Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta viro.nyt 3/2021
3/2021 viro.nyt 2 MEDIATIEDOT JuLKaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 21. vuosikerta LeViKKi: 2500-3000 JuLKaisiJa: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.net TiLauKset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset svyl@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. EtuKannen KuVa: Krõõt Kukkur: Suplejad LeHDen KoKo: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) PainoPaiKKa: Painotalo Plus Digital LasKutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. ReKLamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. AineistoVaatimuKset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi ILmoitusHinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR SeuraaVa numero: 4/2021: Ilmestyy 12.11.2021 Aineiston jättäminen viimeistään 15.10.2021 Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Krõõt Kukkurin Viro on kaunis, turvallinen ja itsepäinen 7 Nippernaati ja kaverit: Nykykirjallisuutta Virosta, Latviasta ja Liettuasta 8 Epätavallinen runoilijaklassikko Jaan Kaplinski 11 nyt.puhuttaa 12 Eestiluodon virolainen kalastajakylä 14 SVYL:n toimintaa 17 Suomen Viro-yhdistysten liiton kunniapuheenjohtaja Kalervo Hovi 17 Suomen-poikien kunniapuheenjohtaja Raul Kuutma 18 Eesti keel ja võro kiil elävät rinnakkain 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 ”Ei koskaan enää!” 25 Turu Teatri lavastus Öökuninganna 26 Haran sukellusvenesatama – uusi mielenkiintoinen vierailukohde
viro.nyt 3/2021 3 Toimituksesta T ämän lehden ilmestyessä alkaa kesä kääntyä kohti syksyä. Kulttuuritapahtumien yllä häälyy epävarmuus, mutta muutoin elokuu on Suomen Viroyhdistysten liiton näkövinkkelistä ollut melko tavallinen: kesän viimeisiä Viron reissuja viedään ja harrastussyksy tekee tuloaan. Tämä näkyy etenkin SVYLVerkkopuodissa – siinä missä kevään suosituimpia tuotteita ovat matkaoppaat ja kartat, porskuttavat alkusyksystä myyntitilastojen kärjessä viron kielen oppikirjat. Vaikka säästötoimet kurittavat viron kieltä yliopistomaailmassa, on sen opiskelu aktiivista eri kansanopistoissa ja yhdistysten kursseilla. Pandemia on sysännyt kielten opiskelun uusille poluille ja jopa osaltaan edistänyt muun muassa kurssien saavutettavuutta, kun verkkokursseille voi osallistua helposti satojen kilometrien päästäkin. Ja osallistutaankin, kielten opiskelu on niitä harrastuksia, jotka ovat poikkeusaikoinakin voimissaan. Kirjallisuuden kentän ehkä merkittävin tapahtuma lähiaikoina on ollut runoilija Jaan Kaplinskin kuolema. Suru-uutinen saapui juuri tätä lehteä tehdessä, jolloin Kaplinskista kertova artikkeli (s. 8–10) sai tummempia sävyjä, ja ilo syksyllä ilmestyvästä kokoelmasta himmeni. Kaplinski on kuitenkin klassikko, jonka tuotanto jatkaa elämäänsä meidän kaikkien lukijoiden keskuudessa. Jaan Kaplinskilla oli vahva suhde luontoon ja juuriinsa. Alla oleva, vuonna 1984 Anja Salokanteleen suomentamana kokoelmassa Sama meri kaikissa meissä (Otava) ilmestynyt runo kertoo molemmista. Kirjailijan kuolema tuo runoon uuden ulottuvuuden, ja onpa siinä omat kaikunsa myös tässä ajassa. VALGATABALVE kissankäpälät kissankäpälät maarianheinä nosta mätäs maasta hiekkaa on alla hiekkaa kaikkialla karu maa puro laakso puutarha muutama kourallinen puhdasta multaa kevyt on kevyt on kotona olla Kirsi BonGWirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
3/2021 viro.nyt 4 3/2021 viro.nyt Krõõt Kukkurin Viro on kaunis, turvallinen ja itsepäinen Itsenäisyytensä palauttaneen Viron kanssa 30-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä kuvittaja Krõõt Kukkur on kysytty tekijä Virossa omaleimaisen ja vahvasti ajassa elävän tyylinsä ansiosta. Grete Ahtola
viro.nyt 3/2021 5 T ällä kertaa saamme tutustua 30-vuotiaaseen virolaiseen kuvittajaan ja muotoilijaan Krõõt Kukkuriin, joka on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut paljon. Krõõt on taiteilija, jonka mielettömän hieno tyyli ja kädenjälki ovat esimerkiksi virolaisen HeadRead-kirjallisuusfestivaalin suosittujen t-paitojen, kangaskassien ja myös nettisivun omalaatuisten piirrosten takana. HeadRead kertoo yhteistyöstä Krõõtin kanssa seuraavaa: ”Krõõt on lämmin, henkevä, omaperäinen ja tunnistettava – sopii siis täydellisesti meidän festivaalillemme.” Myös Viljandin perinnemusiikkifestivaali valitsi Krõõtin viime vuoden festivaalinsa kuvittajaksi perustellen valintaansa näin: ”Krõõtin kädenjälki on erottuva, värivalinnat ovat rohkeita ja hänellä on todella hyvä maku.” Krõõtin itsensä mukaan hän kiinnostui piirtämisestä sinä samana hetkenä, jolloin hän oppi pitämään kynää kädessään. ”En ole kyllä oppinut sitä tähän päivään mennessä pitämään oikein kädessä, sain sen takia jo ensimmäisellä luokalla vararehtorilta moitteita”, kertoo Krõõt puolileikillään. ”Kiitos vanhempieni kävin peruskoulun ohessa Kevade-kadun taidekoulussa, ja sain sieltä perustiedot niin piirtämisestä, grafi ikasta, maalaamisesta kuin kuvanveistostakin. En aikonut koskaan alkaa tienata elantoani taiteella, se oli pikemminkin mahdottoman tuntuinen, hiuksenhieno ajatus. Piirsin kuitenkin muiden hommien ohessa jatkuvasti. Opiskelin vuoden Viron taideakatemiassa graafi sta suunnittelua, tein ensimmäiset itse kuvittamani t-paidat ja sain yhä enemmän työtarjouksia. Lopulta ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen minun piti päättää, jatkanko rakasta, mutta aika kaukana taiteesta olevaa, mutta vakaatuloista päivätyötäni vai alanko oman itseni pomoksi, kaikkeen ei yksinkertaisesti enää aika riittänyt. Voin sanoa, että ankarampaa pomoa kuin nyt, ei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut.” Grete Ahtola: Olet tehnyt todella erilaisia suunnitteluja kuvitustöitä sekä työskennellyt eri organisaatioiden ja asiakkaiden kanssa. Onko sinulla jokin työhön liittyvä unelma tai saavutus, jota kohti pyrit? Krõõt Kukkur: ”En ylipäätään ole suuri unelmoija, haluan toimia. Kun katson taaksepäin, huomaan, etten ole koskaan asettanut tavoitteita itselleni. Teen vain sitä, mistä pidän tai mikä milläkin hetkellä tuntuu oikealta, pohtimatta, palveleeko se minua ja kuinka. Tähän saakka on kaikki loksahdellut mukavasti paikalleen ja suuntaan vähintään yhtä hyvää tulevaisuutta kohti.” GA: On ennustettu, että emme lähitulevaisuudessa pärjää enää yhdellä ammatilla, vaan osaamistaan tulee jatkuvasti täydentää ja jopa ammattia useamman kerran vaihtaa. Osaisitko kuvitella itsesi johonkin toiseen ammattiin tai rooliin? KK: ”Tietysti! Sopisin hyvin määräilemään jotakuta, mutta vain siinä tapauksessa, että olen opetellut kaikki kyseisen alan hienoudet. Pidän käsin kosketeltavista ja silmin nähtävistä tuloksista, siksi valitsisinkin tuota vastaavan ammatin.” Viro – kaunis, turvallinen, itsepäinen GA: Jos pyytäisin sinua kuvailemaan Viroa kolmella sanalla, niin mitkä ne olisivat? KK: ”Kaunis, turvallinen, itsepäinen. Kuulostaa pahimmalta kliseeltä, mutta Viron luonto on todella kaunis – suojärvet, rannikot, metsämaat, saaret – ei tarvitse matkata kauaa, kun jo löytää itsensä jostain luonnonkauniista paikasta. Turvallinen ennen kaikkea luonnon näkökulmasta – muistan hyvin sen helpotuksen, kun sain tietää, ettei Virossa tarvitse pelätä suuria maanjäristyksiä, tsunameja tai tulivuorenpurkauksia. Ihmiset ovat itsepäisiä. Ajavat omaa asiaansa eivätkä pyydä apua. Eivät kestä tuttavallisuutta.” GA: Olet syntynyt tasan 30 vuotta sitten vapaassa Virossa. Oletko ajatellut, mitä vapaus sinulle tarkoittaa? KK: ”Vapautta voi mitata niin monella tasolla: valtiollisella, kansallisella, yhteisöllisellä, henkilökohtaisella jne. Jokaisen suuremman vapauden sisällä on omia pieniä vapauksia, joita on toisille annettu ja toisille ei. Minun sukupolvelleni valtiollisen tason vapaus on itsestään selvä, nyt keskitytään yhteisölliseen sekä henkilökohtaisia intressejä palvelevaan vapauteen. Yleisesti vapaus tarkoittaa minulle mahdollisuutta, valintaa ja vastuuta.” GA: Miksi pidät Virossa asumisesta? Mihin, millaiseen paikkaan palaat, kun palaat esimerkiksi pidemmältä ulkomaanmatkalta? KK: ”Pidän Virosta ennen kaikkea siksi, että olen täällä syntynyt. Tunnen Kro? o? t Kukkur. Kuva: Pä ä r Keedus. Kro? o? t Kukkurin teos Always late.
3/2021 viro.nyt 6 tämän maan, kielen, kansan ja tavat, olen osa sitä. Perheeni ja ystäväni ovat täällä. Olen riittävän laiska ja arka, jotten muuta ulkomaille, en edes, jos ruoho olisikin aidan takana vihreämpää. Arvostan paikallista, keskivertoa väestöntiheyttä. Ulkomaanmatkalta palattuani lähden heti, kun se on mahdollista, vanhempieni kotiin. Yleensäkin palaan ihmisten, en paikkojen luo.” GA: Mikä sinusta elämässä Virossa on sellaista, joka voisi muuttua paremmaksi? KK: ”Takuulla suhtautuminen kanssaihmisiin ja toisten huomioiminen ja heistä huolehtiminen. Itsensä lisäksi heikompien suojeleminen. Ympäristön vaaliminen ja sen tilan kohentaminen. Pyöräilykulttuuri ja -infra (olen ikuisesti kateellinen Helsingille)! Uskon ja haluan, että esimerkiksi 30 vuoden kuluttua voisivat Viroa johtaa ja hallita ihmiset, jotka huolehtivat parhaimmasta mahdollisesta nykyisyydestä ja aina paremmasta tulevaisuudesta, eivät omasta mukavuudestaan ja kukkarostaan. Avainsanoja olisivat suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja vapaus.” Suhde Suomeen – paljon yhteistä iloa, mutta myös hiukan kiusantekoa GA: Millainen on suhteesi Suomeen ja suomalaisiin? Onko meillä mielestäsi erityinen suhde? KK: ”Minusta Suomen ja suomalaisten kanssa on sellainen sisarussuhde – paljon yhteistä iloa, mutta myös hiukan kiusantekoa. Minulle jo pelkkä kielisukulaisuus luo lämpimämmän suhteen. Huumori ja yleinen ihmisluonne näyttävät nekin yhdistävän meitä.” GA: Seuraatko, mitä Suomen kulttuurija taide-elämässä tapahtuu? Onko Suomessa jokin ala, kokemus tai elämys, jolla on sinulle erityinen merkitys tai vaikutus? KK: ”Ehdin tuskin seurata kaikkea Virossa tapahtuvaa, siksi en valitettavasti seuraa Suomen kulttuurielämää, mutta onneksi jotkut helmet päätyvät minulle ystävieni ansiosta. Pari Suomen kirkkaampaa tekijää, jotka heti tulevat mieleen, ovat boylesque-tähti Hasard Le Sin ja kuvittaja Satu Kettunen. Molempien tuotanto, niin erilaista kuin se onkin, on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja minua inspiroinut.” GA: Voisitko suositella lukijoillemme, Virosta kiinnostuneille suomalaisille, joitain virolaiseen kulttuuriin liittyviä tapahtumia, joita kannattaisi seurata ja niihin mahdollisuuksien mukaan osallistua? KK: ”Luonnollisesti suosittelen Tallinnassa käydessä vierailua Stella Soomlaisin galleriaan, jossa avattiin 12.8. minun neljäs yksityisnäyttelyni UNDER THE SUN! Teatterista kiinnostuneiden kannattaisi katsoa Juhan Ulfsakin ohjaama Pigem ei, ja sen, joka kaipaa jotain pikantimpaa, tie voisi viedä Burlesque Estonian järjestämiin näytöksiin Heldeke-baariin!” n Kulttuurisuositukset: Stella Soomlaisin galleria www.stellasoomlais.com/naitused Juhan Ulfsakin näytelmä Pigem ei www.vonkrahl.ee/lavastus/pigem-ei Burlesque Estonian näytökset www.burlesque.ee/show Kro?o?t Kukkurin teos Thank you for wearing a mask.
