Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 20. vuosikerta viro.nyt ? /????
Georg Ots vuotta -kiertue saapuu Tampereen Kulttuuritalo Laikkuun lauantaina . lokakuuta! Tiedossa on musiikkia, tarinoita, runoja ja kuvia ihmisen mittakaavassa, Itämeren kulttuurialueelta. GEORG OTS 100 VUOTTA Jarkko Puro & Mika Huusari orkestereineen 20 vuotta Kulttuuritalo Laikussa Tampereella . lokakuuta klo Ohjelmassa mm.: On hetki Kodulinn Tallinn Yksi Ruusu Kalastajan laulu Ma loodan et saan sellest üle Mustanmeren valssi Peagi saabun tagasi su juurde Saarenmaan valssi Jos tulet vaimoksi minulle… Jarkko Puro – laulu / huilu Mika Huusari – harmonikka Riikka Luostarinen – lausunta / laulu Mervi Puro – tekninen avustaja / visualisointi Lipputiedustelut: Tampere-Tartto-seura: ttsry @gmail.com Konsertti on osa Tampereen Viro-viikkoja ja toteutetaan yhteistyössa? Tampere-Tartto-seuran, Tampereen kaupungin kulttuuritoimen ja Suomen Viro-yhdistysten liiton kanssa Ku va : Ju kk a Ko sk in en
3/2020 viro.nyt ? 3 Toimituksesta S uomessa lapset ovat palanneet jo aikapäiviä sitten kouluihin ja saman kynnyksellä ollaan myös Virossa – varmoja syksyn merkkejä siis ilmassa. Takana on mökkeilyn ja lähimatkailun täyteinen kesä, jonka aikana kaikki toivottavasti ovat keränneet voimia ja ladanneet akkuja pitkiä syksyä ja talvea varten. Epätietoisuus varjostaa tulevan syksyn kulttuuritapahtumia. Onneksi kevään aikana kerättiin hyviä kokemuksia ja harjoiteltiin etäyhteyksien käyttöä, nyt niitä kannattaa Viro-seurojenkin toiminnassaan hyödyntää, jotta mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi Viro-kulttuuritarjonnasta. Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenyhdistykset voivat aina kääntyä myös digiasioissa liiton toimiston puoleen, yhdessä voimme ratkoa haasteet parhain päin. Eräs syksyn merkkitapahtumista on Eesti Maja – Viro-keskuksen syntymäpäivä, jota juhlitaan 15.–18.9. Tämän viro.nytin sivuilta 4-11 voi lukea niin Eesti Majan synnystä, Länsi-Viron ruokakulttuurista kuin virolaisista pienpanimoistakin – ne kaikki liittyvät Eesti Majan juhlintaan! Talon organisaatiot tiedottavat syyskuun alkupuolella sähköisissä kanavissaan siitä, kuinka juhlinta konkretisoituu, kannattaa siis pysyä kuulolla! Tiedossa on mahdollisuuksien mukaan lähija etätapahtumia, jokaiselle jotakin. Yksi varma syksyn merkki on lukuisten Viro-kirjojen ilmestyminen. SVYL-Verkkopuoti ottaa valikoimiinsa kaikki virosta suomennetut ja Viro-aiheiset kirjat, tuoreimmat uutuudet esitellään sivuilla 20–21, ja moni kirja odottaa vielä ilmestymistään. Vaikkei siis kaikkia syksyn kulttuuritapahtumia pystyttäisikään järjestämään, on kulttuuria roppakaupalla tarjolla! Antoisaa kulttuurisyksyä kaikille viro.nytin lukijoille! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN , . vuosikerta Levikki: – Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie C, Helsinki, puh. + , svyl@svyl. , www.svyl. , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: , /vuosi ( nroa), ulkomaat /vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl. Lissu Kirves (toimituksellinen työ), lissu@svyl. Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Jaanus Ree Lehden koko: s., A (marginaalit mm, paitsi sisämarginaali mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti ; resoluutio väh. pixels/inch); svyl@svyl. Ilmoitushinnat: -värinen / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR Seuraava numero: / : Ilmestyy . . Aineiston jättäminen viimeistään . . Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa ? Toimituksesta 4 Kymmenen vuotta Eesti Maja – Viro-keskusta! ? Herkkuja vuoden ympäri ? Haapsalu ja Läänemaa – Viron ruokakohde numero yksi! 9 Läänemaan ruokaviikko .– . marraskuuta 10 Viro kiinnostaa nyt olutharrastajia 12 Viro-instituutti tiedottaa 1? Puheenjohtajan palsta: Kulttuuritapahtumat – ne onnistuvat jotenkin! 1? Mart Merestä Viro-instituutin toiminnanjohtaja 14 nyt.puhuttaa 15 Helsingi evangeelne luterlik eestikeelne kogudusetöö 1? SVYL:n toimintaa 19 Viro Turun kirjamessuilla .– . . 20 verkkopuoti.svyl. 22 Heidi Iivarin runoteos on voitto itsekritiikistä ja elämän vastoinkäymisistä 24 Vuosi virolaisen teatterin kokijana 25 Telakka Open Border tuo virolaista esittävää taidetta Tampereelle lokakuussa 2? Viro, Venäjä ja hankala rajasopimus
4 ? viro.nyt 3 /2020 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Kymmenen vuotta Eesti Maja – Viro-keskusta! Helsingin Suvilahdessa sijaitseva Eesti Maja – Viro-keskus täyttää syyskuussa kymmenen vuotta, mutta kuinka kaikki saikaan alkunsa? viro.nyt haastatteli Valdar Liiveä, Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiö Enterprise Estonian (EAS) Helsingin edustuston pitkäaikaista johtajaa. Kirsi Bongwirnso ”O malla kohdallani kaikki alkoi vuonna 1991, kun hyvä ystäväni Peep Ehasalu oli töissä Tuglas-seurassa ja kuulin häneltä, että 3. maaliskuuta on Helsingissä mahdollista osallistua kansanäänestykseen Viron itsenäisyydestä. Olin tuolloin korkeakouluharjoittelussa Alajärvellä ja lähdin matkaan vastatakseni myöntävästi kysymykseen ’Kannatatteko Viron tasavallan valtiollisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden palauttamista?’ Tuo oli minulle ensimmäinen kerta, kun vierailin Tuglas-seuran toimistolla Mariankatu 8:ssa. Koko ilmapiiri ja estofiilien joukko tekivät niin unohtumattoman vaikutuksen, että unelmoin siitä lähtien työskentelemisestä noissa ympyröissä.” Näin muistelee Viro–Suomi-akselille päätymistään Valdar Liive, josta joulukuussa 2003 tuli Mariankadulla sijainneen Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiö Enterprise Estonian (EAS) Helsingin edustuston johtaja 12 vuodeksi. Enterprise Estonian Suomen yksikön tavoitteina oli edistää Viron taloutta kasvattamalla vientiä ja ulkomaisia investointeja sekä esitellä Viroa suomalaisille matkailukohteena. Oli selvää, ettei tavoitteita voinut saavuttaa yksin, vaan yhteistyö kaikkien Baltia-keskuksessa toimivien organisaatioiden kanssa oli välttämätöntä. Enterprise Estonian viereisessä huoneessa oli Viro-instituutti ja samalla käytävällä myös Suomen Viro-yhdistysten liitto. ”Muistan monia hyviä keskusteluita talouden ja kulttuurin aiheista muun muassa Mika Keräsen, Ursula Mälkin, Jürgen Roosten, Grete Ahtolan, Sanna Immasen ja tietysti Kulle Raigin kanssa. Kullea pidän myös mentorinani”, kertoo Liive. ”Vuokrasimme tiloja Tuglas-seuralta, jonka toimisto oli samassa kerroksessa, ja jossa ulkoministeri Lennart Meri vuoden 1991 elokuussa Viron uudelleenitsenäistymisen päivinä pyöritti esikuntaansa. Vaikka paikka oli tunnettu ja sijainti keskustassa hyvä, jäi jotain silti puuttumaan. Tuntui, että virolaistaiteilijoiden työt olisivat ansainneet enemmän ’ilmaa’ ja virolaisryhmien vierailuja oli pienissä tiloissa hankala järjestää. Ystävystyimme Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläisen kanssa, joka kertoi pitkäaikaisesta unelmastaan – Helsingissä olevista edustavista tiloista, joissa olisivat kaikki Viro-organisaatiot yhdessä.” Unelmasta Eesti Majaksi Kun Viron matkailunedistämiskeskuksen edustajana vuonna 2006 aloitti Toomas Tärk, konkretisoitui Enterprise Estonian Helsingin lisätilan tarve. Valdar Liive alkoi edistää asiaa helmikuussa 2006 Tuglas-seuran Heikki Rausmaan ja Tapio Mäkeläisen kanssa, jotka kylläkin alussa toimivat yksityishenkilöinä eivätkä seuran edustajina. Keskusteluiden pohjalta syntyi Eesti Majan konsepti tavoitteineen, potentiaalisine partnereineen, toiminnan sisältöineen ja kuvauksineen. Perimmäisenä tavoitteena oli edistää Viron ja samalla myös Suomen kulttuurin ja talouden kehitystä. Mariankatu 8:n estofiilit ja virolaiset olivat löytäneet yhteisen päämäärän, joka tuotti tulosta yhteisten tapahtumien kautta jo ennen, kun varsinainen Eesti Maja syntyi. Eesti Majan unelman toteuttamisen seuraavia askeleita olivat laaja tiedotustyö ja viestintä. Tuolloin arveltiin (ja arvellaan nytkin), että Suomen ja Viron suhteet ovat jo tarpeeksi hyvät, ja ettei niihin tarvitse panostaa enempää. Hieno mahdollisuus Valdar Liive sai la?ksia?istensa? yhteydessa? Eesti Majan ensimma?isen ja toistaiseksi ainoan kunniamerkin. Kuvassa Liiven kanssa Suomen Viroyhdistysten liiton Kirsi Bongwirnso (vas.) ja Enterprise Estonian Britta Madisson. Kuva: Pekka Linnainen.
3 /2020 viro.nyt ? 5 Eesti Maja – Viro-keskus 10 tiedon levittämiselle avautui kuitenkin vuonna 2007, kun Suomen ja Viron hallitukset tilasivat Jaakko Blombergilta ja Gunnar Okkilta Suomen ja Viron yhteistyöraportin. Valdar Liive oli mukana kannustamassa eri organisaatioita tekemään siihen ehdotuksiaan. Muun muassa Suomalais-Eestiläisen Kauppayhdistyksen (SEKY) hallitus muodosti työryhmän varmistamaan, että raporttiin tulisi myös talousaiheita. Työryhmään kutsuttiin myös Finpron ja Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat. Jo tuohon keväällä 2008 julkaistuun ns. viisaiden miesten raporttiin tuli suositus luoda Helsinkiin Eesti Maja. Viron suurlähettiläät Priit Kolbre ja Merle Pajula tukivat hekin ajatusta. Vuoden 2009 lopulla Helsingin kaupunki ilmoitti tiloistaan, jotka voisivat sopia Eesti Majaksi. Vaikka Sörnäisten rantatie tuntui aluksi olevan kaukana, niin jo ensi käynnillä epäilykset haihtuivat. Vaikka talouskriisin myötä Eesti Majaa varten aiemmin annetut taloudelliset lupaukset oli unohdettu, löysi jokainen organisaatio omat ratkaisunsa, ja niin 17. syyskuuta 2010 avattiin Eesti Maja – Virokeskus osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Paradoksi oli, että koska budjeteissa ei Eesti Majalle konkreettista rahaa ollut, oli Viro-organisaatioilla suurempi vapaus tilojen suunnittelemisen ja sisustamisen suhteen. Avuksi tuli Viron muotoilijoiden liitto ja sen johtaja Ilona Gurjanova, joka myös suunnitteli Eesti Majan logon – lahjana talolle. Kokonaisuudesta ja laadusta ei tingitty, vaan huonekalujen tuottajat tekivät yhteistyötä ja tulivat hinnassa vastaan. Talon nykyilme vaati myös joitain henkilökohtaisia uhrauksia, muun muassa Tapio Mäkeläinen luopui omasta huoneesta, väliseinä purettiin ja saatiin galleriatila. ”Uskon, että Eesti Maja toteutui kiitos sen luottamuksen, joka syntyi Viro Senaatintorilla -tapahtuman ja Tuglas-seuran Martin markkinoiden, mutta ennen kaikkea Viron tasavallan 90. vuosipäivän suunnittelemisen ja järjestämisen kautta. Tuota varten muodostettiin erillinen työryhmä, johon kuuluivat Viron suurlähetystön lisäksi Mariankatu 8:n organisaatiot”, Liive pohtii. ”Eesti Maja ei ollut hallitusten päättämä projekti, vaan kansalaisaloite, minkä merkitystä ei voi liikaa korostaa.” Vilkasta toimintaa ja uusia tavoitteita Valdar Liiven mukaan Eesti Maja on saavuttanut tavoitteensa yli odotusten. Talossa on järjestetty lukematon joukko erilaisia seminaareja, monet delegaatiot ovat käyneet kylässä, niiden joukossa presidenttejä ja ministereitä. Eesti Majassa kokoontuu myös suomenvirolaisten kuoroja ja lasten lauluryhmiä. Taloon alussa kaavailtu virolaisen muotoilun showroom ei valitettavasti toteutunut, tosin sen potentiaaliset rahoittajat tajusivat jo talon avajaisissa, että siinä kohtaa oli hukattu mahdollisuus. ”Olen ollut nyt viisi vuotta poissa talosta, siksi en ole perillä kaikesta talon toiminnasta. Tuntuu, että talon organisaatiot ovat hyvin aktiivisia ja avoimia uusille ideoille. Eesti Maja – Viro-keskus on maamerkki ja näyttää, että Suomen ja Viron yhteistyö on tärkeää.”, toteaa Liive. Yhtenä tulevaisuuden tavoitteena Valdar Liive pitää pääministereiden vierailua Eesti Majassa. Samoin hänen mielestään kannattaisi pohtia, kuinka yhdessä voitaisiin edistää Tallinnan ja Helsingin kaksoiskaupunkia. Tärkeää hänestä olisi Suomessa asuvien virolaisten aktivoiminen ja vieläkin suurempi tahto tehdä asioita yhdessä. Eesti Maja olisi myös hyvä alusta kertoa virolaisille mahdollisuuksista palata kotimaahansa. Vaikka virus tekee tulevaisuudesta epävarman, voi se luoda uusia ajatuksia ja mahdollisuuksiakin. Kysyimme lopuksi, millaisia asioita tai tapahtumia Liivelle on jäänyt mieleen Eesti Majan kymmenen toimintavuoden ajalta. ”Erityisesti on jäänyt mieleen yhteistyö ja yhteishenki. Esimerkiksi Bolefloor lahjoitti Helsingissä olleen Nordic Business Forumin Enterprise Estonian osastolle kalliin puulattian, jonka lupasin laittaa Eesti Majan lastennurkkaan. Kun asia minun puoleltani venyi, tarttuivat Tuglas-seuran Juha Kääriäinen ja Heikki Rausmaa toimeen ja asensivat lattian itse. Suunnittelija Tarmo Luisk toi ja ”unohti” Eesti Majaan Kraana-lattiavalaisimensa, samoin kirjastossa on Inge Peetrisin vieterijalkainen nojatuoli. Olen kuullut, että Eesti Maja inspiroi Viron muotoilijoiden liittoa aloittamaan Eesti Disaini Maja -projektin. Mukava ja innostava yllätys oli myös Suomessa asuvien virolaisten huippujääkiekkoilijoiden Robert Rooban ja Siim Liivikin osallistuminen Eesti Majan viidensille syntymäpäiväjuhlille!” n Eesti Maja – Viro-keskus juhlii 10. syntymäpäiväänsä 15.–18.9. Talon organisaatioiden tiedotuskanavissa kerrotaan juhlallisuuksista syyskuun alkupuolella. Eesti Majan avajaisten paneelikeskustelussa 2010 talon organisaatioita edustivat Tuglas-seuran Juhani Salokannel (vas.), Viro-instituutin Grete Ahtola, Viron matkailunedista?miskeskuksen Toomas Ta?rk, SVYL:n Kirsi Bongwirnso, Tarton yliopiston Alar Karis ja EAS:n Valdar Liive. Kuva: Toomas Dettenborn.
