• JEESUS • MEKSIKO • QUEER POP MIKA RÄTTÖ Porilainen renessanssinero 2/2025 24.3.–27.4. TEEMA: KUVATAIDE SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
• kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi PÄÄSYLIPPUJA AJATUSTEN MAAILMAAN KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 2.4.2025 PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ OHJELMISTOSSA VAIN 6.5. ASTI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 24.9.2025
• Ajattele itseäsi pidemmälle. Ei sallita alkoholijuomien kotiinkuljetusta.
• Äänestä lisää Kalliota Helsinkiin! ATTE AHOKAS 22 v, Opiskelija 91 ERICA ALALUUSUA 31 v, Sosiaalipolitiikan asiantuntija, medianomi (AMK) 93 MIRKA HAILI 38 v, Projektipäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) 105 TITTA HILTUNEN 32 v, Kaupunginvaltuutettu, vaikuttamisen asiantuntija, VTM 110 NATALIA KALLIO 28 v, Kirjailija, ihmisoikeuskouluttaja. European Youth Forum, hallituksen jäsen 117 PINJA VUORINEN 28 v, Vasemmistonuorten puheenjohtaja 207 JAN ÖSTERBERG 33 v, Insinööriopiskelija 215 FENIKS WILLAMO 32 v, Agentti, musiikkialan yrittäjä 211 JENNY KASONGO 29 v, Pääsihteeri ja Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja 120 MAI KIVELÄ 42 v, Kansanedustaja, MA in Environment & Development 125 SUSANNA KOISTINEN 37 v, FM, IT-projektipäällikkö 126 OLESIA KOVA 27 v, Muusikko, DJ, kulttuurituottaja 134 OTTO KYLMÄLÄ 38 v, Elokuvantekijä, valtion virkamies 135 NOORA LAAK 39 v, Arkkitehti 137 JENIVE MANSIKKAMÄKI 21 v, opiskelija 153 ANNI PIHLAJA 32 v, Sosiaalityöntekijä, YTM 168 HENRI MUROKE 42 v, Kotoutumisen asiantuntija, FM yleinen historia 158 RIKU NIEMINEN 38 v, Näyttelijä, yrittäjä 163 SAMI SÄYNEVIRTA 56 v, Järjestöpäällikkö 193 MIKKO VALLIUS 32 v, Sairaanhoitaja 203 SANNA VILKMAN 51 v, Vapaa kirjoittaja 206 SALLA ILONA VIITANEN 34 v, Työsuhdejuristi, varatuomari 205 MIIKA TULKKI 29 v, Kasvatustieteen kandidaatti 195
• Äänestä lisää Kalliota Helsinkiin! ATTE AHOKAS 22 v, Opiskelija 91 ERICA ALALUUSUA 31 v, Sosiaalipolitiikan asiantuntija, medianomi (AMK) 93 MIRKA HAILI 38 v, Projektipäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) 105 TITTA HILTUNEN 32 v, Kaupunginvaltuutettu, vaikuttamisen asiantuntija, VTM 110 NATALIA KALLIO 28 v, Kirjailija, ihmisoikeuskouluttaja. European Youth Forum, hallituksen jäsen 117 PINJA VUORINEN 28 v, Vasemmistonuorten puheenjohtaja 207 JAN ÖSTERBERG 33 v, Insinööriopiskelija 215 FENIKS WILLAMO 32 v, Agentti, musiikkialan yrittäjä 211 JENNY KASONGO 29 v, Pääsihteeri ja Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja 120 MAI KIVELÄ 42 v, Kansanedustaja, MA in Environment & Development 125 SUSANNA KOISTINEN 37 v, FM, IT-projektipäällikkö 126 OLESIA KOVA 27 v, Muusikko, DJ, kulttuurituottaja 134 OTTO KYLMÄLÄ 38 v, Elokuvantekijä, valtion virkamies 135 NOORA LAAK 39 v, Arkkitehti 137 JENIVE MANSIKKAMÄKI 21 v, opiskelija 153 ANNI PIHLAJA 32 v, Sosiaalityöntekijä, YTM 168 HENRI MUROKE 42 v, Kotoutumisen asiantuntija, FM yleinen historia 158 RIKU NIEMINEN 38 v, Näyttelijä, yrittäjä 163 SAMI SÄYNEVIRTA 56 v, Järjestöpäällikkö 193 MIKKO VALLIUS 32 v, Sairaanhoitaja 203 SANNA VILKMAN 51 v, Vapaa kirjoittaja 206 SALLA ILONA VIITANEN 34 v, Työsuhdejuristi, varatuomari 205 MIIKA TULKKI 29 v, Kasvatustieteen kandidaatti 195
• ILMOITUS PETRI RÄSÄNEN: RIKASTETTU DEMOKRATIA VARPU ALASUUTARI, LOTTA KÄHKÖNEN & TUULA JUVONEN (TOIM.): TOIVOA, VIMMAA JA VASTARINTAA HELGA WEST: PUHU NUKKE TAINA TERVONEN: ME EMME OLE TÄÄLTÄ KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Kapitalismi, taloustiede, sosialismi, politiikka! Yhteiskunnan hyvinvointi vaatii taloustieteen vallan haastamista myös yhteiskuntatieteissä. Näistä aineksista filosofi Petri Räsänen loihtii herkullisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden. Tiiviissä ja selkeä sanaisessa kirjassaan hän kyseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan kapitalistisen järjestelmän mielekkyyden. Kustantajan nettikaupasta 47,50 € www.vastapaino.fi Queerja transaktivismilla on Suomessa pitkät perinteet, ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnallisten asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Lotta Kähkösen ja Tuula Juvosen toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia aiheesta sekä tutkijoilta että queerja trans aktivisteilta. kauppa.gaudeamus.fi Helga West käy henkilökohtaisessa esseekokoelmassaan machoismin kimppuun huuli punan, nukkejen ja esivanhempien voimin. Kiihkeissä ja rehellisissä esseissä temmelletään niin Tenojoen rannassa kuin amerikkalaisen popkulttuurin maastossa. West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä ja paljastetaan neutraalius illuusioksi. www.otava.fi Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun peitossa, mutta vanhaankaan ei voi palata. Puhutteleva teos vie lukijan tien päälle Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan ja näyttää, mitä maahanmuutto merkitsee heille, jotka päättävät lähteä. www.atena.fi TEACH ME NOT! Wojciech Grudzi?ski ja Maria Magdalena Koz?owska ovat puolalaisia, Amsterdamissa työskenteleviä taiteilijoita ja esitysten tekijöitä. Kaksikon uusi teos tarttuu opettajien ja oppilaiden katkeransuloisiin valtasuhteisiin. Kuvittele balettitanko, hierarkiaa ylläpitävä lähes pyhäksi mielletty esine, joka on toisaalta altis fetisoinnille; kova, fallisen muotoinen ja tuhansien käsien koskettelema… Esitykset Zodiak Stagella Kaapelitehtaalla 2.4.–10.4. www.zodiak.fi Kapitalismi, taloustiede, Näistä aineksista filoseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan seenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan listen asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Tuula toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja JUURIJUHLA-ROTFEST: KANSANMUSIIKKIA ESPOOSSA 28.3.-5.4. JuuriJuhla-RotFestin ohjelmassa Gjermund Larsen Trio (NO), Väsen, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Maija Pokela, Kimmo Pohjosen, Heikki Laitisen ja Reijo Kelan Kelavala, Wimme & Rinne, espoolaiset pelimanniyhtyeet ja muita kansanmusiikkielämyksiä! juurijuhla.fi ALEKSANDRA IONOWA – NÄKYJÄ HENKIMAAILMASTA JA RAUHASTA Aleksandra Ionowan elämä taiteilijana alkoi henkimaailman ohjauksessa 1946. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän loi teoksia, jotka ovat ihastuttaneet lukuisia taiteilijoita, teosofeja, kristittyjä, selvä näkijöitä, vapaamuurareita ja antro posofeja. Hänen taiteensa koettiin välittävän syvää ja ajatonta viisautta. Ionowalla uskottiin olevan tärkeä rooli ihmiskunnan henkisessä kehityksessä. Avoinna ti-pe 11–16, la-su 11–17 www.gallen-kallela.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkös
• 2 / 2025 • 7 24.3.–27.4.2025 H ALLITUKSEN LEIKKAUS taiteen ja kulttuurin määrärahoihin tämän vuoden budjetissa oli 20 miljoonaa euroa. Tämä lovi näkyy niin kulttuurilehtien kuin kulttuurialan järjestöjen ja tapahtumien rahoituksessa. Päätökset lehtien tuista julkaistiin helmikuussa. Tukea sai enää 20 lehteä. Esimerkiksi Blues News, Tiedonantaja ja Mustekala jäivät tänä vuonna kokonaan ilman tukea. Jälkimmäisen edustajat kertovat pienten kulttuurilehtien tilanteesta tämän numeron Vieraskynä-kirjoituksessaan seuraavalla aukeamalla. Kulttuurijärjestöjen ja -tapahtumien tuista ilmoitettiin maaliskuun puolivälissä. Dokumentti elokuvantekijöiden järjestö Dokumentti kilta menetti kaiken tukensa opetusja kulttuuriministeriöltä ja Kuvittajat ry yli 40 prosenttia. Pori Jazz menetti Taiteen edistämiskeskukselta eli Taikelta kaiken tukensa. Tuleville vuosille suunnitelmissa on lisää leikkauksia. VAIKKA JULKISESSA keskustelussa kulttuuri näyttää yksioikoiselta talous kurin uhrilta, se ei tietenkään ole kuolemassa. Kulttuuria tehtiin jo luolissa. Leikkaukset iskevät kuitenkin suomalaisen kulttuurin rakenteisiin. Ne purkavat verkostoa, joka luo uutta, pitää yllä vanhaa ja tallentaa nykyistä. Samalla osa kulttuurityöläisistä menettää työnsä tai joutuu tulemaan toimeen entistä pienemmällä. Ehkä kulttuurileikkaukset vaikuttavat samoin kuin sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon kohdistuneet leikkaukset. 1990-luvulta alkaen kurjistettu järjestelmä vuotaa ja kärsii kroonisesta aliresurssoinnista. Työntekijät jättävät kulttuurialan samoin kuin terveydenhuollon ammattilaiset omansa. Lopputuloksena on vähemmän ja yksi puolisempaa kulttuuria, ja siitäkin joudutaan maksamaan enemmän. Pienellä kielialueella, kuten Suomessa, monimuotoinen kulttuurielämä ei ole yksin kaupallisin ehdoin mahdollista. Esimerkiksi lastenkulttuuri tarvitsee aktiivista tukea. Leikkaukset kaventavat yleisön oikeutta kulttuuriin. Kriisiaikoina tarvitsemme taidetta jopa enemmän kuin silloin, kun asiat ovat helpommin. Leikkauksia puolustetaan usein vaihtoehdottomuudella. Brittifi losofi Mark Fisher on kutsunut tätä kapitalistiseksi realismiksi. Se tarkoittaa, että nykyistä systeemiä kasvun ja kulutuksen vaatimuksineen ei pidetä ainoastaan ainoana järkevänä talousjärjestelmänä vaan että sille ei osata edes kuvitella vaihtoehtoja. Siksi ”vaikeita päätöksiä on tehtävä”. Jostain on leikattava, kunhan se ei ole Turun tunnin juna tai haitalliset yritystuet. Ehkä sentään bensiinin ja oluen verotusta voi keventää. HA ASTATTELIN TÄHÄN lehteen apulaisprofessori Hanna Ylöstaloa, joka on tutkinut taloutta. ”Yhteiskunnallinen muutos edellyttää yhteiskunnallista unelmointia” kuului yksi Ylöstalon tokaisu, joka ei päätynyt juttuun asti. Kulttuuri on aina ollut myös yhteiskunnallista unelmointia. Se on tarjonnut analyysiä, ymmärrystä ja kyseen alaistamista. Jos meiltä puuttuvat edellytykset yhteiskunnalliseen unelmointiin, onko meillä edellytyksiä yhteis kunnalliseen muutokseen? KAISU TERVONEN Leikkauksia yhteiskunnalliseen unelmointiin VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Kaisu Tervonen | ULKOASU Antti Kukkonen | KANSI Nauska | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Antti Kurko, Nauska, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä |TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Laura Gustafsson, Alonzo Heino, Helmi Saukkoriipi, Jutta Tynkkynen, Frans Tihveräinen, Mika Pekkola, Violeta Gutiérrez Zamora, Anna Heikkinen, Vivi Kovelo, Ville Hänninen, Elisa Helenius, Karstein Volle, Minerva Aalto, Elina Hyvärinen, Timo Kalevi Forss, Janne Siironen, Mitja Jakonen & Sanni Purhonen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste | VLAST!-sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Pääkirjoitus Viv i Ko velo H ALLITUKSEN LEIKKAUS teen ja kulttuurin määrärahoihin tämän vuoden budjetissa oli 20 miljoonaa euroa. Tämä lovi näkyy niin kulttuurilehtien kuin kulttuurialan järjestöjen ja tapahtumien rahoituksessa. Päätökset lehtien tuista julkaistiin helmikuussa. Tukea sai enää 20 lehteä. Esimerkiksi antaja ja Mustekala kokonaan ilman tukea. Jälkimmäisen edustajat kertovat pienten kulttuurilehtien tilanteesta tämän numeron Vieraskynä-kirjoituksessaan seuraavalla aukeamalla. Kulttuurijärjestöjen ja -tapahtumien tuista ilmoitettiin maaliskuun puolivälissä. Dokumentti elokuvantekijöiden järjestö Dokumentti kilta menetti kaiken tukensa opetusja kulttuuriministeriöltä ja Kuvittajat ry yli 40 prosenttia. Pori Jazz menetti Taiteen edistämiskeskukselta eli Taikelta kaiken tukensa. Tuleville vuosille suunnitelmissa on lisää leikkauksia. VAIKKA JULKISESSA kulttuuri näyttää yksioikoiselta talous Leikkauksia yhteiskunnalliseen unelmointiin Pääkirjoitus Viv i Ko velo TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Hanna Ylöstalo Aktivismi kohtaa byrokratian: Stansvik 32 Vastamainos 12 Queer pop 46 Kumu 30 Sara Stridsberg 50 ILMOITUS PETRI RÄSÄNEN: RIKASTETTU DEMOKRATIA VARPU ALASUUTARI, LOTTA KÄHKÖNEN & TUULA JUVONEN (TOIM.): TOIVOA, VIMMAA JA VASTARINTAA HELGA WEST: PUHU NUKKE TAINA TERVONEN: ME EMME OLE TÄÄLTÄ KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Kapitalismi, taloustiede, sosialismi, politiikka! Yhteiskunnan hyvinvointi vaatii taloustieteen vallan haastamista myös yhteiskuntatieteissä. Näistä aineksista filosofi Petri Räsänen loihtii herkullisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden. Tiiviissä ja selkeä sanaisessa kirjassaan hän kyseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan kapitalistisen järjestelmän mielekkyyden. Kustantajan nettikaupasta 47,50 € www.vastapaino.fi Queerja transaktivismilla on Suomessa pitkät perinteet, ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnallisten asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Lotta Kähkösen ja Tuula Juvosen toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia aiheesta sekä tutkijoilta että queerja trans aktivisteilta. kauppa.gaudeamus.fi Helga West käy henkilökohtaisessa esseekokoelmassaan machoismin kimppuun huuli punan, nukkejen ja esivanhempien voimin. Kiihkeissä ja rehellisissä esseissä temmelletään niin Tenojoen rannassa kuin amerikkalaisen popkulttuurin maastossa. West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä ja paljastetaan neutraalius illuusioksi. www.otava.fi Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun peitossa, mutta vanhaankaan ei voi palata. Puhutteleva teos vie lukijan tien päälle Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan ja näyttää, mitä maahanmuutto merkitsee heille, jotka päättävät lähteä. www.atena.fi TEACH ME NOT! Wojciech Grudzi?ski ja Maria Magdalena Koz?owska ovat puolalaisia, Amsterdamissa työskenteleviä taiteilijoita ja esitysten tekijöitä. Kaksikon uusi teos tarttuu opettajien ja oppilaiden katkeransuloisiin valtasuhteisiin. Kuvittele balettitanko, hierarkiaa ylläpitävä lähes pyhäksi mielletty esine, joka on toisaalta altis fetisoinnille; kova, fallisen muotoinen ja tuhansien käsien koskettelema… Esitykset Zodiak Stagella Kaapelitehtaalla 2.4.–10.4. www.zodiak.fi Kapitalismi, taloustiede, Näistä aineksista filoseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan seenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan listen asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Tuula toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja JUURIJUHLA-ROTFEST: KANSANMUSIIKKIA ESPOOSSA 28.3.-5.4. JuuriJuhla-RotFestin ohjelmassa Gjermund Larsen Trio (NO), Väsen, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Maija Pokela, Kimmo Pohjosen, Heikki Laitisen ja Reijo Kelan Kelavala, Wimme & Rinne, espoolaiset pelimanniyhtyeet ja muita kansanmusiikkielämyksiä! juurijuhla.fi ALEKSANDRA IONOWA – NÄKYJÄ HENKIMAAILMASTA JA RAUHASTA Aleksandra Ionowan elämä taiteilijana alkoi henkimaailman ohjauksessa 1946. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän loi teoksia, jotka ovat ihastuttaneet lukuisia taiteilijoita, teosofeja, kristittyjä, selvä näkijöitä, vapaamuurareita ja antro posofeja. Hänen taiteensa koettiin välittävän syvää ja ajatonta viisautta. Ionowalla uskottiin olevan tärkeä rooli ihmiskunnan henkisessä kehityksessä. Avoinna ti-pe 11–16, la-su 11–17 www.gallen-kallela.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösVilppu Rantanen Nauska Vivi Kovelo Viron taidemuseo Kumu Häiriköt-päämaja
• Sairaalamaksut ulosottoon Man Yau Kuvanveistäjä 1. MILLAISIA TEEMOJA JA MATERIAALEJA KÄSITTELET TULEVISSA TÖISSÄSI? Jatkan eksotisoinnin käsittelyä omakohtaisen kokemuksen pohjalta. Teema on ollut pitkään läsnä teoksissani. Olen viime aikoina pohtinut väkivaltaa – en sanan aktiivisessa merkityksessä vaan pikemminkin sitä, miten se näkyy arjessa hiljaisena tekijänä, esimerkiksi tilallisena elementtinä. Ja koska olen kuvanveistäjä, materiaalit ovat tosi isossa osassa. Tällä hetkellä mietin kylmiä materiaalia, kuten lasia ja erityisesti peiliä. 2. MINKÄ YHDEN ASIAN MUUTTAISIT TAIDEALALLA? Haluaisin muuttaa tukirakenteita horisontaalisempaan suuntaan, että ne eivät olisi niin yksilömenestyskeskeisiä. Olin viime syksynä residenssissä Kööpenhaminassa, jossa tutustuin työpajaan Statens Værksteder for Kunst. Se on jättimäinen talo täynnä erilaisia työtiloja, joihin kuka vain voi hakea tekemään lyhytaikaisia projekteja. SVFK tarjoaa fasiliteetit kaikkeen mahdolliseen hitsaamisesta saven tekemiseen, valokuvastudioista tekstiilien kirjontaan. On ihana ajatus, että sen sijaan, että annetaan yhdelle yksilölle hirveästi tukea, annetaan monissa eri vaiheissa oleville taiteilijoille mahdollisuus tehdä teoksia. Toinen hieno esimerkki on Koneen Säätiön rahoittama Swamp Swap, Vera Kavaleuskayan ja Adel Kimin ylläpitämä materiaalipankki. Se kerää ylijäämämateriaaleja esimerkiksi raksoilta ja museoilta, ja taiteilijat voivat sitten hakea niitä ilmaiseksi. Tällainen toiminta myös edesauttaa ekologisempia tekemisen tapoja. 3. MITÄ NÄYTTELYÄ NYT SUOSITTELISIT? Suosittelen Pitted Dates -näyttelytilaa. Minulla oli siellä omakin teos esillä viime näyttelyssä, ja odotan innolla, mitä seuraavaan näyttelyyn tulee esille. Ylipäänsä haluan suositella off space -tiloja, joissa esitellään mahdollisimman monialaisesti taidetta ja sellaista taidetta, jota ei välttämättä näe museois sa tai kaupallisissa gallerioissa. KAISU TERVONEN KOLME NOPEAA TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Hyvinvointialueet voivat huojentaa vähävaraisten asiakasmaksuja. Osa maksuista menee perintään. S uomessa meni viime vuonna ulosottoon yli 524 000 julkisten sosiaali-, terveysja varhaiskasvatuspalveluiden asiakasmaksua, Suomen sosiaali ja terveys ry Sosten selvitys kertoo. Soste on valtakunnallinen sosiaalija terveysjärjestöjen kattojärjestö. Ulosottojen määrä on kasvanut noin 83 000:lla vuodesta 2023 ja yli kaksinkertaistunut 2010-luvun ensimmäisiin vuosiin verrattuna. Suurin osa näistä maksuista on terveyskeskusja sairaalakäynneistä ja laitoshoidosta. ”Monelle työssäkäyvälle noin kolmenkympin terveyskeskusmaksu ei kuulosta välttämättä miltään, mutta pienituloiselle se on iso raha”, sanoo Sosten edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti. ”Moni joutuu valitsemaan peruspalveluiden ja ruoan ostamisen välillä.” Sosten selvityksen mukaan hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja. Päijät-Hämeessä meni viime vuonna väestöön suhteutettuna lähes viisi kertaa enemmän maksuja ulosottoon kuin Pohjanmaalla ja Lapissa. Erojen syitä ei selvitetty. SOSTEN TIETOJEN MUKAAN osa suomalaisista ei hakeudu tarvitsemaansa hoitoon, koska se on heille liian kallista. Esimerkiksi peruspäivärahalla elävät, takuueläkkeen saajat ja perusturvan kuten toimeentulotuen varassa elävät ovat heikommassa asemassa, etenkin kun monet Orpon hallituksen leikkauksista osuvat samoihin ihmisiin. Perälahden mukaan monet vähävaraiset ihmiset sinnittelevät vaivojensa kanssa pahimmillaan niin pitkään, että sairaus pahenee, ja ihminen tarvitsee erikoisterveydenhuollon palveluita. Se on sekä yksilölle että yhteiskunnalle kallista. Perälahti muistuttaa myös eriarvoisuudesta työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon asiakkaiden välillä. ”Työterveyden asiakkaana voi päästä erikoislääkärille ilmaiseksi, kun taas perusturvan varassa elävät joutuvat maksamaan käyntinsä itse.” Syrjäisemmillä alueilla asuvat joutuvat lisäksi mahdollisesti maksamaan Kela-taksin omavastuun hoitoon päästäkseen. Kela-taksin omavastuukatto vuodessa on 300 euroa ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto puolestaan 762 euroa vuodessa. Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Ennen laskun ohjaamista ulosottoon hyvinvointialue voisi myös päättää toisin eli alentaa maksuja tai jättää ne kokonaan perimättä. Lain mukaan hyvinvointialueen on alennettava sosiaalitai terveydenhuollon maksua tai jätettävä se kokonaan perimättä, jos periminen vaarantaa asiak kaan toimeentulon. Hyvinvointialueilla on velvollisuus kertoa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta, mutta tieto ei tavoita kaikkia. Lisäksi prosessi on moni mutkainen. ”Sairastuneet tai hankalassa tilanteessa elävät ihmiset eivät välttämättä jaksa lähettää kaikkia vaadittavia tositteita huojennusta pyytääkseen”, Perälahti sanoo. Hän myös huomauttaa, että huojennus ei koske tasasuuruisia maksuja, kuten terveyskeskuksen käyntimaksuja, vaan pelkästään tulosidonnaisia maksuja, kuten pitkäaikaista laitoshoitoa tai säännöllistä kotisairaanhoitoa. HYVINVOINTIALUEET saavat rahoituksensa pääosin valtiolta, eivätkä aluevaltuutetut voi vaikuttaa näiden määrärahojen suuruuteen. Pieni osa budjeteista katetaan asiakasmaksuilla, joita monet talouskriisissä olevat hyvin vointialueet ovat nostaneet. Aluevaltuustot päättävät asiakasmaksujen tasosta sekä siitä, millä kriteereillä asiakasmaksuja huojennetaan. Joillain alueilla on päätetty, että erityis ryhmien, kuten takuueläkkeen tai toimeentulotuen saajat on vapautettu asiakasmaksuista. ”Hyvinvointialueiden pitäisi luoda automaattisia huojennuskäytäntöjä, että asiakkaan ei tarvitsisi lähettää erilaisia tositteita. Lisäksi terveyskeskusten lääkärikäynnit pitäisi saada maksutta”, Perälahti sanoo. 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 2011 Yhteensä Sairaalaja muut laitoshoitomaksut Terveyskeskusmaksut 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 Lä hd e: Ul os ott ola ito s Ulosottoon vireille tulleet asiakasmaksut 2011–2024
• 2 / 2025 • 9 Karstein Volle VIERASKYNÄ Leikkaukset iskevät kulttuurikeskusteluun Metsäyhtiöt kaukana tavoitteista TEKSTI ALONZO HEINO, HELMI SAUKKORIIPI & JUTTA TYNKKYNEN TEKSTI MIIA VISTILÄ K ulttuurijournalismin rahoituksen rakenteissa on käynnissä muutos, jonka vuoksi moniääninen kulttuurikeskustelu Suomessa on vaarassa tukahtua. Opetusja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus (Taike) julkisti helmikuussa vuoden 2025 kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen yleisavustuspäätökset. Päätöksiä oli monissa pienissä kulttuurilehdissä osattu pelätä, sillä tuen kokonaismäärään tiedettiin kohdistuvan merkittävä leikkaus. Helmikuussa monen pienlehden painajainen kävi toteen. Moni niistä putosi pois tuen piiristä jo toista vuotta peräkkäin. Verkossa jo yli 20 vuotta toiminut valtionpalkittu Kulttuuri lehti Mustekala on yksi lehdistä, joka menetti tukensa kokonaan ja jonka tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Taiken päätösten taustalla on nykyisen hallituksen leikkauspolitiikka. Kulttuurilehtitukea on viimeisen kahden vuoden aikana saksittu yhteensä 23 prosenttia, 885 000 eurosta 680 000 euroon. Vielä vuonna 2023 tuen saajia oli 55, kun vuonna 2025 niitä on enää 24. Leikkaukset ovat siis pienentäneet kansainvälisesti vertailtuna jo ennestään olematonta tukisummaa lähes neljänneksellä ja vähentäneet saajien määrää yli 40 prosenttia. Esimerkiksi Virossa kulttuurijournalistisille julkaisuille myönnettävä summa on ollut huomattavasti suurempi, 3,4 miljoonaa euroa (vuonna 2023), pienemmästä väkiluvusta huolimatta. Taike on myös vähin äänin luopunut kulttuurilehtituen kohdalla vertaisarvioinnista. Ainakin toistaiseksi päätökset kulttuurilehtituen kohdentamisesta tekee ”erityisasiantuntijan esittelystä viraston johtaja”. Kyseessä on laajempi kehityskulku: myös taiteilijajärjestöt ovat hiljattain olleet huolissaan vertaisarvioinnin roolista tukipäätöksissä. Huoli liittyy valtionhallinnossa parhaillaan suunniteltavaan Kulttuurivirasto-uudistukseen. PIENILEVIKKISESTÄ kulttuurijournalismista leikkaaminen uhkaa marginalisoida ne äänet ja aiheet, jotka eivät sovi perinteiseen kaupalliseen muottiin. Suuri osa kulttuurista jää täysin huomioimatta, kun sanomatai aikakauslehdet eivät joko käytä resurssejaan kulttuurijournalismiin tai niillä ei ylipäänsä ole riittäviä resursseja kulttuurijournalismin tekoon. Moniäänistä keskustelua suomalaisesta taiteesta ja kulttuurista ei ole ilman suomalaisia kulttuurilehtiä. Pienellä kielialueella kulttuurilehtiä taas ei ole ilman valtion myöntämää tukea, vaikka lehdet sitä omarahoitusosuudella täydentävätkin. Ilman kulttuurilehtiä ajattelu omasta kulttuurista köyhtyy. Kun lehdissä ei enää julkaista omia kulttuurikritiikkejä, yksittäisen kritiikin painoarvo kasvaa kohtuuttoman suureksi ja kritiikki yksipuolistuu. Tästä on jo nähty viitteitä esimerkiksi kohussa, joka nousi, kun elokuva levittäjien huomattiin nostavan markkinoinnissaan esiin samoja tähtiarvioita moneen kertaan, koska sama elokuvakritiikki julkaistaan useissa paikallislehdissä. Kritiikkien monistaminen myös vääristää kuvaa kulttuurikritiikin todellisesta määrästä. KULTTUURILEHDET ovat tärkeitä taiteen ja kulttuurin edistäjiä. Ne tekevät tunnetuksi käsittelemiään tekijöitä ja ilmiöitä. Samalla ne tallentavat nykypäivän taideja kulttuuri-ilmiöitä tulevaisuuden tutkijoiden materiaaliksi. Nykypäivän kulttuurikeskusteluun tallennettu jälki saattaa hävitä kuin huomaamatta, ellei kulttuurijournalismia tueta. Kulttuurileikkaukset tulevat nykytietojen mukaan vain kasvamaan. Valtion vuosille 2026 ja 2027 suunnittelemat massiiviset leikkaukset tulevat toteutuessaan käytännössä romahduttamaan suuren osan valtakunnallisesta kulttuurikentästä. Kulttuurilehtituen osalta nähtäväksi jää, mitkä jäljellä olevista 24 toimijasta tipahtavat tuen piiristä seuraavaksi. Kun lehtien toimintaedellytykset kaventuvat, julkisen kulttuurikeskustelun yksipuolistumisen uhka kasvaa. Kirjoittajat ovat Kulttuurilehti Mustekalan päätoimittajia ja lehteä julkaisevan yhdistyksen puheenjohtaja. Lehti kerää parhaillaan kannatusjäseniä toimintansa turvaamiseksi. TAIKE ON MYÖS VÄHIN ÄÄNIN LUOPUNUT KULTTUURILEHTITUEN KOHDALLA VERTAIS­ ARVIOINNISTA. Tutkitut yritykset eivät torju luontokatoa tarpeeksi. M etsäyhtiöt eivät ole valmiita noudattamaan Euroopan unionin ympäristötavoitteita, käy ilmi eurooppalaisten tutkijoiden raportista. Raportissa tarkasteltiin 16 metsäteollisuusyhtiötä, jotka kuuluvat liikevaihdon ja liiketoiminnan perusteella Euroopan ja maailman markkinajohtajiin. Suomesta mukana olivat UPM, Metsä Group, Stora Enso, Ahlstrom ja Huhtamäki. Raportin mukaan yksikään yhtiö ei toteuta EU:n biodiversiteettiasetuksia ja -strategioita läheskään sataprosenttisesti. Myös parhaiksi arvioitujen yritysten valmistautuminen biodiversiteettitavoitteiden täyttämiseen on vielä kesken. Suurimmassa osassa yrityksistä kuilu tehtyjen ja tarvittavien toimenpiteiden välillä jää yhä suure ksi. Tutkijat arvioivat, että parhaat mahdollisuudet biodiversiteettitavoitteiden täyttämiseen on yrityksillä, jotka hallitsevat laajimmin tuotantoketjuja raaka-aineesta lopputuotteiksi. Koneen säätiön tilaaman raportin lähteenä käytettiin yhtiöiden omia julkisia toimintakertomuksia ja vastuullisuusraportteja. Lisäksi yritysten muutosvalmiutta kohti ekologista kestävyyttä selvitettiin useilla indikaattoreilla, kuten metsien käytön intensiivisyydellä, jatkuvan kasvatuksen suosimisella ja avohakkuiden välttämisellä. Raportin Readiness of forest corporations for adaptation to biodiversity protection goals (RECORD) toteuttivat Freiburgin yliopiston metsäja ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Metodi Sotirov sekä tutkijat Nataša Lovric Itä-Suomen yliopistosta ja Ragnar Jonsson Svenska Lantbruksuniversitetista. Koneen säätiö tukee Voiman metsäjournalismia Metsän puolella -apurahalla.