viro.nyt 3/2021 7 Nippernaati ja kaverit Nykykirjallisuutta Virosta, Latviasta ja Liettuasta Tänä vuonna Nippernaati, tuo veijari ja kulkija, tekee matkaansa ystävien seurassa, sillä vuonna 2021 antologiassa nähdään ensimmäistä kertaa myös latvialaista ja liettualaista kirjallisuutta. Jenni Kallionsivu S uomennetun latvialaisen kirjallisuuden määrä on viime vuosina ollut Suomessa ennen näkemättömässä nousussa: vuodesta 2016 vuoteen 2021 suomennettujen nimikkeiden määrä on noussut 400 prosenttia! Vuonna 2016 latvialaisia kirjoja nimittäin suomennettiin tasan yksi, kansallisrunoilija Rainiksen kokoelma Se pysyy, joka muuttuu. Tänä vuonna niitä tulee, Nippernaati mukaan lukien, kokonaista viisi kappaletta. Mutta numerot eivät toki valehtele, ainakaan tahallaan. Onhan viisi aivan valtavan paljon enemmän kuin yksi. Liettualainen kirjallisuus ei toistaiseksi ole yltänyt aivan näin päätähuimaaviin käännöslukuihin, sillä viime vuosien aikana on suomennettu vain yksi liettualainen teos, vuonna 2016 suomeksi ilmestynyt Dalia Grinkevi?i?t?n Dalian kirja. Muihin Baltian maihin verrattuna virolaista kirjallisuutta on siis suomennettu varsin paljon ja suunta näyttää olleen nousujohteinen. Eräs monista tähän johtaneista syistä on varmasti ollut Nippernaati, joka on ollut monien virolaiskirjailijoiden ensiesiintyminen Suomessa ja suomeksi. Nippernaati on alun perin August Gailitin romaanin päähenkilö, joka on antanut nimensä myös tälle virolaisen kirjallisuuden antologialle. Nippernaati-kokoelmien ajatuksena on ollut nimenomaan suomentaa aikaisemmin suomeksi julkaisemattomia kirjailijoita. Nippernaati syntyy monien ammattilaisten yhteistyönä Tällä kertaa Nippernaatin tekstien valinnasta ovat vastanneet päätoimittajat Anniina Ljokkoi (Viro), Annika Suna (Latvia) ja Reeta Tuoresmäki (Liettua). Nippernaatin kääntäjinä ovat toimineet Mirja Hovila, Sini Katainen, Hilkka Koskela, Kaisu Lahikainen, Alexandra Lahti-Nuuttila, Katja Meriluoto, Annika Suna, Akira Takaki, Annamari Typpö ja Jouko Vanhanen sekä joukko Helsingin yliopiston latvian ja liettuan kielen opiskelijoita. Nippernaatilla on kolme eri tavoitetta. Sen kautta halutaan rohkaista kustantajia julkaisemaan uutta suomennettua kirjallisuutta, ja tässä tavoitteessa onkin vuosien saatossa onnistuttu erinomaisesti. Toinen tärkeä tavoite on pitää suomentajien ammattitaitoa yllä. Käytön puutteessa kaikki taidot rapistuvat tai pahimmassa tapauksessa eivät pääse kehittymään lainkaan. Ilman suomentajia ei ole suomennettua kirjallisuuttakaan, joten mielekkäiden työtilaisuuksien tarjoaminen kääntäjille on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi pyrkimyksenä on tietysti tarjota lukijoille uusia lukuelämyksiä. Kaikista kolmesta maasta on mukana neljä kirjailijaa, ja mukana on tasapuolisesti eri sukupuolten edustajia. Latviasta mukaan valikoituivat J?nis Jo?evs, Anna Auzi?a, Andra Neiburga ja M?ris B?rzi?š, Liettuasta Jaroslavas Melnikas, Danut? Kalinauskait?, Undin? Radzevi?i?t? ja Sigitas Parulskis. Virosta mukana ovat Susan Luitsalu, Eia Uus, Martin Algus ja Tõnis Vilu. Kääntäjien ja päätoimittajien lisäksi käännösantologian valmiiksi saattamiseen on tarvittu useita muitakin osaajia. Tekstien parissa ovat työskennelleet myös toimittajat ja oikolukija. Kirja on sisältönsä lisäksi myös esine, josta graafi kko ja painotalon ammattilaiset tekevät parhaimmillaan sekä houkuttelevan että sujuvasti luettavan. Kirja on myös hanke, jossa tehdään budjetteja, maksetaan laskuja ja tietysti ennen kaikkea pyritään saamaan rahat riittämään. Ammattilaiset todellakin ansaitsevat palkkion työstään: vaikka kukaan ei odottaisikaan rikastuvansa kaunokirjallisuudella, pelkät kiitospuheet eivät elätä ketään. Pelkästään latviasta käännettyä osuutta koskevia rahoitushakemuksia on kirjoitettu – ilman hakemusten pakollisia liitteitä – 26 172 merkkiä, mikä on noin viisi kertaa tämän artikkelin pituus. Kaikkein tärkeintä on tietysti se, että tekstit löytäisivät lukijansa. Ehkäpä tämäkin Nippernaati toimii ponnahduslautana kokonaisten romaanien sekä novellitai runokokoelmien julkaisemiselle. Toivottavasti antologia tuo myös uusia ajatuksia, elämyksiä ja lukemisen iloa lukijoilleen. n Kirjoittaja on Rozent?ls-seuran toiminnanjohtaja, joka tekee töitä myös virolaisen kulttuurin parissa. Nippernaatia voi tilata SVYLVerkkopuodista verkkopuoti.svyl.fi hintaan 5 € + postimaksu. Viides Nippernaati kokoaa ensi kertaa yhteen kaikki kolme Baltian maata. Kuva: Jenni Kallionsivu.
3/2021?viro.nyt 8
Jaan Kaplinski. Kuva: Tuglas-seuran arkisto / Enn Praks. ? viro.nyt ?3/2021 9 Epätavallinen runoilijaklassikko Jaan Kaplinski Jaan Kaplinskin 80. syntymäpäivää vietettiin tammikuussa pandemiaolosuhteissa, mutta silti suuresti ja juhlallisesti. Kaplinski on klassikko, jonka yllätyksellinenkin tuotanto on ollut jatkuvassa muutoksessa. Mart Velsker J aan Kaplinski (22.1.1941–8.8.2021) oli tunnetuin virolainen nykykirjailija Viron ulkopuolella. Hänen tekstejään on käännetty monille kielille, niitä on luettu ja arvostettu, näin myös Suomessa. Siitä voidaan keskustella, oliko Kaplinski tunnetuin kirjailija myös Virossa, mutta tunnetuimpien joukossa hän kyllä oli. Rooli klassikkona on Kaplinskin kohdalla epätavallinen, sillä häntä on usein pidetty jonkinlaisena vaihtoehtokirjailijana, mikä voisi tarkoittaa juuri päinvastaista kuin klassikko. Kaplinski on klassikko, joka ei arvokkaassa asemassaan pysynyt jähmettyneenä paikallaan, joka oli valmis tekemään koko ajan asioita toisin, ja joka vielä vanhemmalla iällä pystyi yllättämään lukijansa. Tämä ei tarkoita välttämättä kirjallisia kokeiluja, vaikka on niitäkin joskus tullut vastaan. Yksi suurista yllätyksistä oli esimerkiksi se, että kymmenkunta vuotta sitten Kaplinski alkoi kirjoittaa runoja venäjäksi ja kykeni herättämään niillä myös viime aikoina huomiota venäjänkielisen lukijakunnan joukossa. Selityksen tuolle kielenvaihdolle voi löytää, kun tietää, että hän on aiemminkin kirjoittanut eri kielillä (esimerkiksi suomeksi, võruksi ja englanniksi), ja että hän ajautui nuoruudessaan runouden pariin juuri venäjän kielen kautta. Runouden keskeinen asema Eniten Kaplinskin tuotannossa on kuitenkin vironkielisiä tekstejä – runoutta, proosaa, esseitä, hiukan myös näytelmiä. Mikä siis olisi erityisen tärkeää? Vaikea kysymys, sillä tärkeää on itse asiassa kaikki, mutta jos jotain pitäisi korostaa, olisi se runous. Ei vain siksi, että runoja on eniten, vaan myös siksi, että runoudessa ilmenevät poeettiset tunnukset näyttävät olevan juuri Kaplinskille ominaisia. Jos aletaan etsiä, mitä Kaplinskin poeettiset tunnukset tarkemmin ovat, niin saattaa huomata, että niiden löytäminen on vaikeaa. Kaplinski kun on kirjoittanut yli 60 vuoden aikana hyvin erilaisia runoja: on lyhytsanaista lyriikkaa ja kerronnallista, pidempää runoutta, on voimakkaan rytmistä, klassista tyyliä, ja on myös proosaa muistuttavaa vapaamittaista runoa, on lempeitä luontorunoja, mutta myös teräviä, poliittisia kannanottoja. Kaplinskin runous on todella monipuolista, mutta siihen syventyessä alkaa kuitenkin tuntua, että hänen tuotannossaan on vuosikymmenten ajan ollut jokin ydin, joka ei muutu. Tuo ydin voisi olla myös jotain yleisinhimillistä, muuttumatonta, joka kykenee luomaan sillan kirjailijan ja lukijoiden välille. Tätä pohtiessa tulee tahtomattakin mieleen Jaan Kaplinskin ensimmäisen suomenkielisen runokokoelman nimi Sama meri kaikissa meissä (Otava 1984). Kirjan käänsi Anja Salokannel, joka on jatkanut Kaplinskin tuotannon suomentamista myös tällä vuosituhannella. Nimi tuli tuolloin Kaplinskin samannimisestä runosta. Syntyy halua sanoa, että jokaisessa ihmisessä on meri, ja kiitos tuon meren, me kaikki myös kohtaamme. Tällainen ajatuskulku on mahdollinen, mutta jää silti epäselväksi, sillä ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mitä merellä tarkoitetaan. Yksiselitteistä vastausta ei olekaan, mutta lähemmäksi mahdollisia vastauksia voi päästä, kun pohtii Kaplinskin runouden tärkeimpiä puolia, joita on eri aikoina korostettu. Luulen, että noissa korostetuissa puolissa on ollut neljä erityisen tärkeää: vaihtoehtoisuus, luonnonläheisyys, arkipäiväisyys ja mystisyys. Neljä keskeistä pääpiirrettä Jaan Kaplinski alkoi saada suurempaa huomiota toisesta vironkielisestä runokokoelmastaan Tolmust ja värvidest (Perioodika 1967) lähtien. Jotkut tuon kirjan tekstit (esim. Vercingetorix ütles) toivat Kaplinskissa esille kansallisen toisinajattelijan, joka osasi näyttää neuvostovastaisuutensa myös ”rivien välissä” luomalla yhteyksiä historian ja nykyajan välille. Tämä oli yksipuolinen tulkinta, jonka Kaplinski itse on myöhemmin kiistänyt, mutta jos asiaa katsotaan laajemmassa kontekstissa, niin jotain oleellista kaplinskimaisuutta tuossa kuitenkin piilee. Sitä on olla pienten ja suojattomien puolella suuria ja mahtavia järjestelmiä vastaan. "Kaplinskin runous on todella monipuolista, mutta siihen syventyessä alkaa kuitenkin tuntua, että hänen tuotannossaan on vuosikymmenten ajan ollut jokin ydin, joka ei muutu."
