Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??24. vuosikerta viro.nyt 3/2024
2 3/2024?viro.nyt Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Piusojen ja Piusajoen lumoissa 8 Kirjallisuuskaupungin kaupunginkirjailija 10 SVYL:n toimintaa 12 virosuomessa.fi 13 Eestikeelne kogudusetöö: Sügis 2024 14 Jaan Kross ja Karl Ristikivi – virolainen kirjallisuus ja viron kieli yhdistävät kääntäjiä 16 verkkopuoti.svyl.fi 18 Wilma Schlizewski – Hurja Hantta Tallinnasta Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 24. vuosikerta Levikki: 2000-3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset (s. 8–9) kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Magnus Heinmets / Visit Estonia Lehden koko: 20 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: Joon OÜ Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 4/2024: Ilmestyy 15.11.2024. Aineiston jättäminen viimeistään 18.10.2024. Oikeus muutoksiin pidätetään.
? viro.nyt ?3/2024 3 Toimituksesta T ätä kirjoitettaessa alkaa kesä taittua syksyksi, ja Suomessa koululaiset ovat jo opintiellä, vaikka virolaislapset ja -nuoret vielä hetken saavatkin nauttia kesän vapaudesta. SVYLVerkkopuodissa kauden vaihtuminen näkyy niin, että pyöräilykarttatilaukset vähenevät ja oppikirjatilaukset lisääntyvät päivä päivältä. Tämä vuoden kolmas viro.nyt lehti on perinteiseen tapaan kirjallisuuspainotteinen, kun katse alkaa suuntautua syksyyn ja sen tuomiin kirjallisuustapahtumiin. Kirjallisuus ei kuitenkaan ei ole ”vain kirjallisuutta”, vaan se avaa ovia moniin näkökulmiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin. Yhteiskunnallisten teemojen saralla on tänä vuonna uudenlaisia, kiinnostavia avauksia, on nimittäin ilmestynyt ja pian ilmestyy vallan kaksi lastenkirjaa, jotka valottavat lapsilukijoille Viron historiaa ja kulttuuria. Verkkopuodin uutuuksien joukosta sivulta 17 voi lukea Eppu Nuotion tuoreesta Sinä päivänä -kirjasta (S&S, kuvat Sanna Pelliccioni), joka kertoo lapsille 35 vuoden takaisesta Baltian ketjusta. Samalla sivulla esitellään myös nyt suomeksi ilmestyvä Kätlin Kaldmaan Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulasta kertova Lydia (Enostone, suom. Outi Hytönen, kuvat Jaan Rõõmus). Myös lehden muut kirjallisuusaiheet laajenevat kirjallisuudesta pidemmälle kulttuurin ja yhteiskunnan kentälle. Sivuilla 8–9 saamme tutustua Euroopan kulttuuripääkaupunki Tarton tämän vuoden kaupunginkirjailijaan, runoilija Maarja Pärtnaan, joka kertoo myös kotikaupungistaan Tartosta. Sivuilla 14–15 äänessä ovat kääntäjät Maima Gr?nberga ja Jouko Vanhanen, jota muuten saamme kiittää syksyn tuoreesta Karl Ristikivi -suomennoksesta (Rooman-päiväkirja, Enostone)! Ja liippaapa kirjallisuutta tallinnansuomalaisen yrittäjän Wilma Schlizewskinkin haastattelu (s. 18–19). Mukavaa syksyä kaikille, kirjojen parissa tahi ilman – Viron parissa kuitenkin! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
3/2024?viro.nyt 4 Piusojen ja Piusajoen lumoissa viro.nyt matkaa taas syvälle Etelä-Viroon Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden maisemiin. Tällä kertaa vuorossa ovat Piusa ja Piusajoki, upeat luontokohteet Võruja Setomaalla. Hannu Oittinen S etomaa ja Piusajoki ovat suomalaisellekin yllättävän lähellä, sillä Setomaan portille pääsee jopa junalla. Tallinnasta aamulla seitsemän maissa lähtevä juna näet jatkaa Tartosta perille asti: talvisaikaan Koidulaan, kesällä Piusaan. Elronin aikataulut mahdollistavat Piusassa käynnin jopa päivässä; tosin silloin saa istua junassa yli kahdeksan tuntia. Euroopan kulttuuripääkaupungista Tartosta käsin Piusa on kuitenkin mitä sopivin retkikohde. Piusan entisessä asemarakennuksessa ahkeroi nykyään keramiikkapaja (Piusa savikoda), josta voi hankkia muistoksi mukavan näköisiä setokippoja. Piusan luolien vierailukeskuksessa toimii kahvila ja parkkipaikan laidalla entisen Piusan kaupan tiloissa ”baari” ja ”kapakka” Piusa Klunker, jonka ruoka-annokset ovat keränneet netissä kiitosta. Parkkipaikalle saattaa kesäisin ilmestyä muitakin ravinnontarjoajia, samoin kuin rihkamanmyyjiä. Koska Koidula on samalla Tartosta ja Võrusta saapuvien raiteiden risteysasema, Piusa sijaitsee oikeastaan Võrun radan varrella. Matkustajajuna voisi siis hyvin jatkaa Võruun asti. Valitettavasti vain täälläkin henkilöliikenne on lopetettu – juuri Piusaa lukuun ottamatta. Se vähän harmittaa, sillä luulisi tänne olevan saapujia myös Võrun suunnalta.
? viro.nyt ?3/2024 5 Piusan monet tasot ja tahot Aseman tienoilla tulijaa tervehtii Piusan kylä. Sen asukasmäärä on tällä vuosituhannella sitkeästi pysytellyt seitsemässä (2000, 2019), joten mitään asutusvyöryä viereisten luolien jatkuvasti kasvanut suosio ei ole aiheuttanut. Hiekkakiviluolista alettiin käsipelillä louhia lasinvalmistukseen sopivaa hienoa hiekkaa 1920-luvun alkuvuosina, kun Viro oli lopulta varmistanut itsenäisyytensä Tarton rauhassa (1920). Valtavaa esiintymää hyödynnetään yhä, joskaan ei enää vanhoista holviluolista. Paikallisen materiaalin riittävyyden voi varmistaa ominkin silmin, kun nousee luolien takaiselle mäelle tai ajaa Piusasta vähän Oravaan päin. Siellä levittäytyy valtava hiekkakenttä, Piusa liivakarjäär. Vuosikymmenten kuluessa näille alkuperäisille sijoille syntyi jopa kymmenen kilometrin pituinen ja useita metrejä korkea luolasto. Luolista tehtiin turistikohde, kun tarvittavat turvallisuusvarusteet oli saatu edes jotenkin valmiiksi ja kulkureittejä suljetuksi liian uteliaiden ulottuvilta. Silti vielä 1990-luvulla luoliin pääsi harhailemaan ja eksymään kuka tahansa. Sortumia on sattunut, mutta uhreilta lienee säästytty. Vierailukeskus avattiin vuonna 2010. Ihmisten satunnaisen läsnäolon rinnalla luolien pysyväisasukkeja ovat lepakot. Nekin vaikuttivat päätökseen sulkea yleisöltä valtaosa luolista vuonna 2006, ja myös niiden vuoksi Piusan luolastosta on tehty luonnonsuojelualue. Eivätkä lepakot suinkaan ole täällä mitään satunnaisia lentelijöitä, vaan Piusan kolonia on sattumoisin suurin lepakoiden talvehtimisporukka Baltian maissa, Skandinaviassa ja Luoteis-Venäjällä, tietää RMK:n (Viron metsähallitus) luontoblogi. Niiden määräkin on tavaton, jopa 3 500 yksilöä, ja Piusassa ovat edustettuina Viron kaikki 12 lepakkolajia, muun muassa vesisiippa (veelendlane) ja isoviiksisiippa (tõmmulendlane). Todella kaunis patikointireitti Piusan luolaston luonnonsuojelualue ei ole alueen ainoa suojelukohde, sillä suojelustatuksen ovat saaneet myös Piusajoen alkulaakson maisemansuojelualue ja luolat joentörmässä. Piusajoen vartta Lindoran kieppeiltä aina Vastseliinan linnoitukselle asti kulkee noin 15 kilometrin pituinen upea reitti, matkarada. Sen suomennoksena sana luontopolku kuulostaa aivan liian valjulta ja helpolta, kun taas vaellusreitti luonnehtii paremmin polun vaihtelevia korkeussuhteita ja vaativuutta. Vuoripolku taas olisi selvää liioittelua. Reitin vaikeutta ei kannata kuitenkaan pelästyä, sillä joen rantoja ja nähtävyyksiä pystyy monin paikoin lähestymään Kuvat: Harri A. Sundell.
