Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 19. vuosikerta viro.nyt ? /???? Virolaisuutta vaalitaan Viron rajojen ulkopuolellakin
2 ? viro.nyt 2 /2019 Viro-instituutin tapahtumia Lennart Meri 90 – Terävä katse, terävä kynä Juhlavuoden kiertonäyttely esillä Kangasalla toukokuun loppuun saakka Maaliskuun 29. päivänä tuli kuluneeksi 90 vuotta Viron presidentin Lennart Meren (1929–2006) syntymästä. Tämä suomalaisugrilainen kirjailija ja elokuvaohjaaja oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä virolaisista – pienen maan suuri eurooppalainen. Viro-instituutti on tehnyt kymmenistä sitaateista ja muutamasta tunnetusta kuvasta koostuvan kiertonäyttelyn, joka on tilattavissa instituutin sivujen kautta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä SVYL:n kanssa. Translating Europe 16.5. klo 17–20 Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki Kolmetoista asiantuntijaa ja moderaattori, toimittaja Juha Hietanen sukeltavat EUkielten kirjallisuuksien suomentamiseen. Mitä pitäisi suomentaa, mitä erityistä kussakin kirjallisuuskulttuurissa on, mitkä ovat alan kipukohtia. Viroa edustaa ansioitunut pitkän linjan suomentaja Hannu Oittinen. Järj. Euroopan kulttuuriedustustojen verkosto EUNICin Helsingin klusteri. Kai Aareleid ja Kätlin Kaldmaa Helsinki Lit -festivaalilla 18.5. klo 16.30 ja 17.10 Savoy-teatteri, Helsinki Kätlin Kaldmaa keskustelee englanniksi klo 16.30 alkaen islantilaisen Sjónin kanssa ja Kai Aareleid suomeksi klo 17.10 alkaen Joel Haahtelan kanssa. Käännöskirjallisuuteen keskittyvä, kovatasoinen Helsinki Lit -festivaali järjestetään Savoy-teatterissa ja sen juontaa Jani Toivola. Virolaisen nykykirjallisuuden eturivin edustajien Kätlin Kaldmaan ja Kai Aareleidin romaanit ovat tuoreeltaan ilmestyneet myös suomennoksina. Kaldmaan Islannissa ei ole perhosia ilmestyi suomeksi vuonna 2017 ja Aareleidin Korttitalo vuonna 2018. Molemmat romaanit on suomentanut Outi Hytönen. Uutta! Kirjailijan kanssa kierroksella 25.5. klo 14–16 Tallinnan Vanhassakaupungissa HeadRead on Tallinnan keskikaupungille levittäytyä kirjallisuusfestivaali, jolla on sekä kirjamessumaisia piirteitä kiinnostavine keskusteluineen, mutta myös – jos mahdollista – vieläkin kiinnostavampaa muuta ohjelmaa, kuten kirjailijoiden vetämiä kaupunkikävelyjä. Festivaalin kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen, kirjallinen kaupunkikävely Tallinnassa järjestetään kirjailija Jan Kausin opastuksella. Huom! Edellyttää ilmoittautumista festivaalin kotisivulla. Trad.Attack! Imatralla Kullakarva / Shimmer Gold Tour 7.6. klo 19–21 Kulttuuritalo Virta, Imatra Vuonna 2013 perustettu ja nopealla vauhdilla huippusuosioon noussut virolainen folk-rytmimusiikkiyhtye Trad Attack! on esiintynyt jo 36 maassa. Lukuisilla tunnustuksilla palkittu yhtye konsertoi Imatralla Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla. Viro-instituutti tukee! Puuluup ja Mari Kalkun Haapavesi Folk Music Festivalilla 28.–29.6. Haapavesi Yksi tämän hetken virolaisista folkartistien pioneereista, innovatiivinen Mari Kalkun sekä ”neozombiepostfolk-duo Puuluup kuuluvat tämänvuotisen Haapavesi Folkin esiintyjäkaartiin. Haapavesi Folk Music Festival on ihastuttanut ja hämmästyttänyt yleisöään monipuolisella musiikillaan jo 30 vuoden ajan. Kansanmusiikin lisäksi etno, bluegrass, fado, irlantilainen kansanmusiikki, jazz ja monet muut tyylilajit soivat Haapaveden kesäyössä. Viro-instituutti tukee! Pianisti Jaan Ots Helsinki Chamber Music Festivalilla 3. ja 6.7. Helsinki Helsinki Chamber Music Festival on kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali, joka järjestetään heinäkuun alussa Helsingin ydinkeskustassa. Festivaali tarjoaa korkeatasoisia konserttielämyksiä keskeisellä paikalla Torikortteleiden, Senaatintorin ja koko Helsingin historiallisen keskustan ympäristössä. Virolainen kapellimestari ja pianisti Jaan Ots esiintyy avajaispäivän konserteissa sekä viimeisen päivän gaalakonsertissa. Viro-instituutti tukee! Maailmanlaajuinen viron kielen viikko 23.–29.9. Eesti Instituut kutsuu kaikki opiskelemaan ja opettamaan viron kieltä 23.–29. syyskuuta. Viron kielen viikko on maailman siivouspäivän kaltainen tempaus, jolla suunnataan huomio tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa valtion virallisena kielenä viettävään viron kieleen. n Kaikista tapahtumista paljon lisää Viroinstituutin kotisivulla. Voit myös tilata itsellesi kuukausittaisen uutiskirjeen, niin et varmasti missaa mitään. Lisäksi Viro-instituutin ystävät ry toivottaa lämpimästi tervetulleeksi riveihinsä kaikki uudet ystävät – tästäkin löydät tietoa osoitteesta www.viro-instituutti.fi. Kuva: Viro-instituutti: Britta Sepp. Puuluup. Kuva: Viro-instituutti/Toomas Dettenborn. Trad.Attack! Kuva: Renee Altrov.
2/2019 viro.nyt ? 3 Toimituksesta T ämän lehden ilmestyessä kevät on jo pitkällä, mökkikausi aloitettu ja kesäreissujen suunnitelmat lähes valmiita. Estofi ilien reissukohde numero ykköstä tuskin tarvitsee arpoa, kun tulossa on hartaasti odotettu laulujuhlakesä, ja vieläpä laulujuhlien 150. juhlavuosi! Juhlavuoden kunniaksi Viron kulttuuriministeriö on julistanut koko vuoden 2019 Virossa lauluja tanssijuhlaliikkeen vuodeksi. Tarkoitus on pitkin vuotta tuoda esille juhlien merkitystä Viron kulttuurissa ja historiassa, niiden ulottumista eri sukupolville ja alueille sekä sitä, kuinka lauluja tanssijuhlat vaalivat yhtenäisyyttä ja arvopohjaa nyky-Virossa. Vuosi on jaettu teemoittain niin, että alkuvuosi on keskitytty erilaisten koulutusja kulttuuriohjelmien avulla siihen, että kaikki saisivat mahdollisuuden olla osa lauluja tanssijuhlaliikettä. Tässä keskiössä ovat olleet perinteet, koko juhlaprosessi ja juhlien historia. Kesällä sitten vuorossa ovat itse juhlat ja kulkue, jossa juhlatuli matkaa kesäkuun alusta lähtien Viron kaikkien maakuntien läpi Tallinnaan. Loppuvuosi on omistettu lauluja tanssijuhlille tänä päivänä, niiden tekijöille ja sille, kuinka perinteen jatkuminen varmistetaan. Meille Viron ystäville tällainen koko vuoden juhliminen tarkoittaa sitä, että vaikka itse ei varsinaisille lauluja tanssijuhlille kesällä pääsisikään, voi juhlavuoden huomioida muuten Viro-yhdistyksen toiminnassa. Juhlaperinteestä voi järjestää esimerkiksi luennon, näyttää syksyllä ilmestyvää juhlakooste-dvd:tä ja joko järjestää kuorokonsertin tai osallistua sellaiseen. Yhden osallistumismahdollisuuden tarjoaa kesäkuun lopulla Helsinkiin tuleva ESTO 2019 -festivaali, jonka puitteissa järjestetään suuri kuorojen ja kansantanssiryhmien konsertti ja tanssiesitys Senaatintorilla 28. kesäkuuta klo 14.45. Tuossa ilmaiskonsertissa kuullaan juuri niitä lauluja, jotka ovat tuleet laulujuhlaohjelmistosta tunnetuiksi ja rakkaiksi. Aurinkoista festivaalikesää kaikille! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN , . vuosikerta Levikki: Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie C, Helsinki, puh. + , svyl@svyl. , www.svyl. , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: , /vuosi ( nroa), ulkomaat /vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl. Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Jaanus Ree Lehden koko: s., A (marginaalit mm, paitsi sisämarginaali mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti ; resoluutio väh. pixels/inch); svyl@svyl. Ilmoitushinnat: -värinen / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR mustavalkoinen / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR Seuraava numero: / : Ilmestyy . . Aineiston jättäminen viimeistään . . Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 2 Viro-instituutin tapahtumia 3 Toimituksesta 4 ESTO -festivaali – juhla kaikille virolaisille ja suomalaisille ? Turun oma Liilia 8 Virolaispakolaiset ja Suomi 10 Põuetaskus eesti keel 11 Ystävyysseuratekoa etsitään jälleen! 12 Puheenjohtajan palsta: Virolaisuuden vaalimisen asialla 12 Vuosikokouskuulumisia keväisestä Narvasta 13 nyt.puhuttaa 14 SVYL:n toimintaa 17 Martti Asunmaa in memoriam 18 Alaosastot tuovat yhdistyksiin uutta vipinää 19 Kielen kannattaja: Viron ja suomen eroja: taso 20 SVYL-Verkkopuodin uutuuksia 22 Viron runokartta on kaunokirjallinen matkaopas 24 Euroopan kulttuuripääkaupunkiprojekti lähentää Tarttoa ja sen suomalaisia ystäviä entisestään 2? Koskettavien tarinoiden Vabamu
Vuoden 1980 ESTOn osallistujia Tukholmassa. Kuva: ESTO-arkisto/VEMU. 4 ? viro.nyt 2 /2019 Teema: Virolaisuutta vaalitaan Viron rajojen ulkopuolellakin ESTO 2019 -festivaali – juhla kaikille virolaisille ja suomalaisille Helsinki on kesäkuun viimeisenä perjantaina ainutlaatuisen ja ehkä ainutkertaisenkin tapahtuman alkupaikka. Ensimmäisen kerran ESTO, maailmanlaajuinen virolaisten kulttuurifestivaali, alkaa Helsingistä. Markku Kämppilä E STO-festivaali on ulkovirolaisten maailmanlaajuinen kokoontuminen. Ensimmäinen ESTO järjestettiin Torontossa Kanadassa vuonna 1972. Tämän vuoden ESTO 2019 on järjestyksessä kahdestoista. Ensimmäisen kerran ESTO ulottuu Suomeen, se alkaa Helsingistä 27.–28. kesäkuuta. Viikon kestävä festivaali jatkuu Helsingin jälkeen Tartossa ja Tallinnassa. ESTO 2019:n tavoite on koota yhteen Viron ulkopuolella asuvia virolaisia ja vahvistaa heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan sekä virolaisuutta maailmalla. ESTO 2019:n teema on Tulevaisuutemme. Festivaali on osa Viron tasavallan satavuotisjuhlallisuuksia. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Viron ensimmäisistä laulujuhlista. ESTO 2019 alkaa viikkoa ennen XXVII laulujuhlia ja XX tanssijuhlia, jotka ovat 4.–7. heinäkuuta Tallinnassa. ESTO 2019:n avajaisjumalanpalvelus on perjantaina 28. kesäkuuta kello 13.30 Helsingin tuomiokirkossa. Sen jälkeen kuullaan ja nähdään suuri Silta yli aikojen -konsertti Senaatintorilla. Konsertissa virolaiset kuorot esittävät laulujuhlilta tuttuja sävelmiä ja kansantanssiryhmät esiintyvät. Koko perjantaipäivän Senaatintorilla jatkuvat virolaiset käsityöja design-markkinat. ESTO 2019:aan liittyen Eesti Maja – Viro-keskuksessa on avoimet ovet jo torstaina 27. kesäkuuta kello 12–16. Perjantaina on nuortenja tulevaisuusseminaari Keskustakirjasto Oodissa. Siinä pohditaan muun muassa Helsingin ja Tallinnan yhteistä tulevaisuutta. ESTO 2019:n avajaiset juhlaillallisineen pidetään perjantaiiltana Silja Europa -laivalla, jolla festivaali purjehtii Helsingistä Tallinnaan. ESTOlla ei enää ole poliittista sanomaa Alun perin lyhenne ESTO tarkoitti virolaista. Nimimerkki sai alkunsa 1950-luvulla Kanadassa, jonne (kuten myös Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Saksaan) pakeni suuri määrä virolaisia neuvostoterrorin alta. Tapahtuma nimeltään ESTO sai nimensä näiltä ulkovirolaisilta. Vuosina 1972–1988 pidettiin viidet ESTOt: Torontossa vuosina 1972 ja 1984, Baltimoressa vuonna 1976, Tukholmassa vuonna 1980 ja Melbournessa vuonna 1988. Viro oli Neuvostoliiton miehittämä. ESTOilla oli kaksi tarkoitusta: vaatia Viron itsenäisyyden palauttamista ja vaalia virolaisuutta. Kumpikin tarkoitus toteutui komeasti. Kotimaan virolaiset eivät voineet vaatia itsenäisyyden palauttamista, NeuvostoVirossa se olisi ollut rikos. Viralliset tahot eivät ESTOista kotivirolaisille aluksi kertoneet mitään, ja sitten kun kerrottiin, väitettiin ESTOjen muun muassa olevan kotimaansa pettäneiden natsien neuvostovastaisia provokaatioita. ESTOt kokosivat yhteen neuvostomiehitystä paenneita virolaisia kaikkialta maailmasta. ESTOilla vaalittiin omaa kulttuuria, keskusteltiin ja juhlittiin yhdessä. Järjestettiin teatteriesityksiä, konsertteja ja näyttelyitä. ESTOt pitivät Viron asiaa esillä ja nakersivat Neuvostoliiton uskottavuutta.
Dagmar Õunap koordinoi 28. kesäkuuta pidettävän ESTO 2019 -festivaalin avajaisjumalanpalveluksen. Kuva: Jake Farra. 2 /2019 viro.nyt ? 5 Teema: Virolaisuutta vaalitaan Viron rajojen ulkopuolellakin Kun Laulava vallankumous onnistui ja Viro palautti itsenäisyytensä vuonna 1991, ESTOjen tarkoituksista toinen poistui. Tehtävä oli täytetty. Vuoden 1991 jälkeen on estoiltu kuusi kertaa: New Yorkissa vuonna 1992, Tukholmassa ja Tallinnassa vuonna 1996, Torontossa vuonna 2000, Riiassa vuonna 2004, Münsterissä vuonna 2009 ja San Franciscossa vuonna 2013. Ja nyt ovat siis vuorossa Helsinki, Tartto ja Tallinna. Jo vuoden 1996 ESTOsta alkaen ulkomailla asuvat virolaiset ovat keskustelleet siitä, onko ESTOjen aika ohi. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa toimiva Maailmanlaajuinen Viron keskusneuvosto päätti, että tämän vuoden ESTO saa jäädä vihonviimeiseksi. Monet tosin kyseenalaistavat neuvoston päätösvallan asiassa. ESTO 2019:n järjestelykomitean puheenjohtaja Sirle Sööt Ruotsista myöntää, että ESTOjen merkitys on pienentynyt, kun yhdistävää poliittista sanomaa ei ole. Söötin mielestä viron kielen ja virolaisen kulttuurin vaaliminen on kuitenkin riittävä peruste kokoontua. Sööt näkee, että ei ole tarpeen tehdä eroa ulkovirolaisten ja vironvirolaisten välillä. Söötin ajatus on, että virolaisten globaaleja kokoontumisia järjestetään vastedes joka viides vuosi viikko ennen lauluja tanssijuhlia. Suomessa asuu nykyisin pysyvästi yli 70 000 virolaista. Se on enemmän kuin missään muussa maassa Viron ulkopuolella. Tällä perusteella järjestelykomitea päätti, että ESTO 2019 alkaa Suomesta ja purjehtii sitten valkealla laivalla Viroon. Vapaaehtoiset tekevät ESTOn Eräs 70 000 suomenvirolaisesta on Dagmar Õunap, kanttori ja Helsingin vironkielisen seurakuntatyön koordinaattori sekä yksi ESTO 2019 -festivaalin vapaaehtoisista järjestäjistä. ”Festivaalin suuruus ja moniulotteisuus on ollut minulle yllätys. Samoin se, miten paljon ihmisiä on mukana”, kertoo Õunap. Hänen vastuullaan on ESTO 2019:n avajaisjumalanpalveluksen ohjelma ja sen läpivieminen Tuomiokirkossa. Itse hän on esilaulajana seurakunnan edessä. Jumalanpalvelus on ekumeeninen ja tervetulleita ovat kaikki. Õunap on valinnut laulettaviksi virsiä, jotka ovat tuttuja niin virolaisille kuin suomalaisillekin. Urkuja soittaa Vivika Oksanen ja urkuparvella laulaa vahvennettu Helsingin virolaisten sekakuoro Siller. Ohjelmassa on myös jousiorkesterin esittämiä sävelmiä. Jumalanpalvelus on perinteinen osa ESTOa. Helsingissä siihen osallistuvat Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma, Länsi-Viron piispa Tiit Salumäe ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Jumalanpalveluksen jälkeen alkaa Silta yli aikojen -konsertti Senaatintorilla. Konsertissa esiintyy yli 40 virolaista kuoroa ja tanssiryhmää eri puolilta maailmaa. Õunap itse tuli vuonna 2004 Helsinkiin Sibelius-akatemiaan opiskelemaan. Tuolloinen neiti Rannak oli juuri lopettanut lukion ja musiikkiopiston Viljandissa. ”Tarkoitukseni oli valmistua mahdollisimman nopeasti ja palata Viroon. Mutta en sitten palannutkaan”, kertoo Õunap. Õunap asuu nykyisi Nurmijärven Klaukkalassa miehensä Timmun ja poikiensa Oliverin ja Oskarin kanssa. Paluu ei enää kuulu ainakaan lähiajan suunnitelmiin. ”Tykkään siitä, että saan Helsingissä tehdä työtä virolaisten kanssa ja virolaisia varten. En tunne tarvetta olla fyysisesti Virossa. Ympärilläni on tarpeeksi virolaisuutta täälläkin”, sanoo Õunap. Kuten kirkkomuusikoilla tapana on, soittaa Õunapkin urkujen lisäksi muita instrumentteja, esimerkiksi pianoa, nokkahuilua ja ukulelea. Kun piti keksiä seurakunnalle uusi, matalan kynnyksen toimintamuoto, hän perusti ukuleleryhmän. ”Siitä tuli heti pop. Osallistujia on ollut joka kokoontumisella yli 20, suomalaisia ja virolaisia”, kertoo Õunap nauraen. Suuri osa Õunapin työstä seurakuntayhtymässä on tilaisuuksien ja tapahtumien järjestämistä. Viimeisen vuoden ajan hän on harrastuksenaan järjestänyt ESTO 2019:ta. ”ESTO 2019 vie äärettömän paljon aikaa ja vaatii omistautumista, mutta on sen vaivan arvoista”, arvioi Õunap. Hänen mukaansa ESTO 2019:ssa on tärkeää yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. ”Me kaikki järjestäjät toivomme, että ESTO 2019:sta tulee mieleenpainuva kokoontuminen virolaisille kaikkialta maailmasta!” n ESTO 2019:n koko ohjelma on verkossa osoitteessa estofestival.com. Katso myös tämän lehden sivu 28!
