Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta viro.nyt 2/2021
2/2021 viro.nyt MEDIATIEDOT JuLKAisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 21. vuosikerta LeViKKi: 2500-3000 JuLKAisiJA: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.net TiLAuKset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. TOiMitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset svyl@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. EtuKANNeN KuVA: Teater NO99 LeHDeN KOKO: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) PAiNOPAiKKA: Painotalo Plus Digital LAsKutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. ReKLAMAAtiOt: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. AiNeistOVAAtiMuKset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi ILMOitusHiNNAt: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR SeuRAAVA NuMeRO: 3/2021: Ilmestyy 27.8.2021 Aineiston jättäminen viimeistään 30.7.2021 Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Itsenäisen Viron 30-vuotiaat: näyttelijä Helena Lotman 6 Eva tutvustab Soome ajalugu vana pealinna Turu kaudu 8 Minä, Suomi ja Inkeri 10 Meie elu rikkus 12 Viron tulevat kulttuurin teemavuodet on julkistettu 13 nyt.puhuttaa 14 SVYL:n toimintaa 16 Viro-instituutti tiedottaa 17 Tunnustetun tiedetoimittajan löytöretki Viron luontoon 18 Rockooppera Johnny vuosimalleja 1980 ja 2021 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Lääne Kalur – yli 40 vuotta kalastuskolhoosia 24 Maailman lopussa on kahvila, ja Karlovan kahvilassa runoilija 26 Rural Lifestyle – matkailun kehittämistä yhdessä usean maan kesken
viro.nyt 2/2021 3 Toimituksesta K ohti kesää! Katseet ovat varmasti kaikilla tämänkin lehden lukijoilla olleet jo pitkään suunnattuina kesään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Tätä lehteä tehdessä monet suuremmat kesätapahtumat on jo peruttu, mutta mahdollisuudet kotimaanja jopa lähialuematkailuun näyttävät edelleen lupaavilta! Varsinaisiin matkailuhehkutuksiin ei kuitenkaan tämän viro.nytin kohdalla uskalleta vielä lähteä, vaan lehti koostuu tällä kertaa varsin runsaista haastatteluista: on uudelleenitsenäistyneen Viron kanssa kolmikymppisiä juhlivia, kuten tänä vuonna 30-vuotias näyttelijä Helena Lotman (s. 4–6) ja kirjailija, koomikko Antto Terras (s. 8–9), joka juhlii kesäkuussa 30 vuottaan Suomessa. Samoin saamme tutustua tarttolaiseen Lauri Räppiin (s. 24–25), joka on tullut suuren yleisön tuntemaksi viimeistään valloittavista Instagram-runoistaan. Lehden tekijöitä ilahduttaa aina, kun lehdestä tulee palautetta. Siitä huomaa, että lehteä todella luetaan. Edellisen viro.nytin visuaalinen uudistus otettiin mukavasti vastaan, mutta lehti sai aiheellista kritiikkiä melko pienestä kirjasimestaan. Tähän reagoitiin ketterästi, ja käsissänne onkin entistäkin luettavampi lehti. Viime viro.nytin numero poiki myös sisällöllistä palautetta, kun tarkkaavainen lukija huomasi väitteen, ettei Suomessa olisi kuorolauluperinnettä. Tämähän ei ole totta, vaan Suomessa on merkittävä kuorolauluperinne ja valtava määrä kuoroja. Ehkä perinne ei ole yhtä intensiivinen, jatkuva ja näkyvä kuin Virossa, jossa kuorotoimintaan osallistuminen on massojen harrastus. Suomessa harrastajien määrät ovat pienempiä, mutta kuorolaiset ovat valtavan innostuneita, aktiivisia ja verkostoituneita. Koska viro.nyt ei ole tieteellinen julkaisu, näkyvät artikkeleissa kirjoittajien taustat ja mielipiteet. Tämä heijastelee mukavasti Viro-harrastajien ja Virosta kiinnostuneiden suurta joukkoa, johon mahtuu kovin monenlaisia ihmisiä. Asiavirheet ovat toki virheitä, mutta se, kuinka asioita esitetään tai ne nähdään, riippuu ihmisestä. Haastavaa, mutta rikkautta, myös seuratoiminnassa. Suurkiitos kaikille vaikuttamisesta kiinnostuneille! Yhdessä teemme lehden, jota on helpompi ja mukavampi lukea – vaikkapa laiturin nokassa tai laivalla matkalla Viroon. Leppoisaa kesää! Kirsi BongWirnso SVYL:n toiminnanjohtaja P.S. Myös kansikuvan osalta olemme kuunnelleet palautetta eikä kuvassa ole tällä kertaa virolaista luontoa, vaan kulttuuria: Helena Lotman ja Gerd Raudsep NO99-teatterin näytelmässä Mother Courage.
Helena Lotman. Kuva: Renee Altrov. 4 2/2021 viro.nyt Itsenäisen Viron 30-vuotiaat: näyttelijä Helena Lotman viro.nytin juhlasarja jatkuu tällä kertaa näyttelijä Helena Lotmanin haastattelulla. Kuinka 30-vuotias Lotman näkee 30-vuotiaan, uudelleenitsenäistyneen Viron, oman työnsä sekä suhteensa Suomeen? Grete Ahtola P yysin aluksi Helena Lotmania kuvailemaan Viroa parilla sanalla, ja hän valitsi sanoiksi ’inspiroivan’ ja ’oppivaisen’. ”Virossa on todella inspiroivia ihmisiä, joille on tärkeää, kuinka Virolla menee, ja jotka tekevät joka päivä elinympäristömme parantamiseksi uskomattomia, jopa yli-inhimillisiä tekoja. Ihmettelen ja innostun heistä, ja onneksi sellaisia ihmisiä on paljon – kulttuurin, tieteen ja sivistystyön parissa. Minusta tuntuu, että Viro on ollut jatkuvasti tilanteessa, jossa pitää toimia nopeasti, ajatella nopeasti, kehittyä, sopeutua. Vapaa Viro on tarkoittanut nopeita muutoksia ja uuden luomista, sellaiseen sopeutuminen vaatii ihmisiltä aina ponnistelua. Erehtyminen on inhimillistä eikä sitä pidä pelätä. Jos pystymme pitämään mielen avoimena, korjaamme tehdyt virheet ja kuljemme viisaampina eteenpäin”, avaa Lotman valitsemiaan sanoja. Lotmanin sukupolvi on kasvanut vapaassa Virossa. Mitä vapaus hänelle merkitseekään? ”Se on vapautta ajatella ja puhua ilman pelkoa. Me emme pysty muuta kuvittelemaankaan, olemme vain kuulleet siitä, millaista elämä oli ennen Viron uudelleenitsenäistymistä. Samalla näemme, mitä muualla tapahtuu, esimerkiksi Venäjällä – kaikkialla eivät asiat ole niin hyvin. Tilannettamme pitäisi osata ylläpitää ja arvostaa, sillä ihminen tottuu hyviin asioihin ja on taipuvainen pitämään niitä itsestäänselvyyksinä. Meillä on vastuu olla unohtamatta, kuinka hyvin meillä asiat suuressa mittakaavassa ovat”, Lotman kertoo.
viro.nyt 2/2021 Oma maa mansikka, muu maa mustikka Helena Lotman toteaa todella pitävänsä Virossa asumisesta – siellä on hänen kotinsa ja perheensä. Maailma on kuitenkin avoinna ja Lotman voisi asua missä vain, minkä hän ajattelee voivan ollakin jopa jonkin aikaa tarpeellista, jotta voisi ymmärtää maailmaa paremmin. ”Lasten saamisen jälkeen ovat isovanhempien tarinat alkaneet puhutella minua yhä enemmän. Viro on paikka, jossa saan käyttää kieltä, jonka nyanssit tajuan. Näyttelijälle se on hyvin tärkeää. Saan puhua ja lukea tällä kielellä. Kun palaan matkalta, haluan kotiin, jossa kaikki on tuttua. Jossa ovat kirjani, paperini, muistiinpanoni pöydällä juuri niin, kuin ne jätin. Matkojen jälkeen, joilla on lyhyessä ajassa koettu epätavallisen intensiivisesti kaikkea, on niin hyvä palata omaan kotoisaan, turvalliseen paikkaan, jossa voi antaa vaikutelmien laantua.” On Virossa kuitenkin Lotmanin mielestä kehitettävääkin, tosin hänen mielestään virolaiset ovat kehityskelpoisia eli syytä toivottomuuteen ei ole. Lotman on kuitenkin viime vuosina huomannut virolaisten kanssakäymisessä suuntia, jotka näyttävät vain rikkovan ihmisiä ja heidän yhtenäisyyttään. ”Onneksi on myös paljon mukavia ja viisaita ihmisiä, jotka pystyvät kunnioittamaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja pyrkivät pikemminkin löytämään yhteneväisyyksiä, kuin vain kritisoimaan. Tottakai on hyvin tärkeää, mitä teemme, mutta myös se, kuinka teemme, ei ole vähemmän tärkeää. Se määrittelee suuren osan tulevaisuudesta. En todellakaan väheksy ajanmukaista koulutusta ja lääketiedettä, kehittyvää taloutta, mutta terveillä ihmissuhteilla ja toisia kunnioittavalla ilmapiirillä on elämän edistämisessä ja henkisen turvallisuuden säilyttämisessä erittäin suuri rooli”, Lotman toteaa. Korvaamaton teatteri Helena Lotmanin mukaan leikki on tärkeä osa jokaisen ihmisen elämää. Ajatus, että hänen kutsumuksellaan voisi näin olla jotain tekemistä asian kanssa, sai alkunsa lukion teatteriluokalta. Lotman on näytellyt sekä NO99-teatterissa että elokuvissa. Hän pitää kameran edessä ja teatterilavalla työskentelemistä melko erilaisina, mutta on rakastunut niiden molempien mahdollisuuksiin. Koska Lotman on toistaiseksi ollut enemmän teatterilavalla, avaa hän hiukan enemmän sitä puolta: ”Teatterissa on ainutlaatuinen mahdollisuus syntyä joka ilta uudestaan. Näinä vaikeina aikoina on paljon keskusteltu teatteritaiteen mahdollisuuksista muuttaa nettiin. Ja ei vain keskusteltu, vaan osa teatterista on jo netissä. Mutta onko se teatteria? Helena Lotman NO99:n Savisaaressa. Kuva: Teater NO99. Simeoni Sundja ja Helena Lotman NO99:n Mother Couragessa. Kuva: Teater NO99. "Teatteri syntyy joka ilta, kun hengitetään yhdessä samassa tilassa samaa ilmaa, nauretaan, itketään. Sellaista välitöntä ihmiskontaktia ei mikään muu korvaa.”
2/2021?viro.nyt 6 Tuo väistämätön teema on jännittävä, niistä keskusteluista ja kokeiluista voi kasvaa monia uusia taiteen muotoja. Ja pitääkin syntyä, sillä emme tiedä, kuinka kauan tämä kummallinen tilanne kestää. Mutta teatteri vaatii paikallaoloa, fyysistä ja henkistä. Teatteri syntyy joka ilta, kun hengitetään yhdessä samassa tilassa samaa ilmaa, nauretaan, itketään. Sellaista välitöntä ihmiskontaktia ei mikään muu korvaa.” Helena Lotman kertoo näyttelijän usein saavan kuulla kysymyksen unelmaroolistaan. Lotman itse ei ole koskaan haaveillut mistään tietystä roolista, vaan toivoo, että osaisi jokaisessa roolissaan löytää jonkin salaisuuden, jotain, mitä ei vielä ole onnistunut avaamaan. Kaikkein tylsin hänestä on se tunne, että toistaa jotain, että jää polkemaan paikoilleen. ”Unelmoin mahdollisimman erilaisista töistä, joita voisivat myös jatkossa yhdistää sieluiltaan kauniit ja asialleen omistautuneet ihmiset”, Lotman summaa. Lotman sanoo, että voisi olla vaikka joka ilta teatterissa ja katsoa toistuvasti esityksiä, joista pitää. Hänen mielestään ahkerasti teatterissa käyvät virolaiset voisivat käydä siellä vieläkin ahkerammin. Lotman onkin iloinen, että myös koulut ja työpaikat järjestävät yhteisiä teatterivierailuja. Yhdessä meneminen voi synnyttää tunteen, että myös katsojana on tuona iltana jonkin ryhmän puolella tietyssä roolissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myöhemmin kotona, roolista vapauduttuaan, voisi tulla eri ihmisten kanssa toimeen. Lotmanin mielestä on hienoa, ettei teatteri ole mitään kummallista hippien tai semminkään eliitin kulttuuria, vaan päinvastoin on se kaikkia ihmisiä lähellä. ”En osaa sanoa, miksi virolaiset rakastavat käydä teatterissa, mutta voin sanoa, että siihen ovat myös suomalaiset panostaneet”, toteaa Lotman. Suhde Suomeen Helena Lotman kävi ensi kertaa Suomessa vuonna 1992. Hänen isoäitinsä Külvi Pruuli oli viron kielen lehtori Jyväskylän yliopistossa, ja Lotmanin perhe kävi siellä kylässä. ”Tuolloin tuntui kyllä siltä, että Suomi oli Viron isoveli, jolla on hienommat lelut ja enemmän vapautta. Olen ollut mukana joissain kansainvälisissä projekteissa, joissa on ollut mukana ihmisiä monista maista, eikä olisi pitänyt olla väliä, mistä kukin on. Kuitenkin olen jonain hetkenä huomannut, että suomalaisten kanssa ikään kuin yhteisen kielen löytäminen on ollut erityisen luontevaa ja helppoa, niin kuin hyvillä kumppaneilla ikään”, Lotman kertoo. Lotman seuraa vuosien saatossa muodostuneiden kontaktiensa avulla, mitä Helsingin teatterikentällä tapahtuu, erityisesti teatteri Viirus on hänen sydäntään lähellä. Lotman tutustui opiskeluaikoinaan ohjaaja Kristian Smedsiin, jonka reliefimäiset hengentuotteet syöpyivät Lotmanin muistiin pitkäksi aikaa, ja jonka tuotantoa Lotman pitää lumoavana. Vallitsevien olojen takia Lotmanin suomalaisen teatterin seuraaminen on ollut tauolla, mutta kesällä hän vielä kävi Ahvenanmaalla, jossa on syntynyt paljon vaikuttavaa kuvataidetta ja musiikkia. Eräs suomalainen tuotanto, joka Lotmanin käteen välillä kotosalla eksyy, on Pentti Saarikosken runous! Kysyin Lotmanilta haastattelun lopuksi, jotta mitä hän voisi viro.nytin lukijoille, Virosta kiinnostuneille suomalaisille virolaisen kulttuurin kentältä tänä vuonna suositella. ”Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Viron uudelleenitsenäistymisestä. Siihen liittyen on tulevana kesänä paljon erilaisia kulttuurija historiatapahtumia, niin ulkosalla kuin museoissakin. Koskapa suomalaiset elivät mukanamme nuo 30 vuoden takaiset tapahtumat, voisivat juhlavuoden tilaisuudet olla heistä kiinnostavia”, toteaa Lotman. n Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja. Eva tutvustab Soome ajalugu vana pealinna Turu kaudu Turu linna giid Eva Finch märkas, et praegusel “turismivabal kevadel” on hea aeg tutvustada Soome ajalugu eestlastele pisut teisiti. Reisimine on küll piiratud, aga põnevate kohtadega seotud infot on hea jagada interneti teel. Ete Noor ja Kirsi Äyräs T uru Eesti keskuse Facebookilehe kaudu avalikkuse ette läinud eestikeelsed veebiseminarid räägivad Turust, Soome ajaloo ja kultuuri sünnilinnast, kunagisest pealinnast, esimesest ülikoolilinnast. Samas loovad loengud meile elava pildi kogu Läänemere piirkonna põnevast ajaloost. Iga kord räägitakse lähemalt ka vastava perioodiga seotud kohast, mida Turus kohapeal saab ise külastada. Kes oled, Eva Finch ja kuidas oled Turusse elama sattunud? “Olen Turus elav Eesti naine, keelehuviline, tõlkija, giid. Minu abikaasa Jason sai doktoriõppe koha Åbo Akademis ja olles poole aasta jooksul proovinud visiitabielu elada, leidsime, et mõistlikum on pere siiski ühe katuse alla tuua. Varsti pakuti abikaasale ülikoolis töökoht, nii et jäimegi Turusse.” Kui kaua oled Turus elanud ja mida oled siin teinud? “Nimetatud elumuudatus toimus juba 2006. aasta alguspäevadel. Olen siin elades teinud päris palju tõlketööd, vahepeal käisin natuke aega Turu ülikoolis, seejärel
