Voima 9/2011 - Lehtiluukku.fi

Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.

fif 9 ASku 11 MARR 20 u fi i.voima. MA KSA T YHJÄ S ,T TÄ Pilaa! voima IL A A I L MA TII N! .fi I ITÄ-KURJISTANIAN VIIMEINEN PUITAHALAILEVA KOMMARI- HOMO ANTOI TURVAN VIHERPIIPERTÄJILLE 9 Näin teet foliohatun 122 Kärsi kaikki on päin helvettiä! 007 Minipamfletti 73-456 Pohjois-Korean mahtava kaalisato 69 SJ AKE LULE HTI K O
Aika vaikea suunnitella tulevaisuutta, jos toimeentulo on ihan pätkästä. Pätkätyöpeliä pelaamalla työnantajat välttelevät lain määräyksiä. Se peli ei vetele. Työnantajan on esimerkiksi annettava lisätyötä sitä haluavalle osa-aikaiselle työntekijälle ennen uusien työntekijöiden palkkaamista. PAM ajaa pätkätyöntekijöiden asiaa ja parempia työehtoja. Liity ja olet joukossa, jossa pätkälle annetaan pitkät.
Kimmo Jylhämö & Klaus Welp (toim.) Oivaltava ja räävitön vastamainoskirja tekee jäynää kaikkialle tunkevalle mainostulvalle ja avaa silmät visuaalisen markkinoinnin logiikalle. Virkistävä mielen saastumisen vastalääke! Tähän kutkuttavaan opukseen on koottu Voima-lehdessä vuodesta 1999 ilmestyneitä vastamainoksia. Etusija on kuvilla, jotka tarjoavat ehtymättömiä oivalluksia ja löytämisen riemua jokaiselle nyky-yhteiskuntamme visuaalisessa ympäristössä kasvaneelle. Kuvien ohessa valotetaan vastamainosten taustoja sekä tarjotaan eväitä omaehtoiseen mainosanalyysiin tai ideoita omien mainosparodioiden tekemiseen.
MARTTI ANHAVA Romua rakkauden valtatiellä Arto Mellerin elämä Lapsineron matka runoprinssistä rappioruhtinaaksi. janica brander Lihakuu Maagisia tarinoita maailmanlopuista ja uusista aluista. Mehän sovittiin, että Espooseen ei muuteta. sari poijärvi kjell westö Kasari Pinkin, punkin ja murrosten 80-luku upeana skräppikirjana. Herkullisesti absurdiin vivahtavissa novelleissa tavalliset helsinkiläiset joutuvat muutoksen eteen. Muutoksen ytimessä voi olla arkinen hetki tai Jörn Donnerin Oscar-patsas. PHILIP TEIR Donner-ryhmä & muita novelleja otava.fi kuva: Jouni Harala Lue myös:
ilmoitus moitus MARRASKUUN MERKKITUOTTEET
9 2011 7 rjoitus 7.11.11.12 .2011 sis Me kaikki voimme olla Islanti kaikkea kuin paspartuuri, ellei vulkaaninen maa sitten satu juuri katsojan kohdalla olemaan keltaista, punaista, sammalenvihreää tai ruskeaa. Joka tapauksessa kaikki on karun kaunista. Tällaista on Islannissa lokakuussa. Harva maa on yhtä niukkaan asuttu kuin Islanti, jossa ei tarvitse katsoa taivaalle nähdäkseen taivaan. Tulivuoria, geysirejä, jäätiköitä ja omalla voimallaan maasta pulppuavaa kuumaa vettä, joka on todellinen ihme energiapihille suomalaiselle. Maa, jossa saa kylpeä hyvällä omallatunnolla. Kun kaikkea on niukasti ja karusti, se vähä mitä on, viiltää sielua. M U S TA M A A K E H Y S TÄ Ä 38 Trimmaa itsesi pärjääjäksi Voima testaa terveet elämäntavat. 20 Ahmed vie Suomen maailmankartalleSuomalaisen elokuvan uusi i toivo. 22 Selviytyjät Luottamus hyvä, kontrolli paras Selitä meille eurokriisi, ministeri Urpilainen! hauskaa. Reykjavikin pormestari on narri, Jón Gnarr, varsinaiselta ammatiltaan koomikko ja näyttelijä. Gnarr oli Besti Flokkurinin eli "parhaan puolueen" johtaja, kun se perustettiin protestiksi Islannin poliitikkoja ja pankkeja vastaan. Lokakuussa Gnarr toivotti Reykjavikin ilmaisjakelulehdessä Reykjavik Grapevinessä matkailijat tervetulleeksi seuraavasti: "Pyydän, ettette kävisi Pelastusarmeijan (Garðastræti 6, 101 Reykjavík) tai Punaisen ristin (Laugavegur 12, 101 Reykjavík) kaupoissa. Vaikka ne on ihan kivoja, niin ne ovat liian halpoja. Teidän pitäisi käydä kalliimmissa kaupoissa." Tätä omaperäisyyttä, karnevalismia ja vallankumouksellisuutta! Mutta ei Islantikaan paratiisi ole. Kun Grapevine kysyi islantilaisilta aktivisteilta, mitä maassa on tapahtunut sitten finanssikriisin, vastaus oli kyyninen: saimme oikeistolaisen uusliberalismin tilalle vasemmistolaisen uusliberalismin. K AU N I S VOI O L L A M YÖS Sevettijärvi, Sahara, Polynesia ja Chile. Grrr 40 Paratiisin vahtikoira Haastattelussa Nicholas Shaxson. Ruusu Haarla 27,30,35&36 eivät ole ottaneet islantilaisten kyynisyyttä tosissaan. He kysyivät Grapevinen jutussa: "Eikö se ole jo vallankumous, jos Islannissa on pankkeja kansallistettu, hallitus kaadettu, Islannin keskuspankin johto vaihdettu ja kansanäänestyksellä kumottu kahteen kertaan vaatimukset maksaa islantilaisen pankin velat Britanniaan ja Hollantiin?" Siinä, missä espanjalaiset ja ranskalaiset aktivistit näkivät islantilaisten toimissa vallankumouksellisen voiton uusliberalismista, islantilaiset itse näkivät pelkkää tappiota, vaikka he äänestivät kahteen kertaan talouspäätöksistä ja kieltäytyivät kahdesti maksamasta pankkiiriensa syntejä. Miten se sanonta nyt menikään. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi tyhjä? ULKOM A ISET AK TI V ISTIT ino stama Va s.16 Te Tero Tähtinen Tä en Matti Ylönen s. 12 2 yn k ynnys No 3 / 2011 / á 5 euroa s. 14 4 KANNEN KUVa Klaus Welp liite Kynnys s. 40 Kirjallisuus ...........46-49 Elävä kuva ........... 5051 Kulttuuri ...............5255 Lukijaposti ............5657 harvoin Suomessakaan. Egyptin, Tuni Tunisian ja Libyan vallankumoukset tuntuvat jotenki kin aidommilta tai todemmilta kuin kotimaan haaleat asiat. Kuten Islanti, Suomi on kuitenkin pieni ja karu maa. Miksi emme tajua, kuinka helppoa olisi pienillä teoilla tehdä kumouksellisen suuria muutoksia? Ilmeisesti vieläkin ajatellaan, että vallankumous on aito vain, jos joltakin otetaan nirri pois. Islanti opettaa, että pienet teot voivat kasvaa äk äkkiä valtaviksi. Reykjavikin gay pride -kulkueeseen otti osaa viime elokuussa lähes satatuhatta ihmistä: o prosen 30 prosenttia koko maan väestöstä. Se kertoo paljon asenteista. TÄY S I Ä O VAT L A S I T s Ajassa .....................817 Kulttuurihäirintä .........10 Talous .................. 4041 Musiikki ............... 4245 Kimmo Jylhämö 9 Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, faksi (09) 773 2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköpostit etunimi.sukunimi@voima.fi, www voima fi Vast köpostit etunimi sukunimi@voima fi www.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (09) 7744 3113 Toimitussihteeri Elsi Hyttinen Ulkoasu AD, valokuvaaja Klaus Welp (09) 7744 3113, graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744 3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo, valokuvaajaharjoittelija Mika-Pekka Markkanen Kustannuspäällikkö & Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen (09) 7744 3115, 040 507 7165 Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Työharjoittelijat Aino Iiramo & Heidi Merima-Halonen Avustajina tässä numerossa Anonyymi, Maria Haanpää, Ruusu Haarla, Emmanuel Haddad, Jari Hanska, Anne Heinonen, Tuuli Hirvilammi, Anna-Sofia Joro, Marjo Jääskä, Matleena Kantola, Mika Karhu, Taneli Karinen, Kuutti Koski, Johanna Koskinen, Kyhäritie, Kimmo Laakso, Pertti Laesmaa, Topi Laiti, Katja Lappalainen, Maija Lassila, Mervi Leppäkorpi, Niina Liina, Kaisa Luoma, Fanny Malinen, Tapani Möttönen, Petter Nissinen, Noora Ojala, Kati Pietarinen, Erkki Pirtola, Miina Poikolainen, Pontus Purokuru, Maaria Pääjärvi, Iida Rauhalammi, Filippe Rekacewicz, Antti Ronkainen, Henri Salonen, Kasper Strömman, Tero Tähtinen, Magnus Weckström, Matti Ylönen, Christa Åkerman Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen 050 331 4357 Tilaukset Mirkka Hietanen (09) 7744 3113 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Hämeen Paino Oy, Forssa Painos 70 000, Voima 10/11 ilmestyy 12. joulukuuta. ISSN 1457-1005 Kuva: Charlotta Boucht
8 TURUN TORI. Valtaajat asuvat yhä marraskuun alussa Turun torille pystytetyssä teltassa. 15. lokakuuta Turussa paistoi aurinko. 9 2011 Christa Åkerman Katja Lappalainen LOS ANGELES. Amerikassa kansainväliseen toiminnan päivään osallistuttiin yli 200 kaupungissa. Valtaus on yhä käynnissä Los Angelesin kaupungintalon edustalla. Mika-Pekka Markkanen LONTOO. Lauantai-illan pimetessä St. Paulin katedraalin eteen nousi satakunta telttaa. Aluksi telttaleiri oli piispan suojelussa, mutta sittemmin valtaajien toivottiin poistuvan. Marraskuun alussa mielipide taas muuttui, ja leiri saa olla rauhassa ainakin vuodenvaihteeseen. HELSINGIN NARINKKA-TORI. Valtaajat nostivat käden ilmaan, kun oma mielipide kohtasi puhujan kanssa. Rahan ja vallan keskittymisen lisäksi puheissa esille tulleita aiheita olivat muun muassa vanhusten asiat, perustuslakimuutokset, nuorten mielenterveysongelmat ja hallituksen leikkausohjelmat. Nyt olemme parvi Globalisaatiokritiikki on muuttunut kymmenessä vuodessa. Menneitä ovat muutamien näkyvien äänitorvien ajat. Nyt liike on kuin lintuparvi & istuu finanssikapitalismin & sen puolustajien takapihoilla. tarttuvat ja leviävät kuin flunssa. USA:ssa Wall Streetin valloitus alkoi siitä, että kulutuskriittinen Adbusters-lehti lähetti 90 000 lukijalleen viestin, jonka mukaan "vallankumouksellista taktiikkaa on yksinkertaisesti muutettava". Adbustersin porukan mielestä oli otettava esimerkkiä siitä, mitä tapahtui Egyptissä Tahrir-aukiolla ja Espanjassa viime keväänä. Enää ei kannata toimia kuten yli kymmenen vuotta sitten Seattlessa, Göteborgissa ja Genovassa. "Globalisaation vastainen liike oli ensimmäinen askel. Silloin ideana oli hyökätä systeemiä vastaan kuin susi- Fanny Malinen J OSKUS ILMIÖT lauma. Lauman johdossahan on alfauros, jota muut seuraavat. Nyt malli on muuttunut. Nyt olemme parvi", perusteli Adbusters lainaten espanjalaisen tutkijan Raimundo Viejon sanoja. 15M-liike sai alkunsa 15. toukokuuta 2011 Madridissa järjestetystä mielenosoituksesta. Osa osallistujista päätti vallata Puerta del Sol -metroaukion pysyvästi ja pystytti sinne leirinsä. Leiristä kasvoi pikku hiljaa tuhansien ihmisten kaupunki, jolla oli oma ruoka- ja jätehuolto. Vastaavia leirejä nousi ympäri Espanjaa. Sittemmin liike on levinnyt Kreikkaan, Portugaliin, Ranskaan, Belgiaan, Saksaan, Italiaan, Israeliin ja Suomeen. E U RO O P PA L A I N E N 15M-liike tunnetaan myös nimellä Indignados, "suuttuneet". Ei johtajia, ei edustajia, avoimet kansankokoukset päättävät kaikesta konsensus-periaatteella, ei puolueita eikä doktriinia. Kaikki edustavat vain itseään. Konsensusperiaate on tuottanut jo päätöksiä poliittista korruptiota, EU:n vakaussopimuksia, julkisten palveluiden leikkaamista, rasismia ja rahamarkkinoiden ylivaltaa vastaan. Liike yrittää irtisanoutua kaikista perinteisistä tunnuksista, myös anarkismista. Merkittävin ero menneeseen on se, että nyt parveileva joukko on väkivallaton ja se jaksaa istua pitkään. I D E A O N Y K S I N K E R TA I N E N . mme Halua tiaa ra demok kä emme aa. rati yhtiök eri paikoissa, joissa olemme fyysisesti läsnä, ja joissa toiset voivat olla virtuaalisesti mukana. Keskusteluissa yritämme haarukoida esiin sitä, mikä nousisi yhdeksi ja ainoaksi vaatimukseksemme." "Jos homma toimii, se veisi meidät kohti radikaalia demokratiaa",muotoili "PUHUMME MONISSA Adbusters heinäkuussa. Uusi liike on jo onnistunut alkuperäisissä tavoitteissaan, joka määriteltiin Twitterissä 17.9.: "Kohteemme on demokratian suurin korruption aiheuttaja eli Wall Street, Amerikan finanssibaabeli. Haluamme nähdä syyskuun 17. päivä 20 000 ihmistä Manhattanilla teltoissa, katukeittiöissä ja rauhanomaisesti miehittämässä Wall Streetin. Kun olemme siellä, vaadimme vain yhtä asiaa niin kauan kuin tarve on. Haluamme demokratiaa emmekä yhtiökratiaa." Haktivistiryhmä Anonynomous liittyi joukkoihin jo elokuussa. Tapahtumia on ollut USA:ssa sadassa kaupungissa. Mukana ihmisiä laidasta laitaan. Ympäri maailmaa
9 mielenosoituksia on ollut 1 500 kaupungissa. W A L L S T R E E T I N valtauksessa vieraillut filosofi Slavoj Zizek kysyi leiriläisiltä, "mitä me todella haluamme?" ja "millainen sosiaalinen järjestelmä voi korvata nykyisen kapitalismin?". Zizekin mukaan aikamme ongelma ei ole yksilöiden ahneus vaan systeemi, joka pakottaa ihmiset ahneuteen ja korruptioon. Samalla New Yorkin leirillä vieraillut kirjailija-aktivisti Naomi Klein muistutti, että "kriisiä käytetään hyväksi". 2011 9 Talouskriisin perusteella USA:ssa yksityistetään opetusta, julkisia palveluja lopetetaan ja yhtiöiden toiminnan rajoitteita vähennetään. Liikkeen vahvuuksia on Kleinin mukaan se, että sillä on selkeä kohde, se on väkivallaton eikä tarjoa medialle kuvia rikotuista ikkunoista ja katutappeluista. Klein ja Zizek ovat siis keskenään samoilla linjoilla: meidän ei pidä olla huolissamme pelkästään finanssikapitalismista vaan myös kulutuskapitalismista, sillä se uhkaa tuhota liikakulutuksella ne vähät resurssit, joita meillä tällä planeetalla vielä on. Medianäkyvyytensä liike on jo saanut. Ennen pitkää nähdään, saako parveilu mitään aikaan. G20-kokous ainakin järjestettiin marraskuun alussa jälleen kerran suljettujen ovien takana kansalta suojassa, aiheena maailman talouskriisi ja kokouksen sponsoreina pankit ja suuryhtiöt. Kimmo Jylhämö Lue Suomen tapahtumista Fifistä. www.scoop.it/t/15m-suomi Vangittujen ääni määrä kasvaa Venäjällä eikä kansainvälinen yhteisö tee mitään. Näin väittää venäläinen ihmisoikeusaktivisti Maxim Gromov, jolla on omakohtaista kokemusta vankiloiden todellisuudesta. Gromov on yksi rekisteröimättömän ihmisoikeusjärjestön Vankien liiton perustajista ja johtajista. Hän on yksi harvoista, jotka uskaltavat pitää ääntä niiden puolesta, joiden ääniä ei koskaan kalterien takaa kuulla. Jo nuorena poliittinen aktivismi tempaisi Gromovin mukaansa, ja hänestä tuli yksi ensimmäisistä, jotka liittyivät kansallisbolsevistisen Eduard Limonovin kannattajiin. Sittemmin Gromov on ollut usein mukana suorassa toiminnassa. Vuonna 1998 hän tikkasi suunsa umpeen. Eräs toimittaja oli arvostellut poliittista johtoa ja sai potkut. Maxim protestoi. Nyt hän kohauttaa harteitaan. "Olisinpa vain tiennyt, kuinka vapaata tuo P O L I I T T I S T E N VA N K I E N Mika-Pekka Markkanen aika oli verrattuna siihen, mitä Venäjä on nyt." kärsivät Venäjällä. He tarvitsevat apua nyt. Kansainvälinen yhteisö aliarvioi ongelman vakavuuden. Ongelman toinen puoli ovat vankien lapset. Vanhempien katoaminen pelottaa heitä. Lapset eivät ymmärrä, mitä vanhemmille tapahtuu. He tuntevat itsensä omituisiksi vangittuine vanhempineen. Meidän, yhteiskunnan, olisi tehtävä kaikkemme stigmatisoinnin vähentämiseksi." Gromov puhuu kokemuksesta. Hänen 12-vuotias tyttärensä Sophia kokee isän liukuvan yhä kauemmaksi. "Miksi et vietä aikaa minun kanssani sen sijaan, että pelastat kaikkia tuntemattomia lapsia", tytär kyselee. " P O L I I T T I S E T VA N G I T PÄÄKALLOLIPUN KANTAJAT. Hakkeriyhteisö Chaos Computer Club perustettiin jo vuonna 1981. Kaaosklubin työmaa on vain kasvanut viime vuosina, kun vallanpitäjät ovat siirtyneet entistä enemmän verkkoon. Oksana Tselyseva Englannin kielestä kääntänyt Elsi Hyttinen Troijan hevoset kuriin Hakkerit käräyttivät Baijerin osavaltion Skype-vakoilusta. AKSAN tietoturvakeskustelua ravistelee skandaali. Saksalainen hakkerijärjestö Chaos Computer Club on paljastanut Baijerin osavaltion käyttäneen viattomaksi ohjelmaksi naamioitua troijalaista eli vakoiluohjelmaa tarkkaillakseen rikoksesta epäillyn kansalaisen tietokoneen käyttöä. Vakoilutroijalaista ehdittiin käyttää pari vuotta, vuodesta 2009 alkaen, ennen kuin asia lokakuussa paljastui. Saksan telekommunikaatiolaki sallii rikoksesta epäillyn verkkokommunikaation seuraamisen tietokoneelle asennettavalla valvontaohjelmalla. Seurata saa esimerkiksi Skypen käyttöä, mutta niin sanottua rauhallista dataa, käyttäjän tietokoneen omia tiedostoja, ei saa tutkia. Troijalainen voi silti tehdä ruutukaappauksia, selvittää salasanoja ja jäljittää, millä nettisivuilla epäilty on käynyt. Tämä rikkoo telekommunikaatiolakia. Troijalainen oli myös huonosti suojattu puutteellisen ohjelmoinnin vuoksi. Kolmas osapuoli onkin voinut helposti päästä troijalaisen saaneen käyttäjän tietoihin käsiksi. Vakoiluohjelman avulla voidaan myös asentaa muita haittaohjelmia ja vaikka nauhoittaa epäillyn Skypepuheluita ilman että käyttäjä huomaa sitä. S jelmistojen lataaminen ja kolmannen osapuolen tunkeutuminen järjestelmään on mahdollista. Edeltäjänsä tavoin uusi versio on haavoittuvainen, ja Chaos Computer Club pystyi murtautumaan siihen nopeasti. Saksan tuomioistuin ja sisäministeriö ovat eri mieltä Baijerin liittoval- i ia tulis ijalais in, jos Tro ä va käyttä epäillään öä henkil rismista. terro oikeuksista ja kunniasta", Kurz sanoo. "On huolestuttavaa, etteivät valtion viranomaiset tiedä ulkopuolisilta yrityksiltä tilattujen troijalaisten ominaisuuksista tai suojauksista", Kurz lisää. Miksi Chaos Computer Club haluaa tutkia vakoiluohjelmia? "Olemme kiinnostuneita troijalaisten toiminnasta ja haluamme parantaa kansalaisten tietoturvaa. Toimimme hakkerietiikan mukaisesti ja murtaudumme ohjelmistoihin, kun epäilemme niissä olevan jotain epäilyttävää. Meillä ei ole mitään tekemistä cyberrikollisten kanssa", Kurz vakuuttaa. "Kuulimme troijalaisesta alun perin eräältä Baijerin liittovaltion viranomaiselta, joka epäili tässä ohjelmassa olevan jotain lainvastaista. Saamme koko ajan uusia yhteydenottoja ja jatkamme poliittista keskustelua", Kurz sanoo. aikoo haastaa Baijerin sisäministeri Joachim Herrmannin ja Baijerin rikostutkintajohtajan Peter Dathen oikeuteen perustuslain rikkomisesta. Saksan sisäministeri Hans-Peter Friedrich vaatii nyt, että ulkopuolisten yritysten kehittämät vakoiluohjelmistot on tutkittava. Niitä ei saa asentaa enää ennen lähdekoodin kunnollista testausta ja tulevaisuudessa vain keskusrikospoliisi saa kehittää troijalaisia, joita käytetään rikollisten tarkkailuun. Saksassa mietitäänkin parhaillaan, millaisia tulevaisuuden valvontaohjelmistot voisivat olla. S A K S A N P I R A AT T I P U O L U E fifin luetuimmat 1. Suvi Auvinen ajalta 27.9.1.11.2011 4. Hannele Huhtala Vaarallinen taide herätti kohun Suomessa ei ole tuhottu taideteoksia sisällöllisistä syistä sisällissodan jälkeen. 2. Suvi Auvinen Valtion tiedonjulkistamispalkinto Hanna Nikkaselle Nikkanen palkitaan erityisesti teoksesta Viaton imperiumi. 5. Olli-Pekka Haavisto, Hannele Huhtala & Mikael Kallavuo Homona muutosta Suvi Auvinen sukelsi muutoksen maailmaan & sai mahdollisuuden eheytyä. 3. Ville Matilainen Demokratia palaa torille 15. lokakuuta 15M-liike valtaa ensi lauantaina torit myös Suomessa. 6. Kimmo Jylhämö Diaspora*: Pakkomuutto Facebookista Neljä opiskelijaa keräsi hurjan summan rahaa luodakseen Facebookille haastajan. tion poliisin kanssa siitä, missä menee rikoksesta epäillyn netin käytön seuraamisen raja: mikä on etätutkimista, mikä urkintaa. Troijalaisia tulisi käyttää vain, jos henkilöä epäillään terrorismista, mutta terrorismiin viittaavan tai epäilyttävän toiminnan määritelmä on kuitenkin häilyvä. käytetty ainakin yli 50 kansalaisen koneella", Constanze Kurz, informaatikko ja Chaos Computer Clubin puheenjohtaja kertoo. "Nykyään ihmisillä on kaikki mahdollinen data tietokoneellaan, joten tällaiset troijalaiset, joita joku toisella puolella maailmaa asuva voi halutessaan käyttää, voivat olla todella tuhoisia. Kyse on digitaalisista yksityis"TROIJAL AISI A ON Yle puun & kuoren välissä ...eli luottavatko Ylen toimittajat teihin, vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen? blogeissa lokakuussa Evi Ekroos Kadri Taperson Elämää ekokylässä ApuPaku tarvitsee matkalleen Gambiaan iloa, rakkautta & sopivasti jarrua. Opettajien kapina Vironkirjeenvaihtaja palaa kirjoittajaksi. Tänään hän kirjoittaa köyhyydestä. Club paljasti tällä viikolla uusimman version Baijerin troijalaisesta. Vuonna 2010 ohjelmoitu troijalainen ei tee kuvakaappauksia, mutta tässäkin ohjelmassa uusien ohCHAOS COMPUTER matleena kantola
12 9 2011 "Vuotosivusto Wikileaks lopettaa toistaiseksi salaisten asiakirjojen julkistamisen. Sivuston perustajan Julian Assangen mukaan syynä on rahapula. Assange syyttää vaikeuksista suuria luottokorttiyhtiöitä ja rahanvälityspalveluja, jotka ovat asettaneet Wikileaksin saartoon. Assangen mukaan sivuston saamat lahjoitukset ovat saarron vuoksi romahtaneet." Iltalehti.fi 24.10.2011 He ovat 1% Tutkijat ovat osoittaneet ensi kertaa, että alle 150 kansainvälistä yritystä hallitsee maailman taloutta. kun talouden harvainvaltaa kritisoivat Occupy Wall Street -liikkeet ovat laajentuneet ympäri maailmaa, julkaisi New Scientist -lehti kiinnostavan uutisen. Kolmen Zurichissä Swiss Federal Institute of Technology -instituutissa työskentelevän tutkijan tiimi onnistui ensimmäistä kertaa selvittämään kansainvälisten yritysten monimutkaisia omistussuhteita. Tutkimuksen perusteella mielenosoittajien synkät skenaariot maailman taloutta hallitsevasta pienestä eliitistä näyttävät käyneen toteen jo vuosia sitten. Tutkimus on laatuaan ensimmäinen, jossa kansainvälisten yritysten omistussuhteita on tarkasteltu järjestelmällisesti ja tieteellisen tarkasti. Tutkijaryhmä hyödynsi Orbis-tietokantaa, johon on kerätty tiedot 37 miljoonasta yrityksestä ja sijoittajasta ympäri maailman. Tästä joukosta tutkijat selvittivät yli 43 000 kansainvälistä yritystä, joilla oli keskinäisiä omistussuhteita. Analyysin myötä joukko pieneni 1 318 yritykseen, joilla oli keskimäärin 20 ristikkäistä omistussuhdetta. Nämä yritykset edustivat viidennestä maailman liiketoiminnan tuotoista, mutta samalla hallitsivat osake-enemmistöllä yrityksiä, jotka tuottavat yli 60 prosenttia maailman liikevaihdosta. Tutkijat onnistuivat samalla selvittämään kansainvälisten yritysten timantinkovan keskittymän. Ainoastaan 147 yritystä kattava verkosto, eli reilusti alle prosentti kaikista yrityksistä, kontrolloi yli 40 prosenttia koko maailman varallisuudesta. Listalla ovat muun muassa Barclays plc, JP Morgan Chase & Co, Merrill Lynch & Co Inc, Deutsche Bank AG ja Goldman Sachs Group Inc. S Masentunut, hautaudu sänkyyn vaikea neuvoa, koska he luulevat, tai ehkä ovatkin aivan oikeassa siinä, ettei kukaan voi ymmärtää heitä. Heidän henkilökohtainen umpikujansa on aivan yksilöllisen helvetillinen ja aivan omalla erityisellä tavallaan mahdoton. Vaikka tietäisi mitä masennus on, tekisi toisen kohdalla aina mieli kysyä, mikä on niin masentavaa. Masentavaa on se, ettei ole vaihtoehtoja. Masentunut makaa paikallaan, koska yksikään liike ei ratkaise hänen olemisensa ongelmaa. Hän on umpikujassa. Ei ole enää mielekästä edetä mihinkään suuntaan, koska kaikki mahdolliset suunnat palauttavat takaisin samaan lähtökohtaan. Hohto-elokuvassa pikku Jack on labyrintissä, hänen oma isänsä jahtaa häntä takaa kirveen kanssa. Melko masentavaa. Jack osuu umpikujaan. Hän ei pääse etenemään mihinkään suuntaan. Jackista tuntuu siltä, että hän on mahdottomassa tilanteessa, mutta ei hän ole. Jack seisoo labyrintin sisäisessä umpikujassa, mutta me kaikki tiedämme, ettei hänen kokonaistilanteensa ole ollenkaan toivoton. M A S E N T U N E I TA O N AMAAN AIKAAN kriisiä ja sai aikaan melkoisen kohun. Rastani ei uskonut, että hallitukset kykenisivät estämään globaalin talouden kriisiytymistä. Hän suositteli varautumista talouden romahtamiseen: "The governments do not rule the world, Goldman Sachs rules the world." Tutkimuksen perusteella Rastani näyttää olleen oikeassa. hallitsevasta illuminatista painajaisia näkevät salaliittoteoreetikot voivat kuitenkin hengähtää, sillä 147 yrityksen keskittymä ei näytä syntyneen tarkoituksellisesti. Tutkijoiden mukaan uudet yritykset haluavat luoda nopeasti suhteita jo ennestään hyvin verkottuneiden toimijoiden kanssa. Näin ollen omistus keskittyy sinne, missä sitä jo ennestään on. MAAILMAA Myös keskittymän koko ja moniäänisyys aiheuttaa ongelmia sen yhteistyölle. On kuitenkin yksi asia, joka yhdistää keskittymää, nimittäin muutosten vastustaminen. Esimerkiksi monopolilainsäädännön kiristäminen, veroparatiisien kitkeminen ja harmaan talouden torjunta saa yrityskeskittymän kavahtamaan ja lobbaamaan yhteistyössä. Nykyisen talouskriisin myötä EUalueella on onneksi nähtävissä päinvastaista kehitystä. Transaktioveroa ajetaan nyt reipasta vauhtia sisään. Lokakuussa Suomessa vieraillut veroparatiiseja tutkinut Stephen Shaxson antoi tästä EU:lle kiitosta. Jari Hanska "Goldman Sachs rules the world." Mirkka Hietanen on toivoa, koska siihen sisältyy muuttujia, muita ihmisiä. Yksi voi pelastaa toisen, toinen voi tappaa kolmannen. Kukin henkilö kokee ensisijaisesti oman kohtalonsa, ei niitä kaikkia. Masentava tilanne on sellaisella ihmisellä, jonka umpikujan kaikki osatekijät löytyvät hänestä itsestään. Ristiriita on ahtaasti yhden elämän piirissä, saman ruokapöydän ympärillä. Shakespearen Hamlet! Raiskataan hänen runollinen henkilöytensä lattealla psykoanalyysilla: Hänen täytyy kostaa isänsä murha, sillä isän oikeus on osa hänen omaa oikeuttaan. Mutta koska hän on niin nuori ja yksin, hän tarvitsee isähahmon. Ainoa isäkandidaatti on sama, joka hänen täytyisi tappaa kostoksi. Raivostuttava tilanne. Mikä siitä tekee masentavan, on ehkä vasta se, että jos hän ilmaisee tuota raivoa, hänet nähdään uhkaavana ja hänet hylätään. Näin ollen kaikki hänen tarpeensa ovat ristiriidassa keskenään. Mitä umpikujassa voi tehdä? Voi toivoa, että koko maailma ympärillä muuttuisi yhdessä yössä, tai että joku tulisi ja ottaisi pois tästä maailmasta. Tai sitten voi poistaa itse itsensä. Mitä muuta? JACK IN TIL ANTEESSA on pakko muuttua. Jos näin ei olisi, ei olisi umpikujassa muuten kuin näennäisesti, kuten Jack. Voiko yhdestä ristiriidan osatekijästä luopua? Tulisiko Hamletin esimerkiksi luopua tarpeestaan kostaa isänsä murha? Hän voi yrittää, mutta onko uskottavaa ajatella, että se katoaisi eikä kasvaisi viereisessä kukkapenkissä entistä aggressiivisempana katkeruutena takaisin? Miksi ristiriita on ylipäätään pakko ratkaista? Jos rimpuileminen vain kiristää ristiriitaa, lienee viisasta antautua sille mahdollisuudelle, että mitään ei enää koskaan tapahdu. Ei siinä tilannettaan mitenkään pahenna, sen vain hyväksyy. Se on eräänlainen välikuolema, mutta vaihtoehdoista kiistattomasti hedelmällisin. Siis: Hautaa itsesi sänkyyn ja odota uutta kasvukautta. JONKIN ITSESSÄ Ruusu Haarla T U T K I J O I D E N mukaan keskeistä ei ole kuitenkaan vallan keskittyminen, joka ei sinänsä ole hyvästä tai pahasta. Ongelmalliseksi kuvio muuttuu silloin kun verkostoista tulee epävakaita. Yksi suuri yritys vetää kaatuessaan herkästi muut mukanaan. Tai mikä pahinta, muut lähtevät peittelemään tilanteen vakavuutta. Näin tapahtui muun muassa Yhdysvalloissa vuonna 2008, kun osa pankeista sai toiseksi korkeimman AA-luottoluokituksen vain pari päivää ennen konkurssia. Zurichiläisen tutkijatiimin tuloksia ei ole kuitenkaan otettu vastaan kritiikittömästi. Tutkimus ei nimittäin paljasta sitä, miten yritykset käyttävät valtaansa omistamissaan yrityksissä. Kaikki eivät välttämättä toimi kovinkaan aktiivisesti, ja osa omistuksista on luonteeltaan sellaisia, että ne eivät oikeuta päätöksentekoon. Syyskuussa yksityinen meklari Alessio Rastani kommentoi suorassa BBC:n lähetyksessä talous- CREME DE LA CREME. 147 yrityksen keskittymän rinnalla euroalue ja sen velkakriisi ovat pikku juttuja. Näiden yritysten ääni painaa enemmän kuin kaikkien maailman valtiovarainministerien äänet yhteensä.
