3/2016 HuHtikuu | voima.fi Sonya LindforS & vaLLan aSkeLmerkit ?Joensuun?tropiikki???•???pAskA?kAupunni PE LL E-S AN OM AT -li ite
LIPUT alk. 22 € Kansallis teatterin lippumyymälästä 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) Lippupisteestä 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Kantaesitys Suurella näyttämöllä 14.9.2016 OHJAUS Juha Jokela ROOLEISSA Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja ? Tehään tää projekti pois alta ja mietitään etiikkaa vasta sen jälkeen. ? Mites toi nyt kuulostaa aika pahalta, kun sen noin sanoo. 260x380_voima_sumu.indd 1 23.3.2016 9.54
Lapsimessut 15.–17.4. Helsingin Messukeskuksessa DVD Lumikki ja seitsemän kääpiötä sormenjäLkipuuhaa nemo 15 € Zdenek Miler myyrän satuaarre tammi Mauri Kunnas kesä koiramäessä otava DVD tääLtä tuLee myyrä rosebud.fi kirjaja leffa valikoima on upea. tervetuloa! myyrä, lasten ja aikuisten suosikki, vierailee halattavana ja kuvattavana. rosebudilla tehdään siirtokuvatatuointeja, askarrellaan kortteja ja taiteillaan sormenjäljillä. Rosebudin osastolla 6e149 tapahtuu koko messujen ajan! 23,50 € 7,50 € 14,90 € Havukainen, Toivonen tatu ja patu pihaLLa otava Markkula, Varpu eLäimet tarrakirja aurinko kustannus 12 € 9,50 € 10 € DVD prinsessa kaguyan taru 8,50 € kaikki studio ghibLin eLokuv at 8,50 € ? LAPSIMESSUT lapsimessut.fi Lataa uusi Messukeskusapplikaatio älypuhelimeesi ja tee omat suosikkilistasi! Avoinna: pe ja la klo 9–18, su klo 9–17. Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta 14.4. asti 15/9/5 €: shop.messukeskus.com. Liput tapahtuman aikana ja kassoilta 18/11/6 €. Alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Samalla lipulla samaan aikaan: Model Expo, Kädentaito, OutletExpo ja Eläinystäväni (la–su). 15.–17.4.2016 MESSUKESKUKSESSA Vinkkejä odottajille ja pienten lasten vanhemmille, tietoa raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja terveydestä!
n
Nyt laitetaan ideat itämään! kevatmessut.fi • facebook.com/kevatmessut Kevätmessuilla pääset ihastelemaan tuoteuutuuksia ja saat tuoreimmat ideat ja vinkit niin kotiin, pihalle kuin mökillekin. Yhdellä lipulla koet viisi tapahtumaa: Oma Koti, OmaPiha, OmaMökki, Lähiruoka & Luomu ja Sisusta! Avoinna: to–la 7.–9.4. klo 10–18, su 10.4. klo 10–17 Liput edullisemmin ennakkoon 6.4. asti, 15/9 €: shop.messukeskus.com. Liput tapahtuman aikaanverkkokaupasta ja ovelta 18/11 € Lataa uusi Messukeskus-applikaatio älypuhelimeesi ja tee omat suosikkilistasi! OmaPiha Oma Koti OmaMökki Lähiruoka&luomu Sisusta Kevätmessut 7.–10.4. Messukeskus
ilmoitus HuHtikuun merkkituotteet ”Itken kun ajattelen, et tä tuhoamme koko Tyynenmeren”, sanoo neljän lapsen äiti Keiko Takada. Hän on yk si Fukushiman ydin onnettomuuden pa kolaisista, joita Pirkko Lindberg haastatte li Japanissa syksyllä 2013. Lindbergin teos on dokumenttiproosaa vuosituhannen ydin onnettomuuden jatkoselvittelyistä. Kirjailija haastatte lee kymmeniä maanviljelijöitä, taiteilijoita, aktivisteja, poliitikkoja ja tavallisia ihmisiä sekä sukeltaa syvälle ja panilaiseen energiapolitiikkaan. www.savukeidas.com Fukushima ikuisesti Vaviskaa, myytit – vaih toehtoja on! Selkeä, helppolukuinen ja hauska opas talous keskusteluun. Kirja pureutuu myytteihin, jotka on keksitty hei kentämään taloudel lista demokratiaa. Nyt paljastuu, mik si talouskasvua pi detään yllä jopa hyvinvoinnin kus tannuksella. 153 s. Hinta 19,90 €. kauppa.vastapaino.fi Syyrian sotilaspoliisi vaaransi oman henken sä paljastaakseen maa ilmalle valokuvat kuo liaaksi kidutetuista ja näännytetyistä van geista. Kuvat järkyt tivät maailmaa ja paljastivat Syyrian hal lituksen vakavat rik komukset ihmisyyt tä vastaan. Tarjous kustantajan verkkokaupassa 22 euroa (svh. 29,00 €), sis. toimituskulut, koodi SYYRIA. Voimassa 31.05.2016 asti. Ilmestyy huhtikuussa. www.arthouse.fi Christer LindhoLm: Viis taLoudesta! 5 myyttiä, jotka romuttaVat hyVinVoinnin GaranCe Le Caisne syyria: kertomus kuoLiaaksi kidutetuista Toimittaja Katarina Baer kertoo odo tetussa tietokirjas saan omista iso vanhemmistaan, joista tuli dra maattisten histo riallisten tapah tumien myötä aatteellisia ja ak tiivisia natseja. He olivat nat seja on vangit seva ja rii paiseva se lon teko menneisyydestä, joka leimaa tulevienkin su kupolvien elämää. Kirja on ajankohtainen myös nyky Euroopan kulttuuristen ristiriitojen maailmassa. Ilmestyy 31.3. www.teos.fi he oLiVat natseja Kotimaisen RCM tuotemerkin hamppuneuleet ja hamppupipot saatavilla nyt nettikaupasta ja kivijal kamyymälästä. 77% hamppu & 23% puuvilla. WEBSHOP / RCM SHOP TURKU Rauhankatu 12 a 20100 Turku www.rcm-clothing.com hamppupipo made in FinLand Mihin joutui Viron pankin kulta, kun Neuvostoliitto vuonna 1940 miehitti maan? Harri Raittiin ja Boris Hurtan kirjoittama veijari romaani Kultaa meren yli tarjoaa yhden vastauksen tähän yhä vielä epäselvään kysymykseen. Matti Särkän teos Bar Mocambo on nopearytmi nen jännäri. Se kertoo, mi ten suomalaisesta Risto Valkosesta voi muokkautua sisilialainen Don Christo Valcone. Lue ja nauti kirjaili jan paikallistuntemuksesta! Saatavilla nettikirjakaupoista tai kirjastoista Facebook: enostone kansainVäListä jännitystä ja seikkaiLuja! Pulitzerpalkittu teos kertoo, mi ten nopeasti ja tehokkaasti ih minen tuhoaa pla neettamme mo nimuotoisuutta. ”Jos aiot tänä vuonna lukea vain yhden kir jan, valitse tä mä. Kuudes sukupuutto on sekä järkyttävän hyvä että järkyttävä kirja. Tämä on yksi parhaista kirjoista, mitä käynnissä olevasta pla neetanlaajuisesta rakennemuutoksesta on koskaan kirjoitettu.” Vesa Vanhalakka, Aamulehti www.atena.fi/kuudessukupuutto eLizabeth koLbert: kuudes sukupuutto. Luonnoton historia mindFuLness-kurssi teini-ikäisiLLe Harjoitusohjelma mielen terveyden lisäämiseen CDlevyllä. Samalla tue taan hyvinvointitaitojen opetusta peruskouluis sa*. Tämän harjoitusoh jelman on luonut psyko logian tohtori Amy Saltzman. Tavoitteena on lisätä rauhaa, keskittymiskykyä ja hyvää fiilistä. Eli tukea voimakkaiden tunteiden kohtaamiseen, stressinhal lintaan ja sisäiseen tasa painoon. Ostamalla CD:n tuet ainakin yhden teinin mielenterveyttä – samalla lah joitat 10€ nuorten mielenterveyden tukemiseen! ”Ota chillisti, joka päivä. Tämän cd:n avulla se onnistuu”, Jukka poika. ”Tämä on juuri se levy, jonka olisin itse halunnut teininä.”, Mira Luoti. * Lue lisää ja toimi! www.perustaitojaperuskouluun.fi Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
Tässä lehdessä muun muassa 28.3.–1.5.2016 3 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo mUU toimitUS Ellen Eljaala, Velda Parkkinen, tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes & Jari tamminen toimitUSjohtaja teemu matinpuro YhteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 KUStannUSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUStajina täSSä nUmeroSSa Jussi Ahokas, suvi Auvinen, scott Caris, irma Hirsjärvi, Pasi Huttunen, maija Karhunen, Jonna Kuitunen, Fanny malinen, Jesse matilainen, Kirsikka moring, syksy Räsänen, Atlas saarikoski, Henri salonen, Janne siironen, Joel tokoi, ilkka tuokko, Riku Vejander, Heli Yli-Räisänen jULKaiSija Voima Kustannus oy Yhtiön oSaKKaat Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen jaKeLU Jari tamminen 050 331 4057 tiLaUKSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 Voiman VUoSitiLaUS 10 numeroa 39 euroa paino Alma manu oy, tampere painoS 60 000 iSSn 1457-1005 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Köyhä kansa palvelee porvaria eLämme hiStoriaLLiSia aiKoja : ensimmäistä kertaa Suomessa pyritään tietoisella politiikalla laskemaan kansan sivistystasoa. Juha Sipilän johtama hallitus rakentaa synkkää tulevaisuutta. Yliopistojen rahoitukseen on järsitty puolen miljardin lommo, ja yt-aallot ovat pyyhkineet akateemista kenttää. Ne, jotka eivät saa kenkää, päättävät itse lähteä. Korkeakoulupolitiikan murheellisuus ja näkö alattomuus saa ansioituneet tutkijat pakenemaan ulkomaille. Aivovuoto on käynnissä, ja akateeminen ura kiinnostaa yhä harvempia. Leikkauspolitiikan seuraukset heijastuvat viiveellä kansalliseen kilpailukykyyn. Innovaatioita on turha odottaa, kun koulutus romutetaan. Sivistysporvaria on ikävä. Kokoomus seisoo sellaisen hallitusohjelman takana, jonka ranskalaisten viivojen luettelossa tavoitellaan myös maistereiden määrän vähentämistä. KoULUtUS ei ole itseisarvo, joka pitäisi hankkia lunastaakseen paikkansa tai palkkansa yhteiskunnassa. Koulutus palkitsee itsessään; se merkitsee mahdollisuutta kehittyä, hankkia tietoa, jäsentää maailmaa ja suuntautua alalle, jolle itse haluaa. Korkeakoulutetut saavat usein paksumman palkka pussin kuin tavallinen duunari. Siinä logiikassa maisterien määrän vähentäminen ja kansan sivistystason madaltaminen palvelee porvareita: kun koulutuksen masinoima luokkakierto hidastuu, taloudellinen ja sosiaalinen valta keskittyvät yhä tiukemmin harvoille. SSS-hallitus ajaa alas tasa-arvoista yhteiskuntaa leikkaamalla koulutusta ja sosiaaliturvaa. Hallitus tekee poliittisen valinnan, joka pitää köyhien penskat pois sosiaalisen nousun hissistä. Kun puolen miljardin koulutusleikkaukset korkeakoulujärjestelmään eivät vielä riitä palauttamaan luokkayhteiskuntaa, isketään opintotukeen. opetUSminiSteri Sanni Grahn-Laasosen selvitys miehen ehdotuksessa korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa leikattaisiin yli neljänneksellä, 250,28 euroon kuukaudessa. Lohduksi opintolainan määrää nostetaan. Lainapainotus merkitsee sitä, että korkeakoulutuksesta haaveilevan pitäisi ottaa entistäkin korkeampi taloudellinen riski. Kun akateeminen työttömyys on korkealla, kuka uskaltaa lähteä opiskelemaan lainalla? Työmarkkinoidenkin kannalta lainapainotus on täyttä paskaa. Kun tulevaisuuden harvat osaajat tulevat korkeakouluistaan työmarkkinoille lainat niskassa, massia on saatava ja paljon. Käytännössä lainapainotus voi tuoda palkannousupaineita yksityiselle sektorille – ja siitä näkökulmasta porvarinkin etu olisi lainatta opiskellut työntekijä. Veera järVenpää 3 raksi ruudussa muu nina hagen Fort europa partioSuomi Liberate tate 100 miljardin bluffi 34 46 s.?13 Vastamai nos 11 26 42 normihomovoimaa! s. 31–32 Salmela 48 Khid 50 Kusisukkatoimittajat 12
8 • 3 / 2016 MaailManlopun eteinen Islamismin tukijoukot Kun Saudi-arabian kuningas Faisalilta kysyttiin, koska hänen hallintonsa antaa oikeuksia naisille, Faisal vastasi tyhjentävästi: ”Sitten kun annamme niitä miehille.” Näin kertoi palestiinalainen journalisti Saïd Aburish kirjassaan House of Saud (1994). Kidutuksen, teloitusten ja muun sisäisen sorron lisäksi kuningaskuntaa pitää pystyssä ulkoinen tuki länsimailta. Yksi syy tukeen on öljy. Toinen on se, että Saudi-Arabia on pannut hynttyyt yhteen länsimaiden kanssa demokratian tukahduttamiseksi Lähi-idässä ja jihadismin levittämiseksi Afganistaniin, Bosniaan, Syyriaan ja muualle. Tämän liiton lapset ovat sittemmin esitelleet taitojaan New Yorkin World Trade Centerissä ja Pariisin Bataclanteatterissa. MuSliMivihaajat esittelevät Saudi-Arabian terrorihallintoa muka esimerkkinä islamin todellisesta luonteesta. Kansankiihotuksessa ovat kunnostautuneet erityisesti perussuomalaiset. He ovat myös Saudi-Arabian vahvimpia tukijoita Suomessa. 25. helmikuuta EU-parlamentti hyväksyi Jemenin sotaa koskevan päätöslauselman, jossa vaaditaan SaudiArabiaa asevientikieltoon. Suomalaisista mepeistä kaksi äänesti vastaan: perussuomalaiset Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Myös Timo Soini on kannattanut Saudi-Arabian aseistamista. Yhtäältä perussuomalaiset raakkuvat Suomeen tulevien muslimipakolaisten uhasta niputtaen iloisesti yhteen islamin, islamismin ja jihadismin. Toisaalta etenkin Halla-aho toistelee, että on kustannustehokkaampaa auttaa pakolaisia paikan päällä. Käytännössä tämä tarkoittaa kehitysavun leikkaamisen lisäksi aseiden toimittamista islamistiselle diktatuurille, joka pommittaa ihmisiä kodeistaan Jemenissä; maassa on jo 1,5 miljoonaa pakolaista. Tämä valheellisuus hakee vertaistaan kokoomuksen Ben Zyskowiczistä, joka vuonna 2012 haukkui vasemmiston tukevan arabidiktatuureja kokoomuksen äänestettyä Saudi-Arabian asekauppojen puolesta ja vasemmiston ja vihreiden vastustettua niitä. hallituS on vaihtunut, mutta farssiaskeleet ovat samat. Arabiemiraatit on sekin islamistinen kidutusvaltio, ja BBC on raportoinut, että sen joukot taistelevat Jemenissä rinta rinnan al-Qaidan kanssa osana saudien johtamaa liittoumaa. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki jätti helmikuussa keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukselle kysymyksen siitä, miksi se on myöntänyt asevientiluvan Arabiemiraatteihin. Samalla perussuomalaiset ilkkuvat, että vasemmisto ei tee mitään islamismin vastustamiseksi ja pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Roskapuhe menee läpi, koska tiedotusvälineet eivät tee työtään: montako artikkelia olette lukeneet perussuomalaisten tuesta islamistisille diktatuureille? SyKSy räSänen Ka isa Ka ng as Ehkäisyvälineen hinnat vaihtelevat asuinpaikasta riippuen. teKSti heli yli-räiSänen Kuva ninni KairiSalo Kierukan monta mutkaa K ier u k an m ont a m utk aa n eljän kaupungin käytännöissä on eroja kuparija hormonikierukoita koskien. Helsingissä kuparitai hormonikierukan saa ensimmäisellä kerralla ilmaiseksi, sen asennus mukaan lukien. Kun kyse on vaihtamisesta, potilas hankkii itse kierukan, mutta asennus on edelleen maksuton. Helsingin terveydenhoidosta kerrotaan, että kuparikierukka maksaa noin 93 euroa ja hormonikierukka 153 euroa. tiinall a (nimi muutettu) oli ollut kuparikierukka viisi vuotta, kun hän meni uusimaan sitä. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. ”Pyysin Helsingin Myllypuron terveysasemalta aikaa lääkärille kuparikierukan vaihtoon, mutta minut ohjattiin ensin keskustelemaan hoitajan kanssa. Puhelimessa hoitaja ehdotti hormonikierukkaa. Kerroin, että hormonaalinen ehkäisy ei sopinut minulle.” Hoitaja väitti, että hormonikierukan saisi ilmaiseksi. Hän kutsui Tiinan vielä juttelemaan vastaanotolle. Siellä käytiin läpi samat asiat kuin puhelimessa. Hormonikierukkaa suositeltiin taas. ”Kysyttiin myös kysymyksiä, joiden yhteyttä ehkäisyyn en ymmärtänyt: olinko kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.” Tiina sai lääkäriajan kierukan vaihtoon. ”Lääkärikin suositteli hormonikierukkaa. Ihmettelin, eikö tieto ollut kulkenut hoitajalta.” Työvälineet puuttuivat, joten lääkäri ei saanut kierukkaa vaihdettua. Tiina ohjattiin Helsingin keskitettyyn ehkäisyneuvontaan. Sielläkin lääkäri ehdotti hormonikierukkaa. ”Sanottiin, että vaihtoa ei tehdä ennen seksitautitestejä. Kävin niissäkin.” Tiinalla meni puoli vuotta saada kierukkansa vaihdetuksi. Hormonikierukkaa ehdotettiin joka käynnillä. ”Jäi kummallinen fiilis. Suhtaudun luottavaisesti lääkäreihin, mutta miksi kokemustani kyseenalaistettiin? Ohjailuni paikasta toiseen tuntui myös resurssien haaskaukselta.” Tampereella molemmat kierukat ovat maksullisia. Kuparikierukka maksaa potilaalle saman verran, kuin mitä terveydenhuolto siitä maksaa, 72 euroa. Hintaa ollaan päivittämässä. Ensimmäinenkin kierukka ostetaan itse, mutta asennus on ilmainen. Tampereen kaupungin lasten ja nuorten terveyspalveluiden ylilääkäri Tuire Sannisto kertoo, että syyt kierukoiden maksullisuuteen ovat moninaiset. ”Kierukoiden maksullisuus on ennen kaikkea kustannuskysymys. Kaupunki ei ole osoittanut varoja kierukoiden laajalle ilmaisjakelulle.” Sanniston mukaan tulevaisuudessa kaupungin toiveena on turvata maksuton kierukkaehkäisy ainakin toistuvasti raskaudenkeskeytyk
3 / 2016 • 9 VoiMan ValoisaMpi puoli Rädyn puheet eivät lämmitä naiSaSialiitto unionin huvilan sängyt ja lattiat ovat täynnä: järjestö on perjantaista 18. maaliskuuta lähtien majoittanut 22 naista ja yhden teinipojan. He eivät ole päässeet koko talvena lämpimään, sillä Helsinki ei halua päästää Itä-Euroopan liikkuvaa väestöä suojaan pakkasilta. Kaikki pakkaseen jääneet eivät mahtuneet Unionin tiloihin. Majoitusta järjestäneet vapaaehtoiset saattoivat tiistaina 22. maaliskuuta 17 miestä ja viisi naista so siaalipäivystykseen, jossa he hakivat hätämajoitusta kaupungilta. Sosiaalitoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty on luvannut, että kaikki pääsevät Helsingissä hätämajoitukseen. Vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen sosiaalityöntekijät sanoivat, että kyseessä ei ollut kiireellinen tilanne, joka oikeuttaisi hätämajoitukseen. He eivät suostuneet haastattelemaan ihmisiä tai antamaan hätämajoituksen eväämisestä kirjallista päätöstä. Sen sijaan he pyysivät vahtimestaria soittamaan poliisin poistamaan ihmiset tilasta. helSinKi on SolMuSSa perusoikeuksien toteuttamisen kanssa. Muut kuin helsinkiläiset pääsevät hätämajoitusta järjestävään Hietaniemenkadun palvelukeskukseen vain yhdeksi yöksi, jos eivät ole jo käyttäneet yötään, eli jos eivät koskaan aiemmin ole yöpyneet siellä. Hätämajoituspaikkoja ei ole riittävästi, ja voimassa on sosiaaliviraston ohjeistus, joka kieltää tarpeellisen hätämajoittamisen. Valtiolla ja kunnilla on negatiivinen velvollisuus olla rikkomatta ihmisten oikeuksia. Sen lisäksi niillä on myös positiivinen suojeluvelvoite turvata ihmisten perusoikeudet, kuten oikeudet hengen ja terveyden suojaan. Jos kunta tai valtio ei tartu tarvittaviin toimiin suojatakseen sen vaikutuspiirissä olevien ihmisten ihmisoikeuksia, se rikkoo oikeuksia yhtä räikeästi kuin jos Laura Räty itse ajaisi ihmiset ulos pakkaseen. helSingin pitäiSi kumota sosiaaliviraston ohje, joka estää hätämajoittamisen, lopettaa sen soveltaminen ja lakata käännyttämästä ihmisiä pakkaseen. Tämä ei vielä riitä. Tiistaina Hietaniemenkadulla oli neljä vapaata sänkypaikkaa, 22 ihmistä haki kaupungilta tuloksetta hätämajoitusta ja ulkona nukkui vielä ainakin 20 ihmistä. Majoitusta tarvitsevilla ei ole kielitaitoa neuvotella majoituspaikoista, ei bussilippuja, joilla sukkuloitaisiin kaupungin hätämajoitusarvioinnista toiseen, eikä tietoa oikeuksistaan. Kaupungin on järjestettävä tarpeeksi majoituspaikkoja, taattava suora mahdollisuus päästä suojaan ilman sosiaalityön harkintavaltaa ja perustettava liikkuvan sosiaalityön tiimejä, joilla on kielitaitoa ohjata ihmiset suojaan. Tiistaina Helsinki jätti yhteen etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset kaikkien palveluiden ulkopuolelle. Kaupunki jättää myös tietoisesti huolehtimatta heidän perusoikeuksiensa toteutumisesta. Se on perusja ihmisoikeuksien rikkomista, syrjintää ja rakenteellista rasismia. atlaS SaariKoSKi Ve era Jär ven pää Ki rjo itt aja on to im itt aja ja oi ke us tie te en yli op pi las . seen ajautuville ja hiljattain synnyttäneille. Tapauksissa, joissa on vahva sosiaalinen tarve luotettavalle ehkäisylle, kierukkaehkäisy annetaan jo nyt potilaalle ilmaiseksi. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa raskas päihteidenkäyttö tai vakavat psyykkiset ongelmat. ”Mielelläni näkisin Tampereella kierukkaehkäisyn ilmaisena myös ensikertalaisille, mutta toistaiseksi priorisoidaan näin.” SanniSton mukaan kierukoiden hintojen vaihtelut eri kunnissa voivat johtua siitä, että joissain kunnissa tai sairaanhoitopiireissä hinnat on onnistuttu kilpailuttamaan toisia paremmin. turuSSa ensimmäisen kuparikierukan saa ilmaiseksi. Myös hormonikierukan saa ilmaiseksi siinä tapauksessa, että hemoglobiini on alle 120. Lisäksi 130 turkulaista saa vuosittain ilmaisen hormonikierukan osallistumalla kandiohjelmaan, jossa opetetaan hormonikierukan asentamista. Turun ehkäisyneuvolan vastuuhenkilön, lääketieteen tohtori Anneli Kivijärven mukaan syy erilaisiin käytäntöihin eri kierukoiden kohdalla on hinnassa. ”Kuparikierukka on edullisempi, tukusta ostettuna 49 euroa. Hormonikierukka maksaa 130 euroa.” Potilaalle, joka ei saa ilmaista hormonikierukkaa hemoglobiinin takia tai kandiohjelman kautta, se maksaa asennuksineen 62 euroa. Oulussa ensimmäinen kuparikierukka on maksuton. “Ilmaisen hormonikierukan saa vain tietyillä indikaatioilla, kuten anemiaan johtavien vuotojen takia”, kertoo Oulun kaupungin lääkäripoolin palvelupäällikkö Liisa Kylmänen. “Potilas saa kierukan terveysasemalta, ja häntä laskutetaan siitä. Kuparikierukkaa vaihdettaessa sen hinnaksi potilaalle tulee 49 tai 63,54 euroa, mallista riippuen.” helSingin keskitetyn ehkäisyneuvonnan vastaava lääkäri Satu Suhonen myöntää vastauksena Tiinan juoksuttamiseen vastaanotolta toiselle, että palveluissa on ehkä parannettavaa, mutta uskoo, että moni on myös tyytyväinen. ”Hormonikierukan ilmaisuudessa on joko hoitajalla tai asiakkaalla tullut muistivirhe, koska jommankumman kierukan saa ilmaiseksi vain ensikertalainen. Hormonikierukka olisi maksanut Tiinalle.” Miksi Tiina ei päässyt suoraan lääkärille? ”Seksuaaliterveyteen liittyvät esitiedot on oltava kirjattuna ennen toimenpidettä. Asiakas olisi voinut täyttää verkossa esitietolomakkeen ja ottaa sen mukaan lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Hoitaja olisi voinut ohjelmoida mahdolliset laboratoriokokeet ja varata ajan lääkärille.” Suhonen kertoo, että seksuaalija lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa kehotetaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin arvioimiseen, johon kuuluu kysyminen seksuaalisesta häirinnästä. ”Siinä on kyse asiakkaan parhaasta, mutta olisi toki pitänyt kertoa kysymysten merkityksestä.” Seksitautitesteihin ohjaaminen perustuu Suhosen mukaan siihen, että seksitaudit ovat yli 90-prosenttisesti oireettomia ja oireet voivat puhjeta gynekologissa toimenpiteessä. Suhonen kertoo, että hormonikierukka ei ole verrattavissa muihin hormonaalisiin ehkäisyihin. ”Kukaan ei voi etukäteen tietää, mikä menetelmä kenellekin sopii. Hoitajat ja lääkärit voivat vain ottaa kantaa, mikä on kokeilemisen arvoista.” Suhonen sanoo, että kuparikierukan käyttö on vähentynyt noin kymmeneen prosenttiin kierukoiden kokonaiskäytöstä. Hyvä kokemus kuparikierukasta on hänestä kuitenkin pätevä peruste jatkaa sillä. Asiakkaan aiemman tiedon välittyminen eteenpäin on hänenkin mukaansa tärkeää. ”Isossa kaupungissa henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, eri käytäntöjen sisäistäminen ei ole helppoa. Olen varma, että terveysaseman hoitajan tarkoitus oli palvella ja hoitaa asiakas hyvin.”
