Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??22. vuosikerta viro.nyt 3/2022
3/2022?viro.nyt 2 Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 22. vuosikerta Levikki: 2500-3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset svyl@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Tõnu Runnel Lehden koko: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: Lehtisepät Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 4/2022: Ilmestyy 11.11.2022. Aineiston jättäminen viimeistään 14.10.2022. Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 “Soome keel rikastab – suomen kieli rikastuttaa!” S2-opettaminen ja opiskelu Virossa 7 ”Narvassa on aina yllätys, millä kielellä keskustelu tapahtuu!” 8 Laulua, askartelua ja jalkapalloa suomeksi 10 Tarinoita tiedesillalta: Yrjö Kauko – nobelistin oppipoika ja maailmanmatkaaja 13 nyt.puhuttaa 14 SVYL:n toimintaa 16 Reino Lemmetyinen 15.8.1939–17.4.2022: Suuri Viron ystävä ja sivistysliikkeen moniottelija 18 Mistä on pienet Viro-yhdistykset tehty? 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Viron etnomusiikki toipuu koronaajasta entistä monipuolisempana ja vahvempana 24 Luontoretkelle virolaiseen kirjallisuuteen 26 Eestikeelne kogudusetöö
? viro.nyt ?3/2022 3 Toimituksesta K ielet kiinnostelevat! Syksy on aluillaan ja eletään koulujen ja erilaisten kurssien alkamisaikaa, ja myös kielten opiskelu käynnistyy taas. Tässä viro.nytin numerossakin on paljon asiaa kielestä ja monelta eri kantilta, kiinnostavat ja innostavathan kielet meitä Viron-ystäviäkin. Eivätkä kielet suinkaan ole neutraali asia ja yhteiskunnasta ja politiikasta erillisiä, vaan eri kielten ja niiden opiskelemisen suosiminen riippuu paljonkin suhdanteista. Suomen kielen maisteriopintoja suorittava Agnes Tambet kirjoittaa sivuilla 4–6 suomen kielen opetuksesta Viron kouluissa ja ottaa myös kantaa suomen ja viron, sukulaiskielten osaamiseen. Kannattaa lukea, millaisia kehitysehdotuksia ja pohdintoja opiskelijoilla on koskien suomen kielen opettamista, ehkäpä niitä voisi soveltaa myös viron kielen opettamiseen meillä Suomessa. Suomen kieltä opiskelee Virossa myös Werner, vaikkakin hyvin eri lähtökohdista kuin Viron peruskoululaiset, sillä hän on taustaltaan suomalainen. Tallinnassa toimivan Suomi-koulun kielikerhot onkin tarkoitettu niille suomalaislapsille, jotka käyvät muun kuin suomenkielistä koulua. Kerhojen toiminnasta ja tavoitteista voi lukea lehden sivuilta 8–9. Lehden kolmas kieliartikkeli koskee puolestaan viron kielen opettamista vironvenäläisille ja muillekin ei-vironkielisille. Kielikysymykset ovat olleet Virossa viime aikoina taas esillä, kun poliitikot ovat vääntäneet vironkielisestä opetuksesta maan päiväkodeissa ja kouluissa. Sivun seitsemän artikkelissa ei mennä peruskoulutasolle, vaan haastatellaan Narvassa aikuisille viroa opettavaa Pille Maffuccia. Kuten tämä viro.nytkin näyttää, koskettavat kielikysymykset meitä kaikkia. Kenelle kieli on väline tulevassa ammatissa, kenelle hauskaa leikkiä ja siten huomaamatonta, kenelle paineita ja haasteita tuottavaa. Monelle viro.nytin lukijalle viron kielen opiskelu on älyllistä haastetta ja yhteisöllistä toimintaa, harrastus, jossa samalla myös oppii uutta. Ja kuten Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenkyselykin (s. 18–19) toi esille, niin juuri noita asioita yhdistystoiminnalta kaivataan: uuden oppimista sekä vuorovaikutusta uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Antoisaa ja aivoja stimuloivaa Viro-syksyä kaikille! Opiskellaan kieltä, luetaan kirjoja, matkustellaan Virossa ja tavataan toisiamme aina, kun olosuhteet sen sallivat! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
4 “Soome keel rikastab – suomen kieli rikastuttaa!” S2-opettaminen ja opiskelu Virossa Suomen kieli innostaa Virossa opiskelijoita, mutta opettajia ja oppimateriaaleja kaivataan lisää. Agnes Tambet A rtikkelin otsikko tulee tämän vuoden tammikuussa Viron opettajien lehdessä Õpetajate Leht ilmestyneestä artikkelista, jossa kuvaillaan Viron suomen kielen opettajien seuran (ESKÕS) ajatuksia suomen kielen opetuksesta. Henkilökohtaisesti pidin erityisesti artikkelin lopussa olleesta, erään virolaisen opiskelijan lauseesta: “Suomalaisethan ovat meistä vain 70 kilometrin päässä. Olisi järkevää tajuta mitä he puhuvat!” 1990-luvulla suomen kielen opiskelu kiinnosti kovasti, tuolloin virolaisissa peruskouluissa ja lukioissa opiskeli suomea noin 3000 ja ammattikouluissa noin 1500 oppilasta. Tänä päivänä suomen kielen opiskelu on Virossa tullut taas hyvin suosituksi ja suomea on mahdollista opiskella sekä ammattiettä yleissivistävissä kouluissa, yliopistoissa ja kielikouluissa sekä verkkokursseilla. Opettajista alkaa olla jo vähän pulaakin: Tallinnan yliopiston maisteriopintoihin haki vuonna 2020 viisi ja vuosina 2021 ja 2022 yksi henkilö. Koulutustilastojen tietokannan HaridusSilmin mukaan Viron kouluissa opiskeli lukuvuonna 2020–2021 suomea 1189 oppilasta. Virossa uusi valtakunnallinen Aleksis Kiven pa?iva?n viettoa Loon koululla. Kuva: Suomen Vironinstituutti.
? viro.nyt ?3/2022 5 opetussuunnitelma (PRÕK 2011) mahdollistaa suomen kielen opettamisen toisena vieraana kielenä eli B-kielenä kuudennelta luokalta lähtien. Opetusja tiedeministeriön tietojen mukaan suomea opetetaan jo yli kymmenessä peruskoulussa. Suomen kielen kolmantena vieraana eli C-kielenä opettamisen perinne on pitempi, ja nyt suomen voi ottaa C-kieleksi useammassa kuin 20 koulussa. Suomea opiskellaan myös valinnaisaineena. Suomen kieli kilpailee Virossa C-kielen asemasta yleensä saksan, ranskan ja venäjän kanssa. Aiemmin suomen kielen taito tuli television kautta, mutta nykyään virolaisnuorten elämässä englanti on ensimmäinen vieras kieli. Noin tuhat oppilasta 25 lukiossa eri puolilla Viroa on valinnut C-kielekseen suomen. Yli kymmenessä ammattikoulussakin on suomen kielen opetusta, lähinnä hotellija ravintola-alalla tai muihin palveluammatteihin tähtäävillä linjoilla. Tuntimäärä ammattikouluissa voi kuitenkin olla ihan pieni, joskus vain noin kymmenen tuntia. Kiitos erilaisten projektien ja Erasmus-ohjelman yli 600 ammattikoulujen opiskelijaa on päässyt myös tekemään työharjoittelunsa Suomessa. Tallinna Teeninduskoolin majoitusalan opiskelijat suorittavat lopputentit viron ja englannin lisäksi myös suomeksi. Opetusja tiedeministeriön kieliosaston pääasiantuntija Pille Põiklikin mukaan suomen kielen opetus on tasaisesti nousussa – lukukausina 2017/2018 ja 2018/2019 on opiskelijoita tullut lisää 40 %. Siinä piilee sekä heikkous että vahvuus – peruskoulussa suomen kieltä opiskeleva ei koulua vaihtaessaan voi aina jatkaa suomen kielen opiskelua, koska B-kielenä peruskoulussa suomea opetetaan nykyisin vain akselilla Tallinna–Viljandi–Pärnu (ei enää Tartossa eikä muualla Virossa). Samoin opetus riippuu vahvasti opettajasta, eli jos opettaja jää eläkkeelle tai muuttaa pois, loppuu myös suomen kielen opetus, koska uusia opettajia ei aina löydy helposti (esim. Jõgevan tai Tarton peruskouluihin). Palkkatutkimuksesta käy ilmi, että englannin kielen lisäksi kannattaa opiskella juuri suomea eikä niinkään venäjää. Tässä eroa on siinä, mitä haluavat opiskelijan vanhemmat ja mitä opiskelija itse – vanhempien painostuksen myötä valitaan tavallisesti toiseksi vieraaksi kieleksi koulussa venäjä eikä suomi, vaikka sitä koulussa opetettaisiin. Venäjää tarvitaan ehkä palvelualalla ja myyntitehtävissä, suomen kielen osaamisesta on hyötyä paljon leveämmällä skaalalla. S2-opetuksessa Viron ja Suomen välillä on se ero, että Suomessa suomea opetetaan vieraana kielenä suomenkielisessä kieliympäristössä ja päätavoitteena on auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan, mutta Virossa S2-opetus on vieraan kielen opetusta kieliympäristön ulkopuolella. Ongelmana onkin esimerkiksi löytää sopivaa opetusmateriaalia vironkielisten peruskoulujen oppilaille, koska suurin osa virolaisten opettajien laatimista oppikirjoista on suunniteltu aikuisille opiskelijoille. Siinä ei auta muu, kuin että jokaisen opettajan on koottava omia materiaaleja oppilailleen ottaen huomioon heidän taitotasonsa ja opetussuunnitelman tavoitteet. Onneksi on olemassa myös Suomen Viron-instituutin tuella kootut työvihkot peruskoululaisille (tekijöinä K. Maltis, M. Altsoo ja S. Grünthal). Tukea suomen kielen opetukselle Virossa Tallinnan yliopiston suomen kielen opettajakoulutuksen maisterilinjan opiskelijat kokosivat ehdotuksia suomen kielen opetuksen aseman parantamiseksi Virossa: 1) Opetusja tiedeministeriön entistä parempi tuki yhdessä Suomen Vironinsituutin kieliohjelman kanssa: kouluille riittävästi rahallista sekä moraalista tukea oppimateriaalien ostoa, opintokäyntejä, opettajien täydennyskoulutusta ja suomen kielen markkinoimista varten. 2) Kun jollakin paikkakunnalla esimerkiksi lukion valinnaiskurssin ryhmäkoko ei tule täyteen mutta opettaja on olemassa, voisi järjestää yhteisiä kursseja useiden lukioiden oppilaille tai vaikka verkkokurssina. Paikallishallinnon sivistystoimi, Suomen Viron-instituutti ja paikalliset lukiot voisivat tätä tukea. 3) Suomen kielen opiskelija voisi saada suorittaa suomen kielen virallisen tentin (YKI-testiä vastaava) sekä peruskoulun että lukion lopussa kuten se tällä hetkellä on mahdollista esimerkiksi englanniksi tai venäjäksi. 4) Suomea opettaville kouluille voisi löytää esimerkiksi ystävyyskuntien ja -kaupunkien toiminnan kautta ystävyyskouluja Suomesta ja “kielikummeja” Virossa asuvista suomalaisista. Kummi voi käydä koulussa itse tai tuoda sinne vieraita, jotka kertovat itsestään tai työstään. Kummi voi olla linkki Suomeen tai suomalainen asiantuntija. Tähän kaikkeen ei välttämättä tarvita rahaa, vaan enemmänkin tahtoa ja aikaa. Pienikin teko, vaikka muutama vierailu vuodessa, voi olla tärkeä motivoija niin opiskelijalle kuin opettajalle. Opettajaopiskelijat myös totesivat, että virolaisen on helpompaa oppia suomea jo peruskoulussa ja halutessaan jatkaa opintoja suomen kielellä esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa ja hakea Suomeen töihin, koska työvoimapula tietyillä aloilla on Suomessa valtava. Onhan vieraan kielen osaaminen myös EU:n ohjeistuksen mukaan yksi avainosaamisista työmarkkinoilla. Erityiskiitosta opiskelijoilta saa Viron suomen kielen opettajien seura ESKÕS (ja sen ensimmäinen puheenjohtaja Kaare Sark ja nykyinen puheenjohtaja Karola Velberg!), jonka perustamisesta tulee vuonna 2023 täyteen 30 vuotta. Seura tukee suomen kielen opetusta Virossa ja on aina ollut tärkeä yhteistyökumppani sekä Viron opetusministeriölle että Tallinnan ja Tarton yliopistoille sekä eri järjestöille. ESKÕS järjestää jäsenilleen opintomatkoja ja kesäseminaareja. Maaliskuussa 2022 opettajat saivat osallistua Helsingin Eesti Maja – Viro-keskuksessa yhteisseminaariin Suomen viron opettajien kanssa, kiitos kielenopetuksen yhteisprojekti SuVin. Joka vuosi järjestetään Aleksis Kiven päivän tapahtuma, vuonna 2021 tapahtuman järjesti legendaarinen Loon koulun suomen kielen opettaja Ebe Talpsepp. Suurkiitos seuran hyvästä työstä! Myös Suomen Viron-instituutti on järjestänyt suomen kielen opettajien kevätja syysseminaareja jo yli 25 vuoden ajan. ESKÕS, Suomen Viron-instituutti, Suomen suurlähetystö ja Suomalaisvirolainen kauppakamari valitsevat vuosittain Viron vuoden suomen kielen opettajan. Vuoden opettajan valinta tapahtuu