6 ? viro.nyt 3 /2020 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Herkkuja vuoden ympäri Haapsalusta ja koko Viron länsirannikolta löytää erilaisia ja erihintaisia ruokapaikkoja, joissa voi kokea yllättäviä makuelämyksiä. Tästä kertoo myös White Guide -tunnustuksen saaneiden ruokapaikkojen runsaus. Tiina Lang ”T änne kannattaa tulla, sillä saa syödäkseen maukasta, puhdasta ja laadukasta ruokaa”, painottavat Haapsalun matkailujohtaja Annika Mändla ja Kodukant Läänemaa -yhdistyksen toiminnanjohtaja Kaja Karlson erityisesti heille, jotka eivät ole viime vuosina tai lainkaan Haapsaluun ja Läänemaalle osuneet. Sille, joka on itse kokenut, kuinka kivoja, viihtyisiä ja tarjonnaltaan houkuttelevia ruokapaikkoja Länsi-Virosta löytyy, on helppoa matkustaa kauempaakin lounaalle tai päivälliselle, johon voi liittää jonkin mukavan konsertin tai rentouttavan kylpyläpäivän. Elämä Läänemaalla kulkee tasaiseen tahtiin ja huolettomin mielin. Ravintolaan tai kahvilaan saapuessa stressin hälventävät piispanlinnan vakaat muurit tai meditatiivisesti rantaan lyövät laineet, jotka pyyhkivät työtai muut levottomat ajatukset mielestä samoin, kuin meri pyyhkii rantahiekalle piirretyt kuviot. Tämä korostuu etenkin keväällä ja kesällä, kun voi istua ruokapaikkojen sisäpihoilla tai terasseilla runsaiden, koko sesongin rehevästi kukkivien seppeleiden ympäröimänä. Ilmassa leijuu uunituoreiden leivonnaisten tuoksu, joka on niin vastustamaton, että painonhallintaan pyrkiväkin astuu sisään Müüriäären leipomoon tai Teelen kahvilaan, jonne aamuisin kiemurtelee jono. Lämmin leipomus paikan päällä tai kodin kahvipöydässä kuuluu arkirutiineihin. ”Elokuvissa näkee sen saman kuin meillä, että ihmiset tulevat pikkukaupungin leipomoon tuoretta leipää ja leivonnaisia ostamaan”, toteaa Mändla, joka kertoo, että jokaisella leipomolla on omat legendaariset tuotteensa – Müüriäären leipomossa croissantit, pavlova ja marenkikääretorttu, Teelen kahvilassa laskiaispullat, erilaiset pullat ja viinerit, pitkot sekä rinkelit ja Hapsal Dietrichissä pistaasikakku, joka maistuu kaikille. ”Kesän huippuhetkiä ovat aamupalat vanhassakaupungissa. Aurinko on juuri noussut, istut terassilla. Kun kello tulee kymmenen, alkavat kirkonkellot soida. Tulee sellainen tunne, kuin olisi jossain Välimeren rantojen pikkukaupungissa”, kuvailee Karlson hetkeä, jota paikalliset arvostavat aivan yhtä paljon kuin kaupunkiin saapuneet vieraatkin. Tuomiokirkon kellojen keskipäivän soitto kestää vielä erityisen kauan syventäen tunnetta, ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Voikin vain keskittyä leppoisaan joutilaisuuteen, jota arvostetaan aina vain enemmän. Vielä kymmenisen vuotta sitten sellainen rentoutuminen ei ollut samalla lailla tapana, sillä ei ollut myöskään niin paljoa erilaisia ruokapaikkoja. Haapsalun rantapromenadia. Kuva: Olev Mihkelmaa.
3/2020 viro.nyt ? 7 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Aitoa, luomua ja ennen kaikkea paikallista Karlson: ”Läänemaan ruokakulttuuri on kehittynyt nopeasti viime vuosina, meillä on niin Virossa kuin muuallakin tunnettuja kahviloita ja ravintoloita. Haapsalu tunnetaan kulttuuritapahtumien paikkana, jonne tulevat ne ihmiset, jotka jo tietävät, mitä haluavat. Hyvä ruoka on osa heidän elämäntapaansa. Virolaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman jury on valinnut nyt Läänemaan vuoden ruoka-alueeksi, jotta sen ruokaaineita, erityisyyttä ja muita ruokaan liittyviä asioita nostetaan esille.” Mändla: ”Kohteemme on pieni, mutta ruoka hyvää! Voimme ylpeästi viedä vieraamme syömään eri paikkoihin, joissa tarjotaan aina tasokasta ruokaa. Se edellyttää sitä, että maakunnan ruuantuottajat varustavat kahvilat ja ravintolat paikallisilla, puhtaasti kasvatetuilla ja tuotetuilla raaka-aineilla. Laadukas ruoka on todella tärkeää. Minusta Haapsalu on hyvin romanttinen pikkukaupunki. Kahviloiden leivokset ovat ihmeen hyviä ja suuria, niitä kuuluukin syödä oman rakkaan kanssa kahdestaan. Niin Hapsal Dietrich, Müüriäären kahvila kuin Kärme Küülik ovat todella kodikkaita ja romanttisia paikkoja.” Karlson: ”Jokaisella paikallisella kokilla on oma käsialansa. Jokainen heistä ponnistelee tarjotakseen parastaan. Ruokapaikkoja koristavat seppeleetkään eivät ole täällä sattumalta, vaan niitä kasvattaa eräs läänemaalainen mies.” Mändla: ”Kukat korostavat Haapsalua romantiikkapääkaupunkina ja saavat loistollaan koko kaupungin hehkumaan. Tärkeää on saada hyvin henkilökohtainen ruokailukokemus, joka talvella vain vahvistuu. Kun ajattelee sitä, kuinka paljon tuosta kokemuksesta maksaa ja mitä vastineeksi saa, niin hinta-laatusuhde on moninkertainen verrattuna pääkaupungin kalliisiin ravintoloihin.” Karlson: ”Jokainen ruokapaikka on omannäköisensä. Se, joka rakastaa ruokaa ja käy eri ravintoloissa, löytää myös koko ajan jotain uutta. Grand Holm Marina on yksi Viron hienoimpia merenrantaravintoloita – todella viihtyisä ja laadukas ravintola, jossa käytetään paikallisia raaka-aineita, joita hankitaan merestä, metsästä ja pellolta. Kaikki tarjoavat nykyaikaista virolaista ruokaa omalla tavallaan laitettuna.” Mändla: ”Meidän paikallinen ruokamme ei ole vain perinteistä hapankaalia ja perunaa. Kärme Küülik on esimerkiksi italialainen ravintola, mutta he tekevät italialaista ruokaa paikallisista raaka-aineista niin paljon, kuin niitä on mahdollista käyttää. Myös Hapsal Dietrichin kakut tehdään paikallisesta jauhosta, rahkasta, munista jne., jotka saadaan keittiöön Läänemaan pientuottajilta. Paikalliset maanviljelijät ajattelevat hiukan tavallisesta poiketen, esimerkiksi Tammejuure Talu -maatilalla kasvatetaan hamppua ja tehdään siitä öljyjä, siemeniä jne. Tänavatalun maatila tekee erilaisia säilykkeitä, siirappeja ja sinappeja. Heillä on esimerkiksi mustaviinimarjasinappia, joka sopii erittäin hyvin juustojen kanssa.” Karlson: ”Tänavatalussa tunnetaan kasvit hyvin ja valmistetaan tuotteita seljanmarjoista ja eri kukista – sireenistä, angervosta, matarasta jne. Heillä on todella kiinnostavia tuotteita, jotka ovat saaneet alkunsa heidän harrastuksestaan. Koska Läänemaalla on paljon luonnonsuojelualueita, on meillä myös paljon luomutuottajia. Kuka kasvattaa viljaa ja valmistaa luomujauhoja, kuka luomusalaatteja, -mausteita, -versoja jne.” Mändla: ”Ruuan lisäksi pannaan olutta, panimoita on Uuemõisassa, Vormsilla, Haapsalussa (Voldi) ja Kullamaalla (Toht). Ravintoloissa tarjotaan laadukkaita viinejä. Viinibaari Mulliga ja Mullita on avoinna vuoden ympäri, pidetään viinikoulutuksia ja voi vain nauttia hyvästä viinistä. Kesällä järjestetään italialainen viinijuhla, joka sai alkunsa siitä, että Haapsalulla on ystävyyskaupunki myös Italiassa. Kun vierailee Haapsalun kaltaisessa merenrantakaupungissa, on suositeltavaa syödä myös meren ääressä. Esimerkiksi Viigi Kohvik on täydellinen paikka niille, jotka haluavat nauttia illallista ihmeellisen auringonlaskun kera.” n Pohjoismainen ravintolaopas White Guide suosittelee seuraavia Läänemaan ravintoloita: Kärme Küülik (korkea taso) – Haapsalulainen perheravintola, jossa osataan käyttää myös sisäelimiä, kuten ankansydäntä jne. Ruoka valmistetaan puulämmitteisessä kiviuunissa. Hapsal Dietrich (todella hyvä taso) – Seitsemän kertaa White Guiden suosittelema pieni, viihtyisä kahvila Haapsalussa tarjoaa paikallisista raakaaineista tehtyjä ihmeellisiä leivonnaisia, mutta myös suolaisia ruokia. Grand Holm Marina (todella hyvä taso) – Tarjoaa Haapsalun vierasvenesatamassa eri tavoin valmistettua paikallista kalaa ja monenlaisia itsetehtyjä juomia. Ruokailunautintoa korostaa lumoava näkymä lahdelle. Dirhami Kalakohvik (todella hyvä taso) – Dirhamin satamassa vedenrajassa, tekee ruuat juuri merestä pyydetyistä kaloista ja paikallisten (luomu)maatilojen raaka-aineista, joiden aitouden ja tuoreuden maistaa. Purtse Gastro (hyvä taso) – Haapsalun Krahviaed-puistossa, ei lumoa kävijöitään vain runsaalla ruokalistalla ja hyvällä ruualla, vaan myös taidolla valmistetulla Purtsen käsityöläisoluella, koktaileilla ja kuohuviinillä. Dirhamin kalaravintola. Kuva: Katrin Press.
8 ? viro.nyt 3 /2020 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Haapsalu ja Läänemaa – Viron ruokakohde numero yksi! Viron maatalousministeriö nimesi toukokuussa Haapsalun ja Läänemaan Viron vuoden makualueeksi ja luovutti tittelin yhteyteen kuuluvan kiertohaarukan. Nimeämisen tarkoitus on, että kyseinen alue on virolaisten makujen ja makuelämysten suunnannäyttäjä sekä oman alueensa ruokakulttuurin esittelijä. Makujen vuosi keskittyy alueen ruokaperinteeseen, ruuantuottajien, ravintoloiden ja kahviloiden esittelemiseen ja esille nostamiseen. Kaja Karlson V iron ruoka-alue on valittu vuodesta 2016 lähtien maatalousministeriön toimesta ja se on osa virolaisen ruuan esittelyja myynninedistämisohjelmaa. Toissa vuonna titteliä kantoi Pärnumaa, nyt Vana-Wõromaa luovutti tittelin Läänemaalle. Miltä maistuu Läänemaa? Läänemaa sijaitsee Viron länsirannikolla ja sen ruokakulttuuriin ovat ilmiselvästi vaikuttaneet luonto ja historia. Rannikon kalaa on ollut ruokapöydissä vuosisatojen ajan samoin kuin viljelykulttuurin antia vihanneksia ja juureksia. Kotieläimistä ja linnuista sekä niiden tuotannosta on saatu monipuolisuutta pöytään tai vaihdantahyödykkeitä taloudessa tarpeellisten asioiden hankkimiseksi. Luonto rajoittaa ja mahdollistaa Luonnon monipuolisuus on tekijä, joka luonnehtii Läänemaan aluetta monin tavoin. Läänemaan rantaniityt ovat Euroopan lajirikkaimpia, ja niiden kautta kulkee joka kevät ja syksy muuttomatkoillaan yli kaksi miljoonaa vesilintua. Kyseessä on yksi Viron suojelluimmista alueista – lähes kolmasosa maakunnasta on luonnonsuojelualuetta. Se on arvo, johon maanviljelijätkin tukeutuvat toimintaansa suunnitellessaan. Alueella onkin jo kauan toiminut luomuviljelijöitä sekä nautakarjanja lampaankasvattajia, joista jälkimmäiset antavat eläintensä laiduntaa rantaniityillä perinneyhdyskunnan säilyttämiseksi. Elokuussa Läänemaata kiertäessä näkyy kultaisia viljapeltoja, joilla kypsyy perinteisiä viljalajikkeita, mutta joukosta löytyy myös nykyajan viljelykulttuurin tuotteita kuten tattaria, hamppua ja unikkoa. Lisäksi Läänemaalla on kunniassa metsästysperinne ja nykytrendi on oppia (taas) tunnistamaan lääkeyrttejä ja syötäviä kasveja, joita alueen luonto tarjoilee runsaasti. Niinpä ruokapöydässä käytetäänkin myös eri kukkia, kasveja ja marjoja – alueen luonnolle ovat ominaisia esimerkiksi kangasajuruoho, mustaselja, angervo, karhunvatukka ja monet muut. Rantaruotsalaisten vaikutus ruokakulttuuriin Satojen ja satojen vuosien ajan virolaiset ja ruotsalaiset talonpojat elivät kylki kyljessä. Juuri rantaruotsalaiset ovat niitä, joiden elämäntapa on vaikuttanut oleellisesti Läänemaan rantojen asukkaiden elämään. Taitavina laivanrakentajina ja merimiehinä heillä ei ollut ongelmia päästä Viron rannikolle. Heillä oli monia ammatteja yhdessä henkilössä: maanviljelijä, kalastaja ja metsästäjä. Ruotsalaiset olivat tunnettuja hyvinä juustomestareina – valmistettiin kermaista juoksutinjuustoa, jonka säilyvyyttä ja makua parannettiin savustamalla. Toisin kuin virolaiset, ruotsalaiset eivät olleet maaorjia. Heitä ja heidän oikeuksiaan suojeli Ruotsin hallitsijoiden julistama ”Ruotsin oikeus”. Heidän ei tarvinnut tehdä kartanonherroille veropäiviä, vaan he saivat maksaa veronsa viljalla, lihalla, nahoilla, juustolla, kuivatulla tai suolatulla kalalla jne. Noiden taitavien merenkulkijoiden tuotteita päätyi myös Suomen ja Ruotsin markkinoille. Entisiltä rantaruotsalaisten alueilta Vormsilta, Osmussaarelta ja Noarootsista löytyy edelleen kaksikielisiä paikannimiä ja entisten rantaruotsalaisten jälkeläisiä. Uusin kirja, joka esittelee muinaisten rantaruotsalaisten kyliä ja ruokakulttuuria, on nimeltään Meie maitsete Noarootsi. Kuva: Merilin Kaustel-Lehemets.