10 • 3 / 2016 Tekijät: Nallem ja Jon K
3 / 2016 • 11 teKSti ja Kuvat Fanny Malinen Sadan miljardin bluffi o len sitä nykyisten kolmekymppisten sukupolvea, jolle ydinaseet eivät ole koskaan olleet politiikan polttavin kysymys. Emme muista ydin sodan uhkaa. Meitä huolettaa maapallon tulevaisuus, vaikkei kukaan painaisikaan punaista nappia. Myös Britanniassa ydinaseriisuntaa ajava liike on elänyt hiljaiseloa. Kylmän sodan jälkeen ydinkärkien määrää vähennettiin, ja 2000-luvun rauhan liike on keskittynyt vastustamaan sotia Lähi-idässä. Helmikuun viimeisenä lauantaina olin kuitenkin yksi kymmenistä tuhansista, jotka marssivat Lontoossa Britannian ydinaseita vastaan. Tridentydinaseohjelma on taas tapetilla, koska parlamentti äänestää sen jatkamisesta tämän vuoden syksyllä ”Monet ottavat kantaa Tridentiin sen valtavan hinnan takia. Ihmiset kysyvät, miten ihmeessä meillä on 183 miljardia (236 mrd. euroa) joukkotuhoaseisiin, muttei kouluihin, sairaaloihin ja sosiaaliturvaan”, selittää Ian Chamber lain, Campaign for Nuclear Dis armament (CND) -järjestön tiedottaja. Ydinaseohjelman uusiminen tarkoittaisi sekä Trident-ydinohjusten päivittämistä Trident D5 -ohjuksiin että niitä kantavien sukellusveneiden uusimista. Jättiprojektin hinnasta on vain arvioita, jotka vaihtelevat sadasta miljardista punnasta CND:n esittämään 183 miljardiin. Vielä käytöstä poistuttuaankin sukellusveneet ovat Britannian hallitus säästää koulutuksesta ja terveydenhuollosta, mutta aikoo uusia ydinaseohjelman, joka saattaa olla käyttökelvoton jo ennen valmistumistaan. kalliita varastoitavia: ne toimivat ydinvoimalla, joten niiden romuttaminen turvallisesti ei ole mahdollista. Britannian ydinaseet on vuodesta 1969 sijoitettu sukellusveneisiin. Neljästä aluksesta on aina vesillä yksi. Sen sijainti on tietenkin salaisuus ja arsenaali tuhovoimaltaan 266-kertainen verrattuna Hiroshiman pommiin. Veneen kassakaapissa on sinetöity kirje. Skenaario menee näin: Jos ydinasehyöykäyksen kohteeksi joutunut Britannia olisi edelleen toimiva valtio, päättäisi pääministeri napin painamisesta. Jos näin ei olisi – eli BBC:n radio ei enää kuuluisi – avaisi vartiovuorossa olevan sukellusveneen kapteeni pääministerin ohjeet. Ma ailManloppuFantaSian järjettömyys on noussut esiin myös puoluepoliittisista syistä. Viime vuonna valittu Jeremy Corbyn on työvänpuolue Labourin ensimmäinen sosialistijohtaja vuosikymmeniin. Hän on myös vannoutunut ydinaseriisunnan puolestapuhuja ja CND:n pitkäaikainen jäsen. ”Meillä on oppositiojohtaja, joka valittiin valtavalla äänivyöryllä vastustamaan Tridentia. Skotlannissa [kansanpuolue] SNP:n kannatus on noussut jyrkästi. Poliittinen konsensus ohjelman jatkamisesta on siis murtunut”, sanoo Chamberlain. Corbyn ei ole kuitenkaan vielä onnistunut vakuuttamaan puoluettaan siitä, että ydinaseriisunnan tulisi olla sen virallinen kanta. CND:n Chamberlain näkeekin Labourin syyskuisen puoluekokouksen yhtenä askeleena kohti Tridentin hylkäämistä. ”Labourin kannan muutos on tärkeä, sillä vaikka parlamentti päättäisikin uusia Tridentin, voisi seuraava hallitus perua päätöksen.” Seuraavat vaalit ovat vuonna 2020. SodanKäynti ja uhat ovat muuttuneet sitten 70-luvun. Terrori-iskujen maailmassa ydinaseet tuovat enemmän turvattomuutta kuin turvaa. Viime kesänä William McNeilly vuoti raportin, jonka oli koonnut työskennellessään Faslanen ydinsukellusvenetukikohdassa Skotlannissa. ”Vartija tuskin katsoi passiani, joka oli paperinen tarravalokuva liimattuna pahvinpalalle”, hän kirjoittaa WikiLeaks-sivustolla. ”[Kukaan ei] ollut kiinnostunut katsomaan, vastasivatko kasvomme valokuvia. On vaikeam paa päästä sisään monelle klubille kuin [sukellusveneisiin].” Ydinaseeton Skotlanti onkin noussut Skotlannin kansanpuolueen tärkeimmäksi vaatimukseksi heti itsenäisyyden jälkeen. Vuoden 2014 itsenäisyysäänestys oli tiukka, ja itsenäisyyspuolueiden kannatus on sittemmin vain kasvanut. Uuden kansanäänestyksen puolesta kampanjoidaan jo. Jos maa itsenäistyisi, se tuskin suostuisi isännöimään Britannian ydinaseita vajaan viidenkymmenen kilometrin päässä suurimmasta kaupungistaan. On siis mahdollista, että jos Tridentohjelma päätetään tänä vuonna uusia, ei uusille sukellusveneille ole tukikohtaa, kun ne valmistuvat. Puolustusministeri kieltää, että sillä olisi varasuunnitelmaa Skotlannin itsenäistymisen varalle. Sen myöntäminen, että Yhdistynyt kuningaskunta voisi hajota, olisi vastakohta kaikelle sille, mitä ydinaseilla tahdotaan viestittää: vaikka imperiumi on kauan sitten hajonnut, on Britannia edelleen suurvalta. Todellisuudessa kuitenkin ydinteknologia, esimerkiksi uudet Trident D5 -ohjukset, on suurelta osin yhdysvaltalaista. On jopa kyseenalaista, voisiko Britannia laukaista ydinohjusta ilman suuremman maan apua. ”Trident ei ole itsenäinen. Se sitoo Britannian ulkopolitiikan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Ydinaseista luopuminen tarkoittaisi, että ulkopolitiikkamme voisi ensimmäistä kertaa olla humaania”, sanoo Ian Chamberlain. On myös mahdollista, että Britannia irtaantuu EU:sta kesän kansanäänestyksessä. Se luultavasti ajaisi maata vain syvemmälle Yhdysvaltojen syliin, tarrautumaan fiktioon omasta merkityksellisyydestään.
12 • 3 / 2016 Mörbid-ateria sisältää lyhyitä työviikkoja ja epävarmaa toimeentuloa. Tehotuotannolla riivattujen eläinten kappaleita sekä verta, hikeä ja kyyneleitä. 100 % PIMEÄN PUOLELLA! ”Meillä työläiset kyykistyvät tarjoillessaa n veriuhria kapitalismin alttarilla!!” Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! ”Masu täyteen, nami-nami !” NiMeTÖN kaUHU! VeRiUHRi! Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. 6 66 euroa toimitus on harvainvalta Päätoimittajat väittävät journalismin olevan demokratian asialla, vaikka toimittajien työolot ovat kaikkea muuta kuin demokraattiset. teKSti pontuS puroKuru Kuva ninni KairiSalo S uurten suomalaisten mediatahojen päätoimittajat allekirjoittivat 1. maaliskuuta julkaistun yhteiskannanoton, jonka mukaan ”eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian” tehtävä on kirkas. Kannanoton mukaan toimitukset ovat ”demokratian ja sananvapauden tukipilareita”. Tukipilarit eivät itse ole kovin demo kraattisia tai vapaita. Tämä selviää Journalistiliiton kautta syksyllä 2015 levitetystä toimittajakyselystä ja siihen liittyvistä haastatteluista. ”Aamulehdessä oli eniten sitä, että jos kirjoitin jutun, niin päälliköt jopa kirjoittivat sen uusiksi. Järjestelmä tuntui osin oikeistolaiselta totalitarismilta”, kertoo eräs pitkän linjan toimittaja. ”Toimitukset eivät ole homogeenisiä. Toimittajissa on kaikki yhteiskunnan piirteet muuten, mutta päällikkötoimittajissa näyttävät korostuvan oikeistolaiset ja keskustalaiset.” toiMittajan väite pitää paikkaansa. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari julkaisi vuonna 2014 suomalaisen eliitin rakenteesta tutkimuksen Vallan sisäpiirissä. Sen mukaan Suomen joukkotiedotuseliitistä puolet kannattaa kokoomusta. Toinen kyselyymme vastannut toimittaja kuvailee, kuinka lehden päätoimittaja ja toimituspäällikkö voivat sanella toimittajien palkat mielensä mukaan, jos työntekijä ei ole tarkkana. Jos palkka-asian vie pääluottamusmiehen tietoon, voi päätyä toimituksen silmätikuksi. ”Tämä on tehnyt useista toimittajista kilttejä lampaita ja sopuleita, jotka tekevät työnsä hiljaa ja nurisevat hiljaisuudessa, kuinka heitä kohdellaan.” Kolmas sanoo, että hänen toimituksessaan ideointi jää määräaikaisten ja kesätoimittajien harteille, koska vakituiset työntekijät ”on saneltu hiljaisiksi myötäilijöiksi”. Toimituksessa tehdään vain juttuja, jotka päälliköt esittävät ja hyväksyvät. Joskus toimittajakin saa ideansa läpi, jos hän keksii neutraalin ja kaikkia koskevan juttuaiheen. ”Mutta se ei saa johtaa negatiiviseen valoon vaikkapa paikkakunnan suurinta työnantajaa”, vastaaja täsmentää. toiMittajaKySelySSä kokemuksia kerättiin kahdeltakymmeneltä toimittajalta. Vastaajat olivat toimineet erilaisissa tehtävissä Helsingin Sanomista ylioppilaslehtiin, kaupunkilehdistä pieniin paikallislehtiin ja maakuntalehdistä iltapäivälehtiin. Mukana oli myös freelancereita. ”Toimitukset ovat täysin hierarkkisesti järjestettyjä organisaatioita, joissa poikkeuksetta esimiehet ohjaavat voimakkaasti työn journalistisia valintoja ja painotuksia”, sanoo eräs vastaaja ja tiivistää samalla kyselyn yleisen linjan. Päätoimittajien lisäksi uutispäälliköt, toimitussihteerit ja tuottajat toimivat portinvartijoina, joille rivitoimittajien ja freelancereiden on myytävä juttuideansa. Ideoiden läpimenoon vaikuttavat pomojen asenteet, maailmankuvat ja henkilökemiat. ”Jos kemiasi synkkaavat toimituspäällikön tai päätoimittajan kanssa, jutut menevät läpi, niistä innostutaan ja niitä kehitellään peräti yhdessä. Jos kemiat ovat huonot, kaikki on nihkeää, jutut tyssäävät joustavaan seinään.” Eräs toimittaja kertoi, että päätoimittaja kielsi suullisesti koko toimitusta käsittelemästä erästä kaupunkipoliittista asiaa myönteisestä näkökulmasta. ”Perustelut olivat, että aiheen käsittelystä tuli runsaasti palautetta.” Toisen vastaajan mukaan on käynyt niinkin, että jos juttu on käsitellyt lehden oman konsernin tulevaisuutta, että päätoimittaja on seisonut selän takana ja katsonut, että toimittaja kirjoittaa jutun oikein. valtaoSa toiMitta jiSta kokee kuitenkin, ettei heitä varsinaisesti sensuroida tai kuriteta ”vääristä” valinnoista. Pikemminkin toimittajat sensuroivat itse itseään, sillä he ovat yleensä sisäistäneet hallitsevat arvot, asenteet ja käsitteet. ”Jonkinlaisen sisäisen herruuden kautta ne toimivat, ja mikseivät toimisi, kun mediaalan tilanne on mikä on. Jos et suoraan ole yt-uhan alla, kaikki vaihtoehtoiset työpaikat ovat, ja pian voi olla sekin, jossa olet tällä hetkellä. Tämä tuottaa kusisukkaista, munatonta journalismia.” Erään taloustoimittajan mukaan pääsyy huonoon journalismiin Suomessa on ajanpuute ja sen taustalla oleva tuotantopaine. Juttuja ”pitää vaan yskiä ulos nopeasti”, ja niiden pitää tuottaa nopeasti klikkauksia. ”Se vaikuttaa tosi paljon myös sisältöjen valintaan ja vahvistaa olemassaolevaa hegemoniaa, koska sen ulkopuolelta on aina vaikea kirjoittaa. Se vaatii aina enemmän aikaa ja perustelemista”, toimittaja sanoo. Yleensä toimittajien kiireestä huolehditaan sen vuoksi, että nopeus tekee alttiiksi virheille. Ehkä suurempi ongelma on, että kiire tekee sovinnaiseksi. työtä Media-alalla määrittävät omistautuminen, yrittäjyys, pätkätyöt, suhteellisen matala palkka, pitkät työajat, jatkuva itsensä päivittäminen, epätasa-arvo ja epävarmuus. Toimittajaksi tuleminen edellyttää pitkäjänteistä, epävarmaa ja matalapalkkaista tai ilmaista työtä nuorena. Pitkän prosessin läpäissyt henkilö voi nousta esimiesasemaan todisteltuaan toimittajan hyveitä jokaisessa työuran vaiheessa. Lopulta ympyrä sulkeutuu: uusien toimittajien juttuideat menevät läpi, jos ne vastaavat esimiehen sisäistämiä asenteita ja vielä henkilökemiat osuvat. Jos journalismi on demokra tian ajuri, miksi sitä tehdään olosuhteissa, jotka muistuttavat lähinnä harvainvaltaa? Purokuru on kirjoittanut tietokirjan Luokkavallan vahtikoirat yhdessä Emilia Kukkalan kanssa. Teksti perustuu tietoihin, jotka Purokuru ja Kukkala ovat keränneet kirjaa varten. Kirjan kustantaja Into Kustannus Oy on Voimaa kustantavan Voima Kustannus Oy:n sisaryritys. Julkkaribileet Mascotissa 8.4. klo 18 alkaen.
Mörbid-ateria sisältää lyhyitä työviikkoja ja epävarmaa toimeentuloa. Tehotuotannolla riivattujen eläinten kappaleita sekä verta, hikeä ja kyyneleitä. 100 % PIMEÄN PUOLELLA! ”Meillä työläiset kyykistyvät tarjoillessaa n veriuhria kapitalismin alttarilla!!” Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! Leikkaa! ”Masu täyteen, nami-nami !” NiMeTÖN kaUHU! VeRiUHRi! Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. Tämä etukuponki oikeuttaa yhteen 20-tuntiseen työviikkoon. Max 1 kuponki/työntekijä. 6 66 euroa To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 3 / 2016 14 • 3 / 2016 teKSti tuoMaS rantanen Kuvat velda parKKinen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • välikaljat oulussa Snooker Time on kulttuurisäpisijöiden piipahduspaikka etkoille ja jatkoille. o ulu on mainio kulttuurikaupunki, jossa luovan toiminnan aluskasvillisuuskin voi hyvin. Tämän sai tuta Voima-lehden iskuryhmä, jonka helmikuisen testiotoksen 52 ja puolen tunnin aikaikkunaan mahtui yhteensä seitsemän sarjakuvaa, valokuvaa, keramiikkaa ja muuta kuvataidetta käsittelevää näyttelyä, kaksi pirteää kulttuuriyhteisöä, Kaltio-lehden toimitus, Oulun kaupunginteatterin ensi-iltanäytelmä, JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen tuottama nykytanssiesitys, kulttuurikeskus Valve, rokkikeikka sekä neljä ruokaravintolaa, neljä pubia ja karaokebaari. Baarielämän puolella kohtauspaikoiksi paikallistuivat klassiset Jumpru ja Sarkka sekä rokkikeikoistaan tunnettu 45 Special. Näiden ohella kulttuuriväen puheissa nousi oudon usein esiin olotila nimeltä Snooker Time. SnooKer tiMe on anniskeluoikeuksilla siunattu biljardipaikka, jossa olut maksaa vitosen tuopilta ja meno on konstailematonta. Nykyisen omistajan Markku Hyvärisen mukaan joukko lääketieteen opiskelijoita perusti ravintolan Kansankadulle vuonna 1989. Sen jälkeen se ehti toimia kahdessa muussakin paikassa ennen kuin siirtyi 2013 nykyisiin tiloihinsa Asemakadulle. Paikka on kuulemma ollut aina suunnilleen samankokoinen, noin 750 neliötä, ja noin puolet asiakkaista pelaa biljardia edes joskus. Hyvärinen kertoo myös, että kulttuuriin kallellaan olevat asiakkaat tuntuvat suosivan paikkaa alkuillan virityksiin. Ravintola meneekin kiinni arkisin jo yhdeltä ja viikonloppuisin kahdelta. Omistaja haaveilee jatkoajasta kolmeen. ”Byrokratia lähtee ärsyttävästi siitä, että asiakkaat itse eivät muka voi olla toisilleen ohjelmaa, vaan jatkoajan edellytyksenä pitäisi järjestää dj tai karaokea. Sellaista kaikki eivät todellakaan kaipaa. Onneksi ensi vuoden alusta alkaen jatkoaika ei ole enää anomuksesta kiinni vaan pelkkä ilmoitusasia.” voiMan iSKuryhMä päätyy ravintolaan lauantai-iltana puolenyön aikaan. Paikallisten houkutteluun oli helppo langeta, sillä muutaman korttelin päässä sijaitsevassa Kulttuuribingossa järjestetyllä Riutta-yhtyeen hikisellä keikalla ei ollut anniskelua eikä liiemmin tilaa seurustella. Lisäksi vielä aiemmin illalla koettu Mika Ronkaisen koskettava näytelmä Laulu koti-ikävästä oli herättänyt yhteisöllisesti jaettaviksi sopivia tunteita. Sisään tullessa Snooker Timen kohtelias ovimies vaivaantuu kysymyksestä, voiko ravintolasta ottaa kuvia lehteen. Yhtä ujolle baarimikolle tämä käy sellaisilla ehdoilla, että kuvattavilta pyydetään lupa eikä häntä itseään vahingossakaan kuvata. Ravintolan yläkerran tila on sisustamattoman pelkistetty ja vähemmän kuvauksellinen. Alakerrasta löytyvät biljardipöydät ja vallattujen talojen graffitiestetiikkaa huokuva tupakkatila. Samaa yhteisöllisesti osallistavaa luolamaalaustyyliä edustavat paikan vessat. Hyvärisen mukaan alunperin talo varusti pikkulat tusseilla, mutta asiakkaat varastivat ne. na apuripöydiSSä on helppo bongata kulttuurikierroksen aiemmista kohteista tuttuja naamoja. Toisaalta tieto Voima-lehden vierailusta leviää nopeas ti, ja pöydässä vierailee tavan takaa uutta väkeä kertomassa puuhistaan. Törmäämme muusikoihin, Tuija Rapakko ja Jari Montonen opastamassa Voiman testiryhmää.
3 / 2016 • 15 SnooKer tiMe aSeMaKatu 28, oulu KeSKioluttu oppi: 5 € biiSi: tool: StinKFiSt ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi teatteri väkeen, gallerian pyörittäjään, floristiin, journalismin opiskelijaan ja muihin säpisijöihin. Vain Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen puuttuu, mutta tiedämmekin, että hän ei ole tänään kaupungissa. Keskusteluaiheet liikkuvat yleisestä kulttuuripuuhastelusta oululaisiin erikoisuuksiin ja lasten kasvattamisesta bondageen. Meille mainostetaan punkja hard core-skenen HässäkkäPäiviä, muita vaihtoehtoväen tapahtumia ja Välivainion vanhalla varikolla sijaitsevaa Tukikohta -nimistä kulttuuriyhteisöä. Uhoam me seuraavana päivänä käyvämme ainakin Hiukkavaaran vanhoilla kasarmeilla järjestettävällä kirpputorilla. Viimeksi mainittu jää kuitenkin toteutumatta, mihin osaltaan varmasti vaikuttaa se, että Snooker Timen valoRokkipaikka 45 Special oli testisunnuntaina kiinni. merkin jälkeen puolustuskyvyttömät voimalaiset raahataan vielä nöyryyttämään itseään seuraavaan paikkaan.
16 • 3 / 2016 aKtiviSMi ydinvoiMa, ilMaStonMuutoS ja vaStarinta 31.3. klo 17–19, Vanha kirjastotalo, Tampere Tampereen Maan ystävät järjestävät keskustelutilaisuuden, jonka alustajina toimivat tietokirjailija Risto Isomäki, tohtoritutkija Maarit Laihonen ja Pyhäjoen protestileirin edustaja. aKtiviStivieraat StoaSSa 4.4. klo 18, Stoa, Helsinki Kevätkauden viimeisen aktivistitapaamisen vieraana on Pauliina Feodoroff, teatterinja elokuvatekijä, joka on teoksissaan käsitellyt saamelaisten tilannetta. Keskusteluun on vapaa pääsy. näKöKulMia työlliSyyteen, turvalliSuuteen ja MaahanMuuttoon 5.4. klo 17.30–19.30, Rauhanasema, Helsinki Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkoston SaferGloben järjestämässä seminaarissa kuullaan näkemyksiä työllisyyden ja maahanmuuton vaikutuksesta turvallisuuteen. www.facebook.com/events/456740717868717/ tattoo CirCuS helSinKi 9.–10.4., Kupoli, Helsinki Sortoa ja vankiloita vastustavassa solidaarisuustapahtumassa paikalla on joukko tatuointiartisteja. Tapahtuman tuotot menevät vangittujen tukemiseen. paraS laKi eläiMille 13.4. klo 17–19, Kirjasto 10, Helsinki Animalian järjestämässä tapahtumassa puhutaan Suomen eläinsuojelulain uudistuksesta ja uudistuksen merkityksestä eläinyksilöille. Kyseessä on luentosarjan kolmas osa. www.facebook.com/events/1724474707766769/ SuoMen SoSiaaliFooruMi 16.4., Helsinki Vuodesta 2002 järjestetty järjestöja joukkotapahtuma kerää yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet yhteiskunnan tilasta. Tarkempi ohjelma päivitetään tapahtuman nettisivuille. www.sosiaalifoorumi.fi reClaiM the Cape 22.4.–1.5., Pyhäjoki Huhtikuun lopussa 1-vuotisjuhliaan viettävät niin Fennovoiman ydinvoimala-projekti Hanhikivenniemellä kuin sen vastainen protestileirikin. Sen kunniaksi järjestettävällä toimintaviikolla voi osallistua työpajoihin ja muuhun toimintaan. eloKuva SeaSon FilM FeStival 31.3.–3.4., Helsinki Laatuelokuvaan keskittyvällä festivaalilla nähdään niin dokumentti masennuksesta kuin fiktiota suffrageteistakin. www.seasonfilmfestival.fi/ voiMa SuoSittelee night viSionS – baCK to baSiCS 13.–17.4., Helsinki Kevään festivaalilla nähdään jälleen niin dokumentteja kuin genre-elokuvan klassikoita ja uutuuksia. Ohjelmisto päivittyy festivaalin sivuille. www.nightvisions.info aMy 20.4. klo 20, Loose, Helsinki Parhaan dokumentin Oscarilla palkittu elokuva kertoo Amy Winehousesta, lahjakkaasta mutta nuorena kuolleesta laulaja-lauluntekijästä. Esitys on ilmainen. loud SilentS 22.–24.4., Tampere Elävää musiikkia ja mykkäelokuvaa yhdistävässä tapahtumassa Khid säestää Metropolista ja Jantso Jokelin Maya Derenin lyhytelokuvia. Vahva suositus! loudsilents.com/ aniMatriCKS 22.–24.4., Helsinki Animaatioelokuvaan keskittyvä festivaali tarjoaa katsottavaa niin aikuisille kuin lapsille. Ohjelma päivittyy tapahtuman nettisivuille. www.animatricks.net/elokuvat/ autiSMieloKuvaFeStivaali 23.–24.4., Heureka, Vantaa Autismisäätiö järjestää ensimmäistä kertaa Suomessa elokuvafestivaalin, jonka ohjelmisto keskittyy käsittelemään autismia ja sen monenlaisia ilmenemismuotoja. www.facebook.com/events/1689088988040979/ KirjalliSuuS novelliKouKKu 31.3. klo 17.30–19, Rajakylän kirjasto, Oulu Joka kuukauden viimeisenä torstaina järjestettävässä tilaisuudessa voi tehdä käsitöitä ja keskustella kirjallisuudesta samaan aikaan. ihMiSKoKeita. proSeduraalinen KolleKtiiviroMaani 7.4. klo 18–20, Kiasma Teatteri, Helsinki Neljätoista Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran jäsentä esittelee kolme vuotta kestäneen projektinsa, minkä aikana kirjoittavat ovat kukin luoneet oman versionsa lähtökohtana olleesta tekstistä. puheKaraoKe 23.4. klo 20, Lavaklubi, Helsinki Kevään toisessa Puhekaraoke-tapahtumassa voi löytää itsensä lausumasta vaikka Sarah Palinin tai Pussy Riotin sanoja. aFriKKa – KoKeMuKSia ja KirjalliSuutta 24.4. klo 18–19.45, Pukinmäen kirjasto, Helsinki Afrikka-aiheisessa iltamassa tutustutaan afrikkalaisen kirjastotyön saloihin, kuullaan, mikä on maanosan eri alueiden kuuminta kirjallisuutta, ja saadaan kirjavinkkejä. MuSiiKKi oulu FineSt 26.3. klo 12, 45 Special, Oulu Tapahtuman pääpaino on musiikissa ja tanssissa. Jälkimmäistä harrastetaan jamittelun, bileiden ja ryhmäbattlen muodossa. www.facebook.com/events/1692283814383932/ SiSter’S aCouStiC Monday 4.4. klo 17, Loosister, Helsinki Helsingin Sörnäisissä sijaitseva ravintola on aloittanut akustisten keikkojen klubin, jolla huhtikuun alussa soittaa 22-Pistepirkosta tuttu P-K Keränen. CoFFinShaKerS 7.–9.4., Turku, Jyväskylä, Helsinki Ruotsalaiset kalmacountryn lähettiläät saapuvat Suomeen kolmelle keikalle ja ovat luvanneet soittaa myös uutta materiaalia. i WalK the line 8.–9.4. ja 21.–23.4., Joensuu, Tampere, Turku, Jyväskylä, Helsinki Kuusi vuotta tauolla ollut kokoonpano päättää uransa jäähyväiskiertueeseen, joka ulottuu viidelle eri paikkakunnalle. www.facebook.com/iwtlfinland lal lal lal FeStival 13.–15.4., Ihana Baari, Helsinki Jo kymmenennen kerran järjestettävä vaihtoehtomusiikin festivaali marssittaa lavalle muun muassa Draama-Helmen, Pymathonin ja hollantilaisen Marijn Verbiesenin sooloprojektin Red Brutin. www.facebook.com/events/506757012860686/ teKSti-tv 666/ruotoMieli/ the handShaKe 14.4., Ykän pub, Oulu Helsinkiläinen kitaravyörytys saa vastaansa raa’an oululaisrockin, kun Teksti-tv 666 matkustaa keikalle Ruotomielen ja The Handshaken kanssa. lauluja SolidaariSuudelle 21.4. klo 19, Lavaklubi, Helsinki Lauluntekijä Sirkka-Liisa Sass on koonnut tuotannostaan lauluja, jotka käsittelevät solidaarisuuden teemaa. Ne heräävät eloon Veera Railion ja Maija Ruuskasen tulkitsemina. ruoKa ja talouS Kupolin herKKu 27.4. klo 16, Kupoli, Helsinki Tällä kertaa ohjelmassa on Oma Maa -ruokaosuuskunnan toiminnan esittelyä – sekä heidän tuotteistaan tehdyn vegaanisen luomuruuan syömistä. www.facebook.com/events/1709174319367583/ talouS KaSvun jälKeen 12.4. klo 15.30, Gaudeamus Kirja & Kahvi, Helsinki Tapahtumassa julkaistaan Maria Joutsenvirran, Tuuli Hirvilammin, Marko Ulvilan ja Kristoffer Wilénin kirja, joka haastaa kasvutalouden. yMpäriStö, hyvinvointi ja talouS 22.4. klo 10–12, Eduskunnan kansalaisinfo, Helsinki Keskustelutilaisuus on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen tunti käsittelee vaihtoehtoja kasvutaloudelle ja leikkauspolitiikalle ja toisessa puhutaan sivilisaation kriisistä. helSinKi CoFFee FeStival 22.–24.4., Kaapelitehdas, Helsinki Kahvilat ja paahtimot pyrkivät vakuuttamaan kahvinlatkijat omasta erinomaisuudestaan aiheelle omistetussa tapahtumassa. www.helsinkicoffeefestival.com/ taide ja teatteri KoSMopolitania 10.4. saakka, Galleria 5, Oulu Eija Hirvosen näyttelyssä käsitellään tilaa, kotia ja vieraanvaraisuutta. Teemoja käsitellään valokuvin, veistoksin ja videoin. Särjetty Maa 1.–7.4., Kellariteatteri, Helsinki Juha Hurmeen kirjoittama näytelmä pohjaa J. K. Ihalaisen toimittamaan samannimiseen kirjaan. Toukokuussa esityksen voi nähdä Valtimonteatterissa. www.kellariteatteri.fi/#!ohjelmisto/97 gregoire rouSSeau 8.–30.4., Galleria Titanik, Turku Suomessa asuva ranskalainen kuvataiteilija työskentelee niin elektronisen taiteen kuin installaatioiden ja performanssinkin saralla. Titanikin kävijän kannattaa siis pitää mielensä avoimena. ConSenSuS/diSSenSuS 9.4. klo 12, Third Space, Helsinki Yhden päivän mittainen seminaari käsittelee taiteen ja politiikan suhdetta, josta puhumassa käy joukko ainakin jommankumman – taiteen tai politiikan – parissa työskenteleviä tekijöitä. www.facebook.com/events/1096278230424014/ eSityStaiteen MarKKinat 16.4. klo 13–20, Zodiak, Helsinki Esittävien taiteiden festivaali koostuu yli kymmenen esittäjän ja esiintyjäryhmän teoksista. Heidän joukossaan ovat muun muassa Nussivat pääskyset ja Anna Paavilaisen ryhmä. esmarkkinat.blogspot.com/ Amy 20.4. The Coffin shakers 7.–8.4. Season film festival 31.3.–3.4. Talous kasvun jälkeen 12.4.
