Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??23. vuosikerta viro.nyt 2/2023
2/2023?viro.nyt 2 Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Viron parlamenttivaalit 2023 6 Viron meritaimen – rannikon uusi vetonaula? 8 Retkelle Itä-Virumaan luontoon 11 Integraatiosäätiö auttaa osaksi virolaista yhteiskuntaa 14 SVYL:n toimintaa 17 In Memoriam: Anu Marttila 18 20 vuotta yhteistyötä Suomen ja Viron sekä yhdistyksen ja ystävyyskunnan välillä 19 Viljandin ystävät – perinteen rytmissä jo 20 vuotta 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Udu uputab, kuid ka toob selgust 23 Viro sai oman museokortin 24 Tarinoita tiedesillalta: Kahden viran mies Ilmari Manninen 26 Lauluja tanssijuhla kokoaa suuren perheen yhteen 27 XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaalin teema on Kaikukoon! Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 23. vuosikerta Levikki: 2500-3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset (s. 26–27) kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Karli Saul Lehden koko: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: Lehtisepät Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 3/2023: Ilmestyy 25.8.2023. Aineiston jättäminen viimeistään 28.7.2023. Oikeus muutoksiin pidätetään.
? viro.nyt ?2/2023 3 Toimituksesta T änä vuonna eletään jännittävää politiikan kevättä sekä Virossa että Suomessa. Virossa hallitus on jo muodostettu, mutta tätä lehteä tehdessä Suomessa oltiin asiassa vasta alkumetreillä. Tilanteen kehittymistä seurataan kulttuurin kentällä valtavalla mielenkiinnolla, vaikuttavathan hallituspuolueiden linjaukset mitä susuurimmissa määrin eri organisaatioiden ja kulttuurinalojen määrärahoihin. Säästöpaineet ovat kovat koko Euroopassa, ja niiden ja kustannusten kasvun edessä on Vironkin tuore hallitus. Viron parlamenttivaaleja ruotii tässä viro.nytissä toimittaja, kirjailija Kulle Raig lehden sivuilla 4–5. Ajankohtaisten teemojen parissa toimii myös Viron integraatiosäätiö, Integratsiooni Sihtasutus, joka täytti tänä vuonna 25 vuotta. Noihin 25 vuoteen on mahtunut melkoisia yhteiskunnallisia muutoksia ja poliittisia suhdanteita, sekä Viron että koko maailman tasolla. Kuinka säätiö on elänyt ajassa, siitä voi lukea lehden sivuilta 11–13. Viro-yhdistysten kesään kuuluu hyvää: korona ei paina, Viroon voi matkustaa huoletta ja Viro myös tarjoilee parastaan, kun kesällä ovat nuorten lauluja tanssijuhlat (s. 26)! Samoin monien suomalaistenkin rakastama Viljandi Folk täyttää 30 vuotta eli tärähtää heinäkuun lopulla kaikessa voimassaan (s. 27–28). Luontomatkailu sekä kotimaassa että Virossa on lisännyt kiinnostusta viime vuosien aikana. viro.nytin lukijoita Itä-Virumaan monipuoliseen luontoon johdattelee toimittaja, kirjailija Mikko Virta (s. 8–10), jonka Luontoretkelle Viroon -kirjaa voi tilata SVYL-Verkkopuodista (verkkopuoti. svyl.fi). viro.nytille uutta aihetta, kalastusta, avaa puolestaan Hasse Härkönen, joka kertoo lehden sivuilla 6–7 taimenen rantakalastuksesta. Vaikka kesän aikana onkin hyvä ladata akkuja ja toipua monille haastavasta talvesta, eivät Viro-yhdistykset unohda, että kaikille tämä ei ole mahdollista. Sodan loppumisesta Ukrainassa ei näy merkkejä, ja niinpä syksylle onkin suunnitteilla tapoja tukea Ukrainaa ja sieltä lähteneitä pakolaisia. Asiaa kannattaa pohtia kaikissa yhdistyksissä, omat mahdollisuudet ja resurssit toki huomioiden. Rentouttavaa kesää kaikille, aurinkoa ja paljon Viroa! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
2/2023?viro.nyt 4 Viron parlamenttivaalit 2023. Ennätyksiä, yllätyksiä, järkytyksiä Virolaiset valitsivat maaliskuussa uuden parlamentin. Vaaleissa rikottiin ennätyksiä ja koettiin yllätyksiä, mutta voittajaksi selviytyi Kaja Kallaksen luotsaama Reformipuolue. Kulle Raig V iron parlamentin, Riigikogun, uusi 101-jäseninen kokoonpano valittiin 5. maaliskuuta. Äänensä vaaleissa antoi 63,7 % äänioikeutetuista. Yhteensä yhdeksän puoluetta asetti ehdokkaita, lisäksi mukana oli kymmenen sitoutumatonta ehdokasta. Viron vaaleissa sovelletaan viiden prosentin äänikynnystä. Vahvimman mandaatin sai Viron politiikassa pitkään vaikuttanut oikeistoja markkinaliberaali Reformipuolue, joka voitti 37 paikkaa. Puolueen puheenjohtajan, nykyisen pääministerin Kaja Kallaksen henkilökohtainen äänisaalis – 31 816 ääntä – on uusi Viron ennätys. Tulokseen voivat olla tyytyväisiä myös liittolaisemme ja erityisesti Ukraina, jonka tukemista Kaja Kallas on pitänyt johdonmukaisesti esillä. Parlamenttiin palasi varsin muhkealla äänimäärällä myös entinen EU-komissaari Siim Kallas, Kaja Kallaksen isä. Suurinta vastusta Reformipuolueelle odotettiin kansalliskonservatiivipuolue Ekrestä. Tilanne olikin vaali-iltana heille lupaava siihen asti, kunnes saatiin e-äänet ja Viron kartta värjäytyi hetkessä Reformin väreihin eli keltaiseksi. Sähköistä äänestystä aina vierastanut Ekre kiisti tuloksen pitäen sitä peukaloituna. Puolue vei asian oikeuteen. Maaliskuun lopulla tuli tieto, että oikeus hylkäsi kaikki valitukset. Ekren politiikan voi kiteyttää iskulauseeseen Viro ensin! Ukrainan tukemista se on silti kannattanut sillä ehdolla, ettei Viron omaa puolustuskyky siitä kärsi. Puolue sai parlamenttiin 17 edustajaa, äänet kerättiin lähinnä Eteläja KaakkoisVirosta. Puolue on edelleen Viron toiseksi suurin, mutta pari viikkoa vaalien jälkeen tehdyssä kyselyssä sen kannatus oli tippunut jo 13,5 prosenttiin. Viron uusi parlamentti ensimma?isena? istuntopa?iva?na?a?n. Kuva: Viron hallitus / Stenbocki maja.
? viro.nyt ?2/2023 5 Erikoislaatuisen ennätyksen teki keskustapuolue, joka menetti kerralla kymmenen edustajanpaikkaa ja putosi 16 paikallaan kolmanneksi. Tämä oli valtava pettymys, karvas tappio jäsenmäärältään suurimmalle puolueelle. EU-myönteinen, sosiaalista tasa-arvoa ajava puolue on ollut vironvenäläisten oma kotipesä eli merkittävä yhteiskunnallinen tasapainotekijä. Nyt se selvästi menetti venäläisten ääniä, yhtenä oletettavana syynä venäläisten keskuudessa leviävä Ukrainan sodan aiheuttama hämmennys. Tappioon saattoivat vaikuttaa myös vaisu kampanjointi ja puheenjohtaja Jüri Ratasin monen mielestä liian pehmeä johtamistapa. Joku on ehkä voinut muistella kaiholla aikaa, kun Saavisaaren johtama Keskerakond sai aina venäläisten äänet estäen samalla puhtaasti venäläisen puolueen synnyn Viroon. On myös alettu spekuloida puoluejohtajan vaihdolla, kisaan onkin jo ilmoittautunut Tallinnan kaupunginjohtaja Mihhail Kõlvart. Vaalien suurin yllättäjä oli Eesti 200. Edellisissä vaaleissa täpärästi äänikynnyksen alle jäänyt puolue sai nyt 14 paikkaa. Puolue on liberaali ja EU-myönteinen, talouskysymyksissä lähellä Reformipuoluetta, Viron puolueista vähiten kansallismielinen ja arvoiltaan paremmin kiinni nykyajassa. Puolueessa on monia mielipidevaikuttajiksi nousseita uusia kykyjä, jotka nyt lunastivat paikkansa myös parlamentissa. Heistä ovat olleet näkyvästi esillä puolueen perustajiin kuulunut integraation tutkija Kristina Kallas ja entinen diplomaatti Kalev Stoitcescu. Me kuulemme heistä vielä! Sosiaalidemokraattien tulos oli sama kuin edellisissä vaaleissa – 9 paikkaa. ”Viron sosiaalidemokraatit ovat eurooppalaisia oikeisto-sosiaalidemokraatteja, puolue on sosiaalinen ja demokraattinen, ei sosialistinen. Vasemmistoahan Viron poliittisella kartalla ei ole, ymmärrettävää kyllä.” Tämä Antti Sarasmon määritelmä (Facebook 6.3.) pitää hyvin paikkansa. Melkein kaikissa hallituksissa mukana ollut ikoninen, oikeistolainen ja kansallismielinen, ”maa tulee täyttää lapsilla” -puolue Isänmaa kärsi nyt tuntuvan tappion: pudotus 12 paikasta kahdeksaan oli heille varmasti järkytys. Ehkä tällainen jyrkkä alamäki olisi voitu välttää, mikäli samalle apajalle ei olisi rientänyt kiireellä kokoon kyhätty uusi puolue, joka on ilmoittanut olevansa se oikealla tavalla oikeistolainen. Parempoolsed tekivätkin 2,3 % ääniosuudellaan yllättävän hyvän tuloksen. Parlamentin ovet eivät heille silti auenneet. Eivät vielä. Yleinen järkytys koettiin vaalipäivän iltana. Nykyhallitusta fasistiseksi nimitellyt vaalien ”yksityisyrittäjä” Mihhail Stalnuhin, Kreml-mielinen Aivo Peterson ja Yhdistynyt vasemmistopuolue/Yhdessä -liike keräsivät 14 604 ääntä eikä vain Narvasta, vaan myös Tallinnasta. Itä-Virossa ryövättiin ääniä keskustalta. Toistaiseksi nämä radikaalit eivät pääse vaikuttamaan parlamentissa, mutta kunnallisvaaleissa kylläkin, 2,5 % ääniosuus oikeuttaa heidät myös puoluetukeen, joka on 30 000 euroa vuodessa. Mitkä sitten ovat vaatimukset? Puolustukseen riittäköön 1 % bkt:stä, Venäjälle asetetut pakotteet pois ja punamonumentit kunniaan! Melkoinen herätys Virolle! Oliko yllätys? Ei varsinaisesti. Kai me olemme aina olleet tietoisia ”valkoisesta norsusta olohuoneessamme” (Mihkel Mutt, ERR, 27.3.). Riigikogun 101 jäsenestä naisia on tällä kertaa 30 eli kolmannes, Kallaksia on neljä: Kaja, Siim, Kristina ja Madis, poistuneen hallituksen ympäristöministeri. Parlamenttiin peräänkuulutetaan myös tasokkaampaa keskustelukulttuuria ja todellista debattia. Parlamentti ei saisi olla pelkkä kumileimasin! Quo vadis, Viro? Miten tästä eteenpäin? Voittajapuolueen Kaja Kallas käynnisti hallitusneuvottelut Eesti 200:n ja sosiaalidemokraattien kanssa. Näillä kolmella on parlamentissa yhteensä 60 paikkaa eli riittävä enemmistö. Neuvottelut olivat kaikkien aikojen riidattomimmat, sillä pöydästä puuttui vahvin ideologinen vastustaja Ekre. Erimielisyyksiä ja vääntöä tuli toki sitä mukaa, mitä vaikeammista asioista piti neuvotella. Hallitusohjelma syntyi kuitenkin verrattain lyhyessä ajassa ja esiteltiin julkisuudelle 10. huhtikuuta. Neuvoteltavista asioista päällimmäisenä ja tavallaan helpoimpana oli turvallisuus. Yli puoluerajojen vallitsi yksimielisyys siitä, että puolustusmäärärahat on nostettava kolmeen prosenttiin bkt:stä ja että Ukrainan tukemista pitää jatkaa. Uuden hallituksen tähtäimessä on neljä isoa uudistusta: valtionuudistus (mm. kaksi ministeriä vähemmän), kuntaja alueuudistus, verouudistus sekä ilmastouudistus eli vihreä siirtymä, jossa painopiste on uusiutuvassa energiassa. Palavankiven hyödyntämistä jatketaan toistaiseksi, mutta uusia kaivoksia ei perusteta. Jätehuollossa iskulauseena on Suomessakin tuttu ”kierrätyksestä kiertotalouteen!” Asuinrakennuksista halutaan mahdollisimman vähäpäästöisiä ja energiaa vähän kuluttavia, mutta Euroopan komission kaavailemia mittavia pakkoremontteja on kyseenalaistettu. Tulevista haasteista suurimpia saattaa olla jo edellisen hallituksen päättämä koulu-uudistus. Kunnallisten ja valtiollisten koulujen opetuksen pitää muuttua vironkieliseksi asteittain vuoteen 2030 mennessä kuitenkin niin, että siirtymä räätälöidään koulukohtaiseksi. Se, mikä ei ole onnistunut 30 vuodessa, päätetään toteuttaa lain voimalla. Niin ikään kaavaillaan oppivelvollisuuden pidentämistä 18 ikävuoteen. Peruskoulun jälkeen lukio tai ammattikoulu, pudokkaita ei saa päästää syntymään! Haasteeseen saa vastata Eesti 200, jolla on opetusministerin salkku. Heille kuuluvat myös ulkoministerin ja IT-/talousministerin salkut. Sosiaalidemokraatit ovat kehottaneet pitämään mielessä, että Viroa on myös Tallinnan ja muiden isojen kaupunkien ulkopuolella. Alueuudistus onkin nyt heidän vastuullaan salkkua myöten, ja niin ovat myös terveysja sisäministerin salkut. Kaiken muun ohella hallitus on päättänyt lähettää erillisen edustajan Itä-Viroon, ehkä äänestystuloksen herättelemänä. Palveluiden saatavuutta ajatellen koko alueellinen liikennejärjestelmä olisi tarkoitus uudistaa, vahinko vain, että maakuntien ilmainen joukkoliikenne olisi jatkossa ilmaista vain lapsille, vanhuksille ja vammaisille. Osittain siitä kaavaillaan myös tilauspohjaista ja tarveperusteista. Eikä tulossa oleva autovero ilahduta taatusti ketään. Kansaa ovat puhuttanut tasa-arvoinen avioliitto ja vihapuhelaki. Molempia on toppuuteltu yhteiskuntarauhan nimissä. Tasa-arvoinen avioliittolaki edellyttäisi avioliiton määritelmän muuttamista. Tähän tarvittaisiin itse asiassa suurempi yhteiskunnallinen konsensus kuin Virossa tällä hetkellä on. Laki sukupuolineutraalista parisuhteesta on ollut voimassa vuodesta 2016, mutta avioliitto-oikeutta siihen ei sisälly. Uuden hallitusohjelman mukaan perhelakia kuitenkin muutetaan niin, että avioliitto olisi vastaisuudessa kahden aikuisen liitto. Nähtäväksi jää, miten käy vihapuhelaille. Hallitusohjelma on laaja dokumentti. Vastuualueita riittää kaikille osapuolille, mutta erityisesti vaalit voittaneelle Reformipuolueelle, jolla on pääministeripostin lisäksi puolustusvaltiovarain-, oikeus-, sosiaali-, kulttuurija ilmasto-/elinympäristöministerin salkut. Sovituille asioille haetaan nyt hintalappua, mutta yllätys, yllätys: taas kerran on käymässä niin, ettei kaikkien lupausten lunastamiseksi riitä rahaa. Niinpä on pakko korottaa ja leikata. Sekä henkilökohtainen tulovero että alv nousevat 22 prosenttiin. Kipeimpiä taitavat olla suurperheiden lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset, jotka edellinen hallitus oli ehtinyt saattaa voimaan. Uudessa hallituksessa on kolme Kallasta, jotka eivät ole sukua keskenään, ja kaksi Riisaloa, jotka ovat entisiä puolisoita. Toivottavasti tämä lisää synergiaa ja tekee iskulauseesta ”Nyt laitetaan Viro kuntoon!” toteen käyvän ennustuksen. n
