom-etäympäristössä, joten voit osallistua sinne mistä tahansa käsin. Keskustelua vetää runoil?a, kääntäjä ja kirjallisuuskouluttaja Heidi Iivari (FM). Lukupiirin kieli on suomi, mutta olet tervetullut, vaikket puhuisikaan äidinkielenäsi suomea. Huom! Ilmoittaudu lukupiiriin viimeistään lukupiiriä edeltävänä päivänä 24.3. osoitteeseen info@rozentals-seura.fi saadaksesi osallistumislinkin. viro.nyt 2-2025 ilmestyy 9.5. Vuoden 2025 toinen viro.nyt ilmestyy toukokuussa kattaen loppukevään ja kesän 2025. Lehden materiaalipäivä on 11.4. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous Turussa 17.5. Tällä kertaa SVYL:n vuosikokouspaikkana on keväinen Turku! Tarkempi tieto päivän ohjelmasta tulee lähempänä jäsenyhdistyksille sähköpostitse sekä liiton kotisivulle www.svyl.fi, mutta päivän voi laittaa jo kalentereihin! SVYL:n toimintaa 10 1/2025?viro.nyt
Viron itsenäisyyspäivä Viron 107. itsenäisyyspäivän kunniaksi seuran edustajien käynti ja kukkienlasku Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten muistokivellä Keski-Porin kirkon kirkkopuistossa maanantaina 24.2 klo 15.30. Tilaisuus on kaikille avoin. Seuran hallituksen kokoonpano vuonna 2025 Yli-Kauhaluoma-Nurmi Päivi, puheenjohtaja Lampolahti Janne Liukonen Kristiina Rajala Pertti Ramstedt Pertti Sundja Signe Muistokäynti 8.2. JR 200 komentajan Eino Kuuselan haudalla Helsingin Hietaniemessä Viron itsenäisyyspäivä 24.2. Helsingissä Suomen-poikien perinneyhdistys on mukana Viron itsenäisyyspäivän ohjelman järjestelyissä Helsingissä. Lue lisää s. 10! SPPY:n sääntömääräinen vuosikokous maaliskuussa 2025 Kutsu jäsenistölle lähetetään erikseen. Tervetuloa runsaslukuisesti tilaisuuksiin! Tarvittaessa lisätietoja sihteeri Antti Moisiolta: antti.moisio61@gmail.com, p. 040 531 2606. Uusi puheenjohtaja Tampere–Tartto-seuran pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Liisa Löyttyniemestä tuli seuran syyskokouksessa kunniapuheenjohtaja. Liisan tilalle seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Salme Näsi, jonka saa jatkossa kiinni seuran sähköpostiosoitteesta ttsry1989@gmail.com. Viron tasavalta 107 -ohjelmallinen juhla Kulttuuritalo Laikussa 21.2. klo 18 Järjestäjänä Tampere Eesti Klubi yhteistyössä muiden alueellisten Viro-toim?oiden kanssa. Tervetuloa! Viron itsenäisyyspäivänä 24.2. klo 18 kokoonnumme Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten muistokivellä Kalevankankaalla Ohjelmassa kukkien lasku, seurakuntapastori Sanni Turusen puhe sekä Tampereen Laulajien mieskuorolaulua Tarton kaupungin Infokeskus päivystää Kulttuuritalo Laikussa ti, ke ja to Katso tarkemmat ajat seuran kotisivuilta: tamperetarttoseura.fi Viron kielen alkeiskurssi ja opintopiiri kansalaisopisto Almassa 1–4/2025 Koska Vaasan kansalaisopisto Almassa järjestetään tänä keväänä sekä viron kielen alkeiskurssi että viron kielen opintopiiri, Vaasa-Pärnu Seura ei järjestä kursseja, vaan suosittelee ko. kursseille osallistumista. Viron 107. itsenäisyyspäivä 15.2. klo 13–15 elokuvan merkeissä kansalaisopisto Almassa (Raastuvankatu 33) Järjestämme Viron itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuden tutustumalla virolaiseen elokuvaan Suvitajad kansalaisopisto Alman auditoriossa. Lyhyet tervehdykset. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Varsinaisena itsenäisyyspäivänä 24.2. Viron ja Suomen liput liehuvat koko päivän Vaasan Pärnu-puistossa Toivekonsertti 11.4. klo 18 Vaasan kaupungintalossa: Vaasan kaupunginorkesteri, joht. Maano Männi Konserttimestari Maano Männin luotsaamat toivekonsertit ovat jo keväinen traditio Vaasassa. Vaasa-Pärnu Seuran jäsenille liput mahdollisesti etuhintaan, josta tiedotamme myöhemmin. Teeme Ära -siivoustalkoot 8.5. klo 17–19 Siivoustalkoopäivä Teeme Ära – Hoidamme homman idea on saanut alkunsa Virosta vuonna 2008, ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen tapahtuma, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Järjestämme siivoustalkoot toukokuussa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Tarkemmat tiedot paikasta ilmoitetaan myöhemmin. Pidetään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Seuraa Vaasa-Pärnu Seura ry:n kotisivuja ja Facebook-päivityksiä. Vaasa-Pärnu Seura ry:n kevätkokous 15.5. klo 18 Kerhohuone Elvanissa (Raastuvankatu 8, Vaasa) Käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat. Tarkempi ohjelma selviää myöhemmin. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Kevätkokouksessa myynnissä myös Vaasa-Pärnu Seuran sininen T-paita, 20 €. Matka Tallinnan lauluja tanss?uhlille 3.–6.7. Matka ensi kesän Tanssija laulujuhlille järjestetään yhteistyössä Matka-Ärrän kanssa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, to–su 3.–6.7. Majoitus Viimsi Spa -hotellissa. Ohjelma nähtävissä seuran Facebook-sivulla ja kotisivulla sekä Matka-Ärrän sivuilla. Puheenjohtaja, sihteeri ja jäsenvastaava ottavat vastaan alustavia ilmoittautumisia. Kannattaa kokea tämä hieno tapahtuma paikan päällä! Viro-Pärnu tiedotuspiste Vaasan kaupunginkirjastossa Viro-Pärnu tiedotuspiste löytyy Vaasan kirjaston alaaulasta, kannattaa käydä tutustumassa. Infossa on esitteitä mm. Vaasan ystävyyskaupunki Pärnusta sekä Vaasa-Pärnu Seuran tiedotteita. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Muistathan seurata ilmoituksia ajankohtaisista tapahtumista Vaasa-Pärnu Seuran Facebookja kotisivujen kautta: vaasaparnuseura.svyl.fi. 11 viro.nyt?1/2025 PORIN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS TAMPERE–TARTTO-SEURA VAASA-PÄRNU SEURA