3/2022?viro.nyt 6 yhteistyössä Viron suomen kielen opettajien seuran hallituksen kanssa. Tavoitteena on palkita ja esitellä opettaja, joka on työllään ansiokkaasti edistänyt suomen kieltä ja kulttuuria Virossa. Vuoden suomen kielen opettaja on valittu vuodesta 1997 asti. Nuoria suomen kielen osaajia motivoidaan eri tavoin Tarton yliopisto on järjestänyt lukiolaisille ja ammattikouluissa opiskeleville nuorille 1990-luvun puolivälistä lähtien vuosittaisen, valtakunnallisen kilpailun. Kilpailu on nimetty suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan mukaan Soome keele olümpiaadiksi eli Agricola-kilpailuksi, ja se järjestetään huhtikuussa Mikael Agricolan päivän eli suomen kielen päivän (9.4.) tienoilla. Kilpailun järjestelyt toteutetaan yhteistyössä Suomen Viron-instituutin ja Tallinnan yliopiston kanssa. Kilpailussa on kymmenkunta tehtävää: kielioppija sanastotehtäviä, kirjoitetun ja puhutun kielen ymmärtämisen testi sekä suullisen ja kirjallisen ilmaisun tehtävä. Tarton ja Tallinnan yliopistot tarjoavat opiskelupaikan kilpailuissa parhaiten menestyneille abiturienteille. Tallinnan yliopiston opiskelijat järjestivät jo toista vuotta peräkkäin Soome ettevõtluspäev -nimisen tapahtuman, jossa virolaiset nuoret ja suomalaiset yritykset voivat tavata ja puhua työmahdollisuuksista suomalaisissa firmoissa. Tapahtuman tavoite on korostaa suomen kielen oppimismahdollisuuksia Virossa ja sitä, kuinka tärkeää työllistymisen kannalta on suomen kielen taito vaikka vain alkeistasolla. Sukulaiskielten osaaminen tukee niiden säilymistä Esko Ollila ja Jaak Jõerüüt ehdottivat Suomen ja Viron suhteita koskevassa viisaiden miesten raportissa jo vuonna 2004, että molempien maiden kouluissa pitäisi olla mahdollisuus opettaa toisen kieltä. Valitettavasti viimeisin suhderaportti laadittiin englanniksi, mikä sekin on ajan merkki. Entisen Suomen Vironsuurlähettilään Kirsti Narisen sanoin: “Kieltemme asema on raportissa toki esillä ja siinä ehdotetaan Helsingin, Tallinnan, Tarton ja Turun yliopistojen yhteistä kielen ja kulttuurin opetusohjelmaa. Tämä on hyvä aloite. Korona-vuosien aikana etäopetus nousi uuteen ulottuvuuteen ja uudelle pedagogiselle ajattelulle on tilausta.” Viron opetus ei ole kuitenkaan levinnyt Suomen kouluihin kuten suomi Viron. Viroa vieraana kielenä opetetaan vain muutamissa lukioissa. Helsingin yliopistossa opetetaan viroa pääja sivuaineena, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoissa sivuaineena. Viron kielen opiskelu on suosittua kansalaisopistoissa ja kielikursseilla. Viron tilastotietoihin verrattavaa tietoa suomalaisten viron taidosta ei kuitenkaan valitettavasti löydy. Olen samaa mieltä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Annekatrin Kaivapalun kanssa siitä, että englannin uhatessa yhä aggressiivisemmin kansalliskielten asemaa, tukee viron ja suomen käyttö suomalaisten ja virolaisten keskinäisessä kommunikaatiossa kummankin kielen säilymistä. Läheisten sukukielten samankaltaisuus, sen havaitseminen ja tiedostaminen tarjoaa muihin kieliin verrattuna suotuisan pohjan helpommalle ja nopeammalle kielen oppimiselle. Myös kielitieteilijä Janne Saarikivi kokee englannin uhaksi kulttuuriperinnölle kirjoittaessaan heinäkuun 2022 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä seuraavaa: ”Meillä uskotaan, että ulkomaalaiset eivät voi oppia suomea, joten heiltä ei voi sitä myöskään vaatia. Siksi heidän elämäänsä täytyy helpottaa käyttämällä englantia. Tendenssi tehdä yhä uusista asioista englanninkielisiä – ensin yliopistoista ja suurista yrityksistä, sitten ammattikorkeakouluista, ammattikouluista, pienistä yrityksistä, kouluista ja päiväkodeista – uhkaa suomalaista kulttuuriperintöä enemmän kuin mikään.” Minä kyllä pyydän vähintäänkin kaikkia kesävieraita Viron-matkoilla sinnikkäästi käyttämään asiakaspalvelijoiden kanssa asioidessaan suomen kieltä – kuka tietää, ehkä seuraavana kesänä nämä kahviloissa ja majoituspaikoissa työskentelevät nuoret tytöt ja pojat ovat jo oppineet suomea, jos saavat suomenkielisestä palvelustaan paremmin tippiä kuin englannikielisestä? Olen samaa mieltä myös Suomen Viron-instituutin johtajan Hannele Valkeeniemen kanssa siitä, että meidän kannattaa opetella edes hiukan molempia kieliä. “Skandinavian maissa on skandinaviska. Mikä voisi olla Suomenlahden oma kieli? Riittäisikö se, että opettelemme hiukan molempien kieliä, niin että ymmärrämme sen verran mitä nyt kouluruotsilla tanskaa. Pohjoismaissa meillä on malli, miten pieniä kieliä suojellaan”, Valkeeniemi totesi suomen kielen kerhossa Tallinnassa huhtikuussa 2022. Käyttäkäämme siis viroa ja suomea – näin tuemme kahden suomalais-ugrilaisen kansalliskielen säilymistä! Kuten presidentti Alar Karis on sanonut: “Soome keele õpe koolis võiks olla kohustuslik” – suomen kielen opetus kouluissa pakolliseksi! n Kirjoittaja on Tallinnan yliopiston vieraan kielen (suomen) opettajalinjan maisteriopiskelija ja Viron suomen kielen opettajien seuran jäsen. Lue lisää: Alekseeva, Viktoria; Meresma, Piret; Säälik, Ilona; Velberg, Karola: Soome keel teeb rikkaks (Õpetajate Leht 14.1.2022) Eesti Soome Keele Õpetajate Selts (ESKÕS): eskos.ee Kaivapalu, Annekatrin: Viron ja suomen samankaltaisuuden vaikutus lähisukukielen oppimiseen ja virolaisten ja suomalaisten kanssakäymiseen (Siirtolaisuusinstituutti 2020) Koivuviita, Juhani: Suomen kielen opiskelu Virossa tarvitsee kummeja (Suomi ulkomailla 5.11.2015) Kunnas, Kaja: Suomi kilpailee venäjän, saksan ja ranskan kanssa c-kielen asemasta (Helsingin Sanomat 31.3.2007) Lipasti, Järvi: Virossa opiskellaan suomea (Kielikello 3/2007) Narinen, Kirsti: Suomen ja Viron suhteiden tulevaisuusselvitys valmistunut – mis siis? (ELO 3/2022) Saarikivi, Janne: Keitä me olemme? (HS kuukausiliite 7/2022) Simmul, Liis: Võõrkeelte oskuse roll tööturul (Haridusja Teadusministeerium 2017) Suomen Viron-instituutti: Agricola kilpailu (finst.ee/fi/ohjelmat/kielenopetus-ja-koulutus/ agricola-kilpailu) Su?lvi Mo?lder valittiin Viron vuoden 2021 suomen kielen opettajaksi. Kuva: Suomen Viron-instituutti.
? viro.nyt ?3/2022 7 ”Narvassa on aina yllätys, millä kielellä keskustelu tapahtuu!” Viron kielen opettaja Pille Maffuccin mielestä viro on leikkisä kieli, jota tulee puhua rennosti. Elsa Mensalo V iron integraatiosäätiön (Integratsiooni Sihtasutus) viron kielen talot (eesti keele maja) tarjoavat viron kielen opiskelijoille vironkielisen ympäristön, jossa voi opiskella kieltä sekä harjoitella sen käyttöä ja rohkaistua siinä. viro.nyt tapasi Pille Maffuccin, joka opettaa Narvan Eesti keele majassa viron kieltä. Kuka olet ja mitä teet? ”Olen Pille Maffucci ja toimin viron kielen opettajana Narvan Eesti keele majassa. Eesti keele maja (suom. viron kielen talo) on paikka, jossa kaikki halukkaat voivat opiskella ja harjoitella viroa. Opettajan työn lisäksi minusta on tulossa enenevässä määrin projektikoordinaattori. Yritämme tehdä kielen opiskelusta mahdollisimman mielenkiintoista ja erilaisten projektien kautta pyrimme luomaan yhä monipuolisemman kieliympäristön. Viime vuosien projekteihin ovat kuuluneet muun muassa räppiooppera ja elokuva. Lisäksi järjestämme retkiä eri paikkoihin Virossa ja kutsumme vironkielisiä tänne Narvaan.” Millainen paikka Narva on? Millaisia ennakkokäsityksiä virolaisilla on Narvasta? ”Muutin Narvaan neljä vuotta sitten yhdessä puolisoni kanssa. Näiden neljän vuoden aikana olen huomannut, että Narva tosiaan on erilainen paikka kuin muu Viro. Täällä kanssakäyminen on avoimempaa, ihmiset alkavat jutella kadulla ja kaupassa. Narva on vihreä, kaunis paikka ja myös sopivan kokoinen. Narvalaiset itse ovat hyvin kiintyneitä kaupunkiinsa. Yleisesti tunnetuin asia on se, että Narva on hyvin venäläinen ja venäjänkielinen. Vain neljä prosenttia kaupungin asukkaista on virolaisia. Saan paljon kysymyksiä ihmisiltä, jotka ovat käyneet Narvassa viimeksi 20 vuotta sitten tai eivät välttämättä lainkaan. Monille Narva tuntuu vieraalta ja kaukaiselta paikalta. Monilla saattaa myös olla käsitys, että Narvassa ollaan epäluuloisia vironkielisiä kohtaan, eikä täällä pärjää viroksi. Omat kokemukseni ovat olleet positiivisia ja minut on otettu täällä hyvin vastaan. Kokemuksia Narvasta on kuitenkin yhtä paljon kuin täällä kävijöitä. Jotkut sanovat, että kaikkialla pärjäsi viroksi. Toiset taas kertovat, että heillä oli vaikeuksia. Narvassa onkin aina yllätys, millä kielellä keskustelu lopulta tapahtuu.” Millainen on integraation tila Virossa? ”Voin tarjota tähän kysymykseen vain oman henkilökohtaisen näkemykseni. Näkökulma integraatioon on Virossa usein yksipuolinen ja kysymys on myös melkoisen politisoitunut. Ajat ovat muuttuneet myös maailmanlaajuisesti ja tuntuu, että erilaisten kriisien keskellä kansallisuusajattelu on taas vahvistumassa. Kun mennään käytännön tasolle, erilaisia integraatioon liittyviä projekteja on kuitenkin runsaasti ja valtio on panostanut kielenopetukseen. Ymmärtääkseni on maailmankin tasolla harvinaista, että opetus ja integroiva toiminta on saatavilla enimmäkseen ilmaiseksi kuten Virossa. Tehokkaimpia ruohonjuuritason välineitä on tandem-opiskelu, jossa korostuu vastavuoroinen oppiminen. Opiskelijat laitetaan pareiksi, joissa toinen on vironkielinen ja toinen venäjänkielinen tai muunkielinen. Tällöin tapahtuu lomittuminen, molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisia. Lisäksi olemme saaneet hyvää palautetta retkistä, joita järjestämme Eesti keele majan kautta. Osallistujat ovat todenneet, että juuri tätä on integraatio – että he saavat nähdä, kuinka kaunis maa Viro on ja saavat kokea, että heihin suhtaudutaan hyvin. Tällöin herää myös into oppia lisää kieltä ja tietää enemmän.” Olet mukana tekemässä uutta viron oppikirjaa. Millainen projekti se on ollut? ”Kirjasta on tulossa ennemmin lukemisto ja työkirja kuin varsinainen oppikirja. Keräsimme kirjaa varten ihmisten tarinoita ja kommelluksia liittyen viron opiskeluun ja kohtaamisiin virolaisten kanssa. Lisäksi keräsimme tarinoita virolaisten kohtaamisista vieraskielisten kanssa. Mukana on myös suomalaisten tarinoita. Kirjan on tarkoitus ilmestyä ensi vuoden alussa ja sitä voi käyttää kahdella tavalla: kirjaa voi joko lukea yhtenäisenä tarinana tai käyttää työkirjana ja tehdä tarinoihin liittyviä tehtäviä.” Miksi viron kieltä kannattaa opiskella? Mitä olet oppinut viroa opettaessasi ja mikä on mielestäsi mukavin asia viron kielessä? ”Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mitä enemmän osaan venäjää, sitä kotoisammaksi tunnen oloni Narvassa, ja sitä rohkeampi ja itsevarmempi olo minulla on. Uskoisin, että tämä pätee myös toisinpäin niihin, jotka asuvat Virossa ja eivät vielä osaa kieltä. Viroa opiskellaan myös Viron ulkopuolella, syystä tai toisesta viron kielestä tulee jollekin erityinen. Opettaessani olen huomannut, että erilaisia kokemuksia on laidasta laitaan. Toisten mielestä viro on vaikeaa, toisten mielestä helppoa. Eräs kiinalainen oppilas oli asunut pitkään Ranskassa ja totesi Viroon muutettuaan, että viro on hänestä paljon loogisempi kuin ranskan kieli. Oleellista onkin, että kielenoppija ymmärtää viron olevan kuin palapeli, jossa erilaisia paloja liitetään toisiinsa. Sijapäätteitä liitetään sanavartaloihin ja sanoista tehdään yhdyssanoja. Aina palapeli-idea ei toimi, mutta sekään ei haittaa, vaikka välillä menisi metsään. Itse pidän siitä, että viron kielellä voi leikkiä. Osittain juuri kielen palapeliominaisuus mahdollistaa leikittelyn. Ääntämistä opettaessani olen myös oppinut, että viroa täytyy puhua rennosti, viroksi puhuessa ei voi pingottaa!” n Lue lisää Eesti keele majojen toiminnasta osoitteesta www.integratsioon.ee/ eesti-keele-majad.
3/2022?viro.nyt 8 Laulua, askartelua ja jalkapalloa suomeksi Tallinnan Suomi-koulu pyörittää kielikerhoa suomalaislapsille ja -nuorille. Toiminta on tarkoitettu Viron pääkaupunkiseudulla asuville lapsille, jotka eivät käy koulua suomeksi. Suurin osa lapsista tulee monikielisistä perheistä. Anniina Ljokkoi K ukas tietää, mikä viikonpäivä tänään on?” Suomi-koulun pienempien ryhmän opettaja Sanna Korpi kysyy. Keskiviikko, kuuluu monesta suusta. Seitsemän viikonpäivän rimpsu on silti hyvä kerrata leikin ja kirjoitusharjoituksen avulla. Ryhmän nuorin, juuri seitsemän vuotta täyttänyt Werner on päiväkodissa oppinut loogisen kuuloiset vironkieliset viikonpäivät: ensimmäisenä tulee esmaspäev, sitten teisipäev, kolmapäev ja neljapäev. Mutta mikä on reede? Ja miten nämä mieltäisi yhteen maanantain ja tiistain kanssa? Suomi-koulun tavoitteena on auttaa Wernerin kaltaisia kaksitai monikielisiä suomalaislapsia vahvistamaan suomen kieltään. Pienempien ryhmä eli ”suomikerho” kokoontuu kerran viikossa Tallinnan suomalaisen koulun kodikkaissa tiloissa ja tarjoaa lapsille mukavaa toimintaa ”omien joukossa”. Lukuvuonna 2021–2022 ryhmässä kävi kymmenisen 6–11-vuotiasta lasta. Werner tulee suomenkielisestä kodista mutta käy vironkielistä päiväkotia ja on menossa virolaiseen kouluun. Eliaksen, kuten muutaman muunkin lapsen, kotikieliä ovat viro ja suomi. Sofia puhuu äitinsä kanssa venäjää, käy virolaista koulua ja on oppinut suomea suomalaiselta isältään. Milla ja Joonas puhuvat suomea, viroa, kiinaa ja englantia, ja perhe on muuttamassa Australiaan äidin työn vuoksi. ” Suomikerhon pienempien ryhma? ka?sitteli viime lukuvuonna muun muassa tunnesanoja. Kuva: Anniina Ljokkoi.