3 /2020 viro.nyt ? 9 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Läänemaan ruokaviikko 12.–22. marraskuuta 2020 Kolmatta kertaa järjestettävä ruokaviikko nostaa esille paikallisen ruuan. L äänemaan ruokaviikko pidetään tänä vuonna jo kolmatta kertaa, nyt 12.–22. marraskuuta. Kymmenen päivää kestävän tapahtuman keskiössä ovat paikallinen, Läänemaalla tuotettu ruoka ja alueen ruokakulttuuri. Vierailijan on mahdollista löytää hyviä makuja niin ruokapaikkojen listoilta, erillisistä tapahtumista kuin maistelutilaisuuksista. ~ Läänemaan ravintolat, kahvilat ja muut ruokapaikat tarjoavat erityisiä ruokaviikon listoja. Paikallisia raakaaineita sommitellaan sekä lounasettä illallismenuihin, joiden avulla nostetaan esille Läänemaan parhaita makuja. ~ Koko maakunnan alueella on erilaisia teemaillallisia, joilla paikalliset kokit saavat näyttää luovuuttaan ja kokkaustaidetta eri tavoin. Kävijöille tarjotaan kokonaista illalliselämystä ruuan rinnalle valittujen juomien kera. ~ Sekä ruuantuottajat että kaupat järjestävät työpajoja ja maisteluita. ~ 14. marraskuuta pidetään Haapsalun ja Läänemaan makuvuoden juhlalliset avajaisillalliset, joilla paikalliset kokit tarjoilevat erityisesti tuota tilaisuutta varten suunniteltuja ruokia. n Lue lisää Haapsalun ja Läänemaan syksyn ruokatapahtumista: www.visithaapsalu.com/maitsed/ toidusundmused Siinä on sekä rantaruotsalaisten reseptejä että jännittäviä tarinoita. Kirja päätyi myös Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaalle, joka lähetti viime vuoden lopulla Noarootsissa sijaitsevan Einbin kyläläisille henkilökohtaisen tervehdyksen, jonka valokuvassa hän poseerasi noarootsalaisten julkaiseman kirjan kanssa. Vanhat reseptit herätti henkiin Virossa tunnettu huippukokki Rain Käärst. Kylpyläajasta alkunsa saanut kahvilakulttuuri Läänemaan tämän päivän kahvilakulttuurin alku on kylpyläajassa ja 1800-luvun alussa alkaneessa rehevässä kahvilakulttuurissa, joka on viime vuosikymmeninä herännyt taas henkiin ja kehittynyt nopeasti. Arvokas historiallinen kuursaal, kasino, tarjoaa tänäkin päivänä lomailijoille viihteellisiä tanssi-iltoja ja hyviä makuja. Sen rinnalla koko kesäinen Haapsalu tarjoaa runsaan valikoiman omaleimaisia kahviloita ja ravintoloita. Monipuolisuus on tässäkin keskeistä ja luonnehtii tarjolla olevan ruuan valikoimaa huippusesonkina maakunnan monissa kymmenissä ruokapaikoissa. Jos haluaa, löytää Läänemaalta perinteisiä ja yksinkertaisia virolaisruokia, mutta myös Viron parhaiden ravintoloiden merkittäviä makuelämyksiä niin paikallisella kuin vierasperäisellä tavalla laitettuna. Välillä tuntuu, että Läänemaan nykyiselle ruokakulttuurille on ominaista jatkuva kehitys ja yhä suurempi tietoisuus paikallisten raaka-aineiden käyttämisen arvosta. Talvella rauhallisessa rytmissä elävään Haapsaluun tuovat eloa väkirikkaat kesätapahtumat. Olivatpa kyseessä hyvät italialaiset viinit, jazz, amerikkalaiset autot tai jooga – kaiken rinnalla on aina paikallisten kokkien valitsemia makuja. Romanttiset aamut kahvilassa, brunssit, katuruoka, illalliset – kaiken sen kattaa huudahdus – elämä on juhlaa! Tervetuloa Haapsalun ja Läänemaan makuvuoteen, johon voi osallistua vielä vuonna 2021! n Kirjoittaja on Kodukant Läänemaa -yhdistyksen toiminnanjohtaja. Artikkelin lähteenä on käytetty Lydia Kaldan teosta Rannarootslaste toidupärand (Rannarootsi muuseum). Kuva: Peeter Sa?rg.
10 ? viro.nyt 3/2020 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Viro kiinnostaa nyt olutharrastajia Viro oli aiemmin olutharrastajan näkökulmasta aika tylsä matkakohde. Nyt tilanne on toinen. Kymmeniä pienpanimoita toimii eri puolilla maata, ja erilaisia oluita on jo satamäärin. Tallinnasta löytyy laadukkaitten olutravintoloitten lisäksi myös panimoravintoloita ja olutkauppoja. Hannu Virtanen A ikanaan oli vain Saku, A. Le Coq ja muutama pienempi panimo. 1980-luvulla löytyi myös venäläisiä ja välillä tšekkioluita, mutta valikoima oli pieni. Tilanne parani hiljalleen itsenäistymisen jälkeen, ja todellinen muutos alkoi vuoden 2010 tienoilla. Suomessa ja monissa muissa maissa jo aiemmin alkanut pienpanimoinnostus rantautui silloin voimalla myös naapuriin. Matti Hämäläinen on olutharrastaja ja pitkäaikainen Olutsillan jäsen. Hänellä on myös kakkosasunto Tallinnassa, ja sieltä käsin alan kehitystä on ollut helppo seurata. “Muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun ensimmäinen uudentyyppinen pienpanimo Õllenaut aloitti toimintansa. Sitä ennen toimi kuitenkin jo pieni Sillamäe Õlletehas, jonka oluita monet harrastajat pitivät ja pitävät edelleen korkeatasoisina. Ja Saarenmaalla toimivaa Pihtlaa ei pidä unohtaa. Sekä Sillamäki että Pihtla toimivat jo 1990-luvulla. Lisäksi Haljalassa toiminut Viru Õlu pitää mainita. Äskettäin valitettavasti ilmoitettiin, että sen toiminta loppuu. Tärkeää on myös muistaa erityisesti Saarenmaalla ja Hiidenmaalla säilynyt kotioluteli koduõlu-perinne. Molemmilla saarilla on edelleen paikkoja, joissa voi päästä maistelemaan tätä suomalaista sahtia muistuttavaa juomaa. Myös muualla maassa tehdään samantyyppistä kotiolutta. Juoma tehdään yleensä tiettyä tilaisuutta varten, ja siksi se maistuu aina hiukan erilaiselta.” Kiinnostavia pienpanimoita Sori Brewing, Tallinna Põhjala Brewery, Tallinna nanoPruul, Tallinna Humalakoda Pub Restaurant Brewery, Tallinna Tanker, Rae vald, Harjumaa Õllenaut, Saue, Harjumaa Lehe Pruulikoda, Keila, Harjumaa Pühaste Brewery, Tartto Taako OÜ, Pihtla, Saarenmaa Sillamäe Õlletehas, Sillamäe Purtse, Itä-Virumaa Põ hjalan panimoravintola sijaitsee uudella suositulla Noblessnerin alueella. Kuva: Hannu Virtanen. Drink-baarista saa niin virolaisia kuin kansainva? lisia? oluita. Kuvassa edessa? ostoksilla Pekka Nurmi ja Jyri Juusti. Kuva: Hannu Virtanen.
3/2020 viro.nyt ? 11 Eesti Maja – Viro-keskus 10 Nyt jo satoja oluita Tällä hetkellä Virossa toimii liki 50 pienpanimoa, jotka ovat tehneet jo satoja erinimisiä oluita. Ehkä tunnetuin panimo on Põhjala, jonka oluet ovat myös Matti Hämäläisen suosikkeja: “Põhjala tekee lukuisia erilaisia oluita, ja niistä minun suosikkejani ovat tummat oluet. Jos yksi pitää mainita, se on nimeltään vahva portteri Öö. Põhjalan oluet ovat levinneet hyvin maailmalle, ja niitä saa Suomessakin monesta paikasta. Paikkansa vakiinnuttaneita pienpanimoita ovat Põhjalan ja Õllenautin lisäksi mm. Tanker, Lehe ja Pühaste. Viime aikoina esiin on noussut Narvamaalta ponnistava Purtse, joka avasi heinäkuun lopulla oman tap roomin eli maisteluhuoneen Tallinnan Telliskiveen.” “Minulle nuo Purtsen oluet ovat mieleisiä”, kertoo Pekka Nurmi. Hän on myös Olutsillan aktiivi ja hänelläkin on kakkosasunto Tallinnassa. “Laadukas on esimerkiksi IPA Metsik Ida. Isojen panimoiden juomat ovat minulle monesti liian pliisuja. Purtselta löytyy kuitenkin myös erikoisuuksia, joiden mausta voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi Purtse Plaadimeri on maustettu tomaateilla ja chilillä.” Olutsillassa myös toimivan Jyri Juustin suosikkipanimo on Õllenaut: “Törmäsin panimon oluisiin jo vuosia sitten, ja edelleen ne maistuvat. Kehuisin myös Balti Jaaman Humalakodan oluita”, hän sanoo. Olutsillan aktiivit suosittelevat lämpimästi Tallinnaa olutharrastajien matkakohteeksi. “Oluitten taso vaihtelee kuitenkin enemmän kuin Suomessa. Välillä tulee siis harhalaukauksia. Outoa olutta voi kuitenkin tilata pienen lasillisen, ja sen voi tarvittaessa jättää kesken. Hintataso on tällä hetkellä olutharrastajien paikoissa edullinen, ison tuopinkin hinta on tyypillisesti alle viiden euron”, miehet toteavat. Parhaat pubit Vanhaan kaupunkiin on vuosien myötä syntynyt laadukas olutravintolaketju. Jo 1990-luvun alussa avautunut Hell Hunt on taattu valinta. Myynnissä on yli kymmenen pienpanimon oluita ja myös laaja valikoima kansainvälisiä merkkejä. Ravintolassa voi ruokailla kuten useimmissa muissakin olutpaikoissa. Muita tunnettuna paikkoja ovat Nigulisten kirkon vieressä oleva Põrgu, ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä olevat 100 Õlle Koht ja Drink Bar & Grill. Näistä kaksi eli Põrgu ja 100 Õlle Koht sijaitsevat kellarissa eli niihin pääsy on aika hankalien portaitten takana. Pitkäaikainen, suosittu olutravintola Karja Kelder on lopettanut toimintansa. Telliskiven tunnetuin olutpubi on Pudel, ja äskettäin sen läheisyyteen avautui Purtse tap room. Samalla suunnalla on myös St. Vitus, jossa on tarjolla laaja hanaoluitten valikoima. Hiukan erikoisemmassa paikassa, Vanhankaupungin takana sijaitsee Pööbel, jonka tiloihin mahtuu isokin ryhmä ruokailemaan ja nauttimaan oluista. Olutsillan jäsenten suosikkipaikka Tallinnassa on jo vuosia kuitenkin ollut Koht. Se sijaitsee baarin ylläpitämän olutkaupan takana sisäpihalla Vanhankaupungin Lai-kadulla. “Koht on tilana aika vaatimaton ja pieni. Tunnelmaa kuitenkin riittää takkatulesta lähtien, ja kummasti sinne mahtuu väkeä, vaikka istumapaikkoja on vähän. Ja olutvalikoimassa riittää todella laatua ja määrää”, kehuu Jyri Juusti. Vierailulle pienpanimoon Kuten arvata saattaa, Olutsilta on vieraillut lukuisissa pienpanimoissa. Lähes jokaisen matkan ohjelmaan on sovitettu sopiva panimo, johon matkatoimisto on neuvotellut pyydetyn ohjelman. Tyypillisesti aikaa on varattu pari tuntia, jolloin ensin panimon edustaja on kertonut yrityksestä, ja samalla on maisteltu muutamaa olutta. Sen jälkeen on ollut kiinnostuneille kierros panimossa, ja lopussa on voinut ostaa mukaan paikan tuotteita. Panimot ovat veloittaneet käynnistä alle 15 euroa henkilöltä. Jyri Juustille mieleen on jäänyt erityisesti vierailu Tankerin panimolla: “Panimo toimi silloin vielä vanhoissa tiloissa ja seisoimme ison, aika ränsistyneen hallin etuosassa. Panimon edustaja oli juuri sitä mitä useimmiten eli hipsterityylinen nuorehko mies innostuneena pipo päässä, parta heiluen. Päämme päällä oli parvi, joka oli täynnä saunavihtoja. Selitys oli se, että Tanker oli ottanut tuotantoonsa saunaoluen, jonka tekemiseen käytettiin vihtoja. Ja oluessa maistuu todella koivu, maistakaa, aika onnistunut.” Kiinnostava Jyri Juustista oli myös vierailu nanoPruulissa Tallinnassa. “Ennakkoon tiesin, että menemme autotallipanimoon. Ja se todella oli vain yksi autotalli, mutta oluet olivat hyviä.” Tallinnassa toimii myös neljä panimoravintolaa, joihin voi varata olutesittelyjä ja -maisteluja. Vanhin niistä on Raatihuoneen torin läheisyydessä oleva saksalaistyyppinen Beer House. Toinen nimeltään Humalakoda on toiminut muutaman vuoden Balti Jaama -keskuksen yläkerrassa. Kolmas, hyvin turistihenkinen Kochi Aidad toimii D-terminaalin läheisyydessä satamassa, ja uusin on Põhjalan ravintola Noblessnerin alueella. “Põhjalan ravintola on kiinnostava käyntikohde myös siksi, että koko Noblessnerin alue on voimakkaassa nosteessa. Läheisyydessä on pitkä rantakatu, joka on täynnä ruokaja drinkkibaareja”, kertoo Matti Hämäläinen. Tallinnassa vierailuun on helppo sovittaa myös käynti olutkaupassa. Keskustassa toimii kolme laadukasta kauppaa. Jo mainitun Koht-ravintolan edessä oleva myymälä, Rotermannissa oleva Taptap ja kolmas on lähellä A-terminaalia sijaitseva Uba ja Humal. Kaikissa niistä on tarjolla hienot valikoimat pienpanimo-oluita, ja kahdessa viimeisessä juomia voi myös maistella kaupan yhteydessä olevassa maistelutilassa. n Kiinnostavia olutpubeja Tallinnassa Koht, Lai (sisäpihalla) Põrgu, Rüütli Tavern of Beers eli Õlle Koht, Harju Drink Bar & Grill, Väike-Karja Hell Hunt, Pikk Pudel, Telliskivi a, Purtse Tap Room, Telliskivi St. Vitus, Telliskivi b Pööbel, Toompuiestee Uba ja Humal (olutkaupan yhteydessä), Võrgu Taptap (olutkaupan yhteydessä), Rotermanni Humalakoda (panimoravintola), Kopli Põhjala (panimoravintola), Peetri Beer House (panimoravintola), Dunkri
12 ? viro.nyt 3 /2020 Viro-instituutti tiedottaa Lisätietoa kaikista tapahtumista osoitteessa www.viro-instituutti.fi. Lisätietoa Arvo Pärtin ja Lennart Meren näyttelyistä ja tilaaminen: info@viro-instituutti.fi Virolaisten katutaiteilijoiden näyttely 10.9.–10.10. Pasilan kaupunkitaidekeskus Tarttolainen katutaidefestivaali Stencibility tuo virolaisia katutaiteilijoita Helsinkiin, mukana mm. Edward von Lõngus, Kairo ja müra2000. Näyttelyn osana järjestetään mm. Drink & Draw -tapahtumia ja kuvataidehuutokauppa. Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 14.-27.9. Hämeenlinnan pääkirjasto. Järjestäjä: Kanta-Hämeen Tuglas-seura. Lennart Meren 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 2019 rakennettu sitaattinäyttely tuo Meren esiin sujuvana ja huumorintajuisena sanankäyttäjänä. EESTI MAJA 10 15.-18.9. Eesti Maja – Viro-keskus täyttää syyskuussa pyöreät kymmenen vuotta! Majaa juhlitaan koko viikko seminaarien, musiikin, kirjallisuuden, ruokakulttuurin ja matkailun voimin. Lisätietoa ohjelmasta syyskuun alkupuolella! Viro Rakkautta & anarkiaa -elokuvafestivaaleilla 17.-27.9. Helsingin elokuvateattereissa Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla nähdään tänä vuonna kaksi kiinnostavaa virolaista elokuvaa: kauan odotettu Veiko Õunpuun Viimeiset sekä dokumenttielokuva A Year Full of Drama, ohjaus Marta Pulk. Viro mukana syksyn kirjamessuilla Virolaista kirjallisuutta esitellään jälleen syksyn kirjamessuilla! Seuraa tiedostusta tulevista messuista ja messuohjelmasta nettisivuillamme ja sosiaalisessa mediassa. 2.-4.10. Turun Kirjamessut, Turun Messukeskus 22.-24.10. Helsingin Kirjamessut, Messukeskus, Helsinki 28.-29.11. Tampereen Kirjafestarit, Tampere-talo Viro-instituutti on mukana Turun Kirjamessuilla ja Tampereen kirjafestareilla. Arvo Pärt – tuttu ja tuntematon -näyttely 2.-12.10. Tampereen Viro-viikot, Kulttuurikeskus Laikku. Järjestäjä: Tampere-Tartto-seura. 3.-26.11. Akaan kaupunginkirjasto. Järjestäjä: Akaan Seudun Suomi-Viro Seura. Näyttely kertoo säveltäjä Arvo Pärtin taustoista, lapsuudesta, nuoruudesta ja kehittymisestä taiteilijana. Telakka Open Border: Viro 23.-25.10. Teatteri Telakka, Tampere Kolmipäiväinen Telakka Open Border: Viro -festivaali tuo modernia virolaista teatteria ja tanssia Tampereelle. Mukana VAT Teater, Olmeulmad, Sõltumatu Tantsu Lava & W A U H A U S (FI), Kellerteater ja Kanuti Gildi SAAL. n Yksi Telakka Open Border -festivaalille tulevista virolaisteattereista on Kellerteater. Kuva: Siim Vahur.