Liilia Corradi Roomassa. Kuva: Liilia Corradin arkisto. 6 ? viro.nyt 2 /2019 Teema: Virolaisuutta vaalitaan Viron rajojen ulkopuolellakin Turun oma Liilia Huhtikuussa tuli kuluneeksi pari tusinaa vuotta siitä, kun Turussa järjestettiin ensi kertaa virolaisen kulttuurin kuukausi. Uskomatonta kyllä, silloin Turussa vierailivat Vanemuisen teatterin baletti ja orkesteri, Viron valtiollinen nukketeatteri, useita virolaiskuoroja, Hortus Musicus -yhtye sekä jazzorkesteri Saxappeal, nähtiin useita Viro-näyttelyitä, pidettiin luentosarja sekä musiikki-, elokuvaja kirjallisuusiltoja. Kulttuurikuukausi huipentui huhtikuun viimeisellä viikolla, jolloin Turussa esiintyivät Virosta kirjailijat Ellen Niit, Jaan Kross ja Jaan Kaplinski sekä Turun virolaisista runoilija Salme Raatma, professori Ilmar Talve ja monet muut. Ravintola Alabamassa tarjottiin virolaisia ruokia ja oluita, ja tämä kaikki on vain osa tuolloista ohjelmaa. Kaiken takana oli virolais-italialainen Liilia Corradi. Eva Finch K ielenopettaja ja laulaja Liilia Corradi asuu yhä edelleen Turussa. Hänen tarmokkuutensa ja määrätietoisuutensa sekä syvä rakkautensa kulttuuria – ja erityisesti virolaista kulttuuria – kohtaan innostivat myös muita auttamaan virolaisen kulttuurin kuukauden järjestämisessä niin neuvojen, tekojen kuin taloudellisen panoksen muodossa. Liilia Corradi on eräs niistä väsymättömistä, ulkovirolaisista kulttuuri-ihmisistä, jotka neuvostomiehityksen vuosina vaalivat virolaisuutta maapallon eri puolilla. Kansainvälinen lapsuus ja nuoruus Liilian runoutta ja musiikkia harrastanut äiti Heljo Jaik pakeni vuonna 1944 Virosta länteen tuhansien muiden virolaisten joukossa. Saksassa Mittenwaldin pakolaisleirillä hän tutustui italialaiseen Berino Corradiin, nuoret menivät naimisiin vuonna 1946 ja vuonna 1947 syntyi tytär Liilia. Liilia Corradi kuvaa äitiään rautaisella tahdolla varustetuksi naiseksi, joka oppi vankkumattomalla periksi antamattomuudella italian kielen ja samalla vankkumattomuudella puhui tyttärensä kanssa äidinkieltään. Lopputuloksesta saamme nauttia tänäkin päivänä: Liilia, joka ei ole koskaan asunut eikä opiskellut Virossa, puhuu ja kirjoittaa kaunista viroa (ja sen lisäksi muun muassa italiaa, englantia, saksaa ja suomea). Vuonna 1956 Corradien perhe muutti New Yorkiin, jossa odotti määrätietoinen ja energinen virolaisyhteisö. Tuolloin heidän perheeseensä tuli piano, jonka soittamista opetti Liilialle aluksi äiti, mutta myöhemmin jo ammattilaiset, ja lopulta Liiliasta tuli tunnetun virolaistaustaisen pianovirtuoosin ja pedagogin Vladimir Padvan (Padwa) oppilas. Opettaja rohkaisi ja innosti, ja kun Liilia myöhemmin opiskeli laulua ja alkoi esiintyä, säesti Padva häntä joskus pianolla. Liilia opiskeli lauluakin tosissaan, yksi hänen opettajistaan oli kuuluisa amerikkalainen sopraano Benita Valente. Sitten koitti päivä, jolloin neitosen piti päättää, pyhittäytyäkö täysin musiikille, mitä hänelle monet suosittelivat. Liilia itse on sanonut: ”Minulle musiikki oli niin korkealla ja minä itse jossain täällä alhaalla. Kun sovin esiintymisiä, niin välillä mietin, että miksi minä tätä teen… Meni monta vuotta, ennen kun aloin myös nauttia esiintymisestä. Tuo oli yksi suunta elämässäni, mutta sitten kirjallisuus ja kielet alkoivat kiinnostaa enemmän. Musiikki oli sielussani, mutta osa minusta ei uskonut tuohon taiteelliseen puoleen täysin. Oliko se hyvä vai huono asia? Sitä voi pohtia.”
Turku on ollut vuodesta 1991 lähtien Liilia Corradin kotikaupunki. Kuva: Arto Takala. 2 /2019 viro.nyt ? 7 Teema: Virolaisuutta vaalitaan Viron rajojen ulkopuolellakin Liilia päätyi opiskelemaan New Yorkissa politologiaa, ranskalaista kirjallisuutta ja vertailevaa kirjallisuustiedettä, mikä onkin tuonut hänelle leivän pöytään monissa paikoissa ja monina aikoina, myös Turussa. Liilia myös näytteli New Yorgi Eesti Teater -teatterissa, jonka olivat vuonna 1950 perustaneet Henrik Visnapuu ja Kadi Taniloo, ja jonka aktiiveja oli kirjailija ja ohjaaja Asta Willmann. Liilian näyttelemien hahmojen joukkoon kuului esimerkiksi Eduard Vilden näytelmän Tabamata ime pianotaiteilijan vaimo Lilli Saalep, johon Liilia samaistui niin, että rooli oli hänelle todella mieluisa. ESTO-festivaalit vaikuttavina kulttuurikokemuksina Vuonna 1972 pidettiin ensimmäinen ESTO, ulkovirolaisten maailmanlaajuinen festivaali, jota alettiin järjestää joka neljäs vuosi. ESTOihin osallistui tuhansia virolaistaustaisia ihmisiä kaikkialta maailmasta. Kokoonnuttiin kuulemaan ja puhumaan viroa, nauttimaan virolaisesta kulttuurista sekä suuntaamaan huomiota miehitettyihin Baltian maihin. Vuonna 1976 pidettiin ESTO Baltimoressa ja vuonna 1980 Tukholmassa, niihin osallistui myös Liilia Corradi, joka sekä lauloi että näytteli New Yorgi Eesti Teaterin kanssa – Baltimoressa suuren suosion saavutti Asta Willmannin kirjoittama ja ohjaama Sada aastat Eesti teatrit. Tämän lisäksi Liilian mieleen on jäänyt runsasväkinen tanssijuhla, johon osunut kaatosade ei haitannut osallistujien intoa vähääkään ja esiintymistä jatkettiin, vaikka joidenkin tanssijoiden Virosta mukaan ottamat villaiset kansallispuvut olivat läpimärkiä. ”Tunnelma oli sanoinkuvaamaton, se vain kasvoi, yhä enemmän ja enemmän…”, muistelee Liilia. Festivaali sai paljon huomiota sekä Baltimoressa että Tukholmassa, ja yleisössä oli virolaisten lisäksi runsaasti paikallisia. Vuonna 1980, heti Tukholman ESTOn jälkeen Liilia kävi myös ensi kertaa Turussa, Suomalais-ugrilaisessa kongressissa. Silloin hän tapasi ensimmäisen kerran kirjallisuustieteilijä ja toimittaja Sirje Kiinin (tuolloin vielä Sirje Ruutsoon), jonka kanssa alkoi kirjeenvaihto. Elettiin vielä syvää neuvostoaikaa, ja kun Sirje Kiin paljasti vahingossa kirjeessään liian avoimesti ajatuksiaan, koitui hänelle suuria vaikeuksia turvallisuuspalvelun kanssa. Takaisin Eurooppaan Vuonna 1983 Corradien perhe palasi takaisin Eurooppaan. Tällä kertaa koti perustettiin Sveitsiin, jossa Liilia aloitti musiikkitieteen opinnot Baselin yliopistossa. Siellä hän tutustui myös ensimmäiseen aviomieheensä, joka oli pianisti. Tämän kanssa Liilialla oli mahdollisuus käydä konserttimatkoilla aina Japanissa saakka – aviomies esiintyi sekä soolopianistina että Liilian säestäjänä. Myös uudessa kotimaassaan äiti Heljo ja tytär Liilia halusivat toimia virolaisten piireissä, Zürichissä oli myös Šveitsi Eesti Selts (Sveitsin virolaisten seura). Ilmapiiri oli siellä kuitenkin aivan erilainen kuin New Yorkissa ja toiminta ei ollut niin aktiivista, kokoontumisia oli vain pari kertaa vuodessa. ”Muistan, kun menin sinne Baselista, niin kaikki lähtivät kokouksen jälkeen omille teilleen. Kerran äiti kysyi, että ehkä joku voisi viedä meidät rautatieasemalle, niin sanottiin, että voi ei, me menemme eri reittiä. Se oli meille niin outoa, sillä italialainen isäni kuskasi virolaisia vaikka mihin New Yorkissa, asenne oli niin erilainen. Ehdotin myös, että kokoontuisimme vuorotellen Baselissa, Zürichissä ja niin edelleen, ja etsin joka puolelta, jotta mistä vielä löytyisi virolaisia. Löysinkin sellaisia, jotka eivät olleet virolaisten seuran toiminnassa ja kutsuin mukaan, mutta silti laitettiin jotenkin jarrut päälle… Ja niin kiinnostukseni alkoi vähetä… Tulin mukaan samassa hengessä, kuin mikä oli New Yorkissa ollut, mutta sille ei oltu vastaanottavaisia. Ja sitten, kun vuosia myöhemmin haluttiin, että ryhtyisin virolaisten seuran puheenjohtajaksi, sanoin ’ei kiitos’. Olin kyllä niiden ihmisten kanssa tekemisissä vähän joka puolella, mutta olin niin yllättynyt, kun näin, etteivät he olleet yhteisellä asialla siten, kuin mihin me olimme tottuneet”, Liilia kertoo. Vuonna 1991 Liilia muutti Suomeen, Turkuun. Viro oli juuri saavuttanut vapauden ja Liilian perhe sai Tartosta vanhan kiinteistönsä takaisin. Puntarissa oli myös muuttaminen Viroon, mutta Liilia oli hiukan epävarma ja sukulaisetkin varoittivat, että hän olisi siellä aina ulkopuolinen eikä häntä koskaan otettaisi täysin omaksi. Sen lisäksi Liilialla oli katkeria kokemuksia virolaisista onnenonkijoista ja suoraan sanottuna pettureista. Enää Liilia ei suhtaudu niin skeptisesti ja ymmärtää, että 1990-luku oli Virolle ja virolaisille vaikeaa aikaa, jolloin ihmisten piti jatkuvasti tottua uuteen ja etsiä eloonjäämismahdollisuuksia. Jonkun aikaa Liilian luona asui myös jo iäkäs äiti Heljo, jonka kanssa he kesäisin autoilivat Virossa. Vielä vuonna 1999 ilmestyi Heljo Jaik-Corradilta runokokoelma Mõtteid ei saa pidada, josta löytyy myös runo Airistosta, ja kun runoilijatar nukkui vuonna 2009 pois, tuli hänen viimeiseksi leposijakseen Turun hautausmaa. Liilialla ja hänen puolisollaan Rensellä ja heidän koirallaan Caralla on Turussa kaunis koti, jossa on paljon kirjoja, taidetta ja musiikkia – vain piano puuttuu. Liilian ja Rensen voi kohdata konserteissa ja taidenäyttelyissä, ja äskettäin he tekivät matkan Roomaan, jossa Liilia sai käyttää yhtä äidinkielistään. Liilia Corradi on ollut apuna myös tänä vuonna 27.6.–3.7. Helsingissä, Tartossa ja Tallinnassa pidettävien XII maailmanlaajuisten virolaisten kulttuuripäivien ESTO 2019:n järjestelyissä. Liilialla on ehtymätöntä tarmokkuutta, hymy huulillaan ja sielussaan Viro, kulttuuri ja virolainen kulttuuri. n
Ruotsiin pakeni toisen maailmansodan aikana noin 30 000 virolaista. Kuvassa on Keski-Ruotsin virolaisia, jotka ovat kokoontuneet kesäpäiville Norrköpingiin vuonna 1947. Kuva: Viron kansallisarkisto. 8 ? viro.nyt 2 /2019 Virolaispakolaiset ja Suomi Ruotsiin pakeni toisen maailmansodan aikana suuri joukko virolaisia. Suomen suhteet ulkovirolaisiin heijastelivat Suomen idänsuhteita. Pauli Heikkilä T oisen maailmansodan aikana, enimmäkseen syksyllä 1944, noin 80 000 virolaista jätti kotimaansa puna-armeijan edellä. Suurin, 30 000 pakolaisen keskittymä muodostui Ruotsiin, jossa he perustivat nopeasti poliittisia järjestöjä, kustantamoita, yhdistyksiä ja lehtiä. Raimo Salokannel sivuaa Sielunsilta-kirjassaan suomalaisten suhteita pakolaisvirolaisiin. Suhteet seuraavat poliittista historiaa Neuvosto-suhteiden varjossa, sillä hitaasti uudelleen alkanut käännöstoiminta kitui 1950-luvun alussa, ja koki intiaanikesänsä Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvun lopulla, kunnes pakolaisproosan kääntäminen käytännössä tyrehtyi vuonna 1961. Tähän ”suojasäähän” kuuluu myös ainoa Viroa käsitellyt tietokirja, Esmo Ridalan suomentama Ants Orasin Viron kohtalonvuodet vuodelta 1957. Gummerus järjesti hotelli Torniin julkistustilaisuuden, jossa Floridaan muuttanut kirjallisuuden professori vastasi lehdistön kysymyksiin kolmen tunnin ajan. Kirjaa voi helposti luonnehtia kaupalliseksi menestykseksi Suomessa. Ruotsinvirolaisten poliittisista järjestöistä tärkein oli Eesti Rahvusnõukogu, Viron Kansallisneuvosto, ERN. Se ulotti toimintaansa Suomeen, kun Parlamenttienvälinen liitto IPU kokoontui Helsinkiin kesällä 1955. IPU oli mitätöinyt Balttien osallistumisoikeuden, ja asiantilan selvittämiseksi virolaiset ja latvialaiset emigrantit laativat sinne muistionsa sekä luettelon kyyditetyistä kansanedustajista. Erityisen tyytyväisiä oltiin siihen, että ”kampanjan myötä Suomen julkisuudessa jaettiin monien vuosien jälkeen ensi kerran tietoja Baltian tilanteesta sekä vapaiden balttilaisten edustajien ja järjestöjen työstä ja pyrkimyksistä.” Seuraavat ERN:n uutiskirjeet kehuivatkin tiiviimpää yhteyttä ja vierailuja Suomeen, minkä seurauksena Viron
2 /2019 viro.nyt ? 9 kysymyksiä oli käsitelty yhä useammin Suomen lehdissä, mutta nimiä ei paljastettu ennen kuin historiikissa vuonna 1965. Sen mukaan ulkovirolaiset poliitikot kävivät lähes vuosittain Suomessa lähinnä Maalaisliiton ja SDP:n tilaisuuksissa. Kokoomuksen puuttuminen listalta selittynee sillä, että suhteet siihen kulkivat lähinnä kilpailevan järjestön Rootsi Eesti Esindusen kautta. ERN:n johtajista Aleksander Warma, Viron Helsingin-lähettiläs vuosina 1939– 1944, kävi Suomessa vaivihkaa viiden päivän matkalla joulukuussa 1956. Vierailusta ei julkisuudessa puhuttu eikä sitä mainittu edes ERN:n uutiskirjeissä, mutta Warma lähetti raportin matkastaan Kaarel Robert Pustalle, Viron edustajalle Madridissa. Hän kertoi tavanneensa edustavan joukon poliitikkoja eli puhemies V. J. Sukselaisesta Väinö Tanneriin ja Tuure Junnilaan. Julkisuudessa Virosta kirjoiteltiin epäluonnollisen vähän, mutta yksityisissä keskusteluissa oltiin avoimempia kuin koskaan. ”Lisäksi minulle vahvistettiin, että heti Viron vapauttamisen jälkeen, jos Helsingin lähetystön perustamiseksi ei ole omia varoja, siellä ollaan valmiit kattamaan lähetystön kulut ensimmäisen vuoden ajan”, kirjoitti Warma. Avattuja suhteita Viroon kannatettiin, koska ne olivat Virolle hyödyllisiä eivätkä Suomelle vaarallisia, vaikka ne ymmärrettiin Neuvostoliiton poliittiseksi taktiikaksi. Myös Virossa käyneet suomalaiset uskoivat vierailujen vaikuttavan virkistävästi ja rohkaisevasti. Warma oli samaa mieltä ja lähetti sen suuntaisia terveisiä myös Viroon. Ulkovirolaiset tunsivat kotivirolaisten kärsimykset ja tekivät parhaansa Viron nimen pitämiseksi esillä kansainvälisessä politiikassa, mutta ”kunhan neuvostovalta lakkaa estämästä Viron kansan itsemääräämistä, silloin virolaiset kotimaassa on ne, joiden oikeus ja velvollisuus on astua hallitsemaan maata aidosti demokraattisella tavalla.” Koska Suomeen oli tulossa vieraita Virosta, Warma kaavaili tehokkaampaa tiedotusta; heille kotimaansa todellisista oloista ja suomalaisille oikaisuja ulkovirolaisten toiminnasta. Tätä varten Suomen Ylioppilaskunta oli lahjoittanut stipendin kahdelle ulkovirolaiselle opiskelijalle Helsingissä oleskelua varten. Neuvostoliiton varjo Suomen ja ulkovirolaisten suhteiden yllä Helsingissä elokuussa 1962 järjestettyyn kommunistiseen Nuorisofestivaaliin pakolaisvirolaiset osallistuivat ottamalla yhteyttä suoraan kotimaan nuorisoon. Julkisesti toimintaa kehuttiin kaikin puolin, mutta se oli osoittanut poliittisten vaikuttamismahdollisuuksien rajat Suomessa. Puoli vuotta myöhemmin Warma kirjoitti August Koernille, joka oli Kööpenhaminassa Viron entisen lähetystön virkailija: ”Minut kutsuttiin pääsiäiseksi Suomeen kylään. Pelkään, että matka jää tekemättä. Sikäläisessä asiaintilassa ei ole nykyisellään asiamme hyväksi mitään mahdollista tehdä. Syömisen ja juomisen takia pitäisi olla nuorempi ja seikkailuhalukkaampi kuin mitä minä olen.” Suomeen suuntautuvalla tiedotuksella oli vain vähän myönteisiä vaikutuksia, se saattoi päinvastoin sysätä Suomen lähemmäs Neuvostoleiriä. Kekkosen vierailu Tarttoon maaliskuussa 1964 ei ollut ERN:lle yllättävä tai epämiellyttävä. Sen sijaan se ei voinut ymmärtää Kekkosen vaatimusta suhteiden katkaisemista pakolaisjärjestöihin. Oli ristiriitaista, että presidentti voi antaa mahtikäskyn, vaikka Suomi korosti olevansa demokratia ja puolueeton. Suhteiden ylläpitäminen molempiin suuntiin hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Pakolaiset voisivat välittää kotimaahan tarvittavia vaikutteita länsimaista Suomen kautta ja esimerkiksi Suomen yliopistot olivat tärkeitä sukulaiskielten tutkimuspaikkoja. Tällä ei ollut vaikutusta: puolueet lopettivat suhteensa Tukholmaan ja osakunnista ainoastaan Varsinais-Suomalainen jatkoi vanhoja suhteita virolaisseuroihin. Ylioppilaskunnan apurahat peruttiin, mutta pakolaisvirolaisia tuli Suomeen opettajina ja opiskelijoina USA:sta ja Kanadasta heidän omilla rahoillaan. Sen sijaan Kekkosen matkan toista tulosta, laivalinjaa Helsingistä Tallinnaan, tervehdittiin ilolla. ERN leimasi neuvostoviranomaisten väitteet Tallinnan sataman epäsopivuudesta, yöpymispaikkojen puutteesta tai heikosta taloudellisesta tuottavuudesta naurettaviksi: ”Ei ole epäilystäkään, että laivat Tallinnan ja Helsingin välillä olisivat ääriään myöten täynnä – erityisesti pohjoiseen! – kunhan vain sallittaisiin vapaa liikkuminen.” Neuvostoviranomaisten arviota tuhannesta matkustajasta kuussa ja vain kesäaikaan verrattiin itsenäisyyden ajan jopa yli kahteen tuhanteen matkustajaan päivässä, ja sitä korotettiin satoihin tuhansiin kuussa. Ennustus osui oikeaan, mutta oli edellä aikaansa. 