Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??22. vuosikerta viro.nyt 4/2022
4/2022?viro.nyt 2 Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Kielitaito yhdistää ja mahdollistaa 6 Virolainen näkökulma energiatalouden tulevaisuuteen 9 Viro, Ukraina ja Venäjä 11 nyt.puhuttaa 12 Liikuntavuosi 2023 – kenelle ja miksi? 14 SVYL:n toimintaa 17 Historiallinen tyttökirja sopii monenlaisille lukijoille 18 Anneli Kont haluaa laajentaa suomalaisten tietoja Virosta 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Eino Akseli Kuusi – Viron-kävijä toisessa sukupolvessa 25 Tarton kirjallisuuskaupunki Tampereen Kirjafestareilla 3.?4.12. 26 Latokartano lastering Eesti Esmaspäev Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 22. vuosikerta Levikki: 2500-3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Marek Metslaid Lehden koko: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: Lehtisepät Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 1/2023: Ilmestyy 17.2.2023. Aineiston jättäminen viimeistään 20.1.2023. Oikeus muutoksiin pidätetään.
? viro.nyt ?4/2022 3 Toimituksesta T ämän lehden ilmestyessä kulttuurisyksy on kiihkeimmillään, kun Martin markkinat ja Tampereen Kirjafestarit (s. 25) ovat vielä edessä. Keskellä vaikeita aikoja, sotaa ja sen tuomaa energiakriisiä ja koronankin vielä kummitellessa taustalla, on tapahtumien tuoma normaalius erityisen tervetullutta. Ihanaa oli myös kokoontua Suomen Viro-yhdistysten liiton porukalla marraskuun alussa Tallinnaan seminaarin ja vuosikokouksen merkeissä! Mielenkiintoisen seminaarin sadosta saavat nauttia tämän viro.nytin lukijatkin, sillä sivuilla 4–8 julkaistaan kahden puhujan, Irene Käosaaren ja Mihkel Annusin artikkelit integraation ja uusiutuvan energian tilanteesta Virossa. Näillä todella ajankohtaisilla aiheilla vastataan myös viro.nytin lukijoiden toiveeseen siitä, että lehdessä olisi kulttuurin rinnalla yhteiskunnallista sisältöä. SVYL on tarttunut toiveeseen muutenkin innokkaasti ja Tallinnan marraskuinen seminaari saa jatkoa tulevana vuonna. Miten Viro toimii? – sen haluamme tietää! Siitä, miten Viro toimii kriisitilanteessa, saamme lukea toimittaja ja kirjailija Kulle Raigin artikkelista (s. 9–10), joka kertoo Virosta, Ukrainasta ja Venäjästä. Viro on ottanut ukrainalaispakolaiset vastaan ennen näkemättömällä lämmöllä ja tehokkaiden toimien avulla. Raigin artikkeli liippaa myös Irene Käosaaren integraatioartikkelia, sillä molemmissa puhutaan Venäjän median vaikutuksesta vironvenäläisiin. Tuntuu, että moni aihe ja asia kiertyy lopulta kieleen, sillä onhan kieli myös avain kotoutumiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Käosaar kirjoittaa artikkelissaan hartaan toiveensa siitä, että Viron hallituksen päätös saada maahan täysin vironkielinen opetus vuoteen 2030 mennessä pitäisi. ”On äärimmäisen tärkeää, että tuo askel koulutuksessa otetaan. Se luo toivoa siitä, ettei meidän tarvitse Virossa enää tulevaisuudessa puhua viron kielen osaamisesta, kansalaisuudettomuudesta, jakautuneista työmarkkinoista tai yhdenvertaisten mahdollisuuksien ymmärtämisestä. /.../ Mutta jos Viron valtio lopulta saavuttaa yhteisen poliittisen tahtotilan, niin on toivoa, ja vuonna 2030 meille ovat aivan muut aiheet tärkeitä.” Toiveen siitä, että vuonna 2030 ja nopeamminkin myös aivan muut aiheet kuin nykyiset korona ja sota puhuttaisivat, voimme varmasti jokainen jakaa. Uutta vuotta ja sen levollisempia aiheita toivoo viro.nytin toimituskin! Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
4/2022?viro.nyt 4 Kielitaito yhdistää ja mahdollistaa Viron kielen taito on ollut vuosikymmenten ajan yksi integraation päähuolista Virossa. Nyt kauan vireillä ollut hanke siirtymisestä vironkieliseen opetukseen näyttäisi ottavan uusia, konkreettisia askelia. Irene Käosaar V irossa on toimittu integraatiopolitiikan parissa systemaattisesti 1990-luvulta lähtien, jolloin koostettiin ensimmäinen integraatio-ohjelma ja luotiin Integraatiosäätiö (Integratsiooni Sihtasutus) vetämään toimintaa. Laajasti ottaen tavoite on ollut tukea yhdistävän yhteiskunnan luomista, mutta kärki on vuosikymmenten saatossa hiukan muuttunut. 1990-luvulla keskiössä oli viron kielen opetus ja venäjänkielisten asukkaiden kotoutuminen virolaiseen yhteiskuntaan. 2000-luvulla katsoimme yhteiskuntaa jo laajemmin, ja prioriteettina oli kehittää monikielistä ja -kulttuurista yhteiskuntaa. Viime vuonna vahvistetun uuden kehitysohjelman Yhtenäinen Viro 2030 päätavoite on ihmisten ja yhteisöjen välisten kontaktien luominen ja tukeminen. Uskomme, että juuri henkilökohtaiset kontaktit auttavat yhteiskuntaan sopeutumisessa sekä motivoivat opiskelemaan viron kieltä ja ymmärtämään virolaista kulttuuria ja tapoja sekä olemaan aktiivinen osa niitä. Kun puhumme yhtenäisestä yhteiskunnasta, on tärkeää sopia yhdessä, mitkä ovat ne komponentit, jotka yhtenäisyyden määrittelevät. Ne ovat erilaisia eri valtioissa ja juontavat juurensa valtioiden kulttuurisiin ja historiallisiin taustoihin. Viron integraatioseurannoissa on noussut esille viron kielen osaaminen, kansalaisuus, työllisyys, ymmärrys yhdenvertaisista mahdollisuuksista, media ja informaatiokenttä sekä koulutus. 1990-luvulla Virossa oli suuri venäjänkielinen väestönosa ja sitä kautta rinnakkainen koulutussysteemi sekä muita yhteiskunnallisia tekijöitä. Näitä asioita tuli aktiivisesti ratkoa, jotta varmistettiin Martinpa?iva?n viettoa Narvassa, jonka asukkaista vain 3 prosenttia on vironkielisia?. Kuva: Aron Urb / Visit Estonia.
? viro.nyt ?4/2022 5 demokraattinen yhteiskuntajärjestys, jossa ovat vallalla eurooppalaiset arvot. 2020-luvulla Virossa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, joista 30 prosenttia puhuu viroa toisena kielenä. Lähes 70 prosenttia asukkaista on virolaisia, 25 prosenttia venäläisiä ja loput jakautuvat eri kansallisuuksiin, joista eniten on ukrainalaisia, valkovenäläisiä, latvialaisia ja suomalaisia, joita on väestöstä vain alle prosentti. Huoli viron kielen taidosta Viron kielen taito on ollut vuosikymmenten ajan yksi integraation päähuolista. Muun kuin vironkielinen väestö elää pääosin eriytyneenä ja keskittyen ItäVirumaalle (jossa esimerkiksi Narvassa on vironkielisiä vain kolme prosenttia), Tallinnan Lasnamäen kaupunginosaan tai joihinkin Tallinnan lähellä oleviin kaupunkeihin kuten esimerkiksi Maarduun tai Paldiskiin. Koska noilla alueilla on mahdollista elää arkeaan niin, ettei tarvitse käyttää viroa, on motivaatio opiskella kieltä melko heikko. Kuitenkin tänä päivänä vain noin 10 prosenttia Viron muun kielisestä väestöstä arvioi itse, ettei osaa viroa lainkaan. Viime vuosikymmeniin verrattuna tilanne on hyvä. Lähes 85 prosentilla Viron väestöstä on Viron kansalaisuus, lähes 7 prosentilla Venäjän kansalaisuus ja 5 prosenttia on kansalaisuudettomia. Kansalaisuudettomien ihmisten määrä vähenee vuosi vuodelta johtuen lähinnä kuolleisuudesta. Kansalaisuuspolitiikka on siis rakennettu niin, että kansalaisuudettomien määrä ei nuorten joukossa nouse. Kansalaisuudettomat ihmiset eivät yleensä ota Viron kansalaisuutta käytännön syistä, sillä he voivat matkustaa vapaasti niin Schengenalueella kuin Venäjällä. Ainoa asia, mikä erottaa heidät Viron kansalaisista, on oikeus osallistua parlamenttivaaleihin, mutta koska heidän poliittinen aktiivisuutensa on muutenkin melko alhainen, eivät he siinä merkittävästi häviä. Venäjänkielisellä väestöllä on usein heikompi viron kielen taito, heikommat tiedot virolaisesta yhteiskunnasta ja sen kulttuurista ja tavoista, samoin heiltä puuttuvat tiedot ja yhteydet Viron työmarkkinoihin. Näistä syistä työttömyys on korkeampi venäjänkielisten keskuudessa ja heidän palkkatasonsa on lähes 15 prosenttia matalampi verrattuna vironkielisten palkkoihin. Samoin virolaiset ovat huomattavasti useammin johtavilla ja erityistä osaamista vaativilla työpaikoilla. Venäjänkieliset ihmiset työskentelevät useammin työssä, joka ei vaadi erityistä koulutusta tai koulutustasoaan huomattavasti matalammissa ammateissa. Yksi ilmiö on myös, että venäjänkielisellä ihmisellä on sekä työpaikkaa vastaava koulutustaso että kielitaito, mutta itsetunto on niin alhainen, että hän ei hae osaamistaan vastaavia työpaikkoja. Juuri ymmärrys yhdenvertaisista mahdollisuuksista on yksi huolestuttava seikka, joka erottaa Virossa virolaiset ja muuta kuin viroa äidinkielenään puhuvat ihmiset. Venäjää ensimmäisenä kielenä puhuvat ihmiset kokevat useammin syrjintää työmarkkinoilla, yhteiskunnassa tai koulutuksessa. Yleensä koetaan, että syrjintää on riittämättömän viron kielen osaamisen tai kansallisuuden takia. Eräs merkittävä asenteellinen jakaja Viron yhtenäisessä yhteiskunnassa on mediaja informaatiokenttä. Historian saatossa tilanne on muodostunut sellaiseksi, että venäjänkielinen väestö katsoo usein Venäjän kanavia, ja vaikka ne kiellettiin Ukrainan sodan alettua, pystyy niitä raja-alueilla katsomaan. Koronaaikana Viron venäjänkieliset kanavat kasvattivat suosiotaan ja ensimmäistä kertaa Viron historiassa ne olivat suositumpia kuin venäläiset kanavat. Tärkein syy tähän oli jokapäiväisen ja käytännöllisen tiedon tarve. Nuorilla taas on trendi liikkua samalle informaatiokentälle vironkielisten nuorten kanssa. Valitettavasti Ukrainan sodan alettua on nähtävissä, että lähes 25 prosenttia Viron venäjänkielisestä väestöstä pitää Venäjän hyökkäystä oikeutettuna ja lähes 30 prosenttia ei kerro mielipidettään. Tämä kertonee siitä, että Venäjän median vaikutus on suuri. Kauan ja hartaasti odotettu vironkielinen opetus Kuinka railot virolaisessa yhteiskunnassa ovat syntyneet ja miksi niitä ei saada katoamaan? Yksi pääsyistä Viron jakautuneeseen yhteiskuntaan on erillisten koulutussysteemien säilyminen. Viro peri Neuvostoliiton ajasta täysin erillisen koulutussysteemin, jossa venäläiset lapset opiskelivat sekä eri kielellä että aivan eri opetussuunnitelman mukaan. 1990-luvulla opetussuunnitelmia alettiin yhtenäistää ja ensimmäinen yhteinen opetussuunnitelma koostettiin vuonna 1996. Opintojen sisältö muuttui kyllä yhtenäiseksi, mutta eri koulut ja opetuskieli säilyivät kuitenkin. Viron hallitus päätti jo 1990-luvun lopulla, että siirrytään vironkieliseen opetukseen. Todellisuudessa tuohon päästiin vuonna 2007, kun hallitus muutti peruskouluja lukiolakia, mistä alkoi vironkieliseen aineopetukseen siirtymisen ylimenokausi lukioissa. Vuodesta 2011 lähtien 10. luokalle menijöiden pitää opiskella vähintään 60:tä prosenttia aineista viron kielellä. Lakimuutos toi todellisia muutoksia moniin kouluihin, mutta valitettavasti muutoksen vaikutus ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin odotettiin. Vaikutus oli heikko lähinnä siksi, että venäjänkieliset peruskoulut säilyivät ja niistä valmistuneiden viron kielen taso ja valmiudet opiskella vironkielisessä lukiossa ovat olleet hyvin erilaisia. Vironkieliseen aineopetukseen siirtymistä peruskouluissa on odotettu vuosikymmeniä. On keskusteltu erilaisista malleista ja viron kielen määrästä. Vuonna 2000 käynnistettiin viron kielikylpyohjelma, johon on liittynyt jo yli sata oppilaitosta. Kielikylpyohjelmassa ja vironkielisissä kouluissa opiskelee yhteensä lähes 25 prosenttia venäläisten perheiden lapsista. Tällainen koulutussysteemi on johtanut siihen, että lähes kolmasosa venäjänkielisistä peruskouluista valmistuneista ei osaa viroa opetussuunnitelman edellyttämällä B1-tasolla. Kolmasosa saavuttaa peruskoulussa B1-tason, joka tosiasiassa ei riitä kivuttomiin vironkielisiin jatkoopintoihin. Vain kolmasosa saavuttaa peruskoulun loppuun mennessä hyvän viron kielen tason. Vironkieliseen opetukseen siirtymiseksi on kehitelty erilaisia malleja, joista parhaimpana on pidetty sellaista, jossa virolaiset ja venäläiset lapset opiskelevat samassa koulussa. Se luo integraation seuraavan tason, jolla lapset kohtaavat jo varhaislapsuudessa, heillä syntyy kontakteja, aktiivinen käytännön kielenkäyttö ja itsetunto, joka luo mahdollisuuden osallistua aktiivisesti virolaiseen yhteiskuntaelämään. Valitettavasti tätä ei voida väestön segregaation takia taata kaikilla Viron alueilla, ja siksi Viron hallitus päätti lokakuussa 2022, että syksyllä 2024 alkaa venäjänkielisissä kouluissa siirtymäkausi vironkieliseen opetukseen. Siirtymä alkaa 1. ja 4. luokilta, ja vuoteen 2030 mennessä pitäisi kaikkien Viron koulujen opetuksen olla vironkielistä. On äärimmäisen tärkeää, että tuo askel koulutuksessa otetaan. Se luo toivoa siitä, ettei meidän tarvitse Virossa enää tulevaisuudessa puhua viron kielen osaamisesta, kansalaisuudettomuudesta, jakautuneista työmarkkinoista tai yhdenvertaisten mahdollisuuksien ymmärtämisestä. Meidän ei toivottavasti tarvitse kantaa huolta siitä, että suuri osa Viron väestöstä elää toisella mediaja informaatiokentällä eikä ymmärrä, missä valtiossa he elävät ja mitkä ovat ne arvot, jotka Virossa vallitsevat. Haasteina ovat varmasti pätevien vironkielisten opettajien olemassaolo ja koulujen johtamisen yleinen taso. Mutta jos Viron valtio lopulta saavuttaa yhteisen poliittisen tahtotilan, niin on toivoa, ja vuonna 2030 meille ovat aivan muut aiheet tärkeitä. Kirjoittaja on kotoutumisen asiantuntija ja Narvan vironkielisen lukion (Narva Eesti riigigümnaasium) rehtori. n
4/2022?viro.nyt 6 Virolainen näkökulma energiatalouden tulevaisuuteen Tämän hetkinen energiakriisi on myös mahdollisuus tarkastella uudella tavalla ympäristöystävällisiä tapoja tuottaa energiaa. Mihkel Annus E n muista, että energiasektorin kuulumiset olisivat koskaan aiemmin olleet yhteiskunnassa niin suuren huomion kohteena kuin ne ovat tänä päivänä. Koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, on turvallisuustilanne Euroopassa nyt todella huolestuttava, mikä vaikuttaa tietysti myös koko energiasektoriin. Tuotujen, ennen kaikkea Venäjältä peräisin olevien fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen turvallisuussyistä Euroopassa ja luonnollisesti myös Suomessa ja Baltian maissa on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Tämän hetkinen kriisi näkyy muun muassa energianlähteiden hinnannousussa. Kasvavien energialaskujen ja suuresti siitä johtuvan inflaation takia joutuvat siitä kärsimään suoraan tai välillisesti kaikki yhteiskunnan jäsenet. Vaikka suuremmat laskut poraavat kukkaroihimme aina syvempiä reikiä, niin kasvattaa tilanne takuulla monien energialukutaitoa. Nyt arvostetaan entistä enemmän energian säästämistä, tarkastellaan kriittisesti omia valintoja menneisyydessä ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä etsitään aktiivisesti ratkaisuja tuottaa itse sähköenergiaa tai monipuolistaa lämmitysvaihtoehtoja. Henkilökohtaisten vaihtoehtojen lisäksi ymmärretään koko ajan enemmän valtioiden rajat ylittävän energiasysteemin toimimisen yksityiskohtia ja mahdollisia ratkaisuja. Tänäkin kireänä aikana on syytä muistaa, että hyvää kriisiä ei kannata hukata. Tämän päivän päätökset rakentavat tulevaisuuden vakaata perustaa. Kuluneina parina vuotena ennennäkemättömästä kriisistä toiseen joutuessamme olemme saaneet pysyviä energiatalouden oppitunteja – tarvitsemme enemmän omaa energiantuotantoa ympäristöystävällisillä tavoilla sekä nopeampia ja päättäväisempiä toimia ratkaisujen toteuttamiseksi. Energia ja uusiutuva energia Pohditaanpa energiasektorin tulevaisuutta missä tahansa kontekstissa päästään aika pian uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ottamiseen. Uusiutuva energia (niin Palava kivi on ollut Virolle ta?rkea? energianla?hde vuosikymmenten ajan. Kuvassa vanhan kaivoksen tuhkama?ki Kivio?lissa. Kuva: Teppo Tirkkonen / Visit Estonia.