• 10 • 2 / 2025 Kriisit vaihtuvat, ratkaisut eivät Apulaisprofessori Hanna Ylöstalo toivoo politiikkaan muitakin raameja kuin valtavirtaisen taloustieteen ja laajempia näkökulmia kuin kustannusvaikutukset. A pulaisprofessori Hanna Ylöstalo tulee haastatteluun Yleltä. Hän on käynyt puhumassa hyvinvointivaltiosta uudessa Havaintoja tulevaisuudesta -pod castissa. Miltä tämä rakastettu ja parjattu järjestelmä hänen mielestään näyttää? ”Jatkuva trendi hyvinvointivaltiossa ja hyvinvointiyhteiskunnassa on kiristää sosiaaliturvaja työttömyysturvan ehtoja ja kaventaa julkisia palveluita. Täällä eletään jatkuvien kriisien ja talouskurin tunnelmissa”, Ylöstalo sanoo. Hänen mukaansa politiikkaa on pitkään ohjannut ajatus siitä, ettei meillä ole varaa hyvinvointivaltioon. Leikkauksia on perusteltu kriisipuheella. ”Lisäksi kansainvälinen trendi on se, että poliittinen osallistuminen on heikentynyt: ihmiset äänestävät vähemmän ja kuuluvat harvemmin poliittisiin puolueihin. Yksi syy voi olla se, että politiikka ei pysty tarjoamaan tulevaisuuskuvaa.” Ihmisille saattaa näyttää siltä, ettei politiikka pysty ratkomaan aikamme isoja ongelmia, kuten kasvavaa eriarvoisuutta tai ilmastonmuutosta. Toisaalta kriisipuheen keskellä keski luokka on alkanut yhteisten asioi den hoitamisen sijaan turvata oman ja lastensa aseman hankkimalla yksityisiä vakuutuksia ja harrastamalla koulushoppailua. Ylöstalo puhuu yksilöllistymisen eetoksesta. ”Se on hirveän erilainen yhteiskunnallisen kehityksen logiikka, kun mietitään, minkälaisille periaatteille hyvinvointivaltio on rakennettu. Se on rakennettu universalismin periaatteelle, jonka mukaan emme verotuksen kautta maksa vain itselle tulevista palveluista vaan siitä, että meillä kaikilla on oikeus palveluihin.” Hetken ilmiö Ylöstalo on sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Tampereen yliopistossa. Alkujaan hän teki työelämätutkimusta sekä politiikan ja erityisesti tasa-arvopolitiikan tutkimusta. Hän oli sanojensa mukaan omaksunut ajatuksen, että taloudesta saavat puhua vain taloustieteilijät. Vuoden 2008 globaali finanssikriisi toi feministiseen tutkimuksen valtavirtaan kuitenkin analyysit talouskuripolitiikan sukupuolittuneista vaikutuksista. Ne taas saivat Ylöstalonkin tarttumaan aiheeseen. ”Tunsin, että en voi tutkijana enää sivuuttaa tätä kysymystä”, hän sanoo. Ylöstalo julkaisi viime vuonna kirjan Feminismiä talouteen yhdessä Heini Kinnusen, Emma Lambergin ja Inna Perheentuvan kanssa. Sitä ennen hän oli perehtynyt aiheeseen lukemalla feminististä talousteoriaa sekä käsittelemällä aihetta käytännössä. ”Teimme Anna Elomäen kanssa Suomen valtionhallinnolle hankkeen, jossa kehitimme sukupuolitietoisen budjetoinnin menetelmiä ja käytäntöjä.” Julkaistuaan hankkeen raportin 2018 Ylöstalon ja Elomäen näkemykTEKSTI KAISU TERVONEN KUVA VILPPU RANTANEN sillä oli hetken ajan kysyntää valtiovarainministeriössä asti. ”Se sukupuolitietoisen budjetoinnin momentum meni kuitenkin ohi. Sitä ei hirveästi kehitetty edellisen hallituksen aikana, ja tämä hallitus on aivan täysin unohtanut sen”, Ylöstalo sanoo. Jos feministiset ja sosiologien muotoilemat talousnäkemykset olivat politiikassa hetken muoti-ilmiö, vallitseva uusklassinen taloustiede sen sijaan on pitänyt vankan asemansa pitkään. Näiden tieteiden itseymmärrys on Ylöstalon mukaan hyvin erilainen. ”Monilla muilla yhteiskuntatieteiden aloilla ajatellaan, että tietomme maailmasta lisääntyy ja rikastuu, kun katsomme maailmaa hyvin erilaisista näkökulmista. Taloustiedettä tai eriKUN KESKUSTELUT KÄYDÄÄN KUSTANNUKSISTA, HOIVA ON AINA LIIAN KALLISTA – PAITSI PALKATON HOIVA.
• K REIKAN KIELEN SANA kryptos tarkoittaa salaista ja piilotettua. Kreikkaa dominoinut mahtialue Sparta kukoisti 900–200 eaa. Alueen kryptisessä historiassa Spartan sotavoimien krypteia kylvi kauhua naapurikansojen joukossa. Krypteian nuoret sotilaat etsivät totalitaristisen Spartan vihollisia ja tappoivat nämä. Vihollisia ei ollut vaikeaa löytää, heitä vilisi. Vuonna 435 eaa. ulkopuolisille helooteille tarjottiin mahdollisuutta palvella Spartan krypteiassa. Tämä olikin juoni, ja krypteia teloitti 2 000 innokasta värväytynyttä. Jotkut historioitsijat ovat kutsuneet krypteiaa ”valtiolliseksi salaiseksi palveluksi”, mutta toiset kiistävät tämän, eihän krypteia vaikuttanut lainkaan salaiselta. Jo yli 500 vuotta ennen turvallisuuspalvelu krypteian järjestämää massateloitusta antiikin Kreikassa ihailtiin ovelia sotataitoja. Kuuluisin harhautus tapahtui Troijan sodassa 1184 eaa., kun kreikkalaiset lahjoittivat kaupunkiaan puolustaville troijalaisille valtavan puuhevosen. Innoissaan troijalaiset purkivat osan muuriaan saadakseen sen roudattua kaupunkiinsa. Hevosen sisälle piiloutuneet kreikkalaiset kömpivät yöllä rakennelmasta keskelle voitonjuhlistaan uupunutta kaupunkia ja avasivat Troijan portit joukoilleen. Hirvittävä teurastus alkoi. TROIJAN SODASTA vilahti 3184 vuotta ja ilmestyi Voima 3/2000. Otsikon ” Korvat auki – Yhdysvalloissa vakooja lukee sähköpostia” alla Tomi Toivio kirjoitti, miten ”Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA on kiireinen paikka. Tietoa nimittäin tulvii niin paljon, etteivät viraston voimavarat tahdo riittää, vaikka NSA:ssa on enemmän työntekijöitä kuin pahamaineisessa tiedustelupalvelu CIA:ssa.” Tietotulva aiheutui vakoiluohjelma Echelonista, joka erotti viestiliikenteestä ”mielenkiintoiset sähköpostit, faksit ja puhelut”. Echelon toimi avainsanoilla, mutta sanalista oli Toiviolle tuntematon. Tarkkailun kohteista oli oletuksia: toisin kuin kylmän sodan aikana NSA ei ollut kiinnostunut Neuvostoliiton alueesta. Vuonna 2000 se seurasi kansalaisjärjestöjä kuten Amnestya ja Greenpeacea. ”Yhdysvaltojen kongressi on huolestunut Echelonin käyttämisestä kelpo amerikkalaisten vakoiluun”, Toivio kirjoitti. ”Mikäli kongressin teettämässä tutkimuksessa paljastuu, että NSA todellakin salakuuntelee oman maan kansalaisia, tiedossa on Watergate-tyyppinen skandaali. Perusmääritelmän mukaan NSA ei saa osallistua omien kansalaisten urkintaan lainkaan.” Vuonna 2013 NSA:n työntekijä paljasti, että Toivion juttu piti kutinsa, mutta NSA seurasi jopa koko maailmaa ja tallensi tavallisten ihmisten verkkoliikenteestä valtavat määrät dataa. VUONNA 2025 Yhdysvaltain presidentti on ohi minkäänlaisten vaalien nostanut hallintoonsa maailman rikkaimman miehen. Tämän omistama viestipalvelu X toimii salaisten algoritmien kautta, eikä firman ulkopuolella kukaan tiedä, mihin ihmisistä kerättävää dataa käytetään. Ainakin on huomattu, että sillä vaikutetaan niin kulutustavaroiden markkinoihin kuin valtiollisiin vaaleihinkin. Nykyajan nettimiljardöörien operoimat Troijan hevoset ovat tavallisten ihmisten suosimia nettialustoja. Moni luulee, että ne ovat ilmaisia, mutta niillä on hintansa. Yhdysvaltalaiset maksavat niistä nyt kansalaisyhteiskunnan murtumisena. TEKSTI IIDA SIMES KRYPTISTÄ VAKOILUA Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. tyisesti tätä uusklassista koulukuntaa taas luonnehti hyvin vahva teoreettinen ja metodologinen yksimielisyys. Siellä ajatellaan, että kaikkien tulisi käyttää samoja teorioita ja samoja menetelmiä ja että ne tarjoavat riittävät välineet talouden ymmärtämiseen.” Taloustieteessäkin tulisi ottaa huomioon, ettei talous ole irrallaan muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. ”Sen hirveän kapea tapa katsoa taloutta sivuuttaa monet talouteen liittyvät olennaiset asiat: esimerkiksi globaalin eriarvoisuuden, sukupuolittuneen vallan, luokkaan tai rodullistumiseen liittyvän vallan”, Ylöstalo sanoo. Taloustieteen näkökulma jyrää Valtavirtaisen taloustieteen puutteista huolimatta sillä on paljon valtaa poliittisessa päätöksenteossa. Sama pätee edelleen, kun poliittista päätöksentekoa on tietoisesti pyritty johtamaan tietoon pohjaten. ”Se on yksi politiikan trendi, että tehdään vaikutusarviointeja, mutta siihen ovat syntyneet omanlaisensa evidenssihierarkiat, joissa tietyillä menetelmillä tuotettu tieto ja tietyt tiedon muodot saavat enemmän painoarvoa kuin toiset. Yllättäen taloustieteen menetelmin tuotettu tieto on tavallaan siellä evidenssihierarkian huipulla”, Ylöstalo sanoo. Maallikolle taloustiede ei näyttäydy kaikkein notkeimpana tieteen lajina. Enemmistö julkisuudessa näkyvistä taloustieteilijöistä on sitoutunut nykyiseen tapaan järjestää talous ja yhteiskunta, ja harva esittää sille vaihtoehtoja. Ja kun politiikkaa tehdään taloustieteen raameissa, keskeisiä kysymyksiä ovat aina, mitä se maksaa ja mitä se tuottaa. ”Perhevapaauudistus on tästä loistava esimerkki. Sen mahdollisuutta alettiin selvittää Sipilän hallituksen aikana. Naisja tasa-arvojärjestöt olivat ajaneet samaa uudistusta koko 2000-luvun ilman suurta vastakaikua, mutta kun se alettiin oikeistopuolueiden ja myös työmarkkinajärjestöjen toimesta kehystää työllisyystoimeksi, se olikin yhtäkkiä kauhean kiinnostava uudistus”, Ylöstalo kertoo. Hän tutki aikanaan uudistuksesta käytyä uutisointia. Sitä kehysti kaksi vinkkeliä: kustannusvaikutusten ja työllisyysvaikutusten näkökulmat. ”Eli paljonko se maksaa, ja kuinka paljon se lisää työllisyyttä eli naisten työssäkäyntiä. Se on aika kapea tapa arvioida perhepoliittista uudistusta, jossa on kysymys lasten hoitamisesta.” Hoiva uhkaa ehtyä Kaiken yli jyräävät kysymykset rahasta ja rahoituksesta tuntuvat erityisen jyrkiltä hoivan kohdalla. Julkinen terveydenhoito nähdään usein pelkkänä kustannuseränä, jopa valtion taloutta rapauttavana tekijänä. ”Ei ole ikään kuin olemassa sitä näkö kulmaa, mitä kaikkea hyvää yhteiskuntaan koituu sosiaalija terveyspalveluista ja miten yhteiskunta hyötyy siitä, että meillä pyritään pieniin terveyseroihin ja että hyvinvointi, osallisuus, terveys ja turvallisuus ylipäänsä kasvavat”, Ylöstalo kertoo. Kun keskustelut terveydenhuollosta käydään kustannusten kautta, hoiva on aina liian kallista – paitsi palkaton hoiva, jota kodeissa tehtävä hoivatyö useimmiten on. Palkaton hoiva tosin ei ole ollenkaan osa virallista talouskeskustelua. Ylöstalon mukaan se koetaan rajattomaksi resurssiksi. ”Feministisen poliittisen talouden tutkijat puhuvat kuitenkin paljon hoivan ehtymisestä, vähän luonnonvarojen tapaan. Jos hoivaajien omiin tarpeisiin ei vastata, kyky tarjota hoivaa muille ehtyy. Julkisen terveydenhuollon kriisissä on osaltaan kysymys juuri hoivan ehtymisestä. Kun hoivaa on tehostettu ja kiristetty niin äärimmilleen, työolot ovat tulleet sellaisiksi, että hoiva alkaa ehtyä.” Vuonna 2020 alkanut koronakriisi teki uudella tavalla näkyväksi hoivan tärkeyden. Puhuttiin yhteiskunnan kannalta kriittisistä aloista, joihin terveysja sosiaalipalvelutkin kuuluivat. ”Olin hetken aikaa optimistinen sen suhteen, että voisiko tämä näkyä sitten palkkataisteluissa. Tai voisiko tämä jotenkin heilauttaa sitä ajattelua. Sitten hoitajia kiitettiin valaisemalla rakennuksia ja taputtamalla”, Ylöstalo sanoo. Olemme jo uuden kriisin keskellä. Venäjän uhka ja maailmanpoliittinen jännite ovat kasvaneet. Niiden mukana nyt puhutaan puolustuksen tärkeydestä, ja puolustusmenojen kasvattamista on vaadittu eri puolilta. Taloustieteilijä Vesa Vihriälä on jopa esitellyt erillisen puolustusveron mahdollisuuden. ”Kun puhutaan puolustusmenoista, pinnalla on semmoinen ajatus, että nyt on piikki auki, koska tämä on niin tärkeä asia meidän turvallisuudelle. Että tässä on nyt ihmisten hengestä kysymys. On aivan absurdia, että samaan aikaan meillä on tilanteita, joissa ihmiset kuolevat koska eivät pääse hoitoon. Sitä ei ajatella kansallisena turvallisuusuhkana”, Ylöstalo sanoo. Jatkuvien uhkien, kriisien ja kriisipuheen keskellä tärkeäksi nostetaan usein nykytilanteeseen reagoiminen. Silloin tyydytään käsillä oleviin palikoihin, ja valtavirtainen taloustiede on usein ollut yksi niistä. Sukupuolentutkimuksella olisi tarjota muiden vinkkelien rinnalle myös kauemmaksi katsova vaihtoehto. Ylöstalon mukaan tieteenalalla on sekä diagnostinen että visioiva tehtävä. ”Sukupuolentutkimuksen tehtävä on yhtäältä tuottaa ymmärrystä olemassa olevasta maailmasta ja sen sukupuolittuneista, rodullistuneista ja luokkaan sidotuista, eriarvoistavista rakenteista. Toinen sukupuolentutkimuksen tehtävä on tarjota tutkimuksen kautta väyliä kohti jotakin parempaa.” Suomella on historiassaankin esimerkkejä siitä, kuinka politiikan kautta on luotu parempaa tulevaisuutta. ”Hyvinvointivaltio on ollut täysin utooppinen projekti joskus aikanaan. Ja se on rakennettu paljon köyhemmässä Suomessa kuin missä me tällä hetkellä elämme.” Ele ctro nic Fro ntie r Fo un dat ion (E FF )
• 12 • 2 / 2025 Mitä Jeesus ostaisi? GUILTY POUR LES HOMMES
• 2 / 2025 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tutkijan mukaan kulutuskulttuuria voi tarkastella uskonnon kaltaisena ilmiönä. Mihin tarpeisiin se ja uskonnot yleensä vastaavat? Mitä Jeesus ostaisi? ”K ulutuskulttuuri ja kuluttajuus toteuttavat hirveän paljon samoja toimintoja kuin uskonto”, sanoo uskontotieteilijä Mikko Kurenlahti Helsingin yliopistosta. Hän haluaa haastaa jakoa, jonka mukaan joku asia on selvästi maallinen ja toinen selvästi uskonnollinen. ”Meillä on hyvin vuotavat rajapinnat, eikä uskonnosta ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Riippuu siitä, keneltä kysytään.” Yleispätevää määrittelyä on toki yritetty. Ranskalaisen sosiologin Émile Durkheimin mukaan uskonto on ”yhtenäinen uskomusten ja käytäntöjen suhde pyhiin asioihin”. Tuohon määritelmään voisi lisätä sen, että uskontoon liittyy usein jokin yliluonnollinen elementti: jumala tai vaikka sielun kierto. Kurenlahti on määrittelyn sijaan kiinnostunut siitä, mitä uskonto tekee, mihin sitä käytetään ja miksi ihmiset moista tarvitsevat. Hänen mukaansa uskonto voi esimerkiksi rakentaa käsityksiä siitä, mitä on hyvä elämä ja tavoiteltava ihmisyys. ”Se on perusmuoto sosiaalisesta rakenteesta. Siellä takana voi olla ajatus Jumalasta tai jostain yliluonnollisesta toimijasta, mutta ei sitä välttämättä tarvitse olla.” Vaikka kulutuskulttuurista ensivilkaisulla puuttuukin uskonnoille tyypillinen ylimaallinen elementti, se ei vaikuta Kurenlahden arvioon kulutuskulttuurin ja uskontojen samankaltaisuudesta. ”Yliluonnollisen sijaan kuluttajuus onnistuu lupaamaan yhteyttä johonkin suurempaan hyvään, jonka yhteydessä elämä löytäisi merkityksensä.” Uusi jumala Kurenlahden mukaan ihminen on vuosisatojen ja -tuhansien aikana muuttunut yllättävän vähän. ”Ihminen vaikuttaa olevan luonnostaan hyvin merkityshakuinen olento, joka haluaa kokea, että hänellä on jotain väliä maailmalle ja maailmalla on jotain väliä hänelle”, Kurenlahti jatkaa. Uskonto on myös määritellyt yksilöiden suhdetta yhteisöön, mutta nykyään linkki on erityisesti länsimaissa heikentynyt. Vaikka uskonnon rooli esimerkiksi Suomessa on pienentynyt, pohjimmainen tarve, johon uskonto on vastannut, ei ole kadonnut. Kulutuskulttuuri on osaltaan täyttänyt uskonnolta vapautuneen tilan. Muutosta uskonnon ja kulutuskulttuurin merkityksellisyydessä voi tarkastella esimerkin kautta. Vuonna 1969 kuvataiteilija Harro Koskinen esitteli teoksia, joista yhdessä esiintyi ristiinnaulittu sikahahmo ja toisissa parodioitiin yritysten logoja. Sikamessias-teos suututti yleisöä siinä määrin, että Koskinen sai syytteen ja tuomion jumalanpilkasta. Logojen parodioimisesta yritykset tai yleisö eivät kuitenkaan kauhistuneet. Sittemmin yleisön kynnys loukkaantua jumalan käsittelystä taiteessa on noussut ja vastaavasti kynnys loukkaantua logojen ja mainosten parodioimisesta madaltunut. Brändien merkitys on kasvanut täysin uusiin mittoihin. Vaikka muutosta voisi pitää dramaattisena, Koskinen totesi Voiman haastattelussa vuonna 2009 hieman lakonisesti, että pohjimmiltaan mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että ”markkinatalous on nykyään se jumala”. Ehkä uskonnon otteen heikkeneminen onkin illuusio. Jumala vain on vaihtunut. Mitä uskonto tekee? Voi tuntua liioittelulta kuvata kulutuskulttuuria uskonnon kaltaisena ilmiönä. Kurenlahti kehottaa jälleen tarkastelemaan sitä, mitä uskonnoilta pohjimmiltaan haetaan. Edinburghin yliopiston teologian professori Gordon Lynch on tunnistanut uskonnolle kolme perustavaa tehtävää, joita voidaan kuvata sisäkkäisinä ympyröinä. Mallissa uloin ympyrä on sosiaalinen funktio, joka viittaa uskonnon yhteisölliseen tehtävään. Seuraavasta ympyrästä löytyy eksistentiaalinen funktio, joka puolestaan viittaa siihen, kuinka uskonto tarjoaa välineitä identiteetin ja arvojen muovaamiseen. Kaiken ytimessä on transsendentaalinen funktio, joka on aistihavaintojen ulkopuolella ja jota emme voi tarkastella suoraan. Kurenlahti esittää, että sama malli selittää kulutuskulttuurin toiminnan. ”Sanoisin transsendentaalisen funktion olevan myös kuluttajuuden oikea ydin. Sanotaan, että kulutuskulttuurissa on kyse nimenomaan materialismista ja materiaalisten arvojen voittokulusta, mutta väitän, ettei se ole totta. Ydin on fantasioiden, toiveiden ja unelmien täyttämässä mielikuvituksessa”, Kurelahti sanoo Hänen mukaansa tämä näkymättömiin jäävä funktio vaikuttaa esimerkiksi mainonnassa. Mainoksissa ei niinkään myydä tiettyä tuotetta vaan luvataan jotain vähemmän konkreettista. Kallis auto tuo ihailua, CocaColaa juodessa aurinko paistaa ja kavereita riittää. ”Meille myydään aina lupaus jostain, esimerkiksi onnesta tai hyvästä elämästä. Lupaukset saattavat olla tosi naiiveja, mutta riittävän moni uskoo ne todeksi – ehkä tiedostamattaan.” Mainokset myös lupaavat meille, että täyden potentiaalimme saavuttaminen on aina askeleen lähempänä, kun ostamme juuri oikean tuotteen. Tässä ei Kurenlahden mukaan ole kyse pelkästään kerskakulutuksesta tai shoppailusta shoppailun takia. Kuluttaminen on ylipäätään yhteiskuntamme tapa järjestäytyä. ”Mitä yksilö tavoitteleekaan, se tapahtuu kulutuspäätösten kautta. Kulutusjärjestelmän kannalta on oikeastaan ihan sama, mikä se palvomasi ’jumala’ on ja mikä on se tavoittelemasi päämäärä jonkinlaisesta täyttymyksestä. Kunhan tavoittelet sitä kuluttamisen kautta.” Lopulta sen enempää uskonto kuin kulutuskulttuurikaan ei siis ole se pihvi vaan työkalu jonkin ihmiselämälle tärkeämmän saavuttamiseksi. Niiden avulla tavoitellaan jotain sellaista, joka on havaintokyvyn ulkopuolella mutta jota tarvitsemme palavasti. Olemme Kurenlahden mukaan aina luoneet yhteisiä vastauksia peruskysymyksin ”miten selviytyä” ja ”mikä tekee elämästä elämisen arvoisen”. ”Nämä tavat hakea vastauksia voivat olla vaikka uskontoja, filosofioita, aatteita, ideologioita tai erilaisia ismejä.” Syvimmästä olemuksesta Uskonto tai ei, loputtoman kasvun varassa toimiva kulutuskulttuuri on aikaamme määrittävä tekijä. Eikä pelkästään sitä. ”Kulutuskulttuuri on aikamme suurin ongelma”, myös kestävyystutkimuksen parissa viihtynyt Kurenlahti puuskahtaa. Yritämme ratkoa ympäristökriisin kaltaista ongelmaa hienosäätämällä kulutustamme, vaikka hienosäädön sijaan tarvittaisiin täyskäännös. Kun lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot on kuitenkin rakennettu kuluttamisen ympärille, on Kurenlahden mielestä melko turha sanoa ihmisille, että ”lopettakaa kuluttaminen”. ”Tilanne on haaste mielikuvitukselle: pitäisi luoda uudenlaisia tapoja olla olemassa.” Riippuvuutemme kulutuskulttuurista on muodostanut Kurenlahden mukaan kehän, jota on vaikea rikkoa. Järjestelmä ylläpitää meitä, joten meidän pitää ylläpitää järjestelmää, koska järjestelmä ylläpitää meitä ja niin edelleen. ”Heti jos kulutus lähtee laskemaan, seuraa kauhea kaaos, taantuma ja hätäily siitä, miten käyrät saadaan taas nousemaan. Eikä sen kehän sisällä pysty rakentamaan jotain täysin uutta.” Osoita puhelimesi kameralla oheista QRkoodia ja klikkaa ilmestyvää linkkiä. Seuraamalla ohjeita saat katsottua puhelimesi avulla viereisen Gucci-Jeesus-vastamainoksen laajennettua versiota. Tämän lisätyn todellisuuden version on tehnyt flyAR Augmented Reality Studio, jonka toimitusjohtaja Frans Tihveräinen poseeraa kuvassa Jeesuksena. Muista klikata Jeesusta. Todellisuutta todellisempi
• 14 • 2 / 2025 Kurenlahti korostaa, että nykyisen järjestelmän sisällä eettisiin ja kestäviin valintoihin pyrkivät kuluttajat tekevät arvokasta työtä, mutta se ei yksin riitä: ”Me emme pysty ostamaan tietämme ulos tästä ongelmasta.” Kuinka lopettaa kuluttaminen, kun kuluttaminen antaa yhteiskunnalle muodon ja rakenteen ja meille itsellemme merkityksen? Kurenlahti muistuttaa, että myös askeettisesta elämästä tunnettu ekofi losofi Pentti Linkola tarvitsi keräämiään marjoja ja pyytämiään kaloja varten pakastimia ja niihin sähköä. ”Haluaisin meidän kuluttaessamme huomaavan, kuinka mielemme alkaa kehittämään tarinoita, siitä, mitä mikäkin tuote minulle merkitsee ja kuka minusta tulee, kun tämmöisen hankin. Meidän pitäisi havahtua siihen, mitä päämäärää tavoittelemme milläkin tuotteella ja miksi.” Tarinoita ja heimoja Moniin uskontoihin liittyy pukeutumiseen, koristautumiseen ja muuhun ulkoisesti havaittavaan liittyviä ohjeita ja tunnuksia. Esimerkiksi päähine voi kertoa kuulumisesta tiettyyn uskonnolliseen ryhmään. Kulutuskulttuuri mahdollistaa saman ja muun muassa muoti tarjoaa yksilölle mahdollisuuden viestiä, mihin porukkaan kuuluu. ”Kuluttaminen on symbolinen kieli, jonka avulla jatkuvasti viestimme toisillemme – ja myös itsellemme. Päivittäiset kulutustavarat tarjoavat meille mahdollisuuksia kertoa, kuka olen, mikä on minulle tärkeää, millaisiin heimoihin liityn ja mitä ne minulle tarkoittavat.” Aina viestit eivät tietenkään ole yksiselitteisiä, ja silloin yksi tuote voi Kurenlahti korostaa, että nykyisen järjestelmän sisällä eettisiin ja kestäviin valintoihin pyrkivät kuluttajat tekevät arvokasta työtä, mutta se ei yksin riitä: ”Me emme pysty ostamaan Shopocalypsis tulee, Massias pelastaa! viestiä yhtä aikaa eri asioita. Esimerkiksi voi nostaa ke? yehin eli niin sanotun palestiinalaishuivin. Tämä beduiinien kehittämä arabihuivi on vähitellen levinnyt Lähi-idästä länsimaihin, ja siitä on muodostunut muotiasuste, jonka historia saattaa olla monelle vieras. Ja kun jokin siirtyy muodin maailmaan, se tarkoittaa tuotteistamista. Esimerkiksi muotitalo Gucci on myynyt omia ke? yeh-huivejaan. Satojen eurojen hintainen Guccike? yeh saattaa tuntua äkkiseltään hullulta tuotteelta, mutta ehkä öljyrikkaassa arabivaltiossa sen kautta voi korostaa yhteyttään arabikulttuuriin ja sitä, että rahaa on. Länsimaisen kristityn kaulalle kietaistuna huivin kertoma tarina muuttuu joksikin muuksi. ”Kuka ikinä oletkaan ja mitä ikinä pidätkään tärkeänä, niin kulutuskulttuuri tarjoaa sinulle juuri sen, mitä tarvitset – ainakin mielikuvituksen ja lupausten tasolla”, Kurenlahti tiivistää. What Would Jesus Buy? Jeesus Nasaretilainen on mahdollisesti olennaisin kristinuskon hahmoista. Raamatun mukaan hän oli mies, joka kehotti kaksi paitaa omistavaa ihmistä antamaan niistä toisen sellaista tarvitsevalle. Suutuspäissään hän myös pieksi ahneet pikavippien tarjoajat ja potki heidän pöytänsä nurin. Jeesus ei siis vaikuta henkilöltä, joka olisi erityisen hyvä kuluttaja. Ei hän tarinan mukaan myöskään ollut kiinnostunut noudattamaan uskonnon sanelemia tapoja vaan pyrki jonkin olennaisemman äärelle. ”Kenties hän olisi enemmän kiinnostunut siitä syvemmästä yhteydestä itseemme, toisimme ja ympäröivään todellisuuteen, jota me kulutuspäätöksillämme tavoittelemme”, Kurenlahti pohtii. On toki myös mahdollista, että palestiinalaisena ihmisen poikana Jeesus valitsisi tänä päivänä itselleen kultaisen palestiinalaishuivin. Y HDYSVALTALAINEN taiteilija Billy Talen kehitti 90-luvun lopulla loputtomasti rahaa seuraajiltaan pyytävän tv-pastorin karikatyyrin, Reverend Billyn. Pian Talen pelmahti papin li periin ja huonosti blondattuun Elvis-tukkaan sonnustautuneena Disneykauppaan New Yorkin Times Squarella. Hän saarnasi suuryhtiöiden moraalittomuudesta ja tulevasta shopocalypsistä eli shoppailun tuottamasta maailmanlopusta. Reverend Billyn ympärille kertyi seurakunta, jonka kanssa hän on sittemmin manannut pahoja henkiä kassakoneista ja puhunut kielillä hämmentyneelle yleisölle liikkeissä ja kahviloissa. Lukuisia kertoja pidätetty taiteilija on muun muassa saanut lähestymiskiellon kaikkiin maailman Starbucks-kahviloihin. Hän on myös järjestänyt vuosien ajan viikoittaista teatteria, joka on lainannut muotonsa gospel-jumalanpalvelukselta. KUN REVEREND BILLY vieraili Suomessa vuonna 2008, hänelle löytyi paikallinen seurakunta. Yksi pastoria kauppakeskuksissa seuranneista oli Yakup Albeko?lu. Sittemmin Albeko?lu on kehittänyt oman hahmonsa, Massiaksen, joka on myös viihtynyt kulutuskulttuurin pyhätöissä. Massias ja Kultaisen ostoskärryn seurakunta ovat vuosien ajan kiertäneet aina joulun alla pääkaupunkiseudun kauppa keskuksissa – ilman lupia tai ennakko ilmoituksia – vuoden kiivainta ostossesonkia juhlistaen. Päinvastoin kuin Reverend Billy he lupaavat, että onni löytyy ostamalla. ”Massias on kulutuskulttuurin karismaattinen evankelista. Kasvoin itse Jeesus-kultissa lapsena, ja minulle performanssi on paras tapa käsitellä uskontoon ja konsumerismiin liittyvää ahdistusta ja traumaa”, Albeko?lu kertoo. Kultakäätyihin verhoutunut Massias mukanaan punaisiin satiinikaapuihin verhoutunut seurakunta on onnistunut puhuttelemaan lukemattomia yllättyneitä kuluttajia. ”Kaikki tässä performanssissa on katsojalle häiritsevän tuttua: kulutuskulttuurin uskolliset äänitorvet sekä Jumalan koskettamat saarnasmiehet ovat melkein sama hahmo. Molemmat uskovat itseään suurempaan voimaan, jonka eteen on uhrauduttava. Kummankaan päätä ei käännetä järkiargumenteilla.” VAIKKA OSTOSHURMOSTA lietsova Massias tuntuu hahmona täysin vastakkaiselta Albeko?lun omalle minälle, ero ei välttämättä sittenkään ole absoluuttinen. ”Jotenkin me kaikki jaamme Massiaan maailmankuvan. Usko siihen, että markkinat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, on niin syvällä meissä, että monille on helpompi kuvitella maailma ilman Jumalaa kuin maailma ilman kapitalismia. Roolissa en esitä Massiasta vaan personoin häntä. Kun saarnaan, tunnen markkinoiden näkymättömän käden ohjaavan toimiani.” Vaikka Massiaan sanoma on lainattu suoraan mainoksista, sen sanominen ääneen on siinä määrin poikkeuksellista, että yleisin reaktio esitykseen on vilpitön hämmennys. Tämän hämmennyksen turvin seurakunta onkin toistuvasti ehtinyt kiertää ostostemppelit läpi ennen kuin heihin reagoidaan. Jälkeensä he jättävät pieniä joululauluvihkosia ja rallattelun: Hyllyillä kirkkailla myymälän / Kiiltää töllö mahtavin / Asiakkaan tie / Kohta luokse vie / Telkkaria suurinta katsomaan. Jari Tamminen: Kymmenen käskyä – toinen tuleminen (2019) Musta graniitti, 24 karaatin kulta
• Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Miten voi kuluttaa kestävästi? Hei, sinä nuorten kanssa työskentelevä! Eetti tarjoaa ilmaisia oppimateriaaleja ja työpajoja vastuullisuusaiheista toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verkossa! Missä vaatteemme valmistetaan? Mistä tunnistaa viherpesun? eetti.fi voi Hei, sinä nuorten k työskentelevä! Eetti tarj rj r oaa ilmais oppimateriaalej ej e a ja vastuullisuusaiheis toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verk Miten eetti.fi eetti fi ttaa äs kanssa sia a työpajoj oj o a sta kossa! kulut kestävä teemme taan? att valmistet sti?? Missä va tä tunnistaa herpesun? Mist vih
• 16 • 2 / 2025