Eva Finch Turu ainsal säilinud ja siiani kasutuses keskaegsel tänaval, mille nimi on Luostarin Välikatu. Omal ajal oli see üks Turu peatänavaid, mis viis Suurelt turult Püha Olavi dominiiklaste kloostrini, millest ka tänava nimi. Siin saab aimu, missugune nägi Turu vanalinn välja enne 1827. aasta suurt tulekahju. Pilt: Lilian Finch 7 ? viro.nyt ?2/2021 suundusin Turu täiskasvanute koolituskeskusse (Turun AKK) ja koolitasin end Turu giidiks. Tegin seda suuresti just huvist linna ja selle ajaloo vastu, ning sestpeale olen muidugi aeg-ajalt ka giiditööd teinud.” Kuidas sul sündis idee hakata uurima Turu ajalugu? “Olen juba mitu aastat olnud Turu Eesti keskuse (Varsinais-Suomen Viro-keskus) liige. Nagu paljudes säärastest seltsi moodi organisatsioonides, on ka meil viimasel peetud mõttetalguid, kuidas arendada tegevust ilma kokku tulemata. Eks siis küsiti minultki, kas mul oleks ideid: kas võiksin ehk veebis midagi teha või näidata. Julge hundi rind on rasvane ja viskasin pikemalt mõtlemata õhku mõtte, et milleks vaid üks veebinar, kui neid võiks teha terve sarja. Tegelikult oli mul juba ammu plaanis põhjalikumalt Turu ajalooga tutvuda, ja nüüd tekkis selleks õige olukord. Nüüd leidsin end taas lugemas, tõlkimas, kokkuvõtteid tegemas, pilte ja kaarte otsimas, ja see on suurepärane, sest eelkõige olen õppinud ma ise.” Milline on olnud selle loengusarja ettevalmistamine? “Lugesin hakatuseks uuesti Rauno Lahtineni raamatut Turun historia ja otsustasin, et sellest saab loengusarja kondikava. Uurisin hoolega ka raamatu lõpus antud kirjanduse nimestikku ja minu kirjutuslauale on tekkinud lausa eraldi väike raamatukogu, kust leiab nii erialasemaid kirjutisi (näiteks Mikael Agricola või Paulus Juusteni kohta, või siis Turu koolidest, või mõnest arhitektuuriobjektist) kui ka selle või teise ajalooperioodi üldkäsitlusi. Neid ma siis vastavalt käsil olevale teemale loen, teen väljakirjutusi, jätan meelde. Seejärel kirjutan järgmise loengu kokku, püüan selle enam-vähem õigesse pikkusse suruda, koostan PowerPointi esitluse ja hakkan pilte otsima. Kui esitlus valmis, siis tuleb pea ära kammida, arvuti ette istuda ja kogu asi n-ö sisse lugeda. Lõpuks, kui esitlus on salvestatud, laen selle YouTube’i üles ja lõikan mõned mõttetud kohad välja. Ongi kõik!” Kas projekti edenedes on tulnud vastu ka üllatusi? “Üllatas see, kui paljude soomekeelsete sõnade tähendus oli mulle ikka veel ähmane, kui palju pidin sõnastikust järgi vaatama. Kõikvõimalikud ajaloolised ametid, administratiivüksused, ehitusdetailid – ühesõnaga, asjad, millest seni olin eesti keeles rääkimata jätnud. Giidiks õppides oli kogu materjal ju soomekeelne; üht-teist tõlkisin ka siis, aga mitte sel määral kui nüüd, nii põhjalikult „rahva ette“ tulles.” Kas on ka tulnud ideid antud projekti edasi arendada? Mida plaanid edasi? “Praegune sari viib meid aastasse 1905. Lihtsalt vaatasin, kuidas kaheksasse osasse mahuks, et ei peaks hirmsasti teemasid kokku pressima ja lühendama. Suvel tuleb vahe sisse – siis toimub ehk koguni mõni ekskursioon, pöidlad pihku – ja sügisel võiks ehk uusima ajaloo ette võtta. Ja teine mõte on olnud kogu see asi ka inglise keeles ära teha. Turu on ja on alati olnud paljurahvuseline linn, nii et ju huvilisi ikka oleks.” Eelmisel suvel olid giidiks Tallinnast Turusse tulevatele laevaturistidele. Milline kogemus see oli? “Väga hea tunne oli Turu sadamas Eesti inimesi tervitada, olin iga kord kohe tõesti rõõmus. Usun, et meeldiv kogemus oli see ka külalistele, sest juba laevateekond Tallinnast Turusse on hingematvalt kaunis: laev sõidab tundide kaupa Turu saarestikus, enne sadamasse jõudmist saab imetleda Ruissalo pitsilisi suvilaid, ja päikeseloojang merel... Ühesõnaga, soovitan kõigile, kui võimalus avaneb.” Mida soovitaksid eesti turistile, kes tuleb Turu piirkonda uudistama? “Soovitaksin Turule pühendada vähemalt paar-kolm päeva. Turu linn ise on vaid üks osa piirkonna vaatamisväärsustest, sest meil on ju saarestik, ja muudki lähedalasuvad paigad, nagu Naantali oma kloostrikiriku, puitarhitektuuri ja Muumimaaga. Või siis Paimio, kus võib külastada Aino ja Alvar Aalto projekteeritud fantastilist sanatooriumihoonet. Aga Turus käies tuleb igal juhul ära vaadata toomkirik ja linnus, jalutada jõe ääres ja puhata jalga mõnes laevarestoranis. Ka Luostarinmäki ajalooline linnaosa on tõeliselt unikaalne vaatamisväärsus, sinna võiks vähemalt pool päeva planeerida. Ja Turus on toredaid muuseume, kunstigaleriisid, parke, kohvikuid, kauplusi... Igal juhul tasuks pisut kauemaks tulla. Loodetavasti selleks avaneb peatselt võimalus, nii et tere tulemast Turusse, Soome ajaloolisse pealinna!” n Loengusari on järelvaadatav YouTube kaudu: leiad loengud otsingul “Turu aeg ja kohad”. Maikuus veel tulekul kaks osa: 8.5 Ülesehitus – 1827–1860. Kakola vanglakompleks 22.5 Ohtralt uut 1860–1905. Turu kunstimuuseum
2/2021?viro.nyt 8 Minä, Suomi ja Inkeri Kesäkuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kirjailija ja koomikko Antto Terras muutti Virosta Suomeen ollen osa inkeriläisten paluumuuttoa. Antto Terras S uomi-neidolla on tänä suvena syytä hymyyn, sillä kesäkuussa meille tulee täyteen kolmekymmentä vuotta yhteistä taivalta. Helmihäitämme on varmastikin syytä juhlia. Suhteeni Suomen kanssa alkoi pakkoavioliiton merkeissä vuonna 1991, presidentti Mauno Koiviston toimiessa vihkipappina. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että tulisin joskus joutumaan Suomeen sulhaseksi. 1970-luvun alussa Neuvosto-Tallinnassa syntyneenä olin toki aina välillä ihmetellyt passissani komeilevaa kansallisuusmerkintää ”suomalainen”, mutta koska sillä ei ollut mitään käytännön merkitystä, olin sivuuttanut asian tyystin. Neukkulasta olin toki päättänyt karata. En tietenkään Suomeen, sillä kukapa nyt sosialismista sosialismiin tahtoisi loikata. Sen sijan olin hakenut turvapaikkaa Israelista ja oleskelulupaa Ruotsista, mutta kummankin maan lähetystössä oli virkailijoilla järki päässä eikä viisumia irronnut. Mutta sitten saapui kevät 1990 ja Mauno Koivisto tiedotti Turun murteella, että kaikkien inkeriläisten olisi Suomeen saavuttava. Hilmamummoni karjaisi saman tien ”jes” ja alkoi pakata kapsäkkejään. Hän oli kova tyttö lähtemään. Sotien aikaan oli Inkerinmaalla syntynyt ja asunut mummo lähetetty ensin Kuopioon, mistä hänet kuskattiin rauhanteon jälkeen takaisin Neuvostoliittoon, mutta ei enää Inkeriin, vaan syvälle Siperiaan. Mummo ei tästä säikähtänyt, vaan lähti suutuspäissään kävelemään takaisin kohti Itämeren rantoja. Vajaan vuoden kuluttua hän pääsi Viroon, sillä Inkerissä heidän vanhaa taloaan asutti jo joku slaavilainen kyntömies. Stalin-toverin ajatuksena oli tyhjentää koko pitäjä suomensukuisista. Inkeriläiset olivat monella tapaa hankalaa sakkia. He eivät uskoneet puhetta, pelänneet miliisiä ja höpöttivät kaiken kukkuraksi jotakin kummallista kieltä. Mikä Inkerinmaa ja ketkä ihmeen inkeriläiset? Minulle suomalaisuuteni tuli täytenä, epämieluisana yllätyksenä. Olin aina luullut olevani normaali neuvostokansalainen, kestävä ja kaunis. Inkeriläisten 1940-luvun kansanmurhasta edelleen morkkista poteva Koivisto tahtoi meidät kuitenkin takaisin Suomeen, ja sitä kutsua oli toteltava. Kesäkuun 29. päivä vuonna 1991 koitui kotimaallemme kohtalokkaaksi, sillä sinä aamuna nousin Helsingin Makasiiniterminaalissa Linda Linen aluksesta luvatulle kamaralle. Olin tullut jäädäkseni. Samassa paluumuuttorytäkässä saapui Suomeen myös kymmeniä tuhansia muita. Suurin osa heistä oli joko venäläisiä tai virolaisia, sillä Koiviston tunnepuuskassa keksimä hieno idea jätti kaikenlaiselle puliveivaukselle hyvin tilaa. Muuttoluvan sai alkuun periaatteessa kuka tahansa, joka jaksoi valehdella tullimiehelle olevansa edes suuntaa antavasti suomalainen.
Helmikuussa 1996 Antto Terras oli harjoittelijana Moskovassa Maly-teatterissa opiskellessaan Tampereen yliopistossa. Kuva: Antto Terraksen kotialbumi. ? viro.nyt ?2/2021 9 Minulle ei ollut Inkerinmaa ja siihen liittyvä suomalainen ulottuvuus millään tavalla tuttu. Ja jos kohtaloaan ei tunne asianomistaja, niin hyvin todennäköisesti siitä on täysin tietämätön myös muu väki. Joten – tässäpä Inkerin tarina lyhyesti pelmeninkuoressa: Inkerinmaa, nykyisen Pietarin kupeessa kukoistava reilunkokoinen tontti, sai nimensä intohimon inspiroimana. Novgorodin tyhmä ruhtinas Jaroslav Viisas meni vuonna 1019 rakastumaan ruotsalaiseen prinsessaan, joka lupasi kosijalleen siniveristä lempeä ainoastaan sillä ehdolla, että huomenlahjassa olisi kokoa ja näköä. Niinpä Jaroslav lohkaisi valtion takapihalta pätkän maata ja nimesi sen puolisonsa mukaan. Näin Inkerinmaa sai nimensä. Inkerinmaata asutti hyvin outo jengi. Antropologien mukaan sinne olivat aikojen alussa asettuneet ne itämerensuomalaiset, jotka eivät viitsineet hiihtää varsinaiseen Suomeen asti. Porukalle antoivat väriä muutamat joukkoon eksyneet vatjalaiset ja vepsäläiset. Vuonna 1617, kuten hyvin muistetaan, saatiin vihdoinkin aikaiseksi Stolbovan rauha. Inkerinmaa siirtyi sen myötä venäläisiltä ruotsalaisten hallintaan. Tukholman kruunupää joutui nyt keksimällä keksimään Inkeriin uutta asukaspohjaa, sillä historia oli osoittanut, että ellei valloitetulla tontilla asu keskushallinnolle myötämielistä sakkia, on alue taas kohta menetetty. Inkerin asukkaiksi päätettiin siirtää Suomesta kaikki rasittavimmat ihmiset, eli viipurilaiset, käkisalmelaiset ja savolaiset. Heitä ei jäänyt kotikonnuillaan kaipaamaan kukaan. Inkeri suomalaistui nopeasti. Alueen slaavit pakenivat himokkaita savolaisia kauemmas Venäjälle. Seuraava, ratkaiseva vaihe Inkerin historiassa koitti Suuren Pohjan sodan jälkeen. Ruotsalaiset jäivät tässä kahinassa hopealle ja joutuivat luovuttamaan alusmaansa takaisin venäläisille. Voitokas Pietari Suuri riemastui asiasta niin, että päätti perustaa alueen upottavimmalle suolle nimeään kantavan kaupungin. Inkerinmaa venäläistyi hiukkasen, ja suurin osa savolaisten kiusaamista slaaveista uskalsi tulla taas kotiinsa. Seuraavien parinsadan vuoden aikana ei tapahtunut Inkerinmaalla yhtään mitään mainittavaa. Aamulla noussut aurinko laski illalla, lehmät ammuivat ja kanat juoksentelivat vapaina. Unelias elämä päättyi bolsevikkien vallankumoukseen. Uuden aatteen kailottajat luokittelivat kansanvihollisten kastiin myös inkeriläiset. Eihän pääkaupungin liepeillä voinut asustella vierasmaalaisia. Alueen levottomuudet päättyivät tällä kertaa Tarton rauhaan. Sen mukaan osa Inkeristä siirtyi jostakin syystä Virolle, joskin tuntuvin pätkä jäi edelleen venäläisten puolelle. Suomalaiset kokivat tässä kohden kansallisen heräämisen ja aloittivat pienimuotoisen heimosodan saadakseen Inkerin kokonaan itselleen. No, saamatta jäi. Kohtalokkaat palautukset ja niiden korvaaminen Varsinainen säheltäminen saapui uneliaisiin inkeriläiskyliin Stalinin toiminnan ansiosta. Viiksekäs despootti tahtoi puhdistaa Leningradin alueen kokonaan sosialismiin taipumattomista. Inkeriläiset kerättiin yhteen ja ripoteltiin asumaan pitkin Venäjän aroja. Heidän hienot talonsa ja tonttinsa annettiin ansioituneimmille kommunisteille. Toisen maailmansodan tiimellyksessä puuttuivat alueen asioihin luonnollisesti myös natsit. He piirittivät vesi kielellä Leningradia ja lähettivät loputkin koteihinsa unohtuneet inkeriläiset pois jaloista Suomeen. Saksalaisten ideana oli asuttaa Inkeriin omia kansalaisiaan. Olihan Leningradin kaatuminen ja koko Neuvostoliiton valloittaminen enää ajan kysymys. Inkeriläiset kuskattiin Suomeen Viron kautta. Heidät oli tarkoitus sijoittaa täällä maan jälleenrakennustöihin. Minun mummoni joutui kodinhoitajattareksi kuopiolaisen apteekkarin perheeseen. Apteekkari oli kuulemma kiva, mutta kuorsaavainen ihminen. Suomi oli 1930-1940 -luvuilla saksalaisten kanssa liiankin hyvää pataa. Joiltakin osin voitetun, mutta suurimmalta osalta hävityn sodan jälkeen saapui tilinteon hetki. Neuvostoliitto kaipasi takaisin Suomeen livahtaneita inkeriläisiä. Kysymyksessä oli pelkkä isomman mahdin osoittaminen, sillä neuvostoperheessä piisasi porukkaa omastakin takaa. Suomelle luvattiin, että kaikki palautetut saavat ison säilykepurkin ja kivan talon joko Inkerinmaalta tai sen välittömästä läheisyydestä. Viisikymmentä tuhatta inkeriläistä lähetettiin matkaan. Yleisessä tiedossa oli, ettei kenellekään kävisi hyvin. Säilykkeistä ei nähty edes vilausta ja palautettujen kolonnat jatkoivat rajan ylitettyään suoraan Siperiaan. Sinne suurin osa heistä jäikin. 1990-luvun paluumuuttohanke oli näiden tapahtumien epäsuoraa korvaamista. Virallinen Suomi ei ole koskaan myöntänyt lähettäneensä inkeriläisiään Neuvostoliittoon kuolemaan, mutta asia lienee selvä sanomattakin. Sodanjälkeinen rauha oli sen verran hauras, että jos naapuri jotakin pyysi, niin silloin kannatti totella. Tässä oli lyhyt mutta rehellinen yhteenveto Inkerin maasta ja kansasta. Näiden kohtaloiden vuoksi myös minä olen tänään täällä Suomessa näitäkin rivejä kirjoittamassa. Kuluneet kolmekymmentä vuotta ovat olleet antoisia ja ihania. Minusta on tullut aivan täysiverinen suomalainen. Olen muuttunut toverista salonkikelpoiseksi, enkä kaipaa Neuvostoliittoa enää kuin joka toinen päivä. Ja miten kävi mummolleni? No, hän perhana elää edelleen, asuu espoolaisessa hoivakodissa ja kiusaa sen henkilökuntaa parhaansa mukaan. n "Minulle suoma laisuuteni tuli täytenä, epämie luisana yllätyksenä. Olin aina luul lut olevani normaali neuvosto kansalainen, kestävä ja kaunis."