3 /2020 viro.nyt ? 13 Mart Merestä Viro-instituutin toiminnanjohtaja viro.nytin toimitus E esti Instituutin Suomenedustustoa Viro-instituuttia alkoi elokuussa toiminnanjohtajana luotsata Mart Meri. Vuodesta 2017 saakka toiminnanjohtajana työskennellyt Sanna Immanen siirtyi lehdistövirkamieheksi Suomen suurlähetystöön Tallinnaan. Mart Meri on koulutukseltaan viron kielen filologi ja valmistunut Tarton yliopistosta. Hän on työskennellyt Viron äidinkielen seuran tutkimussihteerinä ja Keel ja Kirjandus -aikakausjulkaisun päätoimittajana sekä toiminut kolmesti kansanedustajana Viron parlamentissa. Eesti Instituutin ja Mart Meren tiet yhtyivät vuonna 2007. Vuosina 2007–2011 Meri toimi instituutin johtajana, ja siitä lähtien hän on yhtäjaksoisesti kuulunut myös instituutin johtokuntaan. Viron ja Suomen suhteiden välittäjänä Meri on työskennellyt pitkään: 1990-luvun alussa hän toimi suomalaisen sivistystä ja kulttuuria edistävän Viro-säätiön edustajana Virossa, vuodesta 2016 Suomalais-virolaisen kulttuurisäätiön hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä vuodesta 2019 lähtien Suomen Viron-instituutin säätiön hallituksen jäsenenä. ”Instituutin tavoitteena Suomessa on tuoda esille sitä, mikä on Virolle luonteenomaista ja luontevaa ja samalla tehdä tämä viesti suomalaiselle niin helposti vastaanotettavaksi, että se synnyttää uutuuden herättämän uteliaisuuden tai tarjoaa tuttuja ja tunnistettavia elementtejä”, Mart Meri toteaa. Projektipäällikkönä Viro-instituutissa jatkaa tapahtumatuottaja Lissu Kirves. Hänellä on taidehallinnon maisterikoulutus Sibelius-Akatemiasta, mitä kautta hän on ollut vaihto-oppilaana Tallinnassa Viron musiikkija teatteriakatemiassa. Lissulla on työkokemusta tapahtumatuotannosta esimerkiksi Art goes Kapakka -festivaalin vastaavana tuottajana, Music Finlandin kanssa tehdyistä projekteista ja festivaalityöntekijänä muun muassa Flowja Provinssi-festivaalien parissa. Lissu työskentelee myös Suomen Viro-yhdistysten liiton viestintäja projektikoordinaattorina. n Puheenjohtajan palsta Kulttuuritapahtumat – ne onnistuvat jotenkin! I hmisen muisti on lyhyt. Epämiellyttävät kokemukset unohtuvat nopeasti, vain hyvät asiat tuppaavat jäämään mieleen. Kun kesällä vanha elämä palaili hiljalleen, tuli hetkeksi tunne, että kaikki onkin taas kuten aina, ja maaliskuussa alkanut koronakriisi on jäänyt taakse. Maailma on kuitenkin muuttunut pysyvästi, virus nostaa jälleen päätään. Se pakottaa meidät kaikki pohtimaan eri vaihtoehtoja, jotta työt ja muut puuhat eivät jäisi tekemättä. Kunnioitan suuresti Suomen Viroyhdistysten liiton seuroja, jotka eivät ole vain alistuneet tilanteeseen, vaan etsivät ratkaisuja siihen, kuinka tapahtumat saisi toteutettua. Vaikka sitten virtuaalisesti, jos fyysiset kokoontumiset eivät ole mahdollisia. Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka paljon tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen vaatii tilanteessa, jossa epätietoisuus vallitsee. Erityisen raskasta on jo valmisteltujen tilaisuuksien ja matkojen peruminen, se tuottaa suuren pettymyksen niin järjestäjille kuin osallistujillekin. Virossa on kuitenkin levinnyt sanonta, että jos jotenkin ei onnistu, niin jotenkin kyllä onnistuu. Ja sen ohjenuoran mukaan mielestäni pitäisi nyt ankarasti ponnistella. Kesä ei ole vielä ohi ja vielä on mahdollista järjestää pienempiä tilaisuuksia ulkona, esimerkiksi lukupiirin puistossa tai syksyisen sieniretken. Ulkoilmassa on helpompi muistaa turvavälit, samoin sielu lepää ja ajatus kirkastuu. Yksi kulttuuritapahtuma, johon jokainen voi osallistua itselleen sopivana aikana (ja juhlistaa sillä vaikka Viron uudelleenitsenäistymispäivää näin hiukan jälkikäteen!), on alkukesästä elokuvateattereihin tullut Lauri Randlan elokuva Näkemiin Neuvostoliitto!, joka pyörii valkokankailla vuoden lopulle saakka. Elokuva on tärkeä muistutus tuolloisen yhteiskuntajärjestelmän absurdiudesta, huumoria unohtamatta. Minulle elokuva oli paluu lapsuuteen –mieleen tulivat muun muassa kaikki ne ihmeelliset tuotteet, joita sukulaiset toivat Suomesta: hyväntuoksuinen hammastahna (jota tosiaan syötiin makeannälkään), banaanit, muovikassit ja kaikki se muu eksoottinen tavara. Minä en hammastahnaa syönyt, mutta muistan kyllä sen ensimmäisen banaanin! Vuosi oli silloin ehkä 1990, olin 10-vuotias. Äitini toi banaanin kotiimme, varmaankin juuri Suomesta, jonne tätini perhe oli muutama vuosi sitten muuttanut työn perässä. Kuljeskelin banaani kädessä viikon verran ja olin kylämme suosituin lapsi, kun kaikki halusivat olla lähelläni sinä hetkenä, kun päätän kuoria ja syödä sen. Odotukseni olivat tietysti aivan liian korkealla eikä banaani sitten lopulta ollut todellakaan mikään makuelämys – limainen, mauton, vihertävä mössö. Eikä mikään ihme, koska sitä oli viikon päivät hypistelty ja peitelty iltaisin nukkumaan. Mutta koska banaani ei maistunut ollenkaan hyvältä, muutkin kylän lapset saivat maistaa sitä! n Grete Ahtola Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja
14 ? viro.nyt 3 /2020 nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Elokuvia apteekkari Melchiorista Virossa ja ulkomaillakin suositusta apteekkari Melchiorista tulee kolme elokuvaa. Ensimmäisen elokuvan Apteekkari Melchior. Arvoitus kuvaukset alkoivat Virossa heinäkuussa ja ne jatkuvat vuoden loppuun saakka. Elokuvatrilogia perustuu Indrek Harglan keskiaikaisessa Tallinnassa asuvasta apteekkarista kertovien dekkareiden sarjaan. Kirjoja on viroksi ilmestynyt yhteensä seitsemän, ja elokuvat perustuvat näistä kolmeen ensimmäiseen: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus, Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus sekä Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Vaikka tarina sijoittuu Tallinnaan ja Toompealle, kuvataan otoksia myös Tallinnan ulkopuolella Sahan kappelissa, Narvan ja Purtsen linoissa, Länsi-Virumaalla, Saarenmaalla ja Latviassa. Elokuvat halutaan Viron lisäksi saada myös ulkomaille, ja elokuvan tuottajat toivovat, että Viro keskiaikaisine rakennuksineen herättäisi kiinnostusta elokuvantekijöissä myös muualla maailmassa. Käsikirjoituksen tekijät ovat Indrek Hargla, Elmo Nüganen ja Olle Mirme. Kuvauksia on ohjaaja Elmo Nügasen johdolla koko loppuvuoden. Ensimmäinen elokuva saa ensi-iltansa elokuvateattereissa ensi vuoden syksyllä. Toinen ja kolmas elokuva tuodaan valkokankaalle vasta vuonna 2022. Virtuaalinäyttely vanhasta Tartosta Kesällä on saanut laajasti huomiota valokuvanäyttely Tartu uuesti leitud värvid. Näyttelyssä on kuvia vanhasta Tartosta ja se on katsottavissa internetissä. Tarton uudelleen löydetyt värit -valokuvanäyttelyn on laatinut Kustas Budrikas, joka on valmistunut keväällä Tarton Pallastaidekoulusta mediasuunnittelun puolelta. Näyttely on osa hänen opinnäytetyötään, jossa hän tutki valokuvien värittämistä ja värittämistekniikoita. Budrikas väritti 30 vanhaa mustavalkoista valokuvaa Tartosta. Näyttely on lahja tarttolaisille. Näyttelyssä esillä olevien kuvien ottajat ovat tunnettuja virolaisia valokuvaajia, kuten Johannes Pääsuke, Carl Sarap, Eduard Selleke, Armin Lomp ja Ernst Wittoff, mutta joukossa on myös tuntemattomia valokuvaajia. Kokoelmaan on valittu kuvia Tarton halki virtaavasta Emajoesta, useita torija katunäkymiä sekä kuvia Armas Lindgrenin suunnittelemasta, sittemmin pommituksissa tuhoutuneesta, vuonna 1906 valmistuneesta Vanemuine-teatterista. Sekä mustavalkoiset että väritetyt valokuvat pääsee katsomaan osoitteessa www.tartuvarvid. art/galerii. Rallikausi alkaa Virossa Heinäkuussa tuli monelle virolaiselle suurena yllätyksenä, että pitkän tauon jälkeen järjestetään syyskuun alussa rallin maailmanmestaruussarjan ensimmäinen etappikilpailu Virossa Tartumaalla. Rallissa tulee ajamaan myös hallitseva maailmanmestari, virolainen Ott Tänak. Virolaiset ovat ylpeitä, kun saavat järjestää MM-rallin osakilpailun, ja siitä käydään vilkasta mediakeskustelua. Paitsi että kyseessä on ensimmäinen maailmanluokan osakilpailu Virossa, puhetta aiheuttavat myös koronatilanteesta johtuvat tiukennukset. Tapahtuman järjestäminen koronarajoituksien aikana vaatii erikoissuunnittelua, joten järjestäjien toimintaa seurataan silmä kovana. Rally Estonia -tapahtuma pidetään 4.–6. syyskuuta Tartossa ja Etelä-Virossa Otepäällä, Elvassa, Kambjassa ja Kanepissa. Myyntiin tulee vain rajoitettu määrä rallipasseja, yhteensä 16 000 kappaletta. Tapahtuman pääjärjestäjän Urmo Aavan mukaan katsojia pyritään hajauttamaan mahdollisimman paljon, eikä yleisö pääse katsomaan tiettyjä kokeita ollenkaan. Rallia pystyy seuraamaan WRC:n kotisivujen kautta suorana lähetyksenä, ja järjestäjät kehottavatkin tekemään näin, jos pääsylippua ei ole onnistunut hankkimaan etukäteen. On myös keskusteltu mahdollisuudesta, että pahimmassa tilanteessa ralli ajetaan kokonaan ilman katsojia. Viron postilaitos julkaisee rallin ensimmäisenä päivänä WRC Rally Estonia -erikoiskirjemerkin sekä kirjekuoren. Indrek Ilveksen suunnittelemassa merkissä ovat vuonna 2019 rallin maailmanmestaruuden voittaneet Ott Tänak ja Martin Järveoja Toyota Yaris WRC -ralliautossa. Rakveressa uusittiin Vallimäen aluetta Rakveressa juhlittiin elokuun alussa Virossa ainutlaatuista Vallimäen ulkotapahtuma-aluetta. Uudella lähes seitsemän hehtaarin kokoisella ulkoalueella on mahdollista järjestää sekä konsertteja että muita suurtapahtumia. Yli vuoden kestäneet uudistustyöt aloitettiin viime keväänä. Uusitulla Vallimägi-alueella on kukkuloiden välissä kaksi esiintymispaikkaa: päälavan ympärillä on tilaa yli 6000 istumapaikalle, ja pienemmän, ympyränmuotoisen katsomolavan ympärillä on 800 istumapaikkaa. Alue pysyy myös kaupunkilaisten ulkoiluja piknik-alueena. Rakvereen halutaan lähitulevaisuudessa houkutella esiintyjiä ja mielenkiintoisia tapahtumia. Keväällä työnsä Rakveren kulttuurikeskuksessa markkinointipäällikkönä aloitti Virossa tunnettu suurtapahtumien järjestäjä Gunnar Viese. Rakveresta kotoisin oleva mies on järjestänyt suurtapahtumia ja konsertteja sekä Virossa että Suomessa. Rakveressa hän on ollut yksi rockfestivaali Green Christmasin vetäjistä. Suurnäyttely Muhun sukista Elokuussa avattiin Viron kansallismuseossa kansanäänestyksellä valittu Meie argipäeva vidussepidamise aeg -näyttely Muhun sukista. Näyttely kertoo perinteisestä käsityöstä sekä tämän päivän käsityön harrastajista. Näyttelyn nimi viittaa Muhun saaren naisten perinteeseen kokoontua pimeän vuodenajan aikana samaan taloon ja viettää aikaa yhdessä jutellen ja neuloen. Näyttelyssä on esillä noin 150 sukkaa. Näyttelyä varten sukat ovat neuloneet Facebook-ryhmän Kudujate Koopiaklubi jäsenet. Näyttelyssä esillä olevat, perinteisten Muhun kuvioiden mukaan neulotut sukat on tehty viimeisen vuoden aikana virtuaalisesti yhdessä mutta fyysisesti eri paikoissa. Ryhmään kuuluu jäseniä Muhusta, Viljandista ja Brysselistä. Lisäksi esillä on Viron museoista löytyneitä vanhoja sukkia. Näyttelyn aihe valittiin vuoden 2019 keväällä Viron taidemuseon kerran vuodessa järjestämässä Oma näitus -aihekilpailussa, johon kaikki saavat tarjota näyttelyaiheita. Lopullinen näyttely äänestetään julkisesti. Sukkanäyttely on esillä Viron kansallismuseossa tammikuun 2021 loppuun saakka. n
3 /2020 viro.nyt ? 15 Helsingi evangeelne luterlik eestikeelne kogudusetöö T egevus on suunatud nii eesti keelt emakeelena kõnelevatele inimestele kui ka kõigile teistele, kes on huvitatud eesti keelest ja kultuurist. Soovid saada rohkem infot? Tahad kaasa lüüa ja koos meiega kogudusetööd arendada? Oled väga oodatud – võta julgelt ühendust ja tule tutvuma! Eestikeelne armulauaga jumalateenistus Alppila kirikus pühapäeviti 20.9, 18.10, 15.11 ja 20.12 kell 11. Kirikukohv. Kaasa teenivad kõik Alppila kirikus kogunevad keelerühmad: soomlased, eestlased, ungarlased, hiinlased ja aafriklased. Õhtupalvus Taizé lauludega Alppila kiriku kabelis kolmapäeviti 9.9, 21.10 ja 18.11 kell 18:30. Kõik on oodatud! Piibliring koguneb Alppila kiriku väikses saalis paaritute nädalate kolmapäevadel kell 17. Sügishooaeg algab 9.9. Tutvume ristiusu püha raamatuga ja vestleme selle teemadel. Oled oodatud sõltumata sellest, kui hästi sa Piiblit tunned. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku kabelis 12.9, 26.9, 10.10, 24.10, 7.11, 21.11 ja 5.12. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com Laste liikumisring stardib 2.9 kell 17:30–18:15 (4–6 aastased lapsed) ja kell 18:15–19:00 (7–10 aastased lapsed) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Ringi eesmärgiks on arendada lapse füüsilisi ja sotsiaalseid oskusi. Kaasa võtta vahetusjalanõud ja joogipudel. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Ukulele jätkukursus toimub igal paaris nädala kolmapäeval alates 16.9 Alppila kiriku väikses saalis. Jätkukursus I edasijõudnute rühm on koos harjutanud ühe poolaasta võrra. Jätkukursus II edasijõudnute rühm on koos harjutanud kahe õppeaasta võrra. Kursused on tasuta, soovitav omada isiklikku pilli. Õpetus on eesti ja soome keeles. NB! Uus algkursus algab taas jaanuaris, 2021. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi Laste Rahvatantsurühm 7–10 aastastele lastele alustab trennidega 2.9 kell 18 ja harjutab teisipäeviti Alppila kiriku ruumides. Lisainfo ja registreerimine: rahvatantsuring@gmail.com Rahvatantsurühm Ülelahedad Ülelahedad on Soome eestlaste segarühm, kus rahvatantsu naudivad nii algajad kui vilunud tantsuhuvilised. Ülelahedad harjutavad Alppila kiriku spordisaalis igal teisipäeval kell 19:30-21:00. Esimene kohtumine toimub juba 2.9. Lisainfo: helsingi.ulelahedad@gmail.com Kogudusetööd organiseerib kantor Dagmar Õunap: dagmar.ounap@evl.fi / tel. 050 325 9596 Kui teisiti pole mainitud, toimuvad kõik üritused Alppila kiriku ruumides (Kotkankatu 2, Helsingi). Facebook: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis www.helsinginseurakunnat.fi/viro n Kuva: Dagmar O?unap.