10 3/2021?viro.nyt Järjestelmät muuttuvat ajassa, mutta ne periaatteelliset valinnat, joita yksittäinen ihminen joutuu suhteessa järjestelmiin ja hallitsijoihin tekemään, ovat samanlaisia. Kaplinskin asema on tässä todella vaihtoehtoinen ja Neuvosto-Viron kontekstissa myös toisinajattelijan, hän on jossain mielessä aina ja ikuisesti toisinajattelija. Totta – hänen mieltämisensä pelkästään kansalliseksi ajattelijaksi olisi liikaa, mutta kun jokin kansa joutuu paineen alle tai muuten yhteiskunnassa marginaaliseen asemaan, niin on ymmärrettävästi mahdollista myös Kaplinskin pitää sen puolia, joka on hankalaan tilanteeseen joutunut. Poliittisen vaihtoehtoisuuden rinnalla on toisena tunnuspiirteenä korostettu Kaplinskin luonnonläheisyyttä ja puhuttu myös hänen runoudessaan vallitsevasta ekologisesta ajattelutavasta. Tämä tulkinta näyttää olevan tahtomattaankin totta – Kaplinski on kirjoittanut luonnosta monin tavoin erityisen paljon ja kaikkina aikoina. Juuri Kaplinskin runoudessa yhdistyvät luontokeskeisyyden eri merkitykset: toisaalta runoudessa näyttäytyy kirjoittajan henkilökohtainen luontokokemus, toisaalta näkyy halu filosofoida luontoon liittyviä ongelmia, halu löytää (tai palauttaa) ihmisen ja luonnon suhteeseen tasapaino. Näihin taipumuksiin liittyy myös Kaplinskin sympatia suomalaisen filosofin Georg Henrik von Wrightin holistista filosofiaa kohtaan, mutta myös tietty kiinnostus Pentti Linkolan luontokeskeiseen radikalismiin. Kaplinskin runouden arkisuudesta alettiin puhua erityisesti runokokoelman Õhtu toob tagasi kõik (Eesti Raamat 1985) kohdalla. Siinä on monia tekstejä, jotka kuvaavat yksinkertaisesti jokapäiväistä elämää, eikä missään näytäkään – ainakaan ensi silmäyksellä – olevan mitään muuta tärkeämpää päämäärää. Totta kyllä, että salattuja tarkoitusperiä voi kuitenkin pohtia ja olettaa, että tässä kuvattu arkinen elämä on osa jotain suurempaa kuviota, miksipä ei luonnollistakin olemista, jossa jokin on aina ja ikuisesti se ”sama” ”meissä kaikissa”. Itse asiassa Kaplinski on kirjoittanut arkista runoutta aikaisemminkin, mutta 1980-luvulla hän saavutti kuvailevilla pyrkimyksillään tietyn äärimmäisyyden, joka tuntui tuon ajan Virossa tuoreelta, ja josta tuli omanlaisensa johdanto kumoukselliselle kirjallisuudenjaksolle, joka alkoi Virossa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Runouden mystistä puolta on tuonut esille muun muassa Kaplinski itse. Runous ei ole siis vain jokapäiväisten poliittisten, luonnon tai arkielämän kokemusten peilaamisen väline, ei myöskään vain filosofisten pohdintojen väline, vaan runoudesta löytyy myös tietty uskonnollinen kerrostuma, pyrkimys jotain kohti, jota materiaalinen maailma arkipäiväisyydessään ei näytä. Tuota uskonnollisuutta ei Kaplinskin kohdalla pidä liian tarkasti mihinkään kiinnittää, hän on ollut kiinnostunut monista eri uskonnoista. Samoin hänen etsintänsä tuntuvat tapahtuneen henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta – tuonpuoleisen kosketus ei näytä olevan jotenkin opittua, vaan nuo kosketukset näyttävät ohjaavan kirjoittajaa kaikesta riippumatta. Hasso Krull on runsaan runokokoelman Kirjutatud (Varrak 2000) jälkisanoissa todennut Kaplinskin tuotannosta: ”Yksi toistuvia aiheita, joka seuraa kaikessa hänen kirjoittamassaan runoista esseisiin ja matkakertomuksista romaaneihin, on ajatus alkuperäisestä puhtaudesta.” Tuntuu, että etsinnät hengellisissä ja jumalaisissa maastoissa, arkielämässä ja luonnossa ovat jossain mielessä olleet koko ajan tie tuohon alkuperäiseen puhtauteen. Nimitetäänkö tuota puhtautta jumalaksi, luonnolliseksi tasapainoksi, sanattomaksi kokemukseksi vai ihmisenä olemisen perusperiaatteeksi – se riippuu tekstistä ja myös lukijasta. Lopuksi voisi tuoda esille senkin, että tuossa kuvitellussa kaikkien asioiden alussa alkavat Kaplinskilla myös ihmisten henkilökohtaiset rajaviivat ja nimet hajota, hänen runoutensa on jollakin tavalla vapautumista ”minuudesta” ja ”minuuden” materiaalisesta kuoresta. Se on pyrkimys, joka ei voi koskaan lopullisesti onnistua, mutta jota kohti on mahdollista liikkua. Ilta tuo takaisin kaiken Suomessa ilmestyy tänä syksynä laaja Jaan Kaplinskin runokirja Ilta tuo takaisin kaiken (Kustannusliike Parkko), jonka kääntäjät ovat Anja Salokannel ja Pauli Tapio. On syytä iloita, että virolaisen kirjallisuuden esikuva elää muun muassa runokirjoissa, hänen tärkeimmän kirjallisen panoksensa läsnäolo suomalaisessa kulttuurissa jatkuu. Jos haluaa taustamateriaalia Kaplinskin kirjassa oleville runoille, niin sitä löytyy sekä viroksi että suomeksi. Esimerkiksi suomenkielisestä materiaalista voisi suositella Juhani Salokanteleen ja Jaan Kaplinskin keskustelua, joka ilmestyi Tuglas-seuran Lahden takaa -videosarjassa, joka on katsottavissa YouTubessa. Videolla Kaplinski kertoo muun muassa siitä, millainen merkitys suomalaisella runoudella oli hänen kirjailijaksi kasvamiseensa. Kuten voi arvata, on pian ilmestyvän kirjan nimi otettu vuonna 1985 ilmestyneen vironkielisen kirjan nimestä. On syytä uskoa, että uusi kirja ei avaa ainoastaan Kaplinskin tuotannon arkista puolta, joka oli vironkielisessä kokoelmassa erityisesti esillä, vaan aivan niitä kaikkia puolia, joita tässä jo käsiteltiin. Ja vieläkin enemmän – kirja valottaa myös niitä puolia, joista ei ollut puhetta, ja jotka lukija saa itse löytää. n Suru-uutinen Jaan Kaplinskin kuolemasta saapui tätä artikkelia toimitettaessa, eikä Kaplinski siis ehtinyt nähdä tuoretta suomennoskokoelmaa. Tuota tärkeää ihmistä ei enää ole, mutta kirjailijaklassikko Jaan Kaplinski on meillä edelleen. Tunnemme suurta surua ja haluamme ilmaista osanottomme Kaplinskin omaisille. Artikkelin kirjoittaja on virolaisen kirjallisuuden apulaisprofessori Tarton yliopistossa. Virolainen luonto esiintyy monissa Jaan Kaplinskin runoissa. Kuva: Sven Zacek / Visit Estonia.
uutiset? viro.nyt ?3/2021 11 nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Virolaisille mitalit kesäolympialaisista Heinäkuu viimeisinä päivinä Virossa iloittiin, kun Viron kalvan naisjoukkue miekkaili Tokiossa olympiakultaa. Virolaiset kalpamiekkailijat Katrina Lehis, Erika Kirpu, Julia Beljajeva ja Irina Embrich taistelivat finaaliottelussa Etelä-Koreaa vastaan tuloksen 36–32. Kullan lisäksi 26-vuotias Katrina Lehis sai Tokion olympialaisista kalvan yksilökilpailusta myös pronssia. Lehis on lajinsa Euroopan mestari vuodelta 2018. Kulta oli Virolle ensimmäinen kalpamiekkailusta saatu olympiamitali. Edellisissä olympialaisissa Riossa Viron kalpamiekkailun naisjoukkue päätyi finaalissa neljänteen sijaan. Kaikkiaan tämä oli Virolle kymmenes kesäolympialaisista saatu kultamitali, viimeksi kultamitali tuli Viroon 13 vuotta sitten, kun kiekonheittäjä Gerd Kanter heitti Pekingissä parhaan tuloksen vuonna 2008. Heinä-elokuussa pidettyihin Tokion kesäolympialaisiin osallistui Virosta 14 eri lajissa yhteensä 34 urheilijaa. Tallinnan satamaan uusi kävelypromenadi Tallinnalaiset ovat saaneet heinäkuusta lähtien nauttia uudesta Tallinnan sataman risteilylaiturin ja Vanhansataman välillä sijaitsevasta satamapromenadista. Noin kilometrin pituinen kävelyreitti pidentää Kultuurikilomeeter-kävelyalueen risteilylaiturin ohi laivojen sisäänkäynnille asti. Tätä kautta pääsee hyvin lähelle tarkkailemaan satamaan saapuvia ja satamasta lähteviä aluksia. Laitureita korkeammalla sijaitsevalta kattopromenadilta on upea näköala sekä Tallinnanlahdelle että kaupungille, ja kävelyalueella on porrastettuja istumapaikkoja, kuntoilulaitteita, leikkipaikka lapsille sekä suoraan Tallinnassa vierailevien risteilyalusten edessä sijaitseva ravintola. Risteilyterminaalin ja promenadin alla olevassa uudessa satamarakennuksessa on käytetty energiaa säästäviä ja moderneja teknisiä ratkaisuja, uudistetun terminaalirakennuksen lämmitys tapahtuu aurinkokennojen sekä merienergialla toimivan lämmityslaitteen avulla. Uudistuksen myötä sataman ja kaupungin ranta-alueista tulee yhä enemmän ihmisiä varten oleva merellinen alue. Viime vuosien uudistustöiden jälkeen pääsee satamasta A-terminaalista kävellen Kulttuurikilometriä pitkin Kalasataman läpi Noblessnerin suuntaan, sekä D-terminaalista alkavan Piritaa kohti kulkevan Reidi-tien varrella sijaitsevan promenadin kautta Kadriorgin suuntaan. Narvan ja Narva-Jõesuun välille jokiliikenne Tänä kesänä on Virossa huomiota herättänyt jokikaupunki Narvan ja Narvanlahden rannalla sijaitsevan kylpyläkaupunki Narva-Jõesuun välillä aloitettu säännöllinen laivaliikenne, kun jokilautta Caroline aloitti näiden Itä-Virumaan kaupunkien välillä päivittäiset reittimatkat. Viron ja Venäjän välillä virtaavaa Narvajokea pitkin tapahtuvan lauttamatkan pituus on noin 7 merimailia ja se kestää noin puolitoista tuntia. Lautalla halutaan tarjota lisää mahdollisuuksia liikkua kahden kaupungin välillä. Lautalla toimii kahvila, ja lautta-ajelun aikana voi ihailla jokinäkymiä ja joenrannalla sijaitsevia huviloita, kesälomalaisia, rajavartiotorneja, kalastajia sekä veneitä. Matkalla voi kuunnella myös audio-opasta, josta saa tietoa joen varrella olevista nähtävyyksistä ja alueen historiasta. Alukselle mahtuu yhteensä 150 henkilöä ja siinä on kaksi kantta. Lautan hankintaa veti tallinnalainen merimies Kaspar Eisel, joka hankki jokiliikenteeseen sopivan lautan Hollannista. Alus toimitettiin kesäkuussa Rotterdamista Viron Paldiskiin, ja heinäkuussa aloitettiin Narvan ja NarvaJõesuun väliset reittimatkat. Projekti on saanut tukea myös Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiöltä. Narvajoella alkoi laivaliikenne jo 1800luvun loppupuoliskolla, ja 1990-luvulla loppuneen liikenteen jälkeen on jokiliikenteen elvytyksestä puhuttu myös aikaisemminkin. Caroline jää tänä vuonna reitilleen lokakuuhun saakka, laivaliikenne on suunniteltu tällä hetkellä ainakin viideksi vuodeksi. Itä-Virumaan piensatamia on muutenkin viime vuosina alettu kunnostaa. Narvan kaupungin jokisataman rakennusten kunnostustöiden lisäksi halutaan Itä-Virumaalla kunnostaa myös muut piensatamat. Tänä kesänä saatiin loppuun Peipsijärven ja Narvajoen välissä sijaitsevan Vasknarvan sataman ensimmäinen vaihe, ja myös Sillamäellä tehdään työtä vierasvenesataman kunnostamisen eteen. Pärnun rantapromenadi uudistui Pärnulaisia ja Pärnussa lomailleita on kesällä puhuttanut uudistettu ranta-alue. Vuoden alusta lähtien kunnostuksen alla ollut Pärnun rantapromenadin Terviseparadiis-kylpylän puoleinen alue saatiin kesäkuussa valmiiksi ja ilahduttaa nyt rannassa vierailevia. Uudistuksen myötä purettiin vanhoja rantakioskeja ja rakennettiin uudet ravintolarakennukset. Rantaan tehtiin myös uusi tie sekä vaihdettiin vanhat penkit ja roska-asiat. Lisäksi alueella on nyt uudet suihkut ja vesihana, josta saa juomavettä, laajennettu istuma-alue sekä uudet reunamuurit, joiden tarkoitus on estää hiekan liikkumista rannan alueelta pois. Rantapromenadin suunnittelija on arkkitehti Kersti Lootus, ja hänen suunnitelmansa mukaan toteutettiin myös kunnostustyöt. Kunnostustöiden tarkoituksena on mm. nykyaikaistaa rantapromenadia, parantaa ranta-alueen ulkonäköä ja yksinkertaistaa sen huoltoa, mutta toisaalta luoda myös parempia mahdollisuuksia rannassa toimiville liikkeille ja rannassa vieraileville. Pärnun rantapromenadi valmistui alun perin vuonna 2006 ja ranta-aluetta on viimeksi uudistettu 10 vuotta sitten. Noin puolen kilometrin pituinen promenadi alkaa Terviseparadiisista ja jatkuu Rannahoone-rakennukseen asti. Viron kaupungeissa hyvä ilmanlaatu Euroopan ympäristöviraston kesäkuussa julkistaman ilmanlaatua mittaavan tutkimuksen mukaan Viron isoimpien kaupunkien ilmanlaatu on Euroopan parhaimpien joukossa. Viraston laatimaan listaan on listattu Euroopan kaupungit puhtaimmasta alkaen, ensimmäisten kymmenen joukosta löytyy kaikki kolme Viron isointa kaupunkia. Tutkimus on tehty vuodesta 2019 vuoteen 2020 kerättyjen tietojen perusteella. Tutkimuksessa on otettu huomioon ilmasta löytyvien pienhiukkasten määrä, joka ei saa linjauksen mukaan olla yli 25 mikrogrammaa kuutiometriä kohden. Listan neljännellä sijalla oli Tallinna, jonka keskiarvo on ollut 4,4 mikrogrammaa pienhiukkasia kuutiometriä kohden, seitsemällä sijalla Narva luvulla 4,8 ja kymmenennellä sijalla Tartto luvulla 5,2. Viron ilmanlaatua ja mm. siitepölyn määrää ilmassa pääsee seuraamaan myös internetissä osoitteessa www.ohuseire.ee. n