• 2 / 2025 • 17 Taide on kielillä puhumista TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT NAUSKA Monitaiteellinen luovuus on Mika Rätölle kaikkien aistien hyödyntämistä keskusteluissa maailman kanssa. P orilainen Mika Rättö on tehnyt kokeellista taidetta jo neljällä vuosikymmenellä musiikin, kuvataiteen, elokuvataiteen, kaunokirjallisuuden ja dramaturgian aloilla. Parhaiten Rättö tunnetaan ehkä muusikkona. Hän on vaikuttanut suomalaiseen underground-rockiin ja avantgardemusiikkiin Circlen, Kuusumun Profeetan, Rättö & Lehtisalon ja Eleanoora Rosenholmin kaltaisten yhtyeiden riveissä. Rätön ohjaama Samurai Rauni Reposaarelainen (2016) avasi puolestaan uusia outoja polkuja suomalaiseen elokuvataiteeseen. Hän myös näytteli siinä pääosan. Rättö sai vuoden 2024 lopussa Koneen säätiöltä nelivuotisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Apurahakauteen sisältyvien projektien määrä huimaa: kaksi romaania, novellikokoelma, animaatiokäsi kirjoitus, kolmetoista musiikkialbumia, nykytaideteos, animaatiosarja ja niin edelleen. Ajatuksenvirta kuohuu ja puhe pulppuaa, kun Rättö kertoo työstään Porin sydämestä löytyvällä studiollaan. Se sijaitsee kivenheiton päässä Porin taidemuseolta, jossa avattiin helmikuun alussa Circle-yhtyeen toteuttama Piste-näyttely. Kokonaistaideteoksessa musiikki, tilallisuus ja veistoksellisuus yhdistyvät immersiiviseksi kokemukseksi, jollaisten luomisesta yhtye on tullut tunnetuksi. Kokoonpano on laajentanut kokeellisen rock-musiikin ja äänitaiteen ilmaisukeinoja 1990-luvun alusta alkaen. Rättö tutkii taiteessaan usein todellisen ja kuvitteellisen maailman välisiä rajatiloja. Hänen intensiivistä ilmaisuaan luonnehtivat mielikuvituksellinen kerronta, leikkisyys, omin takeinen huumori sekä vaka vien teemojen käsittely kepeässä rekisterissä. Monitaiteellinen lähestymistapa oli Rätölle luonteva alusta alkaen. Hän tutkii töissään samankaltaisia teemoja eri ilmaisukeinojen ja tekniikoiden avulla. ”Sivistysyhteiskunnassa elämää luonnehtii äärimmäinen erikoistuminen”, Rättö sanoo. ”Ennen maanviljelijä teki monia eri töitä: istutti, korjasi ja myi satonsa, nikkaroi talot ja hevosrattaat. Nykyään sydänkirurgi erikoistuu vain tiettyihin leikkauksiin ja kuvataiteilija vaikkapa metalligrafiikkaan tai silkkipainoon. Työskentelyä monen eri taiteen lajin parissa pidetään omituisena.” Rättö näkee kuitenkin taiteen alojen välillä enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Kaiken taustalla on luovan prosessin luonne. ”Luovuus on ajatusten ja tunteiden muotoilua konkreettisiksi asioiksi, joita sitten havainnoimme eri tavoin: silmällä, korvalla, makuina, liikkeinä ja niin edelleen. Taide on kieltä ja kommunikaatiota.” Rättö havainnollistaa taiteen ruumiillisuutta viuhtomalla puhuessaan käsiään. ”Kun puhun ja liikun, jäsentelen samalla ajatuksiani, ja niin syntyy tanssi tai performanssi. Aistit ovat välineitä, joita ihmiset käyttävät kommunikoidakseen maailman kanssa. Kukin valitsee itselleen sopivat välineet. Yksi on helvetin huono soittaja mutta hyvä kirjoittaja. Toinen on surkea puhuja mutta taitava kitaristi.” Rättö kokee, että taiteellisessa luovuudessa on pohjimmiltaan kyse tunteiden ja ajatusten liikuttamisesta useilla eri tasoilla. Hänen mukaansa taide laajentaa kielen ilmaisukeinoja sanojen tuolle puolen. Musiikki on tästä oiva esimerkki. ”Leonard Cohenin runo, joka kertoo eron hetkestä, voi olla ihan ok, mutta kun se yhdistyy musiikkiin, siitä tulee erityisen vaikuttava.” Sopivan kokoinen taidekaupunki Rättö suoritti peruskoulun jälkeen automatiikka-asentajan tutkinnon mutta ei päätynyt koskaan tekemään alan töitä. Hän ryhtyi opiskelemaan kuvataiteita aluksi Porin ja myöhemmin Kankaanpään taidekouluissa. Musisointiin hän sai alkusysäyksen rumpujen soitosta. ”Vanhempani olivat duunareita, mutta isäni soitti humppakeikoilla, ja
• 18 • 2 / 2025 JOS ALAN KIRJOITTAA, KIRJOITAN KIRJAN ALUSTA LOPPUUN. IHMISEN PSYYKE JA FYSIIKKA HIKOAVAT ULOS SISÄÄN PADOTTUJA TUNTEITA. min painamalla työmaakypärät päässä pitkää päivää yhdeksästä kuuteen, lukuun ottamatta rumpali Tomi Leppästä, joka vastasi visuaalisesta taittotyöstä.” Rättö tekee kuvataidetta kausittaisesti. Kun hän alkaa piirtää, hän tekee töitä määrätietoisesti ja niin paljon, että saa kasaan näyttelyn. ”Minulla oli vuonna 2022 näyttely Porin taidemuseon Poriginal Galleriassa. Päätin, että teen näyttelyyn 45–50 työtä, joiden parissa sitten työskentelin päivittäin. Sama pätee kirjoittamiseeni. Jos alan kirjoittaa, kirjoitan kirjan alusta loppuun.” Rättö pitää piirtämistä itselleen luonteenomaisimpana kuvataiteellisena ilmaisukeinona. ”Käytän tussia ja siveltimen hiuskärkeä kuten Tove Jansson. Piirrän usein pikkutarkkaa ja puolikokeellista viivaa. Lisäksi olen käyttänyt liituja ja akvarelleja. Öljyväreillä on vaikea maalata kerrostalokämpässä, koska ne haisevat helvetillisesti.” Suden hetkellä Kaunokirjallista luovuuttaan Rättö on toteuttanut bändeille kirjoittamiensa sanoitusten ohella romaanituotannossaan. Teos-kustantamo on julkaissut häneltä neljä kirjaa: Tihkuluodon kuiskaajat (2009), Mysterius Viisikulmaavain (2013), Se jokin – ”kuule härkäpapusi rapisevan” (2018) ja Totuus (2021). Rätön viides romaani Muistoja visiotehtaan kellarissa julkaistaan lähi aikoina, ja hän on jo aloittanut kirjoittamaan kuudetta romaaniaan Kansalaisia ikuisen yön kaupungissa. Kaunokirjallista ilmaisua luonnehtivat samat piirteet kuin hänen taidettaan ylipäänsä: populaari törmää hämärään, ja vakavimmillaankin tekstissä on aina humoristinen vire. Rätön viimeisimmässä romaanissa Totuus haavoittunut ritari hakeutuu syrjäiseen linnaan vanhan emännän hoidettavaksi. Tilittäessään emännälle elämäänsä ja julistaessaan tälle korkeita arvojaan ritari tuijottaa auttajansa sijaan omantuntonsa peiliä, joka provosoi esiin piilotettuja ja torjuttuja mielensisältöjä. Lopulta valheet karisevat, eikä ritari voi enää paeta totuutta. ”Kaikki, mitä ritari on kertonut elämästään, paljastuu sepitteeksi”, Rättö sanoo. ”Hän käy yön aikana läpi elämänsä helvetin ja kohtaa suden hetken. Hän tiedostaa olevansa täysi paska ja elävänsä valheessa. Olennainen kysymys on se, mitä tapahtuu, kun hän jatkaa matkaansa. Usein nimittäin unohdamme kohtaamamme totuudet ja tekemämme lupaukset ja jatkamme kekkereitä samaan tapaan kuin ennenkin.” Se jokin – ”kuule härkäpapusi rapisevan” -romaanissa hierarkkisen puutarhalaitoksen salaiseen rituaaliin eksyneet päähenkilöt pakenevat takaa-ajajiaan maan uumeniin. Luolan syvyyksissä karkulaiset ajautuvat niin fyysiseen kuin henkiseenkin umpikujaan ja tunnustavat toisilleen pimeät salaisuutensa. Tunnustus tuntuukin toimivan Rätön kaunokirjallisuudessa eräänlaisena katarttisena välineenä. Suomansa armon ja vapautuksen vuoksi se tuo mieleen kristillisen synninpäästön ajatuksen. ”Ihmisen psyyke ja fysiikka hikoavat ulos sisään padottuja tunteita”, Rättö sanoo. ”Kun ihminen on nieleskellyt tarpeeksi, palomuurit sortuvat ja kaikki rysähtää kerralla ulos. Silloin tuherretaan itkua ja hoetaan, että ei jumalauta, tästä ei enää toivuta! Mutta kun itkee tarpeeksi, niin kas kummaa, aurinko alkaa taas nousta.” Rättö on käsitellyt taiteen terapeuttista ulottuvuutta myös porilaisen Moderni kanuuna -työryhmän toteuttamassa Kansalaisia ikuisen yön kaupungissa -näytelmässä, jonka hän on käsikirjoittanut ja ohjannut. Sisäisestä ja ulkoisesta pimeydestä kertova näytelmä sijoittuu kaupunkiin, jossa ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen sähköä. innostuin itsekin rumpujen ja haitarin soitosta.” ”Äitini veljet, Mauri ja Markus Maja luoma, olivat kovia bluesdiggareita. Pääsin mukaan soittamaan rumpuja, kun he jammailivat saunakamarissa.” Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Heinähattu ja vilttitossu -sarjaa sekä muita lastenkirjoja kuvittaneen Markus-enon esimerkki herätti Rätössä oivalluksen siitä, että maailmassa voi elää monin eri tavoin. Ensimmäiset bändinsä hän perusti ystäviensä kanssa ala-asteikäisenä. Myös Pori on vaikuttanut ratkaisevasti Rätön taiteilijuuden muotoutumiseen. ”Pori on taiteen tekemisen kannalta juuri sopivan kokoinen kaupunki”, hän sanoo. ”Se ei ole liian iso, mikä tarkoittaa, että ihmiset eivät katoa omille teilleen. Eikä se ole liian pieni, mikä tarkoittaa, että tekijöitä löytyy. Sakki vaihtoi jo nuoruudessani epämustasukkaisesti leiriä, ja monilla soittajilla oli samanaikaisesti useita bändejä. Tämä oli rikkaus, joka antoi kaikille äänille mahdollisuuden päästä kuuluviin.” Porin taidemuseon Piste-näyttely on saanut nimensä Circlen varhaiselta kappaleelta. Se kuvastaa porilaisten taiteentekijöiden avarakatseista ja moniaalle kurottavaa asennetta. Museon näyttelysalin keskellä on yhtyeen jäsenten itse peltilevyistä ja kehikosta rakentama säännöllinen pentakis-dodekaedri eli geometrinen kappale, jonka muodostaa 60 kolmiota. Sen ympärille on asetettu seitsemän suurta kaiutinta – yksi jokaista bändin jäsentä varten. Kaiuttimet toistavat Circlen näyttelyä varten säveltämää ja soittamaa musiikkia, jonka ilmaisuasteikko ulottuu yhtyeelle ominaisesta kraut rock -toisteisuudesta matalien bassotaajuuksien hallitsemaan drone-ambientiin. Tilaa jakavan seinän takana on työpiste, jossa näyttelyn vierailijat voivat piirtää kynien ja viivainten avulla oman geometrisen kuvionsa – tai jotain aivan muuta. Piste sai alkunsa noin vuosi sitten, kun Porin taidemuseo lähestyi Circlen jäseniä ja kysyi, olisiko heitä kiinnostanut rakentaa museoon näyttely. Se tuntui Circlen jäsenistä luontevalta, sillä he ovat kaikki kuvataiteellisesti suuntautuneita. ”Puusepäksi vanhoilla päivillään opiskellut kitaristi Janne Westerlund otti kopin suunnittelusta”, Rättö kertoo. ”Kitaristi Julius Jääskeläinen, joka on arkkitehti, varmisti laskelmat. Kasasimme teoksen koko bändin voi
• 2 / 2025 • 19 JATKUVA YLIÄLYLLISTÄMINEN ON HUONO LÄHTÖKOHTA KOMMUNIKAATIOLLE. sellaisiksi kuin ne ovat. Olemme yksinkertaisesti luottaneet siihen, että tekemisissämme on joku pointti. Kaikkein hienointa on luoda hurmoksellisia ja häpeämättömiä ryhmäkokemuksia ja jakaa niitä lavalla muille.” Rätön taide avaa outouttavan linssinsä lävitse näkymiä todellisuuden tuntemattomiin ulottuvuuksiin. Hänen luomansa kuvitteelliset maailmat, rikkinäiset henkilöhahmot ja yllättäviä käänteitä sisältävät juonet muuttavat tutun vieraaksi ja vieraan tutuksi. ”Raaputan jatkuvasti seinän takaa esiin omaa sisäistä pikku satuani”, Rättö sanoo. ”Rakastan tarinoita. Kaipaan muutakin kuin vain sitä, että kukka on kukka ja ihminen ihminen. Satujen kertominen on minulle ominainen tapa olla olemassa.” Rättö ei innostu pelkästä realistisesta kerronnasta tai teoreettisesta pohdinnasta. ”Niissä ei ole tarvitsemaani ruutia ja sytytyslankaa. Kaipaan inspiroituakseni pelilautaa, jonkinlaista kokeellista mielenmaisemaa tai mielikuvitusta kutkuttavaa ympäristöä, joka tukee sisällöllistä pyrkimystäni kertoa asioita. Tämä yhdistelmä on minulle nitroglyseriiniä, ja se sytyttää luovuuteni liekkiin.” Rättö käsittelee taiteessaan usein ihmiskunnan suuria kysymyksiä – totuutta, moraalia, vallankäyttöä ja eriarvoisuutta – mutta aina pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa. ”En osaa kirjoittaa liian vakavasti”, hän sanoo. ”Ihmettelen välillä, miksi suuria ja ajankohtaisia aiheita pitää aina käsitellä kärsimyksessä rypien. Leikkisämpi ilmaisu voi itse asiassa antaa maailmasta realistisemman kuvan kuin tappovakava käsittely.” Huumori voi olla myös kokeellista. ”Esimerkiksi Rättö ja Lehtisalon Valonnopeus-biisissä keräsimme yhteen kaikki rock-kliseet – hei hei come on, hei hei shalalalallala – ja lopputulos oli aika avantgardistinen.” Tekemättömyyden ja tekemisen puolesta Rättö voi Koneen säätiöltä saamansa apurahan turvin keskittyä seuraavat vuodet taiteen tekemiseen ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Neljän vuoden työskentelyyn myönnetty 129 600 euroa kuulostaa suurelta summalta. Käytännössä apuraha tarkoittaa kuitenkin sitä, että taiteilija saa muutaman vuoden ajan keskituloisen suomalaisen kuukausipalkan, itse asiassa alle sen. Vaikka Rätön ei tarvitse hetkeen miettiä toimeentuloaan, taiteilijoiden taloudellinen asema ja kulttuuriin tehdyt leikkaukset vaivaavat häntä. ”Yhteiskuntamme on rakennettu niin, että ihminen ei voi elää laillisesti ilman rahaa. On pakko maksaa vuokra, lämmitys, ruokakaupan kulut, eläkevakuutukset, sosiaalimaksut ja muut. Kun keskellä kylmintä talvea miettii päivästä toiseen, kuinka selviän seuraavan kuukauden, stressi on järjetön.” Taiteesta ja elämästä loputtomasti puhetta assosioivan Rätön energia ja into ovat tarttuvaa sorttia. Miehen rakkaus luovaa työtä kohtaan on ilmeistä mutta herättää samalla kysymyksen siitä, mitä hän tekee välttyäkseen loppuunpalamiselta. ”Vastaus on se, että olen pohjimmiltani laiska ihminen”, Rättö tunnustaa. ”Luojan kiitos en ole työnarkomaani, sillä silloin minun kävisi huonosti. Laiskuus on pelastukseni.” Rättö kertoo joskus yksinkertaisesti olevansa tekemättä yhtään mitään, eikä hän pode siitä huonoa omaatuntoa. ”Parin päivän päästä minussa herää tunne, että ei saatana, nyt on pakko ryhtyä toimeen. Ja sitten minulla onkin taas täysi fokus päällä. En keittele kahvia tai soittele vaan tykitän, kunnes voimat ja ajatukset ovat ehtyneet ja voin todeta, että päivä oli sitten siinä.” Rättö käsittelee taiteessaan ihanteita ja niiden pettämistä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Monet hänen henkilöhahmoistaan haluavat olla rohkeita, vahvoja ja yleviä, mutta samalla he ovat pyrkimyksissään epätäydellisiä, hapuilevia ja joskus vilpillisiäkin. Antisankarit kiehtovat Rättöä. ”Vahvojen, kauniiden ja voitokkaiden sankarihahmojen rakentaminen tuntuisi valheelliselta ja vieraalta. Luulen, että ajattelen henkilöhahmoja luodessani omaa naurettavuuttani, pienuuttani ja olemattomuuttani. Rikkinäisyydestä kirjoittaminen on ainakin itselleni kiinnostavampaa kuin täydellisyyden kuvaaminen.” Pää edellä pallomereen Rätön taiteellinen ilmaisu – oli sitten kyse musiikista, näytelmistä, elokuvista, kaunokirjallisuudesta tai kuvataiteesta – on intensiivistä. Hän työntää sen kokijaa usein suoraan kohti kärsimyksen ydintä. ”Rauhallinen ilmaisu on minulle vierasta”, hän toteaa. ”En osaa olla normaalisti aloillani. Kun teen taidetta, teen sitä täysillä ja hakkaan päätäni seinään. Keikoilla minulla on perkele hiki päällä ensimmäisestä biisistä alkaen. Silmät sumenevat, ja taju lähtee. Taiteeni syntyy jännitteestä.” Sekä yhtyeet, joissa Rättö on mukana, että hänen oma taiteensa luovat vahvasti ritualistisia ja transsinomaisia kokemuksia. Rättö vertaa taidekokemusta yhtäältä uskonnolliseen kokemukseen, joka sytyttää ihmisen sielun liekkiin, ja toisaalta urheiluun, jossa on kyse keskittymisestä. ”Kun jalkapalloilija astuu kentälle, hän ei mieti, mitä tapahtuu, jos mokaa. Hän keskittyy peliin sata lasissa. Ajattelulla on oma arvonsa, mutta jatkuva yliälyllistäminen on huono lähtökohta kommunikaatiolle. On paljon hauskempaa hypätä pallomereen pää edellä ja katsoa, miten käy.” Omaleimaisetkin ideat syntyvät dialogissa. Taiteessa ja keskustelemisessa ei ole Rätön mukaan kyse siitä, että kuulija pitäisi pyrkiä vakuuttamaan jostain etukäteen valmistellusta argumentista. ”Kun menen baariin ja otan ystäväni kanssa pilsnerit, alan mouhuta, minkä jälkeen hän mouhuaa minulle takaisin, ja sitten mouhuan vielä kovemmin vastaan. Ja kun seuraavana päivänä kaiken mouhuamisen jälkeen alan miettiä, mitä oikeastaan tapahtui, tajuan, että ystäväni esitti oikeastaan helvetin hyvän puheenvuoron, joka käänsi ajatteluni kokonaan uusille raiteille. Tällainen ravisteleva ja ravitseva dialogi edellyttää Rätön mukaan ennen kaikkea kykyä heittäytyä. Hän toteaa olevansa kiitollinen siitä, että on saanut tehdä taidetta ihmisten kanssa, jotka eivät pelkää häpäistä itseään. ”Emme tehneet Circlessä tietoista päätöstä siitä, että vedämme sukkahousut jalkaan ja niittiä ylle ja kaadamme vissyä päähän. Esiintymisemme ovat spontaanisti muotoutuneet
• Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere Alaverstaanraitti 5, Tampere 15 15€€/7 /7€€ tai Museokortti tai Museokortti • • www.postimuseo.fi www.postimuseo.fi KUVAN V A L L A N K U M O U S 17.01.2025 31.12.2025 Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Serlachius Taidesaunan yleisövuorot joka tiistai, ympäri vuoden! TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA Italiaa, Roomaa, oopperaa – legendaarisen de Chiricon lavastuksia, puvustuksia ja maalauksia Giorgio de Chirico, Sole sul cavalletto, 1972. Kuva: Giorgio ja Isa de Chiricon säätiö, G. Schiavinotto. tekstintalo.fi tapahtumatiloja
• 2 / 2025 • 21 Väkivalta saapui mäntymetsään Kolmekymmentä vuotta sitten Suomi oli mukana rakentamassa kestävää metsänhoitoa Meksikossa. Nyt aseelliset ryhmät ovat vallanneet osan metsäalueesta. V iime maaliskuussa San Pedro el Alton kylän asukkaiden metsätyöt keskeytyivät viidensadan aseellisen henkilön piiritykseen. Asemiehet ajoivat asukkaat väkivalloin metsämailta ja julistivat ne omakseen. Ainakin osaa hyökkääjistä epäillään läheisen Santo Domingo Teojomulcon kylän asukkaiksi. Naapuri kylät ovat käyneet kahnausta maidensa rajaalueista jo vuosikymmeniä. Viime vuosina konfl ikti on kuitenkin äitynyt väki valtaiseksi, kun rikollisliigat ovat kiinnostuneet Etelä-Meksikossa sijaitsevan Oaxacan osavaltion runsaista luonnonvaroista. Eri puolella Oaxacaa paikallisia on ajettu kodeistaan ja mailtaan aseilla uhaten. Vuonna 2023 Mixtecan kylässä 18 kotia poltettiin ja kolme kuoli metsän valtaajien hyökkäyksessä. Vuotta myöhemmin San Miguel el Granden asukkaista kahdeksan sai surmansa puolustaessaan metsiään. Vain muutama vuosikymmen sitten Oaxacasta kaavailtiin kestävän metsän hoidon keidasta, jota myös Suomi oli tukemassa. Kestävää metsänhoitoa Meksikoon Suomen ja Meksikon metsäyhteistyö alkoi 1960–1970-lukujen taitteessa. Silloin maat solmivat kahdenvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena oli jakaa metsänhoitoon liittyvää tietoa ja teknologiaa. Vuonna 1982 Suomi allekirjoitti yhden sen ajan suurimmista kehitysyhteistyösopimuksistaan Meksikon kanssa. Kyseessä oli ”metsänhoidon ja metsäteollisuuden kehityssuunnitelma Guerrerossa”, ja sen päämääränä oli kehittää kyseisen osavaltion köyhiä alueita yhdessä Meksikon valtion kanssa. Myöhemmin metsänhoitoon nojaava kehitysyhteistyö laajeni myös Oaxacan osavaltioon. ”Suomalaiset halusivat välttää konfl iktialueita. Siksi turvallisuus oli pilottikohteiden kriteerinä, jonka nämä alueet vielä noihin aikoihin täyttivät”, sanoo Oaxacan metsäkehityksen historiaan perehtynyt yliopistonlehtori Diego García Meksikon kansallisesta yliopistosta. Etenkin San Pedro el Alton katsottiin sopivan yhteistyöhön. Kylän asukkaat kuuluvat zapoteca-alkuperäiskansaan, jonka edustajat olivat jo aiemmin perustaneet esi-isiensä tequio-perinteelle perustuvan yhteisomisteisen metsäyrityksen. Tequio tarkoittaa yhteisön hyväksi tehtävää kollektiivista työtä. 1990-luvulla Helsingin yliopisto kehitti tämän pohjalta kyläläisten kanssa metsien suojeluun perustuvan metsänhoidon mallin. Sen ajatuksena oli puiden taloudellinen hyödyntäminen metsien ekologisen kestävyyden ehdoilla. Tavoitteena oli myös luoda paikallisten itsensä hallinnoima metsätuotantoketju, jossa puut kasvatetaan kylän yhteisesti omistamissa metsissä ja käsitellään sen omassa sahassa. Näin suurin osa metsätuotteiden tuotosta jäisi paikallisille. Pilottihankkeesta tuli menestys, joka on toiminut San Pedro el Altossa näihin päiviin asti. Metsäyritys työllistää tänä päivänä yli 300 kyläläistä. Sen tuotoilla kylään on perustettu koulu, terveyspalveluja sekä eläkejärjestelmä.Yhteisesti hoidetut metsät ovat myös sitouttaneet kyläläisiä niiden suojeluun. Viime vuoden aikana aseelliset ryhmät valtasivat kuitenkin yli 10 000 hehtaaria eli lähes kolmasosan San Pedro el Alton metsistä. Nyt asukkaat pelkäävät, että metsän valtaajat tekevät heidän elinkeinostaan lopun. Kytevä kon? ikti Suomalaiset metsäasiantuntijat sovelsivat ansiokkaasti metsänhoidon teknisiä ja taloudellisia oppeja alueella, mutta sen yhteiskunnallista ja kulttuurista historiaa ei kuitenkaan juuri tunnettu. Meksiko sai 1500-luvulla uuden järjestyksen, kun espanjalaiset valloittajat jakoivat alkuperäiskansojen asuttamat maat mielivaltaisesti uusiksi. Myöhemmin itsenäistymisen jälkeen 1800-luvulla valtio pilkkoi alkuperäiskansojen maita yksityisomisteisiksi tilkuiksi. TEKSTI ANNA HEIKKINEN & VIOLETA GUTIÉRREZ ZAMORA KUVAT VIOLETA GUTIÉRREZ ZAMORA Metsän harvennushoitoa kaarnakuoriaisia vastaan. Hoitotoimet eivät ole tällä hetkellä mahdollisia konfl iktialueilla.
• 22 • 2 / 2025 myös sen läpi kulkevat maahanmuuton ja huumekaupan reitit Yhdysvaltoihin. Jälkimmäistä ruokkii etenkin Yhdysvalloissa viime aikoina räjähtänyt synteettisten huumeiden käyttö. Huumeiden jakelua pyörittävät kansainväliset rikollisliigat. Garcían mukaan rikollisuus uhkaa talloa San Pedro el Altossa alleen suomalaisten kanssa rakennetun menestyneen metsänhoidon mallin. ”Asukkaat kiittelevät edelleen yhteistyötä suomalaisten kanssa, vaikka nämä lähtivät alueelta jo parikymmentä vuotta sitten”, hän sanoo. Myös Meksikon ja Suomen valtion toimijat kertovat usein San Pedro el Alton tapauksesta kehitysyhteistyön menestystarinaa. Jotta se jatkuisi, olisi suomalaisten rauhanneuvottelutaidoille kipeästi tarvetta. Juttu pohjautuu Violeta Gutiérrez Zamoran väitöskirjaan Interweaving environmentalities in the heart of mountains: Community forestry in the Sierra Sur of Oaxaca, Mexico (2023). V uonna 2023 Oaxacan osavaltiossa käytiin 283 eli yli puolet koko Meksikon maakiistoista. Suurin osa niistä liittyi metsiin tai suunnitteilla oleviin megahankkeisiin, kuten kaivoksiin. Konfl iktien juurisyyt punoutuvat kuitenkin luonnonvarakamppailuja syvemmälle. Oaxaca kuuluu kulttuuriltaan ja luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaaseen Etelä-Meksikon alueeseen. Sen asukkaista yli 30 prosenttia puhuu jotain maan kuudestatoista alkuperäiskansan kielestä. Talouden mittareilla Oaxaca on kuitenkin Meksikon köyhimpiä alueita. Lisäksi siellä asuvat alkuperäiskansat ja afroamerikkalaiset kansat kokevat edelleen siirtomaaajalta periytynyttä rasistista syrjintää. Oaxacan luonnonvarakonfl iktien taustalla vaikuttaa myös epäonnistunut valtion politiikka, joka ei ole ottanut riittävästi huomioon alkuperäiskansojen oikeuksia. Valtio ei ole myöskään turvannut olosuhteita, joissa alkuperäiskansayhteisöt voisivat edistää omaa kehitystään kestävällä ja rauhanomaisella tavalla. Parannuksia näihin oloihin ovat esittäneet alkuperäiskansojen liikkeet eri puolella Meksikoa. Ehkä tunnetuin näistä on Oaxacan naapuriosavaltiossa Chiapasissa syntynyt zapatistien liike. 2000-luvun alusta lähtien kasvanut järjestäytynyt rikollisuus ja aseellinen väkivalta ovat lisänneet köyhyyttä ja turvattomuutta Oaxacassa. Monet ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaa kodeistaan. Näin kävi esimerkiksi San Pedro el Altoon kuuluvaan El Tlacuache -yhteisön asukkaille. Meksikon valtion instituutiot ovat yrittäneet luoda eri ryhmien välille dialogia, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Seudulla, jolla San Pedro el Alto sijaitsee, tilanne on niin tulehtunut, että monet asukkaat ovat nähneet parhaaksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Konfl ikti uhkaa jatkua tai jopa voimistua, mikäli valtio ei löydä rauhanomaista ratkaisua, jonka kaikki kokisivat oikeudenmukaiseksi. Kesäkuussa 2024 valittu Meksikon ensimmäinen naispresidentti Claudia Sheinbaum on sanonut, että alkuperäiskansojen oikeuksien toteutuminen ja konfl iktien ratkaisu ovat nykyisen hallituksen prioriteetteja. Toistaiseksi lupaus ei ole tuonut rauhaa Oaxacaan. Kon? iktien Oaxaca Artikkelin kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Moni kokee, ettei heille kuuluneita maita ole vieläkään palautettu. Myös Oaxacassa rinnakkain elävien eri alkuperäiskansojen sekä pienviljelijäyhteisöjen väliset kiistat liittyvät usein historiallisiin maakysymyksiin. Santo Domingo Teojomulcon ja San Pedro el Alton kylien väliset jännitteet kiristyivät Meksikon valtion vuonna 1954 tekemän maarajauksen myötä. Moni teojomulcolainen oli sitä mieltä, että heille jäi pienempi metsäala, jolla kasvoi vähemmän puita. Vaikka eripura on jatkunut pitkään, aseet tulivat maakiistassa kuvioihin ensi kertaa vasta vuonna 2014. Silloin lähellä kylien rajaa metsässä työskennellyt San Pedro el Alton asukas tapettiin ja viisi loukkaantui ammuskelussa. Kylien välejä on selvitelty poliisin, armeijan ja osavaltion hallinnon voimin, mutta väkivaltaa ei ole saatu loppumaan. Metsähanke rikollisuuden jaloissa Aseellinen väkivalta on lisääntynyt viime vuosina ympäri Meksikoa. Huumekauppaan kytkeytyneet aseelliset ryhmät ovat kasvattaneet läsnäoloaan etenkin metsänhoitoon keskittyvissä osavaltioissa, kuten Oaxacassa. ”Niitä kiinnostavat runsaasti puuta ja mineraaleja sisältävien maiden hallinta. Siksi ne liittoutuvat usein sellaisten kylien kanssa, jotka eivät ole tyytyväisiä nykyisiin maa-aluejakoihin”, yliopistonlehtori García sanoo. Mineraalirikkaassa Etelä-Meksikossa kaivosala on jo laajalti rikollisliigojen hallussa. Rikollisia on houkutellut Oaxacaan Puun punnituspiste La Cofradiassa, San Pedro El Altossa, Oaxacassa. MEKSIKO Viv i Ko velo
• RAKASTU MUSIIKKIIN! sinfonietta.pori.fi MARIA LUND VAPPUKONSERTISSA DUO TIKSOLA & JARI SINKKONEN RUUT KIISKI / MESSA DI GLORIA KAJ CHYDENIUKSEN LAULUJA 27.3. 10.4. 10.4. 16.4. Pori 18.4. Helsinki 1.5. www.hebo.fi Liput palvelumaksuineen 25–60 € Graciela Gibelli, sopraano Il Suonar Parlante | Helsingin Barokkiorkesteri Vittorio Ghielmi, viola da gamba & johtaja pe 18.4. klo 18 | Musiikkitalo, Helsinki Stabat Mater Buxtehude, Monteverdi, Victoria Ana Vieira Leite, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri | Aapo Häkkinen, johtaja su 18.5. klo 16 | Vanha kirkko, Helsinki Rameau, Marais, Forqueray Liput Musiikkitalon konsertteihin Musiikkitalon lipunmyynnistä. Liput kirkkokonserttiin Ticketmasterista. Konserttiviikolla nuorisoliput vain 5€ alle 25-vuotiaille! Konserttiviikolla nuorisoliput 5€ alle 25vuotiaille! VAPPUKONSERTTI 30.4.2025 KLO 17• SAVOY-TEATTERI Lauluja rauhasta / solidaarisuudesta sekä työstä ja taistelusta! Monna Kamu / Eero Ojanen / Marko Putkonen Paleface / Ritva Sorvali / Kielo Kärkkäinen / Amalia Martinez Ari Numminen / Hannu Kella / Tuija Rantalainen / Tuuli Saksala Eeva Koivusalo / Janne Louhivuori / Markus Jaatinen jne. Liput alk. 39,50 €
• 24 • 2 / 2025 Punk päätyi museoon? PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA Kehä K UN DONALD TRUMPIA katsoo ilman ääntä, eleiden ja elehtimisen liioittelu ja maneerisuus korostuvat entisestään. Hän alkaa näyttää siltä, mitä onkin: esiintyjältä. Kun esiintyjä ja näyttelijä tapaavat Valkoisessa talossa, kuva tarkentuu. Sen herättämät affektit eivät palaudu vain koulukiusaamisen kaltaisiin ilmiöi hin vaan oopperan kaltaisiin rakennettuihin draamoihin, joissa kukaan ei oikein edes saa selvää, mitä sanotaan. Tärkeintä on tunne, jota näytetään ylielehdinnällä tai pieneksi kurtistumalla. Trump ei pienennä. Hän on isoksi räjähtänyt id, kehyksistään haljennut Munchin maalaus, melskeen perikuva maailmassa, joka ei kykene vaikenemaan. Valheet ja kaaos ovat Trumpille myös tapa vetää huomio pois todellisista ongelmista. Näin hän on aina toiminut: ”Tämä on hyvää telkkaria.” Zelenskyin, Vancen ja Trumpin kohtaus Valkoisessa talossa jätti oudon tunteen. Missä olen nähnyt tämän? Painikehässä tietysti. Oikeastaan kaikki Trumpin julkinen toiminta muistuttaa uskomattoman paljon showpainin maailmaa. Wrestlingpainijoita kauhistellaan, koska heillä ei ole minkäänlaista häpyä. Moraalittomuus kuuluu tehdasasetuksiin. Lauseet, kuten ”voiko tämä olla totta”, ”mitä ihmettä nyt tapahtuu”, ”katsokaa kuinka hän toimii”, kuuluvat PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA RÄPS jokaiseen painilähetykseen. Paljon huutoa, vähemmän tuloksia… mutta aina joku poistuu paikalta rahasäkkien kanssa. On kuvaavaa, miten aktiivisesti Trump on osallistunut toimintaan. Vuonna 2011 hän rynnisti Wrestlemaniaan, astui lavalle ja ilmoitti haastavansa WWE-painiorganisaation omistajan Vince McMahonin kehään. Vince, olen pidempi kuin sinä…paremman näköinen…luulenpa, että vahvempikin. Tiedän, että sinulla on iso ego, mutten tiennyt, että noin iso. Trump ja McMahon kävivät sijaissodan (”The Battle of the Billionaires”) eli eivät tietenkään lianneet itse käsiään vaan panivat painijat asialle. Koska ”raha on niin ikävystyttävää”, kiista käytiin kunniasta. Häviäjän hiukset ajeltiin kuin Raamatun Simsonilta. Tietysti McMahonin kävi kalpaten. Sitä ennen hiuksia ehdittiin raastaa riittämiin. Kaikkien aikojen tunnetuin wrestling-painija Hulk Hogan oli näkyvässä roolissa Trumpin 2024 kampanjassa. Yhdysvaltain opetusministeri on tätä kirjoittaessa Vince McMahonin entinen puoliso ja WWE:n toinen perustaja Linda McMahon. Opetusministeriö on julistettu lopetettavaksi. ILAHDUTTAVAA Punkmuseon näyttelyssä ihaillaan lajin omaehtoista eetosta. TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA VIVI KOVELO P UNKKAREILLA oli tapana saippuoida tai teipata postimerkit. Näin postileimat sai putsattua pois ja postimerkin käytettyä uudelleen, kun punkkarit lähettivät toisilleen kasetteja ja pienlehtiä. Tämä kerrotaan Punkmuseon Tee se itse -näyttelyssä, joka on avoinna huhtikuun loppuun asti. Punkmuseon tarina alkaa vuoden 2021 marraskuusta. Tuolloin Helsingin keskustakirjasto Oodissa perustettiin Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry. ”Tärkeä tekijä oli se, että saimme museota pystyttämään muutaman palkkatuetun työntekijän. Niin homma ei ollut vain vapaaehtoisten varassa”, Timo ”Kipi” Kiippa sanoo. Hän on yksi museon perustajista. Museon ensimmäinen näyttely oli huhtikuussa 2022 Sellon kirjastossa Espoossa. Toinen oli Työväen museo Werstaassa Tampereella kesällä 2022. Kesäkuun 2024 alussa yhdistys avasi Punkmuseon Graniittitaloon Helsingin keskustaan. Museon piti alunperin olla pystyssä vain kesän ajan, mutta koska vuokrasopimusta saatiin jatkettua, se pysyy toiminnassa toistaiseksi. Tee se itse -näyttelyn lisäksi tiloissa avautui vuoden alussa Pelle Miljoonasta kertova näyttely Pelle 1.000.070. KUTEN POSTIMERKKIESIMERKKI kertoo, alkuperäiset punkkarit olivat taloudellisesti tiukilla mutta ideoiltaan rikkaita. Tee se itse -näyttely kuvaa punkin eetoksen ydintä, jossa resurssit eivät määritä tekemistä.
