Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 19. vuosikerta viro.nyt ? /???? Digikulttuurin vuosi ???? – kulttuuria kaikille!
Ensi vuonna 2020 on aika ja hyvä syy pakata soittimet autoon ja lähteä juhlakiertueelle! Musiikkia, tarinoita, runoja ja kuvia ihmisen mittakaavassa, Itämeren kulttuurialueelta. Georg Ots 100 vuotta -kiertueen ensimmäinen konsertti on Kotkan Laulumiestalolla 26. tammikuuuta klo 15. GEORG OTS 100 VUOTTA Jarkko Puro & Mika Huusari orkestereineen 20 vuotta -Konserttikiertue Ohjelmassa mm.: On hetki Kodulinn Tallinn Yksi Ruusu Kalastajan laulu Ma loodan et saan sellest üle Mustanmeren valssi Peagi saabun tagasi su juurde Moskovan valot Saarenmaan valssi Jos tulet vaimoksi minulle… Jarkko Puro – laulu / huilu Mika Huusari – harmonikka Riikka Luostarinen – lausunta / laulu Mervi Puro – tekninen avustaja / visualisointi Jos kiinnostuit konsertin järjestämisestä oman Viro-yhdistyksesi paikkakunnalla, ota reippaasti yhteyttä Mikaan ja/tai Jarkkoon: Mika Huusari, +358 40 585 0780, mika.huusari71@gmail.com Jarkko Puro, +358 40 744 0041, jarkko.puro@gmail.com Konsertit toteutetaan yhteistyössä Suomen Viro-yhdistysten liiton kanssa. Kuva: Jukka Koskinen.
4/2019 viro.nyt ? 3 Toimituksesta H arvoin ovat Viron kulttuuriministeriön teemavuodet tehneet suurempaa temaattista loikkaa, kuin mitä nyt vuodenvaihteessa otetaan, kun lauluja tanssijuhlien vuosi tekee tilaa digikulttuurin vuodelle. Nyt loikataan sellaisen perinteisen teeman ääreltä, josta on kaikilla jokin mielikuva, suureen ja tuntemattomaan. Digikulttuuri herättää varmasti harvassa suuria tunteita tai jos herättääkin, niin tuskin kovin positiivisia. Koska moni meistä tietää aiheesta varsin vähän, tuntuu se helposti todella vähän kiinnostavalta ja väsyttävältäkin: taasko jotain uutta ja digitaalista, opeteltavaa ja työlästä, jotain, jota varten tarvitaan uusimmat älylaitteet! Torjuntamekanismi hiipii mieleen kuin varkain. Vaan kuinka paljon ennakkoluuloille on katetta? Kun lukee seuraavalta aukeamalta alkavia teema-artikkeleita, näkee digikulttuurin laajuuden ja huomaa väistämättä punaisena lankana kulkevia avainsanoja: osallisuus, saavutettavuus, kansainvälisyys – nehän ovat kuin suoraan Suomen opetusja kulttuuriministeriön strategiasta, jonka perusteella me ystävyysseuratkin rahoituksemme saamme! Voisiko sittenkin olla niin, että parhaimmillaan digitaalinen kulttuuri tuo kulttuurin meidän kaikkien ulottuville, vaikkei omalla paikkakunnalla kulttuuriorganisaatioita juuri olisi tai oma kunto ei salli enää kulttuuritapahtumiin paikan päälle menemistä? Ja kas, tästähän pääsemmekin jälleen ministeriön strategian pariin, jossa korostuvat myös tasavertaiset mahdollisuudet kulttuurista nauttimiseen, erilaisten väestöryhmien osallisuus ja jopa kestävä kehitys! Hyvää tulevaa digikulttuurin teemavuotta siis meille kaikille ikään, asuinpaikkaan tai terveydentilaan katsomatta! Tavalla tai toisella pääsemme kaikki siitä nauttimaan. n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN 145?-?134, 1?. vuosikerta Levikki: 3 500 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie ?? C, 00540 Helsinki, puh. + 358 40 777 4?18, svyl@svyl.fi , www.svyl.fi , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: ?0,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl.fi Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Renee Altrov Lehden koko: ?8 s., A4 (marginaalit 15 mm, paitsi sisämarginaali 10 mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti? ; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: ?-värinen 1/1: 300 EUR 1/?: ?50 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/1?: 130 EUR mustavalkoinen 1/1: ?00 EUR 1/?: 150 EUR 1/4: 100 EUR 1/8: 70 EUR 1/1?: 55 EUR Seuraava numero: 1/?0?0: Ilmestyy 7.?.?0?0 Aineiston jättäminen viimeistään 10.1.?0?0 Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa ? Toimituksesta ? E-kulttuuri ja kielen muutos ? Digikulttuurin kehittäminen jatkuu teemavuoden jälkeenkin ? Puheenjohtajan palsta: Vuoden lopuksi ? Kielen kannattaja: Tonttu sen tietää ?0 Virolaisen kansanmusiikin uusia tuulia ?? Lukukuntoon Krossilla! ?2 nyt.puhuttaa ?? Liina Triškina-Vanhatalon elokuva pureutuu isyyden ja yksinhuoltajuuden ajankohtaisiin aiheisiin ?? SVYL:n toimintaa ?? Soome eestlaste lood koomiksinäitusel ?? Aukonsulaadid teenindavad eestlasi üle terve Soome ?? Viro-instituutin tapahtumia 20 SVYL-Verkkopuodin uutuuksia 22 Viro: Mene ja uskalla! 2? Viinistun taidesatama Viron kansallismuseossa
Kuva: Kaspar Orasmäe / Visit Estonia. 4 ? viro.nyt 4 /2019 Teema: Digikulttuurin vuosi 2020 – kulttuuria kaikille! E-kulttuuri ja kielen muutos Digitaalinen kulttuuri luo mahdollisuuksia, haastaa ja muuttaa kieltä. Rein Veidemann O tsikkoon sisältyvä ”e-kulttuuri” on parafraasi Viron brändiksi muodostuneelle e-valtiolle, joka käsittää laajan digitalisaation dokumenttien hallinnoinnista sähköiseen äänestämiseen. Tarkalleen ottaen tulisikin puhua digitaalisesta kulttuurista. Silläkin on edelläkävijänsä, elektroninen kulttuuri, mikä juontaa juurensa rock-aikakauden alkuun 1950-luvun keskivaiheille. Vaikka ensimmäinen sähkökitara valmistettiin vuonna 1932, katsotaan tuon edelläkävijän olevan yhdysvaltalaisen muusikon Les Paulin (Lester William Polsfuss 9.6.1915 Wisconsin – 13.8.2009 New York), jonka juuret olivat Saksassa. Vuonna 1988 Les Paul lisättiin Ohiossa Clevelandissa sijaitsevaan Rock and Roll Hall of Fameen. Äänirasian, vahvistimen ja kaiuttimen käyttöönotto merkitsi musiikin kielelle kitaran äänikielen muuttumista: klassisen, sormien avulla luodun musiikin sijaan muutettiin nyt metallisilla kielillä magneettikentässä indusoituva sähköinen signaali akustiseksi signaaliksi, jonka soinnin ja äänensävyn muuntelemiseksi alettiin käyttää elektronisia filttereitä ja muita tehosteita. Niinpä nykyään kitaramusiikissa on käytössä kaksi kieltä: klassinen ja elektroninen. Koko musiikkikulttuuri on jakautunut perinteisillä soittimilla tuotettuun klassiseen tai viihdemusiikkiin ja elektroniseen musiikkiin, jonka yksi ensimmäisiä instrumentteja oli syntetisaattori. Nykyisin elektroniseen musiikkiin kuuluu myös konemusiikki. Tämän musiikkikielen metaeli kuvailevassa kielessä on kymmeniä erikoistermejä. Mahdollisuuksien digikulttuuri Digitaalisessa kulttuurissa on kaksi perusperiaatetta, joista toinen on tietoteknologia (tietokoneiden ja niiden verkkojen laajamittainen käyttö) ja toinen tietojenkäsittely. Molempien, niin laitteiden kuin ohjelmistojenkin historia vie meidät takaisin vuoteen 1948, jolloin Yhdysvalloissa ilmestyi matemaatikon, kybernetiikan isänä pidetyn Norbert Wienerin kirja Cybernetics: Or Control and Communication in the Animal and the Machine (1948; viroksi toim. Helmut Riikoja, Küberneetika ehk juhtimine ja side loomas ning masinas, 1961). Tallinnan yliopiston Baltian elokuva-, media-, taideja viestintäinstituutin professori, myös Mediainnovaatioiden ja digikulttuurin huippukeskusta johtava Indrek Ibrus näkee lähes kolme vuotta sitten Sirplehdessä ilmestyneessä artikkelissa digitaalisen kulttuurin potentiaalin verrattuna aikaisempiin kulttuurin muotoihin näin: ”Biteiksi ja tavuiksi muutetun kulttuurin ensisijainen potentiaali on olla synteettinen, yhdistää edustavia moodeja – tekstiä, kuvaa, ääntä jne. – mahdollistaen siten uudenlaisen multimodaalisen, monikanavaisen yms. poetiikan. Verkkoalus toilla hypertekstuaalisesti linkittyvällä kulttuurilla on toisaalta kulttuuria yhdistävä ja toisaalta ”lukijoita” voimaannuttava potentiaali – jokainen voi valita oman tarinansa ja aiheiden järjestyksen. Kolmanneksi digikulttuuriin liittyy osallisuuskulttuurin potentiaali – jokaisen mahdollisuus kulttuurin luomiseen ja tuottamiseen osallistumiseen. Neljäntenä on viime aikoina lisääntynyt myös mahdollisuus ymmärtää virtuaalitai lisätyn
Kuva: Renee Altrov / Visit Estonia. Teema: Digikulttuurin vuosi 2020 – kulttuuria kaikille! 4 /2019 viro.nyt ? 5 todellisuuden sovellusten avulla ympäristöä toisella tavalla, kokea vaihtoehtoistodellisuudessa uusia elämyksiä.” (Digikultuur – boring as shit?, Sirp 23.9.2016) Ibrusin viittaus digikulttuurin tietokannallisuudelle, sen mahdille koota ja suodattaa suuria tietomääriä sekä päästä käsiksi kulttuurin tietopankkeihin on huomionarvoinen. Tutkijan mielestä yhdistelemällä kaikkia mainittuja mahdollisuuksia olisi mahdollista päätyä uudenlaiseen poetiikkaan, avata elämän ja yhteiskunnan uusia puolia. Ibrusin artikkelin paatos on antaa digikulttuurille myös mahdollisuus toimia ensisijaisessa, ei vain toissijaisessa roolissa muiden alojen tukijana. Viron on aika kasvaa e-valtioksi myös kulttuurin alalla. Mitä tapahtuu painetulle tekstille? Sekä Viron kirjallisuusmuseon verkkoalusta Kreutzwaldi sajand että Viron kansalliskirjaston verkkoalusta Digar mahdollistavat kirjallisen perinnön välittömän saavutettavuuden. Kreutzwaldi sajandin avulla voi koostaa kokonaisen hypertekstin. Molemmat verkkoalustat ovat digikulttuurin näkökulmasta apuvälineitä, edellytys uusien kokonaisuuksien luomista varten. Varhaisemman paperille painetun tai käsin kirjoitetun materiaalin (esimerkiksi kirkonkirjojen) digitalisointi kulttuurin käytön ja pysyvyyden kannalta on virolaiselle kulttuurille suuri saavutus. Tästä seuraa kuitenkin yksi ikävä kysymys: Jos aikaisempi kirjallinen perintö on digitalisoitu ja eri verkkoalustoilla saatavilla ja käytettävissä, niin kannattaako paperilla enää julkaistakaan? Nykyään paperisen muodon rinnalla on usein pdf-tiedosto (sähköisin visuaalein) tai sitten pelkkä sähköinen versio. Muoti-, tyylija aikakauslehtien paperijulkaisujen tulevaisuus tuntuu jatkuvan samaan tapaan kuin nyt, sillä noiden pääsääntöisesti laadukkaalle paperille painettujen lehtien visuaalinen kieli on ensisijaisen tärkeä, kuviin liittyvän verbaalisen tekstin merkitys vasta toissijainen. Akateemiset aikakauslehdet (Virossa Keel ja Kirjandus, Akadeemia, Tuna) tai akateemisia katsauksia kirjallisuuden lisäksi esittelevät Looming ja Vikerkaar ja niiden gutenbergiläinen status sen sijaan tuskin pysyy ilman selkeää valtion tukea. Virolaisen kirjallisuuden esittelykanavina niiden pitäisi jatkossakin olla vironkielisiä, vaikkakin englanninkieliset yhteenvedot lisääntyvät. Akateemisille julkaisuille asetetaan jatkuvasti paineita julkaista englanniksi. Itse asiassa en osaa nimetä Akadeemian lisäksi montaakaan vironkielistä aikakauskirjaa, jotka käsittelisivät virolaisen yhteiskunnan ja politiikan teemoja. Aiemmin ilmestynyt pedagoginen lehti Haridus lopetettiin vuonna 2012. Digitalisaatio muuttaa kieltä Jos nämä kulttuurilehdet ilmestyisivät vain verkossa, niin – uskallan väittää – tapahtuisi kielen muuttuminen merkkijärjestelmänä. Tuo sama verbaalinen teksti, jota paperisena luemme kokonaisuutena, fragmentoituisi verkkoversiona moniksi linkeiksi. Esimerkiksi jokin käsite, jonka ymmärtäminen vaatii paperiversiossa lukijan kanssa liikkumista yhteisellä käsitekentällä, aktivoitaisiin linkkinä, joka johdattaa käsitteen syntyja käyttötaustan luo. En sano, että tuollainen mahdollisuus olisi vain huono, mutta se vaatii takuulla lukijalta kuvaannollisesti lukumoodissa pysymistä, ettei hän päästä tarkkaavaisuuttaan herpaantumaan monien linkkien ja niihin johtavien linkkien viidakossa. Hypermedia ”pakottaa” lukijan lineaarisen liikkumisen lisäksi muodostamaan erilaisia linkkejä. Tuollaista tekstiä semiotiikan professori Peeter Torop on kutsunut jo 15 vuotta sitten kreolitekstiksi. Hän tarkoittaa tällä tekstejä, jotka ovat intersemioottisessa tilassa, kuten on se digikulttuurin osa, jota yllä mainittu professori Ibrus kutsuu ”uudeksi poetiikaksi”. ”Kreoliteksti”, kirjoittaa Torop, ”on käsite, joka tarkoittaa merkkijärjestelmien
Kuva: Rasmus Jurkatam / Visit Estonia. 6 ? viro.nyt 4 /2019 Digikulttuurin vuosi 2020 ja kanavien sekoittamista keskenään, tekstin tavallisten rajojen hajottamista. Se voi olla kirja cdtai dvd-levyllä, jossa ääni ja liikkuva kuva tukevat verbaalista tekstiä. Se voi olla hypertekstuaalista tekstin muodostamista esimerkiksi kirjoitettaessa kollektiivista verkkotekstiä. Se voi olla tavallinen kirja, joka muuttuu heterogeeniseksi, kun erilaista tietoa yhdistellään tai alku tai loppu dekonstruoidaan.” (Ümberpaiknemised intersemiootilises ruumis, Sirp 1.10.2004) Eräänä selkeimpänä esimerkkinä Torop mainitsee lapsille tarkoitetun sadun, joka sisältää sadun itsensä lisäksi paljon muuta tietoa sanastosta tietosanakirjaan, ja tämän lisäksi kuvia ja valokuvia. Kaikki tämä lienee nykylapselle tavallista hypertekstimuodossa. Mikä sitten on kreolitekstin kieli? Tietysti kreolistuva kieli. Esimerkiksi viron kielen kohdalla kreolistuminen voisi tarkoittaa sitä, että jonkun toisen, vaikuttavamman kielen elementtejä (sanastoa tai rakenteita) otettaisiin käyttöön. Aluksi se ilmenee pidgin-kielenä, sitten kahdesta tai useammasta kielestä muodostuvana kreolikielenä. Virossa olisi 1800-luvun lopulla, intensiivisen kaupungistumisen vuoksi, ollut mahdollista syntyä viro-saksa -kreolikieli. Tuolloin kuitenkin jäätiin pidginin tasolle. Sitä käytti August Kitzbergin yksi kuuluisimmista hahmoista Kniks-Mariihen. Monet virolaiset kuitenkin vaihtoivat viron kielen saksaan. Heitä kutsuttiin nimellä kadakasakslane. Digikulttuuri puhuu kanssamme kreolikieltä. Se on pitkälti ruutukulttuuria. Postimees-lehden mielipideja kulttuuriliitteessä kirjailija Jelena Skulskaja kirjoitti ”Instagram-sukupolvesta”, jossa ”kuvaajaihminen karkottaa lukijaihmisen” (Postimees 6.4.2019). Digitaalinen kirjallisuus (myös verkkokirjallisuus, bloggaaminen), jota on tutkinut ja josta on kirjoittanut Tallinnan yliopiston virolaisen kirjallisuuden professori Piret Viires, näyttäytyy interaktiivisena. Mutta blogeistakin syntynyt kirjallisuus pyrkii tavalla tai toisella kirjaksi. Gutenbergin aikakausi on jo kauan sitten julistettu kadonneeksi. Kahdeksan vuotta sitten (Postimees 20.10.2011) silloinen Viron infoteknologiasäätiön e-oppimiskeskuksen johtaja Ene Koitla väitti, että ”digiaikakaudella koulutus istuu viimeisessä junavaunussa”. Syynä lienee ollut seikka, että vaikka opettajat ja lehtorit tuottavat sähköisiä oppimateriaaleja, se ei kuitenkaan laajemmassa mittakaavassa saa aikaan murrosta. Samanaikaisesti juuri sähköisen oppimateriaalin myötä katoaa luokkahuoneen käsite, kun opetusmenetelmiä voi soveltaa myös virtuaalisesti. Kulttuurin kaikki tärkeät muodot Sijaitsemme tällä hetkellä haarautumiseli bifurkaatiokohdassa. Digitaalinen kulttuuri ja siihen liittyvä kielen muuttuminen ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Kun ne ovat tulleet voimaan, ei voida enää sanoa, oliko muutos väistämätön vai meidän tietoinen valintamme. Tietoisen valinnan voimmekin oikeuttaa väistämättömänä. Emme kuitenkaan onneksi vielä tiedä, jääkö digitaalinen kulttuuri vain yhdeksi kulttuurin muodoksi monien toisten joukossa vai valloittaako se luojansa lisäksi myös kulttuurin vastaanottajat. Lopuksi viittaan vielä Norbert Wieneriin, joka on väittänyt, että kuten kaikki muukin kuuluu entropian pääsäännön alaisuuteen, kuuluu siihen myös informaatio. ”Kaikenlainen tiedotteiden välittäminen tai niillä manipulointi vähentää niiden informaatiosisältöä, jos tiedotteisiin ei lisätä uutta tietoa uusista ilmiöistä tai muistista, jota ei tähän mennessä ollut liitetty osaksi informaatiojärjestelmää.” (The Human Use of Human Beings, 1950; Ihmisestä, koneista, kielestä, suom. Pertti Jotuni, 1969) Eli toisin sanoen: meidän pitäisi jatkuvasti puhua kulttuurista sisäisenä tasapainona, homeostaasina, ”prosessista, jonka avulla me, elävät olennot, vastustamme yleistä lakastumisen ja rappion virtaa” (Wiener). Ja puhua kulttuurista sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja niiden kielissä. n Kirjoittaja on Tallinnan yliopiston emeritusprofessori. Essee perustuu Akadeemia-lehden 30-vuotiskonferenssissa Paberil või ilma 9.4.2019 Viron kansallismuseossa pidettyyn puheeseen.