12 1/2025?viro.nyt Seuran tilanne Valkeakosken seudun Suomi– Viro-seura on toiminut 35 vuotta. Viime vuodet toiminta on hiipunut ja jäsenmäärä vähentynyt. Hallitus on päättänyt esittää 11.2. kokoontuvalle vuosikokoukselle yhdistyksen lopettamista. Toimintavuodet ovat sisältäneet monenlaista: aktiivisen osallistumisen aikoja, matkoja, esitelmävieraita. Jäsenistöä kannustetaan liittymään ja osallistumaan lähialueen seurojen toimintaan. Kiitämme yhteistyöstä erityisesti SVYL:n toiminnanjohtoa. Seuramme haluaa kiittää jäseniään menneestä vuodesta 2024 ja toivottaa aktiivista vuotta 2025! Viljandin ystävien perinteinen matka Viljandin folkille heinäkuun lopulla Matka lähestyy, ja festivaaliliput matkalaisille on jo toimitettu. Matkapäivät: keskiviikko–maanantai 23.–28.7. Keväämmällä toimitamme tiedot matkan yksityiskohdista. Matka on loppuun varattu. Kotikonsertti Eesti Maja – Viro-keskuksessa Ennen Folkia järjestämme Eesti Majassa kotikonsertin, joka on avoin myös muille SVYL:n jäsenseurojen jäsenille. Tarkempaa tietoa tapahtumasta on tulossa Viljandin ystävien fb-sivuille ja erillisellä jäsenkirjeellä lähiaikoina. Viljandin ystävät ry:n yhteystieto: viljandinystavat(at)gmail.com 11.3. klo 13 vierailu Ateneumin taidemuseon Rajojen rikkojat, 1800luvun matkustavat naistaiteil?atnäyttelyyn Virkku tarjoaa jäsenilleen näyttelyn intro-opastuksen ja kahvit sen jälkeen. Lipun näyttelyyn hoitaa osallistuja itse. Kokoontuminen klo 13 Valopihan ryhmäkassan luona, jonne pääsee Ateneuminkujan puolelta ryhmäsisäänkäynnistä. Ilmoittautumiset 23.2. mennessä osoitteeseen kirsi@svyl.fi. Seuraa tiedotusta jäsenkirjeissä ja Virkun Facebookissa www.facebook.com/VirkkuRy! ? Viron itsenäisyyspäivänä 24.2. Turun Kirjastosillan juhlavalaistus sini-mustavalkoinen Kokoontuminen sillalla illan hämärtyessä klo 18.30 ja jatkot toimistolla, tervetuloa! Suosittelemme kaikille iltakävelyä siltaa ihailemaan, juhlavalaistus jatkuu koko illan. Itsenäisyyspäivän juhla 1.3. klo 14 Turun yliopiston Educariumissa Juhlapuhujana Kristi Raik, ulkopoliittisen tutkimuksen asiantunt?a ja Turun yliopiston vuoden 2024 alumni. Musiikkiohjelmana on laulujuhlien rakastettuja lauluja mieskuoro Laulunystävien tulkitsemana. Juhlan järjestävät Turun Yliopistosäätiö, Turun yliopisto, Turun Tuglas-seura ry, Varsinais-Suomen Virokeskus ry ja Viron kunniakonsulaatti Turussa. Ilmoittautuminen: virokeskus@gmail.com Kokouskutsu: VarsinaisSuomen Viro-keskus ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3. klo 18 osoitteessa Vanha Suurtori 3, Turku Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintakertomus vuodelta 2024 ja tilinpäätös vuodelta 2024. Kahvitarjoilu, tervetuloa! Kokousasiakirjat saatavilla etukäteen sähköpostilla, kirjoita virokeskus@gmail.com. Näyttelyt toimistolla: Viron Huumorimuseon (EHM) kokoama pilapiirrosten näyttely Näyttely saapui meille lainaksi Viron kulttuuriseurojen yhdistykseltä EKSÜ:ltä. Näyttelyssä esitellään kolmen virolaisen pilapiirtäjän kynänjälkeä. Toimintaryhmät: viron kielen keskusteluryhmät ma klo 10 ja to klo 10 Tervetuloa kaikki, jotka haluavat pitää yllä virontaitoaan rennossa ja hauskassa ryhmässä. Kansantanssia, teatteria, lastentoimintaa, tapahtumien järjestämistä, kulttuuria ja kirjallisuutta, vaikuttamistyötä – seuraa ajankohtaista ilmoittelua ja tule mukaan. Voit myös ehdottaa kokonaan uutta toimintaa, ehkä toisetkin innostuvat mukaan juuri sinun ryhmääsi! Sähköpostiosoitteiden tarkistus: onko sähköpostisi vaihtunut? Kirjoita meille virokeskus@gmail.com, niin saadaan viestit kulkemaan. Jos et ole viime aikoina saanut viestejä yhdistykseltä, lähetä viesti, niin korjataan asia! Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 (Kui ta ei saa kohe teie kõnele vastada, ta helistab tagasi.) Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fbleheküljel ”Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot tasub jälgida! NB! Turu monitori infopunkt on suletud alates 11/ 2024. International House Turku ei praegu korralda nõustamist eesti keeles. Turu linna poolt nõustamine toimub edasi soome keeles ja broneeringuga aastal 2025. Tavoitat Viro-keskuksen myös puhelimitse, vastaamme suomeksi p. 040 221 8237 ja viroksi p. 040 147 5221. Kevään ajankohtaiset aukioloajat näet nettisivultamme: www.viro-keskus.fi. Ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät nettisivulta ja Facebookista: www.facebook.com/ virokeskus.turku. VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA VILJANDIN YSTÄVÄT VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS
T ampere-Tartto-Seuran kunniajäsen Toivo Kala lähti iäisyysmatkalleen 28.10.2024. Toivo Kala oli vuonna 1989 perustetun Tampere-Tartto-Seuran lähes ensimmäisiä jäseniä ja sitä myöten hyvin pian hallituksemmekin jäsen. Hän oli hyvin isänmaallinen ihminen ja myös Viron ystävä. Hän seurasi tarkkaan yhteisen itäisen naapurimme arvaamattomia lausuntoja ja myös sen aggressiivisia tekoja kautta aikojen. Seuramme hallituksen jäsenenä Toivon ehkä kauaskantoisin ja myös parhaiten toteutunut ehdotus oli esitys Tartonpuistosta. Täytyihän Tampereelle saada Tartonpuisto, koska täällä oli jo Kiovanpuistokin! Tartto oli saatu Tampereen ystävyyskaupungiksi vuonna 1992, ja seuraavaksi oli Tampereelle saatava jotain kansalaisillekin näkyvää Tartosta. Ja vihdoin vuonna 1999 voitiin vihkiä Hakametsän jäähallin läheiselle kukkulalle Tartonpuisto, jonne Tartto lahjoitti kahdeksan kartiotammea, kiviaidan kivet Tarton kaupunginmuurista sekä kauniit valkoiset penkit. Tartonpuiston säilyminen oli kaupungin kaavoitustarpeiden vuoksi sittemmin pitkään uhattuna, mutta yhdessä alueen asukkaiden kanssa taistelimme sen puolesta – ja se säilyi! Toivottavasti Toivo ehti vielä kuulla tämän ilouutisen ja samalla saada tietoonsa, että puistoon saatiin