• Kuka tahansa kolme sointua osaava – tai ei-osaava – voi perustaa bändin. Kuka vain voi julkaista omaa pienlehteään eli zineä. ”Tarvitaan vain sakset, liimaa, paperia ja kopiokone. Lehdet ovat jopa isompi juttu kuin musiikki, koska bändi toiminta vaatii kuitenkin soittimet. Lehden voi tehdä taskurahoilla”, Kiippa sanoo. Nykyään zinet ovat karanneet nettiin ja toisaalta vähentyneet sen myötä, mutta ennen ne liittyivät vahvasti verkostoitumiseen. Punkkarit postittivat toisilleen zinejä mutta myös kasetteja, levyjä ja kirjeitä. 1970–80-luvuilla levitettiin myös bootlegeja eli luvattomasti julkaistuja äänitteitä ja videoita, jotka sisälsivät useimmiten jonkin yhtyeen julkaisemattomia konserttitai studionauhoituksia. Tarve levittää lehtiä ja musiikkia synnytti distrot eli yksityiset jakelijat. Nämä henkilöt keräävät muilta punkkareilta levyjä ja lehtiä jälleenmyyntiä varten. He eroavat tukkukaupasta ja postimyynnistä siinä, että heidän motiivinsa eivät ole yksin kaupalliset vaan myös ideologiset. Yksi Suomen vanhimpia distroja on P. Tuotanto. Se on toiminut vuodesta 1979. NÄYTTELYISSÄ ON ESILLÄ vain pieni osa museon varastoa. ”Lahjoitin itsekin Punkmuseolle kaikki nuoresta asti keräämäni punkesineet, koska en tee niillä mitään kotona pahvilaatikossa”, Kiippa sanoo. Museostatuksestaan huolimatta punk on edelleen elävä kulttuuri. Kiipan mukaan sen ytimessä ovat humaanius, monimuotoisuus ja tasaarvo. ”Punk voi hyvin, etenkin musiikissa ja aktivismissa. Aktivismin näkyvimmät muodot ovat ehkä Elokapina ja talonvaltaukset, niissä on mukana punkhenkisiä nuoria. Ja jos Helsingissä haluaa viikonloppuna mennä katsomaan punkbändejä, kohtaa runsaudenpulan.” Maaliskuun alussa avautui toinen Punkmuseo entisen päiväkodin tiloihin Turkuun. Talo on tarkoitus purkaa syyskuun alussa, mutta sille pyydetään lisäaikaa adressilla. ”Sanomme, että perustimme punkpäiväkodin”, Kiippa naurahtaa. Viheliäisiä kulttuuriperintöongelmia TUTKITTUA TEKSTI MIIA VISTILÄ ”V IHELIÄISET ONGELMAT” ovat nimensä mukaisesti vaikeita, joskus myös synkkiä ja ristiriitaisia. ”Termi on peräisin ilmastonmuutoskeskustelusta”, kertoo tutkija Mari Viita-aho. Hän analysoi väitöskirjassaan museoalan ”viheliäisiä kulttuuriperintöongelmia”: osallisuuden kysymyksiä, kolonialismia ja ilmastonmuutosta. Osallisuutta käytetään museoalalla esimerkiksi tiedonkeruussa, joukkorahoituksissa ja ottamalla ihmiset mukaan tekemään taidetta. ”Mutta mikä oikeasti edistää ihmisen osallisuutta oman kulttuuriperintönsä luomiseen?” Viita-aho kysyy. ”Osallistaminen ei ole tasa-arvoista eikä demokraattista. Museot ovat aina hierarkkisia valtarakenteita, jotka nojaavat asiantuntijuuteen.” TOISAALTA OSALLISTAMISTA on käytetty purkamaan kolonialismia, joka on monen museokokoelman taustalla. ”2000-luvulla on otettu enemmän huomioon, mistä museoihin tulleet esineet ovat peräisin. Näiden lähdeyhteisöjen edustajia on otettu mukaan miettimään, miten niitä pitäisi esittää”, Viita-aho kertoo. Näin tehtiin esimerkiksi Gallen-Kallelan Museossa, kun Paluu Keniaan -näyttelyä rakennettiin yhdessä Suomessa asuvien kenialaisten kanssa. Myös ilmastokriisi näkyy museoissa. Kun aihe alkoi näkyä kuvataiteessa 2000-luvun alussa, keskusteltiin siitä, kuuluuko se taidemuseoon. ”Taide käsittelee tunteita ja uusia tapoja ajatella, ja niitä ilmastonmuutoksen ratkaisuun tarvitaan”, Viita-aho huomauttaa. Museot voivat auttaa ratkaisemaan muitakin yhteiskunnallisia ristiriitoja. ”Ne säilyttävät tietoa menneistä tunteista, arvoista, toimintatavoista ja siitä, miten aiemmat murrosvaiheet ovat tapahtuneet. Näin ne auttavat ymmärtämään nykyisiäkin. EUROOPPA TARVITSEE KIIREELLISEN MUUTOKSEN KOHTI KIERTOTALOUTTA T ULEVAISUUDEN päätöksentekoamme ohjaa kaksi ilmeistä faktaa: resurssiköyhimpänä mantereena kiertotalouteen siirtyminen on Euroopalle kriittistä. Toiseksi, epävarmassa maailmassa tiedämme varmasti, että ilmastonmuutos tapahtuu – ja se tapahtuu nopeasti. Suurin osa yrityksistä on tietoisia planetaaristen rajojen rikkoutumisesta ja kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta. Merkittävimmät toimijat ovat jo radikaalisti politiikan edellä. Yhtä lailla sadat sijoittajat, edustaen tuhansia miljardeja euroja hallinnoitua varallisuutta, vaativat EU:ta säilyttämään korkean kunnianhimon tason kestävyyssääntelyssä. KESTÄVYYS ON EUROOPPALAISTEN yritysten kilpailuvaltti. Liiketoimintamahdollisuuksien ilmeiset matalalla roikkuvat hedelmät löytyvät yhdistämällä vahva teknologinen osaamisemme esimerkiksi energia-, tekstiilija rakennusaloille. Suurin potentiaali on ennen kaikkea kiertotaloudessa, sillä meidän on tuotettava sama määrä asioita ja hyvinvointia kymmenesosalla resursseistamme ja päästöistämme. Kiertotalous ei ole vain tuotteiden kierrätettävyyttä, vaan esimerkiksi myös uusien palveluliiketoimintamallien kehittämistä. Tämä tietysti edellyttäisi mahdollistavaa sekä ennakoitavaa sääntely-ympäristöä. Meidän on kiireesti saatava varamme ja investointimme suunnattua kohti kestävämpiä kohteita jopa 70 % varoistamme on haitallisissa kohteissa kiinni. Ja meidän on saatava yritysten kannustimet tukemaan ilmastotoimia ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Selkeän ja yhdenmukaisen kestävyysraportoinnin avulla sijoittajat voivat tunnistaa, mitkä sijoitukset ovat parempia ja kestävämpiä ja yritykset tunnistavat vaikutuksensa ilmastoon, ympäristöön ja ihmisiin. SUURIMMAT HAASTEET LÖYTYVÄTKIN poliittisesta ilmapiiristä. Venäjän hyökkäyssodan ja muuttuvan taloustilanteen myötä tämänhetkinen keskustelu pyörii sen ympärillä, että vihreä siirtymä on taakka, ja tätä taakkaa voidaan huoletta siirtää kauemmas tulevaisuuteen. Mutta ei syöpäleikkaustakaan kannata siirtää kahdella vuodella vain siksi, että mursit kätesi. Sääntelyn purkamisen suurimpana haasteena onkin sen synnyttämä pitkän aikavälin epävarmuus yritysten ja sijoittajien toiminnalle. Ehdotetuilla muutoksilla lyömme mailalla päähän edelläkävijöitä sekä muutokseen jo panostaneita yrityksiä. EU:n kestävyyslainsäädäntöä heikentämällä yksinkertaistamisen nimessä, heitämme vauvan pois mutta likavesi jää meille edelleen sangon pohjalle. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU ALKUPERÄISET PUNKKARIT OLIVAT TALOUDELLISESTI TIUKILLA MUTTA IDEOILTAAN RIKKAITA.
• ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon RIINA BHATIA MARI HOLOPAINEN JAN HUOPAINEN JUHA KARHU OUTI LINDQVIST 711 725 728 736 759 JOHANNA NUORTEVA 773 JOHANNA SYDÄNMAA ANTTI POIKOLA LAURA SERKOSALO AMARPAL SINGH EEVA SKULT 783 796 799 803 808 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 EERO YRJÖ-KOSKINEN 826 PORMESTARIVOIMAA VASEMMALTA! ÄÄNESTÄ Alueja kuntavaalit JUKKA-PEKKA TANSKANEN PAAVO ARHINMÄKI MIRKA MUUKKONEN MIKKO AALTONEN LOTTA VAINIOLA Hallintotieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu Mainoksen maksaja Vasemmistoliitto R.P. Turun apulaispormestari Helsingin apulaispormestari Sosionomi, vara-aluevaltuutettu Opettaja, kirvesmies 13.4.2025 TAMPERE TURKU HELSINKI TUUSULA PIRKKALA KUNTAVAALIT ALUEVAALIT 2311 ALUEVAALIT 2590 ALUEVAALIT 2210 ALUEVAALIT 2390 KUNTAVAALIT 463 KUNTAVAALIT 331 95 KUNTAVAALIT 150 KUNTAVAALIT 55 Mainoksen maksaja: kuvan ehdokkaat Mainoksen maksaja: kuvan ehdokkaat ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon RIINA BHATIA 32, Tutkija, YTM, MSc MARI HOLOPAINEN 44, Kaupunginvaltuutettu, kauppatieteiden yliopisto-opettaja ja tutkija, KTM JAN HUOPAINEN 60, Rakennetun Ympäristön Esteettömyyskartoittaja, Selkokielinen TVT -koulutusvastaava JUHA KARHU 58, tutkija, FM (ympäristötiede) OUTI LINDQVIST 50, Erityisasiantuntija 711 725 728 736 759 JOHANNA NUORTEVA 45, Erityisopettaja, kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu 773 JOHANNA SYDÄNMAA 54, Opinto-ohjaaja, 54, Opinto-ohjaaja, liikuntatieteiden maisteri, varavaltuutettu ANTTI POIKOLA 45, Datatalouden johtava asiantuntija, DI LAURA SERKOSALO 50, Toiminnanjohtaja, FM, kulttuuriaktivisti AMARPAL SINGH 56, Yrittäjä, KTM EEVA SKULT 44, Juristi, OTK 44, Juristi, OTK 783 796 799 803 808 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 EERO YRJÖ-KOSKINEN 62, Ympäristöasiantuntija, 62, Ympäristöasiantuntija, VTM 826
• ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon RIINA BHATIA MARI HOLOPAINEN JAN HUOPAINEN JUHA KARHU OUTI LINDQVIST 711 725 728 736 759 JOHANNA NUORTEVA 773 JOHANNA SYDÄNMAA ANTTI POIKOLA LAURA SERKOSALO AMARPAL SINGH EEVA SKULT 783 796 799 803 808 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 EERO YRJÖ-KOSKINEN 826 Muzaffardjon Khudoikulov Kuntavaalit 474 Espoo Aluevaalit 2667 Länsi-Uusimaa LÄHIPALVELUT LÄHILUONTO LÄHIDEMOKRATIA MAIJA HAKANEN Helsinki 962 Keskuspuistoaktiivi, ympäristöasiantuntija, FT Pirkkola WALTER FONDO Helsinki 961 MA in Philosophy, Chair of the RASMUS Maunula, Independent candidate asukkaidenaani.fi THE TIME FOR CHANGES IS NOW! PORMESTARIVOIMAA VASEMMALTA! ÄÄNESTÄ Alueja kuntavaalit JUKKA-PEKKA TANSKANEN PAAVO ARHINMÄKI MIRKA MUUKKONEN MIKKO AALTONEN LOTTA VAINIOLA Hallintotieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu Mainoksen maksaja Vasemmistoliitto R.P. Turun apulaispormestari Helsingin apulaispormestari Sosionomi, vara-aluevaltuutettu Opettaja, kirvesmies 13.4.2025 TAMPERE TURKU HELSINKI TUUSULA PIRKKALA KUNTAVAALIT ALUEVAALIT 2311 ALUEVAALIT 2590 ALUEVAALIT 2210 ALUEVAALIT 2390 KUNTAVAALIT 463 KUNTAVAALIT 331 95 KUNTAVAALIT 150 KUNTAVAALIT 55 ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon RIINA BHATIA MARI HOLOPAINEN JAN HUOPAINEN JUHA KARHU OUTI LINDQVIST 711 725 728 736 759 JOHANNA NUORTEVA 773 JOHANNA SYDÄNMAA ANTTI POIKOLA LAURA SERKOSALO AMARPAL SINGH EEVA SKULT 783 796 799 803 808 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 EERO YRJÖ-KOSKINEN 826 Ilmoituksen maksaa ehdokas itse HANNU KOPONEN UUSIA IDEOITA ! HELSINKI 130 hannukoponen.fi Lasten ja nuorten tilanne vaatii päättäjiltä toimenpiteitä juuri nyt! Lasten asiaan sitoutuneet alueja kuntavaaliehdokkaat löydät täältä: lskl.fi/aanilapselle Jukka Oksa Maria Sund Tutkija, dosentti, eläkkeellä. Kirjoittaa vaaliblogia www.ajattele.net/ Pienyrittäjä, eläkeläinen. SETAn kunniakirja 2024, tunnustus ansiokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä sateenkaariihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi. 118 Turku 113 Turku Diana Lempinen Kehitysvammaisten avustaja Vasemmistoliiton Meri-Turun yhdistys ry 321 Turku 356 Turku 338 Turku Jukka Oksa Maria Sund Tutkija, dosentti, eläkkeellä. Kirjoittaa vaaliblogia www.ajattele.net/ Pienyrittäjä, eläkeläinen. SETAn kunniakirj rj r a 2024, tunnustus ansiokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä sateenkaariihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi. Diana pp Kehityysvammaisten a Vasemmistoliiton Meri-Turun yhdistys ry aa Lempinen 321 Turku 1 y aavustaja 133 T 3566 Turku 333 Tu 3 u 38 urku
• 28 • 2 / 2025
• 2 / 2025 • 29
• Viron menneisyyteen voi syventyä katsomalla 5 000 neliötä taidenäyttelyä. Aina ei tarvitse kiertää koko maata. T aiteilijoiden ja kansan mielenmaisemia hahmottaa kun kulkee Viron taide museon, Kumun, pysyvien näyttelyiden läpi. Näyttelyissä on teoksia 1700–1800-luvun baltiansaksalaisesta perinteestä Viron neuvostoaikojen kautta nykypäivään. Viisi tuhatta neliömetriä saleja kertoo maan muutoksista agraarisesta ja feodalistisesta orjataloudesta kaupunkien, kahviloiden, erotiikan ja dekadenssin värittämäksi yhteiskunnaksi, jossa sortoon ja sotaan reagoitiin protestoimalla tai keskittymällä eskapistisesti sieviin terassinäkymiin. Neuvostoajan taide heijasti yhteiskunnan kieroutunutta kahtiajakoa: oli taiteilijoita, jotka komppasivat valtaeliitin autoritaarisia näkemyksiä, mutta oli myös heitä, jotka paljastivat hallinnon valheita. ”Tanskalaisten kaupunki”, Taanilinna, sai alkunsa 1220-luvulla tanskalaisten linnoituksesta Toompean mäellä. Myöhemmin Tallinnana tunnetun kaupungin valloittivat saksalaiset, jotka antoivat sille nimen Reval eli Rääveli. Etelä-Viro käväisi myös osana eurooppalaista suurvaltaa, PuolaLiettuaa. Ruotsalaisten Viron-valloittajien ansiota oli Tarton yliopiston perustaminen. Lopulta Viron nielaisi Venäjä. Ensimmäisen maailmansodan loppu vaiheessa ja Venäjän vallankumouksen myötä Virossa huomattiin TEKSTI IIDA SIMES KUVAT VIRON TAIDEMUSEO KUMU tilaisuuden tulleen, ja maa itsenäistyi vuonna 1918. Stalinin luomassa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa Viro – niin kuin Latvia, Liettua ja Suomikin – lukeutuivat Neuvostoliiton etupiiriin. Neuvostoliitto kaappasi Viron vuonna 1940. Kuitenkin jo 1941 natsi-Saksa vyöryi alueelle osana operaatio Barbarossaa eli Hitlerin himoitsemaa Neuvostoliiton valloitusta. Virosta tuli synkkä keskitysleirien ja vainojen maa, jossa vastarinta tukahdutettiin rajusti. Puna-armeija valloitti Itä-Eurooppaa toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun Saksa oli jo hyvin heikko, ja Virosta tuli Eestin neuvostotasavalta vuonna 1944. Keskitysleireistä tuli taas osa virolaisten elämää ja kuolemaa, kun kymmenettuhannet kyyditettiin kauas Siperiaan. Versaillesista wau-arkkitehtuuriin Historian kerrostumat erottuvat jo Tallinnan arkkitehtuuria ihailemalla – huolimatta uuden itsenäisyyden pilvenpiirtäjistä ja ”kasinotaloudesta”, mitkä taidekriitikko Otso Kantokorven (1957–2018) mukaan tuhosivat kaupunkia tehokkaammin kuin punaarmeija. Vuonna 2006 avattu Kumu on Viron taidemuseon päärakennus. Nimi on lyhenne sanasta kunsti muuseum, taidemuseo. Kadriorg-puisto eli Kata riina I:n puisto on piknikpaikkana Tallinnan vastine Helsingin Kaivopuistolle, ja Kumu sijaitsee sen reunalla. Puistoa hallitsee Kadriorgin palatsi, jonka rakennutti Pietari Suuri. Hän ihaili kovasti Versaillesin linnaa puistoineen ja halusi tiluksilleen samantapaista. Italialaisen Niccolò Michettin suunnittelema Kadriorgin täysbarokki palatsi valmistui vuonna 1725. Myöhempi Katariina II, Katariina Suuri, vieraili siellä vuonna 1764. Kun kävelee keskustan suunnasta museolle johtavaa, kuvanveistäjä August Weitzenbergin muistoksi nimettyä Weitzenbergi-kadun päätä, Kumu ei näy. Vasta Viron presidentin virka-asunnon eli uusbarokkia edustavan presidentinpalatsin kohdalla pari sataa metriä ennen Kumua sen metallisen kaaren terävä kärki hyökkää puiston ruohoisesta rinteestä. Silti aivan Kumun edessäkään ei ymmärrä, miten valtava se on. Kumun wau-arkkitehtuuri on suomalaisen Pekka Vapaavuoren suunnittelemaa. Jüri Palm: Sankarikuolema (1975). Sodan karmeuden lisäksi teos näyttää, miten neuvostojärjestelmä katkaisee pienen ihmisen. 30 • 2 / 2025 Historian dekadentteja? sieluja
• Kun museoon saapuu kesällä Lasna mäen puolelta kaakosta, Kumu on juuri sitä, mitä taidemuseot kautta maailman nuorisolle edustavat: amfiteatterimainen skeittipuisto. Kumun aulassa ihaillaan Villu Jaanisoon autonrenkaista taittelemia jättiläistuoleja. Ja pääseepä virolaisen taiteen makuun jo Helsingissä, jossa Jaanisoon lokkiveistos kuikuilee Tennispalatsin pohjoispuolen lipan päällä. Kun hymyt hyytyivät Itsenäisyys kajasti nuorten virolaisten mielessä jo 1900-luvun alussa. Venäjän ikeen alla kamppaillut Viro kurkotteli länteen. Kirjallisuudessa ja kuvataiteessa kukoistaneen Noor-Eestiaatteen eli nuorvirolaisuuden kannattajat yhdistivät kansallisromantiikkaa keskieurooppalaisiin vaikutteisiin. Kuvataiteilijat, kuten fauvisti, ekspressio nisti ja Viron modernismin johtohahmo Konrad Mägi (1878– 1925), viehättyivät erityisesti Pariisin taide-elämästä. Vuosisadan alussa Mägi oli opiskellut Stieglitzin taidekoulussa Pietarissa ja suunnitellut maan alla vallankumousta. Poliittisen agitoinnin sijaan hän antautui värikkäälle taiteelleen ja maalasi vuosikausia myös Norjassa ja Suomessa. Mägi hengaili Pariisissa vuonna 1912 kirjailija Friedebert Tuglasin kanssa ja melkein kuoli nälkään rahapulassaan. Lopulta hän kuolikin nälän heikentämänä, mutta vasta 13 vuotta myöhemmin Tartossa. Kiinnostavimpia ja traagisimpia Viron 1900-luvun taiteilijoita oli Karl Pärsimägi (1902–1942), jota on kutsuttu myös ”Viron Matisseksi”. Pärsimägi maalasi maisemia, muoto kuvia ja alastonkuvia. Hän muutti Pariisiin vuonna 1937. Kuten monet pariisilaiset, Pärsimägi ihaili Paul Cezannea. Vielä 1940-luvulla Pärsimägi valitsi miehitetyn Pariisin mieluummin kuin miehitetyn Viron, mutta rakkaus Pariisiin koitui hänen kohtalokseen. Vuonna 1941 Gestapo pidätti hänet tuntemattomasta syystä. Hän saattoi auttaa Pariisin juutalaisia. Toinen mahdollinen selitys on hänen homoseksuaalisuutensa. Pärsimägi vietiin Auschwitziin, missä hänet teloitettiin. Viron taiteessa ovat vaikuttaneet myös naiset ja huumori. Karin Luts (1904–1993) vei ekspressionismiaan provokatiiviseen ja suorastaan groteskiin tyyliin. Myös naivismi oli hänen sydäntään lähellä. Vuonna 1944 Luts veneili neuvostomiehitystä pakoon Tukholmaan, missä hän asui elämänsä loppuun saakka. Kun Karin Luts lähti Virosta, hän oli maansa tunnetuimpia taiteilijoita ja graafikoita. Ruotsissa Luts kuoli unohdettuna ja yksinäisenä. Hänen muistiinpanoistaan käy ilmi, ettei hänestä koskaan tullut sydämestään ruotsalaista. Surullisena hän kirjoitti, että kulttuuriaan ei voi säilyttää vieraassa maassa. Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, entistä Neuvostoliittoa ja Ukrainaa sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmis oikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjaa on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Modernisteja Kumussa. Keskellä on Karl Pärsimägin omakuva, jonka hänen arvioidaan maalanneen vuonna 1935. Siinä hänellä on helmet kaulassa ja huulipunaa. Pärsimägi venytti maskuliinisuuden rajoja. Karin Luts: Hahmot mustissa (1939) 2 / 2025 • 31 VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST Historian dekadentteja? sieluja Konrad Mägi: Elsi Lõo (1915). Viron vastine Hollannin ikoniselle Tytölle ja helmi korvakorulle: tätäkin on tarjolla silmälasien pyyhkeinä.