3 / 2016 • 17 voiMa SuoSittelee Koonnut Kaisu Tervonen underground nosteessa Drag Me To Hel on viihdettä, punkkia ja politiikkaa yhdessä paketissa ”joS pitää jo drag-parodiaa Madonnasta radikaalina, voi tämä klubi olla liikaa.” Näin kertoi Lola Vanilla Voimalle 2010, kun tapahtuma Drag Me To Hel järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa edelleen tuottava Vanilla uskoo, että hänen luonnehdintansa pätee vieläkin ainakin osittain. ”Meillä on punk-asenteisia esityksiä tulossa ja aika rankoistakin teemoista. Sillä lailla kulma on ehkä muuttunut vuodesta 2010, että nyt drag on hirveessä nosteessa sekä kansainvälisesti että Suomessa.” noSteeSta kertoo jotain sekin, että kun 2. huhtikuuta Helsingin Dubrovnikissa järjestettävän tapahtuman liput tulivat myyntiin, ne ostettiin loppuun yhdeksässä tunnissa. Seuraavan päivän liput myytiin loppuun 15 minuutissa. Lola Vanilla uskoo, että ainakin osan lippumenekistä selittää toinen ulkomainen esiintyjä, yhdysvaltalainen BenDeLaCreme. Burleskista vaikutteita ottanut drag-artisti tunnetaan tosi-tv-sarjasta RuPaul’s Drag Race. Sarjan fanit, jotka tulevat tapahtumaan ensimmäistä kertaa, saattavat yllättyä esityksistä. ”Se kuva, jonka Drag Race antaa dragista, on vähän eri, miten me sitä kollektiivina tehdään. Sarjassa drag on jotenkin kaunista, vaikka sielläkin on friikkidrageja. Mutta siellä on niin täydellistä, meikit ja tukat ja muu. Meillä on usein sellaista rosoista. Ja meidän esiintyjät tutkii sukupuolta myös monimutkaisemmin. Se, mitä on jalkojen välissä, ei meillä määrittele sitä, millaista dragia voi tehdä.” ohjelMiSto ei ole pelkkää kiiltelevää viihdettä siinäkään mielessä, että tapahtumassa ei kaihdeta politiikkaa. Lola Vanillan mielestä cross-dressing ei riitä esitysten sisällöksi. Hänen mukaansa drag on media, jota artistit käyttävät, mutta sen sisällä viesti voi vaihdella. ”Koen, että poliittisuus on erityistä meidän klubeissa. Eikä me pyritäkään olla helposti firman pikkujoulubileisiin myytävä tapahtuma.” Klubi on ainakin viime vuonna tehnyt yhteistyötä muun muassa Pride-tapahtuman ja Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin kanssa. Ehkä seuraavaa mahdollisuutta nähdä kollektiivin tekemää dragia ei tarvitse odottaa kokonaista vuotta. KaiSu tervonen Drag Me To Hel 2.–3.4. Dubrovnik, Helsinki Lal Lal Lal Festival 13.–15.4. I Walk the Line 8.–9.4., 21.–23.4. Be rnh ard M iett ine n
KoulutuSMainoS Ennakkotehtävien palautus viimeistään 25.4.! Katso lisätiedot ja ilmoittaudu hakuun: w w w . T A I D E K O U L U M A A . F I HAE TAIDEKOULU MAAN kolmivuotiselle NyKyTAITEEN päIväLINjALLE . ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? OPISKELIJAVALINTA Valintakurssi 9.– 20.5.2016 Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla www.vapaataidekoulu.fi www.kuvataide.fi TAIDEOPETUSTA LAPSILLE JA NUORILLE VUODESTA 1978 HAKU SYKSYN RYHMIIN NYT! : Helsingin.Kuvataidekoulu Tsekkaa suunnittelun uusi ?loso?a. Kaupunkisuunnittelun kohtauspaikka Narinkan laidalla Kampissa Näyttely Laiturilla 14.4.–1.10.2016 laituri.hel.?
KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Ajatt elun rohkeutt a, sielun syvävenytt elyä, tekemisen iloa ja tukevia eväitä elämään. Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja tutkintoon johtavia kasvatusja taideopintoja merellisessä ympäristössä Helsingin Jollaksessa. KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Steinerpedagoginen luova ja elävä koulutusti e TERVETULOA KIRJOJEN JUHLAAN! Kirjallisuus on yksi kevään Suurmessujen keskeisistä teemoista. Tule siis Botniahallille, Vaasaan, tekemään löytöjä ja tapaamaan ajankohtaisia kirjailijoita! Mukana kertomassa kuulumisiaan ovat mm. Harri Nykänen, Anja Snellman ja Tommi Melender. Harri Nykänen Anja Snellman Tommi Melender 23.-24.4.2016 | La-Su 10-17 Katso koko ohjelma: www.SuurmeSSut.fi
20 • 3 / 2016 Kirj oitt aja on eko no m isti ja rah ata lou de n tutk ija. Kosmeettinen rahoitusmarkkinasääntely globaalin FinanSSiKriiSin jälkeen rahoitusmarkkinoiden sääntelystä tuli kestopuheenaihe. Kysyttiin, miten ennen kriisiä satumaisia voittoja tehneet ja tähtitieteellisiä palkkoja maksaneet rahoituslaitokset voitiin pelastaa veronmaksajien rahoilla. Poliitikot ja viranomaiset pakotettiin toimiin. Yhdysvalloissa veronmaksajien piikki pyrittiin laittamaan kiinni vuoden 2010 reformissa lisäämällä valvontaa ja nostamalla rahoituslaitosten pääomavaatimuksia. Euroalueella samaan on pyritty yhteisessä pankkiunionissa. Lisäksi Euroopassa on puuhattu vuodesta 2012 rahoitusmarkkinaveroa. Vaikka sääntely näyttää äkkiseltään edistyneen, totuus on toinen. Esimerkiksi EU:n rahoitusmarkkinavero on supistunut kymmenen valtion hankkeeksi, joka uhkaa kaatua kokonaan. Kun rahoitusmarkkinat ovat rahapoliittisen elvytyksen myötä stabiloituneet, on sääntelyn toimeenpano kohdannut voimakasta vastustusta finanssikeskuksissa. nyKyiSen Sä äntelyn ongelma on myös siinä, että se ei puutu syyhyn, joka alun perin johti finanssikriisiin. Talous tieteilijä Hyman P. Minskyn mukaan rahoitusmarkkinoiden kriisien taustalla on rahoituslaitosten kyky luoda ”fiktiivistä likviditeettiä”, eli velkaa, jolla ei ole keskus pankin takausta. Kun tätä likviditeettiä käytetään markkinaspekulaatioon, syntyy kupla. Kun luottamus rahoitusmarkkinoilla katoaa ja likviditeetin fiktiivisyys ymmärretään, kupla puhkeaa. Kun ”järjestelmälle liian tärkeiden” rahoituslaitosten pääomat on syöty, tullaan taas veronmaksajien taskulle. Jotta finanssikriisit voitaisiin estää, on rahoituslaitosten kykyä luoda fiktiivistä likviditeettiä rajoitettava. Minskyn ratkaisu tähän olisi perinteisen talletuspankkitoiminnan suosiminen. Optimitilanteessa luottoja loisivat vain keskuspankin suorassa valvonnassa ja sen vastapuolina olevat rahoituslaitokset. Jos luottoriski pysyy luotottavien pankkien taseissa, rahoitusjärjestelmä on vakaampi. Tällöin pankki toimintaa voidaan myös kohdentaa tehokkaammin reaalitaloudellisten investointien tukemiseen. voiKo MinSKyn visio toteutua? On kiinnostavaa, että presidenttiehdokas Bernie Sanders ajaa tämän suuntaista sääntelyä. Vaikka Sanders voittaisi, näköpiirissä ei ole nopeaa suunnanmuutosta. Rahapiirit vastustaisivat reformia kiivaasti. Merkittävä rahoitusjärjestelmän muokkaaminen edellyttäisi myös valtion suurempaa roolia investointien ja työllisyyden edistäjänä, mihin suhtaudutaan tällä hetkellä nihkeästi. Ainoa tie vakaaseen rahoitusjärjestelmään lieneekin uusi ja entistä viheliäisempi finanssikriisi, joka rikkoisi poliittisia raja-aitoja sääntelyn tieltä. juSSi ahoKaS HaVaintoja raHataloudesta teKSti Saila Kivelä Kuva ninni KairiSalo eläinvapaa mar kkinatalous o len nähnyt muutamia kertoja kummallisen unen: haahuilen supermarketissa , erikoisliikkeessä tai apteekissa ja törmään katonrajassa roikkuvaan suureen kylttiin, jolla vegaaniasiakkaita ohjataan näyttävästi ihkaomalle kokonaan vegaaniselle hyllylleen. Kun saavun hyllyn luo, minua odottaa irvokkaasti hymyilevä pahvimies, jolla on molemmat keskisormet pystyssä. Uni ei koskaan aiheuttanut kummempaa päänvaivaa, pahviukko ei transformoitunut ärjyksi örkiksi, sen keskisormet vain huvittivat. Unesta jäänyt ”kiitti vaan tästäkin!” -fiilis sen sijaan oli totta. Se on tuttu tilanteista, jolloin haluaa ostaa jotain yksinkertaista, vaikkapa sampoota, mutta jättimarketin valikoimissa ei ole ainoatakaan eläimetöntä versiota. Ja jos onkin, se maksaa erikoistuotteena kolminkertaisen hinnan normiputeliin verrattuna. Opiskelijabudjetilla perusKun kapitalistit oppivat tahkoamaan rahaa vegaanisilla tuotteilla. kulutustuotteiden erikoishinnat ovat ongelma. vaSta äSKettäin tajusin, että uni ei ole toistunut pitkiin aikoihin. Nykyään vegaanikyltit ilman keskisormimiestä ovat jo totta joissain supermarketeissa. Monet yritykset näkevät vegaanimyönteisyydessä ja eläinystävällisyydessä käyttämätöntä markkinapotentiaalia. Teennäisellä hippeilyllään ärsyttävä Ben & Jerry’s hyppäsi mukaan ekologiseen ja eläinystävälliseen tuotekehittelyyn ja julkaisi ensimmäiset vegaanijäätelönsä Yhdysvalloissa helmikuussa. Myös kenkävalmistaja Vagabond julkaisi uudessa kevätmallistossaan lukuisia vegaanisia kenkiä. hanKalaMMaSSa asemassa ovat sen sijaan yritykset, jotka ammentavat tulonsa lähes yksinomaan eläintuotteista. Sellaisia ovat esimerkiksi suomalainen Valio tai ruotsalainen Arla, joilla ei ole muutamaa hedelmämehua lukuun ottamatta eläimistä vapaita tuotteita.
3 / 2016 • 21 eläinvapaa mar kkinatalous Ruotsissa meijerien toimialajärjestö Svensk Mjölk haastoi kaurapohjaisia tuotteita valmistavan Oatlyn oikeuteen mainoksista, joiden slogan kuului ”se on kuin maitoa, paitsi ihmisille tehtyä”. Myös Unileverin omistuksessa oleva majoneesijätti Hellmann’s sotki itselleen mielenkiintoisen sopan. Se haastoi vegaanisen majoneesin kehitelleen startupin Hampton Creek Foodsin oikeuteen, sillä startup nimitti munatonta tuotettaan Just Mayoksi. Syyte perustui Yhdysvaltain lääkeja elintarvikeviranomaisen FDA:n määritelmään, jonka mukaan majoneesiin sisältyy kananmunaa. Muutaman viikon mediatempoilun ja murskaavan yleisöpalautteen jälkeen Hellmann’s luopui syytteistä. Ja sitten se julkaisi oman vegaanisen majoneesinsa – tuotteen, jonka nimi on huolellisesti muotoiltu Carefully Crafted Dressing & Sandwich Spread. Kummassakin tapauksessa on kyse määritelmien ja tulkintojen kamppailusta. Voiko munaton tuote olla majoneesia tai onko naaraslehmien maito vasikoita vai ihmisiä varten? Ruotsalainen markkinatuomioistuin katsoi muiden nisäkkäiden maidon olevan perin loogista ravintoa ihmis aikuisille ja määräsi Oatlyn kahden miljoonan kruunun sakon uhalla luopumaan sloganistaan. 1 259 800 kruunun oikeudenkäyntikulut jäivät myös Oatlyn maksettavaksi. Hampton Creek puolestaan joutui muuttamaan tuotteensa esillepanoa sen jälkeen, kun FDA jatkoi Mayo Warsiksi kutsuttua kamppailua majoneesin oikeasta määritelmästä. Hampton Creek ja FDA päätyivät kuitenkin sopuun, kun Just Mayon etiketissä suurennettiin tekstiä ”egg-free” ja siihen lisättiin tuotemääritelmä ”Spread & Dressing”. Tuotteen nimessä oleva ”just” viittaa myös oikeudenmukaisuuteen. Uudessa etiketissä yritys joutui selittämään, että sanalla viitataan juuri tähän merkitykseen – ei siihen että kyseessä olisi ”vain majoneesi”. Kuten oatlyn tapauksessa, myös Just Mayoa koskeneet syytteet juontavat juurensa eläinperäisen kilpailijan raaka-aineteollisuuden – tässä tapauk sessa kananmunatuotannon – lob baukseen. Suuret teollisuudenalat kokevat pienet kilpailijansa aidosti uhaksi. Oikeusjutut eivät kuitenkaan lannistaneet Oatlya tai Hampton Creekiä. Molemmat saivat tapausten johdosta rutkasti palstatilaa, ja niiden kasvavat tuotevalikoimat haastavat eläinperäisiä tuotteita yhä useammissa ruokakaupoissa. MyöS lihataloilla on häviäjän osa markkinoilla, jotka kääntävät hiljalleen selkäänsä eläintuotannolle. Näin onkin esimerkiksi Suomessa, jossa suurimmat lihatalot eivät ole Poutun kookosta ja pomeranssinkuorta sisältäviä, löysiä pötköjä lukuun ottamatta noteeranneet muuttuvia ruoka trendejä. Toisin on esi merkiksi Saksassa, jossa tunnetun lihatalon Rügenwalder Mühlen on ennustettu saavan tänä vuonna jo 30 prosenttia tuloistaan lihattomista pihveistä ja makkaroista. Kasvi peräisiin tuotteisiin panostaneet firmat eivät ole kuitenkaan säästyneet alan etujärjestöjen ja muiden yritysten katkeralta kritiikiltä. yhä uSeaMMat yritykset haluavat tarjota kuluttajille harmittomia hyvän mielen tuotteita. Lisäksi on strategisesti järkevää palvella mahdollisimman laajaa ja etenkin kasvavaa asiakaskuntaa. Sen jälkeen yritys joutuu kuitenkin pohtimaan, miltä sen eläimiä sisältävät tuotteet näyttävät eettisemmän tuotteen rinnalla. Kun Vagabond listaa joidenkin tuotteiden kohdalla ”Non-animal Collection”, tulee samalla näkyväksi se, että suurin osa tuotteista on valmistettu muunlajisista, joskus eläneistä ja hengittäneistä eläimistä. Suuryritysten eläinsuhde tulee näkyväksi ja sitä täytyy hahmotella osin julkisuudessa. Jos vegaaniset versiot toimivat kuin eläinperäiset versiot – ja näinhän markkinaviestintä meille toki uskottelee – ovat ne todiste siitä, että tuotteet voisi tehdä kokonaan toisin.
22 • 3 / 2016
3 / 2016 • 23 TeksTi Veera JärVenpää kuVaT Velda parkkinen Tanssi hegemonian haudalla Jos Sonya Lindfors eläisi utopiassaan, hänen ei tarvitsisi tehdä teoksia, joissa käsitellään ihonväriä, sukupuolta ja valtarakenteita. k aapeliTehTaan neljännen kerroksen ikkunasta aukeaa maisema merelle yli Helsingin Ruoholahden. Noble Savage -tanssiteoksen harjoitukset ovat juuri alkamassa, ja koreografi Sonya Lindfors odottaa esiintyjiä paikalle. ”Meitä on kuusi mustaa esiintyjää. Astuessamme Zodiakin näyttämölle astumme samalla valkoisen nykytaiteen kaanoniin. Tanssimme näyttämön haamujen kanssa. Noble Savage konkreettisesti pysäyttää historiallisen flow’n.” Noble Savage luo mustan näyttämön, jolla valkoinen on toinen. Dramaturgisena kehyksenä toimii tarina Pocahontaksesta, alkuperäiskansan prinsessasta, joka tuodaan Eurooppaan. noble saVage on voimakkaan poliittinen. Se on toinen teos, jonka 30-vuotias Lindfors ohjaa Zodiakin näyttämölle. Myös aiempi, Noir?, käsitteli mustuutta. ”Olen hakenut Zodiakiin monena vuonna, mutta nämä ovat ainoat biisit, jotka ovat menneet tuotantoon saakka.” Dominoiva kulttuuri ei aina anna muuta vaihtoehtoa kuin toiseusnäkökulman. ”Kun tulen mustana kehona tai rodullistettuna ihmisenä valkoiseen instituutioon ja valkoiselle lavalle, saan tilaa, jos käsittelen mustuuttani. Olen instituutiolle multiculture checkbox.” Ollaan erikoisten ristiriitaisuuksien äärellä. Taiteen tekeminen on voimaannuttavaa ja on hienoa, että Zodiak antaa tilan Lindforsin työryhmälle. Valtakulttuuri kuitenkin työntää vähemmistöjä takaisin marginaaliin, kun se sitoo vähemmistön luovan voiman ainoastaan oman toiseutensa käsittelyyn. ”Tämä on monimutkainen asia. Instituutioissa ajatellaan: Sonya voisi käsitellä juuri näitä aiheita, koska joku, jolla ei ole hänen vähemmistötaustaansa ei voi. Mä myös itse haluan käsitellä näitä asioita, mutta välillä musta tuntuu etten saa tilaisuutta käsitellä mitään muuta.” Tarkkanäköistä kriittisyyttä ei koskaan pidä sekoittaa valittamiseen. Lindfors tiedostaa ja haastaa. Hänen analyysinsa auttaa hahmottamaan piilottelevia valtarakenteita ja keinoja niiden murtamiseen. ”Kun instituutio palkkaa kuusi mustaa taiteilijaa tekemään teosta, meidän on otettava tila haltuun. Olemme harjoitusten ohessa esimerkiksi lukeneet mustien teoreetikkojen tekstejä. Yritämme asettaa mustuuden ja samalla itsemme keskelle, tulla pois marginaalista. Nyt tämä aika ja tila on meidän.” Jos eleTTäisiin uTopiassa , Sonya Lindfors voisi tehdä mitä tahansa. Utopiassa hän tekisi teoksen, jossa ei käsiteltäisi ihonväriä, sukupuolta eikä valtarakenteita. ”Kreisi kela ylipäänsä. Mutta luultavasti niin luokkakaverini ja kollegani ovat aina kelanneet. Ainakin mieskollegat. Niiden ei tarvitse selittää omaa itseään koko ajan ulospäin. Mutta koska elämme lähtökohtaisesti valkoisessa kulttuurissa, joudun jatkuvasti selittämään omaa kokemustani muille. Minun pitää aina avata juuriani ja omaan toiseuteeni liittyviä kokemuksia, jotka ovat henkilökohtaisia.” Toiset ovat vapaampia kuin toiset. ”Valkoinen mies voi tehdä teoksen hipsteriparroista, käsitellä seuraavaksi isäsuhdetta, tehdä yhden teoksen toiseudesta ja toisen naiseudesta ja sitten taas käsitellä trendilenkkarit. Kaikki on aiheita aiheiden joukossa.” Miksipä Sonya Lindfors ei voisi taiteilijana tarttua mihin tahansa aiheeseen? Instituutiot päättävät, mille annetaan rahaa ja mille ei. Käytännössä instituutiot ja rakenteet määrittävät taiteen sisältöä. Lindforsilla on kuitenkin strategia, jolla ottaa tilaa ja taiteellista vapautta – ja antaa sitä muille. Vuonna 2010 hän ja Anniina Jääskeläinen perustivat UrbanApan, urbaanin kulttuuri-, taideja tapahtumayhteisön. Suurelle yleisölle UrbanApa näyttäytyy tanssifestivaalina, mutta se on paljon muutakin. Yhteisö järjestää muun muassa työkalupakkeja esittävän taiteen kentällä toimiville ihmisille. Vuonna 2013 UrbanApa sai tanssitaiteen valtionpalkinnon. Kollektiivin periaate on, että apurahat käytetään toimintaan eikä tilavuokriin. ”Pienet taideyhdistykset saavat muutaman tonnin apurahaa, ja siitä menee puolet takaisin kaupungille tilavuokrien kautta. Ei siinä ole mitään järkeä. Samaan aikaan todella monella taideinstituutiolla on tiloja vapaana. Olemmekin käyttäneet loisimissysteemiä ja menneet sinne, missä tilaa on ollut vapaana. ” UrbanApa on tehnyt yhteistyötä muun muassa Ateneumin ja Kansallisteatterin kanssa. ”Instituutioissa on tajuttu, että molemmat voittavat. Ne tarjoavat meille tiloja, ja me teemme jotain omaa. Tuomme sinne jotain uutta ja myös uutta yleisöä. Voimme tehdä mitä vain, ja se on joko paskaa tai timanttia. Taiteilijan duuni on kokeilla ja epäonnistua. Jos tahtoo tehdä jotain, mikä on varmaa, pitää tehdä t-paitoja eikä taidetta.” koreografi Lindforsista tuli jokseenkin vahingossa. ”Mutsi on ollut tanssientusiasti ja harrastanut kaikkea mahdollista. Menin neljävuotiaana tanssitunnille. Siitä tuli harrastus, ja lukiossa aloin tehdä artistien taustakeikkaa ja kiertää suomenmestaruuskisoissa. Aloin yhtäkkiä saada asioista rahaa, ja harrastuksesta tulikin työ.” Lindfors on elänyt ja varttunut pääkaupunkiseudulla. Kun Lindfors oli 11-vuotias, hänen perheensä muutti Helsingin Kumpulasta Espooseen. Kallion koulun kasvatti haki lukion jälkeen Teatterikorkeakouluun ja pääsi. ”Pääsykokeissa oli kaksisataa naista ja kaksitoista miestä. Sisään otettiin kuusi kundia ja kahdeksan mimmiä. Mietitytti.” Joko ne miehet olivat todella hyviä hakijoita, tai pääsykoejärjestelmä suosii miessukupuolta. Kun katsoo taidekenttää, on helppo päätyä jälkimmäiseen arvioon. Suurin osa tanssia harrastavista on naisia, mutta miehet työllistyvät alalle huomattavasti naisia paremmin. ”Kaikella rakkaudella omia kollegoita ja muita kohtaan, mutta onhan tämä aivan perseestä. Tällä alalla suurin osa johtajista on miehiä. Zodiakin taiteellinen johtaja on mies, JoJon eli Oulun tanssin keskuk
24 • 3 / 2016 sen johtaja on mies, Itäisen tanssin aluekeskuksen johtaja on mies. Sama näkyy myös tanssifestivaalien johdossa”, Lindfors toteaa. ”Lähtökohtaisesti elämme mieshegemoniassa, eikä kukaan halua purkaa sitä.” Suomessa taidepiirit ovat pienet ja kaikki tuntevat kaikki. ”Tanssissa on jokin historiallinen sisäänrakennettu miesihannointi, koska miehiä on ollut aina niin vähän. Miestanssijat ovat olleet suuria staroja, mutta se on pikkuhiljaa ehkä muuttumassa.” koreografina Sonya Lindfors tekee koko ajan ja jokaisessa kohdassa päätöksiä. Jos koreografi ei itse ymmärrä, että jokainen valinta on poliittinen, hän yleensä vahvistaa vallalla olevaa systeemiä. ”Jos olisin valkoinen, tulisiko minulle koskaan mieleen palkata ei-valkoisia? Tai ajatella sitä, täytyykö tanssijan olla tietyn näköinen? Millaiset kehot saa tanssia? Pitääkö olla tietyn kokoinen ja tietyn mallinen, jotta voi esiintyä.” Osaltaan hege moniaa uusintaa koulutusjärjestel mä ja myös apurahajärjestelmä. ”Jos on aloitteleva tanssija, on perustettava oma ryhmä, jotta on mahdollista saada vähän jotain tukea. Sitten pitäisi perustaa yhdistys, joka rupeaa toimimaan taustaorganisaationa. Toimintaa pitäisi kasvattaa koko ajan ja kiivetä ylemmäs.” Kuulostaa kapitalismilta. ”Niinpä!” Lindfors huudahtaa. ”On tietyt askeleet, ja jos niiden mukaan etenee, systeemi palkitsee.” Mutta jos yrittää tehdä eri tavalla, törmää ongelmiin. Esimerkiksi UrbanApaa palloteltiin puolelta toiselle. ”Meille todettiin, että koska teette sekä nuorisotyötä, workshoppeja että esityksiä, ette voi saada taideapurahaa. On kiinnostavaa, että rahoittaja taho päättää ja määrittelee ennalta, mitä taide voi tehdä ja mihin taide kuuluu.” Lindforsin omalla agendalla on paljastaa rakenteita, tehdä niitä näkyväksi ja ravistella. ”2010-luvun taiteilija on uusliberalistinen masterpiece, joka jatkuvasti vain tuottaa uusia ideoita. Rakenteet vaativat koko ajan uutta apurahahakemusta, uutta työsuunnitelmaa, uutta tuotantoa, ja taiteilija tuottaa niitä jatkuvalla syötöllä, uusiutuu ja lopulta väsähtää – ja sitten tilalle tulee uusi tekijä.” Jos mielikuVissa taide on vapaata, rahoitusjärjestelmä kyllä panee sen tiukkaan liekaan. Lindfors puhuu hierarkkisesta pyramidista. ”Ylhäällä on huipputaide, jonka tekijät ovat riippumattomia ja yleensä valkoisia miehiä, kuten vähän paha poika Jani Leinonen Kiasmassa. Heiltä ei odotetakaan, että heidän pitäisi tehdä yhteisötaidetta tai osallistaa. Alhaalla on kenttä naisia, jotka tekevät ruohon juuritason duunia eivätkä koskaan saa feimiä. Heidän työnsä on supertärkeää: he opettavat tanssikouluissa, pitävät lasten tanssitunteja, tekevät yhteisötaidetta ja pitävät improtunteja.” Lindfors huomauttaa samaan hengenvetoon, ettei maailma ole aivan niin mustavalkoinen. Kuitenkin kärjistämällä voi hahmottaa instituutionaalisia valtarakenteita ja niiden itseään uusintavaa logiikkaa. ”Apurahajärjestelmä määrittää taiteen sisältöä ja muotoa. Vertikaalisten instituutioiden kentällä on tietyt portinvartijat, ja edetäkseen on valmistuttava tietyistä instituutioista.” Tanssin kentällä on Teatterikorkeakoulun hegemonia. ”Olen työskennellyt monella paikkakunnalla, ja kokemukseni mukaan moni kokee, että jos on valmistunut jostain muualta kuin Teakista, ei pääse kiinni apurahasysteemiin eikä oikein minnekään. Portinvartijat katsovat niin apurahainstituutioissa kuin tuotantotaloissakin taiteilijoiden taustaa, estetiikkaa ja jopa kaveripiiriä ja miettivät, ovatko ne vääriä vai oikeita.” insTiTuuTioiTa johtavat pääasiassa ne sukupolvet, jotka ovat saaneet koulutuksensa vuosikymmeniä sitten. Vallassa ovat usein ne, jotka ovat auttamattomasti kujalla. ”Pomoina ja huipulla olevilla ei välttämättä ole enää suoraan kontaktia kaikkeen siihen, mitä tapahtuu. On todella monia tyyppejä, jotka ovat todella jäljessä. Uudelleenkouluttaumistauko tekisi hyvää. Ikävä kyllä systeemi ei myöskään salli taukoja.” Instituutiot osaavat syödä kapinan, mutta siihen ei ole pakko alistua. Lindforsin puhetta kuunnellessa on vaikea uskoa, että hän laitostuisi koskaan. ”Taiteilijaneromyytin vahvistaminen tuntuu epäkiinnostavalta jo pelkästään sen takia, että se mielestäni vahvistaa kapitalistista systeemiä. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi ottaa omaa paikkaani hierarkkiassa. Kyse on poliittisesta päätöksestä: mä en tee mitään yksin. Enkä myöskään aio väittää niin. Yhteisöllisyys on keskeinen osa tätä duunia.” Kaikki liittyy kaikkeen. Se on lause, joka toistuu Lindforsin puheessa. ”Kuulostaa ihan absurdilta, että on erikseen joku yhteisötaide ja muu taide. Kaikki taide, mitä teen, on yhteisötaidetta, sillä kaikki taide on aina jollain tavalla yhteisöllistä. Toiset tekee taidetta muista syistä, mutta minun tekemäni taide on aina suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi sen pitää olla merkityksellistä minulle ja lähipiirilleni ja avautua myös ulospäin. Taiteeni on aina myös poliittista.” nobel saVagea tehtäessä työryhmä on puhunut paljon rodullistamisesta, representaatioista ja lasikatoista. ”Jos on joku etuisuus, sitä ei yleensä itse näe. Jos on valkoinen heteromies, pystyy kävelemään elämän läpi törmäämättä rakenteisiin. Kaikki menee ohi, mikään ei tunnu eikä tartu teflonpintaan eikä mikään pysäytä flow’ta.” Teosprosessi on ollut Lindforsille henkilökohtaisesti merkityksellinen. Hän käyttää siitä sanaa ”mullistava”. ”Minä olen puolentoista kuukauden ajan saanut tulla työpaikalle, enkä ole ainoa musta ihminen. Tämä on mun kotimaa, tämä on Suomi, minä olen syntynyt täällä, minä asun täällä, vuonna 2016 voin 30-vuotiaana riemuita siitä, että olen saanut työskennellä ihmisten kanssa, jotka näyttävät minulta.” Lindforsilla on omat etuisuutensa, joita hän pyrkii jatkuvasti tiedostamaan. Hän on käynyt Kallion lukion ja opiskellut Teatterikorkeakoulussa. ”Se, että itse pääsin Teakiin ja joku muu ei päässyt, voi liittyä siihen, että tulen akateemisesta perheestä. Minut on kasvatettu uskomaan, että pystyn tekemään mitä vain. Oli itsestään selvää, että voin mennä opiskelemaan yliopistoon. Frendini, joka myös on monikulttuurisesta perheestä mutta erilaisesta perhetaustasta, ei ole koskaan uskaltanut hakea Teakiin tai Taikiin, vaikka olisi halunnut. Hänellä on aina ollut kokemus, etteivät hänenlaisensa ihmiset sinne pääse.” Sosiaalisen ja etnisen taustan vaikutus eivät ole taiteen sisäisessä diskurssissa läsnä eikä niistä keskustella. ”Ne ovat kuitenkin asioita, jotka liittyvät suoraan taiteen sisältöön ja siihen, millaista taidetta Suomessa tehdään, ketkä taidetta tekevät, keitä taide puhuttelee ja ketkä pääsevät instituutioihin sisään.” hegemonia , hallitsevan kulttuurin ylivalta, toimii kaikkialla samalla logiikalla. Se ammentaa voimansa yhteiskunnallisista rakenteista, instituutioista. Taidekaan ei ole vapaa valtarakenteista, ja sen merkitykset ovat suhteessa yhteiskuntaan. ”Jos taidetta tekevät valkoiset keskiluokkaiset ihmiset, se antaa osviittaa siitä, millaisia aiheita käsitellään ja millaista taidetta tehdään. Jokainen teos putoaa jollain tavalla tiettyyn estetiikkaan ja kaanoniin.” Lindfors on opiskellut lähtökohtaisesti valkoista länsimaista taidetraditiota, ja hänen teoksensa ovat sen tradition jatkumoa. ”Koulutukseni värittää katsettani ja sitä, mitkä asiat mielestäni ovat hyviä ja mitkä huonoja. Jos olisin opiskellut taidetta vaikka Japanissa, teokseni näyttäisivät erilaiselta. Hyvä ja huono on suhteellista. Kiinnostava on suhteellista. Mikään ei ole absoluuttista, vaan kaikki on näkökulmaa.” Uskooko Lindfors, että taidekenttä ja Suomi muuttuvat hänen uransa aikana moniäänisemmiksi? ”Pakko uskoa. Toivo on suurin voima, mitä mulla on, ja taiteilijan duuni on unelmoida. Haluan ehdottomasti uskoa siihen, että asiat muuttuvat ja ne voivat muuttua jopa todella nopeasti.” ”Suomeen on tullut 30 000 ihmistä muualta, ja jo se pakottaa muutokseen. Näen siinä hirveästi potentiaalia. Yhtäkkiä instituutioiden ja laitosten on pakko ottaa uusi positio.” Sonya Lindfors: Noble Savage Ensi-ilta 15.4. Kaapelitehtaan Pannuhalli, Helsinki.