2/2023?viro.nyt 6 Viron meritaimen – rannikon uusi vetonaula? Suomalaiset luontoja metsästysmatkailijat ovat jo pitkään tunteneet Viron mahdollisuudet, mutta Viro tarjoaa myös kalastajalle paljon. Rannikko on kuin luotu meritaimenen rannalta kalastamiseen, ja taimenkannat ovat vahvat. Hasse Härkönen T uhansien järvien ja runsaan saariston Suomesta käsin Viro ei ensivilkaisulla näytä kiinnostavalta kalastuskohteelta. Sisävesiä on Suomen verrattuna niukasti ja saareton rannikko vaikuttaa tylsältä. Lähes kaikki rannat aukeavat suoraan avomerelle, ja matalan rantavyöhykkeen jälkeen meri syvenee reippaasti yleensä kertaheitolla. Viron rannikon maantiede poikkeaa huomattavasti Suomen saaristoisesta rannikosta. Meritaimenta rannikolla kalastavalle Viron maantiede on ihanteellinen. Mieleen tulevat Tanskan rannikko sekä Ruotsin Skånen ja Gotlannin tunnetut meritaimenrannat. Tärkeää on myös se, että Viron rannat ovat vapaita kulkemiselle toisin kuin Suomessa, jossa rantarakentaminen on hyvin yleistä. Meritaimenen kalastaminen rannikolla vavalla ja vieheellä on leimallisesti Itämeren ilmiö. Kalastustapa syntyi Tanskassa vajaat sata vuotta sitten ja on sen jälkeen levinnyt koko Itämeren alueelle. Meritaimenen elinkierto kuin lohella Taimenen mereen vaeltava muoto syntyy joessa tai purossa, elää virtavedessä poikasena yleensä yhdestä viiteen vuotta, ja vaeltaa sen jälkeen mereen syönnökselle. Meressä kala kasvaa nopeasti ja saavuttaa sukukypsyyden tyypillisesti 55–65-senttisenä. Taimen palaa kotijokeensa tai -puroonsa kutemaan tavallisesti kahden tai kolmen meressä vietetyn kesän jälkeen. Kutu tapahtuu virtavesien sorapohjilla syksyllä, ja kudun jälkeen emokalat palaavat mereen. Mätimunat talvehtivat soran sisässä, ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä. Meritaimenen elinkierto muistuttaa lohta, mutta lajien käyttäytymisessä on merkittäviä eroja. Taimen on erittäin sopeutuva ja kutee mielellään hyvin pienissä, puroluokan virtavesissä. Lohi vaatii isomman joen lisääntymiseen. Toinen, kalastajan kannalta ratkaiseva ero, on lajien elinalue meressä. Lohi viihtyy ulapalla, jossa se syö silakkaa ja kilohailia. Meritaimen taas pysyttelee mielellään lähellä rannikkoa ja ruokailee matalissa rantavesissä. Taimenen saalislajien kirjo on laaja alkaen sentin mittaisista äyriäisistä ja päätyen 15–20-senttisiin kaloihin. Rannikon tuntumassa eläminen, matalassa vedessä ruokailu ja monipuoliset ravintokohteet tekevät taimenesta houkuttelevan kohteen kahlaten kalastavalle uistinja perhokalastajalle. Taimen on helposti vapavälinein tavoitettavissa rannalta, kunhan paljon liikkuvan kalan onnistuu rannikolta löytämään. Saariston puuttuminen helpottaa kalastajan etsintäurakkaa Virossa, koska taimenille on tarjolla vain yksi, mannerrannikon rantavesien matala alue, ei
? viro.nyt ?2/2023 7 tuhansien saarten rantoja. Hiidenmaalla ja Saarenmaalla tilanne on samankaltainen. Viron meritaimenella menee hyvin Taimen ja muut vaelluskalat ovat olleet vuosikymmeniä ahtaalla Suomessa. Jokien patoaminen on katkaissut vaelluskalojen luontaisen elinkierron, ja lisääntymisalueita on tuhottu virtavesien perkauksilla. Aiemmin huono vedenlaatu oli ongelma monessa paikassa. Meritaimenen kalastus Suomessa on pitkään perustunut runsaisiin istutuksiin. Taimenkantojen tilasta kertoo paljon se, että luonnonvarainen, rasvaevällinen meritaimen on kokonaan rauhoitettu Suomen rannikolla Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Rasvaevällinen taimen on aina laskettava takaisin mereen. Istutuskaloilta rasvaevä leikataan Suomessa pois, joten kalastajan on helppo nähdä saaliin alkuperä. Pieni, nahkamainen rasvaevä sijaitsee taimenen selässä selkäevän ja pyrstön välissä. 2000-luvulla taimenen luontaisen elinkierron edellytyksiä on alettu palauttaa avaamalla ja ohittamalla patoja ja kunnostamalla lisääntymisalueita. Suomen luonnonvaraisen meritaimenen tilanne näyttää nyt valoisammalta kuin pitkään aikaan. Viron meritaimenen tilanne on hyvin erilainen. Maassa on vahvat luontaisesti lisääntyvät meritaimenkannat. Kutujokia on yli 60, ja ne vaihtelevat kooltaan paljon. Meritaimenia ei ole Virossa istutettu lainkaan vuoden 2017 jälkeen, koska luonnonkannat tuottavat niin hyvin. Rannikolla vavalla kalastavalle on kahden taimenen päiväkohtainen saaliskiintiö, mikä osaltaan suojelee kalakantoja ja ehkäisee kalojen liikaa ottamista. 2020-luvun kalastuksenharrastajat arvostavat villejä, luonnossa syntyneitä kaloja, ja ovat valmiita käyttämään aikaa ja rahaa niiden kalastamiseen. Vahvat meritaimenkannat tekevät Virosta houkuttelevan kohteen. Neuvostoliiton aika näkyy yhä Aika osana Neuvostoliittoa vaikuttaa yhä monella tapaa Viron rannikon meritaimenen kalastukseen. Neuvostoaikana merenrannalla liikkuminen oli hyvin rajoitettua, ja rannikon taimeneen kohdistuva kalastus vähäistä. Monet pienet taimenen kutujoet jäivät rajoitusalueelle, jolloin ne olivat käytännössä suojelualueita. Toisaalta monen arvokkaan meritaimenjoen vedenlaatu pilattiin, mikä haittasi taimenen lisääntymistä. Yleisesti ottaen Neuvostoliiton aika oli kuitenkin suotuisa Viron meritaimenelle. Uutta itsenäistymistä seuranneet 1990luvun vuodet taas olivat taimenelle murheellista aikaa, johon kuului salakalastuksen raju lisääntyminen virtavesissä. Se aiheutti huomattavia menetyksiä monen joen ja puron meritaimenkannalle. Viron luontaisten meritaimenkantojen kehitystä viimeksi kuluneiden 50–60 vuoden aikana voi kuvata Utai V-kirjaimella, jossa oikeanpuoleinen sakara on vasenta hieman matalampi. Tarton yliopiston kalatutkija Martin Keslerin mukaan Viron meritaimenkannat eivät vielä ole nousseet takaisin vuosikymmenten takaiselle tasolle, mutta suunta on vahvasti ylöspäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Kalastuskulttuuri kehittyy voimakkaasti Menneiden vuosikymmenten liikkumisrajoitukset näkyvät myös meritaimenen kalastuskulttuurin nuoruutena. Aikoinaan rantakalaan ei yksinkertaisesti päässyt. Rannikkotaimenen kalastuksen suosio kasvoi räjähdysmäisesti Virossa vasta 2010-luvun loppupuoliskolla, kun tietoja kalastuksesta ja hyvistä saaliista alkoi levitä virolaisten keskuudessa sosiaalisen median kautta. Suomessa Viron rannikon taimenen kalastuksesta on tiedetty tai ainakin kirjoitettu hämmästyttävän vähän. Viime vuonna ilmestyneen Meritaimenen rantakalastus -kirjan Viro-luku on ensimmäinen kattava suomenkielinen yleisesitys aiheesta. Meritaimenen kalastuskulttuurin kypsymättömyys näkyy Virossa monella tapaa. Yksi vasta alkumetreillä oleva asia on ammattimainen, kattavan palvelun kalastusopastoiminta, jota Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa on ollut jo pitkään. Viron kalastuskulttuuri kehittyy nyt voimakkaasti, ja ero Itämeren perinteisiin rantakalastusmaihin kutistuu kovaa vauhtia. Jatkossa suomalaisten kalastajien määrän voi ennustaa kasvavan Virossa. Viroon on lyhyt matka, maan kalastuslupajärjestelmä on helppo, ja kehittyvät opaspalvelut madaltavat kynnystä lähteä uusille vesille. n Kirjoittaja on Metsästys ja Kalastusja Erä-lehden toimituspäällikkö ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut Itämeren taimenen kalastusta käsittelevän tietokirjan Meritaimenen rantakalastus (Karttakeskus 2022). Viron rannikko sopii mainiosti kahlaten kalastamiseen. Kuva: Hasse Ha?rko?nen.
8 2/2023?viro.nyt I tä-Virumaan maakunnan luontoa hallitsee neljä täysin erilaista ympäristöä: Euroopan viidenneksi suurin järvi Peipsijärvi, Viron korkein ja pisin yhtenäinen rantajyrkänne Ontika, järvien kirjavoima Kurtnan alue ja suuret erämaat soineen Alutagusella. Niinpä samalla reissulla voikin kokea erilaisia luontoelämyksiä meriluonnosta erämaapatikointiin. Vaikka Itä-Virumaa tunnetaan myös teollisuudestaan, muun muassa öljyliuskeen louhinnasta, ovat lukuisat suojelualueet tärkeiden luontoympäristöjen turvana. ItäVirumaalla on monia vanhoja luonnonsuojelualueita, muun muassa Viron vanhin soidensuojelualue. Maakunnasta noin kolmannes on suojeltu. Itä-Virumaalla elää monia harvinaisia lintuja nisäkäslajeja. Maakunnan metsissä viihtyvät niin metsot kuin liitooravatkin. Soilla elelee monia pohjoisesta tuttuja lintulajeja, ja suurilla erämaa-alueilla karhuja, susia ja ilveksiä. Retkeilijää varten maakuntaan on perustettu runsaasti RMK:n eli Viron metsähallituksen luontoreittejä ja telttailualueita. Niistä suurin osa sijaitsee Alutagusen kansallispuistossa ja Kauksin seudulla. Kymmenen kiinnostavaa luontokohdetta Itä-Virumaalla 1. Ontikan rantajyrkänne Huima, upea, mahtava – näillä sanoilla voisi kuvailla Itä-Virumaan rannikolla kohoavaa Ontikan rantajyrkännettä. Sakasta Toilaan kulkeva kalkkikivijyrkänne on Ontikan kohdalla korkeimmillaan. Siellä Viron korkein rantajyrkänne kohoaa noin 57 metrin korkeuteen. Rantajyrkännettä kannattaa pysähtyä ihailemaan Toilaan vievän rantatien varrelta. Siellä avautuu henkeäsalpaavan hienoja maisemia Suomenlahdelle. Hyvällä säällä voi löytää Tytärsaaren ja Suursaaren majesteettiset hahmot horisontista. Komeaa rantajyrkännettä voi ihailla myös Päiten kohdalla. Muista olla varovainen jyrkänteen reunan lähellä! Ontika on osa Ruotsin Öölannista alkavaa Baltian klinttiä, joka kulkee Viron kautta Laatokan suuntaan. 2. Valasten putous Valaste on varmasti yksi Viron suosituimmista luonnonnähtävyyksistä, eikä ihme. Viron korkein vesiputous on näkemisen arvoinen mihin aikaan vuodesta tahansa. Korkeutta putouksella on peräti 30 metriä. Retkelle ItäVirumaan luontoon Itäinen Viro on monipuolinen yhdistelmä meriluontoa, rantajyrkänteitä ja erämaita. Luontoon pääsee parhaiten tutustumaan maakunnan lukuisilla luontopoluilla ja retkeilyalueilla. Mikko Virta
? viro.nyt ?2/2023 9 Kesällä vettä voi putouksessa olla tosin niukasti, mutta kannattaa silti kävellä jyrkänteeltä alas vievät portaat. Samalla voi ihailla kalkkikiviseinämää ja sen eri aikakausien kerrostumia. Jyrkänteen alla kasvava metsä on kuin pohjolan viidakko, jossa kasvaa vanhoja tammia, jalavia ja vaahteroita suurten kotkansiipien keskellä. Valasten luontopolku kulkee pitkin merenrantaa ja metsiä ja nousee takaisin ylös rantajyrkänteen päälle. Pituutta polulla on 1,5 kilometriä. Valaste on Viron korkein vesiputous. Se syntyi aikoinaan kuivatusojan rakentamisen seurauksena. 3. Orun puisto Toilan Orun puistossa tunnelma on kuin metsän sylissä. Taivasta kohti kurottavat kolmesataa vuotta vanhat ikihongat. Niiden katveessa voi mietiskellä, mitä kaikkea ne ovat nähneet. Alhaalla laaksossa Pühajõgi kiemurtelee vehmaan lehdon keskellä. Oru on yksi Viron suurimmista ja monipuolisimmista puistoista. Sen alueella kasvaa noin 260 puuja pensaslajia. Laakson itärinteen kaunis puisto on peruja 1800-luvulta. Täällä sijaitsi presidentti Konstantin Pätsin kesähuvila, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Hulppeasta historiasta muistuttavat upeat istutukset, suihkulähteet ja patsaat. Puistolla on kiinnostava yhteys myös Suomeen, nimittäin presidentti Svinhufvud vieraili Toilassa vuonna 1936 Konstantin Pätsin luona. 4. Sakan jyrkänne ja klinttimetsä Sakan kartanon suuntaan kannattaa ehdottomasti poiketa. Kartanohotellin pihapiirissä on näkötorni, josta voi ihailla maisemia kauas Suomenlahdelle. Hyvällä säällä ulapalla näkyy kolme Suomelle ennen toista maailmansotaa kuulunutta saarta: Suursaari, Pien-Tytärsaari ja Tytärsaari. Matkaa Suursaareen on Viron rannikolta noin 65 kilometriä. Sakasta pääsee portaikkoa pitkin alas merenrantaan. Jyrkänteen reunalta alas mutkittelevat portaat sukeltavat rehevän rantalehdon halki. Jyrkänteen alla oleva metsä on saanut kasvaa rauhassa, koska metsätyökoneet eivät sinne pääse. Niinpä vanhat tammet, vaahterat ja jalavat ovat kookkaita, samoin kuin joka puolella kasvavat saniaiset. Tällainen klinttimetsä on yksi Viron vanhimmista ja ainutlaatuisimmista metsätyypeistä. 5. Narva-Jõesuu ja Udria Narva-Jõesuussa hiekkaranta on vallannut lähes kymmenen kilometrin rantakaistaleen. Pikkukaupunki onkin yksi Viron tärkeimmistä rantalomakohteista. Narva-Jõesuun viehättävyyttä lisäävät kaupungin puistomaisuus ja kauniit puiset huvilat. Kaupunki on täydellinen ulkoilukohde mihin vuodenaikaan tahansa. Kivenheiton päässä NarvaJõesuun hiekkarannoista on Udrian suojelualue, joka on tunnettu etenkin kivipellostaan eli pirunpellostaan. Udriassa on myös pätkä rantajyrkännettä, jonka luona kasvaa arvokasta lehtoa. Udria on merkittävä paikka myös sotahistoriallisesti. Juuri Udriassa rantautui Viron vapaussodan aikaan vuoden 1919 tammikuussa virolaisten ja suomalaisten sotilaiden joukko, joka onnistui vapauttamaan Narvan kaupungin venäläisten hallinnasta. 6. Kurtnan järvet On aika yllättävää, että juuri Itä-Virumaalla on Viron järvirikkain seutu. Niin se kuitenkin on. Kurtnassa on järviä 30 neliökilometrin alueella yli 40. Suurin järvistä on Konsujärvi ja syvin Räätsmajärvi. Viehättävä järvien kirjoma seutu on suosittu retkeilykohde, alueella riittääkin kävijöitä etenkin kesäaikaan. Retkeilijöiden suosimia kohteita ovat muun muassa Liivjärvi, Ahnejärvi ja Martiskajärvi. Kurtnan luontoon voi tutustua muun muassa yhdeksän kilometrin pituisella Kurtnan luontopolulla, joka kulkee 11 järven kautta. Alueella on myös RMK:n eli Viron metsähallituksen ylläpitämiä nuotiopaikkoja ja telttailualueita. Kurtnan järvialue kuuluu Alutagusen kansallispuistoon. 7. Kauksin hiekkaranta Ei ehkä ole yllätys, että myös Viron pisin hiekkaranta sijaitsee luontoennätyksistään tunnetulla Itä-Virumaalla. Kauksista alkavalla hiekkarannalla on pituutta yli 30 kilometriä. Oikeastaan koko Peipsijärven pohjoisranta on upeaa valkoista hiekkarantaa. Kauksissa onkin täydelliset puitteet rantalomaan. Rantapromenadilta voi ihailla aavaa, sinistä Peipsijärveä, joka on Euroopan viidenneksi suurin lajissaan. Ei siis ihme, että sitä katsellessa tulee tunne, että on pikemminkin meren kuin järven rannalla. Kauksin luontoon voi tutustua luontopolulla, joka kulkee rantamännikössä ja Kauksiojan varrella. Kauksissa on myös Alutagusen kansallispuiston luontokeskus. RMK:n ylläpitämillä telttailualueilla voi yöpyä ilmaiseksi tai käydä paistamassa makkarat nuotiopaikalla. Kauksi on todella suosittu kohde etenkin kesäaikaan. Siellä sijaitsee myös yksi suurimmista RMK:n telttailualueista. Iisakun torni metsa?n keskella?. Kuva: Hetkeline.
