Yamaha WR250F Testik uskimme totes i: Kisav almis pyörä endur omets ään! SuperE nduro GP Finland käsiohje lma MOTOCROSS | ENDURO | CROSS COUNTRY | TRIAL | SUPERMOTO | JÄÄRATA | SPEEDWAY TRAVIS PASTRANA Melkoiset tunnekuohut myllersivät supertähden kanssa kahvitellessa. SuohoN uPoTeTTu ITSeNäISyySPäIVä Kärme Kustaalla mietittiin jälleen: Miksi ihmeessä tulin taas tänne? NoVembeRkåSAN kuljeTTAjAN SIlmIN ”Ajoaikaa kertyi 18 tuntia, josta erikoiskoeajan osuus oli 9 tuntia 15 minuuttia.” SuperEnduro GP Finland Hinta: 9,80€ 1/2015 OP_kansi_1_2015.indd 1 12.1.2015 19.05
KUVAKULMA Pastrana / Helsinki KUVA Nitro Circus Live Travis Pastrana tuo Nitro Circuksen ensi kesänä Helsinkiin. Moto Mayhem -maailmankiertueen aloitusmaaksi on valittu Suomi ja päivämääräksi 29.5. Marko Vihriä pääsi tapaamaan FMX:n elävää legendaa hänen vieraillessaan kiertueen promovisiitillä Helsingissä. Karismaattinen tähti aiheutti sydämentykytyksiä toimittajalle ja varmasti tarjoaa väristyksiä myös ensi kesän shown tärähtäessä käyntiin. kuvakulmat_115.indd 2 12.1.2015 15.36
kuvakulmat_115.indd 3 12.1.2015 15.36
kuvakulmat_115.indd 4 12.1.2015 15.36
KUVAKULMA kärme kustaa / Hätilä KUVA Sport Image / Joppe Askolin Extreme-enduro kasvattaa suosiotaan. Helsingin MP-näyttelyssä ajetaan SuperEnduroa, Red Bull pyörittää suosittua Signature Series -sarjaa extreme-enduron ympärillä ja Romaniacsiin osallistumisesta puhuu monikin. Meillä on onneksi myös oma versiomme todellisesta extreme-endurosta. Pian nelikymmenvuotisen historian omaava Kärme Kustaa on extremeä parhaimmillaan. Väkeä riittää reitillä ja reitin varrella. Vuosi vuoden jälkeen tämä erikoinen ja persoonallinen suomi-enduron tiivistymä houkuttaa harrastajat yhteiseen mutakylpyyn itsenäisyyspäivän aikaan. kuvakulmat_115.indd 5 12.1.2015 15.36
TilaukseT ja asiakaspalvelu OFFROADPro Flätbackantie 1 04150 Martinkylä S-posti: asiakaspalvelu@offroadpro.fi Internet: www.offroadpro.fi Kestotilaus 72,90 € Vuositilaus 82,90 € Tilausjakso sisältää 8 tuhtia painettua lehteä, sekä käyttöoikeuden Internet-palveluun osoitteessa www.offroadpro.fi ToimiTus OFFROADPro Flätbackantie 1 04150 Martinkylä S-posti: toimitus@offroadpro.fi pääToimiTTaja Sami Salonen sami.salonen@santamedia.fi ToimiTTaja Marko Vihriä marko.vihria@gmail.com vakiTuiseT avusTajaT Totti Raittila, Hannes Kainulainen, Kusti Manninen, Tuomo Seppänen, Joni Launonen, A.C. Keller, Tero Kiira, Tuire Aho, Vesa Koivunen kusTanTaja Santamedia Oy Kumpulankuja 4 04500 Kellokoski S-posti: info@santamedia.fi ilmoiTusmyynTi Markus Ström Puh. 044 3200 301 S-posti: markus.strom@jmsnordic.fi meDiaTieDoT www.offroadpro.fi /mediatiedot painopaikka SP-Paino, Nurmijärvi ilmesTyminen Painettu lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Internet-palveluun osoitteessa www.offroadpro.fi tuotetaan vuorokauden ympäri uutta materiaalia. CopyrighT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman OFFROADPro-lehden kirjallista lupaa on kielletty. Lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. vasTuu virheisTä ja reklamaaTioT Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. ISSN 1457-151X 16. vuosikerta kannen kuva Raul Neijhorst sisällyslueTTelon kuva Raul Neijhorst SISÄLLYS #1 _ 2015 2 Kuvakulma: Nitro Circus Live 4 Kuvakulma: Kärme Kustaa 9 Pääkirjoitus 10 Startit 20 Kolumni: Totti Raittila 22 Koeajo: Yamaha WR250F 28 Haastattelu: Travis Pastrana 34 Kärme Kustaan Kiemurat 38 superenduro gp Finland 48 Kolumni: Kusti Manninen 50 Vartalo haltuun 54 Haastattelu: Joni Roos 60 Novemberkåsan kuskin silmin 68 Koeajo: Husqvarna WR 430 AE 1985 72 Haastattelu: Jukka Penttilä 76 Jääradan kausi alkaa 80 Kokeiltua Yama ha WR25 0F Testik uskimme totes i: Kisav almis pyörä endur omets ään! SuperE nduro GP Finland käsiohje lma MOTOCROSS | ENDURO | CROSS COUNTRY | TRIAL | SUPERMOTO | JÄÄRATA | SPEEDWAY TRAVIS PASTRANA Melkoiset tunnekuohut myllersivät supertähden kanssa kahvitellessa. SuohoN uPoTeTTu ITSeNäISyySPäIVä Kärme Kustaalla mietittiin jälleen: Miksi ihmeessä tulin taas tänne? NoVembeRkåSAN kuljeTTAjAN SIlmIN ”Ajoaikaa kertyi 18 tuntia, josta erikoiskoeajan osuus oli 9 tuntia 15 minuuttia.” SuperEnduro GP Finland Hinta: 9,80€ 1/2015 OP_kansi_1_2015.indd 1 12.1.2015 19.05 V AIN TIL A AJILLE TILAAJAEXTRA: SUPERENDURON ISTUMAPAIKKA 1€! (kuponki löytyy keskiaukeamalta) 6 OP_sisalto_115.indd 6 12.1.2015 19.15
Husqvarna FE 350 TULE TUTUSTUMAAN HUSQVARNA 2015 MALLEIHIN MP-NÄYTTELYN OSASTOLLA 6d99 Photos: R. Schedl, H. Mitterbauer , Kenneth Olausson P le a se m ak e n o a tt em p t t o im it at e t h e il lu st ra te d r id in g s ce n es , a lw ay s w ea r p ro te ct iv e c lo th in g a n d o b se rv e t h e a p p lic ab le p ro vi si o n s o f t h e r o ad t ra ff ic r e g u la ti o n s! T h e il lu st ra te d v eh ic le s m ay v ar y in s el e ct e d d et ai ls f ro m t h e p ro d u ct io n m o d el s a n d s o m e il lu st ra ti o n s f ea tu re o p ti o n al e q u ip m en t a va ila b le a t a d d it io n al c o st . www.husqvarna-motorcycles.com TAI VALTUUTETUN HUSQVARNA JÄLLEENMYYJÄSI LUONA: MOTORMAN OY // OULU MP-RACING OY // HYVINKÄÄ RACE PROS // JÄRVENPÄÄ R.M. HEINO // TAMPERE, LAHTI, ESPOO TAKATALO OY // SALO V. KYTÖNEN OY // JÄMSÄ OP_115_paakkari.indd 8 12.1.2015 16.22
offroadpro.fi 9 Sami Salonen on OFFROADPron päätoimittaja. Hän on innokas harrastekuski, jonka kipinä ajohommiin syttyi pian neljä vuosikymmentä sitten. Työura motskarilehtien parissa ei ole vähentänyt innostusta ajohommia kohtaan. Edelleen niin crossi, enduro, CC kuin trialikin kuuluvat myös harrastuksina jokaiseen päivään. KOLUMNI VESA KOIVUNEN PÄÄKIRJOITUS SAMI SALONEN Kulunut sanonta kuuluu, ”uusi vuosi, uudet kujeet.” Tämä vuosi pyörähti meidän osaltamme käyntiin todellakin uusin säädöin. Paljon muuttui mutta kaikki vanha ja hyväksi havaittu säilyy kuten ennenkin. Terve vain kaikille. Minä olen Sami Salonen, kirjoitan tämän lehden pääkirjoitusta nyt ensi kertaa tältä uudelta paikaltani OFFROADPro-lehden päätoimittajana. Nimeni voi olla osalle tuttu aiemmista lehtitöistäni ja olenhan minä tänne OP:n sivuillekin jo viime kaudella muutamia juttuja tehnyt. Teimme viime vuoden lopulla lehden perustajan ja omistajan, JMS Nordicin Markus Strömin kanssa liiketoimintakaupan, jonka myötä minusta tuli lehden uusi omistaja. Koska olen aina ollut innokas harrastekuski ja satunnainen kilpa-ajaja, monet teistä lukijoista ovat tuttuja varikoilta ja radoilta. Kaupan julkistuksen jälkeen moni teistä kysyi, että aionko muuttaa nyt lehteä ja sen linjaa paljonkin. Vastasin kaikille niin kuin asia on. Tulossa ei ole suuria muutoksia, päinvastoin tarkoituksenani on entisestään korostaa niitä kaikkia hyviä puolia, joista te OFFROADPron lukijoina olette tykänneet. Toinen kulunut sanonta kuuluu, ”jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.” Juuri näin olen ajatellut jatkossakin toimia tämän lehden kanssa. Hyvää ei kannata muutella muuttelemisen ilosta, toimivaa kokonaisuutta ei kannata kääntää uuteen suuntaan ilman syytä. Pieniä hienosäätöjä ehdin jo tehdä ja niitä tehdään jatkossakin. Sellaisia säätöjä, joiden uskon miellyttävän teitä. Kuten huomaatte, lehden paperi on nyt hiukan aiempaa jämäkämpää. Tämän tiedän kokemukseeni perustuen parantavan lehden luettavuutta. Laadukkaampi paperi tuntuu mukavalta ja tuo hienot kuvat entistä paremmin esille. Uusi paperi ei kiiltele vaan nostaa kuvat ja tekstin miellyttävämmin esiin. Nyt lehden selkä ei ole liimalla kiinni. Tämän ansiosta isot kuvat eivät aukeamilla katkea keskeltä vaan avautuvat koko komeudessaan. Samalla lehteä on helpompi lueskella, sohvalla pötkötellen tai pöntöllä istuen, yhdellä kädellä lehteä pidellen. Tilaajille löytyy tämän lehden keskiaukeamalta etukuponki, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden säästää hiukan rahaa. Etukupongilla saa Helsingin SuperEnduron istumapaikan lipusta alennusta, edun saavat kaikki OFFROADPron tilaajat. Jatkossa tarjoamme tilaajille etuja jokaisessa numerossa. Näin jokaiselle tilaajalle jää vuodessa monen Jerry-kannullisen verran bensarahaa enemmän käyttöön. Juttusisällössä tulemme pitämään kiinni siitä, että kaikki offroad-lajit saavat huomiota. Yksittäisissä numeroissa juttuaiheet suunnitellaan sopimaan sen hetken tilanteeseen ja näin tämän vuoden aikana pyritään kattamaan lajien koko kirjo, harrastajat, kisat, taustavoimat ja kisajärjestäjät. Tähän numeroon kokosimme laajan kattauksen juttuja, jotka käsittelevät viime aikaisia ja tulevia kiinnostavia aiheita. Mikä asia milloinkin on kiinnostava ja kuuma puheenaihe, sitä tulemme jatkossa kysymään teiltäkin. Teidän lukijoiden kiinnostuksen kohteethan ovat juurikin ne sen hetken kuumimmat ja kiinnostavimmat aiheet. OFFROADPron netti täydentää paperilehden sisältöä jatkossakin. Ajankohtaiset raportit ja kisakuulumiset pyritään päivittämään sinne mahdollisimman tuoreina. Lisäksi netti tulee tarjoamaan tilaajille lisäsisältöä, tarinoita tarinoiden takaa, näkökulmia ja ilmiöitä ajan hermolla. MP-näyttelyssä olemme paikalla tietenkin. Pitäähän hallikisa päästä näkemään, samoin kuin kaikki tutut ihmiset ja alan uutuudet. Se on myös paikka, jossa tutustutaan, tulkaa siis rohkeasti morjestamaan. UUteen vUoteen Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Husqvarna FE 350 TULE TUTUSTUMAAN HUSQVARNA 2015 MALLEIHIN MP-NÄYTTELYN OSASTOLLA 6d99 Photos: R. Schedl, H. Mitterbauer , Kenneth Olausson P le a se m ak e n o a tt em p t t o im it at e t h e il lu st ra te d r id in g s ce n es , a lw ay s w ea r p ro te ct iv e c lo th in g a n d o b se rv e t h e a p p lic ab le p ro vi si o n s o f t h e r o ad t ra ff ic r e g u la ti o n s! T h e il lu st ra te d v eh ic le s m ay v ar y in s el e ct e d d et ai ls f ro m t h e p ro d u ct io n m o d el s a n d s o m e il lu st ra ti o n s f ea tu re o p ti o n al e q u ip m en t a va ila b le a t a d d it io n al c o st . www.husqvarna-motorcycles.com TAI VALTUUTETUN HUSQVARNA JÄLLEENMYYJÄSI LUONA: MOTORMAN OY // OULU MP-RACING OY // HYVINKÄÄ RACE PROS // JÄRVENPÄÄ R.M. HEINO // TAMPERE, LAHTI, ESPOO TAKATALO OY // SALO V. KYTÖNEN OY // JÄMSÄ OP_115_paakkari.indd 9 12.1.2015 16.22
10 Santamedia Oy osti 27.11.2014 toteutetulla liiketoimintakaupalla OFFROADPro -lehden julkaisuoikeudet. Santamedia Oy on Sami Salosen omistama kustannusyhtiö, joka tulee jatkamaan OFFROADPro -lehden ja sen nettipalvelujen julkaisemista. Markus Strömin (JMS Nordic Oy) vuonna 1999 perustama ja nykyiseen vakiintuneeseen asemaansa kasvattama OFFROADPro jatkaa tutulla tavalla sekä sisällön että lehden ilmestymismäärän puolesta. Markus Ström on vastaisuudessakin vahvasti mukana lehden teossa, niin markkinoinnissa kuin Virosta ja Ruotsista rantautunut cross country on hyvässä myötäisessä eri puolella Suomea. Viime kesänä ensimmäistä kertaa Rovaniemellä virallisesti järjestetty cross country -kisa osoitti, että lajin ystäviä löytyy myös Pohjois-Suomesta. Tulevana kesänä kisa Rovaniemen cross country -kisa ajetaan samana viikonloppuna Rovaniemen Pohjoisen kierroksen osakilpailun kanssa siten, että crossit OFFROADPro -lehdelle uusi omistaja sähköisten palveluiden kehittämisessä ja hän tulee vastaisuudessakin hoitamaan lehden ilmoitusmyynnin. – OFFROADPro on minulle tuttu sekä työn että elinikäisen harrastukseni puolesta. Innokkaana offroad-lajien harrastajana olen seurannut aktiivisesti tätä lehteä sen ensinumerosta lähtien, kuten myös koko offroad-alaa, toteaa Salonen ja jatkaa. – Markuksen toimituskunta on tehnyt hienoa työtä nostaen lehden sille korkealle tasolle, missä se nyt on. On hienoa päästä uuden kustantajan roolissa jatkamaan Markuksen ja vakiintuneen ammattitaitoisen toimittajakunnan kanssa tämän laadukkaan lehden tekemistä. Markus Ström kommentti kauppaa seuraavasti: – Takana on huikean hienot 15 vuotta OFFROADPron parissa. Tyhjästä lähdettiin aikoinaan liikkeelle, mutta tänä päivänä OFFROADPro on alan ihmisten keskuudessa erittäin vahva brändi. Vaikka OFFROADPron omistus siirtyy nyt Santamedialle, tulen olemaan OFFROADPron markkintointija myyntitehtävissä vahvasti mukana. Cross country nosteessa Pohjois-Suomessa crossataan lauantaina ja kahden tunnin cross country -kisa ajetaan sunnuntaina. Viime kesänä kisa keräsi 107 kuljettajaa, mikä oli hyvin ottaen huomioon ne seikat, että kisa järjestettiin nyt ensimmäisen kerran ja että kisapaikka on kaukana pohjoisessa. Rovaniemellä uskotaan, että alkavan kauden kisassa lähtöviivalla on tuntuvasti viimevuotista tiiviimpi tunnelma. – Eihän sitä muuta voi odottaa kuin osallistujamäärän kaksinkertaistumista, sanoo kilpailunjohtaja Tomi Ahmasalo Rovaniemen moottorikerhosta (ROMK). Viime kesänä kisa oli kuskien mieleen, mutta järjestäjät saivat palautetta siitä, että viikonlopun kisojen järjestys pitäisi kääntää. Palautteesta otettiin vaari ja nyt siis cross country -mittelöt käydään sunnuntaina. Järjestyksen muuttumisen uskotaan näkyvän osallistujamäärissä. Kisa ajetaan Rovaniemen perinteikkään Mäntyvaaran crossiradan maastossa. Osa radasta kulkee crossirataa pitkin ja loput radan lähimetsissä. Viime kesänä yleiskilpailun kolmoseksi ajanut snowcrossin kaksinkertainen maailmanmestari, Janne Tapio, arvioi rataa onnistuneeksi. – Eihän minulla näistä kisoista kokemusta juurikaan ole, mutta minusta rata oli hyvä. Se oli paikoitellen erittäin haastava, joten vauhdit eivät nouse kovin koviksi. Tapio, joka edelleen ajaa innokkaasti motocrossia ja harrastaa enduroa, kertoo myös, että viime vuoden kisasta jäi pikkuisen hampaankoloon. – Meni siinä mielessä dramaattisesti se kisa, että lähdössä peli ei lähtenytkään ensimmäisellä polkaisulla käyntiin. Olin sitten lähdössä ihan dead last, mutta siinä oli pari tuntia aikaa ajaa ja parannella sijoituksia. Rovaniemen Pohjoisen kierroksen kisa ja cross country ajetaan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna eli 4.-5. heinäkuuta. Lisätietoja tapahtumasta löytyy osoitteesta romk.fi. STARTIT OP_startit115.indd 10 12.1.2015 20.21
offroadpro.fi 11 Lisää uutisia: www.offroadpro.fi Totin kanssa leirillä Tässä numerossa Totti Raittila kertoo kolumnissaan tapauksesta, joka meille todella tapahtui muutamia vuosia sitten. Totti Raittila lienee kaikille tuttu mies, niin myös minulle jo yhteisiltä kassarivuosilta. Tutustuimme 80-luvun puolivälissä, kun olimme samalla junnuleirillä Heinolassa. Yhden leiripäivän iltana rassasimme pyöriä majapaikan alakerran hallissa. Nuoria urhoja kun olimme, puPrimus motor Kärme-Kustaan Kiemurat ajettiin 38. kerran. Yksi mies on ollut mukana kaikkina vuosina jo kilpailun syntyhetkistä lähtien. Hän on Allan Jaatinen, joka on osallistunut kisoihin joko kilpailijana tai järjestelytehtävissä. Jaatinen kertoo Kärme-Kustaan historiasta, että se lähti liikkeelle siitä, kun joukko turkulaisia ja hämeenlinnalaisia TT:n ja motocrossin harrastajia alkoi kokoontua syksyllä varsinaisen kisakauden jälkeen ajamaan kimpassa kurapyörillään. Nokkamieheet kääntyivät paheisiin. Jännitystä piti saada muuten kovasti kurinalaiseen leirielämään. Paljastui että Totilla olisi tupakkia mukana. Jännityksestä vapisevina luikimme pihan pusikoiden ali ja etsimme ryteiköstä varman näkösuojan. Siellä röyhyteltiin miehekkäästi amerikkalaisvalmisteiset, itsestään palavat filtterisavukkeet. Jännitti pirusti ja meistä tuli kaverit. Melkein joka viikonloppu nähtiin kisoissa ja ystävyys säilyi. Vuosi tai kaksi myöhemmin tapahtui tilanne, jonka pelkäsin pilaavan kaveruutemme. Lahhinä olivat motocrossia ajanut Jaatinen, kovan tason road racing -kuljettaja Pentti ”Pena” Lehtelä ja kansainvälisen tason crossari Erkki Pietola. – Turusta tuli sitten mukaan muitakin rr-kuskeja, kuten Virtasen Tapsa, Wikströmin Johnny, Kupariset, Saloset ynnä muita. Ensi alkuun Kärme-Kustaata ei ajettu partioina, eikä kyseessä ollut edes varsinainen kisa. Mutta koska kaikki tietävät, että kun sanonnan mukaan ”pannaan kypärä päähän, niin sitten ollaan aika tosissaan”. Ajelusta syntyi vähitellen kilpailu, reitistä tehtiin aina vaan vaativampi ja lopulta syntyi ajatus, että jos ajetaan partioina, den Pipon radalla oli kisat, ensimmäistä kierrosta mentiin veret seisauttavassa pölypilvessä. Tuolloin, aikaan miekka ja kilpi, kastelu ei ollut niin muodissa kuin nykyään. Ekan kierroksen puolivälissä tapahtui joukkokolari. Ajoin samaan sumppuun, näkemättä senttiä pidemmälle. Törmäsin johonkin aika kovaa, pyörä pomppasi jonkin yli ja hirveä pärinä alkoi kuulumaan. En nähnyt yhtään että mikä siellä alla räpätti ja jatkoin matkaa. Kisan jälkeen juteltiin Totin kanssa erän tapahtumista. Hän oli mörkkinä. Kuulemma joku molopää oli ajanut hänen pyöränsä yli sumpussa ja äänenvaimentaja oli revennyt irti. Keskeytyshän siitä tuli. Nyökyttelin, että onpa ollut tosi vatipää se joka Totin pyörän ruttasi. En uskaltanut tunnustaa tätä tapausta ja omaa syyllisyyttäni ennen kuin ehkä kymmenen vuoden päästä. Asialle naureskeltiin ja kaveruus säilyi. Onneksi säilyi, sillä tuon Totin kolumnin tapauksen aikaan kaveruus oli kultaa kalliimpaa. Sami Salonen niin ”voi tehdä vielä vaikeemmat reitit”, kertoo Allan Jaatinen. Kilpailun persoonallisen nimen synnystä hän kertoo seuraavan tarinan. Jo silloin kun se ei ollut vielä virallinen kisa, niin ennen starttia pidettiin kuitenkin ajajakokous. Kun Lehtelän Pena itseoikeutetusti oli äänessä, niin hän totesi, että ”sit vaan lasketaan menee, ku käärmettä pussista”. Sen perua on Kärme. Ja kun taas Penaa sanottiin sisäpiireissä Kustaaksi, ja ihan sisimmässä piirissä Sika-Kustaaksi, niin siitä tuli se Kustaa. Kärme-Kustaan Kiemurat oli syntynyt. Kärme-Kustaan henki ollut se, että se on kerännyt porukoita lajista tai pääharrastuksesta riippumatta, niin motocrossista, endurosta kuin road racingistakin, sekä niistä moottoripyöräilijöistä, joiden kesä kuluu katupyörän päällä. Nykyisin itsenäisyyspäivänä ajettava kisa saattaa keleistä johtuen olla todellista extremeä, kuten tänä vuonna. Mutta Kärme-Kustaa on enemmän kuin kilpailu, se on tapahtuma, jonka ilmapiiri on rento, eikä kisakaan ole ihan haudanvakava. Upottavasta kuralillingistä pyörän lopulta esiin kaivanut kuski saattaa todeta vieressä seisoville katsojille, että ”aika siistii”. Kärme-Kustaan Kiemuroissa on ollut alusta saakka vankka edustus road racing -kuskien puolelta. Niin oli jo kisan alkutaipaleella nelisenkymmentä vuotta sitten ja niin oli nytkin. Tänä vuonna mukana oli muun muassa partio, jolla on plakkarissa yhteensä 11 SM-mitalia road racingista. Kolmikko Raimo Kesseli, Topi Haarala ja Magnus Collin olivat mukana hilpeillä mielin ja aika maltillisilla tavoitteilla. Kärme-Kustaa oli tuttu, reitti tiedettiin tosi hankalaksi upottavine kuralaukkuineen, joten läpi pääseminenkin olisi jo kova saavutus. Enduroharrastus on näille miehille mukavaa kuntoilua ja hyvästä seurasta nauttimista, mutta road racing on edelleen vahvasti tapetilla. Kesseli ja Collin ovat ajelleet varsinaisen aktiivikautensa jälkeen endurance-kisoja, ja on Haaralallakin Suzukinsa valmiina tallissaan. OP_startit115.indd 11 12.1.2015 20.21
12 Tohmajärvellä ei makailla pankolla Jos viime vuosina on yhtään suomienduroa seurannut, ei ole voinut missata Tohmajärven Enduroseuran (TENS ry) tekemisiä. Porukan järjestämä kansallinen kilpailu, Tohmajärvi Enduro, on noussut nopeasti harrastavan kansan suosioon onnistuneiden järjestelyjensä ja loistavien reittiensä ansiosta. Viime vuonna tohmajärveläiset pitivät kuitenkin välivuotta. Mitäs hittoa, väsähdettiinkö itärajalla? Onko enskapenastelu hiipumassa harrasteena? – Ei helevetissä, sanoo seuran puheenjohtaja Harri ”Harry Pepper” Pippuri. Kesäkausi oli vilkas ja pitkä: se lopeteltiin vasta lokakuun lopulla. Alla oli jo piikkipyörät. – Viivalle lähti kaikkiaan vajaat 30 oman seuran kuskia ja muutama kutsuvieras päälle. – Talvikeliä odotellessa ajeltiin jäsenten kesken kinkkuajot ja marraskuun lopulla alettiin tamppaamaan ensimmäisiä jälkiä. Tapaninpäivänä ajettiin niillä sitten kinkunsulatteluajot. Siellä oli spoorissa monenkokoista kalustoa, 65-kuutioisesta aina 950-kuutioiseen, kertoo Harry Pepper. Jäsentenvälinen lumimies-cup starttaa tammikuussa, ja sittenpä onkin aika valmistautua isoihin kisoihin. – Toivottavasti eivät peru etelän kisoja, siellä on kuulemma vielä huonompi lumitilanne kuin meillä. Teksti: Arttu Laakkonen Kuva: Jukka Rouvinen ClassicMX kalenteri Classicmx#250 on noussut nopeasti suosituksi ryhmäksi facebookissa. Ryhmässä tieto kulkee ja monia tuntuu miellyttäneen se, että kuvia ja videoita ja kommentteja jaetaan myös vähän tuoreemmista ”Klassikoista”, siis 80-luvun peleistä. Toiminnan taustalla on monille harrastajille tuttu nainen, Tuire Aho. Tälle vuodelle hän valmisti ryhmän teemaan sopivan hienon seinäkalenterin. Ne ovat kuulemma löytäneet ottajansa hyvällä vauhdilla mutta vielä kalenteria on mahdollista tilata. Kalenterin tuotolla Aho pyrkii osin rahoittamaan tulevan kauden kisaohjelmaansa, joka sisältää tuttuun tapaan kisareissuja myös ulkomaille. Jos haluat olla mukana tukemassa ja liittyä hyvähenkiseen FB-porukkaan, klikkaudu classicmx#250 ja kysy ohjeet kalenterin tilaukseen. VMK kannustaa junioriharrastukseen Vantaan Moottorikerho (VMK) esittelee MP15-messuilla lapsija junioritoimintaansa. VMK jatkaa tänä kesänä maanantaisin crossikouluaan, johon voivat osallistua kaikentasoiset 50-, 65ja 85-kuutioisella (150cc 4t) ajavat kuljettajat. Crossikoulussa ei kilpailla, vaan tutustutaan ja perehdytään motocrossiin valmentajien opastuksella. – MP-messuilla käy paljon moottoripyöräilystä kiinnostuneita aikuisia, joilla on pikkulapsia. Me haluamme herättää heidän kiinnostuksensa offroadia kohtaan ja houkutella heidät mukaan lajin pariin ja toimintaamme, VMK:n Kimmo Elo kertoo. – Crossikoulussa on helppo päästä lajiin sisään ja saada oppia aivan perusteista pidemmällekin. Kerhollamme on myös käytössä KTMja Honda-pyörät, joilla pääsee kokeilemaan, jos ei ole omaa pyörää. Yhtenä tarkoituksena crossikoululla on madaltaa kynnystä lähteä kilpailemaan. Ensin voi osallistua jäsentenvälisiin koitoksiin ja siirtyä sitä kautta kansallisiin kilpailuihin. – Ei kilpaileminen ole niin ihmeellistä, vaan kannustamme lapsia lähtemään rohkeasti mukaan kisoihin. Arain huippumallisto laajenee Arain uuden MX-V-crossikypärän värivalikoima kasvaa. Jo myynnissä olevien yksiväristen sekä Yankee-värityksen rinnalle saapuvat tammikuun aikana uudet desingit Tip Red, Tip Blue, Tip Orange ja Scratch. MX-V:n myyntihinta on 679 euroa. STARTIT OP_startit115.indd 12 12.1.2015 20.21