4 /2019 viro.nyt ? 7 Teema: Digikulttuurin vuosi 2020 – kulttuuria kaikille! Digikulttuurin kehittäminen jatkuu teemavuoden jälkeenkin Digikulttuurin teemavuoden tavoite on työstää mahdollisimman suuren yhteistyöverkoston voimin sisällöllisiä teemoja. Käynnistetyt projektit jatkuvat vuoden 2020 jälkeenkin. Martin Aadamsoo V irossa on vietetty kulttuurin teemavuosia vuodesta 2005 lähtien. Viron kulttuuriministeriö on valinnut teemat ja niiden tarkoitus on suunnata huomiota aloille, jotka kulloinkin viettävät merkkivuosiaan, ovat jääneet vähemmälle huomiolle tai joilla on odotettavissa suurta ja mielenkiintoista kehitystä. Viimeisin koskee juuri seuraavan eli vuoden 2020 teemaa, digikulttuuria. Vetovastuussa vuodesta on ryhmittymä, johon kuuluvat Viron kansalliskirjasto, Viron yleisradio ERR, Viron elokuvainstituutti ja Viron kulttuuriperintöä suojeleva virasto Muinsuskaitseamet (Museovirasto). Digikulttuurin tunnuslauseena voisi olla seuraava huomio: Kulttuuri on jäänyt Viron e-valtion ja e-yhteiskunnan menestystarinasta suurilta osin sivuun, ja nyt sille täytyy nopeasti antaa tukiopetusta. Virolaisesta kulttuurista ei puhuta samassa kontekstissa e-valtion saavutusten kanssa. Kulttuurin alalla ei ole suurta X-Roadin kaltaista väylää, jota pitkin kulttuurin tuottajien ja kuluttajien virrat liikkuisivat. Virossa ei ole digikulttuurin puolella sellaisia ulkomaalaisia hämmästyttäviä esimerkkejä, kuten epäuskoa ja hengenhaukkomista aiheuttavat e-äänestys, e-verovirasto jne. Virolainen kulttuuri onkin kansainvälisesti tunnettu juuri sen perinteikkäistä muodoista. Digikulttuurin vuoden päämääränä on käynnistää pidempiä prosesseja, joiden vaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua, mutta jotka parantavat yllä mainittua tilannetta. Kulttuurin arkipäivä on nykyään läpensä digitaalinen kulttuurin luomisen ja leviämistapojen ansiosta, siksi digikulttuurin teemavuonna suunnataan huomio hiukan tarkempiin kohteisiin. Ensinnäkin kohderyhmät. Vaikka älypuhelimet ja niiden avulla liikkuva sisältö on lähes kaikkien ulottuvilla, suunnataan toimintaa ennen kaikkea nuorille – ryhmä laajasti ottaen –, jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa digikulttuurin luojia ja kuluttajia. Haluamme saavuttaa heidät niin koululaitoksen kautta kuin ruohonjuuritasollakin. Kaikkialle ulottuvaa digikulttuuria ei voi johtaa, siksi tavoitteenamme onkin saada mahdollisimman paljon sisältöä tuottavia kumppaneita (jo olemassa olevia organisaatioita tai epämuodollisia yhteisöjä) mukaan. Toiseksi haluamme puhutella kulttuurin luojia ja herätellä heitä kokeilemaan digiteknologian mahdollisuuksia laajemmin tuotannossaan ja sen levittämisessä. Suuria aihealueita, jotka vaativat nopeita toimenpiteitä, on paljon. Ensinnäkin digitalisoidun kulttuurin saatavuus ja käytettävyys. Virolla on rikas kulttuuriperintö, jonka digitalisointi on aloitettu jo vuosia sitten: digitalisoidaan elokuvia, valokuvia, kirjoja, arkistoja, arkkitehtonisia kohteita, designia ja jopa museoesineitä. Vuonna 2020 pitäisi tuolle prosessille saada EU-rahoituksen avulla lisää volyymia, jotta saadaan suuria hankkeita käyntiin. Tänä vuonna julkistettiin täydennetty kulttuuriperinnön digitalisointiohjelma, joka jatkuu vuoteen 2023 saakka. Ohjelmassa on kolme tavoitetta, joiden toteuttamisesta vastaavat konkreettiset organisaatiot. Tavoitteita ovat: 1) kolmanneksen Viron kulttuuriperintöorganisaatioihin kootusta sisällöstä digitalisointi, 2) yhteisen säilyttämistä ja luokittelua koskevan teknisen rakenteen luominen ja 3) 1,2 miljoonan yksittäisen julkisen tiedon saavutettavuuden takaaminen. Ennen kaikkea tärkeitä ovat tietojen löydettävyys ja uusien käyttömahdollisuuksien luominen: sekä tuotekehittelyssä, remix-kulttuurissa, opiskeluvälineinä että muutenkin. Tähän liittyy toinen prioriteetti, hiukan teknisempi teema: tekijänoikeudet. Kulttuurin digitalisoinnista ja saavutettavuudesta on vain vähän hyötyä, jos käyttöä rajoittavat epätarkoituksenmukaiset tekijäinoikeussäädökset tai yhteiskunnassa muodostuneet käytännöt. Euroopan Unionin uudehkon tekijänoikeusdirektiivin järkevästä istuttamisesta Viron oikeusjärjestelmään riippuu tulevaisuudessa paljon, saammeko ja kuinka käyttää ja soveltaa omaa kulttuuriperintöämme. Tätä istuttamista johtaa tällä hetkellä oikeusministeriö, joka odottaa kulttuuriorganisaatioiden lausuntoja asiasta. Suurien digikokoelmien synty nostaa pöydälle toisenkin teeman: Viron museoiden, arkistojen ja tietokantojen henkilökunta ei ole riittävä käsittelemään valtavia tietomassoja. Digitoitua kulttuuria, jota ei ole kunnolla luokiteltu, eivät käyttäjät löydä, joten se jää sisällöltään hyödyttömäksi. Virossa halutaankin ottaa avuksi tekoälyä käyttäviä tietokoneohjelmia (viron puhekielessä Kratt), jotka auttavat seulomaan ja luokittelemaan suuria tietomääriä sekä luomaan tärkeitä yhteyksiä niiden välille. Virossa on käynnistetty ohjelma, jonka avulla tekoälysovellukset otetaan käyttöön koko yhteiskunnassa, myös kulttuurin alalla (lue lisää: www.kratid.ee). Luovien aineiden opetus Virossa on tänä päivänä suurimmassa osassa kouluja samanlaista, kuin se oli vuosikymmeniä sitten. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö lasten kädentaitojen kehittäminen olisi hyvin tärkeää ja sitä tulee jatkaa. Virolaisessa opetussuunnitelmassa voisi kuitenkin ottaa käyttöön uuden, digitaalisen luovan aineen, jotta lapset ymmärtäisivät, etteivät älylaitteet ole vain YouTuben katsomista varten, vaan niillä voi kehittää luovuuttaan. Lapset voisivat jo koulussa tottua luomaan musiikkia, graafista ja esineiden suunnittelua, tietokonepelejä ja ympäristön suunnittelua sekä rakentamaan virtuaalimaailmoita jne. digilaitteiden avulla (tietokoneluokat, VR-lasit, 3D-tulostimet, digisoittimet jne.), joita paljon jo on kouluissa tai joita saa tarpeeksi edullisesti hankittua. Viron kouluissa käynnissä oleva ProgeTiiger-ohjelma (tavoitteena lisätä lasten (tieto)teknisiä taitoja) tarvitsee rinnalleen LoomeTiigerin (Luovan Tiikerin), joka antaa lapsille niitä taitoja, joita yksimielisesti pidetään tärkeimpinä tulevaisuutta ajatellen: aloitteellisuutta, itsenäistä työskentelyä ja luovuutta. Uusien ideoiden löytämiseksi ja testaamiseksi järjestetään
8 ? viro.nyt 4 /2019 Teema: Digikulttuurin vuosi 2020 – kulttuuria kaikille! Puheenjohtajan palsta Vuoden lopuksi Grete Ahtola ”J os meistä ei tule suuria määrältämme, pitää meistä tulla suuria hengeltämme!”, kuului Jakob Hurtin tervehdys vuoden 1869 ensimmäisillä yleislaulujuhlilla. Jakob Hurt (1839–1907) oli virolainen kansanrunousja kielitieteilijä, kirkonmies ja yhteiskuntatieteilijä. Voi olla, että juuri noilta ajoilta on peräisin virolaisten innokas pyrkimys sivistyneisyyttä kohti. Uudelleenitsenäistyneen Viron menestystarina on ennen kaikkea sidoksissa merkittäviin saavutuksiin digiympäristössä. Virosta ovat alkunsa saaneet kansainvälisesti tunnetut digipalvelut kuten Skype, TransferWise ja entinen Taxify Bolt. Jo toisena peräkkäisenä vuotena järjestetään Tallinnassa Digital Summit, joka tuo Viron pääkaupunkiin monien maiden ministereitä sekä IT-alan Euroopan ja koko maailman huippuasiantuntijoita. Virossa on nyt yhtä paljon startup-yrityksiä ihmistä kohti kuin vaikkapa Silicon Valleyssa. Puhumattakaan siitä, että virolaisen jokapäiväiseen elämään kuuluvat mukavat e-valtion palvelut: meillä on eKool, Digilugu, Digiretsept ja kaikkia mahdollisia sovelluksia, joista ehkä hauskin on joulukuusi-sovellus. Kaikki dokumentit on allekirjoitettu jo kauan digitaalisesti ja meidän on mahdollista osallistua sähköisiin vaaleihin. Kyllä, virolaiset ovat digikansa, joka on ylpeydellä pitänyt itseään tienraivaajana tuolla alalla. Lokakuun lopun Postimees-lehdessä TransferWisen käyttäjä Taavet Hinrikus kertoi kuitenkin, että viimeisimmät suuret menestystarinat digitaalisella alalla ovat jääneet vuosien taakse, ja että Viron maine digivaltiona on viime aikoina laskenut. Myös toiset valtiot ovat saavuttaneet saman tason – digiprosessi on nykyaikaisen maailman ilmiö, joka leviää nopeasti maailman jokaiseen kolkkaan. Sitä suuremmalla syyllä meidän on syytä olla iloisia ja ylpeitä kulttuuripuolen saavutuksista, jotka tekevät Virosta huomattavasti monimuotoisemman. Tälle syksylle noita saavutuksia mahtuu paljon. Kun Ott Tänak ja Martin Järveoja kruunattiin Kataloniassa ensimmäisiksi virolaisiksi rallin maailmanmestareiksi, juhlivat myös ne, jotka muuten eivät ralliurheilua seuraa. Tänakista tuli Viron kasvot maailmalla, hänet tuntevat niin ranskalaiset kuin suomalaisetkin, ja kiitos autoteollisuuden, ei hän ole tuntematon hahmo Japanissa eikä Etelä-Koreassakaan. Eri maiden uutisankkureiden on pitänyt vaivata päätään kummallisen etunimen Ott ääntämisellä. Olen itse kuullut erään suomalaisen vakuuttavan, että oikea äänneasu on Oit, ei Ott. Kuinka voisikaan maailmalle paremmin esitellä viron kieltä ja sen ääntämissääntöjä! Marraskuussa tulee taas PÖFF, Viron Pimedate Ööde Filmifestival, joka on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi Viron ja Baltian tärkeimmistä kulttuuritapahtumista, ja jossa joka vuosi käy yli 80 000 elokuvien ystävää. Festivaalin johtajan Tiina Lokkin mukaan PÖFF ja Viron elokuvateollisuus kiinnostavat maailmalla enemmän kuin koskaan aiemmin – festivaali tuo Tallinnaan joka syksy yli tuhat elokuva-alan ammattilaista kymmenistä eri maista ja yli sata ulkomaalaista toimittajaa. Hyviä esimerkkejä kulttuurin alalta voisi luetella vaikka kuinka paljon. Tänä syksynä Viljandista tuli UNESCOn luovien kaupunkien verkoston jäsen. Viljandi kuuluu 66 uuden luovan kaupungin joukossa käsityöja kansantaidekaupunkien kategoriaan. Tartto valittiin Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungiksi. Tallinnan Noblessnerin kaupunginosasta on kehittymässä jännittävä satama-alue, josta löytyy jokaisella vierailukerralla jotain uutta. Syyskuussa Noblessnerissa avasi ovensa taidekeskus Kai, lokakuussa keksintötehdas PROTO, virtuaalinen seikkailumaailma. Lopuksi voikin todeta, että virolaisten luovuus on nyt ja aina suurin aarre, joka meillä on. Juuri siten, kuin Jakob Hurt sanoi. Suuret teot eivät tunne rajoja eivätkä anna poliittisten rajoitteiden itseään järkyttää. Me kaikki voimme auttaa siinä, että hyvät uutiset kulttuurin alalta löytäisivät mahdollisimman suuren kaikupohjan. n Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja. tulevan vuoden aikana useita digikulttuuriaiheisia luovia kilpailuita ja hackathoneja. Digikulttuurin pitää ulottua myös Viron ulkopuolelle. E-residentsus -ohjelmasta vastaavat kertovat, että Viron yli 60 000 e-asukasta on ilmaissut halunsa tutustua myös Viron kulttuuriin, ympäristöön ja pehmeämpään puoleen. Tätä varten on suunnitteilla yhdessä e-residentsus 2.0 -ohjelman kanssa luoda Viron digikulttuuria esittelevä ja jatkuvasti uudistuva verkkoalusta. E-asukkaat ovat vaikuttavan suuri ja nopeasti kasvava kansainvälisten lähettiläiden verkosto, joka on jo osoittanut kiinnostuksensa Viroa kohtaan. Haluamme aktivoida heitä kulttuurin avulla entistä enemmän. Ensi vuoden mittaan on tulossa avauksia, jotka voivat muuttaa Viron digikulttuurin kulutuskenttää pitkäksi aikaa. Viron yleisradio ERR avaa vuoden alussa uuden suoratoistoalustan, mikä tarkoittaa koko lineaarisen sisällön viemistä verkkopohjaiseksi. Jos siihen onnistutaan liittämään myös Viron koko elokuvaperintö ja tekemään siitä perusteellisen Virolaisen elokuvan tietokannan (www.efis.ee) avulla hakutoiminnoiltaan nopea, on huomattava osa virolaista kulttuuria käyttäjän näppäilemisen ulottuvilla. Digimaailmassa on myös vaaransa, joiden suhteen Viro ei ole vielä toistaiseksi toiminut. Haluamme digikulttuurin vuoden aikana aloittaa keskustelun ja työn myös tuolla alueella. Avainsanoja ovat älylaiteriippuvuus, nettikiusaaminen, kyberturvallisuus ja identiteettivarkaudet sekä kulttuurisisällön kasautuminen yksittäisiin kanaviin, jotka alkavat tekemään jokapäiväisiä kulutusvalintoja puolestamme. Näiden aiheiden parissa tulee toimia, sillä aiheet itse ovat toimineet meidän kaikkien kanssa jo vuosien ajan. n Kirjoittaja on Viron digikulttuurin vuoden 2020 johtaja.