2/2023?viro.nyt 10 8. Vasknarva ja Smolnitsan dyynit Narvajoen ja Peipsijärven yhtymäkohdassa sijaitseva Vasknarva on monelta virolaiseltakin vielä näkemättä. Tunnelma vanhassa venäläisten asuttamassa kylässä on ainutlaatuinen. Sipulikupolinen kirkko ja Vasknarvan linnan rauniot muistuttavat menneistä ajoista. Läheinen Struugan luhta on osa Alutagusen kansallispuistoa. Luhdan linnustoon kuuluvat muun muassa heinäkurpat, mustatiirat ja kaulushaikarat. Linnuista kiinnostuneen kannattaa muutenkin olla jokisuistossa tarkkana. Vasknarvan lähellä Peipsijärven rannalla sijaitseva Smolnitsa on kuuluisa hiekkadyyneistään, jotka kohoavat jopa kymmeneen metriin. Täällä rantaelämä on rauhallisempaa kuin Kauksissa. 9. Iisakun torni ja metsä Keskellä erämaan metsiä sijaitsee Iisakun eli Täriveren mäki, jonka huipulla kohoaa 28 metriä korkea näkötorni. Tornin huipulta kelpaa katsella ympärillä levittäytyviä metsäisiä maisemia. Kauempana häämöttää myös Kuremäen luostarin tornit ja Peipsijärvi. Tornin lähellä kasvaa monipuolinen vanha metsä, jossa elelee muun muassa liito-oravia. Tornin yhteydessä on piknikkatos ja läheisissä metsissä kulkee ulkoilureittejä. 10. Alutagusen kansallispuisto Alutaguse on Viron kuudes kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 2018 ItäVirun maakuntaan. Alutagusen kansallispuisto on siitä mielenkiintoinen alue, että koskemattomien erämaa-alueiden lisäksi sieltä löytyy myös tammimetsiä, luhtia ja Viron pisin hiekkaranta dyyneineen. Yli puolet kansallispuiston alueesta on suota ja yli 40 prosenttia metsää. Kansallispuiston alueella sijaitsevat Puhatu, Muraka ja Agusalu ovat Viron suurimpia suoalueita. Suoluontoon voi tutustua muun muassa Kotkan ja Selisoon luontopoluilla. Alutagusen metsät ovat osa Siperiaan asti kulkevaa havumetsävyöhykettä, niinpä sitä on kutsuttu myös Viron Siperiaksi. Kasvilajistossa on runsaasti kämmeköitä, muun muassa suovalkku, baltiantoukokämmekkä ja lehtoneidonvaippa. Kansallispuistossa on monipuoliset retkeilymahdollisuudet. Suosittua retkeilyseutua on muun muassa Kurtnan järvialue. Kansallispuiston kautta kulkee Viron metsähallituksen eli RMK:n vaellusreitti, joka alkaa Matsalun Penijõelta ja päättyy Peipsijärven pohjoisrannalle Kauksiin. Pituutta reitillä on yhteensä 611 kilometriä. Alutagusen alueella pesii monia harvinaisia lintulajeja, kuten mustahaikaroita, riekkoja, maakotkia ja lapinpöllöjä. Suurilla erämaa-alueilla viihtyvät myös karhut, sudet ja ilvekset. Vasknarvasta pohjoiseen vievän tien päässä on Porunin suojelualue, joka kuuluu myös Alutagusen kansallispuistoon. Porunin aarniometsän aarteita ovat yli parisataa vuotta vanhat lehmukset. Metsään voi tutustua kymmenen kilometriä pitkällä luontopolulla. n Ennätysten Itä-Virumaa Tarton yliopiston maantieteen laitoksen pari vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan Itä-Virumaalla on useita luontoon liittyviä ennätyksiä. Tässä on niistä muutamia: ~ Peipsijärven pohjoisrannalla on Viron pisin hiekkaranta, jolla on pituutta 32 kilometriä. ~ Narva-Jõesuussa on yksi pisimmistä meren rannalla sijaitsevista hiekkarannoista. Pituutta sillä on 9,5 kilometriä. ~ Viron korkein rantajyrkänne on Ontika, jolla on korkeutta noin 57 metriä. ~ Viron järvirikkain alue on Kurtnassa. ~ Alutagusen alueella on yksi Viron suurimmista suokokonaisuuksista. ~ Viron korkein vesiputous on Valaste, korkeutta sillä on 30 metriä. ~ Viron itäisin piste sijaitsee Narvan kaupungissa. ~ Narvajoki on virtaamaltaan Viron suurin. ~ Viron suurin tekojärvi on Narvan tekojärvi. ~ Mäetagusella sijaitsee yksi Viron pohjoisimmista tammimetsistä. ~ Viron luonnontilaisin metsätyyppi kasvaa rantajyrkänteen alla Sakan ja Toilan välillä. Kurtnan ja?rvialue. Kuva: Sven Zacek.
? viro.nyt ?2/2023 11 Integraatiosäätiö auttaa osaksi virolaista yhteiskuntaa Viron integraatiosäätiö täytti maaliskuussa 25 vuotta. viro.nyt haastatteli säätiön johtaja Dmitri Moskovtsevia ja kyseli säätiön toiminnasta ja toimintaympäristön muutoksista. Kirsi Bongwirnso V iron hallitus perusti Integraatiosäätiön (Intergratsiooni Sihtasutus) 31.3.1998 vahvistaakseen yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Tuohon aikaan oli akuutti tarve rikkoa raja-aitoja vironja muunkielisten yhteisöjen välillä. ”Säätiön tavoitteena oli käynnistää ja tukea Viron yhteiskunnan kotoutumiseen tähtääviä toimintoja ja projekteja sekä luoda uusia ohjelmia. Säätiön perustamisen taustalla olivat tutkijoiden, virkailijoiden ja poliitikoiden keskusteluista syntyneet aloitteet”, kertoo Viron integraatiosäätiön johtaja Dmitri Moskovtsev. Integraatiosäätiön tavoite on pysynyt tähän päivään saakka samana, mutta toiminnan haaroja on monin verroin enemmän. Tänä päivänä säätiön vastuulla ovat yhteiskunnan kotouttamisen edistämistoiminnan kaikki tärkeimmät osa-alueet: Virossa asuvien eri kansallisuuksien kulttuurien huomioiminen ja niihin liittyvä toiminta, viron kielen ja kulttuurin opettaminen, Viroon töihin ja asumaan tulleiden ihmisten sopeutuminen sekä virolaisten paluumuutto samoin kuin ulkovirolaisten toiminnan tukeminen. ”Alkuvuosina säätiö vastasi kotoutumistoiminnasta suurelta osin projektien ja toimintojen tukemisen kautta. Vuosien saatossa meistä on tullut asiantuntijakeskus, joka tarjoaa koko ajan enemmän palveluita ja järjestää toimintaa. Hyvä esimerkki siitä on viron kielen talojen luominen vuonna 2018, niiden yksi osa-alue on innovatiivisten ratkaisujen tarjoaminen kielenopetuksessa. Tänä vuonna Integraatiosäätiö käynnistää maahanmuuttajien sopeutumisohjelman, joka mahdollistaa Viroon muuttaneiden ihmisten kotoutumisen sujuvuuden”, kertoo Moskovtsev. Tallinnan viron kielen talon opiskelijoita harjoittelemassa kielta? Virun suolla. Kuva: Viron integraatiosa?a?tio?.
2/2023?viro.nyt 12 Viron kielen talot ovat kielen ja kulttuurin koteja Integraatiosäätiö tarjoaa viron kielen opetusta Virossa pysyvästi asuville ihmisille, maahanja paluumuuttajille sekä ulkovirolaisille. Kielikurssit toimivat sekä paikan päällä että verkossa kielikoulujen ja viron kielen talojen kautta. Kaikki halukkaat voivat myös osallistua kielen opetusta tukeviin toimintoihin kuten opintoretkille ja kielikahviloihin ja harjoitella siten kommunikointia viron kielellä. Dmitri Moskovtsev suosittelee olla yhteydessä säätiön neuvojiin, jotka osaavat parhaiten auttaa löytämään oikean tavan opiskella viroa. Maahanmuuttajille on sekä kotoutumisohjelmia että kielikursseja jo pidempään maassa asuneille. Säätiön neuvontapalvelut ovat asiakkaille ilmaisia. Viron kielen talot ovat oleellinen osa Integraatiosäätiötä. Ne tarjoavat mahdollisuuksia opiskella ja puhua viroa sekä auttavat osaltaan vironkielisen ja -mielisen oppimisympäristön luomisessa. Moskovtsevin mukaan talot oli loogista perustaa juuri Tallinnaan ja Narvaan, koska niissä asuu eniten vieraskielisiä ihmisiä, vaikkakin kaupungit ovat aivan omanlaisiaan. ”Narvassa asuu kompaktisti hyvin suuri venäjänkielinen, pysyvistä asukkaista muodostuva yhteisö, kun taas Tallinnan yleiskuva on hyvin kirjava. Sen kielitalossa on paljon uusia maahanmuuttajia eri maista. Vaikka talot fyysisesti ovatkin kahdessa kaupungissa, tarjotaan palveluita myös Harjumaan ja Itä-Virumaan muissa kunnissa sekä yleisemminkin Virossa, esimerkiksi Pärnussa.” Kummankin viron kielen talon perustavoite on sama eli tarjota kannustava ympäristö aktiivisen kielitaidon kartuttamiseksi. Kuitenkin asiakkaiden tarpeista johtuen jotkin palveluista eroavat: Koska Narvassa ja Itä-Virumaalla ovat mahdollisuudet käyttää viroa rajoitetut, järjestää Narvan viron kielen talo joka vuosi erillisiä projekteja, kuten esimerkiksi vironkielisen näytelmän, elokuva-akatemian, muotikoulun ja niin edelleen. Niiden tavoitteena on luoda kulttuurisia kohtaamisia ja käytännön kanssakäymistä osallistujien kesken. ”Narvan viron kielen talo on viron kielen ja kulttuurin koti Itä-Virumaalla, paikka, jossa on hyvä olla ja jossa voi aloittaa viron kielen käyttämisen”, toteaa Moskovtsev. Koulutus ja työmarkkinat kiinnostavat paluumuuttajia Viroon palaa vuosittain lähes 7 000 virolaistaustaista ihmistä, ja lähes 10 prosenttia heistä haluaa Integraatiosäätiöltä tukea ja neuvoja kotiutumisessa ja yhteiskunnan palveluissa. Neuvontapalveluiden lisäksi Integraatiosäätiön kautta voi anoa paluumuuttotukea, joka on tarkoitettu helpottamaan kauan ulkomailla asuneiden lapsiperheiden paluuta. Myös täysin tai osittain työkyvyttömiä sekä alle 40-vuotiaita ulkomailla maisteritai tohtoriopinnot suorittaneita tuetaan. Käytännön kysymysten lisäksi järjestetään paluumuuttajille ja heidän perheilleen vertaistukea erilaisten tapaamisten muodossa. ”Osallistujat voivat tapaamisissa saada uusia ystäviä, kuulla, kuinka toiset paluumuuttajat ovat sopeutuneet Viroon, saada tietoa ja tukea elämänsä järjestelemiseksi sekä jakaa omia kokemuksiaan. Tapahtumia järjestetään sekä verkossa että paikan päällä”, kertoo Moskovtsev. Monet virolaistaustaiset maahanmuuttajat, jotka eivät ole koskaan asuneet Virossa, haluavat yleisempää tietoa maasta ja muun muassa koulutusjärjestelmästä sekä työmarkkinoista. Viime aikoina monet sellaiset, joilla on virolaisia esivanhempia, ovat olleet kiinnostuneita Viron kansalaisuudesta. Eniten paluumuuttoa on Moskovtsevin mukaan Suomesta, Iso-Britanniasta ja Venäjältä, joihin virolaiset ovat myös eniten muuttaneet. Suomesta tulijat ovat usein lapsiperheitä tai yksinhuoltajaäitejä, Viron kielen talot tarjoavat mahdollisuuksia opiskella ja puhua viroa seka? auttavat osaltaan vironkielisen ja -mielisen oppimisympa?risto?n luomisessa. Kuva: Viron integraatiosa?a?tio?.