16 ? viro.nyt 3 /2020 SVYL:n toimintaa Eesti Maja 10 15.–18.9. Eesti Maja – Viro-keskus täyttää syyskuussa pyöreät kymmenen vuotta! Majaa juhlitaan koko viikko seminaarien, musiikin, kirjallisuuden, ruokakulttuurin ja matkailun voimin – seuraa talon organisaatioiden tiedotusta niiden kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa syyskuun alkupuolella! Turun Kirjamessut Turun messukeskuksessa (Messukentänkatu 9-13, Turku) 2.–4.10. (pe–la klo 10–18, su klo 10–17) SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta Turun Kirjamessujen ohjelmaan. Messujen A-hallissa on myös suuri Viro-osasto, jolla SVYL:n ja SVYL-Verkkopuodin lisäksi ovat mukana Tuglasseura, Turun Tuglas-seura, VarsinaisSuomen Viro-keskus, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö. Tule tapaamaan tuttuja, kirjaostoksille sekä kuulemaan uusimmat kuulumiset virolaisen kirjallisuuden kentältä! Helsingin Kirjamessut Helsingin messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 22.–25.10. (to–la klo 10–20, su klo 10–18) SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Helsingin Kirjamessuilta Viron kustantamoiden liiton (Eesti Kirjastuste Liit) osastolta, jossa myynnissä on messujen ohjelmassa olevia, suomenkielisiä Viro-kirjauutuuksia sekä uutta vironkielistä kirjallisuutta. Tervetuloa ostoksille ja keskustelemaan kirjallisuudesta! viro.nyt 4-2020 ilmestyy 20.11. Vuoden 2020 viimeinen viro.nyt ilmestyy marraskuussa kattaen loppuvuoden 2020 ja alkuvuoden 2021. Lehden materiaalipäivä on 23.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut Tampere-talossa (Keskustori 4, Tampere) 28.–29.11. Ensi kertaa järjestettävät Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut kokoavat marraskuun lopulla Tampere-taloon hyvän kattauksen kirjallista ohjelmaa ja kirjallisuutta. SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Viroosastolta, jolla mukana ovat Tuglas-seura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö sekä paikalliset Viro-seurat. Tiedossa on myös mukava paketti Viro-ohjelmaa! Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4, Tampere) 28.11. SVYL:n vuosikokous pidetään lauantaina 28.11. Kulttuuritalo Laikussa Tampereella. Samana viikonloppuna ovat Tampereen Kirjafestivaali – Kirjamessut, joiden Viro-ohjelmaan kokoukseen tulijoiden kannattaa tutustua ja mennä Tamperetaloon paikan päälle! Vuosikokouksen aikataulu tarkentuu lähempänä ja viralliset kokouskutsut lähetetään SVYL:n jäsenyhdistyksille. AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Arvo Pärt -näyttely 3.–26.11. Akaan kaupunginkirjastossa (Köyvärintie 1, Akaa) Akaan Seudun Suomi-Viro Seura ry:n 30-vuotisjuhla Toijalan Sampolassa (Sampolantie 3, Akaa) 15.11. klo 15 OLUTSILTA – ÕLLESILD Kuukausitapaamiset Helsingissä 9.9. klo 18 Ohjaaja Lauri Randla keskustelemassa elokuvastaan Näkemiin Neuvostoliitto ja muistakin töistään. 14.10. klo 18 Tapio Mäkeläinen kertoo elokuussa ilmestyneestä kirjastaan Tallinnan esikaupunkialueet. 11.11. klo 18 Aihe ja esiintyjä tiedotetaan myöhemmin. 9.12. klo 18 Pikkujoulu Helsingin syksyn kuukausitapaamisten paikkana on Panimoravintola Bruuveri (Kampin keskus, Fredrikinkatu 63 AB, Helsinki). Ajantasaiset tiedot Olutsillan nettisivun tapahtumatiedoissa: www.olutsilta.fi/tapahtumat. Mikäli järjestämme etäosallistumismahdollisuuden, siitä tiedotetaan sähköpostilla Olutsillan jäsenille. Olutsillan Klamilan osasto Syyskuu: Valloitetaan Siipioravan vuori Pyterlahdessa. Samassa paikassa toimi sodan aikana ilmavalvontatorni. Pekka Suurpää tulee kertomaan tornin historiasta. Lokakuu: Virolahden Karjalaseuran puheenjohtaja Ari Vainion aiheena on kieltolaki. Marraskuu: Kunnanjohtaja Veli-Matti Pulli tulee ensi käynnille vieraaksemme puhumaan kunnan asioista. Joulukuu: Pikkujoulu yhdessä Huurteisten uimareiden kanssa. Tapahtumat ovat, ellei toisin ilmoiteta, baari Kujansuussa kuukauden toisena lauantaina klo 15. Muutokset mahdollisia, seuraa Facebookia ja paikallisia lehtiä. Olutsillan Kotkan osasto 3.9. klo 18 Panimovierailu: Panimoyhtiö Puhakka & Nurminen Oy (Jylpyntie 6, Kotka) 1.10. klo 18 Tired Uncle Brewing Co. -panimoesittely. Paikka varmistuu myöhemmin. 5.11. klo 18 Tasting Sam’s Pubissa Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa. Matkat Syysmatka 7.–8.11. Tallinnaan Teemoina ovat Saku 200 v., Georg Ots 100 v. ja Jaan Kross 100 v. Ilmoittautuminen alkaa 14.9. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet Olutsillan nettisivuilla Tapahtumat-osiossa www.olutsilta.fi/tapahtumat.
3 /2020 viro.nyt ? 17 Saunaklubi 22.9. klo 17 alkaen vierailemme hiljattain remontoiduissa Töölön urheiluhallin saunoissa. Syksyn aikana vierailemme Helsingin yleisissä saunoissa. Seuraa Saunaklubia Olutsillan nettisivujen Tapahtumat-osiossa tai Facebook-ryhmässä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä Saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi: juha.karsikas@icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivä-lounaat pidetään joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 13: 30.9. The Tower (Tripla), 28.10. Fat Lizard (Espoo) ja 26.11. Lumi. Keilailu (Helsinginkatu 25, Fun Bowling) pe 11.9. klo 17, to 24.9. klo 12, pe 9.10. klo 17, to 22.10. klo 12, pe 13.11. klo 17 ja to 17.12. klo 12 Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@ gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu – Õllekomando Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook. com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi. Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Kirjapiiri 10.9. klo 17 Piparkakkutalossa, aiheena Tõnu Õnnepalu: Lopetuksen enkeli Tervetuloa mukaan kaikki virolaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet! PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Keväältä siirtynyt seuran sääntömääräinen vuosikokous 23.9. klo 17 Porin taidemuseon kahvilassa Päiväretki Tampereen Viroviikoille 10.10. Kulttuurikeskus Laikussa pidettävälle Arvamusfestival-mielipidefestivaalille SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Vallitsevan tilanteen takia tiedotamme ensisijaisesti jäsenkirjeillä, Facebookissa ja kotisivulla www.suomenpojat.fi. Mahdollisuuksien mukaan pyrimme osallistumaan loppuvuoden Viro-tapahtumiin. Tiedustelut sihteeriltä: Antti Moisio (antti_.moisio@pp.inet.fi tai p. 040 531 2606). TAMPERE-TARTTO-SEURA Lokakuu on Viro-kuu Tampereella – Viro-viikot 30 vuotta! Ohjelma: Arvo Pärt – tuttu ja tuntematon -näyttely 2.–12.10. Kulttuuritalo Laikun Aulagalleriassa Vapaa pääsy. Georg Ots 100 – Viro-viikkojen 30-vuotisjuhlakonsertti: Jarkko Puro & Mika Huusari 3.10. klo 14 Kulttuuritalo Laikun musiikkisalissa Musiikkia, tarinoita, runoja ja kuvia ihmisen mittakaavassa. Vapaa pääsy. Paikkoja 100: Ilmoittautuminen seuran sähköpostiin ttsry1989@gmail.com. Totuus ja oikeus – Tõde ja õigus -elokuva 4.10. klo 16 Kulttuuritalo Laikun luentosalissa Elokuva perustuu yhteen virolaisen kirjallisuuden perusteoksista, A. H. Tammsaaren samannimisen romaanisarjan ensimmäiseen osaan. Riho Laurisaar esittelee elokuvan. Vapaa pääsy. Jaan Kross 100 8.10. klo 18 Kulttuuritalo Laikun luentosalissa Virolainen kirjailija Jaan Kross (1920– 2007) on erityisesti historiallisilla romaaneillaan lunastanut paikkansa myös monen suomalaisen kirjahyllystä ja sydämestä. Vaikka aika on muuttunut, Jaan Krossin teokset eivät ole vanhentuneet, vaan niistä löytyy uusia tasoja ja tulkintoja myös nykyajassa. Toimittaja, kirjailija Juhani Salokannel luennoi. Vapaa pääsy. Arvamusfestival-mielipidefestivaali – vuoden 2020 teemana Viro 10.10. klo 14 Kulttuuritalo Laikussa Kaikille avoin keskustelutapahtuma. Suomenja vironkielisinä rinnakkaistyöpajoina toteutuvan tapahtuman tavoitteena on tarjota kanava sekä lisätä keskustelua ja ymmärrystä erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien välillä. Järjestetään yhteistyössä Tampereen kaupungin, Tampere Eesti Klubin, Pirkanmaan Tuglas-seuran ja Enterprise Estonian (EAS) kanssa. Vapaa pääsy. Sugrifest – suomalais-ugrilaisten kansojen heimokansapäivä 18.10. Kultuuritalo Laikussa Järj. yhteistyössä Viro-seurojen kanssa. Vapaa pääsy. Tarton yliopiston historiaa ja nykypäivää 21.10. klo 16 Tampereen yliopistolla Luentoja keskustelutilaisuus; tarttolaisia vierailijoita. Yhteistyössä Salme Näsiän ja Tuula Hyyröän kanssa. Anu Raudin ja Art Ollisaaren kuvakudosten yhteisnäyttely 24.10.– 15.11. Kulttuuritalo Laikun galleriassa Avajaiset 23.10. Järj. Kulttuuripalvelut. Vapaa pääsy. VAASA-PÄRNU-SEURA Teeme ära! -siivoustalkoot syyskuun loppupuolella Siivoustalkoopäivä Teeme ära – Hoidamme homman -idea on saanut alkunsa Virosta vuonna 2008 ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen tapahtuma, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Tarkoituksena on järjestää siivoustalkoot vielä tulevana syksynä yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Paikkaa ei ole vielä päätetty, mutta siivottavaa ikävä kyllä löytyy. Pidetään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Seuraa Vaasa-Pärnu Seura ry:n kotisivuja ja Facebook-päivityksiä. Seuran kevätja syyskokous 21.10. klo 18 Arbetets Vännerissä (Ajurinkatu 14, 2. krs.) klo 18 käsitellään yhdistyksen kevätkokousasiat ja klo 19 käsitellään yhdistyksen syyskokousasiat Kevätja syyskokous käsitellään peräkkäin, koska kevätkokousta ei voitu koronaepidemian takia pitää keväällä. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen Kaj Höglund esitelmöi aiheesta Avaruusruokaa Virosta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Tarkemmin ilmoitamme jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Elokuvailta loka-marraskuussa Pyrimme järjestämään jäsenille elokuvaillan mahdollisuuksien mukaan
18 ? viro.nyt 3 /2020 loka-marraskuussa. Tarkempia tietoja myöhemmin kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteet 65 v. ensi vuonna 65-vuotisjuhlaa vietetään yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa mahdollisuuksien mukaan helmikuussa 2021. Samalla juhlistetaan Viron itsenäisyyspäivää. Tarkempaa tietoa jäsentiedotteessa sekä kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebooksivuja sekä käykää tutustumassa uuteen kotisivuun vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Syyskausi toivottavasti mahdollistaa jo kokoontumiset ja tapahtumat, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Kirjamessuilla 2.–4.10. on jälleen näyttävä Viro-osasto, tule tervehtimään! Haluatko mukaan messutunnelmaan vapaaehtoisena päivystäjänä? Ilmoittaudu tiimiin: virokeskus@gmail.com. Vanuse 50 varjundit – ikääntymisen 50 sävyä: Vierailuesitys 17.10. klo 19 Ensimmäistä kertaa vironkielinen esitys Turun kaupunginteatterissa! Liput 27 € (lippu.fi). Turun kaupunginteatterin Sopukassa vastustamaton monologi ikääntymiseen liittyvistä omituisuuksista. Ikävuodethan ovat numeroita, joita ei pysty pakenemaan. Olemmeko vanhetessamme viisaampia? Vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä pohtii rakastettu virolainen näyttelijä ja ohjaaja Andres Dvinjaninov, joka on valloittanut näyttämöitä ja hurmannut katsojia jo lähes 40 vuotta. Syksyn Viro-konsertti 1.11. klo 14 Raatihuoneen salissa (Vanha Suurtori): tunnelmoidaan Georg Otsin musiikilla tämän 100-vuotisjuhlan kunniaksi! Laulusolisteina turkulaisten ikisuosikit Reino ja Aulis Kotaviita, säestäjänä Ari Hakulinen. Liput 25 €, varaukset: virokeskus@gmail.com. Syyskokous 24.11. klo 18.30 Virokeskuksessa (Vanha Suurtori 3, Turku) Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma, ja valitaan yhdistyksen hallitus vuodelle 2021. Tervetuloa! Kahvitarjoilu. Viro-keskuksen toimisto pyrkii syksyllä 2020 palvelemaan normaaliin tapaan ma– pe klo 10–15. Jos olet tulossa asioimaan, kannattaa kuitenkin soittaa ja varmistaa aukiolo: p. 040 147 5221. (Määräykset yhdistysten toimitiloja koskien voivat muuttua. Lisäksi suosittelemme työntekijöillemme, että epidemian aikana sairaslomalle jäädään heti, jos sairauden oireita ilmenee, joten tilanne toimistolla voi muuttua äkisti.) Kunniakonsulaatin työssä noudatamme Viron suurlähetystön ohjeita. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Neuvontatyö: Vironkielinen neuvoja tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo 10–18. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18. Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: abiks.soomes@gmail.com messenger: m.me/AbiksEestlasteleSoomes Lisaks: +358 40 147 5221 Turu Eesti keskus, tööpäeviti e–r kell 10–15, +358 40 612 6185 Turu piirkonna info, Monitori, neljapäeviti kell 15–18 Projekti info: Teenuse korraldajaks on Turu Eesti keskus (Varsinais-Suomen Viro-keskus ry) ja rahastajaks STEA (alates 01.06.2020). Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). Varsinais-Suomen Viro-keskus ry / Viron kunniakonsulin toimisto Turussa Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. kerros. www.viro-keskus.fi virokeskus@gmail.com p. 040 147 5221 VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Viro-instituutin ystävien vuosikokous syyskuun puolivälin paikkeilla Kokouskutsut toimitetaan syyskuun alussa ja myös etäosallistuminen pyritään mahdollistamaan. Jäsenmatka siirtyy pandemian takia ensi vuoden puolelle. Tutustumiskierros (kävely ulkotilassa) Pasilan katutaidenäyttelyyn ystäville 12.9. Tarkemmat tiedot tästäkin syyskuun alussa. Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 12! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Nyt neulomaan tai virkkaamaan lohtuhuiveja! Lohtua tarvitaan monenlaisissa elämäntilanteissa: läheisen kuollessa, työpaikan menetyksessä tai missä tahansa kipeässä elämäntilanteessa. Lohtua kaivataan aiempaakin enemmän nyt, kun elämme epätavallista ja jopa vaarallista aikaa. Nyt siis kaikki käsitöistä innostuneet tervetuloa neulomaan tai virkkaamaan kevyitä ja värikkäitä huiveja! Huivin mallin voi jokainen valita oman makunsa mukaan: kolmio, pitkä, yksitai monivärinen, kuviollinen, sileä. Valmiita huiveja voi toimittaa lokakuun puoliväliin asti Eesti Maja – Viro-keskukseen Suomen Viro-yhdistysten liiton toimistolle (varmista ensin sopiva aika svyl@svyl.fi tai p. 040 777 4618). Mikäli et ole käsityöihminen, mutta haluat osallistua, voit tuoda lankoja tai lahjoittaa rahaa huivilankoihin OP FI59 5780 0720 3472 56. Huivit toimitetaan syksyn aikana valittavaan hyväntekeväisyyskohteeseen Viroon. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy n