26 • 3 / 2016 TeksTi irma hirsJärVi kuVaT Velda parkkinen katupartiolainen kertoo Populismin myllertäessä yhteiskuntaa, tutkijan on valittava paikkansa. s uhTauTumi sessa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, erityisesti rasismin nousuun ja sen raaistumiseen, on tutkijalla aina position pohtimisen paikka. Viime vuosina jokainen humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkija on joutunut pohtimaan myös aktivismiaan. Moni on tosin myös hiljaa. Se on ymmärrettävä vaihtoehto, kun rasismin ja tasa-arvon tutkijat ovat olleet vainon kohteena yli kymmenen vuoden ajan. Tutkijoiden tehtävä on tutkia ilmiöitä, prosesseja ja liikehdintää. Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen Taisteleva tutkimus (2014) sijoittaa tutkijat myös kentälle, jossa osallistuva toimintatutkimus on vain yksi askel aktiivisempaan yhteiskunnalliseen rooliin. Tieteen ja tutkimuksen kantaaottavuus sisältyy jo valintoihin: jos esimerkiksi köyhyyttä tuottavia mekanismeja ei tutkita, ilmiöstä on vaikea puhua, ja se jää helposti näkymättömiin. naTsismin nousua seurannut filosofi Hannah Arendt teki näkyväksi totalitarismia. Teoksessaan Totalitarismin synty (1951, suom. 2013) hän kuvaa Saksan 1930-luvun liikehdinnän tavoitelleen ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan olleet mukana vastuullisissa poliittisissa rooleissa. Heillä ei ollut siksi kokemusta parlamentaarisesta toiminnasta, vastuusta äänestäjille eikä monimutkaisesta sosiaalisen neuvottelun verkostosta. Ikäänkuin Totalitaarisen viruksen levittäminen onnistuu helposti. Siitä viimeisimpänä esimerkkinä on hurmosliikkeen kaltainen Donald Trump -vaalikampanja. Hannah Arendt kirjoitti Totalitarismin syntyä 1940-luvun lopulla. Sitä on suorastaan kylmäävää lukea nyt, kun Punaisen Ristin työntekijöitä on kivitetty, ja kun polttopulloja on heitelty kohti nukkuvia, turvapaikkaa hakevia ihmisiä. Kun kadulla kulkevat pompööseihin kuviotoppatakkeihin pukeutuneet miehet. Arendt näki, että julmuuden tekee mahdolliseksi sokea totteleminen, byrokratia ja kyvyttömyys kieltäytymiseen, ei syvä pahuus. moraalisen mieli kuvituksen puute on meilläkin tuttu: nykyisen hallituksen päätökset törmäävät perustuslain lisäksi myös eettisiin peruskysymyksiin. Olen ollut mukana Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen projektissa Populismi liikkeenä ja retoriikkana. Maaliskuussa päättynyt projekti toi esiin, kuinka populismin nousu kytkeytyy muun muassa maahanmuuton nostamiseen poliittiseksi pelivälineeksi. Populismin retoriikka tehoaa ihmisiin, koska se pystyy tarjoamaan kaikille jotain vedoten pelkoihin, kateellisuuteen ja ennakkoluuloihin. Tyhjät termit, kuten ”maahanmuuttokriittisyys” täyttyvät kunkin omilla ennakkokuuloilla, urbaanilegendoilla tai tehokkaan propagandan luomilla kuvilla. Populismi on ollut 2000-luvun alun keskeinen totalitarismin rakennusväline, ja vuoden 2015 aikana populismista tuli valtavirtaa. Merkittävä käänne kehityksessä olivat vuoden 2011 eduskuntavaalit perussuomalaisten 19 prosentin äänisaaliilla. Populismista tuli yleistä poliittista puhetta. minua kiin nosTa a esimerkiksi se, keiden joukossa ihminen tuntee seisovansa Rajat kiinni -tapahtumassa. Ketä kompataan, kun toivotetaan jollekulle raiskausta Millaisissa fantasioissa ollaan? Kun mies heittää polttopullonsa tuulikaapin ikkunan läpi ehkä jännityksestä tärisevin, kohmeisin ja humalaisin käsin, missä hän oikeastaan on? Onko hän siinä hiljaisen tiilitalon edessä, vai kokeeko hän olevansa keskellä suurta eurooppalaista sotatannerta, taistelemassa ylivoimaista vihollista vastaan? Missä itse kukin on yhteiskunnassa, jossa tätä tapahtuu? keppi heVoseT Lauantaina 30. tammikuuta Helsingin Kampissa järjestettiin Rajat kiinni! -mielenosoitus, jossa vastustettiin ”monikulttuurisuutta” ja ”maahanmuuttoa”. Ennen kuin mielenosoitus pääsi liikkeelle, laukkasi paikalle uusi joukko mielenosoittajia. Poliisi paimensi Keppi hevoset rasismia vastaan -ryhmän pikaisesti paikalta.
3 / 2016 • 27 TeksTi irma hirsJärVi kuVaT Velda parkkinen katupartiolainen kertoo Populismin myllertäessä yhteiskuntaa, tutkijan on valittava paikkansa. FT irma hirsjärvi väitteli vuonna 2009. Hän on juuri saanut Suomen kulttuurirahaston rahoituksen tutkimusryhm älleen, joka tekee Suomen osuuden 46 maata kattavasta The World of Hobbit -tutkimuksesta, jossa tutkitaan elokuvasarjan globaalia vastaanottoa. Suomen akatemian Populismi retoriikkana ja liikkeenä -projektin tuloksista ilmestyy suomenkieline n kirja syksyllä 2016 ja englanninkielin en kirja 2017. Hirsjärvi siirtyy toukokuussa varasijalta varsinaiseksi valtuutetuksi Jyväskylän kaupunginvaltu ustossa Vasemmistoliit on ryhmässä. karri miettisen eli palefacen Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) -kappaleen kantaesitys tapahtui Häiriköt-päämajan Spektaakkeligaalassa 3. maaliskuuta Helsingin Lavaklubilla. Kappale on käännös versio irlantilaisesta Come Out, Ye Black and Tans -kapinalaulusta. Kappaleen nimi viittaa Irlannissa 1919–22 vaikuttaneisiin, brittiläisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta Miettisen sanoituksessa huomion kohteena ovat rasistiset katupartiot ja niiden kanssa ilakoiva Loldiers of Odin -pellepartio. Uuden kappaleen kantaesityksen ohessa parrasvaloihin astui myös Loldiers of Odin Helsinki, joka rekrytoi uusia jäseniä. Kappale julkaistaan myöhemmin tänä vuonna 7’’-sinkkuna. Häiriköt-päämaja julkaisee tämän Voiman välissä myös Loldiers of Odinin tekemän Pelle Sanomat -lehden. KulttuurihäiriKöt Kulkurin ja naisen nauru saa kuninkaat nöyrtymään koomikoisTa suurin , Charlie Chaplin kehitti sata vuotta sitten sympaattisen kulkurin. Resupekka irvaili köyhille. Lähempi tarkastelu paljasti, että herrasmiehen vaatteita lainaava pelle nauroikin eliitille. Köyhä kulkurihahmo yritti muka kuulua yläluokkaan, joka kuitenkin jatkuvasti sulki tämän piiristään ulos. Nauru syntyi kahden maailman absurdista risteyksestä. Kulkuria rakastivat kaikki, köyhät ja rikkaat. Keskiajan karnevaalit pyrkivät hahmottamaan pelottavaa, muuttuvaa maailmaa. Ruhtinaiden ja pappien vallan oikeutus kyseenalaistettiin näitä pilkkaamalla. Karnevaaliin kuuluvat myös naamiot. Harlekiinin – meidän maailmamme klovnin – tehtävä on aina ollut osoittaa, missä parodia piilee. loldiers of odin kloVniT paljastavat rasistipartion tahattoman koomisuuden: kun mustiin pukeutuneet miehet etsivät konflikteja öisillä kaduilla, ja ympärille kerääntyykin tappelijoiden sijaan pellejä keppiheppoineen, akti on silkkaa komediaa. Kukkahattutäti on aggressiivisten rasistien mielestä mitä pelottavin hahmo: ymmärtämättä ryhtyä tappelemaan täti halaa vihan pois. Jos pellen tai tädin suukon kohde näkee tilanteen vain suunnittelemansa väkivaltaja voimakuvion ehdoilla, lopputulos on soturille häpeä. Chaplinin kulkuri sai joskus tytöltä rukkaset, joskus hahmo tyrmättiin kanveesiin. Hän ravisti vain pölyt ja jatkoi matkaa. Mikään ei voi riistää arvokkuutta häneltä, jolla arvokkuus perustuu vahvaan itseluottamukseen ja pelottomaan empatiaan. ei ole miTä än niin haurasta kuin hallitsevan miehen heikko itsetunto. Siitä on helppoa repiä huumoria: Eräs mies omisti maailman Intiasta Kiinaan. Vaimo oli uskoton, mitä seurasi romahdus. Rikkaushan ei korvaa menetystä, jos toinen mies oli nauttinut vaimon alapäästä. Kuningas yritti palauttaa kunniansa teloittamalla vaimonsa ja naimalla neitsyen. Vaan homma alkoi epäilyttää. Jos tämäkin sortuisi? Ei auttanut kuin hääyön jälkeen tappaa käytetty nainen ja ottaa uusi. Pian taas hiipi epäilys. Aamulla piti listiä se uusi, ja näin jatkui. Neitsyet alkoivat loppua. Harvat jäljelle jääneet piiloutuivat – paitsi yksi. Uskomaton nuori nainen saapui itse hallitsijan luokse ja alkoi kertoa tarinaa. Kun aamu koitti, nuori Scheherazade jätti kiusoitellen jännärin kesken. Kuninkaan ei auttanut kuin odottaa seuraavaan iltaan. Tuhannen ja yhden yön aikana tämä nerokas mimmi kertoi monta eroottista tarinaa, satua, seikkailua, tragediaa ja runoa. Kuningas rakastui, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Aina joskus joku väittää, että toiset kulttuurit ovat hauskempia kuin toiset. Kukapa tietää. Varmaa on, että yksi parhaista sekä miehille että naisille nauravista tarinakokoelmista on kirjoitettu Syyriassa 900luvulla. iida simes Si m es on H äir ikö ivä t do se nt it -p ro jek tin to ine n tu ot ta ja. Hymni pelleille liiTyin puolueeseen ja lähdin kunnallispolitiikkaan mukaan 50-vuotiaana, juuri väitelleenä, koska se tuntui välttämättömältä 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Sitä ennen merkityksellisin performanssini oli lähteä maahanmuuttajayhteisön nuorten naapurintädiksi. Kuluneen vuoden aikana olen löytänyt itseni muun muassa tekemästä katuperformanssia sen jälkeen kun Suomen Vastarintaliikkeen on pahoinpidellyt kolme ihmistä jyväskyläläisessä tavaratalossa, olen ollut rakentamassa kukista sydämiä anarkistien rauhalliseen mielenosoitusmarssiin ja jakanut karamelleja Kyllit ja Kullervot -halipartiossa. Samankaltaista toimintaa harjoitetaan joka puolella maata. Tällaiset toimet rikkovat omalla populistisella tavallaan rasistisen populistisen retoriikan kautta luotua vastakkainasettelun illuusiota ja väitteitä ”ääripäistä”. Teot, joille ei aseteta vastapuolta, kutistavat pelon ilmapiiriä. Ne luovat toisenlaista argumentointia. käyn edelleenkin debattia itseni kanssa tutkijan, aktivistin ja populististakin retoriikkaa käyttävän poliitikon roolien suhteista. Tutkijana olen tiedeyhteisön katseen alla, poliitikkona minut punnitsee äänestäjä ja yhteistyön kenttä, aktivistina sanani ja tekoni arvioidaan kovin monelta suunnalta. Onko se tutkijan arvolle sopivaa? En tiedä, enkä välitä. Näin koen nyt välttämättömäksi tehdä. Jätän arvioinnin myöhemmälle. Nyt en ehdi. Artikkeli liittyy tiedettä popularisoivaan Häiriköt-päämajan hankkeeseen. Hirsjärvi osallistui maaliskuussa Häiriköivät dosentit -keskusteluun Jyväskylän kirjamessuilla.
MarK MaHer land of plenTy
galleria Viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan olen esittänyt toisiinsa liittyviä kysymyksiä kulttuuristen artefaktien voimasta sekä sanojen ja esineiden suhteesta. Land of Plenty -sarja sai alkunsa käytyäni läpi tuhansia lasten väritys kuvia internetissä sekä värityskirjoissa. Sarja liittyy tähän antropologiasta kumpuavaan kiinnostukseeni – tutkin banaalin populaarikulttuurin hyödyntämistä taiteen raaka-aineena. ajatuksenani oli luoda kuvallinen haiku. Japanilaiset haiku-runot on nähty ohikiitävän hetken kristallisaationa. Tässä tapauksena haikut kuitenkin ovat meditaatiota väkivaltaisen, yltäkylläisen ja pohjattomalle kaipuulle rakennetun nyky-yhteiskuntamme äärellä. Olen vuosia pohtinut, kuinka kuvien merkitykset muuttuvat, kun niitä suurennetaan ja ne siirretään uusille alustoille. Suurensin tämän sarjan kuvaston ja siirsin sen 60 cm x 80 cm -kokoisille vanerilevyille a4-kokoisia siirto kuvia käyttäen. www.markmaher.info www.facebook.com/LoveAndMoneyFinland
30 • 3 / 2016
3 / 2016 • 31 kromosomeja, rauhasia ja hormoneja inTersukupuolisuudella on lääkeTieTeen näkökulmasTa monia muoToJa. TeksTi heli yliräisänen kuVa anTTi kukkonen • – normihomolehti 3 / 2016 • 31 p erussuomalaiseT Nuoret kampanjoivat helmikuussa kahden sukupuolen puolesta. Lippiskampanjassa uhottiin, että on vain tyttöjä ja poikia. Ulostulo kompastui omaan nokkeluuteensa, kun kampanjassa todettiin, ettei intersukupuolisia vauvoja ja lapsia pitäisi leikellä tai hoitaa tytöksi tai pojaksi ennen kuin yksilö on kykenevä itse valitsemaan. Eivätkä kaikki intersukupuoliset aikuisenakaan valitse jompaa kumpaa näistä kahdesta tarjotusta vaihtoehdosta. Toimittajana aiheesta on asiantuntijoidenkin lausuntojen pohjalta vaikea kirjoittaa samaan aikaan sekä ymmärrettävästi että sensitiivisesti. Kieli ja sanasto sortuvat määrittelemään sukupuolen lähtökohtaisesti kahdeksi. Suomessa intersukupuolisuusasiantuntijan manttelia kantaa oululainen lastenkirurgi Mika Venhola. Hän toteaa 2001 kirjoittamassaan artikkelissa, että intersukupuolisuutta on vaikea määritellä, koska sukupuoli on paljon muutakin kuin biologiaa, geenejä ja kromosomeja. Venhola on lääkäri ja puhuu intersukupuolisuudesta lähinnä lääketieteen kautta, vaikka hän ymmärtää, että silloin intersukupuolisuuden tyyppien määrittely jää vajavaiseksi. Intersukupuolisten kokemuksella voi olla vähän tekemistä lääketieteellisten määrittelyjen kautta. Se on pidettävä mielessä seuraavia kuvauksia lukiessa. Nämä kuvaukset intersukupuolisuuden muodoista on määritelty biologian ja lääketieteen näkökulmasta ja ovat vain suuntaa antavia. androgeeni insensiTiiVisyys Yksilö on kromosomeiltaan XY, mies, mutta mieshormonireseptorit eivät toimi kuten yleensä. Tästä syystä mieshormoni ei pääse vaikuttamaan tavalliseen tapaan miestyypillisten piirteiden kehittymiseen. Sukurauhaset ovat kuitenkin kivekset, jotka jäävät yleensä laskeutumattomina vatsaonteloon Kohtua eikä munasarjoja ja -torvia ei kehity. Tätä intersukupuolisuuden tyyppiä on kahdenlaista, niin sanottua täydellistä ja osittaista. Edellisessä ulkoinen olemus on naiska sukupuolikromosomit olisivat XX. Pojilla, joilla kromosomiyhdistelmä on XY, ei ole poikkeavuutta ulkoisissa genitaaleissa. Lisämunuaishyper plasia johtuu tietyn entsyymin puutoksesta elimistössä. Potilaat tarvitsevat usein kortisonin korvaushoidon lisäksi suola hormonilääkettä. sukurauhasTen kehiTTymäTTö myyden muodoT Tilan täydellisessä muodossa sukupuolikromosomit ovat XY, mutta tuntemattomasta syystä kivekset eivät kehity. Genitaalit ovat ulkoisesti ja sisäisesti naistyypilliset, mutta munasarjoja ei ole. Sen sijaan yksilöllä saattaa olla juostemaiset kivesjäänteet. Osittaisessa muodossaan kromosomit voivat olla joko XX tai XY. Usein kuitenkin esiintyy poikkeamia, kuten 45X/46XY, eli osassa soluista ei ole Ykromosomia. Yksi tai molemmat kivekset kehittyvät, ja ulkoisissa genitaaleissa on piirteitä sekä naisettä miestyypillisistä. 5?redukTaasin puuTos 5?-reduktaasi on entsyymi, joka muuttaa kehon testosteronin voimakkaampaan muotoonsa. Yksilöllä, jolla entsyymi puuttuu ja jolla on kromosomit XY, kivekset kehittyvät normaalisti ja ulkoiset genitaalit kehittyvät naistyypillisiksi. Toimivat kivekset aiheuttavat murrosiässä usein lihasmassan kasvua ja äänen madaltumista. muiTa inTersukupuolisuu den kalTaisia TiloJa Joillakin XY-kromosomisilla penis ei kasva tai se kasvaa huomattavan vähän, vaikka hormonitoiminta on riittävää. Syytä tähän ei tiedetä. Noin kahdella prosentilla yksilöistä, joilla on XXkromosomit, on erilaisia poikkeamia: ei emätintä tai kohtua tai kaksoiskohtu. Munasarjat toimivat, mutta yksilöt ovat hedelmättömiä. noin yksi 1 500–2 000 syntynyttä kohti on intersukupuolinen. Leikkauksilla ja hormonihoidoilla voidaan eri ikäkausina vaikuttaa esimerkiksi yksilön ulkoiseen kehitykseen. Intersukupuolisten vertaisryhmiä ohjaava seksuaalipedagogi Juha Kilpiä sanoo, että vauvojen ja lapsien kohdalla intersukupuolisten oikeuksia ajavien kritiikki kohdistuu juuri terveiden mutta erinäköisten sukuelinten muotoilemiseen kosmeettisista syistä. ”Yleinen näkemys intersukupuolisten oikeuksia ajavien tahojen keskuudessa on, että lapselle tulee kertoa avoimesti hänen intersukupuolisuudestaan ja toimenpiteistä, joita hänelle on tehty aikana, jolloin hän ei ole voinut niistä itse päättää. Näkemykseen kuuluu myös, ettei mitään toimenpiteitä tehdä itse päättämään kykenemättömälle kuin terveydellisistä syistä.” Lisätietoa: intersukupuolisuus.fi tyypillinen ja poikkeama huomataan yleensä murrosiässä, kun kuukautisia ei tule eikä häpykarvoja kasva. Osittaisessa muodossa genitaaleissa on huomattavissa poikkea vuutta sekä miesettä naistyypillisestä muodosta. synnynnäinen lisämunuais hyperplasia Tässä muodossa yksilöillä on ulkoisten genitaalien poikkeamia: Esimerkiksi suurentunut klitoris tai yhteenkasvaneet häpyhuulet. Virtsaputken suuaukko saattaa myös sijaita klitoriksen alueella. Sukupuolielimet saattavat myös olla täysin miestyypilliset, vaik
32 • 3 / 2016 32 • – normihomolehti 3 / 2016 intohimo on iso lihava narttu VieTnamilainen dJ loTus disco elää Juuri nyT Jossain kansainVälisen menesTyksen Ja henkilökohTaisen kaTasTrofin VälimaasTossa. TeksTi Janne siironen kuVa riku VeJander dJ loTus discon Top 3 1. Geraldine Hunt: Can’t Fake the Feeling (1980) ”Todellista inhimoa tai tunteita ei voi feikata. En halua teeskennellä miellyttääkseni jotakuta.” 2. Patti LaBelle: Music is My Way of Life (1979) ”Kappaleen nimi kertoo kaiken. Olen löytänyt musiikista rakkauden.” 3. Diana Ross: The Boss (1978) ”Mitä voin lisätä: Love taught me who was the boss.” k un Tapa an dj Lotus Discon eli Bong Nguyen aamupäivällä San Franciscon Market Streetillä, hän kertoo itkeneensä koko aamun. Paypal on ilmoittanut, että rahansiirto aasialaiselta tililtä yhdysvaltalaiselle on epäilyttävä, ja jäädyttänyt summan. Ärsyttävä välikohtaus ei ole maailmaa mullistava, mutta tämä on vain yksi monista jäävuoren huipuista, joihin Bong on törmännyt muutettuaan Yhdysvaltoihin kuukausi sitten. ”Välillä tämä on vain niin vitun raskasta.” Alkuvuoden euforia onnistuneista keikoista Euroopassa – myös Helsingin Kaiku-klubilla – ja uudesta alusta Amerikassa on muuttunut angstiksi raha-asioista, työhakemuksista ja ennakkoluuloista. Täällä Bong ei ole vielä juhlittu dj, vaan vain yksi maahanmuuttaja Vietnamista. Bong piristyy hieman esitellessään minulle San Franciscon homoaluetta Castroa, jonka katukivetyksiin on upotettu queer-historian merkkihenkilöiden muistokylttejä. Bong kertoo sujuvasti Harvey Milkin, Sylvesterin ja Frida Kahlon elämistä. Aina välillä palaamme Bongin omaan tarinaan. bong synTyi vuonna 1993 Vietnamin sosialistisen tasavallan suurimmassa kaupungissa Saigonissa. Hänen kouluttamattomat vanhempansa työskentelivät torilla vihannesmyyjinä, kunnes isä sai paikan autonkuljettajana. Pojan ensimmäiset musiikilliset muistot liittyvät juuri isän autostereoissa pyörineisiin Eaglesin ja Boney M:n levyihin. Kaapelitelevision yleistymisen myötä länsimaiset listahitit tavoittivat myös vietnamilaisnuorison. Miljoonien muiden teinien tavoin 15-vuotias Bong kilahti Lady Gagaan ja inspiroitui tämän Born This Way -ideologiasta. Lady Gaga innoitti Bongin tulemaan kaapista. Tanssiharrastuksensa kautta koulut kesken jättänyt Bong sai jalkansa oven väliin 2011 startanneeseen MTV Vietnamiin. Työharjoittelijana hän kuvasi, editoi, teki grafiikoita ja kaikkea muuta, mitä hänelle keksittiin nakittaa. Samaan aikaan hän aloitti myös levyjensoiton. Bongin mentorina toimi filippiiniläinen dj Edge Pamute, ja koulutus alkoi tylyllä käskyllä: ”Putsaa nuo vitun levarit.” Vähitellen siirryttiin biittimiksaukseen ja oman tyylin etsimiseen. länsimainen pop oli tullut Bongille tutuksi lähinnä MTV:n yksitoikkoisilta soittolistoilta, mutta tutustuessaan amerikkalaiseen 1970-luvun diskomusiikkiin hän tiesi tulleensa kotiin. ”Disko on täynnä rakkautta, himoa ja toivoa. On ehkä epätyypillistä, että kaltaiseni nuori kundi rakastaa sitä, mutta minusta tuntuu, että tajuan diskon tärkeimmän pointin: se ei ole vain musiikkia rakkaudesta ja kiimasta, vaan myös intohimoa paremman maailman puolesta.” Keikkailtuaan menestyksekkäästi kotimaassaan, Thaimaassa, Singaporessa ja Kiinassa, Bong sai kutsun esikuviltaan, Lontoon dj-poppoolta Horse Meat Discolta tulla soittamaan Lontooseen. muuTamassa Vuodessa Lotus Disco on tehnyt kansainvälisiä dj-keikkoja, hankkinut levytyssopimuksen ISM Recordsin kanssa ja luonut kontakteja Ralph Teen kaltaisiin pitkän linjan klubi kettuihin Britanniassa. ”Unelmoin nuorempana, että soittaisin joku päivä diskoa Lontoossa, ja se toteutui. Vuosien suunnittelun ja valmistelun jälkeen olen vihdoin tässä pisteessä.” Mutta Bong on vasta 23-vuotias, kaikki on vielä alussa. Tällä tasolla djura on juuri niin vahva kuin pari kolme viimeistä keikkaa. Perhe painostaa edelleen ”järkevään ammattiin”. Isoäiti mäkättää ja vertailee serkkutyttöön, joka on valinnut perinteisemmän koulutuksen ja uran rahoitusalalla Yhdysvalloissa. Perhe on suostutellut Bongia jopa manikyristiksi. ”Kuvittele!” nauraa Bong epäuskoisena. uusi alku San Franciscossa on osoittautunut ennakoitua tahmeammaksi. Itseoppinut mutta monipuolinen mediatyöläinen herättää kummastusta kaupungissa, jossa vietnamilaiset lähinnä tarjoilevat kevätrullia. Rasismista Bong ei kuitenkaan halua puhua. Juuri nyt hänellä on tarpeeksi huolia omasta takaa. ”Yritän elää elämääni ajan laatikossa, in the box of time, ilman pääsyä tulevaan tai menneeseen, juuri nykyhetkessä”, sanoo Bong selatessamme vinyylejä hänen uudessa suosikkilevykaupassaan, Haight Streetillä sijaitsevassa Vinyl Dreamsissa. Uteluihini Bongin perheen reaktioista tämän homouteen Bong suhtautuu melko välinpitämättömästi. ”Tiedäthän, että Saigonissa on iso ladyboy-kulttuuri, homous ei ole siellä big deal.” Silti yksi surunaihe muiden joukossa tuntuu olevan sekava rakkauselämä. Niin kuin kenellä tahansa 23-vuotiaalla. eroTessamme Bong vaikuttaa jo hyvän tuulisemmalta. ”Loppujen lopuksi kuolisin tylsyyteen, jos olisin valinnut normaalin elämän.” Seuraavan iltana Bong lähettää minulle kirjoittamansa esseen History Of Love. Kyseessä on hänen henkilökohtainen manifestinsa diskomusiikista, levyjen soittamisesta ja elämästä. Rivien välistä on helppo lukea, että ”rakkauden historia” on Bongin oma tarina. Musiikki ja levyjen soittaminen on Bongin näyteikkuna maailmalle, näyttämö, jossa hän esittää tarinansa valitsemiensa levyjen kautta. ”Intohimo on Iso lihava narttu, Big Fat Fart Bitch. Se on ahne, itsekäs, määräilevä, ja sinusta tulee orja palvellessasi sitä. Ja sinä pidät siitä. Se on kuin huumetta, fyysisestikin, ja aiheuttaa riippuvuutta. Mutta tämä huume ei vahingoita sinua.”