1960-luvun lopulla suomalaisten huomio virolaiseen kulttuuriin siirtyi Tukholmasta Tallinnaan. Pakolaiset olivat usein kirjoittaneet Suomalaiseen Suomeen, mutta nyt se arvosteli teoksia kummastakin suunnasta samassa artikkelissa. Oululaisen Kaltion erikoisnumerossa virolaiset molemmista maista saivat sanansa kuuluville. Arvo Turtiainen ja Raili KilpiHynynen toimittivat vuonna 1969 teoksen 20 nykyvirolaista runoilijaa, jossa oli mukana lyriikkaa niin lännestä kuin etelästä. Salokanteleen mukaan ”aikakauden virolainen runous oli tosiaankin tässä.” Vaikeuksista toimitustyössä kertoo, että kirjaa oli toimitettu jo kaksi vuotta aiemmin ja vain Neuvosto-Viron antologiana. Toisaalta kirja ei herättänyt laajaa huomiota. Kirja oli kielletty Neuvosto-Virossa pakolaisosuuden takia eikä lännestä kuulunut palautetta ainakaan Suomeen asti. n Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka on työskennellyt tutkijana Tarton yliopistossa. Hän viimeistelee kirjaansa virolaispakolaisten kansainvälisistä suhteista kylmän sodan aikana.
10 ? viro.nyt 2 /2019 Põuetaskus eesti keel Kirjutuslaud, aknalaud, köögilaud, diivan, voodi, põrand ja arvuti töölaud minu kodus on täis maailmu. Neid on 190. Ligi paarsada paberile vormitud maailma, mis seletavad lugejale, mis on elus tähtis: kodu, kool, sõbrad, lemmikloomad, mängud, mälestused, unistused, tulevikuplaanid. Loen ja püüan üldistada oma lugemismuljeid, mida on pakkunud Eestikeelse Hariduse Seltsi (EHS) kirjutamisvõistlus, mille teemaks oli sellel aastal „Minu maailm“. Maiu Juurik E estikeelse Hariduse Selts on korraldanud kirjutamisvõistlust Soomes üheksa aastat. Võistlus on kogunud aasta-aastalt populaarsust ja osalejaid on palju. Kuna 2019. aasta on kuulutatud Eestis eesti keele aastaks, kutsusime osalema ka kõik välismaal elavad õpilased, kelle emakeel või vähemalt üks emakeel on eesti keel. Nii laekuski kirjutamisvõistlusele töid Soomest, Rootsist, Inglismaalt, Saksamaalt, Prantsusmaalt, Venemaalt ja Tallinna Soome Koolist. Oli üsna raske leida tööde hulgast neid kõige paremaid, mida eriliselt esile tõsta. Andsime välja 41 auhinda, aga tegelikult väärisid kõik 190 tööd tunnustust. Väliseesti õpilastel on mitu kodumaad ja mitu emakeelt „Tere! Mina olen Thomas. Mina olen väga suur poiss,“ nõnda algab üks lugu paljudest. Loomulikult, Thomas on suur! Ega väiksed poisid oskagi kirjutada. Aga Thomas oskab ja pealegi veel selles väikeses ning imelikus eesti keeles, milles on nii palju täishäälikuid – tervelt üheksa. Mõni sõna kõlabki selles keeles nagu üks leelotus, näiteks õueaiamaa. Ainult üks kaashäälik on sinna kogemata ära eksinud. Mitte keegi maailmas ei oska seda sõna hääldada nii nagu Thomas. Thomas ei ela Eestis ega õpi Eesti koolis, aga ta püüab selgeks saada, osata, lugeda ning kirjutada keeles, mida ta on kuulnud juba titest peale. Thomas ei pea ennast tingimata ka eestlaseks, sest tal on teinegi kodumaa ja teine emakeel, võibolla kolmaski. Thomase jaoks on see väga normaalne, et tema maailma kuulub kahe või kolme emakeele oskamine. Võrreldes näiteks viie aasta taguste kirjatükkidega on väliseesti õpilaste maailmapildis toimunud muutus. Kui varem Kuva: Visit Estonia / Raigo Pajula.
2 /2019 viro.nyt ? 11 pahandati ema–isa peale kodumaa vahetamise ja võõrasse keelekeskkonda sattumise pärast, siis nüüd kuulub õpilaste maailma lihtsalt mitu kodumaad, mitu emakeelt, mitu kultuuri. Tore on lugeda, et Eesti on laste mõtetes ja peades üks tore puhkamise maa, kuhu minnakse suvel. Eestis on suvi ja Eestis on vabadus. Eesti on koolivaheajamaa. Peale selle on Eestis vanaema, kes teeb imehäid toite ja korjab metsast mustikaid. Eestis kasvab rabarber. Eestis on kommid, küpsised, krõpsud, maasikad, vaarikad, mustikad, hapukapsad, verivorstid majoneesiga, kama, kirju koer ja vastlakuklid. Aga Soomes on lagrits ja karjala pirukad. Eestis seiklevad ringi naksitrallid ja Lotte, Soomes muumitrollid ja Risto Räppääjä. On tore, et need mõlemad maailmad on olemas, sest nii on elu rikkam ja põnevam. „On suur rikkus elada korraga justkui kahes erinevas maailmas. Tähistame kodus nii Eesti kui Soome iseseisvuspäeva. Jõulude ajal sööme nii eesti kui soome toite. Jaanipäeva peame vastavalt sellele, kas oleme Eestis või Soomes,“ kirjutab Katariina. Ja temaga on nõus ka paljud teised kirjutajad. „Püsin kindlalt oma teel – põuetaskus eesti keel,“ luuletavad Münchenis elavad eesti juurtega lapsed – ja seda on lõpmata armas lugeda. Keel ja meel ei säili võõrsil niisama. Keele oskamise nimel on vaja näha palju vaeva: on vaja leida õpetajad ja õpetamiseks vajalikud ruumid, on vaja õppematerjale, on vaja tihedat koostööd lapsevanematega, tugivõrgustikku Eestis, olgu selleks siis võrgupõhine Üleilmakool, Eesti haridusministeerium, Eesti Instituut või vanavanemad. On väga tähtis, et keegi innustaks ja hooliks võõrsil elavast väikesest või juba suurest lapsest, kelle südames on suur tahtmine eesti keeles rääkida ning kirjutada. Eesti on väliseestlasele püha paik, tunne, igatsus, mida on raske sõnadesse pannagi. Serelin kirjutab: „Lähen alati suurima rõõmuga Eestisse, kuna tean, et mind alati oodatakse. Iga kord on väga kurb lahkuda ja mitte kunagi ei suuda ära oodata, millal ma uuesti saaksin Eestisse minna.“ Müts maha kõigi eesti keele õpetajate ees, kes erinevates riikides selle nimel tööd teevad, et võõrsil elavate–õppivate laste südametes oleks Eestimaal kindel koht. Muidugi kuulub laste maailma ka veel palju muud, millest meelsasti kirjutati. Lapsed oskavad hinnata kodu, perekonda ja sellest tulenevat turvatunnet. Lapsed tunnevad muret keskkonna, puhta looduse ja taastumatute loodusvarade pärast. Neile ei meeldi koolikiusamine, vägivald, rassism ega sõjad. Nad unistavad muredeta maailmast, kus valitseks rahu. Lastel on palju toredaid harrastusi, armsaid lemmikloomi ja raamatutegelasi, kelle seltsis on vahva rännata järgmistesse reaalsustesse. Eesti keeles kirja panduna näitavad need Eesti identiteedi mitmekihilisust, mis ei piirdu üksnes riigipiiri ja isamaalisusega. Multikultuurses maailmas pole võimalik hakkama saada ühe keelega ja kitsarinnalise maailmavaatega. Müncheni lapsed luuletavad: Minu maailm on mu pere, ütlen neljas keeles tere. Kas on küsimusi veel? Minul on neid palju teel. Jääb üle ainult imetleda nende toredaid eestikeelseid riime ja loota, et järgmistel kirjutamisvõistlustel jätkub osalejaid, innustajaid, õpetajaid ja lugejaid. n Artikli autor on Eestikeelse Hariduse Seltsi kirjutamisvõistluse žürii liige. Ystävyysseuratekoa etsitään jälleen! viro.nytin toimitus V uoden 2019 ystävyysseurateko on nyt haussa! Hakuaikaa on syyskuun loppuun saakka ja vuoden 2019 ystävyysseurateko julkistetaan Matka 2020 -messuilla Helsingissä tammikuussa 2020. Ystävyysseurojen Liitto ry (YSL) nimeää joka toinen vuosi ystävyysseurateon ystävyysseurojen tai niiden yksittäisten toimijoiden keskuudesta. Ystävyysseurateko on projekti, hanke tai toimintatapa, jolla on menestyksekkäästi luotu tai kehitetty seurojen toimintamalleja tai muulla tavalla ansiokkaasti edistetty eri maiden ja kansojen ystävyyttä. Ystävyysseuratekoa voivat ehdottaa ystävyysseurojen hallitukset ja myös seurojen yksittäiset jäsenet. Ystävyysseurojen Liiton hallitus valitsee ehdokkaiden joukosta 3–5 parhaaksi katsomaansa ystävyysseuratekoa, joiden joukosta YSL:n hallituksen nimeämä tunnettu henkilö valitsee vuoden ystävyysseurateon. Edellinen, vuoden 2017 ystävyysseurateko tulikin Suomen Viro-yhdistysten liiton riveistä, kun teoksi valittiin Varsinais-Suomen Viro-keskuksen Eestlaste Klubin kotouttamistoiminta! Teon valitsija, toimittaja Tapani Ruokanen totesi perusteluissaan: ”Varsinais-Suomen Viro-keskus ei ole jäänyt seuraamaan sivusta, kun maailma muuttuu, vaan on pysytty kehityksessä mukana. Virolaisten klubi on malli laajemminkin tavasta, jolla maahanmuuttajan kotoutuminen uusiin oloihin käy luontevasti, tuottaa iloa sekä tulijoille että vastaanottajille, koko yhteisölle.” n Lisätietoja: Ystävyysseurojen Liitto ry p. 040 774 3504 ysl@saunalahti.fi
12 ? viro.nyt 2 /2019 Vuosikokouskuulumisia keväisestä Narvasta viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liiton väki reissasi huhtikuun alussa Narvaan, jossa tutustuttiin keväiseen kaupunkiin ja Itä-Virumaahan sekä pidettiin tietysti liiton vuosikokous. Kokouspaikkana oli Tarton yliopiston Narvan oppilaitos. Vuosikokouksessa hallitukseen saatiin uusia ihmisiä, mutta samalla tietysti jouduttiin luopumaan joistain vanhoista. Puheenjohtajistoon tuli muutoksia, kun Helsinki–Tallinna-seuran Veijo Lehto luopui paikastaan liiton ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hänen tilalleen tuli aiemmin toisena varapuheenjohtajana ollut Viljandin ystävien Pirjo Ranki, jonka tilalle nousi hallituksesta Tampere –Tartto-seuran Heikki Rantala. Helsinki–Tallinna-seura säilytti paikkansa liiton hallituksessa, kun Heikin tilalle valittiin Helsinki–Tallinna-seuran puheenjohtaja Outi Rautio. Toinen muutos hallitukseen oli, kun Virolaisen kulttuurin ystävät Virkun Jenni Kavénin varajäseneksi valittiin Riihimäen Viro-yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Häkkinen. Suomen Viro-yhdistysten liiton hallituksen koko kokoonpano löytyy osoitteesta: www.svyl.fi/ suomen-viro-yhdistysten-liitto-svyl/hallitus/. SVYL:n toiminnanjohtaja Kirsi Bongwirnso kertoi iloisia uutisia: liiton valtionapu nousi vuodelle 2019! Tästä johtuen paineita liiton jäsenmaksun nostamiseen ei ollut, joten vuosikokous päätti pitää jäsenmaksun edelleen samassa 6 eurossa/ jäsenyhdistyksen jäsen. Samoin kannattajajäsenen jäsenmaksu pysyy 100 eurossa/ vuosi. Keskustelu vuosikokouksessa oli vilkasta ja rakentavaa, selvästi koko liiton asiat kiinnostavat jäsenyhdistyksissä. Liiton toimisto lisääkin jäsenyhdistysten yhteistä toimintaa ja koulutuksia, syksyllä 2018 perustettu matkavastaavien verkosto on hyvä esimerkki yhteisestä, kaikkien toimintaa tukevasta aloitteesta. Vaikka yhdistyselämällä onkin omat haasteensa muuttuvassa maailmassa, niin Viro-yhdistysten toiminta näyttää lupaavan aktiiviselta, ja halua uudistuakin löytyy. n Puheenjohtajan palsta: Virolaisuuden vaalimisen asialla M uistan hyvin sen kauniin kevätaamun kahdeksan vuotta sitten, kun lähdin tuolloin 4-vuotiaan poikani kanssa Viron Helsingin suurlähetystöön viemään hänen passihakemustaan. Olin todella ylpeä siitä, että poikani saa Suomen passin lisäksi myös Viron passin. Selitin hänelle, kuinka hienoa on, että nyt hänestä tulee myös virolainen mies. Poika ei ollut samaa mieltä, vaan oli huonolla tuulella ja karjui kovaan ääneen suurlähetystön portaita kavutessaan, ettei hän halua olla virolainen mies! Olin kiusaantunut, sillä huudon kuulivat kaikki odotustilassa olevat maanmiehet sekä tietysti tiskin takana olevat virkailijat. Jälkeenpäin olen ajatellut, että lapsi ei voinutkaan niin hupsuun juttuun toisin reagoida. Sillä hetkellä häneen väkisin survottu identiteetti ei tuntunut oikealta (erityisesti huonolla tuulella ollessa). Viron kielen, kulttuurin ja perinteiden välittäminen ja opettaminen lapselle, joka on syntynyt Suomessa sekä käynyt suomalaisessa päiväkodissa ja koulua, onkin ollut melko hankala tehtävä. Ainakin oma kokemukseni on, että mitä enemmän minä virolaisuuteen pakotin, sitä kylmemmäksi muuttui lapsen suhtautuminen. Nyt olenkin muuttanut asennettani. Virolainen kulttuuri ja viron kieli ovat edelleen perheessämme tärkeällä paikalla, mutta rauhallisemmalla tavalla. Jos kouluasioista on vaikea puhua viroksi, niin lapsi puhuu suomeksi. Jos Espoon Virolaisen teatterin viikoille ei halua tulla, niin ei tarvitse tulla. Ja 24. helmikuuta ei pidä katsoa televisiosta itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja syödä perunasalaattia, jos ei halua. Tuo kaikki ei tarkoita, ettei lapsestani kasva virolaista. Kasvaa kyllä, mutta kasvaa myös suomalainen ja varmasti eurooppalainen ja kukapa tietää, ehkä jopa maailman kansalainen. Itse aion tietysti tukea sitä, ettei hänen siteensä Viroon katkeaisi, vaikka hän asuisi missä tahansa maassa ja puhuisi mitä tahansa kieltä. Näitä aiheita, Viro-siteen vaalimista ja virolaiseksi kasvamista ulkomailla, käsitellään myös kesällä ESTO-festivaalin nuorten tulevaisuuskonferenssissa Helsingissä. ESTOn eli maailmanlaajuisten virolaisten kulttuuripäivien perinne juontaa juurensa vuoteen 1972, kun lännessä asuvat virolaiset kokoontuivat Torontoon nostaakseen esille virolaista kulttuuria ja perinteitä. Neuvostovuosina, kun ei ollut mahdollista matkustaa Viroon, oli ESTOjen merkitys viron kielen, kulttuurin ja virolaisuuden vaalimisessa. Maailma on muuttunut pieneksi, ja se onkin varmasti yksi niistä syistä, miksi ESTO järjestetään tänä vuonna viimeistä kertaa. Olkoon sen viimeisen kerran kanssa kuinka tahansa, niin varmaa on, että ESTOsta tulee hieno! Ensinnäkin ESTO tulee pitkän historiansa aikana ensimmäistä kertaa Suomeen. Ja toiseksi festivaalin teemana on Tulevaisuutemme ja keskiössä ovat nuoret. Olen varma, että nuoret tietävät kaikkein parhaiten, kuinka vahvistaa tulevaisuudessa maailmanlaajuista virolaisuutta ja pitää yhteyttä Viroon. Tavataan ESTO 2019:lla Helsingissä, Tartossa ja Tallinnassa! n Grete Ahtola Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja.