3/2024?viro.nyt 6 myös pyörällä tai jopa autolla. Autoilu onnistuu jonkin matkaa niin pohjoisesta eli Lindoran risteyksestä (Obinitsan–Võrun maantieltä) käsin, samoin reitin keskipaikkeilta Kaperan–Meremäen tieltä, ja vielä etelässä Vastseliinan linnoituksen ympäristössä esimerkiksi Möldrin kylästä lähtevää hiekkatietä pitkin, joka johtaa Tiislerin entiselle myllylle. Pyöräilyreitti on paikoin toinen kuin jalan kuljettava. Jos reitin kävelee, joki ylitetään muutaman kerran porraseli pitkospuita tai pikku siltoja pitkin (purre). Tälläkin pätkällä näkee helposti syyn, miksi tänne jumalan selän taakse kannattaa vaivautua etsimään kohteita, joista harva on koskaan edes kuullut. Piusajoen rantatörmät itsessään ja erityisesti niiden paljastumat (paljand) ovat kerrassaan vaikuttavia. Paikallisessa kielenkäytössä ne tunnetaankin ”muureina” (müür), jonka sanan, tässä merkityksessä, voisi hyvin ottaa käyttöön myös suomessa. Muureja sattuu reitin varrelle pitkälti toistakymmentä. Korkeimmat rantatörmät kohoavat yli neljänkymmenen metrin (Härma mäemine eli Keldri müür), korkeimmasta paljastumaa on peräti 19 metriä. Valtaosa muista muureista ei yllä näin korkeiksi, mutta sentään kunnioitettaviin mittoihin: Möldren muurin 21 metristä paljastumaa on lähes kaikki, 16 metriä. Härman alempi muuri on sekin 20-metrinen; se tunnetaan erivärisistä savikerrostumistaan ja pyramidimaisesta muodostaan. Kalmetueli Kääpamäen (paljastumaa 14 metriä) tienoilla Piusajoen alkulaakso (ürgorg) näyttäytyy upeimmillaan, sillä itärannalla itse Kääpamägi kohoaa yli satakymmenmetriseksi, länsirannalla Pääväpüürdmisemägi lähes yhtä korkeaksi. Jostain syystä ammoisen mannerjään sulamisvedet tuhansia vuosia sitten kuluttivat nimenomaan Piusajoen itärantaa, mikä näkyy maastossa yhä. Lähteiden synnyttämät luolat Kääpamäen tyvessä ovat tarjonneet ihmisille pakopaikkoja, vastarannan ”Päivänseisausmäki” taas on muinainen uhripaikka. Näin ihminenkin on painanut kankareihin kädenjälkensä, vaikka seudun omempia asukkaita ovatkin kuningaskalastaja (jäälind), koskikara (vesipapp) ja törmäpääsky (kaldapääsuke), perhosista pikkuapollo (mustlaikapollo). Juuri Piusan seutu muinaisessa ugrisuudessaan lieneekin perhostuntijalle sopiva paikka tutkia, mitä Parnassius mnemosynen hauskan nimistä alalajia pikkuapollo edustaakaan: onko se f. karjala, f. ugrofennica vai peräti f. perkele! Piusajoki Piusajoen mahtavat törmät eivät naapurissa tietenkään ole ainutlaatuinen ilmiö. Ne vain tunnetaan huonommin kuin vaikkapa Viron ilmeisesti kuuluisimmat törmät Põlvamaan Taevaskodassa. On niitä kovasti muuallakin, sillä jäätikköjen sulavesien on ollut helppo kuluttaa sekä alkuettä jokilaaksoja varsinkin EteläVirossa. Varsinaisesti 109 kilometrin pituinen Piusajoki, joka on tunnettu myös Pimžana, alkaa Haanjan ylängöltä ja laskee aikansa kaarreltuaan Vastseliinan nykyisen keskustan kautta Vana-Vastseliinaan eli linnoituksen kupeeseen, sen jälkeen Setomaan ja Võrumaan rajaa pitkin Piusan aseman ja Koidulan raja-aseman tienoille, ja sieltä edelleen Saatseen vielä Viron puolella. Saatsesta joki kulkee Pihkovanjärveen Venäjän puolella nk. kontrollilinjan
? viro.nyt ?3/2024 7 takana, mutta silti vanhan Setomaan alueella. Piusajoen suistossa setojen ortodoksisesta perinteestä muistuttavat Venäjän alueella tsasounat Puudovissa ja Lisjassa sekä uudehko Korodissan tsasouna vuodelta 2010. Piusajoen varrelle näitä setojen perinteisiä rukoushuoneita on sattunut sinne tänne, yksi esimerkiksi Võmmorskin kylään Koidulan kupeeseen. Ja vaikka moni tsasouna ei ole (ollut) edustavimmillaan, niitä on viljalti myös kunnostettu, ja kokonaismäärä historiassa hämmästyttää: tietoteos Setomaa tsässonad (2011) listaa 158 säilynyttä tsasounaa, suunnilleen saman verran tuhoutuneita. ”Balladissaan” Pyhän joen kosto (1930) Aino Kallas sijoitti kaakkoisvirolaiseen maisemaan tarinan taidokkaasta saksalaisesta myllynrakentajasta, jolle ”pyhä” Võhandujoki kostaa itsensä valjastamisen eli ryvettämisen. Kallaksen kirjallisen vision voisi yhtä hyvin siirtää koskemaan myös Piusajokea, sillä Viron pisin joki Võhandu (160 km) tulee kauempaa, mutta laskee samoille tienoille Peipsin keskiosan Lämmijärveen. Jos näkövinkkeliksi vaihdetaan idän vihollisuuksien tulokulma, niin kumpikin näistä joista on myös valitettavasti toiminut Peipsijärven kantista katsoen luonnollisena reittinä Viron sisäosiin. Paikalliset setot tuntevat hyvin vuosittain jo vuodesta 1893 asti järjestetyt Lindoran markkinat (Lindora laat). Tapahtuma on varsin erikoinen, sillä silloin Võrun–Obinitsan maantien varteen Lindoran kohdalle syntyy valtava markkinakylä tavaravuorineen ja ruokatarjoiluineen. Autot pysäköivät minne sattuu. Männikköön, kangasmaastoon ja tienvarteen sijoitetut markkinat vetävät väkeä pilvin pimein. Lindorasta katsottuna Piusajoen vaellusreitin toisessa päässä taas sijaitsee Vastseliinan linnoitus, joka jatkuvasti houkuttelee matkailijoita raunioillaan, museollaan, kaupallaan ja hyvällä kahvilaravintolallaan. Linnoituksen erikoisuuksiin kuuluvat keskiaikaiset syömingit, kesäiset tulien ja musiikin yöt sekä syyskuinen pyhiinvaelluspäivä; linnoitus kun on muun ohella myös pitkän toiviomatkareitin päätepiste. Harmi, että Lindoran ja Vastseliinan väliin jäävä aivan toisenlainen vaellusreitti on jäänyt edellisiä paljon tuntemattomammaksi kohteeksi. Lopuksi voi muistuttaa, että Vastseliina eli Neuhausen on ollut muutakin kuin pelkkä linnoitus. Paikka on jännittävästi ”kolminkertainen”, sillä Vana-Vastseliina muureineen ja torneineen edustaa vanhinta rakennuskautta 1300-luvun puolimaista. Luonnollisesti linnoitus ja vanha riikinkartano houkuttelivat kylään asukkaita. Linnoituksen kupeeseen kartanon myöhempi omistaja von Liphardt perusti 1830-luvulla puiston, jonka parisataavuotisia puita kannattaa käydä vilkaisemassa. Toinen Vastseliina löytyy Külaorusta, jossa sijaitsee Pyhän Katariinan evankelisluterilainen kirkko. Näiltä tienoin suomalaiset vapaaehtoiset suuntasivat kohti Marienburgia eli Latvian Al?ksnea Viron vapaussodan vaiheissa. Kolmas Vastseliina, nykyinen iso keskustaajama, taas on muutaman kilometrin päässä Võrun–Luhamaan tien toisella puolella. Sen elementtitalot on rakennettu 1950ja 1960-luvulla, kun paikka oli Vastseliinan rajonin keskus. Paikalla toimi myös sovhoosi. Yhä vielä onkin vaikea päättää, edustaako Vastseliinan kansaneli kulttuuritalon keltasävytteinen uljuus C. L. Engelin vai J. V. Stalinin suunnittelua. Entisaikain tunnelmaan pääsi Vastseliinassa vielä jokunen vuosi sitten paikallisessa ruokalassa, jossa saattoi edullisesti latoa tarjottimen täyteen alkupaloja, pääruokia, kefiiriä ja kiisseliä. Ei enää. Nykyään täytyy tyytyä Pagarikoda-leipomon valikoimaan. Ei huono sekään, ja hyvä niin. n Lähteet: Hunt, Tiit: Piusa liiv ja nahkhiired (RMK:n luontoblogi 21.12.2015) Piusa jõe ürgoru maastikukaitseala ja koopad (Regio 1997) Raudoja, Ahto; Mäkeläinen, Tapio (toim.): Setomaa tsässonad (SA Setu Kulttuuri Fond 2011) Rõuge – Haanja – Vastseliina (Eesti Riiklik Kirjastus 1963)
3/2024?viro.nyt 8 Kirjallisuuskaupungin kaupunginkirjailija Kuten kunnon kirjallisuuskaupungille kuuluu, on Tartollakin oma, vuosittain vaihtuva kaupunginkirjailijansa. viro.nyt-lehden Tarton-kirjeenvaihtaja Atte Huhtala pääsi jututtamaan tämän vuoden kaupunginkirjailija Maarja Pärtnaa. Atte Huhtala Tervehdys! Voisitte aluksi sanoa pari sanaa itsestänne. Olen runoilija, esseisti ja kääntäjä, vuoden 2024 Tarton kaupunginkirjailija. Olen julkaissut viisi runokokoelmaa, kääntänyt viroksi brittiläistä luontoesseistiikkaa, haastatellut toisia kirjailijoita ja toimittanut runokokoelmia. Olen opiskellut Tarton yliopistossa englannin kieltä ja englanninkielistä kirjallisuutta sekä maailmankirjallisuutta. Kuinka ja milloin teistä tuli kirjailija? Ensimmäinen runokokoelmani ilmestyi neljätoista vuotta sitten, mutta varsinaisesti olen tuntenut itseni kirjailijaksi vasta kahta viimeisintä runokokoelmaa kirjoittaessani. Ryhdyin tuolloin riippumattomaksi kirjailijaksi ja sain keskittää kaiken energiani luovaan työhön. Samalla tunnen, että minulla on vielä paljon opittavaa kirjailijanammatista. Tarton kulttuuripääkaupunkivuosi on jo kuluneella puoliskollaan ollut täynnä tapahtumia. Millainen vuosi on ollut kaupunginkirjailijan kannalta? Tämä on ollut minulle vaihteleva ja työteliäs vuosi! Olen ottanut osaa varsin monenlaiseen aina runoja keskusteluilloista useisiin monialaisiin yhteistyötapahtumiin. Keskeinen avainsana minulle on tänä vuonna ollut ”yhteistyö”, mikä on tarkoittanut yhteistyötä toisten kirjailijoiden ja muiden alojen taiteilijoiden kanssa, mutta myös Tarton ja toisten Unescon kirjallisuuskaupunkien verkoston jäsenten väliseen yhteydenpitoon osallistumista. Tapahtumiin osallistumisen, niiden järjestämisen ja erilaisten kirjallisten töiden äärestä olen kuitenkin ennättänyt myös koostamaan kuudetta runokokoelmaani, joka ilmestyy todennäköisesti vuoden lopulla. Millainen tämän päivän Tartto on mielestänne kirjallisuusja kulttuurikaupunkina? Kirjallisuuselämä on Tartossa hyvin aktiivista vuoden ympäri. Tapahtumia on joka viikko, ja lisäksi täällä järjestetään pari suurempaa kansainvälistä kirjallisuusfestivaalia, on residenssi muualta tuleville kirjailijoille, ja tarttolaisilla kirjailijoilla on mahdollisuus käyttää Haiharan taidekeskusta Tampereen liepeillä. Tarton yliopistossa tutkitaan virolaisen kirjallisuuden lisäksi muiden maiden kirjallisuutta, kieliä ja kulttuureita, mikä omalla tavallaan rikastaa kaupungin kulttuurielämää. Kirjailijana Tartto on minulle ideaalinen työskentelypaikka, sillä vaikka tämä on varsin pieni, vihreä ja hiljainen kaupunki, vallitsee täällä älyllisesti stimuloiva ja luomisen vapautta tukeva ilmapiiri. Jatketaan Tartto-teemalla. Runouttanne lukiessa herää halu kokea henkilökohtaisesti Tarton genius loci, ja tuntuu, että parhaiten sen voi kokea jalkaisin liikkuessaan. Onko teillä kaupungissa jokin lempipaikka, vai onko niitä peräti useita? Maarja Pärtna on Tarton tämän vuoden kaupunginkirjailija. Kuva: Maria Kilk / Kirjallisuusfestivaali Prima Vista 2024.