? viro.nyt ?2/2023 13 joiden kysymykset koskevat yhteiskunnallisia tukia, lasten sopeutumista, koulujärjestelmää ja lasten kieltenopetusta. Myös se kiinnostaa, kuinka yksinhuoltaja voi muuttaa lapsen kanssa valtiosta toiseen. ”Suosittelemme, että ennen Viroon takaisin muuttamista oltaisiin yhteydessä Integraatiosäätiön neuvojaan, jotta voidaan hahmottaa kaikki paluumuuttoon liittyvät teemat ja toimet. Viro tuntuu olevan niin lähellä, mutta valtiot ja lait ovat kuitenkin erilaisia. Erot on hyvä tiedostaa, jotta sopeutuminen Viroon olisi sujuvampaa”, summaa Moskovtsev. Tukea myös maan ulkopuolella asuville virolaisille Viron integraatiosäätiö toimii myös ulkovirolaisten parissa. Dmitri Moskovtsev, keitä ovat nämä ”globaalit virolaiset”? ”Globaalit virolaiset ovat eri puolilla maailmaa asuvia virolaisia, jotka seuraavat Viron asioita ja joita Viro ja virolaisuus koskettavat laajemminkin. Ulkovirolaisuus on muuttunut ajan saatossa paljon. Kun vielä äskettäin tuettiin viron kielen ja kulttuurin säilymistä ulkovirolaisten joukossa, niin viimeiset kolme vuotta on Viron valtio toiminut monipuolisemmin. Ulkovirolaisia koskevan toimintasuunnitelman mukaan tuetaan virolaisen identiteetin säilyttämistä laajemmin, ulkovirolaisille tarjotaan enemmän mahdollisuuksia osallistua Viron yhteiskuntaan sekä talousja kulttuurielämään. Myös tietoa jaetaan enemmän ja säätiö järjestää verkkotapaamisia, joissa voi tutustua samoin ajatteleviin ihmisiin. Valtioiden välillä liikutaan enemmän, muuttoliike on tavallinen osa elämää. Tänä päivänä on tärkeää olla yhteydessä juuriinsa ja olla samalla myös globaali ja oppia uutta maailmanlaajuisesti.” Ukrainan sodan laajat vaikutukset Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti Integraatiosäätiönkin toimintasuunnitelmia ja vaikutti sen kaikkiin osa-alueisiin. Koska säätiö on yksi suurimmista viron kielen opetuksen tarjoajista, piti jo keväällä 2022 alkaa nopeasti valmistautua opettamaan sotapakolaisille kielen alkeita. Se tarkoitti toiminnan uudelleenjärjestämistä, lisärahoituksen hakemista ja täydentävien hankkeiden käynnistämistä. Valtiollista sopeuttamisohjelmaa ei ollut suunniteltu niin massiivista ja nopeaa maahanmuuttoa varten. ”Koska Integraatiosäätiöllä on paljon kokemusta kansallisista vähemmistöistä, alkoi se toimia myös ukrainalaisten tiedottamisen parissa – kokosi infomateriaaleja, järjesti informatiivisia kierroksia ja niin edelleen. Viron etu oli maassa jo asunut ja työskennellyt ukrainalaisten yhteisö, ilman sen apua saapujien tiedottaminen ja heidän sopeutumisensa tukeminen olisi ollut valtiolle paljon vaikeampaa”, huomauttaa Moskovtsev. ”Suunnitelmien nopeat muutokset tarkoittivat myös sitä, että työn rytmi ei ollut se totuttu, vaan meidän piti reagoida jatkuvasti muutoksiin. Esimerkiksi verrattuna vuoteen 2021 kasvoivat yhteydenotot neuvojiimme merkittävästi, kun pakolaiset kysyivät mahdollisuuksista opiskella kieltä. Ensi vuonna valmistuu seuraava integraatioseuranta, joka auttaa arvioimaan sodan vaikutuksia Viron yhteiskuntaan kotoutumiseen. Jokapäiväisessä työssämme näemme, että sodan takia Virossa on lisääntynyt kiinnostus opiskella viron kieltä ja hakea Viron kansalaisuutta. On suuri haaste tarjota kaikille tukea niin kielen opiskelun kuin kansalaisuuden hakemisen tiellä.“ Kulttuurisen moninaisuuden vuosi 2024 Viron kulttuuriministeriön teemavuosista on vuonna 2024 vuorossa kulttuurisen moninaisuuden vuosi, jota vetää Integraatiosäätiö. Mitä on kulttuurinen moninaisuus ja millaisia suunnitelmia ensi vuodelle jo on? ”Kulttuurinen moninaisuus on laajempi käsite kuin vain eri kieliryhmät, joita Virossa on 211. Virolaisten omakin yhteisö on kulttuurisesti hyvin moninainen, ajatellaanpa vaikka setukaisia tai hiidenmaalaisia. Viron pienuuden takia katsomme monikulttuurisuutta kahden ikään kuin vastakkaisen tavoitteen kautta: säilytetään oman kulttuurin monimuotoisuus ja otetaan mukaan Virossa olevat kulttuuriset erilaisuudet, jotka nähdään yhteisenä rikkautena ja mahdollisuutena rauhanomaiseen rinnakkaiseloon”, pohtii Moskovtsev. ”Avainasemassa on runsas ja sisältörikas yhteistyö virolaisten ja maan muiden kansallisuuksien välillä. Yhdessä voimme vahvistaa vanhoja ja luoda edellytyksiä uusille perinteille, ne tuovat esille meidän kulttuurisen rikkautemme.” n Lisätietoa: Viron integraatiosäätiö: integratsioon.ee Viroon viiden vuoden sisällä muuttaneiden tietopankki: settleinestonia.ee Pidempään Virossa asuneiden itsepalveluportaali, jossa on tietoa kielen opiskelusta ja neuvontapalveluista: iseteenindus.integratsioon.ee Neuvontaa sopivan tavan opiskella viroa löytämiseksi: info@integratsiooniinfo.ee tai p. +372 800 9999 Tietoa viron kielen opiskelusta, paluumuutosta ja ulkovirolaisten yhteisöistä ulkovirolaisille: www.globalestonian.com Mati Heidmetsin ja Marju Lauristinin keskustelu Viron integraatiosäätiön perustamisesta ja historiasta: Youtube-kanava Integratsiooni Sihtasutus (viroksi ja englanniksi) Integraatiosa?a?tio?ta? perustettaessa tavoitteena oli ka?ynnista?a? ja tukea Viron yhteiskunnan kotoutumiseen ta?hta?a?via? toimintoja, kertoo sa?a?tio?n johtaja Dmitri Moskovtsev. Kuva: Egert Kamenik.
2/2023?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4, Tampere) 6.5. klo 13.30 SVYL:n tämän vuoden vuosikokous pidetään lauantaina 6.5. Tampereella Kulttuuritalo Laikussa. Viralliset kokouskutsut ovat jo jäsenyhdistyksiin lähteneet, mutta seuraavasta viro.nyt-lehdestä voi lukea kokouksen päätöksistä ja henkilövalinnoista. Viron uudelleenitsenäistymispäivä 20.8. Elokuussa päästään juhlimaan itsenäisyytensä palauttanutta Viroa! Seuraa SVYL:n tiedotusta sähköpostitse, kotisivulla www.svyl.fi sekä sosiaalisessa mediassa. Juhlintaa on luvassa eri puolilla Suomea! viro.nyt 3-2023 ilmestyy 25.8. Vuoden 2023 kolmas viro.nyt ilmestyy elokuun lopussa kattaen koko syksyn aina marraskuulle saakka. Lehden materiaalipäivä on 28.7. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Tapahtumakalenteri virosuomessa.fi Muistathan tapahtumakalenterin virosuomessa.fi! Sieltä löydät ajantasaiset tiedot siitä, mitä Viroon liittyvää Suomessa tapahtuu. Tapahtumia voi sivuilta hakea myös maakunnittain, samoin oma osionsa on verkkotapahtumille – kätevää siis joka puolella Suomea! Sivustolla on myös lomake, jonka kautta voit ilmoittaa kalenteriin oman seurasi Viro-tapahtuman. AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Kesäretki Hiidenmaalle 4.–6.8. Lisätietoja seuran kotisivuilta ja puheenjohtajalta p. 040 145 3552. Ilmoittautumiset 30.6. mennessä. OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat Kevätkokouskutsu Olutsilta – Õllesild ry:n jäsenet, tervetuloa yhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen 10.5. klo 18. Kokouspaikkana Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki). Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki) 10.5. klo 18 sääntömääräinen kevätkokous ja jäsenkyselyn tulosten esittely 7.6. klo 18 vierailu taidekoti Kirpilässä 5.7. klo 18 luontokävely Myyrmäessä Juha Karsikkaan johdolla 9.8. klo 18 esiintyjä vielä varmistumatta 13.9. klo 18 Hannu Oittinen tulee kertomaan virolaisista Helsingin Olympiakisoissa 1952. 11.10. klo 18 esiintyjä vielä varmistumatta 8.11. klo 18 sääntömääräinen syyskokous 13.12. klo 18 Olutsillan pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Saunaklubi Tulevien tapahtumien tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha. karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13. 31.5. Ravintola Helsinki 30.8. Thai Papaya Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Teatteri Menemme 11.5. klo 19 Kansallisteatteriin katsomaan Varamiehet-näytelmää. Andra Teeden ja Aino Kiven näytelmä on haikea komedia virolaisten keikkatyöläisten karusta arjesta Suomessa. Lue lisää täältä: www. kansallisteatteri.fi/esitys/ varamiehet-varumehed Keilailu Fun Bowling (Helsinginkatu 25, Hesarin urheilutalo), klo 12: 11.5. ja 25.5., 31.8., 14.9. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando/. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA 10.6. klo 13 Opastettu kierros Joensuun hautausmaalla 25.8. Illanvietto Outokummun Lypsyniemessä Tarjolla kahvia, makkaraa, saunomista ja uintia sekä mukavaa seuraa. Tarkemmat tiedot jäsenkirjeessä tai sihteeriltä.
? viro.nyt ?2/2023 15 PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viron tumma historia -valokuvanäyttely Turkulaisen valokuvaajan, Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n yhteisötaiteilija Päivi Hautalan valokuvanäyttely, Viron tumma historia, pidetään touko–kesäkuussa Porissa. Päivi Hautalan kuvauskohteena on ollut mm. Sillamäe, entisen Neuvostovallan aikainen suljettu kaupunki. Näyttelyn aika ja paikka tarkentuvat huhtikuun aikana. Lisätiedot: seuran pj. Päivi Yli-KauhaluomaNurmi, paivi.ylikauhaluoma@ gmail.com tai p. 050 436 1405. SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Kesäteatterimatka Heinolaan 16.7. Heinolan kesäteatteri esittää klo 15 alkaen näytelmän Tenorit liekeissä. Ohjaus on Sari Siikanderin ja esiintyjinä ovat Heikki Hela, Santtu Karvonen ja Antti Lang. Tarkemmat tiedot matkasta ruokailuineen täydentyvät myöhemmin. SAVONLINNAN VIRO-YHDISTYS Viron matkailun ja kulttuurin ilta 4.5. klo 17 Kulttuurikellarissa Ohjelma: Avaus ja esittely / Heikki Kähkönen Narvan seutu kohteena ja yhteinen historiamme / Pekka Linnainen Tartto – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2024 / Tapio Mäkeläinen Musiikkia: Savonlinnan taidelukion duo: On hetki ja Suvi Musiikki yhdistää Suomen ja Viron: 100 laulua ja Viljandi Folk / Mikko Savikko Taidelukion duo: Nii mina neiuke sinule laulan ja Kikilips Petri Kososen haastattelu: Kesän kohteet / Heikki Kähkönen Tallinnan ravintolat, paikallinen olut ja Viron gastronomia / Heikki Kähkönen Loppuyhteenveto / esiintyjät Virolaisen ruoan ilta 10.5. klo 17 Linnalan opetuskeittiössä Kokoonnumme perinteiseen tapaan yhteen valmistamaan maistuvia virolaisia ruokia ja nauttimaan sen jälkeen kokkailumme tuloksista. Etukäteisilmoittautuminen, tästä tarkemmin jäsentiedotteessa. TAMPERE-TARTTO-SEURA Voitonpäivä 23.6. klo 13 Tapaamme perinteisesti Kalevankankaalla Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten muistokivellä luonnonkukkatervehdysten ja sini-musta-valkoisten asujen merkeissä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Uudelleenitsenäistymispäivä 20.8. klo 13 Olemme jälleen kokoontumassa samaan paikkaan Kalevankankaalla muistelemaan tällä kertaa Viroon liittyvää riemukasta tapahtumaa. Näihin päiviin osuu myös yhteistyökumppaniemme vuorotellen järjestämä virolainen kansanjuhla. Tarton kaupungin infokeskuksen 20-vuotisjuhla Laikussa 14.10. klo 14 Valmistaudumme pikkuhiljaa Tarton kaupungin infokeskuksen 20-vuotisjuhlaan. Keskuksen olemassaolo juuri meidän tiloissamme juontaa siitä, että tarttolaiset halusivat oman kiintopisteensä ystävyyskaupunkiinsa Tampereelle, kun meilläkin jo oli oma Tampere majamme Tartossa. Meidän seuramme oli Tampereella perustettu jo ennen ystävyyskaupunkisopimuksen solmimista, joten jalansija Tartolla oli jo olemassa. Lokakuu on Virokuu Tampereella! Lokakuulle sijoittuu meidän muutakin ohjelmaa sekä myös yhteistyökumppaneidemme Eesti klubin ja Pirkanmaan Tuglas-seuran järjestämää ohjelmaa. Näistä kaikista sitten tietoa seuraavassa viro.nytissä! Seuran toimisto Voitte olla yhteyksissä toimistoomme p. 044 241 9636 (varmimmin ti–pe keskipäivän tienoilla) tai ttsry1989@gmail. com. Kotisivumme näkyvät osoitteessa www.tamperetarttoseura.fi. Voit seurata meitä myös Facebook-sivullamme ja puheenjohtajamme Liisa Löyttyniemen omilla sivuilla, sillä hän pyrkii välittämään Tarton kaupungin sivuilta kaikki mielenkiintoisimmat uutiset jäsenillemme. VAASA-PÄRNU-SEURA Teeme Ära / Miljoona roskapussia -siivoustalkoot 3.5. Kiitämme kaikkia osallistuneita ja muistutamme, että valtakunnallinen Miljoona roskapussia -kampanja jatkuu vielä kesäkuun puoliväliin asti! Vaasa-Pärnu Seura ry:n kevätkokous 10.5. klo 18 Kerhohuone Elvanissa (Raastuvankatu 8, Vaasa) Käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat. Kokouksen jälkeen Tarja Autio tulee kertomaan harjoitteluajastaan hiljattain itsenäistyneessä Virossa 1990-luvun puolivälissä. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Kevätkokouksessa myynnissä myös Vaasa-Pärnu Seuran uusi sininen T-paita, 20 €. Kesämatka Viroon Pärnu– Viljandi–Riika 26.–31.7. Matka-Ärrän kanssa järjestämme heinäkuussa linja-automatkan Pärnuun, josta teemme retkiä Viljandiin ja Riikaan. Vastuullinen matkanjärjestäjä Matka-Ärrä. Lisätietoja VaasaPärnu Seuran kotisivuilta ja Facebook-sivuilta sekä suoraan Matka-Ärrältä info@ matka-arra.fi / +358 44 540 5111. Viron uudelleenitsenäistymisen tilaisuus 20.8. Viron uudelleenitsenäistymisen tilaisuus järjestetään perinteen mukaisesti Vaasan Pärnu-puistossa 20.8. Viron ja Suomen liput nostetaan salkoon jo aamulla. Tänä vuonna uudelleenitsenäistymisestä on kulunut jo 32 vuotta. Tarkempia tietoja myöhemmin kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@ valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivuja sekä kotisivua vaasaparnuseura.svyl. fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan!