IKUISESTI M I A H A L M E E N elokuva SINUN OOPPERASYKSY HUIPENTUU BIO REX ELOKUVATEATTEREISSA 7.12.! MOZART: DON GIOVANNI (LIVE) keskiviikkona 7.12.2011 elokuvateattereissa 11.11.2011 Lapsista ja vanhemmista. Rakkaudesta ja menetyksestä. La Scalan uuden näytäntökauden avaus suorana lähetyksenä! Donna Annan roolissa upea Anna Netrebko ja kapellimestarina La Scalan vastavalittu ylikapellimestari Daniel Barenboim! Esitykset 7.12. kello 19.00 Espoo - Bio Rex Sello Hämeenlinna - Bio Rex Verkatehdas Kajaani - Bio Rex Kajaani LIPUT 32 LIPUT NYT MYYNNISSÄ! P PI VE R H D A L E IN www.avanton. /ikuisestisinun www.biorex.fi LENS POLITICA "Moderni länkkäri seksistä, vallasta ja eläimistä" "En modern västern om sex, makt och djur" WINNER . ta 4.11 i Ensi-il Helsink l, o Enge Kuopio Kin kko, Kuvaku Tampere a, Niagar APINATYTÖT APFLICKORNA WWW.KINOSCREEN.COM 11
14 9 2011 "Päivälehtien vähentynyt taidekritiikki sapettaa gallerioita - Taidegallerioiden valtakunnallinen yhdistys on huolissaan kuvataidekritiikin vähenemisestä. Sekä teosmyynti että näyttelyjen kävijämäärät ovat laskeneet." 19.10.2010 YLE Uutiset Vaihda somea! Diaspora, Facebookin kilpailija sosiaalisen median maailmassa, on esikuvansa peilikuva: avoin ja selkeä, eivätkä sen asetukset vaihdu epämääräisin väliajoin. Fifissä julkaistiin kesäkuussa 2010 Ville Matilaisen artikkeli Diaspora: Pakkomuutto Facebookista. Nyt syksyllä 2011 Diaspora vihdoinkin avautui kaikelle kansalle, ja Matilaisen juttukin pompahti viime kuun kolmanneksi luetuimmaksi Fifissä. https://joindiaspora.com/ Vainoa valkokankaalla olla elokuvafestivaaleja saman verran kuin elokuvateatterikomplekseja tai elokuvakerhoja ennen vanhaan. Lokakuussa festareita oli vähintään kuusi, nyt marraskuussa ainakin kolme. Uusin tulokas on ekaa kertaa järjestettävä Helsinki Refugee Film Festival, HELSINGISSÄ ALK A A joka heittää kankaalle tietoisuutta siirtolaisuudesta, pakolaisuudesta, ihmiskaupasta ja poliittiseen vainoon liittyvistä kysymyksistä. Synkät mutta liikkuvat teemat uponnevat parhaiten marraskuussa, kun luontokaan ei mitään ilotulitusta tarjoa. Kimmo Jylhämö http://helsinkirefugeefilmfestival. wordpress.com/ YKSIN MAAILMASSA. Mari Pasulan dokumentti seuraaa kosovolaista 14-vuotiasta Albertia Suomen pakolaiskeskuksessa. Noora Ojala TEHTAAN TAKAPIHA? Stora Enson & chileläisen Araucon omistama Montes del Plata rakentaa jättimäistä sellutehdasta Punta Pereiraan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Kaatopaikan kutsu runoilija A. R. Ammons kuljeksii Garbage-runoelmassaan (1993) Miamin ulkopuolella jättimäisellä kaatopaikalla. Hänen saksalainen kollegansa Durs Grünbein taas on kirjoittanut useita jylhänrepaleisia säkeitä jätteiden ja saastan maailmasta. Suomessa kaatopaikalle ennätti ensimmäisenä Markku Paasonen. Mikä ihme noissa löyhkäävissä kuonakasoissa oikein kiinnostaa runoilijoita? Eikö kaatopaikan pitäisi ennemminkin olla ylevän taidelyriikan vastakohta? Vastausta voi hakea esimerkiksi Paasosen Voittokulku-proosarunokokoelman (2001) ensimmäisestä runosta. Siinä mahtipontinen mutta ilkikurinen minäkertoja harhailee jätösten keskellä romanttisen usvan henkevöittämänä ja näkee kaupungin "saven ja suoveden varassa hyllyvänä betoniaivona". Runon temaattisessa miljöössä orgaanisen ja epäorgaanisen sekä konkreettisen ja abstraktin välinen raja-aita hälvenee villisti assosioivan kielen ja ylitsepursuavan kuvaston vyöryssä. Paasosen karnevalistisen runomyllyn uudisasukkaita ovat muun muassa "mekaaninen lintu", "puoliksi sulanut tarina" ja "lauseiden lumput". AMERIKK ALAINEN Eukalyptusplantaasi ei ole metsä vaan viljelmä, joka ei kelpaa muuhun. Likaista sellua Uruguay kärsii, kun pellot työntävät eukalyptusta & jokien varret paperitehtaita. kun Suomen ja muun Euroopan sellutehtaita suljetaan, nousee Latinalaisessa Amerikassa tehdas toisensa perään. UPM:n tehdas Fray Bentosissa Uruguayssa on jo surullisenkuuluisa. Nyt Uruguayssa rakennetaan taas. Yritys Punta Pereiran tehtaan takana, Montes del Plata, on chileläisen Araucon ja suomalais-ruotsalaisen Stora Enson yhteisomistuksessa. Tehtaassa ei ole kyse mistä tahansa jalostamosta, vaan hankkeessa yhdistyy sellutehdas, syväsatama ja voimalaitos. Suunnitteluja projektinjohtopalvelut tuottaa Jaakko Pöyry, sähköistyksen hoitaa ABB. Stora Enso lupasi tammikuussa hankkeesta tiedottaessaan alueelle kehitystä: "Tehdashanke edistää myös Colonian ja Conchillasin läänien taloudellista ja sosiaalista kehitystä, sillä yhtiö on sitoutunut täyttämään kattavat ympäristövaatimukset ja toimimaan saumattomassa yhteistyössä paikallisviranomaisten sekä paikallisen yhteisön kanssa." miskustannuksiin kaukana kotoa. Montes del Plata oli luvannut työntekijöilleen samat edut kuin tehdashankkeen alueella aikanaan aloittanut espanjalainen Ence, mutta päivärahoja ei uudelta työnantajalta kuulunut. Työtaistelu päättyi lopulta 11. lokakuuta, kun Montes del Plata korotti työntekijöiden tuntipalkkaa. viikkolehti Búsqueda julkaisi toukokuussa otteita valtion ja Montes del Platan välisestä sopimuksesta, joka solmittiin molempien osapuolten vaitiolositoumuksella. Sopimuksessa Montes del Platan sellutehtaalle ja sen yhteyteen suunnitellulle satamalle myönnetään jo sovitusta 361 hehtaarista laajennettu erityistalousalue. Valtio takaa samalla, että veroja ei tulla nostamaan ja mikäli veroehdot muuttuvat, ne kompensoidaan yritykselle. Valtio sitoutuu sopimuksessa etsimään 100 000 hehtaaria puuviljelmille soveltuvaa maata 200 kilometrin säteellä tehtaasta. Muutaman vuoden vanhojen maaperätutkimusten tulokset eivät tue näin laajoja istutuksia, mutta sopimuksessa sovitaan ratkaisun löytyvän. Ympäristöjärjestö Guayubira raportoi jo vuonna 2010 yhtiön painostavan viljely- ja muun maatalousmaan uudelleen luokitteluun metsitykseen sopivakU R U G U AY L A I N E N si. Paikallishallinnon ja asukkaiden yli kävellään. Käytännössä Uruguayn valtio antaa käyttöön infrastruktuurinsa, vastaa seurauksista, takaa yritykselle raaka-aineen ja luopuu porkkanastaan, verotuloista. lopuksi kohtaamme ryhmän aktiivisia paikallisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Heillä on oma metsä kotoperäisistä lajeista. "Kehitämme vaihtoehtoisia tuotantotapoja", kuvailee Guayubira-ryhmän aktivisti Ayelen Borgogno. Ahtaudumme pieneen kylätilaan, jonka karuja seiniä koristavat jalkapallojoukkueiden vaakunat. Takassa lämmitetään yhteistä illallista. Sellutehtaan läheisyydessä sopimus huolestuttaa ihmisiä, joiden elanto on kiinni maassa. Ayelen Borgogno on rakentanut tulevaisuuttaan Colonian maaseudulle. Hänen visionsa on selvä. "Me voimme mahdollistaa sen, että tulevien sukupolvien käytössä on sama maa, jota itse hoidamme. Että heillä on samat oikeudet, joista itse olemme voineet nauttia tähän mennessä. Että emme menetä omaa maatamme. Maan on pysyttävä uruguaylaisten käytössä, eikä siitä pidä tulla aavikkoa vaan tuottavaa maata." KIERROKSEMME S AMAAN AIKAAN ja kielen mätänemistä huokuva kuvasto ei kuitenkaan ensisijaisesti pyri 2000-luvun katuojauskottavaksi rähjäsymbolismiksi, vaan sen keskeltä avautuu näkemyksellinen suhde suoraan populaarikulttuurin ytimeen. Mainoskuvaston ja -lauseiden nuoruutta ja puhtoisuutta vaalivassa kieliopissa jokaisen hyödykkeen elinkaari on näkyvissä vain osittain ja harkitusti. Tämän vuoksi jätteiden hautausmaalle sukeltaminen on nykypäivän kertakäyttömaailman kokonaisuuden ja todellisen sielun etsimistä. Toisin sanoen kaatopaikka on modernin kulutuskulttuurin marginaaliin sysätty mutta viime kädessä ainoa todellinen ja pysyvä monumentti. Ammons, Grünbein ja Paasonen vievät lukijansa sinne, minne tv-kamerat ja lööppimedian katse eivät koskaan yllä. Luontorunous on perinteisesti ollut lyriikanlaji, jossa henkeäsalpaava ulkoinen miljöö synnyttää ja legitimoi henkevöityneen sisäisen kokemuksen. Onko Paasosen ja kumppaneiden masinoima kaatopaikkarunous siis nähtävä luontorunon uutena, maallistuneena versiona, joka kurottaa kulisseiksi muuttuneen perinteisen luontomaiseman taakse ja alle, luonnon viimekätiseen luonnottomuuteen? PA A S O S E N H Y B R I DIO L E N TOJ A P I TÄ I S I K Ö N Y K Y P Ä I V Ä N ympäristötiedostavan luontolyyrikon sisällyttää rehellisyyden nimissä säkeisiinsä avohakkuut, harvesterit, lentokonemelu, ojanpientareille heitellyt roskat ja uimakelvottomiksi rehevöityneet hiekkarannat? Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun viette roskia ulos. Tero Tähtinen Mervi Leppäkorpi Kirjoittaja on tamperelainen esseisti & kirjallisuudentutkija. samaa tietä pitkin, jota tehtaan raskaat ajoneuvot kulkevat. Tietä reunustavat historiallisesti tärkeät talot, jotka ovat osa kansallista kulttuuriperintöä. Näitä teitä ei ole rakennettu kestämään liikennettä, jota tehtaan rakentaminen vaatii. Alueen asukkaat ovat vaatineet Montes del Plataa rakentamaan tien muualle talojen suojelemiseksi, tähän mennessä turhaan. Työkoneet Punta Pereirassa seisovat riveissä, ketään ei näy. Mukaamme lähtenyt ay-aktivisti kertoo työntekijöiden aloittaneen työtaistelun, sillä palkka ei riitä elinkustannuksiin ja työssä käyntiin kuluvaan rahaan, kuten asuAJ A M M E T E H TA A L L E PUITA VAAN EI METSÄÄ U R U G U A Y L A I N E N Washington Loco on yksi plantaasien aiheuttaman vesipulan kanssa sinnittelevistä viljelijöistä. Hänen juustotilalleen ei vettä tuoda tankeissa, kuten osalle lähiseudun asukkaista, mutta kaivo pihassa on jo kolmas plantaasien istuttamisen jälkeen ja senkin vedet käyvät kesäisin vähiin. Loco selittää, että eukalyptusplantaasi ei ole metsä vaan yksilajinen vil- jelmä, joka ei kelpaa muuhun. "Kerran tänne tuli yliopistossa opiskellut agronomi. Hän levitti kaikki tittelinsä pöytään ja selitti, miten aikoo saada tässä ympäristössä karjan laiduntamaan. Kun ymmärsin, että plantaasia on tarkoitus käyttää vain tilana ja karja ruokittaisiin keinotekoisesti, pyysin häntä tekemään yritysten propagandassa selväksi, mistä on kyse. Tätä maata ei voi käyttää karjan kasvatukseen. Se saattaa juuri ja juuri soveltua navetaksi." Mervi Leppäkorpi
KATARIINA NUMMINEN / TTK (FIN): DRAMA RELOADED: YERMA Traaginen runoelma lapsettomuudesta törmää arkitodellisuuteen TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS (FIN): STAGED LARCENY: AN EXPERIMENT Tämä operaatio kutsuu teidät, fiktiiviset rikoskumppanit, anastamaan esityksen DORIS UHLICH (AUT): MORE THAN ENOUGH Kauneutta, kurveja ja lihallista runsautta ANDREI ANDRIANOV & OLEG SOULIMENKO (AUT / RUS): MADE IN RUSSIA Lännen ja idän kulttuuristen kliseiden välinen post-kommunistinen sotataistelu OJANEN & IIVANAINEN (FIN): FAT BASTARDS Seinähullu tee-se-itse-esitys jääkiekosta NYA RAMPEN (FIN): WORSHIP! Shakespearen tragediat ja kuolemansynnit lähtökohtana usko muuttuu palvonnaksi VERK PRODUKSJONER (NOR): BUILD ME A MOUNTAIN! Hella Wuolijoen ja Bertolt Brechtin utopia keskellä palavaa Eurooppaa ZACHARY OBERZAN (USA): YOUR BROTHER. REMEMBER? Amerikkalaisia kotivideoita Hollywoodtoimintaelokuvien hengessä JOHANNA LECKLIN (FIN): TUNNUSTUKSIA Elämän suuria ja pieniä salaisuuksia TEATR.DOC (RUS): TWO IN YOUR HOUSE KGB:n vartioima poliittinen kotiaresti Valko-Venäjällä "OIVALTAN EETTINEN FESTIVAALI" -Laura Kimari, Teatterilehti 1/2011 LIPUT 20 / 15 FESTIVAALILIPPUPAKETTI KOLME ERI ESITYSTÄ VAIN 45 / 35 LIPUNMYYNTI: Q-teatteri Tuntur ikatu 16 Puh. 09 4542 1333 Lippupalvelu Puh. 0600 10 800 (1,96/min + pvm) www.lippupalvelu.fi W W W. B A LT I C C I RC LE . F I
smia nta journali Riippumato vuodessa eljä kertaa Venäjältä n I WWW.NO VAJAGAZ ETA.F alismia sta laatujourn Kosmopoliitti taa vuodessa neljä ker lo.fi www.mondedip n kir jallis uude on a inteiset kunn Per .12. Kiasmass suljettu. .23 yjäiset 17.12 jat: ti 1017, kesu 1020, ma joulumy a tteluita, aast eja, kirjailijah hjelma. Debatt äkk ä o Kiasm rjoukset. Tym kustannus.fi. irjoja. Hyvät ta kaa www.into likoima k ssa, tsek Laaja va julki joulukuu ajoja. Ohjelma työp elsinki. Aukio n ala-aula, H a lo a .fi www.rosebud omatique Le Monde dipl AS HISTORIA-ATL ä terävän o piirtä Historiakartast ta esta 1900-luvus kuvan kaoottis ista. ja sen konflikte son Laura Gustafs UORASATU H o AA Heli Kuusipal MUUTA IHAN E PATATA JA DOLC K ASVIKSISTA n keittokirja ystävä Iloinen ilmasto ptejä lisia kasvisrese täynnä herkul esta. Italiasta ja Suom omatiq Le Monde dipl kysarjakuvaan. yhdistyy ny HELSINGIN SANOMIEN KIRJALLISUUSPALKINTOFINALISTI aan tekijänsä muk Huorasatu on ain lyhyempi. mattu. V vähän kuin Raa omatique A1 Le Monde dipl SARJAKUVA POLIIT TISTA rnalismi 100 SIVUA uen laatujou annu www.intokust s.fi audeamus ar Eetos G Basam Baz lishing in Parvs Pub Atena Avain onkirjat mo o niin & nä uumio Nem idekirjansito Banaani Arm dekirjat Ta ia Arktinen er va Nastam ossa: Absurd antiikki- ja tie valehti Min ntikvariaatti ilman Ku mukana men o Vantaan A ldts Suomen et Like Maa Voima Tutkijaliitt ykor va Schi Kansan Uutis Vihreä Lanka Tiedonantaja stannus Pyst ometheus ku Pr Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Taavi Kassil Taavi Kassila v s ila Gunilla Ander un l Ande der Moby ja Miuyn Park BHAGAVAD-GITA - Jumalainen laulu Kaikkien jooganharrastajien ja ai k e ooga h rras jien g rast totuudenetsi öiden ehtymät totuudenetsijöiden ehtymätön t enet i t n htymä v lonlähde Ta v Kassila usi valonlähde. Taavi Kassilan uusi de. e ilan suomenno ja u k nt sitoo suomennos ja tulkinta sitoo m o o tämän maailmankirjallisuuden mä maailma kir allisuud lmankirj lisuuden klassiko tiiviisti y yaika n klassikon tiiviisti nykyaikaan. ssi iiviist v t ikaan PUUVILLAN LIKAINEN TARINA Halpa t paita Ha t-paitasi ei ole välttäi välttä mätt k vin eett esti uotettu. mättä kovi eettisesti tuotettu. ttä ttis t t tu K j m tkaa uuvillatuo a Kirja matkaa puuvillatuotanu non alkulähteille joss ilj i non alkulähteille, jo sa viljeliu h ille, lje jöid yöolo jöiden työolojen ankeu paljasiden d nkeu ljas eus ljas t kaikes a meud ssaan. tuu kaikessa karmeudessa kessa udes KAMARA Mitä kaikkea syömmekään Ka o u Karu totuus elintarviketeollit r k teolli eoll suud ta Elä miä ja ympäristöä udesta ud ta. Eläi i a ymp st p kohdellaa välin tämä ömäskohdellaan v npitämättömäsd l mät mä ti ja loppujalosteet ovat terveyja loppuja o e t vat t rv y p al d lle va r i delle vaarallisia. Miksi kukaan k ukaan halu a nä s d e ne siä? ha uaa enää syödä eineksiä? Jasmin r n Jasmin Darznik m Serafim Seppälä i eppälä IRANILAINEN TYTÄR Kosketta a osi arin ai Koskettava tositarina naisen k t sit kätketys l mäs islam kätketystä elämästä islamin, k ys l perinteiden ja patriarkaalisen erint den ja triarkaa isen i nt iar n vall n aail ss vallan maailmassa. Amerikl ilma il s erik k aistun l e r nila tytöll kalaistuneelle iranila stytölle u lais l palj tuu vanhempie alat paljastuu vanhempien salatt ljas pien attu menneisyy me eisyys. ARMENIAN KANSANMURHAN PERINTÖ Ainutl atuin n o Ainutlaatu nen teos t kerto k nk menia kertoo, kuinka Armenian i kansanmurhan arvet näkyvät a sanmurhan v äkyv anmu n yvät vuos ymmeni haja la vuosikymmeniä hajallaan osikymme m jall a neen kansakunna asuneen kansakunnan s n kulttuurissa kulttuurissa l urissa. K U N N I A L L I S I S TA K I R J A K A U P O I S TA K A U T TA MAAN. w w w. l i k e . f i
Uusi K ate Atk inson on täällä. PERUSTEET HALTUUN ! Ei vain paras lu kemani romaani tänä vuonna, ain para lu kemani omaani änä uon a i r kema aani n nna vaan koko vuosik ym menen paras jännär i. Stephen King aan k v o ikym me e p ras ä näri. tephe King ym a hen g Sivist y nyt, hauska, elämänuskoinen ja va lloittava. Literary Review ivist ynyt h uska lämänuskoinen valloitta sty t ka änus o a l l itt ttava iterar y evie Atkinson n o stai ek p ra k i j Atkinson in toistaiseksi paras kirja, häm mäst yttävän moniu lotteinen i onin i m mä t ttävä mäst ttäv on u lo einen j osk ttav r a l lin n kosker tomus K r ja, k n alo tettav ja koskettava k ir ja ll inen r ikoskertomus. Kirja, jok a on a loitettava ketta ke va i e m o v uudelleen alusta heti kun sen on lukenut loppuun. udelleen a lust he k sen on u e ut loppuun el e s et op The Guardian T h G ua d a tilaa uusi peruste teemana Toiset julkaisusarja pureutuu poliittisten käsitysten ja käsitteiden perusteisiin www.vasemmistofoorumi.fi TILAA MAKSUTTA: INFO@VASEMMISTOFOORUMI.FI WWW.SCHILDTS.FI Vasemmistofoorumi LUE VASTAPAINOA Jerry A. Coyne MIKSI EVOLUUTIO ON TOTTA Populaari esitys evoluutiosta uusimman tutkimusaineiston valossa 359 s. 36 Rosebud on harkitun kirjakuorman kanssa siellä missä sinäkin! R o s e b u d näkyy ja kuuluu messuilla, festareilla, klubeilla, keikoilla, kirjakinkereillä. Rosebudin kaiken kattavan myyntipöydän löydät Helsingin sarjakuvafestivaaleilta ja sadoista muista tapahtumista. Kaikkialta missä kaivataan hyvää luettavaa. Tervetuloa tutustumaan! Lotta Lounasmeri (toim.) NÄIN NAAPURISTA Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat 312 s. 32 Ilpo Helén (toim.) REFORMIN PIRSTALEET Mielenterveyspolitiikka hyvinvointivaltion jälkeen Karoliina Ojanen, Heta Mulari & Sanna Aaltonen (toim.) ENTÄS TYTÖT Johdatus tyttötutkimukseen 329 s. 35 349 s. 34 Osuuskunta Vastapaino puh. (03) 3141 3501 fax (03) 3141 3550 Yliopistonkatu 60 A 33100 Tampere tilaukset@vastapaino.fi www.vastapaino.fi
IHMINEN IHMISENÄ. Eksotiikka ei kiinnosta Khadar Ahmedia. Hän toivoisi, että maahanmuutaajat näkyisivät elokuvissa siellä missä todellisuudessakin, vaikkapa yökerhoissa bailaamassa.