? viro.nyt ?3/2022 9 Laulu on luonteva tapa käyttää kieltä Opettaja Sanna Korpi on lempeällä olemuksellaan luonut ryhmään ilmapiirin, jossa lapset uskaltavat käyttää suomea. ”Välillä saattaa mennä sanajärjestys nurinkurin ja sanat sekaisin, niin että syntyy hassuja sanoja, mutta se on aivan ymmärrettävää”, Sanna kertoo. Lapset itse tuskin huomaavat käyttävänsä suomea ja viroa osin sekaisin, sillä se on heille arkipäivää. Eikä kielikerhossa huomauteta kielivirheistä. ”Halusin, että lapset kommunikoivat keskenään erilaisten harjoitteiden, leikkien ja musiikin kautta. Pointtina on nimenomaan tekemisen kautta oppiminen. Aluksi tutustuimme toisiimme erilaisten ryhmäytymisleikkien avulla.” Pienempien ryhmässä on vuoden aikana harjoiteltu paitsi viikonpäiviä myös vuodenaikoja ja kuukausia, tutustuttu Kalevalaan ja sen hahmoihin, runouteen ja riimipareihin. Sanastoa on tullut monipuolisesti aina tunnesanoista vuotuisiin juhliin. Tunneilla on askarreltu, laulettu, soitettu ja luettu, ja kerran tunnilla kävi suomalainen kirjailija Ville Hytönen kertomassa lastenkirjoistaan. Suosittuja ovat olleet myös jalkapallopelit koulun takapihalla. ”Koin välillä haasteena kaikkien lasten ikään sopivien harjoitteiden keksimisen, koska lapsia oli esikouluikäisestä viidesluokkalaisiin. Onnekseni kaikki lapset osasivat lukea ja kirjoittaa, joten se helpotti tuntien suunnittelua paljon”, Sanna kertoo. Laulutaiteen maisterintutkinto Tallinnasta Sanna Korvella on ryhmänohjaukseen vankka pedagoginen tausta. Hän on valmistunut vuonna 2020 Oulun yliopistosta musiikkikasvatuksen maisteriksi ja luokanopettajaksi. Lisäksi hänellä on klassisen laulun pedagogin tutkinto Oulun ammattikorkeakoulusta. Tänä keväänä hän valmistui vielä laulutaiteen maisteriksi Viron musiikkija teatteriakatemiasta. Kaksivuotinen laulun opiskelu Tallinnassa on avannut Sannalle ikkunan virolaiseen kulttuuriin. ”Musiikin arvostus on Virossa aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Kansallisoopperassa on yleisöä vauvasta vaariin, ja etenkin balettiesityksissä olen nähnyt paljon lapsia. Näin taataan se, että lapset tulevat vielä uudestaankin teatteriin nauttimaan taiteesta, ja se kantaa pitkälle aikuisikään.” Kesätyön Sanna Korpi on saanut Savonlinnan oopperajuhlien kuorosta. Syksyllä hän haluaa palata Tallinnaan sillä kertaa lomareissulle. Musiikkituristeja hän rohkaisee menemään Vanhankaupungin ulkopuolelle. ”Yleensä vähän syrjemmällä paikallinen musiikkikulttuuri tulee paremmin esiin kuin turistikohteissa.” Suomi-koulun kieliryhmät jatkavat syksyllä Suomi-koulu jatkaa toimintaansa syksyllä. Pienempien ryhmän opettajana aloittaa Anna Smolander ja isompien ryhmään on opettaja haussa. Suomi-koulun takana on aktiivinen yhdistys MTÜ Tallinna Soome-kool, jota pyörittävät Kaja Kunnas, Silja Hurskainen ja Anna Smolander. Suomi-koulu aloitti toimintansa Tallinnassa vuonna 2012. Vapaaehtoistyön motivaattorina oli omien kaksikielisten lasten suomen kielen vahvistaminen. Rahoitus ryhmien toimintaan ja opettajien pieneen korvaukseen tulee Suomi-seura ry:ltä ja lukukausimaksuista. Suomi-koulu ei nimestään huolimatta kuulu Tallinnan suomalaisen koulun piiriin, joskin koulu tarjoaa kielikerhoille tiloja. Tietoa Suomi-koulun toiminnasta saa kotisivulta osoitteesta tallinnansuomikoulu.wordpress.com ja Facebook-sivulta Tallinnan suomalainen kielikoulu. n Jalkapallo on ollut suomikerholaisten suosiossa. Kuva: Anniina Ljokkoi. Laulun opiskelu toi suomikerhon opettajan Sanna Korven Tallinnaan. Kuva: Anniina Ljokkoi.
10 3/2022?viro.nyt Tarinoita tiedesillalta Yrjö Kauko – nobelistin oppipoika ja maailmanmatkaaja Tarton yliopiston suomalaisten opettajien seassa oli hyvin erilaisia elämänkohtaloita ja urapolkuja. On kuitenkin vaikea löytää monivaiheisempaa elämää ja uraa kuin kemisti Yrjö Kaukolla. Sten-Erik Tammemäe K uopiolaisen kartanon pehtorin ja karjanhoitajan poika Yrjö Kauko ponnisti Lahden ja Turun koulujen kautta Helsinkiin, josta Teknillisestä korkeakoulusta Saksaan nobelistin oppipojaksi. Vaiherikkaaseen elämään mahtuivat elokuvateatterin perustaminen Venäjän Omskiin, salakuljettajan tehtävät Pietarissa, mittava ura Tampereen teknillisessä opistossa, Helsingin yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa, hevosten kouluttaminen Turkissa, hedelmätarhan perustaminen Argentiinaan ja vielä eläkepäivilläkin opetustyöt Chilen Patagoniassa, Turkin Ankarassa ja Argentiinan Córdobassa. Tähän häkellyttävään kokonaisuuteen mahtuivat myös vajaat kolme vuotta Tarton yliopiston epäorgaanisen teknologian, myöhemmin fysikaalisen kemian professorina. Tarton yliopiston pa?a?rakennus. Yrjo? Kauko tyo?skenteli Tartossa kolme vuotta. Kuva: Visit Estonia.
? viro.nyt ?3/2022 11 Arvokasta oppia Saksasta Helsingin polyteknillisestä opistosta (myöh. Teknillinen korkeakoulu) diplomi-insinööriksi valmistunut Kauko suuntasi vuonna 1909 Saksaan Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun, josta hän valmistui vuonna 1910 tekniikan tohtoriksi. Karlsruhen lisäksi Kauko opiskeli vielä Berliinin teknillisessä korkeakoulussa, Friedrich Wilhelmin yliopistossa ja Kaiser-WilhelmInstitutissa. Hänen Saksanvuosiensa tärkein opettaja oli fysikaalisen kemian professori Fritz Haber, jolle myönnettiin vuonna 1918 Nobelin kemianpalkinto kehittämänsä ammoniakin valmistusmenetelmän ansiosta. Opintojen lisäksi Kauko toimi Haberin assistenttina sekä Karlsruhessa että Berliinissä, jonne Haber oli muuttanut vuonna 1911. Mainittakoon vielä, että Berliinissä Kauko pääsi seuraamaan ainakin kahden muun nobelistin, Albert Einsteinin ja Max Planckin luentoja. Kauko palasi Suomeen vuonna 1912 ja aloitti työt Tampereen teknillisen opiston fysiikan opettajana, mutta toimeliaana miehenä hän ehti varsinaisen viran ohella tehdä runsaasti muutakin: tehdä lukuisia opintomatkoja tutustuakseen ulkomaisten teknillisten opistojen opetukseen, Venäjän kemianteollisuuteen, Saksan laboratoriohin ja korviketeollisuuteen, tutkia aiheita metallien sulamislämpötiloista turpeen muodostumiseen, osallistua teknillisen opetuksen kehittämiseen liittyviin keskusteluihin sekä paljon muuta. Vaikka Kaukolle riitti Tampereella töitä ja muita tehtäviä, voidaan melko varmasti todeta, että hän ei ollut tilanteeseensa tyytyväinen. Kotimaassa Kaukon Saksasta saatuihin tutkintoihin suhtauduttiin vähättelevästi eikä Kauko pystynyt Tampereella toteuttamaan tavoitteitaan ja kunnianhimoisempia suunnitelmiaan. Kaukon tytär Riitta Mattila on isästään kirjoittamassaan elämäkertateoksessa esittänyt, että Kaukoon ei 1920-luvun alussa suhtauduttu Tampereella enää yhtä suopeasti, sillä hän oli tulisesti osallistunut teknillistä opistoa ja sen mahdollista yliopistoksi muuttamista koskeviin keskusteluihin. Tämän lisäksi taustalla vaikutti perhe: monilapsisen perheen päänä Kaukolla oli tarve turvata perheen talous, mutta samaan aikaan hänellä vaikutti olevan myös ristiriitoja saksalaisen Johannapuolisonsa kanssa, joten tietty välimatka puolisoiden välillä saattoi tuntua tervetulleelta. Professuuri Tarton yliopistossa oli Kaukolle oiva mahdollisuus uppoutua sekä opetusettä tutkimustyöhön ja kehittää nuoren kansallisen yliopiston kemian laitosta. Viro ei myöskään ollut Kaukolle kovin tuntematon: hän oli tutustunut paikallisiin oloihin jo vuonna 1919 ja tutustunut virolaisiin vuonna 1921 Helsingissä järjestetyssä yhteissuomalaisessa koulukokouksessa. Hän näki Viron osana laajempaa Suomesta Puolaan ulottuvaa NeuvostoVenäjän rajamaiden mahdollista liittoutumaa. Ottaen kaiken tämän huomioon Kaukon päätös lähteä Tarttoon ei liennyt kovin vaikea. Tehokkaat vuodet Tartossa Kauko saapui Tarttoon syyskuussa 1922 ja piti ensimmäisen luentonsa energiakysymyksestä Yrjö Kauko onnistui yliopistolta saatujen varojen turvin palkkaamaan mekaanikon, apulaisen ja assistentin ja hankkimaan Saksankontaktiensa avulla sekä omalle että fysikaalisen kemian laboratoriolle merkittävän määrän uusia laitteita ja tarvikkeita. Yrjo? Kauko. Kuva: Tarton yliopiston kirjaston kuvakokoelma.
3/2022?viro.nyt 12 epäorgaanisessa kemiassa. Seuraavan kolmen lukuvuoden aikana Kauko luennoi monista aiheista: epäorgaaninen teknologia, palamisreaktiot, kaasureaktioiden termodynamiikka, fysikaalinen kemia epäorgaanisessa teknologiassa, kolloidikemia. Luentojen ohella hän järjesti saman oppiaineen seminaareja ja kollokvioita, opiskelijoilla oli myös jokaisena arkipäivänä mahdollisuus tehdä laboratoriossa kokeita. Näiden lisäksi Kauko piti kesäisin erillisiä kursseja ja laboratoriotunteja sekä organisoi tekniikan opiskelijoille opintoretken Suomeen. Kauko tarttui tarmokkaasti myös laboratorionsa kehittämiseen. Hän onnistui yliopistolta saatujen varojen turvin palkkaamaan mekaanikon, apulaisen ja assistentin ja hankkimaan Saksan-kontaktiensa avulla sekä omalle että fysikaalisen kemian laboratoriolle merkittävän määrän uusia laitteita ja tarvikkeita. Huutavan pulan oppikirjoista paikkaamiseksi Kauko tarjoutui julkaisemaan omien luentojensa materiaaleja, mutta yliopistolla ei ollut siihen riittäviä varoja. Tämän kaiken ohella Kauko jatkoi myös omia tutkimuksiaan, joissa hän keskittyi turpeeseen sekä liekkeihin liittyviin kysymyksiin, ja osallistui Virossa käytyyn julkiseen keskusteluun teknillisestä opetuksesta. Viimeksi mainitussa asiassa hän näki tarpeellisena sekä teknillisen lukion että korkeakoulun perustamisen, mutta myönsi, että vallitsevissa oloissa teknillisen korkeakoulutuksen piti järjestyä Tarton yliopistossa. Kaukon kolmeen virkavuoteen mahtui yllättävän monta käännettä. Vaikka yliopisto totesi hänet erittäin päteväksi opettajaksi, ei häntä valittu heti varsinaiseksi vaan yllättäen virkaa toimittavaksi professoriksi, koska hän ei ollut aikaisemmin ollut minkään yliopiston dosentti. Kun Suomen kauppaja teollisuushallitukselta tuli Kaukon pedagogisia kykyjä ylistävä kirjelmä, korotti yliopisto Kaukon varsinaiseksi professoriksi. Virkaan astuttuaan Kauko ei kuitenkaan jostain tuntemattomasta syystä johtuen saanut kaikille ulkomailta kutsutuille opettajille tarkoitettua 30 % lisäpalkkaa, mutta kun yliopiston kuraattori Peeter Põld kertoi Viron hallitukselle, että Kauko oli yliopiston näkökulmasta erittäin tärkeä professori ja että ilman lisäpalkkaa Kauko joutuisi mitä todennäköisemmin palaamaan Suomeen, myönsi Viron hallitus hänellekin lisän. Viron teknillisen opetuksen jatkuva muutostila toi mukanaan epävarmuuden ilmapiirin, ja kun Tallinnan teknilliseen opistoon alettiin vuonna 1923 kaavailla uutta teknillisen kemian osastoa, oli Kaukon professorinvirka lakkauttamisvaarassa. Kun Viron hallitus päättikin seuraavana vuonna lakkauttaa Kaukon viran, halusi yliopisto taata, ettei Kaukon tarvitsisi lähteä Tartosta ja yhdisti hänen alkuperäisen, epäorgaanisen teknologian professuurinsa siihen asti täyttämättä olleeseen fysikaalisen kemian professuuriin. Kauko valittiin uudella virkanimellä taas professoriksi. Samalla yhdistyivät myös molempien oppiaineiden laboratoriot, jotka oli muutettu hieman avarampiin tiloihin, ja Kauko sai jatkaa tämän uuden laboratorion johtajana. Muutoksen tuulia työja yksityiselämässä Kaukon oppilaiden mukaan hänen suhteensa toisiin kemian oppialojen opettajiin olivat ristiriitaisia, ja baltiansaksalaisten professorien sekä virolaisen kemian suurmiehen Paul Kogermanin silmissä avarakatseinen, energinen ja ulkoisesta arvostuksesta piittaamaton Kauko oli sietämätön. Myllerryksistä Kauko joutui kärsimään myös yksityiselämässään, sillä hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi eroon, ja tuore yksinhuoltajaisä joutui jättämään lapsensa äitinsä ja sisartensa hoiviin. Vaikka Kaukolla olikin Tartossa hyvät mahdollisuudet sekä opetusettä tutkimustoiminnan kehittämiseen, koitti vuoden 1924 syyslukukautena lähtölaskennan aika. Tampereen teknillinen opisto valitsi Kaukon fysiikan ja mekaniikan opettajaksi eikä suostunut enää myöntämään hänelle virkavapaata, jonka turvin Kaukolla oli ylipäätään mahdollista työskennellä Tartossa. Työja perhe-elämän jakaminen kahden maan välillä kävi yhä vaikeammaksi ja tarve perheen taloudellisen nykytilanteen ja tulevaisuuden takaamiseksi edellytti pysyvämpää asettumista yhteen kahdesta kaupungista. Riitta Mattila on Kaukon elämäkerrassa esittänyt, että Kauko saattoi 1. joulukuuta 1924 Tallinnassa järjestetyn kommunistien vallankaappausyrityksen takia kokea Viron sisäpoliittisen tilanteen oletettua ja toivottua epävarmempana ja paluun Suomeen järkevämpänä. Helmikuussa 1925 Kauko jätti yliopistolle eroanomuksensa. Hänen seuraajakseen valittiin yksi hänen oppilaistaan, hiljattain tohtoriksi väitellyt August Paris, joka toimi ensin dosenttina ja vuodesta 1929 professorina, samalla Paris peri Kaukolta fysikaalisen kemian laboratorion johtajan viran. Kaukon aika Tarton yliopiston professorina oli yksi lyhyimpiä, mutta sitäkin toimeliaampi. Tuona aikana hän ehti perustaa kokonaan uuden laboratorion ja kehittää toista, järjestää uudelleen oman alansa opetuksen ja vaikuttaa yleisempään kemian opetukseen Tartossa, ohjata kahdeksaa maisterintutkielmaa ja yhtä väitöskirjaa sekä kouluttaa montakin etevää virolaista kemistiä, mukaan lukien professorit August Paris ja Adolf Parts sekä kemisti Arthur Puksov. Kaukon työtä yliopiston, kemian opetuksen ja tutkimuksen hyväksi arvostivat sekä yliopiston hallinto että opiskelijat. Parts ja Puksov ovat myöhemmin muistelleet, että Kaukon tehokas ja hyvin suunniteltu työ oli tervetullutta vaihtelua yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yleisesti epäjärjestelmälliseen toimintaan. He ovat myös korostaneet Kaukon uutta lähestymistapaa kemian luentoihin, missä hän onnistui yhdistämään perinteisen teorian ja kemianteollisuuden käytännön tarpeet. He ovat myös todenneet, että vaikka Kauko olikin vaativa opettaja, joka antoi runsaasti tehtäviä, oli hän myös aidosti kiinnostunut oppilaittensa pärjäämisestä, menestyksestä ja oppimismahdollisuuksista. Kauko itse vieraili Tartossa toistuvasti, esimerkiksi yliopiston 300-vuotisjuhlassa, sekä oli oppilaisiinsa yhteyksissä vielä 1950-luvullakin, kun hänestä tuli Adolf Partsin seuraaja Ankaran yliopiston fysikaalisen kemian professorina. n Kirjallisuutta: Kauko, Yrjö: Tehnilisest õpetusest (Postimees 1924) Kruus, Hans; Treiberg, Peeter (toim.): Eesti Vabariigi Tartu Ülikool 1919–1929 (Tartu Ülikool 1929 Mattila, Riitta: Intohimona tiede ja opetus. Yrjö Kaukon elämänvaiheita Kuopiosta Patagoniaan. (Tekniikan Historian Seura, Tekniikan Akatemia -säätiö 2011) Parts, Adolf Gustav: Mälestusi möödunust (teoksessa Mägi, Vahur; Valmas, Anne [koost.]: Eesti teadlased ja insenerid välismaal. Teaduste Akadeemia Kirjastus 2001) Past, Vello: Keemiaosakonna töö algus rahvuslikus Tartu Ülikoolis. August Parise tegevus (teoksessa Palm, Uno [vast. toim.]: Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XXIII. 