2/2023?viro.nyt 16 VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Viro-juttuiltoja, keskustelupiirien kokoontumisia, kielikursseilla ahkerointia, näyttelyitä, matkavinkkejä, tapahtumia – ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät Facebookista: www.facebook.com/virokeskus.turku 10.5. klo 18 Konsertti Raisiossa Martinsalissa Viro-keskuksen uusi vironkielinen sekakuoro Turu Eesti segakoor astuu ensimmäistä kertaa yleisön eteen. 11.05 Konsul tuleb külla! Broneeri aeg: virokeskus@gmail.com 11.5. Konsulipäivä Turussa Mahdollisuus antaa sormenjäljet Viron passia/idkorttia varten. Ajanvaraus: virokeskus@gmail.com 13.5. Kevätretki MeriTeijolle ja Mathildedahliin Yhteinen bussireissu Ehyt ry:n kanssa, ohjelmassa patikointia luontoreitillä ja ruokailu laavulla. Reissu on yhdistyksen jäsenille ilmainen ja sopii kaikille, ilmoittaudu mukaan: virokeskus@gmail.com 13.5. Knit&Tag -tapahtuman ripustuspäivä Turussa Aurajoen rannalla Värikkäät neulegraffitit valtaavat jokirannan, mukana myös Viro-keskuksen kässäryhmän työ. Tule mukaan luovaan porukkaan, kysy lisää toimistolta. Ja kevätkävelylle Aurajoen rantaan ihailemaan teoksia, suosittelemme! 22.5. klo 18 Yhteislaulut Brinkkalan pihassa – tervetuloa laulamaan viroksi! Laulut vetää kuoronjohtajamme Triinu-Liis Kull, mukana Turu Eesti segakoor. Huonon sään sattuessa siirrytään sisätiloihin. 14.6. Raision kulttuuritapahtuma: mukana Nopsajalad 17.6. Vanhankaupungin juhlat Kaikki viettävät Turun tuomiokirkon synttäreitä, Virokeskus mukana menossa. 29.6.–2.7. Keskiaikaiset markkinat Tervetuloa ostoksille konttorille! 31.7.–2.8. Linnarahvas randa! Kesäpäivät Ruisrannassa 17.8. Taiteiden yö Tule mukaan tunnelmaan Vanhalle Suurtorille. 20.8. Viron uudelleenitsenäistymispäivän viettoa Brinkkalassa 28.–30.8. Linnarahvas randa vol. 2 31.8. Itämeripäivän ohjelmaa Brinkkalassa Kevään ja kesän näyttelyt toimistolla Tallinnan Fotografiskan näyttely Sanasta kuvaksi. Elina Simosen näyttävät valokuvat yhdistävät muotia ja runoutta Virosta, Suomesta ja Latviasta. Toukokuu: Katrin Ackalin, maalauksia / Rait Priks, hiilipiirroksia / Ilpoisten kirjastossa Päivi Petzu Hautala, valokuvia. Kesä–heinäkuu: Matti Äyräs ja Rita Mukkala, sarjakuvia Hea koorilauluhuviline! Kas tahad minna 2025. aastal Eesti üldlaulupeole laulukaare alla laulma? Selleks tule Turu Eesti segakoori! Ootame lauljaid kõikidesse häälerühmadesse. Eelnev koorilaulukogemus pole oluline, nooti tundma ei pea, ettelaulmist ka ei ole. Kui oskad laulda ja hindad head eestikeelset koorimuusikat, siis see koht on just sinu jaoks. Lauluproovid toimuvad teisipäeviti kell 18–20 Linnankatu 31 huvikeskuses. Sissepääs hoovipoolsest uksest, liftiga 3. korrusele. Meiega saab liituda Facebookis: Turu Eesti (ja sõprade) segakoor. Laste muusikaringi uudiseid saab jälgida grupis: Ülilahe laps Turu / Turku. Turu Eesti keskuse nõustajad Nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 (Kui ta ei saa kohe teie kõnele vastada, ta helistab tagasi.) Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti tel. +358 40 147 5221. VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Viro-instituutin ystävien vuosikokous 8.5. klo 16 Viron suurlähetystössä Kutsut lähetetään VIY:n jäsenille pääosin sähköpostitse. Viroinstituutin toiminta on päättynyt ja joudumme sääntömääräisten vuosikokousasioiden lisäksi päättämään yhdistyksemme jatkosta. VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Varamiehet/ Varumehed Suomen Kansallisteatterissa Kansallisteatterissa esitetään keväällä Kansallisteatterin ja Viron Draamateatterin yhteistuotantona Andra Teeden näytelmä Varamiehet/Varumehed. Se on haikea komedia virolaisten keikkatyöläisten karusta arjesta Suomessa. Teatteri järjestää 11.5. klo 17.30 teemakeskustelun näytelmästä ja klo 19 on näytelmän esitys suurella näyttämöllä. Hanki itse lippusi tähän esitykseen joko soittamalla lippumyymälään p. 010 733 1331 tai käymällä siellä. Lippuja myy myös lippu.fi. Eläkeläislipun hinta on 35–45 €. Omatoimiretki Tampereelle 1.6. Virkut lähtevät kesäkuun alussa Tampereelle museokeskus Vapriikkiin tutustumaan Viron kansallismuseon näyttelyyn Olipa kerran, tarina satujen synnystä. Se on näyttely saduista, sankareista ja sankarittarista. Esillä ovat tutut ja tuntemattomat sadut Euroopasta ja muualta seitsemän maan ja meren takaa. Virkuille on varattu lounas Vapriikin ravintolasta klo 11.30–12.30 ja opastus näyttelyyn klo 12.30– 13.30. HUOM! Matka on omatoimimatka eli jokainen ostaa ja maksaa junalippunsa itse. Samoin lounas ja museolippu (Museokortti käy!) ovat omakustanteisia, mutta Virkku tarjoaa opastuksen jäsenilleen. Helsingistä lähtee juna mm. klo 9.03 (Tampereella klo 10.53). Asemalta on Vapriikkiin matkaa n. 1,3 km, samalla junalla tulevat voivat jakaa taksin. Junalippuja saa osoitteen vr.fi lisäksi asemilta ja R-kioskeista. Seuraa tiedotusta jäsenkirjeissä ja Virkun Facebookissa www.facebook.com/VirkkuRy!
? viro.nyt ?2/2023 17 In Memoriam Anu Marttila 13.1.1942 – 25.3.2023 V iron radion suomenkieliseen toimitukseen saapui 1970-luvulla levytoivomus. Erinomaisella viron kielellä kirjoitetussa postikortissa luki Anu Marttila, toivelevynä oli Karjalan kunnailla. Kukaan ei tajunnut laulun olevan epäilyttävä neuvostoradiossa soitettavaksi. Anu tajusi ja kertoi, miten hän oli naurua hykerrellen kuunnellut kappaletta kotona Helsingissä. “Kun leikkii tyhmää, on samalla tasolla kuin he”, ajattelit kai silloinkin, kun ilmoitit Tallinnan tullille George Orwellin Eläinten vallankumouksen sisältävän eläinsatuja. Salakuljetit vuosia käsikirjoituksia Virosta länteen julkaistavaksi. Helsingistä postitit ne Ruotsiin, ja osa julkaistiin myös Kanadassa. Kyse on tiettävästi laajimmasta käsikirjoitusten salakuljetusoperaatiosta miehitetystä Virosta länteen. Osoitit suurta rohkeutta tilanteessa, jossa oli aihetta pelätä. Tällainen ansaitsee kunnioitusta. Uuden ajan alussa olit ensimmäisten joukossa perustamassa Suomeen Viro-seuroja, lausumassa syntysanoja useimmille niistä, myös SVYL:lle, Suomen Viroyhdistysten liitolle, jossa teimme usean vuoden ajan yhteistyötä. Olit mukana ideoimassa erilaisia projekteja, SVYL:n omaa lehteä ja Viro-verkkokirjakauppaa, joka on ainoa laatuaan koko Suomessa. Missään et säästänyt itseäsi! SVYL:n puitteissa käytit Viron hyväksi myös pitkän sosiaalityökokemuksesi. Vedit useita kiinnostavia hankkeita, koulutit virolaista sosiaalija terveydenhuollon henkilöstöä sekä järjestit opiskelupaikkoja alan virolaisnuorille. Kiitos, kun autoit rakentamaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa Viroon! Hyvä kielipää ei välttämättä tarkoita useamman kielen osaamista, vaan kielen ymmärtämistä syvällä tasolla, kuten sinä ymmärsit äidinkieltäsi suomea ja myös viroa. Kiitos, kun autoit hiomaan julkaistaviksi tarkoitettuja suomenkielisiä tekstejäni. Teit sen hienovaraisesti, lempeän vaativasti. Yhteisissä kielisessioissa syntyi myös laajempaa ajatustenvaihtoa milloin mistäkin. Aiheita riitti! Jään lämmöllä muistamaan nostalgiahenkisen tallinnalaisen Energia-kahvilan juttutuokioitamme, joita itse suurellisesti sanoimme maailmanparannusistunnoiksi. Mitä tahansa teemmekin, tärkeimpiä ovat inhimilliset ominaisuutemme. Sinussa elivät mielenkiintoisella tavalla sulassa sovussa ateisti ja kristitty, kumpikaan mitään sovinnaisia oppeja kumartamatta. Ja loppujen lopuksi – jokaiselle meistä voisi olla esikuvana stoalainen mielentyyneytesi ja selkeäksi ajateltu ymmärrys siitä, missä ovat rajamme ja miten meidän tulisi ne kohdata. Netistä löytyy Estofilia 100 -virtuaaligalleria, joka kertoo sata tarinaa Viron sillalla eri aikoina vaikuttaneista suomalaisista. Kuulut itseoikeutetusti heihin, merkittäviin etelän tien kulkijoihin. Yhtä oikeutettu olit Maarjamaan ristiin, Viron korkeimpaan toisen maan kansalaiselle myöntämään ansiomerkkiin. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu… tänä keväänä ilman sinua. n Kulle Raig Anu Marttila oli Virolaisen kulttuurin ysta?va?t Virkun perustajaja?sen ja kantavia voimia. Kuvassa Anu (vas.) ja Virkun puheenjohtaja Marja-Liisa Liimatainen Martin markkinoilla. Kuva: Virkun arkisto.
2/2023?viro.nyt 18 20 vuotta yhteistyötä Suomen ja Viron sekä yhdistyksen ja ystävyyskunnan välillä Riihimäen Suomi-Viro yhdistys juhli komeasti 20-vuotista taivaltaan julkaisemalla juhlavuoden kunniaksi historiikin. Kari-Veli Lehtonen R iihimäen Suomi-Viro yhdistyksen 20-vuotispäiväksi valmistunut, 208-sivuinen ja 128 kuvan historiikki Kristallia ja palavakiveä sai kiinnostuneen vastaanoton yhdistyksen itävirolaisessa ystävyyskunnassa Kiviõlissä, kuntauudistuksen myötä nykyisessä Lüganusessa. Kirjaan tutustuneet virolaiset heittivät jopa esiin ajatuksen Sakun Rebellis-painossa valmistuneen teoksen kääntämisestä viron kielelle. Kirjan nimi ja kannessa olevat kaksi kuntavaakunaa liittyvät paikkakuntien teollisuushistoriaan. Kristalli kuvaa Riihimäen maineikasta taideja käyttölasia, palavakivi puolestaan yhdistyksen virolaista ystäväkuntaa Lüganusea, jonka Kiviõlissä on kaivettu polttoon sopivaa öljyliuskekiveä. Rehtori (eläk.) Kari-Veli Lehtosen kirjoittamassa historiikissa on näkökulmaa yhdistyksen kehitysvaiheisiin, vaikka koossa on vasta kaksi vuosikymmentä toimintaa. Yhdistys perustettiin 14.2.2002 Hämeenlinnan kirjastossa silloisen Hämeen läänin sivistystoimenjohtajan Mikko Lundin aloitteesta. Nimeksi tuli Hämeenlinnan ja Riihimäen SuomiViro yhdistys. Lund johti yhdistystä vuoteen 2015 saakka. Tuolloin nimi vaihtui Riihimäen Suomi-Viro yhdistykseksi ja puheenjohtajaksi tuli Raimo Häkkinen. Kaksijakoisuutta on kertynyt myös matkakohteissa. Alkuajat toiminnassa oli vilkasta matkailua Viron lisäksi myös muihin Baltian maihin. Yhdistys kuului Suomen Viro-yhdistysten liiton lisäksi Latvian ja Liettuan liittoihin jäsenenä. Matkakohteet Virossa keskittyivät vuodesta 2015 lähtien Viron suurimpiin kaupunkeihin, erityisesti Tallinnaan ja Itä-Viroon. Riihimäellä yhdistys on järjestänyt vuosittain tilaisuuksia, joissa on puhujavieraina ollut niin Viron suurlähetystön edustajia kuin suomalaisia eri alojen Viron-tuntijoita. Jo alkuvuosina yhdistys toimitti oppikirjaja liikuntavälinelahjoituksia virolaiskouluihin. Vuonna 2011 Kiviõlin ja Riihimäen kuvataidekoulujen oppilaiden näyttelyt saivat huomiota. Yhdistys esitti Riihimäen virolaiseksi ystävyyskunnaksi vuonna 2017 Kiviõliä. Riihimäen kaupunki ei lähtenyt hankkeeseen mukaan, mutta yhdistyksen ja Lüganusen ystävyyssopimus solmittiin. Riihimäeltä löytyi kuitenkin Peltosaaren koululta kiinnostusta yhteistoimintaan. Viron kieltä Riihimäellä ja Lopella opettavan Heily Mängelin oppilaat saivat kirjeenvaihtoystäviä Lüganusesta, ja yhdistys perusti stipendirahaston virolaisen ystäväkoulun oppilaille. Ensimmäinen stipendi luovutettiin viime vuonna Monica Männistulle. Koronarajoitusten poistuttua suomalaiset ja virolaiset voivat taas tavata toisiaan. Riihimäen Suomi-Viro yhdistys onkin sopinut matkayhteistyöstä Tampere– Tartto-seuran kanssa. n Historiikin nimessa?kin na?kyy yhdistyksen vahva side Ita?-Virumaalle. Kuva: Lu?ganusen kunta.