? viro.nyt ?4/2022 7 aurinkoja tuulienergia kuin myös maalämpötai aaltoenergia) on resurssi, jota käytetään jatkuvasti tai joka uusiutuu eri ekosysteemien kiertokulussa (esimerkiksi energia biomassasta) ilman, että sen määrä vähenisi ihmisen toiminnan takia niin, että paikallinen ekosysteemi vaarantuisi. Uusiutuminen edellyttää, että resurssia käytetään kestävästi eli ei kuluteta enempää kuin mitä uutta syntyy, minkä takia kyseistä resurssia on mahdollista hyödyntää vuosituhansia. Uusiutuvaa energiaa on mahdollista käyttää sähköja lämpöenergian tuottamiseksi, moottoripolttoaineena sekä energiaverkkojen ulkopuolisten alueiden energiapalveluihin. Vielä joitain vuosia sitten uusiutuvasta energiasta puhuttiin lähinnä ilmastonmuutosten hallitsemisen kontekstissa ja ilmastoneutraaliuden saavuttamisen välineenä. Juuri ilmastotavoitteiden saavuttamisen nimissä Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat asettaneet myös uusiutuvan energian tavoitteita, joiden kunnianhimoisuutta on tarkasteltu kausittain riippuen aina siitä, kuinka tietämys ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on kasvanut. Nyt tuo aihepiiri on geopoliittisen tilanteen takia asetettu selvästi myös energiaturvallisuuden ja varautumisvalmiuden takaamisen keskiöön. Myös viime kesänä päivänvalonsa nähnyt Euroopan unionin REPowerEU-ohjelma nostaa uusiutuvien energianlähteiden nopeamman käyttöönoton prioriteetteihin, jotta korvataan venäläiset saastuttavat energiamuodot. Uusiutuvan energian tavoitteita pitää nyt tutkia uudesta perspektiivistä. Kuinka uusiutuvalla energialla menee Virossa? Tie uusiutuvan energian suurempaan käyttöönottoon on Virossa ollut kivinen ja kiemurainen, vaikka joitain tasaisempiakin kohtia on ollut. Riippuvuus sähköenergian tuottamisesta paikallisella fossiilisella polttoaineella, palavalla kivellä, on määrittänyt Viron energiataloutta jo vuosikymmenten ajan. Maailmalla melko yleisen fossiilisen luonnonvaran ainoana huomattavana käyttäjänä virolainen yhteiskunta on pitänyt sitä yhtenä omista rikkauksistaan. Kyseessä on kuitenkin yksi saastuttavimmista fossiilisista polttoaineista ja suunnitelmat sen käytön lopettamiseksi ovatkin alkaneet realisoitua, erityisesti nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Samalla tällainen tiedostava energiapoliittinen tavoite on edellytys siirtymälle puhtaaseen ja kestävään energiatalouteen. Uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta oli Virossa Eurostatin viimeisimpien tietojen mukaan 30,1 prosenttia samaan aikaan, kun Viron tavoite oli saavuttaa viime vuosikymmenen loppuun mennessä osuudeksi 25 prosenttia. Tuon yleistavoitteen ohitimme todellakin jo vuonna 2011! Se, että tavoite saavutettiin yhdeksän vuotta etuajassa viittaa ensinnäkin riittävän kunnianhimon puutteeseen ja toiseksi siihen, ettei runsaan paikallisen uusiutuvan energian olemassaoloa osattu ottaa oikein huomioon. Eniten se on kuitenkin merkki poliittisen kiinnostuksen puutteesta. Tavoitteen aikainen täyttyminen toi mukanaan investointien vähenemisen uusiutuvan energian sektorilla erityisesti viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Syntynyt pysähtyneisyys vaikuttaa sektorin kehitykseen tänäkin päivänä, juuri nyt, kun energiatalous tarvitsee nopeaa reagointia kriiseistä pääsemiseksi. Jos asetetut tavoitteet ylitetään, on EU-maiden mahdollista myydä osuuksia niille jäsenvaltioille, joille asetetut tavoitteet ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi. Viro on niiden yksittäisten valtioiden joukossa, joiden on onnistunut siten myydä uusiutuvan energian tilastoja toisille EU-maille. Koska tuota siirrettyä osuutta ei huomioida virallisissa tilastoissa, oli epävirallisten tietojen mukaan vuonna 2020 Viron uusiutuvan energian osuus sähkön, lämmityksen ja liikenteen osalta kaikki sektorit mukaan lukien lähes 38 prosenttia. Entä sitten Suomessa? Kun verrataan Suomeen, niin Suomikin saavutti vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen (38 %) ja tuoreimpien tietojen mukaan tuli 43,8 prosenttia kulutetusta energiasta uusiutuvista lähteistä. Uusiutuvan energian määrässä Suomi häviää siten Euroopan unionissa ainoastaan Ruotsille (60,1 %)! Myös Viro kuuluu niiden valtioiden joukkoon, joille uusiutuvan energian kasvu on vastannut maan kykyjä, mutta Euroopan unionin keskimääräinen uusiutuvan energian osuus on vain 22,1 prosenttia. Kun analysoidaan valtioiden energiasalkkuja tarkemmin, pistävät silmään monet lainalaisuudet: niillä valtioilla, joilla on suuri metsäisyys ja kehittynyt metsäteollisuus – esimerkiksi Pohjoisja Baltian maat –, on uusiutuvan energian osuus lämmitystaloudesta muihin verrattuna korkeampi ja uusiutuvan energian osuutta sähkösalkuissa helpottavia
4/2022?viro.nyt luonnollisia edellytyksiä vesivoiman käyttöönottoon. Virossa suurin osa kulutetusta energiasta käytetään lämpöön, ei sähköön tai liikenteeseen. Lämpötaloudessa uusiutuvan energian osuus on kasvanut koko ajan kuten muissakin alueemme valtioissa – sekä Virossa että Suomessa yli puolet kulutetusta lämpöenergiasta tulee uusiutuvista lähteistä. Fossiilisen maakaasun (joka on levinnyt moniin Euroopan maihin) käyttäminen lämmittämiseen on meillä korvattu biomassan käytöllä. Tästä saa kiittää jo yllä mainittua suurta metsäisyyttä ja vahvaa metsäteollisuutta, jonka toiminnasta jää yli sellaisia resursseja, joita on järkevää hyödyntää energiataloudessa. Mistä tulee sähkö tulevaisuudessa? Virossa ei ole korkeita vuoria ja mahtavia jokia, joita voisi valjastaa vesivoiman tuotantoon. Viron parlamentti hyväksyi vihdoinkin tänä vuonna lakimuutoksen, jolla asetettiin tavoitteeksi tuottaa vuonna 2030 vähintään yhtä paljon sähköenergiaa uusiutuvista lähteistä kuin mitä maassa vuoden aikana kulutetaan. Tuon kunnianhimoisen mutta tarpeellisen tavoitteen saavuttamisessa nähdään suurinta potentiaalia tuulienergiassa, jonka käyttöönoton sekä mantereella että merellä pitäisi jo vuosikymmenen jälkeen muodostaa kansallisen energiasalkun perustan. Viimeisten kolmen vuoden ajan ovat enemmistön sähköverkkoon yhdistetyistä uusista tuottamismahdollisuuksista muodostaneet kuitenkin aurinkosähköasemat. Samaan aikaan, kun yhtäkään suurempaa tuulipuistoa ei viime vuosina ole perustettu, on niin sanotun aurinkobuumin myötä sähköä tuottavien aurinkopaneelien asentamisaktiivisuus vauhdittunut niin, että Viro on noussut Euroopassa aurinkoenergian tuottamiskapasiteetin ihmistä kohden paremmuusjärjestyksessä hienolle seitsemännelle sijalle. Viro on myös kärkikymmenikön valtioiden joukossa kaikkein pohjoisin. Virossa on arviolta noin 11 000 aurinkopaneelein sähköä tuottavaa tahoa, joiden joukossa on verkkoon liitettyjen systeemien omistajien lisäksi myös niitä, jotka ovat asentaneet aurinkopaneeleja, mutta eivät ole siitä verkkoyritykselle kertoneet. Tuulivoimaloita Virossa on 320 megawatin verran ja niiden tuotanto muodostaa tällä hetkellä pysyvästi alle kymmenen prosenttia maan sähköenergian koko tuotannosta. Vertailun vuoksi on toisella puolella lahtea Suomen Tuulienergiayhdistyksen tietojen mukaan asennettu tuulivoimaloita 4037 megawatin kokonaisteholla, joka vielä kasvaa jokaisena seuraavana vuotena vähintään tuhat megawattia. Ei olekaan salaisuus, että tuulienergiasektorilla toimivat katsovat pohjoiseen lahden yli hiukan kateudella, sillä samalla nopeudella pitäisi toimia myös Virossa! Vaikka Virossakin on nyt laaja-alaisesti ymmärretty uusiutuvan energian panos energianhintakriisin ratkaisemiseksi, on alan kehittymisen tiellä vielä edessä niin säädöksellisiä kuin teknisiäkin esteitä. Kriisitilanne laittaa kuitenkin toimimaan toimialat ylittäen – toivottavasti onkin vain ajan kysymys, milloin energiatalouden kehityksen tempo saavuttaa nopeuden, joka on sopusoinnussa energiasysteemin tarpeiden, tämän hetkisen geopoliittisen tilanteen, ympäristökriisin ratkomistarpeiden ja julkisten odotusten kanssa. n Kirjoittaja on Viron uusiutuvan energian yhdistyksen (Eesti Taastuvenergia Koda) johtaja. Lue lisää: Eurostatin uusiutuvan energian tilastoista: ec.europa.eu/ eurostat/web/energy/data/shares Solar Power Europe -organisaation Euroopan aurinkoenergiaraportista (EU Market Outlook for Solar Power 2021–2025): www. solarpowereurope.org/insights/ market-outlooks/market-outlook Suomen Tuulivoimayhdistyksestä ja tuulivoimasta Suomessa: tuulivoimayhdistys.fi Viron palavan kiven teollisuudesta: et.wikipedia.org/ wiki/Eesti_põlevkivitööstus
? viro.nyt ?4/2022 9 Viro, Ukraina ja Venäjä Yli puoli miljoonaa neliökilometriä, 44 miljoona asukasta – tämä on Ukraina, mahtavan potentiaalin omaava luonnonvaroiltaan rikas valtio keskellä Eurooppaa, maailman vilja-aitaksikin sanottu. 24. helmikuuta 2022 Ukrainan kohtasi katastrofi Venäjän hyökättyä maahan. Maailma järkyttyi. Viron järkytystä lisäsi se, että sota alkoi Viron itsenäisyyspäivänä. Kulle Raig Haluavatko venäläiset sotaa? Kommunistinen Agit Prop sen aikoinaan luuli tietävänsä: ei sotaa toivoa voi venäläiset milloinkaan. Mikä olisi vastaus tänä päivänä Venäjän tehdessä tuhojaan Ukrainassa? On arvioitu, että suurin piirtein kaksi kolmasosaa venäläisistä kannattaa sotaa kolmasosan ollessa rangaistusten pelossa hiljaa. Kannatus ei silti ole pelkästään neuvostoideologian tai edes Putinin aivopesun aikaansaamaa, vaan sen juuret ovat syvemmällä. Deržavaeli imperiumiajatus istuu tiukasti venäläisen ihmisen selkäytimessä. Putinin suunnittelema ja Venäjän dominoima panslavistinen venäläinen maailma, rajaton russki mir, ei voisi toteutua ilman Ukrainaa. Siksi Ukraina valtiona on tuhottava. Se on Venäjälle idée fixe, pakkomielle. Kyselyjen mukaan elokuussa 60 prosenttia venäläisistä olisi kannattanut Putinin päätöstä hyökätä uudelleen Kiovaan. Lokakuun alun raketti-iskut Kiovan keskustaan ja ympäri Ukrainaa todistavat Putinin kunnianhimoisen suunnitelman elävän. Venäjän rajojen pyhyyden jatkuva korostaminen sai runoilija Jaan Kaplinskin aikoinaan toteamaan, että valtio on Venäjälle lähinnä uskonnollinen käsite. Juuri nyt tämä korostuu entisestään, kun Venäjän ortodoksinen kirkko ja patriarkka Kirill ovat antaneet sodalle ehdottoman siunauksensa. Pyhän Äiti-Venäjän puolesta sietää siis kärsiä etenkin, kun venäläiselle ihmiselle kärsimys on yhtä kuin uroteko. Siksi ei kannata odottaa kaduille satoja tuhansia sotaa vastustavia mielenosoittajia. Vasta syyskuun lopulla julistettu osittainen liikekannallepano sai venäläiset tajuamaan, että sota on tullut heidän kotipihalleen. Nyt ne sadat tuhannet löytyivät, vaan ei sotaa vastustamaan: kahdessa viikossa Venäjältä poistui Forbesin mukaan 600 000–700 000 ihmistä, osan heistä paetessa rintamalle joutumisen uhkaa. Toivoa sopii, ettei russki mir pääse lähtijöiden mukana levittäytymään muualle maailmaan. Missä vastavoima, onko sitä? On jossain määrin, vaan ei kriittiseksi massaksi asti. Monet älymystön edustajat, taiteilijat, näyttelijät ja julkkikset ovat tuominneet sodan, varsinkin turvallisesti ulkomailta käsin. Hyökkäyksellä on silti merkittävästi puolustajia kansan syvissä riveissä. Heitä on myös Ukrainassa. Kyseessä ei siis ole vain entisen KGB-upseerin ja muiden sotahaukkojen päähänpinttymä, vaikka uskonsoturien sinnikkyydellä aloittamaansa sotaa käyvätkin. Yksittäistapaukset kertovat paljon yhteiskunnan reaktioista: nainen, joka toivottaa venäläissotilaat tervetulleiksi tuhotun talonsa ikkunasta Mariupolissa tai nuorukaiset, jotka pahoinpitelevät Ei sodalle -kyltin kanssa kadulle uskaltautunutta miestä Smolenskissa, ovat paljonpuhuvia kuvia russki mirin kannatuksesta. Missä on Venäjän äitien huutava ääni, joka kaikui voimakkaana Tšetšenian sotien aikana? Kesän mittaan kaapatuista puheluista on selvinnyt, että jotkut äidit jopa rohkaisevat poikiaan sotatoimissa. Taisteluiden edetessä on tosin käynyt ilmi sekin, että veljentapposodasta halutaan hinnalla millä hyvänsä eroon – vaikka vahingoittamalla itseään, kuten selvisi Eesti Ekspressin heinäkuussa julkaisemista puheluiden vironnoksista. Venäjä on sotinut vierain voimin. Kyseessä näyttää olevan vähemmistökansojen systemaattinen tuhoaminen. Kaatuneiden joukossa ovat yliedustettuina tšetšeenit, dagestanilaiset, burjaatit, tuvalaiset ja muut. Nyt, sodan yhdeksäntenä kuukautena, heidän äitinsä ovat heränneet ponnekkaammin vaatimaan Seka? Viron valtio etta? maan kansalaiset ovat osoittaneet vankkaa tukea Ukrainalle. Kuva: Viron ulkoministerio?.