tarttolaisen taiteilijan Jass Kaselaanin hauska taideteos Sukulaissielut tervehtivät kaukaa toisiaan. Patsaat paljastettiin Toivoa ajatellen aivan viime tipassa tänä syksynä. Lepää rauhassa, Toivo, meidän on sinua ikävä. ? Kirjoittaja on Tampere-Tartto-Seuran kunniapuheenjohtaja. Toivo Kala in memoriam Liisa Löyttyniemi 13 viro.nyt?1/2025 L iina Ernesaks on asunut Suomessa pian kymmenen vuotta. Alun perin hän muutti tänne miehensä perässä, mutta muuttoa tukivat myös työllisyystilanne ja tytär, jota kiusattiin koulussa. Tyttären kannalta muutto olikin mainio ratkaisu, sillä hänen koulutaipaleensa Suomessa on sujunut todella hienosti. Liina itse kohtasi Suomessa etenkin alussa paljon ennakkoluuloja ja yksinäisyyttä. Asuinseudullaan Mikkelissä ei virolaisia ole paljoa, eikä ystävystyminen suomalaisten kanssa ole ollut helppoa. Onneksi on ollut Suomen Punainen Risti ja sen vapaaehtoistoiminta, se on tuonut paljon positiivista sisältöä elämään. Siellä, samoin kuin töissä, on ollut monia mukavia kohtaamisia. Liina muistaa eräänkin vanhan rouvan, joka kuullessaan Liinan olevan Virosta, tokaisi: ”Ei ole Viroa, on Eesti ja eestiläiset, Viro on vain hotelli Tallinnassa!” Viron kielen ja kulttuurin merkitys Virossa Liina käy aika usein, sillä hän opiskelee työnsä lisäksi Tallinnassa. Viron koti on Pärnumaalla, jossa Liinalla on myös hyviä ystäviä, heidän kanssaan hän on lähes päivittäin yhteyksissä. Liina arvostaa virolaista kulttuuria, joka on tullut vielä tärkeämmäksi Suomen vuosien aikana. ”Katsoin viime esityskaudella suurimman osan Pärnun Endla-teatterin tuotannoista. Tänä vuonna tärkeitä ovat Viljandimaalla järjestettävä kantrifestivaali sekä tietysti Viljandi Folk. Viron luonto on kaunis ja tarjoaa elämyksiä, yritän käydä myös joka vuosi Kuremäen luostarissa ja olla siellä muutaman päivän hiljaisuudessa, kaukana ihmisistä ja maailman melusta. Kaikkein eniten minuun vetoaa kuitenkin Virossa oma pieni Häädemeesteni, sen paikan tarinat, oma historiani siellä”, Liina kertoo. Kulttuurin lisäksi viron kielen merkitys on Liinalla kasvanut hänen asuessaan Suomessa, hän onkin huolissaan suomenvirolaisten viro–suomi-sekakielestä. ”Meidän perheemme kieli on vain ja ainoastaan viro, se ei muutu. On tärkeää tuntea Viron historia, keitä me olemme, mistä tulemme ja millaista tietä olemme kulkeneet”, Liina toteaa. Hän on tyytyväinen siihen, että on onnistunut saamaan tyttärensäkin kiinnostumaan historiasta. Viron politiikkaan Liina suhtautuu kriittisesti ja toteaa, että jos haluaa nähdä asiat selvemmin, kannattaa katsoa niitä kauempaa. Virolaiseksi kirjail?aksi Suomessa Vaikka Liina onkin aina ollut pöytälaatikkokirjailija, alkoi varsinainen kirjailijuus vasta Suomessa. Hänen ensimmäinen kirjansa, Mede Manni lood (Hea Tegu 2021), kertoo Liinan tyttären lapsuudesta ja siitä, kuinka lapsi näkee aikuisten maailman ja kuinka sen käsittää ja kokee. Hänen toinen kirjansa Väljatõugatu (Hea Tegu 2023) on tarina kahdesta yhteiskunnan laidalle joutuneesta ihmisestä, jotka löytävät toisensa ja alkavat elää yhdessä. Liinan kolmas kirja Tulemees (Hea Tegu 2024) on osittain tositapahtumiin pohjautuva rakkaustarina. Tällä hetkellä Liinalla on työn alla tekstejä, ja hänen aikomuksensa on lähettää käsikirjoitus romaanikilpailuun. ”En odota suurta tulosta, mutta jo osallistuminen on puoli voittoa!” ? Liina Ernesaksin kirjoihin voi tutustua Hea Tegu -kustantamon sivuilla: fil.ee/uus Kurkistus suomenvirolaisuuteen: Liina Ernesaks, kirjail?a Mikkelistä Vaikka suuri osa Suomen virolaisista onkin asettunut EteläSuomeen, löytyy heitä muualtakin. viro.nyt jututti Liina Ernesaksia, mikkeliläistä kirjailijaa. Kirsi Bongwirnso
O pettajilla, koulutusasteesta riippumatta, on usein suuri vaikutus heidän oppilaisiinsa, sekä hyvässä että pahassa. Näin oli myös 1920-luvun Tarton yliopistossa. Monesta yliopiston suomalaisesta opettajasta tuli oppilaidensa todellinen oppi-isä, joka innoitti tiedoillaan, kokemuksillaan ja ajatuksillaan sekä vaikutti oppilaidensa urapolkuun perustavanlaatuisella tavalla. Näin kävi myös usealle tämän artikkelisarjan virolaisista sankareista. Heistä moni suuntasi Helsinkiin juuri siksi, että heidän suomalainen opettajansa oli palannut kotimaahansa, kun heidän koulutuksensa ja pätevöitymisensä yliopiston opettajaksi oli vielä kesken. Paras tapa saattaa se loppuun oli tehdä se entisen opettajan johdolla. Tästä on esimerkkinä ensimmäinen tämän artikkelin päähenkilöistä, Julius Mägiste, Lauri Kettusen oppilas. Suomalaisten opettajien oppilaiden kautta heidän tietonsa ja taitonsa siirtyivät seuraaville opiskelijoille, jotka saattoivat tahoillaan etsiä lähempää yhteyttä Suomeen ja suomalaisiin. Tästä taas on esimerkkinä toinen tämän artikkelin päähenkilöistä, Paul Ariste, joka oli Julius Mägisten oppilas. Näin syntyi tieteilijäsukupolvien ketju, joka ulottuu näihin päiviin asti ja on yhä voimissaan. Julius Mägiste – Lauri Kettusen oppipoika Julius Mägiste (synt. Julius Mälson) oli kotoisin Tarton piirikunnasta Kudinasta ja kiinnostui viron kielen tutkimisesta mitä todennäköisimmin enonsa, kielitieteilijän ja myöhemmin akateemikoksi kohonneen Johannes Voldemar Veskin ansiosta. Mägiste aloitti opintonsa vuonna 1919 ja keskittyi alun perin latinan ja kreikan kieliin, mutta hän siirtyi nopeasti itämerensuomalaisiin kieliin, joita opetti suomalainen professori Lauri Kettunen. Mägisten ensimmäiset tutkimustyöt käsittelivät murteita, ja vuonna 1921 hän teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Viron Inkeriin. Siellä hän keräsi aineistoa paikallisesta Rosonan murteesta, jonka pääpiirteet olivat myös hänen maisterintutkielmansa aiheena. Mägiste