Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??21. vuosikerta viro.nyt 4/2021
4/2021 viro.nyt 2 MEDIATIEDOT JuLKaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 21. vuosikerta LeViKKi: 2500-3000 JuLKaisiJa: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi TiLauKset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset svyl@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. EtuKannen KuVa: Visit Estonia LeHDen KoKo: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) PainoPaiKKa: Painotalo Plus Digital LasKutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. ReKLamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. AineistoVaatimuKset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi ILmoitusHinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR SeuraaVa numero: 1/2022: Ilmestyy 18.2.2022. Aineiston jättäminen viimeistään 21.1.2022. Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Taitoluistelija Eva-Lotta Kiibus arvostaa virolaisten ahkeruutta 7 Runoajelu kiertää jälleen, jos saa 8 Tarinoita tiedesillalta: Suomen kielen lehtorit Hilja Kettunen ja Aino Suits 10 Iina Gyldén löysi Tartosta lääketieteen sivutuotteina lavarunouden ja punkin 12 nyt.puhuttaa 14 SVYL:n toimintaa 17 Juhlavuottaan viettävä Suomen Vironinstituutti sai uuden johtajan 17 Rakvere Lapuan Ystävyyskuntapaaluun 18 Eha Vain in memoriam (1954–2021) 19 Urheilu on kulttuuria! 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 “Tere hommikust!”: Latokartanon peruskoulussa opiskellaan suomeksi ja viroksi 25 Viron kansalliskirjasto vetää kirjastojen teemavuotta 2022 25 Paavo Haavikon Kootut runot ilmestyi viroksi
viro.nyt 4/2021 3 Toimituksesta T ätä lehteä tehdessä on kirjasyksy kuumimmillaan: Turun kirjamessut takana, Helsingin kirjamessut meneillään ja tänä vuonna, sokerina pohjalla, edessä vielä joulukuun alussa ensimmäistä kertaa järjestettävät Tampereen Kirjafestarit (lue lisää s. 27). Kaikissa tapahtumissa on Viro hienosti esillä ja syystäkin, onhan syksyn Viro-kirjasato tuttuun tapaan runsas. Tämän vuoden Viro-kirjoissa on kaksi kiinnostavaa ilmiötä, joista ensimmäinen ovat suomalaiset, Viroon sijoittuvaa kaunokirjallisuutta kirjoittavat kirjailijat. Kaikkien edellä mainittujen, suurten kirjamessujen ohjelmassa keskustelevat kirjailijat Paula Havaste (Saarelaislaulu, Gummerus) ja Sampo Terho (Olev Roosin kyyneleet, WSOY) Saarenmaalle, Viron lähihistoriaan sijoittuvista kirjoistaan. Eveliina Talvitien Kävin vaan uimassa, sisko (Into Kustannus) taas kertoo Baltiaan ja itsenäisyytensä palauttavaan Viroon sijoittuvasta road tripistä. Toinen ajankohtainen ilmiö ovat vironsuomalaiset kirjailijat, joista syksyn messuilla ovat esillä kaksikielisen runokokoelman kirjoittanut Heidi Iivari (Tarton sarjarakastaja. Tartu sariarmastaja, Enostone), sekakielisen runokokoelman kirjoittanut Ville Hytönen (Th ule. Pieniä runoja armastuksesta, Enostone) sekä viroksi kirjoittava lastendekkaristi Mika Keränen (Aavepyöräilijä ja Väinämöisen veitsi, Lector Kustannus, suom. Kaisu Lahikainen). Ville Hytöseltä ilmestyi myös kirja Viro maailmanvallaksi (Sammakko Kustannus), jossa Hytönen käsittelee asuinmaansa Viron vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. Tässä viro.nytin numerossa alkaa uusi artikkelisarja Tarinoita tiedesillalta (s. 8–9), jossa väitöskirjatutkija Sten-Erik Tammemäe esittelee 1920ja 1930-lukujen Tarton yliopiston vähemmän tunnettuja suomalaisia opettajia. Sarjan aloittavat suomen kielen lehtorit Hilja Kettunen ja Aino Suits, jotka molemmat olivat myös kirjailijoita ja vaikuttajia suomalaisvirolaisissa kulttuurisuhteissa. Antoisaa kirjasyksyä ja -talvea kaikille kirjailijoille, kääntäjille ja lukijoille! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
4 Taitoluistelija EvaLotta Kiibus arvostaa virolaisten ahkeruutta viro.nytin haastattelusarjan kuopus, taitoluistelija Eva-Lotta Kiibus pitää pienestä ja ahkerasta Virosta. Kiibus on tottunut jo lapsesta saakka ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Grete Ahtola T änä vuonna olemme saaneet lukea viro.nyt-lehdissä uudelleenitsenäistyneen Viron kanssa 30-vuotisjuhliaan viettävistä lahjakkaista virolaisista. Sarjan viimeinen itsenäisessä Virossa kasvanut ja aikuistunut henkilö on hiukan nuorempi, mutta nuoresta iästään huolimatta jo paljon saavuttanut taitoluistelija Eva-Lotta Kiibus. Kiibusia viro.nytille haastatteli 30-vuotiaan Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja Grete Ahtola. Eva-Lotta Kiibus, jos kuvailisit Viroa kolmella sanalla, niin mitkä nuo sanat olisivat ja miksi valitsit juuri ne? ”Minun Vironi on kaunis, pieni ja ahkera. Kaunis, koska minusta Virossa on todella kaunis ja maalauksellinen luonto. Pieni: Viron pieni koko tekee meistä yhden kokonaisuuden, jossa kaikki tuntevat toisensa. Se tuntuu ihanalta ja synnyttää minussa lämpimän tunteen. Ahkera: Suurin osa virolaisista on ahkeria ja pidän siitä. Henkilökohtaisesti minulle on todella tärkeää, että ihminen on ahkera ja että hänellä on elämässään jokin päämäärä, jota tavoitella.” Sinun sukupolvesi on kasvanut vapaassa Virossa. Mitä vapaus sinulle merkitsee? ”Vapaus on vapautta ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään. Samoin se on vapautta matkustella ja päättää itse omaa elämää koskevista asioista.” Miksi haluat asua Virossa? Mihin ja millaiseen paikkaan tulet, kun palaat vaikkapa pidemmältä ulkomaanmatkalta? ”En oikein osaa sanoa mitään konkreettista. Ehkäpä haluan asua Virossa siksi, että täällä asuvat myös perheeni ja ystäväni. Minun on hyvä olla täällä, täällä on kotoisaa asua. Kun palaan ulkomailta, haluan aina tulla kotiin ja viettää siellä mukavasti aikaa. Asun hiukan Tallinnan ulkopuolella, Keilassa, ja juuri tuo pikkukaupungin hiljaisuus ja rauha luovat sen erityisen, kodikkaan tunnelman, kun palaan matkoilta.” Mikä mielestäsi voisi Virossa olla paremmin? ”Sekä Viron kansa että poliitikot ovat viime vuosien aikana jakautuneet leireihin ja kääntyneet toisiaan vastaan. Vastakkainasettelu syvenee koko ajan, ja aletaan käyttäytyä koko ajan radikaalimmin. Tilanne on todella surullinen, Kuvat: Janne Koistinen.
5 EvaLotta Kiibus ~ s. 17. tammikuuta 2003 Tallinnassa ~ virolainen taitoluistelija, joka on edustanut maataan MMja EM-kilpailuissa ~ Euroopanmestaruuskilpailuissa 7. vuonna 2020 ~ MM-kilpailuissa 22. vuonna 2019 ja 14. vuonna 2021 ~ edustaa Viroa Pekingin talviolympialaisissa vuonna 2022 ~ valmentaja MMmitalisti Anna Levandi ja koreografi Benoît Richaud ~ Kiibusin isoveli on tunnettu virolainen räppäri Nublu. viro.nyt 4/2021
6 4/2021?viro.nyt ja toivoisin, että siihen löytyisi jokin ratkaisu.” Jos voisit maalata eteemme kuvan unelmiesi Virosta 20 vuoden kuluttua, niin millainen se olisi? Toisin sanoen – millaisessa Virossa voisivat sinusta nuoret asua vuonna 2041? ”Nuorten ei pitäisi joutua 20 vuoden kuluttua osoittamaan mieltään, jotta saisivat huomiota ilmaston lämpenemiselle ja ympäristöongelmille. Elämä Virossa vuonna 2041 voisi siis olla luontoystävällisempää. Yhdenkään nuoren ei todellakaan pitäisi tulevaisuudessa kärsiä masennuksesta (tällä hetkellä masennus on kasvava trendi virolaisnuorten keskuudessa), vaan avun tulisi olla helposti tarjolla. Tottakai olisi vielä elämänalueita ja aiheita, jotka voisivat olla 20 vuoden kuluttua paremmin, mutta nuorten näkökulmasta toisin esille nyt nämä heikkoudet.” Puhutaan hiukan sinun työstäsi, taitoluistelusta, urheilusta. Kuinka löysit taitoluistelun ja kuinka kiinnostus sitä kohtaan syntyi? ”Luistelin kolmivuotiaana jatkuvasti isoveljeni rullaluistimilla sekä sisällä että ulkona. Vanhempani huomasivat, että pidin siitä ja olin siinä hyvä. Niinpä he saivatkin ajatuksen, että vievät minut jäälle luistelemaan. Pidin kovasti myös siitä, ja niinpä minut laitettiin jo 4-vuotiaana taitoluistelutreeneihin.” Olet saavuttanut merkittäviä tuloksia, ja se on takuulla vaatinut paljon työtä ja vaivaa. Kuka tai mikä on tukenut sinua eniten ja mistä tai kenestä olet saanut voimaa ja inspiraatiota? ”Suurimmat tukijani ovat perheeni ja valmentajani Anna Levandi. Ilman heidän tukeaan en olisi päässyt näin pitkälle. Voimaa ja inspiraatiota saan perheeltäni ja ystäviltäni, ja uskon, että myös itseltäni.” Tuleeko mieleesi jokin kilpailu tai saavutus, joka olisi erityisesti jäänyt mieleesi? Ja jos tulee, niin miksi juuri se, miksi se oli erityinen? ”Eivätköhän kaikki onnistuneet kilpailut ole jääneet mieleen, sillä hyvänolontunteet noista saavutuksista ovat niin suuria. Vuoden 2021 MMkilpailut Ruotsissa jäivät mieleen siksi, että paine kisoissa oli suurempi kuin koskaan ennen. Se johtui siitä, että minun piti ansaita paikka olympialaisiin, mutta sen saadakseni piti luistella puhtaat ohjelmat. Kun onnistuin tuossa, niin ne tunteet jäivät kyllä vahvasti mieleen.” Onko sinulla jokin omaan alaasi tai johonkin muuhun liittyvä unelma tai saavutus, jonka eteen ponnistelet? ”Unelmani on pienestä saakka ollut, että saan kilpailla menestyksekkäästi olympialaisissa. Muuten toivon, että saan myös tulevaisuudessa tehdä sitä, mitä rakastan ja mistä nautin.” On ennustettu, että tulevaisuudessa emme pärjää enää yhdellä ammatilla, vaan osaamistaan pitää jatkuvasti päivittää ja jopa vaihtaa alaa useampaan kertaan. Voisitko kuvitella itsesi jossain toisessa ammatissa tai roolissa? Jos, niin millaisessa? ”Pärjäisin varmasti muullakin alalla kuin urheilussa. Olen ajatellut mennä lukion jälkeen Tarton yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Ehkä sieltä löytyykin tuleva ammattini, sitä en osaa vielä varmaksi sanoa. Takuulla teen tulevaisuudessa luistelemiseen liittyvien töiden lisäksi jotain muutakin.” Meidän suomalaisia lukijoitamme varmasti kiinnostaa, että millainen suhde sinulla on Suomeen ja suomalaisiin? Ovatko suomalaiset sinusta veljeskansa, johon virolaisilla on erityinen suhde? Vai näetkö, että olemme tasaveroiset partnerit ja naapurit? ”Minusta olemme tasaveroiset partnerit ja naapurit, mutta ei kansojen siteitäkään voi kokonaan unohtaa. Suomessa kilpaillessa minulla on aina ollut hyviä kokemuksia paikallisten ihmisten kanssa.” Seuraatko, mitä Suomen kulttuuritai urheiluelämässä tapahtuu? Onko Suomessa jokin ala, kokemus tai elämys, jolla on sinulle erityinen merkitys tai vaikutus? ”Tiedän suurin piirtein, mitä Suomen yhteiskunnassa tapahtuu, mutta enemmän seuraan suomalaisia taitoluistelijoita. Suomessa järjestetään joka vuosi suuri kansainvälinen kilpailu (Finlandia Trophy), ja sieltä on minulle joka vuosi jäänyt todella mukavat ja positiiviset fiilikset, sillä yleisö ja kilpailun järjestäjät ovat miellyttäviä ja lämpimiä.” Aivan lopuksi kysyisin, että osaisitko suositella lukijoillemme, Virosta kiinnostuneille suomalaisille, jotain Viroon liittyvää tapahtumaa, jota kannattaisi seurata ja johon mahdollisuuksien mukaan osallistua? ”Vuoden 2022 tammikuussa Tallinnassa pidetään taitoluistelun EM-kilpailut. Uskon, että kaikki vähääkään taitoluistelusta tai urheilusta ylipäätään kiinnostuneet ihmiset voisivat tulla katsomaan tai jopa vapaaehtoisiksi. Niistä tulee todella hieno urheilutapahtuma Virossa. Jos taas joku on kiinnostunut musiikista, niin suosittelisin artistia nimeltään Nublu!” n