10 2/2021?viro.nyt Meie elu rikkus Ka sel aastal toimus laste kirjutamisvõistlus, mida Eestikeelse Hariduse Seltsi eestvedamisel peeti juba üheteistkümnendat korda. Kokku oli kirjutajaid 331, žüriile jäi lugeda 118 tööd, mis olid saadetud 17 õpetajalt. Karin Mickelsson R ikkuseks ei peetud sugugi raha. Peab kohe ära mainima, et kirjutajad polnud ka mitte naiivsed, muidugi on ka rahal rikkusega aeg-ajalt midagi pistmist, kuid hinge tegi soojaks väga kaunite väärtuste esile toomine rikkuse võtmes. Pere eelkõige, see oli vaat et esikohal, järgnesid sõbrad, tervis ja seejärel juba nii mitmel erineval moel esile tõstetud mõtted harrastustest eestluseni. Paljud tööd olid väga huvitavate lahendustega, erinevaid vaatenurki käsitlevad ja luuletustenagi mõnusalt ritta seatud kirjeldustega. Kas ongi mõtet pikalt heietada, ehk igaüks leiab end ise mõtisklemast, milliseid mõtteid kirjutajate read meis kõigis rikkuse kohta äratavad. /…/ Raha äkki? Inimesed arvavad küll, aga mitte alati. Keelte oskus? Kunst äkki? Uus kunst võib saata inimesed kokku. Sina ja mina peaksime olema uhked oma rikkuste üle. Marko-Mairo, 6. klass Kas te mäletate aega, millal te olite alles väiksed ja kõige õnnelikumad lapsed? Maris, 7. klass Mõtlen, mis on elu rikkus? Kas see on palju raha või hoopis näiteks kool, kodu, pere inimesed, loodus ja see, et me saame hingata puhast ja värsket õhku. See, et meil on soe söök laua peal ja saame juua puhast vett. Karoli, 4. klass Rahast tuleb inimestel väga palju riidusid. Raha rikub inimesed ära, muudab nad vihaseks ja ahneks. Tegelikult ei tee raha rikkaks. Hoopis armastus teeb inimese ja pere rikkaks. Armastus ei kao inimeselt ega perelt kunagi ära. Mina olen rikas, sest mind armastatakse. Kadri-Liis, 4. klass
Kuva: Aron Urb / Visit Estonia. ? viro.nyt ?2/2021 11 Keelteoskus on elus siiski suur pluss. Kokkuvõtteks soovitan kõigile keeli õppida! Mida rohkem keeli on suus, seda rohkem uksi avaneb. See rikastab meid, arendab maailmavaadet ja teeb inimesest inimese. Indrek, 9. klass Kõige olulisem on ikka pere. Ja peres kõige tähtsam on mu kass, kellele saan ma rääkida oma muredest. Tundub, et ta saab kõigest aru. /…/ Emma, 5. klass Õnneks on me rikkuseks kõik omamoodi hobid, muidu vaidleks trepikojas nagu Pobid-Robid. Maria, 7. klass Kindlasti muutub keel veel ja tulevad uued ajad ja uued sõnad. Kõige tähtsam on see, et jätkuks rääkijaid ja lugejaid ja et meie oma keel ikka ellu jääks. Artur, 9. klass Elurikkus on ka meie elu rikkus. Ela kaua, Maa! Janessa, 6. klass Hakkasin rohkem mõtlema, sain aru, et mu elus on nii palju rikkuseid, mida ma vahel ei näegi või need on jäänud peaaegu nähtamatuks. Me vahel unustame põhilise ning hakkame mõtlema ainult suurtele rikkustele, mida meil isegi pole. /…/ ”Kui mul pole nüüd enam midagi, siis mis on mu elu rikkus?” Sain vaikselt aru, et mu elu rikkus on see, et mul on elu. Kõik see oligi mu ees kogu aeg, aga ma ei kunagi märganud seda. Carmen, 7. klass Minu elu rikkus on kogemused. Kogemusi võib saada reaalses maailmas või siis näiteks raamatuid lugedes. Mina ise olen korjanud vara mõlemal viisil. Eliise, 6. klass Rikkus on midagi, mis on väga individuaalne. Paljudele, kaasa arvatud ka minule, on rikkus muu hulgas seotud vabadusega. Vabadus valida, millele soovin rohkem raha ja aega kulutada. Vabadus võib inimese jaoks tähendada ka muud. Vabadus olla tema ise, olla iseendale truu./…/ Rikkus ei tähenda aga ainult rikkaks olemist, sest siis oleksid ainult rikkad õnnelikud. See võib olla ka rahulolu ja oskus näha iga päev midagi head ning tänada neid inimesi, kellega elus oled kohtunud, kui tänuks muidugi põhjust on. Elin, 9. klass Kõige suurem õnn on tervis, seda hoida on meil tarvis. Kui su hing on puhas, terve – eluvanker veereb kergelt. Karoliina, 7. klass Mulle on kõige tähtsam oma tervist hoida. Enne pesin käsi harva, kui tulin õuest tuppa, aga nüüd teen seda automaatselt. Oleme hakanud nägema, mis on olulisim. Arvan, et kõige tähtsamad on arstid, sest ilma nendeta praegune olukord oleks miljon korda hullem. Kaspar Johan, 8. klass Näide sellest, kuidas käsitöö ja kunst on erilised, on meie oma kultuuris. Eesti rahvariided, rahvatantsud ja laulud. Need kõik on kellegi looming. Nüüd tehakse suurim osa rahvariietest masinatega tehastes. Õnneks on endiselt neid, kes jätkavad traditsioone. Ja see teeb Eesti kultuurist ja rahvariietest erilise, sest iga ese on kui kaljujoonis. Meie kultuur ongi meie elu rikkus? Kelly, 9. klass Rikkus on puhas loodus ja vabadus teha, mida tahad. Ma võin juua puhast vett kraanist ja ma ei pea kartma, et see on saastunud. Ma võin vabalt metsas kõndida ja marju süüa. Laura-Liis, 5. klass Kui olin koju jõudnud, mõtlesin selle peale, mis poiss mulle rääkinud oli ja see pani mind mõtlema. Äkki minul polegi nii halb elu kui arvasin. Lauri, 6. klass Õnneks on püsivaid väärtuseid, mida hinnatakse tänapäeval ja mida on hinnanud meie esivanemad juba sadu aastaid tagasi. Kõike ei saa rahas mõõta. Paljud asjad meie elus ei ole ostetavad ega müüdavad. Erinevatel aegadel on peetud rikkuseks ka erinevaid asju, sõltuvalt näiteks riigivalitsejatest, poliitilisest olukorrast ja kasvõi asukohast. /…/ Kui meil pole enam värsket õhku, mida hingata ega puhast vett, mida juua, siis ei aita ka suur rahakott enam. /…/ Kokkuvõtteks võib öelda, et nagu ilu, peitub ka rikkus sageli vaataja silmades. Me kas märkame seda või me ei oska seda vaadata. Nii mõnegi asja väärtus selgub alles siis, kui meil seda enam pole. Olgu
2/2021?viro.nyt 12 selleks kasvõi noorus, tervis või armastus. Armastus kogu elusa looduse vastu. Mia, 6. klass Mäletan Tallinna teletornist pannood. Seal oli näitus „Elus universum”, kus vaatasin ekraanilt, kuidas Eesti muutus kogu aeg väiksemaks, olenemata sellest, mis meie ümber oli. Me oleme väike täpp planeedil Maa ja tolmukübe kosmoses. Oma kodudes aga oleme suured ja tähtsad, samamoodi nagu kõik olulised asjad, mis meil on. Aastal 2020 hakkasime oma peredega rohkem aega veetma ja väikesteks peetud asjad muutusid äkki väga suurteks. /…/ Maailmas on 7000 keelt, aga ainult üks on päris meie oma. Loore Liisa, 7. klass Arvan, et tänapäeval on väga lihtne väärtustada vaid materiaalseid väärtusi ja vara, mis jätavad kõrvale palju olulisema nagu pere, tervise, looduse, sõbrad ja lihtsa heaolu. /…/ Arvan, et kõik kokku ongi rikas elu ja elurikkus elu ise. Mari-Leen, 8. klass Meie elu rikkus on me eesti keel, seda teades rõõmsaks läheb meel, ta on armas ja haruldane ka, seda räägib meie kallis Eestimaa. Sofia, 7. klass Sellest ajast oli poiss palju õppinud. Nad hoidsid aga väga kokku ja olid kõik aru saanud, mida olid elus valesti teinud. Ei pea igat asja saama, mida tahad. Ja vanemad olid õppinud, et ei pea andma lapse igale soovile järele. Nad mõistsid, et peale ilusate ning kallite asjade on ka palju muud, mida raha eest osta ei saa. Marleen, 3. klass Rikkus on olla armastatud ja armastada teisi. /…/ Mulle meeldib ka looduse rikkus. Loodus on huvitav ja imeline. /…/ Inimesele polegi õnneks palju vaja: sooja kodu ja sööki. Mina olen küll rikas ja õnnelik poiss. Mul on pere, kodu ja sõbrad. Arvan, et need lihtsad asjad ongi rikkus, mida väärtustada ja tänulik olla. Jonathan, 3. klass Mina tahan ka selline olla: hea ja aidata. Südamega. Marten, 1. klass Minu meelest on elu rikkus, et meil on hoolitsev ja armastav pere. Väga tähtis on, et meie tervis oleks hea. Suur rikkus on see, et meil oleks hea haridus. Rikkus on süüa iga päev värsket ja tervislikku toitu. Oliver, 2. klass Elu rikkus on linnud taevas, elu rikkus on kalad vees. Elu rikkus on loomad metsas ja inimesed nende seas. Karel, 2. klass Ta oli teistsugune kui teised lapsed. Ta nuttis iga õhtu, ta pisarad muutusid teemantiteks. /…/ Õigetele sõpradele kingivad tüdrukud teemantpisara, mis tuletab meelde kurbust ja üksindust. Stely, 1. klass Mina, Sandra, olen rikas tüdruk, sest minul on emme, issi ja venna. /…/ Olen rikas, sest saan käia koolis ja õppida eesti keelt, matemaatikat ja lugemist. Sandra, 1. klass Minu elu rikkus on Pätu. /…/ Ma armastan oma Pätut. Veel ma tahan öelda, et kõik loomad on meie elu rikkus. Stella, 2. klass /…/ Minu pere kallis, sinu pere kallis. Minu ja sinu, pere on kallis! Janna, 1. klass Viron tulevat kulttuurin teemavuodet on julkistettu Viron kulttuuriministeriö on nimennyt tulevien kolmen vuoden kulttuuriteemat, joita ovat kirjastot, liikunta ja kulttuurinen monimuotoisuus. Brita Tuuling V iron kulttuuriministeri Anneli Ott on vahvistanut tulevien kolmen vuoden kulttuuriteemat Virossa. Vuosi 2022 on kirjastojen vuosi, vuonna 2023 vietetään liikuntavuotta ja vuonna 2024 keskitytään kulttuuriseen monimuotoisuuteen. ”Ensi vuosi on merkittävä sen takia, että käyttäjiensä tarpeisiin perustuvat kirjastot ovat muutoksessa. Siksi myös valikoitui tällainen teemavuosi. Kirjastojen rooli muuttuu yhä enemmän tiedon tallentajasta neuvojaksi, ohjaajaksi ja sivistäjäksi. Samoin jatkuvasti suureneva ja nopeasti kasvava tiedon määrä sekä digitalisaatio asettavat kirjastoille täysin uusia tehtäviä niin yhteiskunnallisesti kuin kasvatuksellisestikin”, toteaa kulttuuriministeri Anneli Ott. Kirjastojen vuotta alkaa valmistella ja toteuttaa Viron kansalliskirjasto. Vuonna 2023 urheilu ottaa kirjastojen teemavuodelta viestikapulan, jotta ihmisillä kasvaisi kiinnostus liikuntaharrastuksia ja terveellisempiä elintapoja kohtaan. Liikkumiselle pyhitetty teemavuosi suuntaa huomion sille tosiasialle, että kohentuneista tilastoista huolimatta Viro on yhä parisenkymmentä prosenttia jäljessä Pohjoismaita, joissa vähintään kolme neljäsosaa väestöstä liikkuu säännöllisesti. Vuosi 2024 esittelee Virossa asuvien eri kansallisuuksien monipuolista kulttuuria ja perinteitä sekä Viron omaa, ainutlaatuista kulttuuria ja yhteisöjä. Teemavuosista 2023 ja 2024 vastaavat selviävät lähempänä. Viron kulttuuriministeriö on järjestänyt teemavuosia vuodesta 2000 lähtien, tuolloin vietettiin Viron kirjan vuotta. Teemavuosien tarkoitus on nostaa huomion keskipisteeksi yksi kulttuurin ala tai teema. n
