LIPUT alk. 22 € Kansallis teatterin lippumyymälästä 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) Lippupisteestä 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Kantaesitys Suurella näyttämöllä 14.9.2016 OHJAUS Juha Jokela ROOLEISSA Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja ? Tehään tää projekti pois alta ja mietitään etiikkaa vasta sen jälkeen. ? Mites toi nyt kuulostaa aika pahalta, kun sen noin sanoo. Näytelmäkirjailija-ohjaaja Juha Jokelan uusin komedia tarttuu tuoreella tavalla suomalaiseen ikuisuusaiheeseen: pienen valtion ja sen kansalaisten eettiseen akrobatiaan ja ennakkoluuloihin suuren, arvaamattoman naapurimaan varjossa. 260x380_voima5_sumu.indd 1 25.5.2016 12.58
LIPUT alk. 22 € Kansallis teatterin lippumyymälästä 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) Lippupisteestä 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Kantaesitys Suurella näyttämöllä 14.9.2016 OHJAUS Juha Jokela ROOLEISSA Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja ? Tehään tää projekti pois alta ja mietitään etiikkaa vasta sen jälkeen. ? Mites toi nyt kuulostaa aika pahalta, kun sen noin sanoo. Näytelmäkirjailija-ohjaaja Juha Jokelan uusin komedia tarttuu tuoreella tavalla suomalaiseen ikuisuusaiheeseen: pienen valtion ja sen kansalaisten eettiseen akrobatiaan ja ennakkoluuloihin suuren, arvaamattoman naapurimaan varjossa. 260x380_voima5_sumu.indd 1 25.5.2016 12.58
VäkeVää sanomaa tiedon janoon! rosebud.fi Rosebudin tietokirjakaupat Kolmen sepän kirjakauppa ja Kaisatalon Rosebud toivottavat tervetulleiksi! Jukka Laajarinne tiloissa atena Laura Haapala Joustava työ, epävarma elämä like Reiners, Seppä, Vuorinen (toim.) estetiikan klassikot ii gaudeamus Ilkka Niiniluoto Hyvän elämän filosofiaa sks Jukka Kekkonen kun aseet puHuvat art house 25 € 27 € Janna Levin mustan aukon blues ursa 27 € 24 € Tiina Arppe uskonto Ja väkivalta tutkijaliitto 25 € Garance Le Caisne syyria art house 25 € Khalaf, Hoffman olin isisin vanki minerva 29 , 50 € M.A. Numminen Jazzin meining aviador 33 , 50 € 29 € Silvennoinen, Tikka, … suomalaiset fasistit wsoy 29 € 29 € ilmesty y toukok uussa vuoden tiedekirJatapaus ! • Tähtivaeltaja • Filmihullu • Särö • Tiedonantaja • Sarjainfo • Niin&Näin • Tähdetja avaruus • Tiedeja edistys,… Nyt Kaisatalolta kaikki Kultin ja Suomen tiede kustantajien lehdet! Kaikki viidellä eurolla! w w w. ro se bu d. fi rosebud retro AsemAtunneli ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–17 ma–pe 9–20, la 9–18, su 12–17 nyt myös vuosAAressA, kAuppAkeskus columbuksessA 5 € Tuhansia hienoja kirjoja ja elokuvia Jatkuvasti vaihtuva valikoima. kaikki MiKi-kirjat vain 5 €! 5 €
VäkeVää sanomaa tiedon janoon! rosebud.fi Rosebudin tietokirjakaupat Kolmen sepän kirjakauppa ja Kaisatalon Rosebud toivottavat tervetulleiksi! Jukka Laajarinne tiloissa atena Laura Haapala Joustava työ, epävarma elämä like Reiners, Seppä, Vuorinen (toim.) estetiikan klassikot ii gaudeamus Ilkka Niiniluoto Hyvän elämän filosofiaa sks Jukka Kekkonen kun aseet puHuvat art house 25 € 27 € Janna Levin mustan aukon blues ursa 27 € 24 € Tiina Arppe uskonto Ja väkivalta tutkijaliitto 25 € Garance Le Caisne syyria art house 25 € Khalaf, Hoffman olin isisin vanki minerva 29 , 50 € M.A. Numminen Jazzin meining aviador 33 , 50 € 29 € Silvennoinen, Tikka, … suomalaiset fasistit wsoy 29 € 29 € ilmesty y toukok uussa vuoden tiedekirJatapaus ! • Tähtivaeltaja • Filmihullu • Särö • Tiedonantaja • Sarjainfo • Niin&Näin • Tähdetja avaruus • Tiedeja edistys,… Nyt Kaisatalolta kaikki Kultin ja Suomen tiede kustantajien lehdet! Kaikki viidellä eurolla! w w w. ro se bu d. fi rosebud retro AsemAtunneli ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–17 ma–pe 9–20, la 9–18, su 12–17 nyt myös vuosAAressA, kAuppAkeskus columbuksessA 5 € Tuhansia hienoja kirjoja ja elokuvia Jatkuvasti vaihtuva valikoima. kaikki MiKi-kirjat vain 5 €! 5 €
ilmoitus KESÄKuun mErKKituottEEt Rosa Meriläisen taidokkaasti rakentama Osteri on tarina naishysteerikoista, kehollisista aistimuksista, katsomisesta ja katseiden alla olemisesta. Ja lääkäri Axel Munthesta, Ruotsin kuningattaren uskotusta, joka vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti. ”Sama kysymys on koko ajan meillä kaikilla: mistä tiedämme, koska me esiinnymme ja kenelle”, toteaa Meriläinen odotetun toisen romaaninsa teemoista. www.teos.fi Osteri Kotimainen Pelago on on tänä keväänä on avannut uuden kokoonpanolinjan Saloon. Linjalta tulee myös yrityksen uusin pyörä, Saimaa, joka on suunniteltu sporttiseen maantietajoon ja nopeatempoisempaan työmatkapyöräilyyn kaikkiin tieolosuhteisiin. Saimaan jämäkkä runko soveltuu hyvin myös retkeilyyn. Pyörän yksityiskohdat on suunniteltu huomioiden myös naiset ja pienemmät kuljettajat: runkokoot alkavat 48-kokoisesta pyörästä. Saatavuustiedot: www.pelago.fi PelagOn uusi sirO maantiePyörä Pieni tietoteos luotsaa historiaan kerrankin saamelaisesta näkökulmasta, avaa Topeliuksen Lappimaailmaa, tutustuttaa Suomen saamelaisalueella asu vien ryhmien näkemyksiin. Rikas tarinaperinne hupaisine juttuineen maustaa sopan herkulliseksi. 250 s., lankasidottu, vanhoja valokuvia. Samuli Aikio, Marjut Huuskonen, Eva Lettinen Gaudeamus ja Kolmen Sepän kirjakaupat Hesassa, Sammakon ja Kansallinen Turussa, Siida ja Sajos Inarissa, Giisa Utsjoella, Rollossa Arktikum Shop. Nettikirjakaupat. suKelluKsia saamelaisten Ja suOmalaisten suHteisiin taiDetta KarVOista Ja seteleistä Torikorttelit on avannut Helsingin kaupungintalon sisäpihalle Lasten kesäpihan, josta löytyy hiekkalaatikko, leikkikioski sekä pöytiä eväiden syömistä ja hengailua varten. Lapset ja aikuiset voivat tehdä pihalle treffejä kavereiden kanssa, pihalla voi viivähtää evästauolla tai siellä voi juhlia vaikka synttäreitä. Jos haluat järjestää pihalla kokoontumisen tai tapahtuman voit ottaa yhteyttä. Ehtona on vapaa ja maksuton pääsy. Lasten kesäpiha ilahduttaa perheitä 31.8. asti. www.torikorttelit.fi tOriKOrtteleiDen lasten KesäPiHa Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VOiman silKKimaKuuPussit telaKan terassi Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Feminiininen sensibiliteetti -näyttely esittelee kuvanveistäjä Noora Schroderuksen taidokkaita ja tabuja rikkovia teoksia. Työt on toteutettu käsityönä ja arkisilla materiaaleilla, kuten ihmisen karvoilla tai kirjontalangalla. Näyttely hätkähdyttää ja hymyilyttää 4.9.2016 saakka Serlachius-museo Göstassa. Nyt pääset Serlachius-bussilla Tampere – Mänttä – Tampere suoraan museoihin! Gösta: Joenniementie 47, Gustaf: R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä serlachius.fi Idätetyt hampputuotteet ovat tärkeä kehitysaskel kestävän kehityksen vallankumoukseen. Soijan valtaasema suosituimpana kasviproteiinina tulee olemaan historiaa. Nyt on aika suunnata lopullisesti katseet ravintosisällöltään täydellisempään hamppuun. Idätettynä ravintoaineiden imeytyvyys on 100%, joka on 5 x enemmän kuin idättämättömien siemenja pähkinätuotteiden. Kanta-asiakkaanamme saat aina -10 & -20% prosentin alennuksen. Liity heti idätetyistä hampputuotteista eniten hyötyvien joukkoon. www.hamppumaa.fi uusi sensaatiOmainen iDätetty HamPPutuOtePerHe Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
Tässä lehdessä muun muassa 30.5.–26.6.2016 5 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU toimitUS Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, tuomas Rantanen, iida simes, Jari tamminen & Kaisu tervonen | toimitUSjohtaja teemu matinpuro | YhteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUStannUSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 | aVUStajina täSSä nUmeroSSa Jussi Ahokas, Hanna Apajalahti, scott Caris, Jenni Holma, tanja inkeri is, otso Kantokorpi, Jacob Kimvall, saila Kivelä, sara Kärpänen, Veikka lahtinen, marko laihinen, Kaisa leka, Hanna moilanen, Pontus Purokuru, Heli Yli-Räisänen, syksy Räsänen, Janne siironen, Aino sutinen, Eeva talvikallio & miia Vistilä | jULKaiSija Voima Kustannus oy | Yhtiön oSaKKaat Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen | jaKeLU Jari tamminen 050 331 4057 | tiLaUKSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | Voiman VUoSitiLaUS 10 numeroa 39 euroa | paino Alma manu oy, tampere | painoS 60 000 | iSSn 1457-1005 | Voima – mustavalkoinen maailma on mahdollinen! Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Tavallisen suomalaisen Petteri preSidentin mieS. Suomen ulkopolitiikan hoitaminen helpottuu, jos kokoomusta johtaa Petteri Orpo. Iskulauseiden voisi luulla olevan poimittu turkulaisen kansanedustajan, sisäministeri Petterin puheenjohtajakam panjamateriaaleista, mutta toisin on. Tekstit on poimittu Suomen Kuvalehden 20. toukokuuta ilmestyneen numeron kannesta. Kokoomus valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa, ja Alexander Stubbin jakkara keikkuu. Karua kieltä puhuu eduskuntapuolueiden yhdessä teettämä imagotutkimus, jos sa kokoomus otti takkiin jokaisessa mitatussa asiassa. Kyse lyn toteutti TNS Gallup tämän vuoden huhtikuussa ja ver tailulukuna on viime lokakuun kysely. Eniten Stubbia vastaan puhuvat arviot puolueen johta jien imagosta. Taitamattomina puolueen johtoa piti peräti 51 prosenttia vastaajista, kun syksyllä luku oli 32 prosenttia. petteri orpo on kritisoinut istuvaa puheenjohtaja hy vin varovaisin sanoin. Kampanjassaan hän on painot tanut haluavansa palauttaa ”keskiluokan luottamuksen kokoomukseen”. Tällä hetkellä kokoomuksen gallupsuosio keikkuu 17,7 prosentissa. Suomen Kuvalehden haastattelus sa Orpo analysoi sen johtuvan siitä, että ”tavallis ten suomalaisten” luottamus on menetetty. Kuitenkin tosiasia on se, että kokoomus ei ole tavallisen suomalaisen puolue, ja sitä vasten porvaripuolueen nykyinenkin gallupkannatus tuntuu ansaitsemattoman korkealta. Tavalliset suomalaiset ovat niitä, jotka nauttivat luokkaeroja tasaavasta koulutuksesta. Kokoomus taas on se puolue, joka istuu hallituksessa, jonka ohjelmassa ta voitellaan maistereiden määrän laskua. Tavallinen suomalainen on se, joka nauttii yhdestä jos toisestakin sosiaalietuudesta. Petteri Orpo on se kokoomuk sen poliitikko, joka vaalikonevastauksiensa perusteella pi tää Suomea maana, jossa on liian helppo elää sosiaalietuuk silla. Petteri Orpon mielestä työttömyystuen ansiosidonnai suuden kestoa pitäisi lyhentää. Tavallisia suomalaisia ovat ne, joihin maata pyyhkivä ytaalto iskee ja joiden toimeen tulo vaarantuu työpaikan menetyksestä. maaiLmaSta tai edes Suomesta tuskin tulee oikeudenmu kaisempi paikka, jos ”presidentin mies” valitaan kokoomuk sen puheenjohtajaksi. Porvaripuolueen vaihtoehdottomuu den politiikka on leikkauksien politiikkaa, josta kärsivät juurikin ne ”tavalliset suomalaiset”. Orpon ei tarvitsisi kuin katsoa puolueensa politiikkaa, niin hän ymmärtäisi, minne luottamus on kadonnut. Veera järVenpää 5 nonbinary pikkukaupungin vastaanotto GaLLeria Keskiaukeama Yhtiöittämisen digitalisaatio 40 rosa 56 8 26 normihomovoimaa! s. 36 ja 38 oih, marx! 45 tommy 58 taistelukenttä: Lapsuus 48 s.?13
8 • 5 / 2016 MaailManlopun eteinen Keskitien kultti ReuteRsin iRakin toimiston entisen johtajan Andrew MacGregor Marshallin mukaan mediassa vallitsee ”keski tien kultti”, kuvitelma siitä, että toimittajat ovat neutraaleja. Hänen mukaansa sen kautta ”valtavirtamediasta tulee harhaanjohtamisen väline tiedotusvälineen sijaan”. Suomalainen Israel–Palestiina-uutisointi tarjoaa tästä paljon esimerkkejä. Toukokuun alussa Helsingin Sanomat raportoi, että Gazassa oli pahimmat väkivaltaisuudet sitten kesän 2014, koska sieltä ammuttiin raketteja Israeliin ja Israel vastasi pommituksilla. Yle nosti otsikoksi sen, että Israelin ja Hamasin välinen ”tulitauko rakoilee”. Tarinassa on muutama ongelma: väkivaltaisuudet eivät alkaneet hyökkäyksellä Israeliin, ne eivät olleet pahimpia sitten kesän 2014, eikä molemminpuolista tulitaukoa ole ollut. isRaelin puolustusministeRi Moshe Ya’alonin mukaan Gazan rajalla oli vallinnut ”ennennäkemätön rauha”, koska ”Hamas ei ole ampunut luotiakaan” kesän 2014 jälkeen. Hamas on myös estänyt muita ryhmiä hyökkäämästä Israeliin, siinä tosin täysin onnistumatta. Israel on sen sijaan rikkonut tulitaukoa päivittäin. Se on tulittanut Gazaan satoja kertoja, enimmäkseen siviilejä kohti, tehnyt tusinoittain maahyökkäyksiä ja pommittanut ilmasta. Hyökkäykset ovat tappaneet kymmeniä ihmisiä ja haavoittaneet toistatuhatta. Toukokuun alussa Israelin sotilaat tunkeutuivat taas Gazaan, ja Hamas lopetti yksipuolisen tulitauon ampumalla heitä kohti. Sen jälkeen Israel ampui ja pommitti Gazaa tappaen yhden siviilin ja haavoittaen useita. pyysin HesaRia ja Yleä oikaisemaan faktat ja mainitsemaan tulitaukorikkomukset. Yle vetosi siihen, että se pyrkii ”kertomaan kummankin osapuolen kannan” tavoitellen ”tasapuolisuutta”. Vastaus on paljastava: ”tasapuolisuudella” ei tarkoiteta tosiasioiden riippumatonta esittämistä, vaan tasapainoilua näkemysten välillä, vaikka todellisuus on epätasaarvoinen. Hesarin mukaan ”se, että Israel on rikkonut toistuvasti tulitaukoa on ennemminkin laajennustoive kuin oikaistava asia”. Tämä ”laajennus” oli ilmeisesti aiheeton siksi, että Hesari oli käsitellyt Gazaa muissakin uutisissa – joissa asiaa ei myöskään kerrottu. Kyse ei ole siitä, että toimittajat tietoisesti tukisivat Israelin apartheidia. He ovat ammattilaisina sisäistäneet ajatuksen siitä, että ovat neutraaleja. Mutta neutraaliksi katsotun keskitien suunnan määrää valtapolitiikka. Nämä asiat eivät ole monimutkaisia. Jos Venäjä hyökkäisi Ukrainassa päivittäin siviilien kimppuun toisen osapuolen noudattaessa tulitaukoa ja venäläismedia esittäisi tilanteen yhtä virheellisesti, jokainen suomalainen toimittaja ymmärtäisi, mistä on kyse. syksy Räsänen Liikenneuudistuksissa lyödään surutta yhteen normienpurku, markkinoiden avaaminen ja valtion omaisuuden yhtiöittäminen. k ier u k an m ont a m utk aa l iikennekaaRi laki paketti nousi laajaan julkisuuteen huhtikuussa, kun sen esitysluonnos julkaistiin ja lähtettiin noin kuukauden kestävälle lausuntokierrokselle. Liikenneja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) lempilapsi on herättänyt useita kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa väyläverkon yhtiöittämiseen ja taksi lupien säätelyn vapauttamiseen. Lakihanketta on kritisoitu Bernerin yksityistämisprojektiksi, vaikka toistaiseksi on puhuttu vain väyläomaisuuden yhtiöittämisestä ja toisaalta raideliikenteen avaamisesta kilpailulle. Kyse ei tarkkaan ottaen ole yksityistämisestä, mutta palvelujen parantumisella ja digitalisaatiolla markkinoitavassa hankkeessa on nähtävissä askel kohti markkinavaltaa. Liikennekaaren huhtikuussa julkaistussa säädöshankepäätöksessä lakipaketin tavoitteiksi määritellään useita eri asioita, mutta listan kaksi ensimmäistä kohtaa näyttävät kritiikin kannalta keskeisimmiltä. Ne ovat ”edistää markkinoille pääsyä ja tervettä kilpailua” ja toisaalta ”edistää teknologian ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa”. Jälkimmäisen kohdan lupaus digitalisoiduista liikennepalveluista kuulostaa kansalaisen kannalta hyvältä. Toimivampi ja joustavampi liikenne on varmaankin kaikkien etu? Mutta miten markkinoille pääsy liittyy tähän tavoitteeseen? Käytetäänkö ihanaa digitalisaatiota savuverhona, kun tavoite on vain lisätä yksityisten voittoja? KäytetäänKö digitalisaatiota yKsityisen voiton tavoittelun savuverhona? Ve er a Jä rv en pä ä
5 / 2016 • 9 Liikenneuudistuksissa lyödään surutta yhteen normienpurku, markkinoiden avaaminen ja valtion omaisuuden yhtiöittäminen. teksti Veikka laHtinen kuVa annika pitkänen markkinavoimien kyydissä digitalisaation tiellä liikennekaaRi ja sen ympärillä tapahtuvat hankkeet voivat vaikuttaa vaikeilta hahmottaa. Yksinkertaisuuden vuoksi voidaan erottaa kolme eniten keskustelua herättänyttä säiettä, jotka ovat henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle raideliikenteessä, valtion väyläomaisuuden yhtiöittäminen ja liikennelainsäädännön yhdenmukaistaminen ja normienpurku. Raideliikennettä koskeva selvitys käynnistettin jo syksyllä, ja se ei liikenneja viestintäministeriön osastopäällikkö Minna Kivimäen mukaan ole varsinaisesti osa liikennekaarta, koska se ei edellytä uutta lainsäädäntöä. Myöskään väyläyhtiö ei suoraan kuulu lakipakettiin, vaan sillä on oma erillinen selvitysaikataulu, joka ulottuu vuoden pidemmälle kuin liikennekaaren ensivaiheen valmistelu, vuoden 2017 loppuun. Kolmea erillistä projektia yhdistää kuitenkin, että ne on esitelty Sipilän hallituksen ensimmäisen vuoden aikana ja niissä kaikissa Kyse ei tarKKaan ottaen ole yKsityistäMisestä, Mutta palvelujen parantuMisella ja digitalisaatiolla MarKKinoitavassa hanKKeessa on nähtävissä asKel Kohti MarKKinavaltaa. ”yhtiöittäMinen tarKoittaa aina, että jotKin toiMinnot siirtyvät edusKunnan budjettivallan ulKopuolelle.” näkyy Anne Bernerin kädenjälki. Ministeri Berner on itse sanonut olevansa politiikassa vain ”pistäytymässä”, käymässä tekemässä ”haastavat ratkaisut”. Suuret digitalisaatio-, yhtiöittämisja kilpailuttamissuunnitelmat ovat epäilemättä juuri tällaisia. Varsinainen yhteys liikennekaaren digitalisaation ja markkinoiden avaamisen välillä on se, että digitalisaation kautta luvataan laajentaa kansalaisten palveluvalikoimaa. Osastopäällikkö Kivimäen mukaan kyse on palveluajattelun lisäksi myös säästöistä. ”Tausta-ajatuksena on, että asiakkaille on merkitystä vain sillä, että tavara tai matkustaja saadaan kuljetettua paikasta toiseen heidän tarpeitaan vastaavasti. Lainsäädäntöä on kuitenkin historiallisista syistä kehitetty liikenne muotokohtaisesti. Lainsäädännön yhtenäis tämisellä tavoitellaan raja-aitojen madaltamista. Markkinoille pääsyn helpottaminen liittyy siihen, että mahdollistetaan myös uudenlaisia ratkaisuja, joilla voidaan vastata entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä myös saavuttaa kuntatalouden säästö tavoitteita.” Liikennekaaren tavoitteena on vähentää säädöspykälien määrää ja samalla mahdollistaa erilaisten yksityisten liikennemuotojen, kuten esimerkiksi kutsutaksien toiminta. Valtion yhtiöittämisestä ja digitaalisesta ”lupaustaloudesta” kirjoittanut dosentti Hanna Kuusela nostaa esiin ministeriön lupaus ten toisen puolen. ”Teknologinen lupaus näyttää nousevan tässä keskeiseen asemaan: luvataan ratkaista suuria ongelmia kertomatta varsinaisesti, miten ne ratkaistaan. Näen sinänsä hyvänä sen, että on jonkinlainen kokonaisvisio asioiden muuttamisesta, ja julkisten palvelujen palvelutason parantaminen on tärkeää, mutta tässä tapauksessa kaikki näyttää liittyvän markkinaistamiseen ja yhtiöittämiseen.” Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen huomioi myös mahdollisen väyläyhtiön demokratiakysymykset. ”Yhtiöittäminen tarkoittaa aina, että jotkin toiminnot siirtyvät eduskunnan budjettivallan ulkopuolelle. Käytännössä siis demokraattinen ohjaus kapenisi. Kun asioita tehdään yhtiömuotoisesti, viranomaistoimintaan verrattuna asioiden julkisuus vähenee. Joskus on viitattu hankaluuksiin, joita demokraattinen ohjaus tuo mukanaan. Toisaalta se turvaa, että pelkät taloudelliset intressit eivät ole määrääviä.” liikenneka aRen ajatus on ministeriön mukaan luoda kaupunkien liikenteestä uudenlainen palvelukokonaisuus. Liikenne palveluna tai Mobility as a Service (MaaS) -mallissa kuluttajat maksavat esimerkiksi kuukausimaksua operaattorille, joka auttaa löytämään luontevan reitin paikasta A paikkaan B. MaaS-ajattelussa ei tyypillisesti tehdä eroa sen välillä, onko palveluntarjoaja yksityinen vai julkinen. Koko liikenteen maksupohja uudistuisi samalla. ”Tavoitteena on luoda terveesti toimiva ja kilpailtu palvelumarkkina kuluttajille hankkia ja maksaa tarvitsemiaan liikkumispalveluita eri tavoin. Samalla eri liikennemuotojen luvanvaraisuutta puretaan. Esimerkiksi myönnettävien taksilupien määrärajoituksista luovuttaisiin ja sallittaisiin pienimuotoinen toiminta ilman erillistä lupaa”, Kivimäki selventää. Uusista maksuista ei ole vielä paljoakaan tietoa saatavilla. On mahdollista, että väyläyhtiö keräisi esimerkiksi tienkäyttömaksuja. Käyttöperusteisia maksuja saattaisi tulla uusien palvelujen myötä nykyistä enemmän. Taksilupien vapauttaminen on ollut Timo Soinille niin kova pala, että hän ilmoitti huhtikuussa lakihankkeen siltä osin tyssäävän perussuomalaisiin. Myös henkilöja tavarakuljetusalan liitot ovat suhtautuneet siihen epäillen. Liikennekaaren ensimmäisen vaiheen, eli henkilöja tavarakuljetuslakien säätelyuudistuksen, pitäisi kuitenkin olla valmiina jo vuoden 2017 alussa, aikataulut tosin täsmentyvät Kivimäen mukaan kuulemiskierroksen jälkeen. Hanna Kuusela näkee nopean vauhdin oireellisena. ”Ratkaisun ajaminen kiireellisesti läpi ei ole pidemmän päälle tuloksekasta. Olisi järkevämpää palata suurissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa parlamentaarisen konsensuksen ajatukseen ja valmistella asioita opposition kanssa yhdessä. Miten käytännön toteuttaminen muka onnistuu, jos enemmistö ei ole ratkaisun takana? Sote-uudistus kaatui tähän viime hallituskaudella, ja nyt unohtuneelta vaikuttavassa kuntauudistuksessa oli samoja ongelmia.” Liikennekaari, mahdollinen väyläyhtiö ja henkilöraideliikenteen avaaminen kilpailulle ovat kaikki vielä selvitysja valmisteluvaiheessa olevia prosesseja ja sikäli hämärän peitossa. Usko markkinoiden kykyyn tuottaa parempia palveluita halvemmalla kuitenkin voittaa pelot liikenteen demokraattisen kontrollin kapenemisesta. Aika näyttää, millaisia vaikutuksia uudistuksilla on palvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen, kustannuksiin ja demokraattiseen kontrolliin. Toistaiseksi kansalaisilla on vain lupaus digi taalisten palvelujen ja toimivan markkinan ylivoimaisuudesta.
10 • 5 / 2016
5 / 2016 • 11 teksti eeVa talVikallio kuVa annika pitkänen mitä puhe taloudesta tekee? t alouskasVu on pulassa ja uhkaa vetää hyvinvoinnin mukanaan! Onneksi talousasiantuntijat tietävät, kuinka molemmat pelastetaan. Valtamedian avulla he ohjeistavat kansaa ja sen edustajia talkoisiin talouden auttamiseksi. Samaan aikaan ympäristöjulkaisuissa, tiede-uutisissa ja mielipidepalstoilla muistutetaan, että talouskasvun kiihtyessä luonnon monimuotoisuus on romahtanut ja ilmasto muuttunut. Jos talouskasvu on yhtä aikaa välttämätöntä hyvinvoinnille ja tuhoisaa elämälle, miten sen ”pelastamiseen” tulisi suhtautua? Talouden ”realiteettien” ja maailman elinkelpoisena säilyttämisen tavoitteet saattavat vaikuttaa ristiriitaisilta, mutta niiden yhteensovittaminen alkaa olla välttämätöntä. Yksi perimmäisistä syistä maapallon stressitilaan on juuri se, kuinka talous on ajattelussa, puheessa, teorioissa ja koko koetussa todellisuudessa irrotettu kaikesta muusta erilliseksi ulottuvuudeksi. Se, miten talouden käsitämme, on suurimpia esteitä maailmanlaajuisten ongelmiemme ratkaisemiselle. Näin ajattelee Suomessa keväällä vieraillut Katherine Gibson, australialainen talousmaantieteen professori, yhteisötalouksien tutkija ja kirjailija, joka on soveltanut feminististä teoriaa talouden uudelleenajatteluun. Gibson on työskennellyt vuosikymmenten ajan talousajattelun ja teorian avartamiseksi ja kestävämpien taloudellisten käytäntöjen edistämiseksi yhdessä vuonna 2010 edesmenneen yhteistyökumppaninsa Julie Grahamin kanssa. Kansainvälinen tutkija-aktivistiverkosto Community Economies Research Network (CERN) jatkaa Gibsonin ja Grahamin työtä maailman taloudellisen moninaisuuden kartoittamiseksi. Tavoitteena on luoda tilaa sellaisille talouden muodoille, jotka vastaavat aikamme eettisiin ja ihmistoiminnan kestävyyttä koskeviin haasteisiin paremmin kuin vallitsevan talousajattelun rajaamat vaihtoehdot. empiRia an perustuva ymmärrys taloudesta poikkeaa huomattavasti totutusta. Gibson havainnollistaa eroa jäävuori-metaforalla: ”Jäävuori kokonaisuudessaan edustaa kaikkea sitä ihmisten toimintaa, joka turvaa hyvinvointiamme ja elämän jatkuvuutta nyt ja tulevaisuudessa. Se, mitä tapaamme ymmärtää ’taloudeksi’, ovat pinnan yläpuolella näkyvät kapitalistiset omistusja tuotantosuhteet, kilpailluilla markkinoilla ja rahan välityksellä tapahtuva toiminta.” Suurin osa kaikesta taloudellisesta toiminnasta jää näkemättä. Vallitsevan talouskäsityksen rajautuminen vain tiettyihin kapitalistisen rahatalouden muotoihin on pitkän historiallisen prosessin tulos. Sen taustalla vaikuttavat Gibsonin mukaan paitsi taloustieteen kehityshistoria erillisenä tieteenalana, myös varhaisemmat tekijät. ”Käsitys, että taloudesta voi muodostaa kattavan kokonaiskuvan, palautuu kapitalismin ja maailmankaupan syntyaikoina luotuihin kirjanpitokäytäntöihin. Rahavaihdon kaksoiskirjanpidon katsottiin antavan kokonaisvaltaisen kuvan siitä, mitä taloudessa tapahtuu. Mistä ei kirjaa pidetty, ei ollut ’taloutta’.” Feministinen taloustiede kyseenalaisti 1980-luvulta alkaen tämän talouskäsityksen kokonaisvaltaisuuden. Se toi esiin sellaista niin ikään ihmisyksilöiden ja -yhteisöjen tarpeita tyydyttävää, hyvinvointia kasvattavaa ja jatkuvuutta turvaavaa toimintaa, kuten palkattoman hoivatyön ja kodinhoidon, joka aiemmin oli suljettu ”talouden” ulkopuolelle. Feministit osoittivat, kuinka vahvasti rajatun rahatalouden toiminta todellisuudessa nojaa näihin käytäntöihin. Feministit siis täydensivät talouden kokonaiskuvaa: hekään eivät kuitenkaan kyseenalaistaneet käsitystä, että taloudesta voidaan ylipäätään muodostaa kokonaiskuva. ”Vaikka kuinka täydennät kuvaa, itse ’talous’ on ja pysyy merkitysjärjestelmän keskuksena”, huomauttaa Gibson. Hän pyrkii kasvattamaan ymmärrystä siitä, kuinka käsitys taloudesta rakentuu ja kuinka rajaukset rajoittavat mahdollisuuksiamme. ”Haluamme luoda aivan toisenlaisen kielen yhteisen toimeentulon ja hyvinvoinnin käytännöistä puhumiseen. Yksinkertaistaen voi sanoa, että haluam me muuttaa ’talouden’ substantiivista verbiksi: jatkuvaksi tekemisen ja neuvottelun prosessiksi.” kun talouden mieltä ä avoimeksi prosessiksi, sitä voi purkaa osiin kysymällä, mistä prosessissa neuvotellaan. Gibson ja CERN haluavat palauttaa talouden toteuttamisen ytimeen olennaiset kysymykset: mistä hyvinvointi koostuu, mitä ovat tarpeemme, millaiset käytännöt turvaavat hyvinvointimme nyt ja tulevaisuudessa, millä periaatteilla jaamme ylimääräisen vaurauden ja niin edelleen. Vallitseva talouskäsitys ei salli monia näistä kysymyksistä edes esitettävän, saati että se soisi kaikkien asianosaisten osallistua neuvotteluun. ”Aikamme suurimpia eettisiä kysymyksiä on, ketkä osallistuvat neuvotteluun talouden perustavista kysymyksistä – ja eritoten, kuinka antaa neuvotteluissa ääni myös ei-inhimilliselle elämälle.” Valta määritellä kysymykset ja neuvotella vastauksista on luovutettu asiantuntijoille ja edustajille, joilta se on karannut ylikansallisille instituutioille ja suuryrityksille. Valtaväestölle mahdollisina näyttäytyvät roolit ja taloudellisen toiminnan vaihtoehdot ovat rahavaihtoa, yksityisomistusta ja markkinoita rankasti korostavan talouskäsityksen rajaamia. Lisäksi ne ohjaavat toimintaamme tuhoisiin lopputuloksiin: päivittäinen toimeentulomme riippuu halvan fossiilienergian ja loputtoman talouskasvun varaan rakennetusta hyvinvointiyhteiskunnasta ja markkinataloudesta. Laajemmassa perspektiivissä hyvinvointi riippuu kuitenkin enemmän maapallon elinkelpoisuudesta. Toisin kuin vallitseva talouskäsitys uskottelee, inhimilliset talouden käytännöt eivät ole erotettavissa ei-inhimillisen elämän prosesseista. Gibsonin ja CERNin tavoite on palauttaa tämä tosiasia taloutta koskevan ajattelun ytimeen. Kirjoittaja on kääntäjä, joka hakee rahoitusta Gibson-Grahamin, Cameronin & Healyn teoksen Take Back the Economy suomentamiseen. Tutkija Katherine Gibson purkaa talouskäsitystämme ja luo näin tilaa uusille ratkaisuille ihmiskunnan ongelmiin.