3 /2020 viro.nyt ? 19 Viro Turun kirjamessuilla 2.–4.10. Perjantai 2.10. FIORE KLO 12.35-12.55 KÄTLIN ja HANNELEELE KALDMAA: Kaksi rakkaustarinaa (Aviador, suom. Outi Hytönen) Omaelämäkerrallinen romaani kertoo kahdesta erilaisesta äidin ja tyttären suhteesta. Haastattelijana kirjailija Sirpa Kähkönen. FIORE KLO 13 MART KIVASTIK: Taivaan portaat (Atrain&Nord, suom. Anna Kyrö) KUISTI KLO 15.50-16.10 MISTÄ SUOMALAISET TULEVAT? Minne suomensukuisten kansojen juuret ulottuvat? Virolaisen arkeologian professori VALTER LANGIN käänteentekevä uutuuskirja Homo Fennicus. Itämerensuomalaisten etnohistoria (SKS, suom. Hannu Oittinen) johdattaa lukijan suomalaisen alkukodin jäljille. Haastattelija toimittaja Rain Kooli. KALLAS KLO 15.50-16.15: VILLE HYTÖNEN: Ultima Thule (Enostone) ja ASKO KÜNNAP: Pallosalama koputtaa tullessaan (Enostone, suom. Hannu Oittinen). Runokokoelmia. Lauantai 3.10. AGRICOLA KLO 13.00-13.20: VALDUR MIKITA (Viro): Lingvistinen metsä (Sammakko, suom. Anniina Ljokkoi). Yksi Viron suosituimmista kirjailijoista. Jo pääteos Kantarellin kuuntelun taito oli menestys Suomessakin. Sunnuntai 4.10. FIORE KLO 10 LIIKKUVUUS, MUUTTOLIIKE JA YLIRAJAISET SUHTEET SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ (Siirtolaisuusinstituutti) Antologiateoksesta keskustelemassa teoksen toimittanut tutkijatohtori ROLLE ALHO sekä kaksi kirjaluvun toimittajaa. FIORE KLO 11.00-11.35 MIKÄ VIROSSA VETÄÄ? Lähes jokainen suomalainen on käynyt Virossa ja monet ovat sinne muuttaneetkin, mikä Virossa kiehtoo? Keskustelijoina kirjailija-koomikko ANTTO TERRAS: Viro (Sensuroimaton) (Into), kirjailija VILLE HYTÖNEN: Viro maailmanvallaksi (Sammakko) ja matkakirjailija TAPIO MÄKELÄINEN, jonka neljäs Tallinnan matkaopas Tallinnan esikaupunkialueet (Arktinen Banaani) ilmestyi elokuussa. Haastattelija toimittaja Rain Kooli. ESITYSLAVA KLO 16:00-16:20 MIKA KERÄNEN: Salaperäinen kukkavoro (Lector, suom. Kaisu Lahikainen) Suomalais-tarttolaisen kirjailijan MIKA KERÄSEN lastendekkari on vauhdikasta ja lämminhenkistä luettavaa niin pienille kuin suurille. Salaperäinen kukkavoro kuuluu salaseura Divarin kymmenen kirjan sarjaan, josta suomeksi aikaisemmin ovat ilmestyneet Oranssi polkupyörä ja Hopeinen aarrearkku. Mika Keräsen lastendekkareiden pohjalta on ilmestynyt myös elokuva Soppalinnan salaseura. Haastattelija: Tuglas-seuran kulttuurisihteeri ja kääntäjä Katariina Suurpalo. n Turun kirjamessujen Viro-ohjelmaa ovat tuottamassa Suomen Viro-yhdistysten liitto, Tuglas-seura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö sekä kustantamot Arktinen Banaani, Atrain&Nord, Aviador, Enostone, Into, Sammakko ja SKS sekä Siirtolaisuusinstituutti. Koko messuohjelma julkistetaan syyskuun alussa osoitteessa www.kirjamessut.fi. Jos Turun kirjamessuja ei järjestetä, niin Viron kirjallisuusohjelmaa tuotetaan marraskuun aikana virtuaalisesti. Ka?tlin Kaldmaa. Kuva: Toomas Volmer. Mika Kera?nen. Kuva: Evamaria Kera?nen.
Tõnu Õnnepalu: Vilsandin kesä Kirjokansi Suom. Jouko Väisänen ”Vilsandilla, toinen aamu, heinäkuun . päivä. Mahtava aurinko, aivan kuin se olisi paistanut kaikki nämä vuodet, siitä saakka kun olin täällä kolmekymmentäviisi kesää sitten. Ainostaan kukkia on enemmän. Tuohon aikaan kesät olivat sateettomia ja kuumia, kaikki korventui, vain maksaruoho hehkui keltaisena, perussävy oli punaruskea. Tämä kesä on sellainen arktinen, färsaarelainen. Varjossa on yhä viileää, aivan kuin jossain olisi kylmää huokuva jäämöhkäle. Mutta kukille se tekee hyvää, niille tämä arktinen viileys sopii. Huomaan tulleeni tänne sydänkesän kauneimman kukoistuksen aikaan. Juuri ennen suuren juhlan alkua…” Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: + postikulut. Mart Kivastik: Taivaan portaat Atrain&Nord Suom. Anna Kyrö Mart Kivastikin romaanin nimi Taivaan portaat viittaa Led Zeppelinin kappaleeseen Stairway to Heaven. Tuon kappaleen sisältävän levyn saa päähenkilö Uu -vuotiaana kuunneltavakseen neuvostoaikaisessa Tartossa. Levyn haltija on hänen aikuinen ystävänsä, kuvataiteilija Georg. Romaani alkaa hetkestä vuosikymmeniä myöhemmin, jolloin Neuvostoliitto on lakannut olemasta ja Viro itsenäistynyt, keski-ikäinen perheellistynyt Uu työskentelee rakennus rman konttorissa ja Georg on kuolemaisillaan. Siinä missä nuori poika odotti ”oikean elämän” alkamista, keski-ikäinen mies huomaa sen menevän ohi yhä kiihtyvällä nopeudella. Sitä paitsi ”oikea elämä” ei olekaan sitä, mitä sen kuvitteli olevan. Kuinka on käynyt lapsuuden tulevaisuuden haaveille? Mart Kivastik (s. ) on tarttolainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Häneltä on ilmestynyt kolme romaania, useita novellija esseekokoelmia sekä näytelmäja elokuvakäsikirjoituksia. Kirja ilmestyy syyskuussa. Imbi Paju: Torjutut muistot Like , s. Suom. Kaisu Lahikainen Gulag-kirjallisuuden koskettava nykyklassikko jälleen saatavissa! Imbi Pajun äiti ja tämän kaksoissisar joutuivat -vuotiaina vankileirille Siperiaan. Millaisia muistoja äiti on elänyt unissaan puoli vuosisataa? Eri aikatasoissa liikkuva teos kasvaa kuvaukseksi kokonaisen kansakunnan traumasta. Se erittelee hengästyttävällä tavalla Stalinin terrorin mekanismeja ja ihmisten kohtaloita miehittäjän alaisuudessa. Kirja on käännetty kahdeksalle kielelle, ja sitä ovat ylistäneet tunnetut gulag-tutkijat Anne Applebaumista Edward Lucasiin. Uudessa painoksessa on presidentti Toomas Hendrik Ilveksen saatesanat lukijalle. Hinta: + postikulut. Tapio Mäkeläinen: Tallinnan esikaupunkialueet Arktinen Banaani Tallinna on muutakin kuin Vanhakaupunki ja sataman viinakaupat! Tämä kirja vie meidät sinne, missä paikallisetkin liikkuvat – Kadriorgin taidemuseoihin ja kahviloihin, Nõmmen pikkukaupunkiidylliin, Piritan rannoille, satamiin ja luostareihin, boheemiin Kalamajaan, vironvenäläisten Lasnamäelle, teknillisen korkeakoulun kampuksille Mustamäelle ja Pohjois-Tallinnaan. Siellä Lennusadam, Noblessner, Patarei, Põhjala tehas ja Telliskiven luova keskus ovat paikkoja, joissa Tallinna sykkii kiivaimmin ja joissa kehitys on hurjinta. Tapio Mäkeläinen on Suomen tunnetuimpia esto ileja, kunniamerkein ja ansiokirjoin palkittu Tuglas-seuran kulttuurisihteeri, legendaarinen matkanjohtaja ja matkaopas sekä yli kirjaa tehnyt tietokirjailija. Tapio on aito talsinkilainen, sillä Tallinna on ollut Tapion toinen kotikaupunki jo vuoden ajan. Hän on matkanjohtajana, oppaana ja matkojen suunnittelijana vienyt Viroon yli turistia vuoden aikana. Hinta: /kpl + postikulut. Mart Kivastik: Taivaan portaat Atrain&Nord Suom. Anna Kyrö Mart Kivastikin nimi Zeppelinin to Heaven sisältävän levyn saa päähenkilö Uu -vuotiaana kuunneltavakseen neuvostoaikaisessa Tartossa. Levyn haltija on hänen aikuinen ystävänsä, kuvataiteilija Georg. Romaani alkaa hetkestä vuosikymmeniä VERKKOPUOTI.SVYL.FI punaruskea. Tämä kesä on sellainen arktinen, färsaarelainen. Varjossa on yhä viileää, aivan kuin jossain olisi kylmää huokuva Imbi Paju: Torjutut muistot Like , s. Suom. Kaisu Lahikainen Gulag-kirjallisuuden koskettava nykyklassikko jälleen saatavissa! Imbi Pajun joutuivat -vuotiaina vankileirille Siperiaan. Millaisia muistoja äiti on elänyt unissaan puoli vuosisataa? Eri aikatasoissa liikkuva teos kasvaa kuvaukseksi kokonaisen kansakunnan traumasta. Se erittelee hengästyttävällä tavalla Stalinin alaisuudessa. Kirja on käännetty kahdeksalle kielelle, ja sitä ovat ylistäneet tunnetut gulag-tutkijat 20 ? viro.nyt 3/2020
Imbi Paju: Torjutut muistot Like , s. Suom. Kaisu Lahikainen Gulag-kirjallisuuden koskettava nykyklassikko jälleen saatavissa! Imbi Pajun äiti ja tämän kaksoissisar joutuivat -vuotiaina vankileirille Siperiaan. Millaisia muistoja äiti on elänyt unissaan puoli vuosisataa? Eri aikatasoissa liikkuva teos kasvaa kuvaukseksi kokonaisen kansakunnan traumasta. Se erittelee hengästyttävällä tavalla Stalinin terrorin mekanismeja ja ihmisten kohtaloita miehittäjän alaisuudessa. Kirja on käännetty kahdeksalle kielelle, ja sitä ovat ylistäneet tunnetut gulag-tutkijat Anne Applebaumista Edward Lucasiin. Uudessa painoksessa on presidentti Toomas Hendrik Ilveksen saatesanat lukijalle. Hinta: + postikulut. Tapio Mäkeläinen: Tallinnan esikaupunkialueet Arktinen Banaani Tallinna on muutakin kuin Vanhakaupunki ja sataman viinakaupat! Tämä kirja vie meidät sinne, missä paikallisetkin liikkuvat – Kadriorgin taidemuseoihin ja kahviloihin, Nõmmen pikkukaupunkiidylliin, Piritan rannoille, satamiin ja luostareihin, boheemiin Kalamajaan, vironvenäläisten Lasnamäelle, teknillisen korkeakoulun kampuksille Mustamäelle ja Pohjois-Tallinnaan. Siellä Lennusadam, Noblessner, Patarei, Põhjala tehas ja Telliskiven luova keskus ovat paikkoja, joissa Tallinna sykkii kiivaimmin ja joissa kehitys on hurjinta. Tapio Mäkeläinen on Suomen tunnetuimpia esto ileja, kunniamerkein ja ansiokirjoin palkittu Tuglas-seuran kulttuurisihteeri, legendaarinen matkanjohtaja ja matkaopas sekä yli kirjaa tehnyt tietokirjailija. Tapio on aito talsinkilainen, sillä Tallinna on ollut Tapion toinen kotikaupunki jo vuoden ajan. Hän on matkanjohtajana, oppaana ja matkojen suunnittelijana vienyt Viroon yli turistia vuoden aikana. Hinta: /kpl + postikulut. Joose Berglund: Stupido Records vuotta. Pari lanttia kaaoksesta Like , s. Stupido Records vuotta kertoo rmaa perustamassa olleen Joose Berglundin suulla suomalaisen riippumattoman levy-yhtiön tarinan, kuinka parin perestroikan innoittaman virolaisen singlelevyn “vahingossa” julkaiseminen johtaa lopulta vuosikymmenien työhön rockin aluskasvillisuuden parissa molemmin puolin Suomenlahtea – ja vähän muuallakin. Kirja listaa ylämäet ja alamäet, sattumukset ja sekoilut Viru-hotellin baarista Tavastian takahuoneeseen keskellä musiikkibisneksen murrosta, joka on koitua Stupidonkin kohtaloksi, mutta joka osoittautuu lopulta uudeksi aluksi. Joose Berglund (s. ) on kruununhakalainen koiranulkoiluttaja. Stupido Productions Oy:n toimitusjohtaja ja toinen Stupido Recordsin perustajista harrastaa historiaa, alempia taiteita, -tuumaisia singlelevyjä ja HIFK:n kannattamista lajissa kuin lajissa. Hinta: + postikulut. Barbi Pilvre: Minu Vormsi. Väinamere Twin Peaks Petrone Print , s. ”Kas ühing Vormsi Veri viib läbi mingeid maagilisi rituaale? Miks on Hullos kõrtsist laululava juurde viiva tee ääres hauad? See pidi ju olema rootsi saar, aga miks on postkastidel nii palju vene nimesid? Kus need energiasambad on? Vormsi saar on võõrale nagu avamata raamat, müstiline, täis lugusid ja saladusi. Üksikute põlisperede, sõjajärgsete sisserändajate, väljasaadetute, kolhoosirahva ja uusaja-asukate koosluses on välja kujunenud uus omapära. Siin on segunenud ääremaa mured ja võimaluste rohkus, rannarootsi traditsioonide elustamise katsed ning nüüdisaja uljus ja avantürism. Sulni pealispinna all tukslevad toored instinktid, käib halastamatu võimuvõitlus. Ehedus, mida turistid otsivad, elab pärast rootslaste lahkumist paraku enamasti vaid muuseumisäilikutes. Minevik on oluline, aga kes on saarel ka talvel, ei taha elada justkui vabaõhumuuseumis. Ennekõike kasside heaolu silmas pidades ostsin Vormsile . aastal suvekodu. Koos lapsega olen saarel elanud ka talvel. Minu Vormsi on ujumine inimtühjas rannas, jalgrattaga metsas uitamine, seenelkäigud ja jääteesõit.” – Barbi Pilvre Kirja on vironkielinen. Hinta: + postikulut.. Raul Oreškin: Minu Peipsiveer. Unes ja ilmsi Petrone Print , s. ”Värvilised majad, nende vahelt looklevad paadikanalid, kummaliselt kõrgele tõstetud sibulapeenrad, mille vahel toimetavad lilleliste rättidega külanaised, kaarjate ustega kuurid, mis on ehitatud otse hoonete külge. Vanadest rehvidest lõigatud peenrakaunistused, fantaasia piire nihutavad hernehirmutised, saunakorstendest tõusvad suitsuvined, vanadest suuskadest ehitatud aiad, nõukaaegsete nukkude ja nukuvankritega ehitud sibulaletid – just sellist külaelu uidumit kogeme Peipsiveerel vanausuliste külades, kui sinna navigatsiooniseadme vea abil juhuslikult satume. Mööduvad aastad, kui näen ühel palaval suveööl unes, et ostame suvila. Hommikul kinnisvaraportaali avades tunnen maja ära ning pealelõunal olemegi juba Varnja küla poole teel, et kohtuda Aino, Niina, Tanja ja Matrjonaga, tänu kellele saavad meist daatšnikud. Alles hiljem, suveunest ärgates hakkame mõtlema, mida ostetud vana kalurimajaga peale hakata. Nii sünnib Voronja galerii.” – Raul Oreškin Kirja on vironkielinen. Hinta: + postikulut. Aidi Vallik: Minu Haapsalu. Mere ja muinasjuttude linn Petrone Print ”Haapsalu elab ühe jalaga oma pikas ajaloos, teisega tänapäevas. Keskel saadakse kenasti kokku. Ikka veel ilmub ristimiskabeli aknale Valge Daam, ikka lähevad merele paadid, ikka uisutatakse jäätunud viigil, ikka mängivad naabruskonna lapsed hulgakesi väikestes aedades õunapuude all ja teavad nimepidi naabrite kassi. Selles järjepidevuses on rahu ning turvatunne. Siin on ikka veel alles see, millest kõnelevad Ernst Enno laulud ja mida kujutavad Ilon Wiklandi pildid – kõik see, mis mujal tundub ammu kaotatuna, see kadunud maailmade ilu. Siin elab ajalugu, siin elavad unistused ja muinasjutud. Siin elasin ka mina, selle kõige keskel, veerand sajandit oma elust. Siin olen veetnud hulga lapsepõlvepäevi, siin tegin läbi tormilise hilisteismeea, pidasin vastu oma kriisiaastatel, sain õpetajaks, nuusutasin poliitikat, kasvasin kirjanikuks… ja õppisin vist lõpuks päris rahuldavalt ära ka selle, kuidas elada inimese moodi. Sellepärast räägibki see raamat minust Haapsalus ja Haapsalust minus.” – Aidi Vallik Kirja on vironkielinen. Hinta: + postikulut. Barbi Pilvre: Minu Vormsi. Väinamere Twin Peaks Petrone Print , s. ”Kas ühing Vormsi Veri viib läbi mingeid maagilisi rituaale? Miks on Hullos kõrtsist laululava juurde viiva tee ääres hauad? See pidi ju olema rootsi saar, aga miks on postkastidel nii palju vene nimesid? Kus need energiasambad on? Vormsi saar on võõrale nagu avamata raamat, müstiline, täis lugusid ja saladusi. Üksikute põlisperede, sõjajärgsete ”Haapsalu elab ühe jalaga oma 3/2020 viro.nyt ? 21