4/2022?viro.nyt 10 tietoja kadonneista pojistaan. Pian joutuvat poikiensa kohtaloa murehtimaan myös Moskovan ja Pietarin äidit. Ylätasolla, hallinnon piirissä, on syksyn edetessä alkanut esiintyä kritiikkiä sekä Putinia että sotajohtoa kohtaan. Kriittisiä ääniä on kuulunut niin ikään valtiontelevision keskusteluohjelmissa. Jotkut studiovieraista ovat jopa uskaltaneet arvostella Ukrainan alueiden pakkoliittämistä ennen kuin Venäjä on ne edes lopullisesti vallannut. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kremlin kontrolloimat tv-kanavat Kremlin kontrolloimat tv-kanavat ovat olleet monien Viron venäjänkielisten ensisijainen tietolähde. Kanavien näkyminen Virossa aiheutti vuosien ajan vääntöä puolesta ja vastaan, kunnes viestintäasiantuntija Raul Rebane jyrähti: kuinka kauan annamme myrkyttää itseämme? Puolustusministeri Hannu Pevkur puolestaan kysyi mielipidekirjoituksessaan, kuka hyötyy siitä, että vihamieliset venäläiskanavat ovat saatavissa ilmaiseksi, mutta ystävämme Suomen tv-kanavat pitää tilata erikseen maksua vastaan? Venäjän hyökkäys Ukrainaan saikin palvelujen välittäjät lopulta poistamaan venäläiset kanavat jakelusta. Mikään ei kuitenkaan ole viisaampi kuin ihminen. Pakotteita ja rajoituksia voi kiertää. Muistammehan, miten Viro keksi kommunistihallinnon kiusaksi keinot katsoa Suomen TV:tä. Lisäksi sosiaalinen media elää omaa elämäänsä: on Ukrainan vähättelyä, demonisointia ja lännen syyttelyä. Järeänä toimenpiteenä Viro on lisännyt rikoslakiinsa pykälän (§ 911) koskien ulkovallan aggression tukemista. Ensimmäinen pidätys tehtiin, kun meidän oma laulava rekkakuskimme Vladimir Šilov jäi kiinni yrityksestä salakuljettaa rajan yli Venäjän armeijan tukemiseksi hankkimiaan kolmea droonia. Z-kirjaimen ja muiden sotasymbolien esilläpidosta rapsahtaa sakkoja. Hallituksen päätöksellä on alettu tosissaan poistaa niin sanottuja punamonumentteja. Keskeiseksi niistä nousi panssari Tank T-34/85, Narvan hääparien suosituin kuvauspaikka. Väestönvaihdon seurauksena Narvan asukkaista vain vähän yli viisi prosenttia on virolaisia. Uskalletaanko siis poistaa tankki? Entä jos käy kuten vuonna 2007, kun Pronssisoturi vietiin pois Tallinnan keskustasta? Narvan valtuusto ei pystynyt asiasta päättämään, joten hallitus ryhtyi toimiin: 16.8. panssari siirrettiin Tallinnan lähellä olevaan sotamuseoon. Kapinaa ei toistaiseksi ole syntynyt. Viro avasi ukrainalaisille sydämensä ja kukkaronsa Lokakuun alkuun mennessä Viroon oli saapunut 110 000 Ukrainan pakolaista, joista 70 000 haluaa jäädä Viroon. Määrä on Euroopan korkeimpia asukasta kohti laskettuna. Aikaisemman kokemuksen puuttuessa tämä on ollut todellinen haaste, joka epäilemättä kovenee Venäjän eskaloidessa sotaa Ukrainassa. Vastaanottoprosessin keskeiset toimet ovat Virossa samoja kuin Suomessa, ja ne ovat sujuneet suhteellisen hyvin. Eniten vaikeuksia on ollut majoituspaikkojen löytämisessä, eikä tilanne siltä osin helpotu sodan kiihtyessä. Sekä valtion että kansalaisten auttamishalu on ollut hämmästyttävän suurta. Kielin talousinstituutin (Kiel Institut für Weltwirtschaft) mukaan Viron Ukrainalle antaman sotilaallisen ja humanitaarisen avun määrä oli BKT:hen suhteutettuna 1.1.–1.7. maailman suurin (0,75 % BKT:stä). Asiasta kertoi 10.7. virolainen uutisportaali Delfi. Suhde on pysynyt samana pitkin syksyä. Varhaiskasvatukselle ja koulutukselle on nyt suuri tarve. Lähes 6 000 ukrainalaista lasta ja nuorta on hakenut päiväkotitai koulupaikkaa. Maaliskuussa aloittaneen ukrainalaisen koulun lisäksi Tallinnan keskustassa avasi 1. syyskuuta ovensa uusi lukiotasoinen 600-paikkainen kielikylpyperiaatteella toimiva Vabaduse kool. Koulu noudattaa Viron opetussuunnitelmaa, osa aineista on viroksi, osa ukrainaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakolaisissakin on eri ideologioiden kannattajia. Monet Ukrainasta paenneet ovat kyllä vihaisia sodalle, mutta eivät välttämättä vierasta imperiumiajatusta. Siksi erityisesti Venäjän puolelta rajan yli Viroon pyrkivät olisi syytä ottaa tarkempaan syyniin. Pelätäänkö Itämeren rannoilla sotaa? Kysytään kansalta. Hiljattaisesta Ylen kyselystä käy ilmi, että noin puolet suomalaisista pelkää tällä hetkellä eniten sotaa. Jos Virossa tehtäisiin samanlainen tutkimus, tulos olisi luultavasti hieman erilainen. Meillä ei ole toistaiseksi akuuttia, halvaannuttavaa pelkoa – virolaiset ovat vuodesta 2004 uskoneet olevansa turvassa Naton suojissa: kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta, kuten artikla 5 lupailee. Kansalle tämä julistus on riittänyt, maan johdolle muuttuneissa oloissa ei enää riitä. Ei voi olla niin, että liittolaiset tulevat apuun vasta, kun hyökkäyksestä on kulunut 180 päivää. Siinä ajassa voi tapahtua juuri näin kuin pääministeri Kaja Kallas sen muotoili eli ”Viro tulisi sotatilanteessa pyyhkäistyksi pois maailmankartalta Vanhaakaupunkia myöten”. Uudet irpinit ja butšat ovat siis mahdollisia, kuten juuri nyt näemme Ukrainassa tapahtuvan. Tekisi mieli ajatella, että Viron pääministerin ulostulo vaikutti osaltaan Naton uuden strategian syntyyn. Madridissa päätettiin, että Venäjä ei ole enää partneri vaan uhka, samoin päätettiin siirtyä pelotelinjalta puolustuslinjalle. Tärkein ehkä oli päätös nopeasta haltuunotosta: hyökkäyksen kohteeksi joutunutta on puolustettava hyökkäyksen alkuminuuteista alkaen. Tämä uusi strategia lievittäköön pelkojamme täällä Itämeren rannoilla. Väliarvioinnin ja tarkistuksen paikka On väliarvioinnin ja tarkistuksen paikka, vaikka hyökkäyssota jatkuu. Emme tiedä, miten sota loppuu. Panokset kovenevat: Kertšin sillalla räjähtelee, Putin heiluttelee ydinasekorttia ja ohjusiskut jatkuvat koko Ukrainan alueella. Pelkäämme pahinta ja toivomme parasta. Strategisesti Ukraina oli voittaja jo sodan ensimmäisenä päivänä, kun sai puolelleen koko demokraattisen maailman sympatian. Putin taas on saanut, mitä ei halunnut – sinnikkäästi maataan puolustavan yhtenäisen kansakunnan ja kaksi uutta Nato-maata. Neuvostoaikainen Rauhan meri on muuttunut Naton sisämereksi. Itä-Eurooppa on voimaantunut. Ukraina on palauttanut sen omanarvontunnon ja auktoriteetin. Emme ole enää posttraumaattisesta stressistä kärsiviä russofobeja, vaan meitä kuunnellaan. Itäisen Euroopan valtiot ovat olleet alusta alkaen Ukrainan rohkeimpia ja nopeimpia auttajia lännen seuratessa jokseenkin hämmentyneenä taustalla. On myös saatu huomata, että halveksittu kansallismielisyys voi olla edistyksellinen voima. Ukrainassa on korruptiota eikä se täytä kaikilta osin eurooppalaisia arvokriteereitä, mutta kansan sinnikäs vastarinta ja taistelutahto panevat ajattelemaan, että on arvoja, jotka punnitaan vasta taistelussa elämästä ja kuolemasta. Sellaisten arvojen puolustamisessa ukrainalaiset ovat seisseet vankalla pohjalla. Ystävää ei jätetä! Slava Ukraini! n Teksti on julkaistu alun perin Skeptikkolehden numerossa 3/2022. viro.nyt julkaisee kirjoituksen päivitetyn version. Viron posti Omniva julkaisi maaliskuussa 2022 postimerkin osoittaakseen Viron tukea Ukrainalle. Kuva: Omniva.