9 TEKSTI KUVAT 2011 21 ANNA-SOFIA JORO MIKA-PEKKA MARKKANEN Suomalainen menestystarina Hollywood-kliseet saavat halajamaan syvällisiä tarinoita. Itseoppinut käsikirjoittaja Khadar Ahmed kertoo sellaisia. E M Helsingin keskustan Sokoksen kahvilassa istuu aito tarinankertoja, elokuvakäsikirjoittaja Khadar Ahmed, 30. Kahvilat ovat hänen lempikirjoituspaikkojaan, sillä niissä kuulee tarinoita. Lokakuun lopussa Ahmed osallistui Abu Dhabin elokuvakomission käsikirjoituskilpailun kovatasoiseen finaaliin. Kuuden finalistin joukossa oli yksi Oscar-ehdokas ja Sundance-elokuvafestivaalin voittajia. Ahmed oli joukon nuorin ja taatusti kokemattomin. DESSÄNI syyttää muita. Voisin sanoa, että Suomi on rasistinen maa, joka ei anna minulle mahdollisuutta, ja jäädä kotiin makaamaan. Mutten ole sellainen." "Googlasin, miten käsikirjoitus tehdään ja ostin Akateemisesta kirjakaupasta ainakin yhdeksän käsikirjoittamisesta kertovaa kirjaa, koska halusin eri näkökulmia." Päivisin Ahmed työskenteli Silja Linella, illat hän kirjoitti ja harjoitteli. H M E D I N E N S I M M Ä I N E N , viisiminuuttinen elokuva kertoi rasismista eri paikoissa: parisuhteessa, työpaikalla, kadulla. Ahmed vuokrasi kameran nuorten mediapajasta ja kutsui perheen ja kavereita näyttelemään. Lahjakkaan nuoren huomannut nuorisoasiainkeskuksen työntekijä auttoi Ahmedin alle 24-vuotiaille työttömille tarkoitettuun puolen vuoden mediatyöpajaan. "Olin innoissani, mutta siellä oli eri puolilta Suomea joukko nuoria, jotka eivät olleet. Jotkut olivat mukana vain, jotta saisivat työttömyyskorvauksen." Kurssin jälkeen Ahmed pääsi työharjoitteluun Claes Olssonin Kino Productioniin ja päätti, että on aika kehittyä kirjoittajana. Hän teki 10-minuuttisen lyhytelokuvan ja lähetti sitä tuotantoyhtiöille. "Sain törkeitäkin vastauksia, kunnes elokuvatuottaja-käsikirjoittaja Auli Mantila otti minuun yhteyttä. Vaikka käsis oli amatöörimainen, hän näki siinä potentiaalia." Ahmed ja Mantila sopivat treffit Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoaan. "Meillä synkkasi tosi hyvin, ja Auli ehdotti, että tekisimme jotain yhdessä. Se oli mieletöntä." Yle ja Suomen Elokuvasäätiö järjestivät silloin novellielokuva-käsikirjoituskilpailun. Auli lupautui Ahmedin tuottajaksi ja Ahmed selvisi voittajaksi. A tuli käsikirjoittaja? Tarina alkaa Somalian pääkaupungista Mogadishusta parikymmentä vuotta sitten. "Setäni oli loistava tarinankertoja, eivätkä ne olleet mitään lastensatuja. Setä keskeytti tarinan aina jännittävimpään kohtaan ja mietin koko koulupäivän erilaisia ratkaisuja. Joskus osuin oikeaan. Nyt kerron tarinoita sedän metodeilla." Syksyllä 1997 Ahmed perheineen muutti Suomeen. Hän kävi suomen kurssin ja meni ysiluokalle. Eikä osannut päättää, mitä haluaisi opiskella. "Kävin vuoden Käpylän tietotekniikkalinjaa. En tykännyt koulusta, mutta opettajan puhuessa minulla oli aina kädessäni vihko, johon kirjoitin outoja juttuja. Opettaja luuli, että olin hyvä oppilas, vaikka olin omissa maailmoissani." Ahmed vaihtoi iltalukioon ja alkoi käydä kaksi kertaa viikossa independent-elokuvissa. Yksin tyhjissä päivänäytöksissä istuvaa teiniä pidettiin outona. Eräänä päivänä Ahmed näki Gus van Santin elokuvan Elämä edessä, joka kertoo 17-vuotiaan lahjakkaan mustan pojan ja eristäytyneen kirjailijan ystävyydestä. "Kauniissa tarinassa on kaikki, mitä hyvässä elokuvassa pitää olla. Silloin päätin, että haluan kertoa hyviä tarinoita." Ahmed alkoi etsiä elokuvakouluja, tuloksetta. Taideteolliseen korkeakouluun hän ei päässyt. Adultan radio- ja televisio-opistosta tiedusteltiin, oliko Ahmed tehnyt lähettämänsä käsikirjoituksen itse. "He sanoivat, että teksti näyttää hyvältä, mutta ettei suomeni riittäisi siihen." Onneksi Ahmed ei ole lannistuvaa tyyppiä. "En ole ihminen, joka valittaa tai I T E N A H M E D I S TA "Ihmettelin, miten taidekorkeakoulussa opettava Auli valitsi minut. Hän sanoi, että sinussa on jotain. Auli halusi alan ihmisten tietävän, että Suomesta löytyy somalitaustainen käsikirjoittaja." Yhtäkkiä kymmenet ihmiset seisoivat Ahmedin ideoiden takana. "Tutustuessani Kaupunkilaisia-työryhmään ennen kuvauksia en saanut sanaa suustani, kun tuli vuoroni kertoa, että olen käsikirjoittaja. Se on edelleen vaikeaa." Myös perheen reaktio jännitti. "Sain todella hyvää palautetta somaliyhteisöltä, mutta äitiä oli vaikeampi vakuuttaa. Hän halusi, että ryhdyn turvalliseen ammattiin, opettajaksi tai lääkäriksi. Nyt hänkin ymmärtää. Minulla on rohkea äiti, joka on opiskellut ja käynyt aina töissä." käsikirjoituskilpailusta Ahmed kuuli kaveriltaan kun deadlineen oli kaksi viikkoa. Onneksi sitä pidennettiin kuukaudella. Kesällä Ahmed sai tietää, että hän pääsi kymmenen parhaan ja lopulta kuuden finalistin joukkoon. Abu Dhabissa kilpaili Haudankaivajatkäsikirjoituksen ensimmäinen versio. Pääpalkintona oli 100 000 dollaria elokuvan kehittämiseen. "Veljeni pieni lapsi kuoli keväällä. Järjestämissäni hautajaisissa veli kysyi, tiedänkö kuinka helppoa oli haudata ihminen Somaliassa. Sairaalan ovella odotti aina joukko haudankaivajia." Elokuvan tapahtumapaikka on Djibouti, muuten vaan. Ahmed löysi paikan googlaamalla. "En ole nähnyt yhtään elokuvaa haudankaivajan elämästä, mutta tuhansia parisuhdeongelmista ja kidnappauksista. Haluan olla aito ja persoonallinen, koska niin monet kertovat samoista aiheista. Ehkä juuri se tehosi Abu Dhabissa." "Elokuvassa nuori somalinainen tulee Suomeen järjestetyn avioliiton kautta ja pärjää erinomaisesti. Nykyään liittoja järjestetään hienovaraisesti, perhe vihjaa, että tuntee jonkun." Ahmedia kiinnostavat yhteiskunnalliset aiheet, sekä vakavat että kevyet. Epäkohtia esittämällä voi ratkaista ongelmia. Kuten mitä? "Maahanmuuttokriittisyys on iso ongelma. Rasismia on nyt enemmän. Totta kai jokaisella voi olla mielipiteensä, mutten tajua, miten ihmiset hukkaavat aikaansa miettien, miten muut elävät. Kukaan ei tiedä, milloin lähtee maailmasta. Elämä on niin lyhyt, etten tuhlaa aikaani sellaiseen ja masennu. Keskityn läheisiini ja toivon, että tästä päästään yli." pieniä, persoonallisia tarinoita oikeista ihmisistä ja aiheista. "Uskon, että ideat löytävät kirjoittajansa. Näen idean ihmisenä, joka tulee luo ja sanoo, että olet sopiva tähän tarinaan. Ei tule mitään, jos joutuu miettimään mistä kirjoittaa. Katsojaa ei voi huijata, tarinan pitää tulla sydämestä." "Otan aina hahmojen ominaispiirteet läheisistäni, muutoin kaikista tulisi samanlaisia." Helsinki on nyt Ahmedin koti, perhe ja mahdollisuudet ovat täällä. Hän haluaa oppia lisää tekemällä töitä, ehkä opiskella ohjaamista. Ahmed on ainoa elokuva-alalla työskentelevä somali Suomessa. Kaupunkilaisia oli ensimmäinen elokuva, jossa näytteli useita somalitaustaisia ja jossa puhuttiin somalikieltä. Elokuva kuvattiin aidossa ympäristössä, Itäkeskuksen somalikahvilassa ja kodeissa. Ahmed halusi esittää, missä somalit viettävät aikaansa ja miltä heidän kotinsa näyttävät. "Somaleita on ollut Suomessa yli kaksikymmentä vuotta, ja vieläkin puhutaan ihan kuin olisimme tulleet eilen tai tänään. Helsingissä kuvattujen elokuvien yökerhokohtauksissa kaikki ovat suomalaisia. Se on epärealistista, oikeasti paikalla on myös maahanmuuttajia. Toivoisin, että maahanmuuttajataustaisia näyttelijöitä näkyisi enemmän." Monikulttuurisuusaiheista hän ei silti syty. "En tykkää tarinoista kulttuurien kohtaamisista, ne ovat tylsiä ja moneen kertaan nähtyjä. En halua eksotiikkaa vaan ottaa ihmiset ihmisinä. Meillä kaikilla on unelmamme ja perheemme, ja elämme aika samalla tavalla." A HMED KERTOO A BU DHABIN kkää "En ty sta i tarino ien ur kulttu sta, ne mise ohtaa ylsiä." k ovat t Juho Kuosmasen ohjaama Kaupunkilaisia, tuli Ylen Kotikatsomosta vuonna 2008. Se kertoo somali- ja suomalaismiehestä, jotka ovat uusia Helsingissä. Yksi tulee Somaliasta ja toinen Kokkolasta. Elokuva palkittiin Suomessa ja ulkomailla. Suuri osa kilpailun osallistujista opiskeli Taikissa. Kun Kaupunkilaisia menestyi, lehtijutuissa kerrottiin kymmenen vuotta Suomessa asuneesta käsikirjoittajasta, joka työskenteli siivoojana. E S I K O I S E L O K U VA , jo muita rautoja tulessa. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Kirottu, kuvataan ensi kesänä. Elokuvan ohjaa Anna-Maria Hutri ja tuottaa Aleksi Bardy. "Kirottu kertoo Suomeen sopeutuvasta nuoresta somalimiehestä, joka vapautuu vankilasta ja alkaa etsiä perhettään. Elokuvassa puhutaan suomea." Toinen projekti on Claes Olssonin kanssa toteutettava Kirjeitä Suomesta. A HMEDILL A ON
22 9 2011 VALLAN SALEISSA. Kuvassa hallituksen mapit (vas.) ja Urpilaisen kangaskassi (oik.). JOKU ROTI. "Finanssisektorilla on ollut pelisäännöt, joita ei ole noudatettu. Valvontaa ja sanktioita pitää lisätä", Urpilainen sanoo. TEKSTI KUVAT ANTTI RONKAINEN MIKA-PEKKA MARKKANEN Luottamus hyvä, kontrolli parempi! Poliitikot rakastavat sanaa luottamus. Sitä ei Euroopassa ole vähään aikaan näkynyt & siksi sen perään huudellaan juuri nyt kovaa & korkealta. Sen nimiin vannoo myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka miettii Voiman delegaation kanssa 45 minuutin ajan, millä taikatempuilla luottamus syntyy. keinottelukapitalismin kriisistä, joka on johtanut ylivelkaantumiseen ja sitä kautta talouskasvun hidastumiseen", Jutta Urpilainen toteaa hallituksen pienessä neukkarissa. Kyllä, Eurooppa on keinottelijoiden kourissa ja tämä on talous- ja rahaliiton juridisen rakenteen ansiota. Maastrichtin sopimuksessa on kielletty Euroopan keskuspankilta EKP:ltä valtioiden suora rahoittaminen, minkä E U RO O P PA K Ä R S I I seurauksena euromaat ovat nyt riippuvaisia konkurssikypsistä pankeista. "Kyseessä on lisäksi luottamuskriisi, joka näkyy markkinoiden epäluottamuksena Euroopan päätöksentekijöihin, mutta myös euromaiden keskinäisenä luottamuspulana", Urpilainen jatkaa. Kyllä, luottamus on mennyt. Valtiot ovat kyllästyneet maksamaan toistensa velkoja ja markkinat pelkäävät, että valtioiden lainanottokyky ei riitä pe- lastamaan konkurssikypsiä pankkeja loputtomiin. Pyrkiessään minimoimaan tappiot sijoittajat ovat siirtäneet rahansa Kreikan ongelmaveloista ja ongelmamaille lainanneiden pankkien osakkeista turvasatamiin. päästää syvän huokauksen, kun sana "Kreikka" lausutaan ensimmäisen kerran. "Ensimmäiseksi velkakriisiä on torjuttava niin, että julkinen talous on J U T TA U R P I L A I N E N kunnossa, mutta se ei yksistään riitä. Lisäksi rahoitusmarkkinoille tarvitaan tiukempia pelisääntöjä. Ennen kaikkea Eurooppaan tarvitaan luottamusta. Euroopan unionilla ei ole tulevaisuutta, jos ihmiset eivät luota unioniin." Veloissaan rypeviltä ongelmamailta voidaan vaatia vyönkiristystä, hevoskuureja ja yksityistämisohjelmia, koska ne ovat täysin euromaiden ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukiaisten varassa. Sen sijaan
24 9 2011 sajien kukkaroita. Lokakuun lopun kriisikokouksessa päätettiin ainoastaan suurista linjoista vivuttamisen ja vakuuttamisen suhteen. Tarkemmat juridiset ja tekniset yksityiskohdat sovitaan myöhemmin. On siis edelleen avoin kysymys, miten on mahdollista vivuttaa vakausrahaston koko yli biljoonaan euroon ilman, että jäsenmaiden riskit kasvavat. Kun vakausvälineelle annetaan sekaisin rahoituslaitoksen ja vakuutusyhtiön rooleja ja kylkeen perustetaan vielä erillisyhtiö niin Euroopan taloudellista vakautta vaikuttaisi ylläpitävän kaikkien aikojen hämärin vipurahasto. "Lähtökohtana on oltava, että päätöksenteko vakausvälineessä tapahtuu yksimielisesti ja läpinäkyvästi, minkä lisäksi keinottelun mahdollisuus on suljettava pois", Urpilainen vakuuttaa. Miten tämä konkreettisesti toteutuu, selvinnee toivottavasti pian. toimintakyvyn selvittämiseksi niille tehdään stressitestejä. Edellisten stressitestien mukaan Euroopan pankkien pääomatarve oli 2,5 miljardia euroa. Jälkeenpäin kävi ilmeiseksi, että stressitestit perustuivat P ANKKIEN vanhentuneeseen tietoon. Koska huippukokouksessa nostettiin vakavaraisuusvaade 4,5 prosentista yhdeksään prosenttiin, pankkien pääomatarve nousi 106 miljardiin euroon. Lopullinen tarve voi olla tätäkin suurempi. Pankkien on löydettävä tarvittavat varat yksityiseltä sektorilta ensi kesäkuuhun mennessä. Tämän jälkeen niiden on käännyttävä valtioiden puoleen. "Suomen lähtökohtana on, että jos kansallisesti tuetaan pankkeja niin tuen vastikkeeksi on saatava pankkien osakkeita." Vaikka on hienoa, että Suomi vaatii VALTIOHENKILÖT. Haastattelun loppuvaiheessa työministeri Lauri Ihalainen kurkkasi neuvotteluhuoneen oven raosta useampaan otteeseen. Elävä käkikello viestitti haastatteluajan päättyneen. pankkien kansallistamista, valtioiden varat eivät todennäköisesti riitä pelastamaan pankkisektoria varsinkin kun pankkien pääomatarve keskittyy ongelmamaihin. Kolmas vaihtoehto onkin, että vakausvälinettä aletaan käyttää pankkien pääomittamiseen. Tämä on myös valmisteltu jo lakiteknisesti syyskuun ERVV-puitesopimusta muutettaessa, jolloin vakausvälineelle annettiin oikeus valtioiden lainoittamiseen pankkien pääomittamiseksi. Päätöslauselman mukaan pankkituelle asetetaan ankarat ehdot. Ehtojen sisällöistä ei kuitenkaan ole Urpilaisen mukaan vielä tarkemmin keskusteltu. Niistä toivottavasti keskustellaan pian. 2012 astuu voimaan nippu hätäkokouksissa hyväksyttyjä lakeja, joilla ohjausta ja valvontaa lisätään erityisesti rahaliiton alueella. Komissio, Euroopan neuvosto ja euroryhmä valmistelevat joulukuuhun mennessä, minkälaisilla toimenpiteillä talousliittoa kehitetään pitemmällä tähtäimellä. Tämä tarkoittaa todennäköisesti komission vaikutusvallan lisäämistä finanssipolitiikassa suhteessa jäsenvaltioihin ja pyrkimystä yhtenäisempään veropolitiikkaan. "Kyse on luottamuksen palauttamisesta", sanoo Urpilainen. "Jos pelisääntöjä ei noudateta niin valvontaa ja sanktioita lisätään. Tämä on tapa rakentaa Euroopan unionin keskinäistä luottamusta, joka on rapistunut siksi, että kaikki eivät vakausja kasvusopimusta ole noudattaneet." T AMMIKUUSSA keihin stusla Peru an kirjata ton opu m y ö s l splitiikka. iristy vyönk Komissio ja neuvosto pyytävät jatkossa kansalliset budjettiesitykset kommentoitavaksi ennen niiden hyväksymistä parlamenteissa. Euromaat joutuvat lisäksi kirjaamaan lakeihinsa vuoden 2012 loppuun mennessä "tasapainoisen budjetin säännön", jonka tarkoituksena on käytännössä tehdä kasvu- ja vakaussopimuksen rikkomisesta laitonta. Koska vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan valtion velka ei saa olla yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, Suomenkin perustuslakiin ollaan kirjaamassa velkajarru. Toisekseen kasvuja vakaussopimuksen mukaan alijäämä ei saa nousta yli kolmen prosentin bruttokansantuotteesta, joten perustuslakeihin kirjataan myös loputon vyönkiristyspolitiikka ja hyvinvointivaltion alasajo. Kriisissä yhdentyvän Euroopan iskulause kuuluu: luottamus hyvä, kontrolli parempi! Sen sijaan mitään varmoja suuntaviivoja ei ole sen suhteen, kuinka finanssisektori laitettaisiin kuriin tai kuinka pankkien keinottelua hillittäisiin. Ehkäpä nekin löytyvät pian. U D I E N S S I A L K A A lähestyä loppuaan. Jutta Urpilainen kerää kassinsa neuvotteluhuoneen nojatuolin takaa. Ovella hän pysähtyy, kääntyy ja kysyy Voiman toimittajilta, olivatko he nähneet Inside Job -dokumentin. Valtiovarainministeri naureskelee irvistellen, että elokuvasta tulee pahalle tuulelle, kun tajuaa pankkiirien hallitsevan maailmaa. "Se on raivostuttavaa." A ONKO DEMOKRATIA ROSKAA? Katainen & Urpilainen ovat eri mieltä Kreikan kansanäänestyksestä. K R E I K A N pääministeri Georgios Pa- pandreou ilmoitti järjestävänsä EU:n uudesta tukipaketista kansanäänestyksen, koska sen ehdot muun muassa vaativat massiivisen säästöohjelman jatkumista. Ilmoituksesta hermostuivat markkinoiden lisäksi myös poliitikot ympäri Euroopan. Pääministeri Jyrki Katainen piti kansanäänestystä epämiellyttävänä yllätyksenä, sillä hän pelkäsi sen lisäävän epävakautta. "Koko Eurooppa on tässä ymmyrkäisenä", Katainen kommentoi maanosan suulla Ylen uutisille tiistaina 1. marraskuuta. " D E M O K R AT I A on roskaa", verk- tiin. "Siitä, kuka kysyy kansalta, tulee uhka Euroopalle. Tämä on markkinoiden ja viimeisten 24 tunnin aikana myös poliitikkojen viesti", keskustaoikeistolainen FAZ kirjoitti Uuden Suomen mukaan. V O I M A H A A S TAT T E L I Jutta Ur- kolehti Uusi Suomi otsikoi keskiviikkona 2. marraskuuta pääuutisensa. Otsikko oli lainattu vaikutusvaltaiselta saksalaiselta sanomalehdeltä. "Frankfurter Allgemeine Zeitung hämmästelee, että demokratian toteutuminen on kauhistus niin Saksassa, Suomessa, Ranskassa ja jopa Englannissa", Uuden Suomen jutussa kirjoitet- pilaista marraskuun 2. päivän iltana. Urpilainen myönsi, että Kreikan venkoilu on ollut harmillista mutta nauroi hilpeästi, kun kysyimme, onko valtiovarainministerin mielestä demokratia roskaa. "Papandreoulla oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa joko järjestää ennenaikaiset vaalit tai hankkia kansan tuki kansanäänestyksellä. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Tämä lisäsi epävarmuutta markkinoilla, mutta poliitikoilla on demokraattisessa valtiossa täysi oikeus kysyä kansalta mielipidettä. Ja kansan mielipidettä on kunnioitettava." Aika näyttää, kuinka käy. Susanna Kuparinen
L Le Monde diplomatique H HISTORIA-ATLAS toisenlainen 1 1900-luku 1900-luvun historia uudesta näkökulmasta tiiviissä muodossa. Diplon atlakset ovat K Keski-Euroopassa huippusu uosittuja. Niitä on myyty R Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Italiassa jo yli miljoona a ka appaletta. (sis. postikulut, ovh 25) 23 L LE MONDE NDE DIPLOMATIQUE Kosmopoliittista laatujournalismia neljä pokkaria vuodessa. Tilaa vuoden 2011 Diplot hintaan 25 . Tilaukset myynti@intokustannus.fi. Viestikenttään "Voima" . TUUS UU www.intokustannus.fi Rauhan ja tasavertaisuuden puolesta: taskuun ja sateenkaari liput ikkunoihin! Taskukalentereiden monipuolinen klassikko. Vuonna 2012 kalenterin teemana on liike. Kalenterista löydät muun muassa jännittävimmät sitaatit, mielenkiintoiset esipuheet, nimipäiväluettelot moneen eri makuun, lukujärjestykset ja Suomen kartan. Hinta 12 . ILM ESTYY MAR RASKUU SSA! Rosebud-kirjakaupat myyvät PACE rauhanlippuja (100x140). Solidaarisuuskalenterin ostajille 4 (norm. 5 ). Jokaisesta myydystä lipusta euro Helsingin seudun Seta ry:lle. Ateneumin kirjakauppa Kirjakauppa Rosebud Korjaamo Kaapelin kauppa Like-kirjakauppa Kolmen sepän kauppa Kurvin kirja, Hämeentie 48
Teatteri Venus 9, 11, 12, 23, 24, 27.11. klo 19.00 Kohtuuton kantrimusikaali/ En orimlig countrymusikal vähintään kaksikielinen/tvåspråkig biljetter 20/15e p.09-611 003 www.piletti.fi Perämiehenkatu/ Styrmansgatan 13 www.universum.fi Juhani Peltonen Kapteeninkatu 26 KANTAESITYS 23.11.2011 Salomo ja Ursula kertomus kodittomasta rakkaudesta ensi-ilta 7.2.2012 esitykset ajalla 4.2.27.4.2012 TOTTA NÄYTTÄMÖSOVITUS Anna Viitala OHJAUS Kalle Chydenius ROOLEISSA · · · · · Laura Malmivaara Vilma Melasniemi Eero Milonoff Marja Packalén Pekka Valkeejärvi Riikka Pulkkinen Sukupolvien mittainen kertomus jäähyväisten ääreltä Museokatu 18, 00100 Helsinki lipunmyynti (09) 4342 510 tipe klo 1114 Liput 28,-/25,-/15,- KOM -lipputoimisto Kapteeninkatu 26, puh. (09) 6841 841 Myös Lippupalvelu, www.kom-teatteri.fi
9 2011 27 TEKSTI & KUVAT HANNELE HUHTALA Kolttien sisukas suku Kolttasaamelaiset ovat Suomen pienin alkuperäiskansa & lähellä sukupuuttoa. M AT K A S E V E T T I J Ä R V E L L E on tehtävä juna-bussi-yhdistelmällä. Helsingistä matka-aikaa kertyy 23 tuntia. Ensin junalla Rovaniemelle, sieltä bussilla Ivaloon. Ivalosta eteenpäin mennään postibussilla, joka kulkee arkipäivisin kerran suuntaansa ja on ainoa julkinen yhteys Sevettijärvelle ja pohjoisemmaksi Näätämöön. Syksyinen maisema on valtavan kaunis. Tiistaisena iltapäivänä olen Kaamasen kievarin jälkeen ainoa kyydissä. 70 kilometrin matka etenee hitaasti, sillä kuski pysähtelee postilaatikoille ja jakaa Lapin Kansat, paketit ja kirjeet. Opin katsomalla, että Lapin Kansasta saa tehtyä muulle postille kätevän kääreen. Koko nyytti heitetään näppärästi avopostilaatikoihin eikä tarvitse edes pysähtyä, vain hiljentää vauhtia ja avata ovi. Puut lyhenevät, lapin karu luonto alkaa näyttää kasvojaan. Koulu elen si ki nustai een, kan mis käyttä lttuuri ku mutta ä uhkaa ilt ympär lla. kuo ei ole ollut helppoa. Vielä 1970-luvulla syntynyt sukupolvi ei halunnut puhua kolttasaamen kieltä vaan unohtaa, mistä oli kotoisin. 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneille koltansaame on isovanhempien kieli, jos sitäkään. Kolttien sukunimet ovat venäläistyyppisiä, sillä heidän juurensa ovat nykyisen Venäjän puolella: Moshnikoff, Feodoroff, Fofonoff. Kolttia on ryssitelty, ja haukkujina ovat olleet sekä suomalaiset että toiset saamelaiset. Kolttahistorian DVD:llä kerrotaan, että 1980-luvulla Sevettijärvelle tehdyllä reportaasimatkalla toimittajat pukivat mukanaan olleen naisen porontaljoihin ja istuttivat tämän veneeseen, jonka kokkaan oli kiinnitetty poronsarvet. Toiseen juttuun haastateltiin paria alkoholistia, jotka jäivät ainoiksi todistajiksi kolttien tilasta. Koltat kokevat, ettei kukaan ole edes halunnut ymmärtää heitä. Nyt nuori kolttasukupolvi ajattelee, että jollei mitään tehdä, kansa kuolee sukupuuttoon. E LÄMÄ SEVETTIJÄRVELLÄ too, että vielä 1990-luvulla oppilaita oli 50, nyt vuonna 2011 kahdeksan. Sivertsenin oma äidinkieli on koltansaame, mutta suomi oli lapsena pakko opetella, kun kylän kauppaa pitivät suomalaiset ja tiskin yli oli tilattava suomeksi, mitä halusi. "Siihen aikaan, 1960- ja 70-luvulla, koulussa kiellettiin puhumasta kolttaa. Minäkin varoin näyttämästä muulta kuin normaalilta." Nyt koulu kannustaisi kielen käyttämiseen, mutta kulttuuri ympäriltä uhkaa kuolla. Opettajan työ on raskasta: oppimateriaali tehdään itse, eivätkä resurssit tahdo riittää. Sivertsen esittelee kauniita muistipelikortteja, joissa on piirros esineestä ja alla koltansaameksi esineen nimi. "Kyllä sitä miettii, että mikä olisi se porkkana, jolla ihmiset saisi innostumaan omasta äidinkielestään. Eihän sitä toinen voi sanoa, että teidän pitää puhua kolttaa kotona, mutta ei äidinkielen kehittymiseen riitä se, että kieltä opetetaan koulussa." Koulussa koltan oppitunteja on viikossa kaksi. Jotta kieltä oppisi kunnolla, sitä pitäisi käyttää joka päivä. "Kunpa kolttakulttuuri ei hiipuisi meidän aikanamme. Vaatii työtä ja tekijöitä, että se säilyisi. Ei se voi olla rahasta kiinni." tärkeä keino jatkaa perinteitä. Sevettijärven keskustassa on Kolttien Perinnetalo, museoksi muunnettu rakennus, jossa on esillä kolttien koristeellisia käsitöitä ja kuvia perinteisistä tavoista käsitellä porontaljoja tai heinäkimppuja. Käsityömestari Matleena Fofonoff valvoo näyttelyä ja pistelee samalla juurityötä kaunista maljaa, joka punotaan männynjuuresta. Kylällä on vierailemassa Viktor Fillippov Luujärveltä, Venäjältä. Fillippov opettaa perinteistä saamelaista sanireen tekoa. Nuori mies on ensimmäistä kertaa ulkomailla. Usein perinteinen käsityötaito on jäänyt siirtämättä seuraavalle sukupolvelle. Kolttakulttuuriin kuuluu pehmitetyn ja karvattomaksi käsitellyn poronnahan työstö, siitä tehdään vaatteita ja asusteita. Asusteita tehdään myös käsitellystä kalannahasta. Käsityöperinteeseen kuuluvat helmikirjontatyöt ja pystypuilla tehtävät kolttaraanutkin. Tärkeitä ovat tietenkin myös koristeelliset päähineet. INARIJÄRVEN RANTA. Inarin keskustasta avautuu näkymä Suomen kolmanneksi suurimmalle järvelle. SAAMENMAAN VÄRIT. Sevettijärvelle saapujaa tervehtii revontulistakin muistuttava maamerkki. K Ä S I T Y Ö T O VAT molemmat olisivat kolttia, ei pysty enää muodostamaan. Kenetpä sitä ottaisi, kun kaikki on sukua", puuskahtaa poromies Juha Feodoroff. Kolttien vähäisyys näkyy erityisesti kylän peruskoululla. Seija Sivertsen, Sevettijärven koulun opettaja, on työskennellyt täällä yli 20 vuotta. Hän ker- " P A R I S K U N TA A , J O S S A on 29-vuotias paluumuuttaja, joka kantaa kainalossaan alle vuoden ikäistä poikaansa. Opiskeluiden vuoksi Heini on asunut Helsingissä ja Rovaniemellä. Hän edustaa seuraavaa sukupolvea saamenkäsitöiden perinteen jatkami- H EINI WESSLIN