22 ? viro.nyt 3/2020 Heidi Iivarin runoteos on voitto itsekritiikistä ja elämän vastoinkäymisistä Heidi Iivari tunnetaan Virossa pitkäaikaisena tartonsuomalaisena, monipuolisena kulttuuritoimijana ja runoilijana. Elokuussa hän aloitti pitkän tauon jälkeen uuden työrupeaman Suomen Viron-instituutissa Tartossa. Alkuvuodesta ilmestyy hänen ensimmäinen runokokoelmansa, jonka syntyyn liittyy monta kohtalon oikkua. Anniina Ljokkoi H eidi Iivari järjestelee kirjoja ja suunnittelee kirjallisuustapahtumia Suomen Viron-instituutin kirjastossa Tartossa. Hän on palannut vakituisen ohjelmakoordinaattorin äitiysloman sijaiseksi vanhaan työpaikkaansa, mutta moni asia on muuttunut välillä. Aiemmin Vanemuise-kadulla, boheemissa ns. kirjailijoiden talossa sijainnut kulttuuri-instituutti on nyt suuren näyteikkunan takana Ülikooli-kadulla. ”Instituutissa on samaa innostunutta tekemisen meininkiä, vaikka lähes kaikki ihmiset ovat vaihtuneet. Meillä on hirmu hyvä ilmapiiri ja todellista suomalais-virolaista kulttuurihenkeä”, Iivari vakuuttaa. Iivari työskenteli instituutissa kulttuurisihteerinä vuosina 2006–2011. Tuolle ajalle sattui instituutin 20-vuotisjuhlat, ja nyt vuosikymmen myöhemmin hän pääsee mukaan järjestämään instituutin 30-vuotisjuhlia. Heidi Iivari ~ Syntynyt Espoossa, viettänyt lapsuuden ja nuoruuden Hollolassa ~ Valmistunut loso an maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan kotimainen kirjallisuus ~ Ollut vaihto-oppilaana Quebecissä ja Tartossa ~ Toiminut mm. Suomen Vironinstituutin kulttuurisihteerinä, suomen kielen opettajana Tarton yliopistossa ja kansalaisopistossa ~ Suomentaja, kirjallisuuskouluttaja ja runoilija ~ Kolme lasta ~ Kaksikielinen esikoisrunokokoelma Tarton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja julkaistaan keväällä (Enostone) Heidi Iivari. Kuva: Aksel Lõ bu.
3 /2020 viro.nyt ? 23 Ensimmäinen runokokoelma katosi Kirjallisuus on Heidi Iivarin vahvin laji. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta sekä kieliä Tampereen yliopistossa ja debytoi kirjoittajana eräässä antologiassa jo lukioaikana. Hänellä oli myös runokokoelman käsikirjoitus tietokoneella, mutta sitä hän ei koskaan ehtinyt tarjota yhdellekään kustantajalle. Eron jälkeen tavaroita jaettaessa jokin meni vikaan, ja käsikirjoitus jäi tallentamatta ”korpulle” eli tuon ajan levykkeelle. ”Käsikirjoitusta ei enää koskaan löytynyt! Tiedostokansiot olivat aivan tyhjiä. Olin siitä niin lyöty, että jätin kirjoittamisen pitkäksi aikaa”, Iivari kertoo. Tarvittiin toinen ero ennen kuin runo alkoi taas virrata. Seitsemän vuotta sitten Iivari alkoi julkaista Facebookissa tekstejä, joissa käsitteli myös vaikeaa eroaan. Iivari sanoo, että kahta nuorinta lasta koskeva huoltajuusoikeudenkäynti Virossa oli viedä hänen henkensä. ”Kävin tuolloin läpi totaalisen identiteettikriisin ja jouduin miettimään uusiksi roolini äitinä ja naisena ja ylipäätään tehtäväni tässä maailmassa. Kirjoittaminen tarjosi terapeuttisen ilmaisukanavan. Pääsin myös eroon turhasta itsekritiikistä ja omien kykyjeni vähättelystä, joka minua oli aiemmin vaivannut oikeastaan kaikessa mitä tein. Annoin vain tulla!”, Iivari kuvailee vapautumistaan. Somessa jaetut tekstit alkoivat saada paljon tykkäyksiä ja Iivari huomasi avoimuutensa koskettavan ihmisiä. Varsinkin virolaisten kirjailijatuttavien kannustus lämmitti. ”He alkoivat kysellä, milloin runokokoelma ilmestyy ja kutsuivat minua runoilijaksi ennen kuin itse kehtasin käyttää sitä nimitystä!”, Iivari nauraa. Iivari alkoi testata runojaan myös lavarunouskilpailujen yleisöön, ja menestyi hyvin. Hän on vuoden 2018 Viron lavarunouskilpailun finalisti ja vuosien 2019 ja 2020 Tarton lavarunouskilpailun finalisti. Sittemmin Iivari on esiintynyt kirjallisuustapahtumissa Suomessa ja Virossa. Ensi keväänä Enostone-kustantamolta julkaistavasta runoteoksesta Tarton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja ei löydy kuitenkaan seitsemän vuoden takaisia erorunoja. ”Se ero on käsitelty, ja uusi kokoelma on täynnä elämäniloa. Totta kai siinäkin on varjoja ja kirveleviä hetkiä, mutta yleisvaikutelma on energinen”, Heidi valottaa kokoelman sisältöä. ”Runokoelmani on ennen kaikkea rakkaudenosoitus Tartolle, joka on antanut minulle niin paljon. Siksi minulle oli selvää, että halusin julkaista kirjani kaksikielisenä”, sanoo Iivari, joka on itse joko suomentanut tai virontanut Tartossa syntyneet runonsa. 14 vuotta tartonsuomalaisena Heidi Iivari on asunut Tartossa yhtäjaksoisesti vuodesta 2006. Kaupungista on tullut hänen kotinsa, ja usein esitetty kysymys Suomeen paluusta tuntuu hassulta. Hänen kaksi nuorempaa lastaan ovat syntyneet Tartossa. ”Lapsilla on tyypillinen maahanmuuttajataustaisten ihannoiva käsitys Suomesta. Kun Suomeen lähdetään lomalle ja tapaamaan sukulaisia, arkihuolet jäävät Tarttoon ja Suomi näyttäytyy lapsille aivan paratiisimaisena paikkana”, Iivari kuvailee. Iivari ei ole itsekään unohtanut suomalaisuuttaan, päinvastoin, ulkomailla asuminen ja kulttuurityö ovat vahvistaneet sitä. Suomalaisuudesta on ollut myös hyötyä Tartossa. ”Joskus on jopa hieman vaivaannuttavaa saada myönteistä huomiota vain siksi, että olen suomalainen. Eihän se ole kenenkään ansio tai syy, missä on sattunut syntymään”, Iivari pohtii. ”Oleellinen tekijä virolaisten myönteiseen suhtautumiseen on tietysti sekin, että puhun viroa. Lisäksi minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, joten virolaisten sulkeutuneisuus ei ole ollut esteenä.” Kaupunki on muuttunut aika lailla vuodesta 1999, jolloin Iivari viipyi muutaman kuukauden Tartossa vaihto-oppilaana. Suurin osa ostoskeskuksista on rakennettu sen jälkeen, ja elintaso on noussut huimasti. Iivari tunsi itsensä tuolloin rikkaaksi eläessään suomalaisella opintotuella, kun virolaiset opiskelijakaverit pinnistelivät jokapäiväisen ateriansa eteen. ”Jotain oleellista on kuitenkin säilynyt: virolaiset osasivat nauttia elämästä niukissa oloissa jo 20 vuotta sitten eikä leipä tule nykyisinkään helposti. Turhaa nipottamista on kuitenkin vähemmän kuin Suomessa, täällä annetaan toisten elää vapaammin. Ainut asia mitä kaipaan Suomesta on erilaisten kulttuuritaustojen moninaisuus. Onneksi Viroonkin on alkanut tulla aiempaa enemmän ihmisiä eri puolilta maailmaa”, Iivari sanoo. Iivari on ehtinyt Tarton vuosinaan tehdä monenlaisia töitä. Hän on toiminut vapaana kirjoittajana ja kääntäjänä, opettanut suomea, luennoinut suomalaisesta kirjallisuudesta sekä järjestänyt kulttuuritapahtumia. Muutama vuosi sitten hän osti Ülejõen kaupunginosasta talon, jota on remontoinut perheelleen. ”Aikaisemmin olin varma, että en missään tapauksessa halua asua “siellä toisella puolella jokea”. Etsin kuumeisesti taloa Supilinnasta ja Karlovasta. Mutta sitten löysin tämän soman puutalon vuodelta 1930. Se oli säästynyt toisen maailmansodan pommituksissa, toisin kuin monet muut Ülejõen talot. Viime aikoina kaupunki on ehostanut kovasti näitä kulmia, koska Viron kansallismuseokin muutti tälle puolella jokea, Iivari kertoo Ülejõen kodissaan. Viron runokartta antoi suomentajalle kesätöitä Koronakevät pysäytti yhtäkkiä tapahtumien ja ihmisten täyteisen elämän. Osa keväälle sovituista runokeikoista ja luennoista peruuntui, mutta Iivarin työt lisääntyivät kesää kohti. Hän haki Taiteen edistämiskeskuksen apurahaa virolaisen runouden suomentamiseen ja sai nk. korona-apurahan. Kesän aikana syntyi 40 käännösrunoa yhteensä 11 virolaiselta runoilijalta. Alkuperäiset vironkieliset runot ja Iivarin runosuomennokset on julkaistu virtuaalisessa runoantologiassa nimeltään Viron runokartta. Antologia kertoo runouden kautta Viron eri paikoista, kylistä ja kaupungeista. Mukana on sekä suoraa maisemakuvausta että tekstejä, jotka on sijoitettu kartalle runoilijoiden avulla. Myös kolme Iivarin Tartosta kertovaa runoa on julkaistu sivustolla. ”Seuraan jatkuvasti, mitä uutta virolaisessa kirjallisuudessa tapahtuu, mutta nämä eri paikkakohtaiset tekstit ovat avanneet minulle uuden näkökulman runoihin. Lisäksi olen todella kiitollinen apurahasta, jonka avulla olen saanut tehdä juuri sitä mitä olen halunnut ? että tässä minä nyt vain valitsen runoja oman makuni mukaan ja suomennan niitä”, Iivari kuvailee työtään Viron runokartan parissa. Iivarin valitsemissa runoilijoissa on monta vasta debytoinutta runoilijaa, joita ei ole aikaisemmin suomennettu. ”Olen tarttolaisena ihastunut siihen, miten esimerkiksi nuori runoilija Joosep Vesselov käsittelee kaupunkiaan vähän koomisesti, mutta samalla valtavalla kotiseuturakkaudella. Se on ihana suuntaus virolaisrunoudessa enkä ole törmännyt vastaavaan Suomessa”, Iivari kertoo. n Viron runokartta löytyy osoitteesta: viroinstituutti.fi/vironrunokartta.
24 ? viro.nyt 3 /2020 Vuosi virolaisen teatterin kokijana Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla nähdään jälleen virolaisia elokuvia. Kansainvälinen Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään 33. kertaa Helsingissä 17.–27. syyskuuta. Pitkistä virolaiselokuvista festivaalilla nähdään Veiko Õunpuun odotettu Viimeiset (2020) ja ohjaaja Marta Pulkin dokumenttielokuva Aasta täis draamat (A Year Full of Drama) (2019). Lissu Kirves A asta Täis Draamat on odottamattoman kaunis dokumenttielokuva. Sen keskiössä on 21-vuotias valgalainen AlissijaElisabet Jevtjukova, joka löytää tavanomaisten työpaikkailmoitusten seasta jotakin houkuttelevaa: vuonna 2017 virolainen luova kollektiivi Kinoteater haki täysipäiväistä teatterin kokijaa, jonka tulisi katsoa kaikki vuonna 2018 ensi-iltaan saapuvat Virossa esitettävät teatterituotannot ja kirjoittaa niistä arvio. Oleellista oli, ettei kokemuspohjaa teatterista ollut, vaan nämä tuotannot olisivat hänen ensimmäisiä koskaan näkemiään teatteriesityksiä. Kaikkineen Alissija näki vuoden aikana 224 esitystä. Kinoteaterin perimmäisenä tarkoituksena oli tarkastella teatterin vaikutusta yksilöön ja tämän elämään. Alissija yrittää ymmärtää esitysten sanomaa ja kertoo niistä nousevista tunteista teksteissään ja kameran edessä. Ruudulla tarjotaan oiva katsaus virolaisen teatterin eri muotoihin ja tyyleihin ympäri maata. Katsoja viettää Alissijan kanssa aikaa busseissa, rannoilla, tien päällä ja kaupungin kaduilla. Esityksiä tarjotaan viron ja venäjän kielillä, minimalistisista lavastuksista koko lavan täyttäviin oopperaproduktioihin. Elokuvassa otetaan lisäksi toinen tarkastelun ulottuvuus, kun katsoja saa nähdä nuoren ihmisen elämän muuttuvan prosessin myötä. Intensiivinen teattereissa vietetty ajanjakso muokkaa kokijan ajatuksia, antaa hänelle näkemyksiä, vie eteenpäin, tympii ja väsyttää. Esitykset nostavat pintaan myös kipeitä kokemuksia ja pelkoja. Teatterin ensikertalaisesta kasvaa pian kriittinen, omaa valtaansa kirjoittajana pohtiva asiantuntija, joka käsittelee omia odotuksiaan, kokemuksiaan ja itseään esitysten tarjoamien kuvien ja tekstien läpi. Virolaiset käyvät poikkeuksellisen tiuhaan teatterissa, mutta elokuva nostaa esille myös ihmisiä, joiden elämää teatteri ei kosketa. Elokuvan alussa projektiin mukaan hakevat puhuvat varattomuudesta ja siitä, ettei teatteri ole koskaan saavuttanut heitä. Yhteiskunnalliset kysymykset nousevat esiin myös virolais-/ venäläisnäkökulmassa: Valgassa asuva 21-vuotias haluaa projektin myötä tutustua virolaiseen kulttuuriin ja kokee, ettei venäläiseen perinteeseen kuulu teatterissa käyminen. Kielen merkitys korostuu projektin aikana, kun Alissijan kokemus tuntuu aluksi olevan voimakkaampi venäjänkielisten esitysten äärellä. Elokuva antaa muistutuksen siitä, kuinka merkittävää teatteri voi olla ilmaisumuotona. On ihanaa ja repivää muistaa, miltä tuntuu, kun esitys todella kolahtaa, inspiroi, vie yöunet ja avaa silmät. Samalla keskiössä on nuoren ihmisen kokemusmaailma: oikeastaan mikä tahansa intensiivinen kokemus 21-vuotiaan nuoren elämässä voi olla maailmaa mullistava. On siis vaikea sanoa, onko elokuvassa kyse nimenomaan teatterin voimasta vai nuoren, vaikeista lähtökohdista tulevan ihmisen tarpeesta löytää elämälleen uusi suunta. Dokumentissa onkin kyse nimenomaan Alissijasta, hänen elämästään, kokemuksistaan ja tunteistaan. Yksilön erityisestä maailmankuvasta ja maagisuudesta. n Aasta täis draamat. A Year Full of Drama Ohjaaja: Marta Pulk Käsikirjoitus: Henrik Kalmet ja Paavo Piik Katso elokuvan esitysajat Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla: www.hiff.fi Aasta ta?is draamat. Kuva: R&A.