? viro.nyt ?4/2022 11 uutiset viro.nyt ?4/2022 nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Muistomerkki presidentti Pätsille Lokakuussa Virossa on puheenaiheena ollut uusi Konstantin Pätsin patsas. Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin muistomerkin avajaistilaisuus pidettiin 21. lokakuuta Tallinnan keskustassa. Graniittikivestä veistetty Pätsin pään muotoinen muistomerkki sijoitettiin Estonia-teatterin viereiselle Uuden torin aukiolle, teatterin ja Vanhankaupungin väliselle alueelle. Yhteensä noin kolme metriä korkea monumentti koostuu noin kymmenen metriä leveästä kivijalustasta, jonka päällä seisoo valtava Pätsin pää. Muistomerkki on toteutettu vuonna 2020 järjestetyn projektikilpailun voittaneen teoksen Riigipea (valtionpäämies) mukaan. Sen suunnittelivat arkkitehti Toivo Tammik ja kuvanveistäjä Vergo Vernik. Kivenhakkaajana toimi Margus Kurvits ja patsaan viimeistely tapahtui Laagrissa Kivi Kunst OÜ:n toimesta. Päähän käytetty graniittilohkare oli alun perin noin 2,5 metriä korkea ja tuotiin Ruotsista. Jalustassa on käytetty myös kiinalaista graniittikiveä. Virossa on Pätsin muistomerkistä puhuttu aiempinakin vuosina, mutta keskustelut eivät johtaneet projektien toteutumiseen. Keskellä kaupunkia sijaitseva uusi patsas on Virossa aiheuttanut nytkin aktiivista keskustelua patsaista, historiasta ja taiteesta sekä kaupunkitilan käytöstä yleisesti. Vaikka mielipiteitä on monia, on kuitenkin todettu, että muistomerkki oli tarpeellinen ja sen paikka Estoniateatterin luona tekee vaikutuksen. Uusi käännös Russowin Liivinmaan kronikasta Lokakuussa ilmestyi tuore vironkielinen käännös keskiaikaisessa Tallinnassa asuneen papin Balthasar Russowin alasaksan kielellä kirjoittamasta Liivinmaan kronikasta. Teoksen Liivimaa provintsi kroonika on kääntänyt viron kielelle kronikan tutkija ja virolainen historioitsija professori Jüri Kivimäe. Uuteen käännökseen on lisätty kuvituksia sekä kääntäjän tekemä kooste Russowista. Kirjan on kuvittanut Andres Tali. Russow toimi Tallinnan Vanhassakaupungissa sijaitsevan Pyhän hengen kirkon seurakunnan pappina ja hänen kronikkansa on alun perin painettu vuosina 1578 ja 1584. Kronikasta on ilmestynyt aiemmin kaksi vironnosta. Russowin Liivinmaan kronikka on ollut tärkeä tietolähde Tallinnan historiasta ja keskiaikaisesta elämästä sekä Liivinmaan sotaa edeltävästä aikakaudesta. Teos käsitteleekin vanhan Liivinmaan tapahtumia ja elämäntapoja 1100-luvulta 1500-luvulle aina Liivinmaan sodan loppuun saakka. Teos on vaikuttanut vahvasti käsitykseen koko Baltian alueen 1500-luvun historiasta. Kivimäen mukaan Russow ja hänen teoksensa ansaitsevat nykyistä enemmän huomiota, sillä Russowin teoksella on paljon arvoa historian ja kulttuurin näkökulmasta. Kääntäjä pitää huomionarvoisena, että Russow kuvaili itseään vahvasti tallinnalaiseksi. Kivimäe teki uuden käännöksen eteen töitä lähes 20 vuotta. Ristimetsiä suojeluun Syksyllä julistettiin Kuristapalon ristimetsä Etelä-Virossa suojelluksi kulttuurimuistomerkiksi. Ristimetsä on Virossa kulttuuriperinnön kannalta tärkeä paikka ja hautajaisperinne, jossa hautajaismatkalla kotoa hautausmaalle leikataan matkan varrelle jäävään puuhun ristin merkki. Tämä kuuluu Kaakkois-Virossa hautajaisperinteisiin myös nykypäivänä. Ristin merkeillä halutaan muistella läheisiä sekä hautajaismatkalla että myöhemmin. Ristimetsiä ja -puita on Virossa muuallakin. Vuodesta 2020 lähtien on kulttuuriperintökohteiksi merkitty myös Rosman ristimetsä sekä 14 muuta ristipuualuetta. Virossa ristimetsiä on tutkinut ja nostanut esille kulttuuriperinnön tutkija Marju Kõivupuu, jonka mukaan ristimetsät kertovat virolaisen hautajaisperinteen lisäksi myös tarinaa Viron kylistä ja niiden perinteistä. Ristiperinteestä on Virossa tietoja jo 1600-luvulta, historiallisten lähteiden mukaan ristipuut ja -metsät ovat olleet laajalti tunnettuja vielä 1900-luvun Saarenmaalla ja Viljandimaalla. Tartumaan ja Põlvamaan rajalla sijaitsevan Kuristapalon ristimetsän puiden rungoista löytyy sekä vanhoja että uusia ristin merkkejä. Osa merkeistä on kasvanut jo pois, joten ristipuiden alueen todellista laajuutta on vaikea arvioida tarkemmin. Sekä Kuristapalon metsässä että muilla Kaakkois-Viron paikkakunnilla perinne pysyy tuoreiden merkkien perusteella elossa. Ristimetsien suojelu on nostettu esille sen jälkeen, kun moni ristimetsistä on viime vuosikymmenen aikana hävinnyt metsän kaatamisen yhteydessä. Apteekkari Melchiori -elokuva levitykseen ulkomaille Keskiaikaisesta Tallinnasta ja etsiväapteekkari Melchiorista kertovista elokuvista on Virossa tullut kuluneen vuoden aikana hyvin suosittuja. Apteekkari Melchior -elokuva lähtee syksyn aikana maailmalle, kun se näytetään elokuvafestivaalien ohjelmissa Pohjois-Amerikassa, Japanissa ja Indonesiassa. Elokuvan tuottajat ovat kertoneet yhteistyöstä myös ulkomaisten elokuvien levittäjien Global Screenin ja Amazonin kanssa, joiden alustojen kautta on tarkoitus viedä Melchiorista kertova elokuvasarja myös saksankielisille katsojille. Keskiaikaiseen Viroon sijoittuvat jännityselokuvat perustuvat Indrek Harglan dekkarisarjaan. Elokuvat ovat keränneet Virossa isoja katsojamääriä ja ne ovat olleet yksiä Viron suosituimmista elokuvista viime vuosina. Sekä Melchior-elokuvat että -kirjat ovat nostaneet kiinnostusta keskiaikaista historiaa ja museokokoelmia kohtaan. Myös Tallinnan kaupunginmuseo on järjestänyt elokuvan aiheista näyttelyitä ja keskiaikaisia kierroksia Tallinnan Vanhassakaupungissa, niitä järjestetään vuoden loppuun saakka. Melchior-elokuvien käsikirjoittajina ovat olleet Indrek Hargla, Elmo Nüganen ja Olle Mirme, ohjaajana Elmo Nüganen. Päärooleissa ovat nuoret virolaisnäyttelijät Märten Metsaviir ja Maarja Johanna Mägi, muissa rooleissa mm. Alo Kõrve, Henessi Schmidt, Franz Malmsten ja Marko Matvere. n Apteekkari Melchior -elokuvaa kuvattiin lokakuussa 2020 Tallinnan Raatihuoneentorilla. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
4/2022?viro.nyt 12 Liikuntavuosi 2023 – kenelle ja miksi? Vuonna 2023 on Viron kulttuuriministeriön teemavuosien aiheista vuorossa liikuntaharrastus. Liikunta on asia, joka seuraa meitä koko elämämme ja on suoraan yhteydessä meidän tärkeimpään aarteeseemme, henkilökohtaisen vapautemme perustaan – terveyteen. Janne Tomberg V irossa järjestetään joka vuosi satoja urheiluja liikuntatapahtumia ja ulkoilureitteihin, kevyenliikenteenväyliin, urheilupaikkoihin ja -rakennuksiin ynnä muuhun infrastruktuuriin on investoitu miljoonia euroja. Silti tilastoista näkee, että edelleen on liian paljon ihmisiä, joille ei ole muodostunut säännöllistä liikuntatottumusta. Viimeisimmän, Viron kulttuuriministeriön tilaaman ja Sport Kõigile -yhdistyksen koordinoimana toteutetun tutkimuksen mukaan fyysisesti aktiivisia on vain noin 40 prosenttia aikuisista ja 25 prosenttia lapsista. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Virossa autokeskeinen asenne dominoi eikä neljäsosalla Viron väestöstä ole koskaan ollut liikuntatai urheiluharrastusta. Vaikka luulisi, että virolaisten elämäntyyli on niin sanotusti maanläheinen ja se takaa riittävän fyysisen aktiivisuuden, niin tutkimus kumoaa myös tuon myytin: mahdollisuus puutarhatöihin on vain 44 prosentilla Viron asukkaista. Samoin pihatyöt tarjoavat aktiviteettejä vain puoleksi vuodeksi ja silloinkin rajoitetusti. Tutkimuksesta selvisi myös, että vaikka elämä maaseudulla on nykypäivänä muuttunut, niin aikuisten maalla tai kaupungissa asuvien aktiivisuudessa ei ole oleellista eroa, mutta maaseudulla asuvat Liikuntavuoden tavoite ei ole luoda uusia tapahtumia, vaan tuoda uusia sisa?lto?ja? olemassa oleviin tapahtumiin. Kuvassa vuoden 2014 laulujuhlatulen matkaa halki Viron. Kuva: Jaanus Ree / Visit Estonia.
? viro.nyt ?4/2022 13 lapset ovat vähemmän aktiivisia kuin kaupunkilaislapset. Olipa sitten syynä huonosti järjestetty julkinen liikenne, infrastruktuuri, joka ei suosi jalan tai pyörällä liikkumista tai rajalliset mahdollisuudet harrastaa mieluista liikuntaa tai urheilua, on lopputulos se, että 30 prosenttia lapsista on ylipainoisia ja heitä on enemmän pienillä paikkakunnilla. Teemavuonna levitetään liikunnan ilosanomaa Mitä siis liikuntavuodelle on suunnitteilla kaikki edellä kerrottu huomioon ottaen? Ensinnäkin olemme määritelleet, että liikuntavuoden suunnitelmien kohdalla pitää huomioida laajempi vaikutus eli se, että tavoitteena on kasvattaa säännöllisen liikuntaharrastuksen omaavien ihmisten määrää. Sen takia pitää päähuomio kohdistaa passiivisempiin ihmisiin ja ennen kaikkea lapsiin, nuoriin, perheisiin, keski-ikäisiin ja senioreihin. Liikuntavuoden avainasioita ovat toisaalta teeman mahdollisimman laaja tunnetuksi tekeminen ja toisaalta mahdollisimman monien osapuolien saaminen mukaan tavoittelemaan toivottuja päämääriä. Liikuntavuoden tavoite ei olekaan välttämättä uusien tapahtumien keksiminen, vaan pikemminkin itsenäisesti harrastettavien lajien (hiihto, kävely, juokseminen, pyöräily, jumppa, pihapelit, vaeltaminen, luonnossa liikkuminen jne.) propagoiminen. Samoin muutetaan jo olemassa olevien liikuntatapahtumien painopistettä, niin että etsitään uusia mahdollisuuksia puhutella ja saada mukaan heitä, jotka ovat vähemmän aktiivisia. Liikuntavuoden sanoman levittämisessä ja tapahtumien toteuttamisessa näemme suuren roolin niin niillä instituutioilla, jotka jo nyt toimivat liikuntaharrastusten parissa kuin myös niillä, jotka voivat muodostaa ja vaikuttaa laajemmin ihmisten joka päiväisiin valintoihin – yhdistyksillä, urheiluseuroilla, urheilun lajiliitoilla, tapahtumien järjestäjillä, päiväkodeilla, kouluilla, työnantajilla, paikallishallinnolla, kyläseuroilla, asukastaloilla, lehdistöllä ja niin edelleen. Jokainen voi luoda parempaa liikuntakulttuuria Olemme jakaneet vuoden niin sanotuiksi teemakuukausiksi vuodenaikojen mukaan ja yritämme joka jaksolla näyttää ja propagoida sopivia liikuntaharrastuksia kampanjoiden, esittelytapahtumien, koko perheen tapahtumien jne. avulla. Suunnitellessamme liikuntavuoden tapahtumia haluamme jättää sanat ”urheilu” ja ”kilpailu” taka-alalle ja näyttää, että liikkua tulee ennen kaikkea hyvän olon ja terveyden takia. Samoin yritämme tukea ihmisiä tavoitteiden asettamisessa, tottumusten muodostamisessa sekä auttaa niiden esteiden ylittämisessä, jotka voivat haitata liikunnan harrastamista. Liikuntakulttuurin muodostamisessa meillä kaikilla on oma roolimme joko esimerkin näyttämisen kautta tai luomalla liikkumista ja terveitä elämäntapoja tukeva ympäristö sekä muokkaamalla suotuisaa tapaa ajatella. Liikuntavuosi on hyvä tilaisuus siihen, että voi asettaa niin yksilöllisellä kuin institutionaalisella tasolla tavoitteeksi yhden pienen liikunnallisen muutoksen toteuttamisen. Liikunnan vallankumous on sekä välttämätön, että täysin mahdollinen! n Kirjoittaja on Viron liikuntavuoden projektipäällikkö. Tekstissä mainitun Sport Kõigile -yhdistyksen toteuttamista eri liikuntatutkimuksista voi lukea lisää täältä: uus.sportkoigile.ee/ et/uuringud.
4/2022?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Martin markkinat Kaapelitehtaalla (Kaapeliaukio 3, Helsinki) 19.–20.11. SVYL, SVYL-Verkkopuoti ja osa liiton jäsenyhdistyksistä osallistuvat Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen järjestämille Martin markkinoille. Tule ostoksille, nauttimaan kulttuuriohjelmasta ja tapaamaan tuttuja! Lisätietoja ohjelmasta: www.martinmarkkinat.fi Matkamessut Messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 20.–22.1.2023 SVYL ja SVYL-Verkkopuoti osallistuvat Matkamessuille yhdessä muiden maiden ystävyysseurojen kanssa. SVYL järjestää messuilla myös jäsenyhdistystensä matkavastaaville infotilaisuuden, jossa kuullaan Tartu 2024 -kulttuuripääkaupunkivuoden suunnitelmista ja muista Tarton uutisista. Lisätietoja tulee lähempänä sähköpostitse ja liiton kotisivuille www.svyl.fi. Matkamessujen ohjelman löydät lähempänä täältä: matka.messukeskus.com viro.nyt 1-2023 ilmestyy 17.2. Vuoden 2023 ensimmäinen viro.nyt ilmestyy helmikuussa kattaen alkuvuoden 2023. Lehden materiaalipäivä on 20.1. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA 15.11. klo 19 Akaan kaupunginkirjastossa (Köyvärintie 1) Pekka Linnaisen esitelmä Suomalaisvirolaisia tähtihetkiä ja kipupisteitäkin 20.11. retki Martin markkinoille Helsinkiin Lähtö Viialan taksitolpalta klo 9.00 ja Toijalan S-Marketin parkkipaikalta klo 9.15. KANGASALAN RÄPINOLOGIT Perinteinen Räppärien Puurojuhla 2.12. klo 18 lounasravintola Zerafiinassa Puuroa, sekametelisoppaa sekä kaffet jouluisin leivonnaisin. Mukavaa ohjelmaa ja seuraa. Lisätiedot www.kangasalanrapinologit.yhdistysavain.fi OLUTSILTA – ÕLLESILD Ajantasaiset tapahtumatiedot www.olutsilta.fi/tapahtumat Kuukausitapaamiset Helsingissä olutravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4) 14.12. klo 18 Pikkujoulut 11.1.2023 klo 18 esiintyjä varmistumatta vielä 8.2.2023 klo 18 esiintyjä varmistumatta vielä 8.3.2023 klo 18 Sääntömääräinen kevätkokous ja oheisohjelmaa Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Joulukuussa perinteiset pikkujoulut. Ajankohta varmistuu myöhemmin. Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Saunaklubi 24.11. klo 17 Rauhanaseman sauna 14.12. pikkujoulusauna, paikka avoin 3.1.2023 Uusi Sauna (www.uusisauna.fi) Tarkemmat tiedot löydät osoitteesta www.olutsilta.fi/ tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13 30.11. Bella Marina 25.1. Bistro Bryk 22.2. Kaarti 29.3. Factory Kamppi Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Teatteri Menemme 19.11. klo 19 Teatteri Avoimiin Oviin (Erottajankatu 5) katsomaan Dostojevskin romaanista dramatisoitua näytelmää Idiootti. Kysy peruutuspaikkoja annealahonkola@gmail.com. Keilailu (Fun Bowling Helsinginkatu 25, Hesarin urheilutalo) klo 12 24.11., 8.12., 12.1.2023, 26.1., 9.2., 2.3., 16.3., 30.3. Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen kutakin tapahtumaa: echydenius(at)gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Kevätmatka perinteiseen tapaan suunnitteilla huhtikuun tienoille. Olutsilta Martin markkinoilla 19.–20.11. Olutsillan osastolla on perinteiseen tapaan vapaaehtoisia jäseniä kertomassa seuran toiminnasta. Vuoron pituus on n. 2 tuntia ja osastolla on aina 2 henkilöä. Mikäli kiinnostuit, ole yhteydessä Anne Ala-Honkolaan ja kysäise kaivataanko apuvoimia vielä. Sähköposti: annealahonkola@ gmail.com. Jollet ole vielä Olutsillan jäsen, tervetuloa tutustumaan toimintaamme! Tallinnassa tapahtuu – Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Ystävyysmessut Iso-Myyssä 12.11. Olemme mukana Ystävyysmessuilla! Kirjapiiri 1.12. Pikkujoulu 7.12.