2 /2019 viro.nyt ? 13 nyt.puhuttaa viro.nytille uutisia luki Ülle Õis Klassikkoromaanista Totuus ja oikeus tuli elokuva Viro 100 -juhlavuodeksi valmistuneesta Totuus ja oikeus -elokuvasta on tullut muutamassa kuukaudessa Viron katsotuin elokuva – huhtikuussa elokuvan oli nähnyt yhteensä yli 250 000 katsojaa. Anton Hansen Tammsaaren kirjaan perustuva elokuva kertoo virolaisesta 1800-luvun elämästä Vargamäe-nimisessä paikassa. Yhteensä viisiosaisen Totuus ja oikeus -sarjan ensimmäiseen kirjaan perustuvan tarinan pääosissa ovat naapurit Andres ja Pearu sekä Krõõt, Mari ja Juss. Tarina kertoo heidän elämästään 24 vuoden aikana. 2 tuntia ja 45 minuuttia kestävä, Tanel Toomin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on pisin virolainen elokuva. Elokuvan päätuottajana oli Ivo Feldt ja Allfilmstudio. Näyttelijöistä päärooleissa nähdään Priit Loog, Priit Võigemast, Maiken Schmidt, Simeoni Sund ja Ester Kuntu. Kuvauksiin osallistui yhteensä 45-henkinen kuvaustiimi sekä noin 90 näyttelijää. Vaikka elokuvaa kuvattiin yhteensä 24 eri paikassa eri puolilla Viroa, oli pääasiallinen kuvauspaikka Etelä-Virossa. VasteRoosa -kylässä oleva kuvauspaikka valittiin jo vuoden 2016 kesällä, kuvauspaikan rakentaminen alkoi yhdeksän kuukautta ennen kuvauksia. Vanhojen rakennusten hirsistä rakennettiin yhteensä seitsemän vanhanaikaista hirsirakennusta. Kuvauspaikka avataan nyt myös yleisölle, ja siellä voi vierailla toukokuusta syyskuuhun. A. H. Tammsaaren romaanisarjaa Totuus ja oikeus (1926–1933) pidetään yhtenä virolaisen kirjallisuuden klassikoista. Elokuva on lisännyt Tammsaaren kirjojen ostamista kirjakaupoista sekä lainaamista kirjastoista. Elokuvan tekemisestä tehtiin myös dokumenttielokuva Tõde ja õigus. Filmi lugu, joka on katsottavissa Viron yleisradion sivuston etv.err.ee kautta. Uusi kirja kansanperinteen käsitteistä Kansanperinteen tutkija Marju Kõivupuu julkaisi vuoden alussa kirjan Pärandiaabits suurtele ja väikestele. Kansanperinneaapiseen on koottu virolaisista kansanperinteen ilmiöistä kertovia käsitteitä ja niiden merkityksiä sekä niihin liittyviä tarinoita. Perinnekäsitteitä on kirjassa yhteensä 73 ja ne on jaettu eri aihealueisiin (maalaiselämä, vaatteet ja korut, ruoka, pyhäpäivät, musiikki, usko, meidän ihmiset, uuden ajan esineet jne.). Tekstin lisäksi kirjassa on myös kansanperinteeseen liittyviä kuvia museoiden arkistoista. Kõivupuun tavoitteena on ollut selittää entiseen arkielämään liittyviä esineitä ja tapoja helposti ymmärrettävällä tavalla. Hänen mielestään kirja auttaa ymmärtämään myös vanhempien ihmisten elämää ja se on tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille. Huomionosoitus virolaiselle designille Virolainen designtapetti palkittiin maaliskuussa teollisen muotoilun alalla hyvin arvostetulla Red Dot. Product Design -muotoilupalkinnolla. Designtapettia pidetään innovatiivisena, sillä se on helppo asentaa ja siitä voi helposti suunnitella erilaisia kuvioita. Groveneer-nimisen ohuen, puisen tapetin ovat suunnitelleet virolaiset muotoilijat Mihkel Masso ja Karl Saluveer yhteistyössä Groveneer OÜ:n kanssa. Vaneria muistuttava tapetti toimii kuin tarra, sillä sen liimautuva pinta on jo esivalmistettu. Tapetti on viimeistelty etukäteen öljyvahalla ja leikattu sopiviksi paloiksi. Tuote syntyi käytännön tarpeesta, kun muotoilijat huomasivat, että puuta halutaan käyttää sisätilojen suunnittelussa usein, mutta seinille tarkoitettuja tuotteita ei ole paljoa. Mihkel Massolle tämä on jo toinen Red dot -palkinto, aiemmin hänet on myös palkittu suunnittelemastaan pisaran muotoisesta Drop-kiukaastaan. 8. heinäkuuta alkaen Groveneer-tapetti tulee olemaan esillä myös isoimmassa nykymuotoilun näyttelyssä Red Dot -designmuseossa Saksassa Essenissä ja Red Dotin online-näyttelyssä. Viro Lähi-Idässä Helmikuussa avattiin Dubaissa Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiön eli EAS:n ulkomaanedustusto, jonka tarkoituksena on vahvistaa taloussuhteita Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa. Edustuksessa työskentelee vientikonsulttina suomalainen Jukka Hahlanterä. Hahlanterällä on alueelta pitkäaikainen työkokemus ja hän tulee neuvomaan virolaisyrityksiä, jotka haluavat viedä tuotteita ja palveluita paikallisille markkinoille. EAS:n edustuston lisäksi Viron eduskunta päätti marraskuussa 2018 avata Virolle Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa myös suurlähetystön. Valmistelut Abu Dhabissa sijaitsevan suurlähetystön avaamista varten ovat käynnissä ja lähetystö on tarkoitus avata vuoden 2019 loppupuolella. Suurlähetystön päätehtäviä tulevat olemaan paikallisille markkinoille pyrkivien virolaisten yritysten tukeminen yhdessä EAS:n kanssa, konsuliapu sekä Viron esittely matkailumaana. Tällä hetkellä Persianlahden alueen maissa toimii aktiivisesti yli 50 virolaista yritystä. Vahvaa kiinnostusta tehdä yhteistyötä on IT-, puolustusja elintarvikealalla, mutta yhteistyömahdollisuuksia tavoittelevat myös vaate-, huonekalu-, kosmetiikka ja logistiikka-alan yritykset. Viron valtio on yhteistyössä virolaisten yrittäjien kanssa ilmoittanut myös osallistuvansa vuonna 2020 Dubaissa järjestettävään EXPO-maailmannäyttelyyn. Sanakilpailussa etsittiin virolaisinta sanaa Viron yleisradio järjesti viron kielen vuoden kunniaksi sanakilpailun, jossa äänestettiin kaikkein virolaisinta sanaa. Kilpailuun ehdotettiin sanoja, jotka ovat virolaisperäisiä tai viron kielelle ominaisia. Sanakilpailu alkoi äidinkielenpäivänä 14. maaliskuuta, sanaehdotuksia tarjottiin yli 5000. Loppuäänestykseen otettiin 30 eniten ehdotettua sanaa. Äänestäjien mielestä virolaisin sana oli sõnajalaõis (saniaisen kukka). Sen jälkeen tulivat öö (yö), kullakallis (kullan kallis), pööriöö (kesäpäivänseisauksen yö) ja kurat (piru). Loppuäänestykseen osallistui yli 7000 ihmistä. Sanakilpailun tarkoitus oli herättää keskustelua viron kielestä sekä sen kauneudesta ja merkityksestä. Viron yleisradio ylläpitää myös kielivuodelle omistettua sivustoa kieliaiheisista uutisista: err.ee/keeleaasta. n
14 ? viro.nyt 2 /2019 SVYL:n toimintaa ESTO 2019 -festivaali Helsingissä, Tartossa ja Tallinnassa 27.6.–3.7. Maailmanlaajuinen virolaisten kulttuurifestivaali tulee kesäkuun lopulla ensimmäistä kertaa myös Helsinkiin! Lue ESTO 2019:n ohjelmasta lisää sivuilta 4–5 ja 28! Runokuu-festivaali Helsingissä 15.–25.8. Nuoren Voiman Liiton järjestämä Runokuu-festivaali on tänä vuonna ensi kertaa 1,5 viikon pituinen. Viro-organisaatiot tuovat tuttuun tapaan festivaalille virolaista runoutta, seuraa siis tiedotusta SVYL:n kotisivulla ja Facebookissa sekä festivaalin sivuilla www.runokuu.fi. Viron uudelleenitsenäistymispäivän piknik Seurasaaressa Helsingissä 20.8. Eesti Maja – Viro-keskuksen organisaatiot aloittivat viime vuonna Helsingissä uuden perinteen, kun kokoonnuttiin Viron uudelleenitsenäistymispäivän piknikille Seurasaareen. Piknik on luvassa tänäkin vuonna, paikkana on Seurasaaren juhlakentän vieressä olevan Eestin tammen läheisyys. Tapahtuman tarkasta ajankohdasta ja ohjelmasta ilmoitetaan lähempänä, seuraile siis SVYL:n tiedotusta! Balttilaisen kirjallisuuden luentosarja Helsingin työväenopistossa (Opistotalo, Helsinginkatu 2, Helsinginsali 423, 4. krs) 4.9.–9.10. keskiviikkoisin klo 17.00–18.30 SVYL järjestää yhdessä Rozent?ls-seuran ja Donelaitis-seuran kanssa Baltian kirjallisuutta käsittelevän luentosarjan Helsingin työväenopistossa. Sarjan tarkka ohjelma tulee SVYL:n kotisivulle ja Facebookiin viimeistään elokuun alussa! viro.nyt 3-2019 ilmestyy 30.8. Vuoden 2019 kolmas viro.nyt ilmestyy elokuun lopussa kattaen syksyn aina marraskuun loppupuolelle saakka. Lehden materiaalipäivä on 2.8. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. n KANGASALAN RÄPINOLOGIT Viron kuumin elokuva saapuu Pirkanmaalle! Toveri lapsi – Seltsimees laps -elokuvan esitykset Kangasala-talossa vappupäivänä 1.5. ja helatorstaina 30.5. klo 13 K-7, liput 11 €, www.k-kino.fi. Tätä ei kannata jättää väliin! Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 -näyttely Järvikulman autokoulun ikkunoissa (Keskusaukio 4) toukokuun ajan Miehityksen ajoista itsenäisyyteen -aineistoesittely Kangasalan pääkirjastossa (Keskusaukio 2) toukokuun aikana Perinteinen Räppärimatka 11.–14.7. Rakvereen ja Narvaan Ilmoittautumiset 15.5. mennessä – vapaita paikkoja voi vielä kysellä p. 050 532 2115. Hinta 310 €, jäsenille 295 €. Sis. laivamatkat, majoitukset, 7 x ateria, pääsymaksut kohteisiin, suomenkieliset opastukset ja oma bussi koko matkan ajan. Tarkempi matkaohjelma tarinoineen: www.kangasalanrapinologit.yhdistysavain.fi Toukokuu on Viro-kuu Kangasalla – tule mukaan! Lisätiedot: www.kangasalanrapinologit.yhdistysavain.fi OLUTSILTA – ÕLLESILD Helsingin kuukausitapaamiset 8.5. Ville Vehmaa kertoo kokemuksistaan Viron yleisissä saunoissa, ravintola Sörkan Ruusu (Pääskylänrinne 3) 11.6. (tiistai!) Tutustuminen Reitzin kotimuseoon. Sitovat ilmoittautumiset 5.6. mennessä Sirpa Huostilalle tittoli13@ gmail.com. Tapaaminen museon ulkoovella klo 16.15 (Apollonkatu 23 B). Opastus kestää runsaan tunnin. 10.7. Luontoretki Isosaareen Juha Karsikkaan johdolla. Saarella reilun tunnin lenkki ja mahdollisuus viettää aikaa upseerikerholla. Tarkempi aikataulu ilmestyy Olutsillan nettisivuille toukokuussa. 14.8. Kokoonnumme jossain Helsingissä – ehkä oluita ja juustoja maistellen. Tiedot päivitetään nettisivulle ja facebookiin toukokuussa. Helsingin syksyn 2019 kokoukset syyskuusta eteenpäin uudessa paikassa: Villi Wäinö (Kalevankatu 4) 11.9. klo 18 Peter Raudsepp tulee kertomaan kirjoittamastaan kirjasta: Höyrylaivalla Tallinnaan. Olutsillan Klamilan osasto Perinteisesti valloitetaan 18.5. “Pyölinvuori”, jossa näkötorni, joka toimi sodan aikana ilmavalvontatornina. Olutsillan Kotkan osasto 6.6. klo 18 Retki Varissaareen 6.7. Retki Craft Beer Helsinki -olutfestivaaleille 1.8. klo 18 Olutpiknik Katariinan Meripuistossa 3.8. Retki Kymijoki Beer Festivalille Kouvolaan Retkien tarkemmat aikataulut julkaistaan lähempänä tapahtumaa Olutsillan Kotkan osaston facebook-ryhmässä. Matkat Olutsilta ja Viljandin ystävät järjestävät yhteisen päiväretken Kotkaan 15.6. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteessa www.olutsilta.fi -> Tapahtumat. Olutsillan kesämatka suuntautuu ItäVirumaalle 1.–4.8. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät 6.5. alkaen osoitteessa www.olutsilta.fi -> Tapahtumat. VP-lounaat Olutsillan VPeli vapaapäivälounaat jatkuvat joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 13, kevätkauden viimeinen 29.5. Manalassa. Paikka vaihtuva ja siitä ilmoitetaan yhdistyksen kotisivuilla tapahtumat-osiossa sekä Facebookissa. Tarjolla ruokaa ja vapaamuotoista seurustelua. Saunaklubi Olutsillan saunaklubin tilaisuuksista tiedot löytyvät www.olutsilta.fi -> Tapahtumat ja Facebook-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin
2 /2019 viro.nyt ? 15 sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle juha.karsikas@ icloud.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet – käsityön kanssa tai ilman! Keilailu 23.5. klo 12 ja 16.8. klo 17 Helsinginkadun Urheilutalolla (Fun Bowling, Helsinginkatu 25, Helsinki) Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@ gmail.com. Tervetuloa uudet ja vanhemmatkin keilailun ystävät! Õllekomando Tallinna Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja kapakoihin. Komandon iskuista ilmoitetaan osoitteissa www.olutsilta.fi ja www.facebook.com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus Suomenlinnan kesäteatterissa 24.8. klo 14 Lippuja voi varata 21.7. saakka: peruslippu 36 €, eläkeläinen 29 €, opiskelija/ työtön 20 €. Lippuvaraukset osoitteeseen: sirpa.kilpio@hotmail.com Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN VIRO-SEURA 23.5. Tutustuminen Uki ja Maire Niemeläisen kotimuseoon Mattisenlahden Kaskesniemessä Kuljetus lähtee klo 16.30 torin laidalta, yksityiskohtiin palataan kevään aikana. RAUMAN SUOMI-VIRO-SEURA Kirjailija Leelo Tungalin esitelmä 7.5. klo 18 Rauman vanhalla kansalaisopistolla (Vähäkoulukatu 8) aiheesta NeuvostoViro lapsen silmin Leelo Tungal on kirjoittanut kirjan Seltsimees laps (Toveri lapsi), jossa hän kuvailee lapsuuttaan, kun äiti oli pidätetty ja kyyditetty Venäjälle. Kirjan pohjalta ilmestyi viime vuonna Moonika Siimetsin filmi, joka on voittanut useita palkintoja. SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Retki Ilolan Arboretumiin Kiikalaan 15.6. alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-aikaan ja ruokailu Villa Topulissa Lähtö Salon torilta klo 10.30, Ilolassa arboretumin esittelykierros. Lähtö Ilolasta klo 13.30 Villa Topuliin, jossa ruokailu klo 14 alkaen. Osallistumismaksu 47 €. Ilm. 27.5. mennessä Maritalle p. 050 511 6835 tai maritta_alho@hotmail.com. Maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1371. Retki Rauman edustan saarille 6.7. Lähtö Salon torilta klo 7.15. Poroholman lomakeskuksesta jatkamme vesibussilla Kuuskajaskarin lomaja linnakesaareen, jonka ravintolassa syömme perinteisen lapskous-lounaan. Lounaan jälkeen jatkamme Kylmäpihlajan majakkasaarelle, jonka ravintolassa iltapäiväkahvit. Paluu Saloon n. klo 17.30. Matkan hinta 110 €. Ilm. 10.6. mennessä Paulalle p. 0400 526 558 tai paula.paavola@pp1.inet.fi ja maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1384. Matka Kaakkois-Viroon 2.–5.8. Matka suuntautuu Peipsijärven läheisyyteen. Virossa keskitytään Sibulateen tienoille, Venäjän puolella Petserin ja Pihkovan alueeseen ja luostareihin. Yövytään kaksi yötä Viron puolella ja yksi yö Pihkovassa. Pihkovassa on kiertoajelun lisäksi tutustuminen Mronyzhkin luostariin. Viron puolella tutustutaan muutamiin myöhemmin selviäviin kohteisiin, koska kesän tapahtumakalenteria ei ole vielä Viron puolella täysin julkaistu. Hotelliaamiaisten lisäksi matkalla on kolme ateriaa. Bussi on mukana koko matkan ajan Salosta lähtien. Matkan jäsenhinta on n. 365 € henkilöille, joilla on Venäjän viisumi valmiina. Muille voidaan hankkia ryhmäviisumi, jonka hinta on 68 €/hlö. 1hh-lisämaksu 89 €. Matkasta voi tiedustella Virveltä p. 040 754 7104 tai virve.noges@pp1. inet.fi. Ilm. 1.7. mennessä ja maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1397. TAMPERE-TARTTO-SEURA Lokakuu on Viro-kuu Tampereella – 29. Viro-viikkomme! 25.9. klo 18 Laikun musiikkisalissa Ain Agan ja Teemu Viinikaisen kitarakonsertti. Järj. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi 3.10. klo 18 luentosalissa tutkija Kai Stahlin kuvaus Viron taiteesta neuvostoaikana 4.10. alkaen kuun loppuun Galleriassa Eduard Viiraldin teoksia säveltäjä Juhani Komulaisen kokoelmista. Järj. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi 5.10. elokuvateatteri Niagarassa elokuva Toveri lapsi 9.10. klo 14 Lauri&Viita -salissa tietokirjailija Jari P. Havia: Meidän Viro – suomalaisten kokemuksia ja toimintaa Virossa 1960-1990-luvuilla 10.10. klo 18 akateemikko, professori Valter Lang Tarton yliopistosta: Itämerensuomalaisten tulemiset. Järj. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi 15.10.klo 18 musiikkisalissa toimittaja, kirjailija Imbi Paju: Torjutut muistot viikot 40–41 Laikun 3. krs aulassa omien taiteilijoidemme näyttely Tarton matka oopperaan, halukkaille myös vielä Viron kansallismuseoon ja Oskar Lutsin koulumuseoon Palamuseen Tälle matkalle voi ilmoittautua puheenjohtajalle vaikka heti, vaikka ajankohta ei vielä olekaan tiedossa. Tällä reissulla toteutuu myös yhteinen hernesoppasessio Tarton yliopistossa opiskelevien suomalaisten nuorten kanssa. Tämänhän ideoivat 30-vuotisjuhlamme yhteydessä Tarton Suomen kunniakonsuli, Tampere Majan isäntä ja Tampereen Viron kunniakonsuli yhdessä. Pj. Liisa Löyttyniemi p. 050 561 1166. Seuran kotisivut: www.tts.svyl.fi ja sähköpostiosoite: ttsry1989@gmail.com. Olemme myös Facebookissa! Tykkää ja seuraa tiedotustamme! VAASA-PÄRNU SEURA Teeme Ära -siivoustalkoot 22.5. klo 17 Siivoustalkoopäivä Teeme Ära – Hoidamme homman idea on saanut alkunsa Virosta vuonna 2008, ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen tapahtuma, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Siivoamme Vaasan kaunista rantamaisemaa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Kokoonnumme Gustavsborgin (Kustaanlinnan) uimarannalle klo 17 ja siitä lähdemme sitten keräämän roskia rannoilta ja metsistä. Keräysvarusteet ja välipala tarjotaan talkoolaisille. Tervetuloa pitämään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Tere tulemast! Lisätietoja Erja Saario p. 0440 352 118. Ainutlaatuinen matka Tallinnan laulujuhlille 4.–7.7. Heinäkuussa lähdemme Tallinnan laulujuhlille. Vaikuttavat lauluja tanssijuhlat
16 ? viro.nyt 2 /2019 järjestetään vain joka 5. vuosi. Hinta jäsenille on 300 € ja muille 320 €, Vaasasta linja-autokuljetus. Hotellimajoitus Pirita Spa, 2hh, 1hh lisämaksu 30 €. Pääsyliput varataan jokaiselle matkalaiselle ja ne eivät sisälly matkan hintaan: 5.7. tanssijuhlan lipun hinta 30 €, 6.7. laulujuhlan lipun hinta 22 €. Vastuullinen matkanjärjestäjä Matka-Ärrä Oy. Paikkoja vielä jäljellä. Lisätietoja ja ilm. matkavastaava Raimo Vahtera p. 050 410 0646. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta rahastonhoitajalle Krista Haapamäelle: krista.haapamaki@ gmail.com. Ilmoita mielellään myös sähköpostiosoitteesi. Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille! Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebooksivuja, joilla kerrotaan mahdollisista muista tapahtumista kesän aikana. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS 10.5. klo 17.45 Åbo Svenska teater: Fringefestivaalilla virolainen esitys: Mitteinimine, Siim Maaten Monologiesitys viroksi, tekstitys suomeksi. 11.5. klo 12–16 vironkielinen teatterityöpaja näyttelijä Siim Maatenin johdolla (ennakkoon ilmoittautuneille) 11.5. klo 19.15 Åbo Svenska teater: Fringefestivaalilla virolainen esitys: Mitteinimine, Siim Maaten 16.–22.5. EU-vaaleissa Viron digitaalisen äänestämisen päivät Toimistolla on äänestäjien käytettävissä id-kortin lukija. 18.5. Knit & Tag aurajokirannassa (Virokeskus koristelee puun nro 10 Vanhan Suurtorin kohdalla jokirannassa) 18.5. Etnofest Pelttarin kentällä Varissuolla klo 15–19 25.5. Kulttuurifiesta: Turussa vieraita Georgiasta, Armeniasta, Bulgariasta ja Moldovasta, Sondipin jäsenyhdistykset esiintyvät Mukana ollaan! Tervetuloa seuraamaan esityksiä. 3. – 7.6. Virolaisten lasten päiväleiri Viro-keskuksessa Ohjelmassa ulkoilua, leikkejä, pelejä, musiikkia ja askartelua. Kysy vapaita paikkoja: virokeskus@gmail.com 14.–15.6. Kesärauhaa-festivaali, Vanha Suurtori ja Brinkkalan piha Viro-keskuksen pieni kahvikioski menossa mukana. (Pe 14.6. toimisto suljettu, ei vapaata kulkua Brinkkalan pihalle.) 27.–30.6. Keskiaikamarkkinat 28.6. Eston markkinapäivä Helsingissä 5.–8.7. Hyvää matkaa laulujuhlille sekä Abelitan matkalaiset että omatoimisesti kulkijat! Erityinen onnenpotku matkaa varten Nopsajalad-kansantanssiryhmällemme, joka on mukana suurilla tanssijuhlilla. 12.–13.7. Viljanti: Bonifatiuksen killan keskiaikapäivät, tule mukaan nauttimaan kesäisestä Viljannista ja aateliswäen ohjelmallisista juhlaillallisista Tiedustelut: virokeskus@gmail.com 16.8. Turun Taiteiden yö Viro-keskus mukana menossa. 15.9. Mahdollisuuksien tori Vanhalla suurtorilla 4.–6.10. Turun kansainväliset kirjamessut Näyttely: keraamikko Marje Õunapuun Naamiohuvit -näyttely esillä Kupittaan Paviljongissa 30.6. saakka Viro-keskuksen konttori palvelee arkisin (ma-pe) klo 10–16. Toimimme Viron kunniakonsulaattina ja jaamme mm. virolaisten passeja ja id-kortteja. Lisäksi toimistolla on hyvä valikoima matkailuesitteitä Virosta, tervetuloa etsimään tietoa reissuja varten! Yhteystiedot: Viro-keskus, Vanha Suurtori 3, Turku. P. 040 147 5221, virokeskus@gmail.com, www.viro-keskus. fi. HUOM! Heinäkuussa ja elokuun alussa lyhyemmät päivystysajat, varmistathan aukiolon toimistolta. Viro-keskuksen neuvontapiste palvelee virolaisia maahanmuuttajia kaikenlaisissa suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä. Paikal-projektin ylläpitämään neuvontapisteeseen voi poiketa toimiston aukioloaikoina (ma–pe klo 10–16), ja lisäksi pitempiä konsultointeja varten voit varata ajan p. 040 147 5221. Paikal-projekti tarjoaa kevään ja alkusyksyn aikana koulutuksia: infotunnit ja atk-kurssit. Vironkielistä neuvontaa tarjoaa myös Monitorin Infotori Skanssin kauppakeskuksessa torstaisin klo 15–18. www.viro-keskus.fi www.facebook.com/virokeskus.turku www.facebook.com/Virokeskus www.facebook.com/eestlasteleturus VILJANDIN YSTÄVÄT Kotikonsertti Leppävaarassa 18.5. klo 17: taitavan Maimu Jõgedan omia sävellyksiä ja sovituksia haitarilla Tapaamme Helsingin rautatieaseman hallissa junien lähtöaikataulujen alla klo 15.55 ja jatkamme Atai U-junalla Leppävaaraan (lähtöajat A-juna klo 16.04 ja U-juna klo 16.12). Ennakkoilmoittautumiset prpirre@gmail.com tai jaska.hovi@gmail. com. Konserttipaikan osoite ilmoitetaan sähköpostitse. Liput 15 €, sis. kahvitarjoilun, maksetaan paikan päällä. Olutsillan ja Viljandin ystävien yhteinen kokopäiväretki 15.6. Kotkaan Tutustumme Langinkosken keisarillisen kalastusmajan alueeseen, Kotka Steam breweryyn ja Kotkansaaren puistoihin. Retken hinta on n. 30 € (tarkentuu osallistujamäärän perusteella) sisältäen koko päivän käytössä olevan tilausbussin ja panimoesittelyn maisteluineen. VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU 30.5. retki Kotkaan, puistojen kaupunkiin Siirrymme bussilla puistosta toiseen, mutta toki myös kävelemme puistoissa ja ihailemme istutuksia. Fuksinpuistossa on atsaleoja, Katariinan meripuistossa juomme ensin kahvia ja sitten tutkailemme, mitä meripuisto tarkoittaa. Sapokka on kuulu kauneudestaan ja vedestään ja varsinainen keidas keskellä Kotkaa. Kotkan vanhin puisto on Isopuisto ortodoksikirkon ympärillä, ja sieltä menemme kotkalaisten vihreään olohuoneeseen eli Sibeliuspuistoon. Retki on omatoimimatka eli jokainen ostaa itse bussilippunsa. Lähdemme Onnibussilla Helsingistä klo 11.05 ja jätämme Kotkan Onnibussilla klo 17.20. Kotkan kierros maksaa 10 €. Olemme varanneet pöydän omakustanteista ruokailua varten linja-autoaseman naapurista ravintola Vaustista. Ilmoittaudu viim. 20.5. Mariannelle: marianne. mikola@gmail.com. Tartto, Oskar Lutsin koulumuseo, Kallasten sipulimarkkinat ja Alatskivin kartano 30.8.–1.9. Ohjelma: 30.8. 9.00 Eckerö Line Helsinki Tallinna business class 11.30 Tallinnasta Tarttoon, jonne saapuminen n. klo 14. Majoittuminen hotelli Pallas. Kahvitauko (omakustanteinen).