12 • 5 / 2016 keskiluokka kirjoittaa keskiluokalle k eVä ällä Helsingin Sanomista saattoi saada vaikutelman, että bussikuskin tervehtimättä jättäminen on Suomen suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Lehti uutisoi asiasta 7. maaliskuuta videon, valokuvien, nettikyselyn ja uutisgrafiikan kera. Seuraavana päivänä HS:n uutistuottaja Päivi Paulavaara käytti palstatilaa osoittaakseen, miten ”yksinkertaisesti huonoa ja loukkaavaa käytöstä” tervehtimättömyys ja muu julkinen kiukuttelu on. HS:n päätoimittaja Päivi Anttikoski jatkoi keskustelua kymmenes maaliskuuta antamalla ”kasvatuskäskyjä aikuisille”. Anttikoski korosti, että ”ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota ainoastaan hyvään käytökseen”. Ylen puolella Yle aamu-tv:n juontaja Sanna Ukkola kirjoitti 3. toukokuuta kolumnin, jossa hän syyllisti älypuhelinta paljon käyttäviä ja käski heidät nurkkaan häpeämään. ”Kännykkä mädättää aivomme”, Ukkola kauhistelee. ”Joskus pohdin, onko ihmiskunnalla enää toivoa.” Esimerkkejä yhdistää keskiluokkainen moralismi. Kun yhteiskunnallinen ilmapiiri kärjistyy Suomessa leikkausten, työttömyyden ja rasismin vuoksi, toimittajat keskittyvät ojentamaan ihmisiä huonoista käytöstavoista. keskiluokka on opetettu käärimään oma vihansa normaaliuden, kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden vaatimusten suojakaapuun. Kun keskiluokkainen ihminen on vihainen, hän ei ilmaise vihaansa suoraan. Sen sijaan hän toruu muita siitä, etteivät nämä käyttäydy niin kuin hänet on opetettu käyttäytymään eli keskiluokkaisen hillitysti. Luokka on siitä hankala käsite, että se ajaa ajattelemaan itsellä tai toisilla olevia etuoikeuksia. Tämä puolestaan johtaa helposti syyllisyyteen tai vihaan. Ehkä näistä syistä keskiluokka ei juuri juuri halua tunnistaa itseään luokaksi. Journalismi ajautuu tilanteeseen, jossa keskiluokka paheksuu keskiluokalle toisten huonoa käytöstä. Hs:n uutispäällikkö Jussi Pullinen arvioi 9. maaliskuuta, että tahallaan väärinymmärtäminen on yleistynyt Suomessa. Esimerkkinä Pullinen käytti ministereiden fist bumpista syntynyttä kohua, kun Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Jari Lindström iskivät nyrkkinsä yhteen ilmoitettuaan työntekijöille, että palkkoja leikataan. Pullinen korostaa, että kyse ei ole pelkästään erilaisista lukutavoista, vaan ”suomalaisten luottamus instituutioihin, poliitikkoihin ja toisiinsa on koetuksella talouskriisin, ylikuumentuneen pakolaiskeskustelun ja internetin kuplailmiön vuoksi”. Hän ehdottaa ”ääritulkintojen” tilalle suopeutta ja luottamuksen rakentamista. Kyseessä on tyypillinen keskiluokkainen siirto: Yhteiskunnalliset valtasuhteet ja konkreettiset ongelmat sivuutetaan. Niiden sijaan puhutaan asenteista, käytöstavoista, tunteista ja tulkinnoista. Vääränlainen kritiikki leimataan ääri-ilmiöksi. Koska keskiluokka hallitsee julkista keskustelua, se hukuttaa kaiken samaan pintapuoliseen ja moralistiseen puuroon, jossa itse velloo. Se tuomitsee tunteita ja käytöstapoja tarkastelematta niihin johtaneita olosuhteita. Toimittaja asettaa itsensä keskipisteeksi, josta käsin normaali määritellään. Keskiluokan normaalissa ongelmia eivät ole esimerkiksi rasismi ja eriarvoisuus vaan ”vihamielisyys” ja ”huono käytös”, jotka taas voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa normeista poikkeavaa. Kansalaistottelemattomuus kadulla marssivia rasisteja vastaan ja rasistinen väkivalta mielletään yhdeksi ja samaksi riehumiseksi. Toimittajat erkaannuttavat vihan ja väkivallan itsestään ja edustamistaan instituutioista. Kielteiset tunteet liitetään niihin, jotka eivät ole yhtä etuoikeutetussa asemassa: juntit, köyhät, vähemmistöt, ääriliikkeet. median keskiluokkaisuuteen on suoraviivainen selitys. Toimittajiksi pääsevät, ja ehkä myös haluavat, pitkälti keskiluokkaiset valkoiset Suomen kansalaiset, jotka ovat myös sovitettavissa normatiiviseen sukupuolikuvastoon ja säädyllisiin käytöstapoihin. Tämä johtaa siihen, että journalismin ”me” on uutterasti töissä käyvä, keskiluokkainen ja yhteiskunnallisesti sovinnainen ihminen, ihanteellinen kansalainen, joka on sopivalla tavalla avarakatseinen ja lainkuuliainen. Journalismin ”me” ei kapinoi. Olisi liioittelua väittää, että toimittajat valehtelevat kirjoittaessaan yhteiskunnasta. Valkoiselle ja keskiluokkaiselle toimittajalle Suomen valtio on luultavasti keskimäärin ihan hyvä ympäristö. Purokuru on kirjoittanut tietokirjan Luokkavallan vahtikoirat yhdessä Emilia Kukkalan kanssa. Teksti perustuu myös tietoihin, jotka Purokuru ja Kukkala keräsivät kirjaa varten. Kirjan kustantaja Into Kustannus Oy on Voimaa kustantavan Voima Kustannus Oy:n sisaryritys. Kun yhteiskunta hajoilee, toimittajat tarjoavat moralismia liimaksi. teksti pontus puRokuRu kuVa ninni kaiRisalo
Toimituksellista aineistoa Juuri sellainen pizza kuin Suomi ansaitsee SSS-hallitus on kanavoinut leikattuja kehitysyhteistyörahoja Finnfundin kautta yrityksille. Ei enää tylsiä porakaivoja, kaiken maailman järjestöjä eikä varsinkaan Finnwatchin nurinaa suomalaisten yritysten pöytä tavoista. Hondurasissa suomalaisten rahoja on laitettu muhimaan Agua Zarcan patohankkeeseen, Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa luksushotelleihin ja Keniassa Dr. Oetker -pakastepitsoihin. Vihdoinkin sääntelyn purkua ja aitoa valinnanvapautta – markkinoiden mielikuvituksella ei ole rajoja. Pizza Fantastico – pizza suomalaisten makuun!
14 • 5 / 2016 14 • 5 / 2016 teksti ja kuVa Veikka laHtinen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • Radikaali, vegaaninen, klassikko ”t uRus Pizzariumiin tai Kirjakahvilaan, Rollossa Kaksykkösee ja Oulussa Etraan”, räppää Julma H Kuukauden vege -kappaleessaan, jonka lopussa listataan Suomen kasvisruokaa tarjoavien paikkojen helmiä. Turussa Brinkkalan pihalla sijaitseva Kirjakahvila on valtakunnallisesti tunnettu vegaanikahvila, jonka brunssit, lukupiirit ja keikat ovat kaupungin vaihtoehtoisen kulttuuritarjonnan sydän. Turun historiallisessa keskustassa sijaitseva Vanha Suurtori on rauhallinen ja arvokas miljöö, joka lämpimänä alkukesän päivänä tuntuu uinuvalta. Ei arvaisi, että yhdeltä sen sisäpihoista löytyy yksi kaupungin merkittävimmistä aktivismin keskuksista. Vanhassa rakennuksessa sijaitseva Kirjakahvila on sisustettu eriparisilla huonekaluilla ja huonekasveilla. Seiniä peittävillä hyllyillä on tarjolla luettavaksi ja ostettavaksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin pureutuvia kirjoja ja pienlehtiä. Mukulakivillä päällystetyn pihan terassi on aurinkoisella säällä suosittu hengailutila, ja piha toimii myös Kirjakahvilan kesän keikkojen näyttämönä. Kirjakahvilassa kohtaavat erilaisista aktivismin muodoista kiinnostuneet ihmiset. 200-luvun alun hiljaisemmista vuosista toiminta on lisääntynyt ja muuttunut yhteiskunnallisesti tiedostavammaksi. Viime aikoina on pidetty säännöllisesti muun muassa muunsukupuolisten kahvihetkeä, ja myös anarkismista ja polyamoriasta kiinnostuneilla on omat tapaamisensa. Kahvilassa järjestetään yli kaksisataa tapahtumaa vuodessa keikoista kirpputoreihin ja elokuvailtoihin. Kaiken ytimessä on tee se itse -henki. Kesää kohti kuljettaessa monet lukupiirit ja kokoontumiset jäävät tauolle, kun Brinkkalan piha täyttyy kirjisläisten toteuttamista vaihtoehtoisista kaupunkikulttuuritapahtumista. kiRjakaHVilan kesästä on tulossa aktiivinen. Kun osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jari Pohjonen käy läpi tapahtumia, lista ei tunnu loppuvan ollenkaan. On tulossa ainakin ulkoilmaelokuvanäytöksiä, punkja hevikeikkoja, dj-iltoja, kansanmusiikkia ja polkupyörän huoltopajoja. Tänä vuonna järjestetään jälleen myös epäkaupalliset Turku Pride -tapahtuman jatkot. Kulutuskriittisyys on yleisemminkin yksi tilan periaatteita. ”Omaehtoisuuden lisäksi yksi toimintamme keskeinen lähtökohta on se, ettemme tavoittele voittoa, eli täällä ei tarvitse kuluttaa voidakseen olla olemassa. Kaikki tapahtumamme ovat pääsymaksuttomia, kahville ja teelle on itsemäärittelyyn perustuva vähävaraisalennus ja vuodesta 2014 on ollut käytössä suspended coffee -käytäntö, jossa kahvin tai teen ostaja voi maksaa ylimääräisen kupposen varastoon jollekin sitä myöhemmin tarvitsevalle.” Kirjakahvila muuttui vegaanikahvilaksi vuonna 2008, ja lopullinen askel otettiin muutama vuosi myöhemmin, kun lehmänmaidosta luovuttiin kahvimaitovaihtoehtona. Veganismi näkyy myös kesätapahtumissa, sillä tänä vuonna järjestetään toista kertaa Punx for Seitan -tapahtuma, johon kuuluu punk-bändien esiintymisiä, kirpputori sekä vehnäproteiini seitania sisältäviä ruokia. Kesätarjonnasta löytyy myös alkoholittomia tilaisuuksia. Tapahtumakattauksessa nousee esiin monipuolisesti erilaisia alakulttuureja, ja monia tapahtumia olisi hankalaa järjestää pelkkää tuottoa silmällä pitävien ravintoloiden tiloissa. Vega anisuus on Pohjosen mukaan yksi keskeinen tekijä, joka on houkutellut Kirjakahvilaan lisää yhteiskunnallista toimintaa. ”Kun eläinoikeusporukat alkoivat hengata Kirjiksessä enemmän, he toivat mukanaan radikaalin queerja transpolitiikan, ja vähitellen yhteiskunnallinen keskustelu ja erilaiset aktivismin muodot ylipäänsä alkoivat näkyä tilassa entistä vahvemmin. Toisaalta tämä on myös ollut paluuta Kirjakahvilan juurille siinä mielessä, että osuuskunnan perustaminen 1980-luvun alussa oli vahvasti kytköksissä aikansa antiautoritääriseen liikehdintään.” Kirjakahvilassa on järjestetty vuodesta 2010 queerdisko Qlubia, jonTurun Kirjakahvila on ollut vaihtoehtoisen kansalaistoiminnan keidas länsirannikolla jo 35 vuoden ajan.
5 / 2016 • 15 ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi Radikaali, vegaaninen, klassikko ka osa epäkaupalliset pride-jatkotkin ovat. Käytössä on niin kutsuttu “turvallisemman tilan politiikka”, mikä tarkoittaa tilan käyttäjien yhteisyyden lisäämistä ja kokemusten kuulemista tilan viihtyisyyden parantamiseksi. Turvallisempi-komparatiivia käytetään ”turvallisen” sijaan, koska täydellistä turvallisuuden kokemusta ei voida taata tavoitteesta huolimatta. ”Yleinen periaate Kirjiksessä on, että tilassa pitää voida olla tulematta häirityksi, ja queertapahtumien myötä tästä on tehty yksityiskohtaisemmat ohjeistukset. Tällä hetkellä muotoilemme laajempia ja yksityiskohtaisempia käytäntöjä ylipäänsä antirasistiselle ja antiseksistiselle tilalle”, Pohjonen kertoo. Kirjakahvilan tilaa säädellään myös muilla tavoin. Puoluepolitiikkaan liittyvien tilaisuuksien järjestäminen ei ole sallittua, mutta puoluepoliittiset ryhmät saavat järjestää tilaisuuksia yleisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Sama koskee myös uskonnollisia ryhmittymiä. Näiden harvojen rajoitusten ulkopuolelle jääkin sitten laaja kirjo kaikkea mahdollista. Kirjakahvilan erityisyys on siinä, että tilassa kukaan ei puutu tekemisiisi, kunhan et häiritse muita. Erilaiset kehot, tyylit ja eripaksuiset kukkarot ovat yhtälailla tervetulleita. Turun Kirjakahvila on ollut vaihtoehtoisen kansalaistoiminnan keidas länsirannikolla jo 35 vuoden ajan. tuRun kiRjakaHVila VanHa suuRtoRi 3, tuRku olut: 0,5 l tölkki 4,50 € Biisi: Rae spoon: dangeRdang eRdangeR (jonka taustalla loopattuna deadmau5in Biisin animal RigHtsin Biitti)
16 • 5 / 2016 aktiVismi siiVouspäiVä 28.5. Kaikkialla Kierrätyksen nimissä juhlitaan kaupunkikulttuuria, kun jokainen voi panna oman kirppiskojunsa pystyyn kadunkulmaan tai puistoon. siivouspaiva.com/ etiopia-tapaaminen 7.6. klo 14, Kepa, Helsinki Kepan ja Suomi-Etiopia-seuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa puhutaan maan maaoikeustilanteesta sekä Etiopian ja Suomen välisestä kehitysyhteistyöstä. www.kepa.fi/tapahtumakalenteri/18096 BagHdad BaRBeRs 7.–10.6., Måndag, Helsinki Pop up -parturiliikkeessä työttömät, kotimaansa jättäneet parturit ja kampaajat ottavat asiakkaita vastaan neljän päivän ajan. www.facebook.com/events/496750997194396/ juRttasauna 10.–12.6. klo 15–21, Töölönlahti, Helsinki Otetaan kaupunkia haltuun – kaupungin avulla. Helsingin kaupungin tarjoama, ilmainen sauna on avoin kaikille kolmen päivän ajan. seitanRoCk 11.6. klo 17.30, Tukikohta, Oulu Oikeutta eläimille Oulu järjestää ensimmäisen tukikeikkansa, joten kaikki eläinten oikeuksista, musiikista ja/tai ruuasta kiinnostuneet, merkitkää tämä kalentereihinne. www.facebook.com/events/1700733480176623/ maHdollisuuksien toRi 11.6. klo 10–14, Hämeenlinna Hämeenlinnan torilla voi kuulla erilaisten järjestöjen toiminnasta, keskustella globaaleista kysymyksistä ja vihkiytyä kansalaistoimintaan. www.facebook.com/hameenlinnanmahdollisuuksientori/ Feministisk FöRBannelsesalong 28.6. klo 19, Dubrovnik, Helsinki Jokainen on tervetullut valitsemallaan kielellä haistattamaan pitkät stereotyypeille, normeille ja patriarkaatille. www.facebook.com/events/1544297705865378/ pRide 2.7., Helsinki Suomen suurinta sateenkaarijuhlaa vietetään heinäkuun alussa. Kulkuetta seuraava puistojuhla asettuu Kansalaistorille kello kahdelta. www.helsinkipride.fi/ elokuVa sinFF 27.5. klo, Kohtaus, Helsinki Elokuussa Savonlinnassa järjestettävä kansainvälinen luontoelokuvafestivaali saa varaslähdön Helsingin Vallilassa luontoelokuvaillassa. Ilmaisessa iltamassa nähdään kotimaisia lyhytelokuvia. www.facebook.com/events/1154621617927351/ Voima suosittelee mysteeRien yö 4.6. klo 23–7, Orion, Helsinki EKEK, eli elokuvakulttuurin edistämiskomitea, järjestää perinteisen, yön mittaisen mysteerinäytösten sarjan. Lipun ostajalle selviää vasta paikan päällä, mitä elokuvia kymmenen vuotta täyttävässä tapahtumassa tällä kertaa esitetään. kavi.fi/fi/elokuva/1569044-ekek-mysteerien-yo elokuVan masteRClass 6.–10.6. klo 10–16, Valve, Oulu Yli 15-vuotiaille tarkoitettu elokuvakurssi tarjoaa osallistujien käyttöön ammattilaistason välineistön ja asiantuntevaa ohjausta. www.kulttuurivalve.fi/elokuvakoulu puRple Rain 7.6. klo 19, Korjaamo, Helsinki Kino Korjaamo vaalii Princen muistoa esittämällä hänen tunnetuimman elokuvansa, vuonna 1984 valmistuneen musikaalin. mimesis 10.6. klo 21, Korjaamo, Helsinki Muissa maailmoissa -klubilla ensiesityksensä saa tanssija transsidokumentti Mimesis, joka on kuvattu Beninissä, Länsi-Afrikassa. Klubilla esiintyy myös kymmenhenkinen Mustavuoriorkesteri. giRl poWeR 18.6. klo 18, Nosturi, Helsinki Dokumentti esittelee graffitin parissa toimivia naisia viidestätoista eri kaupungista Moskovasta New Yorkiin. Elokuvanäytöksen jälkeen Elmun baarissa kuullaan muun muassa Mercedes Bentsoa ja Rauhatätiä. www.girlpowermovie.com/en# meidän poikamme meRellä 24.6. klo 17, WHS Teatteri Union, Helsinki Kaupunkijuhannusta viettävät voivat nauttia Georg Malmsténin sävellyksistä, kun Pitkäsillan kupeessa esitetään Erkki Karun ohjaama, 1933 valmistunut musikaali. www.teatteriunion.fi/portfolio/meidan-poikamme-merella-24-6-2016/ kiRjallisuus maailman kiRjat 28.–29.5., Rautatientori, Helsinki Maailma kylässä -festivaalin yhteydessä juhlitaan jälleen kirjallisuutta haastatteluiden, keskusteluiden ja kirjamyynnin merkeissä. www.facebook.com/events/530921090420668/ annikin RunoFestiVaali 11.6. klo 11–22, Annikin puukortteli, Tampere Tänä vuonna runofestivaalin teema on Runoilija vieraissa, ja esityksissä ollaankin kirjallisuuden ja muiden taiteiden rajapinnoilla. Vieraana on muun muassa amerikkalaisrunoilija Gregory Pardlo. www.annikinkatu.net/runofestivaali/ yumi FuZuki & HikaRu CHo 13.6. klo 19–21.30, Kirjakahvila, Turku Japanilainen nykyrunoilija Yumi Fuzuki vierailee kirjakahvilassa runokokoelmansa tuoreen suomennoksen kanssa. Mukanaan hänellä on kuvataiteilija Hikaru Cho. musiikki Hki punk Fest 1.–5.6., Oranssi, Helsinki Monipuoliselle festivaalille mahtuu oheistoiminnan oheen myös live-musiikkia. Kymmenien bändien joukossa ovat muun muassa Lapinpolthajat, NHL95, Apathetics ja Maailmanloppu. www.hkipunkfest.fi koliBRi FestiVaalin kesäjuHlat 9.6., Entressen kirjasto, Espoo Iberoamerikkalainen kulttuurifestivaali on tarkoitettu koko perheelle. Erilaisten työpajojen lisäksi luvassa on muun muassa kuubalaisen musiikin konsertti lapsille. www.kolibrifestivaali.org/ lee Ranaldo & el Reyo 10.6., Kuudes linja, Helsinki Sonic Youthin jäsenenä tunnettu kitaristi saapuu Suomeen El Reyo -kokoonpanonsa kanssa. Lämppärinä Paltsa-Kai Salama. www.leeranaldo.com/ katumuusikoiden HelsinkipäiVä 12.6., Teurastamo, Helsinki Metroasemilla ja katujen kulmissa esiintyvät muusikot kerääntyvät päiväksi yhteen musisoimaan kaikille avoimeen ilmais tapahtumaan. peaCHes 18.6., Teurastamo, Helsinki Sideways-festivaalin yksi lauantain pääesiintyjistä on räävitön kanadalainen, joka julkaisi viime vuonna kuudennen albuminsa. jaakko laitinen & VääRä RaHa 28.6., 45 Special, Oulu Pohjoisesta kotoisin oleva bändi on kerännyt vaikutteita ympäri maailmaa Balkanin rytmeistä kotimaiseen iskelmään. Kesäkuun lopussa suloinen sekametelisoppa soi Oulussa. www.facebook.com/vaararaha Visio FestiVal 1.–2.7., Teurastamo, Helsinki Kaksipäiväinen elektroniselle musiikille omistettu festivaali esittelee myös alan vähemmän tunnettuja artisteja ja dj:tä. Artistikattaukseen kuuluvat muun muassa Glenn Astro ja Detroit Swindle. visiofestival.com/ Ruoka ja talous kansankeittiö 4.6. klo 17, Hirvitalo, Tampere Lauantaisin Pispalan nykytaiteen keskuksessa tehdään talkoovoimin vegaanista ruokaa. Mukaan voi tulla niin kokkaamaan kuin syömäänkin varallisuuden mukaisella lahjoituksella. www.facebook.com/groups/294496307351291/ Helsinki-päiVän BRunssi 12.6. klo 11–15, Kääntöpöytä, Helsinki Syöminen on pätevä tapa viettää Helsinkipäivää, ja pätevä sijainti syömiselle on Pasilassa sijaitsevan kaupunkipuutarhan miljöö. kaantopoyta.fi/ taide ja teatteRi tuottaVin yksikkö 2.6.–20.8., Lahden taidemuseo Lahden taideinstituutin nelikymmenvuotinen historia loppuu tähän. Läpi kesän Lahden taidemuseossa esillä oleva Tuottavin yksikkö on viimeisen vuosikurssin lopputyönäyttely. www.facebook.com/events/1017470354990192/ ViiVan Himo – lust FoR line 3.6.–18.9., Alagalleria, Jyväskylä Vaajakoskella työskentelevän Sami Korkiakoski tuo näyttelyynsä viivamaalauksiaan, joita ovat inspiroineet niin katutaide kuin taiteilijan oman kropan liike. www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/2016/ samikorkiakoski kesäyön uni 15.6.–31.8., Suomenlinnan kesäteatteri, Helsinki Ryhmäteatteri tulkitsee komedian William Shakespearelta, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 400 vuotta. www.ryhmateatteri.fi/ les lumiÈRes XiV 15.–19.6., Suomenlinna, Helsinki Kulttuurifestivaalin tämänkertaisena teemana on runoilija, valtiomies ja diplomaatti Gustaf Philip Creutz. Ohjelmistoon kuuluu luentoja miehen elämästä sekä tulkintoja hänen taiteestaan. www.lumieres.fi ilVes liVes 17.–19.6., Ilves-teatteri, Helsinki Käpyläläisteatterin perinteinen lyhytteatterifestivaali kokoaa yhteen eri taiteenalojen tekijöitä. Ohjelma päivittyy tapahtuman sivuille. www.facebook.com/events/859371887500592/ aiko tsukaHaRa 25.6. saakka, Muu galleria, Helsinki Helsinkiläistynyt japanilaistaiteilija käsittelee installaatioissaan luonnon ja ihmiskäsien muovaamien esineiden suhdetta. www.muu.fi Feminiininen sensiBiliteetti 4.9. saakka, Serlachius-museo Gösta, Mänttä Kuvanveistäjä Noora Schroderus yhdistää teoksissaan naisellisiksi mielletyt tekniikat – kuten kirjonnan – yhteiskunnallisiin aiheisiin. www.serlachius.fi/ Girl Power 18.6. Lee Ranaldo 10.6. Annikin runofestivaali 11.6.
5 / 2016 • 17 Voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen yövuoro valtaa Helsingin kesäillat Ranskan protestiliike levisi Suomeen. maaliskuun lopussa pariisilaiset kokoontuivat Place de la Republique -aukiolle protestoimaan hallitukseen ajamaa uutta työlainsäädäntöä vastaan. Osa jäi paikalle koko yöksi. Sittemmin aukiolla on kokoontunut mielenosoittajia joka ilta, ja liike on laajentunut muihin Ranskan kaupunkeihin. Kansainväliseen Occupyja espanjalaiseen Indignados-liikkeeseen verratut kokoontumiset kulkevat nimellä ”Nuit Debout”, eli yö jalkeilla tai pystyssä. Niistä on muodostunut työn ja kapitalismin kritiikin uusi tila, jonka tavoitteet ovat vielä muotoutumassa. Nopeasti kasvavan Nuit Deboutin kansainvälistä toimintapäivää, Global Deboutia, vietettiin useissa maissa 15. toukokuuta. Helsingissä pikkuparlamentin puistikkoon kokoontui satakunta ihmistä keskustelemaan grillaamaan ja viettämään aikaa yhdessä. suomessa Yövuoro-nimellä kulkeva liike kokoontuu kesän ajan puistoon joka keskiviikko keskustelemaan poliittisista vaihtoehdoista. Ensimmäisessä kokoontumisessa kuultiin spontaaneja puheenvuoroja muun muassa poliittisesta aktivismista eri puolilla maailmaa, kapitalismikritiikkiä sekä tarinoita Nuit Debout -liikkeen synnystä Pariisissa. Yövuorolla ei ole varsinaista järjestäjää, vaan se on spontaani kansankokous. Haastatteluja liike ei toistaiseksi halua antaa. Pikkulinnut laulavat, että Helsingin keskiviikkoilloissa tullaan näkemään politiikan lisäksi myös kulttuuria ja erilaisia esityksiä. Osallistujistaan täysin riippuvaisten kokoontumisten luonne määrittyy vasta paikan päällä. Ainoa Yövuoron kiinnekohta on sitoutuminen tasa-arvoon ja muutoksen edistämiseen. kesäkuukaudet näyttävät, tuleeko Yövuorosta vain yksi Helsingin hengailupaikka muiden joukossa vai kasvaako siitä huomiota herättävä protestiliike. Veikka laHtinen Yövuoro-kokoontumiset Helsingissä Pikkuparlamentin puistossa joka keskiviikkoilta. Seuraa liikettä facebookissa osoitteessa facebook.com/yovuoroglobaldebout/. Kesäyön uni 15.6.–31.8. Feminiininen sensibiliteetti 4.9. saakka Ve ikk a La htin en
kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi DIGITAALINEN MUOTOILU Koulutus on suunniteltu sinulle, joka haluat oppia ja hallita useita graafisen alan osa-alueita sekä soveltaa oppimaasi käytäntöön. Koulutuksen moduulit muodostuvat mm. kuvankäsittelystä, verkkosivujen suunnittelusta ja ylläpidosta, digitaalisesta videoeditoinnista sekä dokumenttisuunnittelusta. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät eri aihealueiden parissa. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat niin projektityöskentelyyn kuin antaa valmiudet realististen projektien toteuttamiseen mm. Adobe Creative Cloud -ohjelmistoja hyödyntäen. • Verkkotuotanto • Graafinen tuotanto • Mediatuotanto Opetus maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 13 -17. Koulutukseen sisältyy luentojen lisäksi tehtäviä ja projektitöitä. Hinta: 400€ Hakuaika päättyy 22.8.2016, klo 16.00 Lisätiedot: www.arcada.fi/digitaalinenmuotoilu Arcada Jan-Magnus Janssonin aukio 1 www.arcada.fi | | | Helsinki TÄYDENNYSKOULUTUS 5.9.2016–15.2.2017 Osa-alueet: DIG ITA ALI NEN MUO TOI LU Kou lu tu s on su un nit elt u sin ulle , jok a hal uat op pia ja hal lit a use ita gra afis en ala n osa -al uei ta sek ä sov elt aa op pim aas i käy tän töö n. Kou lu tu kse n mod uu lit mu od ost uva t mm . ku van käs itt ely stä , ver kko siv uje n su un nit tel ust a ja yllä pid ost a, dig ita alis est a vid eoed ito in nis ta sek ä dok um en tti su un nit tel ust a. Kou lu tu kse n aik an a op isk elij at työ ske nte lev ät eri aih ealu eid en par iss a. T ark oit uks en a on per eh dyt tää op isk elij at niin pro jek tit yös ken tel yyn ku in an taa val miu det rea lis tis ten pro jek tie n tot eu tta mis een mm . Ado be Cre ati ve Clo ud -oh jel mis toj a hyö dyn täe n. • Ver kko tu ota nto • Gra afin en tu ota nto • Med iat uot an to Op etu s maa nan tai sin ja kes kiv iik koi sin , klo 13 -17 . Kou lu tu kse en sis ält yy lu en toj en lis äks i teh täv iä ja pro jek tit öit ä. Hin ta: 40 0€ Hak uai ka pää tty y 22 .8 .2 016 , klo 16 .0 Lis äti ed ot: ww w.a rca da. fi/d ig ita alin en mu oto ilu Arc ada Jan -M agn us Jan sso nin auk io 1 www .ar cad a.fi | | | Hels ink i TÄY DEN NYS KOU LUT US 5.9 .20 16– 15. 2.2 017 Osa -al uee t: • Hyvinvointivalmentaja 30 op Hae 12.8. mennessä. Kesto 3.9.2016-28.5.2017 www.kpedu.fi/kansanopisto tai 040 8085 035 Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi • Seksuaalikasvatus 15 op Hae 5.8. mennessä. Kesto: 1.9.2016-16.6.2017 Lisätiedot ja haku: media taide paasikiviopisto. Hae nyt opiskelemaan mediajournalismi, kuvataide, valokuvaus, visual design Suuntaudu, täydennä, inspiroidu. Järvenpääntie 640 04400 Järvenpää seurakuntaopisto.fi Nuorisoja vapaa-ajan ohjaajaksi Nuorisoja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto Aloitamme syyskuussa 2016 nuorisoja vapaa-ajan ohjaajan näyttötutkintoon valmistavat oppisopimuskoulutukset Helsingissä ja Järvenpäässä. Lähihoitajaksi Sosiaalija terveysalan perustutkinto Aloitamme elokuussa 2016 lähihoitajan näyttötutkintoon valmistavan oppisopimuskoulutuksen Helsingissä. Lastenohjaajaksi Lapsija perhetyön perustutkinto Aloitamme lastenohjaajan näyttötutkintoon valmistavat oppisopimuskoulutukset Helsingissä syyskuussa ja Järvenpäässä elokuussa. Lue lisää: seurakuntaopisto.fi/aikuiset Syksyllä alkavaa aikuiskoulutusta stadissa ja Järvenpäässä ETOS kutsuu sinua luomaan, kokemaan ja oppimaan uutta Oletko kiinnostunut draamasta ja musiikista kohtaamisen, kasvatuksen ja vuorovaikutuksen välineenä? Draamaja musiikkikasvatuslinjalta saat työtapoja, jotka antavat rikkaan kokemuspohjaisen tietotaidon erilaisiin oppimisja ohjaustilanteisiin. Koulutuspaikkana ETOS Esittävän taiteen osaamiskeskus Järvenpäässä. Lue lisää: seurakuntaopisto.fi/etos Voionmaa muuttaa Tampereelle Lisätietoja www.voio.fi Palkansaajien koulutussäätiö HAKU PÄÄLLÄ NYT! Koulutukset 11.8.2016–26.5.2017 Radio/tvja lehtitoimittaja Elokuva ja TV Elokuvanäytteleminen Valokuvaus Psykologian opinnot Avoimen AMK:n kursseja
Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan ”Asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Siksi on tärkeää tietää mitä maailmalla tapahtuu. Maailman Kuvalehti on oiva ikkuna muuttuvaan maailmaan.” OZAN YANAR kansanedustaja Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous Festaritarjous: 3 numeroa 10 € Tilaa lehti! Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl. /julkaisut Suorita lukio, korota arvosanojasi tai opiskele yksittäisiä kursseja mielenkiintosi mukaan. Joustavasti kahdessa toimipisteessämme päivisin tai iltaisin tai suorita kurssit verkossa. Eirassa on jokaiselle jotakin. TULE MUKAAN! Opiskelijaksi voit ilmoittautua ympäri vuoden. Katso lisätietoa ja hae opintoihin kotisivuiltamme www.eira.fi EIRASSA OPISKELU SUJUU! AJANKOHTAISTA JUURI NYT • Aloita aikuisten peruskoulussa! Jos olet jo aikuinen, mutta perusopintosi ovat jääneet kesken tai tarvitset niihin päivitystä hae mukaan: Hakuaika 9.5.-5.8.2016 • First steps in Finland program is a Basic Secondary School developed for migrants aged 17-25. The application period is 9.5.-5.8.2016 • Kesän jälkeen opiskelemaan? Lukion 1. jakso alkaa maanantaina 29.8.2016. Tallenna muistiin ilmoittautumisaika 3.-25.8.2016 Ilmoittaudu www.eira.fi Laivurinkatu 3 00150 Helsinki Iso Roobertinkatu 20-22 00120 Helsinki Suunnittele opinnot tarpeesi mukaan! Meillä on monipuolinen kurssivalikoima päivisin, iltaisin ja verkossa. Iltaopetuksen löydät toimipisteestämme Iso Roobertinkadulta.