4 /2019 viro.nyt ? 9 Kielen kannattaja: Tonttu sen tietää Viron kielen juhlavuoden viimeisessä kielipakinassa suunnataan katseet jo jouluun. Duha Elsayed T onttuaika lähenee. Joulupukin pikku apulaiset kiertelevät kertoman mukaan ikkunoiden takana urkkimassa, ovatko lapset kilttejä. Muistan, että itseäni ammoin vedätettiin tällä kertomuksella monen vuoden ajan, ja helpotus oli suuri, kun risujen sijaan joulupukin kontista paljastui lahjapaketteja, edes niitä pehmeitä: kiukut ja kolttoset oli siltä erää anteeksi saatu. Hiukan hämmentävää oli sen sijaan se, että aikuisten pikkujouluissa kuolaava pukki ahdisteli lyhytnuttuisia tonttutyttöjä polvelleen, ja se oli aikuisista hauskaa. Pakanallisessa kansanperinteessä tontulla on suojelijan rooli. Uskomusten mukaan tontut majailivat maatilan rakennuksissa ja vastasivat viime kädessä niiden turvallisuudesta. Saunatontulle kuuluivat viimeiset löylyt, aitta-, tallija myllytontut huolehtivat kukin omasta alueestaan ylöspitoa vastaan. Tonttu on näissä tapauksissa haltijan roolissa. Tontun perinteistä virkaa kuvaa Viktor Rydbergin runo, jonka Valter Juva suomensi vuonna 1906 ja joka nykyisin tunnetaan Lyyli WartiovaaraKallioniemen säveltämänä lauluna Tonttu: ”Pakkas-yö on, ja leiskuen Pohja loimujaan viskoo…” Siinä tonttu yön suojissa tarkistaa tilan aitat ja puodit, varmistaa ovien lukituksen ja eläinten sekä isäntäväen hyvinvoinnin. Kun tonttu 1800-luvun lopulla erikoistui jouluun, kristillinen ja pakanallinen perinne menivät iloisesti sekaisin. Coca Cola Santa tonttuineen on huippuunsa jalostettua kaupallista viihdettä, jolla on inhimillisten kotitonttujen kanssa vain vähäisiä yhtymäkohtia. Tonttu venyy moneksi, mutta yleisesti se suomessa edustaa hyvää. Sana tonttu on ruotsalaislaina, suomalaiseen suuhun sovitettu väännös sanasta tomte, ja skandinaaviseen kertomusperinteeseen tontut tyypillisesti kuuluvatkin. Siksi on hämmentävää, että viron kielen tont esiintyy enimmäkseen negatiivisissa yhteyksissä. Tont seda teab vilahtaa virolaisystävän puheessa ja saa korvat pystyyn. Asiayhteydestä voi päätellä, että se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Hitostako sen tietää. Võtku tont! -huudahdus kuuluu suomeksi Piru periköön. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että huonoa lopputulosta ennakoiva henkilö maalaa viroksi tonttuja seinälle eli maalib tonti seinale. Pelokas tai varovainen taas näeb igas asjas tonti ’näkee uhkia joka puolella’. Myös välinpitämättömyyttä voidaan osoittaa tont-sanalla: Las läheb, tont temaga! ’Menköön vaan, vähät hänestä’. Tont-hahmoa kuvataan saduissa ja kirjallisuudessa pelottavaksi. Kauhukuva on tämäkin keskustelupalstalta napattu nimimerkin Mees… vuodatus: sinu loomulikult ilus naine on hommikul tont ’Luonnonkaunis vaimosi näyttääkin aamulla kummitukselta’. Viron kieleen tont on päässyt rantaruotsin kautta, jossa se on esiintynyt vanhassa talonhengen tai haltijan merkityksessä. Suomesta se ei ole tullut, minkä paljastaa eri vartalovokaali: suomessa harrastetaan vokaalien symmetriaa, ja siksi ensitavun pyöreä o on houkuttanut toiseenkin tavuun pyöreän vokaalin u. Virossa omaksuttu ’pahan hengen’ tai ’pirulaisen’ merkitys on sitten siirtynyt viron malliin i-vartaloisessa sanassa eteenpäin myös vatjaan ja inkeriin. Nyt näyttää selvältä, että viron tont ei kelpaa hiippalakkiseksi, hyväntahtoiseksi joulutontuksi. Tähän tehtävään on varattu sana päkapikk. Myös sillä on pakanallinen alkuperä. Päkapikk on perinteessä maan alla elävä kääpiö, ja sitä onkin vanhassa vironkielisessä kirjallisuudessa käytetty kääbik-sanan synonyymina. Lumikkisadun ensimmäisessä vironnoksessa Lumivalguke (Urmas Sutrop, 1812) kääpiöitä kutsutaan nimellä seitse päkapikku. Uudemmissa käännöksissä Lumikin kumppanit ovat saaneet nimen põialpoisid ’peukaloiset’. Tämä saattaa johtua siitä, että Lumikki-sadun kääpiöt ja joulutontut halutaan pitää toisistaan erossa. Myös joulutonttu päkapikk on kirjaimellisesti peukalon mittainen. Vaikka põial on nykykielen peukaloa tarkoittava sana, ’päkiään’ tai ’peukalon tyveen’ viittaava päkk esiintyy murteissa ja vanhoissa sanonnoissa peukalon merkityksessä, kuten lauseessa Laps armastab päkka imeda ’Lapsi imee mielellään peukaloa’ tai kehotuksessa Hoidke päkka! ’Peukut pystyyn!’ Tonttuja tai mitä lienevätkään ? kun kukaan ei ole varsinaisesti nähnyt puheena olevia pieniä miehiä, vaihtuvat sukupolvet voivat aina liittää niihin omia merkityksiään. Elämme kaikenlaisen söpöyden aikakautta, ja tontuistakin on riisuttu pois kaikki entinen särmä. Samalla risukimpun uhka lienee joulua odottavien lasten mielestä väistynyt. n kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel Kuva: Mariann Liimal / Visit Estonia.
10 ? viro.nyt 4 /2019 Virolaisen kansanmusiikin uusia tuulia Tampereella vietettiin lokakuun lopulla maailman suurinta kansanmusiikin messutapahtumaa WOMEX World Music Expoa. Myös virolainen kansanmusiikki oli hienosti esillä tapahtumassa. Lissu Kirves E nsimmäistä kertaa Suomessa järjestetyille WOMEX World Music Expo -messuille ja illanviettoihin kokoontui yli 2500 musiikin ammattilaista lähes 90 maasta, ja yli 260 artistia yli 47 kansallisuudesta esitteli musiikkiaan. Viron musiikkikenttää tapahtumassa edusti virolaisen musiikin vientiorganisaatio Music Estonia ja WOMEXin virallisilla keikoilla esiintyi kaksi Virossa tunnettua kansanmuusikkoa Mari Kalkun sekä Cätlin Mägi. Keikat ovat katsottavissa nettisivu Yle Areenassa hakusanalla WOMEX 2019. Paikalla Tampereella oli myös muita virolaisen kansanmusiikin edustajia, joista tässä on esittelyssä neljä kiinnostavaa virolaisyhtyettä. Riffarrica Kulno Malvan ja Krisjan Priksin duo Riffarrica on mainio lisäys virolaisen kansanmusiikin kentälle. Kuten moni muukin virolainen yhtye, Riffarrica ammentaa inspiraationsa muun muassa virolaisesta runolaulusta. Malva ja Priks karsivat kuitenkin kaiken pehmeyden pois ”riffifolkistaan” ja luovat elektroniikan, rumpujen, haitarin ja laulun avulla jäsenistöään suurempia, voimakkaita äänimaisemia. Yhtye kuvaileekin musiikkiaan maskuliiniseksi. Vuonna 2019 julkaistu nimikkoalbumi on kuultavissa muun muassa Spotify-suoratoistopalvelussa. Kulno Malva – haitari, virolainen säkkipilli, laulu Kristjan Priks – rummut, laulu Lisätietoa: www.riffarrica.ee Duo Ruut Duo Ruut on kahden ystävän raikas kansanmusiikkiprojekti yhdelle kanteleelle. Ann-Lisett Rebane ja Katariina Kivi istuvat keikoilla ja videoillaan kasvotusten, välissään kantele, joka toimii sekä rytmi-instrumenttina että harmonian ja melodian rakentajana. Duon kappaleet yllättävät modernilla otteellaan ja luovat kepeitä äänimaisemia perinneinstrumentin soinnilla. Kaksikon musiikkia voi kuunnella muun muassa heidän Youtube-kanavaltaan. Ann-Lisett Rebane & Katariina Kivi – kantele ja laulu Lisätietoa: folkmassidesse.ee/artistid/duo-ruut Duo Ruut. Kuva: Ako Lehemets. Riffarrica. Kuva: Maris Savik.
4 /2019 viro.nyt ? 11 Tormis Quartet Virolaisen säveltäjä Veljo Tormisin (1930– 2017) 85-vuotispäivien kunniaksi perustettiin Tormisin musiikkia jazz-versioiva kvartetti, joka koostuu Viron menestyneimmistä muusikoista. Laulajat Kadri Voorand ja Liisi Koikson sekä kitaristit Jaak Sooäär ja Paul Daniel päättivät jatkaa menestynyttä projektia, ja Tormis Quartet onkin kiertänyt Viron merkittävimpien jazz-tapahtumien lisäksi muun muassa Suomessa, Unkarissa, Israelissa ja Iso-Britanniassa. Albumi Tormisele/Hommage to Veljo Tormis julkaistiin keväällä 2018. Kadri Voorand & Liisi Koikson – laulu Jaak Sooäär & Paul Daniel – kitara Lisätietoa: sooaar.com Etnosfäär Etnosfäär liikkuu sujuvasti perinnemusiikin melodian ja rytmin pohjalta kohti koneistettua äänimaisemaa. Trion jaettu rakkaus kansanmusiikkia kohtaan ja samalla muusikoiden hyvin erilaiset taustat ovat luoneet ainutlaatuisen vision tulevaisuuden kansanmusiikin ilmenemismuodoista. Etnosfäär tarjoilee elektronisen musiikin ystäville kiinnostavan reitin virolaisen kansanmusiikin juurille. Kathi Koch – laulu, kosketinsoittimet, säkkipilli, pilli Kaarel Kuusk – kosketinsoittimet, liveelektroniikka, laulu Karl-Markus Kohv – rummut, perkussiot, laulu Lisätietoa: www.etnosfaar.ee n Lukukuntoon Krossilla! E nsi vuoden helmikuussa tulee kuluneeksi sata vuotta rakastetun klassikon Jaan Krossin syntymästä. Sen kunniaksi Viro-organisaatiot haastavat kaikki treenaamaan itsensä koko vuodeksi lukukuntoon Krossin teosten avulla! Jaan Krossin tuotanto on laaja ja monipuolinen, siitä löytyy jokaiselle jotakin: on romaaneja, runoutta, novelleja, omaelämäkertaa – jo pelkästään pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tietokannasta tulee tekijähaulla 65 osumaa! Krossia myös löytyy kirjastoista suomen ja viron lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, helppo siis haastaa muunkieliset ystävätkin lukemaan! Lukukuntohaasteeseen voi osallistua seuraavasti: ~ Hanki itsellesi mieluisa Jaan Krossin kirja ja lue se. ~ Seuraa Eesti Maja – Viro-keskuksen organisaatioiden Facebook-sivuja, joille luodaan marraskuun lopulla Jaan Kross -lukutapahtuma. Osallistu tapahtumaan ja jaa sitä ystäville. Tapahtumassa voi myös vinkata hyvistä Krossin kirjoista! ~ Kampanja huipentuu 13.2., jolloin täytetään sosiaalinen media Krossilla: Ota kuva lukemastasi Jaan Krossin kirjasta tai vaikkapa lukupiiristäsi kirjojen kanssa ja postaa se Facebookiin tai Instagramiin aihetunnisteilla #krossillakuntoon #krossivormi #KrossFit Krossilla kuntoon! -lukutapahtuma sopii hyvin myös lukupiirien tai muiden kokoontumisten aiheeksi. Krossista on moneksi, jokainen voi löytää teoksen, jota lukemalla juhlia kirjailijamestarin 100-vuotisjuhlaa ja treenata lukukuntoaan! n Etnosfäär. Kuva: Siiri Kumari. Jaan Kross. Kuva: Tuglas-seura.