70 aastat eesti ülikooli. Tartu Riiklik Ülikool 1989) Past, Vello: Tartu Ülikooli keemiaosakonna õppeja teadustöö arengujooni käesoleval sajandil (teoksessa Rebane, Karl-Samuel [vast. toim.]: Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XX. Reaalteaduste koolkondade, ideede ja teooriate areng Tartu Ülikoolis (Tartu Riiklik Ülikool 1987) Puksov, Arthur: Läbi segaste aegade. Mälestusi (Eesti Üliõpilaste Seltsi Vanematekogu kirjastus 1980) Põld, Peeter: Tartu Ülikool 1918–1929 (teoksessa Kruus, Hans; Treiberg, Peeter [toim.]: Eesti Vabariigi Tartu Ülikool 1919–1929. Tartu Ülikool 1929)
? viro.nyt ?3/2022 13 uutiset viro.nyt ?3/2022 nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Viro sai uuden hallituksen Kesän aikana Virossa on puhuttanut Viron hallituksen tilanne. Maassa aloitettiin hallitusneuvottelut sen jälkeen, kun edellisen hallituksen pääministeri Kaja Kallas erotti kesäkuussa viroistaan Keskustapuolueen seitsemän ministeriä yhteistyön puutteen takia. Tammikuusta 2021 lähtien koalitiossa olleiden Reformipuolueen ja Keskustapuolueen välillä syveni riita, joka kulminoitui kummankin puolueen lakiehdotusten vastustamiseen. Lopulta Reformipuolueen pääministeri erotti viroistaan Keskustapuolueeseen kuuluvat ministerit. Tämän tuloksena Virossa syntyi poikkeuksellinen vähemmistöhallitus, jossa oli vain Reformipuolue. Reformipuolue aloitti neuvottelut hallitusyhteistyöstä Isamaa-puolueen ja sosiaalidemokraattien kanssa, ja vaikka pöydällä olikin erilaisia poikkeuksellisia vaihtoehtoja, niin puolueet pääsivät lopulta sopuun koalitiohallituksen muodostamisesta heinäkuussa. Uudessa hallituksessa jokaiselle puolueelle tuli viisi ministerisalkkua. Reformipuolueesta pääministeri Kallaksen lisäksi hallitukseen tulivat puolustusministerinä Hanno Pevkur, maatalousministerinä Urmas Kruuse, valtionvarainministerinä Keit Pentus-Rosimannus ja sosiaaliministerinä Signe Riisalo. Isamaa-puolueesta tulivat yrittäjyysja IT-ministeri Kristjan Järvan, opetusja tiedeministeri Tõnis Lukas, oikeusministeri Lea Danilson-Järg, hallintoministeri Riina Solman ja ulkoministeri Urmas Reinsalu. Sosiaalidemokraateista ministereinä toimivat ympäristöministeri Madis Kallas, kulttuuriministeri Piret Hartmann, elinkeinoja infrastruktuuriministeri Riina Sikkut, sisäministeri Lauri Läänemets ja terveysja työministeri Peep Peterson. Koalitiopuolueiden tiedotteiden mukaan uuden hallituksen yhteisinä tavoitteina on keskittyä turvallisuuskysymyksiin, korkeasta inflaatiosta johtuviin ongelmiin sekä vironkielisen opetuksen laajentamiseen päiväkotitasolla. Heinäkuun 18. päivänä virkaansa nimitetty uusi hallitus ehtii istua vain kevääseen asti, sillä seuraavat eduskuntavaalit pidetään Virossa maaliskuussa 2023. Kotisivut setukaisten lauluperinteestä Kesällä saatiin valmiiksi uudistetut setukaisten lauluperinteestä kertovat kotisivut. Uudistetuilta sivuilta löytyy laulunsanoja, säveliä, selvennyksiä runosäkeen rytmistä sekä muista seton lauluperinteeseen liittyvistä ilmiöistä. Kotisivuille on koottu paljon videomateriaalia setukaisten lauluista sekä setonkielisiä keskusteluja ja laulunäytteitä. Kotisivuilla on käytetty alkuperäismateriaaleja Viron kirjallisuusmuseon kansanrunousarkistosta ja Viron kansallismuseon kokoelmista. Setukaisten leelo-lauluperinteestä kertovat kotisivut perustuvat kirjallisuusmuseon tutkijan Triinu Ojamaan vuonna 2009 vetämän tutkimusprojektin tuloksena valmistuneisiin kotisivuihin, mutta nyt sivuilla olevia tietoja on täydennetty ja uudistettu. Sivuja uudistettiin setukaisten lauluperinettä juhlistavan Seto Leelo -laulutapahtuman kunniaksi, jota vietetään joka kolmas vuosi Etelä-Viron Värskassa. Vironkieliset kotisivut ovat osoitteessa laul.setomaa.ee. Sivuilta löytyy laulunäytteitä ja haastatteluita. Hansalaiva Tallinnan maaperästä Kesän aikana Tallinnassa on puhututtanut ison keskiaikaisen koggen eli hansalaivan hylyn löytö. Hylky löytyi toimistorakennuksen rakentamistöiden aikana Tallinnan matkustajasataman läheltä jo keväällä, ja heinäkuussa hylky saatiin siirrettyä löytöpaikasta Kalarannassa sijaitsevaan Lentosatama-merimuseoon. Merimuseon tutkijoiden mukaan kyseessä on suurin vastaava löytö tällä vuosisadalla ja yksi suurimmista PohjoisEuroopasta löydetyistä kogge-hylyistä. Tammipuusta valmistettu hylky oli noin 24,5 metriä pitkä, 9 metriä leveä ja 4 metriä korkea. Se löytyi maaperästä noin 1,5 metrin syvyydestä Lootsi-kadulta. Hylyn paino yllätti, sillä se painoi yhteensä noin 98 tonnia. Hylyn ylös nostamista ja kuljettamista varten alus jouduttiin sahaamaan osiin. Löytöpaikkansa perusteella Lootsiksi kutsuttu löytö on tutkijoiden mukaan rakennettu 1360-luvulla ja uponnut 1370luvun lopussa. Laivan mukana löydettiin kompassi, josta tähän asti on tiedetty vain kirjallisten lähteiden perusteella. Hansakaupunki Tallinnasta on löytynyt kaksi vastaavaa hylkyä myös vuonna 2015, kun Kadriorgin alueelle rakennettiin kerrostaloja. Merimuseo aikoo konservoida hylyn ja laittaa sen museoon esille. Lootsi-hylystä voi lukea lisää osoitteesta www.meremuuseum.ee. Hiidenmaan oma sähköpyöräverkosto Tänä kesänä hiidenmaalaisten ja saarella vierailleiden on ollut mahdollista ajaa sähköpyörillä. Pyörien vuokraamiseen tarkoitettua verkostoa kehitetään yhä ja kesän loppuun mennessä on saatavilla yhteensä noin 30 vuokrapyörää. Projektia vetävän paikallisen Ungrukivi-seuran mukaan tarkoitus on, että tulevaisuudessa pyörillä olisi mahdollista ajaa koko saarella. Sähköpyörien käytöstä tekee kätevän sekä saaren pieni koko että mahdollisuus ladata pyöriä eri puolilla saarta sijaitsevissa aurinkokennoilla toimivissa latausrakennuksissa. Pyörien akku kestää noin 50–70 kilometriä ja myös lihasvoimalla pyöräileminen on mahdollista. Ampler-merkkiset sähköpyörät on valmistettu Virossa ja Trian-S -nimiset tummanharmaat kolmion muotoiset latausasemat valmistetaan Hiidenmaalla. Aluksi latauspaviljonkeja rakennettiin Heltermaan satamaan, Kõrgessaareen ja Kõpuun, mutta kesän loppuun mennessä niitä tuodaan myös isompien kauppojen läheisyyteen. Hiidenmaan pienestä koosta johtuen projektin vetäjät näkevät tulevaisuudessa sähköpyöräverkoston yhtenä vaihtoehtona vaikkapa linja-autoille. Valgamaalle pianomuseo Heinäkuussa avattiin Etelä-Virossa Holdren kartanossa vierailukeskus, jonka yhteydessä toimii Viron pianohistoriasta kertova museo. Viron pianoista ja virolaisesta noin 250 vuoden pianohistoriasta kertova pysyvä näyttely antaa katsauksen pianojen valmistukseen Virossa, Virossa valmistettujen pianojen tyyppeihin ja Viron pianotehtaisiin. Kartanoon on tarkoitus koota mahdollisimman laaja kokoelma virolaisia pianoja, mutta esille on laitettu myös virolaisille kuuluneita muissa maissa valmistettuja pianoita. Pysyvän näyttelyn on koonnut virolainen säveltäjä ja pianisti Alo Põldmäe ja nykyiseen esillepanoon kuuluu noin 30 pianoa, joista vanhimmat ovat 1800-luvulta. Näyttelyn pianojen omistajia ovat esimerkiksi olleet Johan Kõpp, Uno Naissoo, Olav Ehala, Henno Arrak, Harald Keres ja Jaan Einasto. Näyttelyssä on esillä myös virolaisen pianovalmistajan Ernst Hiisin valmistama piano. Pianonäyttelyn lisäksi vierailun arvoinen on myös 1500-luvulla valmistunut kartanorakennus. Viron pianoiden sekä kartanon historiasta voi lukea lisää kartanon kotisivuilta www.holdreloss.ee/klaverimuuseum. n
3/2022?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Turun Kirjamessut Turun messukeskuksessa (Messukentänkatu 9–13, Turku) 30.9.–2.10. SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta Turun Kirjamessujen ohjelmaan. Messujen A-hallissa on myös suuri Viro-osasto, jolla SVYL:n ja SVYL-Verkkopuodin lisäksi ovat mukana Tuglas-seura, Turun Tuglas-seura, VarsinaisSuomen Viro-keskus, Viroinstituutti ja Viron suurlähetystö. Tule tapaamaan tuttuja, kirjaostoksille sekä kuulemaan uusimmat kuulumiset virolaisen kirjallisuuden kentältä! Helsingin Kirjamessut Helsingin messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 27.–30.10. (to–la klo 10–20, su klo 10–18) SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Helsingin Kirjamessuilta Viron kustantamoiden liiton (Eesti Kirjastuste Liit) osastolta, jossa myynnissä on messujen ohjelmassa olevia, suomenkielisiä Viro-kirjauutuuksia sekä uutta vironkielistä kirjallisuutta. Tervetuloa ostoksille ja keskustelemaan kirjallisuudesta! SVYL:n vuosikokousmatka Tallinnaan 4.–6.11. SVYL tekee marraskuun alussa matkan Talliinnaan! Ohjelmassa on yhteiskunnallinen seminaari, liiton vuosikokous sekä tietysti kulttuuria ja yhdessä olemista. Lue lisää s. 27! viro.nyt 4-2022 ilmestyy 11.11. Vuoden 2022 viimeinen viro. nyt ilmestyy marraskuussa kattaen loppuvuoden 2022 ja alkuvuoden 2023. Lehden materiaalipäivä on 14.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Martin markkinat Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1, Helsinki) 19.–20.11. SVYL, SVYL-Verkkopuoti ja osa liiton jäsenyhdistyksistä osallistuvat Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen järjestämille Martin markkinoille. Tule ostoksille, nauttimaan kulttuuriohjelmasta ja tapaamaan tuttuja! Lisätietoja lähempänä: www.martinmarkkinat.fi Liiton ansiomerkki SVYL myöntää omaa ansiomerkkiä tunnustuksena ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta Suomen ja Viron välillä. Merkin myöntää liiton hallitus omasta tai jäsenseuran aloitteesta. Kysy lisää liiton toimistolta: svyl@svyl.fi. Vuonna 2022 merkin ovat saaneet: Kari J. Kettula (VarsinaisSuomen Viro-keskus) Raimo Korhonen (VarsinaisSuomen Viro-keskus) Pirjo Ranki (SVYL:n hallituksen aloitteesta) Paula Kossila (SVYL:n hallituksen aloitteesta) Marja-Liisa Myyrä (Kouvolan Viro-seura) Harri Turkulainen (SVYL:n hallituksen aloitteesta) OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. Kuukausitapaamiset Helsingissä olutravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) 14.9. klo 18 Suunnitelmissa olutaiheista ohjelmaa 12.10. klo 18 Suunnitelmissa Viro-aiheista ohjelmaa 9.11. klo 18 Sääntömääräinen syyskokous sekä oheisohjelmaa 14.12. klo 18 Pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Elokuu: Muinaistulet Veneilijöiden kodalla. Syyskuu: Kävelyretki Hurppuun, jossa on ollut keisari Nikolain kesäpaikka ja nykyisin lintutorni. Pieni sieniretki Natturin maastoon. Lokakuu: Kunnanjohtajan puhetilaisuus koululla. Olutsillan keilakisa Kotkassa. Marraskuu: Harmaa lauantai kesätorin kahvikojulla. Joulukuu: Pikkujoulu. Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Saunaklubi Vierailemme 13.9. klo 16.30 alkaen Kotiharjun saunassa. Muut syksyn tapahtumat löydät niiden varmistuessa tapahtumakalenterista www. olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas@icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13 31.8. Olivia Central Station (Helsingin rautatieasema) 28.9. Sori Taproom 26.10. Kiila 30.11. Roudaribaari Ihme Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Teatteri 27.8. klo 14 katsellaan Suomenlinnan kesäteatterissa näytelmä Kuten haluatte. Keilailu Fun Bowling, Helsinginkatu 25 (Hesarin urheilutalo) klo 12–13 torstaisin 8.9., 15.9., 29.9., 20.10., 10.11., 24.11. ja 8.12. Keilaturnaus Kotkassa la 1.10. Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen kutakin tapahtumaa: echydenius@gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Seuran syysmatka järjestetään Tallinnaan 4.-6.11. Tällä kertaa on oluiden lisäksi pääaiheena arkkitehtuuri. Tarkempaa tietoa tulee seuran sivuille syyskuun puolivälissä. Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi. Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Syksyn jäsentapahtumat 20.9., 19.10., 10.11. ja 7.12. Kirjapiiri aloittaa 1.9. Lisää tietoa toiminnasta jäsenkirjeessä elokuussa.