9 2011 29 sessa ja opettaa jo muitakin. Omat oppinsa Wesslin on saanut Matleena Fofonoffilta ja aiemmin myös Domna Fofonoffilta. Vuonna 2003 kuollut Domna oli myös leudd-taitaja eli koltansaamelaisen laulaen kerrotun runoelman taitaja. Heinin mies Arttu on Tampereelta, mutta innokas kolttakäsitöiden vaalija. Arttu osallistuu Viktor Fillippovin pitämälle sani-kurssille. Heini nauraa kertoessaan, että Arttu puhuu lapselleen kolttaa, tosin "välillä omatekoistakin". "Minun vanhemmistani molemmat ovat Sevetistä. Äiti ei tehnyt saamenkäsitöitä, niitä olen oppinut molemmilta mummuiltani ja sitten Domnalta ja Matleenalta. Käsitöihin perehtyminen vie aikaa, sillä materiaaleja hankitaan vuodenkierron mukaan." Poronnahka käsitellään karvattomaksi jättämällä se talvipakkasilla kuukausiksi lumen alle. Kasvivärjäykseen kerättävät kasvit ovat mehukkaimmillaan tiettynä aikana. "Jollain tasolla on pakko jättäytyä nykymaailman kiireestä pois." Heini Wesslinin isä ei enää puhu koltansaamea, mutta äitiään hän on pyytänyt puhumaan kieltä lapsenlapselleen. Juhlissa Heini käyttää kolttapukua, mutta on ongelmissa päähineen kanssa: Kolttasaamelaisen naisen päähineessä erotetaan tytön-, vaimon- ja leskenpäähineet. Heini ja Arttu eivät ole naimisissa, vaikka heillä on lapsi. "Vaikken muuten ole konservatiivi, näissä perinteissä olen. Nyt en käytä mitään päähinettä." järven seutua. Nellimin koltta-alueilla kaavoitetut lomamökkialueet pirstoisivat poronhoitajien laidunmaita ja rikkoisivat laidunrauhaa. Saariselän hotelli- ja matkailualueet ovat jo nyt alikäytössä. Tilat ovat tyhjillään, silti Inarin kunta kaavoittaa yhä suurempia maa-alueita lomamökkialueiksi. Tämä herättää paikallisissa kummastusta. kulttuuri ovat säilyneet parhaiten elävässä yhteydessä poronhoitoon, Feodoroff muistuttaa. "Kulttuurin säilymiselle inspiroiva ympäristö on tärkeä." Lisäksi tarvittaisiin perusasioita: töitä ja asuntoja. "Eihän täällä ole vapaita asuntoja. Paluumuuttajat, jotka ovat aloittaneet rakentamaan kylälle, joutuvat asumaan varsin vaatimattomasti. Vuokra-asunnot puuttuvat oikeastaan kokonaan. Niitähän voisi kunta rakentaa, mutta siitä ei ole innostuttu." Kunnalle Feodoroffilla on myös jonkin verran moitteita. "Välillä tulee tunne, että siellä ajatellaan vaan että kuolisivatpa koltat jo sukupuuttoon. Niin kuin me olisimme vain kehityksen esteenä." Mitä pidemmälle matka etenee, sitä konkreettisemmalta puhe kolttien kehnosta kohtelusta alkaa tuntua. Miten kolttia sitten voisi tukea? Feodoroff sanoo heti, että jos jollakulla on ylimääräistä rahaa, niin Kolttakulttuurisäätiölle voi kyllä lahjoittaa. "Vaikka tärkeintä olisi se, ettei puhuttaisi vanhoilla tiedoilla. Kolttasaamelaisista tiedetään vähän ja siksi vanhat mielikuvat pysyvät tiukassa." Kolttakulttuurin tunnettuutta lisäämään on suunnitteilla kolttakulttuurikeskus. KOLTTASAAMELAISUUS " P E T S A M O N J Ä L K E L Ä I S I Ä ollaan juu, mutta K O LTA N K I E L I J A veltä ettijär kra"Sev t vuo va puuttu oikeastaan ot asunn onaan." kok missä se on se eksotismi", nuori kolttamies huikkaa, kun on kuullut, että toimittaja on kiinnostunut kolttien nykytilanteesta. Koltat ovat lähtöisin Petsamon tienoilta. Toisen maailmansodan aikaan, kun Petsamon alue menetettiin Venäjälle, suomalaiset sijoitettiin Suomen puolelle. Monien käänteiden jälkeen osalle kansasta sijoituspaikka löytyi Sevettijärveltä, asumattomasta Lapin erämaasta. Noin 70 kilometrin matkalle rakennettiin hirsisiä kolttamökkejä 51 kappaletta, ja siellä pääosa koltista yhä asuu. Toki mökkejä on laajennettu ja tonteille rakennettu isompia taloja, sillä alkuperäiset olivat varsin vaatimattomia asumuksia. Suomen saamelaiset kuuluvat kolmeen eri kieliryhmään: pohjois- eli tunturisaamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin. Kaikkiaan eri saamenkieliä on yhdeksän ja kaksi kieltä on jo sammunut (keminsaame 1800-luvulla ja akkalansaame vuonna 2003). Pohjoissaame on valtakieli, saamelaisten englanti, inarinsaame elää uutta kukoistusta ja koltansaame no, se sinnittelee. Tällä hetkellä koltansaamen puhujia on elossa noin 300. Eri arvioiden mukaan Venäjän puolella on vielä 2030 koltanpuhujaa. Kolttien tilanne on monimutkainen: poronhoidon tulevaisuus, rasismi ja Inarin kunnan politiikka kaikki vaikuttavat kolttien arkeen. Syyskuussa nähtiin poronhoidon kiistatilanne, kun riitautunut Ivalon paliskunta uhkasi pakkoteurastaa osan alueensa poronhoitajien eläimistä eli koko Nellimin tokkakunna poroelon. Näin porojen päälukua olisi saatu lisättyä toisissa tokissa. Saamelaiskäräjät ja YK:n ihmisoikeustuomioistuin puuttuivat tilanteeseen, ja perinteinen poronhoito saa toistaiseksi jatkua Nellimissä. Koltat eroavat muista saamelaisista uskonnolliselta taustaltaan: he ovat ortodokseja, muut saamelaiset ovat luterilaisia. Kolttakodeissa onkin ikoninurkkaukset. Lue Nellimin porokiistasta Fifistä. pitää pohjoisia kyliä elinvoimaisina ovat erilaiset yhteispohjoismaiset hankkeet. Pääsen osallistumaan Rajatonta hoivaa -hankkeen bussireissulle Norjan Pykeijaan, jonne on kutsuttu erityisesti vanhuksia ja vammaisia tutustumaan norjalaiseen hoivakotiin. Matkalla näen ensimmäiset kolttapuvut käytössä, kahdella jo iäkkäämmällä retkeläisellä. Enää kylänraitilla eivät ihmiset kulje perinteisissä asuissa, vaan samat tekniset, säänkestävät ja tummat tuuliasut ovat yleisiä kuin muuallakin Suomessa. Bussimatkaa vetää Tanja Sanila, joka on edellisenä päivänä saapunut Venäjän Murmanskista. Murmanskin yliopistoon on suunnitteilla koltansaamen ja kildininsaamen kurssi, josta Sanila on ollut kuulemassa. Bussissa on mukana myös kolttien tärkein puhemies, Veikko Feodoroff, joka puolestaan on edellisenä päivänä osallistunut Helsingissä seminaariin, jossa pohdittiin Suomessa puhuttjen saamen kielten ja Uuden-Seelannin maorien alkuperäiskielten asemaa. Kolttasaamelaisten parissa onkin viriämässä innostus oman kulttuurin säilyttämiseksi. Mallia on saatu inarinsaamen boomista. Eniten töitä olisi kielenopettamisen parissa, mutta myös esimerkiksi matkailua yritetään nostaa entistä toimivammaksi elinkeinoksi. Feodoroff tosin epäilee, ovatko nyt käytetyt keinot oikeita. Jo pitkään esimerkiksi uudet lomamökkikaavoitukset ovat puhuttaneet koko Inarin- Y K S I TA P A Y R I T TÄ Ä laisten Saame a istua " oid pitää v a ja puhua ass kahvil a paskaa!" vaikk seinässä ovat rivissä koko kylän postilaatikot. Baarilta avautuu upea hiekkaranta, jota reunustavat ruskan väreihin vaihtaneet kasvit. Seuraavana päivänä alkaisi Heini Wesslinin vetämä lankojen kasvivärjäyskurssi, mutta minä hyppään bussiin ja suuntaan etelään, ensin kohti Ivaloa. Sieltä bussinvaihdoin jälkeen matka jatkuu Rovaniemelle, jossa olen perillä kahdeksan tunnin jälkeen. Rovaniemellä junaa odottaessani tapaan saamelaisuutta ja sen poliittisuutta tutkineen Sanna Valkosen, joka tunnustautuu itse city-saamelaiseksi. Hän toivoo, että saamelaisuus eläisi ja uudistuisi. "On rajaavaa, jos poronhoito on ainoa paikka, missä saamenkieli on käytössä. Saamelaisten pitää voida istua kahvilassa ja puhua vaikka paskaa", Valkonen sanoo. Hän myös muistuttaa, että saamelaisalueen kielten erot ovat todella niin suuria, ettei yleiskielenä pidettyä pohjoissaamea välttämättä ymmärrä, jos äidinkieli on koltta. "Kulttuurin museoiminen ei ole hyvä vaihtoehto. Eiväthän ihmiset innostu sellaisesta, että saamelainen poronhoito säilytettäisiin vain esimerkkinä olleesta kulttuurista. Se on elanto, työ, sitä kautta kulttuuri pysyy elävänä." S EVETTIJÄRVEN BA ARIN SAAMELAISET, IDENTITEETTI & POLITIIKKA S A A M E L A I S U U T E E N on näinä postmoderneina ai- koina yhtä vaikea suhtautua kuin muihinkin etnisiin tai kansallisiin identiteetteihin: kaikki niiden luonnollisuus ja itsestäänselvyys on mennyttä, mutta samalla niistä puhumista ja niihin vetoamista on mahdoton välttääkään. Saamelaiset ovat itse tulleet yhä herkemmiksi huomaamaan sen vallan, jota väistämättä käytetään määriteltäessä "aitoa" ja "oikeaa" saamelaisuutta. Määriteltiinpä saamelaisuus miten tahansa, joku näyttää aina olevan "oikeampi" saamelainen kuin joku toinen. Tämä taas on eettisesti ongelmallista etenkin siksi, ettei saamelaisuus kuitenkaan ole yksilön vapaasti valittavissa, vaan saamelaiseksi aina myös synnytään. Saamelaisuus voi muodostua yksilön kannalta tehtäväksi, johon syntyperä häntä velvoittaa. Tehtävässä voi kokea myös epäonnistuvansa, etenkin jollei esimerkiksi puhu saamea äidinkielenään, harjoita perinteisiä elinkeinoja tai edes asu saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaispolitiikan täytyy tasapainotella kahden vaaran välillä: pitäisi välttää liian normittavaa vallankäyttöä ja "kaikkien saamelaisten" nimissä puhumista, mutta toisaalta ei ole hyvä sekään, että saamelaisuus ohenisi ja latistuisi pelkäksi estetiikaksi saamelaistunnuksiksi ja -symboleiksi, joita voi kuka tahansa käyttää, jos siltä tuntuu. VA I K K A N Ä M Ä Sanna Valkosen kirjassaan Poliittinen myös oma ominaislaatunsa: saamelaiset eivät ole mikä tahansa vähemmistökansa vailla omaa valtiota, vaan heillä on kansainvälisoikeudellinen alkuperäiskansan status. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto ja sitä toteuttava saamelaiskäräjät on perustettu nimenomaan turvaamaan saamelaisten asemaa alkuperäiskansana. Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimuksen numero 169 mukaan alkuperäiskansoille tulee turvata oikeudet paitsi omaan kieleen ja kulttuuriin myös perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin. Näitä kollektiivisia maaoikeuksia ei Suomessa ole toistaiseksi saatu toteutettua, joten tällä hetkellä saamelaispoliittiset kamppailut keskittyvät pitkälti juuri niihin. Toisaalta Sanna Valkosen analyyseissä tulee esiin, että ILO169 ei ole ainoastaan tehnyt maaoikeuksien vaatimista saamelaisille mahdolliseksi, vaan on epäsuorasti pakottanutkin heidät siihen. Sopimusteksti nimittäin "tietää", että jokaisen alkuperäiskansan positiivinen kulttuurinen erityislaatu ilmenee nimenomaan näiden erityisessä suhteessa maahan. Jolleivät saamelaiset vaatisi itselleen maaoikeuksia, vaan näkisivät kulttuurinsa arvokkaan ytimen voivan säilyä muutoinkin, se olisi itse asiassa todiste siitä, etteivät he mikään oikea alkuperäiskansa olekaan. Mikäli saamelaiset siis ylipäätään haluavat mitään alkuperäiskansaoikeuksia, heidän on korostettava perinteisiä elinkeinoja kulttuurisen erityisyytensä perustana. Kaisa Luoma elaisuus. . Sanna Valkonen: Poliittinen saamelaisuus. Vastapaino 2009, 309 s. Lue laajempi juttu Fifistä. saamelaisuus esiin tuomat jännitteet ovat kovin tuttuja muistakin kollektiivisista identiteettiprojekteista, saamelaisuuteen liittyvillä poliittisilla kiistoilla on kuitenkin
30 9 2011 L ALA, 21, ON "OLEMME OLLEET TEKSTI & KUVAT EMMANUEL HADDAD syntynyt Auserdin pakolaisleirillä viisilapsiseen perheeseen. Jos vuosi 2011 olisi mikä tahansa vuosi, hän luultavasti haaveilisi opettamisesta. Monet leirin naisista valitsevat opettajan uran. Tai sitten hän jäisi huolehtimaan vanhemmistaan koti-khaimaansa, beduiinitelttaan: tämä on hyvin todennäköinen tulevaisuus kaikille Saharan pakolaisleirien tytöille algerialaisen Tindoufin kaupungin eteläpuolella. Vaan ei ihan kaikille. Lala tulee valmistumaan ensimmäisten joukossa Abidin Kaid Salehin audiovisuaalisesta koulusta, joka avattiin leirissä 27. helmikuuta. Vuosi 2011 ei ole mikä tahansa vuosi. hyvin yllättyneitä... ja hyvin onnellisia", tunnustavat Lala ja hänen ystävänsä Fatimetu, 22, joka myös opiskelee koulussa. Ja miten ollakaan yllättymättä nähdessään Saharan elokuvajuhlien Fisaharan rekan purkavan kuormaansa siellä, missä yleensä näkee vain kansainvälisten avustusjärjestöjen autoja? Oli vuosi 2004. Joukko espanjalaisia elokuvanharrastajia päätti matkustaa leireille, joilla asuu noin 165 000 saharalaista pakolaista, ja tuoda mukanaan filmikeloja ja suuren kanskaan heijastamista varten. Näin syntyi Fisahara-elokuvafestivaali. Vapaaehtoisten toiminta sekä rauhoitti espanjalaisten mielipiteitä Saharan tilanteesta että mursi leirien rutiineja, joita määrittivät puute ja selviytyminen. Ennen kaikkea se kuitenkin toi nuorille saharalaisille keinoja luoda omaa elokuvaansa ja tämä kehitys konkretisoituu nyt elokuvakouluna. Lala ja Fatimetu kuuluvat siihen ensimmäiseen pakolaissukupolveen, joka ei koskaan ole nähnyt kotimaataan, Marokon hallitsemaa Länsi-Saharaa. Niinpä elokuva on myös keino yrittää tavoittaa jotakin identiteetistä, joka muuten uhkaa kadota heiltä. tunnetuksi maailman joka kolkassa." Tämä on ensimmäinen vastaus, joka Lalalle ja Fatimetulle tulee mieleen kysyttäessä, mitä he haluavat tehdä koulutuksellaan. Eivätkä he ole yksin. Marraskuun 8. päivä 2010, kun Marokon turvallisuusjoukot hajottivat Gdim Izikin 8 000 khaima-telttaa 15 kilometriä Länsi-Saharan pääkaupungista El-Aaiúnista, kamera pyöri. Aminatou Haidarin elokuvakollektiivin CCAH:n nuoret elokuvantekijät, jotka hekin asuvat leireissä, tekivät aiheesta dokumentin, joka kertoo paljon Marokon viranomaisten väkivaltaisuuksista niitä saharalaisia kohtaan, jotka vaativat YK:n jo vuodesta 1991 lupailemaa itsehallintoa. Dokumentin tiedot vahvistaa Human Right Watchin raportti, ja sen tekijät täyttivät paikan, joka oli tyhjä, koska Marokon viranomaiset eivät päästäneet alueelle kansainvälistä mediaa. " T E H D Ä T I L A N N E T TA M M E E L O K U VA KO U L U Filmikoulu pakolaisleirissä Espanjalaiset tyhjätaskut ovat perustaneet Saharaan elokuvakoulun, joka luo uusia tulevaisuuksia maanpaossa syntyneelle sukupolvelle. EI OPETTAJA EIKÄ KODIN HENKI. Elokuvakoulu kasvattaa media-alan ammattilaisia, joilla on mahdollisuudet pyrkiä kansainvälisille työmarkkinoille, ja joita tarvitaan myös kotileireissä. syntyi Fisaharan järjestäjien halusta vakiinnuttaa elo- kuvan asemaa Saharan leireillä. "Festivaalin kantavaa ideaa piti täydentää vakituisemmalla mahdollisuudella oppimiseen... Joten miksei pysyvällä?", selittää Roberto Lazaro, koulun perustaja. "Minuun oltiin yhteydessä, koska minulla oli kokemusta opetuksen toteuttamisesta Espanjassa siinä vaiheessa, kun kansallista kuva- ja Tänne tulee lloista hdysva hosäkkejä Y u vain ja oneella. lentok äänikoulutusohjelmaa luotiin. Minua pyydettiin ideoimaan tuhannen tunnin kurssiohjelma. Pari kuukautta myöhemmin vierailin paikallisten viranomaisten luona hyväksyttämässä suunnitelmani", muistelee tämä espanjalainen elokuvantekijä ja opettaja. Sunnuntaina 8. toukokuuta 2011, kasvot hikisinä Saharan auringon alla, silmien alla unen puutteesta kielivät pussit, Roberto säteilee yhä: koulu on vihdoin vihitty käyttöön. Lala ja Fatimatu ovat täällä, ja lisäksi sekalainen joukko toimittajia ja festivaalivieraita, unohtamatta espanjalaisia elokuva-alan kuuluisuuksia, jotka ovat paikalla mediahuomion takaamiseksi. Carlos Bardem ilmoittaa ylpeänä, että hänen veljensä Ja-
Korkeavuorenkatu 23, Helsinki · www.designmuseum.fi · info@designmuseum.fi · tel ( ) 622 0540 · fax ( ) 6220 5455. Helsink (09) (09) n Avoinna ti 1120, kesu 1118. Maanantaisin suljettu. Derrida, Marx, Puskin ja Godard yhdessä kahvilla kuvitelma? Ei vaan UUTTA POHJOISMAISTA U UTTA POHJO SM ISTA OI O MA T TA MAISE A-ARKKITEHT URIA AISEMA ISEM SEM E KK T HTU K ITEHT URIA HTU T 7.10.4.12.2 7.10.4. 2.2011 0.4 0 2.2011 Lue lisää tapahtumista: www.mfa.fi Näy ttely esittelee maisema-arkkitehtuurin ä te äy tte y es ttelee maisemasi e s ma-arkk h uurin kite kiteht r kit k noja tkaist ympär s ömme haa teita. keinoj ke no a ratkai ta ympäristömm haasteita. aista mp ri ais m as Se he ättää keskustelua maise asta ja sen e herätt ä kesku telua maisemas ja se herä t kust a us semast s en me ki yksest 26 ri ais a er laaju ta merkit ykse ä. 26 erilaista ja e ilaajuista erki es est rilaista aj t ko det a, st kohdet a, joist olme on Suomesta. kohde ta, joista kolme on Suomesta. sta u sta Opastet j tutustumiskäyntejä j lue Opastet tuja tutustumiskäyntejä ja luentoja. tt tutu tu ustumi ejä ent ja Suome rake nust te Suomen rakennustaiteen museo omen ken o ke e seo Ka arm k u 24, Helsinki Kasarmikatu 24 Helsinki asarm ar Helsi k ti, to ti, to, pe 10 6, ke 1020, l su 1116 i 101 10 0 0 las la s 116 su 16 1 5/2,5/ 5/2,5/0 2,5/ 5/ Jo vuodesta 1973 Vapaasti vasemmalla Kuudesti vuodessa Taiteet ja yhteiskunta yksissä kansissa syksyn suuralbumi nyt myynnissä » Yleisradio kulttuurilaitoksena » Turismin etiikka » Aasian baarien tyttöpojat » Terry Eagleton: Marxin ylistys » Vesa Oittinen: Postmodernin Nietzschen kuolema » Ilpo Tiihonen: Muisteluksia Kalevi Seilosesta » Verbaalinen röntgensäde Juhani Peltonen Akateemisesta kirjakaupasta tai suoraan kustantajalta: tilaus@kulttuurivihkot.fi (09) 411 5369 100 sivua! * Vain 9,90 e www.kulttuurivihkot.fi
Keväällä 2.1.20.5.2012 kuvataide sarjakuva ja kuvittaminen valokuvaus tutustu taidepainotteiseen opistoomme, ota yhteyttä, ilmoittaudu kevääksi 2012 020 7118 530 Marintie 9 46900 Inkeroinen Erikoistu! Ammatillisten erikoistumisopintojen hakuaika 31.10.-18.11.2011 - www.humak.fi
9 2011 35 Kuivat kalat ei kiinnosta Polynesian perinteinen elinkeino on vaarassa, kun kalat katoavat vesistä. Paikallinen nuoriso ei murehdi parista kalasta. He haluavat merkkivaatteita, iPodeja & hienoja autoja. TEKSTI & KUVA MAIJA LASSILA hiljaa tyynellä vedenpinnalla. Opunohun lahden ympärillä Moorean vehreät vuoret peittyvät vielä varhaisen aamun utuun. Päivästä on tulossa pilvetön. Roland tähyilee veden välkkeen läpi kohti pohjaa, ja hänen serkkunsa Mere meloo hiljaa. Etsimme aturea, kalaa, joka liikkuu suurissa parvissa ja esiintyy Moorean laguunissa vain 34 kertaa vuodessa, yleensä silloin kun kauempana merellä salamoi. Kun parvi nousee pintaan, heitetään verkko veteen. Katselen metrien päässä häämöttävää pohjaa. Vedenpinnalla näkyy silloin tällöin kuplia tai pieniä vesisuihkuja, joita erilaiset kalat aiheuttavat. Mere osoittaa kauemmas: Tuolla ui merikilpikonna. Hetken aikaa kaloja tähyiltyämme kanootti ohjataan rantaan. Jään Meren kanssa odottamaan, kun Roland lähtee läheiselle vuorelle ja kiipeää mangopuuhun. Isoisä opetti hänelle aikoinaan, että kalat lahdella näkyvät korkealta ja siksi niitä tulee välillä tarkastella puusta käsin. Mere ja Roland ovat oppineet kaiken kalastuksesta isovanhemmiltaan. Roland lähtee Meren kanssa kalaan melkein joka aamu. Keskipäivään mennessä palataan kotiin. Edellisenä päivänä he olivat saaneet yli kolmesataa aturea. Saalis jaettiin Rolandin ja Meren perheiden kesken. Loput kaloista myytiin; 20 kalan paketti maksaa 1 000 Ranskan Polynesian frangia, noin kahdeksan euroa. Ansaituilla rahoilla voi hankkia hieman elämän välttämättömyyksiä, kuten leipää ja sokeria. ANOOTTI LIPUU V I E L Ä S U U R I osa perheistä elää kalastuksesta. Kaikilla perheillä, jotka ovat kalastaneet jo monessa sukupolvessa, on oma erityisluontoinen tietämyksensä elinkeinostaan. Hieman vanhempi kalastaja William, jonka neljä poikaa kalastavat myös, kertoo, että elämäntapa on vapaa. William on hyvin onnellinen näin. Hän seuraa poikiensa kanssa kalastuksessa rytmiä, jossa vuosi on jakaantunut kolmeen osaan. Vain osa vuodesta kalastetaan laguunissa, muina aikoina avomerellä. "Kalat laguunissa tarvitsevat aikaa kasvaakseen" , William kertoo. Kalat laguunissa ovat vähentyneet. William ja muut vanhemmat kalastajat Moorealla huolestuivat muutamia vuosia sitten tilanteesta, jossa ennen loppumattomalta tuntunut ruokavaMOOREALLA K rasto näytti ehtymisen merkkejä. Parina viime vuosikymmenenä väestönkasvu alueella, niin Moorealla kuin naapurissa Tahitillakin, on ollut huomattava. Luonnonkauniina pysynyt Moorea eroaa kuitenkin vielä paljon urbanisoituneesta ja kiireisestä naapuristaan, mutta yhä useammat käyttäjät verottavat laguunia. Moorealla viikonloppukalastajat kalastavat niin pieniä kuin isojakin kaloja ja lähettävät saaliinsa myyntiin Tahitille suurissa kylmälaatikoissa. Vuonna 2004 paikallisten järjestöjen ja biologien yhteistyöllä Moorean laguuniin perustettiin suojeluohjelma, jossa laguuni on jaettu useaan alueeseen, missä kalastus on kielletty. Suojelualueet ovat rauhoitettuja alueita, joissa kalapopulaatiot saavat aikaa kasvaa. Kaikki eivät kuitenkaan rajoituksista piittaa tai pidä. Osa Moorean kalastajista valittaa, että suojelualueet vaarantavat heidän perinteisen elinkeinonsa. On yleinen käsitys, että suojelualueilla kalastetaan rajoituksista huolimatta. kalastuselinkeinon tulevaisuus Moorealla? Roland, isän kuoltua perheensä pää, haluaisi, että rajoituksista luovuttaisiin. MIKÄ ON Mutta William ajattelee jo lapsiaan ja lastenlapsiaan ja toivoisi, että heillä olisi aina ruokaa pöydässä, että he voisivat elää yhtä vapaasti kuin hän, raikkaassa ilmassa, merellä. Näkemykset laguunin käytöstä ja kalastuselinkeinosta eroavat kulttuurin sisälläkin. Sosiaalinen muutos alueella liittyy laajempaan prosessiin, joka alkoi jo 1960-luvulla, kun Ranska perusti Tyynenmeren atomikoejärjestönsä Ranskan Polynesiaan. Rahaa alkoi n sistä o "Ihmi t tullu eja." egoist Vanhemmat ihmiset muistavat vielä ajan, jolloin merestä saatiin kala ja laaksoista hedelmät ja vihannekset. Maa ruokki. "Ihmisistä on tullut egoisteja", sanoo William. Ennen perheet toivat kalaa toinen toisilleen, vaikka toiselta puolelta saarta. Elettiin ilman rajoja ja avoimemmin. Nyt merenrantaa reunustavat muurien ympäröimät yksityistontit ja hotellien rajatut rannat. Sanotaan, että tahitilaiset ja muualta tulevat "ostavat Moorean". Maisema ja ympäristö muokkautuvat yhä enemmän sen mukaan, minne ei saa mennä. S U O J E L U A L U E I S I I N tyytymättömät kalastajat eivät niinkään ajattele laguunirajoituksia ympäristönsuojelun kuin oman tilansa rajaamisen kannalta. Biologisesti neutraalit suojelualueet ovat vahva argumentti tilan oikeasta käytöstä. William ja vanhemmat kalastajat kuitenkin näkevät kauemmas tulevaisuuteen. Laguunin resurssien kestävä hyödyntäminen vaikuttaa elinkeinon ja kalastuskulttuurin jatkuvuuteen. Laguuni on muutakin kuin biologinen ympäristö. Se on kulttuurisesti merkittävä paikka niille, jotka ovat siellä toimineet jo kauan. Kauan sitten saapuivat polynesialaiset merten takaa Moorealle. He löysivät rauhallisen laguunin, jota koralliriutta suojaa äärettömän Tyynenmeren tyrskyiltä, laguunin, joka oli täynnä kalaa. Ihmiset itse päättävät, haluavatko tulevaisuudessakin kalastaa Moorealla. Kirjoittaja oli viime talven Moorealla kenttätöissä valmistelemassa sosiaali- ja kulttuuriantropologian graduaan mereen liittyvästä tiedosta & laguunin käytöstä. virrata Tahitille ja muille saarille. Palveluammatit ja teollisuus paljolti korvasivat omavaraisen talouden. Merten takaa tuli uusia tuotteita, riisiä ja säilykelihaa leipäpuunhedelmän, taron ja kalan tilalle. Kulutusyhteiskunta syntyi tännekin. Kuten missä tahansa muualla, myös täällä halutaan merkkivaatteita, iPodeja ja hienoja autoja. UPPOAVA SAARI R A N S K A N P O LY N E S I A S S A sijaitseva Moorea, kuten monet muut Tyynenmeren saaret, on vanha merestä noussut tulivuori. Maankuori ei jaksa kannatella kivimassoja, joten saari vajoaa hitaasti takaisin mereen. Prosessi johtaa lopulta siihen, että itse saari painuu vedenpinnan alle ja jäljelle jää vain korallista muodostunut atolli ja laguuni. Moorealla on asukkaita 18 000 ja pinta-alaltaan saari on 134 km2. Kalastuksen lisäksi toinen pääelinkeino on turismi. EHTYVÄT SAALIIT. Jos mitään ei tapahdu, Mooreasta loppuvat kohta niin kalat kuin kalastajatkin.