offroadpro.fi 13 Lisää uutisia: www.offroadpro.fi Veteraani ja junnu treeniparina Jotkut jaksavat uida vastavirtaan, kuten Mikkelin miehet Antti Paasonen, 53 ja Jani Huhtinen, 18. Mikkelin motocross on viime vuosina taantunut melkoisesti, eikä ihme, kun kerholta vietiin rata alta. Mikkeliläiskaksikko, joka näyttää jääneen paikkakunnan ainoiksi arvosarjoja kiertäviksi kilpailijoiksi, on saanut fysiikkavalmennukseensa tälle talvelle aivan uuden sisällön. Personal Trainer Tarja Väisänen on laittanut miehet nykyaikaiseen, kehon hallintaan ja lihaksiston käyttöön panostavaan harjoitteluun. – Oikeastaan homma lähti liikkeelle Janin osalta siitä, kun todettiin syksyllä, että kunto pitää saada ihan eri malliin. Sitten tapasin Tarjan ja siitä se lähti. Onhan se itsellekin paljon mukavampaa treenata kimpassa, kun että vetäisi edelleen vaan pitkää lenkkiä itsekseen. Onhan sitä ennenkin treenattu, mutta nyt jo kuukaudessa on auennut aika uusi maailma, Paasonen kertoo. Valmentajana Väisäsellä on ainakin auktoriteettia, hurjan urheilutaustan viimeisimpinä saavutuksina ovat 24 tunnin ergosoudun maailmanja muutama Suomenennätys. – Vaikka joissain asioissa lähdettiin joulukuun alussa melkein nollasta, jo kuukaudessa on selvästi huomannut kehityksen. Janilla ainakin liikkuvuus on parantunut selvästi, Väisänen toteaa valmennettavistaan. – Kaikkea tulosta tästä ei varmaankaan vielä ensi kaudelle saa ulos, vaan tässä tähdätään jo seuraavaan vuoteen, Huhtinen paaluttaa tavoitteita. Manninen Bros tuo wallriden MM-Superenduroon Ratojen rakentaminen on Kusti ja Seppo Manniselle eli Manninen Brosille tuttua puuhaa, mutta superenduro on heille uusi tuttavuus. – Onhan tämä jännä paikka, koska emme ole ikinä edes nähneet MM-superendurorataa paikan päällä. Toisaalta olemme rakentaneet toistakymmentä supercrossrataa sisäja ulkotiloihin, joten perusrutiinit ovat hyvin hallussa. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse stressata spooreista, naureskelee Kusti Manninen. Superendurossa käytetään mm. renkaita, tukkeja ja kiviä esteiden rakentamiseen, joten ratasuunnittelu eroaa huomattavasti supercrossista. – Suunnitteluvaiheessa katsoimme paljon superendurokisoja netistä, mutta inspiraatiota haettiin myös trialin ja FMX:n puolelta. Radalle tuleekin ns. wallride, jossa nopein linja on ajaa 90 asteen kulmassa ulkomutkassa olevaa seinää pitkin. Sellaista ei ole aiemmin superendurossa nähty ja toivotaan, ettei MM-sarjan promoottori ammu ideaa viime tingassa alas, kertoo Seppo Manninen. Jere Haavistolla kaikki pelissä Viime vuonna EMX150-luokan mestaruuden ja EMX250 tiimipaikan kaudeksi 2015 kahdella pisteellä hävinnyt Jere Haavisto on tiukan paikan edessä valmistautuessaan huhtikuussa alkavaan EMX250 EM-sarjaan. Kauden päätyttyä Haavisto ja Manninen Bros Honda tiimin taustahahmot Kusti Manninen ja Patrick Manner istuivat alas miettimään jatkoa. – Tiimin puolelta viesti oli selvä, nyt ei voi enää harrastella vaan on pakko laittaa kaikki peliin, jos aikoo saada motocrossista ammatin. Siitä saakka onkin treenattu todella kovaa. Fyysinen treeni on ollut helppo järjestää, mutta valitettavasti minimitavoitteeksi laitettu neljä ajokertaa viikossa ei ole aina toteutunut, kertoo Haavisto. Haavisto oli vuoden vaihteessa kolme viikkoa Espanjassa treenaamassa ja ajaa tammikuun Herningin Supercrossin Tanskassa, mutta päätavoite on EM-sarjassa. – Tilanne on armoton, Jeren on kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa vauhdillisesti lunastettava paikkansa EMX250-sarjassa. Jos se ei riitä niin ei voi mitään ja sitten mietitään loppukauden kalenterin uudelleen. Taso on kova, mutta Jere jos kuka pystyy vastaamaan tähän haasteeseen, toteaa tiimipäällikkö Kusti Manninen. Antti Paasonen (MXV45 #61) ja Jani Huhtinen (MX2 #25) kuntosalinakin toimivassa Antin tallissa. OP_startit115.indd 13 12.1.2015 20.21
14 Keskittymistä olennaiseen Enduron moninkertainen maailmanmestari Samuli Aro tietää, kuinka vaikeaa on tänä päivänä päästä crossin MM-sarjaan. – Mutta työlästä se oli minunkin aikanani. Silloin sarja oli avoin ja jokaiseen kisaan oli karsimassa kovatasoinen kaarti kuskeja. Tänä päivänä oman vaikeutensa tuo suljettu sarja, joka vaatii rahaa ovien aukeamiseen, toteaa Aro. Hän kertoo asioista samalla, kun ahertaa huoltoa Ykkös-MP:n korjaamolla. Kilpauran jälkeen mies on asettunut uusien töiden pariin. Yksi osa on työskentely isänsä Antin kanssa Ykkös-MP:ssä, toinen on Team Ykkös-MP:n taustavoimana. Vapaa-ajatkin kuluvat crossin parissa, kun mestari toimii poikansa Empun mekaanikkona ja taustavoimana. – Jokainen crossiperhe toimii varmasti parhaan taitonsa mukaan ja itselleen sopivimmalla tavalla. Siksi en ketään ala neuvomaan tai kritisoimaan, sanoo Aro. Vastaus tuli kysymykseen, että mitä kannattaisi nuoren crossarin uran urkenemisen eteen tehdä, niin kuskin kuin muun perheenkin. – Kannattaa pitää mielessä, että ura maailman huipullakaan ei ole ikuinen. Minulla se kesti reilut kymmenen vuotta, sen jälkeen on vielä paljon elämää jäljellä. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, mihin sijoittaa uraa ajatellen ja kuinka paljon, sanoo Aro. – Olisi hyvä tehdä tarkat laskelmat ja suunnitelmat panostuksista. Tilanne voi olla kauhea, jos yhden kortin varaan on pistetty kaikki, rahat ja elämä eikä huipputasoa tavoitetakaan. – Samoin kokemuksesta tiedän, että paljon pitää satsata laadukkaaseen harjoitteluun. Itse ajoin crossia SM-mitaleista takaiskaria vaille vakiolla pyörällä. Samalla pelillä kilpailin MM-pisteistä. Ei kallis kalusto ole tae menestykselle. Ammattilaisvuosien ja mestaruuksien tuoma kokemus on arvokasta annettavaa nuorille kuskeille. Siksi Arolla on Jyrki Louhen ja Miska Aaltosen kanssa käynnissä projekti, jossa he tarjoavat laajaa koulutuspakettia nuorille kuskeille. Team Ykkös-MP:n palvelun tavoitteena on tarjota kokemukseen perustuvaa opastusta merkkiin katsomatta. Mattila jatkaa SETeamin testikuljettajana ja valmentajana Santtu Enjalan omistaman SE-Teamin väreissä kisatoiminta jatkuu edelleen monen kuskin voimin. Kilpa-uraansa päättelevä Jari Mattilakin jatkaa tiimin toiminnassa mukana. Ja eipä ”Matto” varmaan kokonaan pyörän päältä malta pois olla. Testikuskin ja valmentajan roolissa ajohommaa saattaa tulla sopivasti ja samalla Mattila avaa paikan tiimissä uusille tähdille. Motocrossia SE:n lipun alla ajavat Topi Merinen ja Waltteri Koskinen MX2-luokassa, sekä Annamaria Karikuusi MXD:ssä. Endurossa kova kaksikko Kim Teikari ja Miko Mellin jatkavat Hondilla, tosin Mellin siirtyy pikkuluokasta E2-luokkaan. Karikuusi urakoi naistenluokkaa myös enskan puolella. Veteraaneissa Santun veli Sasu jatkaa tuttuun tapaan cupin voitosta taistellen ja Santtu itse ajaa sen verran kisoja mitä perheellinen yrittäjä töiltään ehtii. Supereita ja Extremeä Shercon maahantuoja Sauli Penttilä odottaa innolla Helsingin SuperEndurokisaa. Hänen edustamansa merkin kuskit, Matti Seistola etunenässä, nähtäneen kärkikahinoissa Messuhallissa. Naisten luokassa Emma Bristow on pistellyt vakuuttavasti hankalien tukkikasojen ja rengasnippujen yli talven aiemmissa kisoissa. – Me tuemme myös Jukka Porvaria, joka ajaa tällä kaudella jo kolmannen kerran Red Bull Romaniacsin, sanoo Penttilä. Shercon pyörät ovat ehkä hitusen trial-pyörämäisempiä kuin valtavirran pyörät. Siinä voi olla syy, miksi ranskalaismerkin peleillä ajetaan hyviä sijoituksia erilaisissa hallija extreme-endurokisoissa. – On mielekästä olla mukana näissä näyttävissä enduron erikoislajeissa, ne keräävät yleisöä ja huomiota ja tarjoavat meille vielä lisäksi hyvää viihdettä, toteaa Penttilä. Talvipärinät Lohjalla järjestetään 21. 2. klo 10 alkaen, koko perheelle suunnattu moottorihenkinen talviajonäytöstapahtuma sekä Pienet Maalaismarkkinat. Tapahtumalla kerätään varoja LosMK:n junioritoimintaan sekä mukana oleville yhdistyksille. Paikka; Kuusiantie 40, Karjalohja. (Mustio Salo tien varrella.) STARTIT OP_startit115.indd 14 12.1.2015 20.21
offroadpro.fi 15 Lisää uutisia: www.offroadpro.fi Joensuun jäärataa muutettiin viime vuodesta ”Nyt on erittäin hyvä!” Timo ”Tiri” Kankkunen kaartaa radalta takaisin varikolle uudenvuoden aattona. Pakettiauton vieressä häntä jo odotellaan. – No?, kysyy Pohjois-Karjalan moottorikerhon kilpailunjohtaja Timo Eronen. – Erittäin hyvä! Sata kertaa parempi! Nyt saa oikeesti painaa, ettei valu mutkasta ulos! konkariksi lukeutuva Kankkunen vuodattaa ennen kuin ehtii saada kypärän päästään. Eronen on juuri kertonut meille, että Jääspeedwayn SM-finaalin näyttämönä toimivaa rataa on tälle vuodelle hieman muutettu: suorat ovat aavistuksen pidemmät ja mutkat tiukemmat. Kankkusen mielipide saa varikolla hymyt kasvoille. Niin radan kuin koko kilpailunkin olemassa olo on osoitus pohjoiskarjalaisesta talkoohengestä: joensuulaispellolle on muun muassa ajettu talkoilla yli miljoona litraa vettä. Miesten asenteesta kertonee jotakin sekin, että juttutuokiomme aikana kaksi tiimin jäsentä vaihtaa pyöriinsä uusia moottoreita hieman taaempana. Parkkipaikalla, taivasalla. – Meni vähän viime tinkaan, kun huomenna pitää lähteä Ruotsiin kisaamaan. Mutta pannaan koneet paikalleen ja testataan tässä omalla radalla ennen lähtöä, selventää tilannetta tiimipäällikkö Pekka Karttunen. Jääspeedwayn SM-finaali ajetaan Joensuussa 24. tammikuuta. Teksti: Arttu Laakkonen Kuvat: Timo Eronen, Arttu Laakkonen SM-sunnuntai mietityttää Motocrossin SM-kisaviikonloppuja koskeva uusi aikataulu on asia, jossa nähdään hyvää ja huonoa. Molempien SM-luokkien sijoittaminen yhdelle kisapäivälle, sunnuntaille, on hyvä uudistus siinä mielessä, että päivästä tulee täysipainoinen. Uudistuksessa on nähty huonojakin puolia. Joulukuisen päätöksen jälkeen monen kuskin ja taustavoiman leirissä on pohdittu uudistuksen vaikutusta käytännön toimiin. Miten ratkaistaan tilanne, jossa sekä kuski että tiimi ovat tottuneet ajamaan lauantaina kaksi erää ja sunnuntaina toista luokkaa myös kaksi erää? RacePros kaksikko Mika Sironen (vasemmalla) ja Timo Virtanen puntaroivat tahollaan tätä kysymystä. Konkarit arvelivat, että monikaan kuski ei urakoi neljää erää yhden päivän aikana. Jos kuskille oli suunniteltu molempien luokkien sarjojen ajaminen, nyt siitä on luovuttava. Käytännössä tiimin kisaviikonloppu panostuksineen typistyy nyt puolen päivän mittaiseksi. Uudistusta eivät sen kummemmin RacePros-kaksikko kuin muutkaan halua heti lytätä mutta lajin parissa se herättää paljon puheita ja siksi aiheeseen palataan vielä. Hermusen kypärä junioriAuviselle Supermoton MM-hopeamitalisti Mauno Hermunen lahjoitti viime kaudella käyttämänsä, nimikirjoituksella varustetun Shoei-kypäränsä motocrossin MX-liigan Facebook-kilpailun palkinnoksi. Kilpailu tavoitti 41088 henkilöä, joiden joukosta arpa suosi MXC/B-luokassa kilpaillutta Miro Auvista. Tampereen Supercrossin näyttely kehittyy Tampereen supercross jatkaa marraskuussa tutulla linjallaan, eli yksittäisenä kansainvälisenä kilpailuna. Viime syksynä Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa järjestetyssä kaksipäiväisessä kilpailussa vieraili 6500 kävijää, mikä oli uusi ennätys. Järjestäjien mukaan perjantaina katsomoissa oli reilummin tyhjää tilaa, mutta lauantaina tupa oli varsin hyvin täytetty. Tampereen supercrossin yhteydessä järjestettävä offroad-messut sen sijaan vaatii kehittämistä. Viime syksynä näytteilleasettajia oli Offroad Expossa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Itse supercross-kilpailun aikataulua tullaan tiivistämään. Viime kerralla aikataulu oli väljä, koska järjestäjät halusivat varmistaa, että radan kunnostukselle on riittävästi aikaa. Ratamateriaali kuitenkin kesti oletettua paremmin. OP_startit115.indd 15 12.1.2015 20.22
16 Team Beta Finland 2015 Matias Savo on Betan kilpatallin uusin kuljettaja. Team Beta Finland on ollut olemassa muutamia vuosia, sen on perustanut Betan Suomen maahantuoja Tokimoto. Pitkän MM-uransa päätettyään Marko Tarkkala lähti teamin vetovastuuseen 2013 vuoden lopussa. – Ajatuksena on viedä teamia enemmän ammattimaisempaan suuntaan. Kuskeille meillä on tarjottavana huippueväät menestykselle, koska meillä on ammattimainen porukka auttamassa, niin teknisissä kuin ajoon liittyvissä asioissa, sanoo Tarkkala ja jatkaa. – Haluamme auttaa ja tukea nuoria kuskeja, jotta heidän unelmistaan tulisi totta. Ja antaa eväät päästä aina ammattilaiseksi asti. Kaudella 2015 Betan tallissa ajaa Henri Himmanen, Matias Savo ja Marko Tarkkala. Henri Himmanen lähtee kirkastamaan viime vuoden SM-3 luokan pronssia täksi kaudeksi SM-2 luokassa. – Matias Savo on meidän teamin uusin kuljettaja, hän lähtee hakemaan uusia haasteita SM-sarjan lisäksi myös Euroopan mestaruussarjasta, kertoo Tarkkala. Marko Tarkkala itse ajaa enduron SM-sarjan SM-3 luokassa ja tulee näkymään myös muissakin valikoiduissa kilpailuissa. Tohmajärvi Enduro palaa kovempana kuin koskaan Tohmajärven Enduroseuran (TENS ry) kansallinen kilpailu, Tohmajärvi Enduro, palaa kisakalentereihin ensi elokuussa välivuoden jälkeen. SM-arvoa tensiläiset eivät ole kisalleen vieläkään tahtoneet hakea. Asiaa pohdittiin, mutta lopulta vaakakupissa painoi halu tarjota kaikille harrastajille mahdollisuus osallistua ”Suomen hienoimpaan kisaan”. – Ja onhan siinä tietysti sekin, että SM-statuksen myötä työmäärä olisi lisäytynyt huomattavasti kilpailun muuttuessa kaksipäiväiseksi. Ja se, että kuskien määrä vähenisi, kun V40 olisi ainut mahdollinen ns. täyteluokka, sanoo kilpailun reittimestari Harri Pippuri. Kilpailureitti kulkee osittain kokonaan uusissa maisemissa. Tämän on mahdollistanut Pippurin mukaan maanomistajien osoittama uskomattoman myönteinen asenne. Maastokokeita on noin 60 kilometrin edestä ja siirtymineen kisalle tulee pituutta noin 240 kilometriä. Ja kuten tähänkin mennessä, siirtymiä ei pääsääntöisesti tarvitse jyrsiä maanteitä pitkin. – Eka kisalenkki on noin 47 kilometriä, josta vain noin 3 kilometriä mennään tietä pitkin, Pippuri laskee. Teksti: Arttu Laakkonen Oulu Adventurelta Exdreamesin safari Kari Tiaisen tunnetuksi tekemät, perustamat ja isännöimät Exdreames-endurosafarit Espanjaan ja Marokkoon uudistuvat ja vankistuvat. Safarien myynti ja markkinointi tapahtuu jatkossa Oulu Adventuren nimissä Exdreamesin huolehtiessa huoltoja opaspalveluista. Oulu Adventuren oma nettisivusto aukeaa tammi-helmikuun vaihteessa sisältäen kaikki tarjolla olevat elämystuotteet. Uusia tuotteita on luvassa mm. Adventure-pyörän omistajille. Safarilaisten käytössä olevat uudet Husqvarna-enduropyörät ovat Suomeen rekisteröityjä ja niissä on kaikissa suomalainen liikennevakuutus. Safareita järjestetään jatkossakin tuttuun tapaan sekä Espanjan hienoilla enskapoluilla, Marokon hiekkadyyneillä ja kesäisin Suomen Jämsässä. Marokossa ja Suomessa oppaana toimii Kari Tiainen ja Espanjan retket vetää monille tuttu mies, Manolo Barnes. Lisätiedot osoitteesta exdreames. com sekä info@exdreames.com. STARTIT OP_startit115.indd 16 12.1.2015 20.22
offroadpro.fi 17 Lisää uutisia: www.offroadpro.fi Storm Motor Leatt-kypärien maahantuojaksi Storm Motor Oy aloittaa Leatt-kypärien maahantuonnin keväällä 2015. Leatt-kypäriä löytyy kolmea eri variaatiota: GPX 6.5 Carbon, GPX 5.5 Composite ja GPX 5.5 Composite Junior. Leatt GPX -kypärissä on muun muassa hiilikuituinen tai komposiittikuituinen kuori (3 kuorikokoa), 3D-muottivalmistettu monitiheyksinen sisuskuori, optimoitu istuvuus Leatt-niskatukien kanssa, tehokas ilmanvaihto, hätäirroitettavat poskipalat, kosteutta siirtävä ja antibakteerinen sisusta. Leatt-kypärien hinnat ovat alkaen 369 ja 329,00 (lasten malli) euroa. Storm Motorin myyntivalikoimassa ovat myös muut Leatt-tuotteet, kuten niskatuki, polvituki ja suojatakki. Lisätiedot: www.storm-motor.fi. Muut Leatt-tuotteet kuin kypärät maahantuo Blackseven Oy. Valta vaihtuu AMAssa Suzuki menetti tunnetun nimen riveistään AMA-supercrosskauden alla, kun James Stewart laitettiin virallisten tahon toimesta sivuun doping-rikkomuksen takia. Jo viikkoja ennen Stewartin käryä oli Suzuki kuitenkin kiinnittänyt takaisin riveihinsä Ken Roczenin, joka voitti viime vuonna uransa ensimmäisen ulkoratojen tittelin Amerikassa. Nyt 3. tammikuuta Roczen aloitti AMA-supercrossin niin kuin hänen oletettiinkin. Roczen johti kilpailua startista maaliin. Toiseksi ajoi ”tulokaspyörämerkillä”, eli Husqvarnalla Jason Anderson, joka on viime kauden 250-luokan länsirannikon mestari. Kolmas oli Hondan Trey Canard ja neljäs KTM:n ykköstykki Ryan Dungey. Hallitsevaa mestaria, Kawasakin Ryan Villopotoa kaivattiin viivalle, mutta mies keskittyy MM-sarjan valloittamiseen. Roczen ei pystynyt vastaamaan Hondan Eli Tomacin vauhtiin toisessa osakilpailussa. Roczen johti alussa, mutta Tomac otti omansa. Dungey on pisteissä toisena, mutta kahden osakilpailun jälkeen Roczen-Tomac-kaksikko vaikuttaa ottavan vallankahvan itselleen. 250-luokan länsirannikon kauden avasi parhaiten KTM:n Jessy Nelson, joka jatkoi Phoenixissa kolmossijalla varmistaen sarjan piikkipaikan. Vahva avaus viime kauden seiskalta. Euroopan mestari Kingelin vailla sopimusta Supermoton Euroopan mestaruuden voittanut Asseri Kingelin oli vielä vuodenvaihteessa vailla sopimusta kaudelle 2015. EM-kultamitalisti ei saa sääntöjen mukaan jatkaa EM-sarjassa, ja Kingelin on käynyt neuvotteluja MM-sarjapaikasta useammankin tiimin kanssa. – Jatkan todennäköisesti Fast Wheels Aprilia -tiimissä. Siellä ei ole kuitenkaan rahoitus täysin kasassa, mutta tämä voi kääntyä jopa niin, että saan ensimmäistä kertaa urallani palkkaa ajamisesta, luottavainen Kingelin kertoo. EM-pronssimitalisti Toni Klemin tilanne on haastavampi kuin Kingelinin. – Näyttää siltä, etten aja tänä vuonna metriäkään supermotoa. Saisin sponssirahaa kasaan joitain tonneja, mutta se ei riitä. Omiani en halua enää tuhlata enkä hae lisää pankista, Klem painottaa. Hallitseva MM-hopeamitalisti Mauno Hermunen jatkaa MM-sarjassa tavoitteenaan vuoden 2013 kultamitalin uusiminen. EVS kehitti polvitukeaan EVS Web Pro on ensimmäinen polvituki, jossa tuen runko on kaksikerroksinen niissä kohdissa, joissa tarvitaan eniten vahvuutta, tukea ja kiertojäykkyyttä. Uusi rakenne tekee Web Prosta 28 prosenttia kevyemmän kuin edeltäjänsä. Tuki on matalaprofiilinen ja siro. Tuessa on EVS:n True Motion 3.0 -nivel. Tukea on saatavilla kokoina S-XL ja sen hinta on 750 euroa. Tuki saapuu kotimaan markkinoille talvija kevätkaudelle 2015. OP_startit115.indd 17 12.1.2015 20.22
18 Maailman vaativimpiin, vaarallisimpiin sekä arvostetuimpiin aavikkoralleihin lukeutuva Dakar päättyi Ralf Molanderin, 39, osalta keskeytykseen toisena ajopäivänä. Kymmenien tuhansien eurojen kilpailubudjetilla liikkeellä ollut ensikertalainen kaatui liukkaalla, pölypintaisella osuudella murtaen oikean käden peukalonsa. Molander yritti jatkaa ajamista onnistumatta siinä ja hänet lennätettiin järjestäjien helikopterin toimesta pois reitiltä. – Ennen avaustaipaletta Buenos Airesissa oli seremonialähtö. Metriäkään ei oltu ajettu ja tämmöistä tavallista suomalaista pulliaista kohdeltiin kuin supertähteä. Ihmiset halusivat samaan kuvaan ja pyysivät nimikirjoituksia. Oli hieno nähdä kuinka paljon paikalliset arvostivat Dakar-rallia, Molander kertoi YLE:n nettisivuilla. Etelä-Amerikassa ajettava, noin 9000 kilometrin mittainen kilpailu järjestettiin 4.-17. tammikuuta. Argentiinassa, Boliviassa ja Chilessä kulkenut koitos oli kesken lehden mennessä painoon. Tissiposkia liikkeellä Forssalainen Tissiposki Racing Team on yhden kuljettajan tiimi, joka vie eteenpäin motocrossin MXJ-luokassa kilpailevaa Aleksi Kallasta ja tuo esiin yhteistyökumppaneita. Aleksin Antti-isällä on motocrosstaustaa ja hän on tehnyt nuorisotyötä. Tiimin huomiota herättävä nimi oli patenttija rekisterihallituksen mielestä hyvien tapojen vastainen, joten viralliselta nimeltään tiimi on T-poski Racing Team. Kaveriporukan juhlatunnelmissa syntynyt nimi jäi elämään ja siis virallinen. Tissiposki Racing Team on jälleen mukana MP15-messuilla. Tiimi ei myy mitään, vaan esittelee toimintaansa. Stewart rikkoi dopingsääntöjä Jo juniori-ikäisestä alkaen amerikkalaisia motocrossja supercrossratoja hallinnut James Stewart on jäänyt kiinni urheilussa kielletyn aineen käytöstä. Stewart antoi positiivisen näytteen (amfetamiini) jo 12. huhtikuuta 2014 AMA-supercrossissa. Kansainvälinen Moottoriliitto asetti Stewartin joulukuussa kilpailukieltoon, joka päättyy 11. elokuuta 2015. Myös hänen kilpailutuloksensa mitätöitiin 12.4.2014 alkaen. Stewart itse kertoi saaneensa kiellettyä ainetta hänellä käytössä olevasta ADHD:n hoitoon tarkoitetusta lääkkeestä (Adderall). Lääkkeelle on mahdollista hakea käyttölupaa, mutta Stewart ei ollut hakenut sitä ennen käryään. – Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet erittäin rankkoja. Olin jo valmis lopettamaan kilpailemisen, kun kuulin ”tuomiostani”. Faneilta saamani tuki kuitenkin puskee minua eteenpäin, ja minä palaan vielä kisoihin, Stewart kertoi Instagram-tilillään. Aiheesta lisää: www.offroadpro.fi. ”Varmoja” kieltäytyneitä Päijänteen Ympäriajon-organisaation taannoinen ilmoitus classic-enduroiden ottamisesta mukaan kilpailuun on aiheuttanut erikoisen tilanteen. Yksi jos toinenkin, entisajan nopea kuljettaja on kiirehtinyt kieltämään osallistumisensa kilpailuun classic-luokan endurolla. Yksi kieltäytyneistä on Timo ”Päällikkö” Niemitalo. Toinen on lahtelainen Jari Jerkku (kuvassa). Hän kieltää ehdottomasti osallistuvansa kilpailuun. Kuuleman mukaan hän rakentelee Yamaha IT 490:stä, vuosimallia 1983 ihan muuten vain, lähinnä omaksi ilokseen. Uskomme edellä mainittuja herroja. Heitä ei missään nimessä nähdä viivalla. Molanderilla lyhyt Dakar Aleksi Kallas oli menneellä kaudella parhaimmillaan MXJ:n Suomen Cup -erässä 18. Tulevalla kaudella tähtäimessä on kärkikymmenikkö. STARTIT OP_startit115.indd 18 12.1.2015 20.22
Lisää uutisia: www.offroadpro.fi Eriksson & Malin Allrightin tukemana Moninkertainen Suomen mestari Toni Eriksson nähdään tällä kilpailukaudella uusilla ajokamoilla. Allright varustaa miehen edelleen, mutta käytössä ovat nyt Alpinestarsin ajovarusteet, Bellin kypärä ja Oakleyn ajolasit. Kansainvälistä uraa luova ja tammikuussa Amerikkaan seitsemän viikon treenimatkalle suunnannut Valtteri Malin sekä hänen pikkuveljensä Wiljam Malin ovat uusia Allrightin kisakuskeja. Tuoreet ajovarusteet voi nähdä Erikssonin käytössä Helsingin Superendurossa. Päässä miehellä on Bellin tuorein crossikypärä Moto 9. Kuva: Marko Vihriä Risk Racing Finlandin valikoima laajenee Edulliset ja monipuoliset Rip 'n' Roll -ajolasit ovat tulleet Risk Racing Finlandin maahantuontivalikoimaan. Yritys on alkanut tuoda maahan myös ruotsalaisia CC Productsin vannesettejä. Valikoimaan kuuluvat vannekehät (SM Pro Platinum, Excel) ja CC Productsin itse valmistamia napoja, pinnoja sekä jarrulevyjä. Takanavoissa huomiota herättää se, että niissä on neljä laakeria. Ratkaisulla haetaan kestävyyttä ja herkkyyttä. Pinnoja saa puolestaan eri värisinä. Lisätietoja: www.facebook.com/riskracingfinland OP_startit115.indd 19 12.1.2015 20.22