? viro.nyt ?3/2022 15 PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Virolaiset oluet tutuksi -tasting-ilta Seura järjestää torstaina 29.9. klo 17.30 alkaen Virolaiset oluet tutuksi -tasting-illan. Paikka on Pieni Olutpuoti Humala (Yrjönkatu 14, Pori, kauppakeskus IsoKarhun katutasossa). Maistelemme virolaisia oluita. Niistä sekä Viron pienpanimoista ja Tallinnan olutpubeista meille saapuu puhumaan Hannu Virtanen, SVYL:n hallituksen jäsen ja Olutsilta ry:n pitkäaikainen toimihenkilö. Oluiden maistelulaudan hinta on noin 20 €/henkilö. Ilmoittautumiset 14.9. mennessä puheenjohtajalle, paivi.ylikauhaluoma@gmail. com tai p. 050 436 1405. Jäsenten yhteystietojen muutokset Pyydämme jäseniä ilmoittamaan mahdolliset muutokset katu-/sähköpostiosoitteissa seuran puheenjohtajalle tai sihteeri-taloudenhoitaja Kristiina Liukoselle, kristiina.liukonen@gmail.com, jotta jäsenlehti ja jäsentiedotteet tulevat perille. TAMPERE-TARTTO-SEURA Ystävyyskaupungit 30 vuotta! -matka Tarttoon 9.–11.9. Tartossa pidetään Suomipäivä lauantaina 10.9. Tuolloin on mm. lavatanssit keskellä kaupunkia. Joulumatka Tarttoon 16.–18.12. Jouluinen Tartto virittää kävijänsä vuodesta toiseen joulun tunnelmaan. Ilmoittautumiset molemmille matkoille: pj. Liisa Löyttyniemi, p. 050 561 1166. Lokakuu on Virokuu Tampereella! Juhlavuoden johdosta tapahtumia ajoittuu koko syyskaudelle: 20.8.–11.9. Laikun Galleria: esillä Tampere Majan taidetta 22.10. klo 14 Laikun musiikkisali: Ystävyyskaupungit 30 vuotta -juhla Ohjelmassa mm. Pekka Linnaisen juhlaesitelmä Suomen ja Viron yhteyksistä kautta aikojen, Sakari Neuvosen diaesitys Ystävyyttä 30 v. sekä Väinö Kullin ja Liisa Löyttyniemen yhteinen muistelu ystävyyskaupunkisuhteiden alkuvaiheista. Musiikista vastaa Acoustic Quartet. 17.–31.10. Laikun Aulagalleriassa tekstiilitaiteilija Anu Raudin kudonnaisten kuvanäyttely 2.12. klo 17 Laikun luentosali: Tapio Mäkeläinen kertoo Kuurinmaasta. Ajankohtaisia tietoja löytyy seuran kotisivulta tampe retarttoseura.fi sekä seuran Facebook-sivuilta. VAASA-PÄRNU SEURA Viron uudelleenitsenäistymistä 20.8. juhlistettiin Vaasan Pärnupuistossa pienellä tilaisuudella nostamalla Viron ja Suomen liput salkoon. Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden 65-vuotisjuhla Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden juhla toivotaan voitavan järjestää yhdessä Vaasan kaupungin kanssa lokakuussa kansalaisopisto Almassa Raastuvankadulla. Siitä tullaan ilmoittamaan Vaasan kaupungin ja Vaasa-Pärnu Seuran kotisivuilla, Facebooksivuilla ja myös lehdissä. Kävelyllä Pärnussa – Jalutuskäik Pärnus -valokuvanäyttely 11.8.–11.9. Tikanojan Taidekodin aidassa Tarkempia tietoja kotisivulla ja Facebook-sivulla. Kuvat on ottanut pärnulainen Andres Adamson. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Vaasan kaupungin, Pärnun kaupungin, Vaasa-Pärnu Seuran ja sisaryhdistys Pärnu Vaasa Seltsin kanssa. Jäsenetuhintaan Vaasan kaupunginorkesterin konsertti Uusia maailmoja 10.11. klo 19 (orkesteria johtaa virolainen Andres Kaljuste) Loppuvuoden muu ohjelma jäsentiedotteessa ja kotisivulla sekä Facebook-sivuilla. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@ valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook -sivuja sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Syksyllä Viro-keskuksessa: Viro-juttuiltoja, keskustelupiirien kokoontumisia, kielikursseilla ahkerointia, näyttelyitä, tapahtumia. Ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät Facebookista: www.facebook.com/ virokeskus.turku Jäsenille tiedotamme tapahtumista myös sähköpostilla. 18.9. klo 10–17 Turun päivä ja Mahdollisuuksien tori Tule mukaan menoon Vanhalle Suurtorille ja Brinkkalaan! Haluatko esiintyä Mahdollisuuksien torilla tai tulla tapahtumaan talkoolaiseksi? Soita Kirsille p. 040 147 5221. Viro-keskus järjestää 2022 Mahdollisuuksien torin yhteistyössä Suomen ukrainalaiset ry:n kanssa. 20.9. klo 10–16 järjestöjen päivä Turun kauppatorilla Tule tervehtimään! 30.9.–2.10. Turun kirjamessut Olemme tuttuun tapaan mukana Viro-osastolla. Vapaaehtoiseksi päivystäjäksi voit ilmoittautua kirjoittamalla meille virokeskus@gmail.com. Kokouskutsu: VarsinaisSuomen Viro-keskus ry:n sääntömääräinen syyskokous 22.11. klo 18 osoitteessa Vanha Suurtori 3, Turku Etäosallistumismahdollisuus järjestyy. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan hallituksen jäsenet ja vahvistetaan toimintasuunnitelma vuodelle 2023. Yhteistyötä SPR:n kanssa Syyskaudella jatkamme yhteistyötä SPR:n monikielisen ja monikanavaisen koronatiedotusprojektin kanssa. Viro-keskuksen tuottamaa vironkielistä infoa löydät etsimällä: #StoppKoroona Asioiminen konttorilla Kun haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, p: 040 147 5221. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Käsikellonäyttely Toimistolla on 16.9. saakka esillä käsikellojen kokoelma. Keräilijä Triinu Liis Kull esittelee mielellään kelloja, sovi aika. Kiitos kaikille jotka osallistuivat avajaisiin Turun Taiteiden yössä! Hea Hoog -myyjäiset Tervetuloa samalla pienen Viro-puodin tuotteita ostamaan! Hea Hoog -myyjäiset jatkuvat. Tarjolla on Viron kehitysvammaisten työkeskusten uniikkeja käsityötuotteita, joita ostamalla tuet heidän mahdollisuuksiaan osallistua työelämään. Neuvontatyö jatkuu: Vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo
3/2022?viro.nyt 16 10–18. Kiireellisissä kysymyksissä voi soittaa ma–pe klo 10–15 toimistolle, p. 040 147 5221. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes! Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18. Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fbvestluse kaudu. FB-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti E–R tel. +358 40 147 5221. Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). VILJANDIN YSTÄVÄT 7.–9.10. Teatterimatka Viljandin Ugala-teatteriin Matkasta tarkempaa tietoa tulossa fb-sivuillemme. Tarkoitus käydä kahtena päivänä teatterissa. Samaan aikaan on myös ”Mini-folk” eli Lõikuspidu. Kotikonsertit Syksyn aikana jatkamme myös tunnelmallista kotikonserttisarjaa, josta tiedotamme lähempänä ajankohtana fb-ryhmämme sivuilla. Jos olet kiinnostunut pitämään kotonasi n. 10 hengelle pienen kotikonsertin, niin ilmoita siitä seurallemme. Seurallamme on oma ryhmä Facebookissa, jonne päivitämme kaikki tapahtumat sitä mukaa, kun uusia tapahtumia ilmaantuu. Ryhmä löytyy seuramme nimellä: Viljandin ystävät ry. VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Virkku-klubi 13.9. klo 17 Eesti Maja – Virokeskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki): Virolaiset Helsingin olympialaisissa Syksyn ensimmäiseen Virkku-klubiin saapuu vieraaksi Hannu Oittinen, joka kertoo 70 vuoden takaisten Helsingin olympialaisten virolaisurheilijoista. Ilmoittautumiset 9.9. mennessä osoitteeseen kirsi@svyl.fi. VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Jäsenmatka Viroon 24.–25.9. yhdessä Yhdyskuntasuunnittelun seuran kanssa Käymme Viinistun taidemuseossa ja syömme siellä lounasta. Illalla Gustav Mahlerin musiikkiin ja Eduard von Keyserlingin romaaniin Hämärät talot perustuva balettiesitys Estonia-teatterissa. Sunnuntaina tutustumme asiantuntijaoppaan johdolla Noblessnerin uuteen kaupunginosaan sekä käymme opastetulla kierroksella Proto-keksintötehtaassa. Käymme myös Rotermannin keskuksessa ja syömme siellä lounaan ennen paluuta kotiin. n Reino Lemmetyinen 15.8.1939–17.4.2022 Suuri Viron ystävä ja sivistysliikkeen moniottelija R eino Lemmetyisen, ”Portsan pojan” elämänlanka katkesi pitkän sairauden jälkeen Hirvensalon Karinakodissa pääsiäissunnuntaina. Lemmetyinen oli kuollessaan 82-vuotias. Hänet muistetaan sivistysliikkeen ja kulttuurin vaikuttajana Suomessa ja Virossa, erityisesti kotikaupungeissaan Turussa ja Tartossa. Hän oli kaikille tuttu lempinimellään. ”Reiska täällä”, oli tuttu tervehdys puhelimessa. Reiska luonnehti itseään Portsan pojaksi. Turun puutaloalueella Reiska varttui nuohoojamestari Teuvon ja Mirjam Lemmetyisen perheen toiseksi vanhimpana lapsena. Viisi sisarusta ja naapurin ”leikkisisko” olivat läpi elämän hänelle läheisiä. Nuorena aikuisena Reiska toimi pitkään puolustusvoimien siviilitehtävissä. Luottamusmiestehtävien kautta Reiska kiinnittyi ammattiyhdistysliikkeeseen. Armeijan jäykkään komentoon Reiska suhtautui kriittisesti. Tältä ajalta oli peräisin hänen ulkoiseen habitukseensa oleellisena kuulunut parta, jonka hän alun perin kasvatti protestina työpaikkansa ilmapiirille. Opiskeluvuosi SAK:n Kiljava-opistolla (1980) oli Reiskan elämän käännekohta. Se oli hänen aatteellinen korkeakoulunsa. Sieltä tuli myös innostus elinikäiseen opiskeluun ja aikuiskasvatukseen. Hänen uransa sivistystyöntekijänä alkoi vuonna 1982, kun hänet valittiin Työväen sivistysliiton alueelliseksi opintosihteeriksi Turkuun. TSL tarjosi Reiskalle todella laajan toimintakentän. Yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä tuli Reiskalle tärkeä arvo.
? viro.nyt ?3/2022 17 Reino Lemmetyinen oli todellinen ideasampo. Laajan verkostonsa avulla hän kykeni myös toteuttamaan ideansa. Turun Aikuiskoulutussäätiö, Musiikkiyhdistys Rafaelin enkelit, Turun seudun Wanhat toverit ja Varsinais-Suomen Viro-keskus ovat vain esimerkkejä toiminnoista, joita hän oli alullepanemassa tai kehittämässä. Reiskan persoonalle oli ominaista, ettei hän saavutuksillaan pyrkinyt eturiviin vaan pysytteli mieluummin takavasemmalla ikään kuin varmistamassa, että ideat todella toteutuvat. Kun Reiska siirtyi eläkkeelle vuonna 2002, hänen kiinnostuksensa kohdistui entistä enemmän ”toiseen kotikaupunkiin” Tarttoon. Yhteys oli syntynyt toukokuussa 1994. TSL ja sen virolainen vastine AHL järjestivät Virossa seminaarin, jonka pohjalta solmittiin yhteistyö Tarton Rahvaülikoolin kanssa. Näin syntyi Reiskan ja Tartu Rahvaülikoolin pitkäaikainen liitto. Rahvaülikoolin silloinen ja nykyinenkin vetäjä Maire Breede oli vahva lenkki tuossa yhteistyössä. Reiska oli keskeinen vaikuttaja, kun yhteistyö laajeni Turun ja Tarton kaupunkien välille ja mukana olivat esimerkiksi yliopistosäätiö, ammatillinen koulutuskeskus ja ylioppilaskyläsäätiö. Lopulta hän toimi kymmenen vuotta Rahvaülikoolin säätiön hallituksen puheenjohtajana. Tehtävässä hän omaksui neuvonantajan roolin. Reiska kertoi ajaneensa autollaan Turusta Tarttoon ja takaisin näiden vuosien aikana satoja kertoja. Useimmiten hän kutsui matkalle mukaan ystäviään ja yhteistyökumppaneitaan, esitteli Tarttoa heille ja sopi tapaamisia. Samoin Turkuun vastavierailuille saapuneet tarttolaiset saivat perusteelliset Turku-opastukset, ”Reiskan kierros” näytti kaupungin Portsan pojan silmin. Kierrokselle pääsivät myös Viro-keskuksen harjoittelijat. Tärkeästä asemastaan huolimatta Reiska ei omasta mielestään oppinut viron kieltä riittävän hyvin. Kun hän toimi Rahvaülikoolin hallituksen puheenjohtajana, hänellä oli tapana käydä tulevat asiat ensin läpi kahdestaan Maire Breeden kanssa. Hän ei koskaan tyrkyttänyt omia näkemyksiään, mutta kertoi kysyttäessä auliisti, miten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa aikuiskasvatuksen kenttä oli järjestetty. Reiskalla oli vaikuttava kyky käyttää omia verkostojaan, kun apua tarvittiin. Mainio näyte tästä on, kun Reiska onnistui saamaan lahjoituksena Turun liikennelaitokselta kunnostetun linja-auton Rahvaülikoolin käyttöön. Bussi nimettiin ”Kulttuuribussi Reiskaksi” ja nimi oli maalattu iloisin värein bussin kylkeen. Tarton Rahvaülikoolin esimerkin myötä koko Viron kansansivistystyötä on kehitetty pohjoismaisen mallin mukaiseksi. Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves myönsi Reiskalle tästä työstä Maarjamaan risti -kunniamerkin (2014) ja Suomen presidentti Tarja Halonen asessorin arvon (2007). Reiskasta tuli myös Tarton kunniakansalainen ja Tartto-mitalin kantaja (2009). Suomen Viro-yhdistysten liitto ry:n ansiomerkki Reino Lemmetyiselle myönnettiin vuonna 2014 Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n täyttäessä 20 vuotta. Reiska toimi Varsinais-Suomen Virokeskus ry:n sihteerinä vuosina 2004–2018. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 2019 Viro-keskuksen 25-vuotisjuhlaristeilyllä M/S Rudolfinalla Airiston aalloilla. Tärkein arvonimi Reiskalle oli ukkipapan titteli. Hänellä on Saga-puolisonsa kanssa kaksi lasta, kuusi lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta. Reiska oli aktiivisesti läsnä jälkeläistensä elämässä ja olisi halunnut vielä seurata heidän kasvuaan. Reino Lemmetyinen jätti syvän jäljen rakkaiden kotikaupunkiensa Turun ja Tarton sivistys-, kulttuurija järjestötyöhön sekä lukemattomien ystäviensä elämään. Niin monien on syytä olla hänelle kiitollinen. Ja muistaa hänet myös siitä, että Reiska jos joku osasi olla lähellä olevilleen aidosti kiitollinen. n Antti Vuorenrinne Reiskan ystävä ja kollega pitkän ajan takaa Kirsi Äyräs Reiskan ystävä ja Varsinais-Suomen Virokeskus ry:n toiminnanjohtaja Reino Lemmetyinen oli kaikille tuttu lempinimellään. ”Reiska täällä”, oli tuttu tervehdys puhelimessa. Asessori Reino Lemmetyinen oli Varsinais-Suomen Viro-keskus Ry/n kunniaja?sen ja yhdistyksen pitka?aikainen sihteeri, suuri Viron ysta?va? ja Viroysta?vyystoiminnan va?syma?to?n veturi ja innostaja. Kuva: Jukka Puputti.