? viro.nyt ?2/2023 19 Viljandin ystävät – perinteen rytmissä jo 20 vuotta Viljandin Ystävät ry on toiminut linkkinä viljandilaisten ja suomalaisten välillä jo 20 vuoden ajan. Yhdistyksen toiminnassa keskiössä ovat Viljandiin järjestettävät jäsenmatkat, joista matka tänä vuonna 30. kertaa järjestettävälle Viljandin Folkille on muodostunut yhdistyksen jäsenille vuoden odotetuimmaksi tapahtumaksi. Pekka Malvela V iljandin Ystävät ry, tuttavallisemmin Vyry, sai alkunsa Helsingissä vuonna 2003. Yhdistyksen perustivat Viljandissa toisiinsa tutustuneet suomalaiset, jotka sattuivat kerta toisensa jälkeen samoihin musiikkija kulttuuritapahtumiin kaupungissa. Suomalaisia Viron-matkaajia viehätti Viljandin vanha virolainen kaupunkimiljöö, johon sulavasti sekoittuivat kaupunkiin ostoksille tulleet Mulgimaan isännät ja kannel kainalossa oppitunneille rientävät Kulttuuriakatemian opiskelijat. Kaunis kaupunki Viljandijärven rannalla keskellä Sakalan ylänköä ansaitsi ehdottomasti oman ystävyysseuransa Suomessa! Folk-matka on vuoden kohokohta Yhdistyksen järjestämä jokavuotinen jäsenmatka Viljandin kansanmusiikkifestivaaleille heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on tärkeä perinne Viljandin ystäville. Vyryn matkalla on vuosittain 30–40 perinneja maailmanmusiikin ystävää kokemassa hienoa festivaalitunnelmaa. Torstaista sunnuntaihin riittää kaikille mieluista ohjelmaa isommilla ja pienemmillä lavoilla sekä erilaisissa työpajoissa. Lauantai-iltapäivänä yhdistyksen matkalaiset kokoontuvat tavallisesti hetkeksi yhteen piknikin merkeissä ja jakavat toisilleen kokemuksiaan ja suosituksiaan eri konserteista. Tänä kesänä Vyryn lauantaipiknikillä muistellaan koottuja sattumuksia takavuosien Viljandin matkoilta ja kohotetaan malja 20-vuotiaalle yhdistykselle! Vuosien varrella Viljandin ystävät on järjestänyt heinäkuisen Folk-matkan lisäksi jäsenmatkoja myös vappuna järjestettävään Viljandijärven ympärijuoksu -tapahtumaan, teatterimatkoja Ugala-teatterin näytöksiin sekä syksyn sadonkorjuujuhlille (Lõikuspidu). Viime vuonna teatterimatka tehtiin samaan aikaan sadonkorjuujuhlien kanssa. Perinteen rytmissä Suomessa ja Virossa Viljandin ystävien toiminnassa on ollut tärkeää Viljandin kaupungin, viljandilaisten taiteilijoiden ja virolaisen musiikin esitteleminen Suomessa. Yhdistys on tuonut esille Viljandin kaupunkia Martin markkinoilla ja kutsunut virolaisia muusikoita esiintymään Suomeen Helsingin Taiteiden yöhön, syntymäpäiville tai kotikonsertteihin. Konsertteja järjestäessään Viljandin ystävät on suosinut erityisesti nuoria aloittelevia muusikoita, joille soittokeikka Helsingissä tarjoaa oivaa esiintymiskokemusta ulkomailla. On ollut hienoa huomata, kuinka nuori muusikon alku, joka on käynyt ensin esiintymässä Vyryn järjestämällä pikku keikalla Helsingissä, onkin muutaman vuoden päästä yleisön hurrattavana Viljandin Folkin päälavoilla. Kotikonsertit seuran jäsenten kodeissa ovat tunnelmallisia tapahtumia. Kotikonserteissa läsnä on yleensä ollut 10–12 seuran jäsentä. Kotikonsertteihin osallistujat saavat kokea erityisen läheistä yleisön ja esiintyjien vuorovaikutusta, mitä isoissa konserttisaleissa ei synny samalla tavalla. Kotikonserteissa esiintymässä on ollut pääsääntöisesti Sibelius Akatemiassa opiskelevia virolaisia nuoria. Viljandin ystävät jatkaa tulevaisuudessakin “perinteen rytmissä” ja toivottaa kaikki Viljandista ja virolaisesta kulttuurista kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan yhdistyksen toimintaan. Vyryläisten seurassa uudet jäsenet pääsevät nopeasti mukaan Viljandin tarjoamiin moniin elämyksiin ja kulttuuririentoihin. n Viljandin ystävät löytää Facebookista nimellä Viljandin Ystävät ry. Viljandin Ysta?va?t on tuonut lukuisia muusikoita Helsingin Taiteiden yo? -tapahtumaan. Vuonna 2017 Furuvikin huvilassa esiintyiva?t Marko ja Ca?tlin Ma?gi. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
20 2/2023?viro.nyt Barbarus Mart Kivastik Atrain&Nord 2023, 200 s. suom. Anna Kyrö B arbaruksen nimihenkilö Johannes VaresBarbarus (1889–1946) oli lääkäri ja runoilija, joka värvättiin pääministeriksi Neuvostoliiton asettamaan nukkehallitukseen Virossa. Vareksen ns. kansanhallituksen tehtävänä oli ”laillistaa” Viron miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon kesäkuussa 1940. Teos käsittelee historiallisiin faktoihin pohjautuen mutta fiktion keinoin kysymystä, miksi ja millä tavoin runoilijalääkäri värvättiin neuvostovallan palvelukseen, miksi hän suostui tehtäväänsä ja mitä siitä seurasi. Näkökulma on Vares-Barbaruksen persoonassa, perheessä ja lähipiirissä, mutta samalla teos valottaa ilmapiiriä Virossa 1930–1940-luvuilla ja Neuvostoliiton häikäilemättömiä toimintatapoja. Mart Kivastikilta on aikaisemmin suomennettu novelli Omakuva naisen ja hevosen kanssa (kokoelmassa Nippernaati 2, Eesti Instituut 2016, suom. Katariina Suurpalo) sekä romaani Taivaan portaat (Atrain&Nord 2020, suom. Anna Kyro?), jonka alkuteoksen pohjalta on valmistunut Virossa myös elokuva. Hinta: 25 € + postikulut. Rouva Kukkin tytöt. Petosten talo Mart Sander WSOY 2023 suom. Kaisu Lahikainen R ouva Kukkin tytöt -sarjan kolmas osa Petosten talo kuvaa tallinnalaisen ilotalon – ja Viron – dramaattisia tapahtumia sotavuoden 1941 lopulla. Kun puna-armeija vetäytyy Virosta ja tilalle vyöryvät Saksan asevoimat, tallinnalaisessa bordellissa huokaistaan helpotuksesta. Toiveikkaimmat rouva Kukkin tytöistä arvelevat, että Viron itsenäisyys palautuisi. Petosten ja salaisuuksien verkko on kuitenkin tiheä. Ja kun ovelle ilmestyy odottamattomia vieraita – jotkut heistä huolestuttavan lähellä vallanpitäjiä – kukaan ei voi vetäytyä sivuun. Mart Sander (s. 1967) on virolainen muusikko, ohjaaja, kirjailija, näyttelijä, taidemaalari ja televisiojuontaja. Kolmiosainen Rouva Kukkin tytöt (suom. Kaisu Lahikainen, Litsid, 2015–2019) on noussut Virossa suureen suosioon, ja sitä on kiitetty erityisesti taitavasta viihteen ja historian yhdistämisestä. Kirja ilmestyy heinäkuussa. Hinta: 28 € + postikulut. Minun valtakuntani Asko Künnap Enostone 2023, 117 s. suom. Hannu Oittinen M erestä olemme tulleet, mereksi olemme taas tuleva. Joka ei ole siipiä saanut, nostaa purjeet, suuntana Satama. Asko Ku?nnapin ja Hannu Oittisen yhteistyönä on aikaisemmin ilmestynyt kaksi virosta suomeen käännettyä runokokoelmaa eli Yösi ovat luetut (Savukeidas 2015) ja Pallosalama koputtaa tullessaan (Enostone 2020). Askon lyriikka on saanut Viron kulttuurirahaston Kulkan kirjallisuuspalkinnon, ja hänen omaleimaista runouttaan on julkaistu jo 12 kielellä. Suomentaja Hannu Oittinen on puolestaan palkittu Kulkan käännöspalkinnolla. Myös graafisena taiteilijana tunnettu Asko Künnap on tälläkin kertaa kuvittanut ja taittanut kirjansa itse. Hänen käsialaansa ovat myös Viron vaakunan uudistuneet kolme leijonaa. Hinta: 20 € + postikulut. Inhimillinen kino Larissa Joonas ntamo 2023, 44 s. suom. Jukka Mallinen I nhimillinen kino nousee ei-inhimillisen näköalan avautumisesta. Runot hakevat keskusteluyhteyksiä flooraan ja faunaan, kääntyvät leppäkerttujen ja ruohon sekä pilvien ja esineiden puoleen. Jos ihmisten toiminta on hyperbalzacilaista elävää kuvaa, säkeet luovat omaa epälineaarista tekstirainaansa. Minä koluaa yksinäisyyttään kuin tutkisi introverttiyden olemusta tai rakentumista teollisen lapsuuden ja jälkiteollisen aikuisuuden aineksista. Larissa Joonaksen sanataiteessa on nähty yhtymäkohtia Jaan Kaplinskin tapaan pilkkoa, koota ja näyttää. Larissa Joonas syntyi 1960 Tatarstanissa ja opiskeli Moskovassa. Hän muutti 1983 Viroon, asuu Kohtla-Järvellä ja työskentelee Tallinnan teknisen korkeakoulun Virumaan kollegen lehtorina. Ensimmäisen runokokoelmansa Joonas julkaisi 2006. Uran huipentumaksi katsottavissa oleva Inhimillinen kino ilmestyi Pietarissa 2020. Runoilijan teoksia on käännetty viron ja suomen lisäksi liettuaksi, puolaksi ja englanniksi. Joonas on noussut etelänaapurissamme venäjänkielisen runon eturiviin. Hinta: 20 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?2/2023 Itämeren turvatarkastus. Kun sodan uhka palasi Kaja Kunnas ja Marjo Näkki Gummerus 2023, 250 s. V enäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 mullisti Itämeren alueen turvallisuustilanteen. Miten kunkin maan historia ja naapurisuhteet selittävät tapaa, jolla ne reagoivat uuteen uhkaan? Millaiset jäljet johtavat Hansaliitosta Natoon? Kirja vie lukijan kierrokselle Itämeren ympäri ja pureutuu muun muassa hybridivaikuttamiseen, energiakriisiin, kyberiskuihin ja aseelliseen varustautumiseen. Marjo Na?kki (s. 1976) on toimittaja ja tietokirjailija, joka on työskennellyt Itämeren-, Baltianja Venäjän-kirjeenvaihtajana Ylellä ja STT:llä. Hän juontaa Yle Radio 1:n Ykkösaamua ja Pääministerin haastattelutuntia. Kaja Kunnas (s. 1968) on Tallinnassa asuva toimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut Baltian maista kahden vuosikymmenen ajan muun muassa Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen ja Ulkopolitiikka-lehteen. Hinta: 25 € + postikulut. Aika Tartossa Jukka Moskuvaara ja Hanna Rentola Enostone 2023, 200 s. A ikaa Tartossa on 11 päivää. Nelikymppinen kirjailijakaksikko seikkailee kaupungissa taittopyörillä ja kävellen. Matkaoppaina toimii viisi elävää paikallista taiteilijaa, ja yksi edesmennyt. Kesäkuinen Tartto tarjoilee ajattelemisen aiheita, hyvää ruokaa ja yllätyskutsuja kivennäisvesien lähteelle. Elämyksellisessä matkapäiväkirjassa heittäydytään virran vietäväksi ja antaudutaan sattumanvaraisille kohtaamisille. Etsimisen ja löytämisen vuoropuhelu avaa ikkunoita sekä kaupunkiin että kirjoittajien mielenmaisemaan. Jukka Moskuvaara on joensuulainen näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän on kirjoittanut useita näytelmiä teatteriin. Hanna Rentola on helsinkiläinen kirjailija ja lavarunotoimija. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt romaanit Heinäkuu (2019) ja Laivakirja (2022). Aika Tartossa on Moskuvaaran ja Rentolan ensimmäinen yhteinen teos. He ovat kirjoittaneet toisilleen vuodesta 1998. Kirja ilmestyy kesäkuussa. Hinta: 28 € + postikulut. Baltian tiekartasto Regio 2018, 254 s. Y ksityiskohtainen, kovakantinen Baltian tiekartasto. Yleisen maiden tiekartaston lisäksi kirjassa on erilliset Tallinnan, Riian ja Vilnan kartat sekä omat pienemmät karttansa 48 suuremmasta kaupungista. Kartoissa on myös tietoa paikallisista nähtävyyksistä. Kartasto on virolaisen Region ja latvialaisen J??a s?ta -karttakustantamon yhteistyötä. Sen mittakaava on 1: 200 000, kaupunkien karttojen 1: 20 000. Kartastossa on paikannimihakemisto. Kartaston kieli on viro, mutta osat tiedoista ovat myös latviaksi, liettuaksi, englanniksi, saksaksi ja venäjäksi. Hinta: 20 € + postikulut. Mängupassid. Pelipassit kielen opetukseen Leelo Kingisepp ja Marju Ilves Iduleht 2023 Kuvitus Kalle Toompere T ere! Mina olen Aurora Ferrari. – Oi, väga meeldiv! Mina olen Florian Weber. Leikkipassien avulla kielen opiskelijat saavat oppitunnilla uudet identiteetit ja opiskelemisesta tulee monipuolisempaa ja hauskempaa. Jokaisessa passissa on kuva ja henkilötiedot. Pakkauksessa on 30 passia (15 naista ja 15 miestä), ohjeet opettajalle ja yksi tyhjä passi monistamista varten. Passeja voi käyttää alkeistasosta lähtien minkä tahansa kielen opetuksessa, mutta passien kieli on viro. Hinta: 20 € + postikulut.
2/2023?viro.nyt 22 Udu uputab, kuid ka toob selgust Elisabeth Heinsalu „Kui ma olin udu“ on luulekogu, kus otsitakse väljapääsu udust. Vahepeal on silmapiir juba väga selge, kuid vahepeal ei näe hingelistki oma nina ees. Reijo Roos Elisabeth Heinsalu Kui ma olin udu Tuum 2023, 94 s. E lisabeth Heinsalu kogu on juba esmaavamisel märkimisväärne – selle ilmumist on toetanud nii Eesti Kultuurkapital kui ka debytantidele mõeldud Väikese Hipi Fond. Ja tõesti, seda võib käsi sydamel öelda kyll: debyyt see raamat ei tundu olevat. „Kui ma olin udu“ on põneva teemadekooslusega teos: väliseestlus ja sellega kaasnev koduigatsus; suurlinlus; ahvatluseks, kuid ka uduks olemine; vaikus ning vaikuse puudumine. Raamatusse on teatud hektilisus sisse kirjutatud, kuid toimetajalikust vaatepunktist on see loogiliselt ja ladusalt yles ehitatud. Teos hakkab Rootsist, pauguga, väliseesti ja kõik, lipuheiskamised, koduigatsus. Kusjuures, eriliseks teeb need väliseesti luuletused see, et autor ise ei ole otseselt väliseestlane. Seepärast tundub väliseestlus olevat Heinsalu tekstides romantiseeritud, kuid ka põhjusega – välismaal ongi Eesti tunne tugevam, ka eesti keele tähtsus tõuseb, iga sõna maitseb paremini, tekitab koduigatsust. Reisimist käsitleb Heinsalu oma tekstide taustal palju, sest peale Rootsi seigeldakse nii Kagu-Aasias, Kanadas, Kanadas ja tõenäoliselt veelkord Kanadas, sest ollakse ikka „lääne poolt lompi“. Kagu-Aasias käik oli autorile silmiavardav kogemus („aknaraamide üle võõpamine“), kuid Kanadast jäid meelde tohutukõrged pilvelõhkujad ja tahe olla yks neist kiirustavatest portfellidega meestest, ise pidades end aguliplikaks. Yks seitsmest peatykist, nimelt „Inimene ja linn“, käsitleb paljustki vaikust ja vaikuse puudumist. Vaikus kasvab muusika vahel, aga ka enne suuri sõnu. Heinsalu seisatab aega ja räägib hetkedest, mis teevad olengutest inimlikud, kuid andmata neile omapoolseid hinnanguid („keegi aevastas mu selja taga / võpatasin – tema naeris“). Ka Heinsalu kirjutamisstiil on seismapanev (pysäyttävä!): see võngub arhailisuse ja tänapäevasuse vahel. Rytm on verbivähesuse tõttu ootamatu, tähendused ennasttäpsustavad, mõned sõnad vanamoodsad. Kuid see kõik töötab, sest autoril on oma hääl, ja kuigi selles hääles on veel mõned noodid lahti laulmata, siis laule järgmiseid võib innuga oodata. Mida rohkem teose lõpu poole minna, seda enam tuleb ahvatluseks olemise ja armumise vahelt välja seesama udu, mis tõotab uputada, kuid ka selgust tuua. Uputakse nii kaheksajala haardeisse, kuid õpitakse ujuma ja naerma. Lõpp toob ka lähedase kaotuse – pilvelõhkujad on muutunud pilvepiirideks, mille taha kaovad hinged. Nimiluuletus, mis paneb „Kui ma olin udule“ punkti, jätab otsad ikkagi kuidagi lahtiseks. Autor tunnistab, et on olnud „vinduv udu“ kui ka „jääkristallide kogum“, samuti „lõputu udu igas õhtus“, kuid mis saab pärast, jääb ebaselgeks. Ja võibki jääda. Kui otsida luulekogu, mis lajataks näkku ja paneks vihastama, siis see ei ole see. „Kui ma olin udu“ on õrnatundeline, kohta otsiv, neiulik, julge, kuid ennast mitte täiesti kätte andev luulekogu – kui viimane leht on pööratud, jääb alles vaid vaikus, mida võib kuulda juunikuisel hommikul veekogu ääres. Alles paar päeva hiljem võib märgata oma elo peal lendlevat õhukest valget loori, mis katab kõike, ja katab kauaks. Läbielatu hõljub lõpuks sellel peegelsiledal merel või järvel, mis juunihommikuses tõusupäikeses sillerdab. Sinikaelpardid ärkavad, vesiroosid ulbivad. Udu kerkib, päike tõuseb, udu hajub, ja homme uuesti. n Autor kasutab oma tekstides ü-tähe asemel y-tähte.