20 Kun koko moottoripyöräily Suomessa kärsii maamme taloutemme tilasta, voisi helposti ajatella, että nyt pitää tinkiä kaikesta. Vaikka tulisi minkälainen lama, ainakin urheilun puolella on yksi asia, josta ei voi tinkiä koskaan. Itselleni sen kaikkein rakkaimman lajin, motocrossin kehityksen reppuun ladottiin kiviä jo aivan tarpeeksi muutamien ikävien vakavien loukkaantumisten ja kuolemantapausten myötä. Vaikka miten järki ja tilastomatematiikka näyttäisi, että tien päällä liikenteessä, puhumattakaan muutaman oluen nauttineena mökkiremontissa riskit ovat suuremmat, nuo ikävät tapahtumat kuitenkin rasittavat lajin kehitystä yleisestikin. Turvallisuuden kehittämisessä on jo takavuosina tehty paljon, mutta nyt ei tosiaankaan saa jäädä tuleen makaamaan vaan työtä on jatkettava. Eikä pelkästään ylhäältä käskettynä, vaan jokaisessa kerhossa ja jokaisen harrastajan. Helpointa on aloittaa siitä, että enää kukaan ei mene ajamaan yksin. Ja jos radalle menee siinä mielessä yksin, että aikuisharrastaja autoilee harrastusvälineineen sinne ilman seuraa, on katsottava kavereidenkin perään. Seuraavassa esimerkissä nimittäin harrastaja ei ollut yksin radalla, mutta paikalla ei ollut ketään harrastajamme tuntevaa henkilöä, joka olisi keskustelusta voinut päätellä, että osa inkkareista oli pudonnut kanootista, tai paremminkin kypärän sisältä radan varteen. Tarinan harrastaja oli nautiskelemassa motocrossista kesämökkipaikkakuntansa radalla. Tapahtui jotain, josta myöhempään historiankirjoitukseen ei paljon jäänyt merkittävää, koska harrastajamme ei itse muista tapahtuneesta mitään. Tapahtumat etenivät tiettävästi niin, että pilotti oli noussut kaatumisen jälkeen pystyyn, keräillyt itsensä ja kalustonsa ja ajanut omin avuin körötellen takaisin varikolle pakulleen. Pyörän pakkaaminen autoonkin oli sujunut niin normaalisti, että kukaan ei ajatellut minkään olevan pielessä. Matka radalta mökille meni kuitenkin pieleen jo sata metriä varikolta lähdön jälkeen, varmasti sata kertaa kyseiseltä radalta poistunut kesälomalaisemme kääntyi ensimmäisestä T-risteyksestä väärään suuntaan. Kun hän harhaili pakullaan Järvi-Suomalaisessa maisemassa neljättä kertaa edestakaisin radan läheisen kylän raittia edestakaisin, joku ystävällinen oli vihdoin pysäyttänyt kovaonnisen crossarin kysyäkseen onko herra kenties eksynyt. Tässä vaiheessa harrastajamme tajunnan tila oli jo sen verran sumea, että maallikkokin tajusi, että jotain on pielessä ja otti autonavaimet pois sekä soitti hätäkeskukseen. Ambulanssin miehistön kuskatessa crossaria kohti sairaalaa pidettiin matkan ratoksi tietokilpailu. Eli se normaali kysymyspatteristo päävamman saaneelle. Viikonpäiviä laskiessa crossarimme aloitti loman aloituspäivästä ja laski aina päivän tai kaksi pieleen. Istuva presidenttimme oli kuulemma se Kekkosesta seuraava. Vai oliko se sittenkin se siitä seuraava. Ei voittanut pääpalkintoa. Itse kytkeydyin tarinaan siinä vaiheessa, kun puhelin ilmoitti pitkäaikaisen perhetuttumme soittavan. Pidimme puhelimessa pikaisen tilannekatsauksen, ja totesimme, että hänen on aivan turhaa lähteä ajamaan paria tuntia, kun minun on varsin helppo ottaa polkupyörä kotioven vierestä ja sipaista kauniissa kesäillassa reilu kilometri sairaalaan katsomaan, että crossariamme ei heitetä ensiavun jälkeen harhailemaan kaupungille. Ystävällinen sairaalan henkilökunta ymmärsi tilanteen, eikä käynyt tivaamaan sukulaisuussuhteita, vaan tilanteen selvitettyäni ohjasi minut käytäväpaikalla lepäilleen kaverini sängyn viereen. Melko nopeasti maallikollekin selvisi, että potilaan pakasta puuttui ainakin kaikki ässät. Tämä tapaus päättyi varsin onnellisesti, sairaalan henkilökunta ymmärsi pitää potilaan yön yli tarkkailussa, joten kolumnisti ja vaimonsa välttyivät kenttäsairaalan pitämiseltä olohuoneessaan. Harrastajamme soitti seuraavana päivänä lounasaikaan jo järkiinsä palanneena ja lähdimme yhdessä hakemaan autoa Ihastjärven koulun pihasta. Matkalla crossarimme pähkäili sitäkin, onko edes kaatunut pyörällä, vai kenties kompastunut pyörää pakatessa ja lyönyt päänsä auton oviaukkoon. Kiitos Ihastjärveläisen asiaan puuttuneen kansalaisen ja ambulanssimiehistön, harrastajamme auto oli pysäköitynä ja lukittuna siellä missä sen pitikin olla ja auton avaimet sairaalasta päästetyn kolhitun mukana. Pikaisellakin tarkastuksella totesimme, että pyörään jääneistä jäljistä päätellen on kaaduttu, eikä kovin kevyestikään. Peli oli rullannut huolella stongan kautta ympäri. Suurin hämmästys oli kuitenkin se, miten säntillisesti auto oli pakattu, pyörä oli täysin virheettömästi liinoilla kiinni ja ajovarusteet järjestykseen aseteltuna. Tästä täysin värittämättömästä tositarinasta voi oppia muutaman asian. Ensinnäkin, kun joku kaatuu rajummin, pitää muiden radalla olevien katsoa päältä kaverin tekemisiä pidempäänkin, kuin se, että pääsi radalta omin avuin pois. Toiseksi, tarvittaessa pitää pyytää apua, sitä tässä harrastuspiirissä tunnetusti saa. Kolmanneksi, sitä apua on myös tarvittaessa tyrkytettävä. Ja ennen kuin alatte veikata tositarinan työkykyä ylläpitävää liikuntaa kesälomallaan harrastaneen henkilöllisyyttä, kerrottakoon, että kyseessä on tämän lehden uusi päätoimittaja, johon kolumnisti puolestaan tutustui 1980-luvun puolivälissä motocross-leirillä. TurvallisTa TäTä vuoTTa Melko nopeasti maallikollekin selvisi, että potilaan pakasta puuttui ainakin kaikki ässät. Totti Raittila on toiminut vuodesta 2003 vuoteen 2013 kotimaisen motocrossin ajanoton toteuttajana ja äänenä. Vuodesta 1989 saakka kuulutushommia tehnyt Raittila on ollut motocrossin sisäpiirissä koko ikänsä ja ajatuksia lajin sisältä ja sen kehittämisestä löytyy vuoren varmasti. Kkl>> KOLUMNI TOTTI RAITTILA Yamaha WR250F. Rightfully wrong. Uusi WR250F on täysverinen kisaenduro Yamaha tekee WR250F-mallilla näyttävän paluun enduromoottoripyöräilyn huipulle. Uusi WR250F on ensimmäinen enduro, jossa on Yamahan motocrosspyöristä tuttu taaksepäin kallistettu sylinteri ja käännetty sylinterinkansi. Satulan alle sijoitettu polttoainesäiliö ja kuljettajan edessä sijaitseva ilmanpuhdistin ovat osa painon keskittämistä ja takaavat kevyen käsiteltävyyden, jota helpottaa myös pitkä ja matala satula. Pikalukitteinen ilmanpuhdistin on nopeasti vaihdettavissa. WR250F:n moottorissa on sama isku x poraus, puristussuhde, nokka-akseli, taottu alumiininen mäntä, sekä kampiakseli, kuin YZ250F:ssä, minkä ansiosta moottori on voimakas ja vääntävä. Ensimmäiset WR250F-mallit saapuvat Suomeen maaliskuussa – varaa omasi lähimmältä Yamaha-jälleenmyyjältäsi. 2015 WR250F kokonaishinta: 10.701,38 € (sis. myyntihinnan 9.490 € ja autovero-osuuden 1.211,38 €) www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi OP115_kolumni_totti.indd 20 12.1.2015 15.37
Yamaha WR250F. Rightfully wrong. Uusi WR250F on täysverinen kisaenduro Yamaha tekee WR250F-mallilla näyttävän paluun enduromoottoripyöräilyn huipulle. Uusi WR250F on ensimmäinen enduro, jossa on Yamahan motocrosspyöristä tuttu taaksepäin kallistettu sylinteri ja käännetty sylinterinkansi. Satulan alle sijoitettu polttoainesäiliö ja kuljettajan edessä sijaitseva ilmanpuhdistin ovat osa painon keskittämistä ja takaavat kevyen käsiteltävyyden, jota helpottaa myös pitkä ja matala satula. Pikalukitteinen ilmanpuhdistin on nopeasti vaihdettavissa. WR250F:n moottorissa on sama isku x poraus, puristussuhde, nokka-akseli, taottu alumiininen mäntä, sekä kampiakseli, kuin YZ250F:ssä, minkä ansiosta moottori on voimakas ja vääntävä. Ensimmäiset WR250F-mallit saapuvat Suomeen maaliskuussa – varaa omasi lähimmältä Yamaha-jälleenmyyjältäsi. 2015 WR250F kokonaishinta: 10.701,38 € (sis. myyntihinnan 9.490 € ja autovero-osuuden 1.211,38 €) www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi OP115_kolumni_totti.indd 21 12.1.2015 15.37
Vihdoin kilpapyörä enduroon Yamaha WR250F TeksTi: Marko Vihriä kuvaT: Yamaha 22 KOEAJO yamaha_WR250.indd 22 12.1.2015 15.38
offroadpro.fi Yamahan endurouutuus WR250F on kilpailuvalmis pyörä. Kyseessä on kilpaja harrastekenttien haastaja, jonka ominaisuuksia saa vieläkin paremmaksi muutamilla muokkauksilla. 23 yamaha_WR250.indd 23 12.1.2015 15.38
la on täysin endurokäyttöön sopiva peli. Koeajomme todisti sen. Vuosimallin 2015 Yamaha WR250F matkii YZ250F-motocrossmallia ja sekoittaa mukaan juuri oikeat asiat enduroa varten. Suomalaisesta näkökulmasta WR250F on uusi tuote, sillä edellisen kerran mallia on tuotu maahan viitisen vuotta sitten. Katuvarusteltu pyörä on ollut raskas ja arvokaskin, joten sen ei ole koettu löytävän sopivaa paikkaa markkinoilta eikä sitä ole sen takia edes tuotu maahan. Nyt puhaltavat uudet tuulet, joita ”vanhaa” toteutuspohjaa hyödyntävän WR450F:n voi olettaa seuraavan lähitulevaisuudessa. Sitkeä peli WR250F:n moottori tuottaa tehoja lineaarisesti ja ennakoitavasti. Alavääntö on miellyttävä ja pyörä tuntuu sitkeältä. Yamahan puolelta asiaa selitetään muun muassa sillä, että offset-sylinterissä kampiakselin ja männän asennot helpottavat kampiakselin pyörimistä. Kun vastusta on vähemmän, ei tarvita yhtä paljon voimaa pyörittämään konetta. Herkempi moottori on siksi pienillä kierroksilla sitkeä. Koeajossa ainoa heikkous ilmeni hitaasti liikkeelle lähdettäessä, jolloin meno oli nykivää. Se selittyy todennäköisesti sillä, että testipyörien polttoaineensuihkutuksen asetuksiin oli tehty muutoksia juuri Sardinian reitti mielessä ja yhteen osa-alueeseen oli jäänyt ”hyppäys”. Varsinaisen ajon aikana nykimistä ei tapahtunut missään vaiheessa, vaan pyörä tuotti tehoja nautittavasti. Voimaa oli helppo hallita ja pyörä kulki varsin vahvasti. Lisäintoa putkella Lisää nautintoa WR250F:stä saa Akrapovicin pakoputkistolla. Vakioäänenvaimentimen ulostuloaukko on todella pieni, joten sen voi jo arvatakin ahdistavan. Suuriaukkoisella Akrapovicilla ja sen mukaisesti muokatulla ohjelmistolla varustetussa WR250F:ssä oli huomattavasti enemmän puhtia ja ajaminen muuttui todella nautinnoksi. Yamaha WR250F Laji Enduro Vuosimalli 2015 Moottori 1-syl., 4-taht., DOHC, 4-vent., nestejääh. Iskutilavuus (cm³) 250 Poraus x isku (mm) 77 x 53,6 Puristussuhde 13,5/1 Voitelujärjestelmä Märkäsumppu, 1 öljypiiri Polttoaineen syöttö Suihkutus, Keihin, 44mm Kytkin Märkä, monilevy, vaijeri Vaihteet (kpl) 6 Käynnistys Startti / poljin Runko Alumiini Etuiskunvaimennus KYB, USD, 310mm jousto Takaiskunvaimennus KYB, linkut, 318mm jousto Etujarru Nissin, 250mm levy Takajarru Nissin, 245mm levy Renkaat (etu & taka) 90/90-21 & 130/90-18 Pituus & leveys & korkeus (mm) 2165 & 825 & 1280 Istuinkorkeus (mm) 965 Akseliväli (mm) 1485 Maavara (mm) 325 Polttoainesäiliö (l) 7,5 Paino (kg) (tankattu) 118 Hinta (€) 9 490 (rekisteröity 10 701,38) + tk Maahantuoja Konekesko Yamaha Motor, www.yamaha-motor.fi Yamaha lähti kehittämään WR250F-enduroaan uuden lähestymistavan kautta. Nyt piti tuottaa pyörä, joka on suoraan valmis kilpailemiseen. Aiemmin lähtökohtana on ollut katumääritykset täyttävä pyörä, josta on pitänyt karsia osia metsäpolulle. Edelleen ainakin osa kuljettajista riisuu WR250F:n varustusta, mutta suurelle osalle tarjol24 yamaha_WR250.indd 24 12.1.2015 15.38
offroadpro.fi Pikakiinnikkeiden lenkit voivat huonolla tuurilla ottaa osumaa ja pyöräyttää kiinnikkeen auki. Crossimallinen jarrulevy kannattaa ehkä vaihtaa meidän olosuhteisiin paremmin sopivaan umpinaiseen levyyn. Tämän päivän normit pakottavat tekemään vaimentimista tukkoisia. Akrapovicilta löytyy hiljainen mutta virtaava änkkäri. Tangon kiinnikkeistä löytyy neljä vaihtoehtoista kiinnityskohtaa. Mittaristoa on vaikea lukea, koska letkut ja johdot kulkevat sen päällä. Crossiketjulla ei kurassa kauaa kurvailla. Xtai Z-rengasketjut tilalle ja edessä on huolettomia ajotunteja. 25 yamaha_WR250.indd 25 12.1.2015 15.38
Akrapovicin ansiosta monta kohtaa pystyi ajamaan kolmosvaihteella sen sijaan, että olisi vakioputken tavoin ollut tarve vaihtaa kakkoselle. Myös keulimiset ja ”pompautukset” irtosivat huomattavasti helpommin. Ja silti koneen ulosanti oli lineaarista ja ennakoitavaa. Edellä mainittuun viitaten WR250F:n vaihdelaatikko ei saanut täysiä pisteitä. Pyörässä on samanlaiset viisi ensimmäistä vaihdetta kuin YZ250F:ssä, mutta lisänä kuutonen siirtymiä varten. Aiempaan WR250F:ään verrattuna vaihteet 2-5 ovat pidempiä, ja testissä kakkosja kolmosvaihde olivat turhan pitkiä. Usein teki mieli ajaa mutkia ja muitakin kohtia kolmosella, mutta voima ei vain riittänyt siihen. Akrapovicilla ”oire” oli vähäisempi ja pakoputken tuoma puhti oli tässäkin valossa erittäin tervetullut. Ruiskukartan sytytyksen ajoitusta ja polttoaineen syöttöä on helppo muokata erikseen ostettavalla, noin 300 euron arvoisella Power Tuner -työkalulla. Se toimii myös muissa Yamahan polttoaineensuihkutuksella varustetuissa enduroja motocrosspyörissä. Enduroon sopivat vaimentimet Yamaha painottaa pyörän ajettavuutta ja kääntyvyyttä. Moottoriratkaisu tukee tätä ajattelua, samoin takaiskunvaimennin, joka on motocrossversiota pidempi. Pidemmän takaiskarin tuomalla korkeammalla perällä haetaan etukenoisempaa pyörää ja ajoasentoa, jolloin mutkien pitäisi taittua helpommin. Ei kuitenkaan ollut yllätys, että minä olin liian painava (87kg) WR250F:n päälle. Tosin harmi, että tällä kertaa testijoukolla ei ollut mahdollista muuttaa muuta kuin vaimennuksen clikkereitä. Takaiskunvaimentimen esijännitystä emme päässeet kiristämään, vaikka se olisi voinut olla ratkaiseva tekijä nostamaan WR250F:n ajo-ominaisuudet minunkin painollani ihanteellisiksi. KEHITYSTYöLLä KESTäVää TEKnIIKKAA Yamaha luo kuvaa merkkinä, joka tekee pyöriensä rakenneratkaisut harkiten. Merkki tuli esimerkiksi myöhään polttoaineensuihkutuksella varustettujen offroad-pyörien markkinoille. Sen voi toki ajatella johtuvan siitä, ettei Japanissa osattu hyödyntää kyseistä tekniikkaa. Todennäköisemmin kuitenkin Yamahalla haluttiin varmistaa, että polttoaineensuihkutus todellakin toimii. Vuosimallina 2010 esitellyn YZ450F:n vaakatasossa käännetty sylinteri oheisratkaisuineen oli myös pitkän suunnitteluja testityön tulos. Sama linjaus kopioitiin myöhemmin YZ250F:ään ja nyt WR250F-enduromalliin. Pakoputken muotoilu ja kulkureitti on muuttunut ensimmäisestä versiosta, mutta Yamaha uskoo ratkaisuunsa. Entinen MM-tason motocrosskuljettaja Erik Eggens on ollut kehittämässä Yamahan tuoreimman sukupolven motocrosspyöriä sekä viimeksi pikkuista enduroa. – Yamaha haluaa olla täysin varma, että tekniikka toimii tuotantopyörissä ennen kuin se lasketaan markkinoille. Siksi polttoaineensuihkutuksen tulo kesti ”pitkään”. Myös tämä nykyinen rakenneratkaisu on vaatinut paljon suunnittelua ja testiä, Eggens painottaa. Eggens muistuttaa myös, että Yamahan motocrossin MXGP-luokan tiimi on käyttänyt sähköstarttia jo jonkin aikaa. Silti kuluttajien on pitänyt odottaa starttia pidempään, ja käyttöön se otettiin nyt enduromallissa. – On aivan eri asia käyttää kilpapyörää kuin myyntimalleja. Kisapyörän pitää periaatteessa kestää vain yksi ajosetti tai kilpailuviikonloppu, mutta tuotantopyörien täytyy toimia huomattavasti pidempään. – Crossin MM:ssä riittää, että pyörä starttaa esimerkiksi viisi kertaa. Näin startti ja akku voidaan rakentaa sen mukaan, joten laturia ei tarvita ja akku voi olla huomattavasti myyntimallia pienempi sekä kevyempi. Eggens nostaa esiin myös ilmatoimiset etuiskunvaimentimet, jotka ovat olleet MXGP-tiimin käytössä. Ilmakeula voi olla tulevaisuutta myös tuotantomalleissa, mutta ainakin vielä mennään öljyvaimentimilla. AmerikkA määrää tAhdin Yamahankin kohdalla kehitystyössä on huomioitava myös markkinat. Kuten KTM otti aikanaan linkut takaiskariinsa amerikkalaisten takia, kulkee Yamaha sama Atlantin takainen maa mielessään. Oli tosin hienoinen yllätys, että Yamahan enduroista pikkunelari koki radikaalin muutoksen ennen isoa pyörää. Motocrossissa on selvää, että kehitystyössä mennään merkillä kuin merkillä nelipuolikas edellä. Yamahan maahantuonnista sanotaan, että Suomessa pikkunelari on se pyörä, mikä myy. Tämä ei ole kuitenkaan syy Yamahan ratkaisuun. Mikäli tuote menee kaupaksi maailman suurimmilla markkinoilla, eli Amerikassa, sen mukaan mennään. Onnistuuko Yamaha endurorintamalla, sitä ei voi ennakoida. Merkin luotto on kuitenkin kova. nä Kö Ku LM A Mar ko Vihr iä 26 yamaha_WR250.indd 26 12.1.2015 15.38
offroadpro.fi Nyt Yamahan takapää roikkui allani. Asian huomasi erityisesti ylämäissä, joissa joutui ”repimään” itseään tangosta eteenpäin, ettei pudonnut kyydistä. Todennäköisesti samasta syystä mutka-ajo oli välillä haastavaa, kun painoa ei saanut eteen ja keula puski ulos mutkista. Nyt olisi siis kaivannut takavaimentimen säätämistä tai jäykempää jousta. Muuten etuja takapään Kayaba-iskunvaimentimet liikkuivat tasapainoisesti ja tekivät pyörästä vakaan sekä helpon ajettavan. Vaimentimien liike oli herkkää, mikä sopii enduroon. Ja oli testijoukossa niitäkin kevyempiä kuljettajia, joille takavaimennin ei ollut liian pehmeä. Ajotuntumaan olisi voinut vaikuttaa myös vaihtamalla tangonkiinnikkeiden paikkaa. Nyt kiinnikkeet olivat niin sanotussa nolla-asennosta, mistä ne olisi voinut siirtää eteenpäin. Kiinnikkeet voi myös kääntää. Näin ollen kiinnikkeillä on neljä eri asentoa. Esikuva motocrossissa WR250F on endurouutuus laajassa mittakaavassa sen takia, että se pohjautuu YZ250F-motocrossmalliin. Näin ollen enduron moottori, runko, takahaarukka, iskunvaimentimet, muoviosat ja niin edelleen ovat uudenlaiset. WR250F:n sylinterinkansi on käännetty vaakatasossa 180 astetta perinteiseen nähden, joten bensa ohjataan sylinterinkanteen etukautta ja pakokaasut pihalle taaksepäin. Sylinteri on myös hieman takakenossa asennossa. Pakoputki kiertää sylinterinkannen vasemman kautta eteen, oikealle ja siitä taakse äänenvaimentimelle. Kevyt ilmansuodatinkotelo sijaitsee polttoainetankin paikalla ja 7,5-litrainen tankki puolestaan satulan alla. Tankkaus onnistuu poistamalla satulan etuosapalikan, minkä alta löytyy tankinkorkki. Työkaluja ei työhön tarvita. Erityislaatuisella rakenneratkaisulla on haettu alempaa ja keskitetympää painopistettä. Sen pitäisi parantaa pyörän ajettavuutta ja hallittavuutta perinteiseen rakenteeseen verrattuna. Enduromaisia ominaisuuksia WR250F:ssä on sähköstartti, mitä ei YZ250F:stä löydy. Startti on erinomainen lisä, vaikka varmuuden vuoksi käynnistyspoljin on edelleen olemassa. Startti tuo pyörään hieman lisää painoa, mutta ainakin nyt Japanissa on nähty, että helppo käynnistäminen on tärkeämpää. Starttimoottori sijaitsee sylinterinkannen etupuolella. Painoa keventääkseen startti on poistettavissa. Startin takia ja siis tuottaakseen enemmän virtaa pyörässä on sama virtapää / laturi kuin WR450F:ssä. Enduromallissa on motocrossversioon nähden eroa myös muun muassa vaihdelaatikossa (6 vaihdetta), öljytilassa (0,2 l suurempi), iskunvaimentimien asetuksissa ja takaiskunvaimentimen pituudessa, polttoaineensuihkutuksen asetuksissa ja kytkimessä. Lisäksi WR250F:ssä on tuuletin oikean jäähdyttimen yhteydessä ja moottorinkiinnikkeet ovat eri jäykkyiset kuin crossimallissa. WR250F:n endurokytkin on japanilaiseen tyyliin vaijeritoiminen. Kytkimessä on yhdeksän massalevyä, joista viisi keskimmäistä ovat kulutusta ja lämpöä kestävämpiä kuin YZ250F:ssä. Syy on siinä, että endurossa käytetään kytkintä enemmän ja ajoa tulee kerralla pidempään. Lisäksi kytkinjouset, öljynvirtaus ja siirtovipu eroavat YZ250F:stä. Vaijerikytkin toimi erinomaisesti ja oli kevyt eikä koeajon yhteydessä käydyt keskustelut tuoneet viittauksia siihen, että Yamahaan olisi tulossa hydraulista kytkintä. Luonnollisesti WR250F:ssä on endurovarustuksena valot, mittaristo, rekisterikilventeline, seisontatuki, äänitorvi ja 18-tuumainen takarengas. Hienoista karsimista Yamaha WR250F on selvästi valmis pyörä endurometsään. Ahkerat harrastajat voivat kuitenkin tehdä jotain nopeusmittarin eturenkaalle kulkevalle johdolle ennen kuin oksa repäisee johdon ajon aikana irti. Paksu johto taipuu varsin paljon ulos etuiskunvaimentimien painuessa kasaan. Painoa voinee puolestaan karsia pois johtosarjoja muuttamalla, sillä sarjaan on nyt mahdollista liittää esimerkiksi vilkut tieliikennettä varten. Metallinen rekisterikilventeline kaivannee kevyempää versiota. Tuulettimen voi varmaankin myös poistaa. Ketjunlaahurissa on alumiininen kehikko, mutta virallisissa GYTR-tarvikeosissa on tarjolla ilman kehikkoa oleva malli, mikä lienee hyvä ostos. Kun alumiinikehikko saa osumaa, voi kehikko taipua ja jäädä vinoon. Muovinen versio palautuu todennäköisemmin takaisin asentoonsa eikä haittaa ketjujen pyörimistä. Makuasioita miettiessä esiin nousi myös se, että ohjaustangon ja syylareiden alue näyttää WR250F:ssä isolta. Osasyy on se, että ilma ohjataan muovikanavia pitkin ilmansuodattimelle jäähdyttimien suojien yläosasta, joten kyseinen alue on kookas. Se on myös suurempi kuin aiemmin YZ250F:ssä. Etuvalomaski ei myöskään ole siroin mahdollinen, joten se luo muhkeuden mielikuvaa. Samaan kategoriaan voitaneen laskea se, että mittaristoa on vaikea lukea, koska letkut ja johdot kulkevat sen päällä. Esimerkiksi etujarruletku kulkee sinänsä nerokkaasti etuvalomaskin takaa, mutta juuri häiritsevästi mittariruudun edessä. Tosin, kuinka paljon mittaria sitten pitää metsäpolulla katsella? Etujarrun pääsylinterin yhteydessä oleva jarruvalon johto on todella tyrkyllä osumille. Testissä ongelmia ei kuitenkaan ollut. Ainakin yhdellä testikuljettajalla polvet takertelivat ilmansuodatinkotelon luukun sivupultteihin. Itse en vastaavaa kokenut, mutta laitoin kyllä merkille, että pikakiinnikkeistä oli otettu pois pultin kiertotyöhön tarkoitetut ”lenkit”. Syy on se, etteivät pultit aukea vahingossa polvien osuessa lenkkeihin. Luukkuun kannattaneekin vaihtaa esimerkiksi pyöreäkantaiset kuusiokolopultit, ja unohtaa luukun pikatoiminen irrottaminen. Joka tapauksessa Suomeen helmi-maaliskuussa myyntiin tuleva Yamaha WR250F on valmis haastaja enduropoluille. Herra Masato Yokoi on uuden enduropelin projektipäällikkö. 27 yamaha_WR250.indd 27 12.1.2015 15.38
Vaara Virta a SuoniSSa Travis Pastrana on maailman tunnetuin freestyle motocross -kuljettaja. Hän johtaa Nitro Circuksen Suomeen ensi kesänä. Pastrana on mukaansatempaava amerikkalainen, joka pelkää loukkaantumisia, mutta saa virtaa jännityksestä. TeksTi: Marko Vihriä kuvaT: Marko Vihriä, Nitro Circus Live 28 HAASTATTEL U TRAVIS PASTRANA PASTRANA.indd 28 12.1.2015 15.39
Vaara Virta a SuoniSSa offroadpro.fi 29 Kun tulee tosi paha loukkaantuminen, lähtee taju. Silloin ei itse tiedä, mitä tapahtuu. Silloin ei voi myöskään pelätä, Nitro Circus -show’n henkilöitymä ja freestyle motocrossin suurin nimi Travis Pastrana kertoo. – Muille se on vaikeampaa, koska he näkevät koko ajan, mikä on tilanne, missä kunnossa olen ja mitä ensiapua saan tai he joutuvat antamaan sitä itse. Niin, Pastrana on tottunut vaaraan. Häntä kuitenkin myös pelottaa, vaikka takana on jo vuosikausien elämä extreme-urheilun parissa. Pelko on samalla voimavara. PASTRANA.indd 29 12.1.2015 15.39
30 – Ilman pelkoa ja jännitystä hommasta ei tulisi mitään. Jännitys pakottaa keskittymään. Kymmenet loukkaantumiset ovat aiheuttaneet jenkille kuvainnollisia harmaita hiuksia. Ne eivät ole kuitenkaan estäneet häntä jatkamasta. – Kipu ei ole pahinta, vaan se, ettei loukkaantumisten takia pääse ajamaan ja esiintymään. Se ärsyttää. – Pitää kuitenkin muistaa, että saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Riskejä on, mutta rakastan työtäni, jossa saan samalla viettää aikaa parhaiden kavereideni ja perheeni kanssa. Voisinko pyytää enempää. Hallittua riskinottoa Pastrana voisi kertoa vaikka kuinka monta tarinaa luunmurtumista ja aivotärähdyksistä. Hän haluaa kuitenkin korostaa sitä, että yleisölle tehdään viihdettä. Siitäkin huolimatta, että osa katsojista odottaa epäonnistumisia. Nitro Circus -show saapuu Suomeen ensi kertaa toukokuussa. Ryhmä koostuu noin kolmestakymmenestä maailman eliittiin kuuluvasta FMXja BMX-kuljettajasta sekä muista ”sekopäistä”. Parhaat heistä tekevät isoimmat ja näyttävimmät temput, mutta nimenomaan yleisön viihdyttämisellä on suuri rooli Nitro Circuksessa. – ”Streetbike Tommy” halusi niin kovasti olla urheilija ja tehdä temppuja, mutta hän loukkaantui usein. Lopulta hän päätti lopettaa temppuilemisen ja keskittyä olemaan se hauska lihava kaveri lavalla, Pastrana muistuttaa erilaisista rooleista. – Minun tehtäväni on olla mallina muille. Ei riitä, että tulen vain paikalle kannustamaan. Minun pitää näyttää ja luoda oikeat olosuhteet muille, että he voivat tehdä saman ja venyä parhaimpaansa. Pastrana haluaa tehdä asiat isosti. Hän piiskaa itseään eteenpäin, kuten hypätessään lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Pastranan mukaan Suomen show’ssakin on luvassa jotain ennennäkemätöntä. Starttaahan Moto Mayhem -kiertue nimenomaan Helsingissä. TReeNAAMALLA HuIPuLLe Lumilautailijat kertovat aina, kuinka he nauttivat lajistaan. Touhu vaikuttaa todella rennolta ja TV:ssä näkee yleensä huippusuorituksia. Sama periaate liittyy FMX:ään. Mikään ei silti synny pelkällä lahjakkuudella ja tuurilla. – Kun kaikki sujuu ongelmitta, homma näyttää hienolta. Täytyy silti muistaa, että me kaikki olemme tehneet näitä asioita koko ikämme. Treeniä tarvitaan paljon, Travis Pastrana painottaa. Pastrana ei pidä itseään enää urheilijana, vaikka onkin hyvässä kunnossa. Hän on ajanut mestaruuksien arvoisesti motocrossia Amerikassa ja elänyt 24-vuotiaaksi asti urheilulle. Hän ajoi, harjoitteli, nukkui ja söi. Sen jälkeen hän on kuitenkin keskittynyt show-touhuihin. – Missään asiassa ei tule mahtavaksi, jos ei harjoittele. Voittajat ovat niitä, jotka ovat treeneissä ensimmäisenä ja lähtevät treeneistä viimeisenä. PASTRANA.indd 30 12.1.2015 15.39