2 /2019 viro.nyt ? 17 15– 17 opastettu kierros Tarton Loodusmajassa ja Karlovan jugend-kaupunginosassa (bussilla+kävellen). 17.00 päivällinen 31.8. aamiainen hotellissa 9.00 lähtö Palamuseen Palamusen kirkko ja O. Lutsin koulumuseo Matka jatkuu Kallasten sipulimarkkinoille ja sieltä edelleen Alatskivin linnaan. Ruokailu linnassa. ~17.00 paluu Tarttoon Konsertti-, teatteritai muu kulttuuriesitys /-elämys. 1.9. aamiainen ja huoneiden luovutus 10.00 vierailu tai mielenkiintoinen tapaaminen ~12.00 matka jatkuu Tallinnaan, jonne saapuminen n. klo 14.30 Tallinnassa aikaa ostoksiin tai kaupunkiin tutustumiseen. 18.30 Eckerö Line Tallinnasta Helsinkiin (21.00) business class Matkan hinta: 330 € /2hh ja 385 € /1hh (ei jäsenet + 25 €) sis. laivamatkat, bussi käytössä matkan ajan, ohjelman mukaiset ruokailut, sisäänpääsyt, opastus Palamusessa ja Alatskivin kartanossa sekä opastettu kiertoajelu Karlovassa. Pienet muutokset ohjelmassa ovat mahdollisia. Matka toteutuu, mikäli osanottajia on min. 15 henk. Vastuullinen matkanjärjestäjä: Baltic Express Tours. Osanottajilla tulee olla henkilökohtainen, voimassa oleva matkavakuutus. Ilm. 1.7. mennessä: marianne.mikola@ gmail.com (tai p. 044 580 33047). Kerrothan ilmoittautumisen yhteydessä syntymäaikasi ja mahdolliset ruokavaliosi! Kudontaprojekti Kaikkia, jotka osaavat kutoa sukkia tai ovat muuten vain neuloosi-tartunnan saaneita, innostamme kutomaan miesten villasukkia. Värin ja mallin saa jokainen kutoja päättää itse, koko on esim. miesten koko 42–43, jolloin sukan terän pituus on 26–27,3 cm tai 43–44, jolloin terän pituus on 26,7–28,4 cm tai 44–45, jolloin terän pituus on 27,3–29,1 cm. Valmiit sukat voi tuoda Virkku-klubeihin loka-marraskuun vaihteeseen asti. Jos et osaa kutoa, voit osallistua toimittamalla Virkku-klubiin sukkalankaa kutojille. Tavoitteemme on kutoa 50 paria sukkia ja viedä ne lämmittämään Tallinnan sosiaalikeskuksen Mina töötan -projektin miesasiakkaiden varpaita loppuvuodesta 2019. VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 2! n Martti Asunmaa in memoriam Tallinn–Helsingi Sõprusklubi T allinn–Helsingi Sõprusklubin (Tallinna–Helsinki Ystävyysseura) jäsenet ottavat osaa suruun Martti Asunmaan (1942–2019) menehtymisen johdosta. Saimme vuosien ajan nauttia Martin aloitteellisuudesta, lennokkaista ideoista ja näkemyksellisyydestä, joita jäämme kaipaamaan ikuisiksi ajoiksi. Ajatus perustaa Tallinna–Helsinki-ystävyysseura tuli Martilta vuonna 1992. Koska haluttiin luoda tiiviimpiä siteitä Helsingin ja Tallinnan kaupunginhallitusten välille, tarvittiin tuolloisessa tilanteessa myös epämuodollista toimintaa yhteistyön edistämiseksi. Erityisesti tämä koski sosiaalihuoltoa. Alun materiaalisesta avusta (vuosina 1992–1994) syntyi Helsinkiin vuosia jatkunut tallinnalaisten sosiaalityöntekijöiden koulutusohjelma, jota Martti auttoi järjestämään yli 200 ihmiselle. Vuonna 1993 alettiin Helsinki–Tallinna-seuran hallinnoimassa Furuvikin huvilassa Martin aloitteesta järjestää vuotuisia tallinnalaislasten kesäleirejä, joita pidettiin Furuvikin vuokrasopimuksen päättymiseen saakka. Martin lennokkaat ideat saivat suurta huomiota, kun hän järjesti vuonna 1998 Tallinnassa Mustapäiden talossa seminaarin otsikolla Tunneliprojekti – fantasiaa vai todellisuutta? Tänä päivänä voimme todeta, että tuolloin mielikuvituksellinen idea Helsinki–Tallinna-tunnelista elää edelleen ja on tänään realistisempi kuin koskaan aiemmin. Martin aloitteesta perustettiin Tallinnassa vuonna 2006 Talsinki Keskus ry. Yhdistyksen tavoitteena oli kehittää ja edistää Tallinnan ja Helsingin viranomaisten, organisaatioiden ja asukkaiden välisiä epävirallisia suhteita, jotta pääkaupungit lähentyisivät kulttuurisesti, taoudellisesti ja sosiaalisesti. Kaiken taustalla oli ajatus Tallinnan ja Helsingin kaksoiskaupungista. Kahdessa vuodessa keskukseen liittyi 14 fyysistä ja juridista jäsentä Helsingistä ja Tallinnasta. Martin vakavaan onnettomuuteen vuonna 2008 päättyi myös Talsinki Keskuksen aktiivinen toiminta ja vuonna 2012 keskus ajettiin alas. Se on tietenkin todella harmillista, mutta samalla se oli osoitus siitä, mitä kaikkea Martti pystyi yksin järjestämään. Martin aloittamia ja toteuttamia projekteja voisi luetella lähes loputtomasti. Kaiken, minkä hän aloitti, teki hän niin suurella innolla ja palolla, että sai muutkin lähtemään mukaan. Martista jää kaikkien Tallinn–Helsingi Sõprusklubin jäsenten sydämiin muisto hänen suuresta rakkaudestaan Viroa kohtaan, viron kielen osaamisestaan ja hartaasta suhtautumisestaan yhteisiin projekteihin, niille pyhittäytymisestään. Olipa sitten kyseessä Tallinn–Helsingi Sõprusklubin ja Helsinki–Tallinna-seuran yhteisen, tuhansien kilometrien pituisen ruskaretken suunnitteleminen, illanviettojen järjestäminen tai purjehdukset merelle, elävät ne sydämissämme ikuisesti. Niin kuin aurinko ja kuu, taivas ja maa ovat kanssamme ikuisesti, niin on myös muisto Martista kanssamme. n
Yhteislaulua Klamilan vappujuhlassa Uno Klamin pystin baskerin passauksessa. Kuva: Erkki Kupari. 18 ? viro.nyt 2 /2019 Alaosastot tuovat yhdistyksiin uutta vipinää Aina ei tarvitse perustaa uutta yhdistystä, vaan voi luoda erilaisia, emoseuraakin piristäviä alaja paikallisosastoja. viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liitossa on monta menestyksekästä tarinaa siitä, kuinka Viro-seuran alaisuuteen tai helmoihin on perustettu erilaisia alaja paikallisjaostoja. Yksi mallioppilaista on Varsinais-Suomen Viro-keskus, jonka osana toimiva Turun seudun virolaisten oma Eestlaste Klubi on kasvattanut koko seuraa ja tuonut yhdistykseen sellaista osaamista, joka on hyödyttänyt vaikkapa projektirahoituksen haussa. Eestlaste Klubin toiminta palkittiin myös vuoden 2017 Ystävyysseuratekona. Erilaiset alajaostot auttavat myös välttämään yhdistysbyrokratiaa, kun sääntömääräisiä kokouksia ei ole, vaan ne hoituvat pääseuran avulla. Tämä saattaa olla oleellinen näkökulma pienien ja yhdistystoimijana kokemattomien porukoiden kohdalla. Alaosasto voi tuoda myös yhdistystä rikastavan, uuden maantieteellisen ulottuvuuden. Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku päätti alkuvuodesta perustaa alajaoston Kotkaan, jonne on pesiytynyt pieni, mutta aktiivinen Virkku-porukka. Aivan edelläkävijä osastohommissa on Olutsilta – Õllesild, jolla on ollut jo kymmenen vuotta osastonsa Klamilassa ja nyt reilut kolme vuotta myös Kotkassa. “Olutsillan Kotkan osaston perustamiskokous pidettiin legendaarisessa Ravintola Kairossa 7. huhtikuuta 2016. Kotkan osasto on alusta alkaen ollut maltillisen, mutta tasaisen aktiivinen – kuukausitapaamisissa kävijöitä on yleensä ainakin kymmenestä kuuteentoista. Säännöllisimmät kävijät ovat pitkälti pienpanimo-oluista kiinnostunutta väkeä. Maistelut, festivaaliretket, panimoesittelyt ja -vierailut tukevat tätä. Kuukausitapaamisten aiheet vähintäänkin sivuavat olutta, sen valmistusta, muuttuvia oluttrendejä ja niin edelleen. Toisinaan on puhujavieraita, ja onpa joskus vain kokoonnuttu vapaasti turisemaankin jostakin”, kertoo Janika Hurri Olutsillan Kotkan osastosta. Olutsillan Kotkan osasto kokoontuu aina kuukauden ensimmäisenä torstaina ja tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Tietoa Olutsillan Kotkan osaston tapahtumista löytyy osaston Facebook-ryhmästä (Olutsilta – Kotkan osasto). Klamilan Olutsilta tuo eloa kaakonkulmalle Erkki Kupari K lamilan Olutsilta perustettiin kevättalvella 2009 Olutsilta – Õllesildin paikallisosastoksi Virolahdelle. Kymmenen vuoden aikana osastosta on tullut koko alueen merkittävin ympärivuotinen kulttuuritoimija, jonka vaikutukset yltävät koko kaakonkulmalle. Osasto kokoontuu kerran kuussa Klamilan Kujansuun baarissa. Kaikki tapaamiset ovat avoimia, eniten yleisöä vetäneet aiheet ovat olleet paikallisiin murresanoihin liittyvät muistelut, talviset tähti-illat, kunnanjohtajan tapaamiset ja paikallishistoriaa käsittelevät tilaisuudet. Kerran vuodessa osasto on järjestänyt koko Olutsillan kulttuurija liikuntapäivän suuren yleisötilaisuuden. Pari vuotta sitten reilusti yli kaksisataa ihmistä oli kuuntelemassa toimittaja Arvo Tuomista, kun hän kertoi Viipurin nykytilasta. Muita merkittäviä yleisötilaisuuksia ovat muun muassa olleet Eri Klasin, Arne Mikkin ja Veli. O. Klamin vierailu Klamilan kirkossa, Otso Kantokorven luennot Viron nykytaiteesta ja arkkitehtuurista sekä Anna Sidorovan esitelmä Viipurista lapsuutensa kotikaupunkina. Seuran kulttuurija liikuntapäiviin on liittynyt myös avantosauna ja ulkoilua. Päivän lopuksi on ollut illanvietto Helsingin pääseuran jäsenten kanssa hiihtomajalla. Klamilassa järjestetään myös seuran ainoa vappujuhla. Vappuaattona Uuno Klamin pysti saa baskerin päähänsä kirkonmäellä. Tilaisuus on aito kulttuurijuhla, jossa on yhteislaulua, runoja, puhe ja baskerin passaus. Se on vakiinnuttanut paikkansa paikallisessa kalenterissa. Olutsiltalaiset ovat osallistuneet myös Kaakon Kamarimusiikin, toritapahtumien ja muiden tilaisuuksien talkootyöhön. Toissa keväänä M. A. Numminen esitti Pedro Hietasen kanssa Lauantain toivotut -konsertissa tunnetuimmat laulunsa Klamilan kirkossa. Se oli hänelle itselleenkin ikimuistoinen kokemus. Olutsillan Klamilan osaston yhteiskunnallista merkitystä kuvaa se, että kunnanjohtaja kertoo pari kertaa vuodessa osaston tilaisuudessa Virolahden kunnan taloudesta ja kehityshankkeista. Ilman Klamilan Olutsiltaa kaakonkulma olisi merkittävästi köyhempi paikka. n Lue lisää: www.olutsilta.fi www.viro-keskus.fi www.facebook.com/VirkkuRy
Kuva: Visit Estonia/Sven Zacek. 2 /2019 viro.nyt ? 19 Kielen kannattaja Viron ja suomen eroja: taso 2 Duha Elsayed K un viron kieli mainitaan keskusteluissa, usein esiin nousee sana piim, joka ei viron kielellä olekaan piimää vaan maitoa. Huoh. Riskiryhmän sanat herättävät riemastusta, mutta kun riittävän kauan seisoo Viro-yhdistyksen esittelykojussa ottamassa kontaktia ohikulkijoihin, muutamat asiat tulevat vastaan haukottavan monta kertaa. Siksi tulin kovin iloiseksi, kun kuulin pitkään Suomessa asuneen ja työskennelleen virolaisen tuttavani vertailevan suomen ja viron viattomilta näyttäviä tullaja saada-verbejä. Tarkkakorvainen kultaseppä oli nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalaiset tulevat joksikin tai heistä tulee jotakin, kun taas virolaiset käyttäisivät vastaavassa merkityksessä verbiä saama: Sain terveks ’Tulin terveeksi’, Poisist sai mees ’Pojasta tuli mies’, jopa Supp sai soolane ’Keitosta tuli suolaista’. Äkkiä oltiinkin isojen asioiden äärellä: kieliasioihin vihkiytymätön tavan puhuja oli pannut merkille, että tilanmuutoksen (vrt. englannin become) verbi on virossa ja suomessa eri. Saada oli alkuaan liikeverbi: sen vanha merkitys oli ’tulla’. Se siis alun perin kuvasi tilannetta, jossa joku tai jokin siirtyy lähemmäs puhujaa. Vanhasta merkityksestä on suomessa jäljellä vain vähäisiä merkkejä: runossa esimerkiksi Syksy saa. Virossa liikemerkitys on luontevampi, mutta siihen näyttää liittyvän onnistumisen tai esteiden voittamisen sivumerkitys: Saime kohale ’Pääsimme perille’. Yhteistä käyttöaluetta on myös ’haltuun tuleminen’: Laps sai emalt kommi/Lapsi sai äidiltä karkkia. Jopa luvan tai mahdollisuuden ilmaukset edustavat samaa, liikeverbistä lähtenyttä kehityskulkua: Kas töötaja saab päevapealt töölt lahkuda?/Saako työntekijä lähteä töistä noin vain? Liikkumisen ja haltuun tulemisen lisäksi saada-verbillä on virossa kolmaskin merkitys: se ilmaisee muutosta. Eesti keele seletav sõnaraamat antaa verbille ’muuttumisen’, ’muotoutumisen’ ja ’kehittymisen’ merkitykset: Maja oli tulekahjus tuhaks saanud ’Talo oli tulipalossa muuttunut tuhkaksi’; Soost saab põllumaa ’Suosta tulee peltoa’. Verbin positiivisesta onnistumisen sivumerkityksestä seuraa, että ikävistä asioista puhuttaessa sen paikan ottaa usein jääma: Poiss sai terveks ’parani’ mutta jäi haigeks ’sairastui’. Nyt tullaan siihen seikkaan, joka oli kiinnittänyt virolaisen tuttavani huomion: suomessa saada-verbin muutoskäyttöä ei tunneta. Tavallisin muutosverbi on meillä tulla: Olen tullut vanhaksi tai Minusta on tullut vanha. Tämä perustavanlaatuinen ero on vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten kussakin kielessä viitataan tulevaan. Periaatteessa sekä suomi että viro kuuluvat futuurittomiin kieliin. Tämä tarkoittaa sitä, että futuurin merkitseminen ei ole pakollista. Joskus on kuitenkin tarkoituksenmukaista merkitä näkyviin, että tarkoitettu toiminta sijoittuu tulevaisuuteen. Silloin suomessa otetaan tyypillisesti avuksi tulla, virossa saama: Konsertti tulee olemaan mukava/Kontsert saab olema tore. Huomaan, että lukijoiden joukossa olevat saksan taitajat jo pyytävät puheenvuoroa huomauttaakseen, että viron saama käyttäytyy aivan niin kuin werden, jolla on niin muutoskuin futuurikäyttöäkin. Totta. Kyseessä on kiehtova esimerkki siitä, miten naapuruus muuttaa kieltä silloinkin, kun naapurikieli, tässä tapauksessa saksa, kuuluu kokonaan toiseen kieliperheeseen. Lutherin saksaan vakiinnuttama werdenfutuuri on löytänyt luontevan vastineensa viron saama-rakenteesta. Naapurikielen vaikutus ei ole vain sanojen lainaamista, vaan se usein kohdistuu kielen rakenteeseen siten, että täysin omia kielenaineksia aletaan käyttää vieraalla tavalla. Historiallisista ja kulttuurisista syistä viro on kehittynyt saksan imussa, kun taas suomeen on kohdistunut voimakasta ruotsin sädetystä. Muutosta merkitään virossa ja suomessa eri tavalla, mikä on kielitieteilijän mielestä kiinnostavaa. Silti ero tuskin vaikeuttaa kielenpuhujien keskinäistä ymmärrystä. Alkeiskurssin Saagem tuttavaks!/Tullaan tutuiksi! ei juuri hämmennä oppijoita. Valmius ymmärtämiseen on olemassa, ehkä murteellisten tai puhekielisten ilmausten perusteella, ehkä syvemmistä syistä, jotka liittyvät aivojemme kykyyn tuottaa ja tulkita äidinkieltä kekseliäästi. n kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel
SVYL VERKKOPUODIN UUTUUKSIA Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru Into Kustannus , s. Suom. Jouko Vanhanen Tallinna vuonna . Kaupunki on juuri tuhoutunut suuressa palossa. Apteekkari Melchior saa kirjeessä salaperäisen varoituksen: Gotlannin piru on tullut Tallinnaan ja uhkaa hänen henkeään. Samaan aikaan hänen ovelleen saapuu kauppias henkitoreissaan pyytämään ratkaisua vanhaan verityöhön. Kuolevan viimeinen toive on pyhä, joten Melchior käy toimeen, vaikka ei tiedä, kuka on tappanut kenet ja milloin. Hänen ainoa johtolankansa on kuusi hopeaista solkea, jotka johdattavat hänet piispan palatsiin Tartossa. Mitä tapahtuu, kun Melchior saa kuulla hänen poikansa liittyneen salamurhaajien veljeskuntaan? Melchior raottaa ikivanhan hiljaisuuden verhoa, kieroutuneet synnit paljastuvat ja pahuus pääsee valloilleen. Kauppiaiden, munkkien ja konnien vanhaan Tallinnaan sijoittuva rikosromaani vie lukijansa keskiajan pimeälle puolelle. Indrek Hargla on Viron tunnetuin dekkaristi ja Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru hänen suositun Melchior-sarjansa viides kirja ja hartaasti odotettu suomennos. Hinta: , + postikulut. Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus Into Kustannus Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus Into Kustannus Suom. Jouko Vanhanen Into Kustannus julkaisi tuoreen Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru -suomennoksen imussa pokkariversiot viisiosaisen Melchior-sarjan kahdesta ensimmäisestä teoksesta Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoituksesta ja Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummituksesta. Näiden avulla pääsee mukavasti Melchiorin keskiaikaisen Tallinnan maailmaan Jouko Vanhasen loistavien suomennosten siivittämänä! Hinta: , /kpl + postikulut. A.H. Tammsaare: Rakastin saksalaista Aviador , s. Suom. Juhani Salokannel Sata vuotta sitten syntyneen Viron valtion itsenäisyyden alkuvuosiin sijoittuva romaani kertoo kielletyn rakkauden tarinan. Saksalaiseen yläluokkaan kuuluvan perheen tytär Erika ja köyhän maanviljelijän poika Oskar kokevat rakkautensa mahdottomuuden yhteiskunnallisten ristiriitojen keskellä – kuin Romeo ja Julia -luvun Veronassa. Viron kirjallisuuden rakastetuin klassikko A.H. Tammsaare ( – ) piirtää, Shakespearen tavoin, ajattoman aiheen oman aikansa surullisen rakkauden koskettavaksi kuvaksi. Teoksen suomentaja Juhani Salokannel on johtavia virolaisen proosan kääntäjiä. Hinta: , + postikulut. Tõnu Õnnepalu: Mitta Kustannusyhtiö Parkko , s. Suom. Katja Meriluoto Tõnu Õnnepalu on yksi tunnetuimmista virolaisista nykykirjailijoista. Hän on julkaissut teoksiaan myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Tuore, Katja Meriluodon suomentama runokokoelma Mitta (Mõõt, ) on kirja rakkaudesta, seksuaalisuudesta, syyllisyydestä ja siitä vapautumisesta. Se linkittyy saumattomasti länsimaisen kulttuurin peruspilareihin. Kristinusko, antiikin kulttuuri, Jung, kvanttifysiikka – kaikilla näillä on roolinsa runoelmassa. Mystiikka, jonka hämärään paisteeseen koko teos kietoutuu, ei käy lukijalle ylivoimaiseksi, sillä kirjoittaja palaa aina kielellisten ja käsitteellisten vyörytysten jälkeen konkreettiseen, arkeen, tähän ja nyt: pihalle katajapensaan varjoon lukemaan kirjaa tai ullakkokerroksen suunnitelmaa luonnostelemaan. Runokokoelmassa on myös virolaisen kirjallisuudentutkija Mart Velskerin kirjoittama esipuhe, jossa valotetaan Õnnepalun tuotantoa. Hinta: , + postikulut. Rataskaivonkadun kummitus Gotlannin piru -suomennoksen imussa pokkariversiot Kustannusyhtiö Parkko , s. Suom. Katja Meriluoto Tõnu Õnnepalu tunnetuimmista virolaisista nykykirjailijoista. Hän on julkaissut teoksiaan myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Tuore, suomentama runokokoelma Mitta rakkaudesta, seksuaalisuudesta, syyllisyydestä ja siitä vapautumisesta. Se linkittyy saumattomasti länsimaisen kulttuurin peruspilareihin. Kristinusko, antiikin kulttuuri, on roolinsa runoelmassa. Mystiikka, jonka hämärään paisteeseen . Näiden avulla pääsee loistavien suomennosten koko teos kietoutuu, ei käy lukijalle ylivoimaiseksi, sillä kirjoittaja palaa aina kielellisten ja käsitteellisten vyörytysten jälkeen konkreettiseen, arkeen, tähän ja nyt: pihalle katajapensaan varjoon lukemaan kirjaa tai ullakkokerroksen suunnitelmaa luonnostelemaan. Runokokoelmassa on myös virolaisen kirjallisuudentutkija Velskerin tuotantoa. Hinta: , + postikulut. Gotlannin piru -suomennoksen imussa pokkariversiot vapautumisesta. Se linkittyy saumattomasti länsimaisen kulttuurin peruspilareihin. Kristinusko, antiikin kulttuuri, on roolinsa runoelmassa. Mystiikka, jonka hämärään paisteeseen 20 ? viro.nyt 2/2018
verkkopuoti.svyl.fi Aleks Lepajõe: Pako länteen Docendo , s. Suom. Sanna Immanen Vuonna Neuvostoliitto käy sotaa Afganistania vastaan. Baltian maiden asevelvollisia uhkaa sotaan lähtö. Aleks Lepajõe asuu Neuvostoliiton läntisimmässä kolkassa ja välttelee kutsuntoja. Yhdessä kolmen ikätoverinsa kanssa hän kehittelee suunnitelman ja toteuttaa sen, mistä miljoonat neuvostokansalaiset haaveilevat, mitä tuhannet vakavasti harkitsevat ja sadat yrittävät, mutta missä vain harvat onnistuvat – he pakenevat kumiveneellä länteen, Suomen kautta Ruotsiin. Perillä nuorukaiset huomaavat, että elämä lännessä ei ole sitä mitä he kuvittelivat. Läntistä maailmaa eivät ohjaa kristilliset ihanteet ja kymmenen käskyä, vaan raha ja rangaistusten pelko. Nuorukaiset käyvät sisäisen kamppailun: pitäisikö aloittaa hidas kipuaminen yhteiskunnan alimmalta portaalta vai lähteä oikopolkua ylöspäin… Kaksi miehistä, Aleks Lepajõe ja Raivo Roosna, päättää ryöstää Tillanderin jalokiviliikkeen Helsingissä. Ryöstö onnistuu ihmeen hyvin, ja he saavat saaliiksi koruja ja arvoesineitä , miljoonan markan edestä. Seuraavana päivänä he toteuttavat pankkiryöstön, jälleen kiinni jäämättä. Koko Suomi seuraa uutisia henkeään pidätellen… Hinta: , + postikulut. Kristiina Ehin: Aga armastusel on metsalinnu süda , s. Osa inimesi on nagu metsalinnud, kes otsivad varjulist paika, hoiavad ja armastavad, teised on aga nagu tuuli trotsivad merelinnud, kes loovad oma maailma, olgu või veeuputus. Ent ainult üksikud meist on vabad ja vabad on enamasti üksikud… Kristiina Ehini kaheksas luulekogu räägib suhetest ja üksindusest, metsast ja merest, ahnusest ja armastusest. See on lüüriline ja peamiselt riimiline, ent ka sotsiaalse antenniga raamat, milles autor mõtestab oma ainukordset elukogemust keset ajavoolu ja inimesi, püüdes tundliku kujundi kaudu ühendada argist ja müütilist maailma. Kirja on vironkielinen. Hinta: , + postikulut. Silja Vuorikuru: Aino Kallas. Maailma südames Varrak , s. Virontanut Sirje Olesk Aino Kallas ( – ) elas oma elu jooksul viiel maal ja on tuntud soome-eesti kirjanik. See roll ei olnud probleemitu: läbi elu kannatas ta juurte puudumise pärast ja võitles tunnustuse eest nii Soomes kui ka Eestis. Käesolev biograa a on liigutav jutustus autorist, kes jõudis erandliku rahvusvahelise tunnustuseni, kuid pidi taluma üksindust, mõistmatust ja mitmeid suuri kaotusi. Raamatus kirjeldatakse . sajandi alguse kultuurilist ja poliitilist atmosfääri, inimeste ootusi ja väärtushinnanguid nii Soomes kui ka Eestis. Esile astuvad mitmed selle aja kultuurimaailma kesksed persoonid Hella Wuolijoest Friedebert Tuglaseni. Filoloogiadoktor Silja Vuorikuru (snd ) on kirjandusteadlane, kirjanik ja õppejõud Helsingi ülikoolis. Kirja on vironkielinen. Hinta: , + postikulut. Silver Sepp: Rohtumised , CD Silver Sepp on ainutlaatuinen virolainen laulaja-lauluntekijä ja fantasiasoitinten soittaja. Hänen itse tekemissään soittimissa kaikuu Viron kylien, metsien ja meren henki ja ruohon kasvamisen kohina. Esivanhempien kalastustarvikkeista tehty naulapuu on herättänyt huomiota soinnillaan, jota on pidetty kiinnostavampana kuin sellon tai urkujen. Isoisän polkupyörän pyörä, muovinen pesuvati, vesipullo ja kahvimuki – kaikki ne löytyvät Seppin mystisestä soitinten puutarhasta. Hänen toinen soololevynsä Rohtumised pohtii luonnon ja ihmisen yhteiseloa, yksinolemisen vaikeutta ja iloa sekä yhdessä olemisen kestävyyttä ja helppoutta. Omalaatuiset soittimet soivat levyllä maagisesti ja sanoitukset puhuttelevat kuulijaa. Hinta: , + postikulut. Kristiina Ehin: Aga armastusel on metsalinnu süda , s. Osa inimesi on nagu metsalinnud, kes otsivad varjulist paika, hoiavad ja armastavad, teised on aga nagu tuuli trotsivad merelinnud, kes loovad oma maailma, olgu või veeuputus. Ent ainult üksikud meist on vabad ja vabad on enamasti üksikud… Kristiina Ehini kaheksas luulekogu räägib suhetest ja üksindusest, Silver Sepp: , CD Silver Sepp ainutlaatuinen virolainen fantasiasoitinten soittaja. soittimissa kaikuu Viron kylien, metsien ja meren henki ja ruohon kasvamisen kohina. Esivanhempien kalastustarvikkeista tehty 2/2018 viro.nyt ? 21
Varja Arola ja Anniina Ljokkoi ovat aiemmin suomentaneet yhdessä muun muassa Triin Soometsin (oik.) runoutta. Kuva: Jaakko Kaartinen. 22 ? viro.nyt 2 /2019 Viron runokartta on kaunokirjallinen matkaopas Turisteja houkutellaan Viroon nyt kirjalliselle nojatuolimatkalle, kun verkossa aukeaa runoista koostuva Viron runokartta. Miten virolaiset runot kuvailevat vaikkapa jättiläislähiö Lasnamäkeä tai Võrumaan pikkukyliä? viro.nytin toimitus V iron runokartta avautuu toukokuun aikana, ja sen jälkeen sinne ilmestyy tasaiseen tahtiin uusia runoja aina vuoden 2019 loppuun saakka. Viron runokartan ideoija Anniina Ljokkoi kertoi viro.nytille hankkeesta. Miten Viron runokartta toimii? Kartta sijaitsee osoitteessa vironrunokartta. fi Viro-instituutin sivuilla ja siellä pääsee vierailemaan kuka vain ilman sovellusta. Kartalta voi lukea eri puolille Viroa sijoitettuja runoja ja kirjavinkkejä. Jos vaikka istuu kahvilla jossakin päin Tallinnaa, voi etsiä kartalta samalle kadulle tai kaupunginosaan sijoittuvia runoja ja katsoa, mitä ne kertovat ympäristöstä. Miten runot on valittu kartalle? Runoja alkoi tulla vastaan vähän joka puolella sen jälkeen, kun aloin etsiä niitä karttaa varten. Löysin kirjastosta kokonaisia runokokoelmia, jotka sijoittuivat johonkin kaupunkiin tai joissa viitataan ihan konkreettisiin paikkoihin. Virolaisessa runoudessahan on tosi paljon proosallista arkielämän dramatiikkaa. Kun kerroin Runokartasta julkisesti, virolaiset runoilijat alkoivat vinkkailla omia ja toistensa tekstejä, jotka sopisivat kartalle. Valitsemme mukaan tekstejä, jotka kertovat jostakin paikasta suoraan tai epäsuorasti.
2/2019 viro.nyt ? 23 Mistä sait idean runokartan kokoamiseen? Runojen suomentaminen on hauskaa hommaa, mutta kustantajat ovat aika nihkeitä julkaisemaan käännösrunoja, koska ne eivät mene kaupaksi. Sen vuoksi oli pakko miettiä, missä muodossa virolaiset runot sitten kiinnostaisivat suomalaisia. Olen itse usein ilahtunut, kun olen löytänyt virolaisesta kirjallisuudesta todellisia paikkoja ja tapahtumia, joten sain idean yhdistää matkaopas ja käännösrunous toisiinsa. Koska olen aiemminkin suomentanut runoja yhdessä Varja Arolan kanssa ja meidän yhteistyömme toimii hyvin, ehdotin ideaa Varjalle ja sain hänetkin innostumaan. Onko vastaavaa kokoelmaa julkaistu koskaan aiemmin? Ei ihan samassa muodossa. Suomalaisen kirjallisuuden seura on vuonna 2003 julkaissut Tarton kirjallisuuselämästä teoksen Tartto ? kirjailijan kaupunki. Se keskittyy vanhaan kirjallisuuteen ja tunnelmoi sillä melko kansallisromanttisessa hengessä. Tämä meidän runokarttamme on paljon rosoisempi kuva nyky-Virosta. Tarton kaupunginkirjasto puolestaan on koonnut Tarton kirjallisuutta esittelevän vironkielisen nettisovelluksen, ja sekä Tartossa että Tallinnassa järjestetään silloin tällöin kirjallisuuslähtöisiä kaupunkikävelyitä. Maailmalla on varmasti paljon vastaavia sovelluksia ja tapahtumia. Oletko törmännyt yllättäviin runoihin? Yllättävää on ollut se, miten paljon Virosta löytyy ihan osoitteella merkittyjä runoja. Esimerkiksi Jan Kaus on kirjoittanut Tallinnasta katujen mukaan nimettyjä miniatyyrejä ja auttanut minua paikantamaan ne rakennusten tarkkuudella. Niitä on aiemmin julkaistu Outi Hytösen suomentamana Parnassossa (4/2018) ja Raija Hämäläisen suomentamana kokoelmassa Tähtiä ja neonvaloja (NyNorden 2010). Mitä runot sitten kertovat Virosta? Kaikkein eniten ne varmaan kertovat siitä, miten virolaiset asuvat ja elävät, miten lämmittävät talonsa ja mihin kiinnittävät huomiota ympäristössään. Tallinnassa tulee esiin kaupunginosien väliset erot: Vanhassakaupungissa on eri tunnelma kuin neuvostolähiöissä. Tallinnan ulkopuolella pohditaan pikkukaupunkien tai maaseudun ja syrjäseutujen olemusta. Suurin osa paikoista koetaan tietysti ihmissuhteiden ja omien elämänvaiheiden läpi. Yhtä Jan Kausin tekstiä lukiessa ainoa ajatukseni oli, että tuo on niin virolaista. Siinä päähenkilö näkee bussissa pojan, jolta on bussikortti tipahtamaisillaan taskusta, ja miettii koko bussimatkan ajan, viitsisikö häiritä poikaa huomauttamalla siitä. Ainoastaan virolainen voi miettiä tuollaista, sillä toisen yksityisyyden kunnioittaminen on siinä kulttuurissa viety ihan huippuunsa. Kannustatko lukijoita vierailemaan runojen kuvaamissa paikoissa? Runoja on tulossa nyt aluksi kymmeniä ja lopulta varmaan satoja. Ehkä pitäisi miettiä palkinto sille, joka onnistuu niin sanotusti keräämään kaikki kohteet. Siinä on aikamoinen urakka! Toivon tietysti, että runot innostavat ihmisiä menemään paikkoihin, jonne ei muuten menisi. Kun olen tutkinut sijainteja Google Mapsin Street view’illä, olen tuntenut jännää kihelmöintiä, että tuokin paikka on ihan oikeasti olemassa ja sinne voisi mennä. Esimerkiksi Jan Rahmanin runot saivat haaveilemaan kesälomamatkasta Võrumaalle. n Viron runokartan kokoamista ja käännöstyötä rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto, ja kääntäjien yhteistyökumppanina on Viro-instituutti. Runokartan takana Anniina Ljokkoi on Tallinnassa asuva virolaisen kirjallisuuden suomentaja ja kirjailija. Hän on suomentanut muun muassa Valdur Mikitan teoksen Kantarellin kuuntelun taito (Sammakko ) sekä Triin Soometsin runovalikoiman Olemisen ompelet (Viisas Elämä ) yhdessä Varja Arolan kanssa. Ljokkoi on kirjoittanut vegaanista elämäntapaa käsitteleviä teoksia suomeksi ja viroksi, mm. opaskirjan Vegaanimuksut (Into ) sekä lapsiperheiden keittokirjan Väikeste veganite lemmiktoidud (Gorilla ). Ljokkoi on syntynyt Muuramessa ja muuttanut Viroon vuonna . Hän on valmistunut Jyväskylän yliopistosta loso an maisteriksi pääaineenaan kirjallisuus ja opiskellut pari vuotta myös Tarton yliopistossa. Varja Arola on helsinkiläinen freelance-kääntäjä ja oikeustulkki. Arola on suomentanut runoutta, proosaa, elokuvia ja tv-ohjelmia sekä suuren osan Suomessa esitetyistä virolaisista näytelmistä. Hänen runosuomennoksiaan on julkaistu muun muassa Tanssiva karhu -palkinnolla palkitussa antologiassa + : Eesti ja soome luulet (NyNorden ) sekä kokoelmissa Talo meren ääressä (Tuli & Savu ) ja Ajattelen koko ajan rahaa (Johnny Kniga ). annelinn, jumalten kaupunki pilvenreunalta katsottuna täydellinen symmetrinen -luvun colosseum etelä-viron kumpumaisemien helmi mutta vain ylhäältä nähtynä alhaalla hyörimme me ymmärtämättä koskaan tätä täydellisyyttä alhaalla etsimme oikeaa talon numeroa väärältä kadulta töykimme polvella rikkinäisiä ovia koskaan näkemättä annelinnaa avaruudesta mitä tuhlausta parkkipaikkojen ja tamppaustelineiden seassa kaduilla jotka vaihtavat viiden seinäelementin välein nimeä linnoissa joissa ihmiset kasautuvat päällekkäin yltämättä koskaan huipulle mitä täydellisyyden tuhlausta Silvia Urgas Kokoelmasta Siht/Koht (Elusamus ) Suomennos Varja Arola ja Anniina Ljokkoi vironrunokartta.