3/2021?viro.nyt 12 Eestiluodon virolainen kalastajakylä Suomenlahden saarelle Eestiluodolle muutti virolaistaustaisia kalastajia. Saarella elettiin omavaraistalouden antimilla. Lasse Koskinen E estiluoto on 40 hehtaarin suuruinen Suomenlahden saari Sipoon vesialueella, Helsingin kaakkoispuolella. Virolaiset ovat käyttäneet Eestiluodosta nimeä Järvsaar. Se koostuu kahdesta pääsaaresta, joita erottaa kapeimmalta kohdaltaan vain muutaman metrin levyinen salmi. Sen yli on rakennettu puinen kävelysilta. Saaren keskellä on soistunut alue, joka on joskus ollut lampi. Eestiluodossa on luontaisia satamapaikkoja, joista aukeaa tie ulkomerelle, joten saaresta muodostui varhainen kalastuksen etappipaikka. Kalastaja Gustav Liljeberg (1833–1917) muutti Eestiluodolle 1890-luvulla. Silloin hän oli jo yli 60-vuotias. Hänen vaimonsa Anna (1841–1910) oli kotoisin Viron Käsmusta. Gustavin setä taas oli kuuluisa purjehduskilpailuissa menestynyt Abraham Liljeberg. Tämä oli naimisissa Viron Rummun saarelta kotoisin olevan naisen kanssa. Asuttaminen alkaa Kalastajapariskunta Gustav ja Anna Liljeberg rakensivat talonsa Eestiluodon etelärannalle. Meri toi rakennusaineeksi haaksirikkojen puutavaraa. Purjeparkkialus Aleksander II oli ajanut karille Eestiluodon itäpuolella syksyllä 1893. Sen mastosta tuli Liljebergien talon kurkihirsi. Pariskunnan lapset
Silakan perkaamista rannassa kalastusretken jälkeen vuonna 1908. Kuva: Museovirasto / Johan Sandman. Eestiluodon näkymiä. Kuva: Museovirasto. ? viro.nyt ?3/2021 13 Richard ja Fanny jäivät myös asumaan Eestiluodolle. Liljebergien naapuriksi muutti kalastaja Moses Åberg, joka oli alun perin Suomen rannikolle asettuneita virolaisia. Moseksen isä oli ”Fagerön Kustaaksi” nimi1tetty kuuluisa salakuljettaja, joka ajoittain istui pidätettynä Tallinnassa. Moseksen Maria-vaimo oli Viron Käsmusta. Moseksen ja Marian poika Oskar Åberg avioitui naapurin tyttären Fanny Liljebergin kanssa. Tämä nuoripari rakensi talonsa Eestiluodolle, ja näin saareen oli syntynyt kolmen kalastajaperheen asutus. Virolaistaustaisten kalastajakylä Moses Åberg hukkui veneen kaaduttua vuonna 1916. Sen jälkeen saarelle muutti hänen tyttärensä Elin Boxberg perheineen. Elin oli naimisissa vuosaarelaisen Lennart Boxbergin kanssa. Boxbergin isä oli virolainen, joka oli muuttanut veljensä kanssa Vuosaareen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Eestiluodosta tuli nimensä mukaisesti näin vähitellen virolaissukujuuristen kalastajakylä Suomen rannikolla. Lapsia syntyi, ja 1920-luvulla Moses Åbergin talossa toimi saaren oma koulu. Viljelyyn raivattiin pieniä alueita ja jokaisella perheellä oli lehmä. Saarelaisia ja vieraita Gustav Liljeberg rakensi saarelle talonsa viereen näkötornin, joka säilyi 1930-luvulle saakka. Gustav kuoli vuonna 1917 johonkin kulkutautiin. Hänen poikansa Richard jatkoi kalastajana ja avioitui virolaisen Sofia Matsumin kanssa. Sofia oli kotoisin Tallinnan itäpuolelta, Kostirannan kylästä. Hänen siskonsa oli tullut myös Suomeen ansiotyöhön. Liljebergien suvun kotikieli oli ruotsi, jota Sofia ei kunnolla oppinut, joten hänen ja Richardin kotikieleksi vakiintui viro. Talvella 1899 joukko ylioppilaita saapui hiihtäen keräämään Sipoon saaristosta nimiä Suomen venäläistämistä vastustaneeseen helmikuun manifestiin. Kalastajat kirjoittivat nimensä vetoomukseen. Yksi nimien kerääjistä oli Eugen Schauman. Eestiluodossa vieraili myös Korkeasaaren eläintarhan johtaja Rolf Palmgren, joka arvosti eestiluotolaisia lintujen suojelijoina. Hän selvitti saaren linnustoa 1900-luvun alkupuolella. Etappipaikka niin sodissa kuin kieltolain aikaan Sisällissodan aikana 1918 eestiluotolaiset avustivat saaristoon paenneita valkoisia. Nämä joukot olivat joutuneet vetäytymään Porvoosta ensin Pellinkiin ja osa edelleen Eestiluotoon. Saarelta järjestettiin valkoisille opastus jään yli Viroon maaliskuussa 1918. Punaiset kävivät Eestiluodossa takavarikoimassa elintarvikkeita. Suomen kieltolain aikaan Eestiluoto oli merkittävä Virosta Suomeen suuntautuneen pirtun salakuljetuksen etappipaikka. Tulli takavarikoi sen rantavesiin upotetuista kätköistä tuhansia litroja pirtua. Eestiluoto siirtyi vuonna 1929 Suomen puolustusministeriön haltuun. Sen vuoksi saarelaiset eivät saaneet lunastaa maita itselleen. Heistä tuli puolustusvoimien vuokralaisia edullisin ehdoin. Eestiluodolle rakennettiin 1930-luvulla rannikkotykistön betoninen tähystystorni, joka sai kansanomaiseksi nimekseen ”Rikaman saapas”. Rannikkotykistön kehittäjä oli eversti Johan Rikama. Eestiluodolta evakkoon Puolustusvoimien henkilöstö metsästi saaristossa jäniksiä ja lintuja. Åbergin perheen tytär avioitui Santahaminassa palvelleen lentomekaanikon kanssa. Santahaminassa sijaitsi tuolloin Suomen ilmavoimien vesilentosatama. Armeijan saaristoon tulon myötä siellä alettiin puhua enemmän suomea ruotsin ja viron lisäksi. Talvisodan aikana Eestiluoto tyhjennettiin ja saarelaiset majoittuivat evakkoina muualle saaristoon tuttujen asumuksiin. Saarten nuoria miehiä sijoitettiin saariston vartiointiyksiköihin, jollainen oli myös Eestiluodossa. Jatkosodan vuosina Eestiluodosta ja muista saarista kehittyi etappialue Virosta Suomeen suuntautuneelle pakolaisliikenteelle. Kirjailija Eero Haapanen on tutkinut toisen maailmansodan aikaisia pakolaisvirtoja Virosta Suomeen. Eestiluoto oli yksi veneillä saapuneiden rantautumispaikoista. Virolaisilla kalastajilla oli tärkeä merkitys pakolaisten kuljettamisessa Suomeen sodan vuosina. n Lue lisää aiheesta Eero Haapasen kirjasta Pako yli Suomenlahden. Ihmissalakuljetus Virosta Suomeen 1940–1944. Kirjaa voi tilata SVYL-Verkkopuodista verkkopuoti.svyl.fi hintaan 20 € + postimaksu.
3/2021?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Turun Kirjamessut Turun messukeskuksessa (Messukentänkatu 9–13, Turku) 1.–3.10. (pe–la klo 10–18, su klo 10–17) SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta Turun Kirjamessujen ohjelmaan. Messujen A-hallissa on myös suuri Viro-osasto, jolla SVYL:n ja SVYL-Verkkopuodin lisäksi ovat mukana Tuglasseura, Turun Tuglas-seura, Varsinais-Suomen Viro-keskus, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö. Tule tapaamaan tuttuja, kirjaostoksille sekä kuulemaan uusimmat kuulumiset virolaisen kirjallisuuden kentältä! Helsingin Kirjamessut Helsingin messu keskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 28.–31.10. (to–la klo 10–20, su klo 10–18) SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Helsingin Kirjamessuilta Viron kustantamoiden liiton (Eesti Kirjastuste Liit) osastolta, jossa myynnissä on messujen ohjelmassa olevia, suomenkielisiä Viro-kirjauutuuksia sekä uutta vironkielistä kirjallisuutta. Tervetuloa ostoksille ja keskustelemaan kirjallisuudesta! viro.nyt 4-2021 ilmestyy 12.11. Vuoden 2021 viimeinen viro. nyt ilmestyy marraskuussa kattaen loppuvuoden 2021 ja alkuvuoden 2022. Lehden materiaalipäivä on 15.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Martin markkinat Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1, Helsinki) 20.–21.11. SVYL, SVYL-Verkkopuoti ja osa liiton jäsenyhdistyksistä osallistuvat Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen järjestämille Martin markkinoille. Tule ostoksille, nauttimaan kulttuuriohjelmasta ja tapaamaan tuttuja! Lisätietoja lähempänä: www.martinmarkkinat.fi Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut Tampere-talossa (Keskustori 4, Tampere) 4.–5.12. Ensi kertaa järjestettävät Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut kokoavat joulukuun alussa Tamperetaloon hyvän kattauksen kirjallista ohjelmaa ja kirjallisuutta. SVYL ja SVYLVerkkopuoti löytyvät Viroosastolta, jolla mukana ovat Tuglas-seura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö sekä paikalliset Viro-seurat. Tiedossa on myös mukava paketti Viro-ohjelmaa! Kaikkien tapahtumien toteutuminen riippuu syksyn koronavirustilanteesta. OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta. fi – koronapandemiasta johtuen muutoksia voi tulla suuntaan jos toiseen. 1.9. klo 18 syksyn avauksena Kulttuurikävely eteläisessä Helsingissä Tutustumme Helsinki-seuran pj. Martti Helmisen opastuksella eteläisen Helsingin historiaan ja kulttuuriin Viro-yhteyksiä unohtamatta. Tapaamme Aleksanterin teatterin sisäänkäynnillä (Bulevardi 23–27). Kävelyn kesto on n. 1,5 tuntia. Kuukausitapaamiset Helsingissä Syksyn kuukausitapaamiset Olutravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4, Helsinki). Tarkistathan ajantasaiset tiedot Olutsillan nettisivun tapahtumatiedoista: www. olutsilta.fi/tapahtumat. 8.9. klo 18 Suomentaja Anna Kyrö kertoo Taivaan portaat (Mart Kivastik, Taevatrepp) -kirjan suomennostyöstä. 13.10. klo 18 Tapio Mäkeläinen kertoo uusimmasta kirjastaan Peipsimaa ja Jõgevamaa. 10.11. klo 18 Marraskuun kuukausitapaaminen ja sääntömääräinen syyskokous 8.12. klo 18 Pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Elokuu: Muinaistulet Veneilijöiden kodalla, jäsenille Syyskuu: Pieni sieniretki Natturin maastoon Lokakuu: Käydään tutustumassa Takatalo & Tompuri -pienpanimoon. Marraskuu: Kaikille avoin kohde Miehikkälässä, Seppälän lammastila, paikan esittely ja ruokailu Joulukuu: Pikkujoulu yhdessä Huurteisten uimareiden kanssa Tammikuu 2022: Kunnanjohtajan vierailu Klamilassa Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Seuraamme koronatilannetta ja toimimme se mukaan. Olutsillan Kotkan osasto 2.9. klo 18 kuukausitapaaminen. Aihe varmistuu myöhemmin. 7.10. klo 18 Tasting Kotka Steam Breweryn Pasaatin myymälässä 4.11. klo 18 Tasting Sam’s Pubissa Joulukuussa pikkujoulut, päivä ja paikka varmistuvat myöhemmin. Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Matkat 5.–7.11. Syysmatka Tallinnaan, aiheena Georg Ots, Jaan Kross ja Saku Õlletehas, joiden kaikkien muhkeita tasavuosia oli meillä jo viime syksynä tarkoitus juhlistaa. Virtuaaliset museovierailut ERM:n eli Viron kansallismuseon näyttelyihin 28.9. klo 18 Suomalaisugrilaisten kansojen historia tulee luoksesi 45 minuutin virtuaalikierros Uralin kaiku (Uurali kaja) -näyttelyyn. Näyttely esittelee suomalais-ugrilaisten kansojen historiaa. Opastus on suomenkielinen. Linkki opastukseen lähetetään jäsenille sähköpostitse syyskuussa. 28.10. klo 18 Viron historia tulee luoksesi 45 minuutin virtuaalikierros Kohtaamisia (Kohtumised) -näyttelyyn, joka esittelee Viron historiaa. Opastus on suomenkielinen. Linkki opastukseen lähetetään jäsenille sähköpostilla lokakuussa. Saunaklubi Olutsilta Saunaklubi keskittyy syksyn aikana Helsingin yleisiin saunoihin. Keskiviikkona 22.9. kokoonnumme Uuteen Saunaan, jossa löylyttelyn jälkeen Torsti Lehtinen esittelee uunituoreen kirjansa Stadilaiset lauteilla. Seuraa tilannetta tapahtumakalenterista www. olutsilta.fi/tapahtumat tai fbryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas@icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingissä, koronatilanteeseen liittyviä kokoontumisrajoituksia noudattaen, kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 29.9. Bistro K, 27.10. Plaza ja 24.11. Palema. Keilailu (Helsinginkatu 25, Fun Bowling) Koronavirustilanteeseen liittyvien kokoontumisrajoitusten puitteissa torstaina klo 12 seuraavina päivinä: 16.9., 7.10., 28.10., 18.11., 2.12. ja 16.12. sekä lauantaina klo 12 seuraavina päivinä: 4.9., 2.10. ja 13.11. Ilmoittautumiset echydenius@gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet!