3/2022?viro.nyt 18 Mistä on pienet Viroyhdistykset tehty? Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenkyselystä selvisi, että Viron-ystävät toivovat yhdistyksiltään aktiivisuutta, monipuolisuutta sekä laadukkaita ja edullisia matkoja. viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liiton hallitus on valmistellut liiton uutta strategiaa, ja alkuvuodesta prosessiin otettiin mukaan koko liiton jäsenistö jäsenkyselyn avulla. Vastauksia kyselyyn saatiin upeat 219 kappaletta! Ilahduttavaa oli, että yli 70 prosenttia vastanneista oli SVYL:n jäsenyhdistysten rivijäseniä. Yhdistysten hallitusten aktiivisuus olikin tiedossa, mutta on mukava huomata, että liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminta kiinnostaa monesta eri näkökulmasta. SVYL:n jäsenistöstä kertoo paljon se, että kyselyyn vastaajista lähes puolet oli yli 70-vuotiaita. 65–70-vuotiaita oli 25 prosenttia ja 51–64-vuotiaita suunnilleen saman verran. Ikärakenne kannattaa ottaa huomioon ja tarkastella sen kautta myös muita jäsenkyselyn tuloksia, kuten vaikkapa sitä, kuinka paljon vastaajilla on vapaa-aikaa harrastuksille (17 prosentilla jopa yli kahdeksan ja 16 prosentilla 6–8 tuntia vuorokaudessa) tai mikä heille on paras aika osallistua toimintaan: yli puolelle käy mikä tahansa, myös päiväajat! Omaa kieltään jäsenkyselyssä puhuu myös se, että yli puolet vastaajista oli Etelä-Suomen Viro-seuroista. Seuraavana tuli Länsi-Suomi, josta vastauksia tuli noin 30 prosenttia. Tilanne ei ihmetytä, jos katsoo, missä SVYL:n seurat sijaitsevat, mutta vastaajien näkökulmiin tämä voi toki vaikuttaa. Aktiivista toimintaa koronavuosinakin Vaikka koronalla onkin ollut oma vaikutuksensa Viro-yhdistysten toimintaan, ovat sekä yhdistykset että niiden jäsenet Koronasta huolimatta myo?s viime vuosina on pystytty ja?rjesta?ma?a?n tapahtumia, kuten kuvan kirjallisuusilta syksylla? 2021. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
? viro.nyt ?3/2022 19 pystyneet olemaan yllättävänkin aktiivisia kuluneiden kahden vuoden aikana. Vuosina 2020 ja 2021 lähes puolet vastaajista on osallistunut ainakin johonkin liiton tai sen jäsenyhdistyksen tapahtumaan ja 12 prosenttia yli kymmeneen tapahtumaan! Valtaosa niistä, jotka ovat vältelleet tapahtumia, on tehnyt sen vähentääkseen koronan takia kontakteja. 19 prosenttia on kuitenkin niitä, jotka eivät ole löytäneet mieleistään toimintaa ja 17 prosentilla ei ole vain ollut aikaa. Pari mainintaa ajan puutteen syyksi sai se, että vastaaja kuuluu niin moneen yhdistykseen, ettei ehdi kaikissa olemaan aktiivinen. Joillain myös välimatkat asettivat haasteita, kun koti oli eri paikkakunnalla kuin yhdistyksen toiminta. Tyytyväisyys Viro-yhdistysten tapahtumiin oli vastaajien joukossa korkea, yli puolet oli tyytyväisiä ja neljäsosa jopa erittäin tyytyväisiä. Parhaaksi tapahtumissa koettiin niiden monipuolisuus, saadut uudet kokemukset ja elämykset, vanhojen tuttujen tapaaminen, yhteisöllisyyden tunne, keskustelut sekä uusiin ihmisiin tutustuminen. Myös tapahtumien markkinointiin oltiin tyytyväisiä, sillä tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä oli vastaajista peräti noin 90 prosenttia. Tärkein kanava tiedon saamiseksi on liiton viro.nyt-lehti (87 %). Muita kanavia ovat yhdistyksen uutiskirje, liiton tai yhdistyksen kotisivut ja liiton tai yhdistyksen Facebook-sivu. Millaista toimintaa Viro-yhdistysten jäsenet sitten toivovat? Erityisen lähellä sydäntä ovat Viroon sekä virolaiseen kulttuuriin ja historiaan liittyvät tapahtumat, jotka olivat 80 prosentille joko tärkeitä tai erittäin tärkeitä. Muita vastauksissa korostuneita haluttuja asioita olivat jäsenmatkat Viroon ja muualle sekä mahdollisuus verkostoitua ja kuulua suomalaiseen Viro-yhteisöön. Huolena vastauksissa nousi esille yhdistysaktiivien vähyys eli se, että tapahtumien järjestäminen jää harvojen harteille. Liitolta toivottiinkin apua siihen, ettei toiminta jäsenyhdistyksissä kuihtuisi. Katse tulevaisuuteen Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenkyselyssä luotiin katse nykytilanteen lisäksi myös tulevaan ja kysyttiin, miten ja millaisiin tapahtumiin jäsenistö haluaisi osallistua. Millaisia toiveita ja odotuksia Viron-ystävillä on liittoa ja sen jäsenyhdistyksiä kohtaan? Selväksi tuli, että halu osallistua yhdistysten tapahtumiin on vahva, vain 16 prosenttia vastaajista ei halunnut osallistua toimintaan vaan vain olla jäsen ja siten muun muassa tiedotuksen piirissä. Vaikka koronasta on ollut ja on monenlaista riesaa, on tapahtumien saavutettavuus lisääntynyt sen ansiosta. Jäsenkyselyyn vastaajista 35 prosenttia toivoikin, että tapahtumiin olisi jatkossakin mahdollista osallistua myös etäyhteyksin. Valtaosa (yli 70 %) vastaajista haluaa osallistua projekteihin, joilla edistetään oman yhdistyksen tavoitteita ja Viroystävyystyön asiaa. Yli puolet haluaa olla mukana suunnittelemassa tapahtumia ja matkoja, ja ilahduttavan moni, 24 prosenttia haluaa yhdistyksen hallitukseen ja kehittämään toimintaa hallituspaikalta. Täältä viro.nytin toimituksesta käsin ilahduttaa myös kovin, että osa vastaajista haluaa kirjoittaa viro.nyttiin – kannustamme lämpimästi ottamaan yhteyttä liiton toimistolle! Jäsenmatkat nousivat monessa kohtaa kyselyä esille. Vaikka Viroon on helppo mennä omatoimisestikin, osaavat Viroaktiivit kaivata yhdistysten matkoja, joissa ohjelma on laadittu asiantuntevasti ja usein päästään sellaisiin paikkoihin, joihin itse ei eksyisi. Viro-yhdistysten kanssa pääsee myös tapaamaan virolaisia, jolloin syntyy ruohonjuuritason kontakteja. Kyselyyn vastanneet toivoivat yhdistyksensä tapahtumilta mahdollisuutta oppia uutta, saada uusia tuttavia, saada osallistua aktiivisesti sekä viihtyä ja rentoutua. Suurin vastaajaryhmä, 44 prosenttia toivoi kokonaiskokemusta eli vähän kaikkea edellä mainittua. Unelmien Viro-yhdistys Jäsenkyselyn lopuksi annettiin mahdollisuus ideoida unelmien Viro-yhdistystä ja avattiin toiveiden tynnyri. Se poikikin ison liudan sekä yleisemmän tason toiveita että varsin konkreettisia asioita, joita yhdistykset voivat toiminnassaan hyödyntää. Näitä olivat useaan otteeseen mainitut matkat, mutta myös monipuolinen toiminta, kaikkea jäsenilloista yleisötilaisuuksiin. Yhdistyksiin toivottiin enemmän Suomessa asuvia virolaisia sekä uusia yhteistyötahoja Virossa. Aktiivista ystävyyskaupunkitoimintaa peräänkuulutettiin, jotta yhdistykset saisivat elinvoimaisen kumppanin lahden eteläpuolelta. Vastaajat toivoivat Viro-yhdistysten uudistuvan ja kehittyvän ja myös niiden hallituksiin vaihtuvuutta. Nuorien saamista mukaan pohdittiin, kuten niin monissa muissakin järjestöissä. Tämä tuntuukin olevan ikuisuuspohdintaa, sillä keitä ovat ne nuoret ja keitä oikeasti halutaan? Kuinka valmiita ollaan muuttamaan yhdistyksen toimintaa, jotta siitä saadaan nuorille houkuttelevaa? Nämä ovat haastavia mutta tarpeellisia kysymyksiä. Prosessi jatkuu Kaiken kaikkiaan SVYL:n jäsenkysely antoi kuvan varsin toimivasta yhdistyskentästä ja aktiivisesta jäsenistöstä. Nykytilanteeseen ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta tulevaisuus huolettaa – kuinka pitää yhdistys elinvoimaisena ja mistä löytää ne uudet aktiivit sitä vetämään? Suomen Viro-yhdistysten liiton strategiaprosessi etenee nyt niin, että liiton hallitus valmistelee syksyn aikana strategialuonnoksen, joka esitellään jäsenyhdistyksille marraskuun alun vuosikokouksessa (katso s. 27). Hallitus kannustaa lämpimästi aktiivisuuteen ja kuuntelee mielellään ehdotuksia ja näkemyksiä! Jos yhdistysasiat mietityttävät, ole rohkeasti yhteyksissä liiton toimistoon: svyl@svyl.fi p. 040 777 4618. n Ja?senkyselyyn vastanneet toivoivat Viro-seuroilta matkoja. Kuvassa SVYL:n vuosikokousmatkalaisia Tallinnan-laivalla keva?a?lla? 2019. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
20 3/2022?viro.nyt Sielujen yö Karl Ristikivi Enostone 2022, 280 s. suom. Jouko Vanhanen K arl Ristikiven romaania Sielujen yö pidetään virolaisen modernismin merkkiteoksena. Kriitikot ovat äänestäneet sen kolmen parhaan virolaisromaanin joukkoon kautta aikojen. Silti kyseessä on teos, jonka vain harvat ovat lukeneet. Tämä pakolaisuudessa kirjoitettu kirja pysyi Virossa kiellettynä melkein neuvostoajan loppuun. Pakolaisuuden ongelma ei ole maailmasta poistunut, ei Suomestakaan. Karl Ristikivi (1912–1977) pakeni vuonna 1943 sotaa ja miehitystä ensin Suomeen ja pian sen jälkeen Ruotsiin, jossa hän asui loppuelämänsä. Ristikiven laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, runoutta ja lastenkirjoja. Sielujen yön ja sen kirjoittajan taustaa ja sijoittumista kirjallisuuden kenttään valottaa jälkisanoissaan kirjailija ja kirjallisuudentutkija Rein Raud. Sielujen yön on suomentanut Jouko Vanhanen. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 30 € + postikulut. Rouva Kukkin tytöt. Naisten sota Mart Sander WSOY 2022 suom. Kaisu Lahikainen I lolinnuista tutut rouva Kukkin tytöt jatkavat elämäänsä tallinnalaisessa bordellissa Viron neuvostomiehityksen aikana vuonna 1941. Maailman tapahtumia seurataan kiihkeästi, Suomen jatkosota alkaa. Virossa ilmiannot ja kyyditykset tihenevät ja ihmisiä katoaa. Keskinäinen luottamus horjuu. Selviääkö edes rouva Kukk salaisen poliisin kuulustelusta puhtain paperein? Virolaisten naisten dramaattiseen tarinaan kietoutuvat neuvostoliittolaiset ja saksalaiset – ja muuan maailman tuntema hohdokas amerikkalainen. Itse kullakin on salaisuutensa, toisista löytyy yllättävää rohkeutta, mutta kaikella on hintansa. Mart Sander (s. 1967) on virolainen muusikko, ohjaaja, kirjailija, näyttelijä, taidemaalari ja televisiojuontaja. Kolmiosainen Rouva Kukkin tytöt (Litsid, 2015–2019) on noussut Virossa suureen suosioon, ja sitä on kiitetty erityisesti taitavasta viihteen ja historian yhdistämisestä. Kirjoista on tehty myös suosittu tv-sarja. Hinta: 28 € + postikulut. Koulupizza Mika Keränen Lector 2022, 150 s. suom. Kaisu Lahikainen S oppalinnan kouluruokalan ikkunan alle on ilmestynyt ilman lupaa maalattu katutaideteos. Se on kuva pizzasta ja Suomen lipusta. Jännittävä tarina alkaa, kun Olavi sattuu kokeilemaan sormellaan kuvaa nähdäkseen, ovatko sen värit jo kuivaneet. Rehtori tulee kuitenkin juuri silloin paikalle, ja Olavi, jonka sormet ovat tahriutuneet maaliin, tuomitaan heti syylliseksi ja sotkijaksi koko koulun silmissä. Niinpä salaseura Divarin on jälleen tartuttava toimeen, jotta yllätyksellinen tapaus saadaan ratkaistuksi ja onnistutaan selvittämään, kuka onkaan tuo salaperäinen pizzamaalari. Virossa asuvan suomalaisen kirjailijan Mika Kera?sen lastendekkari Koulupizza on viides suomennettu kirja salaseura Divarin seikkailuista Tarton Soppalinnassa. Koulupizzan, kuten aiemmatkin Mika Keräsen lastendekkarit, on kuvittanut taiteilija Marja-Liisa Plats. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 20 € + postikulut. Herra Rakki ja Valkoinen lohikäärme Lauri Juursoo Lector 2022, 92 s. suom. Gea Karja H erra Rakki ja valkoinen lohikäärme on 16 hauskan (uni)tarinan kokoelma. Kirjan tarinoiden kautta lapset voivat saada selville monenlaisia salaisuuksia elämästä itsestään. Kirjasta selviää esimerkiksi se, mitä tontut tekevät kesällä, missä ja miten karkkeja valmistetaan, onko isiä olemassa, mistä isoisät haaveilevat ja millaista on paitojen ja mekkojen elämä. Kirjan kuvituksien avulla pääsee todella uppoutumaan tarinoiden maailmaan. Kirjan lopusta löytyy värityskuva herra Rakista ja hänen lentävästä autostaan. Kirjan sivuilla voi tutustua herra Rakkiin ja saada selville, miten hän liittyy valkoiseen lohikäärmeeseen. Kirjan on kuvittanut Mariann Joa. Kirja ilmestyy lokakuussa. Hinta: 15 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?3/2022 Tallinna – Tripsteri matkaopas Siru Valleala Readme.fi 2022, 256 s. T ripsteri Tallinna -oppaan mukana pääset sellaiseen Tallinnaan, joka tarjoaa konkarillekin yllätyksiä. Paitsi että koluamme aina yhtä viehättäviä vakiokohteita kuten Vanhaakaupunkia ja Telliskiveä, kurkistamme myös uudemmille seuduille. Eli vanhemmille – onhan Tallinna upea yhdistelmä modernia suunnittelua historiallisissa, tarinoista ammentavissa puitteissa! Oppaan avulla löydät vinkit kiinnostavimpiin kaupunginosiin, majoituspaikkoihin ja retkiin. Anna aikaa Tallinnalle: kaupunki on täynnä tekemistä niin yksin matkustavalle kuin pariskunnille ja perheillekin. Suomalaisten suosikkikohdetta kannattaa tarkastella uusin silmin. Ota ensi kerralla mukaan tämä opas ja lähde seikkailemaan. Kerromme, minne kannattaa erityisesti eksyä, missä taas löytää. Luvassa on taidetta, herkkuruokaa, ostoksia, kulttuuria, kujeilua ja parasta menoa – unohtamatta kiehtovia kertomuksia, joiden avulla syvennät matkaelämystäsi. Oppaan on kirjoittanut Tallinnassa pitkiä aikoja viettänyt toimittaja Siru Valleala. Hinta: 15 € + postikulut. Helsingi helistikud Veronika Kivisilla Hunt 2021, 72 s. O leme teineteise joonistatud. Nii lähedal, et paberilehtki vaevu mahuks me vahele, aga mis meil paberist, kui mina olen ju Sinu ja Sina minu lõuend.” Kui inimese elu võtavad ühekorraga üle armastus, Helsingi ja helistikud, päeva päramootori popsud, varahommikused kirikukellad ning meresuplused külma kuu ja palava päikese all, siis pole muud kui edasi minna, mis ka ei tuleks. Isegi kui see, mis tuleb, toob kaasa üleilmse vangistuse ja üle vee ei pääse isegi ülelendava hane seljas mitte. Isegi kui ühendavast veest saab ühel kevadel lahutav element. Isegi kui paratamatusest saab ämblikuniit. Ent ennekõike on Helsingi helistikud raamat armastusest, südamenaerust ja veel kord armastusest. Tõuse üles, võta oma süda ja kõnni! Veronika Kivisilla (s. 1978) on virolainen runoilija, tarinankertoja ja muusikko. Helsingi helistikud on hänen viides runokokoelmansa. Hän on myös koonnut oppi-, lauluja sanakirjoja. Kirja on vironkielinen. Hinta: 15 € + postikulut. Lydia Kätlin Kaldmaa Hunt 2021, 44 s. E las kord üks tüdruk, kes sündis 1843. aasta detsembrikuus Vändra köstrimajas ja tema nimeks sai Lydia Emilie Florentine Jannsen. Lydia oli Jannsenite pere esimene laps. Tema isa oli ajakirjanik ja koolmeister Johann Voldemar Jannsen, kes asutas Postimehe. Lydia ema Juliana Emilie Koch kasvatas lapsi ja õpetas neile saksa keelt. Kui Lydia sündis, ei olnud ühte Eestit olemas. Eesti asemel olid Eestimaa kubermang ja Liivimaa kubermang, mis mõlemad kuulusid Venemaa Keisririigi alla. Nii nagu praegu, elas siin ka toona palju erinevaid rahvaid, ametlikud keeled olid aga saksa ja vene keel. Lydia kaitses kogu oma elu tuliselt maarahva õigust oma keelele ja kultuurile ning oli üks laulupeo idee kandjatest. Ka?tlin Kaldmaa (s. 1970) on virolainen kirjailija, kriitikko, kääntäjä ja Viron PENin puheenjohtaja. Lydia kertoo lapsille tarinan Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulasta, virolaisesta tytöstä, joka loi Suomen sillan. Kirja on vironkielinen. Hinta: 20 € + postikulut. Soo Ergo Kuld Taska Film & Kassikuld & Apollo film 2021, dvd, 87 min. O skar Lutsin teokseen pohjautuva Soo on jännittävä rakkaustarina, joka vie meidät vuoteen 1917, kun Euroopassa myllersi ensimmäinen maailmansota ja Viron itärajan takana leimahti vallankumous. Elokuvan kuvauspaikat ovat keskellä ainutlaatuista ja lumoavaa virolaista suomaastoa. O2 Margus Paju Taska Film & Nafta Films 2020, dvd, 100 min. V irolainen vakoilujännäri O2 on punottu näppärästi maan historian kohtalonhetkeen syksyllä 1939, reiluun kuukauteen ennen kuin Viro myöntyi luovuttamaan Neuvostoliiton vaatimat sotilastukikohdat. O2 alkaa, kun vakoilija Feliks Kangur (Priit Võigemast) saa Suomen tiedustelulta lisäpöytäkirjan heti Molotov– Ribbentrop-sopimuksen solmimista seuraavana päivänä. Elokuvat ovat vironkielisiä, tekstitykset englanniksi, venäjäksi ja viroksi (kuulovammaisille). Hinta: 15 €/kpl + postikulut.
22 3/2022?viro.nyt Viron etnomusiikki toipuu korona-ajasta entistä monipuolisempana ja vahvempana Koronapandemia ei lannistanut virolaisia etnomusiikin tekijöitä. Festivaaleilla ja konserteissa on ollut kuultavana valtava määrä kokonaan uutta musiikkia. Viron folkmusiikki hakee tänä päivänä vaikutteita maailmanmusiikista ja kulkee samalla entistä enemmän popin suuntaan. Heikki Kähkönen M usiikkia ei ole olemassa ilman yleisöä. Sen saivat virolaiset etnomusiikin tekijät tuntea armottomasti nahoissaan parin koronavuoden aikana. Konsertteja ja festivaaleja peruttiin, töitä ei ollut. Musiikista saatava ansiotulo loppui monilta ammattilaisilta käytännössä kokonaan. Virolais-ukrainalaisen Svjata Vatra -yhtyeen keulahahmo Ruslan Trochynskyi kertoo soittaneensa korona-aikana paljon pieniä soolokeikkoja. Kun bändi oli tauolla, Trochynskyi esiintyi joko yksin tai yhdessä tyttärensä Ruten kanssa. He myös kokosivat Kadrioru Katusetrion, jossa kolmantena mukana on jazzkitaristi Jaak Sooäär. ”Soitimme syntymäpäivillä ja perhejuhlissa onnitteluita ja tervehdyksiä. Ihmiset kuuntelivat toivelaulujaan pihoilla sekä asuntojen ikkunoista ja parvekkeilta. Teimme myös Svjata Vatran kanssa yhden konsertin pelkästään internetissä”, Trochysnkyi kertoo. Opetustyö toi monille muusikoille kaivattua lisätienestiä, mutta sitäkään ei riittänyt kaikille. ”Korona laittoi kaikki uusiksi. Tein opetusta netin kautta, mutta se ei ollut helppoa. Musiikinopetus vaatii läsnäoloa sekä oppilaan kuuntelua ja virheiden korjaamista. Sitä ei voi tehdä etätyönä”, viulisti ja musiikinopettaja Lee Taul pohtii. Virossa kansanmusiikkitapahtumissa ka?y paljon nuorta yleiso?a?. Kuva: Aron Urb / Viljandi pa?rimusmuusikafestival.
23 ? viro.nyt ?3/2022 Uutta musiikkia syntyi koronan aikana Kun esiintymisiä oli vähän tai ei lainkaan, aika oli käytettävä säveltämiseen ja omatoimiseen harjoitteluun. Svjata Vatra esitti uusia kappaleitaan Ukrainan-tukikonserteissa Tampereella ja Helsingissä huhtikuussa. Jokainen musiikintekijä haki omat keinonsa ja kanavansa toteuttaa luomisvoimaansa. Lee Taul pitää pakollista esiintymistaukoa ja sitä seurannutta uutta nousua omalta osaltaan tervetulleena. ”Tuoretta musiikkia, uusia ideoita ja projekteja sekä yhteistyön muotoja on syntynyt sen aikana valtavasti. Suuri kiitos Viron etnomusiikin tukemisesta kuuluu ehdottomasti Viron kulttuurirahastolle (Eesti Kultuurkapital). Ilman säätiön taloudellista tukea moni juttu olisi jäänyt toteutumatta”, hän kiittää. Pandemian aikana Taul julkaisi albumin Maa yhdessä etnomusiikkiyhtyeen Black Bread Gone Mad kanssa. Lisäksi hän perusti Don’t Chase the Lizard -duon, jossa hän esiintyy chileläisen laulaja-lauluntekijä Tomás Del Realin kanssa. Duon ensimmäinen esiintyminen oli Viljandissa viime talvena. Lee Taulin mainitsemia korona-ajan lapsina syntyneitä albumeita on jo alkanut näkyä levykauppojen hyllyissä ja soittolistoilla. Zetod-yhtye julkaisi albumin Lätsi pitto ja Naised Köögis cd:n Kordub kõik all päikese heinäkuun lopussa Viljandi Folkilla. Viron etnomusiikki kulkee yhä vahvemmin kohti poppia Etnomusiikki on Virossa suositumpaa kuin Suomessa. Yksi selitys sille on, että meillä kansanmusiikin tekemisellä ja koulutuksella on pitkä perinne, joka Virossa oli poikki useiden kymmenien miehitysvuosien ajan. Virossa festivaaleilla ja konserteissa käy paljon nuoria ihmisiä, kun taas suomalaiset kansanmusiikkitapahtumat täyttyvät yli 50-vuotiaista kuuntelijoista. Uudelleenitsenäistymisen jälkeen Virossa on kaivettu esiin vanhoja kansanlauluja ja instrumentteja. Alan keskeisimmät tapahtumat, kuten Viljandi pärimusmuusika festival eli Viljandi Folk, Hiidenmaan Hiiu Folk ja Käsmun Viru Folk kokoavat tuhansittain kaikenikäistä yleisöä joka kesä. ”Virossa folkmusiikki on viihteellisempää kuin Suomessa. Meillä puhutaan kauniista ja surullisista asioista, mutta yhteiskunnallista ja sosiaalista viestiä musiikkiin ei lisätä, kuten suomalaiset usein tekevät”, Puuluup-yhtyeen Marko Veisson pohti toukokuussa Tuglas-seuran videohaastattelussa. Virossa vuoden 2021 yhtyeeksi valittu Puuluup yhdistelee musiikissaan vanhoja perinteitä ja uusia elektronisia soundeja. Puuluup rikkoo tarkoituksella genrerajoja, mutta samalla duon muusikot Ramo Teder ja Marko Veisson tukeutuvat kansanmusiikista tuttuihin sävelkulkuihin sekä tuhat vuotta vanhaan perinnesoittimeen jouhikkoon, joka Virossa tunnetaan nimellä hiiukannel. ”Puuluup on selkeästi maailmanmusiikkia. Samalla teemme jonkinlaista elektronista popmusiikkia. Mahdumme myös folkmusiikin käsitteen alle, vaikka käsitys folkista vaihtelee eri maissa. Itse kutsumme musiikkiamme zombifolkiksi”, Teder ja Veisson perustelevat. Tämän hetken virolainen kansanmusiikki hakee uusia muotoja ja vaikutteita sekä popista että kansainvälisestä maailmanmusiikista. Samalla käsitteet etnomusiikki, folkmusiikki, perinnemusiikki ja kansanmusiikki alkavat eriytyä ja muodostaa omia tyylisuuntia ja genrejä. Selkein käynnissä oleva trendi on jakautuminen viihteellisemmän folkmusiikin, vanhan kansanmusiikin ja kansainvälisiä vaikutteita hakevan maailmanmusiikin välille. ”Perinteinen kansanmusiikki vetoaa koko ajan yhä pienempään osaan yleisöä. Samalla festivaaleja ja tapahtumia järjestetään koko ajan yhä suppeamman genren yleisöille”, viulisti Lee Taul sanoo. Tulevaisuus on nuorten muusikoiden käsissä Suuntaukset tulevat ja menevät. Virossa etnomusiikin suosion takaavat alan vahva ja lisääntyvä koulutus sekä laajasti yleisöä ja musiikintekijöitä kokoavat festivaalit. Viljandi Folkin perustaja ja virolaisen etnomusiikin peruspilari Ando Kiviberg ei ole huolissaan kansanmusiikin tulevaisuudesta, joka on vahvasti nuorten käsissä. ”Folkmusiikin tulevaisuus on Virossa turvattu. Viron perinnemusiikin keskus Viljandissa ja viisi muuta alan musiikillista opinahjoa eri puolilla maata pitävät siitä huolen. En usko ihmisten ja median luomiin talouden uhkakuviin. Kansanmusiikin opetus ja suosio jatkuvat Virossa hyvissä kantimissa maailmantalouden kriiseistä huolimatta”, Kiviberg lupaa. Kiviberg haluaa nostaa esimerkiksi kansainvälisen Eesti Etno -leirin, joka järjestettiin Viljandi Folkin yhteydessä tänä kesänä jo 26. kerran. Sille osallistui noin 70 nuorta muusikkoa. ”Meidän tunnetut muusikkomme jakavat leireillä musiikkiopistoissa tietojaan ja taitojaan nuoremmille. Kansainvälinen yhteistyö on erittäin tärkeää. Vuorovaikutuksesta syntyy aina jotakin uutta, joka rikastuttaa musiikkiperintöämme”, Kiviberg kiteyttää. n Ukrainalais-virolainen yhtye Svjata Vatra soitti huhtikuussa hyvo?ntekeva?isyyskonserteissa Tampereella ja Helsingissa?. Kuva: Andres Teiss. Viulisti Lee Taulille korona-ajan tuoma pakollinen esiintymistauko oli luovaa aikaa. Kuva: Henri-Kristian Kirsip / Viljandi pa?rimusmuusikafestival.