12 ? viro.nyt 4 /2019 nyt.puhuttaa viro.nytille uutisia luki Ülle Õis Viron ensimmäinen kansallisperintökartasto ilmestyy Marraskuussa ilmestyy Viron ensimmäinen kansallisperintöaiheinen kartasto, jossa on yhteensä noin 500 eri karttaa Viron luonnosta, kulttuurista, historiasta ja arkielämästä. Kartasto antaa katsauksen virolaisen elämän kehittymiseen eri vaiheiden läpi. Kartat on jaettu 36 aiheeseen ja 432-sivuisesta kirjasta löytyy sekä vanhoja että nykyaikaisia karttoja. Kartastosta löytyy tietoa muun muassa Viron rajojen muodostumisesta, ilmastosta, virolaisten alkuperästä, sivistyksestä, kansallisrunoudesta ja uskonnosta. Vakavien aiheiden lisäksi löytyy muun muassa kartoituksia virolaisten perinneruokien talkkunan ja verimakkaran levinneisyydestä, yhteissaunoista vuonna 1967 sekä kansallisiin hahmoihin liittyvistä paikoista. Kartasto on lahja Viron, kansallisyliopiston sekä vironkielisen maantieteen 100-vuotisjuhlapäiväksi. Sen ovat laatineet Tarton yliopiston maantieteilijät yhteistyössä Region kartta-asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat myös Viron kansalliskirjasto ja -arkisto. Yhden projektin vetäjistä, Tarton yliopiston maantieteen dosentti Taavi Paen mukaan kartastosta löytyy nykymaantieteilijöiden lisäksi myös virolaisen maantieteen edelläkävijöiden laatimia karttoja. Ensimmäistä kansallisperintökartastoa alettiin koota nimittäin jo vuonna 1930 professori August Tammekannin johdolla, mutta kartasto ei tullut tuolloin valmiiksi. Karttojen tekstit ovat viroksi ja englanniksi. Suuri osa kartoista on saatavilla myös internetin kautta Viron kansalliskirjaston Digar-digiarkistosta tai Viron kansallisarkiston digiarkistosta. Viron musiikkija teatteriakatemian konserttirakennus valmistui Syyskuun lopussa juhlittiin Viron musiikkija teatteriakatemian (EMTA) satavuotisjuhlien yhteydessä myös akatemian uuden konserttija teatterirakennuksen avajaisia. Uuden rakennuksen keskeisin tila on suuri neljän kerroksen korkuinen konserttisali. Tallinnan keskustassa Tatari-kadulla sijaitsevan konserttitalon salissa on 180-neliöinen näyttämö sekä 482 istumapaikkaa. Konserttisalille ovat ominaisia aallon muoto ja vaaleat sävyt. Tilavan konserttisalin lisäksi rakennuksessa on 21 luokkahuonetta, blackbox-sali sekä multimediakeskus. EMTA:n lisärakennuksen piti alun perin valmistua jo vuonna 1999, mutta projekti ei edennyt suunnitelmien mukaan. Nykyinen talo perustuu kuitenkin alkuperäisiin suunnitelmiin. Konserttirakennuksen rakennustyöt kestivät puolitoista vuotta ja projektin budjetti oli noin 12 miljoonaa euroa. Alun perin vuonna 1919 perustettu koulu oli nimeltään Tallinna kõrgem muusikakool eli Tallinnan koreampi musiikkikoulu. Koulun ensimmäinen rehtori oli säveltäjä Mihkel Lüdig ja sen avajaiset pidettiin Estonia-konserttitalossa. Pärnusta löytyi harvinainen maalaus Pärnusta löytyi tarttolaisen kuvataiteilijan Elmar Kitsin tähän saakka tuntematon maalaus Pärnun joki. Arvostetun, aikanaan Pallas-taiteilijayhdistykseen kuuluneen maalarin tekemä teos on kooltaan 4 metriä leveä ja 1,5 metriä korkea. Maalaus toimitettiin Tarttoon E-kunstisalong -galleriaan kolmen anonyymiksi jäävän henkilön toimesta. Vaikka maalauksen tyyli oli Kitsille hyvin ominainen ja maalauksen takaa löytyi Kitsin nimi kolme kertaa, tehtiin maalaukselle tarkastus, joka vahvisti teoksen tekijän ja ajankohdan. Samalla ajanjaksolla Kits on tehnyt muitakin teoksia, joissa näkyy virolaisia kaupunkeja. Tiedossa ei ole, missä maalaus on vuosien ajan ollut, mutta maalaus oli Tarttoon saapuessaan suhteellisen hyvässä kunnossa. Asiantuntijoiden mukaan maalaus on valmistunut noin vuonna 1957. Kuvassa näkyy tuon aikainen Pärnun satama, kalastajia ja Vana-Pärnun silta. Kits ei ole tehnyt merkintöjä kyseisestä teoksesta, mutta mitä ilmeisimmin maalaus on valmistunut tilauksena jollekin paikalliselle yritykselle. Koska maalauksen etupuolelta puuttuu Kitsin signeeraus, ei maalaukseen ole vuosien saatossa kiinnitetty juurikaan huomiota. Pärnun joki huutokaupattiin lokakuussa ja sen aloitushinta oli 47 500 euroa. Kreenholmin tekstiilimaailma Narvaan Narvaan on suunniteltu Tekstiilimaailmvierailukeskusta jo parisen vuotta. Nyt projekti on siinä vaiheessa, että keskuksen pitäisi aueta vuoden päästä. Narvanjoessa sijaitsevalle Varesesaaresaarelle perustettava tekstiilialasta kertova vierailukeskus tulee olemaan Kreenholmin tehtaan vanhassa pellavavarastossa. 3000-neliömetrisestä Tekstiilimaailmasta tulee tehdasalueen ensimmäinen pysyvästi auki oleva paikka. Näyttelytiloissa halutaan kertoa, millaista tekstiilialalla on ollut aikaisemmin, mutta toisaalta antaa katsaus nykypäivänkin toimintaan. Projektin vetäjien mukaan keskukseen halutaan houkutella myös muotoilijoita työskentelemään. Tarkoituksena on elvyttää Kreenholmin aluetta laajemminkin, sillä suunnitelmana on kehittää vuonna 1857 perustetun Kreenholmin 300 000-neliöiselle tehdasalueelle kokonainen asuinalue. Tällä hetkellä tyhjänä olevalle alueelle halutaan vierailukeskuksen lisäksi lähitulevaisuudessa muitakin liikkeitä, kuten ruokasekä viihdepaikkoja. Mytologiaa talvisessa ulkoilmamuseossa Joulukuussa Viron ulkoilmamuseossa on esillä virolaiseen tarustoon perustuvia videoja valoinstallaatioita. Myöhään illalla tapahtuvalla Pööriöine pulmapidu -kierroksella halutaan näyttää, millaisia mytologisia olentoja vanhoissa virolaisissa taloissa saattoi asua. Talvinen kierros perustuu virolaiseen Ants ja Mats -tarinaan, johon on otettu mukaan virolaisesta mytologiasta tunnettuja hahmoja. Kierros koostuu kuudesta installaatiosta, joissa nähdään monia pelottavia, mutta myös hyväntahtoisia satuhahmoja. Valoinstallaatiot on projisoitu ulkoilmamuseon rakennusten seinille ja katoille. Installaatioiden idea tuli ulkoilmamuseolta, ja tarinan käsikirjoittaja on Andres Noormets. Videoinstallaatiot on suunnitellut Taavi Varm ja äänitaiteilija on Ardo Ran Varres. Museon mukaan kierros saattaa olla hieman pelottava, mutta on silti sopiva sekä aikuisille että lapsille. Kierrokset pidetään 13.12.–13.1., yhden kierroksen kesto on 45 minuuttia. Lisätietoja: www.evm.ee. n
4 /2019 viro.nyt ? 13 Liina Triškina-Vanhatalon elokuva pureutuu isyyden ja yksinhuoltajuuden ajankohtaisiin aiheisiin Lissu Kirves Võta või jäta (2018) Ohjaus ja käsikirjoitus: Liina Triškina-Vanhatalo Näyttelijät: Reimo Sagor, Nora Altrov, Emily Viikman, Liis Lass D okumentaristina tunnettu ohjaaja Liina TriškinaVanhatalo tarttuu ensimmäisessä fiktioelokuvassaan virolaisessa yhteiskunnassa puhuttavaan aiheeseen: yksinhuoltajaisyyteen. Päähenkilö (myös Skandinaavia vaikus -elokuvaa tähdittävä Reimo Sagor) on Suomessa rakennustöitä tekevä virolainen Erik, joka asuttaa työkavereidensa kanssa vuokrakämppää Helsingin laitamilla. Auringon noustessa baarireissun jälkeiseen aamuun Erik saa yllättävän puhelun entiseltä heilaltaan Moonikalta (Liis Lass). Virolaisessa sairaalassa Erik saa tietää olevansa vastasyntyneen tytön isä. Synnytysmasennuksesta kärsivä Moonika ei halua kuitenkaan perustaa perhettä eikä pitää lasta itsellään. Tehtyään päätöksen ottaa lapsen huoltajuus itselleen, Erikin elämä mullistuu. Alkaa isän ja tyttären yhteinen matka, jonka aikana impulsiivinen Erik opettelee elämään vähäisellä toimeentulolla huomiota vaativan vauvan kanssa. Asiat ottavat jälleen uuden suunnan, kun masennuksestaan toipunut äiti palaa Erikin ja tyttären oven taakse. Elokuvan aihe on sekä virolaisessa että suomalaisessa yhteiskunnassa ajankohtainen: kun Suomessa etsitään syitä haluttomuudelle tehdä lapsia, Virossa lastensaanti on nousussa uuden lapsilisäpolitiikan takia. Triškina-Vanhatalo kertoo aiheen alkaneen kiinnostaa muutama vuosi sitten, kun ympärillä olevista ihmisistä tuli vanhempia. Ohjaaja yllättyi siitä, kuinka eri tavoin vanhemmuus vaikutti eri ihmisiin. Samoihin aikoihin hän luki lehdestä tarinan yksinhuoltajaisästä. Vähitellen juuri isyys alkoi muodostua tärkeäksi näkökulmaksi elokuvalle. Kysyttäessä suomalaisen ja virolaisen yhteiskunnan suhtautumiseroista aiheeseen, Triškina-Vanhatalo vastaa kokevansa, että Virossa isyysoikeuksissa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa ollaan hieman Suomea jäljessä. Virossa elokuva saikin hyvin ristiriitaisen vastaanoton: toiset kokivat, että se vähättelee naisen roolia, mutta toisaalta kriitikot antoivat todella hyvät arvostelut. Suomessa yksinhuoltajaisyyttä on lähestytty elokuvamaailmassa samankaltaisella tarinalla: vuonna 2017 ilmestyneessä Petteri Summasen tähdittämässä Yösyöttö-komediassa mies jää synnytyslaitoksen pihaan vauvan kanssa, kun vaimo ottaa hatkat. Siinä missä Yösyöttöä on kritisoitu stereotyyppisestä miesja isyyskuvasta (mm. Episodi-lehdessä), Võta või jäta -elokuvassa Triškina-Vanhatalo tarjoaa moniulotteisen näkymän haastavaan tilanteeseen. Katsoja myötäelää tuoreen isän ratkaisuissa, kokee vilpitöntä sydänsurua ja ahdistusta, sekä näkee rakkautta ja huolenpitoa isän kasvattaessa pientä lasta. Erikin turhautuminen vallitsevaa systeemiä kohtaan, jossa isän oikeudet ovat rajalliset, tuntuu oikeudenmukaiselta. Loppukohtauksessa katsoja kuitenkin toivoo tämän tekevän harkittuja ratkaisuja. Ohjaajan dokumentaarinen tausta näkyy elokuvan tavasta kertoa tarina: ketään ei suoraan osoiteta, syyllistetä, eikä loppuratkaisu ole selkeä. Katsojalle jätetään tulkittavaa ja ajateltavaa. Todenmukaisen kuvan takaamiseksi elokuvaa varten haastateltiin sairaalahenkilökuntaa, viranomaisia, vanhempia ja muita tarinan kannalta oleellisia tahoja. Võta või jätä oli Viron Oscar-ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa ja se on voittanut palkintoja ja kunniamainintoja festivaaleilla Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä. Eikä ihme. Vastaavanlaista kerrontaa toivoisi näkevän ajankohtaisen vanhemmuusteeman ympärillä jatkossakin. n Lähteet: hiff.fi, www.episodi.fi ja Q&Akeskustelu Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla ohjaaja Liina Triškina-Vanhatalon kanssa. Vo?ta vo?i jäta. Kuva: Rakkautta&Anarkiaa.