? viro.nyt ?3/2021 15 Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin, kun tilanteet sen taas sallivat. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Suomen Tarton rauha 100 -näyttely 14.–26.9. Satakunnan Museon aulassa Tarton rauhanneuvottelut Suomen ja NeuvostoVenäjän välillä alkoivat 12. kesäkuuta 1920. Suomesta neuvotteluihin matkusti valtuuskunta, johon kuuluivat Aleksander Frey, Väinö Voionmaa, Juho Vennola, Juho Kusti Paasikivi, Rudolf Walden, Väinö Kivilinna ja Väinö Tanner. Neuvottelut kestivät 14.10. saakka, jolloin allekirjoitettiin rauhansopimus. Suomen Tarton rauha 100 -näyttely kertoo kuvin ja tekstein siitä, mistä neuvoteltiin ja miten rauhanvaltuuskunta vietti Tartossa aikaa. Näyttelyn tekstit ovat suomen ja viron kielillä ja sen ovat koonneet Tarton kaupungin historiamuseot ja Suomen Tallinnan-suurlähetystö. Näyttely avataan yleisölle tiistaina 14.9., jolloin paikalla on Porin Viroseuran aktiiveja klo 11 ja 15. Näyttelyn esittelytilaisuus järjestetään Satakunnan Museon Taavi-lavalla keskiviikkona 22.9. klo 17.30, jolloin näyttelyn alustaa porilaislähtöinen entinen suurlähettiläs Pekka Harttila. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa! Näyttelyn toteuttavat yhteistyössä Porin seudun Suomi-Viro -seura ry ja Satakunnan Museo. TAMPERE-TARTTO-SEURA Ennakkotietoa Tampereen Viroviikkojen ohjelmasta 1.–15.10. Suomen Tarton rauha 100 -näyttely Laikun galleriassa 5.10. klo 17 Juhani Salokannel: Jaan Kaplinski 80 v. 14.10. klo 18 Pekka Linnainen: 7 rauhan veljestä vapaalla Tartossa 1920 16.10. Sugrifest-päivä 21.10. klo 14 Esitelmä ja elokuva Ruhnun saaresta. Tapio Mäkeläinen esittelee saaren, jonne Tampere-Tarttoseura ei kesällä 2020 päässyt. 30.10. klo 14 Moneen kertaan siirretty “Kotkan poikien” Georg Otsin musiikin konsertti vihdoin Laikun musiikkisalissa koko lokakuisten Viro-viikkojen loppuhuipentumana! VAASA-PÄRNU-SEURA Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteet täyttävät 65 v. tänä vuonna Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteet solmittiin vuonna 1956. Alkuaikoina Vaasaan tuli myös muutamia turistiryhmiä Pärnusta ja heille järjestettiin yhteisiä tilaisuuksia yhdessä vaasalaisten kanssa. Jo ennen vallanvaihtoa ja Viron uudelleenitsenäistyttyä, lisääntyi humanitaarisen avun tarve Virossa. Vaasalaiset ovat auttaneet niin vanhuksia ja lapsia Pärnussa. Myös Estonian onnettomuuden uhrien perheet vuonna 1994 ja Pärnun tulvaja myrskykatastrofin uhrit keväällä 2005 ovat saaneet humanitaarista apua vaasalaisilta. Elintaso ja elämä Virossa on parantunut, ja nykyään yhteistyötä on paljon kulttuurin alalla. Myös vaasalaisilla kouluilla ja urheiluseuroilla on yhteistyösuhteita pärnulaisiin kouluihin ja organisaatioihin. Vuonna 1988 Vaasaan perustettiin Vaasa-Pärnu Seura ry pitämään yllä ystävyyskaupunkisuhteita kansalaistasolla. Tämän jälkeen, jo seuraavana vuonna Pärnussa perustettiin Pärnu Vaasa Selts. Näiden yhdistysten yhteistyö on jatkunut lähes 33 vuotta ja jatkuu edelleen. Vaasan ja Pärnun kaupunkien yhteistyö on jatkunut aktiivisena kaikki nämä 65 vuotta. Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden 65-vuotisjuhlaa vietetään yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa mahdollisuuksien mukaan tämän vuoden aikana, mikäli koronarajoitukset sen sallivat. Tarkempaa tietoa jäsentiedotteessa sekä kotisivulla ja Facebook-sivulla. Elokuvailta jäsenille syyskuussa Pyrimme järjestämään jäsenille elokuvaillan mahdollisuuksien mukaan syyskuun loppupuolella. Katsomme virolaisen elokuvan Seltsimees laps (Toveri lapsi), kirjailija Leelo Tungalin romaanin mukaan. Tarkempia tietoja Facebookissa ja kotisivulla. Viron kielen lyhyt alkeiskurssi syksyllä 2021 Seura järjestää lyhyen viron kielen alkeiskurssin jäsenille syksyllä 2021. Ilmoitamme kurssista tarkemmin jäsentiedotteessa, Facebookja kotisivuilla. Vaasa-Pärnu Seura ry:n syyskokous 9.11. klo 18 Käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. Paikkaa ei ole vielä päätetty johtuen koronatilanteesta. Kokouksen jälkeen Kaj Höglund kertoo Viron huvilakulttuurista. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Näytelmäesitys Öökuninganna viron kielellä marraskuun lopulla Varsinais-Suomen Viro-keskus tuo vironkielisen näytelmän Öökuninganna (suomeksi Yön kuningatar) loppuvuodesta Vaasaan. Ajankohta ja paikka tarkentuvat myöhemmin. Lue lisätietoa seuran Facebookja kotisivuilta. Tarton rauha 100 -näyttely Tarton rauha 100 -näyttely on esillä Vaasan pääkirjaston alakerran näyttelytilassa helmikuun 2022 ajan. Viron 104. itsenäisyyspäivä Vaasa Opistolla 19.2.2022 Viron 104. itsenäisyyspäivää juhlitaan lauantaina 19.2.2022 Vaasa Opistolla. Ohjelmassa mm. vieraileva luennoitsija Tarton rauhasta. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@ valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivuja sekä käykää tutustumassa uuteen kotisivuun vaasaparnuseura. svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan!
3/2021?viro.nyt 16 VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA Suomen Tarton rauha 100 -näyttely 20.8.–8.9. Valkeakosken kaupunginkirjastossa Näyttelyn ovat koostaneet Tarton kaupungin historiamuseot ja Suomen Tallinnan suurlähetystö. VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Viro-keskuksen nuoret kesätyöntekijät ovat saaneet työnsä päätökseen! Suuret kiitokset Taiteiden yön ja Itämeripäivän urakasta Margarethe, Lilian, Vilma, Markkus ja Altti. Kesätyön tukijoina: OP Turun seutu, Turun kaupunki ja Liedon kunta. Raporttia heidän työstään näkee Facebookissa: #virokeskuksenkesätöissä ja Instagramissa: taiteidensuurtori. Town Twinning -matka Jõgevalle syyskuun alussa Kysy vapautuvia paikkoja ja ilmoittaudu varalle: virokeskus@gmail.com (ryhmään mahtuu 25 henkilöä). Tutustumme reissun aikana Kaarinan ja Jõgevan vapaaehtoistyön kenttään ja mietimme tulevaisuuden haasteita molemmissa maissa. Matkan tukijana Europe for Citizens / EU:n komissio. Raportoimme ideoista ja tuloksista Facebookin kautta koko reissun ajan, pistä seurantaan! Taidetta Ruissalon Kolkannokassa Nähtävissä ja koettavissa aina siihen saakka, että tulevan talven jäät järjestävät rannan kivet uuteen uskoon: Kristjan Urm: People of the Sea/Meren kansa/Mere inimesed. Teos oli alkukesästä mukana Olohuone 306,4km2 -kaupunkitaidefestivaalilla, ja se rakentuu yhdessä kävijöiden kanssa. Voit edelleen käydä itse luomassa osan virolaisen taiteilijan teoksesta! 11.9. Lähiruokatori Brinkkalassa 19.9. Turun päivä ja mahdollisuuksien tori Tule mukaan Brinkkalaan ja Vanhalle Suurtorille. Upea teatterisyksy odottaa, vironkielisiä esityksiä tarjolla: 4.10. Komöödiateater, Nuta või naera – Henrik Normannin juhlaesitys, mukana Birgitte Susanne Hunt. Lippuvaraukset: virokeskus@gmail.com 30.10. klo 18.30 Andres Dvinjaninovin monologiesitys Vanuse 50 varjundit Turun kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. Liput myynnissä Lippupisteessä ja kaupunginteatterin sivuilla. 27.11. Turu Teaterin ensimmäinen ammattilaisproduktio, Piret Jaaksin Öökuninganna. Ohjaaja Siim Maaten, näyttelijät Tene Ruubel ja Marin MägiEfert. Lippuvaraukset: virokeskus@gmail.com Pikapuolin odotettavissa Turkuun Viron perinnekäsityön näyttely Viljantilaiset tulevat vierailemaan ja pitämään työtupia, kun matkustaminen vain järkevästi onnistuu. Jatkamme siis aherrusta käsityön parissa, kysy toimistolta ja tule mukaan työpajoihin! HUOM! Tapahtumat toteutuvat jos koronatilanne antaa mahdollisuuden kokoontua, muutoin siirtyvät kevääksi. Nyt on hyvä aika aloittaa viron kielen harrastaminen, tarkasta Turun ja lähikuntien opistojen tarjonta. Tänä syksynä on tarjolla paljon etäkursseja, voit vapaasti valita kurssisi myös toiselta paikkakunnalta. Esim. lähes 200 kansalaisopiston valtakunnallisen kurssihaun löydät osoitteesta kurssit. kansalaisopistot.fi. Eva Finchin vironkieliset luennot Turun historiasta ovat vapaasti kuunneltavissa YouTuben kautta. Koko kevään luentosarja on nyt nähtävillä soittolistalla (etsi: Turu aeg ja kohad). Syksyllä tulossa englanninkielisiä Turkuluentoja, seuraa tiedotusta! Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11. klo 18.30 (Vanha Suurtori 3, Turku) Etäosallistumismahdollisuus järjestyy. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. vahvistetaan toimintasuunnitelma ja valitaan hallitus vuodelle 2022. Tervetuloa! Tilanteet tapahtumien, kokoontumisten ja jopa konttorin palvelujen suhteen muuttuvat nyt nopeasti, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Viro-keskuksen toimisto on valtakunnallisen suosituksen mukaisesti etätöissä niin paljon kuin mahdollista. Jos haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, p.: 040 147 5221. Kunniakonsulaatin työssä noudatamme Viron suurlähetystön ohjeita. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18 ja esmaspäeviti kell 11–14 (esmaspäeviti kokkuleppel võimalus tulla ka kohapeale Eesti keskusesse). Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fbleheküljel Abiks eestlastele Soomes aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: e-mail: abiks.soomes@gmail. com ja messenger: m.me/ AbiksEestlasteleSoomes. Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti e–r kell 10–15 tel. +358 40 147 5221. Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Lue Viro-instituutin Nippernaati-julkaisusta sivulta 7! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Konrad Mägi: Maalauksen arvoitus -näyttely Espoon modernin taiteen museo EMMAssa 6.10. klo 17 29.9. avautuu ennennäkemättömän laaja virolaisen modernistin, Konrad Mägin retrospektiivinen yksityisnäyttely. Mägi oli Viron kultakauden taiteen merkittävin edustaja, mutta vasta nyt kiinnostus taiteilijan elämäntyötä kohtaan on heräämässä kansainvälisellä taidekentällä. Noin 150 teoksen laajuinen näyttely sisältää taiteilijan tuotannon parhaimmiston tuoden esiin Mägin ilmaisuvoiman, huikean värien käytön ja poikkeuksellisuuden aikalaistaiteilijoihin nähden. Virkuille on varattu opastettu kierros tutustumaan näyttelyyn 6.10. klo 17–18. Virkku tarjoaa opastuksen jäsenilleen, mutta jokainen maksaa itse museon pääsymaksun. Ilmoittautumiset vierailulle viim. 27.9. osoitteeseen kirsi@svyl.fi. Mukaan mahtuu 20 ensiksi ilmoittautunutta Virkkua. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www. facebook.com/VirkkuRy n