Katkelmia Maarja Pärtnan proosarunokokoelmasta Elävä kaupunki (Elav linn, suom. Anniina Ljokkoi, teoksesta Nippernaati 6, Viro-instituutti 2022) Mansikat Kaupan maaliskuiset varhaismansikat on pakattu pastoraaliseen idylliin; valkohuivinen nainen kantaa marjaisaa runsaudensarvea. Mutta kun sormeni koskettaa rasiaa, lattia kääntyy ylösalaisin ja edessäni aukeaa valkea kasvihuonemeri. Geoglyfi Andalusian aavikolla, kausityöläisiä muovitunneleissa, marokkolaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia, nimetöntä työvoimaa, näkymätöntä kuin vesiputket seinän sisällä. Eräässä jälkisosialistisessa keskuskylässä möyrin minä kaksitoistavuotiaana perunapellolla, vaikka haluaisin paeta sisälle lukemaan tulevaisuuttani kirjasta, joka lojuu keskeneräisenä pöydänkulmalla. Säikähdän, vedän käteni äkkiä pois ja poistun kiireenvilkkaa kapenevia hyllynvälejä pitkin. Sammaleläimet I Ympäristökriisin haju on lapsuuteni haju, se palavankiven katku, joka leijailee iltapäivällä tuulen mukana kaupungista kylään. Istun suojelualueen nurjalla puolella kotitalon ulkorapuilla ja kuuntelen kirkkaana kesäpäivänä metsän takaa uhkaavana kantautuvaa räjäyttelyn ukkosenjylinää. Lemu tunkeutuu nenään, peittää alleen kaiken muun ja sakkautuu mönjäksi muistin pohjalle. Lähellä virtaa lapsuuteni joki, jossa ei käydä uimassa, koska rantaheinissä kiiltelee auringon sulattama piki eikä kukaan halua tahria itseään vedessä (paitsi tietenkin lapset kesälomalla). Minulta ei kukaan kysynyt, halusinko syntyä luonnonvara-alueelle, ja koetun merkitys kirkastui hätkähdyttävällä tavalla vasta paljon myöhemmin. ? viro.nyt ?3/2024 9 Jalkaisin liikuminen on minulle olennainen luomismenetelmä, sillä saan usein inspiraation ruumiillisesta ympäristökokemuksesta. Viimeisin kirjani, proosarunokokoelma Elav linn (jota kääntää parhaillaan suomeksi Anniina Ljokkoi), on myös saanut alkunsa kaupunkitilassa kävelemisestä ja kaupunkiluonnon tarkkailemisesta. Kirja on subjektiivinen runollinen kuvaus kaupungissa kohdatuista eläimistä, linnuista ja kasveista. Kävely ja pyöräily ovat lisäksi ympäristöystävällistä ja toiset kaupunkilaiset huomioon ottavia liikkumistapoja. Minulla on kaupungissa useita lempipaikkoja: rakastan Emajoessa uimista ja kasvitieteellisessä puutarhassa käymistä, mutta yhtä tärkeitä minulle ovat yhteisöpuutarhat ja eräät kahvilat, ja tietysti myös Tarton yliopiston kirjasto, tuo rauhallisen keskittymisen mahdollistava pieni utopia kiireisen maailman sydämessä. Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, vietitte lapsuutenne Itä-Virumaalla. Kuinka se on vaikuttanut teihin tai teidän runouteenne? Itä-Virumaalla kasvaminen on syy siihen, miksi kiinnostun ihmisen aiheuttamista ympäristömuutoksista ja siitä, kuinka hahmotamme omaa ympäristösuhdettamme. Itä-Virumaahan on kuluneina satana vuotena, erityisesti neuvostomiehityksen aikana, vaikuttanut hyvin paljon palavan kiven kaivaminen ja työstäminen. Pieni kylä, jossa yhdeksänkymmentäluvulla ja vuosituhannen alkupuolella vartuin, on kaivosten ja jalostuskaupunkien ympäröimä, seudulla on ollut suuria ongelmia ilmanja vedensaasteiden kanssa. Niiden lisäksi siellä oli lapsuudessani sosiaalisia ongelmia, työttömyyttä ja köyhyyttä. Perheelläni ei ole ollut tekemistä palavakiviteollisuuden kanssa, ja siksi tarkastelen sitä runoudessani ja esseissäni ulkopuolisen katseella. Yhteenvetona Itä-Virumaan kokemukset ovat opettaneet minulle, että luonnonresurssit, joita yhteiskunta käyttää, tulevat aina jostakin, niillä on oma ekologinen ja sosiaalinen vaikutuksensa. Hyvin keskeinen teema tuotannossanne ovat ympäristöongelmat ja ympäristötietoisuus. Kuinka nämä yhteiskunnalliset teemat ja niistä keskusteleminen ovat Virossa kehittyneet viime vuosien tai viime vuosikymmenen aikana? Tähän on hankala vastata tyhjentävästi. Luulen, että yhteiskunnassa kiinnitetään paikallisiin ympäristöongelmiin yhä enemmän huomiota. Erityisen suurta keskustelua käydään metsätalouden tiimoilta, ja metsänsuojeluliikkeestä on muodostunut yksi suurimpia ympäristöliikkeitä uudelleenitsenäistymisen jälkeisessä Virossa. Vuosikymmenen aikana tietoisuus ilmastonmuutoksen ja eliölajien kuudennen massasukupuuton kaltaisista globaaleista ongelmista on varmasti lisääntynyt, mutta ympäristötietoisuustutkimukset valitettavasti näyttävät, että nämä ongelmat käsitetään enimmäkseen kaukaisiksi ja Viron kannalta epäolennaisiksi. Nuoremmat sukupolvet kuitenkin suhtautuvat niihin mielestäni vakavammin, ja hyvää käytännönläheistä esimerkkiä antaa tällä hetkellä Fridays for Futuren Viron-ryhmä, joka pyrkii oikeusteitse jarruttamaan palavakiviöljyn tuottamista Itä-Virumaalla. Runokokoelmissa Vivaarium ja Elav linn olen kuvaillut vaarantunnetta, joka seuraa suurten ympäristömuutosten tiedostamisesta, sekä hahmotellut ilmastonmuutoksen merkkejä välittömässä ympäristössä, sateisissa lumettomissa talvissa ja lämpöaaltojen riepottelemissa kesissä. Seuraavassa runokokoelmassani keskityn enemmän siihen, mikä antaa toivoa ja vahvistaa elämäniloa niin suhteessa luontoon kuin toisiin ihmisiin. Aiemmassa tuotannossanne myös muutos ja kehkeytyminen tuntuvat keskeisiltä aiheilta. Millainen kehitys on ollut viime vuosina luonteenomaista Tarton kaupungille? Tartossa on viime aikoina toimittu luonnon monimuotoisuuden lisäämisen hyväksi yleisillä viheralueilla, ja muutos miellyttää minua kovasti. Kukoistavia viherkasvustoja on kaunis katsella kesäisin, niiden vaikutus on virkistävä ja ne tekevät mielen iloiseksi, minkä lisäksi on kiinnostavaa törmätä erilaisiin kasveihin, hyönteisiin, lintuihin ja piennisäkkäisiin. Vehmailla viheralueilla on kuitenkin myös käytännöllinen arvo, sillä ne viilentävät kaupunkitilaa lämpöaaltojen aikana. Ehkäpä Tartto on siten hieman paremmin suojautunut ilmastonmuutokselta. Olette kirjoittanut uusimman teoksenne Elav linn proosarunomuodossa. Tulemmeko näkemään jotain samankaltaista myös tulevaisuudessa? Seuraava runokokoelmani koostuu jälleen vapaamuotoisesta runoudesta, käsittelen siinä melko paljon tunteita, runollisia tiloja ja ilmapiirejä. Pöytälaatikkoon on kertynyt myös muutamia proosarunoja, joten kukapa tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Kuinka kuvaisitte suhdettanne Suomeen ja suomalaiseen kirjallisuuteen tai runouteen? Valitettavasti en ole suomalaisesta kirjallisuudesta kovin hyvin perillä. Vaan kuten elämässä aina käy, tarjoaa se, mikä on kaikkein lähinnä kotia, jännittäviä oivalluksia – ja niin myös minua on viime vuosina alkanut kiinnostaa se osa nykyaikaisesta suomalaisesta proosasta, joka käsittelee ekologisen kriisin ja inhimillisen ympäristön välisen suhteen jäsentämistä. Hiljattain minuun teki syvän vaikutuksen Anni Kytömäen romaani Margarita (viroksi kääntänyt Toomas Tallo), joka kietoo jännittävästi yhteen ihmisja ympäristöhistoriaa. Lukupöydällä taas odottaa Iida Turpeisen kirja Elolliset (viroksi kääntänyt Piret Pääsuke). Millaisia terveisiä lähetätte viro.nytlehden lukijoille? Toivotan lukijoille jännittäviä löytöretkiä villeihin kielimaastoihin! n Kirjoittaja on viro.nyt-lehden Tartonkirjeenvaihtaja.