valmistui vuonna 1923 filosofian maisteriksi. Samana kesänä hän teki ensimmäisen matkansa Suomeen, ja loppuvuonna 1924 yliopisto myönsi hänelle stipendin opintojen jatkamiseen Helsingissä seuraavana keväänä. Helsingissä Mägisten ohjaajana jatkoi Lauri Kettunen, joka oli vuoden 1925 alussa palannut kotimaahansa. Mägiste työskenteli opintojensa ohessa erilaisissa arkistoissa ja keräsi väitöskirjaansa varten aineistoa itämerensuomalaisten kielten deminutiivisuffikseista. Näitä hän kävi vielä tarkistamassa ja täydentämässä vuoden 1927 tammikuussa. Mägiste väitteli tohtoriksi vuonna 1928. Seuraavana vuonna hänet valittiin Tarton yliopiston itämerensuomalaisten kielten määräaikaiseksi professoriksi, ja vuonna 1932 hänestä tuli oppiaineensa varsinainen professori. Mägisten suhteet Suomeen eivät rajoittuneet pelkästään opintoihin ja opinnäytetöihin. Hän laati opintojensa ja väitöskirjatutkimuksensa ohessa vuonna 1931 ilmestyneen suomalais-virolaisen sanakirjan, joka perustui kielenuudistajan Johannes Aavikin Suomessa aloittamaan käsikirjoitukseen. Mägiste oli Helsingissä opiskellessaan tutustunut myös Frans Hjalmar Nortamon Rauman murteella kirjoittamiin ”jaarituksiin” ja käänsi niistä muutaman oman kotialueensa murteelle. Mägiste julkaisi sekä Virossa että Suomessa runsaasti kielitieteellisiä artikkeleja, ja suomen ja viron kielten keskinäisistä suhteista kehittyi yksi Mägisten tutkimustyön pääsuunnista. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä perusteellinen tutkielma suomen kielen roolista viron kirjakielen kehityksessä, artikkeli virolaisista lainoista suomen kielessä ja artikkeli mahdollisista virolaisista vaikutuksista Mikael Agricolan käyttämään suomen kieleen. Mägiste kävi myös toistuvasti Suomessa vierailuilla. Toisen maailmansodan melskeissä Mägiste muutti perheineen ensin Saksaan ja sieltä Ruotsiin. 1940luvun loppupuolella hän tutki muun muassa Värmlannin ja Norjan suomalaisten kieliä ja lähetti runsaan määrän murretekstejä ja muuta aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Hänestä tuli vuonna 1950 Lundin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten dosentti, ja hän jatkoi koko loppuelämänsä ajan sekä pienempien artikkelien että mittavampien tutkielmien julkaisemista Ruotsissa ja Suomessa. Tarinoita tiedesillalta Virolaisia opintiellä Helsingissä, osa 2 – kielitieteil?ät Julius Mägiste ja Paul Ariste Tarton yliopiston suomalaisten opettajien kautta syntyi tieteilijäsukupolvien ketjuja, joista yhden osasia olivat kielitieteilijät Julius Mägiste ja Paul Ariste. Sten-Erik Tammemäe 14 1/2025?viro.nyt Paul Ariste teki useita tutkimusmatkoja suomalais-ugrilaisten kansojen luokse. Kuvassa hän jututtaa vatjalaista kielenopasta Kattilan kylässä 1950-luvun lopulla. Kuva: Tarton yliopiston kirjaston kuvakokoelma.
15 viro.nyt?1/2025 Sekä aikalaiset että myöhäisemmät tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Julius Mägiste oli poikkeuksellisen uuttera, tarkka ja työteliäs kielitieteilijä. Hänen periaatteenaan oli, että kielitieteilijän oli osattava yhdistää kieliaines arkeologian, historian, etnografian ja kansatieteen alojen tutkimustietoon. Tämä teki hänen luennoistaan ja artikkeleistaan aina mielenkiintoisia. Paul Ariste, josta kerrotaan tarkemmin alempana, on muistellut, että Mägistellä oli tapana kutsua oppilaitaan Tarton legendaariseen Wernerkahvilaan ja kertoa tarinoita tutkimusmatkoiltaan. Sen lisäksi Mägiste ja hänen puolisonsa Leida kestitsivät opiskelijoita ja nuorempia kollegoita kotonaan. Näin kävi varsinkin silloin, kun heidän luonaan oli vierailemassa suomalaisia tai unkarilaisia tieteilijöitä, sillä Mägiste halusi luoda kontakteja nuorten virolaisten ja ulkomaalaisten tutkijoiden välille. Mägiste oli Aristen mukaan luonteeltaan ystävällinen, mutta saattoi väitellessään tulistua ja käyttää kovempaakin kieltä. Lundissa työskennellessään Mägisten seminaarista kehittyi paikka, jossa näkyi opiskelijoiden lisäksi runsaasti kollegoita, ”epävirallisia oppilaita” ja paikallisia virolaisia, jotka käyttivät ahkerasti seminaarin kirjastoa. Eläkepäivillään Mägiste ryhtyi laatimaan massiivista, 12niteistä viron etymologista sanakirjaa, joka oli suurilta osin valmis, kun hän vuonna 1978 siirtyi ajasta iäisyyteen. Sanakirjan julkaisi 1980-luvun alussa Suomalais-ugrilainen Seura, jonka kunniajäsen Mägiste oli. Paul Ariste – legenda jo eläessään Nuorin kielitieteen alalla Helsinkiin suunnanneista stipendiaateista oli toinen Tarton piirikunnan kasvatti, Rääbisessä syntynyt Paul Ariste (synt. Paul Berg). Aristen perhe muutti ensimmäisen maailmansodan aikaan Tallinnaan, jossa Paul kiinnostui sekä kasvitieteestä että monista eri kielistä. Kun Ariste aloitti vuonna 1925 opinnot Tarton yliopistossa, aineiksi valikoituivat viro, itämerensuomalaiset ja uralilaiset kielet, kansanrunous ja kokeellinen fonetiikka. Hänen opettajinaan toimivat muun muassa Julius Mägiste, edellisessä viro.nytlehden artikkelissa mainittu Julius Mark ja lyhyen aikaa myös Lauri Kettunen. Opintojensa aikana Ariste työskenteli sekä Viron kansallismuseossa että Viron kansanrunouden arkistossa. Jälkimmäisessä hän pääsi keräämään aineistoa suomalaisen kansanrunoudentutkijan Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimuksia varten. Aristen alkuperäinen kiinnostuksen kohde oli vironruotsalaisten kieli, jota käsitteli myös hänen perusteellinen maisterintutkielmansa. Sen valmistumisen jälkeen Ariste halusi jatkaa fonetiikan parissa, mutta Willy Peters, alan opettaja Tartossa, oli juuri lähtenyt Virosta. Siksi Ariste suuntasi vuonna 1932 yliopistolta saamansa stipendin turvin ensin Helsinkiin, sitten Uppsalaan ja lopuksi