3 /2020 viro.nyt ? 25 Telakka Open Border tuo virolaista esittävää taidetta Tampereelle lokakuussa Lokakuussa Tampereella esitellään virolaista nykyteatteria ja sitä kautta virolaisen yhteiskunnan ajankohtaisia aiheita. Lissu Kirves K olmipäiväinen Telakka Open Border: Viro -festivaali tuo modernia virolaista teatteria ja tanssia Tampereelle 23.– 25. lokakuuta. Telakka Open Border on uusi kansainvälistä teatteritaidetta esittelevä festivaali, jonka pyrkimys on tarjota suomalaisyleisölle tuoreita näkökulmia itsenäisten teatteriryhmien ja teatterien kautta. Festivaali esittelee kerralla yhden kohdemaan ryhmiä ja esityksiä, ja se on tarkoitus järjestää joka toinen vuosi. Ensimmäinen kohdemaa on Viro. ”Telakka on jo kauan unelmoinut omasta festivaalista. Kun tulin neljä vuotta sitten Teatteri Telakalle, aloimme viemään silloisen tuottajan kanssa asiaa eteenpäin. Viro oli alusta asti teatterille kiinnostava teema, sillä olen itse Virosta kotoisin ja meillä oli kontakteja ja hyviä kokemuksia yhteistyöstä virolaisten kanssa. Ajatus jokaiselle festivaalille valitusta eri teemamaasta tuntui myös kiinnostavalta ja näkökulmia laajentavalta idealta”, kommentoi festivaalin tuottaja Maarja Kaasik. Lokakuussa Tampereella esiintyy viisi teatteria tai kollektiivia Virosta. Festivaalilla nähdään VAT Teaterin mykkäfilmien estetiikasta ammentava, Virossa palkittu Faust, nykytaiteen kollektiivi Olmeulmadin koreografinen ihmisinstallaatio Sanctum Textum, Sõltumatu Tantsu Lavan ja suomalaisen W A U H A U S-kollektiivin ensimmäinen yhteisteos Fluids, Kellerteaterin visuaalisesti vaikuttava kauhuteatteriesitys Emilie Sagée ja Kanuti Gildi SAALin runollisdokumentaarinen teos Lighter Than Woman painovoiman käsitteestä. ” T a h d o m m e esittää festivaalilla poikkileikkauksen kohdemaan esittävän taiteen nykytilanteesta. Katsoja pääsee näkemään, mitkä aiheet ovat kyseisessä maassa ajankohtaisia ja millaiset visuaaliset suunnat havainnollistavat kutakin ajankohtaa. Tämä luo vuoropuhelua katsojan ja tekijän välillä. Lisäksi ohjelmaa laatiessamme olemme lähteneet itsestämme ja suunnanneen huomion Telakan kanssa samoin ajatteleviin, niin kokoonpanoltaan kuin teatterin kentällä sijainniltaan”, kommentoi tuottaja Kaasik ohjelmavalintoja. Telakka on tamperelainen kulttuuriravintola ja monipuolinen esiintymispaikka. Festivaali pyrkiikin esittelemään myös virolaista ruokakulttuuria ja musiikkia tapahtumassa. Festivaaliklubilla esiintyvät Viron rakastetuimpiin yhtyeisiin kuuluva, hiiu kannelta (jouhikko) soittava duo Puuluup ja munniharpulla surrealistisia tanssirytmejä tarjoileva Meisterjaan. Kyseessä on Telakka Teatterin oma tapahtuma, jota tukevat mm. Suomen Kulttuurirahasto, Viro-instituutti ja Majaoja-säätiö. Yksi esityksistä toteutetaan Kalevankankaan kappelissa. n Telakka Open Border: Viro Telakka Teatteri (Tullikamarin aukio 3, Tampere) 23.–25. lokakuuta 2020 Tutustu esityksiin tarkemmin: www.teatteritelakka.fi www.facebook.com/TeatteriTelakka/ VAT Teaterin Faust. Kuva: Rait Avestik. Olmeulmadin Sanctum Textum. Kuva: Jana Anhalt.
26 ? viro.nyt 3 /2020 Viro, Venäjä ja hankala rajasopimus Viron itsenäisyyden palautuminen ja Neuvostoliiton loppu asettivat Venäjän federaation uuteen tilanteeseen. Venäjä ei enää hallinnut Viron aluetta eikä sillä vuoden 1994 jälkeen ollut maassa asevoimia. Viro ja muut itsenäistyneet reuna-alueet saivat aivan uutta strategista ja geopoliittista merkitystä. Miten estetään mahdollisen vihollisen tunkeutuminen varsinaiselle Venäjälle (päris Venemaa), kun ympärillä on uusia valtioita? Venäjä yritti edelleen dominoida naapurimaitaan selittäen tätä puolustustarpeillaan. Jari P. Havia I tsenäisen Viron ja Venäjän suhteet olivat alusta alkaen monin tavoin ongelmalliset. Entisten neuvostotasavaltojen muodostamaan itsenäisten valtioiden yhteisöön (Sõltumatute Riikide Ühendus) Viro ei liittynyt. Sen olivat perustaneet Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina jo 8.12.1991 ennen Neuvostoliiton lopettamista. Venäjän propagandasyytökset Viron venäjänkielisen vähemmistön sorrosta alkoivat välittömästi. Vakoilutapaukset, karkotukset ja jopa sieppaukset kuuluivat suhteiden arkipäivään. Venäjä yritti myös taloudellista painostusta usein tavoin. Virolaisia saattoivat ärsyttää varsin tunneperäisetkin seikat, kuten se, että maata kutsuttiin Venäjällä lähiulkomaaksi (lähivälismaa). Viron ja Venäjän viralliset neuvottelut keskinäisten suhteiden järjestämisestä aloitettiin Pärnussa 14.–16.4.1992. Neuvotteluissa oli neljä asiaryhmää: armeija-, talousja rahakysymykset sekä kansalaisasiat (humanitaar). Venäjä jarrutteli neuvotteluja pitkään. Syyksi arvailtiin muun muassa, että maan armeijan piirissä oli ollut suunnitelmia Narvan alueen kaappaamisesta Interliikkeen (Interliikumine) avulla ja ns. jäädytetyn konfliktin luominen. Yhdysvaltojen ja useiden Euroopan valtioiden painostuksen tuloksena Venäjän armeijan joukot poistuivat Viron alueelta Vena?ja?n federaatiolle luovutettiin 1944– 1945 Viron tasavallan alueista noin kolme nelja?sosaa Setumaasta ja Narvajoen ita?puolinen osa. Kuvan Narvan linna on Viron puolella. Kuva: Visit Estonia.
3 /2020 viro.nyt ? 27 elokuun viimeiseen päivään mennessä 1994. Lopullisen sopimuksen joukkojen poistamisesta neuvottelivat presidentit Lennart Meri ja Boris Jeltsin Moskovassa heinäkuussa 1994. Venäjä sitoutui myös purkamaan Paldiskin ydinreaktorin. Valtuuskunnat selvittivät Viron ja Venäjän valtuuskunnat jatkoivat rajaongelman selvittelyä tammikuussa 1996. Ulkoministerit Siim Kallas ja Sergei Primakov tapasivat saman vuoden lokakuun 5. päivänä Petroskoissa. Viro oli tässä vaiheessa valmis luopumaan Tarton rauhan mainitsemisesta rajasopimuksen teksteissä. Hyvässä hengessä käydyssä neuvottelussa sovittiin, että asiantuntijat jatkaisivat sopimuksen tekstien ja liitteiden valmistelua. Viron ja Venäjän rajasopimusneuvottelut jatkuivat siis valtuuskuntatasolla. Maiden neuvottelijat ilmoittivat Moskovassa 18.–19.8.1998 pidetyn kokoontumisen jälkeen valmiutensa allekirjoittaa sopimus. Seuraavan vuoden maaliskuun 5. päivänä maiden korkean tason edustajat tapasivat Pietarissa. Viron ulkoministeri Raul Mälk ja Venäjän erityissuurlähettiläs Ludvig Tšižov hyväksyivät neuvottelutuloksen ja allekirjoittivat rajasopimuksen tekstin, rajan kuvauksen ja kartat. Kaikki näytti tässä vaiheessa hyvältä ja lopulliselta. Venäjän puolelta alkoi kuitenkin ilmetä uusia käänteitä. Se arvosteli Viroa muun muassa venäläisvähemmistön ihmisoikeuksien loukkaamisista. Syytöksillä Venäjä pyrki hankaloittamaan Viron ja Euroopan unionin liittymisneuvotteluja, jotka olivat alkaneet maaliskuun lopulla 1998. Venäjä halusi luonnollisesti myös vaikeuttaa Viron pääsyä Naton jäseneksi. Rajasopimus 2000-luvulla Vuosia kestäneen hiljaiselon jälkeen Viro ja Venäjä jatkoivat rajaneuvotteluja vuonna 2005. Maiden ulkoministerit Urmas Paet ja Sergei Lavrov tapasivat Moskovassa 18. toukokuuta. Ministerit allekirjoittivat maaja merirajaa koskevan sopimuksen. Periaatteessa kyseessä oli sama sopimus, jota oli vuonna 1996 kiitelty ja jo kertaalleen 1999 allekirjoitettu. Se vahvisti maiden rajaksi Viron ja Venäjän sosialististen neuvostotasavaltojen vuoden 1945 rajan, joka ei ole sama kuin Tarton rauhassa sovittu raja, vaan Viron pinta-alan kannalta suppeampi. Tässä vaiheessa kaikki näytti jälleen selvältä. Riigikogun ulkoasiainvaliokunta kuitenkin lisäsi oppositiopuolueiden aloitteesta rajasopimuksen johdantoon poliittisen julistuksen, jossa viitattiin Viron tasavallan oikeudelliseen jatkuvuuteen ja Tarton rauhaan. Riigikogu ratifioi Viron ja Venäjän rajasopimuksen valiokunnan esittämässä muodossa lisäysten kera 20. kesäkuuta. Seuraavana päivänä Venäjä ilmoitti tyytymättömyytensä sopimuksen johdantoon tehtyihin lisäyksiin ja perui sopimuksen allekirjoituksen. Venäjälle viittaukset Tarton rauhaan ja Viron tasavallan oikeudelliseen jatkuvuuteen eivät sopineet. Se ei tunnustanut edeltäjävaltionsa Neuvosto-Venäjän solmimaa Tarton rauhaa ja sen itärajaa. Presidentti Vladimir Putin on toistanut vanhan neuvostonäkemyksen, että Viro oli elokuussa 1940 vapaaehtoisesti liittynyt Neuvostoliittoon ja vuonna 1991 itsenäisyytensä palauttanut Viro ei oikeudellisesti ollut Viron tasavallan seuraajavaltio. Viron ja Venäjän rajasopimusta ei saatu aikaan vuonna 2005. Sen ratifioiminen siirtyi jälleen epämääräiseen tulevaisuuteen. Naapurina Jeltsinin ja Putinin Venäjä Venäjän on Neuvostoliiton lopun jälkeen ollut vaikea sopeutua ajatukseen itsenäisestä Virosta. Sen halu puuttua Viron asioihin on ollut jatkuva. Venäjällä oli suuria sisäja ulkopoliittisia vaikeuksia presidentti Boris Jeltsinin valtakaudella 1991–1999. Maa ajautui perustuslailliseen kriisiin vuonna 1993. Sen seurauksena laadittiin uusi presidenttivaltainen perustuslaki, joka astui voimaan saman vuoden joulukuussa pidetyn kansanäänestyksen jälkeen. Venäjällä kansainvälisen valuuttarahaston suosittelema talouden uudistusohjelma epäonnistui. Maata koetteli paha talouskriisi vuonna 1998. Tšetšeniassa sodittiin 1994–1996 ja 1999–2000. Perinteistä liittolaistaan Serbiaa Venäjä ei kyennyt suojelemaan Naton ilmapommituksilta eikä estämään Kosovon itsenäistymistä. Venäjän eri vaikeudet osaltaan vaikuttivat siihen, ettei se pystynyt toden teolla hankaloittamaan Viron hakeutumista Euroopan unioniin ja Natoon. Avoimessa rajakysymyksessä EU:lle ja Natolle riitti, että Viron ja Venäjän välillä oli valvottu raja tulliasemineen. Venäjälle tämä oli paha pettymys. Ulkomaankaupassaan Viro alkoi heti itsenäisyyden palauttamisen jälkeen suuntautua länteen. Kauppasuhteiden rakentamista vauhditti osaltaan se, että Venäjä pyrki monin tavoin hankaloittamaan Viron taloutta muun muassa katkaisemalla polttoaineiden toimitukset ja perimällä virolaisilta tavaroilta ja palveluilta kaksinkertaiset tullimaksut. Tullit vaikeuttivat erityisesti virolaisten maataloustuotteiden vientiä. Venäjällä vuosituhannen vaihteessa presidentiksi noussut Vladimir Putin otti tavoitteeksi Neuvostoliiton aikaisen etupiirin palauttamisen. Hänen mielestään Neuvostoliiton hajoaminen oli ollut 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Putinin toimet merkitsivät sisäja ulkopoliittisen linjan tiukentumista sekä suhteiden huonontumista länsimaihin. Euroopan unionissa Virolla on ollut merkittävä rooli entisten neuvostotasavaltojen tuntijana ja sen aktiviteetit niiden suuntaan ovat lisääntyneet. Muun muassa Georgian, Moldovan ja Ukrainan uudistuspolitiikkaa ja länsisuuntautumista on koetettu tukea. Venäjää tämä ei tietenkään ole miellyttänyt. n Artikkeli on luku Jari P. Havian ja Hannu Oittisen lokakuussa ilmestyvästä kirjasta Muutosten vuodet. Viron tie Euroopan unioniin ja Natoon 1995–2005 (Tallinnakustannus, 2020). Kirja tulee myyntiin SVYL-Verkkopuotiin (verkkopuoti.svyl.fi).
Eesti Maja – Viro-keskus täyttää kymmenen vuotta! Juhlitaan yhdessä 15.–18.9. Seuraa tiedotusta Eesti Majan organisaatioiden kanavissa.