? viro.nyt ?4/2021 7 Runoajelu kiertää jälleen, jos saa Runoajelu on kiertävä festivaali, joka hartaiden toiveiden mukaan matkaa tänä vuonna Suomessa ja Latviassa. Jenni Kallionsivu M itä Runoajelusta voisi kertoa? Suomalaiselle lukijalle sen tämänvuotinen reitti ei ole kaikkein jännittävin, sillä vaikka Turku onkin viehättävä kaupunki, en ehkä osaa kertoa siitä mitään uutta. Tallinna, Tartto tai edes Latvian Sigulda eivät nekään ole kovin eksoottisia kohteita sinänsä. Ja mitä runotilaisuuksista nyt oikeastaan voisi sanoa? Runoajelun esiintymiset ovat parhaimmillaan mieleen jääviä monikielisiä elämyksiä eivätkä huonoimpinakaan päivinä aiheuta kuulijoille pysyviä haittoja, mutta parhaan käsityksen niistä saa tulemalle itse paikalle. Samanlaisten kysymysten kanssa painiskeli virolainen runoilija Jan Kaus kirjoittaessaan Runoajelusta kulttuurilehti Sirpissä vuonna 2014. Hänen mukaansa ”Kaikkein kiinnostavimmat tapahtumat esiintymisissä ovat selkeästi sidoksissa Runoajelun kolmanteen avaintekijään – ihmisiin.” Kaus kertoo jutussaan kyseisen vuoden osallistujista eli itsensä lisäksi Miia Toiviosta, K?rlis Verdinšistä ja Gunnar Wærnessista sekä Runoajelun järjestäjistä eli Guntars Godi?šista, Heidi Iivarista ja allekirjoittaneesta eli Jenni Kallionsivusta. Meidän järjestäjien toimintaa hän kuvaa ”stoalaisen uhmakkaaksi ja kadehdittavan innokkaaksi”. Kuvaus on osuva, sillä käännösrunouteen keskittyvää kiertävää festivaalia voisi tuskin järjestää vuodesta toiseen, ellei olisi sekä innokas että myös uhmakas. Runoajelu on festivaali, eli sen esiintyjät vaihtuvat vuosittain. Jotkut ovat toki hypänneet runobussin kyytiin useampia kertoja: esimerkiksi Heli Laaksonen ja Leelo Tungal ovat runoajelleet kerran jos toisenkin, samoin jo edesmennyt ruotsinlatvialainen Juris Kronbergs. Suurin osa runoajelijoista on kuitenkin toistaiseksi käynyt kanssamme kiertueella vain kerran. Vielä on valtavasti kiinnostavia runoilijoita kutsumatta mukaan, ja heitähän syntyy jatkuvasti lisää. Vuonna 2022 mukaan tulevat Sveta Grigorjeva Virosta ja Madara Gruntmane Latviasta, Suomea edustaa Susinukke Kosola. Ennen kuin kiertue starttaa, osaan kertoa heistä samat oleelliset faktat, jotka löytyvät monien muidenkin tapahtumien nettisivuilta: mitä kirjoja he ovat julkaisseet, onko niitä käännetty ja mitä palkintoja he ovat saaneet. Grigorjevasta voisi kertoa, että hän on julkaissut runokokoelmat kes kardab sveta grigorjevat? (2013) ja american beauty (2018), ja hän on paitsi runoilija, myös koreografi ja tanssija. Hän on ollut julkisuudessa esillä myös vuonna 2020 presidentin vastaanotolla pitämänsä puheen ansiosta: Grigorjeva sanoi Viron olevan vielä kaukana maasta, jossa myyjätytöstä voi tulla pääministeri. Yhteisen kiertueen jälkeen heistä kaikista on varmasti enemmän kerrottavaa ja kertoisin sen paremmin. Nyt esitän kiihkeitä toivomuksia korkeammille voimille: haluan päästä Runoajelulle, edes kutistetulle sellaiselle. Pandemia kurittaa kirjoittamishetkellä Latviaa ankarasti, ja pitkään suunniteltu Runoajelun esiintyminen Siguldassa on jouduttu perumaan. Tähän olemme tapahtumajärjestäjinä jo joutuneet tottumaan: suunnittelemme, etsimme rahoitusta ja teemme sopimuksia, joissa on aina ehdot sen varalta, että kulkutauti pyyhkii huolella rakentamamme kuviot tiehensä. Saamme olla kiitollisia joka kerrasta, jolloin saamme esiintyä elävän yleisön edessä. Eikä ole itsestään selvää, että eri maissa asuvat järjestäjät voivat hekään tavata toisiaan muuten kuin kuvina tietokoneen ruudulla. Vaikka itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla onkin meille kaikille runoajelijoille luontaista, kaipaa ihminen kuitenkin toisen ihmisen läsnäoloa. Runoajelulla ollaan yhdessä paitsi esiintymässä, myös pitkillä automatkoilla paikasta toiseen, hotellien aamiaispöydissä, tauoilla odottamassa, että kuskin ajopiirturi antaa taas luvan lähteä matkaan, sekä tietysti myös jatkoilla – joskus joukon innokkaimman bile-eläimen hotellihuoneessa, joskus jonkun muun tarjoamilla hienoilla illallisilla ja kerran jopa jääkaapissa. Yhdessä kokeminen saa ajatukset virtaamaan ja löytämään uusia muotoja. Hankehakemusten mukaan Runoajelun eräs tarkoitus on edesauttaa runoilijoiden ja muiden kirjallisuusalan ammattilaisten verkostoitumista, ja sitä edellä kuvattu toiminta juuri on. Se versoo aina uusia käännöksiä, uusia esiintymisiä ja erilaisia yhteisiä hankkeita. Tämän lisäksi Runoajelu on yleisölle tilaisuus kuulla uusia runokäännöksiä. Runoajelun neljäs avaintekijä – reitin, esiintymisten ja sille osallistuvien ihmisten lisäksi – onkin yleisö: ihmiset, jotka haluavat runokeikalle tullessaan yllättyä ja kuulla jotain, mitä eivät ole koskaan aiemmin kuulleet. n Runoajelu 2021 – Susinukke Kosola, Sveta Grigorjeva ja Madara Gruntmane – esiintyy Turussa Varsinais-Suomen Runoviikolla 13.11. Varsinais-Suomen Runoviikon muita virolaisesiintyjiä ovat Piret Põldver ja Kalju Kruusa 5.11. Lisätietoja: vsrunoviikko.net Runoajelua tukee muun muassa Viro-instituutti. Kirjoittaja on Runoajelun tuottaja, jonka työsarka kattaa monenlaisen kulttuuriyhteistyön Viron ja Latvian kanssa. Runoajelijoita vuonna 2018 Tartossa. Kuvassa Jenni Kallionsivu (vas.), Heidi Iivari, Contra, Ieva Samauska, Guntars Godin?s?, Heli Laaksonen ja Leelo Tungal. Kuva: Runoajelun arkisto.
4/2021?viro.nyt 8 Tarinoita tiedesillalta Suomen kielen lehtorit Hilja Kettunen ja Aino Suits Aikana, jolloin sukukielten opetus Suomessa ja Virossa on siirtynyt entistä epävarmemmalle pohjalle, on ajankohtaista kurkistaa menneisyyteen ja tutustua tilanteeseen Tarton yliopistossa reilut sata vuotta sitten. Sten-Erik Tammemäe S uomalaisten ja virolaisten välisillä tieteellisillä yhteyksillä ja yhteistyöllä on pitkät perinteet. Erityinen sysäys yhteistyön lisääntymiselle oli vuonna 1919 toimintansa aloittaneen kansallisen, vironkielisen Tarton yliopiston huutava pula pätevistä opettajista. Oman sivistyneistön riveistä ei yksinkertaisesti löytynyt tarpeeksi yliopiston vaatimukset täyttäviä henkilöitä, baltiansaksalaisiin taas suhtauduttiin varauksella ja heidän vaikutusvaltaansa haluttiin rajoittaa. Ratkaisuna oli etsiä sopivia henkilöitä ulkomailta, ensisijaisesti Suomesta. Tämän tuloksena Tartossa työskenteli 1920ja 1930-luvuilla 11 suomalaista yliopisto-opettajaa. Heihin lukeutuvat muun muassa historioitsija Arno R. Cederberg, maantieteilijä Johannes G. Granö, kielitieteilijä Lauri Kettunen, kansatieteilijä Ilmari Manninen ja arkeologi Aarne M. Tallgren. Kyseisten tieteilijöiden toiminta sekä vaikutus Viron tieteen kehitykseen on laajalti tiedossa, mutta muiden suomalaisten yliopisto-opettajien työ on jäänyt hieman tuntemattomammaksi. Tässä artikkelissa esitellään kaksi Tarton yliopistossa työskennellyttä suomen kielen lehtoria, Hilja Kettunen ja Aino Suits. Tarton yliopistolla on pitkät perinteet yhteistyöstä suomalaisten kanssa. Kuva: Riina Varol / Visit Estonia.
? viro.nyt ?4/2021 9 Suunnitelmallinen ja suosittu opettaja Jo Venäjän vallan aikaisessa Tarton yliopistossa suomen kielellä oli asemansa: suomen kielioppia käytettiin osana viron kielen opetusta. Yliopistossa oli jopa yhdistetty viron ja suomen kielen lehtorin virka, ennen kuin suomen kielen lehtorin virkaa oli edes Suomessa. Ajatus erillisen suomen kielen lehtorin viran perustamisesta nousi kuitenkin esiin yliopiston muututtua vironkieliseksi vuonna 1919. Päällimmäisinä syinä olivat, että suuri osa viron kielen oppimateriaaleista oli suomenkielisiä, ja viron kielen opiskelijoiden opintovaatimuksiin kuului myös suomen kielen opiskelu. Tiedekuntaneuvosto valitsikin ensimmäiseksi suomen kielen lehtoriksi Hilja Kettusen (o.s. Sevón, suom. Aulo), Tarton yliopiston itämerensuomalaisten kielten professorin Lauri Kettusen puolison. Hilja Kettunen oli vuosina 1908–1912 opiskellut Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kulttuuria, fonetiikkaa, kansanrunoutta ja estetiikkaa. Sen jälkeen hän oli muun muassa työskennellyt Kristianian (nyk. Oslo) yliopiston kirjastossa. Puolisonsa Lauri Kettusen Viro-innostus oli tarttunut myös Hiljaan, joka toimi vuonna 1919 Uuden Suomen ja Iltalehden Viron-kirjeenvaihtajana, ennen kuin hänet valittiin yliopiston lehtorin virkaan. Kettunen laati ensi töikseen opetussuunnitelman, jonka mukaan suomen kielen opinnot kestivät yhteensä kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden alkeiskurssin aikana opiskelijoiden oli opittava ymmärtämään suomenkielisiä tieteellisiä ja kaunokirjallisia tekstejä, perehdyttävä suomen muotooppiin ja suoritettava muutamia käännöstehtäviä. Toisen vuoden jatkokurssin lopuksi opiskelijoiden oli pystyttävä kääntämään sanakirjan avulla suomenkielisiä tekstejä viroksi ja toisin päin. Tämän ohella toisen vuoden aikana perehdyttiin suomen lauseoppiin, pidettiin ainakin yksi suomenkielinen esitelmä sekä tutustuttiin suomalaisen kirjallisuuden pääpiirteisiin. Molemman vuoden opinnot päättyivät sekä suulliseen että kirjalliseen tenttiin. Kettusen kurssit osoittautuivat suosituiksi. Ensimmäisenä lukukautena alkeiskurssille ilmoittautui peräti 85 henkilöä, joten opetus järjestettiin kahdessa ryhmässä. Jako kahteen ryhmään jatkui seuraavinakin vuosina, niiden lisäksi oman väliaikaisen ryhmänsä muodostivat kauppatieteiden opiskelijat. Kolmesti viikossa pidettyjen luentojen ohella Kettunen piti kotonaan kahden tunnin vastaanottoja, joiden aikana opiskelijoilla oli esimerkiksi mahdollista vastata kotitehtäviin ja suorittaa tenttejä. Yliopistoopetuksen ulkopuolella Kettunen toimi Eesti-Soome Üliõpilasklubin (Virolais-suomalainen opiskelijakerho, myöhemmin Akadeemiline Hõimuklubi, Akateeminen heimokerho) hallituksessa ja teki yliopiston lomien aikana kielitieteellisiä tutkimusmatkoja muun muassa Unkariin. Hilja Kettunen ehti toimia suomen kielen lehtorina neljä vuotta. Hänen puolisonsa professori Lauri Kettusen työmahdollisuudet kuitenkin paranivat Suomessa niin, että Lauri Kettunen ilmoitti vuoden 1924 keväällä luopuvansa Tarton yliopiston professorin virasta. Tästä johtuen myös Hilja Kettunen erosi toukokuussa suomen kielen lehtorin virasta. Hänen seuraajakseen valittiin kirjailija ja kääntäjä Aino Suits (o.s. Thauvón), joka oli kirjailija ja kirjallisuudentutkija Gustav Suitsin puoliso. Monialainen kulttuurivaikuttaja viihtyi Tarton yliopistossa kauan Aino Suits oli vuosina 1903–1912 opiskellut Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta, kansatiedettä, taidehistoriaa ja kansanrunoutta. Opintojensa jälkeen Suits oli järjestellyt yliopiston kirjaston Estica-kokoelmia, toiminut Suomalaisvirolaisen liiton hallituksessa ja suomentanut Friedebert Tuglaksen novellikokoelman Vilkuv tuli (Vilkkuva tuli). Suits jatkoi suomen kielen opetuksen osalta suurimmaksi osaksi edeltäjänsä opetussuunnitelmaa. Hän kuitenkin lisäsi merkittävästi suomalaisen kirjallisuuden määrää suomen kielen opetuksessa. Aikaisemman suomalaisen kirjallisuuden pääpiirteitä käsittelevän kurssin ohella Suits piti erillisiä luentosarjoja, joissa hän perehdytti opiskelijat suomalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin suuntauksiin, esimerkiksi kansallisromantiikkaan, realismiin ja kansalliseen uusromantiikkaan sekä uudempaan suomenkieliseen kirjallisuuteen. 