3/2024?viro.nyt 10 SVYL:n toimintaa Turun kirjamessut 4. –6.10. Turun Messukeskuksessa (Messukentänkatu 9–13, Turku) SVYL tuottaa yhdessä Viron suurlähetystön, Viron kustantamoiden liiton ja suomalaisten kustantamoiden kanssa Viro-ohjelmaa Turun kirjamessuille. A-hallin suurella Viro-osastolla ovat mukana myös SVYL-Verkkopuoti ja Varsinais-Suomen Viro-keskus. Helsingin kirjamessut 24. –27.10. Messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) SVYL on mukana Helsingin kirjamessuilla Viron kustantamoiden liiton osastolla, jossa SVYL-Verkkopuoti vastaa uusien, suomenkielisten Viro-kirjojen myynnistä. viro.nyt 4-2024 ilmestyy 15.11. Vuoden 2024 neljäs viro.nyt ilmestyy marraskuussa kattaen loppuvuoden 2024 ja alkuvuoden 2025. Lehden materiaalipäivä on 18.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Martin markkinat 16.–17.11. Kaapelitehtaalla (Kaapeliaukio 3, Helsinki) SVYL osallistuu Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen järjestämille Martin markkinoille. SVYL-Verkkopuodin löydät muiden kirjamyyjien joukosta Koidula-salista, SVYL:n jäsenyhdistyksiä taas tutulta paikalta Merikaapelihallin puolivälin paikkeilta. OLUTSILTA – ÕLLESILD Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki), ellei toisin mainita. Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. 11.9. Aiheena sahti, josta Juha Sinisalo, panimomestari ja sahdintekijä, tulee kertomaan. 9.10. Saunaklubin ratkiriemukkaat iltamat 13.11. Sääntömääräinen syyskokous, jonka jälkeen visailua 11.12. Pikkujoulut 8.1.2025 Jenni Kallionsivu kertoo meille Latvian kansallistaiteilija Janis Rozent?lsin (1866–1916) ja hänen vaimonsa Ellin tarinan Katse Suomessa, sydän Latviassa, Elli ja Janis Rozent?lsin elämä. 12.2.2025 Järvi Lipasti kertoo Hiidenmaasta. Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa. Saunaklubi Tulevien tapahtumien tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä Saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 28.8. Fusion Kamppi (Kampin ostoskeskus) 25.9. The Plazassa Wine & Craft Beer (Narinkkatori) 23.10. Lounasravintola Delhi (Työpajankatu 2–4) 27.11. Bistro&Bar Miljöö (Runeberginkatu 4) Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Keilailu Fun Bowling (Helsinginkatu 25, Hesarin urheilutalo), klo 12: 5.9., 19.9., 3.10. ja 17.10. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Syysmatka Tallinnaan 1.–3.11. Kahden yöpymisen viikonloppu Tallinnassa, pääosassa tällä kertaa Olutpanimot (2 kpl). Lähtö klo 15.15 perjantaina ja paluu puolilta päivin sunnuntaina. Perjantain ohjelmassa yhteinen illallinen ja tutustuminen panimoon. Lauantaina jatketaan panimolinjalla ja tutustutaan tarkemmin Tallinnassa vaikuttavaan henkilöön (tarina englanniksi). Ohjelma tarkentuu myöhemmin. Liikkuminen julkisella liikenteellä ja osin kävellen (säävaraus). Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi PORIN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA 22.8. klo 17 Tartto, Euroopan kulttuuripääkaupunki 2024 Kaupunkiolohuoneessa (Kauppakeskus IsoKarhu, Yrjönkatu 14, 2. krs, Pori) Tartto on Etelä-Virossa sijaitseva yliopistokaupunki ja Viron toiseksi suurin kaupunki, joka on myös yksi Euroopan kolmesta kulttuuripääkaupungista vuonna 2024. Aiheesta kertoo Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja, kääntäjä Jenni Kavén, joka on myös Tarton kulttuurilähettiläs. Teemoina ovat erityisesti kulttuuri ja kirjallisuus sekä matkailu ja syksyn tapahtumat Tartossa. Vapaa pääsy, tervetuloa! SALON SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA Matka Tallinnaan 20.–22.9. Ohjelma summittainen, muutoksia voi tulla. Matkan hinta 380 €, 1hh lisämaksu 77 €. Balettilippu 54 €, rivit 2 ja 3, paikat 7–20 ja 7–12. Halvempi lippu 37 €. Lähtö pe Salon torilta klo 6.30 Salon Tilausmatkojen bussilla Helsinkiin ja paluu samaan paikkaan su n. klo 23. Kyytiin pääsee myös matkan varrelta. Matkan hintaan sisältyy: bussikuljetukset Salo–Hki–Salo sekä Tallinnassa su, laivaliput Eckeröllä, meno pe klo 9.00–11.15.,
? viro.nyt ?3/2024 11 paluu su klo 18.30–21.00 (laivalla aamiainen, toinen kattaus, mennen tullen yksi hytti varattu matkatavaroille), majoitus hotelli Euroopassa + aamiaiset, 3 ruokailua, joista yksi Ukraina-keskuksessa (borshkeitto, pelmeenit), pääsyliput käyntikohteisiin. Perjantain ohjelma: Kävellen Rottermaniin ja Vanhaankaupunkiin, Ukraina-keskus, lounas, tutustuminen modernin taiteen museoon PoCo. Lauantain ohjelma: Kohteet sijaitsevat Vanhassakaupungissa lähellä toisiaan, joten bussikuljetusta ei ole. Kävelyä tulee siis jonkin verran! Ikonimuseo (opastus), Raatiapteekki ja klaretin (keskiaikainen snapsi) maistajaiset, Nikulisten kirkon torni ja näyttely (opastus), Pühavaimu kirik (opastus), ruokailu hotellilla, baletti klo 19 (lipun ostaneille). Sunnuntain ohjelma: Bussi on käytössämme koko päivän, joten matkalaukut voi tuoda bussiin aamulla. Murru-vankilan kierros, lounas, Banksy-näyttely, laivalla klo 17.30. Ilmoittautumiset virve.noges@gmail.com, p. 040 754 7104 ja maksut Viroseuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1245, viimeistään 15.8. Ilmoita samalla ruokarajoitteesi, haluatko 1hh ja syntymäaikasi. Vastuullinen matkanjärjestäjä Baltic Express Tours. Kysy mahdollisia peruutuspaikkoja! TAMPERE–TARTTO-SEURA 20.8. Viron uudelleenitsenäistymispäivä Kalevankankaalla klo 13 24.8. Virolainen kansanjuhla Laikussa Järj. Eesti Klubi Lokakuu on virokuu Tampereella 3.10. klo 14 Laikun luentosalissa Pekka Linnaisen luento: Viron saunakulttuuri 5.10. klo 14 Laikun luentosalissa Sugrifestissa puhuu Lassi Saressalo Pohjois-Norjan Kveeneistä. 10.10. klo 14 Laikun luentosalissa Juhani Salokanteleen luento: Vastaanpanemisen kulttuurihistoria 14.–27.10. Janis ja Elli Rozent?ls. Katse Suomessa – sydän Latviassa -näyttely Laikun Aulagalleriassa Viro-kuun tilaisuuksiin on vapaa pääsy ja ne ovat avoimia kaikille. 23.11. Svjata Vatra Ukrainan tukikonsertissa Kalevan lukiossa Lisätietoja tapahtumista pj. Liisa Löyttyniemeltä: liisa.loyttyniemi@gmail.com tai p. 050 561 1166. VAASA-PÄRNU SEURA Elokuussa vietettiin Vaasassa Taiteiden yötä ja juhlistettiin Viron uudelleenitsenäistymispäivää Vaasan Pärnu-puistossa. Syksyllä tapahtuu Virolaisen elokuvan ilta lokakuussa, tiedotamme Facebookja kotisivullamme sekä jäsentiedotteessa. Syyskokous marraskuussa, tiedotamme Facebookja kotisivullamme, kokouskutsu myös syksyn jäsentiedotteessa. Matka Tallinnan lauluja tanssijuhlille 3.–7.7. Vaasa-Pärnu Seura järjestää matkan lauluja tanssijuhlille 2025. Majoitus Viimsi SPA -hotellissa. Alustavia ilmoittautumisia ottavat vastaan puheenjohtaja, sihteeri ja jäsenvastaava. Viro-Pärnu tiedotuspiste Vaasan kaupunginkirjastossa Viro-Pärnu tiedotuspiste löytyy Vaasan kirjaston ala-aulasta, kannattaa käydä tutustumassa. Infossa on esitteitä mm. Vaasan ystävyyskaupunki Pärnusta sekä VaasaPärnu Seuran tiedotteita. Vaasa-Pärnu Seura jäsen Vuoden 2024 jäsenlaskut on postitettu kevään Jäsentiedotteen 1–2024 liitteenä. Muistathan maksaa jäsenmaksusi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle: antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivuja sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Ilmoitamme tapahtumista myös syksyn jäsentiedotteessa. Tervetuloa mukaan toimintaan! VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA Seuraa syksyn toimintatietoja jäsenkirjeistä ja muusta tiedotuksesta. Reipasta syksyä! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS 15.9. Turun päivä ja Mahdollisuuksien tori Brinkkalan sisäpihalla klo 12–16 Tule mukaan nauttimaan kansainvälisestä toritunnelmasta ja ohjelmasta! Viro-keskus toimii myös opiskelijoiden Lost in Turku -suunnistusrastina. 28.9. Tule ja koe tanssin kosketus! Kansantanssiryhmä Nopsajalad 10 vuotta Tule mukaan juhlimaan! Konsertti-tanssiesitys Tanssin kosketus Kristoffer-salissa Naantalissa klo 14 ja myöhemmin illanvietto Rientäväseurantalolla Turussa klo 19. Illanvietossa tanssimusiikkia soittaa Agulipoisid. Puffetti palvelee. Liput 10–20 €, myynti ja lisätiedot: forms. gle/92hGHMkdJe6XBn85A Rahvatantsurühm Nopsajalad 10-aasta juubel Tule tähista meiega sünnipäeva! Kontsert-etendus Tantsu puudutus toimub Kristoffer-saalis Naantalis 28.09. kell 14. Hilisem simman Rientävä seuraintalos Turus algusega kell 19. Simmanil tantsuks mängib Agulipoisid. Kohapeal töötab puhvet. Piletid 10–20 €. Tule ja saa osa tantsu puudutusest! 22.11. klo 19 Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa Urmas Sisaskin muistokonsertti Esiintyy Astromusic Duo (Tiiu Sisask, Tiina Karjatse). Liput tulossa myyntiin syyskuussa, seuraa tiedotusta! Kontsert Turus: Astromusic Duo on 2024 aastal loodud omapärane ja unikaalne muusikaline kooslus, kus mängivad Urmas Sisaski tütar Tiiu Sisask klaveril ja Tiina Karjatse planetaarsetel gongidel. Repertuaaris on valitud palad Urmas Sisaski Tähistaeva tsüklist. Harrastuspiirit Harrastuspiirien toiminta on jo vauhdissa, kysy lisää toimistolta! Kuorolaulua, kansantanssia, teatteria, keskustelupiirejä – monenlaista aktiivista toimintaa on tarjolla syyskaudella 2024. Myös kielikurssit ovat käynnistymässä, vielä ehdit valita itsellesi sopivan. Lisäksi kokoamme uutta silloin tällöin kokoontuvaa