myös Hampuriin. Helsingissä Aristen ohjaajana toimi fonetiikan professori Frans Äimä, jonka johdolla Ariste työskenteli fonetiikan laboratoriossa ja keräsi aineistoa Hiidenmaan murretta käsittelevää väitöskirjaansa varten. Ariste opiskeli Helsingissä myös monia suomalais-ugrilaisia kieliä, varsinkin vatjaa, josta tuli myöhemmin yksi hänen suosikkiaiheistaan, osittain professori Mägisten kehotuksesta. Monen vuoden työn jälkeen Ariste väitteli vuonna 1939 tohtoriksi Hiidenmaan murteiden äänteistä. Aristella oli koko loppuelämänsä ajan runsaasti yhteyksiä Suomeen. Hän sai vuonna 1936 Turun yliopistolta tieteellisen stipendin ja opetti saman vuoden syksyllä Turussa viroa. Vuonna 1937 hän sai Suomalais-ugrilaiselta Seuralta stipendin vatjan kielen tutkimuksiinsa, ja vuosien 1938 ja 1939 kesinä hän toimi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun viron kielen lehtorina. Monet Aristen artikkelien aiheista liittyivät Suomeen: hän tutki esimerkiksi vepsän, inkerin ja tverinkarjalan yhteyksiä suomen kieleen ja kirjallisuuteen, karjalaisen kirjallisuuden historiaa ja 1930-luvun lopussa Suomen romanien kieltä. Jatkosodan aikana, vuonna 1943 Ariste valittiin Helsingin yliopiston viron kielen lehtoriksi, mutta Viron saksalaismiehittäjät eivät antaneet Aristelle lupaa matkustaa Suomeen. Neuvostomiehityksen palattua Viroon Ariste nimitettiin Tarton yliopiston suomalaisugrilaisten kielten laitoksen johtajaksi ja professoriksi. Ariste johti kyseistä laitosta reilut 30 vuotta tehden siitä koko Neuvostoliitossa ja ulkomaillakin arvostetun opetusja tutkimuskeskuksen. Hän teki runsaasti tutkimusmatkoja suomalaisugrilaisten kansojen luokse, julkaisi lukuisia tutkimuksia ja hänet valittiin vuonna 1954 Viron neuvostotasavallan tiedeakatemian akateemikoksi. Vaikka Aristella ei ollut aluksi paljonkaan keinoja yhteydenpitoon suomalaisten kollegoiden kanssa, loivat vuodesta 1960 järjestetyt kansainväliset suomalaisugrilaiset kongressit siihen uuden mahdollisuuden. Seuraavien vuosikymmenten aikana Ariste oli yksi virolais-suomalaisen kielitieteellisen yhteistyön tukipilareista. Aristen Suomessa nauttimasta arvostuksesta kertoo sekin, että hänet valittiin vuosien saatossa niin Helsingin kuin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkojäseneksi, Suomen Akatemian akateemikoksi sekä Suomalais-ugrilaisen Seuran ja Kotikielen Seuran kunniajäseneksi. Aristen toimintaa suomalaisugrilaisten kielten opetuksen ja tutkimuksen uudelleenkäynnistämisen saralla on vaikea yliarvioida. Hänen tutkijanluonnettaan on kuvailtu levottomaksi. Hän oli vuosien saatossa kiinnostunut monista eri kielistä, aiheista ja kysymyksistä, joita tutki itse ja joihin ohjasi oppilaitaan. Tämän tuloksena oli, että hänen koulukuntansa levittäytyi ajan saatossa Tarttoakin kauemmas. Yliopistotyönsä ja laaja-alaisen tutkimustyönsä ohella Ariste ehti monien luottamustehtävien kautta olla mukana yhteiskunnallisessa elämässä sekä Emakeele Seltsin (Äidinkielen seura) toiminnassa ja varsinkin sen julkaisutoiminnassa, olla ahkera urheilija, kerätä taidetta ja kirjallisuutta sekä kasvattaa kotipihassaan retkiltään keräämiään kasveja. Laajemman yleisön tietoisuuteen sekä Virossa että Suomessa Ariste tuli vuosina 1966–1970 virolais-suomalaisena yhteistyönä tehdyn Naapurivisa -TV-ohjelman toisena tuomarina. Ariste oli kehuttu opettaja ja ohjaaja, joka osasi luennoida järjestelmällisesti, mutta myös kiinnostavasti ja mieleenpainuvalla tavalla. Hän nautti nuorten opiskelijoiden seurasta ja oli vilpittömän kiinnostunut oppilaidensa elämästä, heidän hyvinvoinnistaan ja haaveistaan. Aristen mukaan tämä piti hänetkin eloisena ja nuorekkaana. Aristella oli erinomainen muisti ja hän piti vitsailusta. Aristesta oli jo hänen elinaikanaan liikkeellä monta legendaa ja myyttiä, esimerkiksi siitä, montaako kieltä akateemikko oikein osasi. Kahvin vannoutuneena ystävänä Ariste oli joillekin oppilailleen järjestänyt myös tentin, jossa kahvi tuli valmistaa ”oikeaan suomalais-ugrilaiseen tapaan” eli kaatamalla kerma hitaasti, lusikkaa käyttämällä kahvin päälle ohueksi kerrokseksi. Aristen kohdalla on sanottu, että hän oli yksi niistä, joiden ansiosta niin kutsuttu Tarton henki säilyi läpi pitkien miehitysvuosien. ? Kirjallisuutta: Alvre, Paul: Julius Mägiste sünnist 100 aastat (Keel ja Kirjandus 2000, nro 12) Ariste, Paul: 1932. aasta kevadsemestril Helsingis (teoksessa Paul Ariste ja tema tegevus. Fennougristica 12, Tartu Riikliku Ülikooli Toimetised. 690, 1985) Ariste, Paul: Julius Mägistet meenutades (Keel ja Kirjandus 1985, nro 12) Rätsep, Huno: Akateemikko Paul Ariste (Perioodika 1980) Salminen, Timo: Aatteen tiede. Suomalais-Ugrilainen Seura 1883– 2008 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008) Suhonen, Seppo: Paul Aristen kontakteista suomalaisiin (teoksessa Paul Ariste ja tema tegevus. Fennougristica 12, Tartu Riikliku Ülikooli Toimetised. 690, 1985) Virtaranta, Pertti: Julius Mägiste 60-vuotias (Virittäjä 1960, nro 4) Virtaranta, Pertti: Paul Ariste 1905– 1990 (Virittäjä 1990, nro 1)