1930-luvulla Suits järjesti myös puhetekniikan harjoituskursseja, joilla opiskelijat pääsivät oppimaan ja harjoittamaan ääntämistä ja lausuntaa, sekä virolaisen kaunokirjallisuuden ja runouden analysointikurssin. Akateemikko Paul Ariste, joka oli Suitsin oppilaita, on muistellut, että Suitsilla oli kyky perehdyttää opiskelijansa vaivattomasti suomen kielen saloihin. Hän myös keskusteli mielellään suomalaisesta kirjallisuudesta, minkä takia hän saattoi toisinaan unohtaa kotitehtävien antamisen. Suits myös muisti oppilaitaan monella tavalla: hän kutsui heitä kotiinsa tutustumaan vieraileviin suomalaisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin, hän järjesti heille mahdollisuuksia viettää kesälomia Suomessa, ja hän myös lahjoitti heille teatterilippuja. Suits oli hyvin toimelias myös yliopisto-opetuksen ulkopuolella. Kesälomat hän vietti Suomessa tutustuen aikalaiskirjallisuuteen ja -journalismiin sekä keräten Helsingin kirjastoista materiaaleja suomalaisen kirjallisuuden historiasta. Hän julkaisi Viron ja Suomen sanomaja aikakauslehdissä lukuisia kirjallisuutta ja taidetta käsitteleviä artikkeleja sekä vuonna 1931 tieteellisen tutkimuksen Elias Lönnrotin ja Friedrich R. Faehlmannin yhteyksistä ja yhteisistä harrastuksista. Virolaisesta ja suomalaisesta kirjallisuudesta hän piti myös runsaasti esitelmiä eri yhdistysten kokouksissa ja Suomen Yleisradiossa. Tämän kaiken lisäksi hän vaikutti monipuolisesti Tarton kulttuurielämässä. Hän oli Vanemuine-teatterin toimikunnan jäsen ja Tartu Draamateatri Seltsin (Tarton draamateatteriseura) perustaja ja puheenjohtaja sekä toimi saman seuran perustaman teatteristudion johtajana, puheja näyttelytekniikan opettajana, kääntäjänä sekä ohjaajana. Aino Suits oli Tarton yliopistossa pisimpään työskennellyt suomalainen opettaja. Hän oli virassa Viron itsenäisyyden loppuun asti sekä ensimmäisen neuvostoettä saksalaismiehityksen aikana, jolloin hänen vastuullaan oli myös ruotsin opettaminen. Vuoden 1941 kesän Tarton pommituksissa tuhoutui Gustav ja Aino Suitsin koti, mukaan lukien heidän arvokkaat arkistonsa ja kirjastonsa. Vuoden 1944 keväällä Aino Suits pakeni tyttärensä Helgan kanssa Suomeen ja sieltä Ruotsiin, jonne Gustav Suits oli jo aikaisemmin paennut. Suomen kielen opetus jatkui neuvostoaikaisessakin Tarton yliopistossa, mutta pitkälti virolaisten opettajien toimesta. Seuraava suomalainen suomen kielen opettaja, Jussi Kallio, saatiin Tarton yliopistoon vuonna 1989. Siitä lähtien on suomen opetus Tarton yliopistossa pääsääntöisesti ollut Suomen Opetushallituksen valitsemien lehtorien vastuulla. n Kirjoittaja on historioitsija FM, joka laatii paraikaa väitöskirjaa Suomen ja Viron tieteellisistä yhteyksistä 1920ja 1930-luvuilla. Kirjallisuutta: Ariste Paul: Mälestusi (Eesti Kirjanduse Selts 2008) Kettunen Lauri: Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918–1924 (WSOY 1948) Kuldsepp Toivo; Seilenthal Tõnu: Tarton yliopisto ja Suomi (SKS 1982) Suhonen Seppo: Paul Aristen kontakteista suomalaisiin (Tartu Riiklik Ülikool 1985) Suits Aino: Päevaraamat 1901–1964 (Varrak 2014) Viitso Tiit-Rein: Soome keel ja läänemeresoome keelte professuur Tartu Ülikoolis (Tartu Ülikool 2003) Vääri Reet: Soome ja ungari keele lektoraat Tartu Ülikoolis 1918.–1940. (Tartu Riiklik Ülikool 1970) Zetterberg Seppo: Kulttuuria ja kumouspuuhia. Helsingin virolaisyhteisö 1900-luvun alussa (SKS 2013)
4/2021?viro.nyt 10 Iina Gyldén löysi Tartosta lääketieteen sivutuotteina lavarunouden ja punkin Suomen ja Viron suhteita rakentaa aivan uusi sukupolvi, joka luo tulevaisuuttaan molemmissa maissa. Yksi sen edustajista on Iina Gyldén, tarttolainen lääketieteen opiskelija. Kirsi Bongwirnso K un nurmijärveläinen Iina Gyldén lukion jälkeen valitsi lääketieteen opiskelupaikkaa, oli hänellä selvät kriteerit: ulkomaille ja opiskelut englanniksi. Viro ja Tarton yliopisto valikoituivat helppouden ja tuttuuden ansiosta, sillä Gyldén oli viettänyt Virossa paljon aikaa ensin perheen kanssa matkustellen, sitten silloisen, virolaisen poikaystävän ansiosta. Gyldénillä on ollut lapsesta saakka kaksi intohimoa, lääketiede ja kirjoittaminen. ”Ajattelin sen niin, että lääkärinä voin kuitenkin kirjoittaa, kun taas kirjoittamisen ohella on hiukan haastavaa ’lääkäröidä’”, Gyldén toteaa. Ja kirjoittanut Gyldén onkin jo pienestä lähtien. Tänä päivänä hän kirjoittaa runonsa suomeksi, viroksi ja englanniksi. Haastavat lääketieteen opinnot Lääketiede, eläinlääketiede, semiotiikka ja juridiikka ovat suomalaisten suosimat alat Tarton yliopistossa. Lääketieteen suosioon vaikuttaa varmasti osittain se, että opinnot voi suorittaa kokonaan englanniksi, vain potilastyö on viroksi. Sen sijaan monelle opiskelijalle tulee yllätyksenä virolaisen yliopiston saksalainen opiskelukulttuuri: vaikka opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, joutuu töitä todella tekemään, ettei opiskelupaikkaansa menetä. Vaikka lukuvuosi Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa maksaa noin 12 000 euroa, ei raha avaa yliopiston portteja, vaan sisään pääsee meriiteillä. Hakuvaatimusten painotukset ovat erilaiset kuin suomalaisessa lääketieteellisessä tiedekunnassa. Siinä missä Suomessa korostuu fysiikka, arvostetaan Tartossa biologiaa ja englannin kieltä. Asuminen Tartossa on edullista, halvimmillaan voi asua opiskelija-asuntolassa ja jakaa huoneen toisen opiskelijan kanssa. Tällöin vuokra ei ole paljoa yli sadan euron. Asuntolapaikan myös saa lähes varmasti. Tarton lääketieteellisessä tiedekunnassa aloittaa opiskelunsa vuosittain noin sata opiskelijaa, joista reilu viidesosa on ulkomaalaisia. Muutama opiskelija vuodessa keskeyttää opintonsa, kuka opiskelujen rankkuuden, kuka Lääketieteen opiskelija Iina Gylde?n on kotiutunut mainiosti Tarttoon. Kuva: Azizah Bello.
? viro.nyt ?4/2021 11 henkilökohtaisten syiden vuoksi. Myös Gyldénin opiskelun vaativuus yllätti. Ensimmäiset vuodet olivat haastavampia, mutta myöhemmässä, kliinisessä vaiheessa, alkoi jo hiukan helpottaa. ”Tarton yliopisto ei sovi sellaisille, jotka eivät ole valmiita tekemään kovasti töitä. Samoin saattaa olla haastavaa, jos lähipiiri on kovin sitovasti Suomessa, Tartossa kuitenkin ollaan ulkomailla”, pohtii Gyldén. Monet suomalaiset Tarton lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat suorittavat harjoittelunsa Suomessa, koska aikovat myös palata opintojensa jälkeen Suomeen töihin. Lääketieteen lisensiaatin tutkinto Tarton yliopistossa on pätevä koko Euroopan unionin alueella. Iina Gyldén suunnittelee erikoistuvansa psykiatriaan. Hän on kotiutunut erinomaisesti Tarttoon, haaveissa onkin joko kaupunkiin jääminen tai sinne palaaminen. Vaikka suomalaiset opiskelijat usein pyörivätkin toistensa seurassa, on Gyldénillä myös paljon virolaisia ystäviä. Tästäkin syystä hän on viettänyt vapaa-aikaansa ja lomiaan pitkälti Tartossa. Lavarunous – valtaa ja vaikuttamista Iina Gyldén osasi poikaystävänsä ansiosta hiukan viroa jo opiskelujensa alussa. Nyt Gyldénin kielitaito on niin kattava, että häntä usein luullaan virolaiseksi. ”Aksenttini ei ole ulkomaalaisen, vaan murteella puhuvan virolaisen. Usein arvuutellaankin, olenko kotoisin vaikkapa Etelä-Virosta”, Gyldén kertoo. Gyldénin viron kielen taito on niin vakuuttava, että hän kirjoittaa runoja viroksi. Tartossa hiipi mukaan myös lavarunous, joka ei ollut Nurmijärveltä kotoisin olevalle naiselle entuudestaan lainkaan tuttua. ”Ystäväni Sirel Heinloo ja Toomas Leppik vetävät Tartossa lavarunoklubeja. Olin kysellyt heiltä klubeista ja kertonut olevani kiinnostunut esiintymisestä. Päivää ennen erästä poetry slam -tapahtumaa kysyin, vieläkö esiintyjälistalle mahtuisi. Sirel ja Toomas sanoivat listan olevan jo täynnä, mutta minun nimeni olevan listalla”, kertoo Gyldén. Siitä alkoi Gyldénin tarina lavarunoilijana. Hän selvisi jatkoon poetry slam -kilpailusta ja tulevista karsinnoista, ja voitti lopulta koko Tarton TarSlämm-lavarunokilpailun. Voiton ansiosta Gyldén pääsi Viron kansalliseen kisaan, jossa hän sijoittui toiseksi. ”Viron mestaruuden voitti Kelli Kiipus, joka on tyyliltään todella erilainen kuin minä. Saimme finaalissa samat pisteet, voikin sanoa, että Kellin tyyli voitti”, toteaa Gyldén. Lavarunoudessa Gyldéniä viehättää esiintyminen, sen tuoma valta ja vaikuttaminen, se, kun saa avata ajatuksiaan yleisölle. Kuulijakunta Tartossa on todella monipuolista itsekin esiintymisestä haaveilevista nuorista vanhempiin, jo kaikenlaista kulttuurin kentällä nähneisiin kuluttajiin. Esitettävissä runoissa on hyvä olla jokin huumorin kipinä, vaikka aiheet olisivat rankkojakin. Iina Gyldénin finaalirunot kertoivat psyyken tutkimisesta ja vakavasta maksasairaudesta (Palati hümn, Terminaalihymni), eivät siis niitä kevyimpiä aiheita. Gyldén tunnustaa, että stereotypiat vakavahenkisistä, baskeripäisistä runoilijoista kumpuavat kyllä jostain todellisesta, joskin nykyään paljon monipuolisemmasta totuudesta. Punkia ja politiikkaa? ”Tartossa on pienet kulttuuripiirit. Kun olet mukana jossain, pyydetään sinua mukaan vähän kaikkeen.” Näin Gyldénille kävi viime kesänä, kun hänen ystävänsä Toomas Leppik pyysi häntä punkyhtyeensä rumpaliksi. Leppik, Kristel Mägedi ja sittemmin edesmennyt kirjailija Vahur Afanasjev olivat perustaneet vuotta aiemmin bändin, jonka oli nyt tarkoitus esiintyä Afanasjevin muistokonsertissa VahuRock-tapahtumassa Peipsin rannalla. Rumpalia ei kuitenkaan tahtonut löytyä, joten Leppikille tuli mieleen kysyä Gyldéniä, jonka oli kuullut paukutelleen nuorempana rumpuja. Loppujen lopuksi basisti ei ilmestynyt keikalle, joten Leppik ja Gyldén soittivat kahdestaan – niin menestyksekkäästi, että saivat lisää keikkatarjouksia. Nyt heidän yhtyeensä Naelravi harjoittelee ”tavoitteenaan rock, tuloksenaan punk”. Punkilla onkin Virossa vahva asema jo maan uudelleenitsenäistymisen ajoista lähtien. Naelravin voi nähdä tämän lehden ilmestymisen aikoihin Hullunud Tartu -festivaalilla. Lääketiedettä, lavarunoutta, punkia – mitä kummaa Iina Gyldén voi seuraavaksi keksiä? ”Olen harkinnut politiikkaa ja Tartossa on demarinuoriin kyseltykin. Olen jo Suomessa ollut sosiaalidemokraatteihin kallellani. Virossa ei kuitenkaan kannata mainostaa vasemmistolaisuutta, sillä on historiallisista syistä maassa edelleen huono kaiku.” Gyldén kokee, että ulkomaalaisena ei voi samalla painoarvolla puhua vaikkapa virolaisen sosiaaliturvan heikkouksista. Hänen mielestään sekä Suomessa että Virossa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. ”Olen tarttolaistunut, en virolaistunut. Olen Tartossa onnellinen”, summaa Iina Gyldén. n Lue lisää: Tarton yliopistosta: www.ut.ee Opiskelumahdollisuuksista Virossa: www.studyinestonia.ee Tarton suomalaisista lääketieteen opiskelijoista: www.taslo.fi Lavarunous Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa ja esimerkiksi rap-tekstejä esitetään yleisölle. Lavarunoutta esitetään tapahtumissa, joihin yleensä kuuluu open mic -osuus, jossa osallistujat voivat esittää omia runojaan. Poetry slam -kilpailut ovat yksi lavarunouden ilmenemismuoto. Poetry slamissa (viroksi luuleprõmm) 5–15 runoilijaa esittää omia runojaan ja yleisön joukosta valittu tuomaristo pisteyttää esitykset. Kahden pudotuskierroksen jälkeen voittaja selviää finaalissa, jossa kisaa kolme runoilijaa. Kukin esitys kestää enintään kolme minuuttia. Kilpailut järjestetään usein ravintolassa. Iina Gylde?n (keskellä) voitti vuonna 2020 TarSlämmlavarunokilpailun. Kuva: Ruudu Rahumaru.