13 uutiset? viro.nyt ?2/2021 nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Kulttuurielämyksiä uusilla tavoilla Virossa ovat kevään aikana olleet voimassa tiukat julkisia sisätiloja koskevat rajoitukset. Rajoituksista johtuen monia jo suunniteltuja näyttelyitä ei ole voitu laittaa esille tavanomaisella tavalla, vaan on keksitty mahdollisuuksia tarjota kulttuurielämyksiä epätavallisemmin keinoin. Onkin järjestetty näytteyitä, joista voi nauttia turvallisesti raikkaassa ilmassa mm. kaduilla ja bussipysäkeillä. Tallinnassa Viron taideakademian opiskeljat ovat laittaneet töitään esille sekä taideakatemian ikkunoihin Kalamajaan että Vanhankaupungin rakennusten näyteikkunoihin. Myös erilaiset taidegalleriat ja museot ovat tehneet samaa, ja esimerkiksi Tallinnan Kaubamajan isoissa näyteikkunoissa voi nähdä Tallinnan Fotografiskamuseon järjestämänä maailmankuulun valokuvaajan Ellen von Unwerthin töitä. Tartossa on huomiota herättänyt Tarton leikkikalumuseon tekemä ikkunanäyttely lasten keräilyharrastuksista. Rakveren elokuvateatterissa laitettiin ikkunoihin Viron monilapsisten perheiden yhdistyksen ja Tiina Kukkin valokuvanäyttely Naise elu lõuend. Pärnumaalla Torissa oli paikallisen valokuvaajan Ülo Soometsin kuvia esillä bussipysäkeillä. Myös Viron ulkomuseossa on mahdollista tehdä kierroksia, joilla voi tutustua rakennuksiin ulkopuolelta. Kodaveren murteelle huomiota Virossa Peipsijärven rannalla puhutun Kodaveren murteen elvytyksestä on keskusteltu kielestä kiinnostuneiden keskuudessa aiemminkin. Nyt kodaveren ns. kielen harrastajat ja edistäjät ovat perustaneet Kodaveren murretta edistävän seuran Kodavere Kiälekõda eli viroksi Kodavere Keelekoda. Murteen käyttöä edistävän seuran pääasiallisena tarkoituksena on saada murteelle huomiota sekä lisää käyttäjiä, mutta myös luoda tuoretta kielimateriaalia. Jotta kieli tulisi tunnetummaksi pidetään internetin välityksellä kielikoulua. Suunnitelmissa on järjestää myös muita kieliaiheisia tapahtumia sekä tuottaa kesällä kodaverenkielinen nuortensarja. Murteesta on tehty Kodaveren lähellä sijaitsevan Pala-kylän vanhassa kunnantalossa olevassa Kodaveren kulttuuriperintökeskuksessa myös näyttely Kodavere kiäle pesä. Kiälekõdan toimintaa vetävät ErgoHart Västrik Kodaveren kulttuuriperintökeskuksesta, Reet Kruup Peipsiäären kunnanhallituksesta sekä Mari Niitra ja Kadi Kivilo Juhan Liivin museosta. Mukana on myös paikallisia murteen puhujia. Kodaveren murteelle on ominaista esimerkiksi pehmeä ääntämistapa sekä samankaltaisuudet suomalais-ugrilaisen vatjan kielen kanssa. Murretta puhutaan Peipsijärven rannalla Omedu-joen ja Emajõe–Suursoo-suojelualueen välisellä alueella. Murretta äidinkielenään puhuvia ihmisiä arvellaan olevan noin 20. Kodaveren kielen tunteihin pääsee ilmaiseksi osallistumaan Facebook-ryhmässä Kodavere kiil, jossa jaetaan murteeseen liittyviä materiaaleja sekä kutsuja Zoom-ympäristön kautta tapahtuviin kielitunteihin. Muhun oma aapinen Virossa on julkaistu vuosien mittaan useita paikallismurteella tehtyjä aapisia, ja tämän vuoden maaliskuussa julkaistiin myös ensimmäinen Muhun murteella kirjoitettu aapinen eli muhuksi Muhu oabits. Kirjan laatijien ja toimittajien Kadri Tüürin ja Irena Tarvisin mukaan kirjan tekoon osallistui noin kymmenkunta muhulaista. Kirjan teko alkoi jo vuonna 2017, kun murretekstien keräämiseksi järjestettiin kilpailu sekä perustettiin aapislautakunta, johon kuuluivat myös Reet Hobustkoppel, Anu Kaljuste, Meeli Kokk, Maire Liitmäe, Juta Peegel ja Leena Peegel. Ensisijaisena tarkoituksena kirjan teolle oli, että aapista tultaisiin käyttämään paikallisissa kouluissa kotiseutuoppitunneilla. Bonuksena kirjan avulla myös aikuiset pystyvät opettelemaan Muhun murteen alkeet. Kuvallisesta aapisesta löytyy muhunkielisten sanojen ja ilmaisujen lisäksi myös sanasto. Tekijöiden mukaan aapista pidetään myös muhulaisten identiteetin vahvistajana. Elokuvaelämää virtuaalisesti Maaliskuussa Virossa elokuvafestivaalistaan tunnettu PÖFF julkaisi ympärivuotisen, virtuaalisen elokuvateatterin kino.poff. ee, jossa voi katsoa elokuvia online-lähetyksinä. Online-elokuvateatterin avaaminen aloitti myös PÖFFin 25. juhlavuoden. Digielokuvateatterin ohelmisto sai alkunsa Raplassa pidettävän Naiste Ööde Filmifestivalin eli NÖFFin ohjelman elokuvilla. Ohjelmisto tulee päivittymään kuukausittain maailmanlaajuisella elokuvavalikoimalla. Tarkoitus on saada PÖFFin järjestämien pienelokuvafestivaalien elokuvavalikoimaa virtuaalisesti näkyviin jatkossakin. Ohjelmistoon tulee siis elokuvia, joita ei olisi muuten mahdollista nähdä Virossa. Elokuvat tulevat olemaan katsottavissa rajatun ajan ja myös katsojien määrä on rajattu, kuten varsinaisissa elokuvateattereissakin. Digielokuvateatteriin pääsee tällä hetkellä vain Virosta. PÖFFin tekijöiden mukaan on tärkeä ylläpitää perinteisten elokuvien katsomista, vaikka elokuvateatterit ovat olleet suljettuina. Sen takia online-ratkaisuja on hyvä kokeilla nyt rajoitusten aikana. Intoa onlineelokuvateatterin tekoon saatiin yleisten rajoitusten lisäksi myös viime vuonna osittain virtuaalisesti pidetystä hybridielokuvafestivaalista. Silloin suositulle festivaalille oli ensimmäistä kertaa mahdollista osallistua mistä tahansa Virosta, festivaali saikin positiivista palautetta sen vakiopaikkojen Tallinnan ja Tarton ulkopuolella asuvilta. Elokuvateatterin kanssa samalle alustalle avattiin maaliskuussa myös elokuvakoulu, jonka tarkoituksena on antaa tukea koululaisille ja muille elokuvasta kiinnostuneille. Koulusta löytyy aineistoa esim. elokuvien historiasta, leikkaamisesta ja käsikirjoittamisesta. Opiskeluympäristön materiaalit on luonut entinen elokuvaopettaja, nykyinen pöffiläinen Mikk Granström yhteistyössä Tallinnan yliopiston Baltian elokuvan, median, taiteiden ja viestinnän korkeakoulun kanssa. Festivaalin vetäjien mukaan digiratkaisuja on tarkoitus lanseerata tulevaisuudessa vielä lisää osana isompaa virtuaalikokonaisuutta. Sovellus Läänemaasta Viron länsirannikolla sijaitseva Läänen maakunta eli Läänemaa on julkaissut keväällä älylaitteisiin tarkoitetun sovelluksen, jonka kautta saa ajankohtaista tietoa Haapsalun ja Lääne-Nigulan alueesta sekä Vormsin saaresta. Käyttäjille ilmaisen Läänemaa-nimisen sovelluksen luonnissa on otettu mallia Hiidenmaasta, jolla on vastaavanlainen ratkaisu ollut käytössä jo parisen vuotta. Sovelluksessa on mahdollista hakea tietoa alueen palveluista ja tapahtumista, karttatietoja sekä joukkoliikennettä koskevaa tietoa ja aikatauluja. Tällä hetkellä vain vironkielisestä karttapalvelusta on mahdollista hakea tietoa myös paikallisista nähtävyyksistä tai jopa valmiita kävelyreittejä alueella. Sovelluksen kehitys jatkuu, tarkoitus on luoda siihen omat näkymänsä yrittäjille ja vierailijoille sekä paikallisille pientuottajille tarkoitettu nettikauppa. n
2/2021?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa 10 vinkkiä Viroon 19.5. klo 17 Tervetuloa virtuaalimatkalle Viroon! Kymmenen uuden ja mielenkiintoisen kohteen äärelle johdattelee Visit Estonian Malle Kolnes. Tule mukaan oppimaan uutta ja suunnittelemaan tulevia Viron matkoja! Ilmoittautumiset 16.5. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi. Tilaisuus pidetään Teams-etäyhteyden kautta. Sini-musta-valkoisia vauvasukkia uudelleenitsenäistymispäivän vauvoille! SVYL neuloo sini-mustavalkoisia villasukkia Suomessa 20.8. syntyville vauvoille! Lue lisää projektista osoitteesta www.svyl.fi/ajankohtaista. Sieltä näet myös neulontatalkoissa jo mukana olevat SVYL:n seurat ja niiden yhteyshenkilöt, joihin voit ottaa yhteyttä, jos neulominen kiinnostaa. Vielä mukaan haluavat seurat voivat ilmoittautua liiton toimistolle svyl@svyl.fi. viro.nyt 3-2021 ilmestyy 27.8. Vuoden 2021 kolmas viro. nyt ilmestyy elokuussa kattaen syksyn 2021. Lehden materiaalipäivä on 30.7. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi – koronapandemiasta johtuen muutoksia voi tulla suuntaan jos toiseen. Kuukausitapaamiset Helsingissä 12.5. klo 18 etäkokouksena; Pekka Linnainen kertoo: Viro vaalivuonna 2021. Etäkokouksen osallistumislinkki lähetetään Olutsillan jäsenille sähköpostilla pari päivää ennen kokousta. 9.6. Lähdemme piknikille Seurasaareen ”Eestin tammen alle”, jos kokoontumisrajoitukset sallivat. 14.7. Heinäkuinen luontoretki perinteiseen tapaan, terveysturvallisesti 11.8. Paikka ja aihe vielä varmistumatta Pyrimme rajoitusten salliessa järjestämään myös muita ulkoilmassa tapahtuvia kokoontumisia tai kulttuurikierroksia. Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan nettisivun tapahtumatiedoissa: www.olutsilta.fi/tapahtumat Olutsillan Klamilan osasto Klamilan osaston kesän toiminnasta tiedotetaan Facebookissa ja paikallisissa lehdissä. Olutsillan Kotkan osasto Kesäja heinäkuussa koronatilanteen salliessa retkeilemme. 5.8. klo 18 Perinteinen olutpiknik Katariinan Meripuistossa Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Matkat 5.–8.8. kesämatka Latviaan, tai jos koronatilanne edelleen rajoittaa matkustamista, korvaavaa ohjelmaa pääkaupunkiseudun tuntumassa Teatteri Teatterivierailuja jatkamme, kun koronarajoitukset ovat poistuneet. Saunaklubi Seuraa Olutsilta Saunaklubin menoja tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas@icloud.com VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingissä koronatilanteeseen liittyviä kokoontumisrajoituksia noudattaen kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13 26.5.: Palema ja 25.8.: 5 Penniä Keilailu (Helsinginkatu 25, Fun Bowling) torstaisin klo 12 seuraavina päivinä koronavirustilanteeseen liittyvien kokoontumisrajoitusten puitteissa: 6.5., 20.5. ja 3.6. sekä 26.8. Ilmoittautumiset: echydenius@gmail.com Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä, kun koronarajoitukset taas sallivat. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu – Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin, kun tilanteet sen taas sallivat. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ ollekomando/. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA 22.5. Kuhasalon retki klo 13–16 Grillausta, kuntopolku, ulkopelejä, Kalmonkatiskasta tarvittaessa sateensuojaa. Kyytiä kaipaavat – kääntykää sihteerin puoleen! Kesäkuulla piknik-retki Ruusupuistoon Päivämäärä on vielä avoin. PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Suomen Tarton rauha 100 -näyttely Poriin syyskuussa Tarton rauhanneuvottelut Suomen ja NeuvostoVenäjän välillä alkoivat Tartossa 12. kesäkuuta 1920. Neuvotteluista ovat Tarton kaupungin historiamuseot ja Suomen suurlähetystö koostaneet Suomen Tarton rauha 100 -näyttelyn. Seura on varannut näyttelyn Poriin ja se on esillä syyskuun puolivälistä Porin päivän viikonlopun sunnuntaihin 26.9. saakka. Näyttelypaikka on Satakunnan Museon aulatila. Näyttelyn avajaiset on suunniteltu pidettäväksi 15.9. Näyttelyn avaa ja alustaa porilaislähtöinen suurlähettiläs Pekka Harttila. Jäsenmaksut Seuran vuoden 2021 henkilöjäsenmaksu on edelleen 15 €/henkilöjäsen ja yhteisöjäsenmaksu 35 €/ yhteisöjäsen. Jäsenmaksu pyydetään maksamaan seuran tilille: FI31 5700 0220 0787 39.