20 • 5 / 2016 Kirj oitt aja on eko no m isti ja rah ata lou de n tutk ija. Keskuspankkien reppuselässä keVät on palloilulajeissa ratkaisupelien aikaa. Silloin urheilusivujen otteluraporteista saa usein lukea, kuinka pelaaja otti joukkueensa kriittisellä hetkellä reppuselkään ja johdatti tärkeään voittoon. Tätä metaforaa voidaan soveltaa keskuspankkien roolin kuvaamiseen nykytaloudessa. Globaalin finanssikriisin jälkeen aikaisemmin talouden sivurajoilla pysytelleet keskuspankit ovat nousseet esiin. Aluksi keskuspankit taltuttivat luottolaman ja rahoitusjärjestelmän kriisin tarjoamalla hätälainoja ja osallistumalla järjestelmän kannalta kriittisten rahoituslaitosten pelastamiseen. Sen jälkeen keskuspankit ovat tukeneet talouden toipumista erilaisten määrällisen helpottamisen ohjelmien sekä nollakorkojen avulla. Siinä sivussa Euroopan keskuspankki lopetti eurovaltioiden velkakriisin, kun pääjohtaja Mario Draghi lupasi EKP:n takaavan euron olemassaolon tulevaisuudessakin. keskuspankkien johtoroolia selittää osaltaan se, että samaan aikaan valtiot ovat vetäytyneet elvytysvastuusta. Esimerkiksi euroalueella on kiristetty finanssipolitiikan sääntöjä, Yhdysvalloissa julkista velkaantumista on hillitty ja Britanniassa hallitus on sitoutunut tiukkaan talouskuriin. Kun samaan aikaan kehittyvät taloudet ovat ajautuneet syviin ongelmiin, myöskään näissä maissa ei ole löytynyt elvytyshalukkuutta. Tärkeä tekijä keskuspankkien nousulle parrasvaloihin on se, että modernissa makrotaloustieteessä keskuspankin nähdään olevan juuri se instituutio, jonka pitääkin palauttaa talous pitkän aikavälin kasvu-uralle. Koska rahapolitiikka on nostettu talousteoriassa finanssipolitiikan tilalle suhdanteiden tasoittamisen välineeksi, ei keskuspankkien huseeraaminen ympäri talouden kenttää ole herättänyt suurta huomiota. keskuspankit tuntuVat olevan eniten huolissaan kasvaneesta vastuustaan. Tämä on näkynyt niiden viimeaikaisissa toimissa ja keskuspankkiirien puheenvuoroissa. Esimerkiksi Mario Draghi on esittänyt toiveita elvyttävämmästä finanssipolitiikasta Euroopassa. Yhdysvaltain keskuspankki Fed on puolestaan viestittänyt vähitellen luopuvansa epätavallisesta rahapolitiikastaan. Keskuspankkien harmiksi valtiot ja rahoitusmarkkinat eivät ole olleet valmiita vastuunkantoon. Fedin kiristyksen seurauksena pörssikurssit ovat lähteneet laskuun, eikä finanssipolitiikan linjan muutosta ole nähtävissä euroalueella. Uusi normaali on se, että maailmantalous istuu tukevasti keskuspankkien reppuselässä. Keskuspankit voivatkin joutua ottamaan tulevaisuudessa käyttöön uusia kikkoja, kuten helikopterirahoituksen, yrittäessään päättää aneemisen talouskasvun aikakauden. jussi aHokas havaintoja rahataloudesta kuka ajattelisi lapsia? Helsingin vegaanilasten ruokavaliosta tuleva lisälasku on pieni verrattuna eläinperäisen ruokavalion kustannuksiin. m aanantaina 16. toukokuuta tapahtui jotakin odottamatonta: vääntö vegaanilasten päiväkotiruoasta otti historiallisen askeleen eteenpäin. Kaupunginhallitus päätti ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että 20 päiväkodissa toteutettaisiin vuoden kokeilu, jossa lapselle olisi mahdollista valita vegaaniruokavalio. Kasviperäistä laitosruokaa on jo pitkään ympäröinyt suhteeton levottomuus. 90-lukulaisesta tavasta pyytää koululaisilta lupalappuja ja lääkärintodistuksia ei ole vieläkään päästy. Vasta viime vuonna yhtiöitetty Espoo Catering ja Espoon sivistystoimi linjasivat epämääräisesti, ettei kasvipohjaista lounasta saa ilman lääkärintodistusta. Hornankattilan lakipiste saavutettiin tietysti surullisen kuuluisassa kasvisruokapäiväkeskustelussa. Leo Straniuksen (vihr.) aloite päiväkotien vegaaniruokamahdollisuudesta pantiin alulle vuonna 2014, mutta Helsingin kaupunginhallitus palautti aloitteen valmisteluun, sillä se halusi tarkemman arvion vegaanisen päiväkotiruoan kustannuksista ja silloin valmisteilla olleista virallisista ravitsemussuosituksista. Tänä vuonna julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lapsiperheiden ruokasuositukset, joissa todetaan: ”Huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.” Lasten vegaaniruokavalio eittämättä kiinnostaa yhä enemmän, sillä aiheelle on omistettu suosituksissa oma alalukunsa. Lisäksi on laadittu vegaanin täysipainoisen aterian lautasmalli. nyt kaupunginHallitus haluaa toteuttaa kokeilun, jotta vegaaniruoan tarjoamisen todelliset kustannukset selviäisivät. Toukokuussa 2016 apulaiskaupunginjohtaja, nyttemmin yksityiseen terveysbisnekseen loikannut Laura Räty (kok.) laski, että vegaanilasten ruoka tuottaisi 123 000 euron lisäkustannukset ja olisi liian kallista. Kaupungin arvion mukaan lapsista 125 valitsisi vegaaniruoan. Luku perustuu niiden perheiden määrään, jotka ovat ilmoittaneet vegaanisen ruokavalion päiväkotiin. Tosin kaikki halukkaat perheet eivät välttämättä ole – kas kummaa – ilmoittaneet ruokavaliosta, jos kaupungin kielteinen kanta on ollut tiedossa. Vegaaniruoan kysyntä voi siis todellisuudessa olla suurempi. Hinta-arviosta innostuttiin me diassa. Metro-lehti heitti heti 9. toukokuuta julkaistun juttunsa kärkeen kiperän kysymyksen: ”Pitääkö vegaaniruokavaliota noudattavien helsinkiläisten lapsilla olla oikeus vegaaniruokaan päiväkodissa muiden veronmaksajien kustannuksella?” Helsingin Sanomien mukaan lisälasku helsinkiläistä veronmaksajaa kohden olisi 24 senttiä vuodessa. Kaiken argumentoiminen senttien laskemisella ja taloudella – etenkin kun kyseessä on päiväkotiruoka, joka yksinkertaisuudessaan sopisi lähes kaikille – on tympeää, mutta jos sille tielle lähdetään, niin ei pitkälle pöt
5 / 2016 • 21 teksti saila kiVelä kuVa ninni kaiRisalo kuka ajattelisi lapsia? kitä. Oikeampi kysymys olisi: pitääkö kasvissyöjien osallistua eläinperäisen ruoan tähtitieteellisiin tuotanto-, mainosja piilokustannuksiin. Kuinka paljon eläinteollisuus meille maksaa? Ensimmäisenä tulevat maataloustuet. Niin maaja metsätalousministeriössä kuin maataloustuet maksavassa Maaseutuvirastossakaan ei ole olemassa valmista laskelmaa siitä, kuinka tuki jakautuu suoraan ihmiskäyttöön tulevan kasviperäisen ruoan ja eläinperäisen ruoan tuottamisen suhteen. Eläintuotantoa tuetaan kolmella tasolla: rehuntuotantovaiheessa, eläinkasvatusvaiheessa sekä menekinedistämistukien muodossa. suomen peltoalasta 70–80 prosenttia käytetään karjarehun tuotantoon ja laiduntamiseen, jolloin kasvintuotannolle menevästä tuesta valtaosa on tukea eläintuotannolle. Tästä huolimatta maaja metsätalousministeriön asettama rehustrategiatyöryhmä toteaa (2010): ”Rehuseosten valmistuksessa käytettävä rehuvilja saadaan pääosin kotimaan markkinoilta, mutta tarvittavasta lisävalkuaisesta joudutaan valtaosa tuomaan, sillä viljelyyn perustuva valkuaisrehuomavaraisuus kattaa vain noin 15 prosenttia tarpeesta.” Tämä tarkoittaa sitä, että valtavasta rehuviljelyosuudesta huolimatta 85 prosenttia Suomen tuotantoeläinten tarvitsemasta proteiinista tuodaan muualta. Tämän valtavan rehumäärän energias ta jopa 90 prosenttia palaa sitä syövien eläinten ruumiintoimintojen ylläpitämiseen. Eläimiä lihottava teollisuus koettaa ratkaista järjetöntä energiahukkaa jalostuksella sekä eläimen liikkumisen estämisellä. Tarvitsemme moninkertaisen määrän kasviperäisiä valkuaisaineita saadaksemme eläinperäistä proteiinia. Lisäksi vuosittain Suomessa tapettavien kymmenien miljoonien tuotantoeläinten rehun viljely ja juottaminen vaativat järjettömiä määriä makeaa vettä – kotitalouksien vesijalanjäljestä 82 prosenttia muodostuu ruoasta – logistiikkaa, sähköä, lämmitystä sekä ulosteen ja virtsan käsittelyä. Järjestelmää pyörittävän maitotilan tuloista 41 prosenttia tulee tuista. Toiminta on silti niin kannattamatonta, että viime vuoden lopulla hallitus hyväksyi miljoonien kriisituet maitoja sikataloudelle. Konkreettisten resurssien lisäksi veronmaksajat maksavat eläintuotannon – siis kaupallisen toimialan – mainoskuluja. Markkinointituilla ei ole mitään tekemistä ympäristön tai edes kansalaisten hyvinvoinnin kanssa, sillä ne perustuvat määritelmällisestikin menekin edistämiseen. Kampanjoilla ihmisiä kehotetaan syömään lihaa, maitoa ja muita meijerituotteita, vaikka tutkimusten mukaan Ihmiset syövät liikaa lihaa ja suomalaiset juovat maailman eniten maitoa. EU:n menekinedistämisrahoitus edellyttää viidenneksen omarahoitusta, jolloin lihantuottajia usein pienemmät kasvipuolen toimijat eivät pääse niihin käsiksi, vaikka juuri kasviperäisen ruoan kulutusta tulisi lisätä. Jos eläinperäisen ruoan ulkoistettuihin kuluihin laskettaisiin sen kansanterveydelle ja ympäristölle aiheuttama taakka, olisi sen hinta vielä suurempi. euRoopan Maan ystävien ja Heinrich Böll -säätiön tuottaman Meat Atlas -raportin mukaan OECD-maiden yhteenlaskettu tuki lihateollisuudelle on huikea: 13 miljardia suoraa tukea naudanlihantuotannolle, 5,4 miljardia sianlihalle ja 4,7 miljardia euroa siipikarjalle vuonna 2012. Liha-, maitoja kananmunateollisuus ovat muutamassa vuosikymmenessä vakiinnuttaneet paikkansa länsimaissa: ruokapolitiikkamme on rakentunut näiden teollisuusalojen ympärille. Ne ovat niin valtavan banaaleja, kaikenkattavia, julkisin varoin ylläpidettyjä rakenteita, että päiväkotilasten ja koululaisten poikkeavasta ruokavaliosta tulee numero. Olisihan se nyt aikuisilta rehtiä kehittää ja tarjota lapsille julkisissa laitoksissa sellaista ruokaa, joka ottaa lasten oman tulevaisuuden parhaiten huomioon. Tampereella tämä mahdoton tehtävä on ollut hoidossa jo vuodesta 2013. Jutun lähteenä on haastateltu Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijaa Seppo Knuuttilaa.
22 • 5 / 2016
5 / 2016 • 23 TeksTi kaisu Tervonen kuvaT velda Parkkinen ikoni ja radikaali M. A. Numminen on kansansuosikki, joka viihtyy marginaalissa. T ämä on toinen yritys. Ensimmäinen teksti oli täynnä anekdootteja Mauri Antero Nummisen pitkästä historiasta. Siitä, kuinka hän poikasena rakensi radion Fazerin marmeladilaatikkoon. Siitä, kuinka kokoomusnuoret ja SKDLaktiivit vuoroin raivostuivat hänen underground-rockistaan. Siitä, kuinka hän tyhjensi 4 000 hengen salin soittamalla Sähkökvartetti-ryhmänsä kanssa. M. A. Nummisen kohdalla on helppo katsoa menneeseen. Siellä on joukko rakastettuja klassikoita – niin lastenmusiikin, haitarijazzin kuin undergroundinkin saralla – ja siellä vilisee tunnettuja hahmoja. Numminen saattaa itsekin viitata pitkiin lounaisiin Pentti Saarikosken seurassa tai Schubert-esiintymisiin pianisti Gustav Djupsjöbackan kanssa. Taaksepäin tuijottamisessa on kuitenkin ongelmansa. Jutut kulttuurivaikuttajista tuppaavat olemaan luetteloita menneistä urotöistä. Se ei olisi reilua. Siksi tämä toinen yritys. Yksi virsTanPYlväs – se ensimmäinen – pitää kuitenkin mainita. Toukokuun 26. päivä 1966 Numminen teki ensimmäisen levynsä, M. A. Numminen laulaa. Studion virkaa toimitti Hämäläis-Osakunnan kokoustila talon kolmannessa kerroksessa, nauhoitukset tehtiin kotimagnetofonilla ja jazzmuusikot osallistuivat sessioihin ilmaiseksi. Samassa kuussa Numminen perusti yhdessä Pekka Gronowin kanssa oman Eteenpäin!levy-yhtiön. Vuotta myöhemmin julkaistiin taiteilijan ensimmäinen albumi M. A. Numminen In Memoriam. Tuo levytyssessio on tärkeä nykypäivän kannalta siksi, että 1960-luvulla aloittanut Numminen on omien sanojensakin mukaan ”aikansa tuote”. Se on olennainen myös siksi, että tänä vuonna sessiosta tulee kuluneeksi tasakymmeniä. Numminen juhliikin parhaillaan 50-vuotistaiteilijajuhlaa. ”Minun taiteilijajuhlavuoteni kulkee toisin kuin artistien yleensä. Yleensähän viihdetaitelija järjestää valtakunnallisen kiertueen. Sellainen ei sopisi minulle, koska se olisi vain osa minun taiteilijakuvaani”, Numminen kertoo. Yhden kiertueen sijaan Nummista ja hänen uraansa juhlitaan monitaiteellisesti ja monessa erässä. ”’Juhlat’ alkoivat syntymäpäivänäni 12. maaliskuuta Tampereen Elokuvapäivillä. Siellä esitettiin kavalkadi M. A. Nummisen lyhytelokuvia kahtena päivänä. Toukokuussa Orionissa Helsingissä kavalkadi oli kaksi kertaa pidempi. Ja huhtikuussa ilmestyi uusin kirjani, Jazzin meining, joka sisältää 1960-luvun alussa ottamiani valokuvia maailmankuuluista amerikkalaisista jazzmuusikoista, jotka kävivät konsertoimassa Helsingissä. Lisäksi kerron kirjassa näistä konserteista, omasta jazzhistoriastani ja myös Uusrahvaanomaisen Jatsiorkesterini kansainvälisestä menestyksestä.” Lista ei lopu tähän. ”Kesällä esiinnyn Underground Rock Orchestra -yh tyeeni kanssa Turun Ruisrockissa ja Someron Esakalliolla. Lokakuussa taas Ylioppilaskunnan laulajat esittää 1982 säveltämäni kuoroteoksen Kanteletar.” Syksyllä Svart Records julkaisee vielä viiden lp:n boksin Eteenpäin!-levy-yhtiön tuotannosta. nYkYisin Nummiseen suhtaudutaan hänen mukaansa yhtä suopeasti niin viihteen kuin taiteenkin alalla. Musiikin saralla hänellä ei ole minkäänlaista muodollista koulutusta, mutta se ei ole estänyt häntä säveltämästä myös klassista musiikkia. ”Teknisessä mielessä koulutuksen puute haittaa siinä, että en pysty kirjoittamaan esimerkiksi sinfoniaorkesterille. Mutta melodian kehittelyssä ja oikean soinnin löytämisessä ei ole ongelmia.” Nummisen suhde tangoon ja jazziin on hyvin dokumentoitu – jälkimmäinen viimeksi hänen tuoreessa kirjassaan Jazzin meining – vaikka klassisen musiikin harrastuskin on kulkenut mukana 16-vuotiaasta saakka. Ensimmäisen klassisen sävellyksensä hän teki Ludwig Wittgensteinin Tractatus LogicoPhilosophicus -kirjan teksteihin säveltämäänsä kuusiosaiseen laulusarjaan vuonna 1966. Sarjan muut viisi sävellystä olivat jazzia, rockia, slowfoxia ja marssia. ”Hyvin pitkään olin kavahdettu klassisen musiikin harrastajien valtavirrassa. Jotkut ’klasareista’ kyllä suosivat minua silloinkin. 2000-luvulla suhtautuminen on ollut pääosin myönteistä. Olen tehnyt yhteistyötäkin avantgardistisen defunensemble-yhtyeen kanssa.” Viime vuonna Numminen sävelsi merkittävän kulttuurifestivaalin Kassel Documentan tilauksesta puolitoistatuntisen kantaatin Martin Heideggerin ja Hannah Arendtin rakkaussuhteesta ja kaksikon filosofioista. Teoksen esittivät kolmea oopperalaulajaa ja defunensemble. on mahdollisTa olla samaan aikaan kansansuosikki ja marginaalissa. Viihdettä Numminen tekee rahoittaakseen muita projektejaan, ja muita projekteja hän tekee, koska kysyntää ja kunnianhimoa riittää. Taide on tekijän mukaan olennaista ”mielenvirkeydelle”, mutta sen rahoittaminen on paljon vaikeampaa. Apurahoja Numminen ei ole saanut runsain mitoin. Musiikin saralla nuMMisElla Ei olE Minkäänlaista Muodollista koulutusta, Mutta sE Ei olE Estänyt häntä sävEltäMästä Myös klassista Musiikkia.
24 • 5 / 2016 ”Olenkin usein sanonut, että myönnän itselleni jänis-rahastosta apurahoja.” Jänis-rahastolla Numminen viittaa Gommi & Pommi -kaksikon, Nummisen esittämän jäniksen ja Pedro Hietasen esittämän kissan lastenkeikoista tienaamiin rahoihin. Ne ja muista esiintymiskeikoista saadut tulot mahdollistavat välillä keskittymisen marginaalisempaan tuotantoon. Nytkin Nummisella on monta projektia työpöydällään. ”Ongelma etenkin elokuvien ja suurten sävellysten tapauksissa on niiden valtavirroista poikkeavuus. Niihin on erittäin hankalaa saada rahoitusta. Haluaisin mielelläni myös kertoa ihmisille tarinoita, mutta kirjojen kirjoittaminenkin vaatisi paljon vapaata aikaa. Vanha kreikkalainen sanonta kuuluu: ’Luova työ vaatii joutilaan mielen.’ Tähän olotilaan koetan pyrkiä.” Kovin joutilas Numminen ei tosin tunnu olevan. Ensimmäiseen haastatteluun hän saapuu toisesta palaverista, edellisiltana hän on ollut kirjakaupassa esittelemässä jazz-kirjaansa ja parin päivän päästä hän matkustaa keikalle Kajaaniin. Kiireen keskellä on kuitenkin tekeillä vielä ”kovasti kesken” oleva omaelämäkerrallinen kirja 1960-luvun loppupuolesta. Vuonna 1999 julkaistu romaani Helsinkiin käsitteli jo 1960-luvun alkupuolta ja kulttuurimurrosta. numminen mainitsi olevansa ”aikansa tuote”. Lausunto tekee mieli tulkita niin, että 60-luku ja vastakulttuuri ovat muokanneet taiteilijasta toisinajattelijan. Hänelle on varmasti tyrkytetty myös mielipidevaikuttajan roolia. ”Vielä 1970-luvun alussa minua kysyttiin jopa hyvin erilaisiin poliittisiin puolueisiin. En ole halunnut sitoutua mihinkään. Ajattelun vapaus on minulle tärkeää, myös vapaus olla eri mieltä samanmielisten kanssa.” Ehkä juuri sitoutumattomuus on tehnyt Nummisesta ajattoman, mahdollistanut ajankohtaisuuden läpi vuosikymmenten. Asioita, jotka 1960-luvulla tekivät hänestä kulttuuriradikaalin, juhlitaan nyt kuitenkin kulttuurin merkkipaaluina. Taiteilija ei voi itse mitään sille, että kulttuuriradikaalista on tullut kulttuuri-ikoni. ”Kyllä esimerkiksi Claes Andersson on myös tällainen ikoni, vastoin tahtoaan. Ei hän ole mitään tehnyt tätä edistääkseen. Mutta Claeskin tekee edelleen uusia asioita, kirjoittaa näytelmiä ja runoja. Hiukan minua ihmetyttää, miksi hän haluaa kertoa kuolemasta nykyään niin paljon. No, hän on minua kolme vuotta vanhempi, ehkä sen vuoksi”, Numminen, 76, sanoo ja virnuilee. Valtaosa aikansa kulttuuriradikaaleista on hänen mukaansa kuitenkin kesyyntynyt. vaikka Tällä kerTa a ei ole tarkoitus kirjoittaa sitä meriittiluetteloa, joka ensimmäisen haastattelun pohjalta syntyi, menneisyys ei ole täysin pannassa. Kirjoittaahan Numminen 1960-luvun muistelmia ja jatkaa monta vuosikymmenten takaista projektia. Piehtaroinnin sijaan tarvitaan kuitenkin analyysiä. ”Nostalgia on silloin hankalaa, jos se saa vallan ikääntyneestä ihmisestä. On vaara jäädä muistelemaan ’vanhoja hyviä aikoja’. Jos taas analysoi menneitä tekojaan, niistä voi olla hyötyä uusille sukupolville.” Voisi kuvitella, että sen verran menneiden paino kuitenkin vaikuttaa, että maineteot nostavat kynnystä julkaista uutta. Hiteistä ja suosikeista saattaa tulla riippakiviä. ”Minulla ei ole riippakiviä.” No, lienee kuitenkin jännittävää tulla julkisuuteen täysin uuden taiteenlajin, kuten Jazzin meining -kirjan valokuvien kautta. Eikö? ”Ei se jännitä.” Omien teoksien uudelleentulkinnat sentään varmaan tuntuvat jossain. Jos ei mustasukkaisuutena niin imarteluna. Miltä tuntuu, kun Ylioppilaskunnan laulajat tarttuu Kanteletar-teokseen? ”Asia on okei. Teos on kirjoitettu kuorolle.” Mutta jos menneet eivät tunnu painolastilta, entä nykyisyys? Pitääkö ammattitaiteilijan nuuhkia jatkuvasti ajan henkeä pysyäkseen ajankohtaisena? ”En ajattele ’ajankohtaisena olemista’. Teen asioita, joista olen kiinnostunut. Usein ne sitten ajankohtaistuvat.” Ikoni tai radikaali, Numminen ei ole tarttumassa menneisyyden märkään sementtiin tai varjelemassa mainettaan säröiltä. Jos numminen iTse liikkuu jouhevasti suurten lavojen viihteen ja marginaalin välillä, joskus niin käy myös kokonaiselle elämän alueelle. Niin kuin keskikaljakuppiloiden kulttuurille, jonka ystävänä Numminen tunnetaan. Elokuussa julkaistaan 30-vuotisjuhlapainos hänen kirjastaan Baarien mies, jossa kolutaan kotimaisia keskikaljabaareja. ”Sellaista kansanomaista luonnetta, jota näillä minun kuvaamillani keskiolutbaareilla oli, sitä kyllä on erittäin hankala nykyään tavoittaa”, Numminen myöntää. Hän löytää olutkulttuurin muutoksesta kuitenkin myös jotain positiivista. ”Mielestäni oluthifistely on laajentanut oluttuntemusta tavallisen kansan keskuudessa – ja myös oluesta nauttimista. Jos katsoo, mitä marketista ostetaan, niin se on edelleen perussuomalaista Karhua tai vastaavaa. Mutta kyllä noin hiukan tarkemmin havainnoituna huomaa sen, että suomalaiset ovat laajentaneet olutvalikoimaansa muual lakin kuin erikois paikoissa.” Pian löyhentyvässä alkoholipolitiikassakin Numminen näkee monta puolta. ”Suomi kohtaa nyt ennen kokemattoman tilanteen. Salliva alkoholipolitiikka saa varmaankin suuren suosion valta väestön keskuudessa. Mutta Suomi joutuu myös ottamaan vastuun lisääntyvien alkoholiongelmien lisääntyvistä kustannuksista. Luultavasti koemme aluksi ’piikin’ sekä vapauden tunteessa että liikakäytön haittojen maksajina. Sosiaalipoliittisesti otamme ison vastuun.” alkoholiPoliTiikka on vain yksi ala, joka nykyhallituksen toimissa on väkeä puhuttanut. Vaikka tilanne tarjoaa yhteiskunnallisesti valppaalle taiteilijalle tilaisuuksia kannanottoihin, Numminen ei ole varsinaisesti ryhtymässä politikoimaan. Mielipidevaikuttajan rooli ei taida edelleenkään kiinnostaa. ”Minun tapauksessani taiteeni ottaa kantaa yhteiskuntaan an sich, sinällään. Joskus se on viihdettä, joka sopii kaikille. Toisinaan taas hakeudun nimenomaan vaihtoehtoväen keskuuteen, jolle esitän huvittavia kannanottojani sekä laulaen että välipuheissa tai lausuessani rytmirunoja DJ Sanen säestämänä.” Senkään vuoksi Nummisen kohdalla ei kannata takertua menneeseen. Hän tekee samaa kuin aina ennenkin. Viihdyttää, kutkuttaa aivokuorta, herättää ajatuksia, liikkuu avantgardesta viihteeseen. Ennen säestämässä saattoi olla sähkökvartetti tai Pedro Hietasen haitari. Nykyään säestämässä voi olla dj – tai Pedro Hietasen haitari. ”ajattElun vapaus on MinullE tärkEää, Myös vapaus olla Eri MiEltä saManMiElistEn kanssa.” ”Myönnän itsEllEni jänis-rahastosta apurahoja.”