• 32 • 2 / 2025 Arkkitehtiryhmä laati Stansvikiin vaihtoehtokaavan, jossa alueen metsät säästyisivät rakentamiselta. Samaa ideaa on käytetty muuallakin. TEKSTI MINERVA AALTO KUVAT VIVI KOVELO S tansvikin metsän kohtalo Helsingin Laajasalossa on jälleen kerran tapetilla, kun kaupunki on kaatanut puita arvokkaalla luontoalueella. Arkkitehdit Seela Pentikäinen, Siiri Hänninen, Cecilia Aintila ja Heljä Nieminen laativat viime vuonna alueelle vaihtoehtokaavan Stansvikin kyläyhdistyksen pyynnöstä osana You Tell Me -kollektiivia. Elonkirjon kaupunki -hankkeessa he laativat vaihtoehtokaavoja myös muiden kaupunkimetsäkiistojen alueille. ”Vaihtoehdottomuus on vahva poliittinen työkalu. Jos ei ole vaihtoehtoja, näyttää siltä, että on vain yksi ainoa tapa ratkaista asia”, Nieminen sanoo. Kun kaupunkia suunnitellaan, piirrokset muotoutuvat prosessin edetessä, arkkitehtityöryhmä sanoo. Näin kaupunkisuunnitteluun voi vaikuttaa, vaikka kaavahankkeet olisivat jo pitkällä, he sanovat. Stansvikin kiistassa on kyse siitä, että Helsinki haluaa laajentaa Kruunuvuorenrannan uutta asuinaluetta ja rakentaa alueelle palveluita. Stans vikissa on kuitenkin vanhaa luonnontilaista metsää, ja siellä elää uhanalaisia lajeja. Alueella on lainvoimainen rakentamisen mahdollistava asemakaava, mutta osa siitä on kaupunkiympäristön toimialalla uudelleen arvioitavana metsäluonnon arvojen näkökulmasta. Aktivistit ovat kritisoineet hakkuita, jotka kaupunki aloitti maaliskuussa metsän pohjoisja länsiosissa uudelleen arvioitavan alueen reunamilla. Nyt tehdään teitä myös sellaisia taloja varten, joiden rakentaminen riippuu uudelleenarvioinnin lopputuloksesta. ”Toivoisimme malttia ja huolellisuutta tämän alueen käsittelyyn”, Pentikäinen sanoo. Hänen mielestään teiden rakentamisessa olisi johdonmukaisempaa edetä vasta sitten, kun niiden todellinen tarve on selvillä. Vaihtoehtokaavassa ehdotetaan aktivistien toiveesta, että metsään ei rakenneta ollenkaan, jolloin teitäkään ei tarvittaisi. ”Metsien suojelulle on hyvät perusteet”, Hänninen sanoo. Arkkitehtien työtä helpottivat aktivistien tiedot aluees ta ja luontoselvitykset uhanalaisista lajeista. T ARVE KA AVAN muuttamimuuttamiselle voi nousta esimerkiksi selle voi nousta esimerkiksi tavoitteesta rakentaa asuntavoitteesta rakentaa asuntoja kaupungin kasvaessa. Rakentoja kaupungin kasvaessa. Rakentamisen suurista linjoista määrätamisen suurista linjoista määrätään yleiskaavassa, jossa alueiden tään yleiskaavassa, jossa alueiden käyttötarkoituksia määritellään käyttötarkoituksia määritellään karkeasti. Sen pohjalta tehdään karkeasti. Sen pohjalta tehdään asemakaavoja, joissa rakennukset, asemakaavoja, joissa rakennukset, puistot, tiet ja muut tavat käyttää puistot, tiet ja muut tavat käyttää maata asetetaan paikoilleen. maata asetetaan paikoilleen. Helsingissä asemakaavan valHelsingissä asemakaavan valmistelee kaupunkiympäristön toimistelee kaupunkiympäristön toimiala, joka vie kaavan toimialansa miala, joka vie kaavan toimialansa lautakunnalle. Siellä poliitikot voilautakunnalle. Siellä poliitikot voivat hyväksyä, hylätä tai palauttaa vat hyväksyä, hylätä tai palauttaa kaavan valmisteltavaksi kommentkaavan valmisteltavaksi kommenttien kera. Esimerkiksi luonnonsuotien kera. Esimerkiksi luonnonsuojelu ja muu lainsäädäntö voivat jelu ja muu lainsäädäntö voivat asettaa rajoituksia kaavoille. Täasettaa rajoituksia kaavoille. Tämän jälkeen kaava etenee kaupunmän jälkeen kaava etenee kaupunginhallitukselle ja sieltä valtuustolginhallitukselle ja sieltä valtuustolle, jotka niin ikään voivat palauttaa le, jotka niin ikään voivat palauttaa kaavan valmisteluun. kaavan valmisteluun. Asukkaat voivat vaikuttaa proAsukkaat voivat vaikuttaa prosessissa kuulemisten ja poliittisten sessissa kuulemisten ja poliittisten päättäjien kautta. Jos asukas katpäättäjien kautta. Jos asukas katsoo kaavan rikkovan lakia tai synsoo kaavan rikkovan lakia tai syntyneen laittomassa järjestyksessä, tyneen laittomassa järjestyksessä, hän voi valittaa kaupunginvaltuushän voi valittaa kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeuteen. ton päätöksestä hallinto-oikeuteen. Kaava saa lainvoiman, jos siitä ei Kaava saa lainvoiman, jos siitä ei ole tehty valituksia tai jos valitukole tehty valituksia tai jos valitukset ovat kaatuneet oikeudessa. set ovat kaatuneet oikeudessa. Kaavan pohjalta tontteja varaKaavan pohjalta tontteja varataan rakennusliikkeille ja kaupuntaan rakennusliikkeille ja kaupungin omaa rakentamista varten. gin omaa rakentamista varten. Tontin varaaja käynnistää rakentaTontin varaaja käynnistää rakentamisen suunnittelun, hakee rakenmisen suunnittelun, hakee rakennusluvan ja rakentaa talon. nusluvan ja rakentaa talon. KUKKA-MARIA AHOKAS KUKKA-MARIA AHOKAS byro?kratian Aktivismi kohtaa Vaihtoehtokaava toteuttaisi kaupungin suunnittelemat palvelut, infran ja asuinrakentamisen Stansvikin metsän sijasta tiivistämällä rakentamista täyttömaalla vanhan öljysäiliön läheisyydessä. Tiiviimmän rakentamisen ansiosta alueelle laskettu asukasmäärä vähenisi vain noin 900 asukkaalla. Vain osa Kruunuvuorenrannan ja Stansvikin alueen kaavoista on uudelleen arvioitavana. Vaihtoehtokaavassa aluetta tarkastellaan kokonaisuutena, mikä vaatisi myös muiden alueen kaavojen avaamista. Pitkä ja mutkikas prosessi Kaavoitukseen vaikuttaminen on pitkä jänteistä. Stansvikin suunnittelua koskevat suuret linjat on määritelty jo vuoden 2002 yleiskaavassa, ja tarkemmin rakentamisesta on päätetty asemakaavatasolla. Osa Kruunuvuorenrannan tonteista on jo varattu rakennusliikkeille, ja niiden osalta muutosten tekeminen on vaikeaa. ”Paras hetki vaikuttaa olisi jo yleiskaavatasolla, sillä silloin tehdään päätöksiä, jotka ohjaavat myöhempiä kaavoja”, Pentikäinen sanoo. ”Nyt olisi ideaali aika ottaa paussi rakentamisen suhteen, koska rakennusala on haastavassa tilanteessa ja moni työmaa on tauolla.” Usein lähiluontoa puolustavien asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden pitkäjänteinen vaikuttamistyö jää laajalle joukolle näkymättömäksi, kunnes hakkuut ovat jo alkamassa. Stansvikin metsän tapauksessa Laajasalo-Degeröseura ja Pro Kruunuvuori -liike ovat jo 2000-luvun alkupuoliskolla jättäneet lausuntoja metsän puolesta, minkä lisäksi alueella sijaitsevien kesämökkien käyttäjiä edustava Stansvikin kyläyhdistys on teettänyt alueella useita luontoselvityksiä ja osallistunut kaavavalituksiin sekä esittänyt töiden keskeytyspyyntöjä. Onko arkkitehtien laatimalla vaihtoehtokaavalla potentiaalia metsän suojelun työkaluna? ”Asukkaiden palautteeseen vastataan usein, että kuulemme teitä, mutta näyttäkää ehdotus”, Aintila sanoo. ”Jos pystymme esittämään heidän Näin syntyy kaava ja kaavasta kaupunkia Näin syntyy kaava ja kaavasta kaupunkia
• 2 / 2025 • 33 M M ETSIEN SUOJELUSSA ETSIEN SUOJELUSSA huohuomio keskittyy usein hiilen mio keskittyy usein hiilen sidontaan. Metsät ovat sidontaan. Metsät ovat kuitenkin muutakin kuin hiilikuitenkin muutakin kuin hiilinieluja. nieluja. Luonnonvarakeskus Luken Luonnonvarakeskus Luken Luontoympäristön terveysvaikutukLuontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys set ja niiden taloudellinen merkitys -selvityksessä tutkijat perehtyivät -selvityksessä tutkijat perehtyivät luonnon terveysvaikutuksiin käyluonnon terveysvaikutuksiin käymällä läpi aiheeseen liittyviä pohmällä läpi aiheeseen liittyviä pohjoismaisia tutkimuksia 20 vuoden joismaisia tutkimuksia 20 vuoden ajalta. Selvityksen mukaan on selajalta. Selvityksen mukaan on selkeää näyttöä siitä, että luontoympäkeää näyttöä siitä, että luontoympäristöt parantavat ihmisten mielenristöt parantavat ihmisten mielenterveyttä. Olennaisessa roolissa on terveyttä. Olennaisessa roolissa on niin sanottu lähiluonto: rakenneniin sanottu lähiluonto: rakennetun ympäristön läheisyydessä oletun ympäristön läheisyydessä olevat metsät ja vesistöt. vat metsät ja vesistöt. Vaikka luonnon merkityksen tyVaikka luonnon merkityksen typistäminen taloudelliseksi kysypistäminen taloudelliseksi kysymykseksi on itsessään ongelmalmykseksi on itsessään ongelmallista, tutkijat tekivät arvioita myös lista, tutkijat tekivät arvioita myös lähiluonnon terveydellisten vaikulähiluonnon terveydellisten vaikutusten rahallisesta arvosta. Lasketusten rahallisesta arvosta. Laskemalla yhteen sairauksien ehkäisemalla yhteen sairauksien ehkäisemisen hyötyjä laajasti, hyödyn misen hyötyjä laajasti, hyödyn vuosittaiseksi arvoksi Suomessa vuosittaiseksi arvoksi Suomessa saatiin jopa 2,5 miljardia euroa. saatiin jopa 2,5 miljardia euroa. Ei pelkästään ihmisille Ei pelkästään ihmisille Viime vuosina lähiluonnon merkiViime vuosina lähiluonnon merkityksestä on käyty eloisaa keskustetyksestä on käyty eloisaa keskustelua Stansvikin alueeseen liittyen. lua Stansvikin alueeseen liittyen. Stansvikin rauhoitettu lehto sijaitStansvikin rauhoitettu lehto sijaitsee rakenteilla olevan Kruunusee rakenteilla olevan Kruunuvuoren kaupunginosan vieressä. vuoren kaupunginosan vieressä. Kruunuvuoren rannassa toimi öljyKruunuvuoren rannassa toimi öljysatama vuosina 1951–2010. Öljysatama vuosina 1951–2010. Öljysataman toiminnan lakattua alueen sataman toiminnan lakattua alueen saastunutta maaperää siivottiin ja saastunutta maaperää siivottiin ja valmisteltiin asuintalojen rakenvalmisteltiin asuintalojen rakentamista varten vuosikymmenen tamista varten vuosikymmenen verran. Kun alueen rakentaminen verran. Kun alueen rakentaminen lopulta alkoi, monet heräsivät huolopulta alkoi, monet heräsivät huolehtimaan viereisen metsän kohtalehtimaan viereisen metsän kohtalosta. losta. Stansvikin kaltaiset lähimetStansvikin kaltaiset lähimetsät ovat ihmisten terveyden lisät ovat ihmisten terveyden lisäksi olennaisia luonnon monisäksi olennaisia luonnon monimuotoisuudelle. Rakennetussa muotoisuudelle. Rakennetussa ympäristössä ja sen läheisyydesympäristössä ja sen läheisyydessä elää lukuisia eläinja kasvilajesä elää lukuisia eläinja kasvilajeja, jotka tarvitsevat luontoa, vaikka ja, jotka tarvitsevat luontoa, vaikka olisivatkin sopeutuneita elämään olisivatkin sopeutuneita elämään läheisessä kontaktissa ihmisten läheisessä kontaktissa ihmisten kanssa. kanssa. Vaikka kaupunkiympäristössä Vaikka kaupunkiympäristössä tutut lajit saattavat jopa hyötyä ihtutut lajit saattavat jopa hyötyä ihmisistä, ne tarvitsevat myös tilaa, misistä, ne tarvitsevat myös tilaa, jota ei ole muokattu talouden ehtojota ei ole muokattu talouden ehtojen mukaan. Siksi lähiluonto kanjen mukaan. Siksi lähiluonto kannattaisi jättää mahdollisimman kosnattaisi jättää mahdollisimman koskemattomaksi eikä tavoitella vain kemattomaksi eikä tavoitella vain kontrolloitua puistoympäristöä. kontrolloitua puistoympäristöä. JARI TAMMINEN JARI TAMMINEN byro?kratian Aktivismi kohtaa toiveensa samalla kielellä kaavoittajien kanssa, viesti voi olla voimakkaampi.” Stansvikin vaihtoehtokaavan laatiminen vei nelihenkiseltä työryhmältä puoli vuotta, minkä jälkeen he ovat viime vuoden keväällä esitelleet työtä kaupungin päättäjille. Ideaalitilanteessa kaupunki tekisi tällaisen työn itse, Pietikäinen sanoo. ”Helsingissä on paljon lähiluontoa korostavia strategioita ja ohjeistuksia, mutta jos Stansvikin poikkeuksellisen arvokasta monimuotoista metsää ei suojella, mikä sitten on sen arvoinen?” Asukkaat ja aktivistit ovat jo pitkään laatineet vaihtoehtoisia kaavaehdotuksia kiistanalaisiin hankkeisiin, ja niitä on myös otettu huomioon suunnittelussa. Hyvä esimerkki tästä on Meri-Rastilan tapaus Itä-Helsingissä, Aintila sanoo. Vuonna 2012 arkkitehdeista sekä arkkitehtija suunnittelumaan tieteen opiskelijoista koostuva ryhmä laati yhdessä asukkaiden ja ympäristöjärjestöjen kanssa alueelle kaavan, joka tarjosi vaihtoehdon kaupungin suunnitelmille rakentaa asuntoja lähimetsään. Vaikka vaihtoehtokaavaa ei hyväksytty sellaisenaan, se vaikutti kaupungin myöhempiin kaavoitusratkaisuihin. Jos hyvin käy, myös Stansvikissa vaihtoehtokaavalla voisi olla tällainen vaikutus. Työläs työkalu Resurssien puute vaikeuttaa asukkaiden osallistumista lähialueidensa suunnitteluun. ”Koska asukkaat tekevät tätä työtä vapaa-ajallaan ja kaupungin suunnittelijat palkkatyönään, on hälyttävää kuulla tilanteista, joissa suunnitelmissa odotetaan asukkaiden kommentoivan oletettuja epäkohtia, mutta suunnittelijat eivät välttämättä lopulta edes ota heidän palautettaan huomioon”, Aintila sanoo. ”Asukkaiden pitäisi tehdä vähintään puolipäiväistä työtä, jotta he pysyisivät ajan tasalla kaavaprosessin eri vaiheista. Ehkä me voimme toimia välikätenä ja siirtää tietoa puolelta toiselle”, Hänninen jatkaa. Nelikon mukaan nyt ja tulevina vuosina eri puolilla Suomea kaupunkimetsiin kohdistuu rakennushankkeita, joille tarvitaan näkyviä vaihtoehtoja. Elonkirjon kaupunki -hanke sai vuonna 2024 Koneen säätiöltä apurahan vaihtoehtokaavojen tekemiseen. ”Kaupunkisuunnittelun aikajänne on niin pitkä, että voimassa olevista kaavoista löytyy vielä jäänteitä kymmenien vuosien takaa, jolloin ilmastoja ympäristökriisiä ei ymmärretty niin hyvin kuin nykyään. Stansvik osoittaa, että myös voimassa olevia kaavoja voi asettaa uudelleen arvioitavaksi. Lopulta kyse on poliittisista valinnoista”, Pentikäinen summaa. Työryhmän mielestä kaupungin kasvun tulisi tapahtua paitsi tiivistämällä jo rakennettuja alueita myös hyödyntämällä tyhjillään olevia tiloja ja ekologisesti köyhiä alueita. Uudelleen arvioitavana oleva osa Stansvikin asemakaavasta päätyy kevään kuntavaaleissa valittavien poliitikoiden pöydälle. Silloin ratkeaa myös alueen metsän lopullinen kohtalo. Koneen säätiö on tukenut artikkelin kirjoittamista Metsän puolella -apurahalla. Myös Elonkirjon kaupunki -hanke on saanut Koneen säätiön apurahan. Muutakin kuin hiilinielu Muutakin kuin hiilinielu Lähiluonnosta on hyötyä sekä ihmisille Lähiluonnosta on hyötyä sekä ihmisille että muille eläimille. että muille eläimille.
• 34 • 2 / 2025 Suoraa huutoa metsässä Voi minä poloinen emo, voi emo polon-alainen. Pojan poisti, tappoi tytin, tytin tyrnin kirjavaisen. Ruutisuu surman sikiö, inehmo iän-ikuinen lapseni mun manan maille, riisti raukat rinnaltani: Vaskikupeen, Valkohampaan, kuun hopeaisen kutsujat. Minne mennyt miesi minun, kussa kultani kulkevi? Liekö Lemmon liekaan jounnut, satimehen mesoeltu? Tuolla makaa miesi minun, uros uumaltain kaonnut: hurme harjan harjaellut, hauli hartian halaisnut. Lattajalka, tuonenlemu, minkä menit tekemähän? Lauman lahtasit armahan, parveni paloettelit. Korvet kalliit kellistelit, honkien hovit hävitit: kunne mahdat piiloon päästä autioilla asfalteilla. Nahkakäsi, sodansormi, kalju karvaton epäle, et sie tieä nimeäni, muista et ilmisanaani: sanot susi, metsän koira, pannoitettu paskaturkki. Virkot että hoitaa pitää, hoitaa kantani kauas pois. Sie se mielit itse olla ukko ylijumala ylimpänä yksiksesi, yksin luontoa laatia. Vaan ei toimi elo siten, ei toimi eikä tokene. Turmiokseks’ tuhon toivot, surut suuret sadattelet, ruvettelet ruttoloita, vitsauksia vierittelet tyttärien tienohille, päälle poikien pahusten. Sit on rauha Tapiolas’, kun vie kuolo kiduttajat. MUUT ELÄIMET Kirjailija Laura Gustafsson pohtii, mitä voimme tietää metsän asukeista. Tämän sivun artikkelien kirjoittamista on tukenut Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla. Näyttelijä Ilkka Hautala alkoi purkaa ahdistustaan huutamalla luonnossa. Terapeuttisesta käytännöstä kasvoi performanssi, jonka avulla Hautala puolustaa luonnon monimuotoisuutta. M ETSÄ ON OLLUT itselleni aina tärkeä rauhoittumisen paikka. Olen kotoisin Säynätsalosta Keski-Suomesta. Perheeni asui saaressa idyllisessä järvimaisemassa. Soutelin isäni kanssa ja hiihtelin järven jäällä. Kun muutin Helsinkiin, päädyin asumaan Oulunkylään. Kaupunginosaa rakennetaan koko ajan, ja pelkään, etten jonakin päivänä enää näe ikkunastani metsää. Opiskellessani teatteria muutama vuosi sitten olin ajoittain hyvin stressaantunut ja ahdistunut. Eräänä marraskuisena iltana lähdin lähimetsään. Maassa ei ollut lunta, ja luonto oli kuollut. Minussa heräsi valtava impulssi päästää kaikki ulos, ja aloin huutaa. Se tuntui vapauttavalta. Koulussa kerroin huutamisesta opettajalleni. Hän innostui, ja kun seuraavan kerran menin metsään, kuvasin huutamisvideon. Näytin sen opettajalleni, ja hän sanoi, että se oli vaikuttavin taideteos, jonka hän oli nähnyt pitkään aikaan. Rohkaistuin kuvaamaan lisää videoita. Metsähuutamisesta tuli ilmiö. Tein videoita Ice Hole: The Live Art Journal -taideprojektiin ja eri medioihin. Aloin vetää yrityksille työhyvinvointipäiviä, joissa huusimme metsässä. HUUTAMISESSA EI OLE KYSE pelkästä raivosta, vaan siihen yhdistyy huumoria. Kenties siksi ihmiset ovat kiinnostuneet siitä laajalti. Kerran ollessani pyöräilemässä pysähdyin hetkeksi, ja nuori nainen tuli kysymään minulta, olenko se metsähuutaja. Hän kertoi katsoneensa mielisairaalassa ollessaan ohjelmaa, jossa olin esiintynyt. Hän sanoi, että huutamiseni oli inspiroinut häntä. Metsähuutaminen kanavoituu hyvin luonnonsuojeluun. Huutamalla on helppo kritisoida avohakkuita ja kaivos hankkeita, jotka erottuvat visuaa lisesti maisemasta, kun taas ilmastonmuutos on tuntunut ilmiönä liian abstraktilta, eikä huutaminen sovellu mielestäni yhtä hyvin sen käsittelemiseen. EN YMMÄRRÄ , miksi metsää täytyy hoitaa avohakkuiden kaltaisin rajuin toimin. Kyllähän sen näkee omin silmin, ettei tuollainen toiminta ole luonnollista. En ole metsäalan asiantuntija, mutta pyrin edistämään omalla toiminnallani parempia tapoja hoitaa metsiä. Viime aikoina olen osallistunut luontodokumentin tekemiseen ja viettänyt kuvausten yhteydessä paljon aikaa metsässä. Surullisinta on, ettei meillä ole enää juurikaan luonnontilaisia metsiä. Emme ole kyenneet hallitsemaan, miten ja mistä metsää kaadetaan. Emme ole kyenneet näkemään luonnonvaraisen metsän arvoa. Tietoisuus luonnonsuojelusta on alkanut levitä, ja aihetta on käsitelty paljon julkisuudessa. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiön toiminta on kasvanut valtavasti. En tiedä, onko käänne parempaan jo tapahtunut vai onko se vasta tapahtumassa, mutta tilanne vaikuttaa ainakin omassa kuplassani toiveikkaalta. Sielunmetsä-palstalla suomalaiset kertovat metsäsuhteestaan. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA VILPPU RANTANEN Canis lupus Jacques Raymond Brascassat AGRICOLA JA TÄHTIVAELTAJA -EHDOKAS!
• Suoraa huutoa metsässä KYSYMYSTEN AARELLA KIRJAT PERIMMAISTEN PERIMMAISTEN PERIMMAISTEN KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA J. Doyne Farmer JÄRKEÄ KAAOKSEEN Paremmalla taloustieteellä parempaan maailmaan T E R R A C O G N I TA Kompleksisuustaloustiede: mitä se on, mitkä ovat sen tulokset ja mitä sillä voidaan saavuttaa. Ben Orlin MATEMATIIKKAA RUNOIIJOILLE Universaalin kielen inhimillinen puoli T E R R A C O G N I TA Matematiikan havainnollistamisen mestari tarkastelee matematiikkaa kielenä. 50 50 € 50 50 € Matt Haig MAHDOTON ELÄMÄ A U L A & C O Ihmeellinen seikkailutarina toivosta ja uusien alkujen elämää mullistavasta voimasta. Vesa Haapala MAALLISTEN ILOJEN PUUTARHA O TAVA Arvostetun tekijän tyrmäävä runoteos sulattaa yhteen jumalan, ihmisen ja simulaation. Sanna Karlström MAANPÄÄLLINEN OSA O TAVA Palkitun runoilijan kuulaat tekstit kulkevat tämänja tuonpuoleisen rajaa. Julian Togelius YLEINEN TEKOÄLY T E R R A C O G N I TA Nykyään käytössä oleva tekoäly on kapeaa. Mitä tarkoittaa yleinen tekoäly ja onko se edes mahdollinen? 30 30 € Markku Salo ORJALAULUISTA HIPHOPPIIN mustan musiikin sielua etsimässä AV I A D O R Mustan musiikin historiassa maallinen on hengellistä ja päinvastoin. 39 39 € 39 € 39 Fernando Pessoa KADONNUT PERGAMENTTI JA MUITA KERTOMUKSIA AV I A D O R Tähän kokoelmaan on valittu Fernando Pessoan tähän saakka Suomessa lähes täysin tuntematonta materiaalia. Irma Sulkunen ELIAS LÖNNROT JA HÄNEN PITKÄ VARJONSA S K S Uusi elämäkerta antaa ristiriitaisen kuvan aikansa suurmiehenä juhlitusta Kalevalan kokoajasta. 32 32 € 32 € 32 Reetta Ranta PYHÄT PUUT S K S Millaisia myyttejä ja kansanperinteen käsityksiä Suomen luonnossa kasvaviin puihin liittyy? Miska Salakka SUKUPUOLTEN MONINAISUUS S K S Tärkeä ja ajankohtainen opas kaikille, jotka haluavat ymmärtää sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta. 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 Baoshu TÄYDELLINEN UUSI MAAILMA Kolmen kappaleen probleema A U L A & C O Liu Cixinin siunauksella julkaistu tieteisromaani laajentaa suositun Muistoja planeetta Maasta -trilogian hämmästyttävää maailmaa. 29 € 29 € 29 27 € 27 € 27 32 32 € 32 € 32 27 € 27 € 27 27 € 27 € 27 Tuomas Hoppu HUGO SALMELA Vallankumouksen sanansaattaja VA S TA PA I N O Punapäällikkö Hugo Salmelan elämäkerta kuvaa hänen kasvunsa vallankumoukselliseksi ja toimintansa kaartilaisjoukkojen johtajana Casper Erichsen & David Olusoga Casper Erichsen & David Olusoga Casper Erichsen & KEISARIN HOLOKAUSTI Saksan unohdettu kansanmurha ja natsismin siirtomaajuuret VA S TA PA I N O Kirja paljastaa Saksan siirtomaahallinnon ja natsihallinnon väliset yhteydet: ideologia, ihmiset, symbolit ja univormut. Marko Tikka (toim.) SINIVALKOISIA SOTUREITA Suomalaismiehet asevelvollisina, sotilaina ja veteraaneina VA S TA PA I N O Tutkielma itsenäisyytemme ajan suomalaisista miehistä sotilaina, sankari-ihanteiden ja käytännön kokemusten ristipaineessa. 39 39 € 39 € 39 35 35 € 35 € 35 35 35 € 35 € 35 Ursula K. Le Guin KOMPASSIRUUSU M O E B I U S Ursula k. Le Guinin Kompassiruusu on kokoelma novelleja kirjailijan räiskyvimmältä luomiskaudelta, 1970luvulta 1980-luvun alkuun. AGRICOLA JA TÄHTIVAELTAJA -EHDOKAS! Vladimir Nabokov KUTSU MESTAUKSEEN M O E B I U S Kutsu mestaukseen, Vladimir Nabokovin ”ainoa proosarunoelma”, on kirjailijan venäläisen kauden parhaimpia. 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 27 € 27 € 27 Olga Tokarczuk ANNA IN maailman hautakammioissa S Ä R Ö T Ä R Nobelistin feministinen ja jungilainen tulkinta muinaisesta sumerilaisesta Inanna-myytistä.
• Philip Lumbery 60 SATOA JÄLJELLÄ I N T O Mestarillinen selvitys elintarviketeollisuuden nykytilasta johdattaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Anders de la Motte LASIPRINSSI I N T O ”Mahtavassa kerronnassa kaikki on kohdallaan. Anders de la Motte taitaa olla hallitseva pohjoismaisen seikkailujännityksen mestari.” Kulttuuriuutiset 29 € 29 € Marcus Aurelius ITSELLENI Keisarin mietteitä elämästä B A S A M Keisarin mietteissä kiteytyy antiikin filosofia elämäntapana. Valtakuntaa hallinnut Aurelius pyrki toteuttamaan stoalaisen filosofian opetuksia sekä yksityiselämässään että politiikassa. Eva Wardi, Anneli Pauli TALO ULLANLINNASSA pienoisyhteiskuntana RO S E B U D Mikrohistoriallinen näkökulma yhden Helsinkiläisen asuinkiinteistön historiaan viime vuosisadalta meidän päiviimme Titus Livius HANNIBALIN SOTA XXVI B A S A M Kauneutta on kaikkialla. Sen näkee mieli, joka ei ole omien kuviensa vanki. Mielen tyynessä hiljaisuudessa on ajatonta kauneutta. Henry David Thoreau VIIKKO VIRRAN VIETÄVÄNÄ B A S A M Kertomus Henryn ja hänen John-veljensä vuonna 1839 tekemästä venevaelluksesta kotiseutunsa jokivarsille laajenee edetessään Thoreaulle tyypillisesti elämänfilosofiseksi tutkielmaksi ja moraalisaarnaksi. Janne Kontala YOGA-SUTRA B A S A M Joka ei hallitse mieltään, elää saman katon alla pahimman vihollisensa kanssa. Modernien joogaoppaiden fyysisestä painotuksesta poiketen Yogasutra käsittelee tietoisuuden toiminta-periaatteita. David R. Roy EKODHARMA Buddhalaisia opetuksia ekologiseen kriisiin RO S E B U D Kirja ilmastoja ympäristöaktivisteille. Teemoina ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, ja buddhalaiset opetukset aktivismin tukena. Niccolo Machiavelli SOTATAIDOSTA B A S A M Sotatieteiden suuri klassikko ensimmäistä kertaa suomeksi! Firenzeläisen filosofin ja valtiomiehen Machiavellin (1469-1527) Sotataidosta ilmestyi vuonna 1521, ja se on yksi maailman suurimmista sotatieteen ja poliittisen teorian klassikoista. Kirjaa ovat käyttäneet oppaanaan monet suuret sotapäälliköistä Fredrik Suuresta Napoleoniin, samoin sotateoreetikko Clausewitz. Kalevi Kalemaa KALEVI SUOMELA RO S E B U D Osuustoimintamies, rauhanmies, vasemmistolainen ajattelija Sadankomitea, monet ns. yhden asian liikkeet, sosialisti tämä kirja kertoo hänestä, Kalevi Suomelasta. 25 € 25 € 23 € 25 € 35 € 27 € 17 € Friedrich Nietzsche NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA RO S E B U D Intohimoinen ja satiirinen ilmaisu on sekä nautittavaa että hurjaa luettavaa. Teos on legendaarinen klassikko ja sen kieli on lennokkuudessaan ylittämätöntä. 25 € Sinclair Lewis MEILLÄ SITÄ EI VOI TAPAHTUA B A S A M Omahyväinen, maahanmuuttajavastainen ja populistinen kansankiihottaja pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kuulostaako tutulta...? 23 € Matti Vuento HÄMMÄSTYTTÄVÄT SIENET G A U D E A M U S Sopeutumisen mestarien mahtava eliökunta on vielä paljolti arvoitus sienilajeista on tunnistettu vain murto-osa. Alasuutari, Kähkönen & Juvonen (toim.) TOIVOA, VIMMAA JA VASTARINTAA G A U D E A M U S Selvittää queerja transaktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä Suomessa. Petri Halinen LAPIN ARKEOLOGIA G A U D E A M U S Vuosikymmeniä odotettu teos napapiirin pohjoispuolisten alueiden elämän jäljistä kivikaudelta 1700-luvulle. Tuomas Mattila HAAMUKIRJOITTAJAT G A U D E A M U S Haamukirjoittajilta on syntynyt julkkisten elämäkertoja ja kuolemattomia lausahduksia poliitikkojen puheisiin. Jaakkojuhani Peltonen KLEOPATRA viimeisen faaraon myytti G A U D E A M U S Kleopatra on yksi maailman tunnetuimmista ja samalla mystisimmistä historiallisista henkilöistä. Mika Suonpää INFOSOTURIT G A U D E A M U S Teos kuljettaa eurooppalaisen kommunisminvastaisen liikkeen historiaan ja menetelmiin vuosina 1923-1940. 29 € 36 € 32 € 29 € 29 € 29 € Katja Tukiainen PIENI JA TYLSÄ KIRJA The Small and Boring Book RO S E B U D Mammografia, mielikuvituskives ja viimeinen munasolu. Tämä on Katja Tukiaisen (s.1969) yhdeksäs sarjakuvakirja. This book contains text also in English, or Finglish, if you like. Printed with pink! 25 € 23 € Yongey Mingyur-rinpoche & Helen Tworkov MUNKKI, JOKA RAKASTUI MAAILMAAN B A S A M Jännittävä, liikuttava, hauska ja syvästi inhimillinen kirja buddhalaismunkista, joka karkasi luostarista päästäkseen kosketuksiin maailman todellisten haasteiden kanssa. 23 € Ilkka Taipale SINISILMÄINEN PASIFISTI Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä RO S E B U D Kukaan ei tiedä mihin virta vie, mutta Taipaleen kirjoituksissa kuuluu syvä ja vakuuttava rauhan ääni. 19 € 245 € 119 €