16 1/2025?viro.nyt S arjakuvataiteilija Joonas Sildre on piirtänyt teokseensa Kahden sävelen välissä (Suuri Kurpitsa 2024, suom. Kaisu Lahikainen; Kahe heli vahel 2018) yhden maailman tunnetuimmista virolaisista. Sarjakuva on myös ensimmäinen elämäkerta Arvo Pärtistä ja samalla hieman erilainen tapa tutustua kuuluisan säveltäjän elämään ja ajatusmaailmaan. Teos kuljettaa lukijan Pärtin lapsuudesta taiteellisen luomisprosessin pyörteisiin, säveltäjän karkotukseen kotimaastaan vuonna 1980, kuvailee Berliinin vuosien tunnelmaa, kertoo mestariteos Tabula rasan kantaesityksestä sekä monista muistakin hetkistä Pärtin elämässä. Tutustuin teokseen Helsingin kirjamessujen yhteydessä, kun kirjailija Joonas Sildre vieraili Suomessa kertomassa kirjastaan. Oli kiehtovaa seurata piirtämällä toteutettua kirjaesittelyä: Kirjailija kertoi ja samanaikaisesti piirsi reaaliajassa tarinan kirjansa valmistumisesta, hetkistä, jolloin hän haastatteli kirjaa varten Arvo Pärtiä ja tämän puolisoa Nora Pärtiä. SVYL:n hallituksen virolaisen kirjan teemavuoden lukuvinkit Anne Ala-Honkola (Viljandin ystävät): Viivi Luik, Seitsemäs rauhankevät (Tammi 1986, suom. Eva Lille) Heikki Rantala (Tampere–Tartto-seura): Andrus Kivirähk, Riihiukko (Otava 2002, suom. Kaisu Lahikainen) Päivi Söderström (Olutsilta – Õllesild): Tõnu Õnnepalu, Paratiisi (Kirjokansi 2017, suom. Jouko Väisänen) Imbi Kolkkanen (Varsinais-Suomen Viro-keskus): A. H. Tammsaare, Totuus ja oikeus (WSOY 1932, 1935, osat I ja V, suom. Erkki Re?onen ja Otava 2002–2013, kaikki viisi osaa, suom. Juhani Salokannel) sekä dekkarit Elme Väljaste, Täiskuu, reede 13 (Tammerraamat 2016), Marje Ernits, Madal haud (Eesti Raamat 2024) ja Katrin Pauts, Hull hobune (Varrak 2018). Jenni Kavén (Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku): Joonas Sildre, Kahden sävelen välissä – Arvo Pärtin tie uuteen sävelkieleen (Suuri Kurpitsa 2024, suom. Kaisu Lahikainen) Lue lukuvinkit osoitteessa: www.svyl.fi/ajankohtaista Sarjakuvaromaani musiikista kiinnostuneille – ja kaikille muillekin Kahden sävelen välissä – Arvo Pärtin tie uuteen sävelkieleen Joonas Sildre Suuri Kurpitsa 2024, 226 s. suom. Kaisu Lahikainen Jenni Kavén
17 viro.nyt?1/2025 Tänä vuotta vietetään Arvo Pärtin 90vuotisjuhlavuotta, ja se on virolaisen kirjallisuuden lisäksi hyvä syy nauttia myös virolaisesta musiikista, kulttuurista ylipäätään. Maailmankuulu säveltäjä tunnetaan muun muassa omaperäisestä tintinnabuli-sävellystekniikastaan. Sildren teoksessa musiikkia ja ääntä ilmaisevat viivat. Välillä ne muodostavat silmukoita Pärtin esittäessä lastenlaulua tai voimistuvat mahtipontisina Credon ensiesityksessä. Credo on yksi Pärtin tärkeimpiä ja dramaattisimpia töitä, hänen varhaisen uransa tiivistelmä, ja avain säveltäjän tyyliin. Kun se ensiesitettiin Tallinnan Estonia-teatterissa vuonna 1968, kapellimestarina oli Neeme Järvi. Neuvostosensuuri kielsi Credon esittämisen ja piti sitä poliittisena provokaationa. Pärtille teos merkitsi uuden elämän alkua, sillä sen jälkeen hänen säveltäjän uransa vaikeutui, kiitos neuvostokoneiston, ja vuonna 1980 Pärt perheineen karkotettiinkin Neuvostoliiton valtaamasta Virosta. Totuutta musiikkiinsa Pärt etsi uskonnoista, uskosta, pelkistämisestä ja myös Pyhtitsan luostarista. Joonas Sildre on kertonut säveltäjä Arvo Pärtin tarinan kiinnostavasti ja rauhallisesti. Kirjaa lukiessa keskittyminen ei herpaannu hetkeksikään, mutta musiikkia opiskellut lukija saisi kirjasta varmasti vieläkin enemmän irti. Sildren käsissä Pärtistä piirtyy monipuolinen kuva: pilailija, aktivisti, vahva, mutta äärimmäisen herkkä taiteilija. Kirjaa esitellessään Sildre kertoi, että hänen piti piirtäessään saada paperille ne ajatukset, jotka Pärt esitti hänelle sanattomasti, pianomusiikin keinoin. Minusta tuntuu, että sarjakuvataiteilija on onnistunut siinä. Taitavan kääntäjän käsissä teos kuulostaa sujuvalta ja kieli helpolta, mutta sen takana on aina valtava määrä monenlaista selvitystyötä. Kaisu Lahikaiselle kirja lienee tarjonnut miellyttäviä haasteita, ei vain sarjakuvan tiiviin ilmaisun vuoksi, vaan siksi, että teos sisältää myös monenlaisia musiikin ja matematiikan termejä. Tämä kirja sopii erityisesti Virosta, klassisesta musiikista, virolaisista musiikin tulkitsijoista ja säveltaiteesta kiinnostuneille, elämäkertojen suurkuluttajille sekä sarjakuvien lukijoille. Miksei myös historian ystäville, sillä teos kuvaa Pärtin elämää osin Viron lähihistoriaan peilaten. Ja oikeastaan romaani sopii sellaisillekin kirjan ystäville, jotka eivät välttämättä ole sarjakuvan ystäviä, sillä Pärtin elämä ja kirjan tarina on niin kiehtova, että se riittää viihdyttämään monenlaisia lukijoita. Joonas Sildren ja Kaisu Lahikaisen ansiosta virolainen sarjakuva voi löytää uusiakin yleisöjä maailmalla. ? Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja. Kahden sävelen välissä -kirjaa voi tilata hintaan 30 € + postikulut osoitteesta verkkopuoti.svyl.fi. M eille Suomen-poikien perinneyhdistyksen jäsenille sekä ystävillemme ja tuttavillemme on kantautunut surullinen sanoma viimeisen Virossa eläneen Suomenpojan, Artur Roopalun (4.2.1925–13.11. 2024) menehtymisestä Tallinnassa. Arturin siunausja muistotilaisuus pidettiin Tallinnassa 23.11.2024. Suomen suurlähettilään johdolla tapahtunut seppeleenlasku sekä valtionja puolustusvoimiemme johdon lähettämät surunvalittelut kuvastivat veteraanien ja maittemme välisen yhteistyön tärkeyttä. Veteraania ei jätetä, eikä naapuria unohdeta. Pidetty veteraaniystävämme Artur eli ainutlaatuisen elämän, jonka aikana hän puolusti maamme vapautta ja Viron kunniaa yhtenä noin 3 500 virolaisesta vapaaehtoisesta sotavuosina 1939–1945. Nämä teot ja niitä ohjanneet arvot ovat muistissamme, mutta miten varmistamme, etteivät ne unohdu tulevaisuudessa? Perinneyhdistyksemme tarkoituksena on vaalia Suomen-poikien perinteitä ja siirtää niitä tuleville sukupolville, mikä tarjoaa lähtökohtia edellä esitettyyn haasteeseen. Haasteen siitä tekee perinnetyöhön liittyvän konkreettisen toiminnan turvaaminen. Tämä on tilaisuus meille jokaiselle. Veteraanityö on maassamme muutoksessa, ja se on keskittymässä Tammenlehvän Perinneliitolle, joka – kuten Suomen Viroyhdistysten liittokin – organisoi toimintaansa valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Veteraaniperinteen paikalliset muistomerkit, sankarihautausmaat, muistopatsaatja laatat sekä paikallishistoriaan sijoittuvat tarinat osana kotiseutuhistoriaa, ovat ehkä näkyvin ja tavoitettavin osa veteraaniperinteestä. Ne vaativat kuitenkin huolenpitoa ja esilletuomista, jotta ne eivät jää ajanhampaan armoille ja unohduksiin. Muutos on myös mahdollisuus. Valtakunnallisen tason tuella ja alueellisen tason koordinaatiolla voidaan luoda kestävät edellytykset paikallisesti järjestetylle veteraaniperinteen vaalimiselle. Voisiko yhden asian toimijoista luoda yhteiseen tavoitteeseen tähtääviä verkostoja? Perinneyhdistyksemme toiminnan tavoitteiden näkökulmasta tämä voisi onnistua valtakunnallisesti sekä todennäköisesti myös alueellisesti ja paikallisesti. Paikallisen tason yhteistyön toteuttajista meillä on hienona esimerkkinä muun muassa Luumäen kunta, jonka tuella saimme järjestettyä viime vuonna arvokkaan muistotilaisuuden huomattavine osallistujineen molemmista maista kunnioittamaan Suomen-poikien kotimaahansa lähdön 80vuotismuistopäivää. Veteraanien perinnetyö tarvitsee tekijänsä ja tukijansa – nyt ehkä enemmän kuin koskaan. ? Kirjoittaja on Suomen-poikien perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Suomen-poikien tarina jäämässä perinteen varaan Veteraanityö on Suomessa muutoksessa. Tämä muutos koskee myös Suomen-poikien perinneyhdistystä. Risto Haimila
V uonna 2025 vietetään neljättä kertaa virolaisen kirjan vuotta. Vuoden juhlallisuudet alkoivat virolaisen kirjallisuuden päivästä (Eesti kirjanduse päev) 30. tammikuuta, ja juhlavuosi kestää Viron äidinkielen päivään (Emakeelepäev) 14.3. 2026 saakka. Kirjallisuus, kirjat ja kirjailijat näkyvät Virossa – aivan kuten Suomessakin – muun muassa monenlaisina palkintoina. Virossa on yhteensä kuutisenkymmentä erilaista kirjallisuuspalkintoa, joista tässä muutamia: Viron kulttuurirahaston (Kultuurkapital, Kulka) kirjallisuuspalkinnot jaetaan vuosittain juuri edellä mainittuna äidinkielen päivänä. Palkintoja on jaettu vuodesta 1994 saakka ja kategorioita on kahdeksan: proosa, runous, näytelmäkirjallisuus, esseistiikka, lastenkirjallisuus, tietokirjallisuuden käännökset viroksi, kaunokirjallisuuden käännökset viroksi ja virolaisen kirjallisuuden käännökset muille kielille. Lisäksi jaetaan ns. vapaa palkinto (vabaauhind), jonka tarkoituksena on huomioida niitä saavutuksia, jotka eivät mahdu muihin kategorioihin. Suomalaisen lukijan silmin kiinnostavaa on, että käännöskirjojen sarjassa palkittujen joukossa on monia suomentajia, kuten Hannu Oittinen (2015, Tiit Aleksejev: Väkevä kaupunki, Rein Raud: Rekonstruktio ja Asko Künnap: Yösi ovat luetut), Anja Salokannel (2021, Jaan Kaplinski: Ilta tuo takaisin kaiken), Juhani Salokannel (1994, Jaan Kross: Kuningasajatus, Emil Tode: Enkelten siemen) ja Jouko Vanhanen (2012, Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, Jaan Kross: Tahtamaa sekä 2020, Jaan Kross: Maailman löytäminen ja Taivaankivi). Friedebert Tuglaksen novellipalkinnon perusti kirjailija itse vuonna 1970. Ensimmäisen kerran palkinto jaettiin seuraavana vuonna 2. maaliskuuta, joka on Tuglaksen syntymäpäivä. Palkittavia kirjailijoita on vuosittain kaksi, ja voittajat valitaan edellisenä vuonna julkaistujen novellien joukosta. Palkittuihin kirjailijoihin ja teoksiin pääsee tutustumaan täällä: www. utkk.ee/novelliauhind/. Nukitsa-palkintoa koordinoi Viron lastenkirjallisuuskeskus (Eesti Lastekirjanduse Keskus). Palkinto pohjautuu valtakunnalliseen lukijakyselyyn, jossa viimeisten kahden vuoden kirjasatoa arvioivat lapset itse. Ääniä kootaan kirjastojen kautta, ja myös sähköinen äänestäminen on mahdollista. Näin saadaan selville kaikkein suosituin lastenkirjailija ja kuvittaja. Palkintoa on jaettu vuodesta 1992 lähtien ja se on nimetty kirjailija Oskar Lutsin suositun lastenkirjan Nukitsamees päähahmon mukaan. Palkinnot jaetaan huhtikuun alussa kansainvälisen lastenkirjapäivän aikoihin. Polvenkorkuisille lapsille, alle 7-vuotiaille, tarkoitettujen kirjojen käsikirjoituksia etsitään kilpailulla Põlvepikuraamatu konkurss. Tavoitteena on löytää laadukkaita lastenkirjoja, joissa sekä teksti että kuvitus on tehty ammattimaisesti. Kilpailun voittaneet kirjat julkaisee kustantamo Päike ja Pilv. Vuodesta 2006 järjestetyn kilpailun tukijana on Viron kulttuuriministeriö, ja nykyään mukana järjestelyissä on myös Viron lastenkirjallisuuskeskus. Toinen uusien lastenkirjojen hanke, Minu esimene raamat (Ensimmäinen kirjani), on vuodesta 2004 lähtien järjestetty kolmen tahon yhteishanke. Mukana ovat Viron lastenkirjallisuuskeskus, lastenlehti Täheke ja kustantamo Tänapäev, joka myös julkaisee voittaneet kirjat. Tavoitteena on julkaista laadukkaita kirjoja 5–9-vuotiaille lapsille. August Sang käännösrunouspalkintoa on jaettu vuodesta 2018 saakka. Palkinto jaetaan 30. syyskuuta kansainvälisenä kääntäjienpäivänä vuoden parhaasta käännösrunosta. Palkinnonsaajien joukossa ovat suomen kielestä virontaneet Järvi Kokla (2018, Heli Laaksonen: Pallaad [Hiidenmaan murteelle]) ja Paul-Erik Rummo (2022, Paavo Haavikko: Teine luuletus). Kuten sanottu, palkintoja on paljon! Lisätietoja niistä löytyy muun muassa Wikipediasta osoitteesta et.wikipedia.org/wiki/ Kategooria:Eesti_kirjandusauhinnad. Hyvää virolaisen kirjan vuotta! ? Kirjallisuus kulttuurin keskiössä Virossa kirjallisuudella on vankka rooli kulttuurikentällä, mistä kertovat myös lukuisat kirjallisuuspalkinnot. Merja Aho 18 1/2025?viro.nyt Hannu Oittinen (oik.) sai vuonna 2015 Viron kulttuurirahaston kirjallisuuspalkinnon Asko Künnapin (vas.) runokokoelmasta Yösi ovat luetut. Kuva: Harri A. Sundell.