inTo 1/1 UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Pentti Sainio ARMEIJAN HUKATUT MILJARDIT 24,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? 24,90 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN 19,90 € Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI 24,90 € Salla Nazarenko IHANA KIIHKO 22,00 € intokustannus.fi
26 • 5 / 2016 TeksTi hanna moilanen kuvaT annika PiTkänen vastaanottokeskus tuli pikkukaupunkiin Kohtaamiset turvapaikanhakijoiden kanssa ovat muuttaneet monen pieksämäkeläisen elämää. P ieksämäkeläisen Keijo Leppäsen, 72, ensimmäiset ajatukset Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista olivat kielteisiä. Syli lapsena Karjalasta evakkomatkalle lähtenyt mies ei voinut ymmärtää, miksi nuoret miehet pakenevat Eurooppaan naisten ja lapsien sijaan. Silti Leppänen tarttui toimeen, kun Helena Oranen, SPR:n vapaaehtoinen ja Leppäselle liikuntaseuran kuvioista tuttu nainen, pyysi häntä talkoisiin vastaanottokeskukseen. Tilanne oli päällä. Siitä piti selvitä tavalla tai toisella. ”Ihmettelin, mikseivät pakolaiset voi itse koota omia kerrossänkyjään”, Leppänen muistelee. Seuraavana päivänä hän saikin jo talkookaverikseen hätämajoitukseen hiljattain saapuneen turvapaikanhakijan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta työpari peukutti toisilleen aina, kun yksi sänky saatiin valmiiksi. Kohtaamisten kautta oma asenne muuttui. Nykyisin Leppänen katsoo uutisia pakolaisleireiltä uusin silmin. ensimmäinen bussilastillinen turvapaikanhakijoita saapui Pieksämäelle marraskuisena aamuyönä vuonna 2015. SPR:n Kaakkois-Suomen piiri oli perustanut hätämajoituksen tyhjilleen jääneen alakoulun luokkahuoneisiin. Seuraavina päivinä autoliikenne koulun ympäristössä kasvoi merkittävästi. Moni paikallinen halusi tulla kurkistamaan omin silmin, mitä on meneillään. Pieksämäelle tulijat olivat yksin matkaavia miehiä lähinnä Irakista ja Afganistanista. Kun varsinainen vastaanottokeskus avattiin kaksi viikkoa myöhemmin, myös perheitä alkoi saapua. Yhteensä turvapaikanhakijoita tuli noin 200. Pieksämäki on vajaan 19 000 asukkaan kaupunki keskellä Savoa. Kaupunki kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin suuri osa maakuntien Suomea. Väestö painottuu vanhempiin ikäluokkiin ja väkiluku laskee tasaisesti. Pienillä paikkakunnilla maahanmuuton puolustajat maalailevat tulijoiden pysäyttävän väestön vähenemisen sekä tuovan mukanaan vireyttä ja ostovoimaa. Kriitikot muistuttavat, että suuri osa tulijoista muuttaa todennäköisesti myöhemmin muualle aivan kuten omatkin nuoret. Paradoksaalisesti kriitikon näkökulma on ihmistä vähemmän esineellistävä. kun TurvaPaikanhakiJamä är äT kasvoivat voimakkaasti syksyllä 2015, otsikoihin nousivat turvapaikanhakijoita vastaan kohdistetut mielenosoitukset, polttopulloiskut ja katupartiot. Pieksämäellä keskustelu sosiaalisessa mediassa ja huoltoasemien kantapöydissä on käynyt kuumana. Isompia konflikteja ja yhteenottoja ei kuitenkaan ole ollut. Kun vastaanottokeskuksessa syttyi tulipalo, oli alusta asti selvää, ettei siihen liittynyt ketään ulko puolisia. Teatteriohjaaja, kulttuurivaikuttaja ja kaupunginvaltuutettu Saku Heinonen painottaa, että Pieksämäellä on aikojen saatossa totuttu erilaisuuteen paremmin kuin monessa muussa paikassa. Junan tuomia on ollut aina. Vanhan risteysaseman kautta on kulkenut monenlaista väkeä. Kehitysvammahuollon keskuslaitos tuli Pieksämäelle sodan jälkeen, kun Suomen kirkon sisä lähetysseura joutui etsimään uuden toimipaikan rajan taakse jääneen tilalle. Paikkakunnalla on myös avovankila ja kaksi erityisammattikoulutusta järjestävää oppilaitosta. ”Uusia ihmisiä katsotaan uteliaana, mutta siinä lähinnä mittaillaan, että kukahan tuokin on”, Heinonen havainnollistaa. ”Toki erilaisuus herättää vihaa ja rakkautta kaikkialla. En ole missään kuullut niin rasistista puhetta kuin Helsingissä asuessani Kallion urheilutalon saunassa. Somalit oltiin valmiita suunnilleen tappamaan.” Toki omaT hämmennYksensä on nähty myös Pieksämäellä. Kun turvapaikanhakijat alkoivat liikkua kaupungilla, useat ihmiset raportoivat pakolaisten törkeästä käytöksestä, varastelusta ja uhkailusta vastaanottokeskuksen lähellä olevissa kaupoissa. Kun asiaa kysyttiin kauppojen työntekijöiltä, he kertoivat, ettei ongelmia ole ollut. Samankaltaisia tarinoita liikkui aiemmin läheisen palvelutalon kehitysvammaisista asukkaista. Myös silloin asiaa selvitettiin, ja myyjien palaute oli vain positiivista. Vastaanottokeskusta johtavan Jukka-Pekka Itkosen puhelin soi alussa milloin mistäkin asiasta. Huolestunut kansalainen kertoi Pieksämäen poliisin tutkivan kuutta raiskaustapausta, joissa epäiltynä on turvapaikanhakija. Itkonen soitti saman tien poliisille. Yhtään tutkintaa, jossa osallisena olisi ollut turvapaikanhakija, ei ollut meneillään. ”Se oli raskasta aikaa. Osassa yhteyden otoista oli toki aihettakin. Uima hallin peseytymiskulttuuri ja liikennekäyttäytyminen ovat olleet tapetilla useampaan kertaan”, Itkonen pohtii. Pieksämäen rauhallista ilmapiiriä selittää todennäköisesti moni tekijä. Kuntalaisille järjestettiin yleisötilaisuus jo ennen hätämajoituksen avaamista. Pienessä kaupungissa toimijat tuntevat toisensa ja asioita saadaan sovittua joustavasti. ”Kaupungin edustajien viesti on koko ajan ollut, miten he voivat omalta osaltaan tukea ja auttaa”, Itkonen kiittää. SPR vuokrasi aiemmin vanhainkotina palvelleet tilat yksityiseltä toimijalta. Kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta sijaitseva rakennus oli toimiva ja viihtyisä lähes sellaisenaan. Savon Pallo kutsui maahanmuuttajat yhteisille pelivuoroille pian heidän
5 / 2016 • 27 saapumisensa jälkeen. Vastaanottokeskuksen väki on jalkautunut mukaan paikallisiin tapahtumiin ja käynyt esittelemässä keskuksen toimintaa. ”Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja hymyilevät, jos heiltä kysyy jotain. Olen saanut ystäviä”, toisesta vastaanottokeskuksesta Pieksämäelle siirretty Bareq kertoo. Irakista lähteneet Bareq ja Saad varovat sanomasta mitään, minkä voisi tulkita kritiikiksi nykyistä asuinkaupunkia tai Suomea kohtaan. Kiitollisuus toistuu puheessa useaan kertaan. Kaikki eivät ole Pieksämäellä viihtyneet. Noin 20 turvapaikanhakijaa on palannut takaisin kotimaahansa. Pieksämäen vasTa anoTTokeskus on saanut eri yksikköjä kiertäviltä viranomaisilta hyvää palautetta ilmapiiristään. Se henkii asukkaista, henkilökunnasta ja vapaaehtoisista. Vaikka moni palanen näyttää loksahtaneen kohdalleen, toisinkin olisi voinut käydä. Kun ruuti on levitetty, ei tarvita kuin pieni kipinä räjähdykseen. Yhden ihmisen valinta voi muuttaa asioita arvaamattoman paljon. Aktiivinen nettikirjoittaja kertoo, miten useat ihmiset ottivat häneen yhteyttä ennen vastaanottokeskuksen perustamista. Miehen suorasukaiset vaatimukset rajojen sulkemisesta ja tiukemmasta turvapaikkapolitiikasta olivat herättäneet huomiota ja nostaneet hänet jonkinlaiseen mielipidejohtajan rooliin. Yhteydenottajat pyysivät, että mies kutsuisi koolle mielenosoituksen. Uhoa ja halua tarttua toimeen oli, mutta toiminnalta puuttui johtaja. Pyyntö ei kuitenkaan herättänyt vastakaikua. ”Sanoin aina, että pidetään lakanat sängyssä ja kiväärit kaapissa. Kaaosta ei helpota, jos sitä lietsotaan lisää. Näitä asioita ei ratkaista paikallisesti”, nimettömänä pysyttelevä mies kertoo. Yleinen kokemus Pieksämäellä tuntuu olevan, että turvapaikanhakijat on hyväksytty osaksi kaupunkia. Keskuksen perustaminen ja kohtaamiset saapuneiden kanssa ovat kuitenkin jättäneet jälkensä monen pieksämäkeläisen elämään. Viime syksynä Pieksämäelle muuttaneelle Seija Boehmille, 75, vapaaehtoistyö vastaanottokeskuksessa on tuonut sisältöä päiviin ja myös uusia ystäviä. Nykyisin tutut turvapaikanhakijat huutavat tervehdyksensä jo kaukaa, kun he pyöräilevät vastaan kadulla. ”Aikani ei ole mennyt ikävöintiin”, Boehm tiivistää. 33-vuotias Milla Myyryläinen kertoo, että vastaanottokeskuksen tulo ravisteli hänen koko elämänkatsomustaan. ”Ajattelin aiemmin, että luonto ja eläimet ovat tärkeimpiä. Ihmisten koin tekevän lähinnä hallaa maailmalle. Nyt sydämeni laajeni myös ihmisten puoleen ja halusin auttaa heitä”, Myyryläinen kertoo. Pieksämäen kaupungilla työtoiminnan ryhmää ohjaava Seppo Venäläinen vie 5–8 hengen porukan turvapaikanhakijoita kerrallaan puistotöihin, nurmikon leikkuuseen tai roskia keräämään. ”Luulin ennen, että he tulevat Suomeen hakemaan ilmaista rahaa. Sellaiset ajatukset ovat karisseet, kun olen kuullut, millaista heillä on kotipuolessa ollut”, Venäläinen pohtii. Maailma, kaupunki ja ihminen muuttuvat – valinta ja kohtaaminen kerrallaan. Kirjoittaja on Pieksämäellä asuva vapaa toimittaja, joka on SPR:n jäsen ja toiminut itsekin vastaanottokeskuksen vapaaehtoisena.
UUSI KAUPPA! UUTUUSKIRJOJA ALKAEN 17 €. NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA UUDESSA KAUPASSA INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 DEKKARI RUNOJA DEKKARI Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy KANTA-ASIAKASEDUT KOSKEVAT MYÖS ALETUOTTEITA. 1 6 14 16 7 17 12 5 11 8 10 9 18 2 3 4 13 15 19,90 € 10,00 € INNON KESÄTARJOUKSET! Kirjat nro 19–34 Kirjat nro 35–58 19 26 39 46 53 33 38 45 52 32 22 29 42 49 56 35 20 27 40 47 54 23 30 43 50 57 36 21 28 41 48 55 34 24 31 44 51 58 37 ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI TRILLERIW DEKKARI 25
UUSI KAUPPA! UUTUUSKIRJOJA ALKAEN 17 €. NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA UUDESSA KAUPASSA INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 DEKKARI RUNOJA DEKKARI Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy KANTA-ASIAKASEDUT KOSKEVAT MYÖS ALETUOTTEITA. 1 6 14 16 7 17 12 5 11 8 10 9 18 2 3 4 13 15 19,90 € 10,00 € INNON KESÄTARJOUKSET! Kirjat nro 19–34 Kirjat nro 35–58 19 26 39 46 53 33 38 45 52 32 22 29 42 49 56 35 20 27 40 47 54 23 30 43 50 57 36 21 28 41 48 55 34 24 31 44 51 58 37 ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI TRILLERIW DEKKARI 25
inTokirJamainos 5,00 € Kirjat nro 59–99 59 66 80 87 94 73 74 65 79 86 93 72 62 69 83 90 97 76 60 67 81 88 95 63 70 84 91 98 77 61 68 82 89 96 75 64 71 85 92 99 78 ROMAANI TRILLERI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI TRILLERI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI RUNOJA ROMAANI ROMAANI
inTokirJamainos 5,00 € Kirjat nro 59–99 59 66 80 87 94 73 74 65 79 86 93 72 62 69 83 90 97 76 60 67 81 88 95 63 70 84 91 98 77 61 68 82 89 96 75 64 71 85 92 99 78 ROMAANI TRILLERI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI TRILLERI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI ROMAANI RUNOJA ROMAANI ROMAANI Into Kustannus maksaa postimaksun Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS Vo im a 06 /2 01 6 Nimi ________________________________________________________ Osoite ______________________________________________________ Postinro ja -toimipaikka _______________________________________ Puhelin ______________________________________________________ Sähköposti __________________________________________________ Allekirjoitus __________________________________________________ Ei ole nettiä!? Ei hätää, voit tilata myös postitse. Tilaan seuraavat kirjat: (luettele numerot) Hintoihin lisätään laskutuslisä 3 € ja postikulut 3,90–5 €. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. Maritta Pohls VIINI, LAULU & TAUSTAJOUKOT – HOTELLIJA RAVINTOLA HENKILÖKUNNAN HISTORIA Kirja kertoo ravintoloissa, kahviloissa, baareissa, työpaikkaruokaloissa ja majoitusliikkeissä työskentelevien ihmisten työstä 1930-luvulta 1990-luvulle. Valokeilassa ovat erityisesti naiset, jotka hoitavat nämäkin hommat. Kirja on samalla anniskelun ja ravitsemisen historia, mehukkailla anekdooteilla rikastettu: kieltolain aikaan viinapulloja säilytettiin tiskareiden leveissä hameissa ja 90-luvulla topless –ravintoloihin haettiin ”muodollisesti” päteviä . Into yhteistyössä Palvelualojen ammattiliitto PAMin kanssa. 29,90 € Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy 100
samPsa Aivokirurgiaa vasaralla kaTuTaiTeiliJana tunnettu Sampsa sanoi aikoinaan tekevänsä aktivismia, ei taidetta. Hänen ensimmäinen näyttelynsä, 49?999, käynnisti vuonna 2012 Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen. Se onnistui keräämään tarvittavat 50?000 allekirjoitusta ja pääsi toisena aloitteena eduskunnan käsiteltäväksi. Muutamaa vuotta myöhemmin Sampsa sai osakseen kansainvälistä huomiota, kun Egyptin hallintoa likellä oleva televisiokanava julisti hänet, egyptiläistaiteilija Ganzeerin sekä joukon muita taiteilijoita Muslimiveljeskunnan asialla oleviksi terroristeiksi. Julistuksen takana oli kaksikon lanseeraama ja sosiaalisessa mediassa leviämään lähtenyt #sisiwarcrimes-hästäg ja siihen liittyneet taideteokset. Taideteoksissa kritisoitiin arabikevään yhteydessä tapahtuneen Egyptin kansannousun väkivaltaiseen kurittamiseen osallistunutta kenraali Abdel Fattah el-Sisiä ja sitä, että kenraalia oltiin kampeamassa maan presidentiksi. Sampsan el-Sisi-teoksessa kenraali poseerasi Metallican Kill ’Em All -t-paidassa. siTTemmin tuo tunteita herättänyt potretti on saanut seurakseen joukon muita valtionpäämiehiä, Sampsan sanoin diktaattoreita. Mukaan Age of Reflection -näyttelyyn on mahtunut myös suomalainen ikoni, Urho Kaleva Kekkonen. Sarjan teoksia ei voi kuvailla hienovaraisiksi – taiteilija runnoo näkemänsä vääryydet voimallisesti myös katsojan verkkokalvoille. Ei ole oikeastaan mitään järkeä edes pyrkiä maalaamaan spraymaalilla tarkkoja yksityiskohtia ja hienovaraista jälkeä. Aerosoli maalit on alkujaan kehitetty tarpeeseen maalata suuria pintoja nopeasti. Sampsa on kuitenkin viettänyt viimeiset pari vuotta työhuoneellaan kehittäen tekniikkaansa ja tapoja asetella miljardit sattumanvaraisesti painepullosta sinkoavat väritipat oikeaan asentoon kankaalle. Lopputulosta voisi kuvailla aivokirurgiaksi vasaralla. Jari Tamminen Sampsa: Age of Reflection Helsingin Zetterberg Galleryssa 8.6. saakka. Sampsan tekstejä näyttelyn teoksiin liittyen julkaistaan kesän mittaan osoitteessa häiriköt.fi.
Galleria
34 • 5 / 2016 TeksTi Jari Tamminen kuvaT Jacob kimvall Graffitin anatomia ”T eoksen alaosaan maalattiin myöhemmin hakaristejä. Pian sen jälkeen hakaristien päälle maalattiin liikennemerkeistä tuttu poikki viiva ja ympyrä. Graffitikulttuurin vinkkelistä katsottuna se oli merkityksetöntä ja surullista, mutta tutkijan perspektiivistä se on kuitenkin esimerkki äärioikeistolaisten ja graffitimaalarien välisestä, pitkään jatkuneesta konfliktista ja sellaisena hyvin kiinnostava.” Jacob Kimvall on graffitikulttuurista väitöskirjansa Tukholman yliopistoon kirjoittanut taidehistorioitsija, joka tasapainoilee graffitikulttuurin sisäpiiriläisen ja kulttuuria etäältä tarkkailevan tutkijan roolien välillä. Hän kokee graffiteihin liittyvän kaksijakoisen kokemuksensa tiivistyvän erityisen hyvin tukholmalaiselle Bromstenin teollisuusalueelle vuonna 1989 maalattuun Facinate-teokseen. Se oli maalaushetkellä tiettävästi suurin Euroopassa maalattu graffiti. 2000-luvulla Bromstenin teollisuusrakennukset ovat saaneet väistyä keskiluokkaisen lähiön tieltä, mutta vuonna 2015 Facinate merkittiin suojelluksi teokseksi. ”Teoksessa oli lopulta kolme eri tasoa, jotka kävivät keskustelua.” kimvallin tie graffititutkijaksi alkoi pian 25 vuotta sitten. ”Aloitin graffitien maalaamisen 1980-luvulla, ja vuonna 1992 perustimme graffitiaiheisen UP-lehden. Tuo siirtymä oli monella tavalla suurempi kuin akateemiseksi tutki jaksi ryhtyminen – lehden myötä minusta tuli ensisijaisesti dokumentoija maalaajan sijaan.” Dokumentoiminen kuuluu keskeisenä osana graffitikulttuuriin, koska teokset itse ovat pääasiallisesti väliaikaisia. Monet maalaajista kuvaavat omat teoksensa ja voivatkin melko luottavaisin mielin väittää, että graffiti on syntymästään asti parhaiten dokumentoitu taiteenlaji. ”Akateeminen tutkimus on oikeastaan systemaattista dokumentoimista, ja se sopii sellaisena hyvin graffitikulttuuriin. Siirryttyäni tutkimaan aihetta akateemisesti, sain ajatukseni myös paremmin irti graffitikulttuurin sisäänrakennetusta arvojärjestelmästä.” Muuttuvan roolin ohella Kimvall on joutunut myös miettimään omia lojaliteettejaan. ”Graffitikulttuurissa keskinäinen lojaalius on äärimmäisen tärkeää. En tietenkään petä kenenkään luottamusta edelleenkään, mutta tutkijana minulla on lojaalisuus myös lukijaa kohtaan. Nykyään osaan suhtautua kiinnostuneesti myös sellaisiin tapahtumiin, jotka aikaisemmin näyttäytyivät pelkästään traagisina. Kuten se Facinate-teoksen vandalisoiminen. ”Akateeminen maailma on myös ollut oikeastaan ainoa paikka – hyvin pienen ydinharrastajajoukon ulkopuolella – jossa graffiteista on voinut puhua tarkasti ja analyyttisesti. Nollatoleranssi on värittänyt keskustelua Pohjoismaissa niin voimakkaasti, että niiden pienien piirien ulkopuolella aiheesta on ollut vaikea käydä merkityksellistä keskustelua.” länsimaisTen yhteiskuntien suhtautuminen graffitiin on ollut ristiriitaista. Välillä sitä on rakastettu ja sitten demonisoitu. Ja seuraavaksi taas rakastettu. ”Kylmän sodan aikaan Yhdys valtojen keskustiedustelupalvelu CIA jopa määritteli Berliinin muurin graffitit merkiksi vapaudesta, jota lännessä nautitaan. Niihin kiteytyi ’Hope and optimism of the West itself’’.” Mainokset ja populaarikulttuuri pursuavat graffitiviittauksia. Samalla graffitin kerrotaan olevan merkki turvattomuudesta. Luvaton graffiti on toki merkki siitä, että yhteiskunnan kontrolli ei yllä kaikkialle, mutta onko se ainoas taan huono asia, se on sitten toinen kysymys. Pohjoismaissa harjoitettu nollatoleranssipolitiikka on Kimvallin mukaan kiinnostava versio republikaanipormestari Rudy Giulianin 1990-luvun alussa New Yorkissa aloittamasta nollatoleranssista, jossa vedettiin tiukka linja aivan kaikkea kielletyksi katsottua kohtaan. ”New Yorkissa pidätettiin ihmisiä siksi, että he antoivat koirien kakata kadun reunalle, tai siksi, että nämä esimerkiksi joivat alkoholia julkisella paikalla. Pohjoismaissa nollatoleranssi on kohdistettu ainoas taan kahteen ilmiöön: kerjäämiseen ja graffitiin. Tämä valikoiminenhan on täydellinen irtiotto newyorkilaisesta linjasta.” Ruotsissa nollatoleranssipolitiikka otettiin käyttöön vuoden 1998 Euroopan kulttuuripääkaupunki -teemavuoden alla, ja Helsingissä nollatoleranssin alku liittyi vuoden 2000 Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeeseen. Molemmissa tapauksissa graffiti kulttuuri on siis ajettu nurkkaan kulttuurin nimissä. ”Tutkijana minun on pitänyt puhua myös niille yhteiskunnan jäsenille, jotka eivät pidä graffitista. Riippumatta omasta asenteesta, olisi aina hyödyllistä hahmottaa kysymykset ja ilmiöt suhteessa yhteiskuntaan. Se, että graffitia ei ole nähty osana yhteiskuntaa, on nähdäkseni ollut yleinen ongelma – myös pitkälti graffitiin liittyvässä aikaisemmassa akateemisessa tutkimuksessa. Viime vuosina useat tutkijat ovat onneksi päässeet tästä yli.” TuTkimuskohTeen määrittely on keskeinen osa tutkiYhteiskunta rakastaa ja vihaa graffiteja. Tutkija haluaa ymmärtää molempia näkemyksiä.
5 / 2016 • 35 kulttuurihäiriköt Taiteilijoiden Mikä-Mikä-Maa minun oli TarkoiTus asua Lontoossa vain puoli vuotta, tehdä työharjoittelu ja palata Suomeen. Toisin kävi. Kun näin ensimmäisen Hackney Wickin asunnoiksi ja työhuoneiksi muutetun teollisuushallin, päätin muuttaa tänne. Nyt, kolme vuotta myöhemmin asun täällä edelleen. Hackney Wickistä on vaikea palata takaisin. Kyseessä on vuoden 2012 olympiapuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva, rapistunut teollisuusalue, jonka taiteilijat ovat täyttäneet. Alueiden välinen ristiriita on ilmeinen. Paikallisen Stour Space -gallerian perustajat, Neil ja Rebecca, valtasivat tyhjän hallin vuonna 2008 ja rakensivat tyhjästä tilasta monitoimikulttuuritilan. Sittemmin vuokraisäntä on yrittänyt sulkea tilan useaan otteeseen, mutta viime vuonna se sai lisäaikaa. Lontoon Tower Hamletsin aluehallintoyksikkö rekisteröi Stour Spacen virallisesti tilaksi, jolla on kulttuurista sekä yhteisöllistä arvoa. Tällä hetkellä Hackney Wickissa on yli 600 taiteilijoiden työtilaa – enemmän kuin missään muualla Euroopassa neliömetriä kohden. Oma kotini sijaitsee varastorakennuksessa, jossa asuu lisäkseni kahdeksan henkilöä: nuorin meistä on 25, vanhimmat täyttivät juuri 40. Olemme freelancereita, pätkätyöläisiä ja osatyöllistettyjä. Kaksikymmentä vuotta sitten kokonaisen varastorakenuksen vuokra oli 20 puntaa viikossa, nykyään huoneen vuokra on 400–800 puntaa kuukaudessa. Plussaa on toki se, että huoneita voi aina rakentaa lisää jos vuokrat korottuvat. Meidän varastorakennuksessamme on ollut myös trapetsi, siltoja, katosta roikkuva ilmatrampoliini ja laskuvarjokankaasta rakennettu vierasmaja. kun muuTin alueelle, täällä ei ollut katuvaloja. Vielä viisi vuotta sitten taksit eivät suostuneet edes pysähtymäään Hackney Wickiin, joka oli tunnettu lähinnä teknoreiveistä ja rikollisuudesta. Pikkuhiljaa alueesta tuli kuitenkin kiinnostava muidenkin kuin taiteilijoiden silmissä. Nyt Homes & Property -kiinteistösivusto kuvaa aluetta näin: ”Arty and edgy: East London’s ’forgotten’ neighbourhood and coolest new address.” Hallia vastapäätä rakennettiin juuri luksuskerrostalo ja kanaalin toisella puolella komeilevat Lontoon olympiastadion, Anish Kapoorin häkkyrämäinen veistos sekä Zaha Hadidin suunnittelema Lontoon Aquatic Centre. Kymmenessä vuodessa taiteilijat tekivät arvottomasta teollisuusalueesta Lontoon cooleimman postinumeron. Maanomistajille ja kaupunkisuunnittelijoille taiteilijoiden muuttaminen alueelle oli lottovoitto: he tekivät hylätystä asuttavan. Kello tikittää Mikä-Mikä-Maassa. sara kärPänen Sara Kärpänen osallistui huhtikuussa Suomen Lontoon Instituutin ja Häiriköt-päämajan seminaariin Culture Jamming – Round 1. Kärpäsen raportteja Lontoosta jatkossa osoitteessa Häiriköt.fi. Kä rp än en on ta ite en tu tk ija ja ku ltt uu rih äir ikk ö. Ai to bo he em i. musta. Graffiti nähdään usein reviirin merkkaamisena tai taiteena. Vandalismina tai itsensä ilmaisuna. Tai tilanhallinnallisten konventioiden haastamisena. ”Suomalaistutkija Mika Helin totesi, että graffitikulttuurikin tulisi tänä päivänä hahmottaa joukoksi alakulttuureja. Ei riitä, että määrittelee ilmiön omien tai tekijöiden näkemysten mukaan.” Kimvallin mielestä ehkä hauskin esimerkki siitä, kuinka eri tavoin ihmiset voivat nähdä saman asian, liittyy tapaukseen, jossa nuori maalaaja jäi kiinni junavarikolla. Kiinniotettu oli vedonnut siihen, että hän ainoastaan täytti kokeneemman maalarin tekemiä kirjaimia. Hän ei siis kokenut tehneensä graffitia. Virkavaltaa tämä ei tietenkään hetkauttanut. Nuorta maalaajaa syytettiin vandalismista. ”Moraalisesti olisi hieman sama, jos vetoaisin, että enhän minä ryöstänyt pankkia, minä vain kannoin rahasäkkiä ja ajoin pakoautoa”, Kimvall hakee rinnastusta. ”Kuitenkin perinteisestä taideperspektiivistä tarkasteltuna nuoren pojan toteamus ei olekaan hullu: jos nuori kisälli oli Rembrandtin studiolla maalaamassa osaa muotokuvasta, ei kunnia lopullisesta teoksesta mennyt kisällille. Kisälli ei voi ottaa itselleen kunniaa – tai syyllisyyttä.” Lontoossa graffitimaalarit ovat onnistuneesti vedonneet siihen, että he eivät ole maalanneet seinäpintaan vaan jo valmiiksi maalattujen graffitien päälle, ja ovat näin välttyneet sanktioilta. kissa-Ja-hiiri -leikiltä näyttävään ilmiöön liittyy myös yllättäviä riippuvuussuhteita ja kysymyksiä siitä, mihin veronmaksajien rahoja kanavoidaan ja kuka hyötyy mistäkin. ”Kehitykseen on vaikuttanut suuresti myös anti-graffititeollisuus, jolla on isot panokset tässä pelissä. Yritykset tarvitsevat graffiteja poistettavaksi. Kun Staffan Jacobsson teki väitöstutkimuksensa vuonna 1996, hän löysi Ruotsista 150 yritystä, joiden toimintaan liittyi graffitien poistaminen. Kun minä tein omaa tutkimustani, löysin 1 500 alan yritystä.” Mikäli nollatoleranssipolitiikkaa jatketaan, yrityksillä on isot tienestit tiedossa. Hieman ristiriitaisesti graffitin vastaisen alan etujen mukaista on pitää graffitikulttuuri hengissä. ”Näen yhdenmukaisuutta postnollatoleranssin ja postkolonialismin välillä. Ongelmallinen rakenne ei katoa mihinkään hetkessä, ja sen hävittämisen eteen on tehtävä työtä”, Kimvall linjaa. Jacob Kimvall: The G-word – Virtuosity and Violation, Negotiating and Transforming Graffiti. Dokument Press 2014. 221 s. Mika Helin: Luvallinen graffiti Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus 2014. 139 s. Kimvall ja Arte osallistuivat huhtikuussa luennoitsijoina taideyliopiston Kuvataideakatemian Ilman lupaa -seminaariin. Myös Jari Tamminen oli yksi seminaarin luennoitsijoista. Kirjain kertoo tarinan anssi arten Forms of Rockin’ -kirja on jatkettu hänen Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun tekemästään maisterityöstä. Teos esittää (joidenkin) graffitin vakiintuneiden kirjainmuotojen kehityksen 1970-luvulta 1990-luvulle. Arte osoittaa esimerkein, kuinka kirjainmuodot ottivat alkuun vaikutteita Broadwayn valokylteistä ja kehittyivät muun muassa leveälahkeisia housuja suosivan muodin inspiroimana alapainotteiseksi ja 1980-luvulla futurismin ja high-tech-romantiikan värittämiksi. Arte ei kiinnitä huomiota taide/rikos-jaotteluun, johon keskustelu usein jumiutuu. Siinä missä graffitikulttuuri usein nähdään omana eristäytyneenä alakulttuurina, Arten tutkimus näyttää vaikutusten kulkevan runsaina muun kulttuurin ja graffitin välillä. Graffiti on lainannut estetiikkansa usein aikakauden populaarikulttuurilta ja mainoksista, ja vastavuoroisesti esimerkiksi mainosteollisuus on sumeilematta nostanut graffitin estetiikan osaksi omaa työkalupalettiaan. Tutkimuksen ulkopuolelta voisi todeta, että mainosten ja viihdeteollisuuden lainoja graffitista ja niiden kapitalisoimista ei välttämättä tulisi nähdä pelkästään alakulttuurin ryöstämisenä. Suhde on monimutkaisempi. Kiinnostavana esimerkkinä tuosta edestakaisesta liikkeestä voisi nähdä myös sen, että graafisena suunnittelijana työskentelevä Arte on suunnitellut myös Turvatiimin yritysilmeen. Turvatiimi on vartiointiliike, johon on sulautunut yrityskauppojen myötä myös FPS-vartiointiliike, joka tuli Helsingin nollatoleranssihankkeen aikana tunnetuksi graffiteihin erikoistuneena ja kovakouraisena toimijana. Anssi Arte: Forms of Rockin’ – Graffiti Letters and Popular Culture. Dokument Press 2015. 125 s.