? viro.nyt ?2/2021 15 Jos samalla kerralla maksaa useamman henkilön jäsenmaksun, niin maksun viestikenttään kirjoitetaan kaikkien niiden jäsenten nimet, joista jäsenmaksu maksetaan. Yhteystietojen muutoksista pyydämme ilmoittamaan puheenjohtajalle tai sihteerille. Porin seudun Suomi-Viro -seura ry: Puheenjohtaja Päivi Yli-Kauhaluoma-Nurmi paivi.ylikauhaluoma@gmail.com p. 050 436 1405 Sihteeri Petteri Nurmi petteri.j.nurmi@gmail.com p. 044 244 0748 TAMPERE-TARTTO-SEURA Toimintamme on Koronan vuoksi ollut osittain pysähdyksissä pitkään, samoin Kulttuuritalo Laikku on ollut käytännössä suljettuna.Kaikki matkamme viime vuodelta peruttiin, mutta joitakin lokakuisten Viro-viikkojemme tapahtumia pystyimme pitämään. Myös syyskokous 2020 ja kevätkokous 2021 pystyttiin pitämään, osin etäyhteyksin. Viro 102 -juhla ja kunniakäynti Kalevankankaalla järjestettiin ja ne myös striimattiin, kiitos Hannele Valkeeniemen taitojen. Ennakkotietoa syksyn 2021 kalenteriin merkittäviksi: 1.–15.10. Suomen Tarton rauhan näyttely Laikun Galleriassa 14.10. klo 18 Pekka Linnainen: 7 rauhan veljestä vapaalla Tartossa 1920 5.10. klo 17 Juhani Salokannel: Jaan Kaplinsiki 80 v. 21.10. klo 14 Esitelmä ja elokuva Ruhnun saaresta. Tapio Mäkeläinen tulee esittelemään meille sen saaren, jonne emme siis kesällä 2020 päässeet! 30.10. klo 14 Georg Ots 101 -konsertti VAASA-PÄRNU-SEURA Teeme ära -siivoustalkoot 4.5. Järjestimme Teeme ära -siivoustapahtuman yhdessä Vaasan ympäristöseuran kanssa koronarajoitusten puitteissa. Kiitos osallistuneille! Vaasa-Pärnu Seura ry:n kevätkokous 25.5. klo 18 Närvänmutkassa (Pilvilampi, Vaasa) Käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat ja sääntömuutosehdotus. Paikka on ulkona Närvänmutkan grillikatoksessa Pilvilammella. Pyydämme alustavaa ilmoittautumista tarjoilun järjestämiseksi sekä koronapandemian aiheuttamien mahdollisten toukokuussa voimassaolevien kokoontumisrajoitusten takia. Ilmoittautumiset pj. Erja Saario, p. 0440 352 118. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Viron uudelleenitsenäistymisen 30-vuotisjuhla 20.8. Viron uudelleenitsenäistymisen juhla järjestetään perinteen mukaisesti Vaasan Pärnu-puistossa 20.8. klo 17 alkaen. Tänä vuonna uudelleenitsenäistymisestä on kulunut jo 30 vuotta. Tarkempia tietoja myöhemmin kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteet 65 v. tänä vuonna Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden 65-vuotisjuhlaa vietetään yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa mahdollisuuksien mukaan tämän vuoden aikana, mikäli koronarajoitukset sen sallivat. Tarkempaa tietoa jäsentiedotteessa sekä kotisivulla ja Facebook-sivulla. Elokuvailta jäsenille syksyllä 2021 Pyrimme järjestämään jäsenille elokuvaillan mahdollisuuksien mukaan tämän vuoden syksyllä. Katsomme jonkin virolaisen elokuvan. Tarkempia tietoja syksyllä. Viron kielen alkeiskurssi jäsenille syksyllä 2021 Suunnitteilla jäsenille viron kielen alkeiskurssi syksylle. Lisätietoja kevään jäsentiedotteessa. Vaasa-Pärnu Seura ry:n vuoden 2021 hallitus: puheenjohtaja Erja Saario, varapuheenjohtaja Kaj Höglund, sihteeri Minna Kaataja, rahastonhoitaja Krista Haapamäki, jäsenvastaava Antti Kaukonen, tiedotusvastaava Raimo Laine ja matkailuvastaava AnnaLiisa Punto-Luoma. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivua sekä käykää tutustumassa uuteen kotisivuun vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS 8.–23.5. Värikäs Knit & Tag -tapahtuma Aurajokirannassa Viro-keskuksen käsityöryhmän oma puu on nro 2 Vanhan Suurtorin puolella, käy keväisellä kävelyllä ihailemassa teoksia! Brinkkalan pihan puolella lisäksi installaatio, puodit auki ja käsityöhön liittyvää ohjelmaa, käy kyläilemässä. Keväällä jatkamme muutenkin aherrusta käsityön parissa, kysy toimistolta ja tule mukaan työpajoihin! 8.5. klo 11 (ja sen jälkeen Youtube-linkin kautta nähtävänä): Turku-opas Eva Finchin vironkielinen luento Turun historiasta: Ülesehitus – 1827–1860. Kakola vanglakompleks Löydät fb-tapahtuman Viro-keskuksen sivulta. 9.5. klo 14 äitienpäivän konsertti Vanhan raatihuoneen salissa ja 11.5. klo 18 Kirjastokeikka, Viro-ilta Kaarina-talolla Seuraa tiedotusta, tapahtumat toteutuvat, jos koronatilanne antaa jo mahdollisuuden kokoontua, muutoin siirtyvät syksyyn. 20.–23.5. Kansainväliset suurmarkkinat Vanhalla Suurtorilla ja niiden kyljessä Brinkkalan oma happening Pistäydy tutustumassa Viro-keskuksen puotinurkan markkinatarjouksiin! 22.5. klo 11 Eva Finchin luento: Ohtralt uut 1860–1905. Turu kunstimuuseum Koko kevään luentosarja nähtävillä Youtubessa (etsi: Turu aeg ja kohad). 22.5. Monikulttuurinen vaalipaneeli, osa 2 Keskustelu striimataan kaupunginkirjastolta. Ennakkoäänestys lähestyy, muista äänestää! Town Twinning -matka Jõgevalle Kevääksi suunniteltu Town Twinning -matka Jõgevalle siirtyy syyskuulle 2021. Kysy vapautuvia paikkoja ja ilmoittaudu varalle: virokeskus@gmail.com (ryhmään mahtuu 25 henkilöä). 3.–6.6. Kristjan Urm: People of the Sea/ Meren kansa/Mere inimesed -teos mukana Olohuone 306,4km2 -kaupunkitaidefestivaalilla Olohuone 306,4km2 on eri taiteenaloja yhdistävä tapahtuma, joka tarjoaa taidetta yllättävissä paikoissa ja tilanteissa. Festivaalin
2/2021?viro.nyt 16 tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, kannattaa kulkea kaupungilla silmät avoinna! Viro-keskuksen nuoret kesätyöntekijät Nuorten urakkaa voi seurata Facebookissa: #virokeskuksenkesätöissä. 1.–4.7. Keskiaikamarkkinat Viro-keskus mukana menossa jälleen: suunnitelma elää, ehkä siirrytään keskiaikaan netin kautta, ehkä paikan päällä Vanhalla Suurtorilla. Lisäksi Käsityöläismarkkinat Aurajoen rannalla. 5.–8.7. Tall Ships Race – suuret laivat saapuvat Turkuun Yhdistyksen suunnitelmissa on osallistua markkinoille, seuraa tiedotusta. 28.7. Vieraillaan Viljannissa. Moottoripyöräilijöiden tapaaminen Omatoimimatkaajat tapaavat yhteisen ohjelman merkeissä. Viljanti-oppaana Rait Priks. Yhteyshenkilö: Juha Laine. 12.8. Taiteiden yö ja käsityöläismarkkinat Teatteria tiedossa, kävele kohti Brinkkalaa ja vaella jokirantaan! 20.8. Viron uudelleenitsenäistymispäivän viettoa: Turu Teater, ohjaus Siim Maaten: Elämä 2.0 ensi-ilta / Jatkot: Vanhalla Suurtorilla illallinen avoimen taivaan alla 26.8. Itämeri-päivä Ohjelmaa tiedossa! Nuoret ovat kesällä tutkineet Itämeren tilaa, mitä havainnoista syntyy? Tilanteet tapahtumien, kokoontumisten ja jopa konttorin palvelujen suhteen muuttuvat nyt nopeasti, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Virokeskuksen toimisto on valtakunnallisen suosituksen mukaisesti etätöissä niin paljon kuin mahdollista. Jos haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, p. 040 147 5221. Uusi Viron kunniakonsuli Turussa ja Varsinais-Suomessa on Andrus Junolainen. Viro-keskus jatkaa entiseen tapaan tiivistä yhteistyötä kunniakonsulin kanssa. Kunniakonsulin tavoittaa Virokeskuksen toimiston kautta. Yhteydenottopyynnöt: p. 040 147 5221, virokeskus@gmail. com. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Neuvontatyö jatkuu: vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo 10–18 ja maanantaisin klo 11–14 (mahdollisuus myös tapaamiseen Virokeskuksessa). Kiireellisissä kysymyksissä voi soittaa ma–pe klo 10–15 toimistolle, p. 040 147 5221. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18 ja esmaspäeviti kell 11–14 (esmaspäeviti võimalus tulla ka kohapeale Eesti keskusesse). Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: abiks.soomes@ gmail.com ja messenger: m.me/AbiksEestlasteleSoomes. Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti e–r kell 10–15 tel. +358 40 147 5221. Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). Varsinais-Suomen Viro-keskus Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. krs www.viro-keskus.fi virokeskus@gmail.com p. +358 40 147 5221 VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 16! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU 26.5. klo 17 Virkun kevätkokous Teamsetäyhteyden kautta Ennen varsinaista kokousta klo 17 saamme puhujavieraaksi tarttolaisen runoilijan Heidi Iivarin, joka kertoo Tarton lavarunoudesta. Ilmoittautumiset tilaisuuteen 23.5. mennessä osoitteeseen kirsi@svyl.fi. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy Viro-instituutti tiedottaa Lisätietoa kaikista tapahtumista ja ajankohtaiset tiedotteet osoitteessa www.viro-instituutti.fi. Virolainen katutaiteilija MTKA Concreate Urban Art -festivaalilla Urbaaniin taiteeseen keskittyvä Concreate tuo yhteen joukon katutaiteilijoita, jotka tekevät taidetta Espoon Keran Halleilla. Monipuolinen virolaistaiteilija MTKA esittelee festivaalilla mosaiikkiteoksiaan. Hän rakentaa teoksensa kierrätyslasista ja haluaa näin murtaa harmauden monotonisuuden värikkäillä mosaiikeillaan. Festivaalin teokset ovat esillä 29.5. saakka hallien sisäja ulkopinnoilla. Pianisti Jaan Ots heinäkuussa Chamber Music Festivalilla Helsinki Chamber Music Festival on kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali, joka järjestetään viidettä kertaa 1.–4.7. Helsingin historiallisessa keskustassa, levittäytyen tänä vuonna myös Suomenlinnaan ja muualle kantakaupunkiin. Virolainen pianisti ja kapellimestari Jaan Ots esiintyy tapahtumassa yhdessä festivaalin taiteellisten johtajien kanssa Ritarihuoneella. Lisäksi Ots konsertoi mm. G18-Juhlasalissa ja Johanneksenkirkossa. Viikoittaisia runoja Viron runokartalla Viron runokartta on kaunokirjallinen matkaopas Viroon. Suomentaja Anniina Ljokkoin ja kirjailija-kääntäjä Heidi Iivarin toimittama Viron runokartta esittelee paikkakohtaisia käännöksiä virolaisesta kirjallisuudesta. Ljokkoin avustuksella olemme valikoineet ajankohtaisia runoja keväälle ja julkaisemme joka viikko uuden runon nettisivuillamme ja sosiaalisen median kanavissa. Lue runokarttaa osoitteessa: viro-instituutti.fi/vironrunokartta n
? viro.nyt ?2/2021 17 Tunnustetun tiedetoimittajan löytöretki Viron luontoon ja sukellus maan historiaan ja kulttuuriin Kari Valovirta Indrek Rohtmets: Viron luonto tutuksi AtlasArt 2020, 223 s. Suom. Aura Koivisto A lkuteos kuuluu Varrakkustantamon vuonna 2010 aloittamaan 101 Eesti -sarjaan. Siinä oman alansa asiantuntijat esittelevät suppein katsauksin 101 Viron asiaa, tapahtumaa tai ilmiötä. Kirja ei pyri siis olemaan varsinainen retkiopas eikä luontotyyppejä ja niiden kasvija eläinlajeja systemaattisesti käsittelevä teos. Lyhyissä, kuvineen aukean mittaisissa kuvauksissa tulevat keskeiset asiat ja teemat tästä huolimatta hyvin selvitetyiksi. Pääpaino on niissä kohteissa, jotka ovat tekijälle merkityksellisiä tai joissa on erityisen suuria luontoarvoja. Näistä tekijä kertoo usein henkilökohtaisin muisteluksin. Monet suomalaisille tuntemattomat kohteet Teos vie kierrokselle ympäri Viron. Esiteltyjä kohteita on laajoista rannikkoalueista, metsistä ja soista lähteisiin, siirtolohkareisiin ja yksittäiseen tammeen saakka. Tiedeväkeä ja aktiivisia luontoharrastajia lukuun ottamatta useat niistä ovat tuntemattomia suomalaisille Viron reissaajille. Tutuimmasta päästä lienevät Saarenmaan Kaalin kraatterit ja Panga eli Mustjalan törmä sekä Koillis-Viron Ontikan törmä ja Valasten putous. Kohteiden kuvausta taustoittavat esittelyt Viron kiviperustasta ja maan kohoamisilmiöstä. Vaikka tehostuva maankäyttö on myös Virossa laittanut luonnon yhä ahtaammalle, se on edelleen hyvin runsas niin yksilömääriltään kuin lajeiltaan. Meikäläistä kulkijaa kiinnostavat ja ihastuttavat erityisesti suomalaisista luontotyypeistä poikkeavat kohteet. Tällaisia ovat esimerkiksi kalkkipohjaiset alvarit, ennallistetut lehtoniityt, jokivarsien kivipaljastumat ja hohkaisten karstimaiden katoavat vedet. Mikäli syventyy aiheisiin enemmälti, niin taatusti puoleensavetäviä ovat graptoliittifossiilit, haisukonna ja kartiokalkkikämmekkä. Ei pelkkä luontokirja Kirja ei keskity ainoastaan luontoon. Kohteisiin sisältyy aimo annos Viron historian tärkeitä tapahtumia, kulttuuria ja merkkihenkilöitä. Niiden kuvauksissa annetaan puheenvuoro lukuisille maan tieteessä tai taiteessa ansioituneille. Luonto on myös ehtymätön kansantarinoiden, legendojen ja uskomusten lähde. Niinpä kohteisiin liittyy jälkiä Kalevin pojan sankaritöistä, maan ja veden taruolentoja, paholaisten tekosia ja outoja sattumuksia. Esittelykierroksen päätteeksi Indrek Rohtmets palaa kotipihalleen. Hän korostaa oman pihan merkitystä jokaiselle. Tutustuminen siellä eläviin kasveihin ja eläimiin lisää kiinnostusta luontoon, joka tulee läheiseksi. Silloin ymmärtää paremmin luonnon arvon ja sen suojelun merkityksen. Suomalaisen laitoksen kustantaja on tehnyt hyvää ja perusteellista työtä muokatessaan teoksen lukijan käyttöön. Kuvitus on runsas ja kohteista on esitetty koordinaatit. Erityiskiitoksen ansaitsevat Viron luontoa hyvin tuntevat, suomennoksen tehnyt kirjailija ja toimittaja Aura Koivisto ja sen tarkistanut biologi ja tietokirjailija Juha Valste. Omissa saatesanoissaan Aura Koivisto kertoo Viron luonnon erityispiirteistä ja liittää niiden oheen retkeilykäytön kannalta oleellisia nettisivuja. Hänen tekstiin lisäämänsä runsaat selitykset ja huomautukset ovat hyödyllisiä ja tarpeen niille, joille asiat eivät ole tuttuja. Kirja tuottaa mainioita yllykkeitä lähteä Viroon niin siellä ennen käyneille kuin vasta sinne aikoville. Koronapandemian johdosta se ei ole tätä kirjoitettaessa oikein mahdollista, mutta paremmat ajat tulevat vielä. Niitä odotellessa voi palata Virossa aikaisemmin koettuun ja Viron luonto tutuksi -teoksen avulla virittäytyä uusien retkien suunnitteluun. n Viron luonto tutuksi -kirjaa voi ostaa SVYL-Verkkopuodista (verkkopuoti.svyl.fi) hintaan 30 € + postimaksu.