MU KA NA MY ÖS HU ILILEH TI JA OIK EU TTA ELÄ IMI LLE 9/2 015 MA RR AS KU U | VO IM A.F I HA LLI NT AR EK IST ER I PO LII SI EI PA MP UT A 8/20 15 Lok aku u | voi ma.f i 2/2016 Maaliskuu | voiMa.fi Disney-ninja t??•??PakkoPait aa? kilarivegaan it Voima-kaupan huhtikuun tarjoukset! Jo 16 vuotta murrosia¨ssa¨ Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai soittamalla 044 238 5109. Tarjous voimassa 30.4.2016 asti ja koskee kaikkia uusia Voima-lehden tilauksia. Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Voimme kuitenkin muuttaa kaiken ja luoda jotain paljon parempaa. 622sivua. Unisex: XXL, XL, L, M. Lady Fit: L, M, S, XS. Unisex: XXL, XL, L, M, S. Lady Fit: XL, L, M, S, XS Voima-lehden vuosikerta ja Klein: Tämä muuttaa kaiken nyt yhteishintaan 49e! (norm. 39 e + 29,90 e) Muista myös suositut Voima-paidat + 49€ Voima-lehden vuosikerta, 10 nroa + Klein: Tämä muuttaa kaiken 20€ 20€
34 • 3 / 2016 TeksTi Ja kuVaT henri salonen fort europa – kun maanosa ?sulki rajansa Järjestöt ja yksittäiset kansalaiset auttavat siellä, missä hallitukset ovat kääntäneet selkänsä inhimilliselle hädälle. J os Jollain on joskus ollut ajatus lännestä tai Euroopasta hyveellisten arvojen edustajana, niin viimeistään pienen Kreikkalaisen Idomenin kylän kyljessä olevalla pakolaisleirillä tämä harhaisuus häviää. Rakennelma lännestä paljastuu propagandaksi – toiveeksi, jota ei osattu toteuttaa, ja arvoiksi, jotka olivat kaupan kiperän tilanteen koittaessa. Eurooppa on rakentanut jo pitkään uusia muureja kylmän sodan aikaisten purettujen tilalle. Pohjois-Eurooppaa kohti kulkevat pakolaiset ja siirtolaiset saavat tällä kertaa odottaa oikeutta ja ihmisarvoa mutaisella kentällä Kreikan ja Makedonian rajalla. Euroopan ulkopoliittinen yhtenäisyys – jos sellaista ikinä olikaan – on murtunut niinkin helpolta kuulostavaan asiaan kuin turva paikkojen jakamiseen. Saapuessani Idomenin leirille käynnissä on turvapaikanhakijoiden järjestämä mielenosoitus, joka liikkuu peltoa halkovaa maantietä pitkin kohti raja-aitaa ja avustustyöntekijöiden ruuanjakelupistettä. Mielenosoituksessa vaaditaan rajoja auki, huudetaan Merkeliä apuun ja ilmeisesti manataan Syyrian diktaattorimaista presidenttiä al-Assadia. Arviolta muutama tuhat vihreään sadetakkiin pukeutunutta ihmistä on pakkautunut pienelle maantielle valtavaksi jonoksi. Kaikki on täysin märkää, niin ihmiset, teltat kuin maakin, joka tulvii sadevettä. Idomenin leiri on kerännyt valtavasti kansainvälistä huomiota viime kuukausina. Se symboloi EU:n ja Balkanin maiden muuttunutta politiikkaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Niin kutsuttu hallitsematon maahanmuutto on haluttu katkaista panemalla ”rajat kiinni”, kuten pitkin syksyä Suomen toreilla ja turuilla on huudeltu. Kun Unkari, Itävalta ja Pohjois-Euroopan maat alkoivat kiristää rajavalvontaa, Balkanin valtioissa painettiin omaa paniikkinappia. Euroopan mittakaavassa köyhät entisen Jugoslavian maat, kuten Serbia ja Makedonia, eivät halunneet, että heidän aiemmin läpikulkumaana toimineelle alueelleen jää jumiin kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita. ruoTsalainen Anna Tascha Larsson ja saksalainen Niklas Golitschek toimivat pakolaisleirillä vapaaehtoisina. Vapaaehtoiset auttavat muun muassa jakamalla vaatteita ja ruokaa leiriläisille ja siivoamalla aluetta. Kun yli kymmenen tuhatta henkilöä asuu keskellä mutaista peltoa, monet itsestäänselvät perusedellytykset – puhdas vesi, jätehuolto ja saniteettitilat – ovat luksusta, jota on vaikea järjestää. Idomenissa niitä ei ole. Golitschekin arvion mukaan noin 40 prosenttia leirin ihmisistä on lapsia. Tascha Larsson ja Golitschek kertovat leiriympäristön olevan jatkuvassa muutoksessa. ”Poliittiset päätökset sekä avautuvat ja sulkeutuvat rajat ohjaavat jatkuvasti turvapaikanhakijoiden ihmisvirtaa eri suuntiin. Meidän voi olla
3 / 2016 • 35 TeksTi Ja kuVaT henri salonen fort europa – kun maanosa ?sulki rajansa hyvin vaikea arvioida, missä seuraavaksi pitäisi olla tai minne meidän tulisi siirtyä auttamaan”, Tascha Larsson kertoo. Kreikkalaisen Praksis-avustusjärjestön koordinaattori Katerina Goula työskenteli leirillä alunperin vapaaehtoisena, mutta marraskuusta 2015 hän on ollut leirillä pakolaisavun koordinaattorina. Hän on yksi leirin noin 50 palkatusta henkilöstä. Lahjoitusten varassa toimiva Praksisjärjestö on toiminut Idomenin alueella virallisesti lokakuusta lähtien. Ruokaja vaateavun lisäksi Praksisilla on lääkintätiimi, sosiaalisen tuen tiimi, tulkkeja, kääntäjiä ja kulttuuritulkkeja. Goula vastailee tuon tuostakin puhelimeensa. ”I just have to make couple of short calls”, hän pahoittelee hymyillen. Ihmisiä ilmestyy jututtamaan häntä samalla, kun hän puhuu kreikaksi puhelimeen. Tilanne näyttää hallitulta kaaokselta. Maaliskuun lopussa Goula arvioi Idemenin pakolaisleirileuroopan unioni on tehnyt sopimuksen Turkin kanssa Turkin kautta eurooppaan suuntaavista turvapaikanhakijoista. eU maksaa Turkille kuusi miljardia euroa, jotta se ei päästä ihmisiä enää rajojensa läpi eU-maihin. Turkin olisi myös tarkoitus ottaa omalle maaperälleen tällä hetkellä Kreikassa olevat yli 40?000 turvapaikanhakijaa. Vastavuoroisesti eU-maat ottavat suoraan Turkin pakolaisleireiltä vastaan saman määrän ihmisiä, joiden Turkki tai YK:n pakolaisjärjestö UNHCr määrittävät tarvitsevan eniten turvapaikkaa. Kaikki käytännön logistiikasta ihmisten vapaaehtoiseen siirtymiseen on kuitenkin epäselvää sopimuksen osalta. Yleisradiolle antamassaan haastattelussa Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta muistuttaakin, että yhden pakolaisreitin tukkiminen tällä tavalla ei ratkaise itse ongelmaa. Niin kauan kuin konfliktit ja vaikeat poliittiset olosuhteet pakottavat ihmisiä pakolaisiksi, nämä etsivät uusia reittejä turvallisiin maihin ja parempaan elämään. Samassa haastattelussa ulkoministeri Timo Soinilta kysyttiin, paljonko Turkin leireiltä voisi mahdollisesti tulla turvapaikanhakijoita Suomeen. ”ei tässä nyt kannata puhua lukumääristä mitään. Olen iloinen siitä, että itärajan tai länsirajankaan ylitse ei tule nyt ketään. Nyt ollaan siinä tilanteessa, mihin perussuomalaiset ovat pyrkineet”, hän vastasi. Perussuomalaisten tavoitteita tai ”eurooppalaisia arvoja” tuskin mietitään Idomenissa, kun päivät kuluvat. Tilanne jumissa Telttojen lomissa kävellessä kuuluu lasten ääniä. Sadetta on jatkunut jo kaksi vuorokautta yhteen menoon. Ulkona ollessa kastuu hetkessä ja kylmä ja märkä tuntuvat lamaannuttavilta jo muutaman tunnin jälkeen. lä olevan noin 10 000 tai 11 000 henkilöä. Mahdollisesti enemmän. ”Varmaa arviota ihmismääristä on vaikea antaa. Monet pysyttelevät telttojen sisällä etenkin nyt sateella.” kreik an halliTus aikoo kuulemma siirtää ihmiset Idomenista uudelle tai uusille pakolaisleireille Kreikan sisällä. ”Me emme perusta toimintaamme täällä siihen, mitä kuulemme uutisissa sanottavan, emme edes siihen, mitä kuulemme hallituksen viranomaisilta”, Goula sanoo. ”Tilanne muuttuu koko ajan. Me emme oleta yhtään mitään saati ota mitään itsentäänselvyytenä.” Sääolosuhteet ovat huonot ja hygienia heikkoa. Toistaiseksi ruokaa on kuitenkin ollut riittävästi. Goula muistuttaa, että ihmiset kaipaavat myös arvokkuutta ja mahdollisuutta saada tietoa. ”Ihmiset täällä ovat alkaneet havahtua siihen, että raja on ollut nyt täysin kiinni viisi, kuusi päivää. Monet ovat alkaneet etsiä toisia vaihtoehtoja päästä eteenpäin. Useat ovat esimerkiksi lähteneet kohti toisia leirejä, joissa olla hetken ja ajatella omia vaihtoehtoja. Kukaan ei pysty ajattelemaan selkeästi jos seisoo polvia myöten mudassa.” Viranomaisia leirillä edustavat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja paikallinen poliisi. ThessalonikisTa kotoisin oleva Goula on lopettanut työnsä lastentarhanopettajana ja tutkijana yliopistolla. Hänellä ei ole mielipidettä siitä, miten tilanne Idomenin-leirillä tulisi hoitaa. Hän uskoo kuitenkin, että ihmiset lähtevät vapaaehtoisesti leiriltä pois lyhyen ajan kuluessa. ”Todennäköisesti useat pakolaiset siirtyvät Kreikan sisällä niille pysyville leireille, joita armeija tällä hetkellä rakentaa. En myöskään usko, että tämä leiri tulee missään vaiheessa lähitulevaisuudessa olemaan tyhjä.” Marraskuussa leirille oli ensimmäistä kertaa syntynyt jossain määrin pysyvä väestömäärä, kun raja suljettiin ensimmäistä kertaa osalta pakolaisista. Konflikteiltakaan ei ole vältytty. ”Jo tuolloin leirillä asui noin 5 000 ihmistä. Silloin he alkoivat järjestäytyä ryhmiksi oman kansallisuutensa mukaan, ja siitä seurasi kaikenlaisia alueellisia kysymyksiä, kuka saa olla missäkin ja mistä ryhmästä saa olla ketäkin auttamassa ruokaja vaatejakelun kanssa. Silloin meillä oli konflikteja. No, ketään ei kuollut, mutta olen kyllä nähnyt, kun ihmiset ovat lyöneet toisiaan. Eihän sitä voi ikinä tietää, miten ne tilanteet voivat päättyä.” Kesken haastattelun Goulan puhelin soi. Heti perään tulee lisää puheluita, ja Goulan puheesta voi päätellä, että hän vastailee kysymyksiin. Hänen äänensävynsä on ystävällinen. Jälkeenpäin Goula kertoo, että soittaja oli poliisi. ”Täällä oli aiemmin tänään iso mielenosoitus. Tilanne oli hetken uhkaava.” leirin TyönTekiJäT ja vapaaehtoiset eivät ole juurikaan tekemisissä Idomenin paikallisten asukkaiden kanssa. ”Sanotaanko näin, että mitä enemmän täällä on pakolaisia, sitä myötämielisemmin he tuntuvat suhtautuvat heitä (turvapaikanhakijoita) kohtaan.” Kyse on Goulan mukaan voimasuhteista. ”Niin, sitä luulisi että se menisi juuri toisinpäin, mutta kyse on myös määristä. On helppo olla rasistinen ja huutaa jollekin, jos vastassa on vain yksi ihminen, mutta jos vastassa onkin 20 ihmistä, niin silloin täytyy jo olla vähän rauhallisempi ja ystävällisempi.”
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio hämeentie 48, helsinki Avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 044 741 3381 INTOKUSTANNUS.fi rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa KUrvIN KIrjA 1 6 9 3 8 7 4 2 10 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kurvin Kirja Oma Maa Kombo Koko Ekolo Silvoplee Lemon Grass Street Gastro Vegekauppa Soi Soi UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Andy Weir YKSIN MARSISSA Suositussa romaanissa astronautti Mark Watney kamppailee hengestään Marsissa. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööritaidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28,00 € Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto MARIMEKKO Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29,90 € Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI Tukholma on käpertynyt joulun väli päivien rauhaan, kun vaikutusvaltaisen sijoitusyhtiön osakas hakataan henkihieveriin. Oliko tekijän aikomuksena tappaa? 24,90 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN Tuhokapitalismin nousun ja No Logon kirjoittajan toiveikkain kirja. Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. 29,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? ”Kun raha puhuu, yhteiskunta vaikenee.” Taloustuntija ja poliitikko Esko Seppänen tietää, mistä Suomi puhuu ja mistä vaietaan. 24,90 € Rekisteröidy Innon kantaasiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI
UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Andy Weir YKSIN MARSISSA Suositussa romaanissa astronautti Mark Watney kamppailee hengestään Marsissa. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööritaidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28,00 € Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto MARIMEKKO Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29,90 € Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI Tukholma on käpertynyt joulun väli päivien rauhaan, kun vaikutusvaltaisen sijoitusyhtiön osakas hakataan henkihieveriin. Oliko tekijän aikomuksena tappaa? 24,90 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN Tuhokapitalismin nousun ja No Logon kirjoittajan toiveikkain kirja. Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. 29,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? ”Kun raha puhuu, yhteiskunta vaikenee.” Taloustuntija ja poliitikko Esko Seppänen tietää, mistä Suomi puhuu ja mistä vaietaan. 24,90 € Rekisteröidy Innon kantaasiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI
Tampere-talon Lipputoimisto 0600 94500 (1,40 €/min.+pvm) 010 346 2000 Hämeenkatu 14 B Tampere Tampere-talon matkassa Suistamolta preerialle Tampere-talon matkassa Suistamolta preerialle INFO: 0400 153 791 | KLOCKRIKE@KLOCKRIKE.FI | WWW.KLOCKRIKE.FI @klockriket | @klockriketeatern | klockriketeatern Klockriketeatern (FI) & Gertrudes ielas teatris (LV) present Premiere 2nd April at Mad House Helsinki, Suvilahti Helsinki April 2 | 4 | 5 | 6 | 8 | 9 | 10 | 25 | 26 | 27 | 28 Director: Valters Silis (LV) | Text: Janis Balodis (LV) On stage: Carl Alm, Noora Dadu & Matti Raita 3 MUSKETEERS EAST OF VIENNA #3MusketeersEastOfVienna A FABULOUS MOCUMENTARY
kulttuuri Trooppinen puuhamaa Yliopisto luopui kasvitieteellisestä puutarhasta Botaniasta Joensuussa, mutta kaupunkilaisaktiivit jatkoivat sen pyörittämistä, ja paikka heräsi uudella tavalla eloon. TeksTi ja kuvaT Pasi HuTTunen e nsimmäisenä vastassa on Juuso, 25, jolla näyttää olevan tärkeämpää puuhaa kuin tervehtiä tulijaa. Se nakertaa pahvilaatikkoa palasiksi. Juuso on se Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa majaileva kultatöyhtökakadu, joka nettivideolla vittuilee itselleen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Kun presidentti vieraili Botaniassa 2014, Juuso tervehti presidentin seuruetta ystävällisesti, mutta toisti presidentille vain yhtä sanaa: vittu. Jussi Virratvuori ja Noora Vikman saapuvat paikalle hitusen myöhässä, mutta trooppisessa ilmastossa viidakon keskellä on mukava odotella. Kulttuuritoimijoiden ja ympäristökasvatuksen keskittymäksi sekä kaupunkikulttuurin hautomoksi muodostunut Botania on monessakin mielessä pieni ihme. Itä-Suomen yliopisto ilmoitti kasvitieteellisen puutarhan lopettamisesta tammikuussa 2012, mutta kaupunkilaiset eivät hyväksyneet päätöstä. Yli 10 000 ihmistä allekirjoitti kasvitieteellisen puutarhan silloisen intendentin Markku Huttusen laatiman adressin Botanian puolesta, ja se saatiin säilytettyä. ”Kaikki lähti liikkeelle yhden lapsellisen aikuisen ihmettelevästä sähkö postiviestistä. Kun yliopisto oli päättänyt tämän lakkauttamisesta keskiviikkona, lähdimme seuraavana viikonloppuna Nooran kanssa käymään täällä. Joimme teetä termarista tuolla orkideaosastolla. Siinä myö katseltiin näitä kasveja, että eihän se jumalauta oo mahdollista, että tämmöinen lopetetaan”, Virratvuori muistelee. Virratvuori lähetti sähköpostia Pohjois-Karjalan kauppakamarin toimitusjohtajalle ja Itä-Suomen yliopiston silloisen hallituksen jäsenelle Tiina Tolvaselle. Tolvanen vastasi, että yliopiston hallituksen jäsenenä hän on sitä mieltä, että Botania lakkautetaan, mutta joensuulaisena hän on sen säilyttämisen kannalla. Virratvuori päätyi selvitysmieheksi etsimään keinoja toiminnan jatkamiseksi. Keinot löydettiin. Botanian ystävät ry otti paikan hoitaakseen. Virratvuori on yhdistyksen puheenjohtaja ja Vikman hallituksen jäsen ja tapahtumavastaava. He eivät saa työstään palkkaa. Vikman on musiikkitieteen yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa ja Virratvuorella on oma viestintätoimisto. ”Missään vaiheessa ei uskaltanut ajatella, että tämä epäonnistuu, mutta kyllähän se vastuun määrä takaraivossa on tämän neljän vuoden ajan kutkutellut”, Virratvuori toteaa. ”Yksittäisistä kokemuksista mieleenpainuvin on ollut presidentin vierailu. Se ei kuulunut viralliseen ohjelmaan, mutta Niinistö itse halusi vierailla täällä. Se oli semmoinen ulkopuolinen arvonanto.” Kasvihuoneen sprinklerijärjestelmä suihkauttaa päällemme trooppisen, usvaisen sateen. Vikman suojaa huomaavaisesti muistikirjallaan sanelimeni. Taustalla häkissään Juuso nauraa rä
40 • 3 / 2016 kulttuuri keväällä järjestetään jo toista kertaa tartsani-huudon MM-kisat. Botania on yhteisMaata, jonka säilyttäMinen olisi tärkeää näinä hajottavina aikoina. kättää kuin kommentoidakseen keskusteluamme ja jatkaa sitten taas pahvilaatikon määrätietoista tuhoamista. noin 600 lajin kasvihuoneissa on edustettuna tropiikki, subtropiikin kesäja talvisadealueet sekä aavikko. Ulkopuutarhassa ovat ravinto-, mauste-, myrkky, lääkeja koristekasvien kokoelmat. Lisäksi puutarhassa lentelee trooppisia perhosia ympäri vuoden. Kahvila on auki päivittäin, ja paikkaa voi vuokrata juhlia ja tapahtumia varten. Saunakin löytyy. Botania tuottaa jopa omaa hunajaansa. Paikka saa erityisesti lapset helposti lumoihinsa, mutta aikuinenkin vaikuttuu. Scifinsä katsoneille siellä on kiehtovan post-apokalyptinen tunnelma, kun sähkökaapit, putkistot ja metallitikkaat pilkistelevät viidakon seasta. Tätä nykyä Botania saa 70 prosenttia tuloistaan kävijöiltä ja tilanvuokraajilta. Muilla kasvitieteellisillä puutarhoilla vastaava osuus on 10–15 prosenttia. Muista tuloista noin kymppitonni tulee paikkaa pyörittävän Botanian ystävät ry:n jäsenmaksuista ja noin 303 000 euroa Joensuun kaupungilta. Botaniassa voi kuulla myös live-musiikkia. Tekramütischin keikka metsätieteilijöiden tutkimustarkoituksiin kasvattamien geenimanipuloitujen koivujen aitauksessa on jo muodostunut osaksi joensuulaista folklorea. RinneRadion Tapani Rinne innostui siellä soittamastaan keikasta niin, että suunnittelee nyt Botaniaan perhosaiheista äänimaisemateosta Teho Majamäen ja Tuomas Norvion kanssa. Botaniassa on nähty myös monenlaisia tanssiesityksiä sekä muun muassa nukketeatteria. Piilevän musiikin festari on yllättänyt, ilahduttanut ja hämmentänyt muutaman vuoden ajan, ja keväällä järjestetään jo toista kertaa Tartsani-huudon MM-kisat. Muusikko ja performanssitaiteilija Jaap Klevering aikoo tuoda kesäksi viidenkymmenen hengen kodan ulkopuutarhaan, mikä mahdollistaa myös kahvilan aukioloaikojen laajentamisen iltoihin. Kotaan on suunnitteilla luontaishoitoja ja konsertteja. Lisäksi Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys järjestää Botaniassa Uuden suomalaisuuden juhlan ja viljelykoulutusta. Vikman itse suunnittelee muuttavansa kesäksi Botaniaan asumaan. ”Täällä pitäisi olla aina paikalla joku, joka voisi höpötellä kävijöiden kanssa ja esitellä paikkoja. Täältä saa kyllä telttapaikan, jos joku muukin haluaa tulla”, hän sanoo. Verrattuna aikaan, kun yliopisto pyöritti paikkaa, kävijämäärät ovat lisääntyneet kolmanneksen. Kolme palkattua puutarhuria hoitaa kasvit, ja yhteensä työntekijöitä on kuusi. Paljon lepää silti Virratvuoren ja Vikmanin sekä muutaman muun vapaaehtoisen varassa. Toimintaan sitoutuvia vapaaehtoisia saisi olla enemmänkin. ”Me ollaan itse sunnuntaisin kahvilaa pyörittämässä. Saadaan säästettyä niiden tuplapalkkojen verran varsinaisen henkilökunnan palkkoihin. Tämä on yleisesti täällä hyväksytty”, Vikman sanoo. vikman myönTää, että on tavallaan absurdia pitää Botanian kaltaista lasikoppia lämmitettynä läpi talven pakkasten. Alkuvuoden paukkupakkasilla sähkölasku nousi tähtitieteelliseksi. ”Talon energiataloutta kehitetään koko ajan. Olen muutaman vuoden ajan selvittänyt, miten voitaisiin olla omavaraisempia energian suhteen. Nythän tämä on kaukolämmössä. Yhden firman kanssa teetettiin tarjouspyyntö lämpökeräyksestä, ja aurinkopaneeleja on mietitty. Sillä tavalla voisi jättää maailmaan esimerkin, että tällaistakin voi tehdä energiataloudellisesti järkevällä tavalla. Samalla poistuisi varjopuoli ympäristökasvatustavoitteestammekin”, Vikman pohtii. Tuloksia on saatu silläkin saralla. Botanian sähkönkulutus on pudonnut 70 prosenttia verrattuna yliopiston alaiseen aikaan. Lämmityskustannukset ovat pienentyneet yli kolmanneksen. Suuri kiitos tästä kuuluu ylipuutarhuri Yrjö Vähäkalliolle, joka on säätänyt paikan lämpötaloutta kasvien kannalta sopivaksi, mutta tehokkaaksi. ”Meillä ei ole mitään valmista rahamassia, niin joudumme miettimään näitä asioita tarkkaan”, Virratvuori toteaa. kasviTieTeellinen puutarha perustettiin Joensuuhun alkujaan 50-luvulla, koska opettajankoulutusta antavilla korkeakouluilla tuli olla sellaiset. Puutarha toimi Puutarhurin talossa yliopiston kampuksella. Nykyisiin tiloihinsa Botania muutti vuonna 1985. Silloin Joensuun yliopisto nimisenä toimineen korkeakoulun ajatuksena oli, että se tukisi myös biologista ja metsätieteellistä tutkimusta. Botanian merkitys on silti aina liittynyt enemmän sen tarjoamiin aistielämyksiin. Botanian ystävät ymmärtävät sen hyvin. Virratvuori ja Vikman kuvaavat Botaniaa puuhamaaksi, johon saa periaatteessa kuka vain tulla järjestämään tapahtumia ja toteuttamaan luovuuttaan inspiroivassa ympäristössä. Botanian ystävät pyörittää paikkaa ainakin vuoteen 2018, jolloin vuokrasopimus loppuu. Siitä eteenpäin asia on Suomen yliopistokiinteistöjen käsissä. Jos rahoitus ja sopimukset järjestyvät, Botanian ystävät jatkaa paikan pyörittämistä. ”Joensuun kaupunki voisi pikkuhiljaa huomata, että paikalla on joku merkitys, ja nostaa Botanialle myöntämäänsä tukisummaa”, Virratvuori huomauttaa. Toinen vaihtoehto on, että joku vakavaraisempi toimija ottaa Botanian hoitaakseen. Vikman, Virratvuori ja muut Botanian ystävät ovat jo osoittaneet, että täällä voi menestyä. Kolmas vaihtoehto on, että puutarha lakkautetaan. Ajatus mahdollisesta lakkauttamisesta surettaa. Helsingissä niin kävi. Vuonna 2001 perustettu trooppinen puutarha Gardenia Viikissä suljettiin viime vuoden lopussa, vaikka sitäkin nousi puolustamaan kansanliike. Sitä ei kaupungin mukaan saatu taloudellisesti kannattavaksi. Vuonna 2012 ItäSuomen yliopisto lakkautti puutarhat Kuopiosta ja Savonlinnasta, ja samalla se luopui Botaniasta. ”Jumalauta, joskus on pistetty julkista rahaa tämmöiseen, ja pienen säästön vuoksi se olisi sitten pitänyt lakkauttaa. Jos tämmöisen pyörittämiseen ihan raakana bisneksenä ei löydy rahaa, niin sitten pistetään siihen omaa aikaa ja kannetaan sitä vastuuta, joka kansalaisilla joskus on yhteisistä asioista”, Virratvuori paukuttaa. Lopulta kaupunkilaiset päättävät, säilyykö paikka. Jos rahaa tulee sisään kahvilatuloina, pääsymaksoina ja tilavuokrina, jatkaminen on mahdollista. Botania on yhteismaata, jonka säilyttäminen olisi tärkeää näinä hajottavina aikoina. Täällä saattaa itää muutoksen siemen. Juuso räkättää nauruaan, kun trooppinen sade huuhtelee taas sen kotia.