? viro.nyt ?3/2021 17 Suomen Viro-yhdistysten liiton kunniapuheenjohtaja Kalervo Hovi T urun yliopiston yleisen historian professori emeritus Kalervo Hovi kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 10.7. Hän oli 78-vuotias, syntynyt Oulussa 13.9.1942 opettajaperheeseen ja vietti nuoruutensa pääosin Kiuruvedellä. Hovi aloitti historian opinnot Turun yliopistossa syksyllä 1963. Hänen kiinnostuksen kohteena oli kansainväliset suhteet ja etenkin Ranskan liittopolitiikka. Professori Vilho Niitemaan kysyttyä, osasiko hän ranskaa, hän vastasi aikovansa opiskella kielen. Yliopiston alkeiskurssin jälkeen hän alkoi lukea ranskankielisiä dokumentteja. Myöhemmin tällä metodilla aukenivat myös puola ja viro. Samaa opiskelutapaa hän myöhemmin professorina suositteli oppilailleen. Opintojen loppuvaiheessa Kalervo Hovi pääsi assistentiksi yleisen historian laitokselle. Väitöskirja valmistui työn ohessa ja hän väitteli vuonna 1975. Hän siirtyi historian apulaisprofessoriksi Ouluun 1979–1983 ja toimi Turun yliopiston yleisen historian apulaisprofessorina 1983–1986. Vuodesta 1986 lähtien hän oli yleisen historian professorina runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä aikana yli 20 hänen omaa oppilastaan väitteli tohtoriksi. Hovi oli sekä Oulun että Helsingin yliopiston dosentti. Hän jäi yleisen historian professorin virasta eläkkeelle 2007, mutta jatkoi vielä tutkimusta. Hovin tutkimusaloihin kuuluivat kansainvälisten suhteiden historia, Baltian, erityisesti Viron historia, sekä Puolan ja Ranskan historia. Hovin tärkeimmät teokset olivat väitöskirjan aihepiirin eli Ranskan liittopolitiikan jatkoteos vuodelta 1984, Vilho Niitemaan Baltian historian täydennetty painos, Puolan historia ja Tallinnan ravintolakulttuuria maailmansotien välisenä aikana käsittelevä tutkimus, joka julkaistiin myös viroksi. Lisäksi hän julkaisi lukuisia tieteellisiä artikkeleita. Ammatillisten järjestöjen ohella Kalervo Hovi toimi Rotary-järjestössä, Turun Suomi-Puola-yhdistyksessä ja oli Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja 1992–1998, sen jälkeen kunniapuheenjohtaja. Hän oli Suomaalaisen tiedeakatemian jäsen ja monien ulkomaisten historiallisten aikakauskirjojen, muun muassa virolaisen Tunan toimitusneuvosten jäsen. Kalervo Hoville myönnettiin Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.2000 Suomen Viro-yhdistysten liiton ansiomerkki, joka annetaan henkilölle, jonka pitkäaikainen ja arvokas toiminta on edistänyt Suomen ja Viron suhteita. n Tiiu Bräutigam ja Tuomas Hovi Kirjoittajat ovat Kalervo Hovin lapset. Pidempi muistokirjoitus ilmestyi Turun Sanomissa 27.7. Suomen-poikien kunniapuheenjohtaja Raul Kuutma K unnioitettu sotiemme veteraani, kunniapuheenjohtaja ja yhdistyksemme jäsen, Suomen-poika Raul Kuutma on komennettu viimeiseen iltahuutoon. Raul Kuutma oli syntynyt 3. elokuuta 1924 Virun maakunnassa, Palmsen kunnassa, Laulin kylässä. Hän poistui keskuudestamme pitkällisen sairauden uuvuttamana 17.7.2021 Tallinnassa, jossa hän teki elämäntyönsä ja asui eläkkeelle jäätyään. Raul Kuutma oli yksi niistä lähes 3 400 virolaisnuorukaisesta, jotka valitsivat ns. kolmannen tien – liittymisen Suomen asevoimiin puolustamaan Suomen vapautta ja Viron kunniaa sotavuosinamme. Kuutman osalta toiminta sotaa käyvän Suomen armeijan riveissä alkoi 22.10.1943. Koulutusvaiheen päätyttyä hän palveli legendaarisessa virolaisrykmentti JR200:ssa ja osallistui sen riveissä Karjalan kannaksen torjuntataisteluihin Viipurin lahdella sekä Vuoksella rykmentin lakkauttamiseen 16. elokuuta 1944 asti. Kuutma palasi kotimaahansa 19. elokuuta 1944 ollen yksi niistä yli 1 700 miehestä, jotka kuljetettiin saksalaisella s/s Warthelandilla Hangosta Viroon. Raul Kuutman sotatie ei vielä päättynyt kotimaahan paluuseen, vaan johti monen muun Suomen-pojan kanssa Tarton rintamalle puolustamaan omaa isänmaataan. Tuona aikana Pohjois-Virosta evakuoitiin noin 70 000 Viron sivistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita olisi mitä todennäköisimmin odottanut teloitus tai pakkotyö. Sodan päätyttyä Kuutma opiskeli Tallinnassa ja teki elämäntyönsä paperija selluloosateollisuudessa Raul Kuutma oli kiinnostunut Viron lähihistoriasta sekä omasi taitavan kirjoittajan lahjat. Tämän lisäksi hänet muistetaan asiantuntevana oppaana Viroon suuntautuneilla retkillä sekä loistavana ja mukaansa tempaavana esitelmöitsijänä. Hänen kirjallisesta tuotannostaan mainittakoon erikseen suomeksi käännetyt teokset, joita ovat Suomen-poikien tie ja Kaksikymmentä vuotta Viron-Suomen sillalla. Kuutma oli myös avainasemassa toimitettaessa Suomen-poikien kohtaloista kertovaa matrikkeliteosta Vabaduse eest – Soomepoiste elulood. Viroksi on myös julkaistu hänen muistelmansa Wabariigist vabariikini. Kuutma vaikutti monella tavalla virolaisvapaaehtoisten ja uudelleenitsenäistyneen isänmaansa tunnetuksi tekemiseen. Hänet on palkittu ansioistaan korkeilla suomalaisilla ja virolaisilla kunniamerkeillä. n Risto Haimila, Suomen-poikien perinneyhdistys ry, puheenjohtaja Nyyrikki Kurkivuori ja Eero Riuttala, Raul Kuuman läheiset ystävät Raul Kuutma. Kuva: Markku Seppä / Suomen sotaveteraaniliitto. in memoriam? viro.nyt ?3/2021
3/2021?viro.nyt 18 Eesti keel ja võro kiil elävät rinnakkain Virossa on useita vähemmistökieliä, joista suurin on võro. viro.nyt haastatteli yhtä sen säilyttämisestä ja kehittämisestä kiinnostunutta, Janek Vaabia. Elsa Mensalo M onelle saattaa tulla yllätyksenä, että viron kieli on kielihistoriallisesti jakautunut kahteen kieleen, pohjoisviroon ja eteläviroon. Myös kirjakieliä oli 1900-luvun alkuun asti käytössä kaksi. Eteläviro jakautuu võron, seton, mulgin ja tarton kieliksi, joita on pidetty myös murteina. Nykyään kuitenkin yhä useammin puhutaan nimenomaan kielistä, ja kielitieteen näkökulmasta eteläviron kielet voidaankin lukea kieliksi. Termin valintaan on vaikuttanut muun muassa murteen ja kielen rajan häilyvyys sekä poliittiset syyt. Lisäksi murteilla on Virossa ollut huono maine. Suurin Etelä-Viron kielistä on võro, jota puhuu 75 000 ihmistä. Unescon arvion mukaan võro kuuluu yhdessä seton kanssa uhanalaisiin kieliin. Võron kielen säilymisen takaamiseen on alettu viime vuosina kiinnittää yhä enemmän huomiota. Võronkielinen media, erilaisten tapahtumien järjestäminen ja kieliteknologian, kuten internetsanakirjojen sekä võronkielisen Wikipedian kehittäminen ovat joitakin esimerkkejä pyrkimyksestä taata võron kielen kehittyminen ja siirtyminen nuoremmille sukupolville. Yksi nuorista võron kielen osaajista on Janek Vaab. Kotoa ja sukulaisilta saatu võron kielen taito synnytti osaltaan laajemman mielenkiinnon suomalais-ugrilaisia kieliä kohtaan ja vei Vaabin opiskelemaan viron kieltä Tarton yliopistoon. Opintojen ohella Vaab toimii projektijohtajana Võro-seurassa. viro.nyt kyseli Vaabin ajatuksia liittyen suomalais-ugrilaisiin kieliin ja võroon. Mikä synnytti kiinnostuksen kieltä ja kieliä kohtaan? ”Ajattelen, että aina on monta tekijää ja lähdettä, niin tässäkin tapauksessa. Kiinnostuksen kieleen ja kieliin sain mukaani jo kotoa. Vanhempani ovat Võromaalta (toim. huom.: viroksi Võrumaa) kotoisin, joten elin Janek Vaab. Kuva: Ju?rgen Vainola.
? viro.nyt ?3/2021 19 viron ja võron kielten keskellä. Kotikielenä oli viro, mutta tiettyjä ilmaisuja ja sanoja käytettiin aina võroksi. Võromaalla asuvien sukulaisten kanssa olen lapsesta asti käyttänyt võroa. Myöhemmin olen kehittänyt kielitaitoa omatoimisesti ja opiskellut lisää. Koulussa minulla oli loistava äidinkielenopettaja, joka laittoi lukemaan, ajattelemaan ja kiinnostumaan kielestä enemmän. Virossa lukiolaisille järjestetään eri oppiaineissa olympialaisia, joissa palkintona saattaa olla esimerkiksi opiskelupaikka yliopistossa. Osallistuin äidinkielen olympialaisiin ja minulle tarjottiin opiskelupaikkaa Tarton yliopistossa.” Millaisia kokemuksia sinulla on suomen kielestä? Olen kasvanut Tallinnassa, joten väistämättä kuulin suomen kieltä pienestä pitäen. Kun olin ensimmäisellä luokalla, koulun kirjasto jakoi ennen muuttoaan ilmaiseksi kirjoja. Kahmaisin repun täyteen, ja mukaan sattui myös suomenkielinen matematiikan oppikirja sekä sanakirja. Olin aina kuullut, että suomi ja viro ovat hyvin samankaltaisia, mutta tuolloin 7-vuotiaana noita kirjoja tutkittuani julistin, että minusta nämä kielet eivät ole lainkaan samanlaisia. Nykyään kuitenkin juuri kielten samankaltaisuus kiinnostaa minua. Yliopistossa aloin opiskella suomea ja perehtyä myös suomen murteisiin. Suomessa kulkiessa erityisesti paikannimet aiheuttavat kummallisen tuttuuden tunteen. Vaikka paikka on vieras, tuntuu, kuin se olisi samalla jonkinlainen Viron laajentuma.” Mikä suomalais-ugrilaisissa kielissä kiehtoo? ”Suomalais-ugrilaiset kielet, etenkin itämerensuomalaiset kielet, tarjoavat jatkuvaa tunnistamisen ja löytämisen riemua. Nuo kielet ovat yksi systeemi, jonka sisällä kuitenkin esiintyy variaatiota ja eroavaisuuksia. Jos löydän jonkin ilmiön suomen kielestä, mietin, olisiko võrossa jotakin samankaltaista. Vastaavasti viron kielen historiaa opiskellessani mietin, löytyykö jokin vanhan viron piirre suomen kielestä. Vaikka eri kielten sanat saattavat näyttää ensi katsomalla täysin erilaisilta, niiden rakenne paljastuu kuitenkin purkaessa samaksi kuin muissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä.” Työskentelet Võroseurassa. Millaista toimintaa seura järjestää? ”Seuran tehtävä on edistää võron kieltä ja võrolaista kulttuuria sekä koota yhteen asiasta kiinnostuneita ihmisiä. Järjestämme erilaisia tapahtumia, jotka on tarkoitettu erityisesti niille, joilla ei ole mahdollisuutta olla päivittäin kosketuksissa võron kielen ja kulttuurin kanssa. Seuran suurimpia tapahtumia on võronkielinen laulujuhla Uma Pido, joka on suunnitelmissa järjestää seuraavan kerran vuonna 2024. Yritämme myös etsiä ja tuoda yhteen nuoria. Teemme nuorten kanssa esimerkiksi vierailuja võrotaustaisten muusikoiden ja poliitikoiden luo. Haluamme välittää sen viestin, että võrotaustaisena voi päästä hyvin pitkälle.” Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on kieliin ja võroon liittyen? ”Maisterivaiheen opinnoissa aion syventyä kielen muuttumiseen. Kieli muuttuu väistämättä. Minusta kieltä ei pitäisi niinkään normittaa vaan tutkia ja tarkastella. Võron kieltä haluaisin tutkia ja tallentaa niin paljon kuin mahdollista. Vielä on jäljellä kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka osaavat võroa. Mielestäni nyt on kuitenkin viimeinen hetki toimia. Jos võro tunnustettaisiin kieleksi valtion tasolla, se avaisi tietysti uusia mahdollisuuksia.” Miksi on tärkeää, että võron kieltä tutkitaan ja se säilyy? ”Tärkeää ei ole ainoastaan võron kielen säilyminen, vaan myös sen kehittyminen ja kehittäminen. Olen aina arvostanut võron kielessä sitä, kuinka se mahdollistaa ympärillä olevien asioiden kuvaamisen yksinkertaisella tavalla – ilman että on tarpeen käyttää vierasperäisiä sanoja tai kehittää monimutkaisia ilmaisuja. Võron kielen puhumista tulee jatkaa, jotta ulkopolitiikasta, lääketieteestä ja tietotekniikasta voisi jonain päivänä puhua võroksi yhtä osuvasti kuin jokapäiväisistä havainnoista. Mitä tulee tutkimiseen, kaikkia kieliä ja erityisesti sukulaiskieliä tutkimme löytääksemme lopulta vastauksia perimmäisiin kysymyksiin: keitä olemme, mistä tulemme ja minne menemme?” n Artikkelissa käytetään võrun kielestä sen omankielistä nimeä võro. Vo?rumaan maasto on kumpuilevaa. Kuva: Toomas Tuul / Visit Estonia.