? viro.nyt ?4/2022 15 PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Seuran sääntömääräinen syyskokous 24.11. klo 17.30 Porin taidemuseon luentosalissa (2 krs., Eteläranta, Pori) Kokouksen asialistalla on mm. puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten sekä toiminnantarkastajien valinta. Kokouksessa on kahvitarjoilu, minkä takia pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta viimeistään 21.11. puheenjohtajalle, paivi.ylikauhaluoma@gmail.com. Tervetuloa! SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Matka Martin markkinoille 19.11. Martin markkinoilla Helsingin Kaapelitehtaalla teemana on tänä vuonna Virumaa. Lähtö bussilla Salon torilta klo 8.30 ja takaisin Kaapelitehtaalta 15.30. Ilmoittautumiset 1.11. mennessä Maritalle, maritta_alho@ hotmail.com tai p. 050 511 6835 ja maksu 25 € seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1122. Pikkujoulumatka Turkuun 17.12. Lähtö Salon torilta klo 15.30. Jouluinen ruokailu glögeineen on ravintola Tårgetissa (Linnankatu 3) klo 16.30–18.30, jonka jälkeen siirrytään Turun kaupunginteatteriin. Musikaali Hiljaiset sillat alkaa klo 19. Paluu näytelmän jälkeen, Salossa olemme n. klo 22.30. Matkan hinta 98 € sisältää matkan, teatterilipun ja jouluruokailun. Ilmoittautuminen 15.11. mennessä Maritalle maritta_alho@ hotmail.com tai p. 050 511 6835 ja maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1119. SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Martin markkinat Helsingin Kaapelitehtaalla (Kaapeliaukio 3) 19.–20.11. Osallistumme Martin markkinoille Helsingin Kaapelitehtaalla. Jäsenet ovat tervetulleita esittelypisteellemme kertomaan yleisölle Suomen-poikien historiasta, vaikka lyhyemmäksi aikaa. 6.12. Tallinnan Metsakalmistun kynttilöiden sytytys 10.12. joululounas Tallinnassa Sotaveteraaniliiton organisoimat “Joululahjakassit” Osallistumme Sotaveteraaniliiton organisoimaan “Joululahjakassien” jakoon Suomen-pojille ja leskille Virossa joulukuussa. Taimi Komulaisen elokuvasta TV-formaatti mahdollisesti vuoden loppuun mennessä Tapahtumista lisätietoja sihteeriltä: Antti Moisio, antti_.moisio@pp.inet.fi tai p. 040 531 2606. TAMPERE-TARTTO-SEURA Viron kielen kurssit 16.11. ja 23.11. klo 17 Mäkelän kabinetissa Kurssit jatkuvat vielä Annela Liivatin johdolla. Syyskokous 22.11. klo 18 Kokous jatkuu virallisten asioiden käsittelyn jälkeen epävirallisen pikkujoulun merkeissä! Kesällä 2023 Kuurinmaalle Menemmekö kesällä 2023 Kuurinmaalle? Kuurinmaata saapuu meille esittelemään asiantuntija Tapio Mäkeläinen 2.12. klo 17. Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.2023 klo 17 kunniakäynti Kalevankankaan muistokivellä Kevätkokous 28.3.2023 Sähköpostiosoitteemme on ttsry1989@gmail.com ja kotisivumme tamperetarttoseura.fi. VAASA-PÄRNU-SEURA Kävelyllä Pärnussa – Jalutuskäik Pärnus -valokuvanäyttely Tikanojan Taidekodin aidassa Vaasan Taiteiden yö -tapahtumassa 11.8. avattu valokuvanäyttely Pärnusta on vielä nähtävillä Tikanojan Taidekodin aidassa. Kuvat on ottanut pärnulainen Andres Adamson, jonka upea kuvateos Pärnu 100 kodukonda (100 Homes of Pärnu) on nyt saatavissa VaasaPärnu-seuralta hintaan 35 €. Vaasa-Pärnu-seuran syyskokous 24.11. klo 18 Arbetets Vännerin tiloissa (Ajurinkatu 14, 2.krs) Käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen katselemme matkakuvia seuran kesämatkalta, jolla tutustuimme Pärnun lisäksi Kihnun ja Hiidenmaan saariin sekä Soomaan kansallispuistoon. Kahvitarjoilu. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Elokuvailta jäsenille 7.12. klo 18 Alma-opiston auditoriossa (2. krs., Raastuvankatu 31) Katsomme virolaisen elokuvan Totuus ja oikeus (2019, Tõde ja õigus), joka perustuu virolaisen Anton Hansen Tammsaaren vuosina 1926–1933 julkaisemaan viisiosaiseen romaanisarjaan. Elokuva kestää 2 h 45 min. Tarjolla glögiä ja joulumakeisia. Viron 105-vuotisjuhla 18.2.2023 – 105 vuotta itsenäisyyttä kansalaisopisto Almassa Raastuvankadulla Toivomme, että saamme juhlaan esiintyjiä ja vieraita myös Pärnusta. Kellonaika ei ole vielä selvillä, mutta ilmoitamme tarkempia tietoja Vaasa-Pärnu-seuran kotisivuilla sekä Facebooksivuilla ja lehdissä. Viron kielen lyhyt alkeiskurssi keväällä 2023 Pyrimme järjestämään lyhyen viron kielen alkeiskurssin jäsenille keväällä 2023. Ilmoitamme kurssista tarkemmin jäsentiedotteessa sekä Facebookja kotisivuilla. Kesän 2023 Vironmatkoja suunnitteilla Pyöräilymatka toukokuulla yhdessä Vaasan Latu ry:n kanssa. Matka-Ärrän kanssa järjestämme 26.–31.7.2023 linjaautomatkan Pärnuun, josta teemme retkiä Viljandiin ja Riikaan. Lisätietoja myöhemmin Vaasa-Pärnu-seuran kotisivuilta ja Facebook-sivuilta.
4/2022?viro.nyt 16 Vaasa-Pärnu Seuran jäsen, ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@ valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu-seuran Facebook-sivuja sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Marraskuun tapahtumia 12.11. Mardipäev / Martinpäivän viettoa Kanslerintien salissa 19.11. matka Martin markkinoille Helsingin Kaapelitehtaalle, lähtö Turusta klo 9 – kysy vapaita paikkoja! Reissun hinta 40 €. 22.11. klo 18 yhdistyksen syyskokous osoitteessa Vanha Suurtori 3, Turku, etäosallistumismahdollisuus järjestyy. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan hallituksen jäsenet ja vahvistetaan toimintasuunnitelma vuodelle 2023. Tervetuloa! 24.11. Viro-esitelmä Naantalissa – kutsujana Naantalin karjalaiset ry. 26.11. Kadripäev / Katrin päivän viettoa Kanslerintien salissa 29.11. kell 18 Eestlaste klubi klubiõhtu (Vanha Suurtori 3) 3.12. Turun monikulttuurinen itsenäisyyspäivänjuhla ETNOn hyvien väestösuhteiden ohjelman tiedonkeruu Toteutetaan marraskuussa vironkielisenä nettikyselynä ja yksittäisinä haastatteluina. Näyttely toimistolla: Päivi Petzu Hautala, Hetkiä Vanhan suurtorin ympäristöstä Tiistaisin kässäaamut, torstaisin keskustelupiiri Tervetuloa klo 10! Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat Turun Vanhalla Suurtorilla neljänä adventtiviikonloppuna 26.–27.11., 3.–4.12., 10.–11.12. ja 17.–18.12. Viro-keskuksessa avoimet ovet ja myyjäiset. Käsitöitä ja herkkuja Virosta! Ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät Facebookista www.facebook. com/virokeskus.turku Jäsenille tiedotamme tapahtumista sähköpostilla – jos et ole saanut viestejä, tiedotathan toimivan osoitteesi meille: virokeskus@gmail.com Viro-keskuksen konttori (Vanha Suurtori 3) palvelee ma–to klo 10–15, tervetuloa käymään ja samalla pienen Viro-puodin tuotteita ostamaan! Hea Hoog -myyjäiset jatkuvat. Tarjolla on Viron kehitysvammaisten työkeskusten uniikkeja käsityötuotteita, joita ostamalla tuet heidän mahdollisuuksiaan osallistua työelämään. Neuvontatyö jatkuu: vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578. (Huom, jos hän ei pysty juuri vastaamaan, hän soittaa takaisin.) Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 (kui ta ei saa kohe teie kõnele vastada, ta helistab tagasi). Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fbvestluse kaudu. fb-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus tööpäeviti tel. +358 40 147 5221. VILJANDIN YSTÄVÄT 19.–20.11. Martin markkinat Kaapelitehtaalla 4.12. klo 15 Kotikonsertti Simonkylässä Vantaalla: Duo Eva Väljaots (kantele) ja Robbie Sherratt (viulu) Pääsylippu 10 €/hlö. Ilmoittautumiset 27.11. mennessä Jaakko Hovi jaska.hovi@ gmail.com tai Pirjo Ranki prpirre@gmail.com. 12 ensimmäistä mahtuu mukaan. Viljandin folk 27.–30.7.2023 Viljandin ystävät ry. tilaa Viljandin folk -festivaaliliput halukkaille seuramme jäsenille ensi kesän folkille 30.11.2023. Festivaalilippujen hinnat selviävät marraskuun aikana lähetettävässä jäsenkirjeessä. Lippujen hintoihin lisätään Ticketerin toimitusmaksu. Saatavana 4 päivän festivaalilippuja tai seniorilippuja (65-v.) sekä 1 päivän festivaalilippuja tai seniorilippuja. Seura ei lunasta ostettuja lippuja takaisin. Seuran yhteystieto: viljandinystavat@gmail.com VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Viro-instituutin ystävät suunnittelee järjestävänsä jäsentilaisuuden ensi tammikuun kolmannella viikolla. Aiheena on Viron ajankohtainen poliittinen tilanne ja lähestyvät vaalit. Tilaisuuden järjestelyjen tarkentuessa lisätietoa on löydettävissä mm. Viro-instituutin nettisivuilta www.viro-instituutti.fi. VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Perinteinen Mummoja pappapussikeräys 7.–20.11. Keräyksen tavoitteena on toimittaa joulupussin muodossa jouluiloa Tallinnassa asuville vähävaraisille vanhuksille ja pitkäaikaissairaille. Tallinnan kaupungin sosiaalikeskukset jakavat pussit saajilleen joulunalusviikoilla. Jos haluat osallistua keräykseen, luethan ohjeet alta! Pussiin pakataan kaikkia varten samat lahjat: ~ 1 kahvipaketti ~ 1 keksitai piparkakkupakkaus (max. 200g) ~ 1 makeispakkaus (max. 200g) HUOM! Emme enää ota vastaan kynttilöitä emmekä lautasliinoja lahjapusseihin! Lahjat voi pakata tavallisiin muovipusseihin, Virkut siirtävät ne kangaskasseihin. Pussit voi toimittaa 7.–17.11. arkisin kello 10–16 Eesti Maja – Viro-keskukseen, Suomen Viro-yhdistysten liittoon (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) sekä 19.–20.11. Virkun osastolle Martin markkinoille Keräystä on järjestetty vuodesta 2000 lähtien ja mummoja pappapusseissa on viety jouluiloa vuosien varrella reilusti yli tuhannelle vähävaraiselle tallinnalaisvanhukselle. Kiitos avustasi – viedään Tallinnaan hyvää joulumieltä! Martin markkinat 19.– 20.11. Kaapelitehtaalla (Kaapeliaukio 3, Helsinki) Virkut osallistuvat Tuglasseuran Martin markkinoille, löydät meidät tutulta paikalta Merikaapelihallin keskivaiheilta. Virkun pöydällä on myynnissä käsitöitä ja pika-arpoja – jokainen arpa voittaa! Nähdään markkinoilla! Virkku Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy
? viro.nyt ?4/2022 17 Historiallinen tyttökirja sopii monenlaisille lukijoille Ketlin Priilinnan Väike raamatupoodnik Alice kuvaa viktoriaanisen ajan Englantia uskottavasti nuoren tytön näkökulmasta. Elsa Mensalo Ketlin Priilinn: Väike raamatupoodnik Alice Hea Lugu 2022, 232 s. K esällä ilmestynyt Ketlin Priilinnan kirja Väike raamatupoodnik Alice (Pieni kirjakauppias Alice) on viehättävä lisä virolaiseen nuortenkirjallisuuteen. Kirja on tekijänsä ensimmäinen historiallinen romaani. Priilinn osallistui kirjalla Hea Lugu -kustantamon historiallisten romaanien kilpailuun ja sai kunniamaininnan. Muutoin Priilinn (s. 1982) on tullut Virossa tunnetuksi dekkarien ja nykyaikaan sijoittuvien nuortenkirjojen kirjoittajana. Priilinnan tuotantoon kuuluu yhteensä 33 kirjaa, mutta Suomessa hän on jäänyt melko tuntemattomaksi. Kirjailijan uran lisäksi Priilinn opiskelee kirjallisuustiedettä, työskentelee kirjastossa ja ”kasvattaa kahta lasta ja koiraa“. Väike raamatupoodnik Alice koostuu melko tavanomaisista aineksista. Ympäristönä on viktoriaanisen ajan Englanti ja kirja on nuoren tytön kasvutarina köyhyydestä oman kutsumuksen löytämiseen kirjakaupan pitäjänä. Äiditön Alice kasvaa Southamptonin köyhälistökorttelissa ja joutuu 12-vuotiaana muuttamaan Lontooseen varakkaan perheen lastenhoitajaksi. Työ on alussa haasteellista, mutta vaihtelua elämään tuo ystävyys perheen vanhimman tyttären, Kittyn kanssa sekä rakkaus lukemiseen. Alicen isäntäväellä on kirjasto ja mikä vielä parempaa, kerran kuukaudessa tehdään retki läheiseen kirjakauppaan, jossa on niin paljon kirjoja, että ”päätä huimaa“. Teos tavoittaa hienosti viktoriaanisen ajan kirjailijoiden maailman, mieleen tulevat niin Jane Austen kuin Louisa May Alcott. Kirjan ajankuvaus on uskottavaa ja tulee esille monissa yksityiskohdissa. Yksi näistä on memento mori -valokuvat eli erityisesti viktoriaanisella ajalla suositut kuolleiden perheenjäsenten kuvat, joiden näkeminen karmii Alicea. Eräänä sivujuonena on myös Alicen ihailu kuningatar Victoriaa kohtaan, ja kirjaan ripotellut tiedonmuruset kuningattaresta ovat mielenkiintoisia. Luin