Eestikeelse kogudusetöö tegevus on suunatud nii eestlastele kui ka eesti sõpradele – kõigile, kes on huvitatud osa saama eestikeelsest koguduse elust ja kultuurist. Kevadised jumalateenistused Alppila kirikus 16.02 kl 11.00 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 24.02 kl 17.30 Eesti iseseisvuspäeva sõnajumalateenistus 16.03 kl 11.00 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 20.04 kl 11.00 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 18.05 kl 11.00 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 19.04 kl 22.00 soomekeelne ülestõusmispühade öömissa: pärast jumalateenistust õhtusöök 27.04 kl 16.00 soomekeelne mootorratturite jumalateenistus: Motoristikirkko 29.05 kl 12.00 Helatorstai ehk taevaminemispüha: viimane Kallio koguduse ja Alppila kirikus koguneva kogukonna ühine pidulik jumalateenistus Piibliring alustas 14.01 kell 18 ja koguneb kahenädalase intervalliga interneti ZOOM-keskkonnas. Õpetaja EELK vaimulik ja teoloog Randar Tasmuth. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi, FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega, vanavanematega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku ruumides: 15.02, 01.03, 15.03, 29.03, 12.04, 26.04, 10.05. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com, FB: Pereklubi Sipsik Helsingis Laste liikumisring startis 15.01 kell 17.30–18.15 (3–5a) ja 18.15–19.00 (6–10a) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Laste muusikaring alustas tegevust 09.01 kell 17.00–17.45 (3–5a) ja 17.45–18.30 (6–10a), et laulda, pille mängida, tantsida, muusika saatel joonistada ning teha palju muud põnevat. Grupi suurus on piiratud. Lisainfo ja registreerimine: lastemuusikaring@gmail.com Rahvatantsu pererühm Lahepere teeb trenni teisipäeviti kell 17–18 Alppila kiriku võimlas. Pererühmas tantsivad nii täiskasvanud kui ka lapsed/noored alates 7. eluaastast. Lisainfo ja registreerimine: lasterahvatantsuring@gmail.com. PS! Kuna käivad ettevalmistused tantsupeole pääsemiseks, siis uusi liikmeid hetkel juurde ei võeta. Noortekas Eestikeelsete kohtumiste sari “Tegusate ja teadlike noorte heaks”. Oodatud on kõik 10–16-aastased Soomes elavad Eesti päritoluga noored. Töötoad on tasuta. Noortekad toimuvad koostöös Eestikeelse Hariduse Seltsiga. FB: Eesti Soome Noortekas, IG: eso_noortekas Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Alppila kirik (Kotkankatu 2, Helsingi) FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap: Tel. +358 50 3259 596 E-mail: dagmar.ounap@evl.fi Eestikeelse kogudusetöö kevad 2025 19 viro.nyt?1/2025 Foto: Kristi Leht.
Pieni terävä veitsi Kätlin Kaldmaa S&S 2025 Suom. Outi Hytönen K ätlin Kaldmaan kymmenessä novellissa rakastetaan etäältä, varovasti. Elämä satuttaa, mutta on silti kirpeän kaunista, koomistakin. Taidokkaissa novelleissa on satiiria ja sydämellisyyttä, magiaa ja realismia – elämän kirkkaus ja pimeys. Kourallisella sanoja ravistellaan esiin suuria tarinoita, salatut ajatukset ja tunteet tihkuvat esiin pikku rakosista. Kätlin Kaldmaa on Viron nykykirjallisuuden monipuolisimpia ja omaäänisimpiä tek?öitä. Häneltä on ilmestynyt viisi runokokoelmaa, neljä lastenkirjaa, kaksi omaelämäkerrallista teosta, romaani ja kaksi novellikokoelmaa. Kaldmaan kirjoissa katsellaan maailmaa Virossa, Islannissa ja Kreikassa. Hinta: 25 € + postimaksu Arvo Pärt –24 Preludes For A Fugue Dorian Supin F-Seitse 2002 / dvd 2014, 86 min. 2 4 Preludes for a Fugue (24 preludia yhdelle fuugalle) on Arvo Pärtin muotokuva, joka on tehty kolmen vuoden aikana tallennetuista säveltäjän elämän tärkeistä hetkistä – harjoituksista, ensi-illoista, seminaareista, tapaamisista ja muisteluista. Ohjaaja Dorian Supin onnistuu tuomaan esille Arvo Pärtin musiikillisen ajattelun. Tämä hänen ensimmäinen Pärt-elokuvansa avaa oven yhden tämän ajan merkittävimmän säveltäjän sisäiseen maailmaan. Dokumenttia täydentävät otteet Pärtin suurista musiikkiteoksista, kuten Tabula rasa, Für Alina, Fratres, Orient & Occident, Cecilia, vergine romana ja Como cierva sedienta. Elokuvan tekstitykset viroksi, suomeksi, englanniksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi, italiaksi ja japaniksi. Hinta: 18 € + postimaksu Arvo Pärt – Even If I Lose Everything Dorian Supin Minor Film 2016, 90 min. D orian Supinin kolmas dokumenttielokuva Arvo Pärtistä astuu lähemmäs säveltäjää esittäen hänet ei vain säveltäjänä, vaan myös aviomiehenä, isänä ja isoisänä. Nimi Even If I Lose Everything (Vaikka menettäisin kaiken) viittaa merkintään Arvo Pärtin nuottivihossa, jota säveltäjä selailee elokuvassa yhdessä toimittaja Immo Mihkelsonin kanssa. Pärtin muistiinpanojen pohdiskelut ja muistelmat valaisevat säveltäjän elämää ja luomisfilosofiaa maalaten tästä henkilökohtaisen, syvällisen kuvan. Elokuvan soundtrack sisältää otteita Pärtin teoksista. Elokuvan tekstitykset viroksi, suomeksi, englanniksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi, italiaksi ja japaniksi. Hinta: 18 € + postimaksu verkkopuoti.svyl.fi