Tarton Kaarisillan päässä pilkottaa kulttuuripääkaupunkiprosessiin liittyvä National Geographicin Keltainen kehys. Kuva: Visit Estonia / Riina Varol. 24 ? viro.nyt 2 /2019 Euroopan kulttuuripääkaupunkiprojekti lähentää Tarttoa ja sen suomalaisia ystäviä entisestään Tartto alkaa olla loppusuoralla päästä Viron ehdokkaaksi Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungiksi. Mitä kaikkea hakuprosessi vaatiikaan ja mitä suomalaiset voisivat tarttolaisilta oppia? Erni Kask T arton kaupunki, joka on päässyt kilpailussa Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupunkiudesta finaaliin, on ainutlaatuisessa tilanteessa. Jos Tartto varmistaa tittelin elokuun lopussa itselleen, luo se harvinaisen verkoston, sillä monilla Tarton ystävyyskaupungeista on joko jo ollut tai tulee olemaan tuo titteli: Turulla vuonna 2011, Riialla vuonna 2014, Kaunasilla vuonna 2022, Veszpremillä vuonna 2023 ja Tartolla (toivottavasti) vuonna 2024. Tiedossa on myös, että Tampere haluaa tosissaan hakea Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi. Tämä on merkki siitä, etteivät nämä kaupungit jatka vain tyytyväisinä nykytilaan, vaan ajattelevat myös tulevaisuuttaan arvostaen kehitystä kulttuurin ja kansainvälisen yhteistyön avulla. Kiertävä pääkaupunki Kunnia Euroopan tärkeimmän ja laajimman kulttuuriprojektin järjestämisestä liikkuu vuosittain rotaatiossa Euroopan eri maihin. Vuodesta 2001 lähtien kulttuuripääkaupunkeja on joka vuosi kahdesta valtiosta (esimerkiksi tänä vuonna Italian Matera ja Bulgarian Plovdiv). Brexit kuitenkin muutti tilannetta niin, että vuonna 2023 kulttuuripääkaupunki ei tulekaan Iso-Britanniasta, vaan Tarton ystävyyskaupunki Veszpremin pitää järjestää kulttuuripääkaupunkivuosi vain Unkarissa. Milleniumina Euroopan kulttuuripääkaupunkiutta juhlittiin erityisen suureellisesti ja pääkaupunkeja oli kymmenessä eri valtiossa (yksi kaupungeista oli myös Helsinki). Vuonna 2021 on ensi kertaa samaan aikaa kolme kulttuuripääkaupunkia (Timisoara Romaniasta, Elefsina Kreikasta ja Novi Sad Serbiasta). Tämä systeemi on joka kolmas vuosi eli myös vuonna 2024, jolloin kulttuuripääkaupungit jakautuvat seuraavasti:
2 /2019 viro.nyt ? 25 Itävalta (loppusuoralla ovat Bad Ischl, St Pölten ja Dornbirn), Viro (finaalissa ovat Tartto ja Narva) sekä niin sanotun kolmannen sektorin maat eli Euroopan unionin hakijamaat, mahdolliset hakijamaat ja Euroopan vapaakauppa-alue (kilpailussa ovat mukana hyvin erilaiset Mostar ja Banja Luka Bosnia-Herzegovinasta sekä pieni norjalaiskaupunki Bodø napapiiriltä). Kaiken tuon jakamisen ja rotaation tarkoitus ei ole synnyttää sekavuutta, vaan se viittaa Euroopan tärkeisiin arvoihin moninaisuuteen, tasa-arvoon ja yhteistyöhön. Suomalaiset ja virolaiset oppimassa yhdessä ja toisiltaan Joka tapauksessa pohjoisten naapuriemme kanssa kaikki on selkeää: vuoden 2026 kulttuuripääkaupungeista yksi tulee taas Suomesta. Suomen kilpailu on julistettu ja kansainvälinen jury odottaa hakemuksia toukokuussa 2020. Viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun Tarton ystävyyskaupunki Turku oli vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki ja näytti koko Euroopalle ainutlaatuiset ideansa sekä loistavan toteutuksensa. Kerrottakoon, että myös Tartto oli mukana vuoden 2011 kilpailussa, mutta tuolloin hävisimme tasaväkisessä kisassa Tallinnalle. Jos kulttuuripääkaupunkius olisi vuonna 2011 jaettu kahden ystävyyskaupungin Turun ja Tarton välillä, olisi siitä voinut tulla ainutlaatuinen yhteistyömalli, mutta päättäjien rinki (joka tuolloin oli vielä Virossa) halusi toisin. Kaikesta huolimatta hakuprosessi kulttuuripääkaupungiksi vuosina 2005–2006 oli Tartolle ainutlaatuinen kokemus ja hyvää harjoitusta nykyistä kilpailua varten. Suomalaisten kollegoiden tuki on ollut huomattavaa: sitä oli Turun kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Mika Akkasen tervehdys ja neuvot Tarton vuoden 2024 hakuprosessissa sekä Turun vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkisäätiön ohjelmajohtaja Suvi Innilän vierailu Tarttoon alkukesästä 2018 yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston infopisteen kanssa. Suomessa on tällä hetkellä ehdokasasettelun kanssa yhtä jännittävät ajat kuin Virossa ennen päätöksiä. Kiinnostuksensa vuoden 2026 kilpailua kohtaan ovat Suomesta ilmoittaneet Tampere ja Oulu. Tartu 2024:n eli kulttuuripääkaupunkiorganisaation kokemusten valossa voimme sanoa, että nyt on viimeinen hetki alkaa tosissaan puuhata hakemusta eli ehdokkuuskirjaa. Tartu 2024:n joukkue voi hyvillä mielin todeta, että Suomessa asia tiedostetaan: äskettäin Tartossa kävi Oulun kaupungin delegaatio, joka oli kiinnostunut Tarton tuoreista kokemuksista. Tartolla oli hyvä mahdollisuus jatkaa Euroopan kulttuuripääkaupunkiorganisaatioiden välistä solidaarisuutta, jonka nimissä tavataan kaikkia ja kumppanuuteen ollaan valmiita kaikkien kanssa. Marraskuussa Tartto ja Tampere uusivat pitkäaikaisen yhteistyösopimuksensa, jonka yksi avainasioista on yhteistyö valmistautumisessa kulttuuripääkaupungiksi. Koska oli tiedossa, kuinka suuri merkitys on aiemmalla kokemuksella ja käytännön esimerkeillä, oli lahjamme Tampereen kaupunginjohtaja Lauri Lylylle kaupunkien yhteistyösopimuksen uudistamisen johdosta kappale Tartu 2024:n hakemuskirjaa, jonka nimi on Ellujäämise kunstid / Arts of Survival (selviytymistaidot). Mitkä ovat niitä aiheita ja avainsanoja, joihin tulevien kulttuuripääkaupunkien Suomesta ja muualta Euroopasta on mahdollista Tartu 2024:n konseptissa samaistua ja joiden pohjalta tehdä yhteistyötä? Tartu 2024:n konsepti tarjoaa Tartolle sekä samankaltaisille kaupungeille erilaisia työkaluja positiivista ja kestävää tulevaisuutta ajatellen. Tartto osaamiskeskuksena oppii itse ja opettaa mielellään toisille noita erilaisia ”selviytymistaitoja” katsoen rohkeasti silmiin muutoksia, joita on meneillään meidän elinympäristössämme, digitaalisessa maailmassa ja Euroopassa. ”Selviytymistaidot” tarkoittavat vastuullista suhtautumista elinympäristöön sekä sosiaalisten ja henkisten kysymysten käsittelemistä taiteen, inhimillisten taitojen, yhteisöllisyyden, itsenäisen ajattelun ja kulttuurisen moninaisuuden avulla. Näiden teemojen ympärille kietoutuu Tarton vuoden 2024 kulttuuriohjelma, joka koostuu lähes 40 ainutlaatuisesta ja kansainvälisestä projektista. Sen lisäksi konseptissa on selkeä johtamisrakenne sekä markkinointija taloussuunnitelma kulttuuripääkaupunkivuodelle ja sitä edeltävälle jaksolle. Kulttuuripääkaupunkiprosessi tuo sekä Tarttoon että sen lähialueille (Tartto hakee Etelä-Viron johtajana kulttuuripääkaupungiksi yhdessä sitä ympäröivän alueen eli 19 Etelä-Viron kunnan kanssa) merkittävän, pitkäaikaisen vaikutuksen. Sen takia kansainvälisiä yleisömagneetteja ja superfestivaaleja tärkeämpää on paikallisten kulttuurija matkailualan toimijoiden vahvistaminen. Aivan pian alkavat Tarton aloitteesta tuon asian parissa puuhata ystävyyskaupungit Tartto, Turku, Kaunas ja Veszprem, jotka vaihtavat kansainvälisiä kokemuksia kulttuurituottajien Kultuurikompass-foorumissa. Tartu 2024:n ohjelmassa on kuitenkin myös suurempia, kansainvälisiä tapahtumia, kuten suurimuotoinen Surrealismi 100 -näyttely, Viro–Latvia–Eurooppa -yhteislaulujuhla ja National Geographicin Keltaisten kehysten kulttuuriohjelma Etelä-Virossa. Nuo ovat vain yksittäisiä nostoja Tartu 2024:n kulttuuriohjelman noin tuhannesta tapahtumasta, joita tarttolaiset ja Tartossa vierailleet voivat vuonna 2025 muistella. Mihin sitten Suomen kaupunkien, jotka päättävät hakea vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, tulee olla valmistautuneita? Ensinnäkin pitää ymmärtää, että kyseessä on kokemus, joka tulee kullekin kaupungille vain kerran sen historian aikana. Se nostaa kaupungin (ja koko alueen) näkyvyyttä sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Se mahdollistaa sellaisten hankkeiden toteuttamisen, jotka eivät muutoin löydä paikkaansa ja tekee asukkaat ylpeiksi kaupungistaan. Jos tämä kaikki kuulostaa hyvältä, niin sitten pitää tutkia, mitä kaupunki tarvitsee. Tulee kysyä hyvin erilaisilta ihmisiltä. Tartu 2024:n ensimmäinen hakemus lukittiin, kun olimme neuvotteluiden, asiantuntijahaastatteluiden, infopäivän jne. muodossa toteuttaneet 350 tapahtumaa ja tavanneet noin 650 ihmistä Tartosta, EteläVirosta, Euroopasta sekä aikaisemmista ja tulevista kulttuuripääkaupungeista. Ainakin tuohon samaan pitäisi kollegoiden Suomesta pystyä. Ja kaikkein tärkeimpiä ovat omat ihmiset: taiteilijat, festivaalien järjestäjät, luovan talouden yrittäjät, koulutusasiantuntijat. He ovat niitä, joiden kanssa tiiviissä yhteistyössä syntyi konsepti Ellujäämise kunstid, johon on nyt löytänyt oman siteensä jokainen tarttolainen ja etelävirolainen. Uskomme, että tällainen kuvio on ajankohtainen tänä päivänä koko maailmassa. Olemme hyvillä mielin valmiita oppimaan toisilta ja jakamaan omia kokemuksiamme toisten kanssa. Tällaiseen Euroopan kulttuuripääkaupunki antaa hyvät mahdollisuudet. Olemme samaa mieltä turkulaisten kollegoidemme kanssa, jotka jo vuonna 2011 sanoivat: Kulttuuri on meidän elämänlaatumme kohottaja, kulttuuri on sidosaine eri elämänalueiden välillä kestävää tulevaisuutta varten. Kulttuuri tekee hyvää. n Kirjoittaja on Tartu 2024 -kulttuuripääkaupunkiorganisaation vastaava projektijohtaja.
26 ? viro.nyt 2/2019 Koskettavien tarinoiden Vabamu Mikäli et ole vielä käynyt Vabamussa, tee se tänä kesänä. Tallinnan keskustassa sijaitseva entinen miehitysmuseo on uudistunut kiireestä kantapäähän ja tarjoaa kävijöilleen paitsi ajatuksia herättävän aikamatkan Viron lähihistoriaan, myös työkaluja vapauden käsitteellistämiseen. Terhi Pääskylä-Malmström T allinnan miehitysmuseo pani ovet säppiin toissa vuodenvaihteessa ja avasi ne puolen vuoden remontin jälkeen täydellisesti uudistuneena. Museon tilat laajenivat lähes puolella ja niihin avattiin uusi, modernia teknologiaa hyödyntävä pysyvä näyttely. Samalla museo uudelleenbrändättiin Miehitysten ja vapauden museo Vabamuksi. Vabamun pysyvässä näyttelyssä on nyt pian vuoden verran keskitytty Viron lähihistorian viiteen eri osa-alueeseen. Ihmisyyden vastaisia rikoksia käsittelevässä osassa virolaisten tarinaa kertoo muun muassa museotiloihin rakennettu kyyditysvaunu sekä kyyditettävien kiireessä matkaansa pakkaamat esineet. Toinen osio raottaa puolestaan Virosta paenneiden elämää vapaassa maailmassa. ”Virosta pakeni vuonna 1944 myös muuan Olga Kistler-Ritso, joka loi Amerikassa menestyksekkään uran lääkärinä. Sittemmin hän lahjoitti säästönsä vuonna 2003 avatun miehitysmuseon perustamiseen”, kertoo Vabamun markkinointija viestintäpäällikkö Liis Meriküll. Näyttelyn kolmannen osion keskiössä on Neuvosto-Viron arki ideologisine ja taloudellisine haasteineen. Toveri Stalinin valvovan katseen alla voi tutustua muun muassa propagandajulisteisiin, viereisessä tilassa museovierasta tervehtii puolestaan õismäkeläisen tyyppikerrostalon keittiö. Uunituoreet keksinnöt mahdollistavat myös harvinaisen todentuntuisen aikamatkan menneeseen: oman neuvostoasuntonsa voi sisustaa VR-lasien avulla. KGB:n vankisellit Vabamun toinen toimipiste, KGB:n vankisellit, avattiin toissa kesänä KGB:n vanhassa päämajassa, pahamaineisessa osoitteessa Pagari . Pian avaamisensa jälkeen vuoden matkailutekonakin palkittu museo kertoo kellarikerroksen tutkintavankilassa tapahtuneista ihmisyydenvastaisista rikoksista. Vabamun ja KGB:n vankisellien yhteislipulla saa alennushintaisen sisäänpääsyn molempiin museoihin. Vabamun esteettömiä tiloja voi vuokrata myös tapahtumien ja yksityistilaisuuksien käyttöön. Kuva: Saara Mägin.
Vabamun museokahvila palvelee ilman pääsylippua. Siellä voi siis poiketa myös ohikulkumatkalla. Kuva: Anu Vahtra. 2/2019 viro.nyt ? 27 Näyttelyn neljäs ja viides osa keskittyvät uudelleenitsenäistymisvuosien tapahtumiin ja vapauden käsitteellistämiseen. ”Vapautta on helppo pitää itsestäänselvyytenä, mutta todellisuudessa vapaus on hyvin hauras”, Meriküll muistuttaa. ”Haluamme korostaa uudistuneessa näyttelyssämme myös vapauden ja sen vaalimisen merkitystä. Siksi vapaus on isosti esillä myös museon uudistuneessa nimessä.” Matkaseurana e-opas Vabamun seinillä ja vitriineissä ei näy monista museoista tuttuja pitkiä tekstejä. Niiden sijaan museovierasta opastaa kassalta maksutta mukaan lainattava e-opas, joka vie osallistavalle ja ajatuksia herättävälle matkalle menneeseen. E-opasta käytetään älypuhelimen kokoisella, helposti hallittavalla tabletilla. Mukaan annetaan myös hygieeniset kuulokkeet. E-opasta voi käyttää kolmella eri tavalla: kuunnella näyttelyn teemoihin ja esineisiin liittyviä tarinoita ja muistelmia, lukea lisätietoa näyttelyesineistä sekä kuunnella näyttelyn videosisällön ääniraitoja. ”E-opas on tietoinen valinta ja voimakkaasti sidoksissa museon identiteettiin, sillä vapaa Viro tunnetaan nimenomaan e-teknologiastaan”, Meriküll sanoo. ”E-oppaan puheosan kesto on noin yksi tunti. Museota voi kuitenkin kiertää omaan tahtiinsa ja keskittyä juuri niihin näyttelyn osiin, jotka kiinnostavat eniten.” Museoon sijoitetut kymmenet bluetooth-majakat havaitsevat museovieraan sijainnin ja käynnistävät äänija tekstitiedostot juuri oikeassa paikassa. ”Tiettävästi kyseessä on yksi suurimmista kyseistä teknologiaa hyödyntävistä projekteista Viron julkisissa tiloissa”, Meriküll kehaisee. E-opas puhuu kaikkiaan seitsemää eri kieltä, joista museovieras voi valita itselleen sopivimman. Suomenkieliselle e-oppaalle on äänensä antanut tunnettu virolaisnäyttelijä Juhan Ulfsak. Kevään uutuutena myös lapset ovat saaneet oman e-oppaansa, jota voi kuunnella yhdessä aikuisen kanssa. ”Lasten e-oppaassa museon aihealueita avataan pienemmille museovieraille sopivalla tavalla. Lisäapua saa tehtävälehdestä, jonka tehtävät tarjoavat lisäpuuhaa ja auttavat käsittelemään museossa nähtyä ja kuultua”, Meriküll toteaa. Perinteisiä opaspalveluja e-oppaat eivät silti syrjäytä. ”Etukäteen tilattaessa on edelleen saatavilla monenlaisia opastettuja museokierroksia, myös suomeksi”, Meriküll lupaa. n Yhden naisen missio Museon perustaja Olga Kistler-Ritso ( – ) syntyi Ukrainassa ja eli suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa. Sydämessään hän oli silti aina virolainen. Olgan venäläinen äiti kuoli nuorena ja virolainen isä lähetettiin vankileirille Siperiaan. Vain muutaman vuoden iässä Olga ja hänen veljensä joutuivat ensimmäistä kertaa pakomatkalle: setänsä avulla lapset pääsivät Viroon, jossa Olga adoptoitiin virolaisperheeseen. Isänsä esimerkkiä seuraten Olga opiskeli Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui sieltä vuonna . Saman vuoden syksyllä oli uuden pakomatkan vuoro: Olga pakeni Virosta maanmiehensä kanssa peläten neuvostoterrorin toistumista. Vuonna hän asettui Yhdysvaltoihin, jossa hän avasi oman silmäkirurgian vastaanottonsa. Määrätietoisesti työskennelleestä naisesta tuli oman alansa arvostettu asiantuntija. Viron tapahtumien seuraaminen oli Olgalle aina tärkeää. Kotimaahan ja läheistensä luokse hän palasi ensimmäistä kertaa vuonna . Olgan unelmana oli tehdä Viron hyväksi jotakin suurta, mikä kannustaisi myös tulevia sukupolvia ymmärtämään menneisyyttä. Puoli vuosisataa Virosta pakenemisensa jälkeen Olga perusti nimeään kantavan säätiön ja lahjoitti sille lähes kolme miljoonaa euroa. Lahjoituksen turvin Tallinnaan perustettiin miehitysmuseo. Olgan toiveena ja unelmana oli, etteivät Viron lähihistorian rikokset enää koskaan toistuisi. Tallinnan ydinkeskustassa, Vapaudenaukion ja Kaarlen kirkon kupeessa sijaitseva lasiseinäinen museorakennus, nykyisen Vabamun koti, valmistui vuonna . Se on Viron ensimmäinen nimenomaan museoksi tehty rakennus. Samalla se on Viron suurin yhden henkilön aloitteesta perustettu museo. Lähde: www.vabamu.ee Kuva: Vabamun arkisto.
PERJANTAINA 28. KESÄKUUTA Nuortenja tulevaisuusseminaari Oodi-kirjastossa klo 10.30-13.00 Avajaisjumalanpalvelus Tuomiokirkossa klo 13.30 Suuri kansanjuhla Senaatintorilla klo 14.45 virolaisia kuorolauluja ja kansantansseja kautta aikojen Perjantaipäivänä valtaavat torin myös virolaiset käsityöja taidemarkkinat. ILOITAAN YHDESSÄ Tilaisuudet ovat maksuttomia! Tervetuloa ESTO:lle! ESTO 2019 jatkuu Tartossa 29.–30. kesäkuuta Tallinnassa 1.–3. heinäkuuta Paikalliset virolaiset astuvat laajasti esiin järjestäjinä ja esiintyjinä ensimmäistä kertaa Suomessa. Esittelemme virolaista kulttuuria Helsinkiin eri puolilta maailmaa saapuvien virolaisten kanssa. MEIDÄN TULEVAISUUS XII maailmanlaajuiset virolaiset kulttuuripäivät H E L S I N K I / T A R T T O / T A L L I N N A 27. KESÄKUUTA – 3. HEINÄKUUTA 2019 Anni Lasteaed, Bonifatiuse Gild, Circus Helsinki, EELK, Estravel, Suomen Viroyhdistysten liitto (SVYL), Eesti Maja – Viro-keskus, Helsingin tuomiokirkko, Helsingin vironkielinen seurakuntatyö, Kallion seurakunnan Alppilan kirkko, Tuglas-seura