M er it ullin k at u 33, 00170 H elsin k i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Liput 30/24/16 € Esitys on monikielinen ja se on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Esitykset ( k l o 19.00) 1.4, 5.4, 6.4, 7.4, 8.4, 13.4, 14.4, 15.4, 16.4, 19.4, 20.4, 21.4, 22.4, 26.4, 27.4, 2.5, 3.5, 4.5, 10.5, 11.5, 12.5, 16.5, 17.5, 18.5, 19.5, 20.5 Näyttämöllä Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock, Eeva Soivio ja Nicke von Weissenberg Ohjaus Tanya Weinstein lippupalvelu
42 • 3 / 2016 TeksTi jari Tamminen vapauttakaa museo Öljy-yhtiön ja Tate-museon yhteistyötä vastustanut taiteilijaaktivistiryhmä saavutti tavoitteensa. Nyt pitää päättää, onko toimintaa järkevää jatkaa. keskiössä Taide ”Yksi menestyksemme salaisuuksista on se, että olemme hyödyntäneet taidetta eri tavoin. Se on ollut uskottava työkalu taidemaailman puhuttelussa. Taidemaailma ei välttämättä ottaisi kovinkaan vakavasti perinteisin aktivismin keinoin välitettyä viestiä. Luova prosessi on epäilemättä myös auttanut meitä pysymään kasassa ryhmänä – uusien toimintatapojen ideointi on pitänyt tekemisen kiinnostavana ja motivoivana.” Kuvassa Reverend Billy seurakuntineen. v uonna 2010 Lontoon Tate-museossa järjestettiin kriittisen taiteen työpaja. Kuraattorit ilmoittivat ainoaksi rajoitteeksi sen, että museon sponsoreita ei saa piikitellä. Työpajan osallistujat päätyivät keskittämään kaiken huomionsa museon ja sitä sponsoroivan öljy-yhtiö BP:n yhteistyöhön. Taten ylimmän kerroksen ikkunoihin teipattiin suurin kirjaimin teksti ”Taidetta, ei öljyä”. Samaan aikaan Meksikonlahdella siivottiin BP:n Deep Water Horizon -öljynporauslautan tuhoutumisen synnyttämää öljymaalausta. Työpaja toimi lähtölaukauksena Liberate Tate -ryhmälle, joka on tuonut sittemmin yhteen satoja taiteilijoita ja aktivisteja. Ryhmä on kyseenalaistanut sen, että julkista taideinstituutiota käytetään tuhoisan teollisuudenalan brändin rakentamiseen. Tämän vuoden maaliskuussa BP ilmoitti vetäytyvänsä 30 vuotta jatkuneesta Taten sponsoroimisesta. kevin smiTH lähti Liberate Taten toimintaan pian ensimmäisen työpajan jälkeen. ”Oma taustani on enemmänkin aktivismissa. Toimintaani ajaa se, että öljyyhtiöt ovat valmiita pelaamaan uhkapeliä ihmisten elämillä, kokonaisilla ekosysteemeillä ja ilmastonmuutoksella vain voitontavoittelunsa takia”, Smith kertoo. BP:n suora kritisoiminen ei välttämättä johda mihinkään, koska yhtiö tai sen tärkeät sidosryhmät eivät protesteista välitä. Keskittämällä kritiikin BP:n harjoittamaan kulttuurialan yhteistyöhön, Liberate Tate löysi kuitenkin otollisen kohteen. ”Taten ja BP:n yhteistyösuhde oli jatkunut vuosikymmeniä, eivätkä öljy-yhtiöiden toiminnasta paljastuneet ympäristörikokset, ihmisoikeusrikkomukset ja moraalittomuudet olleet häirinneet museota”, Smith perustelee. neljäsTä TaidemuseosTa koostuva Tate huolehtii Britannian valtion taidekokoelmasta, jota on koottu 1500-luvulta asti. Se ei ole valtionmuseo, mutta Britannian kulttuuriministeriö rahoittaa toimintaa. Tate taisteli kolmen vuoden ajan oikeussalissa, jotta sen ei tarvitsisi paljastaa sponsoroinnista saamansa korvauksen suuruutta. ”He ovat halunneet viestiä, että tämä raha olisi jotenkin merkittävä osa instituution rahoitusta. Lopulta kävi ilmi, että sponsoroinnilla on katettu alle puoli prosenttia museon käyttökuluista.” Kun Liberate Tate -ryhmä sai vuonna 2015 oikeusprosessin päätteeksi Tatelta tiedon, minkä verran BP tosiasiassa maksaa yhteistyöstä, ryhmä toteutti The Reveal -tempauksen (suom. Paljastus). ”Teimme keskimääräistä vuosittaista sponsorisummaa vastaavan määrän, eli 240 000 punnan edestä Bank of Tate -seteleitä. Niiden toisella puolella oli Taten johtaja Nicholas Serota ja toisella BP:n entinen toimitusjohtaja, Taten hallituksen nykyinen puheenjohtaja John Browne. Performans sissa yhdeksän huiveihin verhoutunutta aktivistia heitti setelit rauhallisesti yläparvilta museokävijöiden päälle.” Museon johdossa on epäilemättä koettu, että Tate saa uskottavuutta, kun sen nimi yhdistetään globaaleihin yritysbrändeihin. Samalla museo kuitenkin osallistuu viherpesuun ja rajoittaa taiteellista vapauttaan. yHTä än liberaTe TaTe -ryhmän jäsentä tai performansseihin osallistunutta henkilöä ei ole pidätetty. Vaikka kritiikki on ollut terävää, meno on ollut kohteliasta puolin ja toisin. ”Gift-performanssin osana ujutimme Turbiinisaliin 16-metrisen tuulivoimalan propellin lavan. Henkilökunta yritti kyllä estellä meitä toteuttamasta sitä. Yksi vartija meni lattialle makaamaan meidän eteemme. Se käänsi roolit kiinnostavalla tavalla päälleen – vartija hyödynsi suoran toiminnan keinoa.” Ryhmän tietojen mukaan Taten sisällä on jo varhaisessa vaiheessa tehty päätös, että heidän tekemisiään ei estellä. Häiriöiden on toivottu menevän ohi mahdollisimman pikaisesti. Kritisoidessaan instituutiota Liberate Tate on tahtomattaankin tullut astuneeksi Taten työntekijöiden varpaille,
3 / 2016 • 43 kulttuurihäirintä vaikka työntekijät eivät kritiikin kohteena olekaan. Tämä on tiedostettu. ”Pääosin keskiluokkaiset ja valkoihoiset taiteilija-aktivistit sotkevat paikat ja pääosin tummaihoiset, alempaa yhteiskuntaluokkaa edustavat siivoojat siivoavat sotkut. Onhan se ongelmallinen asetelma. Olemme tiedostaneet tämän ja pyrkineet viestimään motiivimme ja tavoitteemme työntekijöille. Olemme olleet myös yhteydessä palvelualoja edustavaan PCS-ammattiliittoon, joka edustaa monia työntekijöistä. Liitto on myös omassa kannanotossaan tuominnut öljy-yhtiöiden sponsoroinnin.” Kevin Smithin mukaan eri tasoilla museo-organisaatiota on esiintynyt kriittisyyttä öljy-yhtiön sponsorointia kohtaan. Instituution korkein johtoporras on kuitenkin seissyt yhteistyön takana, eivätkä kriittiset äänet ole saaneet kuuluvuutta. öljyTeollisuuTeen liittyy paljon eettisiä ongelmia. Taten ja BP:n yhteistyön tapaisissa tapauksissa on esitetty ajatus, että näin ainakin osa likaisesta rahasta käytettäisiin taiteen kaltaiseen hyvään. Smith ei ajatusta allekirjoita. ”Kyse on siitä, kuinka BP:n kaltaiset toimijat pyörittävät ja rakentavat liiketoimintaansa. Ne tarvitsevat sosiaalisen hyväksynnän toiminnalleen, ja sponsorointi auttaa niitä saamaan sen. Erityisesti Lontoon kaltaisessa öljykaupan keskittymässä yritys tarvitsee goodwilliä sidosryhmiltään. Se raha ei mene hyväntekeväisyyteen vaan BP:n aseman pönkittämiseen ja sementoimiseen.” Työskenneltyään kuuden vuoden ajan tiiviisti yhdessä, ryhmän täytyy nyt päättää tulevaisuudestaan. ”Olemme saaneet aikaiseksi uskomattoman hienoja tempauksia – emme halua heittää tätä menemään kevyin perustein. Meidän täytyy miettiä jatkotavoitteitamme ja sitä, jatkammeko samalla nimellä vai emme. Nämä ovat suuria kysymyksiä ja ottavat aikansa. Emme aio ainoastaan panna lappua luukulle kaikessa hiljaisuudessa.” Haastattelu löytyy kokonaisuudessaan osoitteessa häiriköt.fi to 14.4. – su 17.4. Leffoja ja tapahtumia! Mm. Live Cinema, japanilaisten elokuvien sarja Oishii ja rohkeiden liikkuvan kuvan teosten sarja En garde! Katso koko ohjelma: www.aavefestival.org Jazz’n Jam with Vapaat äänet Katso koko tarjonta! malmitalo.fi ke 6.4. klo 19, alk. 15 € Rentoa menoa ja iloista countrybluesia. ti 12.4. klo 19, alk. 18 € A Tribute to Jimi Hendrix, mukana Pale Saarinen & harmonikka. ti 19.4. klo 19, alk. 12 € Gaber, io e le cose – laulajan ja viulistin intensiivistä tulkintaa. ke 27.4. klo 19, alk. 15/10 € Bluesia rakkaudella & laajalla skaalalla! su 24.4. klo 17, alk. 6 € Kitaravelho yhtyeineen levynjulkaisukeikalla. Liput 09 310 12000 ja Ticketmaster Suomi Ala-Malmin tori 1 | Malmitalo
44 • 3 / 2016 kulttuuri kolme muskettisoturia kolusi euroopan sulkeutuvia rajoja TeksTi kirsikka moring kuva dan Henriksson e dessä on rannaton meri, myrsky ja jossain sumussa kaukainen päämäärä, Eurooppa. Tuhannet hukkuvat. Jokainen heistä on hän. Ihmiset etsivät turvaa, mutta saavat eteensä piikkilangat, sotilaat ja valtiot, joiden välillä heitä ja heidän elämäänsä viskotaan. Sivistynyt Eurooppa on lakannut olemasta. Tänne tulevat kanssaihmisemme asuvat leireissä, savikoissa, sateessa. Mitä tästä ajasta tulevat kirjoittamaan jälkeemme tulevat? Miksi emme tee mitään? Helsinkiläinen Klockriketeatern päätti lähteä matkaan. Poliittinen teatteri, dokumenttiteatteri, merkitsee heille tekemistä, menemistä, ongelmien ja niiden koettelemien ihmisten kohtaamista. Lokakuussa teatterilaiset matkasivat pakettiautollaan kymmenen vuorokautta ja 5 000 kilometriä Euroopan pakolaisreittejä Itävallasta Tšekkiin, Unkariin, Romaniaan, Moldovaan ja Transnistrian kautta Ukrainaan. Kuljettajana oli itse teatterinjohtaja Dan Henriksson. laTvialainen J?nis Balodis kirjoitti kolmelle matkaan lähtevälle nomadinäyttelijälle roolihahmot mukaillen Klockriketeatern vaelsi 5 000 kilometrin mittaisen raskaan tien fiktiosta faktaan. bicaz-roTkon läheisyydessä, Transsilvaniassa Romaniassa. Noora, Matti ja Calle, eli Porthos, Athos ja Aramis. Alexandre Dumas’n klassikkoa, Kolmea musketti soturia. Kertomus ystävyydestä, sankaruudesta ja inhimillisestä vajavaisuudesta huipentuu valaan: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Mutta mitä se tänään merkitsee? Keitä vastaan taistelemme, ja mikä on aikamme Ranska, keitä kuninkaat ja kardinaalit? Noora Dadu, Carl Alm ja Matti Raita kulkivat muskettisotureina juonikkaassa Euroopassa, kaduilla, kapakoissa, raja-aidoilla ja kivetyillä toreilla. He ylittivät ihmisten ja kielten rajoja, kulttuureja, eurooppalaisten sotien ruohottuneita solia ja metsittyneitä peltoja. Sodissa yhä uudelleen piirretyt vapauden ja vainon rajat täyttyivät taas itkusta ja epätoivosta. Mihin mennä? Mistä ruokaa, vettä, lämpöä? 1600-luvun Ranskan poliittisissa juonitteluissa miekkailivat romantiikan ajan soturit Athos, Porthos ja Aramis, jotka olivat pukeutuneet klassisiin leveälierisiin höyhenhattuihin, pitsikauluksiin ja risteillä kirjailtuihin samettijakkuihin. Miekkoineen he halusivat taistella hyvän puolesta pahaa vastaan. Mutta miten uuden Euroopan valtapeliä voi tulkita? Katujen, peltojen ja raja-asemien perspektiivit avasivat sydämet. He oppivat näkemään pimeässä. Latvian uuden sukupolven parhaaksi ohjaajaksi kutsuttu Valters S?lis kulki heidän mukanaan ja antoi ohjeet myös videon tekoon. Näyttelijöiden mukaan hän oli se, joka näki pidemmälle, piti hahmot koossa ja pyydysti tilanteita. Yhdessä he ylittivät kansojen ja kielten rajoja sekä kulttuureja, ruohottuneita, ristein merkittyjä solia ja metsittyneitä peltoja. Sodissa yhä uudelleen piirretyt vapauden ja vainon rajat täyttyvät taas itkusta ja epätoivosta. Mihin mennä? Mistä ruokaa, vettä, lämpöä? Leirit kasvavat ja kriisiytyvät. He kohtasivat erilaisia henkisiä trampoliineja, iloa, epäuskoa ja epätoivoa, luottamusta ja hyväksyntää, ja samanaikaista hengissä pysymisen akuuttia hätätilaa. He tapasivat mielenosoittajia, poliitikkoja ja poliiseja, katujen miehiä ja kerjäläisiä, rajavartioita ja epätoivoisia pakolaisia. Ja he ymmärsivät. ”Olemme etuoikeutettuja. Meillä on Suomen passit.” Jollain rajalla vartijat taputtelivat olkapäälle passeja katsoessaan. ”Ai te olette Suomi-poikia sieltä Ku Klux Klanin maasta.” Näyttelijät kertovat, miten monesti sai pohtia kansallisuuden merkitystä ihmiselle ja miten väkivalloin piirretyt valtioiden rajat loivat Euroopan, joka avasi Schengen-alueen rajat. Ja miten vapaasta eurooppalaisesta liikkumisesta on kohta jäljellä enää fiktio. sivisTys-eurooPPa on vaarassa upota kuin vedellä täyttyvät reikäiset pelastusveneet. Klockrikenin vaeltava ryhmä kohtasi korruption ja ”synkän Idän”, pimeänpelon ja kauhun, joka syntyy ulkopuolisuudesta, paperittomuudesta. Sitä ei lievennä taiteilijan installaatio, jossa tuhansista rannalla lojuvista pelastusliiveistä syntyy maastoa merkkaava jättisydän. Euroopan mutaisilla valtateillä tai sotilaiden pyssyineen vartioimilla asemilla eivät pelastusliivit auta. Kaikkialla ihmiset tulivat kysymään, keitä vastaan ja kenen puolesta nämä muskettisoturit taistelevat. Yhdessä yritettiin pohtia vastausta. He kohtasivat todellisuuksia, joissa tunsivat olevansa narrin rooleissa. Totuus tulee esiin luoden uutta todellisuutta, jota vastaan he näyttelevät. Mitä on tehdä teatteria todellisuudesta, jossa kansat ovat menettäneet toivonsa, he kysyvät. Eräs näyttelijäntyön ydin kirkastui. ”Kun teemme itsestämme hulluja ja narreja, annamme muille mahdollisuuden olla tavallisia.” Three Musketeers – East of Vienna on Klockriketeaternin and latvialaisen ?ertr?des ielas te?trisin yhteistyöprojekti. Suomen ensi-ilta on 2.4. Suvilahdessa Mad House Helsingissä. Teosta esitetään 28.4. saakka Suomessa ja sen jälkeen Latviassa ja Virossa.