36 • 5 / 2016 euroGames opettaa ”eli kolme läksYä, JoTka oPin, kun PääTin TuoTTaa maailman suurimman saTeenkaariurheiluTaPahTuman ilman aiemPaa kokemusTa.” TeksTi Ja kuva Janne siironen • – normihomolehti 5 / 2016 • 36 h elsinGissä kesäkuun lopussa järjestettävät EuroGames on eurooppalaisten hlbtiq-urheilijoiden mestaruuskisat ja suurin Suomessa koskaan järjestetty sateenkaaritapahtuma. Kisoihin odotetaan saapuvan noin kaksituhatta urheilijaa ja heidän mukanaan saman verran ulkomaisia turisteja. Neljäpäiväiset kisat päättyvät Helsinki Prideen, joka voi vetää ennätykselliset 35 000 ihmistä. Pride ja EuroGames ovat miltei täysin talkoovoimin rakennettuja tapahtumia. Yhtenä EuroGamesin vastaavista tuottajista toimii graafinen suunnittelija Jussi Latvala, jonka tausta tapahtumatuotannoissa on tähän mennessä rajoittunut muutaman sadan hengen klubi-iltoihin. Jussi on oppinut kolme tärkeää läksyä viimeisen vuoden aikana. 1. älä koskaan usko omiin ennakkoluuloihisi Ihmiset ja instanssit, joiden odotit lähtevän innosta kirkuen mukaan saattavatkin osoittautua ennakoitua vaikeammiksi tai jopa mahdottomiksi, kun taas tavalliset ihmiset ympäri Suomea ovat yllättäneet positiivisesti. Olen tajunnut, että kehäkolmosen ulkopuolelta löytyy heteromaailma, joka on nykyään hämmästyttävän avoin ja kannustava, myös vanhemmissa sukupolvissa ja jopa eri uskonnollisissa ryhmissä. 2. mikään ei ole valmista ennenkuin se on valmista Tapahtuma on tehty vasta sitten, kun se on ohi. Muuttujia on valtavasti, ja kaikki elää loppuun asti. Kun liikuttaa yhtä palaa, se vaikuttaa perhosefektin tavoin muihin paloihin. Esimerkiksi kisakylän saunojen lokaatiota on täytynyt vaihtaa jo kymmenen kertaa. Koko kisakylän kartta on piirretty uusiksi noin viisikymmentä kertaa. 3. Jatkuvan pettymyksen strategia toimii minulle Jos suunnitelmat lähtevät siitä, että päälava on Ruisrockin kakkoslava ja sillä nähdään vähintään ABBA, niin on selvää, että joitakin kompromisseja on taatusti tehtävä. Voi olla, että tiedossa on myös kompromissin kompromisseja. Jos esimerkiksi vaikkapa yksi jenkkirapin kuumimmista tähdistä Macklemore sattuu olemaan melkein samaan aikaan Ruisrockissa, se ei automaattisesti tarkoita, että artisti ehtii tekemään myös kivan pikku bonuskeikan pääkaupunkiseudulle. Mutta kun lähtee todella korkealta ja matkan varrella luopuu joistain fantasioistaan, lopputulos jää silti kunnianhimoisemmaksi, kuin jos lähtökohta olisi ollut pelkkä kylmä realismi ja varman päälle pelaaminen. Kuvataiteen puolella olen oppinut, että jos haluaa tehdä pelkistettyä, niin ensin pitää tehdä runsasta. EuroGames Helsingin Kansalaistorilla 29.6.–2.7. helsinki Pride valtaa pääkaupungin taas 27.6.–3.7. Marssi – joka viime vuonna rikkoi aiemmat ennätykset 25 000 osallistujalla – huipentuu puistojuhlaan. Tässä Voiman NHLtoimituksen vinkit marssiin ja puistojuhlaan. vesipullo mukaan Jos Suomen kesä yllättää ja paraatipäivänä on lämmin, varaudu nestehukkaan. Hillut tänä vuonna toivottavasti kolmenkymmenentuhannen muun välissä. Ei, alkoholi ei riitä – se edistää nestehukkaa. Ota nyt vaan se iso vesipullo mukaan. varaudu sateeseen Jos Suomen kesään on luottaminen, jossain vaiheessa paraatipäivää sataa. Sadetakin kannattaa olla läpnäkyvä, sillä silloin upea höyhenpukusi näkyy. Sateenvarjolla saattaa pärjätä – ota tarpeeksi iso, että myös kaveri mahtuu sen alle. Jotta takamus pysyisi kuivana tarvittavan ajan, ota myös jotain, minkä päällä istua nurtsilla. varaudu ilmastonmuutokseen No joo, siis voi sataa, olla kylmä, kuuma, ihan mitä vaan, joten varaudu pienoisvaatekaapilla, jotta vaatetta voi tarvittaessa lisätä, vähentää ja suojata. Ja muista aurinko rasva! eväät tai hyvät hermot Marssijan ja puistojuhlijan on hyvä saada murua rinnan alle. Puistossa on ruokakojuja, mutta niille saattaa jonottaa pari muutakin. Varaudu omilla eväillä, ellet halua jonottaa. käteistä mukaan Elämäsi sateenkaaririhkama saattaa löytyä juuri siitä kojusta, jossa ei voi maksaa kortilla. Mitä pienempää rahaa, sitä parempi puodinpitäjän vaihto kassaa ajatellen. korjaa jälkesi Edustamme edelläkävijyyttä, ja sitä on myös ympäristön huomiointi. Anna tyhjät pullosi kerääjille tai kahmi niistä massit omaan taskuun – kunhan jotenkin korjaat ne ehjinä nurmikolta lojumasta. Vie roskasi roskikseen. koonnuT: heli Yli-räisänen Näin selviät Priden paraati päivästä
SMILE AS STANDARD Aidon jopoilijan tunnistaa jo kaukaa rennosta elämänasenteesta ja positiivisesta pilkahduksesta silmänurkassa. Pidä siis pyörät pyörimässä ja näytä sisäinen jopoutesi, missä ikinä poljetkin! Nyt jokainen voi viritellä ja varustella ikiomaa jopoaan orginaaleilla osilla ja vermeillä! facebook.com/jopo instagram.com/jopobikes www.jopo.fi www.joposhop.fi
38 • 5 / 2016 • – normihomolehti 5 / 2016 • 38 Pienen piirin kirkkokunta suomessa alkoi hilJaTTain Toimia meTroPoliTan communiTY church, mcc. se on maailman ensimmäinen sukuPuoliJa seksuaalivähemmisTöille TarkoiTeTTu kirkkokunTa. TeksTi heli Yli-räisänen m cc-kirkko aloitti toimintansa Kaliforniassa 1968 Troy D. Perryn perustamana. Perry oli aiemmin toiminut helluntaikirkon pastorina, mutta joutui lopettamaan homoseksuaalisuutensa takia. Toiminta levisi eri puolille maailmaa. Kirkko on ajanut erityisesti samaa sukupuolta olevien avioliittojen tunnustamista. MCC toimii jokaisessa maanosassa, Suomessa toistaiseksi yhdistys pohjalta. Miksi sukupuolija seksuaalivähemmistöt tarvitsevat oman kirkon? Eikö se ole poispäin kehityksestä, että valtakirkot suhtautuisivat vähemmistöihin tasa-arvoisesti? ”MCC-kirkon ideana on olla palvelemassa vähemmistöjä tässä ja nyt ja ikään kuin tulla ajan myötä tarpeettomaksi, kun valtakirkot hitaasti muuttavat suhtautumistaan vähemmistöihin”, kertoo Suomen ensimmäinen ja ainoa MCC-kirkon pastorikoulutuksen saanut Tarja Pyykkö. ”Näin ei tosin ole MCC-kirkon 50-vuotisen toiminnan aikana tapahtunut”, hän lisää. mcc suomi tekee yhteistyötä sateenkaarimessujen kanssa. Ne ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon erityistoimintaa seksuaalija sukupuolivähemmistöille. Sateenkaarimessuja on evankelis-luterilaisen kirkon piirissä kiitelty siitä, että sukupuolija seksuaalivähemmistöjen edustajat voivat tulla messuun kokonaisen, todellisen identiteettinsä kanssa, kun perusmessussa on saattanut joutua kiusallisesti kiertelemään viittaamasta esimerkiksi puolison sukupuoleen. Harva haluaa mennä toteuttamaan hengellisyyttään yhteisöön tai ympäristöön, jossa oma vähemmistöidentiteetti politisoituu. Ihmisen ajaa useam min jumalanpalvelukseen hengellinen tarve kuin tarve muuttaa asenteita tai murtaa ennakkoluuloja. Esimerkiksi siksi hlbtiqerityisellä hengellisellä toiminnalla on paikkansa, vaikka se samalla erottaa vähemmistöjä omiin kuppikuntiinsa. Etenkin 70-luvulla tai sen jälkeen syntyneiltä sukupuolija seksuaalivähemmistöjä edustavilta kristityiltä ja heidän tasavertaisia oikeuksiaan kannattavilta kysyttäessä moni vastaa, että sateenkaarimessu on hieman jämähtänyt. ”Ne on vähän sellaisia terapiamessuja, jonne mennään korjaamaan traumoja ajoilta, jolloin homoseksuaalisuus oli ensin rikosja sitten sairausluokituksessa. On hyvä, että niistä ajoista edelleen taakkaa kantaville on tällainen messumahdollisuus, mutta esimerkiksi 80–90-luvuilla syntyneet ovat usein sinut oman vähemmistö identiteettinsä kanssa eivätkä halua messuympäristöön, jossa sukupuoli tai seksuaalisuus edelleen koetaan jotenkin vaikeana”, kertoo 30-vuotias helsinkiläinen. TarJa PYYkkö kertoo, ettei MCC-kirkon tarkoitus ole houkutella ihmisiä pois valtakirkoista, vaan tarjota mahdollisuus turvalliseen kristilliseen ympäristöön. ”Itse asiassa MCC-kirkon toiminta on enemmän kuin vain kristillistä – ekumeenista vähintään – mutta paikalliset seurakunnat määrittelevät pitkälti itse mielekkäät tapansa toimia. On muun muassa juutalaisja buddhalaispiirteitä käsittäviä MCC-seurakuntia”, Pyykkö sanoo. Yhteisiä sääntöjä ja hallintoulottuvuuksiakin on – mitä tahansa ei voi MCC-kirkossakaan tehdä. Esimerkiksi kasteen voi toimittaa vain pastori. ”Tärkeintä MCCkirkossa on, että sinne voi tulla kuka tahansa, joka haluaa etsiä Jumalaa. Yritämme keskenämme ihmisinä aina etsiä ennemminkin yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä”, Pyykkö toteaa.
Olga Bergmann & Anna Hallin | Birgir Snæbjörn Birgisson | Bjarki Bragason | Ásdís Sif Gunnarsdóttir | Steinunn Gunlaugsdóttir | Kolbeinn Hugi | Hekla Dögg Jónsdóttir | Gunnar Jónsson | Unndór Egill Jónsson | Finnbogi Pétursson | Rúrí | Sirra Sigrún Sigurðardóttir | Ósk Vilhjálmsdóttir Elverket 4.6.–4.9.2016 Gustav Wasas gata 11, Ekenäs Kustaa Vaasan katu 11, Tammisaari Villa Schildt 4.6.–4.9.2016 Östra Strandgatan 7, Ekenäs Itäinen Rantakatu 7, Tammisaari Amos Anderson 3.6.–12.9.2016 Georgsgatan 23, Helsingfors Yrjönkatu 23, Helsinki Forum Box 1.–31.7.2016 Gräsvikskajen 3A, Helsingfors Ruoholahdenranta 3A, Helsinki i s l a n t i l a i s t a i t e i l i j o i t a s u o m e n r a n n i k o i l l a i s l ä n d s k a k o n s t n ä r e r v i d d e n f i n l ä n d s k a k u s t e n i c e l a n d i c a r t i s t s o n t h e s h o r e s o f f i n l a n d yli50antikvaaristakirjanmyyjää yli50näytteilleasettajaa mielenkiintoisiaseminaarejajakeskusteluja näyttelyitä Lastenomatkirjapäivät kirjahuutokauppa vanhankirjallisuudenpaivat.com Tapahtum aon pääsyma ksuton Vanhan kirjallisuuden päivät 1.–2.7.2017 Sastamalassa 4/2016 HuHtikuu | voima.fi Liitteenä Rauha.oRg entäs nyt, Li? ?Perustul on?Politii kka???•???Pits aa?&?sirku shuveja?? ZLatan, sankarim me
40 • 5 / 2016 TeksTi veera JärvenPää kuva Jenni holma kolmen vuoden limbo ”toisaalta, vaikka olisinkin psykoosissa, sE Ei tarkoittaisi sitä, EttEn olisi transsukupuolinEn ja tarvitsisi hoitoja – olEnhan ollut psykoosissa ja transsukupuolinEn.” ”e n laPsena ajatellut hirveästi sukupuolta, mutta verbaalisesti mielsin itseni tytöksi. En haluaisi vahvistaa ajattelua, että kaikki transihmiset olisivat pienestä pitäen tiedostaneet vahvasti sen, että syntymässä ruksitettu sukupuoli on väärä. Ahdistuin kuitenkin itse tytöiltä odotettavista asioista, kuten nukkeleikeistä, mekoista ja prinsessasetistä. Se ei tosin ollut mikään hirveän pinnalla oleva asia. Murrosiässä rinnat alkoivat kasvaa, ahdistuin siitä aivan hirveästi. Sain vasta vähän aikaa sitten yläasteen aikaiset toimintaterapiapaperini, ja niissä puhuttiin minun ’tyttöyteni vahvistamisesta’. He olivat siis todenneet, että ’tyttöysmittarini’ oli heikko ja että se on epätervettä. Olin silloin ehkä 13-vuotias. Jälkikäteen oli mielenkiintoista lukea niitä ja ymmärtää, että jo silloin oli huomattu, etten pidä itseäni tyttönä. Rupesin meikkaamaan vasta, kun olin melkein täysi-ikäinen. Minulla oli silloin hyperfeminiininen vaihe ja yritin pönkittää roolia, johon minut oli ängetty väkisin. Sain siitä positiivista vahvistusta, että ’upeaa, kun olet löytänyt tämän sukupuoliroolin, jonka haluamme sinulle’. Tilasin ensimmäisen binderini 18-vuotiaana ensimmäisestä palkasta, jonka sain jostain kassaduunista. Käytin sitä käytännössä aina. Vuosi sitten sain munkit pois, eli käytin binderiä yhtäjaksoisesti neljä vuotta. Monella binderin käyttö on vielä pitkäjaksoisempaa ja epäergonomisempaa. Jos tarjolla ei ole mitään terveellisempää vaihtoehtoa, jotkut saattavat käyttää sitomiseen ideaalisidettä, joka kiristyy koko ajan lisää, ja rintakehä saattaa epämuodostua. Kotioloissa pystyin olemaan ilman binderiä. Joillekin se on niin totaalisen paskan tuntuista, että on nukuttava binderi päällä. Se on kaikkein huonoin vaihtoehto. Käytin makkarankuorta vuosia, ja se painoi hartioitani ja kiristi rintakehääni. Minulle tuli siitä sairauslomapäiviä, kun niskani menivät jumiin. hain lukion koululääkäriltä lähetteen transpolille. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta, mikä on ikäraja hoitoihin. Lukios ta olin mennyt suoraan sairaanhoitajakouluun, mutta putosin sieltä pois, koska tahti oli liian rankka sen hetkiseen tilaani. Kävin transpolilla tutkimuksissa kolmen vuoden ajan, ja sain pari kolme jäähyä eli hoitojani lykättiin. Asiaa perusteltiin sillä, etten voi saada diagnoosia, koska olin ollut pari vuotta aiemmin masentunut ja minulla oli varhaisteininä asperger-oireita. Ymmärtääkseni puoli vuotta on minimi, jotta transpolilta pystyy saamaan diagnoosin ja hoitoja. Transpoli on temppurata, joka pitää vetää läpi. Jouduin käymään kahden psykologin puheilla ja minulle tehtiin kaikkia musteläikkätestejä. Muistaakseni ensimmäinen psykiatrikäynti kesti kolme tuntia. Ne ovat pakollisia, jotta voi saada transpolilta diagnoosin. Ja tietenkin myös gynellä on käytävä ronklattavana. Itseäni ei henkilökohtaisesti haittaa käydä gynekologilla. Tiedän kuitenkin paljon trans ihmisiä, joille omat vehkeet ovat ahdistavia, silloin ei tavallaan halua, että niitä olisi olemassakaan. Ymmärrän lääketieteellisesti, miksi gynekologin tutkimukset tehdään, mutta siinä on paljon asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset kokevat prosessin ja pystyvätkö he ylipäätään hakeutumaan hoitoihin. Lisäksi minulta tutkittiin kromosomit. minulla on ollut transpolilla todella mielenkiintoisia lääkäreitä. Ainakin viisi eri omalääkäriä, joista yhtä en nähnyt kertaakaan. Yksi oli erikoistuva, yhdellä ei ollut pätevyyttä ja paria lääkäriä näin vain kerran tai kaksi. Yksi lääkäri oli ollut polilla vasta pari viikkoa. Kerroin hänelle, että sidoin rintani, mutta lääkärille oli aivan uusi konsepti, että joku sitoo munkkinsa. Hän oli myös tonkinut jostain tietojani ja sanoi miKuisma Ilves, 24, sanoi transpolilla taikasanat, jotta sai tarvitsemansa hoidot.
5 / 2016 • 41 ”Enää MinullE Ei olE niin iso asia, jos joku sanoo Minua tädiksi töissä. olEn hiffannut sEn, Että sE on yhtä väärä, kun Mut luEtaan MiEhEksi.” nulle, että olen viillellyt itseäsi, vaikka en koskaan ollut. Hän oli lukenut sanan itsetuhoinen ja tehnyt johtopäätöksensä. Hoitoneuvottelussa hän sanoi, ettei minulle voida diagnosoida transsukupuolisuutta, kun minulle on kirjattu varhaisteininä asperger-oireita ja olen ollut masentunut. Rupesin itkemään ja sanoin, että haluan rauhottua ja kerätä itseäni. Lääkäri vain jatkoi asioiden luettelua. Myöhemmin olen lukenut pimpin kanssa syntyneiden lasten autismista, ja yksi piirre on epätyypillinen sukupuoliidentiteetti ja sen ilmentäminen. Autismin kirjon häiriöt ovat todella yleisiä transsukupuolisilla ihmisillä. Ymmärrän, että transpolilla katsotaan, ettei ihminen ole psykoosissa tai ettei kyse ole tilapäisestä jutusta. Toisaalta, vaikka olisinkin psykoosissa, se ei tarkoittaisi sitä, etten olisi transsukupuolinen ja tarvitsisi hoitoja – olenhan ollut psykoosissa ja transsuku puolinen. sain alunPerin transpolilta ei-binääridiagnoosin, mutta minun piti saada sen takia binääridiagnoosi, koska ainakaan siihen aikaan Helsingissä ei saanut mastektomiaa eli rintakehän maskulinisointia ilman binääridiagnoosia. Se johtui siitä, että Töölön kirurgit olivat päättäneet niin. Minun piti vain sanoa taikasanat, jotta sain diagnoosin ja tarvitsemani hoidot. Käytännöllä voidaan luoda tilastollinen harha, kun ihmiset eivät uskalla sanoa olevansa kolmas vaihtoehto eli muunsukupuolisia. Vaikka olisin ollut epävarma siitä, olenko binääri poika, minulla ei ollut varaa miettiä muita vaihtoehtoja ainakaan ääneen, koska en olisi saanut hoitoja, jotka tarvitsin. Ihmiset miettivät transpolista puhuessaan, miten siellä pitäisi pukeutua, miten siellä voi olla ja miten saa vaikkapa pitää jalkoja: Jos pitää jalkoja ristissä, onko se liian feminiiniä? Pitääkö pitää nilkkaa toisen jalan päällä reteesti ristissä, jotta näyttää riittävän äijältä? Mielenterveysongelmista ei saa puhua, jotta ei leimaudu pipipääksi ja joudu jäähylle. Pitää osoittaa, että handlaa hoidot. Transpolilla minulle selitettiin paljon sitä, että hoitoja varten pitää olla hyvässä kunnossa. Kun minut laitettiin jäähylle, masennuin aina vain lisää. Kaikki meni eksponentiaalisesti paremmin, kun minulla alkoi hormonihoidot puhumattakaan siitä, kun sain nimen vaihdettua ja rintakehän leikkauksen. Jotta saa vaihtaa nimensä niin sanotusti toisen sukupuolen nimeksi, siihenkin tarvitsee diagnoosin. Kirjallisella sössöttämisellä sain vaihdettua nimeni. Enää ei tarvinnut koko ajan stressata, missä nimi näkyy tai kuuluu. Hormonien ansiosta minulla alkoi ääni madaltua, naiselliset muodot alkoivat ikäänkuin hälvetä ja kuukautiset loppuivat. En muista, että minulla olisi ollut sellainen olo, että onpa rankkaa, kun nämä kaikki muutokset tulevat, joita olen halunnut. Ulkoa tapahtuva sukupuolen määrittely on hirveän genitaalikeskeistä. Ajatellaan, että genitaalit, jotka ihmisellä on syntyessään, ovat viimeinen totuus eikä niitä saa muokata. Genitaalien kuvitellaan ulottuvan ihmisen aivoihin ja kokemukseen, määrittävän sen, mitä ihminen on. Se harha tuntuu olevan todella monella. vuosi siTTen minulta poistettiin mastektomiassa yhteensä puoli kiloa tavaraa. Leikkauksen jälkeen minun ei enää tarvinnut vetää makkarankuorta päälle ja tunkea tissejä kainaloon ja katsoa, näkyvätkö ne. On kiva olla kesällä, kun ei tarvitse pukeutua tiukkaan keinokuituun. Nyt voin laittaa mitkä vain vaatteet päälle. Minulla on toinen osa leikkauksesta edessä, ja siinä vähän siistitään munkkeja. Muutokset ja hoidot ovat vähentäneet henkistä taakkaa, mutta voin toki puhua vain omasta kokemuksestani. Nyt kun multa on leikattu munkit ja olen ollut jonkun aikaa testoilla, minulle on vasta alkanut avautua mahdollisuus, etten olisi binääri valkoinen heteromies. Kun minua ei enää automaattisesti luettu naiseksi, minun ei tarvinnut todistella ympäristölle koko ajan, vaan pystyin olemaan vapaammin, mitä minua huvittaa. Pukeutumiseni ja olemiseni on feminiinisempää kuin se oli aiemmin. Olen pieni hintti, joka pukeutuu Henkkamaukan lastenosastoilta ostettuihin lintuhousuihin. Tr ansPolilla tapahtuneet asiat ovat tavallaan unohtuneet, kun olen saanut ne pois alta. Minulla todettiin adhd tämän vuoden alussa. Unohdan asioita hyvin helposti sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta se suojaa minua. Tunnen paljon transihmisiä ja olen ollut transtukipisteessä vetämässä yhtä ryhmää. Olen myös ollut keskustelupalstoilla. En muista yhtään ihmistä, joka olisi ollut kiitollinen koneistosta tai kokenut saavansa transpolilta tukea itsensä etsimiseen. On uskomatonta, että tuollaista koneistoa halutaan silti pitää yllä, vaikka nyt leikataan terveysja hyvinvointipalveluista. En usko, että se on kovin halpaa. Sairaanhoitajia, erikoislääkäreitä, psykologeja... Kaikki vain siitä ilosta, että saadaan kyykyttää ihmisiä. Joku saattaisi sanoa, että leikkaukset on kalliita eikä niitä pidä antaa tuosta vain. Mastektomia maksaa yksityisellä omalla rahalla vajaan viisi tonnia. Siinä on kuitenkin kyse pienestä rahasta, jos summaa verrataan vaikka psykiatrisen suljetun osaston vuorokausihintaan. On myös huomioitava, että limbossa pitämisestä tulee inhimillistä kärsimystä. Jos minä saisin päättää, prosessi olisi paljon lyhyempi. Toki pitäisi katsoa, että ihminen on varma asiasta. Ihmisen sukupuoli-identiteettiä ei saa selville kuin kysymällä: sitä ei voi katsoa naamasta eikä vaatteista tai mistään, eikä ole mitään aivokuvantamista, jolla saisi varmuuden. Ihmiseen itseensä pitäisi luottaa. Kukaan ei hakeudu transtutkimuksiin niin sanotusti läpällä ja kännissä, että luin tällaisesta jutusta ja tämä on tosi siistiä. Monille se on vuosien pähkäilyn tulos. olen elänYT tässä maailmassa transihmisenä, käynyt trans polin temppuradan läpi ja nähnyt, miten ympäristö suhtautuu muhun riippuen siitä, mihin sukupuoleen mut luokitellaan ja miten erilaista se on. On antropologisesti kiinnostavaa mutta kuitenkin turhauttavaa huomata, miten eri tavalla minuun suhtaudutaan kaupungilla eri tilanteissa. Kun minut luetaan mieheksi, saan olla rauhassa. Mutta jos olen meikannut ja olen ikään kuin nättinä eli näytän naiselta, minä olen vapaata riistaa. Olen yhtäkkiä kaikille velkaa ja minun pitää kuunnella hymyillen heidän sössötystään, että miksi oot noin myrtsi ja mikä sulla on. Myös cis-naiset, jotka on aina luokiteltu ja luettu naisiksi, varmasti huomaavat, että heitä kohdellaan eri tavalla. Heidän henkilökohtaiseen tilaan suhtaudutaan eri tavalla kuin cis-miesten. Se kuitenkin tulee eri tavalla silmille, kun suhtautuminen vaihtuu kuin katkaisimesta. Koko maailma näyttää erilaiselta. riiPPuu aivan tähtien asennosta, miten minut luetaan. Olen lähiliikennekonduktööri. Töissä minulla on päällä univormu, joka on housut, paita ja kraka. En koskaan meikkaa töihin, mutta minut saatetaan lukea mielivaltaisesti niin mieheksi kuin naiseksikin. Välillä olen täti, välillä setä. On mielenkiintoista, mihin ihmiset kiinnittävät huomiota ja mistä tekevät arvion. Minulta kysytään usein, olenko mies vai nainen. Olen siihen vain, että jaa-a. Ymmärrän, että ihmiset tekevät sekunnin murto-osassa jonkun luokittelun ihmisestä. Jos on kasvanut binäärimaailmaan, jossa on vain miehiä ja naisia, niin ei herääminen tapahdu heti, jos joku konduktööri vähän vihjaa, että mietipä uusiksi. Kun minulla ei ollut hormonihoitoja ja oli vanha nimi, niin halusin hinnalla millä hyvänsä, ettei minua luettaisi naiseksi tai tytöksi. Se oli pääasia. Pojaksi lukeminen oli aina erävoitto. Tulkitsin sen omassa päässäni niin, että olen varmaan poika, koska transpolilla ei ollut mitään tilaa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos on korkea ääni, siro naama ja isot tissit, niin androgyyni pukeutuminen ei riitä siihen, ettei luokitella naiseksi. Silloin on nähtävä hirveän paljon vaivaa, jotta voi irrottautua yhdestä lokerosta päästäkseen toiseen lokeroon, joka on yhtä huono. sanamuoTo on klisee, mutta nyt olen sinut itseni kanssa. Enää minulle ei ole niin iso asia, jos joku sanoo minua tädiksi töissä. Olen hiffannut sen, että se on yhtä väärä, kun mut luetaan mieheksi. En voi odottaa tältä maailmalta ja ihmiskunnalta sitä, että minut osattaisiin heti luokitella muuna kuin binäärisenä. Pääasia, että perhe ja lähipiiri ja läheiset tuntevat minut. Kavereille se on ollut vain ilmoitusluontoinen asia, mitä sukupuolta olen milloinkin. Se on ollut vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut selittää eikä esittää mitään. Vanhemmille se oli hieman kinkkisempi homma, mutta sekin vääntäminen on eletty läpi. Kun sukupuoleni ei ole läheisilleni ongelma, on helpompi kestää yhteiskunnallisesti se, että passissani lukee ’f’ ja käytän naisten pukkaria töissä. Jos tulisi kolmas vaihtoehto, vaihtaisin juridisen sukupuoleni heti. Tässä vaiheessa ei mielestäni ole realistista vaatia kolmatta juridista sukupuolta, kun yhä on vääntöä siitä, voidaanko transihmisille myöntää perusihmisoikeudet, ettei esimerkiksi pakkosterilisoitaisi. Siihen, että sain paperin, jolla voin vaihtaa juridisen sukupuoleni, edellytettiin sitä, että minut todettiin lisääntymiskyvyttömäksi Transihmiset on Suomessa viimeinen vähemmistö, joka voidaan pakkosteriloida laillisesti.”