14 ? viro.nyt 4 /2019 SVYL:n toimintaa Martin markkinat Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1, Helsinki) 23.–24.11. la klo 10–18, su klo 10–17 SVYL ja Verkkopuoti ovat perinteisesti mukana Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen Helsingin Kaapelitehtaalla järjestämillä Martin markkinoilla, joiden teemana on tänä vuonna kaksoiskaupunki Valga/Valka. SVYL:n osastolla ovat SVYLVerkkopuodin lisäksi liiton jäsenyhdistykset Olutsilta – Õllesild, Suomen-poikien perinneyhdistys, Virkku ja Viro-instituutin ystävät. Markkinoiden ohjelma: www. martinmarkkinat.fi SVYL:n matkavastaavien tapaaminen Kaapelitehtaan kokoustiloissa 23.11. klo 12.00 SVYL:n matkavastaavien verkosto tapaa Martin markkinoiden lauantaina Kaapelitehtaan kokoustiloissa. Valgan edustaja tulee kertomaan alueen matkailunähtävyyksistä ja saamme vaihtaa kokemuksia toisten svylliläisten kanssa. Tilaisuuteen lähdetään yhdessä klo 11.50 SVYL:n osastolta. Ilmoittaudu tilaisuuteen kahvitarjoilun vuoksi 18.11. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi. Kaikki matkailusta kiinnostuneet svylliläiset ovat tervetulleita tapaamiseen! Eesti Maja – Viro-keskuksen jouluglögit (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) 29.11. klo 16.30–18.00 Tervetuloa kaikki Eesti Majan ystävät – harrastusryhmäläiset, organisaatioiden yhteistyökumppanit, kirjaston asiakkaat, suomalaiset Viron-ystävät, suomenvirolaiset, KAIKKI – nauttimaan glögistä, pipareista, musiikista ja hyvästä tunnelmasta! Tilaisuudessa esiintyvät Helsingin virolaisen musiikkija tanssikoulun käsikelloyhtye ja lauluryhmä SnöW. Eesti Maja jõuluglögiõhtu reedel, 29.11. kell 16.30–18.00 Ootame KÕIKI Eesti Maja sõpru, harrastusrühmades ja raamatukogus käijaid, keelekursuslasi ja koostööpartnereid maitsma piparkooke ja raamatukoguhoidja kuulsat jõuluglögi ning meenutama mööduvat aastat. Kuulame Helsingi Eesti muusikastuudio ansamblit SnöW ja käsikellade ansamblit. Runoilija Jürgen Rooste Ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4, Helsinki) 8.1. klo 18 Runoilija Jürgen Rooste tulee Viro-seurojen vieraaksi ravintola Villiin Wäinöön tammikuun alussa. Tilaisuuden järjestelyissä ovat mukana Olutsilta – Õllesild, SVYL, Viljandin ystävät, Viro-instituutin ystävät ja Virkku. Matka 2020 -messut: Partnerimaana Viro! Helsingin Messukeskuksessa 17.–19.1. SVYL osallistuu tammikuussa PohjoisEuroopan suurimpaan matkailualan tapahtumaan, matkamessuille, joiden teemana on tällä kertaa Viro! Teeman ansiosta Viro on näyttävästi esillä ja siihen liittyvää ohjelmaa on paljon. SVYL:n ja Tuglas-seuran yhteisosaston löydät Ystävyysseurojen liiton osastolta. Tervetuloa kirjaostoksille ja kuulemaan uusimmat Suomen Viro-uutiset! Lisätietoa messuohjelmasta: matka.messukeskushelsinki.com viro.nyt 1-2020 ilmestyy 7.2. Vuoden 2020 ensimmäinen viro.nyt ilmestyy helmikuun alkupuolella kattaen alkuvuoden 2020. Lehden materiaalipäivä on 10.1. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous 4.4. Kulttuurikeskus Laikussa Tampereella (Keskustori 4) Vuosikokouspäivän ohjelma ja aikataulu tulevat seuraavassa viro.nyt-lehdessä, mutta laittakaa päivämäärä jo kalentereihin! AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Bussimatka Martin Markkinoille Helsingin Kaapelitehtaalle 24.11. klo 9–17 Akaan yhdistysten perinteiset joulumyyjäiset marraskuussa Seura osallistuu omalla pöydällä. Tarkemmat tiedot seuran kotisivuilta www.akaanviroseura.yhdistysavain.fi ja jäsenpostista. OLUTSILTA – ÕLLESILD Helsingin kuukausitapaamiset Helsingin kuukausitapaamiset klo 18 ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) 11.12. Pikkujoulu, lahjanen mukaan 8.1. Vieraaksi saapuu kirjailija Jürgen Rooste Virosta. Yhteistyössä SVYL:n, Viljandin ystävien, Viro-instituutin ystävien ja Virkun kanssa. 12.2. Kuukausitapaaminen (esiintyjä varmistuu myöhemmin) 11.3. Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous Olutsillan Klamilan osasto Joulukuu: Pikkujoulu yhdessä Huurteisten uimareiden kanssa, seuraa tiedotteita ajan ja paikan suhteen. Tammikuu: Kunnanjohtaja Havuaho kertoo kunnan kuulumiset baari Kujansuussa. Helmikuu: Osallistutaan seuran 25-vuotisjuhlaan Tallinnassa. Toiminnasta lisätietoja: Facebook Olutsilta – Klamilan osasto Olutsillan Kotkan osasto 16.11. klo 17 Olutja viskitasting, Ravintola Karoliina 7.12. klo 17 Pikkujoulut, paikka varmistuu myöhemmin 2.1. klo 18 Tipaton tasting, Kumppanuustalo Viikari 6.2. klo 18 Sahti-tasting, paikka varmistuu myöhemmin Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa. Matkat Olutsilta täyttää 25 vuotta 24.2. ja juhlimme sitä Tallinnassa 22.–23.2. Juhlatilaisuus on lauantaina 22.2. rennolla meiningillä – ohjelmaa, ruokailua ja historiikin julkistus. Myös sunnuntaille on luvassa retkiohjelmaa. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet tiedotetaan
4 /2019 viro.nyt ? 15 syksyn kuluessa. On myös mahdollista osallistua vain juhlatilaisuuteen ja hoitaa matkajärjestelyt omatoimisesti. Varsinaista kevätmatkaa emme tämän lisäksi ensi keväänä järjestä. VP-lounaat Olutsillan VPeli vapaapäivälounaat jatkuvat joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 13. Paikka vaihtuva ja siitä ilmoitetaan yhdistyksen kotisivuilla tapahtumat-osiossa sekä Facebookissa. Tarjolla ruokaa ja vapaamuotoista seurustelua. 27.11. Meiccu, 29.1. Pajazzo Trattoria. Saunaklubi Olutsillan saunaklubin tilaisuuksista tiedot löytyvät www.olutsilta.fi -> Tapahtumat ja Facebook-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle juha.karsikas@ icloud.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet – käsityön kanssa tai ilman! Keilailu Urheilutalossa (Helsinginkatu 25) Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@ gmail.com. Vuoden viimeiset: 28.11. ja 19.12. klo 12. Tervetuloa uudet ja vanhemmatkin keilailusta kiinnostuneet! Õllekomando Tallinna Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja kapakoihin. Komandon iskuista ilmoitetaan osoitteissa www.olutsilta.fi ja www.facebook.com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viron värejä -konsertti 24.11. klo 16 Kehräämöllä (Pohjoisranta 11, Pori) Liput: kauppa.rakastajat.fi tai tuntia ennen näytöstä ovelta. Yhteistyössä Porin seudun Suomi-Viro-seura, Satakunnan Monikulttuuriyhdistys, Tampere Eesti Klubi, Eesti Klubi Poris ja Haameri Talu Lihapood. Seuran syyskokous 27.11. klo 17.30 ravintola Borg Kitchen & Barissa (Eetu Salinin aukio 6, Pori) Ilmoittautumiset iltapalan vuoksi viim. 20.11. pj.: paivi.ylikauhaluoma@gmail.com. SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Pikkujoulun teatterimatka Turkuun 30.11. Menemme Turun kaupunginteatteriin katsomaan näytelmää Don Juan, joka on hullun hauska komedia tuhoisasta sarjahurmaajasta. Lähtö Salon torilta klo 15.30. Ajamme ensin ravintola Göraniin, jossa on jouluinen buffetruokailu alkaen klo 16.30. Kaupunginteatterin esitys alkaa klo 19. Paluu näytelmän jälkeen. Salossa olemme n. klo 22.30. Matkan hinta 88 € sisältää matkan, teatterilipun ja buffetruokailun. Tiedustele mahdollisia peruutuspaikkoja Paulalta paula.paavola@pp1.inet.fi tai p. 0400 526 558. Salon seudun Suomi-Viro-seuran 30-vuotisjuhlamatka Tallinnaan ja Laulasmaalle 31.1.–1.2. Lähtö 31.1. klo 7 Salon torilta. Bussi on käytössä koko matkan ajan. Lähtö klo 9 Eckerö Linella kohti Tallinnaa, laiva-aamiainen klo 10 kattauksessa.Majoitus Tallinkhotellissa. Tallinnassa opastetut käynnit Viron parlamentissa sekä Suomen suurlähetystössä. Illaksi on varattu liput Estonian Romeo ja Julia -balettiin. 1.2. lähtö Laulasmaalle, jossa tutustumme Arvo Pärt -keskukseen. Siellä opastus, pieni konsertti sekä lounas. Paluu Tallinnaan, josta lähtö Suomeen klo 18.30. Tarkemmat tiedot ovat yhdistyksen nettisivuilla www.salonsuomiviroseura.com. Matkan jäsenhinta 184 €, 1hh + 38 €, balettilippu + 31 €. Maksu 20.12. mennessä yhdistyksen tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1423. Vastuullinen matkanjärjestäjä Baltic Express Tours, Tallinna. Ilmoittautumiset 15.12. mennessä Virvelle, virve.noges@pp1.inet.fi tai p. 040 754 7104. SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Martin markkinat Helsingin Kaapelitehtaalla 23.–24.11. Suomen-poikien perinneyhdistyksen löydät tutulta paikalta SVYL:n osastolta. Soomepoiste Pärimusühing -yhdistyksen joululounas Tallinnassa joulukuun alkupuolella Viron Itsenäisyyspäivän 24.2. juhlistaminen Tapahtumien tarkempi aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin. Tiedustelut tarvittaessa sihteeri Antti Moisiolta antti_. moisio@pp.inet.fi. TAMPERE-TARTTO-SEURA Lennart Meri 90 -näyttely Terävä kynä – terävä katse viikoilla 49–50 Laikun 3. kerroksen aulassa (Keskustori 4, Tampere) Avajaiset 3.12. klo 16.30. Kirjailija, toimittaja Kulle Raig esittelee meille näyttelyn silloin. Tervetuloa! Viro 102 -juhla 15.2. Laikussa Kunniakäynti Kalevankankaalla 24.2. klo 16 Järjestää Eesti klubi. Seuran kevätkokous Laikussa 18.2. klo 18 Näytämme kuvakoosteen seuramme viiden viimeisimmän vuoden tapahtumista. Seuran osoite on Kulttuuritalo Laikku, Keskustori 4, 33100 Tampere. P. 044 241 9636, ttsry1989@gmail.com, tts.svyl.fi. VAASA-PÄRNU-SEURA Vaasa-Pärnu Seura ry:n syyskokous 18.11. klo 18 Arbetets Vännerissä (Ajurinkatu 14, 2. krs) Käsitellään sääntömääräiset asiat ja valitaan hallituksen jäsenet vuodelle 2020. Katsellaan kuvia ja videoita Tallinnan tanssija laulujuhlilta seuran matkalta 4.–7.7. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Tule mukaan vuoden 2020 hallitukseen vaikuttamaan! Tule mukaan vaikuttamaan Vaasa-Pärnu Seura ry:n toimintaan ja edistämään Vaasan ja Pärnun/Viron välistä ystävyyttä ja yhteistoimintaa sekä lisäämään tietoa Virosta ja sukulaiskansastamme. Ilmoittaudu puheenjohtajalle p. 0440 352 118 viim. 17.11. Nyt jäsenhintaan 15€/hlö Vaasan kaupunginorkesterin konserttiin 21.11. Vaasan kaupungintalolla 21.11. klo 19 Phantasma (orkesteria johtaa virolainen Mihhail Gerts). Konsertin jälkeen meillä on mahdollisuus osallistua VIP-tilaisuuteen. Ilmoittaudu viim. 17.11. pj Erja Saariolle p. 0440 352 118 tai erjaksaario@gmail. com. Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 -näyttely Vaasan kaupunginkirjastossa 1.–28.2. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta rahastonhoitajalle Krista Haapamäelle, krista.haapamaki@gmail.com. Ilmoita mielellään myös sähköpostiosoitteesi.
16 ? viro.nyt 4 /2019 VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viro-seuran 30-vuotisjuhla Ystävyydentalolla 4.12. klo 18 Paljon on tapahtunut seuran toimintaaikana. Viro on itsenäistynyt ja kehittynyt monella tavoin. Suomalaisten Viro-yhteydet ovat laajentuneet ja vakiintuneet. Juhlassa tarkastellaan oman seuran vaiheita ja Viron nykypäivää. Musiikkiohjelmaa. Juhlakahvit. VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Tervetuloa nauttimaan Vanhan ajan joulumarkkinoiden tunnelmasta! Viro-keskus on Vanhan Suurtorin menossa mukana kaikkina neljänä markkinaviikonloppuna 23.–24.11., 30.11.–1.12., 7.–8.12. ja 14.–15.12. klo 11–17., käy kahvilla ja ostoksilla! Myynnissä mm. Marje Õunapuun keramiikkaa ja Päivi Petzu Hautalan käsityökoruja ja joulukortteja. Viljannista saapuu myyntiin villaista ja värikästä, ja viimeisenä markkinaviikonloppuna on tarjolla Saarenmaan ekotuotteita. 26.11. klo 18 Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n syyskokous Manillan köysisalissa (Itäinen rantakatu 64, Turku) Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan yhdistyksen hallitus vuodelle 2020. Kahvitarjoilu. Kokouksen jälkeen Viro-teemainen esitelmä. Tervetuloa! Viro-keskuksen konttori palvelee arkisin (ma–pe) klo 10–16. HUOM! Marras–joulukuun poikkeukset aukioloissa näet nettisivultamme. Toimimme Viron kunniakonsulaattina ja jaamme mm. virolaisten passeja ja id-kortteja. Lisäksi toimistolla on hyvä valikoima matkailuesitteitä Virosta, tervetuloa etsimään tietoa reissuja varten! Yhteystiedot: Viro-keskus, Vanha Suurtori 3, 20500 Turku. P. 040 147 5221. virokeskus@gmail.com, www.viro-keskus.fi Viro-keskuksen neuvontapiste palvelee virolaisia maahanmuuttajia kaikenlaisissa suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä. Paikal-projektin ylläpitämään neuvontapisteeseen voi poiketa toimiston aukioloaikoina (ma–pe klo 10–16), ja lisäksi pitempiä konsultointeja varten voit varata ajan p. 040 147 5221. Vironkielistä neuvontaa tarjoaa myös Monitorin Infotori Skanssin kauppakeskuksessa torstaisin klo 15–18. VILJANDIN YSTÄVÄT 1.12. klo 15 Kotikonsertti Vantaalla, esiintyjänä haitaristi Mikk Langeproon Virosta Tervetuloa tunnelmalliseen kotikonserttiin ja ihailemaan musiikin lisäksi ”joulumaata”. Lipun hinta 10 €/hlö. Tarjolla myös pientä purtavaa. Tarkemmat tiedot sähköpostitse kiinnostuneille. 8.1. klo 18 Runoilija Jürgen Rooste ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) Järj. Olutsilta – Õllesild, SVYL, Viljandin ystävät, Viro-instituutin ystävät ja Virkku. Seurallamme on oma ryhmä Facebookissa, jonne päivitämme kaikki tapahtumat sitä mukaa, kun uusia tapahtumia ilmaantuu. Ryhmä löytyy seuramme nimellä: Viljandin ystävät r.y. VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Aitiopaikalla-ilta – katsauksia virolaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ajankohtaisimpiin aiheisiin 21.11. klo 18–20 Eesti Majan lounge-tilassa (Sörnäisten rantatie 22 C, 2. krs) Missä määrin päivänpolitiikka näkyy kulttuurissa ja minkälaisia kehityskulkuja Virossa on meneillään? Mikä on omaa ja originaalia, mikä muualta omaksuttua (ja mistä)? Asiantuntijavieraana kulttuurilehti Sirpin päätoimittaja Kaarel Tarand. Päätoimittaja Anniina Ljokkoi: Nippernaati 4 ja Viron runokartta Helsingin Eesti Majassa 3.12. klo 18 Tilaisuuden järjestävät Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku ja Viro-instituutin ystävät. Runoilija Jürgen Rooste 8.1. klo 18 ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) Järj. Olutsilta – Õllesild, SVYL, Viljandin ystävät, Viro-instituutin ystävät ja Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku. Ystävien kulttuurimatka Valgaan, Viljandiin, Otepäälle ja Tarttoon 15.–17.5. Kolmen päivän retki Etelä-Viroon, ValgaValkan kaksoiskaupunkiin ja jopa Latvian puolelle! Luvassa kulttuuriohjelmaa ja mielenkiintoisia vierailukohteita. Ilmoittautua voi jo puheenjohtaja Marja Granlundille, marjaerg@gmail.com. Lue lisää: www.viroinstituutti.fi/ystavien-kulttuurimatka-2020 Lue Viro-instituutin tapahtumista sivuilta 18-19! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Perinteinen Mummoja pappapussikeräys 1.–30.11. Tarkemmat tiedot pussien sisällöstä ja niiden keräyspaikoista löytyvät Virkun fb-sivulta www.facebook.com/VirkkuRy/. Martin markkinat 23.–24.11. Helsingin Kaapelitehtaalla Virkun myyntitiskiltä löytyy leivonnaisia ja käsitöitä sekä tietysti suosittuja arpoja! Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet, jäsenyydestä kiinnostuneet ja kaikki Vironystävät Virkun ständille Suomen Viroyhdistysten liiton osastolle! Virkun syyskokous 3.12. klo 17 Eesti Majassa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) Käsitellään sääntömääräiset asiat ja valitaan uusi hallitus vuodelle 2020. Jäsenet saavat kokouskutsun ja -materiaalit lähempänä! Päätoimittaja Anniina Ljokkoi: Nippernaati 4 ja Viron runokartta Eesti Majassa 3.12. klo 18 Heti Virkun syyskokouksen jälkeen päästään Eesti Majassa kuulemaan kääntäjä Anniina Ljokkoita, joka kertoo Viro-instituutin tuoreesta Nippernaati 4 -käännöskokoelmasta ja Viron runokartasta. Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen, lämpimästi tervetuloa! Illan järjestelyistä vastaavat Virkku ja Viro-instituutin ystävät. Runoilija Jürgen Rooste 8.1. klo 18 ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) Järj. Olutsilta – Õllesild, SVYL, Viljandin ystävät, Viro-instituutin ystävät ja Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy n