Nauti täysillä syksyisistä säistä hyväilee ja lämmittää Pehmeä silkkivilla Katso lähin jälleenmyyjäsi www.ruskovilla.fi
40 9 2011 Levät vetäytyvät viileään lämpeneminen tuntuu Australian meriekosysteemeissä. 1940-luvulta alkaen kerätyt makrolevänäytteet osoittavat, että temperaattisen eli lauhkean merialueen australialaiset makrolevälajit ovat vetäytyneet kohti viileämpiä vesiä, kauemmas päiväntasaajalta. Levänäytteistä selvisi, että länsirannikolla eli Intian valtameren puolella levinneisyysalueet ovat siirtyneet keskimäärin 50 kilometriä etelämmäs. Itärannikolla eli Tyynenmeren puolella merivesi on lämmennyt enemmän ja levätkin ovat siirtyVA LTA M E R T E N neet pidemmälle, keskimäärin 200 kilometriä etelään. Meriveden jatkuva lämpeneminen voi johtaa siihen, että vuoteen 2070 mennessä Australian mannerjalusta loppuu kesken ainakin temperaattisten makrolevien näkökulmasta. Sukupuutto uhkaa silloin ehkä jopa neljäsosaa Australian lauhkean vyöhykkeen kotoperäisistä makrolevälajeista. Vaarassa ovat myös muut merieliöt, jotka ovat riippuvaisia näistä levistä. Maria Haanpää voima voima Tyyntä myrskyn edellä? II hallitus käynnisti vuonna 2009 arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen. Mittavasta lakiuudistuspaketista nousi tapetille anonyymin osakeomistuksen tarjoaminen myös suomalaisille sijoittajille, lakijargonilla osakkeiden hallintarekisteröinnin tai moniportaisen omistuksen laajentaminen. Äläkkä nousi hyvästä syystä. Avoimet, läpinäkyvät markkinat ovat kaikkien etu, sijoittajista verottajaan, journalisteista tavallisiin kansalaisiin. Finanssimarkkinoiden edustajat väittivät julkisuudessa ajavansa yleiseurooppalaista mallia, mikä oli valheellista. Hallintarekisteröinnin laajentamisesta hyötyisivät lähinnä pankit, jotka pääsisivät osingoille osakkeiden kaupankäynnin selvittelytoiminnasta. M AT T I VA N H A S E N Veroparatiisien vihollinen TEKSTI KUVITUS KUUTTI KOSKI MIRKKA HIETANEN Mikä veroparatiisi oikeastaan on? "Herrasmiehet sikareineen pienessä huoneessa päättävät muiden ihmisten asioista", vastaa Nicholas Shaxson. V E RO PA R AT I I- monopolia pitää kansainvälinen Euroclear-yhtiö, jonka hinnoittelua ei säädellä. Hyvässä muistissa oli myös vuoden 2008 rahoitusmarkkinakriisi. Se kärjistyi avoimuuden puutteessa osin siksi, että pankit eivät tietäneet mitä kupruja toisten pankkien veroparatiisitytäryhtiöihin oli kätketty. Nyt arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus on jälleen täällä. Valtiovarainministeriö julkisti 25.10. lakiehdotusten uusia luonnoksia. Hallintarekisteröinti on kuitenkin tulossa käsittelyyn vasta myöhemmin. TÄ L L Ä H E T K E L L Ä ei ole mitään tehokasta", offshore-talouteen erikoistunut tutkiva journalisti Nicholas Shaxson toteaa. Hänen mukaansa salailuun perustuva veroparatiisitalous on markkinatalouden kannalta tuhoisa ilmiö. "Veroparatiisit luovat markkinahäiriöitä ja epätervettä kilpailua. Vain isoilla yrityksillä on mahdollisuus käyttää veroparatiiseja. Pienet yritykset kuolevat pois, eikä tällä ole mitään tekemistä niiden todellisen kilpailukyvyn kanssa", Shaxson niittaa. Shaxson on Suomessa markkinoimassa veroparatiiseista kertovaa Treasure Islands -kirjaansa. Siististi SEISSA pukeutunut, pehmeällä äänellä asiallisesti argumentoiva Shaxson ei päällisin puolin vaikuta kovin räväkältä tyypiltä. Hän kirjoittaa kuitenkin ärhäkästi ja mukaansatempaavasti. Sittemmin tehtävästään irtisanoutunut Caymansaarten finanssijohtaja Anthony Travers kutsui Shaxsonia "imbesilliksi, jolla on 11-vuotiaan aivot" sekä "äärivasemmistolaiseksi sosiaali-insinööriksi". Taloustieteilijä ja New Yorkin Columbian yliopiston Earth-instituutin johtaja Jeffrey Sachs taas on ilmoittanut Shaxsonin kirjan olevan "kerta kaikkiaan suurenmoinen". Ainakin teos on herättänyt tunteita ja keskustelua. Se on ollut Britanniassa tämän vuoden myydyin talousaiheinen kirja. edellinen kirja Poisoned Wells käsitteli Afrikan öljyteollisuutta ja korruptiota. Hän kertoo tutkineensa Afrikan öljyvaltioita noin 15 vuotta ja ihmetelleensä, miksi ne pysyvät köyhinä. Seuratessaan öljyrahavirtoja Shaxson päätyi aina veroparatiiseihin, minkä jälkeen selvitystyö tyssäsi. Hän kertoo kuitenkin ymmärtäneensä yritysten verokikkailun merkityksen vasta muutama vuosi sitten keskusteltuaan Afrikan köyhyydestä ja talouden läpinäkyvyydestä erään amerikkalaisen juristin kanssa. "Ensin ihmettelin, miksi hän jauhaa yritysten kirjanpitosäännöistä ja siirtohinnoittelusta. Sitten tajusin, että hänhän on ongelman ytimessä." Treasure Islandsin pääteesi on, etteivät veroparatiisit ole mikään maailmantalouden reunailmiö. Puolet kaiSHAXSONIN kesta ulkomaankaupasta tapahtuu ainakin paperilla veroparatiisien kautta. Kehitysmaista pakenee veroparatiiseihin moninkertaisesti varoja niiden vastaanottamaan kehitysapuun nähden. Tuoreen selvityksen mukaan Britannian sadasta suurimmasta yrityksestä 98 käyttää veroparatiiseja. Hyvin iso osa veroparatiisitaloudesta pyörii Lontoon Cityn ympärillä. "Useimmilla briteillä ei ole hajuakaan, mikä Lontoon City on", Shaxson harmittelee. kehitystä, jossa "perinteiset" valtiotkin alkavat muistuttaa veroparatiiseja. Pelko on aiheellinen myös Suomessa. Viime keväänä valtiovarainministeriön vetämä, lähinnä rahoitusmarkkinaalan toimijoista koostunut työryhmä esitti lakiehdotuksen, jolla pyritään avaamaan niin kutsuttu hallintarekisteröinti suomalaisille pörssiyhtiöille. Tämä tarkoittaisi käytännössä, ettei pörssiyhtiöiden omistus olisi enää julkista. Muun muassa Finanssivalvonta, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Finanssialan keskusliitto ovat perustelleet ehdotusta kilpailukyvyn parantamisella. Yritysten väitetään lähtevän muualle, koska moni muu valtio tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa julkisten rekisterien ohi. "Tuo on kauhea argumentti, jonka kuulen valitettavasti hyvin usein. Salailun lisääminen ei lisää millään tavalla talouden tehokkuutta. Salailukäytännöt tuovat maahan vain likaista rahaa", Shaxson tyrmää. Oman järjestelmän läpinäkyvyys SHA XSON PELK Ä Ä avoimuudessa mitataan Kataisen I hallituksen tahto edistää toimivaa markkinataloutta. Onko vastuuministeri Jyri Häkämiehellä (kok.) rohkeutta esittää ratkaisua, joka palvelisi suomalaisia sijoittajia, avoimuutta ja kilpailullisia markkinoita? Tämä edellyttäisi osakeomistuksen mahdollisimman suurta yleisöjulkisuutta. Toinen vaihtoehto, eli hallintarekisteröinnin laajentaminen, olisi sulkeutuneisuudessaan tuulahdus neuvostoajan salailun kulttuurista. Unohtaa ei sovi F inanssivalvonnan, Fivan; roolia. Tällä hetkellä pankkien jäsenmaksuilla elävän valvontaviranomaisen budjetti pitäisi rahoittaa verovaroin, ja sille pitäisi määrätä laajat tiedonsaantioikeudet valvottavista pankeista ja kolmansilta tahoilta. Lisäksi Fivalle täytyisi määrätä velvollisuus puuttua ja ilmoittaa kaikista epäkohdista. Vähempi ei finanssikriisin jälkeisessä maailmassa riitä. OSAKEOMISTUSTEN SUOMEN TAUTI. Shaxson kirjoittaa muun muassa porvarillisiin talouslehtiin Financial Timesiin ja The Economistiin. Suomessa finanssikritiikki on jumiutunut leirijakoon. Kun Shaxson luennoi Helsingissä toimittajille, jo ensimmäisten kysymysten aikana pöytään iskettiin niin sanottu stallarikortti. aista hitysm nee Ke pake eihin atiis eropar rtaisesti v ke monin roja va puun hitysa . ke n nähde Matti Ylönen Matti Ylönen: Veroparatiisit. 20 ratkaisua varjotalouteen. Into Kustannus 20
9 on tärkeää, mutta se ei riitä. Shaxson kaipaa Suomen poliittiselta johdolta pankkisalailun vastaisia toimia myös kansainvälisellä tasolla. Hän ei pidä Suomen pientä kokoa ongelmana. Esimerkiksi Norja on ollut aktiivinen veroparatiisien vastaisessa työssä. Shaxsonin mielestä Suomen tulisi hypätä Norjan kelkkaan. on paljon veroparatiisien sisäpiirissä toimineiden henkilöiden haastatteluja. Monet heistä olivat pelokkaita ja halusivat pysyä nimettöminä. Myös Shaxson sai Caymansaarilla vieraillessaan viestin, jossa häntä kehotettiin "pitämään huolta omasta turvallisuudestaan". Hän luottaa kuitenkin siihen, ettei tunnettuihin toimittajiin uskalleta koskea. Varsinaiset sisäpiirin ilmiantajat voivat kuitenkin olla vaarassa, Shaxson kertoo. "Heidän elämänsä saatetaan tuhota täysin." Juuri toimittajat ovat Shaxsonin mukaan olleet avainasemassa veroparatiisiongelman esiin nostamisessa. TREASURE ISLANDSISSA 2011 41 41 "Taloustieteilijät ovat olleet sokeita koko ilmiölle. Sitä on liian vaikea mitata, joten se on jätetty tieteessä täysin marginaaliin", Shaxson kritisoi. Hänen mielestään taloustoimittajia myös kuunnellaan tänä päivänä enemmän: "Talousjournalismista on tullut viime aikoina seksikkäämpää, tosin aika synkällä tavalla." Shaxson näkee myös viimeaikaiset protestit, kuten Wall Streetin valtauksen, osittain veroparatiisitalouteen liittyvänä reaktiona. Ihmiset ovat huomanneet, että rahoitusmarkkinoiden toiminnassa on jotain mätää. Puhkaistavia mätäpaiseita on monia. Veroparatiisitalous on yksi merkittävimmistä. Artikkelin kirjoittaja on pääomapakoon ja kehityspolitiikkaan perehtynyt yhteiskuntatieteilijä & Attacin hallituksen jäsen. Lue Shaxsonin Treasure Islands -kirjan arvio Voiman juttuarkistosta. Kirja ilmestyy suomeksi Inton kustantamana marras-jolukuun vaihteessa. Aiheesta myös tämän lehden sivulla 12. T apani Rinne, Jorma Uotinen, Helena Lindgren, Helinä Hukkataival Seppo Renvall, Pekka Haavisto, Minna Tervamäki, Pirjo Luoma-Aho Teho Majamäki, Tuomas Norvio, Minna Kivelä, Tulikansa, Ona Kamu Kapsäkki, Veera Railio, Asko Keränen, Terhi Panula, Roi Vaara ja moni muu Maailman pienin laatufestivaali & Harri Kiven Seinä-ämpäreitä syyttää kansalaisia, jos talouskasvua on pumpattu keinotekoisesti luotottamalla kuluttajia ja valtioita tietoisesti yli varojen? Debtocracy on netissä vapaasti levitettävä kreikkalainen dokumenttielokuva, jota on katsottu eri videopalveluissa reilusti yli miljoona kertaa. Dokumentti yrittää osoittaa, että "kreikkalaiset ovat laiskoja" -väite ei pidä paikkaansa. Kreikan kriisissä on kyse järjestelmävirheestä globaalissa taloussysteemissä. Kreikan taloutta ei päästetä kaatumaan, koska silloin velat voitaisiin alaskirjata. Luotottajat menettäisivät rahansa. Sen lisäksi, että luottolaitokset halutaan pelastaa, tuetaan myös teollisuutta yllättävillä tavoilla. Vuosi sitten Saksa ilmoitti kannattavansa Kreikan pelastuspakettia, mikäli miljardeja euroja korvamerkitään asehankinnoille Saksasta. Finanssikapitalismi on markkinataloudelle samaa kuin neuvostokommunismi sosiaalidemokratialle. O NKO OIK EIN alaiset Kreikk koja" " is ovat la i pidä e -väite nsa. a paikka ta, joka on otettu ilman kansan suostumusta ja vastoin kansan etuja. Käsite syntyi satakunta vuotta sitten, ja Yhdysvallat hyödynsi sitä vasallimaaksi valloittamansa Kuuban velkojen alaskirjaamiseen. Se ilmoitti jättävänsä maksamatta Espanjan siirtomaa-aikaiset velat sietämättöminä. Samoin Yhdysvallat ajoi Irakin velkojen tunnustamista sietämättömiksi viimeisimmän sodan alla. Käytännössä näin toimittiinkin ja Irakin veloista suuri osa annettiin anteeksi. Kreikan velkataakkaa ovat kartuttaneet viime vuosisadalla sotilasjuntta ja korruptoituneet hallitukset, jotka ovat auliisti ottaneet lahjuksia vastaan länsimaisilta rahoittajilta. Debtocracy kysyy oikeutetusti, missä on luotottajien vastuu. Jari Tamminen Debtocracy Lens Politica -elokuvafestivaaleilla 18. & 19.11. Kuumaa & kylmää velkaa -keskustelutilaisuus perjantaina 18.11. Keskustelemassa Debtocracy-dokumentin ohjaaja Aris Hatzistefanou & Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Teppo Eskelinen. www.lenspolitica.net www.debtocracy.gr Lasipalatsin näyttelytila Mannerheimintie 22-24, Helsinki www.kauppala.net on käsite, josta on puhuttu paljon Kreikan yhteydessä. Vapaasti suomennettuna kyse on "sietämättömästä velasta", siis velas"ODIOUS DEBT" TA LO US & RU O K A Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 28.11. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. juhlasalissa, Puistokatu 11. 29.11. IK ÄIHMISEN R AVITSEMUS, dosentti Ismo Räihä luennoi, kello 14 Turun Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa, Puistokatu 11. TAPAHTUMA Lauri Holappa luennoi, luento on osa Rahatalous kriisissä -luentosarjaa, kello 18.30 Helsingin Opistotalon Castrén-salissa, Helsinginkatu 26. 17.11. VEGA ANIN RUOK AVALIO, mitä vegaani syö & miksi, YTM Riina Simonen luennoi kello 16.50 Helsingin Opistotalon Viipurinsalissa, Helsinginkatu 26. NI VELKOULU, SYÖMÄLL Ä TERVEEK SI, ravitsemusterapeutti Kirsi Laitinen luennoi, kello 18 Turun Ruusukorttelin 8.11. TAMPERE POHJOL AN MARJOJEN TORIMY YNTI TAK A ISIN TÄYST YÖLLISY Y TEEN, 15., 22. & 29.11. kello 1011 Kotipirtillä, Käräjätörmä 12. KURSSIT 12.11. R AVITSEMUK SEN START TI, koulutuksessa käydään läpi ravintoa liikunnan & terveyden kannalta, kello 915 Jyväskylän KeskiSuomen Liikunnan tiloissa, Rautpohjankatu 10, ilmoittautumiset toimisto@kesli.fi tai 010 666 4200. Kuva: Alejandro Lorenzo Sietämätön velka 1.-27 .11.2011
42 9 2011 OMA JUTTU. Rockleirit opettavat teinityttöjä luottamaan omiin mielipiteisiinsä & kykyihinsä. TYTTÖJEN ROCKLEIREJÄ 10 VUOTTA E N S I M M Ä I N E N tyttöjen rock- leiri järjestettiin Portlandissa vuonna 2001 Riot Grrrl -liikkeen jälkimainingeissa. Sittemmin toiminta on levinnyt eri puolille Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Euroopassa leirejä on järjestetty ainakin Ruotissa, Saksassa, Itävallassa ja Britanniassa. Myös Suomessa halutaan aloittaa tyttöjen rockleiritoiminta, ja tekijöitä etsitään. Jos haluat olla mukana auttamassa tyttöjä rokkaamaan, mailaa osoitteeseen: girlsrockfinland@ gmail.com. Johanna Koskinen naiset ovat rockmusiikissa. Sitten näin Portlandin rockleiristä tehdyn Girls Rock! -dokkarin. Oli mahtavaa saada selville, että jotkut tekevät asialle jotain." Hän lähti Portlandiin oppimaan lisää ja palattuaan aloitti työt Popkolloyhdistyksessä, joka järjestää tyttöjen rockleirejä Ruotsissa. "Popkollo on lähes instituutio. Suuri osa ruotsalaisista on ainakin kuullut sitä", Kreske kertoo. Leirejä järjestetään monessa kaupungissa, ja musiikin luvatussa maassa tarjolla on myös esimerkiksi elektro-, metalli- ja hiphop-leirejä. isenä simmä in "En a ol vuonn käsin pel ujo & uneeni t pukeu tisti." il liian k kitaraa soittanut Annkathrin Knappe on osallistunut jokaiselle Ruby Tuesdayn järjestämälle leirille. "Ensimmäisenä vuonna olin ujo ja pelkäsin pukeutuneeni liian kiltisti osallistuakseni rockleirille. Pelko osoittautui nopeasti vääräksi. Olen saanut leireiltä paljon itseluottamusta ja uusia ideoita. Tätä nykyä minulla on bändi ja soitan kitaraa tosissani", 15-vuotias potsdamilainen kertoo. Eräs mieluisa muisto liittyy ensimmäiseen leiriin. "Istuimme silloisen Naked Feet -bändini kanssa keittiössä. Yhtäkkiä meille alkoi tulla niin paljon hyviä biisi-ideoita, että oli pakko hakea kitara. Kun vihdoin lopetimme, kello oli kaksi yöllä!" "En osaa enää kuvitella elämääni ilman musiikkia. Ilman sitä olisin aivan jumissa." Annkathrin, Kreske ja Jule ovat yhtä mieltä siitä, että tyttöjen rockleirejä pitäisi järjestää vieläkin enemmän ja useammassa maassa. "Monet tytöt, niin kuin minäkin aikaisemmin, eivät usko itseensä tai omiin kykyihinsä ja antavat muiden mielipiteiden vaikuttaa aivan liian helposti", Annkathrin toteaa. Jule on samaa mieltä. "Tässä yhteiskunnassa ei ole helppoa olla teini-ikäinen tyttö. On todella iso juttu tarjota tila, jossa heidät hyväksytään juuri sellaisina kuin he ovat ja jossa heitä kannustetaan tekemään omaa juttuaan." THE CUPZISSA Tytöt etualalle! TEKSTI KUVA JOHANNA KOSKINEN RUBY TUESDAY "Tässä yhteiskunnassa ei ole helppoa olla teini-ikäinen tyttö", Jule Jürgensohn sanoo. Berliinissä hausfrau-kulttuurin murenemiseen tähtäävä rokkileiri opettaa tytöt häröilemään & pogoilemaan. Ä M Ä R Ä K E I K K A T I L A on täynnä odottavaa yleisöä. Konsertti alkaa. Yksi toisensa perään The Cupz, Grünstrom, Rock Potatoes ja Eat the Beat ottavat lavan haltuun ja villitsevät yleisön. Riemu ja innostus esiintyjien kasvoilla ei jää huomaamatta, eikä aplodeista tahdo tulla loppua. H Yksi vaikuttavimmista keikoista koskaan, varsinkin kun yhtyeet ovat olleet koossa vasta viikon, eivätkä bändiläiset ole tunteneet toisiaan sen pidempään. Tyttöjen rockleirin loppukonsertissa perhe ja kaverit kuulevat omin korvin, mitä muusikon alut ovat viikossa saaneet aikaan. Kolmen vuoden ajan Ruby Tuesday -yhdistys on järjestänyt tyttöjen rockleirejä Berliinin lähistöllä. Jule Jürgensohn on yksi yhdistyksen perustajista. "Haluamme tarjota tytöille kannustavan ja turvallisen tilan, jossa opetella tekemään musiikkia ja näyttää, että heille on paljon muitakin roolimalleja kuin televisiossa usein näkyvät", valottaa leirien taustaa jo vuosia musiikin ja feminismin parissa puu- haillut Jule. Leirit järjestetään pienellä budjetilla ja tee se itse -meiningillä. Jokaisella leirillä on ollut noin 20 tyttöä, joiden ikä vaihtelee 12 ja 16 vuoden välillä. "Aluksi jokainen saa kokeilla kosketinsoittimen, rumpujen, kitaran ja basson soittamista ja esittää toiveen lempisoittimesta. Sitten osallistujat jaetaan bändeihin ja treenaaminen alkaa." L E I R I P Ä I V ÄT K U L U V AT soitin- ja bänditreeneissä. Illat on varattu työryhmille ja konserteille. Paitsi soittamaan, leiriläiset oppivat tekemään biisejä itse alusta pitäen ja saavat vinkkejä lavaesiintymiseen. Tarjolla on myös johdatus rockmusiikin historiaan naisnäkökulmasta sekä dj- ja äänitekniikkatyöpaja. Ohjelma ei kuitenkaan rajoitu musiikkiin. Halukkaat voivat tutustua myös esimerkiksi skeittaamiseen, pienlehtien tekoon ja itsepuolustukseen. Leirissä ei ylipäätään ole kyse pelkästä musiikista. "Pohjimmiltaan kyse on voimaantumisesta. Yleensä tyttöjä ei kannusteta olemaan äänekkäitä ja villejä tai luottamaan itseensä. Heidän odotetaan olevan nättejä ja kuluttavan poikien tekemää musiikkia", toteaa Kreske Ecker, joka saapui leirille ääniteknikoksi Ruotsin Örebrosta. Kreske päätyi rockleirien pariin puolivahingossa. "Olin valittanut pitkään, kuinka aliedustettuja tytöt ja
9 2011 43 Levykauppa eronen Viiskulmassa myy käytettyjä ja iskemättömiä vinyylejä ynnä muita tallenteita. Which is nice. Avoinna ke-pe 1218 & la 1116. Dub, jazz, salsa, klassinen. Äidin on pakko laulaa Itseoppinut jazzlaulaja Saara Soisalo toivoo, ettei maailmassa olisi rasismia. on jo lavalla, kun saavun torstaiilta helsinkiläiseen Sir Einoon. Tummalla puulla sisustettu baari on juuri sopivan hämyisä jazzkeikalle, jonka Soisalo vetää taitavan bändin kanssa. "Saara on niin herkkä ja ujo", joku pöydässäni kommentoi keikkaa. Mutta kukaan ei voi sanoa, että Soisalolta puuttuisi lavakarismaa, kappaleiden tulkinta on niin intensiivistä. "Olen aina ollut live-esiintyjä", Soisalo kertoo. "Se välitön responssi yleisöltä merkitsee musiikinteossa minulle eniten." Uudelle levylleen Second life Soisalo on saanut valita kappaleita, jotka ovat hänelle tärkeitä, niiden säveltäjien, kuten Kurt Weillin tai Leonard Bernsteinin, tai aiempien tulkitsijoiden takia. Levyn kappaleet ovat alun perin ilmestyneet 192070-luvuilla. S A AR A SOISALO tä tämän lauluääni muistuttaa Nina Simonen ääntä. " L A P S E S TA A S T I minua ovat kiinnostaneet mustien kansalaisoikeustaistelut. Ja siis olenhan minä Juuret-sukupolvea", Soisalo sanoo ja viittaa televisiosarjaan, jossa seurattiin 1800-luvun orjakauppaa. Sarja esitettiin 1970-luvun lopulla Suomessa. "Onhan minun lapsenikin musta", Soisalo nauraa. Muutamaan otteeseen Soisalo toistaa haastattelun aikana, että jazzlaulajan tie on vaikea. "Toki olen lyönyt hanskoja tiskiin monta kertaa. Kun poikani oli pieni, hän sanoi ystävättärelleni, että kun meidän äidin on pakko laulaa. Olin varmaan lähdössä taas keikalle", Soisalo kertoo. Hannele Huhtala Lue Saara Soisalon koko haastattelu Fifistä. Soisalo levynjulkaisukeikalla 12.11. kello 21 Helsingin Storyvillessä. The Fabulettes Helsingin Kokomossa 7.12. myös Nina Simone Projectista. Yksi Simonen kappaleista on myös Soisalon uudella levyllä. Soisalo kertoo, että kaikki alkoi, kun eräällä pikkujoulukeikalla rumpali Tomas Rönnholm sanoi Soisalolle, etS O I S A L O T U N N E TA A N Magnus Weckström NINA SIMONEN ÄÄNI. "En ole elänyt samanlaista elämää kuin Simone, mutta hänen kappaleistaan on tullut älyttömän henkilökohtaisia minulle", Saara Soisalo sanoo. Suomen ensi-ilta Suomen ensi-ilta Beats, Rhymes & Life: The Travels of A Tribe Called Quest Exit Through the Gift Shop George Harrison: Living in the Material World M US I I K K I TA PA H T U M AT 16.-20.11.2011 Joensuu www.rokumentti.com 11.11. Kuudennella linjalla. SILVER APPLES (USA) Helsingin Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 28.11. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. KIERTUEET DANKO JONES, 17.11. Joensuun Kerubissa, 18.11. Tampereen Pakkahuoneella, 19.11. Oulun Club Teatriassa, 20.11. Jyväskylän Lutakossa & 21.11. Turun Klubilla. HECTOR, Aikamatka 19662011, 11.11. Kouvolan Jäähallissa, 12.11. Porin Karhuhallissa, 18.11. Lappeenrannan Jäähallissa, 19.11. Helsingin Hartwall Areenassa, 21.11. Tampere-talossa, 25.11. Mikkelin Jäähallissa, 26.11. Seinäjoen Areenassa, 2.12. Lahtihallissa, 3.12. Turun Logomossa, 9.12. Oulun Teatriassa & 10.12. Rovaniemen Lappi-Areenassa. LORD EST 11.11. Tampereen Yo-talolla, 12.11. Kankaanpään Villissä, 17.11. Salon Astrum-keskuksessa, 18.11. Hämeenkyrön Venttiilissä, 1.12. Porin Bar Kinossa, 2.12. Varkauden Z-Onessa, 13.12. Savonlinnan Seurahuoneella, 14.12. Ää- n uuri en s vaSuom eloku rock tivaali! fes FESTIVAALIT HELSINKI ETNOSOI! 8.13.11., vieraita erityisesti ranskankielisestä maailmasta & Pohjoismaista, www.etnosoi.fi. METAL WARNING FESTIVAL IV 11.12.11. Helsingin Gloriassa. TAMPERE MUSIK MOSAIK 17.19.11., festivaali yhdistää musiikkia & visuaalisia taiteita, www. fonal.com/musikmosaik. JYVÄSKYLÄ HÖSTFEST 18.19.11., psykedeelistä bluesia, garagerokkia, noise-folkia & underground-runoutta tarjoilevat muun muassa Ryan Francesconu, Ignatz, Yona & orkesteri Liikkuvat pilvet, Joose Keskitalo & Surunmaa, Ylioppilastalo Ilokivessä, www.hear.fi/hostfest. Liput myynnissä elokuvateatterikeskus Tapiossa Joensuussa grafex