12 4/2021?viro.nyt uutiset nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Viron tasavallan uusi presidentti on Alar Karis Tänä vuonna Virossa valittiin uusi presidentti: 31. elokuuta pidetyssä äänestyksessä Viron tasavallan viidenneksi presidentiksi valittiin 63-vuotias Alar Karis. Uusi presidentti aloitti virassaan virallisesti 11. lokakuuta. Ensimmäisessä puheessaan Karis kertoi haluavansa olla ensisijaisesti tasapainottaja ja toimia tarvittaessa sovittelijan roolissa. Kariksella on tutkijan tausta. Hän korostikin, miten hän pitää tärkeänä ja itselleen läheisenä tieteellistä ajattelutapaa. Karis kertoi toivovansa enemmän keskustelua ja toisten ajatusten kuuntelemista. Uusi presidentti nosti esille e-valtion ja korosti, miten tärkeä on viisas kansa sekä kyky oppia uutta. Puheensa päätteeksi hän toivoi Virolle viisautta. 63-vuotiaalla Tartosta kotoisin olevalla Alar Kariksella on eläinlääketieteen koulutus ja tausta tutkijana. Hän on aiemmin toiminut mm. sekä Tarton yliopiston ja Viron maatalouskorkeakoulun rehtorina että Viron kansallismuseon johtajana. Presidentin virkaanastujaisseremonia alkaa Tallinnassa Kadriorgissa presidentin palatsissa ja jatkuu Toompealla, missä uusi presidentti pitää virkansa ensimmäisen puheen. Presidentin virkakausi kestää Virossa viisi vuotta. Viron perustuslain mukaan presidentti valitaan kansanedustajien äänestyksessä, jossa presidenttiehdokas tarvitsee 101 kansanedustajan äänestä vähintään 68 ääntä. Huomiota Viron tärkeille rakennuksille Viron arkkitehtiliitto juhlii tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa, ja sen kunniaksi valittiin vuosisadan kymmenen tärkeintä arkkitehtuurikohdetta Virossa. Arkkitehtiliiton mukaan listan tarkoituksena oli antaa tunnustusta kunnianarvoisille, arkkitehtuurin kannalta olennaisille virolaisille rakennuksille, joiden arvo on kestänyt hyvin aikaa. Näin halutaan nostaa huomion keskiöön ajatonta arkkitehtuuria. Tärkeimmiksi aikaa kestäneiksi rakennuksiksi valittiin Toompealla sijaitseva parlamenttirakennus (1920–1922, arkkitehdit Herbert Johanson ja Eugen Habermann), Pärnun rannassa sijaitseva Rannahoone (1938–1939, Olev Siinmaa), Tallinnassa Raua-kadulla sijaitseva Tallinnan paloasema (1939, Herbert Johanson), Tallinnan Laululava (1960, Alar Kotli ja Henno Sepmann), kokonaisuutena käsitelty Tallinnassa Pirita-tien varrella sijaitsevat Lillepaviljon (1960) ja kahvila Tuljak (1964–1966, Valve Pormeister), Jänedan maatalousoppilaitoksen rakennus (1975, Valve Pormeister), Raplassa sijaitseva, nykyisin Okta Centrumina tunnettu KEK-rakennusviraston rakennus (1977, Toomas Rein), Otepäällä sijaitseva Tehvandin hiihtourheilukeskus (1978, Peep Jänes ja Tõnu Mellik), Tallinnan Linnahall (1980, Raine Karp ja Riina Altmäe) sekä Karja-kadun kukkakauppa (1978–1983, Vilen Künnapu). Lautakunnan mukaan kaikki tunnustuksen saaneet rakennukset ovat virolaisessa arkkitehtuurihistoriassa tunnettuja maamerkkejä. Aikaa kestäneen laadun lisäksi valinnassa otettiin huomioon myös rakennusten yhteys niitä ympäröivään tilaan. Tärkeänä kriteerinä oli, että arkkitehdin suunnittelema arkkitehtoninen kokonaisuus on säilynyt samanlaisena, millaiseksi arkkitehti on sen alun perin suunnitellut. Tunnustushankkeen Tallinnan laululava on yksi Viron arkkitehtuuriliiton valitsemista kymmenestä merkittävimmästä rakennuksesta. Kuva: Lembit Michelson / Visit Estonia.
13 uutiset viro.nyt ?4/2021 tarkoitus oli antaa lisäarvoa myös neuvostoaikaiselle, virolaiselle arkkitehtuurille. Kaikkiin Viron arkkitehtuuriliiton tunnustuksen saaneisiin rakennuksiin kiinnitetään kunnialaatta. Arkkitehtuuriliitto aikoo lähitulevaisuudessa huomioida myös virolaiset omakotitalot. Lisäksi pohditaan, josko tunnustuslistan tekoa jatkettaisiin säännöllisesti. Kansalliskirjastolle uusi ilme Tallinnassa Tõnismäellä sijaitseva Viron kansalliskirjasto muutti syksyllä tilapäisiin tiloihin, sillä nykyisessä rakennuksessa alkaa perusteellinen kunnostusremontti. Kunnostuksen on suunniteltu kestävän viisi vuotta, kirjasto aiotaan avata Tõnismäellä taas vuonna 2026. Kunnostuksen myötä rakennuksen tiloihin halutaan enemmän valoa ja kirkkautta sekä luoda enemmän avaruutta. Remontin jälkeen on tarkoitus, että kirjastossa olisi mahdollista vierailla vuorokauden ympäri. Korjauksen ajaksi kirjasto muuttaa Narva maantiellä sijaitsevaan entiseen Danske Bankin rakennukseen, jonne otetaan mukaan vain uusimmat sekä eniten käytetyt kirjat ja teokset. Tilapäisissä tiloissa tarjotaan peruspalvelut, kuten kirjojen lainaus ja lukusalit, mutta vanhoista tiloista mukaan tulee myös musiikkisali sekä restaurointikeskus, ja yleisölle avataan vanhojen videopelien alue. Väliaikaisten tilojen valinnassa oli kaikkein olennaisinta sijainti, joka olisi lähellä ihmisiä. Tõnismäellä sijaitsevan kalkkikivisen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Raine Karp, kirjasto muutti rakennukseen vuonna 1991. Rakennuksen kymmenestä kerroksesta kaksi on maan alla sijaitsevia varastotiloja. Yhteensä kirjastossa on miljoonia kirjastoteoksia. Ennen vanhan rakennuksen kokonaan sulkemista on kirjastorakennukseen järjestetty kiertokäyntejä. Kirjasto meni kiinni lokakuussa, mutta Tõnismäen rakennuksessa järjestettäviin kiertokäynteihin ja näyttelyihin on mahdollista osallistua vielä joulukuuhun saakka. Aukioloajoista on tarkempaa tietoa osoitteessa: www.nlib.ee/et/tule-meile. Kalamajaan kaupunginosamuseo Tallinnan yhdessä vanhimmista esikaupungeista, Kalamajassa, aukeni syyskuussa kaupunginosasta kertova Kalamajan museo. Museota pidetään yhteisömuseona ja sitä on alusta lähtien suunniteltu yhdessä Kalamajan asukkaiden ja alueen ystävien kanssa. Idea uudesta museosta lähti käyntiin jo vuonna 2018, kun Kalamajassa toivottiin perheja lapsiystävällistä tilaa, missä voisi tutustua myös alueen kulttuuriperintöön. Museon luonnissa yhtenä tärkeänä tarkoituksena onkin ollut paikallisen kulttuuriperinnön kerääminen ja säilyttäminen. Myös pysyvän näyttelyn ideat kerättiin aivoriiheen osallistuneilta Kalamajan asukkailta. Vuosien työn tuloksena on syksyllä auennut monta vuotta korjattavana ollut talo, jossa voi tutustua Kalamajan asukkaisiin, heidän tarinoihinsa ja esineisiinsä sekä paikalliseen elämäntapaan. Näyttelyesineet ovat suurelta osin peräisin Kalamajan asukkailta, mutta mukana on myös löytöjä Kalamajan kaduilta, kuten esineitä 1700–1800-luvuilta. Museo toimii Valge Luik -nimisessä talossa osoitteessa Kozebue 16. Talo valmistui alun perin vuonna 1934 arkkitehti H. Johansonin projektina ja on hyvä esimerkki tuon ajan funktionalistisesta tyylistä. Museosta halutaan näyttelyiden järjestämisen lisäksi myös paikka, jossa paikalliset asukkaat voivat osallistua työpajoihin, konsertteihin ja runoiltoihin sekä jakaa tietoa nykyelämästään. Yhtenä tarkoituksena museon luonnissa on ollut myös asukkaiden läsnäolo kaupungin julkisessa tilassa, ja jo monen vuoden ajan onkin Kalamajassa järjestetty Kalamajan asukkaista ja sen rakennuksista kertovia katunäyttelyitä. Tulevaisuudessa halutaan järjestää näyttelyitä myös muista Tallinnan kaupunginosista. Kalamajasta kertoviin valokuviin voi osittain tutustua myös museon kotisivuilla www.linnamuuseum.ee/kalamaja. n Kalamajassa vietetään myös keväisin yhteisöllistä kaupunginosafestivaalia, jolloin alueen asukkaat avaavat puutarhansa yleisölle. Kuva: Visit Estonia.
4/2021?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous Eesti Maja – Virokeskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) 20.11. klo 13 Viralliset kokouskutsut SVYL:n vuosikokoukseen ovat jo lähteneet jäsenseurojen puheenjohtajille. Kokousta ennen klo 13 FT Heikki Roiko-Jokela kertoo Suomen ja Viron urheilusuhteista kertovasta kirjastaan Urheilu yhdistää kansoja. Tämä osuus on kaikille avoin. Tilaisuus toteutetaan hybridinä eli voi joko tulla paikan päälle tai osallistua Teamsetäyhteyden kautta. Ilmoittautumiset 15.11. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi. Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut Tampere-talossa (Yliopistonkatu 55, Tampere) 4.–5.12. Ensi kertaa järjestettävät Tampereen Kirjafestarit – Kirjamessut kokoavat joulukuun alussa Tampere-taloon hyvän kattauksen kirjallista ohjelmaa ja kirjallisuutta. SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Viro-osastolta, jolla mukana ovat Tuglasseura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö sekä paikalliset Viro-seurat. Lue lisää messujen Viro-päivästä 4.12. s. 27! Matka 2022 -messut Helsingin Messukeskuksessa 21.–23.1. SVYL osallistuu tammikuussa Pohjois-Euroopan suurimpaan matkailualan tapahtumaan, matkamessuille. SVYL:n osaston löydät Ystävyysseurojen liiton osastolta. Tervetuloa kirjaostoksille ja kuulemaan uusimmat Suomen Viro-uutiset! Lisätietoa messuohjelmasta: matka.messukeskus.com viro.nyt 1-2022 ilmestyy 18.2. Vuoden 2022 ensimmäinen viro.nyt ilmestyy helmikuun puolivälissä kattaen alkuvuoden 2022. Lehden materiaalipäivä on 21.1. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Kaikkien tapahtumien toteutuminen riippuu koronavirustilanteesta. OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi – koronapandemiasta johtuen muutoksia voi tulla suuntaan jos toiseen. Kuukausitapaamiset Helsingissä Syksyn kuukausitapaamiset Olutravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4). Tarkistathan ajantasaiset tiedot Olutsillan nettisivun tapahtumatiedoista: www.olutsilta.fi/tapahtumat. 8.12. Pikkujoulut. Joulupukki saattaa tulla vierailemaan, joten varaa pieni lahja mukaan. Livemusiikista vastaa Irish Caps. 12.1.2022 klo 18 Ensio Virta ja Mikko Savikko jutustelevat ruoasta Virossa ja Suomessa. 9.2.2022 klo 18 Suomen kallioperän rikkaudet – 3 000 miljoonan vuoden geologisen kehityksen tulos – Pekka Nurmi esittelee ja kertoo vähän myös Viron kallioperästä. 9.3.2022 klo 18 Sääntömääräinen kevätkokous ja oheisohjelmaa Olutsillan Klamilan osasto Joulukuussa pikkujoulu yhdessä Huurteisen uimareiden kanssa Tammikuussa 2022 kunnanjohtajan vierailu Klamilassa Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Seuraamme koronatilannetta ja toimimme se mukaan. Olutsillan Kotkan osasto 11.12. klo 17 pikkujoulut. Paikka ilmoitetaan myöhemmin. 8.1. klo 17 Gin-tasting, Soittoruokala Karoliina Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa 27.11. klo 14 Vierailu Helinä Rautavaaran museoon (Kauppakeskus Entresse, Siltakatu 11, Espoo) Olutsillalle on varattu tunnin opastus sisältäen Rautavaaran näyttelyn ja vaihtuvan näyttelyn. Ilmoittautumiset Sirpa Huostilalle tittoli13@gmail.com 12.11. mennessä. 15.1.2022 klo 14 Opastettu kierros Konrad Mägin näyttelyyn Emmassa Olutsillan jäsenille Olutsilta maksaa opastuksen, jokainen maksaa itse pääsylipun. Museokortti käy Emmassa. Näyttelykokemuksia voimme vaihtaa Gallows Birdissä. Ilmoittautuminen alkaa 2.1.2022. Saunaklubi Olutsilta Saunaklubi keskittyy syksyn aikana Helsingin ja Tallinnan yleisiin saunoihin. Saunaklubi vierailee Kotiharjun saunassa 16.11. klo 16. Pikkujouluja varten puhdistaudumme 8.12. klo 15 Arlan saunassa, jos sen aukiolo laajenee syksyn aikana. 11.–12.12. on vuorossa saunareissu Tallinnaan (omatoimimatka). Seuraa tilannetta tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas@icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingissä koronatilanteeseen liittyviä kokoontumisrajoituksia noudattaen kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 24.11. Palema 26.1.2022 Tallinnassa – tarkemmat tiedot myöhemmin Keilailu Helsinki Fun Bowling (Helsinginkatu 25) Koronavirustilanteeseen liittyvien kokoontumisrajoitusten puitteissa: Seuraavina torstaina klo 12: 18.11., 2.12., 16.12. ja 13.1. Lauantaina 27.11. klo 12, 5.2. klo 15 Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa (Hämeentie 58-60, Helsinki). Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu – Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebook issa www.facebook.com/ groups/ollekomando Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi: jasenrekisteri@olutsilta.fi. Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi. POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA 13.11. Mukana Ystävyysmessuilla 10.12. Pikkujoulu Pk-talossa 23.1.2022 Kuukausitapaaminen Pk-talossa Tarkemmat tiedot jäsenkirjeessä.