4 /2019 viro.nyt ? 17 Soome eestlaste lood koomiksinäitusel Oktoobris avati Okupatsioonide ja vabaduse muuseum Vabamu kohvikus Martin Rattase koomiksinäitus „See oli siis kui Soome läksime”. Näitus toob esile eestlaste lood Soome minemisest, seal kohanemisest ja tagasitulekust. viro.nyti toimetus N eli aastat kestnud projekti „Liikuv ebavõrdsus: hargmaised pered Eestis ja Soomes” jooksul on Tartu Ülikooli etnoloogid ja folkloristid ning Ida-Soome Ülikooli sotsioloogid uurinud Eesti-Soome vahel liikuvaid perekondasid. Projekt jälgis erineva tausta ja võimalustega inimesi nii ühel kui teisel pool Soome lahte, et näidata kui erinevad on rahvusvaheliselt liikuvate perekondade lood. Koomiksinäitus „See oli siis kui Soome läksime“ kajastab nii meeste kui ka naiste, laste, noorte, täiskasvanute ja eakate, mahajääjate, rändajate ja tagasitulijate elukäike. Inimeste lood räägivad, kuidas on ikkagi Soomes elamine neid ja nende peret mõjutanud. Näitus on vaid üks osa edukast ühisprojektist. Projekti tulemusena ilmub veel Soomes elavate eesti laste lugusid koondav lasteraamat „Minu kaks kodumaad”, mis innustab kahe riigi vahel liikuvaid perekondi lastega rändeteemadel rääkima. Laste lood kannavad endas ehedaid tundeid huumorist ja rõõmust kurbuseni, annavad edasi peresoojust ja igatsustunnet ning tõestavad taaskord, kui tähelepanelikud on lapsed ja mida nad riikide vahel rännates märkavad ja meelde jätavad. Lisaks linastub järgmisel kevadel režissöör Moonika Siimetsa samateemaline dokumentaalfilm („Talsinki lapsed”, Amrion 2020) ning kaks nädalat tagasi ilmus Maalehe vahel Martin Rattase koomiksileht, mida jagatakse kakskeelsena ka Tallinna sadama A-terminaalis. Möödunud suvel saivad Jõgeva ja Pärnu rikkamaks ühe suure Martin Rattase seinamaalingu poolest. Näitust „See oli siis kui Soome läksime” näeb Vabamu galeriis (Toompea 8, Tallinn) ning see jääb avatuks 11. detsembrini. Projekti „Liikuv ebavõrdsus: hargmaised pered Eestis ja Soomes“ rahastab Kone Sihtasutus. n viro.nyt kohtus oktoobri alguses Turu raamatumessil Eesti Vabariigi Turu ja Päris-Soome piirkonna aukonsuli Keijo Virtaneniga, kes on olnud selles ametis alates 2001. aastast. Virtanen rääkis oma aukonsuli tööst vilkas Päris-Soome aukonsulaadis. viro.nyti toimetus L isaks Turule asuvad Eesti aukonsulaadid ka Kotkas, Kuopios, Maarianhaminas, Oulus, Rovaniemis, Tamperes ja Vaasas. Aukonsulid ei saa oma töö eest palka, ja nad on aukonsuli ametis oma igapäevase töö kõrvalt. Eestlased, kes ei ela pealinna piirkonnas, saavad oma passid ja ID-kaardid kätte aukonsulaatidest, mis toimivad kohalikul tasandil ka kultuurivahenduse esindustena. Turu erakordselt aktiivselt tegutsev aukonsulaat asub Turu Eesti keskuse ruumides Turu kesklinnas. Turu aukonsulaat väljastab eestlaste isikuid tõendavaid dokumente kõige rohkem terves maailmas. Aukonsuli tööalane pädevus peegeldub ka konsulaadi tegevuses Eesti Päris-Soome aukonsul Keijo Virtanen on Turu Ülikooli endine rektor, kellele pakuti aukonsuli ametit Balti maade laiulatusliku hariduskoostöö raames. ”Turu Ülikooli kaudu olid mul Eestisse head kontaktid. Ehitasime tollal Balti maade ülikoolivõrgustikku, mis koosnes 40 erinevast õppeasutusest,” täpsustab Virtanen. Virtanen, kes on ka Tartu Ülikooli audoktor, on seda meelt, et aukonsuli ametis on rõhuasetused tugevalt seotud konsuli oma huviobjektidega. Aukonsulaadid teenindavad eestlasi üle terve Soome ”Aukonsuli ülesandeks on arendada Soome ja Eesti vahelisi kultuurija majanduslikke suhteid, ja seda eriti kohalikul tasandil. Turus on olnud keskseks koostööobjektiks Tartu ülikoolilinn, kuna haridus on mu oma tausta tõttu olnud tähtsal kohal ka aukonsuli rollis.” Virtanen on oma senise 18-aastase aukonsuli ameti juures jälginud Eesti kiiret arengut ja kasvu. Eesti praegust ühiskonda kirjeldab ta hoopis teistsugusena, modernsemana võrreldes selle ajaga, mil ta oma aukonsuli karjääri alustas. ”Eestist on saanud Soomele märkimisväärne partner, ja kui ka Soome tundis ennast varasemalt suure venna rollis, siis nüüd on see küll kadunud. Tänapäeval oleme üsna võrdsed,” nendib Virtanen. n Eesti aukonsulaat Turus Vanha Suurtori 3 20500 Turku Eesti aukonsulaadid Soomes: https://helsinki.mfa.ee/ saatkond-ja-kontaktid/ eesti-aukonsulid-soomes/
18 ? viro.nyt 4 /2019 Viroinstituutin tapahtumia Aitiopaikalla-ilta – katsauksia virolaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ajankohtaisimpiin aiheisiin 21.11. klo 18–20 Eesti Majan lounge-tilassa (Sörnäisten rantatie 22 C, 2. krs) Viron kulttuurielämä 2020-luvun kynnyksellä: Missä määrin päivänpolitiikka näkyy kulttuurissa ja minkälaisia kehityskulkuja Virossa on meneillään? Mikä on omaa ja originaalia, mikä muualta omaksuttua (ja mistä)? Asiantuntijavieraana kulttuurilehti Sirpin päätoimittaja Kaarel Tarand. Järj.: Viro-instituutin ystävät ry Uuden virolaisen kirjallisuuden antologia Nippernaati 4 on ilmestynyt Tutustu tuoreimpaan kirjallisuuteen ja suomentajien valikoimiin sanataiteen herkkupaloihin! Nippernaati 4:ssä esitellään kymmenen kirjailijaa, joilta ei ole aiemmin suomennettu kokonaista teosta tai jotka esiintyvät nyt jonkin muun genren edustajina kuin mistä heidät on totuttu tuntemaan. Neljännen numeron erikoisuutena on maantieteellinen tulokulma kirjallisuuteen: kirjallisuus toimii matkaoppaana ja paikkakunnan henki saattaa näkyä myös tekstissä. Jokainen suomennosteksti liittyy kiinteästi johonkin tiettyyn paikkaan Virossa. Saat oman Nippernaatisi Helsingin Martin markkinoilta Viro-instituutin ja Ystävien yhteiseltä osastolta, Helsingin Eesti Majasta tai postitse info@viro-instituutti.fi. Kokoelman runoilijat Timo Maran ja Adam Cullen esiintyvät VarsinaisSuomen Runoviikolla Turussa 8.–17.11. samoin kuin Piret Bristol ja Kai Aareleid. Päätoimittaja Anniina Ljokkoi esittelee Nippernaati 4:ää sekä Viron runokarttaa Helsingin Eesti Majassa 3.12. klo 18. Tilaisuuden järjestävät Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku ja Viro-instituutin ystävät. Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 1.–31.12.2019 Tampereella kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4) Viro-instituutin näyttely Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 kiertää Suomea presidentti Lennart Meren 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Joulukuussa näyttely on esillä Tampereella kulttuuritalo Laikussa. Näyttelyn esittelee avajaispäivänä 3.12. kirjailija, toimittaja Kulle Raig. Muutamasta tehokkaasta ja tunnetusta Lennart Meren kuvasta sekä 70 sitaatista koostuva näyttely tuo esiin presidentti Meren sujuvan ja iskevän sanankäytön. Näyttelyn käsilehdellä kerrotaan kaikkien sitaattien asiayhteydet. Sitaatit on koottu Meren puheista, haastatteluista ja julkisista esiintymisistä. Näyttelyn mukana kiertää vieraskirja, johon kävijät voivat myös kirjata muistojaan Lennart Merestä. Vieraskirja luovutetaan aikanaan hänen arkistolleen. » Kaarel Tarand. Kuva: Tuglas-seuran arkisto / Toomas Dettenborn.
4 /2019 viro.nyt ? 19 Tampereen jälkeen näyttely on esillä seuraavasti: 1.–31.1. Oulun keskuskirjasto 1.–28.2.Vaasan kaupunginkirjasto 9.–15.3. Kuopion kaupunginkirjasto. Näyttelyä voi edelleen varata Viro-instituutista: www.viro-instituutti.fi/lennart-meri-90-nayttelytilattavissa/. Tallinnan Linnateaterin Macbeth Espoossa Espoon kaupunginteatterin Viro-viikoilla 5.–7.3. nähdään Tallinna Linnateaterissa suosiota niittänyt Macbeth. Lipunmyynti alkaa marraskuun aikana: https:// espoonteatteri.fi/liput/. Kansanmusiikkiristeily Folklandialla 10.–11.1. Tintura ft Arno Tamm: Siperianvirolaisten laulut Vuonna 2016 perustettu Tintura yhdistää taidokkaasti perinteistä virolaista kansanperinnettä ja arkistokätköjen levyaarteita. Tintura ja Paabel-yhtyeen solisti Arno Tamm yhdistivät luovat voimansa ja kokosivat folktroniikasta, triphopista ja maailmanmusiikista yhteen nivotun erikoisohjelmiston, joka on omistettu kaikille niille virolaisille, jotka aikojen saatossa ja pakottamina ovat joutuneet jättämään kotinsa. Kotimaasta mukaan lähteneet tarinat ja laulut ovat pitäneet kodin mielessä vieraalla maalla. Yhtä sitkeinä kuin ihmiset itsekin ne ovat kuitenkin kestäneet aikaa ja olosuhteita päätyen takaisin kotimaahan. Siperianvirolaisten musiikkiin perustuva ohjelmistokokonaisuus on ensimmäinen laatuaan. Karoliina Kreintaal tunnetaan mm. Knihvja Torupilli Jussi Trio -yhtyeen riveistä, ja Lauri Täht on niittänyt mainetta virolaisen hiphop-kulttuurin huippunimenä. Taavet Niller taas on nähty Suomessa useita kertoja Curly Strings -yhtyeen bassossa. Mukaan Folklandialle: www. folklandia.fi n » Kuva: Britta Sepp. Tintura. Kuva: Gerli Paju. Macbeth. Kuva: Tallinna Linnateater.
SVYL-VERKKOPUODIN UUTUUKSIA Paula Havaste: Vierashuoneet Gummerus ?01?, 341 s. Oma majatalo. Vilja huokaisee helpotuksesta, kun hän pääsee ankarasta työstään kalasovhoosin perkuupöydän äärellä. Mutta saman tien on ryhdyttävä tositoimiin, jotta majatalo saadaan valmiiksi ennen ensimmäisiä vieraita. Rakennusprikaati on luvannut tehdä uudet huoneet, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan ennen kuin topakka Anna-täti saapuu pitämään komentoa. Vaikka Anna ja Villem odottavat innolla kestitettäviään, on silti oltava varuillaan. Jo ensimmäisten vieraiden joukossa voi saapua salatarkastaja ja kaataa unelmat. Vierashuoneet kuvaa elämänmakuisesti nuoren perheen selviytymistä NeuvostoViron 1?50-luvun myllerryksessä. Koko ajan saa olla tarkkana ja huolehtia siitä, että teot, sanat ja ilmeet ovat annetun aatteen mukaisia. Eniten salattavaa on Viljalla ja suurin panos pelissä: koko hänen pienen perheensä turvallinen arki ja sen pienet onnen hetket. Hinta: ?5 € + postikulut. Risto Vuorinen: Vastarannan lumo Editors ?01?, 38? s. Vastarannan lumo seuraa eteläpohjalaista Jaakkolan perhettä, jolla on kahden sukupolven ajan vahvat yhteydet Suomenlahden eteläpuolelle aina Viru-hotellin rakentamisesta Viron itsenäisyyden ajan horjuviin ensiaskeliin. Suomessa vietetyn kulutusjuhlan jälkeen Neuvostoliitto romahtaa ja jouduttaa kuljetusyrittäjä Antti Jaakkolan elämää kohti taloudellista ja henkistä katastrofi a. Viro-tietämys Jaakkolan perheessä kasvaa, kun poika Ingo rakastuu seto-taustaiseen varieteetanssijaan. Kovia kokeneesta Ingasta sukeutuu suosittu musikaalitähti Suomessa ja Virossa. Evakkomatkat kokenut äiti Anja löytää hengenheimolaisensa tulevasta miniästään. Romaani raottaa virolaisen alamaailman pelisääntöjä samalla kun se asettaa suurennuslasin alle suomalaisten pankkien toimintatavat. Niitä pidetään syynä kymmenien tuhansien yritysten konkursseihin ja lukemattomiin itsemurhiin 1??0-luvulla. Vastarannan lumo on kertomus myös musiikin parantavasta sekä kansoja ja sukupolvia yhdistävästä vaikutuksesta. Hinta: ?0,00 €/kpl + postikulut. Oula Silvennoinen ja Aapo Roselius: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros ????– ???? Tammi ?01?, 3?? s. Ensimmäinen maailmansota ei päättynyt marraskuussa 1?18 kaikkialla. Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja bolševikkien vallankaappauksen seurauksina sotiminen itäisessä Euroopassa jatkui vielä vuosia. Tuhoutuneen imperiumin jäännöksistä kamppailivat vallankumoukselliset, vastavallankumoukselliset ja uusien kansakuntien kansalliset armeijat. Sodan arpapeli veti vastustamattomasti puoleensa myös suomalaisia toteuttamaan suomalaisen nationalismin suurinta unelmaa: Suur-Suomea. Tämä kirja on kertomus kohtalon vuodesta 1?1?, ”heimosotina” tunnetusta yrityksestä ulottaa Suomen rajat kauas itään ja muokata Euroopan koillisen nurkan todellisuus kokonaan uusiksi. Se on tarina Suomesta ja suomalaisista villissä idässä, seikkailussa, jossa kaikki näytti hetken aikaa mahdolliselta. Laajimman käsittelyn saavat Viro ja Latvia ja sinne lähteneet Pohjan Pojat. Hinta: ?5 € + postikulut. Pertti Rajala: Tervemenoa Tallinnaan. Tallinnan matkaopas selkosuomeksi Avain ?01?, 135 s. Tervemenoa Tallinnaan! kertoo lyhyesti mutta perusteellisesti Tallinnan ja koko Viron historiasta. Kirjassa kerrotaan myös nykyisestä Tallinnasta, sen eri kaupunginosista ja ennen muuta Vanhastakaupungista, jossa menneisyys ja nykyaika kohtaavat. KM Pertti Rajala on selkokielisen tietokirjallisuuden uranuurtaja. Helppolukuinen selkokieli on yleiskieltä helpompaa, yksinkertaistettua suomen kieltä. Selkokielinen kirjallisuus on suunnattu kaikille niille, joille yleiskielen lukeminen ja ymmärtäminen on hankalaa. Hinta: ?0,00 € + postikulut. Risto Vuorinen: Vastarannan lumo Editors ?01?, 38? s. Vastarannan lumo eteläpohjalaista Jaakkolan perhettä, jolla on kahden sukupolven ajan vahvat yhteydet Suomenlahden eteläpuolelle aina Viru-hotellin rakentamisesta Viron itsenäisyyden ajan horjuviin ensiaskeliin. Suomessa vietetyn kulutusjuhlan jälkeen Neuvostoliitto romahtaa ja jouduttaa kuljetusyrittäjä Antti Jaakkolan elämää kohti taloudellista ja henkistä katastrofi a. Viro-tietämys Jaakkolan perheessä kasvaa, kun poika Ingo rakastuu seto-taustaiseen varieteetanssijaan. 20 ? viro.nyt 2/2018