44 9 2011 "The test must go on" Ooppera kuvaa ensimmäisen ydinpommin valmistelua. että / energiasta voi tehdä ainetta, / ja nyt tiedämme, että / aineesta voi tulla energiaa / muuntuneessa muodossa. // Kesäkuun lopussa vuonna 1945 / odotamme päivä päivältä / kuulevamme räjähdyksen / ensimmäisen atomipommin", alkaa ooppera Doctor Atomic. Alkuperäisiä asiapapereita ynnä muita historiallisia dokumentteja voi kierrättää myös oopperan libretossa. Sen todistaa John Adamsin säveltämä ooppera, jonka on käsikirjoittanut pikemminkin ohjaajana tunnettu Peter Sellars. Oopperan käsikirjoitus on sekoitus erilaisia aineksia: kattilaan on heitetty höysteeksi Tewa-intiaanien lauluja, Charles Baudelairen runoja ja hindien pyhää kirjoitusta Bhagavad Gitaa. Ja nyt soppa on testattavissa Suomessakin. NY T TIEDÄMME, Punk ilman Pelleä KALJAA & KAPINAA. Uusi punkdokumentti haluaa osoittaa, että punk elää yhä. Kaljanjuonti näyttäisi olevan nykyisin keskeistä. sä eletty koko toisen maailmansodan jälkeinen aika, kylmä sota ja nykyinen terrorismin kausi. Adamsin teos kertoo ensimmäisen atomipommin koeräjäytyksen valmistelusta. Pommia rakennettiin nimenomaan Saksaa vastaan. Pomminsuunnittelun välissä fyysikot pohtivat, missä määrin yksittäiset saksalaiset ovat syyllisiä valtion tekemiin rikoksiin ja missä määrin he ansaitsevat kuolla. He päättävät antaa suurten johtajien päättää. Kertomus etenee vääjäämättä kohti koeräjäytystä Alamon erämaassa USA:ssa. Se kuvaa makaaberisti, kuinka fyysikot väsäsivät pommia ja samalla yrittivät keksiä pasifistisia pelisääntöjä atomiajalle. Välillä epäröidään ja jahkaillaan mutta lopulta todetaan: testiä pitää jatkaa, vaikka yksikään fyysikko ei ole ihan varma, mitä tapahtuu, kun ensimmäinen koepommi lopulta pamahtaa ja aineesta tulee energiaa. Kimmo Jylhämö kiinnostavasta keitoksesta, jonka päähenkilöitä ovat tohtorifyysikot J. Robert Oppenheimer ja Edward Teller. Pommin varjossa on arkielämäsK YSE ON Doctor Atomic Kansallisoopperassa marras-joulukuussa. Kansallisooppera RÄJÄHDYKSEN KAJO. Doctor Atomicissa tutkitaan ydinfyysikoiden sielunelämää. Kuvassa oopperalaulaja Jaakko Kortekangas. A L O T E I V ÄT ole vielä sammuneet, kun takarivistä kuuluu: "Onks kellään kaljaa?" Alkon muovipussi siirtyy kädestä toiseen ja tölkit sihahtelevat auki. Punk O Cine -dokumentin kutsuvierasensi-illassa otetaan rennosti. Dokkari on ohjaaja-käsikirjoittaja Mari Nummelan ammattikorkeakoulu Metropolian lopputyö. Dokumenttia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten. Nummela ryhtyi hommiin, koska häntä ärsytti, ettei kotimaisesta punkista ole tehty ajankuvaa, vaikka kyseessä on elävä skene. "Se oli aina sitä Pelle Miljoonaa ja nostalgiaa. Halusin siitä eroon ja näyttää, että punk on olemassa ja se on muuttunut 70-luvusta", hän sanoo ensi-illan jälkeen. V kalleen ala-asteelle. Masa ja Patu näkivät kutsuvierasnäytöksessä leffan ensi kertaa. "En näyttänyt niin hörhöltä kuin ajattelin. Kuvausporukka oli mukana aina, kun olin jossain vipeltämässä. homma ja joillekin viikonloppuhomma", Patu sanoo. Hän myöntää, että kalja maistui hänelle ennen turhankin hyvin. "Sain duunia, eikä sitä voi tehdä kännissä tai krapulassa." Liimanarinan Olli Pauke väittää elokuvassa, että 1970-luvun jälkeen punk on mennyt epäpoliittisempaan suuntaan. "Niin on vain tapahtunut, että turha vouhottaminen on loppunut", Masa pohtii. "Skene on jakaantunut, mutta niin se on aina ollut. Joillekin uppoo kaljanjuontipunkki ja toisille kantaaottava", Patu sanoo. "Mulle uppoo se kantaaottava." "Punkissa on kaikille jotain", hän jatkaa. AINAKIN poo kin up nkki "Joille ontipu ju kaljan toisille & a." aottav kanta Eihän siinä ole mitään kiinnostavaa, jos löhöän himassa ja katon telkkaria", Patu sanoo. Onko dokaaminen todella niin iso osa punk-skeneä kuin leffa antaa ymmärtää? "On se tosi iso osa", Masa hymyilee näytöksen jälkeen ja kaivaa kaljan muovipussista. "On vaarallista, jos se menee överiksi ja elämän sisältö on pelkkä dokaaminen. Kaikki ei kestä sitä." "Joillekin dokaaminen on se koko Miina Poikolainen Punk O Cine Rovaniemellä Arktista Vimmaa -elokuva- & mediafestivaalien kilpailusarjassa 8.12.11., Helsingin Pacificossa 11.11., leffan jälkeen perinteinen Need A Freak -disco & Joensuussa rockelokuvafestivaali Rokumentissa 16.20.11. http://punkocine.blogspot.com ovat Ydinperheen, Abnormin ja The Heartbunsin laulajat Masa, Patu ja Teemu. Kamera seuraa päähenkilöitä treenikämpiltä keikoille ja baareihin. He kertovat suhteestaan musiikkiin ja pohtivat punkin syvintä olemusta. Patu on päästänyt kamerat myös työpaiL E F FA N L Ä H I K U VA S S A Pertti Laesmaa, Tapani Möttönen, henri salonen & Jari Tamminen Mastodon: The Hunter. Roadrunner Records 2011. Radiohead: TKOL RMX 1234567. Ticker Tape 2011. Halme, Innanen & Korpipää: Piknik. Fiasko Records 2011 Grace Jones: Hurricane Dub. Wall of Sound 2011. French Films: Imaginary Future. Gaea Records 2011. Metallinorsun uudet vaatteet Mastodon on saattanut maailmaan taas levyllisen itsensä kuuloista, raskasta ja vaikeasti kategorisoitavaa rytmimusiikkia. The Hunterilla yhtyeen hardcore- ja stoner-taipumukset pääsevät vahvemmin esiin. Tallella on kuitenkin tuttu kompleksisuus, kuten myös yhtyeen helmasynti: täyteen ahdetut riffikudelmat ja yhden intensiteettitason sovitukset uhkaavat paikoin tehdä lopputuloksesta tasakiinteää puuroa. Ei sinänsä harvinainen kompastuskivi heviorkesterille. Mastodonin kohdalla on kuitenkin syytökset tasapaksuudestakin ymmärrettävä omalla tavallaan: yhtyeen kaikessa tekemisessä on mukana niin ilmeinen soitinten ja yhtyesoiton suvereeni tulkinnallinen hallinta, että bändiltä on helppo vaatia tavanomaista enemmän. Oli kyse sitten tulkinnasta tai itse materiaalista, Mastodonilla on onneksi ollut tapana kehittyä levy levyltä moniulotteisempaan suuntaan, eikä The Hunter muodosta tästä poikkeusta. Vain aavistuksen entisestä karsittuna musiikin rönsytkin kuulostavat perustelluilta. Tuloksena on vaikuttava levy. (TM) Välillä hyvä, välillä ei Silläkin uhalla, että saan laajojen kansanjoukkojen vihan niskaani, on pakko todeta, että Radiohead soittaa aika tylsää kitararokkia. Siis silloin, kun soittaa kitararokkia. Kokeelliselle tuulelle heittäytyessään porukka onkin sitten silkkaa rautaa. Kid A räjäytti pankin vuonna 2000, ja sen jälkeen yhtyeen tuotanto on sahannut loistavan ja tylsän välillä. Radioheadin keulahahmo Thom Yorken julkaistua vuonna 2006 soololevyn joka oli aimo harppaus pois rock-sfääreistä alkoi vaikuttaa siltä, että se on Yorke joka porukkaa kokeelliseen suuntaan vetää. Eraser ja sitä seurannut Eraser Remixes oli parempaa kuin Radiohead ikinä. Alkuvuodesta ilmestynyt Radioheadalbumi The King of Limbs oli kuitenkin jälleen reipas askel kitaroinnista pulputuksen suuntaan, jos hieman särmätön olikin. Nyt levystä on julkaistu tuplalevyn mittainen setti remixejä ja särmääkin on saatu mukaan. Tarpeettoman pitkäksi venynyt TKOL RMX tosin leviää hieman käsiin. Mutta levyllä on niin monta timanttia, että muutamasta hudista viis. (JT) Paskaa paketissa!? Hepa Halme (tenorisaksofoni, huilut), Mikko Innanen (saksofonit, walkie-talkie, ym.) ja Teemu Korpipää (live-elektroniikka) ovat tehneet merkillisen levyn improvisoiduista, kokeellisista äänikudelmista. Teos koostuu äänistä, joita muita levyjä tehtäessä pidettäisiin äänitysprosessin jätetuotteina. Saksofonin läpän kolinat ja hutikiekaisut sekä eksentialistista kriisiään läpikäyvät softat. Ei tämmöinen vetele! Maassamme on satoja "asiantuntijoita", jotka tietävät kuinka hittilevyt tehdään. He ovat usein radiossa ja telkkarissakin auliisti jakamassa tietämystään muille. Tärkein on kertosäe. Sitä jankataan yksinkertaisuudessan ihan päänsärkyyn asti. Tehdään samalla simppelillä sapluunalla musiikkia, joka on hajutonta, väritöntä ja mautonta. Sellaista sen olla pitää. Toisaalta kun tietävät hittilevyn ainekset ja reseptin, mikseivät helvetissä tee niitä. Taitaa kulua liikaa aikaa muiden valistamiseen. Pojot tämän levyn pojille ennakkoluulottomuudesta. Ruuhkaiselta ja huonosti vetävältä päätieltä voi poiketa myös muille reiteille. (PL) Vanhat jaksavat Taiteilijat jatkavat usein kuolleen hevosen piiskaamista tarpeettoman kauan. Kiusaus kopioida menestysreseptiä on ymmärrettävästi suuri, kun palkka tulee taiteesta. Mutta esimerkiksi Rolling Stonesin uusia levyjä ei enää viitsi edes kuunnella. Kunhan julkaisevat jonkun tekeleen, jotta pääsevät taas stadionille soittamaan Satisfactionia. Onkin erityisen innostavaa, jos jo mittavan uran tehnyt taiteilija onnistuu yllättämään positiivisesti. Grace Jones onnistui tässä vuonna 2008 albumillaan Hurricane. Ja toistamiseen vuonna 2011 samaisen Hurricanen dub-miksauksella. Jones keräsi Hurricanelle joukon kokeneita muusikoita: Brian Eno, Tricky, Tony Allen, Sly & Robbie sun muita. Kaikki vanhoja tekijöitä, osa jopa eläkeiän ohittaneita. Tämä ei kuitenkaan tippaakaan vähennä tuotannon tuoreuskerrointa. Varsinkin jamaikalaisen dubin elävät legendat Sly & Robie toivat muassaan soundin, joka toimi hyvänä pohjustuksena remixaukselle. Dub-levyllä soundi on riisuttu ja mukaan on heitetty asiaankuuluvasti runsaasti kaikuja. Bassonamikaa on väännetty urakalla ja kaksin käsin. Samalla tuli todistetuksi, että parhauttakin voi parantaa. (JT) Ranskalaiset päi ä net päiväunet French Films -yhtyettä pidettiin yhtenä Suomen lupaavimmista bändeistä Helsingin Sanomien kriitikkoäänestyksessä, eikä suotta. Albumi Imaginary future on ennen kaikkea nautiskeltavaksi tehty. Vokalisti Johannes Leppäsen kumea ääni kaikuu läpi naivistisien päiväunien ja rumaa realismia kourivien lyriikoiden samalla kun kitarat helisevät hyväntuulista poppia. Se, mikä yhtyeeltä vielä tuntuu uupuvan omana tavaramerkkinä, korvaantuu innolla, joka soitosta välittyy. French Films alkoi alun perin bändin solistin Johannes Leppäsen sooloprojektina: hän jätti lukion kesken panostaakseen musiikintekoon. Päätös tuntuu kantavan. Jos jotakin kriittistäkin olisi sanottava, niin yhdeltä istumalta levyä läpi kuunnellessa kokonaisuus vaikuttaa hieman tasaiselta. Toisaalta kyseessä on sen verran tuore bändi, ettei sillä välttämättä ole vielä kovinkaan monia hiottuja kappaleita, joista rakentaa albumia kokonaisuutena. Toivottavasti bändi ei menetä itseään ja hieman rosoista saundiaan tulevilla levyillä. (HS)
46 9 2011 Koonnut Pertti Laesmaa Vuonna 1971 ihmiset luulivat, että tulin metsästä! Tampereella ei ollut monta ulkomaalaista, minua tuijotettiin joka paikassa. Sain kuulla syöväni suomalaisten leivät ja vieväni heidän työpaikkansa. Fuad Hanafi-Eweiss, Aviisi 12/2011 Tasavallan presidentti Tarja Halonen tuli vastaan siirtolapuutarhan hiekkatiellä. Mukanani olivat lapsenlapset; pysähdyttiin tien reunaan ja niiattiin. Kun sitten selitin, kuka vastaantulija oli, en sanonut presidentin nimeksi Taikku, Tarde, Tarja-Seta, Tarsa, Tartsa, Tartsi, Tarzan enkä Tavja. En myöskään Punatakki. Opin nämä pilkkanimet vasta Matti Wibergin Politiikan sanakirjasta. Tarpeellinen teos siis? Raija Lehtinen, Kielikello 3/2011 Aino Iiramo Luulin sitä lastenkirjaksi, kun se oli kirjoitettu niin pienillä kirjaimilla. Sittemmin olen huomannut, että se taitaa olla aikuistenkin kirjaksi aikamoinen. Hannu Salama Raamatusta, Kirjasto 4/2011 Ja turha jankata, että mikäs siellä vankilassa maatessa, kun olot ovat kuin hotellissa. Entä sitten vaikka olisikin? Harva meistä kestäisi monta kuukautta lukittuna Cumuluksen standardihuoneeseen, vaikka sinne saisi kanavapaketit ja hierovan suihkun. Ilkka Karisto, Image 9/2011 Puhuja pullon punonut puolestaan Ironisesta työnimestä lopulta kirjan otsikoksi päätynyt "Vastakaanon" herättää kysymyksiä. Mikään ei voita makkaran grillausta kesällä, kunhan ei ajattele, mitä syö", perusteli eräs entinen kasvissyöjä lihansyöntiin siirtymistään. Sen rehellisempää vastausta saa hakea. Johanna Kaipiainen, Vegaia 3/2011 O UTOA OUTOA . Epätoivoinen aika synnyttää ympärilleen epätoivoisia termejä. "Kestävä kehitys" ja "vihreä kasvu" ovat saaneet rinnalleen uuden termin: "win-win -tilanne". Siinä kenenkään pahimmankaan kerskakuluttajan ei tarvitse luopua mistään. Suljemme vain silmämme ja olemme siirtyneet uuteen luonnonmukaiseen asiantuntijamaailmaan, jossa velat ovat muuttuneet saataviksi. Jouko Kämäräinen, Elonkehä 9/2011 Nykymaailma vaatii vanhemmilta täydellisyyttä. Näin ei ollut 1970-luvulla, kun minä olin äiti. Minä olin paljon kiireisempi muuttamaan maailmaa kuin olemaan täydellinen vanhempi. Suzanne Osten, Teatteri 6/2011 Tämä antologia on yksi yritys näyttää, mitä vuosina 20002010 tapahtui suomalaisessa runoudessa. Suomalaisen kirjallisuuskentän institutionaalinen muutos on alkanut viimeisen viiden vuoden aikana voimakkaasti runoudessa. On tapahtunut jotain. Runoutta ei voikaan hallita. Vastakaanon nimenä vihjaa, että käsillä oleva runous eroaa jotenkin muista. Runoilijat ovat rohkeita ja hyvännäköisiä. Monet runoilijat hyödyntävät yllättäviä rekistereitä, äkkinäisiä vaihdoksia, toistoa ja kielellisiä epäpuhtauksia. Ei ole aina selvää, millaisia esteettisiä kriteereitä lukemisessa pitäisi soveltaa, jos siihen ylipäänsä on tarvetta, tai millaisin perustein yksittäisiä tekstejä voisi pitää onnistuneina. Parhaissa kokeellisissa runoissa tämä puhujan paikantumattomuus on jatkuvaa. Hyvässä kokeellisessa runossa kirjoittajan ja lukijan roolit lähenevät toisiaan. kohdalla havahtuu usein eräänlaisen huojuvan lukuasennon sisältä. Jos olet tyhjä, eikä sinulle ole mitään annettu, kuvittelet kaiken. Ei ole aivan selvää, kuka tai mikä puhuu, runoilija vai kieli. Runous olkoon vastedes sellaista. Onneksi lukijat ymmärsivät tämän uuden menetelmän merkityksen. On siis hyvä pitää mielessä, että KOK EELLISEN RUNOUDEN toisaalta näin on tehtävä. On myös muistettava, että tästä syystä keksitään Järjestys punainen lanka ohjaamaan yhteiseen maaliin. Olisi tärkeää pohtia esimerkiksi rajoitteiden roolia. On totta. Tämä on pelkkä esimerkki. Monet tekstit olivat toisinaan miellyttäviä toisinaan helvetti maan päällä. Loistavaa mutta myös absurdia toipumista, barbaarista barbariaa. Yritän havainnollistaa. Mulle ainakaan ei kirjallisuus toimi pakopaikkana, vaan just päinvastoin: Määritte- ijan Kirjail ste on rin haa a. suu u unoht Vallankumous ei tietenkään onnistunut heti. Yhteenkään tällaiseen arvoitukseen ei toistaiseksi kenelläkään ole ollut ratkaisua. Ajatukset karkaavat päästä. Ajatukset sikiävät. Kaikki kirjataan ylös. Sarakkeisiin. Se tarkoittaa modernisaatiota: Kiinnostus urheilua kohtaan laskee. On väistämättömän sekava olo. Ja entäpä tulevaisuus! Kristus on täällä! Tuolla! heitä älkää uskoko. Usko minua, kukaan ei todella epäile omaa kokemustaan, omaa versiotaan siitä mitä tapahtui. Ja entäpä tulevaisuus! Koemme sen kyllä. Ei tarvitse tietää. On opittava unohtamaan jotta voisi muistaa, näin yksinkertainen paradoksi ei ilmaise mistä on kyse kun mistään ei ole kyse. N Ä M Ä S I I S VA I N esityksenne herättäminä sivupohdintoina. Tästä näkökulmasta on huomionarvoista, että ainoa todella radikaali kirjallinen teko tänä päivänä olisi kirjoittaa teoksiaan anonyymisti vailla palkintoa tai palkkaa: kirjallisuuden suurin haaste tulevaisuudessa on muuttua tuotteesta lahjaksi, kirjailijan suurin haaste puolestaan unohtua. Jos tavalliset ihmiset saisivat piirrellä mihin sattuu, paikat olisivat täynnä kirkkoveneitä. Sanna Puutonen, Aino 5/2011 lemisen täytyy tapahtua. Näin ollen aikana, jona suuri osa merkityksistä uhkaa ohentua pelkäksi informaatioksi, runous voi muuttaa informaatiota takaisin merkityksiksi. Elää piilevä haave siitä, että runous voisi antaa sellaista ääntä ja merkitystä ihmisen tilanteelle, jota jopa laajat joukot pystyisivät ymmärtämään. Merkittävä osa tämän antologian materiaalista kiinnittää huomion siihen, mihin runoudessa pyritään. varmaankin tullut selväksi, tärkeämpi kuin mikään näistä saavutuksista oli, että kokeilut tuntuvat koettelevan ainakin kirjallisuusinstituution vartijoiden hermoja. KUTEN ON JO Anonyymi Juri Joensuu & al.: Vastakaanon. Osuuskunta Poesia 2011, 490 s. Kritiikki on koostettu kokonaan Vastakaanon-kirjan lauseista. Kirjoituspalkkio on lahjoitettu Poesia-kustantamolle.
Exo_www_Voima_125x28 1 9/1/11 5:34 PM 9 2011 47 Ihmisvastaanotin Harry Salmenniemen runokirjassa yhdistyvät syöminen, nationalismi, kaukomaat & siviiliuhrit. O M A M A A mansikka / muu maa Musta-Afrikka. / Kaivolle matka taittuu / kätevästi sirpalekranaa-", kirjoittaa Harry Salmenniemen kolmas runokokoelma Runojä. Se sisältää tarttuvia pikkurunoja, jotka tutkivat arjen ja maailmantalouden assosiaatioita ja varallisuuden jakautumista ja joissa banaanien mauttomuus ketjuttuu siirtomaakauppaan ja rodunjalostukseen, yhteydet ovat arkisen absurdeja, ja toteutuvat jokaisen banaaninpuraisun myötä. Kirjan pitkät runot taas muistuttavat tunneaaltoja, joissa siirrytään kuin kanavanvaihtelun aallolla surffaten kuvasta ja olotilasta toiseen. "Eläimet esitetään oikeissa mittasuhteissa toisiinsa nähden; / suuret kuvut, valtava maailma; olen hauskannäköinen mutta huumorintajuton deittisi; / toisinaan pieni kameli pääsee minussa hieman valloilleen ja / se on kuin kutittaisin itseäni enkä saisi kutinaa pysähtymään". Lukija joutuu katselemaan mediaeläimen vastaanottamaa kimmokevuota ja imemään sen itseensäkin. KUN RUNOJÄ RYHT Y Y tekstit on kirjoitettu rajoitteen avulla, hyödyntämällä vaikkapa Oulipo-ryhmän klassisia kirjoitusmetodeja. Kirjan osa "Syysmyrskyt" sisältää oivaltavaa tunteen käsittelyä syksyn yksinäisestä spleenistä lempeen ja hellyyteen. "Syysmyrskyjen" runot erottuvat kaikenoksentavasta tekstistä, joka väläyttää polkagrisareiden värisiä hammasluita, joogailua ja elokuvien tai ei sittenkään elokuvien Central Parkia. Osassa Y-vokaali johtaa aiheiden kehittelyä, sen ympärille kerääntyy muita etuvokaaleja (ä, ö, e, i). Leikki antaa tunteille selkeyden. Ärsykkeiden runsaus kevenee hullunkurisesti mutta sydäntäsärkevän aidosti: "Lemmittyjen kärrynpyörät sängyssä lemmityt kyljekkäin, / sylikkäin, päälletysten. Sydämet lähestymässä äärettömyyttä." MONET RUNOJÄN ä Runoj ei voi destä ylevyy . kiittää kuvittelemaan ihmistä, tai elämänkaarta, syntyy seuraavanlainen hahmo: "Kuvitelmassani ihmisellä on retkikeitin mukana, hän kävelee, / hän on valkoinen mies ja diskriminoi vastakkaista sukupuolta ja / muita rotuja, koska muut rodut haisevat erilaiselta." Ihminen kulkee läpi kipujen ja kemiallisen turruttamisen, tapaturmien ja kuoleman mutta myös seksin ja rakkauden kokemusten. Silti kokemus ja ajatukset ovat niin voimakkaita, että ne kestävät vyörytyksen. Runojä kuvaa vivahteikkaasti ihmisvastaanotinta, jonka persoona ja tunteet sekoittuvat jatkuvasti ulkoisiin ärsykkeisiin. Salmenniemen aiemman Texas, sakset -kirjan kohdalla jäin kaipaamaan alakulon pohjalla kytevää toivoa, mutta kirja järkytti lääke- ja mediatokkurallaan. Runojä etsii henkireikää rohkeammin. Se artikuloi signaalit uudelleen, leikkien. ylevyydestä kiittää, paremminkin siitä, ettei se nolostele vajauttaan ja häiriöisyyttään. Kirjan viimeinen osa, "Lopuksi", sisältää virtaavaa pitkärivistä kirjoitusta, joka kuvaa säätä, maisemaa ja tunteita ja rytmittää kuvausta aforistisilla havainnoilla: "rakastelun hetkellä ihminen menee ihmisessä halki". Auttoiko rajoite eheytymään, en tiedä. Kirja ei jätä ristiriitoja sivuun: leikki on Runojässä mahdollisuus sekä laistaa todellisuudesta että muovata suhde todellisuuteen. Runojä yrittää aidosti löytää kielellisen ilmaisun yhteisölliselle ja yksilölliselle tilallemme, rakastaa sitä, mikä rakastettavissa on. Siksi kai se ei voi olla statushakuisesti "runoja". Hyväksyäkö sitten kielen ja puhetavan etsintä runouden piiriin vai jättääkö runous sivuun kokemuksen kielellistämisestä se ei riipu enää Runojästä, vaan lukijasta. RUNOJÄ EI VOI Maaria Pääjärvi Harry Salmenniemi: Runojä. Otava 2011. Sivunumeroimaton. EN S I -I LT A! BLOSSOM & DECAY Tero Saarinen Companyn uutuuden Suomen ensi-ilta ja Carolyn Carlsonin Saariselle luoma soolo Man in a Room. Aleksanterin teatteri, 23.26.11.2011 Liput 4215 | www.lippu.fi K I RJA LL I S U US Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 28.11. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. TAPAHTUMAT 15.11. PROSAK-KLUBI, lukulamppujen katveessa tunnelmaa virittelevät kirjailijat Anna Tommola & Hannu Raittila, syysklubin päättäjäisiä vietetään 13.12. kaksikielisesti Märta Tikkasen & Hannele Mikaela Taivassalon kanssa, kello 1923 Helsingin Dubrovnikissa, Eerikinkatu 11, www.prosak.fi. 24.11. K IRJOITA RUNO! runoilija Tommi Parkko teki opaskirjan runoilijoille, häntä haastatte- lee Harri Roussi, kello 18 Helsingin Työväenliikkeen kirjastossa, Sörnäisten rantatie 25 A 1. 12.12. RUNOPALVELU UUSIKUU lahjoittaa nuorten kirjoittamia runoja nonstoppina & kirjoittaa tekstejä asiakkaiden toivomuksesta, kello 18 Jyväskylän pääkirjastossa, Vapaudenkatu 3941, lisätietoja 014 266 4084. TERVESSI PEIPPOMETÄ ST, runoilija Heli Laaksosen syysrunokiertue, 5.12. Salon Teatteri Provinssissa, 7.12. Eurajoki-salissa, 8.12. Hyvinkää-salissa, 9.12. Kouvolan Kuusankoskitalossa, 10.12. Porin Promenadikeskuksessa, 11.12. Seinäjoen Törnävä-salissa & 12.12. Turun Logomossa, kaikki peippokeikat kello 19.