kirjaa niihin aikoihin, kun tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta tuli, ja tuntui erityisen osuvalta lukea, kuinka kirjassa mainittiin Victorian nousseen valtaan hyvin nuorena ja olleen aikansa pisimpään hallinnut naismonarkki. Näin oli myös Elisabetin kohdalla. Kirjassa käsitellään ohimennen useita vaikeita teemoja kuten köyhyyttä, alkoholismia, epävarmuutta omista juurista sekä perheenjäsenten menetystä. Kaikkia näitä käsitellään hyvin pintapuolisesti ja hienovaraisesti, joten kirja sopii hyvinkin nuorille lukijoille. Itseäni jäi erityisesti mietityttämään, selviäisikö ilman äitiä kasvanut ja 12-vuotiaana kotoa muuttanut tyttö todella niin hyvin kuin Alice kirjassa selviää. Tämän takia kirjaa voi pitää puolisatuna. Kirjan loppupuolella Alice on jo nuori aikuinen ja teemojen joukkoon lisääntyvät vielä kosinnat ja ihmissuhteiden tuoma päänvaiva. Teemojen monipuolisuus on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Useat eri teemat ja yksityiskohdat tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Samaan aikaan monet teemat jäävät pintaraapaisuiksi. Kirjan ansioihin kuuluu kuitenkin se, että kaikki teemat kudotaan lopussa yhteen, eikä mikään jää liian irralliseksi. Virossa tyttökirjallisuus ei ole ollut samanlainen laaja genre kuin Suomessa. Tunnetuin tyttökirjaklassikko Virossa lienee Silvia Rannamaan vuonna 1959 julkaistu Kadri (Kadrin päiväkirja, Savukeidas 2014, suom. Anniina Ljokkoi). Vaikka termi saattaa olla vanhentunut, niin Väike raamatupoodnik Alice’in haluaisin määritellä juuri tyttökirjaksi. Ilahduttavaa ja kiinnostavaa olisi lukea myös nykypäivänä kirjoitettu Viroon sijoittuva historiallinen tyttökirja. Tyttökirja-määritelmästä huolimatta kirja sopii monenlaisille lukijoille nuorista aikuisiin. Teos on hyvin mukaansatempaava ja kerronta kuljettaa lukijan sujuvasti tapahtumasta toiseen. Aivan aloittelevalle viroksi lukijalle kirja saattaa kuitenkin olla haasteellinen. Mukavana bonuksena kirjassa ovat siellä täällä mainitut romaanit, joista Alice keskustelee ystäviensä kanssa. Sainkin kirjan kautta uusia teoksia lukulistalleni. n
4/2022?viro.nyt 18 Anneli Kont haluaa laajentaa suomalaisten tietoja Virosta Anneli Kont on varttunut Neuvosto-Virossa Harjumaan pääsihteerin tyttärenä ja valmistunut kuoronjohtajaksi Tallinnan musiikkiakatemiasta. Nykyisin hän asuu Lahdessa, opettaa viroa ja tekee väitöskirjaa kansanomaisesta viulunsoitosta. Anniina Ljokkoi 25 kilometrin päässä Tallinnasta merenrantakylä Suurupissa on toinen toistaan ihanampia pihoja. Yhdestä niistä huolehtii antaumuksella Anneli Kont. Suurupissa puhutaan viroa, venäjää ja varmasti ukrainaakin, mutta Anneli huutelee aidan yli suomeksi. Tutustumme ja tulee ilmi, että Anneli on Lahdessa asuva viron kielen opettaja, joka viettää lomiaan perheen kesämökillä Suurupissa. Anneli Kont opettaa viroa aikuisille Mäntsälän kansalaisopistossa ja Lahden Wellamo-opistossa. Lahdessa hän opettaa myös virolaisia lapsia, sillä lapsilla on suomalaisissa kouluissa mahdollisuus saada kaksi tuntia viikossa opetusta kotikielellään. Työläimpänä ja samalla antoisimpana Anneli pitää Kulttuuriherkkuja Virosta -kurssia. ”Virosta tunnetaan tietyt asiat, kuten laulujuhlat ja talvisotaan osallistuneet virolaiset, kirjailijoista Indrek Hargla, Jaan Kross ja Jaan Kaplinski. Tavoitteeni on laajentaa kurssilla tätä piiriä. On palkitsevaa, kun osallistujat hämmästyvät, että tällainenkin virolainen henkilö tai ilmiö on olemassa”, Anneli kertoo. Elämäntyönä musiikki Anneli Kontin kielitunneilla ei voi välttyä myöskään laululta ja musiikilta. Hänen elämästään jutellessa tulee ilmi, että musiikki on hänen kutsumuksensa ja mukana kaikissa elämän käänteissä. Viime vuosina Anneli on valmistellut väitöskirjaa Sibelius-Akatemiaan kansanomaisesta viulunsoitosta. Hän tutkii esimerkkihenkilönä erästä Kuusalusta kotoisin olevaa pelimannia. Pohjois-Viron rannikolla sijaitseva Kuusalu tunnetaan muun muassa kielellisistä yhteyksistään meren yli Suomeen. ”Kuusalu kiehtoi minua kohteena, koska aavistelin, että sieltä löytyy paljon musiikillisiakin yhteyksiä Suomeen”, Anneli kertoo. Anneli itse kuuluu vokaaliyhtyeeseen MeNaiset, jonka hän perusti muutaman muun kansanmusiikin opiskelijan kanssa jo opiskeluaikoinaan Sibelius-Akatemiassa. Yhtye säveltää, sovittaa ja esittää kansanmusiikkiin pohjautuvia lauluja ja on julkaissut monta levyä. ”Me muuten kirjoitimme yhtyeen nimen muodossa MeNaiset jo ennen aikakauslehteä!” Anneli huomauttaa. Annelin omaksi soittimeksi valikoitui viulu puoliksi sattumalta. Hänen lapsuudenperheensä asui aluksi Põltsamaalla, jota Anneli kuvailee Melukylän kaltaiseksi pieneksi ja turvalliseksi kaupungiksi, jossa kaikki tunsivat toisensa. ”Musiikkiopiston rehtori asui samassa talossa kuin me ja huikkasi eräänä päivänä pihan lapsille, että tulkaahan musiikkikoulun pääsykokeisiin. Menin kotiin ja ilmoitin äidille, että lähden pääsykokeisiin. Äiti sanoi saman tien, että pianoa me ei osteta. Pääsykokeissa sain sitten arvion, että tämä tyttö alkaa soittaa viulua. En ollut koskaan nähnyt elävää viulunsoittoa, mutta ehkä he näkivät minussa potentiaalia vaikeaan soittimeen”, Anneli muistelee. Isän puolueura toi Tallinnaan Perhe muutti Põltsamaalta isän työn perässä ensin Jõgevalle ja sieltä Tallinnaan vuonna 1979. Ensimmäinen asunto Tallinnassa saatiin upouudesta Lasnamäen kaupunginosasta. Viulunsoitto jatkui Georg Otsin musiikkiopistossa, ja perheessä oli jo viisi lasta. Annelin isä Sulev Kont (1939–2022) toimi Viron kommunistisen puolueen tehtävissä ja kohosi merkittävään asemaan Harjumaalla. Hänestä tuli läänin pääsihteeri eli käytännössä hän johti Harjumaata. Viisilapsinen perhe sai ison asunnon Tallinnan keskustasta Narva-kadulta yliopistoa vastapäätä. Isällä oli paljon edustustehtäviä ja Annelin äiti Linda Kont (s. 1940) kulki monesti hänen mukanaan. Anneli oli usein kotona huolehtimassa pienemmistä sisaruksistaan. Samalla hän muistaa, että kotona oli aina kahvipannu tulella, Anneli Kont ~ Syntynyt 1964 Põltsamaalla perheen ensimmäisenä lapsena, sai neljä sisarusta ~ Valmistunut 1989 Tallinnan musiikkiakatemiasta kuoronjohtajaksi ja musiikinopettajaksi ~ Avioitunut 1995 ja eronnut 2013. Avioliiton aikainen nimi Anneli Kont-Rahtola ~ Lapset syntyneet 1996 ja 1999 ~ Toimi kansanmusiikin opettajana Viljandin kulttuuriakatemiassa 1990–2010 ~ Kuuluu vuonna 1992 SibeliusAkatemiassa perustettuun MeNaiset-vokaaliyhtyeeseen ~ Tekee väitöskirjaa Sibelius-Akatemiaan ~ Toimii viron kielen ja kulttuurin opettajana sekä Päijät-Hämeen Tuglas-seuran johtokunnan jäsenenä
? viro.nyt ?4/2022 19 sillä sukulaisia ja vieraita kävi paljon. Kotona myös kannustettiin opiskeluun ja harrastuksiin. Anneli on miettinyt, mikä hänen isänsä sai lähtemään mukaan kommunistisen puolueen toimintaan. ”Isän mukaan se oli ainut mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Hän ajatteli, että jos virolaiset jättäytyvät pois merkittäviltä paikoilta, muunmaalaiset täyttävät ne. Toisaalta monet määräykset tulivat Moskovasta, ja isänkin työ oli varmaan jatkuvaa luovimista ylempien ja alempien tahojen välillä.” Kesämökille Suurupiin Isän työ johdatti Annelin myös Suurupiin hoitamaan kukkapenkkejä ja kasvattamaan härkäpapuja. Suurupin kylässä oli ennestään majakka ja muutama talo sekä rantametsissä sotilastukikohtia. 1980-luvulla kylä kaavoitettiin puolueen toimihenkilöiden kesämökkitonteiksi. ”Tontit jaettiin arpomalla ehdokkaiden kesken, ja meitä onnisti”, Anneli kertoo. Kesämökistä rakennettiin talviasuttava, ja Annelin vanhemmat muuttivat sinne myöhemmin ympärivuotisiksi. Annelille siitä tuli rakas lomanviettopaikka, jonne hän on voinut palata niin iloisissa kuin surullisissa elämänvaiheissa. Suurupin talon pihasta suuri osa on omistettu viljelmille. Vastuu puutarhasta on siirtynyt Annelille sitä mukaa, kun Linda-äiti on iän myötä ryhtynyt enemmän neuvomaan sivusta. Keskelle pihaa istutettu vaahtera on kasvanut taloakin mahtavammaksi. Vaahteran oksasta roikkuva keinu on viihdyttänyt sekä lapsenlapsia että naapurinlapsia niin ahkeraan, että meni viime kesänä rikki. Suomeen opetusministerin stipendillä Anneli Kont on tottunut kulkemaan Suomen ja Viron väliä lähes viikoittain. Hän valmistui Tallinnan musiikkiakatemiasta vuonna 1989 kuoronjohtajaksi ja musiikkipedagogiksi. Samana vuonna Suomen opetusministeri myönsi hänelle vuoden stipendin Sibelius-Akatemiaan. Kuoronjohtajan koulutuksella Anneli sai osakuntien kuoroja johdettavakseen Helsingissä. Siinä työssä hän tutustui myös tulevaan mieheensä. ”Sanoin aina kuorolaisille, että katsokaa kuoronjohtajaa älkääkä tuijottako paperia. Yksi nuori mies katsoi sitten kuoronjohtajaa niin tiiviisti, että siitä syntyi suhde.” Oleskeluluvan pidentämiseksi Suomessa piti näyttää, että on rahaa. Anneli alkoi opiskelun ja kuoronjohtamisen ohella työskennellä kaupan kassalla, lastenhoitajana ja siivoojana. Ystävät auttoivat käytännön elämän järjestelyissä. Pelko maanpakoon joutumisesta Annelin musiikkiuran alku osui samoihin vuosiin poliittisten käänteiden kanssa. Kun Moskovassa yritettiin elokuussa 1991 vallankaappausta, Anneli oli säkkipillifestivaaleilla Virossa. ”Tulin sunnuntai-iltana vanhempieni kotiin Tallinnaan väsyneenä ja nuhruisena. Isä tuli aamulla herättämään ja sanoi, että sinun on, Anneli, heti lähdettävä takaisin Suomeen ja sieltä Kanadaan sukulaisten luokse. Isä pelkäsi, että minut pidätetään, jos vallankaappaus onnistuu. Veljet isä määräsi kesämökille Suurupiin. Se oli hirveää ja ajattelin, että oliko minun kohtalonani nyt joutua maanpakoon”, Anneli muistelee. Anneli itki, pakkasi tavaroitaan ja lähti täpötäyteen satamaan odottamaan Georg Ots -laivaa. Laiva tuli Helsingistä myöhässä ja lähti takaisin vasta illan suussa. Helsinkiin päästyään Anneli kuunteli asuntolassa Viron radiota koko yön ja pelkäsi, että se hiljenee. Seuraavana päivänä tuli tieto vanhoillisten kommunistien vallankaappauksen raukeamisesta Moskovassa. ”Pian Virossa sitten oltiinkin jo uudessa valtiossa.” Anneli Kont osallistui uuden Viron valtion rakennustöihin omalla alallaan musiikissa. Viljandin kulttuuriakatemiaan perustettiin vuonna 1991 kansanmusiikin oppiaine ja Annelia pyydettiin sinne opettajaksi. ”Opetin lähes jokaista soitinta, sillä koulutetuista opettajista oli pulaa. Se oli jännittävää työtä, sillä loimme kaiken alusta alkaen itse.” Anneli kulki Viljandiin aluksi Helsingistä, myöhemmin Mäntsälästä ja viipyi usein pitkän viikonlopun. Lasten synnyttyä hän kulki lastenvaunujen kanssa viulu selässä ja jätti lapset Tallinnaan vanhempiensa luokse. Virolainen ja suomalainen kulttuuri ovat erilaisia Kun suomenvirolaiset ja vironsuomalaiset kohtaavat, syntyy helposti kuvitelma, että tässähän ollaan kuin samaa perhettä. Virolaisten ja suomalaisten välinen yhteistyö, pendelöinti maiden välillä ja seka-avioliitot vaikuttavat niin tavallisilta, että tuntuu kuin kulttuurimme olisivat sekoittumassa. Anneli tyrmää kuitenkin ajatuksen suomalaisen ja virolaisen kulttuurin sulautumisesta. ”Helsingissä on enemmän virolaisia, mutta muualla Suomessa Viro ei näy niin, että voisi syntyä harhakuvitelmaa kulttuurien sekoittumisesta. Minulle ne ovat selkeästi erillään.” Anneli muistuttaa, että vaikka maiden välillä voi matkustaa vapaasti, on edelleen paljon suomalaisia, jotka eivät ole käyneet Virossa tai ainakaan uskaltautuneet Virukeskusta kauemmas. Anneli itse ajatteli aikoinaan asuvansa Suomessa viisi vuotta ja palaavansa sitten monta kokemusta rikkaampana takaisin, mutta elämä meni toisin. ”Lapset pitävät minut nyt Suomessa. He puhuvat viroa ja tuntevat kulttuurin mutta ovat jääneet Suomeen. Minä puolestaan teen tätä kulttuurityötäni Suomessa – uskon, että se lisää tietoisuutta ja avoimuutta maidemme välillä. Kulttuuri ei tule itsestään, sen eteen on nähtävä vaivaa”, Anneli kertoo. n Puutarhanhoito Suurupissa on Anneli Kontille ta?rkea?a. Kuva: Anniina Ljokkoi.