? viro.nyt ?4/2021 15 SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Seuran pikkujoulu 11.12. klo 16 Kankareen juhlatilassa (Perniöntie 11, Salo) Ohjelmassa mm. joululauluja, -ruokaa ja joulupukki. Ilmoittautumiset ja tiedot mahd. ruokarajoitteista 7.12. mennessä Maritalle p. 050 511 6835 tai maritta_alho@hotmail.com. Osallistumismaksu 30 €/hlö yhdistyksen tilille FI61 5331 0020 0045 33, viite 1041. Tervetuloa! SAVONLINNAN VIRO-YHDISTYS Pikkujoulut 4.12. klo 18 kahvila-ravintola Saimassa Luvassa perinteiseen tyyliin lämmintä tunnelmaa, hauskaa seuraa, maistuvaa ruokaa, arpajaiset Tudulinnan lastenkodin hyväksi sekä tietokilpailu. Seuran tilaisuuksista tarkemmin jäsentiedotteissa. TAMPERE-TARTTO-SEURA Syyskokous Laikun luentosalissa 23.11. klo 18 Kahvitarjoilu Laikun kahvilassa klo 17.30 alkaen. Pikkujoulu Laikun luentosalissa 14.12. klo 18 Ilmoittautuminen toimistoomme p. 044 241 9636 sen aukioloaikoina ti, ke ja pe! Ovimaksu 10 €. Kevätkokous 22.2.2022 klo 18 Kunniakäynti Kalevankankaan muistokivellä 24.2. klo 16 Tallinnan matka 15.–17.5.2022 Ilmoittautumiset toimistoon. Saarenmaan ja Abrukan matka 22.–25.6.2022 (Kuunari Hoppetilla Abrukalle) Alustavat ilmoittautumiset Liisa Löyttyniemelle p. 050 561 1166. VAASA-PÄRNU-SEURA Öökuninganna – vironkielinen teatteriesitys Vaasassa 27.11. klo 17 Kulttuuritalo Fannyssa Turu Teater ja VarsinaisSuomen Viro-keskus tuovat harjoittelemansa vironkielisen näytelmän Öökuninganna (Yön kuningatar) myös Vaasaan. Esityksen kesto on 2 h 15 min (sisältää väliajan). Esitys on viroksi, tekstitys suomeksi. Hinta 20 €/16 €, seuran jäsenille 10 €. Liput voi varata osoitteesta turuteater@gmail.com. Lisätietoa seuran Facebookja kotisivuilta. Pärnussa tapahtuu Vaasan eläkeläisten digikerhon valokuvanäyttely ja taiteilijat Harri Lehtinen ja Susanna Paavola-Lehtinen keramiikkatöineen marraskuun ajan Pärnun kirjastossa Pärnu Vaasa Selts järjestää Pärnun Vaasa-puistossa valokuvanäyttelyn Jalutus käik Vaasas, joka avataan yleisölle Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. Elokuvailta jäsenille 8.12. klo 18 Järjestämme jäsenille elokuvaillan joulukuussa. Katsomme virolaisen elokuvan Seltsimees laps (Toveri lapsi), joka perustuu kirjailija Leelo Tungalin romaaniin (tekstitys englanniksi). Elokuvan jälkeen tarjoamme glögiä pikkupurtavan kera. Viron kielen lyhyt alkeiskurssi keväällä 2022 Seura järjestää lyhyen viron kielen alkeiskurssin jäsenilleen keväällä 2022. Ilmoitamme kurssista tarkemmin jäsentiedotteessa, Facebookja kotisivuilla. Taron rauha 100 -näyttely Vaasan kansalaisopisto Almassa helmikuun 2022 ajan Viron 104. itsenäisyyspäivä Vaasa Opistolla 19.2.2022 Ohjelmassa mm. vieraileva luennoitsija Tarton rauhasta sekä runoja musiikkiesityksiä. Matkasuunnitelmia vuodelle 2022 Olisitko kiinnostunut ensi kesänä lähtemään pienellä joukolla Viroon pyöräilemään? Jos kiinnostuit, lähetä viestiä puheenjohtajalle, niin voimme jatkaa suunnittelua eteenpäin. Myös bussimatka Pärnuun ja Länsi-Viroon pyritään toteuttamaan ensi kesän aikana. Tarkempia tietoja ja matkaohjelma ensi kevään jäsentiedotteessa. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivua sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA 21.11. klo 11–14 Pop up -ravintola Ystävyydentalolla Tarjolla virolainen perinneruoka mulgipuder (perunaohra ja liha ”puuro”) ja jälkiruokakahvi, 10 €. 1.12. klo 18 perinteinen joulujuhla Kohtaamispaikalla (Seurahuoneenkatu 4) Puurot, tortut ja tontut. VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Juubelilavastus “ÖÖKUNINGANNA” on üks tõsine komöödia! Tere tulemast teatrisse! Turu Teater on ensimmäisellä ammattilaiskiertueellaan: ohjelmistossa on Piret Jaaksin Öökuninganna. Ohjaaja on Siim Maaten, lavalla nähdään näyttelijät Tene Ruubel ja Marin Mägi-Efert. Esitys on vironkielinen, mukana on suomenkielinen tekstitys. Lippuvaraukset: turuteater@gmail.com (mainitse varauksessa esityksen paikkakunta, oma nimesi ja puhelinnumerosi ja montako lippua tilaat. Liput maksetaan paikan päällä – korttimaksu tai käteinen). Seuraava esitys on Turussa, Viking Grace -laivalla 20.11. (loppuunmyyty). Muut kiertueen esitykset: 21.11. Tampere, Laikku klo 14, 24.11. Kaarina, Kaarina-talo klo 18, 25.11. Rauma, Poselli klo 18, 26.11. Pori, Kulttuurikulma klo 18, 27.11. Vaasa, Fanny klo 17.
4/2021?viro.nyt 16 Piret Jaaks on yksi Viron kysytyimpiä näytelmäkirjailijoita. Siim Maatenin ohjaustyö on tästä tragikoomisesta näytelmästä jo kolmas ja varsin omaperäinen versio. Yön kuningattaren roolissa loistaa 60-vuotisjuhlaansa viettävä Tene Ruubel. Toetajad/tukijat: Varsinais-Suomen Viro-keskus ry, Turun teatterisäätiö, SVYL, Ekotori, Bois MM OÜ, Raili ja Timo Kari, ON teater. Virolaisen käsityön näyttely Viro-keskuksessa ihailtavana kokoelma värikästä ja hurmaavaa virolaista käsityötä. Tervetuloa näyttelyyn! Vestlus arstiga Vestlus dr Tarmo Aredaga on praegu järelkuulatav Radio Robin Hoodi kaudu. Vietimme mielenkiintoisen tunnin tohtori Tarmo Aredan kanssa keskustellen koronaan liittyvistä terveyskysymyksistä. Keskustelu on nyt lyhyiksi podcasteiksi toimitettuna kuultavana Radio Robin Hoodin kautta ja Virokeskuksen blogissa. Seuraa koronatiedotusprojektiamme Facebookissa: #StoppKoroona. Yhteistyössä SPR:n monikielisen ja -kanavaisen koronaviestintähankkeen kanssa. Eva Finchin vironkieliset luennot Turun historiasta vapaasti kuunneltavissa YouTuben kautta Koko kevään luentosarja on nyt nähtävillä soittolistalla (etsi: Turu aeg ja kohad). 12.11. Viguriväntin ilta lapsille Turun kirjastossa (sivukirjastolla, osoitteen löydät Facebook-tapahtumasta) Tere tulemast! Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11. klo 18.30 (Vanha Suurtori 3, Turku) Etäosallistumismahdollisuus järjestyy. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. vahvistetaan toimintasuunnitelma ja valitaan hallitus vuodelle 2022. Tervetuloa! Joulukuussa: Monikulttuurinen itsenäisyyspäivä / Lasten joulujuhla nuorisokeskus Vimmassa / Joulumarkkinat viikonloppuisin / Joulumyyjäistunnelmaa arkipäivisin (ma– pe klo 10–15) Tule hankkimaan Viro-teemaista makeaa ja lämmittäviä käsitöitä joulupukin säkkiin! Tilanteet tapahtumien, kokoontumisten ja jopa konttorin palvelujen suhteen muuttuvat nyt nopeasti, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Jos haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, p.: 040 147 5221. Kunniakonsulaatin työssä noudatamme Viron suurlähetystön ohjeita. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Neuvontatyö jatkuu: vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo 10–18 ja maanantaisin klo 11–14 (mahdollisuus sopia myös tapaaminen Viro-keskuksessa). Kiireellisissä kysymyksissä voi soittaa ma–pe klo 10–15 toimistolle, p. 040 147 5221. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18 ja esmaspäeviti kell 11–14 (esmaspäeviti kokkuleppel võimalus tulla ka kohapeale Eesti keskusesse). Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. Fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: abiks.soomes@gmail.com ja messenger: m.me/ AbiksEestlasteleSoomes. Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti e–r kell 10–15 tel. +358 40 147 5221. Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). VILJANDIN YSTÄVÄT 3.–5.12. Jäsenmatka Viljandin Ugala-teatteriin Käymme Katsomassa näytelmät Suveöö unenägu sekä Võrku püütud. Majoitumme Park-hotel Viljandissa. Kotikonsertti 12.12. klo 15 Vantaalla: harmonikkataiteilija Maimu Jõgeda Lisätietoja saat halutessasi sähköpostitse seuramme osoitteesta. Mukaan mahtuu 10 ensiksi ilmoittautunutta. Viljandin ystävät r.y:n sähköpostiosoite: viljandinystavat@gmail.com VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Opastettu kierros Konrad Mägi – Maalauksen voima -näyttelyssä Espoon modernin taiteen museo EMMAssa 13.11. klo 14.15 Lue Viro-instituutin toiminnasta sivulta 7! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Perinteinen Mummoja pappapussikeräys 15.–26.11. Keräyksen tavoitteena on toimittaa joulupussin muodossa jouluiloa Tallinnassa asuville vähävaraisille vanhuksille ja pitkäaikaissairaille. Tallinnan kaupungin sosiaalikeskukset jakavat pussit saajilleen joulunalusviikoilla. Jos haluat osallistua Mummoja pappapussikeräykseen, luethan ohjeet alta! Pussiin pakataan kaikkia varten samat lahjat: ~ 1 kahvipaketti ~ 1 keksitai piparkakkupakkaus (max. 200g) ~ 1 makeispakkaus (max. 200g) HUOM! Emme enää ota vastaan kynttilöitä emmekä lautasliinoja lahjapusseihin! Lahjat voi pakata vaikkapa tavallisiin muovipusseihin, Virkut siirtävät ne kangaskasseihin. Pussit voi toimittaa 15.–26.11. arkisin kello 10–16 Eesti Maja – Virokeskukseen, Suomen Viro-yhdistysten liittoon (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki). Keräystä on järjestetty vuodesta 2000 lähtien ja mummoja pappapusseissa on viety jouluiloa vuosien varrella reilusti yli tuhannelle vähävaraiselle tallinnalaisvanhukselle. Kiitos avustasi – viedään Tallinnaan hyvää joulumieltä! Virkun syyskokous 29.11. klo 17 Viron suurlähetystössä (Itäinen puistotie 10, Helsinki) Virkut saavat tutustua marraskuussa upeasti remontoituun Viron suurlähetystöön, kun seuran syyskokous pidetään lähetystön tiloissa. Virallinen kokouskutsu materiaaleineen tulee lähempänä, mutta ilmoittaudu mukaan viim. 26.11. osoitteeseen kirsi@svyl.fi. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/ VirkkuRy n
? viro.nyt ?4/2021 17 Rakvere Lapuan Ystävyyskuntapaaluun Pentti Kangasluoma L apuan torin laidalla julkistettiin 11. lokakuuta Ystävyyskuntapaalu. Paalussa on etäisyydet Lapuan ystävyyskuntiin ja kuntien vaakunat. Myös Lapuan ystävyyskaupunki Rakvere, johon on etäisyyttä 568 kilometriä, on paalussa. Ensimmäinen ystävyyssopimus Lapuan ja Rakveren välillä solmittiin vuonna 1990. Saksan Hohenlockstedtiin on Lapualta 1546 km. Suomalaiset jääkärit saivat siellä koulutusta 1915–1919. Unkarin Kisk?rösiin on matkaa 2442 km. Ystävyyskuntapaalun paljastustilaisuudessa puheen kaikkien Lapualla toimivien ystävyysseurojen puolesta piti kaupunkineuvos Paavo Latva-Rasku, joka on Lapuan Suomi–Viro-seuran varapuheenjohtaja. Seura vaikuttaa aktiivisesti Lapuan ja Rakveren ystävyyskaupunkisuhteiden hoitamisessa. Koronavirus on katkaissut myös Lapuan ja Rakveren välisen yhteistyön, mutta odotamme aikaa parempaa. Kesäkuussa 2022 Rakveren kaupunki täyttää 720 vuotta ja sen Tarvas-härkäpatsas 20 vuotta. Lapua tulee tuolloin näkymään Rakveressa. n Juhlavuottaan viettävä Suomen Viron-instituutti sai uuden johtajan viro.nytin toimitus S uomen Viron-instituutti sai syksyllä uuden johtajan, kun tehtävään valittiin monille suomalaisille ja virolaisille tuttu toimittaja Hannele Valkeeniemi. Valkeeniemi on toiminut erilaisissa tehtävissä Suomen ja Viron välisissä suhteissa, viimeksi vuosina 2015– 2020 Suomen Tallinnan-suurlähetystön lehdistöneuvoksena. Viimeisimpänä hän on työskennellyt tuottajana Suomen Yleisradiossa. ”Koronapandemia on osoittanut, että suomalais-virolainen vuoropuhelu kaipaa uudistamista. Luulimme tuntevamme toisemme paremmin, kuin tosiasiassa tunnemme. Aikoinaan Suomi oli virolaisten ikkuna vapauteen. Nyt talousalueet ovat kasvaneet yhteen ja tarvitsemme entistä vahvempaa arjen yhteistoimintaa. Kieli ja kulttuuri edellä, koska ilman niitä olisimme toisillemme keitä tahansa”, toteaa Valkeeniemi. Suomen Viron-instituutti aloitti toimintansa heti Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen vuonna 1991 ja sitä ylläpitää Suomen Viron-instituutin säätiö. Viron-instituutilla on vuodesta 1994 alkaen ollut toimipisteet sekä Tallinnassa että Tartossa. Tänä päivänä Tallinnassa on toimisto ja Tartossa yleisölle avoin kirjasto. Suomen Viron-instituutin perustehtävänä on ylläpitää suomalais-virolaista kulttuuriyhteistyötä sekä vahvistaa Suomen ja Viron yhteyksiä kulttuurin ja koulutuksen alalla. Instituutti seuraa Viron yhteiskunnan kehitystä ja osallistuu siihen ohjelmatoiminnallaan. Samalla se tuo yhteen ammattilaisia Suomesta ja Virosta sekä edistää maiden välisiä suhteita. Instituutin toimia suunnataan mahdollisuuksien mukaan myös Latviaan ja Liettuaan. Instituutti vietti 30-vuotisjuhliaan marraskuussa Tallinnassa juhlaseminaarin merkeissä. Kaksikielinen (suomi/ viro) seminaari on katsottavissa Suomen Viron-instituutin kotisivulla (finst.ee). Kuluvan vuoden kesäkuussa julkistettiin instituutin audiohistoria sekä verkkonäyttely mieleen jäävistä hetkistä instituutin toiminnassa 30 vuoden ajalta. n Kuuntele Suomen Vironinstituutin audiohistoria osoitteessa: finst.ee/fi/30-vuotta/ finst30-podcast-sarja Tästä osoitteesta löydät instituutin 30-vuotisverkkonäyttelyn: aikajana.finst.ee Suomen Viron-instituutti Tallinnassa: Harju 1, 2. kerros p. +372 631 3917 tallinn@finst.ee ja Tartossa: Ülikooli 11 p. +372 742 7319 tartu@finst.ee Hannele Valkeeniemi. Kuva: Pakkalan Mediatalo / Jouni Valkeeniemi.