• 32 32 32 € 32 € 32 KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 KAIKKIEN ROSEBUDIN KAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT VERKOSTA. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. Kalevi Kalemaa (toim.) SUURIA SUOMALAISIA PUOLUSTUSPUHEITA RO S E B U D Suomen kansakunnan olemassaolo on ollut monesti uhattuna. Demokraattisia oikeuksia on poljettu, lakia on yritetty väkivaltaisesti muuttaa, ihmisyyttä on loukattu ja oikeutta vapaaseen mielipiteen ilmaisuun kiistää. Hergé KAIKKI 24 KOVAKANTISTA TINTTI-ALBUMIA O TAVA Tintti on ikinuori lehtimies ja matkailija, jonka rinnalla kulkevat uskollinen koira Milou, kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno ja usein perässä tulevat etsivät Dupont & Dupond. Sirpa Puhakka & Sari T. Tiiro Sirpa Puhakka & Sari T. Tiiro Sirpa Puhakka & RAKKAUDEN RIEKALEITA Omaishoitajat hoivakriisiä pelastamassa RO S E B U D Suomi olisi nykyistäkin syvemmässä hoivakriisissä, jos omaishoitajat eivät hoitaisi läheisiään. Miten tähän on jouduttu? 25 25 € 25 € 25 Marcel Proust KADONNUTTA AIKAA KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ ETSIMÄSSÄ Osat 1-10 O TAVA 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme. Koko paketti tyylikkäinä pehmytkantisina. Elina Sana KUOLEMAN LAIVA S/S HOHENHÖRN Juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa RO S E B U D Suomi luovutti 1942 Saksaan kahdeksan juutalaispakolaista. Vain yksi selvisi hengissä. 25 25 € 25 € 25 245 € 119 € Emil A. Fellmann LEONHARD EULER Neron tarina B A S A M Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa. on lähes oma tieteenalansa. S. Rinne & J. Niemi MI-NÄ LU-EN -KIRJAT B A S A M Lukutaidon alkumetreille innostavaa lukemista. MI-NÄ LU-EN on kirjakokonaisuus, jossa Hiiri ja metsän aarre -kirjaa seuraavat muut, pienemmät seuraavat muut, pienemmät MI-NÄ LU-EN -kirjat. MI-NÄ LU-EN -kirjat. seuraavat muut, pienemmät MI-NÄ LU-EN -kirjat. seuraavat muut, pienemmät seuraavat muut, pienemmät MI-NÄ LU-EN -kirjat. seuraavat muut, pienemmät 25 25 € 25 € 25 Tarmo Kunnas SUVAITSEVAISUUDEN MONET KASVOT B A S A M Yritys ymmärtää suvaitsemisen ja suvaitsemattomuuden syvempää olemusta. Tullakseen suvaitsevaksi ihmisen on nähtävä totuudet monesta näkökulmasta. 25 25 € 25 € 25 ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. S. Rinne & J. Niemi 25 25 € 25 € 25 15 € 15 € 15 25 25 € 25 € 25 245 € 245 € 245 Michelle de Kretser THEORY & PRACTICE S O RT O F B O O K S A form-melding book contending with colonialism, the disharmony that can arise between our purported ideals and how we live, the depths of jealousy and shame. 23 € Jacqueline Rose WOMEN IN DARK TIMES F I T Z C A R R A L D O E D I T I O N S ‘A surfeit of elegance and intelligence.’ — Ali Smith 25 25 € 25 € 25 Marguerite Young ANGEL IN THE FOREST DA L K E Y A R C H I V E P R E S S Angel in the Forest is Marguerite Young’s fascinating chronicle of two attempts to establish utopian communities in nineteenthcentury America. Pankaj Mishra Pankaj Mishra THE WORLD AFTER GAZA P E N G U I N An essential reckoning with the war in Gaza that reframes our understanding of the ongoing conflict, its historical roots, and the fractured global response. 26 50 26 50 26 € 50 € 50 26
• 38 • 2 / 2025 Raja-alueiden pitäminen asuttuna vaatii sanojen lisäksi myös tekoja. Y öllä venäläiset tankit vyöryvät Ukrainan rajan yli. Aamulla Ylen ylimääräisessä uutislähetyksessä Ulkopoliittisen instituutin johtaja, tuleva presidenttiehdokas Mika Aaltola, kertaa tilannetta toimittajan kanssa pitkin päivää. Helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 Helsingissä on leuto sää. Lapset ovat koulussa. Kuuntelen Aaltolan tasaista ääntä tv:n uutislähetyksestä. Näennäisesti kaikki on kuin ennenkin, mutta mikään ei kuitenkaan enää ole. Joitakin päiviä myöhemmin katson Euroopan parlamentin kokouksesta tallenteen, jossa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin puhetta englanniksi tulkkaava henkilö itkee. Uutiskuvat valtavista pommitetuista kerrostaloista alkavat tulvia tiedotusvälineistä. Euroopassa on sota. Olemme kuukautta aiemmin jättäneet tuottaja Mina Laamon kanssa Suomen Elokuvasäätiöön tuotantotukihakemuksen dokumenttielokuvalle, jonka tarkoitus on seurata Suomen viidennen kansainvälisen rajanylityspaikan avautumista Etelä-Karjalan pohjoisimpaan kuntaan Parikkalaan. Hanke on hyvässä nosteessa, ja olemme jo aloittaneet elokuvan kuvaukset kehittämistuella keväällä 2021. Elokuva säätiön kokous, jossa tulevista tuotantotuista päätetään, on enää päivien päässä. Soitan Parikkalan silloiselle kunnanjohtajalle Vesa Huuskoselle. Hän vahvistaa asian, jota jo epäilen. Rajaa ei tulla Parikkalassa avaamaan. Dokumenttielokuvan käsikirjoitus vanhenee yhtä nopeasti kuin totuttu maailmanjärjestys murenee ympäriltä. Tuottaja rohkaisee, että ainahan dokumenttielokuvan käsikirjoitukset muuttuvat matkalla ja että käsillä oleva tilanne tekee elokuvasta vielä ajankohtaisemman. Se on totta. Tuotantotukihakemus ei mene sellaisenaan läpi, mutta sille varataan tuki, mikäli sovitut ehdot täyttyvät. Edellytys on, että käsikirjoitusta on päivitettävä vastaamaan ”muuttunutta todellisuutta”. Rajan halkomat Suomen itäraja halkoo metsäistä maisemaa. Se kulkee Parikkalan alueella monen pienen vesistön läpi. Piikkilanka on saanut rauhassa ruostua metsän siimeksessä vuosikymmenten ajan. Sen läheisyydessä liikkuvat vain rajavartijat koirineen ja muut eläimet: linnut, hirvet, supikoirat, karhut ja jänikset. Sekä ihmiset, jotka asuvat aivan rajan tuntumassa. Kun raja Suomen ja silloisen Neuvostoliiton välille vedettiin sotien jälkeen uusiksi, osassa maata se saattoi halkaista pihapiirejä, peltoaukioita, jopa rakennuksia. Osa taloista jäi aivan rajalinjalle tai rajan toiselle puolelle. Tällainen on oman sukuni historia. Isovanhempieni maatila sijaitsi Sortavalaan johtavan maantien varrella, 18 kilometriä Parikkalaan nykyisin kuuluvan Uukuniemen kylälTEKSTI ELINA HYVÄRINEN Ve ra M elle ri kunnan kunnanhallituksen jäsenillä oli lupa rajan ylittämiseen Parikkalasta, samoin halukkailla paikallisilla yrittäjillä. Tiedusteluihin siitä, voisiko elokuvantekijäkin saada erityisluvan, vastattiin, että se on ihan mahdollista. Lupaa en ehtinyt koskaan hakea, väliin tuli pandemia. Ennen koronaa, syksyllä 2019, Antti Rinteen hallitus oli ehtinyt tehdä periaatepäätöksen Parikkalan rajan ylityspaikan avaamisesta kansain väliselle liikenteelle. Silloin avautumisvuodeksi väläytettiin optimistisesti – ja osan mielestä täysin epärealistisesti – vuotta 2024. Itäisen Suomen ohjelma Haja-asutusalueiden ja itärajalla sijaitsevien paikkakuntien heikko sosioekonominen tilanne on myös aluepoliittinen kysymys. Toisen maailmansodan jälkeen niitä alueita itärajalla, joihin alueluovutukset olivat vaikuttaneet kaikkein raskaimmin, pyrittiin aktiivisesti kehittämään. Tutkittiin esimerkiksi sitä, miten maanviljely saataisiin pientiloilla mahdollisimman tehokkaaksi. Eniten kärsineille alueille, kuten isovanhempieni kotikuntaan Uukuniemelle, maksettiin ylimääräistä avustusta. Heikoimmassa asemassa olevia rajaseutujen paikkakuntia yritettiin rajan läheisyydestä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, pitää jaloillaan. Helmikuun 2022 jälkeen Sanna Marinin hallituksen valtiosihteerit työstivät tukitoimia itäisen Suomen elinvoiman parantamiseksi. Petteri Orpon hallitus sai puolestaan alkuvuodesta 2025 valmiiksi Itäisen Suomen ohjelman. Ohjelman tavoitteena on edistää alueen ”taloudellista kasvua, elinvoimaa, investointeja, osaamisen kehittämistä ja työvoiman saatavuutta”. Puomien tilalle tulee? aita tä. Vanhat tienpohjat ovat edelleen olemassa, ja luonnonkivistä tehdyt navettojen kivijalat seisovat edelleen paikoillaan. Rajanylityspaikkaa on Parikkalan kunnassa suunniteltu jo 1980luvulta lähtien. Syy on ilmeinen. Vanha maantienpohja Parikkalasta Elisenvaaran kautta Lahdenpohjaan ja sieltä aina Pietariin asti on entinen kauppa reitti. Parikkalasta Lahdenpohjan kaupunkiin Laatokan rannalle on 35 kilometriä matkaa ja Pietarin miljoonakaupunkiin hurauttaa autolla vain muutamassa tunnissa. Parikkalan Syväoron tilapäinen rajan ylityspaikka avattiin vuonna 1998. Sen kautta rajan yli sai valtiosopimuksen mukaisesti tuoda Suomeen tavaraa, mutta ei viedä Venäjälle mitään. Henkilöliikennettä oli jonkin verran, mutta rajanylitys oli mahdollista vain Suomen ja Venäjän kansalaisille ja vaati aina erityisluvan hakemisen ja hyväksymisen. Tehdessäni ensimmäisiä tutkimuksia elokuvaa varten vuonna 2019 selvisi, että muun muassa Parikkalan Elina Hyvärinen
• Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen ei ole lopputulokseen varauksettoman tyytyväinen, vaikka otti itsekin osaa ohjelman laatimiseen. ”Se sisältää sinällään ihan oikeita asioita, mutta ilman lupausta rahoituksesta tai toimeenpanosta.” Itärajan sulkeutumisen taloudelliset ja kulttuuriset seuraukset ovat Etelä-Karjalassa – kuten muillakin rajaseuduilla – olleet huomattavat. Konkreettisimmillaan tämä näkyy hiljentyneessä katukuvassa, kun vuosittaiset vajaa kaksi miljoonaa venäläisturistia ovat poissa. ”Sodan alun jälkeen olemme menettäneet niin yksityisiä kuin julkisiakin investointeja. Esimerkkinä Saimaan kanavan 95 miljoonan euron investointi, joka jäi saamatta”, Sikanen sanoo. Hänen mukaansa vientimarkkinat ovat ehkä vielä korvattavissa, mutta esimerkiksi puuraaka-aineen tuonnin loppumisella voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset. Entä nyt? Sikasen mukaan Marinin hallitus varasi muutamia kymmeniä miljoonia euroja muun muassa itäisen Suomen raide liikenteeseen, matkailua tukevaan toimintaympäristöön ja pienimuotoisiin yritysja aluekehitystukiin ja Orpon hallituskaudella kehittämisrahoitusta on osoitettu muun muassa Visit Finlandille kolme miljoonaa ja alueiden biotalouden kehittämiseen kaksi ja puoli miljoonaa euroa. ”Odotamme valtiolta enemmän. Etenkin kun huomioidaan se, että EU– Venäjä-yhteistyöohjelmien päätyttyä Kaakkois-Suomi menetti merkittävästi aluekehitysrahoitustaan”, Satu Sikanen sanoo. Sikasen mukaan Etelä-Karjalassa on isoja odotuksia hallituksen puoliväliriihen suhteen liittyen Karjalan radan investointeihin sekä Imatralle perustettavaan eräja luontokulttuurimuseoon. Toivoa tuo myös mahdollinen erityistalousalue, jota on ensimmäisenä Suomessa kaavailtu Imatran seudulle ja joka houkuttelisi yrityksiä esimerkiksi verotuksen ja erilaisten lainsäädännön poikkeusten avulla. Lisäksi Sikasen mukaan tarvitaan kuitenkin akuutteja toimia, kuten riittävät sähkönsiirtoverkot, hyvät tietoliikenneyhteydet ja toimivat matkapuhelinverkot. ”Laajakaistahankkeet eivät maaseudulla markkinavetoisesti rakennu, niihin tarvitaan sekä EU:n että valtion tukea.” Rajalle aita Parikkalan tilapäinen rajanylityspaikka, jonka avaamista kansainväliselle liikenteelle lähdimme seuraamaan, sulkeutui Venäjään kohdistuneiden talouspakotteiden myötä helmikuussa 2022. Syksyllä 2024 Parikkalan rajanylityspaikka lakkautettiin kokonaan. Rajapuomien tilalle tulee aita. Venäjän laajamittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan tuli helmikuussa kuluneeksi kolme vuotta. Lupauksista ja kansallisesta tahtotilasta huolimatta Itä-Suomi odottaa edelleen tukitoimia. Kolme vuotta on pitkä aika ihmisille miettiä elantoaan ja paikallisille yrityksille yrittää pitää toimintaansa pyörimässä epävarmuuden keskellä, eivätkä kaikki yritykset ole siinä onnistuneetkaan. Kun tukieurot jonain päivänä kolahtavat rajaseutujen elinkeinoelämän avuksi tai erityistalousalueen verohelpotukset mahdollisesti konkretisoituvat, toivotaan, ettei ole liian myöhäistä. Kirjoittajan Rajalla-dokumenttielokuva sai ensi-iltansa 14.3. Puomien tilalle tulee? aita Jar kko M . Vir tan en /@ Ko ko Pro du ctio n O y MARIAOHISALO.FI • @ MARIAOHISALO J os maailmanpolitiikan tapahtumat tällä hetkellä synkistävätkin, on hyvä muistaa, että iso osa jokaisen ihmisen arkeen vaikuttavista päätöksistä tehdään myös lähellä ihmisiä kunnissa, kaupungeissa ja hyvinvointialueilla. Kun suurvaltajohtajat kalistelevat sapeleitaan ja valtioita kääntyy autoritaariseen suuntaan, paikallistasolla voidaan tehdään avoimempaa ja avarakatseisempaa politiikkaa. Tästä varsin hyvä esimerkki löytyy Unkarista, jossa maan hallitus autoritaarisen johtajan, Viktor Orbánin, johdolla levittää Putinin propagandaa, mutta samalla maan pääkaupungissa vihreä pormestari tekee progressiivisia päätöksiä, vaalii vapautta ja kestävyyttä. Kun Suomessa pääministeri Orpon hallitus leikkaa sosiaaliturvasta, luonnonsuojelun rahoituksesta, joukkoliikenteen tuista ja kulttuurista, kunnat ja kaupungit toimivat vastavoimana kurjistamiselle. Esimerkiksi Turussa panostetaan kulttuuriin voimakkaasti ja hyväksyttiin uusi luonnon monimuotoisuusohjelma. Tampereella jatketaan panostuksia ratikkaan ja sujuvaan joukkoliikenteeseen. Kemiönsaari luopuu avohakkuista ja suojelee 30 % alueensa metsistä. Helsingissä perustetaan lukuisia uusia luonnonsuojelualueita, korotetaan kulttuurija järjestöavustuksia ja varmistetaan jatkossakin maksuttomat terveyskeskuskäynnit. Jopa 75 prosenttia Euroopan väestöstä asuu kaupunkialueilla, ja kaupungit ovat eturintamassa toteuttamassa niitä hankkeita, jotka ovat EU:lle prioriteetteja. Esimerkiksi yli 70 % ilmastopolitiikasta ja 90 % ilmastonmuutoksen sopeutumistoimista toimeenpannaan paikallisesti, ja jokaisesta ympäristöpolitiikkaan ohjatusta 10 eurosta kahdeksan käytetään kaupungeissa. Suomessakin ilmastotoimissa otetaan kunnissa ja kaupungeissa harppauksia eteenpäin, vaikka ilmastoja ympäristövihamielinen hallitus poistikin kunnilta velvoitteen ilmastosuunnitelmiin ja lisää omalla toiminnallaan Suomen päästöjä. Kuntien tulisi osallistua enemmän EU-ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, jotta ne vastaisivat paremmin paikallisiin olosuhteisiin. Kaupungit ja kunnat ovat ihmisiä ja esimerkiksi paikallisia yrityksiä lähinnä oleva hallinnon taso. Siten niillä on aivan ainutlaatuinen asema edistää EU:n siirtymistä kohti vihreämpää, osallistavampaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Maria Ohisalo KUNNAT EDISTYKSEN AIRUEINA OHISALO
• 298 302 304 320 331 333 359 357 358 353 368 369 377 378 388 295 297 313 335 340 347 ORAS TYNKKYNEN 47, Keskusta Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, YTM ANNIKA TUORESJÄRVI 36, Ristinarkku Järjestelmäkonsultti, BBA 342 PORMESTARIEHDOKAS 290 KULTTUURI ON TAMPEREEN SIELU Kuntavaalit 13.4.2025 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Äänestä Vihreitä ehdokkaita Tampereen valtuustoon! NOORA HAKULINEN 25, Hervanta Opiskelija, YTK TIINA HAUKKAKALLIO 55, Tampella Terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja (AMK) SALLA HEIKKINEN 49, Armonkallio Kulttuurialan sekatyöläinen, FM JAAKKO MUSTAKALLIO 37, Hervanta Kulttuurin ja koulutuksen apulaispormestari MINNA KYYHKYNEN 45, Hallila Lähiesihenkilö, lähihoitaja MARIA LEHTIKAIKU 38, Vuores Ohjelmistosuunnittelija TARU KAARIO 48, Messukylä Sairaanhoitaja (AMK), neljän lapsen äiti JONI RIIHONEN 30, Kyttälä Työllisyyspalveluiden asiantuntija, TM, FM TUOMO POLLARI 43, Petsamo Diplomi-insinööri JOHANNA ROIHUVUO 43, Tammela Varavaltuutettu, kansanedustajan avustaja, yrittäjä PAULA SILVÉN 38, Järvensivu Väitöskirjatutkija, KM, FM PETRI SIURO 60, Pyynikki Sairaanhoitaja, työsuojeluvaltuutettu, kaupunginvaltuutettu MARJO ROIVAS 40, Vuores Business manager LAURA VÄNSKÄ 35, Nekala Ympäristösuunnittelija HENRI BACKMAN 45, Ranta-Tampella Ensihoitaja, hallintotieteiden maisteri OLGA HAAPA-AHO 37, Kaleva Toiminnanjohtaja, YTM ONNI HÄRKÖNEN 25, Armonkallio YTK, opiskelija TIINA MIKKONEN 32, Nalkala Saavutettavuusasiantuntija KATJA-MARI OTTELIN 54, Pyynikki Erikoispsykologi, psykoterapeutti JOHANNES LIUSKA 34, Hervanta Apulaiskonttorinjohtaja, reservin luutnantti Mainoksen maksaneet ehdokkaat itse. JATTA AHLVIK 39, Muotiala Toimintaterapeutti (AMK), seksuaalineuvoja VILMA JÄRVISALO 32, Juhannuskylä Kaupunginvaltuutettu, YTK 319 317 PERTTU JUSSILA 34, Kyttälä Yrittäjä, aluevaltuutettu 290 5 295 297 298 302 304 313 7 317 319 320 331 333 335 340 ORA RA R S TY TY T NKKY KY K NEN 47, Keskusta Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, YTM ANNIKA KA K TUORESJÄRV RV R I 36, Ristinarkku Järjestelmäkonsultti, BBA RRIEHDOKA KA K S Kuntavaalit 13.4.2025 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 K KKO TTAKA KA K LLIO nnta ja koulutuksen rrmestari LLäähhiiesiihhenkkiillöö, lähihoitaja O Ohhjjellmiistosuunnittelija SSaiiraanhhoiitajja ((AAM MKK)), neljän lapsen äiti JONI RIIHONEN 30, Kyttälä Työllisyyspalveluiden asiantuntija, TM, FM TUOMO POLLARI 43, Petsamo Diplomi-insinööri JOHANNA RO RO R IHUVUO 43, Tammela Varavaltuutettu, kansanedustajan avustaja, yrittäjä PAULA SILVÉ L É LA É A N 38, Järvensivu Väitöskirjatutkija, KM, FM PETRI SIURO RO R 60, Pyynikki Sairaanhoitaja, työsuojeluvaltuutettu, kaupunginvaltuutettu MARJ RJ R O RO RO R IVA VA V S 40, Vuores Business manager LAURA RA R VÄ VÄ V NSKÄ KÄ K 35, Nekala Ympäristösuunnittelija SSaavutettavuusasiantuntija II AApullaiiskkonttoriinjjohhtajja, reservin luutnantti 353 357 358 359 8 368 369 377 77 7 378 8 388 347 JA M 37, Kul apu A AA AA A K U UST Hervan lttuurin uulaispor 2 3342
• Kuntavaalit Aluevaalit 58 2543 OTTO BRUUN Varsinais-Suomi ? Kemiönsaari “Hyvät terveyspalvelut planeetan rajoissa” Ympäristöoikeuden tutkija kestävän tulevaisuuden puolesta ottobruun.fi Kuntavaalit Aluevaalit 58 2543 OTTO BRUUN Varsinais-Suomi ? Kemiönsaari “H “H “ y Hy H vä vä v t te te t r er e v rv r ey ey e s ys y p sp s al al a v lv l el el e u lu l t pl pl p a la l neeta ta t n ra ra r j aj a o jo j i oi o s is i s ss s a sa s ” Ympäristöoikeuden tutkija kestävän tulevaisuuden puolesta ottobruun.fi HELSINKI Ilm oit uk se n m ak sa a eh do ka s its e eevamakinen.fi EEVA MÄKINEN 160 Luodaan kaupungista reilumpi! Vapaa pääsy! PELLE MILJOONA TUMPPI VARONEN EERO AHRE MIKKO PERKOILA RAUHATÄTI TAPSA KOJO PAAVO ARHINMÄKI Sunnuntaina 6.4. klo 16 Ravintola Sophie, Koskelantie 9, Käpylä Sampo Laurikainen (sit) Gashaw Bibani Helsinki 138 Vantaa 397 Alue­ vaalit 2105 Lauluja ja puhetta reilummasta Helsingistä JOANNA LEINO 46 Hyvinvointi on yhteistyötä politiikka on joukkuelaji! Olen monessa mukana suurella sydämellä ja vapaa-aikani menee useimmiten ayja politiikkalähtöisesti sekä kulttuurin parissa teatterissa, elokuvissa mm. Tampere Film Festivaleilla ja musiikin parissa vaikkapa Valkeakosken musareilla. Kulttuurin tuleekin olla kaikille saatavilla riippumatta lompakon paksuudesta. Olenko myös sinun joukkuepelaajasi? Maksaja Joannan tukiryhmä/ Kuntavaalit Tampere 46 Kuntavaalit Tampere Aluevaalit Pirkanmaa 535 2386 Verot hoitojonojen purkuun, ei terveysbisneksen voittoihin 2146 Vantaa Kerava Juhani lohikoski Verot ei terveysbisneksen voittoihin Verot ei terveysbisneksen voittoihin
• 42 • 2 / 2025 Hävityksen kaunistus Taiteilija Tomi Asikainen taltioi niin gra? tien, käyttöesineiden kuin rakennusten väliaikaista luonnetta. T omi Asikainen kiertää Geodeettisen laitoksen rakennusta. Kirkkonummen Masalassa sijaitsevaan rakennukseen löytyy sisäänpääsy: rikottu ikkuna. Pihalla lojuva vettynyt messumatto helpottaa sisäänmenoa ja suojaa lasinsiruilta. Sisällä lasi narskuu kengänpohjien alla ja tyhjennettyjen palosammuttimien jauhejäämät leijuvat ilmassa. Palokunta on sahannut oviin aukkoja. Lattialle kuivunut tekoveri, raahausjäljet ja hylsyt kertovat puolestaan Puolustusvoimien harjoituksista. Lähes kaikki rikottavissa oleva on rikottu, viranomaisvoimin tai muuten. Asikainen maalaa gra? tin rakennuksen sisäseinälle, valokuvaa sen ja poistuu. Ensikosketuksensa gra? tiin Asikainen sai vuonna 1986. Uusi luokkakaveri oli saanut jostain käsiinsä Martha Cooperin Subway Art -kirjan, joka kuvaa New Yorkin gra? tikulttuurin ensimetrejä. Vähän yli kymmenvuotias Asikainen huumaantui näkemästään. 90-luvun puolivälin jälkeen Asikainen jätti gra? tit muun muassa iän, parisuhteen ja muutaman harrastuksesta johtuneen käräjäoikeuskeikan takia. Keväällä 2020 laji alkoi kuitenkin jälleen kiinnostaa. ”En enää maalaa paikoissa, joista pitäisi lähteä juosten pois. Käyn purkukohteissa, joissa korkeintaan joku voi tulla sanomaan ’lähtekää menemään, ei täällä saa olla’. Olen juoksuni juossut.” Muuttuva ympäristö Rakennettuun ympäristöön kuuluu se, että toisinaan talojen elinkaaret saavuttavat päätepisteensä. Nämä purTEKSTI JARI TAMMINEN kua odottavat rakennukset vetävät Asikaista puoleensa. ”Parasta on, kun löytää paikan, johon muut eivät ole vielä ehtineet maalaamaan.” Sopivien maalausja kuvauspaikkojen etsiminen on osa Asikaisen arkea. Töihin tai lapsen harrastukseen fi llaroidessa hän saattaa tarkkailla ympäristöään ja kiinnittää huomiota esimerkiksi pidempään pimeänä olleisiin rakennuksiin. ”Yritän heti selvittää, olisivatko ne menossa purkuun”, Asikainen sanoo. Hänen mielestään myös täysin vääriä rakennuksia puretaan. ”No vaikka Kolmen sepän patsasta vastapäätä sijainnut Spondan omistama talo, jossa käytiin pari kertaa maalaamassa. Omistaja tykkäsi, että siinä on vähän huono pohjaratkaisu. Mutta onko järkeä purkaa vanha ja rakentaa uusi tilalle?” Ainakaan ekologista se ei ole. Erityisen masentavana esimerkkinä Asikainen mainitsee Geodeettisen laitoksen toimitalon. Vuonna 1995 valmistunut rakennus suunniteltiin viimeistä piirtoa myöden laitoksen tarpeisiin. Kallioon ankkuroidussa, äärimmäisen vakaassa talossa oli mahdollista mitata vaihtelua maan painovoimakentässä, ja sen antureilla pystyttiin jopa havaitsemaan kova aallokko Norjan rannikolla. Rakennus purettiin vuonna 2024. ”Siitä oli aikanaan Hesarissakin oikein erikseen juttua, että nyt on vihdoin toiminnalle välttämätön pytinki ja kaikki on mietitty ihan loppuun asti. Sitten sitä ei kannattanut korjata.” Kaikkea rakennettua ei tietenkään pidä säästää. Asikaisen mielestä osa purkukohteista on ihan selviä tapauksia. Lost and Found Kuva otettu syksyllä 2024 Vantaalla, Veikkauksen entisen pääkonttorin sisällä. Teoksen pohjana on Helsingin Konalassa purkua keväällä 2024 odottaneesta rakennuksesta löytynyt arkki tehtuurilehden sivu. Tower of Power Kevättalvella 2024 otetussa kuvassa Stadionsäätiön talo Helsingin Pasilassa. Gra? tiseinältä löytynyt paksu kerrostuma lateksimaalia toimii teoksen pohjana.
• Voiman toimittaja ja kustantaja, kaupunginvaltuutettu www.tuomasrantanen.? Asuinalueiden tasa-arvo | Kulttuuri Kaupunkimetsät | Mielenterveys TUOMAS RANTANEN M ai no ks en m ak sa a eh do ka s. 786 Helsinki Vapaa pääsy! www.artsimuseo.com 2.4.-31.8.2025 Vantaan taidemuseo Artsi ASKELEET KAUPUNGISSA ”On nopeasti kasattuja halleja, ja on ihan ? ne, jos niiden päälle piirretään vaikka asuntoja. Mutta kun katselin yhtä satavuotiasta puutaloa, jonka ikkunoihin oli vedetty levyt, sanoin kavereille suoraan, että en lähde sinne. Se voisi olla mun kotitalo. Vanhat rakennukset säälittävät todella paljon.” Dokumentti ja taideteos? Gra? tia on kuvailtu kattavimmin dokumentoiduksi taidemuodoksi. Se on syntynyt aikana, jolloin kamerat olivat jo yleisiä. Koska gra? tit ovat itsessään usein lyhytikäisiä, niiden ympärille on myös syntynyt kulttuuri, jossa tekijät kuvaavat teoksensa heti niiden valmistuttua. Asikaiselle kuvaamisesta on vähitellen muodostunut paljon muutakin kuin vain yksittäisten maalausten eli piissien dokumentointi. ”Aikanaan sitä meni valmiin piissin eteen: siitä yksi vaakakuva pokkarikameralla ja siinä se. Filmirullan loputtua kiireesti Tunnin Kuvaan. Sitten sai toivoa, että kuvat olivat onnistuneet.” Maalausuran alun kuvia ei pääse syyttämään taiteellisesta otteesta. Kun Asikainen palasi tauon jälkeen uudelleen gra? tin pariin, silmä ja kunnianhimo olivat kehittyneet myös valokuvien suhteen. Esimerkiksi Espoon Kerassa sijaitsevaa, vuosia tyhjillään ollutta AGAn teollisuuskompleksia Asikainen kuvailee kauniin rujoksi. ”Luonto on vallannut paikan: sen rapuissa kiertelee juuria. Paikassa näkyy kaikenlaisia kerrostumia, kun siellä on maalattu varmaan 15 vuotta, ja lopulta kaikki, mikä on pystytty hajottamaan, on hajotettu. Kaikki arvokas on viety pois, mutta se jäljelle jäänyt on jotenkin hienoa. Se hienous voi olla vaikka sitä, kuinka kauniisti valo siivilöityy rikkinäisen, pölyisen ikkunan lävitse.” Tämä hajoamisen tila on väistämättä edessä kaikella rakennetulla. Tutkimusja maalausmatkoillaan Asikainen tulee taltioineeksi häviämistä edeltävät hetket. Piilottelevat tarinat Asikainen kerää purkutuomion saaneista rakennuksista talteen satunnaisia esineitä. Niistä tulee lopulta osa hänen taidettaan, sillä hän vedostaa niiden pinnoille maalausreissuillaan ottamiaan kuvia. Toisinaan kuvassa saattaa näkyä gra? ti tai hahmo, joka maalaa. Graffi ti määrittää teoksia kuitenkin myös silloin, kun sitä ei näy. ”Katsoja tietää, että paikalla ei oltaisi oltu ilman sitä gra? tia”, kuten Asikainen sanoo. Teosten tarina jatkuu kuvien pohjana toimivissa, purettavista taloista pelastetuissa esineissä. ”Minulle on tärkeää löytää kiinnostavia pintoja, joille vedostaa: vaikka hissin ohjekirja, varoituskyltti tai lasten palapeli. Mitä jos palapeli pystyisi kertomaan, kuinka monta lasta sitäkin on koonnut? Mitä tarinoita olisi vanhalla englantilaisella teetarjottimella?” Esineiden näkymättömät tarinat määrittävät teoksia yhtä lailla kuin gra? ti. Tomi Asikainen, Iikka Asimont ja Tuomo Kallio: UND ER WORLD Geezers Creative Space, Helsinki 31.3. asti. Bob the Cat Kuva Veikkauksen entisen pääkonttorin sisältä kesällä 2024. Teoksen pohja on muuntaja komeron kansi, joka löytyi Espoon Keralla sijaitsevan AGAn teollisuuskompleksista.