offroadpro.fi 31 – Tempun onnistuminen tuo hirveän virtapiikin. Yleisö ei välttämättä tiedä, että jokin temppu on epäonnistunut kymmenen kertaa perättäin. Kun se onnistuu ensimmäisen kerran, yleisö villiintyy, mutta myös tempun tekijä ja me muut show’ssa. Me tiedämme varmasti, miten kova työ on takana. Ensimmäisenä maailmassa Pastrana on nimenomaan show-mies eikä Nitro Circuksen bisnespuolen ajattelu kuulu hänelle. Hän ei aina vedä esityksissä isoimpia ja vaativampia temppuja, mutta maailman ensimmäinen hän haluaa olla. Juuri siksi hän teki ensimmäisenä maailmassa pystyssä pysyen tuplatakaperinvoltin moottoripyörällä kilpailussa. – Minun tehtävänä on puskea temppuja ja tehdä aina vain isompaa. En välttämättä tee suurimpia temppuja esityksissä, mutta saan fiiliksiä siitä, että teen ne ensimmäisenä, Pastrana kuvailee. – Jos joku muu on tehnyt tempun ensin, temppu ei kiinnosta minua. Haluan tehdä sen ensin ja saada muut matkimaan minua. Pastranalle on myös tärkeää päästä esiintymään uusissa paikoissa. Paikkakunnan vaihto ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan myös Nitro CirNITRo CIRCuS LIVe Nitro Circus Live on maailman johtava nuorisolle suunnattu extremeurheiluja viihdebrändi. Ilmiö sai alkunsa vaatimattomasti utahilaisesta kellarista vuonna 2003, jossa Jeremy Rawle, Gregg Godfrey ja nykyään extremeurheilun supertähtenä tunnettu Travis Pastrana tuottivat DVD:tä. Sittemmin Nitro Circus Live -tv-sarja on nähty jo yli 60 maassa ja suosio on räjähtänyt moninkertaisesti. Vuoden 2012 The Nitro Circus 3D Movie -elokuvassa esiintyi tv-sarjassa mukana olevia henkilöitä. Nitro Circus on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen nuorten mieliin ympäri maailman. Extreme-urheilualan guru ja Nitro Circuksen nykyinen toimitusjohtaja Michael Porra kehitti tv-sarjasta vetovoimaisen livetapahtuman vuonna 2010. Liveshow sai ensiesityksensä Australiassa neljä vuotta sitten ja on sen jälkeen kiertänyt ympäri maailmaa rikkoen lipunmyyntiennätyksiä ja jättäen jälkeensä legioonan kovan luokan faneja. Show’n on nähnyt 1,5 miljoonaa katsojaa viidessä maanosassa. Loppuunmyytyjä esityksiä on nähty Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Nitro Circuksen Moto Mayhem kiertue starttaa 29.5.2015 Helsingistä. Lisätietoja Nitro Circus Moto Mayhem -show’sta ja päivityksistä kiertueeseen sekä materiaalia kulissien takaa: www.nitrocircus.com PASTRANA.indd 31 12.1.2015 15.39
32 cuksen pitää uudistua. Pastrana tietää kokemuksesta, että show’n päättävä temppu on erittäin tärkeä. – Se on todella iso tekijä esityksessä. Moni katsoja odottaa sitä ja siihen mekin lataamme voimavaroja. Edelliseen viitaten rakentuu myös kiertueen jokaisen esityksen luonne. Ensimmäinen puolikas on käsikirjoitettu, mutta jälkimmäinen osio menee lennosta. – Emme voi päättää etukäteen, ketkä tekevät isoimmat temput ja sen viimeisen setin. Tämä laji on niin fiiliksestä kiinni, joten kuskilla pitää olla hyvä päivä, jotta hänet voi heittää tekemään show’n päätöstä. Pastranan mukaan jokaiseen uuteen maahan meneminen on arvoitus. Saksassa oltiin varauksellisia ja Etelä-Afrikassa syntyi 35 000 katsojan edessä kiertueen paras show, vaikkei Nitro Circuksen väellä ollut ennakko-odotuksia. Pastrana luottaa siihen, että myös suomalaiset innostuvat. Yleisötavoite on 20 000, joten sillä pitäisi saada tunnelmaa Olympiastadionillekin. – Emme ole koskaan olleet paikassa, missä yleisö ei olisi ollut innoissaan ja hymy kasvoillaan show’n jälkeen. Nitro Circuksen kymmenen keikan Euroopan-turneen avaus Suomessa sisältää myös yllätysmomentteja. Oman osansa tuo se, mikäli Nitro Circuksen porukka löytää Suomesta riittävän taitavia esiintyjiä mukaan show’hun. FMX:ssä edellytyksenä on vähintään ”backflip”. – Kiertueen ensimmäisellä esityksellä on aina erityisasema. Silti kyseessä ei ole välttämättä paras esitys. Homma vasta hioo muotoaan. Luvassa on varmasti upea esitys, mutta se saattaa näyttää erilaiselta kuin neljäs tai viides show, jolloin kaikilla on uuden konseptin vaatima rutiini, Nitro Circuksen manageri Kurt Nicoll kuvailee. NyT TAI eI koSkAAN! Monella on 29. toukokuuta mahdollisuus päästä kokemaan maailman isoin freestyle-show ja sen mukanaan tuomat tähdet livenä Suomessa. Travis Pastranaa ei välttämättä pääse toiste näkemään. Itse pääsin työni puolesta tapaamaan Pastranaa jo joulukuussa. Keikalle suunnatessani olin aikeissa poiketa vanhempieni luo etsimään pari vuosikymmentä vanhaa videokasettia. Terrafirman ykkösnauhalla esiintyvät sen aikaiset FMX-huiput. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Pekka Vehkosen tavaramerkki, eli kaksi kättä irti tangosta ja nasevasti peukut ylös olisi kelvannut FMX-esitykseen. Turun hallisupercrossin paras temppu -kisa voitettiin Mike ”Mad-Mike” Jonesin toimesta ilman käsiä alas tulemalla. Hän ei siis tehnyt mitään muuta kuin irrotti kädet tangosta hypyn aikana ja laskeutui siten. Huikeaa. Terrafirma-kasetilla esiintyi myös kolme juniorikuljettajaa, jotka heittelivät motocrossradalla ”perselinkkuja”. Nämä kolme heppua olivat Ricky Carmichael, James Stewart ja Travis Pastrana. Heidät kaikki oli bongattu jo lapsena ja heistä kaikista kasvoi lajin supertähtiä. Nyt kun pääsin tapaamaan Pastranaa, oli yksi hienoinen haave toteutunut. En fanittanut tai ihastellut juniori-Pastranaa, mutta hän nosti itsensä myöhemmin koko maailman tietoisuuteen. Motocrossmestaruuksien ohella hän teki sen FMX-puolella. Terrafirma-kasettia en lopulta hakenut mukaani. En myöskään ottanut ”friendsietä”, kun en oikein ole päässyt käsiksi siihen maailmaan. Nimmarin kuitenkin pyysin. Osa fanittamisestani kuljettajia kohtaan on hiipunut vuosien saatossa, mutta silloin tällöin pääsen tapaamaan henkilökohtaisesti isoja nimiä ja tunnekuohu valtaa kroppani. Toukokuussa tulevan mahdollisuuden nähdä Pastrana ja muut veijarit voi ryssiä jäämällä kotiin. Se voi tarkoittaa myös sitä, että koko show peruuntuu. Yleisötavoite on 20 000. En tiedä, montako ennakkolippua pitää myydä, mutta usein tämänlaisten tapahtumien toteuttaminen edellyttää sitä, että lippuja myydään ennakkoon reilusti. Voi siis olla, että liian pieni ennakkomyynti vie meiltä kaikilta mahdollisuuden nähdä elävänä ei siis nauhalta tai YouTubesta FMX-puolen suurimman nimen. Nitro Circuksen toteutuessa joku pääsee ehkä niin lähelle Pastranaa, että saa heitettyä hänelle ylävitoset. Ehkä show’n rakentamiseen haetaan talkooväkeä, jolla on aivan toisenlainen mahdollisuus olla lähellä staraa. Toivotaan siis, että show todellakin toteutuu. To Marko Ride on Näin Pastrana kirjoitti juuri minulle nimmarinsa yhteyteen. Mahtavuutta! Nä Kö KULM A Mar ko Vihr iä PASTRANA.indd 32 12.1.2015 15.39
offroadpro.fi 33 Ihmeellinen Suomi Suomi sisältää usein ulkomaalaisten silmissä eksotiikkaa, mutta Pastrana ei tiedä maastamme käytännössä mitään. Tai ei ainakaan tiennyt ennen kuin hän piipahti Helsingissä vuorokauden visiitillä lehdistön tentattavana joulukuussa, jolloin hän sai markkinointitoimistolta muistoksi tyylikkään Finlandia Vodka -pullon. – Jos minulla on kiertueella vapaa-aikaa, lähden mielelläni kokeilemaan jotain uutta, Pastrana vihjaa. Pastrana toivoo, että hänellä on kiertueen Suomen-visiitin kohdalla aikaa tutustua maahamme. Maisemien katselu ja linnunliverrys eivät kuitenkaan Pastranaa ja hänen vaimoaan, rullalautailija Lyn-Z Adams Hawkins Pastranaa innosta. Vapaa-ajallakin pitää olla extremeä. – Jokaisessa maassa on mahdollisuus kokea uutta ja vaikka kyseessä olisi tuttu asia, on se yleensä toteutettu eri maissa eri tavalla. On mahtavaa päästä kokemaan asioita, kunhan niissä on vauhtia, hauskuutta ja vaaraakin. Riskit osa show’ta Pastrana palaa vielä loukkaantumisiin ja myöntää, että riskit kuuluvat show-bisnekseen. ”Artistit” haluavat kuitenkin esiintyä keikasta toiseen. – Varsinkin turneen ensimmäinen show sisältää riskejä, koska kaikki hakevat rytmiään. Pienet vammat ja luunmurtumat on helppo peittää yleisöltä vaikka vain nousemalla kaatumisen jälkeen pystyyn ja heiluttamalla ehjällä kädellä katsojille, Pastrana hymähtelee. – Aivotärähdys on jo itsessään harmillinen, mutta puhtaasti show’n puolesta huono asia. Esiintyjä jää usein makaamaan lavalle ja hänelle pitää antaa apua. Show’n tunnelma laskee, koska kaikki jännittävät, mitä on käynyt ja esitykseen tulee tauko. Sen jälkeen on vaikea nostaa energiataso takaisin ylös. Pastrana vakuuttaa, että jos Nitro Circuksessa mainostetaan, että jokin temppu tehdään show’ssa ensimmäisen kerran, se myös tehdään ensimmäisen kerran. Kaikista tempuista pyritään tekemään mahdollisimman turvallisia, mutta yleisö osaa myös odottaa paljon. – Osa katsojista tulee katsomaan kaatumisia ja me pyrimme aina puskemaan täysillä. Pyrimme saamaan loppuun yhden todella ison tempun, jonka tekeminen ja laskeutuminen onnistuneesti on se juttu. – Temppua treenataan vaahtomuovialtaaseen, mutta vasta show’ssa se todellakin tehdään ensimmäistä kertaa. Yleisö saa sitä, mitä sille luvataan. Emme ole koskaan olleet paikassa, missä yleisö ei olisi ollut innoissaan ja hymy kasvoillaan show’n jälkeen. PASTRANA.indd 33 12.1.2015 15.39
Suohon upotettu itSenäiSyySpäivä Kärme Kustaan Kiemurat ajettiin todella vaativissa olosuhteissa, jonka takia nähtiin paljon keskeyttämisiä. teksti Vesa Koivunen kUVAt Vesa Koivunen, Sport Image / Joppe Askolin ENDURO karme_kustaa.indd 34 12.1.2015 15.40
karme_kustaa.indd 35 12.1.2015 15.40
Vaikka Kärme Kustaa Kiemuroissa on paljon muutakin kuin kuraa, ovat suot ja upottamiset pääpuheenaihe. Varikolla vitsaillaan märästä kelistä ja toistetaan yhtä ja samaa lausetta: miksi ihmeessä tulin tänne? Lause on sinänsä turha, sillä kaikki haluavat osallistua tähän itsenäisyyspäivän perinteeseen. Onhan sitten tarinoita kerrottavaksi. Kaikkihan ovat Hämeenlinnan soilla rämpineet ja toinen toistaan parempia tarinoita riittää. – Pitäisikö lähteä heti johonkin väärään suuntaan, jottei tarvitsisi koko reittiä rämpiä läpi, heitti Petteri Silvan varikolla ennen starttia, eikä hänen lopulta paljoa tarvinutkaan ajaa. Keulasta kuului ihmeellisiä ääniä ja edessä oli keskeytys. Tänä vuonna keli oli todella märkä, sillä vesija räntäsateet piiskasivat Hämeenlinnaa kovalla kädellä, mutta siitä huolimatta kuljettajat saivat ajaa ison osan reitistä ilman suurempia vaikeuksia. Kierroksen lopussa oli kuitenkin vanha tuttu suo, jossa ohjelmaa riitti. – Onkos siellä mitään katsottavaa, kyseli ensimmäinen katsoja suolle johtavan polun päässä. – Kyllähän vain, tänä vuonna siellä upotetaan ja oikein todella syvälle, vastasi toinen. Vastaavanlaista huutelua jatkui koko matkan ajan suolle, jossa vitsit vain paranivat. – Eero, mitä sinä tekisit tuossa tilanteessa, kaikui kysymys enduroammattilaiselle Eero Remekselle ensimmäisen kuljettajan tössäyttäessä pyörän ojaan. – Jättäisin pelin siihen ja kävelisin pois, Remes vastasi ja nauru raikui kovana. Suo oli hyvin monimerkityksellinen. Osa katsojista seurasi tilannetta hiukan kauempaa kalliolta, kun taas toiset halusivat liata kätensä ja vaatteensa. Vaikka ulkopuolisten avunanto on kiellettyä, sitä tapahtui runsaasti. Tuntuu kuin toiset olisivat lähteneet paikanpäälle ihan vain auttaakseen muita suosta. Ehkä sekin voidaan laskea jonkinlaiseksi harrastukseksi. Suurin osa suossarämpiöistä keskittyi joko kuvaamiseen tai sitten vitsailuun. Tuntui kuin kyseessä olisi ollut vitsin heiton jamit, sillä kun yksi uskaltautui heittämään vitsin tai peräti hiukan mollaamaan upottanutta kuljettajaa, joku toinen pisti heti paremmaksi. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli hyvin rento. Kyseessä on partiokilpailu ja vaikka kyseessä tosiaankin on kilpailu, ei sitä oteta turhan vakavasti. Suo ja upottaminen kuuluvat asiaan, eivätkä suossa mönkineet kuljettajat tuntuneet kovinkaan vihaisilta. Osa jäi oikein juttelemaan kesken nostotalkoiden. – Näitkö ilmalentoni, kyseli leveästi naureskellut Jari Mattila. – Muuten on ollut oikein mukava reitti, tämä paikka nyt on tällainen ja se tiedettiin. Nyt vaan yritetään saada porukka tuosta yli ja sitten jatketaan, Mattila totesi. 1-luokan kärjessä ajanut NordicUTD -joukkue meni suon yli niin että heilahti. Joukkueesa ajoivat Antti Hellsten, Kimmo Hurri ja Juha SalmiEero Remes lähti tällä kertaa nauttimaan Kärme Kustaan antimista radan kuivemmalle puolelle. Joukkue nimeltä Höntsääjät. Hermusen Kari sudittaa turvetta taivalle Shercollaan. Vieressä trial-taituri Mikko Leivo punnertaa Yammua kuopasta. Taustalla Janne ”JV-Motorsport” Vesterinen jyristelee paikalle Husabergillaan. 36 karme_kustaa.indd 36 12.1.2015 15.40
nen, eikä heille tuntunut olevan uhkaajia. Ei ennen viimeistä kierrosta. Hurri tuli metsästä yksin pois ja valitteli kovia kramppeja, jotka olivat lopulta johtaneet yhteentörmäykseen suomalaisen kuusen kanssa. Pienen palaverin jälkeen Hurri ajoi varikolle ja Salminen sekä Hellsten ajoivat huvikseen maaliin. Heitä ei märkä keli ja suot paljon painaneet. NordicUTD-joukkueen keskeyttäessä, kärkeen ampui jämsäläisten joukkue jossa ajoivat Eemil Pohjola, Matias Savo ja Mika Tamminen. Perässä hiillosti Team MP-Huolto J. Savolan joukkue, jota edustivat Janne Porvari, Jyrki Savola ja Mika Turunen. Taisto oli tiukka, mutta lopulta jämsäläiset veivät voiton. Joukkuetoverit kehuivat eritoten Eemil Pohjolaa, joka johdatti porukan läpi soiden ja kosteikoiden. Lopulta eroa toiseksi jääneeseen Team MP-Huolto J. Savolan joukkueeseen kertyi lähes kaksi minuuttia. Luokan kolmas oli Razer – For Gamers by Gamers. Joukkueessa ajoivat Jiri Leino, Mikko Stenvall ja Jaakko Översti. Eroa voittajaan syntyi yli 25 minuuttia. Neljäs oli JM-Konehuollon joukkue Tommi Hakala, Janne Mukkala ja Mika Paavola ja viides ”Isot on ylhäällä” -joukkue, jossa ajoivat Joona ja Teemu Latostenmaa, sekä Roni Nikander. Business-luokka on usein se kaikkein mielenkiintoisin luokka. Siinä ajaa monesti MM-sarjaankin osallistuvia miehiä ja tälläkin kertaa mukana oli Matti Seistola, joka lensi perjantaina Sherco-testeistä Suomeen ja ehti mukaan Kärme Kustaan Kiemuroihin. – Totta kai täällä pitää olla mukana. Hyvä keli, mielenkiintoinen reitti ja ennen kaikkea hyvä tiimi, Tarkkalan kuljetuksen joukkueessa ajanut Seistola kertoi. Busineksen kovinta vauhtia piti yllä Maanrakennus Wiikin joukkue. Wiikin veljekset Alexander, Jonathan ja Simon tulivat myös suolle ennen muita ja upottivat pyörän oikein todella syvälle. Meno oli kuitenkin todella reipasta ja pyörä saatiin yhteistyöllä ylös. Voitto tuli lopulta varsin selvällä erolla ennen LVI-Paavolan joukkuetta, jossa ajoivat Jari Mattila, Tomi Paavola ja Juha-Pekka Tirkkonen. Kolmanneksi jätettiin Tarkkalan kuljetuksen joukkue, jossa ajoivat Marko ja Petri Tarkkala sekä Seistola. 2-luokan voittoon ajoivat Henriksson, Ritola ja Tuominen, kun taas 3-luokan nopeimmat olivat Klemi, Puusniekka ja Silvan. Järjestyksessään 38:s Kärme Kustaan Kiemurat ajettiin jälleen itsenäisyyspäivänä ja kilpailu sujui moitteettomasti. Etu-Hätilän armeijan alue toimi jälleen hyvin ja maamme endurokuljettajilla tuntui olevan tunnelma katossa. Kauden viimeinen endurokilpailu ajaa edelleen asiansa paremmin kuin hyvin ja voi olla, että lämpimät kelit tekevät kilpailusta entistä halutumman. Suomalainen enduromies tarvitsee kerran vuoteen yhden upotuskilpailun ilman tulospaineita. Business-luokassa numerolla kahdeksan kilpaili joukkue nimeltä JoMK Hallitus. Herrat Kari Kuurne, Jani Suhonen ja Juha Valtonen pitivät hallituksen kokouksen ja jatkoivat sitten matkaan ojalta eteenpäin. Isot on ylhäällä! -joukkueesta Joona Latostenmaa säästi satulaa ja jalkatappeja ajamalla välillä käsillä seisten. Joonan kanssa joukkueessa ajoi velipoika Teemu ja mestarismies Roni Nikander. Team Los Lopos luokasta 3. Joukkueen muodostivat Orimattilan kerhon kuskit Jarno Metso, Ilkka Sipiläinen ja Jimi Valo. offroadpro.fi 37 karme_kustaa.indd 37 12.1.2015 15.40
Seistola hakee Blazusiakin päänahkaa TeksTi: Marko Vihriä kuvaT: Dario Agrati, Marko Vihriä, Future7Media/KTM Images 38 Superendur o GP FINLAND, HELSINKI, 30.1.-1.2. superenduro.indd 38 12.1.2015 15.41
offroadpro.fi Seistola hakee Blazusiakin päänahkaa Superenduro on extreme-laji. Sen hallitsija on viisinkertainen maailmanmestari Tadeusz ”Taddy” Blazusiak. Trial-taustan omaava puolalainen ei ole tehnyt suurta tulosta MM-endurossa, mutta superendurossa hän on enemmän kuin kotonaan. Suomen ykkösnimi Helsingin MM-osakilpailussa on Matti Seistola, joka hakee tosissaan Blazusiakin päänahkaa. 39 superenduro.indd 39 12.1.2015 15.41
”Taddy” Blazusiak kilpailee suomalaiskatsomon edessä MP15-moottoripyörämessujen yhteydessä MM-osakilpailussa. Silloin on mahdollista päästä näkemään, mitä on maailman paras enduron erikoislaji. Suomalaisten ykkösnimi on Matti Seistola, joka lähtee enduron MM-mitalistina ottamaan selvää puolalaisen kyvyistä. – Kaikki on mahdollista, myös Taddyn voittaminen. Hän ei kuitenkaan ole ainoa kova kuski radalla. Kannattaa tulla katsomaan, sillä tarjolla on varmasti erinomaista viihdettä. Itse heitän Taddylle ja kaikille muillekin kunnon haasteen, Seistola vakuuttaa. Seistolan voitto Helsingin kolmieräisessä MM-osakilpailussa olisi mannaa, vaikkei hän olekaan superenduron erikoismies. Perinteinen enduro on Seistolan omin lajin. Onhan hän hallitseva MM-pronssimitalisti, joka aikoo voittaa tänä vuonna ensimmäisen maailmanmestaruutensa. – Saa nähdä, minkälaisen haasteen Seistola pystyy heittämään, Blazusiak naureskelee. Blazusiak on samoilla aalloilla Seistolan kanssa lähes kuka tahansa voi voittaa. Sen verran yllätyksellistä superenduro on. Sanojensa tueksi puolalainen muistuttaa kaatuneensa kahdessa finaalissa Saksan osakilpailussa. Toisen niistä hän voitti siitä huolimatta. Puolassa hän kaatui startissa, mutta nousi viimeiseltä sijalta voittoon. – Saksan kaatumiseni olivat tyhmiä, mutta täysin omia mokiani. Ne kuitenkin korostavat sitä kuinka yllätyksellinen laji on kyseessä. ErikoismiEstEn Erikoislaji Superenduro on oma lajinsa, jossa on erityisosaajia ja jossa pyörät eroavat perinteisistä enduropyöristä, vaikka ne ovatkin ulkoisesti täsmälleen samanlaisia. Superenduroa ajetaan supercrossin tyylisesti noin 300-400 metriä pitkällä radalla, jossa on monenlaisia rakennettuja esteitä, lähtien tukeista sekä autonja kuorma-autonrenkaista kivikoihin ja vesiesteisiin. Perinteisestä endurosta poiketen radalla on samanaikaisesti useampi kuljettaja, kun karsintoihin ja finaaleihin startataan lähtöpuomilta maksimissaan 16 kuljettajan voimin. – Olin pari vuotta sitten Barcelonassa treeneissä toiseksi nopein. Vein karsintaerän startin, mutta kanssakilpailija ajoi takarenkaaseeni, joka pomppasi pois vanteelta. En päässyt finaaliin, kun tapahtui jotain sellaista, mitä ei ikinä tapahdu, Seistola kuvailee superenduroa. Superendurossa haasteita tuovat sekä esteet että kilpailijat. Matti Seistola janoaa enduron maailmanmestaruutta. Tammikuun hän käyttää kuitenkin superenduron harjoitteluun. 40 Superendur o GP FINLAND, HELSINKI, 30.1.-1.2. JATKuu SIVuLLA 45 >>> superenduro.indd 40 12.1.2015 15.41
41 superenduro.indd 41 12.1.2015 15.41
HArjoITuSAjo ryHMä A 16.00 – 16.10 ryHMä B 16.20 – 16.30 ryHMä A 16.50 – 17.00 ryHMä B 17.10 – 17.20 KArSINTA ryHMä A 17.40 6 KIErroSTA (FINAALIIN 5 PArASTA) ryHMä B 18.00 6 KIErroSTA (FINAALIIN 5 PArASTA) FINAALI 18.30 8 KIErroSTA Superenduro MM, AIKATAuLu perJAnTAI 30.1.2015, KAnSALLInen KuTSuKILpAILu LAuAnTAI 31.1.2015, MM-oSAKILpAILu 12.15 VAPAA HArjoITuS NAISET / FREE PRACTICE (WOMEN) 6 MINUTES 14.00 AIKA-Ajo NAISET / TIME PRACTICE (WOMEN) 6’ 14.30 VAPAA HArjoITuS juNIorIT / FREE PRACTICE (JUNIOR) 6 MINUTES 15.00 KArSINTA-Ajo NAISET / QUALIFYING HEAT (WOMEN) 6’ + 1 LAP 15.30 AIKA-Ajo juNIorIT/ TIME PRACTICE (JUNIOR) 6’ 16.00 KILPAILu Erä 1 / FINAL 1 (WOMEN CATEGORY) 6’ + 1 LAP 16.50 KILPAILu Erä 2 / FINAL 2 (WOMEN CATEGORY) 6’ +1 LAP 17.10 PALKINTojEN jAKo NAISET / PODIUM (WOMEN) In 2007, a new discipline was added to the list of FIM World Championships and prizes: the enduro Indoor. It was a successful competition right from the beginning, and it was upgraded to a World Championship in 2011. Then it was renamed SuperEnduro in 2012. The situation has kept on improving. The 2015 SuperEnduro World Championship will count six events and will start as usual in December with a round in Gdansk (Poland). It will also have two overseas rounds, one in Mexico and then one in Brazil. As in last year, a Women’s class and a Junior class will be run alongside the World Championship class. The SuperEnduro competition is a quite recent creation, being different from the original Enduro competition. The idea was to bring an off-road speed competition with obstacles such as trees, stones and water into a closed arena, in cities where the public can enjoy the event in the winter time. The competition has been quite successful throughout the seasons, Message from the FIM president Vito Ippolito and there is no doubt that this coming season will create great expectations and much excitement. SuperEnduro will continue its development, as it is the case for this 2014 season, because there is a strong motivation to keep our competitions alive, for all the protagonists of the sport but also – essentially – for the spectators. My sincere greetings go to all the people involved in the FIM SuperEnduro World Championship: the riders, the organisers, our promoter and partner ABC Communication, the national federations and, last but not least, the spectators and sponsors, who all contribute to the success of this discipline. Wishing you a fantastic season, Vito Ippolito FIM President 42 Superendur o GP FINLAND, HELSINKI, 30.1.-1.2. superenduro.indd 42 12.1.2015 15.41
offroadpro.fi KArSINTA ryHMä A 17.40 6 KIErroSTA (FINAALIIN 5 PArASTA) ryHMä B 18.00 6 KIErroSTA (FINAALIIN 5 PArASTA) FINAALI 18.30 8 KIErroSTA SunnunTAI 1.2.2015, MM-oSAKILpAILu 09.45 VAPAA HArjoITuS / FREE PRACTICE 10.20 LäMMITTELy juNIorIT / WARM UP JUNIOR SEWC 5’ 10.30 VAPAA HArjoITuS 2 / FREE PRACTICE 2 10.40 KArSINTA-Ajo / QUALIFYING HEAT 6' + 1 LAP 11.15 LAST CHANCE 6' + 1 LAP 11.45 AIKA-Ajo / TIME PRACTICE 6 MINUTES 13.00 KILPAILuN ESITTELy / EVENT PRESENTATION 13.15 KILPAILuN AjAjIEN ESITTELy / SEWC ENDURO RIDERS PRESENTATION 13.30 SUPERPOLE 13.45 FINAALI KArSIuTuNEET / FINALE NON QUALIFIERS RIDERS SEWC“(PRESTIGE B) 4’ + 1LAP 14.00 FINAALI 1 / FINAL 1 (JUNIOR SEWC) 6’ +1 LAP 14.15 FINAALI 1 / FINAL 1 (PRESTIGE SEWC) 6' + 1 LAP 14.30 TRACk MAINTENANCE SHOW 14.45 FINAALI 2 / FINAL 2 (JUNIOR SEWC) 6' + 1 LAP 15.00 FINAALI 2 / FINAL 2 (PRESTIGE SEWC) 6' + 1 LAP 15.15 TRACk MAINTENANCE SHOW 15.30 FINAALI 3 / FINAL 3 (JUNIOR SEWC) 6’ + 1 LAP 15.45 PALKINTojEN jAKo juNIorIT / PODIUM JUNIOR 16.00 FINAALI 3 / FINAL 3 (PRESTIGE SEWC) 6’ + 1 LAP 16.15 PALKINTojEN jAKo / PODIUM PRESTIGE SEWC 16.30 PRESS CONFERENCE TOP 3 PRESTIGE SEWC KuLJeTTAJALISTA LöyTyy oSoITTeeSTA MooTTorILIITTo.FI Klikkaa SuperEnduro-kuvaketta nähdäksesi listan. 43 superenduro.indd 43 12.1.2015 15.41