? viro.nyt ?2/2023 23 Viro sai oman museokortin Viro on tunnettu lukuisista kiinnostavista museoistaan, ja maassa onkin asukasta kohden Euroopan eniten museoita ja museokäyntejä. Nyt käyttöönotettu maanlaajuinen muuseumikaart eli museokortti avaa oven yli sataan museoon sekä viiteensataan näyttelyyn ja kokoelmaan. A lun perin alankomaalainen keksintö museokortti esiteltiin Suomessa vuonna 2015, ja siitä lähtien maan museoinnostus ja käyntimäärät ovat kasvaneet tasaista tahtia rikkoen edellisten vuosien kävijäennätyksiä. Virosta tulee nyt viides maa, jossa museokortin omistajat pääsevät nauttimaan rajoittamattomista kulttuurielämyksistä. Kulttuuriministeri Piret Hartmanin mukaan museokortti on tärkeä aloite koko Viron kulttuurialalla: “Museot ovat virolaisen kulttuurin tukipylväitä. Museokortti auttaa paitsi lisäämään museokäyntien määrää entisestään, myös avaamaan maailmanluokan museoidemme ovet ihmisille, jotka eivät muuten niissä kävisi”, hän sanoi museokortin avajaistilaisuudessa, jossa ensimmäisen muuseumikaartin hankki Viron tasavallan presidentin Alar Kariksen puoliso Sirje Karis. Suomen ja Hollannin esimerkki museokortista on kannustanut Viron museoliittoa ja virolaisia museoita helpottamaan pääsyä kulttuurin ja sivistyksen lähteille. Palvelu on ollut omiaan myös museoilmiöiden synnyttämisessä. “Olemme todella iloisia, että museokorttiin on heti aluksi lähtenyt vetonauloiksi mukaan paitsi arvostettuja suursuosikkeja, myös persoonallisia ja toistaiseksi vielä vähemmän tunnettuja, mutta ehdottomasti löytämisen arvoisia museoita. Uskomme, että museokortti houkuttelee myös Viroon matkustavia suomalaisia nauttimaan runsaasta ja monipuolisesta tarjonnasta sekä löytämään uusia, yleistietoa kartuttavia elämyksiä”, kertoo Kert Kask, Museokortin johtaja. Tiedettä, taidetta ja historian havinaa Suomalainen muuseumikaartin haltija voi helposti lisätä matkasuunnitelmaansa museovierailun tai pari. Suomalaisten suosituimmasta matkakohteesta Tallinnasta ja reittien varrelta esimerkiksi Pärnuun ja Tarttoon löytyy runsaasti kiinnostavia kohteita, joiden ovet avautuvat virtuaalisella museokortilla. Lisäksi yliopistokaupunki Tartosta löytyy oman matkansa arvoinen, upea Viron kansallismuseo sekä 400 vuotta sivistyksen historiaa tarjoileva Tarton yliopiston museo. “Museokortin valtti on tunnetusti sen helppous ja koukuttavuus. Pääkaupunkiseudulla asuvien on helppo tyydyttää kulttuurinnälkäänsä piipahtamalla Tallinnaan museoon tai näyttelyyn vaikka päiväksi. Edullisen vuosikortin haltija voi matalalla kynnyksellä pysähtyä museossa myös maakuntamatkallaan missä päin Viroa liikkuukin tai vierailla lempinäyttelyssään useampia kertoja. Odotettu uutuus avaakin Viro-faneille vuoden mittaisen kulttuurimatkan, jonka varrelta löytyy historiaa, tiedettä, taidetta, entisajan elämää sekä erikoisuuksia”, kertoo Samuel Sorainen, Visit Estonian viestinnän asiantuntija Suomessa. Valtaosa virolaisista käy museoissa Pari vuotta sitten teetetyn tutkimuksen mukaan yli 60 % virolaisista oli vieraillut museossa viimeisen vuoden aikana. Lapsiperheet ovat ahkerimpien museokävijöiden joukossa eikä ihme, sillä lapsille löytyy museoista paljon ihmeteltävää ja opittavaa. “Lapsiperheiden vinkkejä Tallinnassa ovat muun muassa upea ja suosittu Protokeskus sekä parhaaksi pysyväisnäyttelyksi vuonna 2019 valittu Arkkitehtuurimuseon tilan kokemista opettava Uuri ruumi. Näyttelyn nimi ei tarkoita ruumiiden etsimistä, mutta sitäkin pääsee tekemään Rakveren poliisimuseossa, joka tempaa mukaansa johtolankojen ja todisteiden jännittävään CSI-maailmaan”, vinkkaa Kask. Muuseumikaartin hinta on 59 euroa. Viron museoiden yksittäisten sisäänpääsymaksujen ollessa keskimäärin 10–15 euroa, maksaa vuosikortti itsensä 4–6 museokäynnillä takaisin. Virtuaalisen museokortin voi ostaa suomenkielisestä verkkokaupasta muuseumikaart.ee sekä Viking Linen ja Tallink Siljan verkkokaupoista. Kortti toimii ympäristöystävällisesti henkilökohtaisella QR-koodilla, jonka voi tallentaa älypuhelimen lompakkoon, näyttää sähköpostiviestistä tai tulostaa mukaan. Kortinomistajan ovet museoihin avautuvat myös suomalaisella henkilötodistuksella. n Kurkkaa lista muuseumikaartiin liittyneistä museoista: muuseumikaart.ee/ fi/museums ”Olen iloinen, etta? saimme viidentena? maana ka?ytto?o?n museokortin”, iloitsee Muuseumikaartin johtaja Kert Kask. Vasemmalla Muuseumikaarttiimin Joanna Juhkam ja oikealla Viron museokortin markkinointipa?a?llikko? Liina Pulges. Kuva: Karli Saul.
2/2023?viro.nyt 24 Tarinoita tiedesillalta Kahden viran mies Ilmari Manninen Ilmari Mannisen uhrautuvan ja ahkeran työn ansiosta Viron kansallismuseo kohosi merkittäväksi museoksi sekä kansatieteellisen työn keskukseksi. Samoin Manninen loi ja kehitti Viron etnologista tutkimusta, ja hänen tieteelliset työnsä ovat Viron kansatieteen klassikoita. Sten-Erik Tammemäe T arton yliopiston virkojen täyttäminen saattoi joskus olla hyvinkin monivaiheinen prosessi. Yliopisto oli vuonna 1919 alkanut etsiä päteviä hakijoita kansatieteen ja arkeologian professorin virkaan. Samaan aikaan haettiin myös Viron kansallismuseon (Eesti Rahva Muuseum, ERM) johtajaa ja oli ehdotettu, että sama henkilö voisi hoitaa molempia virkoja. Vahvaksi ehdokkaaksi nousi myöhemmin arkeologian professoriksi valittu Aarne Michaël Tallgren, joka ei kuitenkaan suostunut hakemaan ERMin johtajan virkaa. Kun uusien ehdokkaiden etsintä jatkui, alettiin myös pohtia erillisen kansatieteen laitoksen perustamista. Keskustelujen lopputuloksena esitettiin, että kansatieteen laitoksen johtajan pitäisi myös olla vastuussa ERMin kokoelmien uudelleen järjestämisestä. Taloudellinen tosiasia oli kuitenkin se, että yliopistolla ei ollut uuden laitoksen perustamiseen tarvittavia varoja. ERMin johtokunta päätti omalta osaltaan perustaa vuoden 1922 keväällä museon johtajan viran ja tarjosi sitä professori Tallgrenin suosittelemalle maisteri Ilmari Manniselle, joka suostui ja saapui samana kesänä Tarttoon. Juuret Karjalassa Viipurissa syntynyt Ilmari Justus Andreas Manninen opiskeli 1910-luvulla Helsingin yliopistossa historiaa, kansatiedettä, kansanrunoutta sekä suomen kieltä ja kirjallisuutta. Hänen varsinaisen kiinnostuksensa kohteeksi valikoitui suvun kotiseutu Pohjois-Karjala, ja hän teki sekä sinne että Aunuksen Karjalaan monta tutkimusmatkaa kerätäkseen tietoja paikallisesta historiasta ja kansankulttuurista. Väitöskirjansa aiheeksi Manninen valitsi melko vähän tutkitun kansanlääkinnän, ja hänen ohjaajanaan toimi kansanrunoustieteen professori Kaarle Krohn. Jatko-opintojensa aikana Manninen oli harjoittelijana Kansallismuseossa, mutta siirtyi vuonna 1919 Naantaliin, jossa hän toimi sekä paikallisen koulun rehtorina ja opettajana että vastikään perustetun kaupunginmuseon johtajana. Tässä virassa ja Ruotsiin tehdyn opintomatkan yhteydessä Manniselle kehittyi yksityiskohtainen ymmärrys kummankin maan museoiden toimintaperiaatteista. Samaan aikaan edistyivät myös Mannisen tieteelliset tutkimukset, ja vuonna 1922 hän julkaisi sekä katsauksen Pohjois-Karjalan vanhemmasta taloudesta että väitöskirjansa, jonka aiheena olivat demoniset sairaudet suomalaisessa kansanuskossa. Tohtoriksi hän väitteli saman vuoden joulukuussa, jolloin hän toimi jo ERMin johtajana. Vahva näkemys ERMin ja Viron etnologisen toiminnan tulevaisuudesta Vuonna 1909 perustetulle ERMille oli keräysten ja lahjoitusten turvin muodostunut mittava esinekokoelma, joka oli kuitenkin epäjärjestyksessä ja sijoitettu erilaisiin vuokratiloihin. Viron hallitus antoi vuonna 1922 ERMin käyttöön entisen Raadin kartanon päärakennuksen, mutta se tarvitsi kipeästi korjauksia ja muokkauksia, jotta se olisi vastannut museon tarpeisiin. Manninen alkoi järjestää ERMin kokoelmia sekä Suomen että Pohjoismaiden esikuvan mukaisesti, ja työn hedelmänä avattiin vuoden 1923 toukokuussa museon ensimmäinen näyttelyosa. Työ kokoelmien parissa antoi Manniselle selvän näkemyksen sekä museon että koko Viron etnologisen toiminnan tulevaisuudesta. Vanhojen esineiden keräämistä oli suunnitelmallisesti jatkettava, jotta saataisiin paikattua kokoelmista löytyneitä puutteita. Samalla oli aloitettava Viron pitäjien etnologinen kuvailu. Tähän löydettiin monta keinoa: kouluihin lähetettiin Mannisen laatima kyselylomake, jonka avulla kerättiin tietoja kansallispuvuista, tavoista, rakennuksista ja muista etnologisesti arvokkaista asioista, käynnistettiin vanhojen esineiden keräys ja etnologian ylioppilaat lähetettiin kenttätöihin eri pitäjiin. Suomen-kontaktiensa avulla Mannisen onnistui myös saada täydennystä museon karjalaisiin ja saamelaisiin kokoelmiin. ERMin tieteellistä toimintaa lujitettiin vuonna 1925 kahdella Mannisen perustamalla julkaisusarjalla. Vuoden 1927 aikana ERMin kokoelmat saatiin luetteloitua, ja joulukuussa avattiin museon pysyvä näyttely. Seuraavana vuonna saatiin järjestykseen myös suomalais-ugrilaisten kansojen kokoelmat, ja vastaava näyttely avautui joulukuussa. Kokoelmien käytön helpottamiseksi Manninen laati sekä vironettä saksankielisen käsikirjan. Tarton yliopiston itseoikeutettu etnologian dosentti Ilmari Manninen Manninen oli jo vuodesta 1923 alkaen luennoinut yliopistolla virolaisista kansallispuvuista ja niiden historiasta sekä Ilmari Manninen kehitti seka? Viron kansallismuseota etta? maan kansatiedetta?. Kuva: Tarton yliopiston kirjasto.