20 3/2021 viro.nyt Ilta tuo takaisin kaiken Jaan KaPlinski Kustannusliike Parkko 2021 suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio U utuusteos Ilta tuo takaisin kaiken kattaa Jaan Kaplinskin mittavan uran kuusi vuosikymmentä. Kaplinski tuli suomalaisten runon ystävien tietoisuuteen vuonna 1984, jolloin valikoima hänen runojaan ilmestyi Anja Salokantelen kääntämänä kirjassa Sama meri kaikissa meissä (Otava 1984). Nyt julkaistavan valikoiman pohjana on juuri Sama meri kaikissa meissä, jota Salokannel täydentää lähes neljänkymmenen viime vuoden aikana ilmestyneestä runotuotannosta. Mukana on runoja myös Kaplinskin kahdesta venäjäksi kirjoittamasta kokoelmasta Pauli Tapion suomentamana. Valikoiman jälkisanat ovat virolaisen Vikerkaarkulttuurilehden päätoimittajan, kirjallisuudentutkija ja kääntäjä Mart Väljatagan. Kirja ilmestyy syyskuussa 2021. Hinta: 25 € + postikulut. Tallinnan tappajat 2&3. Viron veriset vuodet Antto Terras Into Kustannus 2021, 250 s. T allinnan tappajat -sarjan toisessa ja kolmannessa osassa päästään taas sukeltamaan uudelleenitsenäistyneen Viron kriminaaleihin syövereihin, nyt aivan julmimpaan pohjaan asti. Kymmenet tositarinat nuoren valtion järjestäytyneen ja etenkin järjestäytymättömän rikollisuuden saralta heijastavat aikaa ja kohtaloita. Lukijalle muodostuu kattava käsitys siitä, kuinka haastavissa oloissa naapurimaamme tulevaisuuttaan rakensi. Virolainen rikollisuus kasvoi neuvostoliittolaisesta siemenestä, mutta kukoistukseensa se puhkesi jo omien kansalaisten voimin. Kirjan tarinoiden avulla on turvallista kurkata hienoksi kiillotetun Tallinnan kulisseihin, jossa pistoolit paukkuivat edelleen myös euroaikaan. Hinta: 20 € + postikulut. Peipsimaa ja Jõgevamaa TaPio Mäkeläinen Arktinen Banaani 2021, 352 s. N imet Jõgevamaa, Peipsimaa, Põltsamaa ja Vooremaa ovat komeita, hetken tuntuu, kuin kyse olisi useasta eri maasta, monesta eri valtiosta. Ja ainakin kolmelle maalle tai alueelle löytyy oma kuningaskin. Ja eri kansoja tai ainakin kansanryhmiä – niitä löytyy vähintäänkin yhdeksän kappaletta. Vanhauskoiset venäläiset, Iisakun poluvernikut, kodavereläiset, Laiusen romanit jne.: eksotiikkaa, aitoa omaleimaista kansankulttuuria, oman kielimuodon opetusta ja harrastusta, perinneruuista gurmeeseen saakka, kalastusta, kurkun ja sipulin viljelyä – suomalaiselle ja virolaisellekin koko maan eksoottisin alue! Historiaa, kulttuuria ja arkkitehtuuria. Kahviloita, ravintoloita ja kalakauppoja. Viisi kaupunkia, kaksi suurta järveä ja Viron tärkeimmät joet. Totta, faktaa ja hyviä tarinoita. Käsilaukussa tai taskussa mukavasti kulkeva kaunis matkaopas esittelee kaikki itäisen Keski-Viron nähtävyydet. Hinta: 20 € + postikulut. Thule: Pieniä runoja armastuksesta Ville HytÖnen Enostone 2020, 84 s. V ille Hytösen yhdeksäs runokokoelma Thule: Pieniä runoja armastuksesta on mestarillinen punos, jossa kielen loimilanka solmii yhteen merta ja mantereita. Teoksen teemat kulkevat ajassa ja paikassa ollen yhtaikaa sekä hyvin ajankohtaisia että täysin ajattomia. Kirjan avaavassa osastossa Tule Ultima Thule tekijä tunnustaa armastustaan kahteen kotimaahansa ja niiden saman juurisiin kieliin. Ville Hytönen on nykyään Virossa asuva kirjailija, jonka monipuolinen tuotanto käsittää kirjallisuuden eri alalajeja lastenkirjoista tietokirjoihin, runoudesta radiokuunnelmiin. Hinta: 15 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?3/2021 Nätisti Indrek Koff ja Ulla Saar Enostone 2021, 54 s. V irolaisen Indrek Koffin rakastetussa lastenkirjassa seikkailevat sisaruspari Leenu ja Oskari. Eräänä aamuna he päättävät olla koko päivän ihan nätisti, mutta elämä ei aina kulje hyvienkään aikomusten mukaisesti. Kirjan riemastuttavat kuvat on piirtänyt Ulla Saar. Jo useammalle kielelle käännetty teos saadaan nyt viimein myös suomeksi Hannu Oittisen kääntämänä. Indrek Koff (s. 1975) on lastenkirjailija ja kääntäjä. Hän on kääntänyt kaunoja tietokirjallisuutta ranskasta, portugalista ja englannista viroksi. Koffilla on oma kustantamo Härra Tee & proua Kohvi, joka julkaisee hänen ja vaimonsa Eva Koffin kirjoja. Kirja ilmestyy lokakuussa 2021. Hinta: 20 € + postikulut. Tarton sarjarakastaja. Tartu sariarmastaja Heidi Iivari Enostone 2021 T arton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja on tartonsuomalaisen Heidi Iivarin (s. 1974) kaksikielinen esikoisrunoteos. Kirja on rakkaudentunnustus kirjailijan kotikaupungille Tartolle, sen kujille, toreille, suihkulähteille, kahviloille ja tietysti sen asukkaille. Näitkö miten Rüütli-kadulla vastaani juoksi koira hyppäsi rinnastani sisään? näitkö miten Munga-kadulla kissa solahti nivusiini? tässä minä nyt keskellä katua läähätän ja kehrään kuolaan ja nuolen hikinen ja odotuksenvärinen sinä vierelläni Kirja ilmestyy syyskuussa 2021. Hinta: 20 € + postikulut. Haapsalu. Lääne Kalurist graffititeni. Lääne Kalurista graffiteihin Mikael Korhonen Ajan peili 2020, 127 s. vironnos: A&A Lingua K irja kertoo Lääne Kalur -kalastajakolhoosin historiasta sekä dokumentoi valokuvin raunioituneen tehtaan tiloissa syntyneet uudet graffitit ja muraalimaalaukset. Lääne Kalur toimi Haapsalussa vuosina 1949–1991. Se työllisti parhaimmillaan yli 2 000 ihmistä. Nyt näistä kalastuksen ja kalanjalostuksen suuruuden ajoista ei ole enää jäljellä kuin hiljalleen rapistuvia tehdasrakennuksia. Kirjan kuvituksena on vanhoja historiallisia sekä uusia valokuvia, asiakirjoja, sanomalehtiä. Kirja on suomenja vironkielinen. Hinta: 20 € + postikulut. Viron luonto tutuksi Indrek Rohtmets AtlasArt 2021, 223 s. suom. Aura Koivisto S aarenmaa, Tallinna ja Pärnu ovat jo kauan olleet suomalaisten suosimia matkakohteita, mutta Viro on paljon muutakin. Viron luonto on harvinaisen monimutoista. Virossa pääsee ihastelemaan monia sellaisia lajeja, jotka meillä Suomessa ovat harvinaisuuksia tai joita ei tavata lainkaan. Viron luonto tutuksi tarjoaa vinkkejä kiinnostaviin retkikohteisiin, joista monetkaan eivät ole Suomessa tunnettuja. Laajojen yleistysten sijaan tekijä biologi Indrek Rohtmets kertoo paikoista, jotka aikojen saatossa ovat tulleet hänelle erityisen läheisiksi, tai joissa on huomattavia luontoarvoja. Viro on kaunis maa – ja tuon kauneuden takana on ennen kaikkea sen ainutlaatuinen luonto. Käännöstyön virosta suomeksi on tehnyt luontokirjailija Aura Koivisto. Hinta: 30 € + postikulut.
22 3/2021?viro.nyt ”Ei koskaan enää!” Näyttelijän työn 20 vuotta sitten lopettanut Tene Ruubel tekee kuin tekeekin myönnytyksen teatterille ja viettää 60-vuotispäivänsä teatterin lavalla. Turu Teater vie ensimmäisen ammattilaisten ensiiltansa Pärnuun, Tenen kotikaupunkiin. Kirsi Äyräs O len uudelleen antanut pikkusormen teatterille. Jatkon kaikki varmaan arvaavat”, naurahtaa Tene Ruubel. Myönnytys teatterilavojen suuntaan ei ole hänelle helppo. Lopettaessaan työnsä Pärnun Endlan näyttelijänä hän vannoi itselleen: ei koskaan enää. Ja se päätös on pitänyt kaksi vuosikymmentä. Vuonna 2018 hän tuli muutamaksi kuukaudeksi töihin Varsinais-Suomen Viro-keskukseen, ja silloin ensimmäinen, mitä hän itsestään kertoi, oli tämä sama ”ei koskaan enää”. Hyvin painokas ei koskaan… Vaan kuinkas sitten kävikään… Virokeskuksen työtiimin kätilöimänä syntyi Tene Ruubelin nukketeatteri, ja kolmen porsaan ja hurjan susihukan seikkailut valloittivat pienten katsojien sydämet. Nyt vuonna 2021 Tene on jälleen Viro-keskuksen tiimissä, ja syksyllä hänellä on edessään vielä suurempi haaste: on aika astua esiin nukketeatterin sermin takaa. Turussa perustettu uusi vironkielinen teatteri Turu Teater valmistautuu Siim Maatenin ohjauksessa ensimmäiseen ammattilaisten ensiiltaansa. Tene Ruubel on Piret Jaaksin ”
? viro.nyt ?3/2021 23 Öökuninganna-näytelmän Elli, eläkepäiviään Virossa viettävä kansainvälinen oopperadiiva. ”Unelmien rooli! Ellin tarinassa on paljon samaa kuin omassa elämässäni, vanhan ajan esiintymisen glamouria, suosion huumaa ja jopa maailmalla kiertämisen kokemukset. On paljon yhteistä, mistä ammentaa. Samalla Elli on ristiriitainen hahmo, jonka pään sisään on vaikea päästä.” Tene myös miettii, laulaisiko lavalla itse Yönkuningattaren aarian. ”Se olisi vaikeaa! Entinen oopperalaulaja on tuhonnut äänensä polttamalla ketjussa, ja vanhuuskin painaa. Kunnianhimo ei anna tälle näytelmän oopperadiivalle rauhaa. Miten saan esiin hänen taistelunsa, miltä sen pitäisi kuulostaa?” Oman haasteensa näytelmän harjoitteluun tuo korona. Näillä näkymin työryhmän on kokoonnuttava enimmäkseen etänä, joten perinteisiin harjoituksiin tottunut näyttelijä joutuu opiskelemaan tekstin uudella tavalla. Lavalla liikkuminen, toistot ja lihasmuisti, olisivat suuri apu vuorosanojen mieleen painamisessa, mutta nyt Tene Ruubel ja vastanäyttelijä Marin Mägi-Efert ovat aloittaneet tekstin lukemisen videopuhelujen kautta. Ensi-ilta on Pärnun Endlassa, Tenen kotiteatterissa, hänen 60-vuotispäivänään 29.10. Sen jälkeen on vuorossa pienimuotoinen kiertue Virossa ja Suomessa. Suomessa Öökuningannan esitykset nähdään marraskuun lopulla. ”Varmasti jokaisen näyttelijä haaveissa on comeback. Edes kerran. Taisi minullakin olla jossain piilossa tämä haave, salainen toive nousta vielä kerran lavalle”, Tene myöntää. Miten hieno tapa viettää 60-vuotisjuhlaa! Syntynyt teatterilaiseksi Tene syntyi Pärnussa teatteriperheeseen, hänen isänsä on näyttelijä Paul Ruubel, äitinsä näyttelijä ja teatterijärjestäjä Selma Sõõro. ”Ensimmäinen muistoni on, kun istun tyynyllä Tarton Vanemuisen lavalla yleisön edessä. Olin kolmevuotiaana mukana isäni esityksessä, ja minun piti malttaa istua paikallani.” Ja sitä teatterilaisten lapsen elämä oli, paljon aikaa kului isän kanssa takahuoneessa, välillä lavallakin. Elämä muuttui perheen isän varhaisen kuoleman takia. Kahden lapsen yksinhuoltajaksi jäänyt äiti siirtyi töihin enemmän teatterin hallinnon puolelle. Teatterin ohella toinen suuri asia Tenen lapsuudessa oli urheilu. Hän treenasi kilpatasolla. ”Kun elokuvien teko alkoi jo viedä kaiken aikani, äitini sanoi, että minun pitää valita: urheilulle ei jää tarpeeksi aikaa. Nuoruuden treenaamisesta oli apua teatterissa, näytteleminen on erittäin fyysistä työtä.” Vuonna 1979, vain 17-vuotiaana, Tene esiintyi kahdessa elokuvassa, joista hänet edelleen muistetaan. Hänellä oli roolit elokuvissa Naine kütab sauna ja Kõrboja peremees – nämä eivät kuitenkaan olleet edes hänen ensimmäisiä filmiroolejaan. Jo vuonna 1976 hän näytteli elokuvassa Imelugu, ja sitä aiemminkin pieniä sivurooleja omien vanhempiensa rinnalla. ”Kõrboja peremehe tekeminen oli hienoa aikaa, vietimme upean kesän Nelijärvellä. Olimme kuin yhtä perhettä ja vietimme myös vapaa-ajan yhdessä. Naurusta ei tullut loppua kuvauksissakaan. Sen ajan ystävyyssuhteet ovat kantaneet pitkään.” Nuoresta iästään huolimatta Tene teki täyttä työtä Pärnun teatterissa. Hänellä oli jo monen vuoden kokemus ja alan peruskoulutus Endla-teatterin opetusstudiolta, kun hän aloitti 19-vuotiaana korkeakouluopinnot Tallinnan konservatorion näyttämötaiteiden osastolla. Opintojen jälkeen vuonna 1984 hän yllätti kaikki valitsemalla työn nukketeatterissa. ”Nukuteater halusi minut töihin, minulle tarjoutui uusi ja mielenkiintoinen haaste. Olin jo ollut teatterilainen niin pitkään, draamateatterin maailma oli liian tuttu. Se oli hyvä valinta, nukketeatterivuodet olivat elämäni parasta aikaa!” Kollegat olivat nukketeatterinäyttelijöitä henkeen ja vereen. Se oli oma maailmansa, joka vei mukanaan. ”Ihmiset olivat niin uskomattomia, avoimia, lapsenmielisiä, niitä muistoja olen kantanut mukanani koko elämäni. Pääsin jopa matkustamaan. Se oli suuri etuoikeus, kiersimme vuodessa 2–3 eri maata, festivaalit Bulgariassa ja Saksassa. Se oli uskomattoman hienoa, ikkuna maailmaan. Pärnu oli siihen aikaan todella suljettu paikka, siellä ei nähty edes Suomen televisiota, ei tullut mitään tietoa muualta maailmasta. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi kadehtinut matkoja. Kaikilla oli hyvä mieli, he kuulivat matkakertomuksia ja saivat pieniä tuliaisiakin.” Nukketeatteri vetosi myös Tallinnassa. Romeo ja Julia oli mieletön menestys, yleisö eläytyi ja itki. Klassikosta tuli tekijöille myös paljon palkintoja. Teatterin lumo ja kirous Vuonna 1990 Tene Ruubel palasi Pärnun Endla-teatteriin ja jatkoi työtä kotiteatterinsa lavalla seuraavan vuosikymmenen. Se tuntui kotiinpaluulta. Teatteriroolit olivat se, mitä yleisö rakasti, juuri niistä Tene sai eniten palautetta. Hänen kaikkiaan 11 elokuvarooliaan eivät koskaan saaneet samanlaista vastaanottoa. ”Sen ajan elokuvat eivät olleet laatutyötä. Tekijät tiesivät sen, yleisö tiesi sen. Meitä näyttelijöitä oli sen verran vähän, että tietenkin meitä kaikkia käytettiin filmirooleissa, mutta ne olivat meille vain sivutöitä. Kuvauksissa oli usein hauskaa, mutta yhtään suosikkia minulla ei näistä ole. Myöhemmin elokuvien taso Virossa on noussut, itse olin alalla huonoon aikaan”, Tene arvioi. Teatterin puolella oli toisin. Työtä tehtiin kunnianhimoisesti ja siinä oli todellista glamouria. Alan arvostettuja palkintoja Tene Ruubel saikin pokata jopa kolmena perättäisenä vuotena, syntymäpäivänään. Juuri sinä päivänä jaettiin Viron teatteripalkinnot juhlallisessa gaalassa. Virossa on ollut aina suuri kunnioitus ja ihailu teatteria kohtaan. Teatteriin meno on juhlallinen hetki, johon liittyy iltaan Tene Ruubel on asunut Suomessa 10 vuotta. Viime aikoina koti on ollut Salossa, josta pääsee mukavasti merelle. "Rakastan merta! Tämän seudun kalliorannat tuntuvat minusta eksoottisilta, maisema on niin erilainen kuin Pärnussa." Kuva: Tene Ruubelin kotialbumi.