20 4/2022?viro.nyt Pariisi Tõnu Õnnepalu Kirjokansi 2022, 169 s. suom. Jouko Väisänen K ukaan ei voi nimittää kaupunkia omakseen, eivät edes ne kymmenennen polven pariisilaiset, jotka kenties elävät noiden Saint-Louis´n saaren vanhojen talojen korkeiden ikkunoiden takana. Kaupunki tekee kaikista yhtä lailla vieraita ja yhtä lailla omia. Alkuasukas? Mutta kaukaiselta maalta saapuu kulkija, katsoo noita taloja, katuja, puita ja ihmisiä tietämättömin lapsensilmin, ja kaikki tuo on hänen. To?nu Õnnepalu on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana. Jouko Va?isa?nen on kääntänyt aiemmin Õnnepalun teokset Paratiisi, Vilsandin kesä, Lopetuksen enkeli sekä Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha (Kirjokansi). Hinta: 25 € + postikulut. Nippernaati 6. Virolaisen kirjallisuuden antologia Anniina Ljokkoi (toim.) Viro-instituutti 2022, 184 s. V irolaisen kirjallisuuden antologia Nippernaati ilmestyy nyt jo kuudetta kertaa. Teemana on tällä kertaa luonto ja mukana on niin perinteisempää luontokirjallisuutta kuin myös ekokriisin kuvauksia. Vaikka suomalaisten ja virolaisten luontosuhteessa on paljon samaa, niissä on myös kiinnostavia eroja. Nippernaati tarjoaa kurkistuksen kiinnostavaan, aiemmin suomentamattomaan virolaiseen kirjallisuuteen. Samalla kirjassa näkyy myös kääntäjän merkitys: kaunokirjallisuuden kääntäminen vaatii kokemusta ja näkemystä, jota Nippernaatin kääntäjiltä löytyy. Viro-instituutin julkaiseman Nippernaatin päätoimittaja on Anniina Ljokkoi. Hinta: 5 € + postikulut. Kerran olin taivaan suolajärvi – liiviläisen nykyrunouden antologia Olli Heikkonen (toim.) Aviador 2022, 80 s. suom. Olli Heikkonen S uomalaisten lähisukukansoihin kuuluvat liiviläiset asuttivat keskiajalla laajoja alueita Riianlahden ympäristössä. Nykyään liiviläisiä asuu pienenä vähemmistönä Latviassa. Liiviläisten vähälukuisuudesta huolimatta heidän keskuudessaan syntyy edelleen merkittävää runoutta, jonka aarteistosta teoksen toimittanut ja sen runot suomentanut Olli Heikkonen on tehnyt edustavia poimintoja. Runoilijanäänensä suomalaisten lukijoiden nautittavaksi saavat tässä kirjassa muun muassa Valt Ernšreit, Baiba Damberg ja ?empi K?rl. Kirja sisältää myös tiiviin katsauksen liiviläisten vaiheisiin ja heidän kulttuuriinsa. Hinta: 25 € + postikulut. Metsäpertin isoäitini perintö Raija Pedak-Mustonen Eestisoomlaste Kultuuriomavalitsuse SA 2022, 140 s. R aija Pedak-Mustonen kertoo kirjassaan Metsäpertin isoäitini perintö Järvisaaren Metsäpertin isoäitinsä elämästä tarinoin, valokuvien ja esinein. ”Tekijä on suorittanut ison työn Viron ja Suomen kansallisarkistoissa tutkien Inkerinmaan eri ryhmien perinnettä. Raija perehtyi jo 1990-luvulla Länsi-Inkerin inkeroistekstiileihin Eesti Rahva Muuseumin kokoelmissa ja 2000-luvulla inkerinsuomalaisiin pukuesineisiin Suomen kansallismuseossa. Hän oli onnekas, sillä löysi museosta kappaleita Järvisaaren asusteista, jotka kaukaiset sukulaisensa olivat luovuttaneet museolle jo 1950-luvulla. Sinnikäs käsityömestari etsi lisää valokuvia ja esineitä. Ja löysikin niitä Ruotsista sekä Turun kaupungissa asuvien sukulaisten kotoa...” Taisto Raudalainen Viron Akateemisen Inkerinmaa -seuran puheenjohtaja ja kirjan toimittaja Hinta: 35 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi
21 ? viro.nyt ?4/2022 Mu silmud. Topelttosin silmutoitu Indrek Kõverik 2022 suom. Mikko Savikko N ahkiaiset ovat monen suurta herkkua parhaimpaan pyyntiaikaan syksyllä. Virossa nahkiaisia tarjoillaan hiillostettuna tai jopa pizzan päällä. Itä-Viron nahkiaisvelho Indrek Ko?verik julkaisi Narva-Jõesuussa kirjan, jossa hän kertoo nahkiaisperinteestä. ”Nahkiaiset – miksi? Pidän siitä, että kypsässä iässä olen ymmärtänyt, että pitää tehdä etenkin niitä asioita, jotka miellyttävät – noh, väliin myös epämiellyttäviä, mutta vähemmän. Minua on jo pitempään harmittanut, että nahkiaisia saa valmistaa vain marinoiden, grillaten ja äärimmäisessä tapauksessa savustaa. Hermostuminen on varmasti yksi elämässä eteenpäin vievistä voimista. Sen takia, tässä se nyt on: julkaisu tai siis yllätys. Eiköhän niitä nahkiaisreseptejä tule tulevaisuudessa lisääkin…” Indrek Kõverik nahkiaisvelho Kirja on viron-, suomenja ranskankielinen. Hinta: 35 € + postikulut. Grafomaania Emma Lotta Lõhmus (toim.) Eesti Kirjanike Liit 2022, 96 s. E esti Kirjanike Liidu noored on valmis saanud oma esimese almanahhi Grafomaania. Grafomaania puhul on tegemist väljaandega, mille kaante vahele on põimitud 30 noore autori eripalgeline looming. Almanahhist leiab 66 eriilmelist luuletust ning seitse kaunist ja mõtlemapanevat proosapala. Samuti leiab lehest peatoimetaja eessõna, meie kirjandusrühmituse loomisloo ning fotosid senistest sündmustest ja rühmituse esimese aasta tegemistest. Tekstide kõrval laiuvad peenetundelised illustratsioonid Krislyn Cassandra Laamanni käe alt ja Mette Mari Kaljase kujundus. Loomingu on kriitilise pilguga üle kaenud Jürgen Rooste, kelle mõtted on Grafomaania veel paremaks teinud. Grafomaania peatoimetaja on Emma Lotta Lo?hmus ning toimetajad on Elisabeth Heinsalu, Krislyn Cassandra Laamann, AnnaMaria Prokofjeva, Reijo Roos ja Liisbet Urba. Kirja on vironkielinen. Hinta: 15 € + postikulut. Eesti keele õpik B1, B2 Mare Kitsnik Kitsnik Mare FIE 2012, 136 s. E esti keele õpik B1, B2 -oppikirjassa on yhdeksän päälukua, joissa on paljon eri teemoja. Jokainen luku jakautuu kahteen tasoon. Niistä ensimmäinen puoli (merkitty numerolla 1) sopii B1-tason opiskelijalle, ja toinen puoli (merkitty numerolla 2) on tarkoitettu B2-tason opiskelijalle. Kirjan mukana tulee CDlevy, jolla on kuuntelumateriaaleja: näyttelijöiden esittämiä dialogeja, haastatteluita, lauluja, ohjeita jne. Kirjan kieli on viro. Hinta: 10 € + postikulut. Apteeker Melchior Elmo Nüganen Taska Film, Nafta Films, Apollo Film Productions, Hansafilm 2022, dvd, 98 min. K eskiaikaisessa Tallinnassa murhataan kuuluisa ritari, joka vapautti Itämeren merirosvoista. Sankarin pää on hakattu tohjoksi ja suu tungettu täyteen kolikoita. Kultaketju, jonka uhri samana päivänä osti, on kadoksissa. Apteekkari Melchior määrätään tutkimaan tapausta. Kekseliäs nuorimies saa selville, että vainaja etsi mystistä Tallinnan vankia, ja jäljet vievät dominikaaniseen luostariin. Alkaa kauhistuttava surmatöiden jatkumo ja vaarassa on jokainen, joka joutuu salaisuuden kanssa tekemisiin. Elokuva Apteeker Melchior perustuu Indrek Harglan huippusuosittuihin Melchiordekkareihin. Hargla, ohjaaja Elmo Nüganen ja Olle Mirme poimivat aiheita Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjasta ja loivat elokuvaa varten aivan uuden juonipunoelman. Elokuva on vironkielinen, tekstitykset englanniksi, venäjäksi ja viroksi (kuulovammaisille). Hinta: 15 € + postikulut.
4/2022?viro.nyt 22 Eino Akseli Kuusi – Vironkävijä toisessa sukupolvessa Professori, taloustieteilijä ja sosiaalipoliitikko Eino Akseli Kuusen virkakausi Tarton yliopistossa oli melko lyhyt, mutta hänen uudistushankkeensa taloustieteen saralla jäivät elämään. Sten-Erik Tammemäe V altaosa Tarton yliopistossa palvelleista suomalaisista opettajista oli virassa 1920luvun alkupuolella, sillä vironkielisen korkeakoulun tarve oli suurin juuri silloin. Virosta ei löytynyt kovin monta tarpeeksi pätevää henkilöä ja nuorten tieteilijöiden, tulevien opettajien, koulutus oli vasta alussa. Vuosikymmenen taituttua isompi osa suomalaisista opettajista – Johannes Gabriel Granö, Yrjö Kauko, Lauri ja Hilja Kettunen, Kaarlo Teräsvuori ja Kalle Väisälä – oli monista eri syistä palannut Suomeen ja heidän virkansa siirtyneet joko äsken pätevöityneiden tai väitöskirjaa valmistelevien nuorten virolaisten tieteilijöiden haltuun. Jatkuvan kehittymisen, monipuolistumisen ja erilaisten uudistusten takia yliopisto kuitenkin tarvitsi uusia ulkomaisia opettajia 1920-luvun toisellakin puolella, ja tähän joukkoon valikoitui myös viimeinen maailmansotien välisenä aikana Tarton yliopistossa palvellut professori, taloustieteilijä ja sosiaalipoliitikko Eino Akseli Kuusi. Einon isä, kansanvalistaja ja raittiusmies Aksel August Granfelt oli vanha Viron-kävijä. Isä-Granfeltin Viro-harrastus alkoi 1870-luvulla, kun hän vieraili Tarton yliopistossa, tutustui paikallisen kansallisuusliikkeen johtohahmoihin ja alkoi Suomessa julkaista kirjoituksia Viron oloista. Hänen ansiotaan oli myös, että virolainen laulujuhlaperinne ylitti vuonna 1881 Suomenlahden ja johti kolme vuotta myöhemmin Jyväskylässä järjestettyihin yleisiin laulujuhliin. Poika Eino opiskeli vuosina 1898–1907 Helsingissä historiaa, suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä kansantaloustiedettä erikoistuen lopulta varsinkin taloustieteeseen, ja oli vaihto-opiskelijana monessa saksalaisessa yliopistossa. Kuusi väitteli vuonna 1915 tohtoriksi aiheenaan talviajan työttömyys, sen syyt sekä ehkäisytoimenpiteet. 1910ja 1920-luvuilla hän ehti toimia Tampereen kauppakoulun ja teknillisen koulun opettajana, Kansalaiskorkeakoulun vararehtorina ja sosiaalipolitiikan opettajana, virkamiehenä sosiaaliministeriössä ja -hallituksessa sekä vuonna 1922 Aimo Kaarlo Cajanderin I hallituksen sosiaaliministerinä. Töiden aloitus oman alan sanaston laatimisella Taloustieteen opetus ja tutkimus olivat 1920-luvun Tarton yliopistossa osa oikeustieteellistä tiedekuntaa, jossa ne muodostivat erillisen kauppatieteiden, myöhemmin taloustieteiden osaston. Sen tarkoituksena oli tarjota opiskelijoille taloustieteellistä koulutusta, ja siihen kuului muun muassa käytännön poliittisen taloustieteen oppituoli, joka julistettiin avoimeksi jo vuonna 1926. Opettajan löytäminen osoittautui kuitenkin pitkäksi ja vaiherikkaaksi prosessiksi. Poliittisen taloustieteen ja tilastotieteen professori Mihhail Kurtšinski olisi halunnut palkata Harkovan yliopiston professorin Aleksei Antsyferovin, mutta yliopisto avasi julkisen haun. Ensimmäisellä kierroksella virkaa haki kaksi ulkomaista tieteilijää, mukaan lukien Antsyferov, mutta yliopiston hallitus avasikin uuden hakukierroksen. Tällä kertaa hakijoita oli kuusi, kaikki ulkomailta, ja heidän joukossaan olivat sekä Antsyferov että Eino Akseli Kuusi. Arvostelijat asettivat ensimmäiselle sijalle Antsyferovin ja Kuusen vasta kolmannelle sijalle, mutta yliopiston neuvoston äänestyksessä sai eniten ääniä juuri Kuusi. Voi vain spekuloida, miksi yliopiston neuvosto päättikin valita kolmannelle sijalle asetetun Kuusen, mutta voidaan pitää mahdollisena, että kun oikeustieteellisessä tiedekunnassa oli jo entuudestaan runsaasti entisen Venäjän imperiumin yliopistoissa kouluttautuneita tieteilijöitä, toivoi yliopiston neuvosto, että Suomessa, Skandinaviassa ja Saksassa opiskellut Kuusi toisi tiedekuntaan ja taloustieteen opetukseen uutta, länsimaista lähestymistä ja oppeja. Eino Akseli Kuusi saapui Tarttoon heinäkuussa 1928 ja sukelsi heti työhönsä. Hänen oppiainettaan, käytännön poliittista taloutta eli kansantaloustiedettä ei
? viro.nyt ?4/2022 23 ollut Tarton yliopistossa aikaisemmin opetettu, eikä aiheesta löytynyt käytännössä mitään ajankohtaista vironkielistä kirjallisuutta. Olot olivat niinkin surkeat, että Kuusi joutui aloittamaan työnsä alan vironkielisen sanaston keksimisestä. Tämä kuitenkin johti nopeasti siihen, että hän pystyi sekä luennoimaan että järjestämään seminaareja viroksi. Kuusen merkittävin oppilas Eduard Poom on myöhemmin muistellut, että Kuusen luennot olivat terminologiselta tasoltaan täydellisiä ja osoittivat, että kansantaloustiedettä pystyttiin opettamaan viroksi. Kansantaloustieteen seminaaria varten Kuusi perusti erillisen kirjaston, johon hän onnistui muun muassa järjestämään Suomesta merkittäviä kirjalahjoituksia, esimerkiksi Tilastollisen Päätoimiston julkaisuja. Oppilaittensa seminaaritöiden ohjaamisessa Kuusi noudatti vankkaa metodologista otetta ja ohjasi heitä tutkimaan Virossa vallitsevia oloja sekä niiden taloudellisia vaikutuksia. Vaikka Kuusen luentoja seminaarikurssien lista olikin lyhyt – kolmen vuoden aikana hän luennoi ja järjesti seminaareja vain yhdestä aiheesta, kansantaloustieteestä – , kuului siihen runsaasti perustavanlaatuista työtä. Kuusen katse ylsi kuitenkin kauemmas kuin pelkästään omaan oppituoliin ja sen toiminnan järjestämiseen. Hän suhtautui kriittisesti taloustieteellisen osaston siihenastiseen järjestelyyn, eikä sen opetusjärjestelmä vastannut hänen mielestään itsenäisen Viron tarpeita. Opetus keskittyi pääosin teoriaan ja mahdollisuudet erikoistumiseen olivat joko vaatimattomat tai olemattomat, minkä takia vastavalmistuneita ei voitu pitää minkään konkreettisemman taloustieteellisen aihepiirin asiantuntijoina. Epäkohtana oli myös, että vaikka opintojen tavoiteaika oli kolme vuotta, venyi se käytännössä usein neljän ja puolen vuoden mittaiseksi. Kuusi oppilaineen laati taloustieteelliselle osastolle uudistusohjelman, joka olisi palauttanut kolmivuotisen opintokokonaisuuden sekä lisännyt taloustieteellisten kurssien ja seminaarien määrää. Kuusi esitteli tätä ohjelmaa vuonna 1930 oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta siellä se hylättiin. Sekä Kuusi että hänen oppilaansa Poom epäilivät syyksi sitä, että valtaosa tiedekunnan opettajista oli saanut koulutuksensa Venäjän valtakunnan aikana ja suhtautui siten hyvin vastahakoisesti mahdollisiin uudistuksiin. Kuusi teki seuraavana vuonna uuden aloitteen, tällä kertaa taloustieteellisen instituutin perustamisesta, ja laati myös tämän säännöt. Tällä kertaa tiedekunta asettui tukemaan ehdotusta ja jopa yliopiston hallitus kannatti hanketta periaatteellisella tasolla, mutta totesi kuitenkin, ettei lopullista päätöstä voitu tehdä ennen kuin taloustieteellisen osaston tai mahdollisen oman tiedekunnan rakenne ja oppituolit oli lopullisesti päätetty. Raittiusaatetta ja heimotyötä Kuuselle riitti tehtäviä yliopisto-opetuksen ulkopuolellakin. Kuten monilla muillakin opinaloilla, perustettiin taloustieteenkin saralla opetusja tutkimustoiminnan tueksi erillinen tieteellinen seura, Akadeemiline Majandusteaduse Tartto oli Eino Akseli Kuusen kotikaupunki vuosina 1928–1931. Kuva: Visit Estonia.