18 4/2021?viro.nyt in memoriam Eha Vain in memoriam (1954–2021) Hannu Oittinen P o hj o i s m a i d e n ministerineuvoston Tallinnan toimipisteen pitkäaikainen työntekijä Eha Vain siirtyi ajasta ikuisuuteen elokuussa 2021. Ministerineuvoston oman nekrologin mukaan Eha Vain oli aloittanut neuvostossa työnsä vuonna 1991 juuri ennen Viron itsenäistymistä. Eha Vain kuului niihin taustavaikuttajiin, joiden merkitys kulttuurielämässä oli tavattoman suuri. Se tarkoitti ennen kaikkea laajaa verkostoitumista Pohjoismaissa ja Baltiassa. Sen varassa Vain loi Tallinnaan isoja kulttuuritapahtumia eli Pohjoismaisen runofestivaalin sekä elokuvajuhlat. Näistä aloitteista kasvoivat sittemmin Tallinnan jokavuotinen kirjallisuusfestivaali HeadRead sekä elokuvaalalle Pimedate ööde filmifestival PÖFF. Eha Vain toimi myös kääntäjänä virontamalla keskeisten norjalaisten kirjailijoiden tuotantoa. Kulttuuriansioistaan Vain sai vuonna 2013 Norjasta merkittävän valtiollisen tunnustuksen, ja vuonna 2019 hänelle myönnettiin myös Tallinnan Raemedal työstään Tallinnan ja Pohjoismaiden kulttuuriyhteyksien kehittämiseksi. Suomessa hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjeenvaihtajajäsen. Seuran sääntöjen mukaan SKS:n valtuuskunta voi kutsua kirjeenvaihtajajäseneksi Suomea ja sen kulttuuria tuntevan ulkomailla toimivan henkilön. Kirjallisuuselämään Eha Vain toi merkittävän panoksen perustamansa NyNordenkustantamon kautta. Joskus vuoden 2008 tienoilla hän otti minuun yhteyttä tiedustellakseen halukkuuttani ryhtyä toimittamaan NyNordenille eräitä virolaisia teoksia suomeksi. Ensipuhelustamme kävimme puolet ruotsiksi, kunnes oivalsimme, että voimme hyvin puhua keskenämme myös viroa. Yhteistyö johti aluksi käännöserään, jossa korostui Viron silloinen lyriikka. Se aiheutti peräti 12 teoksen piikin suomennoksiin vuosina 2009–2012. Sittemmin NyNorden julkaisi myös valikoiman Lydia Koidulan runoja (2018) sekä kaksi suomalais-virolaista 8+8-runoantologiaa, jotka tunnettiin rennommin vain ”kasikaseina” (2013, 2015). Kaikkiaan eri projekteihin osallistui parikymmentä virolaista ja 16 suomalaista tai suomenruotsalaista kirjailijaa sekä mittava määrä suomentajia ja virontajia. Suomentajien joukosta nousee esiin Raija Hämäläinen peräti seitsemällä käännöksellä. Mainittujen ”kasikasien” virontajiin lukeutui myös Eha Vain itse Birgitta Bouchtin ja Susanna Ringellin kääntäjänä. Teosten erikoisuutena oli, että alkuaan suomalaiset runot julkaistiin niissä vain viroksi, virolaiset taas vain suomeksi. Esitystilanteissa tämä aiheutti muutaman kerran luovaa sekaannusta: muun muassa Ilpo Tiihonen joutui kerran Helsingin kirjamessuilla tilaamaan taksilla oman kirjansa paikalle pystyäkseen esiintymään. Toiminta Ehan kanssa oli aina helppoa. Hän oli työasioissa sekä lämminhenkinen tukija että kiistaton johtaja, ja uskon, että näin oli muidenkin kanssa. Ehan sosiaalisista taidoista kertoo häneltä kuulemani kohteliaisuus, joka kuuluu elämäni parhaisiin. Sen mukaa teen asioita ”mängleva kergusega”, leikillisen kevyesti. Sitä on mukava muistella, vaikka se ei ihan totta olekaan. n Eha Vain. Kuva: Jana Laigo.
”Koko Tartto riemuitsi, kaikki suomalaiset olivat sankareita, sillä mahdollisuus kuulla tuohon aikaan puhuttavan suomea Tarton kaduilla sai aikaan todella suuren kansanjuhlan.” ? viro.nyt ?4/2021 19 Urheilu on kulttuuria! Kulle Raig Heikki Roiko-Jokela: Urheilu yhdistää kansoja. Suomen ja Viron urheilusuhteista kansallisen identiteetin vahvistajana, veljeskansojen sillan rakentajana, ideologisena koetinkivenä Suomen urheiluhistoriallinen seura 2020, 267 s. U rheilu on kulttuuria! Tämä tuli voimakkaasti esille Suomen ja Viron välisen rautaesiripun raottajan, entisen urheilijan Urho Kekkosen Tarton yliopiston juhlasalissa 12.3.1964 pitämässä puheessa. Hän oli vakuuttunut siitä, että urheilun avulla on mahdollista rakentaa kansakuntaa ja kansallista identiteettiä, samoin siitä, että urheilu yhdistää kansoja. Tämä lukeekin hiljattain Tartossa viroksi ilmestyneen, Suomen ja Viron urheilusuhteista kertovan kirjan kannessa. Kirjan tekijä Heikki Roiko-Jokela tunnetaan myös muista suomalais-virolaisia aiheita käsittelevistä kirjoistaan. Tällä kertaa ovat esillä veljesmaiden urheilusuhteet, urheilu sillanrakentajana ja ideologisena koetinkivenä. Kuten tekijä itse toteaa, lajien ja tulosten kirjaus ei ole teoksen pääteema, vaan urheilua käsitellään osana yleistä aate-, kulttuurija poliittista historiaa. Suomen ja Viron kohdalla tässä laajassa kokonaisuudessa yksilön eli Kekkosen toiminnalla näyttää olleen urheiluyhteistyön ohella myös poliittisia ja yhteiskunnallisia tavoitteita, toteaa kirjoittaja. Niin varmasti olikin. Lajeja ja tuloksia ei silti unohdeta – niitä on pitkin kirjaa mukana ylioppilaskisoista yleisurheilun maaotteluihin 1920-luvulta aina 1990-luvulle. Minua virontajana kiinnosti erityisesti aika, jolloin sotienjälkeisestä hiljaiselosta siirryttiin varovaisen kontrolloituun kanssakäymiseen. Se oli tavallaan minun aikaani. Muistan hyvin vuoden 1963 juhannuksena Tartossa järjestetyn Viro–Suomi-yleisurheilumaaottelun. Ja yhdyn täysin edesmenneen kiekonheittäjän Kaupo Metsurin tunnelmointiin: ”Koko Tartto riemuitsi, kaikki suomalaiset olivat sankareita, sillä mahdollisuus kuulla tuohon aikaan puhuttavan suomea Tarton kaduilla sai aikaan todella suuren kansanjuhlan.” Suomi voitti, mutta se ei haitannut: juhlan aiheeksi riitti, että suomalaiset olivat paikalla ja läsnä. Tämä kuvaus kertoo, miten tärkeänä ja meidän, virolaisten identiteettiä vahvistavana tapahtuma koettiin. Urheilu oli osoittautunut taas kerran itseään suuremmaksi. Paljon huomiota saa teoksessa urheiluviranomaisten ja toimihenkilöiden yhteistyö, jossa Neuvosto-Viron aikaan vaadittiin melkoista varovaisuutta ja tavanomaisesta poikkeaviakin toimintatapoja. Kirja sisältää myös kiinnostavia valokuvia kummankin maan arkistoista: muun muassa Martin Klein ja Alfred Asikainen maailman pisimmässä painiottelussa vuonna 1912, Niilo Tarvajärvi pesäpallomaaottelukuvassa vuonna 1934, maiden painikuuluisuudet Johannes Kotkas ja Harry Nyström vuonna 1939, Paul Keres ja Kaarle Ojanen pelaavat shakkia vuonna 1959 ym. n Sekä suomenkielistä Urheilu yhdistää kansoja -kirjaa että vironkielistä kirjaa Sport ühendab rahvaid (Eesti Spordiajaloo Selts 2021, virontanut Kulle Raig) voi tilata SVYL-Verkkopuodista hintaan 20 € + postimaksu. Heikki Roiko-Jokela kertoo kirjastaan 20.11. klo 13 ennen Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokousta Eesti Maja – Virokeskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki). Tilaisuutta voi seurata myös etänä Teamsin kautta. Ilmoittautumiset 15.11. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi.
20 3/2021?viro.nyt Lingvistinen metsä Valdur Mikita Sammakko 2021, 334 s. suom. Anniina Ljokkoi M iten siluurikauden maakerrostumat liittyvät itämerensuomalaiseen pakanauskoon? Miksi Kalevala tuntuu suomalaisesta omalta ja Kalevipoeg virolaisesta vieraalta? Herättikö uraanimalmi Viron laulavan vallankumouksen? Semiootikko ja biologi Valdur Mikitan Lingvistinen metsä pureutuu virolaisen ja itämerensuomalaisen kulttuurin historiaan aina mannerlaattojen liikkeistä alkaen. Mikitan tekstit risteilevät eri aikakausissa, maan pinnanmuodostumissa ja metsätyypeissä. Hänellä on kyky nähdä yhteyksiä nykyajan kulttuuri-ilmiöiden, maantieteellisten sijaintien sekä myyttien ja historian välillä. Raikkaan tulkinnan saavat niin esihistoriallisen ajan tapahtumat, kylmä sota kuin kesämökkikulttuuri. Lingvistinen metsä on omalaatuinen ja yllättävä luonnon ja pienten kansojen puolustuspuhe. Anniina Ljokkoin kääntämän teoksen alussa on Mikitan tervehdys suomalaisille lukijoille. Hinta: 25 € + postikulut Viro maailmanvallaksi! Ville Hytönen Sammakko 2021, 344 s. V iro maailmanvallaksi! esittelee vironsuomalaisen kirjailijan havaintoja Viron valtion ja virolaisen kulttuurin vahvuuksista ja siitä, miten pieni maa voi nousta kekseliäisyydellään ja uutteruudellaan suurten joukkoon. Ville Hytönen löytää myös asioita, joita korjaisi ja joissa ottaisi mallia muualta. Lämminhenkinen tarinointi Viron lähihistoriasta ja seikkailut virolaisten ystävien kera kiertävät niin virolaisten piparkakkujen, mutterikioskien ja punkkariluolien kautta kapakkavisojen historiaan, virolaisten mallien seuraan kuin neuvostoestetiikan ytimeenkin. Kirjailija osallistuu olutpöhnäiseen kirveenheittoon, pohtii virolaista showpainia, haastattelee inkeriläistä saarnaajaa ja naureskelee M. A. Nummisen NeuvostoEestiä koskevalle idealismille. Ville Hytönen (s.1982) on asunut Tallinnassa, Haapsalussa, Viljandissa ja nyt Pohjois-Viron Harkussa. Hän on entinen kustantaja, entinen kirjakauppias, entinen boheemi ja nykyinen pienen lapsen isä virolaisessa kalastajakylässä. Hinta: 20 € + postikulut Kävin vaan uimassa, sisko Eveliina Talvitie Into Kustannus 2021, 184 s. E veliina Talvitien romaani on kolmiodraama, joka antaa äänen triangelin kaikille osapuolille ja tilaa mielen ristiriitaisuuksille. Se kuljettaa lukijan road tripille Baltian halki, palaa Viron itsenäistymisen vuosiin, kävelyttää pitkin Marseillen katuja ja kulkee mukana ranskalaisen rockyhtyeen kiertueella. Kun erilaiset maailmat kohtaavat, syntyy epätavallisia ratkaisuja. Talvitie purkaa herkästi ja samalla väkevän ilmaisuvoimaisesti mysteeriä, jonka taustalla olevat syyt kumpuavat syyllisyydestä, vapaudenhalusta, väkivallasta ja rakkaudesta. Kuin huomaamatta romaani peilaa myös suljetun ja avoimen yhteiskunnan välisiä eroja ja niiden vaikutusta yksilöihin. Romaani on saanut inspiraationsa tosielämän tragediasta. Vuonna 2003 ranskalainen näyttelijä Marie Trintignant menehtyi rockmuusikko Bertrand Cantatin pahoinpitelemänä. Kävin vaan uimassa, sisko hengittää tositapahtumia, osin lainaakin niistä. Tarina ja päähenkilöiden kohtalot ovat kuitenkin uusia. Hinta: 20 € + postikulut Judit. Nelinäytöksinen näytelmä A. H. Tammsaare Tallinna-kustannus 2021, 136 s. suom. Esko Karppanen N uori, kaunis nainen piiritystilassa olevasta kaupungista hakeutuu yhteyteen vihollisen sotajoukkojen komentajan kanssa. Valta ja väkivalta sekä ihmisen eroottinen ja eksistentiaalinen yksinäisyys kietoutuvat toisiinsa tuhoisalla tavalla Viron kansalliskirjailija A. H. Tammsaaren (1878–1940) sata vuotta sitten kirjoittamassa, mutta vasta nyt suomennetussa näytelmässä Judit, joka pohjautuu ajanlaskumme kynnyksellä sepitettyyn tarinaan. Teoksen suomentajan Esko Karppasen esipuhe avaa draaman kiperiä taustoja ja johdattaa sen hehkuvaan ytimeen. Hinta: 15 € /kpl + postikulut verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?3/2021 Estonian salaisuudet J. K. Tamminen Minerva 2021, 249 s. E stonia-alukseen liittyy paljon asioita, joita virallisista raporteista ei löydy. On puhuttu sotatarvikkeiden kuljetuksista, kokaiinilasteista, Venäjän mafiasta, kadonneista kapteeneista ja jopa murhista. J. K. Tamminen on selvittänyt näitä väitteitä unohtamatta tutkimusraportteja. Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen 28. syyskuuta 1994 oli järkyttävä uutinen koko maailmassa. Tämä kirja ei kertaa jo aiemmin kerrottua, vaan tarjoaa uusia, salattuja näkökulmia. Tamminen on vuodesta 1995 alkaen haastatellut useita tapahtumasta ja aluksesta tietäviä henkilöitä. Tiedämmekö edelleenkään, mitä Estonialla todella tapahtui ja miksi? J. K. Tamminen on Virossa asuva lakimies, rikostutkija ja teologi, joka kirjoittaa väitöskirjaa kauppakorkeakoulussa johtamistieteissä. Toisaalta hän on entinen ammattirikollinen, joka osasi lopettaa oikeaan aikaan. Vuodet rikosten maailmassa olivat kokemus, jossa arvomaailma hioutui opintojen ja rikosten vuorotellessa. Hinta: 20 € + postikulut Väinämöisen veitsi Mika Keränen Lector 2021, 218 s. suom. Kaisu Lahikainen R öyhkeä rikos Viron kansallismuseossa: varas sai saaliikseen arvokkaan koristeveitsen. Varkaus onnistui Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -näytelmäesityksen aikana, kun Uralin kaiku -näyttelyn turvajärjestelmä oli kytketty pois päältä. Salaseura Divari alkaa museonjohtajan pyynnöstä tutkia asiaa. Onko konna kansallismuseon työntekijä, museokävijä vai joku esityksen aikana museossa kuljeskellut katsoja? Mikä on Tarton ruokaklubi? Väinämöisen veitsi kuuluu salaseura Divarin kirjasarjaan. Sarjasta ovat aiemmin ilmestyneet Kaisu Lahikaisen suomentamana kirjat Oranssi polkupyörä, Hopeinen aarrearkku, Salaperäinen kukkavoro ja Aavepyöräilijä. Mika Keränen on viroksi kirjoittava suomalainen, joka asuu Tartossa. Hän on palkittu kirjailija kotimaassaan Virossa ja eteläisessä naapurimaassa Latviassa. Keräsen lastendekkarit ovat vauhdikasta ja lämminhenkistä luettavaa niin pienille kuin suurille. Hinta: 15 € + postikulut Armando ja Uunilinnut Mika Keränen Lector 2021, 68 s. A rmando ja Uunilinnut kertoo tokaluokkalaisesta Armandosta, jolle jalkapallo on kaikki kaikessa. Sarjan toinen osa alkaa rumasta kielenkäytöstä pelissä. Armandon joukkueen pojat kuulevat, kuinka vastustajien valmentaja haukkuu pelin aikana parasta pelaajaansa hanhiemoksi. Seuraavissa harjoituksissa pojat innostuvat itsekin mollaamaan toisiaan. Poikien valmentaja ei ole siitä ilahtunut. Erityisesti häntä häiritsee se, että pojat eivät kunnioita tyttöjä. Valmentaja päättää antaa pojille opetuksen. Seuraavassa harjoituspelissä heitä odottaa yllätys, kun pojat kohtaavat jalkapallojoukkueen nimeltä Uunilinnut. Mika Keränen on kirjoittanut lastenkirjoja viroksi ja suomeksi. Keränen kuuluu Viron suosituimpiin lastenkirjailijoihin. Hän on julkaissut viroksi 15 kirjaa ja suomentanut virolaista kaunokirjallisuutta. Keräsen lastenkirjojen pohjalta on tehty seikkailuelokuva Supilinna Salaselts (Suomessa Soppalinnan salaseura). Hinta: 15 € + postikulut Noitakatu 13. Noitaperheen tarinoita Eva Bellen Mikkeli Eesti Keskus 2021, 31 s. suom. Merja Aho N yt on ilmestynyt myös suomeksi Eva Bellenin runoja värityskirja Noitakatu 13. Noitaperheen tarinoita! Kirjan on suomentanut Merja Aho, kuvittanut Günter Peedu ja projekti on valmistunut yhteistyössä Vesaisten Keskusliitto ry:n ja Mikkeli Eesti Keskus ry:n kanssa. Kirja on tarkoitettu sekä aikuisille että lapsille mukavaan vapaa-ajanviettoon ja yhdessäoloon. Kirja kertoo humoristisesti ja runomuodossa nykyaikaisesta noitaperheestä, jossa on äiti ja isä, kymmenen lasta sekä mummu ja vaari. Perhe asuu arkkitehti-isän suunnittelemassa talossa ja äiti ennustaa kristallipallosta tulevaisuutta. Lapsilla on kaikilla omat kivat kiinnostuksen kohteensa. Mummu ja vaari ovat eläkkeellä ja tekevät kaikenlaista kivaa – mummu esimerkiksi meditoi ja vaari juttelee eläinten kanssa. Hinta: 6 € + postikulut
Taasiseseisvumispäev. Kolmasluokkalaiset opiskelevat kulttuuriaan tarinoiden kautta. Lopuksi väritetään. Kuva: Tua Sysimiilu. 22 “Tere hommikust!” Latokartanon peruskoulussa opiskellaan suomeksi ja viroksi Latokartanon peruskoulu Helsingissä järjestää kaksikielistä suomi–viro-opetusta, jossa neljäsosa koko oppimäärän opetuksesta järjestetään viroksi. Luokanopettaja Anne RibelusJokela on kaksikielisen opetuksen alullepanija. Kantava ajatus on ollut se, ettei lapsi ja nuori unohtaisi äidinkieltään, vaan tuntisi juurensa ja uskaltaisi olla oma itsensä valtakulttuurin keskellä. Uraauurtava työ on osoittanut merkityksensä, sillä tänä vuonna vietetään jo suomi–viro-opetuksen 25. juhlavuotta. Tua Sysimiilu O n elokuun 25. päivä. Koulupäivä on alkamassa. “Tere hommikust!”, tervehtivät kolmasluokkalaiset opettajaansa astellessaan sisään luokkaan. Anne Ribelus-Jokela on Latokartanon peruskoulun luokanopettaja. Hänen ideansa kaksikielisestä opetuksesta syntyi 1990luvun alussa, kun hänestä tuli oman äidinkielen opettaja Helsingissä. “Soitin opetuslautakunnan äidinkielen opetuksen koordinaattorille Riitta Veiniolle ja kysyin viron opettamisesta. Kuulin, että oppilaiden puutteen vuoksi viroa ei opeteta, ja tarve palkata viron kielen opettaja tulee selväksi seuraavana syksynä. Yhteystietoni kirjoitettiin muistiin ja syksyllä minut kutsuttiin haastatteluun. Lyhyt keskustelu päättyi työsopimuksen allekirjoittamiseen”, Ribelus-Jokela muistelee. Äidinkielen opetus alkoi vähitellen eri kouluissa. Syksyllä 1994 Ribelus-Jokela kutsuttiin opettamaan viroa Roihuvuoren ala-asteelle, jossa oli paljon ulkomaalaisia ja kymmeniä virolaisia lapsia.
Latokartanon koulussa opiskellaan myös viron kielellä. Kuva: Tua Sysimiilu. ? viro.nyt ?4/2021 23 “Monikulttuurisuus oli arkipäivää ja se haluttiin nähdä aarteena. Toisten kanssa selviytyminen vaati suvaitsevaisuutta kaikilta. Jokainen sai olla oma itsensä. Suomeen saapuneilla maahanmuuttajilla oli oma luokka, jossa opetuksen pääpaino oli suomen kielessä ja kulttuurissa, ja josta vuosi myöhemmin oppilaat lähetettiin suomenkielisille tunneille. Virolaisista kaikki opiskelivat suomenkielisillä luokilla, mutta he halusivat myös osallistua viron kielen tunneille. Lapset olivat eriikäisiä, monilla oli heikko suomen kielen taito, ja siksi suomen oppiminen oli vaikeaa. Jotkut kärsivät oppimismotivaation puutteesta ja jonkinlaisesta identiteettikriisistä. Koulu tarjosi vironkielisiä tukitunteja, mikä oli suuri apu aineopetuksen etenemisessä”, Ribelus-Jokela jatkaa. Ribelus-Jokela seurasi samalla omien lastensa oppimista suomenkielisessä koulussa. Silloin syntyi ajatus perustaa virolainen luokka. Tällaisen luokan olemassaolo antaisi mahdollisuuden välittää ja säilyttää viron kieli ja kulttuuri, opettaa suomen kieltä ja kulttuuria tehokkaammin ja estää puolikielisyyden syntyminen. “Lasten ei pitäisi hävetä alkuperäänsä, heidän juurensa on säilytettävä ja integroitumisen uuteen yhteiskuntaan pitäisi olla kivuttomampaa”, mietti Ribelus-Jokela. Roihuvuoren koulun silloinen rehtori Satu Honkala tuki Ribelus-Jokelan suunnitelmaa vironkielisen opetuksen järjestämisestä, ja neuvottelujen jälkeen sen hyväksyivät myös opetusviraston Irmeli Halinen ja Riitta Veinio vuonna 1995. “Jo saman vuoden joulukuussa aloimme levittää tietoa siitä, että ensi syksynä virolaisten lasten 1. luokka aloittaa työskentelyn Roihuvuoren peruskoulussa, jossa opetus tapahtuu osittain viron kielellä. Se tarkoitti, että perusaineet, kuten äidinkieli, matematiikka ja luonnontiede opetetaan viroksi ja muut suomeksi. Niinpä 13. elokuuta 1996 Roihuvuoren peruskoulussa aloitti toimintansa kaksikielinen viro–suomi-opintoryhmä 6–7-vuotiaille vironkielisille lapsille, ja siitä kaksikielinen koulutus kehittyi”, RibelusJokela kertoo. Oman kielen ja kulttuurin tunteminen vahvistaa identiteettiä Kaksikielisen koulutuksen suunnittelu ja toteuttaminen perustuu tutkimuksiin, joiden mukaan etniseen vähemmistöön kuuluvien lasten on saatava vähintään peruskoulutus äidinkielellään menestyäkseen opinnoissaan myöhemmin. “Toiveemme oli luoda opiskelijoille parhaat mahdolliset oppimisolosuhteet kaksikielisyyden saavuttamiseksi ja varmistaa valmius jatko-opintoihin suomalaisessa koulussa”, Ribelus-Jokela toteaa. “Minusta on tärkeää, että koulutulokas voi oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan omalla äidinkielellään, ja että pienellä lapsella on mahdollisuus ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan omalla äidinkielellään. Omankieliset kaverit ovat tärkeitä, jotta nuori kokee kuuluvansa toisten samaa kieltä puhuvien ja eri kulttuuritaustaisten joukkoon ja ymmärtää, ettei siinä ole mitään erikoista eikä hävettävää, vaan että sitä arvostetaan ja pidetään rikkautena. Että toisessakin maassa asuessaan hän voi tutustua omaan äidinkieleen (tai isänkieleen) ja kulttuuriin perusteellisemmin ja siten kasvaa identiteetiltään vahvaksi”, hän sanoo. Viron kielen opetukseen käytetään virolaisia oppikirjoja ja työkirjoja. “Kaikki tarinat perustuvat virolaiseen tapakulttuuriin ja lastenkirjallisuuteen. Käsittelemme virolaisia juhlapäiviä, luemme runoja, laulamme virolaisia lastenlauluja ja leikimme virolaisia piirileikkejä. Meillä on paljon vironkielisiä lastenja nuortenkirjoja, joita oppilailla on mahdollisuus lainata ja lukea. Siitä kiitos Helsingin Virolaisen Akateemisen Klubin toissa vuonna antamalle lahjoitukselle”, esittelee Ribelus-Jokela. Kaikkea opetusmateriaalia ei viroksi ole käytössä, mutta siinäkin on etunsa. Esimerkiksi matematiikan oppikirjat ovat suomenkielisiä, mutta opetus tapahtuu viroksi. Näin on mahdollista täydentää sanavarastoa ja terminologiaa kummallakin kielellä. Iloiset ja motivoituneet oppilaat sekä tyytyväiset perheet kannattelevat RibelusJokelan opettajan arkea. “Se, kun onnistut muokkaamaan oppilaalle aluksi vaikeasti perille menevän oppimateriaalin hänelle sopivaan muotoon ja koet yhdessä hänen kanssaan onnistumisen ilon. Se, kun oppilaat tulevat moikkaamaan sen jälkeenkin, kun ovat meiltä peruskoulusta lähteneet. Eli onnistumisen ilo. Ja hyvät kollegat”, hän toteaa. Oman painoarvonsa Ribelus-Jokelan uraauurtavalle ja vuosien sinnikkäälle työlle antavat tunnustukset, joita hän on saanut sangen arvovaltaisilta tahoilta. “Urani tärkeimmät hetket ovat edellisten lisäksi tunnustustilaisuudet eli vuonna 2007 presidentti Ilveksen minulle myöntämä Viron Valkoisen tähden V-luokan kunniamerkki viron kielen ja kulttuurin ylläpitämisestä Suomessa sekä Viron opetusministeri Lukaksen myöntämä Vuoden opettaja 2009 -arvonimi.” “Aina kuudesluokkalaisten valmistuessa tunnen, että olen saanut aikaiseksi jotain tärkeää.” Marika Nisovin luokassa kuvaamataidon tunnilla soi Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Aiheena ovat syksyn kukat. Oppilaat ovat saaneet valita itselleen mieleisensä kukan, jonka piirtää mallista. Tunnelma on keskittynyt ja