teatteri 2 / 2016 • 45 Telakalla pelataan digihattupeliä T amPereen rautatieaseman kainalossa sijaitsee vanha punatiilinen viljamakasiini, jonne perustettiin vuonna 1996 monipuolinen kulttuuritalo Telakka. Vaikka alakerran seurusteluja ruokaravintola tunnetaan yhtenä tärkeimmistä tamperelaisen kulttuuriväen ohjelmapaikoista, talon sieluna on alusta asti ollut ylemmässä kerroksessa sijaitseva teatteri. Telakalla jaossa olevassa juhlavuoden lehdessä näyttelijä Tanja-Lotta Räikkä kertoo, kuinka koko projekti käynnistyi tarpeesta saada Tampereelle omassa tilassaan toimiva ammattilaisten teatteriryhmä. Lehdessä muistellaan myös erilaisia byrokraattisia, teknisiä ja taloudellisia haasteita ja loputonta talkoorääkkiä kannatellutta yhteishenkeä. mä ärävuosiensa merkiksi Teatteri Telakka on tilannut juhlanäytelmän Suomessa pakolaisena vuodesta 2004 asuneelta irakilaissyntyiseltä Hassan Blasimilta. Hän on kirjailija, elokuvaohjaaja ja dokumentaristi, joka sai Suomi-palkinnon vuonna 2015, brittiläisen Independent-lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013 ja Englannin PENin palkinnon vuonna 2012. Digihattupeli on Blasimin esikoisnäytelmä, jonka ovat ohjanneet Hanno Eskola ja Antti Mankonen. Se on tehty yhteistuotantona virolaisen Tartu Uus Teaterin kanssa. esiTyksen inTro on järisyttävä kokemus. Katsojat johdatetaan seisovelletaan innostavasti nukketeatteria. valiTeTTavasTi esitys ei onnistu kokonaisuutena. Alun veretpysäyttävä tilakokemus nostaa odotukset korkealle, mutta osin osin sen takia varsinainen esitys tuntuu valjulta. Esillä oleva kirjallinen materiaali on puhuttelevaa, mutta myös fragmentaarista ja yksisävyistä. Erillisten kohtausten sisälle eikä välille synny kunnollista draamallista jännitettä. Näyttelijöiden antautuvasta urakoinnista huolimatta teksti ei myöskään luo henkilöihin lihaa eikä persoonan sävyjä. Näin hahmot jäävät vain positioiksi. joiden tehtävänä on kannatella kärsimyksen ja kiihtymyksen tunneskaaloja. Tärkeä sanoma tiivistyy ajatukseen reaaliajassa netissä pelattavasta ihmispelistä, jonka pelinappuloina ovat rajojen yli autettavat pakolaiset eri puolilla maailmaa. Tähän liittyy dramaattinen huomio siitä, että tällaisia todellisen elämän digipelejä voivat aktivistien ohella pelata yhtä lailla rikolliset, terroristit ja totalitaariset hallitukset. Tuomas ranTanen Hassan Blasim, Hanno Eskola & Antti Mankonen: Digihattupeli Teatteri Telakka 13.5. asti. Esityksiä keväällä myös Tartossa ja Tallinnassa. somaan ahtaaseen ja pimeään tilaan. Taustalla kuuluva ääni kertoo karmaisevaa tarinaa rekan takakonttiin suljettujen pakolaisten hapenja vedenpuutteisesta kärsimyksestä eritteiden ja kasvavan pakokauhun keskellä. Näytelmässä käsitellään poliittista tekopyhyyttä, läntisen ja islamilaisen maailman kulttuurista konfliktia sekä erityisesti hakkeriaktivismia ja digitalisoituneessa maailmassa syntyviä uusia vallankäytön muotoja. Videotekniikan ohella näytelmässä
46 • 3 / 2016 kulttuuri Dokumenttiteatterin voimaa dokumenTTiTeaTTeri perustuu autenttisiin haastatteluihin tai muihin dokumentaatioihin tai molempiin, mutta se on aina tulkinnallinen taideteos. Dokumenttiteatteria lienee ollut yhtä kauan kuin teatteria. Ehkä voisi tulkita dokumenttiteatterin kuvaukseksi jopa Shakespearen Hamletin kohtauksen, jossa nimihenkilö paljastaa isänsä murhaajan teatteriesityksessään. Suomalaisen dokumenttiteatterin nykyaallon pioneereina voi pitää Susanna Kuparista työryhmineen. Valtuusto-näytelmät (2008–2010) ja Eduskunta-trilogia (2011–2015) yhdistivät asiakirjoja ja kokoustallenteita journalistisilla työmenetelmillä koottuihin haastatteluihin ja tausta-ainestoihin. Samalla monimutkaisia yhteiskunnallisia asioita avattiin vahvaan kertojaan nojaavan opetusteatterin keinoin. sPekula aTioiTa ja tunne tulkintoja voi viedä dokumenttiteatterin avulla pitemmälle kuin perinteinen journalismi pystyy. Eri suuntaan tätä ruuvia kierretään esimerkiksi Kansallisteatterissa esillä olevassa Helsingin Sanomien Musta Laatikko -esitys sarjassa. Toimittajatyön suora esittely on kiinnostavaa ja dokumentaarista, mutta voi kysyä onko se teatteria laisinkaan vaikka se teatterilavalta käsin tapahtuisikin. Luovemmin teatteria ja faktataustaa yhdistivät Terike Haapoja ja Laura Gustafsson näytelmässään Oikeusjut tu (2014). He kehystivät eläinten oikeuksiin liittyvää fiktiivistä oikeudenkäyntiä vahvalla faktataustoituksella, haastatteluvideoilla ja kertojan näkö kulmalla. Vielä selvemmin dokumenttiteatteria edustaa Pauliina Feodoroffin ohjaama Elonkehä (2016). Siinä aseistariisuvien klovnien ryhmäyttämä yleisö saatellaan radiokuunnelmasta, dokumenttielokuvasta sekä näyttelemällä toistetuista haastatteluista ja konferenssipuheista koostuvan aineiston äärelle. oulun kauPunginTeaTTerissa esitettävä Mika Ronkaisen Laulu kotiikävästä perustuu tekijän saman nimiseen dokumenttielokuvaan (2013). Siinä identiteettikriisiä poteva suomalainen muusikko lähtee isänsä kanssa automatkalle Göteborgiin ja lapsuuskokemuksiinsa. 1970-luvun maastamuuttoaallon kuvaus peilautuu nykyisen maahanmuuttokeskustelun ytimeen. Elokuvan siirtäminen teatterilavalle yleensä epäonnistuu, jos teatteriesitys jää vain elokuvan rekonstruktioksi. Tekijöiden ja yleisön jakamaan läsnäolon kokemukseen tarvitaan enemmän. Ronkainen ratkaisee haasteen tuomalla näyttämölle kertojaksi elokuvaohjaajan roolihahmon. Dokumenttiteatteri esittää siis muun aineistonsa ohella myös tässä ja nyt päivittyvän tulkinnan alkuperäisen elokuvan tekemisestä. Kun ensi-illassa lavalle kukitettavaksi nousivat Ronkainen työryhmineen ja esityksen kuvaamat oikeat henkilöt, tuntui että todellisuus, sen dokumentointi ja taiteellinen esillepano sulautuivat toisiinsa. Vaikuttavaa. Tuomas ranTanen rahat vai kolMipyörä? Ku va : Ve er a Jä rv en pä ä Kirj oitt aja on Vo im an kus tan nu spä ällik kö ja erit yise sti elo kuv aa ja tea tte ria seu raa va toim itta ja. n ina Hagen istuu puputossut jalassa takahuoneessa polttaen tupakkaa. Hän on hyvin sydämellinen ja rento. Anhaltisches Theater Dessaussa, Saksassa juhlitaan Kurt Weill -festivaalia, jonka yhdeksi päätähdeksi Hagen on kutsuttu. Teatterissa on esityksen aikana kunnioittava ja lämmin tunnelma. Hagen on selvästi liikuttunut vastaanotosta. Hän esittää Kurt Weillin ajattomia sävellyksiä tuoden lavalle bändinsä ohella pitkäaikaisen ystävättärensä, laulaja Sandra Weiglin. Saksalaisille sekä Kurt Weill että hänen yhteistyökumppaninsa Bertolt Brecht ovat enemmän kuin tärkeitä. Niin myös Nina Hagenille. ”Kun olin lapsi Itä-Berliinissä sain todistaa mielenkiintoista ja vallankumouksellista teatteria sekä poliittista kabareeta. Minusta tuli Brechtin ja hänen yhteistyökumppaninsa suuri ihailija. He tekivät taianomaista musiikkiteatteria aikana, jolloin epäoikeudenmukaisuus, rasismi, petokset ja sota vallitsivat. Brechtin ja Weillin musiikki on ajatonta. Aarteita ihmisyydestä”, Hagen kertoo. Nina Hagenilla, 61, on hämmästyttävän pitkä ura. Hänet tunnetaan jo punkin alkuajoilta, mutta uransa varrella Hagen on käyttänyt musiikissaan elementtejä intialaisesta musiikista swingiin. Hagen aloitti esiintymisen 15-vuotiaana, vuonna 1971. julma vanha maailma Nina Hagen juhlii 45-vuotista uraansa keikkailemalla. TeksTi joel Tokoi kuva scoTT caris Hän ei keskustele menneistä sen enempää, vaan on innoissaan tulevista projekteista. Hän on mukana Björn Tagemosen elokuvassa Gutter dämme rung. Sitä mainostetaan hiljaisena rock-elokuvana. Tagemose valitsi elokuvaan lempiartistejaan. Mykkäelokuvassa ovat mukana muun muassa Iggy Pop, Henry Rollins, Grace Jones ja Slash. ”Minulla on siinä pieni osa. Projekti oli kaunis, omintakeinen ja täynnä rakkautta. Siis oikea rock-elokuva. Katsotaan millaisen vastaanoton se saa.” Hagen työstää uutta albumia, joka valmistuu myöhemmin tänä vuonna. Siitä on tulossa tupla-levy, jonka kylkiäi senä tulee dvd-julkaisu. Hänen edellinen levynsä Volksbeat julkaistiin viisi vuotta sitten. ”Elän nyt parasta aikaa, ja minulla on mahdollisuus esittää musiikkiani monissa eri muodoissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kappaleita tuntee ja sitä mielenkiintoisempaa se on kuulijalle”, Hagen toteaa. nina Hagen on huolissaan maailman tilasta. Viime vuonna hän esiintyi surullisen kuuluisalla Bataclan-klubilla Pariisissa, vain viisi päivää ennen marraskuun terroriiskua. Pariisi on hänelle kuin toinen kotikaupunki. Hän kertoo, kuinka tunsi suurta tuskaa tajutessaan että sota riehuu hänen kotikulmillaan. Hänen kadullaan, hänen klubillaan – hänen poikansa synnyinkaupungissa.” ”Äidilläni oli rooli ranskalaismusikaalissa, jota esitettiin Itä-Berliinissä pienessä teat terissa. Tanssin balettia, lauloin kuorossa ja olin mukana monissa näytöksissä. Siitä on jo 45 vuotta. Hurjaa.”
3 / 2016 • 47 kulttuuri ”Me elämme maailmassa, jossa vallitsevat lopunaikojen koettelemukset. Toimin tukijoukoissa Afrikan naisten silpomista vastaan. Joka 11. sekunti joku kuolee sen tuottamiin komplikaatioihin. Naisten silpominen on epäinhimillistä. Sitä tapahtuu muuallakin maailmassa. Ja osissa Vietnamia monet lapset syntyvät Agent Orange -vauvoina, epämuodostuneina, aivot väärinperin ja silmät päästä pullistuneina, koska sodan aikaisissa pommeissa käytettiin köyhdytettyä uraania. Näin tapahtuu myös Irakissa ja Afganistanissa. Järkyttävää. Ja Saksan aseteollisuus myy aseita Saudi-Arabiaan. Tappamaan opetetaan, mutta naiset eivät saa ajaa edes autoa. Tämä on julma vanha maailma”. Tällä HeTkellä Nina Hagen kiertää Eurooppaa ja tulee huhtikuussa yhtyeineen myös Suomeen. Hän esiintyi täällä viimeksi 2010. Monet kokivat keikan ristiriitaiseksi, koska uskoon tullut Hagen julisti Jeesuksesta. Hänellä itsellään on kuitenkin hienoja muistoja Suomesta. ”Olin eräällä kauniilla saarella Apocalyptica-yhtyeen kanssa. Siellä kuvattiin video kappaleeseen Seemann. Se oli yksi hienoimpia kokemuksia, nähdä tämä pieni yksinäinen saari Helsingin edustalla. Saarella oli majakka ja kaksi rakennusta. Saarella oli isoja kiviä, jotka muistuttivat elefantin selkää. Hyppelin kiveltä toiselle, toista ylös, toista alas. Siellä oli niin kaunista. Keskellä saarta oli makean veden lampi. Ei ollenkaan suolaista vettä. Mieletöntä. Ja joku pieni rakennus vieressä. Ehkäpä sauna, luulisin. Oh my God! Se on minulle Suomi.” Kuullaanko Seemann-kappaletta Helsingissä, selviää pian . ”Nähdään Suomessa”. Aivan varmasti. Nina Hagen Unplugged & Band Helsingin Kulttuuritalossa 26. huhtikuuta. Tuhansia hienoja kirjoja ja elokuvia. www.rosebud.fi Rosebud Retro, Asematunneli Kaikki viidellä eurolla! Jatkuvasti vaihtuva valikoima. 5 € avoinna joka päivä ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–17 Nämä ja paljon, paljon muuta löydät myös Messukeskuksen Outlet-messuilta 15.–17.4. Rosebudin osasto on 3d41. 5 €
”auringonlaskuun tuijottelu sulkee silMät Mädältä yhteiskunnalta.” sankarikuvien takana Alexandra Salmelan toisessa romaanissa ihanteet törmäävät todellisuuteen. a lexandra salmela ilotulittaa hillittyyn kirjallisuusmaisemaamme villiä ja rehevää, anteeksipyytelemätöntä tekstiä. Bratislavassa syntyneen kirjailijan toinen teos, Antisankari, ilmestyi viime syyskuussa. Teatteridramaturgiaa ja suomen kieltä opiskelleen Salmelan esikoinen 27 – kuolema tekee taitei lijan voitti 2011 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kielellä leikittely on synnyttänyt Antisankariin esimerkiksi dekkarikuoleman, pseudofilosofista oppikirjatekstiä, tajunnanvirtaa, lööppejä ja mainossloganeita, joiden typografista sekamelskaa ei välttämättä edes tarvitse omaksua tekstinä. Kritiikeissä Antisankaria on pidetty vaikeasti lähestyttävänä teoksena, jonka kokonaiskuva ei hahmotu, vaikka seikkailutarinasta löytyvätkin siististi alku, keskikohta ja loppu. Onko vaatimus eheästä lukukokemuksesta ilman lukijan vaivannäköä vielä voimissaan? ”Ehkä. En tiedä, olisiko siihen kulttuurisiakin syitä. Totutusta poikkeava tyyli nähdään nopeasti kikkailuna. Typografia on tainnut herättää eniten närää, vaikka itselleni se ei ollut mitenkään päälleliimattua. Toki sitä oli myös hauskaa tehdä.” Salmela halusi kokeilla sisällön ohella myös visuaalisia keinoja, joilla lukijalle voisi luoda tuntemuksia vaikkapa silmäilevästä lukemisesta, jossa kokonaiskuva maailmasta hajoaa. Mainoslauseet iskeytyvät hahmojen tajuntaan, ja kirjan sivuilta lukija voi vastaanottaa samankaltaista tulvaa. kirjailija on löytänyt teoksensa luokiteltuna kirjaston scifihyllyyn ja kiikuttanut sen salaa kaunokirjallisuuden puolelle. Antisankarin kaksi valtiota, ekofasistinen Utopia ja ökykulutusjuhlaa viettävä Koronovo, eivät löydy sellaiselta kartalta, jonka tunnemme. Historialliset ja nykyiset ajat, paikat ja järjestelmät sekoittuvat niiden todellisuuksissa. Myös ajassa on siirrytty hieman eteenpäin: maapallolla elää jonkin verran enemmän väkeä kuin nykyään. ”Vaikkapa Elina Hirvosen romaanissa Kun aika loppuu on myös ajallinen siirtymä, mutta kun mukana on Lasipalatsi, voidaan takertua siihen tutun miljöön vankkaan kallioon.” Salmela on hakenut kirjaan äärimmäisyyksiä nykytodellisuudesta. Lukijan mielikuvissa Koronovon elämyskeskus Stairway to Heaven voi kääntyä vaikkapa dubailaiseksi ostoskeskukseksi, jossa on myös laskettelurinteet. Jako kahden maailman välillä ei ole mustavalkoinen: luonnonystävän onnela Utopia rakentuu legendalle, josta ei pitkään ole yksimielisyyttä. Myös Koronovossa elää toisinajattelevia. Molemmissa valtaväestö kuitenkin keskittyy esittämään täydellisiä ihannekansalaisia, jotka eivät näe metsää puilta. Koronovossa uppoudutaan ihanaan ekokuluttamiseen, viherpesuun ja viihteeseen samalla kun valvova silmä tarkkailee. Utopiassa auringonlaskuun tuijottelu värikylläisessä luomupuutarhassa sulkee silmät mädältä, tasapäistävältä yhteiskunnalliselta rakenteelta. Arka paikka Utopiassa on myös kysymys perheestä ja äitiydestä. Onko niistä edes mahdollista luopua, jotta maailma pelastuisi? ”Kirja on ehkä mun sisäinen dilemmani ihanteiden ja todellisuuden, idealismin ja kyynisyyden välillä. Mitä enemmän ihmisiä ja mielipiteitä, sitä vaikeampaa ihmisten yhteistoiminta on. Silti haluan uskoa ja toimia, olla idealisti”, Salmela sanoo. salmela kirjoiTTi teostaan viisi vuotta. Siihen imeytyi monia ajankohtaisia tapahtumia, kuten Monsanto, Talvivaara ja chileläisten kaivosmiesten onnekas pelastuminen. ”Kirjassa on myös aika monta toimittajahahmoa. Heidän kauttaan tulee esiin se, miten media luo maailmankuvia ja miten ohuen tiedon varaan media meidät jättää. Usein tärkein uutinen on 1/8-palstan mittainen.” Kuka kirjan lukuisista hahmoista on lopulta sankari? ”Oman pienen elämän antisankarien , väärien legendojen ja sankarikuvien takana piilevien pettymysten lisäksi kirjassa on pieni, ärsyttävä Meteora, josta ehkä on sankariksi. Vaikka hänen maailmansa murenee, hän jatkaa paremman maailman puolesta toimimista. Hän on vakaumuksellinen loppuun asti, eikä hänessä ole opportunismia. Mutta onko niin, että sankarin on parasta kuolla nuorena? Kuinka monesta sankarista tulee diktaattori?” TeksTi maija karHunen kuva veera järvenPää 48 • 3 / 2016 kulttuuri
3 / 2016 • 49 kirjallisuus Simon Critchley bowie Aula & Co 2016, suom. Anna Tuomikoski, 202 s. ”This ain’t rock ’n’ roll. This is genocide!” Näillä sanoilla alkaa David Bowien Diamond Dogs -kappale. Kun luen Critchleyn kirjoittamaa Bowie-muistelmaa, huomaan ajan välillä katoilevan. Sitten taas jokin keskeyttää minut, ja ajatukseni häviää. Tämä kirja sopii luettavaksi kahvilassa sunnuntaiaamupäivällä. Tai sitten sohvalla maaten, kun stereoista soi Ziggy Stardust -elokuvan soundtrack. Teosta voisi luulla perinteiseksi elämäkerraksi. Tosin elämäkerraksi kirja on hieman liian lyhyt. Markkinoilla on jo Marc Spitzin vastaava uutena pokkaripainoksena, joten ehkä sellaista ei edes tarvita. Yhtä paljon teos kertoo Critchleystä itsestään, nimenä voisi olla jopa ”Bowie ja minä”. Pääasiassa pysytään siis kirjoittajan muistoissa, joita Bowien musiikki säestää. Muusikko itse vaikuttaa korkeintaan näyttämön takana. Välillä puheenvuoron saa ”heideggerilainen tylsimys”, joksi kirjailija itseään kutsuu. Tekstit ovat lakonisia, mutta enempää ei tarvita. Erityismaininnan ansaitsee teoksen miellyttävä ulkoasu, tekstiä säestävät mustat sivut ja pienet piirrokset. ”Meidän täytyy antaa Bowien mennä. Kuolla ja jäädä elämään.” Näihin sanoihin lopettaa Simon Critchley kirjansa. IlKKa TuoKKo Florian Huber luPaaTHan TaPPaa iTsesi. kansakunnan PerikaTo kolmannessa valTakunnassa 1945. Atena 2016, 206 sivua Tietokirjailijana ja dokumentaristina tunnettu Florian Huber (s. 1967) lähestyy teoksessaan toista maailmansotaa saksalaisen kotirintaman näkökulmasta. autenttisiin päiväkirjoihin ja huolelliseen historialliseen taustoitukseen perustuva kirja kuvaa siviilien massiivista itsemurhaaaltoa, joka ajoittui sodan loppuvaiheeseen. aloitusjaksossa Huber kertoo kokijakertomuksiin nojautuen, mitä Demminissä tapahtui muutaman kevätpäivän aikana vuonna 1945. Tuolloin lähes tuhat naista ja vanhusta tappoi itsensä. Ensin he yleensä tappoivat lapset. Huberin mukaan tapahtumia selittää vain osittain pelko, joka liittyi lähestyvän vihollisjoukkojen siviileihin kohdistamaan väkivaltaan. Itsemurhiin näyttää johtaneen myös se, kuinka häviön äärellä ihmisissä alkoi herätä pitkään torjuttu kollektiivinen syyllisyys kansallissosialistisen Saksan ihanteista ja tekemisistä. Hitlerin nousun aikaan saksalaisten psyykessä vallinneet viha ja ylimielisyys vaihtuivat vääjäämättömän tappion äärellä eksistentiaaliseen ahdistukseen, jossa odotus vihollisen kostosta sekoittui pelkoon kunnian, kotiseudun, perheen ja elämän tarkoituksen menetyksestä. Itsemurhasta tuli viimeinen ja kunnialliseksi koettu vaihtoehto ennen täydellisen moraalisen tappion tunnustamista. TuoMaS RaNTaNEN kirjaT Tomi Strömberg riP nimby seikkailee Omakustanne 2016, 16 s. Kovaksi keitetyn dekkarin tapahtumapaikkana on 2010luvun gentrifikaation kourissa vääntelehtivä Helsingin Kallio. Tämän halvalle paperille (pulp!) painetun zinen tyylilaji palauttaa mieleen nuoruudessa ahmimani Jerry Cottonit ja Rip Kirbyt. Tosin mukana on aimo annos huumoria. Meno on niin sanotusti kunnollista. Kesäinen tarina kietoutuu kiinteistömoguli/ gangsteri Moukari-Kovalaisen tekemisten ympärille. Hän haluaa häätää hipit asunnoistaan ja kaupunginosasta ja houkutella hipsterit tilalle. asuntojen ja kaljan hinnat nousevat, vain Rip Nimby voi auttaa. Tarinassa tuntuu joka päivä olevan joko ravintolapäivä tai block party, ja ravintolapäivän kruunaa Rip Nimbyn nyrkkisalaatti. Kuten genren konventioihin kuuluu, rosoisen ja tappelualttiin sankarin oikeudentunto on pettämätön. Hän ei ole pyhimys, mutta hän kyllä panee kovan kovaa vastaan. Hän myös maksaa kulmien kundeille euron jokaisesta irti rapsutetusta uusnatsien tarrasta. onneksi Nimby ei ole yksin, ja kalliolaiset nousevat yhdessä rintamassa höykyttämään Kaarlenkadun vastaanottokeskukseen pyrkiviä natseja. lehti ei maksa kuin kaksi euroa, mikä on naurettavan halpa hinta tästä huvista (tilaukset: ripnimby.wordpress.com). Jos tilaa useampia lehtiä kerralla, hinta putoaa euroon. Suosittelen tilaamaan monta. Itse odotan kiihkeästi lehden takakannessa mainostettua Modesty Blazea, joka on ”ketjussa pilveä polttava ja koville kova ja hyville hyvä”. JaRI TaMMINEN Pekka Sauri raTkaisemaTTomien kysymysTen kirja Kosmos 2016, 160 s. Ennustan, että kirjamaailmassa aforismit nousevat uuteen suosioon ja pilapiirrokset ohittavat sarjakuvat. Kiitos lankeaa sosiaaliselle medialle, jonka viestinnässä lyhyys ja kiteytys on arvo. Pekka Sauri on ollut loistava pilapiirtäjä jo vuosikymmenten ajan, eikä ihme, että siirryttyään kaupungin virkamieheksi hän niittää mainetta sosiaalisessa mediassa. uutuuskirjan kantava idea on elämän välitilinpäätös. Sauri pohtii teksteissään, mikä lopulta on tärkeää. Rohkeasti hän kyseenalaistaa kaiken. Sauri miettii useammassakin lohkaisussa, mikä on sivistyksen todellinen merkitys – välitavoite kärsimyksen vähentämisessä vai jotain jolla on itseisarvo. Tai voiko Jumala loukkaantua ja jopa kostaa ihmiselle, joka vahvasti epäilee, ettei Jumalaa ole? Ja kaikkiahan meitä askarruttaa hiesja rauduskoivun ero. Eritystä plussaa kirja saa asiallisesta ulkoasustaan. onneksi tätä ei ole disainattu tyypillisen aforismikirjan näköiseksi. Saurin tekstit ovat eri pituisia. Jotkut ovat tarinoita, eivätkä kaikki pätkät suinkaan ole kysymyksiä. Parhaimpiin kiteytyksiin sisältyy humoristinen, itseironinenkin piikki, kuten suosikkiini: ”Jokaista ihmistä on kohdeltava yksilönä. Jokaista seitsemää miljardia. Vai paljonko niitä nykyään on.” IIDa SIMES klo 13
Musiikki ohituksia ja astronautteja 50 • 3 / 2016 m inä olen rakastunut ja nämä ovat treffit, mutta Kristo Laanti ei tiedä sitä vielä. Helsinkiläinen räppäri tunnetaan paremmin DJ Kridlokkina ja Khidinä. Tummasävyistä ja grimevaikutteista räppiä tekevä Khid kuulosti edellisellä julkaisullaan siltä kuin olisi päättämässä räppiuransa. Aivovuodon kanssa tehty splitti päättyi Khidin julistukseen: Ja niin mä päätin lopettaa räp päämisen/ Ku jokainen laini jonka kirjotan on klisee/ Oon tehny kaik ki biisit jotka halusin/ Ja kuka jak saa kuunnella räppii räppäämisest. Niin räppikentän kuin minunkin helpotuksekseni Khidin uusi levy on kuitenkin näkemässä päivänvalon vuotta myöhemmin. Huhtikuussa julkaistava Ohi on Khidin ensimmäinen kokonaan oma julkaisu. Paperi T:n, RPK:n ja Aivovuodon kanssa julkaistut levyt ovat jättäneet jälkensä, ja Khidin uutta julkaisua ympäröi jo ennalta hype. Rumba nimittää Ohia vuoden odotetuimmaksi hip hop -albumiksi. la anTi odoTTa a tapaamispaikan edessä. Minä olen myöhässä ja hengästynyt. Katson varovasti kohti, Laannilla on musta pipo, kuten aina. ”Koko levyä leimaa sivustakatsojan rooli. Se ’tarkkailijan rooli’ on tosi kusinen ja korni läppä, mut siinä on sitä”, Laanti kertoo. Räppärin mukaan uudella levyllä käsitellään muun muassa hänen suhdettaan sieluun ja henkisyyteen, joita hän on käsitellyt aiemmillakin levyillään. ”Aloin miettiä, miksi puhun jostain sielusta, joka on täysin kristinuskon alainen termi. Olen aina ollut ateisti ja käyttänyt silti uskonnollista terminologiaa.” Nyökkäilen ihastuneena, minäkin olen ateisti. Pyörittelen jäitä lasissani ja yritän näyttää fanitytöltä mahdollisimman vähän. kHidin musiikki ei ole missään nimessä kevyttä. Se käy myös ilmi, kun kuuntelee hänen kertovan levyn teemoista. ”Kun päästin irti ajatuksesta, että olemassaolollani olisi mitään väliä universumin kannalta, niin on tullut paljon helpottuneempi olo. Elämä on yksinkertaistunut tosi paljon. Se, mitä räppään, ei ole välttämättä suoraan näitä asioita, mutta se on se ajatus taustalla.” Koska Khidin musiikin teemat ovat vaativia, musiikkia kuunnellessa ja siitä pitäessä tulee erikoinen olo. Sellainen, että on erityisen syvällinen ihminen itsekin älykköräpistä pitäessään. Esittelen Laannille yhteiskunnallisen tulkintani Ohin singlelohkaisusta Maa jota ei ole. Kappaleessa avaruuspukua rakentaa ja pois haikailee hahmo, joka ei tiedä, kuinka selittää avaruusolioille, miksi maailmalle on tällainen kuin on: Piilotin piirilevyn mun ihon alle/ Val mis muualle/ Hakekaa pois/ Hakekaa mut helvettiin. Eikö niin, että tässä on kyse siitä, kuinka yhteiskunnallinen tilanne on lamaannuttava? Laanti kohottaa kulmiaan. ”On siistiä, että joskus joku voi lukea levystä jotain, mitä en edes kelannut sitä tehdessäni. Mutta tuntuu, että joissain arvioissa on väkisin haettu jotain taiteen syvällistä tasoa, jota sinne ei ole laitettu.” Nielaisen. Ei pitäisi yrittää olla nokkelampi kuin mitä on. oHi on kokonaisvaltainen teos. Siitä kertoo jo se, että kappale Maa jota ei ole syntyi visuaalisista lähtökohdista. ”Mietin, millaisen levynkannen haluan. Halusin siihen valkoista väriä ja minimalistisuutta, futurismia, jonkin oudon elementin. Halusin, että levynkansi vastaisi levyn teknistä saundia, ja sain idean astronauttipuvusta.” Nasalla on ainoa lisenssi astronauttipukujen varsinaisiin replikoihin, ja puvut maksavat kymmenentuhatta dollaria. Laanti päätyikin tilaamaan isokokoisille lapsille tarkoitetun naamiaisasun ja ryhtyi muokkaamaan sitä. ”Halusin rikkoa sen puvun muotokieltä jotenkin. Modasin siihen vyölaukkuja ja imurin letkua, maalasin mustaksi. Nyt se on sellainen installaatiomainen piissi. Maa jota ei ole on viimeinen biisi, joka tälle levylle syntyi, ja se syntyi sen puvun tekoprosessin myötä. Kuvittelin henkilön, joka kokee kuulumattomuuden tunnetta suhteessa siihen maailmaan, jossa olemme. Halusin ymmärtää, millainen kylähullu tekisi tällaisen puvun. Mulle on mielenkiintoisempaa kirjoittaa hahmoja eikä kirjoittaa vain itsestäni joka biisiä.” laanTi PuHuu paljon ja asiaa. Jäsentelen jo päässäni sitä promillea, jonka pystyn kohtaamisestamme vangitsemaan juttuuni. ”Vaikka puhun paljon ulkopuolella olemisesta, en halua tuomita sitä”, Laanti toteaa. ”Koko levy ja biisi Ohi viittaa siihen, että sä vaan seisot ja katsot, kun asiat menee sun ohi. Joo, kun sitä miettii, niin aika helvetin korni teemahan se on.” Poistumme eri suuntiin Hämeenkatua. Tuulee, mutta ei ole enää kylmä. En ole ajatellut perussuomalaisia puoleen tuntiin. Khid: Ohi ulkona 8.4. Levynjulkkarikeikat: 15.4. @ 45 Special, Oulu 24.4. @ Korjaamo, Helsinki 13.5. @ Yo-talo, Tampere Vuoden odotetuimman hip hop -levyn tekijä Khid räppää ulkopuolisuudesta. TeksTi & kuvaT suvi auvinen
3 / 2016 • 51 maj karma Peltisydän Ratas 2016 Maj Karman hevilevyä varten on hankittava kunnon kesäkaara. Enkä haaveile mistään risteyksissä itse itsensä sammuttavista ekosähköautoista. Minun on pakko saada jostain 1980-luvun Taunus. Sillä ajelen ympyrää luu ulkona, karvanopat heiluen ja sinistä savua päästellen. Niin että raitilla raikaa laulu vapaudelle. Siinä teille Peltisydäntä! Maj Karma on löytänyt sekä soundinsa että tyylinsä. Soundi on tarkkaan soitettua ja miksattua erittäin tukevaa kitarointia. Rumpali fillaa kioskistaan asiaankuuluvan raivopäisesti ja oikeissa kohdissa niin, että yleisö takuulla pomppii ilmaan säkeiden keskellä. Sanoitukset ovat poliittisesti kantaaottavia. Ketkä ovatkaan uhreja, kun ”Suomi on sekaisin?” lapset! onhan heitto ”me ollaan rauhaa rakastava kansa” nyrjähtänyttä ironiaa? Entäs kun perheidylli on särkynyt? Silloin kaikkia isoja ja pieniä vaanii onnettomuuksista tappavin: yksinäisyys. onneksi sitä voi torjua luukuttamalla tätä levyä – jos ei auton ikkunoista, niin ainakin omassa huoneessaan. ”aina lopulta alkaa uusi kevät, kesä ja syys. Ei talvea!” Jos runollisessa slovaribiisissä lauletaan, että ”mulla ei oo ystäviä, mut haistakaa vittu”, alun korusoundit eivät pelota edes sitä kaikkein itsetietoisinta ja herkkyyttä helpoimmin torjuvaa kansanosaa eli kovia teinikundeja. IIDa SIMES PoP liisa 1 & 2, 3 & 4 jazz liisa 1 & 2 ,3 & 4 Svart Records 2016 Svart Records jatkaa vahvojen kulttuuritekojen linjalla. Yhtiö julkaisee tänä ja ensi vuonna yhteensä 36 vinyylilevyllistä (myös cd + digi) Yleisradion liisankadun studiossa vuosien 1972–1977 välillä äänitettyjä livetaltiointeja. Suorana lähetettyjä studiokonsertteja kävivät vetämässä aikansa kovimmat jazzja progekokoonpanot. Taltioinnit tarjoavat kerrassaan imponeeraavan katsauksen aikakauden ykkösnyrkkien menoon. Ensimmäisessä julkaisuaallossa Jazz liisa -sarjassa kuullaan unisono Quartetin, Taivaantemppelin ja Jukka Tolonen Ramblin' Jazz Bandin taltioinnit vuodelta 1973 ja KoM Quartetin setti vuodelta 1975. Pop liisa -sarjassa puolestaan ekassa aallossa kuullaan Tasavallan Presidenttiä, Jukka Huru & Superkingsiä, Wigwamia ja Taivaanvuohta, kaikkia myöskin vuodelta 1973. Kertoo mahdollisesti enemmän arvostelijan musiikkitottumuksesta, mutta progetaltioinnit kuulostavat leimallisesti aikansa tuotoksilta, kun taas jazzlevytyksistä ei tätä aikasidonnaisuutta niin helposti löydy. Yksittäisten levyjen arvostelu on ehkä hieman hedelmätöntä tässä yhteydessä. Sarja itsessään on järkyttävän kiinnostava, ja epäilen, että kotona levylautaselleni ei juurikaan eksy muuta materiaalia ennen ensi kesää. Tässä riittää sulateltavaa. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että huh-huh. JaRI TaMMINEN Musiikki levyT sTudiored DUB by Studiored Suomen Musiikki 2016 Suomessa ei julkaista dubia mitenkään vaivaksi asti, mikä on synti ja vääryys. Ensimmäisenä nousee mieleen Vapaa Palestiina Recordsin levyt Peruslätkä (2004) sekä Kukka (2005). Ne julkaistiin melko pieninä painoksina ja ovat tainneet jäädä pienen porukan salaisuudeksi. Jonkinlaisena kuriositeettina voisi nostaa esiin myös Jimi Tenorin ja Hjálmarin levytyksen Dub of Doomin (2013), jolla dubia tosin ryyditettiin murisevilla säröriffeillä ja jimitenorismeilla. Nyt markkinoille on kuitenkin saatu jälleen uusi dub-platta, Mikko Rossin tuottama DUB by Studiored. Kuten dubiin kuuluu, tuottaja on ottanut käsiteltäväkseen biisejä, joista on ääntä muokkaamalla ja uutta lisäämällä haettu esiin läskejä ja kumpuilevia bassoja, kaikuja sekä etäisiä tuulahduksia alkuperäisistä biiseistä. Versioiden pohjana on toiminut joukko suomalaisia, jamaikalaisesta musiikkiperinteestä ammentavia biisejä. alku peräiset version ovat vuosilta 2011–2015, ja tekijälistalta löytyvät muun muassa Valkyrians, Polkuharmonix, Kapinaliitto, Raappana ja tietty Jukka Poika. Vaikka en suuri reggaen ystävä olekaan, niin dub toimii aina ja poikkeuksetta. Kaikkia levyn raaka-aineeksi päätyneitä biisejäkään en kuuntelisi vaikka pyssyllä osoitettaisiin. Silti voin suositella tätä varauksetta kaikille hyvästä musiikista pitäville. JaRI TaMMINEN joni ekman Joni Ekman Blast of Silence 2016 Joni ”The Eggman” Ekmanin tuotanto on yhtä aikaa viehättävän kotikutoista ja täynnä maailmanluokan meininkiä. oli kyse sitten The achtungsin likaisesta garagepunkista, lähtevien Kaukojunien räminäpopista tai Koiran näköisen naisen Suomi-rockista, Ekmanin kädenjälki on vakuuttavaa ja tunnistettavaa. Sama koskee myös ensimmäistä sooloalbumia. levy alkaa En tiennyt että rakastan (ennen kuin näin sun rokkaavan), osa 1 -biisillä, jonka vetävä popjytä jatkuu kappaleisiin Mari on tähti ja Kun oon sun kanssasi. Jälkimmäisen falsettilaulu, soiton ränttäntänttä ja sanoitusten rocklempi ovat suorastaan vastustamaton yhdistelmä. Myös a-puolen päättävä En tiennyt että rakastan, osa 2 vie laulun falsettiin, mutta tällä kertaa kitarat siirtyvät kohti hardrockboogieta ja tunnelma kohti vaaraa. Suorastaan blacksabbathiaaniseksi yltyy Bpuolen Tiedän että valehtelet. Ekman on soittanut kaikki levyn soittimet itse. osaavasta kitaroinnistaan tunnettu tamperelaismuusikko vinguttaa instrumenttiaan myös sooloissa, mutta kipaleita lähestytään jytä edellä. Vaivaannuttavaa virtuositeetin esittelyä levylle ei ole ladattu. Sen sijaan Ekmanilla on taito tehdä musiikista vaivattoman kuuloista rockia, joka saa hetkeksi unohtamaan, että elämässä mitään vaikeaa onkaan. Hauskasta ”roku horsmien keskellä” -levynkannesta vastaa Meeri Mäkimattila. KaISu TERVoNEN 1/2 HYVINKÄÄN KAUPUNGINMUSEO HYVINKÄÄ CITY MUSEUM TEHTAAN tytöt Hyvinkään kaupunginmuseon näyttely Hyvinkään kaupunginmuseo, Villan Voimala, Villatehdas, O-rappu, Kankurinkatu 4–6, Hyvinkää. kaupunginmuseo@hyvinkaa.fi www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo Avoinna: ti-la 11-16, ke 11-18. ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE / PUH. 03 5656 6966 / 10/4¤ / WWW.VAPRIIKKI.FI Yli kymmenen näyttelyä yhdellä lipulla!