GREY CUBE NÄYTTELYT 2.6.–31.7.2016 EEVA-LIISA PUHAKKA & KATRIN CASPAR PÄIVI ALLONEN | GAIA CARBONI GREY CUBE FESTIVAL 6.8.2016 Jotakin kuin Grey Gardens | Kiimaiset katsojat: Värit ja nautinto | Licking Things | Performanssi tarhurille ja puutarhalle | Ukrets: Habituations | Ernest Truely: Caged GREY CUBE -RESIDENSSIOHJELMA Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi & Sinna Virtanen greycube.paikantuntu.fi @greycubegalleriat 2016 TAIDE VALTAA KORKEASAAREN VANHAT KARHULINNAT Kristen Liu-Wong: Come Closer (osa teoksesta), 2015, akryylimaali ja akryyliguassi puulle, hartsi Kommandona | Going Commando 12.6.–31.8.2016 XX I M ÄN TÄ N KU VA TA ID EV IIK OT Ku ra at to ri An ss i Ka si to nn i Mäntän kuvataideviikot Pekilo, Tehtaankatu 21 FI-35800 Mänttä, Finland +358 (0)44 259 9194 kuvataideviikot@gmail.com www.kuvataideviikot.fi Näyttelypaikkoina Pekilo, Taavetinsaari ja Länsitorikatu 7 Avoinna joka päivä klo 10–18 (myös juhannuksena) | Liput 0-12 € PALAVAT TORNIT Otteita Suomen taiteen 1980-luvusta 19.5.–4.9.2016 Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Liput 7/5 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy www.poikilo.fi Cris af Enehielm, Celia tai alusvaatemannekiini 1985, Amos Andersonin taidemuseo Kuva: Stella Ojala
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA • ruokaosuuuskunta • lounaskahvila • catering Kaarlenkatu 15 omamaa.fi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 9 4 8 5 3 2 6 10 7 1 2 3 4 7 Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 6 5 8 9 GOOD MOOD FOOD OPEN EVERY DAY VAASANKATU 15 10 Oma maa Koko Ekolo Kombo Lemon Grass Bergga Street Gastro Just Vege Vegekauppa 1 Onda
kulttuuri Kriittisen paradigman projekti Tutkijaliitto ei etsi ratkaisuja vaan aiheuttaa ongelmia. TeKsTi ja KuvaT veera järvenpää H elsingin Töölössä tuntee helposti olevansa jossain ulkomailla. Suomen mittakaavassa kaupunginosa on kaukana keskiarvoista: asuinhuoneistojen neliöhinnat ovat valtakunnallisessa top-kympissä ja sisäpihojen portit päivisinkin lukittuja. Onkin jokseenkin vaikea uskoa, että takatöölöläisessä kellarissa sijaitsee kriittisyyden pesä. Täällä kokoontuvat Tutkijaliiton aktiivit, joiden tavoite on aiheuttaa ongelmia eikä todellakaan tarjoilla niihin ratkaisuja. Pöytä ei ole pyöreä, mutta sen äärellä on hyvä puhua ja juoda teetä. Paikalla ovat toiminnanjohtaja Merja Hintsa, puheenjohtaja Ari Korhonen sekä hallituksen jäsenet Tanja Tiekso, Anna Tuomikoski, Taneli Viitahuhta ja Eetu Viren. ”Tutkijaliitto on ollut neljä sukupolvea, jotka ovat olleet aika erillisiä toisistaan. Mutta kolmannen sukupolven puheenjohtajana toiminut henkilö [Jussi Vähämäki] kirjoittaa edelleen ja toisaalta kuului siihen kakkossukupolveen. Sukupolvien läpi on syntynyt kuitenkin tiettyä jatkuvuutta”, Merja Hintsa selvittää. Tutkijaliiton historia kytkeytyy 1970-luvun vasemmistolaiseen liikehdintään yliopistomaailmassa. Perustava kokous järjestettiin tammikuussa 1976 Sosialistisen opiskelijaliiton aloitteesta. Järjestö teki alkuvuosinaan yhteistyötä taistolaisen opiskelijaliikkeen kanssa. Painopiste muuttui 1980-luvun alussa, jolloin yhdistys siirtyi marxilaisesta tieteenpainotuksesta yleiseen yhteiskunnan, tieteen ja teorian kriittisen tutkimuksen tukemiseen. ”Tutkijaliiton kaikkia vaiheita yhdistää ajatus, että tiede ei ole mikään yhtenäinen, neutraali ja viaton kenttä. Siellä on kaikenlaista vallankäyttöä, hierarkioita ja murtumia. Tutkijaliitto on aina edistänyt perinteitä, joissa keksitään käsitteitä, etsitään jännitteitä ja yritetään saada esiin murtumia ja jopa kiihdyttää niitä”, Korhonen luonnehtii. nyKyisiin periaaTTeisiin on kirjattu monitieteellisyys ja kriittisyys. Tutkijaliitto harjoittaa kunnianhimoista julkaisutoimintaa, ja se on kääntänyt suomeksi uusmarxilaista kriittistä teoriaa sekä italialaista ja ranskalaista yhteiskuntateoriaa. ”Yhteiskuntateoria pitää ymmärtää laajasti ja melko ulkoakateemisestikin. Esimerkiksi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin tuotantojen kääntäminen suomeksi liitetään vahvasti Tutkijaliittoon. Kyse on jollain tavalla yhteiskunnasta, mutta myös todella monista muista asioista”, Taneli Viitahuhta selvittää. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana painotus on ollut ranskalaisessa ja italialaisessa filosofisessa keskustelussa sekä uuden työn ja nykykapitalismin ristiriitojen analyysissa. ”Tutkijaliitto oli ensimmäinen kustantaja, joka toi suomeksi työn muutosta käsittelevää kirjallisuutta – kriittistä, työvoiman näkökulmasta rakennettua analyysia”, Viren huomauttaa. Kielen tärkeyttä ei voi vähätellä. Akateeminen julkaisukulttuuri on mennyt siihen suuntaan, että suomek
46 • 5 / 2016 kulttuuri si ei kannata julkaista, koska se ei hyödytä uraa. ”Suomenkielisen julkaisemisen idea on myös se, että itse teoreettinen ja käsitteellinen työ menisi myös akateemisten instituutioiden ulkopuolelle. Englanninkielinen akateeminen julkaiseminen on eräänlainen tiedon neutralisoinnin väline. Julkaisuja ei lue kuin tietty akateeminen piiri, koska julkaisut maksavat viisi tonnia ja ovat yliopistojen käytössä”, Eetu Viren sanoo. Tutkijaliiton julkaisut menevät akateemisen hyödyn ja instrumentaalisen arvon ulkopuolelle. ”Tutkijaliitto on tuonut maahan keskusteluja ja diskursseja, jotka heijastelevat vahvasti sitä, mitä täällä on puuttunut ja mitkä ovat olleet suomalaisen humanistisen tai yhteiskuntateoreettisen keskustelun sokeita pisteitä. Sillä asialla halutaankin olla”, Taneli Viitahuhta sanoo. Yliopistot on ajettu Suomessa erittäin ahtaalle. ”Varsinkin tulosvastuullisuus ja jatkuva julkaisujen suoltaminen on epämielekästä, jos haluaa tehdä aikaa vaativaa ja ei-tulostavoitteellista ajattelutyötä”, Tanja Tiekso tähdentää. Monia Tutkijaliiton aktiiveja yhdistää filosofia ja kaikilla on jonkinlainen akateeminen tausta. ”Filosofia ei ole yhteinen rakastettu alkukoti meille kaikille. Aika monilla on kriittinen näkemys siitä, mitä filosofia tai filosofinen asenne asioihin on. Että pohdiskellaan vain ikuisuuden näkökulmasta jotain ikuisuuskysymyksiä”, Ari Korhonen sanoo. ”Kaikki meistä ymmärtävät filosofian sellaisena, että se tarjoaa jotain välineitä johonkin muuhunkin kuin itsetarkoitukselliseen pyörittelyyn”, Anna Tuomikoski lisää. Filosofia tarjoaa vaihtoehtoisia ajattelun tapoja. ”Vaihtoehdot tuntuvat olevat nykymaailmasta hukassa. Kaikki esitetään objektiivisina välttämättömyyksinä, kuten että kaikki täytyy leikata nyt, kun rahat on loppu. Kätketään täysin se, että kyse on ideologisesta valinnasta”, Tuomikoski toteaa. vaiKK a TuTKijaliiTon TeKsTiT tehdään kaikille, toiminnassa ei todellakaan ole kyse tieteen yleistajuistamisesta. ”Se erottaa meidät monestakin suomenkielisestä projektista, ja vapauttaa meidät yleistajuistamisen vaateesta, joka on suomen kielen paikka akateemisessa maailmassa. Se tuntuu riittämättömältä ja suorastaan pervertoivalta”, Merja Hintsa puuskahtaa. Korhonen painottaa, että pyrkimys on tuoda suomalaiseen keskusteluun käsitteitä, jotka olisivat kenen tahansa saatavilla. Kaikki julkaisut on periaatteessa tarkoitettu kenelle tahansa, vaikka teksti olisikin käsitteellisesti ja teoreettisesti haastavaa. ”Kyse ei ole siitä, että popularisoitaisiin kovaa tiedettä tai oltaisiin mukana yleisessä kulttuurityössä edistämässä julkista keskustelua.” ”Tieteen popularisointiin liittyy rakenteellisesti ajatus, että on joku valmis paketti, jonka halutaan siirtyvän sellaisenaan, ja etukäteen tiedetään, ketkä sen paketin tarvitsee. Siihen liittyy hirveä valta-asetelma”, Hintsa selventää. ”Taustalla on yhteisöllinen ajatus, että voidaan yhdessä tehdä ja ajatella eteenpäin juttuja sen sijaan, että olisi joku valmis könttä, joka jaetaan kansalle”, Ari Korhonen lisää. Myöskään ajatuspajaksi Tutkijaliittoa ei voi luonnehtia. ”Ajatuspajahan yleensä tuottaa tietoa johonkin käyttöön, mutta tässä tarjoillaan lähinnä käsitteitä ja näkökulmia ja törmäyskohtia”, Ari Korhonen painottaa. ”Ajatuspajat pyrkivät tarjoamaan ratkaisuja ongelmiin, mutta me yritämme paljastaa ratkaisut ongelmiksi”, Viren summaa. Tutkijaliitto pyrkiikin saamaan aikaan jotain aivan päinvastaista. ”Pyrimme saamaan esiin konflikteja ja paljastamaan valta-asetelmia, jotka eivät tule näkyviin ilman käsitteitä”, Ari Korhonen sanoo. jos TaHToo TuTusTua Tutkijaliiton julkaisuihin, aktiiveilla on tarjota lukuvinkkejä. Jacques Rancièren Erimielisyys on Ari Korhosen mielestä hyvä teos. Myös Eetu Virenin & Jussi Vähämäen Seutu joka ei ole paikka kannattaa lukea. Taneli Viitahuhta nostaa esiin Paolo Virnon Väen kielioppi. ”Se on todella pätevä uuden työn esittelykirja ja silti täynnä ideoita ja hauska lukea.” Hélène Cixousin Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia oli ilmestyttyään ehdolla Hollon käännöspalkinnon saajaksi. ”Medusan nauru on aivan mahtava kirja! Se on ranskalaisen feministisen kirjallisuuden klassikko, joka on todella hyvä luettavaksi. Siihen on myös helppo tarttua”, Tanja Tiekso innostuu. ”Puolet siitä käsittelee kaunokirjallisia tekstejä ja se pyrkii olemaan jotain muuta kuin niin sanottu mieskirjoitus. Suomennos on erittäin hyvä, ja sitä lukee aivan mielikseen kielenvirittäjänä”, Merja Hintsa lisää. Viitahuhta nostaa vielä esiin Walter Benjaminin kirjan Keskuspuisto, jonka hän on kääntänyt yhdessä Virenin kanssa. Kirjassa puhutaan proletaarisesta kokemuksesta. ”Käsitteenä se on jotain sellaista, joka resonoi meidän ajassa tarvittujen keinojen kanssa. Ei oteta valtavaa tietoa haltuun, jäsennetä sitä ja tiedetä, miten maailma makaa, vaan tartutaan sieltä täältä nouseviin kriittisiin pointteihin. Kysymys on mielikuvituksen suhteesta tietoon. Pyritään avaamaan näkökulmia tietoon, jotka eivät vain normaalitieteen kentällä ilmene.” ”Jos normaalitiede ei vastaa ihmisen kokemusta maailmasta, meidän kirjamme vahvistaa sitä kokemusta, että sillä voi olla jotain kaikupohjaa todellisuudessa”, Viitahuhta sanoo. julKaisuToiminnan lisäksi Tutkijaliitto järjestää paljon tapahtumia, kuten Kritiikkikahvilaa helsinkiläisessä Antikvariaatti Sofiassa ja kesäkoulua sekä erilaisia seminaareja. Lisäksi se kustantaa Tiede & edistys -lehteä, jossa julkaistaan suomeksi vertaisarvioituja artikkeleita. Tutkijaliiton hallitus ja muutama muu aktiivi miettivät, millaisia tapahtumia järjestetään ja mitä teoksia halutaan julkaista ja suomentaa. Jäseniä yhdistyksellä on noin 160. ”Tutkijaliitto on huokoinen tutkijajärjestö. Haluamme olla yhteyksissä erilaisiin toimijoihin, aktivistipiireihin ja porukoihin, jotka kelaavat asioita, tekevät suomennoksia, haluavat tuottaa tekstiä ja järjestää tapahtumia. Ajatuksena on vaikuttaa myös sillä tavalla, että ihmiset tulevat osalliseksi toiminnasta”, Taneli Viitahuhta painottaa. ”Meillä on monenlaisia yhteistyökuvioita, jotka riippuvat siitä, millaisia aktiiviset jäsenet ovat. Kaikki tuovat omat instituutionsa ja suhteet mukanaan”, Tanja Tiekso kertoo. Tutkijaliiton Kesäkoulu järjestetään Ystävyyden majatalossa Kruusilassa 2.4. syyskuuta, ja sinne voi ilmoittautua kesäkuun loppuun saakka. Teemana on ”Ei enää ihminen?”, ja lukuisat puhujat pohtivat ihmisen lopun ilmiöitä ja käsitteitä erilaisista näkökulmista. Lisätietoja: www.tutkijaliitto.fi”.
TAIDEKESKUS ANTARES • PIEN-LIIKKALANTIE 6, 46710 SIPPOLA • PUH 044 9819 506 • galleriaantares.fi • sisäänpääsy 6€ • AVOINNA ti–su 12–18 • SULJETTU ma ja 25.–26.6.16 PETER RANDALL-PAGE 14.5.–18.9.2016 Teoskuva: Rocks in my Bed 2005 photo credit Sally-Ann Norman •HELINÄ HUKKATAIVAL tanssi: Anu Itkonen ja Riikka-Liisa Kuoppa musiikki: Tomi Pekkola ja Minna Raskinen suunnittelu: Mikko Sakala Vapaa Pääsy! la 9.7. klo 14.00 Veistoksia ja piirustuksia Kaksi performanssia •"PARI": Lauren Beukes ZOO CITY. Eläinten valtakunta Trilleri + Etelä-Afrikka + Dystopia + Magia + Laiskiainen Nikolai Gogol Nenä ja muut pietarilaisnovellit Satiirin mestarin päivitetty Nenä. Kaupoissa 14.6. Karita Sainio me emme elä samassa maailmassa kuin te Tummasävyinen trilleri huumehuuruisesta suomalaisesta alamaailmasta. Kirjakaupoista ja www.rosebud.fi www.aulakustannus.fi KESÄN PARHAat KIRJat
48 • 5 / 2016 TeKsTi jari Tamminen lapsuus taistelukenttänä Tulevaisuus näkyy lelukauppojen hyllyillä, eikä se taiteilijan mielestä näytä hyvältä. ”m arKKinoinTi ja mainokset halventavat kulttuuriamme. Ne muuntavat jotkut hienoimmista lauluista jingleiksi. Ne banalisoivat kielen ja saavat ihmiset kertomaan, kuinka he ’rakastavat’ paahtoleipiä tai jugurttia. Ne häpäisevät sen, mitä ihmisyys on. Ja mikäli lasket yhteen, kuinka paljon kuolonuhreja anoreksia, ylipaino, tupakointi ja masennus ovat aiheuttaneet, huomaat, että mainosteollisuudella on konkreettisesti verta käsissään.” Lontoossa asuva Darren Cullen on tullut tunnetuksi mainosten muotokieltä hyödyntävänä taiteilijana. Ennen taiteilijan uraa hän opiskeli markkinointia. ”Monet hakeutuvat mainos alalle, koska näkevät sen hyvänä tapana yhdistää korkea palkkataso ja luova ajattelu. Opittuasi alan niksit edessä on kuitenkin ihmisten halujen ja toiveiden manipuloimisesta seuraava moraalinen pohdiskelu. Itse näin markkinoinnin lopulta yhtenä yhteiskuntaamme eniten korruptoivana vaikuttimena.” Jotain mainosten asemasta yhteiskunnassamme kertoo myös se, että monet mainosten kuvakielellä leikittelevistä taiteilijoista ovat saaneet poikkeuksellisen sydämistynyttä palautetta töistään. Myös Cullen. ”On omituista, että ihmiset luottavat mainoksiin, vaikka ne yrittävät saada meidät toimimaan omien etujemme vastaisesti. Markkinointi opettaa meitä vihaamaan omaa elämäämme, mutta me luotamme siihen! Kun mainosten viesti käännetään päälaelleen, ehkä ihmiset kokevat, että heitä huijataan – vaikka todellinen huijaaja on se alkuperäinen mainos.” Drama aTTisimman palautteen Cullen on saanut teoksestaan Pocket Money Loan for Kids (”Pikavippejä lapsille”). Vuonna 2014 hän vuokrasi tyhjän liiketilan Lontoosta ja avasi sinne kuvitteellisen lapsille suunnatun pikavippifirman toimiston. Eräs ohikulkija melkein karkasi taiteilijan kimppuun ja huusi: ”Eikö mielestäsi ole väärin myydä lainoja lapsille?” ”Tietenkin on”, Cullen vastasi raivostuneelle kommentaattorille. Kiukkuisesta palautteesta tuli luonnollisestikin osa kokonaistaideteosta. ”Vaikka reaktiot kuuluvat teokseen, en halunnut piikitellä yleisölle. Piikki kohdistui yrityksiin, jotka käyttävät lapsiystävällistä kuvastoa myydäkseen korkeakorkoisia lainoja. Ehkä todellinen piikki on kuitenkin siinä, että yleisö oikeasti uskoi tämänkaltaisen yrityksen voivan olla aito, koska tämä on looginen seuraava askel moraalisesti rappeutuneella kulutusluottoalalla. Luulen, että lasten pikavippifirmoja ei ole ainoastaan siksi, että laki kieltää sellaiset.” Cullenin Työfilosofia perustuu sille, että hän haluaa olla heikomman puolella. Lapset ovat hänen erityisessä suojeluksessaan, mutta ehkä hieman yllättävästi myöskin sotilaat – ja sotaa leikkivät lapset siinä ohessa. Teoksen Action Man: Battlefield Casualties (”Action Man: Taisteluken
5 / 2016 • 49 kulttuuriHÄiriNtÄ tän uhrit”) muodostaa sarja parodiallisia mainosvideoita ja korjailtuja nukkeja. Sarja esittää leikkisotilaat hieman rehellisemmin: alkoholisoituneina ja henkisesti särkyneinä, fyysisesti vammautuneina ja jopa kuolleina. ”Siinä teoksessa onnistuin mielestäni tasapainoilemaan hyvin instituution kritisoimisen ja sen hammasrattaisiin tarttuneiden symppaamisen välillä. En halunnut syyttää sotilaita siitä, että he ovat sotilaita. Syytän systeemiä, joka värvää sotilaita taloudellisilla kannustimilla ja valheellisilla perusteluilla. Monet veteraanit ovat kertoneet minulle, että videoni kuvaavat hyvin heidän kokemuksiaan.” Brittiläinen rauhanjärjestö Veterans For Peace UK on ottanut videot osaksi viestintäänsä. Irlantilaisten vanhempien perintö ja opiskelu Skotlannissa ovat vaikuttaneet Cullenin asennoitumiseen Britannian, ja erityisesti englantilaisten, sotaseikkailuihin. ”Skotlantilaiset ja irlantilaiset ovat luonnollisesti skeptisiä Lontoon sotilaallisten interventioiden suhteen; he ovat olleet vastaanottavina puolina niissä. Perhetaustani puolesta minulla on myös sisäänrakennettu epäilys brittien imperialistisia tavoitteita kohtaan – mutta niin on myös puolella planeettamme asukkaista.” KriiTTiselle taiteilijalle tekee hyvää tuntea kritiikkinsä kohde. Markkinointiin liittyvien opintojen lisäksi myös sotaleikit ja -viihde ovat Cullenille tuttuja. ”Lapsena olin kyltymätön kuluttaja, joka opiskeli lelukatalogeja ulkoa ja suhtautui hyvin myönteisesti militaristisiin leluihin. Näen suoran linkin noiden asenteiden ja mainosten sekä sotaviihteen välillä. Olin sananmukaisesti aivopesty. Minulta meni vuosia päästäkseni siitä, enkä usko ikinä pääseväni täysin irti ansasta. Nuorena istutetusta propagandasta tuli osa minua.” Militaristisesta markkinoinnista Cullen nostaa esimerkiksi Top Gun -elokuvan, joka tehtiin yhteistyössä Yhdysvaltain laivaston kanssa ja joka nosti värväytymisten määrän viisinkertaiseksi. ”Siitä elokuvasta tuli minulle pakkomielle, ja halusin itsekin hävittäjälentäjäksi. Vaikka ilmiselvästi en hävittäjälentäjäksi päätynytkään, koen edelleen omituista kiinnostusta ja jopa ihailua hävittäjiä kohtaan – riippumatta siitä, kuinka paljon inhoan aseita ja kauhua, jota ne kylvävät.” Cullen huomauttaa, että kohdistamalla markkinointinsa alaikäisiin yritykset turvaavat tulevaisuuden asiakaskuntaa. Samalla ne muokkaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa tänään. ”Lapsuus on taistelukenttä. Jos haluamme muuttaa yhteiskuntamme kehityksen suuntaa, meidän pitäisi katsoa lelukauppoihin: katsoa Bratznukkeja, leikkikassakoneita ja sotaleluja pursuavia leluhyllyjä.” KesäKuussa Darren Cullen vierailee Tanskassa Roskilden festivaaleilla, jossa hän aikoo jatkaa Pocket Money Loan for Kids -teoksensa parissa. Pikavippifirmalla on tällä kertaa myös myynnissä uusia leluja, Tuomas Veturista muokattuja Tuomas Tankkeja (englanniksi veturi ja tankki ovat molemmat ”tank”) sekä Super Soaker -vesipyssyistä muokattuja Blood Soaker -tekoveripyssyjä, joiden avulla lapset voivat leikkiä sotaa hieman uskottavammin. www.spellingmistakescostlives.com Darren Cullen osallistui huhtikuussa Jari Tammisen kanssa Suomen Lontoon Instituutin seminaariin Culture Jamming – Round 1. Lue lisää Cullenin ajatuksista ja katso Action Man: Battle Field Casualties -videot osoitteessa Häiriköt.fi. S U O M E N M E R I M U S E O F I N L A N D S S J Ö H I STO R I S K A M U S E U M Usko, toivo, rakkaus M E R I M I E STAT U O I N T E JA 1 3 . 5 . – 11. 9 . 2 01 6 Näyttelyt ja kesän tapahtumat W W W. M E R I K E S K U SV E L L A M O. F I Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, Kotka Ti, to–su 10–17, ke 10–20, ma suljettu 10 / 6 €, alle 18-vuotiaat maksutta K A N S A L L I S M U S E O. F I
50 • 5 / 2016 kulttuuri s iemenTen vanhat maatiaislajikkeet vaihtuvat kiihtyvää vauhtia teollisiin lajikkeisiin. Kasvinjalostus on siirtynyt suuryrityksille, ja ne ovat muuntogeenisten lajikkeiden lisäksi patentoineet perinteisilläkin tavoilla jalostutettuja lajikkeita. Havainnollisesta esimerkistä käy ylikansallinen suuryritys Monsanto, jolla on nykyään noin 7 500 patenttia. Kun viljelijät ostavat Monsanton siemeniä, he sitoutuvat samalla ostamaan uudet siemenet joka vuosi. Siemeniä säästänyt viljelijä voi joutua oikeuteen. Silti juuri omien siementen säästäminen, varastoiminen, jalostaminen ja kylväminen on ollut viljelijän keskeistä tietotaitoa. Siementen symboliarvo on suuri ja myös moninainen. Kyse on isoista elämän perusasioista: hedelmällisyydestä, kasvun ihmeestä, syklisen vuodenkierron merkityksestä, tulevaisuudesta. iTalialaissynTyinen, Suomessa jo kymmenisen vuotta vaikuttanut kuvataiteilija Egle Oddo on jo vuodesta 2007 suunnitellut monumenttia siemenille. Projekti on vuosien mittaan kasvanut, ja Mäntän kuvataideviikoilla nähtiin viime vuonna siihen liittyvä performanssi-installaatio. Loppukeväästä 2016 vuorossa oli Helsinki, kun Ark of Seeds esittäytyi Suvilahden Kattilahallissa. Kuusimetrisen alumiiniveistoksen – joka on Oddon sanoin ”matkaversio” myöhemmin toteutettavasta kuusimetrisestä pronssimonumentista – ympärille tiivistynyt esitys oli sekä kuvanveistoa että performanssia ja musiikkia. Musiikista ja soittimien rakentamisesta vastasi Lontoossa opiskellut Timo Tuhkanen, joka toimi myös esiintyjänä. Tuhkanen on säveltäjän lisäksi runoilija, kääntäjä ja visuaalinen taiteilija. Vaikeasti lokeroitavaa monitaiteellisuutta edustavat muutkin esiintyjät: Marika Krook, Juho Laitinen, Outi Pulkkinen ja Teatteri Metamorfoosi. Oddo on kiinnostunut siementen symbolisesta merkityksestä – myös niiden yhteisöllisestä merkityksestä niiltäkin osin, mitä ”emme vielä tunne”. Kaikkea tulevaa taidettakaan emme vielä tunne, ja Oddokin haluaa vielä käyttää taiteen yhteydessä sanaa avantgarde. Tietenkin voisi ajatella asiaa myös siltä kannalta, että on paljon sellaista, mitä emme enää tunne. Oddon alkuidea syntyi ”välttämättömyydestä tuoda yleisö lähelle kasvien siemeniä – sekä elämänmuotona että läsnäolona urbaanissa ympäristössämme ja asiana, jonka kanssa voimme olla eri tavoin vuorovaikutuksessa, ei pelkästään hyödykkeinä, viihteen viheralueina tai ruokana”. urba anin yhteisöllisyyden kannalta tehokkaampaa on tietenkin katoavan esityksen lisäksi pystyttää pysyvä monumentti siemenille – varsinkin kun se on suunniteltu myös soittimeksi ja oikeita siemeniä sisältäväksi arkiksi, jonka ympärille voi rakentaa erilaista rituaalista toimintaa. Varsin ovela vaikuttamisen tapa on myös tehdä omalla tavallaan hyvin perinteinen pronssiveistos, johon on helppo samastua – ”ihan samalla tavalla kuin Mannerheimin ratsastajapatsaaseen”, kuten Oddo huomauttaa. Myös päättäjien on helppo ymmärtää pronssimonumentin kieltä. Itse Oddo vertaa Ark of Seedsiä menhireihin, obeliskia muistuttaviin megaliittisiin kulttikiviin, joita tehtiin ennen ajanlaskumme alkua. Oddon mukaan monumentin merkitys kiteytyy kollektiivisten rituaalien mahdollisuuteen ja myös monumentin rooliin muistivälineenä. Hänen mukaansa ”rituaalisuus on keskeistä ihmisluonnossa”. Paha tätä on kyseenalaistaa – oli sitten kyseessä käynti haudalla, jääkiekon mitalijuhlat tai nopeasti rituaalistunut ravintolapäivän karnevaalihumu. Lopullisen teoksen todennäköinen sijaintipaikka tulee olemaan Espoo, ja projekti on edennyt toistaiseksi myötätuulessa. Teoksen sanoma on siis selkeä: Oddon sanoin ”analyyttisesti ja käsitteellisesti: pitäkäämme huolta yhdessä kasveista, samastukaamme kasveihin eri tavoilla – kuitenkin tietämättä vielä, mitä ne kaikki mahdolliset tavat ovat”. Samalla Oddo muistuttaa, että ”taiteilijan intentiot eivät vielä ole kattava selitys sille, mitä olet nähnyt”. Teoksen narratiivinen rakenne on tärkeä, mutta Oddo haluaa sen olevan myös ”vihjaileva”. Se on ymmärrettävää, jos intentioihin liittyy myös avoimuus sille, mitä emme vielä tiedä. Sen me valitettavasti tiedämme, että taistelu on käynnissä. Toivottavasti Ark of Seeds ei tule olemaan hävityn sodan rapistuva muistomerkki. rituaalinen monumentti siemenille TeKsTi oTso KanToKorpi Käynnissä oleva sota siemenistä on perustavanlaatuinen. Kuvataiteilija Egle Oddo haluaa muistuttaa tästä.
5 / 2016 • 51 kuvataide maaseutu näyttämönä Valokuvien oma voima kapinoi Maaseudun Tulevaisuus -lehden juhlanäyttelyssä. K oKo Kesän Punkaharjun Lustossa esillä oleva Sata vuotta, sata kuvaa juhlistaa Maaseudun Tulevaisuus -lehden satavuotista kuvajournalistista taivalta. Lehden päätoimittajan tehtävät vastikään jättänyt Mikael Pentikäinen määrittää näyttelylehdessä esillepanon aatteellisia lähtökohtia: ”Muistuttakoon se [näyttely] maaseudun merkityksestä ja siitä arvokkaasta työstä, jota maaseudulla tehdään edelleen joka päivä suomalaisten hyväksi ja jota Maaseudun Tulevaisuuden tekijät ovat vuosisadan aikana halunneet omalla panoksellaan tukea.” Maaja metsätaloustuottajain Keskusliiton äänenkannattajan pyrkimykset eivät silti onnistu kokonaan kaappaamaan valokuvien omaa voimaa. näyTTelyn ehkä pysäyttävimmät kuvat ovat I. K. Inhan (1865–1930) kotieläinten ja niiden omistajien koskettavat kaksoismuotokuvat ja rinnakkaisten kuvien panoraamatekniikalla tehty häikäisevä taltiointi Mustialan avarista viljelymaisemista (1899). Näyttelyn nykyaikaista ympäristötietoista painotusta edustavat Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon luonnontilaisiin metsiin viittaavat kuvat. Toisaalta llkka Halson kuvamanipulaatioteoksessa Kitkajoki (2000) kauniin luonnonmaiseman ylle on rakennettu dystooppinen kasvihuonekatos. Maaseudun sinnikästä puurtamista ja ilkikurista ITE-henkeä taas tallentaa kuvissaan omalla tunnistettavalla tyylillään Pekka Turunen. Näiden töiden kriittisyys perinteisen maaja metsätalouden peruskuvastoon nähden jää kuitenkin pitkälti katsojan oman ymmärryksen varaan. maaseuDun murrosKausien niukkuus ja esimerkiksi 1970-luvun poliittiset tuulet näkyvät joissakin kuvissa, mutta tämän päivän tehomaatalouden todellisuus ei niistä liiemmin välity. Sen sijaan eläintaloutta kuvaa esimerkiksi Jaakko Heikkilän herkkä Mimmi ja lampaat (Kukkolankoski 2015), jossa pieni tyttö halaa luomutilan laitumella kohtaamaansa lammasta. Romantisoivan maaseutumaalailun tueksi kääntyy myös näyttelyn interaktiivinen osa, joka on koottu Maaseudun Tulevaisuuden lukijoiden lähettämistä latokuvista. näyTTelyn avainTeoKsina voi pitää Henrik Dunckerin ja Yrjö Tuunasen nykyaikaista maatalousyrittäjyyttä kuvaavia 1990-luvun alun tietoisen asetelmallisia töitä. Dunckerin kuvassa Marko ”Veve” Hynnälä (1993) nuori isäntä seisoo historiarekvisiitalla koristellun heinäpaaliseinän edessä ja ojentaa sahattua lankunpätkää kuvan ulkopuolelle rajautuvalle pukumiehelle. Tuunasen teoksessa Kari Pöyhönen (Hankasalmi, 1990) maalaistalon väki poseeraa talon edustalle talutetun naudan kanssa ja tikkailla mehiläisenhoitajan asussa samaan aikaan, kun kuvan reunasta pilkistää monitoimikoneen kannattelema puunrunko. Näyttelykokonaisuudessa kuva laajenee käsittelemään suomalaisen maaseutusuhteen esittämiseen yhä liittyvää teatraalisuutta. Kameran postmoderni silmä kohdistaa katseensa todellisen elinympäristön sijaan merkitysten näyttämölle. Kuvan viesti kääntyy samalla ilkikuriseksi antiteesiksi Maaseudun Tulevaisuuden ohjelmallisesti vaalimalle maaseutukertomukselle. Tuomas ranTanen Sata vuotta, sata kuvaa. Maaseudun Tulevaisuus -lehden satavuotisen historian juhlanäyttely. Suomen metsämuseo Lustossa Punkaharjulla 18.9. asti. Sieltä näyttely jatkaa Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon ja maatalousmuseo Sarkaan Loimaalle. www.lusto.fi Yrjö Tuunanen: Kari Pöyhönen, Hankasalmi. Sarjasta Viljelijän sopimus, 1991–1993, Vihdin museo Tadeusz S?obodzianek Tarina XiV oppiTunnissa
52 • 5 / 2016 kulttuuri saari machojen m?eressä Poliittista taistelua käyvä Mujeres Creando kylvää Boliviaan muutoksen siemeniä. TeKsTi ja KuvaT Hanna apajalaHTi b olivian Andeilla, liki 4 000 metrin korkeudessa , La Pazin kadut ovat mustanaan pakokaasuja ja ihmisiä. Naiset kaupittelevat kadunkulmissa kaikkea mahdollista purkkapaketeista perunoihin. Toiset vain ojentavat kätensä ja pyytävät rahaa ruokaan. Naisten vauvat nukkuvat vilttikääröissä, autot huristavat läheltä ohi. Intiaanityttö tanssii ja laulaa ohikulkijoille. Keskustan tuntumassa kohoaa suuri pinkki talo, jota koristavat huomiota herättävät maalaukset. Talon nimi on Virgen de los Deseos, Halujen pyhimys, ja sitä pyörittää Mujeres Creando -anarkofeministiryhmä. Pinkissä talossaan Mujeres Creando (”luovat naiset”) tarjoaa konkreettista ja moraalista tukea ja apua Bolivian naisille. Talossa järjestetään muun muassa keskustelutilaisuuksia, elokuva näytöksiä ja kursseja, kuten itsepuolustusta, lukupiirejä ja kriittistä ajattelua. Mujeres Creando on horisontaalisesti organisoituva anarkistinen ryhmä, jossa kukaan ei ole toisen pomo. Ravintolan, majoituspalveluiden ja tuotteiden myynnillä ryhmä maksaa kaikki talon kulut. Kaikki raha menee toiminnan pyörittämiseen. Talosta on muodostunut eräänlainen turvapaikka myös Bolivian seksuaalivähemmistöille: se on kuin saari machojen meressä. ClauDia flores yañez on ollut ryhmässä mukana viisi vuotta. Hän on 36-vuotias kokki, aktivisti ja kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Flores Yañez tekee talossa omien sanojensa mukaan kaikkea – keittiövuoroja, siivoamista, myyntiä kahvilassa ja tiskillä. ”Käytännön työ ja älyllinen elämä muodostavat yhdessä taistelumme kouriintuntuvan ytimen”, hän kertoo. Talon ravintola on lounasaikaan täynnä asiakkaita – nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä – nauttimassa edullista buffetateriaa. Keittiöstä voi tilata vaikka kokanlehtiteetä. Katosta roikkuu taidetta: muovisia naisen ruumiinosia ja barbeja. Tiskillä myydään Mujeres Creandon t-paitoja, kirjoja, lehtiä, penaaleja. Seinät ovat täynnä iskulauseita ja suurennoksia vanhoista valokuvista. Ovi käy jatkuvasti, ja sisään lappaa naisia lapsineen. ”Aamukahdeksalta kun tulen töihin, kadulla on jo jono apua tarvitsevia naisia.”, Flores Yañez toteaa. Mujeres Creando -ryhmän perustivat 1992 La Pazissa María Galindo, Julieta Paredes ja Mónica Mendoza . Ryhmä vaatii äänekkäästi muun muas sa vapaata seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuutta, ehkäisyä ja aborttia, heteronormatiivisuuden purkamista, taloudellista ja koulutuksellista tasa-arvoa, naisen työn arvostuksen nostamista, asenneilmaston muutosta. Ylipäänsä samoja oikeuksia naisille ja miehille, mikä ei ole itsestään selvää Bolivian kaltaisessa kehittyvässä maassa. Ryhmä ei ole alisteinen valtiolle, puoluepolitiikalle tai muulle institutionaalisuudelle. Ryhmällä ei myöskään ole virallisia johtohahmoja, vaikka sellaiseksi onkin julkisuudessa profiloitunut anarkofeministi María Galindo. Galindo on monessa mukana oleva kulttuuri-ihminen: hän kirjoittaa kirjoja ja kolumneja, järjestää ja toteuttaa taidenäyttelyitä, elokuvia ja mielenosoituksia. Oma radiokanava Radio Deseo lähettää ohjelmaa joka päivä vuorokauden ympäri ja Maria Galindo on yksi sen tekijöistä. Galindo on myös Bolivian ensimmäinen julkilesbo, ja hän puhuu julkisuudessa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. ”Porukassamme on paljon erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Nuorin on 21, vanhin seitsemänkymppinen. Mukana on naisia ja miehiä, lesboja, homoja, biseksuaaleja, transihmisiä… Mukana on myös alkuperäiskansojen ihmisiä. Me olemme hedelmiä kaikissa väreissä ja mauissa”, Flores Yañez kertoo. boliviassa naiset ovat olleet poliittisesti aktiivisia suhteellisen pitkään, vaikka saivat ääni oikeuden vasta vuoden 1952 vallankumouksen jälkeen. Ensimmäiset naisten ammattiliitot perustettiin 1920-luvulla. Vuoden 1994 uusi laki kansalaisten osallistumisesta loi pohjaa uudelle poliittiselle aktiivisuudelle sekä naisille että miehille. Cochabamban vuoden 2000 käänteentekevissä protesteissa naiset johtivat usein mielenosoituksia. 2000-luvulla naiset ovat olleet muutenkin vahvasti mukana politiikassa, ennen kaikkea Movimiento al Sosialismo (”liike kohti sosialismia”) -liikkeessä. MAS nosti kokanviljelijä Evo Moralesin Bolivian ensimmäiseksi intiaanipresidentiksi 2005. Moralesin hallinto on tehnyt muutoksia lainsäädäntöön naisten aseman parantamiseksi. Uusi perustuslaki sanelee erikseen naisille perusoikeudet, ja perheväkivalta sekä seksuaalinen häirintä ovat nykyään laissa kiellettyjä. Kolme vuotta sitten Evo Morales hyväksyi lain, jonka pitäisi nimensä mukaisesti ”taata naisille väkivallasta vapaa elämä”. María Galindo syyttää näitä lakiuudistuksia tekopyhiksi ja retorisiksi abstraktioiksi, sekä oikeusjärjestelmää yleisesti korruptoituneeksi. Lain säätämisen jälkeen Boliviassa on raportoitu lähes kolmesataa naismurhaa, joista tuomioita on annettu vain murto-osalle tapauksista. Mujeres Creando muistuttaa jatkuvasti, että lakien toteutus ontuu: viranomaisia ei ole koulutettu tarpeeksi kohlatiNalaiseN amerikaN maista Boliviassa kÄrsitÄÄN eNiteN NaisiiN koHdistuvasta vÄkivallasta.