44 superenduro.indd 44 12.1.2015 15.41
Taddy Blazusiak (kesk.) on superenduron kovin nimi, mutta esimerkiksi David Knight (vas.) ja jonny Walker ovat myös lajin erityisosaajia. offroadpro.fi – Lajissa on monta muuttujaa eikä kaikki ole kiinni juuri omasta osaamisesta. Virheitä on helppo tehdä, voi jäädä jumiin ja ajaa kolareita muiden kuskien kanssa. – Parhaimmillaan superenduro on loistavaa viihdettä, jossa kuskit tekevät näyttäviä suorituksia esteiden yli. Oma mausteensa on mies-miestä-vastaan-taistelu. Superenduron MM-osakilpailu saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa MP15-messuille 30.1.-1.2. Kyseessä on pääluokan (Prestige) kuusiosaisen kauden kolmas osakilpailu. Superenduro on yleisöä viihdyttävä laji, jossa katsomosta näkee koko radan. Radalla on yhtä aikaa jopa 16 kuljettajaa, joten säpinää riittää ajajien kiertäessä rataa ja ylittäessä moninaisia esteitä. Superenduro eroaa perinteisestä endurosta ja viime vuosina suosituksi kasvaneesta extremetai hard-endurosta. Laji muistuttaa supercrossia, mutta maa-aineksesta rakennettujen hyppyreiden ja pattien sijaan ne on koottu keinotekoisista esteistä. KoLMe erI LAJIA Perinteisessä endurossa ajetaan useita, kellotettavia maastokokeita, joiden välillä on siirtymiä sekä huoltoja. Tavallisesti MM-osakilpailussa ajetaan kolmen maastokokeen kierroksia kolme tai neljä kappaletta. Maastokokeet on nimetty motocross-, enduroja extreme-testeiksi, jolloin ”pätkillä” on erilaisia luonteita. Extreme-testi muistuttaa superenduroa, sillä se on lyhyt ja sisältää tavallisesti keinotekoisia esteitä, kuten tukkeja, autonja kaivonrenkaita. Extremeja hard-enduroissa voidaan ajaa maastokokeita tai kierroksia, mutta pääteemana on se, että reitti on jollain tavalla erityisen poikkeava ja haastava perinteiseen enduroon nähden. Kilpaa ajetaan usein usean, jopa kymmenien kuljettajan yhteislähdöllä, kun endurossa kuljettajat lähtevät maastokokeella yksin, 20-30 sekunnin porrastuksilla. Extreme-endurossa voi olla keinotekoisia esteitä kuten superendurossa, mutta ajoreitti on huomattavasti pidempi. Ajoaikaa tulee usein vähintään tunti, kun superendurossa yhden erän pituus on muutamia minuutteja. Extremeä endurosta tekee myös puhtaasti reitin haastavuus, kun esimerkiksi ajetaan kivilohkareiden täyttämiä rinteitä ylös ja alas, joenpohjaa, suolla tai muuten haastavissa oloissa. Pyörän ajaminen ei aina ole mahdollista, vaan sitä joutuu välillä työntämään. Myös ulkopuolinen apu on usein tarpeen, jolloin järjestäjät tai katsojat voivat esimerkiksi osallistua pyörän työntämiseen ja vetämiseen rinnettä ylös. Superenduro on lajeista ainoa, jota ajetaan sisätiloissa. 80 prosenttia radasta pitää olla rakennettu luonnonmukaisista materiaaleista. Rata on vähintään 300 metriä pitkä ja keskimäärin minimissään neljä metriä leveä. Missään kohdassa ei saa olla alle metrin levyistä kohtaa. Radalla täytyy olla erilaisia esteitä, kuten kiviä, tukkeja, vettä ja niin edelleen. Esteiden pitää olla samantyylisiä kuin perinteisessä endurossa ja myös yli ajettavia. Mutaosuutta ei saa olla. Lähtöpuomilla pitää olla paikka kahdeksalle kuljettajalle, ja osa kuljettajista lähtee takarivistä. Starttisuoran pitää olla 30-50 metriä pitkä. VAKIoKIerTäJäT erITyISASeMASSA Superenduron MM-osakilpailussa pääluokassa (Prestige) kuljettajan alaikäraja on 18 vuotta. Yli 50-vuotiaat tarvitsevat erityisluvan lääkäriltä. Juniorit (EXJ) ovat 16-23-vuotiaita. Naisten luokan alaikäraja on 16 vuotta. MM-luokkaan hyväksytään korkeintaan 26 kuljettajaa. Heistä kymmenen on sarjan vakiokiertäjiä tai muuten tunnettuja kuljettajia. Järjestäjämaa nimeää osakilpailukohtaisesti 14 ja promoottori kaksi villin kortin kuljettajaa. Junioreihin ja naisiin hyväksytään maksimissaan 16 ajajaa, tosin poikkeuksia voi olla. Kaikki vakiokiertäjät pääsevät mukaan finaalieriin. Muut kuljettajat karsivat paikoista finaaliin karsintaja last-chance-erissä. 16 finaalikuljettajan kuusi nopeinta ajavat ennen finaalia superpole-aika-ajon, jonka kolme nopeinta saavat ylimääräiset MM-pisteet (1, 2, 3 pistettä). Ensimmäisessä ja viimeisessä finaalierässä puomille asettaudutaan aika-ajon perusteella siten, että nopein valitsee paikkansa ensin. Toiseen starttiin ryhmittäydytään käännetyssä järjestyksessä, eli nopein viimeisenä. Jokaisen finaalierän 15 parasta saa MM-pisteitä. Osakilpailun lopputuloksissa huomioidaan kolmen finaalierän yhteistulokset. Juniorit ja naiset ajavat vähemmän kuin pääluokan kuljettajat. Juniorit ajavat kolmieräisen ja naiset kaksieräisen finaalin. mitÄ on sUPErEnDUro? Superenduron hallitsija on siis puolalainen Blazusiak. Hän ei ole voittanut kaikkia ajamiaan kilpailuja, mutta superenduron maailman ja vastaavan Amerikan lajin endurocrossin mestaruudet puhuvat puolestaan. – Rata ja kisa ovat lyhyitä, joten pitää ajaa koko ajan täysillä. Virheitä tulee, muttei voi olla ottamatta riskejä. Saksassa oli 45 superenduro.indd 45 12.1.2015 15.41
Emma Bristow hallitsee naisten sarjaa. Britin ”salainen ase” on vahva trial-tausta. helppo rata ja tein tyhmiä virheitä, mutta minun piti puskea voittaakseni, Blazusiak kuvailee. Maailmalla on kuljettajia, jotka ajavat pääasiassa superenduroa ja erilaisia extreme-, eli hard-endurokilpailuja. Seistola ei kuitenkaan täysin allekirjoita sitä, että superenduro sopii vain lajin erikoismiehille. – Puolassa ei nähty juurikaan enduron MM-sarjan kuskeja, vaan erikoismiehet tekivät tulosta. Ei superenduro ole silti vain erikoishommaa, vaan laji on kasvanut ja kuskeja on tullut mukaan muualtakin kuin enduron MM-sarjasta. Trial-taustaisia kuskeja on paljon, Seistola muistuttaa. – Pyörät näyttävät enduropyöriltä jo ihan perinteenkin takia, vaikkei esimerkiksi valoja tarvitakaan. Jokaisella kuskilla on omat mieltymyksensä pyöränsä suhteen, mutta lähtökohtaisesti iskunvaimentimien säädöt ovat kovemmat kuin perinteisessä endurossa, koska superendurossa on hyppyjä ja ajetaan päin esteitä. Pyörä voi myös olla säädetty takapainoiseksi, ettei lennä niin helposti etukautta ympäri. Seistola muistuttaa myös, että superenduro on intensiivinen laji, jossa tapahtuu koko ajan. Toistuvat esteet ja hyppyrit tekevät ajamisesta fyysisesti raskasta. Lepoaikaa ei ole. trial-taUstalla Superendurossa korostuu ajotekniikka, minkä takia trial-taustaiset kuljettajat ovat omiaan lajissa. Blazusiak oli trialin Euroopan mestari ja MM-sarjassakin kilpaillut kuljettaja, kunnes hän vaihtoi enduroon. Vastaavasti naisten maailmanmestari Emma Bristow voitti ensimmäisellä yrityksellään superendurotittelin viime talvena. Bristow itse asiassa voitti naisten trial-mestaruutensa vasta superenduron jälkeen viime vuonna. Britillä on taskussaan myös trialin naisten Euroopan ja Iso-Britannian mestaruudet. – Lähdin viime vuonna superenduron MM-avaukseen vain kahden viikon endurotreenillä. Minulla oli takanani voitokas kausi trialin Britannian sarjassa ja hävisin MM-kullan niukasti, joten päätin lähteä pitämään hauskaa superenduroon. Kaatumisestani huolimatta olin uskomattomasti toinen, Bristow muistelee. – Enduropyörä tuntui aluksi todella paljon painavammalta kuin trial-pyörä, mutta ihastuin superenduroon lähes välittömästi. Nautin ajamisesta ja nykyään rakastan superenduroa kisan tuoman jännityksen ja mahtavien fanien takia. Naisten MM-sarja sisältää vain kaksi osakilpailua, joista ensimmäisen Bristow voitti Saksassa tammikuun alussa. Helsinkiin hän lähtee puolustamaan titteliään. 46 Superendur o GP FINLAND, HELSINKI, 30.1.-1.2. superenduro.indd 46 12.1.2015 15.41
Sanna Kärkkäinen on innoissaan mahdollisuudestaan ajaa superenduroa, vaikka laji onkin todella vaativa. offroadpro.fi TIESITKÖ, ETTÄ . . . . . . pitkät hiukset koskee miehiä ja naisia eivät saa tulla ulos kypärästä. . . . sarjan vakiokiertäjillä pitää olla nimi esillä ajopaitansa / -takkinsa selässä, kirjoitettuna vähintään kymmenen senttiä korkeilla kirjaimilla. Myös kilpailunumero pitää näkyä. Mikäli kuljettaja ei ole vakiokiertäjä, hänen paitansa selässä saa lukea nimi, muttei numeroa. . . . kuljettajien pitää olla fyysisesti ja henkisesti kykeneviä hallitsemaan moottoripyöränsä turvallisesti. . . . kuljettajien täytyy aina yrittää menestyä. Jos näin ei tapahdu, kuljettaja ei saa jatkaa kilpailua ja voi saada rangaistuksen. . . . Suomen osakilpailussa kuljettajien on pakko käyttää Aspen-pienkonebensiiniä moottoripyörissään. Kyseessä on perinteisiä polttoaineita ympäristöystävällisempi ja vähemmän saastuttava bensa. Suomen osakilpailu on MM-historian ensimmäinen, jossa ei saa käyttää ”pumppubensaa”. . . . MM-osakilpailun pääluokka on nimeltään Prestige. Juniorit ajavat Junior-luokassa ja naiset Women-luokassa. . . . Superenduro on suhteellisen tuore laji ja sananakin uusi. Superenduroa on ajettu myös nimellä Indoor Enduro ja Amerikassa vastaava laji tunnetaan nimellä EnduroCross. . . . Ennen jokaista kilpailustarttia lähtösuoralla näytetään taulua, jossa lukee 15. Se tarkoittaa, että lähdön seuraava vaihe tapahtuu 15 sekunnin kuluttua. Perään tulee numerolla 5 varustettu taulu, jolloin starttiin, eli lähtöpuomin kaatumiseen on aikaa 5-10 sekuntia. . . . Radalla oikaisemisesta miten tahansa rangaistaan kymmenen sekunnin aikasakosta hylkäykseen. . . . Jos kolmen parhaan joukkoon sijoittuva kuljettaja ei osallistu palkintojenjakoseremoniaan, lehdistötilaisuuteen ja nimikirjoitustilaisuuteen, hän saa 200 euron sakon. . . . Pyörän konekoko on niin sanotusti vapaa, mutta sen pitää täyttää E1-, E2tai E3-luokan määritykset. Käytännössä pyörät ovat vähintään 125-kuutioisia kaksitahtisia tai 250-kuutioisia nelitahtisia. . . . Kuljettaja saa ajaa yhdessä osakilpailussa vain yhdellä pyörällä. . . . Pääluokan osakilpailuvoittaja saa palkintorahaa 2000 euroa. Kymmenenneksi sijoittunut ansaitsee 200 euroa. Yhteensä rahaa on jaossa 9600 euroa. Junioreiden ja naisten voittaja saa 1000 euroa. . . . Superenduron menestynein kuljettaja on viisinkertainen ja hallitseva maailmanmestari Tadeusz ”Taddy” Blazusiak. Hän on voittanut myös viisi Amerikan mestaruutta (EnduroCross). . . . MM-sarjan promoottori on ranskalainen ABC Communication, joka hallinnoi myös perinteisen enduron MM-sarjaa. Kansainvälinen Moottoriliitto FIM on moottoripyöräurheilun kattojärjestö. – Olisi kiva, että naisilla olisi enemmän kisoja. Toivon kuitenkin, että lyhyt sarja kannustaa naisia lähtemään innokkaammin mukaan kuin pitkään kauteen. Trialin MM-sarjassa naisia on mukana jopa 40. Sanna Kärkkäinen pääsi yllättäen mukaan Saksan osakilpailuun, mihin hän ehti valmistautua vain päivän treenillä. Kärkkäinen on menestynyt pääasiassa kotimaan endurossa, motocrossissa ja cross countryssa, mutta superendurossa oli luonnollisesti isoja haasteita. Kuudenneksi, eli viimeiseksi Saksassa ajanut Kärkkäinen uskoo Helsingissä sujuvan jo mallikkaammin. – Yleisö pääsee seuraamaan melkein kosketusetäisyydeltä tapahtumia, jotka etenevät ripeällä tahdilla. Esteitä on niin tiuhalla tahdilla, ettei sekuntiakaan voi huilata. Yksikin virhe kostautuu heti ja haittaa myös seuraavan esteen ajamista. Hektisyys ja vaikeus tekevät superendurosta haastavan, Saksan kilpailukokemuksesta nauttinut Kärkkäinen kuvailee. 47 superenduro.indd 47 12.1.2015 15.41
48 Motocrosskuljettajien näkemykset tarpeellisista turvavarusteista ja niiden toimivuudesta vaihtelevat suuresti ja siksi radoilla näkeekin usein hyvin eri tavoin varustautuneita kuljettajia. Toisessa ääripäässä on kuljettajat, joille mukavuus, keveys ja joskus myös ”Amerikka-fiilis” on kaikki kaikessa eli suojavarusteita on mahdollisimman vähän eli käytännössä kypärä, polvisuojat, ajosaappaat, suojalasit, hanskat, paita ja housut. Toisessa ääripäässä on kuljettajat, jotka vannovat polvitukien, rintapanssareiden, suojavöiden, niskatukien ym. nimeen ja he etsivätkin aina uusia varusteita, jotka vähentäisivät loukkaantumisriskiä. Allekirjoittanut on alusta saakka kuulunut jälkimäiseen ryhmään ja turvavarusteet ovat olleet aina hankintalistani kärjessä. Ensimmäiset polvitukeni hankin jo 1990-luvun alussa ja niskatuenkin heti ensimmäisten mallien ilmestyttyä markkinoille. Nykyään jos niskatuki tai polvituet unohtuvat kotiin, en ota riskiä ja lähde yleiselle radalle ajamaan. Valitettavasti minussa piilee myös pimeä puoli, sillä kotiradallamme tulee edelleenkin harrastettua valitettavan usein ns. lenkkaricrossia jolloin turvavarusteet rajoittuvat usein jopa lenkkareihin, shortseihin, t-paitaan ja mahdollisesti pipoon tai lippikseen. Yleensä alkuperäisenä ajatuksena on käydä vain nopeasti katsomassa missä kunnossa rata on tai pyörän huollon jälkeen käydä kokeilemassa, että kaikki toimii kuten pitääkin. Ilman varusteita ei ole kuitenkaan paineita yrittää ajaa kovaa tai pitkään ja äkkiä huomaakin ajaneensa parikymmentä minuuttia leikkimielistä kisailua velipoika Sepon kanssa. Onkin luonnollista, että tässä uunoilussa tulee ennemmin tai myöhemmin kipeää, mutta toistaiseksi olemme selvinneet pelkillä naarmuilla ja mustelmilla. Surkein suoritukseni vuosien saatossa lienee kun vuosituhannen vaihteessa vedin piikin Yamahalla etukautta ympäri pihan pienestä hiekkakasasta ja lensin ruusupensaan läpi pelkissä shortseissa ja sandaaleissa. Toinen ikimuistoinen episodi sattui talvella 1992, kun hyppäsin kotiradan tuplahyppyrin vajaaksi isäni viisisatasella Kawalla ja kuten arvata saattaa päässä ollut pipo ei juurikaan auttanut kun naamallani kynsin jäistä radanpintaa. Velipoika Sepon bravuuri tapahtui vuonna 2004, kun hän oli juuri ruuvannut nelipuolikkaaseen Yamahaansa uuden tehoputken ja radalta tallille keulitellessaan osui pitkän heinikon alla piilossa lojuneeseen äkeeseen. Seppo selvisi kärrynpyöristä ilman vaurioita, mutta Yamaha jatkoi matkaansa muutaman lisäkärrynpyörän verran tenniskentän aidan lävitse. Sanomattakin selvää, että takahäkki ja uusi pakoputki menivät kunnolla solmuun ja komea FMF:n vaimennin onkin tätä nykyä hyötykäytössä isän vanhassa traktorissa. Kuten allekirjoittaneella on ollut tiimimme junioreille tapana sanoa, älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Maailman crossihuipulle tähdätessä ei ole aikaa makailla sairaalavuoteessa ja hyvät turvavarusteet vähentävät huomattavasti loukkaantumisriskiä eli ei muuta kuin turvavarusteet päälle ja ajohommiin, kyllä se kevät sieltä joskus tulee! TyhmäsTä pääsTä kärsii koko crossari Vedin piikin Yamahalla etukautta ympäri pihan pienestä hiekkakasasta ja lensin ruusupensaan läpi pelkissä shortseissa ja sandaaleissa. Suomalaisen motocrossin monitoimityökalu Kusti Manninen on ajanut crossia vuodesta 1989 ja siinä sivussa toiminut motocrossin lajiryhmässä, kuvannut crossivideoita ja -valokuvia, toiminut apuselostajana kisoissa, pyörittänyt motocrossnettisivustoa, suunnitellut velipoikansa kanssa ajovarusteita ja crossiratoja, harrastanut crossiturismia, järjestellyt crossileirejä sekä supercrosskisoja ja kirjoitellut lehtijuttuja OFFROADProhon. Kkl>> KOLUMNI KUSTI MANNINEN EVERYWHERE WWW.KTM.COM/FREERIDE-E KLIKKAA SIVUSTOLLE JA LUE LISÄÄ! Photos: R.Schedl, H. Mitterbauer NO MORE LIMITS HIljaisuus on voimaa! Ei päästöjä eikä melua. Nämä asiat avaavat täysin uusia ovia ajopaikkojen osalta ja moottoripyöräily on hyväksyttävämpää! KTM:n ensimmäinen sähköenduro on luonnollisesti tieliikennekäyttöön hyväksytty, A1-kortilla ajettava sähkömoottoripyörä. Lataa pyöräsi uusiutuvista energialähteistä ja olet ekologisuuden edelläkävijä. (100 % suorituskyky vain 80 minuutin latauksella). Uusi vihreämpi tulevaisuus ja uusia ennenkokemattomia ajohetkiä! 100 % fun, 100 % KTM! KTM muistuttaa kaikkia moottoripyöräilijöitä siitä, että heidän on käytettävä suositeltuja suojavarusteita, käynnistettävä sähkömoottoripyörä vasta saatuaan KTM-jälleenmyyjältä korkeajännitteeseen liittyvän opastuksen sekä ajettava aina vastuullisesti voimassa olevien tieliikennelain säännösten mukaisesti. Kuvissa näkyvät moottoripyörät voivat joiltakin osin poiketa tuotantomalleista. Kuvissa esiintyy myös valinnaisia varusteita, jotka ovat saatavina lisähintaan. KOEAJA KTM FREERIDE E MP15-MESSUILLA HALLISSA 5! 30.1. –1.2.2015 w w w .k isk a.c om FREERIDE E-XC OP115_kolumni_kusti.indd 48 12.1.2015 15.42
EVERYWHERE WWW.KTM.COM/FREERIDE-E KLIKKAA SIVUSTOLLE JA LUE LISÄÄ! Photos: R.Schedl, H. Mitterbauer NO MORE LIMITS HIljaisuus on voimaa! Ei päästöjä eikä melua. Nämä asiat avaavat täysin uusia ovia ajopaikkojen osalta ja moottoripyöräily on hyväksyttävämpää! KTM:n ensimmäinen sähköenduro on luonnollisesti tieliikennekäyttöön hyväksytty, A1-kortilla ajettava sähkömoottoripyörä. Lataa pyöräsi uusiutuvista energialähteistä ja olet ekologisuuden edelläkävijä. (100 % suorituskyky vain 80 minuutin latauksella). Uusi vihreämpi tulevaisuus ja uusia ennenkokemattomia ajohetkiä! 100 % fun, 100 % KTM! KTM muistuttaa kaikkia moottoripyöräilijöitä siitä, että heidän on käytettävä suositeltuja suojavarusteita, käynnistettävä sähkömoottoripyörä vasta saatuaan KTM-jälleenmyyjältä korkeajännitteeseen liittyvän opastuksen sekä ajettava aina vastuullisesti voimassa olevien tieliikennelain säännösten mukaisesti. Kuvissa näkyvät moottoripyörät voivat joiltakin osin poiketa tuotantomalleista. Kuvissa esiintyy myös valinnaisia varusteita, jotka ovat saatavina lisähintaan. KOEAJA KTM FREERIDE E MP15-MESSUILLA HALLISSA 5! 30.1. –1.2.2015 w w w .k isk a.c om FREERIDE E-XC OP115_kolumni_kusti.indd 49 12.1.2015 15.42
Lahjakkuus vie tiettyyn pisteeseen, mutta huipulla korostuu työnteko. Painin maailmanmestari Marko Yli-Hannuksela harmittelee motocrossjunioreiden heikkoa kehonhallintaa, muttei ole yllättynyt. Hän ei ole ainoa, joka toivoo, että urheilijat harjoittelisivat kokonaisvaltaisesti. Vartalo haltuun TeksTi: Marko Vihriä kuvaT: Miska Aaltonen, Marko Vihriä Kuva: SportImage Tatami tärähtää, vaikka liikkeen piti olla hallittu. Juniorit kaatuvat kuperkeikan vauhdilla selälleen. Jouhea pyörähdys jaloille ei onnistu. Päälläseisonta tuottaa suuria vaikeuksia ja siitä siltaan kaatuminen on tuskaa. Ei ole tietoa, miten käsilläseisontaan pitäisi edes yrittää nousta. Harmittavan negatiivisia lauseita edellä. Ongelma tilanteen taustalla on kuitenkin tosi ja yleinen lasten ja nuorten keskuudessa. Kehon hallinta on hakoteillä ja liikkuvuusominaisuudet viittaavat ikäihmisiin. Ajamaan oppii ajamalla. Se on vanha mantra, joka pitää täysin paikkaansa. Siihen voi myös vedota silloin, kun jokin liikuntasuoritus ei onnistu. Yksikään kuperkeikka ei tee motocrosstai enduromestaria. Totta on myös se, että kaikkea osaamattomuutta on mahdollista selitellä. Ei se eteenpäin vie, mutta voi antaa itselle väärällä tavalla hyväksyvästi anteeksi. Painin maailmanmestari, painivalmentaja Marko ”Myhi” Yli-Hannuksela painottaa kokonaisvaltaista kehonhallintaa. Hän on varma, että kaikissa urheilulajeissa on hyötyä siitä, että koordinaatio on hallussa. Ei paini50 REPORTAAS I myhi.indd 50 12.1.2015 15.43
offroadpro.fi Lyhytkin painihetki saa sykkeen nousemaan ja hengityksen puuskuttamaan. Ammattitaitoinen ohjaaja innostaa sekä opettaa ja saa treenaajan yrittämään uusia asioita. TeksTi: Marko Vihriä kuvaT: Miska Aaltonen, Marko Vihriä matsissa tehdä kuperkeikkoja tai päälläja käsilläseisontaa, mutta silti ne ovat osa harjoittelua. – Treenien vaihtelu virkistää. Lisäksi korkealla tasolla olevat yleiset taidot auttavat huippusuoritukseen omassa lajissa, Yli-Hannuksela painotti vetäessään harjoituksia offroad-joukolle. Myhin kanssa samoilla linjoilla on Suomen Moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen kehonhallinta on yksi harjoittelun ja ajamisen peruspilareista. – Esimerkiksi mutka-ajossa on kyse todella pientenkin vartalonliikkeiden hallinnasta. Kahvoja ja polkimia käytettäessä korostuu käsi-jalka-koordinaatio. Vartalon asennoilla ohjataan puolestaan pyörää ja niin edelleen, Konttinen listaa. – Voi olla pienestä kiinni, kulkeeko mutka täydellisesti vai uppoaako pyörä valliin. Konttisen esimerkin kaltaisia tilanteita tulee ajaessa eteen jatkuvasti. On kyse sitten hyppäämisestä, keulimisesta, jarruttamisesta, kiihdyttämisestä tai esteen ylittämisestä, on pyörän hallinta tarkkaa ja oikea-aikaista kehonhallintaa, tasapainon ja painopisteen kontrollia sekä hallintalaitteiden käyttöä. Moni asia puoltaa sitä, että harjoittelun tulisi olla monipuolista. Itsensä ylittämistä Moni offroad-harrastaja hyväksyy sen, että varsinkin talvikaudella kuntoa harjoitetaan lenkkeilemällä, kuntopiirillä, sählyä pelaamalla, kuntosalilla, hiihtämällä ja uimalla. Harvemmin kuulee sanottavan, ettei mistään mainituista ole hyötyä ajamiseen. Silti samalla esimerkiksi voimistelu, tanssiminen, kamppailulajit ja jopa koritai käsipallo lasketaan niihin urheilulajeihin, joita ei tarvitse tehdä tai joista ei ole hyötyä ajamiseen. Tilanne on ristiriitainen, jopa koominen. Miksi juoksulenkki kehittäisi paremmaksi kuljettajaksi tehokkaammin kuin tanssiminen? Offroadin talviharjoittelussa on totuttu siihen, että ensin pelataan sählyä ja perään vedetään punnerrus-, vatsa-, selkäja jalPainin maailmanmestari Marko ”Myhi” YliHannuksela tietää mistä puhuu ja mitä opettaa. 51 myhi.indd 51 12.1.2015 15.43