24 3/2021?viro.nyt valmistautuminen, pukeutuminen, ihmisten tapaaminen. ”Ja niin on edelleen. Teatterin arvostus, kauneuden ja elämysten kaipuu on säilynyt”, Tene arvioi. Kaikella glamourilla, pukuloistolla, yleisön ihailulla ja teatterin tiiviillä yhteisöllä oli myös raskas kääntöpuolensa. ”Minulta on varmasti tuhat kertaa kysytty, miksi lopetit, kun olit niin huipulla. Lopulta oli vain mitta täynnä. Ei ollut omaa elämää, esitykset, tv, radio, elokuvat ja konsertit veivät kaiken ajan. Nyt kun katson, miten samat esiintyjät ovat kaikkialla mukana, sama toistuu niin Virossa kuin Suomessakin, mietin, kuinka he jaksavat. Oma elämäni alkoi todella olla liian raskasta. Kun esitys loppui, koko porukka lähti kaljalle, yöhön saakka jatkettiin, siitä aamulla harjoituksiin ja illalla esitys, ja sama kuvio toistui, ei voinut jättäytyä pois. Kuuluisuus takasi myös ulkopuolisten huomion. Joka paikassa tunnistettiin. Näyttelijä oli yleisön omaisuutta niin lavalla kuin vapaa-ajalla. Minun ongelmani oli se, että olin aina oma itseni, en osannut kätkeä mitään… Ja ihmiset puhuivat… Kun heräsin aamulla, kaikki kaupungilla jo tiesivät, mitä illan mittaan oli tapahtunut. Itseäni ei kiinnostanut, mitä puhuttiin teatterityön ulkopuolella. Näyttelijänä tunsin, kuinka ihmiset rakastivat työtäni, se riitti minulle. Jopa kokemani keskenmenotkin olivat julkista tietoa. Kukaan ei tietenkään tiennyt, mitä todelliset tunteeni olivat, kun suljin kotioven ja itkin. Kauheaa, sitä tilannetta ja kaikkia niitä paineita ei voi edes kuvailla. Teatterityökin muuttui. Alettiin tehdä tehdasteatteria, tavoiteltiin tehokkuutta ja modernia esittämisen tapaa. Se oli mielestäni rumaa, olen klassinen näyttelijä eikä uusi tyyli sopinut minulle. Hengittämisen aikaa ei enää ollut. Tunsin, että kaikki oli mennyt, ei ollut enää sitä teatteria, jonka tunsin.” Tene sai äidiltään jälleen viisaan neuvon: sinun ei ole pakko olla näyttelijä koko ikääsi. Voit tehdä jotain muuta! Lähde maailmalle, kun siltä tuntuu! ”Se oli valtava helpotus. Pystyin loikkaamaan pois julkisuudesta ja näyttelijän roolista: uskalsin tunnustaa itselleni, että jopa pelkäsin, että kuolen sinne lavalle. Olin 40-vuotias, kun lopetin ja pakkasin laukkuni. Olen onnellinen, että lähdin pois. Ilman sitä en olisi se, mitä olen nyt. Mitkään ulkomaanreissut eivät anna sitä kokemusta kuin ulkomailla asuminen. Lähdin mahdollisimman kauas, ilman aikomusta palata. Kaikki on mennyt oikein, kaikki on loppunut oikeaan aikaan”, Tene summaa. Amerikan kautta Suomeen Tene Ruubel lähti niin kauas kuin osasi kuvitella: Amerikkaan. Uuteen maahan sopeutuminen oli helppoa. Hän löysi heti töitä ja alkoi rakentaa uudenlaista identiteettiä. ”Ehkä näyttelin niin hyvin hoitajaa, että kelpasin”, hän ihmettelee nyt. ”Hoidin Alzheimer-potilaita, otin tämän työn 100-prosenttisesti sydämeeni, ymmärsin, kuinka suuri vastuu hoitajalla on ihmisen hengestä. Olen avoin ihminen ja tutustun nopeasti. Ympärillä oli joka puolelta tulleita ihmisiä, oli helppo tuntea kuuluvansa joukkoon.” Suomeen muutto sen sijaan tuotti yllättäen paljon enemmän vaikeuksia. ”Minulla oli aluksi tosi raskasta Suomessa, en ymmärtänyt mitään!” Tenellä oli ennestään paljonkin Suomea vastaan. ”En lainkaan halunnut tulla, en halunnut edes puhua suomalaisten kanssa. Kun sisareni avioitui suomalaisen miehen kanssa, se oli minulle suuri järkytys. Tunsin suomalaiset ennestään vain Tallinnan juoppoturisteina. Se kuva oli oksettava, en halunnut antaa periksi ja tutustua suomalaisiin. Pikkuhiljaa sisko alkoi kertoa, kuinka kivoja suomalaiset ovat, en vieläkään halunnut uskoa. Lopulta 2010 tulin Suomeen ensimmäistä kertaa. Tulin Kokkolaan töihin ja huomasinkin pian, että sisar oli oikeassa. Suomalaiset olivat ystävällisiä Tene Ruubelin pitkän uran varrelle mahtuu monia muistoja, nousihan hän kaikkien tuntemaksi tähdeksi jo teini-ikäisenä. Kuvassa Tene ylhäällä vasemmalla valkoisessa puvussa. Kuva: Tene Ruubelin kotialbumi.
? viro.nyt ?3/2021 25 Turu Teatri lavastus Öökuninganna Turu Teater P iret Jaaksi kirjutatud Öökuninganna on Turu Teatri esimene lavastus kutseliste näitlejatega. Lugu räägib mineviku aupaistes elavast Ellist, kes on nooruses Berliini ooperiteatris laulnud, kuid elu on surunud ta tagasi Eestisse oma pensionipõlve pidama. Kui järjekordne sotsiaaltöötaja, tulevikku vaatav Janne tema uksele ilmub, vallandub sündmustik, milleks keegi valmis ei ole. Elli rolli kohta ütleb Jaaks: „Ma tahtsin kirjutada selle rolli nii, et seal oleksid koos kõik registrid – et saaks nalja, oleks huumorit ja sekka ka sügavat isiklikku tragöödiat. Et see roll oleks värvikas ja võimas nagu Öökuninganna aaria, mida Elli on ihaldanud kogu elu laulda.“ Siim Maaten annab oma lavastuses võimaluse uurida mis võib juhtuda siis, kui meile armsaks ja selgeks saanud rollid keeratakse peapeale, mis juhtub siis, kui avastad enda kohta midagi, mida isegi otsida pole osanud ja leiad kellegi, kes sind sellel teel toetab. Elli osas astub lavale Soomes elav Eesti näitleja Tene Ruubel (Kõrboja peremees) ning tema lavapartneriks on Soome ja Eesti vahel elav Marin Mägi-Efert (Võta või jäta ja Ema!). Lavastuse kunstnikuks on Neoon Must. n Esietendus 29.10.2021 Pärnus – Tene Ruubeli 60 a juubel. Soome etendused: 20.–27.11.2021 Helsingi, Tampere, Rauma, Pori, Vaasa, Turu Turu Teater on eesti keelest lugupidavaid teatritegijaid koondav teater Turu linnas, Soomes. Teatteriproduktion tukena: Turun teatterisäätiö, Varsinais-Suomen Virokeskus ry ja SVYL. Esitykset Suomessa 20.11.–27.11. 2021 (Helsinki, Tampere, Rauma, Pori, Vaasa, Turku) ja yrittävät ymmärtää minua, vaikka en puhunut suomea lainkaan. Oli kuitenkin sellaisia hetkiä, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Palkastani pidätettiin veroa 60 prosenttia, monta kuukautta elin niin, että sain palkkaa 140 euroa. Kukaan kun ei huomannut kertoa, että minun olisi pitänyt viedä verokortti työnantajalle! Nyt vihdoin tunnen, että ymmärrän suomalaista yhteiskuntaa, kymmenen vuotta on kulunut ja olen oppinut kieltä. Suomi on onnellinen maa, mutta ongelmiakin on. Suomen ongelma voikin olla, että kaikki on liian hyvää, liian saatavilla. Virossa puolestaan hyvää ovat voimakkaat perinteet. Esimerkiksi virolainen kotiruoka! Kun teen ruokaa suomalaisille, ihmettelevät he aina, miten herkullista. Voin kertoa salaisuuden: ihan samasta tutusta marketista ostan ainekset”, Tene nauraa. Elämä Suomessa on rauhallista ja arki on asettunut uomiinsa. ”Nautin kauniista ympäristöstä, teen paljon käsitöitä, viihdyn omassa rauhassani ja minulla on aina paljon tekemistä.” Teatterin lavalle paluukin tuntuu hyvältä, vaikka pientä ristiriitaakin tunteessa on: ”Jokaisessa näyttelijässä on varmasti näyttelijä koko elämän. Kun olet syntynyt näyttelijäksi, olet loppuun saakka näyttelijä. Hiukan kyllä ärsyttää, että olen antanut pikkusormen takaisin!” n Tene Ruubelin nukketeatteri loihtii pienten katsojien riemuksi kolmen porsaan ja susihukan tarinan hauskassa ja vauhdikkaassa muodossa. Kuva: Kirsi A?yräs.
3/2021 viro.nyt 26 Haran sukellusvenesatama – uusi mielenkiintoinen vierailukohde Haran sataman laiturit rakennettiin 1950-luvulla. Kuva: Hannu Virtanen. Kun ryhmämatkailu Viroon aikanaan elpyy, kaivataan myös uusia kohteita. Yksi tällainen on Lahemaalla sijaitseva Haran sukellusvenesatama. Graffiteilla koristellut laiturirauniot ovat nopeasti nousemassa matkailuhitiksi. Hannu Virtanen H ara on entinen sotilassatama, jossa vedenalaisten teknisten laitteiden avulla tehtiin sukellusveneiden demagnetointia. Käsittelyn ansiosta magneettimiinat eivät reagoineet sukellusveneiden ohittaessa niitä. Sukellusveneiden lisäksi samaa käsittelyä tehtiin laivoille. Neuvostoliiton armeija rakensi tukikohdan 1950-luvulla, ja se toimi Viron uudelleenitsenäistymiseen asti. Neuvostoaikana tukikohdalla oli nimi sotilasosasto 53083. Lähiseudun kylät tyhjennettiin asukkaista, sillä satama oli huippusalainen eikä paikka näkynyt kartoissa. Sataman toiminta päättyi samaan aikaan kuin Neuvostoliitonkin. Miehittäjät veivät mukanaan kaiken arkaluontoisen ja arvokkaan, ja pian jäämistöstä revittiin irti kaikki, millä oli käyttöä tai rahallista arvoa. Jäljelle jäivät raskasrakenteiset rauniot, jotka gra? titaiteilijat ja töhertäjät löysivät. Palvelut kehittyvät Haraan voi jo nyt järjestää ryhmävierailuja. Satamaan on noin tunnin ajomatka Tallinnasta itään, ja se on auki kesällä koko viikon sekä syksyllä ja keväällä viikonloppuisin. Paikalle voi tilata opastetun kierroksen tai satamaa voi kierrellä omatoimisesti. Portilla peritään pieni pääsymaksu, ja Sukellusveneet demagnetointiin näiden kahden laiturin välissä. Kuva: Hannu Virtanen.
? viro.nyt ?3/2021 27 kylteissä kehotetaan liikkumaan varovasti. Laiturit on kuitenkin siivottu romusta ja pahoihin paikkoihin on rakennettu portaita, eli liikkuminen on suhteellisen vaivatonta. Vierailimme Harassa elokuun alussa. Sataman kehittäjä, yrittäjä Tarvi Velström kertoi, mitä uutta alueelle on tulossa: ”Meillä on jo nyt vierasvenesatama. Kunnolla sen toiminta käynnistyy kuitenkin vasta sitten, kun uusi huoltorakennus valmistuu. Siihen tulee kaikkea sitä, mitä veneilijät kaipaavat, mm. ravintola, sauna ja kokoustila. Nyt alueella on vain kahvila, josta saa pientä purtavaa ja virvokkeita. Satamassa toimii myös purjehduskerho nuorten koulutusta varten. Laitureista kauimmaisille ei nyt pääse. Ensi vuodeksi on tarkoitus rakentaa niille siltoja. Yritämme myös hankkia vesibussin, jolla pääsisi tekemään risteilyjä. Tuollaiseen tunnin risteilyyn riittää hyvin katsottavaa. Vuokrattava auto on myös hankintalistalla.” Historiaa ja lähiseudun nähtävyyksiä Velström on kerännyt kuvia ja tietoa tukikohdan toiminnasta. On kuitenkin ollut vaikea löytää henkilöitä, jotka ovat olleet sotilaina tai töissä satamassa. ”Täällä oli aika vähän sotilaita, lähinnä vain vartijat. Enemmistö oli insinöörejä ja muuta teknistä henkilökuntaa. Toistaiseksi olen tavannut vasta yhden täällä palvelleen neuvostosotilaan. Pientä toivoa on, että löydämme myös joitakin muita. Tavoitettu sotilas sattui kuitenkin harrastamaan valokuvausta, ja hänellä oli tallessa kuvia palvelusajalta. Osa näistä kuvista on nyt näytteillä raunioilla. Mukana on jopa yksi kuva, jossa sukellusvene on käsittelyssä laituriin kiinnitettynä”, Velström kertoo. Haran matkalle on helppo löytää myös muuta katsottavaa. Lahemaan kansallispuisto leviää ympärillä, ja lisäksi muun muassa Käsmun merimuseo on noin 30 minuutin, Viinistun upea taidemuseo ja Kolgan kartano noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Pieniä mutta kiinnostavia nähtävyyksiä lähistöllä ovat kyläkauppa Leesi Pood sekä vuoden 1941 taistelussa hukkuneiden muistomerkki Jumindan niemimaan kärjessä. n Lisätietoja: harasadam.ee Tarvi Velström on kerännyt tietoa ja kuvia sataman historiasta. Kuva: Hannu Virtanen.