4/2021?viro.nyt 24 innostunut. Luokka saa väriä kukkaloistosta, kun opettaja kiinnittää piirustuksia seinille. Nisovin opettajanura on kestänyt Helsingissä jo 23 vuotta. Hän aloitti kiertävänä oman äidinkielen opettajana ja vuonna 2006 siirtyi suomi– viro-luokille ensin Roihuvuoren ala-asteelle ja sittemmin Latokartanoon. Hän toimii 4.–6.-luokkalaisten luokanvalvojana ja opettaa viroa, matematiikkaa, historiaa, kuvaamataitoa ja liikuntaa sekä yläkoululaisille viron kieltä. Nisovia motivoivat innokkaat oppilaat. Myös yhteistyö vanhempien kanssa on tiivistynyt viime vuonna. Työssään hän näkee kulttuurejamme yhdistävänkin puolen. “Toivoisin, että oppilaat altistuisivat suomalaiselle kulttuurille ja kielelle, ja että he matalammalla kynnyksellä tutustuisivat maahan, mihin ovat muuttaneet. Toivoisin, että myös suomenkielisillä lapsilla olisi halua opiskella viroa”, sanoo Nisov. Virolaista arkea ja juhlaa Virolainen kulttuuri on tiiviisti läsnä koulun arjessa ja juhlissa. Ensimmäisenä koulupäivänä virolaiset lapset tuovat perinteisesti kukkia opettajalle. Juhlapyhistä tärkeimmät ovat Viron itsenäisyyspäivä 24.2. ja uudelleenitsenäistymispäivä 20.8. Viron äidinkielen päivänä 14. maaliskuuta on kieleen liittyviä kilpailuja. Tänä vuonna Latokartanoon tuli parikin palkintoa Vironkielisen Opetuksen Seuran järjestämästä lasten ja nuorten kirjoituskilpailusta Minu elu rikkus. Latokartanon koulun jouluja kevätjuhlissa on aina vironkielisiä esityksiä, arvovieraita unohtamatta. “Meillä on käynyt vieraita Virosta pääministeriä ja presidenttiä myöten. Viron suurlähetystö, Tuglas-seura, Viroinstituutti ja Vironkielisen Opetuksen Seura ovat yhteistyökumppaneita, joiden välityksellä olemme osallistuneet moniin kulttuuritapahtumiin. Viime vuosina korona on valitettavasti tehnyt tehtävänsä ja kouluelämä on ollut erittäin ryhmäkeskeistä, eikä yhteisiä juhlia ja tapahtumia ole pystytty järjestämään”, RibelusJokela kertoo. Nisovkin kaipaa ja toivoo pian yhteisöllisyyttä ja kivoja tapahtumia takaisin kouluun. “Joskus tanssittiin virolaisia kansantansseja ja laulettiin leikkilauluja. Martinpäivinä ja Kadrinpäivinä käytiin luokasta luokkaan esiintymässä ja toivottamassa: Head karjaõnne!” Entä millainen on kaksikielisen opetuksen tulevaisuus? Opettajien äänestä huokuu hienoinen huoli kaksikielisen opetuksen jatkuvuudesta. Opetusta järjestetään tietenkin niin kauan, kuin on oppilaita. Pahin pelko on, ettei tieto tavoita kohdetta. “Toivon, että kaikille vanhemmille menisi tieto kaksikielisen opetuksen mahdollisuudesta. Näen, että suomi–viro-opetus voi jatkua niin kauan kuin Suomi ja Viro ovat naapurimaita eli 25 seuraavaa vuotta ja enemmänkin!”, toteaa Nisov. Samaa mieltä on Ribelus-Jokela. Hän toivoo, että tulevina vuosina kouluun hakeutuisi oppilaita, jotta suomi–viro-opetus voisi jatkua parhaalla mahdollisella tavalla. “Näen kaksikielisen opetuksen tulevaisuuden valoisana ja itsestään selvänä nykyaikaisen monikielisen ja -kulttuurisen (koulu)maailman osana. Mielestäni on luonnollista antaa monikielisille lapsille mahdollisuus opiskella eri kielillä. Toivottavasti on myöskin mahdollisuuden käyttäjiä, perheitä, jotka arvostavat heille tarjottua mahdollisuutta ja ovat kiinnostuneita viron kielen ja kulttuurin säilyttämisestä seuraaville sukupolville”, Ribelus-Jokela sanoo. n Haastattelussa Latokartanon peruskoulun rehtori Teemu Lappalainen Tua Sysimiilu Latokartanon peruskoulun rehtori Teemu Lappalainen, kuinka merkittävänä näet kaksikielisen suomi–viro-opetuksen? “Kaksikielinen opetus kehittää tutkitusti lasten kielellisiä valmiuksia ja edesauttaa sitä kautta myös muiden vieraiden kielten oppimista. Lisäksi se tietysti myös rikastuttaa oppilaan ymmärrystä kielestä ja kulttuurista ja antaa elämyksiä kahdesta kulttuurista. Siksi kaksikielisellä opetuksella on perusteltu paikkansa kouluissa riippumatta kohdekielestä. Suomi– viro-opetuksella on Latokartanossa oma ainutlaatuinen tehtävänsä juuri siksi, että vastaavaa opetusta ei tällä hetkellä ole muualla tarjolla. Siinä suhteessa palvelemme koko kaupungin asukkaita, ei ainoastaan Viikissä asuvia lapsia.” Millaisena näet vironkielisen opetuksen tulevaisuuden sen jatkuvuuden kannalta? “Tämä on erittäin hyvä kysymys, jota olemme miettineet sekä koulussa että kaupungin kaksikielisestä opetuksesta vastaavien asiantuntijoiden kanssa. Kaksikielisen opetuksen hakijamäärät ovat olleet laskusuunnassa useiden vuosien ajan, mikä on herättänyt aiheellisen huolen opetuksen jatkumisesta tulevaisuudessa. Kysynnän vähenemiseen on varmasti useita syitä, jotka liittyvät esimerkiksi muuttoliikkeeseen ja perheiden tulevaisuudensuunnitelmiin, joita on vaikeaa ennustaa, ja joihin koulun tasolla ei juuri voida vaikuttaa. Vaikka kysynnän vähenemiseen ei voida koulussa vaikuttaa, siihen on kuitenkin reagoitava. Kaksikielistä opetusta on parin viime vuoden aikana kovasti kehitetty, ja uusittu opetussuunnitelma ja tuntijako tulevat käyttöön syksystä 2022 alkaen. Jatkossa kaksikielistä opetusta tarjotaan sekä viroa äidinkielenään puhuville lapsille että myös suomenkielisille oppilaille, jotka ovat kiinnostuneita viron kielen oppimisesta. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat kieltä – sekä suomea että viroa – osana päivittäistä arkeaan, ja vahvistavat näin toinen toistensa kielitaitoa myös huomaamattaan. Käytäntö on sama kuin esimerkiksi englanninkielisessä opetuksessa. Tiedon jakaminen on tärkeää, että hakijoita kaksikieliseen opetukseen riittää myös jatkossa. Tietoa kaksikielisen opetuksen vaihtoehdosta jaetaan myös yhteistyökumppaneidemme kautta, muun muassa Viron suurlähetystö tekee tässä asiassa arvokasta työtä.” n
? viro.nyt ?4/2021 25 Paavo Haavikon Kootut runot ilmestyi viroksi viro.nytin toimitus Paavo Haavikko: Kogutud luuletused EKSA 2021, 903 s. useita virontajia P aavo Haavikko (1931–2008) on yksi suomalaisen kirjallisuuden suurnimistä ja Suomen merkittävin modernisti. Ajatus hänen teoksensa Kootut runot (Kustannusosakeyhtiö Teos 2014) virontamisesta on muhinut kauan. Vaikka Haavikko oli maailmankatsomuksensa vuoksi lähes kielletty kirjailija Neuvosto-Virossa, on joitain hänen runojaan ja teoksiaan ilmestynyt myös aiemmin viroksi. Noilla vähilläkin vironnoksilla on ollut huomattava vaikutus virolaiseen kirjallisuuteen. Lokakuun lopussa ilmestyneessä Kogutud luuletused -teoksessa (Emakeele SA EKSA) on mukana yli kymmenen kääntäjää. Mukana on myös vanhoja käännöksiä, osa jo edesmenneiltäkin tekijöiltä. Tällainen ylisukupolvisuus antaa teokselle ainutlaatuisen moniäänisyyden. Teoksen kääntäjät ovat Kai Aareleid, Ivar Grünthal, Kätlin Kaldmaa, Kaja Kallemets, Jan Kaus, Lauri Kitsnik, Tiiu Kokla, Hasso Krull, Asko Künnap, Minni Nurme, Kajar Pruul, Jürgen Rooste, Paul-Eerik Rummo, Piret Saluri, Joel Sang, Debora Vaarandi, Elo Viiding ja Julius Ürt. Kiitos siitä, että Paavo Haavikon koko runotuotanto saadaan nyt viroksi yhtenä niteenä, kuuluu teoksen kääntäjien lisäksi E. W. Ponkalan Säätiölle, joka tuki käännösprojektia 10 000 eurolla. E. W. Ponkalan Säätiö on perustettu vuonna 1924 suomensukuisia kieliä puhuvien kansojen kulttuurin tukemiseksi. Erilaiset Unkariin ja Viroon liittyvät kulttuuriteot ovat sittemmin vakiintuneet säätiön tuen kohteiksi. n Viron kansalliskirjasto vetää kirjastojen teemavuotta 2022 viro.nytin toimitus V iron kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2022 kirjastojen teemavuodeksi. Teemavuoden vetäjä on Viron kansalliskirjasto, jonka tehtävänä on rakentaa vuoden ohjelma, löytää sopivat yhteistyökumppanit ja vastata tapahtumien järjestelyistä. Kirjastojen vuoden keskiössä on se tosiasia, että kirjastojen rooli yhteiskunnassa ja yhteisöissä on perustavanlaatuisesti muuttumassa, kun tiedon määrä kasvaa ja digitalisoituu yhä nopeammassa tahdissa. Tämä asettaa kirjastoille uusia tehtäviä sekä koko yhteiskunnan että paikallisella tasolla. Viron kansalliskirjaston johtajan Janne Andresoon mukaan kirjastojen vuoden tapahtumat kattavat niin kunnalliset ja koulujen kirjastot kuin yliopistojen ja tieteelliset kirjastot. ”Kirjastojen roolin muuttuminen yhteiskunnassa on väistämätöntä. Perinteisten lukusalija lainauspalveluiden rinnalle ovat tulleet niiden digitaaliset vaihtoehdot. Samaan aikaan kasvaa tarve pitää huolta ihmisten kyvystä kuluttaa tietoa”, toteaa Andresoo. Tällainen muutos pakottaa kehittämään sekä kirjastojen palveluita että niiden asiantuntijoita. Kirjastojen pitää tehdä yhteistyötä koulujen, aikuiskouluttajien ja erilaisten tukiorganisaatioiden, kuten työttömyyskassan kanssa. Kirjastoille tulee sellaisia tehtäviä, mitä niillä ei jokunen aika sitten ollut. Tällaisia ovat esimerkiksi mediaosaamisen kehittäminen tai kouluttaminen kriittiseen tietojenkäsittelyyn. Näiden rinnalla kirjastojen pitää joka päivä kehittää omaa perustehtäväänsä eli taata tiedon ja kulttuurin tasaveroinen saavutettavuus, ja tätä koko ajan enemmän myös digitaalisin välinein ja sähköisin sisällöin. Kuten Viron kulttuuriministeriön kirjastoneuvos Ülle Talihärm on sanonut, eivät kirjastot ole enää vain kirjojen kokoelmia, vaan kirjaston muodostavat ennen kaikkea ihmiset. n Lisätietoja kirjastojen vuodesta löytyy Viron kansalliskirjaston sivulta www.nlib.ee.
ÖÖKUNINGANNA Autor: Lavastaja: Osades: Assistent: Piret Jaaks Siim Maaten Tene Ruubel Marin Mägi-Efert Leelo Raamat Etendused Eestis 30.10 03.11 Etendused Soomes 20.11 21.11 24.11 25.11 26.11 27.11 *esietendus Lisainfo ja broneerimine turuteater@gmail.com Pärnu Raekoda* Teoteater, Tallinn Turku Tampere Kaarina Rauma Pori Vaasa Varsinais-Suomen Viro-keskus ry, Turun teatterisäätiö ja Suomen Viro-yhdistysten liitto ry, Ekotori, Bois MM OÜ, Raili ja Timo, Kari, ON teater Tõsine komöödia kahes vaatuses “ÖÖKUNINGANNA” on üks tõsine komöödia, milles endine lavatäht Elli Heidelberg tabab tema koju vargile tulnud Jane. Politseisse helistamise asemel palkab ta päti oma majja tööle. Etendus on eestikeelne ja soomekeelsete subtiitritega. Vironkielinen, suomeksi tekstitetty näytelmä. Jane lähtee varkaisiin, mutta joutuukin yllättäen töihin oudosti käyttäytyvän vanhan rouvan luo. Sudet ulvovat ja poliisiauton valot välkkyvät, eikä kukaan osaa aavistaa mihin tapahtumien vyöry vie...
SORSAPUISTOSALI: 15.00 Tapakulttuuri Suomessa ja lähinaapurissa Raija Tervomaa: Suomi – Opas historiaan, kieleen, kulttuuriin ja tapoihin Tapio Mäkeläinen: Peipsimaa ja Jõgevamaa 15.30 Valdur Mikita: Lingvistinen metsä (suomennos Anniina Ljokkoi) 16.00 Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi (suomennos Jouko Vanhanen) 16.30 Saarenmaa suomalaisessa nykykirjallisuudessa Sampo Terho: Olev Roosin kyyneleet Paula Havaste: Saarelaislaulu 17.00 Mart Kivastik: Taivaan portaat (suomennos Anna Kyrö) 17.30 Millaista on kaksikielinen runous? Heidi Iivari: Tartu sariarmastaja. Tarton sarjarakastaja Ville Hytönen: Thule. Pieniä runoja armastuksesta 18.00 Ville Hytönen: Viro maailmanvallaksi Tapio Mäkeläinen: Peipsimaa ja Jõgevamaa DUETTO 1-SALI: 15.00 Mika Keränen: Aavepyöräilijä (suomennos Kaisu Lahikainen) SOPRAANO-SALI: 17.30 Antto Terras: Tallinnan tappajat 2&3 VIRO Tampereen kirjafestareilla lauantaina 4. joulukuuta TAMPEREEN KIRJAMESSUT – KIRJAFESTARIT 4.–5.12.2021, TAMPERE-TALO OHJELMA JA LISÄTIETOJA: KIRJAFESTARIT.FI Viro-osaston ja -ohjelman ovat tuottaneet Tuglas-seura, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Viro-instituutti ja Viron Helsingin suurlähetystö yhteistyössä Arktisen Banaanin, Atrain&Nordin, Enostonen, Gummeruksen, Into Kustannuksen, Kustannusosakeyhtiö Sammakon, Lector Kustannuksen ja WSOY:n kanssa.
29.9.2021–23.1.2022 Maalauksen arvoitus EMMAMUSEUM.FI K on ra d M äg i: M ed ita at io (N ai ne n m ai se m as sa ), 19 15 –1 6, V iro n ta id em us eo .