Varsinkin junioreiden olisi syytä kuormittaa kehoaan monipuolisesti. kapainotteinen kuntopiiri. Vuodesta toiseen toistetaan samaa, vaikka maailma on täynnä erilaisia lajeja ja varsinkin erilaisia kuntoiluliikkeitä. Harjoituksen vetäjällä on merkittävä rooli. Heidän tehtävänä on pitää yhteisharjoitukset tehokkaina, mutta myös mielekkäinä, vaihtelevina ja kehittävinä. ”Erikoiset” lajit ja liikkeet tuovat mukanaan ikävän puolen niiden harjoittaminen on vaikeaa, jos ei ole aiempaa kokemusta. Se ei saisi kuitenkaan olla este yrittämiselle ja itsensä kehittämiselle. Ei moottoripyörän ajaminenkaan ole itsestäänselvyys eikä täydellistä ajajaa ole olemassakaan. Vaaditaan esimerkiksi suurta kehonhallintaa, kun mutkaan tullessa yhtä aikaa pidetään kaasua yllä, painetaan etujarrua, vedetään kytkimestä, painetaan jalkajarrua ja vaihdetaan pienempää vaihdetta. Samalla katse on edessä, valitussa ajolinjassa. Ehkä pitää huomioida kanssakilpailija ja mutkaa seuraava osuus. Kenties ajoasento on vaihtumassa seisonnasta istumaan ja paino siirtymässä eteen. Muutaman sekunnin sisällä tapahtuu valtavasti. Pieneltä lapselta asiat eivät onnistu, mutta kokemuksen ja nimenomaan harjoittelun kautta homma luistaa. Edelleen tuloksenteon kannalta tärkeintä on harjoitella ajamista, kaikkia sen osa-alueita ja olla parhaimmillaan kilpailuissa. Muttei ajamisessakaan saisi tyytyä siihen, että osaa perussuorituksen, eli kiertää rataa ympäri kaatumatta. Miksi kuntoharjoittelussa pitäisi tyytyä vähempään ja mitä haittaa on olla urheilullisesti monipuolinen? Tekemisen helppous Koordinaatiota ja kehonhallintaa on helppo lähteä kehittämään. Asenteita ja suhtautumista urheiluun panostamiseen on toki vaikeampi muuttaa. Yksinkertaisimmillaan voi heittää palloa seinään vasemmalla (heikommalla) kädellä ja ottaa pallo kiinni samalla kädellä. Kaverin kanssa voi heitellä yhtä, kahta, kolmea tai neljää palloa toiselle, jolloin joutuu keskittymään heittoon sekä kaverin heittämän pallon kiinniottamiseen. Kun palloilla on painoa, tulee vaivihkaa harjoitettua käsien ja sormien lihaskuntoa. Heiton aikana voi myös joustaa jaloilla, jolloin nekin aktivoituvat. Vartalon liikkuvuutta voi kasvattaa kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä tekemällä. Päälläja käsilläseisonta vaatii jo enemmän keskikehon hallintaa. Sillan voi tehdä polvillaan olevan kaverin selän yli ja pyrkien pyörähtämään sillasta puolittaisen käsilläseisonnan kautta ympäri jaloilleen. Samaan aihepiiriin kuuluu kääpiöja jättiläiskävely. Miksei myös ryöminen, apinakävely, rapukävely, karhukävely, sammakkohyppy, lisko, eteneminen mahaltaan pyörähtäen selälleen ja takaisin mahalleen, ja niin edelleen. Kaikki nämä vievät kehoa pois vakioituneesta liikkumisesta, jolloin rasittuvat sellaiset osa-alueet, jotka saavat muuten olla varsin rauhassa. Kottikärrykävelyyn saa lisää haastetta punnertamalla välillä. Kävelyn sijaan voi myös hyppiä punnerruksen kautta eteenpäin. Harjoitus tekee kiukuttelijan tai mestarin Painimestari Marko Yli-Hannukselan vetämään kahteen puolentoistatunnin treenin osallistuessani kummastelin ja harmittelin noin 10-15 -vuotiaiden motocrossjunioreiden toimintaa. Voi olla, että heillä oli pahasti teini-iän kasvupyrähdys häiritsemässä liikkuvuutta tai huomio kiinnittyi muuten vain epäolennaiseen. Ehkei kouluissakaan enää pakoteta jumpan ja telinevoimistelun maailmaan. Mutta olipas suuren osan junnujen taidot heikkoja. Räikeimmät kompuroivat omiin jalkoihinsa juostessaan. Tämän olen huomannut myös sählyä pelatessa. Joillakin on vaikeuksia juosta, varsinkin, jos suuntaa pitää vaihtaa nopeasti. Yhden jalan kyykky siten, että toinen jalka on suorassa sivulla maassa, oli sitten vielä vaikeampaa. Siis mitä, kyykkyyn meneminen ei onnistu? Kun kyykyssä piti vaihtaa jalalta toiselle ja takaisin ja niin edelleen, koordinaatio sekosi monella lopullisesti. Kuperkeikat mätkähtivät selälleen tai kyljelleen. Päälläseisonta oli uusi liike, vaikka luulin sen kuuluvan alaja yläkoulun liikunnan perusoppeihin. Harmitti oikein, kun minä, pari nelikymppistä harrastajaa ja pari minua hieman nuorempaa teimme puhtaimmat liikkeet. Meillä oli käsitys siitä, mitä oltiin tekemässä. Myönnettäköön, että emme me kaikkea osanneet eikä liikkuvuus ollut puhdasta. Mutta ero suurimpaan osaan junnuja oli merkittävä. Silti kaikesta tästä paatoksesta huolimatta, haluan keskittyä siihen, mitä junnut osaavat ja mitä he voivat varmasti oppia. Siitähän tässä on kyse. Jos ei osaa jotain, mutta se on mahdollista tehdä, pitää saada juniorit innostumaan harjoittelusta. Sama koskee ajamista. Äidinmaito ei sisällä voittoisan tai nautinnollisen ajon tekniikkaa, vaan harjoitus tekee kuvainnollisen mestarin. Fyysinen ja psyykkinen suorituskyky tehdään harjoituksissa, ei enää kisoissa. Treenien ja toistojen täytyy riittää antamaan tuki ja turva kisan voittamiseen. Ja silti vastuu on aina lopulta urheilijalla itsellään. Näk ök ulm A Mar ko Vihr iä 52 myhi.indd 52 12.1.2015 15.43
offroadpro.fi Vaaditaan voimaa työntää kaveria pitkin lattiaa jalkojen avulla. Reaktioita voi treenata paikaltaan starttaavilla juoksuharjoituksilla. Samalla harjoitteluun tulee monipuolisuutta, mikä voi tarkoittaa iloista vaihtelua. Koripallon peluussa kehittyy kunto sekä käsien koordinaatio. Koripalloa voi pompotella kättä vaihtaen, jalkojen välistä tai esimerkiksi käymällä välillä kyykyssä. Sählyn peluuseen voi ottaa mukaan syöttöharjoittelua, pujottelua keilojen ympäri ja spurtteja, jolloin pelitaito kasvaa ja vartalo rasittuu monipuolisemmin. Tasapainoa, kehonhallintaa ja lihaskuntoa kasvattavaa on tehdä yhden jalan kyykkyjä tasapainolaudalla tai nostella käsipainoja ollessaan polvillaan jumppapallon päällä. Telinevoimistelu ja katosta roikkuvien renkaiden sekä köysien hyödyntäminen takaa poikkeuksellisia treenejä. Monelle vanhemmalle harrastajalle tämänlainen toiminta on tuttua koululiikunnasta. Hyppynarulla hyppiminen vaikuttaa olevan yllättävän vaikeaa, vaikka perussuoritus on hyvin yksinkertainen. Hyppiminen on mitä tehokkainta pohjelihastreeniä. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Kyse on pitkälti siitä, mitä halutaan tehdä ja miten treeniä ohjataan. Pidemmälle vietynä pitäisi pohtia sitä, että harjoitusten pitäisi myös innostaa ainakin lapsia liikkumaan. Kaikki ei voi aina olla kivaa ja menestys vaatii suuria hikipisaroita, mutta lapsija nuorisourheilussa voidaan vielä muistaa myös se hauskanpito. Eikä rankka treeni tarkoita sitä, että on äärettömän tylsää ja ikävää. Harjoittelusta pitää saada jonkinlainen nautinto oli minkä ikäinen tahansa. Lisäksi kehonhallintaja koordinaatiopainotteinen harjoittelu on vain yksi osa treeniohjelmaa. Joukkoon mahtuu aivan varmasti ajamista, lenkkeilyä, kuntopiiriä, hiihtoa ja niin edelleen. 53 myhi.indd 53 12.1.2015 15.43
54 HAASTATTEL U joni_roos.indd 54 12.1.2015 15.44
Motocross-ratojen sanaseppo Joni Roos on sanavalmis kaveri, joka muistuttaa lausunnoissaan alppivirtuoosi Kalle Palanderia. Itseluottamusta ei puutu ja tällä kaudella mies on valmis lunastamaan kovimmatkin puheensa. TeksTi Vesa Koivunen kuvaT Marko Vihriä Joni Roosia voi ihailla monestakin eri syystä. Ensinnäkin ajotyyli on todella näyttävä ja toiseksi, miehen itseluottamus on vertaansa vailla. Ennen viime kauden alkua Roos pamautti lausuntoja, jossa hän nosti itsensä mukaan MX1-luokan mitalitaisteluun. Roos voitti Laitilassa kansallisen kilpailun näytöstyyliin, mutta epäilijöitä riitti. Eihän Laitilassa olleet mukana sarjan kärkikuskit ja rataa pidettiin Rauman miehelle liiankin kotoisena. – MX1-luokan avaus ajetaan Porissa ja tulen olemaan siellä todella kova. Saattepa nähdä, Roos laukoi Laitilan jälkeen. Monia moinen väite nauratti. Nauratti tai ei, saavutti Roos yhden tärkeän asian. Häntä alettiin seurata. Sitä voisi pitää jo jonkinlaisena saavutuksena. Sitten tapahtui ensimmäinen negatiivinen asia. Roos ajoi 125-kuutiosella Hyvinkäällä ja kaatui todella rajusti. Piikki hylkäsi kuljettajan kuin raivohärkä ja raumalainen lensi korkealla ilmassa. Ilmalento ei miestä satuttanut, mutta alastulossa polvi otti kipeää. Roos antoi suorasanaisia lausuntoja ja kertoi polven olevan hiukan huonossa kunnossa. Lausunto leimattiin monen tahon toimesta selittelyksi. – Aluksi polvi tuntui todella huonolta, mutta ei se niin huono ollut. Viikkoon en pystynyt kävelemään, mutta sain erittäin hyviä neuvoja hoitoon ja teippaamalla se toimi oikein hyvin, Roos totesi kauden päätyttyä. Loistava kauden avaus Vihdoin päästiin Poriin. Olosuhteet olivat todella vaikeat, sillä kuumuus oli todella kova. Roosin odotettiin olevan kova, muttei niin kova kuin hän oli. Santtu Tiainen oli äärimmäisen vahva, mutta Roos pystyi aika-ajoin jopa haastamaan Tiaisen. Se oli kova teko. Ennen toista erää kuljettajat olivat jo valmiiksi väsyneitä. Roos nojaili kuuluttajan koppiin ja puhisi väsymystään. – Täytyy sanoa, että olen aika poikki jo valmiiksi. Startti tapahtui ja Roos ampui matkaan. Ensimmäiset viisi mutkaa menivät hyvin, sitten heilahti. – Ei se ollut minun vikani. Kyseessä ei ollut ajovirhe, vaan erittäin huono tuuri. Ajoin kiveen ja siitä se lähti. Toinen erä oli siinä, Roos sanoo. Porin avauskilpailu kuvaa hyvin koko Roosin kautta. Hyviä eriä ja huonoja eriä. Liikaa niitä huonoja. Tasaisuus puuttui. – Näin jälkikäteen mietittynä antaisin itselleni arvosanaksi seiskan. Paljon tuli tehtyä hyvää, mutta paljon myös huonoa, Roos toteaa. Tälle kaudelle tavoitteet ovat varsin samat kuin viime kaudelle. Mitali MX1-luokassa on vähimmäistavoite ja mestaruus siintää kirkkaimpana mielessä. Roosin mukaan mestaruus on tavoitteena täysin realistinen. – Siellä on kovia kuskeja vastassa, kuten Santtu Tiainen, Erki Kahro ja tietenkin Ludde Söderberg ja Toni Eriksson. Uskon kuitenkin pääseväni Ludden ja Tonin vauhtiin tässä kevään mittaan ja sitten vaan puristetaan hiukan lisää, niin ollaan Santun kanssa samalla viivalla. ei yhtään ammattiLaista Roos ei näe harjoittelumahdollisuuksissa mitään epäkohtaa, vaikka Tiainen ja Kahro ovatkin ammattilaisia. – Miten niin ammattilaisia? Olen ymmärtänyt, etteivät he mitään hurjaa tiliä ajamisella tee, joten ei voida puhua ammattilaisista. Toki he voivat treenata paljon, mutten näe sitä minulle tappioksi. Pystyn treenaamaan oikein hyvin, Roos painottaa. Roos on päivätyössä, aivan kuten suurin osa hänen kilpailijoistaan. Hän herää yleensä kukon laulun aikaan ja hyppää kuorma-auton rattiin. Päivät ovat monesti hyvin pitkiä, jopa yli 14-tuntisia. Työ on myös fyysisesti raskasta. – Kun kuulee, että olen rekkakuski, niin helposti ajattelee, että istun päivät auton ratissa. Se on kuitenkin pienin rooli työssäni. Ajan tällaista offroadpro.fi 55 joni_roos.indd 55 12.1.2015 15.44
puhdistusyksikköä, jota käytetään erilaisiin toimenpiteisiin, kuten viemäreiden putsaukseen ja tyhjennykseen, korkeapainepesuihin ja muihin sellaisiin. Tuossa kun heiluu kuuden tuuman muoviletkun varressa päivän, niin tietää tehneensä. Tällaisen työn yhdistäminen harjoitteluun tuntuu hankalalta, mutta ei Roosin mielestä. Hänen mukaansa treenaaminen sujuu oikein hyvin ja määrää voidaan jopa kasvattaa. Muutoksia esimerkiksi viime talveen on tehty varsin merkittävällä tavalla. – Viime vuonna pidin taukoa, mutta nyt se jää väliin. Pyrin ajamaan kolme neljä kertaa viikossa koko talven ajan. Nyt käyn Turun luolassa ja sitten saatan tehdä pari ulkomaan matkaa, Roos valottaa tilannetta. Ajomäärä tuntuu varsin kovalta, mutta Roos painottaa, että tällä korjataan pieleen mennyt viime vuosi. – Pakko ajaa, mikäli meinaa tällä kaudella sijoittua paremmin kuin viime vuonna. Silloin pidin talvella parin kuukauden tauon ja pieleen meni. Nyt ajan paljon ja mielestäni Turun Luola on hyvä paikka ajaa. Siellä kun vetää 25 kierroksen setin, niin syke on katossa. Ajaminen tuollaisella supercross-tyylisellä radalla tekee myös pyörän hallintaan hyvää. uLkomaiLLe ajamaan Roos jakaa rytmin siten, että viikonloppuisin ajetaan kaksi päivää ja viikolla sitten pari. Normaalisti Roos on käynyt myös naapurimaissa ajamassa, mutta nyt mukaan saattaa tulla Espanjan matka. TaRVITseMMe RooseJa Mikäli Joni Roos ajaisi kansainvälisellä tasolla, olisi hän todella tärkeä urheilija maamme motocrossia ajatellen. Roos osaa ajaa, mutta myös puhua. Mikäli haluamme näkyvyyttä myös valtamediassa, niin Roosin kaltaiset herrat ovat todella tärkeässä asemassa. Roos ei välttämättä ajattele asiaa sen enempää, hänestä kirjoitettujen juttujen määrä on varmasti sidoksissa miehen luonteeseen. Aivan kuten politiikan toimittajat kertovat luottavansa tiettyihin haastateltaviin tai taloustoimittajat tiettyihin asiantuntijoihin, luottavat urheilutoimittajat puhuviin urheilijoihin. Totta kai urheilijan täytyy urheilla ja onnistua, mutta värikkäät kommentit kelpaavat huomattavasti paremmin kuin lyhyt lausahdus, jonka sisältö on arvoltaan nolla. Eikä urheilijan tarvitse laukoa mitään täysin järjetöntä tai haukkua kaikkia, riittää kun tuo esille kovan itseluottamuksen ja kertoo asiat niiden oikeilla nimillä. Juuri kuten Roos on tehnyt. Hiukan provosoivilla kommenteilla saadaan luotua vastakkain asettelua ja se saattaa tuoda myös muutaman katsojan lisää. Suomalaisen motocrossin taso ei sinänsä muuta katsojamääriä, mutta hyvää taistelua tullaan mielellään katsomaan. Jos hyvä taistelu voidaan maalata jo etukäteen, sillä saattaa olla positiivinen vaikutus. Mitä sitten Roosille tulee tapahtumaan ensi kaudella? Puheet olivat kovat viime vuonna ja tuloksiakin syntyi. Mikäli herran fyysinen kunto kantaa ensi kaudella kaksi erää, mitali on plakkarissa. Mutta kykeneekö hän Tiaisen tahtiin? Se saattaa olla turhankin kova pala purtavaksi. 56 joni_roos.indd 56 12.1.2015 15.44
Totta kai se pitää suhteuttaa työhön. Jos teen 14-tuntisen päivän ja olo tuntuu illalla lyödyltä, harjoituksista karsitaan. Eihän tässä sentään hulluttelemaan ruveta. – Täytyy miettiä, mutta mahdollisesti yksi rykäisy voitaisiin tehdä. Olisi kiva päästä hiukan muuallekin ajamaan ja nyt olisi mahdollisuus saada pyörä muiden mukana pelipaikalle. Espanjassa radat ovat hyviä, vaikka eiväthän ne aivan suomalaisia ratoja muistuta, mutta siellä on myös toinen Roosille erittäin mieluisa juttu, aurinko. Raumalainen nauttii tuosta Suomessa välillä harvinaisestakin valoilmiöstä siinä määrin, että se voisi olla jopa motocrossin tilalla oleva harrastus. – Jos en ajaisi motocrossia, makaisin varmaan kaiken aikaa auringossa. Se on minulle todella tärkeä juttu. Vaikka Roos ei enää viime kautta juurikaan halua muistella, on hän ottanut menneestä paljon opikseen. Yksi selkeä teema on se, että peruskunto pitää saada parempaan jamaan. Viime kaudella toiset erät olivat hankalia, sillä kun puutumista alkoi tulla, koko pakka sekosi. Ajamisen mentyä sekaisin, alkoi virheitä tulla todella kovaan tahtiin. Nyt harjoittelulle annetaan enemmän aikaa ja varsinkin talvella tuntimäärät ovat todella kovia. – Jos otetaan ajamiset pois, niin treenaamiseen ja lihashuoltoon on budjetoitu kolme tuntia päivässä. Kolme tuntia päivässä on 21 tuntia viikossa. Määrä kuulostaa aika hurjalta normaali päivätyössä käyvältä ihmiseltä. – Eihän se ole paljon. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja tuohan on pieni osa siitä, Roos huudahtaa, mutta jatkaa samaan hengenvetoon. – Totta kai se pitää suhteuttaa työhön. Jos teen 14-tuntisen päivän ja olo tuntuu illalla lyödyltä, harjoituksista karsitaan. Eihän tässä sentään hulluttelemaan ruveta. Harjoitellaan kuitenkin niin paljon kuin voidaan, että ensi kaudella oltaisiin kärjessä. Harjoittelun lisäksi Roos aikoo panostaa myös kilpailutoimintaan. Viime kaudella keskittyminen herpaantui kisamatkojen takia ja se vaikutti negatiivisesti suoritukseen. – Onhan tämä homma myös hyvin pitkälti päästä kiinni. Tarvitsen sellaisen parin päivän keskittymisen, mutta viime kaudella kaikki pakkaamiset ja matkustamiset rikkoivat keskittymisen. Tähänkin täytyy keskittyä lisää. uusi pyörämerkki Muutoksia viime kauteen tuo myös uusi pyörämerkki. KTM vaihtuu Suzukiin, mutta Roos ei näe siinä suurta dramatiikkaa. Hänen mielestä offroadpro.fi 57 joni_roos.indd 57 12.1.2015 15.44
Suomessa ajettaessa pyörämerkillä ei ole niin väliä. Kaikenvärisillä kerkiää varmasti. – KTM on valmis paketti, niinhän se on, mutta Suzuki on myös todella hyvä pyörä. Totta kai säätämistä riittää ja teemme paljon töitä ajettavuuden eteen. Jousitusta hierotaan ja kytkimen kanssa työskennellään myös, jotta saadaan ne samanlaisiksi kuin minulla oli tänä vuonna, Roos sanoo. Kaiken kaikkiaan Roosin elämä tuntuu olevan mallillaan ja kaikki toiminta tuntuu tähtäävän menestykseen motocrossissa. Viikonloput kuluvat ajoharjoituksissa ja illat peruskuntotreeneissä. Siinä ei paljon jää aikaa baarissa hurvitteluun. – Täytyy sanoa, että tuon puolen elämästä olen jo nähnyt. Olen saanut kiertää baareissa aivan riittävästi, joten enää ei tarvitse. Toki vieläkin käyn viihteellä, mutta aika harvoin, Roos naurahtaa. Myös työ ja perhe-elämä tukevat ajamista. Tyttöystävän pinna kestää pitkät työpäivät ja harjoittelut, eikä työnantajakaan pane pahaksi Roosin ajamista. – Työnantaja on yksi suurimmista sponsoreistani, joten saan hommat kyllä aika nätisti sovittua. Lomia en ole tosin juurikaan pitänyt viimeiseen viiteen vuoteen, mutta eipä ole koskaan tarvinnut hommista valittaa. Todella hienosti homma sujuu. Roosilla on ensi vuoden valmistelut todella hyvällä mallilla ja tavoitteet kristallin kirkkaana mielessä. Suomen MX1-sarjan lisäksi hän aikoo hakea myös hiukan ulkomaan kokemusta lähimmistä MM-kisoista. Tavoitteena olisi ajaa Ruotsin ja Latvian MXGP-osakilpailut. – Sieltä kun napsahtaisi muutama MM-piste, niin kyllä sitten oltaisiin todella onnellisia! Viime vuonna kaikki tavoitteet eivät oikein täyttyneet ja arvosanaksi muodostui seitsemän. Ehkä näillä uusilla toimilla näemme erilaisen Roosin, joka pitää paketin kasassa ja ajaa molemmat erät maaliin. Sillä tavalla saattaa menestystä syntyä. Työnantaja on yksi suurimmista sponsoreistani, joten saan hommat kyllä aika nätisti sovittua. Lomia en ole tosin juurikaan pitänyt viimeiseen viiteen vuoteen, mutta eipä ole koskaan tarvinnut hommista valittaa. 58 castrol tts 2-tahtiöljy airoh jumper kypäräpaketti snopro tankorukkaset fmf fatty pakoputket kahvanlämmitin elementit regina 520 rx ketju ajotech® fatbar tanko v-face valomaskit o’neal rider crossisaapas kiinnikesarja 12 x 1 litran laatikko 129,169,69,RAHTIVAPAA TOIMITUS RAHTIVAPAA TOIMITUS 39,19,24,89,149,RAHTIVAPAA TOIMITUS crossipaidat crossihousut 19,19,79,285,PARI ALK. PARI 0,Suosituin 2-tahtiputki! • Lisää tehoa läpi koko kierrosalueen • Nikkelipäällyste estää ruostumista PROX MOOTTORIN JA RUNGON KULUTUSOSAT VERKKOKAUPASTA! RAHTIVAPAA TOIMITUS joni_roos.indd 58 12.1.2015 15.44
castrol tts 2-tahtiöljy airoh jumper kypäräpaketti snopro tankorukkaset fmf fatty pakoputket kahvanlämmitin elementit regina 520 rx ketju ajotech® fatbar tanko v-face valomaskit o’neal rider crossisaapas kiinnikesarja 12 x 1 litran laatikko 129,169,69,RAHTIVAPAA TOIMITUS RAHTIVAPAA TOIMITUS 39,19,24,89,149,RAHTIVAPAA TOIMITUS crossipaidat crossihousut 19,19,79,285,PARI ALK. PARI 0,Suosituin 2-tahtiputki! • Lisää tehoa läpi koko kierrosalueen • Nikkelipäällyste estää ruostumista PROX MOOTTORIN JA RUNGON KULUTUSOSAT VERKKOKAUPASTA! RAHTIVAPAA TOIMITUS joni_roos.indd 59 12.1.2015 15.44
TeksTi: A.C. Keller kuvaT: Future7Media, Sami Salonen Miehestä Mittaa REPORTAAS I 60 kåsan.indd 60 12.1.2015 15.45
offroadpro.fi Kuunnellaan ensin Sami Pölläsen terveiset Ruotsissa ajetusta Novemberkåsanista ja valitetaan vaikeista suomalaisista endurokisoista vasta sitten. Tunnelmassa on jotakin samaa kuin jokakesäisessä Neste Oil Rallissa. Pellot ja tienposket ovat täyttyneet autoista, kun monituhatpäinen yleisö on pakkautunut parhaiksi tietämilleen katselupaikoille. Nuotiot roihuavat, makkarat tirisevät. Jotkut huudattavat rokkia, toiset rutistelevat olutpurkkeja – siis aivan kuten kotoisassa tuhansien järvien rallissa. Nyt ei kuitenkaan olla MM-rallissa Keski-Suomessa vaan jokavuotisessa Novemberkåsanin endurokisassa Ruotsissa. Ja nyt ei todellakaan vietetä leppoista kesäpäivää pellonpientareella. Nyt värjötellään keskellä yötä pilkkopimeässä metsässä. Marraskuinen 61 kåsan.indd 61 12.1.2015 15.45
lauantai on vaihtunut pari tuntia sitten sunnuntaiksi. Kalenteri kertoo, että tätä pyhäpäivää kutsutaan Tuomiosunnuntaiksi. Vantaalaiskuski Sami Pöllänen höräyttää 250-kuutioisella Husqvarnallaan AT-asemalta erikoiskokeen starttiin. Hän yrittää olla ajattelematta mitään muuta kuin edessä olevaa EK:ta. Se on kisan viimeinen pätkä. Hän on ollut liikkeellä yhtä soittoa 16 tuntia, ja hän on ehtinyt ajaa jo 14 erikoiskoetta. Nyt hänellä ei ole kerta kaikkiaan varaa enää töpätä. Ei Pöllänen varmasti normaalissa endurokisassa viimeistä pätkää möhlisikään. Mutta nyt hän ei olekaan missään normaalissa kilpailussa vaan Ruotsin vanhimmassa, vaativimmassa ja arvostetuimmassa endurotapahtumassa, jossa hänelle kertyy vielä viimeiselläkin, viidennellätoista erikoiskokeella ajoaikaa yli tunti. Autokeskus Oy:n toimitusjohtaja Sami Pöllänen ponkaisee sovitulla kellonlyömällä Vantaalla sijaitsevaan Autokeskus Airportiin. Eletään joulukuun puolenvälin lauantaita. Pölläsellä on tänään vapaapäivä, ja siksi hänellä on aikaa rupatella niitä näitä endurosta. Pöllänen näyttää 42-vuotiaaksi yritysjohtajaksi ärsyttävän hyväkuntoiselta. Siihen on tosin kelpo selitys. Hän treenaa kahdeksan kertaa viikossa tunnin kerrallaan. Hän aloittaa kaikki arkiaamut kuntosalilla, ja illalla hän menee joko lenkille tai ajamaan. Hänellä on kaksi Husqvarnaa. Varttilitraisella hän ajaa enduroa ja 350-kuutioisella motocrossia. – Autokaupassa eletään vaikeita aikoja, ja hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan työssä. Ajaminen on se tasapainottava tekijä työn ja muun elämän välillä. Siinä työajatukset nollautuvat erittäin tehokkaasti. Pöllänen kuuluu siihen kansanosaan, joka on ollut kiinnostunut moottoripyöristä polvihousuikäisestä asti. Kisahommat hän aloitti 16-vuotiaana ja aika hyvin aloittikin. Enduroon keskittynyt vantaalainen nappasi nopeassa tahdissa pari nuorten luokan SM-mitalia kaappiinsa. Parikymppisenä hän päätti panna pillit pussiin ja lähteä opiskelemaan. Toistakymmentä vuotta vierähti niin, ettei hän käynyt edes katsomassa kisoja. Kymmenisen vuotta sitten hän löysi vanhan harrastuksensa uudelleen. Hän alkoi ajaa kuntoilumielessä motocrossia. Toissa syksynä Pöllänen kävi ajamassa Sixin Sardiniassa. Viime kaudella hän ajeli lähinnä kansallisia endurokisoja ja muutaman cross-countryn ja täräytti niiden päälle Novemberkåsanin Ruotsissa. Kauden hän päätti perinteiseen tyyliin itsenäisyyspäivänä Kärme-Kustaan Kiemuroissa Hämeenlinnan Hätilässä. Jotenkin vielä ymmärtää, että ihminen haluaa ajaa moottoripyöräilyn olympialaisina pidetyn Sixin tai lähteä hupsuttelemaan kerran Sami Pöllänen työpaikallaan. 62 kåsan.indd 62 12.1.2015 15.45
offroadpro.fi vuodessa Kärme-Kustaan liejukkoon. Mutta mikä saa todistettavasti tahdikkaan henkilön menemään Novemberkåsaniin, jonka vaativuutta voisi huoletta verrata Havaijin täyspitkään triathloniin – tosin sillä erotuksella, että Kåsanin teräsmiehiltä vaaditaan myös rautaista pyöränkäsittelytaitoa. – Jos suomalaisen endurokuskin ceeveestä löytyvät Päitsi, Sixi ja Kåsan, keskustelua syntyy varmasti. Kaikki tietävät Sixin ja Päitsin, mutta Kåsan on jotenkin mystinen. Tosi harva suomalainen on sen ajanut, joskin edesmennyt Mika Ahola on sen kahteen kertaan voittanutkin. Ensimmäinen Novemberkåsan järjestettiin vuonna 1915. Ensi syksynä kilistellään siis jo kisan satavuotismaljoja. Kåsan on jäänyt ajamatta vain toisen maailmansodan vuosina 1939-1945 sekä syksyllä 1967. Vuoden 1967 peruutusta perusteltiin liikenneturvallisuudella. Enduropyöriä ei haluttu päästää yleisille teille maassa, jossa oli siirrytty syyskuun 3. päivänä oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Kåsanin vuosisataiseen historiaan mahtuu ällistyttäviä tarinoita. Moni saattaa muistaa esimerkiksi syksyn 1969 kisan, jonka vaikeuskerrointa kasvatti poikkeuksellisen kova myrsky. Se yltyi iltaa kohti niin hurjaksi, että kilpailualueelle jouduttiin julistamaan ulkonaliikkumiskielto. Kisan yöosuus keskeytettiin, ja se poistettiin tuloksista. Tieto ulkonaliikkumiskiellosta ei kuitenkaan tavoittanut kaikkia niitä kuskeja, jotka olivat jo ehtineet startata yöosuudelle. Kaksi ruotsalaista ja viisi suomalaista kuskia, etunenässä täkäläisen enduron ikihonka Mauri ”Maukka” Penttilä, ajoivat kaatosateessa ja kaatuilevien puiden seassa yöosuuden maaliin – eivätkä saaneet raivopäisestä suorituksestaan minkäänlaista hyvitystä. Kisan paikkakunta on vuosien mittaan vaihdellut. Vuonna 2014 se järjestettiin Vimmerbyn metsissä Smoolannin maakunnassa satakunta kilometriä Linköpingistä etelään. Ohjelmassa oli kolme kierrosta, joista ensimmäinen ajettiin päivällä ja kaksi pimeässä. Yksi kierros sisälsi viisi erikoiskoetta. Näin erikoiskokeita kertyi yhteensä 15. Sami Pöllänen kertoo, että yksi erikoiskoe kesti keskimäärin 45 minuuttia. – Minun kohdallani aikataulu tarkoitti sitä, että aloitin lauantaina aamupäivällä kello 10 ja lopetin sunnuntaiaamuna kello 4. Ajoaikaa kertyi 18 tuntia, josta erikoiskoeajan osuus oli 9 tuntia 15 minuuttia. Jo ensimmäisellä, valoisaan aikaan ajetulla kierroksella ek-aikaa tuli 2,5 tuntia. SMja MM-kilpailuissa sitä tulee kaikkiaankin vain tunnista kahteen. Pöllänen kuvaa Kåsanin rajuutta vertaamalla sitä Päitsin vaativimpiin, lähinnä Jämsän yläpuolelta löytyviin pätkiin. Pela Renet joutui toteamaan tämän vuoden Kåsanin liian rankaksi. 63 kåsan.indd 63 12.1.2015 15.45