4/2022?viro.nyt 24 Selts (Akateeminen Taloustieteellinen Seura). Kuusi toimi vuosina 1928–1931 sen puheenjohtajana, myöhemmin myös kunniajäsenenä. Isänsä jalanjäljissä raittiusliikkeeseen osallistunut ja sitä tutkinut Kuusi piti vuonna 1929 Tartossa järjestetyssä raittiuskokouksessa esitelmän, joka käsitteli alkoholin taloudellisia vaikutuksia ja joka julkaistiin myöhemmin erillisenä vihkona. Akadeemiline Hõimuklubi -seurassa (Akateeminen Heimoklubi) hän pääsi esitelmöimään toisesta isänsä harrastuksesta eli heimotyöstä, erityisesti tämän liikkeen vanhemman sukupolven asenteista. Kaiken edellä mainitun ohella Kuusi ehti myös jatkaa omia tutkimustöitään. Tarton-vuosiensa aikana hänen varsinaisena kiinnostuksenkohteenaan oli työttömyys ja sen seuraukset, mutta tärkeimmäksi työksi muodostui kuitenkin sosiaalipolitiikkaa käsittelevä yleiskatsaus Sosiaalipolitiikka. Se ilmestyi kahdessa osassa vuonna 1931, Kuusen viimeisenä Tarton-vuonna. Kuusen virkakausi Tartossa jäi lyhyeksi, kuten monen muunkin suomalaisen opettajan kohdalla. Lauri Kettunen esitti jo vuonna 1930 sanomalehdessä Suomenmaa, että Kuusi oli kuulemma hakenut Suomesta uutta virkaa, koska liian kauan ulkomailla oleskellessaan hän saattoi jäädä paitsi mahdollisista työpaikoista Suomessa, eikä Tartossa vietettyjä vuosia laskettu osaksi henkilön työuraa. Kettunen oli kuitenkin toiveikas, että jos Tarton yliopisto olisi onnistunut pitämään Kuusen Tartossa, olisi se ollut suuri voitto Suomen ja Viron suhteille. Vuoden 1931 helmikuussa Kuusi jättikin eroanomuksensa, mutta oikeustieteellinen tiedekunta ei suostunut luopumaan korvaamattomaksi koetusta opettajasta ilman pakottavaa syytä. Kuusi oli kuitenkin valittu Helsingissä toimivan Yhteiskunnallisen korkeakoulun opettajaksi, eikä hän olisi pystynyt hoitamaan kahta virkaa, joten Tarton yliopisto joutui myöntämään Kuuselle eron. Kuusen yhteydet Viroon heikkenivät merkittävästi hänen palattuaan Suomeen. Hän julkaisi virolaisessa mediassa pari kirjoitusta, joissa esitti ajatuksia Viron taloustieteellisen korkeakoulutuksen kehittämismahdollisuuksista sekä arvosteli oppilaansa Eduard Poomin tuoreen kirjan. Kuusi myös ohjeisti Poomia tutustumaan mahdollisimman monen maan taloustieteellisiin korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin. Kuusen uudistushankkeet jäivät kuitenkin elämään. Vaikka taloustieteellisen osakunnan uudessa opetussuunnitelmassa sivuutettiin Kuusen ehdotus kokonaan, noudattivat vuonna 1935 perustetun uuden, itsenäisen taloustieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelma ja opettajien luettelo juuri Kuusen sekä hänen oppilaittensa periaatteita. Tästä taloustieteellisen tiedekunnan kehittämisestä sekä käytännön poliittisen talouden seminaarin perustamisesta muodostuikin monien myöhemmin taloustieteilijöinä ja yliopisto-opettajina kunnostautuneiden virolaisten kautta Kuusen pysyvin perintö virolaiselle taloustieteelle. Hän itse ei valitettavasti ehtinyt nähdä työnsä jälkiä: Yhteiskunnallisen korkeakoulun rehtoriksi kohonnut Eino Akseli Kuusi sairastui vuoden 1936 keväänä ja nukkui pois samana vuonna 26. toukokuuta, 56 vuoden iässä. n Kirjallisuutta: Ainuke Soome õppejõud lahkub Tartu Ülikoolist (Kaja nr. 96, 26.4.1930) Allardt, Erik: Yhteiskuntatieteet. Suomen tieteen historia 2. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet. (WSOY 2000) Harmaja, Leo: Eino Kuusi †(Sosiaalinen Aikakauskirja 6/1936, Sosiaaliministeriö 1936) Krinal Valner: Tartu Ülikooli majandusteaduskonna minevikust ja tänapäevast (Tartu Ülikooli Kirjastus 1999) Poom, Eduard: Prof. dr. Eino Kuusi † (Postimees nr. 143, 28.5.1936) Prof. E. Kuusi 50-a. (Postimees nr. 50, 21.2.1930) Rasila, Viljo: Yhteiskunnallinen Korkeakoulu 1925–1966 (Tampereen yliopisto 1973) Tartu Ülikooli praktilise poliitilise ökonoomia seminar. Müller, Karl (toim.): Majandusteaduslik Ajakiri I, Akadeemiline Majandusteaduse Selts 1931) Ka?yta?nno?n poliittisen taloustieteen professori Eino Akseli Kuusi. Kuva: Tarton yliopiston kirjaston kuvakokoelma.
? viro.nyt ?4/2022 25 Tarton kirjallisuuskaupunki Tampereen Kirjafestareilla 3.?4.12. Tarton ja Tampereen ystävyyskaupunkisopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Juhlan kunniaksi Unescon kirjallisuuskaupunki Tartto esittäytyy messuosastollaan ja kirjailijatapaamisissa Tampereen Kirjafestareilla. Lisäksi Tampereen Joulutorille tulee Tarton luovan talouden keskuksen pop up -kauppa. Heidi Iivari T ampereella vierailevat Tarton vuoden 2022 kaupunginkirjailija Paavo Matsin ja tartonsuomalainen runoilija Heidi Iivari. Matsinin entiseen kotikaupunkiin Viljandiin sijoittuva romaani Gogolin disko (suom. Sanna Immanen, Savukeidas 2018) on käännetty 13 kielelle. Ensi vuonna suomeksi ilmestyvässä romaanissa Leninin valssi (suom. Heidi Iivari, Enostone) Suomi on valloittanut osan Venäjää sekä Viron. Jo Gogolin diskosta tutut taskuvarkaat odottavat kuumeisesti raitioliikenteen valmistumista Tampereella, josta vievät yllättävän tuliaisen kissajengien valtaamaan Tarttoon. Tartossa pitkään asunut Heidi Iivari on kirjoittanut kaksikielisen runokokoelman Tarton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja (Enostone 2021). Kirjafestareilla nähdään myös Iivarin ja työryhmän Tarttoon sijoittuva runomusiikkivideo Rakastajat (2022). Tarton ohjelma Lauantai 3.12. klo 10.00–18.00 Tarton messuosasto, Sorsapuistosali, Tampere-talo Tarton kirjallisuuskaupunki. Tarton monipuolinen kirjallisuuselämä esittäytyy messuosastolla. klo 10.30–11.00 Aulaklubi, Tampere-talo Tartto – kirjailijoiden kaupunki. Tarton värikkäästä kirjallisuuselämästä keskustelevat Tarton kaupunginkirjailija 2022 Paavo Matsin ja tartonsuomalainen runoilija Heidi Iivari. Haastattelijana Kalle Niinikangas. Teemaan johdattelee Heidi Iivarin, Karl Kruusen ja Aksel Lõbun musiikkirunovideo Rakastajat (2022). klo 15.45–16.15 Joulutorin lava, Keskustori Tarton kaupunginkirjailija 2022 Paavo Matsin ja Leninin valssi. Matsinin humoristisessa ja absurdissa romaanissa Leninin valssi (2021) taskuvarkaat odottavat kuumeisesti raitioliikenteen valmistumista Tampereella, josta vievät yllättävän tuliaisen kissajengien valtaamaan Tarttoon. Kirjailija lukee suomeksi osittain suomennettua teostaan. Sunnuntai 4.12. klo 10.00–17.00 Tarton messuosasto, Sorsapuistosali, Tampere-talo Tarton kirjallisuuskaupunki. Tarton monipuolinen kirjallisuuselämä esittäytyy messuosastolla. klo 16.00–17.00 Aulaklubi, Tampere-talo Tarttolaista runoutta. Heidi Iivarin, Karl Kruusen ja Aksel Lõbun musiikkirunovideo Rakastajat. Tartonsuomalainen runoilija Heidi Iivari lukee runojaan kokoelmastaan Tarton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja ja Tarton kaupunginkirjailija 2022 Paavo Matsin lukee tarttolaisrunoutta. 3.–6.12. Joulutori, Keskustori Loomekas. Tarton luovan talouden keskuksen pop up -kauppa. Tarttolaisten ja etelävirolaisten mestareiden design-koruja, -vaatteita ja -sisustustuotteita (loovtartu.ee) Lisätietoja Tarton kirjallisuuskaupungin sivulta: tartu.kirjandus.ee, Heidi Iivari heidi.iivari@gmail.com Järjestäjät: Tarton kaupunki, Tarton kirjallisuuskaupunki, Tampereen kaupunki Paavo Matsin ja Heidi Iivari Tarton kirjailijaliiton talossa syyskuussa 2022. Kuva: Hannele Valkeeniemi / Suomen Vironinstituutti.
4/2022?viro.nyt 26 Latokartano lastering Eesti Esmaspäev Eesti Esmaspäev on vahva võimalus eesti peredele koos olla ja tuttavaks saada. Kui lastel on mõnus ja tore, siis saab tekkida hea ühtsustunne ka perede vahel. Koidu Oja L astering Eesti Esmaspäev on saanud alguse õpetajate Koidu Oja ja Elina Heikkilä-Kopperoineni tutvusest ja soovist luua Latokartano kooli juurde eestija soomekeelset seltsielu. Ja kolmandaks pisut ka hirmust, et eestikeelsed klassid ikka kooli alles jääksid. Lastering Eesti Esmaspäev tahab, et eesti-soome kakskeelsed pered kooli juurde kokku käiksid. Et lastel ja lapsevanematel oleks rõõmus seltsielu. Ringis on olnud üle 30 inimese ja igal esmaspäeval on kohal vähemalt kümme last. Eesti Esmaspäev koguneb augustist maini pea igal esmaspäeval kell 17–19 Latokartano kooli kunstiklassis. Ringitunni teemad on eesti või soome kultuurist, kunstist või tähtpäevadest, näiteks vastlapäev või Aleksis Kivi päev. Oleme käinud ka Fazeri kommitehases ja kohtumas kirjanik Maarja Kangroga raamatukogus Oodi. Lisaks meisterdame ning kõige lõpuks joome morssi ja sööme suupisteid. Juhendajate Koidu ja Elina arvates on kõige toredam osa olnud kahe õpetaja koostöö: planeerimine ja üksteisemõistmine. Tunne, et puhume ühiselt sama tuld lõkkele. Koidu on Vantaa põhikoolide eesti keele ja kultuuri õpetaja, sama tööd on ta teinud ka Helsingis. Ta on õppinud õpetajaks Tallinnas ja Tamperes. Koidu armastab teatrit ja rahvamuusikat. Talle meeldib õmmelda ja teha käsitööd. Elina on Helsingi eesti ja soome keele õpetaja. Ta on õppinud õpetajaks Oulus ja Tartu ülikoolis. Ta on tööl Latokartano põhikoolis soome keele õpetajana. Elina on kirjutanud soome keele õpikuid. Ta armastab väga Tartut ja on töötanud Tartu soome kooli õppejuhina.
? viro.nyt ?4/2022 27 Eelmisel aastal oli lasteringil muusikuna abiks ka Anu Carlsson. Loodame, et Eesti Esmaspäev on vahva võimalus eesti peredele koos olla ja tuttavaks saada. Kui lastel on mõnus ja tore, siis saab tekkida hea ühtsustunne ka perede vahel, kes on otsustanud Soome Helsingi ümbrusesse elama jääda. Lastering arendab lastes oskust eesti keeles mängida ja laulda. See julgustab lapsi eesti keeles rääkima ja annab näpunäiteid vanematele, kes kaaluvad lapse õppimist Helsingi Latokartano kooli eesti klassides. Eelmise aasta tundidest Ringi laste tuumiku moodustasid eelmisel talvel 7–8 aastased eelkooli ja Helsingi Latokartano kooli eestikeelse 1. klassi õpilased. Neile lisaks liitusid meiega eelmisel talvel aeg-ajalt ka 2–18 aastased õed-vennad. Kooskäimised toimusid sama tunnikava alusel: alustasime mõnusa vestlusega, millele järgnes nö koolitund tähtpäevalisel teemal. Teema oli valdavalt soome ja eesti kultuurist. Oleme võrrelnud mõlema kodumaa tähtpäevade tähistamist ja ka tunnid on olnud kakskeelsed. Ringitundide teemad olid eelmisel talvel muu hulgas jõulukombed, Johann Voldemar Jannsen ja Johan Ludvig Runeberg, sõprus ja sõbralikkus, vastlapäev, emakeelepäev, kevad ja kevadluuletused, lihavõtted ning emadepäev. Lisaks külastasime eesti kunstniku Konrad Mäe näitust Espoo EMMA kunstikeskuses ja Helsingi Eesti Maja. Õppisime ka mängima kitarri ja tähistasime Eesti Vabariigi sünnipäeva, samuti käis meil külas kirjanik Mika Keränen. Sel koolitalvel on teemad järgmised: Eesti Esmaspäev osaleb Kaablitehase Mardi laadal 19.–20.11 21.11 Kadripäev ja mänguasjalaat 28.11 Advendiootus ja meisterdamine 12.12 Jõulupidu. Pikkujoulu Tere tulemast meie ringi! Kõik on oodatud! Eesti Esmaspäev tuo iloa arkeen Elina Heikkilä-Kopperoinen K un aloitin työni 2020 Latokartanon peruskoulussa, haaveilin jonkinlaisen Viro-kerhon pitämisestä suomalaisille ja virolaisille lapsille. Meillä on koulussa kaksikieliset suomi–viro-luokat ja halusin pitää painotusta esillä ja tehdä koulustamme virolaisten ja suomalaisten perheiden kohtaamispaikan. Kerholle oli oikeastaan kaksi esikuvaa. Aikaisemmassa koulussani olin pitänyt viron valinnaiskursseja ja huomannut niiden kiinnostavan oppilaita. Tartossa ollessani taas järjestin Suomi-koulua omien oppilaideni lisäksi myös pienemmille lapsille viikonloppuisin. Tällöin oli mahdollisuus retkeillä kivoissa paikoissa, viettää juhlapäiviä, leipoa ja askarrella. Tällaiselle ei useinkaan ole aikaa arjen koulutyön keskellä. Koidu Oja työskentelee viron kielen opettajana Vantaalla, mutta asuu koulumme lähialueella. Meillä on lähes samanikäiset lapset ja olemme muutenkin järjestäneet heille leikkitreffejä samalla, kun olemme itse edistäneet yhteistyöprojektejamme. Koidu sen taisi keksiä: aletaan pitää kerhoa yhdessä! Ensimmäisen lukuvuoden 2021–2022 aikana koulumme viron kielen opettaja Anu Carlsson oli myös mukana pitäen joillakin kerroilla musiikkipajoja lapsille. Eesti Instituut on rahoittanut toimintaamme. Kun kaksi innostunutta ihmistä suunnittelee kerhoa, ei ideoista ole puutetta. Kerhomme on vieraillut jo Espoon modernin taiteen museo EMMAssa, keskustakirjasto Oodissa, Fazerin karkkitehtaalla, Eesti Majassa, Viikin tutkimustilalla, metsässä ja lähiympäristössä. Lisäksi olemme osallistuneet etänä äidinkielen päivän tapahtumaan Viron suurlähetystössä. Meillä ovat käyneet kylässä lastenkirjailijat Mika Keränen ja Maarja Kangro. Olemme viettäneet monia virolaisia ja suomalaisia juhlapäiviä – ja saaneet vieraaksemme jopa joulupukin! n Eesti esmaspa?ev -kerho kokoontuu nimensa? mukaisesti maanantaisin klo 17-19 yleensa? Latokartanon peruskoulun kuvataiteen luokassa. Kuva: Elina Heikkila?-Kopperoinen. Kerhon keva?tjuhlassa syo?tiin nimikkokakkua ja virolaista keksikakkua. Kuva: Elina Heikkila?-Kopperoinen.