48 9 2011 Rotujenvälisestä rakkaudesta Ihmisen syleilyssä eläin kärsii. tiivistyy ihmisen halu rakastaa vaikka rakkauden kohteen kustannuksella. Tähän ihmisen erikoiseen lajipiirteeseen keskittyy professori Seppo Turusen Lemmikkielämää. Lemmikkielämää on kirja ihmisen hellyydenkipeyden vaikutuksista lemmikkeihin ja luontoon. Aiheina ovat muun muassa pentutehtailu ja syntymäsairaiden koirarotujen jalostus, eksoottisten eläinten laiton kauppa ja valtava ekologinen taakka, jonka moderni lemmikkiteollisuus muodostaa. Korkeasaaren eläintarhan johtajana toiminut Turunen tarjoaa mielenkiintoisen tietopaketin lemmikkikulttuurin kehityksestä. Asian ytimessä ovat kuitenkin lopulta inhimilliset tarpeet ja niiden tyydyttäminen. L Kummitustarinoita kuviksi Vanhaa suomalaista tyyliä nykyhetken sarjakuvissa. muita kertomuksia kattaa neljä sopivan lyhyttä ja selkeää kummituskertomusta, jotka Reetta Niemensivu on elävästi kuvannut. Kyseinen teos on Niemensivun toinen sarjakuva-albumi, joka ilmestyi vuosi ensimmäisen jälkeen. Tarinat perustuvat tiettävästi tositapahtumiin, mutta ne tuntuvat olevan jotain todellisuuden ja fiktion rajoilta. Useimmille tapahtumille voi keksiä realistisia selityksiä, mutta niissä esitetään myös yliluonnollisia piirteitä, joihin ei kerrota selviä syitä. Jotain jätetään lukijan arvailujen varaan, mikä tekee lukemisesta kiinnostavaa. on väritetty kauniilla murretuilla väreillä, ja vastavärejä ja sävyeroja on käytetty taitavasti. Lopputuloksena on kiinnostavaa jälkeä, jota on mukava seurata. Sävyt ja piirrostyyli tekevät sarjakuviin suomalaisen vaikutelman, eikä siihen kaipaa sekaan räikeämpiä värejä. Albumia lukiessa tulee olo, kuin kuuntelisi vanhoja suomalaisia kummitusjuttuja ullakolla. Yleensäkin nämä kertomukset muistuttavat lastentarinoita ja kansansatuja, tyyleineen ja hahmoineen, joiden virkaa vievät pappiloiden asukkaat, rovastit ja pellavapäiset lapset. T E O K S E N K U VAT EMMIKEISSÄ kaan ilman jonkinlaista statistiikkaa. Samalla kesyeläinten ja vangittujen villieläinten kasvava määrä sidotaan hätkähdyttävällä tavalla maailmalla tapahtuvaan sukupuuttojen aaltoon. Toisaalta ei pitäisi olla yllätys, että ihmisen ilona maapallolla elävät 600 miljoonaa koiraa ja miljardi kissaa ovat yhteydessä esimerkiksi karjakuolemiin ja kokonaisten lintuyhdyskuntien tuhoutumisiin. kesyyntymässä. Ihmisen eläinrakkaus aiheuttaa tuhoa. Lemmikkien pidon on muututtava kestävämpään suuntaan. Tämä eetos kantaa koko Lemmikkielämän läpi. Lemmikkielämää kuvaa kuitenkin maailmaa, jossa asioilla on outo tärkeysjärjestys. Kun susi tappaa lemmikkikoiran, äänessä on pian joukko rotuhygieenikkoja, joiden mielestä häviävän pientä susikantaamme pitäisi harventaa entisestään. Lukuja: Suomessa on noin 150 sutta ja 600 000 koiraa. Jos lapsi edes näkee suden kouluE L Ä I N K U N TA O N tiellä, ajavat huolestuneet vanhemmat elukalle pian kuolemantuomiota. Lisää lukuja: Susi on tappanut Suomessa 1880-luvun jälkeen nolla (0) ihmistä. esimerkiksi villiintyneiden, häiriintyneiden ja muuten vaan aggressiivisten koirien ihmiselle ja muille eläinlajeille aiheuttamia tuhoja, voi vain kysyä, miksi lemmikkien omistaminen tuntuu lähentelevän nykykonsensuksessa ihmisoikeutta. Yksinkertainen vastaus on se, että lemmikit ovat jotain, jota olemme adoptoineet, osa ihmisen maailmaa. Ihminen paradoksaalisesti omistaa lemmikkinsä, mutta tämä omistussuhde ei riitä lemmikkiyttä määrittämään. Kyse on tietoisesta päätöksestä ostaa rakkaussuhde. Pitäisikö lemmikin hankkimista tarkastella ennen kaikkea kulutuspäätöksenä? Onko muille vaihtoehdoille nykymaailmassa tilaa? Näihin kysymyksiin olisi Turusen toivonut paneutuvan syvällisemmin. Tällaisenaan Lemmikkielämää on kiinnostava tietokirja, mutta aiheelle soisi vahvemmin etiikkaan keskittyvää synteesiä; ainekset kun on jo saatu yksien kansien väliin. K U N M I E T I TÄ Ä N A AV E P I A N I S T I J A maailmassa on tapahtumassa hiljainen väestöräjähdys. Maailmanlaajuisen keskiluokan kasvaessa niin kissoista ja koirista kuin eksoottisista matelijoistakin on tullut elinkeinoala, jossa elintarvikkeiden ja oheistuotteiden myötä liikkuu miljardeja. Lemmikkielämää on konkreettinen katsaus lemmikkiteollisuuden lukuihin. Kirjassa mennään tuskin sivuaLEMMIKKIEN Tapani Möttönen Seppo Turunen: Lemmikkielämää. Gaudeamus 2011. 205 s. Aino Iiramo Aino Iiramo Reetta Niemensivu: Aavepianisti & muita kertomuksia. Suuri Kurpitsa 2011. 40 s. Aino Iiramo, Marjo Jääskä, Tapani Möttönen & jari tamminen Don DeLillo: Omegapiste. Tammi 2011, 136 s. S Poijärvi & Kjell Westö: Sari ll Kun pyörähdin pyörässä näin Kasari. Otava 2011. 174 s. S ortesalmi: Seija Vilén & Anna Kortesalmi: S Sormet sahramissa r tiasta. ruokaa ja kirjoja Intiasta. A Avain 2011. 139 s. He Hellsten, Kallio & Me Metsämäki (toim.): Uu pasifistin taskukirja. kukirja. Uusi Su tean tean n Suomen Sadankomitean liit 2011. 210 s. liitto Vi Pirinen: Ville Tä Tärkeitä asioita. Su Kurpitsa 2011. 52 s. . Suuri Tyhjyyden ytimessä Don DeLilloa kuulee kehuttavan newyorkilaiskirjailijaksi, jota kannattaa lukea Paul Austerin sijaan. Tämä ei tosin kerro vielä paljoa, mutta esimerkiksi 9/11-romaanin Putoava mies perusteella alkaa jo jotenkin ymmärtää DeLilloon viittaamisen yhtenä pohjoisamerikkalaisen nykykirjallisuuden suurista. Nyt DeLillo on siirtynyt siihen maailmaan, jonka 11.9.2001 synnytti. Omegapiste on tarina Finleystä, joka tahtoo tehdä dokumentin Elsteristä, joka on kaiketi toiminut jonkinlaisena ulkopuolisena konsulttina Pentagonissa. Finley saapuu tapaamaan erakoitunutta asiantuntijaa tämän erämaataloon. Tähän fyysinen toiminta pitkälti päättyy. Omegapisteessä mikään ei etene. Kontaktit ulkomaailmaan pelkistyvät muistoiksi, ja olemisen sisällöksi muodostuu keskusteluiden ja hiljaisuuden vuorottelu. Elsterin tehtävä käsitteellistää jonkinlainen sotaa ohjaava ideologinen kartta paljastuu prismaksi, johon romaanin eri tasot lopulta palautuvat. Etäännytetty väkivalta ja merkityksistä vapautuva puhdas vallanhimo ovat jossakin taustalla mutta samalla syvällä Elsterin ja Finleyn fiksoitumisessa omaan työhönsä. Kun väkivalta lopulta kuroo etäisyyden umpeen, voi vain hämmästellä DeLillon taituruutta: miten läheltä voikaan absoluuttinen välinpitämättömyys löytyä. (TM) Matka menneeseen Eri aikakausia kepeästi käsittelevät kirjat kolahtavat yleensä parhaiten lukijaan, joka on itse elänyt lapsuuttaan, nuoruuttaan tai haparoivaa varhaisaikuisuuttaan esittelyssä olevana vuosikymmenenä. Tunnustaudun 1980-luvun teiniksi, mutta vakuutan myös, että valokuvaaja Sari Poijärven ja kirjailija Kjell Westön Kasari ei vetoa vain nostalgiallaan. Leikekirjamuodolla leikittelevä teos on fiksu ja viihdyttävä läpileikkaus olkatoppausten ja neonvärien mutta myös Tsernobylin ja aidsin löytymisen vuosikymmenestä. Kasari syntyi Poijärven aloitteesta ja pääosassa ovatkin kuvat: uutiskuvat, henkilövalokuvat, lehtileikkeet, postikortit, levynkannet ja julisteet. Kirjava kuvakudelma kertoo sekä Poijärven omasta kahdeksankymmentäluvusta että ajan ilmiöistä. Tuttujen avaintapahtumien ja -henkilöiden lisäksi esimerkiksi naisvalokuvaajien ja muiden naistaiteilijoiden esiinmarssia ja aseman muuttumista dokumentoidaan kiinnostavasti. Laatutyötä ovat myös Westön napakat tekstit. Henkilökohtaiset muistot solmiutuvat historiallisiin yksityiskohtiin taitavasti ja rehellisesti. Yhdessä ne kertovat ajan hengestä enemmän kuin mihin pelkkiin yleisiin faktoihin tarrautuneet lauseet olisivat koskaan pystyneet. (MJ) Pään & vatsan nautintoja Sormet sahramissa on yhdistelmä kirjallisuustietoutta ja ruoka-asiaa. Kirja koostuu Intian niemimaan ruokakulttuurin innoittamista resepteistä joko suomalaisina muunnoksina tai perinteisinä versioina sekä lyhyistä kirjallisuusesseistä, joissa esitellään taustaltaan intialaisia, pakistanilaisia ja bangladeshilaisia kirjailijoita sekä heidän tuotantoaan. Ruokaohjeet ovat pitkään Intiassa asuneen Seija Vilénin muistiinmerkitsemiä tai kehittelemiä. Kasviksia, kalaa ja maitotuotteita sisältävissä resepteissä on huomioitu eettiset ja ekologiset näkökulmat ja ohjeissa annetaan vinkkejä myös ruoan vegaaniversion valmistamiseen. Laiska kokki saattaa lannistua erikoisista raaka-aineista, joita ei lähi-Alepasta löydy. Toisaalta ruoat eivät taatusti maistu liemikuutiomaustetuilta mössöiltä. Kirjallisuusosuuksissa esitellään ja tulkitaan erityisesti kirjojen ruokateemoja ja -aihelmia. Lisälukemisen jäljille opastavat kunkin kirjailijan kohdalle listatut bibliografiset tiedot. Sormet sahramissa on sympaattinen kirja, ja esimerkiksi valokuvissa on rehellisen kotikutoinen tunnelma. Virtaviivaisten ruokakirjojen jälkeen teoksen rosoisuus tuntuu virkistävältä, mutta lukuisia kirjoitusvirheitä olisi kyllä voinut siivota pois. (MJ) Tätä älä ohita Vasemmassa kyynärvarressani lukee PAX, se auttaa muistamaan prioriteetit. Poikani toinen nimi on Pax, se alleviivaa ne. Rauhanjärjestö Sadankomitea on julkaissut uusintapainoksen jo aikaa sitten loppuunmyydystä Pasifistin taskukirjasta, joka auttaa hahmottamaan rauhankysymysten problematiikkaa ja haasteita. Teoksessa fiktio kohtaa faktat. Fiktiivinen Tapaus Sadistan -tarinassa kalevalaisten ja pohjalaisten käymän sisällissodan kautta käydään läpi nykyaikaisten konfliktien muotoja ja kehitysvaiheita. Koto-Suomelta vaikuttavaan kehykseen on istutettu elementtejä muun muassa Israelin ja palestiinalaisten konfliktista, Irakin ja Afganistanin miehityksistä sekä Jugoslavian hajoamissodasta. Al-Qaida, IRA ja Nato lyövät yhteen ja kättä Pohjolan perukoilla, vain nimet on muutettu. Fiktiivisen alkukevennyksen jälkeen kirja keskittyy faktoihin. Läpi käydään pasifismi käsitteenä eri koulukuntineen, itseironiaa ja -reflektiota unohtamatta. Asepalveluksen suorittaneena ja kertauksissakin käyneenä en ole tekijöiden kanssa kaikesta ihan samaa mieltä, mutta näin sen kuuluukin mennä: eri mieltä saa olla ja keskustelua pitää käydä. Pasifistin taskukirja on ohittamaton osa kotimaista sodanvastaista keskustelua. (JT) Mielipiteet julki Ville Pirisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyvä suosittu sarjakuva Tärkeitä asioita on kuvitettu versio kansanradiosta. Siinä pienillekin mielipiteille annetaan suuri merkitys ja siinä esiintyvillä ihmisillä on monenlaista sanottavaa, mikä tekee sarjakuvasta monipuolisen ja monessa kohtaa erittäin hauskan lukuelämyksen. Aluksi saattaa tuntua, ettei kyseistä sarjakuvakirjaa jaksa loppuun asti lukea, mutta siihen pääsee pian sisälle ja alkaa melkein ääneen naurattaa! Puheen sensuroimattomuus ja murteiden käyttö tekevät sarjakuvasta elävän ja aidon, ihmisten äänet erottuvat. Etunimet ja iät sivujen yläkulmissa kerrottuna tarkentavat henkilöiden identiteettiä ja tekevät hahmoista kiinnostavampia. Kuitenkaan lukemista ei kannata aloittaa samoilla fiiliksillä ja ennakkoajatuksilla, kuin useimpia muita sarjakuvia, sillä muutoin saattaa pettyä siihen, etteivät tapahtumat varsinaisesti etene ja että joka sivulla on muista poikkeava ideansa. Piirrosjälki on hauskan näköistä ja karikatyyrimäistä. Hahmojen hyvin lieviäkin ilmeiden vaihdoksia on kiinnostavaa seurata, vaikkei kuva yleensä radikaalisti muutukaan. Värien käytöstä voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Ovatko ne turhan kauhtuneita? (AI)
kirja 49 9 2011 49 Riskeistä mahdollisuuksiin Köyhien puolestapuhujana tunnettu Heikki Hiilamo esittää "pieniä askelia" hyvinvointivaltion kehittämiseksi. N YKYISEN hyvinvointivaltion ongelma on, että se kahlitsee yksilön oma-aloitteisuudesta ponnistavia myönteisiä muutoksia. Kelan tutkimusprofessorina työskentelevän Heikki Hiilamon hahmottelema "uusi hyvinvointivaltio" tarkoittaa siirtymistä sosiaalisten riskien jälkihoitoa painottavasta hyvinvointivaltiosta sosiaalisten mahdollisuuksien tukemiseen. Ihmisten tulisi voida parantaa olosuhteitaan ja asemaansa yhteisön jäsenenä. Sen sijaan, että hyvinvointivaltio ylläpitää byrokratialoukkuja ja korvaa esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä aiheutuneita tulonmenetyksiä, sen tulisi edistää ihmisten toimintakykyä ja panostaa työllistämiseen. Suurten, "päättömien visioiden" sijaan Hiilamo tarjoaa kirjassaan realistisia ideoita siitä, miten sosiaalipolitiikkaa tulisi käytännössä toteuttaa. Kirjaa voikin lukea sosiaalipoliittisena ohjelmana, ehkä myös siksi, että Hiilamo tuli kevään aikana tutuksi vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Vaalikampanjan aikana ilmestynyt pamfletti kustantajalta, jonka yksi omistaja kirjoittaja on, olisikin helppo leimata vaalikirjaksi. Vaalihumun hälvennettyä kirjan kokonaisuus avautui perusteellisemmin. A I E M P I E N kirjoitusten perusteella useat lukijat ovat ehkä pohtineet, onko Hiilamo lintu vai kala: onko hän soininvaaralainen liberaali, markkinahenkinen taloustieteilijä, hengellinen hyväntekijä vai punavihreä yhteiskuntakriitikko. Lokerointi on turhaa. Olennaisinta on, että Uudessa hyvinvointivaltiossa Hiilamo sanoutuu selkeästi irti valtiovarainministeriön keppiä korostavasta kannustinpuheesta. Hiilamo kritisoi myös soininvaaralaista "sosiaalista insinööritaitoa" taloudellisen rationaliteetin korostamisesta ja systeemilähtöisyydestä. Samoin on selvää, että sosiaalisten mahdollisuuksien ja yksilöiden toimintakyvyn korostaminen ei sovi yhteen julkista vastuuta purkavan uusliberalismin kanssa. Hiilamo kritisoi rahakeskeistä hyvinvointikäsitystä ja kannattaa universalismia kaikki maksavat ja kaikki saavat sekä yksilöiden aloitteellisuutta. Hän kirjoittaa tasa-arvoisen ihmisarvon puolesta, haluaa vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja lisätä huolenpitoa lähimmäisistä. ksavat kki ma avat. Kai ki sa & kaik Muutokseen tarvitaan uusia tulkinnallisia kehyksiä ja vallitsevia diskursseja haastavia puhetapoja. Eroa on ainakin siinä ihmiskuvassa, jonka varaan hyvinvointivaltion etuusjärjestelmät ja palvelut rakennetaan. Sosiaalisia riskejä korostavaan ajattelutapaan liittyy yksilöiden suojelu markkinoita vastaan, holhoava ote ja toisaalta kontrolli. Anthony Giddensin ajattelusta ammentava mahdollisuus-puhe taas liittyy yksilön toimijuutta ja vapautta korostavaan ihmiskuvaan. Hiilamon mielestä yksilöt voivat "vapautua yhteiskuntaluokkien, statuksien ja sukupuolten kahlitsevista rakenteista". Hän korostaa myös yksilöiden piileviä voimavaroja. Esimerkiksi työttömät ovat "potentiaalisesti yritteliäs joukko". Yhteiskunnan tehtävänä on "tuupata" ihmisiä myönteisiin mahdollisuuksiin. Sosiaalisten investointien, kuten päivähoidon tai kunnallisen työllistämisen, avulla ihmisiä autetaan aina auttamaan itse itseään. Hiilamo korostaa myös lähiyhteisöjen ja vertaistuen roolia. herättää samankaltaista epäilyä kuin taloustieteilijä Amartya Senin Development of Freedom. Molemmat kirjoittajat korostavat yksilöiden toimintamahdollisuuksien HIIL AMON K IRJA turvaamista ja toisaalta julkisen vallan keskeistä roolia hyvinvoinnin turvaamisessa. Itse kaipaisin Hiilamoltakin vielä selvempää erittelyä ja kannanottoja siitä, mikä on markkinoiden rooli, mikä on yksilön vastuulla ja minkälaista julkista valtaa uudessa hyvinvointivaltiossa harjoitettaisiin. Hankalalta tuntuu sekin, että molemmat kirjoittajat kannustavat yksilöitä suhteellisen eksplisiittisesti lähinnä talouskasvua tukevaan palkkatyöhön. Realistina Hiilamo ymmärtää veropohjan kasvattamisen merkityksen. Talouskasvun pönkittäminen saattaa kuitenkin heikentää hyvinvointia pitkällä aikavälillä, jos ympäristöongelmat kärjistyvät. Samoin on kyseenalaista, löytyykö hyvinvointi kaikilla ihmisillä palkkatyöstä. Epäselväksi jää, voiko uusi hyvinvointivaltio tuupata ihmisiä myös vähentämään työaikaa tai muulla tavoin kohtuullistamaan elämäntapaansa? Tuuli Hirvilammi Artikkelin kirjoittaja on sosiaalipolitiikan jatko-opiskelija & Kelan tutkija. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Fifissä. Heikki Hiilamo on yksi Voima Kustannus Oy:n omistajista. Heikki Hiilamo: Uusi HyvinvointiInto Kustann valtio. Into Kustannus 2012. 138 s osassa Hiilamo kuvaa hyvän yhteiskunnan instituutioita. Instituutioilla Hiilamo tarkoittaa paitsi markkinoiden ja perheen kaltaisia järjestelmiä myös vakiintuneita toimintatapoja ja yhteiselämän sääntöjä. K IRJAN TOISESSA TALVISIRKUS 3 11 2011 8.1.2012 3.11.2011 8 1 2012 11 20 20 KAAPELITEHTAAN PANNUHALLISSA TURUN TAIDEMUSEON PIMIÖ Lars Arrhenius (SE) 16.9.13.11. & Animaation apupyörä (FI) 18.11.201115.1.2012. PORIN TAIDEMUSEON MEDIAPISTE Turun Anikistit ja Animaation apupyörä (FI) 1.27.11. 0 5 725 .09 56 MYÖS P TANSSITEATTERI HURJARUUTH, Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 A, 00180 Helsinki, www.hurjaruuth.fi LIPUT ELUSTA PALV LIPPU www.turku2011.fi/animoi MUSIIKKITEATTERI KAPSÄKKI RUUSKANEN RAILIO KLUBI to 10.11. klo 20 Vierailijana MITEN ENKELEITÄ VIETELLÄÄN -konserttikabaree Jarkko Martikainen YUP:n biisejä, soolotuotantoa ja illan emäntien Maija Ruuskasen ja Veera Railion kappaleita. Liput 18 Bertolt Brechtin säväyttäviä tekstejä suomalaisin sävelin. Esiintyjät: Eeva Manninen, Veera Railio, Maija Ruuskanen Liput 26/22 12.11. klo 19 IIRO RANTALAN KANSI AUKI JAZZPIANOFESTIVAALI 17.20.11.2011 TORSTAI 17.11. Teatterisali klo 19 Gwilym Simcock, Bugge Wesseltoft (25/20 ) Ravintolasali klo 21.30 Seppo Kantonen soolo (15/10 ) PERJANTAI 18.11. Ravintolasali klo 21.30 Veijo Midi ja Modulit (15/10 ) LAUANTAI 19.11. Teatterisali klo 19 Iiro Rantala & Jonatan Sarikoski Duo, Jasper Van´t Hof (25/20 ) Tutustu muuhun ohjelmistoomme www.kapsakki.fi Teatterisali klo 1821 Iiro Rantala: Lost Heroes, Michael Wollny (25/20 ) Ravintolasali klo 21.30 Joona Toivanen Trio (15/10 ) Lisäksi ilmaisia luentoja, pilatestunti ja Iironin pianokoulu Lipunmyynti: lippu.fi, 0600 900 900 (1,97 /min+pvm) tai tuntia ennen ovelta. Musiikkiteatteri Kapsäkki · Hämeentie 68 · p. 09 260 0907 · info@kapsakki.fi · www.kapsakki.fi Kapsakki_Voima_254x81_112011.indd 1 31.10.2011 9.33 JAN ANDERSSON
9 2011 51 Sukunimi tai sukat Tärkeä dokumentti seuraa sijaislasten & -aikuisten arkea. hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2009 kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yli 16 000 lasta ja nuorta. Lähes puolet huostassa olevista lapsista on sijoitettuna perheisiin. Vuoden 2009 huostaanotoista oli kiireellisten sijoitusten osuus kolme neljäsosaa. Huostassa olevista lapsista vajaa viidesosa oli tahdonvastaisesti huostaan otettuna. Eri ikäisinä huostaanotettujen lasten tarinat ovat moninaisia, mutta kaikkia yhdistää perusturvallisuuden vakava järkkyminen ja elämän peruspalikoiden uudelleen etsimisen haaste. Sijaisperheitäkin on erilaisia. Tavallisten ihmisten valmiudet arjen suurimpien haasteiden hoitamisessa vaihtelevat. Sitä kunniakkaampaa on se, että niin monet ovat valmiit sitä yrittämään. T ERVEYDEN JA Halme kuvaa herkällä ja taitavalla tavalla tavallista arkea. Vaikka mukana on hyvin koskettavia kohtauksia, tarpeettoman tirkistelyn makua ei synny. On vaikea sanoa, kuinka paljon kameran läsnäolo vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, ja kuinka paljon materiaalia on asianomaisten toiveista jätetty käyttämättä. Silti Halme pääsee aivan riittävän syvällisesti kuvaamansa aiheen iholle ja ytimiin. tai kiistaa siivouksesta ja sukkien katoamisesta on kaikissa perheissä. Mutta kun Halme kuvaa, kuinka sijaisäiti ja teini-ikäinen tytär lukevat yhdessä biologiselta isältä tulevaa kirjettä, jossa tämä kieltää tytärtään vaihtamasta nimeään, mistä seuraavaa surua sijaisäitikin on kykenemätön lohduttamaan, ollaan tämän ahdistuksen ytimessä. Tämä elokuva on tärkeä. OV I E N PAU K U T T E LUA TILLSAMMANS AV LUKAS MOODYSSON OHJAUS Maria Lundström ESITYSKAUSI 9.11.201121.1.2012 Yhteistyössä Sirius Teaternin kanssa. Moodyssonin menestyselokuva KIMPASSA nyt näyttämösovituksena Teatteri Viiruksessa, Kruununhaassa! 4.11.-11.11 LOPPUUNMYYTYJÄ! Liput 25/20/15 , puh. 09-440 224, viirus@viirus.fi tai w w w.netticket.fi M er it ullin k atu 3 3 , 0 0 1 7 0 H k i, v iir u s.f i E N S I - I L T A 4.1 1 . M I A H A L M E E N dokumenttielokuva Ikuisesti sinun seuraa kolmea eri tarinaa, pienen tytön tuloa vastaanottokotiin, teini-ikäisen tytön tasapainoilua uuden perheen ja vankilassa olevan isänsä välillä sekä viisi vuotta sijaisperheessä asuneiden alakouluikäisten sisarusten paluuta takaisin biologisen äitinsä luokse. KINO UNION KOTKA päätapahtuma la 19.11. 19.00 Kinokonsertti Lakko Sergei Eisensteinin mykkäelokuvan (1924) säestää livelooppauksella Janne Storm Elokuvia lakosta katso tarkempi ohjelma www.kinounion.fi yyti Hyppää k in Helsin gistä Tuomas Rantanen Mia Halme: Ikuisesti sinun. Ensi-ilta 11.11. VOIMAN TV-LIITE Tuomas rantanen Keskiviikkoisin Nelonen: Tuuri On näköharha, että Vesa Keskisen yritystoimintaa kärsivällisesti esittelevä realitysarja olisi vain mainoskatkoilla pätkitty tavallista pitempi mainoskatko, sillä tosiasiassa kyse on kulttuuriantropologisesti mielenkiintoisesta sivalluksesta kansallisesti ylevöityneen maun ja tyylin salatuille lähteille ja samalla koskettava kertomus liki elämää suuremmasta huumorista: ajatelkaapa esimerkiksi kohtausta missä kitchin keisari itse esittelee vakavana Kiinasta tuomaansa "tyylikästä" porttia, jonka on pystyttänyt koristukseksi mailleen keskelle pohjanmaalaista lakeutta piittaamatta siitä, että aitaa ei ole lähimaillakaan. 18.11. Yle Teema: Pitkät jäähyväiset (USA, 1973) Raymond Chandlerin (18881959) luoma yksitysetsivä Philip Marlowe on karussa toiseudessaan kiteytynyt film noirin savunvarjoiseksi ikonihahmoksi, mutta nerokas ohjaaja Robert Altman saa omaleimaisessa ja monivärisessä tulkinnassaan Eliot Gouldin ylittämättömästi esittämästä eksistentiaalisesta sankarista irti kaiken entisen ohella vielä 70-luvun yhteiskunnallisen vieraantumisen ja vainoharhan. Lauantaisin Yle1: YleLeaks Hyvän poliittisen satiirin kirjoittaminen on niin vaikeaa ja kotimaisen televisiotuotannon siihen suunnanneet viritykset jo pitempään sen verran puolitiehen jääneitä, että YleLeaksin nopeus ja jopa toistuvasti yllättävä nokkeluus tuntuvat kerrassaan kirkkailta, ja onpa pakko nöyrästi myöntää sekin, että ainakin erästä puoluekannaltaan vihreäksi tiedettyä katsojaa huvitti suuresti lohkaisu siitä, että vihreitä kiinnostavat köyhät vasta, kun heidät sullotaan häkkiin ja heistä aletaan tehdä takkeja. KSL Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry LENTÄJÄT PYJAMASSA 18.11. / KINOKONSERTIT SU 20.11. KLO 16 & SU 27.11. KLO 16 Heynowski ja Scheumann LENS POLITICA18.20.11. dokumentti KONGO-MÜLLER & keskustelu la 19.11. klo 15.30 E LO K U VAT . HELSINKI REFUGEE FILM FESTIVAL, pakolaiselokuvafestivaalin ohjelmistossa 13 elokuvaa Suomesta ja ulkomailta, Suomen elokuvasäätiön auditoriossa, Kanavakatu 12, lisätiedot silke.brandt@pakolaisneuvonta.fi, p. 075 7575 148. 25.26.11 Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 28.11. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. HELSINKI HEL SINGIN LYHY TELOKU VAFESTI- elokuva Carolinesta, joka salaoven löydettyään hän kohtaa oman elämänsä vaihtoehtoversion, kello 18 Vaajakummun koulun auditoriossa, Harjutie 2 a, ikäraja K7, paikkavaraukset p. 014 266 4042. NEN TODELLISUUS, OULU K ANSAINVÄLINEN L ASTEN- & NUORTENELOKUVIEN FESTIVA ALI, 21.27.11., www.oulun- KINOKONSERTTI elokuvien joukossa fiktiota, dokumenttia, kokeellista & animaatiota, 8.12.11. Andorrassa & Orionissa, www.hlef.fi. LENS POLITICA, yhteiskunnallisen elokuvan & taiteen festivaali, 16.20.11., GOETHE-ELOKUVAKLUBILL A 15.11. Fassbinderin Fontane Effi Briest, 22.11. Syberbergin Karl May, 29.11. Herzogin Nosferatu Phantom der Nact, kello 18 Goethe-Instituutissa, Salomonkatu 5 B. VA ALI, JYVÄSKYLÄ L A STEN LYSTI: COR ALINE JA TOI- CHARLIE CHAPLIN 20.11. & 27.11. elokuvakeskus.fi. TURKU K INOKOPL AN SY YSSARJA, Turun ylioppi- laskunnan ylläpitämä kaikille avoin elokuvakerho esittää 13.11. Kiarostamin Päivän Toscanassa, 20.11. Augustin Sovinnon, 27.11. Amalricin Kiertueen & 4.12. Leighin Vuoden elämästäni, esitykset kello 18 elokuvateatteri Dominossa, www. kinokopla.fi. ORION Liput 5,50 /4,50 /2 ELOKUVATEATTERI Eerikinkatu 15, Hki