– Jämsän tauolla me odotamme aina pelolla, miten selviämme edessä olevasta 45 minuutin erikoiskokeesta. Kåsanissa niitä kolmen vartin pätkiä tulee 15 kappaletta putkeen. Viimekertainen Kåsan sisälsi yhden pitkän, noin kolmetuntisen tauon. Tauko järjestettiin ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä siksi, että pimeys ehti varmasti laskeutua ennen kuin ensimmäinenkään kuski starttasi toiselle kierrokselle. – Joissakin paikoissa erikoiskokeiden tauot jäivät olemattomiksi. Kun oli saavuttu pätkän maaliin, saatettiin vain ylittää tie ja lähteä heti seuraavalle pätkälle. Joskus ajettiin tunti erikoiskoetta ja pidettiin 10 minuutin huoltotauko. Sen jälkeen lähdettiin toiselle tunnin pätkälle. Hitailijat liputettiin armotta sivuun. Päivällä myöhästymisraja oli tunti ja yöllä kaksi. Moni nimimieskin joutui nostamaan kätensä pystyyn. Yksi luovuttajista oli kaksi kertaa endurossa ja kerran motocrossin MX3-luokassa maailmanmestaruuden voittanut Pierre-Alexandre Renet. Ranskalainen sanoi keskeyttäneensä siksi, että kädet tulivat niin kipeiksi. – Varmaan Renetin kädet kipeytyivätkin. Voi myös olla, että hänen selkärankansa petti. Kun väsymys ottaa voiton, luovuttamiseen löytyy aina selitys. Helpoin tapa on vedota turvallisuuteen, Pöllänen sanoo. Pöllänen sijoittui yleiskilpailussa kunnioitettavasti sijalle 53. Kisaan starttasi sentään 180 kuljettajaa. – En tosin minäkään tiennyt viimeiselle, viidennelletoista pätkälle lähtiessäni, pääsenkö edes maaliin. Päivällä monet paikat olivat tosi hienoja ajaa, mutta yöllä homma meni pelkäksi suorittamiseksi. Sitä vain yritti olla antamatta periksi. Kåsanin jälkeen Sami Pöllänen ajoi vantaalaisten Antti Kujanpään ja Aaro Vaaran kumppanina Kärme-Kustaan Kiemurat Hämeenlinnassa. Ykkösluokassa ajanut partio sijoittui yhdeksänneksi eli sarjansa viimeiseksi. Tosin yksitoista ykkösluokan partiota ei päässyt maaliin ollenkaan. – Siinä kisassa ei ollut mitään kivaa. Lähtö oli aamuyhdeksältä, jolloin metsässä oli vielä pimeää. Siinä piti sitten laukaista ensimmäistä kertaa nastarenkailla kivikkoon. Kaiken huipuksi vettä ja räntää tuli niin, että lasit olivat koko ajan tukossa. Mutta siihenkin kisaan piti vain jostakin syystä mennä? – Jotkut asiat kuuluu hoitaa. Ei se niin mene, että 300 kaveria ajaa kisan ja sinä et. Vaikea on kuvitella epämiellyttävämpää tehtävää kuin se, että joutuu seuraamaan kilpailun sivusta. Sami Pöllänen on ehtinyt koluta vuosien ja vuosikymmenten mittaan niin monta spooria ja rutakkoa, että hän pystyy jo sanomaan, Sami Pölläsen lisäksi myös Janne Mukkala (vas.) taisteli Kåsanin maaliin kiitettävin arvosanoin. Miehet olivat taas pyörien päällä pian Kåsanin jälkeen, heti ensilumen tultua. 64 kåsan.indd 64 12.1.2015 15.45
offroadpro.fi mikä on suomalaisen ja kansainvälisen enduron suurin ero. – En yritä väittää, että vanhan liiton enduro olisi ainoaa oikeaa enduroa, mutta tiedän, että maailmalla siirtymät ovat tosi rankkoja. Suomessa pätkät ovat saman tyylisiä kuin MM-kisoissa, mutta siirtymät ovat niihin verrattuina helppoja. Ei siirtymien pelkkää Kärme-Kustaata tarvitse olla, mutta ei niistä saisi liian kevyitäkään tehdä. Pöllänen sanoo seuranneensa huvittuneena, millaisen metelin nostattaa jok’ikinen Orimattilassa järjestettävä Toukokuun ajo. – Siellä EK:t ja siirtymät ovat vaativia, ja aina niistä syntyy hirvittävä valitus. Minusta enduron pitää olla juuri tuollaista. Jos motocross on motocrossia ja trial trialia, enduron on oltava enduroa. Pölläsen mielestä jokaisen suomalaiskuskin, joka mielii kansainvälisille enduroareenoille, olisi sijoitettava harjoitusohjelmaansa joka kuukausi yksi Kärme-Kustaan tyyppinen voimainkoetus. – Se kasvattaisi kansainvälisellä tasolla tarvittavaa kovuutta ja periksiantamattomuutta. Jos MM-tasolle halutaan mennä, siellä on oltava sellaisessa iskussa, että siirtymät eivät häiritse EK-suoritusta yhtään. Pöllänen sanoo, että mallia voisi ottaa Ranskan nelinkertaisesta maailmanmestarista Antoine Meosta. – Meo pystyy ajamaan MM-kisan viimeiselle viiden minuutin pätkälle puolen minuutin pohjat. Sellainen tulos ei voi syntyä, jos kädet on ajettu viimeisellä siirtymällä hapoille. Pöllänen painottaa, että jokainen saa harrastaa enduroa niin kuin lystää. – Joillekin voi riittää se, että saa osallistua kisavarikon sosiaalisen elämään. Jos taas halutaan menestyä ammattilaistasolla, pitää ymmärtää, että tulokset eivät tule harrastelemalla. Kukaan ei voi ostaa lahjakkuutta edes rahalla, mutta jokainen voi hankkia riittävän fyysisen kunnon käytännössä ilmaiseksi. Siinä vain täytyy vuorostaan ymmärtää, miten paljon sellaisen kunnon eteen joudutaan tekemään työtä. Pöllänen aikoo ajaa alkaneena vuonna enduron täysimittaisen EM-sarjan. Osakilpailuja on neljänä viikonloppuna kahdeksan. Ne ajetaan huhtikuussa Italiassa, touko-kesäkuun vaihteessa Kroatiassa, elokuussa Jämsässä ja lokakuussa Saksassa. Miehen tavoite on kirkas: – Siirtymät pitää mennä heittämällä läpi niin, että aina, kun EK alkaa, kuskin on oltava täydessä iskussa. Kåsan ei vienyt Pölläsen ajoinnostusta. Tuplavalot katolla on välttämättömyys, akkuja pitää olla koko yöksi. 65 kåsan.indd 65 12.1.2015 15.45
66 Husqvarna WR 430 AE 1985 Hussen automaatti kehitettiin 1970-luvun alussa armeijan käyttöön. Projektin sivutuotteena syntyi myös kilpaenduro, jonka eri malleilla saavutettiin menestystä sekä Ruotsin että Suomen mutaja lumispooreissa. Mikään joka pojan lelu se ei kuitenkaan ollut, vaan vaati käskijältään reippaita otteita ja valtavirrasta poikkeavan ajotyylin. TeksTi ja kuvaT: Jukka Helminen avusTajaT: Oskari Kantonen, Mika Koskenlaakso Missä on vaihdepoljin? KOEAJO maukan_husse.indd 66 12.1.2015 15.46
offroadpro.fi 67 Jutussa esiintyvä laite on moottorin ja rungon osalta alkuperäisessä kunnossa. Myös satula ja muoviosat ovat vuodelta 1985. MP-Racingin perustaja ja moninkertainen enduron Suomen mestari (1960 luvulla) Mauri Penttilä on kuitenkin muokannut automaattiaan monella tavalla. Showan keula on Kari Tiaisen 90-luvun maailmanmestaruuspyörästä ja takaswingi taas 80-90-luvun ruotsalaisässä Sven Erik Jönssonin vanhasta tehdaskilpurista. Molemmissa päissä on nelimäntäiset Nissinin levyjarrut. Alun perin takana oli tehoton rumpujarru ja edessä lähes yhtä kehno Brembon 2-mäntäisellä puristimella varustettu levy. 80-luvun puolivälin Husseja myös Kotarikuskit muistavatkin Brembot maailman ensimmäisinä maukan_husse.indd 67 12.1.2015 15.46
68 ABS-jarruina, sillä etupyörää ei saanut lukkoon kuin korkeintaan märällä saviradalla! Automaatissa jarrut ovat erityisen kovilla, sillä moottorijarrutusta ei ole lainkaan. Tehokas ajotyyli vaatiikin kierrosten tappamista takajarrua laahaamalla. Hakiessani pyörää koeajoon Maukka Penttilä evästi sen verran, että olethan sinä näillä ennenkin ajanut ja saat sen luultavasti käymään. Kyseinen yksilö kun on kuulemma jostain syystä huono syttymään. Isoa Hussea on etenkin kylmänä parasta potkia käymään oikealla jalalla ja pyörän vasemmalla puolella seisten. Ennen käynnistämistä varmistin useaan kertaan että luisti kolahti varmasti kaasarissa tyhjäkäyntiruuviin ja että vaihde oli vapaalla. Pitkään seisseessä pyörässähän saattaa kaasu hirttää kattoon, jolloin automaatti lähtee nanosekunnissa omille teilleen. Päätoimittaja Salonen seurasi käynnistämistäni kunnioittavasti noin viiden metrin päästä, eikä selvästikään luottanut taitoihini käsitellä moista hirviötä. Parinkymmenen raivoisan potkun jälkeen Husse pärähti käymään. Salosen ilme oli sekä pelokas että kunnioittava. ”Perkele että on raa’an kuuloinen laite”, kuului kommentti kun lämmitin moottoria. Seuraavaksi piti kytkeä vaihde päälle siirtämällä moottorin päällä oleva vipu asentoon D, eli drive. Painoin hiukan liian neitimäisesti vipua, jolloin kuului samanlainen rutina kuin vaihtaisi vapaalta hitaasti ykköselle ilman kytkintä. Vieressä Salosen ilme vaihtui taas epäluuloiseksi, mutta lopulta vipu napsahti paikalleen. Ensimmäinen ranteen kierto oli hiukan liian nopea ja peli ampaisi arvaamatta liikkeelle. Samalla mieleeni tuli tapahtuma vuodelta 1977 Kärhän lenkin kolmospätkän startista. Lähettäjä sanoi minuutti, jolloin tuon ajan luotettavuusajon kärkinimiin kuulunut Raimo Klingberg napsautti sormella vaihteen päälle 360-kuutioisesta Hussen automaatista. Seuraavaksi Raikka käänsi kaasua ja varmisti että pykälä todella on päällä. Lähettäjä taas luuli sitä varaslähdöksi ja nappasi kuskia olkapäästä kiinni. Tai tarkalleen ottaen yritti, sillä lähettäjän käsi pyyhkäisi Hussen kaasuvaijeriin jonka kuoren pää pomppasi paikaltaan. Kuski putosi satulasta ja ajokki karkasi rodeohevosen tavoin matkaan. Onneksi vaijeri asettui itsestään paikalleen, sillä muuten Husse olisi sinkoillut naapuripitäjään. Hetkellisen sekasorron ja älämölön jälkeen Klingberg keräsi itsensä, sai uuden lähtöajan ja kaasutti matkaan. Minä taas palasin dejavu-matkaltani takaisin nykypäivään ja kaasutin koeajolenkille hiukan tuoreemmalla automaatilla kuin Klingberg aikoinaan. SAlAKAvAlAA Kyytiä Kaahailin testilenkin alkuun pitkin metsäteitä, jotka muistuttivat normaalia vanhan koulukunnan erikoiskoetta. Nykykuskit tuskin suostuisivat edes ajamaan vielä 80-luvulla tyypillisiä 20-30 kilometrin mittaisia pikiksiä, joilla mentiin välillä toista sataa tankilla maaten ja seuraavassa hetkessä rämmittiin tankkia myöden Tällä olisi hauska käydä kokeilemassa jotain spoorikisaa. Ihmeen toimiva peli, vaikka on noin 30 vuotta vanha, pohtii Oskari lyhyen kokeilun jälkeen. maukan_husse.indd 68 12.1.2015 15.46
offroadpro.fi 69 suossa. Eräänlaista rallin ja rytämantsan sekoitusta. Hiekkatieräppäilyssä nykypyöriä matalampi ja pidempi Husqvarna on kuin kotonaan. Se menee pitkää tasaista sladia kuin itsestään. Automaatti latoo pykäliä sisään juuri oikeilla kierroksilla ja melkein portaattomasti. Takarengas heittää tasaisena suihkuna hiekkaa taivaalle ja vaihtaminen tuntuu vain pienenä nykäyksenä. Huipputehoa ei tehdas koskaan ilmoittanut, mutta 430-kuutioisesta nestekoneesta on penkitetty +45 hevosvoimaa. Kiihtyvyys on siis paljon rajumpaa kuin uudella kaksipuolikkaalle nelarilla. Lähinnä voimaa voisi verrata uuteen kaksipuolikkaaseen kaksitahtiseen, mutta vääntöä on enemmän. Mutkiin tultaessa moottorijarrutuksen puuttuminen tuntuu melkein pelottavalta. Kaasun täysi löysääminen heittää pelin saman tien vapaalle ja vauhti tuntuukin vain kiihtyvän. Pikku totuttelun jälkeen oppii laahaamaan takajarrua hiukan ja pitämään samalla osakaasua päällä. Näin veto säilyy koko ajan ja rengas ottaa heti kurvista pidot kun ranteen kääntää kaakkoon. Tällä pyörällä ei siirtymillä tulisi ainakaan kulkujen puutteesta kiire, sillä matkavauhtia se kulkee kevyesti noin sataaneljääkymppiä. Ajaminen on helppoa, kun ei tarvitse miettiä vaihtamista. Perstuntuma todellisesta vauhdista on kuitenkin hakusessa ja mutkat tulevat Päijänne-voittaja ja Suomen mestari Oskari Kantonen sekä veteraaniluokan konkari Mika Koskenlaakso. HuSqvARnA AuTOMAATTI, 1973-1988 Vuonna 1972 Ruotsin armeija halusi taisteluläheteille moottoripyöriä, joilla oppisi ajamaan noin viikon pikakoulutuksella. Kolmelta merkiltä (Monark, Hägglunds ja Husqvarna) tilattiin automaattivaihteiset maastomoottoripyörät. Husqvarna onnistui projektissa parhaiten ja 1973 ensimmäiset maahantuojat eri puolilta maailmaa pääsivät tutustumaan 18-hevosvoimaiseen 250-kuutioiseen kolmivaihteiseen army-mallin automaattiin. Tummanvihreässä pyörässä oli sukset sivuilla ja aseteline. 250-kuutioisia armeijan mallin automaatteja oli myös Suomen puolustusvoimilla käytössä 80ja 90-luvulla. Ensimmäinen kilpamalli esiteltiin 1976. Se oli 360-kuutioinen ja nelivaihteinen. Saman vuoden Novemberkåsanissa automaatteja oli viivalla useita. Uutuutta kehuttiin MC Nytt -lehden artikkelissa koko maastomoottoripyöräilyn mullistajaksi. Se oli ajajien mielestä paljon nopeampi ja hauskempi väline kuin tavallisella vaihdelaatikolla varustetut mallit. Kaiken kruunuksi Hans Hansson ajoi automaatilla Kåsanin yleiskilpailun voittoon. Ruotsissa Husqvarnan automaatit olivat vuosikausia yleinen näky eri tasoisten kuskien käsissä. Hasse Hansson voitti sillä monta kertaa niin Ruotsin mestaruuden kuin Novemberkåsanin. Suomessa Raimo Klingberg kilpaili pitkään automaatilla ja voitti sellaisella myös enduron ison luokan Suomen mestaruuden vuonna 1977. EM-tyylisessä endurossa ei malli saanut suurta suosiota, mutta Australiassa ja Amerikassa automaatit saivat harrastajilta hyvän vastaanoton. Amerikkaan myytiin myös crossimalleja, joilla ajettiin lähinnä aavikkokisoissa. Vuonna 1982 ruotsalainen Bo Edberg sijoittui motocrossin 500-kuutioisten MM-sarjassa monessa osakilpailussa peräti kympin sakkiin 490-kuutioisella ilmajäähdytteisellä automaatilla. Automaatin kehitystyö loppui kun Cagiva osti Husqvarnan moottoripyörätuotannon ja siirsi sen Vareseen Italiaan. Tässä jutussa esiintyvä 430-kuutioinen kolmivaihteinen nestejäähdytetty AE jäi viimeiseksi malliversioksi ja viimeiset pyörät tulivat tuotantolinjalta vuonna 1988. maukan_husse.indd 69 12.1.2015 15.46
70 MITEn SE TOIMII? Husqvarnan automaattinen vaihdelaatikko on melko yksinkertainen. Kampiakselin päässä on keskipakokytkin. Teräsrummun sisällä pyörii kolme pronssista valmistettua ”käpälää”, joita jännitetään kierrejousilla. Kierrosten noustessa jouset antavat periksi ja käpälät tarttuvat keskipakovoiman työntäminä rumpuun. Kampiakselin päässä olevalta kytkimeltä veto siirtyy vaihdelaatikolle, missä on samalla tavalla toimivat jouset ja käpälät kakkoselle, kolmoselle ja neloselle. Vauhdin lisääntyessä veto siis siirtyy itsestään isommalle vaihteelle. Kaasua löysätessä jouset vetävät kampiakselin päässä olevan ykköskytkimen käpälät irti rummusta jolloin veto loppuu. Vaihdelaatikossa pysyy kuitenkin sopiva pykälä päällä, koska se pyörii samaan tahtiin takapyörän kanssa. Teoriassa näin, mutta käytännössä hiukan toisin. Nopein tapa hyödyntää ison vääntävän kaksitahtimoottorin ominaisuuksia on pitää veto koko ajan päällä, jotta keskipakokytkin ei mieti hetkeäkään. Se onnistuu ajamalla mahdollisimman paljon kaasulla jarrua vasten, jolloin veto on heti läsnä kun antaa hanaa. Hans Hanssonilla olikin jarrupolkimet molemmilla puolilla pyörää, jotta hän pystyi vaikkapa spoorissa tappamaan vauhtia riippumatta siitä kummalla jalkatapilla taiteili. Osa taas asensi kytkinkahvan tilalle jarrun, joka vaikutti takapyörään. Näin molemmat hidastimet olivat aina käytössä, vaikka jalat laahasivat lumispoorissa maahan. Automaatti lähtee käymään myös D-asennossa, eli vaihde päällä. Turvallisuuden takia käynnistäminen kannattaa tehdä aina vapaalla, sillä etenkin kylmänä ja ryyppy päällä kierrokset rallattavat korkealla. Silloin kytkin jo nappaa kiinni ja pyörä pyrkii ainakin ryömimään eteenpäin. Tyhjäkäyntiä pitää lämpimänä olla juuri ja juuri sen verran, että moottori ei sammu missään tilanteessa, eikä veto kuitenkaan kytkeydy. salakavalasti silmille. Kierroksia ei voi myöskään huudattaa yli, joka sekin hämää nopeuden arviointia. SuOmiEnSKAA Koeajo tehtiin toissa keväänä, jolloin lumisen talven jäljiltä metsästä löytyi vielä spooria ja aukeilla paikoilla aurinko oli sulattanut maan esiin. Perinteinen Päitsikeli siis niihin aikoihin, kun kisa ajettiin alkuperäisellä paikallaan huhtikuun loppupuolella. Spoorissa automaatti on jopa helpompi ajaa, kuin mitä vanhat muistikuvat kertoivat. Sopiva pykälä pysyy päällä, vaikka ei takajarrulla onnistuisikaan tappamaan vauhtia. Moottorijarrutuksen puuttuminen tulee silti yllätyksenä ja erityisesti hitaissa mutkissa tasapaino pyrkii väkisin karkaamaan väärälle puolelle ulkokurviin. Lisää kallistusta peliin ja sen jälkeen homma alkaa luistaa. Nykypyöriä matalampi Husse kääntyy spoorissa hyvin, mutta vaatii vaihteistonsa takia käskevämpää ajotyyliä. Keulakulma on myös loivempi ja akseliväli pidempi kuin uuden koulukunnan pyörissä. Husse meneekin vakaasti suoraan ja viihtyy vauhdissa. Se ei myöskään pyri hyppäämään urasta ylös yhtä herkästi kuin crossityyliset nykyenskat. Kevään sulattamilla aukeilla paikoilla kivet ja kannot paistoivat kuraisessa maassa. Sellaisessa maastossa ajaminen oli lyhyen totuttelun jälkeen todella vaikeaa. Homma oli joko aivan köröttelyä ja ykköskytkin tuntui koko ajan luistavan. Jos taas antoi kunnolla hanaa, niin kyyti oli ylikovaa. Mutkat tulivat silmille, etupyörä ainakin tuntui osuvan jokaiseen polun lähelläkin olevaan kiveen ja takarengas suti hulluna. Samalla tuli taas mieleen vanha muistikuva. Elettiin vuoden 1978 syksyä ja ajoin VMK:n JJajon pikistä jossakin Keimolan moottoriradan takana olevalla suolla. Sain kiinni edelläni lähteneen Petri ”Murska” Myllyksen, joka oli liikkeellä 360-kuutoisella automaatilla. Omassa 175-kuutioisessa IT Yamahassani oli sentään kytkin ja kuusi vaihdetta. Huusin kapealla polulla latua kuin hinaaja, mutta siitä Petteri sai vain lisää intoa. Husse pomppi sinne tänne, eikä homma ollut enää lasten katsottavaa. Edessä oli noin parimetrinen oja, jonka yli oli tehty silta. Minä osuin sillalle, mutta Petri veti sen ohi vastapenkkaan. Seurauksena hirmu takakorkeat, jonka jälkeen kuski päätyi tangon yli pää edellä turpeeseen. Husse taas kellahti oikealla kyljelleen ja maahan uponnut kaasukahva kiertyi niin paljon että peli huusi täysillä itsekseen. Petri keksi hätäpäissään nostaa pyörän pystyyn etupuolelta, eli vasen käsi kaasukahvalla. Kun takapyörä pyöri jo valmiiksi lähes sataa, niin lopputulos oli arvattavissa. Husse hyppäsi pystyyn, kimposi omistajansa yli ja päätyi käymään tyhjäkäyntiä noin kymmenen metrin päässä olevaan risukkoon. Pätkän maalissa oli pakko jäädä odottamaan kaatuillutta sankaria, enkä muistaakseni edes raivonnut vaikka en saanut suosiolla latua. Parin minuutin odottelun jälkeen maaliin kurvasi nimensä veroinen Murska-Mylläri, sillä etulokasuoja oli poikki, kypärästä puuttui lippa ja suu sekä silmät olivat täynnä turvetta. StunttiKuSKiEn miElipitEEt Automaattia kokeilivat toissa keväänä myös kaksinkertainen Päitsivoittaja Oskari Kantonen ja lumispoorissa kotonaan oleva Mika ”Kossu” Koskenlaakso. Molemmilla oli pieniä vaikeuksia saada peli käymään, mutta muuten homma oli heti hallussa. Osku veti pattista ja mutkaista spooria todella kovaa. Vaikka ajohommat lopettaneen mestarin treenit olivat siltä talvelta käytännössä nolla kilometriä sai Husse kyytiä. Sivusta näytti kuin ukko olisi syntynyt automaatin selässä. Toisaalta se voisi jopa olla mahdollista, sillä Osku ja koeajopeli ovat suunnilleen saman ikäisiä. – Tällä on ihmeen helppo ajaa. Pitää vaan kallistaa reilusti ja luottaa että penkka pitää, kun ei moottori jarruta ollenkaan. Iso nelarihan hidastuu reilusti, kun kääntää kaasun kiinni. Tämä taas tuntuu vaan kiihtyvän, kun laite alkaa rullata vapaalla, kertoili Oskari puuskuttaen. – Jousitus toimii ainakin spoorissa hyvin, vaikka onkin pehmeä. Pyörä pysyy myös hyvin urassa. Kulkuakin on ihan tarpeeksi, eikä vaihdekepin ja kytkimen puuttumista tule hetken päästä edes mietittyä. Tällä olisi hauska käydä kokeilemassa jotain spoorikisaa. Ihmeen toimiva peli, vaikka on noin 30 vuotta vanha, pohtii Oskari lyhyen kokeilun jälkeen. – Vähän pelottavan tuntuinen laite aluksi, mutta automaattivaihteet onneksi tasaavat ison kaksitahtisen tehoa. Matala ja pitkän oloinen runko tuntuu spoorissa paljon helpommalta ajaa kuin nykypyörät. Vanha Husse ei myöskään sinkoa spoorista ylös samalla tavalla kuin jyrkällä keulakulmalla olevat uudet pyörät. Jarruissa ei ole läheskään yhtä paljoa tehoa kuin nykypyörissä tai sitten automaatin moottorijarrutuksen puute jotenkin hämää. Itse haluaisin kuitenkin selvästi lisää tehoa molempiin jarruihin ja enemmän treeniä, että tällä uskaltaisi vetää puiden välissä ihan tosissaan. Ihmeen vähän pyörät kuitenkin ovat kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet. Ennen kokeilua pidin koko automaattihommaa ihan hölmönä ajatuksena, mutta kyllä tässä on ideaa. Minkähän takia tätä ei ole kehitetty vaikka jonkun muun merkin taholta edelleen, miettii Koskenlaakso. TALVEN PARAS VALINT A, MITAS! MAAHANTUONTI JA VALMISTUS Motorengas Oy Veistämöntie 2, 09120 Karjalohja puh. (019) 311 341 www.motorengas.fi JÄLLEENMYYJÄT Hyvinkää: Mp-Racing Oy Hämeenlinna: Rengas-Vekka Oy, Vianor Oy, Daytona Motorsport Imatra: PH-moto Ii: J.Kärkkäinen Oy Joensuu: Kone-Jönnit Oy, Jokikone Oy Joutsa: Joutsan MP-huolto Jyväskylä: Rengasnuora Oy, Vianor Oy, Bike Forum Oy Jämsä: Auto-Ja rengaspalvelu Vesa Kytönen Oy Järvenpää: Vianor Oy Karkkila: T:mi Gustafsson Racing Kerava: Se-Team Oy Kotka: Öljy-hetki Oy Kullaa: Minimoto Racing Finland Oy Kuopio: VML Sponsor Oy Lappeenranta: Urheilu-Koskimies Oy Lohja: Virkblad Oy Nivala: Wanda Motor Oy Nokia: Motorshop Nokia Oy Pietarsaari: G-rengas Ky Rauma: TS-racing & service Oy Riihimäki: Motocenter Rovaniemi: Lapin Kumi Oy Seinäjoki: Jokiniemi Motors Oy, Moto-Seinäjoki Oy, Seinäjoen rengaskeskus Oy Tampere: Motor Power Finland Oy, Motokeidas Oy Turku: Molitor Oy Vantaa: T. Örthen Oy, Allright Europe Oy Virrat: T:mi R. Pihlajamäki Ylivieska: J. Kärkkäinen Oy Motorengas201408.indd 1 24.11.2014 8.52 20v juhlavuosi Motorengas_0115.indd 1 12.1.2015 9.38 maukan_husse.indd 70 12.1.2015 15.46
TALVEN PARAS VALINT A, MITAS! MAAHANTUONTI JA VALMISTUS Motorengas Oy Veistämöntie 2, 09120 Karjalohja puh. (019) 311 341 www.motorengas.fi JÄLLEENMYYJÄT Hyvinkää: Mp-Racing Oy Hämeenlinna: Rengas-Vekka Oy, Vianor Oy, Daytona Motorsport Imatra: PH-moto Ii: J.Kärkkäinen Oy Joensuu: Kone-Jönnit Oy, Jokikone Oy Joutsa: Joutsan MP-huolto Jyväskylä: Rengasnuora Oy, Vianor Oy, Bike Forum Oy Jämsä: Auto-Ja rengaspalvelu Vesa Kytönen Oy Järvenpää: Vianor Oy Karkkila: T:mi Gustafsson Racing Kerava: Se-Team Oy Kotka: Öljy-hetki Oy Kullaa: Minimoto Racing Finland Oy Kuopio: VML Sponsor Oy Lappeenranta: Urheilu-Koskimies Oy Lohja: Virkblad Oy Nivala: Wanda Motor Oy Nokia: Motorshop Nokia Oy Pietarsaari: G-rengas Ky Rauma: TS-racing & service Oy Riihimäki: Motocenter Rovaniemi: Lapin Kumi Oy Seinäjoki: Jokiniemi Motors Oy, Moto-Seinäjoki Oy, Seinäjoen rengaskeskus Oy Tampere: Motor Power Finland Oy, Motokeidas Oy Turku: Molitor Oy Vantaa: T. Örthen Oy, Allright Europe Oy Virrat: T:mi R. Pihlajamäki Ylivieska: J. Kärkkäinen Oy Motorengas201408.indd 1 24.11.2014 8.52 20v juhlavuosi Motorengas_0115.indd 1 12.1.2015 9.38 maukan_husse.indd 71 12.1.2015 15.46
OffroadPro julkaisee lyhennettynä Penttilän haastattelun, joka on ilmestynyt Classic Motocross -lehdessä joulun alla 2013. Suoria Sanoja motocroSSiSta ”Jotenkin tuntuu, että Youthstream haluaa puristaa motocrossin MMsarjasta viimeisenkin pisaran ulos”, sanoo ikänsä lajin parissa pyörinyt Jukka Penttilä. TeksTi: A.C. Keller kUVAT: T. Heitto Bemarin ratista nousee hämmästynyt Jukka Penttilä. – Herranen aika. Tämähän on se sama Imatran motocrossrata, jossa käytiin ajamassa 1970-luvulla SM-kisoja harva se vuosi. Vaikka nämäkin harjut ovat muuttaneet vuosien mittaan muotoaan melkoisesti, heti näkee, että nyt on palattu Pasasen Ossin valtakuntaan, sanoo Penttilä ja viittaa motocrossin monitoimimieheen Ossi Pasaseen, jonka ansiosta imatralaiset ajajat kiipesivät muutama vuosikymmen sitten lajin suomalaiseen eliittiin. Taivastelu jatkuu: – On tämä hemmetin hieno rata. On pituutta ja leveyttä, ja on komeat puitteet muutenkin. Kastelusysteemitkin ovat reidenpaksuista putkea. Tämä on oikea vanhan liiton mesta, samaan tapaan kuin Karkkila, Pori ja Alavus. Penttilä tunnistaa radalla möyrivän Caterpillarin kuskin. Sehän on Martti Kiuru. Kaikki veteraani-ikäiset muistavat, miten Kiuru pyöritti kaivuriaan Imatran radan rinteillä jo kultaisina 1970-luvun vuosina. Yhden neuvon Penttilä haluaisi imatralaisille antaa. – Te olette tehneet radalla niin hienoa työtä, että kohta teitä varmaan kehotetaan järjestämään SM-kisoja ja kansainvälisiä kisoja ja ties vaikka MM-kisojakin. – Siinä vaiheessa tänne alkaa ilmestyä niin sanottuja asiantuntijoita, jotka ryhtyvät opastamaan teitä radan tekemisessä. Teitä aletaan painostaa sanomalla, että radan pitää olla tietyn mittainen ja että siinä pitää olla tällaisia kurveja ja tuollaisia hyppyreitä. Älkää uskoko niiden miesten jutuista sanaakaan. Luottakaa vain siihen, että jos Antonio Cairoli ja Jeffrey Herlings päästettäisiin tällaiselle radalle, he riemastuisivat niin, että he ajaisivat yhtä soittoa tankkinsa tyhjiksi. Elokuussa 59 vuotta täyttänyt Jukka Penttilä on harrastanut motocrossia tavalla tai toisella koko ikänsä. Varttuneempi kansanosa muistaa, miten 50-kuutioiset minicrosspyörät rantautuivat Suomeen vuonna 1971 ja kuinka ylivoimainen kaikissa tuon kesän kisoissa oli 15-vuotias Jukka Penttilä. 72 HAASTATTEL U jana_penttila.indd 72 12.1.2015 15.47