5 / 2016 • 53 kulttuuri saari machojen m?eressä taamaan väkivaltaa kokeneita naisia, jotta näille voitaisiin kattavasti antaa lääketieteellistä ja juridista apua. Latinalaisen Amerikan maista Boliviassa kärsitään eniten naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Perheväkivalta ja muut naisiin kohdistuvat raakuudet, kuten feminicidío, naismurha, sekä raiskaukset, ovat rakenteellinen ongelma Bolivian yhteiskunnassa. Mujeres Creando arvostelee avoimesti Evo Moralesin machoa toimintaa, sovinistisia asenteita, naisia alentavaa kielenkäyttöä ja peittelemätöntä homofobiaa. Vallankumouksen fraseologiaa he kritisoivat maskuliiniseksi ja väkivaltaiseksi tyhjän puhumiseksi. laittomieN aBorttieN seuraukset ovat Boliviassa NaisteN kolmaNNeksi yleisiN kuoliNsyy. Naiset saavat Boliviassakin yhä taistella paitsi etnisen alkuperänsä ja sosiaalisen luokkansa, myös sukupuolensa takia oikeuksistaan täysivaltaisina kansalaisina. ”Paljon on ollut puhetta, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Hallitus ei kysy kadun tavallisilta naisilta, mitä he tarvitsevat: terveydenhoitoa, lääkäriä, koulutusta, päiväkotia lapsille”, Flores Yañez toteaa. Mujeres Creando pyörittää talossa myös omaa päiväkotia, sillä Boliviassa on valtiollisia päiväkoteja vain muutama, ja nekin hyvin kalliita. pienempiä ja isompia epäkohtia Boliviassa riittää. Esimerkiksi väliaikaisiksi tarkoitettuihin turvakoteihin jää perheväkivaltaa paenneita naisia lapsineen asumaan vuosikausiksi, koska heillä ei ole muutakaan paikkaa. Elatusmaksua yksinhuoltaja äiti saa vain, jos lapsella on isän sukunimi. Mujeres Creando on ollut myös näkyvästi mukana kampanjoimassa transsukupuolisille oikeutta vaihtaa nimensä vastaamaan identiteettiään, ja lakialoite on vihdoin saatu etenemään hallinnon rattaisiin. Raskauden keskeytys ei Boliviassa ole kiinni naisen vapaasta tahdosta. Sitä myönnetään rajoitetusti ainoastaan raiskausja hengenvaaratapauksissa. Laittomien aborttien seuraukset ovat maassa naisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Bolivian perustuslaki lupaa kunnioittaa katolista kirkkoa, joten vapaa abortti voi olla vielä kaukainen päämäärä. Ongelma on myös katolinen valtion koulu, jossa opetetaan asioita uskonnon määritteleminä. Mujeres Creando luonnehtii aborttikieltoa kristillisen kolonialismin mandaatiksi ja vaatii myös kirkon erottamista valtiosta sekä naisten kehojen suvereniteetin kunnioittamista. Ryhmä on arvostellut itsehallinnon antamista vanhakantaisia lakeja ja tapoja noudattaville yhteisöille. Uusi perustuslaki vuodelta 2009 antaa valtaa intiaaniyhteisöjen hierarkisille ”Andien patriarkaateille”. Andien vuoriston kansojen vanhat perinteet pitävät naista hiljaisena ja alempiarvoisena, eikä esimerkiksi seksuaalisia variaatioita hyväksytä. María Galindo on määritellyt, että kolonisaation purkaminen ei onnistu ilman patriarkaatin purkamista, koska ne ovat samaa alkuperää. bolivia on hiljalleen matkalla tasa-arvoisemmaksi yhteiskunnaksi. Lakiasäätävistä parlamentaarikoista 51 prosenttia on naisia, eniten maailmassa heti Ruandan jälkeen. Kunnanvaltuutetuista naisia on 44 prosenttia. Mujeres Creandon mielestä parlamentaarisuus on kuitenkin patriarkaalinen vallan väline. Radikaalifeministien tavoitteena on Bolivian siirtyminen yhteisölliseen yhteiskuntaan, vallan todelliseen hajauttamiseen. ”Hallituksessa on naisia, mutta he ovat naispuolisia machoja. Ei hallitus kabineteissaan eivätkä ministerit tiedä elämän realiteeteista mitään”, Flores Yañez tylyttää. Asenneilmaston muuttamisessa riittää edelleen paljon työtä. ”Evo ei ole muuttanut mitään kymmenessä vuodessa. Evo sanoo, että Boliviassa ei ole köyhyyttä. Se ei ole totta!” Naiset ovat Boliviassa köyhimmistä köyhimpiä: he työskentelevät useammin niin sanotulla harmaalla vyöhykkeellä, tekevät suurimman osan kotitöistä ja ansaitsevat keskimäärin 60 prosenttia siitä, mitä miehet. ”Tämä maa pyörii täysin naisten voimin”, Flores Yañez toteaa. Kysyttäessä, millainen on Claudia Flores Yañezin unelmien Bolivia, hän miettii hetken. ”Haluan tasa-arvoisen Bolivian. Toivon, että jonain päivänä Boliviassa on vallassa nainen kadulta joku, joka ymmärtää, mitä todellinen tasaarvo on.” mujeres CreanDo valloittaa Bolivian julkista tilaa tavalla, joka ei ole ollut naisille hyväksyttävää. Ryhmä on Boliviassa varsin tunnettu, ja julkisuuttaan naiset ovat käyttäneet tuodakseen esille tärkeinä pitämiään asioita. Varsinkin ryhmän tekemät seinäkirjoitukset, grafiteadas, tunnetaan hyvin. Ne on kirjoitettu tavallisella koulussa opitulla kaunokirjoituksella, ja signeerattu ryhmän tunnuksella. Kirjoituksia voi bongata ympäri isoimpia kaupunkeja, ja ne lataavat suoraa tekstiä naisten asemasta yhteiskunnassa. Seinäkirjoituksilla naiset ottavat takaisin sanat ja kuvat, purkaen osaltaan valtarakenteita. Mujeres Creandon toiminta on ainutlaatuista Bolivian kontekstissa. Vaikka ryhmä on jäsenmäärältään pieni, sillä on laajat ideologiset ulottuvuudet. ”Kylvämme uusien ajatuksien siemeniä. Meidän toimintamme on poliittista taistelua”, Claudia Flores Yañez luonnehtii. Feministiryhmän oikeusaputoimiston ulkoseinässä lukee ”Valu huuliltani ja muutu sanoiksi”. Mujeres Creandon naiset myyvät yrttejä sisältäviä, symbolisia tee se itse -aborttipusseja.
54 • 5 / 2016 kulttuuri teatteri Tavallisuuden karvas kääntöpuoli TeKsTi Tuomas ranTanen Kuva paTe pesonius Q-teatterin menestysnäytelmä on yksi Tampereen teatterikesän helmiä. p aljon kehuja kerännyt Tavallisuuden aave viittaa nimeään myöten Luis Buñuelin toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaan Vapauden aave (1974). Buñuelin episodielokuva käsittelee mestariohjaajan absurdin vinolla tyylillä kuvattua porvarillista tekopyhyyttä ja näennäisen vapauden perustalle rakentuvia arjen vankiloita. Saara Turusen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän sisäkkäisissä episodeissa puretaan puolestaan suomalaisessa kulttuurissa erityisen vahvasti vaikuttavaa, ihmisen tunteita ja itseilmaisua tukahduttavaa yhdenmukaisuuden painetta ja sosiaalista kontrollia. Milja Ahon lavastuksen ja muunkin näyttämöilmeen osalta vahvassa esillepanossa on paljon yhteistä Roy Anderssonin pysähtyneitä arkikohtauksia viljelevien elokuvien kanssa. Niiden absurdin surrealismin kohteena on ruotsalaisen kansankodin ihanteiden ja käytäntöjen välinen kuilu. Eläinnaamioiden, unenomaisten kohtausten ja television hallitseman huonetilan metaforisessa käytössä voi nähdä viittauksia David Lynchin kuvakieleen. Näytelmässä esillä on myös von Wrightin taiteilijaveljesten kansalliskanonisoituja maalauksia. Niiden välittämä naturalistisen tarkkaan todellisuuden toistoon perustuva käsitys taiteesta on äärimmäinen vastakohta teatteriesityksen vahvan symbolistiselle kerrontatavalle. Vaikka esityksen päällimmäisessä tyylittelyssä on paljon koomisia elementtejä, sen pohjimmainen taso on traaginen ja sen kulttuurikritiikki iskee tylysti kuin jäähakku. TrageDian ja komedian taistellessa koko ajan hallitsevan tunnetilan asemasta taitavaa ensembletyötä lavalla ilmentävät Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Elina Knihtilä, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen siirtyvät saumatta nynnyn hahmosta kovikseksi ja alistajasta alistettavaksi. Sisällöllisesti esitys tarjoaa viiltäviä havaintoja esimerkiksi ydinperheeseen ja sukupuolirooleihin liittyvistä normivaatimuksista, perhejuhlien ja tuttujen kohtaamisen ahdistavasta muodollisuudesta sekä pohjimmiltaan aikuisten tuottamasta koulukiusaamisesta. Näennäisen kevyessä mutta silti syvältä riipaisevassa kohtauksessa Elina Knihtilän roolihahmo luhistuu sisäisen flamenconsa ja ulkoisen heittäytymiskyvyttömyytensä välisen ristiriidan äärellä. Astetta rankemmaksi esitys etenee psykoanalyyttisesti vaikuttuneessa kuvaelmassa, jossa painajaismaisen petohahmon kautta käsitellään oman seksuaalisen halun tukahduttamista parisuhteessa. Vielä rujompana esitys näyttäytyy kohtausparissa, joka esittää fasismin ja väkivallan hyväksymiseen liittyvää normalisoitumista. Symbolinen ilmaisumuoto jättää nerokkaasti katsojan vastuulle tulkinnan siitä, onko joukkoraiskausta esittävässä kohtauksessa kyse fetisistisestä fantasioinnista vai itse väkivallanteosta. Esityksen ehkä koskettavimmassa tarinassa kuvataan erakoitunutta naista, joka vasta kuoltuaan saa muilta rakastavaa huomiota. Surumielisyyden ja naurun kohtaaminen samassa hetkessä on harvoin yhtä konkreettista. Tavallisuuden aave on päättyneen teatterikauden tärkeimpiä teoksia. On hienoa, että se on esillä myös elokuussa Tampereen teatterikesässä. Erityisen kiinnostavaa on kuulla, miten vahvasti kulttuurisidonnainen esitys saa ymmärrystä ulkomaalaisilta vierailta. Vähäpuheisen esityksen vieminen ulkomaille tuntuisi muutenkin houkuttelevalta idealta. Saara Turunen: Tavallisuuden aave Esitykset Tampereen teatterikesässä 2. ja 3.8. Esitykset jatkuvat syyskaudella Q-teatterissa. Teatteria Tampereen kesässä Tampereen teatterikesän tämänvuotisia ulkomaisia vierailijoita ovat esimerkiksi Reykjavikin kaupunginteatterin ja serbialaisen Jugoslovensko dramsko pozorište -teatterin klassikkosovitukset sekä yhdysvaltalaisen koomikko-näyttelijä Desiree Burchin rasism i kabaree. Kotimaisia esityksiä edustavat alla arvosteltujen ohella muun muassa Kansallisteatterin ironinen ajankuva Onnellisuu den tasavalta, Noora Dadun Mi nun Palestiinani sekä Seinäjoen kaupunginteatterin sovitus Jouko ja Juha Turkan vuonna 1996 kantaesityksen saaneesta näytelmästä Rakkaita pettymyksiä rakkauteen. Politiikkakollektiivi & Ryhmäteatteri: Eduskunta III Susanna Kuparisen ohjaama Eduskunta III on dokumenttiteatterin uutta aaltoa Suomessa vahvasti edistäneen trilogian päätösosa. Aiempaan tapaan esityksessä yhdistellään journalistisen taustatyön tuloksia päättäjien julkisiin puheisiin ja kirjoituksiin. Esityskauden aikana tekstiä muokattiin parhaimmillaan päivittäin hallintarekisterin poliittisen käsittelyn kiihkeiden käänteiden takia. Satiirin kärki tiivistyy inkvisitiona esitettävien virka miesten kyykyttäessä julkisuudessa patsastelevia poliitikkoja. Aurinkoteatteri: Maa-Tuska Juha Mustanojan kirjoittama ja ohjaama, hämäryyteen asti moni tasoinen näytelmä sijoittuu sydänt alveen 1891–1892. Tulipaloa junalla pakeneva näyttelijäjoukko ajautuu raivo päisen noidan kynsiin. Räävittömäksi musikaaliksi yltyvä näytelmä yhdistää historiaa ja myto logiaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Eri suuntiin repivän kokonaisuuden materiaalinen runsaus ei päästä katsojaa helpolla, mutta yksittäisten kohtausten voima ja kokonaisuuden omaehtoisuus sivelevät salvaa haavoihin. Klockriketeatern: Play Rape Anna Paavilaisen sooloesitys käsittelee raiskatuksi tulemisen esittämistä, sen näyttelijässä synnyttämiä traumoja ja asetelmaan kytkeytyviä valtarakenteita. Viime vuoden Baltic Circle -tapahtumassa kantaesityksensä saanutta näytelmää on esitetty myös Kansallisteatterin päänäyttämöllä. Esityksellisten ansioiden ja teatterityön käytäntöjen avaamisen johdosta esityksen katsomisesta pitäisi antaa teatterialan opiskelijoille opintopisteitä. Tuomas ranTanen Tampereen teatterikesä 1.–7.8. www.teatterikesa.fi
18.6.–18.9.2016 RAUMAN TAIDEMUSEO Kuninkaankatu 37 www.raumabiennale.com Chto Delat Jeannette Ehlers Serina Erfjord & Magnus Oledal Hanna Husberg Polina Kanis Grada Kilomba Anton Krohn & Daniel Petersson Ignas Krunglevi?ius Petri Kuljuntausta Anda L?ce Kristiina Ljokkoi Jumana Manna & Sille Storihle Maritta Nurmi Dominik Ritszel Anna Shkodenko Jenna Sutela 12 . Stanley Jordan (USA) Ricardo Gallén (ESP) Hopkinson Smith (SUI) koko ohjelma: www.tgf.fi metsällä ja savannilla www.metsastysmuseo.fi KÄSITYÖPOHJAISTA NYKYKANSANTAIDETTA 13.5.–16.10. ITE-museo | Pitkänsillankatu 28, Kokkola 12.5.–18.9. Suomen Metsästysmuseo | Tehtaankatu 23 A, Riihimäki ITE-TAITEEN KESÄ 2016 | itenet.fi ETI-ITE ITE-taidetta puistoissa ja kaduilla 21.5.–30.7. Parkanon kaupunki HETKEN LAPSIA In memoriam Erkki Pirtola ja Erkki Kervinen 19.6.–10.9. | Artpark Hasanniemi, Joensuu KARHUFESTIVAALI Karhunveiston SM-kilpailu Mie ja karhu 19.–20.8. Ilomantsi | www.karhufestivaali.? PARIKKALAN PATSASPUISTO Kuutostie 611, Parikkala | Avoinna koko kesän www.patsaspuisto.net
56 • 5 / 2016 kulttuuri Kaukana puritaanista Uuden romaanin julkaiseva Rosa Meriläinen haluaa kritisoida valtaa hauskasti. TeKsTi veiKKa laHTinen Kuva anniKa piTKänen o n sTressa ava a miettiä kysymyksiä Rosa Meriläiselle. En halua kysyä liian tylsiä kysymyksiä enkä myöskään jäädä kiinni valtarakenteita pönkittävistä sanavalinnoista. Hauska puoli kysymysten keksimisessä on, että ei tarvitse pyrkiä sovinnaisuuteen. Meriläinen tuskin kavahtaa. Rosa Meriläinen on profiloinut itsensä ”ammattikehtaajaksi”. Se tarkoittaa, että hän ei jättäydy tilanteiden tai keskustelujen ulkopuolelle esimerkiksi häpeän takia. Ajatushautomo Hattu, jota Meriläinen pyörittää yhdessä politiikan tutkija Saara Särmän ja toimittaja Johanna Vehkoon kanssa, perustuu paljon juuri tällaisen kehtaamisen filosofian levittämiselle. Julkisuudessa ovat näkyneet muun muassa Hatun järjestämät feministiset kiroiluiltamat. Tänään tapaamme kuitenkin ennen kaikkea siksi, että Meriläinen on kirjoittanut romaanin. osTeri on historiallinen tarina, joka sijoittuu Pariisiin. Keskushenkilöt ovat osin todellisia, kuten kaupunkiin saapuva lääkäri Axel Munthe, ja osin fiktiivisiä. Osterin teemoja ovat ruumiillisuus, valta, katse ja rakkaus. Mutta miten ihmeessä kansanedustajanakin toiminut valtiotieteilijä ja feministinen aktivisti päätyy tällaisen miljöön pariin? ”On helpompaa kuvitella asioita menneisyyteen kuin nykyaikaan, silloin asiat voi etäännyttää. Muuten olisin päätynyt kirjoittamaan poliittisen pamfletin”, Meriläinen nauraa. Jos Osteri olisi pamfletti, siinä olisi teesejä aisteista ja ruumiista, siitä, miten oman ruumiin rakastaminen on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys ja miten katse on vain yksi aisti muiden joukossa. Nyt nuo samat aiheet tulevat käsitellyiksi fiktion kautta ja osana tarinaa. ”Halusin kuvitella Osterissa naisen, jonka elämässä katse on paljon läsnä, siitä syntyi Victoria Faurén hahmo. Samalla halusin pohtia, miten muiden aistien kautta suhde ruumiiseen voisi olla nautittavampi.” Meriläinen on kirjoittanut historiallista fiktiota aiemminkin, Suomen sisällissotaan sijoittuvan romaanin Nainen punainen. Osteri kulkee kuitenkin historiassa kauemmas. Taustatyönä Meriläinen luki muun muassa Marcel Proustin ja Thomas Mannin epookkikuvauksia. ”En kuitenkaan ole kirjallisuustieteilijä, joten romaanin muodon saneli se, miten asiat sai parhaiten välitettyä. En pyri mullistamaan kirjallisuutta.” meriläinen on etääntynyt entisestä temmellyskentästään, puoluepolitiikasta. Hän sanoo olevansa ensisijaisesti kirjailija. ”Puoluepolitiikan ulkopuolelle jää paljon kulttuurisia asioita, joissa sukupuolijärjestelmän kritiikki on yhtä lailla tärkeää.” Toisaalta Meriläinen ei pelkää politiikkaa ja puhuu avoimesti siitä, miten esimerkiksi eduskunnan työja tasa-arvovaliokunnassa suuri osa kysymyksistä palautui työn ja pääoman ristiriitaan. Oman kotipuolueensa Vihreät Meriläinen määrittelee osaksi vasemmistoa. Itse Meriläinen sanoo pilke silmäkulmassa olevansa ”vihreästi demarivasemmalla”. Kuten Hatun toiminnassa, myös politiikassa Meriläiselle on tärkeää luoda yhteyksiä ja pitää katto korkealla. Hän ei ole puritaani aatteen suojelija. ”Tampereella vappuna monet vihreät marssivat vasemmiston yhteisessä vappukulkueessa, jossa ovat demarit, vassarit ja kommarit. Minulle siinä kaikessa on kyse hetkellisestä tunnistamisesta, että isossa kuvassa me olemme menossa samaan suuntaan.” meriläinen listaa Hatun neljä periaatetta, jotka kuuluvat jokseenkin näin: 1. tehdään ensin, mietitään sitten, 2. anna mennä, 3. se ei ole niin justiinsa ja 4. radikaali hauskuus. Nämä sloganit koskettavat eri näkökulmista samaa toimintafilosofiaa, jossa keskeistä ovat asioiden konkreettinen kokeileminen ilman turhia epäilyksiä ja epätäydellisyyden hyväksyminen. Myös vakavuuden välttäminen valta-analyysissa on keskeistä. ”Radikaali hauskuus on hauskuutta, joka paljastaa valtarakenteet. Me rakennamme siitä uutta teoriaa. Ei ole radikaalisti hauskaa nauraa saamelaisille, se ennemmin vahvistaa nykyisiä sortavia rakenteita.” Meriläisen feminismi näkyi julkisuudessa jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hänen kansanedustaja-aikoinaan. Ajatushautomo Hatun kautta Meriläinen on näkynyt taas feministinä. Hän korostaa, että manifestit oikeanlaisesta feminismistä eivät Hattua kiinnosta. ”Riittää, että ihminen ajattelee sukupuolen olevan olennainen tekijä valta-analyysissa, kenenkään aatteen puhtauden vaaliminen ei minua kiinnosta. Olen sen sijaan kiinnostunut feminismin valtavirtaistamisesta ja ilahdun aina, kun joku sanoo julkisuudessa olevansa feministi.” Meriläisen mukaan feminismi on vasta siirtymässä Suomessa ”nextille levelille”, jolla voitaisiin keskustella siitä, onko joku oikeanlainen feministi. Toistaiseksi ollaan vielä pisteessä, jossa liian harva edes tunnustautuu feministiksi. Samalla kuitenkin tapahtuu koko ajan uusia asioita. Rodullistetun feminismin lisääntynyt näkyvyys Suomessa on Meriläisen mukaan erillinen kamppailu, jossa valkoiset feministinaiset eivät automaattisesti ole hyvien puolella. ”On erittäin terveellistä, että valkoiset feministinaiset joutuvat kokemaan epäluulon siitä, purkavatko vai vahvistavatko he valtarakenteita. Se epäluulo nimittäin kohdistuu feministimiehiin jatkuvasti.”