• “Etiopialainen ystävä 2 on aivan uutta, ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria Kansallisteatterin Taivassalissa.” ENSI-ILTA 8.5.2025 MUUT ESITYKSET: 10.5./12.5./14.5./16.5./17.5 LIPUT: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/vier ailu-etiopialainen-ystava-2. ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ 2 “Etiopialainen ystävä 2 on aivan uutta, ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria Kansallisteatterin Taivassalissa.” ENSI-ILTA 8.5.2025 MUUT ESITYKSET: 10.5./12.5./14.5./16.5./17.5 LIPUT: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/vier ailu-etiopialainen-ystava-2. ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ 2 ailu-etiopialainen-ystava-2. ailu-etiopialainen-ystava-2. Voima_KokoTeatteri_Pyörre_1x8_05022025.indd 1 Voima_KokoTeatteri_Pyörre_1x8_05022025.indd 1 17.3.2025 12.35 17.3.2025 12.35 Teatteri Telakan ohjelmistossa keväällä 2025 LIKA 4. 14.4. HULLU 27.3. 1.4. Indie: OMBRA 26.4. 17.5. Telakka Open Border: STJERNESKUDD 6. 7.6. teatteritelakka.fi 15. – 27.4.2025 KAKSI HÖLMÖÄ ODOTTAA SU SA NN A HY VÄ RI NE N 15. – 29.3.2025 NI NN I W ES T 17. – 31.5.2025 AVARUUDEN NURKKA 5. – 10.6.2025 LIPUT: WWW.VIIRUS.FI BILJETTER@VIIRUS.FI +358 9 440 224 VÄLIMERENKATU 14,00220 HELSINKI MINNA LUND D I P T Y K 1. EN GOD DÖD 2. JAG VILL SE OSS DANSA OCH STÄDA HONKANEN / RIDBERG / SUVITIE / MIETALA SI M O PU KK IN EN 28.2. – 2.5.2025 Diptyykillä tarkoitetaan taideteosta, joka koostuu kahdesta osasta, jotka yhdessä muodostavat yhden taideteoksen. Nämä osat voidaan kiinnittää yhteen tai esittää vierekkäin. Ohjaaja Minna Lundin Diptyk on kaksiosainen esitys kuolemasta. Se on yhteen huoneistoon sijoittuva intiimi ja banaali montaasi hyvästä kuolemasta ja siitä mitä sen jälkeen. Teoksen ensimmäinen osa pureutuu länsimaisen kuoleman kulttuurin sosiaalisiin ja tilallisiin koreografioihin. Toinen osa kysyy, mitä voimme tehdä kun juuri nyt me kuitenkin elämme? DIPTYK PERUSLIPUT -25 % KOODILLA VOIMA25 E S IT Y S T E K S T IT E T Ä Ä N S U O M E K S I S U B T IT L E S IN E N G L IS H Dead Kennedys oli oikeassa Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Tapiola Liput ja lisätiedot: www.espoonkulttuurikeskus.fi Ke 2.4. Johanna ja Mikko Iivanainen To 3.4. Jaakonaho + Teemu Viinikainen Pe 4.4. Pauli Hanhiniemen Perunateatteri La 5.4. Benjamin La 5.4. Yona Su 6.4. Naattiorkesteri Ke 9.4. The Moontwins La 12.4. Neljä Ruusua Ke 16.4. Vilma Jää To 17.4. Tapiola Sinfonietta: PÄÄSIÄISKONSERTTI To 24.4. April Jazz: Ricky-Tick Big Band & Tapiola Sinfonietta La 26.4. April Jazz: Miguel Poveda Ke 30.4. Tapiola Sinfonietta: Sinfoninen Club for Five
• Spoken wordia ja elektronista musiikkia yhdistävän Nykypostin toinen albumi tähtää mustalla huumorilla yhteiskunnan kipupisteisiin. ”N YT EI OLE 1984 vaan 2025. Olen lähempänä viittä kuin neljääkymmentä. Törmään taas seinään. Huomaan ajattelevani, että Dead Kennedys oli oikeassa suurin piirtein kaikessa.” Näin julistaa spoken wordia ja elektronista musiikkia yhdistävä Nykypost kappaleessaan Fresh Fruits. Kun vielä samalla kappaleella fi ittaava Paleface julistaa Jello Biafraa lainaten ”Don’t hate the media, become the media”, on vastaanotin viritetty vastakulttuuriselle taajuudelle. Toni Salmisen ja AV Muurmanin muodostama duo Nykypost on helmikuussa julkaissut toisen albuminsa Fuck Around and Find Out. Englanninkielisestä nimestään huolimatta levy sisältää 13 suomenkielistä kappaletta, joissa kuullaan Salmisen kirjoittamaa ja lausumaa väkevää lavarunoutta Muurmanin päällekäyvien elektronisten äänimaailmojen säestämänä. Herroilla on pitkä yhteinen menneisyys muun muassa punkbändi Lighthouse Projectista ja postpunkryhmä Kesästä. Nykypostissa duo on jättänyt taakseen konventionaalisen bändisoundin, musiikilliset kahleet ja ahtaaseen muottiin pakotetun rocklyriikan. Sana on vapaa. Lausutut tekstit ovat kuin räppiä ilman rytmiä ja riimejä. ”Nykypost lähti liikkeelle siitä, että innostuin lavarunoudesta. Löysin itseni poetry slamin suomenmestaruuskisoista, joissa päädyin vuonna 2019 toiselle sijalle”, Salminen kertoo. ”Kesän ensimmäisen levyn myötä opettelin äänittämään ja miksaamaan. Olen soittanut pianoa ja kitaraa. Nykyään synajutut kiinnostavat paljon. Innostuin myös ääniteknologiasta”, täydentää Muurman. Musiikillisella ilmaisulla ei ole rajoja. Taustat voivat olla vaikka äänimaisemia. ”Kappaleemme syntyvät sekä sattumanvaraisesti että harkitusti. Salminen tekee kaikki tekstit, ja minä teen kaikki musat. Sitten niitä yhdistellään. Sattumanvaraisuus on kiinnostavaa tekovaiheessa. Loppujen lopuksi kappaleet ovat kuitenkin hyvinkin mietittyjä”, Muurman kertoo. Maailman tilanne radikalisoi Nykypost syntyi tavallaan kavereiden pyynnöstä. Salminen oli siihen mennessä tehnyt jo jonkin verran spoken word -tekstejä, yhden myös Lighthouse Projectin levylle. ”Se oli ensimmäinen kimmoke. Vähän ajan päästä kaverit kysyivät keikalle turkulaiseen taidegalleriaan. He tiedustelivat, saisinko raavittua jonkinlaisen setin kasaan. Pyysin AV:ta tekemään sinne taustasuhinoita.” Nykypostin kappaleissa pohditaan nuoruutta ja haetaan yksilön paikkaa yhteiskunnassa. ”Kun teimme ensimmäistä levyämme, elin kahdestaan teini-ikäisen poikani kanssa ja seurasin hänen kasvuaan. Aloin samalla pohtia omaakin teini-ikääni. Ruoppasin alitajunnastani, minkälaisia assosiaatioketjuja päässäni syntyi. Olen elänyt varhaisteinistä asti syvällä alakulttuureissa. Mietin myös sitä, mitä ajattelin 1990-luvun alussa yläasteella ja mitä ajattelen nyt.” Salminen sanoo jossain vaiheessa olleensa sovittelevampi, mutta tätä nykyä sille ei ole tarvetta: ”Nykymaailman tilanne on radikalisoinut omaa ajatusmaailmaani. Jossain vaiheessa oli pakko tehdä sovinto maailman kanssa, koska tietty ikävaihe kävi niin raskaaksi. Maailman paino tuli päälleni. Nyt viisikybäsenä on ehkä kompetenssia myöntää se, että olemme kusessa. Tulen varmaankin lopun ikäni näyttämään keskisormea johonkin suuntaan.” Kapinoikaa, ihmiset! Tarinat sijoittuvat vahvasti suomalaiseen arkitodellisuuteen, ja mukana on tunnistettavia paikkoja muun muassa Jyväskylästä. Albumi on kuin suomalaisen yhteiskunnan kipukertomus lukuisilla amerikkalaisen populaarikulttuurin viitteillä maustettuna. ”Kyse on oman historian peilaamisesta. Se on koko levyn isoin viitekehys. Olen Jyväskylästä kotoisin, mutta olen muuttanut sieltä pois kolmekymmentä vuotta sitten. Minulla on ollut tarve kuvailla tuon aikaista ilmapiiriä”, Salminen sanoo. Palefacen lisäksi levyllä kuullaan muitakin fi ittaajia. ”Mukana ovat pitkän linjan rappioneeri ja tuottaja Joniveli ja Good Boysin MC Vatkain. Lisäksi levyllä laulaa Annihilaattori, joka tekee Nyky postin videot ja keikkojen taustavisualisoinnit. Mukana on myös indiefolkbändi Syringa, jossa myös itse soitan”, kertoo Muurman. Vanhan polven guruja kunnioitetaan kappaleessa Salamalla on asiaa, jossa ääneen pääsee jumalanpilkan kotimainen pioneeri, kirjailija Hannu Salama. Hänellä on painavaa sanottavaa: ”Minä hyvin mielelläni kehottaisin nuorempaa sukupolvea, että kapinoikaa nyt hyvänen aika ihmiset.” Vaikka levyn yleisilme on jopa saarnaava, kokonaisuutta keventää albumille ripoteltu huumori ja muutama Pirkka-Pekka Petelius -sample. Kappaleessa 07011989 muistellaan pikkuoravanopeudella lapsuuden joululomaa ja sitä, kuinka toisessa mummolassa tarjottiin syötäväksi papan itse ampumaa Oskari-porsasta. ”Huumori on meille tosi tärkeää. Ääneni sävy on helposti uutistenlukijamainen ja käskevä. Tuota soundia on ollut hyvä keventää huumorilla. Television huumoriohjelmat Tabu ja Velipuolikuu ovat olleet merkittäviä asioita siinä missä Dead Kennedys”, Salminen pohtii. ”Itse yhdistän huumorin tietynlaiseen viihdyttävyyteen. Tekemisissämme on mukana myös punkja tee se itse -eetos. Haluamme osoittaa, että asioi ta voi tehdä omalla tyylillä ja omilla vahvuuksilla”, Muurman sanoo. Päätösbiisissä Kaivo seisotaan palaneen kaupungin raunioilla, havahdutaan unesta ja MC Vatkain lausuu: ”Kun pöly laskeutuu, mä ja mun ystävät lakataan vetämästä hirsiä ja aletaan kasaamaan niitä päällekkäin.” On siis olemassa toivoa. ”Nuoressa polvessa on toivoa. Vaikka levyllä tavallaan katsotaan taaksepäin, kyseessä on kuitenkin tyytyväinen hyväksyntä. Hyvinhän tässä kävi loppujen lopuksi. Kun olen seurannut, miten nuoriso kasvaa aikuiseksi, olen voinut todeta, että kyse on ihan fi ksusta porukasta”, Salminen summaa. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS 2 / 2025 • 45 Dead Kennedys oli oikeassa
• Pop rikkoi heteronormin 46 • 2 / 2025 Eri aikojen hittiartistit ovat luoneet tiloja, joissa sukupuoli odotukset venyvät, vaietusta tulee näkyvää ja maailmanjärjestys kaatuu. K un Chappel Roan pokkasi tammikuussa Grammy-gaalassa parhaan uuden artistin palkinnon, hän sinetöi lopullisesti hitaan nousunsa pop-musiikin uudeksi it-girliksi. Roan suomi palkintopuheessaan levyyhtiöiden välinpitämättömyyttä ja puolusti punaisella matolla intohimoisesti transyhteisöä. Omasta lesboudestaan avoimesti puhuneen Roanin menestys on jatkumoa Lil Nas X:n vuonna 2019 aloittamalle trendille, jossa artistin queeridentiteetti on näkyvä ja tunnustettu osa tämän imagoa. Billie Eilish, Troye Sivan, Boygenius ja moni muu on vahvistanut striimausluvuillaan, että 2020-luvulla on mahdollista olla avoimesti homoseksuaali artisti – ja menestyä. Queerius ei ole pop-piireissä kuitenkaan uusi ilmiö, päinvastoin. Meikattu Little Richard kiljumassa ja kikattamassa, Elvis, joka oli melkeinpä liian kaunis mieheksi, pitkätukkaiset beatlesit ja toismaailmallinen David Bowie todistavat kaikki, kuinka populaarimusiikki on ollut aina seksuaa lisesti monimuotoista ja epäselvää. Ensimmäisiä rockin superhittejä oli Little Richardin vuonna 1955 julkaisema Tutti Frutti. Elvis Presleynkin levyttämää kappaletta pidetään edelleen yhtenä genren kulmakivistä. Esimerkiksi Mojo-lehti sijoitti sen vuonna 2007 kärkipaikalle ”100 levytystä, jotka muuttivat maailman” -listallaan kuvaillen laulua ”rock’n’rollin synnyin parahdukseksi”. Legendan mukaan Tutti Frutti oli alunperin pikkutuhma oodi anaaliseksille. Kulttuurihistorioitsija Marybeth Hamilton on kirjoittanut, kuinka Little Richard tuli artistina ”mustasta homomaailmasta ja mustan dragin perinteestä, joka oli olennainen osa rhythm and blues -kulttuuria”. Ennen läpimurtoaan Little Richard oli hionut aktiaan esiintymällä muun muassa bluesia laulavana drag-kuningattarena Princess LaVonnena erilaisilla vaudeville-kiertueilla, hähmäisissä pikkubaareissa ja homokuppiloissa. Nuoren artistin tyyliin vaikutti ratkaisevasti kaksi vanhempaa homomuusikkoa. Hakkaavan soittotyylinsä Richard kopioi riikinkukkomaiselta Esqueritalta. R’n’b-laulaja Billy Wright taas opetti Richardia käyttämään erityisen voimakasta ”pannukakkumeikkiä” sekä taivaita hipovaa pompadour-kampausta. Esikuvia oli muitakin. Little Richardin fanittamat bluesja gospel-laulajat Sister Rosetta Tharpe ja Big Mama Thornton olivat 1930–40-luvuilla ensimmäisten joukossa sekoittamassa sähkökitaravetoista nopeaa bluesia ja gospelia rytmeiksi, jotka 50-luvulle tultaessa olivat muovautuneet rock’n’rolliksi. Molemmat heistä olivat musiikillisia pioneereja, mustia naisia, jotka elivät elämänsä ajan ahtaista sukupuolirooleista välittä mättä. Uusia kuluttajasegmenttejä Alkuperäinen rock’n’roll oli monella tavalla toiseuden musiikkia: ei valkoista, ei keskiluokkaista, ei hyväksyttyä. Musiikkijournalisti Jon Savage esittää mielenkiintoisen teorian homomiesten ja populaarimusiikin erityisestä yhteydestä viime vuonna julkaistussa The Secret Public -kirjassaan. Savage taustoittaa teoksessaan, kuinka sodanjälkeisessä 1950-luvun maailmassa miehen malli oli erittäin ahdas ja perinteiset sukupuoliroolit sementtiin valettuja. Kaikenlaisesta ”seksuaalisesta poikkeavuudesta” luotiin mediassa kuva syöpänä, jota täytyi tarkkailla jatkuvasti sekä itsessä että muissa. Yhdysvalloissa kylmä sota loi pohjaa vainoharhaiselle ilmapiirille. Senaattori Joseph McCarthyn lanseeraama kommunistipaniikki levisi nopeasti koskemaan myös homoseksuaaleja, jotka nähtiin uhkana amerikkalaiselle elämäntavalle. Ajan raju talouskasvu ja kiihtyvä konsumerismi tarkoittivat kuitenkin sitä, että kaikesta alhaisuudestaan huolimatta myös homoseksuaalit kelpasivat kuluttajina. Syntyi ”pinkkejä dollareita” hamuava puolisalainen, alati kasvava pienteollisuus lehtineen ja levyineen. Samaan aikaan toisen uuden kuluttajasegmentin, teinien, kasvanut vapaa-aika ja taskurahat tekivät heistä markkinamiesten märän unelman. Tämä synnytti kaupallisen nuorisokulttuurin siinä muodossa, jossa sen edelleen tunnemme. Molemmat ryhmät, halveksitut homomiehet ja markkinamiesten jahtaamat teini-ikäiset, hakivat identiteettiään kuluttamisen kautta. Muotivaatteet, elokuvat, lehdet, savukkeet ja ennen kaikkea musiikki muodostivat uuden elämäntavan puitteet. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjä sekä nuoria yhdisti ulkopuolisuuden tunne ja hämmennys ympäröivästä vihamielisestä maailmasta. Homomies ei ollut tervetullut yhteiskuntaan omana itsenään, ja teini-ikäinen tunsi itsensä muukalaiseksi heräävän seksuaalisuuden ja tiukkojen sosiaalisten normien puristuksissa. Homomiehellä ei ollut tulevaisuutTEKSTI JANNE SIIRONEN KUVA VIVI KOVELO ESSEE
• aika saaressa H A R R O KOS K I N E N 2 5.1 . –2 7. 4. 2 2 5 LILLI HAAPALA – UTOPIAN JÄLJILLÄ Galleria Sivuraide: K uv a :H a rr o K os ki ne n SALON TAIDEMUSEO VETURITALLI Mariankatu 14, 24240 Salo 02 778 4892 ti–pe 10–18, la–su 11–16 www.salontaidemuseo.fi Wishamalii Sointi Jazz Orchestra Torstaina 3.4.2025 Kello 18:00 Kulttuurikeskus Vuotalo Liput alkaen 5 € KUVATAIDE, SARJAKUVA, KUVITUS, PELIGRAFIIKKA, ESITYSTAIDE, AVOIN YO: KUVATAITEEN PERUSJA AINEOPINNOT, KURSSIT ta, ei ainakaan omana itsenään. Moni keskittyi elämään vain tässä hetkessä hakien välitöntä mielihyvää sieltä, mistä sen sai. Teinitkin elivät jatkuvassa nykyhetkessä hauskanpitoa hamuten. Kumpikin oli täydellinen kohderyhmä uudelle pop-kulttuurille. Hyväksytyn ja vaietun jännite Elviksen jälkeen suurin rysäys popmusiikissa oli 1960-luvun alkupuolen ”brittiläinen invaasio” ja The Beatles. Darryl W. Bullock avaa kirjassaan The Velvet Ma? a, kuinka olennaista osaa erityisesti homomiehet (ja muutamat naiset) näyttelivät brittiläisen musiikkiteollisuuden kultakautena. Ensimmäinen merkittävä englantilainen rock-manageri, 50-luvun lopun ja 60-luvun alun tähtientekijä Larry Parnes oli homomies. Niin olivat myös The Beatlesiä maailmanmaineeseen manageroinut ”viides beatle” Brian Epstein, The Yard birdsia (ja myöhemmin Whamia) manageroinut Simon Napier-Bell, The Who -yhtyettä manageroinut Kit Lambert sekä Creamia ja The Bee Geesia manageroinut Robert Stigwood. Myös The Rolling Stonesin managerina tunnettu Andrew Loog Oldham identifi oitui seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kulttuuriin liikkumalla Lontoon homopiireissä, joissa kertomansa mukaan oppi kaiken mahdollisen bisneksestä Joe Meekin kaltaisilta aikansa supertuottajilta. Vaikutusvaltaista Ready Steady Go! -ohjelmaa buukkasi Vicki Wickman, lesbonainen, joka manageroi myös ajan suurinta naistähteä Dusty Spring? eldiä. Springfi eldin oma lesbous oli vielä 1960-luvulla julkinen salaisuus kuten niin monen muunkin. Tähti puhui ympäripyöreästi ”biseksuaalisuudestaan” Evening Standard -lehdelle jo vuonna 1970, mutta englantilainen lehdistö sivuutti asian kiusaantuneen hienotunteisesti. Asiasta ei juuri kyselty edes Dustyn palatessa listojen kärkeen 1980-luvun lopulla. Paluu tapahtui kuitenkin kultaisen 60-luvun tyyliin kahden homomiehen – Pet Shop Boysin Neil Tennantin ja Chris Lowen – avustamana. Mikä sitten oli homomanagereiden suosion salaisuus? Yksi syy saattaa löytyä homoseksuaa lin managerin ja nuoren miesartistin suhteen symbioottisuudesta. Manageri muokkasi ja stailasi artistin tuotteeksi, jonka haluaisi itse ostaa. Nuori menestysartisti taas takasi managerille ympäristön, jossa olla ”eksentrinen”. Pop-musiikin maailmassa kaikenlaista normista poikkeavaa katsottiin paljon suopeammin kuin vaikkapa tilitoimistossa tai rakennustyömaalla. Kapinallisuutta ja ulkopuolisuutta teineille myyvä nuori artisti sai ”lainsuojattoman” homomanagerin kautta myös tirkistysreiän maailmaan, joka oli kaukana nuoren valkoisen (hetero-)miehen arkitodellisuudesta. Juuri tämä jännite hyväksytyn ja vaietun välillä antoi pop-musiikille sen tarvitseman kipinän. Musiikki muutti mieskuvaa Eräs pop-kulttuurin suurimmista vaikutuksista viimeisen 70 vuoden aikana lienee kohdistunut mieskuvaamme. Jo ensimmäiset rokkarit, elvikset ja johnnie rayt, herättivät raivoa poikkeamalla siitä ulkonäöstä ja käytöksestä, jota miehiltä odotettiin julkisuudessa. Heidät nähtiin feminisoituina miehinä. Pop-teollisuus oli riippuvainen juuri nuorten naisten fanituksesta. Miespuolinen pop-artisti oli objekti, halun kohde. Tämä tuntui rikkovan sovittua maailmanjärjestystä. Teinitytöt halusivat pop-unelmiinsa erilaisia miehiä kuin isänsä, veljensä tai fi nnisen luokkatoverinsa. Miehissä Elviksen eroottisuus herätti raivoa, koska miehen ei kuulunut olla ”kaunis poika” eikä liikkua lavalla stripparin tai burleskitanssijan tavoin. Mutta kirkuvat tytöt ostivat levyt, ja lopulta vain myydyillä levyillä oli merkitystä musiikkibisneksessä. Mieskuvan laajeneminen on tietenkin ollut lahja juuri miehille itselleen. Kun David Bowie julkaisi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -levyn ja puhui biseksuaalisuudestaan Melody Maker -lehdelle vuonna 1972, saattoi kyynisempi kysyä, oliko performatiivinen bi seksuaalisuus vain Bowien tapa rummuttaa hypeä albumilleen? Laajemmassa kuvassa asialla ei ole juuri väliä. Stonewallin mellakoiden jälkeen suhtautuminen seksuaalija sukupuoli vähemmistöihin oli muuttunut, mutta vain hiukan. Laittaessaan itsensä tuli linjalle Bowie onnistui laajentamaan suuren yleisön käsitystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Lopulta fanit päättivät itse, ketä he halusivat kuunnella. Ziggy Stardust teki Bowiesta supertähden ja muutti samalla yhden sukupolven käsityksen siitä, mitä kaikkea pop-tähti voi olla. Tasan kymmenen vuotta myöhemmin yksi Bowien nuorista faneista, Boy George, nousi Culture Club -yhtyeineen brittilistan ykköseksi Do You Really Want To Hurt Me -kappaleella. Culture Club saavutti maailmanlaajuisen menestyksen voittaen muun muassa parhaan uuden artistin Grammypalkinnon kuten Chappel Roan 41 vuotta myöhemmin. Se, että meikkaavasta ja hameisiin pukeutuvasta Boy Georgesta tuli 80-luvun alun supertähti, tuntuu edelleen hallusinaatiolta. Samalla se osoittaa, kuinka paljon asenteet voivat muuttua muutamassa sukupolvessa. Vaikka Chappel Roanin ja muiden queer-tähtien menestys luo toivoa, maailma voi kulkea myös taaksepäin. Donald Trumpin ja Elon Muskin järkyttävä transyhteisön vastainen kampanja on ollut kuin toisinto homomiesten demonisoinnista 50-luvulla. Se on karu muistutus siitä, että tarvitsemme muutakin kuin juhlapuheita. Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje
• Anu Pasanen, Rosa Kuosmanen, Viivi Poutiainen ja Sanna Lipponen summaavat toimittamassaan kirjassa yhden sukupolven taidekeskustelun. 48 • 2 / 2025 Kissameemejä ja taidetekstejä Millenniaalitaiteen antologia on tarkkanäköinen katsaus 2010-luvun taiteeseen. J os viimeisen kymmenen vuoden taidekenttä pitäisi summata yhteen lentävään lauseeseen, ”Hereillä mutta mihin hintaan?” olisi monimerkityksisyydessään vahva kandidaatti. Samaan lopputulemaan päätyivät lausahduksen mukaan nimetyn kirjan toimittajat Viivi Poutiainen, Sanna Lipponen ja Rosa Kuosmanen. Toimittajiin kuuluu myös Anu Pasanen, joka ei ole haastattelussa kuitenkaan paikalla. Kirjan taustalla on nykytaiteen verkkomedia EDIT. Kun se perustettiin vuonna 2014, taiteen kenttä näytti varsin erilaiselta kuin nykypäivänä. Poutiainen, joka on myös yksi EDITin perustajista, kuvailee kentän silloisia tunnelmia innostuneiksi. Verkkomedian taustalla toiminut ryhmä oli juuri valmistunut Jyväskylän yliopistosta taidehistorian ja taidekasvatuksen oppiaineista, ja internet oli täynnä lupauk sia. Laadukas kotimainen taidekritiikki tosin oli jonkinlaisessa kriisissä: perinteisissä medioissa taidekirjoitusta ei julkaistu riittävästi taidekentän mielestä, ja kirjan toimittajien mukaan nyky taiteen lippua kantoi lähinnä Kulttuurilehti Mustekala. Tästä avoimesta tilasta verkkomedia EDIT löysi nopeasti oman paikkansa. Vuodet vierivät, kirjoittajien käsitys nykytaiteen kentästä syveni, ja kiinnostavat tekijät tulivat tutuiksi. Verkkojulkaisua tehtiin vaihtelevin intensiteettikausin, mutta kuten Lipponen kertoo, into ja rakkaus taidekirjoittamiseen säilyivät. Näistä lähtökohdista vuonna 2023 syntyi ajatus EDITin ensimmäisestä fyysisestä julkaisusta. ”Havahduimme siihen, että meillä on pian kymmenes juhlavuosi. Totesimme, että olisi tosi hienoa noteerata se painetulla kirjalla, joka oli meille verkko julkaisuna uusi juttu. Totta kai halusimme myös reflektoida itsellemme tärkeää aikaa”, Poutiainen ja Kuosmanen kertovat. Kustannusapua löytyi helsinkiläisestä Khaos Publishing -kustantamosta. Sattuma ja ammattitaito paiskaavat kättä Hereillä mutta mihin hintaan? -kirjan ulkoasusta vastaa graafikko Jaakko Suomalainen, jota on välillisesti kiittäminen myös kirjan nimestä. Hän oli kustantamon ohella pyytänyt toimittajilta kirjan nimeä päästäkseen työstämään sen kantta. Työryhmän chatissa yritettiin kuumeisesti keksiä nimeä, kunnes joku postasi yön pikkutunneilla meemin väsyneestä kissasta otsikolla Awake, but at what cost?. Täysin irrallinen kuva puhutteli, ja meemi kääntyi kirjan suomenkieliseksi nimeksi, työryhmä kertoo naurun saattelemana. Keveys on yksi kirjan loistavimmista puolista. Kuosmanen, joka on niin ikään ollut mukana EDITissä alusta asti, kertoo, että yksi toimituksellisista pyrkimyksistä oli tehdä ”lukukirja”. ”Haluttiin tehdä jotain sellaista, joka yhtäältä aukeaa maallikolle ja toisaalta puhuttelee myös syvällisemmin nykytaidetta tuntevia.” Kirja koostuu kymmenen kuvataiteen ammattilaisen teksteistä. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, kriitikoita ja kuraattoreita. Sinällään kirja kertookin yhden sukupolven kokemuksen, ainakin osittain. Tekstien näkökulmat vaihtelevat antologia teokselle tyypillisesti kirjoittajan mukaan, mutta kirjan läpileikkaavia aiheita ovat muun muassa nyky taiteen vakavoituminen 2010luvun lopulla, internetin merkitys sekä nykytaiteen herääminen ympäristö kysymyksiin ja sosiaalisen tasa-arvon ongelmiin. Yhteiskunnallista pohdintaa teoksesta ei puutu. Erityisesti Sini RinneKannon näkökulmat gallerioiden ja kaupunkitilojen suhteesta tuntuvat raikkaalta avaukselta aika ajoin yksikiskoisessa poliittisessa keskustelussa. Artikkelissa pohditaan ohimennen sitä, miten galleriatiloja ja taiteilijoita osoitetaan usein syyttävällä sormella, kun puhutaan kaupunkitilojen gentrifikaatiosta. Samalla taiteilijat ovat yleensä itsekin köyhiä ja joutuvat perustamaan tilansa sinne, missä se on taloudellisesti mahdollista. Mitä nykytaiteelle kuuluu 2020-luvulla? Minkälaisena nykyinen taidekenttä näyttäytyy alalla jo vaikuttaneiden millenniaalien näkökulmasta? Aaltoyliopistolla työskentelevä ja sitä kautta nuoria taiteilijoita kohtaavan Poutiaisen näkökulmasta taloudellinen paine vaikuttaa koventuneen ainakin pääkaupunkiseudulla. ”Ei pidä liikaa lietsoa sellaista ajatusta, että ennen kaikki oli helppoa, mutta kyllä huoli toimeentulosta kuuluu nuorten taiteilijoiden puheissa”, hän pohtii. ”Nykyisen hallituksen tekemä politiikka on hirviömäistä, ja sen suhtautuminen kulttuuriin ja sivistykseen on järkyttävää. En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että kulttuurikentän täytyy mennä tällaisiin puolustusasemiin”, Lipponen sanoo. Samaan hengenvetoon hän toivoo lisää palstatilaa nykytaiteelle ja laadukkaalle kuvataidejournalismille. Poutiainen huomauttaa, että some näyttäytyi vielä 2010-luvun alkupuolella erilaisessa valossa. ”Eihän varmaan kukaan niitä somejättejä silloinkaan pitänyt minään hyviksinä, mutta nyt asia näyttäytyy aivan erilaisessa valossa. Voi vaikka miettiä Valokuvataiteen museon ja Didrichsenin Instagram-tilien poistamista.” Meta on sittemmin palauttanut poistamansa tilit, mutta molemmat museot ovat kertoneet harkitsevansa lähtöä alustoilta. Taidekirjoittaminen ainakin EDITin sisällä on Lipposen mukaan muuttunut. ”Silloin kun perustimme EDITin, halusimme olla ehkä vähän kreisejä kirjoittamisen kanssa. EDITin kautta kasvoimme ammattimaisiksi kirjoittajiksi, mutta välillä sitä kaipailee alkuaikojen intoa. Nyt kun maailma on muuttunut niin radikaalisti, huomaa, että osittain muutoksessa on kyse omasta kasvusta ja toisaalta siitä, että taidekentältä on monessa mielessä optimismi kadonnut.” TEKSTI MITJA JAKONEN So fia O kk on en
• Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje YELLOWFACE-ROMAANIN päähenkilö-kertoja Juniper Hayward näyttää alkuun yhdeltä monista yritteliäistä kirjailijoista, joiden esikoisteos ei ole tuonut kaivattua huomiota. Hänen kaltaistaan on helppo sympata. Sympatia karisee kuitenkin nopeasti, ja Hayward alkaa näyttää itsekeskeiseltä opportunistilta. Tarinan keskiössä on kirjallinen kaappaus. Päähenkilön ystävä-vihollinen-kollega Athena Liu paistattelee kirjallisen maailman suosiossa. Kaksikko juhlii Liun Netfl ix-diiliä hänen hulppealla asunnollaan, mutta illan päätteeksi Hayward poistuu paikalta ystävänsä käsikirjoitus laukussaan. Käsikirjoitus kertoo maailmansodan aikaisista kiinalaistyöläisistä, ja siinä on hitin ainesta. Koko kustannusmaailma näyttää Rebecca F. Kuangin herkullisessa satiirissa yhtä opportunistiselta kuin kirjan päähenkilö. Oman osansa piikeistä saavat niin pöyristymisestä elävä twitterati kuin ajan henkeä sisuksiinsa vetänyt markkinointikoneisto. Riemukkaimmillaan kirja on kuitenkin Haywardin itsekeskeisessä näkökulmassa velloessaan: päähenkilö alkaa nähdä kaverinsa kirjan omanaan – paitsi silloin, kun kriitikko sattuu tölväisemään tekstiä. Moraali ja identiteetti ovat joustavaa materiaalia, joka asettuu juuri siihen muotoon, mikä kulloinkin palvelee menestystä. Yellowface saa parhaimmillaan nauramaan ääneen ja irvistämään myötähäpeästä, mutta se ei osoittele tai moralisoi. Kirjallisessa maailmassa kaikki on tulkinnanvaraista ja kaikki on lainattua. Vaikka Rebecca F. Kuang piikitteleekin kustannusmaailmaa ja sen mainepeliä, hänen oma teoksensa todistaa ennen kaikkea kirjallisuuden vetovoimasta. Rebecca F. Kuang: Yellowface Suom. Helene Bützow Teos 2024, 336 s. Bestseller-kirja bestseller-kirjasta TEKSTI KAISU TERVONEN KUKA OLET, JA MITÄ VOIT OLLA? Milloin ja missä voit olla oma itsesi? Näitä jälkiteollisen ajan identiteettiteemoja heijastetaan fantasian sävyttämään menneisyyteen sarjakuvatarinassa Kauris jahti. Sen on käsikirjoittanut yhdysvaltalainen Luke Herr ja kuvittanut suomalainen Siiri Viljakka. Alle satasivuinen teos on kokoaan paksumpi: se on monitasoinen tarina, joka jättää tilaa lukijan pohdinnoille. Kuvataideviittauksia ja eri tavoin soljuvaa kuvakerrontaa yhdistelevä teos kannattaa katsella läpi hitaasti, nautiskellen ja pohdiskellen. Vaikuttavimmillaan tarina on alun sanattomassa kuvasarjassa, joka tiivistää traagisen historian koskettaviksi pysäytyskuviksi. Päähenkilön myötä sivuille saapuvat puhekuplat, ja kerronta hidastuu. Musta, valkoinen ja harmaa riittävät erinomaisesti Viljakan elävän viivan kanssa luonnonilmiöiden kuvaamiseen. Minuuden ja omana itsenään olemisen ohella tarina kertookin ihmisen ja muun luonnon suhteesta. Paljonko voimme käyttää muita elollisia hyväksemme? Entä jos luonto ei enää uusiudukaan? Kaurisjahti on vahvasti myös queer-tarina, kertomus transprosessista, omaksi itsekseen tulemisesta ja turvallisista tiloista. Se kertoo yhteisöllisyydestäkin ja siitä, kuinka omat pitävät huolta omistaan. Luke Herr, Siiri Viljakka: Kaurisjahti ZumTeufel 2024, 75 s. Muodonmuutoksia kauriiden saarella TEKSTI MIIA VISTILÄ Kirjaarviot ELOKUVATEATTEREISSA 25.4.