? viro.nyt ?2/2023 25 suomalais-ugrilaisesta ja yleisestä kansatieteestä. Pitkän väännön jälkeen yliopiston onnistui vuonna 1924 perustaa etnologian dosentin virka, johon valittiin itseoikeutetusti Manninen. Ensimmäisellä luennollaan Manninen määritteli Viron etnologian tärkeimmät tehtävät: maan etnologisesta aineistosta oli saatava kokonaiskatsaus, tutkittava tärkeämpien esineiden maantieteellistä levinneisyyttä, selvitettävä virolaisten ja naapurikansojen kulttuuriyhteyksiä sekä luotava katse myös heimokansojen kansatieteeseen. Nämä suuntaukset näkyivät myös Mannisen opetustyössä. Viron etnologian tutkimisen ohella hän painotti sekä suomalais-ugrilaisen kansatieteen että naapurikansojen etnologian tuntemusta, ja hänen luentonsa ja seminaarinsa käsittelivätkin kolmea isompaa aihepiiriä: Viron, suomalais-ugrilaisten kansojen ja yleistä etnologiaa. Opetuksen helpottamiseksi Manninen järjesti uudelleen etnologian laitoksen kirjaston ja diakuvakokoelman sekä laati etnografisen sanakirjan. Osa Mannisen oppilaista, esimerkiksi Ferdinand Linnus, Gustav Ränk ja Helmi Kurrik, jatkoi myöhemminkin kansatieteilijöinä, kun taas toinen osa, esimerkiksi Eerik Laid, Harri Moora ja Artur Vassar, siirtyi arkeologian pariin. Monta rautaa tulessa Vaikka ERMissä ja yliopistossa riittikin töitä, oli Manninen sekä niiden takia että ohella erittäin tuottelias tieteilijä. Kiinnostus ERMin jatkuvaa kehittämistä ja muiden maiden museoita kohtaan sai hänet tekemään lukuisia opintomatkoja Latviaan, Liettuaan, Puolaan, Saksaan, Unkariin, Itävaltaan ja Neuvostoliittoon. Manninen suoritti eri puolilla Viroa runsaasti kenttätöitä, joiden pohjalta hän laati monia suurempia ja pienempiä tutkielmia. Hänen mittavimpia julkaisujaan olivat kaksiosainen setukaisten arkkitehtuuria käsittelevä artikkeli Setude ehitused sekä erilliset tutkielmat virolaisista tuopeista/ kannuista ja käsineistä. Erittäin merkittäväksi nousi Eesti rahvariiete ajalugu, joka oli ensimmäinen virolaisista kansallispuvuista laadittu kokonaisvaltainen tarkastelu. Näiden ohessa Manninen julkaisi sekä Virossa että Suomessa erilaisia tutkimustöitä ja katsauksia, jotka käsittelivät muun muassa virolaista kansanlääkintää, inkeriläistä kulttuuria, kreevinien eli Latviassa eläneiden vatjalaisten kansallispukuja ja setukaisten hautajaiskulttuuria. Manninen oli myös toimelias esitelmöitsijä, joka esiintyi monen tieteellisen seuran kokouksissa käsitellen kansatieteellisiä, kansanrunoudellisia ja kielitieteellisiä aiheita sekä puhuen aktiivisesti kansallispukujen käyttämisen puolesta. Gustav Ränk, yksi Mannisen oppilaista, on sanonut, että Mannisen luennot ja seminaarit olivat nuorten virolaisten kansatieteilijöiden koulutuksen kannalta erittäin arvokkaita, ja Manninen oli tarmokkuudessaan verraton roolimalli sekä oppilailleen että kollegoilleen. Vakiokommentaattorimme Lauri Kettunen on luonnehtinut Mannista vaatimattomaksi ja hyväsydämiseksi ihmiseksi ja muistellut, että Mannisen saavutukset sekä ERMin ja kansatieteen laitoksen kehittämisen että tieteen saralla herättivät ihailua. Samalla hän harmitteli, että Mannisen suurilta osin viroksi laadittuja tutkielmia ei pidetty Suomessa kovin suuressa arvossa, eikä hän saanut kollegoiltaan ansaitsemaansa arvostusta. Kettunen on myös arvellut, että vaikka Manninen suhtautuikin edellä mainittuun epäonneensa tyynesti, saattoi tämä aiheuttaa hänessä piilevää masennusta ja vaikuttaa siten hänen loppuelämänsä terveyteen. Mannisen ahkeruus ja uutteruus opetus-, tutkimusja järjestelytoiminnan parissa alkoivatkin vuosien edetessä verottaa hänen terveyttään. Ainaisen unenpuutteen lisäksi Manninen kärsi vähäverisyydestä ja hermoston velttoudesta, jota lääkittiin toistuvilla arseeniyhdistepistoksilla. Kasvojen ja kaulan alueelle oli lääkärien mukaan myös ilmentynyt ihottuma. Tämä kaikki johti siihen, että vuoden 1928 kevätlukukaudella Manninen joutui kolmen kuukauden sairauslomalle. Merkittävä perintö tieteelle Samana vuonna koitti myös paluu Suomeen. Kansallismuseo oli julistanut avoimeksi kansatieteen osaston johtajan paikan, jota hakenut Manninen valittiin vuoden lopussa virkaan. Manninen anoikin eroa sekä Tarton yliopiston dosentin että ERMin johtajan virasta, ja filosofinen tiedekunta esitti entiselle kollegalleen kiitokset siitä, että hän oli nostanut etnologian samanarvoiselle tasolle muiden humanististen tieteiden kanssa. Dosentin virka jäi toistaiseksi täyttämättä, luentoja ja seminaareja pitivät seuraavien vuosien aikana Mannisen oppilaat Ferdinand Linnus ja Eerik Laid. 1930-luvulla seuraan liittyi Helsingissäkin opiskellut ja Suomeen toistuvasti tutkimusmatkoja tehnyt Gustav Ränk, josta tulikin vuonna 1939 etnologian professori. ERMissä Mannisen töitä jatkoi Ferdinand Linnus, joka toimi ensin museon johtajan viransijaisena, ja vuodesta 1938 varsinaisena johtajana. Mannisen tieteellinen yhteys Viroon säilyi kuitenkin vahvana. Hän julkaisi ERMin vuosikirjoissa monia artikkeleita, kokosi luentojensa pohjalta laajan teoksen Suomensukuiset kansat ja teki vuonna 1930 Viroon perusteellisen tutkimusretken. Mannisen Viroon liittyvän tutkimustyön kruunasi kaksiosainen kansankulttuurin katsaus Die Sachkultur Estlands, joka kuvaili virolaista metsästystä, kalastusta, maataloutta, kotieläinten hoitoa, mehiläishoitoa ja rakennuksia. Hän oli mitä ilmeisimmin suunnitellut myös kolmannen niteen julkaisemista ja ehti osallistua vuonna 1934 ERMin 25-vuotisjuhliin, mutta tuoni korjasi ahkeran tieteilijän vuonna 1935 vain 40-vuotiaana. Mannisen uhrautuvalla ja ahkeralla työllä oli kauaskantoisia seurauksia. ERM kohosi pelkästä vanhojen esineiden kokoelmasta Euroopan mittakaavassa merkittäväksi ja mallikkaaksi museoksi ja kansatieteellisen työn keskukseksi. Monet Mannisen käynnistämistä hankkeista ja käyttöön ottamista oivalluksista ovat osa ERMin nykypäivääkin. ERMin ja Tarton yliopiston etnologian laitoksen välille syntyi toimiva ja menestyksekäs yhteistyö ja Mannisen oppilaista muodostui omanlainen kansatieteilijöiden ja museologien koulukunta. Mannisen omat tieteelliset työt ovat osa Viron kansatieteen klassikoita, ja niiden monipuolisuus ja perusteellisuus toimivat yhä esimerkkinä uusille etnologisille tutkimuksille. Vaikka Mannisen elämä jäi harmillisen lyhyeksi, on hänen merkityksensä Viron kansallisen etnologian perustajana kiistaton. n Kirjallisuutta: Kettunen, Lauri: Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918–1924 (WSOY 1948) Leinbock, Ferdinand: Eesti Rahva Muuseum 1909–1934 (teoksessa Eesti Rahva Muuseumi Aastaraamat IX-X. 1933/34) (Eesti Rahva Muuseum 1934) Linnus, Jüri: Etnograafia ja museoloogia Tartu Ülikoolis aastatel 1919–1940 (teoksessa Siilivask, Karl [vast. toim.]: Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XXII (I). 70 aastat eesti ülikooli) (Tartu Riiklik Ülikool 1989) Linnus, Jüri: Ilmari Manninen (teoksessa Must, Aadu [päätoim.]: Kleio. Ajaloo Ajakiri. 10/1994) (Tartu Ülikool 1994) Luts, Arved: Ilmari Manninen Tartu Ülikooli õppejõuna (teoksessa Pärdi, Heiki [päätoim.]: Eesti Rahva Muuseumi Aastaraamat XLI) (Eesti Rahva Muuseum 1996) Piiri, Reet: Eesti Rahva Muuseum Ilmari Mannineni ajal (teoksessa Pärdi, Heiki [päätoim.]: Eesti Rahva Muuseumi Aastaraamat XLI) (Eesti Rahva Muuseum 1996) Salminen, Timo: Kollegat, ystävät ja kiistakumppanit. Suomalaisten arkeologien kansainväliset yhteydet 1870–1950 (Suomen Muinaismuistoyhdistys 2014) Talve, Ilmar: Ilmari Manninen in Finland and Estonia (teoksessa Räsänen, Matti [toim.]: Pioneers. The History of Finnish Ethnology) (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1992)
2/2023?viro.nyt 26 Lauluja tanssijuhla kokoaa suuren perheen yhteen Kahden vuoden välein kokoontuu virolaisten suuri perhe lauluja tanssijuhlille. Niin myös tänäkin kesänä, tosin hiukan pidemmän tauon jälkeen. 30.6.–2.7. pidetään Tallinnassa XIII nuorten lauluja tanssijuhla nimeltään Pyhä on maa. Maris Hellrand L aulujuhlaviikko tuo Tallinnaan tuhansia nuoria laulajia, tanssijoita ja muusikoita sekä kymmeniä tuhansia katsojia Virosta ja kaikkialta maailmasta. Nuortenjuhlan esiintyjien ikähaitari on 7–27 vuotta, ja tälläkin kertaa kuorojen joukossa on myös Suomessa toimivia lapsikuoroja. Tanssijuhlan Sillat-esitykset pidetään Kalevin stadionilla 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta yhteensä kolme kertaa. 1. heinäkuuta Vapaudenaukiolla on kansanmusiikkijuhla. Odotetuin tapahtuma kaukaa tulleille vieraille on varmasti juhlien kohokohta: kulkue ja laulujuhla 2. heinäkuuta Tallinnan laululavalla. Laulujuhlan taiteellinen johtaja on Pärt Uusberg, tanssijuhlan pääohjaaja on Agne KurrikoffHerman ja kansanmusiikkijuhlan johtaja on Juhan Uppin. Lauluja tanssijuhlan kulkue alkaa Vapaudenaukiolta kello 9.30 ja päättyy laululavalle kello 14, jolloin alkaa laulujuhlan konsertti. Kulkueen tunnelmasta saa nauttia keskustasta aina Kadriorgiin ja laululavalle saakka. Laulujuhlan taiteellinen johtaja, nuori säveltäjä ja kuoronjohtaja Pärt Uusberg kertoo: ”Nuoret voi nähdä monella tapaa. Minä haluaisin nähdä heidät – ainakin laulujuhlan kontekstissa – puhtaina, eheinä, tunteellisina sieluina, jotka ilmentävät sieluaan ja myös meidän maamme pohjoista, karua kauneutta musiikin kautta.” Uusbergille tuli tämänkertaisen laulujuhlan idea kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja hän sai siihen inspiraation Hando Runnelin runosta Valgust (’Valoa’), josta säveltäjä teki tätä juhlaa varten myös laulun. XIII nuortenjuhlan johtoajatusta ovat taiteelliset toimikunnat selventäneet näin: ”Kansana pidämme pyhänä sitä, mikä meitä yhdistää ja erottaa muista maailman kansoista – maatamme ja kieltämme sekä perinteitä ja viisautta, jotka olemme esivanhemmiltamme perineet. Niitä arvoja juhlimme lauluja tanssijuhlassa, jossa musiikki ja tanssi lumoavat ja yhdistävät meidät. Matkalla lauluja tanssijuhlaan opimme yhdessä huomaamaan ja varjelemaan arjessamme sitä, mikä on pyhää: kielemme, maamme ja myös yhteinen kotimme, planeetta Maa.” Laulujuhlan konsertti alkaa sunnuntaina 2. heinäkuuta kello 14 ja päättyy noin kello 21. Niiden laulujen lisäksi, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä ohjelmistossa, on tällä kertaa teoksia laulunkeräystalkoista. Lavalle pääsevät kuorot, jotka ovat läpäisseet tiheän seulan ja pystyvät esittämään vaikeampiakin lauluja. Tanssijuhlan pääohjaaja Agne Kurrikoff-Herman kertoo tämänvuotisesta juhlasta näin ära: ”Tanssijuhlan esitys on tarina ihmiseksi kasvamisesta ja ajassa versomisesta. Kerromme tarinan sillan symbolin kautta, jonka miellämme kantavaksi voimaksi. Tuo symboli, silta, yhdistää esityksen, jossa nuori, matkalla kaikkien tärkeiden arvojen luokse, alkaa rakentaa omia sisäisiä sillan kaariaan, joita pitkin mennä ja palata, mennä ja jäädä, mennä tavatakseen puolivälissä… Etsiä löytääkseen juuri itselleen ominaisen luokse.” Lauluja tanssijuhlaa yhdistää tällä kertaa eräs uusi laulu, joka kaikaa molemmissa juhlissa: laulaja ja lauluntekijä Mari Kalkunin Sata-sata, josta on jo harjoituksissa tullut yksi nuorten suosikeista. Suomesta laulujuhlaan tulee monta kuoroa. Helsingin lapsikuoron johtaja Silver Lumin mukaan hänen tehtävänään on välittää myös Suomessa asuville virolaislapsille laulujuhlaperinne niin, etteivät he olisi vain kulttuurin kuluttajia, vaan itsekin sen luojia, sillä vain niin voi kuorokulttuuri todella jatkua ja kehittyä. Kuoro on yksi kauneimpia musiikki-instrumentteja, ja kuorossa laulaminen paras tapa saada ystäviä. Ensimmäinen nuorten lauluja tanssijuhla järjestettiin vuonna 1962, ja nuortenjuhlat ovat siitä saakka olleet joka viides vuosi. Näin mahdollisuus kokea lauluja tanssijuhla on annettu tuhansille koululaisille, sillä ”suureen juhlaan” eivät kaikki halukkaat mahdu. Myös nuortenjuhla on haluttu, ja kuorojen ja tanssiryhmien pitääkin tehdä ennakkolaulaminen ja -tanssiminen ja näyttää olevansa tarpeeksi korkeatasoisia. Seuraava yleislaulujuhla on vuonna 2025. n XIII nuorten lauluja tanssijuhlan liput voi ostaa verkosta osoitteesta www.pilettilevi.ee. Lukuisat kuorot tavoittelevat mahdollisuutta esiintya? nuorten laulujuhlassa. Kuva: Raigo Pajula.
? viro.nyt ?2/2023 27 Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidettävän XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaalin teema on Kaikukoon! K un Viron vaikuttavin perinnemusiikkifestivaali täyttää upeasti pyöreitä vuosia, on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan. Emme katso nyt taaksepäin, vaan katsomme pikemminkin ympärillemme, tutkiskelemme taas kerran koolle tulleita ihmisiä ja ääniä, iloitsemme koko sydämestämme ja puksutamme eteenpäin, kuten reippaan veturin kuuluukin. Sillä sitä Viljandin perinnemusiikkifestivaali epäilemättä on – käynnistäjä ja mahdollisuuksien luoja, tukija ja koelaboratorio, perinteiden vaalija ja hengenravinnon tarjoaja. 30-vuotias on kaikin tavoin kypsässä iässä, osaa toimia ja kantaa vastuun. XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaali on pyhitetty aurinkoiselle juhlimiselle, juhlatavoille ja valoisalle tulevaisuudenodotukselle. Tervehdimme sekä uusia että vanhoja vieraita, tempaudumme heidän tuomaansa musiikkiin ja tarinoiden lumoon sekä iloitsemme arvokkaan iän saavuttaneesta festivaalista”, kertovat juhlamielellä olevat Viljandin perinnemusiikkifestivaalin tekijät kotisivuillaan. ”Kaikukoon!”, on julistanut yli 40 artistia. Niiden joukossa on juhlafestivaalilla eksklusiiviset konsertit pitävät Vägilased ja Paabel, rekilauluja sekakuorolle ja jousiorkesterille punova Pärt Uusberg, tuoreen albumin julkaissut Trad.Attack! sekä 20. toimintavuottaan viettävä Zetod. Eksoottisemmista maista yleisön eteen astuvat laulaja-tarinankertoja Djely Tapa Malista, suuren itsetehdyn soitinkokoelman kanssa esiintyvä yhtye El Khat Israelista, puolalainen perinteitä vaaliva tanssimusiikkikollektiivi T?gie Ch?opy, slovakialaisten tunnustettujen romanimuusikoiden kanssa albumin tehnyt laulaja Júlia Kozáková sekä festivaaliyleisölle 15 vuoden takaa tuttu irlantilais-englantilainen virtuoosiryhmä Flook. ”Olen erityisen iloinen, että olemme saaneet 30. festivaalille niin paljon soinnikasta ohjelmaa, ja saamme kaikki nauttia esimerkiksi Vägilasten sydämellisestä lahjasta: he päättivät 12 vuotta sitten olleen viimeisen konserttinsa jälkeen, että antavat meille kuitenkin erityisen mahdollisuuden, ja saamme monituhatpäisen yleisön kanssa tanssia väravamäng-tanssia heidän säestyksellään”, toteaa festivaalin johtaja Ando Kiviberg. Kivibergille tuli 30. juhlafestivaalin ohjelman ensimmäisiä hahmotelmia tehdessä Vägilased-yhtyeen solistilta Meelika Hainsoolta viesti, että yhtye on tämän merkkitapahtuman johdosta päättänyt nousta taas lavalle. ”Se oli erityisen ilahduttava kirje, ja sellainen askel Vägilased-yhtyeeltä oli silmiinpistävän hieno teko. Tiedän, että yhtyeen jäsenille on tullut aikojen kuluessa monilta suunnilta ehdotuksia comebackista, mutta he ovat ne päättäväisesti torjuneet. Heinäkuussa 2023 se ihme siis kutenkin tapahtuu, ja olen varma, että Vägilasten konsertista tulee XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaalin yksi huippuhetkistä. Olen tästä taianomaisesta eleestä hyvin liikuttunut ja Vägilasedyhtyeelle pohjattoman kiitollinen”, tunnustaa Kiviberg. ”Myös Paabel on kuuden vuoden tauon jälkeen taas lavalla, ja odotan innolla, millaisia rytmikiemuroita ja harmoniahyppyjä he tällä kertaa meille tarjoavat.” Vuosien jälkeen juhlafestivaalin kunniaksi palaa yhteen myös yhtye Alle-aa, jonka jäsenet olivat 30 vuotta sitten perustamassa Viljandin perinnemusiikkifestivaalia sekä lasten ja nuorten perinnemusiikkileirejä. Viron lisäksi XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaalilla esiintyy artisteja Georgiasta, Irlannista, Englannista, Israelista, Kanadasta, Kreikasta, Latviasta, Malista, Puolasta, Ruotsista, Slovakiasta, Suomesta, Tanskasta, Tiibetistä ja Unkarista. Kierrättäminen ja ympäristöystävällisyys ovat Viljandin perinnemusiikkifestivaalin järjestelyissä tärkeällä sijalla. Kuten aiempinakin vuosina, ovat tänäkin vuonna käytössä pantilliset astiat, lajitellaan roskat ja nykyisiä visuaalisia elementtejä kierrätetään. Tervetuloa XXX Viljandin perinnemusiikkifestivaalille 27.–30. heinäkuuta! Kaikukoon! n Lisätietoa festivaalista ja artisteista löytyy täältä: viljandifolk.ee ” Zetod-yhtye juhlii ta?na? vuonna 20. toimintavuottaan. Kuva: Maris Savik.