5 / 2016 • 57 kirjallisuus Ludmila Ulitskaja Daniel sTein Siltala, 529 s. Suom. Arja Pikkupeura Historiassa on tapahtunut karmeuksia, joiden ei kai kukaan soisi olevan totta. Yksi niistä on natsien systemaattinen ja tehokas holokausti. Ludmila Ulitskajan sankari Daniel Stein muistuttaa, että natsit eivät vainonneet ainoastaan juutalaisia. He pitivät alemman rodun edustajina romaneja, tummaihoisia ja slaaveja. Juutalainen Stein huijaa olevansa "vain puolalainen". Steinin tarina on fiktiota, mutta se sijoittuu modernin Euroopan historian toistaiseksi synkimpään aikaan. Moni asia kirjassa on totta. Ulitskaja on joutunut kärsimään halustaan puhua ihmisyyden, inhimillisyyden ja rehellisyyden puolesta. Ulitskajan kotimaassa Venäjällä Stalinin organisoimista kansanmurhista ei saa puhua syyllistäen Venäjää. Kreml haluaa palauttaa Stalinin kunnian, ja siksi se kirjoittaa historiaa uudelleen syyttäen kollektiivisista kärsimyksistä vain natsi-Saksaa ja fasismia. Muun muassa Ulitskaja on sanonut, ettei tämä ole totta. Viime huhtikuussa ääri-isänmaallinen miesjoukko hyökkäsi historia-aiheiseen kirjoituskilpailuun osallistuneiden koululaisten ja Ulitskajan kimppuun Moskovassa. Poliisi ei puuttunut pahoinpitelyyn lainkaan. Daniel Steinin tarina alkaa pelottavalla tavalla muuttua ajankohtaiseksi. IIDA SIMES Maria Manner & Teivo Teivainen brasilia Valokuvat Luiz Baltar. Siltala 2016, 198 s. Noin 202 miljoonan asukkaan Brasilia on Etelä-Amerikan jättivaltio, joka liitetään mielikuvissa jalkapalloon, karnevaaleihin, räikeisiin tuloeroihin, slummiväkivaltaan ja sademetsien tuhoutumiseen. Helsingin Sano mien entinen Brasilian kirjeenvaihtaja Maria Manner ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen ovat tehneet helppolukuisen pikakatsauksen Brasiliaan. Kirjassa kurkistetaan maan ominaispiirteiden takaisiin rakenteisiin. Esimerkiksi jalkapalloa on käytetty maan kansallishengen nostattajana, mutta sen merkitys on sosiaalisten jännitteiden keskellä muuttumassa vähemmän hurmokselliseksi ”tapauskovaisuudeksi”. Monikulttuurisissa karnevaalikulisseissa elää etnisen eriarvoisuuden todellisuus. Sademetsien tuhoutumisella on suhde maan sisäpoliittisiin tuuliin ja kiistoihin maanomistuksesta. Tässä asetelmassa myös Stora Ensolla on roolinsa, josta meikäläisten ei kannata olla erityisen ylpeä. Tiiviiksi läpivalaisuksi tarkoitettu kirja antaa turistikarttaa oleellisesti täydentävän viitoituksen siitä, miten sisäpolitiikka, maailmantalouden heilahdukset ja erilaiset kulttuurikohtaamiset määrittävät brasilialaisen yhteiskunnan perustilaa. Kokonaisilla henkilöhaastatteluilla, faktalaatikoilla tai karttaja kuva-aineistoilla kirjasta olisi saanut vieläkin antoisamman. TUoMAS RANTANEN KirjaT Knut Nærum & Karstein Volle vinossa Like 2016, 130 s. Monissa dystopiakuvauksissa mielikuvitus ja taide esitetään valtaapitävien suurimpina pelkoina. Tämä on ihan perusteltua: mielikuvitus antaa siivet ja taide mahdollistaa maailman hahmottamisen toisin. Norjalaiskaksikko Nærum–Volle (joista Volle asuu Suomessa) on tehnyt visuaalisesti ja kerronnallisesti monipuolisen sarjakuva-albumin diktatuurista, jossa sarjakuvat ovat laittomia. osa albumin tarinasta kerrotaan kuvaamalla sarjakuvia henkensä kaupalla rustaavan toimistovirkailijan elämää. osa tarinasta puolestaan kerrotaan metatasolla hänen sarjakuviensa kautta. Albumin metasarjakuvat ovat herkullisia, joskaan eivät suinkaan erityisen suoraviivaisesti kantaaottavia. Nämä lyhyet tarinat ovatkin kiinnostavia siinä, että ne esittävät sen, minkä tekijät arvioivat sensuuriin jääväksi. Miksi lovecraftilainen kauhutarina olisi kielletty? Entä sitten tarina kaupungista, jossa asukkaat ikääntyvät selittämättömästi nopeammin kuin muualla? Ehkä tekijöiden ajatus on ollut esittää, että absurdit ja näennäisen harmittomatkin tarinat voivat näyttäytyä vaarallisina, mikäli johtoporras haluaa tukahduttaa mielikuvituksen. Kauan eläköön vaarallinen sarjakuva! JARI TAMMINEN Henrik Holappa minä perusTin uusnaTsijärjesTön suomen vastarinta liikkeen ex-johtajan muistelmat Into Kustannus 2016, 200 s. Huomio, hommafoorumilaiset! Vihdoin teidän haaveisiinne on vastattu – tai ainakin osittain. Kun Äärioikeisto Suomessa (2012) oli juuri tullut painokoneista ulos, Hommalla alettiin fantasioida siitä, että Into Kustannus ottaisi kustannusohjelmaansa Henrik Holapan kirjan. Lopputulos ei tosin ollut toivottu Äärivasemmisto Suomessa, eivätkä kirjoittajina Kansallisen Vastarinnan tyypit, mutta aina ei saa mitä tilaa. Holappa on ollut perustamassa Suomen Vastarintaliikettä ja toiminut sen puheenjohtajana. omaelämäkerrassaan hän kuvaa tiensä toisen maailmansodan tapahtumista ja natsiaatteesta kiinnostuneesta teinistä uusnatsiliikkeen johtajaksi, joka henkilökohtaisen havahtumisen kautta irtoaa rasistisesta ideologiasta. Kirja tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan Suomen Vastarintaliikkeeseen ja fasististen liikkeiden kansainväliseen yhteistyöhön. Erittäin kiinnostavaa antia ovat Holapan seikkailut Yhdysvalloissa, missä hän eli itseään uudestisyntyneenä Hitlerinä pitävän John de Nugentin luona ja päätyi lopulta vankilaan. Uusnatsiliikeessä toimiessaan Holapalla oli läheisiä suhteita maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin, ja tuon ristiriidan avaaminen on kirjan parasta antia. Ehkä vielä enemmän olisi kiinnostunut tietää Holapan henkilökohtaisista kampailuista ja konflikteista, mikä olisi tehnyt elämäkerrasta verrattoman täydellisen. VEERA JäRVENPää ruNoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : Al ek sis Sa lus jär vi Olet Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja. Mitä HPC:lle kuuluu juuri nyt? Tosi hyvää. Meillä on paljon eri ikäisiä runoudesta kiinnostuneita ihmisiä, ja uusia taitavia tyyppejä tulee mukaan koko ajan lisää. Tänä vuonna on alkanut kaksi uutta klubisarjaa. Vähän anarkistisesti tehdään sitä, mikä tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Isketään runoa, juhlitaan elämää. Mikä on parasta lavarunoudessa? Läsnäolo. Olen hurmioitunut siitä, kun ihmiset uskaltavat lausua omia tekstejään ihmisten edessä. Esityksissä runoilija myös puhuttelee, niin tapahtuu harvemmin runokirjoja lukiessa vaikka esimerkiksi Yahya Hassan tulee kyllä sivuiltaankin esiin. On myös hienoa, että edelleen runoilemme 2010-luvulla ja uudistamme puhetta ja lausunnan perinteitä. Jos jotakuta nyt polttelee kovasti, että haluaisi itse ensi kertaa runoilla lavalla, mitä neuvoisit hänelle? Ota mukaan tekstejä, joista tulee hyvä olo – sellaisia runoja, jotka haluat kertoa maailmalle. Ja sitten suuntaa vaikka Kiiski Open Mic -tilaisuuteen Helsinkiin Runeberginkadulle. Se on toiminut jo monta vuotta, ja siellä ensikertalaiset saavat ekstra-aplodit. Mitkä ovat esitetyn ja kirjoitetun runon erot? Ne ovat oikeastaan kaksi eri tulkintaa. Esitys on aina esitys ja lähempänä teatteria kuin runoutta. Toisaalta kokeellista runoutta on helppo muovata esitykseksi, ja spoken wordista saa kiinnostavaa luettavaa. Mihin suuntaan lavarunous on kehittymässä? Suomessa illan esitykset saattavat olla keskenään hyvin erilaisia – esimerkiksi shamanistisesta vedosta siirrytään sujuvasti kielellisesti rikkaaseen räppiin. Uskon, että monipuolisuus kasvaa edelleen. Esikoiskirjasi julkaistaan kesäkuussa Kolera Kollektiivin kustantamana. Olet kertonut, että haluaisit olla nykypäivien tarinankertoja. Mitä se tarkoittaa? Runoissani kerron ajankohtaisista asioista, kohotan niitä arjen yläpuolelle. Samalla tietenkin pyrin tavoittamaan myös runouden ikuista kieltä. Haluan olla homeerinen runonlausuja, joka pyrkii tuomaan tapahtumien hohdon esille laulamalla tai lausumalla runoja. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Jos saisit kuulla yhden runon lausuttavan livenä, mikä se olisi? Haluaisin, että joku lausuisi ja uudestitulkitsisi David Bowien kappaleen Five Years. Muutamat valitut sanat Pesin ikkunan. Pesin vuosia ja jokaisella pesukerralla iho tuli enemmän esiin, ja sanoista selviä. Säästin vain terävimmän, ne säikeet, joiden kanssa ei leikitä. Aura Nurmi Runous juhlii lavoilla elämää
melankolista jumitusta Kuolemanpelko törmäsi grooveen Tommy Lindgren Metropoliksen levyllä. TeKsTi ja Kuva veera järvenpää 58 • 5 / 2016 l oKiT KirKuvaT Kallion kattojen yllä ja aurinko polttaa käsivarsia. Suomen kesä on kauneimmillaan, mutta Tommy Lindgren sukeltaa synkkiin vesiin. ”Suhteeni kuolemaan on suorastaan hysteerinen”, hän tunnustaa. Miten päädyttiin näin syvien kysymysten äärelle? Sitä ymmärtääkseen on katsottava kaksi ja puoli vuotta taaksepäin. Silloin Lindgrenistä alkoi tuntua siltä, että jos hän haluaa tehdä oman pääavauksensa artistina suomenkielellä, se pitää tehdä nyt. Bändin keulahahmo ei ollut varsinaisesti väsynyt Don Johnson Big Band -hommiin, mutta hän kaipasi vaihtelua. ”Ajatus suomenkielisestä levystä syntyi pitkälti, kun tehtiin RickyTick Big Band & Julkisen Sanan levyä Burnaa. Sen kautta tajusin, että pystyisin ehkä tekemään omankin suomenkielisen levyn.” Ricky-Tickin keikoilla Lindgren huomasi myös sen, että yleisö reagoi suomenkielisiin biiseihin vähän eri lailla kuin englanninkieliseen matskuun. ”Omassa ilmaisussanikin huomasin sen, että on helpompi seistä oman äidinkielen takana ja löytää nyansseja. Sain myös kommentteja, että jengi tuntui diggaavan siitä vähän enemmän.” Kun KeiKKojen TäyTTämä kesä kääntyi syksyksi, Lindgren otti yhteyttä perkussionistina ja rumpalina tunnettuun Abdissa ”Mamba” Assefaan, rumpali Teppo Mäkyseen ja kitaristi Jarmo Saareen ja pyysi heitä uuteen bändiinsä. ”Marraskuussa 2013 kokoonnuttiin Tepon luona, ja ilmaisin selkeästi, että ei ole tarkoitus vaihtaa kieltä takaisin englantiin ja tehdä samanlaista matskua kuin DJBB:n kanssa on tehty jo 15 vuotta.” Vuosi palloteltiin demoja, ja syksyllä 2014 muusikot menivät yhdessä Kaapelitehtaan treenikselle. Saari soitti kitaraa, Mäkynen rumpuja ja yllättäen Mamba nappasi basson käteen. ”Kun soittajat rupesivat soittamaan, kaikki vain napsahti kohdilleen.” Kaikesta tästä syntyi Tommy Lindgren Metropolis ja toukokuussa ilmestynyt levy Sininen kaupunki. ”Kaikkien soittajien mukaan saaminen oli se juttu. Halusin selkeän levyn, jossa taitava yhdessä soittamisen meininki kuuluisi vahvasti läpi”, Lindgren kertoo. Levynjulkistamiskeikka oli Helsingissä Aleksanterin teatterissa, ja seuraava mahdollisuus kuulla Metropolista livenä pääkaupunkiseudulla on vasta syksyllä. sininen KaupunKi groovaa, mutta jumittaen ja hitaasti. Siinä on häivähdyksiä 90-luvun triphopista ja myös jazzvaikutteita. Aivan tällaista Lindgrenin muilta kokoonpanoilta ei ole kuultu aiemmin. ”Halusin hidastaa tempoa ja tehdä melodisempaa musiikkia sekä laajentaa omaa ilmaisua ja löytää jotain välimalleja laulamisen, räppäämisen ja runonlausumisen väliltä. Tehdä melankolista musiikkia, jossa on kauneutta ja toivonpilkahduksia”, Tommy Lindgren selvittää. Onko Sininen kaupunki enää edes rapmusiikkia? ”En tiedä. Aika harvalla raplevyllä soi skitta noin leimallisesti läpi levyn. Jarmo on kitaristina aika poikkeuksellinen ja käyttää paljon erilaisia efektejä.” ”Kun Jarmo soitti treeneissä jotain ulisevia ääniä, Teppo huusi rumpujen takaa, että se on kitara eikä koskettimet, soita kitaraa”, Lindgren nauraa. vaiKK a Kieli vaiHTui suomeksi, Lindgren sanoittaa yhä samalla tavalla. Kaikki lähtee liikkeelle yhdestä riimistä tai fraasista. Äkisti jostain aukeaa joku portti, ja teksti alkaa kulkea kuin tajunnanvirta. ”Olen paska kirjoittamaan ennalta mietittyjä lauluja, joissa tarina etenee loogisesti tai ymmärrettävästi”, Lindgren nauraa. Hyvästä esimerkistä käy levyn nimikkobiisi. ”Ensimmäisenä mieleeni tuli ajatus ’kaikki mun ystävistä lisääntyy ja mulla huolet’, ja siitä se lähti liikkeelle.” Suomen kieleen vaihtaminen vaikutti myös siihen, millaisia asioita Lindgren päätyi levyllään käsittelemään. ”Minulle tuli varmaan osittain yllätyksenä, että kieli ohjaisi levyn sisältöä ja fiilistä niin vahvasti. Levyn teksteissä on paljon itselle tärkeitä ja omasta elämästä kumpuavia asioita, mutta luulen, että levy kuulostaa henkilökohtaisemmalta kuin on.” muTTa palaTa anpa takaisin kuolemanpelkoon, joka kaikuu läpi Lindgrenin sanoitusten. Levyn työnimikin oli Pelokkaan ihmisen tunnustuksia. ”Varmasti levyllä kuuluu joku oma ikääntyminen ja myös omat pelot. Suurin osa peloista palautuu kaikkein suurimpaan pelkoon, joka meillä on. Siihen, että menettää kaiken”, 38-vuotias Lindgren kertoo. Hyvänen aika. Lindgren on tosiaan tehnyt musiikkia jo 19 vuotta – sehän on puolet hänen elämästään. Tommy Lindgren Metropolis 8.7. Ruisrock, Turku.
60 • 5 / 2016 kulttuuri elÄvÄ kuva vapauden suuri laulu Elokuva tallentaa arvokasta kolttakulttuuria. TeKsTi iiDa simes • Suomessa puhutaan pohjois-, inarinja koltansaamea. Pohjoissaamen puhujia on parikymmentä tuhatta, mutta inarinja koltansaamea taitavat vain muutamat sadat. • Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavaa ILO 169 -sopimusta. Sopimuksen tarkoituksena ei ole antaa alkuperäiskansoille uusia tai erityisiä oikeuksia vaan myöntää alkuperäiskansojen tarpeet sekä yksilöinä että kansana sekä taata heille samat oikeudet, jotka muulla väestöllä jo on. • Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset täyttävät kaikki ILO 169 -sopimukseen kirjatut alkuperäiskansan tunnusmerkit. Lähteinä saamelaisjärjestöjä ja Suomen YK-liitto ry. j o ensimmäisisTä kuvista ymmärtää, että nyt katsotaan aarretta. Ainutlaatuinen filmi materiaali esittelee huvia ja arkea Lapissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kuvat todistavat melkein kadonneen kansan vahvasta sielusta. Elämä vapaudessa oli arvokkaampaa kuin isot talot ja aidatut pihat. Alussa koltat viettävät kuulasta talvipäivää joella ja ”leikkivät kuin lapset”, kertoo Kuun metsän Kaisa -elokuvassa sveitsiläinen seikkailija Robert Crottet (1908–1987). Elokuvassa nähdään hänen kuvaamaansa materiaalia. Jos kolttasaamelaisten elämä on ollut myös työtä ja tuskaa, se ei kuvissa korostu. Tärkeintä on eläinten ja ihmisten rinnakkaiselo, luonnon kauneus ja kolttien valtava elämän voima. Elokuvan sankari on Kaisa Gauriloff, elokuvan auteurin eli käsikirjoittajan ja ohjaajan, Katja Gauriloffin (s. 1972) äidinäidinäiti. Etenkin saamelaisille Kaisa Gauriloff (1884–1980) on legenda: tarinankertoja ja laulaja. Kesä aiKa an koltat vaelsivat pitkin itäistä Lappia ja metsästivät, kalastivat ja hoitivat poroja. Talvet he viettivät mökeissä talvikylissään. Silloin oli aikaa tavata toisiaan, kertoa tarinoita ja laulaa leuddeja, kolttien runolauluja. Elettiin talvea 1938, kun saamelaisista kulttuureista kiinnostunut toimittaja ja kirjailija Robert Crottet saapui Petsamon Suonikylään. Crottetin ja Kaisa Gauriloffin välille syntyi vahva side. Elokuvataiteen taikojen ja Katja Gauriloffin ansiosta keskieurooppalaisen kirjailijan ja saamelaisen runonlaulajan yhteistyö kantaa kauas – ylitse kummankin kuoleman. ”Crottetin materiaalista näkyi elämänilo”, kertoo ohjaaja Katja Gauriloff puhelimessa. Aikojen muuttumisen huomaa. ”Enää saamelaisista ei puhuttaisi niin romantisoivaan sävyyn, eikä heitä tosiaankaan nimitettäisi lapsiksi.” Crottetin filmit eivät kohtele kolttia alentuvasti, vaan paljastavat Crottetin kaipuun luontoon, pakoon kuohuvan Euroopan huolia. Kolttakulttuuri näyttäytyy Crottetille viattomana ja puhtaana, mitä arvostetuimpana elämäntapana. rovaniemeläinen Katja Gauriloff löysi elokuvan materiaalia Euroopan toiselta puolelta. Hän oli kuullut, että Crottetin elämänkumppani Enrique Mendez oli hengissä ja asui Barcelonassa. Gauriloff lähti Espanjaan hankkimaan filmikeloja. Materiaalia oli valtavasti. Gauriloff käsikirjoitti Kaisan tarinan, joka onkin monta tarinaa: Kaisan henkilökuva, Kaisan kertomukset ja Crottetin tarina. Elokuvassa polveilee jännittävä ja eroottinenkin Kaisan satu. Se on kuvitettu animaation keinoin. Kolttien sadut, kuten tarinat ryöstöretkistä ja sotatantereista, ovat myös arvokasta historiankirjoitusta. ”Koltansaamea alettiin kirjoittaa vasta 1970-luvulla. Siihen asti se oli vain puhuttu kieli.”, muistuttaa Gauriloff, jolle suurena apuna oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto. Kaisa Gauriloffin aitoa laulua kuullaan elokuvassa. suomalaisilla on naurettava halu kuulla ulkomaalaisilta, mitä mieltä maastamme ollaan. Kuun metsän Kaisassa kuullaan sveitsiläisen kertojan ihailusta, jota tämä tunsi kolttasaamelaisia kohtaan. ”Kaisa on niin kaunis”, Crottet hehkutti Gauriloffin valloittavaa persoonaa. Crottetin elokuvaääni on David Mauffretin. Näkökulman ansiosta suomalainen katsoja on pakotettu tajuamaan, miten arvokkaasta kulttuurista on kyse. Sotien jälkeen Crottet organisoi kampanjoita evakkoon ajettujen kolttien hyväksi Lontoossa. Suomalaiset eivät tajunneet saamelaiskulttuurien arvoa, mutta hienot englantilaisrouvat kyllä availivat kukkaronnyörejä herkistyen vetoomuksille, joita brittilehdet julkaisivat. Pitäisikö Suomen ratifioida YK:n työjärjestön ILOn sopimus 169, joka suojelisi alkuperäiskansojen oikeuksia? ”Ilman muuta pitäisi. Kaisan henkinen perinne pitää säilyttää. Ja saamelaisia pitää kunnioittaa enemmän. Yleensä kun suomalaiset innostuvat ’alkuperäiskansoista’, he ajattelevat Pohjois-Amerikkaa, eivätkä tajua mitä meillä on.” Kuun metsän Kaisa esitettiin täysille katsomoille Torontossa HotDocfestivaaleilla. Gauriloffia innosti ”ihana, lämmin vastaanotto”. Pian Gauriloff kohtaa taas festariyleisöä. Lähellä kotia ovat Torontoa vaativammat katsomot. ”Sodankylässä reaktio jännittää. Siellä onkin saamelaisia paikalla.” Kuun metsän Kaisan Suomen ensi-ilta on Sodankylän elokuvajuhlilla 15.–19.6. Msfilmfestival.fi
5 / 2016 • 61 elÄvÄ kuva vähemmän ryppyotsainen maailma Kuvataiteilija Anssi Kasitonni saa ensimmäisen elokuvafestivaalinsa. s KeiTTa avia or avia , avaruusteknologiaa, sukellusvene-actionia ja vampyyrilepakko. Kuvataiteilija-muusikko Anssi Kasitonnin elokuvissa skeittivideot kohtaavat Jules Vernen jossain b-elokuvauniversumissa. Jälki on yllätyksellistä, usein kotikutoista ja aina riemukasta. Lyhytelokuvia on nähty Kasitonnin näyttelyiden yhteydessä ja yksittäisinä erilaisissa tapahtumissa, mutta kesäkuussa Finnish Art Agency järjestää niiden ympärille kokonaisen festivaalin. Tuotantoa nähdään yhdeksän elokuvan verran: ohjelmistoon kuuluvat Finnish Midsummer 2169, The Wapiti, Planet of Sexes, Masa, Tutkijat, Butterfly’s Effect, Liitäjät, Kolkuttajat ja Rakkauden rapumeri. finnisH arT agenCy on yksityinen asiantuntijatoimisto, joka edustaa taiteilijoita. Sen tehtäviin kuuluu etsiä edustamilleen taiteilijoille yhteistyöja näyttelymahdollisuuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Sen lisäksi toimisto tuottaa näyttelyitä. Anssi Kasitonni Film Festival on kuitenkin sen ensimmäinen elokuvafestivaali. Laura Köönikkä, toimiston perustaja ja kuraattori kertoo, että leffafestari-ideasta on keskusteltu Kasitonnin kanssa jo muutaman vuoden ajan. ”Hänen laaja tuotantonsa ei ole koskaan ollut vastaavanlaisesti elokuvateatteriympäristössä esillä. Näyttelyissä leffat saattavat jäädä sivurooliin, joten halusimme tuoda Anssin elokuvat kerralla ja rauhassa katsottavaksi sekä Anssin haastateltavaksi yleisön edessä.” Kasitonnia haastattelee toimittaja ja kirjailija Jean Ramsay, joka on luvannut selvittää teosten syntyprosessia. Köönikän mukaan aika leffafestareille oli kypsä nyt vähintään kahdesta syystä. Kasitonni toimii tämän kesän Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorina ja hänen uusin leffansa Finnish Midsummer 2169 on uunituore. KööniKKä on kuratoinut Kasitonnin teoksia erinäisiin näyttelyihin. Taiteilijan tuotanto on tuttua. Hänen mielestään Kasitonnin elokuvia ei voi erottaa taiteilijan muusta tuotannosta. ”Kaikki teokset puhuvat samasta absurdista maailmasta, ainoastaan eri medioilla. Veistosten ja kuvien rinnalla elokuvat mahdollistavat syvällisemmän tutkimusmatkan surrealistisiin tarinoihin.” Lyhytelokuvissa onkin samaa reipasta tee-se-itse-henkeä ja popenergiaa kuin taiteilijan muissa töissä. ”Hänen uskomaton kykynsä luoda positiivista kaaosta, joka samanaikaisesti on anssikasitonnimaisen johdonmukaista, on ilmiömäinen. Anssin video teokset ovat teoksia hänen villistä mielikuvituksestaan, jossa maailmaan ei suhtauduta ryppyotsaisesti”, Köönikkä summaa. eloKuvafesTiva ali on osa Sideways-festivaalin oheisohjelmaa. Musiikkifestivaalin alueella on myös yksi Kasitonnin videopeliveistos. Ne, jotka aikovat suorittaa Sidewaysin musiikkisisällön alusta loppuun, eivät kuitenkaan ehdi Kasitonnin elokuvien pariin. Ketä Köönikkä leffafestareiden yleisöön sitten odottaa? ”Festivaaleille ovat tervetulleita kaikki elokuvista, kuvataiteesta ja arjen absurdiasta kiinnostuneet katselijat sekä kaikki, joille Anssin teokset eivät vielä ole tuttuja.” Köönikkä uskoo, että Kasitonnifanien lisäksi katsomossa nähdään myös heitä, ”joille todellisuus ei riitä”. Kaisu Tervonen Anssi Kasitonni Film Festival 18.6. klo 13–16 WHS Teatteri Union, Helsinki blu-ray t 9,50 € dvd:t 7,50 € www.rosebud.fi KaiKKi aKi Kaurismäen eloKuvaKlassiKot huiKeaan tarjoushintaan!
62 • 5 / 2016 elävä kuva elokuvat Koonnut tuomas Rantanen 1.6. asti Yle areena: nsu – saksan uusnatsi murhat (saksa 2016) & 1.6. alkaen Yle tV1: Rebellion – verellä ja sydämellä (Irlanti 2016) Kolmiosaisessa dokumenttipohjaisessa minisarjassa käsitellään kolmen uusnatsin tietä maahanmuuttajiin kohdistuneesta murhaaallosta vastuussa olevaksi terroristiryhmäksi, poliisitutkimusten tiellä olleita ennakkoluuloja ja sisäisen turvallisuuspalvelun vehkeilyjä. aku Louhimiehen ohjaamassa epookkisarjassa taas yhteiskunnan sisäiset vastakkainasettelut räjähtävät käsiin Irlannissa vuoden 1916 itsenäisyystaistelujen ympäristössä. 31.5. alkaen Yle tV1: Happy Valley, varjojen laakso (toinen tuotantokausi, Britannia 2016) & 11.6 alkaen Yle areena: Lost Highway (usa 1997) sarah Lancashiren vahvaan roolitulkintaan ylikonstaapeli Catherine Cawoodina nojaava, kaikilla tasoillaan laadukas BBC-sarja kertoo englantilaisen pikkukaupungin synkän rikollisesta puolesta ja sen suodattumisesta ihmisten arkeen. David Lynchin mestarillisen surrealistisessa film noir -kuvaelmassa rikokset ja muut pahat ajatukset kummittelevat erityisesti psykonalyyttisen torjunnan takaa. 4.6. Yle teema: monty Python – elämän tarkoitus (Britannia 1983) & 19.6. Yle tV1: toinen jalka haudasta (suomi 2009) Lajissaan ylittämättömän komediaryhmän elämän ja kuoleman kysymyksiin porautuvan, viiltävän hauskan satiirielokuvan rinnalla samassa teemaillassa esitetään myös tv-sarjan Monty Pythonin lentävä sirkus (1969–1974) ensimmäisen kahden tuotantokauden parhaista sketseistä uudelleen kuvattu Monty Pythonin paremmat pilat (1971). Suomalaista kuoleman käsittelyä mustan huumorin keinoin edustaa Johanna Vuoksenmaan elokuva, jossa mies saa kuulla olevansa parantumattomasti sairas. 8.6. Yle tV2: Vähän kunnioitusta (suomi 2010) & 24.6. Yle teema: Koskemattomat (Ranska 2011) Pekka Karjalaisen palkitussa vammaiskuvauk sessa reipas ja itsellinen Siiri saa asunnon uudistusmielisestä kehitysvammaisten asuntolasta, menee töihin, rakastuu ja – vähemmän yllättäen – törmää ympäristön ennakkoluuloihin. olivier nakachen ja eric toledanon tiedostavassa draamakomediassa neliraajahalvaantuneen aristokraatin ja hänen melko täydellisesti erisäätyisen avustajansa välille syntyy ihmisyyden ydintä peilaava henkinen toveruus. 19.6. sub: J. edgar (usa 2011) & 29.6. Yle teema: Querelle (saksa/Ranska 1982) Clint eastwoodin henkilökuva legendaarisen korruptoituneesta ja poliittisesti häikäilemättömästä FBI:n pitkäaikaisesta johtajasta J. edgar Hooverista sivuaa myös jopa epähollywoodmaisesti tämän huolella kätkettyä homoseksuaalisuutta. Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jääneessä elokuvassa, tyylitellyssä Jean Genet -sovituksessa taas homoutta ei pidetä sen enempää vakan alla kuin kaapissakaan. voiman tv-tärpit susanna White Hurmaava petturi Elokuvateattereissa nyt John le Carré (s. 1931) on brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan poliittisesti ja psykologisesti virittyneistä korkeakirjallisista vakoojaromaaneistaan. Le Carré aloitti uransa jo kylmän sodan kuvaajana, mutta siirtyi muurien murtumisen jälkeen luontevasti käsittelemään uutta, talousvetoista maailmanjärjestystä. Hurmaava petturi (2010) on le Carrén toiseksi viimeisin teos. Se kertoo yliopistoopettaja Perrystä ja juristi Gailista, jotka tutustuvat aurinkolomallaan venäläisen mafian rahanpesijä Dimaan ja hänen perheeseensä. Mafian valtakierrossa laudalta poistettavaksi joutunut Dima pyytää pariskuntaa välittämään brittien tiedustelupalvelulle ehdotuksen: hän olisi valmis vaihtamaan merkittäviä tietoja mafian, Kremlin, Lontoon Cityn finanssihaukkojen ja Englannin politiikan sisäpiirien välisistä korruptio verkostoista takeisiin perheensä turvallisuudesta. Elokuvaversiossa stellan skarsgård loistaa Dimana , ja juonen pääkäänteitä toistetaan viihdyttävästi. Sen henkilöpsykologia on kuitenkin pinnallista, ja tietyissä kohdissa jännityksen ehdoilla oikaistut juonen mutkat saavat tiedustelupraktiikan näyttämään epäuskottavan amatöörimäiseltä. Lisätyt kömpelöt toimintakohtaukset ja lattea epilogi vievät nekin kauemmas tarinan ytimestä, le Carrén syvälle ihmismielen sopukoihin ulottuvan valtapelin analyysistä. TuoMaS RanTanEn Hurmaava petturi mélanie Laurent ja Cyril Dion tomorrow Elokuvateattereissa nyt Ranskalaisten mélanie Laurentin ja Cyril Dionin ohjaama, vauhdikkaasti leikattu dokumentti käsittelee ajankohtaista ympäristökriisiä ja etsii ratkaisuja viiden teeman kautta. Maatalous-otsikon alla tehotuotannon oheisvaikutuksia torjutaan detroitilaisen kaupunkiviljelyn ja eurooppalaisen pientalonpoikaisen permakulttuurin kautta. Energiapulmiin haetaan ratkaisuja Tanskasta ja talousaiheen kohdalla käsitellään muun muassa pieniä paikallisvaluuttoja. näiden jälkeen demokratian voittona esitellään intialaisen Kuttambakkan kylän pormestarin ideoita osallistavasta demokratiasta, ja koulutuksen suhteen toivo löytyy Suomesta. Dokumenttielokuvan puutteena voi pitää moninaisen aineiston suurpiirteistä käsittelyä. Tekijöiden jatkuva esiintyminen tapahtumien keskipisteessä muistuttaa michael mooren harrastamaa häpeämätöntä minäkerrontaa. Elokuvasta kuitenkin puuttuu Mooren satiiriinen viihdyttävyys, ja vähän väliä lipsahdetaan yli-innokkaan opettavaisuuden puolelle. Maailmanparantamisen brändin kiillotus juuri tällaisen hipsteri-idealistisen egoboostauksen kautta saattaa silti olla juuri nyt poliittisesti erityisen vaikuttavaa. Siitä propsit. TuoMaS RanTanEn Tomorrow tom tykwer kuninkaan Hologrammi Ensi-ilta 27.5. Saudi-arabian kuningaskunnasta olisi kiva tietää lisää. uutiset kertovat, miten epädemokraattinen valtio pelottelee kansalaisiaan kuolemanrangaistuksella, ja mestauksia pannaankin täytäntöön aika usein. alkoholi on uskonnollisista syistä kielletty. naisen asema on niin huono, ettei naisella edes ole juuri mitään asemaa. Jostain omituisesta syystä Dave eggers sijoitti Saudi-arabiaan romaaninsa, jonka saksalainen tom tykwer (Juokse Lola!, Pilvikartasto) ohjasi elokuvaksi. amerikkalainen bisnesmies saapuu Saudi-arabiaan myymään kuninkaan hankkeisiin teknologiaa, mutta maailma on muuttunut, eikä tärkein kauppakumppani enää ole Yhdysvallat vaan Kiina. Pääosan näyttelevän, äijämäisen tom Hanksin läsnäolo on epäilemättä tarpeen lipputulojen kartuttamiseksi. Kaikki muutkin näyttelijät ovat brittejä ja amerikkalaisia: vaikka Saudi-arabiasta löytyy rahaa ja öljyä, länsimaille kelpaavia näyttelijöitä ilmeisesti ei. Kuninkaan hologrammi ei pura ennakkoluuloja, vaan vahvistaa useita. Kepeä tarina myös nostaa kysymyksiä: Voiko saudinainen toimia lääkärinä? Jos voi, voiko tämä hoitaa miespotilaita? Pidetäänkö Tanskan lähetystössä noin hyviä bileitä? Jos Mekkaan eivät pääse muut kuin muslimit, miten kuvausryhmä pääsi? ovatko kaikki saudit hulluja? Tämä raina voi toimia Jeddan satamakaupungin matkailumainoksena. Kimmeltävä meri tarjoaa puitteet myös pakolliselle eroottiselle kohtaukselle. Leffa olisi muuten ollut vain yhden tähden arvoinen, mutta se saa toisen hienosta Talking Heads -alusta! IIDa SIMES oskari Pastila Spandex SapienS Ensi-ilta 17.6. Jenkkiläinen showpaini on omituinen ilmestys, josta ei tiedä onko se lintu vai kala: fyysisesti vaativana lajina se on eittämättä urheilua, mutta silkkana teatterina se ei kuitenkaan ole kilpaurheilua. Siinä missä tv:stä tuttu WWF on Hollywood-spektaakkelia, rinnastuu suomalainen skene enemmänkin harrastajateatteriin. Spandex Sapiens -dokumenttielokuva seuraa suomalaisen skenen kiintotähteä ja kantavaa voimaa, kanadalaistaustaista michael majalahtea – eli starBuckia. Vaikka dokkarin aihe on mitä kiinnostavin, on lopputulos harmillisesti sarja hajanaisia kohtauksia, jotka jäävät leijumaan tyhjän päälle. ohjaaja ja käsikirjoittajat olisivat voineet miettiä, minkä tarinan haluavat aiheesta kertoa. olisi esimerkiksi ollut kiinnostavaa ymmärtää, mistä wrestlingissä on kyse. Myös se, mikä ajaa StarBuckia eteenpäin, jää avoimeksi. Samoin arvokonservatiivisen helluntailaisen papin pojan, StarBuckin, ja hänen vastustajansa/ kanssanäyttelijänsä, transsukupuolisen Jessica Loven jännitteinen suhde on kiinnostava, mutta sitäkään ei avata sen kummemmin. Spandex Sapiens on hukkaan heitettyjen mahdollisuuksien sinfonia. aiheessa ja hahmoissa olisi ollut ainesta niin paljon enempään. JaRI TaMMInEn Spandex Sapiens 8.4.
esittää Alussa loputon tylsyys. Lippuvaraukset: puh 040 635 1411 tanja.mannisto@hel.fi Roihuvuoren asukaspuisto Prinssintie 1 Facebook: Teatteriryhmä Gran Bianca Instagram: gran_bianca Liput 2/5 € 10.6. klo 18 13.6. klo 14 16.6. klo 14 17.6. klo 18 20.6. klo 18 22.6. klo 18 Ensi-ilta Roihuvuoren asukaspuisto Roihuvuoren asukaspuisto Malmitalon kesäparkki, Ala-Malmin puisto Katos-festarit, Harjun nuorisotalo Roihuvuoren asukaspuisto Roihuvuoren asukaspuisto (Alustava tarkista lähempänä ajankohtaa, Facebook: Katosfestivaali) 6.6.2016 klo 10-19 Kirjan talo, Kirjatyöntekijänkatu 10, Helsinki Kansainvälinen kaikille avoin ja maksuton tilaisuus Arktisen alueen ympäristöstä, turvallisuudesta ja alkuperäiskansojen oikeuksista. Keskustelussa mukana poliitikkoja, tutkijoita, taiteilijoita ja kansalaisaktiiveja Pohjois-Amerikasta,Venäjältä, EU:sta ja Pohjoismaista. Tervetuloa! Yhteisyössä SKP, Euroopan vasemmiston ympäristötyöryhmä, DSL, PAND, KoMNL 4.6.2016 kello 19.00 Sigyn Sali, linnankatu 60 SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN EdUSTajaKOKOUKSEN ILTajUhLa TUrUSSa Anneli Saaristo Mc Kajo TaIdE KUULUU KaNSaLLE Vuokko Hovatta Sinikka Sokka Eero Ojanen liput ennakkoon tiketiStä ja Skp:n piirijärjeStöiStä liput 10€