• 50 • 2 / 2025 Kohti valoa Raa’an murhan kohteeksi joutunut nainen kertoo tarinansa Koko-teatterin lavalla. Kirjailija Sara Stridsbergin mielestä meidän on havahduttava irti viihdeväkivallan tuottamasta toivottomuuden maailmasta. K ortit lyödään pöytään jo heti alkuun. Nuori narkomaani Kristina (Fanni Noroila) kertoo, kuinka häneltä seksiä ostamaan tullut mies kyyditsi hänet metsälammen rantaan ja kuristi kuoliaaksi. Kehon irti leikatut osat päätyivät matkalaukkuihin – paitsi pää, joka sai lepopaikan lammen pohjasta. Näin alkaa ruotsalaisen Sara Strids bergin kirjoittama ja Helena Kallion suomentama ja ohjaama näytelmä Pyörre. Se perustuu Strids bergin romaaniin Rakkauden Antarktis (2018, suomennos 2019). ”Kunpa minulla olisi vastaus siihen”, huokaa Stridsberg kysymykseen siitä, miksi nuorten naisten raaka teurastaminen on rikoselokuvien ja -sarjojen toistuva klisee. Koko-teatterin lämpiön sohvalla istuva kirjailija on saapunut Helsinkiin ensi-iltaa varten ja antaa nyt pikatahdilla medioille haastatteluja. Ensi-iltaan on pari tuntia. ”Todellisuudessa väkivalta ei ole niin yleistä. Murhamysteerien ja rikosviihteen tulva luo kuvan pahasta, toivottomasta maailmasta. Mielestäni se tuhoaa ihmisten välisen luottamuksen. On vaarallista, jos alamme pelätä toisiamme.” Pyörteen tarina ei ole kliseinen, vaan se nimenomaan haastaa kaavaa. Nyt ei etsitä murhaajaa, eikä häntä edes nähdä näyttämöllä. Sen sijaan uhri kertoo omista valinnoistaan, rakkaudesta poikaystäväänsä ja äitiään kohtaan, omasta halustaan käyttää huumeita ja kaipuusta huostaanotettuja lapsiaan kohtaan. Siis kaikesta, mikä johti sinne, minne hänen elämänsä päättyi. Heräämisen hetki Stridsbergin kirjoissa liikutaan järjestään rankkojen aiheiden äärellä. Unelmien tiedekunta (2006, suomennos 2016) kertoo faktaa ja fiktiota sekoit taen skitsofreniasta kärsineestä Valerie Solanasista (1936–1988), joka kirjoitti miesvihaa tihkuvan radikaalifeministisen SCUM-manifestin ja yritti ampua Andy Warholin. Niin raskas on rakkaus (2014, suomennos 2016) puolestaan kertoo teinitytöstä, joka yrittää löytää yhteyttä mielisairaalaan joutuneeseen itsetuhoiseen isäänsä. Synkistä esimerkeistä huolimatta Stridsberg kertoo kirjoittavansa aina hahmoista, jotka yrittävät päästä valoon. ”Antarktiksen ja Pyörteen kohdalla kirjoitin jopa ensimmäistä kertaa onnellisen lopun. Vaikka päähenkilö menettää henkensä, hän näkee tyttärensä Solveigin opettavan yliopistossa tähtitiedettä. Se viittaa suurempaan kuvaan maailmastamme ja ihmiskunnasta. Se on lohduttavaa, koska siinä on kyse siitä, että mitä ikinä elämässä tapahtuukin, se on vain hyvin lyhyt hetki ikuisuudessa.” Stridsbergille on tärkeää, että kirjailija tutkii erilaisia ihmistyyppejä, jotka elävät elämänsä vaikeimpia hetkiä. ”Hahmoni kamppailevat aika paljon, mutta ihmiset eivät ole pohjimmiltaan niin kovin erilaisia. Luulen, että meidän on Skandinaviassa ehkä nyt herättävä. Olemme mielestäni olleet jonkin aikaa vähän uneliaita, istuneet jähmettyneinä horroksessa kuoleman television ääressä.” Stridsbergin mukaan hänen piti aikanaan opiskella viisi vuotta lakia ymmärtääkseen, että haluaa kirjoittaa kaunokirjallisuutta. ”Juristin tutkinto on kyllä auttanut minua elämässä, ja voin sen avulla auttaa muitakin. Mutta minulle oikeustieteen kieli ja kirjallisuuden kieli ovat oudon samankaltaisia. Kirjallisuudessa on oltava hyvin tarkka siitä, mitä oikeasti haluaa ilmaista. Vähän samalla tavalla laki voi lähettää yhdellä sanalla ihmisen Ruotsista tai Suomesta pikaisesti takaisin Afganistaniin.” Toivon teatteria Koko-teatterin esityksessä ei ole käytännössä ollenkaan lavasteita. Tyhjän salin yhdellä reunalla tosin on koroke, johon sahattu reikä saa esittää Kristinan äidin kylpyammetta. Tämä tuntuu viettävän siellä suurimman osan ajastaan. Stridsberg kertoo Tukholman Dramaten-teatterin sovituksesta, jossa tapahtumat oli sijoitettu suureen valkoiseen anatomian opetusauditorioon, jossa katsojat saattoivat mieltää itsensä yhtä aikaa lääketieteen opiskelijoiksi ja jonkinlaisen oikeudenkäynnin seuraajiksi. Päähenkilöä esitti 66-vuotias näyttelijä, jonka esittämä hahmo tuntui tarkastelevan elämäänsä ikään kuin olisi vanhentunut vuosikymmeniä vielä kuolemansa jälkeen. ”Bergenin Den Nationale Scene -teat terissa esityksen päähenkilöä esittävä näyttelijä oli raskaana, mikä toi teokseen vielä eksistentiaalista kierrettä”, innostuu Stridsberg. ”Nämä ovat asioita, joita voi tehdä teatterissa toisella tavalla kuin kirjallisuudessa. Näytelmästä rajasin itse pois päähenkilön lapsena kokeman pikkuveljen kuoleman, koska en halunnut, että hänen kohtaloaan selitetään liikaa sillä. Kirjallisuudessa voi olla hienovaraisempi. Näyttämöllä kaikki on suorempaa.” Teatteri on Stridsbergille tärkeä ilmaisumuoto. Eikä hänelle aina esitystä katsoessaan ole väliä, onko esitys hyvä vai huono. ”Teatteri on paikka, jossa maailman voi pysäyttää hetkeksi. Et voi kurottautua kännykkään. Ja sinun täytyy miettiä asioita. Et voi välttää vastuutasi ihmisenä. Siellä voit nähdä meidät yhdessä, nähdä maailman, nähdä meidät sellaisina kuin olemme pohjimmiltamme.” Kirjailija kertoo halunneensa tulla Helsingin ensi-iltaan, koska kokee ympäröivän maailman kulkevan nyt pelottavalla tavalla ajassa taaksepäin. Hänen mukaansa juuri nyt tarvitaan välittävää teatteria, joka herättää meitä etsimään tietämme ulos kaikesta kaameudesta. ”En voisi kirjoittaa siten kuin teen ellen uskoisi meihin ja maailmaan. Uskon, että olemme täällä maan päällä syystä, ja syy on se, että pidämme huolta toisistamme. Kirjoitan ihmisistä, jotka tavoittelevat valoa. Kirjoitan toi vosta.” Esitykset Koko-teatterissa 16.4. asti. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA NAUSKA
• 2 / 2025 • 51 E SITYKSEN ALUN pompöösistä kuvaelmasta ei puutu antiikin kuvastoa, naamiotansseja eikä teatteriefektejä. Pian paljastuu, että tällaista teosta valmistelee ohjaajanero (Wanda Dubiel), joka aikoo viedä sen Akropolille Suomen ja Kreikan välisiin velkajärjestelyihin liittyvällä rahoituksella. Sofokleen Kuningas Oidipuksen uuden sovituksen tarkoitus on osoittaa kreikkalaisten pöllineen tarinan Kalevalasta. Esityksen lavastuksesta vastaa ohjaajan tytär (Annika Poijärvi) ja konkurssikypsän teatterin johtamisesta hänen poikansa (Pyry Nikkilä). Taiteilijaperheen sisällä kummittelevat oidipaaliset jännitteet. Ohjaaja Juhana von Baghin ja kirjoittaja-dramaturgi Jussi Moilan Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle rakentama Jumalat-näytelmä on runsaudessaan kuin Rubikin kuutio. Sen sivuilta paljastuu eri teemoja, jotka sekoittuvat toisiinsa mitä kirjavimmilla tavoilla. Yhdellä kuution poskella satirisoidaan taiteen tekemisen taloudellisia edellytyksiä, toisella piruillaan eurooppalaiselle kulttuuripolitiikalle ja kolmannella kansalliselle kulttuurihybrikselle. Samaan aikaan tutkitaan tyylilajien törmäyttämistä ja pohditaan aidon tragedian hengessä elämän tarkoituksen etsimistä ja korkeimpien voimien salaisuuksia. Vaikka Jumalat tarjoaa visuaalisesti ja liikkeellisesti paljon kutsuvaa materiaalia, se ei pyri viettelemään katsojaa lumoihinsa. Pikemminkin kyse on pyrkimyksestä vieraannuttaa katsoja ymmärtämään, että tässä on ajankohtainen ja yhteinen tosi kysymyksessä. Maailma palaa, ja taiteen tekeminen on janoa sen sammuttamiseen. Perhetragedian tasolla esitys viestii, että oidipaaliseen traumaan ei tarvita isänmurhaa eikä insestistä äitisuhdetta. Siihen riittää myös puuttuva tieto omasta alkuperästä ja tyydyttämätön kaipaus edes toisen vanhemman hyväksynnästä. Korkeimpien voimien osalta teoksen opetus tuntuu olevan, että kaitselmuksen sijaan jumalilla taitaa olla taipumus heitellä sielurievuistamme noppaa. Esitykset Kansallisteatterissa 28.4. asti V IIMEISTÄ YKSITYISKOHTA A myöten todentuntuisessa asunnossa pöydän äärellä nähdään parantumatonta syöpää sairastava nainen (Maria Ahlroth) yhdessä sisarensa (Jessica Raita), äitinsä (Lilli Sukula-Lindblom) ja lääkärin (Oskar Pöysti) kanssa. Kuulemme tehottomista hoidoista luopumisesta ja potilaan halusta viettää viimeiset elinkuukautansa kotona. Sitten näemme käytännössä, kuinka hyväksi ajateltu kuolema ei välttämättä ole helppo. Tämä on Minna Lundin Viirusteatterille ohjaaman Diptykin ensimmäinen osa. Sitä edeltäneessä johdannossa on esitelty maalaustaidetta Edward Hopperista Hugo Simbergiin, taidevalokuvaa Hannah Wilken teossarjojen kautta ja musiikkia etenkin Frédéric Chopinin Piano sonaatti nro 2:n muodossa. Kaikki luennon esimerkit liittyvät esitykseen monitasoisesti. Erityisen dramaattisesti näin käy, kun Chopinin pianosonaattiin sisältyvän Surumarssin ensitahdit paljastavat katsojalle, että nyt ollaan kääntymässä kohti peruuttamatonta. Hiukan brechtiläiseen tapaan katsojaa valmistetaan kohtamaan teoksen asiasisältöä kertomalla etukäteen, mitä seuraavaksi tullaan kokemaan. Ensimmäisen osan realistiset tapahtumat on myös sijoitettu vieraannuttavan muovikalvon taakse kuin akvaarioon. Ja viimein esityksen toisessa osassa suorastaan räjäytetään enemmänkin kuin näyttämön neljäs seinä. Kokonaisvaltaisen lähestymisen onnistumisessa merkittävää osaa kantavat lavastussuunnittelu (Riku Suvitie), äänisuunnittelu (Axel Ridberg) ja valosuunnittelu (Tuomas Honkanen). Diptyk on varmasti yksi tämän kevään tärkeimmistä esityksistä. Jo siksikin, että siinä käsitellään kulttuuristen torjuntojen piirittämää vaikeaa aihetta hämmentävän varmaotteisesti ja yleisöä ylitai aliarvioimatta. Lineaarisen tarinankerronnan rinnalla esityksessä on löydetty kolmiulotteisen dramaturgian keinoja kuvata sitä, miten teatteri voi toimia todellisuuden dialektisena peilinä. Esitykset Viirus-teatterissa 2.5. asti. Ohjaaja Minna Lundin, näyttelijä Jessica Raidan ja lavastussuunnittelija Riku Suvitien haastattelu löytyy Teatterin politiikka -podcastista. E SITYKSEN ALUSSA koko esiintyjäkaarti – Rashidah Aljunied, Vilhelmiina Sinervo ja Marja Skaffari – rypee lian keskellä epämääräisessä ihmisläjässä. Jossain vaiheessa kuonan ja karvojen keskeltä pistää esiin yksi silmä, joka luo yleisöön uteliaan katseen. Antti Mankosen Teatteri Telakalle ohjaama Lika sisältää uutteran sotkemisen ja raivokkaan siivoamisen ohella tuhkasta syntymisen riemua, kuoleman roiskeita, zombikävelyä, törkyistä tarinankerrontaa, nuoralla tasapainoilua, alushousuflirttiä, epäpuhtauksissa Teatteriarviot F JODOR DOSTOJEVSKIN vuonna 1866 julkaistu Rikos ja rangaistus on klassikko, jonka arvoa meiltä ei saa riistettyä edes Putin. Esa-Matti Smolanderin Q-teatterille ohjaamassa versiossa kesähelle ei porota 1860-luvun Pietarissa vaan nyky-Helsingissä. Neljän hengen taitava näyttelijäkaarti esittää Raskolnikovia kukin vuorollaan ja välillä yhdessäkin. Sitä kautta Raskolnikov on kuin kuka tahansa meistä tai yhtä hyvin me kaikki. Näyttelijätyön tähtihetkiä ovat Hannu-Pekka Björkmanin alkoholisoituneen museovirkailijan itsesäälinen purkaus, Miro Lopperin hätääntynyt säntäily rikoksen tekemisen äärellä, Lotta Kaihuan ilmentämä lapsuuden traumakokemus sekä se, miten Elena Leeve onnistuu tekemään Sonjan hahmosta pelkän tyttöystävän sijaan eksistentiaalisen toverin. Poikkeuksellinen saliratkaisu kaikkine portaineen tuo tihentyvään Jumalia & ihmisiä Kuolema vierellämme Lian syvin olemus Rikoksen houkutus Saa ra Au tere M itro H ärk ön en keikistelyä renessanssihovin hengessä sekä globaalia oman pesän likaamista Michael Jacksonin Earth Songin siivittämänä. Ihmisen suhdetta epäpuhtauteen peilataan myös sen kautta, mitä laitamme suuhumme tai pukellamme sieltä ulos. Tilaa annetaan lacanilaisen psykoanalyysin teorioille siitä, miten mittailemme eritteidemme äärellä oman kehomme rajoja samaan tapaan kuin äidistä irtaantumisessa. Ilkikurisen luovuuden rikastama esitys keikkuu koko ajan kiinnostavasti oman kehoymmärryksemme epämukavuusvyöhykkeillä. Vaikka ihan kaikki palikat eivät istu täydellisesti toisiinsa ja eksistentiaalisen pakokauhun ruuvia olisi voinut vääntää pari piirua pidemmälle, materiaalisen minuutemme syvin olemus käy selväksi: liasta olet tullut, ja liaksi pitää sinun jälleen tuleman. Esitykset Teatteri Telakalla 14.4. asti. murha jaksoon suorastaan hitchcockilaista estetiikkaa. Kun Raskolnikov eksyy haahuilemaan katsomon takana, yleisössä syntyy tunne kuin olisimme hänen päänsä sisällä. Kasvavan itsekkyyden maailmassa esitys osoittaa, miten jokaisen meistä on hyvä tunnistaa sisältään niin Raskolnikovin heikkous, Sonjan hyvyys kuin Porfirin viisauskin, jotta emme ajaisi itse itseämme tuhoavan vääryyden tielle. Esitykset Q-teatterissa 9.5. asti. M atti Sn ellm an M itro H ärk ön en KOONNUT TUOMAS RANTANEN
• 52 • 2 / 2025 Toisenlaiset miehet Ensimmäisillä Crip Ciné -elokuvafestivaaleilla annetaan kyytiä vammaisuuden stereotypioille. M illä tavoin vammaisuus on elokuvissa esillä? Karkeasti ilmaisten, vammaisuutta käsitellään elokuvissa tai muussa populaarikulttuurissa edelleen stereotyyppisesti. Tämä korostuu varsinkin valtavirran Hollywood-tuotannoissa. Crip Ciné -elokuvatapahtuma tuo valkokankaalle vammaisten elämää kuvaavia elokuvia sekä vammaisten elokuvantekijöiden teoksia, jotka sen sijaan yllättävät. Tapahtuman tavoitteena on tarjota elokuvan ystäville katsaus vammaispoliittisen elokuvan nykytilaan sekä edistää kestävämpää ja moniulotteisempaa representaatiota. Kokonaisuus järjestetään nyt ensimmäistä kertaa omana festivaalinaan. Aiemmin ohjelmistokokonaisuus on ollut osa alkusyksyn Espoo Ciné -elokuvafestivaalia. Se on ollut mukana festivaalin ohjelmistossa viisi vuotta ja on palkittu vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n KunniaVimmalla. Olen Kynnys ry:n tiedottaja, elokuvakriitikko, intohimoinen fi lmihullu ja tätä nykyä myös osa Crip-elokuvasarjan ohjausryhmää. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa mahdollisuutta päästä kommentoimaan festivaalille ehdolla olevaa ohjelmistoa. Kuluneita kuvia? Vammaisuutta näkee valkokankailla harvoin. Kotimaisten elokuvaja tv-tuotantojen roolihahmojen moninaisuutta seuraava diversiteettitilasto vuodelta 2023 kertoo vammaisia hahmoja näkyvän tuotannoissa jatkuvasti huolestuttavan vähän, kyseisenä vuonna heitä oli 0,5 prosenttia kaikista hahmoista. Tätäkin taustaa vasten on merkittävää, että festivaalit huomioivat vammaisuuden yhtenä teemana tarjonnassaan. Silloinkin kun vammaisia hahmoja valkokankaalla näkyy, Richard Rieserin kirjassaan Mustat lasit: vammaisuus valkokankaalla ja tele visiossa määrittelemät kymmenen yleistä vammaisuuden stereotypiaa pitävät yllättävän hyvin kutinsa. Hahmot ovat yhä helposti säälittäviä uhreja, vammastaan katkeria kostajia, taianomaisia kykyjä omaavia supersankareita ja niin edelleen. Mistä moinen kuluneisuus johtuu? Tunnistettavat oletukset ovat tietysti kätevä tapa rakentaa tarinoita. Tämä ei koske ainoastaan vammaisia vaan kaikenlaisia ihmisryhmiä. Ajatuksenani ei kriitikkona olekaan, että stereotypioista pitäisi päästä kerronnassa täysin eroon. Kasautuessaan ja toistuessaan stereotypiat voivat kuitenkin olla vahingollisia: elokuvalla on oikeasti vaikutusta ihmisten asenteisiin ja käsityksiin vammaisuudesta. Sitä paitsi kuka jaksaa katsoa ennaltaarvattavaa kertomusta. Toinen keskeinen syy kuluneiden kuvausten ylivallalle on, etteivät vammaisten tarinoita vieläkään tavallisesti kerro vammaiset ihmiset itse. Päinvastoin. On yleistä, että vammattomat näyttelijät pokkaavat Oscareita vammaisten esittämisestä, kun taas vammaisia henkilöitä ei löydy ohjaajista, käsikirjoittajista tai muualta tuotantotiimistä. Vammattomilla elokuvantekijöillä on toki oikeus kertoa haluamiaan tarinoita. Tilanne on kuitenkin vääristynyt niin kauan kuin vammaiset henkilöt eivät ole mukana elokuvien teossa. Vammaisena katsojana kaipaisin valkokankaille nykyistä enemmän realistista ja tunnistettavaa vammaisen henkilön arjen kuvausta. Haluaisin toisaalta yllättyä. Virkistävintä olisi huomata vammainen hahmo tarinassa, jossa vamma ei olekaan pääasia tai ratkaistava ongelma, jonka ympärille koko draama rakentuu. Vammaiset tekijät esiin! Täyttyivätkö mitkään toiveistani tämänvuotisen Crip Cinén suhteen? Voin vastata ainakin osin myönteisesti. Ohjelmistossa näkyy stereotypioiden haastaminen ja vammaisten elokuvantekijöiden esiintulo. Tämä tarkoittaa uusia näkökulmia ja kiinnostavaa elokuvaa. Kaikki festivaalia varten katsomani ei tietenkään ole tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta tai rikkonut erityisiä rajoja. Katselu ei ole kuitenkaan ollut työlästä: hyviä vaihtoehtoja tuntuu olevan suorastaan runsaasti. Lajityypeistä dokumentit saavat Crip Cinéssä verrattain paljon tilaa, luultavasti koska niissä vammaisten henkilöiden elämä on kuvattu tunnistettavasti. Tarjolla on myös mielenkiintoisia lyhytelokuvia, joiden tekijäjoukosta löytyy esimerkiksi neuromoninaisten henkilöiden kollektiivi. Aiempaa kriittisemmät ja vammaisten ihmisten itse tekemät elokuvat ovat selkeästi löytämässä tietään muillekin kuin vammaisten tekijöiden pyörittämille marginaalifestivaaleille ja ohjelmistoehdotuksiin. Crip Cinéen oli ehdolla jo useita elokuvia, jotka ovat lyöneet katsojaennätyksiä tai niittäneet mainetta kansainvälisissä elokuvatapahtumissa. Yksi tapahtumaan valituista on Aaron Schimbergin kiitetty A Different Man (2024). Elokuvaa on vaikea asettaa yhteen genreen tai muottiin. Luonnehtisin sitä identiteettikysymyksiä pohtivaksi mustaksi kauhukomediaksi. Tarinassa kasvoiltaan epämuodostunut Edward muuttuu kokeellisen hoidon myötä, eivätkä hänen kasvonsa enää herätä samalla tavalla huomiota. Elämänlaatu ei kuitenkaan ole vain ulkonäöstä kiinni. Tämän Edward (Sebastian Stan) saa tuta kohdatessaan niin ikään kasvoiltaan epämuodostuneen Oswaldin (Adam Pearson), joka on menestynyt hurmuri. Stan on pokannut suorituksestaan lukuisia palkintoja. Häntä lainkaan väheksymättä elokuvan tähti on mielestäni karismaattinen Pearson. Tunnettu vammaisaktivisti on työskennellyt aiemminkin ohjaaja Schimbergin kanssa, jolla myös on kasvoissaan suulakihalkio. Tekijöiden vammaisuus ei tee automaattisesti kiinnostavaa elokuvaa. Tässä tapauksessa se tuo silti tarinaan monimerkityksisen autenttisuuden tason. Ja vaikkei vammaisuuden tematiikka kiinnostaisi tuon taivaallista, leffa kaikkine kauhuviittauksineen ja kaksoisolentomotiiveineen on herkkua genreä vähänkin tuntevalle katsojalle. Crip Ciné 12.–16.4. Espoossa ja Helsingissä. TEKSTI SANNI PURHONEN HELSINGIN ANTIKVAARISET KIRJAPÄIVÄT VAPAA PÄÄSY!
• ON ANTIKVAARISELLA VALIKOIMALLAAN VAHVASTI MUKANA Suomen paras kirjavalikoima Kattilahalli Suvilahti 25.–27.4.2025 pe-la 10–18, su 10–16 HELSINGIN ANTIKVAARISET KIRJAPÄIVÄT VAPAA PÄÄSY! kirjapäivät.fi
• 54 • 2 / 2025 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN Voiman TV-tärpit Yle Areena: Halln (Suomi 2025) Axel Åhmanin ja Joel Rönnin kirjoittamassa mustan huumorin sitcom-sarjassa seurataan O cen (Britannia 2001–2003) hengessä ruotsinkielisen Pohjanmaan Pedersöressä sijaitsevan minkkihäkkitehtaan kompurointia erilaisten aikaan liittyvien työelämä-, tasaarvoja eläinasiahaasteiden äärellä. Satiirisen paikallisnäkökulman ohella sarjan kiinnostavuutta nostaa hahmojen huolella kirjoitetut henkilötaustat sekä se, että Åhman ja yhtä keskeistä roolia näyttelevä Jakob Norrgård tunnetaan myös KAJ-yhtyeestään. MAX: No Man’s Land (Ranska 2020–) Amit Cohenin, Maria Feldmanin ja Ron Leshemin poliittisten ja psykologisten vaikuttimien suhteen tavallista paremmin kirjoitetussa sarjassa liikutaan Syyrian kurdijoukkojen, Isiksen ja kansainvälisen vakoilutoiminnan syövereissä. Jännittävän sarjan yhdessä juonilohkossa seurataan islamistisen radikalisoitumisen myötä Britanniasta alueelle päätyneiden nuorten miesten kohtaloita. 30.3. Yle Teema & Fem: Suurta teatteria (Ranska 2020) & 4.4. TV1: Kipupiste (Ruotsi 2024) Emmanuel Courcolin vankiteatteria käsittelevässä elokuvassa teatteriohjaaja Etienne ( Kad Merad) taistelee byrokratian, ympäristön ennakkoluulojen ja vankien elämänhallintahuolien kanssa. Sanna Lenkenin ohjaama Kipupiste-draamasarja käy puolestaan läpi näytelmäkirjailija Lars Norénin ( David Dencik) johdolla Ruotsissa 1990-luvulla skandaaliin päätyneen vankilateatterihankkeen, jonka pääesiintyjinä olleet uusnatsit syyllistyivät pankkiryöstöön ja poliisimurhiin. Kummankin teoksen ytimessä on ajatus siitä, että vankiteatterissa on olennaista huomioida muutakin kuin taiteellinen kunnianhimo. 19.4. Yle Teema & Fem: Kovaotteiset miehet (USA 1971) Vastikään menehtynyt Gene Hackman (1930–2025) tekee unohtumattoman roolin William Friedkinin peräti viidellä Oscarilla palkitussa rouheassa poliisielokuvassa. Juonta tärkeämpää elokuvassa on sen sittemmin paljon jäljitelty jännite kovaksikeitetyn poliisihahmon ammatillisen sitoutumisen, brutaalien toimintamenetelmien ja chandlermaisen vieraantuneisuuden välillä. MUBI: Born in Flames (USA 1983) & Working Girls (USA 1986) Suoratoistopalvelujen armoitetussa elokuvaarkistossa on esillä poliittisen independentelokuvan pioneerin Lizzie Bordenin varhaisia mestariteoksia. 30?000 dollarilla viiden vuoden aikana tehty Born in Flames on pseudo-dokumentin muotoinen feministinen utopia sosialistiseksi demo kratiaksi muuttuneesta USA:sta. Working Girlsin fi ktioformaatissa Borden tutkii seksityötä vapaaehtoisena ansaitsemisvalintana sekä samalla sukupuolirooleihin, rotuun, luokkaan, kapitalismiin ja tekopyhään moralismiin liittyviä valta-asetelmia. Bong Joon-ho: MICKEY 17 Elokuvateattereissa nyt. Parasitesta parhaiten tunnetun ohjaajakäsikirjoittajan Bong Joon-hon vuonna 2013 ilmestynyt Snowpiercer kuvasi luokkayhteiskunnan dynamiikkaa jäätynyttä maapalloa kiertävän junan kautta. Mickey 17 puolestaan esittelee asetelman, jossa ihmiset haluavat planeettansa siivoamisen sijaan paeta sieltä. Ihmiset suuntaavat kohti Nifl heimiksi nimettyä planeettaa: skandinaavisessa mytologiassa Nifl heim on jään ja pimeyden valtakunta. Retki kuntaan kuuluu myös vaarallisiin tehtäviin lupautunut Mickey ( Robert Pattinson), joka kloonataan aina uusiksi kuoleman kohdat tuaan. Snowpiercerin tapaan Mickey 17 ei ole turhan hienovarainen. Elokuva näyttää valtapolitiikkamme kauheuden tavalla, jonka karnevalistisuus tuntuisi liioittelevalta, ellei myös tosimaailmassa politiikan areenalla riehuisi punaisiin hattuihin kiintynyt pahantahtoinen toope. Uskonnon välineellistämisen, ahneuden ja yleisen tyhmyyden kuvaamisen ohella elokuvassa kiinnostaa huomio siitä, kuinka suhtaudumme meistä poikkeaviin. Keskushahmo Mickeyn kohtalo on hirvittävä mutta linjassa sen kanssa, mitä näemme ympärillämme. Riittää, että vilkaisee, miten kohtelemme muita eläimiä tai heitä, jotka on määritelty vääränlaisiksi ihmisiksi. JARI TAMMINEN Mike Leigh: KOVIA TOTUUKSIA Ensi-ilta 21.3. Pansy on ikääntyvä kotiäiti lontoolaisesta pientalolähiöstä. Hän purkaa kroonistunutta pahaa oloaan remppayrittäjämieheensä, uuninpankkopoikaansa, kampaajasisareensa, kohtaamiinsa kanssaihmisiin ja ankealle kotipihalla eksyvään kettuparkaankin. Mike Leigh’n konkarin ottein kirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa avautuu verkkaisesti, miten kipuilun takana kytee pettymystä elämänvalintoihin ja ihmissuhteisiin, kuolemanpelkoa ja ahdistusta kremppaisesta vanhenemisesta sekä diagnosoimatonta masennusta. Leigh tunnetaan elokuvista, jotka ovat käsitelleet niin epookkiaiheita – muun muassa Mr Turner (2014) ja Peterloo (2018) – kuin nykyympäristöjen arkisia ihmiskohtaloita – esimerkiksi Naked (1993), Happy-Go-Lucky (2008) ja Vuosi elämästäni (2010). Mainittujen teosten näyttelijät yltävät huippusuorituksiin. Myös nyt pääosan Marianne Jean-Baptiste pystyy ilmentämään itsensä nurkkaan maalanneen ihmisen tunneskaalaa sydänverisen syvältä riipien. Muidenkin näyttelijöiden työstä tunnistaa ammattitaidon ohella Leigh’n elokuvista tutun ryhmätyön jäljet. Katsoja voi vain arvailla, käsitteleekö 82-vuotias ohjaajamestari elokuvassa henkilökohtaisia tuntojaan. Ankeuteen lohtua tuovat vain yksittäiset huumorin pilkahdukset, nuoremman sukupolven optimismi ja koskettava vilaus yhden onnellisen parisuhteen mahdollisuuteen. TUOMAS RANTANEN Walter Salles: OLEN YHÄ TÄÄLLÄ Elokuvateattereissa nyt. Sielukas näyttelijä Fernanda Torres hallitsee tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Eunice Paivana, Brasilian entisen kongressiedustajan puolisona ja suurperheen äitinä. Eräänä aamuna vuonna 1971 Brasilian sotilasdiktatuurin väkivaltakoneisto nielaisee Rubens Paivan ( Selton Mello). Poliisit pakenevat vastuuta, eikä kukaan kerro Eunice-vaimolle mitään. Eunice Paivakin viedään kidutuskeskukseen, ja siellä hän alkaa ymmärtää, miten koko maata tuhotaan. Walter Sallesin teos voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Se kertoo, kuinka diktatuuri yrittää rikkoa ihmisten välisen solidaarisuuden, taistelutahdon ja mielenterveyden – mutta turhaan. IIDA SIMES Lue lisää arvioita osoitteessa Andrea Arnold: BIRD Ensi-ilta 28.3. Brittitekijä Andrea Arnoldin elokuvissa naiset liikkuvat marginaalissa, oli kyse sitten teinistä vuokrataloissa (Fish Tank), ajelehtijasta Amerikan takamailla (American Honey) tai äiti lehmästä maitoteollisuuden lypsettävänä (Cow). Bird ei tee eroa edellisiin. 12-vuotias päähenkilö Bailey ( Nykiya Adams) asuu isänsä ( Barry Keoghan) ja veljensä ( Jason Buda) kanssa vallatussa talossa rapistuvassa englantilaisessa rannikkokaupungissa. Hänen kesäpäivänsä kuluvat kaupungin laitoja kulkien, lintuja kuvaten ja isoveljen kaveripiiriä seuraten. Yhdellä reissuistaan hän törmää Birdiin ( Franz Rogowski), niityllä haahuilevaan outolintuun. Bird on eräänlainen kasvutarina, jossa Baileyn kuukautisveri alkaa virrata ja seksuaalisuus herätä. Löyhään juoneen mahtuu myös maagista realismia ja vähävaraisten kohtaamaa ja toteuttamaa väkivaltaa. Siinä missä tarina ja etenkin Birdin hahmo jäävät ajoittain etäiseksi, Baileyn maailma on iholla, kielellä, nenässä, korvissa ja sisuksissa. Arnoldin lyömätön kädenjälki mukailee haptisen visuaalisuuden käsitettä: kerronta ei vetoa ainoastaan silmiin vaan myös muihin aisteihin. KAISU TERVONEN
• ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon EMIL AARNIO Hermanni, Opiskelija, VTK, HYYn hallituksen varapuheenjohtaja VILLE AARNIO Arabianranta, Talousvihreä filosofi OUTI ALANKOKAHILUOTO Herttoniemi, Kirjallisuuden tohtori, kaupunginvaltuutettu RIINA BHATIA Etu-Töölö, Tutkija, YTM, MSc ROBERT ELLMÉN Tapulikaupunki, Sähköinsinööri OONA FOSTER Länsi-Herttoniemi, Tasa-arvon asiantuntija, FM 703 704 708 711 717 719 HANNA HANNUS Alppiharju, Taiteilijajärjestön viestintäpäällikkö, kävelyn edistäjä 722 JOHANNA HARJUNPÄÄ Myllypuro, Kehitysyhteistyön asiantuntija, FM SINI KAARTINEN Vallila, Yhdenvertaisuusasiantuntija, kulttuurituottaja JUHA KARHU Malminkartano, Tutkija, FM (ympäristötiede) OTSO KIVEKÄS Kumpula, Toimitusjohtaja, kaupunginvaltuutettu MARIA KORPISALO Munkkiniemi, Yrittäjä, yrittäjyyskouluttaja TERO KOSKINEN Alppiharju, Toimittaja, valmiusasiantuntija 724 733 736 739 742 743 ANNA LAINE Pitäjänmäki, ICT-asiantuntija, luottamustoimija, FM 751 MATTI LEHTO Kallio, Lead Copywriter, VTM MINNA LINDGREN Munkkiniemi, Kirjailija, kaupunginvaltuutettu HEIKKI MAJAVA Laajasalo, Toiminnanjohtaja, sote-asiantuntija SALLA MERIKUKKA Kalasatama, Viestintäpäällikkö, yrittäjä MARIA MORADZADEH Jätkäsaari, Tietojenkäsittelytieteiden DI-maisteriohjelman DI-maisteriohjelman opiskelija opiskelija KATRI MYLLYKOSKI Herttoniemenranta, Herttoniemenranta, Laatuasiantuntija, Laatuasiantuntija, YTM 753 757 762 763 766 769 SONJA NAALISVAARA Kalasatama, Kalasatama, Vaikuttamisen ja viestinnän päällikkö, opiskelija 770 KAI OVASKAINEN Käpylä, Käpylä-Seuran pj., viestinnän vanh. asiantuntija (eläkk.) PETRI PARRUKOSKI Vuosaari, Eläkeläinen, VTM AMANDA PASANEN Käpylä, Ympäristöasiantuntija, Ympäristöasiantuntija, valtuustoryhmän valtuustoryhmän puheenjohtaja puheenjohtaja TUOMAS RANTANEN Roihuvuori, Kustantaja, toimittaja, Kustantaja, toimittaja, kaupunginvaltuutettu SAANA ROSSI Lauttasaari, Lauttasaari, Arkkitehti, tutkija Arkkitehti, tutkija SAANA SARMELA Hermanni, VTM, Hermanni, VTM, viestinnän asiantuntija, viestinnän asiantuntija, yrittäjä yrittäjä 778 780 782 786 788 794 SAMELI SIVONEN Käpylä, Arkkitehti SAFA, kestävän kaupunkisuunnittelun asiantuntija 802 Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 Mainoksen maksaja: kuvan ehdokkaat JON SUNDELL Ruoholahti, Tietokirjailija, kaupunkikulttuuriaktivisti IIRIS SUOMELA Kallio, Edunvalvonnan päällikkö SAMUEL TAMMEKANN Sörnäinen, Erityisasiantuntija HANNU TUOMINEN Malminkartano, Opettaja, eläkeläinen, tietokirjailija VINI VENETVAARA Kontula, Lukiolainen AUNI-MARJA VILAVAARA Lauttasaari, Juristi, FM, Juristi, FM, ratkaisukeskeinen ratkaisukeskeinen valmentaja valmentaja 805 806 810 817 820 822 EERO YRJÖ-KOSKINEN Vuosaari, Ympäristöasiantuntija, Ympäristöasiantuntija, VTM 826