3/2024?viro.nyt 12 virosuomessa.fi viro.nytin toimitus M uistathan tapahtumakalenterin virosuomessa.fi? Kalenteriin voivat kaikki Suomessa Viro-tapahtumia järjestävät tahot käydä lisäämässä sivun oikeassa yläkulmassa olevan Ilmoita tapahtuma -kohdan takaa omia tilaisuuksiaan. Kalenteria ylläpitävät Suomen Viro-yhdistysten liitto ja Tuglas-seura vievät sitten tapahtumat kalenteriin. virosuomessa.fi on hieno mahdollisuus saada avoimille yleisötapahtumille näkyvyyttä. Jos järjestäjällä ei ole omaa verkkosivua, voi kalenterista jakaa tapahtuman vaikkapa Facebookiin. Virosta kiinnostuneet osaavat jo aika mukavasti etsiä mielenkiintoisia Viro-tapahtumia kalenterista, etenkin, kun hakea voi paikkakunnittain tai tapahtumalajeittain. Kannattaa hyödyntää ilmainen ilmoittelukanava! n Viro-kulttuuripiiriä: jos haluat kutsuja pienimuotoisiin kulttuuri-iltoihin, lähetä viesti meille (virokeskus@gmail.com). Kokouskutsu Varsinais-Suomen Virokeskus ry:n sääntömääräinen syyskokous on 25.11. klo 18, osoitteessa Vanha Suurtori 3, Turku. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma vuodelle 2025 ja valitaan uusi hallitus. Kahvitarjoilu, tervetuloa! Viro-keskuksen toimiston aukioloajat Elokuussa ti klo 10–14 sekä ke klo 12–18, syyskuusta alkaen toimisto palvelee jälleen laajemmin. Tavoitat Viro-keskuksen myös puhelimitse, vastaamme suomeksi ja viroksi: 040 147 5221. Ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät nettisivulta ja Facebookista: www.facebook. com/virokeskus.turku. Näyttelyt toimistolla Tällä hetkellä esillä tutkijatohtori Maarja Merivoo-Parron posterit, jotka kuvaavat spontaanin humanitaarisen avun historiaa Suomen ja Viron välillä. Syyskuussa avataan Viron Huumorimuseon (EHM) kokoama pilapiirrosten näyttely. Sähköpostiosoitteiden tarkistus Onko sähköpostisi vaihtunut? Kirjoita meille virokeskus@gmail.com, niin saadaan viestit kulkemaan. Jos et ole viime aikoina saanut viestejä yhdistykseltä, lähetä viesti niin korjataan asia! Turu Eesti keskuse nõustajad Nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 (Kui ta ei saa kohe teie kõnele vastada, ta helistab tagasi.) Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel Abiks eestlastele Soomes aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU 28.8. klo 14 Baltian ketju 35 – Käsi kädessä kohti itsenäisyyttä -näyttely Sanomatalon käytävägalleriassa Tänä vuonna on kulunut 35 vuotta Baltian ketjusta, minkä johdosta Virkut avaavat syyskauden tutustumalla Baltian maiden suurlähetystöjen järjestämään näyttelyyn Baltian ketju 35. Virkku tarjoaa jäsenilleen näyttelyyn tutustumisen jälkeen kahvit Sanomatalon kahvilassa. Ilmoittautuminen 21.8. mennessä osoitteeseen kirsi@svyl.fi. 25.9. klo 18.30 Tuvi toas eli pulu huoneessa -näytelmä Q-teatterissa Näytelmä Tuvi toas eli pulu huoneessa tarkastelee kokemusta kansallisidentiteetin esittämisestä. Miten olla mahdollisimman suomalainen Suomessa, miten mahdollisimman virolainen Virossa? Miten salata ulkopuolisuus, ja peittää se, ettei kuulu joukkoon? Jokainen Virkku ostaa 25.9. esitykseen liput (42,50/32,50 €) itse joko verkosta tiketti.fi tai Q-teatterin lipputoimistosta (avoinna ti–pe klo 11–15, Tunturikatu 16 C-rapun vieressä). 25.–27.10. Kulttuurimatka Tallinnaan Ohjelmassa mm. baletti Anna Karenina kansallisooppera Estoniassa. Tarkemmat tiedot matkasta tulevat Virkuille sähköpostitse elokuun aikana. Seuraa tiedotusta jäsenkirjeissä ja Virkun Facebookissa www.facebook.com/VirkkuRy!
13 Eestikeelne kogudusetöö Sügis 2024 Eestikeelse kogudusetöö tegevus on suunatud nii eestlastele kui ka eesti sõpradele – kõigile, kes on huvitatud osa saama eestikeelsest koguduse elust ja kultuurist. Jumalateenistused Alppila kirikus 15.09 kl 11 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 20.10 kl 11 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 17.11 kl 11 eestikeelne armulauaga jumalateenistus 15.12 kl 11 eestikeelne armulauaga jumalateenistus Kahekeelne Valomessu Puistola kirikus 29.09 kl 17 eesti–soome armulauaga jumalateenistus Kansojen perhemessu Helsingi toomkirikus 06.12 kl 16.30 multikultuurne Soome iseseisvupäeva armulauaga jumalateenistus Jõulupidu Alppila kirikus 12.12 kl 18 eestikeelsete jõululaulude ühislaulmine Tähelepanu, leerikoolihuvilised! Esimene kogunemine toimub 14.09 kell 12 Alppila kirikus. Lisainfo ja registreerimine hiljemalt 13. septembriks aadressil: ekkt.helsinki@ evl.fi. Täpsem info tundide kohta osalejatele kohapeal. Tasuta. Piibliring Ring alustab 10.09 kell 18 ja koguneb kahenädalase intervalliga interneti Zoom-keskkonnas. Õpetaja EELK vaimulik ja teoloog Randar Tasmuth. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi, Fb: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Pereklubi Sipsik Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega, vanavanematega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku ruumides: 14.09, 28.09, 12.10, 26.10, 09.11 ja 23.11. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. 07.12 toimuvale jõulupeole on eelregistreerimine detsembris. Lisainfo: pereklubisipsik@ gmail.com, Fb: Pereklubi Sipsik Helsingis Laste liikumisring Ring stardib 04.09 kell 17.30–18.15 (3–5a) ja 18.15–19.00 (6–10a) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Laste muusikaring Ring alustab tegevust 05.09 kell 17.00–17.45 (3–4a) ja kell 17.45–18.30 (5–6a). Õpetaja Kelly tunnis saab laulda, pille mängida, tantsida, muusika saatel joonistada ning teha palju muud põnevat. Tundma õpitakse ka erinevaid muusikastiile. Grupi suurus on piiratud. Osalemine on tasuta. Registreerimine kuni 01.09 aadressil: lastemuusikaring@gmail.com Rahvatantsu pererühm Rühm ootab nii uusi kui ka vanu tantsuhuvilisi (täiskasvanuid ja lapsi vanuses 7–13), et koos valmistuda suureks Tantsupeoks 2025. Proovid algavad 10.09 kell 18–19 Alppila kiriku kabelisaalis. Tantsutrenni võib tulla täiskasvanu üksi, koos lapsega või laps üksi – ei pea olema pereliige! Osalemine on tasuta. Lisainfo ja registreerimine: lasterahvatantsuring@gmail.com Noortekas Eestikeelsete kohtumiste sari "Tegusate ja teadlike noorte heaks". Oodatud on kõik 12–16-aastased Soomes elavad Eesti päritoluga noored. Töötoad on tasuta ning selleks, et noortel kohapeal energiat jaguks, pakume ka suupisteid. Noortekad toimuvad koostöös Eestikeelse Hariduse Seltsiga. Fb: Eesti Soome Noortekas, Ig: eso_noortekas Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Alppila kirik (Kotkankatu 2, Helsingi) Fb: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap: tel. +358 50 3259 596 dagmar.ounap@evl.fi
3/2024?viro.nyt 14 Jaan Kross ja Karl Ristikivi – virolainen kirjallisuus ja viron kieli yhdistävät kääntäjiä Kääntäjäpariskunta Maima Gr?nbergaa ja Jouko Vanhasta yhdistää muun muassa virolainen kirjallisuus ja viron kieli. Millaisia tekstejä he ovat kääntäneet, millaista tunnustusta työstään saaneet? Entä millaista on kääntäjän työ? Merja Aho M aima Gr?nberga on kotoisin Latviasta, Riiasta. Tällä hetkellä hän asuu vakituisesti Suomessa, Sulkavalla, mutta kertoo sukuloivansa synnyinmaassaan ja vierailevansa usein myös Virossa. Maima on valmistunut Tarton yliopistosta (viron kieli ja kirjallisuus) ja opiskellut myös Helsingin yliopistossa. Jouko Vanhanen on syntyjään karjalainen, isän puolelta pakolais-, äidin puolelta pohjoiskarjalainen; syntymäpaikka on Joensuu. Koulunkäynti alkoi Savossa ja jatkui pääkaupunkiseudulla. Jouko teki ensimmäisen Tallinnan-matkansa vuonna 1975, ja siitä alkoivat käynnit ja pidemmät oleskelut Virossa, jotka huipentuivat vakituiseen muuttoon vuonna 2008. Tallinnan kupeessa Keilassa hän asuu edelleenkin, joskin viime vuosina hän on oleskellut toki paljon myös Saimaan rannalla Sulkavalla. Merja Aho (MA): Maima, käännät latvian kielelle sekä suomesta että virosta. Kuinka montaa kirjaa olet kääntänyt ja mitä kirjallisuuden lajeja? MG: Yhteensä olen kääntänyt lähes sata kirjaa (romaaneja, novelleja, esseitä, tietokirjallisuutta, runoja, lastenkirjoja) ja lisäksi vielä lyhytproosaa ja esseitä aikakauslehdille sekä näytelmiä teattereille. MA: Entä Jouko, sinä käännät viron kielestä suomeksi: Kuinka monta suomennosta sinulla on? Oletko erikoistunut johonkin kirjallisuuden lajiin? JV: Käännettyjä kirjoja lienee puolisensataa. Olen kääntänyt proosaa – tietokirjoja ja kaunoa, aikaisemmin myös kuunnelmia ja näytelmiä. Ja satoja lehtiartikkeleita, kolumneja ja esseitä muun muassa Jaan Kaplinskilta, Lennart Mereltä ja Mihkel Muttilta varsinkin itsenäistymiskamppailun aikana. MA: Onko eri kirjallisuuden lajien kääntämisessä eroja? MG: Kyllä, on. Mutta ehkä ratkaisevampi kuin laji on jokaisen kirjan laaja konteksti, koska on valtavia eroja myös erilaisten romaanien kääntämisen välillä. Esimerkiksi pienille lapsille tarkoitetussa kirjassa täytyy joskus tehdä tiettyjä ”helpottavia” ratkaisuja, joita en tekisi kääntäessäni ”aikuisten” kirjoja, koska tärkeintä on se, että lapsen olisi mukavaa lukea tai kuunnella. Lastenkirjojen käännöksiäni luen aina ääneen ennen niiden luovuttamista