Oula Silvennoinen ja Aapo Roselius: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros ????– ???? Tammi ?01?, 3?? s. Ensimmäinen maailmansota ei päättynyt marraskuussa 1?18 kaikkialla. Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja bolševikkien vallankaappauksen seurauksina sotiminen itäisessä Euroopassa jatkui vielä vuosia. Tuhoutuneen imperiumin jäännöksistä kamppailivat vallankumoukselliset, vastavallankumoukselliset ja uusien kansakuntien kansalliset armeijat. Sodan arpapeli veti vastustamattomasti puoleensa myös suomalaisia toteuttamaan suomalaisen nationalismin suurinta unelmaa: Suur-Suomea. Tämä kirja on kertomus kohtalon vuodesta 1?1?, ”heimosotina” tunnetusta yrityksestä ulottaa Suomen rajat kauas itään ja muokata Euroopan koillisen nurkan todellisuus kokonaan uusiksi. Se on tarina Suomesta ja suomalaisista villissä idässä, seikkailussa, jossa kaikki näytti hetken aikaa mahdolliselta. Laajimman käsittelyn saavat Viro ja Latvia ja sinne lähteneet Pohjan Pojat. Hinta: ?5 € + postikulut. Pertti Rajala: Tervemenoa Tallinnaan. Tallinnan matkaopas selkosuomeksi Avain ?01?, 135 s. Tervemenoa Tallinnaan! kertoo lyhyesti mutta perusteellisesti Tallinnan ja koko Viron historiasta. Kirjassa kerrotaan myös nykyisestä Tallinnasta, sen eri kaupunginosista ja ennen muuta Vanhastakaupungista, jossa menneisyys ja nykyaika kohtaavat. KM Pertti Rajala on selkokielisen tietokirjallisuuden uranuurtaja. Helppolukuinen selkokieli on yleiskieltä helpompaa, yksinkertaistettua suomen kieltä. Selkokielinen kirjallisuus on suunnattu kaikille niille, joille yleiskielen lukeminen ja ymmärtäminen on hankalaa. Hinta: ?0,00 € + postikulut. Kaie Hakonen: Koogiga pai. Naturaalsed maitsed ilma gluteeni-, kaseiini-, laktoosija valge suhkruta Hea Lugu ?018, 1?8 s. Raamat põhineb autori isiklikul kogemusel: oled see, mida sööd ja mõtled. Kõik retseptid on sündinud läbi suurte tunnete, armastuse ja kire. Koogiraamat on autori panus ja südamlik pai inimeste rõõmsamaks, energilisemaks, tervemaks ja õnnelikumaks muutmisel. Kõik siinsed retseptid on gluteeni-, laktoosi-, kaseiini-, sojaja valge suhkru vabad! Nii koogid kui ka raamat ise on pungil naturaalseid looduslikke maitseid ja värve ning südamega mõeldud mõtteid. Sobivaid koogiretsepte leiavad ka veganid ning kanamunavõi pähkliallergikud. Selgete juhiste ja läbiproovitud töövõtete abil aitan tuua õnnestumise kogemuse igasse kööki! Kirja on vironkielinen. Hinta: ?5 € + postikulut. Kaie Hakonen: Brantš. Puhtad maitsed ja rõõm koos söömisest Hea Lugu ?01?, 144 s. Mis oleks, kui paneksid nutiseadmed hetkeks kõrvale ja võtaksid aega siin olemiseks? Kutsu pere ja/või sõbrad brantšile, vaadake üksteisele otsa ning küsige: „Kuidas Sul läheb?“ Naerge, sööge, nautige! Ja öelge üksteisele, kui kallid ja olulised üksteisele olete. Seda pole kunagi liiga palju! Raamatus on 55 mitmekülgset puhtast toorainest lihtsat ja maitsvat retsepti. Valikus on veganiroad, samuti teravilja-, gluteeni-, laktoosi-, kaseiini-, soja-, pähklija munavabad ning madala süsivesikusisaldusega toidud. Proovi ja armu! Kirja on vironkielinen. Hinta: ?5 € + postikulut. Tanel Toom: Tõde ja õigus Allfi lm ?01?, 1?5 min., dvd Lootusest ja teotahtest pakatav Andres tuleb koos noore abikaasa Krõõdaga võlgu ostetud soisele talukohale uut elu rajama. Vargamäe Mäe talust peab saama koht, mis perekonna eest hoolitseb. Majapidamine nõuab palju tööd ja järjekindlust – algab elukestev võitlus nii looduse ja saatuse kui ka kiusliku naabrimehe Pearu poolt mängitavate vingerpussidega. Kui elukaar jagab Andresele enam kannatusi kui kauaoodatud tulemusi, hakkab mees üha meeleheitlikumalt otsima tõde ja õigust nii kohtust, kõrtsist kui ka Piiblist, tuues oma otsinguil ohvriks perekonna, lähikondlased ja iseenda. Unelm õitsvast ja perekonna eest hoolt kandvast Vargamäest vajub üha sügavamale reaalsuse varju. Viron kansalliskirjailija A.H. Tammsaaren Totuus ja oikeus -sarjaan perustuva, hartaasti odotettu elokuva oli osa Viron 100. juhlavuoden ohjelmistoa. Elokuva on vironkielinen, tekstitykset englanniksi ja venäjäksi. Hinta: 15,00 € + postikulut. Hardi Volmer: Johannes Pääsukese tõeline elu Kopli Kinokompanii ?01?, 104 min., dvd Teie ees on seikluslik tragikomöödia eesti esimesest fi lmimehest Johannes Pääsukesest ja tema püüdlustest fi lmikaameraga ringi rännates õnne leida. Koos hea sõbra Volteriga veedab lennuka jutuga elukunstnik Pääsuke 1?1?. aasta palaval suvel ühe uskumatu nädala Setumaal. Viron ensimmäisestä elokuvaohjaajasta Johannes Pääsukesta kertovassa elokuvassa on suomalaisellekin Viron historiasta tuttuja hahmoja, mm. Jaan Tõnisson ja Oskar Kallas. Ja onpa mukana myös suomalainen etnomusikologi ja musiikkitieteen professori Armas Otto Väisänenkin, jota elokuvassa esittää kirjailija Ville Hytönen. Elokuva on vironkielinen, tekstitykset englanniksi ja venäjäksi. Hinta: 15,00 € + postikulut. Lauluja tanssijuhlat ????: Minu arm USB-muistitikku Muistitikulla on kesän ?01? tanssijuhlien 5.?. esitys, 5.?. pidetty kansanmusiikkikonsertti, laulujuhlien avajaiskonsertti ?.?. ja laulujuhlien toisen päivän konsertti 7.?. Taltioinnit: Full HD (1??0x1080 pikseliä) HUOM! Muistitikun kapeampaa päätä ei voi käyttää, vaarana on sisällön tuhoutuminen. Hinta: ?5,00 € + postikulut. Kaie Hakonen: Brantš. Puhtad maitsed ja rõõm koos söömisest Hea Lugu ?01?, 144 s. Mis oleks, kui paneksid nutiseadmed hetkeks kõrvale ja võtaksid aega siin olemiseks? Kutsu pere ja/või sõbrad brantšile, vaadake üksteisele otsa ning küsige: „Kuidas Sul läheb?“ Naerge, sööge, nautige! Ja öelge üksteisele, kui kallid ja olulised üksteisele olete. Seda pole kunagi liiga palju! verkkopuoti.svyl.fi 2/2018 viro.nyt ? 21
22 ? viro.nyt 4 /2019 Viro: Mene ja uskalla! Vaikka Tallinna onkin hieno matkakohde, kannattaa Virossa suunnata myös pidemmälle. Tekemistä löytyy jokaisena vuodenaikana! Antto Terras V iron matkailurintamalla eletään taas vaihteeksi jännittäviä aikoja. Tylsiä hetkiä ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan, vaan Virossa on aina käyty joko liian usein, liian vähän tai kokonaan väärissä paikoissa. Melkein jokainen suomalainen on koettanut kantokykynsä mukaan vierailla siellä tarpeeksi tiheään, mutta sitten julkaistaan taas uudet tilastot, ja harvemmin asetettuihin tavoitteisiin on päästy. Runsas Tallinnan kulutus ei sellaisenaan vielä riitä. Toki, Viro on kerääntynyt mielenkiintoisimmilta osin juuri pääkaupunkiin. Tallinnaan jätettyjen ajan ja rahan jälkeen kovinkaan monelta suomalaiselta ei löydy enää voimavaroja sukeltaa sisämaahan. Vuodenaikojen Viro Virossa vieraillaan aivan omanlaisensa reissukalenterin mukaan. Jokaiselle vuodenajalle on omat matkustusmotiivinsa. Tammikuussa maata myydään hinnalla, eli piheimmilläkin firmoilla on silloin varaa järjestää kesäpäivänsä juuri Virossa. Talvialennukset vetävät porukkaa paitsi konferensseihin, myös kaupoille. Ortodoksien joulua vietetään jostakin syystä juuri tammikuun alussa, joten hieman joudutaan tappelemaan venäläisten kanssa parhaista hotellisviiteistä. Helmija maaliskuussa suomalainen kuluttaa Virossa eniten kulttuuria. Kylmällä säällä on mukavaa istuskella Estonian oopperatalon pehmoisessa penkissä, katsella sivusilmällä joutsenen kuolemaa ja kiskoa toisella kädellä Vana Tallinnaa. Talvinen Viro on matkailumielessä horroksessa. Kylpylöihin riittää toki sukeltajia, mutta sukset olalla kohti Otepään haasteellisia latuja suunnistaa harvempi. Arktinen Viro elää kesäkaudesta. Ikävällä kelillä matkailija saadaan haaviin ainoastaan sellaisilla paikkakunnilla, missä tarjolla on spa-nautintoja tai jokin elämää suurempi kulttuurikokemus, kuten vaikkapa Viron kansallismuseo Tartossa. Tallinnan-matkailua ei haittaa kehnokaan ilmasto, sinne rynnitään väkisin ja vaikka jäätä pitkin. Huhtikuu on Virossa jo periaatteessa kesäkuukausi. Ainakin terasseilla istutaan kolpakko kouraan jäätyneenä ja nenät punaisina. Maan ilmasto on Suomeen verrattuna muutaman asteen lämpöisempi – onhan Viro eteläkohde. Toukokuinen Viro elää jo täyttä matkailusesonkia. Silloin autoon kiinnitetään peräkärryt, ja fiksuimmat suunnistavat kohti kevätmarkkinoita. Kukkaisja pensastoreja järjestetään useammassakin paikassa, muun muassa Türillä. Viro on Ukrainan jälkeen Euroopan mustimman mullan vyöhykettä, joten sen sipulit ja muut kaktukset kasvavat suorastaan silmissä. Jos tahdot saada naapurisi kateelliseksi, niin tomaatintaimet ja marjapensaat kannattaa käydä hakemassa lähietelästämme. Kesä-Viroa ei kannata periaatteessa edes markkinoida, sillä se viedään käsistä joka tapauksessa. Suomalaisten lisäksi maan valloittavat tuolloin kotimarkkinaturistit eli venäläiset ja kaikki loput Baltian heimot. Haapsalussa ja Pärnussa kuulee suvella suomenkielistä puhetta enemmän kuin Keravalla tai Kouvolassa. Kaikki mökin tai asunnon omistavat saapuvat myöskin tiluksilleen. Virolaisten onneksi suomalaiset eivät ole vielä kunnolla löytäneet Narva-Jõesuun valkohiekkaisia rantoja tai Peipsijärven dyynejä. Pelättävissä kuitenkin on, että kohta nekin viedään. Kesä-Virossa kannattaa edes kerran elämässään kokea vähintäänkin yksi juhannusjuhla ja muutama suurkonsertti. Sama Metallica veivaa tosin luultavasti seuraavalla viikolla jo Hartwallilla, mutta Viro on yhteisöllisten laulujuhlien luvattu maa, ja siellä jokainen tuttukin biisi kuulostaa erilaiselta. Kesäkautena ovat helisemässä myös Viron saaret. Yli kahden tuhannen saaren joukosta suomalaiset ovat valikoineet temmellyskentikseen ainoastaan viisi. Saarenmaa ja Hiidenmaa ovat niistä isoimpia. Jos ei ole ampunut Saarenmaalla villisikaa tai rouskutellut Hiidenmaalla nokkahaukea, ei ole elänyt. Suomalaisittain moderni Hämeen Härkätie, joka kulkee Tallinnan satamasta Latvian rajalle, on nyt jo vähemmällä käytöllä. Verotuksellisesta syystä sitä ei Hyvä vinkki talviseen Viroon matkaaville ovat suuret urheilutapahtumat! Kuva: Jarek Jo?epera / Visit Estonia.
4 /2019 viro.nyt ? 23 enää kannata veivata. Viron hintatasoa päivittelevät puhuvat muutenkin lähinnä Tallinnan hinnoista, sillä muu maa elää ja kukoistaa edelleen noin 25 prosenttia edullisempana. Yhtä lailla tervettä on sekin, että kulutusmatkailu on koko ajan muuttumassa enemmän kokemusmatkailuksi. Tavaran hankinta, edullisena taikka kalliina, on aina paljon vähemmän jännää kuin kunnon elämys. Sellainen kantaa pidemmälle ja antaa enemmän. Viron matkailun kesäkausi päättyy joskus syyskuun lopussa. Monet sisämaan yksityisemmät kohteet laittavat tuolloin lapun luukulle ja laskevat koko talven kesällä ansaittuja setelirahoja. Seuraava suuri pyrähdys naapurimaahan tapahtuu syyslomien aikaan. Kulttuurin ystävien toinen tuleminen ajoittuu myöskin syys– lokakuulle. Vuoden kovimmat ensi-illat sullotaan aina syksyyn, sillä alkuvuodesta kenelläkään ei ole rahaa ja kesällä on muutakin tekemistä. Viron joulua ryhdytään luukuttamaan lokakuun lopussa. Suomalainen on edelleen melko arka joululiikkuja, eli markkinoilla saatetaan pistäytyä ja tummat oluet hankitaan, mutta varsinainen aatto vietetään tiukasti kotioloissa. Viron joulu tarkoittaakin matkustavaiselle lähinnä ostoksilla käymistä. Hotellipaketin ottaa pyhille korkeintaan joku eronnut tai karannut. Joulunjälkeiset päivät täyttävät lautat kuitenkin taas, ja kinkut sulatetaan kauppakeskusrallia veivatessa. Romanttinen Hiidenmaa ja eksoottinen itä Suosittelen tässä ennakkoluulottomalle Viron-matkailijalle kahta kohdetta. Ensimmäisenä isken tiskiin Hiidenmaan, joka kärvistelee Saarenmaan varjossa, mutta tahtoisi itsekin olla kaikkien ystävä. Saarenmaa on Hiidenmaalle kuin Tallinna muulle Virolle – liian iso ja vahvemmin markkinoitu. Ainuttakaan kylpylää ei Hiidenmaalla ole, mutta persoonallisia majataloja löytyy senkin edestä. Kysymyksessä ei ole myöskään ostosmatkailijan keidas. Saaren kahdesta kaupasta löytää hyvällä tuurilla juuri sen minkä tarvitsee pahimpaan kolotukseen. Hiidenmaa sopii parhaiten sellaiselle, jolla on aikaa itselleen. Koskemattomat rannat ja oma rauha piristävät huomaamatta. Hiidenmaa on myös hyvin romanttinen saari. Itse olen vieraillut siellä sekä oman että erään kaverini vaimon kanssa, ja molemmat olivat tyytyväisiä. Toisena kokemuskeitaana olkoon Peipsijärven seutu. Vierailu Peipsin rannoilla on matka menneisyyteen, slaavilaisuuteen ja vähän jännempään virolaisuuteen. Virolla on Venäjän kanssa järven yhteishuoltajuus. Ja totta kai – Viron aluevesillä uiskentelevat paljon isommat kalat ja vesi on kirkkaampaa. Peipsin seudulla yövytään piskuisissa majataloissa, mutta löytyypä rajajärven rannoilta hotelleiksi muutettuja entisiä vartioasemiakin. Parasta on kuitenkin – kuten kaikkialla Virossa – alueen ihmiset. Tänne on vuosisatojen saatossa muokkautunut aivan omanlaisensa kulttuuri ja elämisen rytmi. Kaikki, mikä voidaan tehdä huomenna, tehdäänkin ylihuomenna. Äiti-Venäjältä livohkaan lähteneitä ortodokseja on asunut alueella jo 1600-luvulta alkaen. He uskovat venäläiseen jumalaan, mutta virolaiseen järjestelmään. Slaavien vaikutus näkyy Peipsillä kaikessa. Kunniassa ovat puurakentaminen, käsityöt ja piirakanpaisto. Järven kala on tunnettua koko maassa samoin kuin alueen sipulit ja säilykkeet. Kun huomaat värikkäät ikkunankarmit ja pussihousuiset miehet, olet saapunut satumaahan. Peipsin hivenen syrjäinen sijainti ei ole este vaan haaste. Myös kaupunkien ulkopuolella on elämää, ja tämän alueen elämä esittäytyy parhaimmillaan yhteisöllisissä tapahtumissa. Peipsin ruokamarkkinat ja sen satamissa järjestettävät toritapahtumat vetävät väkeä kauempaakin. Virolaisella keittiöllä on yleensä ainoastaan yksi perustehtävä: ruualla pitää lähteä nälkä ja krapula. Vahvat maut, voi, mausteet ja rasva ovat siis alati läsnä. Mitä savuisempaa jokin makkara on, sitä isompi siivu siitä leikataan. Peipsiläinen keittiö käyttää taasen runsaasti kotijärven kalaa. Jokainen pyydykseen jäänyt muikku löytää tavalla tai toisella tiensä ruokapöytään. Suomalaisille tulee usein yllätyksenä, kuinka herkullisia esimerkiksi keitoista tulee, kun liha korvataan kalalla. Ja kuivatettuna se säynävä vasta maukkaimmillaan onkin! Peipsi on matkailumielessä samassa liemessä Itä-Viron ja Narvan kanssa. Ainakin suomalaisten sieluissa on vahvana tunne siitä, että idästä ei löydy koskaan mitään hyvää. Viron itäisemmät seudut ovat siis edelleen löytämättömiä helmiä, aivan turhaan. Matkailijat kyllä uskaltavat tänään jo vaikka kuinka pitkälle ja syvälle, joskin reissutottumuksia ei muuteta yhdessä yössä. Virolla ei pitäisi olla varaa unohtaa ainuttakaan aluettaan oman onnensa nojaan. Prameaksi pyntätyn Tallinnan jälkeen voisi suunnata infrarakentamista ja kehityspääomia myös sellaisille alueille, joilla niitä oikeasti kaivataan. n Kirjoittaja on suomalaisvirolainen kirjailija, jonka uusin reality-teos VIRO (sensuroimaton) ilmestyy tammikuussa 2020. Peipsin alueen kyliä voi kierrellä kesäaikaan vaikkapa pyo?rällä. Kuva: Magnus Heinmets / Visit Estonia. Hiidenmaalta lo?ytyy luontoa ja omaa rauhaa. Kuva: Magnus Heinmets / Visit Estonia.