52 9 2011 Elitismi myy Mistä puhumme kun puhumme taidepalkinnoista? on sanottu lisäävän taiteen arvostusta yhteiskunnassa. Ikävä kyllä, niiden tausta-arvot ja kriteerit jätetään julkisesti kertomatta, eikä niitä myöskään selvitetä osallistuville taiteilijoille. Kyseessä on melkein yhtä absurdi tilanne, kuin jos joukko murtomaahiihtäjiä asetettaisiin lähtöviivalle, kukin saisi hiihtää vapaalla tyylillä eikä matkan pituuttakaan määriteltäisi etukäteen. Asiantuntija päättäisi lopuksi, miksi joku hiihtäjistä oli palkinnon arvoinen. Taidepalkintojen tarkoituksena on erottaa "laadullisesti" taiteilijat toistaan. Päämääränä on valikoida "merkittävät" taiteilijat "merkityksettömistä". Esimerkkinä tästä rajauksesta ovat Ars Fennica- ja Carnegie-palkinnot. Helsingin Sanomat kirjoitti syyskuun alussa seuraavasti: "Carnegie-palkinnot myönnettiin kymmenettä kertaa Pohjoismaiden merkittävimmille taiteilijoille. Palkinnot jaetaan joka toinen vuosi." TOJEN T A I D E PA L K I N - taa karismaattisten ihmisten väitteitä eikä näin ollen oikeutta epäillä heidän näkemystensä voimaa. Mitä vahvempi on johtajien karisma ja asema, sitä vaikeampi on kyseenalaistaa heidän käskyjään ja valintojaan ja sitä lohdullisempaa äkillisestä epävarmuudesta kärsivien ihmisten on seurata heidän komentojaan. Taidepalkinnoissa yhtyy kaksi tekijää: talousvalta ja illuusio kulttuurisesta pääomasta. Toinen ostaa kulttuurista pääomaa itselleen ja toinen vahvistaa asemaansa taloudellisen pääoman avustuksella. Taidepalkintojen yhteydessä vahvistetaan kulttuurikonservatismia, jossa taide on yläluokan erottautumisentarpeiden väline. Taide ei saa kritisoida yhteiskuntaa tai muistuttaa jatkuvasta kasvavasta eriarvoisuudesta, köyhyydestä tai kärsimyksestä. kutusvalta on vaiettu salaisuus. Se koetaan taiteeseen kuulumattomana osa-alueena. Kuitenkin talousvaltaa on taidemaailmassa käytetty aivan kuin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Taidemaailmassa on valittu, suosittu, palkittu, arvostettu tai oltu arvostamatta. Instituutiot ovat samalla tavalla hierarkisoituneet kuin muut hierarkkiset järjestelmät muilla yhteiskunnan sektoreilla. Kilpailu ja valtataistelutilanteet eivät ole tuntemattomia taideinstituutioiden sisällä. Taideinstituutioiden perinne limittäytyy myös vahvasti ylemmän yhteiskuntaluokan kulttuurisiin traditioihin. TA I T E E N O N K Ä S I T E T T Y olevan pyyteetöntä toimintaa, joka on vailla hyötynäkökulmia. Taiteilija työskentelee sisäisen intohimonsa vallassa ja pyrkii rehellisesti ja totuudenmukaisesti ilmentämään ääri-individualistista maailmaansa. Tässä ajattelemisen tottumuksessa taide mielletään muun hyötyyn tähtäävän yhteiskunnallisen toiminnan ja etenkin valtahierarkioitten ulkopuolelle. Taide nähdään jopa vallan vastakohtana. Näkemys on täysin harhaanjohtava. Menestyvä ja hyvä taiteilija on myyvä taiteilija. Jokainen myynnittä ja palkinnotta jäävä taiteilija on syyllinen omaan tappioonsa. Taiteilijoiden uramenestyksestä on julkisuudessa muodostunut symboli kilpailuyhteiskunnan menestyneiden ja menestymättömien ihmisten välisille eroille. Carnegie-palkinnon tänä vuonna voittanut arvostamani taiteilijakollega Heikki Marila on virkistävä poikkeus formalistien ketjussa. Marila on käsitellyt aikaisemmin tuotannossaan köyhyyttä, syrjäytymistä, vallan perverssejä ilmentymiä, sokeaa alistamista, seksuaalista väkivaltaa ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta. Onnea voittajalle! VIRKISTÄVÄ POIKKEUS. Kukka-aiheistaan tunnettu Heikki Marila voitti kuluvana vuonna Carnegie-palkinnon. Kuvassa teos Kukat XXX. a kinoill emark tä Taid iede ei s lismin slibera iä. uu k kritiik myös tieteessä ja yritysmaailmassa. Mutta miksi näin teemme? Tämän taustalla on laajempi yhteiskunnallinen tarkoituksenmukaisuus. Sen tehtävänä on muistuttaa voittajien kulttuurista, jossa niin yksilöt kuin yrityksetkin kilpailevat toisiaan vastaan joka osa-alueella. Kilpaileminen ja taloudellinen vaurastuminen on elämän tarkoitus ei sivistys tai oikeudenmukaisuus. Taidetta ja taiteilijoita on aina pidetty äärialueena, jossa poikkeusyksilöllisyys on luonnollista ja samalla myös taloudellisesti mitattavissa ja hyödynnettävissä oleva asia. Nykytaiteen markkinat ovatkin muuttuneet teollisuudeksi, jossa kärkytään yhä suurempia voittoja. Taidemarkkinoilla ei siedetä uusliberalismia kritisoivaa taidetta. Taiteen täytyy olla vaihtoarvoltaan hyödynnettävissä. Taiteen maailmassa talouden vaiEROT TELUA TEHDÄ ÄN luulisi olevan erittäin hankalaa. Taiteeseen ei ole olemassa standardeja. Taiteen laatumääritelmät ovatkin konservatiivisen taide-eliitin omia sisäisiä kriteereitä. Ne on etukäteen rajattu koskemaan formalistista taidetta, josta on poistettu kaikki viittaukset sosiaaliseen maailmaan ja yhteiskuntaan. Jos viittauksia esiintyy, liittyvät ne "korkeisiin universaalisiin" lakeihin, joita vain harvat ja valitut ymmärtävät. Sosiologi Zygmund Bauman liittää asiantuntijaelitismiin käsitteen karismaattinen oikeutus. Asiantuntijaryhmällä ajatellaan olevan epätavallista tietoa, näkemystä ja pääsy tavallisilta miehiltä ja naisilta kiellettyjen tietolähteiden luo, jotka takaavat heidän näkemyksensä luotettavuuden ja valintansa sopivuuden ja motivoivat meitä hyväksymään nuo arvot. Tavallisella normaalijärjellä varustetulla ihmisellä ei ole keinoja tarkisTA I T E E S S A E R O T T E L U N ASIANTUNTIJOIDEN ARVOSTAMA. Anssi Kasitonni palkittiin tänä vuonna Ars Fennicalla. Kuvassa teos Kylän suurin kypärä ja letku letkeä. Mika Karhu Artikkelin kirjoittaja oli Ars Fennica -ehdokkaana 2009. N ÄY T T E LY T asti Maija Kimasen teoksia näyttelyssä Suuri Kaiho, Joensuun Ahjossa, ti pe 1218, lasu 1215. 23.11. 20.11. asti MIGRATORY VALUES KANTAVIA ARVOJA, JP Kaljosen & Sebastian Lindbergin kuvat kartoittavat siirtolaisuus-teemaa, Tampereen Galleria Rajatilassa, Hämeenpuisto 10, www. rajataide.fi Kuva: JP Kaljosen Europa. 15.1.2012 asti RAAKEL KUUKKA RETROSPEKTIIVI, valokuvataiteen museossa, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G. Kuva: Rebekka & kansallispuku. 12.11.15.1. KUKKULUURUU, Ilona Niemen pastellinväriset hahmot käsittelevät lapsuuden & aikuisuuden vastakohtaisuutta, Salon taidemuseon Veturitallin tornissa, Mariankatu 14. Kuvassa teos Memento mori. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 28.11. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. VALOKUVAT & VIDEOTEOKSET HELSINKI HILJAISUUS RIKKOUTUU II, Liisa Söder- Kuninkaankatu 1416, www.vb.kuopio.fi. TURKU LIISA IHMEMA A SSA, 31 kotimaisen & ulkomaisen taiteilijan nykyvalokuvataidetta 18.12. asti näyttelykeskus Logomossa, Köydenpunojankatu 14. GALLERIA maalauksia 30.11. asti Vihergalleriassa, Kievarinpolku 2, www.art-bremer.fi. HELSINKI KOSKETTAVIN VEISTOS, Suomen KuuESPOO HEINI BREMER, lundin & työryhmän kuvia asunnottoman näkökulmasta, 13.11. asti valokuvataiteen museossa, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G. KUOPIO SIPERIA OPETTA A, Jaakko Julkusen muistonäyttely 27.11. asti VB-valokuvakeskuksessa, rosokeat ry:n 40-vuotisnäyttelyssä 11 ammattikuvanveistäjän luomusta, joita saa koskettaa, 20.11. asti tipe 1118, lasu 1216 Art Kaarisillassa, Sanomatalo 1. krs. ABOUT ALICE AND THE R ABBIT, Saara Salmen teoksia 26.11. asti Galleria Volgassa, Museokatu 34, www.galleriavolga.com. LOUSERIT VUITTUUN, Voiman vastamainosnäyttely 13.11. asti Näyttelytila Akkunassa Lasipalatsissa, www.lasipalatsi.fi. ROVANIEMI VÄRIK YLVETETT YJÄ SARVIPÄITÄ , Mirja Koivuperän maalauksia 20.11. asti VarjoGalle- riassa, Rovakatu 40. Tiina Kivisen tekniikka on metalligrafiikka, 15.11. asti Galleria Himmelblaussa, Finlaysoninkuja 9. TAMPERE VA ISTO OHJA A V II VA A, MUSEOT espanjalaisten nykytaiteilijoiden Kalevala-tulkintoja, 15.1.2012 asti Gallen-Kallelan museossa, www.gallenkallela.fi. HELSINKI ILOLLA, lavastaja Eeva Ijäksen näytESPOO K ALEVAL A GR ANAÍNA, tely juhlistaa tekijän 25 vuotta KOMissa & 40 vuotta täyttävää KOM-teatteria, 8.1.2012 asti Teatterimuseossa, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G. RIIHIMÄKI SATTUMA & USKALLUS, erityisesti työläiskansan eämää kuvaavan Reino Laitasalon maalauksia & grafiikkaa, 11.12. asti Riihimäen taidemuseossa, Temppelikatu 8.
9 2011 53 Sankarimatkailijat ilman telttaa tarjoaa sekä seikkailua sohvaperunoille että käytännön tietoa matkustamista suunnitteleville. Sohvasurffajissa juontaja-näyttelijä Lotta Kaihua ja kuvaaja-ohjaaja Pia Asikainen kääntävät selkänsä hotelleille ja hostelleille ja kiertävät Mustanmeren aluetta yöpyen paikallisten ihmisten kodeissa. "Erityisen positiivisesti meidät yllätti Georgian pääkaupunki Tbilisi, jossa näimme paljon suuria, futuristisia viritelmiä, jotka välkkyivät kaikissa väreissä. Jotenkin sitä ei olisi kuvitellut", Kaihua selittää. Opettele olemaan apinoiksi Atifer synnytti lapsensa aina väärään aikaan vuodesta. Kolme viimeisintä oli kuollut talvien kylmyyteen. Kun uusi lapsi sitten syntyi, muut apinat olivat innoissaan. Ne kerääntyivät ympärille, lepertelivät ja silittelivät. Ihmiset totesivat lapsen kuolevan kuitenkin. Minä en vielä osannut olla toivomatta. Muutamien päivien päästä apinalapsi ilmestyi esiin emonsa kanssa metsän syrjäisemmällä polulla. Se oli edelleen heikko, mutta jaksoi jo nostaa päänsä pystyyn. Se jäisi henkiin. Eteläafrikkalainen apinatarha Monkeyland on aidattu metsäalue, jossa aiemmin vankeudessa eläneet kädelliset saavat opetella jälleen olemaan apinoita. Atifer tuotiin metsään koe-eläinlaboratoriosta. Vietin Monkeylandin valokuvaajana kahdeksan kuukautta. Vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ympäröimänä samuus alkoi tunkea esiin kaikkialta useissa eri muodoissaan. Maasta matoja tonkivissa kapusiineissa, niiden toisiaan kutittelevissa poikasissa. Apinoista on helppo nähdä, että ne muistuttavat ihmisiä: niillä on sormet ja jalat ja ihmishymy. Olen kuitenkin varma, että samuus ulottuu paljon syvemmälle, niin apinoissa kuin muissakin lajeissa. U USI TELEVISIOSARJA eivät matkalaiset vastoinkäymisiltä silti säästyneet. "Yksi suurimmista tapahtui taksimatkalla Romaniasta Moldovaan. Taksikuski ei suostunutkaan viemään meitä rajan yli, vaikka niin oli sovittu. Siinä sitten vaihdettiin kovia sanoja kaikilla kielillä ja lopulta päädyttiin liftaamaan ohi ajaneen auton kyytiin", Kaihua kertoo. on välillä hankalaakin, Kaihua suosittelee sitä silti kaikille, joilla on avoin mieli. "Peti voi olla vaatimattomasti lattialla tai hyvä, pehmeä sänky. Kaikkeen tulee varautua, myös siihen, ettei majoittajalla välttämättä ole tarjota sinulle täyttä yksityisyyttä ja esimerkiksi omaa huonetta. Ennen kaikkea olisi hyvä olla utelias ja sosiaalinen!" VA I K K A S O H VA S U R F F A U S ohjelman tekemistä kuin kuvaamisen aikanakin naisten ideaan on suhtauduttu epäillen. Ensimmäinen majoittaja Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa ehdotti heille makuupussien ja telttojen hankkimista: mikäli majapaikka jostain syystä peruuntuisi tai majoittaja ei ilmestyisi paikalle, olisi naisilla sentään katto päänsä päällä vaikka vain kankainenkin. Peti kuitenkin saatiin aina. Täysin NIIN ENNEN Aino Iiramo Sohvasurffaajat Yle Teemalla 12.12. alkaen. http://reppuselkarankaiset. blogspot.com Anne Heinonen Kuka sinä olet? Hetkiä apinatarhan elämästä, Anne Heinosen valokuvia ja apinatarinoita 7.19.11. Tampereen pääkirjaston toisessa kerroksessa, Pirkankatu 2, mape 1020, la 1016. UTELIAAT MATKAAJAT. Pienen budjetin kiertomatkalla Euroopan itäisissä kolkissa tutustutaan laajaan kirjoon vuoteita ja tapoja.
9 2011 55 TSHIIIH. Spraykannut käyvät epätasa-arvoisuutta vastaan. Romun inhimilliset kasvot Graffititaiteilijoiden spraypurkit syntyvät uudestaan robottiveistoksina. E N S I M M Ä I N E N robotti syntyi melkein kuin vahingossa vuonna 2008", kertoo Janne Jääskeläinen työhuoneensa sohvalla. "Näin kun jengi heitti roskiin käytettyjä maalispraykannuja ja suuttimia, ja niissä alkoi kiehtoa jokin. Aloin kasata purkkeja päällekkäin ja huomasin niiden muistuttavan jalkoja. Sitten liimailin suuttimia toisiinsa. Siitä alkoi muodostua robotti." Robotit edustavat Jääskeläiselle ihmisiä: häntä itseään tai ihmisiä yleisesti. "Monet ihmiset suorittavat päivittäin tiedostaen tai tiedostamatta rutiinejaan kuin robotit. Rahan haalimisen ohessa unohtuu elämän spontaanius ja luovuus katoaa." muotoja. Erikoiset mittasuhteet erityisesti antavat inspiraation. Robotti ei kuitenkaan synny hetkessä, vaan sen rakentamiseen voi kulua kauankin aikaa. Se valmistuu sitten kun sen on aika valmistua." Robotit työhuoneen hyllyllä alkavatkin näyttää eläviltä henkilöiltä. Yhdellä on uhmakas ilme ja kädessä pieni spraykannu. Toisella on silmät puoliummessa ja sormet näyttävät peace-merkkiä. Jos robotit todella olisivat ihmisiä, millaisia ajatuksia niillä olisi? "Itse olen ajatellut, että noiden robottien asenne on rauhanomainen. Ne eivät tykkää epätasa-arvoisuudesta, vaan ovat hyvin suvaitsevaista väkeä. Erilaisuus on rikkaus." Niina Linna Janne Jääskeläisen robotteja Sun Vuoro -näyttelyssä Helsingin Kalleria -taidegalleriassa 12.23.11.2011. ihmiset kuitenkin ovat yksilöitä. Niin myös robotit. Jääskeläinen kertoo idean uuteen robottiin lähtevän ihmisten tarkkailusta. "Joskus olen vain alkanut fiilistellä jotain ihmistä tai ihmiskehon erilaisia TODELLISUUDESSA Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. HELSINKI. Vaasankatu, lokakuu 2011. LÖNNSTRÖMIN TAIDEMUSEO Matti Kalkamo: Recipe for Eternity (2009) 1.10.2011 22.1.2012
9 2011 57 nauretaan useimmille teidän jutuille ja ihme visioille! Vastaavanlainen anonyymien auktoriteettien taakse piiloutuminen oli kymmenkunta vuotta sitten julkisuuteen tullut Utele-yhtiö jonka pomo väittää panneensa uusiksi suuren osan fysiikan teorioista ja kehittäneensä mm. aivan ihmeellisen energialähteen. Hän väitti, että useat yliopistotason tutkijat ovat tarkistaneet salaisina pidetyt yksityiskohdat, mutta ei suostunut kertomaan keitä nämä tiedemiehet ovat. Osakkeita osti ilmeisesti lähinnä Oulun seudun lestadiolaisyhteisö. Tästä humpuukimaakarista saisi mehevän jutun, mutta Voima-lehdellä ei taida olla yhtään toimittajaa, jolla olisi riittävää luonnontieteellistä osaamista. Huijatut osakkeenomistajat näköjään nielevät hiljaa tappion karvaan kalkin ja ehkä joku ottaa opikseenkin, päinvastoin kuin osa Wincapitaan langenneista. Nimetön Graffiti-myönteisyyys jatkuu Voima-lehti on noudattanut uskollisesti graffitimyönteistä linjaansa, joka jatkuu Jari Tammisen jutussa (en kutsu sitä kritiikiksi tarkoituksella) Muutaman töhryn tähden -pamfletista. Se muistutti minua jälleen siitä, että ylilyönneistä ei voi syyttää vain vartiointiliikkeitä. Satuin jokunen vuosi sitten myöhäisellä koiranulkoilutusreissulla urheilukentän reunaan, jossa koppien spreijaaminen oli käynnissä. Jouduin pahoinpitelyn kohteeksi: päähäni, kylkiini ja selkääni potkittiin maatessani maassa, silmiini suihkutettiin maalia ja jopa koiraani maalattiin. Tässä törkeässä pahoinpitelyssä käytetyt otteet olisivat voineet johtaa vakavaan vammautumiseen, lääkärin mukaan jopa fataalimpaan seuraukseen. Onneksi mitään peruuttamatonta ei yhden hampaan katkeamista lukuun ottamatta sattunut. Poliisi tutki tapauksen ja tunnisti yhden maalatuista tageista erään tekijän tyyppikuvaksi. Se ei kuiten- kaan riittänyt todisteeksi, joten tekijät pääsivät kuin koira veräjästä. Kun nyt katselen niin kotinurkillani kuin missä tahansa muuallakin graffiteja, en ole nähnyt oikeastaan ainuttakaan "taiteellista" tuotosta ne ovat kaikki vain eri kokoisia ja värisiä tageja. Suvilahdessa kesällä niitä taiteellisempiakin toki oli, mutta muualla ei. Nuorempana tunsin useampiakin graffitien tekijöitä ja vallitseva intohimo oli aivan muu kuin taiteen tekeminen. Se oli rohkeuden osoittaminen sillä, kuka tekee isoimman kuvan näkyvimpään paikkaan, tai sitten bommaaminen mahdollisimman moneen paikkaan. Ehkä graffitin puolustajienkin olisi aika myöntää, että vain marginaalinen osa graffiteista lähtee muusta kuin tällaisesta kisaamisesta ja on tuotoksena silkkaa paskaa. Tero Miettinen Hei Voimalaiset! Uusin Voima-lehti on niin hyvä, että en keksi parempaa ilmaisua kuin mielikuvituksettoman: uusin Voima on ihan saatanan hyvä. Olen lukenut uutta Voimaa työmatkoillani aivan kannesta kanteen, ja lisäbonuksena otan sieltä vinkkejä seurattavaksi mm. EU-asioista. Vihdoinkin EUkriittistä journalismia, joka vaatii demokratiaa ja avoimuutta olematta EU:ta tai muuta maailmaa vastaan. Minulta harvoin loppuu adjektiivit kesken, mutta uusin Voima on niin tiukkaa asiaa, että se mykistää. Kiitos siitä! Lea Korhonen, Helsinki Voima-tuote ei kelvannut Saimme Teiltä pari viikkoa sitten tilauksemme mukaisesti 3 kpl Voima-makuupusseja. Makuupussit ovat tosi hienoja, mutta totesin vasta tilauksen tehtyäni, että taidamme edustaa kovin erilaisia arvoja tässä yhteiskunnassa. Logollanne varustettuja makuupusseja emme siis oikein voi käyttää julkisesti. Soitin sittemmin yritykseenne ja sovimme, että voimme palauttaa pussit. Palautan oheisena 2 pussia ja maksamme yhden pussin (39 e) saamamme tilisiirron mukaisesti eräpäivään 30.10.2011 mennessä. Broilereiden kasvattaminen on osa toimintaamme ja olette tervetulleita tutustumaan tilamme, mutta sopimuksen mukaan ja pääsääntöisesti päiväsaikaan. Henkilökohtaisesti toivon, että Te laajennatte yhteiskunnallisia keskustelunavauksianne koskemaan esimerkiksi suomalaista vanhustenhoitoa ja miksei lasten päivähoitoakin, joista etenkin ensinmainitussa ei edistystä tunnu juuri tapahtuvan. Yhteistyöterveisin, Mari Kirra Broileritekniikka oy tilaukset@voima.fi oima.fi T-paidat (25 euroa) Fuerza-, Kraft - tai Fifi-rintapainatuksilla. Kokovaihtoehdot S-XXL, slim-leikkauksella S-L. Hupparit Fuerza- tai Kraft-selkäpainatuksella. uksella. ella l Huppari vetoketjulla (49 euroa). Huppari ns.kengurumallina (vain Fu in Fuerza) uerza) (45 euroa). Kokovaihtoehdot S-XXL. ot S-XXL S-XXL. 49 45 19
58 9 2011 kyharitie.fi Taneli Karinen Kasper Strömman
UUTISRAIVAAJAT KAUPUNGIN TUOREIN SHOW! t! t aihee a Ohja umimm Marko Jalo us Ku nen ENSI-ESITYKSET: pe 28.10. ja la 29.1 0. klo 19 JATKUU: pe 4.11., la 5.11., pe 18.1 1., la 19.11., to 1.12., su 4.12., to 15.12. ja su 18.1 2. LIPUT 12 ja 10 . www.teatterikultsa.fi Suvi lahti , Kaas uteh taan katu 1 rin syleilyyn! Tervetuloa kalliolaisen kulttuu Päivitetyt tiedot: ww w yt ww.kallionkulttuuriverkos w.kallion k iverkosto.fi ja Kallion Kult v k Kall K ion tuuriverk to Facebook iverkos v kos