kustannustoimittajalle. Myös näytelmiä kääntäessä on hyvä miettiä, onko tuottamani teksti näyttelijälle ystävällistä – kannattaa siis lukea ääneen. Koska itse en ole runoilija, en halua kääntää mitallista ja riimillistä runoutta, tuntuu, etten ole riittävän urhea ratkaisuihin, joita se vaatii. Vapaamittaista runoutta ja proosarunoutta käännän mielelläni. JV: En koe, että eri kirjallisuudenlajien kääntämisessä olisi perustavanlaatuisia eroja. Silmät lukevat tekstiä, sormet näppäilevät kirjaimia. Mitä niiden välissä tapahtuu, on käännösprosessi, joskus sujuva, joskus hankala. Mutta kaikki lajit tuottavat hankaluuksia: päämääränä on luonteva suomen kieli, joka on tekstin alkuperäiselle sisällölle uskollinen. Repliikkejä kääntäessä käännöstekstin ääneen lukeminen on hyödyllistä. MA: Maima, miten pidät yllä kielitaitoasi: omaa äidinkieltäsi latviaa, suomen kieltä, viron kieltä? MG: Suomea ja viroa puhumme kotona, katsotaan telkkarista sekä Suomen että Viron kanavia, kuunnellaan radiota ja podcasteja, luen kirjoja suomeksi ja viroksi. Äidinkielestäni olen kyllä pikkuisen huolissani. Eniten käytän sitä kirjoitettuna eli luen latviaksi kirjoitettua tekstiä – kirjoista, netistä, somesta, ja itsekin kommunikoin latviaksi enimmäkseen kirjoittaen, tietysti – käännän latviaksi, saan kustannustoimittajien palautetta. Mutta puhun ja kuuntelen latviaa liian vähän. Pari kertaa vuodessa menen kyllä Latviaan yksin, ns. kielileirille. JV: Kielitaitoa on pidettävä yllä kieltä käyttämällä: puhumalla, lukemalla, kuuntelemalla, erityisesti omaa äidinkieltä. Tässä iässä se on erityisen tärkeää ja hyödyllistä taistelussa muistin rappeutumista vastaan. MA: Miten saatte käännöshankkeita; otatteko itse yhteyttä kustantajiin vai tarjoavatko kustantajat töitä teille? MG: Urani alussa oli lähes ainoa mahdollisuus olla itse yhteyksissä kustantajiin, silloin Suomen kirjallisuuskentällä ei nykyistä agenttitoimintaa ollut, eivätkä latvialaiset kustantajat edes saaneet tietoa suomalaisesta kirjallisuudesta kovin helposti. Vaikka nyt tilanne tässä suhteessa on paljon parempi, olen silti jatkanut henkilökohtaista suositustoimintaa. FILIn ja Viron Kultuurkapital -rahaston Traducta-ohjelman tuet auttavat tempaamaan Latvian kustantajia mukaan. MA: Maima, mainitse kummastakin kielestä kolme sinulle läheisintä kirjailijaa ja teosta. Miksi ne ovat sinulle tärkeitä? MG: Kolme on aivan liian vähän, lähes kaikki kääntämäni kirjat ovat minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä. Ehkä mainitsen erikseen kirjailijoita, joiden koko tuotanto on minulle hyvin tärkeä ja erikseen vielä yksittäisiä kirjoja. Virolaisten kolmikko: Piret Raud, Anti Saar ja Jaan Undusk. Piret Raud ja Anti Saar kirjoittavat sekä lapsille että aikuisille, heidän jok’ikinen tekstinsä on tuntunut kiinnostavalta ja selvästi omaleimaiselta. Jaan Undusk on loistava kirjallisuustieteilijä ja hyvin eksplosiivisen proosan ja näytelmien tekijä; hänen teksteissään yhdistyvät kiehtovasti intellektuellisuus ja sensuaalisuus. Erikseen haluaisin mainita kolme kirjaa: Maarja Kangro: Klaaslaps (2016), Andrus Kivirähk: Oskar ja asjad (2015) ja Jaan Kross: Keisarin hullu (WSOY 1982, suom. Juhani Salokannel). Maarja Kangron Klaaslaps on kertomus älykkään
? viro.nyt ?3/2024 15 naisen lapsen menetyksestä, ei-sentimentaalisuudessaan raastava kertomus. Andrus Kivirähkin Oskar ja asjad on nerokkain lastenkirja, jonka olen lukenut ja kääntänyt. Kivirähkin uskomattoman värikäs mielikuvitus tässä introvertin lapsen kesän kuvauksessa on parhaimmillaan. Jaan Krossin Keisarin hullu on varmasti tuttu teos kaikille tämän lehden lukijoille, minulle se on ensimmäinen kääntämäni Kross ja siksi tärkeä. Suomalaisten kirjailijoiden kolmikkoni on Olli Jalonen, Rosa Liksom ja Pentti Saarikoski. Mielestäni tämä valinta puhuu puolestaan. Ja kolme kirjaa erikseen: Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin (2008), Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000) ja Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani (2004). Olli Jalosen Solmu-kirja on hyvin vaikuttava tarina totuuden manipuloinnista ja siitä, ettei toisesta ihmisestä voi varmasti tietää mitään. Johanna Sinisalon Peikko-kirja oli minulle jotain täysin uutta sekä lukijana että kääntäjänä. Jouduin tekemään paljon taustatyötä, jotta se kuulostaisi uskottavalta myös latviaksi. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani oli kiehtova ja haastava kielellisesti, kolmikon suhteet ja Helsinki-kuva herttaisia. MA: Jouko, onko sinulla jokin suosikkikirjailija tai teos? JV: Minulle läheisin kirjailija on epäilemättä Jaan Kross, jonka ”perheenjäsen” olin neljännesvuosisadan ajan. Uppiniskaisuuden kronikka jää suomentajanurani kohokohdaksi, kuten varmaankin Kaisu Lahikaisenkin, jonka kanssa sen kahteen pekkaan käänsimme. Myös Krossin muistelmat ovat olleet suuri työ, jälkimmäinen osa jopa kahteen kertaan, koska kirjoitin sen vironkielisen käsikirjoituksen puhtaaksi. Krossin novellit ovat olleet hyvin jännittäviä ja usein hänen proosataiteensa huippuja, niillä aloitinkin Krossvaellukseni. Karl Ristikivi on uusi löytö. Ajattelin lopettaa käännöstyöni Sielujen yöhön, Viron kirjallisuuden uinuneeseen merkkiteokseen. Mutta kaikkea kanssa: Ristikiven tuotanto onkin aarreaitta. Olen jo kääntänyt hänen filosofisen ”lopputyönsä” Rooman-päiväkirjan, joka ilmestyy tänä syksynä Enostonen kustantamana. Palkintoja ja huomionosoituksia piisaa Kummankin kääntäjän mittava ura on saanut runsaasti tunnustusta. Maima palkittiin vuonna 2024, ensimmäisenä latviantajana, Suomen valtion ulkomaisen kääntäjän palkinnolla, jonka myöntäjä on opetusja kulttuuriministeriö. MA: Oletko saanut muita palkintoja tai tunnustuksia koskien käännöstyötäsi? Jos, niin mitä ja milloin? MG: Olen saanut aika monta tunnustusta, palkintoa ja palkintoehdokkuutta. Jo mainitun kääntäjäpalkinnon lisäksi muun muassa Latvian lastenja nuorisokirjallisuuden keskuksen Ja?nis Baltvilks -käännöspalkinnon (2008, 2015 ja 2018), Ventspilsin kansainvälisen kirjailijaja kääntäjätalon sekä Ventspilsin kaupungin Hopeinen mustepullo -palkinnon Aino Pervikin lastenkirjan Presidentti ja Rosa Liksomin Hytti nro 6:n käännöksistä (2016), kirjallisuuden vuosipalkinnon Latviassa Katja Ketun Kätilön käännöksestä (2014), Latvian tekijänoikeustoimiston AKKA/ LAA:n palkinnon Jaan Krossin romaanin Kolme katku vahel -käännöksestä (2014) ja saman kirjan käännöksestä myös Latvian ja Viron ulkoministeriöiden käännöspalkinnot (2013) sekä Viron kulttuurirahaston vuoden 2011 kirjallisuuspalkinnon Jaan Krossin romaanin Professori Martensin lähtö -käännöksestä (2012). Vuonna 2012 sain Viron Maarjamaan ristin IV luokan kunniamerkin ja kolme vuotta aiemmin vuonna 2009 Suomen Leijonan Ritarikunnan kunniamerkin. Myös Joukon palkintolista on vaikuttava: Suomen valtion kirjallisuuden valtionpalkinto Jaan Krossin teoksesta Uppiniskaisuuden kronikka (2004) sekä Virossa kirjallisuuden vuosipalkinto kolme kertaa (2012, 2013 ja 2021). Lisäksi hänet on palkittu muun muassa E.W. Ponkalan säätiön tunnustuspalkinnolla (2009), WSOY:n kirjasäätiön tunnustuspalkinnolla (2003) ja Viron kirjailijaliiton vuosipalkinnolla 1991. Vuonna 2001 Joukolle myönnettiin Viron Valkoisen tähden III luokan kunniamerkki. MA: Mikä kieli on kotona käyttämänne kieli tai kielet? MG: Viro ja suomi, minä joskus väsyneenä päästän suustani myös hybridimäistä fin-estiä, jonka vielä höystän eräillä latviankielisillä huudahduksilla. JV: Maiman olen tuntenut ystävänä ja kollegana vuodesta 1996. Olemme puhuneet keskenämme viroa koko tuon ajan, suomi on tullut mukaan viime vuosina. Latvia ei ole laiskan kieli, sitä olen oppinut vain sujuvasti kuuntelemaan. MA: Olette kumpikin kääntäjiä. Teettekö kääntämisessä myös yhteistyötä? MG: On jotain kirjoja, jotka olemme kääntäneet kumpikin omalle äidinkielellemme, mutta emme samanaikaisesti. Esimerkiksi Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikan ja Paikallaanlennon. Ensi vuonna käännän Karl Ristikiven Sielujen yötä, jonka Jouko käänsi pari vuotta sitten. Koska työskentelemme kotona, aika usein kyllä neuvotellaan, jos joku asia omassa käännöksessä askarruttaa. Jouko joutuu aika ajoin olemaan minulle suomalaisten kirjailijoiden ajatusten, ilmausten ja kieliopillisten rakenteiden tulkki. JV: Yhteistä työtä teemme, emme niinkään yhteistyötä. Minä en osaa latviaa eikä suomi ole Maiman äidinkieli. Pystyn auttamaan Maimaa suomen kielen saloissa; faktologista, semanttista ja sanastollista keskustelua käymme jatkuvasti. Hauskaa on tietysti se, että olemme kääntäneet samoja kirjoja virosta: Krossia, Indrek Harglaa, Tiit Aleksejevia… Maimaakin syyhyttää jo Sielujen yö! Maima ja Jouko kertovat, että kääntäjien vapaa-aika on suhteellisen vaikeasti määriteltävä asia. Heidän yhteinen harrastuksensa on taidemusiikki. Maima on enemmän joko kontratenorien aikakauden tai nykymusiikin ihmisiä, Joukoa puolestaan kiinnostaa bassolaulajien fakki ja klassinen musiikki. MG & JV: Ja tietysti yhteinen harrastus on koiramme Maru, venäjänspanieli! n Maima, Jouko ja Maru. Kuva: Gri?nbergan ja Vanhasen kotiarkisto.