18 2/2021 viro.nyt Rockooppera Johnny vuosimalleja 1980 ja 2021 – sama mahtava musiikki ja sama koskettava tarina Elokuussa nähdään Tarton laululavalla jotain ainutlaatuista, kun neljä vuosikymmentä uinunut rockooppera Johnny herätetään henkiin uudistuneena ja entistä ehompana. Mihkel Truman K un Kalju Komissarovista tuli vuonna 1974 Viron kansallisen nuorisoteatterin pääohjaaja, otti tuohon saakka Voldemar Panson oppilaan Mikk Mikiverin johtama teatteri täysin uuden suunnan. Ja vaikka Mikiverillä oli jo ollut nykyaikaisempia teemoja verrattuna Panson ”ikuiseen ihmisyyteen”, niin Komissarov toi yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset suoraan teatterin lavalle. Ymmärrettävästi se ei tarkoittanut sitä, että neuvostovalta olisi noiden aiheiden tuollaisen käsittelemisen toivottanut tervetulleeksi. Semminkään, kun Komissarovin teatterille oli tyypillistä šokeeraaminen, suuret tunteet, terävät hahmot ja tuon aikaisessa Neuvosto-Viron teatterissa poikkeuksellinen nuorten massakulttuurin, erityisesti popmusiikin käyttäminen. Komissarovin ensimmäinen niin sanottu puolimusikaali oli Oliver ja Jennifer, joka perustui Erich Segalin menestyksekkääseen Love Storyyn ja tuli Nuorisoteatterin lavalle vuonna 1972. Näytelmän musiikkinumeroista vastasi nuori säveltäjä Olav Ehala. Oliveriä ja Jenniferiä terävämpi oli Abby Mannin elokuvaan Kohus Nürnbergis pohjautunut vuonna 1975 valmistunut Protsess, jota teatterintutkija Jaak Rähesoo on kutsunut Komissarovin pääohjaajan manifestiksi. Yleisön vetonaulaksi oli näytelmään otettu yhtye Ruja, joka esitti siinä Rein Rannapin alkuperäistuotantoa. Vuoden 2021 Johnnyssa esiintyvät Jan Uuspõld, Liina Vahtrik, Franz Malmsten, Liis Lass, Liisa Pulk, Ott Raidmets ja Marta Laan. Kuva: Sohvi Viik / Vaiguviiul.
viro.nyt 2/2021 19 Lokki Joonatanista Johnnyksi 1970-luvun loppupuolella sekä Komissarovin että vuonna 1975 Nuorisoteatterin dramaturgiksi tulleen Mati Untin lumosi vuonna 1973 viroksi ilmestynyt Richard Bachin symbolinen kertomus Lokki Joonatan. Vuonna 1979 päätettiinkin tuoda tarina lavalle rockoopperana Johnny, jonka musiikillinen tuotanto jätettiin tuolloin jo Nuorisoteatterin musiikillisena johtajana työskennelleelle Olav Ehalalle. Myös tuon näytelmän kohdalla pidettiin tärkeänä ottaa mukaan jokin rockyhtye, ja valinta osui jälleen Rujaan. Koska aikaa uuden musiikin tekemiseen oli vähän, kääntyi Ehala Rujan tuolloisten säveltäjien Margus Kappelin ja Jaanus Nõgiston puoleen ja pyysi heitä tekemään osalle tekstejä sävellykset. Ilmeisesti aikaa oli vähän jopa kolmelle säveltäjälle, sillä lopulta jotkut kappaleet teki myös Peeter Volkonski. Rockoopperan libreton kirjoittivat Unt ja Komissarov, jotka käyttivät Bachin tarinan lisäksi Giordano Brunon, Janusz Korczakin, George Bernard Shaw’n, Jean Anouilh’n, Marie Underin, August Sangan ja Juhan Viidingin tekstejä. Johnnyn ohjaus uskottiin Viron televisiossa ohjaajana työskentelevälle Eero Spriitille. Johnnyn oli tarkoitus saada ensi esityksensä Salmen kulttuurikeskuksen lavalla 20.3.1980, mutta koska tuolloinen kulttuurineuvosto piti sitä ”vielä raakileena”, saatiin Johnny yleisön eteen vasta 2. huhtikuuta. Huolimatta siitä, että Spriit on myöhemmin väittänyt, että lisäharjoitusaika oli myös näytelmälle hyödyllinen (näytelmä oli teknisesti melko vaikea – lavalle oli esimerkiksi rakennettu tuon aikaisiin oloihin uudenaikainen tulirengas, jota käytettiin muun muassa esittämään Giordano Brunon polttoroviota), niin ensiillan siirtämisen todellinen syy oli kuitenkin näytelmän ideologian ongelmallisuus. Näytelmässähän käsiteltiin lähinnä yksilön vapauden ja yhteiskunnallisten normien vastakkainasettelua, jonka esille nostamista neuvostovalta ei tahtonut suvaita. Yleisön suuresta kiinnostuksesta rockoopperaa kohtaan kertovat asianosaisten kertomukset pitkistä lippujonoista Salme-kadulla, sillä Johnnya esitettiin suhteellisen vähän ja harvoin – vuonna 1980 kaikkinensa kymmenen kertaa. Vuotta myöhemmin näytelmä lämmitettiin uudelleen, mutta myös silloin se katosi melko nopeasti ja huomaamattomasti ohjelmistosta. Sillä kertaa lopullisesti. Johnny ei vaipunut kuitenkaan kokonaan unholaan lähinnä Olav Ehalan laulujen ansiosta, jotka tulivat ennen kaikkea kiitos Rujan myös erillisinä tunnetuiksi – esimerkiksi August Sangan teksteihin pohjautuvat Laul surnud linnust ja Laul võimalusest sekä Juhan Viidingin tekstiin pohjautuva Ma mustas öös näen... Kahta ensin mainittua kappaletta ei haluttu kuitenkaan soittaa edes radiossa. Nimittäin niistä ensimmäistä pidettiin epäilyttävänä huolimatta siitä, että Sang itse oli pyhittänyt laulun pohjana olevan runon ”ensimmäisten vallankumouksellisten muistolle” (ymmärrettävästi hän oli siten yrittänyt vain taata tekstinsä julkaisemisen), ja toista, jossa käsiteltiin välillisesti Jeesusta, kutsuttiin suoraan uskontopropagandaksi. Molempien teosten taltioinnit suunnattiin suoraan Viron radion arkistoon. Vuoden 1980 Johnnyn rooleissa vuorottelivat Urmas Alender ja Andres Ots, riikinkukkoa esitti Merle Talvik, äitiä Maret Mursa, isää Lauri Nebel, Jeanne d’Arc’ia Helene Vannari, Giordano Brunoa Guido Kangur sekä Janusz Korczakia Peeter Volkonski. Mukana olivat myös Jüri Aarma ja Paul Laasik. Johnny vuosimallia 2021 Tänä vuonna 5. elokuuta Tarton laululavalla ensi esityksensä saava Johnny ei ole kuitenkaan 40 vuoden takaisen esityksen uudelleenlämmittely tai kopio. Tätä ei ensinnäkään siksi, että nyt on mahdollista käsitellä yhteiskunnan (ja perheen ja ystävien) vaatimuksia ja odotuksia yksilöä kohtaan paljon suorasanaisemmin ja monipuolisemmin, minkä johdosta uusi ohjaus on täsmälleen yhtä terävä ja mukaansatempaava kuin alkuperäinen. Kun tähän lisätään vielä lähes 65 metriä leveä ja kymmenen metriä korkea lava sekä tarinan kertomisessa käytettävät erilaiset visuaaliset ratkaisut, on selvää, että kyseessä on suurisuuntainen tuotanto. Tarinan uuden kertomistavan rinnalle jää Olav Ehalan, Margus Kappelin, Jaanus Nõgiston ja Peeter Volkonskin ajattoman vaikuttava musiikki juuri sellaiseksi, niin kuin se oli neljä vuosikymmentä sitten. Kirsikkana kakulla on se, että kaikissa kuudessa esityksessä on mukana rockyhtye, jossa musisoivat suurilta osin samat miehet, jotka olivat myös vuoden 1980 esityksessä – eli kosketinsoittajat Olav Ehala ja Margus Kappel, basisti Priit Kuulberg ja kitaristi Jaanus Nõgisto. Heitä auttamassa ja oman panoksensa antamassa ovat rumpali Toomas Rull, kitaristi Ain Varts ja laulaja Mikk Tammepõld. Koko Johnnyn musiikki tallennetaan myös tuplavinyylille, joka ilmestyy ensi esitykseen mennessä. Rockoopperan alkuperäisversion muistelemiseksi tulee levylle myös valikoima Urmas Alenderin ja Rujan esittämiä kappaleita. Uuden Johnnyn libreton ovat kirjoittaneet Mihkel Truman ja Birk Rohelend, ohjaaja on Ain Mäeots, lavastaja Karmo Mende, musiikillinen johtaja Olav Ehala ja koreografi Marika Aidla. Pääosissa ovat Franz Malmsten, Liis Lass, Jan Uuspõld ja Liina Vahtrik sekä muissa rooleissa Anne Reemann, Liisa Pulk, Ott Raidmets, Kaarel Pogga, Marta Laan, Jaanus Tepomees, Laura Kalle ja Lauri Liiv. Näyttelijöiden lisäksi lavalla on myös viisikymmenhenkinen, Markus Leppojan johtama Tarton nuorisokuoro. Tarton laululavalla vain kuutena elokuun iltana esitettävästä rockooppera Johnnysta tulee varmasti kuluvan vuoden suurin teatterija musiikkitapahtuma Virossa. n Lue lisää: johnnytartus.ee Vuoden 1980 Johnnyn tulirengas oli jotain aivan uutta virolaisessa teatterissa. Renkaassa Johnny eli Urmas Alender, oikealla kalkkuna eli Jüri Aarma ja riikinkukko eli Merle Talvik. Kuva: G. Vaidla / Eesti Ajaloomuuseum.
20 2/2021?viro.nyt Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi Indrek Hargla Into Kustannus 2021, 480 s. suom. Jouko Vanhanen T allinna syksyllä vuonna 1433. Aatelismies ja vasalli Hunold Metsentaken ottaa yhteyttä apteekkari Melchioriin ja pyytää apua. Syytön mies – hänen poikansa – on pelastettava teloitukselta, ja kahden aatelissuvun verikoston kierre on katkaistava. Melchiorin on muutettava Toompealle mahtavan ritarin Detmar von Wenthusenin taloon, jossa on hiljattain murhattu nuori aatelismies julmalla tavalla. Metsentaken uskoo, että oikea syyllinen elää yhä vapaana Wenthusenin talon kunnianarvoisena asukkaana. Tehtävä on vaarallinen, mutta Melchior ottaa sen vastaan. Aatelisten, munkkien ja konnien vanhaan Tallinnaan sijoittuva rikosromaanisarja vie lukijansa keskiajan pimeälle puolelle. Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi on sarjan seitsemäs osa. Hinta: 20 € + postikulut. Saarelaislaulu Paula Havaste Gummerus 2021, 413 s. E letään vuotta 1967, ja majataloa Saarenmaalla pitävä Vilja pääsee toteuttamaan suuren haaveensa. Annatäti on hankkinut hänelle matkustusluvan, joka oikeuttaa matkaamaan Tallinnaan asti. Samalla linjurikyydillä tulevat myös Viljan tytär Merle sekä Aiven poika Vilmar. Heidät on valittu Suomen pioneerien kesäleirille edustamaan Viron neuvostotasavallan nuoria kommunisteja. Musikaalinen Vilmar on innoissaan leiristä, mutta Merlen vihjailut siitä, ettei piha-aitassa asuva Ants olisikaan Vilmarin isä, ovat pilata koko reissun. Onko Suomi sittenkään ihmeellinen onnela – ja miltä tutut asiat kotona näyttävät, kun Vilja, Merle ja Vilmar pääsevät lopulta palaamaan? Suositun Saarenmaa-sarjan neljäs osa jatkaa Vilja ja Villem Talvikin perheen tarinaa. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Pronssitähti (2017), Vierashuoneet (2019) ja Morsiusmalja (2020). Hinta: 25 € + postikulut. Olev Roosin kyyneleet Sampo Terho WSOY 2021, 365 s. O lev Roos on jo pikkupoikana tottunut olemaan varuillaan ja kuuntelemaan. Aluksi tykkien kumua, myöhemmin aikuisten kuiskailua siitä, miten neuvostoviranomaiset muokkaavat saarenmaalaisen kotikylän kohtaloa. Stalinin ajan Virossa vaikeneminen oli kultaa. Köyhyys ulottuu Neuvostoliitossa kaikkialle, mutta lehdistössä ja koulussa ylistetään kommunismia. Olevin ikääntyessä yhteiskunta muuttuu nopeasti, mutta tavallisten ihmisten arki paranee hitaasti. Olev oppii mukautumaan ja tarkkailemaan. Sampo Terhon NeuvostoViroon sijoittuva koskettava esikoisromaani on sydämellinen tarina Olevista, joka etsii omaa tietään niin kommunismin kuin kapitalismin unohtamana. Se on tarina historian oikuista, salaisuuksista ja selviytymisestä. Hinta: 26 € + postikulut. Vanemuise väits Mika Keränen Keropää 2020, 222 s. E esti Rahva Muuseumis pandi toime jultunud kuritegu – keegi varastas väärtusliku dekoratiivnoa. Varas tegutses Aleksis Kivi Seitsme venna etenduse ajal, kui Uurali kaja näituse valvesüsteem oli välja lülitatud. Muuseumidirektori palvel hakkavad rampslased asja uurima. Kas kurikael on ERMi töötaja, muuseumikülastaja või hoopis keegi etenduse ajal ringi hulkunud inimestest? Mida kujutab endast Tartu toiduklubi? Põhjalik detektiivitöö ja väike kavalus aitavad ka seekord salaseltslastel süüdlase kinni nabida. Vanemuise väits on salaselts Rampsu 11. juhtum. Kirja on vironkielinen. Hinta: 15 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?2/2021 Kuidas mu isa uue töö sai Kristi Piiper Tänapäev 2018, 80 s. S eitsmeaastase Triinu isa käib iga kuu kolm nädalat välismaal tööl. See on kogu pere jaoks raske ja Triinul tuleb mõte hakata isale kodulinnas sobivat töökohta otsima – aga muidugi ei lähe see nii libedalt! Kirja on vironkielinen. Hinta: 15 € + postikulut. Näkemiin Neuvostoliitto Lauri Randla Exitfilm ja Bufo 2020, 82 min., dvd N urinkurinen Tarkkisten perhe natisee liitoksissaan ja Neuvostoliitto murenee taustalla. Perheen poika Johannes on aikuistumisen kynnyksellä, mutta voimakastahtoisen isoäidin ja lännessä töissä käyvän äidin välissä on vaikea kasvaa yhtä aikaa kunnon neuvostokansalaiseksi ja itsenäiseksi miehenaluksi. Onnen Johannes löytää roihuavasta ensirakkaudesta – ja äidin mukana Suomesta NeuvostoViroon kulkeutuvista leluista ja makeisista. Salaiseen uraanijalostamokaupunkiin sekä 80ja 90-luvun taitteen Tallinnaan sijoittuva lennokas draamakomedia avaa ikkunan naapurimaamme poikkeuksellisiin vuosiin idän ja lännen välissä. Elokuva perustuu inkerinsuomalaisen ohjaaja Lauri Randlan omiin lapsuudenkokemuksiin. Elokuva on suomen-, vironja venäjänkielinen. Tekstitykset suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Hinta: 15 € + postikulut. Viimeiset Veiko Õunpuu Bufo 2019, 117 min., dvd V iimeiset on kansainvälistä mainetta nauttivan virolaisen Veiko Õunpuun ohjaama pohjoinen western, jonka tapahtumat sijoittuvat Lapin kesyttömille tunturialueille. Nuori kaivosmies Rupi (Pääru Oja) aikoo tuntureita louhimalla kaapia kasaan tarpeeksi rahaa karistaakseen kaivoskylän tukahduttavat tomut ikuisiksi ajoiksi jaloistaan. Mutta työt kaivoksessa seisovat, koska Rupin isä, vanha poromies (Sulevi Peltola), kieltäytyy myymästä maitaan. Kaiken lisäksi Kalastajana tunnettu juonitteleva kaivospomo (Tommi Korpela) iskee silmänsä Rupin parhaan kaverin Lievosen (Elmer Bäck) naisystävään Riittaan (Laura Birn), johon Rupikin on salaa rakastunut. Elämä kaivoskylässä on vaarallista, ja tapahtumat vievät hetki hetkeltä kohti lopullista sortumista. Rupin on tehtävä valinta: minne ja kenelle hän kuuluu? Isiensä maille, alkukotiin tuntureille, vai itsekkäiden pyrkimysten kylmään maailmaan? Elokuva on suomenkielinen. Tekstitykset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Hinta: 15 € + postikulut. Sügis Arvo Kruusement Tallinnfilm 1990/2012, 84 min., dvd A rvo Kruusementin elokuvista Kevade (1969) ja Suvi (1976) tutuista lapsista ja nuorista on tullut Vapaussodan jälkeisessä Virossa reippaita maatalon isäntiä ja emäntiä, joilla on jo kouluikäisiä lapsia. Vain räätäli Kiir ei ole löytänyt elämänkumppania. Eräänä päivänä Paunvereen saapuu kaksi parhaassa naimaiässä olevaa neitoa. Kiirin kosimisen ja avioliiton alkutaival on mutkikas. Tapahtumarikkaassa elokuvassa riittää komiikkaa ja juonittelua, mutta myös hyvää onnea. Elokuva on vironkielinen. Tekstitykset viroksi, englanniksi ja venäjäksi. Hinta: 15 € + postikulut.