24 ? viro.nyt 4 /2019 Viinistun taidesatama Viron kansallismuseossa Viinistun rannikkokylässä sijaitsee Viron ainoa yksityinen taidemuseo, jonka kokoelmista saadaan nyt nauttia myös Tartossa Viron kansallismuseossa. Reet Mark P ohjois-Viron kauniilla rannikolla Lahemaan kansallispuistossa, suoraan meren takana Porvoon kohdalla, sijaitsee pieni, sievä Viinistun kalastajakylä. Naapurissa sijaitseva vanha kapteenien kylä Käsmu on kyllä tunnetumpi, mutta Viinistun erottaa muista rannikon kylistä se, että siellä on hotellin ja ravintolan lisäksi Viron suurin yksityismuseo – Viinistun taidemuseo. Matkailusesonkina se on avoinna joka päivä, syksyllä ja talvella tilauksesta. Syksystä 2019 kevääseen 2020 on hieno mahdollisuus nähdä osa tuon kotimuseon kokoelmasta kuitenkin Tartossa Viron kansallismuseossa. Pitkät perinteet taiteen keräämisessä Virolaiset ovat halunneet kerätä taidetta jo valtionsa syntymästä saakka. Esimerkiksi Gustav Mark ja Alfred Rõude, joiden suosikki oli Eduard Wiiralt, onnistuivat luomaan valtavan taidekokoelman ennen sotaa. Molemmat testamenttasivat kokoelmansa valtiollisille museoille. Neuvostoaikana tunnetuin kokoelma oli Johannes Mikkelillä, jonka perinnön pohjalta avattiin Kadriorgiin Mikkelin museo. Myös skandaalinkäryisen Matti Milliusin taidekokoelma oli tunnettu. 1980-luvun lopulla, kun vapauden merkit olivat Virossa jo ilmassa, syntyi suotuisia mahdollisuuksia uusille taidekokoelmille. Ensinnäkin ensimmäistä kertaa sodan jälkeen alettiin taidetta arvostaa. ERMin näyttelyssä on pyritty jäljittelemään Viinistun taidemuseon tunnelmaa. Kuva: Anu Ansu / ERM.
4/2019 viro.nyt ? 25 Neuvostoliiton ruplalla ei ollut enää arvoa, ja rahauudistuksen pelossa ihmisten piti sijoittaa säästönsä johonkin, sama toistui ennen euroon siirtymistä. Yksi mahdollisuus oli ostaa taiteilijoiden töitä. Itsenäistymisen jälkeiset uudistukset antoivat joillekin ihmisille takaisin omaisuuden, jonka neuvostovaltio oli heiltä ottanut, näin saatiin takaisin myös museoissa säilössä olleita taideteoksia. Koska monilla ei ollut enää tunnesidettä noihin teoksiin, liikkui yhtäkkiä markkinoilla melko paljon sotaa edeltävän ajan taidetta. Ensimmäinen huutokauppa pidettiin Virossa vuonna 1997 Vaal Galeriissa, minkä jälkeen syntyi vielä monta pätevää galleriaa, jotka järjestivät huutokauppoja pari kertaa vuodessa. Koska taiteen hinta muodostui korkeaksi, tuli markkinoille myös ammoisista ajoista kodeissa olleita teoksia. Lopulta 2000-luvun alussa, kun ensimmäiset rikkaudet oli koottu ja perustarpeet täytetty, tuli hyvän taiteen omistamisesta varakkaiden ihmisten silmissä etuoikeus. Viimeisten 30 vuoden kuluessa on Viroon syntynyt viisi–kuusi huomionarvoista taidekokoelmaa, joista osa on ehtinyt omistajiensa konkurssin takia jo hajota (maalaukset myytiin yksitellen pois). Esimerkiksi vuonna 2013 kuolleella Guido Sammelselgillä oli suurenmoinen nykytaidekokoelma. Tällä hetkellä yksi Viron tunnetuimmista taiteen keräilijöistä on Enn Kunila, jonka kokoelma oli kymmenisen vuotta sitten esillä myös Helsingin Taidehallissa. Viron ainoa yksityinen taidemuseo, joka on ympäri vuoden auki ja jonka kokoelma antaa yleiskatsauksen virolaiseen taiteeseen, sijaitsee Viinistussa ja kuuluu Jaan Manitskille. Monien vaiheiden jälkeen takaisin Viroon ja Viinistuun Jaan Manitski syntyi vuonna 1942 Viinistun kalastajakylässä ja oli vain 1,5-vuotias, kun hänen perheensä pakeni venäläisten tulon alta ensin Suomeen ja sieltä Ruotsiin. Hän kasvoi Ruotsissa ja valmistui Göteborgin yliopistosta, jossa opiskeli taloustieteitä. Sen jälkeen hän työskenteli useita vuosia pankkialalla. Vuoden 1975 paikkeilla, kuten Manitski itse muistelee, koputti hän maailmankuulun ABBA-yhtyeen ovelle ja tarjosi heille yhtä sijoitusideaa. Tarjous otettiin vastaan, ja sen jälkeen Manitskista tuli ABBAn talousjohtaja noin kymmeneksi vuodeksi. (Muuten alussa sijoitetut 10 miljoonaa Ruotsin kruunua kasvoi kymmenessä vuodessa yhdeksi miljardiksi.) Jäätyään eläkkeelle Manitski myi oikealla hetkellä ennen suurempia pörssija talousromahduksia osuutensa sijoituksista ja asettui elämään Brysseliin. Ja niin tuli vuosi 1989, jolloin Manitski palasi Viroon. Vuonna 1992 teki ulkoministeri Lennart Meri hänelle ehdotuksen tulla tämän tilalle, sillä hänet itsensä valittiin presidentiksi. Niin Jaan Manitskista tuli palautetun Viron valtion ensimmäinen ulkoministeri. Vähän myöhemmin hän oli ehdokkaana myös presidentiksi. Luonnollisesti Manitski oli siihen mennessä muuttanut pysyvästi Viroon, ja hän käynnisti kotikylässään Viinistussa kalateollisuuden. Viinistussa sijaitsi aikoinaan Neuvosto-Viron kalastuskolhoosien lippulaiva Kirovin kalansavustustehdas, jonka tuotanto meni Venäjän pohjattomille markkinoille. Kolhoosisysteemin lakkauttamisen jälkeen kylä virui henkitoreissaan eikä ihmisillä ollut työtä. Manitski käynnisti jälleen teollisuuden, joka toimi menestyksekkäästi Jaan Manitski 9 s. 7.3.1?4? Viinistussa 9 Pakeni vuonna 1?43 perheensä kanssa Suomen kautta Ruotsiin. 9 Opiskeli Göteborgin yliopistossa taloustieteitä. 9 Työskenteli useissa talousalan yrityksissä ja ABBA-yhtyeelle. 9 Palasi ensimmäistä kertaa Viroon vuonna 1?8? ja oli Viron kongressin jäsen. 9 Valittiin vuonna 1??? Viron ulkoministeriksi. 9 On kehittänyt kotikyläänsä Viinistua ensin kalateollisuuden, sitten vuonna ?00? perustamansa taidemuseon avulla. 9 Omistaa Viinistun taidemuseon lähes tuhannen teoksen kokoelman. Jaan Manitski on kerä nnyt mittavan taidekokoelmansa luottaen omaan vaistoonsa. Kuva: Berta Jä nes / ERM.
26 ? viro.nyt 4 /2019 Venäjän tuontirajoituksiin saakka, jotka käytännössä sulkivat Venäjän markkinat virolaiselta kalalta. Kylän kuoleminen uhkasi taas Viinistua, mutta ovela liikemies keksi uuden ratkaisun. Viinistuhan sijaitsee Lahemaan kansallispuistossa keskellä ihmeen kaunista luontoa, jossa turismilla on suuria mahdollisuuksia. Niinpä Viinistun satama kunnostettiin, perustettiin hotelli, ja vuonna 2002 avattiin vanhassa kalansavustustehtaassa museo. Sinne sijoitettiin tuolloin 300 teoksesta koostuva taidekokoelma, jota Manitski oli alkanut kerätä tultuaan Viroon. Nyt 17 vuotta myöhemmin on teoksia lähes tuhat ja museo on saanut myös lisärakennuksen. Kesällä kompleksi tarjoaa töitä yli 35 ihmiselle. Hyvällä maulla ja vaistolla Jaan Manitski kiinnostui taiteesta juuri palattuaan Viroon. Hän osui taiteen keräämisen suhteen oikeaan aikaan ja tuttavapiiriin, joka saattoi hänet yhteen monien taiteilijoiden kanssa. Ensimmäinen työ, jonka hän osti, oli Jüri Arrakin vuonna 1993 maalaama Punane lind. Se esittää sinisellä taivaalla lentävää kummallista, punaista lelurasialintua, jolla on vetoavain selässään. Manitski kertoi, että hänet lumosi ennen kaikkea taiteilijan selitys, että tuo taiteellisesti lentävä kummajainen on hänen kuvitelmissaan Neuvostoliitto, jota riittää vain tietyksi ”vedetyksi” ajaksi. Tuon jälkeen oli pikkusormi keräilijäkuraattorille annettu ja tauluja alkoi tulla yhä enemmän. Manitski osoitti hyvää vaistoa, sillä hän osasi ostaa nykykuvataidetta myös siihen aikaan, kun Virossa puhuttiin maalaustaiteen kuolemasta ja arvostettiin installaatioita ja videotaidetta. Tiedossa ei ole, että Manitskin rinnalla olisi ollut taideasiantuntija, joka olisi suositellut, mitä ja ketä ostaa. Kaikki taulut on ostettu oman maun mukaan. Vasta myöhemmin, kun museon näyttelyn haluttiin antavan kokonaiskatsauksen virolaisen taiteen historiaan, on Manitski tehnyt joitain laskelmoituja ostoja. Ja nyt voikin todeta, että hänellä on kaikkia virolaisen taiteen ydintaiteilijoita ja taidesuuntia. Ainoa, mitä vielä ei ole, on sosialistinen realismi. Kokoelma on hyvällä maulla muodostettu, kaikki valtiolliset museot olisivat ylpeitä monista maalauksista. Koska Manitskin ostovoima on usein parempi kuin valtiollisilla museoilla, tarjotaan hänelle ensin monia harvinaisia kohteita. Viinistun taidesatama Viron kansallismuseossa Viron kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum ERM) on Viinistun tuhannesta teoksesta valittu lähes 200. Niihin kuuluu kaikkia merkkiteoksia: Johann Kölerin, Ants Laikmaan, Konrad Mägin, Aleksander Vardin, Tiit Pääsuken, Andres Toltsin ja monien muiden Viron huipputaiteilijoiden töitä. Niitä on ensi kertaa esillä ERMissä niin suuressa laajuudessa – gallerian lisäksi näyttely ulottuu B-aulaan ja kahvilaan. Näyttelyn visuaalinen ilme mukailee Viinistun taidemuseon yleisilmettä. Viinistun museolle on ominaista tiheä ripustustapa, mikä on aiheuttanut paljon väittelyä sekä taideasiantuntijoiden että tavallisten kävijöiden keskuudessa. ERMissä on pyritty jäljittelemään sitä, samoin sinne on tuotu jonkin verran merimaisemia, joita voi nähdä kotimuseon jokaisesta ikkunasta. Erityisesti tätä näyttelyä varten on yksi näyttelysali rakennettu kaksikerroksiseksi, sillä Viinistun museossa on paljon vanhoja tehtaan portaita, joiden kautta pääsee osan taideteoksista luokse. Niiden ihmisten mukaan, jotka ovat Viinistussa käyneet, on ERMissä onnistuttu luomaan oikea tunnelma. 15. toimintavuotensa kunniaksi Viinistun museo julkaisi runsaan katalogin, jossa on yli sata kuvaa, museon syntytarina sekä jännittäviä tarinoita tauluista ja niiden saamisesta. Tuota katalogia voi ostaa nyt myös ERMistä. Jos ERMin näyttelyyn ei osu niinä harvoina päivinä, kun ekskursion vetää teosten omistaja itse, voi näyttelyssä joka tapauksessa katsoa lyhyen elokuvan hänen kierroksestaan Viinistun museossa. n Viinistun taidesatama -näyttely on Viron kansallismuseossa huhtikuuhun 2020 saakka. Lue lisää: www.erm.ee » » Viinistun taidesatama saapui syksyllä Viron kansallismuseoon. Kuva: Anu Ansu / ERM.
Lipunmyynti alkaa Martin markkinoilla Tuglas-seuran ja Suomen Viro-yhdistysten liiton pisteillä. Myöhemmin lippuja saa Eesti Maja – Viro-keskuksesta (Sörnäisten rantatie 22 c) ja Alppilan kirkolta. VIRON ITSENÄISYYSPÄIVÄN KONSERTTI OTT LEPLAND KVARTETT 22. helmikuuta klo 17 Alppilan kirkossa (Kotkankatu 2, Helsinki) Liput 10?€?/?5?€ (alle 12-vuotiaat lapset)