16 3/2024?viro.nyt Roomanpäiväkirja Karl Ristikivi Enostone 2024, 240 s. Suom. Jouko Vanhanen K arl Ristikivi (1912–1977) julkaisi vuonna 1973 otsikolla Kaspar von Schmerzburgin Roomanpäiväkirja viimeiseksi jääneen teoksensa, päiväkirjamuotoisen romaanin. Itsensä hän nimesi ainoastaan teoksen julkaisijaksi. Kirjailija ja aatelismies Kaspar von Schmerzburg lähtee elämänsä toiselle Roomanmatkalle vuonna 1765 päästäkseen selville, mikä on Rooman elinvoiman takana. Hän huomaa, että häntä on kaupungissa suorastaan odotettu, ja mystisellä tavalla selviää, että hän on osa omannimistä jatkumoaan. Aikakauden valtavirrat ja -ryhmittymät tempovat päähenkilöä eri suuntiin niin unessa kuin valveilla, ja kirjaan kehittyy jopa dekkarimainen jännite. Teoksen suomenkielisen laitoksen saatesanat on kirjoittanut Karl Ristikivi -seuran puheenjohtaja Janika Kronberg. Rooman-päiväkirjan, kuten vuonna 2022 ilmestyneen Sielujen yönkin (Enostone), on suomentanut Jouko Vanhanen. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 25 € + postimaksu Vareda Sven Mikser Enostone 2024, 340 s. Suom. Petteri Aarnos K uusitoistavuotias Johannes ei oikein tiedä itsekään, miksi lähtee kesätöihin maaseudulle, Varedan kyläkoulun talonmieheksi – taustalla on niin sekavan perhe-elämän aiheuttamaa ahdistusta kuin surematta jäänyttä surua taideharrastuksessa tukeneen mentorin kuolemasta. Viro on uuden itsenäistymisen kynnyksellä, rautaesirippu murtumassa. Kesän mittaan Johanneksen elämänpiiriin ilmestyvät Margit ja Andreas, jotka saavat miettimään rakastumisen ja rakkauden olemusta, tyylikkäästi ja sukupuolen merkitystä tai merkityksettömyyttä osoittelematta. Virolainen pitkän linjan poliitikko ja europarlamentaarikko Sven Mikser päätti antaa itselleen 50-vuotislahjaksi kirjan – ja kirjoitti sen itse. Eivätkä tuloksena olleet mitkään tavanomaiset muistelmat, vaan moderni kehitysromaani, joka voitti Viron kirjailijaliiton romaanikilpailun vuonna 2023. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 25 € + postimaksu Madis Jeffersonin 11 pakoretkeä Tauno Vahter Enostone 2024, 264 s. Suom. Hannu Oittinen V irossa varttuva Madis Jefferson on saanut komean nimensä itse Amerikan presidentiltä. Läänemaalaisesta nassikasta kehittyy omalla urallaan pakoretkien huippuasiantuntija. Hän aloittaa toimintansa karkaamalla 1920-luvulla pari kertaa kotoa, sen jälkeen laivalta, sotaväestä, vankilasta, Virosta, Neuvostoliitosta ja ties mistä. Sattuupa hän erään pakenemisen jälkeen Suomeenkin täysin väärään aikaan ja paikkaan. Virolainen Tauno Vahter (s. 1978) tunnetaan kustantajan ja kääntäjän toimiensa ohella yhtenä etevimmistä tulokkaista eteläisen naapurimme kirjallisuudessa. Madis Jeffersonin 11 pakoretkeä on hulvaton romaani lähtemisen ikuisesta kutinasta ja reissujen toistuvista epäonnistumisista. Tarina asettuu samalla mitä humaaneimmalla tavalla puolustamaan valinnan vapautta ja vastustamaan kaikenlaista pakkovaltaa. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 25 € + postimaksu Kahden sävelen välissä. Arvo Pärtin tie uuteen sävelkieleen Joonas Sildre Suuri Kurpitsa 2024, 224 s. Suom. Kaisu Lahikainen J oonas Sildren sarjakuvaromaani Kahden sävelen välissä kertoo Viron kansainvälisesti tunnetuimman säveltäjän Arvo Pärtin (s. 1935) elämästä ja musiikillisesta etsinnästä. Pärtin hengellisesti sävyttynyt, uusyksinkertaiseksi luonnehdittu musiikki on saanut paljon ystäviä myös perinteisten taidemusiikkipiirien ulkopuolelta. Tarina alkaa säveltäjän lapsuudesta ja päättyy hänen karkotukseensa kotimaastaan vuonna 1980. Uusi sävellystekniikka – tintinnabuli eli pienet kellot – syntyy tuolla aikavälillä. Joonas Sildre (s. 1980) on virolainen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on kuvittanut lukuisia lastenkirjoja, joista Maailman napa (Suomen sarjakuvaseura 2011, suom. Aino Sutinen) on ilmestynyt suomeksi. Kirja ilmestyy syyskuun alussa. Hinta: 30 € + postimaksu verkkopuoti.svyl.fi
17 ? viro.nyt ?3/2024 Sinä päivänä Eppu Nuotio S&S 2024, 155 s. Kuvitus Sanna Pelliccioni S inä päivänä oli tosi kuuma, ja kadotin kotiavaimeni. Etsin sitä kaikkialta. Muuten se oli kyllä ihan tavallinen päivä… Sinä elokuun päivänä tapahtui myös niin, että virolainen Silvi, hänen äitinsä, isänsä, veljensä, mummunsa, hänen koko perheensä ja kaikki hänen naapurinsa ottivat toisiaan kädestä kiinni ja liittyivät ihmisketjuun, joka kulki maasta toiseen. He lauloivat ja osoittivat rauhallisesti mieltään vapauden puolesta. Vuonna 2024 tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun noin kaksi miljoonaa ihmistä muodosti Baltian maiden itsenäisyyden puolesta kuusisataa kilometriä pitkän ihmisketjun, joka kulki Tallinnasta Riian kautta Vilnaan. Baltian ketju, jota kutsutaan joskus myös Vapauden ketjuksi, lisättiin Unescon Maailman muisti -kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009. Hinta: 20 € + postimaksu Professori Mustonen Mika Keränen Lector 2024, 155 s. Kuvitus Marja-Liisa Plats Suom. Kaisu Lahikainen S alaseura Divari -sarjan viides osa kertoo jälleen Tarton Soppalinnan aktiivisten etsivien toiminnasta. Sen päähenkilölle Marille, hänen ranskanbulldogilleen ja muille salaseuran jäsenille ei aiempi polkupyörävarkaan kiinni saaminen, opiskelijaseuran muinaisen aarteen löytäminen tai kukkavarkaan tunnistaminen ole ollut vaikeaa. Tällä kertaa älykkäiden lasten huomion kiinnittää omituisen professori Mustosen pesutupa, jossa tapahtuu jotain kummallista. Lapset keräävät tietoja kaupunkilaisilta ja järjestävät väijytyksen. Ratkaistessaan arvoitusta he joutuvat myös vaarallisiin tilanteisiin. Mika Keränen (s. 1973) on yksi Viron luetuimpia lastenkirjailijoita. Hän muutti Viroon opiskelemaan vuonna 1993 ja alkoi kirjoittaa uudella kotikielellään lastenkirjoja, joiden päähenkilöt seikkailevat Tartossa. Hänen tunnetuin suomeksi kirjoittamansa teos on Maaliviivalla (WSOY 2015). Hinta: 15 € + postimaksu Lydia Kätlin Kaldmaa Enostone 2024, 64 s. Kuvitus Jaan Rõõmus Suom. Outi Hytönen T ämä on kirja Viron suurimmasta runoilijasta Lydia Koidulasta. Tarina alkaa, kun tyttö ei ole vielä syntynytkään. Sitten hän saapuu, hänelle annetaan nimi ja pian hän jo alkaakin kirjoittaa runoja. Ne auttoivat virolaisia selviämään vaikeasta Venäjän vallan ajasta. Lydia Koidula on kirjoittanut myös Paciuksen Maamme-laulun vironkieliset sanat. Se on Viron kansallislaulu. Kun Lydia syntyi, ei ollut yhtä Viroa. Viron sijasta olivat Viron ja Liivinmaan kuvernementti, jotka molemmat kuuluivat Venäjän valtakuntaan. Kuten nytkin, siellä asui monia eri kansoja, mutta viralliset kielet olivat saksa ja venäjä. Lydia puolusti kiihkeästi virolaisten oikeutta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Kätlin Kaldmaa (s.1970) on virolainen kirjailija, kriitikko ja kääntäjä. Lydian on kuvittanut Jaan Rõõmus. Teos valittiin vuonna 2022 Virossa vuoden kirjaksi. Kirja ilmestyy syyskuussa. Hinta: 25 € + postimaksu Minu Naissaar. Metsikult ilus Birgit Itse Petrone Print 2024, 288 s. M etsik. Ohtlik. Saladuslik. Omal moel ilus. Sellised me kohtudes olime. Militaarse ajaloo tõttu polnud Naissaart ligi poole sajandi vältel isegi kaartidel, aga see saar on palju rohkemat kui miinilaod saare keskosas või põhjaotsa rannakaitsepatareid. See on ka palju enamat kui paradiisi meenutavad liivarannad. Naissaare elanike koostöös leiavad aset omanäolised sündmused, mis meelitavad kohale inimesi üle Eesti, ja algatused, mis on pannud Naissaare kõige paremas mõttes kaardile tagasi. Raamatust leiab palju uskumatuid lugusid, kirjeldatud on mõndagi sellist, mida Naissaarel enam ei ole, leidub ka fakte, mida pole varem kirja pandud. Enesele teadvustamata omandasin saarel retkejuhina oskusi, mis on saanud minu tugevusteks. Kasvatasin enesekindlust ja südikust, mida on läinud vaja ajakirjanikuna tipp-poliitikutele ligi astudes või Šotimaale kolimise järel vabakutseliseks hakates.” Birgit Itse Kirja on vironkielinen. Hinta: 20 € + postimaksu