Lääne Kalur. Kuva: Mikael Korhonen. Kalasäilyke. Kuva: Haapsalu ja Läänemaa Muuseumid SA. 2/2021?viro.nyt 22 Lääne Kalur – yli 40 vuotta kalastuskolhoosia Neuvostoliiton miehittäessä Viron vuonna 1945 maaomaisuus kansallistettiin ja maatalous kollektivisoitiin. Uudistus koski myös kalastuselinkeinoa. Vapaan kalastuksen aika oli ohi. Mikael Korhonen N euvostoliiton miehityksen myötä Viron rannikot julistettiin rajaja sotilasalueiksi, joita valvottiin tarkasti. Kalastuselinkeino keskitettiin kalastuskolhooseihin, joihin kalastajien oli liityttävä kyetäkseen harjoittamaan ammattiaan ja varmistaakseen toimeentulon perheilleen. Aluksi liittyminen kolhooseihin oli vähäistä, mutta uusien kommunististen vallanpitäjien painostuksesta – varsinkin sen jälkeen, kun 20 000 virolaista oli kyyditetty Neuvostoliittoon maaliskuussa 1949 – virolaiset taipuivat väistämättömän edessä. Läänemaan kalastajien täytyi myös sopeutua uuteen neuvostojärjestelmään. He luovuttivat kaikki yksityisesti omistamansa kalastusalukset ja kalastusvälineensä kolhoosin omistukseen ja yhteiseen käyttöön, kuten myös kaikki työeläimet, maataloustyökalut ja maatalousrakennukset. Nopeassa tahdissa perustettiin Läänemaalla keväällä ja kesällä 1949 yksitoista uutta kolhoosia: Haapsalu Kalur, Partisan, Uus Elu, Virstu Kalur, Sangar, Kajak, Vormsi Kalur, Põhjarannik, Molodaja Gvardija, Viiking ja Kiideva Kalur. Kolhoosit nimettiin yleensä kommunistisen puolueen johtohahmojen mukaan tai kuten Läänemaalla ideologisin iskusanoin. Nopea pakkokollektivisointi synnytti aluksi monia pieniä tuotantoyksiköitä. Pian kuitenkin huomattiin, etteivät ne olleet riittävän tehokkaita ja elinkelpoisia, ja kolhooseja ryhdyttiin yhdistämään isommiksi yksiköiksi. Sama kehitys oli myös Läänemaalla, ja erinäisten yhdistämisvaiheiden jälkeen muodostettiin lopuksi vuonna 1975 yksi koko maakunnan kattava kalastuskolhoosi, Lääne Kalur. Työntekijät Puolet kolhoosin työntekijöistä työskenteli perustuotannossa, kalastuksessa ja kalanjalostuksessa, kun taas toinen puoli oli sijoitettu tukitöihin, lähinnä hallintoon, korjaamoihin, rakennustöihin ja maatalouteen. Vuonna 1985 Lääne Kalurin henkilökunta oli suurimmillaan 2 114 työntekijää. Lääne Kalur oli suuri kalastuskolhoosi myös muihin vastaaviin virolaisyrityksiin verrattuna. Suurin kalastusalan työnantaja oli kuitenkin kalastuskolhoosi S. M. Kirov Tallinnassa 20 500 työntekijällään. Kalastus avomerellä ja rannikolla oli vaativaa, fyysisesti raskasta ja pääasiassa miesten työtä. He työskentelivät vuorokausien mittaisissa vuoroissa kalastusmatkojen pituudesta riippuen. Lepopäivät olivat meren ja sään armoilla. Tehtaiden kalanjalostus oli taas naisten työtä. He suolasivat, savustivat, pakastivat, säilöivät ja purkittivat kaloja. Työpäivät olivat aluksi pitkiä, periaatteessa 8-tuntisia, mutta samalla ympärivuorokautista vuorotyötä. Ammattitaitoisen työvoiman rekrytointi loi pohjan kolhoosin menestykselliselle toiminnalle, mutta joustavan sukupolvenvaihdoksen turvaaminen oli jatkuva haaste vanhempien työntekijöiden eläköityessä. 1980-luvulla keskusteltiin mm. siitä, miten vaikeaa nuoria oli houkutella alalle. Nuoret pitivät kalastusta raskaana työnä, työpäiviä pitkinä, ja jopa työvaatteet tuntuivat heistä raskailta. Kaikkialle läpitunkeva ja vaatteisiin tarttuva kalanhaju koettiin luotaantyöntäväksi. Nuoret eivät tyytyneet enää vain paikallisiin työpaikkoihin, vaan tähtäsivät kauemmas. Etenkin Tallinna houkutteli. Tuotantotavoitteet Neuvostoliitossa harjoitettiin valtiojohtoista suunnitelmataloutta. Vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja -tilastot kertovat työstä ja tuotannosta, mutta tietoihin täytyy suhtautua tietyllä varauksella. Kolhoosin johtohenkilöt saattoivat kaunistella sekä tuotantotavoitteita että tuloksia, jotta ne vastaisivat ja mieluiten ylittäisivät kolhooseille etukäteen määrätyt suunnitelmat, normit, jotka kommunistinen puolue
viro.nyt 2/2021 23 oli asettanut. Työtä ja tuotantoa ohjasivat pyrkimys yhä parempiin tuloksiin sekä puolueen ideologinen propaganda, jonka tavoitteena oli todistaa sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän ylivertaisuus. Lääne Kalurilla oli 1980-luvulla 153 kalastusalusta, joista neljä oli niin sanottuja tehdasaluksia ja 13 suurempia troolareita, jotka kalastivat valtamerillä. Vuosittainen kalansaalis oli 8 000–10 000 tonnia. Lähivesillä kalastettiin lähinnä silakkaa mutta myös kilohailia, turskaa ja kampelaa sekä haukea, kuhaa ja ahventa, kun taas Atlantilta tuotiin erityisesti silliä ja seitä mutta myös makrillia ja turskaa. Kalastusmatka Atlantille kesti yleensä kuusi kuukautta, syyskuusta helmikuuhun. Laivat seilasivat Itämeren, Skagerakin ja Kattegatin läpi ja edelleen Pohjanmeren kautta Atlantille. Kalastus tapahtui Islannin, Färsaarten ja Skotlannin vesillä. Kalat troolattiin merestä ja suolattiin heti tynnyreihin. Takaisin palattiin joko Tallinnan tai Pärnun kautta valtamerialusten kotisatamaan Virtsuun. Osa kalansaaliista myytiin tuoreena, mutta suurin osa purkitettiin tai savustettiin kalanjalostustehtaissa, joko maalla tai aluksella. Alus otti vastaan troolarien saaliit jo merellä ja valmisti niistä heti öljyyn tai tomaattikastikkeeseen säilöttyjä kalatuotteita. Vuoden 1985 tuotantotilaston mukaan Lääne Kalur valmisti 25 miljoona säilykepurkkia ja 862 tonnia savustettua kalaa. Tuotteita myytiin eri puolille Neuvostoliittoa, mutta niitä vietiin myös Puolaan ja Romaniaan sekä Kuubaan, Nicaraguaan, Angolaan, Sambiaan ja Tansaniaan asti. Lääne Kalurissa harjoitettiin kalastuksen ja kalanjalostuksen lisäksi maanviljelyä ja karjanhoitoa. Kolhoosielämää työssä ja vapaa-ajalla Työ kolhoosissa oli yleensä hyvin houkuttelevaa, sillä palkat olivat hyvät. Mutta oli muitakin etuja. Kolhoosi rakensi ja ylläpiti asuntoja, kauppoja ja päiväkoteja ympäri Läänemaata, tarjosi elokuvien ja urheilutilojen kaltaisia kulttuuripalveluja sekä terveysja sairaanhoitopalveluja. 1980-luvun lopulla Lääne Kalurilla oli kaksi päiväkotia, kolme kulttuuriklubia ja kaksi urheilukenttää. Työntekijöillä oli käytössään myös oma lomakylä, jossa perheet saivat viettää lomiaan. Lapsille järjestettiin kesäleirejä. Avioituessaan työntekijä sai 100 ruplaa ja muita lahjoja, esim. maton, pesukoneen tai huonekaluja uuteen kotiin. Vastanaineet saivat myös matalakorkoista, edullista lainaa. Lapsiperheet saivat rahallista tukea lapsiluvun mukaan. Kolmen tai useamman lapsen äidit saivat kaksi ylimääräistä vapaapäivää kuukaudessa. Lääne Kalur maksoi myös eläkkeitä vanhuksille ja sotaveteraaneille. Työ kalastuskolhoosissa oli kokonaisvaltaista. Se loi yhteenkuuluvuuden tunteen myös työajan ulkopuolella. Urheileminen oli erityisen suosittua. Työntekijät harrastivat monenlaisia lajeja. Pelattiin lentopalloa ja pöytätennistä, purjehdittiin, työnnettiin kuulaa, nostettiin painoja, hiihdettiin, yleisurheiltiin ja harrastettiin ammuntaa. Shakki, tammi ja korona kiinnostivat sekä vanhoja että nuoria. Kulttuuritoimintakin oli vilkasta. Kolhoosi rakensi Haapsaluun vuonna 1964 oman, klubitaloksi kutsutun kulttuuritalon. Siellä järjestettiin konsertteja, teatteriesityksiä ja tansseja. Vuonna 1971 kulttuuriklubi alkoi järjestää vaativampia musiikkija lauluesityksiä, niin kutsuttuja kabareita. Ajan myötä kabareen suosio ja maine kasvoi ja katsojia tuli kaikkialta Virosta. Yleisö kerääntyi katettujen pöytien ääreen ja nautti kolhoosinaisten valmistamista herkuista, kahvista, teestä ja alkoholijuomista. Tarjoiluhenkilökunta tuli omasta takaa, orkesteri soitti ja tanssi jatkui pitkälle yöhön. Viimeiset ajat – Lääne Kalurin loppu Viron tasavalta palautettiin 20. elokuuta 1991 ja maa siirtyi vapaaseen markkinatalouteen. Yksi suurimmista haasteista oli itsenäisen talouden rakentaminen Neuvostoliiton markkinoille keskittyneen suunnitelmatalouden raunioista. Viro ajoi lävitse mm. yksityistämisohjelman, jonka kautta 80 prosenttia valtion omistamista pienyrityksistä myytiin. Yksityistäminen koski myös Lääne Kaluria, joka jaettiin kahteen pienempään osakeyhtiöön. Haapsalussa toiminta järjestettiin uuteen, West-nimiseen yhtiöön. Se jatkoi edeltäjänsä harjoittamaa kalastusta ja kalanjalostusteollisuutta. Kun talous taantui 1990-luvulla ja kalan vienti Venäjälle väheni, joutui Haapsalun kalatehdas lopulta lopettamaan toimintansa 2000-luvun puolivälissä ja sanomaan irti loput sata työntekijäänsä. Tämän jälkeen maa-alue myytiin kiinteistösijoitusyhtiölle, joka suunnitteli rakentavansa alueelle asuntoja. 2000-luvun lopun taloudellisesti vaikeina aikoina suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Osa tehdasrakennuksista purettiin. Jäljelle jäi tänä päivänä hiljalleen rapistuvia ja hajoavia taloraunioita, jotka muistuttavat menneistä kalatalouden suuruuden ajoista. n FT Mikael Korhonen on eläkkeellä oleva historioitsija sekä arkistonjohtaja, joka on viettänyt paljon aikaa Haapsalussa. Artikkeli perustuu hänen julkaisemaansa teokseen Haapsalu. Lääne Kalurista gra? teihin (2020). Kirjaa voi tilata SVYL-Verkkopuodista (verkkopuoti.svyl.fi ) hintaan 20 € + postimaksu.
2/2021?viro.nyt 24 Maailman lopussa on kahvila, ja Karlovan kahvilassa runoilija viro.nyt pääsi haastattelemaan tekstien ammattilaista, kaukomatkaajaa ja ennen kaikkea tarttolaista Lauri Räppiä. Elsa Mensalo V iro.nyt: Kuka olet? Lauri Räpp: ”Sanoisin, että minulla on monta ammattia. Olen kirjailija, pienyrittäjä, copywriter ja maailmanmatkaaja. Koska julkaisen Instagram-tililläni tekstejä ja ajatelmia, minua kutsutaan nykyään usein myös runoilijaksi. Lisäksi tällä hetkellä olen mukana tuottamassa syksyllä Tartossa ensi-iltaan tulevaa rockooppera Johnnya.” Millainen on ensimmäinen kirjoittamiseen liittyvä muistosi? ”Opin hyvin varhain lukemaan ja olen aina ollut intohimoinen lukija. Lukeminen herätti myös kiinnostuksen kirjoittamiseen. Ensimmäinen konkreettinen muisto on isovanhempien luota Viljandista, kun olin noin 10-vuotias. Olin lapsi niinä aikoina, jolloin minkäänlaisia tietokonepelejä ei ollut ja piti keksiä itse tekemistä.