52 • 3 / 2016 kulttuuri elävä kuva Stefano Solliman elokuva Suburra mukailee todellisuutta genren rajoissa. TeksTi kaisu Tervonen s ade HuuHToo Rooman katuja. Vesivirtaan sekoittuu parvekkeella seisovan kansanedustaja Malgradin virtsa. Hän kusee Rooman päälle, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Stefano Solliman elokuvassa Suburra ne, joilla on valtaa, väärinkäyttävät sitä. Malgradi edustaa poliittista valtaa, joka on liittoutunut alamaailman kanssa. Yhdessä mafian asialla toimivan Samurain kanssa Malgradi junailee Rooman lähellä sijaitsevasta Ostian rantakaupungista tuottoisaa kasinoaluetta. Kuvissa vilahtaa myös uskonnollisen vallan ihmiskeskit tymä, omasta vallastaan luopumassa oleva paavi. Pimennossa käytetty valta on Suburran keskeinen teema. Siitä tulee elokuvan nimikin. Muinaisessa Roomassa Suburra oli juottoloiden ja bordellien täyttämä kortteli, jossa ylhäiset miehet tapasivat alamaailman miehiä ja tekivät myös kauppaa keskenään. mikään ei ole muuttunut. Giancarlo De Cataldon ja Carlo Boninin kirjaan pohjaava elokuva liippaa läheltä nyky todellisuutta. Elokuvaa oli kuvattu kymmenen viikkoa, kun vuonna 2014 etusivuille lävähti Mafia Capitale -skandaali. Kyseessä oli tutkimus paikallispolitiikan ja alamaailman suhteista Roomassa. ”Mutta en koskaan aloita todellisuudesta. Aloitan siitä ajatuksesta, että minun täytyy viihdyttää yleisöäni”, kertoo ohjaaja Sollima puhelimitse. Suburra onkin genre-elokuva, rikostarina, joka sattuu resonoimaan todellisuuden kanssa. Sollima on ohjannut aiemmin pitkän elokuvan ACAB – All Cops Are Bastards (2012) sekä kiitettyjä tv-sarjoja. Ennen ohjaajanuraansa hän toimi viitisen vuotta muun muassa uutiskanava CNN:n kameramiehenä. ”Ne vuodet opettivat minua katsomaan todellisuutta tietyllä tavalla. Joskus todellisuus on ehdottomasti yllättävämpää ja kiinnostavampaa kuin fiktio. Täytyy vain huomata, mitä ympärillä todella tapahtuu, mennä vähän syvemmälle.” TodellisuuTTa mukailevat elementit tuovat Solliman rikostarinoihin yhteiskunnallista särmää. ”Rakastan sitä, kun gangsterielokuva käsittelee todellisia aiheita, kuten esimerkiksi tv-sarja Wire teki. Se on kiinni tässä ajassa.” Vaikka Suburran kerronta onkin lähempänä genre-elokuvan tyyliteltyä perinnettä kuin otteeltaan dokumentaarisempi ACAB, on sen maailman kuva yhtä synkkä ja kyyninen. Malgradia ajaa vallanhimon lisäksi paljastumisen pelko, sillä alaikäinen prostituoitu on kuollut hänen rappioorgioissaan. Lipevä pr-ihminen taas pelkää enemmän oman työpaikkansa kuin kidnapatun lapsen puolesta. ”Kyse on näkökulmasta, jonka valitset. Tässä kulma on noirin ja gangsterileffan. Genre pakottaa kuvaamaan maailman pimeitä puolia. Kyse ei ole minun koko maailmankuvastani.” Niin kuin Sollima itse sanoo, ei ole järkeä tuoda tarinaan rehellistä poliitikkoa. Vaikka todellisuudessa heitä onkin, genren rajoissa moiset hahmot toimisivat huonosti. suburran hahmogalleria onkin korruptiota täynnä. Edes perhe ei pelasta pahalta puolelta. Romanigangsteriklaanin johtaja Anacleti pitää villassaan kovaa kuria, mutta siitä huolimatta lapset pelaavat jalkapalloa kullankimalteisen kitschin täyttämässä talossa. Naiset juoksevat lasten perässä ja Anacleti läksyttää naisia. Talo on yhtä sekaisin kuin koko Rooma. ”Perhe on osa Suburran sielua. Esitän kysymyksen siitä, mitä kukin on valmis menettämään saadakseen valtaa tai rikkautta. Mielestäni tämä on ajankohtainen kysymys yhteiskunnassamme. Kyse ei aina ole vallasta, kyse voi olla myös työstä tai muusta intohimosta”, Sollima kuvailee. Kohtaukset perheiden kanssa tuovat hahmoihin ripauksen inhimillisyyttä. Vain muutama on kuitenkin valmis asettamaan rakkauden vallanhimon eteen. Yksi heistä on Viola, elokuvan harvoja naishahmoja. Viola on narkkari, joka rakastaa Ostiaa hallitsevan rikollisjengin pomoa. Elokuvan toinen keskeinen naishahmo on prostituoitu, joka on silminnäkijä Malgradin orgioissa. ”Viola ilmentää puhdasta rakkautta. Molempien naisten moraali on puhtaampaa kuin muiden hahmojen.” elokuvan loPussa sataa edelleen. Viemärit tulvivat kadulle. Nyt sateessa on kuitenkin puhdistumisen mahdollisuus. Suburrassa tämä on vuosi nolla, yhden maailman loppu. Tavallaan se on myös uuden maailman alku, sillä Neflix on tilannut elokuvan pohjalta tv-sarjan. Sollima ei kuitenkaan olisi edes ehtinyt pedata tarinalle jatkoa. ”Kaikki mikä valkokankaalla näkyy, on suunniteltu vain hyvä elokuva mielessä. En hetkeäkään ajatellut televisiota. Kun elokuva oli valmis, olin valmis.” Suburra elokuvateattereissa nyt. Tarina likaisesta kaupungista Em an ue l Sc ar pa
3 / 2016 • 53 elävä kuva gomorrasta suburraan Taru ja totuus kietoutuvat yhteen Italian lähihistoriaa kuvaavissa teoksissa. i Talian yhtenäisyyttä ovat koetelleet pohjoisen ja köyhän etelän välinen jännite, fasismin perintö, kylmän sodan vehkeilyt, vasemmistoterrorismi, katolisen kirkon vallankäyttö, korruptio ja tietenkin mafia. Vuonna 1992 milanolaiset tuomarit käynnistivät poliittisten väärinkäytösten paljastamiseen pyrkineen Puhtaat kädet -kampanjan. Tämän tangento poliksi kutsuttavan tapahtumasarjan seurauksena Italiaa pitkään hallinneet kristillisdemokraatit ja sosialistit menettivät uskottavuutensa. Syntyneen poliittisen tyhjiön kiirehti täyttämään miljardööri Silvio Berlusconi, jonka häpeämättömän mediahallinnan kautta luoma Forza Italia voitti vuoden 1994 vaalit. maTTeo garronen ohjaama elokuva Gomorra (2008) kuvaa erityisesti mafian ja liike-elämän moninaisia suhteita. Se perustuu toimittaja Roberto Savianon kirjaan (2006, suomennos 2007). Saviano on ollut Napolin seudun mafiaa käsittelevän kirjan ilmestymisen jälkeen jatkuvassa poliisivartiossa. Netflixissä nähtävillä oleva elokuva kuvaa samaan aikaan mafian alaportaiden sekoilevan sakilaisuuden äärimmäistä ankeutta ja esimerkiksi jätebisnekseen ja piraattivaateteollisuuteen liittyvää rikollisuutta. Jälkimmäisen kautta teos avaa myös talouden ja politiikan raskaisiin rakenteisiin ulottuvaa kyynistä vallankäyttöä. saman kirjan aineistoista on rakennettu myös televisiosarja Gomorrah (2014), jonka ensimmäisen kauden kahdestatoista jaksosta seitsemän ohjasi tuoreesta Suburrastakin vastaava Stefano Sollima. Sarjan keskushenkilö on mafian likaisessa katutyössä puurtava kolmekymppinen Ciro sekä hänen pomonsa Pietro Savastano perheineen. Elokuvaan verrattuna asetelmaltaan rajatumpi ja toisteisempi sarja keskittyy mafian sisällä toimivien henkilöiden ja klikkien suhteisiin ja toisiinsa kohdistamaan nihilistisen epäromanttiseen väkivaltaan. HBO:lla esillä olevan sarjan toisen tuotantokauden julkistamista on lupailtu toukokuulle. Hbo:ll a Pyörii myös vuonna 2015 julkaistu Alessandro Fabbrin, Ludovica Rampoldin ja Stefano Sardon luoma kymmenosainen televisiosarja 1992. Suurten poliittisten murrosten vuoteen keskittyvän teoksen keskushenkilöinä ovat narsistinen mainostoimistomies Leonardo Notte, rikollisen bisneksen takia saastuneesta verestä HIV-tartunnan saanut nuori korruptiotukija Luca Pastore, tele visiotähdeksi pyrkivä entinen prostituoitu Veronica Castello, korruptoituneen liikemiehen epävakaa tytär Bibi Mainaghi sekä pohjoisen etua ajavaa ja maahanmuuttovastaista Pohjoisen liittoa edustava kansanedustaja Pietro Bosco. Ihmissuhteissa saippuaoopperamaisiin käänteisiin hairahtuvassa sarjassa kiinnostavinta on sen kuvaama Italian poliittinen ilmapiiri. vuoTeen 2011 sijoittuva Suburra (2015) puolestaan kertoo mafian kiristämästä poliitikosta Filippo Malgradista, kilpailevista gangsteripäälliköistä ja kiinteistökeinottelusta. Se tunnelmoi prostituution, huumeiden ja katuväkivallan äärellä. Hyvin otteensa pitävässä elokuvassa pääpaino ei ole niinkään psykologisessa realismissa. Sen dramaturgiassa ja visuaalisesti tarkkaan rakennetuissa kuvissa korostuvat symboliset viitteet ja syvältä historiasta kumpuava hegemoninen rappio. Tähän asetelmaan sopivat hyvin viittaukset Vatikaanin ja mafian taloudellisista yhteyksistä. Tuomas ranTanen Gomorra (2006): Gomorra (2008): Gomorrah (2014): 1992 (2015): Suburra (2015): Em an ue l Sc ar pa
54 • 3 / 2016 elävä kuva elokuvat Ville Jankeri onnenonkija Elokuvateattereissa nyt Ville Jankerin esikoisohjaus Pussikaljaelo kuva (2011) on Kallion fyysiseen ja henkiseen ympäristöön sijoittuva mainio elokuva. Mikko Rimmisen Pussikalja romaaniin (2004) perustuva leffa kertoo hauskasti ja haikeasti sitoutumattoman ajelehtimisen tunnoista ja toveruuden tähdellisyydestä. Jankerin nyt ensi-iltaan tuleva toinen elokuva sakkaa juuri tekstinsä puolesta. Käsikirjoittaja Pekko Pesonen onnistui vastikään Talvivaaran kaivoksen noususta ja tuhosta kertovan Jättiläisen (2016) kohdalla yhdistämään toimivasti faktaa ja fiktiota. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan saa henkeä eikä särmää pinnallisen bloggarin ( Minka Kuustonen) ja sielukkaan perijän ( Olavi Uusivirta) rakkaustarinaan. Kaupallisen somekulttuurin ja perintöpääomapiirien sukupolvikriiseilyn kuvauksissa sekä viittauksissa ympäristökriisin ja köyhyyden olemassaoloon ollaan leikkivinään tätä aikaa. Silti tarinan jännite naisen kauneuden ja miehen varakkuuden välillä on kuin suoraan 1930-luvulta. Se, minkä leffan alussa voi vielä hyväntahtoisesti yrittää tulkita ironiaksi, katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun yritysjohtaja Anne Berner heittää lattean cameonsa ja lähikuva Minka Kuustosen keikkuvasta takapuolesta täyttää kankaan neljännen kerran. Näennäisen viaton romanttinen komedia onnistukin esittämään arvokonservatiivisen manifestin siitä, miten tärkeää on täyttää annettu paikkansa maailmassa ja löytää pikkukilvoittelun kautta se ikioma liikeidea. Kun kaunis saa rikkaan ja rikas kauniin, on maailma mallillaan. TuoMaS RaNTaNeN KOOnnUt tUOMAs RAntAnen 31.3. Yle teema: Kino suomi: täältä tullaan elämä (suomi 1980) & 10.4. Yle tV1: Kotikatsomo: skavabölen pojat (suomi 2009) tapio suomisen kotikutoinen tulkinta Nuoresta kapinallisesta kertoo 1970-luvun lopun tarkkailuluokan oppilaista ja päättyy Helsinki-kuvastollisesti tärkeään kohtaukseen Makkaratalossa. Saman ajan traumaattisia aikuistumiskokemuksia kuvaa Zaida Bergrothin ohjaus Antti Raivion 1991 Q-teatteriin tekemästä sukupolvinäytelmästä. 2.4. Yle teema: Korppi sylissä (espanja 1976) & 24.4. Yle teema: Odotuksia (Britannia 1987) Carlos sauran elokuvassa katsellaan Francon ajan espanjaa, kuolemaa ja aikuisuuden mysteeriä Ana torrentin unohtumattomasti esittämän orvon pikkutytön silmin ja kuullaan maailman ihanin kappale Por que te vas. John Boormanin komediaa ja tragediaa epäsovinnaisesti yhdistävässä Lontoo-epookissa taas tutkaillaan toisen maailmansodan aikaisten pommitusten moukaroimaa aikuisten maailmaa murrosikää lähestyvän pojan näkökulmasta. 3.4. Yle Fem: syvyys (Islanti 2012) & 17.4. Yle Fem: Kuningatar ja henkilääkäri (tanska 2012) Islantilaisohjaaja Baltasar Kormákurin tositapahtumiin perustuvassa, intensiivisessä draamassa kerrotaan 80-luvulla hyisellä jäämerellä kaatuneesta troolarista vastoin kaikkia fysiologisia faktoja uimalla pelastuneesta kalastajasta. Skandinaavista tuoretta elokuvaosaamista edustaa myös nikolaj Arcelin 1700-luvun jälkipuoliskolle sijoittuva terävä tulkinta aikanaan poliittisestikin merkittävästä kolmiodraamasta Tanskan kuningatar Karoliina Matildan, kuningas Kristian VII:n ja kuninkaan henki lääkärin Johann struenseen välillä. 4 4. sub: Promised Land (UsA 2012) & 8.4. FOX: Ghost Writer – Haamukirjailija (Britannia/Ranska/saksa 2010) Gus Van santin sympaattisessa ja älykkäässä draamassa kaasuyhtiön mies joutuu suuryritysten ja paikallisten asukkaiden eturiitojen paineessa poliittisten ja eksistentiaalisten valintojen ääreen. Roman Polanskin vastustamattomalla otteellaan ohjaamassa poliittisessa trillerissä Britannian ex-pääministerin muistelmia haamukirjoittava mies huomaa astuneensa terrorismin vastaisen sodan kulisseista vähintään yhtä pettävään suohon. 6.4. Yle teema: Kohtaaminen Roomassa (Italia 1977) & 9.4. Yle teema: Marcello Mastroianni, aito italialainen (Ranska 2015) ettore scolan klassikossa iki-ihanien sophia Lorenin ja Marcello Mastroiannin esittämät kaltoin kohdeltu kotirouva antonietta ja monista syistä fasisteja karsastava Gabriele löytävät sielujen yhteyden samaan aikaan, kun koko muu Rooma juhlii paraatihulluuden vallassa kaupungissa vierailevaa Hitleriä. emmanuelle nobécourtin dokumentti Marcello Mastroiannista (1924–1996) kertoo lisää Federico Fellininkin luottonäyttelijänä tunnetusta, itseironisen melankolisesta hurmurista. voiman tv-tärpit Onnen onkija Deniz Gamze ergüven Mustang Ensi-ilta 1.4. Kevään viimeisen koulupäivän päätteeksi viisi turkkilaissiskosta juoksee Mustameren rannalle. He kastautuvat veteen, nousevat poikien harteille ja yrittävät tiputtaa toisiaan. Siskosten toiminta tuomitaan säädyttömäksi, minkä seurauksena isoäiti ja setä lukitsevat heidät sisälle kotitaloon. Turkkilaissyntyisen ranskalaisohjaajan Deniz Gamze ergüvenin vaikuttava esikoisdraama kuvaa vankilaa monella tasolla. Taloa ympäröi muuri ja ikkunoihin asennetaan kalterit, mutta vielä pahempaa on kodin muuttuminen ”vaimotehtaaksi”. Sukulaisten silmissä siskojen kelvollisuus riippuu heidän immenkalvojensa eheydestä. Kertojana toimii siskoista nuorin, Lale. Hänen sisällään kasvaa kapina, joka vain yltyy tytön seuratessa isosiskojen naittamistoimia. ergüven näyttää siskot alusvaatteisillaan, liki toisiaan, intiimiyden tilassa, joka korostaa sitä, kuinka näihin kroppiin heijastetut likaiset mielikuvat ovat konservatiivisten aikuisten mielikuvituksessa. Jos siskoille koti on vankila, Turkin mittakaavassa vankiloita ovat vanhoilliset naapurustot ja kylät kyttäyspartioineen. Samalla kun maa hylkää sekularismin, se hylkää nuoret naisensa. KaISu TeRvoNeN Mustang 1.4. naomi Kawase kirsikkapuiden alla Ensi-ilta 8.4. Kirsikkapuut kukkivat ja loistoa ihaillaan japanilaisissa puistoissa. Naposteltavaksi käy dorayaki, tokiolainen kerrospannukakku, jonka välissä on makeaa paputahnaa. Tuhkimo-sadun sankaritar tarjosi köyhälle ja nälkäiselle mummolle maitoa juodakseen. onneksi, sillä kerjäläinen paljastui haltiatarkummiksi! Nyt on kyse hieman samasta asiasta, mutta palkintona eivät olekaan kurpitsavaunut, juhlat linnassa ja loppuelämä ylellisyydessä, vaan jotain paljon tärkeämpää: kun kirsikkapuiden alla katukioskia pitävä mies tekee vanhalle naiselle palveluksen, hän saa vastalahjaksi mummon opettamana otteen elämään. elokuva kertoo elämän jokaisen henkäyksen suuresta arvosta. Muistot ja menneisyys eivät ole niin tärkeitä kuin se, mitä elämällään saa aikaan tässä hetkessä. Synneistä suurin ei ole tehdä toiselle pahaa, vaan kantaa loputtomasti harteillaan omia tai toisten vääryyksiä. Kirsikankukat symboloivat elämän kiertokulkua. Niitä ihailee kuin upeita jalokiviä, paitsi että kirsikankukat ovat arvokkaampia. Ne kukkivat hetken jokainen omana ainutlaatuisena yksilönään, ja pian ne ovat poissa. Hetken kauneudessa on kuolema läsnä. elokuvan pikkulintu laulaa vapaudesta. Talvi on vaikea ja synkkä, mutta ihmisen ei tarvitse olla. Koittaa kevät ja uusi kukinta alkaa. IIda SIMeS Jocelyn Moorhouse the dressMaker Ensi-ilta 15.4. Huippumuotia Pariisissa suunnitteleva Tilly dunnage palaa yllättäen kotikonnuilleen australian perähikiälle. Kukaan ei tunnu kaipaavan häntä takaisin, ei edes oma muistisairas äiti. vuosia sitten Tilly on karkotettu pikkukylästä kuin kirottuna: häntä on epäilty koulukaverin murhasta. Perusaustralialainen rangaistus on sulkeminen yhteisön ulkopuolelle. onneksi vanha kaveri Teddy tihkuu seksiä ja lupaa pitää Tillystä huolta. Pikkuhiljaa paljastuu, hyvässä ja pahassa, että mikään ei ole miltä näyttää. Sankaritar ja tämän lähipiiri alkavat tajuta, että kylä on sairas, ei Tilly. The Dressmaker on ovelasti tehty ja hyvin kunnianhimoinen feministielokuva. alkupuoli on timburtonmaisen surrealistinen ja retrohenkinen aikuisten satu värikkäine mekkoineen. Kohta juttuun hiipii kosolti davidlynchimäisyyksiä, ja loppu puolella on vontriermäistä otetta, Dogvil leäkin. Kate Winslet on hieno näyttelijä, ja ohjaajalle erityiskiitos lähikuvista, joissa ei pelätä näyttää Winsletin ryppyjä – onneksi tässä leffassa on Winslet, eikä pökkelömpi nicole Kidman. Ja hei! Milloin on sankarittarella ollut 15 vuotta nuorempi poikaystävä? Lisää tällaisia! IIda SIMeS Kirsikka puiden alla 8.4.
Tämänkin lehden painoi Manu. Kumppanisi painoja jakelupalveluissa www.almamanu.fi
Pala leipää ja tilkka viiniä – tai sitten yhteinen illallinen. www.kirkkohelsingissä.fi/pääsiäinen