3/2024?viro.nyt 18 Wilma Schlizewski – Hurja Hantta Tallinnasta Entinen suomalainen televisiojuontaja Hantta Krause on nyt tyytyväinen tallinnalainen yrittäjä Wilma Schlizewski. Jari P. Havia W ilma Schlizewski (ennen vuotta 2001 Hantta Krause) tuli tunnetuksi räväkkänä televisiojuontajana 1980-luvun puolivälissä. Päätyö oli mainostoimistoalalla, ja oman toimistonsa Hurja Hanna Oy:n hän perusti vuonna 1987. Wilman monipuoliseen uraan kuuluu myös esimerkiksi jäsenyys Helsingin kaupunginvaltuustossa 1989–1992. Nykyisin hän toimii tatuointitaiteilijana ja liikkeenharjoittajana. Wilma kävi ensimmäisen kerran Virossa vuonna 2008. Silloinen miesystävä Robin oli motskarimiehiä, ja matka tehtiin moottoripyörätapahtumaan Otepäälle. Pari oli tuntenut vasta viikon verran. Matkan aikana Robin kosi Wilmaa, ja tästä alkoi muutaman vuoden avioliitto. Muita elämän tärkeitä paikkoja ovat Wilmalle olleet Intia ja siellä Goa. Wilma ja puoliso Olli Väätäinen kävivät 2010-luvun alkupuolella ”konferenssiWilma Schlizewski ja puoliso Aryan Mishra Kopli-kadulla oman liikkeensä terassilla. Kuva: Jari P. Havia.
19 matkalla” Tallinnassa. Tästä reissusta jäi mieleen räntäinen syksy. Vanhempiensa kuoltua Wilma asui psykoterapiatutkintoa opiskellessaan Tallinnassa. Vähitellen kypsyi päätös muuttaa pysyvämmin Suomenlahden eteläpuolelle. Aluksi Wilma ja Olli asuivat kaupungin vanhaan kivimuuriin rakennetussa kylmässä asunnossa. Uusi asuinja liiketila löytyi Baltian rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevasta vihreästä puutalosta. Virolaiseen tapaan tilat oli remontoitava itse omalla kustannuksella. Noihin aikoihin rautatieaseman seutu oli aivan muuta kuin nykyisin. Torikin oli vielä vanha. Alueen vetovoimaa, varsinkin suomalaisille, on lisännyt uudistettu Baltian tori ja Telliskiven alue. Shit and Stuff Wilma perusti Tallinnaan yrityksen, jolla on vauhdikas nimi Shit and Stuff. Englanninkielisen nimen rekisteröinti ei sujunut selvityksittä. Wilman mukaan toimialana on romukauppa ja tatuointistudio. Kauppa on oikeammin vintageliike, jossa on myynnissä kitsch-henkistä tavaraa kuten koristeesineitä, pelottavia nukkeja ja erikoisia saippuoita. Myyntituotteet Wilma on hankkinut sieltä sun täältä ympäri maailmaa. Wilma on elänyt Tallinna–Helsinkikaksoiselämää viimeiset kymmenisen vuotta. Hän käy toisessa kodissaan Myllypurossa lähes viikoittain. Liiketoimintaa on enää Tallinnassa. Hyvä sijainti Koplikadulla tuo myös sattuma-asiakkaita. Baltian torin ja Telliskiven suuntaan kulkee joukoittain ihmisiä päivittäin. Pieniä tatuointeja Wilma tekee enimmäkseen suomalaisille ja muille ulkomaalaisille. Isompia töitä tilaavat sitten enemmän paikalliset. Wilman mukaan pitkä yrittäjyys tuo leivän. Virossa on vieläkin joillakin tapana tehdä kovaa tulosta, laittaa sitten firma konkurssiin ja rientää perustamaan uutta. Yrittäjänä Virossa toimimisesta Wilmalla ei ole paljoakaan purnattavaa, tosin mainosvero ihmetyttää: jos näyteikkunassa on mainoksia, ne käydään mittaamassa, ja mainosveroa on maksettava kuukausittain. Vero peritään metrimaksuna, minimimaksu on 60 euroa. Wilma kertoo jatkavansa töitä ainakin niin kauan, kun nykyinen liiketila on käytössä. Alueen vanhojen rakennusten tontit ovat kysyttyjä, ja ihan naapuriinkin on rakenteilla kerrostalo vanhan talon paikalle. Tallinnan suomalaisista Tallinnan työssäkäyvien suomalaisten kuvioita Wilma tuntee paljon. Myös eläkeläiset ovat tulleet tutuiksi. Näiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat kesät Tallinnassa ja talvet Fuengirolassa. Wilman mukaan suomalaisten joukossa tieto kulkee ja kaikkea kuulee. Wilma viihtyy Tallinnassa ja kansainvälisellä Kalamajan alueella. Muodikkaaksi tulleen Noblessnerin ongelmana hän näkee sen, etteivät sen panimot ja ravintolat vetoa yli 35-vuotiaisiin. Nuoret virolaiset ja turistit käyvät siellä, mutta menestyäkseen pidempään paikalle tarvitaan Wilman mukaan tavallista ”punaniskaväkeä”. Alueen todellisuudesta kertoo myös myymättömien asuntojen määrä. Virossa talous on sakannut jo muutaman vuoden. Tallinnassa hinnat ovat nousseet, ja Wilma sekä monet muut tuovat jo joitakin ruokia ja tavaroita Suomesta. Kysyttäessä, mikä on huonointa Tallinnassa, vastaa Wilma heti, että rasismi. Tätä suomalaiset eivät koe samalla tavalla kuin esimerkiksi afrikkalaiset. Suomalaisiakin voidaan alkaa heti arvostella, jos ei puhu viroa täydellisesti oikein. Ja parasta? Wilman mielestä Tallinna kesällä. Kävellen pääsee moneen paikkaan. Kaupungista löytyy boheemiutta ja kylämäisyyttä. Yrittäjille Viro on hyvä maa, kun sallitaan enemmän ja asiat sujuvat nopeasti. Wilma tuntee kuuluvansa Tallinnaan. Hänen näkee usein istuvan illansuussa liikkeensä ulkopuolella upeiden kukkaistutusten edessä. Pienellä kolme tuolin baariterassilla on Thaimaasta löydetty nimi Crazy Granny’s Cafe. n Hurja Hantta Sami Lotila ja Wilma Schlizewski Into Kustannus 2024 E nimmäkseen Iltalehteen Virosta kirjoittava Sami Lotila on vuosien varrella enemmän vihastuttanut kuin ihastuttanut Viron-ystäviä. Hän on yhdessä Wilma Schlizewskin kanssa koonnut tänä vuonna ilmestyneen Wilman elämäkerran Hurja Hantta (Into Kustannus). Wilma oli aikansa julkkiksia, jolle sattui ja tapahtui. Viimeiset kymmenkunta vuotta hän on asunut ja työskennellyt Tallinnassa. Monet ovat kulkeneet hänen Baltian rautatieasemaa vastapäätä vihreässä puutalossa sijaitsevan liikkeensä ohi. Kirjassa on Viroa vain osa, mutta se kannattaa lukea. Teksti on sujuvaa. Historioitsija olisi kaivannut lisää vuosilukuja, jotta tapahtumat olisi helpompi hahmottaa. Hurja Hantta on saatavilla myös äänikirjana, jonka Wilma on itse lukenut.
Viro Kirjamessuilla Turku 4.–6.10. Helsinki 24.–27.10. Vuoden 2024 Viro-kirjoja Sven Mikser: Vareda (Enostone, suom. Petteri Aarnos) Karl Ristikivi: Rooman-päiväkirja (Enostone, suom. Jouko Vanhanen) Tauno Vahter: Madis Jeffersonin 11 pakoretkeä (Enostone, suom. Hannu Oittinen) Ville Hytönen: Toisten virolaisten valtakunta (Sammakko) Heidi Iivari: Meidän suvun miehet. Meie suguvõsa mehed (Enostone)