? viro.nyt ?2/2021 25 Tuolla kertaa otin vihkon ja tein luonnoksen, josta ajattelin myöhemmin tekeväni kirjasen. Kouluaineiden kirjoittaminen oli minulle myös aina melko vaivatonta. Julkisesti aloin kuitenkin kirjoittaa vasta hyvin myöhään.” Millainen matka kirjoittajaksi on ollut? ”Matka on ollut mieletön. Käännekohta oli se, kun kolmekymppisenä lähdin yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. Se toi kaiken muunkin mukanaan. Siihen asti olin elänyt yrittäjän elämää töine ja huveineen. Jossain vaiheessa katsoin peiliin ja totesin, että jonkin täytyy muuttua. Päätin lähes siltä istumalta hakea yliopistoon. Maisterivaiheessa erään tylsänpuoleisen luennon aikana teimme opiskelukavereiden kanssa päätöksen lähteä Kuubaan. Tuon matkan aikana tapahtui niin paljon, että aloin kirjoittaa asioita muistiin, ja lopulta materiaalia oli kirjan verran. Lähetin käsikirjoituksen eri kustantamoihin, ja lopulta Tammeraamat julkaisi ensimmäisen kirjani, See ei ole minu Kuuba, vuonna 2015. Sen jälkeen minulta alettiin esimerkiksi pyytää artikkeleita eri lehtiin. Kaikki on käynyt niin nopeasti, että olen edelleen hämmentynyt, ja hämmästyneitä olivat alussa myös ystävät ja tuttavat.” Miten Instagram-tili sai alkunsa ja kuinka tekstit sinne syntyvät? ”Perustin tilin samoihin aikoihin, kun ensimmäinen Tartto-teemainen kirjani (Linn on minu – Tartu tahavaatepeeglis, Iti oü 2016) julkaistiin vuonna 2016. Tein kirjaan liittyen Rahva Raamat -kirjakaupan kanssa kampanjaa ja julkaisin Instagramissa ensimmäisen tekstin. Rahva Raamat jakoi sen omalla Instagramtilillään. Vähitellen seurasi lumipalloefekti ja seuraajia on vain ilmestynyt. Minulle on edelleen mystiikkaa, kuinka Instagram-ilmiö on syntynyt. Välillä on kausia, jolloin tekstejä syntyy julkaistavaksi nopealla tahdilla. Lyhyemmät tekstit tulevat nopeasti, pitempiä saatan kirjoittaa monta kertaa uudelleen. Ajatelmia on toki kertynyt jo jonkin verran varastoon, ja välillä julkaisen samoja tekstejä uudelleen. Siinä tapauksessa yleensä parantelen tekstiä ajatusta muuttamatta. Myös kirjojeni tekstejä kirjoitan usein monta kertaa uudelleen ja saatan karsia sanoja.” Mikä on parasta Tartossa ja mitä suosittelisit suomalaiselle Tartossa? ”Tartto on ulkoa pieni ja sisältä suuri, kuten kuuluu tuoreimman kirjani nimi (Minu Tartu. Väljast väike, seest suur, Petrone Print 2019). Tartto on sopivan kompakti kaupunki, jossa on mukava liikkua niin jalan, pyörällä kuin bussillakin. Suureksi Tarton tekee se, että kaupungin sisällä on oikeastaan monta erilaista Tarttoa: yliopistoja tiedemaailma, Karlova, kuppilat. Tarton henki, jonka voi tuntea, muttei nähdä. Tartossa suosittelen ehdottomasti Karlovan kaupunginosaa. Se on Euroopan tasollakin helmi, yksi parhaiten säilyneistä puutaloalueista. Kun siellä kulkee avoimin silmin, näkymä on kuin saduista. Kahvilat, vajat ja talojen tornit. Vastapainoksi suosittelen Annelinnan kaupunginosaa. Siellä useissa paikoissa tuntuu, kuin olisi siirtynyt aikakoneella 30 vuotta taaksepäin. Kun paikat taas avautuvat, myös Tarton kulttuurielämä on kokemisen arvoinen. Yleisesti ottaen suosittelen tekemään itse tutkimusmatkoja.” Kuinka pandemia on vaikuttanut elämääsi? ”Se on vaikuttanut monella tavalla. Työskentelytapoja on täytynyt miettiä uudelleen. Tykkään tehdä töitä esimerkiksi kahviloissa. Minut laittaa liikkeelle se, että ympärillä tapahtuu. Että joku kolistelee astioita tai kuulen keskustelunpätkiä. Parhaimmat tekstini ovat syntyneet kaikista epämukavimmissa ja kummallisimmissa tilanteissa, kuten 12 tunnin bussimatkoilla. Nyt matkat ovat tietysti jääneet pois. Kaipaan myös sitä, että kokouksissa voisi nähdä ihmiset oikeasti. Erilaisiin tilanteisiin täytyy kuitenkin sopeutua. Itselleni juokseminen ja pyöräily ovat sellaisia asioita, jotka tuovat tarpeellista vaihtelua kotona oloon.” Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on kirjoittamisen suhteen? ”Ideoita on kukkuroittain. Maailma lõpus on kohvik (Rahva Raamat 2018) on mielestäni onnistunein kirjoistani. Se perustuu matkoilla tapahtuneisiin sattumuksiin, ja kirjasta jäi useita tarinoita pois. Lisäksi sen jälkeen on tapahtunut jo paljon uutta. Haluaisin siis kirjoittaa toisen samankaltaisen kirjan. Tavoitteena on myös julkaista tänä vuonna kokoelma Instagramissa julkaistuista runoista ja teksteistä. Suunnitelmissa on lisätä siihen myös mahdollisesti lyhytproosaa ja kuvia tai kuvitusta. Täysin perinteinen runokokoelma se ei tule siis olemaan ja toivonkin, että kirjasta voisi tulla hieman erilainen ja omanlaisensa. Lisäksi mielessä on sukutarinan kirjoittaminen, mutta sen suhteen odotan, että aika ja tunne ovat oikeat. Teen jatkuvasti myös kolumneja erilaisiin lehtiin. Kirjoittaminen on minulle kuin riippuvuus, josta ei pääse irti.” Terveiset viro.nyt-lehden lukijoille ”Hyvä viro.nytin lukija! Älä anna rajoitusten säikäyttää sinua. Vaikka emme saa nauttia teatterista ja käydä näyttelyissä tai elokuvissa, on meillä kirjoja. Pysähdy kotona kirjahyllyn eteen, niin löydät sieltä aina jotain hyvää. Sillä jokainen kirjahylly tuoksuu aina joltain unohtuneelta rakkaudelta. Keväiset terveiset UNESCOn kirjallisuuskaupungista Tartosta!” – Lauri Räpp. n Lauri Räpp kotikaupungissaan Tartossa. Kuva: Ele Adamson. "Pysähdy kotona kirjahyllyn eteen, niin löydät sieltä aina jotain hyvää. Sillä jokainen kirjahylly tuoksuu aina joltain unohtuneelta rakkaudelta."
26 2/2021?viro.nyt Rural Lifestyle – matkailun kehittämistä yhdessä usean maan kesken Voiko maaseudun paikallisesta elämäntavasta tulla uusi suuntaus matkailumarkkinoille? Helena Kontio M aailma voi muuttua hyvin nopeasti, kuten kulunut vuosi on meille osoittanut. Nähtäväksi jää, palaako maailma enää ennalleen COVID-19 -pandemian jälkeen. Joka tapauksessa pandemia on jo muuttanut myös matkailualaa maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että massaturismin ja suurille ryhmille suunnattujen matkailukohteiden aika matkailutrendinä on ohi, ehkäpä lopullisesti. Samaan aikaan pienet, tavanomaisesta poikkeavat sekä yksityiset matkailukohteet ja -tuotteet ovat herättäneet kiinnostusta yhä useampien asiakasryhmien keskuudessa. Kysynnän kasvaessa on tullut tilaa uusille matkailutuotteille, joiden vetovoima perustuu luontoon, pienimuotoiseen tuotantoon, aitoon elämäntapaan sekä kestävyyteen. Tähän uuteen ilmiöön juuri maaseutumatkailulla on potentiaalia vastata. Famtriptoimittajavieraita kotivierailulla kesällä 2018. Kuva: Minna Ermala.
? viro.nyt ?2/2021 27 Pohjoismaissa ja Baltiassa on useita nimenomaan aitoihin maaseudun elämäntapoihin liittyviä ainutlaatuisia kohteita, jotka ovat tällä hetkellä alihyödynnettyjä kansainvälisessä matkailutarjonnassa. Yksi syy siihen on, että etenkin pienten matkailutoimijoiden, joita maaseutumatkailuyritykset tyypillisesti ovat, on erittäin vaikeaa päästä yksin ulkomaanmarkkinoille. Sama pätee myös suurempiin kokonaisuuksiin. Yksittäisten maidenkaan ei ole aina helppoa tavoittaa kohdemarkkinoita ulkomailla. Mitä kauempana markkinat ovat, sitä suurempia panostuksia tarvitaan näkyvyyden ja uskottavuuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi Japanin kaltaisilla markkinoilla matkailumarkkinoijat pitävät Pohjoismaita ja Baltiaa usein yhtenä suurempana kokonaisuutena eivätkä niinkään yksittäistä maata matkailukohteena. Siksi näille markkinoille on tärkeää pyrkiä rakentamaan yhteistyötä alueen maiden välille. Tätä yhteistyötä on viety eteenpäin useamman kansainvälisen kehittämishankkeen avulla, joista erityisesti Japanin markkinoille ovat tähdänneet Caitoja Rural Lifestyle -hankkeet. Nyt käynnissä olevan Rural Lifestyle – Creating attractive rural lifestyle destinations -hankkeen päätavoite onkin koota yhteen useiden maiden maaseudun elämäntapoihin liittyviä matkailutuotteita ja -kohteita, jotta saadaan riittävä volyymi ulkomaisille markkinoille. Hanke kehittää ja kokoaa yhteen Rural Lifestyle -tuotteita Manner-Suomesta, Virosta, Latviasta, Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Kaikilla näillä mailla on yhteistä historiaa ja siten myös yhteisiä piirteitä maaseudun elämäntavoissa – kuten luonnon ja kulttuuriperinnön samankaltaisuus ja samanlainen arvomaailma. Nämä m u o d o s t a v a t yhtenäisen tuoteperustan laajemmille markkinoille. Samanaikaisesti kyseisillä mailla on kuitenkin tarpeeksi eroavaisuuksia, jotta tarjontaan voidaan tuottaa valikoima mielenkiintoisia tuotteita sen sijaan, että täysin sama tuote toistuisi kaikilla eri alueilla. Rural Life style -yhteistyön tavoitteena on lisätä laadukkaiden maaseutumatkailun tuotteiden tarjontaa ja saatavuutta. Koska matkailukohteen kestävyys varmistetaan parhaiten tekemällä siitä taloudellisesti kannattava, hanke keskittyy vahvasti myös markkinointitoimenpiteisiin etenkin Aasian ja Saksan markkinoilla. Rural Lifestyle – Creating attractive rural lifestyle destinations -hanke toteutetaan vuosina 2020–2022 kahdeksan hankepartnerin kesken, jotka yhdistävät sekä tutkimusta sekä käytännön osaamista. Koordinaattorina hankkeessa on Viron maatalousyliopisto Tartosta (Estonian University of Life Sciences) . Suomalaiset hankepartnerit ovat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Lohjan kaupunki ja Företagsam Skärgård r.f. Ahvenanmaa. Partnereita ovat lisäksi Estonian Rural Tourism Association Virosta, Söderhamns kommun Ruotsista, Gaujas Nacion?l? parka t?risma biedr?ba Latviasta ja Latvijas lauku t?risma asoci?cija “Lauku ce?ot?js” Latviasta. Projekti saa osarahoitusta EU Interreg Central Baltic 2014–2020 -ohjelmasta. Sujuvaa yhteistyötä Yhteistyötä matkailun kehittämisessä Suomen ja Viron välillä tehtiin jo aiemmassakin Caito-hankkeessa. Siinä tavoitteena oli kehittää yhteinen tuotetarjonta kolmen maan alueelta ja herättää japanilaisten matkanjärjestäjien kiinnostus tuotteisiimme. Toteutimme yhdessä mm. markkinointimateriaaleja, matkanjärjestäjäja toimittajamatkoja, mediaseminaareja Japanissa sekä osallistuimme messuille ja myyntipäiville. Tätä työtä jatketaan nyt Rural Lifestyle -hankkeessa. Yhteisen työn ensimmäiset tulokset olivat selkeästi nähtävissä jo Caito-hankkeen aikana. Onnistuimme luomaan houkuttelevan yhtenäisen tarjonnan ja tuomaan selkeästi ymmärrettävän lisäarvon pelkkään kaupunkivierailuun aktiviteettija o hj e l m a p a l v e luyrittäjiemme tuotteista. Tästä osoituksena olivat runsas mielenkiinto osallistua järjestämillemme matkoille ja tilaisuuksiin sekä selkeästi kasvuun lähteneet matkailijamäärät Japanista. ”Totesimme, että useamman maan yhteistyönä kaukomarkkinoille tehtävä markkinointi oli erittäin järkevää sekä resurssiettä kustannusmielessä. Maidemme tarjonnat näyttivät yllättävän samankaltaisilta asiakkaille, mitä kauempaa tarjontaamme katsotaan. Yhteisten resurssien myötä saimme näyttävämpiä messuosastoja ja opimme myös sujuvasti markkinoimaan toinen toistemme palveluja”, kertoo Lohjan matkailupäällikkö Minna Ermala. ”Saatu oppi japanilaisten asiakkaiden käyttäytymisestä, toiveista ja palvelutarpeista oli myös yrityksille ensiarvoisen tärkeää”, Ermala jatkaa. Caito-hankkeen aikana tehty tutkimusja kehitystyö oli Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vastuulla. Ruralia-instituutin hankekoordinaattori Anne Matilainen painottaa matkailun tutkimuksen merkitystä, jotta ymmärrämme paremmin asiakkaiden tarpeita ja käyttäytymistä. ”Systemaattisen palautteen kerääminen ja asiakasymmärryksen parantaminen ovat avaimia oikeanlaisten tuotteiden luomiseen ja tarjoamiseen. Jos tuotteet ja palvelu eivät vastaa asiakkaiden toiveita, on markkinointiin laitetut rahat heitetty täysin hukkaan”, painottaa Matilainen. Tyytymätön asiakas harvoin palaa samaan kohteeseen, tai mikä oleellisinta, ei suosittele kohdetta ystävälleen. Molempien aiemmin mainittujen hankkeiden pääpartneri on ollut Viron maatalousyliopisto Tartosta (Estonian University of Life Sciences). Sieltä hankkeiden johtajana on toiminut lehtori Lea Sudakova. ”Olemme olleet hämmästyneitä, miten ammattimaisesti yhteistyö on sujunut ja miten hyviä tuloksia hankkeilla on saatu aikaan”, kertoo Sudakova. ”Japanilaisen partnerimme sanoin, tämä on ollut ainutlaatuisen tuloksellista hankeyhteistyötä, jolla on saatu konkreettista matkailukysynnän ja -tulon kasvua aikaiseksi.” Miten jatkossa? Alkuvuosi nykyisessä yhteistyössä on kulunut tuotekehityksen ja kohteiden kehityksen parissa. Teams-kokoukset ovat tulleet tutuksi niin paikallisesti kuin maidenvälisinä. ”Haastamme itseämme seuraavaksi kehittämään mm. digiratkaisuja niin, että pysymme matkanjärjestäjien ja matkailijoiden mielessä ja kasvatamme halukkuutta saapua jälleen kohteisiimme, kun se on turvallisesti mahdollista. Koko maailma on tällä hetkellä saman ongelman äärellä, ja uskomme siihen, että vastuullisella kehittämisellä olemme tällä Rural Lifestyle -tarjonnalla hyvissä asemissa matkailun avautuessa. Kohteemme ovat sopivan kokoisia, jopa pieniä, ja pystyvät palvelemaan asiakkaita melko yksilöllisesti”, Minna Ermala toteaa. ”Siihen saakka, kunnes kaukomarkkinat jälleen toimivat, toivomme, että hankealueen matkailijat löytävät kohteemme erinomaisina lähimatkailukohteina ja voimme palvella sekä kotimaasta että naapurimaista tulevia turisteja ilolla”, Lea Sudakova tiivistää. n Hankkeen Facebook-sivua seuraamalla saat käsityksen, millaisesta matkailutarjonnasta on kyse: www.facebook.com/RuralLifestyleproject "Tämä on ollut ainutlaatuisen tuloksellista hankeyhteistyötä, jolla on saatu konkreettista matkailukysynnän ja tulon kasvua aikaiseksi.”
Ehala/ Kappel/ Nõgisto/ Volkonski Augustis Tartu Laululaval. Vaid kuus etendust Piletid Piletilevist