offroadpro.fi Minicrossista Penttilä eteni ensin B-luokkaan ja sitten A-luokkaan ja kiipesi sitä tietä lajin kansalliseen kärkeen. Viimeisen vakavasti otettavan kilpailukautensa hän ajoi vuonna 1980. Seuraavan vuoden alussa hän vaihtoi ajotamineet mekaanikon haalareihin ja lähti huoltamaan Matti Aution kalustoa 125-kuutioisten MM-sarjaan. Vuonna 1982 Penttilä palkattiin Eric Geboersin mekaanikoksi Suzukin tehdastalliin. Siitä alkoi uraputki, jollaiseen ei moni mekaanikko ole motocrosspiireissä yltänyt. Geboers voitti yhteensä viisi maailmanmestaruutta, ja niiden kaikkien takuumiehenä toimi Penttilä. Geboers ajoi kaksi ensimmäistä MM-titteliään Suzukin väreissä 125-kuutioisten luokassa vuosina 1982 ja 1983. Sen jälkeen pyörämerkki vaihtui Hondaksi. Kolmannen mestaruutensa Geboers otti 250-kuutioisissa vuonna 1987 ja kaksi viimeistä 500-kuutioisissa vuosina 1988 ja 1990. Jukka Penttilä ajaa nykyään sekä veteraanimotocrossia että classic-luokan kisoja. Veteraaneissa miehen alla on Suzukin moderni nelari ja classicissa 380-kuutioinen CZ vuosimallia 1972. Ja vauhtia piisaa: miehen tuorein meriitti on classicin mestaruus luokassa B kaudella 2014. Samaan aikaan kun Penttilän nykyinen classic-luokan CZ valmistui Jawan tehtaalta 1970-luvun alussa, mies itse rakenteli motocrossajajan uraa Hyvinkäällä. Eikä se ollut mitään vasemman käden rakentelua. Nuori Penttilä harjoitteli alusta pitäen järjestelmällisesti ja erittäin kovaa. – Mutta kovaa harjoittelivat siihen aikaan kaikki muutkin Hyvinkään kerhon kuskit. Luulen, että se johtui Hessu Mikkolan antamasta esimerkistä, Penttilä sanoo. Pientä osviittaa Penttilän silloisesta treenitahdista saatiin muutama vuosi sitten, kun mies osallistui nykyisen työnantajansa Koneen järjestämään urheilupäivään Vierumäellä. Penttilää oli pyydetty tuomaan 70-lukulaiset harjoituspäiväkirjat mukanaan. Vierumäen valmentaja oli tutkaillut pumaskaa ja sanonut, että ”lujaa ja oikeaoppisesti olet silloin harjoitellut; tästä ei puutu mitään muuta kuin päivittäinen aamulenkki”. Penttilä oli kysynyt, että olisiko aamulenkiksi riittänyt se, että hän polki pyörällä joka arkiaamu kotoaan seitsemän kilometrin päähän VR:n konepajan ammattikouluun. ”Varmasti olis riittänyt”, valmentaja oli vastannut. Moni asia on ehtinyt motocrossissa muuttua Jukka Penttilän elämän aikana – eivätkä ne muutokset ole aina olleet parempaan suuntaan. – Mistä aloitetaan, kysyy Penttilä ja vastaa itse, että ”aletaan vaikka MM-motocrossista”. – Jotenkin tuntuu, että Giuseppe Luongon vetämä Youthstream haluaa puristaa MM-sarjan sitruunasta viimeisenkin pisaran ulos. Luongo on saanut tallit ja ajajat sellaiseen peukaloruuviin, etteivät nämä uskalla arvostella Youthstreamin touhuja sanallakaan. Ei ole helppoa kisajärjestäjilläkään: – Miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi Hyvinkäälle tulee jokin äijä Englannista ja kertoo, millainen rata MM-osakilpailussa pitää tänä päivänä olla? – Lajin suola oli iät ja ajat se, että radat olivat erilaisia. Oli Namur, jossa yksi kierros kesti pitempään kuin nykyiset MM-enduron erikoiskokeet, ja oli Sittendorf, jossa ei ollut yhtään väkisintehtyä hyppyriä mutta sen sijaan kaikki kurvit väärään suuntaan kallellaan. Nyt kaikki MM-radat ovat Penttilän mukaan samasta muotista: kurvi, hyppyri, toinen kurvi ja sitten taas seuraava, pystysuoraan taivaalle heittävä hyppyri. – Ennen radat olivat monipuolisempia. Silloin tiesi heti ensimmäisestä lehtikuvasta, missä maassa MM-kisa oli tällä kertaa ajettu. – Nyt kaikki radat ovat samanlaisia. Tosin on siellä nytkin yksi poikkeus: kun kuvasta näkyy, että rata on tehty muovia ja lasia pursuavasta jätemaasta, lukija tietää, että nyt on ajettu kisat Meksikossa. Penttilä sanoo, että nykyiset, televisioinnin ehdoilla 1,5-minuuttisiksi lyhennetyt radat eivät ole sen enempää ajajien kuin katsojienkaan mieleen. – Kun radat ovat noin lyhyitä ja aina saman muotoisia, niihin ei yksinkertaisesti mahdu sellaisia paikkoja, joissa hyvien ja erittäin hyvien kuskien erot syntyvät. Siksi kisoista tulee tylsiä. Eikä se, että koko rata näkyy kaikista katsomopaikoista, ole katsojastakaan kivaa. Kun 73 jana_penttila.indd 73 12.1.2015 15.47
ajajaa tulee ja menee joka suuntaan, katsoja ei pysty keskittymään lopulta mihinkään. Pikkuisen olisi Penttilällä sanottavaa myös motocrossin teknisistä säännöistä. – Mikä idea on esimerkiksi siinä, että 250-kuutioisten nelitahtisten luokassa voidaan ajaa 144-kuutioisilla kaksitahtisilla? Miksei siellä voida ajaa 250-kuutioisilla kaksitahtisilla? Nyt sitten tuotiin vielä viivalle 300-kuutioiset kaksitahtiset. Miksi 300-kuutioiset, kun valmiina olisi ollut 250-kuutioisia? Mikä vika oli vanhassa säännössä, jonka mukaan satapiikit olivat satapiikkejä ja kaksipuolikkaat kaksipuolikkaita? Tai että 500-kuutioisten luokassa ajettiin 500-kuutioisilla? – Jotenkin vielä ymmärrän, että on olemassa valopäitä, jotka saattavat mennä tuollaisia ehdotuksia tekemään – mutta että heidän lisäkseen on vielä niitä, jotka menevät ne ehdotukset hyväksymään. Penttilä on varma, että jos MM-motocrossissa ajettaisiin vanhalla tutulla 125-, 250ja 500-kuutioisten luokkajaolla, mukana olisi huomattavasti enemmän talleja kuin nyt. Sitä kautta lisääntyisivät ajajien työpaikat ja kilpailujen osallistujamäärät. Se taas nostaisi kisojen tasoa ja palauttaisi yleisön katsomoihin. Takavuosilta tutusta 125-kuutioisten MM-sarjasta Penttilä sanoo, että se avasi oivan pelikentän ja näytön paikan paitsi pienille moottoripyörävalmistajille myös monelle pienelle kisajärjestäjälle. – Kun kiersin motocrossratoja Ericin mekaanikkona 1980-luvulla, 125-kuutioisten startissa oli italialaisia pyörämerkkejä melkein yhtä paljon kuin MXGP-luokassa on nykyään kuskeja. Ja silloin oli yleisöä, toisin kuin äskettäisessä Qatarin MM-kisassa, jonka ainoat katsojat olivat kolme paikalle eksynyttä kamelia. Omat haasteensa on myös kansallisen tason motocrossilla Suomessa. Vaikka harrastajamäärät ovat kasvaneet jatkuvasti, SM-kisoissa starttipuomit ovat jääneet vajaiksi ja joidenkin kisojen taso luvattoman huonoksi. Sekin johtuu Penttilän mielestä radoista. – Ennen radat vedettiin maastoon, jossa ajaminen oli kaikkien mielestä makeinta. Nyt ne rakennetaan sinne, minne kaupunginisät uskaltavat ne vihreiden nuoleskelultaan päästää. Kaiken kruunaa Penttilän mukaan se, että suomalaisia ratoja yritetään tehdä Youthstreamin piirtämällä mallilla. Siitä seuraa, että radoista tulee keskitason kuskeille liian hankalia ja vaarallisiakin. Keskikastin kuljettajat eivät halua eivätkä uskallakaan ajaa niitä, sillä he pelkäävät loukkaantuvansa tai ainakin tekevänsä itsensä naurunalaisiksi. Penttilä kuvaa nykytilannetta sanomalla, että Vantaan Moottorikerho on Suomen suurin motocrosskerho, jolla on harrastajien kannalta Suomen huonoin rata. Väitettään hän perustelee näin: – Miten rata, jonka lähtösuoran jälkeisistä hyppyreistä ei pääse edes Rui Goncalves kunnolla yli, voi kehittää ketään harrastelutason kuskia? Osansa arvostelusta saa myös Hyvinkään rata. – Mitä järkeä on rakentaa röykkysuora niin, että suurin osa nuorista 65ja 85-luokan pojista hakkaa kaikkiin vastapatteihin koko viikonlopun ajan ilman mitään mahdollisuutta päästä pateista juohevalla rytmillä yli? Nykyiset pyörät saattavat sellaisen menon kestääkin, mutta kestävätkö pojat? Vaikka motocrossin nykymeno vaikuttaa Penttilästä joiltakin osin ”fiksulta kuin betoninpureskelu”, hän sanoo olevansa liikkeellä rakentavalla mielellä. Mutta vielä yksi kysymys. Mitä mieltä Jukka Penttilä olisi siitä, jos classic-motocrossiin lisättäisiin yksi, entistä moderneimmista pyöristä koostuva luokka? Näin ehkä voitaisiin helpottaa aina vain pahemmaksi äityvää vanhojen pyörien pulaa. Penttilää ajatus ei sytytä. Nykyinen E-luokka, jonka tuoreimmissa, vuoden 1987 pyörissä on levyjarrut ja monoperät ja up-sidedown-tyyppiset keulat, on hänestä jo riittävän moderni. – Mutta oli luokkajako mikä tahansa, järkevintä olisi, jos säännöt kirjoitettaisiin kansainvälisen mallin mukaan. Pyöräpulaan Penttilä hakisi ratkaisua ulkomaisilta markkinoilta. – Kannattaa katsoa, millaista tarjontaa on esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Sieltä voi löytyä vaikka mitä, ja yllättävän edullisesti. 74 VOIT OSALLISTUA OFFROADPRON LUKIJAKYSELYYN VIELÄ MP-MESSUJEN AIKANA! TULE VASTAAMAAN JA VOIT VOITTAA UPEITA PALKINTOJA! 30.1. –1.2.2015 TULE KUULEMAAN MITÄ UUTTA VUOSI 2015 TUO TULLESSAAN! 6m101 7m46 Lukijakyselyn arvonta suoritetaan MP15-messujen jälkeen kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken. OP_MP15.indd 1 12.1.2015 15.18 jana_penttila.indd 74 12.1.2015 15.47
VOIT OSALLISTUA OFFROADPRON LUKIJAKYSELYYN VIELÄ MP-MESSUJEN AIKANA! TULE VASTAAMAAN JA VOIT VOITTAA UPEITA PALKINTOJA! 30.1. –1.2.2015 TULE KUULEMAAN MITÄ UUTTA VUOSI 2015 TUO TULLESSAAN! 6m101 7m46 Lukijakyselyn arvonta suoritetaan MP15-messujen jälkeen kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken. OP_MP15.indd 1 12.1.2015 15.18 jana_penttila.indd 75 12.1.2015 15.47
Hilettä ilmassa Joskus 20 vuotta sitten nämä jääratajutut aloitettiin lauseella ”kun helmikuussa pärähtää”. Tänään on avaavana virkkeenä mieluummin, ”jos helmikuussa pärähtää”. Joka tapauksessa pitkin ja poikin Suomenmaata valmistaudutaan tulevaan jääratakauteen, kuten on tehty 1930-luvulta lähtien. TeksTi ja kuvaT: Tuomo Seppänen 76 JÄÄRATA jaarata_ennakko.indd 76 12.1.2015 15.48
Kuopiolainen Ville Töhönen on jääradan nousevia tähtiä. offroadpro.fi Kilpailukalenteriin on merkitty tälle talvelle kaikkiaan kahdeksan kilpailua. Seitsemän niistä on SM-sarjan osakilpailuja ja yksi kerhojoukkueiden SM-kisa. Kausi starttaa, jos luoja suo, helmikuun puolivälissä tuplakisalla pohjanmaalla. Sinetti kaudelle lyödään maaliskuun jälkipuoliskolla Iisalmessa. Luokkajako noudattelee totuttua. Kolme soolo-luokkaa, sivarit, ATV, kasikymppiset ja veteraanit. Nuo kolme soololuokkaa jakautuvat vielä Aja B-luokkiin, joten säpinää kisoissa riittää. Uutta tälle kaudelle on uusiksi rukattu rengassääntö, jolla pyritään saamaan kustannuksia alas. Kuten jo alussa todettiin, kaikki on kiinni olosuhteista, osin siis tästä kohutusta ilmaston lämpiämisestä. Toisaalta, ei kauden läpivienti ole milloinkaan ollut kirkossa kuulutettu. Kyllä huonoja talvia oli niin 20 vuotta sitten kuin myös 40 vuotta takaperin. Se vaan on niin, että jääratakilpailun järjestämisessä on paljon liikkuvia osia. Pelkkä jää ei riitä, sillä myös lunta tarvitaan ja molempien pitää ilmaantua oikeassa järjestyksessä. Pakkaset ovat tarpeen, ilman miinusasteita ei jäätä ilmaannu. Ja ettei menisi liian helpoksi, tarvitaan myös plussakelejä pakkasjaksojen välillä, jotta jää vahvistuisi. Eikä 77 jaarata_ennakko.indd 77 12.1.2015 15.48
Kari Vehniäinen ja Erkki Silvasti tiukan taistelun tuoksinassa toissa kaudella… vielä ole puhuttu sanaakaan kukkahattutätien ja pienten vihreiden miesten vaikutuksesta. Yhdeksästoista hakusessa Yksi paikka missä jäärata-ajo otetaan tosissaan, on Konnevedellä sijaitseva KVR-tiimin paja. Pajalla viilailee kotareitaan jäärata-ajon kruunaamaton kuningas, Kari Vehniäinen. Reippaat 20 vuotta lajin huipputasolla kilpaillut konkari lähtee hakemaan 19. henkilökohtaista Suomen jääratamestaruuttaan kahdessa pienimmässä luokassa. – Kotareilla mennään kuten ennenkin ja Motopalvelu Niemitalon avustuksella, sanoo Vehniäinen valitellen yleisiä talousongelmia. – Heikkoa on varmaan kaikilla. Tämä talouden alamäki tuntuu kaikkialla, eikä vähiten tämän laatuisessa harrastustoiminnassa. Mutta eiköhän jostain aina sen verran irtoa, että saa kauden ajettua. – Yhdeksättätoista mestaruutta lähden hakemaan. Mutta tiukkaa tekee. Näitä junnuja nousee rinnalle. Meidän kerhon Ari Borokoff, Saarijärven Jani Kinnunen ja Vertti Takala sekä kuopiolainen Ville Töhönen ainakin kannattaa laittaa merkille. Kaverit menee yllättävän kovaa. Sitten on vielä nämä Kallion veljekset, millä laajuudella kaverit sitten ajaneekaan, pähkäili multimestari kautta odotellessa. Veljesten aikataulu Kallion veljekset saattavat radoille ilmaantua, tai sitten eivät. Kuten Vehniäinen, myös Mika ja Vesa Kallio ovat tehneet jääradoilla pitkän ja menestyksekkään uran. Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei Valkeakosken konkariosasto näille jäille ehdi. – En ole kerennyt asiaa paremmin miettiä, mutta varmaan jää tänä talvena ajamatta. Nyt on laitettava kaikki keskittyminen kesäjuttuihin, mietiskeli Mika kysyttäessä talven suunnitelmia. Takaportin Moto2-luokan hallitseva hopeamitalisti jättää kuitenkin auki. – Koko kauden ajaminen vaatisi tosi isoja ponnisteluja, eikä siihen ole aikaa. Mutta jos kerkeän, ajan muutaman kisan. Olisi hienoa käydä haastamassa kärkeä jossakin kisassa, lupailee Kallio. 78 jaarata_ennakko.indd 78 12.1.2015 15.48
Mika ja Vesa Kallio tuovat voittotaisteluihin oman panoksensa, jos vain veljekset työkiireiltään jäille ehtivät. offroadpro.fi Kilpailukalenteri 14.02.2015 Kauhajoen Moottorikerho, SM kaikki luokat 15.02.2015 Seinäjoen Moottorikerho, SM kaikki luokat 22.02.2015 Saarijärven Moottoripyöräurheilijat, SM kaikki luokat 01.03.2015 Oriveden Moottorikerho, SM kaikki luokat 08.03.2015 Jyväskylän Moottoriurheilijat, SM kaikki luokat 15.03.2015 Konneveden Moottorikerho/UA, SM kaikki luokat 21.03.2015 Ylä-Savon Moottorikerho, SM kaikki luokat 22.03.2015 Ylä-Savon Moottorikerho, Joukkue-SM Samoilla linjoilla on myös velipoika Vesa. – En osaa vielä sanoa jääradoista ja kisoihin osallistumisista mitään, sanaili Vesa tammikuun alussa. – Voi kuitenkin olla niin, että tullaan joku kisa ajamaan koko tiimin voimin, mietiskelee Vesa Kallio, joka ajattaa Kallio Racing nimisen tiimin nimissä RR:n EM sarjassa ajavia Niki Tuulia ja Eemeli Lahtea. Joka tapauksessa hilettä on ilmassa lauantaina Helmikuun 14 pnä, kun Kauhajoella pärähtää ensimmäinen SM-osakilpailu, tai pitäisikö sittenkin laittaa tähän, että jos… 79 jaarata_ennakko.indd 79 12.1.2015 15.48
KEHITTYNYT NISKATUKI ALPINESTARS BNS PRO ja siis kummalta puolelta tahansa. Sitä pidetään hyvänä asiana tukea loukkaantuneelta riisuttaessa. BNS ei ole yhtä monipuolisesti irrotettava, mutta varsinaisesti tuen ja lukon käyttö on helppoa. BNS:ssä on haettu helpompaa irrotettavuutta onnettomuustilanteissa siten, että selkäevän saa naksautettua paikoiltaan. Tällöin tuki on avattavissa myös takaa. Idea on hyvä, mutta vaatii osaamista ja voimaa, jotta evän saa paikoiltaan. BNS pysyy paremmin paikoillaan, kun pujottaa paketin mukana tulevan ”x-remmin” vartalon ympäri ja tuessa olevien hakasten yli. Tuen sivuilla olevat hakaset voisivat pitää remmit paremminkin paikoillaan, mutta toimivat joka tapauksessa vähintään asiallisesti. Tuki on varsin matala, eikä häiritse tai rajoita pään liikkeitä ajon aikana. Yhteensovittamista Alpinestars valmistaa BNS Pro -tuen kanssa yhteensopivia panssareita, joista kokeilimme Bionic Tech -suojatakkia. Takin etupuolella on rinnan yläosassa suojasTEKSTI Marko Vihriä KUVAT Nina Pamppunen värit Musta/valkoinen Koot XS-XL hinta 249 € maahantuoja Storm-Motor Oy, www.stormmotor.fi ALPINESTARS BNS PRO BNS Pro -niskatukea (BNS = Bionic Neck Support) saa kahtena runkokokona, kun aiemmin kokoja oli viisi. Pienempi on muokattavissa XS-, Sja M-kokoiseksi ja isompi Lja XL-kokoiseksi. Muutokset toteutetaan sivuilla olevia palikoita vaihtamalla, jolloin tuen pituus muuttuu. Hienosäätö onnistuu eripaksuisia pehmusteita vaihtamalla. Kuituvahvisteisen muovituen rakenne on varsin yksinkertainen ja tyylikäs, mutta edeltävään BNS-malliin verrattuna leveämpi erityisesti hartioiden kohdalta. Tuen ylätakaosa on nyt matalampi, jolloin tuki on käytettävissä useamman erilaisen kypärän kanssa. Tuen ideahan perustuu siihen, että kypärä ottaa kiinni tukeen niskan liiallisen taipumisen hetkellä. Myös selkäevä on aiempaa leveämpi. Tuki avataan ja suljetaan uudenlaisen edestä vedettävän lukituksen avulla. Lukitus on erilainen kuin esimerkiksi tukien kärkikastiin lukeutuvassa Leatt Bracessa, missä on lukot kummallakin sivulla. Leattin saakin pois paikoiltaan joko toisen tai molemmat lukot avaamalla RISK RACING LOCK-N-LOAD ta vapaa alue, jolloin BNS-tuki istuu hyvin rintakehää vasten. Takin takaa voi puolestaan irrottaa koko selkäsuojan tai sen yläosan, jolloin tuen takaosallekin on paikka takissa. Näin tuki ei ole panssarin päällä, vaan ohjeistuksen mukaisesti kehoa vasten (paita välissä). Takin harteilla on kumilenkit, jotka voi pujottaa tuen hakasiin. Tällöin tuki pysyy hyvin aloillaan. Niskatukien turvallisuudesta on vaikea sanoa suoraan mitään. On vain uskottava valmistajien antamaa tietoa. BNS Pro on kehittynyt edeltävästä mallista. Lukko on uudenlainen ja tuen istuvuus on säädettävissä irrotettavilla kokopaloilla sekä pehmusteilla. Tuki on edelleen matala ja tyylikkäästi muotoiltu. Selkäevä on aiempaa leveämpi, mikä ainakin luo kuvaa leveämmälle leviävästä iskuja vääntösuojasta. Evä joustaa varsin paljon taivuteltaessa. Valmistajan mukaan tuki myötäilee ääriliikkeitä tarjoten kaivattua tukea, ja selkäevä napsahtaa poikki kovimmassa väännössä antaen parhaan mahdollisen suojan nikamille. YOKO MuffS -KAhvAPuSSIT TEKSTI JA KUVAT Sami Salonen Rakenteeltaan yksinkertaiset ja siksi tarkoituksenmukaiset Yokon Muffs -kahvapussit täyttivät odotukset koeajossa. Pakkasella sormien jäätymistä tehokkaasti estävät pussit voivat tuntua häiritseviltä niitä ensi kertaa käyttävien mielestä. Muffsit ovat jämäkät ja pysyvät näppärän tarrakiinnityksen ansiosta hyvin paikallaan. Kiinnityksen ansiosta ne myöskin sopivat erilaisiin pyöriin, riippumatta siitä onko kahvasuojia käytössä vai ei. Jämäkän rakenteen takia varsinkin seisten ajaessa pussien varsien reunat tuntuvat kuskin käsivarsia vasten. Siihen tottuu mutta alkuun se häiritsee ja nostaa ilmoille ajatuksen varsien yläreunojen pienestä modifioinnista saksilla. Kokeilun perusteella Muffseja voi suositella jääradoilla ja spoorissa viihtyville, niiden avulla sormien paleltumat voivat jäädä historiaan. ESTäVäT SormIEN JääTYmISEN värit Musta Koot Kaksi eri varren pituutta hinta 59€ maahantuoja Allright Oy, www.allrightshop.fi YOkO MuffS -kAhvAPuSSIT 80 KoKeiLU kokeiltua115.indd 80 12.1.2015 15.48
offroadpro.fi TEKSTI Marko Vihriä Risk Racingin Lock-N-Load -pyöränkiinnitysteline on helppokäyttöinen ja pitää pyörän erinomaisesti pystyssä. Telineessä on kaksi pystysuoraa metallikappaletta, joihin pyörän jalkatapit lukitaan. Näin pyörä ei pääse huojumaan sivusuunnassa, eikä liiku muutenkaan. Lock-N-Load soveltuu eri kokoisille pyörille ja pyörän jalkatappien kiinnitys telineeseen on helppoa. Telineen ansiosta pääsee eroon erilaisista hihnakiinnityksistä sekä eturengastelineestä. Usein pyörä on kiinnitetty autoon siten, että etuiskunvaimentimet ovat kasassa ja niihin kohdistuu suuri paine. Lock-NLoad jakaa painetta tasaisemmin pyörän etuja takapäälle. Auton tai peräkärryn lattiaan pultataan paketin mukana tulevat kiinnikkeet, joihin puolestaan kiinnitetään varsinainen Lock-N-Load-teline. Telineen saa nopeasti irti pikakiinnikkeillä, mikäli lattiatilaa tarvitsee muuhun käyttöön kuin pyörän kiinnittämisen. Lattiaan jäävät paikoilleen ainoastaan telineen matalat kiinnikkeet. KäTEVäSTI KIINNI Koot 125-kuutioiset ja isommat (jalkatappien korkeus 380-445mm, päiden väli 455-510mm), 85-kuutioiset (320-375mm, 455-510mm) hinta 209 € maahantuoja Risk Racing Finland, puh. 0400 840 693 RISk RACING LOCk-N-LOAD RISK RACING LOCK-N-LOAD TEKSTI JA KUVAT Sami Salonen ktm 2015 SIX daysja factorymalleja varastossa! Messinkitie 5 | 16300 ORIMATTILA Pyörämyynti: 0400 492 910, 044 553 9800 Varaosat/keskus: 03 777 2255, Huolto: 040 500 4935 Avoinna ark. 8.00-17.00 | www.motopalvelu.com KTM SIX DAYS ALK. 8530,00 +TK kysy vaihtotarjous! KTM EXC FACTORY ALK. 8220,00 +TK KTM-VARAOSAT, POWERPARTS JA POWERWEAR REILUSTI HYLLYSSÄ, MYÖS VERKOSSA! MYYNTI VAIHDOKIT HUOLTO VARAOSAT nastarenkaat Yli 100€ tilaukset rahtivapaasti verkko/korttimaksulla! kokeiltua115.indd 81 12.1.2015 15.48
ACERBIS-SADETAKKI TEKSTI JA KUVAT Marko Vihriä Acerbis valmistaa viimaa ja vettä pitävää sadetakkia, joka on kevyt. Kyseessä on lähinnä ohut kuoritakki, sillä vuorikerrosta ei ole. Yksinkertainen takki soveltuu hyvin ajopuuhiin. Takki lepattaa ajossa jonkin verran, mutta muuten se tuo mukavasti suojaa tuulta ja vesiroiskeita vastaan. Kangas ei hengitä, joten voi olla syytä jättää vetoketjua hieman auki tai olla kiristämättä vyötäröllä olevia naruja. Vetoketjua ei ole peitetty kankaalla, joten viima saattaa päästä läpi vetoketjun kohdalta. Takissa on huppu, joka on kiva lisä varikolla ilman kypärää ollessa. Muuten huppua ei tarvitse. Sen saa rullattua piiloon niska-alueelle tarralla suljettavan kankaan alle. Takki on sen verran pitkä, että se ulottuu sopivasti housujen päälle. Kaulus on korkea, joten myös kaula-alue on suojassa. YKSINKErTAISEN KEVYTTä värit Musta Koot M-XXL hinta 19 € maahantuoja Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy, www.npm.fi ACERBIS-SADETAKKI KoKeiLU HUSQVARNA UUTUUDET NYT RACEPROSsILTA! RaceProCenter Finland Oy // Ahertajankuja 8 // 04440 Järvenpää Puh. +358 (0)40 72 74 277 // info@racepros.fi // www.racepros.fi 32 MM kultaa ja vuosien kokemus tehdastiimeistä sekä TUHANSIA TUNTEJA kokemusta pyörien muokkaamisesta kuljettajien tarpeisiin. Erotu joukosta ja tee pyörästä sinun pyöräsi. KOE AJAMINEN UUDELLA TAVALLA. kokeiltua115.indd 82 12.1.2015 15.48
OFFROADPro 2/2015 ilmestyy 5.3.2015 OFFROADPron tilaajana saat enemmän. offroadpro.fi Päitsi lähestyy! Järjestyksessään 80. Päijänteen Ympäriajo pärähtää käyntiin pari viikkoa seuraavan numeron ilmestymisen jälkeen. Päitsi-konkareiden kommentit ja mietteet tarjoavat sekä viihdyttävää luettavaa että hyödyllisiä vinkkejä kisaan starttaaville. OP_seuraava_115.indd 83 12.1.2015 15.55
24mx.fi | info@24mx.fi | 09-31 58 21 08 MUOVISARJA RACETECH TARRAT TWENTY KÄSISUOJILLE 109,90 € 9,95 € 5-osainen muovisarja sisältää etulokarin, takalokarin, sivupanelit, jäähtyttäjän muovit ja numerokilven. Hienoa ja helppoa! Näytä värisi näillä hienoilla lippu-tarroilla ilmanohjaimiin! 9,90 € Kätevä universaalikiinnike tekee sen, että tämä sopii kaikkiin motocross tankoihin. KÄSISUOJAT TWENTY VAPOR 19,99 € 37,90 € TÄYDELLINEN TARRASARJA 99,00 € Täydellinen Tarrasarja Race. Valitset itse taustaväri ja suunnittelu värit. Välj 3 färger gör din hoj unik Matchar våra RACE nummerplåtar Nummerplåtar säljes separat Tähän sarjaan tarjoamme myös henkilökohtaiset numerokilvet (Ei sisälly) -50% -73% OSTA NYT MAKSA MAALISKUUSS A! Laskutusmasku 2,95 €. Ei korkoja tai muita kuluja! OP_takakansi_115.indd 84 12.1.2015 15.55