3/2022?viro.nyt 24 Luontoretkelle virolaiseen kirjallisuuteen Viro-instituutti julkaisee tänä syksynä jo kuudennen Nippernaati-antologian. Teemana on luonto ja eläimet, ja antologiassa on tällä kertaa myös pari pientä uudistusta. Anniina Ljokkoi S uomalaisessa kirj a l l i s u u d e s s a puhutaan kaihoisasti Impivaaran metsistä, haetaan suojaa puiden siimeksestä ja kiivetään korkealle vaaralle katsomaan kokonaiskuvaa. Virolaisessa kirjallisuudessa vapauden avaruus siintää suomaisemassa. Pinnan alle painuneet pitkospuut suojelevat salaista reittiä suosaarelle tai parhaille marjapaikoille, ja onnen täyttymys on uiminen suolammessa. Näihin luontokuviin ja tunnelmiin virolaisen kirjallisuuden suomentajat ovat paneutuneet uusimman Nippernaati-antologian äärellä. Kyseessä on jo kuudes Viroinstituutin julkaisema virolaisen nykykirjallisuuden suomenkielinen antologia. Viidennessä Nippernaatissa esiteltiin myös latvialaista ja liettualaista kirjallisuutta. Uusimmassa, kuudennessa kokoelmassa on vanhaan tapaan kymmenen virolaista kirjailijaa suomentajineen. Tekstilajeista mukana on niin runoa, lyhytproosaa kuin romaanikatkelmiakin. Virolaiset havainnoivat luontoa Kuudennen Nippernaatin teemaksi valikoitui luonto, sillä virolaisten luontosuhde on ollut viime aikoina pinnalla suomalaisessakin mediassa. Suomalaisilla ja virolaisilla on luontosuhteissaan paljon yhteistä, mutta kirjallisuutta lukiessa nousee esiin myös kiinnostavia eroja. Suomentajille yksi ero konkretisoitui sanojen mets ja raba käännöksissä. Suomalaiselle metsä on yleissana, joka pitää sisällään hyvinkin monimuotoista luontomaastoa ja toimintaa metsäretkistä aina luonnon antimien hyödyntämiseen. Virolaiset puolestaan käyttävät sanaa raba eli suo hyvin laajasti eri ilmauksissa luonnosta puhuessaan. Toisaalta virolaiset ovat myös hyvin tietoisia eri maastotyypeistä, ja niin eläinkuin kasvilajien laaja tuntemus välittyy nuortenkin kirjailijoiden teksteistä. Kuudenteen Nippernaatiin suomennetut tekstit ilmentävät kaikki tavalla tai toisella virolaisten luontosuhdetta. Kansallisromantiikan ja jokapäiväisen luonnossa selviämisen ajoilta on tultu tälle vuosituhannelle, jolla luontoa havainnoidaan usein sopivan matkan päästä kaupunkilaisen silmin. Nykykirjailijoille luonto ja ympäristö eivät myöskään ole enää vain paikallisia, välittömän havainnon kohteita, vaan globaaleja ilmiöitä ja todella Nippernaati 6 Virolaisen kirjallisuuden antologia Päätoimittaja Anniina Ljokkoi Viro-instituutti 2022 1. Epp Annus: Hei, Aleksander, romaanikatkelma, suom. Maija Rantanen 2. Aliis Aalmann: Veren vihanta, runoja, suom. Katja Meriluoto 3. Hasso Krull: Nykyajan askeesi, proosarunoja, suom. Heidi Iivari 4. Maarja Pärtna: Elävä kaupunki, proosarunoja, suom. Anniina Ljokkoi 5. Jan Kaus: Narttu, novelli, suom. Liis Rohila 6. Andrus Kasemaa: Leskien kadonnut maailma, romaanikatkelma, suom. Kaisu Lahikainen 7. Fred Jüssi: Ohikiitävä aika, lyhytproosaa, suom. Outi Hytönen 8. Nikolai Baturin: Karhun sydän, romaani katkelma, suom. Arja Korhonen 9. Berit Petolai: Noita karhun paluu, novelli, suom. Susanna Poikela 10. Kadri Tüür: Virolainen kirjallisuus ekokriit tisestä näkökul masta, essee, suom. Anniina Ljokkoi Maarja Pa?rtna kirjoittaa runoissaan ilmastonmuutoksesta. Kuva: Riho Kall.
? viro.nyt ?3/2022 25 monimutkaisia järjestelmiä. Nykyihmisen jalanjälki ulottuu aina Bangladeshiin ja Kongoon saakka, kuten Maarja Pärtna kirjoittaa runossaan. Villissä luonnossa on maagisia elementtejä Yksi virolaisten luontosuhteen vaikuttavimpia kuvaajia on kirjailija Valdur Mikita, jonka teoksissa korostuu erityisesti metsien ja villin luonnon merkitys. Virolaisen maalaismaiseman on puolestaan ikuistanut romaaneihinsa vanha klassikko A. H. Tammsaare. Mikitan ja Tammsaaren tekstejä on suomennettu jo kokonaisina teoksina. Nippernaatiin valittiin katkelma Andrus Kasemaan romaanista Leskede kadunud maailm (Leskien kadonnut maailma). Teoksessa muistellaan ja hyvästellään vanhaa kyläyhteisöä haikein mielin ja samalla humoristisesti. Katkelma sisältää muun muassa lukemattoman määrän menneiden vuosikymmenten esineistöä aina maanviljelysvälineistä mummojen alusvaatteisiin. Virolaisessa nykykirjallisuudessa maalaismaisemia kuvataankin enimmäkseen jo taakse jääneenä elämänä. Vanhan ja uuden maailman rajalla toimivat myös Aliis Aalmannin runot, jotka ammentavat virolaisesta kansanperinteestä. Aalmann on nuori runoilija ja menestynyt loitsumaisilla runoillaan virolaisissa lavarunokilpailuissa. Nippernaatiin suomennettiin valikoima hänen runojaan kokoelmasta Verihaljas (Verenvihanta). Toinen Nippernaatiin suomennettu, vasta vähän tuotantoa julkaissut nuori kirjailija on Berit Petolai. Häneltä on ilmestynyt runokokoelmakin, mutta Nippernaatiin häneltä valittiin novelli Noitakarhun paluu. Siinä luontoon yhdistyy mystisiä, maagisia elementtejä. Petolai asuu Peipsijärven lähettyvillä pienessä hajakylässä ja ammentaa teksteihinsä tunnelmia ympäröivistä metsistä. Ekokriisi hiipii virolaiskirjallisuuteen Luonnosta puhuessa ei voi nykyisin sivuuttaa luontokatoa ja ilmastonmuutosta, jotka näkyvät jo lähiympäristössämme. Virossa ei toistaiseksi ole kovin montaa ekokriisistä kirjoittavaa kirjailijaa. Teema on kuitenkin viime vuosina alkanut pilkahdella nuorten kirjailijoiden teksteistä esimerkiksi Värske Rõhk -kirjallisuuslehdessä. Määrätietoisimmin ilmastonmuutokseen on tarttunut runoilija Maarja Pärtna, jonka uudesta kokoelmasta Elav linn (Elävä kaupunki) on suomennettu Nippernaatiin valikoima runoja. Pärtnan mukaan kaunokirjallisuus voi antaa sanoja ilmaston lämpenemisen kaltaisille valtaville prosesseille, joita ei niiden abstraktin luonteen vuoksi ole helppo käsittää konkreettisesti. Pärtna pyrkii teksteissään yhdistämään globaalin ilmiön lähiympäristössä näkyviin muutoksiin, kuten leutoon talveen ja lisääntyneisiin rankkasateisiin. Pärtnan lisäksi ympäristöja ilmastokriisiä käsittelevät teoksissaan Epp Annus ja Hasso Krull. Heidän teksteistään löytyy myös viittauksia siihen, millaisia kulutusvalintoja ilmastohuoli saa ihmiset tekemään omassa elämässään. Annusin romaanikatkelma Hei, Aleksander sijoittuu tulevaisuuteen, ja siinä yhteiskunta on joutunut sopeutumaan ympäristökriisin muuttamiin uusiin olosuhteisiin. Jan Kausin tieteisfiktiivisessä novellissa Narttu ollaan jo täystuhon jälkeisessä ajassa. Eläinkuvauksen klassikot Nippernaati-antologia ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2015. Sanna Immasen luoman julkaisun tavoitteena on tarjota suomalaisille uutta, aiemmin suomentamatonta virolaista kaunokirjallisuutta. Antologian ansiosta suomalaisille onkin esitelty jo kymmeniä uusia kirjailijoita. Uusimpaan, kuudenteen Nippernaatiin on nyt valittu mukaan myös pari vanhempaa klassikkoa. Elävä klassikko, Fred Jüssi, on suosittu luontokuvaaja ja virolaisen luontosuhteen tulkki. Hänen neuvostoaikana kirjoittamansa luontoa havainnoivat tekstit ovat yhä hämmästyttävän ajankohtaisia. Toisen klassikon, Nikolai Baturinin, romaani Karu süda (Karhun sydän) vuodelta 1989 on ollut mieleenjäävä lukukokemus monelle viroa taitavalle suomalaisellekin. Teoksen suomentaminen oli useamman kääntäjän toive, ja siitä julkaistaan nyt katkelma tiettävästi ensimmäistä kertaa suomeksi. Romaani on maaginen selviytymiskertomus ja kuvaa niitä lukemattomia taitoja, joita henkiinjääminen erämaassa vaatii. Lisäksi teoksen eläinkuvaus on ihan omaa luokkaansa. Suhde luontoon jäisi ontoksi ilman eläimiä. Ihmisen silminä ja korvina ovat kirjallisuudessa usein kissat ja koirat, nuo uskolliset kumppanimme. Muutamien Nippernaatin tekstien kautta piirtyvät esiin myös eläinsuhteemme ongelmakohdat: ihminen kohtelee eläimiä julmasti ja tappaa. Fred Jüssi käsitteli tätä kipeää ristiriitaa jo 1970-luvulla kirjoittamassaan tekstissä Tällainen kuolema. Hasso Krullin, Maarja Pärtnan ja Epp Annusin teksteissä ristiriitaan etsitään ratkaisua muun muassa kasvissyönnistä. Klassikoiden julkaisun lisäksi Nippernaatissa on tällä kertaa toinenkin pieni uudistus: siinä julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa varta vasten kyseistä antologiaa varten kirjoitettu essee. Semiootikko ja ekokriitikko Kadri Tüür tarkastelee esseessään virolaisen kirjallisuuden luontokuvausta ja taustoittaa aihetta luontokirjallisuuden historialla. n Uusimmassa Nippernaatissa ilmestyy Hasso Krullin proosarunoja Heidi Iivarin suomentamana. Kuva: Ruudu Rahumaru.
26 3/2022?viro.nyt Eestikeelne kogudusetöö SÜGIS 2022 E estikeelse kogudusetöö tegevus on suunatud nii eestlastele kui ka Eesti sõpradele – kõigile, kes on huvitatud osa saama eestikeelsest koguduse elust ja kultuurist. Kogudusetöö tegevuses osalemiseks ei pea kuuluma kogudusse. Tegevus on kõigile avatud ja tasuta. Sügisesed jumalateenistused 18.09 kl 11 Eestikeelne armulauaga jumalateenistus 16.10 kl 11 Eestikeelne armulauaga jumalateenistus 20.11 kl 11 Eestikeelne armulauaga jumalateenistus 18.12 kl 11 Eestikeelne armulauaga jumalateenistus Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Helsingis Alppila kirik, Kotkankatu 2, 00510 Helsinki FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap. Tel. +358 50 325 9596 dagmar.ounap@evl.fi Tähelepanu, leerikoolihuvilised! Esimene kogunemine toimub 18.09 kell 11 Alppila kirikus. Lisainfo ja registreerimine hiljemalt 16. septembriks aadressil: ekkt.helsinki@evl.fi. Täpsem info tundide kohta osalejatele kohapeal. Tasuta. Piibliring koguneb igal paaris nädala kolmapäeval 07.09, 21.09, 05.10, 19.10, 02.11, 16.11, 30.11 ja 14.12 kell 17 Alppila kiriku väikeses saalis ja/või interneti ZOOM-keskkonnas. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi. FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega, vanavanematega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku ruumides 17.09, 01.10, 15.10, 29.10, 12.11, 26.11 ja 10.12. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com. FB: Pereklubi Sipsik Helsingis Laste liikumisring stardib 07.09 kell 17.00–17.45 (3–5 aastased lapsed) ja 17.45–18.30 (6–10 aastased lapsed) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Ringi eesmärgiks on arendada lapse peenmotoorikat, koordinatsiooni ja suhtlemisoskusi. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com. Laste Rahvatantsurühm võtab vastu uusi väikseid tantsuhuvilisi. 8–12 aastastele lastele suunatud tantsutrenn algab 06.09 kell 18 ja koguneb igal teisipäeval Alppila kiriku kabelisaalis. Lisainfo ja registreerimine: lasterahvatantsuring@gmail.com UUS! Alppila Lastekoor – tere tulemast laulma! 7–14 aastastele lastele ja noortele mõeldud koor harjutab neljapäeviti Alppila kiriku kogudusesaalis alates 08.09 kell 17–18. Lisainfo ja registreerimine: pauljpurga@gmail.com. Tasuta. UUS! Ukulele algkursus koguneb iga paaritu nädala kolmapäeval 14.09, 28.09, 12.10, 26.10, 09.11, 23.11 ja 07.12 kell 17.30– 18.30 Alppila kiriku väikeses saalis. Ukulele on lihtne, kuid suurte võimalustega pill, millel on üsna kiiresti võimalik saavutada esimesi edusamme ja omandada lihtsamate laulude saatmise oskus. Kursus on mõeldud algajatele, eelnev pillimängukogemus ei ole vajalik. Õpetus on eesti ja soome keeles. Kursus on tasuta, soovitav omada isiklikku pilli. Ukulelet õpetab koguduse kantor Dagmar Õunap. Lisainfo: dagmar.ounap@evl.fi n Kuva: Virge Vahtra.
SVYL:n vuosikokousmatka Tallinnaan MITEN VIRO TOIMII ? Tällä kertaa matkakohteena on Tallinna, jossa SVYL järjestää seminaarin otsikolla Miten Viro toimii? Seminaarissa saamme kuulla puheenvuoroja yhteiskunnan eri aloilta. Matkaohjelmassa on myös kulttuuria ja Tallinnaan tutustumista. Seuraa SVYL:n tiedotusta, ohjelma tarkentuu ja ilmoittautuminen alkaa syyskuun alkupuolella! Matka on tarkoitettu kaikille liiton jäsenille vuosikokousedustajien lisäksi. 4.–6.11.2022 Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous pitkästä aikaa taas Virossa! Lisätietoja liiton toimistolta: svyl@svyl.fi | p. 040 777 4618 C M Y CM MY CY CMY K JS-220814-SVYL-Miten_viro_toimii-v2+Bleed3mm.pdf 1 16.08.2022 11:52 K uv a: w w w . j uu r. st ud i o
Staged Poetry Night – kansainvälinen lavarunousilta 28.8. KLO 19 TIIVISTÄMÖLLÄ (Kaasutehtaankatu 1, Helsinki) Monikielistä lavarunouden ilotulitusta! Lavalla runoilijoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin: Kirsi-Marja Moberg (FI) Olena Huseinova (UA) Iina Gyldén (EST) Radek Št ?pánek (CZ) Aatos Ketvel (FI) Inga Piz ?ne (LV) ja muita Runoja kuullaan alkukielellä ja suomentai englanninkielisinä käännöksinä. Vapaa pääsy. www.runokuu.fi Yhteistyössä Nuoren Voiman Liitto, Luova Eurooppa, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Viro-yhdistysten liitto ry, Viro-instituutti, Istituto Italiano di Cultura Helsinki, Tšekin tasavallan suurlähetystö, Helsinki Poetry Connection, Aviador Kustannus, Versopolis, Lettrétage